Tarja Kröger - Mol.fi

TYÖMINISTERIÖ

Työministeriölle 

Työministeriö asetti 1.3.2005 työryhmän arvioimaan työsopimuslain perhevapaasäännösten toimivuutta. 

Työryhmän määräaika päättyi 31.10.2005. 

Työryhmän tehtävänä oli kartoittaa voimassaoleviin perhevapaasäännöksiin liittyviä ongelmia ja 

arvioida säännöksien toimivuutta käyttäjien näkökulmasta. Työryhmässä käsiteltiin yksin- ja yhteishuoltajien, 

etävanhempien, adoptiovanhempien, sijaisvanhempien, rekisteröidyssä parisuhteessa 

elävien sekä yrittäjävanhempien asemaa perhevapaiden käyttäjinä. Tavoitteena oli perhevapaaoikeuksien 

käytön edistäminen ja niiden tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken. 

Työryhmän tuli toimeksiantonsa mukaan käsitellä myös perhevapaakustannusten jakoa koskevia 

kysymyksiä. Työryhmän toimikauden aikana sosiaali- ja terveysministeriö asetti kuitenkin selvityshenkilö 

Janne Metsämäen selvittämään perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvauksen kehittämistä. 

Selvityshenkilö Janne Metsämäen raportti valmistui 15.9.2005. Selvityshenkilön työn jatkovalmistelua 

varten sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka määräaika päättyy 

15.1.2006. Edellä esitetyn vuoksi perhevapaita arvioiva työryhmä ei ottanut käsiteltäväkseen perhevapaakustannusten 

jakokysymyksiä. 

Raportissaan työryhmä on arvioinut perhevapaasäännösten toimivuutta sekä luonnostellut ehdotuksia 

säännösten muuttamiseksi. Työryhmän ehdotukset eivät ole vielä laadittu hallituksen esityksen 

muotoon. 

Työryhmän puheenjohtajana toimi lainsäädäntöneuvos Tarja Kröger työministeriöstä. Työryhmän 

jäseniksi nimitettiin hallitusneuvos Anja Kairisalo ja erikoistutkija Jouni Varanka sosiaali- ja terveysministeriöstä, 

etuuspäällikkö Suvi Onninen Kansaneläkelaitoksesta, varatuomari Markus Äimälä 

Elinkeinoelämän keskusliitosta, työmarkkinalakimies Antti Hakala Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta, 

työmarkkinalakimies Pirkko Janas valtiovarainministeriöstä, lainopillinen asiamies 

Risto Tuominen Suomen Yrittäjistä, sosiaalipoliittinen sihteeri Mirja Janérus Suomen Ammattiliittojen 

Keskusjärjestöstä, lakimies Jaana Meklin Akavasta ja sosiaali- ja terveyspoliittinen asiamies 

Riitta Työläjärvi Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta. Työläjärven pyydettyä eroa hänen tilalleen 

nimettiin 28.4.2005 alkaen sosiaali- ja terveyspoliittinen asiamies Mervi Flinkman Toimihenkilökeskusjärjestö 

STTK:sta. Työryhmän sihteeriksi nimitettiin hallitussihteeri Seija Jalkanen työministeriöstä.

Työryhmä on kuullut asiantuntijoina erikoistutkija Päivi Yli-Pietilää sosiaali- ja terveysministeriön 

tasa-arvoyksiköstä, työmarkkina-asiamies Merja Berglundia Suomen Yrittäjistä ja 

työmarkkinalakimies Laura Lindholmia Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta. 

Työryhmä kokoontui kahdeksan kertaa. 

Työryhmä luovuttaa kunnioittaen yksimielisen mietintönsä työministeriölle. 

Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 2005 

Tarja Kröger 

Anja Kairisalo Jouni Varanka 

Suvi Onninen Markus Äimälä 

Antti Hakala Pirkko Janas 

Risto Tuominen Mirja Janérus 

Mervi Flinkman Jaana Meklin 

Seija Jalkanen

Julkaisija KUVAILULEHTI 

Työministeriö 

Julkaisun päivämäärä 

8.11.2005 

Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Julkaisun laji 

Työsopimuslain perhevapaasäännösten 

toimivuutta arvioiva työryhmä 

pj: Tarja Kröger 

sihteeri: Seija Jalkanen 

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) 

Perhevapaasäännösten toimivuus 

Julkaisun osat 

Tiivistelmä 

Muut tiedot 

Raportti 

Toimeksiantaja 


Toimielimen asettamispvm 

1.3.2005 

Työsopimuslain perhevapaasäännöksien toimivuutta on kartoitettu ja perhevapaita on arvioitu tilastojen ja 

erilaisten selvitysten kautta. Säännöksien toimivuutta on selvitetty eri käyttäjien näkökulmasta erilaisissa 

perhetilanteissa lapsen hoitoedellytysten parantamiseksi. Työryhmässä on käsitelty mm. yksin- ja 

yhteishuoltajien, etävanhempien, adoptiovanhempien, sijaisvanhempien, rekisteröidyssä parisuhteessa elävien 

ja yrittäjävanhempien asemaa suhteessa perhevapaisiin. 

Työryhmä esittää osittaisen hoitovapaaoikeuden laajentamista erityisen huollon ja hoidon tarpeessa olevan 

vammaisen ja pitkäaikaisesti sairaan lapsen vanhemmille lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Adoptiovanhemmalle 

ehdotetaan erityistä hoitovapaaoikeutta (normaalin hoitovapaaoikeuden lisäksi) adoptiolapsen hoitamiseksi 

siihen saakka, kunnes lapseksi ottamisesta on kulunut kaksi vuotta, enintään kuitenkin siihen saakka, kun lapsi 

aloittaa koulun. Lisäksi työryhmä esittää etävanhemmalle oikeutta tilapäiseen hoitovapaaseen alle 10 v. 

äkillisesti sairastuneen lapsen hoitamiseksi. 

Isän bonusvapaan käytön joustavoittamiseksi esitetään, että isä voisi pitää vanhempainvapaan kaksi 

viimeistä viikkoa ja ns. bonusvapaan vasta äidin vuosiloman tai lyhyehkön hoitovapaajakson jälkeen. 

Oikeudesta ja edellytyksistä käyttää vanhempainvapaata ja isäkuukautta tulisi tiedottaa nykyistä paremmin, 

jotta isän oikeus isäkuukauteen toteutuisi. 

Työsopimuslain perhevapaasäännösten ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten rakennetta ehdotetaan 

muutettavaksi siten, että perhevapaita koskevat ilmoitusajat olisivat omana pykälänään. Perusperiaatteena olisi 

edelleen, että vapaasta ilmoitettaisiin kahden kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen. Hyvin lyhyistä vapaista 

ilmoitettaessa ilmoitusaika olisi kuitenkin yhden kuukauden pituinen. Lisäksi työntekijälle ehdotetaan oikeutta 

jäädä vanhempainvapaalle kuukauden pituista ilmoitusaikaa noudattaen puolison työhön menon ja tästä 

johtuvan lapsen hoidon järjestämistä varten, mikäli siitä ei aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle 

vakavaa haittaa. 

Avainsanat 

työsopimus, perhevapaat, äitiysvapaa, erityisäitiysvapaa, isyysvapaa, vanhempainvapaa, hoitovapaa, osittainen hoitovapaa, 

tilapäinen hoitovapaa, ilmoitusaika, työhönpaluuoikeus, tehostettu irtisanomissuoja 

Sarjan nimi ja numero ISSN ISBN 

Työhallinnon julkaisu 358/2005 951-735-973-X 

Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus 

Jakaja Kustantaja 

Komitealomake 9 

Fi 


Julkinen

Utgivare PRESENTATIONSBLAD 

Arbetsministeriet 

Utgivningsdatum 

8.11.2005 

Författare (upgifter om organet: organets namn, ordförande,sekreterare) Typ av publikation 

Arbetsgruppen för bedömande av 

familjeledighetsbestämmelsernas funktion enligt 

arbetsavtalslagen 

ordf.: Tarja Kröger 

sekreterare: Seija Jalkanen 

Publikation (även den finska titeln) 

Familjeledighetsbestämmelsernas funktion 

Publikationens delar 

Referat 

Nyckelord 

Övriga uppgifter 

Rapport 

Uppdragsgivare 

Datum för tillsättandet av organet 

Seriens namn och nummer ISSN ISBN 

Sidoantal Språk Pris Sekretessgrad 

Distribution Förlag 

Arbetsministeriet 

1.3.2005 

Arbetsavtalslagens familjeledighetsbestämmelsers funktion har kartlagts och familjeledigheterna bedömts 

genom statistiker och olika utredningar. Man har försökt tolka bestämmelsernas funktion ur olika användares 

synvinkel i olika familjesituationer för att förbättra de vårdförutsättningar som barnet behöver. Arbetsgruppen 

har behandlat bl.a. ensam- och samförsörjares, frånvarande föräldrars, adoptivföräldrars och fosterföräldrars, i 

ett registrerat parförhållande boende föräldrars och företagarföräldrars ställning i förhållande till 

familjeledigheter. 

Arbetsgruppen föreslår att rätten till partiell vårdledighet utvidgas till föräldrarna till handikappade som 

behöver speciell omvårdnad och skötsel och till föräldrarna till långvarigt sjuka barn ända tills de blir fullvuxna. 

För adoptivföräldrar föreslås en speciell rätt till vårdledighet (utöver den normala rätten till vårdledighet) för 

skötsel av adoptivbarnet tills det gått två år från det barnet adopterades, dock högst tills barnet börjar skolan. 

Dessutom föreslår arbetsgruppen att en frånvarande förälder får rätt till tillfällig vårdledighet för skötsel av ett 

barn under 10 år som plötsligt insjuknat. 

För att göra datum för faderns bonusledighet flexiblare föreslås ett sådant alternativ att ledigheten också kunde 

hållas efter moderns semester eller tämligen korta vårdledighetsperiod. Om faderns rätt och förutsättningar att 

använda föräldraledighet och fadersmånad bör informeras på ett bättre sätt. 

Det föreslås att familjeledighetsbestämmelsernas struktur i arbetsavtalslagen ändras så, att anmälningstiderna 

för familjeledigheter skall bestå av en egen paragraf. Grundprincipen skulle fortfarande vara att man skulle 

meddela om ledigheten genom att iaktta två månaders anmälningstid. Vid meddelande av mycket korta 

ledigheter skulle anmälningstiden dock vara en månad lång. Därtill föreslås för arbetstagaren rätt till 

föräldraledighet genom iakttagande av en månads anmälningstid för ordnande av makens/makans farande till 

arbetet och av detta förorsakad skötsel av barn, ifall inte detta åsamkar en allvarlig olägenhet för arbetsplatsens 

produktions- och serviceverksamhet. 

arbetsavtal, familjeledigheter, moderskapsledighet, särskild moderskapsledighet, faderskapsledighet, föräldraledighet, partiell 

vårdledighet, tillfällig vårdledighet, anmälningstid, rätt att återgå till arbetet, effektiverat uppsägningsskydd 

Työhallinnon julkaisu 358/2005 951-735-973-X 

Fi 

Arbetsministeriet

Sisällys 

1. Perhevapaajärjestelmä voimassa olevan lainsäädännön mukaan .................................................... 1 

1.1 Säännöspohja .............................................................................................................................1 

1.2 Oikeus perhevapaaseen..............................................................................................................2 

1.2.1 Yleistä perhevapaamuodoista .............................................................................................2 

1.2.2 Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa sekä osittainen vanhempainvapaa........3 

1.2.3 Hoitovapaa ..........................................................................................................................5 

1.2.4 Osittainen hoitovapaa..........................................................................................................6 

1.2.5 Tilapäinen hoitovapaa.........................................................................................................7 

1.2.6 Poissaolo-oikeus pakottavan perhesyyn vuoksi..................................................................7 

1.3 Perhevapaaoikeudet eri käyttäjien näkökulmasta ....................................................................10 

1.3.1 Yksinhuoltajaperheet ja etävanhemmat ............................................................................10 

1.3.2 Uusperheet ........................................................................................................................11 

1.3.3 Ottovanhemmat.................................................................................................................11 

1.3.4 Sijaisvanhemmat ...............................................................................................................13 

1.3.5 Rekisteröidyt parisuhteet (samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet) ....................13 

1.4 Vapaan käyttämiseen liittyvät menettelytavat .........................................................................15 

1.4.1 Kokoaikaisen vapaan ajankohdasta ilmoittaminen...........................................................15 

1.4.2 Osittaisen hoitovapaan käyttöön liittyvät menettelytavat .................................................16 

1.4.3 Tilapäiseen hoitovapaaseen ja pakottavaa perhesyytä koskevan vapaan käyttöön liittyvät 

menettelytavat ............................................................................................................................18 

2. Perhevapaajärjestelmän toimivuus käytännössä............................................................................ 19 

2.1 Säännösten sukupuolineutraalisuus (SUVA)...........................................................................19 

2.2 Perhevapaiden käyttö lukuina ..................................................................................................20 

2.2.1 Perhetyypit ........................................................................................................................20 

2.2.2 Adoptiot ............................................................................................................................23 

2.2.3 Perhevapaiden käyttäjät ....................................................................................................25 

2.2.3.1 Vanhempainpäivärahakaudet.........................................................................................25 

2.2.3.2 Hoitovapaaoikeuksien käyttäjät .....................................................................................26 

2.3. Työsuhteiden luonteen vaikutus perhevapaiden käyttöön ......................................................30 

2.4 Työsopimuslain perhevapaasäännösten ulkopuolella olevat ...................................................33 

3. Perhevapaajärjestelmän arviointia ................................................................................................. 34 

3.1 Perhevapaaoikeuden laajuus ....................................................................................................34 

3.1.1 Päivärahakausien pituus....................................................................................................34 

3.1.2 ”Isän kuukausi” ja järjestelmän toimivuus........................................................................35 

3.1.3 Lapsen kanssa eri taloudessa asuvan vanhemman (etävanhemman) oikeus 

perhevapaaseen ..........................................................................................................................37 

3.1.4 Adoptiovanhempien perhevapaaoikeuksien kehittäminen................................................39 

3.1.5 Osittaisen hoitovapaan laajennus vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen hoitamiseksi 40 

3.1.6 Perhevapaat rekisteröidyssä parisuhteessa elävissä perheissä ..........................................44 

3.1.7 Perhevapaaoikeudet ja omien/puolison vanhempien hoito...............................................45 

3.2 Perhevapaan käyttöön liittyvät menettelytavat ........................................................................46 

4. Perhevapaata käyttävän asema....................................................................................................... 50 

4.1. Työhönpaluuoikeutta koskevat säännökset.............................................................................50 

4.2 Tehostettu irtisanomissuoja .....................................................................................................52 

4.3. Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen raskauden perusteella ja sukupuoleen 

perustuva syrjintä ...........................................................................................................................53 

5. Perhevapaakustannusten käytöstä aiheutuvien kustannusten jakautuminen eri työnantajien ja 

sektoreiden kesken............................................................................................................................. 55

Lähteitä: ............................................................................................................................................. 56

1. Perhevapaajärjestelmä voimassa olevan lainsäädännön mukaan 

1.1 Säännöspohja 

Työntekijän oikeudesta perhevapaisiin säädetään työsopimuslain (55/2001) 4 luvussa. Luvussa ovat 

säännökset äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä osittaisesta vanhempainvapaasta, 

hoitovapaasta ja osittaisesta hoitovapaasta sekä tilapäisestä hoitovapaasta ja poissaolosta pakottavan 

perhesyyn vuoksi. Perhevapaaoikeuden lisäksi luvussa säädetään muun muassa vapaiden jaksottamisesta, 

vapaiden käyttöön liittyvistä menettelytavoista, kuten vapaasta ilmoittamisesta ja ilmoitusaikojen 

muuttamisesta sekä eräiden vapaiden ennenaikaisesta keskeyttämisestä. Lisäksi luvussa 

säädetään työntekijän työhönpaluuoikeudesta perhevapaan jälkeen. Työsopimuslain 7 luvussa 

säädetään vielä raskauteen ja perhevapaan käyttöön liittyvästä tehostetusta irtisanomissuojasta. 

Kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa (304/2003) on viittaus työsopimuslain 4 lukuun. 

Näin ollen kunnallisen viranhaltijan perhevapaaoikeudet määräytyvät samalla tavalla kuin työsuhteisilla 

työntekijöillä. Valtion virkamiesten perhevapaista on sovittu virkaehtosopimuksin. Sekä 

kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa että valtion virkamieslaissa (750/1994) on lisäksi säännökset 

raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien irtisanomissuojasta. Lisäksi naisten ja miesten 

välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986, tasa-arvolaki) säädetään kiellosta jättää määräaikainen 

työsopimus uusimatta raskauden tai perhevapaan perusteella sekä kiellosta rajoittaa määräaikainen 

palvelussuhde kestämään vain äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan alkuun. 

Perhevapaita koskevilla säännöksillä on kiinteä yhteys sairausvakuutuslain (1224/2004) 9 luvun 

vanhempainpäivärahoja koskeviin säännöksiin. Sairausvakuutuslaissa säädetään päivärahojen saamisen 

yleisten edellytysten lisäksi vanhempainpäivärahojen saamisen yleisistä edellytyksistä, äitiysrahakaudesta, 

erityisäitiysrahasta ja –rahakaudesta, isyysrahasta ja –rahakaudesta, vanhempainrahasta, 

osittaisesta vanhempainrahasta sekä vanhempainrahakaudesta, ottovanhemman oikeudesta 

vanhempainpäivärahoihin sekä vanhempainpäivärahan maksamisesta poikkeustapauksissa, kuten 

äidin sairastuessa tai kuollessa, lapsen kuollessa tai luovutettaessa lapsi ottolapseksi. 

Työsopimuslaissa säädettyjen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden pituus ja ajankohta määräytyvät 

sairausvakuutuslaissa säädettyjen etuuskausien mukaisesti. 

Kaikilta työsopimuslaissa säädettyjen perhevapaiden ajalta ei makseta sairausvakuutuslain mukaista 

etuutta. Tällaisia perhevapaita ovat hoitovapaa, osittainen ja tilapäinen hoitovapaa sekä pakottavasta 

perhesyystä johtuva poissaolo. Eräiltä työstä poissaolojaksoilta syntyvää ansionmenetystä kompensoidaan 

kuitenkin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) säädetyllä 

kotihoidontuella. 

Jäädessään hoitovapaalle hoitamaan alle 3-vuotiasta lasta kotiin jäävä vanhempi voi hakea Kelalta 

lasten kotihoidon tukea. Tuen saamisen edellytyksenä on, että perheessä on alle 3-vuotias lapsi, joka 

ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Lasten kotihoidon tukeen kuuluu hoitoraha, joka maksetaan 

erikseen jokaisesta tukeen oikeuttavasta lapsesta. Hoitolisä sen sijaan maksetaan vain yhdestä 

lapsesta.

2 

Vanhemmat, jotka lyhentävät työaikaansa lastenhoidon vuoksi (osittainen hoitovapaa), voivat hakea 

Kelalta osittaista hoitorahaa. Tukea voivat saada alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmat sekä ensimmäisellä 

ja toisella luokalla perusopetuksessa olevien lasten vanhemmat. 1 

Osittaista hoitorahaa maksetaan työ- tai virkasuhteessa olevalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle, 

jonka viikoittainen työaika on lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia. 2 

Kuten edellä todettiin, perhevapaasäännöksiä sovelletaan työ- ja virkasuhteessa oleviin. Yrittäjäasemassa 

olevalla äidillä ja isällä on oikeus sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vastaavilta päivärahakausilta 

kuin työ- ja virkasuhteisillakin. 

1.2 Oikeus perhevapaaseen 

1.2.1 Yleistä perhevapaamuodoista 

Pakottavasta perhesyystä johtuvaa poissaolo-oikeutta lukuun ottamatta kaikkien työsopimuslaissa 

säädettyjen perhevapaiden myöntämisen perusteena on lapsen hoitaminen. Myös sairausvakuutuslain 

mukaisen päivärahaoikeuden edellytyksenä on lapsen hoitaminen. Lisäksi päivärahan saaminen 

ja oikeus perhevapaan käyttämiseen edellyttää asumista lapsen kanssa samassa taloudessa. Työsopimuslain 

mukainen hoitovapaaoikeus on työntekijällä, joka jää hoitamaan omaa biologista ja adoptiolasta 

sekä muuta hänen kanssaan vakituisesti samassa taloudessa asuvaa lasta, kuten avio- tai 

avopuolison lasta tai perheeseen sijoitettua tai perheen huollossa olevaa lasta. Sairausvakuutuslaissa 

on omat säännöksensä vakuutetun oikeudesta päivärahaan adoption yhteydessä. 

Työsopimuslaissa säädettyä työntekijän oikeutta pakottavasta perhesyystä johtuvaan tilapäiseen 

työstä poissaoloon ei sen sijaan ole osoitettu vain lasten hoitamiseen. Tätä oikeutta voidaan käyttää 

myös silloin, kun muu työntekijän etenevässä tai takenevassa polvessa oleva lähisukulainen tarvitsee 

äkillisen ja ennalta arvaamattoman syyn vuoksi hoitoa, huolenpitoa tai asioiden järjestämistä. 

Työsopimuslain perhevapaita koskevat säännökset ovat pakottavaa oikeutta. Työntekijä ei voi työsopimusta 

solmiessaan pätevästi luopua oikeudestaan vapaaseen ja sen käyttämiseen. 

Oikeus perhevapaaseen syntyy laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Oikeuden käyttäminen 

puolestaan edellyttää laissa säädettyjen ilmoitusaikojen noudattamista. Osittaista vanhempainvapaata 

ja osittaista hoitovapaata lukuun ottamatta oikeus vapaaseen on työntekijän subjektiivinen oikeus. 

1 Lisäksi tukea voidaan maksaa oppivelvollisena esiopetukseen osallistuvan lapsen vanhemmille. Tällöin lapsi aloittaa 

perusopetuksen vuotta säädettyä myöhemmin eli 8-vuotiaana, ja osallistuu oppivelvollisena eli 7-vuotiaana esiopetukseen. 

Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan lapsen vanhemmilla on oikeus osittaiseen hoitorahaan jo silloin, 

kun lapsi osallistuu oppivelvollisena esiopetukseen ja oikeus jatkuu, kunnes lapsen kolmas lukuvuosi perusopetuksessa 

päättyy. Pidennetyllä oppivelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että oppivelvollisuus alkaa lapsen vamman tai sairauden 

vuoksi jo kuusivuotiaana ja kestää 11 vuotta. 

2 Osittaista hoitorahaa voidaan maksaa molemmille vanhemmille saman kalenterijakson aikana edellyttäen, että he 

kumpikin lyhentävät työaikaansa ja hoitavat lasta eri aikoina (esim. toinen vanhempi lyhentää työaikaansa lapsen 

hoidon vuoksi aamusta ja toinen illasta). Osittaista hoitorahaa maksetaan kerralla vain yhdestä lapsesta, vaikka tuen 

saamisen ehdot täyttäviä lapsia olisi useampiakin.

3 

Osittaisten perhevapaiden käyttäminen sen sijaan perustuu työnantajan ja työntekijän tekemään sopimukseen 

työajan lyhentämisestä. 

Oikeus perhevapaisiin on kaikilla työntekijöillä (ja virkamiehillä) työsuhteen kestosta tai työajan 

pituudesta huolimatta. Poikkeuksena tästä on osittainen hoitovapaa, joka edellyttää vähintään kuusi 

kuukautta jatkunutta työsuhdetta viimeisen 12 kuukauden aikana. Osittaisen vanhempainvapaan 

edellytyksenä on puolestaan se, että myös työntekijän puoliso on lyhentänyt työaikaansa vastaavalla 

tavalla. 

1.2.2 Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa sekä osittainen vanhempainvapaa 

Työsopimuslain 4 luvun 1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada työstä vapaaksi aika, jolta hänellä 

on sairausvakuutuslain mukaan oikeus saada äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa. 

Sairausvakuutuslain 9 luvun 1 §:ssä säädetään vakuutetun oikeudesta vanhempainpäivärahaan, joita 

ovat äitiysraha, isyysraha ja vanhempainraha. Vanhempainpäivärahan saamisen edellytyksenä on, että 

vakuutettu on asunut Suomessa vähintään 180 päivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa tai 

ennen adoptiota. Suomessa asumisaikaan rinnastetaan myös Euroopan unionin jäsenvaltiossa 

asumisaika sekä asuminen sellaisessa valtiossa, jossa sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä. 

