– ja peruskartta

Kuparonvirran lossikulkee täsmällisesti.Paikallisia ja mökkiasukkaitaharmittaa aikatauluunväärin kirjoitettu nimi, jokaon levinnyt jo joihinkinopaskarttoihin.Peruskartan tuotannossaon alusta lähtienkiinnitetty erityistähuomiota paikannimiin.Digitaalisena nimistötarjoaa runsaasti mielenkiintoistatutkittavaamyös itse paikannimistäkiinnostuneelle.Teksti ja kuvat: Teemu LeskinenNIMI ON PAIKAN– ja peruskarttaPeruskartan tuotannossa on alustaPerinnäinenlähtien kiinnitetty erityistä huomiota paikannimistö on syntynytpaikannimiin. Maanmittareiden ja kielitieteilijöidenhyvän yhteistyön ansiota Paikannimet ovat yhtä tärkeitä niin luon-vähitellenon, että peruskartan nimistö on luotettava nonmaisemassa kuin rakennetussakin ympäristössä.Nimen avulla paikka pystytäänlähde esimerkiksi tiedonvälitystä, muitakarttoja ja julkaisuja, julkishallinnon yksilöimään, ja mikä parasta, nimen avullamoninaisia nimeämis-, opastus- ja viitoitustarpeitasekä kunnallista kaava- ja Kaikki paikannimet juontuvat ihmisenpaikasta voidaan puhua.haja-asutusalueiden nimistönsuunnitteluavarten. Digitaalisena se tarjoaa runnimetovat vuosisatoja sitten, silloin vielätoiminnasta. Suomen vanhimmat paikansaastimielenkiintoista tutkittavaa myös asumattomissa erämaissa kierrelleidenitse paikannimistä kiinnostuneelle. eränkävijöiden antamia. Paikannimistö22MAANKÄYTTÖ 2/2004

on tihentynyt, kun ihmiset ovat asettuneetaloilleen ja ruvenneet muokkaamaanympäristöä omien tarpeidensa mukaan.He ovat ottaneet paikat haltuunsa myösantamalla niille nimet.Suurin osa nykysuomalaisista elääkaupungeissa tai taajamissa. Meidännimistöämme on kaavanimistö: kaupunginosien,torien, puistojen, katujen ja rakennustennimet. Kaavanimistö on vartavasten suunniteltu, ja alueittain iso osanimistä on otettu käyttöön samalla kertaa.Perinnäinen paikannimistö on syntynyteri tavalla. Nimiä on annettu vähitellen,kulloisenkin tarpeen mukaan. Nimenovat tarvinneet paikat, jotka ovat olleetyhteisön kannalta tärkeitä. Sellaisia ovatolleet monenlaiset elämiseen ja elinkeinoihinliittyvät paikat, kuten asumukset,pellot ja pyyntipaikat.Koska ympäristö muuttuu samoin kuintarve puhua eri paikoista, paikannimistökinon elänyt kaiken aikaa. Uusia nimiäon syntynyt tarpeen mukaan samallakun vanhoja nimiä on jäänyt tarpeettominapois käytöstä. Laajalti tunnettujen,suurten ja keskeisten luonnonpaikkojennimet, samoin kuin tärkeimmät asutusnimet,ovat vanhoja ja hyvin säilyneitä.Vaihtuvinta paikannimistöä ovat olleetviljelysmaiden sekä hyvin pienten maastokohtiennimet.tunturi tai Kokemäenjoki. Nimen lopussaoleva maastosana kertoo paikan lajin. Nimenantajillaon ollut käytössään runsas jaalueittain vaihteleva maastosanasto, mikänäkyy luonnonpaikkojen nimissä. Maastonkumparetta tarkoittavia sanoja ovatesimerkiksi hyppylä, kinkama, kynnäs,kömppä, pakka, piitta ja rova.Nimen alkuosa ilmaisee nimetystä paikastasen erityispiirteen, jonka perusteellanimenantajat