VARUSTE- EKSTRA - Olympiaravit

More documents

Recommendations

Info

20 � KUUKAUDEN HENKILÖ Hevosurheilu ¢ Perjantai 7.10.2005 Takana ykköshevosen menetys ja vakava sairaus Selviytyjä Leena Alerini Kuka? Peik Andersin Ikä: 40 v Ammatti: Ratsastuskouluyrittäjä, valmentaja, kilparatsastaja Saavutuksia: 3 SM-kultaa, 3 GP-sarjan finaalivoittoa, ykkössija nations cupissa 2005, Finnderbyvoitto Auto: Volvo V 50 Harrastaa: sorsanmetsästystä Kirja: Shogun Perhe: Vaimo Nina, tytär Stefanie Ravintola: Merimakasiini Peik Andersin on tämän hetken menestyvin suomalaisratsastaja - aivan kuten hän aikanaan päättikin. Tutut kuvailevatkin Andersinia toiminnan mieheksi, joka saa mitä haluaa. Koska hän haluaa sitä niin paljon. Yhdeksäntenä päivänä elokuuta 2004 Peik Andersin lyyhistyy kotinsa lattialle ja tajuaa, että jotain on pahasti pielessä. Onneksi on kännykkä. Hän soittaa vaimolleen Ninalle, joka tilaa ambulanssin. "Vielä sairaalassa olin tajuissani, mutta sitten en muista enää mitään." Andersin oli saanut aivoverenvuodon, jollaisen saaneista puolet menehtyvät. Andersin sai elämältä jatkoajan, mutta urheilu-uran jatkaminen näytti äärimmäisen epätodennäköiseltä. Kotiin palasi 39-vuotias mies, joka pystyi kävelemään sata metriä kerrallaan ennen kuin väsymys pakotti taas lepäämään. Pronssimerkki armosta Kesällä 1978 Andersinin perhe on kesänvietossa Tammisaaressa. Andersinin siskot ovat hevoshulluja. He käyvät ratsastamassa Råbackassa, joka on Ruskeasuon tallin tukikohta kesäisin. 13-vuotias Peik kuuntelee hevosjuttuja aikansa kunnes julistaa, että ratsastaminen on naurettavan helppo laji. "Istutte selässä ja hevonen tekee kaikki työt", velipoika ilkkuu kunnes siskot pyytävät nuorta herraa ystävällisesti näyttämään miten helposta lajista onkaan kysymys. "Putosin monta kertaa sen tunnin aikana. Hevonen vain kiihdytti vauhtia, ja tajusin, etytei kehän kiertäminen ollutkaan niin yksinkertaista kuin olin luullut." Haastava laji jäi kiehtomaan mieltä. Ja lajin harrastajat. Tyttöjen lajin. "Olin sopivassa iässä tajutakseni harrastuksen hyvät puolet." Andersin kävi lukuisten muiden kärkiratsastajien tapaan alkeiskurssin Ruskeasuolla Jenny Erikssonin ja Piiu Paloheimon tunneilla. Myöhemmin hän siirtyi Eriksnäsiin Anders Sucksdorffin vaikutuspiiriin. Sucksdorff ei kuitenkaan saanut iskostettua nuoreen oppilaaseensa kouluratsastusinnostusta. "Sain armosta pronssimerkin, vaikka koulukokeessa ratsastin 4-5 kertaa väärin." Andersin aloitti kilpauransa mielenkiintoisella hevosella, Christopher Wegeliuksen alla menestyneellä Trixiellä, jonka Andersin vuokrasi kilpakäyttöön. Trixien jälkeen tuli junnuhevonen Wind & See, jolla Andersin pääsi vieläkin haikeudella muisteltuun Enson sponsoritiimiin. Lukion jälkeen Andersin kouluttautui merkonomiksi. Elettiin taloudellisen nousukauden huippua, ja Andersin löysi ajan henkeen sopivan työn; hän lähti Espanjaan myymään kiinteistöjä. Työnantajana oli Bäckmanien perhe, jolta kiinteistöagentuuri siirtyi Andersinin omistukseen. Andersin toimi kiinteistökauppojen jälkihoitajana vielä vuoden sen jälkeen, kun lama alkoi ja kiinteistökauppa romahti. Työ oli kuitenkin hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Andersin lensi ruotsalaisten kollegojensa kanssa Espanjaan joka toinen viikko osakkeita kauppamaan. Loput kolme päivää kuluivat treenatessa. Systeemi oli mahdollinen, koska Andersinin silloinen hevosenhoitaja, sittemmin vaimo ja Stefanie-tyttären äiti Nina Andersin hoiti ja ratsasti hevoset kotopuolessa. "Alkeistuntien pitäminen oli hauskaa" Andersin oli haaveillut pitkään omasta paikasta, jossa hevosista voisi tehdä bisneksen. Kun hän keväällä 1992 seisoi Kauniaisissa, melkein kirjaimellisesti kivenheiton päässä moottoritiestä, huonokuntoiset - joskin charmantit - rakennukset, kentän puuttuminen tai syvimmillään vellonut lama eivät saaneet yrittäjä-äidin ja lääkäri-isän poikaa pyörtämään päätöstään. Tähän se tulisi, oma talliyritys. Vajaan 15 vuoden työrupeaman jälkeen Kauniaisten Ratsastuskeskus on yksi maan menestyvimmistä ratsastuskouluista 500 000 euron vuotuisine liikevaihtoineen. Vaatimattomasta, kuuden hevosen eläketallista on kasvanut eurooppalaistyylinen ratsastuskeskus, jossa työskentelee viisi vakituista työntekijää ja yksi freelancer-opettaja. Suomalaisittain tämä merkitsee ratsastusalan suuryritystä. Andersinit eivät ole laskeneet omia työtuntejaan Jondalia rakentaessaan. Tallilla sinniteltiin mm. melkein kymmenen vuotta ilman maneesia, joka pakotti isännän hoitamaan ulkokenttää keleistä riippuen jopa kolmasti päivässä. Andersin piti itse myös ratsastustunteja aina sairastumiseensa saakka ("se oli hauskaa. Etenkin alkeistuntien vetäminen. Siellä oppilaat etenevät niin nopeasti."). Sen jälkeen työtaakkaa on ollut pakko keventää. Andersin korostaa monta kertaa, että ilman hyvää henkilökuntaa yritys ei olisi siinä pisteessä kuin se nyt on. Luotettavien ja työhönsä sitoutuneiden työntekijöiden merkitys korostui erityisesti Andersinin toipilasaikana. Liikeideana laatu "Että asiakas ei kävele lantakasaa päin astuessaan ulos autosta." Näin Andersin kuvaa yrityksen laatuajattelua, jota hän kertoo oppineensa erityisesti tallin kanssaan puoliksi omistavalta Thomas Steniukselta. Stenius on Andersinin ystävä ja bisnesenkeli, johon Andersin tutustui, kun Stenius alkoi käydä lastensa kanssa Peikin tallilla ratsastamassa. Nykyisin Stenius hoitaa ratsastuskeskuksen taloutta ja on mukana kehittämässä ratsastuskoulubisnestä. Kauniaisten Ratsastuskeskus - joka tunnetaan myös Peikin Ratsastuskoulun nimellä - tunnetaan opetushevosistaan, jotka Andersin hankkii useimmiten pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, saksalaisen Lutherin perheen kautta. "Liikeideana on tarjota oppilaille opetusta laadukkailla hevosilla. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät hevoset ole uneliaita raahustajia, vaan välillä haastaviakin pakkauksia. Tämän vuoksi meille valikoituu ehkä tietynlaista asiakaskuntaa, mikä on vain luontevaa. Kaikille ei voi tarjota kaikkea", Stenius sanoo. Tallilla käy viikottain 350 oppilasta. Oppilasmäärää voitaisiin Steniuksen mukaan kasvattaa 400:ään, mutta "kultakaivos ratsastuskoulu ei koskaan tule olemaan." "Kasvu täytyy kuitenkin tehdä muilla keinoin kuin ajamalla hevoset piippuun. Pelkästään tilat ovat sen