2 - Nuori Suomi
2 - Nuori Suomi
2 - Nuori Suomi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
KILPAILO – LUPA TUNTEA!<br />
- VINKKEJÄ<br />
LASTEN VANHEMMILLE<br />
JA VALMENTAJILLE
KILPAILO – LUPA TUNTEA!<br />
M<br />
HEI VANHEMMAT JA<br />
MUUT KILPAILEVAA LASTA<br />
TUKEVAT AIKUISET!<br />
eidän vanhempien oikeus on saada kulkea lastemme<br />
mukana pari vuosikymmentä. Saamme katsella ja<br />
ihmetellä sitä matkaa, jonka lapsemme kulkevat<br />
pienestä vauvasta itsenäiseksi, osaavaksi aikuiseksi.<br />
Lastemme matka koostuu monista merkittävistä<br />
tekijöistä ja sattumuksista. Kehitys kulkee kulkuaan ja<br />
maisemat lapsen maailmassa vaihtuvat – mutta me<br />
vanhemmat matkakumppaneina pysymme.<br />
Meidän vanhempien tehtävänä on olla hereillä – seurata<br />
kehittyvää lasta ja kasvaa itse. On aika hoivata ja<br />
suojata, on aika antaa opetella ja yrittää ja on aika<br />
päästää menemään. Vanhemmuus on aaltoliikettä,<br />
Me vanhemmat<br />
jossa joudumme aina uuteen haastavaan tilanteeseen<br />
juuri kun vanha taito on opittu, mutta se liike pitää<br />
notkeana ja virkeänä – itsekin pakosti kehittyy.<br />
Vanhemmuus on myös tunnetila – se on elämistä<br />
vahvojen tunteiden keskellä. Yksikään lapsi, saati sitten<br />
nuori, ei jätä meitä vanhempia kylmäksi – perheissämme<br />
roihuaa tunteiden takka. Ja juuri näistä tunteista tässä<br />
vihkossa puhutaan. Tunteista, joita lapsemme ja<br />
nuoremme tuntevat ja tunteista, joita me vanhemmat<br />
ja muut aikuiset koemme. Ja tietysti myös siitä, miten<br />
me yhdessä näitä tunteita jaamme.<br />
Teksti: Tuovi Keränen<br />
Työryhmä: Tuovi Keränen, Eija Alaja,<br />
Juhani Lehto, Pasi Mäenpää ja Pekka Potinkara<br />
Taitto ja kuvitus: H&P Visualis Oy<br />
Copyright: <strong>Nuori</strong> <strong>Suomi</strong> Ry<br />
ISBN-numero: 952-9889-66-6
H<br />
LAPSEN HARRASTUS:<br />
LEIKIN JATKE VAI URAN ALKU?<br />
arrastava ja kilpaileva lapsi on jo pitkällä matkallaan.<br />
Hän on saanut paljon eväitä ja haluaa yrittää<br />
nyt itse. Hän omaa jo monia taitoja ja tietoja. Ja harrastukset<br />
tarjoavat loistavan kentän itsenäisyyden ja<br />
omatoimisuuden harjoitteluun.<br />
Harrastus voi olla lapselle Leikin Jatke. Leikkivä lapsi<br />
on onnellinen lapsi ja onnen tunteitahan me haluamme<br />
tarjota lapsillemme, vai kuinka? Leikillisen harrastamisen<br />
kautta lapsi oppii turvallisesti tämän maailman<br />
tavoille; mukaan mahtuu yrittämistä ja epäonnistumista,<br />
sinnikkyyttä ja luovuttamista, intoa ja pitkästymistä<br />
– lapsi saa rauhassa kasvaa ja kehittyä omaksi<br />
itsekseen.<br />
Harrastus voi olla myös Uran alku. Tällöin puututaan<br />
vahvasti lapsen elämänvirran kulkuun ja sen suuntaan.<br />
Uran tekeminen vaatii paljon panostusta niin<br />
lapselta kuin aikuisiltakin. Harrastus ”uran alkuna”<br />
siirtää lapset kurinalaiseen ja systemaattiseen /<br />
aikuismaiseen maailmaan. Mukaan tulevat vahvasti<br />
päämäärätietoisuus ja kunnianhimo. Paineita tulee<br />
niin lapselle kuin mukana kulkeville aikuisillekin. Myös<br />
koko perheen aikataulut kiristyvät. Näin ollen vanhempien<br />
ja muiden aikuisten vastuu lapsen hyvinvoinnista<br />
kasvaa huomattavasti. ”Uran alku” - päätöksen tulisi<br />
olla aina vakavasti pohdittu ja harkiten päätetty –<br />
