798 kt - Tiehallinto

Eeva Lillman 

Hämeen tiepiiriin sivutuotteiden 

käyttösuunnitelma 

Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 22/2009 

gg

Eeva Lillman 

Hämeen tiepiirin sivutuotteiden 

käyttösuunnitelma 

Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 22/2009 

Tiehallinto 

Helsinki 2009

ISSN 1457-991X 

TIEH 4000697 

Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut) 

ISSN 1459-1561 

TIEH 4000697-v 

Asiantunnus 

Edita Prima Oy 

Helsinki 2007 

Julkaisua myy/saatavana 

Edita (asiakaspalvelu.prima@edita.fi) 

Faksi 020 450 2470 

Puhelin 020 450 011 

TIEHALLINTO 

Keskushallinto 

Opastinsilta 12 A 

PL 33 

00521 HELSINKI 

Puhelin 0204 22 11

Eeva Lillman: Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma [Elektroninen aineisto]. 

Helsinki 2009. Tiehallinto, Keskushallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 22/2009, 29 s. + liit. 

20 s. ISSN 1457-991X, TIEH 4000697, ISSN 1459-1561, TIEH 4000697-v. 

Asiasanat: jätteet; sivutuotteet; luonnonsuojelu; ympäristönsuojelu; Hämeen tiepiiri; 

Kaakkois-Suomen tiepiiri; Turun tiepiiri; Uudenmaan tiepiiri; Vaasan tiepiiri; 

uudelleenkäyttö 

Aiheluokka: 50; U502/504 

TIIVISTELMÄ 

Tiehallinnon ympäristöohjelman yhtenä tavoitteena on luonnonvarojen ekotehokkaan 

käytön tehostaminen tienpidossa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi 

viiden tiepiirin (Häme, Kaakkois-Suomi, Turku, Uusimaa ja Vaasa) alueella 

on laadittu tiepiirikohtaiset sivutuotteiden käyttösuunnitelmat. Käyttösuunnitelmat 

on rajattu käsittelemään sivutuotteista tuhkia ja kuonia. 

Tässä julkaisussa on esitelty Hämeen tiepiirille tuhkien ja kuonien käytön lisäämiseksi 

laadittu ehdotus sivutuoterakentamisen huomioon ottavasta toimintamallista. 

Toimintamallin ideana on ottaa huomioon käytettävissä olevat 

sivutuotevarannot mahdollisimman varhaisessa suunnittelun vaiheessa. 

Tuhkien ja kuonien hyötykäyttöön liittyy vielä tällä hetkellä tiettyjä hyötykäyttöä 

hankaloittavia tekijöitä, jotka hidastavat esitetyn toimintamallin käyttöönottoa. 

Julkaisuun on koottu lisäksi laitoskohtainen kuvaus alueella syntyvien tuhkien 

ja kuonien määrästä ja laadusta. Työn liitteenä on ote Eeva Lillmanin 

vuonna 2009 julkaistusta diplomityöstä "Tuhkien ja kuonien käyttö Etelä- ja 

Länsi-Suomessa – Hyödyntämistä lisäävän toimintamallin laatiminen Kaakkois-Suomen 

Tiepiirille". Otteessa on kuvattu erilaisten tuhkien ja kuonien 

hyödyntämismahdollisuuksia ja käyttökokemuksia tierakentamisessa sekä 

hyödyntämisen haasteita.

ESIPUHE 

Tämän työn lähtökohtana on ollut Tiehallinnon ympäristöohjelma 2010. Ympäristöohjelman 

yhdeksi päämääräksi on kirjattu ekotehokas materiaalien 

käyttö, jonka tavoitteena on tehostaa luonnonvarojen ekotehokasta käyttöä 

tienpidossa. Ympäristöohjelmassa on asetettu toimenpiteeksi laatia tiepiirikohtaisia 

luonnonvarojen ja sivutuotteiden käyttösuunnitelmia yhteistyössä 

alueellisten ympäristökeskusten kanssa. Suunnitelmalla varmistettaisiin, että 

käytettävissä olevat materiaalit tulisivat mahdollisimman tehokkaalla tavalla 

käyttöön. 

Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma on laadittu viiden tiepiirin 

ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöprojektissa. Kaakkois- 

Suomen, Turun, Uudenmaan ja Vaasan tiepiireille on myös laadittu sivutuotteiden 

käyttösuunnitelmat. Lisäksi hanketta rahoitti Tiehallinnon keskushallinnon 

EKOTULI- tutkimus- ja kehittämisohjelma. Suunnitelmat on laatinut 

Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnittelun (ELSU) Tuhkat ja kuonat - 

painopisteestä vastaava Lounais-Suomen ympäristökeskus. Käyttösuunnitelmat 

on rajattu käsittelemään sivutuotteista tuhkia ja kuonia. 

Sivutuotteiden käyttösuunnitelmien laatimishankkeella on ollut oma työryhmä, 

johon ovat kuuluneet Marketta Hyvärinen (Hämeen tiepiiri), Niina Jääskeläinen 

(Turun tiepiiri), Eeva Kopposela (Vaasan tiepiiri), Anita Eastwood 

(Kaakkois-Suomen tiepiiri), Arto Kärkkäinen (Uudenmaan tiepiiri), Tuomo 

Kallionpää (keskushallinto), Lassi Liippo (Lounais-Suomen ympäristökeskus), 

Ulla Mauno (Lounais-Suomen ympäristökeskus) sekä Eeva Lillman 

(Lounais-Suomen ympäristökeskus). 

Tampereella elokuussa 2009 

Tiehallinto 

Hämeen tiepiiri

Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma 7 

Sisältö 

1 TIEPIIRIKOHTAISET SIVUTUOTTEIDEN KÄYTTÖSUUNNITELMAT 9 

1.1 Kohti ekotehokasta liikennejärjestelmää – Tiehallinnon 

ympäristöohjelma 2010 9 

1.2 Tiepiirikohtaisten sivutuotteiden käyttösuunnitelmien laatiminen 9 

1.3 Tiehallinnon sivutuoteohje 11 

2 HÄMEEN TIEPIIRI 11 

2.1 Tulevat tiehankkeet 12 

3 TUHKIA JA KUONIA SIVUTUOTTEINA TUOTTAVAT LAITOKSET 13 

3.1 Energiantuotanto 14 

3.1.1 Mäntän Energia Oy, Voimalaitos 14 

3.1.2 Tampereen Energiantuotanto Oy, Naistenlahden 

voimalaitos 14 

3.1.3 UPM-Kymmene, Tervasaaren tehtaat 15 

3.1.4 Lahti Energia, Heinolan voimalaitos 16 

3.1.5 Stora Enso Oyj, Heinolan Flutingtehdas 17 

3.1.6 Vattenfall Lämpö Oy, Vanajan voimalaitos 18 

3.1.7 Vapo Oy, Kiimassuon voimalaitos 19 

3.2 Jätteenpoltto ja rinnakkaispoltto 19 

3.2.1 Ekokem Oy Ab, Jätevoimala 19 

3.2.2 Lahti Energia Oy, Kymijärven voimalaitos 20 

4 EHDOTUS TUHKIEN JA KUONIEN KÄYTÖN LISÄÄMISEKSI 21 

4.1 Toimintamallin pääperiaatteet 22 

4.2 Toimintamallin arviointi 25 

5 JOHTOPÄÄTÖKSET 26 

LÄHTEET 27 

6 LIITTEET 30

8 Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma


TIEPIIRIKOHTAISET SIVUTUOTTEIDEN KÄYTTÖSUUNNITELMAT 

1 TIEPIIRIKOHTAISET SIVUTUOTTEIDEN 

KÄYTTÖSUUNNITELMAT 

1.1 Kohti ekotehokasta liikennejärjestelmää – Tiehallinnon 

ympäristöohjelma 2010 

Tiehallinnon (2006) ympäristöohjelman lähtökohtana ovat liikenne- ja viestintäministeriön 

linjaukset ympäristöasioissa sekä tienpidon linjaukset 2015. 

Ympäristöohjelma rakentuu tiivistetysti neljään johtolauseeseen: 

Kannamme vastuumme ympäristöstä 

Kehitämme liikennejärjestelmää yhteistyössä muiden toimijoiden 

kanssa 

Olemme asiantunteva tienpitäjä 

Kehitämme ympäristötyötämme. 

Tiehallinnon (2006) ympäristöohjelmassa todetaan, että nykyisellä tienpidon 

rahoitustasolla ei ole mahdollista toteuttaa erillisiä hankkeita olemassa olevien 

ympäristöhaittojen torjumiseksi, vaan haittojen torjuminen sisällytetään 

osaksi muita investointeja. Ympäristöohjelmaan on sisällytetty tavoitteita, 

keskeisiä toimenpiteitä sekä indikaattorit tavoitteiden toteutumisesta. Yhdeksi 

päämääräksi on kirjattu ekotehokas materiaalien käyttö, jonka tavoitteena 

on tehostaa luonnonvarojen ekotehokasta käyttöä tienpidossa (kuva 1). Tavoitteen 

saavuttaminen vaatii yhteistyötä eri toimijoiden kanssa keskeisten 

toimenpiteiden toteuttamiseksi. Tavoitteen saavuttamista arvioidaan indikaattoreilla. 

Luonnonvarojen ekotehokasta käyttöä tiepidossa pyritään lisäämään 

muun muassa laatimalla tiepiirikohtaisia luonnonvarojen ja sivutuotteiden 

käyttösuunnitelmia yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten 

kanssa. 

1.2 Tiepiirikohtaisten sivutuotteiden käyttösuunnitelmien laatiminen 

Käyttösuunnitelmat on laadittu Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnittelun Tuhkat 

ja kuonat –painopisteestä vastaavan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 

ja Tiehallinnon yhteistyöprojektina. Tiehallinnosta mukana on viisi tiepiiriä 

(Häme, Kaakkois-Suomi, Turku, Uusimaa sekä Vaasa) sekä keskushallinto. 

Yhteistyöhankkeella on ollut oma työryhmä, johon ovat kuuluneet Niina 

Jääskeläinen (Turun tiepiiri), Marketta Hyvärinen (Hämeen tiepiiri), Eeva 

Kopposela (Vaasan tiepiiri), Anita Airaksinen (Kaakkois-Suomen tiepiiri), Arto 

Kärkkäinen (Uudenmaan tiepiiri), Tuomo Kallionpää (keskushallinto), Lassi 

Liippo (Lounais-Suomen ympäristökeskus), Ulla Mauno (Lounais-Suomen 

ympäristökeskus) sekä Eeva Lillman (Lounais-Suomen ympäristökeskus). 

Käyttösuunnitelmat on rajattu käsittelemään sivutuotteista tuhkia ja kuonia.

10 Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma 

TIEPIIRIKOHTAISET SIVUTUOTTEIDEN KÄYTTÖSUUNNITELMAT 

Yhteistyöhankkeen aikana on pidetty tiepiirikohtaisia sivutuotepalavereja, 

joissa on ollut mukana alueellisen ympäristökeskuksen sekä 

maakuntaliittojen edustajia. Palaverien tärkeimpänä antina on ollut 

keskustelut sivutuotteiden käytön mahdollisuuksista kyseisen tiepiirin 

alueella. Palavereissa on myös ideoitu mahdollisia kohteita, joissa tuhkia ja 

kuonia voisi hyödyntää. 

Yleistä lisätietoa erilaisten tuhkien ja kuonien hyödyntämismahdollisuuksia ja 

käyttökokemuksia tienrakentamisessa sekä hyödyntämisen haasteita on 

kuvattu liitteessä 1. Liite on ote Eeva Lillmanin vuonna 2009 julkaistusta 

diplomityöstä "Tuhkien ja kuonien käyttö Etelä- ja Länsi-Suomessa – 

Hyödyntämistä lisäävän toimintamallin laatiminen Kaakkois-Suomen 

Tiepiirille" (Lillman 2009). Diplomityön on saatavana Etelä- ja Länsi-Suomen 

jätesuunnitteluun www-sivuilta (www.ymparisto.fi/elsu). 

EKOTEHOKAS MATERIAALIEN KÄYTTÖ 

Tavoite: 

Luonnonvarojen ekotehokas käyttö tienpidossa 

Ylijäämämaiden ja jätteiden synnyn ehkäisy 

Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä 

korvataan muutoin jätteeksi joutuvilla materiaaleilla 

Teiden ylläpito luonnonvarojen käyttöä 

vähentävillä menetelmillä 

Indikaattorit: 

Työmaalta otettujen sekä työmaan ulkopuolelta 

tuotujen maa- ja kiviainesten sekä 

hyödynnettävien sivutuotteiden ja uusiomateriaalien 

käyttö 

Läjitykseen menevien ylijäämämaiden 

osuus työmaalta otetuista materiaaleista 

Uusiomenetelmien osuus teiden 

päällystämisestä 

Keskeiset toimenpiteet: 

Ohjeistuksen tekeminen jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntämiselle 

Tiehankkeiden suunnitteluun sisällytetään luonnonvarojen säästeliästä käyttöä edistäviä materiaalitarkasteluja 

Palveluntuottajille annetaan mahdollisuus tarjota vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka edistävät luonnonvarojen 

säästeliästä käyttöä sekä vanhojen tierakenteiden ja teollisuuden sivutuotteiden hyötykäyttöä 

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa: 

Tiepiirikohtaiset luonnonvarojen ja sivutuotteiden käyttösuunnitelmat yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten 

kanssa 

Jätteiden hyödyntämistä koskevien säädösten ja lupa- ja ilmoitusmenettelyjen selkeyttäminen yhdessä 

ympäristöhallinnon kanssa 

Ekotehokkaan materiaalinkäytön kehittäminen yhdessä muiden toimijoiden kanssa 

Tehostettu ylijäämämassojen hyötykäyttö yhteistyössä kuntien, yritysten ja maanomistajien kanssa. 

Kuva 1 Ekotehokas materiaalien käyttö tierakentamisessa (kuva laadittu 

Tiehallinnon (2006) ympäristöohjelman tietojen pohjalta).


HÄMEEN TIEPIIRI 

1.3 Tiehallinnon sivutuoteohje 

Tiehallinto (2007) on julkaissut ohjeen sivutuotteiden käytöstä tierakenteissa. 

Sivutuoteohje on tarkoitettu Tiehallinnon lisäksi sivutuotetuottajien, urakoitsijoiden 

ja konsulttien käyttöön. Ohjeen toivotaan hyödyttävän myös viranomaisia 

päätöksenteossa. Ohjeistuksen päätavoitteena on edistää turvallista 

ja luonnonkiviainesta säästävää sivutuotteiden käyttöä Tiehallinnon hankkeissa. 

Ohjeella halutaan selkeyttää urakoitsijoille ja materiaalitoimittajille 

Tiehallinnon kanta sivutuotteiden käyttöön sekä tehdä sivutuotteiden käyttö 

helpommaksi ja ennakoidummaksi urakoitsijoille. Ohjeeseen on koottu tietoa 

Tiehallinnon sivutuotteiden käyttötavoitteista, lainsäädännöstä sekä ympäristökelpoisuuden 

arvioinnista, sivutuotteiden ominaisuuksista ja soveltuvista 

käyttökohteista. Ohjeessa käsitellään myös sivutuotteita koskevaa päätöksentekoa 

ja Tiehallinnon tyyppihyväksyntää. 