Asumisaikaehto on kaikkien vanhempainpäivärahojen saamisen edellytyksenä. Edellytys on 

etukohtainen: vaikka lapsen äiti ei ole asumisaikaehdon täyttymättä jäämisen vuoksi oikeutettu äitiys- 

tai vanhempainrahaan, isällä on – asumisaikaehdon täyttäessään – oikeus isyys- ja vanhempainrahaan. 

Vanhempainrahakausi alkaa tällöin 75 arkipäivän kuluttua lapsen todellisesta syntymäpäivästä. 

Toisaalta vaikka työntekijä ei täytä asumisaikaehtoa tai hän ei ole hakenut sairausvakuutuslain 

mukaista päivärahaa ja siten hänelle ei makseta päivärahaa, hänellä on oikeus työsopimuslaissa 

säädettyyn vapaaseen, jos hän muutoin täyttää äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahan 

saamisen edellytykset. Työsopimuslain perhevapaasäännöksissä oleva viittaus sairausvakuutuslakiin 

määrittää siten vain sen ajankohdan, jolloin näitä vapaita voi saada. 

Äitiysrahakausi 

Sairausvakuutuslain mukaan äitiysrahan saamisen edellytyksenä on, että raskaus on kestänyt vähintään 

154 päivää eikä raskautta ole keskeytetty raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970) nojalla. 

Sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n mukaan äitiysrahakausi on yhteensä 105 arkipäivää, ja se alkaa 

aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Jos raskaus 

päättyy aikaisemmin kuin 30 päivää ennen laskettua synnytysaikaa, oikeus äitiysrahaan alkaa raskauden 

päättymistä seuraavana arkipäivänä, ja päättyy, kun etuutta on maksettu 105 arkipäivää. Äitiyspäivärahan 

maksaminen varhennettuna edellyttää, että äiti ei ole samaan aikaan ansiotyössä työ- 

tai virkasuhteessa tai yritystoiminnassa. 

Jos raskaana olevan työntekijän työtehtävät tai työolot vaarantavat hänen tai sikiön terveyden eikä 

hänelle voida järjestää muuta, hänen terveydelliset edellytyksensä huomioon ottaen sopivaa työtä, 

raskaana olevalla työntekijällä on oikeus saada ennen synnytystä erityisäitiysrahaa.

4 

Erityisäitiysrahan maksaminen voi tulla kysymykseen, kun työntekijän työtehtäviin tai työolosuhteisiin 

liittyvä kemiallinen aine, säteily, tarttuva tauti tai muu vastaava seikka vaarantaa vakuutetun 

tai sikiön terveyden. Erityisäitiysrahaa voidaan maksaa ajalta, jolloin työntekijä on mainitusta syystä 

estynyt tekemästä työtä, enintään kuitenkin siihen saakka, kun oikeus äitiyspäivärahaan alkaa. Jos 

työnantaja voi tarjota osaksi aikaa muuta, työntekijälle sopivaa työtä, erityisäitiysrahaa ei makseta 

työpäiviltä. 

Äitiysvapaa on tarkoitettu synnytykseen valmistautumista ja siitä toipumista sekä lapsen hoitamista 

varten. Jos raskaana olevan tai äskettäin synnyttäneen työntekijän työtehtävät tai työolosuhteet eivät 

ole vaaraksi työntekijälle eikä sikiölle, työntekijä saa kuitenkin äitiysvapaan aikana tehdä työtä, jos 

työnantaja siihen suostuu. 

TSL 4:2:n mukaan työnteko ei kuitenkaan ole sallittua äitiysvapaan aikana kahden viikon aikana 

ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Pakollisen äitiysvapaan 

aikana työnantaja ei saa teettää työntekijällä työtä edes tämän suostumuksella. Sääntelyn taustalla 

on raskaussuojeludirektiivin 8 artiklan 2 kohdan säännös. 

Muuna kuin pakollisen äitiysvapaan aikana tehtäväksi sovitun työn sekä työntekijä että työnantaja 

voivat keskeyttää milloin tahansa äitiysrahakauden aikana. Jos työntekijä työtä tehdessään havaitsee, 

että työ on hänen terveydentilansa ja kuntonsa huomioon ottaen liian raskasta, hän voi ilmoittaa 

jäävänsä äitiysvapaalle. Vastaavasti työnantaja voi keskeyttää työnteon, jos hän katsoo, että raskaana 

oleva tai äskettäin synnyttänyt työntekijä ei selviydy sovituista työtehtävistä tai hän on vaaraksi 

itselleen tai muille. 

Jos äiti sairastuu äitiysvapaan aikana niin, että hän tulee kykenemättömäksi hoitamaan lasta, isällä 

on sairausvakuutuslaissa säädetyn omavastuuajan jälkeen oikeus vanhempainrahaan niiltä päiviltä, 

joilta äidille ei makseta äitiysrahaa. Vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä on, että isä hoitaa 

lasta ja että hän ei ole ansiotyössä muun työnantajan palveluksessa eikä omassa työssä. 

Jos äiti kuolee äitiys- tai vanhempainrahakauden aikana, lasta hoitavalla ja lapsen huollosta vastaavalla 

isällä on oikeus vanhempainrahaan enintään niiltä päiviltä, joilta äitiys- tai vanhempainrahaa 

on jäänyt äidin kuoleman vuoksi maksamatta. Sairausvakuutuslaissa säädetään lisäksi vanhempainpäivärahojen 

maksamisesta lapsen kuollessa päivärahakausien aikana sekä lapsen luovuttamisen 

(adoptio ja huostaanotto) vaikutuksesta vanhempien päivärahaoikeuteen. 

Isyysrahakausi 

Lapsen isällä, joka osallistuu lapsen hoitamiseen olematta samaan aikaan ansiotyössä, on oikeus 

isyysrahaan yhteensä 18 arkipäivältä äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Oikeus isyysrahaan on 

lapsen äidin kanssa avioliitossa olevalla isällä, joka ei asu välien rikkoontumisen vuoksi hänestä 

erillään sekä samassa taloudessa (avoliitossa) lapsen äidin kanssa elävällä isällä (ei kuitenkaan vakuutetulla, 

joka avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää ottovanhemman kanssa yhteisessä taloudessa 

avioliitonomaisissa olosuhteissa). 

Isyysrahakausi voidaan isän valinnan mukaan jakaa neljään yhdenjaksoiseen kauteen. Jaksojen vähimmäispituutta 

ei ole rajoitettu. Ensimmäinen isyysvapaajakso voidaan pitää lapsen syntymän yhteydessä.

5 

Isällä, joka on pitänyt viimeiset kaksi vanhempainvapaaviikkoa (joko kokoaikaisena tai osittaisena 

vanhempainvapaana) on lisäksi välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä oikeus enintään 12 

arkipäivän pituiseen isyysrahakauteen. 

Vanhempainrahakausi 

Vanhempainrahaa maksetaan lapsen äidille tai isälle äitiysrahakauden päättymisestä lukien, kunnes 

äitiysrahakauden alkamisesta on ensimmäinen suorituspäivä mukaan lukien kulunut 263 arkipäivää. 

Jos lapsia on syntynyt samalla kertaa useampia, vanhempainrahan suoritusaikaa pidennetään 60 arkipäivällä 

lasta kohti toisesta lapsesta alkaen. 

Jos lapsi syntyy ennen äitiysrahakauden alkamista, äitiysrahan maksaminen aloitetaan lapsen syntymää 

seuraavasta arkipäivästä. Tällöin keskoslapsen vanhemman vanhempainrahakautta pidennetään 

niin monella arkipäivällä kuin äidin äitiysrahakausi aikaistui. Vanhempainrahan maksaminen 

päättyy, jos hakijalla alkaa oikeus uuteen erityisäitiys-, äitiys- tai vanhempainrahaan. 

Oikeus vanhempainrahaan on kummallakin lapsen vanhemmalla. Vanhemmat voivat jakaa vanhempainrahakauden 

niin, että kumpikin pitää enintään kaksi jaksoa. Kunkin jakson on oltava vähintään 

12 arkipäivän pituinen. Vanhemmat eivät voi olla vanhempainvapaalla yhtäaikaisesti. Monikkoperheiden 

vanhemmat voivat kuitenkin olla yhtä aikaa kotona hoitamassa lapsia, sillä monikkoperheen 

pidennysjakso on mahdollista käyttää osittain tai kokonaan äitiys- tai vanhempainrahakaudella 

tai heti sen jälkeen. 

Vanhempainrahaa voi saada ja siten vanhempainvapaan voi pitää myös osittaisena. Osittaisen vanhempainrahan 

saaminen edellyttää, että vanhemmat ovat tehneet työnantajiensa kanssa sopimuksen 

osa-aikatyöstä vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Osa-aikaiseksi työ katsotaan silloin, kun työaika ja 

-palkka on 40-60 % kokoaikaisen työntekijän palkasta ja työajasta. 

Yhden lapsen syntymän tai adoption perusteella osittaista vanhempainrahaa maksetaan enintään 158 

arkipäivältä. Osittainen vanhempainraha on puolet muutoin maksettavasta päivärahasta, ja päiväraha 

lasketaan erikseen kummallekin vanhemmalle. 

Osittaista vanhempainrahaa eivät voi saada opiskelijat ja yksinhuoltajat. Jos toinen vanhemmista ei 

täytä enää osittaisen vanhempainrahan saamisen edellytyksiä, päättyy myös toisen vanhemman oikeus 

siihen. Tämän jälkeen vanhempainrahaa maksetaan normaalisti siihen oikeutetulle vanhemmalle. 

1.2.3 Hoitovapaa 

TSL 4:3:n mukaan työntekijällä on oikeus saada hoitovapaata lapsensa tai muun hänen taloudessaan 

vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Hoitovapaaoikeutta voivat 

käyttää lapsen vanhemmat (biologiset ja ottovanhemmat) sekä muut sellaiset lapsen huoltajat 

(sijaisvanhemmat), jotka asuvat lapsen kanssa samassa taloudessa. 

Hoitovapaa mahdollistaa alle 3-vuotiaan lapsen kokoaikaisen hoitamisen. Hoitovapaaoikeutta voivat 

käyttää lapsen molemmat vanhemmat, eivät kuitenkaan samanaikaisesti. Työsopimuslain mukaan 

hoitovapaa voidaan jakaa enintään kahteen jaksoon hoitovapaan käyttäjää kohden. Hoitova-

6 

paaoikeutta käyttäen vanhemmat voivat jakaa lapsen hoitovastuuta siten, että kumpikin pitää peräkkäin 

yhden tai vuorotellen kaksi hoitovapaajaksoa. 

Kunkin jakson vähimmäispituus on yksi kuukausi. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia 

työntekijän oikeudesta pitää kahta useampia ja kuukautta lyhyempiä hoitovapaajaksoja. 

Hoitovapaa sijoittuu yleensä päivärahakausien jälkeiseen aikaan. Yhden hoitovapaajakson voi kuitenkin 

pitää samanaikaisesti, kun toinen vanhemmista on äitiys- tai vanhempainvapaalla. Esimerkiksi 

lapsen isä voi pitää yhden, vähintään kuukauden pituisen hoitovapaajakson äidin palattua vauvan 

kanssa kotiin sairaalasta. Vastaavasti isän ollessa vanhempainvapaalla äiti voi jäädä hoitovapaalle. 

Järjestely palvelee erityisesti perheitä, joissa on vauvaikäisen lapsen lisäksi myös muita lapsia. 

1.2.4 Osittainen hoitovapaa 

Osittaisella hoitovapaalla tarkoitetaan vuorokautisen tai viikoittaisen työajan lyhennyksenä toteutettavaa 

hoitovapaata. 

Työntekijällä on subjektiivinen oikeus äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaaseen. Osittainen 

hoitovapaa edellyttää sitä vastoin työntekijän ja työnantajan välistä sopimusta. Toisaalta työnantajan 

oikeutta kieltäytyä sopimasta osittaisesta hoitovapaasta on rajoitettu TSL 4:4.2:n säännöksellä. 

Osittaiseen hoitovapaaseen on oikeus työntekijällä, joka on ollut saman työnantajan työssä yhteensä 

vähintään kuusi kuukautta viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen 

ei edellytä vähintään kuuden kuukauden jatkuvaa työntekoa, vaan työntekijällä on oikeus osittaiseen 

hoitovapaaseen esimerkiksi yli vuoden jatkuneen hoitovapaan jälkeen silloin, kun työsuhde 

on ollut voimassa vähintään kuusi kuukautta viimeisen kahden vuoden aikana. 

Osittaista hoitovapaata voi saada oman lapsensa tai muun samassa taloudessa asuvan lapsen hoitamiseksi 

siihen saakka, kun perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy (toisen lukuvuoden 

heinäkuun loppu). Lapsella tarkoitetaan myös tässä yhteydessä paitsi omaa biologista tai 

adoptiolasta myös samassa taloudessa asuvaa aviopuolison tai avopuolison lasta tai perheeseen sijoitettua 

lasta. Sen sijaan lapsen kanssa eri taloudessa asuvalla vanhemmalla ei ole säännöksen mukaan 

oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen. 

Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on lapsen (kanssa samassa taloudessa asuvalla) kummallakin 

vanhemmalla tai huoltajalla riippumatta siitä, onko toinen vanhemmista työssä kodin ulkopuolella. 

Vanhemmat voivat käyttää osittaista hoitovapaata saman kalenterijakson aikana, mutta eivät saa 

olla osittaisella hoitovapaalla hoitamassa lasta samanaikaisesti. Sen sijaan mahdollista on, että vanhemmat 

käyttävät osittaista hoitovapaata lastenhoitojärjestelyissä joustavasti hyväkseen niin, että 

toinen vanhemmista hoitaa lasta aamupäivisin ja toinen iltapäivisin tai vanhemmat hoitavat lasta 

vuoropäivin.

1.2.5 Tilapäinen hoitovapaa 

7 

Työntekijällä on oikeus saada enintään neljä päivää tilapäistä hoitovapaata ollakseen poissa työstä 

ja hoitaakseen alle 10-vuotiasta äkillisesti sairastunutta lasta. Tilapäinen hoitovapaa on tarkoitettu 

lapsen sairaudesta aiheutuvan poikkeuksellisen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Jos 

toinen lapsen vanhemmista tai huoltajista on lapsen sairastuessa kotona, työssä käyvällä vanhemmalla 

ei ole oikeutta tilapäiseen hoitovapaaseen paitsi, jos kotona oleva vanhempi ei oman sairautensa 

tai työhön sidonnaisuutensa vuoksi voi hoitaa lasta. 

Tilapäistä hoitovapaata voi käyttää oman lapsen tai samassa taloudessa vakituisesti asuvan muun 

lapsen, kuten perheeseen sijoitetun lapsen sairastuessa äkillisesti. 

Koska vastuu lapsen hoitamisesta on yleensä niillä vanhemmilla tai huoltajilla, joiden luona lapsi 

vakituisesti asuu, oikeus tilapäisen hoitovapaan käyttöön on rajattu samassa taloudessa asuviin. 

Näin ollen eri taloudessa asuvalla lapsen biologisella tai adoptiovanhemmalla ei ole oikeutta tilapäiseen 

hoitovapaaseen. 

Jos lapsi vanhempien yhteishuoltajuuden perusteella asuu kuitenkin pidempiä aikoja vuorotellen 

kummankin vanhemman luona, oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen on kussakin yksittäistapauksessa 

sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi sairauden yllättäessä asuu. Lisäksi selvää on, että kun lapsi on 

sairastuessaan tilapäisesti toisen vanhempansa luona, tällä vanhemmalla on oikeus tilapäiseen työstä 

poissaoloon jo TSL 4:7:n (poissaolo-oikeus pakottavista perhesyistä) perusteella. 

Tilapäinen hoitovapaa on tarkoitettu tilanteisiin, joissa lapsi sairastuu yllättäen ja tarvitsee erityisiä 

hoitojärjestelyjä tai vanhempiensa hoitoa ja huolenpitoa. Säännös ei sen sijaan koske esimerkiksi 

kroonisesta sairaudesta johtuvia tavanomaisia lääkärissäkäyntejä. 

Poissaolo-oikeus on rajattu neljään työpäivään kutakin sairautta kohden. Lapsen vanhemmat voivat 

jakaa tilapäisen hoitovapaan keskenään haluamallaan tavalla. Yhtä aikaa lasta voi hoitaa vain toinen 

vanhemmista. Tilapäinen hoitovapaa voidaan jakaa joko niin, että vanhemmat hoitavat lasta vuoropäivin 

tai toinen aamu- ja toinen iltapäivällä. Säännöksessä annetaan siten mahdollisuus järjestellä 

työstä poissaolo joustavasti muun muassa kummankin vanhemman työtilanne huomioon ottaen. 

1.2.6 Poissaolo-oikeus pakottavan perhesyyn vuoksi 

TSL 4:7:n mukaan työntekijällä on oikeus tilapäiseen työstä poissaoloon, jos hänen välitön läsnäolonsa 

on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, 

ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. 3 TSL 4:7:n soveltamisedellytykset ovat suhteellisen 

tiukat. Säännöksen soveltamisala rajautuu ennakoimattomiin ja yllättäviin tilanteisiin. 

Säännöksessä perheellä tarkoitetaan tavanomaisten ydin- ja uusperheiden lisäksi myös samaa sukupuolta 

olevien perheitä. Lisäksi säännöstä sovelletaan silloin, kun työntekijän tai samassa taloudessa 

3 Säännös vastaa vanhempainlomadirektiivin (96/34/EY) pakottavista syistä työstä poissaoloa koskevaa sääntelyä sekä 

täydentää työntekijän TSL:n 4 luvussa säädettyjä muita perheeseen ja vanhemmuuteen perustuvia poissaolo-oikeuksia.

8 

asuvan puolison tai vakituisen asuinkumppanin etenevässä tai takenevassa polvessa olevaa lähisukulaista 

on kohdannut sellainen onnettomuus, jonka hoitaminen vaatii työntekijän välitöntä läsnäoloa. 

Esimerkiksi työntekijän tai hänen puolisonsa vanhempien äkillinen sairastuminen tai heitä 

kohdannut onnettomuus voi oikeuttaa työstä poissaoloon TSL 4:7:n perusteella siitä huolimatta, että 

he eivät asu samassa taloudessa. 

Säännös työstä poissaolosta pakottavan perhesyyn vuoksi koskee perheenjäseniä kohdanneen sairauden 

ja onnettomuuden lisäksi myös onnettomuuksia, jotka ovat kohdanneet tai uhkaavat kohdata 

perheen kotia. Työntekijän asuintalossa tapahtunut vesivahinko tai tulipalo voi muodostaa säännöksessä 

tarkoitetun pakottavan syyn työstä poissaoloon. Samoin on asian laita, jos työntekijän läsnäolo 

on välttämätöntä hänen etenevässä tai takenevassa polvessa olevan sukulaisen kotia kohdanneen 

onnettomuuden vuoksi. Syyn pakottavuutta on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa muun muassa 

sen perusteella, missä määrin lähisukulaiset ovat työntekijän välttämättömän avun varassa. 

Poissaolo-oikeus rajautuu tilapäiseen poissaoloon. Poissaolopäivien määrää ei ole määritelty, mutta 

säännöksen luonteesta johtuu, että kysymys on lyhyehköstä (väliaikaisesta) poissaolosta. Säännöksessä 

tarkoitetun työstä poissaolo-oikeuden turvin työntekijä ei voi esimerkiksi jäädä hoitamaan 

vanhempiaan useiden viikkojen ajaksi. Poissaolo on oikeutettua vain siihen saakka, kun työntekijän 

välitön läsnäolo perhesyyn hoitamiseksi on kussakin yksittäisessä tapauksessa tarpeen.

Perhevapaaoikeudet sukupuolen mukaan 

Isä tilapäinen hoitovapaa, 1-4 työpv/äkillinen sairaus 

Äiti 

molemmilla yksi hoitovapaajakso 

varhen- 

nettu 

9 

vanhempainvapaa 

väh. 12 pv+ 

isyysvapaa, 1-18 pv, 1-4 jaksoa 

isyysvapaa, 

1-12 pv* 

osittainen vanhempainvap. osittainen hoitovapaa 

molemmilla väh. 2 kk 

äitiysvapaa, 105 pv kokoaikainen vanhempainvapaa, 

158 pv 

kokoaikainen hoitovapaa 

263 pv äitiysvapaan alkamisesta 

raskaus alkaa - 50 pv - 30 pv laskettu aika/ 

synnytys 

oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan 

lapsi 3 v 

lasten kotihoidon tuki tai 

osittainen hoitoraha 

(mahd. isyysrahakauden* 

jälkeen) 

koulun toisen 

lukuvuoden loppu 

ositt. 

hoitoraha 

lapsi 10 v

10 

1.3 Perhevapaaoikeudet eri käyttäjien näkökulmasta 

Sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahoja koskevat säännökset eroavat joiltakin osin 

riippuen siitä, onko vakuutettu lapsen biologinen vanhempi tai adoptiovanhempi ja asuuko 

lapsen vanhempi tai huoltaja lapsen kanssa samassa taloudessa vai ei. Myös työsopimuslain 

perhevapaasäännökset eroavat jossakin määrin siitä riippuen, missä suhteessa 

työntekijä on siihen lapseen, jonka perusteella oikeus vapaaseen syntyy. 

Laajimmat perhevapaaoikeudet ovat lapsen kanssa samassa taloudessa asuvilla biologisilla 

vanhemmilla. Niitä on tarkasteltu edellä. Seuraavissa jaksoissa perhevapaaoikeuksia 

tarkastellaan eri perhetyyppien mukaan. 

1.3.1 Yksinhuoltajaperheet ja etävanhemmat 

Yksinhuoltajaperheiksi on määritelty perheet, joissa lapsi asuu joko äitinsä tai isänsä 

kanssa. Syynä yksihuoltajuuteen voi olla vanhempien eroaminen tai esimerkiksi toisen 

vanhemman kuolema. Yksinhuoltajaperheiden määrittelyn kannalta ei ole merkitystä sillä, 

onko lapsen vanhemmilla yhteishuoltajuus tai jommallakummalla yksinhuoltajuus, 

vaan ratkaisevaa on lapsen asuminen vain toisen vanhempansa luona. 

Yksinhuoltajaäidin oikeus äitiys- ja vanhempainrahaan ja yksinhuoltajaisän oikeus isyys- 

ja vanhempainrahaan ja niitä vastaaviin vapaisiin määräytyvät sairausvakuuslain ja työsopimuslain 

mukaan. Oikeus sairausvakuutuslaissa säädettyyn vanhempainrahaan on sillä 

vanhemmalla, joka tosiasiallisesti hoitaa lasta. Jos lapsen äiti ei osallistu lapsen hoitoon, 

isällä on oikeus vanhempainrahaan ja –vapaaseen, vaikka vanhemmat asuisivat eri taloudessa, 

jos isä asuu lapsen kanssa. Vanhempainrahan maksaminen isälle edellyttää äidin 

antamaa suostumusta. 

Yksinhuoltajaäidit eivät voi käyttää niitä kahta lisäviikkoa, jotka isät (myös yksinhuoltajaisät) 

saavat käyttäessään vanhempainvapaasta vähintään viimeiset kaksi viikkoa. 

Osittaista vanhempainrahaa koskevat säännökset eivät tule sovellettaviksi yksinhuoltajaperheissä. 

Eri taloudessa asuvalla etävanhemmalla ei ole oikeutta hoitovapaaseen eikä 

osittaiseen hoitovapaaseen. 

Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen on lapsen kanssa vakituisesti asuvalla vanhemmalla. 

Vaikka lapsi asuisi yhteishuoltajuuspäätöksen mukaisesti vuorotellen kummankin vanhemman 

luona, hänelle joudutaan määräämään vain yksi kotipaikka. Tilapäistä hoitovapaata 

koskevaa säännöstä tiukasti tulkiten lapsesta erossa asuvalla isällä tai vastaavasti 

äidillä ei ole oikeutta lapsen äkillisesti sairastuessa tilapäiseen hoitovapaaseen siitäkään 

huolimatta, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Toisaalta TSL 4:6:n säännöstä on oikeuskirjallisuudessa 

tulkittu niinkin, että jos lapsi on vuorotellen kummankin vanhemman

11 

hoidossa ja sairastuu ollessaan sen vanhemman luona, jossa hänellä ei ole vakituista 

asuntoa, myös tällä vanhemmalla on oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen. 

