Päätöspöytäkirja - Sakasti - Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon
KIRKOLLISKOKOUS
Pöytäkirja
Syysistuntokausi 2012
Evangelisk-lutherska kyrkan
i Finland
KYRKOMÖTET
Protokoll
Höstsessionen 2012

Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon
K I R K O L L I S K O K O U S
P ö y t ä k i r j a
Syysistuntokausi 2012
ISSN 0783-0912
Hakapaino Oy
Helsinki 2013

S I S Ä L L Y S
1 § Istuntokauden avaus .............................................................................. 2
2 § Valtakirjojen tarkastaminen ................................................................... 2
3 § Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta ............................................. 3
4 § Pöydällepanoja ....................................................................................... 3
5 § Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta ...................................................... 4
6 § Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016 ........... 4
7 § Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta
ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali ...................... 5
8 § Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja
toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013–2015 ............................... 5
9 § Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat ........................................ 6
10 § Pöydällepanoja ....................................................................................... 6
11 § Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016 .......... 7
12 § Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen
muuttaminen ........................................................................................... 7
13 § Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien
säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun ........................................... 8
14 § Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös ......................................... 9
15 § Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta ................. 9
16 § Pöydällepanoja ....................................................................................... 9
17 § Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu ..................................................................... 10
18 § Pöydällepanoja ..................................................................................... 10
19 § Kyselytunti ........................................................................................... 11
20 § Pöydällepanoja ..................................................................................... 11
21 § Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu .................................................................... 12
22 § Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011 .................... 12
23 § Pöydällepanoja ..................................................................................... 13
24 § Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja
toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013–2015 .............................. 13
25 § Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali ....................... 16
26 § Pöydällepanoja ..................................................................................... 16
27 § Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
– Ensimmäinen käsittely ...................................................................... 18

2
28 § Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien
säännösten muuttaminen
– Ensimmäinen käsittely ...................................................................... 18
29 § Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen ................................ 19
30 § Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä
ja kirkon kielistrategian uudistaminen .................................................. 19
31 § Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen
käytöstä ................................................................................................ 19
32 § Valtakunnallisen isospankin luominen .................................................. 20
33 § Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
– Lähetekeskustelu jatkuu ..................................................................... 20
34 § Pöydällepanoja ..................................................................................... 20
35 § Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
– Lähetekeskustelu jatkuu ..................................................................... 21
36 § Pöydällepanoja ..................................................................................... 21
37 § Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
– Toinen käsittely ................................................................................ 22
38 § Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien
säännösten muuttaminen
– Toinen käsittely ................................................................................. 23
39 § Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan
kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi ........................................... 27
40 § Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta ....................... 27
41 § Istuntokauden päättäminen ................................................................... 28

LIITTEET
(Suluissa asianumero)
I Kirkolliskokouksen syysistuntokausi 2012
Kyrkomötets höstsession 2012
II Kirkkohallituksen esitykset
6/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–
2016 (2012-00196)
7/12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen
muuttaminen (2010-00285)
8/12 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta-
ja taloussuunnitelma vuosille 2013–2015 (2012-
00678)
9/12 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu
kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina
2008–2011 (2011-00679)
10/12 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös (2012-00676)
11/12 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (2012-
00195)
12/12 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien
säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun (2010-
00063)
III Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnot
1/12 Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säännösten
muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/12, 2011-
00326)
2/12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen
muuttaminen (2010-00285)
3/12 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien
säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun (2010-
00063)

IV Talousarvioaloitteet
2
1/12 Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen
instituuttiin (2012-00750)
V Hiippakuntavaltuustoesitykset
2/12 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
(Porvoon hiippakunta) (2012-00423)
VI Kirkolliskokouksen valiokuntien mietinnöt
A. Käsikirjavaliokunnan mietinnöt
1/12 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös (Kirkkohallituksen
esitys 10/2012) (2012-00676)
B. Lakivaliokunnan mietinnöt
1/12 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien
säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2012)
(2011-00326)
2/12 Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen (Edustaja-aloite
6/2012) (2012-00401)
C. Hallintovaliokunnan mietinnöt
1/12 Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä
ja kirkon kielistrategian laatiminen (Edustaja-aloite
1/2012) (2012-00393)
D. Talousvaliokunnan mietinnöt
5/12 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta-
ja taloussuunnitelma vuosille 2013–2015 sekä määrärahan
varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen
instituuttiin (Kirkkohallituksen esitys
8/2012) (2012-00678) (Talousarvioaloite 1/2012) (2012-
00750)

E. Yleisvaliokunnan mietinnöt
3
1/12 Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen
käytöstä (Edustaja-aloite 5/2012) (2012-00398)
2/12 Valtakunnallisen isospankin luominen (Edustaja-aloite
4/2012) (2012-00397)
3/12 Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan
kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi (Edustajaaloite
2/2012) (2012-00394)
4/12 Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
(Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012) (2012-00198)
VII Valitsijamiesten ilmoitukset
3/12 Valiokuntiin sijoittaminen (2012-00337)
VIII Valitsijamiesten ehdotukset
3/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–
2016 (2012-00196)
4/12 Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali
(2012-00573)
IX Arkkipiispan puheet
Istuntokauden avauspuhe
Istuntokauden päätöspuhe
X Aakkoselliset hakemistot
Henkilöhakemisto
Asiahakemisto

KOKOONTUMINEN
AVAJAISMESSU
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen edustajat,
jotka on kirkkolaissa säädetyssä järjestyksessä valittu vaalikaudeksi
1.5.2012–30.4.2016, kokoontuivat maanantaina 5 päivänä marraskuuta
2012 aloittamaan vuoden 2012 kirkolliskokouksen syysistuntokautta
Turun kaupunkiin Turun kristilliselle opistolle. Puhetta johti arkkipiispa
Kari Mäkinen 1–10 ja 35–41 §, ensimmäinen varapuheenjohtaja
Kaisa Rönkä 11–16 ja 19–23 § ja toinen varapuheenjohtaja Timo Sahi
17, 18 ja 24–34 §. Sihteerinä toimi kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri
Kuuskoski ja notaarina ja tulkkina kappalainen Sari Lehti.
Kirkolliskokouksen edustajat kokoontuivat klo 9.00 Maarian kirkkoon
avajaismessuun. Messun toimitti piispa Tapio Luoma avustajinaan Espoon
hiippakunnan kirkolliskokousedustajat. Kolehti Kirkon Ulkomaanavulle
tuotti 745,20 euroa.
Messun päätyttyä edustajat siirtyivät kokouspaikalle Turun kristilliselle
opistolle.

Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 10.45
PÄIVÄJÄRJESTYS
1 §
Istuntokauden avaus
2 §
Valtakirjojen tarkastaminen
3 §
Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta
4 §
Pöydällepanoja
1 §
Istuntokauden avaus
2
Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi kirkolliskokouksen syysistuntokauden.
Liite IX/12
2 §
Valtakirjojen tarkastaminen
Kirkolliskokouksen uudet jäsenet esittivät valtakirjansa. Tarkastuksen
jälkeen sihteeri ilmoitti, että kirkolliskokoukseen olivat saapuneet ja
valtakirjansa esittäneet aiemmin tällä vaalikaudella valtakirjansa esittäneiden
lisäksi seuraavat:
Valtakirjan oli jättänyt pappisasessori, kappalainen Heikki Toivio,
jonka Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli on määrännyt jäljellä
olevaksi toimikaudeksi kirkolliskokouksen pappisedustajaksi. Tasavallan
presidentti oli nimittänyt kirkkoherra Pekka Särkiön kenttäpiispan
virkaan 1.9.2012 lukien viisivuotiskaudeksi. Valtioneuvoston edustajana
valtakirjansa oli jättänyt vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitola,
joka oli määrätty sisäasiainministeri Päivi Räsäsen kolmanneksi varaedustajaksi.
Ensimmäiseksi varaedustajaksi oli määrätty valtiosihteeri
Marjo Anttoora ja toiseksi varaedustajaksi ylijohtaja Riitta Kaivosoja.
Valtakirjat oli tarkastuksessa hyväksytty.

3
Lisäksi kirkolliskokouksessa olivat läsnä lainoppinut asiantuntija, hallintoneuvos
Irma Telivuo sekä kirkkoneuvokset Jukka Keskitalo, Risto
Voipio, Leena Rantanen, Pirjo Pihlaja, Pekka Huokuna ja Kimmo
Kääriäinen.
3 §
Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta
4 §
Pöydällepanoja
Kansliavaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Sipola ilmoitti, että kirkolliskokouksen
syysistuntokauden 2012 pöytäkirjantarkastajiksi oli
valittu edustaja Annika Määttänen henkilökohtaisena varajäsenenään
edustaja Ritva Viitala ja edustaja Max-Olav Lassila henkilökohtaisena
varajäsenenään edustaja Bo-Göran Åstrand.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta, valitsijamiesten ilmoitus
3/2012
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana
toimivan kirkkoneuvoksen vaali
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja
taloussuunnitelma vuosille 2013–2015
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
Täysistunto päättyi klo 11.20.
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00
PÄIVÄJÄRJESTYS
5 §
Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta

4
6 §
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
7 §
Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana
toimivan kirkkoneuvoksen vaali
8 §
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja
taloussuunnitelma vuosille 2013–2015
9 §
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
10 §
Pöydällepanoja
5 §
Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta
Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ilmoitus 3/2012.
Liite VII.3/12
Valitsijamiehet olivat todenneet, että kenttäpiispa Pekka Särkiö jatkaa
perustevaliokunnassa, ja sijoittaneet edustaja Heikki Toivion yleisvaliokuntaan
sekä valtioneuvoston edustajat, sisäasiainministeri Päivi
Räsäsen ja hänen varaedustajansa, valtiosihteeri Marjo Anttooran, ylijohtaja
Riitta Kaivosojan ja vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan,
lakivaliokuntaan.
6 §
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 6/2012.
Liite II.6/12
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
valitsijamiehille.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian valitsijamiehille.

7 §
Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta
ja työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali
5
Käsittelyn pohjana oli kirkkoneuvos Risto Voipion kirjallinen ilmoitus
erostaan kirkkoneuvoksen virasta 1.2.2013 alkaen.
Puheenjohtaja ilmoitti, että työjärjestyksen mukaisesti asia lähetetään
uuden kirkkoneuvoksen valinnan osalta valitsijamiehille.
Kirkolliskokous päätti keskustelutta
1. vapauttaa kirkkoneuvos Risto Voipion työmarkkinajohtajana
toimivan kirkkoneuvoksen virasta 1.2.2013 lukien, ja
2. lähettää asian kirkkoneuvoksen vaalin osalta valitsijamiehille
ehdotuksen tekemistä varten.
8 §
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013
ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013–2015
Käsittelyn pohjana olivat kirkkohallituksen esitys 8/2012 ja talousarvioaloite
1/2012.
Liitteet II.8/12 ja IV.1/12
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
talousvaliokuntaan.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kansliapäällikkö Keskitalo,
kirkkoneuvos Rantanen, edustajat Vesti ja Juntunen, kansliapäällikkö
Keskitalo, edustajat J. Korhonen ja K. Hiilamo, piispa Vikström,
edustajat Ansaharju ja Siukonen, kirkkoneuvos Huokuna, edustajat
Juntunen ja P. Reinikainen, kirkkoneuvos Rantanen sekä edustaja Rossi.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian talousvaliokuntaan.

9 §
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
10 §
Pöydällepanoja
Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 11/2012.
Liite II.11/12
6
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
hallintovaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan
on annettava lausuntonsa.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Pihlaja,
edustajat Määttänen, Niemelä, Koskelo, Salo, Kaisanlahti, Kaskinen,
Sahi ja Aakko, piispa Häkkinen, edustajat Kujala, Mäkinen, H. Hiilamo,
J. Korhonen, Koskenniemi ja Väistö, kenttäpiispa Särkiö, edustajat
Räsänen, Vesti ja J. Korhonen sekä piispa Peura.
Asian käsittely jatkuu 17 §:ssä ja edelleen 21 §:ssä.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016,
valitsijamiesten ehdotus 3/2012
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten
lisääminen kirkkolain 25 lukuun
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu
Täysistunto päättyi klo 19.45.

Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2012 klo 12.30
PÄIVÄJÄRJESTYS
7
11 §
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
12 §
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
13 §
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten
lisääminen kirkkolain 25 lukuun
14 §
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
15 §
Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
16 §
Pöydällepanoja
11 §
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ehdotus 3/2012.
Liite VIII.3/12
Kirkolliskokous päätti
1. valita kirkolliskokouksen toiseksi lainoppineeksi asiantuntijaksi
1.5.2012 alkaneelle ja 30.4.2016 päättyvälle toimikaudelle
professori, OTT Veli-Pekka Viljasen; ja
2. että asiantuntijalle maksetaan palkkiota ja ansionmenetyskorvausta
samojen periaatteiden mukaan kuin kirkolliskokouksen
jäsenille. Tavanomaisen työmäärän ylittävältä
osalta korvausta maksetaan lisäksi laskun mukaan.
12 §
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 7/2012.
Liite II.7/12

8
Kirkon laintarkastustoimikunta oli antanut asiasta lausuntonsa 2/2012.
Liite III.2/12
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
lakivaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan on annettava lausuntonsa.
Piispainkokous antaa asiasta lausuntonsa.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Pihlaja sekä
edustajat P. Reinikainen, Salo ja Sahi.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian lakivaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan
on annettava lausuntonsa.
13 §
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien
säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun
Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 12/2012.
Liite II.12/12
Kirkon laintarkastustoimikunta oli antanut asiasta lausuntonsa 3/2012.
Liite III.3/12
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
lakivaliokuntaan.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kirkkoneuvos Huokuna,
edustajat Aula, Juntunen, Salo ja Kaskinen, kenttäpiispa Särkiö sekä
edustajat Orsila ja Siukonen.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian lakivaliokuntaan.

14 §
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 10/2012.
Liite II.10/12
9
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
käsikirjavaliokuntaan.
Lähetekeskustelussa käytti puheenvuoron kirkkoneuvos Huokuna.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian käsikirjavaliokuntaan.
15 §
Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
16 §
Pöydällepanoja
Käsittelyn pohjana oli hiippakuntavaltuustoesitys 2/2012.
Liite V.2/12
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
yleisvaliokuntaan.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Vikström ja kirkkoneuvos
Pihlaja.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian yleisvaliokuntaan.
Pantiin pöydälle seuraavaan istuntoon:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu

10
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
Täysistunto päättyi klo 13.50.
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00
PÄIVÄJÄRJESTYS
17 §
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu
18 §
Pöydällepanoja
17 §
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
18 §
Pöydällepanoja
Lähetekeskustelu jatkuu. Lähetekeskustelu alkoi 9 §:ssä.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Alasalmi, Ojala,
Kerola, Ketonen, Nurmi, Simola, S. Korhonen, Kemppainen, Guttorm,
Ala-Kapee-Hakulinen, E. Pitkänen ja Väliniemi, piispa Peura
sekä edustajat H. Hiilamo, Pöyhönen, Lindbäck, Kankkonen, K. Hiilamo,
Pulkkinen, Pihlava, Simola ja T. Reinikainen.
Lähetekeskustelu jatkuu 21 §:ssä.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Kyselytunti
Täysistunto päättyi klo 11.40.

19 §
Kyselytunti
20 §
Pöydällepanoja
11
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 15.30
PÄIVÄJÄRJESTYS
19 §
Kyselytunti
20 §
Pöydällepanoja
Kirkolliskokous kävi työjärjestyksen 45 §:n mukaisen keskustelun,
jossa edustajat voivat esittää kysymyksiä piispainkokouksen ja kirkkohallituksen
jäsenille, kirkkoneuvoksille ja kirkkohallituksen muille
viranhaltijoille.
Kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat keskustelupöytäkirjassa.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
Täysistunto päättyi klo 16.50.
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 18.00
PÄIVÄJÄRJESTYS
21 §
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– Lähetekeskustelu jatkuu

12
22 §
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
23 §
Pöydällepanoja
21 §
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
Lähetekeskustelu jatkuu. Lähetekeskustelu alkoi 9 §:ssä ja jatkui
17 §:ssä.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Seppälä, Silfverhuth,
A. Jalava, Juvonen, Toivio, Huomo, Ansaharju, Ylä-Autio ja
Puhalainen.
Lähetekeskustelun kuluessa edustaja H. Hiilamo ehdotti edustaja
J. Korhosen kannattamana, että puhemiesneuvoston ehdotuksesta poiketen
asia lähetettäisiin valmisteltavaksi hallintovaliokuntaan.
Suoritetussa äänestyksessä puhemiesneuvoston ehdotus voitti edustaja
H. Hiilamon ehdotuksen äänin 94–9 , tyhjiä 0, poissa 6.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian hallintovaliokuntaan, jolle perustevaliokunnan
ja tulevaisuusvaliokunnan on annettava lausuntonsa.
22 §
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
Käsittelyn pohjana oli kirkkohallituksen esitys 9/2012.
Liite II.9/12
Puheenjohtaja ilmoitti, että puhemiesneuvosto ehdottaa asian lähettämistä
tulevaisuusvaliokuntaan.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja kansliapäällikkö Keskitalo,
edustajat H. Hiilamo ja Niiranen, kansliapäällikkö Keskitalo,
kenttäpiispa Särkiö sekä edustajat K. Hiilamo, Kujala, Koskenniemi,
Juntunen, Räsänen, Teräslahti ja Malinen.

23 §
Pöydällepanoja
13
Lähetekeskustelu jatkuu 33 §:ssä.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja
taloussuunnitelma vuosille 2013–2015, talousvaliokunnan mietintö
5/2012 kirkkohallituksen esityksestä 8/2012 ja talousarvioaloitteesta
1/2012
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali, valitsijamiesten
ehdotus 4/2012
Täysistunto päättyi klo 20.30.
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00
PÄIVÄJÄRJESTYS
24 §
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma
vuosille 2013–2015
25 §
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali
26 §
Pöydällepanoja
24 §
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013
ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013–2015
Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö 5/2012.
Liite VI.D.5/12

14
Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Simola ja Sorvari,
kansliapäällikkö Keskitalo, edustaja Juntunen, piispa Häkkinen,
edustajat Savela, Koskenniemi, J. Korhonen, Kujala, M. Jalava, Orsila,
Simola, Ala-Kapee-Hakulinen, Kaisanlahti, Kankkonen ja Seppälä,
kansliapäällikkö Keskitalo, edustajat Pöyhönen, Kujala, K. Hiilamo,
Niemelä, Siukonen, Korolainen-Virkajärvi, S. Korhonen, Simola ja
Linnoinen, kansliapäällikkö Keskitalo, edustaja Niiranen, kirkkoneuvos
Huokuna, edustajat Siukonen, Palmu, Åstrand, Juntunen, Aula,
Simola, Aakko, Åstrand, Siukonen ja Kujala, kirkkoneuvos Rantanen,
edustaja Linnoinen, kirkkoneuvos Huokuna sekä edustajat Siukonen ja
S. Korhonen.
Mietinnön yksityiskohtaisessa käsittelyssä sen ponnet 1–6 hyväksyttiin
keskustelutta.
Edustaja Juntunen käytti puheenvuoron työjärjestyksestä.
Varsinainen talousarvio käsiteltiin 7 ponnen kohdalla. Talousarvion
käyttötalousosan pääosasto 10 Kirkon eläkelaitos, pääosasto 50 Kirkon
palvelukeskus ja pääosasto 300 Hiippakunnallinen toiminta hyväksyttiin
keskustelutta.
Pääosaston 20 osaston 200 Kirkkohallitus kohdalla käyttivät puheenvuoroja
edustajat Siukonen, Juntunen, Koskenniemi, Korolainen-
Virkajärvi ja M. Jalava.
Keskustelun aikana edustaja Siukonen ehdotti edustajien Korolainen-
Virkajärvi ja M. Jalava kannattamana, että kirkolliskokous siirtää
HEV-hankkeen määrärahoista 80 000 kirkon kasvatus- ja perheasioiden
(KKP) määrärahoihin vuodelle 2013, tekee vastaavan siirron
50 000 euron suuruisena vuodelle 2014 sekä tekee kirkon rippikoulu-
ja nuorisotyön verkkotyön hoitamista varten 50 000 euron varauksen
KKP:n määrärahoihin vuodelle 2015.
Keskustelun aikana edustaja Juntunen ehdotti edustajien Koskenniemi,
J. Korhonen, Kaisanlahti, Kankkonen ja Pöyhönen kannattamana, että
talousarvion liiteosan sivulla 32 kohdan Toiminta-ajatus viimeisen
kohdan tulee kuulua "tarjoamalla eri kanaville ohjelmia kristinuskon
sisällöstä ja sen liittymäkohdista ihmisten elämänkysymyksiin", liiteosan
sivulla 33 kohdan 3, Uskonnolliset ohjelmat mediassa, otsikkoa
seuraavan lauseen tulee kuulua "Tavoitteena on tarjota mediassa tietoa
kristinuskon sisällöstä ja sen liittymäkohdista ihmisten elämänkysymyksiin"
ja liiteosan sivulla 33 kohdassa Keinot kohdan 5 tulee kuulua

15
"Versioidaan kristinuskon sisältöön liittyviä aineistoja julkaistavaksi
sekä mediassa että evl.fi:ssä, kuten esim. Sana sinulle -hartaudet".
Suoritetussa äänestyksessä talousvaliokunnan ehdotus voitti edustaja
Juntusen ehdotuksen äänin 57–48, tyhjiä 1, poissa 3.
Suoritetussa äänestyksessä talousvaliokunnan ehdotus voitti edustaja
Siukosen ehdotuksen äänin 55–49 tyhjiä 2, poissa 3.
Pääosaston 20 osasto 200 Kirkkohallitus oli tullut hyväksytyksi talousvaliokunnan
esittämässä muodossa. Osastot 300 Hiippakunnallinen
toiminta, 400 Avustukset ja 600 Omakatteiset rahastot hyväksyttiin
keskustelutta.
Tuloslaskelmaosa, investointiosa ja rahoituslaskelmaosa sekä sitovuustaso
hyväksyttiin keskustelutta.
Talousvaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi.
Kirkolliskokous päätti
1. vahvistaa, että kirkollisveron perusteella määräytyvän eläkerahastomaksun
suuruus vuodelle 2013 on 1,2 %,
2. vahvistaa seurakuntien, kirkon ja kirkollisten yhdistysten
työnantajan eläkemaksuksi vuodelle 2013 28,0 % palkkasummasta,
minkä lisäksi työntekijöiltä peritään työntekijäin
eläkelain mukainen työntekijöiden eläkemaksu,
3. vahvistaa, että työkyvyttömyyseläkkeistä ei peritä omavastuuosuutta
vuonna 2013,
4. vahvistaa, että perusmaksu määräytyy vain laskennallisen
kirkollisveron perusteella, ja vahvistaa perusmaksun suuruudeksi
vuonna 2013 8,2 %,
5. vahvistaa, että lisämaksua ei peritä,
6. vahvistaa, että kirkon palvelukeskuksen palvelumaksut
määräytyvät seuraavasti:
a) hinnoittelu tapahtuu omakustannushinnoitteluna tavoitetilan
2017 mukaisesti,
b) yksikköhinnat ovat kaikille asiakkaille samat,

16
c) asiakas maksaa saamansa palvelut omien suoritemääriensä
mukaisesti, ja
7. hyväksyä kirkkohallituksen esityksen 8/2012 kirkon keskusrahaston
talousarvioksi vuodeksi 2013 sekä toiminta- ja
taloussuunnitelmaksi vuosiksi 2013–2015.
25 §
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali
26 §
Pöydällepanoja
Käsittelyn pohjana oli valitsijamiesten ehdotus 4/2012.
Liite VIII.4/12
Keskustelussa käytti puheenvuoron piispa Peura.
Kirkolliskokous päätti
palauttaa työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen
vaalin valmisteluun viran uudelleen haettavaksi julistamista
varten.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös, käsikirjavaliokunnan
mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 10/2012
– Ensimmäinen käsittely
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten
muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen
esityksestä 4/2012
– Ensimmäinen käsittely
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen, lakivaliokunnan
mietintö 2/2012 edustaja-aloitteesta 6/2012
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja
kirkon kielistrategian laatiminen, hallintovaliokunnan mietintö
1/2012 edustaja-aloitteesta 1/2012
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen
käytöstä, yleisvaliokunnan mietintö 1/2012 edustaja-aloitteesta
5/2012

17
Valtakunnallisen isospankin luominen, yleisvaliokunnan mietintö
2/2012 edustaja-aloitteesta 4/2012
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
– Lähetekeskustelu jatkuu
Täysistunto päättyi klo 13.05.
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.20
PÄIVÄJÄRJESTYS
27 §
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
– Ensimmäinen käsittely
28 §
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten
muuttaminen
– Ensimmäinen käsittely
29 §
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen
30 §
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon
kielistrategian laatiminen
31 §
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä
32 §
Valtakunnallisen isospankin luominen
33 §
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
– Lähetekeskustelu jatkuu
34 §
Pöydällepanoja

18
27 §
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
Ensimmäinen käsittely, toinen käsittely 37 §.
Käsittelyn pohjana oli käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012.
Liite VI.A.1/12
Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Vesti, Sipola ja
Vesti.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä mietinnön ponnet hyväksyttiin keskustelutta.
Käsikirjavaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi ensimmäisessä
käsittelyssä.
28 §
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien
säännösten muuttaminen
Ensimmäinen käsittely, toinen käsittely 38 §.
Käsittelyn pohjana oli lakivaliokunnan mietintö 1/2012.
Liite VI.B.1/12
Laintarkastustoimikunta oli antanut kirkkohallituksen esityksestä lausuntonsa
1/2012.
Liite III.1/12
Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Savela, Ylä-
Autio ja Savela.
Mietinnön yksityiskohtaisessa käsittelyssä sen ponsi hyväksyttiin keskustelutta.
Lakivaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä.

19
29 §
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen
Käsittelyn pohjana oli lakivaliokunnan mietintö 2/2012.
Liite VI.B.2/12
Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Savela, Kaisanlahti,
Ojala ja Savela.
Kirkolliskokous päätti
jättää aloitteen raukeamaan.
30 §
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen
yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen
Käsittelyn pohjana oli hallintovaliokunnan mietintö 1/2012.
Liite VI.C.1/12
Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Luoma ja edustaja
Kankkonen.
Kirkolliskokous päätti, että
kirkkohallitus seuratessaan Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman
mukaista kielistrategiahanketta arvioi sitä ja laatii
kirkon kielistrategian.
31 §
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä
Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 1/2012.
Liite VI.E.1/12
Keskustelussa käytti puheenvuoron piispa Jolkkonen.
Kirkolliskokous päätti
jättää aloitteen raukeamaan.

32 §
Valtakunnallisen isospankin luominen
20
Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 2/2012.
Liite VI.E.2/12
Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Jolkkonen ja edustajat
Korolainen-Virkajärvi, Niemelä, Kaisanlahti, Aakko ja Koskenniemi,
piispa Jolkkonen sekä edustaja M. Korhonen.
Kirkolliskokous päätti
antaa aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.
33 §
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
34 §
Pöydällepanoja
Lähetekeskustelu jatkuu. Keskustelu alkoi 22 §:ssä.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat T. Reinikainen,
Vesti, Nurmi, Huomo, Ketonen, Linnoinen, Palmu, Löytty ja Niiranen.
Asian käsittely jatkuu 35 §:ssä.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
– Lähetekeskustelu jatkuu
Täysistunto päättyi klo 16.00.

21
Perjantaina 9 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.15
PÄIVÄJÄRJESTYS
35 §
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011
– Lähetekeskustelu jatkuu
36 §
Pöydällepanoja
35 §
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
36 §
Pöydällepanoja
Lähetekeskustelu jatkuu. Keskustelu alkoi 22 § ja jatkui 33 §.
Lähetekeskustelussa käyttivät puheenvuoroja edustajat Peräaho, Viitala,
Simojoki, Rinne, Lumijärvi ja M. Jalava, piispa Jolkkonen, edustajat
Pihlava ja Kaskinen, piispa Kalliala sekä edustajat Karppinen,
E. Pitkänen, Kemppainen, Puhalainen ja P. Reinikainen.
Kirkolliskokous päätti
lähettää asian tulevaisuusvaliokuntaan.
Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös, käsikirjavaliokunnan
mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 10/2012
– Toinen käsittely
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten
muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen
esityksestä 4/2012
– Toinen käsittely
Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan
kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi, yleisvaliokunnan mietintö
3/2012 edustaja-aloitteesta 2/2012

22
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta, yleisvaliokunnan
mietintö 4/2012 hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2012
Istuntokauden päättäminen
Täysistunto päättyi klo 11.05.
Perjantaina 9 päivänä marraskuuta 2012 klo 11.15
PÄIVÄJÄRJESTYS
37 §
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
– Toinen käsittely
38 §
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten
muuttaminen
– Toinen käsittely
39 §
Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan kynnyksen
toimintatapojen selvittämiseksi
40 §
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
41 §
Istuntokauden päättäminen
37 §
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
Toinen käsittely, ensimmäinen käsittely 27 §.
Käsittelyn pohjana oli käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012.
Liite VI.A.1/12
Käsikirjavaliokunnan mietinnön ponsista suoritetussa äänestyksessä
annettiin 105 jaa-ääntä, ei yhtään ei-ääntä, tyhjiä 0, poissa 4. Todettiin,
että esitys oli saavuttanut vaaditun ¾:n määräenemmistökannatuksen
ja tullut siten hyväksytyksi valiokunnan esittämässä muodossa.

Kirkolliskokous päätti
23
1. hyväksyä kodin siunaamisen viittomakielisen käännöksen
DVD:n mukaisessa muodossa, ja
2. antaa käännöksen toimittamisen kirkkohallituksen tehtäväksi.
38 §
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua
koskevien säännösten muuttaminen
Toinen käsittely, ensimmäinen käsittely 28 §.
Käsittelyn pohjana oli lakivaliokunnan mietintö 1/2012.
Liite VI.B.1/12
Lakivaliokunnan mietinnön ponnesta suoritetussa äänestyksessä annettiin
105 jaa-ääntä, ei yhtään ei-ääntä, tyhjiä 0, poissa 4. Todettiin, että
esitys oli saavuttanut vaaditun ¾:n määräenemmistökannatuksen ja
tullut siten hyväksytyksi valiokunnan esittämässä muodossa.
Kirkolliskokous päätti
ehdottaa valtioneuvostolle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen
lain säätämiseksi, jolla
kumotaan kirkkolain (1054/1993) 14 luvun 1 §:n 2 momentti,
muutetaan 9 luvun 3 §, 14 luvun 2 §, 5 § ja 6 §:n 2 momentti sekä
24 luvun 1 §:n 1 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 9 luvun 3 § osaksi laissa 1201/2002 ja 24
luvun 1 §:n 1 momentti laissa 1274/2003, sekä
lisätään 14 lukuun uusi 5 a § ja 5 b § sekä 24 lukuun uusi 8 b §
seuraavasti:
9 luku
Kirkkovaltuusto
3 §
Määräenemmistö

24
Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmasosaa
läsnä olevista ja enemmän kuin puolet kaikista kirkkovaltuuston jäsenistä
sitä kannattaa asiassa, joka koskee:
1) kirkollisen rakennuksen, kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan
virastotalon taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista tai
hankkimista;
2) kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista,
sen käyttötarkoituksen muuttamista taikka muun rakennuksen muuttamista
kirkolliseksi rakennukseksi;
3) hautausmaan perustamista tai laajentamista;
4) kiinteän omaisuuden luovuttamista;
5) uuden viran perustamista.
14 luku
Kirkko, seurakunnan kiinteistöt
ja rakennussuojelu
2 §
Kirkolliset rakennukset ja päätöksen alistaminen
Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit
sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset.
Kirkkopihaan, sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sekä sankarihautausmaahan
sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista säädetään.
Kirkkovaltuuston päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi,
jos se koskee:
1) uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista tai hankkimista;
2) muun rakennuksen muuttamista kirkoksi tai siunauskappeliksi;
3) kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista
taikka sen käyttötarkoituksen muuttamista;
4) kirkon käyttämättä jättämistä.
5 §
Kirkollisen rakennuksen suojelu
Kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteena on turvata kirkollinen
rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia sen
ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää
hoitoa ja käyttöä.

25
Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on
suojeltu suoraan lain nojalla. Kirkkohallitus voi määrätä tätä myöhemmin
käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos
suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan
tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus päättää
suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston
aloitteesta.
Rakennuksen suojelu käsittää myös sen kiinteän sisustuksen, siihen
liittyvät maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen pihapiirin.
5 a §
Lausunnot
Jos päätös koskee suojellun tai sellaisen kirkollisen rakennuksen,
jonka käyttöön ottamisesta on kulunut 50 vuotta, olennaista muuttamista
tai purkamista taikka käyttötarkoituksen muuttamista, seurakunnan
tai seurakuntayhtymän on ennen päätöksen tekemistä varattava
Museovirastolle tilaisuus antaa asiasta lausunto. Lausunto on pyydettävä
jo asiaa koskevasta suunnitelmasta.
Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on lisäksi ennen 1 momentissa
tarkoitetun päätöksen tekemistä varattava tilaisuus antaa asiasta lausunto
Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle, jos kirkollinen rakennus
sijaitsee Ahvenanmaalla, tai saamelaiskäräjille, jos rakennus sijaitsee
saamelaisten kotiseutualueella.
Museovirasto voi antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta
koskevan päätöksen täytäntöönpanosta.
5 b §
Päätös kirkollisen rakennuksen suojelun
lakkaamisesta
Kirkkohallitus voi päättää, ettei kirkollista rakennusta enää ole pidettävä
suojeltuna, jos:
1) rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa
ennalleen;
2) seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia eikä sillä ole
tarvetta toiminnassaan enää käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista
rakennusta;
3) rakennuksen suojeleminen ei ole muusta erityisestä syystä enää
perusteltua.

26
Kirkkohallituksen on ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle
ja lisäksi 5 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa Ahvenanmaan
maakunnan hallitukselle tai saamelaiskäräjille tilaisuus antaa
asiassa lausunto.
Kirkkohallituksen päätöksestä tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä kirkollisen
rakennuksen sijaintikunnalle.
6 §
Rakennussuojelun valvonta
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —
Kirkkohallitus voi kieltää sellaisen kirkollisessa rakennuksessa
tehtävän muutos- tai korjaustyön, jota koskevaa päätöstä ei ole vahvistettu
tai saatettu vahvistettavaksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan
panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta.
24 luku
Alistaminen ja muutoksenhaku
1 §
Alistaminen
Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös
on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille
seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai
seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen
kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle,
tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle.
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —
8 b §
Museoviraston valitusoikeus
Museovirasto saa hakea valittamalla muutosta:
1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen 14 luvun
2 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun päätökseen, kun päätös
koskee suojeltua kirkollista rakennusta;

27
2) kirkkohallituksen 14 luvun 5 §:n 2 momentissa ja 5 b §:ssä tarkoitettuun
kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen.
__________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan alistus- ja muutoksenhakuasian
käsittelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä.
__________
39 §
Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien
kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi
Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 3/2012.
Liite VI.E.3/12
Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Jolkkonen ja edustaja
S. Korhonen.
Kirkolliskokous päätti
jättää aloitteen raukeamaan.
40 §
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
Käsittelyn pohjana oli yleisvaliokunnan mietintö 4/2012.
Liite VI.E.4/12
Yleiskeskustelussa käyttivät puheenvuoroja piispa Jolkkonen, edustajat
Kerola ja Niiranen, piispa Jolkkonen sekä edustajat Huomo, Paananen,
Behm ja Huomo.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä mietinnön ponnet hyväksyttiin keskustelutta.

Kirkolliskokous päätti
41 §
Istuntokauden päättäminen
28
1. jättää esityksen raukeamaan, ja
2. antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi toistaa vuonna 2005
annettu ohjeistus maksujen perimisestä niin, että siinä otetaan
erityisesti huomioon kirkkoon kuulumattoman hautaan
siunaaminen.
Arkkipiispa päätti kirkolliskokouksen syysistuntokauden. Puheessaan
hän kiitti kirkkoneuvos Risto Voipiota, joka on siirtymässä eläkkeelle.
Kirkkoneuvos Voipio vastasi puheeseen.
Liite IX/12
Täysistunto päättyi klo 12.00.
Pöytäkirjan vakuudeksi
Katri Kuuskoski Liisa Aarnio-Jääskeläinen
kirkolliskokouksen pääsihteeri hallintosihteeri
Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty
Salossa 21 päivänä tammikuuta 2013
Annika Määttänen
Luodossa 17 päivänä helmikuuta 2013
Max-Olav Lassila

Evangelisk-lutherska kyrkan
i Finland
K Y R K O M Ö T E T
P r o t o k o l l
Höstsession 2012
Hakapaino Oy
Helsingfors 2013

I N N E H Å L L S F Ö R T E C K N I N G
1 § Sessionen öppnas ................................................................................... 2
2 § Granskning av fullmakter ...................................................................... 2
3 § Meddelande om val av protokolljusterare .............................................. 3
4 § Bordläggning ......................................................................................... 3
5 § Meddelande om placering i utskott ......................................................... 4
6 § Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016 ...................................... 4
7 § Ecklesiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som
ecklesiastikråd och val av ecklesiastikråd som verkar
som arbetsmarknadsdirektör .................................................................... 5
8 § Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och
ekonomiplan för 2013–2015 ................................................................... 5
9 § Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna .................. 6
10 § Bordläggning ........................................................................................... 6
11 § Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2016–2016 ...................................... 7
12 § Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet .......... 7
13 § Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om
barnkonsekvensanalys och hörande av barn ............................................. 8
14 § Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk ............................ 9
15 § Statlig ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader ............. 9
16 § Bordläggning ........................................................................................... 9
17 § Huvudprinciper för utveckling av församlingsstrukturerna .................... 10
18 § Bordläggning ......................................................................................... 10
19 § Frågestund ............................................................................................. 11
20 § Bordläggning ......................................................................................... 11
21 § Huvudprinciper för utveckling av församlingsstrukturerna .................... 12
22 § Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka. Evangelisk-
lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011 .......................................... 12
23 § Bordläggning ......................................................................................... 13
24 § Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och
ekonomiplan för 2013–2015 .................................................................. 13
25 § Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör ............ 16
26 § Bordläggning ......................................................................................... 16
27 § Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
– Första behandlingen ............................................................................ 18
28 § Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader
i kyrkolagen
– Första behandlingen ............................................................................ 18

29 § Revidering av arbetsordning för kyrkomötet ......................................... 19
30 § Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och
upprättande av en språkstrategi för kyrkan ............................................ 19
31 § Utredning och anvisningar för församlingarna om användning
av donations- och testamentsmedel ........................................................ 19
32 § Riksomfattande hjälpledarbank ............................................................. 20
33 § Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka. Evangelisk-
lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011 .......................................... 20
34 § Bordläggning ......................................................................................... 20
35 § Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka. Evangelisk-
lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011 .......................................... 21
36 § Bordläggning ......................................................................................... 21
37 § Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
– Andra behandlingen ............................................................................ 22
38 § Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader
i kyrkolagen
– Andra behandlingen ............................................................................ 23
39 § Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest
gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet ......................................... 27
40 § Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar ............................... 28
41 § Sessionen avslutas ................................................................................ 28

OMBUDEN SAMMANTRÄDER
ÖPPNINGSMÄSSA
De ombud för kyrkomötet inom Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland
som i den ordning som föreskrivs i kyrkolagen valts för mandatperioden
1.5.2012–30.4.2016 samlades på Turun kristillinen opisto i Åbo
måndagen den 5 november 2012 för att inleda kyrkomötets höstsession
2012. Ordet leddes av ärkebiskop Kari Mäkinen 1–10 § och 35–
41 §, första vice ordförande Kaisa Rönkä 11–16 och 19–23 § och
andra vice ordförande Timo Sahi 17, 18 och 24–34 §. Sekreterare var
kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski, notarie och tolk kaplanen
Sari Lehti.
Kyrkomötesombuden samlades till öppningsmässa i S:t Marie kyrka
kl. 9.00. Mässan förrättades av biskop Tapio Luoma assisterad av kyrkomötesombuden
från Esbo stift. Kollekten till Kyrkans Utlandshjälp
inbringade 745,20 euro.
Efter mässan förflyttade sig mötesombuden till mötesplatsen vid
Turun kristillinen opisto.

1 §
Sessionen öppnas
Måndagen den 5 november 2012 kl. 10.45
DAGORDNING
1 §
Sessionen öppnas
2 §
Granskning av fullmakter
3 §
Meddelande om val av protokolljusterare
4 §
Bordläggning
2
Ärkebiskop Kari Mäkinen öppnade kyrkomötets höstsession.
Bilaga IX/12
2 §
Granskning av fullmakter
Kyrkomötets nya medlemmar lämnade in sina fullmakter. Efter
granskningen meddelade sekreteraren att följande ombud hade anlänt
till kyrkomötet och lämnat in sina fullmakter utöver dem som lämnat
in sina fullmakter tidigare under denna mandatperiod:
Fullmakt hade lämnats in av prästassessor, kaplan Heikki Toivio, som
domkapitlet i Tammerfors stift hade utsett till prästombud för återstoden
av mandatperioden. Republikens president hade utsett kyrkoherde
Pekka Särkiö till fältbiskop för en femårsperiod som inleddes den 1
september 2012. Som företrädare för statsrådet lämnade äldre regeringssekreterare
Joni Hiitola, som förordnats till tredje ersättare för inrikesminister
Päivi Räsänen, sin fullmakt. Statssekreterare Marjo Anttoora
var förordnad till första ersättare och överdirektör Riitta
Kaivosoja till andra ersättare.
Fullmakterna godkändes vid granskningen.

3
Närvarande vid kyrkomötet var dessutom kyrkomötets lagfarna sakkunniga,
förvaltningsrådet Irma Telivuo och ecklesiastikråden Jukka
Keskitalo, Risto Voipio, Leena Rantanen, Pirjo Pihlaja, Pekka Huokuna
och Kimmo Kääriäinen.
3 §
Meddelande om val av protokolljusterare
4 §
Bordläggning
Kansliutskottets ordförande, ombudet Sipola meddelade att ombuden
Annika Määttänen och Max-Olav Lassila valts till protokolljusterare
för kyrkomötets höstsession 2012 med Ritva Viitala respektive Bo-
Göran Åstrand som personliga ersättare.
Till följande plenum bordlades:
Meddelande om placering i utskott, elektorernas meddelande
3/2012
Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016
Eckleasiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd
och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan
för 2013–2015
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
Plenum avslutades kl. 11.20.
Måndagen den 5 november 2012 kl. 13.00
DAGORDNING
5 §
Meddelande om placering i utskott

4
6 §
Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016
7 §
Eckleasiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd
och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
8 §
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan
för 2013–2015
9 §
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
10 §
Bordläggning
5 §
Meddelande om placering i utskott
Behandlingen baserade sig på elektorernas meddelande 3/2012.
Bilaga VII.3/12
Elektorerna hade konstaterat att fältbiskop Pekka Särkiö fortsätter i
konstitutionsutskottet och placerat ombudet Heikki Toivio i allmänna
utskottet och statsrådets representanter inrikesminister Päivi Räsänen
och hennes ersättare statssekreterare Marjo Anttoora, överdirektör
Riitta Kaivosoja och äldre regeringssekreterare Joni Hiitola i lagutskottet.
6 §
Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 6/2012.
Bilaga II.6/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till elektorerna.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till elektorerna.

5
7 §
Eckleasiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd
och val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
Behandlingen baserade sig på ecklesiastikrådet Risto Voipios skriftliga
meddelande om avsked från ecklesiastikrådstjänsten fr.o.m. den 1
februari 2013.
Ordföranden meddelade att ärendet i fråga om val av nytt ecklesiastikråd
i enlighet med arbetsordningen remitteras till elektorerna.
Kyrkomötet beslöt utan debatt att
1. bevilja ecklesiastikrådet Risto Voipio avsked från tjänsten
som ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
fr.o.m. den 1 februari 2013
2. i fråga om val av ecklesiastikråd remittera ärendet till elektorerna
för beredning av förslag.
8 §
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets-
och ekonomiplan för 2013–2015
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 8/2012
och budgetinitiativ 1/2012.
Liitteet II.8/12 och IV.1/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till ekonomiutskottet.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av kanslichef Keskitalo, ecklesiastikrådet
Rantanen, ombuden Vesti och Juntunen, kanslichef Keskitalo,
ombuden J. Korhonen och K. Hiilamo, biskop Vikström, ombuden
Ansaharju och Siukonen, ecklesiastikrådet Huokuna, ombuden
Juntunen och P. Reinikainen, ecklesiastikrådet Rantanen och ombudet
Rossi.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till ekonomiutskottet.

9 §
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
10 §
Bordläggning
6
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 11/2012.
Bilaga II.11/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till förvaltningsutskottet, till vilket konstitutionsutskottet
och framtidsutskottet ska utlåtanden.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Pihlaja, ombuden
Määttänen, Niemelä, Koskelo, Salo, Kaisanlahti, Kaskinen, Sahi
och Aakko, biskop Häkkinen, ombuden Kujala, Mäkinen, H. Hiilamo,
J. Korhonen, Koskenniemi och Väistö, fältbiskop Särkiö, ombuden
Räsänen, Vesti och J. Korhonen och biskop Peura.
Behandlingen av ärendet fortsätter i 17 och 21 §.
Till följande plenum bordlades:
Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016, elektorernas förslag
3/2012
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet
Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om
barnkonsekvensanalys och hörande av barn
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
– Fortsatt remissdebatt
Plenum avslutades kl. 19.45.

