SATA VUOTTA SÄHKÖÄ KERAVALLA - Keravan Energia Oy
SATA VUOTTA SÄHKÖÄ KERAVALLA - Keravan Energia Oy
SATA VUOTTA SÄHKÖÄ KERAVALLA - Keravan Energia Oy
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>SATA</strong> <strong>VUOTTA</strong><br />
<strong>SÄHKÖÄ</strong> <strong>KERAVALLA</strong>
Julkaisija: <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konserni<br />
Toimitus: JL Media<br />
Toimittaja Leena Valkonen<br />
Ulkoasu: Mainospalvelu Kristasta <strong>Oy</strong><br />
AD Krista Jännäri<br />
Valokuvat: <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n arkisto<br />
<strong>Keravan</strong> museo<br />
Tuusulan museo<br />
Yksityiset kuva-arkistot<br />
Painatus: Painojussit <strong>Oy</strong>, 2007<br />
2
<strong>SATA</strong> <strong>VUOTTA</strong><br />
<strong>SÄHKÖÄ</strong> <strong>KERAVALLA</strong><br />
Toimittanut Leena Valkonen<br />
3
Sisältö<br />
Siirrymme sähköön........................................7<br />
Sähköistämisen alku 1880–1920.................................8<br />
Sähkövalo syttyy Keravalla 1906.................................8<br />
Sähköosuuskuntia käynnistetään.................................9<br />
Tuusula perustaa sähkölaitoksen 1918.........................9<br />
Sähköistämisen alku 1880–1920.................................9<br />
Sähkön kulutus kasvaa nopeasti...................................10<br />
Keravasta kauppala 1924.............................................11<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitos syntyy 1951..................12<br />
Sähköistymisen eteneminen 1921–1950......................13<br />
Kohti itsenäistä sähkölaitosta..................15<br />
Kerava eroaa kuntainliitosta.......................................16<br />
Toiminta vakiintuu....................................................17<br />
<strong>Keravan</strong> väestönkasvu ennätysvilkasta........................17<br />
Sähköistymisen eteneminen 1951–1970...................16<br />
Kerava kasvoi kaupungiksi........................19<br />
Kaukolämpötoiminta alkaa 1971..............................20<br />
<strong>Energia</strong>nkulutus kasvaa..............................................21<br />
Kriisien kausi 1970-luvulla........................................21<br />
Suuria investointeja....................................................22<br />
Selvityksiä ylikunnallisesta sähkölaitoksesta...............23<br />
Sähköistymisen eteneminen 1971–1990.....................23<br />
<strong>Energia</strong>laitos uusiutuu................................25<br />
Uutta teknologiaa.......................................................26<br />
Alikeravalle lämmitysvoimalaitos...............................27<br />
Yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa...........................28<br />
<strong>Keravan</strong> energialaitoksesta kunnallinen osakeyhtiö....28<br />
Tilastotietoa...............................................................29<br />
Keski-Uudenmaan yhteistä energiayhtiötä<br />
suunnitellaan.............................................................30<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitos myyntiin.....................30<br />
4<br />
Laajenemisen kausi....................................33<br />
Kaukolämpöyhteistyötä Sipoossa...............................34<br />
Sipoon sähkönjakelu ostetaan....................................34<br />
Sipooseen maakaasuvoimalaitos.................................35<br />
Sähkön käytön eteneminen 1991–2007 ....................35<br />
Kerava ja Vantaa yhteistyöhön...................................36<br />
Uusiutuvaa energiaa käyttöön....................................36<br />
Sähköliiketoiminta muuttuu......................................37<br />
Valtakunnallisia energialinjauksia..............................38<br />
Laatu- ja ympäristöpolitiikka.....................................38<br />
Uusi vuosituhat laajenemisen aikaa............................39<br />
Polttoainemuutoksia ja energiantuotantovarauksia....40<br />
Sata vuotta sähkönjakelua Keravalla...........................40<br />
Lämpövoimalaitos <strong>Keravan</strong> Myllynummelle..............41<br />
Aikalaisten kertomaa..................................43<br />
Juhani Olasmaa..........................................................44<br />
Kalevi Teljovuo..........................................................46<br />
Asseri Aaltonen..........................................................47<br />
Mauno Schlobohm....................................................48<br />
Eero Lehti..................................................................50<br />
Pertti Sorsa.................................................................52<br />
Kalervo Nieminen.....................................................54<br />
Liitteet..............................................................57<br />
Organisaatiokaaviot...................................................58<br />
Sähkölaitoksen johtohenkilöitä..................................60<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konsernin virstanpylväitä..............61<br />
Lähteet.......................................................................67<br />
Käytetyt yksiköt ja lyhenteet<br />
<strong>Energia</strong>: 1 TWh (terawattitunti) = 1 000 GWh<br />
1 GWh (gigawattitunti) = 1 000 000 kWh<br />
1 MWh (megawattitunti) = 1 000 kWh<br />
Teho: 1 MW (megawatti) = 1 000 kW<br />
Jännite: 1 kV (kilovoltti) = 1 000 V
Esipuhe<br />
Nykyisin sähkön tarpeellisuuden useimmiten huomaa jokapäiväisessä<br />
elämässään kännykän akun tyhjennyttyä. Yhtäkkiä ei<br />
voikaan halutessaan soittaa kaverille. Vasta, kun jostakin löytyy<br />
sähköpistorasia ja laturi, voi kommunikointi jatkua.<br />
Sata vuotta sitten sähkö oli ylellisyyttä, johon vain varakkaimmilla oli<br />
varaa. Valistuneiden yksilöiden aloitteiden jälkeen kunta- ja valtiotason<br />
päättäjät huomasivat kotimaisen sähkön arvon ja maamme nopea<br />
sähköistäminen alkoi. Keravalla ja Keski-Uudellamaalla tällainen valistunut<br />
yksilö oli räätälimestari Emanuel Löfberg. Tehtailijaksi ryhdyttyään hän<br />
aloitti sähkön tuotannon ja jakelun Keravalla jo vuonna 1906.<br />
Sittemmin <strong>Keravan</strong> Puuteollisuus Osakeyhtiön sähkönjakeluverkko siirtyi<br />
Keravalla kunnalliseen omistukseen. Juridisen kuntaomistajan kautta kaikki<br />
kunnan asukkaat ovat energiayhtiön omistajia.<br />
Kun sähköstä ja yleensä energiasta on tullut välttämättömyyshyödyke, on<br />
perusteltua että energiayhtiö on kuntalaisten omistuksessa. Yhtiöthän tekevät<br />
työtä omistajiensa hyväksi. Kuntalaisten pitkän tähtäimen etu on,<br />
että energiayhtiö(kin) toimii heidän etuansa silmälläpitäen. Eikä kunnan<br />
ulkopuolisten, jopa vierasmaalaisten sijoittajien etu tavoitteenaan. Valtaosa<br />
energiayhtiöiden liiketoiminnoista on monopoliliiketoimintaa. Kilpailu ei<br />
toimi kunnolla edes sähkön myynnissä, mikä runsaat kymmenen vuotta<br />
sitten avattiin kilpailulle.<br />
Sähkön ja yleensä energian merkitys tuskin tulee tulevaisuudessa vähenemään.<br />
Pikemminkin päinvastoin. Sitä suuremmalla syyllä keravalaisten ja<br />
kaikkien suomalaisten on syytä pitää kiinni omistamistaan energiayhtiöistä.<br />
Tämän historiakatsauksen on ansiokkaasti koonnut toimittaja Leena Valkonen.<br />
Sydämelliset kiitokset hänelle omistautuvasta työstä. Samoin kuuluvat<br />
kiitokset toimitustyöhön osallistuneille <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n henkilökunnan<br />
jäsenille Vappu Tossavaiselle ja Päivi Kainulaiselle.<br />
Osmo Kähkönen<br />
Toimitusjohtaja<br />
5
Ensimmäiset sähköpylväät ilmestyivät<br />
kyläteiden varsille 1900-luvun alkupuolella.<br />
Kuva Hyrylän keskustasta.<br />
Kuva: Tuusulan museo<br />
6
SIIRRYMME SÄHKÖÖN<br />
7
Sähkövalo syttyy Keravalla 1906<br />
<strong>Keravan</strong> sähköistämisen aloitti helsinkiläinen räätälimestari<br />
Emanuel Löfberg (1849–1910), joka<br />
oli löytänyt puolisokseen <strong>Keravan</strong> Yli-Heikkilän<br />
talon Ida-tyttären. Hän oli vaistoiltaan liikemies, joka<br />
maata kierrettyään ja useita aloja kokeiltuaan päätyi<br />
puunjalostustukseen. Hän aloitti <strong>Keravan</strong> rautatieaseman<br />
läheisyydessä Yli-Heikkilän mailla mylly- ja sahalaitoksen<br />
rakentamisen vuonna 1900. Laitos aloitti<br />
toimintansa vuonna 1901. Löfberg hankki pian oman<br />
höyrykoneen sekä generaattorin ja ryhtyi jalostamaan<br />
puujätettä sähköksi.<br />
Ensimmäinen sähkölamppu syttyi muistitiedon mukaan<br />
Keravalla vuonna 1906, kun Löfberg vedätti mylly- ja<br />
sahalaitoksen generaattorilta sähköjohdot kotiinsa Heikkilän<br />
taloon.<br />
Kerava oli asemapaikka, joka vuonna 1862 valmistuneen<br />
Helsinki-Hämeenlinna rautatien avulla veti puoleensa<br />
asutusta, teollisuutta ja liiketoimintaa. Keravalle oli syntynyt<br />
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muun<br />
muassa mittavaa tiiliteollisuutta sekä saha- ja muuta<br />
puunjalostustoimintaa. Löfbergin mylly- ja sahalaitokselta<br />
rakennettiin pienjänniteverkko tuottamaan valoa<br />
taajaan asutulle kylälle.<br />
8<br />
Kuva:<br />
<strong>Keravan</strong> museo<br />
Emanuel Löfberg oli syntynyt 4.11.1849 Hollolan Okeroisissa ja hän<br />
kuoli Keravalla 12.5.1910. Avioliiton Yli-<strong>Keravan</strong> Heikkilän talon tyttären<br />
Ida Adolfi na Hellenin kanssa hän solmi vuonna 1882. Pariskunta<br />
oli lapseton. Keravalla Löfbergiä kutsuttiin ”Ukko Löfbergiksi”.<br />
Vuonna 1901 valmistuneessa myllyssä oli kaksi kiviparia ja sahassa yksi<br />
raami. Laitosten voimanantajana oli 20 hv:n höyrykone ”sisäänmuuratulla<br />
pannulla”. Vuonna 1902 laitoksen palveluksessa oli neljä miestä<br />
ja se jauhoi yli 6000 hehtolitraa viljaa ja sahasi noin 2500 tukkia.<br />
Laitoksessa oli lisäksi vähäinen sähkölaitos, paja ja nikkarinverstas.<br />
<strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostusteollisuus <strong>Oy</strong> aloitti sähkön tuotannon<br />
Keravalla 1900-luvun alussa. Alakuvassa voimalan generaattori.<br />
Kuva: <strong>Keravan</strong> museo
Vuonna 1909 Löfberg otti mukaan yhtiökumppaneita ja<br />
muutti laitoksensa osakeyhtiöksi. Syntyi <strong>Keravan</strong> Mylly-<br />
ja Puunjalostusteollisuus <strong>Oy</strong>, joka muun toiminnan<br />
ohella piti yllä sähköverkkoa ja huolehti sähkönjakelusta<br />
<strong>Keravan</strong> keskusta-alueella aina 1950-luvulle saakka.<br />
Yhtiö muutti nimensä 1923 <strong>Keravan</strong> Puuteollisuus <strong>Oy</strong>:<br />
ksi, koska tehtaalla oli ollut tulipalo vuonna 1915 ja myllytoiminta<br />
oli lopetettu.<br />
Sähköosuuskuntia<br />
käynnistetään<br />
Tuusulan pitäjän sähköistäminen sai vauhtia sähköosuuskunnista.<br />
Ensimmäinen osuuskunta perustettiin Ali-Keravalle<br />
elokuussa 1917. Perustajissa oli mukana helsinkiläisiä,<br />
jotka olivat asettuneet radan varteen asumaan<br />
ainakin osaksi vuotta. Osuuskunta rakensi johdot, osti<br />
virtaa ja jakoi sitä edelleen jäsenilleen. Sähkö ostettiin<br />
<strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostusteollisuus <strong>Oy</strong>:ltä.<br />
Vuonna 1918 sähköosuuskuntia valmisteltiin Kirkonkylässä<br />
ja Tuomalan-Järvenpään alueella. Sähkön näkyviä<br />
puolestapuhujia olivat mm. kirkkoherra Uno Wegelius ja<br />
agronomi Bjarne Westermarck. Kirkonkylän sähköosuuskunnan<br />
perustava kokous pidettiin 1.7.1918 ja Tuomalan-Järvenpään<br />
sähköosuuskunnan kokous 8.7.1918.<br />
Tässä kokouksessa olivat mukana myös Tuusulanjärven<br />
taiteilijayhteisön jäsenet Jean Sibelius, Pekka Halonen ja<br />
Eero Järnefelt.<br />
Kirkonkylän sähköosuuskunnan suunnitelmaan kuului<br />
korkeajännitejohdon rakentaminen muuntajineen Keravalta<br />
Tuusulan kirkonkylään sekä Hyrylän, Hyökkälän,<br />
Ruotsinkylän, Nahkelan, Paijalan ja Rusutjärven kyliin.<br />
Järvenpään-Tuomalan sähköosuuskunta suunnitteli vetävänsä<br />
sähkön Koivulan kasvatuslaitoksen (nykyinen<br />
<strong>Keravan</strong> vankila) linjasta suoraan Tuomalaan ja Järvenpään<br />
suuntaan. Sähkö päätettiin hankkia <strong>Keravan</strong> Mylly-<br />
ja Puunjalostusteollisuus <strong>Oy</strong>:ltä.<br />
Tuusula perustaa<br />
sähkölaitoksen 1918<br />
Sähköosuuskuntia ajaneista yksityishenkilöistä osa oli<br />
mukana pitäjän hallintoelimissä ja keskusteluissa syntyi<br />
ajatus kunnallisen sähkölaitoksen perustamisesta. Tuusulan<br />
kunnanvaltuusto hyväksyi ajatuksen ja teki päätöksen<br />
sähkölaitoksen perustamisesta 20.7.1918. Hankkeen<br />
edistämistä varten perustettiin väliaikainen johtokunta.<br />
Aimo Riihinen<br />
Sähköistämisen alku<br />
1880–1920<br />
Suomen sähköistäminen lähti liikkeelle Tampereelta,<br />
jolloin maan ensimmäinen sähkölaitos<br />
aloitti toimintansa Finlaysonin tehtailla v. 1882.<br />
Laitos oli ensimmäisiä sähkölaitoksia koko Euroopassa.<br />
Helsinkiin perustettiin sähkölaitos v. 1884. Samana<br />
vuonna on perustettu myös Berliinin sähkölaitos.<br />
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomeen perustettiin<br />
pieniä vesivoimaloita ja muita sähkölaitoksia<br />
tuottamaan sähköä. Ensimmäinen maailmansota<br />
käytiin vuosina 1914–1917. Suomi<br />
julistettiin itsenäiseksi 6.12.1917. Sota-aikana<br />
Suomen sähköistäminen eteni hitaasti.<br />
Kiinnostus sähkövaloon kasvoi, kun valaistukseen<br />
käytetyn paloöljyn tuonti Venäjältä tyrehtyi kokonaan<br />
sodan jälkeen.<br />
Itsenäistymisen aikaan vuonna1917 sähkön piirissä<br />
oli parikymmentä maalaiskuntaa. Vuonna<br />
1920 noin neljäsosassa suomalaisia asuntoja oli<br />
sähkövalo.<br />
1920-luvulla valtio rakensi ensimmäinen 110<br />
kilovoltin voimajohdon uudelta Imatran vesivoimalaitokselta<br />
eteläiseen Suomeen.<br />
9
Sähkölaitoksen nimeksi vahvistettiin Tuusulan Kunnan<br />
Sähkölaitos – Thusby Kommunala Elektricitetsverk. Johtokunta<br />
valtuutettiin toteuttamaan sähkölaitos verkkoineen<br />
ja hankkeelle myönnettiin varoja 500.000 markkaa.<br />
Summa katettiin lainalla.<br />
Keskustelua käytiin vielä siitä, mistä sähkö hankittaisiin.<br />
<strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostus <strong>Oy</strong>:n tuottama sähkö<br />
oli yksi vaihtoehto. Lisäksi mietittiin mahdollisuutta,<br />
että Tuusulan kunta hankkisi oman generaattorin, joka<br />
sijoitettaisiin Hyrylään. Myös Nurmijärvelle oli perusteilla<br />
sähkölaitos ja Myllykoskelle suunniteltiin sähkötuotantoa.<br />
Sopimus sähkövirran toimittamisesta solmittiin kuitenkin<br />
<strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostus <strong>Oy</strong>:n kanssa. Yhtiö<br />
sitoutui täydentämään silloista laitostaan ja toimittamaan<br />
sähkövirtaa viiden vuoden sopimuksella.<br />
Johtoverkoston rakentaminen aloitettiin samana syksynä<br />
1918, mutta työ eteni hitaasti, koska tarvikkeita oli<br />
vaikea saada. Ensimmäiset sähkövalot Tuusulan kirkonkylässä<br />
saatiin syttymään kevättalvella 1919. Jakeluverkosto<br />
valmistui ja sähkölaitoksen vastaanottotarkastus<br />
pidettiin helmikuussa 1920.<br />
Kesäinen päivä Keravalla. Kuvassa on todennäköisesti toimitusjohtaja<br />
Emanuel Löfberg (muistitieto) konttorirakennuksen edustalla.<br />
10<br />
Kuva: <strong>Keravan</strong> museo<br />
<strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostus <strong>Oy</strong>:n rakennuksia.<br />
Kuva nykyisen Porvoonkadun varrelta.<br />
Sähkön kulutus kasvaa nopeasti<br />
Sähkön kulutus kasvoi Tuusulan pitäjän alueella ennakoitua<br />
nopeammin ja <strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostus<br />
<strong>Oy</strong>:n energiantoimituskyky osoittautui liian pieneksi.<br />
Tuusulan Kunnan Sähkölaitos solmi uuden sähkönostosopimuksen<br />
20.8.1920 Etelä-Suomen Voima <strong>Oy</strong>:n<br />
kanssa, joka oli perustettu muutamaa vuotta aiemmin.<br />
Etelä-Suomen Voima tuotti energian Kymi- ja Porvoonjoissa<br />
olevista vesivoimalaitoksista. Tuusulan Kunnan<br />
Sähkölaitoksen kanssa sovittiin 20 kV:n linjan rakentamisesta<br />
Sipoon Hindsbyn mittaus- ja kytkinasemalta<br />
Keravalle.<br />
Kuva: <strong>Keravan</strong> museo
Järvenpään keskustaa vuonna 1930. Sibeliuksenkadun asuin- ja liikerakennuksia.<br />
<strong>Keravan</strong> Mylly- ja Puunjalostus <strong>Oy</strong>:n kanssa jäi voimaan<br />
sopimus siltä osin, kuin yhtiö pystyi toimittamaan sähköä.<br />
Lisäksi Tuusulan Kunnan Sähkölaitos osti samana<br />
syksynä Ali-<strong>Keravan</strong> Sähköosuuskunnan jakeluverkoston<br />
ja muun omaisuuden.<br />
Laki sähkölaitoksista tuli voimaan vuoden 1929 alusta.<br />
Laissa annettiin mm. turvallisuusmääräyksiä ja määriteltiin<br />
maankäyttöoikeuksia.<br />
Keravasta kauppala 1924<br />
Tuusulan kunnan Yli- ja Ali-<strong>Keravan</strong> kylistä muodostettiin<br />
vuonna 1924 itsenäinen <strong>Keravan</strong> kauppala. Kauppalassa<br />
oli sen syntyessä noin 3.000 asukasta. Kunnalliset<br />
hallintoelimet eriytettiin, mutta Tuusulan kunnan Sähkölaitos<br />
päätettiin pitää yhteisenä. Kirjanpidossa sovittiin,<br />
että sähkölaitokseen sijoitettu pääoma jakaantui<br />
siten, että Tuusulan osuus oli 2/3 ja <strong>Keravan</strong> osuus 1/3.<br />
1920-luvulla uusittiin jakeluverkostoa ja kunnostettiin<br />
muuntajia. 1930-luvulla toteutettiin pienjännitteen<br />
nosto 120 voltista 220 volttiin. Jännitteen vaihdon<br />
yhteydessä jouduttiin uusimaan ja muuttamaan kaikki<br />
kuluttajien sähkökojeet. Tämä tehtiin sähkölaitoksen<br />
kustannuksella.<br />
Kuva: Tuusulan museo<br />
Vuoden 1935 alusta kuntien edustajisto päätti uusia<br />
sähkölaitoksen hallinnon. Tällöin perustettiin kuntainliitto,<br />
jonka nimeksi tuli Tuusulan-<strong>Keravan</strong> Sähkölaitos.<br />
Sähkölaitoksen edustajiston tilalle asetettiin 8-jäseninen<br />
liittovaltuusto, jossa Tuusulalla ja Keravalla oli kummallakin<br />
neljä paikkaa. Johtokunnan tilalle tuli 7-jäseninen<br />
liittohallitus, jossa Tuusulalla oli neljä paikkaa ja Keravalla<br />
kolme paikkaa.<br />
Sähkölaitoksen ensimmäinen toimitalo rakennettiin Järvenpäähän<br />
ja se valmistui joulukuussa 1936.<br />
Ennen traktorien yleistymistä pylväät nostettiin miestyövoimalla.<br />
Kuva: PVO:n arkisto.<br />
11
12<br />
Sähkön hankinta vv. 1918–1968<br />
Kasvukäyrään vaikuttaa se, että vuonna 1964 Kerava erosi Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitoksesta ja perusti <strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitoksen.<br />
Toinen maailmansota 1939–1945 toi materiaalipulan<br />
ja aiheutti sähkön sääntelyä. Sodan jälkeen talouselämä<br />
alkoi elpyä ja jakeluverkostoa olisi pitänyt pystyä laajentamaan.<br />
Kesti useita vuosia, ennen kuin sähkölaitteita ja<br />
-kojeistoja oli vapaasti saatavissa. Asennushenkilöstöstä<br />
oli myös pulaa.<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitos<br />
syntyy 1951<br />
Järvenpäästä tuli itsenäinen kauppala vuoden 1951 alusta.<br />
Tällöin sähkölaitoksen hallintoa ja omaisuudenjakoa<br />
jälleen uudistettiin. Sähkölaitoskuntainliiton omaisuus<br />
jakaantui siten, että Tuusulan osuus oli 38,66 %, <strong>Keravan</strong><br />
33,33 % ja Järvenpään kauppalan 28,01 %. Sähkölaitoksen<br />
nimi muutettiin Tuusulan Seudun Sähkölaitokseksi.<br />
Vikkelää<br />
Kun Kytömaata sähköistettiin, tuli sähköistyksen<br />
piiriin myös mökissään asuva mummo. Kun tuli<br />
puhe, että sähkö kytketään päälle perjantaina,<br />
tuumi mummo:<br />
- Kyll vissih se meillekkih jo maanantaiks<br />
ehtii, vaikk syrjäkyläll asutah.
