Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
N:o 94<br />
4/2010 <strong>Yhteiskunnan</strong><br />
<strong>kokonaisturvallisuus</strong><br />
Uusi strategia valmistuu<br />
Huoltovarmuus<br />
Järjestöjen ja elinkeinoelämän rooli<br />
Onnettomuustutkinta<br />
Haastateltavana<br />
Pekka Hallberg:<br />
”Kokonaisturvallisuuden malli on<br />
harvinainen luottamuspääoma”
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisu<br />
Päätoimittaja: Viestintäjohtaja Jyrki Iivonen<br />
Toimituskunta: Professori Tuomas Forsberg<br />
Toimituspäällikkö Anu Kuistiala<br />
Toimittaja Tuomo Lappalainen<br />
Eversti Juha Pyykönen<br />
Osastopäällikkö Matti Saarelainen<br />
Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen<br />
Toimitussihteeri: Everstiluutnantti Torsti Astrén<br />
Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen<br />
Toimituksen yhteystiedot<br />
postiosoite: PL 266<br />
00171 HELSINKI<br />
käyntiosoite: Maneesikatu 6<br />
puhelin: 0299 530 233<br />
sähköposti: anita.pursiainen@mil.fi<br />
www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi<br />
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden<br />
osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai telefax 0299 530 236<br />
tai sähköposti: anita.pursiainen@mil.fi<br />
Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille,<br />
yhteystiedot viimeisellä aukeamalla.<br />
Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä<br />
eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssi yhdistyksen<br />
kantaa<br />
Graafikko, kuvatoimitus: Jukka Talari<br />
Paino: Edita Prima Oy, Helsinki 2010 Kannen kuva: Kenttäkeitin-teltta ”siellä jossakin” JT<br />
Tässä numerossa:<br />
2 3<br />
Pääkirjoitus<br />
Viranomaisten yhteistyö on ratkaisevaa<br />
kriisien hoitamisessa<br />
Joulukuu on tärkeä kuukausi yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen<br />
ja kokonaismaanpuolustuksen kannalta. Heti itsenäisyyspäivän jälkeen hallituksen<br />
on määrä hyväksyä uusi yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen<br />
strategia (YETT). Maanpuolustuslehden tässä numerossa keskitytäänkin tähän<br />
aihepiiriin.<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> varautuminen erilaisiin kriiseihin on tärkeää mutta välillä myös turhauttavaa<br />
toimintaa. Viranomaiset pohtivat jatkuvasti erilaisia yhteiskunnan toimintaa<br />
mahdollisesti haittaavia uhkia. Niiden pohjalta tehdään erilaisia varautumissuunnitelmia,<br />
joita sitten harjoitellaan aktiivisesti. Viime vuosien kokemus osoittaa<br />
kuitenkin, että monet yllättävät tilanteet ovat sellaisia, että niitä ei ole osattu odottaa.<br />
Lähes 200 suomalaisen matkailijan menehtyminen Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofissa<br />
jouluna 2004 oli täysin odottamaton. Nyt tällaiseen mahdollisuuteen<br />
on varauduttu. Nokian vesikriisi vuonna 2008 keskeytti vedenjakelun viikoiksi ja<br />
monet kaupunkilaiset sairastuivat. Kouluampumiset Jokelassa ja Kauhajoella olivat<br />
tragedioita, joita kukaan ei osannut odottaa.<br />
On kohtuutonta vaatia, että viranomaiset voisivat varautua ennalta kaikkiin mahdollisiin<br />
tapahtumiin. Tuskin tätä kukaan edes vaatiikaan. Sen sijaan on tärkeää<br />
paneutua ennalta niihin ratkaisuihin ja toimintamalleihin, jotka ovat suunnilleen<br />
samanlaiset kaikissa kriiseissä. Olipa kriisi mikä tahansa, viranomaisten kyky tehdä<br />
saumatonta yhteistyötä ja pitää kansalaiset tilanteen tasalla on ratkaisevaa. Ja yhteistyötä<br />
on aina mahdollista harjoitella ja hioa.<br />
Suomalainen tapa turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot on kansainvälisestikin<br />
merkittävä. Eräät maat ovat perehtyneet tarkoin suomalaiseen ratkaisuun ja<br />
omaksuneet sieltä ainakin osia. Näin on tehty mm. Islannissa. YETT-strategiaa on<br />
esitelty monissa maissa, jotka ovat vasta käynnistämässä kokonaisvaltaista varautumista<br />
kriiseihin. Tähän liittyvää koulutusta on annettu mm. Ukrainassa. Myös<br />
Virossa suomalainen malli tunnetaan hyvin.<br />
Kansalaisten tiedontarve korostuu kriisien ja yllättävien tapahtumien aikana. Siksi<br />
on tärkeää, että viestintää suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti. Tänä syksynä<br />
annettu valtioneuvoston viestintäsuositus korostaa viranomaisten velvollisuutta<br />
jakaa tietoa toiminnastaan. On tärkeää, että kansalaiset luottavat viranomaisten<br />
kykyyn suoriutua yllättävistä tilanteista. Viranomaisten maineenhallinnassa on<br />
kyse juuri tästä: ilman luottamusta ei kriisejä hoideta.<br />
4 5<br />
* * *<br />
Ensi vuosi 2011 tulee olemaan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen ja Maanpuolustuslehden<br />
juhlavuosi. Ensimmäiset maanpuolustuskurssit pidettiin vuonna 1961<br />
täysin toisenlaiseen maailmanaikaan. Monista kansallisista ja kansainvälisistä<br />
muutoksista huolimatta kurssit ovat säilyttäneet merkityksensä. Niistä on tullut<br />
eräänlainen suomalaisen kokonaismaanpuolustuksen mallin symboli. Maanpuolustuslehti<br />
on saman ajan toiminut kurssilaisten yhteydenpidon ja keskustelun<br />
välineenä.<br />
Ensi kevään aikana järjestetään monia erilaisia juhlatapahtumia, joista kerrotaan<br />
myös toisaalla tässä lehdessä. Maaliskuussa järjestetään mielenkiintoisia taaksepäin<br />
ja eteenpäin katsovia seminaareja. Toukokuussa juhlitaan yhdistystä virallisemminkin.<br />
Yhdistys on löytänyt sille kuuluvan paikan suomalaisessa yhteiskunnassa.<br />
Mutta kuten yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Hallberg<br />
tässä numerossa ilmestyvässä haastattelussaan toteaa, on tulevaisuuden haasteena<br />
saada nuoremmat sukupolvet mukaan sen toimintaan. Siinä on meillä kaikilla<br />
tehtävää.<br />
Maanpuolustuslehden toimitus kiittää hyvästä yhteistyöstä maanpuolustuskurssien<br />
uusiin tehtäviin siirtyvää johtajaa Kim Jäämerta. Toivotamme kaikille lukijoillemme<br />
hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2011.<br />
Jyrki Iivonen
Haastattelu<br />
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti<br />
Pekka Hallberg<br />
Kokonaisturvallisuuden malli<br />
on harvinainen luottamuspääoma, jota ei pidä hukata<br />
loitetaan haastattelu kokonaismaanpuolustuksen<br />
toimintamallista ja niin<br />
A sanotusta Hallbergin komiteasta ja<br />
sen työstä, joka valmistuu vielä vuoden 2010<br />
puolella. Tämä lienee kysymys, mistä lukijat<br />
ovat erityisen kiinnostuneita. Mikä siis on<br />
tämä kokonaismaanpuolustuksen malli ja<br />
mitä eri osa-alueita siinä on. Miten tämä kokonaismaanpuolustuksen<br />
toimintamalli vastaa<br />
2010-luvun haasteita?<br />
– Suomalainen kokonaismaanpuolustuksen<br />
malli sillä tavoin ymmärrettynä, että se<br />
tarkoittaa yhteiskunnan kaikkien voimavarojen<br />
yhteistyötä – julkisen hallinnon,<br />
talouselämän ja järjestöjen mukanaoloa<br />
varautumisessa – on jopa maailmanlaajuisesti<br />
esikuvallinen ja hyvin toimiva. Ei sen<br />
muuttamiseen ole tarvetta. Tulee ainoastaan<br />
mieleen, miten kokonaismaanpuolustuksen<br />
hengessä voisimme vielä enemmän suuntautua<br />
eteenpäin ja pohtia erilaisia kokonaisturvallisuuden<br />
kysymyksiä, koska maailma<br />
ympärillä muuttuu koko ajan. Siksi tulisi<br />
olla kykyä kuulla myös heikkoja signaaleja;<br />
merkkejä siitä, millaisia toimintaympäristön<br />
muutoksia tapahtuu.<br />
Suomalainen malli pärjää ilmeisesti myös<br />
kansainvälisessä benchmarkkauksessa hyvin,<br />
onhan sitä käytetty esimerkiksi islantilaisten<br />
varautumisjärjestelmässä?<br />
– Kokonaismaanpuolustuksen malli on samalla<br />
yhteiskunnallisen luottamuspääoman<br />
kasvattamista. Asioita ei tule tarkastella viranomaislähtöisesti,<br />
vaan olisi tärkeää avata<br />
järjestelmää entisestään siten, että julkisen<br />
vallan ohella elinkeinoelämä samoin kuin vapaaehtoisjärjestöt<br />
olisivat toiminnassa mukana<br />
hieman suuremmallakin panostuksella. Jo<br />
nyt monet tehtävät ovat hallinnon ulkopuolella,<br />
lähinnä elinkeinoelämän hoidettavina.<br />
Monilla suomalaisilla yrityksillä on tunto-<br />
6<br />
sarvet maailmalla. Yhteistyön tulee olla yli<br />
sektorirajojen mahdollista.<br />
Kun Hallbergin komitea asetettiin, ajateltiin<br />
komitean asettajien näkökulmasta, että voisi<br />
olla olemassa joitakin sellaisia asioita, joita<br />
voisi tehdä entistä paremmin. Onko niitä pystytty<br />
erittelemään ja identifioimaan tarkemmin<br />
tämän työn aikana?<br />
– Komitea jatkaa vielä työtänsä, mutta<br />
eräitä linjauksia on syytä ottaa esille. Edellä<br />
jo mainittu lähtökohta on se, että varautumisessa<br />
tulisi entistä paremmin ottaa huomioon<br />
maailman muuttuminen, mm. talouselämän<br />
ja erilaisten järjestöjen kasvava merkitys. Vaikka<br />
suomalainen järjestelmä on esimerkillinen<br />
monen maan näkökulmasta katsottuna, kaipaa<br />
sekin virtaviivaistamista. Siinä on eräitä<br />
päällekkäisyyksiä. Samoin on madallettava<br />
hallinnonalojen raja-aitoja, vaikka varsinaisia<br />
reviirikiistoja ei olisikaan. Tätä tarvetta lisää<br />
nykyhallinnolle ominainen yhä pidemmälle<br />
menevä sektoroituminen. Yhteistyön täytyy<br />
toimia kaikissa olosuhteissa.<br />
Turvallisuusasioiden kehityksessä on havaittavissa<br />
kaksi trendiä, toisaalta suurempi keskittyminen<br />
ja erikoistuminen, toisaalta kasvava<br />
yhteistyö. Se, miten nämä kaksi saadaan tasapainotettua,<br />
on varmaankin haaste niin käytännön<br />
kuin teorian tasolla?<br />
– Tämä on olennainen kysymys. Rakennemuutos<br />
asettaa yhteistyölle aikamoisia vaatimuksia.<br />
Valtion aluehallintokin on ollut jatkuvassa<br />
myllerryksessä. Hallinnon jatkuvuus on<br />
kovalla koetuksella ja asiakkaat ymmällä. Viime<br />
vaiheessa on perustettu aluehallintovirastot<br />
(AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset<br />
(ELY). Ne ovat vasta vakiinnuttamassa<br />
asemansa. Myös kunta- ja palvelurakenteessa<br />
on tapahtunut suuria muutoksia. Kun<br />
tarkastellaan yhteiskunnan varautumista<br />
kokonaisuutena, alue- ja paikallistasolla on<br />
paljon tehtävää yhteistyösuhteiden toimivuuden<br />
parantamiseksi.<br />
Tässä ei ilmeisesti ole suuri poliittisia intohimoja?<br />
– Ei ole. Kyllä kaikilta tasoilta löytyy valmiuksia<br />
kehittää ennalta varautumista kokonaismaanpuolustuksen<br />
tai kokonaisturvallisuuden<br />
hengessä - itse käyttäisin mieluummin<br />
jälkimmäistä termiä - eräänlaisen etunojallisen,<br />
proaktiivisen toiminnan suuntaan. Uskon siitä<br />
vallitsevan laajan yhteisymmärrys suomalaisessa<br />
yhteiskunnassa. Hallinnon raja-aidat ovat<br />
ratkaistavissa tämän kokonaisuuden osana.<br />
Kysymys on yhteistyön parantamisesta.<br />
Puolustushallinnolla on tässä kokonaisuudessa<br />
oma tehtävänsä. Onko komitean työn<br />
aikana noussut esiin kysymystä siitä, onko<br />
siviiliyhteiskunnan tukeminen ja kokonaisturvallisuuden<br />
ylläpitäminen järjestetty nyt<br />
oikealla tavalla? Onko mitään paineita siihen,<br />
että puolustushallinnon rooli olisi tulevaisuuden<br />
järjestelmässä toisenlainen?<br />
– En näe muutospaineita. Tosin siviilikriisinhallinnan<br />
merkitys lisääntyy, kun kriisit<br />
koskevat yhä useammin tietojärjestelmiä,<br />
taloutta, energianhuolta ja kulkuyhteyksiä ja<br />
ties mitä ennakoimattomia tapahtumia. Siksi<br />
kaikilla aloilla on tarpeen kohottaa kriisivalmiutta<br />
ja varautumista. Tässäkin tärkeintä on<br />
yhteistyö, voimavarojen mahdollisimman tehokas<br />
käyttäminen.<br />
Puolustusministeriöllä on kokonaismaanpuolustuksen<br />
koordinointitehtäviä, jotka<br />
varmasti säilyvät myös tulevaisuudessa. Kun<br />
puolustusneuvosto aikoinaan perustuslakiuudistuksen<br />
yhteydessä lakkautettiin, ministeriön<br />
yhteyteen perustettiin turvallisuus- ja<br />
puolustusasiain komitea (TPAK). Saattaisi<br />
olla mahdollista laajentaa TPAK:n kokoonpanoa<br />
ja toimikenttää talouselämän suuntaan,<br />
onhan painopiste monissa varautumisasioissa,<br />
huoltovarmuus lähes kokonaan, vapaaehtoisjärjestelyjen<br />
pohjalta talouselämän varassa. TPAK<br />
saattaisi olla mahdollista laajentaa eräänlaiseksi<br />
laajemmaksi turvallisuuskomiteaksi. Tällöin<br />
myös kansliapäällikkökokoukselle, joka on valtioneuvoston<br />
pysyvä toimielin, jäisi luontevasti<br />
asioiden hallinnointi julkisen vallan kannalta.<br />
Tämän keskushallinnon tehtävän painoarvo<br />
on lisääntynyt.<br />
7
Hallbergin komitean on määrä saada työnsä<br />
valmiiksi joulukuuhun mennessä. Mitä sen jälkeen<br />
tapahtuu?<br />
– Komitean työ on loppusuoralla. Ehdotukset<br />
muotoutuvat rauhallisen ja perusteellisen<br />
harkinnan sekä laajan kuulemisen pohjalta.<br />
Uskon että ehdotukset, joiden yksityiskohtia<br />
hiotaan vielä, siirtyvät sellaisenaan varautumisen<br />
järjestelmän kehittämiseen. Toivottavasti<br />
komitean linjaukset heijastuvat tulevaan hallitusohjelmaan<br />
ja vaikuttavat muutenkin pitkän<br />
aikavälin ratkaisuihin. Tietysti jää vielä monia<br />
jatkotehtäviä, etenkin alueellisen varautumisen,<br />
valtion aluehallinnon ja kuntien varautumissuunnitelmien<br />
ja yhteistyön rakentamiseksi.<br />
On syytä erityisesti korostaa kuntien asemaa.<br />
Ne ovat monin tavoin etulinjassa.<br />
Kriisitilanne on usein traumaattinen koko yhteiskunnan,<br />
sekä kansalaisten että yhteiskunnan<br />
kannalta. Jos luottamuksen kanssa on ongelmia<br />
kriisitilanteessa, se heijastunee hyvin<br />
nopeasti koko yhteiskuntaan?<br />
– Asioiden hallinta saattaa joskus tietysti<br />
lähteä kokonaan käsistä. Siksi on juuri ennakoitava<br />
ja harjoiteltavakin erilaisia tilanteita.<br />
Elintärkeitä kysymyksiä ovat oikean tilannekuvan<br />
saaminen ja tiedonkulun varmistaminen.<br />
Toisaalta on erotettava toisistaan operatiivinen<br />
tilanteen hoitaminen ja siitä tiedottaminen<br />
sekä poliittiset vastuukysymykset ja asioiden<br />
yleinen hallinta. Nämä ovat erillisiä asioita,<br />
mutta ne saattavat nousta esiin samanaikaisesti.<br />
Toimivaltaiset viranomaiset hoitavat, mutta<br />
ylin valtiojohto ja poliittinen johto joutuvat<br />
selittämään sekä kansalaisille että ulkomaille,<br />
että tilanne on hallinnassa.<br />
Tässäkin yhteydessä on syytä korostaa yhteiskunnallisen<br />
luottamuksen ja jatkuvuuden<br />
merkitystä. Asioita pitäisi voida hoitaa niin pitkälle<br />
kuin mahdollista aina normaalien säännösten<br />
ja järjestelmien varassa, pitää kiinni eri<br />
viranomaisten tehtävistä ja toimivallasta, eikä<br />
rakentaa ongelmia tuottavia välitilan tai poikkeusolojen<br />
ratkaisuja. Meillä on poikkeusolojen<br />
varalta valmiuslainsäädäntö, jota parhaillaan<br />
uudistetaan. Muihin erityistilanteisiin,<br />
joita aika ajoin tulee, ei ole tarpeen rakentaa<br />
erillisjärjestelyjä. Pääministerillä on jo nyt<br />
perustuslain mukaan koordinointi- ja johtovastuu<br />
valtioneuvostotasolla. Pääministeri voi<br />
aina määrätä asian esittelyyn ja edistää sen käsittelyä.<br />
Perustuslain varjon alle voi rakentaa<br />
toimivia johtosuhteita ilman erillislakeja. Näin<br />
voidaan toimia normaalien toimivaltuuksien<br />
pohjalta.<br />
Ja varmaan tilanne on nykypäivänä sillä tavoin<br />
haasteellisempi, että tiedonvälitys on<br />
tehokkaampaa eikä ratkaisuja voi tehdä salassa.<br />
Kaikki on julkista ja sekin edellyttää toisenlaista<br />
lähestymistapaa. Vanhakantainen<br />
tapa jättää asioita kertomatta, vaikka siihen<br />
olisi syytäkin, saattaa aiheuttaa melkoisia<br />
ongelmia.<br />
– Komitea on erityisesti selvittänyt viestintään,<br />
tiedonkulkuun ja tilannekuvan mahdollisimman<br />
nopeaan välittämiseen liittyviä kysymyksiä<br />
ja haastatellut siinä alan asiantuntijoita<br />
ottaen huomioon myös henkisen kriisinkestävyyden.<br />
Tietysti pitää olla operatiivinen johto,<br />
jossa kukin viranomainen hoitaa erilaisia tilanteita<br />
oman toimivaltansa nojalla.<br />
Kokonaisturvallisuuden tai kokonaismaanpuolustuksen<br />
malli sisältää ajatuksen, että kyse<br />
on koko kansan asiasta. Yleistä luottamusta ei<br />
voi syntyä, jos tietoa ei ole riittävästi saatavissa<br />
eikä mukana ole kaikkia niitä tahoja, joita<br />
toiminta koskee. Tietojärjestelmien muutos ja<br />
erityisesti sosiaalisen median syntyminen on<br />
tuonut lisävaatimuksia tietoturvalle ja viestinnän<br />
hallitsemiselle. Olennaista on oikean tiedon<br />
saatavuus.<br />
Selontekomenettelystä voisi pari asiaa ottaa<br />
esille. Toinen on se, miten rakennetaan se ryhmä,<br />
joka asian valmistelee ja miten sitä käsitellään<br />
ja toinen on nopeus, aikatauluun liittyvät<br />
kysymykset. Mikä olisi kaikkein tehokkain<br />
tapa tehdä selonteko ja miten siinä yhteydessä<br />
voitaisiin turvata se, että kaikki olennaiset<br />
tahot, esimerkiksi eduskunta, pääsisivät vaikuttamaan?<br />
– Suomen kansanvaltainen järjestelmä korostaa<br />
eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä.<br />
Siihen selontekojärjestelmäkin liittyy. Järjestelmästä<br />
on saatu sinänsä hyviä kokemuksia,<br />
koska se luo asioihin pitkäjänteisyyttä. Samoin<br />
se on irti päivänpolitiikasta, koska selontekojen<br />
jänne on irti vaaleista ja samalla myös henkilöjulkisuudesta.<br />
Tarvitaan yli hallituskausien<br />
ulottuvaa näkökulmaa. On kuitenkin keskusteltu<br />
paljon siitä, että joskus tarvittaisiin nopeampaa<br />
päivitystä. Voisi olla hyvä, että ei olla<br />
kaikessa sitouduttu selontekojärjestelmän melko<br />
pitkään prosessiin, jos käytännön olosuhteet<br />
vaativat toista. Yhtenä mahdollisuutena on ollut,<br />
että esimerkiksi pääministerin ilmoituksella<br />
voitaisiin tuoda joku asia eduskuntaan. Myös<br />
tässä on tärkeää pitää kiinni eduskunnan roolista.<br />
Tämän menettelyn ohella saattaisi olla<br />
tarvetta avoimempaan seminaaritoimintaan,<br />
jossa keskusteltaisiin nykyistä enemmän turvallisuuspolitiikasta.<br />
Yksi luonteva foorumi<br />
voisi olla UTVA eli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen<br />
ministerivaliokunta, joka on<br />
ennenkin järjestänyt seminaareja. Sen yhteydessä<br />
voitaisiin hyvin toteuttaa tällaista avointakin<br />
seminaaritoimintaa, johon voisi osallistua<br />
paitsi hallituspuolueiden, myös opposition,<br />
järjestöjen ja talouselämän edustajia.<br />
Voisiko se muistuttaa presidenttifoorumia,<br />
mutta hieman toisella tavalla järjestettynä?<br />
– Ehkä siihen tapaan. Olennaista on, ettei<br />
kysymys ole mistään toimielimestä eli ei pidä<br />
luoda uusia toimielimiä kansanvaltaisen järjestelmän<br />
rinnalle. Tällainen ratkaisu voisi olla<br />
siinä mielessä kuitenkin perusteltavissa, että<br />
se lisäisi avointa keskusteluilmapiiriä. Turvallisuuspolitiikka<br />
avautuisi enemmän yhteiseksi<br />
asiaksi eikä jäisi sellaisen kapulakielen taakse,<br />
jonka vivahteita tavallinen kansalainen ei ymmärrä.<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kokouksissa<br />
toki on puheenvuoroja ja keskustelua. Samoin<br />
on tietysti muitakin yhdistyksiä, mutta<br />
avoimen turvallisuuskeskustelujen mahdollisuuksia<br />
on rajatusti. Samoin UTVAssa on nykyisellään<br />
lyhyitä kokouksia, eikä syvempään<br />
ja laajempaan eri teemoista käytävään keskusteluun<br />
ole käytännön mahdollisuuksia tai<br />
aikaakaan.<br />
Olisi tärkeää, että keskustelu turvallisuuspolitiikasta<br />
olisi sillä tavalla avointa, että se tavoittaa<br />
kansalaisia ja että siihen ei liity yllätyksiä tai<br />
pelkoja. Tässäkin on kysymys luottamukseen<br />
perustuvan kokonaisturvallisuuden lujittamisesta.<br />
Painettuja foorumeita on esimerkiksi lehdissä,<br />
mutta meiltä puuttuu usein myös mediasta<br />
rakentava keskustelu mediassa tästä asiasta.<br />
– Se taas johtuu siitä, että media on muuttunut<br />
aika lyhytjänteiseksi ja ajautunut entistä<br />
enemmän henkilöjulkisuuteen. Ehkä<br />
mediakin on kahden tulen välissä. Pitää olla<br />
taloudellisesti kannattava ja pitää julkaista<br />
kiinnostavia uutisia. Silloin etäännytään helposti<br />
suurista aiheista ja linjanvedoista. Suuri<br />
kertomus häviää, koska median aikajänne on<br />
tullut niin lyhyeksi. Nyt esillä ovat ennemminkin<br />
eri henkilöiden ongelmat vuorotellen.<br />
Onhan meillä tietysti laatujournalismiakin,<br />
jolle olisi kyllä enemmänkin kysyntää.<br />
Jos palataan alkuasetelmaan, niin suomalaisen<br />
kokonaismaanpuolustuksen malli,<br />
jonka kääntäisin siis kokonaisturvallisuuden<br />
hieman etunojaisempaan asentoon, on aivan<br />
harvinainen luottamuspääoma, jota ei pidä<br />
hukata, Jos jotkut asiat eivät avaudu kaikille,<br />
tarkoittaa se sitä, että pitäisi käydä avoimempaa<br />
keskustelua.<br />
Tätä kautta voidaan edetä toiseen selontekomenettelyn<br />
ongelmaan eli siihen että<br />
muutokset ovat paljon nopeampia kuin<br />
selonteon tuottaminen. Jos meillä olisi järjestäytyneitä<br />
keskustelufoorumeja, saataisiin<br />
yksi keino vaikuttaa. Esimerkiksi vuoden 2001<br />
Hallberg: Kokonaisturvallisuuden malli on harvinainen luottamuspääoma<br />
9
selonteko vanhentui jo ennen ilmestymistään<br />
syyskuun 11. päivän tapahtumien vuoksi.<br />
– Kuten edellä sanoin, pidän selontekojärjestelmää<br />
tärkeinä kansanvaltaisen kehityksen<br />
kannalta. Silti ei saa olla järjestelmän<br />
vanki. Jos tulee käytännön tarpeita, pitää olla<br />
mahdollisuuksia päivityksiin useamminkin.<br />
On tärkeää, että selonteot vastaavat todellisuutta.<br />
Sama koskee YETT-strategiaa. Ajankohtaiset<br />
uhkat saadaan kyllä käsiteltyä. Nyt esimerkiksi<br />
esillä ovat mm. sähköhuolto, tietojärjestelmät<br />
ja kuljetuslogistiikka. Ne ovat juuri<br />
niitä aloja, joissa aivan viime aikoina on ollut<br />
ongelmia. Uhkamallit ovat olennaisia varautumisen<br />
kannalta, ne ohjaavat varautumisen<br />
rakentamista, mutta ne eivät voi olla koskaan<br />
tyhjentäviä. Aina nousee esiin jotain yllättävää,<br />
mutta se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että<br />
pitää olla valmiutta sellaisiinkin uhkamalleihin,<br />
joita ei ole voinut edes harjoitella.<br />
Tarkoittaako tämä sitä, että strategia ei ole<br />
yksityiskohtainen toimintaopas vaan yleisohje<br />
siitä, miten toimitaan, olipa tilanne miten<br />
haastava tahansa?<br />
– Siihen tapaan ajattelisin. <strong>Yhteiskunnan</strong><br />
elintärkeiden toimintojen turvaaminen<br />
(YETT-strategia) ja uhkamallien rakentelu antaa<br />
pohjan varautumiselle. Se ei sisällä valmiita<br />
vastauksia, mutta on tärkeä ohjausasiakirja,<br />
jonka perusteella tiedetään suunnilleen, minkä<br />
tyyppisiä mahdolliset uhkat voivat olla.<br />
Vastaavia varautumisen strategioita löytyy<br />
muistakin maista. Niitä on laadittu suurten<br />
kriisien jälkeen. Englannissa esiintyi suu- ja<br />
sorkkatautia, Katrina aiheutti suuret tuhot<br />
Yhdysvalloissa, on ollut terrori-iskuja ja<br />
muuta. Ne ovat tullessaan aina yllätyksiä.<br />
Kaikkein tärkeintä on yhteistyö, verkostojen<br />
ja yhteistyömahdollisuuksien rakentaminen<br />
ennalta. Kun jotain tapahtuu, tiedetään mihin<br />
otetaan yhteyttä ja millä tavalla yhteistyö toimii.<br />
Ja se onkin koko varautumisen ydin, että<br />
hiotaan yhteistoiminnan muotoja. Kriisi voi<br />
olla esimerkiksi liikenneministeriön hallinnonalalla,<br />
viestintäliikennettä koskeva tai vastaava.<br />
Silloin TPAK:in sihteeristö antaa tukea<br />
ja apua sinne. Jos kyseessä taas on esimerkiksi<br />
maa- ja metsätaloustalousministeriön vastuulle<br />
kuuluva suu- ja sorkkatautitapaus, tukea ohjataan<br />
sinne.<br />
On tärkeää, että ei hämärretä eri viranomaisten<br />
vastuiden rajoja, vaan lisätään niiden välistä<br />
yhteistyötä. Ja siihen on sitten mahdollista<br />
kehittää yhteistyökanavana toimivaa yhteistä<br />
sihteeristöä, joka kulloinkin auttaa ja tukee sitä<br />
tahoa, missä vastuu ja hätä on suurin.<br />
Puolustushallinnolle on määritetty kolme perustehtävää,<br />
joista yksi on siviiliyhteiskunnan<br />
tukeminen. Jos katsot ulkopuolisena puolustushallinnon<br />
tätä roolia, miten se on mielestäsi<br />
onnistunut yhteiskunnan tukitehtävässä?<br />
– Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on, että<br />
puolustusvoimat nauttii suurta luottamusta<br />
suomalaisten keskuudessa. Korkea maanpuolustushenki<br />
kääntöpuolena edellyttää, että<br />
puolustusvoimat uudistuu yhteiskunnan mukana.<br />
Sotilaallisen maanpuolustuksen kova<br />
ydin on tietysti päätehtävä ja säilyy sellaisena.<br />
Mutta kansainvälinen kriisinhallinta ja<br />
yhteiskunnan tukeminen ovat myös tärkeitä.<br />
Puolustusvoimilla on virka-aputehtävissä suuri<br />
merkitys. Yksi mieleeni tuleva esimerkki on<br />
merellinen yhteistyö Itämeren suojelukysymyksissä<br />
ja öljyntorjunnassa.<br />
Kun jollain sektorilla tarvitaan apua, pitää<br />
olla valmius antaa sitä ja ottaa vastaan. Tällä<br />
tavalla järjestelmä toimii. Se ei toimi puolustushallinnon<br />
omana aktiviteettina vaan<br />
siten, että ollaan tarvittaessa käytettävissä.<br />
Mielestäni puolustushallinto on tässä hyvin<br />
onnistunut.<br />
On syytä korostaa myös puolustusvoimien<br />
puolueettomuutta irrallaan puoluepolitiikasta.<br />
Puolustusvoimien tulee tukea lojaalisti valtiojohdon<br />
ja laillisen esivallan hankkeita. Suomessa<br />
näin on ollut. Maailmalla on paljon maita,<br />
joissa armeijan mukana heiluu valtion vakaus<br />
tai epävakaus.<br />
Haluaisin tässä yhteydessä sanoa muutaman<br />
sanan yleisestä asevelvollisuudesta. Kokonaismaanpuolustuksen<br />
ja puolustusvoimien kansallinen<br />
voimavara on, että meillä ei ole palkka-armeijaa<br />
vaan järjestelmämme perustuu yleiseen<br />
asevelvollisuuteen. Se on meidän suomalaisten<br />
oma instituutio, mistä tullaan taas takaisin<br />
keskustelumme luottamuspääomakysymykseen.<br />
Sosiaaliseen pääomaan liittyy sekin, että<br />
pitää ymmärtää puolustusvoimien muut tehtävät.<br />
Kyse ei ole vain sotilaallisen valmiuden<br />
ylläpidosta vaan myös kansallisesta kasvatustehtävästä.<br />
Yleinen asevelvollisuus kuuluu<br />
niihin sosiaalista pääomaa kasvattaviin tekijöihin,<br />
joita ei pidä arvioida vain taloudellisin<br />
mittarein.<br />
On tärkeää, että myös elinkeinoelämä on mukana<br />
varautumisessa Miten hyvin se on mielestäsi<br />
ottanut oman roolinsa siinä?<br />
– Huoltovarmuus on aivan olennaista varautumisen<br />
kannalta ja perustuu hyvin suurelta<br />
osalta elinkeinoelämän vapaaehtoisuuteen<br />
olla mukana eri pooleissa ja tehdä yhteistyötä<br />
valtiovallan kanssa. Kansainvälistyneessä globaalissa<br />
markkinataloudessa elinkeinoelämän<br />
rooli on koko ajan tärkeämpi myös tilannekuvan<br />
luomisen kannalta. Minusta on tärkeätä,<br />
että tätä yhteistoimintaa katsotaan hyvin avoimessa<br />
hengessä elinkeinoelämän ja järjestöjen<br />
kanssa.<br />
Pitäisikö puhua jotain myös perustuslakiuudistuksesta?<br />
Sehän on viime kädessä kuitenkin<br />
poliittinen kysymys?<br />
– Perustuslakiasioita on tarkasteltava rauhallisesti<br />
ja pitkällä tähtäimellä. Hallitusmuoto,<br />
joka valtiomuotokiistojen jälkeen saatiin<br />
säädetyksi, kesti pääpiirteissään muuttamattomana<br />
viime vuosikymmeniin asti. Samalla<br />
on nähty pitkä kehityskaari, jonka aikana presidentinvallan<br />
ja parlamentarismin jännite on<br />
purkautunut. Viime vuosina parlamentarismia<br />
on johdonmukaisesti vahvistettu. Presidentin<br />
valtaoikeuksia karsittiin nimenomaan Mauno<br />
Koiviston presidenttikaudella. Tällä hetkellä<br />
on kyse suhteellisen vähäisistä muutoksista,<br />
jotka hyvin jatkavat aikaisempaa kehityslinjaa.<br />
Samoin on muistettava, että perustuslaki ei<br />
10 Hallberg: Kokonaisturvallisuuden malli on harvinainen luottamuspääoma 11
järjestä vain valtioelinten suhteita vaan on koko<br />
yhteiskunnan peruslaki. Mielestäni suuri merkitys<br />
on ollut perusoikeusuudistuksella, joka<br />
on tuonut perustuslain lähemmäksi ihmisiä ja<br />
arkisia tilanteita.<br />
Kysyisin vielä työstä, jota olet tehnyt demokratian<br />
ja laillisuusperiaatteen edistämiseksi<br />
maailmalla. Olet ollut mukana erilaisissa hankkeissa<br />
Venäjällä ja Kiinassa ja olet maininnut<br />
myös Nepalin ja Kirgisian. Kyse on ilmeisesti<br />
toiminnasta, jossa suomalaisilla on jotain<br />
annettavaa?<br />
– Vahva oikeudenmukaisuusajattelu ja<br />
kansanvaltainen perinne sekä maailman ensimmäinen<br />
yksikamarinen, nykyaikainen parlamentti<br />
antavat hyviä lähtökohtia pohtia yleismaailmallisestikin<br />
oikeusvaltion rakentamista.<br />
Olen käyttänyt monen mielestä liiankin yksinkertaista<br />
vertausta talon rakentamiseen. Ensin<br />
pitää olla vahva perusta, arvot. Sitten ovat neljä<br />
nurkkapaalua: lainalaisuus, vallanjaon tasapaino,<br />
ihmisten oikeudet ja velvollisuudet sekä<br />
neljäntenä järjestelmän toimivuus.<br />
Ei kuitenkaan riitä, että puhutaan vain periaatteista.<br />
Ehkä meillä on annettavaa monille<br />
maille siksi, että tuomme oikeusvaltion idean<br />
Kirgisia<br />
Venäjä<br />
Kiina<br />
12 Hallberg: Kokonaisturvallisuuden malli on harvinainen luottamuspääoma<br />
13<br />
Nepal<br />
lähemmäksi ihmisiä, konkretisoimme sitä ja ennen<br />
kaikkea kerromme lainalaisuuden sisällöstä<br />
ja julkisen vallan rakenteista ja toimivuudesta.<br />
Suomalainen ei voi kulkea maailmalla opettamassa.<br />
Se on tärkeää muistaa. Me vain kerromme<br />
omista kokemuksistamme tämmöisen omakotitalorakentajan,<br />
timpurin, ominaisuudessa.<br />
Tässä työssä olen omalta vähäiseltä osaltani ollut<br />
tänä vuonna auttamassa niin Nepalin kuin<br />
Kirgisiankin perustuslakiprosessissa.<br />
Saamme myönteistä vastakaikua, koska<br />
Suomi on neutraali ja pieni maa. Lisäksi meidän<br />
oma historiallinen kehityksemme idän ja<br />
lännen välissä on tehnyt meistä aika pragmaattisia.<br />
Emme olla käsitejuridiikan oppimestareita,<br />
vaan katsomme, miten asiat olisivat hoidettavissa.<br />
Ottaisin esille vielä yhden asian. Viime aikoina<br />
on puhuttu, että Suomesta voisi tulla<br />
merkittävä rauhansovittelija. Minusta kaikissa<br />
kriiseissä, rauhansovitteluissa ja jälleenrakennusprojekteissa<br />
on olennaista toimivan<br />
oikeus valtion rakentaminen. Se lähtee alhaalta<br />
ylöspäin. Siinä luotetaan siihen, että oikeus ja<br />
demokratia kulkevat käsi kädessä, mutta oikeus<br />
vähän edellä. Demokraattista järjestelmää ei<br />
synny jollei ole oikeudellista turvaa.<br />
Lopuksi voisimme puhua hieman maanpuolustuskursseista<br />
sekä Maanpuolustuskurssiyhdistyksestä<br />
ja sen 50-vuotisjuhlasta. Mikä<br />
on niiden toiminnan saldo ja tulevaisuus?<br />
– On mielenkiintoista, että maanpuolustuskurssit<br />
ovat alusta lähtien toimineet suurin piirtein<br />
samanlaisena instituutiona. Se ohjelman<br />
rakenne, jossa opettajina ovat eri alojen asiantuntijat,<br />
on osunut kerralla oikeaan. Nyt<br />
kursseja on ollut kohta kaksisataa. Noin 7500<br />
henkilöä on käynyt maanpuolustuskurssin. Kyseessä<br />
on hyvin tärkeä innovaatio, jossa kootaan<br />
yhteen eri alojen johtavia toimihenkilöitä politiikasta,<br />
taloudesta, hallinnosta ja järjestöistä.<br />
Kurssilaiset verkottuvat kurssin aikana yhteen<br />
ja kokevat, että kyseessä on yhteinen kaikkien<br />
oma juttu. Se on kokonaismaanpuolustuksen<br />
yksi parhaita tuotoksia.<br />
Kurssilaisilla on jo aloituspäivänä aika hyvä<br />
esiymmärrys siitä mistä on kyse. Kursseilta ei<br />
myöskään kieltäydytä. Entä tulevaisuudessa?<br />
– Näen kurssien roolin tärkeänä myös tulevaisuudessa,<br />
koska aina tulee uusia ikäluokkia,<br />
uusia sukupolvia. Tarvitaan yhteisen käsityksen<br />
luomista siitä, millä tavalla <strong>kokonaisturvallisuus</strong><br />
on maassa rakennettava. Maanpuolustuskurssiyhdistykseenkin<br />
liittyvät suunnilleen<br />
kaikki. Yhdistys on tärkeä foorumi ottaa esille<br />
turvallisuuspolitiikan ja koko Suomen selviytymisen<br />
kannalta olennaisia kysymyksiä. Mutta<br />
silläkin on haasteensa. Myös siellä tarvittaisiin<br />
etunoja-asentoa. Pitäisi suunnata katse tulevaisuuteen<br />
ja miettiä, miten yhdistys tavoittaisi<br />
yhä enemmän nuoria.<br />
Viimeisissä mielipidemittauksissa on huomattu,<br />
että meillä alkaa tapahtua eriytymistä iän<br />
mukaan suhtautumisessa puolustusvoimiin,<br />
kansalliseen turvallisuuteen ja maanpuolustukseen.<br />
Miten tähän pitäisi reagoida?<br />
– Olen huomannut saman. Nuoria eivät<br />
nämä asiat aina kiinnosta, ja vanha kaarti<br />
katsoo taaksepäin ja muistelee menneitä. Yhdistyksen<br />
jäsenet ovat erittäin kiinnostuneita<br />
ajankohtaisista asioista. Saamme helposti<br />
koolle lähes 700 kokenutta jäsentä. Miten<br />
saisimme kerrotuksi, että tämä on tärkeä juttu<br />
myös nuoremmille.<br />
Nuorten mukana ratkeavat myös turvallisuuden<br />
ja varautumisen peruskysymykset.<br />
Siksi on kannettava huolta siitä, että näiden<br />
asioiden merkitys Suomen pärjäämiselle ja<br />
ihmisten hyvinvoinnille ymmärretään myös<br />
tulevaisuudessa.<br />
Haastattelija: Jyrki Iivonen
Teema-artikkelit: YETTS<br />
Eversti Aapo Cederberg<br />
Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean pääsihteeri<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> elintärkeiden<br />
toimintojen turvaamisen<br />
strategia 2010<br />
uomella on ainutlaatuinen ja hyvin toimiva<br />
varautumisen perinne. Varautu-<br />
S misemme kulmakivi on yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia<br />
(YETT-strategia). Tämä strategia perustuu<br />
vuosikymmenten kuluessa kehitettyihin kokonaismaanpuolustuksen<br />
toimintaperiaatteisiin<br />
ja toimintatapoihin. Strategia on valtioneuvoston<br />
periaatepäätös, jonka tavoitteena on<br />
määrittää ne keinot, joiden avulla pystytään<br />
turvaamaan valtion itsenäisyys, yhteiskunnan<br />
turvallisuus sekä väestön elinmahdollisuudet<br />
kaikissa turvallisuustilanteissa. Strategia on<br />
päivitetty vuoden 2010 aikana kaikkien ministeriöiden<br />
ja yhteiskunnan eri toimijoiden<br />
yhteistyönä. Uudistettu strategia viedään<br />
valtioneuvoston hyväksyttäväksi joulukuussa<br />
2010.<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> turvallisuudesta huolehtiminen<br />
on valtiovallan keskeisimpiä tehtäviä. Kansallinen<br />
ja kansainvälinen keskinäisriippuvuus<br />
lisääntyy globalisaation ja erikoistumiskehityksen<br />
seurauksena. Turvallisuutta on tarkasteltava<br />
ja kehitettävä yhä kokonaisvaltaisemmin ja<br />
poikkihallinnollisemmin ja ottaa huomioon<br />
kaikki yhteiskunnan toimijat. Tämä on ollut<br />
keskeinen tavoite strategian päivitystyössä.<br />
Vuosina 2003 ja 2006 laadituissa valtioneuvoston<br />
periaatepäätöksissä yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamisesta<br />
määriteltiin elintärkeät toiminnot ja eri hallinnonalojen<br />
vastuut niiden turvaamiseksi.<br />
Kokonaisvaltainen ja poikkihallinnollinen<br />
näkökulma korostuu nyt tarkistetussa periaatepäätöksessä,<br />
joka on turvallisuus- ja puolustusasiain<br />
komitean koordinoimana päivitetty<br />
vastaamaan lähivuosien arvioitua turvallisuus-<br />
ympäristömme kehitystä ja suomalaisen yhteiskunnan<br />
muutosta.<br />
Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa<br />
selonteossa 2009 asetettiin Suomen<br />
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan periaatteet,<br />
tavoitteet sekä toimeenpanon perusteet.<br />
Laajaan turvallisuuskäsitykseen perustuva periaatepäätös<br />
yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen<br />
turvaamisesta konkretisoi näitä periaatteita<br />
ja tavoitteita. Periaatepäätös muodostaa<br />
varautumisen ja kriisijohtamisen yhteisen perustan<br />
yhteiskunnan kaikille toimijoille. Sitä<br />
täydentävät ja syventävät eri hallinnonalojen<br />
valmistelemat muut turvallisuuteen liittyvät<br />
strategiat ja ohjausasiakirjat.<br />
Kokonaisvaltaisuus korostuu<br />
Tarkistetussa periaatepäätöksessä on kiinnitetty<br />
erityistä huomiota kansainväliseen ulottuvuuteen<br />
sekä toimijakentän laaja-alaisuuteen.<br />
Elinkeinoelämän ja järjestöjen merkitys osana<br />
yhteiskunnan varautumista ja häiriötilanteiden<br />
hallintaa korostuu. Myös yhteiskunnassa tehtävää<br />
turvallisuuden tutkimustoimintaa käsitellään<br />
perusteellisemmin. Kuntien rooli on tuotu<br />
esille aikaisempaa korostetummin samoin kuin<br />
aluehallintouudistuksen vaikutukset. Nämä<br />
näkökulmat ovat myös strategian toimeenpanon<br />
keskeisiä painopistealueita. Tarkistustyössä<br />
on lisäksi otettu huomioon lainsäädännössä<br />
tapahtuneet muutokset sekä VALHA 2010<br />
-valmiusharjoituksesta ja tapahtuneiden häiriötilanteiden<br />
hallinnasta saadut kokemukset.<br />
Tarkistustyössä on otettu huomioon myös vuoden<br />
2006 periaatepäätöksen hyödyntämistä ja<br />
toimeenpanoa käsitelleet arviointiraportit.<br />
Periaatepäätöksellä yhtenäistetään ministeriöiden<br />
varautumista noudattamalla<br />
Elinkeinoelämä<br />