Tisdagen den 6 november 2012 kl. 12.30
DAGORDNING
7
11 §
Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016
12 §
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet
13 §
Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys
och hörande av barn
14 §
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
15 §
Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader
16 §
Bordläggning
11 §
Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 2012–2016
Behandlingen baserade sig på elektorernas förslag 3/2012.
Bilaga VIII.3/12
Kyrkomötet beslöt att
1. utse professor, jur.dr Veli-Pekka Viljanen till kyrkomötets
andra lagfarna sakkunniga för den period som börjat
1.5.2012 och pågår till 30.4.2016
2. betala arvode och ersättning för inkomstbortfall enligt
samma principer som till kyrkomötets medlemmar. För arbete
som överskrider vanlig arbetsmängd betalas dessutom
ersättning enligt faktura.
12 §
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 7/2012.
Bilaga II.7/12

8
Kyrkans laggranskningsnämnd hade i ärendet gett utlåtande 2/2012.
Bilaga III.2/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till lagutskottet, till vilket konstitutionsutskottet ska ge sitt
utlåtande.
Biskopsmötet ger utlåtande i ärendet.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Pihlaja och
ombuden P. Reinikainen, Salo och Sahi.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till lagutskottet, till vilket konstitutionsutskottet
ska ge sitt utlåtande.
13 §
Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser
om barnkonsekvensanalys och hörande av barn
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 12/2012.
Bilaga II.12/12
Kyrkans laggranskningsnämnd hade i ärendet gett utlåtande 3/2012.
Bilaga III.3/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till lagutskottet.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ecklesiastikrådet Huokuna, ombuden
Aula, Juntunen, Salo och Kaskinen, fältbiskop Särkiö och ombuden
Orsila och Siukonen.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till lagutskottet.

14 §
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
9
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 10/2012.
Bilaga II.10/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till handboksutskottet.
Vid remissdebatten gjordes ett inlägg av ecklesiastikrådet Huokuna.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till handboksutskottet.
15 §
Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader
16 §
Bordläggning
Behandlingen baserade sig på stiftsfullmäktigeframställning 2/2012.
Bilaga V.2/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till allmänna utskottet.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av biskop Vikström och ecklesiastikrådet
Pihlaja
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till allmänna utskottet.
Till följande plenum bordlades:
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
– Fortsatt remissdebatt

10
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka. Evangelisklutherska
kyrkan i Finland åren 2008–2011
Plenum avslutades kl. 13.50.
Onsdagen den 7 november 2012 kl. 9.00
DAGORDNING
17 §
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
– Fortsatt remissdebatt
18 §
Bordläggning
17 §
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
18 §
Bordläggning
Remissdebatten fortsätter. Remissdebatten inleddes i 9 §.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Alasalmi, Ojala,
Kerola, Ketonen, Nurmi, Simola, S. Korhonen, Kemppainen, Guttorm,
Ala-Kapee-Hakulinen, E. Pitkänen och Väliniemi, biskop Peura och
ombuden H. Hiilamo, Pöyhönen, Lindbäck, Kankkonen, K. Hiilamo,
Pulkkinen, Pihlava, Simola och T. Reinikainen.
Remissdebatten fortsätter i 21 §.
Till följande plenum bordlades:
Frågestund
Plenum avslutades kl. 11.40.

19 §
Frågestund
20 §
Bordläggning
11
Onsdagen den 7 november 2012 kl. 15.30
DAGORDNING
19 §
Frågestund
20 §
Bordläggning
Kyrkomötet förde en debatt enligt 45 § i arbetsordningen vid vilken
ombuden hade tillfälle att ställa frågor till medlemmarna av biskopsmötet
och Kyrkostyrelsen, till ecklesiastikråden och till Kyrkostyrelsens
övriga tjänsteinnehavare.
Frågorna och svaren ingår i diskussionsprotokollet.
Till följande plenum bordlades:
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
– Fortsatt remissdebatt
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka. Evangelisklutherska
kyrkan i Finland åren 2008–2011
Plenum avslutades kl. 16.50.
Onsdagen den 7 november 2012 kl. 18.00
DAGORDNING
21 §
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
– Fortsatt remissdebatt

12
22 §
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka. Evangelisklutherska
kyrkan i Finland åren 2008–2011
23 §
Bordläggning
21 §
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
Remissdebatten fortsätter. Remissdebatten inleddes i 9 § och fortsatte i
17 §.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Seppälä, Silfverhuth,
A. Jalava, Juvonen, Toivio, Huomo, Ansaharju, Ylä-Autio och
Puhalainen.
Under remissdebatten föreslog ombudet H. Hiilamo understödd av
ombudet J. Korhonen avvikande från talmanskonferensens förslag att
ärendet remitteras till förvaltningsutskottet för beredning.
Vid omröstningen vann talmanskonferensens förslag över ombudet H.
Hiilamos förslag med rösterna 94–9, nedlagda 0, frånvarande 6.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till förvaltningsutskottet, till vilket ekonomiutskottet
och förvaltningsutskottet ska ge utlåtanden.
22 §
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka.
Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011
Behandlingen baserade sig på Kyrkostyrelsens framställning 9/2012.
Bilaga II.9/12
Ordföranden meddelade att talmanskonferensen föreslår att ärendet
remitteras till framtidsutskottet.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av kanslichef Keskitalo, ombuden
H. Hiilamo och Niiranen, kanslichef Keskitalo, fältbiskop Särkiö och
ombuden K. Hiilamo, Kujala, Koskenniemi, Juntunen, Räsänen,
Teräslahti och Malinen.

23 §
Bordläggning
13
Remissdebatten fortsätter i 33 §.
Till följande plenum bordlades:
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan
för 2013–2015, ekonomiutskottets betänkande 5/2012
om Kyrkostyrelsens framställning 8/2010 och budgetinitiativ
1/2010
Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör,
elektorernas förslag 4/2012
Plenum avslutades kl. 20.30.
Torsdagen den 8 november 2012 kl. 9.00
DAGORDNING
24 §
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan
för 2013–2015
25 §
Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
26 §
Bordläggning
24 §
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets-
och ekonomiplan för 2013–2015
Behandlingen baserade sig på ekonomiutskottets betänkande 5/2012.
Bilaga VI.D.5/12

14
Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av ombuden Simola och
Sorvari, kanslichef Keskitalo, ombudet Juntunen, biskop Häkkinen,
ombuden Savela, Koskenniemi, J. Korhonen, Kujala, M. Jalava, Orsila,
Simola, Ala-Kapee-Hakulinen, Kaisanlahti, Kankkonen och Seppälä,
kanslichef Keskitalo, ombuden Pöyhönen, Kujala, K. Hiilamo,
Niemelä, Siukonen, Korolainen-Virkajärvi, S. Korhonen, Simola och
Linnoinen, kanslichef Keskitalo, ombudet Niiranen, ecklesiastikrådet
Huokuna, ombuden Siukonen, Palmu, Åstrand, Juntunen, Aula,
Simola, Aakko, Åstrand, Siukonen och Kujala, ecklesiastikrådet Rantanen,
ombudet Linnoinen, ecklesiastikrådet Huokuna och ombuden
Siukonen och S. Korhonen.
Vid detaljbehandlingen av betänkandet godkändes klämmarna 1–6
utan debatt.
Ombudet Juntunen gjorde ett inlägg om arbetsordningen.
Den egentliga budgeten behandlades i samband med sjunde klämmen.
Huvudavdelning 10 Kyrkans pensionsanstalt, huvudavdelning 50 Kyrkans
servicecentral och huvudavdelning 300 Stiftsverksamhet i budgetens
driftsekonomidel godkändes utan debatt.
I fråga om huvudavdelning 20 avdelning 200 Kyrkostyrelsen gjordes
inlägg av ombuden Siukonen, Juntunen, Koskenniemi, Korolainen-
Virkajärvi och M. Jalava.
Under debatten föreslog ombudet Siukonen understödd av ombuden
Korolainen-Virkajärvi och M. Jalava att kyrkomötet överför 80 000 av
anslagen för projektet Andligt liv på webben till kyrkans fostran och
familjefrågors anslag för 2013, gör en motsvarande överföring på
50 000 euro för 2014 och reserverar 50 000 euro för konfirmand- och
ungdomsarbete i kyrkans fostran och familjefrågors anslag för 2015.
Under debatten föreslog ombudet Juntunen understödd av ombuden
Koskenniemi, J. Korhonen, Kaisanlahti, Kankkonen och Pöyhönen, att
sista punkten på sidan 32 i budgetens bilagedel skulle lyda ”genom att
för olika kanaler erbjuda program med den kristna trons innehåll och
dess beröringspunkter till människors livsfrågor”, att punkt 3 på sidan
33 i budgetens bilagedel, Religiösa program i medierna, meningen efter
rubriken skulle lyda ”Målet är att i media erbjuda kunskap om den
kristna trons innehåll och dess beröringspunkter till människors livsfrågor”
och att punkt 5 Metoder på sidan 33 i bilagedelen skulle lyda
”Skapa versioner av material som tar upp den kristna trons innehåll för

15
publicering både i medierna och på evl.fi, exempelvis andakter som
Sana sinulle”.
Vid omröstningen vann ekonomiutskottets förslag över ombudet Juntunens
förslag med rösterna 57–48, nedlagda 1, frånvarande 3.
Vid omröstningen vann ekonomiutskottets förslag över ombudet Siukonens
förslag med rösterna 55–49, nedlagda 2, frånvarande 3.
Huvudavdelning 20 avdelning 200 Kyrkostyrelsen godkändes i den
form som ekonomiutskottet föreslagit. Avdelningarna 300 Stiftsverksamhet,
400 Understöd och 600 Fonder med egen täckning godkändes
utan debatt.
Resultaträkningsdelen, investeringsdelen och finansieringskalkylen
samt bindningsnivån godkändes utan debatt.
Ekonomiutskottets betänkande godkändes.
Kyrkomötet beslöt att
1. fastställa att storleken på den kyrkoskattebaserade pensionsfondsavgiften
år 2013 är 1,2 %
2. fastställa att arbetsgivarens basnivå för församlingarnas,
kyrkans och de kyrkliga föreningarnas pensionsavgift år
2013 är 28 % av lönesumman, utöver vilken arbetstagarnas
pensionsavgift tas ut av arbetstagarna enligt lagen om pension
för arbetstagare
3. fastställa att ingen självriskandel tas ut på invalidpensionerna
år 2013
4. fastställa att grundavgiften bestäms endast utifrån den kalkylerade
kyrkoskatten och fastställa grundavgiftens storlek
till 8,2 % år 2013
5. fastställa att någon tilläggsavgift inte tas ut
6. fastställa att serviceavgifterna för Kyrkans servicecentral är
följande:
a) prissättningen sker enligt självkostnadspris vid full
skala 2017

16
b) enhetspriserna är desamma för alla kunder
c) kunden betalar för tjänsterna i förhållande till användning
7. godkänna Kyrkostyrelsens framställning 8/2012 med förslag
till kyrkans centralfonds budget för år 2013 och verksamhets-
och ekonomiplan för åren 2013–2015.
25 §
Val av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
26 §
Bordläggning
Behandlingen baserade sig på elektorernas förslag 4/2012.
Bilaga VIII.4/12
Vid debatten gjordes ett inlägg av biskop Peura.
Kyrkomötet beslöt att
återsända valet av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör
för ny beredning för att tjänsten ska
kunna ledigförklaras på nytt.
Till följande plenum bordlades:
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk, handboksutskottets
betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning
10/2012
– Första behandlingen
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i
kyrkolagen, lagutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens
framställning 4/2012
– Första behandlingen
Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet, lagutskottets betänkande
2/2012 om ombudsinitiativ 6/2012
Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande
av en språkstrategi för kyrkan, förvaltningsutskottets betänkande
1/2012 om ombudsinitiativ 1/2012

17
Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av
donations- och testamentsmedel, allmänna utskottets betänkande
1/2012 om ombudsinitiativ 5/2012
Riksomfattande hjälpledarbank, allmänna utskottets betänkande
2/2012 om ombudsinitiativ 4/2012
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka.
Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011
– Fortsatt remissdebatt
Plenum avslutades kl. 13.05.
Torsdagen den 8 november 2012 kl. 13.20
DAGORDNING
27 §
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
– Första behandlingen
28 §
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i
kyrkolagen
– Första behandlingen
29 §
Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet
30 §
Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen och upprättande
av en språkstrategi för kyrkan
31 §
Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations-
och testamentsmedel
32 §
Riksomfattande hjälpledarbank
33 §
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka.
Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011
– Fortsatt remissdebatt

34 §
Bordläggning
18
27 §
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
Första behandlingen, andra behandlingen 37 §.
Behandlingen baserade sig på handboksutskottets betänkande 1/2012.
Bilaga VI.A.1/12
Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av ombuden Vesti, Sipola
och Vesti.
Vid detaljbehandlingen godkändes klämmarna i betänkandet utan debatt.
Handboksutskottets betänkande godkändes i första handlingen.
28 §
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen
Första behandlingen, andra behandlingen 38 §.
Behandlingen baserade sig på lagutskottets betänkande 1/2012.
Bilaga VI.B.1/12
Laggranskningsnämnden har i utlåtande 1/2012 behandlat Kyrkostyrelsens
framställning.
Bilaga III.1/12
Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av ombuden Savela, Ylä-
Autio och Savela.
Vid detaljbehandlingen av betänkandet godkändes klämmarna utan
debatt.
Lagutskottets betänkande godkändes vid första behandlingen.

19
29 §
Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet
Behandlingen baserade sig på lagutskottets betänkande 2/2012.
Bilaga VI.B.2/12
Vid debatten gjordes inlägg av ombuden Savela, Kaisanlahti, Ojala
och Savela.
Kyrkomötet beslöt att
låta initiativet förfalla.
30 §
Bedömning av språkkonsekvenserna i strukturreformen
och upprättande av en språkstrategi för kyrkan
Behandlingen baserade sig på förvaltningsutskottets betänkande
1/2012.
Bilaga VI.C.1/12
Vid debatten gjordes inlägg av biskop Luoma och ombudet Kankkonen.
Kyrkomötet beslöt att
Kyrkostyrelsen i uppföljningen av Jyrki Katainens regerings
språkstrategiprojekt gör en bedömning av projektet
och utformar en språkstrategi för kyrkan.
31 §
Utredning och anvisningar för församlingarna om användning
av donations- och testamentsmedel
Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 1/2012.
Bilaga VI.E.1/12
Vid debatten gjordes ett inlägg av biskop Jolkkonen.

Kyrkomötet beslöt att
20
låta initiativet förfalla.
32 §
Riksomfattande hjälpledarbank
Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 2/2012.
Bilaga VI.E.2/12
Vid debatten gjordes inlägg av biskop Jolkkonen och ombuden Korolainen-Virkajärvi,
Niemelä, Kaisanlahti, Aakko och Koskenniemi, biskop
Jolkkonen och ombudet M. Korhonen.
Kyrkomötet beslöt att
ge initiativet till Kyrkostyrelsen för åtgärder.
33 §
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka.
Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011
34 §
Bordläggning
Remissdebatten fortsätter. Debatten inleddes i 22 §.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden T. Reinikainen, Vesti,
Nurmi, Huomo, Ketonen, Linnoinen, Palmu, Löytty och Niiranen.
Behandlingen av ärendet fortsätter i 35 §.
Till följande plenum bordlades:
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka.
Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011
– Fortsatt remissdebatt
Plenum avslutades kl. 16.00.

21
Fredagen den 9 november 2012 kl. 9.15
DAGORDNING
35 §
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011
– Fortsatt remissdebatt
36 §
Bordläggning
35 §
Kyrkans fyraårsberättelse 2008–2011. Utmanad kyrka.
Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008–2011
36 §
Bordläggning
Remissdebatten fortsätter. Debatten inleddes i 22 § och fortsatte
i 33 §.
Vid remissdebatten gjordes inlägg av ombuden Peräaho, Viitala,
Simojoki, Rinne, Lumijärvi och Jalava, biskop Jolkkonen, ombuden
Pihlava och Kaskinen, biskop Kalliala och ombuden Karppinen,
E. Pitkänen, Kemppainen, Puhalainen och P. Reinikainen.
Kyrkomötet beslöt att
remittera ärendet till framtidsutskottet.
Till följande plenum bordlades:
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk, handboksutskottets
betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens framställning
10/2012
– Andra behandlingen
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i
kyrkolagen, lagutskottets betänkande 1/2012 om Kyrkostyrelsens
framställning 4/2012
– Andra behandlingen
Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande
lågtröskelverksamhet, allmänna utskottets betänkande
3/2012 om ombudsinitiativ 2/2012

22
Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar, allmänna utskottets
betänkande 4/2012 om stiftsfullmäktigeframställning
1/2012
Sessionen avslutas
Plenum avslutades kl. 11.05.
Fredagen den 9 november 2012 kl. 11.15
DAGORDNING
37 §
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
– Andra behandlingen
38 §
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i
kyrkolagen
– Andra behandlingen
39 §
Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande
lågtröskelverksamhet
40 §
Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar
41 §
Sessionen avslutas
37 §
Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
Andra behandlingen, första behandlingen 27 §.
Behandlingen baserade sig på handboksutskottets betänkande 1/2012.
Bilaga VI.A.1/12
Vid omröstningen om klämmarna i handboksutskottets betänkande
gavs 105 ja-röster, inga nej-röster, 0 nedlagda, 4 frånvarande. Mötet

23
konstaterade att framställningen hade erhållit den nödvändiga kvalificerade
majoriteten om tre fjärdedelar och därmed godkänts i den form
som utskottet föreslagit.
Kyrkomötet beslöt att
1. godkänna översättningen av hemvälsignelse till finskt
teckenspråk i den form som finns på dvd och
2. ge Kyrkostyrelsen i uppdrag att ge ut översättningen.
38 §
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen
Andra behandlingen, första behandlingen 28 §.
Behandlingen baserade sig på lagutskottets betänkande 1/2012.
Bilaga VI.B.1/12
Vid omröstningen om klämmen i lagutskottets betänkande gavs 105
ja-röster, inga nej-röster, 0 nedlagd, 4 frånvarande. Mötet konstaterade
att framställningen hade erhållit den nödvändiga kvalificerade majoriteten
om tre fjärdedelar och därmed godkänts i den form som utskottet
föreslagit.
Kyrkomötet beslöt att
framställa hos statsrådet att det vidtar åtgärder för att stifta en
lag genom vilken
upphävs i kyrkolagen (1054/1993) 14 kap. 1 § 2 mom.,
ändras 9 kap. 3 § 14 kap. 2 §, 5 § och 6 § 2 mom. och 24 kap. 1 §
1 mom., av dem 9 kap. 3 § sådan den lyder delvis ändrad i lag
1201/2002 och 24 kap. 1 § 1 mom. sådant det lyder i lag 1274/2003,
samt
fogas till 14 kap. nya 5 a § och 5 b § och till 24 kap. en ny 8 b §
som följer:

24
9 kap.
Kyrkofullmäktige
3 §
Kvalificerad majoritet
För fattande av beslut krävs att det omfattas av minst två tredjedelar
av de närvarande och mer än hälften av samtliga medlemmar av
kyrkofullmäktige i ett ärende som gäller
1) uppförande eller anskaffning av en kyrklig byggnad, ett kapell,
ett församlingshem, församlingens ämbetshus samt läger- eller kurscentrum,
2) väsentlig ändring eller rivning av en kyrklig byggnad, ändring
av dess användningsändamål eller ändring av en annan byggnad till en
kyrklig byggnad,
3) anläggande eller utvidgande av en begravningsplats,
4) överlåtelse av fast egendom,
5) inrättande av en ny tjänst.
14 kap.
Kyrkor, församlingens fastigheter
och byggnadsskydd
2 §
Kyrkliga byggnader och underställande av beslut
Kyrkliga byggnader är kyrkor och klockstaplar, jordfästnings- och
gravkapell samt med dem jämförbara byggnader på en begravningsplats.
Vad som bestäms om kyrkliga byggnader ska även gälla en kyrkotomt,
inhägnad och port som hör till en kyrkotomt eller begravningsplats
samt hjältegravar.
Kyrkofullmäktiges beslut ska underställas kyrkostyrelsen för fastställelse,
om det gäller
1) uppförande eller anskaffning av en ny kyrka eller ett nytt jordfästningskapell,
2) ändring av en annan byggnad till en kyrka eller ett jordfästningskapell,

25
3) väsentlig ändring eller rivning av en kyrklig byggnad eller ändring
av dess användningsändamål,
4) att en kyrka lämnas oanvänd.
5 §
Skyddet av en kyrklig byggnad
Syftet med skyddet av kyrkliga byggnader är att trygga den kyrkliga
byggda kulturmiljön som en del av kulturarvet, värna om dess
egenart och särdrag samt främja kulturellt hållbar vård och användning
av den.
En kyrklig byggnad som är uppförd före 1917 är skyddad direkt
med stöd av lagen. Kyrkostyrelsen kan besluta att en kyrklig byggnad
som tagits i bruk senare än detta ska förklaras skyddad, om detta är motiverat
med avseende på byggnadshistoria, byggnadskonst, byggnadsteknik
eller särskilda miljövärden. Kyrkostyrelsen beslutar om skyddet
på eget initiativ eller på initiativ av en församling, ett domkapitel eller
Museiverket.
Skyddet av byggnaden omfattar också dess fasta inredning, målningar
och konstverk i anslutning till den samt byggnadens gårdsområde.
5 a §
Utlåtanden
Om beslutet gäller väsentlig ändring eller rivning av en kyrklig
byggnad som är skyddad eller har tagits i bruk för 50 år sedan eller
ändring av byggnadens användningsändamål, ska församlingen eller
den kyrkliga samfälligheten bereda Museiverket möjlighet att ge ett
utlåtande om ärendet innan beslutet fattas. Utlåtandet ska begäras redan
om den plan som gäller ärendet.
Församlingen eller den kyrkliga samfälligheten ska innan ett beslut
som avses i 1 mom. fattas även ge Ålands landskapsregering tillfälle
att yttra sig i ärendet, om den kyrkliga byggnaden finns på Åland, eller
ge sametinget tillfälle att yttra sig i ärendet, om byggnaden finns på
samernas hembygdsområde.
Museiverket kan utfärda anvisningar om verkställigheten av ett beslut
som gäller en skyddad kyrklig byggnad.

26
5 b §
Beslut om att skyddet av en kyrklig byggnad upphör
Kyrkostyrelsen kan besluta att en kyrklig byggnad inte längre ska
vara skyddad, om
1) byggnaden har skadats på ett sådant sätt att den inte längre kan
återställas i ursprungligt skick,
2) församlingen har flera kyrkliga byggnader och i sin verksamhet
inte längre har behov av den skyddade kyrkliga byggnaden i sin ägo,
3) det av något annat särskilt skäl inte längre är motiverat att
skydda byggnaden.
Kyrkostyrelsen ska innan ett skyddsbeslut fattas bereda Museiverket
samt i situationer som avses i 5 a § 2 mom. även Ålands landskapsregering
eller sametinget tillfälle att yttra sig i ärendet.
Kyrkostyrelsens beslut ska utan dröjsmål meddelas den behöriga
närings-, trafik- och miljöcentralen och den kommun där den kyrkliga
byggnaden finns.
6 §
Övervakningen av byggnadsskyddet
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —
Kyrkostyrelsen kan förbjuda en ändring eller renovering som utförs
i en kyrklig byggnad, om beslutet om detta inte har fastställts eller
underställts kyrkostyrelsen för fastställelse. Kyrkostyrelsens beslut kan
verkställas även om det har överklagats.
24 kap.
Underställning och ändringssökande
1 §
Underställning
När ett beslut som fattats av en myndighet i en församling eller en
kyrklig samfällighet ska underställas, ankommer det på kyrkorådet eller
församlingsrådet, då beslutet gäller en församlings myndighet, och
på gemensamma kyrkorådet, då beslutet gäller en kyrklig samfällig-

27
hets myndighet, att sköta underställningen och sända handlingarna till
domkapitlet. Om kyrkostyrelsen ska pröva ett underställt ärende, ska
domkapitlet sända handlingarna och sitt eget yttrande till kyrkostyrelsen.
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —
8 b §
Museiverkets besvärsrätt
Museiverket får genom besvär överklaga
1) en församlings eller kyrklig samfällighets myndighets i 14 kap.
2 § 3 mom. 3 punkten avsedda beslut, när beslutet gäller en skyddad
kyrklig byggnad,
2) kyrkostyrelsens i 14 kap. 5 § 2 mom. och 5 b § avsedda beslut
som gäller skyddet av en kyrklig byggnad.
__________
Denna lag träder i kraft den 20 .
På behandlingen av underställnings- och besvärsärenden som är
anhängiga när denna lag träder i kraft tillämpas de bestämmelser som
gällde vid ikraftträdandet.
__________
39 §
Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande
lågtröskelverksamhet
Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 3/2012.
Bilaga VI.E.3/12
Vid debatten gjordes inlägg av biskop Jolkkonen och ombudet S. Korhonen.
Kyrkomötet beslöt att
låta initiativet förfalla.

28
40 §
Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar
Behandlingen baserade sig på allmänna utskottets betänkande 4/2012.
Bilaga VI.E.4/12
41 §
Sessionen avslutas
Vid den allmänna debatten gjordes inlägg av biskop Jolkkonen, ombuden
Kerola och Niiranen, biskop Jolkkonen och ombuden Huomo,
Paananen, Behm och Huomo.
Vid detaljbehandlingen godkändes klämmarna i betänkandet utan debatt.
Kyrkomötet beslöt att
1. låta framställningen förfalla
2. ge Kyrkostyrelsen i uppdrag att upprepa anvisningarna om
uttag av avgifter från 2005 så att det i dem tas särskild hänsyn
till jordfästning av icke-medlemmar.
Ärkebiskopen avslutade kyrkomötets höstsession. I sitt tal tackade han
ecklesiastikrådet Risto Voipio som går i pension. ecklesiastikrådet
Voipio besvarade talet.
Bilaga IX/12
Plenum avslutades kl. 12.00.

In fidem
29
Katri Kuuskoski Liisa Aarnio-Jääskeläinen
kyrkomötets generalsekreterare förvaltningssekreterare
Protokollet justerat och godkänt
Salo den 21 januari 2013
Annika Määttänen
Larsmo den 17 februari 2013
Max-Olav Lassila

L I I T T E E T
I Kirkolliskokouksen syysistuntokausi 2012
II Kirkkohallituksen esitykset
III Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnot
IV Talousarvioaloitteet
V Hiippakuntavaltuustoesitykset
VI Kirkolliskokouksen valiokuntien mietinnöt
VII Valitsijamiesten ilmoitukset
VIII Valitsijamiesten ehdotukset
IX Arkkipiispan puheet
X Aakkoselliset hakemistot

L i i t e
I
KIRKOLLISKOKOUKSEN SYYSISTUNTOKAUSI 2012
KYRKOMÖTETS HÖSTSESSION 2012

KIRKOLLISKOKOUKSEN SYYSISTUNTOKAUSI 2012
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00 kokoontuvat kirkon edustajat Turun kaupungissa
Maarian kirkkoon messuun. Messun päätyttyä siirrytään Turun kristilliselle opistolle, jossa
uudet edustajat jättävät valtakirjansa tarkastettaviksi ja kokouksen työ aloitetaan.
KIRKOLLISKOKOUKSEN KÄSITELTÄVÄKSI TULLEET ASIAT
I Kirkkohallituksen esitykset
6/2012 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 20122016
7/2012 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunto 2/2012
8/2012 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma
vuosille 20132015
Talousarvioaloite 1/2012: Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi
Uskonnonpedagogiseen instituuttiin
9/2012 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 20082011
Haastettu kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 20082011
10/2012 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
11/2012 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
12/2012 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen
kirkkolain 25 lukuun
Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunto 3/2012
II Hiippakuntavaltuustoesitys
III Vaali
2/2012 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
(Porvoon hiippakunta)
Kirkkoneuvos Risto Voipion ero kirkkoneuvoksen virasta ja työmarkkinajohtajana
toimivan kirkkoneuvoksen vaali

IV Valiokuntien mietinnöt
Yleisvaliokunta
2
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen käytöstä,
yleisvaliokunnan mietintö 1/2012 edustaja-aloitteesta 5/2012
Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2012
Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski

KYRKOMÖTETS HÖSTSESSION 2012
Måndagen den 5 november 2012 kl. 9.00 samlas ombuden för kyrkan till mässa i S:t Marie
kyrka i Åbo. Efter mässan samlas ombuden på Turun kristillinen opisto där nya ombud lämnar
in sina fullmakter för granskning och mötets arbete vidtar.
ÄRENDEN SOM TAS UPP PÅ KYRKOMÖTET
I Kyrkostyrelsens framställningar
6/2012 Lagfaren sakkunnig för kyrkomötet 20122016
7/2012 Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet
Kyrkans laggranskningsnämnds utlåtande 2/2012
8/2012 Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för
20132015
Budgetinitiativ 1/2012: Reservering av anslag för anställning vid religionspedagogiska
institutet
9/2012 Kyrkans fyraårsberättelse 20082011
Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 20082011
10/2012 Översättning av hemvälsignelse till finskt teckenspråk
11/2012 Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna
12/2012 Komplettering av 25 kap. i kyrkolagen med bestämmelser om barnkonsekvensanalys
och hörande av barn
Kyrkans laggranskningsnämnds utlåtande 3/2012
II Stiftsfullmäktigeframställning
III Val
2/2012 Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader
(Borgå stift)
Ecklesiastikrådet Risto Voipios avsked från tjänsten som ecklesiastikråd och val
av ecklesiastikråd som verkar som arbetsmarknadsdirektör

IV Utskottsbetänkanden
Allmänna utskottet
2
Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations-
och testamentsmedel, allmänna utskottets betänkande 1/2012 om ombudsinitiativ
5/2012
Helsingfors den 30 oktober 2012
Kyrkomötets generalsekreterare Katri Kuuskoski

L i i t e
II
KIRKKOHALLITUKSEN ESITYKSET
Nro 6/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi
2012–2016
Nro 7/12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen
muuttaminen
Nro 8/12 Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013
ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013–
2015
Nro 9/12 Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011.
Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen
kirkko vuosina 2008–2011
Nro 10/12 Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
Nro 11/12 Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
Nro 12/12 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista
koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun

Kirkkohallituksen esitys 6/2012 kirkolliskokoukselle
Asianro 2012-00196
KIRKOLLISKOKOUKSEN LAINOPPINUT ASIANTUNTIJA VUOSIKSI 2012–2016
Kirkkojärjestyksen 20 luvun 5 §:n nojalla kirkolliskokous valitsee toimikaudekseen
yhden tai useamman lainoppineen asiantuntijan, joilla on oikeus olla saapuvilla
täysistunnossa ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen, ellei
hän ole kirkolliskokouksen jäsen. Lainoppinut asiantuntija osallistuu kirkolliskokouksen
puheenjohtajan pyynnöstä puhemiesneuvoston työskentelyyn kirkolliskokouksen
työjärjestyksen 5 §:n 3 momentin nojalla. Työjärjestyksen 9 §:n 3 kohdan
nojalla valitsijamiehet tekevät täysistunnolle ehdotuksen lainoppineiden asiantuntijoiden
valitsemiseksi.
Kirkkohallituksen esityksen mukaisesti kirkolliskokous on valinnut 9 päivänä toukokuuta
tänä vuonna lainoppineeksi asiantuntijaksi toimikaudeksi 1.5.2012–
30.4.2016 hallintoneuvos Irma Telivuon.
Toiseen lainoppineen asiantuntijan tehtävään on antanut suostumuksensa Turun
yliopiston valtiosääntöoikeuden professori, OTT Veli-Pekka Viljanen. Professori
Viljanen on asiantuntija perus- ja ihmisoikeuksiin, Suomen perustuslakiin sekä
valtiosääntöoikeuden yleisiin oppeihin liittyvissä kysymyksissä. Hän on toiminut
valtiosääntöoikeuden professorina vuodesta 2002 lukien.
Aiemman käytännön mukaan asiantuntijoille on maksettu palkkiota ja ansionmenetyskorvausta
samojen perusteiden nojalla kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavallisen
työmäärän ylittävältä osalta korvausta maksetaan lisäksi laskun mukaan.
Kirkkohallitus esittää, että
1) kirkolliskokouksen toiseksi lainoppineiksi asiantuntijaksi valittaisiin 1.5.2012
alkaneelle ja 30.4.2016 päättyvälle toimikaudelle professori, OTT Veli-Pekka
Viljanen; ja
2) asiantuntijalle maksettaisiin palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen perusteiden
mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän
ylittävältä osalta korvausta maksettaisiin lisäksi laskun mukaan.
Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2012
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja

Kirkkohallituksen esitys 7/2012 kirkolliskokoukselle
Asianro 2010-00285
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kirkkolakia
siten, että kirkolliskokouksen päätöksentekoa
koskevassa määräenemmistösäännöksessä
lueteltaisiin ne asiat, jotka tulee
päättää määräenemmistöllä. Määräenemmistöä
vaatisivat päätökset, joilla muun muassa
muutettaisiin sellaisia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
säännöksiä, jotka koskevat kirkon
uskoa, tunnustusta ja oppia, kirkon jäsenyyden
edellytyksiä, jumalanpalvelusta, sakramentteja
sekä pappis- ja piispanvirkaa. Luettelo
ei olisi tyhjentävä, sillä määräenemmistöä
edellytettäisiin myös silloin, kun säännös
pohjautuu kirkon uskoon, tunnustukseen tai
oppiin.
Säännöksen tulkintaa varten ehdotetaan kirkolliskokouksen
työjärjestystä muutettavaksi
siten, että kirkolliskokoukseen perustettaisiin
laajennettu puhemiesneuvosto. Sen tehtävänä
olisi yksittäistapauksessa antaa lausunto siitä,
edellyttääkö päätöksen tekeminen määrä-
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
__________
enemmistöä. Laajennetun puhemiesneuvoston
muodostaisivat kirkolliskokouksen puhemiesneuvosto
yhdessä hiippakuntien piispojen
kanssa, joten siinä olisi kattavasti edustettuna
sekä kirkon viran edustajat että maallikot.
Esityksen tavoitteena on mahdollistaa nykyistä
joustavampi ja tehokkaampi päätöksenteko
kirkon uskon ja opin ydintä vaarantamatta.
Tavoitteena on, että kirkkolainsäädännön
muutokset kirkon uskoon ja oppiin
kuulumattomissa asioissa voitaisiin käsitellä
kirkolliskokouksessa yksinkertaisella enemmistöllä.
Lisäksi tavoitteena on selkeyttää
asioiden käsittelyä kirkolliskokouksessa siten,
että erillinen toimielin ottaisi tarvittaessa kantaa
siihen, onko kyseessä määräenemmistöä
vaativa päätös vai ei.
Muutosten ehdotetaan tulevan voimaan
mahdollisimman pian niiden hyväksymisen
jälkeen.

SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ.......................................................................... 1
SISÄLLYS ........................................................................................................................ 2
YLEISPERUSTELUT ............................................................................................................ 4
1 JOHDANTO ............................................................................................................... 4
2 NYKYTILA ............................................................................................................... 4
2.1 Kirkolliskokouksen määräenemmistösäännös .................................................. 4
2.2 Määräenemmistösäännöksen tausta ................................................................. 5
Määräenemmistövaatimuksen piiriin kuuluvat asiat ......................................... 5
Aiempi keskustelu vaadittavasta määräenemmistöstä ...................................... 7
2.3 Määräenemmistövaatimus muussa lainsäädännössä ......................................... 9
2.3.1 Muiden kirkkojen määräenemmistösäännöksiä ................................................ 9
Ortodoksinen kirkko ........................................................................................ 9
Ruotsin kirkko ............................................................................................... 10
Saksan yhdistynyt evankelis-luterilainen kirkko (VELKD) ............................ 10
Amerikan evankelis-luterilainen kirkko (ELCA) ........................................... 11
Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN)............................................................ 12
2.3.2 Määräenemmistösäännökset perustuslaissa, kuntalaissa ja yhdistyslaissa ....... 12
Suomen perustuslaki ..................................................................................... 12
Kuntalaki ...................................................................................................... 14
Yhdistyslaki .................................................................................................. 15
2.4 Nykytilan arviointi ........................................................................................ 15
Säännöksen soveltamisen tulkintaongelma .................................................... 15
Päätös määräenemmistösäännöksen soveltamisesta ....................................... 16
Kirkollisen lainsäädännön hidaste ................................................................. 17
Uuden kielilain omaksuminen kirkkolainsäädäntöön ..................................... 17
Viranhaltijoita koskevien säännösten ajantasaistaminen................................. 19
3 MÄÄRÄENEMMISTÖSÄÄNNÖKSEN TEOLOGINEN POHJA............................ 21
Kirkollisen ykseyden kaksi tasoa ................................................................... 22
Määräenemmistöedellytys kirkon ykseyden turvaajana .................................. 22
Määräenemmistön vaativat asiat .................................................................... 23
4 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET............................... 24
4.1 Tavoitteet ...................................................................................................... 24
4.2 Toteuttamisvaihtoehdot ................................................................................. 24
Määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluvat asiat ........................................ 24
Määräenemmistösäännöksen soveltamisesta päättäminen .............................. 25
Määräenemmistön suuruus ............................................................................ 27
4.3 Keskeiset ehdotukset ..................................................................................... 27
5 ESITYKSEN VAIKUTUKSET ................................................................................ 27
5.1 Taloudelliset vaikutukset ............................................................................... 27
5.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan ........................................................... 27
2

6 ASIAN VALMISTELU ............................................................................................ 28
6.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto ........................................................................ 28
6.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen ...................................................... 28
7 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ.................................................................. 28
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT............................................................................. 29
1 SÄÄDÖSEHDOTUSTEN PERUSTELUT ............................................................... 29
1.1 Kirkkolaki ........................................................................................................... 29
1.2 Kirkolliskokouksen työjärjestys .......................................................................... 30
2 VOIMAANTULO....................................................................................................... 30
3 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS ..................................... 31
SÄÄDÖSEHDOTUKSET .................................................................................................... 32
LIITE
RINNAKKAISTEKSTIT ..................................................................................................... 34
3

1 Johdanto
Keväällä 2010 kirkolliskokoukselle tehtiin
edustaja-aloite 5/2010, jossa esitettiin, että
kirkkohallitukselle annettaisiin tehtäväksi
tehdä kattava selvitys kirkkolain
(1054/1993) 20 luvun 10 §:ään sisältyvän
määräenemmistösäännöksen perusteista ja
kaikista siihen liittyvistä näkökohdista. Sen
tulisi myös ryhtyä selvityksen pohjalta toimenpiteisiin
kirkkolain määräenemmistösäännöksen
muuttamiseksi siten, että mahdolliset
tarpeettomaksi katsotut määräenemmistövaatimukset
poistetaan ja tarpeelliseksi
nähtyjä määräenemmistövaatimuksia
muokataan tavalla, joka kirkon uskon ja
opin ydintä vaarantamatta mahdollistaa nykyistä
joustavamman ja tehokkaamman päätöksenteon.
Kirkolliskokouksen aloitetta koskevassa
yleisvaliokunnan mietinnössä 5/2010 todetaan,
että aiheeseen liittyvässä aiemmassa
keskustelussa on yhtäältä painotettu määräenemmistösäännöstä
kirkon olemusta ilmentävänä
säännöksenä ja toisaalta korostettu
sitä käytännön vaikeutta, mikä liittyy nykyiseen
kirkkolakiin ja -järjestykseen pyrittäessä
erottelemaan niistä kirkon uskon ja opin
kannalta keskeistä ja vähemmän merkityksellistä
ainesta. Valiokunta katsoi, että nykyisen
lainsäädännön nopea muuttuminen
on perusteltu syy määräenemmistösäännöksen
tarkasteluun etenkin, kun meneillään
oleva kirkkolain kodifiointi tarjoaa mahdollisuuden
kirkkolain ja -järjestyksen arviointiin
ja uudelleen järjestämiseen uskon ja
opin kannalta keskeisten ja vähemmän keskeisten
kysymysten osalta. Asian selvittämistä
tukee myös määräenemmistösäännösten
perusteisiin liittyvien kysymysten toistuva
esiin nouseminen. Valiokunta katsoi,
että kirkon on nyt johdonmukaista ja tarpeellista
tutkia määräenemmistösäännöstensä
tarkoituksenmukaisuus ja niiden mahdollisen
muuttamisen todelliset vaikutukset.
Valiokunnan kannan mukaisesti kirkolliskokous
päätti marraskuussa 2010 lähettää
YLEISPERUSTELUT
aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä
varten.
2 Nykytila
2.1 Kirkolliskokouksen määräenemmistösäännös
Kirkkolain 20 luvun 10 §:ssä säädetään
kirkolliskokouksen päätöksentekomenettelyä
ohjaavasta määräenemmistövaatimuksesta.
Säännöksen mukaan tietyissä kirkolliskokouksen
päätösvaltaan kuuluvissa asioissa
on noudatettava kahden käsittelyn menettelyä
ja lisäksi lopullinen päätös edellyttää,
että päätösesitys saa toisessa käsittelyssä
taakseen kolme neljäsosaa annetuista
äänistä.
Säännöksen mukaan, kun kirkolliskokouksen
tehtäviä koskevan kyseisen luvun 7 §:n
2 momentin 1, 2, 3 tai 4 kohdassa mainitussa
asiassa on täysistunnossa päätetty valiokunnan
ehdotuksen kustakin kohdasta, ehdotus
on eri täysistunnossa otettava kokonaisuutena
toiseen käsittelyyn sellaisena
kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty.
Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä
toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään
kolme neljäsosaa annetuista äänistä.
Määräenemmistöä edellytetään, kun kirkolliskokous
hyväksyy ja antaa määräyksen
raamatunkäännöksen, virsikirjan, kirkkokäsikirjan
tai messusävelmistön käyttöön ottamisesta.
Määräenemmistö vaaditaan myös,
kun kirkolliskokous käsittelee kysymyksiä,
jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia
koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia
kannanottoja, sekä ryhtyy toimenpiteisiin
niiden johdosta. Samoin määräenemmistö
vaaditaan, kun kirkolliskokous tekee ehdotuksen
kirkkolain säätämisestä, muuttamisesta
tai kumoamisesta taikka hyväksyy
kirkkojärjestyksen.
4