Kellokosken tehdasta 1940–1950 -luvulla.<br />
Kuva: Tuusulan museo.<br />
Liittovaltuustoon kukin kunta sai neljä edustajaa ja liittohallitukseen<br />
kaksi edustajaa. Uusi organisaatio käynnistyi<br />
vuoden 1952 lopulla.<br />
Vuonna 1951 varmistettiin sähkön hankintaa rakentamalla<br />
suora 20 kV:n syöttölinja Etelä-Suomen Voima<br />
<strong>Oy</strong>:n Sipoon Martinkylän 110/20 kV muuntoasemalta<br />
Ali-<strong>Keravan</strong> kytkinasemalle.<br />
<strong>Keravan</strong> Puuteollisuus <strong>Oy</strong> (entinen <strong>Keravan</strong> Mylly-<br />
ja Puunjalostus <strong>Oy</strong>) oli huolehtinut <strong>Keravan</strong> keskusta-alueen<br />
sähkönjakelusta, vaikka Kerava oli mukana<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksessa. Puuteollisuuden<br />
omistama verkko oli 1950-luvulle tultaessa rappeutunut<br />
ja kunnostus olisi vaatinut isoja investointeja. Pitkien<br />
neuvottelujen jälkeen yhtiö luopui sähkönjakelusta ja<br />
myi verkostonsa ja jakeluoikeutensa 31.5.1955 päivätyllä<br />
kauppakirjalla Tuusulan Seudun Sähkölaitokselle.<br />
Kauppahinta oli 30 miljoonaa markkaa. Siten Emanuel<br />
Löfbergin puunjalostusyhtiön vuonna 1906 aloittama<br />
sähkölaitostoiminta Keravalla päättyi.<br />
Tuusulan Rantatien sähköpylväitä ja<br />
Kivikon mäkitupa 1930-luvulla.<br />
Kuva: Tuusulan museo.<br />
Sähköistymisen<br />
eteneminen 1921–1950<br />
Tarvikepula ja etenkin kuparin puute hidastivat<br />
1900-luvun alkuvuosikymmeninä sähkörakentamisen<br />
etenemistä Suomessa. Valaistusta pidettiin<br />
tärkeänä ja vuoden 1925 tienoilla maaseudun<br />
sähköistäminen oli noussut 40 %:iin. Vuonna<br />
1921 perustettiin Suomen Sähkölampputehdas,<br />
joka muutti nimensä Airamiksi v. 1938.<br />
Maassa elettiin niin sanottuja pulavuosia1930–<br />
1931. Alkoholin myyntiä rajoittanut kieltolaki<br />
kumottiin 5.4.1932. Talvisota alkoi marraskuussa<br />
1939 ja se kesti vähän yli kolme kuukautta.<br />
Jatkosota alkoi kesällä 1941 ja aselepo solmittiin<br />
vasta syksyllä 1944. Sähköä säästettiin.<br />
Huolimatta sotavuosista kaupunkirakentaminen<br />
alkoi levitä 1930-luvulla ja kaupungeissa otettiin<br />
käyttöön sähköhellat. Koteihin tuli myös uusia<br />
sähkölaitteita ja tarvikkeita, kuten radio, sähkökäyttöinen<br />
levysoitin, hiustenkuivain ja sähköparranajokone.<br />
Samoin mainosvalot syttyivät<br />
myymälöiden näyteikkunoihin.<br />
Ensimmäiset jääkaapit ja pölynimurit ilmestyivät<br />
kaupunkikoteihin 1950-luvulla. Samanaikaisesti<br />
etenkin teollisuus rakensi runsaasti uutta vesivoimaa<br />
ja maaseudulla sähköistys eteni nopeasti.<br />
Verkkoa kasvatettiin ja Pohjolan Voima rakensi<br />
1940-luvulla 110 kilovoltin siirtoverkkoyhteyden<br />
Kemijoelta länsirannikkoa pitkin etelään. Samoin<br />
Imatran Voima rakensi ensimmäisen 220 kilovoltin<br />
voimajohdon Ounasjoelta Etelä-Suomeen.<br />
13
<strong>Keravan</strong> keskustaa 1960-luvulla.<br />
Kuvassa (ylhäällä oikealla) Puuteollisuuden tehtaat<br />
ja (alhaalla vasemmalla) <strong>Keravan</strong> kauppalan<br />
sähkölaitoksen toimitalo.<br />
14
KOHTI ITSENÄISTÄ<br />
SÄHKÖLAITOSTA<br />
15
Kerava eroaa kuntainliitosta<br />
Keravalaiset kunnallismiehet alkoivat 1960-luvun<br />
alussa pohtia itsenäisen sähkölaitoksen perustamismahdollisuuksia.<br />
Yli-insinööri, Savion Kumitehtaan<br />
käyttöpäällikkö Eero J. Virtanen oli toiminut<br />
vuodesta 1952 sähkölaitoskuntayhtymän liittohallituksen<br />
jäsenenä ja vuosina 1956–1961 sen puheenjohtajana.<br />
Jäätyään pois puheenjohtajan paikalta Virtanen oli edelleen<br />
mukana liittohallituksessa vuoden 1963 loppuun.<br />
Aikalaiset kuvaavat Virtasta tarmokkaaksi ja voimakastahtoiseksi<br />
kehittäjäksi. Hän oli osaltaan vaikuttamassa<br />
<strong>Keravan</strong> eroon sähkölaitoskuntainliitosta. Sähkölaitoksen<br />
hallintoelimissä oli syntynyt näkemyseroja toiminnan<br />
kehittämisestä, koska jäsenkuntien sähkönjakelutarpeet<br />
poikkesivat toisistaan. Keravalaiset olivat kiinnostuneita<br />
mm. kaukolämpötoiminnasta.<br />
Eroajatukseen vaikutti myös vuoden 1961 tammikuussa<br />
voimaan tullut kunnallislain muutos. Sen mukaan kuntainliittojen<br />
perussääntöihin oli tehtävä säännös, joka<br />
antaa kuntainliiton jäsenille oikeuden erota liitosta ja<br />
saada yhteisestä omaisuudesta osansa perussäännössä<br />
vahvistetun osuuden mukaan.<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalanvaltuusto päätti 23.9.1963 erota Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitoksen kuntainliitosta ja ryhtyä<br />
harjoittamaan itsenäisesti sähkölaitostoimintaa vuoden<br />
1964 alusta.<br />
16<br />
Yli-insinööri<br />
Eero J. Virtanen.<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitos ryhtyikin toimimaan ja<br />
jakamaan sähköä itsenäisenä laitoksena 1.1.1964, mutta<br />
omaisuudenjakoselvittelyt kuntainliiton kanssa veivät<br />
aikaa.<br />
Selvittelyjen jälkeen Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen<br />
omaisuudenjakosopimus allekirjoitettiin 28.12.1964.<br />
<strong>Keravan</strong> kauppala sai omistukseensa alueellaan olevat<br />
johtoverkot ja muun omaisuuden sekä 1,1 miljoonan<br />
markan rahakorvauksen.<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitoksen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi<br />
valittiin sähköinsinööri Kauko Hämäläinen.<br />
Laitoksessa oli sen ensimmäisen toimintavuoden<br />
aikana 19 työntekijää. Pääasiassa henkilöstö siirtyi <strong>Keravan</strong><br />
palvelukseen Tuusulan Seudun Sähkölaitoksesta.<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen omaisuudenjakosopimus allekirjoitettiin<br />
vuonna 1964. Kuvassa vasemmalta Eero J. Virtanen, Aarne Paasikallio,<br />
Unto Suominen, Frans Kuusela, V. Kokkonen, T. Lamberg, M.<br />
Niemi, K. Mäkinen ja T. Savimaa. Taustalla konttoristi Laila Myry.
Sähkölaitosta varten perustettiin sähkölautakunta, jonka<br />
puheenjohtajaksi valittiin yli-insinööri Eero J. Virtanen.<br />
Varapuheenjohtajana toimi maalarimestari Wilho Parkkonen<br />
ja jäseninä johtaja Veikko Savolainen, insinööri<br />
Jaakko Pakarinen ja muurari Vilho Koski.<br />
Toiminta vakiintuu<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitos hankki energian aluksi<br />
yhteisostona Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen kanssa<br />
Etelä-Suomen Voima <strong>Oy</strong>:ltä. Oma kymmenvuotinen<br />
sähkönostosopimus Etelä-Suomen Voima <strong>Oy</strong>:n kanssa<br />
solmittiin vuoden1964 lopussa.<br />
Kuluttajatoiminnan kehittämiseksi otettiin käyttöön<br />
yösähkötariffi 28.5.1965 alkaen ja arviolaskutus<br />
9.11.1965 alkaen. Yösähkö houkutteli nopeasti uusia<br />
asiakkaita.<br />
Jakeluverkostoa kasvatettiin ja vuoden 1965 lopussa Jokivarren<br />
20 kV:n avojohto siirtyi Tuusulan Seudun Sähkölaitokselta<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitokselle.<br />
<strong>Keravan</strong> väestönkasvu<br />
ennätysvilkasta<br />
<strong>Keravan</strong> väestönkasvu ylitti kaikki ennusteet 1960-luvun<br />
loppupuolella. Sähköenergian vuosittainen myynnin<br />
lisäys oli maan keskiarvoja korkeampi, mikä johtui<br />
teollisuuden kasvusta ja muuttoliikkeestä Keravalle. Esimerkiksi<br />
v. 1966 energian kulutuksen kasvu oli Keravalla<br />
15 %, kun se valtakunnallisesti oli noin 7 %:n luokkaa.<br />
Kuluttajien määrä kasvoi viidessä vuodessa 1964–1969<br />
runsaalla tuhannella 3.259 asiakkaasta 4.392:een.<br />
Ostetun energian määrä nousi samana aikana noin<br />
10 GWh:sta lähes 21 GWh:iin.<br />
Käytössä olevien kahden 20 kV:n siirtolinjan energianvälityskyky<br />
alkoi käydä rajalliseksi. Suunnittelu uuden<br />
110/20 kV:n sähköaseman rakentamiseksi käynnistettiin<br />
v. 1968. Sähköasemalle varattiin tontti Ali-Keravalta ja<br />
kytkinlaitos tilattiin. Laitosrakentaminen ja kytkentätyöt<br />
saatiin valmiiksi tammikuussa 1971.<br />
Sähköistymisen<br />
eteneminen 1951–1970<br />
Television vallankumous alkoi jo 1950-luvulla,<br />
vaikka joka kodin välineeksi se alkoi levitä vasta<br />
1960-luvulla. Suomalaisten vapaa-aika lisääntyi,<br />
kun 1960-luvulla siirryttiin viisipäiväiseen<br />
työviikkoon.<br />
Koteihin hankittiin viihdelaitteita sekä arkea helpottavia<br />
sähkölaitteita, kuten pakastimia, pyykinpesukoneita<br />
ja silitysrautoja.<br />
Suomen historian merkkitapahtumiin kuuluvat<br />
Helsingin olympialaiset, jotka pidettiin 19.7.–<br />
3.8.1952. Elintason paranemisesta kertoo se, että<br />
pula-aikana alkanut elintarvikesäännöstely loppui<br />
1.3.1954.<br />
Yleislakko koettiin maaliskuussa 1956, jolloin lähes<br />
puoli miljoonaa työntekijää lakkoili palkkatason<br />
korottamisen puolesta.<br />
Teollistuminen lisäsi merkittävästi sähkönkulutusta1960-luvulla,<br />
samoin maataloudessa siirryttiin<br />
yhä enemmän sähköenergian käyttöön.<br />
Ensimmäinen sähköjuna alkoi kulkea Helsingin ja<br />
Kirkkonummen välillä tammikuussa 1969. Säännöllinen<br />
sähköjunaliikenne Helsingistä Keravalle<br />
alkoi joulukuussa 1970.<br />
Sähkönkulutus Suomessa lähes kaksinkertaistui<br />
kymmenessä vuodessa vuosina 1950–1959. Uusi<br />
kasvupiikki koettiin 1970-luvulla.<br />
Kaukolämpötoiminta alkoi Helsingissä 1952.<br />
Lämpöä ja sähköä tuotavia yhteistuotantolaitoksia<br />
alettiin suunnitella.<br />
Kulutuksen kasvun myötä Imatran Voima rakensi<br />
ensimmäisen 400 kilovoltin voimajohdon Kemijoelta<br />
eteläiseen Suomeen 1950-luvulla. 1960-luvulla<br />
käynnistyi sähkön osto Ruotsista ja Neuvostoliitosta.<br />
17
KERAVA KASVOI<br />
KAUPUNGIKSI<br />
19
Kerava julistautui kaupungiksi vuoden 1970 alusta.<br />
Kaupungistumisjuhlaa vietti uudenvuoden iltana<br />
ja yönä torilla ja lähikaduilla noin 3000 keravalaista<br />
nauttien grillihärkää, kahvia ja munkkeja. Kerava oli<br />
järjestyksessään Suomen 50. kaupunki. Kaupungistumisen<br />
yhteydessä sähkölaitoksen nimi muutettiin <strong>Keravan</strong><br />
kaupungin sähkölaitokseksi.<br />
Vilkas asuntorakentaminen, sähköjunaliikenteen alkaminen,<br />
pääkaupunkiseutua alempi asuntojen hintataso ja<br />
palveluiden parantuminen toivat Keravalle 1970-luvun<br />
aikana lähes 10.000 uutta asukasta. Kaupungin asukasluku<br />
oli vuonna 1970 lähes 14.350 asukasta ja kymmenen<br />
vuotta myöhemmin vuonna 1980 jo noin 23.850<br />
asukasta.<br />
Kaukolämpötoiminta<br />
alkaa 1971<br />
<strong>Keravan</strong> väestönkasvua vauhdittivat rakentajien kanssa<br />
tehdyt aluerakentamissopimukset. Samalla oli virinnyt<br />
keskustelu kaukolämpötoiminnasta. Sähkölautakunnan<br />
puheenjohtaja Eero J. Virtanen oli innostunut kaukolämpötoiminnasta,<br />
samoin sähkölaitoksen johtaja Kauko<br />
Hämäläinen ja kaupunginjohtaja Unto Suominen.<br />
Perusselvitys kaukolämmön soveltuvuudesta Keravalle<br />
tilattiin Insinööritoimisto Ekonolta v. 1970.<br />
20<br />
<strong>Keravan</strong> kaupunginvaltuusto oli myönteinen kaukolämpötoiminnalle<br />
ja teki marraskuussa 1970 periaatepäätöksen<br />
kaukolämmön rakentamisen aloittamisesta.<br />
Ensimmäinen siirrettävä 2 MW:n kaukolämpökattila<br />
sijoitettiin kaupungin keskustaan Nikkarin koulun ja<br />
kirjaston väliselle tontille. Siitä jaettiin aluksi lämpöä<br />
Keskuskoululle, kirjastolle ja silloiselle Aleksis Kiven tien<br />
varrella sijaitsevalle kaupungintalolle. Kaukolämpölinjan<br />
varrella olevat Osuuspankin, Yhdyspankin ja Pohjolan<br />
liiketalot liittyivät myös lämpöverkkoon.<br />
Ensimmäisiä kaukolämpöön liitettyjä kohteita oli myös<br />
Kalevan pientaloalue, vaikka kaukolämpöä ei pidettykään<br />
parhaana mahdollisena pientalojen lämmitysmuotona.<br />
Kalevassa kokeiltiin ensivaiheessa myös kollektiivista<br />
kulutuksen mittausta, mutta ratkaisu osoittautui<br />
pian epäonnistuneeksi. Kulutustottumukset poikkesivat<br />
toisistaan, eikä järjestelmä tuntunut asiakkaista oikeudenmukaiselta.<br />
Alueelle hankittiin myöhemmin talokohtaiset<br />
kulutusmittarit.<br />
Kaukolämpöverkosto laajeni nopeasti kasvavan rakentamisen<br />
myötä. Vuoden 1971 loppupuolella laadittiin<br />
keskusta-aluetta koskeva kaukolämmityksen kokonaissuunnitelma.<br />
Se jaksottui viidelle vuodelle ja sisälsi kolmisenkymmentä<br />
suurehkoa rakennusta.