Lapsesta erillään asuvan äidin tai isän oikeus hoitaa tilapäisesti sairastunutta lastaan voi 

perustua myös TSL 4:7:ään, jossa säädetään pakottavasta perhesyystä johtuvasta työstä 

poissaolosta. Tässä säännöksessä ei ole vaatimusta samassa taloudessa asumisesta. Lapsen 

vanhemmalla on siten oikeus mainittuun työstä poissaoloon, kun TSL 4:7:ssä säädetyt 

edellytykset (syyn äkillisyys ja pakottavuus) täyttyvät. 

1.3.2 Uusperheet 

Uusperheillä tarkoitetaan parisuhteita, joissa jo suhteen alusta lukien on olemassa vähintään 

yksi lapsi. Uusperheissä on tyypillisesti lapsia kummankin puolison aiemmista avio- 

tai avoliitoista sekä mahdollisesti myös yhteisiä lapsia. 

Uusperheissä sairausvakuutuslaissa säädetyt vanhempainpäivärahakaudet kuuluvat lapsen 

biologiselle tai adoptiovanhemmalle. Työsopimuslaissa säädetyt hoitovapaat puolestaan 

määräytyvät lapsen kanssa samassa taloudessa asumisen perusteella. Oikeus pakottavasta 

perhesyystä johtuvaan poissaoloon on työntekijällä, jonka perhettä on kohdannut äkillinen 

sairaus tai onnettomuus. 

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaan lapselle voidaan 

vanhempien sijaan tai ohelle tuomioistuimen päätöksellä määrätä toinen tai ulkopuolinen 

huoltaja. Lapsen vanhemman uusi puoliso voidaan nimetä lapsen huoltajaksi. Ennen päätöksentekoa 

tuomioistuimen on kuultava lapsen vanhempia. Huoltajuuspäätös ei sinänsä 

vaikuta työsopimuslaissa säädettyjen perhevapaiden käyttöön, vaan ratkaisevaa on samassa 

taloudessa asuminen pakottavasta perhesyystä johtuvaa poissaoloa lukuun ottamatta. 

1.3.3 Ottovanhemmat 

Ottovanhempien vanhempainpäivärahoista säädetään sairausvakuutuslaissa. Erona biologiseen 

äitiin on, että ottoäidillä ei ole oikeutta äitiysrahaan (eikä erityisäitiysrahaan) eikä 

siten myöskään työsopimuslaissa säädettyyn äitiysvapaaseen. 

Vanhempainrahaa maksetaan ottovanhemmalle, joka 

• ottaa alle 7-vuotiaan lapsen ottolapsekseen, 

• osallistuu lapsen hoitoon, 

• ei ole silloin ansiotyössä tai muussa työssä kodin ulkopuolella ja 

• on asunut Suomessa 180 päivää välittömästi ennen kuin hän on ottanut lapsen hoitoonsa.

12 

Ottovanhemman vanhempainrahakausi ja siten myös vanhempainvapaa alkaa sinä päivänä, 

jolloin hän on ottanut lapsen hoitoonsa tarkoituksenaan ottaa hänet ottolapseksi. Kansainvälisissä 

adoptioissa vanhempainrahakausi alkaa käytännössä lapsen hakumatkalla, 

kun hänet luovutetaan ottovanhemmille. 

Vanhempainrahaa maksetaan, kunnes lapsen syntymäpäivää seuraavasta arkipäivästä on 

kulunut 234 arkipäivää. Jos lapsi otetaan hoitoon niin, että hänen syntymästään on kulunut 

enemmän kuin 54 arkipäivää, vanhempainrahaa voidaan maksaa 180 arkipäivältä. Jos 

lapsia on adoptoitu samalla kertaa useampia, vanhempainrahan suoritusaikaa pidennetään 

60 arkipäivällä lasta kohti toisesta lapsesta alkaen. 

Adoptiolapsi tulee harvoin vastasyntyneenä adoptioperheeseen. Varsinkaan kansainvälisissä 

adoptioissa vanhempainvapaan enimmäispituus 234 arkipäivää ei käytännössä toteudu, 

sillä adoptoitavien lasten ikä vaihtelee muutaman kuukauden ikäisistä muutaman 

vuoden ikäisiin. Näin ollen ulkomailta otetun ottolapsen oikeus vanhempainrahalla tuettuun 

kotihoitoon jää lyhyemmäksi kuin biologisen lapsen. 

Kotimaisessa adoptiossa lapsen äiti voi antaa suostumuksen lapsen luovuttamiseen aikaisintaan 

kahdeksan viikon kuluttua syntymästä. Vasta suostumuksen antamisen jälkeen 

adoptio voidaan vahvistaa, ja tästä lukien adoptiovanhemmilla on oikeus vanhempainrahaan 

sairausvakuutuslaissa säädetyn mukaisesti. Käytännössä lapsi voidaan kuitenkin 

luovuttaa (ehdollisesti) tuleville adoptiovanhemmille jo ennen lopullisen suostumuksen 

antamista. Ennen päivärahakauden alkua lasta hoitaville (sijais)vanhemmille voidaan 

maksaa perhehoitajalaissa (312/1992) tarkoitettu hoitopalkkio ja kulujen korvaus. 

Ottoäidille tai -isälle ei pääsääntöisesti makseta vanhempainrahaa samalta ajalta. Osittaiseen 

vanhempainrahaan ottovanhemmilla on vastaava oikeus kuin biologisilla vanhemmilla. 

Puolison biologisen lapsen adoptoiva voi saada vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, 

jos ottolapsi on alle vuoden ikäinen. 

Ottoisällä on oikeus isyysrahaan samoin perustein kuin biologisella isällä. 

Ottovanhemman oikeus hoitovapaaseen määräytyy samalla tavalla kuin biologisenkin 

vanhemman. Jos adoptoitava lapsi on adoptointihetkellä 2,5-vuotias tai tätä vanhempi, 

vanhemmilla ei käytännössä ole oikeutta kokoaikaiseen hoitovapaaseen. Näissä tapauksissa 

ottovanhemman oikeus olla lapsen kanssa kotona rajoittuu vanhempainvapaaseen ja 

on siis noin seitsemän kuukautta adoptointihetkestä. 

Säännökset osittaisesta hoitovapaasta koskevat samalla tavoin ottovanhempia ja lapsen 

biologisia vanhempia.

1.3.4 Sijaisvanhemmat 

13 

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa maksetaan sairausvakuutuslain mukaan lapsen biologiselle 

äidille ja isälle. Isyys- ja vanhempainrahaa maksetaan lisäksi ottovanhemmille. 

Sen sijaan sijaisvanhemmilla, jotka ovat ottaneet lapsen hoitaakseen adoptoimatta tätä, ei 

ole oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen vanhempainpäivärahaan eikä siten myöskään 

työsopimuslain mukaiseen äitiys-, isyys- eikä vanhempainvapaaseen. Sijaisvanhempi ei 

ole lapsen juridinen huoltaja. 

Sijaisvanhemmalla, jonka taloudessa lapsi vakituisesti asuu, on oikeus hoitovapaaseen, 

osittaiseen hoitovapaaseen sekä tilapäiseen hoitovapaaseen samalla tavoin kuin lapsen 

kanssa samassa taloudessa asuvalla biologisella tai adoptiovanhemmalla 

Sijaisvanhemman asemasta säädetään perhehoitajalaissa. Perhehoitajalla tarkoitetaan 

henkilöä, joka tekee toimeksiantosopimuksen lapsen hoitamisesta hoidon järjestämisestä 

vastaavan kunnan tai kuntainliiton kanssa. Perhehoitajalle kunta maksaa toimeksiantosopimuksen 

perusteella hoitopalkkiota. Hoitopalkkion suuruus perustuu hoitoon käytettävään 

ja aikaan ja hoidon vaativuuteen. 

1.3.5 Rekisteröidyt parisuhteet (samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet) 

Sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahaetuuksissa ei ole erikseen huomioitu rekisteröidyssä 

parisuhteessa elävien asemaa. Oikeudet äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoihin 

sekä -vapaisiin määräytyvät vanhemmuuden perusteella. 

Rekisteröidyssä parisuhteessa elävän äidin oikeus äitiys- ja vanhempainrahaan ja 

-vapaaseen määräytyy sairausvakuutuslain ja työsopimuslain mukaan. Äidin kanssa samaa 

sukupuolta olevalla kumppanilla ei ole oikeutta sairausvakuutuslaissa säädettyihin 

päivärahoihin eikä siten myöskään rahakausiin perustuviin perhevapaisiin. Parisuhteen 

rekisteröimisellä ei ole vaikutusta samaa sukupuolta olevan elämänkumppanin asemaan. 

Vastaavasti miespuolisoiden perheessä lapsen isän puolisolla ei ole oikeutta äitiys-, isyys- 

eikä vanhempainrahaan eikä niitä vastaaviin vapaisiin. 

Työsopimuslain mukaan lapsen vanhemmalla tai muulla vakituisesti lapsen kanssa samassa 

taloudessa asuvalla on oikeus saada lapsen hoitamiseksi hoitovapaata, kunnes lapsi 

täyttää kolme vuotta. Lapsen vanhemman kanssa samassa taloudessa asuvalla samaa sukupuolta 

olevalla elämänkumppanilla on oikeus saada hoitovapaata, kuten lapsen vanhemmallakin. 

Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ja tilapäiseen hoitovapaaseen määräytyy 

samalla tavalla. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla on luonnollisesti myös oikeus pakottavasta 

perhesyystä johtuvaan poissaoloon TSL 4:7:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä.

14 

Rekisteröidyssä parisuhteessa elävillä ei ole oikeutta adoptoida elämänkumppanin omaa 

tai adoptiolasta. 

Eri perhevapaamuodot 

Äiti/isä tässä = biologinen äiti/isä 

▬ oikeutettu / ei oikeutettu vapaaseen 

Äitiysvapaa 

Erityisäitiysvapaa 

Isyysvapaa 

Vanhempainvapaa 

Hoitovapaa 

Osittainen 

hoitovapaa 

Tilapäinen 

hoitovapaa 

Pakottava 

perhesyy 

Äiti tai isä 

samassa 

taloudessa 

Isä eri taloudessa 

Adoptiovanhempi 

Yksinhuoltaja 

(äiti) 

Sijaisvanhempi 

samassa 

taloudessa 

Rekisteröity 

parisuhde 

▬ ▬ ▬ (äiti) 

▬ ▬ ▬ (äiti) 

▬ ▬ ▬ (isä) 

* ** ▬ (biol. 

vanhempi) 

▬ 

▬ 

▬ 

 

* vanhempainrahaa ei makseta, jos lapsi huostaanotettu 

** jos äiti ei vastaa hoidosta

15 

1.4 Vapaan käyttämiseen liittyvät menettelytavat 

1.4.1 Kokoaikaisen vapaan ajankohdasta ilmoittaminen 

Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta on ilmoitettava työnantajalle 

viimeistään kahta kuukautta ennen vapaan aiottua alkamisaikaa. Ilmoitusvelvollisuus 

koskee jokaista jaksoa erikseen. Jos esimerkiksi isyysvapaa tai vanhempainvapaa pidetään 

useassa jaksossa, vapaasta on ilmoitettava viimeistään kahta kuukautta ennen kunkin 

vapaajakson alkamista. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä vapaan ajankohtaa että pidettävän 

vapaan tai sen jakson pituutta. 

Vapaiden pitämisestä ilmoittaminen on tärkeää, jotta työpaikoilla voitaisiin varautua 

työntekijöiden työstä poissaoloihin ja niistä aiheutuviin erityisjärjestelyihin, kuten esimerkiksi 

sijaisten palkkaamiseen ja tehtävien kierrätykseen. Tässä tarkoituksessa hallituksen 

esityksen perusteluissa on esitetty toivomus, että vapaiden käytöstä ja jakamisesta 

vanhempien kesken tehtäisiin kokonaissuunnitelma jo ennen ensimmäisen vapaan pitämistä. 

4 Kaikkien suunniteltujen vapaiden pitämisestä voidaan siten ilmoittaa työnantajalle 

yhdellä kertaa. 

Työntekijän työnantajalle toimittama ilmoitus vapaan ajankohdasta sitoo työntekijää. Ilmoitetun 

ajankohdan muuttaminen on – yksipuolisin ilmoituksin – mahdollista ainoastaan 

silloin, kun lapsen hoitoedellytyksissä tapahtuu laissa tarkoitettu muutos. Työntekijän 

oikeudesta muuttaa jo ilmoitetun äitiys- ja isyysvapaan ajankohtaa säädetään TSL 

4:1.2:ssa ja vanhempainvapaan ajankohdan muuttamisesta säädetään vastaavalla tavoin 

saman pykälän 3 momentissa. Hoitovapaan ajankohdan muuttamisesta säädetään 

4:3.2:ssa. 

Pidettäväksi ilmoitetun vapaan ajankohdan muuttaminen on tehtävä yhden kuukauden 

ilmoitusaikaa noudattaen. Poikkeuksena tästä ilmoitusajasta on äitiysvapaan aloittamisajankohdan 

varhentaminen raskaana olevan työntekijän terveydentilassa tapahtuneiden 

muutosten vuoksi, jolloin siitä on ilmoitettava työnantajalle niin pian kuin mahdollista. 

Jos lapsi syntyy ennen äitiysvapaan alkua, äitiysrahakausi ja äitiysvapaa alkavat luonnollisesti 

lapsen syntymästä lukien. 

Erityistä kuukauden ilmoitusaikaa ei sovelleta myöskään silloin, kun lapsen syntymän 

yhteydessä pidettäväksi ilmoitetun isyysvapaan ajankohtaa muutetaan lapsen syntymän 

ennenaikaisuuden tai yliaikaisuuden vuoksi tai kun vapaan aloittamisajankohdan muuttaminen 

on tarpeen syntyneen lapsen, äidin tai isän terveydentilan vuoksi. Jos lapsi tai äiti 

joutuu synnytyksen jälkeen jäämään sairaalahoitoon, isä voi siirtää isyysvapaan alkua 

ilmoittamalla siitä työnantajalle niin pian kuin mahdollista. 

4 HE 37/1998, s. 9.

16 

Muissa kuin edellä tarkoitetuissa tapauksissa äitiys- tai isyysvapaan ajankohdan muuttaminen 

edellyttää kuukauden ilmoitusajan noudattamista. Esimerkiksi muun kuin lapsen 

syntymän yhteydessä pidettäväksi ilmoitetun isyysvapaan ajankohdan muuttaminen on 

mahdollista vain perustellusta syystä kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen. Lisäksi ajankohdan 

muuttaminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun muutokselle on laissa tarkoitettu 

perusteltu syy. Perusteltuna syynä vapaan ajankohdan muuttamiseen pidetään sellaista 

ennalta arvaamatonta ja oleellista muutosta lapsen hoitamisedellytyksissä, jota työntekijä 

ei ole voinut ottaa huomioon vapaasta ilmoittaessaan. Esimerkkinä tällaisesta perusteesta 

hallituksen esityksessä mainitaan lapsen tai toisen vanhemman vakava ja pitkäaikainen 

sairastuminen tai kuolema, lapsen vanhempien erilleen muuttaminen tai avioero tai muu 

lapsen hoitoedellytyksissä tapahtunut olennainen muutos. 5 

Vanhempainvapaan keskeyttäminen ja siirtäminen toiselle vanhemmalle ei siten onnistu 

ilman edellä tarkoitettuja syitä, ellei asiasta sovita vanhempien ja heidän työnantajiensa 

kanssa. Korkeimman oikeuden tuomion KKO 1994:65 mukaan vanhempien taloudellisissa 

olosuhteissa tapahtuneet muutokset eivät oikeuttaneet keskeyttämään hoitovapaajaksoa 

ennenaikaisesti. 6 Työtuomioistuimen tuomion TT 2001:21 mukaan hoitovapaalla olleella 

työntekijällä ei parturi- ja kampaamoalan työehtosopimuksen soveltamisalalla ollut uuden 

raskauden vuoksi oikeutta keskeyttää hoitovapaata ja siirtyä äitiys- ja vanhempainvapaalle. 

Uutta raskautta ei pidetty hallituksen esityksen perusteluissa mainittuihin syihin verrattavana 

lapsen hoitoedellytyksissä tapahtuneena olennaisena muutoksena, joka sellaisenaan 

olisi muodostanut perustellun syyn hoitovapaan keskeyttämiseen. 

Jos ilmoitetun vapaan ajankohdan muuttamiseen on laissa tarkoitettu perusteltu syy, 

ajankohta voidaan muuttaa uudella ilmoituksella. Ilmoitus on tehtävä viimeistään kuukautta 

ennen muutosta. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei ole säädetty vahingonkorvaus- 

eikä muutakaan seuraamusta. 

1.4.2 Osittaisen hoitovapaan käyttöön liittyvät menettelytavat 

Osittaisen hoitovapaan käyttäminen perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. 

TSL 4:4.1:n mukaan työntekijän on tehtävä työnantajalle esitys osittaisesta hoitovapaasta 

viimeistään kahta kuukautta ennen vapaan tarkoitettua alkamisaikaa. Kahden 

kuukauden määräaika antaa työnantajalle mahdollisuuden selvittää osittaisen hoitovapaan 

myöntämisen edellyttämiä työn järjestelyjä työpaikalla. 

Osittaisen hoitovapaan yksityiskohtaisista järjestelyistä, kuten työajan lyhentämistavasta, 

lyhennyksen vuorokautisesta tai viikoittaisesta sijoittumisesta sekä osittaisen hoitovapaajärjestelyn 

kestoajasta on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Sopimalla osittai- 

5 

HE 37/1998, s. 9. Isyysvapaan ajankohdan muuttamisedellytyksiä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös 

ilmoitetun vapaan lyhytaikaisuus. 

6 

"Hoitovapaalle jääneen työntekijän yhdessä puolisonsa kanssa harjoittama liiketoiminta osoittautui 

kannattamattomaksi eikä puolisoilla ollut muutakaan työtä. Puolison työttömyydestä johtuneita taloudellisia 

toimeentulovaikeuksia ei olosuhteet huomioon ottaen pidetty perusteltuna syynä hoitovapaan keskeyttämiseen."

17 

sen hoitovapaan toteutustavasta sekä työnantajan toiminnasta ja työpaikan oloista että 

työntekijöiden lastenhoitojärjestelyistä johtuvat tarpeet voidaan ottaa huomioon parhaalla 

mahdollisella tavalla. 

Jos hoitovapaan antamisesta aiheutuu työnantajan toiminnan ja työn järjestelyjen kannalta 

kohtuuttomia hankaluuksia työpaikalla, työnantaja voi kieltäytyä sopimasta osittaisesta 

hoitovapaasta. Työsopimuslain mukaan työnantaja voi kieltäytyä antamasta osittaista hoitovapaata 

vain, jos siitä aiheutuu sellaista vakavaa haittaa työpaikan tuotanto- tai palvelutoiminnalle, 

jota ei voida välttää kohtuullisilla työn järjestelyillä. Työpaikalla käytetty 

tuotanto- ja palvelutekniikka yhdistettynä asianomaisen työntekijän työpanokseen saattaa 

olla sellainen syy, joka oikeuttaa työnantajan kieltäytymään sopimasta osittaisesta hoitovapaasta. 

Työnantajan oikeus kieltäytyä antamasta osittaista hoitovapaata voi riippua yrityksen tai 

työpaikan koosta ja toiminnan luonteesta. Suurilla työpaikoilla on yleensä pieniä työpaikkoja 

paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työn järjestelyin siihen, että työajan lyhentäminen 

osittaisella hoitovapaalla on mahdollista. Jos työpaikalla on jo muutoin paljon 

osa-aikaisia työntekijöitä, on se jonkinlainen osoitus siitä, että täyttä työpäivää tekevän 

työntekijän työaika voidaan työn järjestelyillä lyhentää yhteisesti sovitulla tavalla. 

Jos työnantaja vetoaa oikeuteensa kieltäytyä antamasta työntekijälle osittaista hoitovapaata, 

hänen on esitettävä selvitys kieltäytymisen perusteena olevista seikoista. Työnantajan 

on toisin sanoen perusteltava se syy, miksi työntekijän työajan lyhentäminen vaikeuttaa 

vakavalla tavalla työn järjestelyitä. 

Jos työnantaja ja työntekijä eivät pääse sopimukseen osittaisen hoitovapaan toteuttamisesta 

eikä työnantajalla myöskään ole riittävän painavaa perustetta kieltäytyä antamasta 

osittaista hoitovapaata, työntekijällä on oikeus saada yksi jakso vapaata kalenterivuodessa. 

TSL 4:4.3:n mukaan hoitovapaajakson pituus sekä osittaisen hoitovapaan alkamisajankohta 

määräytyvät tällöin työntekijän esityksen mukaan, kun taas vapaan toteuttamistapa 

määräytyy lain säännöksen mukaan. Osittainen hoitovapaa on toteutettava tällöin 

lyhentämällä työntekijän vuorokautinen työaika kuudeksi tunniksi sekä sijoittamalla 

vapaa joko työpäivän alkuun tai loppuun. Keskimääräiseksi järjestettyä työaikaa käytettäessä 

työaika tulee lyhentää keskimäärin 30 tunniksi viikossa. Tällöin työajan lyhentäminen 

voi tapahtua antamalla vapaaksi myös kokonaisia työpäiviä. 

TSL 4:4.3:n mukaisissa tapauksissa lyhennetyn työajan tulee olla yhdenjaksoinen lain tai 

sopimuksen mukaisia lepo- ja virkistystaukoja lukuun ottamatta. Silloin kun osittaisen 

hoitovapaan toteuttamistavasta sovitaan, vapaan sijoittamiselle myös keskelle työpäivää 

ei kuitenkaan ole esteitä. Työajan lyhentämisen kannalta olennaista on, että se on vapaan 

tarkoituksen eli lapsen hoitojärjestelyt huomioon ottaen tarkoituksenmukainen. 

Kun osittaisen hoitovapaan toteuttaminen perustuu - TSL 4:4.3:ssa tarkoitettuja tapauksia 

lukuun ottamatta - työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen, sopimusperäinen 

työaikajärjestelyn keskeyttäminen on mahdollista sopimalla. Jos sopijapuolten asema ja 

tarpeet muuttuvat osittaisen hoitovapaajärjestelyn kestäessä, lyhennetyn työajan käyttä-

18 

misen lopettamisesta on sovittava asianosaisten kesken. Niin ikään vapaan toteuttamistapojen 

muutoksista voidaan luonnollisesti sopia sopimuskauden kestäessä. 

Jos osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä ei päästä sopimukseen, työntekijällä on TSL 

4:5:n mukaan tehdystä sopimuksesta riippumatta oikeus keskeyttää osittainen hoitovapaa, 

jos keskeyttämiselle on perusteltu syy. Osittaisen hoitovapaan keskeyttäminen on perusteltua 

sellaisten lapsen hoitamisedellytyksissä tapahtuneiden muutosten vuoksi, jotka eivät 

olleet ennakoitavissa osittaisesta hoitovapaajärjestelystä sovittaessa. Perusteltua syytä 

arvioidaan samalla tavoin kuin äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaan ajankohdan 

muuttamisen edellytyksenä olevaa perusteltua syytä. 

Osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä sekä sen perusteena olevasta syystä on ilmoitettava 

kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen. Keskeytettäessä osittainen hoitovapaa työntekijä 

siirtyy noudattamaan samaa työaikaa, kuin hänellä oli ennen lyhennetyn työajan alkamista 

ellei asianosaisten kesken muusta sovita. Työnantajan oikeus muuttaa yksipuolisin 

päätöksin työntekijän työaikajärjestelyjä edellyttää aina työsuhteen ehtojen muuttamiselle 

asetettujen perusteiden ja menettelyiden noudattamista. 

