HTP-ARVON PERUSTELUMUISTIO - Työsuojeluhallinto

Terveysvaikutukset
3
Tiineeseen rottaan ihonalaisesti annosteltua bisfenoli A:ta on havaittu istukassa ja sikiössä.
(EU 2002).
Kaikissa tutkituissa eläimissä bisfenoli A:n päämetaboliareitti on glukuronihappokonjugaatio.
Tämän ohella bisfenoli A voi myös hapettua bisfenolin o-kinoniksi ja konjugoitua
sulfaatiksi. Rotissa erittyminen tapahtuu pääasiassa kiinteisiin ulosteisiin joissa
on havaittu 50–85 % annoksesta. Virtsaan on havaittu rotilla päätyvän 13–42 % annoksesta.
Eliminoituminen on nopeaa, niin että ulosteisiin on 7 päivässä päätynyt 70–
80 % annoksesta ja pääosa on poistunut 72 tunnissa. (EU 2002).
Makakiapinoissa pääosa annoksesta (82–85 %) on erittynyt virtsaan, ja vain 2-3 % on
ollut kiinteissä ulosteissa. Pienimuotoisessa ihmiskokeessa annos erittyi kokonaisuudessaan
virtsaan bisfenoli A-glukuronidina (SCOEL 2004). Suun kautta annetun bisfenoli
A:n kulkeutuminen konjugoitumattomana seerumiin noudattaa hyvin samankaltaista
farmakokinetiikkaa ihmisissä, Rhesus apinoissa ja hiirissä (Taylor, Vom Saal et
al. 2011).
Bisfenoli A:n on todettu imeytyvän jossakin määrin rotan ihon läpi in vivo sekä
ihmisen ja sian ihon läpi ex vivo-kokeissa (Marquet, Payan et al. 2011; Zalko, Jacques
et al. 2011). Marquet et al. (2011) arvioivat että käsien ja käsivarsien (2000 cm 2 ) 1
tunnin bisfenoli A-altistumisessa voisi imeytyä 4 µg/kg/päivä. Raskaina olevilla
kassanhoitajilla, jotka ovat käsitelleet bisfenoli A:ta sisältävää lämpöherkkää
kuittipaperia, on myös havaittu virtsassa bisfenolin metaboliitteja (Braun, Kalkbrenner
et al. 2011).
Bisfenoli A:n hormonivaikutuksiin liittyen yleinen käsitys in vivo ja in vitro kokeiden
perusteella on se, että vain konjugoitumattomalla bisfenolilla on estrogeenisia vaikutuksia
(Matthews, Twomey et al. 2001).
Viime aikoina on tuotu esiin biomonitorointitutkimuksia, joiden perusteella väestön
konjugoitumattoman bisfenoli A:n virtsa- ja veripitoisuudet olisivat huomattavasti
korkeammat kuin mitä toksikokineettisten testausten perusteella on aikaisemmin
arvioitu (Vandenberg, Chahoud et al. 2010; Vandenberg, Chahoud et al. 2010). Tähän
liittyen on myös esitetty vastakkaisia tuloksia, jotka puoltavat bisfenoli A:n tehokasta
metaboloitumista (Volkel, Kiranoglu et al. 2008; Volkel, Kiranoglu et al. 2011).
Tämän takia on vielä tarpeen selvittää kinetiikkaa systemaattisemmin, kaikki
altistumisreitit huomioiden, jotta saadaan selkeätä tietoa väestön ja työntekijöiden
tämänhetkisistä altistumistasoista.
Ihmisiä koskevat tiedot
Altistuminen bisfenoli A:lle UV-valon kanssa voi aikaansaada iho-oireita ihmisissä, ja
myös eläinkokeissa on saatu positiivisia vasteita valoherkistymisestä.
Muutama kontaktiallergia on kuvattu PVC-muovikäsineissä antioksidanttina käytetyn
bisfenoli A:n aiheuttamaksi (Estlander, Jolanki et al. 1999; Aalto-Korte, Alanko et al.
2003; Matthieu, Godoi et al. 2003). Bisfenoli A:n käyttö tässä tarkoituksessa on nyttemmin
tiettävästi hyvin rajoitettu. Bisfenoli A:n on raportoitu aiheuttaneen kosketusallergiaa
lasikuiduista (Gaul 1960), puolisynteettisistä vahoista (Freeman and Warin
1984), muovijalkineista (Srinivas, Devadiga et al. 1989),(van Joost, Roesyanto et
al. 1990), dentaalihartseista (Jolanki, Kanerva et al. 1995), ja lämpöherkästä paperista
(Hirotaka, Yasuko et al. 2001). EU:ssa bisfenoli A on luokiteltu ihoa herkistäväksi, ja
saman suosituksen on USA:ssa antanut NIOSH (NIOSH 2011).