2 HÄMEEN TIEPIIRI 

Hämeen tiepiiri toimii Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnissa. 

Tiepiirin vastuulla on 9500 kilometrin pituinen maantieverkko. Tiepiirin 

alueella on 47 kuntaa (vuonna 2009) ja asukkaita noin 850 000. Voimakkaimmin 

kasvavia alueita ovat Tampereen, Hämeenlinnan ja Lahden 

seudut. Hämeen tiepiirin teillä liikutaan noin 6,2 miljardia ajoneuvokilometriä 

vuodessa. Vilkkain tie on valtatie 12 Tampereen kohdalla. Tien vuorokausiliikenne 

yltää 45 000 ajoneuvoon, vaikka vuodenvaihteessa avautuneen valtatie 

3 Tampereen läntisen ohikulkutien valmistuminen vähensi valtatie 12:n 

liikennettä selvästi. Hämeen tiepiirin sijainti on valtakunnallisesti erinomainen. 

Kanta- ja Päijät-Häme sijaitsevat keskellä eteläisintä Suomea tie- ja rataverkon 

pääväylien varrella. Pirkanmaan maakunta, jossa asuu yli puolet 

tiepiirin alueen väestöstä, sijaitsee puolestaan maan keskeisten toiminnallisten 

vyöhykkeiden leikkauspisteessä. Keskeisestä sijainnista johtuen suuri 

osa maamme pohjois-eteläsuuntaisesta liikenteestä kulkee Hämeen tiepiirin 

alueen pääteiden kautta. (Tiehallinto 2009) 

Tiehallinnon vuosittaisen rakentamisen seurantaraportoinnin mukaan Hämeen 

tiepiirin hankkeissa käytetään vuosittain suuria määriä luonnonkiviainesta 

(taulukko 1). Perustienpidon rakentamishankkeista raportoidaan joko 

kaikki hankkeet tai otos. Otoksen on oltava mahdollisimman kattava. Otoksen 

osuus hankkeista (%) ilmoitetaan. Kaikki kehittämishankkeet sen sijaan 

raportoidaan kokonaisuudessaan (100 %). Tiedot kerätään urakoitsijoiden 

vuoden lopussa täyttämien lomakkeiden pohjalta. Useampivuotisissa perustienpidon 

hankkeissa ei raportointia toteuteta vuosittain, vaan vasta kun 

hanke on valmistunut. Useampivuotisissa kehittämishankkeissa raportoidaan 

vuosittain sen vuoden osalta materiaalin kulutus. (Jääskeläinen 2008) 

Tästä syystä taulukossa 1 esitetyt määrät ovat pienempiä kuin todellisuudessa. 

Ympäristöraportoinnin perusteella voidaan kuitenkin todeta, että teollisuuden 

sivutuotteiden käyttö tiepiirin alueella on ollut erittäin vähäistä.


HÄMEEN TIEPIIRI 

Taulukko 1. Hämeen tiepiirin alueella tierakentamisessa käytetyn maa- ja kiviaineksen 

sekä teollisuuden sivutuotteiden määrät vuosina 2002- 

2007. (Tiehallinnon ympäristöraportointi 2008) 

Vuosi/ 

otos% 

Työmaan 

ulkopuolelta 

tuotu 

materiaali 

(1 000 t) 

Työmaan 

leikkausmateriaalit 

(1 000 t) 

Läjitettäväksi 

viety 

materiaali 

(1 000 t) 

Muualle 

hyödynnettäväksi 

viety 

materiaali 

(1 000 t) 

Materiaalien 

kokonaismäärä 

(1 000 t) 

Tuhkat ja 

kuonat 

(1 000 t) 

2002/23 857,6 4709,3 307,6 15,7 5566,9 31 

2003/50 833,7 4161,5 612,8 36,4 4995,2 

Betoni 

(1 000 t) 

2004/50 1005,8 4812 529,1 35,8 5817,8 7 

2005/33 1729,2 2255,2 555,6 130,3 3984,5 

2006/94 779,4 1348,4 363,4 223,1 2127,9 12 

2007/43 1798,7 2769,8 283,7 39,6 4568,5 3,3 

2.1 Tulevat tiehankkeet 

Hämeen tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelman 2009 2013 (Hämeen tiepiiri 

2008) mukaan perustienpidon alueellisia investointihankkeita toteutetaan 

vuonna 2009 noin 4 miljoonalla eurolla. Kaiken kaikkiaan investointeja tehdään 

9,5 miljoonalla eurolla, joka sisältää myös elvytys- ja EUhankerahoituksen. 

Pääosa perustienpidon rahoituksesta kuluu hoitoon (39 

%) ja ylläpitoon (52 %). Kehittämishankkeista Hämeen tiepiirin alueella 

käynnistyy liikennepoliittisen selonteon mukaisesti vuoteen 2011 mennessä 

vain yksi hanke, valtatien 12 Tampereen Rantaväylän tunnelihanke. 

Alueellisia investointeja voitaneen toiminta- ja taloussuunnitelmakaudella toteuttaa 

vain hyvin vähän. Toteutettavat hankkeet ovat pieniä ja keskisuuria 

ja niillä kohennetaan olemassa olevaa tiestöä ja liikennejärjestelyjä ympäröivän 

yhdyskunnan ja liikenteen tarpeita vastaaviksi. Hankkeiden valintaperusteina 

ovat liikennejärjestelmän toimivuus ja turvallisuus. Valtakunnallisella 

teemarahoituksella tiepiiri toteuttaa keskikaiteita ja ohituskaistoja pääteiden 

kohtaamisonnettomuuksien vähentämiseksi sekä puuhuoltokuljetusten kannalta 

tärkeiden, vähäliikenteisempien teiden parantamista. Sivutuotteiden 

käytön kannalta mahdollisia kohteita ovat kevyen liikenteen väylät, keskikaideosuuksien 

rinnakkaistiet ja vähäliikenteisten teiden kantavuuden parantaminen.


TUHKIA JA KUONIA SIVUTUOTTEINA TUOTTAVAT LAITOKSET 

3 TUHKIA JA KUONIA SIVUTUOTTEINA TUOTTAVAT 

LAITOKSET 

Hämeen tiepiirin alueella sijaitsevat laitokset, joiden toiminnan sivutuotteena 

syntyy tuhkia ja kuonia on esitetty kuvassa 2. 

Kuva 2. Hämeen tiepiirin alueella sijaitsevat tuhkia ja kuonia sivutuotteina tuottavat 

laitokset sekä pohjavesialueet ja valtatieverkko. (Kartta: Leena Korte, LOS) 

Tulevaisuudessa tietojen saaminen kullakin alueella jäljellä olevista maaaineksista 

sekä niitä korvaavista materiaaleista tulee helpottumaan. Geologian 

tutkimuskeskus (GTK) ja ympäristöhallinto ovat yhteistyössä toteuttaneet 

valtakunnallisten kiviainesten tilinpitojärjestelmän (KITTI), jota voidaan 

käyttää internetin välityksellä (www.geo.fi). 

Tilinpitojärjestelmästä saadaan tietoa maa-ainesten ottamisluvista ja ottamismääristä, 

ottamisalueiden rajauksista sekä kulutusalueittain jäljellä olevien 

maa-ainesten laadusta ja määrästä, alueiden sijainnista ja mahdollisista 

maankäyttörajoituksista. Myös korvaavat materiaalit, kuten esimerkiksi kaivosten 

ja louhosten sivukivet sekä teollisuuden mineraalipitoiset sivutuotteet, 

on tarkoitus liittää osaksi tietojärjestelmää niiden hyötykäytön lisäämiseksi. 

Muodostumakohtainen tilinpito luo omalta osaltaan pohjaa kestävän kehityksen 

mukaiselle uusiutumattomien luonnonvarojen käytölle.



3.1 Energiantuotanto 

3.1.1 Mäntän Energia Oy, Voimalaitos 

Laitoksella muodostuva tuhka on pääasiassa peräisin turpeen ja puuperäisen 

aineksen poltosta. Vuonna 2007 lentotuhkaa muodostui noin 8 000 t. 

Tuhka loppusijoitettiin kokonaisuudessaan. (VAHTI 2008) 

3.1.2 Tampereen Energiantuotanto Oy, Naistenlahden voimalaitos 

Laitoksella muodostuva tuhka on pääasiassa peräisin turpeen poltosta. 

Vuonna 2007 lentotuhkaa muodostui noin 9 000 t ja arinatuhkaa 2 000 t. 

Tuhkat toimitetaan loppusijoitettavaksi. Tuhkia on mahdollisesti hyödynnetty 

kaatopaikkarakenteissa. (VAHTI 2008) 

Yhteyshenkilö: Tuotannonkehityspäällikkö Jarmo Laitila, Tampereen Energiantuotanto 

Oy



Taulukko 2. Naistenlahden voimalaitoksen lentotuhka ja arinahiekka. 

TURPEEN/PUUN POLTTO Tampere, Naistenlahden voimalaitos 

Lentotuhka Arinahiekka 

Haitta-aine Yksikkö Pitoisuus Pitoisuus 

Antimoni (Sb) mg/kg 

Arseeni (As) mg/kg 46 3 

Barium (Ba) mg/kg 

Kadmium (Cd) mg/kg 3 0,08 

Koboltti (Co) mg/kg 

Kromi (Cr) mg/kg 60 12 

Kupari (Cu) mg/kg 

Elohopea (Hg) mg/kg 0,91 0,1 

Lyijy (Pb) mg/kg 110 18 

Mangaani (Mn) mg/kg 2100 480 

Molybdeeni (Mo) mg/kg 

Nikkeli (Ni) mg/kg 65 9,4 

Vanadiini (V) mg/kg 120 23 

Sinkki (Zn) mg/kg 380 160 

Seleeni (Se) mg/kg 

Fluoridi (F - ) mg/kg 

2- 

Sulfaatti (SO4 ) mg/kg 

Tallium (TI) mg/kg 

Kloridi (Cl - ) 

pH 

mg/kg 

Sähkönjohtavuus mS/m 

Tutkimus/ vuosi 

Maanrakennuskäyttö: 

Seuranta 2007 Seuranta 2007 

Peitetty rakenne * 

x x 

Päällystetty rakenne * 

x x 

Ympäristölupa * 

x x 

*) MARA-asetuksen ehtojen täyttyessä voidaan käyttää maanrakentamisessa ilmoitusmenettelyllä 

(peitetty/ päällystetty rakenne), muulloin vaaditaan ympäristölupa. 

MARA-raja-arvojen ylitykset tummennettu 

3.1.3 UPM-Kymmene, Tervasaaren tehtaat 

Laitoksella muodostuva tuhka on peräisin turpeen ja puuperäisen aineksen 

poltosta. Vuonna 2007 lentotuhkaa muodostui noin 8 000 t ja leijupetihiekkaa 

3 000 t. Tuhkat on loppusijoitettu. 

Yhteyshenkilö: Ympäristöanalyytikko Hanna Kuru, UPM-Kymmene Oyj



Taulukko 3. Tervasaaren tehtaiden lentotuhka. 

TURPEEN/PUUN POLTTO 

UPM Tervasaari 

Lentotuhka 

Haitta-aine Yksikkö Pitoisuus Liukoisuus 

Antimoni (Sb) mg/kg



Taulukko 4. Heinolan voimalaitoksen lento- ja pohjatuhka. 


Lahti Energia Oy Heinolan voimalaitos 

Lentotuhka Pohjatuhka 

Haitta-aine Yksikkö Pitoisuus Liukoisuus Pitoisuus Liukoisuus 

Antimoni (Sb) mg/kg 16 0,8 3,5



Taulukko 5 Heinolan Flutingtehtaan lento- ja pohjatuhka. 


Stora Enso Heinola Fluting Mill 

Lentotuhka Pohjatuhka PR2 Pohjatuhka PR1 

Haitta-aine Yksikkö Liukoisuus Liukoisuus Liukoisuus 


Arseeni (As) mg/kg



Taulukko 6. Vanajan voimalaitoksen lento- ja pohjatuhka. 


Vattenfall Lämpö Vanajan voimalaitos 

Lentotuhka Pohjatuhka 

Haitta-aine Yksikkö Pitoisuus Liukoisuus Pitoisuus Liukoisuus 

Antimoni (Sb) mg/kg



3.2.2 Lahti Energia Oy, Kymijärven voimalaitos 

Laitoksella muodostuva tuhka on pääasiassa peräisin kivihiilen poltosta. Kivihiilen 

rinnalla poltetaan REF-jätettä ja puuperäistä ainesta. Vuonna 2007 

lentotuhkaa muodostui noin 29 000 t, pohjatuhkaa 4 000 t ja kaasuttimen 

pohjatuhkaa 3 000 t. Laitoksen tuhkia on hyödynnetty maarakentamisessa. 

Hyödyntämiseen on haettava ympäristölupa. 

Yhteyshenkilö: Käyttöpäällikkö Hemmo Takala, Lahti Energia Oy 

Taulukko 7. Kymijärven voimalaitoksen lentotuhka. 

REF:IN POLTTO Lahti Energia Kymijärven 

Lentotuhka 

Haitta-aine Yksikkö Pitoisuus Liukoisuus 


Arseeni (As) mg/kg 35


EHDOTUS TUHKIEN JA KUONIEN KÄYTÖN LISÄÄMISEKSI 

4 EHDOTUS TUHKIEN JA KUONIEN KÄYTÖN 

LISÄÄMISEKSI 

Tuhkien ja kuonien käytön lisäämiseksi ehdotetaan sivutuoterakentamisen 

huomioon ottavaa toimintamallia (Lillman 2009). Toimintamallin vastuutahot 

ja niiden tehtävät on esitetty kuvassa 3. Toimintamallissa tiepiirin johto hyväksyy 

käyttösuunnitelman ja asettaa sen avulla tavoitteen sivutuotteiden 

vuosittaiselle käytölle. Tiepiiriin nimetään vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on 

varmistaa sivutuotteiden käytön huomioon ottaminen tierakentamisessa. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa tiehankkeessa, mukaan 

lukien perusparannukset, otetaan huomioon sivutuotteiden käyttömahdollisuudet. 

Sivutuotteiden käytöstä raportoidaan tiepiirin johdolle kalenterivuosittain. 

Sivutuotevastaava huolehtii käyttösuunnitelman päivityksestä (laitokset, 

uusimmat tutkimustulokset). 

Sivutuotteiden käytön vakiinnuttaminen tavanomaiseksi tierakentamis- ja 

kunnossapitomateriaaliksi edellyttää yhteistyön lisäämistä toimijoiden kesken. 

Yhteistyön edistämiseksi voidaan perustaa esimerkiksi yhteistyöryhmä, 

joka kokoontuu säännöllisesti (kaksi kertaa vuodessa tai tarpeen mukaan). 

Ryhmään kuuluu tiepiirin edustajana vähintään sivutuotevastaava, alueellisen 

ympäristökeskuksen edustaja, urakoitsijan edustajana alan etujärjestö 

Infra Oy, alueen kuntien edustajia sekä alueen sivutuotetuottajien edustajia. 