1.4.3 Tilapäiseen hoitovapaaseen ja pakottavaa perhesyytä koskevan vapaan käyttöön 

liittyvät menettelytavat 

Tilapäisen hoitovapaan ja pakottavasta perhesyystä johtuvan vapaan käyttämisestä on 

ilmoitettava työnantajalle mahdollisimman pian poissaolotarpeen ilmaannuttua. Jos pakottava 

syy ilmenee työpäivän kestäessä, työntekijän on ilmoitettava työpaikalta poistumisesta 

työnantajalle, ellei se tapauksen kiireellisyyden tai työpaikalla vallitsevien olosuhteiden 

vuoksi ole mahdotonta. Näissä tapauksissa ilmoitus on tehtävä heti, kun se on 

mahdollista. Työpaikan työn järjestelyjen vuoksi on lisäksi tarpeen, että työntekijä ilmoittaa 

arvion poissaolonsa pituudesta. 

Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä tilapäisen hoitovapaan ja pakottavasta 

perhesyystä johtuvan vapaan perusteesta luotettava selvitys työnantajalle. Käytännössä 

tämä tarkoittaa yleensä lääkärin tai muun terveydenhuoltohenkilökunnan antaman todistuksen 

esittämistä lapsen sairaudesta ja sen kestosta. Pakottavan perhesyyn osalta selvitys 

voi olla myös viranomaisen antama selvitys tai esimerkiksi taloyhtiön tai isännöitsijän 

antama selvitys taloyhtiötä kohdanneesta onnettomuudesta. 

Käytännössä oikeus työstä poissaoloon lapsen sairauden vuoksi määräytyy eri aloilla sovittujen 

työehtosopimusmääräysten mukaan. Työehtosopimuksissa on niin ikään sovittu 

palkallisen poissaolon edellytyksistä sekä siitä, minkälainen selvitys työntekijän on esitettävä 

poissaolon perusteesta.

19 

2. Perhevapaajärjestelmän toimivuus käytännössä 

2.1 Säännösten sukupuolineutraalisuus (SUVA) 

Perhevapaasäännösten sukupuolineutraalisuutta arvioitiin työsopimuslain kokonaisuudistuksen 

yhteydessä vuonna 2000. Edellä tarkoitetun arviointitutkimuksen 7 kohteena olivat 

vähimmäistyöehtojen sääntelyn tasa-arvovaikutukset. Lisäksi sukupuolivaikutusten kannalta 

arvioitiin (ehdotetun) työsopimuslain säännöksistä erityisesti määräaikaisia työsopimuksia 

koskevat säännökset, raskaana olevan ja perhevapaita käyttävän irtisanomissuojaa, 

työsopimuslain syrjintäkieltoa sekä perhevapaita koskevat säännökset. Tässä yhteydessä 

selvitetään tutkimuksessa esitettyjä käsityksiä perhevapaasäännösten sukupuolineutraaliudesta. 

Edellä mainitussa tutkimuksessa on todettu, että perhevapaita koskevat säännökset ovat 

lähtökohtaisesti sukupuolineutraaleita. Lukuun ottamatta äitiys- ja isyysvapaita vapaat 

ovat sekä äidin että isän käytettävissä. 8 Säännöstason neutraaliudesta huolimatta perhevapaiden 

käyttö ei kuitenkaan käytännössä jakaudu tasaisesti vanhempien kesken, vaan 

naiset käyttävät varsinkin pitkäaikaisia perhevapaita miehiä enemmän. Epätasaisesta perhevapaiden 

käytöstä on puolestaan katsottu aiheutuvan ongelmia työelämässä käytännössä 

toteutuvan tasa-arvon kannalta muun muassa naisten pitkien työmarkkinoilta poissaolojen 

vuoksi. Lisäksi perhevapaista aiheutuvat kustannukset kohdistuvat erityisesti naisvaltaisille 

aloille. Tutkimuksen mukaan oletettujen pitkien perhevapaiden ja niistä koituvien 

kustannusten pelossa synnytysikäiset naiset voivat joutua syrjinnän kohteeksi työhönotossa 

ja työn organisoinnissa. Myös naisten miehiä alemman palkkatason on todettu 

johtuvan osittain perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta. 

Toisaalta työmarkkinoilla ilmenevät palkkaerot naisten ja miesten välillä ovat omiaan 

johtamaan siihen, että perhevapaiden käytöstä sopiessaan perheet ottavat huomioon sairausvakuutuslaissa 

säädetyt päivärahat (ja niihin liittyvän porrastuksen) ja toisaalta perheen 

käyttöön jäävät rahat, ja päätyvät perinteiseen malliin, jonka mukaan äidit käyttävät 

äitiysvapaan ohella myös koko vanhempainvapaan taikka ainakin suurimman osan siitä. 

Perhevapaasäännösten on todettu heikentävän miesten asemaa tilanteissa, joissa isä ei asu 

samassa taloudessa lapsen äidin ja lapsen kanssa. Yhteishuoltajuus ei anna yksiselitteisesti 

oikeutta esimerkiksi tilapäisen hoitovapaan käyttöön, vaan oikeus on kytketty samassa 

taloudessa asumiseen. Siten etävanhemmalla ei käytännössä ole – pakottavasta per- 

7 

Vaikuttaako sukupuoli? Työsopimuslakiesityksen arviointia tasa-arvonäkökulmasta. Tasa-arvovaltuutetun 

toimisto. Sosiaali- ja terveysministeriö. Tasa-arvojulkaisuja 2000:8. 

8 

Vain isille suunnattua bonusisyysvapaata koskevat säännökset tulivat voimaan vuoden 2003 alusta lukien. 

Näitä säännöksiä ei siten ole voitu arvioida mainitussa tutkimuksessa.

20 

hesyystä johtuvaa poissaolo-oikeutta lukuun ottamatta - oikeutta työsopimuslaissa säädettyyn 

perhevapaaseen. 

2.2 Perhevapaiden käyttö lukuina 

2.2.1 Perhetyypit 

Suomessa oli vuoden 2004 lopussa 1 421 000 perhettä. Perheisiin kuului 77 prosenttia 

väestöstä. Kaksi kolmasosaa perheistä oli avioparien perheitä. Avoparien perheitä oli 20 

prosenttia perheistä ja yhden vanhemman perheitä 13 prosenttia. Saman sukupuolen rekisteröityjen 

parien perheitä oli 682. 

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2004 Suomessa syntyi 57 800 

lasta, mikä oli 1 200 enemmän kuin vuonna 2003. 

Lapsiperheitä (perheitä, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia) oli 593 000. Lapsiperheisiin 

kuuluu (vanhemmatkin kotona asuvat sisarukset huomioon ottaen) 43 prosenttia väestöstä. 

Lapsiperheiden yleisin perhemuoto on edelleen avioparin perhe (63 %). Avoparien ja 

yksinhuoltajaäitien 9 lapsiperheitä on saman verran, kumpiakin noin 17 prosenttia lapsiperheistä. 

Yksinhuoltajaisä on edelleen harvinaisuus: alle 3 prosentissa lapsiperheitä lasten 

kanssa asuu pelkästään isä. Noin 60 lapsiperheen vanhempina on saman sukupuolen 

rekisteröity pari. 

Lapsiperheessä asui vuodenvaihteessa kotona keskimäärin 1,83 lasta. Nykyisten lapsiperheiden 

lopullinen lapsiluku on noin 2,3 lasta. 

Uusperheitä oli vuoden 2004 lopussa 51 000. Uusperheessä on vähintään yksi alle 18vuotias 

vain toisen vanhemman lapsi. Näitä lapsia oli 74 000. Uusperheiden määrä on 

lisääntynyt noin 1 000 perheellä vuodesta 2003. Vähän yli puolet uusperheen vanhemmista 

oli avoliitossa ja hieman alle puolet avioliitossa. 

9 Yksinhuoltajaäidin perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa lapsi asuu äidin luona. Lukuun kuuluvat sekä 

yksinomaan äidin huollossa olevat lapset että yhteishuoltajuudessa olevat, mutta äidin luona asuvat lapset.

Lapsiperheet tyypeittäin äidin/yksinhuoltajaisän iän mukaan 2004 

Lähde: Tilastokeskus 

Lapsiperheet tyypeittäin 1950-2004 

Vuosi 

Yht. 

Aviopari 

ja lapsia 

Avopari 

ja lapsia 

Äiti ja 

lapsia 

Isä ja 

lapsia 

Rekist. 

pari ja 

lapsia 

21 

Henkilöitä 

lapsiperheissä 

Alle18-v. 

lapsia 

Perheet yht. 

Lapsiperheitä 

kaikista, 

% 

1950 599 329 515 115 .. 74 319 9 895 - .. 1 341 330 930 572 64,4 4 029 803 .. 

1960 678 046 601 542 .. 67 381 9 123 - .. 1 536 464 1 036 270 65,4 4 446 222 .. 

1970 ) 

1980 ) 

677 035 602 076 5 800 61 173 7 986 - .. 1 345 089 1 153 878 58,7 4 598 336 .. 

688 732 572 142 32 100 74 839 9 651 - .. 1 163 926 1 278 102 53,9 4 787 778 .. 

1990 640 637 490 999 59 900 78 948 10 790 - 2 437 592 1 135 686 1 365 341 46,9 4 998 478 48,8 

2000 612 627 398 892 95 120 103 984 14 631 - 2 317 291 1 116 687 1 401 936 43,7 5 181 115 44,7 

2004 592 809 371 323 103 214 103 376 14 837 59 2 239 701 1 087 510 1 420 781 41,7 5 236 611 42,8 


Väestö 

Lapsiperheväestö, 

%

22 

Perheiden 0–24-vuotiaat lapset perhetyypin mukaan sekä ottolapset iän mukaan 

31.12.2003 

Ikä 

Kaikkien 

perheiden 

lapset 

Aviopari ja 

lapsia 

Rekist. pari- Avopari ja 

suhde ja lapsia lapsia 

Yksinhuoltaja- 

äidin lapsi 

Yksinhuoltaja- 

isän lapsi 

Ottolapset 

1) Uusperhe 

Äidin lapsi Isän lapsi Yhteensä 

0 56119 34558 11 17028 4436 86 30 2) 554 11 565 

1 55290 35573 6 14274 5285 152 148 358 15 373 

2 55834 36854 2 12631 6123 224 201 575 24 599 

3 56478 37911 4 11407 6780 376 226 997 65 1062 

4 57247 38509 3 10721 7506 508 222 1491 106 1597 

5 56611 38501 2 9897 7640 571 196 2044 171 2215 

6 58969 40189 - 9619 8460 701 217 2654 232 2886 

7 60399 41239 3 9503 8852 802 220 3296 323 3619 

8 62756 42953 7 9250 9549 997 193 3946 409 4355 

9 64701 44416 4 8981 10128 1172 188 4560 571 5131 

10 64485 44142 4 8526 10553 1260 207 4897 665 5562 

11 66371 45197 4 8566 11111 1493 211 5490 725 6215 

12 65255 44571 9 7793 11210 1672 285 5547 814 6361 

13 65741 44829 3 7457 11598 1854 287 5782 931 6713 

14 63591 43735 3 6625 11170 2058 301 5641 1009 6650 

15 63550 43660 2 6114 11543 2231 285 5533 1071 6604 

16 59395 40840 1 5291 10985 2278 272 5078 996 6074 

17 57759 40014 4 4796 10563 2382 237 4628 1060 5688 

18 53379 38078 3 3937 9134 2227 193 . . . 

19 44250 32063 2 2878 7229 2078 173 . . . 

20 33631 24564 - 2023 5305 1739 136 . . . 

21 24303 17925 1 1321 3721 1335 90 . . . 

22 18175 13488 - 951 2722 1014 61 . . . 

23 14690 10725 - 741 2389 835 72 . . . 

24 11496 8462 - 511 1810 713 42 . . . 

0-6 396548 262095 28 85577 46230 2618 1240 8673 624 9297 

0-17 1090551 737691 72 168479 163492 20817 3926 63071 9198 72269 

0-24 1290475 882996 78 180841 195802 30758 4693 . . . 

1) Uusperhe = Lapsiperhe, jonka kaikki alaikäiset lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä. 

2) Sisältää myös loppuvuodesta syntyneitä avoparien lapsia, joita isä ei ole vielä tunnustanut. 


Huom: yksinhuoltajaäidin lapsi ja yksinhuoltajaisän lapsi on tilastoitu sen perusteella, kumman luona lapsi 

asuu.

2.2.2 Adoptiot 

23 

Vuonna 2004 adoptoiduista henkilöistä tyttöjä oli 305 ja poikia 195. Adoptoitujen henkilöiden 

pääosa (335) kuului alle 5-vuotiaiden ikäryhmään. Yli 18-vuotiaita oli adoptoiduissa 

90. Adoptioita oli 500 vuonna 2004 ja vuotta aiemmin vain 400. Kahden vanhemman 

vuonna 2004 suorittamia adoptointeja oli 355 ja yksi vanhempi ottovanhempana 

oli 145 adoptoinnissa. Yhden vanhemman adoptioissa miehiä oli 40 ja naisia 105 ottovanhemmista. 

Ulkomailla syntyneiden adoptoinnit Suomeen 1986-2004 


Vuonna 2004 Suomeen adoptoitiin ulkomailta ennätysmäärä lapsia eli yhteensä 310 lasta, 

joista poikia oli 105 ja tyttöjä 205. Adoptiolasten määrä oli 65 enemmän kuin vuonna 

2003. Ulkomailla syntyneiden lasten adoptioiden määrä on viimeisen 20 vuoden aikana 

jatkuvasti kasvanut paria poikkeusvuotta lukuun ottamatta. Vuosina 1986-1990 Suomeen 

adoptoitiin ulkomailta vain keskimäärin 60 lasta/vuosi. 

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2004 Suomeen adoptoitiin eniten Kiinassa (130) syntyneitä 

lapsia. Thaimaassa syntyneitä oli adoptoiduista 50 ja Venäjällä syntyneitä 40 lasta.

24 

Kansainvälisten adoptioiden lapseksiottamislautakunnan vuoden 2004 toimintakertomuksessa 

on tilastot Suomeen saapuneista adoptiolapsista ja heidän ikäjakaumastaan: 

Tilastot Suomeen saapuneista lapsista 

Vuosi Lapsia Lapsen luovuttajamaa Lapsia 

1985 11 Venäjä 620 

1986 22 Kiina 461 

1987 45 Kolumbia 442 

1988 55 Thaimaa 434 

1989 78 Etiopia 204 

1990 54 Intia 111 

1991 60 Etelä-Afrikka 69 

1992 85 Viro 68 

1993 103 Vietnam 43 

1994 127 Sri Lanka 35 

1995 102 Romania 34 

1996 144 Filippiinit 30 

1997 192 Puola 27 

1998 181 Guatemala 13 

1999 149 Dominikaaninen tasavalta 6 

2000 198 Taiwan 1 

2001 218 Yht. 2 598 

2002 246 

2003 239 

2004 289 

Yht. 2 598 

Ikäjakauma* kpl 

Alle 1-vuotias 663 

1-vuotias 667 

2-vuotias 420 

3-vuotias 240 

4-vuotias 179 

5-vuotias 149 

yli 6-vuotias 280 

7- 10 

8- 6 

9- 3 

10- 

11- 1 

12- 

13- 2 

14- 

15- 2 

16- 1 

Yht. 2 598 

* Ikäjakauma yli 6 v. tilastoitu vuodesta 2000 alk.

2.2.3 Perhevapaiden käyttäjät 

25 

Valtaosa perhevapaiden käyttäjistä on naisia. Tämä koskee sekä päivärahakausiin perustuvia 

vapaita että hoitovapaita. Ainoastaan tilapäisen hoitovapaan käyttö jakautuu isien ja 

äitien kesken tasaisemmin. 

2.2.3.1 Vanhempainpäivärahakaudet 

Vanhempainpäivärahaa saaneet kauden aikana 

Vuosi 

Äidit Isät 

Yhteensä Äitiysrahaa Vanhempainrahaa Yhteensä Isyysrahaa Vanhempainrahaa 

1999 97 883 69 091 80 990 41 635 40 864 1 568 

2003 96 637 68 539 79 482 45 605 45 037 3 671 

2004 98 404 70 072 81 064 46 947 46 424 5 348 

Lähde: Kansaneläkelaitos 

Vuonna 2004 isyysrahaa sai 100 päättynyttä vanhempainpäivärahakautta kohti 69 isää 

(39 070 isyysrahaa saanutta isää). Vanhempainrahaa 100 vuonna 2004 päättynyttä vanhempainpäivärahakautta 

kohti sai puolestaan 9 isää. Luku sisältää myös ne isät, jotka saivat 

vanhempainrahaa isyysrahan lisäpäivien edellä (ns. bonusisyysraha). 

Miesten perhevapaiden käyttö on ollut 1990-luvulta lukien samalla tasolla: isyysvapaata 

pitävien miesten osuus on ollut noin 2/3. Vuonna 2003 isyysrahaa sai noin 44 500 miestä 

ja isyysvapaan keskimääräinen pituus oli 14 arkipäivää (Kansaneläkelaitoksen tilastollinen 

vuosikirja 2003). Vanhempainvapaata on koko sen olemassaolon ajan pitänyt vain 

muutama prosentti isistä. Vuonna 2002 vanhempainrahaa sai noin 1 700 miestä, jolloin 

vanhempainvapaan pituus oli keskimäärin 64 arkipäivää (Kansaneläkelaitoksen tilastollinen 

vuosikirja 2002). Vuoden 2003 alusta voimaan tullut isien "bonusvapaa" nosti vanhempainrahaa 

saaneiden isien lukumäärän lähes 3 700:aan, mutta samalla vapaan keskimääräinen 

pituus putosi 37 arkipäivään (Kansaneläkelaitoksen tilastollinen vuosikirja 

2003). 

Stakesin vuosien 2001-2003 perhevapaatutkimuksen mukaan isyysvapaalle jäivät muita 

yleisemmin keskituloiset, toimihenkilö- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevät miehet 

yhtäältä sosiaali-, terveys- ja opetusalalla, mutta toisaalta myös teknisellä alalla ja teollisuudessa. 

Yksityissektorilla työskentelevät miehet pitivät kunta- ja valtiosektorilla työskenteleviin 

verrattuna lyhyempiä isyysvapaita, ja täydet kolme viikkoa kestävät isyysvapaat 

olivat yleisimpiä sosiaali- ja terveysalalla sekä maataloudessa. Miesten vanhempainvapaan 

käyttö oli yleisintä julkisella sektorilla tieteellisellä tai sosiaali- ja terveysalalla. 

(Lammi-Taskula 2004.) Tutkimusten mukaan ”bonusvapaan” käyttäjät samoin kuin heidän 

puolisonsa ovat keskimääräistä paremmin koulutettuja. (Takala 2005.)

26 

Korkeasti koulutettujen äitien nopeampi paluu työelämään myötävaikuttaa isän päätökseen 

jäädä vanhempainvapaalle ja bonusisyysvapaalle muutamiksi viikoiksi. Toisaalta 

bonusvapaalle jääminen on nähty hankalaksi, jos lasta halutaan hoitaa kotona vanhempainvapaata 

pidempään ja äidin aikomuksena on pitää hoitovapaata. Bonusvapaan käyttöä 

saattavat myös hankaloittaa joustamattomat ehdot siinä, miten työpaikalle aiemmin 

ilmoitettua vanhempainvapaan ajoitusta ja kestoa voidaan muuttaa. Niihin törmätään, jos 

vanhemmat vasta vanhempainvapaakauden kuluessa toteavat haluavansa käyttää bonusvapaamahdollisuutta. 

Vuoden 2003 alusta lukien käytössä olleiden isyysrahan lisäpäivien käyttö on kasvussa, 

mutta se on jäänyt arvioitua vähäisemmäksi. 10 Myöskään osittainen vanhempainraha ei 

ole saavuttanut suosiota, ja käyttäjämäärät ovat jääneet varsin vähäisiksi. 

Bonusisyysrahat ja osittainen vanhempainraha 

Vuosi Bonusisyysrahat Osittainen vanhempainraha 

Isiä 

Yhteensä Isiä 

milj. € Saajat milj. € Saajat 

2003 2 105 0,08 37 0,04 18 

2004 I nelj. 990 0,05 37 0,03 18 

2004 II nelj. 998 0,04 39 0,02 19 

2004 III nelj. 1 171 0,04 29 0,02 14 

2004 yht. 4 053 0,17 84 0,09 41 

Lähde: Kansaneläkelaitos 

Vuonna 2004 vanhempainpäivärahaa maksettiin äideille 14,8 miljoonalta päivältä, näistä 

18,5 prosenttia vähimmäismääräisinä, ja isille 0,8 miljoonalta päivältä, näistä vähimmäismääräisinä 

2,0 prosenttia. 

2.2.3.2 Hoitovapaaoikeuksien käyttäjät 

Hoitovapaan käyttö 

Vanhemmat voivat valita pienen lapsen hoitomuodoksi varsinaisen hoitovapaan, jos heillä 

on työsuhde, johon palata vapaan jälkeen. Varsinaista, työsopimuslain mukaista hoitovapaata 

ei tilastoida, vaan tilastotietoja on saatavissa vain Kelan kotihoidontukitilastoista. 

11 

10 Selvityshenkilö Janne Metsämäen raportti, s. 20. 

11 Vuonna 2005 Tilastokeskus selvitti vuoden 2004 työvoimatutkimuksen aineiston perusteella hoitovapaalla 

työsuhteesta olevien osuutta sillä tarkkuudella kuin se haastateltavien useisiin kysymyksiin 

antamien vastausten perustella oli mahdollista. Jatkossa Tilastokeskus pyrkii samaan tiedon yksiselitteisesti.

27 

Vuonna 1993 Kela teki erillisselvityksen, jossa Kelan tilastoihin v. 1993 kotihoidontukea 

saaneiden osalta yhdistettiin Tilastokeskuksen työsuhdetiedot vuosilta 1989-1993. Tutkimuksen 

mukaan vuonna 1993 kaikista kotihoidon tukea saaneista (n.160 000) varsinaisella 

hoitovapaalla oli 49 000 äitiä ja 4 000 isää. Hoitovapaalla oli siten 27 prosenttia kotihoidon 

tukeen oikeutettujen perheiden äideistä ja 2 prosenttia isistä. 

Äideistä suurin osa pitää ainakin jonkin verran hoitovapaata tai on kotona kotihoidon tuella. 

Isien hoitovapaan käyttö on vain muutaman prosentin luokkaa. Hoitovapaan käyttö 

on yleisintä matalasti koulutetuilla ja matalimmissa tuloluokissa. 

Kotihoidon tukea saaneet vv. 1990-2004 

Vuosi Miehet Naiset Yhteensä 

1990 4 123 125 307 129 430 

1991 6 105 132 184 138 289 

1992 9 144 136 274 145 418 

1993 24 261 135 479 159 740 

1994 28 467 128 183 156 650 

1995 26 544 128 483 155 027 

1996 9 655 121 943 131 598 

1997 123 953 

1998 5 727 113 964 119 691 

1999 5 066 112 522 117 588 

2000 4 719 111 344 116 063 

2001 4 615 110 363 114 978 

2002 4 742 109 234 113 976 

2003 5 081 109 988 115 069 

2004 5 160 110 497 115 657 

Lähde: Kansaneläkelaitos, tilastoryhmä, 18.10.2005

28 

Lapset, joista on maksettu pienten lasten hoidon tukea vuoden 2004 lopussa (viiveellä 

ajettu) 

Ikä Yhteensä Kotihoidon tuki Yksityisen hoidon tuki Osittainen hoitoraha 

Lapset yht. 129 104 103 845 14 851 10 874 

0 v 10 564 10 437 94 48 

1 v 37 902 35 194 1 589 1 361 

2 v 28 942 25 395 2 139 1 606 

3 v 13 398 10 388 3 010 7 

4 v 12 403 9 445 2 959 2 

5 v 9 832 6 882 2 950 0 

6 v 8 174 6 046 2 089 40 

7 v ja yli 7 889 58 21 7 810 

ei tietoa (saajalkm:t) 40 31 7 2 

Lähde: Kansaneläkelaitos, tilastoryhmä, 14.9.2005 

Vuonna 2002 päättyi 54 777 vanhempainpäivärahakautta. (Kela ei tilastoi välittömästi, 

kun lapset täyttävät kolme vuotta, mutta voidaan katsoa taaksepäin.) Perheitä, joille on 

maksettu pienten lasten hoidon tukea vuonna 2002 päättyneeseen vanhempainpäivärahakauteen 

oikeuttaneesta lapsesta siihen asti, kunnes lapsi täytti kolme vuotta tai perheeseen 

syntyi uusi lapsi seuranta-aikana, oli yhteensä 48 282. Tähän tilastoon poimittiin kotihoidon 

tuen maksut aikaväliltä 2002-alkuvuosi 2005 ja taulukoitiin kotihoidon tuen maksukuukausien 

mukaan ne vanhemmat, jotka olivat saaneet tällä aikavälillä kotihoidon tukea. 