Sähkölaitoksen organisaatiota uudistettiin ja sen yhteyteen<br />
perustettiin kaukolämpöosasto. Yksikön vetäjäksi<br />
nimettiin teknikko Jaakko Lähteelä v. 1972 alusta lukien.<br />
Hän siirtyi sähkölaitoksen palvelukseen vesilaitokselta.<br />
<strong>Energia</strong>nkulutus kasvaa<br />
1970-luvun alkuvuodet olivat voimakkaan kasvun aikaa<br />
sekä sähkön- että kaukolämmön jakelussa. Vuonna<br />
1972 sähkön kulutus oli kasvanut jopa 25 % edellisvuoteen<br />
verrattuna. Sähköä ostettiin runsaat 38,4 GWh ja<br />
sähkökuluttajien määrä oli lähes 5.500. Kaukolämpöä<br />
toimitettiin 4,8 GWh ja asiakkaita oli runsaat 40. Lisäys<br />
kaukolämmön myynnissä oli kymmenkertainen verrattuna<br />
edelliseen vuoteen.<br />
Vuoden 1972 aikana keskustan kaukolämpökeskus vaihdettiin<br />
tehokkaampaan 7,3 MW:n keskukseen ja kaukolämmön<br />
rakentamistyöt aloitettiin neljässä eri aluerakentamiskohteessa.<br />
Uusia siirrettäviä lämpökeskuksia<br />
otettiin käyttöön neljä.<br />
Kriisien kausi 1970-luvulla<br />
Vuoden 1973 alusta astui voimaan Etelä-Suomen Voima<br />
<strong>Oy</strong>:n kanssa solmittu uusi energianhankintasopimus.<br />
Sähkön tukkuhinta nousi ja sähkölaitos joutui korottamaan<br />
tariffejaan. Lokakuussa Lähi-Idässä puhjennut sota<br />
aiheutti yleismaailmallisen öljykriisin, kun arabimaat supistivat<br />
voimakkaasti öljyntuotantoaan ja nostivat raakaöljyn<br />
hinnan kaksinkertaiseksi. Öljyn hinta Suomessakin<br />
nousi useilla kymmenillä prosenteilla. Suomen hallitus<br />
esitti energiansäästöohjelman, joka sisälsi myös rangaistusuhanalaisia<br />
määräyksiä.<br />
<strong>Energia</strong>kriisi rauhoitti kiihtynyttä sähkön kulutuksen<br />
kasvua. Keravallakin sähkönkulutuksen kasvu hidastui,<br />
mutta kaukolämpöasiakkaita saatiin lisää, koska rakentaminen<br />
jatkui vilkkaana. Kaukolämpöä pidettiin energiataloudellisesti<br />
ja ympäristön kannalta suositeltavana<br />
lämmitysmuotona. <strong>Keravan</strong> Sähkölaitos selvisi energiakriisistä<br />
säikähdyksellä.<br />
Sähkölautakunnan pitkäaikaisen puheenjohtajan Eero J.<br />
Virtasen äkillinen kuolema keväällä 1973 horjutti <strong>Keravan</strong><br />
sähkölaitoksen elämää. Virtanen oli arvostettu kunnallismies,<br />
joka oli pitänyt juuri sähkölaitostoimintaa<br />
tärkeimpänä luottamustehtävänään. Kaupunginvaltuusto<br />
valitsi sähkölautakunnan uudeksi puheenjohtajaksi<br />
12.4.1973 alkaen diplomi-insinööri Martti Hirvensalon.<br />
Vuoden 1973 syksyllä sähkölaitoksessa ilmeni henkilökuntaongelmia.<br />
Sähkön ja kaukolämmön kulutus kasvoi<br />
vauhdikkaasti, mutta henkilöstömäärää ei lisätty johdon<br />
toivomalla tavalla. Lisäksi teknisen alan palkkakehitys oli<br />
kuntapuolella hitaampaa kuin yksityisillä.<br />
1970-luvulta alkaen kaukolämpörakentaminen<br />
eteni ripeästi Keravalla.<br />
21
Lyhyen ajan sisällä sähkölaitoksen johdosta irtisanoutui<br />
useita henkilöitä. Ensimmäiseksi erosi kaukolämpöosaston<br />
vetäjä Jaakko Lähteelä loppuvuodesta 1973 ja hänen<br />
jälkeensä sähkölaitoksen johtaja Kauko Hämäläinen helmikuussa<br />
1974. Kun suunnitteluinsinööri Jukka Salmelan<br />
työsuhdetta ei vakinaistettu, hän irtisanoutui vuoden<br />
1974 alusta. Loppuvuodesta erosi talous- ja hallintoosastoa<br />
johtanut Pekka Uotila palkkariidan vuoksi.<br />
Kun sähkölaitoksen avoimiin virkoihin ei löytynyt vaatimukset<br />
täyttäviä hakijoita, tarkistettiin palkkausta kilpailukykyiseksi.<br />
Hämäläisen eron jälkeen virkaa tekevänä<br />
sähkölaitoksen johtajana toimi teknikko Asseri Aaltonen,<br />
kunnes uusi johtaja, diplomi-insinööri Tapani Kurkela<br />
tuli taloon 1.6.1974.<br />
Irtisanoutumiset jatkuivat vielä vuonna 1975, jolloin<br />
sähköpuolen suunnitteluinsinööri ja kaksi teknikkoa<br />
erosivat. Myös heidän paikkojensa täyttämisessä oli vaikeuksia.<br />
Tapani Kurkela toimi sähkölaitoksen johtajana runsaat<br />
kaksi vuotta ja siirtyi sitten <strong>Oy</strong> Strömberg Ab:n palvelukseen.<br />
Diplomi-insinööri Osmo Kähkönen astui sähkölaitoksen<br />
johtajaksi 1.12.1976.<br />
Suuria<br />
investointeja<br />
Kerava kasvoi väestömäärältään voimakkaasti. Jotta sähkölaitos<br />
pystyi vastamaan kasvavaan sähkön tarpeeseen,<br />
vaihdettiin Ali-<strong>Keravan</strong> sähköaseman muuntaja 25 MVA<br />
tehoiseen päämuuntajaan kesällä 1975.<br />
Myös kaukolämpötoimintaa vakiinnutettiin. Witermo<br />
<strong>Oy</strong>:n kanssa sovittiin elokuussa kiinteän lämpökeskuksen<br />
toimittamisesta, joka sisälsi kolme 12 MW:n tehoista<br />
22<br />
Vaikea ammatti<br />
Sähkömiehen ammattia voidaan pitää vaikeana.<br />
Siitä voidaan sanoa kuten posetiivari Tamminen,<br />
kun häneltä kysyttiin:<br />
- Onko tuo posetiivin soittaminen<br />
vaikeata?<br />
- Kyllä se on. Jos veivaa vikasuuntaan,<br />
niin jää veivi käteen.<br />
Ali-<strong>Keravan</strong> sähköaseman muuntajan tehoa lisättiin vuonna 1975.<br />
raskasöljykattilaa. Lisäksi lämpökeskuksen rakennukseen<br />
varattiin tilaa neljännelle, noin 40 MW:n kattilalle. Lämpökeskuksen<br />
toteuttaminen oli sähkölaitoksen historiassa<br />
sen suurin investointi kustannuksiltaan noin 6,5<br />
miljoonaa markkaa.<br />
Lämpökeskuksen paikaksi valittiin Tervahaudankatu<br />
Yli-Keravalla Porvoon radan pohjoispuolella. 60 metriä<br />
korkea teräksinen savupiippu nostettiin pystyyn elokuussa<br />
1976 ja laitteisto asennettiin syksyn aikana. Tuotannolliseen<br />
käyttöön lämpökeskus otettiin tammikuussa<br />
1977.<br />
Kaupungistunut Kerava tarvitsi katuvaloja ja katuvaloverkosta<br />
käynnistettiin yhteistyöneuvottelut sähkölautakunnan<br />
ja rakennuslautakunnan välillä 1974. Ulkovalaistuksen<br />
rakentaminen ja hoito valmistauduttiin siirtämään<br />
teknilliseltä virastolta sähkölaitokselle. Sähkölaitos<br />
laati katuvalaistuksen yleissuunnitelman vuosille 1976–<br />
1980. Suunnitelma merkitsi valopisteiden määrän kaksinkertaistumista<br />
kaupungissa tällä viisivuotiskaudella.<br />
<strong>Keravan</strong> sähkölaitos oli kasvanut ja kaipasi kipeästi toimitiloja.<br />
Vuonna 1978 Yli-<strong>Keravan</strong> tontille rakennettiin<br />
varastohalli ja tilapäinen sosiaalirakennus. Varsinaisen<br />
toimitalon rakentamiseen päästiin käsiksi vasta syksyllä<br />
1982. Uuden toimitalon rakentaminen maksoi 6,5<br />
miljoonaa markkaa ja se otettiin käyttöön huhtikuussa<br />
1983. Talon vihkiäisiä vietettiin kutsuvierasjoukon kera<br />
9.6.1983.
Kasvaneen kulutuksen vuoksi ajankohtaiseksi tuli myös<br />
uuden sähköaseman rakentaminen, kun Ali-<strong>Keravan</strong><br />
sähköaseman kapasiteetti alkoi olla loppuun käytetty.<br />
Strömbergiltä tilattiin v. 1980 uusi 110/20 kV:n sähköasema,<br />
joka päätettiin sijoittaa Yli-Keravalle sähkölaitoksen<br />
tontille. Muuntoasema, jonka päämuuntajateho on<br />
25 MVA, otettiin käyttöön joulukuussa 1981.<br />
Selvityksiä ylikunnallisesta<br />
sähkölaitoksesta<br />
Keskustelua ylikunnallisesta sähkölaitoksesta heräteltiin<br />
1970-luvulla. Järvenpään, <strong>Keravan</strong> ja Tuusulan päättäjät<br />
sivusivat aihetta yhteisessä laivakonferenssissa syksyllä<br />
1973. Pari vuotta myöhemmin Hyvinkään kaupunginjohtaja<br />
Osmo Anttila kutsui yhdeksän uusmaalaista naapurikuntaa<br />
koolle pohtimaan mahdollisuuksia suurempien<br />
sähkölaitoskokonaisuuksien muodostamiseksi Uudellamaalla.<br />
Kokouksen pohjalta asetettiin toimikunta<br />
ja tehtiin selvitys Pohjois-Uudenmaan ja Etelä-Hämeen<br />
sähkölaitoksien yhdistymisestä, mutta hanke ei edennyt<br />
jatkotoimiin.<br />
<strong>Keravan</strong>, Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan Seudun<br />
kunnalliset sähkölaitokset tekivät myös oman selvityksensä<br />
Keski-Uudenmaan sähkölaitosten yhdistymisestä.<br />
Neuvottelujen tuloksena todettiin, että yhdistymisellä ei<br />
ole mitään välitöntä hyötyä saavutettavissa, mutta neuvotteluja<br />
on syytä jatkaa.<br />
Keväällä 1979 <strong>Keravan</strong> sähkölaitos ja Tuusulan Seudun<br />
Sähkölaitos asettivat työryhmän selvittämään yhteistyötä<br />
lämpövoiman tuottamisessa. Työryhmä päätyi siihen,<br />
että yhteisostojärjestelyissä voitaisiin saavuttaa joitain<br />
etuja, mutta lämpövoimalaitoksen tarvitseman riittävän<br />
lämpökuorman aikaansaamiselle olisi edellytyksiä vasta<br />
1990-luvun puolella.<br />
Vuonna 1980 <strong>Keravan</strong> sähkölaitos ja Tuusulan Seudun<br />
Sähkölaitos tilasivat vielä selvityksen yhteisen lämpövoimalan<br />
hyödyllisyydestä Imatran Voima <strong>Oy</strong>:ltä. Seuraavana<br />
vuonna valmistui <strong>Oy</strong> Enertek Ab:ltä tilattu taloudellisuustutkimus<br />
yhteisestä, kiinteää polttoainetta<br />
käyttävästä lämpökeskuksesta. Samoin tutkittiin myös<br />
sähköä tuottavan ns. vastapainevoimalan kannattavuus.<br />
Hankkeet osoittautuivat kannattavuudeltaan epävarmoiksi,<br />
joten niistä luovuttiin.<br />
Sähköistymisen eteneminen<br />
1971–1990<br />
1970-luvulla sähkölämmitys alkoi yleistyä ensin<br />
yösähkön muodossa, sittemmin suoran sähkölämmityksen<br />
kautta. Koteihin tulivat astianpesukoneet<br />
ja automaattiset pyykkikoneet sekä viihdepuolella<br />
kasettivideonauhurit.<br />
1980-luvulla alkoi tietotekniikan läpimurto ja<br />
tietokoneet valtasivat alaa työpaikoilla ja ko deissa.<br />
Markkinoille tuli runsaasti uutta viihde-elektroniikkaa<br />
ja sähköllä toimivia kodinkoneita.<br />
Myös teollisuus kasvoi ja energiantarve lisääntyi<br />
merkittävästi. Sähkön kulutus Suomessa kaksinkertaistui<br />
vuosikymmenessä. Vuonna 1970 sähkön<br />
kulutus oli noin 20 terawattituntia ja vuonna<br />
1980 jo noin 40 terawattituntia. Ensimmäinen<br />
ydinvoimala valmistui Loviisaan 1977.<br />
Kansainvälinen huomio keskittyi Suomeen heinä-<br />
elokuun vaihteessa 1975, jolloin 35 maan<br />
johtajien ETYK-kokous pidettiin Helsingissä.<br />
Historiallista oli myös NMT-matkapuhelinverkon<br />
käyttöönotto Suomessa vuonna 1982.<br />
Sähkön siirtoa varten Suomeen rakennettiin<br />
1970- luvulla 400 kilovoltin rengasverkko sekä<br />
400 kilovoltin yhteydet Ruotsiin. 1980-luvulla<br />
rakennettiin merikaapeliyhteys Ruotsiin ja 220<br />
kilovoltin yhteys Norjaan.<br />
Uusittu sähkölaki asetuksineen astui voimaan<br />
1980. Sähköturvallisuutta valvoo Sähkötarkastuskeskus.<br />
23
ENERGIALAITOS<br />
UUSIUTUU<br />
25
Sähkölaitoksen toiminta oli laajentunut ja sähkölautakunta<br />
valmisteli laitokselle uuden johtosäännön<br />
v. 1982. Tällöin vakiinnutettiin sähköpuolen jako<br />
kahteen osastoon, verkko-osastoon ja jakeluosastoon.<br />
Talous- ja hallinto-osasto sekä kaukolämpöosasto muodostivat<br />
omat yksikkönsä. Laitoksen nimi muutettiin<br />
vastaamaan paremmin sen toimintaa sähkön ja lämmön<br />
jakajana. Nimeksi vahvistettiin <strong>Keravan</strong> energialaitos ja<br />
lautakunnan nimeksi muutettiin energialautakunta.<br />
Vuonna 1982 saavutettiin eräs taitekohta, kun kaukolämmitettävä<br />
rakennustilavuus nousi 2,04 miljoonaan<br />
kuutiometriin, mikä oli noin puolet <strong>Keravan</strong> lämmitettävästä<br />
rakennustilavuudesta. Kaukolämpö oli osoittautunut<br />
taloudelliseksi ja vaivattomaksi lämmitysmuodoksi.<br />
Kaukolämpötoiminnan liikevaihto alkoi 1980-luvulla<br />
muodostaa yhä merkittävämmän osan energialaitoksen<br />
taloudesta. Koska polttoöljyn hinta oli korkea, etsittiin<br />
kaukolämmön tuotantoon edullisempia vaihtoehtoja.<br />
Keskusteluissa olivat esillä kivihiili ja maakaasu.<br />
Uutta teknologiaa<br />
Keravalla oli kiire saada lisää kaukolämpökapasiteettia<br />
ja ratkaisuksi löytyi uutta teknologiaa edustava ns. kiertoleijukattila.<br />
Se oli oleellisesti ympäristöystävällisempi<br />
kuin siihenastiset arinakattilat ja se soveltui usean eri<br />
polttoaineen käyttöön. Syksyllä 1983 energialautakunta<br />
päätti suositella kaupunginvaltuustolle Yli-<strong>Keravan</strong><br />
lämpökeskuksen laajentamista 30 MW tehoisella monipolttoainekattilalla.<br />
Hankintasopimus kattilasta tehtiin<br />
26<br />
A. Ahlströmin ja <strong>Keravan</strong> energialaitoksen välillä maaliskuussa<br />
1984. Pyrofl ow -kiertoleijukattilan hinta oli 24,5<br />
miljoonaa markkaa.<br />
Laitteisto valmistui ja luovutettiin käyttöön helmikuussa<br />
1985. Talvi oli ennätyskylmä, joten uusi laitos tuli<br />
todella tarpeeseen. Laitoksen polttoaineena käytettiin<br />
kivihiiltä. Vuoden aikana laitos tuotti 40 % keravalaisten<br />
kuluttamasta kaukolämmöstä. Kivihiilen ostosopimus<br />
oli solmittu Neste <strong>Oy</strong>:n kanssa.<br />
Maakaasua on käytetty Suomessa energianlähteenä vuodesta<br />
1974 lähtien. Kaasu ostetaan Venäjältä. Maakaasuverkoston<br />
rakentaminen on edennyt vaiheittain ja <strong>Keravan</strong><br />
kohdalle siirtoputkisto saapui vuonna 1986.<br />
Maakaasutoimituksista sovittiin Neste <strong>Oy</strong>:n (nykyisin<br />
Gasum <strong>Oy</strong>) kanssa. Ahjon paineenvähennysasemalta<br />
Lahdentien varrelta rakennettiin siirtoputki Yli-<strong>Keravan</strong><br />
lämpökeskukseen, jossa kaksi 12 MW:n öljykattilaa<br />
muutettiin maakaasulla toimiviksi. Pian saatiin siirtoputki<br />
myös Kannistoon ja Kanniston Lämpö <strong>Oy</strong>:ltä<br />
aiemmin ostettu lämpökeskus muutettiin maakaasulla<br />
toimivaksi.<br />
Savion teollisuusalue tuli mukaan maakaasuverkkoon,<br />
kun Savion kumitehdas eli <strong>Oy</strong> Nokia Ab Kumiteollisuuden<br />
Savion tehdas uusi toimintojaan. Yritys luopui päätoimialastaan<br />
kumituotteiden valmistuksesta ja samalla<br />
omasta lämpöhuollosta.<br />
Kaukolämpöputkea <strong>Keravan</strong> vanhan kaupunginkirjaston edustalla.
Yli-<strong>Keravan</strong> kaukolämpökeskuksen kaksi 12 MW:n öljykattilaa muutettiin maakaasua käyttäviksi vuonna 1986, kun maakaasun siirtoputki<br />
Ahjosta Yli-Keravalle valmistui. Lämpökeskuksen Pyrofl ow-kiertoleijukattilassa voidaan polttaa sekä kiinteitä että nestemäisiä polttoaineita.<br />
Koivikon lämpökattila siirrettiin <strong>Keravan</strong> energialaitoksen<br />
haltuun ja Koivikko liittyi energialaitoksen kaukolämpöverkkoon.<br />
Savion alueen teollisuuslaitokset ja<br />
-kiinteistöt siirtyivät myös energialaitoksen sähkö-, kaukolämpö<br />
ja maakaasuasiakkaiksi, mikä toi merkittävän<br />
lisäyksen <strong>Keravan</strong> energialaitoksen toimintaan.<br />
1980-luvulla maakaasuverkkoon siirtyi myös Ahjossa<br />
suurkeittiölaitteita valmistava <strong>Oy</strong> Hackman Metos Ab<br />
sekä Tuusulan puolella sijaitseva Mattilan asuinalue.<br />
Ali-Keravalle<br />
lämmitysvoimalaitos<br />
Maakaasun tulo teki mahdolliseksi sähkön ja kaukolämmön<br />
yhteistuotannon myös pienissä tuotantoyksiköissä.<br />
Yhteistuotannolla katsottiin olevan monia etuja:<br />
polttoaine saadaan tehokkaasti hyödynnettyä ja päästöt<br />
minimoitua.<br />
Kun keravalaiset päättäjät olivat tutustuneet Itä-Suomessa<br />
käytettyihin maakaasuvoimaloihin, päätettiin<br />
Kera valle hankkia amerikkalainen Solar-kaasuturbiini laitteisto,<br />
jonka sähköteho oli 4,2 MW ja kaukolämpöteho<br />
8,5 MW.<br />
Ali-<strong>Keravan</strong> sähköaseman viereen, lähelle <strong>Keravan</strong> paloasemaa<br />
rakennettiin uusi voimalaitos, jonka kokonaistoimittajana<br />
oli suomalainen ABB Power <strong>Oy</strong>. Voimalaitoksen<br />
hinta oli vajaat 13 miljoonaa markkaa. Laitos otettiin<br />
käyttöön vuoden 1989 lopussa.<br />
Ali-<strong>Keravan</strong> voimalaitoksen käyttöönotto merkitsi uutta<br />
edistysaskelta <strong>Keravan</strong> energialaitokselle, sillä näin saatiin<br />
oma sähköntuotanto käyntiin ja polttoaineena oli<br />
ympäristöystävällinen maakaasu. Kaasuturbiinivoimalaitoksella<br />
tuotettiin vuonna 1990 noin viidesosa <strong>Keravan</strong><br />
tarvitsemasta sähköstä ja noin neljäsosa kaupungin tarvitsemasta<br />
kaukolämmöstä.<br />
27
Yhteistyötä<br />
elinkeinoelämän kanssa<br />
Kun panimo- ja virvoitusjuomateollisuusyhtiö <strong>Oy</strong> Sinebrychoff<br />
Ab päätti siirtää tuotantonsa Helsingistä Keravalle,<br />
merkitsi se <strong>Keravan</strong> energialaitokselle uudenlaisen<br />
yhteistyön avausta elinkeinoelämän kanssa. Sinebrychoffi<br />
n kanssa solmitun sopimuksen mukaan tuotantolaitoksen<br />
yhteyteen rakennettiin lämmitysvoimalaitos, joka<br />
tuottaa lämpöä ja sähköä sekä tehtaalle että läheiselle<br />
asutukselle.<br />
Laitos varustettiin 4 MW sähkö- ja 8 MW lämpötehoisella<br />
kaasuturbiinilla sekä kahdella yhteisteholtaan noin<br />
16 MW maakaasukattilalla. Voimalaa ohjataan Yli-<strong>Keravan</strong><br />
keskusvalvomosta ja laitteiston lämpöteho- ja energiatiedot<br />
ovat luettavissa myös Sinebrychoffi n panimon<br />
keskusvalvomossa. Laitteiston investointikustannukset<br />
olivat noin 23 miljoonaa markkaa. Laitteisto käynnistettiin<br />
kaksivaiheisesti vuosina 1991 ja 1992.<br />
28<br />
Palonalku<br />
Yli-<strong>Keravan</strong> Pyrofl ow-kiertoleijukattilassa käytettiin<br />
aluksi kivihiiltä polttoaineena. Eräänä<br />
iltana hiili oli syttynyt syöttöputkessa palamaan<br />
ja teräksinen putki oli jo valkohehkuinen. Toimitusjohtaja<br />
Osmo Kähkönen osui paikalle, kun<br />
Mauno ”Manu” Schlobohm, yh tiön ensimmäinen<br />
kaukolämpömies, jäähdytteli putkea puutarhaletkun<br />
kokoisella ruiskulla.<br />
– Eikö tänne pitäisi jo kutsua palokunta, toimitusjohtaja<br />
kysyi. Täällä on paljon hiiltä ja jos<br />
se syttyy palamaan, seuraukset voivat olla kohtalokkaat.<br />
– Ei ihmeessä palokuntaa, sittenhän tämä menee<br />
kaikkiin lehtiinkin. Kyllä tämä kohta sammuu,<br />
kun happi loppuu, pitää vain pitää huolta<br />
siitä, ettei putki pääse sulamaan, siksi minä sitä<br />
tässä jäähdyttelen, jatkoi Manu ja ruiskutteli<br />
edelleen.<br />
Manu oli oikeassa. Muutaman minuutin kuluttua<br />
tuli sammui ja putki alkoi jäähtyä. Manulla<br />
oli arvokasta tietoa ja kokemusta, hän on<br />
vuosikymmeniä ollut mukana Savion Vapaapalokunnan<br />
toiminnassa.<br />
<strong>Keravan</strong> energialaitoksesta<br />
kunnallinen osakeyhtiö<br />
<strong>Keravan</strong> energialautakunta oli useaan otteeseen jo 1980luvulla<br />
pohtinut energialaitoksen hallinnon kehittämistä.<br />
Päätöksenteko kunnallisessa hallintojärjestelmässä<br />
koettiin hitaaksi ja kankeaksi. Yhtiöittämisajatuksella<br />
haettiin joustavuutta ja nopeutta päätöksentekoon. Erillisellä<br />
yhtiöllä olisi myös selkeä toimenkuva asiakkaiden<br />
keskuudessa.<br />
Uutta hallintomallia valmisteltiin mm. energialaitoksen<br />
johtokunnan asettamassa työryhmässä. Niin sanottu<br />
konsernimalli ei kuitenkaan saanut kannatusta. <strong>Keravan</strong><br />
kaupunginhallitus asetti 21.5.1990 valmistelevan toimikunnan<br />
selvittämään yhtiömuotoista toimintaa. Esitys<br />
eteni ja <strong>Keravan</strong> kaupunginvaltuusto teki periaatepäätöksen<br />
energialaitoksen yhtiöittämisestä 16.12.1991.<br />
Tulevan yhtiön nimeksi määriteltiin <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong> – Kervo Energi Ab.<br />
Periaatepäätöksen jälkeen lähdettiin laatimaan uudelle<br />
yhtiölle yhtiöjärjestystä sekä sopimusta, jolla energialaitoksen<br />
käyttö- ja vaihto-omaisuus, oikeudet ja velvoitteet<br />
siirrettiin perustettavalle yhtiölle. Valmistelut saatiin<br />
valmiiksi ja <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n perustamiskirja allekirjoitettiin<br />
8.6.1992. Allekirjoittajina olivat <strong>Keravan</strong><br />
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eero Lehti, kaupunginhallituksen<br />
puheenjohtaja Markku Liimatainen,<br />
<strong>Keravan</strong> energialaitoksen johtokunnan puheenjohtaja<br />
Esko Mattsson sekä energialaitoksen johtaja Osmo Kähkönen.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n hallitukseen kaupunginhallitus<br />
ni mesi seitsemän jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen<br />
ja hallintoneuvostoon 15 jäsentä henkilökohtaisi -<br />
ne va ra jäsenineen. Lisäksi kaupunginhallitus päätti pyytää<br />
asiakkaiden edustajina Thorn Orno <strong>Oy</strong>:tä ja <strong>Oy</strong><br />
Sinebry choff Ab:tä nimeämään kumpikin yhden edustajan<br />
hen kilökohtaisine varajäsenineen <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong>:n hallintoneuvostoon. Osakeyhtiö aloitti toimintansa<br />
1.7.1992.