lapsen näkökulmaa ja taitoja vahvasti kunnioittava!<br />
Parhaimmillaan lapsen lahjoja tukeva harrastus tarjoaa<br />
lapselle monipuolisen sosiaalisen verkoston, kunnianhimoisia<br />
haasteita ja maailman valloitusta. Pahimmillaan<br />
suorittamista ja pakkoa.<br />
Harrastusten ja kilpailun ympärillä hyrräävät Suuret<br />
Tunteet; niin lasten ikiomat kuin meidän vanhempien<br />
ja muiden aikuistenkin. Salilla tai kentällä saisi raikua<br />
lapsen nauru, pitäisi kuulua sanailua, väittelyä ja<br />
sopimista ja välillä sieltä pitäisi kiiriä harmittelua ja<br />
hiljaisuutta. Harrastaminen parhaimmillaan tarjoaa<br />
lapselle mahdollisuuden kokeilla ja tutustua erilaisiin<br />
tilanteisiin, ihmisiin ja erityisesti omiin tunteisiinsa.<br />
Kaikessa harrastamisessa harjoittelijana on kehittyvä<br />
lapsi itse, ei vanhempi tai valmentaja. Harrastukset<br />
mahdollistavat lapsen tutustumisen ikätovereihinsa<br />
ja muihin aikuisiin eli valmentajiin. Näin lapsen sosiaalinen<br />
verkosto kasvaa ja kehittyy monipuolisesti ja<br />
turvallisesti.<br />
KilpaILOa vai kiusaamista?<br />
Lapsemme harrastus voi sisältää kilpailua tai kilpailu<br />
voi olla harrastus. Tärkeintä lapsemme kannalta on<br />
kummassakin tapauksessa se, että sisältönä on<br />
KilpaILO!! KilpaILO on lupa tuntea! Mittelöidä omia<br />
voimia, taitoja, oppeja, suhteita kavereihin ja suhdetta<br />
auktoriteetteihin. Meidän aikuisten, vanhempien ja<br />
valmentajien velvollisuutena on tukea lasta tämän<br />
tunnetyöskentelyssä ja tutkia samalla omia tunteitamme<br />
ja erityisesti säädellä niitä. Tunnetyössä lapsi<br />
pääsee näyttämään kokemiaan tunteita ja parhaassa<br />
tapauksessa jakamaan niitä muiden kanssa.<br />
KilpaILOn paras ominaisuus on, että se mahdollistaa<br />
lapsille kaikenlaisten tunteiden läpikäymisen. Tutuiksi<br />
tulevat pettymyksen, kateuden, surun ja jopa häpeän<br />
tunteet, mutta myös onnistumisen, ilon, ylpeyden,<br />
jännityksen ja yhteisyyden tunteet. Tunteiden esille<br />
tuominen, tunnistaminen ja jakaminen tutussa porukassa,<br />
valmentajan läsnä ollessa, lisäävät lapsen<br />
tunnetaitoja, laajentavat itsetuntemusta ja vahvistavat<br />
luottamusta elämään.<br />
Kilpailu voi kääntyä myös kiusaamiseksi, jos KilpaILO<br />
puuttuu. Jos lasta pakotetaan kilpailemaan vastoin<br />
lapsen omia taitoja tai tahtoa, voidaan puhua kiusaamisesta.<br />
Rehti kilpailu päättyy aina maaliviivalle -<br />
jonkun voittoon ja toisten häviöön. Lapsen suoritteen<br />
liiallinen jälkipuinti, arvostelu tai mollaaminen ovat<br />
myös kiusaamista. Meillä aikuisilla ei ole oikeutta<br />
siirtää pettymystämme tai kiihtymystämme lapsen tai<br />
nuoren kannettavaksi. Hänellä on tarpeeksi tekemistä<br />
omien tunteiden viidakossa. Aikuinen<br />
tarjotkoon lohdutusta tai rauhoittavaa<br />
ja viilentävää hiljaisuutta<br />
suurten tunteiden käsittelyavuksi.<br />
NUORI SUOMI RY 3
KILPAILO – LUPA TUNTEA!<br />
ITSEÄ ON HYVÄ TARKKAILLA HIEMAN:<br />
Millaisia tunteita lapsen harrastaminen herättää?<br />
Miten toimin harjoittelu/kilpailutilanteessa ja mitä<br />
ja miten sanon palautetta lapselle tämän suorituksista?<br />
Onko minulla aikaa kuunnella lapsen kommentteja ja<br />
tunnelmia harrastuksesta ja kilpakentiltä?<br />
Olemmeko samaa mieltä perheessä vaimoni/mieheni<br />
kanssa lapsen harrastamisesta?