2.2 Määräenemmistösäännöksen tausta
Määräenemmistövaatimuksen piiriin kuuluvat
asiat
Kirkolliskokouksen päätöksentekoa ohjaava
määräenemmistövaatimus oli jo vuoden
1869 kirkkolaissa (ns. Schaumanin
kirkkolaki). Lain 456 §:n 3 momentin mukaan:
”Jos äänestyskysymys on sellainen,
että se vaatii päättämään, onko ennestään
lakivoimainen asia entisellänsä pidettävä
tahi muutettava, niin tarvitaan vähintäänkin
kolme neljäsosaa annetuista äänistä muuttamisen
puolelle, ennen kuin se on katsottava
päätetyksi…”. Vuoden 1863 kirkkolakiehdotusta
valmistellut komitea lausui
määräenemmistövaatimuksesta, että sen
mielestä oli arveluttavaa käydä muuttamaan
entistä, milloin ajatukset muutosten tarpeellisuudesta
vielä olivat niin vähän vakaantuneita,
että niillä, jotka muutosta haluisivat,
oli ainoastaan jonkun äänen enemmistö niihin
verraten, jotka puolustivat entistä.
Jo kolmas kirkolliskokous päätti muuttaa
kolmannen momentin sisältöä vuonna 1886
asetetun kirkkolakikomitean ehdotuksen
pohjalta. Kesäkuussa 1895 annetun asetuksen
mukaan kolmas momentti muutettiin
muotoon: ”Jos asia koskee kirkkolakia tahi
sellaisia kirkollisia kirjoja, kuin edellisessä
§:ssä mainitaan, ja äänestyksellä on, mikäli
kirkolliskokouksella on päätösvaltaa, lopullisesti
ratkaistava, pysytetäänkö voimassa
oleva asia entisellään vain muutetaanko,
niin vaaditaan, että vähintäänkin kolme neljättäosaa
annetuista äänistä kannattaa muutosta,
ennen kuin se on katsottava päätetyksi.”
Kirkkolain muutosten lisäksi määräenemmistövaatimuksen
piiriin katsottiin
siten kuuluvaksi kirkolliset kirjat, joina pidettiin
virsikirjaa, evankeliumikirjaa, kirkkokäsikirjaa,
katkismusta ja raamatunkäännöstä.
Marraskuun 23 päivänä 1964 voimaantulleella
kirkkolailla selkeytettiin määräenemmistösäännöstä
ja tarkennettiin kahden käsittelyn
vaatimusta. Vuoden 1964 kirkkolain
534 §:n 3 momentin mukaan, jos asia koski
kirkkolakia tahi sellaisia kirkollisia kirjoja
kuin 529 §:n 1 kohdassa mainittiin, oli asia
valiokunnan lausunnon jälkeen otettava kirkolliskokouksen
täysistunnossa kahden käsittelyn
alaiseksi. Ensimmäisessä käsittelyssä
kirkolliskokous päätti kustakin asian eri
kohdasta. Toisessa käsittelyssä ehdotus esiteltiin
ratkaistavaksi sellaisena kuin se oli
ensimmäisessä käsittelyssä päätetty. Ehdotuksen
hyväksyminen edellytti vähintään
3/4:n määräenemmistöä. Kirkkolain 529 §:n
1 kohdassa mainitut kirkonkirjat olivat uusi
raamatunkäännös, katekismus, virsikirja
koraaleineen, kirkkokäsikirja ja messusävelmistö.
Vuoden 1964 kirkkolain 531 § sisälsi
myös mahdollisuuden julkistaa ehdotus kiireelliseksi.
Kun laajennettu piispainkokous
tai kirkkohallitus oli kirkkolain säätämistä,
muuttamista, selittämistä tai kumoamista
koskevassa aloitteessaan ehdottanut sen
julkistamista kiireelliseksi, voitiin aloitteessa
tarkoitettu ehdotus ottaa lopullisesti käsiteltäväksi
samassa kirkolliskokouksessa,
jossa asia oli pantu vireille. Tämä edellytti,
että yllä tarkoitetun ensimmäisen käsittelyn
jälkeen ehdotus julkistettiin kiireelliseksi
päätöksellä, jota vähintään 5/6:n määräenemmistö
kannatti. Tämän jälkeen ehdotuksen
hyväksyminen edellytti 3/4:n määräenemmistöä.
Vuoden 1971 kirkolliskokouksessa oli käsittelyssä
28 päivänä marraskuuta 1968 asetetun
kirkonhallintokomitean mietintö. Hallintokomitean
tehtävänä oli ollut valmistella
kirkon lainsäädäntöä ja yhteistä hallintoa
koskevia ehdotuksia kirkkolain muuttamiseksi.
Komitea esitti mietinnössään kaksi
vaihtoehtoista mallia kirkon yhteisen hallinnon
kehittämisestä. Jälkimmäisessä mallissa
kirkolliskokouksen tehtäviä oli lisätty laajennetun
piispainkokouksen toiminnan lakkauttamisen
johdosta. Kummassakaan ehdotuksessa
ei kirkolliskokouksen tehtäviin oltu
lisätty kirkon uskoon ja oppiin liittyviä kysymyksiä.
Kirkolliskokouksen hallintovaliokunta piti
kuitenkin tarpeellisena, että kirkolliskokouksen
tehtäviä määrittelevään 529 §:ään
otetaan uusi 1 momentti. Valiokunnan ehdottama
1 momentti oli sisällöltään seuraava:
”Kirkolliskokous käsittelee niin kuin
5

tässä laissa erikseen säädetään, paitsi 15 §:n
2 ja 3 momentissa tarkoitettuja asioita, kysymyksiä,
jotka koskevat kirkon oppia ja
työtä ja jotka edellyttävät kannanottoa tai
toimenpidettä kristillisen uskon pohjalta,
ynnä kirkonhallintoa ja taloutta koskevia
asioita.” Valiokunta piti periaatteellisesti
tärkeänä, että kirkolliskokouksessa kristillisen
uskon pohjalta käsiteltävien asioiden
aluetta ei rajoiteta.
Mietinnön täysistuntokäsittelyssä piispa
Kansanaho totesi, että 529 §:n 1 momentti
oli erittäin tärkeä, koska siinä määritellään
kirkolliskokouksen tehtävä. Tehtäväluettelossa
ajatus kirkon opista ja työstä ei kuitenkaan
näkynyt kuin kirkollisia kirjoja koskevassa
kohdassa, joten hän ehdotti muutosta
sekä pykälän 1 momenttiin että sen 2 momentin
tehtäväluetteloon uutta 2 kohtaa,
jonka mukaan kirkolliskokouksen asiana on,
käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon
uskoa ja oppia koskevia periaatteellisia
kannanottoja, sekä ryhtyä toimenpiteisiin
niiden johdosta. Tällöin 1 momentista jäisi
pois viittaus kannanottamiseen tai toimenpiteeseen
kristillisen uskon pohjalta. Arkkipiispa
Simojoen kannattamana piispa Kansanahon
esitys tuli hyväksytyksi suoritetussa
äänestyksessä. Määräenemmistöedellytystä
koskevan 534 §:n osalta piispa Kansanaho
ehdotti määräenemmistövaatimuksen muuttamista
kahteen kolmasosaan annetuista
äänistä. Edustaja Nikolainen puolestaan teki
esityksen juuri lisätyn 529 §:n 2 momentin 2
kohdan ottamisesta määräenemmistösäännöksen
piiriin. Näistä edustaja Nikolaisen
esitys hyväksyttiin.
Asia palautui hallintovaliokuntaan, joka
korjasi aiempaa esitystään käsittelyn yhteydessä
tehdyillä muutoksilla. Samalla se lisäsi
529 §:n 2 momentin 2 kohtaan sellaiset
periaatteelliset kannanotot, jotka pohjautuivat
kirkon uskoon ja oppiin. Tällaisina se
piti muun muassa erilaisia sosiaalieettisiä
kannanottoja. Siten valiokuntamietinnössä
ehdotettiin 2 momentin 2 kohdaksi, että kirkolliskokouksen
asiana oli käsitellä kysymyksiä,
jotka edellyttävät kirkon uskoa ja
oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia
kannanottoja, sekä ryhtymistä
toimenpiteisiin niiden johdosta. Heinäkuun
13 päivänä 1973 voimaantulleella kirkkolainmuutoksella
kahden käsittelyn ja määräenemmistövaatimuksen
alaiseksi tulivat
myös periaatteelliset ratkaisut, jotka mainitaan
529 § 2 momentin 1 ja 2 kohdissa. Kaikissa
muissa tapauksissa päätös tehtiin edelleen
äänten yksinkertaisella enemmistöllä
(534 § 6 mom.). Uudistuksella kumottiin
asian kiireelliseksi julistamisen mahdollistava
531 § tarpeettomana.
Voimassa olevaa kirkkolakia valmisteltaessa
aiemmin kirkkolaissa olleet säännökset
jaettiin kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen
sekä osittain myös kirkon vaalijärjestykseen.
Kirkkolakiin sisällytettiin säännökset, jotka
koskivat kirkon ja valtion suhdetta sekä kirkon
järjestysmuotoa ja hallintoa. Kirkkolakiin
otettiin myös säännökset, jotka koskivat
kirkkolainsäädäntöjärjestystä sekä kirkon
hallinnollista tai kielellistä jakoa. Myös kirkon
jäsenten ja kirkon sekä seurakuntien
viranhaltijoiden oikeusturvaa koskevien
säännösten katsottiin kuuluvan kirkkolakiin
kuten nekin säännökset, jotka antavat seurakunnan
jäsenelle oikeuden valittaa seurakunnan
toimielinten tekemistä päätöksistä.
Kirkkojärjestys sisältää puolestaan säännökset
kirkon toiminnasta ja kirkon sisäisistä
asioista. Kirkkojärjestykseen on otettu myös
ne määräykset kirkon ja seurakuntien järjestysmuodon
ja hallinnon yksityiskohdista,
jotka täytäntöönpanoa tai soveltamista koskevina
on jätetty kirkkolakiehdotuksen ulkopuolelle.
Kirkkojärjestykseen otetut jumalanpalveluksia,
kirkollisia toimituksia, virkoja
sekä seurakunnan hallintoa ja toimintaa
koskevat määräykset olivat aiemmin määräenemmistöä
edellyttävässä kirkkolaissa,
mistä syystä katsottiin, että myös kirkkojärjestys
on hyväksyttävä samalla määräenemmistöllä
kuin kirkkolakiehdotus.
Kirkon vaalijärjestyksessä käsitellyistä
vaaleista katsottiin säädetyn jo niin tarkkaan
kirkkolain tasolla, että vaalijärjestykseen
ehdotetut normit olivat tyypiltään täytäntöönpanomääräyksiä.
Kirkkolaissa olivat
vaaleja koskeva pysyväisluontoisemmat
säädökset, mutta vaalitekniikassa ja muussa
täytäntöönpanon luonteisessa vaaleihin liittyvässä
toiminnassa esiintyy usein kehittämisen
tarvetta, että määräyksiä on toistuvas-
6

ti muutettava. Tästä syystä ja kun kirkkolaki
estää säätämästä vaalin tulokseen vaikuttavista
muutoksista alemmalla tasolla, katsottiin,
että kirkon vaalijärjestys voidaan hyväksyä
yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi
otettiin huomioon, että osa vaalijärjestykseen
otetuista määräyksistä oli aiemmin
annettu kirkolliskokouksen tai kirkkohallituksen
antamissa täytäntöönpanomääräyksissä.
(Kirkkolain uudistamiskomitean mietintö,
Sarja 1988:1, s. 7-8).
Aiempi keskustelu vaadittavasta määräenemmistöstä
Määräenemmistösäännöksen lieventämisestä
on kirkolliskokouksessa keskusteltu
1960-luvulta lähtien samanaikaisesti kuin
keskusteltiin kirkkolain jakamisesta perustavaa
laatua oleviin ja täytäntöönpanoa koskeviin
säännöksiin. Marraskuussa 1963 asetettu
Kirkon lainsäädännön ja hallinnon uudistamiskomitea
katsoi mietinnössään vuonna
1967, että voimassa oleva ¾ määräenemmistövaatimus
rajoittaa kirkolliskokouksen
mahdollisuuksia edistää tehokkaasti
kirkon elämää. Mietinnössä katsottiin, että
on oikein vaatia kyseistä määräenemmistöä
eräissä kirkon kannalta tärkeimmissä asioissa,
sillä kirkon elämässä on asioita, jotka on
hyväksyttävä mahdollisimman suuren yksimielisyyden
vallitessa. Toisaalta nähtiin,
että on joukko kenties tärkeitäkin uudistuksia,
jotka raukeavat siihen, että suhteellisen
pieni enemmistö voi tehdä ne tyhjiksi. Komitea
esitti, että määräenemmistöä vaadittaisiin
vain eräissä perustavanlaatuisissa
asioissa, jotka jollakin tavalla on rinnastettavissa
perustuslakiasioihin yleisen lainsäädännön
alalla, mutta muuten asiat ratkaistaisiin
yksinkertaisella enemmistöllä.
Kirkon lainsäädännön ja hallinnon uudistamisvaliokunta
yhtyi vuonna 1968 komitean
käsitykseen ja katsoi mietinnössään, että
määräenemmistöä tulisi vaatia perustavaa
laatua olevissa asioissa. Valiokunta ehdottikin,
että kirkolliskokouksessa tarvittavasta
määräenemmistöstä voimassa olevat säännökset
tulevat tarkistetuiksi. Kirkolliskokous
hyväksyi ehdotuksen lokakuussa 1968 ja
asetti uuden komitean jatkamaan lainsäädäntöä
ja hallintoa koskevaa uudistusta.
Hallintokomitea antoi mietintönsä kirkolliskokoukselle
lokakuussa 1970. Mietinnössä
viitattiin aiemman komitean sekä valiokunnan
ehdotukseen määräenemmistön vaatimisesta
vain perustavaa laatua olevissa
kysymyksissä, jotka kirkkolain kahteen
osaan jakamisen jälkeen tulisivat kuulumaan
varsinaiseen kirkkolakiin. Komitea ei kuitenkaan
ryhtynyt määrittelemään mitkä olisivat
sellaisia asioita, vaan oletti määräenemmistösäännöksen
tulevan tarkistettavaksi,
kun mahdollinen kirkkolain jakaminen
toteutetaan. Komitean mielestä oli kuitenkin
osoittautunut tarpeelliseksi lieventää
määräenemmistöä koskevaa säännöstä jo
tässä vaiheessa ja ehdotti, että entisen kolme
neljäsosan asemasta olisi vaadittava kahden
kolmasosan enemmistö, mitä oli pidettävä
riittävänä vähemmistösuojana.
Hallintovaliokunta ei yhtynyt komitean
esitykseen, koska valmisteluvaiheessa ei
ollut selvinnyt, mitkä kuuluvat perustavanlaatuisiin
asioihin. Siksi valiokunta katsoi,
ettei sillä ollut mahdollisuuksia ehdotuksen
laatimiseen siltä pohjalta eikä säännöstä
määräenemmistöstä olisi syytä muuttaa ennen
kuin kysymys on perusteellisesti tutkittu.
Vaikka määräenemmistön lieventämisestä
keskusteltiin vilkkaasti kirkolliskokouksessa
marraskuussa 1971, valiokunnan kanta
voitti äänestyksen.
Joulukuussa 1974 asetettu kirkkojärjestyskomitea
antoi mietintönsä lokakuussa1979.
Komitea oli tutkinut niitä periaatteita, joiden
mukaan kirkkolain kokonaisuudistus tulisi
suorittaa. Komitea ehdotti paitsi kirkkolain
ja kirkkojärjestyksen erottamista myös kirkkojärjestyksen
jakamista kahteen osioon.
Ensimmäiseen osastoon kuuluisi kirkon
perusteita ja sen toimintaa koskevat määräykset,
joiden muutostarve olisi vähäistä.
Näitä asioita olisivat kirkon tunnustus ja
tehtävät, yksityisen jäsenen velvollisuudet ja
oikeudet kristittyinä ja kirkon jäseninä, kirkon
virka sekä kirkon organisaation periaatteet.
Säännökset olisivat laadultaan perussäännöksiä,
joille antavat leiman keskeiset
teologiset tekijät, mistä syystä niitä ei pidä
muuttaa ilman vahvoja perusteita. Säätä-
7

mismenettely tuli siten laatia sellaiseksi, että
tarpeellinen pysyvyys saavutetaan ja saadaan
takeet siitä, ettei muutoksia tapahdu
ilman riittävää harkintaa. Muutospäätöksen
tueksi pitäisi vaatia määräenemmistöä joka
voisi olla kolme neljäsosaa.
Toinen osasto sisältäisi puolestaan hengellisen
toiminnan ja hallinnon harjoittamista
koskevat määräykset, joita olisivat tunnustuksen
ja kirkkolain asettamissa rajoissa
riippuvaisia tarkoituksenmukaisuusharkinnasta,
eikä niiden muuttamiseen tarvittaisi
suurta yksimielisyyttä. Siten säännöksiä
voitaisiin muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä.
Vaikka osastoon tulisivat kuulumaan
myös jumalanpalvelusta ja sakramentteja
koskevat määräykset, ne ovat siten sidottuja
tunnustukseen, ettei erityistä menettelyä
näiden muutosesitysten käsittelyyn katsottu
tarvittavan.
Kirkkojärjestyskomiteamietintöä käsitellyt
perustevaliokunta ehdotti mietinnössään
4/1980, että kirkolliskokous asettaisi uuden
komitean, joka jatkaisi kirkkolainsäädännön
uudistamista komitean asettamien suuntaviivojen
mukaan. Valiokunta ei mietinnössään
ottanut kantaa ehdotuksiin kirkkojärjestyksen
jakamisesta kahtia ja siihen liittyvään
määräenemmistöedellytykseen taikka
edellytettävän määräenemmistön suuruuteen.
Kirkkolain uudistamiskomitean mietintö
1988 sisälsi ehdotuksen kirkkolain jakamisesta
varsinaiseen lakiin, kirkkojärjestykseen
ja kirkon vaalijärjestykseen. Uudistamiskomitea
ei eritellyt perustavanlaatuisia
asioita, eikä myöskään lieventänyt kolmen
neljäsosan määräenemmistösäännöstä. Komitea
ei ehdottanut kirkkojärjestyksen kahtiajakoa,
mutta se irrotti kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä
kirkon vaalijärjestyksen,
jota voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä.
Lakiesitys tuli tältä osin hyväksytyksi
8 päivänä marraskuuta 1991 ja se tuli
voimaan vuoden 1994 alussa.
Voimassa olevan kirkkolain aikana keskustelu
määräenemmistösäännöksen lieventämisestä
on jatkunut. Keväällä 2000 kirkolliskokoukselle
tehtiin edustaja-aloite
5/2000, joka koski kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
säätämisjärjestyksen määräenem-
mistösäännösten muuttamista. Aloitteessa
esitettiin kirkkolain muuttamista siten, että
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttaminen
vaatisi kahden kolmasosan enemmistön.
Aloitetta perusteltiin sillä, ettei vastaavan
suuruista määräenemmistösäännöstä ollut
olemassa missään sisarkirkoissamme, eikä
määräenemmistösäännöksen synty tai sen
säilyminen ole perusteltavissa myöskään
lainsäädännön historialla. Aloitteessa katsottiin,
että kirkon hallinnon asianmukainen
järjestäminen edellyttää demokraattiseen
lainsäädäntöperiaatteeseen tukeutuvaa muutosmahdollisuutta.
Kirkkolain säätämisjärjestyksen
tulisi heijastaa kristillisen opin
mukaista kirkon jäsenten yhdenvertaisuuden
ja tasa-arvon mukaista hallintokäytäntöä.
Kirkolliskokouskäsittelyssä asiasta antoivat
lausuntonsa sekä perustevaliokunta että
lakivaliokunta yleisvaliokunnan antaessa
varsinaisen mietinnön. Perustevaliokunnan
lausunnossa 1/2001 ei puollettu määräenemmistösäännöksen
tarkistamista erillisratkaistuna.
Määräenemmistön suuruutta ei
voi säädellä yksin aloitteessa esitettyjen
perustelujen valossa. Perusteita etsittäessä
on lähdettävä liikkeelle kirkon olemuksesta
ja vasta toissijaisesti muun yhteiskunnan
esimerkeistä, demokratiasta tai äänestäjäryhmien
edunvalvonnasta. Vaikeutettu säätämisjärjestys
ei valiokunnan mielestä vaaranna
kristillisen opin mukaista kirkon jäsenten
keskinäisen yhdenvertaisuuden periaatetta
vaan palvelee sitä. Kirkolliskokouksen
määräenemmistösääntöä ei ole asetettu
minkään kuviteltavissa olevan vähemmistön
erillisten näkemysten tai omien etujen suojaksi.
Säännössä on ennen muuta kysymys
kaikkia jäseniä yhdistävän uskon ja sen mukaisen
kirkollisen elämän vaalimisesta sukupolvesta
toiseen. Kirkon olemuksen ytimessä
on Jumalan sana ja sakramentit, ja
kirkon ykseyden avaimena on näiden kautta
syntyvä ykseys Kristuksessa. Teologisen
lähtökohtansa mukaisesti kirkon elämää
leimaa sen hengellisestä olemuksesta nouseva
yksimielisyys, joka toteutuu inhimillisten
näkökantojen moninaisuuden keskellä.
Siksi kirkollisen päätöksenteon johtoajatuksena
ei ole aina noudattaa saapuvilla olevan
enemmistön kantaa, vaan perusteisiin käy-
8

vää harkintaa ja mahdollisimman suurta
yksimielisyyttä.
Perustevaliokunnan näkemyksen mukaan
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen tarkoitus ei
tyhjenny yksin kirkon palvelutehtävän tehokkaaseen
ja ajanmukaiseen järjestämiseen,
eikä niiden säätämisjärjestys voi nousta
yksin länsimaisen demokratian ihanteista.
Lainsäädännön tarkoitus on tukea kirkon
jumalallisesti asetetun tehtävän toteuttamista.
Kirkkolaki on siten myös kirkon hengellisen
pysyvyyden ilmaus samalla, kun se
ilmaisee kirkon toimivan inhimillisessä todellisuudessa
ja kussakin ajassa.
Kirkkolain tehtävä on kuitenkin alusta lähtien
ollut myös turvata kirkon oman lähtökohdan
mukaiset toimintaedellytykset nimenomaan
poliittisten suhdanteiden vallitessa.
Kirkon tunnustuksellinen identiteetti
on pysyvämpi kuin kulloinenkin yhteiskuntajärjestys.
Tästä syystä sekä kirkkolain että
kirkkojärjestyksen ensimmäiset luvut määrittelevät
kirkon tunnustuksen, tehtävän ja
jäsenyyden, jotka ovat lähtökohtia kirkolliselle
lainsäädännölle. Perustevaliokunta katsoikin,
ettei ole mahdollista muuttaa määräenemmistösäännöstä
sellaisenaan asettamatta
samalla uskoa, tunnustusta ja oppia alttiiksi
muutokselle. Valiokunta katsoi ottamatta
varsinaisesti kantaa määräenemmistön
suuruuteen, että on välttämätöntä säilyttää
vaatimus riittävästä määräenemmistöstä,
jolla saavutetaan tarpeellinen pysyvyys ja
saadaan takeet siitä, ettei muutoksia tapahdu
ilman perusteellista harkintaa. Sen mielestä
määräenemmistösäännöstä ei ole mahdollista
tarkistaa erillisratkaisuna, vaan säännön
lieventäminen edellyttäisi kirkkolain ja
kirkkojärjestyksen kokonaisuudistusta, jossa
soveltavat säännökset erotettaisiin kirkon
perustaa ja hengellistä olemusta määrittelevistä
säännöksistä.
Aloitetta koskevassa lakivaliokunnan lausunnossa
1/2000 ei otettu kantaa aloitteen
asiasisältöön, mutta tähdennettiin laajan
oikeudellisen arvioinnin merkitystä, mikäli
asia lähetettäisiin kirkkohallituksen valmisteltavaksi.
Valiokunta piti kuitenkin perusteltuna
jakoa, jonka mukaan kirkkolaki ja
kirkkojärjestys hyväksytään määräenemmistöllä
ja kirkon vaalijärjestys yksinkertaisella
enemmistöllä. Yleisvaliokunta yhtyi mietinnössään
18/2001 perustevaliokunnan kantoihin
ja katsoi lisäksi, että esitetylle muutokselle
ei löydy perusteita Ruotsin sisarkirkkomme
käytännöistä eikä myöskään
perustuslain säätämisjärjestyksestä, johon
aloitteessa oli vedottu. Kirkon ja seurakuntien
hallinto ei ole suoraan verrattavissa valtion-
ja kuntahallintoon. Kirkon synodisessa
hallintomallissa episkopaalinen johtaminen
asetetaan rakentavalla tavalla vuorovaikutukseen
edustuksellisen hallinnon kanssa.
Tässä mallissa kirkon viran edustajat ja kirkon
maallikkoedustajat etsivät yhdessä kirkollisesta
lainsäädännöstä päätettäessä kulkukelpoista
tietä, joka uskon ja opin kysymyksissä
on alisteinen Raamatulle ja kirkon
tunnustukselle ja jossa on tavoiteltavaa
mahdollisimman laaja yksimielisyys. Kirkolliskokous
päätti marraskuussa 2001
yleisvaliokunnan esityksen mukaisesti jättää
aloitteen raukeamaan.
2.3 Määräenemmistövaatimus muussa
lainsäädännössä
2.3.1 Muiden kirkkojen määräenemmistösäännöksiä
Ortodoksinen kirkko
Ortodoksisesta kirkosta annetun lain
(985/2006) 89 §:ssä säädetään päätöksentekomenettelystä
monijäsenisessä toimielimessä.
Sen mukaan toimielimen päätökseksi
tulee pääsääntöisesti se, jota enemmistö
kannattaa. Kuitenkin kyseisen lain muuttamista
koskevan esityksen tai sitä koskevan
puoltavan lausunnon antaminen taikka kirkkojärjestyksen
antaminen ja muuttaminen
edellyttävät kirkolliskokouksessa kahden
kolmasosan enemmistöä annetuista äänistä.
Lakia koskevassa hallituksen esityksessä
(HE 59/2006 vp) määräenemmistövaatimusta
perusteltiin sillä, että kirkkoa koskevan
lainsäädännön muutoksissa ja kirkkojärjestyksen
hyväksymisessä on kysymys kirkon
kannalta erittäin merkittävistä päätöksistä.
Kirkolliskokouksen jäseniä ovat hiippakuntien
piispat ja apulaispiispat, yksitoista papiston
edustajaa, kolme kanttorien edustajaa
9

sekä kahdeksantoista maallikkojen edustajaa.
Yhteensä jäseniä on 36, jolloin määräenemmistöpäätös
koko kokoonpanon osalta
edellyttää vähintään 24 ääntä.
Ruotsin kirkko
Ruotsin kirkon kirkkojärjestyksen (Kyrkoordningen
för Svenska kyrkan) 11 luvun
mukaan kahdesti vuodessa kokoontuva kirkolliskokous
käsittelee asioita joko kirkkohallituksen,
edustajan tai piispan tekemästä
aloitteesta. Myös valiokunta voi tehdä aloitteen
valmisteluvastuuseensa kuuluvassa
mietinnössä tai kirkolliskokouksen puheenjohtajisto
kysymyksissä, jotka koskevat kirkolliskokouksen
työmuotoja. Lisäksi tilintarkastajat
voivat tehdä aloitteen, mikäli asia
liittyy heidän tehtäväänsä. Kirkolliskokousasiat
valmistellaan kirkolliskokouksessa
valiokunnissa, vaaleja koskevat asiat erillisessä
vaalivalmistelussa. Opillisia kysymyksiä
koskevista asioista on erityiset säännöksensä.
Opillisia kysymyksiä varten kirkolliskokouksessa
on oppivaliokunta, joka koostuu
hiippakuntien piispoista ja kahdeksasta
muusta kirkolliskokousedustajasta. Arkkipiispa
toimii oppivaliokunnan puheenjohtajana.
Oppivaliokunnan tulee antaa lausunto
ennen kuin kirkolliskokous voi tehdä päätöksen
asioissa, jotka koskevat
1) perussäännöksiä Ruotsin kirkon uskosta,
tunnustuksesta ja opista;
2) kirkollisten kirjojen antamista tai
muuttamista;
3) säännöksiä jumalanpalveluksista,
sakramenteista tai kirkollisista toimituksista;
4) säännöksiä kirkon vihkimysvirasta ja
5) ekumeenisista sopimuksista.
Lisäksi oppivaliokunnalle tulee varata tilaisuus
antaa lausunto yleisistä opillisista
kysymyksistä. Tällöin valiokunnan tulee
ottaa myös kantaa siihen, tuleeko asiasta
päätettäessä soveltaa erillistä päätöksentekojärjestystä.
Kun kirkolliskokous tekee päätöstä edellä
erikseen mainitussa asiassa tai asiassa, jossa
oppivaliokunta on katsonut tarvittavan erityistä
päätöksentekojärjestystä, tulee piispo-
10
jen ennen päätöksentekoa päättää, edellyttääkö
päätösehdotuksen hyväksyminen erityisen
päätöksentekojärjestyksen soveltamista.
Piispat voivat edellyttää erityistä päätöksentekojärjestystä,
mikäli he katsovat
ettei ehdotusta tulisi hyväksyä, koska se on
ristiriidassa kirkon uskon, tunnustuksen tai
opin kanssa. Mikäli kirkolliskokous kuitenkin
hyväksyy ehdotuksen, tulee asia käsitellä
uudestaan toisessa kirkolliskokouksessa
vuoden sisällä kirkolliskokousvaaleista.
Tällöin asia tulee valmistella valiokunnassa
uudestaan ja oppivaliokunnan tulee antaa
asiassa uusi lausunto. Mikäli kirkolliskokous
toisessa käsittelyssä hyväksyy sellaisen
ehdotuksen, joka piispojen mielestä edellyttää
erityistä päätöksentekojärjestystä, edellyttää
hyväksyminen kolmen neljäsosan
enemmistöä annetuista äänistä.
Edellä mainittujen opillisten asioiden lisäksi
päätös erikseen mainittujen kirkkojärjestyksen
pykälien muuttamiseen edellyttää
kolmen neljäsosan ääntenenemmistöä. Tällaisia
säännöksiä ovat 29 luvun säännökset
kirkon jäsenyydestä, 53 luvun säännökset
asiakirjojen julkisuudesta sekä 54 luvun
säännökset asiakirjajulkisuuden poikkeuksista.
Mikäli vähintään kolme neljäsosaa
annetuista äänistä ei hyväksy kyseisten
säännösten muuttamista, voi kirkolliskokous
kuitenkin muuttaa säännökset yksinkertaisella
enemmistöllä kahdella yhtäpitävällä
päätöksellä. Toinen päätös tulee tehdä toisessa
kirkolliskokouksessa vuoden kuluessa
kirkolliskokousvaaleista.
Saksan yhdistynyt evankelis-luterilainen
kirkko (VELKD)
Saksan yhdistyneen evankelis-luterilaisen
kirkon konstituution artiklan 24 mukaan
kirkkolait hyväksytään kirkolliskokouksen
ja piispainkokouksen yhteisellä päätöksellä.
Esityksiä kirkkolaiksi voivat antaa kirkon
johto (Kirchenleitung), piispainkokouksen
tai kirkolliskokouksen jäsen. Ehdotuksen
tulee sisältää lain koko sisältö perusteluineen,
ja sen tulee sisältää kahdessa jälkimmäisessä
tapauksessa vähintään kahdentoista
kirkolliskokouksen jäsenen tai vähintään
viiden piispainkokouksen jäsenen allekirjoi-

tus. Aloitteet menevät kirkon johdon kannanoton
kera ensin piispainkokoukseen ja
mahdollisten muutosten jälkeen kirkolliskokoukseen.
Päätöksenteko lakialoitteista edellyttää
kahta käsittelyä. Jälkimmäinen käsittely voi
tapahtua aikaisintaan ensimmäisen käsittelyn
päättymistä seuraavana päivänä. Niistä
kirkkolakialoitteista, joilla on vaikutuksia
jäsenkirkkoihin, tulee ennen kirkolliskokouskäsittelyä
antaa jäsenkirkoille tilaisuus
ottaa niihin kantaa.
Jos piispainkokous ja kirkolliskokous eivät
saavuta yksimielisyyttä, saa aloite myös
ilman piispainkokouksen puoltoa lain voiman,
jos yleiskokous vähintään kuusi kuukautta
myöhemmässä istunnossa tekee asiassa
päätöksen konstituution muutokseen
edellytettävällä enemmistöllä. Tämä tarkoittaa
sitä, että konstituution muutokseen tarvitaan
ilman piispainkokouksen puoltoa lopullisessa,
toisessa istunnossa kaksi kolmasosaa
kirkolliskokouksen lainmukaisesta jäsenmäärästä.
Kahden istunnon tekemien päätösten
välillä tulee olla kulunut vähintään 24
tuntia.
Tunnustus ei ole lainsäädännön kohde.
Kirkonjohdon lainvoimaiset asetukset voidaan
kirkolliskokouksessa kumota yksinkertaisella
enemmistöpäätöksellä. Kirkkolakia
tarvitaan
- yhdistyneen kirkon kirkkolain muuttamiseen
tai kumoamiseen,
- niiden asioiden sääntelyyn, jotka tähän
asti on jäsenkirkoissa säännelty laein,
- säännöllisten juhlapäivien luomiseen
tai poistamiseen.
Piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen
päättämät ja johtavan piispan allekirjoittamat
kirkkolait julkaistaan kirkon virallisessa
lehdessä (Amtsblatt). Ne tulevat voimaan,
jos muuta ei ole päätetty, 14. päivänä julkistamisen
jälkeen.
Amerikan evankelis-luterilainen kirkko
(ELCA)
Amerikan evankelis-luterilainen kirkko on
jakautunut hallinnollisesti seurakuntiin, synodeihin
ja koko kirkon käsittävään yleiskokoukseen,
kirkolliskokoukseen. Kirkollis-
11
kokous (Churchwide Assembly) on kirkon
ylin lainkäytöllinen auktoriteetti. Lisäksi
ylimpään keskushallintoon kuuluu kirkkohallitus
(Church Council).
Kirkolliskokous käyttää työskentelyssään
Robert’s Rules of Order -teoksen parlamentaarista
ohjeistoa, jos kirkolliskokous ei toisin
määrää. Tämä tarkoittaa sitä, että päätökset
tehdään joko yksinkertaisella enemmistöllä
tai 2/3 enemmistöllä. Asioissa, joissa
konstituutio tai kirkkojärjestys (bylaw)
edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä,
sama kahden kolmasosan enemmistö edellytetään
myös tehtäessä muutoksia ja lisäyksiä
tai kumottaessa käsiteltävä asia. Seuraavissa
asioissa edellytetään määräenemmistöä:
1) Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon
konstituution muutos edellyttää 2/3 enemmistö
läsnä olevista ja äänestävistä kirkolliskokouksen
jäsenistä. Muutosta konstituutioon
voivat ehdottaa kirkkohallitus ja 25
kirkolliskokouksen jäsentä.
2) Muutoksia kirkkojärjestykseen (bylaws)
voi ehdottaa kirkkohallitus tai 15 kirkolliskokouksen
jäsentä. Muutoksen hyväksymiseen
tarvitaan 2/3 enemmistö läsnä olevista
ja äänestävistä kirkolliskokouksen jäsenistä.
3) Pysyväismääräysten muutokset edellyttävät
kirkolliskokouksen yksinkertaista
enemmistöä tai kirkkohallituksen 2/3 enemmistöä.
Tällaisia pysyväismääräyksiä ovat:
piispainkokouksen velvollisuudet (konferenssi
voi vedota kirkolliskokoukseen kirkkohallituksen
päätöksestä), kustannustalon
erityiset velvollisuudet, kirkon naisorganisaation
erityiset velvollisuudet ja muut pysyväismääräykset,
jotka eivät ole ristiriidassa
Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon
konstituution tai kirkkojärjestyksen (bylaws)
kanssa.
Yhteiskunnallinen lausunto, jonka on tuottanut
asianmukainen kirkon keskushallinnon
yksikkö, ja joka esitetään kirkolliskokoukselle
ehdotuksena Amerikan Evankelisluterilaisen
kirkon sosiaalilausumaksi, vaatii
hyväksytyksi tullakseen kahden kolmasosan
enemmistön läsnä olevista jäsenistä, joilla
on äänioikeus kirkolliskokouksessa. Kirkkohallituksen
tulee hyväksyä ja suosittaa
hyväksyttäväksi ehdotus yhteiskunnalliseksi
lausunnoksi.

Lisäksi on käytössä kolmen neljäsosan
määräenemmistö johtavan piispan, kirkolliskokouksen
varapresidentin ja sihteerin
vaalissa ensimmäisellä ja toisella kierroksella.
Lisäksi rahastonhoitaja (treasurer) valitaan
2/3:n enemmistöllä. Vaaleissa voidaan
kuitenkin joutua käymään useampia äänestyskierroksia
kahden ensimmäisen kierroksen
jälkeen. Myöhemmillä vaalikierroksilla
ehdokkaiden määrää rajoitetaan ja lisäksi
edellytetään enemmistöä, joka on kuitenkin
matalampi kuin kahdessa ensimmäisessä
äänestyksessä.
Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN)
Kirkkojen maailmanneuvostossa konsensusmenetelmän
käyttöönoton takana oli
etenkin ortodoksisten jäsenkirkkojen esittämä
kritiikki maailmanneuvoston päätöksentekojärjestelmää
kohtaan, joka aiemmin
pohjautui enemmistödemokraattiseen menettelyyn.
Hararen vuoden 1998 yleiskokouksen
jälkeen esitetty ortodoksien vakava
arvostelu KMN:a kohtaan johti erityiskomission
perustamiseen asiaa selvittämään.
Komissio, jonka suomalaisjäsenet olivat
piispa Voitto Huotari ja metropoliitta Ambrosius,
työskenteli vuosina 1999–2002.
Konsensusmenetelmän esittelivät ratkaisumalliksi
kuulluksi tulemisen ongelman
käsittelyyn omien kirkkojensa kokemusten
pohjalta Australian yhdistyvää kirkkoa
(Uniting Church) edustanut D’Arcy Wood
sekä kveekari Eden Grace. Ortodoksit olivat
tosin ehdottaneet menetelmän käyttöönottoa
jo aiemmin. Woodin mukaan hänen kirkkonsa
siirtyi konsensusmenetelmään vuonna
1995, koska oli tarve siirtyä vähemmän
muodolliseen päätöksentekoon ja saada vähemmistöjen
äänet paremmin kuuluviin.
Toivottiin myös, että keskusteluun osallistuttaisiin
laajemmin ja että yhteisöllisyyden
tunne olisi suurempi. Viiden vuoden kokeilun
jälkeen toiveet olivat ainakin osittain
toteutuneet. Kveekarien päätöksenteko perustuu
Eden Gracen mukaan yleisemminkin
konsensukseen, ykseyteen, vaikka he välttävät
teknistä termiä ”konsensus”.
KMN:n erityiskomission loppuraportissa
annettiin neljä syytä, miksi konsensusmene-
12
telmä tulisi ottaa käyttöön: 1) Osallistumisen
lisääminen kokouksissa, 2) se takaisi
paremmin erilaisten vähemmistöjen oikeudet,
3) päätöksenteon konteksti olisi yhteistyöhenkisempi
ja harmonisempi, 4) se antaisi
enemmän tilaa Jumalan tahdon arvioimiseen
kirkkojen, KMN:n ja koko ihmisperheen
suhteen.
Erityiskomissio määritteli konsensusmetodin
olevan:
”…prosessi kokouksen yhteisen käsityksen
etsimiseksi ilman päättämistä asioista
äänestämällä. Konsensus saavutetaan, kun
yksi seuraavista tapahtuu:
kaikki hyväksyvät päätöksen (yksimielisyys);
useimmat hyväksyvät päätöksen ja ne, jotka
ovat erimielisiä hyväksyvät, että ehdotus
ilmaisee ’kokouksen yleisen kannan’; vähemmistö
siksi tukee päätöstä;
kokous tunnustaa, että on erilaisia mielipiteitä,
ja on sovittu, että nämä kirjataan mukaan
ehdotukseen (ei vain keskustelupöytäkirjaan);
sovitaan, että asian käsittely siirretään;
sovitaan, että päätöstä ei voida saavuttaa.”
Erityiskomissio ehdotti, että konsensusmetodia
käytettäisiin useimmissa asioissa. Kuitenkin
joissakin taloudellisissa ja hallinnollisissa
asioissa asiat tulee yhä päättää äänestämällä.
Erityiskomission loppuraportissa käsiteltiin
myös mahdollisia konsensusmetodin
hankaluuksia. Näitä olivat pelko päätöksenteon
hidastumisesta, mahdollisuus pysäyttää
ehdotuksen eteneminen yhden tai kahden
henkilön toimesta, KMN:n roolin muutos
siten, että sen ”profeetallinen ääni” hiljenisi,
sekä puheenjohtajan vallan kasvaminen.
Käyttöön otettu konsensusmenetelmä on
kuitenkin saadun kokemuksen mukaan toiminut
melko hyvin.
2.3.2 Määräenemmistösäännökset perustuslaissa,
kuntalaissa ja yhdistyslaissa
Suomen perustuslaki
Perustuslaeille halutaan tavallista suurempi
pysyvyys, joten niille säädetään niin sa-

nottu korotettu muodollinen lainvoima. Perustuslain
pysyvyydellä on useita tavoitteita.
Perustuslaki tähtää yhteiskunnalliseen vakauteen
ja keskeisten instituutioiden stabiiliuteen.
Perustuslaki vakiinnuttaa ylimpien
valtioelinten toimivaltasuhteet ja niiden
keskeisen tasapainotilan valvontamekanismeineen.
Säätämisjärjestyksen merkitsemä
muutoskynnys antaa järjestelmän jatkuvuudelle
uskottavuutta. Vuoden 2000 perustuslain
järjestelmässä korotetun muodollisen
lainvoiman vaikutus näkyy pääasiassa parlamentarismin
toteutuksista ja perusoikeussäännösten
rakenteesta. Perustuslain 2 luvun
perusoikeussäännökset ja niiden sisältöä
määrittävä yksityiskohtainen perustuslakivaliokunnan
lausuntokäytäntö osoittaa rajat,
joissa lainsäätäjä normaalioloissa voi toimia
enemmistöpäätöksin.
Suomen perustuslain säätämisjärjestys nykyisessä
muodossaan vahvistettiin jo vuoden
1906 valtiojärjestyksessä. Voimassa
olevan perustuslain 73 §:n 1 momentin mukaan
ehdotus perustuslain säätämisestä,
muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin
tehtävästä rajatusta poikkeuksesta
on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä
hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin
eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin.
Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua
siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään
muuttamattomana täysistunnossa
yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on
kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa
annetuista äänistä. Tämä kaksivaiheinen
menettely lienee tarkoitettu pääsäännöksi.
Taustalla on ollut ajatus siitä, että kansalaiset
antavat eduskuntavaaleissa hyväksynnän
valtiosääntömuutokselle. Perustuslain 73 §:n
2 momentin mukaan ehdotus voidaan kuitenkin
julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota
on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa
annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä
lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään
kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista
äänistä.
Perustuslain 74 §:n mukaan eduskunnan
perustuslakivaliokunta antaa lausunnon sen
käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden
asioiden perustuslainmukaisuudesta
sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeus-
13
sopimuksiin. Valvonnan tarkoituksena on
estää perustuslain kanssa ristiriitaisten lakien
säätäminen, ja lakien perustuslainmukaisuuden
valvonnan painopiste on pitkälti
säätämisjärjestyksen valinnassa (PL 73 §).
Perustuslakivaliokunta on eduskunnan
keskuudestaan koko vaalikaudeksi asettama
pysyvä valiokunta, jonka käytännön työskentelyssä
korostuu asiantuntijakuulemisten
merkitys. Siltä pyydetään lausunto aina, kun
lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta
voidaan perustellusti katsoa olevan epäselvyyttä.
Eduskunnalle antamassaan lausunnossa
perustuslakivaliokunta päätyy johonkin
seuraavista kolmesta ratkaisuista: lakiehdotus
voidaan käsitellä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä, lakiehdotus voidaan
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä
edellyttäen, että perustuslakivaliokunnan
esittämät huomautukset otetaan asianmukaisesti
huomioon tai lakiehdotus on käsiteltävä
perustuslain 73 §:ssä säädetyssä määräenemmistöä
edellyttävässä järjestyksessä.
Perustuslain 74 §:ssä ei säädetä, missä käsittelyn
vaiheessa lakiehdotus tulee saattaa
perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Pääsääntöisesti
päätös lakiehdotuksen lähettämisestä
perustuslakivaliokuntaan tehdään
täysistunnon lähetekeskustelussa. Lähtökohtana
on oikeusministeriön ohjeistuksen mukaan,
että hallituksen esityksessä tulee käsitellä
lakiehdotuksen säätämisjärjestystä, kun
kyseessä on perusoikeuksiin liittyvä tai niitä
rajoittava lainsäädäntöhanke. Tulkinnanvaraisissa
tapauksissa jo lakiehdotuksessa on
mainittava asian saattamisesta eduskuntakäsittelyn
aikana perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi.
Käytännössä puhemiesneuvosto
kuitenkin eduskunnan virkamiehiä apuna
käyttäen arvioi viime kädessä hallituksen
esityksen perusteluista riippumatta, tulisiko
lakiehdotuksesta hankkia perustuslakivaliokunnan
lausunto. Eduskunnan työjärjestyksen
32 §:n mukaan lähetekeskustelun päätyttyä
eduskunta päättää puhemiesneuvoston
ehdotuksesta, mihin valiokuntaan asia lähetetään.
Lakiehdotus voidaan lähettää perustuslakivaliokuntaan
myös toisen valiokunnan
toimesta. Eduskunnan 17. päivänä joulukuuta
1999 annetun työjärjestyksen 38 §:n 2

momentin mukaan, jos valiokunnassa käsiteltävän
lakiehdotuksen tai muun asian perustuslainmukaisuudesta
tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin
on epäselvyyttä, valiokunnan
tulee pyytää asiasta lausunto perustuslakivaliokunnalta.
Eduskunnan puhemies on perustuslakivaliokunnan
ohella keskeinen lakiehdotusten
perustuslainmukaisuuden valvoja. Valiokuntakäsittelyn
jälkeen puhemies esittelee asian
säätämisjärjestyksen osalta täysistunnolle
perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon
mukaisesti sekä valvoo, ovatko perustuslakivaliokunnan
mahdolliset huomautukset
otettu asianmukaisesti huomioon asian jatkokäsittelyssä.
Perustuslain 42 §:n mukaan
puhemies ei saa kieltäytyä ottamasta asiaa
käsittelyyn eikä tehtyä ehdotusta äänestykseen,
ellei hän katso sen olevan vastoin perustuslakia,
muuta lakia tai eduskunnan jo
tekemää päätöstä. Mikäli puhemies kieltäytyy
ottamasta asian käsittelyyn, eduskunta
voi lähettää asian kieltäytymisen johdosta
perustuslakivaliokuntaan, jonka tulee tällöin
viipymättä ratkaista, onko puhemies menetellyt
oikein. Perustuslain yksityiskohtaisten
perustelujen mukaan perustuslakivaliokunnan
asiasta antamaa lausuntoa on asiaa edelleen
käsiteltäessä noudatettava eli lausunto
on puhemiestä ja koko eduskuntaa oikeudellisesti
sitova (HE 1/1998).
Perustuslaissa säädetyn tehtävänsä mukaisesti
perustuslakivaliokunta antaa lausunnon
lain säätämisjärjestyksestä. Muiden valiokuntien
ja täysistunnon tulee asianmukaisesti
huomioida perustuslakivaliokunnan lausunto.
Vakiintuneesti on katsottu, että kysymys
lain säätämisjärjestyksestä on oikeudellinen
kysymys, josta ei äänestetä täysistunnossa.
Kuntalaki
Heinäkuussa 1995 kumoutuneessa kunnallislaissa
(953/1976) oli määritelty vielä useita
määräenemmistöä edellyttäviä päätöksiä.
Kunnallislain 50 §:n mukaan päätösten tekemiseen
vaadittiin, että vähintään kaksi
kolmannesta saapuvilla olevista valtuutetuista
kannatti päätöstä, mikäli kyse oli talousarvioon
liittyen uuden määrärahan myön-
14
tämisestä tai entisen korottamisesta, uuden
viran perustamisesta taikka takaussitoumuksen
ja muun vakuuden antamisesta. Määräenemmistövaatimuksen
tarkoituksena oli
korostaa huolellista harkintaa tehtäessä päätöksiä,
joilla on laaja taloudellinen tai muu
merkitys. Vaatimusta perusteltiin myös vähemmistön
suojan tarpeellisuudella sellaisissa
asioissa, joissa kunnan taloutta sidotaan
tulevinakin vuosina.
Kunnanjohtajan virkasuhteen päättämisestä
ei kunnallislaissa ollut alun perin säännöksiä,
vaan virkasuhteen päättyminen määräytyi
kunnan virkasäännön mukaan. Kunnalliskomitean
ehdotuksen pohjalta kunnallislakia
muutettiin 1993 alusta lukien siten,
että siihen lisättiin uusi säännös kunnanjohtajan
erosta ja kurinpidollisesta rankaisemisesta
sekä hänen irtisanomisestaan. Säännös
teki mahdolliseksi kunnanjohtajan irtisanomisen,
paitsi yksinkertaisella enemmistöllä
virkasäännön mukaisia irtisanomisperusteita
soveltaen, myös päätöksellä jota kannatti
kaksi kolmannesta saapuvilla olleista valtuutetuista.
Päätöksen perusteeksi ei edellytetty
erityisiä syitä, vaan määräenemmistön
katsottiin sellaisenaan riittävästi ilmaisevan
irtisanomiseen johtaneen luottamuspulan.
Vuonna 1995 voimaan tulleessa kuntalaissa
(365/1995) on määräenemmistöllä tehtäviä
päätöksiä huomattavasti vähennetty.
Luottamuspulaan liittyvä kunnanjohtajan
irtisanominen tai siirtäminen toisiin tehtäviin
määräenemmistöpäätöksellä on kuitenkin
nykyisessä laissa säilytetty (kuntalain 25
§).
Kuntalain mukaan määräenemmistöedellytyksestä
voidaan määrätä myös alemmalla
normitasolla. Kuntalain 78 §:n 4 momentin
mukaan kuntayhtymän perussopimuksessa
voidaan sopia, että sopimuksessa määrätyissä
asioissa vaaditaan määräenemmistö.
Vaikkei säännöksessä sitä mainitakaan,
määräenemmistö voinee tulla kysymykseen
vain kuntayhtymän päätösvaltaa käyttävässä
toimielimessä eli yleensä yhtymävaltuustossa
tai yhtymäkokouksessa. Määräenemmistömahdollisuus
on katsottu tarpeelliseksi
säilyttää kuntayhtymässä, vaikka siitä on
peruskuntia koskevissa säännöksissä pääosin
luovuttu. Määräenemmistövaatimuksel-