Aluehallinnon uudistamisen (ALKU) myötä tiepiirin ja alueellisen ympäristökeskuksen 

toiminnot siirtyvät perustettavaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen 

(ELY) vuoden 2010 alusta, jolloin edellä mainitut viranomaistahot 

edustavat samaa organisaatiota, mutta eri osastoja. Yhteistyöryhmän 

tarkoituksena on helpottaa eri tahojen välistä kanssakäymistä, toimia tiedonvaihtoelimenä 

ja lisätä tarkoituksenmukaista hyötykäyttöä. Tavoitteena on 

lisäksi pyrkiä helpottamaan lupaprosessia esimerkiksi tuhkien laatua parantamalla, 

jolloin ympäristöluvan sijasta hyödyntämistä voidaan toteuttaa 

MARA-asetuksen mukaisella ilmoitusmenettelyllä.



TOIMINTAMALLIN VASTUUTAHOT 

TIEPIIRIN JOHTO 

tiepiirin johto hyväksyy käyttösuunnitelman 

nimittää sivutuotevastuuhenkilön 

asettaa käyttötavoitteen 

sisällyttää sivutuoterakentamisen hankintakriteereihin 

SIVUTUOTEVASTAAVA 

varmistaa, että sivutuotteet otetaan 

huomioon tierakentamisessa ja perusparannuksissa 

päivittää käyttösuunnitelmaa 

toimii tiepiirin edustajana sivutuoteryhmässä 

raportoi johdolle sivutuotteiden käytön 

vuosittain 

vastaa, että sivutuoterakentamista 

koskevat tiedot merkitään tierekisteriin 

Kuva 3. Toimintamallin vastuutahot ja niiden tehtävät. 

4.1 Toimintamallin pääperiaatteet 

YHTEISTYÖRYHMÄ 

kanssakäymisen 

helpottaminen 

toimii tiedonvaihtoelimenä 

lisää tarkoituksenmukaista 

hyötykäyttöä 

Toimintamallin (kuva 4) ideana on ottaa huomioon käytettävissä olevat sivutuotevarannot 

mahdollisimman varhaisessa suunnittelun vaiheessa (esi- tai 

yleissuunnittelu). Tiedot kirjataan suunnitelmaan. Mikäli hankkeelle on tehtävä 

ympäristövaikutusten arviointi, otetaan huomioon sivutuotteiden käyttö 

yhtenä vaihtoehtona. Mikäli todetaan jo alkuvaiheessa, ettei käyttömahdollisuuksia 

ole (esimerkiksi pohjavesialueesta johtuen), jatketaan suunnittelua 

perinteisen mallin mukaan. 

Tiehankkeen massatasapainoa arvioidaan yleissuunnitteluvaiheessa tielinjauksen 

ja korkeusaseman perusteella. Tiesuunnitteluvaiheessa laskenta 

tarkentuu. Mikäli laskennan perusteella todetaan massavaje, selvitetään mitä 

hankkeeseen soveltuvia materiaaleja on käytettävissä (kirjattu yleisellä 

tasolla yleissuunnitelmaan). Tiesuunnitelmaan sisällytetään perinteisen tierakenteen 

lisäksi poikkileikkausmallit sivutuotteita hyödyntäen. Suunnitelmassa 

lasketaan mahdollisesti käytettävän sivutuotteen tarve ja haetaan 

tarvittaessa ympäristölupa joko alueelliselta ympäristökeskukselta (yli 5 000 

t) tai sen kunnan viranomaiselta (alle 5 000 t), jossa hyödyntäminen on tar-



koitus toteuttaa. Tavoitteena on, että mahdollinen lupaprosessi on läpikäyty 

ennen hankkeen kilpailutusta. 

Hankintakäytäntöjä muutetaan siten, että sivutuoterakentamisesta annetaan 

laatupisteitä. Sivutuotepisteytyksellä on oltava riittävän suuri painoarvo, jotta 

urakoitsijat ottavat ne huomioon tarjouksia jättäessään. Pisteytystä käytetään 

ainoastaan silloin, kun sivutuoterakentamiselle on edellytyksiä. 

Kilpailutettu urakoitsija ottaa huomioon tekemässään rakennesuunnittelussa 

sivutuotteiden käytön. Urakoitsijalla tulee olla käytössä hyväksytty mitoitusja 

rakennusohje, jota on noudatettava. Työ on toteutettava ohjeistuksen mukaisesti 

mukaan lukien tarvittava kalusto. Mahdolliset poikkeamat on hyväksytettävä 

tilaajalla erikseen ennen toteutusta. 

Lopullinen päätös sivutuotteiden käytöstä hankkeessa tehdään urakkatarjousten 

perusteella. Tiepiiri tekee vuoden alussa ennakkopäätöksen sivutuotteiden 

käytöstä hankkeissa tietyillä kustannusvarauksilla. Voidaan esimerkiksi 

päättää, että sivutuotteita käytetään vuoden aikana mahdollisuuksien 

mukaan 1–3 hankekohteella, mikäli yksittäisen hankekohteen kustannusnousu 

on enintään 15 % normaaliin tierakennushankkeeseen verrattuna. 

Tiepiiri päättää vuosittain osuuden, jolla sivutuoterakenteen kustannukset 

saavat ylittää normaalirakenteen kustannukset. Sivutuotteiden käytön soveltuvuus 

arvioidaan kuitenkin aina, eikä käyttöpäätös perustu pelkästään kustannuksiin 

silloinkaan, jos ne sivutuoterakenteessa ovat alhaisemmat. 

Sivutuoterakentamisesta tehdään aina merkintä tierekisteriin. Tierekisteriin 

merkitään myös mahdolliset tienhoidolliset rajoitteet kohteesta. Tiepiirin sivutuotevastaava 

vastaa, että tiedot rekisteröidään.



KÄYTTÖ 

MAHDOLLISTA 

YVA 

Mikäli vaaditaan YVA, 

otetaan sivutuoterakentaminen 

huomioon 

tarkasteltavissa vaihtoehdoissa 

TIESUUNNITTELU 

Selvitetään massatasapaino 

-> mikäli vajetta, selvitetään 

käytettävissä olevien 

sivutuotteiden määrä 

ja soveltuvuus 

Tehdään poikkileikkausmallit 

sivutuoterakenteesta 

Haetaan tarvittaessa 

ympäristölupa 

KILPAILUTUS 

Pyydetään tarjous sekä 

sivutuote- että perinteisestä 

toteutuksesta. Sivutuoterakentamista 

tarjoavalle annetaan 

lisäpisteitä 

Sivutuoteurakka 

TOTEUTUS 

Rakennesuunnittelu tehdään 

ottaen huomioon sivutuoterakentamisen 

erikoispiirteet 

Käytetään Tiehallinnon hyväksymiä 

mitoitusja rakennusohjeita. 

Poikkeamat hyväksytetään 

erikseen tilaajalla 

TOIMINTAMALLI 

ESI- TAI YLEISSUUNNITTELU 

Selvitetään mahdolliset sivutuoterakentamista 

rajoittavat tekijät 

Selvitetään käyttösuunnitelman 

pohjalta mahdolliset tuhka- ja kuonatuottajat 

Kirjataan tiedot suunnitelmaan 

Perinteinen 

urakka 

TIESUUNNITTELU 

Edetään perinteisen tiensuunnittelun 

mukaisesti 

Sivutuotteita ei tarvitse 

ottaa huomioon 

Kuva 4. Sivutuoterakentamisen huomioon ottava toimintamalli. 

KÄYTTÖ EI 

MAHDOLLISTA 

YVA 

Mikäli vaaditaan YVA, 

ei sivutuotteita tarvitse 

ottaa huomioon tarkasteltavissavaihtoehdoissa 

KILPAILUTUS 

Normaali kilpailutus 

TOTEUTUS 

Rakennesuunnittelu ja 

toteutus perinteisellä tavalla



4.2 Toimintamallin arviointi 

Nykyisillä toimintatavoilla sivutuotteiden huomioon ottaminen tierakentamisessa 

on satunnaista. Hyödyntämisen lisääminen on mahdollista ainoastaan, 

mikäli sivutuotteet otetaan mukaan normaaliin tiensuunnittelu- ja - 

rakentamisprosessiin. Toimintamallin taustalla on käyttösuunnitelma, jonka 

käyttöön ottaminen vaatii johdon hyväksymisen ja samalla sitoutumisen 

hyödyntämisen lisäämiseen. Pelkkä hyväksyminen ei kuitenkaan riitä, vaan 

johdon on taattava riittävät resurssit lisäämisen toteuttamiseksi. Aluehallinnon 

uudistamisen myötä pyritään poistamaan tehtävien päällekkäisyyksiä ja 

on epätodennäköistä, että sivutuotteiden käytön lisäämiseksi on mahdollista 

palkata henkilöstöä. Toimintamallissa esitetylle sivutuotevastaavalle on kuitenkin 

pyrittävä takaamaan riittävästi työaikaa järjestämällä työtehtäviä uudestaan. 

Johdon on osoitettava sitoutumisensa sivutuoteprosessiin seuraamalla 

ja arvioimalla käyttömääriä. 

Yhteistyöryhmän yhtenä tärkeänä roolina on lisätä tiedonsiirtoa eri toimijoiden 

välillä. Tiepiiri tilaajan edustajana voi viestittää ryhmässä millaisia tuhkia 

ja kuonia on mahdollista käyttää ja millaisia tarpeita tierakentamisessa on. 

Tuottajien edustajat voivat tuoda julki, mitä on tarjolla. Parhaassa tapauksessa 

on mahdollista vaikuttaa poltto-olosuhteisiin tai polttoaineisiin siten, 

että syntyvä jäte on laadullisesti tierakentamiseen sopivaa. Nykyisellään 

varsinkin puuperäisen aineksen polton tuhkien suhteen on ongelmia korkeiden 

haitta-ainepitoisuuksien johdosta. Yhteistyö ympäristöviranomaisten 

kanssa helpottuu, kun he saavat jo varhaisessa vaiheessa tietoa suunnitelluista 

tiekohteista ja niissä mahdollisesti käytettävistä sivutuotteista. Urakoitsijoille 

välittyy ryhmän kautta tietoa sivutuotteista ja niiden hyväksyttävyydestä 

tierakentamisessa, joka saattaa lisätä kiinnostusta tarjota sivutuoterakentamista. 

Toimintamallin perusajatuksena on, että sivutuotteet huomioidaan aina jo 

suunnittelun alkuvaiheessa. Mikäli tällöin todetaan, ettei sivutuotteiden käyttö 

kohteessa ole mahdollista, jatketaan prosessia perinteisten ratkaisujen 

mukaisesti. Muussa tapauksessa sivutuotteet huomioidaan yleissuunnitteluvaiheesta 

alkaen kilpailutukseen ja mahdollisesti toteutukseen saakka. Mahdollinen 

ympäristölupa laitetaan vireille viimeistään tiesuunnitteluvaiheessa. 

Varhaisella lupaprosessilla on mahdollista varmistaa, että tierakentaminen 

voidaan toteuttaa suunnitellun aikataulun mukaisesti vaikka lupaprosessi 

venyisikin. Nykyisin pitkittynyt lupaprosessi voi johtaa siihen, että sivutuoterakennetta 

ei toteuteta. 

Tähän hetkisenä olettamuksena on, että sivutuoterakenteesta jätetty tarjous 

on perinteisestä rakenteesta jätettyä tarjousta kalliimpi. Perinteisen rakentamisen 

ja sivutuoterakentamisen hintatason vertaaminen onnistuu kuitenkin 

ainoastaan, mikäli samasta urakasta jätetään tarjoukset molemmista vaihtoehdoista. 

Vaihtoehtojen välinen tarkastelu on tärkeää, jotta saadaan todellista 

tietoa hintatasosta. 

Toimintamallin avulla on mahdollista siirtyä pilottikohteista normaaliin rakentamiseen. 

Käytön lisääntyessä saadaan tietoa soveltuvuudesta tierakentamiseen, 

jonka perusteella voidaan laatia rakentamista koskevat ohjeistukset. 

Siirryttäessä pienistä koerakenteista massiivirakenteisiin saadaan kustannuksia 

alaspäin. Toimintamallin käyttöönottaminen ei kuitenkaan takaa, että


JOHTOPÄÄTÖKSET 

sivutuotteiden käyttö lisääntyy, ainakaan lyhyellä ajanjaksolla. Hyödyntämisen 

lisääntyminen vie aikaa ja ensi vaiheessa onkin tärkeämpää saada kaikki 

tierakentamisen osapuolet vakuuttuneeksi sivutuotteiden käytön eduista. 

5 JOHTOPÄÄTÖKSET 

Sivutuotteiden hyötykäytön yleistymistä tienpidossa hankaloittavat tällä hetkellä 

monet tekijät eikä tässä julkaisussa ehdotettua toimintamallia sivutuotteiden 

hyötykäytön lisäämiseksi ole mahdollista ottaa vielä tällä hetkellä sellaisenaan 

käyttöön. Valmisteilla olevaan Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelmaan 

on kirjattu toimenpiteitä, jotka tukevat tuhkien ja kuonien hyötykäytön 

edistämistä (www.ymparisto.fi/elsu). Jätesuunnitelma valmistuu vuoden 

2009 loppuun mennessä, minkä jälkeen suunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä 

ryhdytään toteuttamaan käytännössä. Tämä tulee tulevaisuudessa lisäämään 

sivutuotteiden hyödyntämismahdollisuuksia mm. tienpidossa. 

Tämän työn aikana on noussut esiin useita tällä hetkellä sivutuotteiden käytön 

esteenä olevia tekijöitä. Sivutuotteiden käytön yhtenä merkittävänä esteenä 

on se, että niitä ei ole tuotteistettu. Tuotteistamisen kautta materiaalista 

olisi saatavissa helposti ja luotettavasti käyttöön ominaistiedot, joiden perusteella 

sen soveltuvuus rakentamiskohteeseen voidaan arvioida. Rakentamishankkeen 

tarjousvaiheessa soveltuvuuden selvittämiseen ei ole aikaa 

eikä rahaa. Esteeksi sivutuotteiden käytölle voi muodostua myös hankkeiden 

aikataulujen venyminen sivutuotteiden käytön vaatimien ylimääräisten lupamenettelyjen 

takia. Ympäristöluvan takia myös normaalikäytännön mukainen 

hankeen kilpailuttaminen on hankalaa. Ongelmaksi voi muodostua myös sivutuotteen 

saatavuus. Riittävää määrää laadullisesti sopivaa sivutuotemateriaalia 

ei ole välttämättä saatavilla käyttöön rakennushankkeen aikataulun 

vaatimassa ajassa. Lisäksi rakennusyrittäjillä ei ole aina sopivaa kalustoa 

eikä osaamista sivutuotteiden käyttämiseen. Myös ympäristölupamenettelyn 

hitaus ja pitkäaikaiset seurantavelvoitteet hankaloittavat sivutuotteiden käyttöä. 

Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelmassa esitettävät toimenpiteet koskevat 

keskeisiä, tämänkin työn aikana esiin nousseita, sivutuotteiden hyödyntämisen 

esteitä. Toimenpiteillä pyritään edistämään mm. hankintakäytäntöjen 

kehittämistä sivutuotteiden hyötykäytön mahdollistaviksi, sivutuotteiden 

välivarastointi- ja logistiikkakeskuksien perustamista, sivutuotteille laadittavien 

tuoteselosteiden yleistymistä sekä hyötykäyttöön liittyvän tietämyksen lisäämistä 

mm. tutkimuksella ja koulutuksella sekä suunnittelu- ja rakentamisohjeiden 

laatimisella. Toimenpiteiden tavoitteena on myös kehittää seudullista 

yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä yhdenmukaistaa sivutuotteiden 

käytöltä vaadittavia ympäristölupa- ja seurantakäytäntöjä. 

Teollisuuden sivutuotteiden tuottajien, asiantuntijoiden ja urakoitsijoiden yhteistyö, 

sivutuotteiden tuotteistaminen valmiiksi rakennusmateriaaliksi sekä 

käytön ohjeistuksen kehittäminen ovat ensisijaisia toimia, joilla voidaan luoda 

pohja sivutuotteiden markkinoille ja sitä kautta niiden käytön yleistymiselle.


LÄHTEET 

LÄHTEET 

Airaksinen, A. 2008. Ympäristöasiantuntija. Kaakkois-Suomen tiepiiri. [Yksityiset 

sähköpostiviestit 12.12.2008 ja 15.12.2008] 

Angerman, M. 2008. Toiminnanjohtaja. CIRU-centre – Teollisten poisteiden 

hyötykäytön keskus. Oulun yliopisto. Esitys. Rikastushiekkojen ja kuonatuotteiden 

hyötykäyttöseminaari 6.11.2008 Dipoli. Vuorimiesyhdistys ry. 

Finergy. 2000. Tuhkarakentamisohje tie-, katu- ja kenttärakenteisiin. Tuhkat 

hyötykäyttöön -projekti. Energia-alan keskusliitto ry Finergy. Helsinki 2000. 

Finncao Oy. 2005. Metsäteollisuuden lentotuhkien käyttö tie-, katu- ja kenttärakenteissa. 

Suunnittelu- ja mitoitusohje. Maaliskuu 2005. 

Hämeen tiepiiri. 2008. Hämeen tiepiiri, Toiminta- ja taloussuunnitelma 

2009 2013. [Viitattu 30.6.2009] Saatavana: 

http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/21982.PDF 

Juankoski, M & Kivikoski, H. 2001. RA3 koerakenteiden rakentaminen, seuranta 

ja tulokset. Kohderaportti: Mt 272 Änttöö, Kivihiilituhkan käyttö tierakenteissa 

"Porin tuhkatie". Tien pohja- ja päällysrakenteet –tutkimusohjelma. 

Espoo 15.11.2001. 80 s. 

Jyrävä, H., Ronkainen, M., Maijala, A., Lahtinen, P., Kilpeläinen, J. & Reinikainen, 

S-P. 2007. Ecoroad – Ecological utilization of industrial waste materials 

on road construction. Projektiyhteenveto. Lappeenrannan teknillinen 

yliopisto. Julkaisu 175. Lappeenranta 2007. 78 s. ISBN 978-952-214-502-4 

Jääskeläinen, N. 2008. Ympäristövastaava. Turun tiepiiri. Materiaalien käyttö 

Turun tiepiirissä 1997-2007. Esitys 13.10.2008. 

Kallionpää, T. 2008a. Tiehallinto. Suullinen tiedonanto 7.11.2008. 

Kallionpää, T. 2008b. Tiehallinto. Suullinen tiedonanto 25.11.2008 

Korkein hallinto-oikeus. 2005. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä 

2005:90. [Viitattu 7.10.2008] Saatavana: 

http://www.kho.fi/paatokset/34125.htm 

Koskinen, J. 2006. Jätteen rinnakkaispolton rooli ja rajaehdot Suomen jätestrategiassa. 

Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 – Taustaselvitys 

Osa 1. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2006. Helsinki 2006. 

82 s. ISBN 952-11-2433-4 

Kuru, H. 2008. Environmental Analyst. UPM.[Yksityinen sähköpostiviesti 

1.12.2008] 

Lahtinen, P., Kolisoja, P., Kuula-Väisänen, P., Leppänen, M., Jyrävä, H., 

Maijala, A. & Ronkainen, M. 2005. UUMA-esiselvitys. Suomen ympäristö 

805. Ympäristöministeriö. Helsinki 2005. 121 s. ISBN 951-731-354-3 (pdf).


LÄHTEET 

Laine-Ylijoki, J., Wahlström, M., Peltola, K., Pihlajaniemi, M. & Mäkelä, E. 

2002. Seospolton tuhkien koostumus ja ympäristölaadunvarmistusjärjestelmä. 

VTT Tiedotteita 2141. Espoo 2002. 51 s. + liitt. 59 s. ISBN 951-38-5891- 

X. 

Lillman, E. 2009. Tuhkien ja kuonien käyttö Etelä- ja Länsi-Suomessa – 

Hyödyntämistä lisäävän toimintamallin laatiminen Kaakkois-Suomen tiepiirille. 

Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Rakennus- ja ympäristötekniikka. 

Lahti 16.1.2009. 

Lentotuhkaohje. 2008. Käyttöohje rakentamiseen ja suunnitteluun. 1/2008. 

Rudus Oy. 

Lillman, E. 2009. Tuhkien ja kuonien käyttö Etelä- ja Länsi-Suomessa – 

Hyödyntämistä lisäävän toimintamallin laatiminen Kaakkois-Suomen tiepiirille. 

Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Rakennus- ja ympäristötekniikka. 

Lahti 16.1.2009. 

Lindholm, M. 1997. Kivihiilen hyötykäyttö tienrakentamisessa. Diplomityö. 

Teknillinen korkeakoulu. Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto. Vantaa 

30.10.1997. 

Maijala, A. 2005. Vaikutusten arviointi. LIFE02 ENV/FIN/000329: Kukkia Circlet. 

Ramboll Oy 8.3.2005. 24 s. [Viitattu 1.11.2008] Saatavana: 

http://projektit.ramboll.fi/luopioinen/life/pdf/julkaisut/LIFE02_ENV_FIN_329_VaikArv(080305).pdf 

Moilanen, H. 2008. Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri. Suullinen tiedonanto 

27.11.2008. 

Mäkelä, H. & Höynälä, H. 2000. Sivutuotteet ja uusiomateriaalit maarakenteissa. 

Materiaalit ja käyttökohteet. Teknologiakatsaus 91/2000. Tekes. Helsinki 

2000. ISBN 952-9621-97-3. 97 s. 

Pohjatuhkaohje. 2008. Käyttöohje rakentamiseen ja suunnitteluun. 1/2008. 

Rudus Oy. 

Ramboll Oy. 2005. Kukkia Circlet. Pilot 2002 ja 2003. Tekninen seuranta. 

Seurannan loppuraportti. 40 s. [Viitattu 1.11.2008]. Saatavana: 

http://projektit.ramboll.fi/luopioinen/life/pdf/julkaisut/sloppuraport.pdf 

Ranta, J., Wahlström, M. 2002. Tuhkien laatu REF-seospoltossa. VTT Tiedotteita 

2138. Espoo 2002. 53 s. + liitt. 13 s. ISBN 951-38-5885-5 

Sandberg, T. 2000. Kivihiilivoimalaitoksista saatava lento- ja pohjatuhka tienrakennuksessa, 

esimerkkihankkeena maantie 662 Kristiinankaupunki – 

Tiukka. Opinnäytetyö. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Tekniikan alan yksikkö. 

Yhdyskuntatekniikan koulutusohjelma. 40 s. 

Sandberg, T. 2008. Destia Oy. Länsi-Suomi rakentaminen-yksikkö. [Yksityinen 

sähköpostiviesti 11.11.2008] 

SCC Viatek Oy. 2001. Teollisuuden sivutuotteiden käyttö tierakenteissa. Korian 

pilot-hanke 2001, pt 14567 ja pt 14646. Työohjeet ja laadunvarmistus 

(Ver. 25.7-01)


LÄHTEET 

SCC Viatek Oy. 2002. Ympäristötutkimukset 1998-2002/ Koria. Metsäkulman 

pt 14567/01. Raportti.. Luopioinen 22.6.2002. 

SCC Viatek Oy. 2003a. Tekninen raportti 2002. LIFE02 ENV/FIN/000329: 

Kukkia Circlet. 35 s. [Viitattu 1.11.2008] Saatavana: 

http://projektit.ramboll.fi/luopioinen/life/pdf/julkaisut/KC2002_tekninen_raportti07032003.pdf 

SCC Viatek Oy. 2003b. Pilottikoerakenteiden rakennustöiden työohjeet ja 

laadunvarmistus. Luopioinen pt 13981/ Pihtisalmentie. Kukkia Circlet. 

27.6.2003. [Viitattu 20.11.2008] Saatavana: 

http://www.viatek.fi/sgt/life/pihtisalmi/tyo-_ohje_ps.pdf 

SCC Viatek Oy. 2005. Ympäristötutkimukset 2001 ja 2002/ Koria. Kipparilan 

pt 14646/ 02/ plv 0-1300. Raportti.. Luopioinen 3.9.2005 

Tiehallinnon ympäristöraportointi. 2008. Tiedosto. Saatu Anita Airaksinen. 

Kaakkois-Suomen tiepiiri. 

Tiehallinto. 2006. Kohti ekotehokasta liikennejärjestelmää. Ympäristöohjelma 

2010 

Tiehallinto. 2007. Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa - Suunnitteluvaiheen 

ohjaus. Helsinki 2007. 68 s + liitt. 7 s. ISBN 978-951-803-633-6 

Tiehallinto. 2009. Verkkosivusto. [Viitattu 3.2.2009]. Saatavana: 

www.tiehallinto.fi 

Tiehallinto, Vaasan tiepiiri. 2002. Ympäristölupa LSU-2002-Y-1110. Länsi- 

Suomen ympäristökeskus/ympäristölupayksikkö. Annettu 27.9.2002. [Viitattu 

1.12.2008] Saatavana: http://www.miljo.fi/download.asp?contentid- 

=21040&lan=fi 

Tieliikelaitos – SGT. 2003.Uusiomateriaalit maarakentamisessa. Tekniset 

tutkimukset/ haastattelututkimukset. Käyttökokemukset ja palautetieto pilottija 

koekohteilta. 

Tossavainen, M. 2005. Leaching Results in the Assessment of Slag and 

Rock Materials as Construction Material. Doctoral thesis. Luleå University of 

Technology. Department of Chemical Engineering and Geosciences. Division 

of Mineral Prosessing. 2005:44. ISSN:1402-1544. 

VAHTI-tietojärjestelmä. 2008. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä 

Vallius, P. 2008. Dosentti. Helsingin yliopisto. Suullinen tiedonanto 

12.11.2008. 

Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa 

591/2006. [Viitattu 25.8.2008]. Saatavana: 

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060591 

Wikström, A-M. 2008. Ympäristönsuojelupäällikkö. Imatran kaupunki. [Yksityinen 

sähköpostiviesti 19.11.2008]

Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma Liite 1 

LIITTEET 

6 LIITTEET 

LIITE 1 

OTE DIPLOMITYÖSTÄ "TUHKIEN JA KUONIEN KÄYTTÖ ETELÄ- JA 

LÄNSI-SUOMESSA – HYÖDYNTÄMISTÄ LISÄÄVÄN TOIMINTAMALLIN 

LAATIMINEN KAAKKOIS-SUOMEN TIEPIIRILLE. LILLMAN EEVA. 2009. 

1. HYÖDYNTÄMINEN TIERAKENTAMISESSA 

1.1 Tuhkien ja metallurgisten kuonien käyttö tierakenteissa 

Tuhkia ja metallurgisia kuonia on mahdollista käyttää tierakentamisessa. 

Käyttökohdetta valittaessa on kuitenkin otettava huomioon erilaisten tuhkien 

ja kuonien ominaisuudet. Tiehallinto (2007) on koonnut sivutuoteohjeen, johon 

on kerätty tietoa muun muassa luonnonkiviainesta korvaavien sivutuotteiden 

käyttökohteista. Taulukkoon 1 on koottu Tiehallinnon sivutuoteohjeessa 

mainittuja mahdollisia käyttökohteita erilaatuisille tuhkille ja kuonille. 

Taulukko 1. Tuhkien ja kuonien mahdolliset käyttökohteet tierakenteessa (taulukko 

koottu Tiehallinnon (2007) sivutuoteohjeen pohjalta) 

Sivutuotteiden käyttökohteet 

Kivihiilen 

lentotuhka 

Kivihiilen 

pohjatuhka 

Puun/ turpeen 

polton lentotuhka 

Puun/ turpeen 

polton pohjatuhka 

Pengermateriaali x x x 

Hiekkaa korvaava sivutuote x x 

Mursketta korvaava sivutuote x x x 

Stabiloitua kerrosta korvaava x x 

Käyttö sideaineena stabiloinnissa x x x 

Käyttö päällystemassassa x x x x 

Kevennysrakenteet x 

1.1.1 Kivihiilen polton tuhkat 

Kivihiilen poltto ajoittuu pääosin talviaikaan, jolloin myös tuhkaa on eniten 

saatavana talviaikaan. Rakentaminen taas keskittyy kesäaikaan, jolloin on 

pääasiassa saatavana varastoitua tuhkaa. Kivihiilen polton tuhkia on mahdollista 

hyödyntää MARA-asetuksen mukaisella ilmoitusmenettelyllä tai ympäristöluvalla. 

Tiehallinnolla ei ole hyväksyttyjä mitoitusparametrejä kivihiilen 

tuhkille (Kallionpää 2008b). Toteutetuissa kohteissa on sovellettu Finergyn 

Masuunikuona 

Teräskuona 

Masuunihiekka

Liite 1 Hämeen tiepiirin sivutuotteiden käyttösuunnitelma 

LIITTEET 

(2000) Tuhkat hyötykäyttöön –projektin tuloksena toteutettua tuhkarakentamisohjetta. 

Lentotuhka 

Kivihiilen poltossa muodostuva lentotuhka (kuva 1) on hienojakoista ja vastaa 

rakeisuudeltaan silttiä. Lentotuhka sisältää jonkin verran metalleja ja 

suoloja. Siilokuiva lentotuhka on lujittuva (potsolaaninen) materiaali, mutta 

ominaisuus häviää vähitellen lentotuhkaa ulkona varastoitaessa. Lentotuhka 

on herkkää vedelle. Rakennusvaiheessa kastunut tuhka liettyy, joten rakentamista 

sateella tulee välttää. Vettymistä voi tapahtua myös rakenteessa, 

mikäli tuhka joutuu kosketukseen veden kanssa. Tästä syystä tierakennuskohteet, 

joissa on käytetty tuhkaa, suositellaan päällystettäväksi. (Tiehallinto 

2007, Mäkelä & Höynälä 2000) 

Kuva 1. Kivihiilen polton lentotuhkaa (Kuva: Mäkelä & Höynälä 2000). 

Lentotuhkaa voidaan käyttää kuivaan penkereeseen pohjavesialueiden ulkopuolella. 

Tuhkaa hyödynnetään päällysteissä täyteaineena sekä sideaineen 

osana (siilotuhka). Vaativimmissa rakenteissa tuhka on stabiloitava 

esimerkiksi sementillä. Lentotuhkia on hyödynnetty myös kelirikkoteiden stabiloinnissa. 