YETT-strategia 2010<br />
Suorituskyvyt<br />
- tahto, taito, väline -<br />
- valtakunnallinen<br />
Viranomaiset - alueellinen<br />
- paikallinen<br />
Säädösperusta<br />
Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean sihteeristö<br />
14 Cederberg: YETTS 2010 15<br />
Valtion<br />
johtaminen<br />
Kansainvälinen<br />
Henkinen<br />
toiminta<br />
kriisinkestävyys<br />
Valtakunnan<br />
sotilaallinen<br />
puolustaminen<br />
Väestön<br />
elinmahdollisuudet<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong><br />
turvallisuus<br />
Valtion itsenäisyys<br />
Väestön<br />
toimeentuloturva<br />
ja toimintakyky<br />
Sisäisen<br />
turvallisuuden<br />
ylläpitäminen<br />
valtioneuvoston ohjesäännön toimialajakoa ja<br />
yhteensovittamissäännöksiä. <strong>Yhteiskunnan</strong><br />
elintärkeiden toimintojen turvaaminen perustuu<br />
normaaliolojen aikaisiin järjestelyihin. Ministeriöt<br />
johtavat hallinnonalansa varautumista<br />
ja sisällyttävät periaatepäätöksen edellyttämät<br />
toimenpiteet hallinnonalansa toiminnan ja<br />
talouden suunnittelu- ja toimeenpanoasiakirjoihin.<br />
Tässä kehittämisessä otetaan huomioon<br />
myös alue- ja paikallishallinnon sekä elinkeinoelämän<br />
ja järjestöjen toiminta. Huoltovarmuus<br />
on kehittynyt viime vuosina voimakkaasti, ja<br />
päivitetyssä strategiassa otetaan tämä huomioon<br />
osana elintärkeiden toimintojen turvaamista.<br />
YETTS 2006 on muodostanut hyvin toimivan<br />
kokonaisrakenteen, eikä sitä ole päivitystyössä<br />
muutettu, vaan kehitetty edelleen. Strategia<br />
perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen<br />
ja se kattaa yhteiskunnan varautumisen sekä<br />
kriisijohtamisen normaali- ja poikkeusoloissa.<br />
Julkisen hallinnon viranomaisten lisäksi strategia<br />
antaa tietoa ja yhtenäistää varautumisen,<br />
kriisijohtamisen ja huoltovarmuuden suunnittelun<br />
perusteita elinkeinoelämälle ja järjestöille.<br />
Talouden ja<br />
infrastruktuurin<br />
toimivuus<br />
Kansalais-<br />
järjestöt<br />
Strategialla sovitetaan yhteen elintärkeiden<br />
toimintojen turvaamisessa tarvittavat toimenpiteet<br />
määrittämällä<br />
– yhteiskuntamme elintärkeät toiminnot ja<br />
niiden tavoitetilat,<br />
– elintärkeitä toimintoja vaarantavat uhkamallit<br />
ja niihin liittyvät mahdolliset häiriötilanteet,<br />
– toimintojen turvaamisen ja jatkuvuuden<br />
suunnittelun edellyttämät ministeriöiden<br />
strategiset tehtävät,<br />
– häiriötilanteiden hallinnan edellyttämät<br />
kriisijohtamisen perusteet,<br />
– strategian toimeenpanon seurannan ja kehittämisen<br />
sekä<br />
– varautumisen ja kriisijohtamisen harjoitteluun<br />
liittyvät periaatteet.<br />
Strategian tavoitteena on välttää voimavarojen<br />
päällekkäinen kehittäminen ja tilanne, jossa<br />
jokin elintärkeiden toimintojen turvaamisessa<br />
tarvittava suorituskyky jäisi kehittämättä.<br />
YETT-strategia on laadittu kaikissa tilanteissa<br />
turvattavien yhteiskunnan elintärkeiden<br />
toimintojen näkökulmasta. <strong>Yhteiskunnan</strong>
elintärkeät toiminnot ovat poikkihallinnollisia,<br />
yhteiskunnallemme välttämättömiä toimintokokonaisuuksia,<br />
joiden on oltava turvattuina<br />
joka hetki. YETT-strategian 2010 mukaan<br />
Suomen elintärkeät toiminnot ovat: valtion<br />
johtaminen, kansainvälinen toiminta, Suomen<br />
puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, talouden<br />
ja infrastruktuurin toimivuus, väestön toimeentuloturva<br />
ja toimintakyky sekä henkinen<br />
kriisinkestävyys.<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> riskianalyysin perusteet<br />
YETT-strategiassa on kuvattu myös elintärkeitä<br />
toimintoja ja niiden jatkuvuutta vaarantavat<br />
uhkamallit. Nyt esitetään siirryttäväksi<br />
yhdeksästä uhkamallista kolmeentoista uhkamalliin.<br />
Tässä on paremmin otettu huomioon<br />
yhteiskuntamme haavoittuvuus, ja tavoitteena<br />
on palvella paremmin hallinnon eri tasoilla<br />
ja elinkeinoelämässä tehtäviä riskianalyysejä.<br />
Uhkamalleja ovat voimahuollon vakavat häiriöt,<br />
tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat<br />
häiriöt eli kyber-uhkat, kuljetuslogistiikan<br />
vakavat häiriöt, yhdyskuntatekniikan vakavat<br />
häiriöt, elintarvikehuollon vakavat häiriöt,<br />
rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt,<br />
VARAUTUMINEN – TILANTEEN HALLINTA - TOIPUMINEN<br />
Varautuminen<br />
Turvataan Turvataan yhteiskunnan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot<br />
Häiriötilanteen<br />
hallinta<br />
julkisen talouden rahoituksen saatavuuden<br />
häiriintyminen, väestön terveyden ja hyvinvoinnin<br />
vakavat häiriöt, suuronnettomuudet,<br />
luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat, terrorismi<br />
ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava<br />
rikollisuus, rajaturvallisuuden vakavat häiriöt,<br />
poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus<br />
sekä sotilaallisen voiman käyttö.<br />
Uhkamalleista huomataan, että valtiolliseen<br />
turvallisuuteen kohdistuu hyvin monenlaisia<br />
uhkia, joihin sisältyy muitakin kuin sotilaallisia<br />
ulottuvuuksia. Nämä laaja-alaiset turvallisuusuhkat<br />
ovat kytköksissä toisiinsa, vaikeasti<br />
ennustettavissa ja varoitusajaltaan lyhyitä. Siksi<br />
valtion keskeisenä tavoitteena tulee olla kyky<br />
vastata turvallisuuteen vaikuttaviin tapahtumiin<br />
ja niiden mahdollisiin ennusmerkkeihin<br />
riittävän ajoissa. Elintärkeiden toimintojen<br />
turvaaminen perustuukin pitkäjänteiseen ja<br />
riittävään suorituskykyjen kehittämiseen, niiden<br />
oikea-aikaiseen ja joustavaan käyttöönottoon<br />
sekä kykyyn hyödyntää jo käyttöönotettuja<br />
suorituskykyjä.<br />
Strategiassa on uhkamallien konkretisoimiseksi<br />
ja eri toimijoiden omaan toimintaan<br />
liittyvien uhkien jatkoanalysoinnin tueksi<br />
Häiriötilanteesta<br />
toipuminen<br />
Turvallisuus- Turvallisuus- ja puolustusasiain puolustusasiain komitean komitean sihteeristö<br />
sihteeristö<br />
tunnistettu häiriötilanteita, joilla tarkoitetaan<br />
uhkaa tai tapahtumaa, joka vaarantaa ainakin<br />
hetkellisesti tai alueellisesti rajattuna yhteiskunnan<br />
turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön<br />
elinmahdollisuuksia. Häiriötilanteita<br />
voi esiintyä sekä normaalioloissa että poikkeusoloissa.<br />
Normaalioloissa esiintyvät häiriötilanteet<br />
hallitaan viranomaisten tavanomaisin<br />
toimivaltuuksin tai voimavaroin. Normaalioloissa<br />
rakennettavat järjestelmät ja varautumistoimenpiteet<br />
luovat perustan toiminnalle<br />
poikkeusoloissa. Vastaavasti poikkeusolojen<br />
varalle luotuja järjestelyitä voidaan hyödyntää<br />
normaaliolojen häiriötilanteiden hallinnassa.<br />
Poikkeusoloissa tilanteen hallitseminen voi<br />
edellyttää lisätoimivaltuuksia tai -voimavaroja.<br />
Näiden tilanteiden hallinta edellyttää tavallisesti<br />
viranomaisten ja muiden toimijoiden<br />
tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa<br />
ja viestintää. Sama häiriötilanne voi<br />
liittyä useampaan eri uhkamalliin, riippuen<br />
tarkastelunäkökulmasta, uhkan lähteestä tai<br />
sen seurannaisvaikutuksista. Näistä jokaiselle<br />
on osoitettu ensisijaisesti varautumisvastuussa<br />
oleva ministeriö.<br />
Ministeriöt ohjaavat YETT-strategian<br />
pohjalta hallinnonalansa varautumista sekä<br />
siihen liittyvää lainsäädännön valmistelua.<br />
Myös muulla julkishallinnolla – erityisesti<br />
kunnilla, elinkeinoelämällä sekä järjestöillä<br />
on merkittävä rooli näiden strategisten tehtävien<br />
toteutuksessa. Uhkamallit ja esimerkit<br />
häiriötilanteista on tarkoitettu viranomaisten,<br />
elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteismitalliseksi<br />
varautumisen lähtökohdaksi ja taustaaineistoksi.<br />
Eri toimijat voivat hyödyntää<br />
aineistoa laatiessaan toimialojensa yksityiskohtaisia<br />
uhka-arvioita ja arvioidessaan uhkien<br />
aiheuttamia vaikutuksia varautumiseen<br />
sekä häiriötilanteiden ennaltaehkäisyyn ja<br />
hallintaan ja näihin liittyvien suorituskykyjen<br />
kehittämiseen.<br />
Vuoden 2006 strategiassa kuvattiin ensimmäisen<br />
kerran valtion kriisijohtamismalli.<br />
Päivitystyön yhteydessä on keskusteltu laajasti<br />
kriisijohtamisen kehittämisestä ja analysoitu<br />
toiminnasta ja harjoituksista saatuja kokonaisuuksia.<br />
Jatkossa keskeinen kehittämiskohde<br />
on tilannekuvatoiminta, jotta valtionjohto saa<br />
tarvittavat tilannetiedot nopeasti ja myös kyky<br />
tukea toimivaltaisia viranomaisia tilannekuvatoiminnalla<br />
hallinnon eri tasoilla, mukaan<br />
lukien järjestöt ja elinkeinoelämä. Uudistettu<br />
strategia kuvaa kriisijohtamisen kokonaisvaltaisemmin,<br />
koska yhteiskunnalla tulee olla<br />
johtamisvalmius niin normaaliolojen häiriötilanteissa<br />
kuin poikkeusoloissakin.<br />
Strategian kehittäminen on<br />
jatkuva prosessi<br />
Kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää<br />
oikeaa tietoa hallinnonalojen valmiudesta<br />
ja toimintakyvystä sekä koko yhteiskunnan<br />
kriisinkestävyydestä ja kriisivalmiudesta. Strategian<br />
toimeenpanon seurannan tulee mahdollistaa<br />
oikea-aikaiset ja oikeansuuntaiset ylläpito-<br />
ja kehittämis- toimenpiteet. Seurannalla<br />
tuotetaan valtionjohdolle tietoa siitä, onko voimavarat<br />
kohdennettu oikein yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen ja yhteiskunnan toiminnan<br />
jatkuvuuden turvaamiseksi.<br />
Yhteiskuntamme valmiutta selviytyä sitä<br />
kohtaavista häiriötilanteista testataan valmiusharjoituksissa,<br />
jotka antavat toimijoille<br />
mahdollisuuden kouluttaa henkilöstöään ja kehittää<br />
suorituskykyjään. Harjoitukset voidaan<br />
jakaa kolmeen ryhmään: laajat valtakunnalliset<br />
ja/tai poikkihallinnolliset valmiusharjoitukset,<br />
hallinnonalan sisäiset harjoitukset sekä alueellisesti<br />
rajatut harjoitukset. Lisäksi on kansainvälisiä<br />
harjoituksia. Harjoituskokemukset<br />
antavat konkreettista tietoa yhteiskunnan elintärkeiden<br />
toimintojen turvaamisesta ja siihen<br />
liittyvästä yhteistoiminnasta sekä strategisten<br />
tehtävien edellyttämistä kehittämistarpeista<br />
ja varautumisjärjestelmän kokonaistilanteesta.<br />
Kokemukset tuottavat myös palautetta strategian<br />
ja valmiussuunnitelmien tarkistamiseksi<br />
sekä päivittämiseksi. Strategian päivittämis- ja<br />
kehittämistyö on jatkuva prosessi jos haluamme<br />
elää ajassa ja ylläpitää kykyä vastata uusiin<br />
haasteisiin.<br />
16 Cederberg: YETTS 2010<br />
17
VTL Ilkka Kananen<br />
toimitusjohtaja, Huoltovarmuuskeskus<br />
Elinkeinoelämän osallistuminen<br />
huoltovarmuustyöhön<br />
ähtökohdat<br />
Huoltovarmuuden turvaaminen eri<br />
L muodoissaan on aina ollut maamme<br />
yleisen turvallisuuspolitiikan osa, jonka avulla<br />
on huolehdittu sen päämäärien saavuttamisen<br />
taloudellisista edellytyksistä. Elinkeinoelämän<br />
aktiivinen ja omaehtoinen osallistuminen<br />
on aina ollut tunnusomaista tälle toiminnalle,<br />
jota pitkään kutsuttiin taloudelliseksi maanpuolustukseksi.<br />
Perusteet yhteistyölle luotiin<br />
jo viime sotien aikana saaduista hyvistä kokemuksista<br />
ja pian sen jälkeen vakiinnutetuista<br />
toimintamuodoista. Peruslähtökohtana oli<br />
taloudellisen varautumisen suunnittelu, toimeenpano<br />
ja koordinointi siten, että huoltovarmuuden<br />
kannalta keskeisen talouselämän<br />
tarpeet ja asiantuntemus kytkeytyvät tähän<br />
työhön. Suomalainen periaate oli alusta alkaen<br />
se, että huoltovarmuuden kehittämiseen<br />
osallistuvat ne, joita se koskee.<br />
Elinkeinoelämän osallistuminen huoltovarmuustyöhön<br />
(Public-Private-Partnership) n. 1100<br />
Elintarvikehuoltosektori<br />
• Alkutuotantopooli<br />
• Elintarviketeollisuuspooli<br />
• Kauppa ja<br />
jakelupooli<br />
Energiahuoltosektori<br />
• Voimatalouspooli<br />
• Öljypooli<br />
Kuljetuslogistiikkasektori<br />
• Ilmakuljetuspooli<br />
• Maakuljetuspooli<br />
-<br />
aluetoimikunnat<br />
• Vesikuljetuspooli<br />
Huoltovarmuuskriittiset<br />
yritykset (n. 2000)<br />
Terveydenhuoltosektori<br />
• Terveydenhuoltopooli<br />
• Vesihuoltopooli<br />
● Kemian pooli ● Teknologiapooli ● Metsäpooli ● Muovi- ja kumipooli<br />
● Rakennuspooli ● Vaatetuspooli<br />
- aluetoimikunnat<br />
Huoltovarmuuskeskus<br />
Hallitus<br />
Finanssialan<br />
sektori<br />
• Rahoitushuoltopooli<br />
• Vakuutusalan<br />
pooli<br />
Kuvio 1. Huoltovarmuusorganisaatio 2010<br />
Valtioneuvosto asettaa huoltovarmuudelle<br />
yleiset tavoitteet, joissa määritellään valmiuden<br />
taso ottaen huomioon väestön ja välttämättömän<br />
talouselämän sekä maanpuolustuksen<br />
vähimmäistarpeet. Huoltovarmuuden tavoitteissa<br />
pääpaino on yhteiskunnan toimivuudelle<br />
välttämättömien tuotanto- ja palvelujärjestelmien<br />
toimintaedellytysten varmistamisessa<br />
nykyaikaisessa kansainvälistyneessä, teknistyneessä<br />
ja verkostoituneessa toimintaympäristössä.<br />
Näin tehtiin aikaisempaa selkeämmin ja<br />
täsmällisemmin myös viimeisimmässä vuoden<br />
2008 huoltovarmuuspäätöksessä. Huoltovarmuustavoitteet<br />
ovat vaikuttaneet myös varautumisen<br />
toimintamuotoihin ja organisointiin.<br />
Huoltovarmuusjärjestelmän rakennetta on viime<br />
vuosina uudistettu paremmin vastaamaan<br />
huoltovarmuudelle asetettujen tavoitteiden<br />
mukaisia painopistealoja ja niiden taustalla<br />
olevia muuttuneita uhkakuvia (kuvio 1).<br />
Huoltovarmuusneuvosto<br />
Tietoyhteiskuntasektori<br />
• Elektroniikkapooli<br />
• Graafinen pooli<br />
• Joukkoviestintäpooli<br />
• Tietoverkkopooli<br />
• Tietotekniikkapooli<br />
• Aluepooli-<br />
- TIVA-toimikunnat<br />
Organisaatio ja toimintamalli<br />
Huoltovarmuusorganisaation rakenteita on selkeytetty<br />
ja johtosuhteita virtaviivaistettu. Päällekkäisyyksiä<br />
on purettu sekä toisaalta kytketty<br />
mukaan aloja ja toimijoita, jotka aikaisemmin<br />
eivät olleet varautumisessa mukana. Ylin päätöksentekotaso<br />
yhtenäistettiin vuoden 2008<br />
organisaatiouudistuksessa. Toimintaa ohjaa<br />
ja valvoo nykyään Huoltovarmuuskeskuksen<br />
(HVK) hallitus, jossa ovat myös elinkeinoelämän<br />
edustajat päättämässä huoltovarmuustoiminnan<br />
suuntaamisesta ja resursoinnista.<br />
Huoltovarmuuskeskuksen yhteyteen perustettiin<br />
valtioneuvoston neljäksi vuodeksi kerrallaan<br />
nimittämä huoltovarmuusneuvosto, jonka<br />
tehtävänä on arvovaltaisena foorumina seurata<br />
ja arvioida huoltovarmuuden tilaa, ylläpitää<br />
keskustelua tärkeistä kysymyksistä sekä tehdä<br />
esityksiä ja aloitteita huoltovarmuusjärjestelmän<br />
kehittämiskohteista. Neuvoston puheenjohtaja<br />
on vuorineuvos Jaakko Rauramo, joka<br />
edustaa elinkeinoelämää myös turvallisuus- ja<br />
puolustusasiain komiteassa (TPAK).<br />
Sektoreista ja pooleista muodostuvan, perinteikkään<br />
yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusorganisaation<br />
asema vakiinnutettiin<br />
organisaatiuudistuksen yhteydessä myös laissa.<br />
Sektorit ovat viranomaisten, toimialajärjestöjen<br />
ja elinkeinoelämän sekä tutkimuksen<br />
muodostamia laajoja, alakohtaisia yhteistoimintaorganisaatioita.<br />
Niiden yleistehtävänä<br />
on hallituksen hyväksymien tavoitteiden mukaisesti<br />
ohjata, koordinoida ja seurata oman<br />
alansa poolien varautumista. Yhdessä poolien<br />
kanssa ne muodostavat logistisen tuotantokokonaisuuden,<br />
huoltovarmuusklusterin. Tällä<br />
hetkellä sektoreita ovat elintarvikehuolto,<br />
energiahuolto, kuljetuslogistiikka, finanssiala,<br />
terveydenhuolto ja tietoyhteiskunta. Ne on<br />
muodostettu huoltovarmuustavoitteiden mukaisille<br />
painopistealueille.<br />
Poolit ovat puolestaan elinkeinoelämävetoisia,<br />
itsenäisesti ja omaehtoisesti operatiivisesta<br />
varautumisesta vastaavia toimielimiä. Niiden<br />
tehtävänä on yhdessä alan yritysten kanssa<br />
seurata, selvittää, suunnitella ja valmistella<br />
toimenpiteitä omien alojensa huoltovarmuuden<br />
kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Poolit<br />
tukeutuvat elinkeinoelämän omiin järjestö-<br />
ja organisaatiorakenteisiin. Tämä muodostaa<br />
luonnollisen yhdyssiteen toimijoiden ja<br />
suunnitteluelimen välille. Pooliorganisaation<br />
tulee tarvittaessa tarjota asiantuntemuksensa<br />
myös muiden toimielinten käyttöön sekä vertikaalisesti<br />
että horisontaalisesti.<br />
Huoltovarmuuspäätöksessä myös maanpuolustukselle<br />
välttämätön tuotanto ja vientiteollisuuden<br />
yleisten toimintaedellytysten turvaaminen<br />
ovat tärkeässä asemassa. Teollisuudella,<br />
etenkin perusteollisuudella sekä rakentamisella,<br />
on tärkeä merkitys huoltovarmuuden kokonaistavoitteiden<br />
saavuttamiselle. Perinteiset<br />
teollisuuspoolit jatkavat omaehtoista varautumistoimintaa<br />
vielä toistaiseksi sektorijaon<br />
ulkopuolella suoraan HVK:n hallituksen alla.<br />
Teollisuuspoolit huolehtivat muiden tavoin<br />
toimiala- ja yrityskohtaisesta varautumisesta<br />
ja siihen liittyvästä harjoitustoiminnasta sekä<br />
toimivat kanavana huoltovarmuuskriittisiin<br />
yrityksiin päin.<br />
Huoltovarmuusorganisaatio on luonteeltaan<br />
asiantuntija- ja yhteistoimintaverkosto,<br />
joka varautuu erilaisiin toimintaympäristön<br />
muuttuviin uhkiin yksityisen ja julkisen sektorin<br />
kumppanuusperiaatteella. Sen toimielimiin<br />
on aina saatu talouselämän ja hallinnon<br />
paras asiantuntemus, joka muodostaa korvaamattoman<br />
voimavaran huoltovarmuutemme<br />
kehittämiselle ja ylläpitämiselle. Kaikkiaan<br />
organisaation eri toimielimissä toimii aluerakenteet<br />
huomioiden noin 1200 henkilöä.<br />
Elinkeinoelämä kytkeytyy toimintaan 24 poolisopimuksella.<br />
Poolien luokittelemissa huoltovarmuuskriittisissä<br />
yrityksissä on noin 1200<br />
valmiuspäällikköä, jotka huolehtivat varautumisesta<br />
häiriö- ja poikkeustilanteisiin osana<br />
toiminnan jatkuvuussuunnittelua ja riskienhallintaa.<br />
Poolit tukevat ja edistävät heidän<br />
työtään.<br />
Päätavoitteena on viime kädessä huoltovarmuuden<br />
kannalta tärkeiden organisaatioiden ja<br />
sitä kautta koko yhteiskunnan toimintaedellytysten<br />
turvaaminen. Verkostomaisen toimintamallin<br />
merkitys korostuu nimenomaan tämän<br />
päivän arvaamattomissa ja monimutkaisissa<br />
olosuhteissa, joissa huoltovarmuuden kehittämistä<br />
ei voida hoitaa pelkästään valtiovallan toimenpitein,<br />
vaan kumppanuuteen perustuvalla<br />
yksityisen ja julkisen sektorin vapaaehtoisella<br />
yhteistoiminnalla sekä huoltovarmuuskriittisten<br />
yritysten ja organisaatioiden omaehtoisella<br />
varautumisella.<br />
18 19
HVK:n strategiset tehtävät<br />
Huoltovarmuuden operatiivista toimintaa eli<br />
toimeenpanoa, koordinaatiota ja rahoitusta<br />
varten on Huoltovarmuuskeskus, joka toimii<br />
käytännössä koko huoltovarmuusjärjestelmän<br />
sihteeristönä. Huoltovarmuuskeskuksen muita<br />
tehtäviä ovat mm.:<br />
• sovittaa yhteen elinkeinoelämän ja julkishallinnon<br />
yhteistyötä varautumisessa<br />
• hoitaa valtion varmuusvarastointia sekä<br />
turva- ja velvoitevarastointia<br />
• varmistaa välttämättömien teknisten järjestelmien<br />
toimivuutta ja turvata kriittistä<br />
tavara- ja palvelutuotantoa<br />
• seurata kansainvälistä kehitystä ja pitää<br />
yhteyttä ulkomaisiin viranomaisiin ja laitoksiin.<br />
Toiminnan päämääränä on, että kansallista<br />
huoltovarmuutta väestön elinmahdollisuuksien<br />
ja yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi<br />
ylläpidetään ja kehitetään globaalissa<br />
toimintaympäristössä. Huoltovarmuuskeskuksen<br />
tavoitteena on olla arvostettu osaaja,<br />
joka koordinoi laajaa yhteistyöverkostoa, analysoi<br />
uhkia ja tuottaa tilannekuvaa huoltovarmuudesta<br />
sekä kehittää ja ylläpitää huoltovarmuuspalveluja,<br />
jotka vastaavat ennakoivasti<br />
globaalin toimintaympäristön muutoksiin.<br />
Hallitus on määritellyt Huoltovarmuuskeskuksen<br />
strategisiksi tehtäviksi:<br />
• vaikuttaa yleiseen talous- ja elinkeinopolitiikkaan<br />
siten, että huoltovarmuusnäkökulma<br />
otetaan huomioon päätöksenteossa<br />
• saada eri alojen huoltovarmuuskriittiset<br />
toimijat kehittämään omaa jatkuvuuden<br />
hallintaansa ja kriisinsietokykyään yhteiskunnan<br />
huoltovarmuustavoitteiden mukaisesti<br />
• huolehtia kestävästä talouden hallinnasta<br />
sekä tarkoituksenmukaisen keinovalikoiman<br />
kustannustehokkaasta toteutuk sesta.<br />
Erityisesti viime vuoden tapahtumat osoittivat<br />
selkeästi sen, kuinka tärkeää on huolehtia<br />
talousarvion ulkopuolella olevan huoltovarmuusrahaston<br />
kestävästä hoidosta ja maksuvalmiudesta<br />
yllättävien ja nopeasti eskaloituvien<br />
tilanteiden varalle.<br />
Yhteistyön uusia muotoja<br />
Uusin valtioneuvoston päätös korostaa tämän<br />
päivän huoltovarmuuden peruslahtökohtaa eli<br />
sitä, että toimivat markkinat turvaavat hyvin<br />
pitkälle yhteiskunnan huoltovarmuuden. Kansalliset,<br />
kansainväliset ja joskus myös globaalit<br />
yritykset ja verkostot tuottavat merkittävän<br />
osan huoltovarmuudesta. Tietoyhteiskunnassa<br />
on ensisijaisesti pyrittävä verkostojen toimintakyvyn<br />
varmistamiseen vaikuttamalla verkostoon<br />
ja siinä tuotettuihin toimintoihin. Huoltovarmuuspäätös<br />
toteaa, että huoltovarmuutta<br />
tulee jatkossa kehittää sääntelyn sijasta entistä<br />
enemmän sopimuksenvaraisten järjestelyjen<br />
avulla. Järjestelmäkokonaisuuksien ja verkostojen<br />
hallinnan on onnistuakseen perustuttava<br />
vapaaehtoiseen sopimiseen ja ennen kaikkea<br />
toimijoiden keskinäiseen luottamukseen, joka<br />
on kaiken yhteistyön fundamentti.<br />
Huoltovarmuuden turvaamisessa onkin yhä<br />
enemmän siirrytty yhteiskunnalle kriittisten<br />
järjestelmien, prosessien ja verkostojen toimintavarmuuden<br />
parantamiseen.<br />
HVK on yhdessä huoltovarmuusorganisaation<br />
kanssa kehittänyt uudentyyppisiä keinoja ja<br />
välineitä elinkeinoelämän jatkuvuuden varmistamisen<br />
tueksi perinteisen materiaalikeskeisen<br />
varautumisen rinnalla. Toimintamuodot on<br />
pyritty niveltämään yritysten ja organisaatioiden<br />
normaalitoimintoihin, niiden tarpeeseen<br />
ennaltaehkäistä häiriöitä ja minimoida niiden<br />
vaikutukset liiketoimintaan (kuvio 2). Valmiussuunnittelun<br />
sijasta on alettu puhua jatkuvuussuunnittelusta,<br />
jatkuvuudenhallinnasta,<br />
joka kytkeytyy tänä päivänä vahvasti yritysten<br />
Ennakoiva toiminnan jatkuvuussuunnittelu<br />
Haittavaikutuksen lyhentäminen ja<br />
menetysten pienentäminen<br />
Toipumisen<br />
nopeuttaminen<br />
Uudelleen<br />
aloittaminen<br />
20 Kananen: Elinkeinoelämän osallistuminen huoltovarmuustyöhön 21<br />
Haluttu<br />
toiminnan<br />
taso<br />
Riskienhallinta<br />
- Liiketoiminta<br />
- Tukitoiminta<br />
HUOVIn kypsyyskuvaukset<br />
Tilanteesta riippuen eri toimijat aktivoituvat.<br />
Jatkuvuussuunnittelu<br />
- Liiketoiminta<br />
- Tukitoiminta<br />
- Kriisinhallinta<br />
Häiriötilanne<br />
Häiriön<br />
hallinta<br />
Kriisin<br />
hallinta<br />
Kuvio 2. Jatkuvuudenhallinnan konsepti<br />
strategiseen johtamiseen. Yritysmaailmassa<br />
jatkuvuuden hallinnan (BCM) nähdään palvelevan<br />
liiketoimintaa; yrityksen hyötyessä<br />
liiketoimintansa jatkuvuudesta hyötyy koko<br />
yhteiskuntakin.<br />
Sopimusperusteinen varautuminen (ns.<br />
SOPIVA-hanke) käynnistyi jo muutama vuosi<br />
sitten tietoyhteiskuntasektorin kolmen poolin<br />
ideoinnin tuloksena. Verkostoista heijastuvia<br />
häiriöitä vastaan voidaan suojautua parhaiten<br />
vain verkostoituneesti.<br />
Toimintaa ovatkin ohjanneet seuraavat peruslähtökohdat:<br />
• huoltovarmuus syntyy merkittäviltä osin<br />
kriittisten liiketoimintaverkostojen ja -prosessien<br />
toimintavarmuudesta<br />
• jatkuvuudenhallinta on yritysten ja organisaatioiden<br />
omaehtoista toimintaa<br />
• verkostojen toimintavarmuuden parantumisesta<br />
hyötyvät verkoston toimijat ja samalla<br />
koko yhteiskunnan huoltovarmuus<br />
paranee.<br />
SOPIVAn päätavoite on kokonaisten yritysverkostojen,<br />
ei pelkästään verkoston toimijoiden,<br />
jatkuvuudenhallinnan parantaminen.<br />
SOPIVA-menettelyssä yritysten välisiin<br />
Jatkuvuussuunnitelman<br />
keinojen<br />
käyttöönotto<br />
- Liiketoiminta<br />
- Tukitoiminta<br />
Päätös<br />
Toipuminen<br />
Aika<br />
kaupallisiin yhteistoiminta- ja hankintasopimuksiin<br />
liitetään yhtenäiset jatkuvuudenhallinnan<br />
suositukset ja sovitaan niiden todentamisesta<br />
sekä edelleen levittämisestä osapuolten<br />
toimintaverkostoihin. Menettely on tarkoitus<br />
ulottaa mahdollisimman laajaan käyttöön<br />
huoltovarmuuden kannalta merkityksellisille<br />
toimialoille. Huoltovarmuusneuvosto asettui<br />
viime vuoden toukokuussa tukemaan ja edistämään<br />
SOPIVA-menettelyn käyttöönottoa<br />
sekä huoltovarmuuskriittisissä yrityksissä että<br />
julkisen hallinnon organisaatioissa. Tätä toimintamallia<br />
on kutsuttu jopa huoltovarmuuden<br />
uudeksi paradigmaksi.<br />
Tavoitteena on vuonna 2011 vakiinnuttaa<br />
SOPIVA-menettely osaksi eri toimialojen huoltovarmuuskriittisten<br />
yritysten sopimuskäytäntöjä<br />
sekä julkishallinnon hankintamenettelyä.<br />
Vuonna 2011 käynnistetään SOPIVAn suositusten<br />
ja sopimusmallien ylläpito, jonka tarkoituksena<br />
on parantaa koordinaatiota muiden<br />
jatkuvuudenhallintaa sekä yritysturvallisuutta<br />
kehittävien hankkeiden kesken. SOPIVA-prosessilla<br />
on kiinteä yhteys HUOVI-portaalin<br />
sähköisiin palveluihin.<br />
HUOVI-portaali on ensimmäinen yritysten<br />
ja huoltovarmuusorganisaation yhteinen
jatkuvuuden hallinnan työväline, joka ohjaa ja<br />
tukee huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä häiriötilanteisiin<br />
varautumisessa ja niiden hallinnassa.<br />
HUOVI-portaali sisältää ohjeita ja malleja<br />
yrityksille jatkuvuudenhallinnan kehittämisen<br />
tueksi. Lisäksi portaali edistää tiedonvaihtoa<br />
HVK:n ja sen kanssa yhteistyössä toimivien<br />
sektorien ja poolien sekä yritysten välillä. Se välittää<br />
alan toimijoille tietoja ja uutisia poolien<br />
ajankohtaisista asioista, kuten toimialan jatkuvuusharjoituksista<br />
ja seminaareista, tutkimuksista<br />
ja selvityksistä. HUOVI tukee myös hankkeiden<br />
toteutusta, sillä portaaliin voidaan luoda<br />
sähköisiä luottamuksellisia työskentelyalueita.<br />
Palveluihin kuuluu kypsyysanalyysi-sovellus,<br />
jonka avulla huoltovarmuuskriittiset yritykset<br />
ja organisaatiot pystyvät itse arvioimaan omaa<br />
varautumisen tasoaan ja asettamaan sille kehittämistavoitteet.<br />
Analyysin tulokset voidaan raportoida<br />
organisaation johdolle sovelluksesta<br />
tuotettavilla raporteilla. Toimialan vertailuraportin<br />
kautta yritys saa tiedon sijoittumisestaan<br />
omalla toimialalla.<br />
Raportointi tukee näin systemaattista jatkuvuudenhallinnan<br />
kehittämistä.<br />
Kypsyysanalyysi sisältää kuvauksia konkreettisista<br />
jatkuvuudenhallinnan menettelyistä,<br />
jotka on ryhmitelty laatujohtamisessa<br />
sovellettavan Euroopan laatupalkintokehyksen<br />
(European Foundation for Quality Management,<br />
EFQM) mukaan: johtaminen, toimintaperiaatteet,<br />
henkilöstö, kumppanuudet<br />
ja resurssien hallinta sekä prosessit ja jatkuvuudenhallinnan<br />
kehittämisen mittaaminen.<br />
Kypsyyskysymysten sisällössä noudatetaan<br />
toiminnan kypsyyttä arvioivaa yleistä maturiteettimallia<br />
(Capability Maturity Model,<br />
CMM) ja ISO:n (International Organization<br />
for Standardization) kehittämän toiminnan<br />
jatkuvuudenhallinnan standardin (Societal<br />
security - Guideline for incident preparedness<br />
and operational continuity management, ISO<br />
22399) vaatimuksia.<br />
HUOVI-portaali otettiin käyttöön alkusyksystä<br />
2010. Portaalin avulla on mahdollista<br />
tuottaa laaja jatkuvuussuunnittelun ja kansallisen<br />
huoltovarmuuden tilannekuva. Sektori- ja<br />
poolikohtainen tilannekuva ohjaa toimialojen<br />
huoltovarmuuden kehittämistyötä. Tavoitteena<br />
on vakiinnuttaa HUOVI-portaali vuonna<br />
2011 koko huoltovarmuusorganisaation<br />
käyttöön. Lisäksi arvioidaan mahdolliset laajennushankkeet<br />
huoltovarmuusorganisaation<br />
ulkopuolisten toimijoiden tarpeisiin.<br />
Kehittämisehdotuksia<br />
Huoltovarmuusneuvosto asetti vuonna 2009<br />
työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää elinkeinoelämän<br />
rooli yhteiskunnan elintärkeiden<br />
toimintojen turvaajana ja siihen liittyvät nykyiset<br />
lainsäädännölliset perusteet sekä tehdä<br />
esitys mahdollisesta julkisen vallan ja elinkeinoelämän<br />
yhteistyön kehittämisestä tässä<br />
tarkoituksessa. Työryhmän puheenjohtajana<br />
toimi toimitusjohtaja Kari Jalas Keskuskauppakamarista.<br />
Loppuraportti ”Huoltovarmuudesta<br />
yhteiskuntaturvallisuuteen” esiteltiin<br />
huoltovarmuusneuvostolle toukokuussa 2010.<br />
Työryhmän työn lähtökohtana oli valtioneuvoston<br />
periaatepäätös ”<strong>Yhteiskunnan</strong> elintärkeiden<br />
toimintojen turvaamisen strategia”<br />
(YETTS) vuodelta 2006. Strategiassa määritetyt<br />
50 strategista tehtävää arvioitiin sen suhteen,<br />
onko niiden menestyksellinen suorittaminen<br />
olennaisella tavalla sidoksissa elinkeinoelämän<br />
voimavaroihin, ja onko elinkeinoelämän merkittävä<br />
rooli otettu varautumistoimissa riittävästi<br />
huomioon. Edelleen työryhmä pohti,<br />
millä tavalla strategian toimeenpanon menettelytapoja<br />
tulisi kehittää, jotta elinkeinoelämän<br />
osaaminen tulisi paremmin hyödynnetyksi ja<br />
sen näkökohdat kokonaisturvallisuuden parantamiseksi<br />
tulisivat otetuiksi huomioon.<br />
Työryhmän näkemyksen mukaan elinkeinoelämän<br />
ja julkisen sektorin turvallisuusyhteistyön<br />
lisääminen ja laajentaminen kattamaan<br />
kaikki yhteiskunnan elintärkeät toiminnot on<br />
kokonaisturvallisuuden parantamisen perusedellytys.<br />
Yksityinen sektori tuottaa yhä suuremman<br />
osan niistä tuotteista ja palveluista,<br />
joiden saatavuuden järjestäminen on julkisen<br />
sektorin vastuulla ja usein myös sen rahoittama.<br />
Turvallinen, ennustettava ja vakaa yhteiskunta<br />
on yrityksille merkittävä kilpailuetu ja<br />
viime kädessä toiminnan perusedellytys. Elinkeinoelämän<br />
kokonaisetu edellyttää sen aktiivista<br />
ja aloitteellista osallistumista yhteiskuntaturvallisuuden<br />
ylläpitämiseen ja parantamiseen.<br />
Tämä näkyykin erityisesti elinkeinoelämän<br />
keskeisten järjestöjen sitoutumisena huoltovarmuus-<br />
ja maanpuolustustyöhön sekä sisäisen<br />
turvallisuuden parantamiseen. Elinkeinoelämä<br />
STRATEGINEN TEHTÄVÄ<br />
Valtion johtaminen<br />
1. Valtioneuvoston toiminnan turvaaminen<br />
2. Euroopan unionissa päätettävien asioiden valmistelun ja käsittelyn<br />
kansallinen yhteensovittaminen<br />
3. Valtioneuvoston viestinnän toimivuus<br />
4. Tilannekuvan ylläpitäminen<br />
5. Oikeusturvajärjestelmän toimivuuden takaaminen<br />
6. Vaalien toimeenpano<br />
Kansainvälinen toiminta<br />
7. Yhteyksien ylläpitäminen ulkovaltojen, Euroopan unionin toimielimien<br />
ja keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa<br />
8. Suomen kansalaisten suojelu ja avustaminen ulkomailla<br />
9. Suomen ulkomaankaupan edellytysten turvaaminen<br />
10. Kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta<br />
11. Siviilikriisinhallinta<br />
12. Kansainvälinen pelastustoiminta<br />
Valtakunnan sotilaallinen puolustaminen<br />
13. Sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisy ja torjunta<br />
14. Sotilaallisen tilannekuvan ylläpito<br />
15. Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen<br />
16. <strong>Yhteiskunnan</strong> ja muiden viranomaisten tukeminen<br />
Sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen<br />
17. Sisäisen turvallisuuden tilannekuvan ylläpitäminen<br />
18. Lainvalvontajärjestelmän toimintakyvyn turvaaminen<br />
19. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen<br />
20. Pelastus- ja meripelastustoimen ylläpitäminen<br />
21. Väestönsuojelu<br />
22. Tulvariskien hallinta ja patoturvallisuus<br />
23. Merellisten öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjuminen<br />
24. Rajaturvallisuuden ylläpitäminen<br />
25. Maahanmuuton hallinta<br />
26. Laajamittaisen maahantulon vastaanoton hallinta<br />
STRATEGINEN TEHTÄVÄ<br />
Talouden ja infrastruktuurin toimivuus<br />
27. Taloudellisten voimavarojen hankkiminen ja kohdentaminen<br />
28. Rahoitusjärjestelmä ja rahahuolto<br />
29. Vakuutustoiminnan turvaaminen<br />
30. Polttoainehuollon turvaaminen<br />
31. Voimahuollon turvaaminen<br />
32. Sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnan varmistaminen<br />
33. Valtionhallinnon IT-toimintojen ja tietoturvallisuuden turvaaminen<br />
34. Varoitus- ja hälytysjärjestelmien rakentamisen ja ylläpidon<br />
tukeminen<br />
35. Kuljetusten jatkuvuuden turvaaminen<br />
36. Elintarvikehuollon alkutuotannon turvaaminen<br />
37. Vesihuollon turvaaminen<br />
38. Elintarvikkeiden jalostuksen ja jakelun turvaaminen<br />
39. Elintärkeän teollisuus- ja palvelutuotannon turvaaminen<br />
40. Asumisen turvaaminen<br />
41. Työvoiman saannin turvaaminen<br />
42. Koulutus- ja tutkimusjärjestelmän ylläpitäminen<br />
43. Ympäristön muutosten havaitseminen ja niihin sopeutuminen<br />
Väestön toimeentuloturva ja toimintakyky<br />
44. Toimeentuloturvan järjestäminen<br />
45. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaaminen<br />
46. Lääkkeiden ja terveydenhuollon tarvikkeiden ja laitteiden saatavuuden<br />
turvaaminen<br />
47. Terveysuhkien havainnointi-, seuranta- ja hallintajärjestelmän<br />
ylläpitäminen<br />
Henkinen kriisinkestävyys<br />
48. Opetustoimen ylläpitäminen<br />
49. Kansakunnan kulttuuri-identiteetin vahvistaminen ja suojelu<br />
50. Hengellisten palveluiden turvaaminen<br />
22 Kananen: Elinkeinoelämän osallistuminen huoltovarmuustyöhön<br />
23<br />
VASTUU-<br />
MINISTERIÖ<br />
VNK<br />
VNK<br />
VNK<br />
VNK<br />
OM<br />
OM<br />
UM<br />
UM<br />
UM<br />
PLM<br />
SM<br />
SM<br />
PLM<br />
PLM<br />
PLM<br />
PLM<br />
SM<br />
OM<br />
SM<br />
SM<br />
SM<br />
MMM<br />
YM<br />
SM<br />
SM<br />
T E SM M<br />
Kuvio 3. Elinkeinoelämän merkitys strategisten tehtävien turvaamisessa<br />
arvioi kuitenkin jatkuvasti varautumisen ja<br />
julkisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön<br />
kustannuksia suhteessa siitä saataviin etuihin.<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> ja talouden nopeat ja syvät<br />
rakennemuutokset edellyttävät, että julkinen<br />
sektori kantaa jatkuvasti huolta siitä, että elinkeinoelämän<br />
toimijat ovat aidosti sitoutuneita<br />
yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen.<br />
Elinkeinoelämän kasvaneen merkityksen<br />
huomioon ottaminen onkin nähty<br />
parhaillaan päivitettävän YETTS:n tärkeäksi<br />
tavoitteeksi.<br />
Suorittamansa tarkastelun perusteella työryhmä<br />
katsoi, että elinkeinoelämän toiminta ja<br />
päätösvallassa olevien voimavarojen merkitys<br />
on suuri (vihreä) yhteensä 28 tehtävässä (56 %).<br />
Näistä 10 (20 %) on työryhmän mielestä sellaisia<br />
tehtäviä (punainen), joissa elinkeinoelämän<br />
merkittävä rooli tulee huomioida nykyistä paremmin<br />
(kuvio 3).<br />
Parannuksia tilanteeseen on työryhmän mielestä<br />
saatavissa aikaan tarkentamalla nykyisen<br />
VASTUU-<br />
MINISTERIÖ<br />
VM<br />
VM<br />
STM<br />
TEM<br />
TEM<br />
LVM<br />
VM<br />
LVM<br />
LVM<br />
MMM<br />
MMM<br />
TEM<br />
TEM<br />
YM<br />
TEM<br />
OPM<br />
YM<br />
STM<br />
STM<br />
STM<br />
STM<br />
OPM<br />
OPM<br />
OPM<br />
huoltovarmuusorganisaation, lähinnä poolien,<br />
tehtäviä kattamaan myös eräitä sellaisia strategisia<br />
tehtäviä, jotka eivät suoraan liity huoltovarmuustoimintaan,<br />
vaan elinkeinoelämän<br />
muutoin tärkeään yhteistyörooliin. Nämä tehtävät<br />
kytkeytyvät YETT-strategiassa ensisijaisesti<br />
talouden ja infrastruktuurin toimivuuteen<br />
sekä väestön toimeentuloturvaan ja toimintakykyyn,<br />
joissa huoltovarmuusulottuvuus on<br />
keskeinen.<br />
Työryhmä suosittelee myös, että eräät strategisista<br />
tehtävistä vastuussa olevat ministeriöt<br />
syventäisivät ja laajentaisivat yhteistyötä<br />
elinkeinoelämän kanssa niissä tilanteissa, joissa<br />
yhteistyö ei ole luontevasti sijoitettavissa<br />
huoltovarmuusorganisaation yhteyteen. Elinkeinoelämän<br />
ja julkisen sektorin yhteistyötä<br />
YETT-strategian toimeenpanossa on lisättävä<br />
mm. uhkien ja riskien ennakointia sekä niihin<br />
reagointia parantavassa tilannekuvatyössä sekä<br />
kriisijohtamisessa tarvittavassa eri hallinnonalojen<br />
ja elinkeinoelämän toimien yhteensovittamisessa.
Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin turvallisuusyhteistyö<br />
on vuosikymmenien aikana<br />
jatkuvasti laajentunut ja syventynyt. Seuraavana<br />
vaiheena tässä kehittämistyössä työryhmä<br />
näkee yhteistyön määrätietoisen laajentamisen<br />
kattamaan kaikki ne yhteiskunnan elintärkeät<br />
toiminnot, joiden turvaamisessa elinkeinoelämän<br />
panos on olennaisen tärkeä. Kattavan ja<br />
organisoidun yhteistyön avulla on mahdollista<br />
vastata tulevaisuudessa uusien uhkien ja muuttuvien<br />
toimintamallien yhteiskunnalle aiheuttamiin<br />
haasteisiin. Tämä edellyttää tältä osin<br />
hajanaisen ja päällekkäisen varautumisorganisaation<br />
uudistamista. Työryhmän käsityksen<br />
mukaan se on luontavasti toteutettavissa<br />
yhdistämällä nykyisen huoltovarmuusorganisaation<br />
sekä turvallisuus- ja puolustusasiain<br />
komitean asiantuntemus, kaikki yhteiskunnan<br />
toimijat kattavat erinomaiset yhteistyösuhteet<br />
sekä vuosikymmenten aikana muotoutunut<br />
elinkeinoelämän ja julkisen sektorin turvallisuusyhteistyön<br />
traditio.<br />
Huoltovarmuusneuvoston raportti on tarkoitettu<br />
antamaan oman panoksensa vuonna<br />
2009 asetetun yhteiskunnan varautumista käsittelevän<br />
komitean (nk. Hallbergin komitea)<br />
työlle nykyisen kokonaismaanpuolustuksen<br />
toimintamallin sisällön, järjestelyjen, vastuiden<br />
ja toimeenpanon arvioimisessa.<br />
Kristiina Kumpula<br />
Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri<br />
YETTS 2010 valmistumassa<br />
Myös järjestöjä tarvitaan yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamissa<br />
S<br />
uomi on vielä tämän vuoden aikana<br />
päivittämässä yhteiskunnan elintärkeiden<br />
toimintojen turvaamisen strategiaa<br />
(YETTS). Päivitystyön keskeisimpänä<br />
tavoitteena on ollut varmistaa, että viranomaiset<br />
ovat varautuneet tämän päivän uhkakuviin<br />
ja pystyvät yhdessä turvaamaan yhteiskunnan<br />
elintärkeät toiminnat.<br />
YETTS linjaa suuren määrän strategisia tehtäviä,<br />
joiden ylläpitämisen ja kehittämisen resursointi<br />
tulisi huomioida eri viranomaisten toiminnan<br />
ja talouden suunnittelussa. Strategia keskittyy<br />
paljolti äkillisiin tapahtumiin, vaikka on pelättävissä,<br />
että hitaasti etenevät yhteiskunnalliset<br />
muutokset saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa<br />
suurempaa vahinkoa kuin onnettomuudet tai<br />
kriisit.<br />
YETT-strategia on valtioneuvoston periaatepäätös,<br />
joka on kirjoitettu ensisijaisesti valtiohallinnolle.<br />
Se hyväksyttiin ensimmäisen kerran<br />
vuonna 2003 ja päivitettiin vuonna 2006.<br />
Strategia pyrkii yhtenäistämään uhkakuvat,<br />
mutta se pyrkii myös auttamaan ministeriöiden<br />
valmissuunnittelua. Strategia on ylätason asiakirja,<br />
johon operatiivista toimintaa toimeenpanevat<br />
asiakirjat tukeutuvat.<br />
Vuoden 2010 YETTS:n tarkistamisprosessiin<br />
kutsuttiin mukaan myös valmiustoiminnassa<br />
mukana olevat järjestöt. Tämä oli erittäin<br />
tervetullutta, koska tositilanteissa järjestöt ja vapaaehtoiset<br />
kansalaiset tulevat olemaan avainasemassa<br />
yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen<br />
turvaamisessa. Häiriötilanteissa vaaditaan<br />
poikkeuksellisia resursseja. Viranomaiset tarvitsevat<br />
silloin tuekseen muita toimijoita. Näissä<br />
tilanteissa järjestöt ja niiden vapaaehtoiset<br />
voivat omalla toiminnallaan tehokkaasti tukea<br />
yhteiskunnan rakenteiden turvaamista.<br />
Yhteisvastuullisuuden nimissä toimivat<br />
yleishyödylliset järjestöt ovat yleensä toimin-<br />
nassaan varsin joustavia. Järjestöjen toiminta<br />
ei ole liian tiukasti etukäteen rajattu lainsäädännössä<br />
tai ohjesäännöissä. Järjestöt voivat<br />
usein viranomaisia joustavammin reagoida<br />
tilanteisiin, joissa toimintaa tulee nopeasti<br />
sopeuttaa vallitseviin olosuhteisiin.<br />
Toiminnan joustavuuden myötä järjestöt<br />
voivat häiriötilanteiden alkuvaiheessa huolehtia<br />
sellaisista asioista, jotka kuuluvat viranomaisille,<br />
mutta joiden hoitaminen viranomaisten<br />
toimesta vaatii aikaa. Punaisen Ristin koordinoiman,<br />
viisikymmentä eri järjestöä käsittävän,<br />
vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminta on<br />
erinomainen esimerkki tästä.<br />
Häiriötilanteet ja<br />
Suomen Punainen Risti<br />
Lähes kaikki häiriö- ja poikkeustilanteet koskettavat<br />
Suomen Punainen Ristiä. Järjestö<br />
on toiminut jo 133 vuotta, mutta sen asema<br />
suomalaisessa valmiustoiminnassa on edelleen<br />
merkittävä. Suomen Punaisesta Rististä<br />
annetun lain ja sitä täydentävän tasavallan<br />
presidentin asetuksen mukaan järjestön tarkoituksena<br />
on muun muassa tukea ja avustaa<br />
maan viranomaisia ihmisten hyvinvoinnin<br />
edistämisessä niin rauhan kuin sodan ja aseellisten<br />
selkkausten aikana.<br />
Tavoitteidensa saavuttamiseksi järjestölle<br />
on määritelty useita eri toimintamuotoja. Järjestö<br />
ylläpitää auttamisvalmiutta ja harjoittaa<br />
humanitaarista avustustoimintaa, harjoittaa<br />
ja kehittää osaltaan pelastustoimen vapaaehtoistoimintaa<br />
sekä huolehtii henkilötiedustelutoiminnasta<br />
(kriiseissä ja katastrofeissa<br />
kadonneet ja perheiden yhdistäminen), harjoittaa<br />
tarvittavaa sosiaali- ja terveyspalvelutoimintaa,<br />
harjoittaa veripalvelutoimintaa,<br />
kouluttaa vapaaehtoisia ja ammattihenkilöstöä<br />
ja organisoi näiden työtä, sekä edistää<br />
humanitaarisen oikeuden eli sodan oikeus-<br />
24 Kananen: Elinkeinoelämän osallistuminen huoltovarmuustyöhön<br />
25
sääntöjen tunnettavuutta ja toimeenpanoa<br />
Suomessa.<br />
Kansallisella tasolla järjestön rooli erilaisissa<br />
onnettomuus- ja katastrofitilanteissa on mobilisoida<br />
ammatti- ja vapaaehtoisresursseja viranomaistoiminnan<br />
tueksi. Toisin sanoen, järjestön<br />
rooli on auttaa niin yksilöitä kuin yhteisöjä<br />
kohtaamaan niitä haasteita, joita katastrofit<br />
eteen tuovat. Kyseessä voi olla perhe, jonka<br />
talo on palannut keskellä pakkasyötä, kunta<br />
jota on kohdannut tuhoisa myrsky, tai yhteisö,<br />
joka joutuu selviytymään joukkosurman aiheuttamista<br />
traumoista.<br />
Punaisen Ristin roolina ei ole hoitaa viranomaisille<br />
kuuluvia tehtäviä, vaan pikemminkin<br />
tukea ja täydentää viranomaistoimintaa.<br />
Keskeisimpinä tavoitteina on auttaa ihmisiä<br />
selviytymään häiriötilanteiden aiheuttamista<br />
ongelmista.<br />
Suomen Punainen Risti on lähes poikkeuksetta<br />
ollut mukana tukemassa viranomaisia,<br />
kun erilaiset tragediat ovat ravistuttaneet<br />
suomalaista yhteiskuntaa – oli sitten kyseessä<br />
Suomen sisällissota, Lapuan patruunatehtaan<br />
räjähdys, Estonia onnettomuus, tsunami, Nokian<br />
vesikriisi tai paljon uutisoidut traagiset<br />
kouluampumiset. Onkin erittäin luontevaa,<br />
että Suomen Punainen Risti on mukana kehittämässä<br />
YETT–strategiaa.<br />
Käytännön kokemuksia kriiseistä<br />
Katastrofijärjestönä Suomen Punainen Risti on<br />
tottunut toimimaan kriisitilanteissa. Keskeisimpiä<br />
oppeja on ollut, että tilanteen tehokas<br />
hallinta edellyttää ennen kaikkea toiminnan ja<br />
byrokratian joustavuutta sekä tehokasta kriisiviestintää.<br />
Lisäksi on tärkeätä luoda edellytykset<br />
viranomaisia tukevalle toiminnalle.<br />
Kansainvälisen toimintansa kautta Suomen<br />
Punainen Risti on nähnyt kuinka tärkeätä on,<br />
että valtiot ovat varautuneet tarvittaessa joustamaan<br />
byrokratiasta tilanteissa, joissa avun<br />
nopea ja esteetön lähettäminen tai vastaanottaminen<br />
on avainasemassa.<br />
Tilanteen vaatiessa ulkomaisen avun on päästävä<br />
maahan ilman pitkiä ja raskaita tulli- ja viisumikäytäntöjä.<br />
Lääkärien ja pelastushenkilökunnan<br />
on kyettävä aloittamaan toimintansa<br />
niin, että heidän pätevyytensä tunnustetaan<br />
nopeasti ja joustavasti. Varautumisen osalta<br />
tämä tarkoittaa sitä, että lainsäädäntö ja viran-<br />
omaisten ohjeistus sallivat tarvittaessa joustoa<br />
normaaliolojen käytäntöihin.<br />
Viimeisen kymmenen vuoden tapahtumien<br />
perusteella voi todeta, että kriisiviestintä<br />
on avainasemassa etenkin, kun puhutaan<br />
henkisestä kriisikestävyydestä. Tämän päivän<br />
yhteiskunnassa monilla kriiseillä on valtakunnallisia<br />
vaikutuksia, vaikka itse tapahtumat<br />
voivat olla maantieteellisesti hyvinkin rajattuja.<br />
Esimerkkeinä tällaisista tilanteista ovat<br />
vuoden 2004 tsunami sekä Jokelan ja Kauhajoen<br />
koulusurmat.<br />
Näissä tilanteissa ei ollut riittävää huolehtia<br />
tilanteen operatiivisesta hallinnasta. Tapahtumien<br />
saama mediahuomio heijasti osittain sitä,<br />
kuinka syvästi tilanteet vaikuttivat meihin<br />
kaikkiin. Tällaisissa tilanteissa kaikkien toimijoiden<br />
– niin valtiovallan, järjestöjen kuin<br />
kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen – tulee<br />
reagoida siihen huoleen ja epävarmuuteen,<br />
joka kansan keskuudessa syntyy. Ihmisille on<br />
tärkeää tuntea, että heistä ja heidän huolestaan<br />
välitetään. Joillekin välittäminen on keino itse<br />
selviytyä tilanteesta, vertaistuen vahvuus onkin<br />
nimenomaan tässä. Järjestöt voivat antaa<br />
tavallisille kansalaisille kanavia, joiden kautta<br />
he voivat halutessaan auttaa.<br />
Suomessa on ollut tapana painottaa, että<br />
häiriötilanteissa toimivaltaisten viranomaisten<br />
ja niiden johtorooli korostuu. Tämä pitää vain<br />
osittain paikkaansa. Kun katsoo maailman eri<br />
kriisejä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun<br />
kansainvälisen liikkeen kokemuksien pohjalta,<br />
voidaan pikemminkin sanoa, että kansalaisyhteiskunnan<br />
– vapaaehtoisjärjestöjen sekä yksittäisten<br />
kansalaisten – rooli korostuu häiriötilanteissa.<br />
Usein tavallisten kansalaisten toiminta ylläpitää<br />
yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja<br />
kriisipesäkkeissä, joissa luonnononnettomuus<br />
tai sota uhkaa yhteiskuntajärjestystä. Onnettomuuden<br />
uhrit ja pakolaiset saavat usein ensimmäiseksi<br />
tukea perheiltään tai lähiyhteisöltään,<br />
kun valtiovallalla ei yleensä ole kriisin keskellä<br />
apuun riittäviä.<br />
YETTS ja Suomen Punaisen Ristin<br />
prioriteetit<br />
Suomen Punaiselle Ristille on tärkeää, että<br />
YETT-strategia mahdollistaa ja edesauttaa järjestön<br />
toimintaedellytyksiä toteuttaa sille laissa<br />
ja asetuksessa sekä kansainvälisissä sopimuksissa<br />
ja asiakirjoissa määritellyt tehtävät. Lisäksi<br />
strategian pitäisi edistää viranomaisia tukevaa<br />
järjestötoimintaa. Tarkemmin sanoen Suomen<br />
Punainen Ristille on tärkeää, että:<br />
• Järjestöjen viranomaisia tukeva riippumaton<br />
toiminta ja sen edellytykset ilmenevät<br />
strategiassa<br />
• Järjestöjen toimintaedellytyksiä toimia<br />
viranomaisten tukena valmiustoiminnassa<br />
kehitetään etenkin harjoitustoiminnan<br />
kautta<br />
• Kansainvälisen avun vastaanottamisen ja<br />
antamisen edellytykset sekä siihen liittyvä<br />
lainsäädäntö on selkeä ja että esimerkiksi<br />
Suomen Punaisen Ristin ja muiden toimijoiden<br />
roolit ovat tässä riittävän selvät<br />
• Strategiassa huomioidaan kansainvälisten<br />
sodan oikeussääntöjen, eli humanitaarisen<br />
oikeuden velvoitteet<br />
• Etenkin sotilaallisen uhan tilanteissa, yhteistoiminta<br />
sotilas- ja siviilitoimijoiden<br />
välillä ei vaaranna siviiliväestön ja siviilikohteiden<br />
nauttimaa suojaa sotatoimilta ja<br />
niiden vaikutuksilta<br />
• Punaisen Ristin kansainvälinen komitea<br />
voi suorittaa kansainvälisen yhteisön sille<br />
antamia erityistehtäviä<br />
Suomen Punainen Risti pitää myös tärkeänä sitä,<br />
että elintärkeiden toimintojen turvaamisessa<br />
keskityttäisiin nimenomaisesti toimintojen<br />
turvaamiseen, eikä ministeriökohtaisten toimivaltuuksien<br />
kirjaamiseen.<br />
Yksi strategian tavoitteista on aina ollut<br />
edistää poikkihallinnollista yhteistyötä, joka<br />
on perusedellytys yhteiskunnan elintärkeiden<br />
toimintojen turvaamisessa. Tämä on aina vaikeata<br />
yksittäisille viranomaistoimijoille, joiden<br />
toimivalta ja budjetti ovat usein tarkoin määritelty.<br />
Yksittäinen viranomainen ei halua ylittää<br />
toimivaltuuksiaan eikä myöskään joutua maksumiehen<br />
asemaan.<br />
Strategian tulisikin linjata kokonaisvaltaisesti<br />
toimintojen turvaaminen siten, että<br />
strategiasta on selkeästi ymmärrettävissä eri<br />
toimijoiden vastuut ja roolit. Muutoin vaarana<br />
on, että kukaan ei kanna vastuuta.<br />
Lähes poikkeuksetta yhteiskunnan elintärkeiden<br />
toimintojen turvaaminen edellyttää yhteistyötä<br />
elinkeinoelämän ja järjestöjen kanssa.<br />
Pelkkä viranomaistoiminnan korostaminen<br />
saattaa etäännyttää strategian todellisesta operatiivisesta<br />
toiminnasta. Näin strategian arvo<br />
vähenisi – varsinkin niissä tilanteissa, joissa<br />
elintärkeää toimintoa kohtaava uhka on valtakunnallinen.<br />
Tulevaisuus<br />
YETT-strategian jatkokehityksessä olisi tärkeää<br />
arvioida sitä rohkeasti. Onnistuneen varautumisen<br />
ja valmiussuunnittelun perustana on,<br />
että suunnitelmat on tehty niitä todellisia uhkia<br />
tai tilanteita varten, joihin on reagoitava.<br />
Tulevaisuudessa yksi keskeisimmistä kysymyksistä<br />
YETT-strategian osalta tulee olemaan,<br />
mihin kaikkiin häiriötilanteisiin halumme soveltaa<br />
strategiaa? Operatiivisella tasolla yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamista<br />
vaikeutta se, että uhkia on monenlaisia. Lisäksi<br />
uhan laajuus ja kesto vaikuttavat merkittävästi<br />
siihen miten uhkaan tulee ja voi reagoida.<br />
YETT-strategian alkuperäisenä tavoitteena<br />
on ollut laatia linjauksia niihin tilanteisiin,<br />
joissa yhteiskunnallisesti elintärkeät toiminnot<br />
ovat uhattuna ennen kaikkea valtakunnallisesti.<br />
Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvassa.<br />
26 26<br />
Kumpula: YETTS 2010 valmistumassa, myös järjestöjä tarvitaan<br />
27
Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet,<br />
että elintärkeät toiminnot ovat monesti uhattuna<br />
paikallisesti ja alueellisesti. Jos strategian<br />
halutaan soveltuvan muille kuin valtakunnallisille<br />
uhille, strategiaa olisi hyvä kehittää niin,<br />
että sen linjauksissa erottuisi mikä vaikutus<br />
uhan laajuudella ja kestolla on toimintojen<br />
turvaamistoimissa.<br />
Varautumissuunnitelma pikkukaupungin<br />
hetkelliseen juomaveden saastumiseen on aivan<br />
erilainen kuin jos jakeluvesi saastuu koko<br />
pääkaupunkiseudulla ja jos puhdistaminen<br />
kestää kuukausia tai vuodenkin. Valtiojohdon<br />
ja ministeriöiden rooli on paljon merkittävämpi<br />
jälkimmäisen tilanteen hallinnassa.<br />
Globalisaatio ja teknologian kehitys vaikuttavat<br />
siihen, että monet ulkoiset tekijät<br />
vaikuttavat merkittävästi yhteiskuntamme<br />
elintärkeiden toimintojen sujumiseen. Monet<br />
viime vuoden tapahtumat nostivat esille uusia<br />
”uhkakuvia”. Islannissa tapahtunut tulivuorenpurkaus<br />
lamaannutti maailman lentoliikenteen.<br />
Kreikan talouden ongelmat laukaisivat<br />
eurooppalaisen rahoituskriisin, joka vakavasti<br />
uhkasi euron vakautta ja sitä kautta myös koko<br />
Euroopan taloutta. Tapahtumat ovat esimerkkejä<br />
uhista, joiden vaikutuksiin ei välttämättä<br />
ole osattu varautua.<br />
On tärkeää muistaa, että YETT-strategia ei<br />
yksin ratkaise asioita. Paperi vaatii rinnalleen<br />
ja tuekseen monia muita linjauksia, ohjeistuksia<br />
ja strategioita. Niissä pitää avata sitä, mitä<br />
operatiivisesti kunkin yhteiskunnan elintärkeän<br />
toiminnon turvaaminen tarkoittaa kullekin<br />
toimijalle. YETT-strategia ei itsessään kerro,<br />
miten paikallistason toiminta tulee järjestää,<br />
jos kuntaa koetellaan pitkäkestoisella sähkökatkoksella<br />
keskellä kylmintä talvea.<br />
YETT-strategian tueksi laadittavissa toimintaa<br />
ohjeistavissa asiakirjoissa tehtyjen<br />
linjausten toimivuuden takaamiseksi tulisi<br />
varmistaa, että ne pysyvät myös linjassa yleisten<br />
linjausten kanssa. Vastavuoroisesti YETT-<br />
strategiaa tarkistettaessa tulisi huomioida toimeenpanevien<br />
asiakirjojen kautta ilmenneitä<br />
kehitystarpeita.<br />
YETT-strategian ja sitä tukevia suunnitelmien<br />
toimivuutta on jatkuvasti arvioitava harjoitusten<br />
avulla. Näin strategiaa voidaan kehittää<br />
muulloin kuin tositilanteiden tuoman kokemuksen<br />
kautta. Harjoituksilla luodaan myös<br />
pohjaa hyvälle poikkihallinnolliselle toiminnalle<br />
sekä viranomaisten ja järjestöjen yhteistyölle.<br />
Harjoituksilla pidetään järjestöjen vapaaehtoiset<br />
motivoituna sekä saadaan realistinen kuva siitä<br />
miten järjestöt voivat tukea viranomaisia ja mitä<br />
viranomaiset heiltä odottavat. Ennen kaikkea<br />
harjoitusten avulla ja vapaaehtoistoimijoiden<br />
arkisella, jatkuvalla käytöllä jo pienemmissäkin<br />
tilanteissa luodaan ja ylläpidetään henkilösuhteita<br />
eri toimijoiden välillä.<br />
Vuosien saatossa Suomen Punainen Risti<br />
on oman toimintansa kautta oppinut, että tilanteissa,<br />
joissa toiminnan pitää olla nopeaa ja<br />
joustavaa, avainasemaan nousevat toimivat ja<br />
luotettavat kumppanuussuhteet, joita on testattu<br />
käytännössä.<br />
Valmiustoiminnalle ominaista on jatkuva<br />
suunnitelmien uudelleenarviointi ja kehitys.<br />
Lähivuosina nousee eittämättä uusia seikkoja,<br />
joiden pohjalta YETT-strategiaa tulee arvioida<br />
uudelleen. Parhaillaan ns. Hallbergin komitea<br />
pohtii valtion kriisijohtamista. Aluehallintouudistuksen<br />
vaikutukset operatiiviseen valmiustoimintaan<br />
ovat havaittavissa vasta lähivuosien<br />
aikana.<br />
On selvää, että myös tulevaisuudessa kehittämistarpeita<br />
riittää. Omalta osaltani olen erittäin<br />
iloinen siitä, että Suomen Punainen Risti<br />
sekä muut järjestöt on otettu mukaan tähän<br />
kehitystoimintaan. <strong>Yhteiskunnan</strong> elintärkeiden<br />
toimintojen turvaaminen 2010-luvulla<br />
edellyttää sitä. Näin pidämme parhaiten huolta<br />
tavallisten kansalaisten hyvinvoinnista häiriötilanteissa.<br />
Erityisasiantuntija Erkki Aalto<br />
Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa sekä Suomen erityisedustusto Natossa<br />
Suomi ja sotilaallinen<br />
huoltovarmuus<br />
EU:ssa sekä Natossa<br />
lobalisaatio ja kansallisvaltioiden<br />
keskinäisriippuvuuden lisääntymi-<br />
G<br />
nen ovat jälleen ajankohtaisia aiheita.<br />
Nämä aiheuttavat haasteita myös huoltovarmuudelle,<br />
jota ei enää kyetä turvamaan<br />
ainoastaan kansallisin ratkaisuin. Myös sotilaallisen<br />
huoltovarmuuden sektorilla kansainvälinen<br />
yhteistyö on yhä keskeisempi väline<br />
huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Tässä kirjoituksessa<br />
esitellään EU:n ja Naton sotilaallisia<br />
huoltovarmuusjärjestelyitä sekä Suomen<br />
asemaa näissä.<br />
Yleisesti sotilaallisesta<br />
huoltovarmuudesta<br />
Puolustushallinnon näkökulmasta huoltovarmuus<br />
on jatkuvasti tärkeä aihe. Tämä on luonnollista,<br />
sillä puolustusjärjestelmien hallinnassa<br />
korostuvat pitkien elinjaksojen hallinta sekä<br />
varautuminen poikkeusoloihin.<br />
Puolustushallinto on riippuvainen muun<br />
yhteiskunnan huoltovarmuudesta ja sitä kaut-<br />
ta sotilaallista maanpuolustusta tukevasta<br />
tuotannosta ja järjestelmien ylläpidosta. Täten<br />
puolustushallinto kohtaa samat haasteet kuin<br />
muutkin yhteiskunnan eri sektorit. Näiden<br />
lisäksi puolustushallinto joutuu vastaamaan<br />
moniin puolustushallintoa koskeviin erityisiin<br />
haasteisiin.<br />
Poliittiset intressit ja valinnat, puolustusteollisuuden<br />
konsolidoituminen, kasvaneet<br />
järjestelmien kehityskustannukset, puolustusvälinemarkkinoiden<br />
pirstoutuminen, kilpailun<br />
lisääntyminen, eri puolustusvälinemarkkinoita<br />
sääntelevät oikeudelliset viitekehykset, vientilupakäytännöt,<br />
suhteellisesti pienentyvät puolustusbudjetit,<br />
kansallisvaltioiden vähentynyt<br />
kontrolli puolustusvälineteollisuuteen ja transatlanttinen<br />
kilpailu ovat esimerkkejä tekijöistä,<br />
joka vaikuttavat sotilaallisen huoltovarmuuden<br />
turvaamiseen.<br />
Mistä tekijöistä sotilaallinen huoltovarmuus<br />
koostuu? Kysymys on haastava ja se onkin<br />
hyvä kääntää muotoon, että mitä itse asiassa<br />
28 Kumpula: YETTS 2010 valmistumassa, myös järjestöjä tarvitaan<br />
29
turvataan, kun turvataan huoltovarmuutta?<br />
Sotilaallisesta näkökulmasta huoltovarmuudella<br />
tarkoitetaan maanpuolustuksen kannalta<br />
välttämättömien taloudellisten toimintojen<br />
turvaamista poikkeusoloissa. Huoltovarmuus<br />
onkin keskeinen maanpuolustuksen toiminnan<br />
mahdollistaja.<br />
Keskeisin sotilaalliseen huoltovarmuuteen<br />
liittyvä ominaispiirre on huoltovarmuuden<br />
käsitteen liittyminen usein perinteisenä<br />
pidettyyn materiaaliseen huoltovarmuuteen<br />
eli toimitusvarmuuteen. Sotilaallinen huoltovarmuus<br />
on kuitenkin laajempi käsite kuin<br />
toimitusvarmuus ja se kattaa niin teollisen<br />
osaamisen ylläpitämisen, huollon ja ylläpidon,<br />
tutkimus- ja kehitystoiminnan, laadunvarmistuksen,<br />
vientilupakäytännöt, poliittiset ja<br />
taloudelliset näkökohdat sekä valtiohallinnon<br />
ja elinkeinoelämän yhteistoiminnan.<br />
Huoltovarmuus ei ole koskaan täydellistä.<br />
Omavaraisuus on hyvä lähtökohta, mutta<br />
käytännössä mahdoton saavuttaa. Huoltovarmuuden<br />
turvaamisen reunaehtoja ovat muun<br />
muassa tavoitetila (tavoitellaanko mahdollisimman<br />
suurta omavaraisuutta, markkinaehtoista<br />
huoltovarmuutta tai keskinäisriippuvuutta),<br />
käytettävissä olevat resurssit (huoltovarmuus<br />
ei ole ilmaista) sekä poliittinen tahtotila (onko<br />
poliittista tahtoa / halua luottaa toisiin).<br />
Usein kysytään, että onko kansainvälisesti<br />
turvattu huoltovarmuus uskottavaa ja luotettavaa.<br />
Yksiselitteistä vastausta ei tähän kysymykseen<br />
ole, mutta joitakin huomioita voidaan<br />
esittää.<br />
Kansallisvaltion kannalta kansainvälisen<br />
sotilaallisen huoltovarmuuden keskeinen ehto<br />
on poliittinen tahto ja luottamus. Mikäli näitä<br />
on, niin useimmat huoltovarmuuteen liittyvät<br />
kysymykset voidaan ratkaista. Tämän rinnalla<br />
näyttelee merkittävää roolia taloudellinen sitovuus<br />
eli käytännössä onko toiminta osapuolille<br />
taloudellisesti järkevää.<br />
Kolmantena tekijänä on oikeudellinen<br />
sitovuus. Esimerkiksi onko huoltovarmuusvelvoitteen<br />
täyttämättä jättäminen jollakin<br />
tavoin sanktioitua, minkälaisia lainsäädännöllisiä<br />
ehtoja on asetettu puolustusvälineiden<br />
rajat ylittäville siirroille, tai miten jo tehtyjä<br />
toimitussopimuksia voidaan muuttaa kriisitilanteessa.<br />
Neljäs tekijä on keskinäisriippuvuuden määrä.<br />
Käytännössä kysymys on silloin siitä, onko<br />
osapuolilla valinnan varaa huoltovarmuusvelvoitteen<br />
täyttämättä jättämisessä. Viides tekijä<br />
on fyysinen sijainti. Esimerkiksi jonkin sotilaallisen<br />
järjestelmän huollon fyysisellä sijainnille<br />
on vaikutusta huoltovarmuusjärjestelyn<br />
uskottavuuteen.<br />
Lisäksi keskeistä roolia uskottavuuden kannalta<br />
näyttelevät yhteisten standardien soveltaminen,<br />
järjestelmien käytön yleisyys eri maissa<br />
ja kotimaisen teollisuuden kyky tukea huoltovarmuutta.<br />
Suomen tavoitteista<br />
Suomen sotilaallinen huoltovarmuus perustuu<br />
kotimaiseen pohjaan. Mahdollisuudet turvata<br />
maamme huoltovarmuutta pelkästään kansallisin<br />
toimenpitein ovat kuitenkin heikentyneet,<br />
sillä suhteellisesti käytettävissä oleva rahat pienenevät.<br />
Toisaalta tarve kansallisiin huoltovarmuusjärjestelyihin<br />
on myös vähentynyt, koska<br />
kansainvälistyminen antaa mahdollisuuksia<br />
hyödyntää esimerkiksi Euroopan unionin ja<br />
sen jäsenmaiden voimavaroja.<br />
Sotilaallinen huoltovarmuus on osa yhteiskunnan<br />
yleistä huoltovarmuutta. Tämä on keskeinen<br />
tavoite ja tähän pyritään muun muassa<br />
erilaisin kumppanuusjärjestelyin julkisen ja<br />
yksityisen sektorin välillä. Tässä tavoitteessa<br />
on taustalla kokonaismaanpuolustusajattelu ja<br />
yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen.<br />
Tämä laaja-alainen huoltovarmuusosaaminen<br />
on tehnyt Suomesta eräänlaisen huolto-<br />
varmuusajattelun suurvallan. Syy tähän on<br />
maantieteessä. Suomi sijainti etäällä muun<br />
Euroopan teollisista keskittymistä on kannustanut<br />
kiinnittämään keskimääräistä enemmän<br />
huomiota huoltovarmuuskysymyksiin.<br />
Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen<br />
koostuu useista osatekijöistä. Puolustusministeriön<br />
materiaalipoliittisessa strategiassa<br />
todetaan, että kotimainen huoltovarmuus<br />
turvataan kilpailukykyisellä ja teknisesti edistyksellisellä<br />
teollisuudella, toimivilla logistisilla<br />
järjestelmillä, ostopalveluilla sekä tehokkaalla<br />
huolto- ja korjaustoiminnalla.<br />
Kansainvälisellä yhteistyöllä tuetaan kansallista<br />
toimintaa. Huoltovarmuuden kehittäminen<br />
edellyttää kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä,<br />
pitkäaikaista yhteistyötä niin valtio- kuin<br />
myös teollisuustasolla. Puolustusvoimille pyritään<br />
pääsääntöisesti hankkimaan materiaalia,<br />
joka on Nato-yhteensopivaa, testattua ja jo<br />
käytössä useammassa maassa.<br />
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko<br />
(2009) kirjaa kansainvälisen puolustusmateriaaliyhteistyön<br />
merkityksen kirkkaasti:<br />
se luo edellytyksiä sotilaalliselle avunannolle ja<br />
-vastaanottokyvylle, huoltovarmuuden turvaamiselle<br />
ja taloudellisille materiaalihankkeille<br />
sekä edistää puolustusvoimien kykyä osallistua<br />
kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.<br />
EU:n yhteinen puolustuspolitiikka ja<br />
sotilaallinen huoltovarmuus<br />
Euroopan unioni on jäsenvaltioidensa muodostama<br />
taloudellinen ja poliittinen liitto, joka<br />
pohjautuu vapaalle liikkuvuudelle ja toimiville<br />
sisämarkkinoille. Huoltovarmuuden näkökulmasta<br />
markkinalähtöinen huoltovarmuus on<br />
hyvä lähtökohta. Kuitenkin poikkeusolojen<br />
– ja erityisesti sotilaallisten poikkeusolojen –<br />
näkökulmasta markkinalähtöinen huoltovarmuus<br />
ei ole riittävä ratkaisu.<br />
EU:ssa ei ole olemassa kaiken kattavaa huoltovarmuusjärjestelyä.<br />
On olemassa erilaisia<br />
sektorikohtaisia järjestelyitä, esimerkiksi energiaturvallisuuden<br />
alalla, joilla pyritään täydentämään<br />
markkinaehtoista huoltovarmuutta.<br />
Euroopan unioni ei ole puolustusliitto.<br />
EU:lla on kuitenkin yhteinen turvallisuus- ja<br />
puolustuspolitiikka sekä se säätelee osittain<br />
useita puolustushallintoja tukevia toimintoja,<br />
30 Aalto: Suomi ja sotilaallinen huoltovarmuus EU:ssa sekä Natossa 31
kuten puolustusvälinehankintoja ja teollisuuspolitiikkaa.<br />
EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka<br />
kattaa useita toimijoita. Euroopan<br />
puolustusvirasto (European Defence Agency,<br />
EDA) on keskeinen toimija eurooppalaisten<br />
sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä.<br />
Eräs EDA:n tärkeimmistä tehtävistä on kehittää<br />
ja ylläpitää Euroopan puolustusteollista ja<br />
teknologista perustaa sekä näitä tukevia puolustusvälinemarkkinoita.<br />
Eurooppalaiset puolustusvälinemarkkinat<br />
ja puolustusteollinen teollinen perusta rakentuivat<br />
pitkään kansallisvaltioiden pohjalle.<br />
Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kuitenkin<br />
tapahtunut merkittävä muutos, jonka<br />
aikana on siirrytty kohti avoimia ja yhtenäisiä<br />
eurooppalaisia puolustusvälinemarkkinoita ja<br />
useamman maan yhteishankintoja.<br />
Sotilaallinen huoltovarmuus on tunnistettu<br />
EDA:n työssä keskeisesti markkinoiden<br />
avoimuuteen liittyväksi elementiksi. Tämä on<br />
loogista. Tuskin mikään jäsenvaltio on valmis<br />
luopumaan kansallisesta suorituskyvystä ilman<br />
varmuutta, että puolustusmateriaali, sen<br />
varaosa tai huolto, on saatavilla silloin kuin<br />
32<br />
sitä tarvitaan, vaikka sitä ei tuetettaisikaan kotimaassa.<br />
EDA on lähestynyt sotilaallisesta huoltovarmuutta<br />
poliittisesta näkökulmasta. Vuonna<br />
2006 käyttöön otettujen puolustusvälinehankintojen<br />
hankintojen avoimuutta ja kilpailuttamista<br />
lisäävien käytännesääntöjen yhteydessä sovittiin<br />
niihin liittyvistä huoltovarmuusperiaatteista.<br />
Näiden keskeisin viesti on, että käytännesääntöihin<br />
osallistuvan maan on kriisissä tai hätätilanteessa<br />
edesautettava toisen osallistujamaan<br />
materiaalihankintasopimuksen täyttymystä sen<br />
operatiivisten tarpeittensa täyttämiseksi.<br />
Tämän pitkälti toimitusvarmuuteen liittyvän<br />
näkökulman lisäksi EDA:ssa on työstetty<br />
myös pidemmän aikavälin huoltovarmuutta.<br />
Tämän työn taustalla on ollut puolustusministereiden<br />
vuonna 2007 sopima strategia Euroopan<br />
puolustusteollisen- ja teknologisen perustan<br />
kehittämisestä. Strategian tärkeimpiä<br />
tavoitteita on eurooppalaisten puolustusteollisten<br />
avainkykyjen turvaaminen. Esimerkkinä<br />
tästä työstä voidaan mainita työ ampumatarvikkeiden<br />
osalta.<br />
Puolustusmenoihin kohdistuvat säästöt sekä<br />
puolustusmateriaalin kallistuminen aiheuttavat<br />
tällä hetkellä suuren haasteen EU:n jäsenmaille.<br />
Edes suuret jäsenvaltiot, Ranska ja Iso-Britannia,<br />
eivät enää kykene ylläpitämään omia<br />
kansallisia armeijoitaan entisellä tasolla, vaan<br />
ovat pakotettuja yhteistyöhön. Tämä kehitys<br />
onkin viemässä eurooppalaisia valtioita kohti<br />
erikoistumista ja suorituskykyjen jakamista.<br />
Poliittinen luottamus tullee samaan tärkeän<br />
roolin tulevassa erikoistumiskeskustelussa.<br />
Kun jäsenvaltiot ovat pakotettuja yhteistyöhön,<br />
niin ne myös haluavat takuut huoltovarmuudesta.<br />
Tässä keskustelussa EU:n erilaisilla<br />
lojaliteettiin, solidaarisuuteen ja avunantoon<br />
perustuvilla oikeudellisilla lausekkeilla saattaa<br />
olla merkitystä.<br />
EDA:ssa on reagoitu nopeasti säästöjen<br />
aiheuttamaan haasteeseen. Vuoden 2010 työohjelmassa<br />
on linjattu tavoitteeksi pidemmällä<br />
aikavälillä luoda hallitustenvälinen sopimus<br />
huoltovarmuusjärjestelyistä.<br />
Suomi osallistuu aktiivisesti EDA:n huoltovarmuutta<br />
koskevaan työhön. Suomen lähtökohta<br />
on hyvin pragmaattinen: on vastattava<br />
muuttuneeseen tilanteeseen käyttämällä niitä<br />
huoltovarmuusvälineitä, joita työkalupakista<br />
löytyy. Eräänä keskeisinä tavoitteena on ollut<br />
kotimaisen puolustusvälineteollisuuden kytkeminen<br />
ulkomaisiin materiaalihankintoihin<br />
jo hankkeen suunnitteluvaiheesta alkaen.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden<br />
sisämarkkinaulottuvuus<br />
EU:n sotilaallisella huoltovarmuudella on<br />
myös sisämarkkinaulottuvuus, jossa korostuu<br />
säädösten merkitys. Myös toimijoiden kenttä<br />
ja logiikka on toinen kuin hallitustenvälisessä<br />
turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa yhteistyössä.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden toimijoiksi<br />
ovat tulleet jäsenvaltioiden lisäksi myös<br />
muun muassa komissio, Euroopan parlamentti<br />
ja EU-tuomioistuin.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden sisämarkkinaulottuvuus<br />
on kehittynyt voimakkaasti<br />
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähtökohtaisena<br />
syynä tähän on ollut yhteisen<br />
eurooppalaisen puolustusvälinemarkkinan<br />
luominen, joka on rajoittanut jäsenvaltioiden<br />
mahdollisuutta turvautua esimerkiksi<br />
omiin kansallisiin hankintasääntöihin yhteisten<br />
EU-tason hankintasääntöjen asemasta.<br />
Täten mahdollisuus laatia räätälöityjä<br />
kansallisia huoltovarmuusjärjestelyitä on myös<br />
kaventunut.<br />
Säädöstasolla kaksi keskeisesti sotilaalliseen<br />
huoltovarmuuteen vaikuttavaa oikeudellista<br />
instrumenttia ovat direktiivi turvallisuus- ja<br />
puolustusvälinehankinnoista sekä direktiivi<br />
yhteisön sisäisistä puolustusvälineiden siirroista.<br />
Nämä ovat parhaillaan jäsenvaltioissa<br />
täytäntöönpantavina.<br />
Turvallisuus- ja puolustusvälinehankintadirektiivin<br />
keskeinen tavoite on tuoda avoimuutta<br />
ja kilpailua puolustusvälinehankintoihin ja<br />
edesauttaa eurooppalaisen puolustusvälinemarkkinan<br />
luomista. Tällä on toteutuessaan<br />
merkittävä vaikutus huoltovarmuuteen, sillä<br />
se tulee lisäämään rajat ylittäviä hankintoja.<br />
Tämä seikka on myös huomioitu direktiivissä,<br />
jossa annetaan mahdollisuus asettaa toimitusvarmuuteen<br />
liittyviä vaatimuksia.<br />
Vientilupakäytännöt ovat yksi sotilaallisen<br />
huoltovarmuuden suurimmista haasteista.<br />
Vaikka kaikki muut huoltovarmuuden osatekijät<br />
toimisivatkin, voi tavara lopulta niin sanotusti<br />
”jäädä rajalle”. Tähän problematiikkaan<br />
on unioni puuttumassa direktiivillä yhteisön<br />
sisäisistä puolustusvälineiden siirroista. Direktiivin<br />
tavoitteena on vapauttaa puolustusvälineiden<br />
liikkuvuutta EU:n sisällä. Tavoite<br />
on haastava, sillä perinteisesti puolustusvälineiden<br />
siirtoihin on liittynyt ulkopoliittisia<br />
näkökohtia myös EU:n sisällä.<br />
Komissio pohtii myös parhaillaan pitemmän<br />
aikavälin sotilaalliseen huoltovarmuuteen<br />
liittyviä tekijöitä, kuten valtionapujen ja<br />
vastakauppojen roolia unionin lainsäädännön<br />
valossa.<br />
Suomi on tukenut eurooppalaisen puolustusvälinemarkkinan<br />
luomista. Suomi on myös<br />
pitänyt direktiivien luomisvaiheissa esillä huoltovarmuusnäkökohtia.<br />
Nato ja sotilaallinen huoltovarmuus<br />
Pohjois-Atlantin liitto (NATO) on puolustusliitto.<br />
Tämä seikka antaa luonnollisesti Naton<br />
huoltovarmuusyhteistyölle erilaisen lähtökohdan<br />
kuin EU:n huoltovarmuusyhteistyö.<br />
Ennen kaikkea Naton luonne puolustusliittona<br />
vahvistaa sotilaallisen huoltovarmuuden poliittista<br />
ulottuvuutta.<br />
Naton rooli sotilaallisten huoltovarmuuden<br />
alalla koostuu useista eri käytännön osa-alueista.<br />
Aalto: Suomi ja sotilaallinen huoltovarmuus EU:ssa sekä Natossa 33
Näistä keskeisimmät ovat Naton priorisointi- ja<br />
allokointijärjestely, puolustusmateriaalijohtajien<br />
alaisuudessa tehtävä työ sekä Naton huolto-<br />
ja hankintaviraston (NAMSA) piirissä tehtävä<br />
yhteistyö.<br />
Naton priorisointi- ja allokointijärjestelyn<br />
tarkoituksena on pyrkiä priorisointi- ja allokaatiojärjestelmien<br />
koordinointiin. Käytännössä<br />
tämä tarkoittaa yhteisymmärrystä siitä, miten<br />
kriisitilanteessa teollisuuden tilauksia priorisoitaisiin<br />
ja eri materiaaleja allokoitaisiin eri<br />
maihin. Järjestelmää ei ole toistaiseksi täytäntöönpantu<br />
kokonaisuudessaan.<br />
Naton priorisointi- ja allokointijärjestelyä<br />
työstetään Naton siviilivalmiusyhteistyöelimissä,<br />
joissa käsitellään myös siviilihuoltovarmuuden<br />
kysymyksiä, esimerkiksi energiaan<br />
liittyen. Nato-yhteistyö tällä alueella on lähes<br />
täysin avointa myös kumppanuusmaille. Suomi<br />
on osallistunut työhön aktiivisesti. Suomen<br />
kannalta keskeisinä tavoitteina on Naton huoltovarmuuskysymysten<br />
seuraaminen ja osallistuminen<br />
niiden kehittämiseen.<br />
Puolustusmateriaalijohtajien alaisuudessa<br />
kehitetään useita sotilaallisen huoltovarmuuden<br />
kannalta keskeisiä elementtejä. Näistä<br />
voidaan maininta standardien kehittäminen,<br />
yhteiset toimintatavat, yhteensopivuus, vaatimusten<br />
harmonisointi ja yhteishankkeet.<br />
Naton huolto- ja hankintaviraston (NATO<br />
Maintenance and Supply Agency, NAMSA)<br />
tavoitteena on mahdollistaa edulliset materiaalihankinnat<br />
ja huoltovarmuuden lisääminen.<br />
NAMSA:n rooli huoltovarmuustyössä<br />
perustuu muun muassa varaosajärjestelmiin.<br />
NAMSA:n työssä painottuu tällä hetkellä operaatioiden,<br />
erityisesti Afganistanissa käynnissä<br />
olevan ISAF:in, tukeminen. Naton reformin<br />
myötä Naton virastorakennetta uudistetaan,<br />
joten joitakin muutoksia mahdollisesti myös<br />
NAMSA:n tehtäviin on tulossa.<br />
34<br />
Aalto: Suomi ja sotilaallinen huoltovarmuus EU:ssa sekä Natossa<br />
Suomen ja NAMSA:n yhteistyö perustuu<br />
muutamiin hankkeisiin. Suomi saa tällä hetkellä<br />
tietoa ainoastaan niistä NAMSA:n ohjelmista,<br />
joihin itse osallistuu.<br />
Ajatuksia tulevaisuudesta<br />
Puolustusbudjetteihin kohdistuvat leikkaukset<br />
pakottavat eurooppalaiset valtiot yhä tiiviimpään<br />
puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Yksikään<br />
valtio ei enää tuota kaikkia sotilaallisia<br />
suorituskykyjään itse. Kansainväliset huoltovarmuusjärjestelyt<br />
ovat yksi keino vastata tähän<br />
haasteeseen.<br />
Suomen sotilaallinen huoltovarmuus perustuu<br />
jatkossakin kotimaiseen pohjaan ja kansallisten<br />
voimavarojen optimoituun käyttöön.<br />
Tässä tehtävässä korostuu laaja-alainen kansallinen<br />
yhteistyö muun muassa yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian<br />
viitoittamalta pohjalta.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden näkökulmasta<br />
uutta on ylikansallisen ulottuvuuden<br />
kehittyminen EU:ssa. Tämä tulisi nähdä mahdollisuutena<br />
kehittää yhä tehokkaampia ja kestävämpiä<br />
huoltovarmuusjärjestelyitä.<br />
Sekä EU että Nato ovat tärkeitä toimijoita<br />
sotilaallisen huoltovarmuuden aloilla. Kummallakin<br />
organisaatiolla on oma roolinsa.<br />
EU:n vahvuudet piilevät sisämarkkinoissa, oikeudellisten<br />
elementtien mukanaolossa sekä<br />
teollisuuspoliittisessa näkökulmassa. Naton<br />