la voidaan turvata erilaisella osuudella yhtymässä
mukana olevien kuntien vaikutusmahdollisuudet
tärkeissä asioissa. Vaatimus
voi koskea esimerkiksi merkittäviä investointeja.
Kuntayhtymän perussopimus on kuntien
välinen sopimus, jonka muuttaminen tapahtuu
jäsenkuntien yhtäpitävillä valtuustojen
päätöksillä (kuntalain 79 §). Kuntalain 79
§:n 2 momentin mukaan niin sanotun pakollisen
kuntayhtymän perussopimusta voidaan
muuttaa, jos vähintään kaksi kolmannesta
jäsenkunnista sitä kannattaa ja niiden asukasluku
on vähintään puolet kaikkien jäsenkuntien
yhteenlasketusta asukasluvusta.
Jäsenkuntaa ei kuitenkaan voida ilman suostumustaan
velvoittaa osallistumaan uusien
vapaaehtoisten tehtävien hoitamiseen ja
näistä aiheutuviin kustannuksiin. Kuntayhtymä
voi siten säännöksen mukaan kahden
kolmasosan jäsenkunnista tekemällä päätöksellä
sisällyttää perussopimukseen uusia
vapaaehtoisia tehtäviä, mutta perussopimuksessa
on todettava, että yksittäinen jäsenkunta
voi olla osallistumatta tällaisten tehtävien
hoitamiseen ja niistä aiheutuviin kustannuksiin.
Yhdistyslaki
Vuonna 1989 voimaan tulleen yhdistyslain
27 § (503/1989) säätelee yhdistyksen päätöksentekojärjestystä.
Yhdistyksen säännöissä
on mahdollista sopia poikkeavasta
päätöksentekojärjestyksestä. Yhdistyslain 27
§:n mukaan yhdistyksen päätökseksi tulee se
mielipide, jota on kannattanut yli puolet
äänestyksessä annetuista äänistä. Äänten
mennessä tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee.
Jos kyseessä ovat vaalit, tasatilanteessa
arpa ratkaisee.
Yhdistyslain 27 §:n 1 momentin mukaan
kun kysymys on yhdistyksen sääntöjen
muuttamisesta, yhdistyksen purkamisesta tai
yhdistyksen omaisuuden pääosan luovuttamisesta,
edellytetään vähintään 3/4:n määräenemmistöä
annetuista äänistä, jollei säännöissä
ole toisin määrätty. Päätös sääntöjen
muuttamisesta 17 §:n 2 momentissa tai 19
§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka
siten, että enemmistövaalitapa korvataan
15
suhteellisella vaalitavalla, on kuitenkin pätevä,
jos päätöstä on kannattanut yli puolet
äänestyksessä annetuista äänistä ja se muutoin
on tehty siten kuin sääntöjen muuttamisesta
on säädetty tai määrätty.
2.4 Nykytilan arviointi
Säännöksen soveltamisen tulkintaongelma
Määräenemmistösäännöksen tulkinta on
tuottanut vaikeuksia jo ensimmäisestä kirkolliskokouksesta
lähtien. Ensimmäisessä
kirkolliskokouksessa vuonna 1876 ja toisessa
kirkolliskokouksessa vuonna 1886 tulkittiin
eri tavoin kysymystä siitä, tarvittiinko
määräenemmistösäännöstä jo päätöksenteon
siinä vaiheessa, kun oli kysymys kirkkolain
muutosehdotuksen lähettämisestä komitean
valmisteltavaksi. Ensimmäisessä kokouksessa
määräenemmistösäännöstä koskevaa
lainkohtaa tulkittiin puheenjohtajan toimesta
niin, että jo lakiehdotuksen lähettäminen
valmisteluun vaatii määräenemmistöä. Jälkimmäisessä
kokouksessa päätettiin muutosehdotuksen
lähettämisen valmisteltavaksi
onnistuvan yksinkertaisella äänten enemmistöllä.
Tuolloinen tulkintaepäselvyys
poistettiin kirkkolain muutoksella vuonna
1895.
Vuoden 1971 ylimääräinen kirkolliskokous
lisäsi määräenemmistöä vaativien asioiden
piiriin kysymykset kirkon uskoa ja oppia
koskevista tai niihin pohjautuvista periaatteellisista
kannanotoista, sekä ryhtymisestä
toimenpiteisiin niiden johdosta. Kirkolliskokouskäytännössä
ei kuitenkaan ole
muodostunut johdonmukaista linjaa sen
suhteen, milloin käsiteltävän asian on katsottu
kuuluneen kyseisen säännöksen soveltamisalan
piiriin.
Vuonna 1976 kirkolliskokous otti yksinkertaisella
enemmistöllä sen kannan, että
pappisviran avaaminen naisille oli kirkon
uskon ja opin pohjalta periaatteessa mahdollista.
Vuonna 1977 kirkolliskokous puolestaan
sovelsi määräenemmistösäännöstä ottaessaan
kielteisen kannan Leuenbergin konkordiaan.
Kummassakin tapauksessa voidaan
katsoa olleen kyse uskoa ja oppia koskevasta
kannanmäärittelystä, joka ei kuiten-

kaan edellyttänyt käytännön toimia. Tuolloin
katsottiin rajanvedon taustalla olevan
kysymys siitä, että kirkolliskokous saattoi
käsitellä kirkon uskoa ja oppia koskevia
periaatteellisia kysymyksiä ilman määräenemmistöä,
mutta tällöin kirkolliskokous
vain ilmaisi, mitä se itse kirkon uskon ja
opin pohjalta ajatteli. Jos kirkolliskokous
sen sijaan halusi ratkaista, mikä oli kirkon
sitova kanta johonkin uskoa ja oppia koskevaan
asiaan, oli sovellettava määräenemmistöä.
Vuonna 1985 kirkolliskokous päätti vastauksesta
”Kaste, ehtoollinen ja kirkon virka”
- asiakirjaan (BEM) yksinkertaisella enemmistöllä.
Perustevaliokunnan asiaa koskevassa
mietinnössä todetaan, että vastausta ei
ollut tarkoitettu kirkkoa sitovaksi opilliseksi
kannanotoksi, vaan erääksi Suomen evankelisluterilaisen
kirkon puheenvuoroksi kirkkojen
välisen vuosikymmeniä kestäneen
keskustelun tietyssä vaiheessa. Asiaa käsiteltäessä
perustevaliokunnan puheenjohtaja
totesi lisäksi, että määräenemmistöä ei tarvittu,
koska kirkon antamasta vastauksesta
ei välittömästi johdu kirkkomme käytäntöä
koskevia johtopäätöksiä. Kysymystä tulkittiin
siis siten, että uskoa ja oppia koskeva
kannanotto vaatisi määräenemmistön, mikäli
kannanotto johtaisi myös lainkohdan lopussa
mainittuihin käytännön seuraamuksiin.
Käsiteltäessä Porvoon julistusta vuonna
1995 kirkolliskokouksen puheenjohtaja esitti
omana kantanaan, että jos kirkolliskokouksessa
tehdään päätös, joka selvästi pohjautuu
kirkon uskoon ja oppiin, niin asia on
käsiteltävä ja ratkaistava määräenemmistöllä.
Kirkolliskokous yhtyi yksimielisesti puheenjohtajan
tulkintaan menettelytavasta ja
hyväksyi Porvoon julistuksen määräenemmistöllä.
Toisaalta voidaan todeta, että Porvoon
julistuksen hyväksyminen on johtanut
myös käytännön seuraamuksiin muun muassa
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutoksiin
tavalla, joissa tunnustetaan sopimuksen
tuoma vastavuoroinen jäsenyys.
Marraskuussa 2010 kirkolliskokous käsitteli
piispainkokouksen selvitystä ”Parisuhdelain
seuraukset kirkossa”. Selvitys sisälsi
myös piispainkokouksen laatiman pastoraa-
16
lisen ohjeen siitä, miten parisuhteensa rekisteröineet
tulisi kohdata. Selvityksessä todettiin,
että pastoraalisen ohjeiden antaminen
kuuluu joko piispainkokouksen toimivaltaan
kirkkolain 21 luvun 2 §:n 1 kohdan nojalla
tai piispalle kirkkojärjestyksen 18 luvun 1
§:n 2 momentin 2 kohdan nojalla. Ohjeistuksen
tuli kuitenkin olla sopusoinnussa
sekä kirkon tunnustuksen että kirkolliskokouksen
kannan kanssa. Ongelmaksi kirkolliskokouksessa
nousi sekä se, miten selvitystä
tulisi käsitellä, että se, tulisiko tehtävä
päätösehdotus käsitellä määräenemmistöllä.
Asiaa valmistellut kirkolliskokouksen perustevaliokunta
katsoi, että koska sen enempää
piispainkokouksen esityksessä kuin valiokuntamietinnössäkään
ei poiketa kirkon
opetuksesta, valiokunnan esittämä ponsi
voitaisiin hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.
Perustevaliokunta esitti, että kirkolliskokous
antaa piispainkokouksen tehtäväksi
laatia mietinnön perustelujen mukaisen
pastoraalisen toimintaohjeen. Opetuksen
tai opin muuttaminen nähtiin siten kriteerinä
määräenemmistösäännöksen soveltamisessa.
Päätös määräenemmistösäännöksen soveltamisesta
Kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä tai kirkolliskokouksen
työjärjestyksessä ei tällä
hetkellä ole säännöstä siitä, miten päätös
asian käsittelyjärjestyksestä tehdään eli siitä,
vaatiiko päätös määräenemmistön vai voidaanko
se päättää yksinkertaisella enemmistöllä.
Kirkolliskokouksen työjärjestyksessä
ei myöskään ole varsinaisesti kuvattu puheenjohtajan
tehtäviä, mutta työjärjestyksen
säännöksissä kuitenkin on määräyksiä siitä,
miten puheenjohtaja voi ohjata asian käsittelyä
täysistunnossa. Puheenjohtajan tehtävä
on sekä johtaa puhetta täysistunnossa että
huolehtia kokouksen järjestyksenpidosta.
Puheenjohtajan tehtäviin on katsottu kuuluvan
myös huolehtiminen siitä, että asiat
täysistunnossa käsitellään säännösten mukaan.
Marraskuussa 2010 käsiteltäessä piispainkokouksen
selvitystä ”Parisuhdelain seuraukset
kirkossa” kirkolliskokouksen läsnäolo-oikeutettu
asiantuntija totesi, että niistä

asioista, joista on päätettävä määräenemmistöllä,
on säädetty kirkkolaissa. Sen sijaan ei
ole säädetty siitä, että määräenemmistön
käyttämisestä voitaisiin äänestää. Siten täysistunto
ei voi äänestää siitä, onko lakia noudatettava
vai ei. Päätöksenteko määräenemmistösäännöksen
noudattamisesta kuului
asiassa puheenjohtajalle.
Puheenjohtajan yksinomaista päätäntävaltaa
voidaan pitää ongelmallisena tilanteissa,
joissa on kyseenalaista, tuleeko asia käsitellä
määräenemmistöllä. Toisaalta voidaan
ajatella, että yksinomainen päätäntävalta
antaa puheenjohtajalle liiaksi valtaa ohjata
kirkolliskokouksen päätöksentekoa. Merkittävämpää
kuitenkin on, että se antaa myös
erityisen painavan vastuun puheenjohtajalle
lain noudattamisen suhteen.
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen 6 §:n
mukaan puhemiesneuvosto toimii tarvittaessa
myös puheenjohtajan neuvottelukuntana.
Siten puheenjohtajalla on mahdollisuus keskustella
puhemiesneuvoston kanssa päätöksentekomenettelystä.
Käsiteltäessä perustevaliokunnan
päätösehdotusta edellä mainitusta
piispainkokouksen selvityksestä puheenjohtajana
toiminut arkkipiispa Mäkinen
nimenomaisesti totesi, että äänestysmenettelyä
oli käsitelty puhemiesneuvostossa. Puhemiesneuvosto
ei ollut yksimielinen asiassa,
mutta puhemiesneuvoston enemmistö oli
sillä kannalla, että asia voidaan käsitellä
yksinkertaista enemmistöä vaativassa käsittelyjärjestyksessä.
Puhemiesneuvoston kanta
nojasi perustevaliokunnan kantaan. Siten
puheenjohtajan totesi, että asia käsitellään
yhden käsittelyn asiana. Voidaan katsoa,
että puheenjohtajan päätös tukeutui sekä
perustevaliokunnan että puhemiesneuvoston
enemmistön kantaan asiassa.
Käsittelyjärjestyksen valinnassa puheenjohtaja
ei kuitenkaan ole aina itse tehnyt
lopullista päätöstä. Kirkolliskokouksen käsitellessä
Porvoon sopimuksen hyväksymistä
vuonna 1995, puheenjohtaja kylläkin selkeästi
ilmoitti kantansa käsittelyjärjestyksestä,
mutta hyväksytti sen myös täysistunnon
jäsenillä.
Kirkollisen lainsäädännön hidaste
17
Nykyisen kolmen neljäsosan määräenemmistövaatimuksen
voidaan katsoa joissakin
tilanteissa johtaneen siihen, että välttämättömienkin
kirkollisen lainsäädännön muutosten
läpivieminen kirkolliskokouksessa on
monesti hidasta ja työlästä, vaikka säädösehdotuksiin
ei sisältyisi kirkon uskon ja
opin kannalta olennaisia elementtejä. Viimeisen
kymmenen vuoden ajalta voidaan
esiin nostaa ainakin kaksi lainsäädäntöhanketta,
joissa määräenemmistövaatimuksen
on katsottava hidastaneen säädösmuutoksia.
Toisessa esityksessä oli kyse uuden kielilain
säännösten implementoinnista kirkkolainsäädäntöön
ja toisessa virkamiesoikeudellisten
säännösten ajantasaistamisesta. Näistä
ensimmäisessä ei ollut kyse kirkon uskoon
ja oppiin liittyvistä kysymyksistä, vaan kyse
oli kirkon jäsenten perustuslakiin pohjautuvan
kielellisten oikeuksien turvaamisesta.
Jälkimmäisessä tapauksessa säännösten
taustalta esiin nousivat sen sijaan kirkon
uskoon ja oppiin liittyvät seikat.
Uuden kielilain omaksuminen kirkkolainsäädäntöön
Kirkkohallitus teki vuonna 2003 esityksen
13/2003, jossa ehdotettiin tarkistettavaksi
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kielisäännöksiä
uuden kielilain (423/2003) ja saamen
kielilain säätämisen johdosta. Uusi kielilaki
oli tulossa voimaan vuoden 2004 alusta lukien
ja voimassa olleissa säännöksissä viitattiin
vanhaan vuoden 1922 kielilakiin.
Lisäksi esitettiin vähäisiä lainsäädäntöteknisiä
tarkistuksia kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien
viranhaltijoiden virkasääntöön.
Kirkkolakia ehdotettiin tarkistettavaksi seurakuntayhtymän
kielen määrittelyn osalta
samalla tavalla kuin kuntayhtymän kielestä
säädettiin uudessa kielilaissa. Siten yksikin
vähemmistökielinen seurakunta muuttaisi
seurakuntayhtymän kaksikieliseksi. Seurakunnan
kielen osalta voimassa olleisiin
säännöksiin ei esitetty muutoksia muutoin
kuin saamelaisten kotiseutualueella sijainneiden
seurakuntien osalta. Lisäksi lakiin
esitettiin lisättäväksi uusi säännös kirkon ja

hiippakunnan viranomaisten kielestä. Muutoin
kirkollishallinnossa noudatettaisiin soveltuvin
osin uuden kielilain hallintoa ohjaavia
säännöksiä. Kirkkojärjestystä esitettiin
puolestaan muutettavaksi siten, että sitä
täydennettäisiin eräillä koko kirkollishallintoa
koskevilla kielitaitoa edistävillä säännöksillä.
Ne vastasivat julkishallinnon henkilöstöltä
vaadittavasta kielitaidosta annetun
lain säännöksiä.
Hallintovaliokunta kiinnitti lausunnossaan
1/2003 huomiota esitykseen seurakuntayhtymän
kielen määräytymisestä. Se piti kirkkohallituksen
esitystä tältä osin epätarkoituksenmukaisena,
koska katsoi, ettei valtion
tai kuntien hallinnossa ollut vastaavaa järjestelmää
kuin kirkossa Porvoon hiippakunnan
osalta. Siten ruotsinkielisten asema oli
jo järjestetty riittävällä tavalla. Seurakuntayhtymän,
jossa olisi vain yksi ruotsinkielinen
seurakunta, määrääminen kaksikieliseksi
ei parantaisi ruotsinkielisten asemaa, koska
heitä koskeva tiedottaminen ja toisaalta
ruotsinkielisen seurakunnan viralliset asiakirjat
jo automaattisesti tehdään ruotsinkielellä.
Seurakuntayhtymän kielen määräytyminen
tulisi enemmänkin sitoa kunnan yksi-
tai kaksikielisyyteen. Lisäksi hallintovaliokunta
muun muassa katsoi, ettei ole kielilain
tarkoituksen eikä hallinnon tarkoituksenmukaisen
toteuttamisen kannalta järkevää säätää
hiippakunnan viranomaisia kaksikielisiksi
sillä perusteella, että hiippakuntaan
kuuluisi vain yksi kaksikielinen seurakunta.
Lakivaliokunta puolusti mietinnössään
10/2003 kirkkohallituksen esitystä ja katsoi,
että uudessa kielilaissa turvataan suomen- ja
ruotsinkielisten väestön kielelliset oikeudet
perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Siten se
piti tärkeänä, että myös kirkollishallinnossa
pyritään mahdollisimman pitkälle turvaamaan
kielelliset oikeudet. Seurakuntayhtymän
kielen määräytymisen osalta lakivaliokunta
viittasi hallintovaliokunnan lausuntoon
ja totesi, että sen mukainen järjestely
turvaisi omakielisen palvelun vain seurakunnan
toiminnan osalta. Yhtymän viranomaiset
tekevät ratkaisuja, jotka vaikuttavat
jokaiseen yhtymän seurakuntaan ja myös
suoraan niiden jäseniin, kuten esimerkiksi
kirkollisveroprosentista päättäminen. Siten
18
se katsoi, että myös kielelliseen vähemmistöön
kuuluvien seurakuntien jäsenten mahdollisuus
ottaa osaa ja valvoa seurakuntayhtymän
viranomaisten toimintaa oli turvattava.
Tästä syystä lakivaliokunta yhtyi tältä
osin kirkkohallituksen esitykseen. Myös
hiippakunnan kielen määräytymisen osalta
lakivaliokunta yhtyi esitykseen kuitenkin
siten, että se ehdotti säännöstä, joka mahdollisti
kaksikielisen tuomiokapitulin toimimisen
seurakunnan kielellä, kun se hoiti yksikielisen
seurakunnan henkilöstöhallintoon
liittyviä asioita.
Käsiteltäessä mietintöä kirkolliskokouksen
täysistunnossa keskustelu koski pääasiallisesti
seurakuntayhtymän kielen määräytymisen
perusteita. Kirkkolainsäädäntöä koskeva
muutosesitys raukesi mietinnön toisessa
käsittelyssä marraskuussa 2003 äänin 64–
22, poissa oli 24. Esityksen hyväksyminen
olisi edellyttänyt 65 jaa-ääntä.
Kirkolliskokousvaalien jälkeen keväällä
2004 kirkkohallitus teki uuden esityksen
1/2004 kirkolliskokoukselle kirkkolain ja
kirkkojärjestyksen kielisäännösten sekä
kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin viranhaltijoiden
virkasäännön tarkistamisesta.
Uusi kielilainsäädäntö oli astunut voimaan
vuoden alusta. Esityksen säädösmuutokset
vastasivat aiempaa esitystä, kuitenkin siten,
että niissä oli otettu edellisen lakivaliokunnan
korjausehdotukset huomioon. Myös
esityksen perustelut vastasivat aiempia perusteluja.
Uusi hallintovaliokunta pysyi lausunnossaan
1/2004 aiemman hallintovaliokunnan
linjoilla ja piti esitystä edelleen epätarkoituksenmukaisena
niin seurakuntayhtymän
kuin hiippakunnan viranomaisten kielen
määräytymisen osalta. Lakivaliokunnan
esitystä koskevassa mietinnössä 4/2004
avattiin kielilain uudistuksen tavoitteita aiempaa
mietintöä laajemmin. Myös se pysyi
aiemman lakivaliokunnan linjauksissa ja
yhtyi kirkkohallituksen esitykseen. Seurakuntayhtymän
kielen määräytymisen osalta
valiokunta nosti uutena seikkana esille kirkollishallinnossa
vähemmälle huomiolle
jääneen valtioneuvoksen päätöksen virka- ja
itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta
vuosina 19932002 (VNp 1364/1992), jossa

oli säädetty seurakuntayhtymien kielellisestä
jaotuksesta sikäli kuin kirkkolain säännöksistä
ei muuta johtunut. Päätöksen mukaan
seurakuntayhtymä, jossa oli sekä suomenkielinen
että ruotsinkielinen seurakunta tai
kaksikielinen seurakunta, oli kaksikielinen.
Tämä päätös ja tuolloin voimassa ollut kirkkolain
3 luvun 5 §:n 3 momentti merkitsivät
siten sitä, ettei kirkkohallituksen esitys
muuttanut vanhan kielilain aikana vallinnutta
seurakuntayhtymien kielellistä jaotusta
vaikka näin oli ajateltu.
Kirkolliskokouksen täysistunto hyväksyi
kirkkohallituksen uuden esityksen lakivaliokunnan
mietinnön toisessa käsittelyssä marraskuussa
2004 äänin 947, 2 tyhjää, poissa
6. Säädösmuutokset tulivat voimaan 1 päivänä
syyskuuta 2006 eli 2 vuotta ja 8 kuukautta
uuden kielilain voimaantulon jälkeen.
Viranhaltijoita koskevien säännösten ajantasaistaminen
Kirkkohallitus teki lokakuussa 2006
vuonna 2004 asetetun työryhmän valmistelusta
esityksen 2/2006, joka koski kirkkolain,
kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen
virkamiesoikeudellisten säännösten
muuttamista. Esityksessä ehdotettiin
kirkon viranhaltijoita koskevien säännösten
uudistamista ja se oli laadittu ottaen huomioon
perustuslain säännökset sekä muu virkamieslainsäädännön
kehitys. Kirkkolakiin
esitettiin säännöksiä viranhaltijoiden oikeusasemaa
koskevista asioista, joista säädettiin
kirkkojärjestyksessä tai määrättiin virkasäännöllä,
vaikka ne edellyttivät lain tasoista
sääntelyä. Kirkkolakiin ehdotettiin
myös sellaisia viranhaltijoita koskevia uusia
säännöksiä, jotka ovat tarpeen muun työelämän
lainsäädännön kehittymisen vuoksi.
Kirkkojärjestyksessä säädettäisiin virkoja
koskevista yleisistä asioista, jotka eivät
edellytä lain tasoista säätämistä. Lisäksi
säännös virkasääntöjen antamisesta ehdotettiin
kumottavaksi. Ehdotuksen esikuvana oli
pitkälti marraskuussa 2003 voimaan tullut
laki kunnallisesta viranhaltijasta.
Kirkolliskokouskäsittelyssä ehdotettu
kirkkolain 6 luvun 19 §, jossa ehdotettiin
säädettäväksi syrjintäkiellosta, nousi sekä
19
lähetekeskustelussa että valiokuntien käsittelyssä
etusijalle. Perustevaliokunta totesi
lausunnossaan 2/2007, että kirkon virkamiesoikeudelliset
säännökset ovat kirkon
opin ja perinteen tulkintaa ja siksi säädöksiä
uudistettaessa on huolehdittava siitä, että ne
perustuvat kirkon järjestysmuotoon. Kun
mallia on haettu yleisestä virkamies- ja työlainsäädännöstä,
säännösten sisältö ei ole
eräin osin kirkkoa tyydyttävä. Ristiriitaisesti
lausunnossa kuitenkin todetaan, että asiasta
mietinnön antavan lakivaliokunnan tulisi
selvittää, voitaisiinko kirkkolakia kehittää
väljemmäksi puitelaiksi ja hoitaa kirkkolain
yhteys muuhun lainsäädäntöön säädösten
siirtämisen sijasta viittaamalla sovellettaviin
lakeihin. Lausunnon mukaan eräät perusoikeuksia
koskevat lainkohdat vaikuttavat
kirkon kannalta ongelmallisilta. Viitaten
perutuslain 6 ja 11 §:ään perustevaliokunta
totesi, että perustuslain syrjintäkielto sallii
kirkon omalle lainsäädännölle riittävän liikkumavaran.
Erityisesti lausunnossa nostetaan
esille ehdotettu kirkkolain 6 luvun 19 §,
jossa säädettäisiin syrjintäkiellosta. Perustevaliokunta
katsoi, että lakivaliokunnan tulisi
selvittää ehdotetun säännöksen johdonmukaisuus
sekä harkita, olisiko syytä yksityiskohtaisen
kieltoluettelon sijasta tyytyä kirjoittamaan
vain viittaukset sovellettaviksi
tuleviin lakeihin. Lakivaliokunnan tehtävänä
oli varmistaa, ettei säännöksellä tosiasiallisesti
ratkaistaisi kirkon kantaa parisuhteensa
rekisteröineeseen työntekijään jo ennen kuin
kirkko on tehnyt asiassa oman päätöksensä.
Lausuntoon liittyneessä eriävässä mielipiteessä
otettiin myös kantaa syrjintäkieltoon.
Lakivaliokunnan mietinnössä 4/2007 pohdittiin
oman virkamiesoikeudellisen sääntelyn
tarvetta. Lakivaliokunnan mielestä kirkon
järjestysmuodon huomioon ottaminen
viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevassa
sääntelyssä edellyttää omaa virkamiesoikeudellista
lainsäädäntöä, koska, kuten perustevaliokunta
lausunnossaan toteaa, muu
virkamiesoikeudellinen lainsäädäntö on tunnustuksellisesti
neutraalia eikä ota kirkon
erityispiirteitä huomioon. Siten valiokunta
piti esityksen linjausta omien virkamiesoikeudellisten
säännösten säätämisestä perusteltuna.
Mietinnössä otetaan kantaa myös

palvelussuhteen muotoon sekä esitettyyn
syrjintäkieltoa koskevaan säännökseen.
Mietinnössä avataan perustuslain 6 §:ssä
olevaa syrjintäkiellon käsitettä samoin kuin
Suomea sitovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen
14 artiklan syrjintäkieltoa. Mietinnössä
tuodaan esille myös, että työsopimussuhteissa
myös kirkon on sovellettava
työsopimuslaissa (55/2001) säädettyä syrjintäkieltoa.
Lakivaliokunta kuitenkin muutti
ehdotettua 6 luvun 19 §:ää siten, että säännöksestä
poistettiin kiellettyjen syrjintäperusteiden
luettelo ja säännöksessä viitattaisiin
kirkkoa jo muutenkin sitovaan yhdenvertaisuuslakiin
(21/2004). Lisäksi lakivaliokunta
yhtyi perustevaliokunnan kantaan
lehtoreita koskevan sääntelyn osalta ja teki
muutoin esitykseen laintarkastustoimikunnan
lausunnossaan esille nostamia lähinnä
teknisluonteisia tarkistuksia. Myös lakivaliokunnan
mietintöön liittyi eriävä mielipide,
jossa katsottiin esityksen syrjintäkiellosta
sitovan kirkon kädet suhtautumisessa rekisteröityihin
parisuhteisiin.
Mietinnön täysistuntokäsittelyssä käytiin
edelleen keskustelua ehdotetun kirkkolain 6
luvun 19 §:n sisällöstä ja tarpeesta. Kirkkohallituksen
esitys raukesi lakivaliokunnan
mietinnön toisessa käsittelyssä marraskuussa
2007 äänin 66–39, 1 tyhjä ja 3 poissa.
Esityksen hyväksyminen olisi edellyttänyt
79 jaa-ääntä.
Kevään 2008 kirkolliskokousvaalien jälkeen
kirkkohallitus teki uuden esityksen
kirkkolainsäädännön virkamiesoikeudellisten
säännösten uudistamiseksi syyskuussa
2008. Kuten kielisäännöstenkin kohdalla
kirkkohallituksen esitys vastasi aiempaa
esitystä siten, että siinä oli otettu huomioon
aiemmassa kirkolliskokouskäsittelyssä tehdyt
huomautukset säännösten sisältöön.
Poikkeuksena aiemmasta esityksestä kuitenkin
oli, että ehdotus ei sisältänyt syrjintäkieltoa
koskevaa pykälää.
Kun esitys ei sisältänyt syrjintäkieltoa
koskevaa säännöstä, perustevaliokunta otti
säännöksen puuttumiseen kantaa lausunnossaan
2/2009. Lausunnossa todetaan, että
keskustelu kirkon oman lainsäädännön suhteesta
yleisen lainsäädännön yhdenvertaisuutta
ja syrjinnänkieltoa koskeviin säädök-
20
siin on jatkunut edellisen kirkolliskokouskäsittelyn
jälkeen ja asian merkitystä on arvioitu
uudelleen. Syrjintäkiellosta säätäminen
kirkkolaissa osoittaisi, että kirkko ei hyväksy
syrjintää. Toiseksi säännös turvaisi kirkon
oikeuden päättää omista asioistaan
myös silloin, kun kirkon opin ja tunnustuksen
vuoksi on perusteltua poiketa yleisistä
tasa-arvoa koskevista säädöksistä. Tähän
seikkaan on kiinnitettävä huomiota säännöstä
kirjoitettaessa. Kolmanneksi kirkon työntekijät
ovat nyt eriarvoisessa asemassa, sillä
virkasuhteisten suoja on olennaisesti heikompi
kuin työsopimussuhteisten, joita koskee
työsopimuslain syrjintäkielto. Perustevaliokunnan
arvion mukaan on perusteltua
sisällyttää uudistukseen syrjinnän kieltävä
säännös. Lausunnossa pohditaan lisäksi
muun muassa työntekijältä vaadittavaa kirkon
jäsenyyttä sekä lehtorin virkaa koskevien
säännösten poistamista kirkkolainsäädännöstä.
Valiokunta katsoi kuitenkin kirkon
virkamiesoikeudellisten säännösten
uudistamisen olevan merkittävä lainsäädäntöhanke,
joka saattaa kirkon säännökset perustuslain
edellyttämälle säädöstasolle, selkeyttää
kirkon henkilöstöhallintoa ja parantaa
kirkon viranhaltijoiden oikeusturvaa.
Lakivaliokunta totesi mietinnössään
2/2009, että koska syrjintäkielto on jo voimassa
yleisen lainsäädännön nojalla, syrjintäkiellon
sisällyttämisellä kirkkolakiin ei
säädettäisi työnantajalle eikä henkilöstölle
uusia oikeuksia tai velvollisuuksia, eikä
säännöksen puuttuminen kirkkolaista tarkoita
sitä, että syrjintä olisi kirkossa sallittua.
Kirkkolakiin sisällytettävällä syrjintäkiellolla
olisi kuitenkin suuri periaatteellinen merkitys,
koska se osoittaisi kirkon tukevan
perusoikeuksien toteutumista ja vastustavansa
syrjintää. Samalla kirkko viestittäisi
kunnioittavansa viranhaltijoittensa mielipiteitä
ja vakaumusta.
Syrjintäkiellon säätäminen olisi sopusoinnussa
monien kirkon tärkeänä pitämien
konkreettisten tavoitteiden kanssa, joita ovat
esimerkiksi vammaisten ja maahanmuuttajien
tasavertaisen kohtelun edistäminen ja
ikäsyrjinnän vastustaminen. Syrjintäkielto
korostaisi myös niiden viranhaltijoiden oikeutta
vakaumuksen- ja mielipiteenvapau-

teen, joilla on kirkon enemmistön kannasta
poikkeavia teologisia näkemyksiä. Syrjintäkiellon
säätäminen olisi siis viesti myös
siitä, että kirkossa on tilaa erilaisille teologisille
käsityksille. Siten valiokunta edellytti,
että kirkkolakiin tulee viipymättä sisällyttää
syrjintäkieltoa koskeva säännös, mutta asian
tärkeyden ja monitahoisuuden vuoksi se on
syytä valmistella erikseen. Kirkkolakiin
otettavaan syrjintäkieltoon saattaa sisältyä
kirkon oppiin ja tunnustukseen liittyviä
seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon syrjintäkieltoa
koskevan säännöksen ja sen perustelujen
laadinnassa. Siten lakivaliokunta
yhtyi kirkkohallituksen esitykseen, ettei
syrjintäkieltoa koskevaa säännöstä oteta
kirkkolakiin tässä vaiheessa.
Täysistuntokäsittelyssä syrjintäkieltoa
koskevan säännöksen puuttuminen puhutti
edelleen. Esitys tuli kuitenkin hyväksyttyä
lakivaliokunnan tekemin korjauksin mietinnön
toisessa käsittelyssä 5 päivänä marraskuuta
2009 äänin 91–17. Hallituksen esitys
kirkkolain muuttamiseksi kirkolliskokouksen
päättämällä tavalla on annettu eduskunnalle
toukokuussa 2012 eli yli kahdeksan
vuotta lainsäädäntöhankkeen aloittamisesta.
3 Määräenemmistösäännöksen teologinen
pohja
Teologisesti määräenemmistövaatimus
pohjautuu käsitykseemme kirkosta. Jakamattoman
kirkon ajoilta periytyvässä apostolisessa
uskontunnustuksessa ilmaistaan
kirkon usko ”pyhään yhteiseen seurakuntaan
[tai kirkkoon, lat. Ecclesia], pyhien yhteyteen”.
Nikean uskontunnustuksessa kirkkoa
kuvaavat määreet ”yksi, pyhä, yhteinen ja
apostolinen”. Augsburgin tunnustuksen (CA
VII) mukaan ”yksi, pyhä kirkko on pysyvä
ikuisesti”. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa
evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit
oikein toimitetaan. Sen todelliseen
ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin
opista ja sakramenttien toimittamisesta.
Sen sijaan kirkon ykseydelle ei CA:n
mukaan ole välttämätöntä, että inhimilliset
traditiot ja ihmisten säätämät jumalanpalve-
21
lusmenot tai seremoniat olisivat kaikkialla
samanlaiset.
Isossa Katekismuksessa uskontunnustuksen
kirkkoa koskevaa uskonkohtaa selitetään
seuraavasti: ”Minä uskon, että maan
päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka
koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on
yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut
sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja
ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja,
mutta se on yksimielinen rakkaudessa,
puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen
minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen,
osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä
yhteydestä. … Me uskomme edelleen,
että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus.
Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa
ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät
koko evankeliumin monet lohdutuksen
sanat. Tähän yhteyteen kuuluukin kaikki se,
mitä sakramenteista on saarnattava, sekä
sanalla sanottuna koko evankeliumi ja kristikunnan
kaikki virat.” (3. uskonkohta, 51-
54).
Schmalkaldenin opinkohdissa kirkon ykseys
liittyy siihen, että kaikki kristityt ovat
Kristuksen alaisia: ”Siksi ei kirkkoa voi
ikinä paremmin hallita ja varjella kuin siten,
että me kaikki elämme yhden ainoan pään,
Kristuksen, alaisina ja että kaikki piispat
virkansa puolesta yhdenvertaisina, joskin
lahjoiltaan erilaisina, pitävät kiinteästi yhtä
ja pysyvät yksimielisinä opissa, uskossa,
sakramenteissa, rukouksessa ja rakkauden
teoissa.” (AS II osa, 4. opinkohta, 9).
Vanhan kirkon uskontunnustusten ja luterilaisten
tunnustuskirjojen mukaan kirkko
on siis olemukseltaan yksi, pyhä, yhteinen ja
apostolinen. Evankeliumin julistus ja sakramentit
ovat sen olemassaolon perusta. Ne
ovat kirkon olemuksellisia merkkejä, jotka
tekevät sen kirkoksi. Niiden lisäksi Iso Katekismus
korostaa kristittyjen yhteyttä ja
rakkautta. Kirkon ykseyden edellytys on
yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien
toimittamisesta. Ykseyden varjeleminen
on erityisesti piispojen ja kirkon
viran tehtävä.

Kirkollisen ykseyden kaksi tasoa
Edellä todetun perusteella voidaan hahmottaa
kaksi kirkollisen ykseyden ja yhteyden
tasoa.
Ensinnäkin kirkko on yksi, apostolinen ja
”ikuisesti pysyvä” pitäytyessään apostoliseen
opetukseen (ks. myös Ap. t. 2:42). Jotta
kirkko pysyisi kirkkona uskontunnustusten
tarkoittamassa merkityksessä, sen tulee säilyttää
historiallinen yhteys apostolien opetukseen
ja Kristuksen apostoleille antamaan
lähetystehtävään (Matt. 28:19-20). Yhtä
tärkeää on säilyttää kuoleman rajat ylittävä
yhteys edesmenneiden pyhien ”riemuitsevaan
seurakuntaan”. Liittymällä isien ja
äitien uskoon kirkko voi tunnistaa ja tunnustaa
itsensä osaksi apostolista jatkumoa. Samanaikaisesti
kirkon täytyy julistaa ja tulkita
apostolista evankeliumia kussakin ajassa
eläville ihmisille. Siten kirkon apostolisen
perustan ja apostolisen tehtävän välillä vallitsee
sekä yhteys että jännite. Evankeliumi
täytyy julistaa uskollisesti ja muuttumattomasti,
mutta kuhunkin aikaan ja kulttuuriin
sovittaen. Tämä ykseyden taso on aikakausien
halki kulkeva ja ajan ylittävä.
Toinen kirkollisen ykseyden taso on kristittyjen
yhteys toinen toisiinsa. Jeesuksen
antaman uuden käskyn mukaan kristityt
tunnistetaan hänen oppilaikseen keskinäisestä
rakkaudesta (Joh. 13:34-35). Ison Katekismuksen
mukaan kirkon tulisi olla yksimielinen
rakkaudessa. Pyhien yhteys merkitsee
sekä kristittyjen yhteyttä pyhiin asioihin
että toinen toisiinsa pyhinä ihmisinä.
Niinpä kristittyjen tehtävä on kantaa toinen
toistensa taakkoja.
Nikean uskontunnuksen sana ”yhteinen”
viittaa myös kirkon katolisuuteen. Kirkko
ylittää siten olemukseltaan kieli-, kansalaisuus-
ja muut ihmisryhmien väliset rajat.
Pyhä ehtoollinen on tämän yhteyden konkreettinen
merkki. Vaikka rakkaus ja yhteys
eivät aina toteudu täydellisinä, kirkon olemuksesta
seuraa vakava velvoite pyrkiä niihin.
Tämä ykseyden taso toteutuu samassa
ajassa eri kristittyjen välillä.
22
Määräenemmistöedellytys kirkon ykseyden
turvaajana
Kirkkolain määräenemmistösäädösten tehtävä
on varjella kirkon ykseyttä edellä mainitulla
kahdella tasolla. Yhtäältä määräenemmistövaatimus
varjelee sitä, että apostolinen
usko säilyy kirkon tunnustusperustana
ja että sitä tulkitaan kirkossa lähtökohdille
uskollisesti. Toisaalta määräenemmistösäädökset
edellyttävät kirkollisilta uudistuksilta
laajaa yksimielisyyttä. Ne varjelevat
yhteyttä pakottaessaan kirkon käymään laajaa
keskustelua päätösten perusteista ja etsimään
ratkaisuja, jotka ovat mahdollisimman
monien hyväksyttävissä.
Kahdesta edellä mainitusta kirkollisen ykseyden
ulottuvuudesta ei voi suoraan johtaa
määräenemmistön suuruutta. Yhtäältä tiukka
määräenemmistö suojelee ykseyttä tehokkaasti.
Toisaalta äärimmäisen tiukka
määräenemmistövaatimus voi johtaa ryhmittymien
irtautumiseen kirkosta ja toimia yhteyden
vastaisesti. Kirkon jatkuvuuden ja
apostolisen uskon varjelemisen näkökulmasta
on perusteltua, että määräenemmistövaatimus
on suhteellisen tiukka. Sen tarkoituksena
on estää apostolisesta opista poikkeavat
uudistukset. Määräenemmistö ei silti yksinään
takaa kirkon uskollisuutta apostoliselle
evankeliumille eikä kirkon ykseyden säilymistä.
Määräenemmistö on yksi kirkon
apostolisuutta ja ykseyttä varjeleva rakenne,
ei niiden absoluuttinen tae.
Muita vastaavia rakenteita ovat ainakin
kirkon erityisen viran harjoittama kaitsenta
ja yhteiselle pappeudelle kuuluva opetuksen
arviointi. Nämä molemmat toteutuvat kirkkoherran-
ja piispanviran, seurakuntien luottamuselinten,
tuomiokapitulilaitoksen ja
kirkolliskokouksen kautta. Eri yhteyksissä
kirkko lisäksi edellyttää jäseniltään ja virkaan
vihittäviltä julkista kirkon uskon tunnustamista.
Nämä rakenteet ovat kirkon
apostolisuuden merkkejä. Ne kuitenkin toimivat
vain sikäli kuin ne toteuttavat tehtävänsä
ja säilyttävät kirkon apostolisen uskon.
Luterilaisen käsityksen mukaan edellä
mainitut rakenteet ovat alisteisia Jumalan
sanalle. Määräenemmistövaatimus on suh-

teessa muihin apostolisuutta suojeleviin
rakenteisiin erityisasemassa sen vuoksi, että
se suojelee myös niitä muuttamiselta. Määräenemmistön
kokoa punnittaessa on otettava
huomioon kirkon ykseyttä varjelevien
rakenteiden kokonaisuus ja määräenemmistövaatimuksen
suhde niihin.
Kirkkomme nykyinen järjestysmuoto perustuu
episkopaalisen ja synodaalisen hallintoperiaatteen,
kirkon erityisen viran ja maallikkouden
rinnakkaisuudelle. Augsburgin
tunnustuksen mukaan (CA V, CA XIV)
evankeliumin opettaminen ja sakramenttien
toimittaminen on uskottu kirkon erityiselle
viralle. Piispojen tehtävä on ”hylätä evankeliumin
kanssa ristiriidassa olevat opit” (CA
XXVIII, 21). Kirkon erityiselle viralle kuuluu
siten myös uskonpuhdistuksen kirkoissa
vastuu apostolisen uskon varjelemisesta ja
opettamisesta. Erityisesti tämä tehtävä on
uskottu piispan viralle (Porvoon yhteinen
julkilausuma, 4143).
Kirkon erityisen viran mahdollisuus vaikuttaa
uskoa ja oppia koskevaan päätöksentekoon
on toteutettu eri kirkoissa eri tavoin.
Sisarkirkoissamme erityisen viran tehtävä
varjella apostolista oppia on konkreettisesti
liitetty määräenemmistöön. Määräenemmistön
suhde kirkon virkarakenteeseen onkin
noussut esille ekumeenisissa dialogeissa.
Diakonaattiuudistuksen valmistelun yhteydessä
katsottiin, että papiston edustus kirkon
toimielimissä liittyy sanan ja sakramenttien
viran erityisluonteeseen. Nykyisen 3/4 määräenemmistövaatimuksen
voidaan katsoa
turvaavan viran mahdollisuuden toimia
apostolisuuden ja ykseyden vaalijana.
Mikäli määräenemmistö tai virkaan vihittyjen
edustus kirkolliskokouksessa muuttuu,
on viralle uskottu, kirkon tunnustuksesta
seuraava velvollisuus turvattava. Tämä voi
toteutua myös perustamalla tehtävää varten
uusia toimielimiä. Uudistuksessa joudutaan
myös arvioimaan, mikä tulisi olla kirkon eri
virkaryhmien edustus uskoa ja oppia koskevissa
päätöksissä. Piispoilla on erityistehtävä
kirkon ykseyden ja apostolisuuden turvaajina.
Kirkossamme on kuitenkin perinteisesti
katsottu, että luterilaisen tunnustuksen
nojalla tämä tehtävä kuuluu koko kirkon
erityiselle viralle.
Määräenemmistön vaativat asiat
23
Teologisesti määräenemmistövaatimus
nousee tarpeesta vaalia kirkon apostolisuutta
ja kirkon ykseyttä. Luterilaisen käsityksen
mukaan kirkko ei ole näkyvästä todellisuudesta
irrallinen hengellisestä olemuksestaan
huolimatta. Kirkko on Kristuksen ruumis,
jossa hengellinen tulee inkarnaatioperiaatteen
mukaisesti osaksi konkreettista todellisuutta.
Kirkko muodostuu todellisista elävistä
ihmisistä, ja sen tuntomerkkejä ovat puhdas
evankeliumi ja sakramentit (AC VII ja
VIII). Opillisia ja käytännöllisiä asioita ei
siten voida periaatteen tasolla irrottaa toisistaan
niin, että oppi ja kirkollinen ykseys
olisi vain käsitteellistä ja aatteellista. Opilliset
ja käytännölliset näkökulmat läpäisevät
toisensa useissa konkreettisissa kysymyksissä.
Tämä näkyy mm. liturgiassa ja sakramenteissa,
joissa opillisista näkemyksistä
voi seurata hyvinkin tarkkoja ja konkreettisia
toimintaohjeita. Määräenemmistöä ei
siksi voi opillisin perustein rajata koskemaan
vain yleisiä periaatteita.
Yksi tapa arvioida määräenemmistön tarpeellisuutta
on jakaa päätettävät asiat kolmeen
kategoriaan: kirkon olemusta (esse)
koskeviin, kirkon hyvinvointia ja täyteyttä
(bene t. plene esse) koskeviin ja ehdonvallan
kysymyksiin (adiafora).
Kirkon olemukseen (esse) kuuluvat asiat
ovat teologisesti sellaisia, joita kirkolla ei
ole valtuutusta muuttaa. Niiden muuttaminen
merkitsisi kirkon ominaisluonteen
muuttamista. Niihin kuuluvat ainakin Raamatun
kaanon, kirkon vanhat uskontunnustukset,
Kristuksen asettamat sakramentit,
evankeliumi itsessään ja näiden hoitamisen
virka. Lainsäädäntöteknisesti kirkkolain on
kylläkin oltava päivitettävissä myös näitä
koskevien säädösten osalta. Tällöin kyse on
kuitenkin normin sanamuodon eikä itse
normin asiasisällön muuttamisesta. Tällaisten
säädösten osalta olisi syytä soveltaa ankarinta
määräenemmistövaatimusta. Kyse
on perustuslainkaltaisista kirkon toiminnan
perusteita koskevista säännöksistä.
Kirkon hyvinvointiin ja täyteyteen (bene
esse) kuuluvissa asioissa tietty järjestys ei
ole välttämätöntä kirkon olemukselle. Asi-