kokoiset, ettei hevosmäärää voi kasvattaa, koska silloin tarhaamiset ja muut hankaloituisivat." Andersin tietää. Sponsoreiden lemmikki Andersinin uraa on leimannut taito saada pitkäaikaisia sponsorisopimuksia. Jo nuorena ratsastajana hän ilmoitti alan lehdessä isolla ilmoituksella etsivänsä yhteistyökumppaneita, ilmoituksen yläreunassa hymyilevä kasvokuva. Andersin onkin ratsastanut Aktia/HSB- ja Gyllenberg-etuliitteillä paiskattuja hevosia sekä tehnyt yhteistyötä myös Tapiola-vakuutusyhtiön kanssa. Gyllenbergin kanssa tehty sopimus (joka syntyi pankkiiriliikkeessä työskennelleen Steniuksen myötävaikutuksella) oli kestoltaan poikkeuksellisen pitkä, kuusi vuotta, ja Suomen oloissa varsin rahakas: Andersin sai yhtiöltä vuodessa noin 100 000 markkaa kilpailukulujen peittämiseen. Miten Andersin on onnistunut siinä, mistä kaikki ainakin teoriassa haikailevat: että saisi ison taloudellisen tukijan kalliin urheilun rahoittajaksi? "Ensinnäkin pitää hankkiutua tilanteeseen, jossa sponsoria edes kannattaa hakea. Jos hevostilanne on heikko, tai viimeaikainen kilpailumenestys on ollut epätasaista, niin miksi sponsorin pitäisi olla ratsastajasta kiinnostunut?" Andersin sanoo, että sponsorihankinta "pitää tehdä hyvin tai ei ollenkaan". "Täytyy olla selkeä idea siitä mitä ollaan myymässä. Se kirjataan paperille ja tehdään idean tueksi asiallista markkinointimateriaalia, kuva-cd:tä sun muuta. Ja sitten tehdään myyntityötä. Pitää uskoa omaan asiaansa ihan kauheasti ja miettiä mikä olisi asiassa se sponsorin näkökulmasta houkuttelevin juttu."
Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu KUUKAUDEN HENKILÖ Totofoto �� ”Toivon, että voitan world cupin osakilpailun.” Rakas Lados Kauniaisten Ratsastuskeskuksen kotisivujen symboli on valkoinen satuori, suomalaisten Milton. "Erittäin hyvä ratsuhevostyyppi. Ilmeikäs pää, hyvä niska ja kaula, lyhyt säkä, sopusuhtainen ja lihaksikas runko. Jaoissa riittävä luusto, sivusta hyväasentoiset jalat, suorat, mutta ravissa takaa ahtaat liikkeet. Tavallinen käynti. Erittäin tahdikas ja elastinen ravi. 9-9-8-7-10=43 KTK 1." Holsteinerori Ladoksella Andersin voitti SM-kultaa ja GP-finaalin - siis kaiken mitä Suomessa voi viedä. Oritta odotti loistava tulevaisuus siitoksessa, mutta Lados menehtyi suolikierteeseen dramaattisen vuoden 2004 huhtikuussa. Ori ehti jättää Suomeen viitisenkymmentä jälkeläistä, joista Andersinilla itsellään kasvaa Virossa kymmenkunta. "Ladoksen kuolema oli kauhea, urani synkin hetki. Mutta sellaista elämä hevosten kanssa on", Andersin tyytyy sanomaan. Muiksi elämänsä tärkeiksi hevosiksi hän nimeää Lucknerin ja Lancerin, joilla hän etabloitui isojen luokkien ratsastajaksi, Aloubet´n ("joka ei ollut kauhean flashy mutta tasainen, viisi vuotta ranking-listojen top kolmosessa pysynyt puurtaja") ja Latania Z:n (Latus-Come On). Latania Z, nyt 10-vuotias tamma, on tällä hetkellä Suomen paras estehevonen. Valistuneiden arvoiden mukaan se on lisäksi yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisomistuksessa olleista hevosista. Andersin voitti Latanialla päättyvänä kautena sekä Tapiola GP:n finaalin että SM-kultaa. Lisäksi Andersin oli mukana