Tarkasteluajanjaksona 85 prosenttia (46 585 äitiä) äideistä ja 5 prosenttia (2 585 isää) 

isistä oli saanut ainakin jonkin aikaa kotihoidon tukea. Kotihoidon tukea saaneista äideistä 

97 prosenttia (45 356 äitiä) ja tukea saaneista isistä myös 97 prosenttia (2 496 isää) 

hoiti itse kotona lastaan ainakin tuen alkaessa. 12 

Osittaisen hoitovapaan käyttö 

Vuoden 2003 työolotutkimukseen osallistuneista alle 8-vuotiaiden lasten äideistä 8 prosenttia 

kertoi olevansa osittaisella hoitovapaalla. Tämänikäisten lasten isiä oli tutkimuksessa 

454, mutta heistä vain yksi teki lyhennettyä työviikkoa. Osittaisella hoitovapaalla 

olivat yleisimmin 1-2 -vuotiaiden lasten äidit (12 %) sekä 7-vuotiaiden äidit (16 %). 13 

Ylemmät toimihenkilöäidit olivat lyhennetyllä työviikolla hieman useammin (10 %) kuin 

alemmat toimihenkilöäidit (7 %) tai työntekijät (7 %). Valtiosektorilla (13 %) ja yksityis- 

12 Kela, tilastoryhmä 6.9.2005. 

13 Tutkimushetkellä osittainen hoitovapaaoikeus päättyi, kun lapsi oli käynyt ensimmäisen syyslukukauden 

koulua.

29 

sektorilla (11 %) työskentelevien äitien keskuudessa lyhennetyn työviikon teko oli yleisempää 

kuin kuntasektorilla työskentelevien joukossa (4 %). 14 

Osittaisesta hoitovapaasta periaatteessa kiinnostuneiden naisten ja miesten joukossa taloudelliset 

seikat nousivat toteuttamisen esteeksi yleisimmin pienituloisilla. Suurituloisilla 

taas oli muita yleisempää se, ettei työviikon lyhentämistä koettu nykyisessä työssä 

mahdolliseksi. 15 

Tilapäisen hoitovapaan käyttö 

Tilastokeskuksen vuoden 1997 ja 2003 työolotutkimuksessa on selvitetty alle 10-vuotiaan 

lasten vanhempien työstä poissaoloa lapsen sairauden vuoksi. Lapsen sairauden takia 

poissa työstä on noin 336 000 alle 10-vuotiaan lapsen vanhempaa vuositasolla. Vuonna 

1997 naisista 42 prosenttia ja miehistä 21 prosenttia oli ollut poissa työstä hoitamassa sairasta 

lasta. Vuonna 2003 16 prosenttiosuudet olivat nousseet ja sukupuolten välinen ero 

käyttäjämäärissä oli laskenut siten, että naispalkansaajista oikeutta oli käyttänyt 65 prosenttia 

ja miehistä 58 prosenttia. Erityisesti toimihenkilö- ja työntekijäisät olivat lisänneet 

tilapäisen hoitovapaan käyttöä. 

Isät ovat lisänneet osallistumistaan sairaan lapsen hoitoon. Tämä käy ilmi, kun verrataan 

äitien ja isien poissaolojen suhteita tarkastellen niitä kokoaikatyössä käyviä alle 10vuotiaiden 

lasten vanhempia, joiden puoliso on kokoaikatyössä 17 . Vuonna 1984 äitien 

poissaolo lapsen sairastumisen vuoksi oli edeltävän puolen vuoden aikana ollut kaksi kertaa 

niin yleistä (35 %) kuin isien poissaolot (17 %). Vuoteen 1997 mennessä sukupuolten 

välinen suhteellinen ero oli pienentynyt hieman, mutta oli silti merkittävä: äideistä 51 

prosenttia oli ollut kotona lapsen sairauden vuoksi edeltävän kuuden kuukauden aikana, 

isistä 29 prosenttia. Vuonna 2003 ero on pienentynyt entisestään: äideistä 71 prosenttia 

on ollut kotona hoitamassa sairasta lasta edeltävien 12 kuukauden aikana, mutta myös 

isistä näin on tehnyt 62 prosenttia. 18 

Ylempien toimihenkilöiden sekä työntekijöiden keskuudessa isät ja äidit jäävät jotakuinkin 

yhtä yleisesti kotiin. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat kokoaikatyössä, oli 

ylempinä toimihenkilöinä toimivista äideistä 75 prosenttia, ja isistä 71 prosenttia jäänyt 

hoitamaan sairasta lasta. Alempien toimihenkilöiden keskuudessa vastaava osuus oli 72 

prosenttia äideillä ja 61 prosenttia isillä. Työntekijä-äideistä ja -isistä 56 prosenttia oli 

jäänyt hoitamaan sairasta lasta. 

14 Sutela, Hanna, Työ, hoiva ja perhe, Työolotutkimus 2003. 

15 Sutela, Hanna, Työ, hoiva ja perhe, Työolotutkimus 2003. 

16 Vuonna 2003 vastaajia pyydettiin ensinnäkin kertomaan, ovatko he olleet pois töistä edeltävän 12 

kuukauden aikana, ja jos, montako yhtäältä 1–4 päivän ja montako vähintään viiden päivän poissaoloa 

lasten sairastelu on aiheuttanut. 

17 Vuonna 1984: vastaajan säännöllinen työaika sekä puolison työaika vähintään 30 tuntia viikossa. 

18 Sutela, Hanna, Työ, hoiva ja perhe, Työolotutkimus 2003.

30 

Ylemmillä toimihenkilöillä on eniten poissaoloja lapsen sairauden vuoksi. Ylemmät toimihenkilöt 

tekevät muita useammin etätöitä ja töitä kotona, joten heidän on oletettavasti 

helpompi jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa ilman, että työt jäisivät täysin tekemättä. 

2.3. Työsuhteiden luonteen vaikutus perhevapaiden käyttöön 

Työsopimuslaissa säädetyt perhevapaaoikeudet koskevat työsuhteessa olevia. Lisäksi 

voidaan todeta, että täysimittaisesti oikeudet koskevat vakinaisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa 

olevia. Työsuhteen luonne (vakinainen/määräaikainen) vaikuttaa naisten pitämien 

perhevapaiden kestoon: ne, joilla on työsuhde voimassa, palaavat työelämään nopeammin, 

kun taas ilman työsuhdetta olevat pitävät yleensä pitkiä perhevapaita. Tilastot ja 

tutkimukset osoittavat, että määräaikaisissa työsuhteissa olevat naiset joutuvat tekemään 

kompromisseja työn ja lastenhankinnan välillä useammin kuin pysyvässä työsuhteessa 

olevat naiset: heillä on vähemmän lapsia, he ovat lykänneet lasten hankintaa useammin ja 

hankkineet toivomaansa vähemmän lapsia. 19 

Perhevapaiden käyttöä selvitettäessä on otettava huomioon määräaikaisten sopimusten 

yleisyys työmarkkinoilla. Työolotutkimuksen mukaan määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien 

palkansaajien osuus kasvoi 1980-luvulta vuoteen 1997 saakka, jonka jälkeen 

määräaikaisten määrä on laskenut. Määräaikaisten työsuhteiden määrän ohella huomiota 

on kuitenkin kiinnitettävä myös siihen, keihin määräaikaiset sopimukset työmarkkinoilla 

kohdistuvat. Vuoden 2003 työolotutkimuksen mukaan määräaikaiset työsopimukset ovat 

yleisempiä naisilla kuin miehillä. Sukupuolten väliset erot ovat suurimmillaan 25-44vuotiaiden 

ikäryhmässä. 20 

Perhevapaiden käyttöä koskevien tutkimusten mukaan 1990-luvun loppupuolella vain 

noin kymmenesosa äideistä palasi työhön heti vanhempainvapaakauden päättymisen jälkeen, 

ja 1−2 -vuotiaiden lasten äideistäkin työssä oli vain noin puolet. Vuodenvaihteessa 

2001-2002 kerätystä perhevapaa-aineistosta puolestaan selviää, että aiempaa suurempi 

osuus eli neljäsosa äideistä palasi töihin heti vanhempainvapaan jälkeen pitämättä lainkaan 

hoitovapaata. 21 Lähes puolet äideistä oli kotona lasta hoitamassa ainakin jonkin aikaa 

vanhempainvapaan jälkeen. Suurin ryhmä (42 %) edelleen lasta kotona hoitavista teki 

niin kotihoidon tuen turvin ilman voimassa olevaa työsuhdetta. Varsinaisella hoitovapaalla 

työstä oli vain vajaa neljännes. Keskimäärin äidit olivat kotona siihen asti, kun lapsi oli 

puolitoistavuotias. 22 

19 Sutela, Työ- ja perhe, 1999. 

20 Lehto - Sutela, Uhkia ja mahdollisuuksia, s. 23. 

21 Tiedot perustuvat kyselytutkimukseen, joka tehtiin vuonna 1999 syntyneiden lasten vanhemmille. Kyselyyn 

vastasi 3 295 naista ja 1 413 miestä, jotka oli poimittu Kelan rekistereistä. 

22 Lammi-Taskula 2004.

31 

Vuoden 2004 työvoimatutkimuksen aineistoa tutkimalla on selvitetty, että äitiys- ja vanhempainvapaalla 

olleista äideistä noin 60 prosentilla oli voimassa oleva työsuhde. 23 Hoitovapaalla 

olleista työsuhde oli edelleen voimassa hieman vajaalla puolella. Alle 30vuotiaista 

äideistä huomattavasti harvemmalla oli työpaikka, johon palata, kuin yli 30vuotiailla. 

24 

Perhevapaasäännöksiä kehitettäessä onkin syytä pitää mielessä, että oikeus työsopimuslaissa 

säädettyihin vapaisiin ei realisoidu kaikilla pienten lasten vanhemmilla, ja siten 

myöskään vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset eivät kaikin osin ole jaettavissa. 

Merkittävä perhevapaasäännösten ulkopuolelle jäävä ryhmä on työttömät. 

Naisten työhön osallistuminen 

Nuorimman lapsen iän mukaan, Työvoimatutkimus 2. nelj. 2004 

100% 

80% 

60% 

40% 

20% 

0% 


4 

1 4 8 6 

8 

2 

14 

5 6 

1 

9 

74 

34 

4 

8 

41 

75 

87 

1 

5 

0 vuotta 1 - 2 v. 3 - 6 v. 7 - 17 v. 

Muu työvoiman ulkop. 

Hoitaa kotitaloutta 

"Hoitovapaa" 

Äitiys/vanh. loma 

Työtön 

Työssä 

23 Melasniemi-Uutela, Äitien työsuhteet, Hyvinvointikatsaus 3/2005. 

24 Melasniemi-Uutelan mukaan joka neljännellä alle 30-vuotiaalla ja joka kuudennella 30-vuotta täyttäneellä 

äidillä määräaikainen työsuhde oli päättynyt äitiys- tai vanhempainvapaan aikana.

32 

Alle 3-vuotiaiden äitien suhde työmarkkinoihin vuonna 2004. 

Prosenttia alle 3-vuotiaiden äideistä (arvio). 

Työsuhde voimassa 58 

Työssä 36 

Äitiys- tai vanhempainvapaalla* työstä (luetaan työlliseksi) 12 

Hoitovapaalla* työstä (ei lueta työlliseksi) 10 

”Kotiäidit” 34 

”Äitiys- tai vanhempainvapaalla”*, ei työsuhdetta 13 

”Hoitovapaalla”*, ei työsuhdetta 12 

Hoitaa omia lapsia, ei työsuhdetta 9 

Työtön (etsii aktiivisesti työtä) 5 

Opiskelija 3 

Muu (työkyvytön, eläkkeellä) 1 

Yhteensä 100 

______________________________________________ 

* Vastaajan oma ilmoitus. 

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

2.4 Työsopimuslain perhevapaasäännösten ulkopuolella olevat 

33 

Työsopimuslain perhevapaasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävät luonnollisesti 

myös ammatinharjoittajat ja muut yrittäjäasemassa työtä tekevät. Yrittäjien perhevapaaoikeuksista 

ei ole myöskään erikseen säädetty. Yksinyrittäjä ja yrityksensä yksin omistava 

tekee itse päätöksensä mahdollisista perhevapaista yritystoiminnan sallimissa puitteissa, 

ja sellaisen yrityksessä työllistyvän osaomistajan, joka ei ole työsuhteessa, on sovittava 

muiden omistajien kanssa vanhemmuuteen liittyvistä vapaista. 

Yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittaminen koetaan varsin hankalaksi ja se koetaan 

usein myös yrittäjyyden esteeksi. Yrittäjien ikärakenne on selkeästi vanhempi kuin 

palkansaajien, ja yksi syy tähän saattaa olla yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittamisen 

vaikeuksissa. Yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittamiseen sekä yrittäjän 

perhevapaisiin liittyy kuitenkin paljon senkaltaisia haasteita, joihin ei lainsäädännöllä 

juurikaan voida vaikuttaa. 

Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan yrittäjyyden politiikkaohjelman yhdeksi 

tavoitteeksi yhteensovittaa vanhemmuuden ja yrittäjyyden vaatimuksia. Eduskunnan 

työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunta kiinnitti työelämäselonteon käsittelyn yhteydessä 

huomiota myös sellaisten varajärjestelmien kehittämiseen, jotta yksin- ja pienyrittäjien 

olisi mahdollista pitää perhevapaita ja saada apua lapsen tai muun omaisen sairastuessa ja 

muissa ongelmatilanteissa. 

Yrittäjien sosiaaliturvaa selvittänyt työryhmä esitti yrittäjävanhemman aseman korjaamista 

muun muassa siten, että yrittäjän sairastuneen lapsen hoitajan palkan verovähennysoikeus 

laajennettaisiin koskemaan myös yrittäjän lapselle palkattua hoitajaa. Niin 

ikään kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toiminut naisyrittäjyyden edistämistä 

selvittänyt työryhmä on esittänyt useita toimenpiteitä yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittamiseksi. 

25 

Ne keinot, joilla yhteiskunta voisi tukea yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittamista 

ovat pitkälti sosiaalipoliittisia, eivät niinkään työsopimuslain perhevapaaoikeuksiin 

liittyviä. Yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittamisen edistämiseksi tarvittavat 

toimet eivät siten kuulu tämän työryhmän toimeksiannon piiriin. 

Niin ikään opiskelijat, joilla ei ole työsuhdetta, jäävät työsopimuslain perhevapaasäännösten 

soveltamisalan ulkopuolelle. 

25 Näitä ehdotuksia olivat mm. yksinyrittäjille ja mikroyrittäjille tarkoitetun sijaispalvelujärjestelmän luominen 

perhevapaiden käytön mahdollistamiseksi, verovähennysoikeuden luominen kaikille yrittäjille alle 

10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista ja raskauden aikaisten sairauspoissaolojen 

nivominen yhdeksi kokonaisuudeksi sairauspäivärahan karenssin määrittämisessä.

34 

3. Perhevapaajärjestelmän arviointia 

Edellä tässä raportissa on selvitetty perhevapaita koskevien säännösten sisältö yleisesti 

sekä toisaalta eri käyttäjien näkökulmasta. Lisäksi on annettu kuva siitä, minkälaisia menettelytapoja 

perhevapaiden käyttöön liittyy. 

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että Suomessa on varsin kattava ja monipuolinen perhevapaajärjestelmä. 

Perhevapaan aikainen toimeentulo on turvattu lapsen syntymän ja vauvaikäisen 

lapsen hoidon aikana sairausvakuutusjärjestelmän mukaan. Hoidettaessa alle 3vuotiasta 

lasta vanhemmilla on oikeus myös kotihoidon tukeen. Lisäksi osassa työ- ja virkaehtosopimuksia 

on alakohtaisesti sovittu äitiysvapaa-ajan tai sen osan palkallisuudesta 

sekä tilapäisen hoitovapaan ajalta maksettavasta palkasta. 

Perhevapaajärjestelmän yksityiskohtiin liittyy kuitenkin edelleen kehittämistarpeita. Kehittämistarpeita 

on arvioitava paitsi perhevapaita käyttävien kannalta myös niiden tahojen 

kannalta, joihin perhevapaiden käytöllä on vaikutusta. Pidempiaikaisiin perhevapaisiin 

liittyvä työstä poissaolo aiheuttaa aina tarpeen ryhtyä työn järjestelyihin. Vapaajärjestelyt 

ja niiden toteuttamistavat vaikuttavat myös sijaisten asemaan. Erityisesti perhevapaiden 

käyttöön liittyvien menettelytapojen toimivuutta on arvioitava eri osapuolten kannalta. 

3.1 Perhevapaaoikeuden laajuus 

3.1.1 Päivärahakausien pituus 

Sairausvakuutuslaissa säädetyt vanhempainpäivärahakausien pituudet ovat pidentyneet 

vuosien mittaan. Vuodesta 1985 lähtien äitiysrahakauden pituus on ollut 105 arkipäivää 

ja vanhempainrahakauden 158 arkipäivää. Viimeisin muutos vanhempainpäivärahoihin 

koski niin sanottua bonusisyysrahaa, joka pidensi isyysrahakautta 12 arkipäivällä edellyttäen, 

että isä pitää vähintään kaksi viimeistä vanhempainvapaaviikkoa. 

Päivärahakausiin perustuvista perhevapaista äitiysvapaa on vain äidin käytössä ja isyysvapaa 

(18 pv + 12 pv) isän käytettävissä. Sen sijaan vanhempainvapaa on jaettavissa sekä 

äidin että isän kesken siten kuin vanhemmat asian päättävät. Vapaan sitominen äidille tai 

isälle merkitsee yksinhuoltajaperheissä sitä, että vapaan kokonaispituus riippuu yksinhuoltajan 

sukupuolesta, sillä yksinhuoltajaäidillä ei ole oikeutta 12 lisäisyysrahapäivään. 

Sairausvakuutuslain mukaan vanhempainpäivärahaan on oikeus isällä ja ottoisällä, joka 

on avioliitossa lapsen äidin kanssa eikä asu välien rikkoontumisen vuoksi hänestä erillään. 

Lisäksi oikeus vanhempainpäivärahaan on isällä, joka avioliittoa solmimatta jatkuvasti 

elää lapsen äidin kanssa samassa taloudessa. Oikeutta isyysrahaan tai vanhempainrahaan 

ei siten ole lapsen äidin kanssa eri taloudessa asuvalla isällä, paitsi jos hän yksin 

vastaa lapsen hoidosta ja asuu lapsen kanssa.

35 

3.1.2 ”Isän kuukausi” ja järjestelmän toimivuus 

Vuoden 2003 alusta lukien isällä on ollut mahdollisuus niin sanottuun isän kuukauteen. 

Kysymyksessä on isyysrahakauden rinnalle luotu erityinen järjestely: pitäessään viimeiset 

kaksi vanhempainvapaaviikkoa, isä saa kaksi ylimääräistä päivärahalla tuettua viikkoa. 

Isän kuukausi muodostuu siis sekä vanhempainvapaasta että isän omasta kahdesta ”bonus-viikosta”. 

Varsinainen isyysrahakausi on pidettävissä yhtä aikaa, kun äiti on äitiysvapaalla tai vanhempainvapaalla. 

Isyysrahakauden aikana vanhemmat voivat siten hoitaa lasta yhdessä. 

Pidennetyn isyysvapaan tavoite on toinen: järjestelyn tarkoituksena on antaa isälle mahdollisuus 

ottaa päävastuu lapsen hoitamisesta. 

Käytännössä isäkuukauden toteuttaminen ei kaikin osin ole sujunut ongelmitta. Lähtökohtana 

on isän oikeus omaan isäkuukauteen. Oikeuden toteuttaminen edellyttää kuitenkin 

sitä, että vanhemmat sopivat vanhempainvapaan jakamisesta siten, että isä pitää vähintään 

viimeiset kaksi viikkoa vanhempainvapaata. Tämä edellyttää myös sitä, että vanhempainvapaan 

jakaminen otetaan huomioon jo vapaista ilmoitettaessa. Jos äiti ilmoittaa 

omalle työnantajalleen pitävänsä äitiysvapaan lisäksi koko vanhempainvapaan, isällä ei 

käytännössä ole mahdollisuutta pitää isäkuukauttaan, ellei äidin työnantaja suostu ilmoitetun 

vanhempainvapaan ajankohdan muuttamiseen. 

Ilmoitetun vanhempainvapaan ajankohdan muuttaminen edellyttää aina lapsen hoitoedellytyksissä 

tapahtunutta olennaista muutosta eli perusteltua syytä. Perusteltuna syynä ei 

ole pidetty yksinomaan sitä, että vanhemmat päättävät jakaa käytössään olevan vanhempainvapaan 

uudella tavalla. 

Perustellun syyn sisältö perhevapaiden pitoaikoja muutettaessa on sekä lain esitöiden että 

oikeuskäytännön mukaan suhteellisen tiukka. Perusteltuna syynä vapaan ajankohdan 

muuttamiseen pidetään sellaista ennalta arvaamatonta ja oleellista muutosta lapsen hoitamisedellytyksissä, 

jota työntekijä ei ole voinut ottaa huomioon vapaasta ilmoittaessaan. 

Esimerkkinä tällaisesta perusteesta hallituksen esityksessä mainitaan lapsen tai toisen 

vanhemman vakava ja pitkäaikainen sairastuminen tai kuolema, lapsen vanhempien erilleen 

muuttaminen tai avioero tai muu lapsen hoitoedellytyksissä tapahtunut olennainen 

muutos. 

Perustellun syyn sisältö on sama muutettaessa kaikkien jo ilmoitettujen vapaiden ajankohtia. 

Vaikka ilmoituksen sitovuutta lieventämällä helpotettaisiin isäkuukauden pitämistä 

tapauksissa, joissa äiti on ilmoittanut käyttävänsä koko vanhempainvapaan, ei perustellun 

syyn vaatimuksen käsittelemistä eri tavoin eri vapaiden kohdalla voida pitää tarkoituksenmukaisena. 

Perustellun syyn vaatimuksella ja sillä, että ennakkoon tiedetään työntekijän 

työstä poissaoloaika, turvataan ensinnäkin työnantajan toimintaedellytyksiä. Toisaalta 

työntekijän poissaolon ennakoitavuudella on merkitystä myös perhevapaalla olevan 

työntekijän sijaiselle.

36 

Jotta isän oikeus niin sanottuun isäkuukauteen toteutuisi, vanhempien olisi vapaista ilmoittaessaan 

otettava huomioon vapaiden keskinäinen jakaminen. Jotta vanhemmat voisivat 

vielä vanhempainvapaan aikana harkita, käyttääkö isä oikeuttaan isäkuukauteen, 

tulisi vanhempia informoida riittävän selkeästi ilmoitusten sitovuudesta ja isän mahdollisuudesta 

pitää isäkuukausi. Luontevana informaatiokanavana voisi olla neuvola, jossa 

vanhemmat asioivat jo ennen lapsen syntymää. 

Isän oikeudesta vanhempainvapaaseen ja isäkuukauteen, niiden käytön edellytyksistä 

ja vanhempainvapaan jakamistavoista olisi tiedotettava selkeäsanaisesti (sekä 

suullisesti että kirjallisesti) sellaisia kanavia käyttäen, joilla tavoitetaan lapsen 

vanhemmat ennen vanhempainvapaista ilmoittamista. 

Isäkuukausi ei ole kaikin osin toteutunut alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti myöskään 

sen osalta, että isä olisi isäkuukauden aikana päävastuussa lapsen hoitamisesta. Isäkuukauden 

toteuttaminen tämän tarkoituksen mukaisesti edellyttää sitä, että äiti palaa töihin 

oman vanhempainvapaansa päätyttyä. Tavanomaista lienee kuitenkin se, että äiti pitää 

vanhempainvapaan päätteeksi kertyneet vuosilomansa ja on siten kotona yhtä aikaa isäkuukaudella 

olevan isän kanssa. 