oiden muutokset kuitenkin vaikuttavat olennaisesti
kirkon elämään ja kykyyn toteuttaa
tehtäväänsä. Näihin kuuluvat ainakin kirkkolain
20 luvun 7 §:n 2 momentin eräät asiat
eli päätökset raamatunkäännöksestä ja muista
kirkollisista kirjoista, kysymykset kirkon
viran konkreettisesta järjestämisestä (piispuus,
pappeus, diakonaatti; eri seurakuntavirat)
ja kirkon alueellisen jaon perusperiaatteista
(hiippakunnat ja seurakuntien itsehallinto).
Kirkko voi päättää sitovasti noudattaa
näissä asioissa tiettyä järjestystä (esim. piispallista
suksessiota).
Myös tämän kategorian asioissa määräenemmistövaatimus
on perusteltu. Sen ei
välttämättä tarvitse olla yhtä suuri kuin ensimmäisessä
kategoriassa. Määräenemmistövaatimuksen
tarkoitus on yhtäältä turvata,
että valittu konkreettinen ratkaisumalli on
sopusoinnussa kirkon uskon kanssa (esim.
raamatunkäännös). Toisaalta vaatimus varmistaa,
että konkreettinen toteutus palvelee
kirkkoa (esim. käännös on ymmärrettävä).
Lisäksi määräenemmistö voi turvata kirkon
ykseyttä kirkkojenvälisellä tasolla.
Tässä kategoriassa määräenemmistön suuruutta
arvioitaessa voi olla syytä soveltaa
tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Esimerkiksi
ekumeenisesta sopimuksesta irtisanoutumisen
ja sen nojalla tehtyjen päätösten purkamisen
tulisi edellyttää suurempaa enemmistöä
kuin päätöksen sellaisissa asioissa,
joissa kirkolla ei ole ulkopuolisia velvoitteita.
Korkeampaa määräenemmistöä voi perustella
myös käytännöllisillä seikoilla silloin,
kun ratkaisut vaikuttavat perustavanlaatuisesti
kirkon elämään.
Kolmanteen kategoriaan eli ehdonvallan
asioihin (adiafora) kuuluvat seikat, joilla ei
ole merkitystä kirkon ykseydelle. Esimerkki
tästä on moninaisuus sellaisissa jumalanpalvelustavoissa,
joilla ei ole merkitystä kirkon
ykseydelle (CA VII). Luterilaisen tunnustuksen
mukaan on mahdollista antaa säädöksiä,
”jotta kirkossa vallitsisi järjestys ja
säilyisi rauha” (AC XXVIII, 15). Tällaisten
säädösten kohdalla ei ole tarvetta määräenemmistöön
opillisin perustein. Niissä on
kyse siitä, kuinka erilaiset toiminnalliset
kysymykset ratkaistaan hyvässä järjestyksessä.
Ne voivat olla ylempien normien sal-
24
limissa rajoissa tehtäviä yksityiskohtaisia
päätöksiä tai päätöksiä asioista, jotka eivät
kosketa kirkon uskoa. Näitä ovat esimerkiksi
kirkolle yhteiskunnalta tulevat velvoitteet,
jotka ovat sopusoinnussa kirkon uskon
kanssa. Monet kysymykset kirkon talouden,
hallinnon menettelytapojen, vaalien ym.
yksityiskohtaisesta järjestämisestä kuuluvat
tähän kategoriaan.
Määräenemmistövaatimus voi siten nousta
eri asioiden kohdalla erilaisista näkökohdista.
Kirkon perustaa (esse) koskevien säädösten
määräenemmistöstä olisi yksinkertaista
määrätä sijoittamalla ne nykyisten kirkkolain
ja -järjestyksen tiettyihin lukuihin (luku
1). Sen sijaan toisen kategorian kysymykset
(bene esse) läpäisevät kirkkolainsäädännön
niin, että perustavanlaatuisia ja soveltavia
määräyksiä on vaikea erottaa toisistaan lainsäädännön
rakenteessa.
4 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
4.1 Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on muuttaa kirkkolain
kirkolliskokousta koskevaa määräenemmistösäännöstä
siten, että se mahdollistaa
nykyistä joustavamman ja tehokkaamman
päätöksenteon vaarantamatta kirkon
uskon ja opin ydintä. Määräenemmistösäännöstä
selkeyttämällä pyritään samalla
helpottamaan arviointia siitä, milloin päätös
tulee tehdä säädetyllä määräenemmistöllä.
Tavoitteena on selkeyttää määräenemmistösäännöksen
käyttämiseen liittyvää menettelyä
siten, että erillinen toimielin ottaisi tarvittaessa
kantaa siihen, onko kyseessä määräenemmistöä
vaativa päätös.
4.2 Toteuttamisvaihtoehdot
Määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluvat
asiat
Tarve muuttaa määräenemmistöedellytystä
kohdistuu varsinaisesti kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
käsittelyyn kirkolliskokouksessa.
Jotta kirkollislainsäädännön hyväk-

symistä ja muuttamista koskeva päätöksenteko
saataisiin nykyistä joustavammaksi ja
tehokkaammaksi, ensimmäinen vaihtoehto
tavoitteen saavuttamiseksi olisi muuttaa
määräenemmistöedellytystä siten, että kirkkolain
ja kirkkojärjestyksen muutos voitaisiin
aina hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.
Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä
on kuitenkin useita säännöksiä, jotka
koskevat tai pohjautuvat kirkon uskoon,
tunnustukseen ja oppiin. Siten olisi tarkoituksenmukaisempaa,
että säädettäisiin siitä,
milloin kirkkolakia tai kirkkojärjestystä käsiteltäessä
päätös on tehtävä määräenemmistöllä
ja milloin asia voidaan hyväksyä yksinkertaisella
enemmistöllä.
Määräenemmistövaatimusta koskevassa
säännöksessä voitaisiin luetella ne kirkkolain
ja kirkkojärjestyksen luvut, joissa määräenemmistöä
on sovellettava. Ongelmana
kuitenkin on, että luvut saattavat sisältää
sekä normeja, jotka liittyvät kirkon uskoon
ja oppiin, että normeja, joita voidaan pitää
enemmänkin hallinnollisina. Esimerkiksi
kirkkolain 6 luku sisältää kirkon uskoon ja
oppiin pohjautuvia säännöksiä, kuten edellytyksen
siitä, että viranhaltijan tulee olla kirkon
jäsen. Mutta se sisältää myös säännöksiä,
joilla ei ole sidosta kirkon uskoon tai
oppiin, kuten säännökset työnantajavelvoitteista
tai viranhaltijoiden kielitaitoa koskevat
säännökset, joilla turvataan seurakuntien
jäsenten kielellisiä oikeuksia. Kirkkolainsäädännön
kodifioinnissa ei mainittuja
säännöksiä myöskään pystytä puhtaasti sijoittamaan
eri lukuihin. Tarkoituksenmukaisempaa
siten on, että erikseen säädetään
niistä asioista jotka kuuluvat tai eivät kuulu
määräenemmistösäännöksen piiriin.
Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutokset
voitaisiin pääsääntöisesti hyväksyä yksinkertaisella
enemmistöllä ja erikseen voitaisiin
säätää niistä kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä
säädetyistä asioista, jotka olisi
käsiteltävä määräenemmistöllä. Tällaisia
asioita olisivat muun muassa kirkon uskoa,
tunnustusta ja oppia koskevat säännökset,
kirkon virkaa sekä jumalanpalvelusta, sakramentteja
ja kirkollisia toimituksia koskevat
säännökset. Lisäksi määräenemmistöllä
olisi käsiteltävä säännökset, jotka pohjautu-
25
vat kirkon uskoon ja oppiin. Tällaisia säännöksiä
olisivat esimerkiksi seurakunnan
tehtäviä ja rippikoulun järjestämistä koskevat
säännökset. Säännös vastaisi rakenteeltaan
voimassa olevaa kirkkolain 20 luvun 10
§:ää, jossa jo nyt viittaussäännösten kautta
luetellaan ne asiat, joissa päätöksen tekeminen
edellyttää määräenemmistöä.
Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää, että
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutos
tulisi pääsääntöisesti hyväksyä määräenemmistöllä
ja erikseen säädettäisiin siitä, mitkä
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksistä
eivät edellyttäisi määräenemmistösäännöksen
soveltamista. Tällaisia säännöksiä
olisivat esimerkiksi taloushallintoa, hallintomenettelyjä
ja oikeusturvaa koskevat
säännökset. Määräenemmistöä eivät vaatisi
edelleenkään vaalimenettelyjä koskevat
säännökset, mikäli kirkon vaalijärjestys kodifioinnin
yhteydessä liitetään osaksi kirkkojärjestystä.
Määräenemmistösäännöksen soveltamisesta
päättäminen
Tulkintaa siitä, kuuluuko asia määräenemmistösäännöksen
soveltamisen piiriin,
joudutaan tekemään arvioitaessa, onko kyse
kirkon uskoa ja oppia koskevasta tai niihin
pohjautuvasta periaatteellisia kannanotosta,
sekä toimenpiteisiin ryhtymisestä niiden
johdosta. Samoin silloin, kun joudutaan
miettimään, pohjautuuko kirkkolain tai
kirkkojärjestyksen säännös kirkon uskoon
tai oppiin. Asioista, joista on päätettävä
määräenemmistöllä, säädetään kirkkolaissa.
Siten on kyse oikeudellisesta kysymyksestä,
josta ei voida erikseen päättää. Tämän johdosta
on perusteltua, ettei kirkolliskokouksen
täysistunto voi äänestää siitä, onko lakia
noudatettava vai ei.
Lain tulkinta käsittelyjärjestyksen osalta
voisi kuulua yksinomaan puheenjohtajalle.
Tähän liittyy kuitenkin edellä mainittuja
ongelmia. Eduskunnassa puhemies voi kieltäytyä
ottamasta asiaa äänestykseen, mikäli
hän katsoo sen olevan vastoin perustuslakia.
Tällöinkin asiaan lopullisen kannan ottaa
tarvittaessa perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunnan
lausunto on puhemiestä

oikeudellisesti sitova. Lausuntoa on siten
asiaa edelleen käsiteltäessä noudatettava.
Perusteltua olisi, että myös kirkolliskokouksen
puheenjohtajan tulkinta pohjautuisi tai
olisi sidottu nimetyn toimielimen kantaan
kuten eduskunnassa.
Tällainen toimielin voisi olla puhemiesneuvosto,
kirkolliskokouksessa läsnä olevat
piispat, laajennettu puhemiesneuvosto, perustevaliokunta
tai piispainkokous.
Ensisijaisesti tällaisena toimielimenä voisi
toimia puhemiesneuvosto. Sen kokoonpanosta
ja tehtävistä on säädetty kirkolliskokouksen
työjärjestyksessä. Puhemiesneuvostoon
kuuluvat arkkipiispa, kirkolliskokouksen
varapuheenjohtajat sekä valiokuntien
puheenjohtajat ja valitsijamiesten puheenjohtaja.
Sihteerinä toimii kirkolliskokouksen
pääsihteeri. Päätökset puhemiesneuvostossa
tehdään yksinkertaisella enemmistöllä.
Valiokuntien puheenjohtajien valinnan
suorittavat valiokunnat keskuudestaan. Kun
apostolisen opin varjeleminen katsotaan
kirkon viran tehtävään kuuluvaksi, ei puhemiesneuvoston
kokoonpanon valintamenettelyllä
voida varmistua siitä, että puhemiesneuvostossa
olisi riittävä kirkon viran edustus.
Kun kirkon ykseyden vaaliminen nähdään
erityisesti piispojen ja kirkon viran tehtävänä,
voitaisiin kirkolliskokouksen läsnä olevista
piispoista muodostaa uusi toimielin,
joka tarvittaessa ottaisi kantaa määräenemmistövaatimuksen
soveltamiseen. Toimielimestä
säädettäisiin kirkolliskokouksen työjärjestyksessä
ja sen puheenjohtajana toimisi
arkkipiispa. Kirkon ykseys on kuitenkin
myös kristittyjen yhteyttä toinen toisiinsa.
Pelkästään piispojen muodostamasta toimielimestä
jää tämä kirkon ykseyden ulottuvuus
toteutumatta.
Jotta molemmat kirkon ykseyden ulottuvuudet
olisivat läsnä ratkaistaessa kysymystä
asian tai säännöksen pohjautumisesta kirkon
uskoon ja oppiin, voitaisiin tämä tehtävä
antaa työjärjestyksessä määritellylle uudelle
toimielimelle, jonka muodostaisivat
nykyinen puhemiesneuvosto laajennettuna
kirkolliskokouksessa läsnä olevilla piispoilla.
Samalla se ilmentäisi kirkon synodaalista
luonnetta. Puheenjohtajana toimielimessä
26
toimisi arkkipiispa. Toimielin joutuisi ottamaan
tarvittaessa kantaa siihen, edellyttääkö
valiokunnan mietinnön ponsien käsittely
määräenemmistösäännöksen soveltamista.
Tämän niin sanotun laajennetun puhemiesneuvoston
kanta olisi puheenjohtajaa käytännössä
sitova.
Kirkon ykseyden molemmat ulottuvuudet
ovat läsnä myös kirkolliskokouksen perustevaliokunnassa.
Työjärjestyksen 12 §:n 2
kohdan mukaan perustevaliokunta valmistelee
kirkon uskoa ja oppia, kirkon työn perusteita,
kirkon ja valtion suhteita sekä kirkon
suhteita muihin kirkkoihin ja uskontokuntiin
kuuluvat asiat ja niihin liittyvät kysymykset.
Siten olisi tarkoituksenmukaista,
että perustevaliokunta ottaisi tarvittaessa
kantaa siihen, tulisiko kirkolliskokouksessa
päätettävä asia käsitellä määräenemmistöllä.
Valitsijamiesten tehtävänä on valita perustevaliokunnan
jäsenet. Vaikka se voi valintaa
tehdessään samalla ottaa huomioon valiokunnalle
määrätyt tehtävät, joutuu se ottamaan
huomioon myös esimerkiksi hiippakuntien
edustuksen valiokunnassa. Siten ei
voida etukäteen varmistua siitä, että kirkon
viralla on riittävä edustus valiokunnassa.
Jo olemassa olevista toimielimistä kannan
määräenemmistösäännöksen soveltamisesta
voisi ottaa piispainkokous. Kirkkojärjestyksen
20 luvun 4 §:n mukaan piispainkokoukselle
on varattava tilaisuus antaa lausunto
asiasta muun muassa silloin, kun kirkolliskokous
käsittelee kysymyksiä, jotka edellyttävät
kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin
pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja,
sekä ryhtyy toimenpiteisiin niiden johdosta.
Siten piispainkokouksen tulisi aina
käsitellessään kirkkojärjestyksen 20 luvun 4
§:n mukaista asiaa, ottaa samalla myös kantaa
asian käsittelyjärjestykseen kirkolliskokouksessa.
Samoin tulisi toimia myös silloin,
jos kyse on piispainkokouksen kirkolliskokoukselle
valmistelemasta asiasta. Piispainkokous
ei kuitenkaan ole kirkolliskokouksen
toimielin. Lisäksi toimielimessä olisi
edustettuna vain kirkon virka. Ongelmallista
olisi myös saada piispainkokouksen kannanotto
silloin, kun vasta kirkolliskokouskäsittelyn
aikana asiaan liitetään elementtejä,
jotka pohjautuvat tai joiden oletetaan poh-

jautuvan kirkon uskoon tai oppiin. Lausunnon
pyytäminen piispainkokoukselta viivästyttäisi
asian käsittelyä myös silloin, kun
asia ei tosiasiallisesti kuulu määräenemmistösäännöksen
soveltamisen piiriin.
Kirkkohallitus pitää parhaana vaihtoehtona
laajennettua puhemiesneuvostoa, koska
tällöin kirkon ykseyden molemmat ulottuvuudet
tulevat otetuiksi huomioon. Samalla
se ilmentää kirkon synodaalista luonnetta.
Määräenemmistön suuruus
Kirkkohallitus katsoo, ettei ole tarvetta jakaa
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksiä
useampaan eri kategoriaan ja sen
johdosta säätää uudesta edellytettävästä
määräenemmistöstä. Uudet määräenemmistökategoriat
toisivat käytännön tasolle ongelmia
ja monimutkaistaisivat asioiden käsittelyä.
Asiat voidaan edelleenkin päättää
joko yksinkertaisella enemmistöllä tai kolmen
neljäsosan määräenemmistöllä annetuista
äänistä.
4.3 Keskeiset ehdotukset
Kirkkolain 20 luvun 10 §:ää ehdotetaan
muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin
määräenemmistöä vaativiksi asioiksi raamatunkäännöstä,
kristinoppia, virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa
tai messusävelmistöä koskevat
asiat sekä kirkon uskoa ja oppia koskeva tai
niihin pohjautuva periaatteellinen kannanotto.
Lisäksi pykälässä säädettäisiin kirkkolain
ja kirkkojärjestyksen osalta niistä asioista,
joiden hyväksyminen edellyttää kirkolliskokouksen
täysistunnossa kahta käsittelyä,
joista jälkimmäisessä edellytetään säädettyä
määräenemmistöä. Tällaisia asioita olisivat
kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia, kirkon
jäsenyyden edellytyksiä, jumalanpalvelusta,
sakramentteja, kirkollisia toimituksia, pappis-
ja piispanvirkaa sekä määräenemmistövaatimusta
koskevat säännökset. Koska luettelosta
ei saada tyhjentävää, lisäksi säädettäisiin
siitä, että määräenemmistöä edellytettäisiin
myös silloin, kun säännös pohjautuu
kirkon uskoon, tunnustukseen tai oppiin.
Kirkolliskokouksen työjärjestystä ehdotetaan
muutettavaksi siten, että sen uudeksi
27
toimielimeksi tulisi laajennettu puhemiesneuvosto.
Laajennetun puhemiesneuvoston
muodostaisivat kirkolliskokouksen puhemiesneuvosto
yhdessä kirkolliskokouksessa
läsnä olevien hiippakuntien piispojen kanssa.
Sen puheenjohtajana toimisi arkkipiispa
tai hänen ollessa estyneenä virassa vanhin
piispa. Laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuisi
ainoastaan kirkolliskokousviikon
aikana ja ottaisi tarvittaessa kantaa siihen,
tuleeko valiokunnan mietinnössään ehdottama
päätösponsi käsitellä säädetyllä määräenemmistöllä.
5 Esityksen vaikutukset
5.1 Taloudelliset vaikutukset
Ehdotuksella ei katsota olevan suoranaisia
taloudellisia vaikutuksia. Sillä voidaan kuitenkin
arvioida olevan välillisesti taloudellisia
vaikutuksia, kun se joustavoittaa ja tehostaa
sellaista kirkollista lainsäädäntöä,
joka ei koske kirkon uskoa ja oppia koskevia
tai niihin pohjautuvia säännöksiä.
5.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Esityksen arvioidaan selkeyttävän asioiden
käsittelyä kirkolliskokouksessa. Laajennetun
puhemiesneuvoston selkeä tehtäväkuvaus
antaa tavan toimia silloin, kun on epäselvää,
tuleeko päätös tehdä määräenemmistöllä.
Laajennetun puhemiesneuvoston työtaakka
saattaa puolestaan muodostua huomattavaksi,
koska asioita, joissa määräenemmistösäännöksen
soveltamista koskeva kysymys
nousee esille, voi olla paljon.
Esityksen voidaan arvioida nopeuttavan
asioiden käsittelyä kirkolliskokouksessa,
mutta toisaalta lisäävän asioita, joissa määräenemmistövaatimuksen
soveltamisala
tulee tarkasteltavaksi. Esityksen arvioidaan
lisäksi tehostavan asioiden käsittelyä, sillä
yksinkertaisella enemmistöllä voitaisiin hyväksyä
säädösehdotukset, joihin ei sisälly
kirkon uskon ja opin kannalta olennaisia
elementtejä.

6 Asian valmistelu
6.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto
Asian on valmistellut kirkkohallituksen
asettama työryhmä. Työryhmä on kuullut
asiantuntijoita.
6.2 Lausunnot ja niiden huomioon
ottaminen
Esityksestä on pyydetty piispainkokouksen
lausunto.
7 Riippuvuus muista esityksistä
28
Esitys ei ole riippuvainen muista vireillä
olevista lainsäädäntöhankkeista.

1 Säädösehdotusten perustelut
1.1 Kirkkolaki
20 luku. Kirkolliskokous
10 §. Määräenemmistön vaativat päätökset.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten,
että siinä lueteltaisiin ne kirkolliskokouksessa
päätettävät asiat, jotka edellyttävät sekä
kahden käsittelyn menettelyä että säädettyä
määräenemmistöä toisessa käsittelyssä tullakseen
hyväksytyksi.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan
määräenemmistöä edellyttäisi raamatunkäännöksen,
kristinopin, virsikirjan, kirkkokäsikirjan
tai messusävelmistön hyväksyminen.
Momentin 2 kohdan mukaan määräenemmistöä
edellyttäisi päätös kirkon uskoa
ja oppia koskevasta tai niihin pohjautuvasta
periaatteellisesta kannanotosta sekä toimenpiteisiin
ryhtymistä niiden johdosta. Tältä
osin ei siten ehdoteta muutosta voimassa
olevaan säännökseen.
Ehdotetun 1 momentin 3 kohta sen sijaan
muuttaisi voimassa olevaa säännöstä. Siinä
määriteltäisiin ne kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
säännökset, jolloin kirkkolain säätäminen,
muuttaminen tai kumoaminen taikka
kirkkojärjestyksen hyväksyminen tulisi tehdä
vaikeutetussa käsittelyjärjestyksessä
määräenemmistöllä. Ehdotetun a alakohdan
mukaan tällaisia säännöksiä olisivat kirkon
uskoa, tunnustusta tai oppia koskevat tai
niihin pohjautuvat säännökset. Siten määräenemmistöä
vaatisi esimerkiksi esitys, joka
koskisi voimassa olevan kirkkojärjestyksen
1 luvun 1 §:n sanamuodon muuttamista.
Lisäksi määräenemmistöä edellyttäisivät
säännökset, joissa ei sinänsä määritellä kirkon
uskoa, tunnustusta tai oppia, mutta jotka
pohjautuvat niihin. Tällaisiksi säännöksiksi
katsottaisiin esimerkiksi seurakunnan tehtäviä
koskevat säännökset ja rippikoulun järjestämistä
koskevat säännökset. Myös kirkolliskokouksen
kokoonpanoa koskeva
säännös kuuluisi säännöksen piiriin, koska
se pohjautuu kirkon järjestysmuodosta nousevaan
synodaaliseen edustusrakenteeseen
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
29
ja ilmentää pyrkimystä vaalia kirkon olemukseen
kuuluvaa ykseyttä.
Ehdotetun 3 kohdan b alakohdan mukaan
määräenemmistöä edellyttäisi kirkon jäsenyyden
edellytyksiä koskevat säännökset.
Kirkolla on uskonnonvapauslain (453/2003)
3 §:n 4 momentin mukaan oikeus säätää
kirkon jäsenyyden edellytyksistä. Tällaiseksi
säännökseksi voidaan katsoa voimassa
olevat kirkkolain 1 luvun 3 § ja kirkkojärjestyksen
1 luvun 3 §. Määräenemmistövaatimuksen
piiriin eivät sen sijaan kuuluisi kirkonkirjojenpitoa
koskevat kirkkolain 16
luvun säännökset, jotka pohjautuvat lakiin
uskontokuntien jäsenrekistereistä
(614/1998) sekä muuhun henkilötietolainsäädäntöön.
Ehdotetun 3 kohdan c alakohdan mukaan
määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluisivat
säännökset, joissa säädetään jumalanpalveluksesta,
sakramenteista tai kirkollisista
toimituksista.
Ehdotetun d alakohdan mukaan määräenemmistöä
edellyttäisi myös sellaisten
kirkkolain tai kirkkojärjestyksen säännösten
hyväksyminen, joissa säädetään pappisvirasta
ja piispanvirasta. Määräenemmistöä edellytettäisiin
siten päätöksenteossa, jolla säädetään,
muutetaan tai kumotaan muun muassa
pappisviran kelpoisuutta koskevia
säännöksiä, pappisvihkimystä koskevia
säännöksiä tai jotka koskevat kappalaisen,
kirkkoherran tai piispan viran kelpoisuusehtoja.
Ehdotetun 3 kohdan e alakohdan mukaan
määräenemmistösäännöksen piiriin kuuluisi
itse määräenemmistövaatimusta koskeva
säännös. Määräenemmistövaatimuksen piiriin
kuuluvissa asioissa on kysymys sellaisista
kirkon perustavaa laatua olevista asioista,
jotka ilmentävät vaatimusta vaalia
kirkon ykseyttä. Näin ollen määräenemmistösäännöksen
sisällön muuttaminen tulisi
tehdä määräenemmistöllä.
Ehdotetussa pykälän 2 momentissa määriteltäisiin
vaadittava määräenemmistö, joka
olisi edelleen kolme neljäsosaa annetuista
äänistä.

1.2 Kirkolliskokouksen työjärjestys
2 luku. Puhemiesneuvosto ja laajennettu
puhemiesneuvosto
Luvun otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi
laajennettu puhemiesneuvosto, koska tästä
toimielimestä ja sen tehtävistä säädettäisiin
uudessa luvun 6 a §:ssä.
6 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin
laajennetun puhemiesneuvoston tehtävistä.
Sen tehtävänä olisi antaa pyydettäessä lausunto
siitä, sisältääkö valiokunnan mietintö
sellaisen ehdotuksen, josta päättäminen vaatii
määräenemmistöä. Tämä tarkoittaisi sitä,
että laajennettu puhemiesneuvosto ottaisi
kantaa asiaan sen jälkeen, kun valiokunnan
mietintö ponsiehdotuksineen on valmistunut.
Tämä ei estä sitä, että asiaa valmistellut
valiokunta ottaisi mietinnössään alustavasti
kantaa asiaan.
Varsinaisesti laajennettu puhemiesneuvosto
joutuisi ottamaan kantaa tilanteissa, joissa
on epäselvyyttä siitä, kuuluuko asia ratkaista
määräenemmistöllä vai ei. Lähinnä kysymykseen
tulisivat siten päätösehdotukset,
jotka saattaisivat edellyttää määräenemmistöä
ehdotetun kirkkolain 20 luvun 10 §:n 1
momentin 2 kohdan mukaan tai, kun kyseessä
olisi kirkkolain tai kirkkojärjestyksen
säännös, jonka oletetaan pohjautuvan kirkon
uskoon, tunnustukseen tai oppiin. Jos epäilys
siitä, että asia tulisi ratkaista määräenemmistöllä
kävisi ilmi vasta valiokuntamietintöä
täysistunnossa käsiteltäessä, olisi
kenen tahansa kirkolliskokousedustajan ehdotuksesta
mahdollista tehdä päätös pääasian
käsittelyn keskeyttämisestä ja edellyttää
käsittelyjärjestyksen ratkaisemista laajennetussa
puhemiesneuvostossa.
Laajennetun puhemiesneuvoston antama
lausunto olisi kannanotto lain oikeasta tulkinnasta
siltä osin, edellyttääkö valiokunnan
tekemä päätösehdotus määräenemmistösäännöksen
soveltamista asiaa päätettäessä.
Kirkolliskokouksen puheenjohtajan tulisi
asianmukaisesti huomioida laajennetun puhemiesneuvoston
käsittelyjärjestyksestä
antama lausunto ja sitä pidettäisiin käytännössä
häntä sitovana. Voidakseen poiketa
laajennetun puhemiesneuvoston kannasta,
30
puheenjohtajan tulisi esittää sille vahvoja
oikeudellisia perusteita.
Pykälän 2 momentissa määrättäisiin laajennetun
puhemiesneuvoston kokoonpanosta.
Siihen kuuluisivat jäseninä arkkipiispa,
kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat, valiokuntien
ja valitsijamiesten puheenjohtajat
sekä hiippakuntien piispat.
Ehdotetun 3 momentin mukaan toimielimen
puheenjohtajana toimisi arkkipiispa ja
hänen ollessaan estynyt puheenjohtajana
toimisi virassa vanhin piispa.
Ehdotetun 4 momentin mukaan laajennettu
puhemiesneuvosto kokoontuisi vain istuntoviikkojen
aikana. Koska sen tulisi antaa
lausuntonsa valiokunnan tekemän ponsiehdotuksen
perustella ennen asian käsittelyä
kirkolliskokouksen täysistunnossa, tarvetta
kokoontua istuntoviikkojen välillä ei
ole.
4 luku. Valiokunnat
19 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että
valiokunta voi pyytää lausuntoa laajennetulta
puhemiesneuvostolta. Lausuntoa tulisi
pyytää silloin kun valiokunnan mielestä on
epäselvää, miten valiokunnan mietintö tulee
käsitellä kirkolliskokouksen täysistunnossa.
5 luku. Täysistunto
28 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että
täysistunto voi lähettäessään asian valiokuntaan
valmisteltavaksi antaa myös laajennetulle
puhemiesneuvostolle tehtäväksi antaa
lausunto asian käsittelyjärjestyksestä.
2 Voimaantulo
Ehdotettu kirkkolain muutos on tarkoitettu
tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen
hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.
Ehdotettu työjärjestyksen muutos tulisi
voimaan yhtä aikaa ehdotetun lainmuutoksen
kanssa. Työjärjestyksen määräystä laajennetulta
puhemiesneuvostolta pyydettävästä
lausunnosta voitaisiin soveltaa välittömästi
lain voimaan tulon jälkeen, mikäli
kirkolliskokouksen käsiteltävänä on asia,
jossa on epäselvyys siitä, kuuluuko se hy-

väksyä määräenemmistöllä ehdotetun kirkkolain
20 luvun 10 §:n 2 kohdan nojalla.
3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Perustuslain 76 §:n mukaan kirkkolaissa
säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta
ja hallinnosta. Esityksessä
on kyse kirkolliskokouksen päätöksentekoon
liittyvän määräenemmistövaatimuksen
muuttamisesta tarkoituksenmukaisella taval-
31
la siten, että se samalla suojaa kirkon uskon
ja opin ydintä. Esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen
ei voida katsoa sisältävän perustuslain
kanssa ristiriitaisia säännöksiä, mistä
syystä se voidaan käsitellä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan kirkolliskokouksen
hyväksyttäväksi seuraavat
kirkkolain ja kirkolliskokouksen työjärjestyksen
muutosehdotukset:

1.
Laki kirkkolain 20 luvun 10 §:n muuttamisesta
Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kirkkolain (1054/1993) 20 luvun 10 § seuraavasti:
20 luku
Kirkolliskokous
10 §
Määräenemmistön vaativat päätökset
Valiokunnan ehdotus on otettava eri täysistunnossa
kokonaisuutena toiseen käsittelyyn
sellaisena kuin se on ensimmäisessä
käsittelyssä päätetty, jos asia koskee:
1) raamatunkäännöstä, kristinoppia, virsikirjaa,
kirkkokäsikirjaa tai messusävelmistöä;
2) kirkon uskoa ja oppia koskevaa tai niihin
pohjautuvaa periaatteellista kannanottoa
sekä ryhtymistä toimenpiteisiin
sen johdosta;
3) kirkkolain säätämistä, muuttamista tai
kumoamista koskevaa ehdotusta tai
kirkkojärjestyksen hyväksymistä, jos
säännös koskee:
2.
32
Säädösehdotukset
a) kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia
tai pohjautuu niihin;
b) kirkon jäsenyyden edellytyksiä;
c) jumalanpalvelusta, sakramentteja
tai kirkollisia toimituksia;
d) pappisvirkaa ja piispanvirkaa;
e) määräenemmistövaatimusta.
Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa
käsittelyssä kannattaa vähintään kolme
neljäsosaa annetuista äänistä.
________
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 20 .
Kirkkolain säätämistä, kumoamista tai
muuttamista sekä kirkkojärjestyksen hyväksymistä
koskevaan asiaan, joka on tullut
kirkolliskokouksessa vireille ennen tämän
lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Kirkolliskokouksen päätös kirkolliskokouksen työjärjestyksen muuttamisesta
Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti
muutetaan 4 päivänä marraskuuta 2009 hyväksytyn kirkolliskokouksen työjärjestyksen 2 luvun
otsikko, 4 luvun 19 § ja 5 luvun 28 § sekä
lisätään 2 lukuun uusi 6 a § seuraavasti:
2 luku
Puhemiesneuvosto ja laajennettu
puhemiesneuvosto
6 a §
Laajennetun puhemiesneuvoston tehtävänä
on antaa pyydettäessä lausunto siitä, si-
sältääkö valiokunnan mietintö sellaisen ehdotuksen,
josta päättäminen vaatii määräenemmistön.
Laajennettuun puhemiesneuvostoon kuuluvat
arkkipiispa, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat,
valiokuntien ja valitsijamiesten
puheenjohtajat sekä hiippakuntien
piispat.

Puheenjohtajana on arkkipiispa ja varapuheenjohtajana
virassa vanhin piispa. Sihteerinä
toimii kirkolliskokouksen pääsihteeri.
Laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuu
istuntoviikon aikana.
4 luku
Valiokunnat
19 §
Valiokunta voi kutsua kokouksiinsa kuultavaksi
asiantuntijoita. Se voi myös pyytää
lausuntoja toisilta valiokunnilta, laajennetulta
puhemiesneuvostolta sekä piispainkokoukselta,
kirkkohallitukselta ja muilta viranomaisilta.
Lausunnot on liitettävä valiokunnan
mietintöön.
Järvenpäässä 22 päivänä elokuuta 2012
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja
5 luku
Täysistunto
28 §
33
Piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja
hiippakuntavaltuustojen esitysten, edustajien
aloitteiden sekä komiteoiden mietintöjen
valiokuntaan lähettämistä varten käydään
täysistunnossa lähetekeskustelu. Keskustelun
päätyttyä kirkolliskokous päättää puhemiesneuvoston
ehdotuksesta, mihin valiokuntaan
asia lähetetään, jollei sitä täysistunnossa
hylätä. Samalla voidaan päättää, että
yhden tai useamman muun valiokunnan
sekä tarvittaessa laajennetun puhemiesneuvoston
on annettava asiasta lausunto mietintöä
valmistelevalle valiokunnalle.
________
Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä
kuin kirkolliskokouksen päivänä
kuuta 20 hyväksymä kirkkolain 20
luvun 10 §:n muutos.

1.
Laki kirkkolain 20 luvun 10 §:n muuttamisesta
Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kirkkolain (1054/1993) 20 luvun 10 § seuraavasti:
Voimassa oleva laki Ehdotus
20 luku
Kirkolliskokous
10 §
Määräenemmistön vaativat päätökset
Kun 7 §:n 2 momentin 1, 2, 3 tai 4 kohdassa
mainitussa asiassa on täysistunnossa päätetty
valiokunnan ehdotuksen kustakin kohdasta,
ehdotus on eri täysistunnossa otettava
kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena
kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä
päätetty. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä
toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään
kolme neljäsosaa annetuista äänistä.
20 luku
Kirkolliskokous
10 §
34
Liite
Rinnakkaistekstit
Määräenemmistön vaativat päätökset
Valiokunnan ehdotus on otettava eri täysistunnossa
kokonaisuutena toiseen käsittelyyn
sellaisena kuin se on ensimmäisessä
käsittelyssä päätetty, jos asia koskee:
1) raamatunkäännöstä, kristinoppia,
virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa tai messusävelmistöä;
2) kirkon uskoa ja oppia koskevaa tai
niihin pohjautuvaa periaatteellista
kannanottoa sekä ryhtymistä toimenpiteisiin
sen johdosta;
3) kirkkolain säätämistä, muuttamista
tai kumoamista koskevaa ehdotusta
tai kirkkojärjestyksen hyväksymistä,
jos säännös koskee:
a) kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia
tai pohjautuu niihin;
b) kirkon jäsenyyden edellytyksiä;
c) jumalanpalvelusta, sakramentteja
tai kirkollisia toimituksia;
d) pappisvirkaa ja piispanvirkaa;
e) määräenemmistövaatimusta.
Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa
käsittelyssä kannattaa vähintään
kolme neljäsosaa annetuista äänistä.
________
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 20 .

2.
35
Kirkkolain säätämistä, kumoamista tai
muuttamista sekä kirkkojärjestyksen hyväksymistä
koskevaan asiaan, joka on tullut
kirkolliskokouksessa vireille ennen tämän
lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Kirkolliskokouksen päätös kirkolliskokouksen työjärjestyksen muuttamisesta
Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti
muutetaan 4 päivänä marraskuuta 2009 hyväksytyn kirkolliskokouksen työjärjestyksen 2 luvun
otsikko, 4 luvun 19 § ja 5 luvun 28 § sekä
lisätään 2 lukuun uusi 6 a § seuraavasti:
Voimassa oleva työjärjestys Ehdotus
2 luku
Puhemiesneuvosto
2 luku
Puhemiesneuvosto ja laajennettu
puhemiesneuvosto
6 a §
Laajennetun puhemiesneuvoston tehtävänä
on antaa pyydettäessä lausunto siitä,
sisältääkö valiokunnan mietintö sellaisen
ehdotuksen, josta päättäminen vaatii määräenemmistön.
Laajennettuun puhemiesneuvostoon kuuluvat
arkkipiispa, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat,
valiokuntien ja valitsijamiesten
puheenjohtajat sekä hiippakuntien
piispat.
Puheenjohtajana on arkkipiispa ja varapuheenjohtajana
virassa vanhin piispa.
Sihteerinä toimii kirkolliskokouksen pääsihteeri.
Laajennettu puhemiesneuvosto kokoontuu
istuntoviikon aikana.

4 luku
Valiokunnat
19 §
Valiokunta voi kutsua kokouksiinsa kuultavaksi
asiantuntijoita. Se voi myös pyytää
lausuntoja toisilta valiokunnilta sekä piispainkokoukselta,
kirkkohallitukselta ja muilta
viranomaisilta. Lausunnot on liitettävä
valiokunnan mietintöön.
5 luku
Täysistunto
28 §
Piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja
hiippakuntavaltuustojen esitysten, edustajien
aloitteiden sekä komiteoiden mietintöjen
valiokuntaan lähettämistä varten käydään
täysistunnossa lähetekeskustelu. Keskustelun
päätyttyä kirkolliskokous päättää puhemiesneuvoston
ehdotuksesta, mihin valiokuntaan
asia lähetetään, jollei sitä täysistunnossa
hylätä. Samalla voidaan päättää, että
yhden tai useamman muun valiokunnan on
annettava asiasta lausunto mietintöä valmistelevalle
valiokunnalle.
4 luku
Valiokunnat
19 §
36
Valiokunta voi kutsua kokouksiinsa kuultavaksi
asiantuntijoita. Se voi myös pyytää
lausuntoja toisilta valiokunnilta, laajennetulta
puhemiesneuvostolta sekä piispainkokoukselta,
kirkkohallitukselta ja muilta
viranomaisilta. Lausunnot on liitettävä valiokunnan
mietintöön.
5 luku
Täysistunto
28 §
Piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja
hiippakuntavaltuustojen esitysten, edustajien
aloitteiden sekä komiteoiden mietintöjen
valiokuntaan lähettämistä varten käydään
täysistunnossa lähetekeskustelu. Keskustelun
päätyttyä kirkolliskokous päättää puhemiesneuvoston
ehdotuksesta, mihin valiokuntaan
asia lähetetään, jollei sitä täysistunnossa
hylätä. Samalla voidaan päättää,
että yhden tai useamman muun valiokunnan
sekä tarvittaessa laajennetun puhemiesneuvoston
on annettava asiasta lausunto
mietintöä valmistelevalle valiokunnalle.
________
Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä
kuin kirkolliskokouksen päivänä
kuuta 20 hyväksymä kirkkolain
20 luvun 10 §:n muutos.

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO
KIRKON KESKUSRAHASTO
TALOUSARVIO VUODELLE 2013 JA
TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA
VUOSILLE 2013 – 2015
Kirkkohallituksen esitys 8/2012 kirkolliskokoukselle
Asianumero 2012-00678

SISÄLLYSLUETTELO: sivu
Yleisperustelut 3
1 Kirkon keskusrahasto 24
Tuloslaskelma 24
Erittely tuotto- ja kululajeittain 25
10 Kirkon eläkelaitos 26
101 Eläketoiminta 28
108 Sijoitustoiminta 30
20 Kirkon yhteinen toiminta 32
200 Kirkkohallitus 34
Osastokohtainen erittely liiteosassa
300 Hiippakunnallinen toiminta 38
301 Turku 40
302 Tampere 42
303 Oulu 44
304 Mikkeli 46
305 Porvoo 48
306 Kuopio 50
307 Lapua 52
308 Helsinki 54
312 Espoo 56
360 Toimitilat 58
390 Yhteiset 59
400 Avustukset 60
Avustushakemukset liiteosassa
600 Omakatteiset rahastot 70
50 Kirkon palvelukeskus 72
Investointiosa 76
Rahoituslaskelma 78
Budget och ekonomiplan 79
1

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMAN 2013 - 15 YLEISPERUSTELUT
1. Johdanto
3
Kirkon keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelman 2013- 2015 rakenne on seuraava:
Kirkon eläkelaitos Kirkon yhteinen toiminta Kirkon palvelukeskus
Kirkkohallitus
Hiippakunnallinen toiminta
Avustukset
Eläkemaksutulot Seurakuntamaksutulot Palvelumaksutulot
Talousarvioon sisältyy kolmea vuotta (2013 - 2015) koskeva toiminta- ja taloussuunnitelma.
Kirkon keskusrahaston taloussäännön 3 §:n mukaan kirkolliskokouksen on talousarvion
vahvistamisen yhteydessä vahvistettava myös vähintään kolmea vuotta koskeva toiminta- ja
taloussuunnitelma.
Talousarviossa esitetään sekä suunnitelmakauden että talousarviovuoden keskeisimmät
toiminnan painopistealueet ja tavoitteet. Kirkolliskokoukselle esitetään selvitys talousarviossa
asetettujen tavoitteiden toteutumisesta kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosittaisessa
toimintakertomuksessa. Tavoitteiden muotoilussa ja esittämisessä on pyritty mahdollisimman
yhtenäiseen esittämistapaan.
Osan ”Kirkkohallitus” sitovuustasona on koko osaston toimintajäämä. Tästä syystä toiminta- ja
taloussuunnitelmaosassa Kirkkohallituksen toimintaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, jolle
on asetettu yhteiset keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet vuosille 2013 - 2015 ja keskeisimmät
toiminnalliset tavoitteet vuodelle 2013.
Kirkkohallituksen suunnitteluyksiköiden toiminta- ja taloussuunnitelmat ovat erillisessä
liiteosassa. Näissä suunnitelmissa kuvataan kunkin yksikön perustoimintaa. Kunkin yksikön
osalta kuvataan, miten yksikön toiminta tukee Kirkkohallituksen strategian toteutumista sekä
määritellään keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet vuosina 2013 - 2015 ja keskeisimmät
toiminnalliset tavoitteet vuonna 2013. Vuodelta 2013 laadittavan toimintakertomuksen liitteessä
arvioidaan myös näiden tavoitteiden toteutumista.
Erillisessä liiteosassa ovat myös avustushakemukset sekä kaksi kirkolliskokousedustajien
tekemää talousarvioehdotusta.
2. Suunnittelun lähtökohdat
Kirkkohallituksen perustehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja
toimintaa. Kirkkohallitus edistää kirkon ja seurakuntien työtä mm. huolehtimalla kirkon yhteisestä
toiminnasta ja viestinnästä, kehittämällä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloudenhoitoa
sekä hoitamalla kirkon suhteita valtioon ja muuhun yhteiskuntaan.
Tätä perustehtävää avaa kirkkohallituksen täysistunnon hyväksymä kirkkohallituksen strategia
vuoteen 2015:
Kirkkohallituksen missio:
Hoidamme kirkon yhteisiä tehtäviä, pidämme esillä kirkon näkökulmia sekä viestimme
muuttuvassa yhteiskunnassa. Kehitämme ja rakennamme kirkkoamme yhdessä seurakuntien
kanssa osana maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa.
Kirkkohallituksen arvot:
Pyhän kunnioitus: toimintamme perusta on kirkon yhteinen usko.
Vastuullisuus: hoidamme tehtävämme kokonaisuuden kannalta parhaalla tavalla ympäristön
huomioiden.
Oikeudenmukaisuus: toimimme johdonmukaisesti ja tasapuolisesti.

4
Totuudellisuus: olemme avoin ja rehellinen, päätöksensä tosiasioihin perustava toimija, johon
seurakunnat ja sidosryhmät voivat luottaa.
Kirkkohallituksen visio:
Vuonna 2015 olemme toimintaympäristön muutoksia ennakoiva ja tunnettu kirkon edunvalvoja
sekä arvostettu kirkon yhteisten tehtävien kehittäjä ja viestijä. Olemme vastuullinen työyhteisö,
johon ihmiset haluavat tulla töihin.
3. Taloudelliset lähtökohdat
3.1. Seurakuntasektorin taloudellinen tilanne
Useilla eri mittareilla ja tunnusluvuilla tarkasteltaessa seurakuntien taloudellinen tila on
parantunut jonkin verran edelliseen vuoteen verrattuna. Seuraavassa taulukossa verrataan
vuosien 2010 ja 2011 tilinpäätöksiä.
KOKO KIRKON TALOUSTIETOJA
milj.euroa 2010 2011 muutos
Toimintatuotot 161 163 1,3 %
Toimintakulut -1.018 -1.024 0,6 %
Henkilöstökulut -617 -621 0,7 %
Toimintakate -856 -861 0,6 %
Kirkollisverotulo 842 857 1,8 %
Yhteisöverotulo 112 133 18,8 %
Verotulot yht. 954 990 3,8 %
Vuosikate 64 71 11,9 %
Tilikauden tulos 2 6 200 %
Seurakuntien yhteenlasketut tulot kasvoivat enemmän kuin menot, joten sekä vuosikate että
tilikauden tulos paranivat. Merkillepantavaa on, että henkilöstökulut kasvoivat vain 0,7 %.
Työntekijämäärä näyttäisi jossain määrin vähentyneen vuoden 2011 aikana.
Seuraavassa taulukossa tarkastellaan verotulojen kehitystä vuosina 2006 – 2012 (elokuu).
Vuoden 2012 kirkollisverotulojen kasvu on ollut 5,9 % viime vuoden elokuuhun verrattuna,
yhteisöverotilitykset sen sijaan ovat laskeneet 19,3 %. Kirkon osuus yhteisöveron tuotosta
aleni 2,55 %:sta 2,30 %:iin vuonna 2012.