Sähkön siirto vv. 1964–2006<br />
Sähkön hankinta vv. 1964–2006<br />
Kaukolämmön myynti vv. 1971–2006<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
-konsernin sähkön siirto<br />
vv. 1964–2006.<br />
Vuodesta 1996 alkaen<br />
myös Sipoon jakelualue<br />
on mukana.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
-konsernin sähkön<br />
hankinta vv. 1964–2006.<br />
Vuodesta 1995 alkaen<br />
sähkön myynti vapautui ja<br />
se erkani sähkön siirrosta<br />
eli verkkopalveluista.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
- konsernin<br />
kaukolämmön myynti<br />
vv.1971–2006<br />
29
<strong>Keravan</strong> sähkölaitoksen ensimmäinen toimitalo sijaitsi Seunalantien<br />
varrella. Kuva 1960-luvulta.<br />
Keski-Uudenmaan<br />
yhteistä energiayhtiötä<br />
suunnitellaan<br />
Kun sähkölaitosten yhdistymishankkeet olivat kuivuneet<br />
kokoon 1970-luvulla, eikä yhteistyö lämpövoimalahankkeissa<br />
edennyt 1980-luvulla, nostettiin mahdollinen<br />
yhteistyö esille jälleen 1990-luvulla ”Tehostettu kuntayhteistyö<br />
Keski-Uudellamaalla” -projektin yhteydessä.<br />
Vuoden 1992 lopulla <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> ja Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitos tekivät yhteistyössä selvityksen siitä,<br />
voitaisiinko laitosten yhdistämisellä tai tiiviimmällä yhteistyöllä<br />
saavuttaa taloudellisia etuja.<br />
Lisäksi v. 1993 tilattiin ulkopuolinen selvitys EV-Kehitysyhtiöiltä.<br />
Konsultin esityksen mukaan laitosten yhdistyminen<br />
toisi merkittäviä säästöjä omistajakunnille,<br />
mutta osa niistä realisoituisi vasta pitkän ajan kuluttua.<br />
Laitosten yhteistyö toisi myös säästöjä ja etuja. Taloudellisesti<br />
huonoin vaihtoehto olisi toimiminen erillisinä<br />
yksikköinä.<br />
30<br />
Konsultin mukaan tulevan sähkömarkkinalain kannalta<br />
yhteisyritys olisi toivottava ja se antaisi strategista kilpailuvalmiutta.<br />
Konsultin mielestä Järvenpään, <strong>Keravan</strong> ja<br />
Tuusulan poliittinen ilmapiiri oli kuitenkin sellainen,<br />
että se ei suosinut laitosten yhdistämistä. Konsultti esittikin<br />
yhteistyötä kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa<br />
sekä sähköverkon rakentamisessa.<br />
Tuusulan Seudun<br />
Sähkölaitos myyntiin<br />
1990-luvun alun lamavuodet olivat koetelleet kuntien<br />
kukkaroa. Järvenpää ja Tuusula käynnistivät yhteistyöhankkeiden<br />
sijaan selvityksen Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen<br />
myynnistä vuonna 1995. Myyntiä valmisteli<br />
ulkopuolinen konsultti MB Corporate Finance <strong>Oy</strong> Helsingistä.<br />
Myyntineuvottelijat eivät olleet yhteydessä Keravaan,<br />
mutta <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> jätti hallituksensa suostumuksella<br />
tarjouksen Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen<br />
ostosta. Tarjoukseen sisältyi 220 miljoonan markan<br />
kauppahinta Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen liiketoiminnasta,<br />
kuitenkin niin, että 20 % uuden yhtiön osakekannasta<br />
olisi jätetty Järvenpäälle ja Tuusulalle, puolet<br />
kummallekin.<br />
Tuotantolaitoksia 1990-luvulla.
Kuva: Timo Laaksonen<br />
Keravalle rakennettiin 1980-luvulla Aurinkokylä, jossa tutkittiin aurinkoenergian hyödyntämistä lämmityksessä. Projekti antoi runsaasti käyttökelpoista<br />
tietoa, vaikka aurinkoenergian hyödynnettävyys jäi kannattamattomaksi. Myöhemmin alue liitettiin kaukolämpöverkkoon asukkaiden aloitteesta.<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitos sai useita muitakin ostotarjouksia.<br />
Tarjousvertailussa <strong>Keravan</strong> tarjous osoittautui<br />
edullisimmaksi. Neuvotteluja Järvenpään kaupungin ja<br />
Tuusulan kunnan kanssa jatkettiin ja valmisteltiin aiepöytäkirja<br />
Keski-Uudenmaan <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n perustamisesta.<br />
Uudessa yhtiössä <strong>Keravan</strong> kaupungilla ja Sipoon<br />
kunnalla olisi ollut 80 % omistusosuus ja Järvenpäällä<br />
sekä Tuusulalla kummallakin 10 % osuus. Aiepöytäkirja<br />
kuitenkin hylättiin Järvenpään valtuustossa ja asia siirtyi<br />
uuteen valmisteluun.<br />
Tuusula ja Järvenpää valitsivat sittemmin yhteistyökumppaniksi<br />
Imatran Voima <strong>Oy</strong>:n, joka tuli mukaan<br />
perustettavaan Tuusulanjärven <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:öön 30 %<br />
omistusosuudella. <strong>Keravan</strong> poliittiset päättäjät jättivät<br />
ennen asian valtuustokäsittelyä Tuusulalle ja Järvenpäälle<br />
oman, uuden yhteistyöehdotuksensa, mutta sitä ei käsitelty.<br />
IVO tuli Tuusulanjärven <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n osakkaaksi<br />
vuonna 1995.<br />
Kuntien talousvaikeudet jatkuivat ja Järvenpää ja Tuusula<br />
myivät kumpikin osuutensa Tuusulanjärven <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong>:ssä Imatran Voimalle maaliskuussa 1998. Tuusulanjärven<br />
<strong>Energia</strong>sta tuli Imatran Voima <strong>Oy</strong>:n tytäryhtiö,<br />
joka myöhemmin siirtyi Fortum <strong>Oy</strong>j:n omistukseen.<br />
Kuva: Timo Laaksonen<br />
31
LAAJENEMISEN<br />
KAUSI<br />
33
Kaukolämpöyhteistyötä<br />
Sipoossa<br />
Tuusulan ja Järvenpään kanssa yhteistyöhankkeet<br />
olivat kariutuneet, mutta uusi kumppani löytyi<br />
neuvottelujen jälkeen Sipoosta. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> ja<br />
Sipoon kunta olivat käyneet keskusteluja kaukolämpöyhteistyöstä<br />
ja Sipoon kunnanvaltuusto päätti 24.4.1994,<br />
että Sipoon kaukolämpötoiminta fuusioidaan <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:öön. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> maksoi Sipoon kaukolämpötoiminnasta<br />
ja siihen liittyvästä omaisuudesta<br />
kaksi miljoonaa markkaa. Lisäksi Sipoon kunnasta<br />
tuli 3,5 % osuudella <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n omistaja.<br />
Kaukolämpötoiminta siirtyi Sipoossa virallisesti <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:lle 16.5.1994.<br />
Sipoon Nikkilän sairaala oli Helsingin kaupungin omistuksessa<br />
ja <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> alkoi käydä neuvotteluja<br />
sairaala-alueen liittämiseksi kaukolämpöverkkoon. Sopimus<br />
syntyi kesällä 1994. Uudistuksen myötä kaukolämpötoiminnasta<br />
Nikkilän sairaalassa vastanneet Helsingin<br />
kaupungin työntekijät siirtyivät <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n<br />
palvelukseen.<br />
Nikkilän sairaalan lämpökeskuksen tiloihin asennettiin<br />
8 MW:n kaukolämpökattila, jonka polttoaineena käytettiin<br />
maakaasua. Lisäksi verkkoa korjattiin ja laajennettiin<br />
ja Nikkilän taajama alkoi lämmetä öljyn sijasta ympäristöystävällisellä<br />
maakaasulla.<br />
34<br />
Sipoon Söderkullassa oli ollut kaukolämpötoimintaa ja<br />
sitä jatkettiin aluksi öljyllä. Söderkullassa oli merkittävää<br />
teollisuutta, mm. maitojalosteita ja jäätelöä valmistava<br />
<strong>Oy</strong> Ingman Foods Ab sekä metallituotteisiin erikoistunut<br />
K. Hartwall <strong>Oy</strong> Ab. Hartwallin tehtaan lähelle<br />
rakennettiin nestekaasusäiliöt ja yhtiö käytti nestekaasua,<br />
kunnes maakaasujohto rakennettiin Söderkullaan syyskesällä<br />
2000. Söderkullan lämpökeskukset muutettiin<br />
maakaasukäyttöisiksi samana syksynä.<br />
Kaukolämpötoiminnan käynnistäminen Sipoossa merkitsi<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:lle päänavausta kaukolämpöalan<br />
tietotaidon levittämiseksi yli kuntarajojen.<br />
Sipoon sähkönjakelu<br />
ostetaan<br />
Vuosi 1995 oli <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n historiassa täynnä uusia<br />
käänteitä. Vuoden alkupuolella Pohjolan Voima <strong>Oy</strong><br />
ilmoitti, että se aikoo myydä omistamansa Etelä-Suomen<br />
Sähkö <strong>Oy</strong>:n sähkönjakelutoiminnan, joka kattoi<br />
Porvoon maalaiskunnan, Pornaisten eteläosan, Pernajan<br />
länsiosan ja Sipoon alueet. Tarjouksia pyydettiin joko koko<br />
toiminnan ostamisesta tai toiminnan osista. <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> teki tarjouksen Sipoon sähkönjakelun ostamisesta.<br />
Porvoon <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> oli kiinnostunut Porvoon<br />
ympäristön jakelualueesta.<br />
Nikkilän lämmitysvoimalaitos Sipoossa.
Sipoon Hindsbyssä on yhä paikoillaan vanha muuntamo, josta on syötetty<br />
virtaa Keravalle ja Tuusulaan. Kuva Antero Aaltonen.<br />
Kaupat syntyivät ja kauppakirja Pohjolan Voima <strong>Oy</strong>:n<br />
kanssa Sipoon jakelualueesta allekirjoitettiin 29.12.1995.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> oli joulukuun alussa perustanut<br />
tytäryhtiö Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> – Sydfi nska Energi<br />
Ab:n ja kaupat tehtiin sen nimiin. Kauppahinta oli<br />
runsaat 80 miljoonaa markkaa. Sipoon sähkönjakeluun<br />
liittyvä henkilökunta siirtyi Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n<br />
palvelukseen vanhoina työntekijöinä.<br />
Yhtiön hallinto päätettiin hoitaa siten, että <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n hallitus hoitaa myös Etelä-Suomen <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong>:n hallituksen tehtävät, mutta hallitukseen tulee<br />
mukaan Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n nimeämä henkilökunnan<br />
edustaja.<br />
Yritysfuusion myötä <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konserniin tuli 43<br />
uutta työntekijää.<br />
Sipooseen<br />
maakaasuvoimalaitos<br />
Nikkilän historiallisessa jugend-miljöössä uusi ja vanha<br />
kohtasivat, kun vanhaan lämpökeskukseen päätettiin rakentaa<br />
uutta teknologiaa edustava kaasumoottorivoimalaitos.<br />
Rakennusprojekti käynnistyi maaliskuussa 1997<br />
ja se saatiin tuotantokäyttöön helmikuussa 1998. Uudentyyppisen<br />
18-sylinterisen kaasumoottorin toimitti<br />
Wärtsilä NSD Finland <strong>Oy</strong>. Voimalaitoksen sähköteho oli<br />
5,5 MW ja kaukolämpöteho 6,2 MW. Nikkilän voimala<br />
liitettiin kaukovalvontajärjestelmään. Maakaasuvoimala<br />
edusti valtakunnallista linjausta, jossa energiaa tuotettiin<br />
mahdollisimman puhtaasti, pienin päästöin.<br />
Sähkön käytön eteneminen<br />
1991–2007<br />
Suomen talous taantui vuonna 1990. Taan tu ma<br />
syveni lamaksi, jota kesti syksyyn 1993 saakka.<br />
Neuvostoliitto hajosi 1991.<br />
Euroopan Unioni kasvoi ja Suomi liittyi EU:n<br />
jä seneksi 1.1.1995. Euro otettiin käyttöön<br />
1.1.2002.<br />
Tietotekniikan käyttö vahvistui entisestään.<br />
1990-luvulla jo yli puolet suomalaisista työntekijöistä<br />
käytti tietokonetta työssään. Yli puolella<br />
miljoonalla suomalaisella oli myös oma matkapuhelin.<br />
Vuonna 1995 voimaan tullut sähkömarkkinalaki<br />
vapautti vaiheittain sähkön tuotannon ja myynnin<br />
kilpailulle. Sähkön verkkopalvelutoiminta eli<br />
sähkön siirto säilyi monopolitoimintana.<br />
Sähkökauppaa ryhdyttiin tekemään pörssissä ja<br />
EL-EX-sähköpörssi perustettiin 1998. Sähköpörssi<br />
on elektroninen kauppapaikka, jossa myyjät ja<br />
ostajat kohtaavat anonyymisti hinta- ja määrätietojen<br />
pohjalta.<br />
Pohjoismainen sähköyhteistyö tiivistyi. Vuoden<br />
1999 alusta perustettiin FINGRID <strong>Oy</strong>j vastaamaan<br />
Suomen kantaverkosta ja myymään<br />
kantaverkon sähkönsiirtopalveluja kaikille sähkömarkkinaosapuolille<br />
ja huolehtimaan sähkömarkkinoiden<br />
toimivuudesta.<br />
Vuonna 2001 Euroopan kantaverkkoyhtiöiden<br />
yhteistyö vakiintui, kun ETSO, European Transmission<br />
Systems Operators, sai virallisen juridisen<br />
aseman. ETSO pyrkii avaamaan sähkömarkkinat<br />
Euroopan laajuiselle kilpailulle.<br />
Kasvihuonepäästöjen, erityisesti hiilidioksidin<br />
vähentämiseen tähtäävä päästökauppalaki tuli<br />
voimaan 4.8.2004. Laki edellyttää energialaitoksilta<br />
selvityksiä päästöistä ja lupaa toimintaan.<br />
35
<strong>Keravan</strong> Savion jätehuoltoalueella otettiin käyttöön biokaasun keräilyjärjestelmä tammikuussa 2000.<br />
Kerava ja Vantaa<br />
yhteistyöhön<br />
Kunta- ja seutuyhteistyön kehittäminen oli alkanut saada<br />
yhä laajempaa painovoimaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.<br />
Teknologia oli kehittynyt ja tietojärjestelmät<br />
tarjosivat mahdollisuuden seurata ja mitata asioita reaaliaikaisesti.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> aloitti keväällä 1995 neuvottelut Vantaan<br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n kanssa sähkö- ja kaukolämpöyhteistyöstä.<br />
Martinlaaksoon oli valmistunut lämmitysvoimalaitoksen<br />
laajennus ja Kerava neuvotteli lämmitysvoimalaitososuuden<br />
vuokraamisesta. Elokuussa saatiin aikaan<br />
sopimus, jonka mukaan Kerava sitoutuu määrävuosiksi<br />
ostamaan Vantaalta 10 MW lämpöenergiaa ja 5 MW<br />
sähköä vuodessa.<br />
Lämmön siirtoa varten <strong>Keravan</strong> Jäspilään rakennettiin<br />
välipumppaamo ja <strong>Keravan</strong> ja Vantaan rajalle Korsoon<br />
lämmönsiirrinasema. Tarvittava kaukolämpöputkisto<br />
rakennettiin pääradan tuntumaan. Investoinnin arvo oli<br />
10 miljoonaa markkaa ja se jaettiin osapuolten kesken<br />
tasan.<br />
36<br />
Vantaa-yhteistyön kautta Kerava liittyi mukaan pääkaupunkiseudun<br />
kaukolämpöverkkoon, joka kattaa Helsingin,<br />
Vantaan ja Espoon alueet.<br />
Uusiutuvaa energiaa<br />
käyttöön<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on rohkeasti kokeillut uusia asioita<br />
energiatuotannossa ja panostanut uusiutuviin luonnonvaroihin.<br />
<strong>Keravan</strong> kaupunkitekniikan kanssa aloitettiin<br />
neuvottelut kaatopaikkakaasun talteenotosta ja sen hyödyntämisestä<br />
lämmitysenergiana vuoden 1998 lopussa.<br />
Kaatopaikalle rakennettiin biokaasun keräilyjärjestelmä<br />
ja 1,2 MW tehoinen kaukolämpökeskus, joka valmistui<br />
koekäyttöön syksyllä 1999. Savion kaatopaikalta arvioidaan<br />
saatavan talteen metaania, typpeä ja hiilidioksidia<br />
sisältävää biokaasua noin 8.800 MWh vuodessa.<br />
Tämä vastaa noin 400 omakotitalon lämmittämiseen<br />
tarvittavaa energiamäärää. Kaatopaikkakaasun keräily-<br />
ja hyötykäyttö vähentää huomattavasti metaanin kasvihuonekaasuvaikutusta<br />
ja kaatopaikan hajuhaittoja sekä<br />
tulipalovaaraa.