vahvuus on taas puolustusliitossa, sen poliittisessa<br />
ulottuvuudessa sekä käytännön yhteensopivuudessa.<br />
EU:n ja Naton sotilaallista huoltovarmuutta<br />
koskevissa yhteistyömekanismeissa on edelleen<br />
paljon kehitettävää. Suomen kannalta lienee<br />
perusteltua olla aktiivisesti mukana niissä keskusteluissa,<br />
joissa Suomea koskevia huoltovarmuuskysymyksiä<br />
pohditaan.<br />
Veli-Pekka Nurmi<br />
Dosentti, johtaja, Onnettomuustutkintakeskus<br />
Onnettomuustutkinta ja<br />
yhteiskunnan elintärkeät toiminnot<br />
atkustajalautta Estonian uppoaminen,<br />
bussiturma Konginkankaalla, vanhus-<br />
M ten palvelutalon palo Maaningalla,<br />
jäteveden joutuminen talousvesiverkostoon<br />
Nokialla, vakavat junaturmat Jokelassa ja<br />
Jyväskylässä, tsunamista aiheutunut Aasian<br />
luonnonkatastrofi ja siihen liittyvä viranomaistoiminta<br />
Suomessa, helikopterionnettomuus<br />
Tallinnan edustalla, omakotitalon<br />
palo Naantalissa sekä rajuilmojen seuraukset.<br />
Kun oheiseen esimerkkilistaan lisätään vielä<br />
Jokelassa ja Kauhajoella sattuneet kouluampumiset,<br />
saadaan hahmotelma onnettomuustutkinnan<br />
toimintakentästä.<br />
Onnettomuustutkinnan tarkoituksena<br />
on peruutuspeiliin katsomalla auttaa turvallisemman<br />
tulevaisuuden rakentamisessa.<br />
Onnettomuustutkintaa tehdään vain yleisen<br />
turvallisuuden parantamiseksi ja onnettomuuksien<br />
ehkäisemiseksi eikä siinä oteta<br />
kantaa vastuu-, vahingonkorvaus- tai syyllisyyskysymyksiin.<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> elintärkeitä<br />
toimintoja koskettaneiden onnettomuuksien<br />
tarkastelu on tärkeää turvallisuuden parantamistyössä.<br />
Itsenäinen ja riippumaton<br />
tutkintaviranomainen<br />
Onnettomuuksien tutkintaa on määrätietoisesti<br />
kehitetty Suomessa jo lähes kolmenkymmenen<br />
vuoden ajan. Tärkeä askel asiassa oli alan<br />
oman lainsäädännön luominen. Laki suuronnettomuuksien<br />
tutkinnasta (373/1985) tuli<br />
voimaan vuoden 1986 alusta, ja se on joidenkin<br />
muutosten kautta voimassa edelleen.<br />
Alun alkaen laki koski nimensä mukaisesti<br />
vain suuronnettomuuksien ja niiden vaaratilanteiden<br />
tutkintaa. Tällöin tutkintavalmiuden<br />
ylläpitämiseksi oli oikeusministeriön<br />
yhteydessä pysyvä valtion komitea, suuronnettomuustutkinnan<br />
suunnittelukunta, joka<br />
huolehti valmiuden ylläpidosta ja tarvittaessa<br />
aloitti tutkinnan. Onnettomuudet ja vaaratilanteet<br />
tutki valtioneuvoston jokaista tapausta<br />
varten erikseen asettama tutkintalautakunta.<br />
Vuosina 1986 – 1996 tutkittiin yhteensä 21<br />
suuronnettomuutta tai suuronnettomuuden<br />
vaaratilannetta. Suuronnettomuustutkinnan<br />
suunnittelukunta lakkautettiin 1. 3. 1996, jolloin<br />
sen tilalle oikeusministeriön yhteyteen<br />
perustettiin Onnettomuustutkintakeskus.<br />
Siitä on kehitetty kansalliset ja kansainväliset<br />
tarpeet huomioiden monialainen, itsenäinen<br />
ja riippumaton tutkintaviranomainen.<br />
Ilmailulain kokonaisuudistuksen yhteydessä<br />
1994 suuronnettomuuksien tutkinnasta<br />
annetun lain soveltamisalaa laajennettiin<br />
koskemaan suuronnettomuuksien ja niiden<br />
vaaratilanteiden lisäksi ilmailun onnettomuuksia.<br />
Ilmailuonnettomuuksien tutkinta<br />
siirrettiin ilmailulaitokselta Onnettomuustutkintakeskukselle.<br />
Muutoksen syynä oli<br />
ilmailuonnettomuuksien tutkintaa koskeva<br />
direktiivi (94/56/EY), jonka mukaan lentoonnettomuuksien<br />
tutkinnasta vastaavan viranomaisen<br />
on oltava itsenäinen ja ilmailuviranomaisesta<br />
riippumaton.<br />
Onnettomuustutkintakeskuksen perustamisen<br />
yhteydessä sen tehtäväksi säädettiin<br />
myös raideliikenneonnettomuuksien tutkinta.<br />
Aiemmin rautatieonnettomuudet tutki<br />
tapauksen vakavuudesta riippuen Valtionrautateiden<br />
keskus- tai aluehallinnon asettama<br />
tutkintalautakunta. Nämä selvittivät lähinnä<br />
sattuneiden tapausten teknisiä syitä.<br />
Onnettomuustutkintakeskuksen tehtävänä<br />
on näin vuodesta 1997 alkaen ollut tutkia suuronnettomuuksien<br />
lisäksi niiden vaaratilanteet<br />
laadusta riippumatta sekä tarkemmin onnettomuustutkinta-asetuksessa<br />
(79/1996) määritellyt<br />
ilmailu-, raideliikenne- ja vesiliikenneonnettomuudet.<br />
sekä niiden vaaratilanteet.<br />
35
Tie- ja maastoliikenneonnettomuuksista onnettomuustutkintakeskus<br />
tutkii vain suuronnettomuudet.<br />
Kansallisen lainsäädännön<br />
lisäksi eri liikennemuotojen onnettomuuksien<br />
tutkinnasta on joukko kansainvälisiä sopimuksia<br />
ja Euroopan unionin lainsäädäntöä.<br />
Onnettomuustutkinta muuttumassa<br />
turvallisuustutkinnaksi<br />
Onnettomuustutkintaa koskeva suomalainen<br />
lainsäädäntö on edelleen pääosin toimiva ja<br />
käyttökelpoinen. Se on myös keskeisiltä osiltaan<br />
sopusoinnussa onnettomuustutkinnasta<br />
annettujen kansainvälisten sopimusten kanssa.<br />
Kuitenkin sääntelyn ajanmukaistaminen<br />
on tarpeen erityisesti perustuslaista johtuvista<br />
syistä. Perusoikeus- ja perustuslakiuudistusten<br />
myötä muun muassa onnettomuustutkintasäädöksiin<br />
sisältyvien toimivaltasäännösten<br />
sisältö ja kirjoitustapa vaativat täsmentämistä.<br />
Perustuslaki edellyttää myös lain ja asetuksen<br />
suhteen arviointia. Siksi eduskunnan käsittelyssä<br />
on parhaillaan oikeusministeriön valmistelemana<br />
alaa ohjaavan lainsäädännön perusteellinen<br />
uudistaminen.<br />
Hallituksen esityksessä turvallisuustutkintalaiksi<br />
(HE 204/2010 vp) esitetään kumottavaksi<br />
laki onnettomuuksien tutkinnasta. Esitys sisältää<br />
ehdotuksen, että Onnettomuustutkintakeskuksessa<br />
tehtävää työtä ei enää kutsuttaisi<br />
onnettomuustutkinnaksi vaan turvallisuus-<br />
tutkinnaksi. Viraston nimeen termimuutoksella<br />
ei ole tarkoitus olla vaikutuksia. Uutena asiana<br />
lakiesityksessä on myös tutkijoiden todistamiskielto<br />
tutkinnassa esiin tulleista asioista. Näin<br />
pyritään korostamaan sitä, että tutkintaa tehdään<br />
onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi<br />
eikä oikeudellisen vastuun kohdentamiseksi.<br />
Tutkintaryhmät kootaan laajasta<br />
asiantuntijajoukosta<br />
Onnettomuustutkintakeskus tutkii vuosittain<br />
noin 70 onnettomuutta tai vaaratilannetta.<br />
Määrä on pysynyt lähes samana vuosien ajan. Viraston<br />
tutkimia suuronnettomuuksia on tapahtunut<br />
viimeksi vuonna 2004, jolloin tutkittiin<br />
Konginkankaalla sattunut linja-auton ja rekan<br />
yhteentörmäys sekä suomalaisten viranomaisten<br />
toiminta Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen.<br />
Suuronnettomuutena pidetään säädösten<br />
mukaan onnettomuutta, jota on kuolleiden<br />
tai loukkaantuneiden taikka ympäristöön,<br />
omaisuuteen tai varallisuuteen kohdistuneiden<br />
vahinkojen määrän taikka onnettomuuden<br />
laadun perusteella pidettävä erityisen<br />
vakavana. On hyvä, että suuronnettomuuden<br />
määritelmästä ei ole yritetty tehdä luonnontiedettä.<br />
Käytännössä lavean määritelmän mukainen<br />
suuronnettomuus on helppo tunnistaa kun<br />
sellainen on tapahtunut.<br />
Suuronnettomuuksien sekä eri liikennemuotojen<br />
onnettomuuksien ja vaaratilanteiden<br />
tutkinnan lisäksi tutkintaa on tehty useiden samantyyppisten<br />
onnettomuuksien teematutkintana.<br />
Niiden tarkoituksena on ollut selvittää,<br />
onko onnettomuuksilla toisiaan muistuttavia<br />
piirteitä ja toistuvia syitä. Teematutkintoina<br />
on tutkittu muun muassa vuosina 2000 ja<br />
2001 tapahtuneet linja-autopalot, kuolemaan<br />
johtaneita tulipaloja, kevättalvella 2006 tapahtuneet<br />
rakennusten kattojen sortumiset, kotimaan<br />
matkustaja-alusliikenteen turvallisuutta,<br />
luotsaustoimintaa, vaaratilanteiden meriradioliikennettä,<br />
väsymyksen syitä ja yleisyyttä<br />
komentosiltatyöskentelyssä sekä tasoristeysonnettomuuksia.<br />
Määrätietoisella työllä Suomeen on saatu<br />
vakiinnutettua hyvin toimiva ja kustannustehokas<br />
onnettomuuksien tutkintajärjestelmä,<br />
missä viraston ydin muodostuu vain runsaasta<br />
kymmenestä vakinaisesta virkamiehestä. Onnettomuustutkinnan<br />
varsinaisena syömähampaana<br />
on noin 250 vapaaehtoisen huippuasiantuntijan<br />
joukko.<br />
Tehtävään vaikka joulupöydästä<br />
Tapahtuman laadusta riippuen tutkintalautakunnat<br />
ja –ryhmät kootaan pääosin tästä<br />
joukosta poimien kuhunkin tehtävään<br />
sopivimmat asiantuntijat. Toimintatapa<br />
asettaa haasteita johtamiselle. Käytettävien<br />
asiantuntijoiden ammattitaidon on oltava<br />
korkealla tasolla ja heidän motivaationsa osallistua<br />
onnettomuustutkintaan on oltava sellainen,<br />
että tehtävään lähdetään tarvittaessa<br />
vaikka joulupöydästä.<br />
Oman ammattitaidon lisäksi keskeistä onnettomuustutkinnan<br />
onnistumiselle on saumaton<br />
yhteistyö muiden viranomaisten kanssa.<br />
Keskeisimpinä tässä ovat poliisi, pelastustoimi<br />
ja puolustushallinto sekä eri liikennemuotojen<br />
valvontaviranomaiset. Heille on syytä antaa<br />
suuri kiitos sujuvasta yhteistoiminnasta.<br />
Virastossa on viimeisen kymmenen vuoden<br />
aikana panostettu toimintaa ja tutkintamenetelmiä<br />
kuvaavien sisäisten ohjeiden laatimiseen,<br />
tarkoituksena kehittää tutkinnan järjestelmällisyyttä<br />
ja läpinäkyvyyttä sekä vähentää henkilöriippuvuutta.<br />
Toiminnan ja sen muotojen<br />
kirjallinen kuvaaminen muodostaa välttämättömän<br />
ponnistuspohjan toiminnan edelleen<br />
kehittämiselle.<br />
Kansainvälisen arvioinnin kohteena<br />
Toiminnan kuvaukset ovat tärkeitä, kun Onnettomuustutkintakeskuksen<br />
toimintaa arvioidaan.<br />
Parhaillaan kansainvälinen siviiliilmailujärjestö<br />
ICAO on arvioimassa Suomen<br />
ilmailujärjestelmää. Osana sitä on auditoitu<br />
myös ilmailuonnettomuuksien tutkintajärjestelmä.<br />
Näköpiirissä on, että myös suomalainen<br />
vesi- ja raideliikenneonnettomuuksien tutkinta<br />
36 37
tulee lähivuosina kansainvälisen arvioinnin<br />
kohteeksi. Ulkopuolisten arviointien lisäksi<br />
Onnettomuustutkintakeskus pyörittää omaehtoisesti<br />
jatkuvaa sisäisten auditointien sarjaa,<br />
missä etsitään toiminnan kehittämiskohteita.<br />
Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintakäytännössä<br />
on varsinkin 2000-luvulla tapahtunut<br />
muutoksia. Nykyisin vähäisemmistä<br />
onnettomuus- ja vaaratilannetapauksista tehdään<br />
aiempaa useammin esiselvitys tai suppea<br />
D-tutkinta. Nämä tutkinnat ovat pienimuotoisempia<br />
ja niistä tehdään lyhyempi selostus kuin<br />
vakavammista tapauksista tehty täysmittainen<br />
tutkintaselostus. Näin tutkinta saadaan nopeammin<br />
päätökseen ja turvallisuutta parantavat<br />
suositukset tarkasteltaviksi. Muutoksen<br />
tavoitteena on ollut tutkinnan vaikuttavuuden<br />
kehittäminen.<br />
Onnettomuustutkintaan on perinteisesti<br />
liittynyt vahva kansainvälinen ulottuvuus.<br />
Viime vuosina kansainvälinen yhteistyö tutkinnassa<br />
on vielä lisääntynyt. Onnettomuustutkintakeskus<br />
on tehnyt yhteistyötä useiden<br />
valtioiden kanssa erityisesti meri- ja ilmailuonnettomuuksien<br />
tutkinnassa. Merkittävimmät<br />
kansainväliset tutkinnat ovat olleet Estonian<br />
uppoaminen ja Copterlinen helikopterionnettomuus<br />
Tallinnan edustalla. Tutkinnan<br />
kehittämisessä yhteistyö on tiivistä erityisesti<br />
pohjoismaiden ja EU:n piirissä.<br />
Turvallisuussuosituksilla<br />
vaikuttavuutta<br />
Vaikuttavuuden kannalta tärkeä tuotos onnettomuustutkinnasta<br />
on luonnollisesti se, että<br />
Onnettomuustutkintakeskus antaa tutkinnassa<br />
esille tulleiden asioiden perusteella huolellisesti<br />
harkittuja turvallisuussuosituksia eri<br />
aloille ja toimijoille. Turvallisuussuositukset<br />
kiteyttävät tutkijoiden käsityksen siitä, miten<br />
samankaltaiset onnettomuudet voitaisiin jatkossa<br />
välttää. Annettavien suositusten toteuttaminen<br />
vaatii monesti pitkäjänteistä työtä ja<br />
siksi niiden vaikutukset näkyvät vasta vuosien<br />
päästä. Onnettomuustutkintakeskus myös<br />
seuraa antamiensa suositusten toteutumista<br />
(taulukko 1).<br />
Suositusten seurantaa on kehitetty usean<br />
vuoden ajan. Seurannan tarkentuessa on samalla<br />
toteutettujen suositusten suhteellinen<br />
osuus kaikista annetuista suosituksista kasvanut.<br />
Tutkinnan vaikuttavuus ei kuitenkaan nojaa<br />
pelkästään suosituksiin. On nähty että jo<br />
sillä on positiivista vaikutusta turvallisuuteen<br />
liittyviin asioihin, että asiaa tutkitaan. Niin<br />
tutkinnan aikana käytävä julkinen keskustelu<br />
kuin asiantuntijayhteydenpitokin ovat omiaan<br />
vauhdittamaan turvallisuutta parantavia toimia.<br />
Onnettomuustutkinnalla on vaikutuksia<br />
yhteiskunnan toimivuuteen ja turvallisuuteen<br />
sekä myös käytännössä koettuun turvallisuuden<br />
tunteeseen.<br />
Myös kouluampuminen tutkittiin<br />
Tuusulan Jokelassa sattui 7. 11. 2007 ampumatapaus,<br />
jossa lukiolainen surmasi kahdeksan<br />
henkilöä ja itsensä. Tapauksella koettiin olevan<br />
laaja yhteiskunnallinen merkitys. Koska Jokelan<br />
tapauksessa ei ollut kysymys onnettomuudesta<br />
vaan rikollisesta teosta, ei onnettomuustutkintakeskuksella<br />
ollut asiassa toimivaltaa<br />
eikä tutkintalautakuntaa voitu asettaa onnettomuustutkintalain<br />
nojalla. Siksi tutkinnasta<br />
ehdotettiin säädettäväksi erityislaki Jokelan<br />
koulukeskuksessa sattuneiden kuolemaan<br />
johtaneiden tapahtumien tutkinnasta (HE<br />
51/2008 vp).<br />
Taulukko 1. Turvallisuussuositukset ja toteutuksen tilanne vuodesta 2000 alkaen<br />
Annettu Toteutuksen Toteutettu Ei toteuteta<br />
2000-2009 (kpl) tilanne 2000-2009<br />
tiedossa<br />
Ilmailu 281 91 % 54 % 18 %<br />
Raideliikenne 147 88 % 44 % 13 %<br />
Vesiliikenne 184 65 % 25 % 17 %<br />
Muut 176 88 % 42 % 3 %<br />
Yhteensä 788 84 % 43 % 14 %<br />
JT<br />
Lain eduskuntakäsittelyn aikana tapahtui<br />
Kauhajoella kouluampumistapaus 23. 9. 2008,<br />
jossa oppilas ampui kymmenen ihmistä ja itsensä.<br />
Tämän jälkeen eduskunnan käsittelyssä olleen<br />
lain nimike muutettiin laiksi eräiden kuolemaan<br />
johtaneiden tapahtumien tutkinnasta<br />
(662/2008) ja se rajattiin koskemaan näiden<br />
kahden tapauksen tutkintaa. Valtioneuvosto<br />
asetti kumpaakin tapausta varten oman tutkintalautakunnan.<br />
Tutkintalautakunnat toimivat<br />
oikeusministeriön yhteydessä ja ovat luovuttaneet<br />
tapahtumia koskevat tutkintaselostukset<br />
ministeriölle (OM:n julkaisuja 2009:2 sekä<br />
OM:n selvityksiä ja ohjeita 11/2010).<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> perustoimintoja<br />
vaarantavat tapahtumat tutkintaan<br />
Parhaillaan käsittelyssä olevaan uuteen lakiin<br />
ehdotetaan otettaviksi myös säännökset, joita<br />
sovelletaan sellaisten poikkeuksellisten tapahtumien<br />
tutkintaan, jotka eivät ole onnettomuuksia<br />
tai niiden vaaratilanteita. Ehdotetun<br />
määritelmän mukaan tutkittavaksi voisi tulla<br />
sellainen luonteeltaan erityisen vakava tapahtuma,<br />
joka on johtanut ihmishengen menetykseen<br />
taikka joka on muutoin esimerkiksi toteutustavaltaan<br />
tai seurauksiltaan sellainen, että se on<br />
omiaan järkyttämään vakavalla tavalla kansalaisten<br />
turvallisuuden tunnetta tai yhteiskunta-<br />
järjestystä. Myös esimerkiksi yhteiskunnan<br />
perustoimintoja uhanneet tai vakavasti vaurioittaneet<br />
tapahtumat voisivat tulla tutkittavaksi<br />
poikkeuksellisena tapahtumana. Perustoiminnoilla<br />
tarkoitetaan esimerkiksi sellaisia<br />
yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja kuten<br />
kriittiseen infrastruktuuriin kuuluvia veden-<br />
ja sähkönjakelua.<br />
Poikkeuksellisten tapahtumien tutkintaan<br />
on tarkoitus soveltaa pääosin onnettomuuksien<br />
ja vaaratilanteiden tutkintaa koskevia säännöksiä.<br />
Tutkinta tehtäisiin onnettomuustutkinnan<br />
tavoin vastaavien tapahtumien ennalta ehkäisemiseksi.<br />
Poliisi tulee edelleen tekemään omaan<br />
työtään totuttuun tapaan eikä tässä tarkoitettu<br />
tutkinta ole ristiriidassa heidän tekemänsä<br />
työn kanssa.<br />
Tutkittavaksi otettavien tapausten ja tutkinnan<br />
poikkeuksellisen luonteen vuoksi<br />
toimivalta päättää tutkinnan aloittamisesta<br />
olisi tarkoituksenmukaista olla valtioneuvostolla.<br />
Lakiesityksen mukaan valtioneuvosto voi<br />
asettaa tapahtuman tutkintaa varten oikeusministeriön<br />
yhteyteen itsenäisesti ja<br />
riippumattomasti työnsä toteuttavan tutkintaryhmän.<br />
Poikkeuksellisen tapahtuman<br />
tutkintaryhmän toimivallan on tarkoitus<br />
olla vastaava kuin tutkintaryhmällä onnettomuuksien<br />
tutkinnassa.<br />
38 Nurmi: Onnettomuustutkinta ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot 39
Rajuilmatutkinta tukee<br />
YETT-strategian toimeenpanoa<br />
Onnettomuustutkintakeskus on elokuussa<br />
käynnistänyt tutkinnan heinä–elokuun 2010<br />
rajuilmojen johdosta. Tavoitteena on selvittää<br />
rajuilmiöistä aiheutuneet vahingot sekä<br />
kehittää yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen<br />
varautumista luonnononnettomuuksiin.<br />
Oleellista tutkinnalle on tunnistaa toimintojen<br />
väliset tärkeimmät keskinäisriippuvuudet,<br />
toimijoiden vastuut ja velvollisuudet sekä toimijoiden<br />
väliset tiedonkulku- ja yhteistyömenettelyt.<br />
Tutkinnan työsuunnitelman mukaisesti<br />
tiedonhankintavaihe on valmis vuoden 2010<br />
loppuun mennessä. Analyysin, johtopäätökset<br />
ja toimenpidesuositukset sisältävä tutkintaselostus<br />
on tarkoitus saada valmiiksi lausuntokierrosta<br />
varten kesäkuussa 2011. Näin selostus<br />
olisi julkaistavissa elo-syyskuussa 2011.<br />
40<br />
Nurmi: Onnettomuustutkinta ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot<br />
Tutkinnan toteuttamisesta vastaa nelihenkinen<br />
tutkintalautakunta. Sen lisäksi pysyvinä<br />
asiantuntijoina toimivat puolustusministeriön<br />
kriisiviestinnän asiantuntija sekä Huoltovarmuuskeskuksen<br />
jatkuvuuden hallinnan<br />
asiantuntija. Tutkinnassa tullaan kuulemaan<br />
ja hyödyntämään laajaa joukkoa eri toimijoita.<br />
Tutkinnan alkuvaiheessa tärkeässä roolissa<br />
on ollut yhteistoiminta Ilmatieteen laitoksen,<br />
Energiamarkkinaviraston ja Turvatekniikan<br />
keskuksen kanssa.<br />
Arvioiden mukaan luonnononnettomuudet<br />
ovat pikemminkin yleistymässä ja muuttumassa<br />
aiempaa rajummiksi. Siksi on tärkeää,<br />
että myös luonnonilmiön aiheuttamia onnettomuuksia<br />
tutkitaan varautumisen kehittämiseksi.<br />
Jo kokonaiskuvan saaminen aiheutuneista<br />
vahingoista on arvokasta varautumisen<br />
kehittämiselle.<br />
Kommendör Marcus Mohlin<br />
Doktorand vid Strategiska institutionen (MpKK)<br />
samt lärare vid Strategiavdelningen på Försvarshögskolan i Stockholm<br />
Outsourcing av militära uppgifter<br />
till kommersiella företag<br />
värtemot vad man kan tro och anta<br />
så har den Amerikanska militären<br />
T sedan mycket lång tid tillbaka varit<br />
beroende av privatägda företag för sina<br />
militära operationer. Man skulle med visst<br />
fog faktiskt kunna påstå att de är en central<br />
del av den Amerikanska strategiska kulturen<br />
eftersom de använts ända sedan det Ameri-<br />
JT<br />
kanska Frihetskriget. Då, strax efter att skotten<br />
vid Lexington fallit i april 1775, var den<br />
Kontinentala Armén fortfarande tämligen<br />
liten och byggde på en frivillig milis under<br />
General George Washingtons befäl. För sitt<br />
underhåll och för sin försörjning förlitade<br />
de sig helt och hållet på kontrakt med lokala<br />
bönder och småföretag, precis som de<br />
Engelska förbanden också gjorde. Men när<br />
kriget bröt ut slutade Amerikanska bönder<br />
och företag att sälja till Engelsmännen vilka<br />
plötsligt tvingades importera underhåll och<br />
förnödenheter sjövägen från andra delar av<br />
Imperiet. Washington, som insåg att detta<br />
var en strategisk nackdel för Engelsmännen,<br />
hade dock inledningsvis inget verktyg för<br />
att kunna utnyttja situationen: någon Amerikansk<br />
flotta fanns helt enkelt inte att tillgå<br />
för att kunna skära av handelssjövägarna.<br />
Emellertid var det av sådan vikt att på något<br />
sätt begränsa Engelsmännens operativa<br />
förmåga på den amerikanska kontinenten<br />
att Washington beslöt sig för att lägga ut<br />
kriget mot den Engelska handelssjöfarten<br />
på entreprenad. Han utfärdade helt enkelt<br />
kaparbrev åt civila handelsskeppare, så som<br />
var kutym på den tiden, som sedan villigt<br />
anföll och beslagtog Engelska handelsfaryg<br />
i de Amerikanska vattnen. Det finns till och<br />
med uppgifter som tyder på att vissa Amerikanska<br />
kaptener uppträdde ända bort mot<br />
Engelska Kanalen.<br />
Muut artikkelit<br />
Genom att sålunda använda sig av på marknaden<br />
tillgängliga resurser för att kompensera<br />
för avsaknad av egna militära resurser kunde<br />
Washington föra ut den Amerikanska revolutionen<br />
på havet, och allt sedan dess har privata<br />
och vinstdrivande intressen varit en del av den<br />
Amerikanska militär-strategiska kulturen. Under<br />
samtliga krig som USA varit inblandade i<br />
sedan dess har det funnits betydande privata<br />
inslag.<br />
Syftet med den här texten är att ge en bild<br />
av militär outsourcing genom att använda<br />
USA som exempel. Den fråga som lyfts fram<br />
handlar om det sätt varpå USA förstärker, och<br />
emellanåt ersätter sina militära förmågor med<br />
hjälp av civila företag och deras specifika resurser<br />
och kompetenser. Avsikten är att först<br />
illustrera vilka typer av tjänster som idag finns<br />
på marknaden och var Försvarsmakten alltså<br />
kan räkna med att bli konkurrensutsatt, samt<br />
att därefter visa på några generella fördelar och<br />
problem som kan förknippas med outsourcing<br />
av militära förmågor.<br />
Viktigt att poängtera redan här är att jag i<br />
den här texten inte kommer att beröra de juridiska<br />
aspekter som eventuellt kan finnas rörande<br />
detta i Finland. Här skulle förmodligen en<br />
särskild granskning behöva göras. Internationellt<br />
sett bedrivs dock omfattande studier och<br />
forskning kring företagen och deras relation till<br />
internationella folkrättsliga överenskommelser<br />
(International Humanitarian Law) och andra<br />
sådana förhållanden.<br />
Centrala begrepp<br />
Innan vi går vidare kan det vara värt att först<br />
betrakta två begrepp som genomsyrar texten.<br />
Det första är outsourcing och används här på<br />
ett sätt som förenklat kan sägas betyda att staten,<br />
i det här specifika fallet den Amerikanska<br />
41
militären, lägger ut delar av sin verksamhet på<br />
entreprenad till privatägda företag. Detta kan i<br />
sin tur göras på en mängd olika sätt: antingen<br />
så sker det för enskilda och kortare uppdrag<br />
eller uppgifter; alternativt så handlar det om<br />
att större funktioner i sin helhet lyfts ut från<br />
verksamheten och därefter upphandlas från företag<br />
som tillhandahåller motsvarande tjänster<br />
på marknaden.<br />
Det andra begreppet är privata militära företag<br />
(PMF) och används i det här sammanhanget<br />
för att illustrera företag som på kommersiell<br />
basis tillhandahåller olika typer av<br />
militär-liknande tjänster till Försvarsmakten<br />
eller andra statliga myndigheter. Längre ned<br />
kommer sådana militär-liknande tjänster som<br />
finns tillgängliga på marknaden att presenteras.<br />
Men, det kan vara värt att här konstatera<br />
att det som för tillfället kan se ovanligt ut från<br />
ett Nordiskt perspektiv, vana som vi är vid våra<br />
respektive militär-industriella komplex fokuserade<br />
på krigsmaterielproduktion, egentligen<br />
bara handlar om en naturlig utveckling och<br />
breddning av försvarsindustrin. Snarare än att<br />
bara handla om produktion av materiel och<br />
kvalificerade materielsystem, omfattar den nu<br />
också nya typer av tjänster. I korthet handlar<br />
det helt enkelt om företag som tillhandahåller<br />
ett stort urval av tjänster som kan vara intressanta<br />
för försvarsmakter och andra statliga organisationer,<br />
underrättelsetjänsten inkluderad.<br />
Termen PMF är emellertid ofta associerad med<br />
företag såsom Executive Outcomes och Blackwater<br />
och de tjänstetyper som de tillhandahöll.<br />
Detta gör att den egentligen är missledande och<br />
därför kanske borde undvikas för att inte leda<br />
oss fel i tanken. Jag har dock valt att använda<br />
den här bara för att den vunnit internationell<br />
acceptans både inom akademiska och journalistiska<br />
såväl som statliga kretsar.<br />
Lite provokativt och raljant skulle man kunna<br />
påstå att allt som den Amerikanska militären<br />
kan och vill göra finns tillgängligt på marknaden.<br />
Förvisso är US Army och US Marine<br />
Corps stridande förband och enheter övade<br />
och samtränade mot specifika uppgifter på ett<br />
sätt som marknaden aldrig kan förutse och öva<br />
inför, något som gäller i ännu högre grad för<br />
de sjögående och flygande förbanden än det gör<br />
för taktiska markstridsförband, men det är nog<br />
också där skillnaden går: alla andra så kallade<br />
stöduppgifter som behövs för att kunna bedriva<br />
militära operationer finns tillgängliga på<br />
marknaden.<br />
Kategorier av företag<br />
På logistikområdet till exempel finns det företag<br />
som säljer, hyr ut och tillhandahåller allt<br />
militären kan behöva för sina förläggningar<br />
och camper. De etablerar, vidmakthåller och<br />
avvecklar dessa när och var det Amerikanska<br />
försvarsdepartementet och den Amerikanska<br />
militären vill: både nationellt och internationellt,<br />
samt under tillfälliga operationer eller för<br />
längre tid. Det finns företag som specialiserar<br />
sig på enstaka funktioner inom förläggningen,<br />
såsom elförsörjning, underhåll och service samt<br />
förplägnadstjänst. Det finns dessutom de som<br />
kan leverera en nyckelfärdig helhetslösning omfattande<br />
precis allt som behövs i en camp. Ett<br />
exempel på en sådan är Camp Lemonnier i Djibouti<br />
som i sin helhet drivs av det Amerikanska<br />
företaget Pacific Architects and Engineers<br />
(PAE).<br />
Vad gäller sjukvårdsresurser ser det likadant<br />
ut. Det finns företag som säljer alla olika former<br />
av sjukvårdsartiklar jämte kvalificerad och specialutbildad<br />
personal inklusive hela sjukvårdsinrättningar.<br />
Faktum är, att den Amerikanska<br />
krigsmakten (likväl som vår egen skulle<br />
kunna göra det) inför en operation utomlands<br />
utan problem skulle kunna upphandla hela<br />
sjukvårdskedjan på den privata marknaden<br />
istället för att behöva bygga upp kompetensen<br />
själv.<br />
En annan kategori företag har specialiserat<br />
sig på att tillhandahålla transporter av alla slag:<br />
internationellt och nationellt; sjö-, luft-, och<br />
marktransporter; tunga- och lätta transporter;<br />
strategiska, operativa, liksom också taktiska<br />
transporter finns tillgängliga. Självklart är<br />
marknaden så pass avancerad att vissa företag<br />
kan erbjuda splitterskyddade fordon av alla de<br />
slag.<br />
Ett annat område som finns tillgängligt på<br />
den amerikanska marknaden är tekniskt tjänst<br />
omfattande både materielunderhåll och tekniskt<br />
systemstöd, det vill säga reparationer och<br />
service på fordon och all annan slags materiel.<br />
Företagen erbjuder tjänster både nationellt<br />
och internationellt och kan omfatta underhåll<br />
och service av mindre delsystem till att omfatta<br />
mycket större och kompletta system.<br />
Ett närbesläktat område som också identifierats<br />
av marknaden är samband och kommunikation<br />
där företag erbjuder satellitkommunikation<br />
och andra liknande lösningar.<br />
Underrättelseinhämtning och analys samt<br />
tillhandahållande av rådata från olika former<br />
av sensorsystem är också en tjänst som sedan<br />
lång tid tillbaka finns tillgängligt på markanden.<br />
Faktum är att redan den amerikanske<br />
befälhavaren under det amerikanska inbördeskriget,<br />
Mclellan, outsourcade strategisk underrättelsetjänst<br />
för sina behov.<br />
Många av de ovan nämnda tjänsterna kan<br />
betecknas som tämligen oproblematiska att<br />
outsourca eftersom de rent geografiskt ofta<br />
hamnar bakom den plats där själva striden genomförs,<br />
men det finns tjänster som levereras<br />
direkt i de områden som berörs av väpnad strid.<br />
Logistiktransporter är en sådan. Det finns då<br />
företag som specialiserat sig på att tillhandahålla<br />
säkerhetslösningar kring dessa och som är<br />
beredda att genomföra beväpnad eskort. Det är<br />
framförallt sådana tjänster debatten om PMF<br />
kommit att kretsa kring. Det vi skall komma<br />
ihår är att för industrin är detta ett av de mindre<br />
inttressanta affärsområdena.<br />
Intressant nog har det också vuxit fram speciella<br />
bemanningsföretag som särskilt tillhandahåller<br />
vissa personalkategorier för företag<br />
som jobbar i konfliktmiljöer. Några personal-<br />
kategorier som marknadsförs är läkare, jurister,<br />
akademiker och forskare (antropologer, samhällsvetare),<br />
poliser, officerare, underofficerare,<br />
väktare, lastbilsförare, piloter och tolkar samt<br />
självklart också ”soldater” (eller ”legoknektar”<br />
om man så vill). De senare kallas ofta för ”operators”,<br />
”trigger-pullers” eller ”shooters” och är<br />
omskrivningar för de säkerhetsvakter som det<br />
så ofta talas om.<br />
Avslutnignasvis måste det poängteras att olika<br />
typer av företag samarbetar med varandra för<br />
att kunna tillgodose kundens behov och kravspecifikationer.<br />
Låt säga att Försvarsmakten har<br />
ett behov av att ha snabb tillgång till kvalificerade<br />
sjukvårdsresurser i ett avlägset och mycket<br />
bergigt land och att man är beredd att köpa upp<br />
tjänsten privat. I detta fall skulle exempelvis ett<br />
företag specialiserat på flygtransporter tillsammans<br />
med ett företag fokuserat på medicinsk<br />
kompetens kunna erbjuda flygevakuering<br />
(MEDEVAC) kombinerat med kvalificerad<br />
akuthjälp och därpå följande omhändertagande<br />
vid en vårdinrättning, det vill säga en<br />
nyckelfärdig helhetslösning.<br />
Outsourcing och marknader<br />
Som så ofta kan USA sägas vara ett särfall och<br />
skiljer sig även i detta hänseende åt vad gäller<br />
Europeiska, och i synnerhet Nordiska, förhållanden.<br />
Om vi exempelvis betraktar den Svenska<br />
marknaden för kommersiellt tillgängliga<br />
42 Mohlin: Outsourcing av militära uppgifter till kommersiella företag<br />
43<br />
JT
militär- liknande tjänster så är den naturligtvis<br />
betydligt både smalare och kvantitativt mindre<br />
än den Amerikanska. För det första så finns inte<br />
samma breda tjänsteutbud som i USA och för<br />
det andra är antalet företag självklart bara en liten<br />
bråkdel av det antal som finns i USA. I Sverige<br />
finns till exempel bara en handfull företag<br />
som kan sägas återfinnas inom tjänstesektorn<br />
av försvarsindustrin. Några av dessa tillhandahåller<br />
exempelvis personskydd och därtill<br />
kopplade säkerhetslösningar i länder med stora<br />
säkerhetsutmaningar. I dagsläget har ett sådant<br />
företag ett kontrakt med Regeringskansliet som<br />
handlar om personskyddsrelaterade tjänster.<br />
Men andra typer av tjänster är under utveckling,<br />
främst på det logistiska området.<br />
Sammantaget är den svenska marknaden<br />
och efterfrågan vad gäller militär-liknande<br />
tjänster tämligen små, men den kommer med<br />
största sannolikhet att växa de närmaste åren.<br />
En indikator för att så kommer att ske är det<br />
nya personalförsörjningssystem och det yrkesförsvar<br />
som nu växer fram i Sverige. Riksdagens<br />
avsikt är att ha en stående yrkesarmé med<br />
soldater och officerare med anställningsstider<br />
varierande från fem till kanske tjugo år. När<br />
kontraktstiden upphör kommer dessa att slussas<br />
ut i samhället och det är inte helt otänkbart<br />
att somliga av dessa kommer att välja att ta anställning<br />
i ett privat militärt företag. Detta leder<br />
då automatiskt till att tjänstesektorn inom försvarsindustrin<br />
ständigt tillförs ny och erfaren<br />
personal med kvalificerad utbildning.<br />
En viktig slutsats är alltså att detta inte är en<br />
isolerad Amerikansk marknad. Tvärtom, marknaden<br />
är i allra högsta grad internationell och<br />
företagen som uppträder på den är beredda att<br />
tillhandahålla tjänster till de kunder som kan<br />
och vill betala för dessa. Det kan dock vara viktigt<br />
att påpeka att de flesta länder utövar en viss<br />
kontroll över försäljning av militär-liknande<br />
tjänster och Amerikanska företag, till exempel,<br />
måste anhålla om tillstånd genom något som<br />
kallas Foreign Military Sales Act (FMS) för att<br />
få tillhandahålla sådana till utländska stater.<br />
Utmaningar och fördelar<br />
I den internationella debatten om militär outsourcing<br />
pekas det tämligen ofta på behovet av<br />
internationell reglering av företag som tillhandahåller<br />
beväpnad säkerhet, och när företeelsen<br />
44<br />
studeras närmare så finns det nämligen alldeles<br />
uppenbara juridiska tveksamheter, främst vad<br />
avser ansvar och reglering. Men, det finns också<br />
andra problem och utmaningar att betrakta<br />
närmare.<br />
Ett sådant kan vara att företagen har svårt<br />
att uppfylla vissa tekniska kravspecifikationer<br />
som måste ställas på dem i exempelvis ett insatsområde:<br />
Klarar ett civilt företag att flyga<br />
helikopter i en miljö där ”brownout”, det vill<br />
säga reducerad sikt på grund av uppvirvlande<br />
damm- och sandpartiklar, är vanligt förekommande?;<br />
Har samma företag möjlighet att utrusta<br />
sina helikoptrar med nödvändiga motmedel<br />
för att skydda sig mot luftvärnsrobotar<br />
avfyrade av fientligt sinnade rebeller? Detta<br />
är bara två praktiska utmaningar som företag<br />
som tillhandahåller tjänster åt försvaret skulle<br />
kunna ställas inför, mend et finns förmodligen<br />
många fler.<br />
En annan sak som kan vara problematiskt<br />
vid omfattande outsourcing är att den kunskap<br />
som i dag finns i en försvarsmakt kan försvinna<br />
och snabbt gå förlorad om den i sin helhet överförs<br />
till marknaden och till de privata militära<br />
företag som utgör densasmma. Det är själva expertrollen<br />
som härvid förändras och överförs<br />
till marknaden istället för att finnas kvar i statens<br />
domän.<br />
Slutligen, en kritik som ofta förs fram är själva<br />
den kostnad som förknippas med försvarsindustrin<br />
i sin helhet, men som egentligen gäller<br />
all slags outsourcing och privatisering: Är det<br />
egentligen ekonomiskt lönsamt att köpa upp<br />
tjänster snarare än att producera dem internt?<br />
Kanske måste man fundera på om eventuella<br />
besparingar och fördelar återfinns någon annanstans.<br />
Som nämndes ovan är det oftast nackdelarna<br />
och farorna med outsourcing av militärliknande<br />
tjänster som framhävs, men det finns<br />
också några tydliga fördelar. Att för en stat att<br />
köpa upp tjänster från kommersiella aktörer<br />
kan nämligen emellanåt ha vissa tydliga fördelar<br />
jämfört med att använda de egna resurserna,<br />
om sådana ens finns tillgängliga. En första tydlig<br />
sådan är att företagen uppvisar stor flexibilitet<br />
och anpassningsförmåga utifrån kundens<br />
behov. En annan är att de kan tillhandahålla<br />
tjänster som går att upphandla ”färdigförpackade”<br />
vilket innebär att företag snabbt kan<br />
gå ihop för att tillhandahålla vissa tjänster vid<br />
upphandling (ex sjukvårdsresurser inklusive<br />
flygtransportförmåga). Ytterligare en fördel<br />
är att företagen ofta kan vara tillgängliga på<br />
kort varsel och dessutom efter en mission kan<br />
avvecklas fort direkt i samband med en avslutning<br />
av denna. Till sist har företagen i dag ofta<br />
tillgång till expertis långt utöver FM kompetens<br />
eftersom de kan rekrytera och anställa personal<br />
på ett annat sätt.<br />
Vad gäller kostnadseffektivitet, som är en<br />
ofta hett debatterad fråga, så förefaller lösningar<br />
som bygger på outsourcing vara lönsamma<br />
först i det långa loppet. Just denna aspekt tarvar<br />
dock särskilda överväganden, och möjligen<br />
måste man fundera över om det inte egentligen<br />
är andra besparingar än just ekonomiska (kanske<br />
organisatoriska?) som görs.<br />
Som jag beskrivit i texten finns i princip allt<br />
som Försvarsmakten kan behöva på marknaden.<br />
Egentligen är det mer en fråga om politiska och<br />
moraliska förhållanden som avgör var gränsen<br />
går för vad som kan läggas ut på entreprenad.<br />
När exempelvis Papua Nya Guineas regering<br />
köpte upp anti-gerilla expertis från Sydafrika<br />
via företaget Executive Outcomes, ledde detta<br />
till så häftig intern kritik att regeringen fick<br />
avgå.<br />
Dock är det så att företag såsom dessa kan<br />
ge kunden några tydliga fördelar. Den tydligaste<br />
är den flexibilitet och anpassningsförmåga<br />
ett företag har jämfört med exempelvis den<br />
egna militären. En annan är att tjänster går att<br />
upphandla ”färdigförpackade”och att flera företag<br />
kan samverka för att leverera mycket kvalificerade<br />
tjänster. Ytterligare en fördel är att<br />
företag kan ge snabb tillgång till en tjänst och<br />
att de sedan kan avvecklas tämligen fort.<br />
Precis som det i den kritiska debatten lyfts<br />
fram så finns det vissa mer problematiska förhållanden<br />