MEIDÄN 7–12-VUOTIAAT LAPSET<br />
JA 13–15-NUORET HARRASTAJINA!<br />
7–9-vuotias Löytöretkeilijä<br />
7–9-vuotias lapsi on juuri aloittanut koulunsa ja näin<br />
laajentanut elinpiiriään. Hän elää uusien, erilaisten<br />
haasteiden keskellä. On opittavaa ja muistettavaa, on<br />
uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Energiaa piisaa ja<br />
lapsi jaksaa fyysisesti touhuta paljon. Hän on valloittamassa<br />
maailmaa.<br />
Uusi vaihe vaatii paljon sulatteluaikaa, asioiden pohdintaa,<br />
keskusteluja, lepoa, huolenpitoa ja rakkautta,<br />
sillä löytöretkeilijämme on varsin herkässä vaiheessa<br />
tunne-elämältään vaikka muuten vauhti on päällä.<br />
Lapsi on herkkä arvostelulle ja hänen itsetuntonsa on<br />
vielä suuresti liitoksissa onnistumisiin. Moitteet,<br />
ärhentelyt ja arvostelut menevät suoraan löytöretkeilijän<br />
sydämeen, sillä aikuinen eri muodoissaan, vanhempi,<br />
opettaja, valmentaja, on lapsen pyyteettömän ihailun<br />
kohde. Vastuu pienen matkaajan hyvinvoinnista on<br />
näin ollen vahvasti meidän aikuisten ja erityisesti<br />
vanhempien taskussa!<br />
Harrastuksen tulisi tässä vaiheessa tarjota kavereitten<br />
tapaamisen ja erilaisten taitojen oppimisen lisäksi<br />
turvallisen alustan lapsen itsetunnon vahvistumiselle.<br />
Leikinomainen kilpailu antaa lapselle mahdollisuuden<br />
harjoitella osaamisen, taitojen ja tahtomisen rajoja.<br />
Yhdessä valmentajan ja kaveriporukan kanssa on hyvä<br />
opetella erilaisten tunteiden tunnistamista, nimeämistä<br />
ja jakamista. Tutuiksi tulevat onnistumisen, ylpeyden,<br />
yhteisyyden ja ilon tunteet. Elämisen taitojen kannalta<br />
tutustuminen pettymyksen, surun ja kateuden tunteisiin<br />
on ehdottoman hyödyllistä.<br />
Mutta kilpailu ilman iloa voi olla myös vaarallista, jos<br />
lapsen yrittämistä arvostellaan ja mollataan. Näin ollen<br />
lapsi jää yksin tunnemyrskynsä kanssa. Tunteille ei<br />
löydy ilmaisua ulos ja tunteiden tunnistaminen vaikeu-<br />
tuu. Suurien tunteiden myllertäessä lapsen itsetunto<br />
on kovilla. Herkkää löytöretkeilijää täytyy tukea,<br />
kannustaa, rohkaista ja lohduttaa.<br />
Löytöretkeilijän vanhemman<br />
tunteet ja tehtävät<br />
Meidän vanhempien rooli on merkittävä pienen löytöretkeilijän<br />
elämässä. Me usein teemme päätöksen siitä,<br />
mitä löytöretkeilijämme tässä iässä harrastaa ja kuinka<br />
usein. Vanhempien vastuulla on olla tietoisia tästä<br />
tärkeästä päätöksestä. Leikinomainen harrastaminen<br />
tukee automaattisesti lapsen kehitystä. Leikki tarjoaa<br />
iloa, rentoutusta, innostusta ja hyvää mieltä kaikille.<br />
Leikinomainen harrastaminen jättää lapselle aikaa<br />
kerätä kokemuksia elämän muiltakin alueilta.<br />
Meidän vanhempien on syytä olla varuillaan, ettemme<br />
tässä vaiheessa siirrä löytöretkeilijän kannettavaksi<br />
omia haaveitamme ja toiveitamme – lapsen on tärkeää<br />