Lisäksi <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> osti maaliskuussa 1999<br />
Päijät-Hämeen Voima <strong>Oy</strong>:n kautta puolentoista megawatin<br />
osuuden Pietarsaareen rakenteilla olevasta Ahlholmens<br />
Kraft Ab voimalaitoksesta, jonka pääpolttoaineena<br />
on metsistä kerättävä hakkuujäte. Yhtiö lähti<br />
myös perustajajäseneksi Uuteenkaupunkiin rakennettavaan<br />
tuulivoimalapuistoon ja merkitsi 15 % osakkeista.<br />
Uuteenkaupun kiin rakennettiin kaksi yksikkökooltaan<br />
1.300 kW:n tuulivoimalaa.<br />
Sähköliiketoiminta<br />
muuttuu<br />
Sähköliiketoiminnassa asiakkaiden kulutustottumukset<br />
muuttuivat oleellisesti 1990- ja 2000-lukujen aikana.<br />
Uusia sähkölaitteita ja teknologiaa tuli käyttöön niin<br />
yrityksissä kuin kotitalouksissa ja sähkön laatuvaatimukset<br />
kasvoivat. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on panostanut jatkuvasti<br />
sähköverkon ylläpitoon ja laajentamiseen sekä Keravalla<br />
että Sipoossa, jotta sähkön jakelu kuluttajille olisi mahdollisimman<br />
häiriötöntä. Kuluttajien kannalta tärkeää<br />
on paitsi energian hinta, myös sen laatu, toimitusvarmuus<br />
ja energiayhtiön yhteistoimintakyky.<br />
Sähkömarkkinalain voimaantulo 1990-luvun puolivälissä<br />
toi mukanaan kilpailutuksen ja asetti energialaitokselle<br />
uuden haasteen; asiakasmarkkinoinnin kehittämisen.<br />
Asiakkaasta on tullut energialaitokselle yhä läheisempi<br />
kumppani, jonka tarpeita kuullaan myös yksilöllisesti.<br />
<strong>Energia</strong>yhtiön suosittu talvirieha <strong>Keravan</strong> Keinukalliossa.<br />
Maakaasulla puhtaasti kulkeva auto.<br />
Vuonna 1995 perustettiin energia-alan markkinointiketju,<br />
Voimatori, johon <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> ja Etelä-Suomen<br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> liittyivät. Ketjuun kuului perustamisvaiheessa<br />
runsaat 40 sähkö- tai energiayhtiötä.<br />
Markkinointiyhtiön kautta on toteutettu mm. yhteistä<br />
tv-mainontaa, julkaistu lehtiä ja esitteitä sekä järjestetty<br />
energia-alaan liittyviä asiakastapahtumia.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on ollut paikallisesti mukana tuomassa<br />
virikettä ja viihdettä keravalaisille ja sipoolaisille. Vuodesta<br />
1986 alkaen <strong>Keravan</strong> keskustassa ovat sirkusaiheiset<br />
jouluvalot syttyneet <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n tuella. 1990-luvun<br />
loppupuolelta on järjestetty kevättalven talvirieha<br />
aluksi Sipoon Talmassa ja sittemmin <strong>Keravan</strong> Keinukalliossa.<br />
Tästä on muodostunut asiakkaiden odottama ja<br />
suosima tapahtuma. <strong>Energia</strong>yhtiö on näkynyt vuosien<br />
varrella sponsorina myös useissa kulttuuri- ja urheilutapahtumissa.<br />
37
Valtakunnallisia energialinjauksia<br />
Suomen sähkömarkkinat uudistuivat, kun sähkömarkkinalaki<br />
astui voimaan 1.6.1995. Tällöin sähkön tuotanto<br />
ja myynti avautuivat kilpailulle ja kuluttajien oli<br />
mahdollista valita sähköntoimittajansa vapaasti. Lain<br />
alkuvaiheessa kilpailuttamiseen olivat oikeutettuja suurkäyttäjät,<br />
yli 500 kW:n liitäntätehon omaavat asiakkaat.<br />
Syksystä 1998 lähtien pienetkin sähkönkäyttäjät ja kotitaloudet<br />
saattoivat ostaa sähkön vapaasti haluamaltaan<br />
yhtiöltä. Sähköverkkotoiminta on edelleen luvanvaraista.<br />
Sähkön siirrosta jakeluverkoissa vastaavat alueelliset<br />
sähköyhtiöt.<br />
Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1997 energiastrategian,<br />
joka korosti päästöjen vähentämistä sekä energian tehokkaan<br />
käytön ja energiansäästön edistämistä. Selvityksen<br />
mukaan valtioneuvosto suuntaa toimensa erityisesti seuraaville<br />
energiapolitiikan alueille:<br />
– energian tuotantorakenteen edistäminen vähemmän<br />
hiilipitoiseen energiataseeseen<br />
– energiamarkkinoiden edistäminen<br />
– energian tehokkaan käytön ja energiansäästön<br />
edistäminen<br />
– bioenergian ja muun kotimaisen energian käytön<br />
edistäminen<br />
– energiateknologian korkean tason ylläpitäminen<br />
– riittävän monipuolisen ja edullisen energian<br />
hankintakapasiteetin varmistaminen<br />
– energiasektorin huoltovarmuuden ylläpitäminen.<br />
38<br />
Valtioneuvoston selvityksessä todettiin, että Suomessa<br />
energian kokonaiskulutus on länsimaiden korkeimpia.<br />
Tämä johtuu muun muassa teollisuuden energiavaltaisesta<br />
rakenteesta, kylmästä ilmastosta ja pitkistä välimatkoista.<br />
Tuontienergia kattoi vuonna 1997 kaksi kolmasosaa<br />
Suomessa kulutetusta energiasta. Öljyllä katettiin 28<br />
prosenttia energian tarpeesta, ydinvoiman ja bioenergian<br />
osuus oli 15 prosenttia ja hiilen hieman pienempi. Maakaasun<br />
osuus energian kulutuksessa oli noin yhdeksän<br />
prosenttia, samoin vesivoiman.<br />
Kasvihuonepäästöjen vähentämiseen tähtäävä päästökauppalaki<br />
tuli voimaan 4.8.2004. Lain mukaan <strong>Energia</strong>markkinavirasto<br />
toimii kansallisena päästökauppaviranomaisena<br />
Suomessa. Kasvihuonekaasujen vähennysvelvoitteet<br />
pohjautuvat kansainväliseen Kioton-sopimukseen,<br />
jonka Suomi ja EU-maat ratifi oivat v. 2002.<br />
Sopimus on voimassa ajalla 2008–2012. Sen ensisijaisena<br />
tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.<br />
Laatu- ja ympäristöpolitiikka<br />
Kun laatu- ja ympäristötietoisuus painottui, käynnisti<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konserni vuosituhannen alussa laatu-<br />
ja ympäristöjärjestelmän laatimisen. ISO 9001 ja 14001<br />
-standardien mukaan laadittavan toimintaohjeiston tavoitteena<br />
oli luoda toimiva ja taloudellinen tuotantoketju<br />
ja varmistaa parantuva asiakaspalvelu. Laatu- ja<br />
ympäristöjärjestelmä sertifi oitiin keväällä 2004.
Vuodesta 2001 alkaen yhtiö on julkaissut vuosittain<br />
ympäristöraportin, joka sisältää tuotanto- ja päästötiedot<br />
ja tiedot jätehuollosta. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> on ympäristöpolitiikkansa<br />
mukaisesti sitoutunut käyttämään<br />
toiminnassaan ympäristöä mahdollisimman vähän rasittavia<br />
ratkaisuja. Yhtiö on siirtynyt enenevässä määrin<br />
käyttämään fossiilisten polttoaineiden sijasta ympäristöä<br />
vähemmän kuormittavaa maakaasua ja biopolttoaineita.<br />
Lisäksi yhtiö on pyrkinyt hankkimaan osuuksia yhteisyrityksistä,<br />
jotka tuottavat energiaa tuulivoimalla tai<br />
muilla uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla.<br />
Uusi vuosituhat<br />
laajenemisen aikaa<br />
2000-luku alkoi Suomessa taloudellisen kasvun aikana.<br />
Kerava oli kasvanut runsaan 30.000 asukkaan kaupungiksi<br />
ja Sipossa oli reilut 17.000 asukasta. Vuosi 2000<br />
oli <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konsernin yhdeksäs toimintavuosi<br />
ja <strong>Keravan</strong> kaupungin itsenäinen energiahuolto täytti<br />
36 vuotta. Sähköä myytiin vuoden aikana 375 GWh ja<br />
kaukolämpöä 280 GWh.<br />
Vuosituhannen alussa aloitettiin kaukolämpötoiminta<br />
Karkkilassa. Kaupungin omistama Karkkilan Yrityskeskus<br />
<strong>Oy</strong> ilmoitti keväällä 2000 halukkuudestaan myydä<br />
kaukolämpötoimintansa. Kaupat solmittiin ja Karkkilan<br />
teollisuuskylän kaukolämpökattila ja -verkko siirtyivät<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n omistukseen marraskuussa.<br />
Kesällä 2001 tehtiin sopimukset Karkkilan kaupungin<br />
kiinteistöjen liittämisestä kaupunkiin rakennettavaan<br />
kaukolämpöjärjestelmään. Lisäksi ostettiin Vattenfall<br />
Kaukolämpö <strong>Oy</strong>:ltä Karkkilan keskustassa sijaitseva<br />
aluelämpöverkko ja liitettiin se <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n<br />
keskitettyyn kaukolämpöjärjestelmään.<br />
Vuonna 2002 toimintaa Karkkilassa laajennettiin. Helvar<br />
<strong>Oy</strong>:n teollisuuskiinteistöt liitettiin kaukolämpöverkkoon<br />
ja yhtiön 1,0 MW ja 1,6 MW kattilat siirtyivät <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong>n omistukseen. Vuonna 2003 Puhdistamontien<br />
varrella otettiin käyttöön 7 MW tehoinen öljykäyttöinen<br />
lämpökeskus. Seuraavana vuonna Puhdistamontielle<br />
rakennettiin kotimaista jyrsinturvetta käyttävä myös 7<br />
MW tehoinen lämpökeskus, joka lisäksi pystyy polttamaan<br />
puuhaketta. Lämpökeskusinvestointi maksoi 3,5<br />
miljoonaa euroa ja se toimii Karkkilan kaukolämpöverkon<br />
peruskuorman tuotantolaitoksena.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n tietotaitoa kaukolämmön tuotannossa<br />
hyödynnettiin myös Pornaisissa, jossa <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong> vastasi Kirveskosken taajaman kaukolämpöverkon<br />
suunnittelusta ja rakentamisesta vuonna 2000. Pornaisten<br />
kunta omistaa ja hallinnoi kaukolämpöverkkoa.<br />
Lämmön tuotannosta vastaa Askolan seudun puulämpöosuuskunta.<br />
Polttoaineena käytetään pääasiassa alueella<br />
tuotettavaa puuhaketta.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n toimitalo Tervahaudankadulla.<br />
39
Polttoainemuutoksia ja<br />
energiantuotantovarauksia<br />
Vuonna 2001 toteutettiin Yli-<strong>Keravan</strong> lämpökeskuksessa<br />
polttoainemuutos, Pyrofl ow-kattila muutettiin toimimaan<br />
kivihiilen sijasta puuhakkeella. Hankkeen investointikulut<br />
olivat noin 13 miljoonaa markkaa ja muutoksen<br />
avulla pystyttiin kotimaisten polttoaineiden osuutta<br />
lämmöntuotannossa lisäämään merkittävästi. Turpeen<br />
koepoltto lämpökeskuksessa aloitettiin vuonna 2003.<br />
EU:n jätteenpolttodirektiivi toi muutoksia Suomalaiseen<br />
lainsäädäntöön elokuussa v. 2003, jolloin annettiin asetus<br />
jätteen polttamisesta. Asetus antaa tiukat määräykset<br />
mm. jätteenpolton savukaasumittauksista ja poltto-olosuhteista.<br />
Yli-Keravalla poltettava rakennuspuujätemurske<br />
kuuluu asetuksen piiriin ja murskeen käyttö polttoaineena<br />
lopetettiin vuoden 2005 lopulla.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> on mukana ydinvoimatuotannossa.<br />
Yhtiö teki vuonna 2002 varauksen lisäteho-osuudesta<br />
Olkiluotoon rakennettavasta viidennestä ydinvoimalasta,<br />
jonka on suunniteltu valmistuvan vuonna 2011. Vuoden<br />
2003 lopulla <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:lle varmistui 5,03 MW<br />
teho-osuus ydinvoimalasta. Tuotantovarauksella pyritään<br />
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.<br />
Taiteilija Antti Maasalon valotaideteos <strong>Keravan</strong> keskustassa 100-vuotisen historian kunniaksi.<br />
40<br />
Vuoden 2005 aikana rakennettiin Sipoon Landbon uusi<br />
110/20 kV sähköasema ja Ali-<strong>Keravan</strong> sähköasemalle<br />
asennettiin toinen 31,5 MVA tehoinen päämuuntaja.<br />
Sata vuotta sähkönjakelua<br />
Keravalla<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> juhlisti satavuotiasta sähkönjakelutoimintaa<br />
vuonna 2006 lahjoittamalla <strong>Keravan</strong> keskustaan<br />
kaupunkilaisten arkea valaisevan taideteoksen. Keskustan<br />
tornitalojen seinämää valaisevan taideteoksen on<br />
suunnitellut taiteilija Antti Maasalo. Valotaideteoksen<br />
asennustyöt aloitettiin jouluviikolla ja teokseen sytytettiin<br />
valo uudenvuoden alla. Teosten nimet ovat Värikirjo,<br />
Väripisteitä, Valosade ja Valopilvet. Teoksen lamput ovat<br />
vähän energiaa kuluttavia.<br />
Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 35 vuotta kaukolämpötoiminnan<br />
aloittamisesta ja 20 vuotta maakaasuun liittymisestä.<br />
Nikkilän voimalaitoskiinteistöön alettiin koota<br />
energiamuseota, joka avataan syksyllä 2007.<br />
Vuonna 2006 käynnistettiin myös naapuriyhtiöiden<br />
Mäntsälän Sähkö <strong>Oy</strong>:n, Nurmijärven Sähkö <strong>Oy</strong>:n ja<br />
Porvoon <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n kanssa yhteistyötä sähköverkon<br />
käyttöön ja ylläpitoon liittyen.
Aforismeja<br />
Valaisinpylväs on kuin tilasto. Se näyttää suppean<br />
alueen, mutta siihen on hyvä nojata.<br />
Isä oli ammatiltaan vanha sähkömies – eipä ihme,<br />
että pojalla sytyttää liian myöhään.<br />
Sähkömies oli ylpeä, kun hän pääsi liikkeensä<br />
johtoon.<br />
Pitkäjänteinen työ asiakaspalvelun kehittämiseksi toi<br />
huipputuloksen vuonna 2006. Valtakunnallisessa asiakaspalvelututkimuksessa<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> sijoittui<br />
ensimmäiseksi 28 tutkitun yhtiön joukossa.<br />
Lämmitysvoimalaitos<br />
<strong>Keravan</strong> Myllynummelle<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on koko 2000-luvun ajan selvittänyt<br />
yhteistyökumppaneidensa kanssa mahdollisuuksia rakentaa<br />
yhteinen lämmitysvoimalaitos Keravalle. Keski-<br />
Uudenmaan lämmitysvoimalaitoshankkeen toteutusta<br />
varten perustettiin yhtiö Myllynummen Voima <strong>Oy</strong><br />
vuonna 2001 ja sen osakkaiksi tulivat Vantaan <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong>, Fortum Power and Heat <strong>Oy</strong> ja <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>.<br />
Hanke ei osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi, joten<br />
siitä luovuttiin.<br />
Myllynummen Voima <strong>Oy</strong>:n hankkeen kariuduttua kartoitettiin<br />
vielä kierrätyspuuta käyttävän lämmitysvoimalaitoksen<br />
kannattavuus yhteistyössä Lassila & Tikanoja<br />
<strong>Oy</strong>j:n kanssa. Tämäkään hanke ei osoittautunut kannattavaksi.<br />
Yhteistyöhankkeen kariuduttua <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> käynnisti<br />
välittömästi selvityksen kotimaisia polttoaineita,<br />
metsähaketta, turvetta ja ruokohelpiä käyttävän lämmitysvoimalan<br />
rakentamisesta. Kyselyt laitevalmistajille<br />
lähetettiin kesällä 2006 ja päätös voimalan toteutuksesta<br />
tehtiin loppuvuodesta. Lämpövoimalan toteutusta varten<br />
perustettiin Pohjolan Voima <strong>Oy</strong>:öön tuotantoyhtiö<br />
<strong>Keravan</strong> Lämpövoima <strong>Oy</strong>, jonka kautta <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong> saa yhtiön tuottaman sähkön ja lämmön omakustannushintaan.<br />
<strong>Keravan</strong> Myllynummelle rakennettavan lämmitysvoimalaitoksen<br />
sähköteho on noin 20 MW ja lämpöteho 50<br />
MW. Kaukolämmön lisäksi laitos tuottaa prosessilämpöä.<br />
Laitoksen rakentamiskustannukset ovat noin 60<br />
miljoonaa euroa ja sen on arvioitu valmistuvan vuonna<br />
2009. Investointi on suurin <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n historiassa.<br />
Sipoon kunnan vuonna 2006 laatima uusi kehittämissuunnitelma<br />
perustuu asukasmäärän kasvamiseen noin<br />
60.000 asukkaaseen vuoteen 2020 mennessä. Asukasmäärän<br />
kasvun myötä myös elinkeinotoiminta tulee lisääntymään.<br />
Tämä luo uudet haasteet Sipoon kunnan<br />
lämpö- ja sähköhuollolle.<br />
Kehitykseen tulee vaikuttamaan maan hallituksen kesäkuussa<br />
2007 tekemä päätös, jonka mukaan osia Lounais-<br />
Sipoosta siirretään Helsingin kaupungin omistukseen.<br />
Päätös on valituksenalainen.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -yhtiöiden pitkäaikainen toimitusjohtaja,<br />
diplomi-insinööri Osmo Kähkönen siirtyy eläkkeelle<br />
lokakuussa 2007. Hänen seuraajakseen on valittu diplomi-insinööri,<br />
MBA Jussi Lehto. Lehto siirtyy <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong> -yhtiöiden johtajaksi Helsingin <strong>Energia</strong>n strategiajohtajan<br />
paikalta.<br />
41
AIKALAISTEN<br />
KERTOMAA<br />
43
Juhani Olasmaa<br />
Käyttöinsinööri, Tuusulan Seudun sähkölaitos 1956–1966<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen toimitusjohtaja 1966–1993<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen palveluksessa pitkän<br />
uran tehnyt Juhani Olasmaa viettää eläkepäiviään<br />
Järvenpäässä itse rakentamassaan omakotitalossa.<br />
Talo rakennettiin siinä vaiheessa, kun hän tuli<br />
sähkölaitokselle toimitusjohtajaksi. Sitä ennen Olasmaa<br />
asui Keravalla. Olasmaa sanoo, että sattumat vaikuttivat<br />
pitkälti hänen työelämänsä kulkuun.<br />
– Sähköalalle päädyin harjoittelupaikan kautta 1948,<br />
kun pääsin Suomen Kumitehtaalle Saviolle sähköosastolle<br />
oppilaaksi. Siellä opin jo jotenkuten tuntemaan Eero J.<br />
Virtasen, joka toimi tehtaan käyttöpäällikkönä. Hän oli<br />
monitahoinen vaikuttaja ja mukana myös sähkölaitoksen<br />
hallintoelimissä.<br />
– Opiskelin Helsingin Teknillisessä Opistossa ja siellä tutustuin<br />
Kauko Hämäläiseen, joka sittemmin työskenteli<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksessa ensin suunnitteluinsinöörinä<br />
ja sitten asennustarkastajana. Hakiessaan asennustarkastajan<br />
paikkaa hän vinkkasi minulle avoimeksi<br />
tulevasta suunnitteluinsinöörin paikasta. Tulin valituksi,<br />
liekö siinä painanut kokemukseni kumitehtaalla.<br />
44<br />
Aloitin suunnitteluinsinöörinä 1956 ja kun sähkölaitoksen<br />
organisaatiota muutettiin seuraavana vuonna, sain<br />
käyttöinsinöörin vakanssin. Toimitusjohtajaksi siirryin<br />
syyskuussa 1966, kun toimitusjohtaja, insinööri Aarne<br />
Paasikallio jäi eläkkeelle.<br />
– Mainittakoon, että Kauko Hämäläisestä tuli <strong>Keravan</strong><br />
sähkölaitoksen ensimmäinen johtaja 1964, kun Kerava<br />
erosi Tuusulan Seudun sähkölaitoskuntainliitosta.<br />
Millainen sähkölaitos oli silloin,<br />
kun aloititte työt?<br />
Keravalainen Eero J. Virtanen tuli sähkölaitoksen liittohallituksen<br />
puheenjohtajaksi samana vuonna, kun aloitin<br />
oman työni sähkölaitoksella. Hän oli hyvin kiinnostunut<br />
sähköasioista, kyseli, kuunteli ja otti selvää sellaisesta,<br />
mitä ei itse tuntenut.<br />
Hän oli kehityshakuinen ja hänen kaudellaan tehtiin<br />
runsaasti investointeja muuhunkin, kuin sähköverkkoon.<br />
Esimerkiksi v. 1959 hankittiin Järvenpäästä toimintakeskuksen<br />
tontti, joka maksoi 13 miljoonaa silloista markkaa.<br />
Toimitalon laajennus samana vuonna maksoi 17<br />
Kuva: Timo Laaksonen
miljoonaa markkaa. Seuraavana vuonna rakennettiin<br />
<strong>Keravan</strong> toimitalo ja Järvenpään varasto 32 miljoonalla<br />
markalla ja vuonna 1961 rakennettiin korjaamo ja sosiaalitilat<br />
Järvenpäähän 34 miljoonalla markalla.<br />
Virtanen sanoi, että yhteiskunnan pitää rakentaa hyvää<br />
ja kestävää. Sitä saatetaan kyllä arvostella kerran, mutta<br />
huonosta tuloksesta puhutaan jatkuvasti.<br />
Miten <strong>Keravan</strong> ero Tuusulan Seudun<br />
Sähkölaitoksesta sai oman<br />
näkemyksenne mukaan alkunsa?<br />
Sähkölaitoksen kova investointivauhti ei miellyttänyt<br />
kaikkia päättäjiä ja varsinkin järvenpääläiset ja tuusulalaiset<br />
pelkäsivät sähkön hinnan nousua. Kerava oli tuohon<br />
aikaan jo laajemmin teollistunut. Osa liittohallituksen<br />
jäsenistä ei myös hyväksynyt Virtasen pitkää puheenjohtajuuskautta,<br />
vaikka tulokset olivat myönteisiä. Virtanen<br />
jäi pois liittohallituksen puheenjohtajan paikalta 1962,<br />
mutta jäi hallituksen jäseneksi. Uskon, että hän oli vahvasti<br />
vaikuttamassa <strong>Keravan</strong> erohaluun.<br />
<strong>Keravan</strong> keskustaa 1970 luvulla.<br />
Lisäksi vuonna 1961 oli tullut voimaan kunnallislain<br />
muutos, joka edellytti sähkölaitoksen perussäännön<br />
muuttamista siten, että siihen tulisi ehdot jäsenkunnan<br />
eroamisen varalta. Perussääntöä muutettiin ja omaisuudesta<br />
sovittiin, että kuntainliitosta eroava kunta saa yhteisestä<br />
omaisuudesta jäsenosuutensa osoittaman määrän.<br />
Jo syksyllä 1962 Kerava ilmoitti kirjeellä valmistautuvansa<br />
eroamaan sähkölaitoskuntainliitosta. Seuraavana<br />
kesänä tein inventaariota ja kiersin kaikki sähkölaitoksen<br />
muuntajat ja verkot läpi. Siitä oli monessa vaiheessa hyötyä,<br />
kun tunsin tarkoin kaiken laitoksen omaisuuden.<br />
Tarkastuksessa ilmeni, että verkon kunto vaihteli suurestikin,<br />
riippuen siitä, milloin se oli rakennettu.<br />
Varsinainen eroilmoitus annettiin liittohallituksen syyskuun<br />
kokouksessa 1963. Se herätti kohun ja sitä arvosteltiin<br />
Suomen Sähkölaitosyhdistyksessäkin. Yhtiö oli juuri<br />
investoinut paljon verkostoon ja uusiin rakennuksiin.<br />
Miten eron käytännön asioita<br />
hoidettiin?<br />
Omaisuutta ryhdyttiin arvioimaan vuonna 1964. Kiinteistöjen,<br />
sähköverkon ja irtaimiston arvioinnissa meni<br />
useita kuukausia. Taustalla oli tekemäni inventaario,<br />
mutta tarkastuksia tehtiin moneen kertaan. Silloiset<br />
kunnanjohtajat kauppalanjohtaja Einar Pyykkö Järvenpäästä,<br />
kauppalanjohtaja Unto Suominen Keravalta ja<br />
kunnanjohtaja Einar Winqvist Tuusulasta kävivät rahaneuvotteluja.<br />
Oli niissä Eero J. Virtanenkin vahvana<br />
taustavaikuttajana. Kaikki omaisuus arvioitiin konttoreissa<br />
olevia kyniä myöten.<br />
Kerava sai omistukseensa <strong>Keravan</strong> kauppalan alueen<br />
johtoverkot ja muun omaisuuden sekä runsaan miljoonan<br />
markan rahakorvauksen. Korvausta varten Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitos joutui myymään omaisuuttaan.<br />
Tällöin Korson alueen sähköverkko myytiin Malmin<br />
Sähkölaitokselle 840 000 markalla. Jakamisen jälkeen<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen talous oli pitkään tiukoilla,<br />
mutta Järvenpää ja Tuusula alkoivat kasvaa ripeästi<br />
1960- ja 1970-luvuilla, sähkölaitos sai uusia asiakkaita<br />
ja talous tasapainottui.<br />
45
Kalevi Teljovuo<br />
Tarkastusteknikko, 1959–1995<br />
Kalevi Teljovuo muistaa edelleen ensimmäinen<br />
kokemuksensa asentajaelämästä, kun hän tuli<br />
opiskeluaikoinaan v. 1949 Tuusulan-<strong>Keravan</strong><br />
Sähkölaitokselle ulkoasennustöihin. Vanhemmat kollegat<br />
halusivat ”testata” nuorta miestä ja pistivät hänet<br />
kiipeämään vastakuorittuun mäntyyn, joka oli jätetty<br />
pystyyn hoitamaan sähkötolpan virkaa. Tällöin oli vielä<br />
yleisesti pulaa rakennustarpeista.<br />
– Oli se hurjaa touhua, kun puu valui pihkaa eikä pylväskengillä<br />
meinannut millään saada otetta sen rungosta. Ja<br />
kun painoa yritti jättää turvavyön varaan, tuppasi koko<br />
varustus liukumaan aina saman tien alaspäin. Porakin<br />
jumitti tuoreessa puussa ja työ sai hien virtaamaan. Kotiin<br />
tultua olin kyllä näky, kun olin yltä päältä pihkassa ja<br />
sotkuinen. Äitini taisi ajatella, että kyllä on kummallista<br />
hommaa tuo ulkoasentajan työ.<br />
Kun opiskelut olivat takana, tulin Tuusulan Seudun<br />
Sähkölaitokselle asennustarkastajaksi v. 1959 ja siirryin<br />
vanhana työntekijänä <strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitoksen<br />
palvelukseen, kun se perustettiin v. 1964.<br />
Millaisissa tunnelmissa <strong>Keravan</strong> ero<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksesta syntyi?<br />
Ei se meidän työntekijöiden parissa sen kummemmalta<br />
tuntunut. Sähkön jakelu oli päätehtävämme ja homma<br />
jatkui. Oman sähkölaitoksen perustamista Keravalle ajoi<br />
sitkeimmin kunnallismiehenä tunnettu yli-insinööri Eero<br />
J. Virtanen, josta tulikin <strong>Keravan</strong> sähkölautakunnan<br />
46<br />
ensimmäinen puheenjohtaja. Hän oli jämäkkä mies, joka<br />
johti asioita omalla tyylillään. Itsenäinen sähkölaitos on<br />
mielestäni ollut Keravalle hyväksi.<br />
Omien tehtävieni ohella toimin yli-insinööri Virtasen<br />
autonkuljettajana. Hain häntä Saviolta sähkölautakunnan<br />
kokouksiin. Virtanen käyttäytyi aina kohteliaasti ja<br />
keskustelimme automatkoilla erilaisista asioista.<br />
Miten tarkastajan työ kehittyi<br />
vuosien varrella?<br />
Asennustarkastajan työhön on kuulunut käydä hyväksymässä<br />
urakoitsijoiden tekemät sähkötyöt ja mittariasennukset<br />
yksityistalouksissa sekä yrityksissä. Olen käynyt<br />
läpi ison osan keravalaisista talouksista. Asuntomessujen<br />
aikaan v. 1974 oli vilkasta, kun uusia asuntoja oli työn<br />
alla yhtä aikaa toista sataa.<br />
Tarkastukset ovat osa turvallisuustyötä ja samalla asiakkaiden<br />
neuvontaa. Sähkölaitteita on tullut monenmoisia<br />
lisää, samoin lainsäädäntö on jatkuvasti kehittyvää. Yhtenä<br />
osana työtä on ollut pitää asentajat ja urakoitsijat<br />
tietoisina uusista määräyksistä. Sittemminhän sähkötarkastukset<br />
ovat siirtyneet valtuutetuille yrityksille, eivätkä<br />
ne enää ole yksinomaan sähkö- tai energialaitosten<br />
vastuulla.<br />
Millainen työnantaja <strong>Keravan</strong> sähkölaitos,<br />
sittemmin <strong>Keravan</strong> energialaitos on ollut?<br />
Kyllä energialaitos on aina kulkenut kehityksen kärjessä<br />
ja henkilökuntaa on koulutettu tarpeen mukaan uusissa<br />
asioissa. Toiminta on ollut lähellä asiakasta ja heidän<br />
tarpeitaan on kuultu mm. kyselyjen avulla. Koen, että<br />
oma ammattini on ollut vahvasti asiakaspalvelua ja työ<br />
oli mielenkiintoista sekä vaihtelevaa.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n yhtiöittäminen 1990-luvun alkupuolella<br />
on mielestäni ollut hyvä ratkaisu. Johto on työntekijöitään<br />
lähellä ja hallitus ja hallintoneuvosto ovat<br />
asiantuntijuudellaan vieneet kehitystä eteenpäin. Asioiden<br />
pohtiminen pitkän kaavan mukaan kunnallisissa<br />
luottamuselimissä hidastaisi selvästi toimintaa. Poliittisista<br />
kitkoista on päästy.