som berör outsourcing av militära<br />
tjänster. Den vanligast förekommande är de<br />
juridiska tveksamheter som fortfarande finns<br />
avseende till exempel ansvarsfrågan. En annan<br />
aspekt som ofta lyfts fram är att tjänsterna, åtminstone<br />
i ett kortare tidsperspektiv, blir relativt<br />
dyra.<br />
Sammanfattningsvis kan vi dock konstatera<br />
att den traditionella försvarsindustrin nuförtiden<br />
är bredare än vad den var förr och att de nu<br />
också omfattar många olika typer av tjänster.<br />
Framtidens operationer kommer därför med all<br />
sannolikhet präglas av en större mängd olika<br />
aktörer än vad vi hittills varit vana vid, och detta<br />
är något som både militära och civila beslutsfattare<br />
nu måste ta med i beräkningen.<br />
Denna text har sökt att illustrera hur en ny<br />
tjänstesektor inom försvarsindustrin är under<br />
utveckling i Norden. Det har poängterats att<br />
det finns vissa utmaningar med detta, men<br />
också att här finns vissa fördelar. Men, om sådana<br />
här lösningar eftersträvas eller söks finns<br />
det dock några aspekter att ta i beaktande.<br />
Först och främst, att köpa upp militär-liknande<br />
tjänster på marknaden måste tydligt övervägas<br />
med hjälp av en ordentlig genomlysning<br />
av vilka möjligheter och behov som finns för<br />
Försvarsmakten. Det kan göras genom att ta<br />
ställning till några praktiska frågor. Vilka är<br />
de juridiska aspekterna? Hur skrivs kontrakt<br />
med tjänsteleverantören för att rätt förmåga<br />
skall uppnås? Vilka ansvarsförhållanden gäller,<br />
och i vilka avseenden? Finns besparingarna<br />
internationellt eller nationellt, och var ligger<br />
vinsten (ekonomi eller organisation)? Var går<br />
egentligen gränsen för vad som kan outsourcas<br />
(vid det fysiska vapnet eller någonstans längs<br />
den logistiska kedjan)? När dessa, och andra,<br />
relevanta frågor ställts kan man på allvar börjas<br />
fundera över huruvida militär outsourcing är<br />
lämplig eller ej.<br />
Mohlin: Outsourcing av militära uppgifter till kommersiella företag<br />
45
Ulkoasiainsihteeri Anssi Kullberg<br />
palvellut Damaskoksessa, Beirutissa, Addis Abebassa ja Islamabadissa<br />
Islamismin ajankohtaisia<br />
trendejä<br />
e osa maailmasta ja maailman väestöstä,<br />
joka tunnustaa islaminuskoa,<br />
S tulee helposti muualla tarkastelluksi<br />
pelkästään uskontonsa kautta. Islamilainen<br />
maailma on tietysti paljon muutakin kuin islamia.<br />
Koska kuitenkin islamismiksi kutsuttu<br />
poliittinen aatesuuntaus on noussut nationalismin<br />
ja sosialismin rinnalle kolmanneksi<br />
moderniksi suuraatteeksi muslimiväestöjen<br />
parissa, sen ymmärtäminen juuri politiikan<br />
(eikä vain uskonnon tai terrorismin) kautta<br />
kuuluu nykyisin maailmanpolitiikan tuntemuksen<br />
yleissivistykseen.<br />
Johdanto<br />
Islamismi on laaja yleisnimitys aatteellisille<br />
virtauksille, joissa islam asetetaan poliittisen<br />
identiteetin ytimeen, ja johdetaan tai kuvitellaan<br />
johdettavan poliittisia arvoja ja mielipiteitä<br />
islamin uskonnollisista auktoriteeteista, Koraanista,<br />
hadītheista ja sharī’an eri tulkinnoista.<br />
Nimensäkin mukaisesti islamismi viittaa islamiin,<br />
muttei ole sama asia – islamismi on poliittinen<br />
käsite, ideologinen viitekehys, jolle<br />
ovat ominaisia pyrkimykset politisoida islamia<br />
ja islamisoida politiikkaa. Taipumus kuvitella<br />
umma, kaikkien maailman muslimien yhteisö,<br />
poliittiseksi viiteryhmäksi samaan tapaan kuin<br />
”kansakunta” nationalismissa tai ”luokka” sosialismissa,<br />
on islamistisille aatesuuntauksille<br />
luonteenomaista. Muslimeilla kuvitellaan olevan<br />
yhteisiä poliittisia etuja tai mielipiteitä.<br />
On edelleen tärkeää ymmärtää, kuinka laajaan<br />
kirjoon aatteellisen toiminnan ilmentymiä<br />
islamismilla itse asiassa viitataan. Käsite kattaa<br />
hyvin laajan skaalan nykyajan ja lähihistorian<br />
poliittisia liikkeitä, jotka ovat esiintyneet islaminuskoisissa<br />
maissa tai muslimiyhteisöissä.<br />
Skaalaa voi hahmottaa monilla akseleilla, mutta<br />
jonkinlaisen kuvan saa, kun ajattelee sen<br />
ulottuvan Turkin nykyisin hallitsevasta Oikeus-<br />
ja kehityspuolueesta (Adalet ve Kalkınma<br />
Partisi) aina äärimmäisiin takfirilaisiin ja jihadistisiin<br />
laitaliikkeisiin, joita esimerkiksi al-<br />
Qā’ida edustaa. Toiminta ulottuu poliittisesta<br />
puoluetoiminnasta erilaisiin yhteiskunnallisen<br />
aktiivisuuden muotoihin, kuten säätiöihin,<br />
madrasaliikkeeseen, hyväntekeväisyyteen, sairaaloihin,<br />
lastenkoteihin ja lähiötoimintaan.<br />
Missä poliittisen, muun yhteiskunnallisen ja<br />
puhtaasti uskonnollisen toiminnan rajat kulkevat,<br />
ei ole aina selvää. Missään nimessä huomion<br />
keskittäminen yksinomaan islamismin<br />
viitekehyksessä tapahtuvaan väkivaltaiseen<br />
toimintaan ei anna oikeaa kuvaa tämän ideologisen<br />
virtauksen ulottuvuuksista.<br />
Kuten kaikki poliittiset liikkeet, myös islamistiset<br />
liikkeet ottavat kantaa nyky-yhteiskuntaan<br />
ja maailmanmenoon. Islamistit reagoivat<br />
islamilaisen maailman modernisaatioon, demografisiin<br />
muutoksiin, kaupungistumiseen ja<br />
taloudellispohjaiseen muuttoliikkeeseen, joka<br />
yleisesti suuntautuu maalta kaupunkeihin ja<br />
köyhistä maista vauraisiin. Islamistit elävät ja<br />
vaikuttavat ympäristössä, joka on dramaattisessa<br />
muutostilassa: Liian nopea väestönkasvu luo<br />
nuorisopullistumia, syö talouskasvun hedelmiä<br />
ja kuormittaa palveluja ja infrastruktuuria.<br />
Kaupunkien paisuminen tuo miljoonia<br />
ihmisiä lisää modernin ”länsimaisen” elämäntavan<br />
piiriin, mutta toisaalta sama ilmiö<br />
tuo ainakin tilapäisesti maalaiskylien arvoja,<br />
normeja ja pukeutumistapoja kaupunkeihin,<br />
minkä monet urbaaneissa keskiluokissa<br />
ovat kokeneet lähiympäristöjensä rankkana<br />
konservatiivistumisena. Sama tapahtuu länsimaisissa<br />
suurkaupungeissa, joihin tulvivat<br />
maahanmuuttajat eivät enää välttämättä tulekaan<br />
kotimaidensa koulutetuista keskiluokista<br />
vaan suoraan kouluttamattomista ja maalaisista<br />
väestöistä. On tärkeää huomata, että<br />
muslimimaiden kaupungit ovat kokeneet ja<br />
kokevat edelleen samanlaisia maahanmuuton<br />
lieveilmiöitä kulttuurireaktioineen kuin mitä<br />
Länsi-Euroopassa koetaan. Aikoinaan nationalismi<br />
ja sosialismi ammensivat samankaltaisista<br />
suurista murroksista, ja niin tekee myös islamismi,<br />
oli sitten kyse vetoamisesta kouluttamattomiin<br />
massoihin, vihaisiin nuoriin miehiin tai<br />
koulutettujen ja vauraiden luokkien joukosta<br />
nouseviin ”tiedostaviin älykköihin”. Islamisteja<br />
tulee myös koulutetusta, vauraasta keskiluokasta.<br />
Ei tarvitse etsiä suuria sivilisaatioiden törmäyksiä,<br />
kun ratkaisevat törmäykset löytyvät yhteiskuntien<br />
sisältä: kaupunkien ja maaseudun<br />
välisistä arvotörmäyksistä samoin kuin sukupolvien<br />
välisistä. ”Länsimaisesta kulttuurista”<br />
on tullut globaalia, mutta niin on tullut myös<br />
”islamilaisesta kulttuurista”. Nykymaailmassa<br />
ne löytyvät yhä useammin kadun tai korttelin<br />
päästä toisistaan eivätkä suinkaan ole aina yksiselitteisesti<br />
toisistaan erotettavissa.<br />
Koraanin tutkiminen tai terrorististen ääriryhmien<br />
läpikäynti eivät anna realistista kuvaa<br />
siitä, mistä modernissa islamismissa on kysymys<br />
ja mihin eri suuntiin tämä aatevirtaus tulee<br />
kehittymään. Paremmin asian hahmottaa, kun<br />
islamismin rinnastaa käsitteenä sosialismiin tai<br />
Uskonnollista kirjallisuutta<br />
jemeniläisessä basaarissa<br />
nationalismiin. Myös ne ovat laajoja ideologisia<br />
viitekehyksiä, joiden piiristä on noussut<br />
niin radikaalia ja väkivaltaista toimintaa ja totalitaarisia<br />
valtiomuotoja kuin nykyisten länsimaisten<br />
demokratioiden valtavirtapuolueita.<br />
Sopeutuessaan demokraattisiin monipuoluejärjestelmiin<br />
hyvin radikaaleinakin aloittaneet<br />
poliittiset liikkeet ovat kesyyntyneet niihin<br />
politiikan tekemisen keinoihin, jotka kussakin<br />
yhteiskunnallisessa järjestelmässä ovat tuoneet<br />
puolueille ja niiden eliiteille haluttua vaikutusvaltaa.<br />
Alkuperäisiä arvoja on säilytetty mutta<br />
myös taivutettu.<br />
Maltillisuus vs. radikalismi<br />
Valtavirtaistuminen on aina samalla aiheuttanut<br />
laitaryhmien lohkeamista erilleen, ja usein<br />
juuri niin, että mitä enemmän jonkin aateryhmän<br />
valtavirta on maltillistunut, sitä absurdimpia<br />
ilmentymiä ja jyrkempiä kannanottoja kyseisenlainen<br />
revisionismi ja aatepetturuus ovat<br />
lahkolaisilta kirvoittaneet. Se, että ääriliike on<br />
onnistunut kaappaamaan valtiovallan, on toki<br />
tapahtuessaan johtanut tuhoisiin seurauksiin<br />
(usein myös naapurimaille), mutta se ei ole ollut<br />
46 47
pääsääntöinen kehityskulku aatteiden laajassa<br />
kehityksessä. Päinvastoin, mitä vakaammat<br />
olot, sitä enemmän eri lähtökohdista nousseet<br />
puolueet ovat alkaneet vähitellen muistuttaa<br />
toisiaan, vaikka samaan aikaan yhteiskunnallisella<br />
tasolla avoin yhteiskunta ja moniarvoisuus<br />
olisivat kukoistaneet.<br />
Usein vasta ulkomaisten hallitusten aktiivinen<br />
tuki on tehnyt ääriliikkeiden salahankkeista<br />
todella vaarallisia. Aina sekään ei ole riittänyt,<br />
vaan Moskovasta tai Berliinistä aikoinaan<br />
saadut rahat on juotu ja kaaderit hajonneet<br />
omiin sisäisiin linjariitoihinsa. Linjariidat ja<br />
lahkoutuminen ovat olleet tavanomaisia myös<br />
islamististen ääriliikkeiden kohdalla; juominen<br />
oletettavasti vähäisempää kuin nationalistisilla<br />
ja sosialistisilla ääriliikkeillä. Tästä huolimatta<br />
islamistisen radikalismin historia on jo vuosikymmenten<br />
ajalta täynnä töpeksittyjä kapinoita<br />
ja salahankkeita.<br />
Silloin tällöin sentään luonteeltaan islamistiset<br />
liikkeet ovat onnistuneet kuohuttamaan<br />
koko maailmaa, kuten Sudanin mahdilaiset<br />
1800-luvulla vallatessaan Khartumin ja lyödessään<br />
britit, egyptiläiset ja myöhemmin etiopialaisetkin<br />
ennen kuin Herbert Kitchenerin<br />
konekiväärituli niitti mahdin armeijat maahan<br />
Omdurmanin taistelussa 1898. Tai kuten<br />
vuonna 1979, jolloin jo jonkin aikaa kytenyt<br />
islamilainen vallankumous syöksi šaahin vallasta<br />
Iranissa ja perusti ensimmäisen modernin<br />
islamistisen valtion. Saman vuoden lopussa toinen<br />
mahdilainen liike eläkkeelle jääneen kansalliskaartin<br />
upseerin Juhayman al-Utaybīn<br />
ja hänen mahdiksi julistamansa lankomiehen<br />
Muhammad al-Qahtānīn johdolla onnistui<br />
valtaamaan Mekan suurmoskeijan, mutta vain<br />
vähäksi aikaa ennen kuin erikoisjoukot tekivät<br />
verisesti lopun valtauksesta.<br />
Iranin lisäksi radikaalit islamistit ovat onnistuneet<br />
kaappaamaan valtiovallan ainoastaan<br />
Sudanissa vuonna 1989, jossa sielläkin<br />
sotilashallinto myöhemmin sivuutti radikaalimmat<br />
islamistiliittolaisensa, ja Afganistanissa<br />
deobandilaisen Tālibān-liikkeen saadessa suurimman<br />
osan maasta hallintaansa vuonna 1996.<br />
Paljosta aiheellisestakin pelosta huolimatta islamistit<br />
eivät ole olleet erityisen menestyksekkäitä<br />
vallankaappaushankkeissaan.<br />
Vaaliuurnilla islamistit ovat voittaneet hallitusvallan<br />
Turkissa ja Palestiinassa, osavaltio-<br />
tasolla Pakistanissa ja Malesiassa. Useissa<br />
puolidemokraattisissa arabimaissa islamistiset<br />
puolueet osallistuvat parlamentaariseen politiikkaan<br />
oppositiosta käsin, esimerkkeinä Libanon,<br />
Jordania ja Marokko. Autoritäärisessä<br />
Egyptissä islamistinen Muslimiveljeskunta<br />
(al-Ikhwān al-Muslimīn) osallistuu parlamentaariseen<br />
politiikkaan huolimatta siitä, että on<br />
kielletty. Algeriassa islamistien vaalivoitto mitätöitiin,<br />
mikä johti sisällissotaan.<br />
Vakiintuneiden valtiojärjestelmien kannalta<br />
vaarallisin islamistien toimintamuoto on todennäköisesti<br />
varjovaltioiden luominen, johon<br />
varsinkin radikaalimmat islamistit näyttävät<br />
ryhtyneen riippumatta siitä, onko islamisteilla<br />
ollut kyseisessä maassa mahdollisuus toimia<br />
parlamentaarisen demokratian kautta, kuten<br />
Libanonissa, Pakistanissa tai Indonesiassa, vai<br />
ovatko he toimineet ulkoparlamentaarisesta<br />
oppositiosta käsin, kuten Egyptissä, Algeriassa<br />
tai Saudi-Arabiassa. Libanonin Hizbullah, Palestiinan<br />
Hamas sekä Afganistanin ja Pakistanin<br />
Tālibān-liikkeet ovat varoittavia esimerkkejä<br />
siitä, miten vaikeaa radikaalien islamistien<br />
kukistaminen on paikallisille hallituksille saati<br />
ulkopuolisille, kun islamisteilla on jo käytännössä<br />
”valtio valtiossa”.<br />
Islamististen liikkeiden jaottelu opillisten<br />
alkuperiensä mukaan, mikä on ollut tyypillistä<br />
islamintutkimuksen lähtökohdista kumpuavissa<br />
näkökulmissa ja sinänsä tärkeää, ei aina anna<br />
näiden liikkeiden toiminnan ymmärtämiselle<br />
yhtä käytännöllisiä lähtökohtia kuin islamismin<br />
lähestyminen ensisijaisesti poliittisena<br />
ilmiönä. Syytä on kiinnittää huomiota näiden<br />
liikkeiden moderneihin poliittisiin kantoihin,<br />
strategiaan ja taktiikkaan. Näitä tarkasteltaessakaan<br />
liikkeiden jakaminen arvolatautuneesti<br />
”maltillisiin” ja ”radikaaleihin” on kaikkea muuta<br />
kuin ongelmatonta.<br />
Poliittisten tavoitteiden ”maltillisuuden”<br />
arviointi on sovellettavissa lähinnä vain analysoitaessa<br />
islamistiliikkeitä sellaisissa muslimienemmistöisissä<br />
maissa, joiden poliittiset<br />
järjestelmät riittävässä määrin muistuttavat<br />
Euroopassa vallitsevia liberaalidemokraattisia<br />
monipuoluejärjestelmiä. Turkin lisäksi<br />
tällaisia ovat esimerkiksi Albania, Bosnia ja<br />
Libanon, mutta myös esimerkiksi suuret aasialaiset<br />
muslimienemmistöiset maat Indonesia,<br />
Malesia, Pakistan ja Bangladesh. Arabimaista<br />
Libanonin lisäksi tarkastelukulmaa voi soveltaa<br />
lähinnä niihin maihin, kuten Jordania ja<br />
Marokko, joissa jonkinlainen demokraattinen<br />
järjestelmä puoluekenttineen on kehittynyt.<br />
Useimmissa muissa arabimaissa ja arabimaailman<br />
ulkopuolisilla muslimialueilla kuten<br />
Iranissa, Keski-Aasiassa ja Afrikan sarvessa<br />
muslimienemmistöisten maiden poliittiset<br />
järjestelmät ovat liian autoritäärisiä, jotta<br />
islamistien poliittista toimintaa kannattaisi<br />
tarkastella eurooppalaisen näkökulman mukaisen<br />
”maltillisuuden” näkökulmasta. On<br />
varsin vaikeaa arvioida islamististen oppositioryhmien<br />
”maltillisuuden” astetta esimerkiksi<br />
Saudi-Arabiassa, jonka virallinen hallinto on<br />
jyrkän konservatiivinen, tai Iranissa, jonka<br />
hallinto sellaisenaan jo edustaa islamistista<br />
radikalismia.<br />
Sen sijaan, että islamismia pilkottaisiin osiin<br />
teologisten ja opillisten lähtökohtiensa perusteella,<br />
tai että pohdittaisiin erilaisten liikkeiden<br />
maltillisuuden tai radikaalisuuden astetta,<br />
otan tässä artikkelissa toisen näkökulman, islamististen<br />
liikkeiden poliittisen asemoitumisen.<br />
Uskon tämän lähestymistavan antavan eräitä<br />
yleisestä keskustelusta sivuun jääneitä eväitä<br />
muslimimaailman politiikan ymmärtämiselle.<br />
En siten tuo tähän artikkeliin mukaan islamismin<br />
oppihistoriaa tai puolueiden vaiheita, vaan<br />
hahmottelen varsin vapaalla kädellä muutamia<br />
islamististen liikkeiden alueella vaikuttavia<br />
trendejä.<br />
Koska islamististen ryhmien tavoitteet vaihtelevat<br />
kalifaatin perustamisesta ja profeetan<br />
aikalaisten sääntöihin ja tapoihin palaamisesta<br />
varsin realistisiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin,<br />
arvopohjaiseen politiikkaan, moralismiin<br />
ja sosiaaliseen vastuuseen, on selvää, että myös<br />
Islamia yliopisto Peshawarissa<br />
poliittisessa asemoitumisessa on islamismin kehyksen<br />
sisällä merkittäviä eroja.<br />
Islamististen liikkeiden piirissä valtavirran<br />
tendenssi on vuosikymmenten ajan ollut maltillistuva,<br />
vaikka samaan aikaan laitaliikkeet<br />
(fringes) näyttävät jatkuvasti radikalisoituneen.<br />
Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen kehityskulku<br />
aatehistoriassa, sillä sama on eri aikoina<br />
tapahtunut nationalismin ja sosialismin<br />
suhteen. Samaan aikaan kun osa poliittisesta<br />
liikkeestä kypsyy, sen aktiivijäsenet vanhenevat<br />
ja se integroituu vähitellen olemassa oleviin<br />
valtarakenteisiin tehden matkalla kaikenlaisia<br />
kompromisseja. Liikkeen laidoilla reagoidaan<br />
kielteisesti juuri tähän muutokseen. Kuten<br />
islamistit ovat alun perin reagoineet muslimimaailman<br />
modernisaatioon, islamismin omat<br />
laitaliikkeet puolestaan reagoivat valtavirtaislamistien<br />
revisionismiin, petturuuteen, hallitusten<br />
myötäilemiseen ja muuhun – syytökset ovat<br />
sisällöltään varsin tuttuja muiden aatesuuntausten<br />
piiristä, vaikka niille annettaisiin islamilaisia<br />
käsitteitä, kuten takfīr (toisen muslimin<br />
kiroaminen uskonkieltäjäksi).<br />
Länsimaalaisten on syytä ymmärtää, että<br />
islamismin kaikkein radikaaleimmat suuntaukset<br />
eivät edusta muslimimaailmaa, eivät edes<br />
koko islamismin kenttää, vaan päinvastoin reagoivat<br />
sitä vastaan. Tämän havainnon suoranaisena<br />
seurauksena tulisi olla myös strateginen<br />
muutos. Sen sijaan, että yritettäisiin rakentaa<br />
aitoja sivilisaatioiden välille niitä erottamaan,<br />
kuten huntingtonilaisessa ajattelussa, tai tuettaisiin<br />
hinnalla millä hyvänsä muslimimaiden<br />
nationalistisia ja sosialistisia voimia niiden<br />
kääntämiseksi islamisteja vastaan, olisi syytä<br />
nähdä islamistien valtavirran maltillistuminen<br />
ja poliittinen normalisoituminen toivottavina<br />
48 Kullberg: Islamismin ajankohtaisia trendejä 49
kehityskulkuina. Padot, joiden tarkoituksena<br />
on padota jihadismia tai muita islamismista<br />
kumpuavia ääri-ilmiöitä, ovat sitä vahvempia,<br />
mitä enemmän muslimiväestöä, siis mielellään<br />
myös maltillisia islamisteja, saataisiin padon<br />
”meikäläiselle” puolelle. Padon ei ehkä kannata<br />
myöskään olla hermeettisesti suljettu.<br />
Euroopassa eniten huomiota ja keskustelua<br />
herättänyt esimerkki ”maltillisesta islamismista”<br />
lienee Turkin AKP-puolue. Oltiinpa sen aikana<br />
Turkissa harjoitetun ulkopolitiikan aiempaa<br />
”islamilaisemmista” ja israelilaiskriittisemmistä<br />
linjauksista mitä mieltä tahansa, on havaittava,<br />
ettei AKP:n valtaannousu muuttanut Turkkia<br />
islamistiseksi valtioksi. Varkailta ei ryhdytty<br />
katkomaan käsiä eikä naisia kivitetty uskottomuudesta.<br />
Turkki ei vajonnut sen enempää<br />
diktatuuriin kuin kaaokseenkaan. AKP:n oma<br />
aatteellinen kehitys ilmentää myös vakiintuneiden<br />
islamistipuolueiden maltillistuvaa trendiä:<br />
Recep Tayyip Erdoğanin omat ajatukset ja<br />
poliittiset mielipiteet olivat hänen pääministeriksi<br />
tullessaan oleellisesti maltillistuneet ajoista,<br />
jolloin hän toimi Istanbulin pormestarina.<br />
Hänen edeltäjänsä Turkin islamistien johdossa,<br />
Necmettin Erbakan, oli mielipiteiltään selvästi<br />
Erdoğania jyrkempi.<br />
Vaikka Turkkia pitäisi ainutlaatuisena tapauksena,<br />
joka ei ole verrattavissa muihin muslimimaihin,<br />
samankaltainen kehitys on tapahtunut<br />
muissakin sellaisissa muslimienemmistöisissä<br />
maissa, joissa on jossain määrin vakiintuneita<br />
demokraattisia instituutioita ja vähintään puolidemokraattisia<br />
poliittisia järjestelmiä, kuten<br />
Indonesiassa, Malesiassa, Pakistanissa, Jordaniassa<br />
ja Marokossa. On kuitenkin muistettava,<br />
että samaan aikaan, kun islamismin valtavirta<br />
näissä maissa on maltillistunut, sirpaleinen äärilaita<br />
näyttää myös lisääntyneen ja radikalisoituneen<br />
– jopa Turkissa. Trendit näyttäisivät siis<br />
kulkevan käsi kädessä ja ehkä ne tahtomattaan<br />
ruokkivat toisiaan: laitaliikkeet reagoivat valtavirtojen<br />
maltillistumiseen, kun taas puolueet,<br />
jotka haluavat tulla vakavasti otetuiksi, reagoivat<br />
ääri-ilmiöihin kielteisesti.<br />
Jopa aseelliset ääriliikkeet, jotka pyrkivät<br />
valtioiksi valtioissa ja haluavat tulla hyväksytyiksi<br />
normaaleina poliittisina voimina, kuten<br />
Hizbullah ja Hamas, ovat olleet taipuvaisia eristämään<br />
ja eliminoimaan itseään radikaalimpia<br />
laitaliikkeitä, vaikkakin ovat myös käyttäneet<br />
sellaisia hyväkseen toteuttamaan iskuja, joista<br />
eivät itse halua ottaa vastuuta. Radikaaleista<br />
lähtökohdistaan ja aseellisesta ääritoiminnastaan<br />
huolimatta Hizbullah ja Hamas ovat<br />
luopuneet esimerkiksi pyrkimyksistä muuttaa<br />
koko Libanon tai koko Palestiina sharī’an mukaan<br />
hallituiksi islamilaisiksi valtioiksi.<br />
Valtiojohdettu islamismi<br />
Toinen trendi, johon on syytä kiinnittää huomiota<br />
islamismin valtavirtaistumisen ja toisaalta<br />
laitaliikkeiden radikaalin asemoitumisen lisäksi,<br />
on islamismin poliittinen hyväksikäyttö<br />
valtiovallan toimesta. Valtiojohdetusta islamismista<br />
kaksi toisiinsa nähden varsin erilaista esimerkkiä<br />
tarjoavat Iran ja Saudi-Arabia. Iranissa<br />
hierarkkinen pappisvalta ja venäläistyyppinen<br />
edelleen paisuva nojautuminen turvallisuuspalveluihin<br />
tekevät tyhjiksi monet näennäisesti demokraattiset<br />
instituutiot. Saudi-Arabiassa taas<br />
konservatiivisella monarkialla on erityissuhde<br />
wahhabilaiseen puritaanilahkoon.<br />
Paitsi että Iran ja Saudi-Arabia, shiialainen<br />
ja sunnalainen teokratia, ovat toistensa kiivaita<br />
vastustajia ulkopolitiikassa ja salaisessa<br />
sodassa tiedustelun ja uskonnollisten säätiöiden<br />
varjomaailmoissa, ne ovat myös toisiinsa<br />
nähden eräänlaisia vastakohtia: Iranissa erittäin<br />
autoritäärinen ja kiihkeästi länsivastainen<br />
regiimi pyrkii hallitsemaan kohtalaisen hyvin<br />
koulutettua ja länsimaihin sekä länsimaiseen<br />
kulttuuriin erittäin myönteisesti suhtautuvaa<br />
nuorta väestöä. Vaikka Iranin maaseudun ja<br />
kouluttamattoman väestönosan poliittisista<br />
mielipiteistä olisikin vaikea saada lännessä selvää,<br />
viime vuoden kansannousu ja se raivo, jolla<br />
regiimi on sen murskannut, osoittavat, että<br />
miljoonat iranilaiset eivät missään määrin jaa<br />
hallintonsa näkemyksiä ulko- ja sisäpolitiikasta.<br />
Saudi-Arabiassa taas ulkopoliittisesti länsisuuntautunut<br />
ja vakaa mutta yhtä lailla autoritäärinen<br />
monarkia hallitsee patakonservatiivisella<br />
sisäpolitiikalla yhtä maailman konservatiivisimmista<br />
väestöistä, jonka keskuudessa monet<br />
suhtautuvat kielteisesti kuningashuoneen länsimaisiin<br />
pönkittäjiin.<br />
Näiden perin epätyypillisten mutta suurten<br />
ja vaikutusvaltaisten valtioiden lisäksi valtiollisen<br />
islamismin käyttöä on esiintynyt eri tavoin<br />
monissa muissakin valtioissa eri aikoina, Sudan,<br />
Pakistan ja Malesia tästä esimerkkeinä. Myös<br />
sekulaarit hallinnot ovat harjoittaneet valtiojohtoista<br />
islamismia, joko hyödyntääkseen<br />
islamistisen aatevirtauksen voimaa kansan parissa<br />
ja alueellisessa politiikassa ulko- ja sisäpoliittisiin<br />
tarkoitusperiin, tai pyrkien saamaan<br />
yhteiskunnan voimistuvia islamistisia liikkeitä<br />
hallintaansa ja kontrolloimaan niitä. Autoritääriset<br />
hallinnot ovat niin ikään hyödyntäneet<br />
islamistien sopivan kapeakatseista katujoukkovoimaa,<br />
manipuloineet sitä ja suunnanneet sitä<br />
milloin kotimaisia vastustajia vastaan ja milloin<br />
ulkopoliittisiin propagandakampanjoihin.<br />
Valtiojohtoisen islamismin voimistuminen<br />
autoritäärisissä valtioissa ei tarkoita islamistien<br />
rakentavaa integrointia pluralistiseen poliittiseen<br />
kulttuuriin. Pikemminkin se merkitsee,<br />
että autoritääriset valtiot, joilla on poikkeuksetta<br />
tanakka turvallisuuskoneisto, pyrkivät<br />
monopolisoimaan islamistista politiikkaa. Tällä<br />
tavoin ne pyrkivät vetämään mattoa aidon<br />
islamistisen opposition alta ja samalla käyttää<br />
hyväksi islamistisia mielipidevirtauksia lännenvastaisen<br />
ulkopolitiikan ja autoritäärisen<br />
Minareetti Syyriassa<br />
sisäpolitiikan edistämiseksi. Autoritääristen<br />
valtioiden harjoittama islamismin hyväksikäyttö<br />
mobilisoituu siten helposti kontrolloiduksi<br />
lännenvastaiseksi kampanjaksi, mikä olikin ilmeistä<br />
vuoden 2006 alun Tanskan-vastaisissa<br />
masinaatioissa Iranissa, Syyriassa sekä Hizbullahin<br />
ja Hamasin vaikutusalueilla.<br />
Oppositioislamismi<br />
Kolmas tendenssi on monissa maissa vallitseva<br />
islamistien asemoituminen ”ikuiseen oppositioon”.<br />
Tendenssi on ollut tyypillinen suurimmassa<br />
osassa arabimaailmaa, jossa vallassa on<br />
autoritäärisiä tai puoliautoritäärisiä hallintoja,<br />
joko konservatiivisia monarkioita tai sekulaareja<br />
sotilashallintoja. Islamismiksi nimitetyn modernin<br />
aatteen prototyyppi oli Egyptistä lähtenyt<br />
Muslimiveljeskunta, jonka perustaja Hasan<br />
al-Bannā salamurhattiin perustamansa liikkeen<br />
radikaalimpien edustajien toimesta vuonna<br />
1949, ja hänen kuuluisin seuraajansa Sayyid<br />
Qutb teloitettiin vankeuden jälkeen vuonna<br />
1966. Qutbin merkkiteos, ”Merkkipaaluja”,<br />
50 Kullberg: Islamismin ajankohtaisia trendejä 51
on islamismin avainteksti. Muslimiveljeskunta<br />
on suuressa osassa islamilaista maailmaa, Pohjois-Afrikasta<br />
Etelä-Aasiaan, luonut pohjan<br />
oppositioislamismille, joka on mobilisoitunut<br />
sekä maltillistumisen valtavirtaan astuneiksi<br />
ja parlamentaariseen vaikuttamiseen osallistuviksi<br />
puolueiksi että maanalaisiksi liikkeiksi.<br />
Islamistinen oppositiopolitiikka on tyypillisesti<br />
yhdistänyt ”oikeistolaista” arvokonservatismia<br />
”vasemmistolaisiin” sosiaali- ja<br />
hyvinvointipainotuksiin, samalla kun luonteenomaista<br />
on usein ollut myös ulkopoliittisia<br />
teemoja hyödyntävä populismi. Islamistipuolueet<br />
ovat vedonneet umman yhtenäisyyteen,<br />
ottaen ”kansan” puolustajien position hallitusten<br />
korruptiota, epäislamilaisuutta, elitismiä,<br />
piittaamattomuutta tai ulkopoliittista<br />
länsisuuntautumista vastaan. Konfliktialueiden<br />
lähimaissa islamistiset oppositiopuolueet<br />
ovat tyypillisesti myös profiloituneet sorrettujen<br />
muslimiveljien, kuten palestiinalaisten<br />
tai kashmirilaisten, puolustajina ja syyttäneet<br />
hallituksia toimettomuudesta.<br />
Valtiolliseen toimintaan oppositiosta käsin<br />
osallistuvia merkittäviä islamistipuolueita ovat<br />
esimerkiksi Egyptin Muslimiveljeskunta, Jordanian<br />
muslimiveljeskuntana pidettävä Islamilainen<br />
toimintarintama IAF (Jabhat al-’Amal<br />
al-Islāmī), Marokon Oikeus- ja kehityspuolue<br />
PJD (Hizb al-’Adāla wat-Tanmiyya), Pakistanin<br />
MMA (Muttahida Majlis-e Amal) ja Libanonin<br />
Hizbullah. Kaikkia epäillään yhteyksistä aseellisiin<br />
laitaliikkeisiin ja Hizbullah on myös avoimesti<br />
sotilaallinen organisaatio, mutta kaikki<br />
ovat myös vakavasti otettavia ja vaaleihin osallistuvia<br />
parlamentaarisia puolueita. MMA on<br />
ajoittain ollut hallitusvastuussa osavaltiotasolla<br />
ja Hizbullah taas tehnyt oppositiopolitiikkaa<br />
Libanonin hallituksestakin käsin.<br />
Maissa, joissa Muslimiveljeskunnan verkostoja<br />
ei ole suoranaisesti puhdistettu ja oppositiotoiminta<br />
on ollut mahdollista, islamistien pitäminen<br />
väkisin ikuisessa oppositiossa on joka<br />
tapauksessa strukturoinut niiden toimintaa ja<br />
strategiaa suuntautumaan enemmän maanalaiseen<br />
ja kansalaisyhteiskunnan tason toimintaan<br />
kuin esimerkiksi sosialistit, jotka arabimaissa<br />
ja useissa muissa muslimimaissa kylmän sodan<br />
aikana muuttuivat eliittikeskeisiksi puolueiksi<br />
tai sotilashallinnoiksi. Islamistit ovat asemistaan<br />
käsin saavuttaneet paljon laajemman<br />
kannattajapohjan ja vedonneet myös laajenevaan<br />
keskiluokkaan, jonka nuorilta polvilta<br />
jähmeissä poliittisissa järjestelmissä usein puuttuvat<br />
omaa koulutustasoa ja kunnianhimoa<br />
vastaavat sosiaalisen nousun väylät.<br />
Toisaalta ikuiseen oppositioon asemoituminen<br />
on vaikeuttanut vakavasti otettavien<br />
poliittisten ohjelmien luomista; eristäminen<br />
valtarakenteista on päinvastoin hyödyttänyt<br />
islamistiliikkeiden piirissä radikaaleja elementtejä<br />
ja erittäin konspiratiivista maailmankuvaa.<br />
Kun mahdollisuudet testata islamistien<br />
todellista kannatusta vaaliuurnilla ovat usein<br />
jääneet rajallisiksi, islamistit ovat pyrkineet<br />
demonstroimaan vaikutusvaltaansa mobilisoimalla<br />
katuvoimaa – mielenosoittajia, räyhääjiä,<br />
julisteita ja lippuja – tai tulivoimaa, ja näillä<br />
keinoin pelottamaan sekä väestöä että hallituksia.<br />
Tehokas varainkeruu, uskonnollisten instituutioiden<br />
hyödyntäminen samoin kuin hyväntekeväisyys<br />
ja yhteiskunnallinen toiminta<br />
ovat edesauttaneet vahvimpia islamistiliikkeitä<br />
luomaan ”valtioita valtioissa”, mistä Hizbullah<br />
on kouriintuntuvin esimerkki.<br />
Varjovaltion luomista voidaankin pitää<br />
yhtenä huolestuttavimmista tendensseistä islamistisen<br />
politiikan kentässä. Hizbullahin<br />
ja Hamasin menestys tässä on saanut monet<br />
islamistiryhmät pyrkimään samaan. Varjovaltion<br />
luominen merkitsee instituutioiden<br />
haltuunottoa tai rinnakkaisten perustamista,<br />
oman voiman asteittaista vahvistamista viralliseen<br />
valtioon nähden ja lopulta kilpailijoiden<br />
eliminointia haltuun otetuista instituutioista<br />
tai alueilta. Esimerkiksi Hizbullahin valta Libanonin<br />
shiiojen keskuudessa ei perustu vain<br />
siihen, että se huolehtisi hallituksen hylkäämistä<br />
ja syrjimistä köyhistä shiioista, vaan siihen,<br />
että se aktiivisesti estää hallituksen toiminnan<br />
ja pyrkii monopolisoimaan valtiollisia toimintoja<br />
haltuunsa saamilla alueilla. Monien islamistipuolueiden<br />
varjovaltioroolia on edistänyt<br />
se, että ne ovat syntyneet ja kasvaneet konfliktitilanteissa<br />
taistelujärjestöiksi, jotka sittemmin<br />
ovat omalta osaltaan pitäneet virallista valtiovaltaa<br />
heikkona.<br />
Afganistanin ja Pakistanin Tālibān-liikkeet<br />
ja Somalian ash-Shabāb ovat esimerkkejä radikaaleista<br />
islamistiliikkeistä, jotka ovat aseellisen<br />
taistelun ja aggressiivisen haltuunoton keinoin<br />
saaneet hallintaansa laajoja alueita kokonaisista<br />
valtioista ja pystyvät hallitsemaan valtaamiensa<br />
alueiden väestöjä, instituutioita ja verotusta.<br />
Pohjois-Kaukasiassa ja Pakistanin ja Afganistanin<br />
välisillä pataanialueilla keskushallitusten<br />
vihamielinen suhde paikallisiin väestöihin ja<br />
näiden kansallisten auktoriteettien ja yhteiskuntarakenteiden<br />
tuhoaminen yhdessä tilalle<br />
tuodun korruptoituneen hallinnon kanssa ovat<br />
edesauttaneet islamisteja hankkimaan legitimiteettiä<br />
poliisi- ja oikeustoiminnan tuottajina,<br />
olivatpa kuinka väkivaltaisia tahansa.<br />
Jihadismi<br />
Koska nykyislamismin väkivaltaisin nouseva<br />
trendi, jihadismi, saa niin paljon huomiota<br />
osakseen muutenkin, käsittelen sitä tässä vain<br />
rajallisesti. Mainittakoon kuitenkin, että jihadismi<br />
on islamismin tavoin poliittinen termi.<br />
Se viittaa sanaan jihād, joka merkitsee (uskonnollista)<br />
kamppailua tai taistelua – ensisijaisesti<br />
henkistä ja sisäistä kamppailua pahuutta ja syntiä<br />
vastaan, mutta toissijaisesti myös esimerkiksi<br />
uskonnollisesti perusteltua sodankäyntiä.<br />
Tanskan ja Norjan vastainen<br />
mielenosoitus Damaskoksessa<br />
Käsitteellisesti jihadismi on aate ”islamin<br />
maailman” (poliittisena viiteryhmänä) puolustamisesta<br />
todellisia ja kuviteltuja vihollisia<br />
vastaan. Useimmissa jihadistisissa strategioissa<br />
toiminnot on jaettu kolmeen päälinjaan:<br />
ideologiseen, uskonnolliseen ja sotilaalliseen –<br />
toisin sanoen propagandaan, saarnaukseen ja<br />
aseelliseen toimintaan. Näitä on myös kutsuttu<br />
mm. suun, sydämen ja käden jihadiksi. Länsimaisittain<br />
ja karkeasti todettuna ideologinen<br />
jihadismi tapahtuu ensisijaisesti sähköisen median<br />
kautta, uskonnollinen jihadismi fatwojen,<br />
säätiöiden ja uskonnollisten instituutioiden<br />
solutuksen kautta, ja aseellinen jihadismi taas<br />
sissisodankäynnin ja terrorismin kautta.<br />
Väkivaltaisen muodon saanut jihadismi voidaan<br />
edelleen jakaa puolustukselliseen, jollaisena<br />
Abdullah Azzām sen Afganistanin rintamalla<br />
näki, ja offensiiviseen, jollaisen muodon<br />
se on esimerkiksi Ayman az-Zawāhirīllä saanut.<br />
Azzām oli palestiinalainen uskonoppinut, joka<br />
toimi aikoinaan Usāma bin Lādinin opettajana<br />
ja kirjoitti jihadismin merkkiteoksen<br />
52 Kullberg: Islamismin ajankohtaisia trendejä 53
”Liity karavaaniin”, perusti Afganistanin<br />
jihādin tukitoimiston (Maktab al-Khidāmāt)<br />
ja salamurhattiin autopommi-iskulla Peshawarissa<br />
syksyllä 1989. Hänen todennäköinen<br />
murhauttajansa, egyptiläinen lääkäri Zawāhirī,<br />
kaappasi organisaation, josta tuli 1990-luvulla<br />
al-Qā’ida. Zawāhirī on sittemmin tullut tunnetuksi<br />
al-Qā’idan kakkosmiehenä ja järjestön<br />
tärkeimpänä ideologina. Hänen teoksensa ”60<br />
vuoden katkera sato” on ennen kaikkea hyökkäys<br />
Muslimiveljeskuntaa ja sen ”väärää” islamismia<br />
vastaan.<br />
Azzām näki puolustuksellisen jihadin vielä<br />
varsin romanttisessa valossa. Hänen mielestään<br />
kaikkina aikoina tuli olla niitä, jotka omistaisivat<br />
koko elämänsä muslimien puolustamiselle.<br />
Hänen mujāhidinsa olivat siis ammattimaisia<br />
ja vihittyjä islamin ritareita, jotka puolustivat<br />
sorrettuja maailman sotarintamilla. Zawāhirīn<br />
ja hänen jälkeensä tulleiden nettikiihottajien<br />
jihadistit ovat enemmänkin kamikazeja ja<br />
paarmoja, joiden tehtävänä on iskeä länsimaita<br />
vastaan – kaikkialla ja kaikin keinoin. Vaikka<br />
molemmat käyttäisivät väkivaltaisia keinoja<br />
asiansa ajamiseen, rintamasissillä ja terroristilla<br />
on vissi ero, ja se kannattaisi muistaa vielä nykyaikanakin,<br />
terrorismi-termin inflatoiduttua<br />
käsittämään lähes mitä vain.<br />
Taktiikoissa tapahtunut ero on ilmeinen,<br />
kun tarkastellaan Afganistanin kehitystä<br />
neuvostomiehityksen vastaisen jihadin ajoista<br />
nykypäivään. Esimerkiksi itsemurhaiskut tulivat<br />
Afganistanissa muotiin vasta Irakin sodan<br />
jälkeen. Kun puolustuksellinen jihadismi korosti<br />
umman yhtenäisyyttä yhteisessä taistelussa<br />
sorron tai peräti kansanmurhan kohteena<br />
olevien muslimiveljien puolesta, offensiivinen<br />
versio ryhtyi yliviljelemään ummaa repivää ja<br />
pilkkovaa takfīriä. Ilmeinen ero on myös uhrien<br />
valinnassa. Alun perin tarkoitus oli tuhota<br />
vihollisen sotajoukkoja ja mahdollisesti salamurhata<br />
vihollisen johtajia ja näkyviä vasalleja.<br />
Vasta nykyisinä satelliittitelevision aikoina ”imperialismia”<br />
vastaan nähdään olevan mielekästä<br />
taistella surmaamalla silmittömästi irakilaisia<br />
ja afganistanilaisia siviilejä.<br />
Islamismi virallisen politiikan<br />
ulkopuolella<br />
Viimeinen trendi, jonka otan esille, on poliittisesti<br />
motivoituneen liikkeen järjestelmällinen soluttautuminen<br />
ja toiminta yhteiskunnallisilla<br />
tasoilla, jotka eivät ole perinteisesti osa poliittista<br />
järjestelmää. Itse asiassa virallisen politiikan<br />
instituutioiden ulkopuolella yhteiskunnallisissa<br />
rakenteissa tapahtuva poliittinen<br />
toiminta muodostaa islamismin tärkeimmän<br />
toiminta-alueen. Erityisen silmiinpistävää<br />
tämä on uskonnollisten instituutioiden alueella,<br />
joka on pysynyt islamistien prioriteettina,<br />
sillä islamistit määritelmällisesti yrittävät<br />
kiinnittää politiikkansa uskontoon ja monopolisoida<br />
itselleen islamin ja umman edustamista.<br />
Esimerkiksi kansainväliset Da’wa- ja<br />
Tabligh-liikkeet ovat esimerkkeinä islamismin<br />
pyrkimyksistä profiloitua politiikan ulko- tai<br />
yläpuolelle.<br />
Islamistit pyrkivät valtaamaan alaa kaikilla<br />
muillakin epäpoliittisen yhteiskunnallisen<br />
elämän alueilla: kouluissa, yliopistoissa,<br />
opettajainhuoneissa, sairaaloissa, säätiöissä,<br />
kehitysyhteistyössä, sosiaalitoimessa, liikeelämässä,<br />
kansalaisjärjestöissä, naispiireissä,<br />
partiolaislippukunnissa ja vaikka missä. Tämä<br />
islamismin keskiluokkaistuminen tarkoittaa<br />
toisaalta usein myös maltillistumista – samaa<br />
trendiä, joka on tapahtunut politiikassa<br />
– mutta antaa luonnollisesti soluttautumis- ja<br />
vaikutusmahdollisuudet myös radikaaleille<br />
laitaliikkeille. Islamistien lähiötoiminta voi<br />
olla mitä tervetulleinta sosiaalityötä köyhissä<br />
muslimimaissa ja länsimaiden maahanmuuttajaslummeissa,<br />
mutta ei saisi päästä johtamaan<br />
radikaalien varjovaltioiden ja parrakkaiden<br />
militioiden valvomien no-go-kortteleiden<br />
muodostumiseen.<br />
Radikaalit islamistit aiheuttavat usein instituutioihin<br />
soluttautuessaan ensin näiden<br />
instituutioiden sisäisiä kiistoja, usein ulospäinkin<br />
näkyviä, joiden jälkeen islamistit päätyvät<br />
joko valtaamaan ja monopolisoimaan<br />
instituutioita tai eroamaan niistä ja perustamaan<br />
omia rinnakkaisia instituutioita. Tämänkaltaiset<br />
yhteisöjen sisäiset riidat antavat<br />
varoittavia signaaleja jo ennen kuin muodostuu<br />
konfrontaatio islamistien ja ympäröivän<br />
väestön välille. Islamilaisissa yhteisöissä asia<br />
tiedetään tuskallisen hyvin, mutta mediaa<br />
kiinnostavat usein enemmän ääriliikkeiden<br />
mielipiteet.<br />