historiallisen nations cup -voiton Haminasta tuoneessa suomalaisjoukkueessa. Helsingin ja Tallinnan jälkeen hevonen jää huilaamaan, sillä Andersin haluaa varjella ensimmäisen täyden kautensa isoilla radalla hypännyttä tammaa leipiintymiseltä. Kova on siis hevonen, ja kova on myös Andersinin tavoite Helsingissä: "Toivon, että voitan world cupin osakilpailun." Kotimaan paras Muut maailmancupit Andersin jättää talvelta väliin, ja lähtee vasta perinteiselle Sunshine Tourille helmikuussa. Miksi vain pistokeikkoja aurinkoon? Miksi pitkät talvet ja kuollut kisakausi Suomessa? Miksi lumenluontia pakkasessa, kun ratsuttajan paikka Lutherilla oli jo aikanaan tarjolla? "Kysymys on valinnoista. Minulle riittää se, että olen Suomen paras esteratsastaja. Top kymppiin pyrkiminen ulkomailla olisi vaatinut aivan erilaista fokusoitumista, joka ei koskaan kiinnostanut minua riittävästi. Halusin mieluummin oman yrityksen ja mahdollisuuden edes jollain tavalla normaaliin elämään." Motivaatio-ongelmia Andersinilla ei ole niin kauan kun käytettävissä olevat hevoset ovat riittävän hyviä. "Joskus on kausia, että menee huonommin. Silloin motivaatiokin horjuu, mutta toisaalta hevosten edistyminen tuo aina uutta potkua kilpailemiseen, koska siinä näkee harjoittelun tulokset niin selkeästi." Andersin sanoo, että hän käy mielellään kilpailemassa ulkomailla, jos pystyy tekemään sen mielekkäällä tasolla. "Pieniä luokkia voi hypätä Suomessakin." Aladinin kanssa toteutui nuoren pojan haave saada joskus hypätä Hampurin Derbyssä. Lahjakkaan Latanian kanssa Andersin saattaa lähteä ulkomaillekin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Hevonen päättää. "GP-sarja parasta, mitä lajille on tapahtunut" Suomalaisesta esteratsastuksesta puhuttaessa liturgiaan kuuluu tehdä sormilla heittomerkkiliike sanan GP-sarja kohdalla. Grand prix´llä kun ymmärretään vain vaikeita, 150-160 sentin luokkia. Andersinin mielestä GP-sarja taas on "parasta, mitä suomalaiselle esteratsastukselle on pystytty tekemään". "Aina kun haikaillaan entisiä aikoja ja sanotaan, että radat olivat isompia silloin, unohdetaan tyystin se, että tämän päivän ratojen teknisyys on jotain aivan muuta kuin silloin. Ennen esteet olivat isoja, mutta tehtävät simppeleitä, puomit makasivat syvissä kannattimissa ja aikaakin oli yllin kyllin." Aikakausi suosi sellaisia hevosia kuin Andersinin Lorne ja Lancer. "Niillä oli valtava skouppi, mutta nykyradoilla ne tuskin olisivat pärjänneet. Ensin tuli teknisyys, sitten kevyet puomit, ja lopulta ratojen enimmäisajastakin nipistettiin aikaa sen verran, että ratsukon pitää olla kaiken päälle nopeakin." Andersin itse totutteli uuteen aikakauteen itselleen luonteenomaisella tavalla: hän siirtyi hyppäämään pienempiä luokkia vaatimattomammilla hevosilla oppiakseen ratsastamaan nopeammassa rytmissä. Aiempi, saksalaisvaikutteinen ratsastustyyli pehmeni, ja Andersinista tuli kanssakilpailijoilleen vaarallinen aikaratsastaja. "Esteratsastus on huikean vaikea laji. Isoilla radoilla on tarvittu hyvää ratsastustaitoa aina, mutta ratojen yleinen vaikeustaso on lyönyt läpi kaikilla tasoilla. Tämän päivän junnut ratkovat luokissa