Asseri Aaltonen<br />
Sähköteknikko, työpäällikkö 1964–1984<br />
Asseri Aaltonen muutti Keravalle Kauhavalta<br />
vuonna 1964. Hän oli <strong>Keravan</strong> kauppalan sähkölaitoksen<br />
ensimmäinen uusi, palkattu toimihenkilö.<br />
Työpäällikkö Aaltonen tuli keskelle omaisuudenjakoa.<br />
<strong>Keravan</strong> sähkölaitos oli juuri eronnut Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitoksesta.<br />
– Eihän se omaisuuden jako kivutta käynyt, mutta omaa<br />
sähkölaitosta ajanut Eero J. Virtanen piti pintansa. Luetteloita<br />
tehtiin ja kaikki käytiin tarkasti läpi. Työ oli alussa<br />
pitkän aikaa pelkkää kirjaamista.<br />
<strong>Keravan</strong> sähkölaitos eli kriisiä 1970-luvulla, kun Eero<br />
J. Virtanen kuoli äkillisesti ja johtajat lähtivät talosta.<br />
Aaltonen oli useamman kuukauden virkaa tekevänä johtajana<br />
1974.<br />
– Eero J. Virtasen äkillinen kuolema syöksi sähkölaitoksen<br />
toiminnan hetkeksi raiteiltaan. Poliitikot hyökkäsivät<br />
ja olisivat halunneet laittaa yhtiön myyntiin. Sähkölaitoksen<br />
alkuajan johtaja Kauko Hämäläinen erosi tehtävästään<br />
ja muitakin tärkeässä asemassa olevia toimihenkilöitä<br />
lähti. Kun kysyttiin, niin suostuin tuuraajaksi.<br />
Eihän siinä mitään huolta ollut hommaa pyörittäessä.<br />
Sähköä jaettiin entiseen tapaan. Työporukan kanssa henki<br />
on aina ollut hyvä.<br />
Kävihän ne poliitikot minultakin kysymässä, että onko<br />
yhtiö elämisen arvoinen. Vastasin, että kysytte väärältä<br />
mieheltä. Kun kerta tulin tänne töihin, niin tottahan<br />
uskon erittäin vakavasti, että laitos on elämisen arvoinen<br />
ja taloudellisesti kannattava yhtiönä ja keravalaisille.<br />
Uudeksi johtajaksi valittiin Tapani Kurkela, mutta ei<br />
hänkään viihtynyt pitkään, vaan lähti Strömbergille. Sekin<br />
oli yllätys. Osmo Kähkösen tultua toimitusjohtajaksi<br />
1970-luvun lopussa tilanteet rauhoittuivat. Myöhemmin<br />
hoidin myös hänen viransijaisuuttaan, kun hän oli kehitysyhteistyötehtävissä<br />
Bangladeshissa v. 1978.<br />
Kuinka pimeä oli Kerava v. 1964<br />
ja miten sähköistys eteni?<br />
Kyllähän täällä vielä aika pimeää oli silloin, kun tulin.<br />
Katuvalojakin oli vain siellä täällä. <strong>Keravan</strong> sähkölaitos<br />
sijoittui Seunalantien kulmaukseen, jossa oli aiemmin<br />
toiminut Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen sivukonttori.<br />
Siellä oli toiminut erityinen näyttelytila kotitaloussähkötarvikkeista.<br />
Se oli hyvä myynninedistämiskeino<br />
sähkölle, kun isännät ja emännät kävivät tutustumassa<br />
tarvikkeisiin. Tila kuitenkin muunnettiin henkilöstön<br />
käyttöön.<br />
Sähkönkulutus kasvoi <strong>Keravan</strong> alueella nopeasti, kaupunkiin<br />
tehtiin mm. ulkovalaistussuunnitelma. Uusi vaihe<br />
tuli kaukolämmön tuotannosta, jossa Kerava on ollut<br />
yksi edelläkävijöistä. Yli-Keravalle rakennettiin ensimmäinen<br />
lämpökeskus v. 1970, jossa oli kattila ja piippu.<br />
Ensimmäisiä kaukolämmöllä lämmitettäviä rakennuksia<br />
olivat keskuskoulu, silloinen kaupungintalo ja joukko<br />
ympäristön liikerakennuksia.<br />
Millaisia mietteitä urasta<br />
<strong>Keravan</strong> energialaitoksessa on jäänyt?<br />
Sähkö on ollut minun alani ja Keravalla on ollut hyvä<br />
työskennellä. Henkilökunnan kanssa en muista mitään<br />
ongelmia. Joskus ongelmaa ovat aiheuttaneet laitoksen<br />
myyntiä esittäneet poliitikot. Toivon, että energialaitos<br />
pystyy jatkamaan samalla itsenäisellä linjalla.<br />
Askarruttaako ilmastonmuutos ja energiankäytön<br />
vaikutukset entistä sähkölaitosmiestä?<br />
Kyllä niitä asioita ajattelee, mutta kun kukaan ei pysty<br />
täsmällisesti sanomaan, mikä on meidän tavallisten<br />
ihmisten osuus ja mikä osuus ilmastonmuutoksessa on<br />
sellaista, mihin emme voi vaikuttaa. Toki päästöjen tulee<br />
olla mahdollisimman vähäisiä. Mutta voiko tavalliselta<br />
kansalta vaatia rahallisia uhrauksia sellaiseen, mihin ei<br />
voida vaikuttaa, sitä mietin.<br />
47
Mauno Schlobohm<br />
Laitosasentaja 1971–1998<br />
Mauno Schlobohm aloitti työnsä <strong>Keravan</strong> kaupungin<br />
sähkölaitoksella v. 1971 autoasentajana.<br />
Pian hän tuli vedetyksi mukaan kaukolämpötoimintaan.<br />
– Olin ollut Volkswagenin maahantuojan VW-Auton<br />
korjaamolla aiemmin töissä. Keravalaisilla asentajilla oli<br />
käytössään paljon Volkkareita ja aluksi huolsin ja korjasin<br />
niitä. Samana vuonna elokuussa aloitettiin kaukolämpötoiminta.<br />
Kaupungintalon ja keskuskoulun lämpökattilat<br />
olivat niin huonoja, että ne olisi pitänyt uusia. Päätettiin<br />
hommata isompi kattila ja ruvettiin rakentamaan<br />
kaukolämpöverkkoa keskustaan. Ensimmäinen kattila<br />
oli Witermon kahden megawatin kattila ja se sijoitettiin<br />
Nikkarin ja kirjaston väliselle tontille.<br />
48<br />
Miten kaukolämpötoiminta<br />
eteni Keravalla?<br />
Jaakko Lähteelä vesilaitokselta tuli kaukolämpöpäälliköksi<br />
ja hän minua pyysi kaukolämpöhommiin. Epäilin<br />
hiukan, mutta hän sanoi, että oppisin kyllä. Kävin raskasöljypoltinasentajan<br />
kurssin ja vuosien varrella muitakin<br />
kursseja. Lähteelältä sain tarkat ohjeet ja toimenkuvan<br />
lämpökeskuksen huoltoon. Puolet työpäivästä kului lämpölaitoksen<br />
puolella ja toisen puolen päivää korjailin<br />
asentajien autoja.<br />
Kerava kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvulla ja kaukolämpö<br />
tuli epäilyistä huolimatta hyväksytyksi lämmitysmuodoksi.<br />
Kaukolämpöverkko kasvoi ja lämmöntuotannon<br />
avuksi rakennettiin siirrettäviä lämpökeskuksia.<br />
Aluksi lämpöä tuotettiin raskaalla tai kevyellä polttoöljyllä,<br />
sitten hiilellä ja 1980-luvun puolivälissä maakaasulla.<br />
Maakaasun käyttöönotto oli huoltomiehen kannalta hyvä<br />
homma, sillä kattilat eivät nokeentuneet juuri ollenkaan.<br />
Raskasöljykattila piti nuohota aina 400–500 käyttötunnin<br />
jälkeen ja se oli likaista hommaa. Maakaasu oli sikäli<br />
yllätys, että se paloi puhtaasti eikä tuottanut nokea.<br />
Miten Keravalla selvittiin<br />
1970-luvun öljykriisistä?<br />
Kyllähän se tuulista aikaa oli, kun <strong>Keravan</strong> Sähkölaitoksessa<br />
vaihtui johtomiehet ja öljyn hinta yhtäkkiä kohosi<br />
vuonna 1973 peräti 70 %. Silloin öljyä tuotiin varmuusvarastoista<br />
ja toimitukset olivat epävarmoja, kuormia<br />
vastaanotettiin öiseenkin aikaan. Muutamia kertoja<br />
tankkiauto toi kuorman, jossa oli niin paljon vettä mukana,<br />
että öljy ei syttynyt ollenkaan. Onneksi hätävarana<br />
oli omassa varastossa kevyttä polttoöljyä, jolla selvittiin<br />
tiukkojen hetkien yli.<br />
Ensimmäinen kiinteä lämpökeskus rakennettiin Tervahaudankadulle<br />
Ylikeravalle 1970-luvun puolivälissä. Se<br />
oli mielestäni hyvä päätös, että lämpöhommat keskitettiin<br />
sinne ja myöhemminhän tontille rakennettiin myös<br />
yhtiön uusi toimitalo. Siitä valitettiin, että tontti on notkelmassa,<br />
mutta lämpölaitokseen tuli 60 metriä korkea<br />
teräspiippu. Myös päästöasioita mietittiin ja tekniikka oli<br />
uudenaikaisinta, mitä saatiin.
Savion lämmitysvoimalaitos vuonna 1998. Mauno Schlobohm tarkastamassa kaasuturbiinin käyntiä.<br />
Lämmitysaineena oli aluksi öljy, mutta 1980-luvun puolella<br />
keksittiin ns. Pyrofl ow-kattila, jossa voitiin käyttää<br />
myös kiinteää polttoainetta, kuten hiiltä, turvetta ja puuhaketta.<br />
Suunnitelmissa oli varauduttu Yli-<strong>Keravan</strong> lämpökeskuksen<br />
laajentamiseen ja uusi kattilalaitos otettiin<br />
käyttöön 1985. Ensimmäinen talven aikana oli jonkin<br />
verran takkuilua syöttöjärjestelmän kanssa, mutta pian<br />
opimme systeemit ja kattila osoitti toimivuutensa varsinkin<br />
vuoden 1987 kireänä pakkastalvena.<br />
Itse jäin eläkkeelle vuonna 1998. Siinä vaiheessa oli tullut<br />
jo tietotekniikkakin mukaan valvontahommaan.<br />
Huolestuttaako energiankulutus<br />
ja ilmastonmuutos?<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on osannut ja uskaltanut hyödyntää uusia<br />
tekniikoita ja laajentuminen Sipoon ja Vantaan suuntaan<br />
kaukolämpöyhteistyössä on ollut oikeaan osunutta.<br />
Sitä edelleen ihmettelen, miksei jätteenpoltosta ole voinut<br />
saada kannattavaa toimintaa. Esimerkiksi Tanskassa on<br />
melkein joka kylän kupeessa jätteenpolttolaitos ja ei kai<br />
sielläkään ilmaan saa tupruttaa mitä tahansa. Kalliiden<br />
tuontipolttoaineiden rinnalle pitäisi löytää edullisempia<br />
ratkaisuja ja tekniikkaa kehittää, jotta päästöt saataisiin<br />
vielä nykyistä vähäisemmiksi.<br />
Maakaasun käyttöönotto oli huoltomiehen kannalta hyvä homma.<br />
Enää ei itse likaantunut yhtä paljon kuin raskasöljykattiloita<br />
nuohotessa, muistelee laitosasentaja Mauno Schlobohm.<br />
49
Eero Lehti<br />
Hallintoneuvoston puheenjohtaja 1992–1996<br />
Hallituksen puheenjohtaja 1997–2000<br />
Vuonna 2007 kansanedustajaksi valittu toimitusjohtaja<br />
Eero Lehti tuli mukaan <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:<br />
öön sen yhtiöittämisen jälkeen hallintoneuvoston<br />
puheenjohtajaksi. Lehden mukaan yhtiöittämispäätöstä<br />
kritisoitiin, mutta itsenäisenä yhtiönä <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong> on osoittanut toimivuutensa ja auttanut pitämään<br />
energian hinnan kurissa. Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu<br />
ei ole ollut haitaksi Keravalle, hän mainitsee.<br />
– Osakeyhtiöksi tämä on sikäli kummallinen, että toiminnan<br />
tavoitteena ei ole tuottaa omistajilleen voittoa<br />
eikä osinkoja makseta. Yhtiön tavoitteena on pitää tariffi t<br />
alhaalla. Siitä hyötyvät keravalaiset ja tytäryhtiön kautta<br />
myös sipoolaiset ja sähkömarkkinoiden vapauduttua<br />
1990-luvun puolivälissä myös monet muut muualla asuvat<br />
tai toimivat asiakkaat.<br />
– Kilpailu energiamarkkinoilla on kiihtynyt viimeisten<br />
vuosikymmenten aikana. Luottamushenkilön tehtävänä<br />
yhtiössä on ollut valvoa, että vakaus säilyy ja tehdyt päätökset<br />
ovat tarkoituksenmukaisia kuntalaisten eli omistajien<br />
eduksi.<br />
50<br />
Onko <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> laajentunut<br />
oikeaan aikaan oikeaan suuntaan?<br />
Seutuyhteistyöstä keskusteltiin 1990-luvun alkupuolella<br />
naapurikuntien sähkö- ja energialaitosten kanssa, mutta<br />
tarvittavaa yksimielisyyttä yhteisen laaja-alaisen energiayhtiön<br />
perustamisesta ei koskaan syntynyt. Erillisiä tarkasteluja<br />
tehtiin myös Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen<br />
ja <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n fuusioitumisesta.<br />
Kun Järvenpään ja Tuusulan ensimmäiset aikeet myydä<br />
sähkölaitoksensa tulivat esille, olimme muiden mukana<br />
tekemässä ostotarjousta v. 1995 ja neuvottelemassa<br />
osakkuussopimuksesta. Luonnollisesti olimme <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong>ssa pettyneitä siihen, että esityksemme ei herättänyt<br />
vastakaikua naapureissa.