Stabiloitu kerros on joko päällystettävä asfaltilla tai peitettävä 

kunnossapitomurskeella (soratiet). Rakennettaessa on otettava huomioon 

materiaalin pölyävyys sekä metalliputkien korroosioriski. (Tiehallinto 2007). 

Joillakin yrityksillä on olemassa omia käyttöohjeita rakentamiseen ja suunnitteluun. 

Rudus Oy on julkaissut käyttöohjeen (Lentotuhkaohje 2008) kivihiilen 

lentotuhkalla rakentamiseen ja suunnitteluun. Ruduksen välittämää lentotuhkaa 

on mahdollista käyttää MARA-asetuksen mukaisella ilmoitusmenettelyllä. 

Ohjeen mukaan lentotuhkaa voidaan käyttää tie- ja kevyenliikenteenväylien 

jakavassa kerroksessa noudattaen tuhkarakennesuunnitelmaa, pengertäytöissä 

sekä putkikaivantojen arinoissa ja täytöissä. 

Pohjatuhka 

Kivihiilen polton pohjatuhka (kuva 2) on lentotuhkaa raskaampaa ja vastaa 

rakeisuudeltaan hiekkaa. Pohjatuhka ei ole potsolaanista, eikä se lujitu lentotuhkan 

tapaan. Työstettävyys ja tiivistettävyys ovat vastaavat kuin rakeisuudeltaan 

samanlaisella luonnonkiviaineksella. Energialaitoksilta saatavan 

pohjatuhkan vesipitoisuus on korkea ja se on välivarastoitava vesipitoisuuden 

pienentämiseksi ja työstettävyyden parantamiseksi. Pohjatuhka soveltuu 

käytettäväksi suodatinkerroksessa. Rakennuskohteissa on otettava huomioon 

mahdollinen korroosioriski. (Tiehallinto 2007, Mäkelä & Höynälä 2000)


LIITTEET 

Kuva 2. Kivihiilen polton pohjatuhkaa (Kuva: Mäkelä & Höynälä 2000). 

Rudus Oy on julkaissut käyttöohjeen (Pohjatuhkaohje 2008) kivihiilen pohjatuhkalla 

suunnitteluun ja rakentamiseen. Ruduksen välittämää pohjatuhkaa 

on mahdollista käyttää MARA-asetuksen mukaisella ilmoitusmenettelyllä. 

Pohjatuhkan pääasiallisiksi käyttökohteiksi ohjeessa mainitaan katujen ja 

kevyenliikenteenväylien suodatinkerrokset, pergertäytöt, kenttärakenteet ja 

muut täytöt. Lisäksi käyttö on mahdollista kevyenliikenteen jakavassa kerroksessa 

sekä putkikaivantojen arinoissa ja täytöissä. 

Rikinpoistotuote 

Rikinpoistotuotetta (kuva 3) syntyy kivihiilivoimalaitoksen savukaasujen puhdistusprosessissa 

ja se on pääasiassa kalsiumsulfaattia ja –sulfiittia. Ominaisuuksiltaan 

se vastaa lentotuhkaa. Rikinpoistotuotteen käyttöä rajoittaa 

sen sisältämät korkeat kloridi- ja sulfaattipitoisuudet. Päällystetyissä rakenteissa 

sitä voidaan käyttää pieninä määrinä (10-15 prosenttia) lentotuhkan 

seosaineena. Rikinpoistotuotetta on mahdollista käyttää myös stabiloidussa 

tuhkarakenteessa sideaineen osana. (Tiehallinto 2007, Mäkelä & Höynälä 

2000) 

Kuva 3. Rikinpoistotuotetta (Kuva: Mäkelä & Höynälä 2000). 

1.1.2 Turpeen- ja puuperäisen aineksen polton tuhkat 

Turpeen ja puuperäisen aineksen poltossa muodostuvan tuhkan laatu vaihtelee 

riippuen käytetystä polttoaineesta. Tuhkat voivat olla peräisin joko turvetta 

tai puuperäistä ainesta polttavasta voimalaitoksesta. Usein tuhkat 

muodostuvat edellisten seospoltossa. Metsäteollisuuden kattiloissa poltetaan 

lisäksi tehtaan omassa prosessissa syntyviä jätteitä kuten kuitulietettä. 

Muodostuva lentotuhka on yleensä karkeampaa kuin hiilen polton lentotuhka. 

Rakeisuudeltaan se vastaa silttiä tai silttistä hiekkaa. Lentotuhka on kuivana 

lujittuvaa, mutta turvetuhkan varastointi kosteassa heikentää lujittumiskykyä 

merkittävästi. Puuaineksen polton kuiva lentotuhka (kuva 4) taas voi


LIITTEET 

olla kivihiilen lentotuhkaa reaktiivisempaa. Metsäteollisuudesta tuhkia saadaan 

ympärivuotisesti, muussa energiantuotannossa tuhkien muodostuminen 

painottuu talviaikaan. Tuhkien hyödyntämistä haittaa niiden laadunvaihtelu. 

(Laine-Ylijoki et al. 2002, Tiehallinto 2007) 

Kuva 4. Puun polton tuhkaa (Kuva: www.tuhka.info/galleria.html).) 

Hyödyntäminen on mahdollista MARA-asetuksen mukaisella ilmoitusmenettelyllä 

tai ympäristöluvalla. Tuhkien käytölle ei ole Tiehallinnon hyväksymää 

ohjeistusta. Mahdollisia hyödyntämiskohteita ovat kuivat penkereet, joissa ei 

edellytetä routimattomuutta. (Tiehallinto 2007). Puun- ja turpeenpolton tuhkia 

on testattu kantavuudeltaan heikkojen ja kelirikkovaurioisten teiden stabiloinnissa. 

Tiehallinnolla ei ole hyväksyttyjä mitoitusja työohjeita puun- ja turpeen polton 

tuhkien käytöstä tierakentamisessa. Suunnittelu- ja mitoitusohjeita on 

kuitenkin julkaistu muilta tahoilta, kuten Metsäteollisuuden tuhkien hyötykäyttö 

–hankkeen osana julkaistu suunnittelu- ja mitoitusohje (Finncao 2005). 

Ohjetta voidaan soveltaa kasavarastoidun lentotuhkan käyttöön tie-, katu- ja 

kenttärakenteiden suodatinkerroksissa. Finncao Oy:n ohjeessa on kuitenkin 

ristiriitaisuutta Tiehallinnon sivutuoteohjeen (Tiehallinto 2007) kanssa. Kasavarastoidun 

tuhkan erityiseduiksi mainitaan routimattomuus, luonnonmaamateriaaleja 

tehokkaampi roudan syvyyden rajoittaminen sekä keveys. Tiehallinnon 

sivutuoteohjeen mukaan metsäteollisuuden tuhkia voidaan käyttää 

vain routimattomissa kohteissa. Myös kivihiilen tuhkien osalta mainitaan kasavarastoinnin 

alentavan tuhkien lujuutta ja niiden on todettu muuttuvan routiviksi 

(Finergy 2000) 

1.1.3 Metallurgiset kuonat 

Kuonamateriaalit ovat yleensä melko tasalaatuisia ja niitä on saatavilla ympärivuotisesti. 

Kuonat sisältävät runsaasti metalleja, jotka ovat kuitenkin 

yleensä melko niukkaliukoisessa muodossa. Tiet, joiden rakenteissa käytetään 

metallurgisia kuonia, on päällystettävä. Osa kuonista on tuotteistettu 

eikä niiden käyttöön tarvita erillistä ympäristölupaa. Tarkastelualueella masuunikuonaa 

muodostuu Ovako Wire Oy Ab:n Koverharin tehtailla. Teräskuonaa 

muodostuu Ovako Bar Oy Ab:n Imatran tehtailla sekä Ovako Wire 

Oy Ab:n Koverharin tehtailla. Kyseisten kuonien käyttö edellyttää toistaiseksi 

ympäristölupaa.


LIITTEET 

Masuunikuonamurske 

Masuunikuonamursketta (kuva 5) saadaan murskaamalla ilmajäähdytettyä 

masuunikuonaa. Jähmettynyt kuona murskataan haluttuun raekokoon ja 

seulotaan eri lajitteiksi. Kuonamurske on luonnonkiviainesta huokoisempaa 

ja sen lämmönerityskyky on parempi. Hyvää lämmöneristävyyttä on voitu 

hyödyntää ohentamalla rakennekerroksia. Sitoutuneena masuunikuonamurske 

ei ole herkkä veden vaikutukselle eikä ole routiva. Masuunikuonan 

käytöstä tierakentamisessa on kokemusta ja materiaalille on Tiehallinnon 

hyväksymät mitoitusparametrit. Masuuni-kuonamurske (0-20 mm) on CEmerkitty 

maa- ja tierakentamisessa tuotestandardin SFS-EN 13242 mukaan 

(Nikola 2008). Masuunikuonamursketta suositellaan käytettäväksi jakavaan 

ja kantavaan kerrokseen pohjavesialueiden ulkopuolella. Masuunikuona on 

emäksistä ja siitä voi liueta sulfaattia ympäristöön. Sitoutuneena materiaali 

on kovaa ja kaivaminen vaikeaa. Korroosioriskin vuoksi masuunikuonaa ei 

suositella metallisputkien ympärystäyttöihin. (Tiehallinto 2007, Mäkelä & 

Höynälä 2000) 

Kuva 5. Masuunikuonamursketta (Kuva: Rautaruukki). 

Teräskuonamurske 

Teräskuonalle (kuva 6) on ominaista paisuminen kosteuden vaikutuksesta. 

Ilmiö johtuu kalsiumoksidin hydratoitumisesta. Käytettäessä teräskuonaa tierakentamisessa, 

on otettava huomioon, ettei paisuminen ylitä sallittuja rajaarvoja. 

Paisumista pyritään kontrolloimaan ns. vanhentamismenetelmällä, 

jossa murskattu kuona varastoidaan ja jätetään säälle alttiiksi. Käsittelyn aikana 

merkittävä osa kuonan sisältämästä vapaasta kalkista ja magnesiumoksidista 

hydratoituu ja paisuminen pienenee. Teräskuona on jonkin verran 

sitoutuva materiaali. Sekä sitoutuminen että paisuminen tapahtuvat hitaasti 

ja voivat käynnistyä uudelleen rakenteen rikkoutuessa. (Tiehallinto 2007, 

Mäkelä & Höynälä 2000) 

Kuva 6. Teräskuonamursketta (Kuva: Mäkelä & Höynälä 2000). 

Teräskuonassa on masuunikuonaa vähemmän huokosia. Teräskuona on 

myös masuunikuonaa ja luonnonkiviainesta painavampaa. Lämmöneristyskyky 

on luonnonkiviainesta parempi. Teräskuona on emäksistä eikä sitä 

suositella käytettäväksi korroosioriskin vuoksi metalliputkien läheisyydessä.


LIITTEET 

Haitta-ainepitoisuudet ovat pieniä, samoin kuin niiden liukoisuus. Teräskuonaa 

suositellaan käytettäväksi pohjavesialueiden ulkopuolisilla alueilla päällystettävien 

teiden kantavaan ja jakavaan kerrokseen. Teräskuona soveltuu 

hyvin korvaamaan luonnonkiviainesta asfaltin runkoaineessa. (Tiehallinto 

2007, Mäkelä & Höynälä 2000) 

Masuunihiekka 

Masuunihiekka (kuva 7) muistuttaa rakeisuudeltaan ja vedenläpäisevyydeltään 

luonnonhiekkaa, lämpötekniset ominaisuudet ovat kuitenkin paremmat. 

Masuunihiekan käytöstä tierakentamisessa on paljon kokemusta ja sille on 

olemassa Tiehallinnon hyväksymät mitoitusparametrit sekä standardiin SFS- 

EN 13242 perustuva CE-merkintä. Masuunihiekka soveltuu päällystettävillä 

teillä jakavaan kerrokseen, routaeristeeksi suodatinkerrokseen sekä kantavan 

kerroksen stabilointiin. Vaikka masuunihiekka on sitoutuva materiaali, 

tapahtuu sitoutuminen hitaasti (2-10 kk). Tästä johtuen masuunihiekkaa ei 

suositella sijoitettavaksi liian ylös rakenteeseen tai kuormitettavaksi liian aikaisin. 

Sitoutuneena materiaali on kovaa ja kaivaminen vaikeaa, joten käyttöä 

ei suositella esimerkiksi putkikaivantoihin. (Tiehallinto 2007, Mäkelä & 

Höynälä 2000). Masuunihiekkaa ei valmisteta tarkastelualueella. 

Kuva 7. Masuunihiekkaa (Kuva: Rautaruukki). 

Materiaalina masuunihiekka on emäksinen ja sillä on hapanta ympäristöä 

neutraloiva vaikutus. Tutkimusten mukaan masuunihiekasta ei juurikaan liukene 

haitallisia aineita, jolloin sitä periaatteessa on mahdollista käyttää tierakentamisessa 

myös pohjavesialueilla. Nykyisten ohjeiden mukaan sivuotteita 

ei kuitenkaan suositella käyttäväksi luokitelluilla pohjavesialueilla. (Mäkelä & 

Höynälä 2000) 

1.2 Kokemuksia tuhkien ja kuonien käytöstä tierakentamisessa 

1.2.1 Porin satamatie, Pori 

Porin satamatie rakennettiin vuonna 1997 ohjaamaan raskasta liikennettä 

satamasta suoraan päätieverkostoon. Satamassa toimii yksi Suomen suurimmista 

kivihiilivoimaloista (IVO, nykyinen Fortum Meri-Pori), joten tierakentamisessa 

päätettiin hyödyntää voimalassa muodostuvaa kivihiilituhkaa. 

Ämttöö-Poikeljärvi välisestä tieosuudesta vajaan kilometrin pituinen osuus 

toteutettiin tuhkarakenteisena. Tielaitos edellytti tuhkan tuottajan vastaavan 

tuhkan toimittamisen lisäksi myös tuhkarakenteiden urakoinnista. (Lindholm 

1997) 

Tuhkarakenteiden urakointiin sisältyi kolme maantieosuutta, maantiehen liittyvä 

paikallistieosuus sekä yksityistieosuus. Kaikilla osuuksilla on runsaasti


LIITTEET 

raskasta liikennettä, joka otettiin huomioon rakennesuunnittelussa. Maantieosuuksilla 

tuhkaa käytettiin jakavaan kerrokseen, joka tehtiin kahtena kerroksena 

sementtistabiloidusta tuhkasta. Edelleen kantavan kerroksen kalliomurskeen 

rakeisuuden korjaamiseksi bitumistabiloinnissa käytettiin lentotuhkaa 

täytejauheena. Tie päällystettiin asfalttibetonilla, jossa täyteaineena 

oli lentotuhkaa. Paikallis- ja yksityistieosuuksilla koko päällysrakenne, päällystettä 

lukuun ottamatta, rakennettiin tuhkasta. Suodatinkerros toteutettiin 

pohjatuhkalla, jonka päälle laitettiin suodatinkangas ja edelleen jakava kerros 

sementtistabiloidusta lentotuhkasta. Kantava kerros rakennettiin sementtistabiloidun 

pohja- ja lentotuhkan seoksesta. Käytetty lentotuhka oli siilotuhkaa 

eli potsolaanisia ominaisuuksia voitiin hyödyntää rakenteessa. Työn tuloksissa 

todetaan, että satamatien tavoitekantavuus saavutettiin ongelmitta 

jo varhaisessa vaiheessa. Ongelmallisempaa oli rakenteen pinnan tasaisuus, 

joka täytti välttävästi laatuvaatimukset. Epätasaisuuden syyksi arvioitiin 

tuhkan levitystä telaketjupuskutraktorilla. (Lindholm 1997) 

Kohde otettiin vuonna 1998 mukaan Tien pohja- ja päällysrakenteet tutkimusohjelmaan 

(TPPT). Seurantaa jatkettiin vuoteen 2001. Seurannan tuloksena 

todetaan, ettei tuhkarakenteilla saavutettu suunnitelmassa esitettyjä 

tavoitekantavuuksia, johtuen alhaiseksi jääneestä keskimääräisestä tiiviysasteesta. 