löytää oma polkunsa elämän kartalla! Vanhempien<br />
vastuulla on seurata lapsen hyvinvointia ja puuttua<br />
asiaan jos lapsi väsyy, kyllästyy tai voi muuten huonosti.<br />
Harrastus on aina lapsen oma!!<br />
Kannustus ja arjessa auttaminen ovat paikallaan. Iloita<br />
saa ja pitääkin, mutta kaikenlainen mollaaminen,<br />
painostaminen tai prässäys eivät kuulu kuvaan vaan<br />
niiden kautta me vanhemmat usein puramme omia<br />
turhautumisiamme ja toteutumattomia toiveitamme.<br />
NUORI SUOMI RY 5
KILPAILO – LUPA TUNTEA!<br />
KESKEISIÄ KYSYMYKSIÄ TÄSSÄ VAIHEESSA OVAT:<br />
Miten itse jaksan ”minuuttiohjelmaa” ja kuljetuksia?<br />
Kuulenko lapsen mielipiteet harrastuksesta?<br />
Annanko lapselle tilaa näyttää tunteensa?<br />
Miten suhtaudun muihin vanhempiin<br />
”kentän laidalla”?
10–12-vuotias on jo vankempaa tekoa. Hän osaa ja<br />
taitaa ja nauttii monista uusista jutuista. Kavereista<br />
tulee merkittäviä kanssakulkijoita – välillä aikuista<br />
merkittävimpiäkin. Ja tässä vaiheessa palautetta<br />
imetään aikuisten ilmeiden, eleiden ja sanojen lisäksi<br />
vertaisporukasta.Kavereiden mielipiteillä ja hyväksynnällä<br />
on suuri merkitys.<br />
Seikkailijan itsetunto kestää jo hieman vertailua ja<br />
lapsi löytää itsestään vahvuuksia ja heikkouksia –<br />
”ok englanti ei suju, mutta mä oon hyvä jumpassa!”.<br />
Yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen ovat ”tärkeitä<br />
juttuja”. Seikkailija osaa jo asettua toisen asemaan<br />
ja hän kokee vahvasti muidenkin tunteita – empatia<br />
kukoistaa! Aikuinen ei enää ole enää kaikkivoipa yliihminen<br />
vaan erehtyväinen yhdessä matkaaja. Aikuisen<br />
sanaa ja auktoriteettia ei enää niellä purematta vaan<br />
rinnalle tulevat lapsen omat oivallukset ja ajatukset.<br />
Mielipiteitä ilmaistaan vahvasti.<br />
Harrastusten ja KilpaILOn tulisi tässä vaiheessa tarjota<br />
sopivia haasteita, jatkuvuutta, sosiaalisten taitojen<br />
harjaannuttamista, sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä,<br />
jännitystä, huumoria ja itsetuntemuksen lisäämistä.<br />
Leikinomainen harrastaminen tarjoaa lapselle mahdollisuuden<br />
rentoutua, iloita, hämmästellä, kokeilla ja<br />
”elvistellä”. Seikkailijan iässä kilpailuvietti on vahva<br />
luonnostaan ja lapsi tarvitseekin apua säilyttääkseen<br />
kasvonsa muiden edessä epäonnistumisten, häviöiden<br />
ja tappioiden hetkellä.<br />
Parhaimmillaan harrastus opettaa ”kunniallisen” tavan<br />
hävitä ja tutustuttaa seikkailijan yöpuolen tunteisiin<br />
eli kateuteen, pettymykseen ja vihaan. Nämä tunteet<br />
ovat niin suuria jo luonnostaan, ettei lasta missään<br />
tilanteessa pidä aikuisen taholta syyllistää joukkueen<br />
häviöistä tai omasta huonosta suorituksesta. Aina on<br />
oltava uusi mahdollisuus ja toivo paremmasta! Yhdessä<br />
koettu ja jaettu onnistuminen moninkertaistaa lapsen<br />
omaa iloa ja antaa uskoa yhdessä tekemisen voimaan.<br />