Useiden vaiheiden jälkeen Imatran Voima <strong>Oy</strong> tuli ensin<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen osaomistajaksi ja lopulta<br />
kunnat myivät koko omistusosuutensa kyseiselle<br />
yhtiölle. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on<br />
ollut yksi typerimpiä päätöksiä Keski-Uudenmaan seudulla,<br />
mitä kunnalliset luottamushenkilöt ovat tehneet.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> on ollut kehityshakuinen. Sitä kuvaavat<br />
mm. kaukolämpötoiminnan ja sähkönjakelun<br />
aloittaminen Sipoossa v. 1994 ja tytäryhtiö Etelä-Suomen<br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n perustaminen v. 1996. Kaukolämpöpuolella<br />
on oltu edistyksellisiä ja haettu uusia vaihtoehtoja<br />
lämpöenergiatuotantoon. Vantaan ja <strong>Keravan</strong> välille<br />
syntyi kaukolämpöyhteistyötä v. 1995 ja pääsimme siten<br />
osalliseksi pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoon.<br />
Edelleen yhtiö on kehityshakuinen, mutta rönsyilyyn<br />
ei ole varaa. Karkkilassakin toimitaan kaukolämmön<br />
tuottajina.<br />
Onko <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n asema ollut vakaa<br />
omistajiensa, siis kaupungin päättäjien taholta?<br />
Kyllähän joku aina aika ajoin kiinnostuu ajatuksesta<br />
muuttaa energialaitos rahaksi. Tässä muodossa pääoma<br />
on kuitenkin turvattu ja edullinen energia on kaupungin<br />
kilpailuvaltti. Tarkoituksenmukaisempaa on tehdä<br />
yhteistyötä eri suunnissa silloin kun mittakaavaetua on<br />
nähtävissä.<br />
<strong>Energia</strong> on tällä hetkellä yksi kansan silmätikuista,<br />
kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja vaihtoehtoisista<br />
energiamuodoista. Millaisena näette<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n tulevaisuuden?<br />
Kannattaa olla nopea omaksuja ja käyttää valtakunnallista<br />
kehitystyötä hyväksi. Usein innovaatiot realisoituvat<br />
matalissa organisaatioissa. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>ssa on pieni<br />
johtoryhmä, joka on pystynyt reagoimaan nopeasti ja<br />
tekemään keskeisiä päätöksiä. Olemme sähkön tuotannossa<br />
osin sähköpörssin varassa ja siksi on tarkkaan seurattava<br />
eri energiamuotojen kehitystä. Haasteena on, että<br />
pystymme voimakkaasti kasvavalla alueella turvaamaan<br />
energian saannin ja jakelun häiriöttömästi.<br />
<strong>Energia</strong>laitoksen tehtävänä on tuottaa tasalaatuista<br />
energiaa ja käyttäjä valitsee, minkä yhtiön palveluja hän<br />
käyttää. Käytämmekö biopolttoaineita vai ydinenergiaa,<br />
kysymys on ratkaisematta, ilmastomuutokset on huomioitava.<br />
Itse olen huolestunut siitä, että Suomi ei ole pystynyt<br />
huolehtimaan omasta energiatuotannostaan. Meille tuodaan<br />
noin 20 % sähköenergiasta ulkoa.<br />
Samantekevää<br />
Vihainen mies soitti sähkölaitokselle<br />
ja haukkui:<br />
- Minä jätän kyllä sähkölaskun<br />
maksamatta. Teillä on niin kallis<br />
täyssähkötariffi , ettei se ole tosikaan.<br />
- Eikö Teille ole samantekevää,<br />
millä tariffi lla jätätte sähkölaskunne<br />
maksamatta, kuului lempeä vastaus.<br />
51
Pertti Sorsa<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> ja Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>,<br />
hallitusten varapuheenjohtaja 2001 edelleen<br />
Kansantalouden tuntija Pertti Sorsa tuli mukaan<br />
energiayhtiöiden hallituksiin pian eläkkeelle jäämisensä<br />
jälkeen v. 2001. Sorsa on työskennellyt<br />
valtionvarainministeriön kansantalousosaston apulaisosastopäällikkönä<br />
vuosina 1976–1982 ja ylijohtajana<br />
1982–1988 sekä työministeriön kansliapäällikkönä<br />
1989–2000.<br />
– Olen asunut Keravalla vuodesta 1976 lähtien ja energia-asioihin<br />
olen saanut tuntumaa aiemmissakin työtehtävissäni.<br />
<strong>Energia</strong>yhtiöiden hallituspaikka on tarjonnut<br />
mielenkiintoisen jatkumon seurata alan kehitystä.<br />
– <strong>Energia</strong>yhtiön itsenäisyys on tuonut paljon hyvää ja<br />
osakeyhtiö on ollut toimiva muoto. <strong>Keravan</strong> kaupungin<br />
virkahallinto tai luottamuselimet eivät puutu yksittäiseen<br />
toiminnanohjaukseen, vaan kaupunginhallitus valitsee<br />
kerran vuodessa energiayhtiöiden hallituksen, joka valvoo<br />
ja ohjaa toimintaa. Hallituksessa on jäseniä useilta<br />
yhteiskunnan aloilta. Hallitus on ollut keskusteleva ja<br />
aidosti kiinnostunut kaupunkilaisten eduista tehdessään<br />
energiapoliittisia linjauksia.<br />
52<br />
Millaiselta näytti energiayhtiön tilanne,<br />
kun tulitte mukaan hallitustyöskentelyyn?<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on pieni yhtiö verrattuna koko energiakenttään,<br />
mutta se on laajentunut ja verkottunut ja<br />
hakenut yhteistyötä sellaisilla suunnilla, joista sen toiminnalle<br />
on ollut selvää etua. Kaukolämpötoiminnan<br />
aloittaminen Sipoossa ja Sipoon sähkönjakelun ostaminen<br />
ovat olleet ensimmäisiä esimerkkejä toimivasta<br />
laajentumisesta. Yhtiö yllätti positiivisesti, sen talous oli<br />
kunnossa, samoin tariffi politiikka.<br />
Mikä on ollut haasteellisinta<br />
energiapolitiikassa hallituskaudellanne?<br />
Olemme pitkälti ostoenergian varassa sähkön osalta ja<br />
alueen energiatarpeet ovat jatkuvasti kasvavia. Omalla<br />
tuotannollamme pystymme kattamaan vain noin 15–<br />
20 % alueemme sähkön tarpeesta. Lisäksi yhtiöllä on<br />
osakkuuksia valtakunnallisissa ydin- ja vesivoimaloissa,<br />
joiden kautta noin kolmannes myymästämme sähköstä<br />
pystytään hankkimaan tukkuhintaan. Mutta noin puolet<br />
joudutaan ostamaan sähköpörssin kautta ja joinain<br />
vuosina se on koitunut varsin kalliiksi suojauksista huolimatta.
Miten energiatuotannon omavaraisuushaasteeseen<br />
pyritään yhtiössä vaikuttamaan?<br />
Hankimme mahdollisuuksien mukaan lisää osuuksia valtakunnallisista<br />
voimalaitoksista, mm. viidennestä ydinvoimalasta.<br />
Olemme myös tänä keväänä tehneet päätöksen<br />
historiamme suurimmasta investoinnista. Keravalle<br />
rakennetaan uusiutuvia, kotimaisia luonnonvaroja<br />
käyttävä lämpövoimala, jonka rakentamiskustannukset<br />
lähentelevät 60 miljoonaa euroa. Hankkeen laajuutta<br />
kuvaa se, että rakentamiskulut ovat liki kaksi kertaa liikevaihtomme<br />
määrä. Tällä investoinnilla haluamme vähentää<br />
riippuvuutta tuontienergiasta kuten pörssisähköstä<br />
ja maakaasusta, joka on nykyisten voimalaitostemme<br />
pääpolttoaine.<br />
Miten kysymykset ilmastonmuutoksesta ja päästörajoituksista<br />
on huomioitu yhtiössä?<br />
Päästöt ja ilmastoasiat ovat niitä, joihin yhtiössä jatkuvasti<br />
kiinnitetään huomiota. <strong>Energia</strong>nsäästö olisi yksi<br />
oleellinen keino vähentää päästöjä. Kun ei kuluta, ei<br />
synny päästöjäkään. Yhtiö on kampanjoinut energian<br />
säästämisen puolesta, mutta toimintaa pitäisi entisestään<br />
tehostaa.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n 40-vuotisjuhlat Keuda-talossa Keravalla v. 2004.<br />
Kuntaliitto sekä kauppa- ja teollisuusministeriö herättelivät<br />
2000-luvun alkupuolella kuntia, yrityksiä ja muita<br />
yhteisöjä energiansäästöön erityisen sopimuksen avulla.<br />
Siihen ilmoittautui noin sata kuntaa, joissa saavutettiinkin<br />
merkittäviä tuloksia energiansäästössä. Sopimuskausi<br />
päättyi viime vuonna ja uusi puitesopimus on tulossa.<br />
Sopimuksessa annetaan neuvoja ja ohjeita suurten kiinteistöjen<br />
energiankäytön hallintaan. Monet kunnalliset<br />
laitokset ovat todella suuria energiankäyttäjiä. <strong>Keravan</strong><br />
kaupunki ei osallistunut näihin energiansäästötalkoisiin,<br />
mutta toivoisin, että se lähtisi mukaan uudella sopimuskaudella.<br />
Millaisin ajatuksin yhtiössä<br />
on siirrytty uudelle satavuotiskaudelle?<br />
Rajapyykkejä ovat uuden toimitusjohtajan tarttuminen<br />
yhtiön ruoriin syksyn aikana ja tuo mainitsemani historiamme<br />
suurin rakennusinvestointi. Euroopan Unionin<br />
päästörajoitukset koskevat rankimmin energiasektoria<br />
ja ne kiristyvät entisestään vuonna 2012. Emme vielä<br />
tiedä, paljonko tulemme saamaan uudelle laitokselle<br />
päästöoikeuksia. Haasteita siis riittää, mutta olemme<br />
niihin mielestäni hyvin valmistautuneet. Keskeistä on<br />
säilyttää keravalaisten vankka tuki omalle kunnalliselle<br />
energiayhtiölle.<br />
53
Kalervo Nieminen<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> ja Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>,<br />
hallitusten puheenjohtaja vuodesta 2001 alkaen edelleen.<br />
Konsernin hallitusten puheenjohtaja Kalervo Nieminen<br />
on tehnyt pitkän uran paperikoneteollisuudessa,<br />
<strong>Keravan</strong> Saviolla toimipaikkaa pitävän<br />
Stowe Woodward Finland <strong>Oy</strong>:n toimitusjohtajana. Keravalla<br />
hän on asunut vuodesta 1969. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
-konsernin hallitusten lisäksi hän työskentelee Suomen<br />
Lehtiyhtymä -konsernin ja <strong>Keravan</strong> Palvelutalosäätiön<br />
hallituksissa.<br />
Millaista on työskentely<br />
energia-alalla?<br />
<strong>Energia</strong>-ala on mielenkiintoista ja haastavaa. Sähkömarkkinoiden<br />
vapautuminen suurasiakkaille vuonna 1995 ja<br />
kaikille kotitalousasiakkaille v. 1998 on asettanut kaikki<br />
energiayhtiöt samalle viivalle kilpailun suhteen. Laitokset<br />
omistavat verkkonsa, mutta asiakas voi ostaa sähkön<br />
miltä tahansa yhtiöltä. <strong>Energia</strong>n hintaan on kiinnitettävä<br />
huomiota, se on ratkaiseva tekijä etenkin yritystoiminnalle<br />
ja teollisuudelle.<br />
54<br />
Joudumme käyttämään runsaasti ns. pörssisähköä. Omaa<br />
tuotantoa on mielestäni lisättävä esimerkiksi ostamalla<br />
voimalaitososuuksia, kun niitä on tarjolla. Pyrkimyksemme<br />
on saada energiaa kuluttajien käyttöön mahdollisimman<br />
edullisesti. Tehdyt ratkaisut, joissa olemme mukana<br />
energiaa tuottavissa yhtiöissä, vaikka pienilläkin osuuksilla,<br />
ovat olleet toiminnalle tärkeitä. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> on<br />
osuuksillaan mukana mm. tuulivoimaa tuottavassa Pohjolan<br />
Voimassa ja viidennestä ydinvoimalasta on varattu<br />
osuus. Tänä vuonna on saatettu valmiiksi ratkaisu uuden<br />
lämpövoimalaitoksen rakentamisesta Keravalle.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konserni toimii mm. Sipoossa.<br />
Laajeneeko toiminta oikeaan suuntaan?<br />
Sipoo on kasvavaa aluetta, jossa etenkin teollisuuspuolella<br />
voi olla tulossa suuriakin energiatarpeita. Kerava on<br />
pinta-alaltaan pieni ja täällä tarpeet keskittyvät enemmän<br />
asumiseen. Sipoossa kaukolämpöyhteistyö alkoi jo<br />
vuonna 1994 ja se on merkinnyt päänavausta kaukolämpötoiminnan<br />
osaamisen laajentamiselle. Tytäryhtiömme<br />
Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> vastaa sähkönjakelusta Sipoon<br />
alueella. Vuonna 2001 aloitettiin kaukolämpötoimintaa<br />
Karkkilassa.
Millaisia reaktioita keskustelu Helsingin kaupungin<br />
halusta saada itselleen lisää maata Sipoosta on<br />
herättänyt <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>ssa?<br />
Maan hallitus teki päätöksen rajan siirrosta kesäkuun<br />
lopussa. Asia on tuore ja valituksen alainen. Mikäli rajansiirto<br />
toteutuu, jää alueen sähköverkko edelleen alueen<br />
sähkönjakelusta vastaavan Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n<br />
omistukseen.<br />
Millaiset ovat energiayhtiön kehitysnäkymät?<br />
Olemme juuri aloittamassa Keravalla kotimaisia polttoaineita<br />
käyttävän lämpövoimalalaitoksen rakentamista,<br />
joka suunnitelmien mukaan valmistuu vuonna 2009.<br />
Hanketta varten on perustettu Pohjolan Voima <strong>Oy</strong>:n<br />
tytäryhtiö <strong>Keravan</strong> Lämpövoima <strong>Oy</strong>, joka myy voimalaitoksen<br />
tuottaman sähkön ja lämmön omakustannushintaan<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>lle. Tätä kautta pyrimme vähentämään<br />
riippuvuutta ostoenergiasta.<br />
Olemme tiivistäneet yhteistyötä myös naapurikuntien<br />
Porvoon, Nurmijärven ja Mäntsälän energialaitosten<br />
kanssa. Suunnittelemme mm. sähkön ja kaukolämmön<br />
mittarilukuun yhteisiä järjestelmiä ja laitteita.<br />
Kuinka turvattu <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n asema<br />
on omana yhtiönään?<br />
Mielestäni <strong>Keravan</strong> päättäjillä on se käsitys, että energiayhtiötä<br />
ei myydä, vaikka tulisi houkuttelevakin tarjous.<br />
Yhtiö täyttää kaikki tavoitteet tehokkuuden suhteen ja se<br />
on hyvin hoidettu. <strong>Energia</strong>huollon toimivuus ja edullisuus<br />
on kaupungin kehitykselle ydinkysymys.<br />
Miten <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>ssa on huolehdittu<br />
ilmastonmuutoskysymyksestä?<br />
Me seuraamme ja noudatamme kansainvälisiä sopimuksia<br />
ja pyrimme kaiken aikaa päästöjen pienentämiseen<br />
käyttämällä ja kehittämällä uutta teknologiaa. Kioton sopimus<br />
päättyy vuonna 2012, mitä tulee sen jälkeen, sitä<br />
ei vielä tiedetä. Päästökauppa on tullut osaksi arkipäivää<br />
ja kaupassa vallitsevat markkinahinnat. Siihen meidän<br />
on taloudellisesti varauduttava. <strong>Energia</strong>n saatavuudessa<br />
panostamme omaan tuotantoon ja uusiutuvien luonnonvarojen<br />
käyttöön.<br />
Maksuaikaa<br />
Kun 1930-luvun loppupuolella Tuusulaa sähköistettiin,<br />
esitteli insinööri vauraassa talossa isännälle<br />
tuvan pöydän ääressä laskua, joka oli melkoinen.<br />
- Saisikohan tuohon maksuaikaa, kysyi isäntä?<br />
- Kuinkahan pitkästä ajasta olisi kysymys?<br />
- No kun nuo rahat on tuolla kammarin<br />
piirongin laatikossa.<br />
55
LIITTEET<br />
57
58<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n organisaatio 1.8.2007
Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n organisaatio 1.8.2007<br />
Liite 1<br />
59
Sähkölaitoksen johtohenkilöitä<br />
Toimitusjohtajat<br />
Tuusulan Kunnan Sähkölaitoksen ensimmäinen<br />
toimitusjohtaja, maanviljelijä Karl Edvin Åvall,<br />
toimitusjohtajana 1920–1923.<br />
Sähköteknikko Lauri Lindberg,<br />
toimitusjohtajana 1923–1943.<br />
Sähköinsinööri Aarne Paasikallio,<br />
toimitusjohtajana 1943–1966.<br />
<strong>Keravan</strong> sähkölaitoksen ensimmäinen toimitusjohtaja,<br />
sähköinsinööri Kauko Hämäläinen 1964–1974.<br />
Diplomi-insinööri Tapani Kurkela,<br />
toimitusjohtajana 1974–1976.<br />
60<br />
Osmo Kähkönen<br />
Diplomi-insinööri Osmo Kähkönen,<br />
toimitusjohtajana 1.12.1976 alkaen edelleen.<br />
Hallitus 2007. Takarivi vasemmalta:<br />
Ari Heikkinen, Bengt Wiik, Lauri Saloriutta<br />
ja Harri Kenttä. Keskirivi vasemmalta:<br />
Erkki Hult, Pertti Sorsa, Osmo Kähkönen<br />
ja Kalervo Nieminen. Eturivi vasemmalta:<br />
Marja-Liisa Nykänen, Helena Jokinen<br />
ja Aila Lehtinen.<br />
Luottamushenkilöitä<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalan / kaupungin sähkölautakunnan<br />
puheenjohtajat<br />
Eero J. Virtanen 1964–1973<br />
Martti Hirvensalo 1973–1976<br />
Raimo Niemi 1978–1980<br />
Vilho Boman 1981–1981<br />
<strong>Keravan</strong> energialaitoksen energialautakunnan<br />
1982–1989 puheenjohtajat<br />
Vilho Boman 1982–1984<br />
Esko Mattson 1985–1987<br />
<strong>Keravan</strong> energialaitoksen johtokunnan<br />
1989–1993 puheenjohtaja<br />
Esko Mattson 1988–1991<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> (1.7.1992 alkaen)<br />
hallintoneuvoston puheenjohtajat<br />
Eero Lehti 1992–1996<br />
Heikki Raittila 1997–2004<br />
Tuula Lind 2005 edelleen<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> (1.7.1992 alkaen)<br />
hallituksen puheenjohtajat<br />
Esko Mattson 1992–1996<br />
Eero Lehti 1997–2000<br />
Kalervo Nieminen 2001 edelleen<br />
Liite 2
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -konsernin virstanpylväitä<br />
1906<br />
Ensimmäinen sähkölamppu syttyi Keravalla Heikkilän talon<br />
salissa.<br />
1918<br />
Tuusulan kunnanvaltuusto päätti 20.7.1918 kunnallisen sähkölaitoksen<br />
perustamisesta. Nimeksi tuli Tuusulan Kunnan<br />
Sähkölaitos. Sähkönhankintasopimus tehtiin <strong>Keravan</strong> Mylly<br />
ja Puunjalostus <strong>Oy</strong>:n kanssa.<br />
1920<br />
Sähkönhankintasopimus <strong>Keravan</strong> Mylly ja Puunjalostus<br />
<strong>Oy</strong>:n kanssa irtisanottiin ja sähkönhankintasopimus solmittiin<br />
Etelä-Suomen Voima <strong>Oy</strong>:n kanssa.<br />
1924<br />
<strong>Keravan</strong> kauppala perustettiin Yli- ja Alikeravan kylistä, sähkölaitos<br />
päätettiin pitää yhteisenä Tuusulan kanssa.<br />
1934<br />
Tuusula ja Kerava päättivät sähkölaitoskuntainliiton perustamisesta.<br />
Nimeksi tuli Tuusulan-<strong>Keravan</strong> Sähkölaitos.<br />
1951<br />
Järvenpään kauppala perustettiin ja siitä tuli sähkölaitoskuntainliiton<br />
kolmas jäsen. Laitoksen nimeksi tuli Tuu sulan<br />
Seudun Sähkölaitos.<br />
Liite 3<br />
Kuva: <strong>Keravan</strong> museo.<br />
Sähköyhtiön konttorin arvokasta tunnelmaa.<br />
1955<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitos osti <strong>Keravan</strong> Puuteollisuus<br />
<strong>Oy</strong>:ltä (entinen <strong>Keravan</strong> Mylly ja Puuteollisuus <strong>Oy</strong>) Ke ravan<br />
keskustan sähköverkon.<br />
1963<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalanvaltuusto päätti 23.9.1963 erota Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitoksesta.<br />
1964<br />
<strong>Keravan</strong> kauppalan itsenäinen sähkölaitos aloitti toimintansa<br />
vuoden alussa.<br />
Kuva: Tuusulan museo.<br />
Kansanjoukkoa Hyrylän keskustassa 1930–1940-luvulla.<br />
61
<strong>Energia</strong>laitoksen henkilökuntaa ryhmäkuvassa. Kuva vuodelta 1988.<br />
1970<br />
Keravasta tuli kaupunki. Sähkölaitoksen nimi muutettiin <strong>Keravan</strong><br />
kaupungin sähkölaitokseksi.<br />
1971<br />
Keravalla aloitettiin kaukolämpötoiminta. Alikeravalla otettiin<br />
käyttöön 110/20 kV:n sähköasema.<br />
1973<br />
Ensimmäinen öljykriisi, raakaöljyn hinta kohosi nopeasti. Valtioneuvosto<br />
määräsi energiansäästötoimenpiteitä. Sähkönkulutuksen<br />
kasvu hidastui.<br />
Ylikeravan kaukolämpökeskus.<br />
62<br />
1976<br />
Eduskunta sääti lain sähköverosta. Sähkötariffi en hintoja korotettiin.<br />
1977<br />
Maaliskuussa alkoi 49 päivää kestänyt voimalaitos- ja sähkönjakelualaa<br />
koskenut lakko, jonka vuoksi sähkönkulutusta<br />
jouduttiin rajoittamaan.<br />
Ylikeravalla otettiin käyttöön kiinteä kaukolämpökeskus. Kolmen<br />
kattilan yhteisteho ylsi 36 MW:iin.<br />
1979<br />
Toinen öljykriisi, öljytuotteiden hinnat nousivat.<br />
1981<br />
Ylikeravalla otettiin käyttöön 110/20kV:n sähköasema.<br />
1982<br />
Sähkölaitoksen nimi muutettiin <strong>Keravan</strong> energialaitokseksi.<br />
Uuden toimitalon rakentaminen Tervahaudankadulle aloitettiin.<br />
1983<br />
Uusi toimitalo vihittiin käyttöön 9.6.1983.<br />
1984<br />
A. Ahlström <strong>Oy</strong>:ltä tilattiin uutta teknologiaa edustava ns.<br />
kiertoleijukattila kaukolämpötuotantoon. Usean eri polttoaineen<br />
käyttöön soveltuva 30 MW tehoinen kattilalaitos otettiin<br />
käyttöön Yli-<strong>Keravan</strong> lämpökeskuksessa maaliskuussa 1985.
