Jäsenlehti 1/2006 (pdf) - Prometheus-leirin tuki ry

Älä popsi porkkanaa
Kun Anni Taskinen syntyi 17 vuotta sitten, lääkärit
sanoivat heti vanhemmille, että katsokaa, mitä vauvalle
syötätte. Pahasti maitorupisena maailmaan tullut
Anni on ollut moniallergikko koko elämänsä ajan. Hän
ei kestä suurinta osaa hedelmistä ja vihanneksista, palkokasveja,
raakaa porkkanaa, soijaa, maitotuotteita,
kalaa, useiden puiden siitepölyä, heinää tai karvaisia
eläimiä. Hän on myös saanut oireita meikeistä, ja
penisilliinin havaittiin yläasteella olevan hänelle jopa
hengenvaarallista.
¬– Viime kesänä ajattelin, että kyllähän mä nyt
yhden nektariinin voin syödä, mutta kun sitten söin
sen, toinen silmä turposi yhtäkkiä umpeen ja kurkkuun
kohosi iso patti, Anni kertoo.
Allergialääkkeet tehoavat kyllä Anniin kiitettävän
hyvin, mutta kevätkauden koivun pahimpaan kukinta-aikaan
ei mikään ole tarpeeksi. Silloin hän saattaa
jäädä koko päiväksi sisälle, koska tietää, että ulkona
olisi yksinkertaisesti liian vaikeaa. Kesäaikaan pelkkä
nurmella käveleminenkin voi saada ihon kutisemaan,
ja myös uimisen meressä tai järvessä hän saa unohtaa,
jos siellä on yhtään levää.
Perheen kilpikonnaa lukuun ottamatta eläimille
allergisella Annilla ei ole toivoakaan koskaan harrastaa
ratsastusta tai hankkia omia lemmikkejä.
– Nyt mun poikaystäväkin haluaisi hankkia koiran,
mutta mihin mä sitten muka menisin? Anni huokaisee.
Anni on kuitenkin löytänyt kilpa-aerobicista harrastuksen,
jossa allergiat eivät haittaa. Kypsennettynä
myös monet hedelmät kulkevat suun kautta ongelmitta,
samoin mehut. Pastaa ja perunaa hän voi syödä.
Aina mukana kulkeva antihistamiini onneksi auttaa
monentyyppisiin allergioihin, vaikka perussääntö kuuluukin,
että allergian aiheuttajia pyritään välttämään
hoitamisen sijaan. Kun muut syövät omenaa, Anni
tyytyy haistelemaan sitä vierestä.
– Ei tämä ole niin vaikeeta kuin miltä se kuulostaa,
Anni huomauttaa. Hän on elänyt allergioittensa
kanssa koko elämänsä ja tottunut niihin ja niiden
vaatimiin käytännön järjestelyihin. Uusien allergioiden
puhkeaminen ei ole odotettavissa.
Siitä huolimatta sata vuotta sitten hän ei olisi
todennäköisesti selvinnyt hengissä.
Hukan hakureissu
Syksyn sanomalehtiä koristellut Keskusta-puolueen
susiriita ei ole ihan tuulesta temmattu. Vaikka moni
itäsuomalainen suhtautuukin susiin maltillisesti, osa
väestöstä on aidosti huolissaan lastensa ja koiriensa
vuoksi. Vaikka suden ei tiedetäkään tappaneen ihmistä
Suomessa yli 120 vuoteen, lemmikki- ja metsästyskoiria
katoaa Joensuun seudulta kotipihoilta jatkuvasti.
Pieni lapsi ei ole sudelle suinkaan näitä vaikeampi
saalispala.
– Vaikka en olekaan itse vastatusten suden kanssa
joutunut, jälkiä olen kyllä useasti nähnyt ja ystäviltäni
on koiria mennyt, kertoo Kontiolahdella asuva
tuore perheenäiti Hanna Myyry.
Hanna kertoo mielipiteiden susista jakautuvan
alueella voimakkaasti kahtia. Jos sitä tiedustelee metsästyskoiriensa
puolesta pelkääviltä metsästäjiltä tai
perheenäideiltä, mielipide voi olla hyvinkin kielteinen.
Hän itse ei pelkää susia omilla iltalenkeillään, mutta ei
uskalla jättää lastaan pihalle hetkeksikään yksin, jos
alueella on saatu havaintoja sudesta. Perheen koirien
– 2 pystykorvaa ja westie nimeltään Peppi – Hanna
miehineen antaa liikkua pihalla vapaasti, vaikka he
tietävät riskin.
– Olen ajatellut sen niin, että pakko on uskaltaa,
ja jos koira sitten häviää niin häviää. Mutta se on koiran
elämän kannalta paljon mukavampaa kun pääsee
liikkumaan. Riskihän siinä tietysti aina on.
Hanna painottaa, että kukaan alueella ei pelosta
huolimatta ole hänen tietämänsä mukaan kuitenkaan
vaatimassa kaikkien susien lahtaamista. Tärkeintä
olisi vain saalistaa ihmisasutusten lähelle tulleet yksilöt,
jotka ovat päässeet koiranlihan ja kotieläinten
makuun.
Kontiolahdella kotieläimiä omistavat perheet
ovat rakentaneet pihojensa suojiksi susiaitoja. Aitoja
Hanna ei ole pystyttänyt, mutta perheen metsästyskoirille
hän kyllä miehensä kanssa hankkii susiliivit
heti, kun markkinoille saadaan oikeasti toimivia systeemejä.
Vielä toistaiseksi sellaisia ei kuitenkaan ole
ollut saatavilla.
Aatu Komsi
15