VARUSTE- EKSTRA - Olympiaravit

More documents

Recommendations

Info

28 � VARUSTE-EKSTRA Hevosurheilu ¢ Perjantai 7.10.2005 Itse tehty Kannattaako tehdä itse loimi? Kannattaa, mutta ei ihan tuosta vain improvisoiden. Hyvin suunniteltu on loimiasioissa paitsi puoliksi tehty, myös elinehto sille, viitsiikö sitä lointa jatkossa ylipäätään pukea hevosensa ylle. Itse tehty loimi ei tule halvemmaksi, mutta siten saa juuri sellaisen kuin haluaa. �� Hollolalaiselta Marjo Alholta talliloimi syntyy jopa puolessa tunnissa, mutta rauhallisella tahdilla leikkaamisineen ja kaikkineen tehtävässä menee noin tunti. Marjo Alho ja hänen toiminimensä Hooftex on tunnettu siitä, että loimet istuvat kuin nakutettu. Miten istuvuuden teet? ”Mittaan hyvin, ja teen sopivan kaula-aukon.” ”Ostoloimissa hyvin usein on täysin epäsopiva kaula-aukko, joka on sekä liian takana että mitoitettu isokaulaiselle hevoselle, vaikka loimi muuten olisikin kooltaan pieni.” ”Loimen toimivuus hevosen päällä, sen päälläpysyvyys, lähtee istuvuudesta ja istuvuus taas on pääasiassa kiinni kaula-aukon sopivuudesta”, sanoo Marjo. ”Moni huonosti suunniteltu loimi lähtee sä’än takaa, jolloin hevo- �� sen siinä liikkuessa loimi kiskoutuu vähä vähältä yhä taaemmas ja jumittuu lopulta sä’än taakse kiristämään, joskus haavoille asti. ”Kaula-aukon pitäisi olla siinä kohdassa, missä hevosen länget ovat. Ja säätövaraa täytyy olla riittävästi – sekin usein ostoloimissa puuttuu.” ”Kaulan ympärys mitataan ja kun leikataan, tehdään vain sen verran reilu, että kääntövara jää. Jos mitta on oikea, kangas kyllä laskeutuu oikealle paikalleen, kaulan ympärille.” Kaavat Ensin mitataan ja tehdään kaavat. Loimi koostuu kaikkiaan neljästä kangaskappaleesta: kahdesta takaja kahdesta etuosasta. Jutun hevosen koko on noin 135, niskan pituus 90 cm. ”Kaavat voi tehdä vähän kestäväm- �� mät, esimerkiksi keinonahasta niin kuin minulla tässä, tai vaikkapa kerniliinasta”, Marjo opastaa. Loimen pituus mitataan sä’än etupuolelta hännän juureen. 150 cm leveää kangasta menee noin kolme metriä:” Kangas taitetaan pituussuunnassa kaksin kerroin loimen leveyden verran ja leikataan takaosa ja sen jälkeen leveyssuunnassa kaksinkerroin ja leikataan etuosa”, Marjo opastaa. Kaula-aukon leikkaamisessa on tärkeää leikata kaulan alla oleva kohta vaakasuoraan. ”Siihen jää ikään kuin tällainen läppä, josta se säätäminen tehdään. Ei tarvitse pelätä, etteikö hevonen ”pystyisi syömään”, kyllä se pystyy, kun loimi istuu ylhäältä.” Hevoselle tehdään myös pääkappale, mutta sen Marjo tekee aina samankokoisen: ”Niin kutsutun turpamallin, jossa tarranauhalla voi säätää”. Leikattuna turvan ympärille tuleva kangaspala vaikuttaa suhteettoman suurelta, vaikka myöhemmin sovitettuna istuukin kuin, noh, tehty. Kaulaosa leikataan pyöreäksi. Miksi? "Se kiinnittyy silloin hyvin, hevosen kaula on vain sen muotoinen." Pääkappale on itse asiassa melko hankala hahmottaa, eikä siitä kannata aloittaa, jos ei halua lannistua heti alkuunsa: "Paras löytää jo tehty kappale, ja katsoa siitä. Tämä minunkin mallini on yhdestä ja samasta, varmaan 70-luvulta peräisin olevasta, melkein puhki silloin jo kuluneesta hupusta." Vuori Loimen etuosan Marjo vuoraa puuvillakankaalla: ”Parantaa kestoa”. Aina on hevosia, jotka saavat loimen kuin loimen pois. Sellaisellekin
Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu VARUSTE-EKSTRA �� olen joskus tehnyt loimen, joka pysyy. Minkälainen se silloin on? ”Se istuu edestä napakasti,on päälle pujotettavaa mallia, ja sellaisesta kankaasta, mikä ei hampaissa mene rikki - nimenomaan siitä etuosastaan. Yhdelle ihan kamalalle laitoin vielä ekstraläpän joka meni etuosasta etujalkojen välitse mahaan kiinni.” Ristivyöt tulee laittaa oikeille paikoilleen. Alkamaan tarpeeksi ylhäältä, ja sijoitettuna viistosti ja keskelle siten, että mennessn ristiin mahan alla, ne leikkautuvat mahan keskikohdasta. Itse Marjo tosin suosii suoria vöitä: ”Ne ovat mielestäni kätevämpiä. Ensinnäkin etummaisen vyön voi aina vetäistä vähän tiukemmalle, ja toisekseen kun jätän alle hiittiloimen, voin taittaa sen helman suorien vöiden alle kätevästi.” Jalkalenkkejä Marjo ei käytä. "Ei tarvitse. Mutta silloin kun niitä käytetään, ne täytyy muistaa kiinnittää oikein: ristiin." Kunnollinen viimeistely ei ole turhaa: Kanttinauhaa helmoihin ja saumoihin, jotka Marjo ompelee kankaan oikealle puolelle ja päällystää kanttinauhalla: ”Käytään nailonkanttia, joka ei rispaannu ja on kestävä. Taitan kankaan reunan kaksinkerroin sen alle ja ompelen kantin vain siihen päälle.” Nailonkanttinauhan hyvä puoli on että se ei veny. ”Esimerkiksi sä’än edessä, hevosen niskassa, loimi alkaa usein revetä. Se johtuu siitä, että kangas ja kanttinauha venyvät, mutta lanka ei, jolloin se kangas ja se kanttinauha alkavat ratkeilla.” Kangas Entä kangas? � 29 �� ”Villasekoite on suosikkini. Jos siinä on 30 % villaa, sekoitussuhde on aika hyvä ja kestävä. Villaa siinä on silloin sen verran, että ne villan ominaisuudet pääsevät esille.” Marjo nostaa valkoisen, ohuesti siniruudutetun kangaspakan muiden joukosta: ”Tässä on sataprosenttista mohairvillaa. Olen tehnyt pari lointa, mutta niiden kestävyys on huono. Hevosen virtsa ja lanta ovat hikeen yhdistettynä niin mielettömän syövyttäviä, että tällainen villa kerta kaikkiaan vain hajoaa. Mutta eiväthän sukatkaan kestä, jos ne ovat ihan pelkkää villaa.” Lanka? ”Käytän 36:sta. Kotikoneessa 100 tai lienevät vahvimmasta päästä, ja kyllä niiden luulisi kestävän. Kannattaa katsoa, että lanka ei ole pelkkää polyesteriä, jolloin se on kylläkin varsin vahvaa, mutta liian liukasta, jolloin se alkaa elää tikissä omaa elämäänsä ja hajoittaa ennen pitkää ompeleen. Langassa tulee olla osa puuvillaa.” Lukot ovat tärkeät. Marjo tilaa ne tukusta, ja tietää niiden tulevan alun perin Englannista. ”Ja ne laitetaan nailonremmiin, eli niin sanottuun kassiremmiin. Tosin etukiinnityksenä kotioloissa tosi hyvä on tarra. Se pysyy pitkään hyvänä, ja sitten kun se kuluu, sen voi vaihtaa. Tarra pitää vain mitata oikean kokoiseksi sille omalle hevoselle.” Tallilla hevoselle sovitetaan upouutta lointa. Kaula-aukko kietoutuu napakasti paikalleen, ja seuraavana aamuna loimi on edelleen niillä sijoillaan. Pääkappale jätetään odottamaan kylmiä ilmoja ja pitkiä kisamatkoja. LEENA ALERINI Leena Alerini Tee se itse: Mitä tarvitaan? * kaavoihin joko purettu vanha, hyvin istunut loimi, tai kerniliinaa, jolloin mitat otetaan kyseisestä hevosesta * kolme metriä 150 cm leveää villasekoitekangasta * leveää kanttinauhaa, nailonista, jos kone kestää * kaksipuolista kanttinauhaa (hupun silmäaukkoihin) * metrin verran leveämpää nailonremmiä,ns.kassiremmiä * ristivyösoljet, 2 kpl, (ylä- ja alaosa) * etukiinnityssoljet tai: leveää tarranauhaa * pari nahanpalaa, jos tehdään solkikiinnitys (tarrakiinnityksessä ei tarvitse) * lankaa * mittanauha * sakset * ompelukone, mielellään teollinen (löytää edullisesti erilaisista poistomyynneistä) ��
Page 1 and 2: Perjantai 7.10. 2005 N:o 80 81. vuo
Page 3 and 4: Perjantai 7.10. 2005 N:o 80 81. vuo
Page 5 and 6: Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu
Page 29: Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu
Page 35 and 36: EKIN KARAUS J Jylhä 12 28,7ake 7.9
Page 41: Perjantai 7.10.2005 ¢ Hevosurheilu

VARUSTE- EKSTRA - Olympiaravit

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?