1985<br />
Neste <strong>Oy</strong>:n kanssa solmittiin maakaasun ostosopimus. Maakaasun<br />
jakeluverkon yleissuunnitelman laatiminen käynnistettiin.<br />
<strong>Keravan</strong> Savion kumitehtaan alueen energiahuolto siirtyi <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong>lle tuoden merkittävän lisäyksen energianjakeluun.<br />
1986<br />
Ensimmäinen maakaasun siirtoputki rakennettiin Yli-<strong>Keravan</strong><br />
lämpökeskukseen, jossa kaksi raskasta polttoöljyä käyttävää<br />
kattilaa muutettiin maakaasukäyttöisiksi.<br />
<strong>Energia</strong>verouudistus astui voimaan elokuun alussa. Sähkölle<br />
asetettiin 16 % liikevaihtovero.<br />
1987<br />
<strong>Energia</strong>laitos hankki kaukokäyttöjärjestelmän valvomaan sähkön-<br />
ja kaukolämmön tuottamista ja jakelua.<br />
1988<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n sähkönostosopimukset siirrettiin Teollisuuden<br />
Voimansiirto <strong>Oy</strong>:lle.<br />
1989<br />
Ali-<strong>Keravan</strong> lämmitysvoimalaitos valmistui joulukuussa. Laitos<br />
tuotti lämpöä ja sähköä (sähköteho 4,5 MW, lämpöteho<br />
9 MW).<br />
Vanhat muuntamot ovat arkkitehtonisesti merkittäviä.<br />
Muuntamo Jokivarressa Keravalla.<br />
Pauli Merinen (vasemmalla) sekä kaukolämpöasentaja<br />
Ole Järvinen laitehuoltotöissä Savion lämmitysvoimalaitoksella.<br />
1990<br />
Sovittiin <strong>Oy</strong> Sinebrychoff Ab:n kanssa lämmitysvoimalan rakentamisesta<br />
uudelle tehdasalueelle. Savion lämmitysvoimalaitos<br />
otettiin käyttöön kaksivaiheisesti vuosien 1991–1992<br />
aikana (sähköteho 4,5 MW, lämpöteho 9 MW).<br />
1991<br />
<strong>Keravan</strong> kaupunginvaltuusto teki 16.12.1991 periaatepäätöksen<br />
energialaitoksen yhtiöittämisestä. Tulevan yhtiön nimeksi<br />
määriteltiin <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>.<br />
1992<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n perustamiskokous pidettiin16.6.1992,<br />
osakeyhtiö aloitti toimintansa 1.7.1992.<br />
Teollisuuden Voimansiirto <strong>Oy</strong>:n Etelä-Suomessa sijaitsevat<br />
asiakasyhtiöt perustivat yhteisen sähkön ostoyhtiön Päijät-<br />
Hämeen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> liittyi yhtiön<br />
osakkaaksi 15.12.1992.<br />
1993<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> liittyi maaliskuussa Teollisuuden Voimansiirto<br />
<strong>Oy</strong>:n ja sen tukkuasiakkaiden perustaman yhteistoimintayhtiö<br />
Fincopower <strong>Oy</strong>:n osakkaaksi. Yhtiön toimialaan<br />
kuului mm. materiaalien yhteishankinta.<br />
Keski-Uudellamaalla tehtiin konsulttiselvitys energiayhteistyöstä.<br />
63
Pentti Karvonen työssään sulakekaapilla.<br />
1994<br />
Sipoon kunnanvaltuusto päätti 24.4.1994 fuusioida kaukolämpötoiminnan<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:öön. Kunta liittyi yhtiön<br />
osakkaaksi 3,5 %:n omistusosuudella.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> osti Etelä-Suomen Voima <strong>Oy</strong>:n voimalaitososakkeita.<br />
Yhtiö sai käyttöönsä 6,8 MW voimalaitostehoa.<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen osakkeista käytiin syksyllä<br />
tarjouskilpailu. <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> jätti ostotarjouksen Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitoksesta. Hanke kariutui, kun Tuusulan<br />
Seudun Sähkölaitos yhtiöitettiin ja sen osakkaaksi valittiin v.<br />
1995 Imatran Voima <strong>Oy</strong>.<br />
1995<br />
Sähkömarkkinalaki astui voimaan 1.6.1995 ja sähkön tuotanto<br />
ja myynti vapautui kilpailulle kaksivaiheisesti. Ensimmäinen<br />
vaiheessa kilpailutuksen piiriin tulivat suurkäyttäjät.<br />
Kerava ja Vantaa solmivat elokuussa sopimuksen kaukolämpöyhteistyöstä.<br />
Kaupunkien rajalle rakennettiin välipumppaamo.<br />
<strong>Energia</strong>-alan markkinointiketju Voimatori <strong>Oy</strong> perustettiin.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> ja Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> kuuluvat<br />
ketjun perustajajäseniin.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n perusti tytäryhtiö Etelä-Suomen <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong> – Sydfi nska Energi Ab:n. Yhtiö osti Pohjolan Voima<br />
<strong>Oy</strong>:ltä Sipoon sähkönjakelutoiminnan runsaan 80 miljoonan<br />
markan hintaan. Sopimus allekirjoitettiin 29.12.1995.<br />
64<br />
1996<br />
Nikkilässä avattiin Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n oma palvelupiste.<br />
Suomessa aloitti elokuussa toimintansa kansallinen sähköpörssi<br />
EL-EX osana sähkömarkkinoiden vapautumista. <strong>Keravan</strong><br />
<strong>Energia</strong> liittyi sähköpörssin jäseneksi yhteisen sähkönhankintayhtiönsä<br />
Päijät-Hämeen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n kautta.<br />
Tuusulanjärven <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n kanssa selvitettiin yhteisen kombivoimalaitoksen<br />
rakentamista.<br />
1997<br />
Nikkilään rakennettiin kaasumoottoria voimakoneena käyttävä<br />
maakaasuvoimala, jonka sähköteho on 5,5 MW ja kaukolämpöteho<br />
on 6,2 MW. Voimalaitos otettiin tuotannolliseen<br />
käyttöön helmikuussa 1998.<br />
1998<br />
Jatkettiin Keski-Uudenmaan lämmitysvoimalaitoshankkeen<br />
selvittelyä.<br />
Sähkön myyntitariffeja laskettiin. Sateisen kesän ja syksyn<br />
vuoksi pohjoismaisen sähköpörssin hinnat laskivat merkittävästi.<br />
Syksystä 1998 kilpailutusmahdollisuus laajeni pienkäyttäjiin<br />
ja kotitalouksiin ilman tuntienergiamittaria.<br />
1999<br />
Yhtiön tavoitteena on panostaa uudistuviin energialähteisiin.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> osti maaliskuussa Päijät-Hämeen Voima<br />
<strong>Oy</strong>:n kautta puolentoista megawatin osuuden Pietarsaareen<br />
rakenteilla olevasta Ahlholmens Kraft Ab voimalaitoksesta.<br />
Laitoksenpääpolttoaineena on metsistä kerättävä hakkuujäte.<br />
Yhtiö merkitsi perustajaosakkaana 15 % Uuteenkaupunkiin<br />
rakennettavan tuulivoimalan osakkeista.<br />
Savion kaatopaikalle rakennettiin biokaasun keräys- ja hyötykäyttölaitos<br />
yhdessä <strong>Keravan</strong> kaupunkitekniikan kanssa.<br />
Selvitettiin Yli-Keravalla sijaitsevan 30 MW tehoisen kiertoleijukattilan<br />
polttoaineen muuttamista kivihiilestä puuhaketta<br />
käyttäväksi.<br />
2000<br />
Aloitettiin ISO 9001 ja 14001 standardien mukaisen laatu- ja<br />
ympäristöjärjestelmäprojektin valmistelu.<br />
Sipoossa rakennettiin maakaasujohto Nikkilästä etelään Söderkullaan,<br />
joka mahdollisti öljyn korvaamisen maakaasulla<br />
Söderkullan lämpölaitoksessa. Myös Ingmanin maitojalostetehdas<br />
siirtyi käyttämään maakaasua.<br />
Yhtiö osti Karkkilan Yrityskeskus <strong>Oy</strong>:ltä kaukolämpöliiketoiminnan.<br />
Kaukolämmön toimitus Karkkilan teollisuuskylän<br />
kiinteistöille alkoi 1.11.2000.
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> juhli 40-vuotistaivaltaan vuonna 2004 ja jakoi yritysviirit energiayhtiön toiminnan piirissä ansioituneille henkilöille.<br />
Vasemmalta Seppo Salmi, Marja-Liisa Nykänen, Lauri Saloriutta, Heikki Raittila, Kaj Lindqvist, Erik Sartorisio, Rune Olenius ja Eero Heikkilä.<br />
2001<br />
Yli-<strong>Keravan</strong> lämpökeskuksen kivihiilikattila muutettiin toimimaan<br />
rakennuspuusta jalostettavalla hakkeella. Polttoainemuutos<br />
otettiin käyttöön syyskuussa.<br />
Sipoon Söderkullassa Hartwallin metallitehtaan käyttämä nestekaasu<br />
korvattiin maakaasulla.<br />
Keski-Uudenmaan lämmitysvoimalaitoshankkeen toteutusta<br />
varten perustettiin yhtiö Myllynummen Voima <strong>Oy</strong>.<br />
Marraskuun Janika-myrsky aiheutti mittavia sähkönjakeluhäiriöitä.<br />
2002<br />
Sipoon Söderkullan siirrettävä lämpökeskus korvattiin kahden<br />
kattilan kiinteällä lämpökeskuksella (tehot 1,5 MW ja 3,0<br />
MW).<br />
Karkkilassa Helvar <strong>Oy</strong>:n teollisuuskiinteistöt liitettiin kaukolämpöverkkoon<br />
ja Helvar <strong>Oy</strong>:n 1,0 MW ja 1,6 MW kattilat<br />
siirtyivät <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n omistukseen.<br />
Varattiin viidennestä ydinvoimalasta teho-osuus.<br />
2003<br />
Käynnistettiin Lassila & Tikanoja <strong>Oy</strong>j:n kanssa selvitys <strong>Keravan</strong><br />
Myllynummelle sijoitettavasta biovoimalaitoksesta. Syksyllä<br />
selvitys eteni ympäristövaikutusten arviointiin.<br />
Ostettiin Olkiluotoon rakennettavasta uudesta ydinvoimalaitoksesta<br />
5,03 MW teho-osuus. Lisäksi ostettiin Pohjolan<br />
Voima <strong>Oy</strong>:n C-sarjan osuuksia 4,82 MW ja N-sarjan osuuksia<br />
0,18 MW.<br />
<strong>Keravan</strong> Pihkaniittyyn rakennettiin uusi 12 MW tehoinen<br />
öljykäyttöinen lämpökeskus huippu- ja varavoimalaksi.<br />
2004<br />
Keväällä sertifi oitiin <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -yhtiöiden toimintajärjestelmä<br />
(laatu- ja ympäristöjärjestelmät).<br />
<strong>Keravan</strong> Kanniston lämpökeskus peruskorjattiin ja rakennettiin<br />
uusi 10 MW tehoinen maakaasukäyttöinen kattila.<br />
Karkkilaan rakennettiin 7 MW tehoinen kotimaisen polttoaineen<br />
lämpökeskus. Laitoksen pääpolttoaineena on jyrsinturve.<br />
Selvitystyötä biovoimalaitoksen rakentamiseksi Savion Myllynummelle<br />
jatkettiin.<br />
65
2005<br />
Euroopan Unionin sisäinen päästökauppa vuosille 2005–2007<br />
alkoi vuoden alussa. Päästöoikeuksien hinnat nousivat rajusti<br />
ensimmäisen puolen vuoden aikana. <strong>Keravan</strong> kaukolämpöverkon<br />
piiriin kuuluville tuotantolaitoksille hankittiin CO2<br />
-päästöoikeuksia 10 000 tonnia.<br />
<strong>Keravan</strong> Myllynummelle suunnitellun biovoimalaitoksen ympäristölupa<br />
saatiin syksyllä 2005.<br />
Karkkilan 7 MW turve- ja hakekäyttöinen kaukolämpökeskus<br />
otettiin käyttöön.<br />
Yli-<strong>Keravan</strong> lämpökeskuksen kiertoleijukattilan osia uusittiin<br />
ja kattilassa kokeiltiin erilaisia turve-/kierrätyshakepolttoaineseoksia.<br />
Vanhojen polttolaitosten osalta astui voimaan jätteenpolttoasetus,<br />
jonka vuoksi kierrätysmurskeen poltto Yli-<br />
<strong>Keravan</strong> lämpökeskuksessa jouduttiin lopettamaan.<br />
2006<br />
Valtakunnallisessa asiakaspalvelututkimuksessa <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
<strong>Oy</strong> sijoittui ensimmäiseksi 28 yhtiön joukossa.<br />
Kierrätyspolttoainetta käyttävästä lämmitysvoimalaitoshankkeesta<br />
luovuttiin, koska se osoittautui kannattamattomaksi.<br />
Toimitusjohtaja ja osastopäälliköt v. 2007. Vasemmalta:<br />
Matti Kouhio, Osmo Kähkönen, Paavo Kainulainen, Raili Niemenmaa<br />
ja Osmo Auvinen.<br />
66<br />
MBA Jussi Lehto valittiin 20.6.2007 <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong><br />
-yhtiöiden uudeksi toimitusjohtajaksi.<br />
Käynnistettiin selvitys kotimaisia, uusiutuvia luonnonvaroja<br />
käyttävän lämmitysvoimalaitoksen rakentamiseksi, joka<br />
käyttäisi metsähaketta, turvetta ja ruokohelpiä. Sen toteutusta<br />
varten perustettiin yhtiö <strong>Keravan</strong> Lämpövoima <strong>Oy</strong>. Uusi<br />
lämmitysvoimalaitos valmistuu <strong>Keravan</strong> Myllynummelle<br />
suunnitelmien mukaan syksyllä 2009.<br />
Naapuriyhtiöiden Mäntsälän Sähkö <strong>Oy</strong>:n, Nurmijärven Sähkö<br />
<strong>Oy</strong>:n ja Porvoon <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:n kanssa käynnistettiin sähköverkon<br />
käyttöön ja ylläpitoon liittyviä yhteishankkeita.<br />
2007<br />
<strong>Keravan</strong> Koukkutien vanhat katuvalaisimet päätettiin korvata<br />
uudenaikaisella LED- valaisintekniikalla, joka tuo merkittävän<br />
säästön valaisun käyttökustannuksiin.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>:lle myönnettiin toukokuussa <strong>Energia</strong>teollisuus<br />
ry:n (ET) myöntämä Reilu Kaukolämpö -laatumerkki.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> -yhtiöiden hallitukset valitsivat yhtiön uudeksi<br />
toimitusjohtajaksi 20.6.2007 pitämissään kokouksissa<br />
diplomi-insinööri, MBA Jussi Lehdon.
Lähteet:<br />
Asseri Aaltonen, Osmo Kähkönen, Aimo Riihinen:<br />
Virta päällä, <strong>Keravan</strong> energialaitos 25 vuotta 1964–1989,<br />
1989<br />
Fingrid <strong>Oy</strong>j: Sähkön valtavirta – Suomen kantaverkon<br />
synty ja kehitys, 2004<br />
Niilo Honkala: Suomen sähkölaitosyhdistys 1926–1966,<br />
Helsinki 1996<br />
Liisa Laurila: <strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>, Etelä-Suomen<br />
<strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong> – Asiakkaidensa edunvalvoja 1994–1998,<br />
Kerava 1998<br />
Liisa Laurila: Kaukolämpöä Keravalla 30 vuotta<br />
– ympäristön hyväksi, Kerava 2001<br />
Hugo Malmi: Imatra ja sen kahlehtiminen,<br />
Helsinki 1949<br />
Kaarlo Ojanen: Tuusulan Seudun Sähkölaitos<br />
1918–1968, Kerava 1968<br />
Antti Rosenberg: <strong>Keravan</strong> historia 1920–1985,<br />
Saarijärvi 2000<br />
Antti Rosenberg, Risto Selin: Suur-Tuusulan historia III<br />
Suomen sodasta 1808 – 1809 itsenäisyyden alkuun,<br />
Helsinki 1995<br />
Taisto Saarentaus: <strong>Keravan</strong> sähköhuolto vuodesta 1906<br />
vuoteen 1993, Kerava 1993<br />
Osmo Simola: Vuosisata sähköä Suomessa,<br />
Helsinki 1982<br />
Otto Sivonen: Tuusulan-<strong>Keravan</strong> Sähkölaitos,<br />
Kerava 1939<br />
Martti Turtola: Heijastuksia – Keski-Uusimaan<br />
vuosikymmenet, Porvoo 2000<br />
Risto Valkeapää: Egyptin pimeydestä järjen valoon,<br />
Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen 75-vuotiselta<br />
taipaleelta, Porvoo 1993<br />
Risto Valkeapää: Kiinni sähkössä – Etelä-Suomen Voima<br />
<strong>Oy</strong>:n historiaa ja kuvia 75 vuoden ajalta, Porvoo 1991<br />
Emil Vesterinen: <strong>Keravan</strong> puuteollisuus osakeyhtiö<br />
1909–1934, Helsinki 1934<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>, Etelä-Suomen <strong>Energia</strong> <strong>Oy</strong>,<br />
vuosikertomukset 1998–2006<br />
Suomen energiastrategia, Valtioneuvoston energiapoliittinen<br />
selonteko, Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja,<br />
Helsinki 1997<br />
Vuosisatamme Kronikka, Gummerus <strong>Oy</strong> 1987<br />
Haastatteluja/henkilöitä<br />
Työpäällikkö Asseri Aaltonen, käyttöpäällikkö Terho Koskela,<br />
toimitusjohtaja Osmo Kähkönen, toimitusjohtaja, kansanedustaja<br />
Eero Lehti, toimitusjohtaja Kalervo Nieminen,<br />
museoamanuenssi Matti Nieminen, toimitusjohtaja Juhani<br />
Olasmaa, varastopäällikkö Aimo Riihinen, kaukolämpöasentaja<br />
Seppo Salmi, laitosasentaja Mauno Schlobohm, kansliapäällikkö<br />
Pertti Sorsa ja tarkastusteknikko Kalevi Teljovuo.<br />
Internetsivuja:<br />
www.energia.fi /fi /energiateollisuus<br />
www.gasum.fi<br />
www.perinneyhdistyselektra.fi<br />
www.ytv.fi /FIN/seutu_tulevaisuudessa/ilmastonmuutos/<br />
ilmastostrategia/<br />
www.ilmasto.org
SÄHKÖ<br />
– mahdollisuuksien avain!<br />
<strong>Keravan</strong> sähkönjakelun historiassa on siirrytty uudelle<br />
satavuotistaipaleelle. On aika pysähtyä hetkeksi,<br />
tarkastella mennyttä. Historiankirjat, dokumentit,<br />
haastattelut ja tutkimusretki menneisyyteen<br />
pysähdyttivät miettimään, mitä olisimmekaan ilman<br />
sähköä. Olemme tottuneet valoon ja lämpöön, sähköllä<br />
toimiviin kodinkoneisiin, viihdelaitteisiin ja tietotekniikkaan.<br />
Kaukosäätimien avulla voimme jopa matkan takaa<br />
käynnistää, säätää tai valvoa kodeissamme tai työpaikoilla<br />
olevia laitteita.<br />
Sähkön avulla on rakennettu teollisuutta, tuotettu uusia<br />
tarvikkeita ja lisätty yhteiskunnan hyvinvointia. Vaan<br />
millainen oli tilanne sata vuotta sitten?<br />
”Sata vuotta sähköä Keravalla” kertoo tiivistetysti, miten<br />
sähköhuolto käynnistyi ja laajeni Keravalla ja lähiympäristössä.<br />
Aikalaiskertomukset kuvaavat energia-alan muutoksia<br />
haastateltavien omien kokemusten ja näkemysten<br />
kautta. Historia sisältää myös sähköhuollon valtakunnallisen<br />
ja yhteiskunnan yleisen kehityksen pääpiirteitä.<br />
<strong>Keravan</strong> <strong>Energia</strong>n -konserni on itsenäisenä, <strong>Keravan</strong> kaupungin<br />
ja Sipoon kunnan omistamana energialaitoksena<br />
rakentanut pohjaa seudun kehitykselle ja hyvinvoinnille.<br />
Uudistushenkisyys ja asiakkaiden kuuleminen on tuonut<br />
yhtiölle menestystä. Nämä ovat vahvan ammattitaidon<br />
ohella avuja, joiden varassa sähkö- ja lämpöhuolto pysyy<br />
korkeatasoisena alueella tulevaisuudessakin.<br />
Sähkö ja lämpö – mahdollisimman ympäristöystävällisesti<br />
tuotettuna – ovat meille kaikille välttämättömyys, joita<br />
ilman emme tule toimeen. Historiakatsaus tarjoaa tietoa<br />
siitä, miten tämä kaikki on tehty.<br />
Leena Valkonen<br />
Toimittaja<br />
68
Change language