5
Seurakuntien oikeutta saada osuus yhteisöveron tuotosta perustellaan hautaustoimen,
väestökirjanpitoon liittyvien tehtävien ja kansallisen kulttuuriperinnön hoitokustannuksilla.
Vuonna 2011 yhteisövero-osuus riitti hautaustoimen ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien
kiinteistöjen kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin, mutta ei enää kirkonkirjojenpidon
kustannuksiin. Vuonna 2010 yhteisövero-osuus oli suurin piirtein samansuuruinen kuin
hautaustoimen kustannukset. Kuluvan vuoden osalta ennakoidaan kertymän olevan n. 95 milj.
euroa eli yhteisövero-osuudella ei kateta edes hautaustoimen kustannuksia.
Seurakuntien parantuneen tulojen ja menojen tasapainon seurauksena viime vuonna
negatiivista vuosikatetta tai tulosta tehneiden seurakuntatalouksien lukumäärä väheni
melkoisesti.

3.2. Yleinen talouskehitys
6
Valtiovarainministeriön 17.9.2012 ilmestyneessä ennusteessa oletetaan, ettei euroalueen
rakenteessa tapahdu dramaattisia muutoksia. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin
osoittaneet, että tilanne on kehittynyt ajan saatossa vakavammaksi, eikä valuutta-alueen
kriisin syventymistä voida sulkea pois. Ennusteeseen sisältyykin oletus euroalueen ongelmien
jatkumisesta. Samaan aikaan Suomen talouskasvu on todennäköisesti heikkenemässä
pysyvästi, kun työikäinen väestö on alkanut vähentyä ja myös investointiaste näyttää
alentuneen pysyvästi.
Maailmantalouden kasvu hidastui vuoden 2011 loppupuolella ja kasvun hidas vaihe jatkuu
vielä kuluvana vuonna. Yhdysvaltain elpyminen on hitaampaa kuin kertaakaan sitten 1930 –
luvun laman jälkeen ja kasvu jäänee seuraavina vuosina alle 3 prosentin. Kasvua rajoittavat
ennen kaikkea kotitaloussektorin alentunut varallisuus sekä alhainen ja varsin hitaasti
koheneva työllisyys. Kiinan kasvu pysyttelee edelleen 8 prosentin tuntumassa, jos maan
elvytyspolitiikka onnistuu.
Euroalueen ja EU:n kasvu on pysähtynyt ja kääntyy lievään taantumaan vuonna 2012.
Kasvua hidastavat pankki- ja velkakriisin heikentämä luottojen tarjonta ja korkealla pysyvä
epävarmuus, julkisten talouksien mittavat vakautustarpeet sekä kasvava ja pitkittyvä
työttömyys. Euroopan vahvimpiin talouksiin kuuluvat Ruotsi ja Saksa yltävät tänä ja ensi
vuonna vain 1-2 prosentin kasvuvauhtiin. Talous- ja rahakriisin kanssa painivien maiden
taloudet supistuvat kuluvana vuonna ja alkavat vaiheittain kääntyä hitaaseen kasvuun vuoden
2013 lopulla.
Suomessa kuluvan vuoden kokonaistuotannon kasvuksi VM ennustaa 1 % ja kasvu on täysin
kotimaisen kysynnän varassa. Suhdannetilanteeseen nähden työmarkkinoiden tilanne säilyy
yllättävän hyvänä: työttömyysaste alenee ja vuosikeskiarvoksi ennustetaan 7,6 %. Vuonna
2013 kokonaistuotanto kasvaa myös 1 prosentin, mutta kasvun rakenne monipuolistuu.
Yksityinen kulutus säilyy edelleen kasvun tärkeimpänä lähteenä, mutta viennin ennustetaan
kääntyvän hitaaseen kasvuun. Historiaan nähden vaatimaton tuotannon taso ei riitä
ylläpitämään työllisyyden kasvua ja työttömyys kääntyy nousuun. Vuonna 2014 talouden
ennustetaan kasvavan 2 %. Kuluttajahintaindeksin muutos vuosina 2012 – 2014 asettuu
välille 2,6 – 2,3 %.

4. Ehdotuksen keskeisimmät kohdat
4.1. Kirkon eläkelaitos
7
Kirkon palkkasumman ei oleteta suunnitelmakaudella kasvavan. Tämän hetkisen arvion
mukaan palkkasumma säilyy vuoden 2012 tasolla.
Eläkemenojen osalta talousarvio on laadittu joulukuussa 2010 valmistuneen
eläkemenoennusteen perusteella. Eläkemenojen arvioidaan kasvavan suunnitelmakaudella
noin 7-8 % vuodessa. Eläkemenoennusteen mukaan vanhuuseläkemenot kasvavat vuosittain
n. 10 milj. euroa, muissa eläkelajeissa ei ole juurikaan merkittäviä vuositason muutoksia.
Kirkolliskokouksessa hyväksyttiin marraskuussa 2011 kirkkolain 22 luvun 8 §:ään uusi maksu,
kirkollisveroperusteinen eläkerahastomaksu. Maksun tarkoituksena on kasvattaa kirkon
eläkerahastoa tietyn määräajan sen varmistamiseksi, että eläkerahaston varat riittävät
selviytymään tulevina vuosina, jolloin vanhuuseläkemenot nousevat hyvin voimakkaasti. Lakiin
asetettu maksukatto on 5 % kirkollisverotuloista. Lainmuutoksen perusteluissa lähdettiin siitä,
että uusi maksu olisi käytössä vuonna 2013. Tässä suunnitelmassa esitetään 1,2 %:n suuruista
eläkerahastomaksua vuodesta 2013 alkaen, jolloin maksun arvioitu tuotto olisi n. 10 milj. euroa
vuodessa.
Yllä olevassa kaaviossa kuvataan eläketulojen ja eläkemenojen erotusta vuosina 2007-2015.
Eläkerahastoon siirtyvä eläketoiminnan ylijäämä pienenee suunnitelmakaudella siten, että
vuonna 2015 siirto on jo negatiivinen. Toisin sanoen vuodesta 2015 alkaen käytetään
eläkerahaston sijoitustoiminnan tuottoja joltain osin eläkkeiden maksuun.
Uusi eläkemenoennuste ja eläkevastuulaskelma valmistuvat kuluvan vuoden loppuun
mennessä. Tarkoitus on jatkossa laatia ennusteet vuosittain. Oletus on, että suurin muutos
nykyiseen ennusteeseen verrattuna aiheutuu kirkon palkkasumman arvioitua heikommasta
kehityksestä, mistä seuraa ennakoitua suurempia haasteita tulevaisuuden eläkkeiden
rahoittamiselle. Tärkein rahaston riittävyyteen vaikuttava tekijä on kuitenkin rahaston tuotto.
Eläkerahaston pitkän aikavälin tuottotavoite on 6,5 % (tuotto 1991-2011 on ollut 8,06% p.a).
Tulevaisuudessa yhtä korkeisiin tuottoihin ei todennäköisesti päästä. Eläkerahaston
johtokunnan uutena tehtävänä on eläkerahaston riittävyyden seuraaminen sekä jatkossa

esityksen tekeminen vuosittain kirkkohallitukselle työnantajan eläkemaksun ja
eläkerahastomaksun suuruudesta.
8
Eläkerahaston koko 31.7.12 oli yli 1 miljardi euroa ja seitsemän ensimmäisen kuukauden tuotto
8,80 %.
Vuoden 2012 alussa kirkon eläkelain toimeenpano siirtyi Kevan (ent. Kuntien eläkevakuutus)
vastuulle. Kirkon keskusrahaston tehtäväksi jäi vastata ainoastaan eläketurvan rahoituksesta,
eläkerahaston varojen sijoittamisesta sekä eläkemaksujen perimisestä. Tämän hetkisen
arvion mukaan Kevan korvaus tehtävien hoitamisesta on 3,2 milj. euroa vuonna 2013.
Vuodesta 2013 alkaen Kevalta ostetaan myös eläkemaksujen käytännön periminen sekä
eläke-ennusteet ja vastuulaskenta.
Vuoden 2005 alusta lukien jokainen seurakunta tai seurakuntayhtymä on suorittanut kirkon
keskusrahastoon vuosittain kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaan määräytyvät
työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuudet. Omavastuu on määrätty vain toistaiseksi
myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä. Tavoitteena on ollut vähentää vanhuuseläkeikää
aikaisemmin tapahtuvia eläkkeelle siirtymisiä ja kasvattaa työnantajien kiinnostusta työkykyä
ylläpitävän toiminnan ja kuntoutuksen kehittämiseen. Työnantajat on jaettu neljään eri
ryhmään seuraavasti:
Työntekijöiden
lukumäärä
vähintään
Omavastuun
taso
Työnantaja-
maksu
Ryhmä 1 101 25 % 27,37 %
Ryhmä 2 51 10 % 27,75 %
Ryhmä 3 21 5 % 27,88 %
Ryhmä 4 1 2 % 27,95 %
Työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuden vaikuttavuutta on erittäin vaikea mitata. Kirkon
työkyvyttömyyseläkkeet ovat pysyneet euromääräisesti suurin piirtein samalla tasolla vuosia,
omavastuuosuuksia on maksettu vuosittain n. 500.000 euroa. Nyt esitetään, että
työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuksia ei enää peritä. Sen sijaan kaikkien
työnantajien eläkemaksu on sama 28 %. Kirkon työnantajat saavat Kevasta samanlaisia
työnantajapalveluja kuin kuntatyönantajatkin. Näitä ovat mm. erilaiset työssä jaksamista
edistävät hankkeet. Tarkoitus on seurata tiiviisti työkyvyttömyyseläkkeiden kehittymistä ja
mikäli määrät kasvavat, omavastuuosuuden käyttöönottoa harkitaan uudelleen.
Kirkon eläkelaitosta koskevat esitykset:
1. kirkollisveron perusteella määräytyvän eläkerahastomaksun suuruus vuodelle 2013 on
1,2 %
2. seurakuntien, kirkon ja kirkollisten yhdistysten työnantajan eläkemaksu vuodelle 2013 on
28 %, minkä lisäksi työntekijöiltä peritään työntekijäin eläkelain mukainen työntekijöiden
eläkemaksu.
3. työkyvyttömyyseläkkeistä ei peritä omavastuuosuutta vuonna 2013

4.2. Kirkon yhteinen toiminta
9
KIRKON YHTEINEN TOIMINTA
TULOSLASKELMARUNKO TAE 2013 JA TTS 2014-2015
TA TAE TTS TTS
2012 2013 2014 2 015
Kirkkohallitus 27 753 000 4,9 % 29 100 000 3,1 % 30 000 000 -4,0 % 28 800 000
Perustoiminta 23 315 000 3,5 % 24 129 000 2,0 % 24 612 000 2,0 % 25 100 000
Strategiset hankkeet 4 438 000 12,1 % 4 973 000 8,3 % 5 388 000 -31,3 % 3 700 000
Hiippakunnallinen toiminta 12 175 000 3,5 % 12 600 000 1,6 % 12 800 000 1,6 % 13 000 000
Avustukset 10 810 000 8,2 % 11 700 000 -6,8 % 10 900 000 0,0 % 10 900 000
TOIMINTAKATE -50 738 000 5,2 % -53 400 000 0,6 % -53 700 000 -1,9 % -52 700 000
Seurakuntamaksut 50 500 000 3,8 % 52 400 000 1,5 % 53 200 000 1,5 % 54 000 000
Perusmaksu% 8,2 % 8,2 % 8,2 % 8,2 %
Sijoitus- ja rahoitustoiminta 1 800 000 59,4 % 2 870 000 -47,7 % 1 500 000 20,0 % 1 800 000
VUOSIKATE 1 562 000 19,7 % 1 870 000 -46,5 % 1 000 000 210,0 % 3 100 000
Poistot -4 275 000 9,2 % -4 670 000 11,3 % -5 200 000 -5,8 % -4 900 000
Satunnaiset tuotot
Tilinpäätössiirrot 190 000
TILIKAUDEN YLI/ALIJÄÄMÄ -2 523 000 11,0 % -2 800 000 50,0 % -4 200 000 -57,1 % -1 800 000
Yllä olevassa taulukossa ei ole vielä otettu huomioon tuomiokapituleille vuosina 2014-2015
mahdollisesti osoitettavia suurempia kehyksiä (s. 18).
Kirkkohallitus
Perustoiminta
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi 24.4.2012 TTS 13-15 kehykset. Vuoden 2013
talousarvio ja vuosien 2013-15 toiminta- ja taloussuunnitelma laaditaan kirkolliskokouksen
hyväksymän vuosien 2012 -14 toiminta- ja taloussuunnitelman perusteella. Perustoiminnan
muutos on + 1,5 % vuodessa.
Kirkkohallituksen perustoiminta kasvaa tässä esityksessä + 3,5 % vuoteen 2012 verrattuna.
Kirkkohallituksen toiminnassa suunnitellaan lähivuosina muutoksia, joiden kautta on
mahdollista saavuttaa rakenteellisia säästöjä. Näitä ovat mm. vuosittaisia käyttökustannuksia
pienentävä toimitilaratkaisu, etäkokousjärjestelmän laajempi käyttö sekä Kirkkohallituksen
osaamiskartoitus, jonka tarkoituksena on tarkastella olemassa olevaa osaamista suhteessa
Kirkkohallituksen strategiaan ja luoda osaamisen kehittämissuunnitelma. Näiden hankkeiden
kustannussäästöt eivät kuitenkaan kohdistu vielä vuodelle 2013. Vuoden 2012 talousarviossa
Kirkkohallituksen perustoiminnan muutos oli – 5 %.
Strategiset hankkeet
Monivuotisten kehityshankkeiden vuodelle 2013 asetettuja tavoitteita kuvataan jäljempänä
Kirkkohallituksen kohdalla.
Meidän kirkko 2015 –strategian jalkauttaminen – jumalanpalveluselämän kehittäminen
Kirkolliskokouksen aloitteesta käynnistetty hanke liittyy kirkon strategian hengellisen elämän
vahvistumista koskevaan painopisteeseen. Sen avulla saatetaan käytäntöön niitä

10
jumalanpalvelusuudistuksen tavoitteita ja periaatteita jotka eivät vielä ole toteutuneet kaikilta
osin. Hankkeen tavoitteena on toimivien ja uusien jumalanpalveluskäytäntöjen kartoittaminen,
kehittäminen ja jakaminen sekä tutkimustiedon saaminen seurakuntien
jumalanpalveluselämästä. Näiden avulla kehitetään seurakuntien jumalanpalveluselämää niin,
että se on monipuolista ja rikasta sekä sisältää inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä.
Hankkeen myötä tapahtuva jumalanpalveluskäytäntöjen kehittyminen tarjoaa mahdollisuuden
osallistujamäärien kasvulle. Hankkeen periaatteet jäsennetään konkreettisiksi toimenpiteiksi
vuosittain tehtävässä toimintasuunnitelmassa, jonka toteutumista arvioidaan vastaavan
vuoden toimintakertomuksessa. Hankkeeseen nimetyt seurakunnat (yhteensä 43) kehittävät
jumalanpalveluksia omista tarpeistaan lähtien projektin ajaksi. Pääpaino on seurakuntalaisten
roolin vahvistaminen jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa.
Kehittämishankkeen tueksi toteutetaan tutkimus, jossa selvitetään seurakuntalaisten
jumalanpalvelukokemuksia ja -toiveita. Hankkeeseen on rekrytoitu kaksi
hankekoordinaattoria, joiden yhteenlaskettu työpanos vastaa kokoaikaista työsuhdetta.
Hankkeelle varataan 120.000 euroa vuodelle 2013, joka on hankkeen viimeinen vuosi.
Seurakuntarakenteiden kehittämishanke
Seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen tehtävänä on valmistella kirkon paikallistason
rakenneuudistuksen kokonaisuus.
Hankkeen ensi vaiheessa tavoitteena on valmistella rakennemuutoksen ohjausryhmän
(20082011) loppuraportin sekä seurakunnilta ja hiippakunnilta saadun palautteen pohjalta
kirkkohallituksen täysistunnolle ja edelleen kirkolliskokouksen syysistuntokaudelle 2012
selvitys rakenneuudistuksen etenemisen päälinjoista. Valmistelu pohjautuu kirkon omaan
itseymmärrykseen sekä erityisesti perustehtävästä nouseviin toiminnallisiin näkökulmiin.
Kirkolliskokouksen linjausten jälkeen valmistellaan paikallistason rakenneuudistukseen liittyvät
kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen muutokset.
Hankkeessa otetaan huomioon kuntarakenteiden kehitys ja kuntauudistuksen aikataulu.
Tarkastelu kattaa mahdolliset hiippakuntarajojen muutokset. Hankkeen aikana toteutetaan
monipuolinen uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. Ennakkoarvioinnissa tärkeitä
osatekijöitä ovat mm.: vaikutukset seurakuntalaisiin - erityisesti lapsiin ja nuoriin -,
demokratiaan, organisaatioon, henkilöstöön sekä kielellisiin oikeuksiin.
Hankkeen kuluessa tutkitaan seurakuntien toimintaa tukevien palveluiden kokonaisuuden
tarkoituksenmukaisuutta: mitä tukitoimia tulee uudistaa valtakunnallisesti yhtenäisiksi ja
yhteensopiviksi, mitä asioita tulee hoitaa aluetasolla ja mitä paikallistasolla. Taloudellisen
kannattavuuden näkökulmasta tutkitaan eri vaihtoehtoja ja niihin liittyviä kysymyksiä sekä
pohditaan rakenneratkaisujen avustamismallia ja paikallistason tulonjakomallia.
Hankkeessa tuetaan meneillään olevia rakennemuutoksia mm. projektisuunnittelun,
muutosjohtajuuden ja muutosviestinnän näkökulmasta. Vuoden 2013 alussa voimaan tulevat
kuntarakenteen muutokset koskevat 23 seurakuntaa. Seurakuntien muutosvalmiutta pyritään
ylläpitämään ja vahvistamaan. Hanke myös pohtii ja vahvistaa henkilöstön osallisuutta
muutosprosesseissa sekä varmistaa, että seurakuntalaisten kuulemiseen kiinnitetään
riittävästi huomiota.
Hankkeen hyväksyi ja sen työryhmät asetti 3.4.2012 kirkkohallituksen täysistunto. Hanke
jaettiin tavoitteiden perusteella kolmeen alaprojektiin. Jokaiselle alaprojektille perustettiin oma
työryhmä. Näitä ovat Seurakuntarakenteiden työryhmä, Seurakuntatalouden työryhmä ja
Rakennemuutoksen tuen työryhmä.
Ohjausryhmä ohjaa hanketta. Ohjausryhmä käsittelee ja hyväksyy hankkeen toteutukseen
liittyvät suunnitelmat, niitä koskevat muutokset, väli- ja lopputulokset sekä antaa palautetta
työn etenemisestä projektin aikana. Hankkeen projektipäällikkö koordinoi uudistusta ja
huolehtii projektin käytännön toteutuksesta yhdessä ohjausryhmän sekä hankkeen työryhmien

11
puheenjohtajien kanssa. Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden, hankkeelle varataan
vuosittain 150.000 euroa.
Hankkeen organisointi
Hengellinen elämä verkossa –hankekokonaisuus
Vuosina 2013 ja 2014 toimintaa määrittää näiden vuosien luonne siirtymäkautena tai
nivelvaiheena. Ajatus siirtymäkaudesta kattaa toisaalta Kirkkohallituksen organisaation sisällä
tapahtuvat siirtymät, toisaalta Hengellinen elämä verkossa -hankkeen löytämien haasteiden
siirtymisen osaksi seurakuntien ja tuomiokapituleiden ja järjestöjen toimintaa. Ehdottomasti
tärkeintä näinä vuosina on suhde seurakuntiin ja niiden toiminnan suunnitteluun ja
toteutumiseen.
Tämä edellyttää, että valtakunnallisen kirkon verkkotyön kokonaisuuden hahmottamista
tarkennetaan. Hahmotettu kokonaisuus on voitava pilkkoa mielekkäästi hoidettaviin osiin,
jotka voidaan siirtymäkaudella sijoittaa Kirkkohallituksen organisaatioon, tuomiokapituleihin tai
seurakuntiin tai järjestöihin tai ulkoistaa. Kirkkohallituksessa ei voida pääsääntöisesti näinä
vuosina tehdä operationaalista verkkotyötä. Jopa uusien sovellusten tuottama
operationaalinen työ pitää voida sijoittaa Kirkkohallituksen ulkopuolelle.
Koulutuksen tarve ei ole vähentynyt vaan oikeastaan vasta nyt seurakunnat ja työntekijät ovat
havahtuneet siihen. Kysyntää on sekä peruskoulutuksille, joissa tutustutaan sosiaaliseen
mediaan että työalakohtaisille koulutuksille, joissa voidaan pohtia sosiaalisen median käyttöä
tietyn työalan näkökulmasta. Verkkotyön kehittämiseksi tarvitaan myös koulutusta, jossa jo
verkkotyötä tekevät työntekijät voivat sekä päivittää omia tietojaan että syventää omia
taitojaan. Tämän vuoksi järjestetään kaksi sosiaalisen median seminaaria kumpanakin
toimintavuonna.
Yhteisöpalveluita hoidetaan vuosina 2013-2014 siten, että palveluiden johtaminen ja
kehittäminen sekä markkinointi hoidetaan Kirkkohallituksesta käsin. Palveluiden
operationaalinen koordinointi sekä verkkokeskustelu ja sisällöntuotanto palveluihin tulee
hoitaa seurakunnissa. Tällöin voidaan ylläpitää montaa yhteisöpalvelua yhtä aikaa, eikä
operationaalinen työ syö resursseja kehittämiseltä.
Uusille yhteistyösopimuksille ollaan avoimia ja niitä käynnistetään resurssien puitteissa.

12
Uusien palveluiden luomisen ennakointia tarvitaan ja se liittyy sosiaalisen median
seuraamiseen ja proaktiivisuuteen verkossa. Tarpeita uusille yhteistyösopimuksille on
olemassa muun muassa mobiilimaailmassa. Myös täysin uusille toimintatavoille on voitava
olla avoimia. Kirkkohallituksessa työskentelevien rooli on tässä keskeinen.
Ruotsinkielisen verkkotyön luomista ja kehittämistä jatketaan niin, että se tapahtuu
yhteistyössä suomenkielisestä valtakunnallisesta verkkotyöstä vastaavien, KCSA:n ja
Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin kanssa ruotsinkielisten seurakuntien
yhteistyöverkostoa vahvistamalla.
Kirkon eri työalojen verkkotyötä kehitetään niin, että vastuu kehittämisestä siirtyy kustakin
työalasta vastaavalle asiantuntijalle tai asiantuntijoille kirkkohallituksessa. Itse kehittämistyötä
tehdään yhdessä seurakuntien työntekijöistä koostuvan verkoston kanssa. Kirkon kaikki
työalat pyritään saamaan tämän kehittämistyön piiriin.
Verkkokeskustelua hoidetaan Kirkkohallituksessa asiantuntija-osaamisen puitteissa
virkamiesten osaamista apuna käyttäen vaikeiden verkkokeskusteluaiheiden parissa.
Päivittäinen verkkokeskustelu ja chatpäivystys pysyvissä yhteistyöpalveluissa hoidetaan
seurakunnista ja hiippakunnista käsin. Kirkkohallituksessa keskitytään toimintaympäristön
muutosten ennakointiin ja seulomiseen sekä niistä oppimiseen ja kouluttamiseen ja tiedon ja
osaamisen jakamiseen seurakuntiin. Verkkokeskusteluja seurataan ja analysoidaan ja niistä
etsitään laajoja trendejä suomalaisten uskonnollisuuden muuttumiselle. Uskonopillisen
keskustelun siirtyminen lähes kokonaan verkkoon ja kansalaisten suuri kiinnostus
uskonnollisia aiheita ja kirkon asioita kohtaan verkossa nähdään positiivisena vahvistettavana
asiana, johon panostetaan ja josta opitaan. Kirkon päätöksenteon ja johtamisen sekä
verkkokeskusteluissa esiintyvän kansalaismielipiteen välistä kuilua lyhennetään välittämällä
aktiivisesti tietoa verkosta päättäjille ja toisinpäin. Asiantuntijaosaamista verkossa
vahvistetaan ja monipuolisia analyysitapoja kehitetään.
Verkko nähdään paikkana, jossa ihmiset ovat, kaikkialla muualla he käyvät. Globaalistuvassa
maailmassa ja ihmisten liikkuessa sosiaalisella medialla on pysyvä luonne, johon ihmisellä on
pääsy ajasta ja paikasta riippumatta. Tätä sosiaalisen median pysyvyyttä käytetään apuna
pitkäaikaisen kirkkokontaktin luomiseen ihmisten arkeen myös henkilökohtaisen kohtaamisen
tasolla. Verkkosielunhoitoa kehitetään monipuoliseksi erityisosaamista hyödyntäväksi
pysyväksi toimintamuodoksi kirkossa, jossa välineet ja palvelut voivat vaihtua, mutta
osaaminen verkkoauttamiseen ihmisten erityislaatuisissa kysymyksissä someympäristö
huomioon ottaen kasvaa ja kehittyy.
Vuosina 2013 ja 2014 on pystyttävä sopimaan kirkon omien valtakunnallisten
verkkopalveluiden kustannusten kohdentamisesta, kehittämisvastuista ja omistajuudesta.
Kirkkohallituksen koordinaatio- ja kehittämisrooli korostuu tätä tehtäessä.
Verkkotyötä pitää kehittää sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Yhteisöllisyys
rakentuu ja syntyy nopeasti pienehköissä paikallisissa verkkoyhteisöissä, joissa
seurakuntalaiset ovat itse toimijoina. Seurakunnat tarvitsevat konsultoivaa tukea niiden
ottaessa käyttöön tätä sosiaalista mediaa. Tätä tukea voivat tarjota hiippakunnalliset
kouluttajien verkostot.
Hengellinen elämä verkossa hankkeessa on löydetty uusia työtapoja ja työmenetelmiä, jotka
hyödyntävät sosiaalista mediaa. On havaittu, että ne mahdollistavat helpon ja tehokkaan
valtakunnallisen eri paikoissa toimivien työntekijöiden välisen yhteistyön. Työntekijät ovat
kokeneet uudet työtavat motivoiviksi, tehokkaiksi ja lopullista perustyön tekemistä edistäviksi.
Tätä sosiaalisen median hyödyntämisen ulottuvuutta vahvistetaan.
Hankkeeseen varataan 900.000 euroa vuosina 2013 ja 2014.
Kirkolliskokousedustaja Antti Siukonen on tehnyt talousarvioehdotuksen koskien määrärahan
siirtoa rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelun kehittämiseksi. Hengellinen elämä verkossa -
hankkeen alle on vuoden 2008 lopulta asti kuulunut kirkon rippikoulu- ja nuorisotyön

13
verkkopalvelu Fleim, jota tuotetaan Kustannusosakeyhtiö Kotimaalla palvelusopimukseen
perustuen. Palvelun tuottaminen on maksanut kirkolle n. 80.000 euroa vuodessa.
Talousarvioehdotuksessa todetaan, että koska HEV –hankkeen kahden vuoden
siirtymäkauden suunnitelmat ovat vielä varsin yksilöitymättömät, rippikoulu- ja nuorisotyön
verkkopalvelut ovat määrittelemättömässä tilanteessa. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan
em. tarkoitukseen varattu määräraha pienenisi 30.000 euroon, millä summalla nykyisen mallin
mukaisia palveluja ei enää voitaisi tuottaa. Talousarvioehdotuksessa esitetään vuodelle 2013
80.000 euron ja vuodelle 2014 50.000 euron siirtoa HEV –hankkeesta Kirkon kasvatus ja
perhetyön (KKP) budjettiin. Vuodelle 2015 esitetään KKP:n määrärahoihin 50.000 euron
lisäystä. Tavoitteena on rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelun kehittäminen ja ylläpito
KKP:n toimesta.
Talousarvioehdotuksessa esitettyjä siirtoja ei ole tässä vaiheessa tehty. Hengellinen elämä
verkossa –hankkeen siirtymävaiheen suunnitelmassa on pyritty hahmottamaan verkkotyö
kokonaisuutena. Yksittäisten osioiden irrottaminen kokonaisuudesta erityisesti niin, että ne
samalla irtoavat kokonaisuuden kehittämisestä on ongelmallista. Nuorisotyön palvelujen
kehittämisessä on vahva linkitys mm. verkkoauttamisen ja henkilökohtaisen kohtaamisen
palveluiden kehittämiseen. Samalla luodaan toimintamalli, jolla palveluiden resurssointi siirtyy
vahvemmin seurakuntien ja järjestöjen vastuulle.
Strategiset IT-hankeet (ml. KITKE)
Tavoitteena on kehittää tietojärjestelmiä siten, että ne parhaalla mahdollisella tavalla
palvelevat seurakuntien toimintaa. Tavoitteena on myös edistää uusien toimintaprosessien ja
–tapojen jalkauttamista seurakuntatalouksissa.
Kirkon yhteisen jäsentietojärjestelmän Kirjurin tuotantokäyttö on alkanut vuonna 2012. Hanke
muuttaa siten luonnettaan jatkuen kuitenkin vielä Kirjurin toiminnallisuuden kehittämiseksi
sekä kirkkohallituksen vastuulle tulleiden tehtävien jalkauttamiseksi osaksi sen jokapäiväisiä
tehtäviä. Osana tätä edistetään kirkonkirjojenpidon alueellista ja valtakunnallista uudelleen
organisointia. Uudelleen organisointi on haasteellinen tehtävä. Onnistuessaan sillä voidaan
saavuttaa merkittäviä säästöjä.
Kirjuria ja muita yhteisiä tietojärjestelmiä sekä niiden välisiä rajapintoja kehitetään edelleen.
Tämä pitää sisällään myös muut kirkon yhteisen IT-ympäristön vaatimat kehityskohteet kuten
tietoturvatason ylläpitämisen.
Strategisia IT-hankkeita ohjataan tietohallinnon johtoryhmän kautta. Johtoryhmä tekee
tietohallintostrategian välitarkastelun syksyllä 2012, jonka pohjalta määritellään vuosien 2013-
2014 kehityksen painopisteet.
Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden, varaus on 3,0 – 3,4 milj. euroa vuodessa.
Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi
Kirkkohallitus on 20.9.2011 asettanut kirkkolainsäädännön kodifiointia varten työryhmän. Sen
tehtävänä on jatkaa kirkkolainsäädännön kodifiointia Kirkkolaki 2010 – Kirkkolainsäädännön
perusteita ja kirkkolain alaa tutkineen toimikunnan mietinnön sekä Kirkkolainsäädännön
kodifiointitoimikunnan mietinnön (Sarja C 2009:2) pohjalta. Tulevassa esityksessä
kirkolliskokoukselle otetaan huomioon jälkimmäisestä mietinnöstä annetuissa lausunnoissa
esiin tuodut näkökohdat sekä kirkolliskokousten päätösten vaikutukset kodifioinnin sisältöön.
Valmistelussa olevien säädöshankkeiden huomioiminen kodifioinnissa ratkaistaan
tapauskohtaisesti.
Erityisesti kiinnitetään huomiota kirkkolain ja kirkkojärjestyksen väliseen rajapintaan eli
yksityiskohtaisemman, kirkon sisäisiä asioita koskevan sääntelyn sisällyttämiseen
kirkkojärjestykseen. Tavoitteena on myös säädösten selkeys, jolloin työssä kiinnitetään
huomiota säädösten dispositioon sekä säännösten rakenteeseen ja kielelliseen muotoiluun.

,
14
Tämä sekä muutamat muut vireillä olevat erilliset säädäntöhankkeet edellyttävät hallintoosastossa
lakimiesten lisäresursointia.
Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden ajan, varaus on 100.000 euroa vuodessa.
Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys,
tulevaisuusselonteon valmistelu.
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi keväällä 2011 kirkkohallituksen vuoteen 2015 ulottuvan
strategian. Strategiassa korostetaan erityisesti vaikuttamista ja kirkon toimintaedellytysten
turvaamiseen tähtäävää edunvalvontaa sekä toimintaympäristön muutosten ennakointia.
Strategian hyväksymisen johdosta käynnistyi elokuussa 2011 kaksivuotinen Kirkkohallituksen
strategian toimeenpanohanke. Hanke koostuu kahdesta projektista: 1) Toiminnallisen osaston
organisaation ja työskentelytapojen muutosprojekti, ja 2) Strategialähtöisen osaamisen
johtamisen kehittämisprojekti.
Toiminnallisen osaston muutosprojekti saadaan pääosin suoritettua vuoden 2012 loppuun
mennessä. Tavoitteena on toiminnallisen osaston organisaatiouudistuksen toteuttaminen
siten, että uusissa yksiköissä osaston perustehtävää hahmotetaan työalapohjaisuuden
rinnalla laajempina asia- ja ilmiökokonaisuuksina. Tavoitteena on kirkkohallituksen strategian
mukaisesti vaikuttamistoiminnan ja edunvalvonnan sekä verkostomaisen työskentelyotteen
vahvistaminen toiminnallisen osaston työskentelyssä.
Strategialähtöisen osaamisen johtamisen kehittämisprojekti jatkuu vuoden 2013 kesään asti.
Projekti koskee kaikkia kirkkohallituksen osastoja ja erillisyksiköitä. Projektin tavoitteena on
kirkkohallituksen osaamiskartoituksen toteuttaminen siten, että olemassa olevaa osaamista
tarkastellaan suhteessa hyväksyttyyn strategiaan. Kartoituksen pohjalta luodaan osaamisen
kehittämissuunnitelma.
Vuonna 2013 hankkeen yhteydessä toteutetaan kirkon yhteisen strategian
ajankohtaistaminen. Meidän kirkko -strategian aikajänne yltää vuoteen 2015. Strategiakausi
on siis jo selvästi jälkimmäisellä puoliskolla. Nyt on hyvä aika arvioida tehtyjä strategisia
valintoja. Seuraava kirkon yhteinen strategia on tarpeen linkittää vahvasti Meidän kirkko -
strategiaan ja KIRKKO 2020 -tulevaisuusselonteon esiin nostamiin seikkoihin sekä syksyllä
2012 ilmestyvään kirkon nelivuotiskertomukseen. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että
strategisen jatkuvuuden takaamiseksi kokonaan uuden strategiaprosessin sijasta on
tarkoituksenmukaista ajankohtaistaa olemassa olevaa strategiaa. Päivitysprosessin on syytä
olla ajallisesti selkeästi rajattu, noin vuosi. Luontevaa on aloittaa päivitysprosessi vuoden
2013 alussa. Näin ollen uudistunut strategia olisi valmis vuoden 2014 alussa, jolloin sitä
pystytään hyödyntämään jo vuoden 2015 vuosisuunnittelussa.
Vuonna 2013 hankkeen yhteydessä on tarkoitus toteuttaa myös kirkon seuraavan
tulevaisuusselonteon valmistelu. Seuraava kirkon tulevaisuussselonteko on määrä antaa
kirkolliskokoukselle syysistuntokaudella 2014. Jotta selonteon tekemiseen – mahdollisesti
myös osallistavaan prosessiin - jää riittävän pitkä aika, työskentely on käynnistettävä vuoden
2013 alussa. Ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista on aiheellista suorittaa näkökulmien
ja tarkastelujänteen täsmentäminen sekä työskentelymenetelmien valinta. On tärkeää nähdä
kytkös strategian päivitysprosessin ja selontekotyön välillä. Selonteossa voidaan keskittyä
jonkin strategisen erityisteeman tarkempaan käsittelyyn.
Vuodelle 2013 varataan 150.000 euroa.
Reformaation 500 – vuotismerkkivuoden 2017 valmistelu
Hankkeen tavoitteena on edistää kirkon perustehtävän toteuttamista luterilaisesti ja
ekumeenisesti sekä tehdä tunnetuksi kristinuskon ja luterilaisen reformaation merkitystä ja
vaikutusta Suomessa. Lähtökohtana on siten perinteen ja tulevaisuuden sekä nykyisen
suomalaisen kontekstin yhdistäminen. Tähän pyritään reformaation teemojen monipuolisen
käsittelyn sekä esimerkiksi kouluyhteistyön kautta.

15
Pyritään yhdistämään reformaation juhlavuosi Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen niin, että
molemmat juhlat saavat siitä lisäarvoa. Pääpaino on tulevaisuudessa. Tärkeää on niin
ekumeeninen yhteistyö kuin yhteistyö valtion kanssa. Pyritään saamaan näkyvyyttä koko
Suomessa ja edistämään paikallisuutta sekä paikallista yhteistyötä. Reformaation teologinen
ja historiallinen tausta ja vaikutus ovat periaatteellisena taustana, mutta profiili on selvästi
kansankirkollinen eikä ainoastaan akateeminen.
Kirkkomme hakeutuu yhteistyöhön valtioneuvoston kanssa juhlavuoden valmistelussa yhtenä
keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan sidosryhmänä sekä historiallisesti että nykypäivää
ajatellen. Pyritään välttämään päällekkäisyydet reformaation ja itsenäisyyden muiston
viettämisessä.
Hanke kestää vuodet 2013 – 2017, yhteensä varaus on 408.000 euroa. Suunnittelukauden
kustannukset ovat 158.000 euroa.
Seurakuntien ja kirkon verkkohanke
Verkko ja verkossa toimiminen ovat keskeinen osa kirkkoa ja sen arkipäivää. Verkossa muun
muassa jaetaan tietoa, kerrotaan palveluista, kohdataan ihmisiä ja käydään keskustelua
kristinuskoon liittyen. Seurakuntalaisille tarjotaan verkossa myös sähköisiä palveluja. Jotta nyt
ja tulevaisuudessa voimme yhä paremmin tavoittaa seurakuntalaiset, kirkon ja sen eri
toimijoiden tulee olla monipuolisesti ja laadukkaasti läsnä verkossa, ja sitä kautta ihmisten
arjessa. Seurakuntien verkkopalveluilla on merkittävä rooli tämän tehtävän täyttämisessä.
Tällä hetkellä seurakuntien verkkopalvelut toteutetaan yksittäisten seurakuntien tai
seurakuntayhtymien ratkaisuilla. Toimittajia ja teknisiä ratkaisuja on lukuisia ja sivustojen
hankinta, tuottaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen on hajanaista ja kallista. Pienissä ja osin
keskisuurissa seurakuntatalouksissa ei ole riittävästi resursseja laadukkaiden
verkkopalvelujen hankkimiseen ja niiden tuottamiseen. Verkossa liikkuva seurakuntalainen
joutuu liikkumaan visuaalisesti ja sisällöllisesti hyvin erilaisten palveluiden välillä, mikä tekee
palvelujen käyttämisestä hankalaa ja antaa kirkosta hajanaisen ja hahmottoman kuvan.
Verkkohankkeen tavoitteena on, että seurakunnilla on jatkossa yksi yhteinen toimintamalli ja
verkkopalveluympäristö. Seurakuntien verkkopalveluympäristö koostuu eri palveluista (esim.
seurakuntien verkkopalvelut, evl.fi ja Kirkko kuulolla), mutta ne muodostavat yhtenäisen
kokonaisuuden tarjoten käyttäjälle näkymän tietoon ja tapahtumiin kirkkoon liittyen.
Seurakuntien verkkopalveluun ei ole tarkoitus toteuttaa asioita ja palveluita, jotka tarjotaan jo
muutoin kirkon verkkopalveluympäristön tai esim. sosiaalisen median toimesta.
Uusi verkkopalveluympäristö on helposti otettavissa käyttöön ja se tarjoaa jokaiselle
seurakunnalle kustannustehokkaan tavan laadukkaan, ajantasaisen ja käyttäjiä monipuolisesti
huomioivan verkkopalvelun luomiseen. Avoimien rajapintojen kautta tieto liikkuu palvelusta
toiseen ja seurakunnat voivat hyödyntää sisällön tuotannossa yhteistä sisältöä. Lisäksi
seurakunnat voivat rikastuttaa ja tarkentaa yhteistä sisältöä tuottamalla seurakuntakohtaista
sisältöä, joita ovat esimerkiksi tapahtumat ja ajankohtaiset asiat.
Kokonaiskirkollisesti hanke tuottaa sekä kustannussäästöä että toiminnallista hyötyä. Koko
kirkon yhteisten evl.fi –sivujen uudistamisen kustannukset ovat noin 800.000 ja vuosittaiset
käyttötalousmenot 200.000 euroa. Yksittäisen isomman seurakunnan tai seurakuntayhtymän
sivujen uudistaminen maksaa vähintään 70.000 euroa ja niiden ylläpitäminen noin 10 000
euroa vuodessa ilman kehittämiskustannuksia. Pienillä ja keskisuurilla seurakunnilla
vastaavat luvut ovat 5.000 – 10.000 euroa investointiin ja 1.000 – 1.500 euroa
käyttökustannuksiin. Vuosille 2013 – 2014 verkkohankkeen rakentamiskustannuksiin on
varattu 1.320.000 euroa (käyttötalousosa 720.000 euroa ja investoinnit 600.000) ja jatkuviin
ylläpito- ja kehittämiskustannuksiin siitä eteenpäin 550.000 euroa vuodessa. Nämä
kustannukset kuittautuvat, kun ¼ seurakuntatalouksista liittyy palvelun käyttäjiksi. Hanketta
kohtaan osoitetun kiinnostuksen pohjalta voidaan olettaa tämän tavoitteen täyttyvän kolme
vuoden sisällä.

16
Toiminnalliset hyödyt tulevat siitä, että seurakunnilta poistuvat noin 4-5 vuoden välein
tapahtuvat palvelun uudistamisen hankinta- ja tuotantotyöt ja järjestelmän ylläpitotyö. Uuden
palvelun käyttöönoton yhteydessä seurakunnat saavat myös yhteistä verkkosisältöä, mikä
helpottaa sivujen tuottamista. Yhteisöllinen palvelun kehittäminen tuo seurakuntien käyttöön
jatkossakin uusia ja seurakunnan toimintaa tukevia verkkopalveluja. Hankkeen erityisenä
hyötynä on seurakuntien ja kirkkohallituksen verkkoviestinnällisen yhteistyön tiivistyminen ja
kehittyminen.
Hanke tukee seurakuntien rakennemuutosta, koska uutta palvelua käyttävien seurakuntien on
erittäin helppo tuottaa joko täysin uudet sivut tai yhdistää yhdistyvien seurakuntien sivuja.
Lisäksi yhdistyvät seurakunnat voivat helposti tuottaa järjestelmällä yhdistysvaiheen tukisivut.
Seurakuntavaalit
Vuoden 2014 seurakuntavaalien suunnittelu on aloitettava syyskaudella 2012. Vaalien
kustannukset jakautuvat kahdelle vuodelle. Suunnittelukustannukset, tietojärjestelmien
investoinnit, käyttötalousmenot ja henkilöstömenot ovat vuosille 2013-2015 yhteensä
1.495.000 euroa (käyttötalousmenot 995.000 euroa, investoinnit 500.000 euroa).
Hankkeen aikana varaudutaan seurakuntavaalien tieto- ja tulospalvelujärjestelmän sekä
vaalikoneen toteuttamiseen ja ylläpitämiseen Varautuminen pitää sisällään vanhan
järjestelmän kehittämisen tai uuden järjestelmän toteuttamisen. Vaihtoehtojen välinen valinta
tehdään kokonaistaloudellisen perustein esiselvityksen pohjalta. Uuden järjestelmän
toteutuksessa painottuvat investointimenot ja vanhan kehittämisessä käyttötalousmenot,
koska siinä tulospalveluosuus on hankittu palveluna.
Keskeisten kehityshankkeiden kustannukset ja rahoittaminen
Kirkolliskokouksen tekemän päätöksen mukaisesti tarkoituksena on käyttää aikaisemmilta
vuosilta kertynyttä ylijäämää yhteisten, kaikkia seurakuntia tasapuolisesti hyödyttävien
hankkeiden rahoittamiseen, jolloin ei synny painetta seurakuntamaksujen korottamiseen.