10–12-VUOTIAS<br />
SEIKKAILIJA<br />
Seikkailijan vanhemman<br />
tunteet ja tehtävät<br />
Tässä vaiheessa mennään jo kovaa – arki on minuutilleen<br />
aikataulutettu. Valinnat on tehty ja me vanhemmat<br />
toimimme kuljettajina ja huoltajina. Taustaa<br />
turvataan ja muiden vanhempien kanssa ollaan jo<br />
tuttuja. Aikaa kuluu lapsen asioiden ympärillä ja niistä<br />
voi tulla meille omaa elämäämme tärkeämpiä. Silloin<br />
vaarana on se, että lapsi pistetään suorittamaan<br />
meidän tunnetyytyväisyyttä. KilpaILO saattaa muuttua<br />
”kentän laidalla” olevien aikuisten väliseksi kilpailuksi<br />
ja vertailuksi ja ilo häviää kokonaan niin vanhemmilta<br />
kuin seikkailijoiltakin. Eli meidän on syytä tarkkailla<br />
tunteitamme ja aikuisen vastuulla on säädellä niitä -<br />
käyttää volyyminappulaa! Nyt on lastemme vuoro –<br />
omia tunteitamme voimme mittelöidä omissa<br />
harrastuksissamme!<br />
Tässä vaiheessa seikkailija voi yllättää omilla valinnoilla<br />
ja päätöksillään. Pitkäkin harrastusjakso voi yllättäin<br />
päättyä tai laji voi vaihtua toiseen – lapsen oma polku<br />
vetää yhä vahvemmin puoleensa. Seikkailijan oma<br />
tahto ja kyvyt alkavat avautua hänelle itselleen ja niin<br />
on hyvä. Tässäkin tapauksessa meidän vanhempien<br />
on syytä tukea ja kannustaa lasta matkallaan omaksi<br />
itsekseen!<br />
NUORI SUOMI RY 7
KILPAILO – LUPA TUNTEA!<br />
POHDITTAVIA KYSYMYKSIÄ TÄSSÄ VAIHEESSA OVAT:<br />
Millainen olen neuvottelutaidoissa ja päätöksenteossa?<br />
Mitä teen, jos nuori haluaa vaihtaa tai lopettaa harrastuksen?<br />
Miten tuen ja kannustan nuorta?
13–15-vuotias valloittaja vaatii elintilaa, valtaa uusia<br />
alueita kaveripiirissä, kaipaa isompia vuoria kivuttavaksi,<br />
pullistelee ja ärhentelee. Hän haastaa aikuista<br />
uusilla, tuoreilla ajatuksillaan ja mielipiteillään.<br />
Valloittaja ylittelee rajoja ja koettelee aikuisten hermoja.<br />
Hän on täynnä energiaa ja samalla vetelä ja hidas.<br />
Valloittaja elää elämänsä kevättä ja on varma ja<br />
ehdoton monesta asiasta; omasta mielestään hän<br />
taitaa, tietää ja jaksaa loputtomasti. Valloittaja on<br />
myös Valloittava. Hän loistaa ja keksii, hän on hauska<br />
ja tuore. Hän ajaa tunteiden vuoristorataa ja myrskyää<br />
joka suuntaan. Toisaalta hän saattaa vetäytyä kuoreensa<br />
ja sulkeutua omaan maailmaansa.<br />
Tässä vaiheessa harrastuksella on monia tärkeitä<br />
tehtäviä. Se tarjoaa tutun kaveripiirin ja valmentajan.<br />
Nyt sopiva harrastus suojaa valloittajaa liian nopealta<br />
siirtymiseltä aikuisten maailmaan. Parhaassa tapauksessa<br />
harrastus tarjoaa mielenkiintoisempaa tekemistä<br />
kuin päihteiden kokeilu tai liian aikainen ja rohkea<br />
seksuaalinen kanssakäynti. KilpaILOa sisältävä harrastus<br />
antaa nuorelle sopivasti haasteita ja tekemistä<br />
ja tarjoaa turvallisen kentän myrskyävälle tunneelämälle.<br />