Puolustusministeri Jyri Häkämies<br />
Puolustusministerin<br />
puhe<br />
194. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä 20. syyskuuta 2010<br />
Arvoisat 194. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin<br />
osanottajat, herra kenraali,<br />
hyvät kummikurssilaiset ja kutsuvieraat,<br />
hyvät naiset ja herrat.<br />
Talouskriisin jälkiseuraukset näkyvät eurooppalaisessa<br />
puolustuksessa. Saksa on päättänyt<br />
leikata puolustusbudjettiaan 20 % seuraavan<br />
kuuden vuoden aikana, Ranska yli kymmenen<br />
prosenttia seuraavan kolmen vuoden aikana.<br />
Samoin Iso-Britannian uusi hallitus on alustavasti<br />
päättänyt suurista leikkauksista puolustusbudjetissaan<br />
jo ensi vuodesta alkaen. Trendi<br />
on selvä, eikä siihen juuri löydy poikkeusta<br />
unionin piiristä.<br />
Leikkaukset kohdistuvat pääosin materiaaliin<br />
ja henkilöstöön. Saksan hallitus on sen<br />
johdosta esittänyt luopumista asevelvollisuudesta<br />
ja puolustusmateriaalihankintoja supistetaan<br />
kaikissa maissa rankalla kädellä. Lienee<br />
päivän selvää, ettei Suomenkaan puolustus ole<br />
immuuni talouskriisin seurannaisvaikutuksille.<br />
Ikäluokkien pieneneminen, kasvavat kustannuspaineet<br />
ja julkisen talouden kestävyysvaje<br />
tarkoittavat meilläkin vakavaa pohdintaa mihin<br />
rahoitus tulevaisuudessa riittää.<br />
Tässä yhteydessä tarkastelen mitä tämä tarkoittaa<br />
Natolle, Euroopan unionin puolustukselle<br />
ja näiden kahden organisaation yhteistyölle?<br />
Natossa on kuluneen vuoden ajan valmisteltu<br />
uutta strategista konseptia. Kyse on liittokunnan<br />
toimintaa ohjaavasta asiakirjasta, joka<br />
määrittelee Naton tehtävät ja toimintaperiaatteet.<br />
Uusittu konsepti hyväksytään kahden<br />
kuukauden kuluttua pidettävässä Naton<br />
huippukokouksessa Lissabonissa.<br />
Merkittävin mielenkiinto kohdistuu Naton<br />
tehtävissä artikla 5:n ja kriisinhallinnan väliseen<br />
suhteeseen. Talous on kuitenkin noussut<br />
Tervehdyksiä ja puheita<br />
yhä merkittävämmäksi haasteeksi. Eräs kysymys<br />
on Naton suhde muihin organisaatioihin.<br />
Niistä tärkeimpiin lukeutuu tietenkin Euroopan<br />
unioni.<br />
Paljon puhutaan EU:n ja Naton ”strategisesta<br />
kumppanuudesta”, mutta mitä se käytännössä<br />
merkitsee? Mikä on Euroopan unionin<br />
puolustuksen tulevaisuus talouskriisin jälkeisessä<br />
ajassa? Kehittyykö EU:lle Natosta riippumatonta<br />
ja itsenäistä puolustuskykyä vai onko<br />
avainsana yhteistyö päällekkäisyyksien välttämiseksi?<br />
Jokainen voi itse pohtia vastausta<br />
tähän Suomellekin hyvin tärkeään kysymykseen,<br />
koska olemme EU:n jäsen mutta Natossa<br />
kumppanimaa.<br />
Tänä päivänä 94 % EU:n kansalaisista<br />
asuu Nato-maissa. Useille EU-maille on Nato<br />
54 Kullberg: Islamismin ajankohtaisia trendejä<br />
55
toiminut maanpuolustuksen kulmakivenä jo<br />
60 vuotta ja niiden puolustusjärjestelmät ovat<br />
tiiviisti integroituja Natoon.<br />
Asevoimien kansainvälisesti yhteistoimintakykyiset<br />
joukot ja kalusto on korvamerkattu<br />
Naton eri kokoonpanoihin ja niitä kehitetään<br />
Naton avulla. Toki on hyvä muistaa, että joukkojen<br />
käyttö edellyttää aina jäsenmaiden kansallisia<br />
päätöksiä.<br />
Tästä lähtöasetelmasta on luontevasti seurannut,<br />
että Naton standardeihin ja toimintamalleihin<br />
nojataan myös EU:n puitteissa sekä<br />
pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä. Turhien<br />
päällekkäisyyksien luominen jo hyväksi<br />
koettuun ja operaatioissa testattuun järjestelmään<br />
ei ole järkevää. Meillä Suomessa – kuten<br />
Ruotsissakin - sovelletaan Naton menetelmiä<br />
eräänlaisena käsikirjana sotilaallisten suorituskykyjen<br />
kehittämiselle.<br />
Hyvät kuulijat,<br />
Naton uuden strategisen konseptin valmisteluja<br />
on kautta linjan leimannut elokuussa<br />
2008 puhjennut talouskriisi heijastevaikutuksineen.<br />
Tässä tilanteessa tarve EU:n ja Naton<br />
toimintojen yhteensovittamiseen on noussut<br />
esiin entistä vahvemmin.<br />
Motivaatio EU:n ja Naton välisten synergioiden<br />
hyödyntämiseen kumpuaa pääosin kolmesta<br />
tekijästä.<br />
Näistä ensimmäinen on taloudellisen tehokkuuden<br />
tavoittelu. Kaikki EU- ja Nato-maat<br />
ovat joutuneet kriittisesti arvioimaan, kuinka<br />
veroeuroja, kruunuja, puntia ja dollareita käytetään<br />
puolustukseen. Voimakas priorisointi ja<br />
vyön kiristäminen ovat todellisuutta joka puolella.<br />
Kenelläkään ei ole varaa hukata resursseja<br />
toimintojen, rakenteiden ja voimavarojen päällekkäisyyksiin.<br />
Toisena on kasvava pyrkimys käytännönläheisiin<br />
ratkaisuihin. Tähän pyritään erityisesti<br />
molemmilta organisaatioilta puuttuvissa kriittisissä<br />
suorituskyvyissä. Eurooppalaisten jäsenmaiden<br />
osalta EU ja Nato tukeutuvat hyvin<br />
pitkälle samoihin kansallisiin voimavaroihin,<br />
joten olisi kyettävä varmistamaan rajallisten<br />
resurssien mahdollisimman tehokas käyttö.<br />
Pohjoismaisen yhteistyön tavoitteet ovat<br />
samankaltaisia. Työnjako ja erikoistuminen<br />
ovat välttämättömiä tehokkuuden lisäämiseksi<br />
ja kustannuspaineiden hillitsemiseksi.<br />
Suhtaudumme siihen positiivisen avoimin<br />
mielin. Aika näyttää, mitä konkreettista tämä<br />
joukko EU- ja Nato-maita saa yhdessä aikaan.<br />
Kolmantena – eikä suinkaan vähäisenä<br />
– tekijänä on operatiivinen turvallisuus ja<br />
tehokkuus. Mitä vaativammissa olosuhteissa<br />
operaatioita toteutetaan, sitä suurempi on<br />
tarve yhteisille menettelytavoille ja yhteistyölle<br />
eri organisaatioiden kesken. Esimerkiksi<br />
Afganistanin kaltaisissa olosuhteissa yhteiset<br />
toimintamenetelmät ja yhteensopivuus ovat<br />
välttämättömyys. Niistä riippuu pitkälti myös<br />
omien joukkojemme turvallisuus. Toimintaa<br />
edesauttaisi, jos eri organisaatioiden välinen yhteistoimintakin<br />
olisi kaikilla tasoilla kitkatonta.<br />
Onneksi kentällä se on, vaikka poliittisella<br />
tasolla näin ei aina olisikaan.<br />
Puhuttaessa EU:n voimavarayhteistyöstä<br />
on huomattava, että EU:n taisteluosastoja<br />
kehitetään ja koulutetaan sekä arvioidaan ja<br />
sertifioidaan Naton standardein. Lisäksi EU:n<br />
taisteluosastot tukeutuvat pääosin Naton harjoitustoimintaan.<br />
Vaativat harjoitukset ovat<br />
Naton nopean toiminnan NRF-harjoituksia,<br />
joihin Suomikin on päättänyt osallistua. Osallistuminen<br />
parantaa valmiuksiamme kansainväliseen<br />
kriisinhallintaan ja kehittää samalla<br />
kansallista puolustuskykyämme. Tavoitteet<br />
ovat yhteneviä. Jatkossa tulee varmasti tarkasteltavaksi<br />
missä määrin Euroopan Unionin<br />
taisteluosasto- ja Naton NRF-konseptia tulisi<br />
harmonisoida. Erityisesti siinä tapauksessa,<br />
että unionin taisteluosastoja ei edelleenkään<br />
aktivoida. Talous toiminee vahvana konsulttina<br />
tässäkin.<br />
EU:n ja Naton toimintoja operaatioissa ei<br />
kuitenkaan pidä katsoa ainoastaan yhteensovittamisen<br />
näkökulmasta. Niiden pitäisi olla<br />
myös toisiaan täydentäviä. Esimerkiksi Afganistanissa<br />
toimitaan saman YK:n mandaatin<br />
nimissä. Päämäärän ollessa yhteinen on myös<br />
ponnistelujen oltava yhteisiä. EU tai Nato<br />
voivat saavuttaa Afganistanin operaatioissaan<br />
menestystä ainoastaan siinä tapauksessa, että<br />
molemmat menestyvät. Sama koskee YK:ta.<br />
Arvoisat kuulijat,<br />
Naton pääsihteeri Fogh Rasmussen totesi<br />
hiljattain talouskriisin vaikutuksia pohtiessaan,<br />
että avain Naton toiminnan tehostamiseen<br />
ei ole monikansallisten yhteishankkeiden<br />
jäädyttäminen, vaan pikemminkin niiden lisääminen.<br />
Kustannusten nousu ja puolustusmenoihin<br />
kaikkialla kohdistuvat säästöpaineet lisäävät<br />
monikansallisen yhteistyön tarvetta ja merkitystä.<br />
Sekä taloudelliset että poliittiset realiteetit<br />
puhuvat sen puolesta, että nyt jos milloinkaan<br />
on tullut aika ryhtyä sanoista tekoihin.<br />
Edellä olevasta voidaan vetää kolme keskeistä<br />
johtopäätöstä<br />
1. Ottaen huomioon talouskriisin vaikutukset<br />
puolustusmenoihin on entistä epätodennäköisempää,<br />
että EU:lle rakennettaisiin Naton<br />
kanssa päällekkäistä omaa puolustuskykyä.<br />
EU:n kriisinhallintakapasiteetin kehittämistä<br />
toki jatketaan, mikä on Suomen kannalta<br />
erittäin positiivista. Suomi tulee jatkossakin<br />
olemaan vahva EU:n puolestapuhuja ja toimii<br />
aktiivisesti EU:n kriisinhallintakyvyn parantamiseksi.<br />
2. EU–Nato-yhteistyön tiivistämiselle on<br />
selkeää tilausta. Sotilaallisten suorituskykyjen<br />
kehittämisessä on syytä tehostaa Euroopan<br />
puolustusviraston EDA:n ja Naton vastaavien<br />
toimielinten välistä yhteistyötä. Nykyistä<br />
enemmän synergiaetuja olisi varmaan löydettävissä<br />
myös EU:n ja Naton nopean toiminnan<br />
joukkojen osalta.<br />
3. Talouskriisi jälkivaikutuksineen tuo uutta<br />
konkretiaa ja realismia siihen, kuinka Lissabonin<br />
sopimuksen sisältämiä uudistuksia unionin<br />
turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tulkitaan.<br />
Esimerkiksi pysyvä rakenteellinen yhteistyö<br />
voi avata uusia mahdollisuuksia yhteistyölle.<br />
Toisaalta, keskinäistä avunantoa koskevaan<br />
lausekkeeseen liittyen on hyvä tiedostaa, että<br />
useimmille jäsenmaille sillä on ennen kaikkea<br />
poliittista symboliarvoa. Muualla Euroopassa<br />
ei tätä asiaa ole edes aloitettu pohtimaan sellaisella<br />
tarkkuudella, kuin mitä Suomessa ja<br />
Ruotsissa on tehty. Valtaosalle EU-maista on<br />
itsestään selvää, että niiden maanpuolustus nojaa<br />
tulevaisuudessakin Natoon.<br />
Joka tapauksessa, Suomen tulee aktiivisesti<br />
vaikuttaa sekä EU:n kehittämiseen että EU:n<br />
Naton välisen strategisen kumppanuuden tiivistämiseen.<br />
Samoin on syytä hyödyntää tarkkaan<br />
niiden avaamat mahdollisuudet. Meidän<br />
on tartuttava jokaiseen tilaisuuteen saada paras<br />
mahdollinen hyöty ulosmitattua puolustukseen<br />
käyttämistämme resursseista. Kansainvälinen<br />
yhteistyö tukee valmistautumista Suomen<br />
sotilaalliseen puolustamiseen. Korkeatasoiset<br />
kansallisen puolustuksen kyvyt puolestaan<br />
edesauttavat kansainvälistä verkottumista.<br />
Hyvät kurssilaiset,<br />
Kansainvälinen yhteistyö kasvaa halusimme<br />
sitä tai emme. Euroopan maiden julkista<br />
taloutta vaivaa kestävyysvaje. Kestävyysvaje<br />
heijastuu takuuvarmasti myös puolustukseen,<br />
niin kansalliseen kuin Natoon tai Euroopan<br />
Unioniin. Toivon teidän kurssinne pohtivan<br />
maanpuolustuksen kokonaisuutta myös<br />
talouden realiteettien näkökulmasta. Pääsette<br />
kuuntelemaan maamme johtavia asiantuntijoita<br />
ja virkamiehiä. Olkaa positiivisen<br />
kriittisiä kuulemaanne kohtaan. Haastakaa<br />
asiantuntijat. Sillä tavoin saatte parhaan<br />
mahdollisen hyödyn kurssistanne. Keskustelkaa,<br />
oppikaa ja verkottukaa. Toivotan teille<br />
kaikille erittäin antoisaa kurssia.<br />
56 Puolustusministerin puhe 194. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 57
Kenraali Ari Puheloinen<br />
Puolustusvoimain komentaja<br />
Puolustusvoimain<br />
komentajan tervehdys<br />
194. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä 20. syyskuuta 2010<br />
Herra ministeri,<br />
Arvoisat 194. Maanpuolustuskurssin<br />
osanottajat,<br />
Hyvät naiset ja herrat,<br />
Herr minister,<br />
Ärade deltagare i 194:e Försvarskursen<br />
Mina damer och herrar,<br />
Toivotan alkavan kurssin osanottajat tervetulleiksi<br />
puolustusvoimien suojiin perehtymään<br />
kokonaismaanpuolustukseen sekä yhteiskunnan<br />
kriisivalmiuksiin ja poikkeusolojen toimintojen<br />
järjestelyihin. Maanpuolustuskursseilla<br />
on vahva asema yhteiskunnassa ja pitkää<br />
ajallista kantavuutta, mistä eräänä osoituksena<br />
on kummikurssin edustajien läsnäolo tässä avajaistilaisuudessa.<br />
Arvoisat kuulijat,<br />
Puolustusvoimissa on tehty laajoja rakennemuutoksia<br />
viime vuosikymmeninä 5-10<br />
vuoden välein. 1990-luvun alussa kehitettiin<br />
johtamisjärjestelmää ja joukkorakennetta<br />
muodostamalla maa-, meri- ja ilmavoimissa aikaisempaa<br />
laajempia alueellisia kokonaisuuksia,<br />
joille pyrittiin varmistamaan suuri operatiivinen<br />
itsenäisyys ja toimintaedellytysten<br />
omavaraisuus. Seuraavan, 1990-lopussa tehdyn<br />
rakennemuutoksen painopisteenä olivat sodan<br />
ajan joukkojen kehittäminen ja asevelvollisten<br />
koulutuksen uudistus. 2000-luvun alkuvuosien<br />
rakennemuutoksissa jatkettiin koulutusorganisaation<br />
rationalisointia. Sodan ajan<br />
joukkoja vähennettiin, erityisesti maavoimissa,<br />
poistamalla kokoonpanosta puutteellisesti<br />
varustettuja ja kalustoltaan vanhentuneita<br />
yhtymiä. Viimeisimmän rakennemuutoksen,<br />
joka tuli voimaan vuoden 2008 alussa, painopiste<br />
oli johtamis- ja koulutusjärjestelmän<br />
sopeuttamisessa supistuvan sodan ajan kokoonpanon<br />
mukaiseksi. Kaikissa rakennemuutoksissa<br />
perustana ovat olleet kulloisenkin<br />
ajan vaatimukset, arviot tulevaisuudesta sekä<br />
tarpeet ja mahdollisuudet. On tärkeää tiedostaa,<br />
että vuonna 2008 voimaan tullut puolustusvoimien<br />
rakenne on tehty 350 000 sotilaan<br />
sodan ajan puolustusvoimia varten.<br />
Nyt olemme tulossa uuteen tilanteeseen.<br />
Puolustuskyvyn ylläpidon kustannuskehitys,<br />
puolustusmateriaalin laaja vanheneminen vuosikymmenen<br />
puolivälissä sekä asevelvollisten<br />
ikäluokkien pienentyminen eivät mahdollista<br />
nykyisen suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa<br />
tulevaisuudessa. Asia ei ole uusi, sillä se<br />
tiedostettiin jo valtioneuvoston vuoden 2009<br />
turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa<br />
tehtäessä, mutta valmiutta päättää supistuksista<br />
ei silloin ollut. Päätöksiä siirrettiin eteenpäin,<br />
mikä kuitenkin edellytti puolustuksen rahoitukseen<br />
vuosittain 2 prosentin lisäystä. Tämä<br />
valtiojohdon linjaus sisältyy vuoden 2009<br />
selontekoon. Tuo 2 prosenttia on elintärkeä<br />
myös siksi, että vain sen avulla voidaan säilyttää<br />
ote kustannuspaineisiin ja muodostaa silta<br />
hallittuun muutokseen vuosikymmenen puolivälissä.<br />
Rahoituksessa voidaan tarkastella kolmea<br />
aluetta säätöjen tekemiseksi. Niitä ovat ensinnäkin<br />
puolustusmateriaalin hankinnat, toiseksi<br />
rakenteiden eli organisaatioiden ja infrastruktuurin<br />
ylläpito sekä kolmantena jokapäiväinen<br />
toiminta. Niiden kustannukset kasvavat<br />
yleistä hintatasoa jyrkemmin ja nopeammin.<br />
Ilmiö on kansainvälinen. Osa-alueiden pitää<br />
olla tasapainossa keskenään, jotta voimavaroja<br />
voidaan käyttää taloudellisesti. Puolustusmateriaalin<br />
uusintaan tarvitaan tietty summa koko<br />
maan puolustuskyvyn säilyttämiseksi. Kyse on<br />
nykyisin noin kolmanneksesta kokonaisbudjetista.<br />
Jos toiminnan ja rakenteiden kulujen<br />
kasvun annetaan jatkua tähänastisen kehityksen<br />
mukaisesti, jäisi vuosikymmenen lopulla<br />
materiaalin osuus budjetista alle 20 prosenttiin.<br />
Sellainen epätasapaino olisi syömistä tulevaisuudesta,<br />
minkä tulokset alkaisivat näkyä jo<br />
lähivuosina.<br />
Mitä sitten voimme tehdä? Materiaalibudjetin<br />
säätelymahdollisuudet ovat rajalliset, koska on<br />
turvattava varustuksen määrän lisäksi sen ajallinen<br />
uusintarytmi, jotta emme joudu asettamaan<br />
sotilaitamme tehtäviinsä puutteellisella<br />
tai auttamattomasti ikääntyneellä kalustolla.<br />
On haettava laajasti keinoja kustannustehokkuuden<br />
takaamiseksi. Emmekä selviä tästä<br />
haasteesta nyt pelkillä rakennemuutoksilla.<br />
Tarvitaan puolustusvoimien perusteellinen uudistus.<br />
Menetelmänä ei silloin voi olla vanhojen<br />
organisaatioiden ”höylääminen” ohuemmaksi<br />
tai toimintojen siirtäminen paikkakunnalta<br />
toiselle niitä osittain supistaen. Sekä toiminnat<br />
että rakenteet on uudistettava niin, että teemme<br />
työtämme tulevaisuudessa uusin tavoin ja<br />
uusituissa kokoonpanoissa. Uudistusten pitää<br />
tuoda myös pysyviä säästöjä, ja ne on pantava<br />
toimeen suurimmalta osin viimeistään vuoden<br />
2015 aikana siten, että puolustusvoimat on<br />
uudessa asennossa vuoden 2016 alusta lukien.<br />
Rahoitushaasteissamme emme voi laskea sen<br />
varaan, että mahdollinen sotilaallinen liittoutuminen<br />
ratkaisisi ne.<br />
Koska asiat ovat tässä vaiheessa vasta suunnittelupöydällä,<br />
on aikaista puhua tämän<br />
puolustusvoimauudistuksen yksityiskohdista.<br />
Joitakin työn alla olevia linjoja voidaan kuitenkin<br />
mainita. Ensinnäkin lähtökohtana on, että<br />
puolustusvoimien tehtävät eivät muutu. Puolustusperiaatteena<br />
tulee olemaan alueellinen<br />
puolustus, tosin edelleen kehiteltynä. Asevelvollisuuden<br />
toimivuus varmistetaan. Johtamisketjuja<br />
lyhennetään. Alussa mainitsemastani<br />
alueellisten kokonaisuuksien itsenäisyydestä<br />
ja omavaraisuudesta on paljolti luovuttava ja<br />
puolustuskyky siltä osin taattava muilla järjestelyillä.<br />
Tämä kehitys on alkanut jo edellisessä<br />
rakennemuutoksessa, kun sotilasläänien operatiivinen<br />
itsenäisyys on supistunut joukkojen<br />
vähentymisen sekä yhteiskunnan logistiikan<br />
ja palvelurakenteiden muutoksen myötä. Tavoitteena<br />
on myös, että hallintotyötä ei tarvitsisi<br />
tulevaisuudessa tehdä niin monella tasolla<br />
kuin tähän asti. Kehityksen eräs mahdollistaja<br />
on nykyaikaisen tietotekniikan käyttö johtamisjärjestelmissä.<br />
Kustannustehokkuutta<br />
haetaan myös kansainvälisen yhteistyön ja<br />
palvelujen tuotannon järjestelyillä. Puolustusvoimauudistus<br />
koskee sekä maa-, meri- että<br />
ilmavoimia ja johtamista sekä tukitoimintoja,<br />
käytännössä kaikkia puolustusvoimien alueita.<br />
Kun vuoden 2008 rakennemuutoksessa<br />
irrotettiin henkilöstöä kehittämistehtäviin,<br />
on nyt tärkeänä tavoitteena turvata tarvittava<br />
henkilöstö joukko-osastoissa perusyksiköiden<br />
kouluttajatehtäviin.<br />
On paikallaan korostaa, että vaikka edellisissä<br />
rakennemuutoksissa muuhun yhteiskuntaan<br />
näkyvimpiä osia ovat olleet joukko-osastojen<br />
lakkautukset, ei puolustuskyvyn ylläpito ole<br />
pelkästään supistamista. Samanaikaisesti rakennetaan<br />
uutta, jota tarvitaan tulevaisuudessa,<br />
ja jotta se olisi mahdollista, on aika ajoin<br />
purettava vanhaa. Niin on nytkin tarkoitus<br />
tehdä. Rakenteilla olevia uusia suorituskykyjä<br />
ovat helikopterit, raskaat raketinheittimet,<br />
58 59
erikoisjoukot, ilmavoimien ilmasta-maahan tulenkäyttö,<br />
merivoimien miinantorjunta-alukset<br />
sekä verkostoja hyödyntävä johtaminen. Niillä<br />
ei ole tarkoitus kasvattaa puolustuskykyä, vaan<br />
ylläpitää se tulevaisuuden vaatimusten mukaisena.<br />
Tavoitteena on vuosikymmenen puolivälin<br />
jälkeiset puolustusvoimat, joilla on edellytykset<br />
suorittaa tehtävänsä myös 2020-luvulla. Siksi<br />
on ajanmukaistettava maavoimien alueelliset<br />
joukot ja turvattava merivoimien puolustuskyky<br />
ennen 2020-luvun lopulla eteen tulevaa<br />
torjuntahävittäjien uusintaa, jossa hankintapäätökset<br />
on tehtävä 2020-luvun alkuvuosina.<br />
Uudistettujen puolustusvoimien rakennuskiviä<br />
ovat<br />
– vahva maanpuolustustahto ja siihen perustuva<br />
motivoiva ja yksilölliset vahvuudet<br />
huomioon ottava asevelvollisuus,<br />
– korkeatasoinen osaaminen sekä<br />
– yhteistoimintaan perustuva ja yhteisvaikutuksia<br />
hyödyntävä suorituskyky, johon<br />
voidaan luottaa.<br />
On selvää, että uudessakin järjestelmässä turvataan<br />
puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan<br />
läheinen yhteistyö ja aivan erityisesti puolustusvoimien<br />
tiiviit yhteydet reserviin.<br />
Arvoisat maanpuolustuskurssin osanottajat,<br />
Puolustusvoimien kannalta on arvokasta,<br />
että olette voineet löytää kiireisistä aikatauluistanne<br />
tämän ajan maanpuolustuskurssia<br />
varten. Aineksia mielenkiintoisille keskusteluille<br />
varmasti löytyy niin kotimaisista kuin<br />
kansainvälisistäkin kysymyksistä. Toivotan<br />
teille antoisaa maanpuolustuskurssia.<br />
Nopeasti Natoon ja takaisin<br />
un suomalaista maanpuolustusväkeä<br />
Ksen reissulla Naton operaatioesikuntaan<br />
SHAPE:en isännöi tsekkiläinen kenraalimajuri,<br />
viisikymppinen retkeläinen miettii, että<br />
jotakin sitä Kekkosen ajoista on muuttunut.<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen junailemaan<br />
vuotuiseen reissuun osallistuivat arvotut<br />
onnekkaat tällä kertaa kursseilta 190.–193.<br />
Muutoksen kuvajainen<br />
Niin, tästä muutoksesta; kenraalimajuri<br />
František Malenínský, joka isännöi meitä<br />
käynnillämme, ehti palvella Varsovan liiton<br />
joukoissa aina panssarintorjuntapataljoonan<br />
esikuntapäälliköksi saakka.<br />
Sitten tuuli kävi koko liiton ylitse eikä sitä<br />
enää ollut. Mutta Nato on, ja herra Malenínský<br />
on nykyään siis sen operaatioesikunnan esikuntapäällikön<br />
sijainen. Niin muuttuu maailma,<br />
Františekkiseni!<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
kuulumisia<br />
Reissun matkaoppaat olivat luonnollisesti<br />
Maanpuolustuskurssien johtaja, eversti Kim<br />
Jäämeri, ja apulaisjohtaja, everstiluutnantti<br />
Torsti Astrén.<br />
Mitä tulee reissun antiin, niin varsinkin vierailu<br />
Naton päämajassa SHAPE:n jälkeen oli<br />
mieliin painuva, ensinnä tietenkin tiukkojen<br />
turvatoimien vuoksi. Kännyjen huostaanluovutuksen<br />
jälkeen nimittäin törmäsimme<br />
Naton pihalabyrintissa kuolleeseen citykaniin.<br />
Se oli ehkä unohtanut kulkulupansa...<br />
Päämajasessiossa kurssilaiset haastoivat isäntiään<br />
Naton roolista, tulevaisuudesta ja liittolaisten<br />
roolista monesta eri kulmasta. Luonnollisesti<br />
Suomen yhteistyö sotilasliiton kanssa<br />
kysytytti, eikä vähiten Afganistanin takia.<br />
Kurssilaiset illastivat Suomen Nato-edustuston<br />
päällikön ja samalla Belgian suurlähettilään,<br />
Aapo Pölhön, ja hänen vaimonsa Inkeri<br />
Siekkisen kadehdittavan kauniissa residenssissä<br />
60 Puolustusvoimain komentajan tervehdys 194. Maanpuolustuskurssin avajaisissa<br />
61
Brysselin liepeillä. Tästä sydämelliset kiitokset<br />
vielä vierailijoiden puolesta.<br />
Kautta vaikeuksien voittoon<br />
Bussilla liikkuessa ja ikkunasta aukeavia kumpuja<br />
katsoessa oli tilaisuus tuumailla historian<br />
akanvirran aikaansaannoksia sotilasliittojen<br />
muutoksen lisäksi. Siinä me nimittäin matkasimme<br />
Euroopan ytimessä, kahden maailmansodan<br />
jalkoihinsa polkemalla maalla, Belgiassa.<br />
Tätä kirjoitettaessa tämä EU:n sydänala on<br />
ollut hyvinkin puolisen vuotta vailla toimivaa<br />
hallitusta, ja koko yhteiskunta on monella tasolla<br />
pirstaloitunut.<br />
Tulivat siinä mieleen ulkoministeriön valtiosihteeri<br />
Pertti Torstilan sanat 193. Maanpuolustuskurssille<br />
viime maaliskuussa:<br />
”Euroopan unionilla on omat vaikeutensa ja<br />
välillä tuntuu etteivät asiat etene. Silloin kannattaa<br />
katsoa historiaan ja miettiä mikä on se<br />
toinen tie. Se on niin kovin huono.”<br />
Mitäpäs muuta? Kuljetuskone matkustusmuotona<br />
ei varsinaisesti hemmottele. Seuraavaa<br />
kurssimatkaa ajatellen pari hyvää asiaa tuleville<br />
lähtijöille: Casassa on ruhtinaalliset jalkatilat<br />
ja ilmaiset korvatulpat.<br />
Kokonaan omaa lukunsa oli ainakin tämän<br />
matkan erinomainen tarjoilu, josta vastasi koneen<br />
stuertti Zorzi, tuo mainio, palveluammattiin<br />
mitä ilmeisimmin syntynyt mies. Hänen<br />
toimekkuudessaan yhdistyvät mainiolla tavalla<br />
italialainen charmi ja suomalaisen upseerin jämäkkyys.<br />
Kauko Ollila<br />
Erikoistoimittaja<br />
193.MPK<br />
Euroopan komission jäsen Olli Rehn<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen syyskokouksessa Helsingissä 14. lokakuuta 2010<br />
Maailmantalouden<br />
murros<br />
ja yhteinen eurooppalainen talouspolitiikka<br />
uheenjohtaja, arvoisat kuulijat,<br />
P Kiitän kutsusta Maanpuolustuskurssiyhdistyksen<br />
syyskokoukseen.<br />
Arvostan suuresti työtä, jota teette keskustelun<br />
ylläpitämiseksi Suomen kansallisesta<br />
strategiasta sekä turvallisuuden että talouden<br />
saralla. Euroopan unioni on luonnollinen<br />
osa tätä suomalaista turvallisuuden ja talouden<br />
selviytymisstrategiaa. Senkin vuoksi on<br />
paikallaan pohtia yhteisen eurooppalaisen<br />
talouspolitiikan tarvetta ja mahdollisuuksia<br />
sekä tarkastella, mitä paineita viimeiset pari<br />
vuosikymmentä jatkunut maailmantalouden<br />
murros tähän kehitykseen aiheuttaa.<br />
Kansainvälisen talouslehdistön otsikoita on<br />
viime aikoina hallinnut käsite ”valuuttasota”.<br />
Vaikka en pidäkään näin sotaisesta ilmauksesta,<br />
kuvastaa tämä käsite jo pitkään jatkunutta<br />
suuntausta maailmanpolitiikassa, jossa taloudellisten<br />
voimasuhteiden merkitys on korostunut<br />
perinteisen turvallisuuden rinnalla ja<br />
taustalla.<br />
Ei ihme, että maailmanpolitiikan ajankohtaisimpia<br />
kysymyksiä tällä hetkellä on se, miten<br />
nämä maailmantalouden muuttuneet voimasuhteet<br />
saadaan paremmin heijastumaan myös<br />
sen poliittisessa ohjauksessa. Tämä on näkynyt<br />
nousevien talousmahtien ja sitä heijastavan<br />
G20-yhteistyön merkityksen kasvuna sekä paineina<br />
uudistaa kansainvälisen valuuttarahaston<br />
IMF:n hallintoa ja päätöksentekoa.<br />
Kansainvälisen taloudellisen yhteistyön intensiivisyyttä<br />
ja arkipäiväistymistä kuvannee<br />
pieneltä osin sekin, että olen osaltani viimeisen<br />
viikon kuluessa sekä osallistunut IMF:n vuosikokoukseen<br />
Washingtonissa että tavannut<br />
Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän valtionvarain-<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
ministerit. Näiden tapaamisten nojalla esitän<br />
muutaman havainnon maailmantalouden näkymistä<br />
ja talouspolitiikan painotuksista.<br />
Ensinnäkin: Viimeisen parin–kolmen vuoden<br />
kuluessa koettu finanssikriisi ja talouden<br />
taantuma ovat olleet ennen kaikkea teollisuusmaiden<br />
piirissä koettu ilmiö. Sen sijaan<br />
kehittyvien talouksien, kuten Kiinan, Intian,<br />
Brasilian ja Meksikon, talouden kasvu on ollut<br />
vahvaa, ja niiden suhteellinen asema on edelleen<br />
vahvistunut.<br />
Kehittyneiden talousalueiden osalta Euroopan<br />
unionin talousennusteita on viime aikoina<br />
reivattu ylöspäin kasvun vahvistuttua ja työllisyyden<br />
alkaessa pikku hiljaa kohentua. Vastaavasti<br />
Yhdysvaltojen talousennusteita on tarkistettu<br />
alaspäin johtuen jo vauhtiin päässeen<br />
talouskasvun piiputtamisesta tämän vuoden<br />
toisen puoliskon kuluessa. Korkea työttömyys,<br />
joka uhkaa laajasti muuttua rakenteelliseksi<br />
työttömyydeksi, sekä asuntomarkkinoiden pysyminen<br />
pohjalukemissa eivät lupaa Yhdysvaltojen<br />
talouteen mitään nopeaa kasvuspurttia.<br />
Toiseksi: Maailmantalouden elpyminen ei<br />
tule olemaan kovin nopeaa johtuen nimenomaan<br />
Yhdysvaltojen talouden kasvun hidastumisesta<br />
ja lisäksi Euroopan rahoitusmarkkinoilla,<br />
erityisesti valtionlainamarkkinoilla,<br />
yhä jatkuvasta epävarmuudesta. Tämä on taloushistorian<br />
opetusten valossa normaali kehityskulku<br />
syvän finanssikriisin jälkeen, mihin<br />
yleensä liittyy pitkään kestävä korjautumisvaihe<br />
ja rakennemuutos ja niitä seuraava uudelleen<br />
muotoutunut taloudellinen rakenne. Suomen<br />
lama 1990-luvulla ja sitä seurannut, alkuun hidas<br />
elpyminen ovat tästä esimerkki. Näin ollen<br />
vaikka maailmantalous välttäneekin tupla-V:n<br />
kaltaisen kaksoistaantuman, se ei myöskään<br />
62 63
lähde tavallisen V:n muotoiseen nopeaan kasvuun,<br />
vaan noudattelee paremminkin matematiikan<br />
tunneilta tutun neliöjuuren yhtälön kaltaista<br />
loivaa nousua, jota leimaa pitkään kestävä<br />
ja hitaasti etenevä taloudellinen elpyminen.<br />
Kolmanneksi: Maailmantalouden nopeampaa<br />
ja kestävämpää kasvua sekä työllisyyden<br />
kohenemista edesauttaisi merkittävästi kokonaistaloudellisten<br />
epätasapainojen korjaaminen.<br />
Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että<br />
ylijäämämaiden, kuten Kiinan, tulisi vahvistaa<br />
kotimaista kysyntää, varsinkin yksityistä<br />
kulutusta. Vastaavasti alijäämämaiden, kuten<br />
Yhdysvaltojen, kasvun tulisi painottua vientiin<br />
kotimaisen kysynnän sijasta, jolloin suuri vaihtotasealijäämä<br />
pienenisi.<br />
Viime aikojen kehitys valuuttakurssipolitiikassa<br />
on osaltaan kärjistänyt epätasapainoja.<br />
Kiina ei ole kesäkuussa tekemästään periaatepäätöksestä<br />
huolimatta antanut valuuttansa<br />
renminbin revalvoitua, ja monet maat ovat<br />
tehneet aktiivisia päätöksiä ja antaneet valuuttakurssinsa<br />
devalvoitua parantaakseen hinta-<br />
kilpailukykyään.<br />
Viime viikon lopulla pidetyssä IMF:n vuosikokouksessa<br />
korostettiin sitä, että valuuttakurssien<br />
pitäisi heijastaa talouden perustekijöitä<br />
eikä kilpailukyvyn vahvistamiseen<br />
tähtääviin valuuttakurssimuutoksiin pitäisi<br />
ryhtyä. Euroopan Unionin ja Kiinan välisessä<br />
huippukokouksessa viime viikolla korostimme<br />
EU:n puolelta sitä, että on myös Kiinan oman<br />
edun mukaista välttää talouskasvun heikkeneminen<br />
Kiinan tärkeimmällä vientimarkkinalla<br />
Euroopassa. Tämä nimittäin olisi seuraus, jos<br />
euroalue joutuu kantamaan suhteettoman suuren<br />
taakan niskassaan näistä kielteisistä käänteistä<br />
valuuttakurssipolitiikassa.<br />
EU odottaa osaltaan sekä G20:lta että<br />
IMF:ltä aktiivista työtä vastuullisen valuuttakurssipolitiikan<br />
puolesta, jotta maailmantalouden<br />
epätasapainoja kyettäisiin korjaamaan ja<br />
samalla joko pelastamaan tai luomaan miljoonia<br />
työpaikkoja. Siitä lopulta on kyse, työpaikkojen<br />
pelastamisesta ja luomisesta paremmalla<br />
kansainvälisellä talouspoliittisella yhteistyöllä.<br />
Meidän eurooppalaisten on hyväksyttävä se,<br />
että kehittyvien talouksien vaikutusvalta maailman<br />
talouden poliittisessa ohjauksessa vahvistuu<br />
– ja vastaavasti meillä on oikeus odottaa,<br />
että kehittyvät taloudet myös alkavat kantaa<br />
niille kuuluvaa vastuuta maailmantalouden<br />
tasapainoisemmasta kehityksestä.<br />
Arvoisat kuulijat,<br />
Maailmantaloudesta ovat lähtöisin myös Euroopan<br />
talouden viime aikojen ongelmat. Syksyllä<br />
2008 alkanut rahoitus- ja talouskriisi johti<br />
jo alkuvaiheessa poikkeuksellisiin yhteisiin<br />
politiikkatoimiin. Lehman Brothers –pankin<br />
konkurssia syyskuussa 2008 seuranneen rahoitusmarkkinoiden<br />
paniikin pysäyttämiseksi<br />
luotiin menestyksellisesti EU:n laajuiset takaus-<br />
ja pääomasijoitusohjelmat. Vähän myöhemmin<br />
päätettiin koordinoidusta finanssipoliittisesta<br />
elvytysohjelmasta. Sittemmin on päätetty<br />
asteittaisesta ja maakohtaisesti räätälöidystä<br />
siirtymisestä elvytyksestä julkisen talouden<br />
vakauttamiseen.<br />
Nämä kaikki toimet ovat olleet tilanteen sanelemia<br />
ratkaisuja. Kriisi on kuitenkin tehnyt<br />
selväksi, että tarvitaan parempia pysyviä pelisääntöjä<br />
ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen<br />
noudattamista.<br />
Viime kevään kriisin ytimenä oli Kreikan<br />
valtion luottokelpoisuutta koskenut epäily.<br />
Kreikan julkisen talouden tasapaino paljastui<br />
paljon aiemmin arvioitua huonommaksi.<br />
Luottamuksen mureneminen ilmeni ennen<br />
kaikkea Kreikan valtionlainojen korkojen<br />
nousuna. Mutta myös Kreikalle varoja lainanneiden<br />
pankkien ja muiden huonosta julkisen<br />
talouden tasapainosta kärsivien maiden korot<br />
nousivat.<br />
Toukokuun alussa tilanne kärjistyi niin pitkälle,<br />
että vaihtoehdoiksi jäi joko Kreikan valtion<br />
ajautuminen maksukyvyttömäksi tai muiden<br />
valtioiden rahoitus Kreikalle. Euroalueen maat<br />
päätyivät jälkimmäiseen ratkaisuun. Yhdessä<br />
IMF:n kanssa ne päättivät 2.5. ehdollisesta<br />
110 miljardin euron lainaohjelmasta Kreikalle.<br />
Lainapakettiin liittyy tiukka Kreikan julkisen<br />
talouden ja koko kansantalouden saneerausohjelma:<br />
palkkoja, eläkkeitä ja muita etuisuuksia<br />
on leikattu, eläkeikää on nostettu, kilpailulta<br />
suojattuja aloja saatetaan kilpailun piiriin jne.<br />
Vaikka maksukyvyttömyys pystyttiin estämään,<br />
epäluottamus levisi laajemmalle. Tämän<br />
vuoksi viikkoa myöhemmin jouduttiin tekemään<br />
päätös kolmivuotisesta eurooppalaisesta<br />
vakausjärjestelystä, jonka myötä euroalueen<br />
maat ja komissio ovat sitoutuneet jäsenmaiden<br />
julkisten talouksien tukeen korkeintaan 500<br />
miljardin euron lainatakuilla. Kansainvälinen<br />
valuuttarahasto osallistuu mahdolliseen lainoitukseen<br />
kolmanneksella kokonaissummasta.<br />
Nämä toimet yhdessä EKP:n päätöksen kanssa<br />
ostaa tarpeen vaatiessa jäsenmaiden liikkeeseen<br />
laskemia velkakirjoja pysäyttivät paniikin,<br />
vaikka emme vieläkään ole päässeet takaisin<br />
normaaleihin rahoitusmarkkinaoloihin. On<br />
syytä korostaa, että yhtään euroa näistä takuista<br />
ei ole jouduttu käyttämään – ainakaan vielä,<br />
ja toivon, ettei joudutakaan.<br />
Sekä Kreikkaa että vakausjärjestelyä koskevia<br />
ratkaisuja on arvosteltu paljon, ei vähiten<br />
Suomessa. Niitä pidetään vastuuttomuuden<br />
(velkavaikeuksissa olevat maat) ja ahneuden<br />
(näille rahaa lainanneiden pankkien) palkitsemisena.<br />
Kriitikoiden mielestä olisi ollut<br />
parempi panna Kreikka velkasaneeraukseen,<br />
antaa pankkien kärsiä tappiot nahoissaan ja<br />
olla sitoutumatta mihinkään lainatukeen tulevaisuudessakaan.<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
Kuten usein päätöksenteossa, välttämättömät<br />
ratkaisut eivät ole miellyttäviä. Yksinkertainen<br />
tosiasia on, että kaiken sen tiedon<br />
varassa, joka vastuullisilla päätöksentekijöillä<br />
oli toukokuussa ja on tälläkin hetkellä, toinen<br />
vaihtoehto olisi ollut vielä paljon huonompi.<br />
Kreikan joutuminen maksukyvyttömäksi<br />
ei olisi iskenyt vain kreikkalaisiin ja Kreikalle<br />
rahaa lainanneisiin pankkeihin, vaan koko<br />
Euroopan talouteen ja työllisyyteen. Kreikan<br />
konkurssi olisi sulkenut myös Portugalin, Espanjan<br />
ja Irlannin valtionlainoituksen, koska se<br />
mitä olisi tapahtunut Kreikassa, olisi silloin sijoittajien<br />
mielestä voinut tapahtua myös näissä<br />
maissa. Lainahanat olisivat sulkeutuneet myös<br />
yksityiseltä sektorilta, koska pankkien välinen<br />
lainoitus olisi tappioiden pelossa kuihtunut olemattomiin.<br />
Rahoitusjärjestelmä olisi uhannut<br />
sulaa alta.<br />
Ketjureaktion päässä olisi ollut samankaltainen<br />
raju talouden pudotus ja työttömyyden<br />
nousu, mihin maailmanlaajuisesti ajauduttiin<br />
Lehmanin konkurssin seurauksena. Kun Euroopan<br />
talous oli (ja on yhä) suuren taantuman<br />
jäljiltä haavoittuva, uusi vastaava shokki olisi<br />
ollut tuhoisa.<br />
Monet teistä ehkä muistavat, kun Suomessa<br />
sanottiin Lehmanin jälkeen, että ”tämähän ei<br />
koske meitä” (tuskin kukaan läsnäolijoista sentään!).<br />
Miten kävikään? Aika kaukana Amerikasta<br />
sijaitseva Suomi menetti Lehmanin<br />
jälkeen 8 prosenttia kansantuotteestaan. Ison<br />
Eurooppa-keskeisen shokin vaikutus olisi tuskin<br />
ollut pienempi.<br />
Ainakin minä olisin kokenut toimivani peräti<br />
vastuuttomasti, jos olisin sallinut tämän<br />
tapahtua panematta hanttiin. Korostan myös<br />
sitä, että motiivina ei ollut yhden tuhlaajapojan<br />
pelastaminen, vaan yhteisvastuun kantaminen<br />
koko Euroopan selviytymisestä ilman suuria<br />
vaurioita.<br />
Arvoisat kuulijat,<br />
Kreikan paketti ja eurooppalainen vakausjärjestely<br />
luotiin tämän vielä huonomman vaihtoehdon<br />
välttämiseksi. Ja siinä tavoitteessa toimenpiteet<br />
ovat myös varsin hyvin onnistuneet.<br />
Toisaalta samalla kaikille on käynyt selväksi,<br />
että on tehtävä kaikki mahdollinen, ettei<br />
vastaavaan pakkotilanteeseen ajauduta uudelleen.<br />
Kun muiden jäsenmaiden oli Euroopasta<br />
64 Rehn: Maailmantalouden murros ja yhteinen eurooppalainen talouspolitiikka 65
kannetun yhteisvastuun vuoksi tultava kriisimaiden<br />
avuksi, on selvää, että erityisesti asiansa<br />
hyvin hoitavat maat haluavat uudistuksia, joilla<br />
kriisien toistuminen vältetään.<br />
Euroopan julkisia talouksia koskeva kriisi<br />
on kärjistynyt seuraus ristiriidasta, joka syntyy<br />
kun yhdentyneen talousalueen eri osissa harjoitetaan<br />
kovin erilaista ja erityisesti kokonaisuuden<br />
edut sivuuttavaa talouspolitiikkaa. Ongelma<br />
on periaatteessa ymmärretty jo kauan.<br />
Kun rahaliittoa luotiin, juuri tästä syystä<br />
syntyi vakaus- ja kasvusopimus, joka asetti<br />
julkisen talouden alijäämälle 3 prosentin ja julkiselle<br />
velalle 60 prosentin ylärajan suhteessa<br />
kansantuotteeseen. Sopimuksen tarkoituksena<br />
oli estää yksittäisiä maita velkaantumasta liikaa<br />
tilanteessa, jossa korkotaso määräytyy koko<br />
valuutta-alueen laajuisilla markkinoilla, eikä<br />
pelko korkojen noususta hillitse samalla tavoin<br />
velkaantumista kuin oman rahan oloissa.<br />
Valitettavasti vakaus- ja kasvusopimus ei ole<br />
ollut riittävä rajoitin huonolle talouspolitiikalle.<br />
Pelisääntöjen löysyyden takia mm. Kreikan<br />
julkisen talouden kehitykseen ei kiinnitetty<br />
tarpeellista huomiota.<br />
Mutta vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat<br />
julkisen talouden hoitoa koskevat rajoitukset<br />
eivät ole myöskään riittäviä, vaikka niitä<br />
noudatettaisiinkin. Espanja ja Irlanti ovat tästä<br />
esimerkkejä. Koko kuluneen vuosikymmenen<br />
ajan aina vuoteen 2008 saakka näiden maiden<br />
julkiset taloudet olivat ylijäämäiset. Lisäksi julkinen<br />