Tiiviysasteen alhaisuus aiheutui todennäköisesti tuhkien ominaisuuksien 

vaihtelusta verrattuna ennakkotutkimusten tuhkiin. Toisaalta 

kantavuudet ylittivät vertailurakenteelle suunnitellun kantavuuden. Vertailurakenteessa 

kantavuus oli pysynyt tasaisena, kun taas tuhkarakenteen kantavuus 

oli alkanut laskea lievästi. Tuhkarakenteen osalla esiintyi myös pituushalkeamia, 

joiden määrä lisääntyi huomattavasti routimisesta johtuen 

talvella 2000-2001. (Juvankoski & Kivikoski 2001) 

1.2.2 Kristiinan tuhkatie, Kristiinankaupunki 

Kristiinankaupungissa rakennettiin uusi tieyhteys (maantie 662) Tiukkaan 

helpottamaan satamaan ja hiilivoimalaitokselle kulkevaa liikennettä. Ennen 

tien rakentamista liikenne oli ohjautunut kaupungin keskustan kautta, jossa 

se aiheutti vaaratilanteita ja haittaa kulttuurihistoriallisille puutaloille (kura, 

tärinä). Tien toteutuksessa käytettiin PVO-Lämpövoima Oy:n Kristiinan voimalaitoksella 

muodostuvaa kivihiilen lento- ja pohjatuhkaa, joka oli varastoituna 

kevyesti harsoilla peiteltynä voimalaitoksen varastokentällä. Länsi- 

Suomen ympäristökeskus myönsi Vaasan tiepiirille luvan käyttää tierakennuksessa 

noin 50 000 tonnia lentotuhkaa ja 10 000 tonnia pohjatuhkaa. Ympäristöluvassa 

oli määrätty, ettei lentotuhkaa saa käyttää vedenottamon läheisyydessä 

ja että tuhkakerroksen etäisyyden pohjaveteen tulee olla yli 0,7 

metriä. Maantien rakentamisesta vastasi Tielaitos ja hankkeeseen saatiin 

rahoitusta muun muassa Euroopan Unionilta. Ensimmäisessä vaiheessa 

vuonna 1999 tie rakennettiin välille Pohjolan Voima-Merikatu. (Sandberg 

2000) 

Penkereiden (3 kpl) rakentaminen toteutettiin levittämällä tuhkaa ohueksi 

kerrokseksi (300 mm). Perusmaan ollessa märkää, toteutettiin alin tuhkakerros 

hieman paksumpana. Kerros tiivistettiin kumipyöräjyrällä ennen seuraavan 

tuhkakerroksen levittämistä. Tiivistäminen tehtiin ohuina kerroksina, 

koska tällöin lentotuhkan tiivistymisominaisuus on parhaimmillaan. Mikäli 

kerrokset toteutetaan paksuina, on tuhkalle ominaista tiivistyä nopeasti pintaosilta, 

aluskerroksen tiivistymisen jäädessä riittämättömäksi. Rakenteissa 

lentotuhkalla korvattiin 200 mm jakavasta kerroksesta. Kasavarastointi oli


LIITTEET 

huonontanut tuhkan laatua siten, ettei sillä voitu korvata alun perin suunniteltua 

350 mm kerrosta. Sandbergin (2000) työssä todetaankin että suuri osa 

tierakentamisessa käytetystä lentotuhkasta on yleensä alusrakenteessa ja 

vain osa pengerrettävästä tuhkasta voidaan sijoittaa ylärakenteeseen. Tien 

rakentaminen sujui hyvin kuivasta säästä johtuen. Sateinen sää vaikuttaa 

kielteisesti tuhkalla rakentamiseen aiheuttaen rakenteen liettymistä. 

Toisessa vaiheessa rakennettiin jatko Kristiinankaupungista Tiukkaan. Rakentamiselle 

saatiin ympäristölupa vuonna 2002 (LSU-2002-Y-1110, lupa 

Tiehallinto, Vaasan tiepiiri). Ympäristöluvassa hakija velvoitetaan suorittamaan 

pohjavesiseurantaa ennen töiden alkua sekä edelleen kaksi kertaa 

vuodessa kunnes tie on ollut käytössä vuoden, jonka jälkeen näytteet on 

otettava vuoden välein kunnes tie on ollut käytössä kolme vuotta. Edelleen 

näytteitä on otettava viiden, seitsemän, kymmenen ja viidentoista vuoden 

kuluttua tien käyttöönotosta. 

Sandbergin (2008) mukaan Destia on kartoittanut tien vaurioita jälkeenpäin. 

Ensimmäisessä vaiheessa tehdyssä tieosuudessa (Pohjalon Voima – Merikatu) 

ei ole ollut juurikaan havaittavia vaurioita. Toisessa vaiheessa rakennetussa 

osuudessa on selviä päällystevaurioita. Vauriot ovat saattaneet syntyä 

siitä syystä, että kantavan kerroksen murske on jyrätty rikki liian painavalla 

jyrällä. Vaurioiden syynä voi lisäksi olla tuhkapenkereiden paksuus verrattuna 

ensimmäiseen osuuteen. 

1.2.3 Metsäkulman paikallistie, Koria 

Metsäkulman paikallistien (pt 14567) pääasiallisina ongelmina ennen perusparannusta 

olivat heikko kevätkantavuus, tien leviäminen ojiin päin sekä 

reunaongelmat. Lisäksi rakennekerrokset sekoittuivat vähitellen pohjamaahan. 

Vuonna 1998 kohteeseen rakennettiin kahdeksan vaihtoehtoista korjausrakenneratkaisua: 

neljä erilaista tuhkarakennetta, kaksi geovahvisterakennetta, 

teräsverkkorakenne ja murskerakenne. Tuhkarakenteet olivat 

massiivirakenteita (kerrospaksuus 200 mm), joista kolme tuhkarakennetta oli 

stabiloituja ja yksi toteutettiin ilman sideainetta. Tuhkarakenteiden pituudet 

olivat 115-145 metriä. Rakennuspohja tasattiin tiehöylällä, jonka jälkeen tuhkamateriaali 

levitettiin ja tiivistettiin tasatulle pohjalle. Tuhkarakenteiden ja 

myös muiden rakenteiden päälle laitettiin 100 mm:n paksuinen kunnossapitomurske. 

Koerakenneosuudet on merkitty maastoon kuvan 8 mukaisilla tauluilla. 

(Vallius 2008, SCC Viatek 2001) 

Vuonna 2001 Metsäkulman paikallistietä parannettiin noin 500 metrin matkalla. 

Tämä koerakenne tehtiin vuonna 1998 rakennetun osuuden jatkoksi. 

Vuonna 2001 paikallistien parantamiseen käytettiin kuivaa lentotuhkaa, joka 

sekoitettiin rikinpoistotuotteen ja kalkki-sementti sideaineen kanssa LT Tuhkimo 

Oy:n Korian laitoksella. (Vallius 2008, SCC Viatek 2001)


LIITTEET 

Kuva 8. Koerakenneosuuksien merkitseminen maastoon Metsäkulman paikallistiellä 

Korialla. (Kuva: Pekka Vallius) 

Kuva 9. Näkymä tuhkarakenteiselle Metsäkulman paikallistielle. (Kuva: Pekka 

Vallius) 

Teknisen seurannan yhteydessä tehdyssä haastattelututkimuksessa (Tieliikelaitos 

– SGT 2003) tieliikelaitoksen edustajilta pyydettiin palautetta toteutetuista 

pilottikohteista. Metsäkulman paikallistien kunnon todettiin olevan 

parempi verrattuna "normaaliin" sorakohteeseen eikä kohteessa ollut havaittavissa 

selviä tuhkarakenteista johtuvia vaurioita tai ongelmia vuonna 1998 

rakennetulla osuudella. Tiellä aiemmin ilmennyt reikäisyys oli vähentynyt 

oleellisesti ja kantavuusongelmat poistuneet. Tien hyväkuntoisuuden ansiosta 

tien höyläystä oli voitu vähentää. Tehdyn rakenteen arvioitiin nostavan 

tien käyttöikää ainakin 15-20 prosenttia. Toisaalta koepätkän toisessa päässä 

olevan kaatopaikan lopettaminen on vähentänyt tien kuormitusta, jolla voi


LIITTEET 

olla vaikutusta tien parempaan kuntoon. Paikoin pinnan murskekerros oli liian 

ohut tuhkan kuultaessa paikoin läpi. Vuonna 2001 rakennetusta osuudesta 

annetut kommentit olivat samankaltaisia kuin 1998 rakennetuista osuuksista. 

Aiemmin rakennetusta osuudesta on tehty ympäristöseurantaa vuosina 

1998-2002 (SCC Viatek 2002). Raportissa esitettyjen tulosten perusteella 

koeosuuden lentotuhkarakenteilla ei ole ollut haittavaikutuksia Metsäkulman 

paikallistien ympäristöön. 

Syksyllä 2008, tämän työn yhteydessä tehdyllä katselmuksella tie oli edelleen 

suhteellisen hyväkuntoinen. Eri koerakenneosuuksien välillä ei ollut havaittavissa 

eroja, esimerkiksi pientä reikäisyyttä esiintyi koko tieosuudella 

riippumatta tehdystä rakenteesta (kuva 9). Tien kuivatuksessa oli kuitenkin 

ongelmia veden seisoessa ojissa. Varsinkin tuhkarakenteisessa tiessä tästä 

saattaa koitua routimisongelmia. 

1.2.4 Kipparilan paikallistie, Valkeala 

Kipparilan paikallistiellä (pt 14646) suoritettiin vanhan rakenteen kerrosstabilointi, 

jossa sideaineena käytettävä sideaineseos sisälsi Espoon Sähkön kivihiilen 

polton lentotuhkaa, Helsingin Energian rikinpoistotuotetta sekä yleissementtiä 

suhteessa 1:1:1. Sideaineseoksen määrä oli 8 prosenttia murskeen 

kuivapainosta. Vanha tierakenne stabiloitiin 250 mm syvyydeltä, leveyden 

ollessa pääasiassa 6 metriä. (SCC Viatek 2001) 

Kipparilan paikallistietä koskevan haastattelututkimuksen (Tieliikelaitos – 

SGT 2003) palautteessa kommentointiin kerrosstabilointiosuudella esiintyvän 

yleisesti pientä kuoppaa, halkeilua ja nimismiehen kiharaa. Ongelmien 

katsottiin kuitenkin aiheutuvan pitkälti siitä syystä, että kohde oli suhteellisen 

hankala. Kerrosstabiloinnin ansiosta tien kantavuuden todettiin parantuneen 

oleellisesti ja reunaongelmien (ajoittain vaarallisen pehmeät) hävinneen 

melkein kokonaan. Koerakenteen ympäristöseurannassa (SCC Viatek 2005) 

todetaan pääosan haitta-ainepitoisuuksista olleen rakentamisen jälkeisenä 

vuotena 2002 alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2001. Tämän perusteella 

tuhkaseoksen sideainekäytöllä ei ole katsottu olevan haitallisia vaikutuksia 

tierakenteen ympäristöön. 

1.2.5 Kukkia Circlet, Luopioinen 

EU:n rahoittamassa Life-Environment –hankkeessa testattiin teollisuuden 

sivutuotteiden soveltuvuutta muun muassa alempiluokkaisen tieverkon parantamiseen. 

Uusiomateriaaleihin perustuvaa maarakennusteknologiaa 

täysmittaisissa rakentamishankkeissa testattiin soratien kunnostamisessa ja 

peruskorjauksessa, haja-asutus-alueelle soveltuvan kevyenliikenteenväylän 

rakentamisessa sekä pohjavedensuojausrakenteessa. (SCC Viatek 2003a) 

Kerrosstabilointi (2002) 

Perusparannuskohteena ollut maantie 3201 Kuohijoki-Kyynärö (Luopioinen) 

oli kantavuudeltaan heikko ja routavaurioinen soratie. Perusparannus toteutettiin 

kerrosstabiloinnilla, jossa vanha rakennekerros (200 mm) stabiloitiin 

käyttämällä lentotuhkaan perustuvia sideaineita. Stabiloidun rakennekerroksen 

päälle levitettiin kulutuskerrokseksi suotojätteellä stabiloitua mursketta, 

joka on normaalia murskepintaa lujempaa ja vähemmän pölyävää. Kerrosstabiloinnissa 

testattiin seuraavia sideaineseoksia:


LIITTEET 

Lentotuhkaa ja yleissementtiä suhteessa 3:2 

Lentotuhkaa ja Nordkalk Oy:n FTC:tä suhteessa 3:2 

Lentotuhkaa, rikinpoistotuotetta sekä yleissementtiä suhteessa 3:3:4 

Käytetyn sideaineen määrä oli 10 % stabiloitavan runkomateriaalin massasta. 

Käytetty lentotuhka oli peräisin UPM-Kymmene Oyj:n Jämsänkosken ja 

Kaipolan tehtailta ja rikinpoistotuote Helsingin Energia Oy:n voimalaitokselta. 

Rakentamisen aikana kuiva sää aiheutti sideaineseoksen kuivumista ja edelleen 

pölyämistä. Tierakenteessa olleiden isojen kivien ja kallion takia jouduttiin 

paikoin lisäksi tyytymään 100 mm:n stabilointisyvyyteen. Stabilointityön 

työsaavutus oli 2 km/päivä. (SCC Viatek 2003a) 

Teknisen seurannan loppuraportissa (Ramboll 2005) todetaan tien kantavuuden 

parantuneen merkittävästi stabiloinnin ja osittain ojien kunnostuksen 

vuoksi. Kohde oli kestänyt hyvin talven ja kevään kelirikkoajan. Keskikesällä 

ilmeni kuitenkin pienehköjä pintavaurioita. Pintakerros oli keväällä aiempaa 

kuraisempi, joten käytettävään murskeeseen oli raportin mukaan kiinnitettävä 

huomiota. Osasyyksi ongelmiin arvioitiin rakenteen riittämätöntä sivukaltevuutta 

sekä stabiloidun kerroksen pientä vedenläpäisevyyttä. Vaikutusten 

arviointiraportissa (Maijala 2005) ei ole raportoitu haitta-aineiden lisääntymisestä 

rakenteiden läheisyydessä. 