paljon vaikeampia tehtäviä kuin 20 vuotta sitten tehtiin." Arvot kohdallaan Andersin kaataa itselleen tunnin sisällä neljännen kupin kahvia. Haastatteluun varattu aika on umpeutunut, mutta Andersin väittää, ettei odottavien tehtävien lykkääminen haittaa. Tekee vielä mieli kysyä miten sairaus on muuttanut miestä. Tiedättehän: ei vakavaa sairauskertomusta ilman rinnakkaistarinaa suuresta elämänmuutoksesta ja oleellisten asioiden ymmärtämisestä. Andersin, joka puhuu läpi haastattelun samaan aikaan avoimesti ja harkitun tuntuisesti, sanoo kuitenkin, ettei hän koe muuttuneensa mitenkään oleellisesti, vaikka onkin kiitollinen saamastaan uudesta mahdollisuudesta. "Elämänarvoni olivat kunnossa jo ennen sairastumista. Minulla on perhe ja yritys, jonka pyörittämisestä nautin. Pidän edelleen urheilemisesta ja tapaan lajissa ihmisiä, joiden seurassa viihdyn." Andersin uskoo jäävänsä eläkkeelle ratsastuskouluyrittäjän ammatista. Saman tehneitä ei ole Suomessa montaa. Mutta hänen olisi mahdotonta kuvitella itseään muihinkaan töihin. Hevoset eivät lakkaa kiehtomasta. "Kärsivällinen kontakti elävään olentoon ja onnistunut vuorovaikutus 500-kiloisen lihaskimpun kanssa tuottaa tyydytystä. Ilahdun joka kerran kun tunnen kommunikoineeni hevosen kanssa oikealla tavalla oikeaan aikaan." ANNA PERHO "Peikin mielestä kaikki on mahdollista" � 21 Kauniaislainen sijoittaja, juristi ja Kauniaisten Ratsastuskeskuksesta puolet omistava Thomas Stenius on tuntenut Peik Andersinin jo vuosikaudet. Stenius työskenteli sittemmin ruotsalaiselle SEB-pankille myydyssäGyllenberg-rahoitusyhtiössä, jonka kanssa Andersin solmi poikkeuksellisen pitkäaikaisen, kuusi vuotta kestäneen, sponsorisopimuksen. Vuosien varrella Stenius on oppinut tuntemaan liikekumppaninsa ja ystävänsä perinpohjaisesti. "Peikhän on hyvin päättäväinen ihminen, joka vihaa sitä, että ihmiset jäävät vain voivottelemaan jonkun haluamansa asian perään sen sijaan että toimisivat. Kun Peik saa idean, hän ei aikaile sen toteuttamisessa. Näin hän lähestyi minuakin: hän kysyi suoraan voisimmeko tehdä jonkinlaista yhteistyötä hänen urheilu-uransa tiimoilta." Stenius sanoo, että Andersinin päättäväisyyden tulosta oli myös Lados-kaupan onnistuminen. "Kun näimme hevosen, meille viestitettiin, että emme ikinä voisi saada ostaa sitä Suomeen. Mutta niin vain kävi, että me sen saimme, kun Peik piti sinnikkäästi tahtoaan yllä." "Hän menee vaikka läpi harmaan kiven jos niikseen tahtoo. Peikin ajatusmaailmassa kaikki on mahdollista, jos sen eteen vain on valmis tekemään kovasti töitä. Häneltä ei kannata kysyä miten jossain asiassa pitäisi toimia, miettimättä asiaa lainkaan itse, sillä hän heittää aina vastakysymyksen: mitä olet itse ajatellut?" AP ��
Page 1 and 2: Perjantai 7.10. 2005 N:o 80 81. vuo
Page 3 and 4: Perjantai 7.10. 2005 N:o 80 81. vuo
Page 5 and 6: Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu
Page 21: Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu
Page 35 and 36: EKIN KARAUS J Jylhä 12 28,7ake 7.9
Page 41: Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu

VARUSTE- EKSTRA - Olympiaravit

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?