HTP-ARVON PERUSTELUMUISTIO - Työsuojeluhallinto

5
Eläinkokeessa bisfenoli A ei ole osoittautunut ihoa ärsyttäväksi (Leuschner 2000).
Sen sijaan se ärsyttää silmiä (Leuschner 2000) ja voi mahdollisesti aiheuttaa pysyviä
silmävaurioita.
Toistuva altistuminen
Arvioidessaan (EFSA 2006) siedettävää päiväannosta (TDI) bisfenoli A:lle, EFSA
(European Food Safety Authority) nojautui kahteen OECD:n testausohjeen mukaan
tehtyyn tutkimukseen (Tyl, Myers et al. 2002; Tyl, Myers et al. 2008), joissa ei havaittu
lisääntymis- eikä kehitystoksisuutta alle 50 mg/kg/pv. NOAEL-arvoksi saatiin sekä
hiirelle että rotalle 5 mg/kg/pv. EFSA käytti epävarmuustekijää 10 lajien väliseen
ekstrapolaatioon ja tekijää 10 yksilöllisten erojen huomioimiseen ja sai TDI:ksi 0,05
mg/kg/pv. Samanlaiseen arvioon on päätynyt aikaisempien kokeiden perusteella U.S.
EPA (IRIS 2002).
EFSA on uudelleen arvioinut bisfenoli A:n siedettävän päiväannoksen vuonna 2010
(EFSA 2010). Arvioinnin tuloksena TDI 0,05 mg/kg/pv ei muuttunut. Äskettäin julkaistussa
artikkelissa saksalaisen toksikologiyhdistyksen asettama komitea kävi systemaattisesti
läpi julkaistu bisfenoli A-tieto, tarkoituksena selvittää onko nykyiselle
TDI:lle tieteellistä perustetta (Hengstler, Foth et al. 2011). Kriittisen evaluoinnin lopputuloksena
komitea päätyi samaan tulokseen kuin EFSA.
Toistuvan hengitystiealtistuksen vaikutuksista on tietoja rotista (Nitscke, Quast et al.
1985; Nitscke, Lomax et al. 1988). Merkittävin havaittu vaikutus oli lievä ylempien
hengitysteiden limakalvojen tulehdus. Hyvin vähäistä hajuepiteelin tulehdusta ja hyperplasiaa
havaittiin altistettaessa rottia pitoisuuksille 50 ja 150 mg/m 3 (6 h/päivä, 5
pv/viikko 2 tai 13 viikon ajan). Vaikutukseton annostaso (NOAEL) oli 13 viikon altistuksessa
10 mg/m 3 .
Ruuan kanssa annostettuna taso 100 mg/kg/pv hidasti lievästi rottien kokonais- ja
elinpainojen kehitystä 90 päivän ja sitä pitemmissä altistuksissa (Til, Roverts et al.
1978; NTP 1982). Havaintojen tulkinta on epämääräistä muiden, esim. histopatologisten
muutosten puuttuessa. Vaikutuksettomaksi tasoksi (NOAEL) kahden vuoden kokeessa
pääteltiin 74 mg/kg/pv.
Hiirien syöttökokeet osoittivat maksan kohde-elimeksi. Maksasolumuutoksia havaittiin
90 päivän ja kahden vuoden kokeissa (NTP 1982; Furukawa, Nishikawa et al.
1994). Suurikokoisten hepatosyyttien muodostumiselle LOAEL uroshiirillä oli 120
mg/kg/pv kahden vuoden kokeessa, ja naarailla LOAEL painonnousun vähenemiselle
oli vastaavasti 650 mg/kg/pv. Koirien 90 päivän syöttökoe antoi vaikutuksettomaksi
tasoksi 80 mg/kg/pv. Ainoa havaittu muutos oli maksan suhteellisen painon nousu annostasolla
270 mg/kg/pv (GE 1976).
Mutageenisuus
Bisfenolilla on havaittu kromosomivaikutuksia solutesteissä (Pfeiffer, Rosenberg et al.
1997; Tsutsui, Tamura et al. 1998). Bisfenoli A voi häiritä mikrotubulusten ja DNAadduktien
muodostumista (EU 2002). Bisfenoli A ei kuitenkaan näytä olevan merkityksellisesti
mutageeninen, eikä sitä ole luokiteltu tältä osin (EU 2002).
Karsinogeenisuus
Yhdysvaltain NIEHS:n ja EPA:n työryhmän katsauksessa (Keri, Ho et al. 2007) bisfenoli
A:n karsinogeenisuudesta päädyttiin toteamaan että aineella voi olla yhteyttä verta
muodostavan kudoksen ja kivesten syöpiin. Sillä saattaa olla yhteyttä myös rinta- ja
eturauhassyöpiin. Työryhmä perää kuitenkin lisänäytön olevan tarpeellista.
IARC ei ole arvioinut bisfenoli A:n karsinogeenisuutta.