17
Käytännössä vuosien 2013 - 2015 talousarvioesitykset osoittavat tuloslaskelmassa alijäämää.
Alijäämän katteena on aikaisempien vuosien ylijäämä.
Edellä kuvattujen kehityshankkeiden investointikustannukset vuosina 2013 – 2015 ovat arviolta
seuraavat:
2012 2013 2014 2015
Hengellinen elämä
verkossa
60.000 50.000 50.000 100.000
IT-strategian
mukaiset
kehityshankkeet
sekä Kitke/Kirjuri
1.350.000 1.250.000 1.250.000 1.250.000
Kirkon verkkohanke 300.000 300.000
Seurakuntavaalit 300.000 200.000
Yhteensä 1.410.000 1.900.000 1.800.000 1.350.000

Hiippakunnallinen toiminta
18
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi kokouksessaan 27.3.2007 uuden mallin hiippakuntien
määrärahojen jakamiseksi. Mallia on kuvattu tarkemmin Hiippakunnallisen toiminnan kohdalla.
Hiippakunnat osallistuvat omalta osaltaan aiemmin kuvattujen keskeisten kehityshankkeiden
toteuttamiseen.
Kirkolliskokousedustaja Kalervo Salo (+ 15 muuta allekirjoittajaa) ovat tehneet
talousarvioehdotuksen koskien hiippakuntien talousarviomäärärahoja. Ehdotus on, että
talousarviomäärärahoja vuonna 2013 korotetaan vähintään 7 % vuoden 2012 tasosta sekä
hiippakuntien budjetteihin lisätään mahdolliset uudet näihin budjetteihin kohdistuvat maksut
(kuten Kipa). Ehdotuksessa todetaan, että myös talousvaliokunta on kiinnittänyt asiaan
huomiota (Mietintö 1/2012): ”Hiippakuntien resurssit ovat tiukentuneet. Tätä on arvioitava
seuraavissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa.”
Talousarvioehdotus on otettu valmistelussa seuraavasti huomioon:
1) Hiippakunnille esitetään 3,5 %:n kehyksen muutosta vuonna 2013, tämä on saman
suuruinen kuin Kirkkohallituksen perustoiminnan muutos. Kustannusvaikutus on
280.000 euroa alkuperäiseen 1,5 %:n kehykseen verrattuna.
2) Kirkkohallitus maksaa keskitetysti tuomiokapitulien IT-kustannuksia 5.000
euroa/kapituli.
3) Tuomiokapitulit liittyvät Kirkon palvelukeskuksen asiakkaiksi vuoden 2014 alussa,
vuoden 2014 talousarvion kehyksissä otetaan huomioon palvelumaksut.
4) Vuosien 2014 ja 2015 kehyksiä määriteltäessä pyritään hiippakunnallisen toiminnan
talousarviomäärärahoja korottamaan jonkin verran enemmän kuin Kirkkohallituksen
perustoiminnan.
Huolimatta näistä edellä kuvatuista toimenpiteistä tuomiokapitulien on kuitenkin edelleen
rahoitettava toimintaansa osin rahastosiirroin. Toisin sanoen kehysten nostaminen ei lisää
tuomiokapitulien käytettävissä olevia määrärahoja vaan pienentää rahastosiirtoja. Rahastojen
käyttö alkoi laajemmin siinä vaiheessa kun Kirkkohallituksen perustoiminnan ja
tuomiokapitulien kehykset asetettiin miinusmerkkisiksi. Hiippakuntien välistä rahanjakomallia
ei kuitenkaan ole syytä uudistaa vielä tässä vaiheessa. Rahoituskysymykseen palataan
laajemmin siinä vaiheessa kun seurakuntarakenneuudistus on edennyt riittävän pitkälle.
Avustukset
Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmän rahoittaminen ja kehittäminen on ollut tärkeä
painopistealue vuodesta 2000 alkaen.
Myönnettäväksi ehdotettuja avustuksia esitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa
Avustukset.
Henkilöstö ja organisaatio
Tavoitteena vuodesta 2005 alkaen on ollut, että pysyvän henkilöstön määrä kääntyisi
vähitellen laskuun. Kirkkohallituksen henkilöstöstä tulee noin kolmannes jäämään eläkkeelle
lähivuosina. Kirkkohallituksen johtoryhmä keskustelee jokaisen vapautuvan tehtävän osalta
sen täyttämisen välttämättömyydestä. Samalla pohditaan, voidaanko tehtävät organisoida
toisin tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.
Kirkon yhteisen toiminnan rahoittaminen
Kirkon keskusrahasto saa pääosan tuloistaan seurakunnilta seurakuntamaksuina.
Keskusrahaston tulot määräytyvät kaksi vuotta aikaisempien verotulojen mukaan (vuoden
2013 keskusrahastomaksutulot perustuvat vuoden 2011 verotuloihin). Näin ollen seurakuntien
verotuloissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset vaikuttavat automaattisesti keskusrahaston

19
tuloihin kahden vuoden viiveellä. Vuodesta 2006 alkaen seurakuntamaksuna kerätään
ainoastaan perusmaksua vain laskennallisen kirkollisveron perusteella.
Tavoitteena on pitää seurakuntamaksuprosentti nykyisellä tasolla (8,2 %) koko
suunnitelmakauden ajan.
2012 2013 2014 2015
Maksuprosentti 8,2 % 8,2 % 8,2 % 8,2 %
Perusmaksutulo TA 50,5 milj. 52,4 milj. 53,2 milj. 54,0 milj.
TOT 51,5 milj.
Seurakuntamaksujen lisäksi keskusrahasto saa tuloja sijoitustoiminnastaan. Tuottojen
perustason on arvioitu olevan vuositasolla n. 1,5 - 1,8 milj. euroa. Poikkeuksena on vuosi
2013, jolloin keskusrahaston saamat vuokratuotot Kiint. Oy Eteläranta 8:sta ovat n. 1,0 milj.
euroa. Keskusrahaston tase on edelleen koko suunnitelmakauden varsin vahva. Kuten
eläkerahastossakin, myös täällä käytetään varainhoitajien palveluja ja noudatetaan
vastuullisen sijoittamisen periaatteita.
Kirkon yhteisen toiminnan vuosikate ja tilikauden alijäämä
2012 2013 2014 2015
Vuosikate 1.562.000 1.870.000 1.000.000 3.100.000
Poistot -4.275.000 - 4.670.000 -5.200.000 - 4.900.000
Tilikauden tulos - 2.523.000 - 2.800.000 - 4.200.000 - 1.800.000
Suunnitelmakaudella tilikauden tulos on jokaisena vuonna alijäämäinen.
Poistolaskennassa on otettu vuodesta 2011 alkaen huomioon sekä jäsentietojärjestelmän että
talous- ja henkilöstöhallinnon ohjelmiston investointimenojen aiheuttamat poistot.
Investoinnit
2012 2013 2014 2015
Kiinteistöt 1.635.000 1.915.000 1.587.000 0
Tietojärjestelmät 3.720.000 2.900.000 2.750.000 2.550.000
Kalustohankinnat 285.000 391.000 161.000 279.000
Yhteensä 5.640.000 5.206.000 4.498.000 2.829.000
Yllä olevassa taulukossa esitetään kirkon yhteisen toiminnan investoinnit. Kirkon
palvelukeskuksen investoinnit esitetään alla kohdassa 4.3 Kirkon palvelukeskus
Kirkon yhteistä toimintaa koskevat esitykset:
1. perusmaksu määräytyy vain laskennallisen kirkollisveron perusteella ja perusmaksun
suuruus vuonna 2013 on 8,2 %
2. lisämaksua ei peritä

4.3 Kirkon palvelukeskus
SEURAKUNNAT
Uusia
asiakkaita
vuosittain
140
120
100
80
60
40
20
0
2012
2013
2014
2015
2016
2017
20
KIRKON PALVELUKESKUKSEN PERUSTAMISVAIHE 2012-2017
KIRKON PALVELUKESKUS KIRKON KESKUSRAHASTO
4,4 milj.
Käyttötalousmenot Investoinnit Osuus investoinneista
41,8 milj. 8,3 milj.
1,9 milj. Osuus jatkuvista palveluista
Palvelumaksut 32,2 milj. 11,6 milj.
Perustamisvaiheen "laina"
(maksetaan takaisin vuosina 2019-30)
Yllä olevassa kaaviossa kuvataan Kirkon palvelukeskuksen perustamisvaiheen 2012 – 2017
rahavirtoja. Kaaviosta voidaan havaita seuraavaa:
1) Seurakunnat ovat ilmoittautuneet palvelukeskuksen asiakkaiksi varsin loppupainotteisesti,
40 % seurakuntatalouksista siirtyy vasta vuonna 2017. Tämän seurauksena
palvelumaksuja ei kerry siirtymävaiheen aikana riittävästi.
2) Siirtymävaiheen käyttötalousmenot (41,8 milj. euroa) ovat hieman aiemmin arvioitua
suuremmat. Sekä Lahden että Kuopion toimipisteiden perustamista on aikaistettu, jolloin
myös Kipan henkilöstömäärä kasvaa etupainotteisemmin. Toimipisteiden aikaistamisen
tavoitteena on saada alueiden seurakunnat aikaisemmin asiakkaiksi.
3) Investoinnit ovat kirkolliskokouksen toukokuussa 2012 hyväksymän päätöksen mukaiset.
4) Kirkon keskusrahaston osuus investoinneista ja jatkuvista palveluista on
kirkolliskokouksen toukokuussa 21012 hyväksymän päätöksen mukainen.
5) Kirkon keskusrahasto antaa Kirkon palvelukeskukselle perustamisvaiheen ”lainaa” 11,6
milj. euroa. Laina maksetaan takaisin vuosina 2019-2030, koska edellä kuvatuilla
rahavirroilla myös vuosi 2018 on negatiivinen. Palvelukeskus selviytyy kuitenkin lainan
maksusta ilman, että on välttämätöntä tehdä palvelumaksuihin erityistä tasokorotusta
vuonna 2019.
Palvelukeskuksen siirtymäkautta voidaan tarkastella kehittämishankkeena ja asettaa
painopistealueet seuraaville alueille:
- Johtamis-, ohjaus-, ja tuotantoprosessien kehittäminen ja mallintaminen niin, että
prosessit tukevat asiakkaiden ja Kipan arkea.
- Asiakkaiden vastaanotto siirtymäkaudella ja asiakkaiden palvelutuotannon järjestäminen.
- Kustannushyötyjen realisoituminen niin, että palvelukeskusmallille asetetut tavoitteet ja
hyödyt pitkällä tähtäimellä toteutuvat
- Kipan henkilöstön rekrytointi ja osaamisen kehittäminen niin, että palvelutuotanto voidaan
tuottaa laadukkaasti ja tehokkaasta.
Johtaminen ja ohjaus
Kirkon palvelukeskuksen strategia hyväksyttiin johtokunnassa elokuussa 2012. Strategia
painottuu siirtymäkaudelle 2012-2017. Strategia johtamisen ja ohjauksen välineenä otetaan
käyttöön 2013. Strategian tavoitteet viedään käytäntöön yksilö- ja tiimikehityskeskustelujen
kautta.
Johtamis- ja tukiprosessit mallinnetaan niin, että ne ovat käytössä kun Porvoon, Lahden ja
Kuopion toimipisteiden toiminta käynnistyy.
Palvelukeskuksen johtamista tukevia sähköisiä työvälineitä otetaan käyttöön vaiheittain
suunnitelmakaudella 2013-2015

21
- prosessien mallinnuksessa
- Kipan talous- ja tuoteseurannassa, suoritelaskennassa ja mittaamisessa sekä
laskutuksessa.
- HR toimintoja tukevia järjestelmiä otetaan käyttöön yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa
mm. sähköinen rekrytointijärjestelmä ja sähköisiä lomakkeita kuten
kehityskeskustelulomake, tehtävän vaativuuden määrittelylomake, nimikirja, HAVAlomake.
- siirrytään kirkkohallituksen kanssa Kipan tietojärjestelmien käyttäjäksi 2014
- Kipan asiakirjahallinnan sähköistä käyttöönottoa nopeutetaan mm. johtokunnan
esityslista/pöytäkirjatuotannossa. Muutosjohtamista toteutetaan johtamisen eri
keinoin.Viestintäsuunnitelma laaditaan vuoden 2014 loppuun mennessä.
Toimipisteet
Toimipisteiden suunnittelu toteutetaan Porvooseen, Lahteen ja Kuopioon niin, että Porvoon ja
Lahden toiminta voidaan käynnistää viimeistään 1.1.2014 ja Kuopion vuoden 2014 aikana.
Toimipisteisiin rekrytoidaan toimipisteen vetäjä sekä tarvittava henkilöstö. Palvelutuotannon
käynnistäminen ja järjestäminen suunnitellaan ja koordinoidaan prosessinomistajien johdolla
Oulun toimipisteestä.
Tietojärjestelmät
Siirtymäkaudella Kipan tietojärjestelmiin liittyvä painopiste tulee olemaan asiakkaiden
vastaanottoon liittyvissä käyttöönottoprojekteissa. Kipan asiakkaiden asiakirjojen sähköinen
arkistointijärjestelmä otetaan käyttöön suunnittelukauden aikana. IT- yhteistyötä tiivistetään
kirkkohallituksen tietohallinnon ja Kipan välillä. Kipan vastuulla olevien tietojärjestelmien
käyttöoikeuksien sähköistä hallintaa kehitetään yhteistyössä kirkkohallituksen tietohallinnon
kanssa. Tietoturvaan liittyviä vastuurajapintoja kirkkohallituksen ja Kipan välillä täsmennetään.
Asiakkaat
Siirtymäkaudella 2017 on seurakuntatalouksia siirtymässä yli kolmasosa. Tavoitteena on, että
asiakkaiden siirtymisen aikaistumista viimeisiltä vuosilta saadaan edistettyä. Siirtymisen
aikaistuminen nopeuttaisi kiinteiden kustannusten tuottavuutta sekä nopeuttaisi
kustannushyötyjen realisoitumista, myös tuotannolliset riskit vähenevät tasaisemman
siirtymisen vaikutuksesta.
Asiakkaat otetaan vastaan suunnitellusti vuosittain kolmessa erässä 1.1., 1.5. ja 1.9.
Toimintamallin toimivuutta tullaan arvioimaan riskien hallinnan näkökulmasta, ensimmäisten
kokemusten ja saatujen asiakaspalautteiden perusteella. Asiakkaiden siirtymiseen ennen
tuotannon aloittamista varataan 10 kuukautta. Asiakkaiden vastaanotto toteutetaan
mallinnetun prosessin mukaisesti.
Palvelutuotannossa olevien asiakkaiden suunniteltu asiakkuuden hoitomalli otetaan vaiheittain
käyttöön siirtymäkaudella.
Henkilöstö
Henkilöstön rekrytointeja toteutetaan vuosittain niin, että asiakkaille tuotettavat palvelut
voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Ensimmäisten vuosien rekrytoinnit
tehdään etupainotteisesti.
Kriittisiä erityisvalmiuksia parannetaan kuten projektiosaamista ja asiakkaiden
kouluttamisosaamista. Henkilöstön valmennusta jatketaan sisäisellä valmennuksella koko
siirtymäkauden mm. valmentamalla henkilöstöä Kirkon palvelukeskuksen toimintatapaan,
prosessi- ja tiimityöhön. Johtoryhmä- ja esimiesvalmennukseen panostetaan. Esimiehille
suunnattut JET- tutkinnot jatkuvat. Tietoteknisiä valmiuksia parannetaan.

22
Henkilöstön ammatillisia valmiuksia kehitetään järjestämällä sisäisenä koulutuksena
kirjanpidon ja palkanlaskennan koulutusta yhteistyössä kirkkohallituksen asiantuntijoiden
kanssa. Taloushallinnon ammattitutkintohake käynnistetään 2014. Työnantajan järjestämät
ruotsin kielen opinnot jatkuvat. Koulutustarpeita kartoitetaan mm. kehityskeskusteluissa. Esille
nousseet tarpeet otetaan huomioon koulutussuunnittelussa. Osaamisen kehittämisessä
käytetään
monia eri keinoja ammatillisen koulutuksen rinnalla, mm.perehdyttämistä, mentorointia sekä
järjestämällä sisäistä koulutusta.
Alijäämän kehittyminen 2012-2015
2012 2013 2014 2015
Laina keskusrahastolta -2.800.000 -4.000.000 -2.600.000 - 1.900.000
Investoinnit 2012-2015
2012 2013 2014 2015
Palvelukeskus 2.800.000 1.200.000 1.000.000 800.000
Kirkon palvelukeskusta koskeva esitys:
1.kirkon palvelukeskuksen palvelumaksut määräytyvät seuraavasti:
1. hinnoittelu tapahtuu omakustannushinnoitteluna tavoitetilan 2017 mukaisesti
2. yksikköhinnat ovat kaikille asiakkaille samat
3. asiakas maksaa saamansa palvelut omien suoritemääriensä mukaisesti
5. Kirkon keskusrahaston rahoituslaskelma
6. Sitovuustaso
Jäljempänä oleva rahoituslaskelma osoittaa, että rahavarojen vähennys vuosina 2012 - 2015 on
n. 27,5 milj. euroa. Rahoituslaskelma on yhteinen koko kirkon keskusrahastolle (Kirkon
eläkelaitos, kirkon yhteinen toiminta, Kirkon palvelukeskus). Rahoituslaskelmaan sisältyy mm.
laina Kirkon palvelukeskukselle, joka on suuruudeltaan n. 11,3 milj. euroa vuosina 2012 – 2015.
Kirkon palvelukeskuksen ja kirkon yhteisen toiminnan investoinnit ovat vastaavana aikana
yhteensä n. 24 milj. euroa.
Talousarvion sitovuustaso on talousarvion taulukko-osaan merkitty osastotason toimintajäämä
(3-merkkinen taso), jollei yksityiskohtaisissa perusteluissa ole jäljempänä muuta sanottu.
Osastossa Kirkkohallitus sitovuustaso on kuitenkin koko osaston toimintajäämä. Talousarvion
suunnitelmavuosien osalta luvut eivät ole sitovia.
Investointiosassa sitovuustaso on pääryhmien (kiinteistöt, tietojärjestelmät, laite- ja
kalustohankinnat, muut investoinnit) mukainen.
_______________________

KIRKON KESKUSRAHASTO
24
TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015 KÄYTTÖTALOUS- JA TULOSLASKELMAOSA
000 EUR TP 2011 muu TA 2012 TAE 2013 muu TAE 2013 muu TTS 2014 muu TTS 2015
tos% YKSIKKÖ tos% KH tos% tos%
11/12 12/13 13/14 14/15
VARSINAINEN TOIMINTA
Kirkon eläkelaitos
Toimintatuotot 171 746 7 184 411 202 260 10 202 260 1 205 182 2 209 713
Toimintakulut -155 872 7 -166 517 -179 273 8 -179 273 6 -189 710 5 -199 759
Siirto eläkerahastoon -15 874 13 -17 894 -22 987 28 -22 987 -33 -15 473 -36 -9 954
Toimintajäämä 0 0 0 0 0 0
Kirkon yhteinen toiminta
Toimintatuotot 5 291 -6 4 995 4 802 -4 4 802 5 5 020 1 5 086
Toimintakulut -55 123 2 -56 230 -58 282 4 -58 332 1 -58 797 -2 -57 850
Siirto rahastoon 94 497 109 109 110 112
Toimintajäämä -49 737 2 -50 737 -53 371 5 -53 421 0 -53 667 -2 -52 652
Kirkon palvelukeskus
Toimintatuotot 127 1 750 1 278 1 750 148 4 345 30 5 655
Toimintakulut -2 918 -5 714 96 -5 714 21 -6 890 9 -7 534
Toimintajäämä -2 791 -3 964 42 -3 964 -36 -2 545 -26 -1 879
TOIMINTAKATE -49 737 8 -53 528 -57 335 7 -57 385 -2 -56 212 -3 -54 531
Seurakuntamaksut 51 590 -2 50 500 52 400 4 52 400 2 53 200 2 54 000
Sijoitus- ja rahoitustoiminta 1 191 51 1 803 2 866 59 2 866 -48 1 500 23 1 846
VUOSIKATE 3 044 -1 225 -2 070 -2 120 -1 513 1 315
Poistot -2 191 95 -4 275 -4 660 9 -4 660 12 -5 220 -6 -4 920
Tilinpäätössiirrot 135 190 -5 -5 20 -20
TILIKAUDEN YLI/ALIJÄÄMÄ 988 -5 310 -6 734 -6 784 -6 712 -3 625
Tilikauden yli/alijäämän jakautuminen
Kirkon yhteinen toiminta 988 -2 519 -2 770 -2 820 -4 167 -1 746
Kirkon palvelukeskus 0 -2 791 -3 964 -3 964 -2 545 -1 879
Yht. 988 -5 310 -6 734 -6 784 -6 712 -3 625

25
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10001 KIRKON KESKUSRAHASTO
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 271.780 213.600 219.100 219.100 2,6 222.300 225.600
Maksutuotot 169.743.720 172.506.900 191.220.000 191.220.000 10,8 197.091.100 202.331.500
Vuokratuotot 4.797.674 4.866.300 6.448.900 6.448.900 32,5 6.148.600 6.649.700
Kolehdit ja lahjoitustuotot 1.452.608 1.312.500 1.326.000 1.326.000 1,0 1.342.500 1.359.000
Tuet ja avustukset 514.596 670.700 442.000 442.000 -34,1 448.500 455.000
Sijoitustuotot 138.423 9.858.400 9.047.700 9.047.700 -8,2 9.183.400 9.321.100
Muut tuotot 118.317 105.000 109.000 109.000 3,8 110.700 112.500
Toimintatuotot 177.037.118 189.533.400 208.812.700 208.812.700 10,2 214.547.100 220.454.400
Toimintakulut
Eläkekulut -148.146.973 -160.400.000 -172.200.000 -172.200.000 7,4 -183.000.000 -192.900.000
Henkilöstökulut -24.985.273 -27.460.900 -28.691.600 -28.691.600 4,5 -29.593.200 -29.820.100
Palvelujen ostot -18.509.242 -17.855.200 -20.570.400 -20.570.400 15,2 -21.425.300 -21.023.200
Vuokrat ja vastikkeet -2.001.787 -2.374.700 -3.451.600 -3.451.600 45,3 -3.703.000 -3.774.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -1.380.329 -1.249.200 -1.349.700 -1.349.700 8,0 -1.366.100 -1.328.600
Avustukset ja toimintarahat -14.824.194 -14.547.900 -15.726.000 -15.776.000 8,4 -14.982.300 -14.928.000
Muut kulut -1.146.831 -1.777.100 -1.279.800 -1.279.800 -28,0 -1.327.100 -1.368.900
Toimintakulut -210.994.629 -225.665.000 -243.269.100 -243.319.100 7,8 -255.397.000 -265.142.900
Siirto rahastoon -15.779.416 -17.396.600 -22.878.600 -22.878.600 31,5 -15.362.400 -9.842.100
TOIMINTAJÄÄMÄ -49.736.927 -53.528.200 -57.335.000 -57.385.000 7,2 -56.212.300 -54.530.600
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Kirkon keskusrahaston talousarviossa on kolme pääosastoa: Kirkon eläkelaitos, Kirkon yhteinen toiminta ja
Kirkon palvelukeskus. Kirkon eläkelaitos rahoitetaan eläkemaksutuotoilla ja se jakaantuu osastoihin
Eläketoiminta ja Sijoitustoiminta. Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakuntamaksutuotoilla ja se
jakaantuu osastoihin Kirkkohallitus, Hiippakunnallinen toiminta, Avustukset ja Omakatteiset rahastot. Kirkon
palvelukeskus rahoitetaan palvelumaksutuotoilla.
Yllä olevassa tuloslaskelmassa on laskettu yhteen tuotto- ja kululajeittain Kirkon keskusrahaston
tuloslaskelman toimintakatteen yläpuoliset erät.
Kirkolliskokous hyväksyi 11.5.2012 muutoksen vuoden 2012 talousarvioon. Tässä talousarviokirjassa
vuoden 2012 talousarvio esitetään muutetussa muodossa.
Vuoden 2013 palkkakulujen budjetoinnin lähtökohtana on palkat 1.3.2012; palkkakuluihin on budjetoitu
nousua 1,9 % 1.4.2013 alkaen. Eläkemaksut on budjetoitu 28 %:n mukaan.

10 KIRKON ELÄKELAITOS
PÄÄOSASTON JAKO OSIIN
26
Talousarviossa Kirkon eläkelaitos jaetaan kahteen osastoon; luku on osaston sitova
toimintajäämä v. 2013.
101 Eläketoiminta +11.287.300
108 Sijoitustoiminta +11.847.800
Seuraavalla sivulla esitetään Kirkon eläkelaitoksen luvut; näiden jälkeen eläketoiminnan ja
sijoitustoiminnan toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä luvut.
PÄÄOSASTON TOIMINNASSA KESKEISTÄ
Kirkon eläkelaitoksen tulevaisuuden näkymiä ja keskeisiä kehityshankkeita on selvitetty
yleisperusteluissa.

27
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10010 KIRKON ELÄKELAITOS
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 167.145.212 170.200.000 187.300.000 187.300.000 10,0 190.400.000 194.300.000
Vuokratuotot 4.442.000 4.521.000 6.110.400 6.110.400 35,2 5.799.300 6.295.400
Sijoitustuotot 158.724 9.690.000 8.850.000 8.850.000 -8,7 8.982.800 9.117.600
Toimintatuotot 171.745.937 184.411.000 202.260.400 202.260.400 9,7 205.182.100 209.713.000
Toimintakulut
Eläkekulut -148.146.973 -160.400.000 -172.200.000 -172.200.000 7,4 -183.000.000 -192.900.000
Henkilöstökulut -814.592 -910.700 -581.100 -581.100 -36,2 -526.100 -533.900
Palvelujen ostot -6.215.195 -4.223.700 -4.671.800 -4.671.800 10,6 -4.335.700 -4.449.700
Vuokrat ja vastikkeet -652.875 -799.000 -1.715.000 -1.715.000 114,6 -1.740.800 -1.767.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -3.944 -300 -600 -600 100,0 -600 -600
Avustukset ja toimintarahat -6.000
Muut kulut -32.459 -183.700 -104.700 -104.700 -43,0 -106.400 -108.100
Toimintakulut -155.872.038 -166.517.400 -179.273.200 -179.273.200 7,7 -189.709.600 -199.759.300
Siirto rahastoon -15.873.899 -17.893.600 -22.987.200 -22.987.200 28,5 -15.472.500 -9.953.700
TOIMINTAJÄÄMÄ 0 0 0 0 0 0

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015
101 KIRKON ELÄKELAITOS: ELÄKETOIMINTA
28
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Vuoden 2012 alusta lukien eläketoiminta siirtyi Kevan hoidettavaksi. Vuoden 2013 alusta myös
eläkemaksujen kerääminen siirtyy Kevan tehtäväksi. Eläketoimintaa kuvataan tarkemmin yleisperusteluissa.
Alla erittely eläketoiminnan tuotoista ja kuluista
TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015
101 ELÄKETOIMINTA
ELÄKETUOTOT
TP 11 TA 12 TAE 13 TTS 14 TTS 15
milj.euroa muutos muutos muutos muutos
Kiel-palkkasumma 507,9 0,0 % 507,9 0,5 % 510,5 0,5 % 513,0 0,5 % 515,6
Maksutuotot 162,9 2,0 % 166,2 4,0 % 172,8 1,7 % 175,7 2,1 % 179,4
Eläkerahastomaksu 10,0 2,0 % 10,2 2,0 % 10,4
Työttömyysvak.rahastomaksu 4,3 -7,0 % 4,0 12,5 % 4,5 0,0 % 4,5 0,0 % 4,5
ELÄKEKULUT
YHTEENSÄ 167,2 1,8 % 170,2 10,0 % 187,3 1,7 % 190,4 2,0 % 194,3
A) KIEL-ELÄKKEET -148,2 8,2 % -160,4 7,4 % -172,2 6,3 % -183,0 5,4 % -192,9
B) ELÄKETOIMISTO -5,5 -30,9 % -3,8 0,0 % -3,8 -10,5 % -3,4 2,9 % -3,5
Henkilöstökulut 0,3 33,3 % 0,4 -100,0 %
Korvaus Kevalle 1,7 52,9 % 2,6 26,9 % 3,3 3,0 % 3,4 2,9 % 3,5
Atk-menot 2,9 -72,4 % 0,8 -37,5 % 0,5 -100,0 %
Muut 0,6 -100,0 %
YHTEENSÄ -153,7 6,8 % -164,2 7,2 % -176,0 5,9 % -186,4 5,4 % -196,4
ELÄKETOIMINNAN 13,5 -55,6 % 6,0 88,3 % 11,3 -64,6 % 4,0 -152,5 % -2,1
YLI/ALIJÄÄMÄ

29
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10101 Eläketoiminta
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 167.145.212 170.200.000 187.300.000 187.300.000 10,0 190.400.000 194.300.000
Sijoitustuotot 40.389
Toimintatuotot 167.185.601 170.200.000 187.300.000 187.300.000 10,0 190.400.000 194.300.000
Toimintakulut
Eläkekulut -148.146.973 -160.400.000 -172.200.000 -172.200.000 7,4 -183.000.000 -192.900.000
Henkilöstökulut -324.135 -399.800 -62.700 -62.700 -84,3
Palvelujen ostot -5.189.386 -3.400.000 -3.750.000 -3.750.000 10,3 -3.400.000 -3.500.000
Avustukset ja toimintarahat -6.000
Muut kulut -286
Toimintakulut -153.666.780 -164.199.800 -176.012.700 -176.012.700 7,2 -186.400.000 -196.400.000
TOIMINTAJÄÄMÄ 13.518.821 6.000.200 11.287.300 11.287.300 88,1 4.000.000 -2.100.000

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
108 KIRKON ELÄKELAITOS, SIJOITUSTOIMINTA
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Olemme tärkeä kirkon yhteisten tehtävien hoitaja, jonka vastuulla on eläkevastuun kattamiseksi tapahtuva
varojen sijoittaminen tuottavasti, turvaavasti ja vastuullisesti.
Viestimme eläkerahastoa koskevista asioista selkeästi, ymmärrettävästi sekä määrätietoisesti. Tehokkaan
viestinnän lisäksi jalkaudumme Kirkkohallituksen ulkopuolelle ja luomme verkostoja tarkasti valittuihin
tahoihin. Esimerkkinä tästä osallistuminen sijoitusalan, eläkesijoittajien ja vastuullisen sijoittamisen
verkostoihin (TELA, ESY, FINSIF, PRI).
Analysoimme ympäristön muutoksia ja vedämme niistä oikeat johtopäätökset toiminnan kehittämisen
kannalta. Eläkejärjestelmän ja sijoitusympäristön kehityksen ja säätelyn seuraaminen on oleellinen osa
toimintaamme.
30
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Eläkerahaston sijoitustoiminnan mukauttaminen laadittavaan sijoitusstrategiaan
2. Kiinteistösalkun toteutus päivitetyn kiinteistöstrategian mukaisesti
3. Pääomasijoitussalkun toteutus päivitetyn pääomasijoitusstrategian mukaisesti
4. Uuden eläkerahastomaksun hallittu käyttöönotto
5. Kirkkohallituksen strategian toteuttaminen käytännön tasolla
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Hoitaa eläkerahaston varoja tuottavasti, turvaavasti ja vastuullisesti
2. Vastuullisen sijoitustoiminnan jatkuva kehittäminen YK:n periaatteita noudattaen
3. Eläkerahaston selkeämpi eriyttäminen kirkon keskusrahaston muusta toiminnasta
4. Aktiivinen osallistuminen alan yhteistyöhön, esimerkkinä :TELA, Työeläkevakuuttajat ry, ESY,
Eläkesijoittajat ry, FINSIF, Finland’s Sustainable Investment Forum ry, PRI, Principles for Responsible
Investment
5. Viestinnän kehittäminen osana kirkkohallituksen strategiaa
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Rahoitusmarkkinoiden tuottojen heilunta vaikeuttaa taloussuunnitelman tekemistä ja lisäksi Euroopan
valtioiden velkaongelmat heikentävät tulevaisuuden kasvunäkymiä. Ennustettavuus suunnitelmaa tehtäessä
on erittäin heikkoa. Budjetoinnissa ei ole arvioitu arvopapereiden odotettuja myyntivoittoja/tappioita eikä
arvonalennusten palautuksia. Eläkerahaston menoissa on varauduttu ulkopuolisten asiantuntijoiden
käyttöön.

31
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10108 Sijoitustoiminta
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Vuokratuotot 4.442.000 4.521.000 6.110.400 6.110.400 35,2 5.799.300 6.295.400
Sijoitustuotot 118.336 9.690.000 8.850.000 8.850.000 -8,7 8.982.800 9.117.600
Toimintatuotot 4.560.336 14.211.000 14.960.400 14.960.400 5,3 14.782.100 15.413.000
Toimintakulut
Henkilöstökulut -392.038 -409.700 -416.500 -416.500 1,7 -422.700 -428.900
Palvelujen ostot -974.609 -807.700 -905.800 -905.800 12,1 -919.400 -933.100
Vuokrat ja vastikkeet -652.875 -799.000 -1.715.000 -1.715.000 114,6 -1.740.800 -1.767.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -3.944 -300 -600 -600 100,0 -600 -600
Muut kulut -11.470 -153.700 -74.700 -74.700 -51,4 -75.900 -77.100
Toimintakulut -2.034.935 -2.170.400 -3.112.600 -3.112.600 43,4 -3.159.400 -3.206.700
TOIMINTAJÄÄMÄ 2.525.400 12.040.600 11.847.800 11.847.800 -1,6 11.622.700 12.206.300
1400
1200
1000
800
600
400
200
0
Rahasto 31.12.
Vuotuinen tuotto 9,5 %
Vuotuinen tuotto 6,5 %
Vuotuinen tuotto 3,5 %
Eläkerahaston kehitys ja ennuste 1991-2015
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

20 KIRKON YHTEINEN TOIMINTA
KIRKON KESKUSRAHASTO
32
Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakuntamaksutuotoilla ja se jakaantuu osastoihin 200
Kirkkohallitus, 300 Hiippakunnallinen toiminta, 400 Avustukset ja 600 Omakatteiset rahastot.
Nämä osastot esiintyivät vuosien 2003 – 2010 talousarvioissa pääosastoina Kirkon
eläkelaitoksen rinnalla. Alla on yhteenveto pääosaston luvuista suunnitelmakaudella.
TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015
000 EUR TP 2011 muu TA 2012 TAE 2013 muu TAE 2013 muu TTS 2014 muu TTS 2015
tos% YKSIKKÖ tos% KH tos% tos%
11/12 12/13 13/14 14/15
KIRKON YHTEINEN TOIMINTA
Kirkkohallitus
Toimintatuotot 2 416 -15 2 054 1 950 -5 1 950 9 2 129 1 2 157
Toimintakulut -28 938 3 -29 807 -31 052 4 -31 052 3 -32 114 -4 -30 970
Toimintajäämä -26 523 5 -27 753 -29 102 5 -29 102 3 -29 985 -4 -28 813
Hiippakunnallinen toiminta
Toimintatuotot 1 721 9 1 878 1 742 -7 1 742 1 1 768 1 1 794
Toimintakulut -13 754 2 -14 053 -14 334 2 -14 334 2 -14 570 1 -14 760
Toimintajäämä -12 033 1 -12 175 -12 593 3 -12 593 2 -12 803 1 -12 967
Avustukset
Toimintatuotot 217 -17 180 260 44 260 0 260 0 260
Toimintakulut -11 398 -4 -10 990 -11 936 9 -11 986 -7 -11 140 0 -11 132
Toimintajäämä -11 181 -3 -10 810 -11 676 8 -11 726 -7 -10 880 0 -10 872
Omakatteiset rahastot
Toimintatuotot 938 -6 883 850 -4 850 2 863 1 876
Toimintakulut -1 032 34 -1 380 -959 -31 -959 1 -973 1 -988
Siirto rahastoon 94 497 109 109 110 112
Toimintajäämä 0 0 0 0 0 0
YHTEENSÄ -49 737 2 -50 737 -53 371 5 -53 421 0 -53 667 -2 -52 652

33
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10020 KIRKON YHTEINEN TOIMINTA
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 271.780 213.600 219.100 219.100 2,6 222.300 225.600
Maksutuotot 2.598.508 2.179.900 2.170.000 2.170.000 -0,5 2.346.100 2.376.500
Vuokratuotot 355.674 345.300 338.500 338.500 -2,0 349.300 354.300
Kolehdit ja lahjoitustuotot 1.452.608 1.312.500 1.326.000 1.326.000 1,0 1.342.500 1.359.000
Tuet ja avustukset 514.596 670.700 442.000 442.000 -34,1 448.500 455.000
Sijoitustuotot -20.301 168.400 197.700 197.700 17,4 200.600 203.500
Muut tuotot 118.317 105.000 109.000 109.000 3,8 110.700 112.500
Toimintatuotot 5.291.181 4.995.400 4.802.300 4.802.300 -3,9 5.020.000 5.086.400
Toimintakulut
Henkilöstökulut -24.170.681 -25.154.300 -24.729.300 -24.729.300 -1,7 -25.024.700 -24.856.300
Palvelujen ostot -12.294.046 -12.829.000 -14.135.000 -14.135.000 10,2 -15.011.000 -14.257.600
Vuokrat ja vastikkeet -1.348.913 -1.333.700 -1.411.600 -1.411.600 5,8 -1.447.200 -1.467.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -1.376.384 -1.171.500 -1.199.100 -1.199.100 2,4 -1.235.500 -1.228.000
Avustukset ja toimintarahat -14.818.194 -14.547.900 -15.726.000 -15.776.000 8,4 -14.982.300 -14.928.000
Muut kulut -1.114.372 -1.193.400 -1.080.600 -1.080.600 -9,5 -1.096.400 -1.112.500
Toimintakulut -55.122.591 -56.229.800 -58.281.600 -58.331.600 3,7 -58.797.100 -57.849.500
Siirto rahastoon 94.483 497.000 108.600 108.600 -78,1 110.100 111.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -49.736.927 -50.737.400 -53.370.700 -53.420.700 5,3 -53.667.000 -52.651.500

200 KIRKKOHALLITUS
34
Osasto 200 Kirkkohallitus sisältää useita suunnitteluyksiköitä (osastot/erillisyksiköt).
Talousarviossa sitovuustaso on osaston 200 toimintajäämä, joten tässä varsinaisessa
toiminta- ja taloussuunnitelmaosassa osastoa 200 tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.
Kirkkohallituksen yksiköiden toiminta- ja taloussuunnitelmat ovat erillisessä talousarvion
liiteosassa.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10200 KIRKKOHALLITUS
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 265.589 212.600 219.100 219.100 3,1 222.300 225.600
Maksutuotot 1.655.347 1.462.500 1.342.900 1.342.900 -8,2 1.506.700 1.524.700
Vuokratuotot 225.446 207.700 205.300 205.300 -1,2 214.300 217.400
Kolehdit ja lahjoitustuotot 104.277 99.500 100.000 100.000 0,5 101.600 103.200
Tuet ja avustukset 152.650 66.000 72.000 72.000 9,1 73.200 74.400
Muut tuotot 12.213 6.000 11.000 11.000 83,3 11.200 11.400
Toimintatuotot 2.415.522 2.054.300 1.950.300 1.950.300 -5,1 2.129.300 2.156.700
Toimintakulut
Henkilöstökulut -15.688.896 -16.380.100 -15.939.100 -15.939.100 -2,7 -16.102.500 -15.800.500
Palvelujen ostot -9.369.259 -9.655.300 -10.797.600 -10.797.600 11,8 -11.573.900 -10.795.700
Vuokrat ja vastikkeet -198.002 -173.000 -171.900 -171.900 -0,6 -210.500 -212.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -855.408 -778.000 -789.800 -789.800 1,5 -827.600 -815.500
Avustukset ja toimintarahat -1.735.278 -1.652.700 -2.297.600 -2.297.600 39,0 -2.327.700 -2.258.100
Muut kulut -1.091.609 -1.167.700 -1.056.400 -1.056.400 -9,5 -1.071.900 -1.087.700
Toimintakulut -28.938.453 -29.806.800 -31.052.400 -31.052.400 4,2 -32.114.100 -30.969.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -26.522.931 -27.752.500 -29.102.100 -29.102.100 4,9 -29.984.800 -28.812.900

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
200 KIRKKOHALLITUS
KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIA
35
Kirkkohallituksen perustehtävänä on edistää kirkon ja seurakuntien työtä pitämällä esillä kirkon näkökulmia
yhteiskunnassa ja siten turvaamalla kirkon toimintaedellytyksiä muuttuvassa toimintaympäristössä.
Perustehtäväänsä kirkkohallitus hoitaa myös ohjaamalla ja kehittämällä kirkon yhteistä toimintaa sekä
huolehtimalla kirkon lainsäädännön, hallinnon ja taloudenhoidon kehittämisestä sekä hoitamalla kirkon
suhteita valtioon ja muuhun yhteiskuntaan.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA 2013 - 2015
Kirkkohallituksen yksiköt osallistuvat omalta osaltaan keskeisten kehityshankkeiden suunnitteluun ja
toteuttamiseen. Hankkeiden kautta toteutetaan Kirkkohallituksen strategiaa ja ne ovat yhteisiä yli
yksikkörajojen. Kullakin hankkeella on omistaja. Hankkeet on kuvattu yksityiskohtaisesti
yleisperusteluosassa.
1. Meidän kirkko 2015 –strategian jalkauttaminen (toiminnallinen osasto)
2. Seurakuntarakenteiden kehittämishanke (hallinto-osasto).
3. Hengellinen elämä verkossa (kirkon tiedotuskeskus).
4. Kitke-hanke (kirkonkirjojenpidon ja niiden tietojärjestelmien kehittäminen) (hallinto-osasto).
5. Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi (hallinto-osasto).
6. Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys, tulevaisuusselonteon
valmistelu (kansliapäällikkö).
7. Reformaation 500 –vuotismerkkivuoden 2017 valmistelu (toiminnallinen osasto).
8. Seurakuntien ja kirkon verkkohanke (kirkon tiedotuskeskus).
9. Seurakuntavaalit (kirkon tiedotuskeskus).
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA 2013
Meidän kirkko 2015 –strategian jalkauttaminen – jumalanpalveluselämän kehittäminen
1. Jumalanpalvelusten sisältöön ja laatuun kiinnitetään huomiota, tämä luo pohjan jumalanpalvelusten
osallistujamäärien kasvulle. Jokainen hiippakunta on nimennyt 2–7 hankeseurakuntaa, jotka ovat
sitoutuneet seurakuntansa jumalanpalveluselämän kehittämiseen niiden omista tarpeista lähtien
projektin ajaksi.
2. Kehittämishankkeen tueksi toteutetaan tutkimus, jossa selvitetään seurakuntalaisten
jumalanpalvelukokemuksia ja -toiveita.
Seurakuntarakenteiden kehittämishanke
1. Kirkkolainsäädännön seurakuntarakenteita koskevien säännösten muutosta valmistellaan
kirkolliskokouksen tekemän linjanvedon perusteella.
2. Luodaan mahdollinen avustusjärjestelmä rakenneuudistuksen tueksi ja laaditaan suunnitelma
yhdistymisavustusten uusiksi periaatteiksi. Samalla suunnitellaan vaihtoehtoisia tulonjakomalleja
paikallistasolle.
3. Tuetaan meneillään olevia seurakuntarakenteiden muutoksia ja suunnitellaan kokonaisuudistuksen
totetusvaihetta.

Hengellinen elämä verkossa
36
1. Valtakunnallisen ja paikallisen verkkotyön johtamisen, koordinoinnin ja operatiivisen työjaon
selkiyttäminen ja toiminnan vakiinnuttaminen.
2. Hankkeessa kehitettyjen palveluiden ja työtapojen jalkauttaminen
3. Verkkosielunhoidon ja verkossa tapahtuvan henkilökohtaisen kohtaamisen toimintamallien tutkiminen ja
kehittäminen
Kitke-hanke (kirkonkirjojenpidon ja niiden tietojärjestelmien kehittäminen)
1. Kirkonkirjojen pidon alueellista ja valtakunnallista organisointia sekä toimintaprosesseja kehitetään
palvelujen parantamiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.
2. Tietojärjestelmän toiminnallisuutta kehitetään palvelemaan seurakunnan toimintaa perusprosesseja
paremmin.
Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi
1. Kirkkolainsäädännön kodifiointia jatketaan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen välisestä rajapinnasta sekä
säädösten dispositiosta tehdyn linjauksen mukaisesti.
2. Työryhmän esitys kirkkolainsäädännön kodifioimiseksi valmistuu vuoden 2013 aikana.
Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys, tulevaisuusselonteon
valmistelu.
1. Kirkkohallituksen osaamiskartoituksen toteuttaminen siten, että olemassa olevaa osaamista
tarkastellaan suhteessa hyväksyttyyn strategiaan. Vuonna 2012 toiminnallisella osastolla pilotoitu ja
kehitetty osaamiskartoituksen malli viedään läpi muilla osastoilla ja erillisyksiköissä. Kartoituksen
pohjalta luodaan kirkkohallitusta varten osaamisen kehittämissuunnitelma.
2. Kirkon yhteisen strategian (Meidän kirkko 2015 – Osallisuuden yhteisö. Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon strategia vuoteen 2015) ajankohtaistaminen ja strategisten tavoitteiden asettaminen vuoteen
2020. Kirkkohallitus nimeää tätä varten ohjausryhmän syksyllä 2012. Strategian ajankohtaistamisen
tulee olla suoritettuna vuoden 2013 loppuun mennessä.
3. Kirkon tulevaisuuselonteko 2014 laatiminen. Kirkkohallitus päättää tulevaisuuselonteon teemasta syksyn
2012 aikana, nimeää ohjausryhmän ja päättää selonteon toteutustavasta. Selonteon tulee olla valmis
vuoden 2013 loppuun mennessä.
Reformaation 500-vuotismerkkivuoden 2017 vieton valmistelu
1. Hankkeen tavoitteena on edistää kirkon perustehtävän toteuttamista luterilaisesti ja ekumeenisesti sekä
tehdä tunnetuksi kristinuskon ja luterilaisen reformaation merkitystä ja vaikutusta Suomessa.
Lähtökohtana on siten perinteen ja tulevaisuuden sekä nykyisen suomalaisen kontekstin yhdistäminen.
Tähän pyritään reformaation teemojen monipuolisen käsittelyn sekä esimerkiksi kouluyhteistyön kautta.
2. Pyritään yhdistämään reformaation juhlavuosi Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen niin, että molemmat
juhlat saavat siitä lisäarvoa. Pääpaino on tulevaisuudessa. Tärkeää on niin ekumeeninen yhteistyö kuin
yhteistyö valtion kanssa. Pyritään saamaan näkyvyyttä koko Suomessa ja edistämään paikallisuutta
sekä paikallista yhteistyötä. Reformaation teologinen ja historiallinen tausta ja vaikutus ovat
periaatteellisena taustana, mutta profiili on selvästi kansankirkollinen eikä ainoastaan akateeminen.
3. Koordinointi itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden vieton kanssa
Kirkkomme hakeutuu yhteistyöhön valtioneuvoston kanssa juhlavuoden valmistelussa yhtenä
keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan sidosryhmänä sekä historiallisesti että nykypäivää ajatellen.
Pyritään välttämään päällekkäisyydet reformaation ja itsenäisyyden muiston viettämisessä.
Seurakuntien ja kirkon verkkohanke
1. Yhteisen toimintamallin mukaisen verkkopalvelujärjestelmän toteuttaminen. Sisältää ensimmäisen
vaiheen seurakuntien ja seurakuntayhtymien sivujen tuottamisen ja evl.fi –palvelun uudistamisen.
2. Verkkopalveluiden kehittämisen ja sisällöntuotannon organisoiminen seurakuntien ja kirkkohallituksen
yhteistyönä. Sisältää myös palveluiden tukipalveluiden organisoimisen mm. seurakuntarakenteen
muutoksista johtuvien verkkopalvelumuutosten tueksi.