Kuitutuhkarakenne soratien perusparantamiseksi (2003) 

Peruskorjattava tieosuus oli kelirikko-ongelmainen Luopioisissa sijaitseva 

Pihtisalmentie (Pt 13981). Peruskorjaus toteutettiin yhteensä 500 metrin 

matkalla kuitutuhkarakennekerroksella. Kuitutuhkarakenteen poikkileikkaus 

on esitetty kuvassa 10. Vanhan tasatun tierakenteen pintaan tehtiin 200 

mm:n kuitutuhkakerros, jonka päälle edelleen tehtiin 100 mm:n kulutuskerros 

murskeesta. Rakenteen tavoitteena oli pienentää roudan tunkeutumissyvyyttä, 

estää kulutuskerroksen ja pohjamaan sekoittuminen sekä tasata routaliikkeitä. 

(SCC Viatek Oy 2003a). 

Kunnostuksen jälkeisenä syksynä tieosuus oli muutoin hyväkuntoinen, mutta 

tien reunat olivat pehmeitä jyrkistä luiskista johtuen. Peruskorjauksen jälkeisenä 

vuotena tie oli stabiloidulta osuudelta hyväkuntoinen, kun taas stabiloimattomalla 

osuudella oli joitakin kuoppia. Kuitutuhkakerros oli pysynyt 

kiinteänä eikä se ollut sekoittunut pintamurskeen kanssa. Teknisen seurannan 

(Ramboll 2005) mukaan rakenne oli lujittunut hyvin ja kuitutuhkan eristämisominaisuus 

oli pienentänyt routasyvyyttä sekä hidastanut roudan sulamista 

erityisesti pinnasta käsin. Vaikutusten arviointiraportissa (Maijala 

2005) ei ole raportoitu haitta-aineiden lisääntymisestä rakenteiden läheisyydessä 

ainakaan lyhyellä aikavälillä.


LIITTEET 

Kuva 10. Kuitutuhkarakenteen poikkileikkaus (SCC Viatek 2003b). 

Kevyen liikenteen väylät (2003) 

Kevyen liikenteen väylä rakennettiin parantamaan kapean tien turvallisuutta 

maantien 322 varrelle Luopioisissa. Noin neljän kilometrin pituinen kevyen 

liikenteen väylä toteutettiin käyttämällä hyväksi kuitutuhkamateriaaleja ja 

geovahvisteita. Kevyen liikenteen väylien lisäämisen edellytyksenä hajaasutusalueille 

on mahdollisimman pienet rakentamiskustannukset. Pilotoinnin 

tarkoituksena olikin osoittaa teollisuuden sivutuotteilla toteutetun ratkaisun 

kustannustehokkuus. (SCC Viatek 2003a) 

Rakentamisen jälkeisenä keväänä kevyen liikenteen väylä oli pysynyt osittain 

hyvässä kunnossa, osittain väylälle oli ilmaantunut jopa 30 mm leveitä 

pitkittäisiä halkeamia. Pintauksessa käytettiin soramursketta. Seuraavana 

syksynä väylä oli kokonaisuudessaan hyväkuntoinen, eikä kevään halkeamat 

olleet enää näkyvissä. Teknisen seurannan loppuraportissa (Ramboll 

2005) todetaan, että väylän syksy- ja kevätkantavuuksissa ei ollut suuria 

eroja. Kuitutuhkan katsottiinkin parantavan normaalisti huonompaa kevätkantavuutta. 

1.2.6 Ecoinfo- ja Ecoroad –hankkeet, Kaakkois-Suomi 

Ecoinfo- ja Ecoroad -hankkeet toteutettiin Kaakkois-Suomen alueella, Lappeenrannan 

teknillisen yliopiston koordinoimina. Hankkeessa oli suomalaisten 

toimijoiden lisäksi mukana toimijoita Luoteis-Venäjän alueelta. Ecoroad – 

hankkeessa toteutettiin viisi pilottia, joista kolme oli Kaakkois-Suomen tiepiirin 

kohteita ja kaksi Kuusankosken kaupungin kohteita. (Jyrävä et al. 2007). 

Kaakkois-Suomen tiepiiri seuraa kolmea pilottikohdettaan vuosittain, ainakin 

vuoteen 2011 saakka. Seurannassa selvitetään muun muassa kohteiden rakenteellinen 

kantavuus ja tien pintakunto (halkeilu, reikiintyvyys). Kohteista 

tehdään vuosittain tutkimusraportti. (Vallius 2008) 

Teuroisten pilotti (2006) 

Elimäellä sijaitseva Teuroisten paikallistie (Pt 14547) peruskorjattiin 8 kilometrin 

matkalta kesäkuussa 2006. Lähtötilanteessa tien kantavuus oli huonontunut 

ja se oli päällystevaurioinen, myös kuivatuksessa oli selviä puuttei-


LIITTEET 

ta. Parannuksen yhteydessä tien kuivatusta tehostettiin ja tietä levennettiin 

metrillä. Lisäksi otettiin huomioon raskaan liikenteen lisääntyminen lähivuosina. 

Tien parannus toteutettiin kerrostabilointitekniikkaa hyödyntäen ja käyttäen 

sideaineena Kymen Voiman voimalaitoksen biotuhkaa. (Jyrävä et al. 

2007) 

Pilottihankkeessa vanha päällyste ja kantava kerros stabiloitiin 250-300 mm 

paksuudelta tuhkapohjaisella sideaineseoksella. Päällyste voitiin levittää 

suoraan stabiloidun kerroksen päälle lukuun ottamatta kilometrin osuutta, 

jossa stabiloidun kerroksen päällä oli käytettävä 50 mm:n tasausmurskekerrosta 

ennen päällystettä. Ratkaisun eduiksi katsottiin alkuperäiseen suunnitelmaan 

verrattuna tasausviivan pienempi nostotarve, teräsverkkojen aiheuttamien 

materiaalikustannusten poisjäänti sekä pienempi uusien rakennekerrosmateriaalien 

kokonaistarve. Vuosi rakentamisen jälkeen tehdyssä teknisessä 

seurannassa todetaan tien kantavuuden parantuneen huomattavasti, 

alkuperäinen tavoitetaso 200-210 MPa ylittyi selvästi. Kokonaisuuden kannalta 

pilottikohdetta pidettiin hyvin onnistuneena ja kohteen oletetaan pysyvän 

hyväkuntoisena pitkällä aikajänteellä. (Jyrävä et al. 2007) 

Vihtola-Jäkkö pilotti (2006-2007) 

Lappeenrannan kaupungin alueella sijaitseva Vihtola-Jäkkön yksityistie muutettiin 

parannustyön yhteydessä paikallistieksi. Pilottirakenteiden osuus oli 

400+270 metriä, tien kokonaispituuden ollessa 3,5 kilometriä. Tien ongelmia 

olivat tierakenteen heikko kunto ja siitä edelleen johtuvat kantavuus- ja routaongelmat, 

kuivatuspuutteet sekä tien pysty- ja vaakageometrian puutteet. 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tie piti rakentaa käytännössä kokonaan 

uudestaan, rakennekerrosten paksuuden ollessa 1000 mm. Pilottiosuuksilla 

testattiin stabiloitujen sivutuoterakenteiden käyttöpotentiaalia tierakenteen 

jakavassa ja kantavassa kerroksessa. Muu peruskorjaus (kuivatuksen tehostaminen, 

rumpukohtien ja pahojen kivikohtien korjaaminen yms.) toteutettiin 

alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Rakenteissa testattiin sivutuoteratkaisuja, 

joista toinen oli rikastushiekka-tuhkaseos ja toinen kuitutuhkaseos. 

(Jyrävä et al. 2007) 

Alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna tierakenteen kokonaispaksuutta oli 

mahdollista pienentää. Rikastushiekka-tuhkaseoksessa stabiloidun kantavan 

kerroksen paksuus oli 250 mm ja osana jakavaa kerrosta hyödynnetyn stabiloidun 

kuitutuhkakerroksen paksuus 300 mm. Erityisesti kuitutuhka toimi 

eristeenä paremmin kuin luonnonkiviaines. (Jyrävä et al. 2007) 

Teknisen seurannan perusteella molemmat koerakenteet ovat pysyneet suhteellisen 

tasaisina, eikä niissä ole pahoja vaurioita. Rikastushiekkatuhkarakenteessa 

oli jonkin verran pituushalkeilua ja poikkikatkoja, vauriot 

olivat kuitenkin melko pieniä. Kuitutuhkarakenne oli säilynyt käytännössä 

vaurioitumattomana. Tasausmittausten perusteella tien kunto vaihtelee hyvän 

ja tyydyttävän välillä. (Jyrävä et al. 2007) 

Hanhikempin pilotti (2007) 

Hanhikempin yksityistie muutettiin pilotoinnin yhteydessä maantieksi, joka 

jatkossa toimii osana valtatien 6 ylikorkeiden erikoiskuljetusten reittiä välillä 

Lappeenranta-Imatra. Tie ei sellaisenaan täyttänyt erikoiskuljetusreiteille 

asetettuja vaatimuksia. Koko tieosuuden pituus on 3 kilometriä, josta pilotti-


LIITTEET 

rakenteita tehtiin noin 950 metrin matkalle. Pilottiosuudella tien parannus toteutettiin 

kerrosstabilointitekniikkaa hyödyntäen. Vanha päällyste ja kantava 

kerros jyrsinstabiloitiin 300 mm paksuudelta käyttäen sideaineena tuhkasementtiseosta. 

Käytetty tuhka oli Stora Enson Imatran tehtaan biotuhkaa. 

Uusi päällyste levitettiin suoraan stabiloidun kerroksen päälle. Toteutetun 

rakenteen etuna oli pienempi tasausviivan nostotarve ja uuden murskeen 

pienempi tarve kuin alkuperäisessä (perinteinen rakenne) suunnitelmassa. 

Ecoroad -hankkeen aikana ei ehditty toteuttaa seurantaa Hanhikempin pilotille. 

Rakennusprojektin toteutus tapahtui suunnitelman mukaisesti, rakenteen 

toimivuutta ei kuitenkaan voitu arvioida heti valmistumisen jälkeen. (Jyrävä 

et al. 2007) 

1.2.7 Metallurgisen kuonan käyttö 

Metallurgisten kuonien käyttöä tierakentamisessa on tutkittu enemmän tarkastelualueen 

ulkopuolisilla alueilla kuten Raahen ja Tornion ympäristössä. 

Esimerkiksi terässulattokuonan hyötykäyttöä maarakentamisessa on tutkittu 

vuosina 1999-2000 Torniossa. Myös Tiehallinnon koerekisterissä mainitut 

kuonakohteet ovat sijoittuneet tarkastelualueen ulkopuolelle. Ovako Steel Oy 

Ab:n Imatran tehtaiden ja Ovako Wire Oy Ab:n Koverharin tehtaiden kuonia 

on hyödynnetty maa- ja tierakentamisessa, mutta käytöstä ei löytynyt raportointia 

tätä diplomityötä varten. Muodostuvia kuonia kuitenkin hyödynnetään 

ainakin tehtaiden lähialueilla. Pienistä kuonaeristä (alle 5000 tonnia) ympäristöluvitus 

tapahtuu kunnassa, jossa hyötykäyttö tapahtuu. Imatran kaupungin 

ympäristölupatietojen mukaan esimerkiksi kaupungin tekninen toimi on 

käyttänyt teräskuonaa katurakentamisessa (Wickström 2008). 

1.2.8 Yhteenveto tuhkien ja kuonien käyttökokemuksista 

Toteutettujen hankkeiden pohjalta on saatu kerättyä tietoa tuhkien ja kuonien 

käytöstä tierakentamisessa. Hyödyntämisen etuja ja haittoja on esitelty 

taulukossa 2. Tuhkien ja kuonien lisäksi tarkasteluun on otettu mukaan 

luonnonkiviaines.


LIITTEET 

Taulukko 2. Edut ja haitat tierakentamisessa käyttökokemusten pohjalta. 

Kivihiilen tuhkat 

+ Luonnonkiviaineksen korvaaminen - Tuhkan varastointi huonontaa lujittumisominaisuuksia 

+ Lentotuhkalla hyvät lujittumisominaisuudet - Lupakäsittelyn jäykkyys 

+ Mahdollisuus toteuttaa rakenteet ohuempina kuin 

perinteisellä rakennustavalla - Haitta-aineet 

+ Mahdollisuus hyödyntää tietyin edellytyksin MARAasetuksen 

perusteella - Koerakentamiskohteita, vaatii erikoisosaamista 

- Rajoituksia käytölle 

- Ylimääräiset kustannukset 

(suunnittelu/toteuttaminen/seuranta) 

Turpeen ja puun polton tuhkat 

- Liettymisongelmat rakennettaessa sateella 

+ Luonnonkiviaineiksen korvaaminen - Tuhkan varastointi huonontaa lujittumisominaisuuksia 

+ Lentotuhkalla hyvät lujittumisominaisuudet - Lupakäsittelyn jäykkyys 



+ Mahdollisuus hyödyntää tietyin edellytyksin MARAasetuksen 

perusteella - Koerakentamiskohteita, vaatii erikoisosaamista 




Metallikuonat 

- Liettymisongelmat rakennettaessa sateella 

+ Luonnonkiviaineiksen korvaaminen - Lupakäsittelyn jäykkyys 



- Koerakentamiskohteita, vaatii erikoisosaamista 




Luonnonkiviaines 

+ Rakentaminen rutiinia - Soran saatavuus paikoin heikentynyt 

+ Ei rajoituksia käyttökohteille - Kuljetusmatkat pidentyneet 

- Suuri kiviaineksen tarve 

- Ei lujittumisominaisuuksia 

- Myös luonnonkiviaineksessa voi olla haitta-aineita


LIITTEET 

2. HYÖDYNTÄMISEN HAASTEET 

2.1 Tuhkien ja kuonien haitalliset ominaisuudet 

Tuhkat ja kuonat sisältävät usein suuria määriä haitta-aineita, kuten raskasmetalleja, 

klorideja, sulfaatteja sekä PCB- ja PAH-yhdisteitä. Ympäristölupakäsittelyä 

tai MARA-asetuksen mukaista ilmoitusmenettelyä varten tarvitaan 

tiedot haitta-aineiden kokonaispitoisuuksista ja liukoisuuksista. Korkea haitta-ainepitoisuus 

ei välttämättä tarkoita korkeita arvoja liukoisuustesteissä. 

Osa haitta-aineista on niukkaliukoisessa muodossa eikä liukene ympäristöön 

helposti. Angermanin (2008) mukaan materiaalin sisältämän haitta-aineen 

ympäristövaikutusten kannalta on olennaista materiaalin mineraloginen 

koostumus. Tämä oli yhtenä perusteena, kun korkein hallinto-oikeus 

(KHO:2005/90) päätti, ettei Outokummun ferrokromikuona ole jätettä vaan 

tuote. Mineralogian lisäksi haitta-aineen liukoisuuteen vaikuttavat materiaalin 

huokoisuus ja halkeamat. 