ovat aikoinaan yksilöineetpaikan. Kirkasvetisen järven nimenä voiolla Valkeajärvi ja savipohjaisen lahdenRäätälikivi Luonterissa onsaanut nimen kuin leikatunmuotonsa mukaan.Paikannimet muodostuvatmonin tavoinMUISTIPaikannimet ovat tavallisesti yhdyssanantyyppisiä ilmauksia, sellaisia kuin Särki-paikannimennimenä Savilahti. Antin omistama talo onvuosisatoja sitten saanut nimen Antintaloja siitä viime vuosikymmeninä lohkottutila nimen Uusitalo. Paikkatyypin ilmaisevansanan sijasta nimen lopussa voiolla myös johdin, kuten järvennimessäValkeinen ja talonnimessä Uutela.Nimistöä ei ole kartutettu vain luomallaaina uusia erilaisia nimiä, vaanvanhoja nimiä on kierrätetty eri tavoinlähipaikkojen nimeämisessä. Valkeisenrannalla sijaitsevan mäen nimeksi on annettuValkeisenvuori ja Uutelaan johtavantien Uutelantie. Nimi on myös voitu siirtäälähipaikan nimeksi, kuten luonnonpaikannimi Suolahti talon nimeksi.Jotkut nimet perustuvat mielleyhtymään.Kaksihaaraiselle pellolle on voituantaa nimeksi Housupelto ja kapealle jamutkaiselle järvelle Suolijärvi.Rannikoiden ruotsalaisen ja sisämaansuomalaisen asutuksen rajoilla sekäpohjoisessa suomen- ja saamenkielisenväestön asumaseuduilla nimiä on lainattukielestä toiseen. Lainaajat ovat tavallisimminmukailleet oudolta kuulostaviavieraskielisiä nimiä omaan kieleensä paremminsopiviksi. Bredviken on saanutsuomessa asun Reiviikki, ja Rödbergenon muuttunut Rööperiksi. Lähes koko saamelaisalueidensuomenkielinen nimistöon syntynyt juuri näin, saamenkielistennimien äännemukaelmina.MAANKÄYTTÖ 2/200423

Kuparonvirta eli Hotteinvirta on Hirvensalon Kuparonniemen jamantereen Virranniemen välinen salmi Saimaan LuonterinMikkeli–Savonlinna-laivareitin varrella.PaikannimetsisältävätviestejäMonet paikannimet ovat nykysuomalaisilletäysin käsittämättömiä. Kuitenkinne kaikki ovat syntyessään olleet ymmärrettäviäilmauksia; menneiden aikojennimenantajat ovat niissä kuvailleetpaikkoja oman kielensä sanoin. Vaikkakielentutkijatkaan eivät voi olla varmoja,mitä nimet Saimaa, Päijänne ja Imatratarkoittavat, voimme siitä huolimattakäyttää niitä, jos tiedämme minkä paikannimiä ne ovat.Paikannimiä on annettu eri kielissä hyvinsamanlaisin perustein. Meillä paikaton nimetty tavallisimmin sijainnin mukaan,kuten Rantapelto. Monesti paikat onnimetty omistajan mukaan (Antintalo), taijonkin paikalla olevan, kuten rakennuksen(Riihimäki), kasvillisuuden (Pajulahti) jaeläimistön (Repovuori) mukaan. Nimissäon voitu viitata paikan ominaisuuteen, kutenkokoon (Suursaari), muotoon (Räätälikivi)ja väriin (Mustavuori), paikan käyttöön(Onkikallio) tai paikalla sattuneeseentapahtumaan (Surmakallio). Jotkut kaukanasijaitsevat pellot ovat saaneet nimenSiperia. Epätavallinen nimeämisperusteon tuottanut erikoisia nimiä: Ainasuojaon umpisuinen lahti ja Maailmankääntäjälampikorkeiden vaarojen ympäröimä janiitä kuvasteleva lampi.Nimistöön on myös kerrostunutmuistoja entisiltä ajoilta. Merenrannoillaja