Muista nuorista tulee tärkein viiteryhmä nuorelle ja<br />
sukupuolisuus hämmentää vahvasti kuvioita.<br />
Valloittajat kehittyvät eritahtisesti ja ovat ikäryhmän<br />
sisällä hyvinkin eri kehitysvaiheessa niin psyykkisesti<br />
kuin fyysisestikin. Sen lisäksi tytöt ja pojat kehittyvät<br />
nyt epäsuhtaisesti. Tyttöjen kehitys on monia askeleita<br />
pidemmällä kuin poikien. Valloittajaa itseäänkin<br />
hämmentää oma kasvu ja kehitys. Aikuisen ei pidä<br />
antaa negatiivista palautetta nuoren olemuksesta.<br />
Liian suurten pettymysten ja pelkojen edessä valloittaja<br />
mieluummin luovuttaa kuin menettää kasvonsa –<br />
valloittajalla on herkkä sisin!<br />
Valloittajan vanhemman<br />
tunteet ja tehtävät<br />
Lapsesta on tullut nuori. Hän elää lapsuuden ja aikuisuuden<br />
välillä. Valloittaja etenee satasella ja luo omaa<br />
13–15-VUOTIAS<br />
VALLOITTAJA<br />
tulevaisuuttaan. <strong>Nuori</strong> tuntuu itsenäiseltä ja voimakkaalta.<br />
Mutta meitä vanhempia ja aikuisia tarvitaan<br />
edelleenkin. Valloittaja tarvitsee yhä apua kuljetuksissa,<br />
huollossa ja hoivassa. Hän yliarvioi monesti taitojaan<br />
ja jaksamistaan – meidän vanhempien tehtävänä on<br />
tuoda kohtuullisuutta ja turvarajoja valloittajan<br />
elämään. Tarvitaan riittävästi unta, ruokaa ja rauhaa.<br />
Aikuisen tärkein rooli on kuunnella, tukea ja ohjata<br />
nuorta. Tarvittaessa rajoja tiukennetaan tai väljennetään.<br />
Valloittajaa ohjataan lisääntyvän vastuun ja<br />
vapauden maailmaan. Vanhempina pääsemme tässä<br />
vaiheessa ”tunnetulituksen” etulinjaan ja turnauskestävyyttä<br />
kysytään. Nyt testataan aikuisten omia<br />
tunnetaitoja. Vaikka valloittaja ”haastaa” meitä aikuisia<br />
monin tavoin, on hyvä olla provosoitumatta. Monissa<br />
tilanteissa on syytä ottaa ”aikalisä” ja odottaa hetki<br />
- valloittaja sulattelee asiaa ja ottaa sen vastaan kun<br />
siihen kykenee. Aikuinen toimii valloittajan esikuvana<br />
ja siksi omaa tunne-elämää ja reagointeja kannattaa<br />
seurata.<br />
Valloittajaa ei voi enää pakottaa ja neuvottelutaidot<br />
nousevat arvoon arvaamattomaan. Asioista pitää<br />
keskustella ja päätöksiä tehdään yhdessä. Valloittaja<br />
arvioi monia asioita tässä vaiheessa ja saattaa tehdä<br />
nopeita päätöksiä ”suurten tunteiden” pohjalta. Esim.<br />
pitkäkin harrastus voi joutua katkolle. Tilanteesta on<br />
syytä keskustella nuoren kanssa ja kuunnella hänen<br />
perustelujaan.<br />
Voidaan myös sopia tauko, jonka aikana arvioidaan<br />
valloittajan motivaatiota jatkaa harrastusta. Aikuisten<br />
on kuitenkin hyvä muistaa, että nyt rakennetaan<br />
valloittajan elämää ja suunnan tuntee vain nuori itse.<br />
NUORI SUOMI RY 9
KILPAILO – LUPA TUNTEA!<br />
POHDITTAVIA KYSYMYKSIÄ:<br />
Miksi teen valmennustyötä?<br />
Mitä tiedän lasten ja nuorten kehityksestä?<br />
Millainen ihminen olen valmentajana?<br />
Millainen suhde minulla on lasten vanhempiin?