velka väheni tuntuvasti ja oli koko ajan<br />
60 % rajan alapuolella.<br />
Tästä huolimatta näissä maissa kehittyi yksityisen<br />
sektorin laajaan velanottoon perustunut<br />
talouskupla. Kun se globaalin kriisin myötä<br />
puhkesi, maat syöksyivät rajuun taantumaan ja<br />
ennätystyöttömyyteen – ja Irlanti pankkikriisiin.<br />
Samalla julkinen talous on kääntynyt jyrkästi<br />
alijäämäiseksi. Valtion velan korkotaso on<br />
noussut ja maat ovat joutuneet toteuttamaan<br />
ankaria säästöohjelmia.<br />
Voidaan sanoa, että alhaisten eurokorkojen<br />
ja nopeaan yksityisen velkaantumisen varaan<br />
rakentunut buumi euroalueen ”periferiassa” loi<br />
väärän mielikuvan euroalueen talouden suorituskyvystä.<br />
Osa alueen nopeasta kasvusta ja<br />
erityisesti työllisyyden lisäyksestä rahaliiton<br />
10 ensimmäisen vuoden aikana perustui kestämättömälle<br />
velkaantumiselle.<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
Enää ei ole epäilystä siitä, että tarvitaan paitsi<br />
parempaa julkisen talouden kurinalaisuutta,<br />
myös kokonaistaloudellisten epätasapainojen<br />
ehkäisyä ja nopeaa korjaamista. Vaikka väärä<br />
politiikka aiheuttaa suurinta vahinkoa sitä<br />
harjoittavissa maissa itsessään, heijastusvaikutukset<br />
muihin jäsenmaihin ovat suuret ja<br />
perustelevat tehokkaan yhteisen valvonnan ja<br />
päätöksenteon.<br />
Komission äskettäin tekemät ehdotukset<br />
tähtäävätkin nimenomaan talous- ja rahaliiton<br />
edellä todettujen valuvikojen korjaamiseen.<br />
Julkisen talouden hoidon kurinalaisuuden tehostamiseksi<br />
ehdotetaan selkeämpiä sääntöjä<br />
menojen pitämiseksi talouden kasvuvauhdin<br />
rajoissa ja selkeää sääntöä sille vauhdille, jolla<br />
julkisen velan tulee laskea.<br />
Edelleen ehdotetaan aikaisemmin voimaan<br />
tulevia, asteittain kiristyviä ja tasoltaan ankarampia<br />
sanktioita, jos jäsenmaa ei ryhdy<br />
korjaaviin toimiin komission ja neuvoston<br />
suositusten mukaisesti. Sanktioista päättäminen<br />
ehdotetaan nykyistä automaattisemmaksi.<br />
Komission ehdotus jää voimaan, ellei neuvosto<br />
sitä määräenemmistöllä kumoa.<br />
Sanktiot tarkoittavat ensi vaiheessa korollisista<br />
pakkotalletuksista, jotka muuttuvat<br />
tietyssä vaiheessa korottomiksi talletuksiksi<br />
ja edelleen sakoiksi, joiden suuruus olisi 0,2 %<br />
bruttokansantuotteesta (Suomen tapauksessa<br />
nykytasolla hieman alle 400 miljoonaa euroa).<br />
Kokonaistaloudellisten epätasapainojen<br />
estämiseksi ja korjaamiseksi ehdotetaan uutta<br />
seurantamenetelmää ”liiallisten epätasapainojen”<br />
tunnistamiseksi ja tarvittaviin korjaustoimiin<br />
ryhtymiseksi.<br />
Uudet säännöt koskevat kaikkia jäsenmaita,<br />
mutta ensi vaiheessa uusia sanktioita esitetään<br />
vain euromaille. Euromaiden osalta koordinaation<br />
tarve on suurempi ja lisäksi Lissabonin sopimus<br />
mahdollistaa euromaiden osalta sanktiot,<br />
joita muihin jäsenmaihin ei voida soveltaa.<br />
Hyvät ystävät,<br />
Talouden kriisinhallintavaihe on päättymässä,<br />
vaikka ei vielä ole kokonaan ohi. Kriisi on<br />
kuitenkin kirkastanut sen, että yhdentyneellä<br />
talousalueella tarvitaan yhteen sovitettua talouspolitiikkaa.<br />
Samalla on syntynyt poliittinen valmius<br />
muuttaa pelisääntöjä. Lähiaikoina sanat pitää<br />
muuttaa teoiksi ja päättää se, millaisen muodon<br />
tiiviimmin yhteen sovitettu talouspolitiikka<br />
tulee saamaan.<br />
Komission ehdotukset ovat toteutuessaan<br />
aito laadullinen muutos eurooppalaisessa<br />
talouspoliittisessa päätöksenteossa. Ne eivät<br />
merkitse euroalueen muuttumista yhdeksi<br />
julkiseksi taloudeksi, jolla on yksi finanssipolitiikka<br />
tai laajemmin yksi talouspolitiikka. Sen<br />
sijaan niiden myötä sellaisista asioista, joissa yhden<br />
maan ratkaisuilla on merkittävä vaikutus<br />
muihin jäsenmaihin, päätetään aiempaa enemmän<br />
yhdessä. Lisäksi halutaan varmistaa, että<br />
yhteisesti tehtyjä päätöksiä myös noudatetaan.<br />
Tämä ei liene kenenkään mielestä kohtuuton<br />
vaatimus.<br />
Nämä askeleet johtavat talousliiton merkittävään<br />
vahvistamiseen, mikä onkin oikein ja<br />
välttämätöntä, koska rahaliitto ei pitkän päälle<br />
voi toimia kunnolla ilman sen rinnalla kehittyvää<br />
ja vahvistuvaa talousliittoa.<br />
Tältä osin kyse ei olekaan pelkästään budjettibyrokraattien<br />
teknisestä sääntö- ja sanktionikkaroinnista,<br />
vaan koko eurooppalaisen<br />
taloudellisen ja myös poliittisen yhteistyön<br />
arkkitehtuurin vahvistamisesta.<br />
66 Rehn: Maailmantalouden murros ja yhteinen eurooppalainen talouspolitiikka 67
Maanpuolustus-Juoksu Berliinissä<br />
Maanpuolustus-juoksukerhon toimintavuosi<br />
oli antoisa. Aloitimme yhteislenkit kevätauringon<br />
sulatellessa juoksuväyliä ja jatkoimme<br />
niitä suunnilleen kerran kuukaudessa. Kauden<br />
viimeinen yhteislenkki juostiin Suomusjärven<br />
Kettulassa MTK:n päälakimiehen Risto Airikkalan<br />
isännyydessä. Savusauna oli lämpimänä ja<br />
vahvan huhun mukaan sienipiirakan ainekset<br />
olivat edellisviikonlopun satoa, jolloin ylipäällikkö<br />
oli käynyt alueella sieniretkellä. Lämmin<br />
kiitos Ristolle ja lukuisille muille isännille kesän<br />
aikaisesta myötämielisestä suhtautumisesta<br />
ja erinomaisista järjestelyistä.<br />
Kausi huipentui monen kohdalla Berliinin<br />
maratonilla syyskuun lopussa. Parikymmentä<br />
klubilaista oli asettanut kauden päätavoitteekseen<br />
osallistumisen tuolle yhdelle suurimmista<br />
ja parhaiten järjestetyistä kaupunkimaratoneista.<br />
Sateinen ja koleahko sää ei lannistanut<br />
joukkoamme, joka pikapalautteen perusteella<br />
oli todella tyytyväinen suoritukseensa. Nopein<br />
MP-juoksija oli Jouni Backman, joka<br />
päätyi lähes hakulismaiseen aikaan 3.33.48.<br />
Juoksua edeltävänä iltana meillä oli mahdollisuus<br />
tankata kunnon pasta-ateria suurlähettiläs<br />
Harry Heleniuksen residenssissä ja heti<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
juoksun jälkeen pehmentää kipeytyneitä lihaksia<br />
suurlähetystön saunassa. Kerran vielä kaikkien<br />
meidän kiitokset suurlähetystön väelle<br />
vieraanvaraisuudesta.<br />
Viileä ja sateinen juoksupäivän aamu sai<br />
monet pohtimaan oikeaa pukeutumista. Aprikointi<br />
oikeanmittaisten hihojen ja lahkeiden<br />
suhteen sai puolustusministeri Jyri Häkämiehenkin<br />
toteamaan, että ”kyllä NATO-kysymyksestä<br />
päättäminen on helppoa tähän<br />
verrattuna!” Shortsiasuun päätynyt ministeri<br />
juoksi ennätyksensä ja oli muutenkin tyytyväinen<br />
matkaan.<br />
MP-juoksuklubin lenkeillä on vuoden mittaan<br />
käynyt yli yhdeksänkymmentä juoksijaa.<br />
Vauhdilla ei ole väliä, innostus riittää. Osa<br />
meistä ei ole koskaan vielä juossut täysimittaista<br />
maratonia, jollekin on tänäkin vuonna tullut<br />
16 lisää!<br />
Tervetuloa rohkeasti mukaan uudetkin<br />
juoksijat. Kevään koittaessa jatkamme taas yhteisiä<br />
tapaamisia, siihen asti sitkeyttä rospuuttokaudelle!<br />
Eversti Jyrki Heinonen MPK 157<br />
Viestintäjohtaja Timo Anttila MPK 177<br />
Maanpuolustushenkinen<br />
kulttuuri&tiede –jaosto<br />
Valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla 190.<br />
virisi innostus perustaa uusi kulttuuri&tiede<br />
-jaosto Maanpuolustuskurssiyhdistyksen piiriin.<br />
Jaoston päämääränä on edistää maanpuolustushengessä<br />
vahvaa henkistä hyvinvointia, jonka<br />
kulmakivinä ovat mm. kulttuuri ja tiede. Jaoston<br />
toiminnan tarkoituksena on myös edistää<br />
maanpuolustuskurssin käyneiden keskuudessa<br />
suomalaisen kulttuurin ja tieteen tietämystä ja<br />
arvostusta.<br />
Jaosto toteuttaa tarkoitustaan mm.<br />
• Perehtymällä suomalaisiin kulttuurin ja<br />
tieteen tekijöihin.<br />
• Tekemällä keskuudessaan tunnetuksi suomalaisten<br />
yliopistojen ja korkeakoulujen<br />
toimintaa.<br />
• Tekemällä keskuudessaan tunnetuksi suomalaisia<br />
tiede- ja kulttuuritoimijoita.<br />
• Tekemällä keskuudessaan tunnetuksi suomalaista<br />
kulttuuria, tiedettä ja innovaatioita.<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
Tarjolla tulee olemaan mielenkiintoisia teemavierailuja<br />
ja ekskursioita kulttuurin ja tieteen<br />
organisaatioihin ja laitoksiin sekä iltoja mielenkiintoisten<br />
ja samanhenkisten ihmisten<br />
parissa.<br />
Jaoston toiminnan aloitustilaisuus on tammi-helmikuun<br />
vaiheessa. Tilaisuuden aika,<br />
paikka ja ohjelma toimitetaan oheiselle postituslistalle<br />
ilmoittautuville. Jaoston toimintaan<br />
ja sen kehittämiseen tarvitaan mukaan lisää<br />
aktiivisia ja asiasta kiinnostuneita maanpuolustuskurssilaisia.<br />
Ilmoittaudu postituslistalle mpkultti@gmail.com,<br />
saat lisätietoja jaoston toiminnasta ja tapahtumista.<br />
Tervetuloa mukaan!<br />
Salla Luomanmäki<br />
190. MPK<br />
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYS RY:N 50-VUOTISJUHLA 19. 5. 2011<br />
”Maanpuolustuskurssit 50 vuotta”<br />
<strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong> perustettiin heti<br />
ensimmäisen Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin<br />
jälkeen vuonna 1961. Kurssit perustettiin<br />
sotien kokemusten perusteella. Suomen<br />
hallitus päätti perustaa kurssijärjestelmän, jonka<br />
tehtävänä olisi ylimpien päätöksentekijöiden<br />
kouluttaminen isänmaamme kriisivalmiuteen.<br />
Elinkeinoelämän rooli ja osallistuminen on ollut<br />
alusta saakka merkittävä.<br />
Alusta saakka kurssien yksi keskeinen tehtävä<br />
on ollut osallistujien välisen yhteistyön ylläpitäminen<br />
ja kehittäminen. Tätä tehtävää <strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong><br />
on vaalinut. Yhdistys<br />
kokoaa yhä tänään ylimmät päättäjät pohtimaan<br />
kansakuntamme valmiutta ja sen kehittämistä.<br />
Kurssitoiminta on kehittynyt vastaamaan<br />
muuttuvan yhteiskuntamme tarpeita. Kurssin<br />
on käynyt jo pian 8000 suomalaista ylintä vaikuttajaa.<br />
<strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong> ry viettää<br />
50-vuotisjuhliaan 19. 5. 2011. Päiväjuhla<br />
pidetään Finlandia-talossa 19. 5. 2011 klo<br />
13:00 – 15:00. Juhlaa ennen ja sen jälkeen on<br />
mahdollisuus tutustua yhdistyksen ja maanpuolustuskurssitoiminnan<br />
yhteiseen historianäyttelyyn<br />
Finlandia-talossa.<br />
Juhlaa edeltää kaksi jäsenkunnalle suunnattua<br />
seminaaria Helsingin yliopiston tiloissa.<br />
Seminaarit pidetään 17.3. ja 14.4.2011.<br />
50-vuotisjuhlan ja seminaarien suurimmat<br />
tukijat ovat Keskinäinen Eläkevakuutusyhdistys<br />
Ilmarinen, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö<br />
Varma, Liikesivistysrahaston apuraha,<br />
Metsäliitto-konserni, Sanoma-konserni, SOKyhtymä<br />
ja Valio Oy.<br />
Juhlista tulee jäsenkunnalle erillinen kutsu.<br />
Juhlista informoidaan myös seuraavassa Maanpuolustus-lehdessä.<br />
Juhlatoimikunnan puolesta,<br />
Markku Löytönen, 175. MPK<br />
68<br />
69
Reetta Räty<br />
toimituspäällikkö, Helsingin Sanomat<br />
Ajoneuvoon nouse!<br />
ilannekuva kirkastui maanalaisessa<br />
T tunnelissa, jossain Hakaniemen torin<br />
alla. ”Näin tämä elämä minun kohdallani<br />
meni”, lausui kurssikaveri kuin ohimennen.<br />
Olimme kuunnelleet pelastuslaitoksen<br />
varautumissuunnitelmista, ihastelleet paloautoja,<br />
juoneet pullakahvit (taas), ja tietenkin<br />
pulisseet aina tilaisuuden tullen jostain ihan<br />
muusta: lapsista, remonteista, mitä järkeä asua<br />
Suomessa, miksi mies ei muista ekaluokkalaisen<br />
kitaratunteja.<br />
Tunnelissa emme enää olleet mikä tahansa<br />
valtakunnallinen maanpuolustuskurssiryhmä.<br />
Olimme Ryhmä, Kurssitovereita, MPK 194.<br />
Sillä tästähän maanpuolustuskurssissa on<br />
kysymys: lykätään viisikymmentä jonkinsortin<br />
johtajaa neljäksi viikoksi yhteen ja toivotaan parasta<br />
– itse asiassa tiedetään jo etukäteen, että<br />
hyvä tulee. Konsepti nimittäin toimii.<br />
70<br />
Maanpuolustuskurssien kuulumisia Maanpuolustuskurssien kuulumisia<br />
odankäynti teknistyy ja turvallisuuskäsite<br />
Slaajenee, mutta maanpuolustuskurssille<br />
kutsutut nojaavat perinteisiin aseisiin. Esittelykierros<br />
kurssin aluksi kertoo, että koolla on<br />
yhtenäinen jengi: harrastuksina metsästystä,<br />
metsästystä, lenkkeilyä, mökkejä, kirjallisuutta,<br />
metsästystä ja ai niin, autojakin voi keräillä.<br />
Meitä on 47, ennätykselliset 18 naista.<br />
Omassa kodissani lapset ja mies nauravat,<br />
kun kurssi alkaa ja kiirehdin Säätytalolle kuulemaan<br />
Puheloisen puhetta. Äiti lähtee sotaan,<br />
mitähän siitäkin tulee. Äiti kun on profiloitunut<br />
rauhanmarssijana, ja tainnut lausua jonkin<br />
kriittisen sanan armeijan mielekkyydestä ja<br />
hornettien hinnoista.<br />
Mutta hyvä siitä tulee.<br />
Taitavat olla Villa Upinniemen juhlia seuranneet<br />
aamuyön tunnit, kun keskustelu saavuttaa<br />
tämän syvällisyyden tason: Muuttiko<br />
tämä kurssi sinua?<br />
Ei mennä yksityiskohtiin siitä illasta. Kerrataan<br />
mieluummin muutama tähtihetki, ja<br />
ennen kaikkea: pysytään aikataulussa. Nollakahdeksannollanolla,<br />
jokainen numero on<br />
merkitsevä!<br />
nko maanpuolustuskurssi tehokasta pro-<br />
Opagandaa? Kai se on, mutta samalla tavalla myönteiseen<br />
sävyyn mikä tahansa instanssi kertoo itsestään<br />
ja tarpeellisuudestaan. Toimittajana ei<br />
ole mitenkään kiusallista tai poikkeuksellista<br />
kuunnella herroja kehumassa aseitaan, valittelemassa<br />
resurssipulaa tai vitsailemassa Ruotsin<br />
nössömeiningistä. Sekin on aika selvää, että<br />
kurssilaisten eteen järjestetään, jos ei parhaat,<br />
niin ainakin sanavalmiimmat ja esiintymiskykyisimmät<br />
tyypit.<br />
Ja hyvä luoja heitä riittää: mihin tahansa<br />
tunneliin, luokkaan, tilannekuvakeskukseen,<br />
puskaan, laivaan, metikkoon tai saarelmaan<br />
meidän kiidätetään, vastassa on hymyileviä,<br />
rohkeita, kohteliaita sotilaita/poliiseja/rajamiehiä,<br />
joita ei ujostuta. He vastaavat höperöihinkin<br />
kysymyksiin silmää räpäyttämättä.<br />
Näin lausuu viisas kurssikaveri, kun lampsimme<br />
Upinniemessä kohti majapaikkaamme:<br />
”Sanoma ei ole uskottava, jos siinä ei ole säröjä.”<br />
Näemmekö me – tai annetaanko meidän<br />
nähdä säröjä?<br />
Luulen, että näemme, huippuun hiotusta<br />
ohjelmasta huolimatta. Puhujien ja esiintyjien<br />
kirjo takaa, että näkökulmat sekoittuivat ja<br />
sanoma on ainakin melkein yhtä sekava kuin<br />
maailmakin.<br />
Ei täällä aina tiedä, mikä on hyvää, mikä pahaa,<br />
mikä terrorismin syy, mikä seuraus, mennäkö<br />
Natoon nyt, joskus vai ei ollenkaan.<br />
uosikkisanapari kurssilla: Powerpoint-kal-<br />
Svoja läpi kahlaava viranhaltija toisensa perään<br />
kutsui tätä nykyistä elämäämme sanoilla<br />
”rauhan aika”. Rauhan aika! Miten virkistävää,<br />
että retoriikassa tunnistetaan rauha. Itse asiassa<br />
vahvemmin kuin sota. Sitä sanaa nimittäin saa<br />
kurssilla odotella. On kriisi, viholliseen vaikuttaminen,<br />
väkivaltainen haltuunotto, valmiustilan<br />
nosto - mutta kovin harvoin sanotaan sota.<br />
Suosikkivierailukohde: Lennosto! No eikun<br />
Lammön saari. Sinnekin olivat rahdanneet<br />
muffinssit ja taisteluharjoituksen. Metsä savusi<br />
ja rytisi, oli kaunis syksyinen päivä, kaukana<br />
konttorin Martela-kalusteista ja loputtomasta<br />
kokouskierteestä. Olisiko yksi kurssin parhaista<br />
puolista se, että on pienen etäisyyden<br />
päässä omista rutiineistaan, tulee ajatelleeksi<br />
huoltovarmuutta, yhtenäiskulttuurin murtumista,<br />
rajavalvontayhteistyötä, syrjäytymisen<br />
yhteyttä radikalisoitumiseen ja Afganistanin<br />
heimosotia?<br />
Suosikkisyyttäjä kurssilla: Tietenkin suosikkisyyttäjä<br />
Raija Toiviainen ja kaikkien aikojen<br />
föönipelastus! Nykyaikaista kriisinhallintaa<br />
on se, että Torsti hommaa naistensaunaan riittävästi<br />
föönejä, ja Raija hoksaa, että paljonko<br />
iloa on fööneistä, jos niille ei ole tarpeeksi pistokkeita.<br />
71
ikähän meidän kurssia erityisesti kuvaa.<br />
MMillainen on Maneesikadulla kahvia<br />
hörppivä vuoden 2010 maanpuolustuskurssilainen?<br />
Kurssin johtaja Kim Jäämeri kertoo, keitä<br />
me olemme tilastojen pohjalta. 48,57-vuotiaita<br />
miehiä. Matrikkelista näkee, että olemme<br />
toimitusjohtajia ja päälliköitä. Niin sanotuissa<br />
vastuullisissa töissä - ja niitähän tehdään rauhan<br />
aikana lähinnä konttoreissa ja läppäri sylissä<br />
sängyssä.<br />
Mutta keitä me olemme oikeasti?<br />
Me pukeudumme pukuihin, jakkupukuihin,<br />
kaikkiin harmaan ja mustan eri sävyihin.<br />
Me olemme nopeita omaksumaan, teräviä kysymään,<br />
oppineet kyseenalaistamaan niin kohteliaasti,<br />
että kritiikkikin kuulostaa kehulta.<br />
Me osaamme minglata, kertoa aamujuttuja,<br />
pitää kiitospuheita, panna itsemme alttiiksi.<br />
Mutta mikä lie meidän maanpuolustustahtomme,<br />
kaikesta suopeasta puheesta huolimatta?<br />
Sillä me olemme myös hedonisteja, hemmoteltuja,<br />
maailmantuulissa sileiksi koulittuja.<br />
Meille sopii hyvin, että joku kertoo, missä nyt<br />
syödään, milloin kannattaa käydä vessassa,<br />
mitä päälle aamulla kasarmilla. Meitä naurattaa,<br />
kun saa kysyä, otetaanko käsilaukut mukaan<br />
poliisiasemalle, vaiko vasta YLE-vierailulle.<br />
Me emme hätkähdä, kun ovet edessämme<br />
avautuvat, saamme lentokonekyydin, parasta<br />
pöytään, fanfaareita poliisilaitoksen aulassa.<br />
Ehkä meitä kuitenkin parhaiten kuvaa se<br />
into ja ammattitaito, jolla heittäydymme soveltavan<br />
tehtävän pariin. Maailma on tulessa, ja<br />
niin on myös 194.MPK.<br />
Meille on luontevaa leikkiä, esiintyä, vitsailla<br />
– ja ennen kaikkea organisoitua. Nopeasti<br />
löytyvät ministerit, sihteerit, asiantuntijat<br />
ja esiintyjät. Jaetaan rooleja, heittäydytään<br />
leikkiin, otetaan tosissaan. Maanhiljaiset<br />
näyttävät kyntensä, me säklättäjät käymme<br />
muiden hermoille. Utvan kokousta puuhataan<br />
saunaan yön tunteina, oikeuskanslerilla palaa<br />
pinna sooloilijoiden kanssa, sisäministeri loikkaa<br />
persuihin. Pääministeri panee perheensä<br />
peliin, komentaja kuulostaa niin uskottavalta,<br />
että alkaa melkein pelottaa.<br />
Soveltavan tehtävän istunnoissa koen suurta<br />
ylpeyttä: Mitä jengiä! Isänmaa levätköön<br />
rauhassa, me hoidamme hommat, ainakin<br />
niin kauan kun hommat hoidetaan paperilla ja<br />
powerpointeilla.<br />
urssin aikana kirpeän lempeä syksy muut-<br />
Ktuu hyytävän kylmäksi. Suomessa alkaa<br />
poikkeuksellisen vilkas keskustelu asevelvollisuuden<br />
tulevaisuudesta. Operaatio Atalantaan<br />
haetaan rahaa ja osallistujia. Me istumme aamusta<br />
iltaan luokassa, kuuntelemme punnittuja<br />
puheenvuoroja, kurkistamme muuallekin<br />
kuin tunneleihin. Juomme kahvia, syömme<br />
muffinsseja, olemme ajoissa.<br />
Silitän Hornetia, ammun jollain aseella, seison<br />
panssarivaunussa, annan tuulen ryöpyttää<br />
kasvoja Porkkalanniemessä, syön hernekeittoa<br />
pakista, tanssin itseni uuvuksiin, nauraa hytkyn<br />
bussin perällä.<br />
Kannattaa olla pois töistä. Ja hukkua töihin<br />
iltaisin, perjantaisin ja kurssin jälkeen.<br />
Vien heränneet ajatukset, syttyneet langanpäät<br />
työpaikalle, illanistujaisiin ja osaksi loputonta<br />
muistojen ja elämysten varastoa. Retun<br />
inttijutut meidän töissä kyllä tiedetään.<br />
Ja tietenkin meitä kannattaa ohjastaa järjestämään<br />
juhlia. On niin hemmetin hauskaa,<br />
kun Kallen bändi soittaa, savusauna polttaa<br />
ihoa, Anssi lentää tai ehkä ui, Erkin ja Sannan<br />
biljardipeli ei lopu koskaan.<br />
aunein tilannekuva kaikista on se, kun he-<br />
Kräämme kasarmilla ruudullisista lakanoista.<br />
Torsti lampsii käytävää edestakaisin ja laulaa<br />
Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle<br />
kullalleni.<br />
On rauhan aika, ympärillä ihania naisia,<br />
aurinko nousee jostain meren takaa, kohta saa<br />
kahvia. Pihalla joukko nuoria miehiä pyrähtää<br />
juoksuun käskystä. He ovat niin nuoria, eivät<br />
ehkä viattomia kaikki, mutta nuoria. Heillä<br />
on koko elämä edessä. Voi kun se menisi hyvin,<br />
rauhassa.<br />
194. Maanpuolustuskurssi (III/10) 20. 9.–13. 10. 2010<br />
Eturivi vasemmalta:<br />
ylijohtaja Leena Tenhola, toimitusjohtaja Minna Kohmo, poliittinen sihteeri Elina Sojonen,<br />
vastaava päätoimittaja Mari Teinilä, yksikön päällikkö Tuula Svinhufvud, kansanedustaja<br />
Anna-Maja Henriksson, varatoimitusjohtaja Maisa Romanainen, toimitusjohtaja Mikael Aro,<br />
toimitusjohtaja Hannu Leminen, toimituspäällikkö Reetta Räty, kansanedustaja Sanna Perkiö,<br />
professori Heli Ruokamo<br />
Keskirivi vasemmalta:<br />
johtaja Anssi Komulainen, johtaja Taru Laurikainen, vararehtori Hannu Rantanen, toimitusjohtaja<br />
Hannu Leinonen, vastaava tuottaja Jussi Eronen, apulaisbudjettipäällikkö Markus Sovala,<br />
toimitusjohtaja Erkka Valkila, osastopäällikkö Kimmo Virolainen, toimialajohtaja Ole Salvén,<br />
varadekaani, professori Timo Saarinen, toimitusjohtaja Timo Leppä, toimitusjohtaja Juha Marjosola,<br />
konsernijohtaja Heikki Vienola, puhemiehen erityisavustaja Tiina Kivisaari, johtaja Hille Korhonen,<br />
2. varapuheenjohtaja Auli Kangasmäki, hallitusneuvos, toimistopäällikkö Katarina Petrell,<br />
valtionsyyttäjä, yksikön päällikkö Raija Toiviainen, yksikön päällikkö Anna Wickström-Noejgaard,<br />
hallitusneuvos Katriina Laitinen<br />
Takarivi vasemmalta:<br />
kansanedustaja Kalle Jokinen, eversti Rauno Lankila, toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka, osastopäällikkö<br />
Jarmo Littunen, puheenjohtaja Riku Aalto, hallituksen puheenjohtaja Erkki Helaniemi,<br />
pääjohtaja Kari Wihlman, johtaja Jari Rosendal, osastopäällikkö Leo Suomaa, toimitusjohtaja<br />
Pekka Blomberg, talousjohtaja Jukka Aalto, konsernijohtaja Janne Timonen,<br />
päivittäistavarakaupan johtaja Jukka Ojapelto, eversti Heikki Välivehmas<br />
72 73
194. Maanpuolustuskurssin luottamusjohto<br />
Oltermanni, toimitusjohtaja Mikael Aro,<br />
emäntä, varatoimitusjohtaja Maisa Romanainen,<br />
isäntä, toimitusjohtaja Hannu Leminen.<br />
Maanpuolustuskurssien<br />
johtaja vaihtuu<br />
Eversti Kim Jäämeri on määrätty Satakunnan<br />
Lennoston komentajaksi 1.1.2011 lukien.<br />
Eversti Jäämeri aloitti Maanpuolustuskurssien<br />
johtajana 1. 7. 2007. Tätä ennen hän oli<br />
toiminut mm. Hävittäjälentolaivue 21:n komentajana<br />
1999–2001, EU:n sotilaskomitean<br />
puheenjohtajan 1. sotilasavustajana Brysselissä<br />
2001–2004, Pääesikunnan operatiivisella osastolla<br />
ilmapuolustussektorin johtajana 2004–<br />
2006 sekä apulaisosastopäällikkönä 2006 ja<br />
ilmavoimien komentajan edustajana Pääesikunnassa<br />
keväällä 2007. Hänet ylennettiin<br />
everstiksi 6.12.2006.<br />
Maanpuolustus-lehti kiittää eversti Jäämerta<br />
yhdistyksen ja koko lukijakunnan puolesta<br />
tuesta ja yhteistyöstä. Toivotamme hänelle menestystä<br />
tulevassa tehtävässä.<br />
Hänen seuraajakseen tulee eversti Kim Mattsson.<br />
Eversti Mattsson toimii tällä hetkellä Utin<br />
Jääkärirykmentin komentajana. Vuosina<br />
2007 – 2008 hän työskenteli erityistehtävissä<br />
74<br />
Maanpuolustuskurssien kuulumisia Maanpuolustuskurssien kuulumisia<br />
Tuleva toiminta<br />
kevät 2011<br />
Valtakunnallinen kurssitoiminta<br />
196. Maanpuolustuskurssi 24. 1.– 16. 2. 2011<br />
197. Maanpuolustuskurssi 7.– 30. 3. 2011<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen<br />
toiminta<br />
Maanpuolustuskurssit 50-vuotta -seminaari I<br />
Helsingin yliopistolla 17. 3. 2011<br />
Maanpuolustus -lehti ilmestyy maaliskuussa<br />
Eversti<br />
Kim Mattsson<br />
Eversti<br />
Kim Jäämeri<br />
Pääesikunnan suunnitteluosastolla. Sitä ennen<br />
hän opiskeli Harvardin yliopistossa vuoden.<br />
Vuosina 2000 – 2006 hän toimi Tasavallan<br />
Presidentin adjutanttina. Hänet ylennettiin<br />
everstiksi 6. 12. 2007.<br />
Toivotamme eversti Mattssonin tervetulleeksi<br />
Maanpuolustuskurssien johtajaksi.<br />
Maanpuolustuksen 38. Erikoiskurssi<br />
25.– 28. 10. 2010<br />
Maanpuolustuksen 38. Erikoiskurssi järjestettiin kaupunkien ja kuntien johtajille.<br />
Kunnanjohtaja Kari Ahokas Kempeleen kunta; kunnanjohtaja Kimmo Behm Nurmijärven kunta;<br />
kaupunginjohtaja Kaarina Daavittila Pudasjärven kaupunki; kaupunginjohtaja Timo Halonen Kuusamon<br />
kaupunki; kunnanjohtaja Pekka Harju Janakkalan kunta; kaupunginjohtaja Petri Härkönen<br />
Keravan kaupunki; kaupunginjohtaja Antti Isotalus Kokkolan kaupunki; kunnanjohtaja Kimmo Jarva<br />
Vihdin kunta; kunnanjohtaja Hannu Joensivu Tuusulan kunta; kaupunginjohtaja Simo Juva Lohjan<br />
kaupunki; kunnanjohtaja Esko Kairesalo Mäntsälän kunta; kaupunginjohtaja Olavi Kaleva Loviisan<br />
kaupunki; kunnanjohtaja Petri Kauppinen Sotkamon kunta; kaupunginjohtaja Hannu Komonen<br />
Heinolan kaupunki; kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen Järvenpään kaupunki; kaupunginjohtaja<br />
Raimo Lahti Hyvinkään kaupunki; kaupunginjohtaja Janne Laine Savonlinnan kaupunki; kaupunginjohtaja<br />
Paavo Latva-Rasku Lapuan kaupunki; kunnanjohtaja Tommi Lepojärvi Keminmaan kunta;<br />
kaupunginjohtaja Pertti Lintunen Imatran kaupunki; apulaiskaupunginjohtaja Martti Lipponen<br />
Vantaan kaupunki; kaupunginjohtaja Timo Louna Keuruun kaupunki; kaupunginjohtaja Juha Majalahti<br />
Karkkilan kaupunki; kaupunginjohtaja Harri Mattila Kauhavan kaupunki; kaupunginjohtaja Tapani<br />
Mattila Nokian kaupunki; kaupunginjohtaja Arno Miettinen Rauman kaupunki; kaupunginjohtaja<br />
Hannu Muhonen Haminan kaupunki; kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta Lahden kaupunki;<br />
kunnan johtaja Teijo Mäenpää Säkylän kunta; johtaja Jukka Mäkelä Espoo; kaupunginjohtaja Jouko<br />
Mäkinen Hangon kaupunki; kunnanjohtaja Tytti Määttä Vaalan kunta; kunnanjohtaja Juri Nieminen<br />
Asikkalan kunta; kaupunginjohtaja Petteri Paronen Kuopion kaupunki; kunnanjohtaja Viljo Pesonen<br />
Sodankylän kunta; kunnanjohtaja Martti Pura Hattulan kunta; kunnanjohtaja Päivi Rahkonen Hollolan<br />
kunta; kaupunginjohtaja Antti Rantakokko Salon kaupunki; kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki<br />
Seinäjoen kaupunki; hallintojohtaja Eila Ratasvuori Helsingin kaupunki; kaupunginjohtaja Ossi<br />
Repo Kemin kaupunki; kunnanjohtaja Mika Riipi Posion kunta; kaupunginjohtaja Paavo Salli<br />
Sastamalan kaupunki; talousarviopäällikkö Tuula Saxholm Helsingin kaupunki; kunnanjohtaja Mika<br />
Simoska Tervolan kunta; kunnanjohtaja Pauli Syyrakki Nastolan kunta; kunnanjohtaja Reijo<br />
Timperi Inarin kunta; kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula Porvoon kaupunki; kaupunginjohtaja<br />
Tapani Venho Forssan kaupunki; kaupunginjohtaja Aki Viitasaari Akaan kaupunki.<br />
75
Kokoontumisia<br />
Kesä- ja syyskauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja -kokoukset,<br />
jotka on pidetty 4. 11. mennessä. Toimitus on päättänyt, että tapaamisista julkaistaan<br />
vain ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä<br />
kertomusta. Enimmäispituus on noin 1700 merkkiä..<br />
”100 kurssin traditio”: 94. Maanpuolustuskurssin<br />
edustajat osallistuivat 194. Maanpuolustuskurssin<br />
avajaisiin 20. 9. Säätytalossa.<br />
”50 kurssin traditio”: 144. Maanpuolustuskurssin<br />
edustajat seurasivat ”kummikurssina”<br />
opetusta 12. 10. Kruununhaan Maneesissa.<br />
62. Maanpuolustuskurssin syystapaaminen<br />
Kappelissa 14. 10.<br />
Seitsemän veljeä ja emäntä tarkastelivat<br />
Risto Siilasmaan työryhmän raporttia. Ansiokasta<br />
on selkeä kuvaus siitä, miten ylivoimainen<br />
suomalainen yleiseen asevelvollisuuteen ja<br />
laajaan reserviin perustuva kansanarmeijamme<br />
on ammattiarmeijaan verrattuna. Asevelvollisuusikäisten<br />
miesten enemmistö on valmis<br />
ruotuväkeen, kunhan velvollisuus on yleinen,<br />
motivoiva ja tärkeä maanpuolustuksen kannalta.<br />
Arveluttavaa MPK 62:n mielestä on ajatus<br />
4 kuukauden ”tynkäpalveluksesta”. Se rikkoisi<br />
nykyisen toimivan 6/12 kuukauden järjestelmän,<br />
jossa upseerikokelaat ja aliupseerit kouluttavat<br />
itselleen uuden saapumiserän. Tästä<br />
muodostuu sodanajan joukko-osasto. ”Tynkä”<br />
aukaisisi paraatioven, ja valikoiva ja vapaaehtoinen<br />
maanpuolustus marssisi sisään. Tämä johtaisi<br />
ammattiarmeijaan, joka jo 60 000 sotilaan<br />
vahvuisena olisi 4 mrd. euroa 350 000 sotilaan<br />
reserviläisarmeijaa kalliimpi, eikä tosi paikan<br />
tullen riittäisi. Ei siis heitetä lasta pesuveden<br />
mukana pois.<br />
Tali-Ihantalan torjuntavoitto kesällä 1944<br />
perustui reserviläisarmeijamme maanpuolustustahtoon,<br />
laatuun ja sisuun. Puna-armeijan<br />
parhaat valiojoukot pysäytettiin ainoan ja<br />
viimeisen kerran täällä, Vuosalmessa, Viipurinlahdella<br />
ja Laatokan sekä Ilomantsin alueilla.<br />
Suomella oli 1944 välirauhanjälkeen yli<br />
550 000 miestä aseissa. Heidät kotiutettiin<br />
loppusyksyllä 1944. Päämajan salaisessa ohjauksessa<br />
hajasijoitettiin aseita ja ammuksia 34<br />
pataljoonaa ja 35 000 miestä käsittävälle sissiarmeijalle<br />
eri sotilaspiireissä, kaiken varalta.<br />
Kurssien kokoontumisia Kurssien kokoontumisia<br />
Mäntsälässä 1944 asekätkentään osallistuneiden<br />
9 miehen muistokiven paljastustilaisuudessa<br />
18. 10. 2009 jaetussa mitalissa lukee:<br />
”Sinun puolestas elää ja kuolla”. Mitalin aiheen<br />
piirsi vankilassa Päämajan ye-eversti Valo Nihtilä,<br />
joka sai 5 vuoden kuritushuonetuomion<br />
taannehtivan lain nojalla. Hänet ja 6 vuodeksi<br />
tuomittu everstiluutnantti Usko Haahti erotettiin<br />
armeijasta. Heitä kiellettiin käyttämästä<br />
sotilaspukua. Päämajamestari Aksel Airo istui<br />
tutkintavankeudessa 2 vuotta 8 kuukautta.<br />
Mäntsälän miehet saivat 98 kiväärin ja konepistoolin<br />
sekä 40 000 patruunan kätkemisestä<br />
2 tai 4 kuukauden tuomiot. Korpraali-isäni<br />
kätkössä oli 29 kivääriä. Hän kuoli tutkinnan<br />
aikana 1945. Kaikkiaan tuomittiin jutussa lähes<br />
1500 miestä.<br />
Asekätkennän paljastuminen maanlaajuiseksi<br />
hillitsi ”vaaran vuosina” 1945 – 48 kenraalieversti<br />
Zdanovin johtamaa valvontakomissiota<br />
ja muita voimia vaatimuksissaan. Se<br />
toimi pelotteena. Stalinin kerrotaan sanoneen,<br />
ettei hän halunnut ”siiliä” taskuunsa. Asekätkijöiden<br />
silloista ajattelua hallitsi harkinta. Vara<br />
on viisautta, ei vahingon enne! Maanpuolustustahtoakin<br />
oli tallella. Nyt 2010-luvulla taloudellisen<br />
integraation oloissa tärkeätä MPK<br />
62 mielestä on pitää taloudellinen päätösvalta<br />
omissa käsissä mahdollisimman laajalti.<br />
Teuvo Varjas<br />
74. Maanpuolustuskurssi kokoontui 14. 10.<br />
Ravintola Kappelissa ennen Helsingin yliopistolla<br />
järjestettyä <strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong><br />
ry:n syyskokousta.<br />
84. Maanpuolustuskurssi kokoontui vuosikokoukseen<br />
14. 10. oltermanni Juhani Kolehmaisen<br />
johdolla. Vierailimme Valtiontalouden<br />
tarkastusvirastossa, jossa saimme kurssiveli, ylijohtaja<br />
Vesa Jatkolan esittämänä katsauksen viraston<br />
tehtävistä ja valtiontalouden tilasta ja kehitysnäkymistä.<br />
Perusteellisen esitys synnytti<br />
vilkkaan keskustelun ja jätti paljon pohdittavaa<br />
hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudesta.<br />
Jatkoimme kokousta osallistuen yhdistyksen<br />
syykokoukseen Helsingin yliopiston juhlasalissa<br />
sekä vietimme miellyttävän muistelo- ja<br />
yhdessäolohetken suomalaisen ruoan kera ravintola<br />
Ainossa. Kurssi päätti jatkaa vuosittaisia<br />
tapaamisiaan sekä juhlistaa vuonna 2012<br />
kursin 30 -vuotistaivalta. Heikki Hult<br />
86. Maanpuolustuskurssi tutustui 22. 9. Oy<br />
Metsä-Botnia Ab:n toimintaan Tapiolassa.<br />
88. Maanpuolustuskurssin matka suuntautui<br />
15. 9. Mikkeliin<br />
89. Maanpuolustuskurssi kokoontui 2. 11.<br />
Vanhalla Raatihuoneella kurssisisar, apulaiskaupunginjohtaja<br />
Paula Kokkosen kutsumana.<br />
90. Maanpuolustuskurssin tapaaminen järjestettiin<br />
8. 9. Hämeenlinnassa.<br />
97. ja 98. Maanpuolustuskurssien 25-vuotistilaisuus<br />
järjestettiin 7. 9. Ravintola Krapihovissa<br />
Tuusulassa. Ennen päivällistä tutustuttiin<br />
Puolustusvoimien Kansainväliseen Keskukseen<br />
Hyrylässä.<br />
99. Maanpuolustuskurssi kokoontui 20. 9.<br />
Elinkeinoelämän keskusliitossa.<br />
101. ja 102. Maanpuolustuskurssien matka<br />
suuntautui 9.– 13. 9. Puolaan.<br />
Maanpuolustuskurssi 110 Geneven matkan<br />
2.– 5. syyskuuta oli valmistellut kurssiveli<br />
ja Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen<br />
Puolikuun Federaation emeritus pääsihteeri<br />
Markku Niskala yhdessä vaimonsa Anitan<br />
kanssa. Peräti 29 henkilöä (joista 14 puolisoa)<br />
osallistui erinomaisesti laadittuun ohjelmaan,<br />
johon kuului myös KUTA-kokous no. 34.<br />
Ensimmäinen kohde oli Euroopan hiukkastutkimuskeskus<br />
CERN, joka on maailman<br />
suurin fysiikan laboratorio. Suomi on ollut jäsenenä<br />
vuodesta 1991. Yleisesittelyn kurssille<br />
piti filosofian tohtori Martti Pimiä, joka kertoi<br />
vuosibudjetin olevan 850 Meur (Suomen<br />
osuus 1,5 %). Tuhannet suprajohtavat magneetit,<br />
ultratyhjiö ja maailmankaikkeuden kylmin<br />
ilmanala siivittävät valon nopeuden saavuttamista<br />
ja törmäyksen onnistumista 27 km:n<br />
tunnelissa. Tarvitaan 10 milj. törmäystä, jotta<br />
saadaan yksi tutkimuskelpoinen törmäys. Tavoitteena<br />
on selvittää aineen perusrakenteita,<br />
maailmankaikkeuden syntyä ja perustutkimuksen<br />
ohella sovellutuksia mm. lääketieteeseen.<br />
Esittelyn jälkeen siirryimme Globe of<br />
Science and Innovation- rakennukseen, joka<br />
on CERNin maamerkki. Puinen pallon muotoon<br />
tehty monumentaalinen rakennus on alun<br />
perin ollut Sveitsin paviljonkina Hannoverin<br />
maailmannäyttelyssä v. 2000.<br />
110. MPK CERN- tutkimuskeskuksessa<br />
Ohjelmamme jatkui Punaisen Ristin kansainvälisen<br />
Federaation tiloissa, jossa kurssiveli<br />
Markku Niskala toivotti meidät tervetulleiksi.<br />
Federaation työtä käsittelevän esittelyvideon<br />
jälkeen pääsihteeri Bekele Gelata kertoi<br />
IFRC:n strategiasta 2020: mitä tehdään, miten<br />
tehdään ja ketkä tekevät. Kansainvälinen Punainen<br />
Risti ja Punainen Puolikuu on puolueeton<br />
ja neutraali organisaatio, joka antaa suojaa<br />
ja apua katastrofien uhreille. Se on maailman<br />
suurin humanitaarinen verkosto, jonka työhön<br />
osallistuu kymmeniä miljoonia vapaaehtoisia.<br />
Bekele Gelatan mukaan köyhyyden lisäksi on<br />
tullut muita uhkakuvia. Ilmaston muutos, tulvat,<br />
tsunamit, maanjäristykset ja hirmumyrskyt.<br />
Pahimpia ovat tilanteet, joissa luonnonkatastrofi<br />
tapahtuu samaan aikaan aseellisen konfliktin<br />
kanssa. Tällöin Federaatiolta vaaditaan<br />
valmiuksia avun perille saamiseksi yhteistyössä<br />
PR:n kansainvälisen Komitean (ICRC):n kanssa,<br />
joka suojaa ja avustaa sotien ja konfliktien<br />
uhreja.<br />
Standing Commissionin sihteeristön päällikkö<br />
Helena Korhonen esitteli kansainvälisen<br />
76 77
Punaisen Ristin liikkeen koko rakenteen ja<br />
seuraavan kansainvälisen konferenssin valmisteluja.<br />
Kansainvälinen konferenssi on liikkeen<br />
ylin elin, joka kokoontuu joka neljäs vuosi hyväksymään<br />
mm. periaatteet ja linjaukset, joita<br />
liikkeessä noudatetaan. Valtiot ovat konferenssissa<br />
mukana ICRC:n IFRC:n ja kansallisten<br />
yhdistysten kanssa. Seuraavassa konferenssi v.<br />
2011 ovat esillä mm. humanitaarisen oikeuden<br />
kehittämisen haasteet ja terveyspalvelujen takaaminen<br />
erilaisissa konfliktitilanteissa. Tavoitteena<br />
on uudistaa ja luoda Punaisen Ristin<br />
ja valtioiden väliset puitesopimukset.<br />
Operaatioyksikön päällikkö Sari Nissi<br />
ICRC:stä esitteli Punaisen Ristin operatiivista<br />
toimintaa konfliktialueilla. Punainen Risti on<br />
luonut sodankäyntiin lait ja saavuttanut valtioiden<br />
kunnioituksen toimijana sodan melskeissä.<br />
Apua annetaan esimerkiksi Jemenissä, jossa on<br />
20 000 koditonta, jotka tarvitsevat päivittäin<br />
apua Punaiselta Ristiltä. ICRC tapaa vuosittain<br />
500 000 sotavankia.<br />
Hannele Häggman (Health Office) kertoi<br />
työstä delegaattien terveyden hyväksi luonnonkatastrofialueilla.<br />
Hänen vastuullaan on työntekijöiden<br />
terveystarkastukset ja ohjeistukset.<br />
Hän kertoi myös mielenkiintoisella tavalla kokemuksistaan<br />
mm. Haitin järistysalueilla.<br />
Käynti Punaisen Ristin loistavasti ja vaikuttavasti<br />
kootussa museossa täydensi kokemuksemme.<br />
Museo on Geneven suosituimpia.<br />
Seuraavaksi oli kohteenamme YK:n Euroopan<br />
päämaja. Suurlähettiläs Hannu Himanen<br />
kertoi Suomen pysyvä edustuston tehtävistä ja<br />
työstään Genevessä. Useimmat asiat liittyvät<br />
globaalisti maailman turvallisuuteen ja aseriisuntakysymyksiin,<br />
joita Genevessä YK:n<br />
päämajapaikkana hoidetaan suurella huolella<br />
ja intensiteetillä. Geneve on maailman humanitaarinen<br />
pääkaupunki. Siellä on 159 edustustoa,<br />
26 WTO-edustustoa ja 17 CD-edustustoa<br />
ja lähes 100 ns. ”ei hallitusten organisaatiota”<br />
(=NGO).<br />
Puheenvuoron käytti myös valtiotieteen.<br />
tohtori Antti Kaski, joka oli juuri saapunut<br />
Brysselistä uuteen asemapaikkaansa Geneven<br />
turvallisuuspoliittiseen keskukseen. Hän vastaa<br />
siviilihallinnon alaan kuuluvasta koulutuksesta<br />
ja opetuksesta konfliktialueilla. Ajankohtaisimmat<br />
asiat EU:ssa ovat Irak, Iranin<br />
ydinaseohjelma ja Afganistan.<br />
Viimeisenä matkapäivänämme kävimme<br />
Montreaux´ssa, jossa laskimme kukkalaitteen<br />
Marsalkka Mannerheimin muistomerkillä.<br />
Oltermannimme Raimo Tanttu oli jakanut<br />
matkan alussa meille luettavaksi Suomen marsalkka<br />