saaristossa, jossa maankohoaminenon muuttanut maisemaa, vanhat saartennimet ovat usein niemien niminä. Peräjärvivoi olla pellonnimenä ja Peräjärvenpellossa oleva kiviröykkiö Koirakari onmuisto entisestä karista.Peruskarttanimistönkeruu onsystemaattistaPeruskartan 1:20 000 tuotanto alkoi 1947ja ensikartoitus saatiin valmiiksi 1977.Maanmittauslaitoksen kartoittajat ovatomalta osaltaan keränneet nimiä peruskarttaavarten, mutta systemaattisimminasiaan ovat paneutuneet kielitieteellisenkoulutuksen saaneet opiskelijat, tutkijattai harrastajat, jotka ovat keränneet paikannimistöä1900-luvun alkupuolelta lähtienkoko maasta. Vilkkaimmillaan keruuoli 1960- ja 1970-luvuilla, mutta jatkuuyhä. Peruskartan nimilähteinä käytettiinmyös vanhempia karttoja ja asiakirjoja,joiden nimet tarkistettiin kartoitustyönyhteydessä.Luonnonpaikkojen nimet ovat perimätietoa,ja systemaattinen keruu tarkoittaamuun muassa sitä, että nimien kerääjäkäy keruualueensa jokaisessa vakituisestiasutussa talossa ja merkitsee muistiinkaikki paikallisten asukkaiden käyttämätja tuntemat nimet. Saadut tiedot on pyrittyvarmistamaan useammalta henkilöltä,jotta saataisiin varmasti oikea nimimuotoja paikannus.Kun väestö on kulttuurimuotommemuuttuessa yhä enenevässä määrinsiirtynyt maaseudulta taajamiin, sesuullinen perinne, jonka varassa nimistömmevielä jonkin aikaa sitten säilyi, onkatkeamassa tai on jo katkennut. Tämänvuoksi paikannimien keruutyön arvoalkaa valjeta kokonaisuudessaan vastavähitellen. Kun aiemmin nimet opittiinkorvakuulolta nimenkäyttäjiltä, nyt neopitaan enimmäkseen kirjoista, erilaisista24MAANKÄYTTÖ 2/2004

tiedotusvälineistä, opasteista ja varsinkintienviitoista ja kartoista. Suullinen nimiperinneon vaihtunut kirjalliseksi, ja siksivarsinkin tiedotusvälineiden ja julkishallinnontulisi kiinnittää erityistä huomiotapaikannimien huolelliseen käyttöön.Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksenNimiarkiston paikannimikokoelmiinon kirjattu kustakin nimestä samat perustiedot.Arkiston yli 2,6 miljoonassanimilipussa on jokaisesta nimestä kerrottupaikkakunta, nimen normaalistettu kirjoitusasuja taivutus, paikallinen murreasu,kuvaus nimetystä paikasta, sen lajista,sijainnista ja suhteesta ympärillä olevaan,viittaus arkistossa erillään säilytettäväänkarttaan, paikkaan ja sen nimeen mahdollisestiliittyvät uskomukset ja tarinatsekä nimen kerääjä ja keräysvuosi. Tiedotruotsinkielisistä nimistä on tallennettuSvenska litteratursällskapetin arkistoon.Kotimaistenkieltentutkimuskeskustarkistaa nimetMaanmittauslaitos vastaa peruskarttanimistöstäja sen oikeellisuudesta.Koska laitoksella eiole käytettävissä omaa, kielitieteellisenkoulutuksen saanuttanimistönhuoltajaa, laitos ontarkistuttanut ja tarkistuttaa edelleenperuskartan kaikki nimet janimistöön tulevat muutoksetKotimaisten kielten tutkimuskeskuksensuomen, ruotsin jasaamen kielen nimistöasiantuntijoilla.He myös täydentävätnimistöä karttuneilla uusilla