Haitta-ainepitoisuudet ja -liukoisuudet voivat muodostua teollisuuden sivutuotteiden 

hyötykäytön esteeksi. Luonnonkiviaineksen osalta huomiota kiinnitetään 

lähinnä teknisiin ominaisuuksiin. Kuitenkin myös luonnonkiviaineksesta 

voi liueta haitta-aineita ympäristöön. Tossavaisen (2005) mukaan kiviaines 

voi sisältää merkittäviä määriä liukenevia haitta-aineita, kuten sinkkiä, 

nikkeliä ja kuparia. Liukeneminen luonnonkiviaineksesta voi olla toisinaan 

suurempaa kuin lasimaisen rakenteen omaavasta kuonasta. Huomioita 

tulee lisäksi kiinnittää luonnonkiviaineksen elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin 

mukaan lukien kiven louhiminen ja murskaaminen. 

2.1.1 Kivihiilen polton tuhkat 

Kivihiilen tuhkien kokonaispitoisuuksia ja liukoisuuksia on tutkittu melko paljon. 

Raskasmetalleista huomiota on kiinnitettävä arseeniin, kromiin, molybdeeniin 

ja seleeniin. Muita huomioitavia haitta-aineita ovat sulfaatti ja kloridi. 

(Finergy 2000). 

2.1.2. Turpeen ja puuperäisen aineksen polton tuhkat 

Laine-Ylijoen et al. (2002) mukaan turpeen ja puuperäisen aineksen poltossa 

syntyvien tuhkien laatu vaihtelee ja ne sisältävät enemmän palamatonta 

hiiltä ja/tai haitallisia epäpuhtauksia kuin hiilen polton tuhkat. Puun poltto lisää 

kalsiumin, kadmiumin, mangaanin, sinkin sekä sulfaatin pitoisuuksia 

tuhkassa. Turpeen poltto lisää alumiini- ja nikkelipitoisuuksia. Myös polttoprosessi 

vaikuttaa syntyvän tuhkan laatuun, esimerkiksi korkean kuorman 

tuhkista liukenee merkittävästi enemmän molybdeeniä kuin matalan kuorman 

tuhkista. Kromi- ja vanadiinipitoisuudet turpeen ja puunpolton lentotuhkissa 

ovat yleensä pienempiä kuin kivihiilen polton lentotuhkissa. 

2.1.3 Rinnakkaispolton tuhkat 

Rinnakkaispolton tuhka koostuu varsinaisen pääpolttoaineen ja kierrätyspolttoaineen 

tuhkaseoksessa, mikäli tuhkia ei pystytä erottamaan prosessissa 

(esimerkiksi kaasutusprosessissa on mahdollista kerätä kaasuttimen tuhka 

erikseen). Haitallisten aineiden määrä ja laatu ovat riippuvaisia käytetyn polt-


LIITTEET 

toaineen laadusta, määrästä sekä käytetystä polttoaineesta (Koskinen 2006, 

Ranta & Wahlström 2002). 

2.2 Lupaprosessi 

Mikäli tuhkia tai kuonia halutaan käyttää tierakentamisessa, on hyödyntämiselle 

haettava ympäristölupa. Kivihiilen, puun ja turpeen polton tuhkia on kuitenkin 

mahdollista käyttää tierakentamisessa MARA-asetuksessa 

(591/2006) säädettyjen ehtojen täyttyessä. MARA-asetusta on käsitelty aiemmin 

kappaleessa 2.3. Ympäristölupaa ei vaadita myöskään tuotteistetuilta 

tuhkilta ja kuonilta. 

Tuhkien ja kuonien käyttöä on suunniteltava pitkäjänteisesti, koska ympäristöluvan 

käsittely kestää kuukausia. Mahdolliset käyttökohteet voivat vastaavasti 

ilmaantua yllättäen, jolloin ympäristöluvan saaminen kestää liian kauan. 

MARA-asetuksen mukaisella ilmoitusmenettelyllä hyödyntäminen on mahdollista 

nopeammin. Tällöin tuhkista täytyy olla tehtyinä tutkimukset kokonaispitoisuuksista 

sekä liukoisuusarvoista (kohta 5.1). Tähän diplomityöhön 

liittyen tarkastelualueen ympäristökeskuksilta pyydettiin arviota lupien ja ilmoitusten 

käsittelyajoista. Saadut tiedot on koottu taulukkoon 3. 

Taulukko 3. Tuhkien ja kuonien hyödyntämistä koskevien ympäristölupien ja 

MARA-asetuksen mukaisten ilmoitusten käsittely ELSU-alueen ympäristökeskuksissa. 

HAM KAS LOS LSU PIR UUS 

Ympäristölupien käsittelyaika (kk) 8 3 8 9 - 5 

Lupien lukumäärä 2 2-3 - - 

Ilmoitusten käsittelyaika (pvä) 1-3


LIITTEET 

kuonien liukoisuudesta ja ohjeistus hyödyntämisestä. Ympäristölupia ei 

myönnetä tärkeille pohjavesialueille. (Wikström 2008) 

Vaasassa on vuosina 2002-2007 hyödynnetty noin 50 000 tonnia kivihiilivoimalan 

tuhkia ympäristölautakunnan myöntämillä ympäristöluvilla. Kyseisenä 

aikana ympäristölupia on myönnetty 11 kappaletta käsittelyajan ollessa 

noin neljä kuukautta. Tuhkaa on käytetty katu-, pysäköinti- ja varastoalueilla 

sekä teollisuushallien pohjarakenteissa. Kaikki kohteet ovat olleet päällystettyjä. 

Pieniä, alle 1 500 tonnin tuhkaeriä on lisäksi voitu hyödyntää ilmoitusmenettelyllä. 

Pieneriä on käytetty pääasiassa hallien pohjarakenteissa ja piha-alueilla. 

Arvio pienerien yhteismääräksi vuosina 2002-2007 on 10 000 

tonnia. Kesästä 2007 hiilivoimalan tuhkaa on voitu käyttää MARA-asetuksen 

(591/2006) mukaisella ilmoitusmenettelyllä päällystetyissä rakenteissa. (Hirvijärvi 

2008) 

2.3 Kustannukset 

Sivutuotteiden käytöstä tierakentamisessa muodostuu tällä hetkellä ylimääräisiä 

kustannuksia verrattuna perinteiseen tierakentamiseen. Sivutuoterakentamisen 

suunnittelu vie enemmän aikaa, koska käytettävissä ei ole valmiita 

mitoitusja rakentamisohjeita. Urakoitsijat tarjoavat sivutuoterakentamista 

kiviaineksella rakentamista korkeammalla hinnalla (hintatasosta ei kuitenkaan 

varmuutta, koska sivutuotteilla tarjoamisesta ei juurikaan kokemusta). 

Myös vastuukysymykset vaikuttavat hinnoitteluun. Lisäkustannuksia 

muodostuu mahdollisesta stabiloinnista, toisaalta myös huonolaatuinen 

maa-aines voi tarvita stabilointia ominaisuuksien parantamiseksi. (Moilanen 

2008) 

Tuhkilla ja kuonilla rakennettaessa tarvitaan yleensä ympäristölupa, poikkeuksena 

MARA-asetuksen piirissä olevat ainekset ja tuotteistetut kuonat. 

Ympäristöluvasta ja siinä määrättävistä seurantavelvoitteista muodostuu lisäkustannuksia, 

jotka perinteisestä rakentamisesta puuttuvat. 

Yhtenä kriteerinä tuhkien ja kuonien käytölle voidaan pitää riittävän suurta 

kohdekohtaista käyttömäärää, jolloin kustannukset laskevat käytettävää tonnimäärää 

kohden (Tiehallinto 2007). Säästöä voi muodostua myös pienemmästä 

materiaalitarpeesta, kun rakenne pystytään toteuttamaan ohuempana 

(esimerkiksi kuonarakenteiden parempi lämmöneristyskyky). Myös luonnonkiviaineksen 

(soran) pidentyneet kuljetusmatkat voivat nostaa kustannuksia, 

jolloin tulee halvemmaksi käyttää rakentamiskohdetta lähellä saatavilla olevia 

sivutuotteita. 

2.3 Tekninen käyttökelpoisuus 

Vaikka ympäristökelpoisuus luo omalta osaltaan rajat tuhkien ja kuonien 

hyötykäytölle, on tekninen käyttökelpoisuus kuitenkin tärkeämpi kriteeri. Lentotuhka 

vastaa rakeisuudeltaan silttiä, jota ei käytetä varsinaisen tien rakenteissa. 

Silttiä tai muita routivia, varsinaisen tien rakenteisiin sopimattomia 

maa-aineksia voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi kohteissa, joissa vaatimustaso 

ei ole korkea, kuten meluvalleissa. Lentotuhkan ongelmana on 

myös liettyminen, jolloin rakentaminen sateella vaikeutuu. Siilovarastoitu lentotuhka 

on potsolaanista ja se sitoutuu rakenteessa hyvin. Kasavarastoitu 

lentotuhka ei ole enää sellaisenaan sitoutuvaa, vaan vaatii sideaineen lisäämistä. 

Pohjatuhka on rakenteeltaan karkeampaa ja siinä mielessä tekni-


LIITTEET 

sesti helpompaa käyttää kuin lentotuhka. Pohjatuhkamäärät ovat kuitenkin 

yleensä huomattavasti pienempiä kuin lentotuhkamäärät. Metallurgisista 

kuonista masuuni- ja teräskuonat vastaavat teknisiltä ominaisuuksiltaan 

melko hyvin kiviainesta. 

2.4 Kysyntä ja tarjonta 

Kivihiilen polton tuhkia syntyy pääasiassa talviaikaan, maarakentaminen 

vastaavasti tapahtuu pääasiassa sulan maan aikana. Voimalaitosten yhteydessä 

on yleensä rajallisesti siilotilaa tuhkille, jolloin varastointi on toteutettava 

ulkona kasavarastointina. Kasavarastointi taas huonontaa tuhkan teknisiä 

ominaisuuksia. Metsäteollisuuden tuhkia ja metallisulattojen kuonia syntyy 

tasaisemmin läpi vuoden, kerralla syntyvän määrän jäädessä kuitenkin pieneksi. 

Maarakentamishankkeissa sivutuotteen tarve on kerralla suuri. Hankkeita 

varten tarvitaankin hallittua varastointia, jossa materiaalin laatu ei pääse 

heikkenemään. 

Energiantuottajien tai metallisulattojen pääintressinä ei ole kehittää tuhkien 

ja kuonien hyödyntämistä ja varastointia. Vastaavasti mahdollinen käyttäjä 

haluaa sivutuotteen käyttöönsä niin, ettei siitä koidu ylimääräistä työtä. Tilannetta 

voi helpottaa keskitetyn varastoinnin organisoiminen. Tähän tarvitaan 

kuitenkin toimija, joka vastaanottaa tuhkan, mahdollisesti käsittelee sitä 

ja toimittaa edelleen hyödynnettäväksi. Useampi välikäsi todennäköisesti 

kuitenkin nostaa tuhkien ja kuonien hintaa, joka taas voi vähentää kiinnostusta 

hyötykäyttöön. 

2.5 Hankintakäytännöt 

Tiehallinnon tavara- ja palveluhankinnoissa alle 15 000 euron (ALV 0%) ja 

rakentamishankkeissa alle 100 000 euron hankkeisiin ei sovelleta hankintalakia. 

Suuremmista hankkeista tulee tehdä ilmoitus työ- ja elinkeinoministeriön 

ylläpitämään HILMA-järjestelmään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 

hankintalain piiriin kuuluvista hankinnoista ei enää suoraan lähetetä tarjouspyyntöjä 

yrityksille vaan yksittäisiin kilpailuihin voi päästä mukaan vain ilmoitusmenettelyn 

kautta. (Airaksinen 2008) 

Rakennusurakoissa jätetään kaksi kuorta, joista toinen sisältää laatuasiat ja 

toinen hinnan. Painoarvot ja laatuarvioinnin kohteet vaihtelevat jonkin verran 

hankkeesta riippuen. Laatua arvioidaan esimerkiksi tarjouspyynnössä kuvatun 

tehtävän käsittelyn, aikataulutuksen, työn organisoinnin ja laadunvarmistuksen, 

esitetyn avainhenkilöstön kokemuksen ja kuormituksen, mahdollisen 

sidosryhmäyhteistyön toteutuksen ja arvioidun työmäärän perusteella. Laatuasioilla 

on hintaa suurempi painoarvo. Toisaalta tarjoukset ovat usein suhteellisen 

tasaisia, jolloin viimeisenä arvioitavalla hinnalla voi olla ratkaiseva 

merkitys. Nykyisin sivutuoterakentamiselle ei anneta erikseen pisteitä. (Airaksinen 

2008) 

Hintapisteitä arvioitaessa verrataan tarjoushintoja tilaajan arvioon. Liian alhaiset 

tarjoukset voidaan hylätä ja liian korkeat saavat vähemmän vertailupisteitä. 

Liian alhaisen hinnan hylkäämistä voidaan perustella sillä, että tilaaja 

ei katso tarjouksen jättäjän pystyvän tekemään arvioidulla tuntimäärällä 

työtä kunnolla ja/tai loppuun saakka. Tarjoaja ilmoittaa laatukuoressa arvion 

työhön käytettävästä ajasta ja hintakuoressa kokonaishinnan sekä sen muodostumisperusteet. 

(Airaksinen 2008)


LIITTEET 

2.6 Tiedon hallinta 

Käynnissä olevan UUMA –hankkeen esiselvitystyössä (Lahtinen et al. 2005) 

on yhtenä osa-alueena kartoitettu teollisuuden sivutuotteiden käyttöä maarakentamisessa. 

Esiselvityksen mukaan teollisuuden sivutuotteiden tietoinen 

testaus on aloitettu jo 1970-luvulla. Kokeiluja on jatkettu harvakseltaan 1980luvulla, 

eniten koerakenteita on tehty 1990-luvun loppupuolella sekä 2000luvulla. 

Selvityksessä oli mukana 239 teollisuuden sivutuotteilla toteutettua 

koekohdetta, joista 78 käytettiin tuhkaa. Vanhin teknisen seurannan tuhkakoekohde 

on vuonna 1981 Helsingissä rakennettu kohde. Myös metallinsulatuksessa 

muodostuvia kuonia on käytetty vuosikymmeniä erilaisissa maarakentamiskohteissa. 

UUMA -esiselvitysraportin valmistumisen jälkeen ainakin 

Kaakkois-Suomen alueella on toteutettu Ecoinfo II- ja Ecoroad-hankkeet, 

joissa pilottitierakentamisessa on hyödynnetty muun muassa metsäteollisuuden 

tuhkia (Jyrävä et al. 2007). 

Vaikka tuhkia ja kuonia on käytetty paljon koerakentamisessa, ei Tiehallinnolla 

ole tällä hetkellä kattavaa rekisteriä kohteista, joissa on käytetty sivutuotteita. 

Tietoja ei myöskään ole viety tierekisteriin. Tästä aiheutuu ongelmia 

muun muassa silloin, kun tierakenteita joudutaan avaamaan. Sivutuotteita 

sisältäviä massoja ei pidä sekoittaa muuhun massaan, vaan ne tulee 

käsitellä erillisinä. (Kallionpää 2008a). Tielaitoksen aikaan koerakentamiskohteita 

seurattiin säännöllisesti, mutta seuranta lopetettiin Tielaitoksen jakaantuessa 

Tiehallintoon ja Tieliikelaitokseen. (Lahtinen et al. 2005).

gg 

ISSN 1459-1561 

TIEH 4000697-v

798 kt - Tiehallinto

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?