Riitta Savikko USKALTAA VAIKUTTAA - Satakuntalainen Osakunta

Wuoren yhteiskuntakritiikin terä kohdistuu suomalaiseen
kansanluonteeseen. Wuori suomii EU-politiikan nöyristelynä
ja turhana kumarteluna: ”Suomi on maa, jonka kansa osaa vai-
eta kahdella kielellä, mutta sanoo kyllä yhdellätoista kielellä.”
Kansalaisyhteiskunnan Wuori näki valtion vastapelurina: Siinä
missä edustuksellinen demokratia on vain puolueiden hiek-
kalaatikkoleikkejä, kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuuksia
muodostaa toimiva kansalaisdemokratia.
Oikeusfilosofiassaan Wuori lanseerasi ns. liikennevalomo-
raalin idean: Jalankulkijan yli saa ajaa, jos hän kävelee punaisia
päin. Tätä hän piti suomalaisten helmasyntinä, tottelevaisuu-
den kulttuurin ilmentymänä, joka kieltää oman järjen käytön.
Wuori ei piilotellut näkemystään siitä, että keskieurooppa-
lainen yhteiskunta, etenkin poliittisesti, on monin tavoin suo-
malaista toimivampi. Hän ei pidä itseään suomalaisena, eikä
myöskään keskieurooppalaisena. Wuoren sanoista saattoikin
helposti saada kuvan, että Wuori piti itseään eri kastissa mui-
den suomalaisten seurassa. Helsingin Sanomien nekrologin
sanoin: ”Matti Wuori oli erityislaatuinen ja älykäs mies, eikä
hän itse ollut vähiten tätä mieltä.”
Kuubalaiset sikarit ja viski koituivatkin Wuoren kohtaloksi.
Ensimmäisen kerran hänen terveytensä petti 80-luvun puo-
livälissä ja häneltä leikattiin kurkkusyöpä. Tästä tuloksena oli
Kansalaisjärjestöt ja Suomi
Suomea on sanottu järjestötoiminnan luvatuksi maaksi,
mutta todellisuus ainakin kansalaisjärjestöpuolella on
toinen. Ruotsissa luonnonsuojeluliitolla on kuusi kertaa
enemmän jäseniä ja Amnestyllä sekä Punaisella Ristillä kolme
kertaa enemmän kuin Suomessa. Norjassa ja Tanskassa jäsen-
määrät ovat suhteessa yhtä isoja kuin Ruotsissakin.
Yksi syistä voi olla Matti Wuoren parjaama suomalainen
kansanluonne. Suomessa ei myöskään ole perinnettä yhteis-
kunnalliselle keskustelulle. Paavo Haavikko kiteytti asian tote-
hänen persoonallinen äänensä. Hän menehtyi pitkällisen sai-
rastamisen jälkeen syksyllä 2005.
Poliittinen eläin
EU-parlamentissa hänen työnsä tärkein anti oli vuotuinen ra-
portti ihmisoikeuksien tilasta maailmassa. Lempiaiheeseensa
Wuori paneutui aikaa ja vaivaa kuluttaen. Muita hänelle tärkei-
tä aiheita olivat, luonnollisesti, ympäristö, kulttuuri ja demo-
kratia. Hänen tärkeimpänä huolenaan olivat yksilön oikeudet.
Wuori oli myös ihmisenä individualisti: Hän monesti muistutti,
ettei mikään puolue sovi hänelle. EU-parlamenttiin hän pääsi
sitoutumattomana vihreiden listalla. Hänen henkinen kotinsa
olikin lähellä vihreitä, ja monet vihreät vaikuttajat Rosa Meri-
läisestä Heidi Hautalaan ovat paljosta velkaa Wuorelle.
Frakki taisi olla Matti Wuorelle se omin vaate ja maailman
mahtavat sitä ominta seuraa. Heidän joukossaan oli paikka olla
eri mieltä ja väitellä. Joka tapauksessa Wuoren kuolema jätti
suomalaiseen yhteiskuntaan intellektuellin maailmankansalai-
sen mentävän aukon.
>
Wuoren viimeiset kolumnit on koottu kirjaan Kaikki
on totta – kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta, jonka
Otava julkaisi syksyllä 005. Aikasempia teoksia olivat
mm. Titanicin kansituolit (199 ) ja Faustin uni (1995)
amalla, että Suomeen mahtuu vain yksi aate kerrallaan. Piirre
saattaa kulkea käsi kädessä suvaitsemattomuuden kanssa: Eräs
luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen aktiivi hakattiin Ina-
rissa sairaalakuntoon, koska hän oli erehtynyt väärälle puolel-
le Ylä-Lapin metsäkiistoissa.
Joka tapauksessa mielenkiinto kansalaisjärjestöjä kohtaan on
noussut, etenkin nuorten keskuudessa. Olisiko mahdollista,
että ne tarjoavat toimintakanavia puoluepolitiikasta vieraan-
tuneelle sukupolvelle?
KARHUNKIERROS 1/2006