tie-© Maanmittauslaitos, lupa 49/MYY/04MaakuntaPinta-ala,km 2NimiäyhteensäKuparonvirran ja Hotteinvirran nimiliput Nimiarkistossa. Varsinkinsavolaisissa lipuissa on usein mielenkiintoisia tarinoita.SUOMI RUOTSI POHJOISSAAMEIsosuo 595 Stormossen 189 Suolojávri (”Saarijärvi”) 10Mustalampi 530 Sandviken 112 Njárgajávri (”Niemijärvi”) 9Palokangas 524 Näset 88 Jeageloaivi (”Jäkäläpää”) 8Mustalahti 507 Långören 81 Buollánvárri (”Palovaara”) 8Pitkäniemi 490 Storholmen 72 Báktevárri (”Kalliovaara/Pahtavaara”) 8Isosaari 472 Gloet 71 Dápmotjávri (”Tammukkajärvi”) 8Kalliosaari 454 Fladan 69 Dápmotjohka (”Tammukkapuro”) 7Kiviniemi 407 Lillträsket 68 Guhkesjávri (”Pitkäjärvi”) 7Suurisuo 402 Björkholmen 67 Hávgajohka (”Haukijoki”) 7Ahvenlampi 364 Högberget 60 Rávdojávri (”Rautujärvi”) 6Peruskartan kymmenen yleisintä luontonimeä eri kielillä. Kaikista nimistä aakkosissaensimmäinen on Aabrahaminkari ja viimeinen Öövedenkangas. Lyhin suomenkielinennimi on Ii ja pisin Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä. Kaikista 802 722 nimestä eri nimimuotojaon 300 888, joista ainoina esiintyy 231 197, eli kolme kymmenestä.Nimiä / km 2Ruotsinkielisiänimiä %Talonnimiä,%Vesistönimiä,%Kohoumannimiä,%1 Uusimaa 6 767 27 512 4,1 47,0 33,0 12,6 11,92 Varsinais-Suomi 10 855 52 790 4,9 25,3 40,8 8,6 10,13 Itä-Uusimaa 2 823 12 662 4,5 69,6 31,9 10,1 11,34 Satakunta 8 746 30 514 3,4 0,6 46,3 7,0 8,25 Kanta-Häme 5 707 18 155 3,2 0,07 46,5 11,8 14,26 Pirkanmaa 14 293 47 791 3,3 0,06 38,5 15,8 11,47 Päijät-Häme 6 258 19 616 3,1 0,07 38,8 16,0 15,28 Kymenlaakso 5 588 22 283 4,0 3,6 30,1 30,1 18,19 Etelä-Karjala 7 236 29 592 4,1 0,02 29,0 17,3 16,410 Etelä-Savo 18 768 62 084 3,3 0,02 29,8 24,2 9,711 Pohjois-Savo 20 367 65 809 3,2 0,01 34,9 19,9 7,512 Pohjois-Karjala 21 585 55 662 2,6 0,002 33,0 23,8 9,613 Keski-Suomi 19 763 58 649 3,0 0,008 33,2 20,0 9,914 Etelä-Pohjanmaa 13 997 40 202 2,9 0,3 44,9 6,7 14,615 Pohjanmaa 7 850 30 081 3,8 84,0 24,0 9,8 13,716 Keski-Pohjanmaa 5 474 15 741 2,9 8,7 20,4 10,5 18,217 Pohjois-Pohjanmaa 37 120 75 079 2,0 0,01 26,2 17,5 13,318 Kainuu 24 452 51 534 2,1 0,002 18,3 28,2 11,219 Lappi 98 948 75 222 0,8 0,02 14,2 33,8 16,220 Ahvenanmaa 1 552 11 744 7,6 99.9 14,6 13,6 5,7Koko maa 338 148 802 722 2,4 9,30 30,8 18,3 11,9Peruskartan paikannimistön rakenne vaihtelee maakunnittain.MAANKÄYTTÖ 2/200425

Enontekiöllä puhutaan suomea japohjoissaamea. Kuva on Hetasta.Kuusikkomaan vai Kuusikonmaanautiotupa Muoniossa, Juuvanrovanja Särkitunturin välimaastossa?doilla. Erityisesti nimien kirjoitusasuunliittyviä tutkimuskeskuksen suosituksiaMaanmittauslaitos noudattaa aina.Nimistöntarkistajan tehtävistä vaativimmatliittyvät nimien kirjoitusasuun.Murteellisessa muodossa kerätty nimion normaalistettava eli yleiskielistettävä:mäkpellosta tulee Mäkipelto, soijjinsuostaSoidinsuo. Paikallista murreväriä pyritäänkuitenkin säilyttämään mahdollisuuksienmukaan, koska on tärkeää, että seudunasukkaat