Toisaalta tilastot osoittavat, että 85 prosenttia perheistä käyttää oikeuttaan hoitovapaaseen 

vanhempainvapaan päätyttyä. Hoitovapaa on kummankin vanhemman käytettävissä. 

Useimmiten hoitovapaata pitää kuitenkin äiti, mikä merkitsee sitä, että jos isä käyttää oikeuttaan 

isäkuukauteen, äidin tulee vanhempainvapaan jälkeen joko jäädä vuosilomalle 

tai palata isäkuukauden ajaksi töihin ja sen jälkeen palata takaisin kotiin. Tämä saattaa 

aiheuttaa merkittäviä työn järjestelyongelmia äidin työpaikalla. Äidin tilapäinen työhön 

palaaminen vaikuttaa myös hänen tilalleen palkatun sijaisen asemaan. 

Jotta perhevapaajärjestelmä toteutuisi joustavalla tavalla, tulisi selvittää sitä, olisiko 

vanhempainrahakausi jaksotettavissa vanhempien kesken siten, että äiti voisi 

käyttämänsä vanhempainrahakauden jälkeen pitää hoitovapaajakson ja isä välittömästi 

tämän jakson jälkeen vielä vähintään kaksi vanhempainvapaaviikkoa ja 

sen jälkeen kaksi bonusviikkoa. Järjestely edellyttäisi säännöstä siitä, milloin isäkuukausi 

on viimeistään pidettävä. Tällä järjestelyllä äidin ei tarvitsisi palata isäkuukauden 

ajaksi töihin palatakseen sen jälkeen taas kotiin hoitamaan lasta. 

Vastaavasti voitaisiin ajatella, että isä voisi pitää vanhempainvapaajakson ja bonusisyysvapaan 

vielä sen jälkeen, kun äiti on vanhempainvapaansa päätteeksi pitänyt 

vuosilomaa. Järjestely edellyttäisi aina, että vanhemmat hoitavat lasta yhdenjaksoisesti 

bonusisyysvapaan päättymiseen saakka. 

Ehdotus ei pidentäisi isän käytössä olevien lisäpäivien määrää, mutta antaisi 

joustavuutta niiden pitämiseen niissä tapauksissa, joissa äidillä on tarkoitus pitää 

lyhyehkö jakso hoitovapaata ennen lapsen päivähoitoon siirtymistä.

Voimassa olevan lain mukaan 

äitiysvapaa vanhempainvapaa hoitovapaa 

Ehdotuksen mukaan 

37 

vanh.vapaa bonusvapaa 

äitiysvapaa vanhempainvapaa hoitovapaa 

vanh. vapaa bonusvapaa 

Ehdotettu järjestelmä edellyttäisi jatkoselvitystyötä ainakin seuraavista asioista: 

- mahdollisen hoitovapaajakson pituus; hoitovapaajakson pituus ei voine olla kovin 

pitkä, 

- järjestelyn suhde lapsen päivähoitoa koskevaan sääntelyyn, 

- isyysvapaan lapsikohtaisuus; käyttämättä oleva vanhempainvapaa ja siihen liittyvät 

isyysvapaan lisäpäivät liittyisivät tiettyyn lapseen, 

- isyysrahan suuruus, jos perheeseen on syntynyt uusia lapsia, jolloin päiväraha on 

määritelty uudelleen. 

3.1.3 Lapsen kanssa eri taloudessa asuvan vanhemman (etävanhemman) oikeus perhevapaaseen 

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2004 Suomessa solmittiin 23 900 avioliittoa ja avioeroon 

päättyi 13 500 liittoa. Eroon päättyneistä avoliitoista ei ole saatavissa tilastotietoa. 

Perheiden hajoamisen lisäksi jatkuvasti syntyy myös uusperheitä, joissa on eri parisuhteista 

peräisin olevia lapsia. Lapsia syntyy myös vanhemmille, jotka eivät ole missään 

vaiheessa asuneet yhdessä, mutta jotka ovat päättäneet lapsen yhteishuoltajuudesta. 

Avioerossa/avoerossa lapsi määrätään asumaan jommankumman vanhemman luona. Hänellä 

on yksi rekistereihin merkitty kotipaikka siitä huolimatta, että hän on yhteishuollossa 

ja jopa asuu vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona.

38 

Perhevapaasäännökset lähtevät siitä, että oikeus perhevapaaseen on lapsen kanssa samassa 

taloudessa asuvalla vanhemmalla. Työsopimuslain hoitovapaasäännösten mukaan oikeus 

hoitovapaaseen sekä osittaiseen ja tilapäiseen hoitovapaaseen on myös lapsen vanhemman 

uudella puolisolla tai muulla samassa taloudessa lapsen kanssa asuvalla. Säännösten 

lähtökohtana on ollut, että lapsen kanssa samassa taloudessa olevat henkilöt ovat 

luontevampia hoitovapaaoikeuden käyttäjiä kuin eri taloudessa asuva biologinen vanhempi 

(etävanhempi). Toisaalta vanhemmuuden tukeminen ja sen jatkuminen erosta huolimatta 

on tärkeä tavoite lapsen hyvinvoinnin kannalta. 

Käytännössä ongelmallisiksi on kuitenkin koettu tilanteet, joissa erillään asuvalla lapsen 

vanhemmalla ei ole oikeutta tilapäiseen hoitovapaaseen lapsen sairastuttua äkillisesti. Tilastot 

osoittavat, että useimmiten tällaisissa tilanteessa ovat eroisät. 

Niissä tapauksissa, joissa yhteishuollossa asuva lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman 

luona, on luontevaa, että se vanhemmista, jonka luona lapsi sairastuessaan on, 

voi käyttää oikeuttaan tilapäiseen hoitovapaaseen. Vanhemman oikeutta jäädä hoitamaan 

sairasta lasta ei tällaisissa tapauksissa tule ratkaista sen mukaan, kumman vanhemman 

luona lapsi rekistereiden mukaan asuu, vaan todellisen tilanteen mukaan. 

Kuten edellä todettiin, ongelma koskee useimmin eri taloudessa asuvaa lapsen isää. Perhevapaiden 

tasaisemman käytön, yksinhuoltajien työn ja perheen yhteensovittamisen, 

etävanhempien ja lasten suhteen jatkumisen ja perhevapaista aiheutuvien kustannusten 

tasaisemman jakamisen kannalta olisi toivottavaa, että myös erillään asuvalla lapsen vanhemmalla 

olisi oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen. Erityisesti silloin, kun lapsi asuu yksin 

äitinsä/isänsä kanssa, eri taloudessa asuvan vanhemman oikeus sairaan lapseen hoitoon 

toisi helpotusta eroperheen arkeen. Se toteuttaisi myös yhteishuoltajuuden tavoitetta: 

kumpikin vanhempi kantaisi huolta lapsen hoidosta eri taloudessa asumisesta huolimatta 

ja toisaalta lapsen kiintymyssuhteet kumpaankin vanhempaan säilyisivät mahdollisimman 

hyvinä. Koska säännöksen muuttaminen tosiasiassa antaisi useammalle isälle mahdollisuuden 

sairaan lapsen hoitoon, edesauttaisi se samalla sairaan lapsen hoidosta johtuvien 

työstä poissaolojen ja siitä aiheutuvien kustannusten jakautumista useammalle taholle. 

Uudistus ei lisäisi sairaan lapsen hoidosta syntyviä kokonaiskustannuksia. 

TSL 4:6:n mukaan ”työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan 

lapsen, joka ei ole täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti on työntekijällä oikeus saada 

lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata enintään 

neljä työpäivää kerrallaan”. Vaikka säännöksen sanamuoto ”työntekijän lapsen tai muun 

hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen” sallisi myös tulkinnan, että työntekijän 

oman lapsen ei edellytettäisi välttämättä asuvan samassa taloudessa, säännöksen esitöistä 

kuitenkin ilmenee selvästi edellytys samassa taloudessa asumisesta. Jos hoitovapaaoikeus 

halutaan laajentaa koskemaan myös eri taloudessa elävää lapsen biologista tai adoptiovanhempaa, 

tästä pitäisi tehdä selvennys säännökseen. 

Säädettäessä eri taloudessa asuvan vanhemman oikeudesta tilapäiseen hoitovapaaseen, on 

ratkaistava se,

39 

• tulisiko vanhemmalla olla oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen vain silloin, kun lapsi 

sairastuessaan on tämän vanhemman luona vai 

• tulisiko vanhemmalla eri taloudessa asuessaan olla aina oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen 

riippumatta siitä, että oikeus on myös samassa taloudessa asuvalla 

oman vanhemman uudella puolisolla. Tässä tapauksessa eri taloudessa asuvan 

biologisen tai adoptiovanhemman olisi pyydettäessä osoitettava, että muut tilapäiseen 

hoitovapaaseen oikeutetut eivät samanaikaisesti käytä oikeuttaan työstä poissaoloon. 

Mikäli valitaan ensimmäinen toimintalinja, säännös voitaisiin muotoilla seuraavasti: 

Työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole 

täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti, työntekijällä on oikeus saada lapsen hoidon 

järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää 

kerrallaan. Sama oikeus on myös eri taloudessa asuvalla lapsen vanhemmalla silloin, 

kun lapsi äkillisesti sairastuessaan on tämän vanhemman luona. Tilapäiseen hoitovapaaseen 

oikeutetut vanhemmat ja huoltajat eivät saa olla samanaikaisesti hoitamassa sairasta 

lasta. 

Jos taas tavoitellaan laajempaa vaihtoehtoa, säännös voitaisiin muotoilla seuraavasti: 

Työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole 

täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus saada lapsen hoidon 

järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää 

kerrallaan. Sama oikeus on myös eri taloudessa asuvalla lapsen vanhemmalla. Tilapäiseen 

hoitovapaaseen oikeutetut vanhemmat tai huoltajat eivät saa olla samanaikaisesti 

hoitamassa sairasta lasta. 

3.1.4 Adoptiovanhempien perhevapaaoikeuksien kehittäminen 

Adoptiovanhemman vanhempainvapaan pituus on kytketty lapsen syntymän ajankohtaan: 

vanhempainvapaan pituus on 234 arkipäivää lapsen syntymästä. Jos lapsen syntymästä on 

kulunut yli 54 arkipäivää, oikeus vanhempainvapaaseen on 180 arkipäivää. Koska lapsen 

adoptio voi tapahtua kotimaisessa adoptiossa vasta kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä 

ja kansainvälisissä adoptioissa ehkä huomattavastikin tämän ajankohdan jälkeen, 

adoptiovanhemman vanhempainvapaan pituus on yleensä 180 arkipäivää. 

Lapsen biologisella äidillä on 158 arkipäivän pituisen vanhempainvapaan lisäksi oikeus 

105 päivän äitiysvapaaseen, josta 30–50 päivää pidetään ennen laskettua aikaa. Synnytystä 

edeltävä äitiysvapaan aika on tarkoitettu synnytykseen valmistautumiseen ja sen jälkeinen 

aika synnytyksestä toipumiseen ja lapsen hoitamiseen. Koska adoptioäiti ei ole 

synnyttänyt, hänellä ei ole oikeutta äitiysvapaaseen. Osa 105 arkipäivän pituisesta äitiysvapaasta 

on kuitenkin vauvan hoitoon liittyvää vapaata. Tämän vuoksi

40 

työryhmä esittää arvioitavaksi, voitaisiinko adoptiovanhemman vanhempainvapaan 

pituutta lisätä niin, että adoptiovanhemman asema lapsen hoitajana tulisi 

lähemmäksi biologisen vanhemman asemaa. (Vanhempainrahakauden pituus voisi 

olla vähintään 200 arkipäivää lapseksi ottamisesta lukien). 

Työsopimuslaissa säädetään alle 3-vuotiaan lapsen kanssa samassa taloudessa asuvan 

vanhemman oikeudesta hoitovapaaseen. Säännös koskee myös adoptiolasten vanhempia. 

Niissä tapauksissa, joissa lapsi on adoptointihetkellä vähintään 2,5-vuotias, vanhemmilla 

ei ole oikeutta hoitovapaaseen. Tämä voi olla ongelmallista erityisesti kansainvälisissä 

adoptioissa. Käytännössä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen voi olla sitä vaikeampaa, 

mitä vanhemmasta lapsesta on kysymys. Tämän vuoksi työryhmä ehdottaa työsopimuslain 

hoitovapaata koskevien säännösten muuttamista. 

Työryhmä ehdottaa, että TSL 4 luvun 3 §:n 1 momenttia muutettaisiin siten, että 

siinä säädettäisiin erityisestä adoptiovanhemman hoitovapaaoikeudesta. 

Myös adoptiolapsen hoitamiseksi tarkoitetun hoitovapaan lähtökohtana olisi, että hoitovapaaoikeus 

koskisi alle 3-vuotiaan lapsen hoitoa. Pääsääntöä sovellettaisiin tilanteissa, 

joissa lapsi adoptoidaan hyvin pienenä, kuten pääsääntöisesti kotimaisissa adoptioissa 

tapahtuu. Jos lapsi adoptoidaan vasta myöhemmin, uusi adoptiovanhemman käytössä 

oleva hoitovapaaoikeus turvaisi sen, että lapsi voisi olla kotihoidossa siihen asti, kun lapseksi 

ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Toisaalta oikeuden käyttöä rajaisi se, että hoitovapaaoikeus 

ei olisi käytössä enää silloin, kun lapsi on aloittanut koulun perusopetuksessa. 

Työntekijällä on oikeus saada hoitovapaata lapsensa tai muun hänen taloudessaan 

vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. 

Adoptiolapsen hoitamiseksi hoitovapaaoikeus jatkuu kuitenkin siihen saakka, kun 

lapseksi ottamisesta on kulunut kaksi vuotta, enintään kuitenkin siihen asti, kun 

lapsi aloittaa koulun. 

3.1.5 Osittaisen hoitovapaan laajennus vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen hoitamiseksi 

TSL 4:4:n mukaan osittaista hoitovapaata voi saada oman lapsensa tai muun samassa taloudessa 

asuvan lapsen hoitamiseksi siihen saakka, kun perusopetuksessa olevan lapsen 

toinen lukuvuosi päättyy (toisen lukuvuoden heinäkuun loppu). Pidennetyn oppivelvollisuuden 

piirissä olevien lasten vanhemmilla oikeus osittaiseen hoitovapaaseen jatkuu kuitenkin 

kolmannen lukuvuoden loppuun. 26 Muutoin osittaisen hoitovapaan käyttömahdol- 

26 Hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan tulee selvittää mahdollisuutta asteittain ulottaa osittainen 

hoitovapaa alle 10-vuotiaiden lasten vanhempiin. Kuluvan hallituskauden aikana osittainen hoitovapaa on 

laajennettu perusopetuksessa olevan lapsen toisen lukuvuoden loppuun asti. Käytännössä lapsi täyttää 

yhdeksän vuotta sinä vuonna, jona osittainen hoitovapaaoikeus päättyy. Jos oikeus osittaiseen hoitovapaaseen 

kytkettäisiin lapsen 10-vuoden ikään, sääntelytapa poikkeaisi olennaisesti nyt omaksutusta,

41 

lisuutta ei ole porrastettu sen mukaan, onko lapsi sairas ja enemmän hoitoa vaativa vai 

terve. 

Kansanedustaja Ulla Anttila on tehnyt lakialoitteen LA 33/2005 työsopimuslain 4 luvun 

4 §:n muuttamisesta. Lakialoitteella on runsaasti allekirjoittajia kaikista puolueista. Lakialoitteessa 

ehdotetaan työsopimuslaissa säädetyn osittaisen hoitovapaan laajentamista 

siten, että se koskisi pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten vanhempia lapsen täysiikäisyyteen 

saakka. 

Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen sairauteen tai kuntoutukseen liittyvät asiat vievät 

usein paljon aikaa vanhemmilta. Tämän vuoksi monet vanhemmat jäävät lapsen 

vammaisuuden tai pitkäaikaissairauden vuoksi kokonaan pois töistä. Useille vanhemmille 

parempi vaihtoehto kuitenkin olisi se, että he pystyisivät työskentelemään lyhyempää 

työpäivää ja säilyttämään tuntuman työelämään. Vammaisen lapsen vanhemmilla ei nykyisin 

ole tätä vaihtoehtoa sen jälkeen, kun lapsi on päättänyt toisen lukuvuoden tai kolmannen 

lukuvuoden, mikäli lapsi on pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. 

Lakialoitteessa painotetaan sitä, että vanhemmilla on lasten ensisijainen kasvatusvastuu ja 

perhe on lapsen ensisijainen kasvu- ja kehitysympäristö myös silloin, kun lapsi on vammainen 

tai pitkäaikaissairas. Vanhempia on tuettava ottamaan kasvatuksellinen rooli ja 

lasten vanhempien yhteistä aikaa on lisättävä eri keinoin. Työmarkkinoilla tarvitaan kaikilla 

tasoilla lapsi- ja perhelähtöistä ajattelua. Osittaisella hoitovapaalla voidaan parantaa 

perhe- ja työelämän yhteensovittamista ja lisätä lasten ja vanhempien yhdessäoloaikaa. 

Työryhmä katsoo, että vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan lapsen vanhempien 

oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen on perusteltua laajentaa lapsen täysiikäisyyteen 

saakka. Oikeuden tulee koskea sellaisten vammaisten tai pitkäaikaissairaiden 

lasten vanhempia, joiden lapset sairauden tai vamman vuoksi tarvitsevat 

erityistä huoltoa ja hoitoa senkin jälkeen, kun oikeus osittaiseen hoitovapaaseen 

voimassa olevan TSL 4:4:n mukaan päättyy. 

Työsopimuslaissa ei ole syytä erikseen määritellä sitä, mitä vammaisella tai pitkäaikaissairaalla 

tarkoitetaan. Muualla lainsäädännössä on joissakin säännöksissä jouduttu ottamaan 

kantaa mainittuihin käsitteisiin. Perusopetuslain (628/1998) mukaan vaikeasti 

vammaisten lasten opetuksessa oppivelvollisuus on vuotta pitempi kuin muussa opetuksessa. 

Säännöksen mukaisia vaikeasti vammaisia ovat näkö- ja kuulovammaiset sekä 

muutoin ruumiillisesti tai henkisesti vaikeasti vammaiset tai kehityksessään viivästyneet 

lapset. Säännöksen perusteella myös vaikea sairaus voi olla syynä pidennettyyn oppivelvollisuuteen. 

27 

Sairausvakuutuslain 10 luvussa säädetään oikeudesta erityishoitorahaan. Erityishoitoraha 

on tarkoitettu korvaamaan lyhytaikaista ansionmenetystä, joka johtuu alle 16-vuotiaan 

kouluvuosiin sidotusta järjestelystä. Osittaisen hoitovapaan ulottamisen toisen kouluvuoden loppuun 

voitaneen katsoa täyttävän hallitusohjelman vaatimuksen. 

27 

Oppivelvollisuus päättyy, kun oppilas on suorittanut hyväksytysti perusopetuksen oppimäärän tai kun 

oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta.

42 

lapsen sairaudesta tai vammasta, kun hakija on lapsensa hoitoon osallistumisen vuoksi 

estynyt tekemästä työtään eikä saa poissaolon ajalta palkkaa. 

Sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1335/2004) 

4 §:ssä määritellään vaikea sairaus tai vamma. Säännöksen mukaan sairausvakuutuslain 

10 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja vaikeita sairauksia tai vammoja ovat leukemia 

ja muut pahanlaatuiset kasvaimet, vaikeat sydänviat, vaikeat tapaturmat ja palovammat, 

vaikeasti tasapainotettava sokeritauti ja sokeritaudin hoidon aloitusvaihe, vaikeat mielenterveyden 

häiriöt, vaikea kehitysvammaisuus, vaikea keuhkoastma ja vaikea nivelreuma 

sekä muut edellä mainittuihin sairauksiin vaikeusasteeltaan verrattavat sairaudet, vammat 

ja sairaudentilat. 

Eri alojen työehtosopimuksissa on määräyksiä työntekijän oikeudesta vapaaseen vaikeasti 

sairaan lapsen hoidon ja kuntoutuksen perusteella. Useiden määräysten soveltamisala 

määräytyy mainitun sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 

4 §:n mukaan. Määräysten mukaan työntekijällä on oikeus olla poissa työstä osallistuakseen 

edellä tarkoitetuin tavoin määritellyn sairaan lapsen hoitoon, kuntoutukseen 

tai hoidon opastukseen sovittuaan poissaolosta etukäteen työnantajan kanssa. 

Koska osittaisen hoitovapaan tavoitteet ja toisaalta sairausvakuuslain mukaiset lapsen 

vaikean sairauden vuoksi maksettavan erityishoitorahan edellytykset poikkeavat selvästi 

toisistaan, ei työsopimuslaissa säädettävää osittaisen hoitovapaan laajennusta voida kytkeä 

sairausvakuutuslain vaikeasti sairaan tai vammaisen käsitteeseen. Selvää on, että sairausvakuutuslaissa 

ja sen nojalla annetussa asetuksessa määritellyt sairaudet täyttävät 

myös osittaista hoitovapaata koskevan sairauden vakavuudelle asetettavat edellytykset. 

Koska sairauden vakavuuden määritteleminen työsopimuslaissa ei ole mahdollista, 

työryhmä katsoo, että osittaisen hoitovapaan laajennus toteutettaisiin määrittelemällä 

vammainen tai pitkäaikaissairas henkilöksi, joka on erityisen hoidon ja 

huollon tarpeessa. 

TSL 4 luvun 4 §:n 1 momentti 

Työntekijä, joka on ollut saman työnantajan työssä yhteensä vähintään kuusi kuukautta 

viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana, voi saada lapsensa tai muun hänen 

taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi osittaista hoitovapaata 

siihen saakka, kun perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy. Jos 

lapsi kuuluu perusopetuslain (628/1998) 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun pidennetyn 

oppivelvollisuuden piiriin, osittaista hoitovapaata voi kuitenkin saada siihen 

saakka, kunnes lapsen kolmas lukuvuosi päättyy. Jos lapsi on erityisen hoidon ja 

huollon tarpeessa oleva vammainen tai pitkäaikaissairas, osittaista hoitovapaata 

voi saada sen kalenterivuoden loppuun, jona lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsen molemmat 

vanhemmat tai huoltajat saavat olla osittaisella hoitovapaalla saman kalenterijakson 

aikana, mutta eivät yhtäaikaisesti. Työntekijän on tehtävä esitys osittaisesta 

hoitovapaasta viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan alkamista.

43 

Oikeuden toteuttaminen edellyttäisi, että työntekijä toimittaa työnantajalle selvityksen 

lapsen erityisestä hoidon ja huollon tarpeesta. Kysymykseen tulisi lääketieteellinen arvio 

lapsen sairaudesta ja toimintakyvystä. 

Oikeutta pidennettyyn osa-aikaiseen hoitovapaaseen arvioitaisiin lapsen erityisen hoidon 

ja huollon tarpeesta käsin. Tällöin ratkaisevaa ei olisi ainoastaan sairauden diagnoosi, 

vaan merkitystä olisi sillä, minkälaista rasitusta sairaudesta aiheutuu lapsen vanhemmille 

ja huoltajille. Arvioinnissa voitaisiin käyttää samankaltaisia kriteereitä kuin lapsen hoitotuesta 

annetussa laissa (444/1969) on säädetty hoitotuen saamisen edellytykseksi. 

Hoitotuen saamisen edellytyksenä on taloudellisen rasituksen ohella merkitystä muulla 

rasituksella, jolla tarkoitetaan sairaan tai vammaisen lapsen huoltajille aiheutuvaa rasitusta 

siitä, että he ovat tavanomaisesta poikkeavalla tavalla sidoksissa lapsen hoitoon, huolenpitoon 

ja valvontaan. Tuen tarpeessa oleva sairas tai vammainen lapsi voi tarvita ikäistään 

enemmän apua, ohjausta tai valvontaa päivittäisissä toiminnoissa, koulutehtävissä tai 

terapioihin liittyvissä, kotona suoritettavissa tehtävissä. Rasitusta voi aiheuttaa myös lääkityksen 

ja ruokavalion tarkan noudattamisen valvonta tai äkillisen sairauskohtauksen 

hoito ja valvonta. Oleellista on, että lapsen sairaus tai vammaisuus aiheuttaa lapsen vanhemmille 

ja huoltajille erityistarpeen osallistua lapsen arkirutiinien suorittamiseen. Osittaiseen 

hoitovapaaseen perustuva työpäivän lyhentäminen voi helpottaa arkirutiineista 

selviytymistä, joihin liittyvät myös poikkeukselliset kuljetukset päivähoitoon ja säännöllisiin 

tai useasti toistuviin, sairauteen liittyviin hoitoihin. 