C.G. Mannerheimista laatimansa yhteenvedon,<br />
joka pohjautui lukuisiin marsalkasta<br />
tehtyihin muistelmiin. Se oli suurenmoinen<br />
tietopaketti matkan viimeistä retkipäivää ajatellen.<br />
Lopuksi teimme lyhyen vierailun myös<br />
Lausannen Olympiamuseoon, jossa koimme<br />
elämyksellisen hetken puiston taideteosten<br />
parissa, joukossa erityisesti itsenäisyytemme<br />
alkuaikojen suuren sankarin Paavo Nurmen<br />
patsas. Antero Leino<br />
111. ja 112. Maanpuolustuskurssien kurssitapaaminen<br />
järjestettiin 16. 9. Sotamuseolla.<br />
117. Maanpuolustuskurssin 20-vuotiskurssitapaamista<br />
Kirkniemen kartanossa Lohjan<br />
alueella 16. 9. isännöi Metsäliitto-konsernin<br />
pääjohtaja, vuorineuvos Kari Jordan. 20 kurssisisarta<br />
ja -veljeä 37:stä oli päässyt paikalle.<br />
Vahvaa historiaa ja maanpuolustustahtoa<br />
henkivässä Kirkniemen kartanossa pääjohtaja<br />
vakuutti meidät siitä, että Suomen metsäteollisuus<br />
on edelleen tulevaisuuden ala. Eversti<br />
Timo Kivinen Pääesikunnasta keskustelutti<br />
meitä puolustusvoimien ajankohtaisten asioiden,<br />
rauhanturvaamisen ja pohjoismaisen<br />
puolustusyhteistyön parissa. Oltermanni Eero<br />
Jussila ja kurssimme silloinen johtaja, kenraaliluutnantti<br />
Jussi Hautamäki muistelivat kurssiaikaa<br />
ja muita kurssimme ”saavutuksia”.<br />
Lyhyen reippailun jälkeen tutustuimme entisöityyn<br />
kartanorakennukseen ja kuulimme<br />
kartanon omistajien historiaa, mikä on paljolti<br />
marsalkkojen historiaa. Suomen marsalkka<br />
Mannerheimin osuus luonnollisesti korostui.<br />
Erityisen mieliin painuvan muistelon marsalkasta<br />
kertoi kurssiveli Esko Koskenvesa.<br />
Kartano on Metsäliiton oivallisessa hoidossa.<br />
Tilaisuus päättyi ilmapiiriin oivallisesti sopivaan<br />
päivälliseen ja yhteiseen kuulumisten<br />
vaihtoon.<br />
Kaksikymmentä vuotta yhteistä taivalta<br />
maanpuolustuksen merkeissä oli saanut kruunauksensa.<br />
Yhteinen taival ei kuitenkaan katkea.<br />
Merkittäköön alustavasti kunkin kalenteriin<br />
seuraava tapaamisemme torstai-iltapäiväksi<br />
15. 9. 2011. Hannu Luotola<br />
128. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen<br />
järjestettiin 16. 9. Riihimäellä. Tutustuminen<br />
Riihimäen varuskuntaan alkoi aamukahvilla<br />
sotilaskodissa. Sen jälkeen kuulimme<br />
varuskunnan ja erityisesti Viestirykmentin uusista<br />
tuulista, joista päällimmäisenä jäi mieleen<br />
kasvava panostus elektroniseen sodankäyntiin.<br />
Mieleen jäi myös haasteellinen tehtävä puolustusvoimille<br />
yhteisen järjestelmäarkkitehtuurin<br />
luomisesta. Tehtävä, jossa esimerkiksi julkishallinto<br />
on toistaiseksi epäonnistunut lähes<br />
täydellisesti.<br />
Ennen varuskunnan muonituskeskuksessa<br />
(entinen ruokala) nautittua maukasta lounasta<br />
pidettiin lyhyt, mutta ytimekäs kurssikokous,<br />
jossa sovittiin vuoden 2011 tapaamisesta Helsingissä.<br />
Maanpuolustuskurssien 50-vuotisjuhlien<br />
tilaisuuksista keväällä 2011 tiedotetaan<br />
erikseen.<br />
Kurssitapaamisemme 12 jäsenestä ainakin<br />
puolet tuntui olevan aktiivisia metsästäjiä.<br />
Tämä kävi ilmi viimeistään vierailulla entisessä<br />
Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy:ssä eli<br />
nykyisessä SAKO Oy:ssä. Maailman parhaat<br />
metsästyskiväärit ja -haulikot sekä niiden valmistusvaiheet<br />
kiinnostivat kurssilaisia niin,<br />
että seuraava kohteemme Metsästysmuseo ehti<br />
sulkea ovensa.<br />
Ennen varuskunnan upseerikerholla nautittua<br />
iltapalaa ehdimme vierailla vielä Riihimäen<br />
Lasimuseon upeassa 100-vuotisnäyttelyssä<br />
sekä Viestimuseossa, jossa erityisesti kaukopartiomiesten<br />
Kyynel-radio herätti ansaittua<br />
kiinnostusta.<br />
Iltapalaksi nautitun erinomaisen burgundinpadan<br />
höysteeksi käydyissä keskusteluissa<br />
painopistealueena olivat luonnollisesti sekä<br />
elektroninen että epäsymmetrinen sodankäynti<br />
eri muodoissaan.<br />
Kurssimme uusi pääsihteeri, Viestirykmentin<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
entinen komentaja Veli-Pekka Kuparinen suoriutui<br />
tulikasteestaan ja tapaamisjärjestelyistä<br />
erinomaisesti. Aurinkoinen syyspäiväkin kääntyi<br />
rankkasateeksi vasta kuljetuksemme suunnatessa<br />
upseerikerholta kohti Rautatieasemaa.<br />
Matti Rantanen<br />
130. Maanpuolustuskurssi<br />
Kurssimme perinteinen vuotuinen syyskuun<br />
toisen torstain retki suuntautui tällä kertaa<br />
Turkuun. Ensimmäisenä tutustumiskohteenamme<br />
oli Merivoimien Esikunta Pansiossa.<br />
Esikuntapäällikkö, lippueamiraali Veli-Jukka<br />
Pennala oli valmistellut tiiviin ja kattavan esityksen<br />
Merivoimien ajankohtaisista kuulumisista.<br />
Aloitimme tilaisuuden tutkimalla hetken<br />
reaaliaikaista meritilannekuvaa. Samalla saimme<br />
selvityksen siitä yhteistoiminnasta, jolla<br />
kyseinen tilannekuva saadaan aikaiseksi. Pennala<br />
kertoi, että kokonaistilanne Itämerellä on<br />
jonkin verran muuttunut ja Naton aktiivisuus<br />
on hivenen lisääntynyt.<br />
Merivoimien tehtävät noudattelevat puolustusvoimien<br />
tehtävien kolmijakoa ja selkeä<br />
painopiste on tällä hetkellä meriyhteyksien<br />
turvaamisessa, joka otetaan huomioon mm.<br />
aluskalustojen hankinnoissa. Merivoimien<br />
pääaseena tulevat olemaan miinat ja toisena<br />
ohjukset. Kiinteä ja liikkuva rannikkotykistö<br />
ajetaan alas sitä mukaa, kun kalusto vanhenee.<br />
Saimme myös tyhjentävän selvityksen aluskaluston<br />
vanhenemisesta ja uuden kaluston hankintalinjoista.<br />
Kansainvälisen toiminnan esittelyn aikana<br />
keskusteltiin runsaasti mahdollisesta Atalanta-operaatiosta<br />
Afrikan rannikolla. Se ainakin<br />
selvisi, että kyseessä ei todellakaan ole mikään<br />
merirosvojahti, vaan elintarvikekuljetusten<br />
suojaus painopisteen ollessa Adenin lahdella.<br />
Lopuksi käsittelimme vielä Saaristomeren alueella<br />
alkamaisillaan ollutta kansainvälistä harjoitusta<br />
NOCO-10, johon osallistui 13 maata<br />
ja useita kymmeniä aluksia ml. kaksi sukellusvenettä<br />
sekä kymmeniä ilma-aluksia.<br />
Esittelyn jälkeen nautimme Merivoimien<br />
tarjoaman lounaan. Onneksi perinteet ovat<br />
edelleen kunniassa ja listalla oli edelleen hernekeittoa<br />
ja pannukakkua. Aurinkoisessa säässä<br />
päätimme pitää ruokatunnilla kurssikokouksen<br />
ulkoilmassa ja otimme samalla virallisen<br />
retkikuvan, joka on oheisena. Kokouksen yksi-<br />
78 79
mielisenä päätöksenä tulee ensi vuoden käyntikohteena<br />
olemaan Utin–Kouvolan alue. Päivämäärä<br />
on tietysti perinteinen syyskuun toinen<br />
torstai eli 8. 9. 2011, joka kaikille kurssimme<br />
jäsenille tiedoksi.<br />
Seuraavaksi siirryimme Turkuun, jossa<br />
Turku 2011-säätiön viestintäpäällikkö Saara<br />
Malila kertoili ensi vuoden mielenkiintoisesta<br />
ohjelmasta Turun ollessa ko. vuotena Euroopan<br />
kulttuuripääkaupunki yhdessä Tallinnan<br />
kanssa. Säätiön vastuulla on kyseisen projektin<br />
hoitaminen. Tavoitteena on mm. että kulttuuri<br />
ja hyvinvointi yhdistetään tulevan vuotena. Tapahtumiin<br />
odotetaan 2 miljoonaa kävijää. Ohjelma<br />
oli monipuolinen ja joka päivälle oli jokin<br />
tapahtuma avajaisten ollessa 15.– 16. 1. 2011.<br />
Monet meistä olivat sitä mieltä, että ensi vuonna<br />
voisi olla syytä pistäytyä Turussa.<br />
Raisiossa olimme toimitusjohtaja Matti<br />
Rihkon vieraana hänen esitellessään Rasio<br />
Oy:n toimintaa. Käyntiin ei hygieniamääräyksistä<br />
johtuen sisältynyt tehdaskierrosta, mutta<br />
kuulimme syväluotaavan esityksen Rasio Oy<br />
tulevaisuuden näkymistä ja siinä sivussa saimme<br />
oppia ympäristötietoisuudesta. Rihko totesi,<br />
että vesi tulee olemaan lähitulevaisuudessa<br />
eräänä keskeisenä ongelmana maailmassa.<br />
”Tulevaisuudessa mielihyvä, helppous ja terveellisyys<br />
tulevat olemaan ihmisten ruokavalintojen<br />
perusteena. Raisio on edelläkävijä ekologiassa<br />
ottamalla ensimmäisenä maailmassa<br />
pakkauksiinsa hiilijalanjälki ja vesimerkinnät.”<br />
Esityksen lopuksi saimme tutustua tuotantovalikoimaan<br />
iltapalan muodossa ja lisäksi<br />
saimme mukaamme ”rautaisannoksen” uutta<br />
jogurttia.<br />
Kiitokset taas kerran mukavasta seurasta ja<br />
järjestäjille matkamme onnistumisesta!<br />
Esko Vaahtolammi<br />
132. Maanpuolustuskurssi tutustui 14. 10.<br />
Korkeimpaan oikeuteen kurssisisar, korkeimman<br />
oikeuden presidentin Pauliine Koskelon<br />
opastuksella. Tilaisuuden jälkeen siirryttiin<br />
<strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong> ry:n syyskokoukseen.<br />
135. Maanpuolustuskurssi Yhdysvalloissa<br />
Kurssimatkasta Yhdysvaltoihin 16. – 24. 10.<br />
rakentui maailmanlaajuiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan<br />
keskittyvä opintojakso kurssilaisille<br />
ja heidän aveceilleen. New Yorkin ja<br />
Washingtonin ohjelmiin sisältyi yhteensä kolmetoista<br />
alustusta, joita pitivät YK:n Suomen<br />
edustuston, YK:n rauhanturvaamisoperaatioosaston<br />
(DPKO), Kansainvälisen rauhaninstituutin<br />
(IPI), Yhdysvaltojen ulkoministeriön,<br />
Pentagonin ja Suomen Washingtonin suurlähetystön<br />
korkean tason edustajat. Totuttuun<br />
maanpuolustuskurssihenkeen jokaista alustusta<br />
seurasi vapaamuotoinen, innokas keskustelu.<br />
Ohjelma alkoi New Yorkissa YK:n Suomen<br />
edustustossa tutustumisella YK:n ajankohtaisiin<br />
kysymyksiin, Suomen rooliin sekä YK:n ja<br />
EU:n suhteisiin, joita esitteli YK-suurlähettiläs<br />
Jarmo Viinanen. Komentaja Mikko Santavuori<br />
selosti YK:n rauhanturvaamisoperaatioita ja<br />
vertasi niitä NATO/EU operaatioihin.<br />
YK:n remontin ja usean toimipisteen vuoksi<br />
tiukat turvatarkastukset tulivat tutuiksi jo<br />
New Yorkissa. Rauhanturvaamisoperaatioiden<br />
tilannetiedotuskeskuksessa (SitCen) Ian Sinclair<br />
selosti kriisialueiden jatkuvaa seurantaa ja<br />
raportointikäytäntöjä. Suurin osa seurattavista<br />
kriisipesäkkeistä sijoittuu Afrikkaan ja Kaukaasiaan.<br />
YK-päärakennuksen lounasravintolaan<br />
pääsimme turvatarkastuksen jälkeen takaovesta,<br />
alkamassa oli korealainen ruokaviikko.<br />
Lounaan jälkeen taas uusi turvatarkastus, tällä<br />
kertaa International Peace Instituutin tiloihin<br />
oppaanamme Johanna Karanko YK:n Suomen<br />
edustustosta.<br />
Instituutin tutkijat Francesco Mancini ja<br />
Venessa Wyeth esittivät muun muassa havainnollisin<br />
värikartoin, miten globaalit ongelmat<br />
kasautuvat maailmassa samoille, päiväntasaajan<br />
alueille. Lisäksi pohdittiin, miten rauhaan<br />
palauttaminen akuutin kriisin tai sotatilan<br />
jälkeen vaatisi paljon nykyistä enemmän huomiota.<br />
New Yorkin ohjelmapäivä päättyi<br />
YK-suurlähettilään Jarmo Viinasen ja Irmeli<br />
Viinasen vastaanottoon heidän residenssissään.<br />
Muina kutsuvieraina oli puolueiden nuorekasta<br />
eduskunta-avustajakaartia eli puolueiden ns.<br />
polegaattiryhmä Suomesta.<br />
Washington DC omalla ohjelmallaan odotti<br />
meitä junamatkan jälkeen, jonka aikana ryhmämme<br />
jäsen Matti Poutanen briiffasi meitä<br />
artikkeleilla Yhdysvaltojen ja Venäjän sotilaspoliittisista<br />
linjauksista ja toimista Suomen lähialueilla.<br />
Virallisen ohjelman minuuttiaikataulu<br />
Washingtonissa oli niin tiivis, että siitä<br />
ei olisi selvitty ilman omaa bussikuljetusta. Järjestelyryhmämme<br />
oli myös informoinut meitä<br />
virallisesta pukeutumiskoodista kaikkina ohjelmapäivinä,<br />
joka lisäsi uskottavuuttamme.<br />
US Department of State eli ulkoministeriö<br />
Potomac-joen varrella oli ensimmäinen<br />
kohde, tukenamme oli apulaissuurlähettiläs<br />
Anne Lammila. Yhdysvaltojen ulkoministeriön<br />
Venäjä–Aasia suhteiden tuntija Wayne<br />
Lindberg teki selkoa USA:n Venäjä-suhteista,<br />
ja keskusteli vapaamuotoisesti muun muassa<br />
näkemyksistään Putin – Medvedev valtataistelusta,<br />
Venäjän talouden rakenteesta ja modernisaatioprosessista,<br />
joka poikkeaa länsimaissa<br />
totutusta.<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
135. matkalaiset YK:n edustalla New Yorkissa<br />
135. kurssilaisia tervehti juliste<br />
Pentagonin seminaaritilassa<br />
Siirtyessämme Pentagoniin vaihtui tukihenkilöksemme<br />
puolustusasiamies, kommodori<br />
Jaakko Savisaari. Pentagonin päässä<br />
järjestelyistä vastasivat mm. eversti Dave<br />
Schroeder ja everstiluutnantti Todd Oja.<br />
80 81
Pentagon oli jo saatu korjattua 9/11 hyökkäyksen<br />
jäljiltä, mutta järkyttävän tapahtuman<br />
vaikutus näkyi edelleen turistikierroksen sisällössä,<br />
joka aloitti ohjelmamme (mm. rakennukseen<br />
perustettu kappeli ja ulkotiloihin<br />
istutettu puupuisto uhrien muistoksi). Pentagonin<br />
käytävien seiniltä saattoi valokuvakollaasien<br />
avulla tutustua Yhdysvaltojen perustuslain,<br />
puolustusvoimien ja sotien historiaan<br />
eri vuosikymmeninä, joskin oppaina toimivat<br />
kaksi kadettia pitivät ryhmän koko ajan sopivassa<br />
liikkeessä ja yhtenäisenä.<br />
Varsinainen seminaariohjelma käsitti viisi<br />
puolen tunnin alustusta ja keskustelua: Jim<br />
Townsend puhui Euroopan ja Nato-politiikasta<br />
yleisellä tasolla, eversti Espinas Venäjän<br />
ja Yhdysvaltojen uussuhteista, Paul Dodge<br />
Yhdysvaltojen ohjus- ja ydinasepuolustuksesta,<br />
Jim Stahlman ja Matt Duncan Afganistan/<br />
ISAF ja Pakistanin kysymyksistä sekä Yhdysvaltojen<br />
NATO- ja Eurooppa-politiikasta.<br />
Suomen maantieteellinen sijainti vaikutti<br />
siten, että monessa esityksessä käsiteltiin Venäjäsuhteita<br />
ja niiden normalisointia. Puolustusyhteistyöstä<br />
Yhdysvaltojen ja Venäjän<br />
välillä lienee kuitenkin ennenaikaista puhua,<br />
kysymys on ennemminkin koulutukseen ja<br />
motivointiin liittyvästä ajatustenvaihdosta.<br />
Kaikkien Pentagonin esitelmöitsijöiden status<br />
oli korkea (Deputy Assistant Secretary of<br />
Defence -tasoa).<br />
Asiapitoisen päivän päätteeksi vierailimme<br />
vielä Suomen Washingtonin suurlähetystössä,<br />
jossa suurlähettiläs Pekka Lintu raportoi<br />
Yhdysvaltojen tämän hetken poliittisesta tilanteesta<br />
kongressin ja senaatin vaalien alla,<br />
ja puolustusasiamies kommodori Jaakko Savisaari<br />
eritteli Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan<br />
ja talouden jännitteitä. Ylimääräinen<br />
ohjelmanumero eli ministeri Paula Lehtomäen<br />
ympäristöaiheinen englanninkielinen puhe<br />
kuultiin edustustiloissa, jonne suurlähettiläs<br />
Pekka Lintu ja rouva Laura Lintu olivat järjestäneet<br />
vastaanoton ministerin ja hänen seurueensa<br />
kunniaksi.<br />
Matka- ja ohjelmajärjestelyistä ja kontakteista<br />
vastasivat kurssilaiset Kirsti Lintonen,<br />
Matti Poutanen, Matti Villanen (ei mukana<br />
matkalla), ja matkan johtajana toimi jämäkästi<br />
Henrik Diesen. Kohdekaupunkien erinomaisista<br />
ohjelmajärjestelyistä kiitämme erityisesti<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
Mikko Santavuorta ja Jaakko Savisaarta, joiden<br />
ponnistelut matkamme hyväksi onnistuivat<br />
erinomaisesti.<br />
Liisa Uusitalo; kuvat Aimo Eloholma<br />
139. Maanpuolustuskurssi tapasi 6. 8. Hamina<br />
Tattoossa. Kurssitoverimme, maakuntajohtaja<br />
Tapio Välinoro kutsui meidät jo<br />
edellisen tapaamisemme yhteydessä Mikkelissä<br />
20-vuotisjuhliaan viettävään Hamina<br />
Tattooseen. Juhla-alueella nautitun lounaan<br />
jälkeen kävelimme Reserviupseerikoulun esikuntaan,<br />
jossa Kymenlaakson aluetoimiston<br />
päällikkö, everstiluutnantti Markku Hutka<br />
esitteli meille koulun tämänpäiväistä toimintaa.<br />
Vierailumme päätapahtuma oli näyttävä<br />
ja mukaansatempaava Marssishow, joka oli<br />
juhlavuoden kunniaksi viritetty erityisen vaikuttavaksi.<br />
Show ihastutti niin ensikertalaisia<br />
kuin useamminkin Tattoossa vierailleita. Illansuussa<br />
iloinen ja mukavaan retkeen hyvin<br />
tyytyväinen parikymmeninen ryhmämme<br />
palasi Helsinkiin. Lämmin kiitoksemme tapaamisen<br />
järjestelyistä ja vieraanvaraisuudesta<br />
Tapiolle ja Kymenlaakson Liitolle.<br />
Erja Takala<br />
140. Maanpuolustuskurssi vieraili 19. 10.<br />
Suomen Pankin Rahamuseossa.<br />
151. Maanpuolustuskurssi kokoontui 23. 9.<br />
opetus- ja kulttuuriministeriössä kurssisisar,<br />
valtiosihteeri Heljä Misukan emännyydessä.<br />
155. Maanpuolustuskurssin tapaaminen<br />
20. 9. järjestettiin Tampereella. Ohjelmassa oli<br />
muun muassa Satakunnan Lennoston esittely<br />
Pirkkalassa, kurssikokous ja Karita Mattilan<br />
konsertti Tampere-talolla.<br />
164. Maanpuolustuskurssin matka suuntautui<br />
17.–18. 9. Pohjois-Karjalaan.<br />
166. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen<br />
järjestettiin 4. 11. Kuopiossa. Isäntinä toimivat<br />
Karjalan Lennosto, Kuopion kaupunki<br />
ja Itä-Suomen yliopisto.<br />
168. Maanpuolustuskurssi kokoontui 12. 10.<br />
kurssiveli, puolustusministeri Jyri Häkämiehen<br />
kutsumana Kaartin Vartiotuvassa.<br />
171. Maanpuolustuskurssin tapaaminen<br />
järjestettiin 14. 9. Kaartin Vartiotuvassa.<br />
174. Maanpuolustuskurssin tapaaminen<br />
järjestettiin Tampereella 13. 9. Insta Oy:n toimitusjohtajan,<br />
Pertti Huuskon isännöimänä.<br />
Aloitimme ohjelmamme tutustumalla Finlaysonin<br />
perinteisessä tehdaskiinteistössä toimivaan<br />
Plevna-panimoravintolaan. Sieltä siirryimme aivan<br />
uskomattomaan Vakoilumuseoon, joka toi<br />
useat historian tapahtumat esiin aivan uudella<br />
tavalla. Insta Oy:llä saimme tutustua uusiin ja<br />
upeisiin tuotantotiloihin. Maistuvan päivällisen<br />
ohessa esittelimme vanhan perinteemme<br />
mukaisesti kunkin meistä ajankohtaisia kuulumisia.<br />
Lämmin kiitos mielenkiintoisesta<br />
tapaamisestamme niin isännälle kuin kaikille<br />
paikalla olleille kurssisisarille ja -veljille.<br />
Pertti Hyvärinen, MPK 174:n pääsihteeri<br />
178. Maanpuolustuskurssi vieraili 4. 11.<br />
Handelsbankenin Aluepääkonttorissa kurssiveli,<br />
toimitusjohtaja Henrik Carlstedtin kutsumana.<br />
180. Maanpuolustuskurssi tutustui 1. 10.<br />
Posiva Oy:öön Vuojoen kartanossa Eurajoella<br />
ja ONKALO:oon Olkiluodossa.<br />
181. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen<br />
oli lokakuussa Orionilla Espoossa. Kurssilaisemme,<br />
Orionin talous- ja hallintojohtaja<br />
Jari Karlson kertoi lääkemarkkinoista, joiden<br />
suuruus maailmanlaajuisesti on lähes tuhat<br />
miljardia dollaria. Pääsimme tuotantolaitoskierroksella<br />
näkemään tabletin- ja inhalaattoreiden<br />
valmistusta ja pakkaamista. Tutustumiskäynnin<br />
jälkeen kansliapäällikkö Kari<br />
Välimäki esitteli sosiaali- ja terveysministeriön<br />
juuri valmistuneen strategian. Se tavoittelee<br />
työssäoloaikojen pidennystä ja työllisten määrän<br />
kasvua. Alustuksen jälkeen oli paneelikeskustelu<br />
Nokian henkilöstöjohtajan Juha Äkräksen<br />
johdolla. Pihla Allos<br />
Maanpuolustuskurssi 182 valloitti Kiinan<br />
Lokakuun 2010 valloituksen johti kurssimme<br />
isäntä Juha Hakola yhdessä emäntämme<br />
Minna Laakkosen kanssa. Hyökymme vastaanotti<br />
kurssitoverimme, sotilasasiamies Tatu<br />
Juurti Paula-vaimonsa kera.<br />
Pekingin ja koko Kiinan historia, luvut ja<br />
nykytodellisuus ovat vaikuttavia. Valta Kiinassa<br />
on 78 miljoonan jäsenen kommunistisella<br />
puolueella. Vakaus on puolueen ensisijainen<br />
tavoite ja siihen se pyrkii ylläpitämällä kansalaisia<br />
vaurastuttavaa talouskasvua.<br />
Maa onkin kolmenkymmenen vuoden ajan<br />
kokenut huikean talouskasvun. Samalla myös<br />
ongelmat ovat kärjistyneet. Ympäristön tuhoutuminen<br />
ja tuloerojen kasvu, työttömyys, koulutus,<br />
terveydenhoito ja tulevaisuudessa myös<br />
väestön ikääntyminen kärjistyvät. Kiina on jo<br />
ohittanut Yhdysvallat energiankäytössä ja Japanin<br />
talouden koossa. Yhdysvallat jää kakkoseksi<br />
todennäköisesti selvästi ennen vuotta 2030.<br />
Kiinan ympäristössä ei liennytetä. Alueen<br />
suuret maat katsovat kyräillen toisiinsa ja<br />
ahneesti luonnonvaroihin. Erityisen mielenkiintoinen<br />
on se hetki, jolloin Kiina ei enää<br />
annakaan periksi Yhdysvalloille. Se hetki voi<br />
olla myös väkivaltainen. Väkirikasta Kiinaa<br />
kiinnostaa myös asumaton Siperia, mikä huolestuttanee<br />
omaa naapuriamme. Eikä vailla<br />
vaikutuksia liene Pohjois-Korean tuleva romahduskaan.<br />
Yritystoiminta Kiinassa vaatii sopeutumista<br />
vallitseviin olosuhteisiin. Hyvät suhteet hallintoon<br />
edistävät byrokratian kynnysten ylittämistä.<br />
Nokia on Kiinan markkinajohtaja ja<br />
suuri veronmaksaja. Pekingin tehdasalueella<br />
50 000 työntekijää suoltaa maailmalle 200 000<br />
kännykkää päivässä. Kyse on tietysti siitä, mitä<br />
työ maksaa. Yhden brittiläisen insinöörin hinnalla<br />
saa viisi kiinalaista. Toisaalta kiinalaisessa<br />
todellisuudessa on tilaa myös tuoteväärennöksille,<br />
jopa 30 prosentin markkinaosuuden<br />
verran.<br />
Vaikuttava oli myös matkamme. Kiinalaisen<br />
väenpaljouden koimme täpötäysissä junissa,<br />
Taivaallisen rauhan aukiolla ja Kielletyssä<br />
kaupungissa. Lounaat ja päivälliset pursuivat<br />
kulinaarisia nautintoja. Rohkeimmat saattoivat<br />
pistää suuhunsa myös oikein söpöjä skorpioneja.<br />
Älykkäiden sielujen upea yhteishenki, ohittamattomat<br />
elämykset ja puolisoidemme lämpimät<br />
hymyt loivat hienon kokonaisuuden. Harvoinpa<br />
kylmä kuohuviinikään on virkistänyt kuin<br />
Kiinan muurilla kohotettuamme yhteisen maljan<br />
maanpuolustuskursseille. Maanpuolustuskurssien<br />
pitkästä jatkumosta kurssitoverimme<br />
82 83
MPK 182:n matkalaiset<br />
yhteiskuvassa<br />
Kiinan muurilla<br />
Laura Kolbe tulee kertomaan myöhemmin hyvinkin<br />
seikkaperäisesti. Nyt Maanpuolustuskurssi<br />
182 valloitti Kiinan, seuraavaksi otamme<br />
Yhdysvallat.<br />
Nina Törnudd ja Juhapekka Ristola<br />
185. Maanpuolustuskurssi kokoontui Kuntien<br />
eläkevakuutuksen tiloissa 24. 9. Kevan toiminnan<br />
ja tilojen esittelyn jälkeen kurssi siirtyi<br />
meritse Kevan kurssikeskukseen Järsöhön<br />
Porkkalanniemelle.<br />
186. Maanpuolustuskurssi kokoontui Jyväskylässä<br />
21. 10. Aloitimme vierailun tutustumalla<br />
Kansaneläkelaitoksen paikallisiin tiloihin ja<br />
toimintoihin. Isäntänämme toimi kurssiveli<br />
Mikael Forss. Kattava ohjelma jatkui Puolustusvoimien<br />
Johtamisjärjestelmäkeskuksen<br />
johtajan, eversti Pertti Hyvärisen isännöimänä<br />
keskuksen tiloissa. Päätimme vierailun tutustumalla<br />
Ilmavoimien tiloihin Tikkakoskella,<br />
jossa eversti Petri Tolla apulaisineen päivitti<br />
tietomme ilmavoimista ja esitteli Kuljetuslentolaivueen<br />
käytännön toimintaa. Päällystökerhon<br />
tarjoamaan illalliseen olikin hyvä päättää<br />
vierailu. Torsti Astrén<br />
187. Maanpuolustuskurssi vieraili 29. 10.<br />
Loviisan ydinvoimalaitoksella.<br />
188. Maanpuolustuskurssi kokoontui 28. 10.<br />
eduskunnassa kurssin emännän, kansanedustaja<br />
Anne Kalmarin kutsumana.<br />
189. Maanpuolustuskurssin neljäs kurssitapaaminen<br />
toteutettiin kurssiveli Heikki<br />
Westerlundin isännöimänä CapMan-yhtiön<br />
toimitiloissa Helsingin ydinkeskustassa 30. 9.<br />
Ohjelmassa oli yhtiön esittämisen lisäksi myös<br />
ajatuksia pääomasijoittamisesta sekä kurssimme<br />
kansanedustajien mietteitä tulevien eduskuntavaalien<br />
haasteista. Yhteensä 20 kurssilaista<br />
osallistui tapaamiseen ja esitysten jälkeen<br />
virinneeseen vilkkaaseen keskusteluun.<br />
Anders Gardberg<br />
192. Maanpuolustuskurssi tutustui Helsingin<br />
edustalla merellisiin maisemiin Saastamoisen<br />
Timon isännöimänä 16. 9. Kuivasaaressa<br />
perehdyimme rannikkopuolustuksen historiaan<br />
ja osittain nykypäivään sekä vapaaehtoiseen<br />
maanpuolustustyöhön. Paluumatkalla jalkauduimme<br />
ja tutustuimme saaristoluontoon Vallisaaressa<br />
sekä pohdimme puolustushallinnon<br />
käytössä olevien saarien tulevaisuutta. Illan<br />
päätteeksi huolsimme itsemme iloisten muisteloiden<br />
säestämänä Suomenlinnan Upseerikerholla.<br />
Mukana oli yli 30 kurssiveljeä ja -siskoa.<br />
Petteri Tervonen<br />
Kymenlaaksolaisia kiinnosti<br />
Suomen itsenäisyys<br />
rofessori Martti Häikiö esitelmöi mielen-<br />
Pkiintoiseen tapaansa Kouvolan kaupungintalossa<br />
14. lokakuuta aiheenaan ’Suomen<br />
itsenäisyys kansainvälisessä vertailussa’. Kaupungintalon<br />
juhlasali täyttyi lähes täyteen asiasta<br />
kiinnostuneista isänmaan ystävistä.<br />
Ennen esitelmää laskettiin seppele Tarton<br />
rauhan 90 –vuotispäivän muistoksi Itsenäisyyden<br />
patsaalle Kymen Lukolla. Laskijoina olivat<br />
Vapaussodan ja Itsenäisyyden Perinneyhdistyksen<br />
Kymenlaakson osaston puheenjohtaja<br />
Hannu Hasu, Lottaperinneliiton edustaja<br />
Marjatta Nykänen ja Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys<br />
ry:n puheenjohtaja Kari Soininen.<br />
Kunniavartiossa olivat reservin ylivääpelit<br />
Timo Kitunen ja Ari Heikkilä. Tilaisuutta<br />
seurasi parisenkymmentä henkilöä. Seppeleen<br />
laskemisen jälkeen oli mahdollisuus osallistua<br />
kahvitukseen kaupungintalon lämpiössä, jossa<br />
kahvi irrotti vilkkaan puheen sorinan tuttujen<br />
tavatessa.<br />
Esitelmätilaisuuden musiikista vastasi lappeenrantalainen<br />
Rakuunasoittokunta johtajanaan<br />
musiikkikapteeni Petri Nordin. Perinteiseen<br />
tapaan Kari Soininen toivotti kuulijakunnan<br />
tervetulleeksi ja esitteli esitelmöitsijän. Professori<br />
Martti Häikiö joutui esityksensä jälkeen<br />
vastailemaan muutamiin kirvonneisiin kysymyksiin,<br />
joihin saatiin kysyjiä tyydyttävät vastaukset.<br />
Esitelmöitsijälle luovutettiin Kymen läänin<br />
Maanpuolustusyhdistyksen standaari, Kymen<br />
sotilasläänin Perinneyhdistyksen pronssinen<br />
plakaatti ja Pohjois-Kymen Kadettipiirin historiikki.<br />
Teksti ja kuvat Paavo Mikkonen<br />
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry:n<br />
puheenjohtaja Kari Soininen avusti professori<br />
Martti Häikiötä (oikealla) av-laitteiden<br />
virityksessä<br />
Yhdistykset toimivat<br />
Kunniavartiossa Timo Kitunen, seppeleen<br />
laskijoina Marjatta Nykänen, Hannu Hasu<br />
ja Kari Soininen (oikealla).<br />
Taustalla asiasta kiinnostuneita.<br />
Professori Martti Häikiö esitelmöi<br />
Kouvolan kaupungintalossa 14. 10. 2010<br />
84 85
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Wieniä maistelemassa<br />
oska kevääksi suunniteltu yhdistyksemme<br />
Kmatka valui konkreettisesti tuhkaan, päätimme<br />
sisuuntuneena tehdä uusintayrityksen,<br />
joka sitten toteutuikin lokakuun puolivälissä.<br />
Lähtijöitten määrä oli nyt valikoitunut 16:ksi.<br />
Matkamme alibina oli tutustuminen<br />
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö<br />
ETYJ:n toimintaan sen pääpaikalla Wienissä.<br />
Vaikka jokaisen lähtijän perustietoihin ennen<br />
matkaa toki kuuluikin yleisnäkemys Etyj:stä<br />
oli silti yllättävää, miten laaja-alainen on tuon<br />
järjestön työkenttä. Kuultuamme ranskalaisen<br />
puhehenkilö Virginie Coulloudon`in seikkaperäisen<br />
esityksen järjestön toiminnasta jäikin<br />
mieleen kysymys, onko inhimillisen toiminnan<br />
alueella juuri mitään missä Etyj ei ole mukana.<br />
Selvisi, että Etyj on ennen kaikkea arvoyhteisö.<br />
Kyllä vaaditaan foorumien edustajilta pitkää<br />
pinnaa ja lujaa ahteria kun 56:n osallistujamaan<br />
kesken tehtävien päätösten on oltava yksimielisiä.<br />
Istuntosali arvokkaan massiivisessa<br />
Hofburgin linnassa herätti jo itsessään tunteen<br />
asioitten suuruudesta ja tärkeydestä.<br />
Suomen ETYJ-sotilasedustaja majuri Jari<br />
Salonen, joka oli koko matkaidean isä, selkeytti<br />
Alueelliset yhdistykset toimivat Alueelliset yhdistykset toimivat<br />
meille omin sanoin järjestön toiminnan labyrinttien<br />
saloja.<br />
Päivän kruunasi suurlähettiläiden Marjatta<br />
Rasi ja Timo Kantola isännöimä lounas suurlähettiläs<br />
Rasin residenssissä, joka sekin oli nähtävyys<br />
Wienin lukemattomien nähtävyyksien<br />
joukossa.<br />
Matkamme neljään päivään sisältyi monien<br />
yksilöaktiviteettien lisäksi luonnollisesti yhteinen<br />
illallinen itävaltalaiseen tapaan. Lähtöpäivänämme<br />
majuri Salonen johdatti meidät<br />
vielä puitteiltaan poikkeuksellisen juhlavaan<br />
ja maailman vanhimmaksi väitettyyn sotahistorialliseen<br />
museoon. Museoesittelyssä selvisi<br />
jälleen kerran maittemme kohtaloihin liittynyttä<br />
sukulaisuutta- sotatantereeksi joutumista<br />
vuosisadasta toiseen.<br />
Vuorokauden jo vaihduttua seuraavaksi ja<br />
koneemme laskeuduttua Kuopion lentoasemalle<br />
taisi matkalaisten yhteinen tunnelma olla,<br />
että kokonaismaanpuolustuksen laaja kenttä<br />
oli jälleen avartunut monella asteella.<br />
Heikki Jouppila<br />
puheenjohtaja<br />
Löydettyään Suomen lipun ETYJ- istuntosalin 56:n lipun joukosta, oli matkalaisten<br />
tunnelma huipussaan. Paikallinen isäntämme Suomen sotilasedustaja, majuri Jari<br />
Salonen kuvassa oikealla ja hänen sihteerinsä Petra Hedman toinen vasemmalta.<br />
Varsinais-Suomen maanpuolustusyhdistyksen<br />
Matka Varsovaan ja Itä-Preussiin<br />
13. – 18. 9. 2010<br />
hdistyksen perinteinen sotahistoriallinen<br />
Ymatka suuntautui tänä vuonna Varsovaan<br />
ja vanhan Itä-Preussin Puolalle luovutettuun<br />
osaan.. Retkelle osallistui yhteensä 43 henkilöä.<br />
Kokemuksista tiesimme, että vajaan 800<br />
km:n bussimatkailun aikana ei pitkästyminen<br />
iskisi, sillä oppaamme ev. Sampo Ahto tulisi<br />
kertomaan Varsovan ja Itä- Preussin historiasta<br />
tavalla, mikä suorastaan pakottaa kuuntelemaan.<br />
Ensimmäisen päivän aiheena oli Varsovan<br />
vanha kaupunki ml. Varsovan kansannousu<br />
loppukesällä 1944 sekä Tannenbergin taistelu v<br />
1914. De Gaullen aukiolla Varsovan keskustassa<br />
S. Ahto kertoi elävästi Varsovan kansannoususta<br />
ja siihen liittyvästä tragediasta. Varsovassa<br />
monilla kaduilla ja paikoilla on ranskalaisten<br />
kenraalien nimet. Puolalaisten periaate ulkopolitiikassa<br />
on ollut ” viholliset lähellä, ystävät<br />
kaukana”. Vanha kaupunki on pyritty rakentamaan<br />
1700-luvun mallin mukaisesti ja siinä on<br />
onnistuttu ”ulkoisesti” varsin hyvin.<br />
Kuljimme pitkin Krakowskie Przed mieściekatua<br />
aloittaen Sigismundin patsaalta päätyen<br />
hotelli Bristolin kohdalle. Samalla kohtaa katupylväässä<br />
oli kuva marsalkka Mannerheimista<br />
yhdessä valtavien marsalkka Pilsudskin ja Leninin<br />
kuvien kanssa. Kaksi marsalkkaa, jotka<br />
aikoinaan pysäyttivät yritykset bolsevistisesta<br />
maailmanvallankumouksesta. Allensteiniin<br />
siirryimme reittiä, mikä oli kenraali Samsonovin<br />
armeijan hyökkäyssuunta Itä-Preussiin<br />
vuonna 1914. Siirtymisen aikana Sampo Ahto<br />
kertoi Tannenbergin taistelusta komentajien<br />
ominaisuuksien ja kohtaloiden kannalta tarkasteltuna.<br />
Tähän liittyi Samsonovin lesken<br />
yritykset saada selville miehensä kohtalo. Ennen<br />
Allensteiniin saapumista Sampo Ahto<br />
kertoi vielä Itä-Preussin monivaiheisesta historiasta<br />
päätyen alueen asuttamiseen puolalaisilla<br />
ja kollektivisointiin (ainoana alueena Puolassa)<br />
vuoden 1945 jälkeisissä tapahtumissa<br />
Toisena päivänä reitti kulki Masurian järvialueelle,<br />
minne oli keskittynyt Kolmannen<br />
Valtakunnan tärkeimmät komentopaikat.<br />
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli kuitenkin<br />
Swieta Lipka (Heiligelinden), missä<br />
tutustuimme 1700-luvulla rakennettuun<br />
barokkikirkkoon, mikä on pyhitetty Neitsyt<br />
Marialle. Kirkkoon liittyvä mystiikkaa on tehnyt<br />
paikasta merkittävän pyhiinvaelluspaikan.<br />
Matka jatkui Rastenburgin kaupungin kautta<br />
Hitlerin entiseen päämajaan Sudenpesään<br />
(Wolfschantze, koodinimi OKW). Valittuun<br />
paikkaan vaikuttivat liikenteelliset, maastolliset<br />
ja operatiiviset seikat. Organisaatio Todt rakensi<br />
päämajan vuonna 1941 aloitettua operaatio<br />
Barborossaa silmällä pitäen. Sodan aikana<br />
Hitler oleskeli Wolfsschanzessa yli 800 päivää.<br />
Katsastimme myös parakin paikan, missä<br />
20. 7. 1944 tapahtui murhayritys Hitleriä<br />
vastaan. Masurian alueelta löytyy myös Saksan<br />
armeijan maavoimien esikunnan (OKH)<br />
bunkkerialue. Hitler vieraili ainoastaan kerran<br />
OKH:ssa, ja tämä tapahtui silloin, kun<br />
marsalkka Mannerheim halusi siellä vierailla.<br />
Paluumatkalla hotelliin Sampo Ahto kertoi<br />
Hitleristä sotilaana ja myös tämän luonteesta.<br />
Rohkeudestaan ja neuvokkuudestaan ensimmäisessä<br />
maailmansodassa Hitler palkittiin<br />
niin 2. luokan kuin 1. luokan rautaristillä.<br />
Hitler luki ja hänellä oli ilmiömäinen muisti.<br />
Hitler halusi kuolla yhdessä Saksan kanssa,<br />
eniten hän pelkäsi joutuvansa venäläisten vangiksi<br />
niin elävänä kuin kuolleena. Hänen pyrkimyksinään<br />
oli synnyttää legenda Hitleristä,<br />
joka Fenix linnun tavoin herää tuhkasta uuteen<br />
kukoistukseen.<br />
Kolmantena päivänä määränpäämme oli<br />
Gdynia Marienburgin kaupungin, Stutthofin<br />
keskitysleirin ja Gdanskin kaupungin kautta<br />
ajettuna. Marienburgissa tutustuimme ainoastaan<br />
ulkoapäin Saksalaisen ritarikunnan<br />
tärkeimpään linnoitukseen ja maailman suurimpaan<br />
tiilirakenteiseen goottialaislinnaan.<br />
Vuonna 2008 synkkä varjo nousi ritarilinnan<br />
lähimaastossa. Uuden hotellin perustuksia<br />
kaivettaessa löytyi n. 2000 saksalaisen joukkohauta<br />
pääasiassa naisia ja lapsia, jotka oli<br />
teloitettu ilman vaatteita. Se tiedetään, että<br />
86 87
teloittajat eivät olleet saksalaisia. Stutthofin<br />
leiriä on pidetty tuhoamisleirinä, mutta<br />
rakenteet muistuttivat enemmän tavallista<br />
vankileiriä. Kolmannen Valtakunnan tuhoamisleirit<br />
olivat enimmäkseen muualla<br />
kuin Saksan maaperällä. Stuffhofin leirille oli<br />
vuonna 1944 mm. internoitu 80 suomalaista<br />
ihmistä. Viimeisenä varsinaisena tutustumiskohteena<br />
oli Westerplatte, niemi Gdanskin<br />
kaupungissa, jossa käytiin toisen maailmansodan<br />
ensimmäinen maataistelu. Syyskuun<br />
1. päivänä v. 1939 klo 04:48 paikallista aikaa<br />
valtiovierailulla ollut saksalainen taistelu-<br />
88<br />
laiva Schleswig–Holstein aloitti tulituksen<br />
tykeillään puolalaista linnoitusta vastaan<br />
Westerplattella.<br />
Neljäntenä päivänä aloitimme kotimatkan<br />
Gdynian satamasta. Merimatkan aikana<br />
S. Ahto piti esitelmän ” Suomi suurvaltojen<br />
pelikentässä”. Ahto kertoi, mistä tosiasiassa<br />
on kysymys, kun suurvallat tarjoavat apuaan.<br />
Taka-alalla ovat aina poliittiset, taloudelliset<br />
tai sotilaalliset kysymykset. Päättäjillä pitää<br />
olla realismia eikä uskoa sinisilmäisesti siihen,<br />
mitä joku lupaa.<br />
Eversti evp Hannu Heino<br />
Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Sihteeri Anneli Niskanen<br />
Purolantie 3<br />
50350 NOROLA<br />
040 519 0881<br />
anneli.niskanen@surffi.fi<br />
Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Talouspäällikkö Pasi Katajisto<br />
Etelä-Suomen aluehallintovirasto<br />
PL 150<br />
13101 HÄMEENLINNA<br />
040 534 7878<br />
pasi.katajisto@avi.fi<br />
Keski-Suomen<br />
Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry<br />
Henkilöstöpäällikkö Marja Leena Immonen<br />
Emännäntie 23 D 23<br />
40740 JYVÄSKYLÄ<br />
050 313 0402<br />
marja.leena.immonen@jyu.fi<br />
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Lehtori Paavo Mikkonen<br />
Keskikoskentie 4 A 3<br />
46800 MYLLYKOSKI<br />
044 550 9375<br />
paavo.mikkonen@pp.inet.fi<br />
Lapin läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Lääninvalmiusjohtaja Jari Aalto<br />
Lapin aluehallintovirasto<br />
PL 8002<br />
96101 ROVANIEMI<br />
040 520 0486<br />
jari.aalto@avi.fi<br />
Oulun läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila<br />
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto<br />
PL 293<br />
90101 OULU<br />
0400 379 918<br />
pentti.kurttila@avi.fi<br />
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Toimittaja Pekka Ruusukallio<br />
Pensaskatu 3 C<br />
33270 TAMPERE<br />
(03) 3446 824, 040 522 4960<br />
pekka.ruusukallio@dnainternet.net<br />
Alueellisten yhdistysten yhteystiedot<br />
Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Majuri Arto Jeskanen<br />
Pohjois-Karjalan Aluetoimisto<br />
PL 5<br />
80791 KONTIORANTA<br />
0299 434 161<br />
pkarmpy@gmail.com<br />
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Majuri Jyrki Ryhänen<br />
Pohjois-Savon aluetoimisto<br />
PL 1080<br />
70111 KUOPIO<br />
0299 435 310<br />
jyrki.ryhanen@mil.fi<br />
Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Diplomi-insinööri Tarja Kalenius<br />
Närhinkatu 11<br />
15610 LAHTI<br />
050 374 0631<br />
tarja.kalenius@logisteam.fi<br />
Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Hannu Aho<br />
Peltopyyntie 22<br />
28200 PORI<br />
044 363 7011<br />
hannu.aho@pp4.inet.fi<br />
Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Aili Lamminen<br />
Koroistentie 3 B 25<br />
00280 HELSINKI<br />
040 533 5513<br />
allu.lamminen@welho.com; allu.lamminen@aacglobal.com<br />
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
– Vasa läns Försvarsförening rf<br />
Sihteeri Virva Hirvi-Nevala<br />
Kirkkopuistikko 3 C 15<br />
65100 VAASA<br />
050 530 2309<br />
hirvinevala.virva@gmail.com<br />
Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Kapteeni Matti Kuokkanen<br />
LSSLE/Varsinais-Suomen aluetoimisto<br />
PL 69<br />
20811 TURKU<br />
0299 480 111<br />
matti.kuokkanen@mil.fi<br />
89
Valtakunnalliset Maanpuolustuskurssit toivottaa<br />
Hyvää Joulua<br />
ja<br />
Menestyksellistä Uutta Vuotta 2011
JOUKKOKIRJE<br />
ISSN 0357-2080<br />
Edita Prima Oy, Helsinki 2010
Change language