tuntevat nimet omikseen vieläyleiskielistämisen jälkeenkin. Hyväksyttyjänimimuotoja ovat esimerkiksiPihlasluoto, Varesniemi, Mattilanniittuja Mustalammi. Lisäksi nimistöntarkistuksessakorjataan tarvittaessa nimen oikeinkirjoitus:kirjoitetaan Iso-Valkeinen,mutta Iso Valkealampi, Ala-Pirttimäki,mutta Alimmainen Käärmejärvi. Myösmaarekisteriin virheellisessä muodossakirjatut kylän- ja talonnimet korjataan:maanmittarin kirjaama “Ylämäkelä” saaperuskartassa muodon Ylä-Mäkelä.Kartoissa esiintyvien nimien sijaintia,kirjoitusasua tai muuta oikeellisuuttakoskevat huomautukset voi osoittaa omanalueen maanmittaustoimistolle. Maanmittaustoimistotpyytävät ennen mahdollisiakorjauksia lausunnot Kotimaisten kieltentutkimuskeskuksesta. Epämieluisaa nimeäei kuitenkaan saa vaihdetuksi. Vain ymmärtämystäoli tarjota sille kesämökin rakentajalle,joka tiedusteli, voisiko hänenmökkisaarensa nimeä mitenkään muuttaa.Kesämökki uhkasi jäädä keskeneräiseksi,kun kysyjän puoliso, saatuaan tietää saarennimen, ilmoitti, että meidän mökkihänei Ruumissaareen tule! Nimi ei kuitenkaanpaikkaa pahenna, ja pariskunta olisikinmurehtimisen sijaan kannattanut ohjataselvittämään saarensa nimen historiaaosana suomalaista rikasta paikannimiperintöä.Ruumissaaria on peruskartoillakaikkiaan 52.NimistörekisteriperustuumaastotietokannanpaikannimistöönMaanmittaushallituksen yli-insinööriVeikko Nurmi kirjoittimatkakertomuksessaan YK:nensimmäisestä paikannimienstandardointikonferenssistaGenevessä 1967 muun muassaseuraavaa: ”Tietoteknologianalalla automaattinen tietojenkäsittelykehittyy nykyisin varsinripeästi, ja teknisiä apuneuvojaolisi sovellettava myös nimistönkäsittelyyn, esimerkiksi paikannimenluetteloimiseen, jottaolisi käytettävissä ajan tasallaoleva hyväksyttyjen nimien rekisteri– – –. Tästä syystä olisitoivottavaa, että tietokoneidenja niiden systeemien suunnittelussaotetaan huomioon myöspaikannimen käsittely.”Maanmittauslaitoksennimistörekisteriä alettiin kehittää30 vuotta myöhemmin.Tavoitteen mukaisesti laitoksen26MAANKÄYTTÖ 2/2004

kaikki valtakunnallisessa karttatuotannossatarvittava paikannimi- ja karttanimiaineistotallennetaan yhteen tietokantaanja pidetään yllä keskitetysti. Nimistörekisteriperustuu Maanmittauslaitoksenmaastotietokannan, eli peruskartanpaikannimistöön. Kaikkien nimien kirjoitusasuon siis Kotimaisten kieltentutkimuskeskuksen suosittelemassa jatarkistamassa muodossa. Tietokannansuunnittelun tärkeimpänä päämääränäon ollut paikannimien kartografinen moniesitys;tietokannassa kukin paikka jasen nimet on tallennettu vain kertaalleen,mutta nimet voidaan haluttaessa esittääkarttateksteinä valitulla kuvaustekniikallakaikissa valtakunnallisissa kartoissa. Erikarttatuotteissa nimet on kirjoitettu ainasamalla tavalla, ja mahdolliset virheet korjataanvain yhteen paikkaan. Tietokantaanon tallennettu myös kaikki paikannimienkartografisessa esittämisessä tarvittavattiedot.Paikannimirekisteri