Lapsen hoitotuesta annetun lain mukaan hoitotukiryhmiä on kolme: hoitotuki, korotettu 

hoitotuki ja erityishoitotuki. Hoitotukeen on oikeus, jos hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu 

erityistä taloudellista tai muuta rasitusta. Korotettuun hoitotukeen on oikeus, jos hoidosta 

ja kuntoutuksesta aiheutuva taloudellinen tai muu rasitus on huomattavan suuri. 

Erityishoitotukeen on puolestaan oikeus, jos hoidon tai kuntoutuksen tarve siitä aiheutuvine 

rasituksineen on erittäin suuri. Tällöin lapsi on yleensä ympäri vuorokauden riippuvainen 

hoitajastaan. 

Osittainen hoitovapaa tulisi kysymykseen lähinnä tapauksissa, joissa lapsi vaatii sairauden 

tai vamman takia erityishoitoa siinä määrin, että hän on oikeutettu korotettuun hoitotukeen. 

28 Kansaneläkelaitos on julkaissut etuusohjeet hoitotuen saamisesta. Ohjeistus on 

sairauskohtainen. Osittaisen hoitovapaan lapsen erityisen hoidon ja huollon tarpeeseen 

liittyvät edellytykset täyttyisivät silloin, kun lapselle on myönnetty korotettu hoitotuki. 

Oikeus jatkuisi siihen saakka, kun lapsi on erityisen hoidon ja huollon tarpeessa, enintään 

kuitenkin lapsen 18 vuoden ikään asti. 

Kun yli 10-vuotias vammainen tai pitkäaikaissairas lapsi sairastuu äkillisesti ja tarvitsee 

hoitajaa, lapsen vanhemmilla on oikeus työstä poissaoloon TSL 4:7:n pakottavasta perhesyystä 

johtuvan poissaolo-oikeuden perusteella. TSL 4:7:ään perustuvaa poissaolooikeutta 

ei ole rajattu lapsen iän perusteella. Joidenkin alojen työehtosopimuksissa on 

28 Kelan tilastojen mukaan korotettuun hoitotukeen oikeutettuja vuonna 2004 oli 15 070.

44 

määräyksiä vammaisen tai vaikeasti sairaan lapsen hoitamiseksi käytössä olevasta tilapäisestä 

hoitovapaasta ja vapaan ajalta maksettavasta palkasta. 

3.1.6 Perhevapaat rekisteröidyssä parisuhteessa elävissä perheissä 

Yhdenvertaisuuslaissa (21/2004) samoin kuin työ- ja virkasuhdelainsäädännössä säädetään 

syrjinnän kiellosta. Sukupuolinen suuntautuminen on yksi mainituissa laeissa säädetyistä 

kielletyistä syrjintäperusteista. Työntekijää ja virkamiestä ei siten saa ilman laissa 

tarkoitettua hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. 

Samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä säädetään parisuhdelaissa 

(950/2001). Lain 8 §:ssä säädetään rekisteröinnin oikeusvaikutuksista. Lähtökohtana on, 

että parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, 

jollei toisin säädetä. Vastaavasti rekisteröidyn parisuhteen purkautumisella on samat oikeusvaikutukset 

kuin avioliiton purkautumisella, jollei toisin säädetä. Laissa tai asetuksessa 

olevaa säännöstä, joka koskee avioliittoa, sovelletaan myös rekisteröityyn parisuhteeseen, 

jollei toisin säädetä ja laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee aviopuolisoa, 

sovelletaan myös tässä laissa tarkoitetun parisuhteen osapuoleen, jollei toisin 

säädetä. 

Parisuhdelain 9 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta 

isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä 

muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa 

perusteella. Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta myöskään lapseksi ottamisesta 

annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi, 

eikä nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä. 

Sairausvakuutuslain äitiys- ja isyysrahakaudet liittyvät ehdottomalla tavalla lapsen vanhemman 

sukupuoleen. Näin ollen rekisteröidyssä parisuhteessa olevalla ei parisuhteensa 

perusteella ole oikeutta mainittuihin päivärahakausiin. Vanhempainraha on sidottu lapsen 

vanhemmuuteen ja lapsen hoitamiseen. Se on kummankin vanhemman käytettävissä sukupuolesta 

riippumatta. Säännöstä sovelletaan sekä avio- että avoliitossa eläviin lapsen 

vanhempiin. 

Voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa oikeus vanhempainrahaan 

on biologista tai adoptiolasta hoitavalla vanhemmalla. Koska lapsen vanhemman 

samaa sukupuolta olevalla puolisolla ei ole oikeutta adoptoida puolison lasta, 

hänellä ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeutta vanhempainrahaan. 

Yksityisoikeudelliselta kannalta rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ei tuo vanhemmuutta. 

Jos hedelmöityshoitoja koskevassa lainsäädännössä päädytään siihen, että rekisteröidyssä 

parisuhteessa elävän lapsen vanhemman puoliso ei saa vanhemman asemaa, 

sairausvakuutuslain vanhemmuuteen perustuvat päivärahat eivät tule sovellettaviksi lapsen 

biologisen vanhemman samaa sukupuolta olevaan puolisoon.

45 

Sairausvakuutuslain vanhempainrahan osalta voidaan kuitenkin pohtia, tulisiko rekisteröidyssä 

parisuhteessa olevalla puolisolla olla – yhdenvertaisuuslaissa säädetyt syrjintäkiellot 

huomioon ottaen – oikeus vanhempainrahaan samoin edellytyksin kuin avioliitossa. 

Jos rekisteröidyssä parisuhteessa elävä pariskunta päättää hankkia perheeseen lapsen, 

voidaan rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä tarkastellaan perheenä vastaavalla tavalla 

kuin avioliitossa tai avoliitossa eläviä. Niitä tilanteita silmällä pitäen, joissa puolisot asuvat 

samassa taloudessa ja yhteisesti huolehtivat lapsesta, tulisi harkita, voitaisiinko lapsen 

vanhemman samaa sukupuolta olevaa puolisoa pitää sellaisena etuuteen oikeutettuna 

tahona, jolle voitaisiin myöntää vanhempainraha sairausvakuutuslaissa säädetyin edellytyksin. 

Yhdessä asumisen perusteella myönnettävän vanhempainrahan edellytyksenä voisi 

olla, että lapsi syntyy rekisteröidyssä parisuhteessa. Tällöin perheitä ei asetettaisi puolisoiden 

sukupuolisen suuntautumisen perusteella eri asemaan sosiaalivakuutuksen etuja 

myönnettäessä. 

Kuten edellä todettiin, työsopimuslaissa säädetyt oikeudet kokoaikaiseen ja osittaiseen 

hoitovapaaseen ja tilapäiseen hoitovapaaseen on kytketty samassa taloudessa asuvan lapsen 

hoitamiseen. Oikeuden piiriin kuuluvia ei ole eroteltu sen mukaan, onko kysymyksessä 

lapsen biologinen tai adoptiovanhempi eikä myöskään sen perusteella, onko lasta 

hoitavan ja hoidettavan välillä huoltosuhdetta. Olennaista on, että lapsi asuu samassa taloudessa 

oikeutta käyttävän kanssa ja oikeutta käyttävä hoitaa lasta vapaan aikana. Mainitut 

hoitovapaaoikeudet koskevat siten myös rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä, kunhan 

työsopimuslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. 

Yhdenvertaisuuslain säännökset edellyttävät, että työ- ja virkasuhteessa olevia kohdellaan 

yhdenvertaisesti heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta. Siten työsopimuslain 

mukaisia hoitovapaita käyttävien tulee olla keskenään samassa asemassa. Koska 

hoitovapaaoikeuksien käyttäminen on kytketty samassa taloudessa asumiseen, hoitovapaata 

koskeva säännökset eivät ole sukupuolisen suuntautumisen puolesta syrjiviä. 

Rekisteröidyssä parisuhteessa olevien perheessä olevalla lapsella on oikeus kotihoidon 

tukee samoilla perusteilla kuin avio- ja avoliitossa elävien perheiden lapsilla. Sääntely ei 

ole tältä osin ongelmallinen rekisteröidyssä parisuhteessa olevien perheissä. 

Työsopimuslaissa ei säädetä mainittujen vapaiden ajalta maksettavasta palkasta, vaan tilapäisen 

hoitovapaan ajalta maksettavasta palkasta on sovittu työehtosopimuksin. Myös 

työehtosopimusten määräysten tulee olla sopusoinnussa syrjinnän kieltoja koskevan pakottavan 

lainsäädännön kanssa. 

3.1.7 Perhevapaaoikeudet ja omien/puolison vanhempien hoito 

Hoitovapaaoikeuksien laajentamisesta kattamaan myös omien tai puolison vanhempien 

hoitamisen on keskusteltu aika ajoin. Kun yhteiskunnan resurssit vanhusten määrän li-

46 

sääntyessä ovat rajalliset, omaisten hoitovastuu kasvaa. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan 

muun muassa omaishoidon tukea koskevin järjestelyin. 

Omaishoitajien asemasta säädetään sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 a-c §:ssä ja omaishoidon 

tuesta annetussa asetuksessa (318/1993). Omaishoitajat tekevät hoitotyötä kunnan 

kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen mukaan. Kunta maksaa omaishoitajalle 

omaishoidon tukea. Omaishoitajana toimimiseen ei liity vapautusta työntekijän normaalista 

työstä. 

Työaikalain (605/1996) 15 §:ssä säädetään työntekijän oikeudesta lyhennettyyn työaikaan. 

Jos työntekijä haluaa sosiaalisista ja terveydellisistä syistä tehdä työtä säännöllistä 

työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on säännöksen mukaan pyrittävä järjestämään työt 

niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Säännös koskee muista kuin työsopimuslain 

4 luvun 4 ja 5 §:ssä tarkoitetuista syistä johtuvaa työajan lyhentämistarvetta. 

Työaikalain 15 §:n mukainen työajan lyhentäminen perustuu työnantajan ja työntekijän 

väliseen sopimukseen. Jos asiasta päästään ratkaisuun, työntekijä voi työaikaa lyhentämällä 

helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. 

Työsopimuslain pakottavasta perhesyystä johtuva poissaolo-oikeus koskee myös takenevassa 

polvessa olevan omaisen hoitamista. Näin ollen, jos työntekijän välitön läsnäolo on 

tarpeen omien tai puolison vanhempien äkillisesti sairastuttua tai jouduttua onnettomuuteen, 

työntekijällä on oikeus tilapäiseen työstä poissaoloon. Pakottavasta perhesyystä johtuva 

poissaolo-oikeus rajoittuu äkillisesti ilmeneviin ja lyhyen ajan jatkuviin tarpeisiin. 

Esimerkiksi viikkoja jatkuva omaisen saattohoito ei kuulu säännöksen piiriin. 

Hoitovapaasäännösten soveltamisalan laajentaminen pienten lasten hoitamisen ohella 

myös muihin omaisiin on yhteiskuntapoliittisesti vaikea kysymys, johon vastaaminen 

edellyttää perinpohjaista selvitystä muun muassa siitä 

• keitä omaisia oikeus koskisi, 

• minkä ikäisten vanhempien hoitoa se koskisi, 

• missä tilanteessa oikeus työstä poissaoloon pitäisi olla. 

Lopulta kysymys on vastuunjaosta yhteiskunnan, omaisten ja näiden työnantajien kesken. 

Näihin ja moniin muihin asiaan liittyviin kysymyksiin ei tämän työryhmän työn aikana 

kuitenkaan ole voitu perehtyä. Asia vaatii myös perusteellista arvokeskustelua. 

3.2 Perhevapaan käyttöön liittyvät menettelytavat 

Työsopimuslakikomitean työn yhteydessä (komiteanmietintö 2000:1) uudistettiin muun 

muassa perhevapaiden käyttöön liittyvät ilmoitusajat. Säännösten soveltamisen helpottamiseksi 

ilmoitusajat yhtenäistettiin niin, että eräitä lapsen syntymän yhteydessä pidettäviä 

vapaita lukuun ottamatta perhevapaan pitämisestä on ilmoitettava kahta kuukautta ennen

47 

vapaan alkamisaikaa. Ilmoitus vapaan ajankohdan muuttamisesta edellytetään puolestaan 

tehtäväksi kuukautta ennen muutoksen toteuttamisajankohtaa. Lisäksi ilmoitetun ja/tai 

aloitetun perhevapaan ajankohdan muuttaminen ja vapaan keskeyttäminen edellyttää aina 

perusteltua syytä eli lapsen hoitamisedellytyksissä tapahtunutta muutosta. 

Ilmoitusaikojen pituutta koskevissa säännöksissä on otettu huomioon toisaalta vapaiden 

käyttäjien asema ja toisaalta työpaikalle vapaan käytöstä aiheutuvat työn järjestelyt. Jos 

ilmoitusajat olisivat hyvin lyhyet, aiheuttaisi se joissakin tilanteissa vaikeita ongelmia 

muun muassa sijaisten hankinnassa. Tästä syystä myöskään jo ilmoitettujen vapaiden aikataulun 

muuttaminen ei ole mahdollista muista kuin perustelluista syistä. Säännöksellä 

turvataan myös perhevapaalla olevan työntekijän sijaisen asemaa: myös hänen on voitava 

luottaa ilmoitetun työsuhteen kestoon. Jos sijaisen määräaikainen työsuhde on kytketty 

vapaalla olevan henkilön työhön paluuseen, voisi määräaikaisen sopimuksen päättyminen 

tulla hyvinkin yllätyksenä, jos vapaiden keskeyttämisoikeus olisi rajoittamaton. 

Selvityshenkilö Janne Metsämäki on perhevapaakustannusten tasaisempaa jakoa koskevassa 

selvityksessään katsonut, että perhevapaiden käyttöön liittyvien ilmoitusaikojen 

tulisi olla voimassa olevaa lakia joustavampia, jotta myös isät voisivat nykytilannetta paremmin 

käyttää oikeuttaan perhevapaaseen. Raportin ehdotusosassa ei oteta kantaa siihen, 

minkä tyyppisestä joustavoittamisesta voisi olla kysymys. 

Selvää on, että kahden kuukauden ilmoitusaika vaikuttaa pitkältä, jos tarkoituksena on 

pitää muutama isyysvapaapäivä tai kahden viikon vanhempainvapaajakso. Tämän kaltaiset 

lyhyet työstä poissaolot eivät myöskään yleensä aiheuta kohtuuttomia tai poikkeuksellisia 

työn järjestelyjä työpaikalla. Aivan lyhyiden perhevapaiden ilmoittamiselle asetettua 

kahden kuukauden ilmoitusaikaa voidaan siten pitää jossakin määrin ylimitoitettuna, ja 

sen noudattaminen vaatii perhevapaan käyttäjältä pitkän ajanjakson ennakointia. Käytännössä 

työnantajat hyväksynevät myös lyhyempiä ilmoitusaikoja tai vapaan ajankohdasta 

sovitaan työpaikalla. 

Silloin kun kysymyksessä on pidempiaikainen vapaa, kuten äitiysvapaa, pitkä vanhempainvapaajakso 

tai hoitovapaa, on luonnollista, että vapaasta tulee ilmoittaa työpaikan 

tarpeet huomioon ottaen riittävän ajoissa. Työpaikan työn järjestelyjen ennakointia helpottaa 

myös se, jos vanhempainvapaiden käytöstä ja jakamisesta vanhempien kesken tehdään 

suunnitelma, joka annetaan vanhempien työnantajalle. Kysymys olisi tällöin pelkästä 

suunnitelmasta, eikä vielä sitovasta ilmoituksesta, ellei muusta ole sovittu. Vapaan 

käytöstä olisi siten erikseen ilmoitettava laissa säädetyssä ajassa. 

Vapaiden käytön ”joustavuuteen” liittyy ilmoitusaikojen lisäksi myös perustellun syyn 

vaatimus ilmoitettuja aikoja muutettaessa. Perustellun syyn kynnys ja ilmoitusajan pituus/lyhyys 

vaikuttavat yhdessä siihen, minkälaisia vaikutuksia vapaan käytöstä on työpaikoille. 

Perustellun syyn kynnyksen alentaminen voi aiheuttaa useammin muutospaineita 

työn järjestelyille ja ilmoitusajan lyhentäminen lyhentää myös työnantajan reagointiaikaa 

muutoksille. Samalla se, kuten edellä todettiin, heikentää epätyypillisessä työsuhteessa 

olevan sijaisen asemaa. Näin ollen pyrittäessä joustavaan perhevapaiden käyttöön 

on samalla haettava tasapainoa eri tahojen intressien kesken.

48 

Sairausvakuutuslaissa säädetään vakuutetun oikeudesta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan. 

Äitiysrahaan ja varsinaiseen isyysrahaan vakuutetulla on subjektiivinen oikeus, kun 

taas vanhempainvapaan ja bonusisyysvapaan käyttö on sidottu siihen, miten vanhemmat 

ovat päättäneet jakaa vapaiden käytön. Näin ollen perhe omalla ilmoituksellaan määrää 

vapaiden käytöstä. 

Kuten edellä todettiin, varhain tehtyjen ilmoitusten sitovuus voi käytännössä muodostua 

esteeksi niin sanotun isäkuukauden käyttämiselle. Jos vanhemmat ovat jo äitiysvapaasta 

ilmoittaessaan ilmoittaneet äidin käyttävän koko vanhempainvapaan, isälle ei synny oikeutta 

kahteen vanhempainvapaaviikkoon ja kahteen lisäisyysvapaaviikkoon, ellei äidin 

työnantaja hyväksy vanhempainvapaan jakamiseen liittyvää muutosta. 

Kuten edellä jaksossa 1.5.3 todettiin, läheskään kaikilla äideillä ei ole äitiys- ja vanhempainvapaan 

jälkeen työpaikkaa, jonne palata. Mahdollista on, että äitiys- ja vanhempainvapaalle 

jäänyt äiti onnistuu löytämään uuden työpaikan vanhempainvapaan aikana. Tällöin 

perheelle voi syntyä tarve muuttaa ilmoitettuja vanhempainvapaan pitoaikoja. Koska 

Kansaneläkelaitokselle riittää ilmoitus vanhempainrahan siirtämisestä toiselle vanhemmalle, 

isän mahdollisuutta jäädä joustavasti vanhempainvapaalle ei estä äidin ilmoituksen 

sitovuus eikä perustellun syyn vaatimus muuttaa ilmoitusaikoja, mutta sen sijaan sitä hidastaa 

työsopimuslaissa säädetty kahden kuukauden ilmoitusaika. Perheen kannalta toivottavaa 

olisi, että äiti voisi halutessaan siirtyä työhön kesken vanhempainvapaan, jolloin 

isä puolestaan voisi siirtyä vanhempainvapaalle. Edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa sovellettava 

kahden kuukauden ilmoitusajasta poikkeava ilmoitusaika edellyttäisi ilmoitusaikaa 

koskevaa erityissäännöstä, mutta ei kajoamista perustellun syyn käsitteeseen. 

Perhevapaiden ilmoittamista koskeviin säännöksiin sisältyy myös sisäinen epäjohdonmukaisuus. 

Vapaiden pitämisestä on ilmoitettava kahden kuukauden ilmoitusaikaa käyttäen 

ja toisaalta jo ilmoitettujen vapaiden muuttamisesta on ilmoitettava kuukautta ennen 

muutosta. Jos äiti haluaa palata kesken vanhempainvapaan töihin, hänen on ilmoitettava 

siitä kuukautta ennen työhön paluuta, mutta isän on ilmoitettava vapaa pitämisestä kaksi 

kuukautta ennen vapaan alkua eli kuukautta aikaisemmin, kun äiti tekee oman ilmoituksensa. 

Jos vanhemmilla on perusteltu syy vapaan ajankohdan muuttamiseen, kahden kuukauden 

ilmoitusaika voi johtaa lapsen hoidon järjestymisen kannalta hankalaan tilanteeseen. 

Työryhmä toteaa, että työsopimuslain perhevapaan käyttämiselle säädetyt ilmoitusajat 

eivät kaikin osin vastaa käytännön tarpeita. Perhevapaiden pitämiselle 

säädettyjen menettelytapojen kehittämistä hankaloittavat kuitenkin eri tahojen 

erilaiset intressit. Menettelytapojen joustavoittamisessa olisikin kohtuullisella tavalla 

otettava huomioon eri tahojen intressit. 

Ilmoitusaikoja koskevan uudistuksen lähtökohdat voisivat olla: 

- ilmoitusten sitovuuteen ei puututa,

49 

- ilmoitusten muuttamiselle tulisi edelleen olla lapsen hoitoedellytyksiin liittyvä perusteltu 

syy, 

- äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan sekä kokoaikaisen hoitovapaan pitämiseen tulee 

olla subjektiivinen oikeus, 

- subjektiivisen oikeuden käyttöön tulee liittyä riittävän pitkä ilmoitusaika, jonka 

kuluessa työnantaja (työntekijän sijainen) voi valmistautua työntekijän työstä 

poissaoloon; ilmoitusaika voisi olla porrastettu vapaan pituuden mukaan, 

- työntekijällä voisi olla oikeus vapaaseen lyhyemmällä ilmoitusajalla, jos työnantajalla 

ei olisi työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminta huomioon ottaen perusteltua 

syytä kieltäytyä hyväksymästä lyhyempää ilmoitusaikaa 

Perhevapaiden käyttöön liittyviä ilmoitusaikoja voitaisiin harkita joustavoitettavaksi porrastamalla 

ilmoitusaikoja siten, että 

• vapaasta olisi lähtökohtaisesti ilmoitettava kahden kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen, 

• enintään [kahden] viikon pituisista vapaista ilmoitusaika olisi kuitenkin lyhyempi, 

esimerkiksi yksi kuukausi. 

Selvää on, että laissa säädettyä lyhyemmistä ilmoitusajoista voitaisiin sopia kussakin yksittäistapauksessa. 

Sopimukseen perustuvan ilmoitusajan ja toisaalta laissa säädetyn kahden 

kuukauden ilmoitusajan väliin voitaisiin ajatella sijoitettavan uusi ilmoitusmenettely, 

joka ottaisi huomioon työpaikan olosuhteet. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että työntekijällä 

olisi oikeus jäädä äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalle kuukauden ilmoitusaikaa 

noudattaen, jos työnantajalla ei olisi työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminta huomioon 

ottaen perusteltua syytä kieltäytyä hyväksymästä kuukauden ilmoitusaikaa. Jos työnantaja 

ei hyväksyisi kuukauden ilmoitusaikaa, työntekijä voisi jäädä vapaalle pääsäännön 

mukaisesti kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä. 

Tämän kaltainen muutos edellyttäisi rakenteellista muutosta perhevapaita koskevaan 

sääntelyyn eli ilmoitusaikojen irrottamista omaksi pykäläkseen. Samassa säännöksessä 

tulisi säännellä myös peruste muuttaa aiemmin ilmoitettuja perhevapaan pitoaikoja. 

x § Perhevapaista ilmoittaminen 

Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta on ilmoitettava työnantajalle 

viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan alkamisaikaa. Jos vapaan kesto 

on enintään [12 arkipäivää], ilmoitusaika on kuitenkin yksi kuukausi. Jos kahden 

kuukauden ilmoitusajan noudattaminen ei ole puolison työhön menon ja siitä johtuvan 

lapsen hoidon järjestämisen kannalta mahdollinen, työntekijällä on oikeus 

jäädä vanhempainvapaalle yhden kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen edellyttäen, 

että siitä ei aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa. 

Työnantajan on esitettävä työntekijälle selvitys kieltäytymisen perusteena 

olevista seikoista. 

Työntekijä voi perustellusta syystä muuttaa hoitovapaan ajankohdan ja sen pituuden 

ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen muutosta.

50 

Osittaisen hoitovapaan, tilapäisen hoitovapaan tai pakottavasta perhesyystä johtuvan vapaan 

käyttöön liittyviin menettelytapasäännöksiin ei ehdoteta muutoksia. 