VALMENTAJAT JA MUUT AIKUISET<br />
LÖYTÖRETKEILIJÄN, SEIKKAILIJAN<br />
JA VALLOITTAJAN TUKENA<br />
KilpaILOssa lapsemme ovat lainassa valmentajien<br />
luomassa maailmassa. Vaikka päävastuu lapsen ja<br />
nuoren hyvinvoinnista on meidän vanhempien – on<br />
kivaa ja tarpeellista, että muut aikuiset ovat kasvatuskumppaneina<br />
meidän rinnalla varmistelemassa lapsen<br />
ja nuoren hyvää!<br />
Valmentajat ja muut aikuiset toimivat esikuvina lasten<br />
maailmassa. He opastavat lasta ja nuorta paitsi<br />
harrastuksen maailmaan niin erityisesti he johdattavat<br />
heitä ihmisyhteisöön. Yhdessä opetellaan sosiaalisia<br />
pelisääntöjä; ottamista, antamista, odottamista,<br />
vuorottelua, jakamista ja yhdessä olemista. Valmentajien<br />
kautta lapsi ja nuori saa kosketuksen perheen<br />
ulkopuoliseen aikuiseen ja hänen tapaansa elää<br />
elämäänsä.<br />
Löytöretkeilijä 7-9 tarvitsee valmentajan huolenpitoa<br />
ja ohjausta. Aikuisen tehtävänä on seurata lapsen<br />
kokonaisjaksamista harrastuksen parissa. Valmentajan<br />
on syytä puuttua, jos lapsi väsyy, kyllästyy tai voi<br />
muuten huonosti. Löytöretkeilijä tarvitsee aikuisen<br />
ohjausta lajin saloihin, mutta myös apua monien<br />
vahvojen tunteiden käsittelyyn. On hyvä muistaa, että<br />
lapsen itsetunto on liitoksissa onnistumisiin ja lapsi<br />
on hyvin herkkä arvostelulle. Aikuisen tehtävänä on<br />
pitää tilanteet turvallisina ja kohtuullisina ja välttää<br />
liian kovia arviointitapoja. Toiminnan tulee sisältää<br />
rutkasti KilpaIloa!<br />
Seikkailija 10-12 tarvitsee rinnalleen tukea antavan ja<br />
kannustavan aikuisen. Seikkailijan maailmassa<br />
kavereista tulee yhä tärkeämpiä ja empatiataidot ovat<br />
vahvistumassa. Valmentajan tehtävänä on tässä<br />
vaiheessa tarjota vahvaa lajiosaamista ja ohjata lasta<br />
toimimaan rakentavasti ryhmässä. Ryhmässä selviytymisen<br />
taitoja ovat reilun pelin pelisäännöt;<br />
oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja avoimuus.<br />
Valmentajan on syytä toimia vastuullisen aikuisen<br />
mallina ja hallita omat kunnianhimonsa, toiveensa ja<br />
tunteensa!<br />
Valloittaja 13-15 elää kaveriverkostossa ja tarvitsee<br />
aikuisen läsnäoloa peilaamaan omaa osaamistaan ja<br />
olemistaan. Aikuisen tehtävä muuttuu paljolti kuuntelijaksi<br />
ja tukijaksi. Hyvä suhde valmentajaan voi korjata<br />
ja vahvistaa suurissa muutoksissa olevaa nuorta.<br />
Valmentajan oma esimerkki, sitoutuminen ja intohimo<br />
lajiin toimivat parhaiten seikkailijan motivoijina<br />
harrastuksen jatkamiseen. Tässä vaiheessa tarvitaan<br />
hyviä vuorovaikutustaitoja; ohjaus-, neuvottelu-,<br />
kannustamis- ja kuuntelutaitoja.<br />
Valmentajien vastuulla on tarjota lapsille ja nuorille<br />
vahvaa sisältöosaamista lajista ja aikuisen tukea. Tuki<br />
rakentuu kannustamisesta, ymmärtämisestä, ohjauksesta<br />
sekä lasten ja nuorten kehitysvaiheiden tunnistamisesta.<br />
Keskeistä on osata luoda porukkaan luottamuksen,<br />
ilon ja yrittämisen ilmapiiri – viljellä siis<br />
KilpaILOA! Onnistunut valmentajasuhde voi olla yksi<br />
tärkeimmistä ihmissuhteista lapsen ja nuoren<br />
elämässä!
Change language