jakarttanimirekisteriNimistörekisterin osat ovat paikannimirekisterija karttanimirekisteri. Paikannimirekisterisisältää noin 800 000 peruskartassaesitettävää luonto- ja kulttuurinimeä,niiden kirjoitusasun ja kielen sekä nimettyjenkohteiden sijainnin ja paikkatyypin.Sijaintitietona ovat kohteen keskipisteen,ja joen tapauksessa sen suun koordinaatit.Paikannimirekisteri pidetään jatkuvastiajan tasalla, maastotietokannan nimistööntehdyt muutokset siirretään rekisteriinnoin kuukauden viiveellä.Karttanimirekisteri perustuu paikannimirekisteriinja sisältää paikannimienkartografisen esittämisen tiedot eri karttatuotteitaja -mittakaavoja varten. Näitätietoja ovat muun muassa karttatekstinsijainti, suuntaus ja taivutus, sekä typografisettiedot, kuten kirjasinlaji ja -koko.Paikannimellä (kuten joen nimi) voi myösolla useita ilmentymiä samassa kartassa.Peruskartan 1:20 000 nimistön lisäksinimistörekisteriin valmistuu uudistuvanpienimittakaavaisen aineiston tuotannonyhteydessä valtakunnallinen karttanimistömittakaavoihin 1:100 000 (valmis),1:250 000, 1:500 000, 1:1 milj., 1:2 milj.ja 1:4,5 milj.LUONTOKOHTEETMaastokohteetKohouma 96 023Painanne 3 301Suo 68 820Metsäalue 63 599Saari 56 780Niemi 38 758Muu maastokohde 13 463Maastokohteet yhteensä 340 744VesistökohteetMeri, järvi, lampi, tai sen osa 107 304Joki, oja, tai sen osa 35 996Koski 3 750Muu vesisökohde 345Vesistökohteet yhteensä 147 395Luontokohteet yhteensä 488 139KULTTUURIKOHTEETAsutuskohteetKunta (nimet eri kielillä) 566Kylä, kaupunginosa tai kulmakunta 25 875Talo 247 805Muu asutuskohde 44Asutuskohteet yhteensä 274 290Muut kulttuurikohteetPelto 37 645Muut 2 648Muut kulttuurikohteet yhteensä 40 293Kulttuurikohteet yhteensä 314 583PAIKANNIMET YHTEENSÄ 802 722Peruskartan paikannimetpaikkatyyppiryhmittäin.Suomi 719 410Ruotsi 74 773Pohjoissaame 4 579Inarinsaame 3 812Koltansaame 148Yhteensä 802 722Peruskartan paikannimetkielen mukaan.PaikannimiaineistonkäyttömahdollisuuksiaMaanmittauslaitoksen omien tarpeidenohella nimistörekisterin aineisto voipalvella monenlaista tiedonvälitystä,paikkatietojärjestelmiä, karttatuotantoa,automaattista paikantamista ja navigointia,erilaisia Internet-palveluita, paikannimienkansallista ja kansainvälistä standardointia(kaikki käyttävät samasta paikastasamalla tavalla kirjoitettua nimeä), nimistönsuunnitteluaja eri alojen tutkimusta.Ensimmäinen paikannimirekisterinvaltakunnalliseen aineistoon perustuvasuomen kielen väitöskirjatyö käynnistyiHelsingin yliopistossa vuonna 2002.Kirjoittaja onmaanmittausinsinööriMaanmittauslaitoksenkehittämiskeskuksessa.Sähköposti teemu.leskinen@maanmittauslaitos.fi.LÄHTEETRitva Liisa Pitkäsen artikkeli”Perinnäinen paikannimistö”Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksenja Suomen Kuntaliitonyhteisjulkaisussa Yhteinennimiympäristömme – Nimistönsuunnittelunopas. Helsinki,1999.”Mistä on kartan nimet tehty?”Tiina Manni-Lindqvistin artikkeliKielikellossa 1/1997.MAANKÄYTTÖ 2/200427