4. Perhevapaata käyttävän asema 

4.1. Työhönpaluuoikeutta koskevat säännökset 

TSL 4:9:ssä säädetään työntekijän työhönpaluuoikeudesta perhevapaiden jälkeen. Sääntelyn 

pohjana on ollut vanhempainlomadirektiiviin liitetyn sopimuksen 2 lausekkeen 5 kohta. 

Kohdan mukaan vanhempainloman päättyessä työntekijällä on oikeus palata takaisin 

aiempaan työhönsä, tai jos tämä on mahdotonta, hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa 

mukaiseen vastaavaan tai samankaltaiseen työhön. 

Työsopimuslain säätämisen jälkeen työntekijän työhönpaluuoikeudesta perhevapaan jälkeen 

on säädetty miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta 

mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 

annetun direktiivin (2002/73/EY, tasa-arvodirektiivi) 2 artiklan 7 kohdassa. 

Säännöksen mukaan naisella on synnytyksen jälkeen äitiysvapaan loputtua oltava oikeus 

palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole hänelle aikaisempia 

epäedullisemmat, ja hänen on saatava edukseen kaikki työehtojen parannukset, joihin hänellä 

olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana. Lisäksi jäsenvaltioissa, joissa on toteutettu 

isyysvapaa tai adoptiovapaa, on varmistettava, että näitä vapaita käyttävillä on oikeus palata 

työhönsä tai vastaavaan toimeen samalla tavoin kuin äitiysvapaalta palaavalla. 

Työsopimuslain työhönpaluuoikeutta koskevaa säännöstä sovelletaan kaikkiin niihin 

työntekijöihin, joilla on voimassa oleva työsuhde perhevapaan päättyessä. Säännöstä sovelletaan 

siis toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden lisäksi sellaisiin määräaikaisiin 

työsuhteisiin, jotka jatkuvat perhevapaan päättyessä. 

Kaikkien perhevapaiden jälkeen työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan 

työhönsä. Työntekijällä on siis lähtökohtaisesti oikeus palata aikaisempaan asemaansa 

työnantajan palveluksessa. Siltä varalta, että perhevapaalta palaavalle työntekijälle ei voida 

tarjota aikaisempia tehtäviä, työsopimuslaissa säädetään työnantajan velvollisuudesta 

tarjota työntekijälle aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä tai jos 

tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä. 

Työsopimuslain mukaisena periaatteena on, että jos työntekijän vanhoja työtehtäviä ei ole 

hänen perhevapaansa jälkeen enää tarjolla, työntekijälle on tarjottava sellaista työtä, joka 

mahdollisimman pitkälti vastaa aikaisempia työtehtäviä. Työtehtävien vastaavuutta arvi-

51 

oidaan paitsi työtehtävien laadun myös sen asettamien vaatimusten, kuten työntekijältä 

edellytettävän kokemuksen ja koulutuksen avulla. 29 

Jos työnantajalla ei ole tarjota työntekijälle perhevapaan jälkeen aikaisempia tehtäviä vastaavia 

tehtäviä, eikä myöskään hänen työsopimuksensa mukaisia tehtäviä, työnantajan on 

ennen työntekijän lomauttamista tai työsuhteen päättämistä vielä selvitettävä, voidaanko 

työntekijälle tarjota TSL 5:2:ssä tai 7:4:ssä tarkoitettua muuta työtä tai koulutusta. 

TSL 4:9:ssä ei nimenomaisesti säädetä työntekijän työsuhteen ehdoista hänen palatessaan 

perhevapaan jälkeen työhön. Suomen oikeusjärjestyksen perusteella on kuitenkin selvää, 

että jos työntekijä jatkaa aikaisemmissa tehtävissään, hänen työsuhteensa ehdot säilyvät 

vähintään entisinä. Työntekijä saa siten työhön palatessaan muun muassa ne yleiset palkankorotukset, 

joista on vapaan kestäessä työ- tai virkaehtosopimuksin sovittu. 

Jos työpaikalla on työntekijän perhevapaan aikana tapahtunut esimerkiksi työaikoihin tai 

työolosuhteisiin liittyviä muutoksia, myös perhevapaalta palaavan työsuhteen ehdot voivat 

muuttua. Tällöin perhevapaalta palaavan työntekijän yleiset työnteon ehdot ovat samat, 

kuin jos hän olisi ollut vapaan sijasta työssä. Perhevapaalta palaavalla ei vapaan 

vuoksi ole muita työntekijöitä edullisempaa, mutta ei myöskään heikompaa asemaa silloin, 

kun hän palaa aikaisempiin tehtäviinsä. 

Jos taas työntekijälle – aikaisempien työtehtävien puuttuessa - tarjotaan aikaisempia työtehtäviä 

vastaavia tehtäviä tai muita työsopimuksen mukaisia tehtäviä, työsuhteen ehdot 

määräytyvät uusien työtehtävien mukaan niin kuin niistä on työehtosopimuksella tai työsopimuksella 

sovittu. 

Työntekijän työsuhde pysyy voimassa koko perhevapaan ajan. Työsuhteen kestosta riippuvat 

etuudet karttuvat myös perhevapaan aikana. Esimerkiksi irtisanomisajan perusteena 

olevaan työsuhteen kestoaikaan lasketaan myös perhevapaa-aika. Samoin sairausajan 

palkkasäännöksessä täyden palkan saamisen edellytyksenä olevaan kuukauden työsuh- 

29 Ks. KKO 1995:152, jossa on otettu kantaa työntarjoamisvelvollisuuden sisältöön tapauksessa, jossa vapaalta 

palaavan työntekijän työtehtävät olivat vapaan aikana jossakin määrin muuttuneet, seuraavasti: 

Äitiys- ja vanhempainlomalla olleen tuotepäällikön työtehtävät olivat yhtiön toiminnan osittaisen uudelleensuuntaamisen 

johdosta hänen poissaolonsa aikana jonkin verran muuttuneet ja monipuolistuneet ja tehtäviin 

sijaiseksi otetun työntekijän työsuhde oli vakinaistettu. Työnantajan olisi 1970TSL 34 h §:n säännöksen 

johdosta tullut tarjota vapaalta palaavalle työntekijälle muuttuneita, aikaisempaan työhön rinnastettavia 

tuotepäällikön tehtäviä eikä lomauttaa häntä. 

Korkeimman oikeuden mukaan työhönpaluuoikeutta koskeva säännös estää äitiys- ja vanhempainlomalta 

palaavan työntekijän syrjäyttämisen sillä perusteella, että työntekijän sijaiseksi otettu toinen työntekijä 

työnantajan arvion mukaan selviytyy osittain muuttuneista tehtävistä paremmin kuin vapaalta palaava työntekijä. 

Korkein oikeus arvioi lisäksi, että vapaalta palaavalla henkilöllä olisi koulutuksensa ja alan kokemuksensa 

perusteella työnantajan antaman perehdyttämiskoulutuksen jälkeen ollut edellytykset omaksua 

tuotepäällikön tehtävät myös muuttuneessa muodossa. Työnantaja tuomittiin maksamaan vahingonkorvausta 

perusteettomasta lomauttamisesta.

52 

teen kestoaikaan lasketaan mukaan myös ne päivät, jolloin työntekijä on ollut poissa 

työstä esimerkiksi tilapäisen hoitovapaan vuoksi. 

Sellaiset työsuhteen ehdot, joiden kertyminen on kytketty tosiasialliseen työntekoon, eivät 

sen sijaan kartu perhevapaan aikana. Vuosilomalaissa säädettyjen etujen karttuminen 

vapaan aikana taas riippuu vapaan laadusta, sillä äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, ja vanhempainvapaan 

päivät ovat työssäolopäivien veroisia päiviä, kun taas hoitovapaalta vuosilomaa 

ei kerry. 

Tasa-arvodirektiivin 2 artiklan 7 kohdan mukaan äitiysvapaalta palaavalla on oltava oikeus 

palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole hänelle aikaisempia 

epäedullisemmat, ja hänen on saatava edukseen kaikki työehtojen parannukset, 

joihin hänellä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana. Mainittu direktiivi on saatettava kansallisesti 

voimaan lokakuussa 2005. 

Kuten edellä todettiin, Suomen kansallinen lainsäädäntö ei ole ”samasanainen” direktiivin 

säännöksen kanssa. Suomen oikeustila on kuitenkin direktiivin mukainen. 

Työsopimuslain työhönpaluuoikeutta koskeva säännös koskee kaikkia perhevapaita eikä 

ainoastaan esimerkiksi äitiysvapaalta palaavan oikeutta. Pitkään jatkuneen perhevapaan 

jälkeen on todennäköisempää, että työntekijän työtehtävät ovat muuttuneet vähintäänkin 

jossakin määrin, jolloin myös hänen työsuhteen ehtonsa ovat muuttuneet. Vaatimus työsuhteen 

ehtojen pysymisestä samanlaisina voi koskea ainoastaan tapauksia, joissa työnantajalla 

on tarjota työntekijälle entisiä tai niihin hyvin läheisesti rinnastettavia tehtäviä. Lisäksi 

ei voida lähteä siitä, että pitkän hoitovapaan aikana työntekijälle karttuisivat kaikki 

työsuhde-edut (esim. palkallinen vuosiloma). 

Työryhmä ei ehdota muutoksia TSL 4:9:n työhönpaluuoikeutta koskevaan säännökseen. 

4.2 Tehostettu irtisanomissuoja 

Työhönpaluuoikeuden ohella perhevapaita käyttävien työntekijöiden asemaa suojataan 

irtisanomissuojasäännöksillä. Raskaana olevat sekä perhevapaita käyttävät työntekijät 

kuuluvat TSL 7:9:ssä säädetyn tehostetun irtisanomissuojan piiriin. 

Raskaus liittyy selkeästi sukupuoleen. Raskaana olevan työntekijän perusteeton irtisanominen 

on siten myös kiellettyä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Perhevapaata käyttävän 

työntekijän erityissuojan tavoitteena on suojella niitä vanhempia, jotka työ- ja perheelämän 

yhteensovittamiseksi käyttävät mahdollisuuttaan perhevapaaseen. Säännös on sukupuolineutraali, 

mutta käytännössä senkin suojavaikutus kohdistuu perhevapaiden epätasaisen 

käytön vuoksi erityisesti naisiin.

53 

Työsopimuslain mukaan työsopimuksen irtisanominen työntekijän raskauden tai perhevapaan 

käyttämisen perusteella on kiellettyä. Jos työnantaja irtisanoo raskaana olevan tai 

perhevapaata käyttävän työntekijän työsopimuksen, katsotaan irtisanomisen johtuvan 

kielletystä perusteesta, jollei työnantaja osoita työsuhteen päättämisen johtuneen muusta, 

hyväksyttävästä syystä. 

Raskaana olevan työsopimus voidaan irtisanoa ainoastaan, jos siihen on työsopimuslaissa 

säädetty asiallinen ja painava syy, joka ei johdu työntekijän raskaudesta. Raskaana olevan 

työntekijän työsopimus voidaan siten irtisanoa tuotannollisista ja taloudellista syistä ennen 

perhevapaan alkua. Työnantajan on tällöin osoitettava, että irtisanomisen kohdentuminen 

raskaana olevaan ei johdu työntekijän raskaudesta tai siitä, että tämä on jäämässä 

perhevapaalle. Raskaana oleva voidaan niin ikään irtisanoa raskauteen liittymättömällä 

yksilöperusteella. 

Työsopimuslain presumptiosäännös suojaa myös perhevapaan käyttöä suunnittelevaa ja 

perhevapaalla olevaa työntekijää. Irtisanoessaan vapaalla olevan tai vapaalle jäävän työntekijän 

työnantajan on osoitettava irtisanomisen johtuneen muusta kuin vapaan käyttöön 

liittyvästä syystä. 

Työsopimuslaissa säädetään lisäksi kiellosta irtisanoa tuotannollisin tai taloudellisin perustein 

äitiys-, isyys-, vanhempain- sekä hoitovapaalla olevaa työntekijää näiden vapaiden 

aikana, ellei työnantajan toiminta pääty kokonaan. Tällöinkin irtisanominen saadaan 

toimittaa ainoastaan siten, että työntekijän irtisanomisaika päättyy liikkeen lopettaessa 

toimintansa. Työnantajan konkurssin yhteydessä konkurssipesällä on kuitenkin oikeus 

irtisanoa perhevapaalla oleva 14 päivän irtisanomisaikaa noudattaen. 

Työnantajan toiminnan jatkuessa perhevapaalla olevan työsopimus saadaan tuotannollisella 

ja taloudellisella perusteella irtisanoa vasta työntekijän palatessa vapaalta työhön, 

jolloin irtisanomisaika alkaa juosta aikaisintaan työhönpaluupäivästä. 

Työryhmä ei ehdota muutoksia raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien työsuhdeturvaa 

koskeviin säännöksiin. 

4.3. Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen raskauden perusteella 

ja sukupuoleen perustuva syrjintä 

Tasa-arvolain mukaan syrjintä raskauden, vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden 

perusteella on kiellettyä. Tasa-arvolaissa syrjinnällä tarkoitetaan muun muassa eri 

asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä tai eri asemaan asettamista 

vanhemmuuden, perheenhuoltovelvollisuuden taikka muun sukupuoleen liittyvän 

syyn perusteella.

54 

Kuten edellä todettiin, työsopimuslaissa säädetään toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 

olevien työntekijöiden suojasta raskauteen ja perhevapaan käyttämiseen perustuvaa 

työsuhteen päättämistä vastaan. Tasa-arvolain syrjinnän kieltävät säännökset täydentävät 

tältä osin työsopimuslain säännöksiä. Kiellosta jättää määräaikainen työsopimus 

uusimatta raskauden tai perhevapaan perusteella sekä kiellosta rajoittaa määräaikainen 

palvelussuhde kestämään vain äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan alkuun säädetään 

vain tasa-arvolaissa. Tältä osin määräaikaisten työntekijöiden asemasta ei siis ole lainkaan 

säännöksiä työsopimuslaissa. 

Tasa-arvovaltuutetun mukaan tasa-arvolain valvontakäytännöstä saatujen kokemusten 

perusteella näyttää siltä, että määräaikaisen sopimuksen uusimatta jättämiseen liittyvät 

tasa-arvolain säännökset eivät edelleenkään toteudu kovin tehokkaasti. Parin viime vuoden 

aikana tasa-arvovaltuutettuun on otettu enenevästi yhteyttä sen vuoksi, että työntekijä 

katsoo joutuneensa epäedullisesti kohdelluksi raskauden tai perhevapaan vuoksi. Yhteydenotoissa 

on usein kysymys määräaikaisista työsuhteista. Myös tasa-arvovaltuutetun 

vuonna 2001 työmarkkinajärjestöille tekemään kyselyyn annetuissa järjestöjen vastauksissa 

tyypillisimmäksi tasa-arvo-ongelmaksi kuvattiin määräaikaisen työntekijän työsuhteen 

uusimatta jättäminen silloin, kun työntekijä oli raskaana. 

Tasa-arvovaltuutettu on työministeriölle tekemässään aloitteessa ehdottanut työsopimuslain 

täydentämistä niin, että laissa nimenomaisesti kiellettäisiin määräaikaisten palvelussuhteiden 

uusimatta jättäminen ja niiden keston rajoittaminen raskauden taikka perhevapaan 

käyttämisen perusteella. Tasa-arvovaltuutettu uskoo, että asiaa koskevien säännösten 

sisällyttäminen työsopimuslakiin vaikuttaisi syrjintäsuojaa tehostavasti ja edistäisi 

säännösten tunnetuksi tulemista työpaikoilla. Tällä tavoin ei muutettaisi oikeustilaa, mutta 

suoja raskauteen ja perhevapaiden käyttämiseen perustuvaa syrjintää vastaan toteutuisi 

nykyistä paremmin. 

Kuten edellä todettiin, määräaikaisten palvelussuhteiden uusimatta jättäminen ja niiden 

keston rajoittaminen raskauden taikka perhevapaan käyttämisen perusteella on kielletty 

tasa-arvolaissa. Kiellon rikkomisesta voi olla seurauksena tasa-arvolaissa säädetty hyvitys. 

Lisäksi TSL 12:1:ssä säädetään vahingonkorvausvelvollisuus työnantajalle, joka rikkoo 

työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan. Näin ollen työsopimuslaissa säädetty vahingonkorvausvelvollisuus 

voi seurata myös tasa-arvolaissa säädetyn syrjinnän kiellon rikkomisesta. 

Työsopimuslaissa säädetään määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksistä. Työsopimus 

voidaan tehdä määräaikaisena ainoastaan silloin, kun siihen on laissa tarkoitettu 

perusteltu syy. Myös raskaana olevan työntekijän määräaikaisen sopimuksen uusiminen 

edellyttää aina perustellun syyn olemassaoloa. 

Säännös määräaikaisen sopimuksen uusimatta jättämisestä raskauden perusteella ei systemaattisesti 

istu työsopimuslakiin. Työsopimuslaissa säädetään nimenomaisesti, että sukupuoleen 

perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään tasa-arvolaissa, kun taas muista 

kielletyistä syrjintäkriteereistä säädetään TSL 2:2:ssä ja yhdenvertaisuuslaissa. Jos työsopimuslakiin 

otettaisiin säännös määräaikaisen sopimuksen uusimatta jättämisen seurauk-

55 

sista raskauden perusteella, tulisi harkita myös muiden kiellettyjen syrjintäperusteiden 

rinnastamista raskauteen. Tällöin TSL 1:3:ssä säädettyyn perusteltuun syyhyn liittyvä tavoite 

rajoittaa määräaikaisten työsopimusten käyttöä minimiin tulisi uuteen valoon. 

Tasa-arvovaltuutettu viittaa aloitteessaan siihen, että työsopimuslaki on tasa-arvolakia 

tunnetumpi työpaikoilla. Työryhmäedustajien mielestä tasa-arvolain uudistamisen myötä 

myös tasa-arvolain tunnettavuus on lisääntynyt huomattavasti. Tasa-arvolain tavoitteiden 

toteutumisen seurannassa olisi kiinnitettävä huomiota myös määräaikaisen sopimuksen 

uusimatta jättämistä koskevaan syrjinnän muotoon. 

Työryhmä ei tässä vaiheessa näe tarkoituksenmukaiseksi esittää työsopimuslain 

muuttamista siten, että siinä säädettäisiin vastaavansisältöisesti tasa-arvolain 

kanssa kiellosta jättää uusimatta määräaikaista sopimusta raskauden perusteella 

tai rajoittaa määräaikaisen sopimuksen kestoaikaa äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan 

alkuun. Työryhmän mielestä kaksinkertaiselle sääntelylle eri laeissa ei ole 

lainsäädännön selkeys huomioon ottaen perusteita. Työryhmä korostaa kuitenkin, 

että tasa-arvolain säännösten sisältöä tulee selvittää rekrytointia ja työsuhteen 

ehtoja koskevassa koulutuksessa ja tiedotuksessa. 

5. Perhevapaakustannusten käytöstä aiheutuvien kustannusten jakautuminen 

eri työnantajien ja sektoreiden kesken 

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 27.5.2005 selvityshenkilön selvittämään perhevapaista 

aiheutuvien kustannusten korvauksen kehittämistä. Toimeksiannon mukaan selvityshenkilön 

tuli selvittää, miten molempien vanhempien ja erityisesti isien osallistumista 

lasten hoitoon voitaisiin edistää. 

Selvityshenkilö Janne Metsämäki luovutti raporttinsa sosiaali- ja terveysministeriölle 

20.9.2005. Raportissaan selvityshenkilö esittää toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään 

lisäämään erityisesti isien mahdollisuuksia perhevapaiden käyttöön, selkeyttämään ja parantamaan 

työnantajille aiheutuvien perhevapaakustannusten tasausta, varmistamaan tasauksen 

rahoitus sekä vähentämään myös työntekijöille perhevapaista aiheutuvia kustannuksia. 

Raportissa esitetään erillisen vanhempainvakuutuksen muodostamista. Kysymys on sairausvakuutuslakiin 

liittyvästä uudistuksesta. 

Työryhmä katsoo, että perhevapaakustannusten jakautumista ja tasausta tulee 

valmistella edelleen sosiaali- ja terveysministeriön johdolla yhdessä työmarkkinajärjestöjen 

kanssa. Tämän vuoksi perhevapaiden toimivuutta arvioiva työryhmä ei 

ota asiaan kantaa.

Lähteitä: 

Kirjallisuus: 

56 

Lehto Anna-Maija – Sutela Hanna, Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimusten tuloksia 

1977-2003. Helsinki 2004. 

Melasniemi-Uutela Heidi, Äitien työsuhteet. Hyvinvointikatsaus 3/2005. 

Pajunen Raija, Lasten kotihoidontukea saaneiden työsuhteet ja hoitovapaan käyttö. 

Kansaneläkelaitoksen tilastokatsauksessa 4/1996. Vammala 1997. 

Salmi Minna ja Lammi-Taskula Johanna (toim.), Puhelin, mummo vai joustava työaika. 

Saarijärvi 2004. 

Sutela Hanna, Työ ja perhe. Määräaikaiset työsuhteet tasa-arvon näkökulmasta. Julkaisussa 

Lehto Anna-Maija – Sutela Hanna (toim.), Tasa-arvo työelämässä. Tilastokeskus. 

Helsinki 1999. 

Sutela Hanna, Työ, hoiva ja perhe. 2005. Julkaisematon. 

Takala Pentti, Uuden isyysvapaan ja isän muiden perhevapaiden käyttö. Kela. 43/2005 

Sosiaali- ja terveysturvan selosteita. Helsinki 2005. 

Takala Pentti (toim.), Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin. Kelan tutkimusosasto. Helsinki 

2005. 

Muut lähteet: 

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2004-2007, Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 

2005:1. Helsinki 2005. 

Kansaneläke- ja sairausvakuutuksen rahoitusta selvittäneen työryhmä 2003:n muistio, 

Sosiaali- ja terveysministeriö. Mietintöjä 2003:14. Helsinki 2003. 

Lakialoite 11/2004 vp Tarja Cronberg/vihr ym. Laki vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten 

korvaamisesta työnantajalle ja eräät siihen liittyvät lait. 

Lakialoite 33/2005 vp Ulla Anttila/vihr ym. Laki työsopimuslain 4 luvun 4 §:n muuttamisesta. 

Lapset ja rekisteröity parisuhde, rekisteröityihin parisuhteisiin liittyviä erityiskysymyksiä 

selvittäneen toimikunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2003:10. 

Helsinki 2003.

57 

Metsämäki Janne. Perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvauksen kehittäminen raportti. 

Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2005. 

Naisyrittäjyys nykytilanne ja toimenpide-ehdotuksia. Kauppa- ja teollisuusministeriö. 

Julkaisuja 11/2005. Helsinki 2005. 

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelma 24.6.2003 

Tasa-arvobarometri 2004. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004 

Tasa-arvovaltuutetun aloite 10.2.2005 tilapäistä hoitovapaata koskevan työsopimuslain 

säännöksen muuttamiseksi Dnro 2/50/05TM. 

Tasa-arvovaltuutetun aloite 10.5.2005 Dnro 1/50/04TM työsopimuslain täydentämiseksi 

siten, että kiellettäisiin määräaikaisten palvelussuhteiden uusimatta jättäminen ja niiden 

keston rajoittaminen raskauden tai taikka perhevapaan käyttämisen perusteella. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 3/2005 vp 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 4/2005-VNS 4/2004 vp 

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista selvittäneen työryhmän (PEVA II) muistio. Sosiaali- 

ja terveysministeriö. Työryhmämuistioita 2001:28. Helsinki 2001 

Työryhmän ehdotus naisten ja miesten samapalkkaisuutta edistäväksi ohjelmaksi. Sosiaali- 

ja terveysministeriö. Työryhmämuistioita 2005:7. Helsinki 2005 

Valtioneuvoston selonteko työelämästä VNS 4/2004 vp 

Vaikuttaako sukupuoli? Työsopimuslakiesityksen arviointia tasa-arvonäkökulmasta. Tasa-arvovaltuutetun 

toimisto, sosiaali- ja terveysministeriö. Tasa-arvojulkaisuja 2000:8.

Tarja Kröger - Mol.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?