Seurakuntavaalit
1. Vuoden 2013 aikana palkataan mm. seurakuntavaalien projektisihteeri, jonka tarkempi työaika ja
avustajatarve määritellään syksyn 2012 aikana
2. Kilpailutetaan seurakuntavaalimainoskampanjan tieto- ja tulospalvelu.
37
Kirkon keskushallinnon palvelukeskusvalmiuden varmistaminen
1. Valmistaudutaan liittymään kirkon palvelukeskukseen vuoden 2014 alussa.
2. Tarkistetaan henkilöstöasioiden sekä taloushallinnon/kirjanpidon prosessien rajapinnat
palvelukeskukseen ja tehdään tarvittavat muutokset toimintaprosesseihin.
3. Tuetaan tuomiokapituleja palvelukeskuksen asiakkaiksi siirtymisessä siten, että kaikki tuomiokapitulit ja
Kirkkohallitus siirtyvät asiakkaiksi samanaikaisesti.
Kirkkohallituksen ympäristöohjelman laadinta ja toteuttaminen
1. Kirkkohallituksen ympäristöohjelma valmistuu vuoden 2012 aikana.
2. Kirkkohallitukselle haetaan kirkon ympäristödiplomi ja green office –merkki.
3. Kirkkohallituksen yksiköt asettavat omissa suunnitelmissaan kullekin yksikölle sopivat mitattavissa olevat
Kirkkohallituksen ympäristöohjelmasta nousevat tavoitteet vuosille 2013 - 2015.

38
300 HIIPPAKUNNALLINEN TOIMINTA
Talousarviossa 300 Hiippakunnallinen toiminta jaetaan seuraaviin osastoihin; luku on osaston
sitova toimintajäämä v. 2013.
muutos %
ta 12/13
301 Turku -1.632.500 3,5
302 Tampere -1.237.800 3,5
303 Oulu -1.271.900 3,9
304 Mikkeli -1.113.700 3,5
305 Porvoo -1.481.200 3,5
306 Kuopio -1.288.200 5,4
307 Lapua -1.294.300 5,7
308 Helsinki -1.401.100 3,5
312 Espoo -1.136.600 -0,7
360 Toimitilat
390 Yhteiset
-108.100 -0,1
-627.200 1,5
Toimintajäämä yhteensä -12.592.600 3,4
Seuraavalla sivulla esitetään Hiippakunnallisen toiminnan luvut; näiden jälkeen
tuomiokapitulien toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä luvut.
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Hiippakuntahallintokomitean mietinnön pohjalta laadittiin rahanjakomalli, joka pyrkii
hiippakunnallisen toiminnan varojen oikeudenmukaiseen jakoon tuomiokapitulien kesken.
Kirkkohallitus hyväksyi rahanjakomallin 27.3.2007 saatuaan ensin tuomiokapitulien lausunnot
rahanjakomallista. Mallia sovellettiin ensimmäisen kerran, kun tuomiokapituleille vahvistettiin
budjettikehykset vuodelle 2008.
Mallin ulkopuolelle suljettiin kiinteistökulut, koska tilaratkaisut poikkeavat olennaisesti
toisistaan. Rahanjakomallissa hiippakunnille varattu summa jaetaan kolmeen osaan: kiinteään
osaan, muuttuvaan osaan ja erityisosaan. Erityisosa on yhteisesti mitoitettu ja kapitulit saavat
sitä kuurojen pappien ja vankiladiakonien menoihin sekä Turun kapituli arkkipiispan menoihin.
Hiippakuntien erityispiirteistä nousevia muita tarpeita ei erityisosassa oteta huomioon. Loput
varat jaetaan niin, että kiinteä osa on 62,5 % ja muuttuva osa 37,5 %. Kiinteä osa jaetaan tasan
kapitulien kesken ts. jokainen saa yhtä suuren summan. Muuttuva osa jaetaan ottaen
huomioon kolme olennaisesti tuomiokapitulin toimintaan vaikuttavaa tekijää. Nämä tekijät
painoarvoineen ovat: hiippakunnan väkiluku (50 %), seurakuntien lukumäärä (25 %) ja
alueelliset tekijät (25 %). Alueellisia tekijöitä arvotettaessa otetaan huomioon pisimmät
välimatkat hiippakunnassa ja etäisyys Helsingistä.

39
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10300 HIIPPAKUNNALLINEN TOIMINTA
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 6.191 1.000 -100,0
Maksutuotot 786.884 716.300 826.100 826.100 15,3 838.400 850.800
Vuokratuotot 18.112 21.800 18.600 18.600 -14,7 18.800 19.000
Kolehdit ja lahjoitustuotot 451.648 445.000 439.000 439.000 -1,3 445.800 452.600
Tuet ja avustukset 351.782 594.700 360.000 360.000 -39,5 365.100 370.200
Muut tuotot 106.104 99.000 98.000 98.000 -1,0 99.500 101.100
Toimintatuotot 1.720.722 1.877.800 1.741.700 1.741.700 -7,2 1.767.600 1.793.700
Toimintakulut
Henkilöstökulut -8.480.116 -8.774.200 -8.790.200 -8.790.200 0,2 -8.922.200 -9.055.800
Palvelujen ostot -2.890.383 -3.145.900 -3.324.300 -3.324.300 5,7 -3.423.900 -3.448.600
Vuokrat ja vastikkeet -1.105.021 -1.113.700 -1.191.800 -1.191.800 7,0 -1.188.200 -1.205.900
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -512.907 -391.500 -405.800 -405.800 3,7 -404.400 -409.000
Avustukset ja toimintarahat -743.115 -602.200 -598.000 -598.000 -0,7 -607.100 -616.200
Muut kulut -22.186 -25.700 -24.200 -24.200 -5,8 -24.500 -24.800
Toimintakulut -13.753.728 -14.053.200 -14.334.300 -14.334.300 2,0 -14.570.300 -14.760.300
TOIMINTAJÄÄMÄ -12.033.006 -12.175.400 -12.592.600 -12.592.600 3,4 -12.802.700 -12.966.600
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT, jatkoa
Alla on erittely tuomiokapitulien määrärahoista. Satunnaisissa on määräraha Saamelaisten kirkkopäiviä
varten Oulun hiippakunnassa.
toiminta toimitilat satunnainen yhteensä
Turku 1 440 600 191 900 1 632 500
Tampere 1 083 600 154 200 1 237 800
Oulu 1 189 100 67 800 15 000 1 271 900
Mikkeli 1 097 900 15 800 1 113 700
Porvoo 1 060 700 420 500 1 481 200
Kuopio 1 152 000 136 200 1 288 200
Lapua 1 190 200 104 100 1 294 300
Helsinki 1 144 100 257 000 1 401 100
Espoo 944 800 191 800 1 136 600
10 303 000 1 539 300 15 000 11 857 300

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
301 TURKU
TOIMINTA-AJATUS
40
Piispan johtama tuomiokapituli tukee Turun arkkihiippakunnan seurakuntia ja niiden henkilöstöä
seurakuntien perustehtävän toteuttamisessa hoitamalla tuomiokapitulille kuuluvat viranomaistehtävät ja
tuottamalla ja tarjoamalla hallinto- ja työelämäpalveluita sekä edustaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa
alueellaan.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA 2013 – 2015
1. Seurakuntien työntekijöiden hengellisen ja ammatillisen identiteetin vahvistaminen
2. Muutostilanteiden tuki ja toivon luominen
a) Seurakuntien rakennemuutos: toiminnan, hallinnon ja työyhteisöjen tuki ja sopeutus
b) Uusien työntekijöiden rekrytointi ja tukeminen
c) Tuomiokapitulin henkilöstörakenteen ja toimenkuvien kehittäminen
3. Viestintä ja verkkoympäristössä toimiminen
4. Ympäristökysymykset ja kohtuullinen elämäntapa
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA 2013
1. Tuomiokapituli edistää seurakuntien työntekijöiden hengellisen ja ammatillisen identiteetin vahvistumista
tarjoamalla mahdollisuuksia hengellisen elämän hoitamiseen ja ammatti-identiteetin jäsentämiseen
kaikessa järjestämässään toiminnassa. Samalla, kun vastuu tavoitteen toteutumisesta on koko
henkilöstöllä, on yhden hiippakuntasihteerin viran tehtäväalueena aikaisempaa painotetummin
spiritualiteetti ja osana sitä jumalanpalveluselämä.
2.
a) Tuomiokapituli tukee seurakuntia tilanteessa, jossa kirkko on valmistautumassa merkittävään
rakennemuutokseen (osin kuntauudistuksen seurauksena). Tätä varten kapituli järjestää mm.
seurakuntien johdon neuvottelupäiviä ja koulutuksia, organisoi selvitysmiesten ja
työyhteisökonsulttien työtä sekä pitää rakennemuutoskysymyksiä ja muutosjohtamisen teemoja
vahvasti esillä erilaisilla hiippakunnallisilla foorumeilla. Myös piispantarkastukset palvelevat osaltaan
rakennemuutostukea.
b) Tuomiokapituli kehittää hiippakunnan seurakuntiin ja yhtymiin tarvittavien uusien työntekijöiden
rekrytointia sekä tehtävissään aloittaneiden tukemista. Rekrytoinnin kehittämiseksi ja tulevien kirkon
työntekijöiden tueksi kapituli järjestää uusimuotoisen moniammatillisen päätösseminaarin eri
ammattiryhmien vuosittaisten työssäoppimisjaksojen päätteeksi ja pitää muutenkin yllä aktiivisia
yhteyksiä kirkon virkaan kouluttavien oppilaitosten opiskelijoihin. Uudessa tehtävässä aloittaneiden
työntekijöiden tukemiseksi kapituli kehittää erityisesti uusien kirkkoherrojen ja talouspäällikköjen
koulutuksen ja tuen polkua ja jatkaa eri tehtäväalueilla jo aikaisemmin toteutettua tuki- ja
koulutustoimintaa.
c) Tuomiokapituli tekee valmiiksi koko henkilöstöään koskevan henkilöstösuunnitelman ja lähtee
toteuttamaan sitä. Suunnitelman myötä henkilöstörakenne ja toimenkuvat saatetaan sellaisiksi, että
ne vastaavat kapitulin nykyisiä tehtäviä ja tulevien vuosien haasteita.
3. Tuomiokapituli lisää kirkon läsnäoloa arkkihiippakunnan alueen julkisuudessa kehittämällä
tuomiokapitulin omaa viestintää aktiivisemmaksi ja vuorovaikutuksellisemmaksi, suuntaamalla resursseja
verkkoviestintään (nettisivujen rinnalla hiippakunnan Facebook-sivut) sekä tukemalla seurakuntien
viestintää mm. viestintäpäiviä järjestäen.
4. Tuomiokapituli kannustaa seurakuntia ympäristödiplomien hankintaan, juurruttaa kirkon ilmastoohjelman
ja oman ympäristöohjelmansa edellyttämiä toimenpiteitä osaksi normaaleja työkäytäntöjä sekä
seurakunnissa että tuomiokapitulissa ja edistää rajallisten resurssien (luonto, talous, henkilöstö)
asianmukaista ja säästeliästä käyttöä.

41
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10301 Turku
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 432
Maksutuotot 66.076 104.900 114.100 114.100 8,8 115.800 117.500
Kolehdit ja lahjoitustuotot 62.298 65.000 65.000 65.000 66.000 67.000
Tuet ja avustukset 3.296 42.500 6.500 6.500 -84,7 6.600 6.700
Muut tuotot 26.853 29.000 29.600 29.600 2,1 30.000 30.500
Toimintatuotot 158.954 241.400 215.200 215.200 -10,9 218.400 221.700
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.116.303 -1.230.100 -1.208.000 -1.208.000 -1,8 -1.226.000 -1.244.400
Palvelujen ostot -423.504 -351.100 -406.500 -406.500 15,8 -412.500 -418.500
Vuokrat ja vastikkeet -114.431 -111.900 -114.400 -114.400 2,2 -116.100 -117.800
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -97.042 -58.300 -51.300 -51.300 -12,0 -52.000 -52.700
Avustukset ja toimintarahat -94.463 -67.300 -67.500 -67.500 0,3 -68.500 -69.500
Muut kulut -285
Toimintakulut -1.846.029 -1.818.700 -1.847.700 -1.847.700 1,6 -1.875.100 -1.902.900
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.687.075 -1.577.300 -1.632.500 -1.632.500 3,5 -1.656.700 -1.681.200
TALOUSSUUNNITELMAN 2013–2015 ERITYISPERUSTELUT
1. Budjettiin ei sisälly varausta palkkausjärjestelmän kolmannen vaiheen (HAVA) käyttöottoon vuonna
2013.
Tuomiokapitulissa tulee suunnittelukaudella 2013–2015 tapahtumaan useita henkilöstömuutoksia
viranhaltijoiden eläkkeelle siirtymisten kautta. Tuomiokapitulissa on valmisteilla henkilöstösuunnitelma,
jonka myötä henkilöstörakenne ja toimenkuvat saatetaan vastaamaan tuomiokapitulin nykyisiä tehtäviä
ja tulevien vuosien haasteita. Talouskehitys ei näyttäisi mahdollistavan sinänsä tarpeellistenkaan
lisävirkojen perustamista, joten tehtäväkuvien kehittäminen on välttämätöntä. Kirkkohallituksen vuosille
2014 ja 2015 vahvistama kehys sisältää kummallekin vuodelle 1,5 %:n korotuksen, mutta nousulla
voidaan tuskin kattaa edes normaalin toiminnan kulujen kasvua.
2. Tuomiokapituli on saanut kirjanpito- ja palkanlaskentapalvelut veloituksetta kirkkohallitukselta. Vuonna
2013 tuomiokapitulin on kirkkolain velvoittamana hankittava nämä palvelut Kirkon kirjanpidon ja
palkanlaskennan palvelukeskus Kipasta. Tästä ostopalvelusta maksetaan kirkolliskokouksen
vahvistamien perusteiden mukaiset palvelumaksut. Nämä lisäävät tuomiokapitulin kustannuksia.
Talousarviota tehtäessä ei vielä ole tiedossa mitään arviota, paljonko nämä kustannukset Turun
tuomiokapitulin osalta olisivat. Kirkkohallitukselle ja kirkolliskokoukselle esitetään toivomus, että
määrärahakehystä korotettaisiin näiden kustannusten verran.
3. Turun arkkihiippakunnan elämää tullee lähivuosina edelleen leimaamaan rakennemuutos. On
oletettavissa, että kuntarakennemuutos ja sen seurauksena seurakuntarakennemuutos tulee olemaan
voimakasta myös lähivuosina. Rakennemuutokseen liittyvät päätökset ja hallintorakenteiden paneminen
kuntoon ovat silti vain lähtökohta sille toimintakulttuurin rakentamiselle ja toiminnan kehittämiselle, joka
tulee jatkumaan vuosia ja vaatimaan myös erityistä tukea. Aikaisemmin tuomiokapitulien käytössä ollutta
erityistä rakennemuutosrahoitusta tullaan edelleen tarvitsemaan koko suunnittelujakson ajan.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
302 TAMPERE
TOIMINTA-AJATUS
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli palvelee seurakuntia niiden perustehtävän toteuttamisessa. Se
vahvistaa seurakuntien ammatillista osaamista. Se kehittää seurakuntien vuorovaikutteista oppimista. Se
ohjaa ja tukee seurakuntien työtä kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttamiseksi.
42
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Tuomiokapitulin ohjaus- ja konsultointituki muutoksessa eläville työyhteisöille
2. Kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttaminen yhdessä seurakuntien kanssa
3. Rekrytoinnin, harjoittelunohjauksen ja seurakuntien uusien työntekijöiden tuen kehittäminen
4. Tuomiokapitulin viestinnän ja julkisuuskuvan kehittäminen
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Tuomiokapitulin ohjaus- ja konsultointituki muutoksessa eläville työyhteisöille
1.1. Räätälöity muutosseurakuntien tuki
1.2. Lähiesimiesten ohjaustuen jatkaminen
1.3. Konsulttien tukeminen ja konsultatiivisen työotteen vahvistaminen
1.4. Johtamiskoulutus laaja-alaisesti kaikille työntekijäryhmille
1.5. Hiippakunnan vuosikirja merkitysjohtamisesta ilmestyy marraskuussa 2013
2. Kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttaminen yhdessä seurakuntien kanssa
2.1. Jumalanpalveluselämän kehittämiseen tähtäävät hiippakunnalliset ja rovastikunnalliset hankkeet
2.2. Kontekstuaalisen teologian oppimisprosessi
2.3. Työnohjauksen neuvottelupäivä
2.4. Seurakuntien viestinnän tukeminen
3. Rekrytoinnin, harjoittelunohjauksen ja seurakuntien uusien työntekijöiden tuen kehittäminen
3.1. Harjoittelunohjauksen kehittäminen (osaamisen ohjaajat koulutus) ja kirkon alan opiskelijoiden
yhteinen seminaari
3.2. Uusimuotoisen ordinaatiovalmennuksen syventäminen
3.3. Orientoitumiskoulutus uusille työntekijöille
4. Tuomiokapitulin viestinnän ja julkisuuskuvan kehittäminen
4.1. Mediasuhteiden kehittäminen
4.2. Sisäisen viestinnän kehittäminen

43
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10302 Tampere
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 74.537 55.400 72.900 72.900 31,6 74.000 75.100
Kolehdit ja lahjoitustuotot 86.951 80.000 80.000 80.000 81.200 82.400
Tuet ja avustukset 2.266 29.100 2.000 2.000 -93,1 2.000 2.000
Muut tuotot 10.762 11.000 11.000 11.000 11.200 11.400
Toimintatuotot 174.516 175.500 165.900 165.900 -5,5 168.400 170.900
Toimintakulut
Henkilöstökulut -817.448 -868.700 -879.800 -879.800 1,3 -893.000 -906.400
Palvelujen ostot -258.722 -267.000 -292.900 -292.900 9,7 -297.100 -301.300
Vuokrat ja vastikkeet -102.426 -101.000 -102.000 -102.000 1,0 -103.500 -105.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -47.392 -54.300 -48.600 -48.600 -10,5 -49.200 -49.800
Avustukset ja toimintarahat -74.948 -80.000 -80.000 -80.000 -81.200 -82.400
Muut kulut -489 -400 -400 -400 -400 -400
Toimintakulut -1.301.426 -1.371.400 -1.403.700 -1.403.700 2,4 -1.424.400 -1.445.400
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.126.910 -1.195.900 -1.237.800 -1.237.800 3,5 -1.256.000 -1.274.500

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
303 OULU
TOIMINTA-AJATUS
44
Oulun hiippakunnan hiippakuntatason toimijoiden tehtävänä on tukea hiippakunnan seurakuntia sekä niiden
työntekijöitä ja vastuunkantajia kirkon perustehtävän toteuttamiseksi.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Tuetaan seurakuntia ja niiden johtamista kirkon toimintaympäristön muutoksessa
2. Tarjotaan seurakunnille välineitä kristillisen uskon merkityksen esillä pitämiseksi pohjoissuomalaisessa
todellisuudessa
3. Tuetaan seurakuntia seurakuntalaisten osallisuuden vahvistamisessa
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. vahvistetaan seurakunnan työntekijöiden hengellistä ja kirkollista identiteettiä järjestämällä
hiippakuntapäivät syyskuussa 2013
2. tuetaan seurakuntia rakennemuutoksessa ja niiden johtamista muun muassa muutosjohtamisen
koulutuksen kautta sekä lisäämällä hiippakunnan konsultatiivista työotetta
3. tuetaan seurakuntien toimintaa sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi järjestämällä muun muassa
syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvä seminaari ja koulutuksia yhdessä viranomaistahojen kanssa.
4. vahvistetaan seurakuntien tavoittavaa toimintaa muun muassa pitämällä esillä sosiaalisen median
merkitystä ja evankelioivaa työnäkyä
5. tuetaan seurakuntia jumalanpalveluselämän monimuotoisuudessa ja monikulttuurisuudessa muun
muassa osallistumalla kirkkomusiikin EU-projektiin
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTEET
Saamelaiset kirkkopäivät järjestetään Mo i Ranassa Norjassa 9.-11.8.2013. Kirkkopäivien järjestäjinä
toimivat Norjan ja Ruotsin saamelaiset kirkkoneuvostot, Oulun hiippakunta (Suomen ev.-lut. kirkko) yhdessä
Barentsin kirkkojen neuvoston ja norjalaisten paikallistahojen kanssa. Hankkeeseen haettiin EU-tukea, mutta
avustusta ei saatu. Norjan kirkko kantaa kirkkopäivistä taloudellisen päävastuun, mutta muilta
järjestäjätahoilta odotetaan myös taloudellista osallistumista. Saamelaistyöhön myönnettävä määräraha ei
riitä näiden kustannusten kattamiseen. Tästä johtuen Oulun hiippakunnan erityistarve vuonna 2013 on
15.000 euroa, mikä kohdentuu saamelaisten kirkkopäivien järjestämiseen.
Vuoden 2012 talousarviossa oli varattu 10.000 Tunturissa tuulee – tapahtuman kuluihin.

45
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10303 Oulu
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 86.527 37.900 78.200 78.200 106,3 79.400 80.600
Vuokratuotot 100
Kolehdit ja lahjoitustuotot 87.860 77.000 77.000 77.000 78.200 79.400
Tuet ja avustukset 105.038 146.700 102.800 102.800 -29,9 104.300 105.800
Muut tuotot 600
Toimintatuotot 280.125 261.600 258.000 258.000 -1,4 261.900 265.800
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.003.415 -1.022.400 -1.034.300 -1.034.300 1,2 -1.049.900 -1.065.600
Palvelujen ostot -406.601 -325.900 -347.800 -347.800 6,7 -337.800 -342.800
Vuokrat ja vastikkeet -7.346 -7.500 -19.200 -19.200 156,0 -19.500 -19.800
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -76.353 -60.400 -59.900 -59.900 -0,8 -60.700 -61.500
Avustukset ja toimintarahat -76.876 -67.500 -68.000 -68.000 0,7 -69.100 -70.200
Muut kulut -725 -2.300 -700 -700 -69,6 -700 -700
Toimintakulut -1.571.315 -1.486.000 -1.529.900 -1.529.900 3,0 -1.537.700 -1.560.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.291.190 -1.224.400 -1.271.900 -1.271.900 3,9 -1.275.800 -1.294.800

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
304 MIKKELI
TOIMINTA-AJATUS
Tuomiokapitulin perustehtävänä on toteuttaa kirkon tehtävää hiippakunnassa kehittämällä ja tukemalla
seurakuntien toimintaa ja hallintoa. Tehtäväänsä tuomiokapituli toteuttaa verkostoituneena kirkkoon ja
yhteiskuntaan.
46
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Seurakunnan hallinnon, talouden ja hallintokäytäntöjen kehittäminen
2. Seurakuntien rakennemuutosten tukeminen ja saattaminen
3. Piispantarkastuskäytännön kehittäminen
4. Seurakuntien strategisen osaamisen lisääminen
5. Seurakuntien työyhteisöjen toimivuuden edistäminen ja työntekijöiden tukeminen
6. Seurakuntien työntekijöiden ammatillinen täydennyskoulutus
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Seurakuntien hallintoa ja taloutta seurataan ja kehitetään yleisneuvonnan, tuomiokapitulin hallintotoimen
ja koulutuksen avulla. Koulutuksessa ja neuvonnassa esillä ovat erityisesti säädösmuutokset, hyvän
hallinnon periaatteet sekä talouden seuranta, hallinta ja tasapainon ylläpitäminen.
2. Tuetaan vuoden 2013 alusta toteutettuja seurakuntien rakennemuutoksia järjestämällä sekä toimintaan
että hallintoon liittyviä tukitoimia. Tavoitteena on auttaa seurakuntia muutostilanteessa rakentamaan
uutta toimintakulttuuria, joka parhaiten ottaa huomioon sekä perinteen että seurakuntatyön tarpeet
uudessa seurakuntakokonaisuudessa ja sen eri osissa.
3. Uudistettu piispantarkastusmalli vakiinnutetaan siten, että se palvelee seurakuntaa konsultatiivisena
prosessina perustehtävälähtöisen, toimintaympäristönsä muutoksesta tietoisen seurakuntatyön
kehittämisessä. Tavoitteena on vahvistaa johtajuutta, lisätä tavoitetietoisuuttaa, työn tuloksellisuutta ja
sen näkemisen mukanaan tuomaa mielekkyyttä seurakuntatyössä.
4. Tuetaan seurakuntien työyhteisöjen toimivuutta, omaehtoista ongelmanratkaisua sekä autetaan
seurakuntia tarttumaan työyhteisön ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tuetaan
seurakuntien työyhteisöjä yhdistymis- ja muutostilanteissa järjestämällä työyhteisönohjausta.
5. Tuetaan rekrytoitumista seurakuntatyöhön pitämällä yhteyttä kirkon virkaan opiskeleviin eri
oppilaitoksissa ja järjestetään erityisesti uusille työntekijöille työnohjausta, mentorointia ja
vertaisryhmätukea.
6. Pidetään yllä seurakuntien työntekijöiden ammatillista osaamista vastaamalla seurakuntien sekä
kokonaiskirkon hankkeisiin liittyvään koulutustarpeeseen.

47
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10304 Mikkeli
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 78.275 47.500 49.600 49.600 4,4 50.300 51.000
Vuokratuotot 251 200 300 300 50,0 300 300
Tuet ja avustukset 44.579 119.100 96.500 96.500 -19,0 97.900 99.300
Toimintatuotot 123.105 166.800 146.400 146.400 -12,2 148.500 150.600
Toimintakulut
Henkilöstökulut -920.889 -973.300 -975.800 -975.800 0,3 -990.500 -1.005.300
Palvelujen ostot -250.331 -211.700 -227.000 -227.000 7,2 -230.300 -233.600
Vuokrat ja vastikkeet -8.923 -5.400 -4.900 -4.900 -9,3 -5.000 -5.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -33.283 -33.200 -33.700 -33.700 1,5 -34.100 -34.500
Avustukset ja toimintarahat -17.933 -18.500 -17.500 -17.500 -5,4 -17.800 -18.100
Muut kulut -936 -700 -1.200 -1.200 71,4 -1.200 -1.200
Toimintakulut -1.232.295 -1.242.800 -1.260.100 -1.260.100 1,4 -1.278.900 -1.297.800
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.109.190 -1.076.000 -1.113.700 -1.113.700 3,5 -1.130.400 -1.147.200
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Talousarvio on laadittu siten, että kasvua edellisestä vuodesta on ohjeeksi annettu 1,5 %. Vuoden 2009
tasoon verrattuna nykyinen talousarvio on loppusummaltaan 8 % pienempi. Todellisuudessa muutos on
vieläkin suurempi, kun otetaan huomioon rahan arvon muutos. Tuomiokapitulin talousarvion laatiminen on
erityisen vaikeata tilanteessa, jossa suurin osa tuomiokapitulin talousarviosta muodostuu henkilöstökuluista.
Budjettiraamiin annettu lisäys ei kata kustannusten nousua eikä aiempien vuosien määrärahaleikkauksia.
Tulevana talousarviovuotena tilannetta paikataan rahastosiirroin ja toimintamäärärahoja leikkaamalla.
Tulevaisuudessa tämä ei ole mahdollista henkilöstöä vähentämättä. – Talousarvion laatimisen jälkeen
Kirkkohallituksessa on talousarvion kasvuksi korjattu 3,5%.
- Kirkkohallitusta pyydetään varaamaan 5.000 euron määräraha orientoitumiskoulutukseen kirkon
palvelukseen tuleville uusille diakoniatyöntekijöille, kanttoreille ja nuorisotyöntekijöille.
- KiPa:n käyttöönotto tapahtunee myös tuomiokapitulien osalta v. 2013. Tuomiokapituli ei ole varannut
omaan talousarvioonsa KiPa:n kuluihin määrärahaa, koska tuomikapitulilla ei ole riittäviä tietoja
määrärahatarpeen arvioimiseen. Kirkkohallituksen tulee varata tarkoitukseen riittävät määrärahat.
- Tuomiokapitulin päätulostimen leasing-kausi päättyy maaliskuussa 2013. Keskusrahaston it-alueen tulee
palvelukuvauksensa mukaisesti varautua uuden hankintaan.
- Investoinnit: piispan virka-auto on ylittänyt tarkoituksenmukaisen ja taloudellisen vaihtoajan kriteerit (nyt
9 v./ajettu n. 170.000 km, vaihtoaikaan 10 v./n. 200.000 km). Vaihtoon esitetään varattavaksi 53.000
euroa bruttosummana. Nettokustannus riippuu nykyisen auton jatkokäytöstä, joka jää kirkkohallituksen
päätettäväksi. Vaihdon yhteydessä virka-auton käyttö tulee nykyistä turvallisemmaksi ja merkittävästi
ympäristöystävällisemmäksi.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
305 PORVOO
TOIMINTA-AJATUS
48
Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin ja hiippakuntavaltuuston tehtävänä on auttaa ja tukea hiippakunnan
seurakuntia ja seurakuntayhtymiä sekä niiden työntekijöitä perustehtävissään; Jumalan sanan
julistamisessa, sakramenttien jakamisessa, diakoniatyössä, lähetystyössä sekä kristillisessä kasvatuksessa.
Lisäksi tuomiokapituli hoitaa viranomaistehtäviä, jotka kuuluvat sille kirkon tunnustuksen sekä kirkkolain ja
kirkkojärjestyksen nojalla, edustaa kirkkoa hiippakuntaa koskevissa asioissa sekä palvelee hallintoa ja tukee
jokapäiväistä työtä.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET 2013 – 2015
1. Kirkon jäsenyyden tukeminen
2. Rekrytointi kirkollisiin ammatteihin
3. Rakennemuutosseurakuntien tukeminen koulutuksen, henkilöstöhuollon ja työyhteisön kehittämisen
avulla
4. Jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan sekä hengelliseen syventymiseen tähtäävän työn
kehittäminen seurakunnissa
5. Lähetystyön ja kirkon kansainvälisen vastuun korostaminen
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET 2013
1. Seurakuntia kehotetaan hyödyntämään vapaaehtoisten työpanosta ja kannustetaan kutsumaan
passiivijäseniä toteuttamaan jäsenyyttään. Hiippakunta tukee prosessia järjestämällä kolutusta sekä
painostamalla suunnitelmallisesti jumalanpalveluselämään, verkkotyöhön ja henkilöstökoulutukseen.
2. Rekrytointia kirkollisiin ammatteihin vahvistetaan sekä paikallisella että hiippakuntatasolla. Hiippakunnan
työntekijät pitävät säännöllisesti yhteyttä oppilaitoksiin ja pitävät teemaa esillä erilaisissa
nuorisotapahtumissa ja neuvottelupäivillä sekä muissa suurissa tapahtumissa. Tavoitteena on
kirkolliseen työhön opiskelevien määrän ja eläkkeelle siirtyvän työvoiman määrän tasapainottaminen.
3. Suunniteltujen rakennemuutosten yhteydessä tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto kiinnittävät
huomiota monipuolisen ruotsinkielisen kirkollisen elämän turvaamiseen maassamme.
Rakennemuutosten toteutumista seurataan ja muutosprosesseja tuetaan tarvittaessa työyhteisöjä
kehittämällä ja työnohjauksella. Henkilöstöhuollon ja koulutuksen hiippakuntasihteeri sekä
tuomiokapitulin nimeämä tukiryhmä perehtyvät muutosseurakunnissa tilanteeseen ja auttavat löytämään
toimivia ratkaisuja seurakunnan talouden, toiminnan ja henkilöstökysymysten ratkaisemiseksi.
4. Hiippakunnan panostus seurakunnille järjestettävään jumalanpalveluskoulutukseen jatkuu.
Toimintavuonna järjestetään hiippakunnan ensimmäinen gospel- ja nuorisokuorotapahtuma.
Hiippakunnan uusi musiikkistrategia jalkautetaan seurakuntiin.
5. Hiippakunta korostaa toiminnassaan kirkon kansainvälistä vastuuta ja kehittää yhteistyötänsä Malawin
luterilaisen kirkon kanssa.

49
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10305 Porvoo
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 1.000 -100,0
Maksutuotot 23.590 8.500 22.900 22.900 169,4 23.200 23.500
Kolehdit ja lahjoitustuotot 19.144 22.000 31.000 31.000 40,9 31.500 32.000
Tuet ja avustukset 123.230 128.900 122.000 122.000 -5,4 123.800 125.600
Muut tuotot 16.764 16.500 16.800 16.800 1,8 17.100 17.400
Toimintatuotot 182.727 176.900 192.700 192.700 8,9 195.600 198.500
Toimintakulut
Henkilöstökulut -879.240 -878.700 -915.400 -915.400 4,2 -929.200 -943.100
Palvelujen ostot -207.286 -161.900 -185.900 -185.900 14,8 -188.500 -191.100
Vuokrat ja vastikkeet -347.975 -351.100 -348.800 -348.800 -0,7 -354.000 -359.300
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -71.704 -56.900 -62.000 -62.000 9,0 -62.700 -63.400
Avustukset ja toimintarahat -191.184 -159.000 -160.400 -160.400 0,9 -162.800 -165.200
Muut kulut -2.643 -400 -1.400 -1.400 250,0 -1.400 -1.400
Toimintakulut -1.700.032 -1.608.000 -1.673.900 -1.673.900 4,1 -1.698.600 -1.723.500
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.517.305 -1.431.100 -1.481.200 -1.481.200 3,5 -1.503.000 -1.525.000

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
306 KUOPIO
TOIMINTA-AJATUS
Yhteistyössä hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulin kanssa piispa johtaa hiippakunnan hallintoa ja
toimintaa. Tavoitteena on tukea ja ohjata seurakuntaelämää sekä edistää kirkon tehtävää ja
toimintaedellytyksiä hiippakunnan alueella. Hallintoon liittyvissä tehtävissä piispan apuna on erityisesti
tuomiokapituli, opetustehtävässä ja seurakuntien toiminnallisessa tukemisessa ja ohjaamisessa
hiippakunnan sihteeristö.
ARVOT: Hiippakunnan keskeiset arvot ovat pyhän kunnioitus, rakkaudellisuus, oikeudenmukaisuus,
avarakatseisuus ja vastuullisuus.
LÄHIAJAN VISIOT:
1. Hengellisen elämän vahvistaminen.
2. Kirkon sisäinen ykseyden vahvistaminen.
3. Seurakuntarakenteen muutoksen tukeminen niin, että muutos viedään läpi hallitusti ja kirkon omista
lähtökohdista.
4. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen: Kirkko osallistuu hyvän yhteiskunnan rakennustalkoisiin poliittisen
vaikuttamisen kautta.
50
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Tuemme rakennemuutoksessa olevia seurakuntia ja niiden työyhteisöjä.
2. Pyrimme lisäämään seurakunnissa vapaaehtoistyötä, yhdenvertaisuutta ja työhyvinvointia.
3. Varustamme seurakuntien työaloja toimimaan heikoimmassa asemassa olevien ja ihmisarvon
puolestapuhujana.
4. Kehitämme vuorovaikutuksellista työotetta.
5. Toimimme yhteistyössä Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon kanssa.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Tuemme seurakuntien vapaaehtoistyötä.
2. Tuemme ja seuraamme tilanteita rakennemuutoksen läpikäyneissä ja muutosprosessiin
valmistautuvissa seurakunnissa ja niiden työyhteisöissä.
3. Kiinnitämme erityistä huomiota työhyvinvointiin seurakuntien työyhteisöissä.
4. Edistämme yhteyksiä hiippakunnan seurakuntien ja Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon välillä.
5. Kaikessa koulutustoiminnassa edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kirkossa.
6. Uudistamme hiippakunnan viestintää entistä vuorovaikutuksellisemmaksi.

51
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10306 Kuopio
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 64.360 58.600 71.600 71.600 22,2 72.700 73.800
Kolehdit ja lahjoitustuotot 67.226 65.000 63.000 63.000 -3,1 64.000 65.000
Tuet ja avustukset 1.986 47.300 23.700 23.700 -49,9 24.000 24.300
Toimintatuotot 133.572 170.900 158.300 158.300 -7,4 160.700 163.100
Toimintakulut
Henkilöstökulut -860.431 -948.000 -934.700 -934.700 -1,4 -948.900 -963.200
Palvelujen ostot -252.876 -289.700 -303.500 -303.500 4,8 -308.000 -312.500
Vuokrat ja vastikkeet -63.645 -64.600 -115.800 -115.800 79,3 -117.400 -119.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -30.873 -30.900 -32.800 -32.800 6,1 -33.200 -33.600
Avustukset ja toimintarahat -56.342 -58.400 -58.600 -58.600 0,3 -59.500 -60.400
Muut kulut -937 -1.000 -1.100 -1.100 10,0 -1.100 -1.100
Toimintakulut -1.265.104 -1.392.600 -1.446.500 -1.446.500 3,9 -1.468.100 -1.489.800
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.131.533 -1.221.700 -1.288.200 -1.288.200 5,4 -1.307.400 -1.326.700
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Vuoden 2013 toimintaa ei voida toteuttaa annetun määrärahakehyksen puitteissa muuten kuin käyttämällä
lisäksi tuomiokapitulin rahaston pääomaa. Tämä ratkaisu ei ole pitkällä aikavälillä mahdollinen.
Tuomiokapitulin menoista henkilöstömenot muodostavat huomattavan osan (vuonna 2013 67,17 %).
Suunnitellut määrärahakehyksen korotukset vuosille 2014 ja 2015 ovat niin pienet, että tuomiokapitulin on
todennäköisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstömenojen vähentämiseksi. Tämä merkitsee sitä, että
jatkossa tuomiokapitulin mahdollisuus seurakuntaelämän tukemiseen vaikeutuu olennaisesti.
Piispalle on vuokrattu elokuusta 2012 virka-asunto. Sen kuluihin on varattu 60.000/v.
Vuoden 2012 talousarviossa oli piispan vaihdoksen kuluihin varattu 35.000.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
307 LAPUA
TOIMINTA-AJATUS
Lapuan hiippakunta edistää kirkon tehtävän toteutumista ja vahvistaa seurakuntien toimintaedellytyksiä
alueellaan.
52
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Kirkon tehtävän edistäminen hiippakunnassa.
2. Seurakuntien johdon, henkilöstön ja työn tukeminen.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
Tuetaan työntekijöitä toteuttamaan seurakuntatyötä yhdessä luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten
kanssa omassa toimintaympäristössään.
Oman lähiyhteisön jumalanpalveluskeskeisen seurakuntaelämän tukeminen.
Seurakuntien henkilöstön tukeminen rakenne- ym. muutoksissa.
Tuemme seurakuntia keskittymään uskon, toivon ja rakkauden ytimeen
Toisista välittämisen toteuttaminen seurakunnassa
Mitä se on?
Lisäämme hiippakunnan koulutuksiin hengellisen elämän näkökulmia.
Kohtaamalla seurakuntien työntekijät ja työyhteisöt neuvottelupäivillä, koulutuksissa ja seurakuntien
työntekijäneuvotteluissa.
Tuemme työntekijöitä konsultoinnin ja neuvonnan keinoin.
Pidämme esillä seurakuntalaisuuden merkitystä.
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Piispan virka-asunnon ilmanlaatuongelmien vuoksi on ryhdytty erikoisjärjestelyihin, missä yhteydessä
uudeksi tilapäiseksi virka-asunnoksi on vuokrattu Lapuan keskustassa sijaitseva omakotitalo. Omakotitalon
vuokra ja hoitokulut aiheuttavat lisäkuluja. Vuonna 2013 vuokraan on varattu 21.000 ja kiinteistöstä
aiheutuviin lämmitys-, sähkö- ja vesimaksuihin jne. 6.000.
Kehykseen osoitetuilla varoilla ei kyetä ylläpitämään nykyistä toiminta- ja henkilöstömenojen tasoa.
Hiippakunnalla on jonkin verran omaa koulutustoimintaa, jolla voidaan kompensoida niukasti tarkistettuja
budjettivaroja, mutta tämä ei riitä kattamaan menetyksiä. Menopuolella v. 2012 suoritettiin sellaisia
karsintoja, jotka mahdollisimman vähän aiheuttivat rajoituksia toiminnalle. V. 2013 budjetissa tällaisen
karsintaan ei enää ole mahdollisuuksia. Henkilöstömenoissa ei suunnitelmallista karsintaa suoriteta v. 2013
aikana. Sen sijaan vapaaehtoisiin vähennyksiin, kuten virkavapauksiin, osa-aikatyöhön yms., suhtaudutaan
myönteisesti.
Kirkkohallituksen niukat budjettikehykset seuraavalle kolmelle vuodelle johtavat siihen, että menoissa on
suunnittelukauden lopulla karsimistarvetta yhden henkilötyövuoden verran. Hiippakunnassa on käynnistetty
henkilöstöstrategian laatiminen, jolla pyritään löytämään sellainen ratkaisu ja tehtävien laaja-alaistaminen
niin, että tarvittaviin säästöihin päästään ilman henkilöstön irtisanomisia luonnollisen poistuman kautta.
Tämän rinnalla selvitetään mahdollisuuksia tuottojen lisäämiseksi ja kehyksen tarkistamiseksi, jotta
henkilöstömenojen karsimiselta voidaan välttyä. Henkilöstö on aktiivisesti mukana ratkaisujen etsimisessä.

53
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10307 Lapua
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 273.278 315.300 322.500 322.500 2,3 327.300 332.200
Vuokratuotot 11.198 11.000 11.600 11.600 5,5 11.700 11.800
Kolehdit ja lahjoitustuotot 32.394 35.000 35.000 35.000 35.500 36.000
Tuet ja avustukset 2.870 21.000 2.500 2.500 -88,1 2.500 2.500
Muut tuotot 9.412 9.500 9.600 9.600 1,1 9.700 9.800
Toimintatuotot 329.152 391.800 381.200 381.200 -2,7 386.700 392.300
Toimintakulut
Henkilöstökulut -989.675 -1.027.500 -1.051.500 -1.051.500 2,3 -1.067.100 -1.082.900
Palvelujen ostot -463.216 -447.500 -445.200 -445.200 -0,5 -451.800 -458.400
Vuokrat ja vastikkeet -28.923 -32.300 -59.500 -59.500 84,2 -39.100 -39.700
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -54.974 -47.200 -56.700 -56.700 20,1 -51.100 -51.500
Avustukset ja toimintarahat -53.851 -61.000 -62.000 -62.000 1,6 -62.900 -63.800
Muut kulut -120 -700 -600 -600 -14,3 -600 -600
Toimintakulut -1.590.758 -1.616.200 -1.675.500 -1.675.500 3,7 -1.672.600 -1.696.900
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.261.606 -1.224.400 -1.294.300 -1.294.300 5,7 -1.285.900 -1.304.600

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
308 HELSINKI
TOIMINTA-AJATUS
Piispa, tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto edistävät kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa.
Tuomiokapituli tukee ja ohjaa seurakuntia sekä hoitaa hiippakunnallista toimintaa ja hallintoa.
Toimintaympäristössä huomioitavaa
- hengelliset kysymykset ja arvokeskustelu kiinnostavat
- median, erityisesti sosiaalisen median, vaikutus kasvaa
- kirkon asema ja sen vaikuttavuus julkisilla foorumeilla on heikentynyt
- kirkon jäsenyyden merkitystä ja mielekkyyttä kyseenalaistetaan
- kansalaisten eriarvoisuus ja syrjäytymisvaara on lisääntynyt
- kansainvälisyys sekä monien kulttuurien ja uskontojen läsnäolo on voimistunut
- muutokset, nopearytmisyys ja liikkuvuus määrittelevät ihmisten arkea
54
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
Ydinviestimme:
AMMATTITAITO: Yhteiseen työhömme meillä on sellainen ammattitaito, josta voimme olla ylpeitä ja me
myös kehitämme ja uudelleen suuntaamme sitä.
ROHKAISEMINEN: Tarjoamme seurakunnille asiantuntija-tukea toimintaan ja hallintoon, jotta siellä
voimaannutaan tekemään työtä muuttuvissa olosuhteissa.
LUOTTAMUS: Hengellinen ydinsanomamme lisää luottamusta.
Luottamuksen vahvistaminen lisää monenlaisten ihmisten tilaa olla ja elää.
Suunnittelukauden merkittäviä tapahtumia
2013
- kuntareformin suunta näkyvissä
- piispantarkastukset käynnistyvät, piispan päiviä muutama
- SLS lähetysjuhlat Helsingissä.
2014
- rakennemuutokset käynnissä: konsultointi ja päätösten valmistelu
- diakonaattiratkaisun täytäntöönpano
- moniammatillinen opiskelijoiden työssä oppimisen ohjaus käyttöön kaikissa hiippakunnissa
- Herättäjäjuhlat Vantaalla 2016, valmistelujen käynnistys
- piispantarkastuksia 2.
2015
- rakennemuutokset voimaan
- Diak etelä rakentuu Kalasatamaan
- Kirkon musiikkijuhliin valmisteluun osallistuminen.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Hengellinen elämä vahvistuu
- edistämme yhteyteen kutsuvaa kieltä jumalanpalveluselämässä: luomme sitä itse, käytämme mallina
piispan ja tuomiokapitulin työntekijöiden esiintymisissä, koulutamme ja opastamme seurakuntia
- rohkaisemme seurakuntia kehittämään jumalanpalveluselämäänsä vuorovaikutteiseen suuntaan:
kehittämisseurakunnat, ulkoilmamessut, uudenlaiset messumuodot, tasavertainen keskustelu ja
kohtaaminen, seurakuntalaisten näkyvä rooli suunnittelussa ja toteutuksessa, rukouselämän monet
muodot, monikulttuurinen messuaineisto
- tuemme hengellistä ohjausta ja sielunhoitoa: hengellisten matkakumppaneiden valmentaminen,
ordinaatio- ja orientoitumiskoulutukset
- tuemme laaja-alaista uskontokasvatusta: tuki seurakuntien työlle, julkiset puheenvuorot, päättäjiin
vaikuttaminen
- kannustamme seurakuntia monikieliseen ja monikulttuuriseen perustoimintaan otamme työssämme
huomioon erityisesti lapset ja nuoret.

55
2. Huolehdimme heikoimmista ja kannamme maailmanlaajaa vastuuta
- nostamme esiin katvealueita ja väliinputoajia: seurakuntaelämässä havaittujen signaalien tuominen
julkisuuteen ja päättäjien tietoisuuteen, mukanaolo sosiaalifoorumeissa
- edistämme kirkon saavutettavuutta: johtamiskoulutukset, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden
valmennukset, oivallusten edistäminen
- vaikutamme asenteisiin, jotta tuki lähetystyölle ja kansainväliselle diakonialle säilyy
- tuomme lähellä ja kaukana elävien lähimmäisten äänen kuuluviin: yhteistyökirkkojen oma ääni
kuuluviin, kun teemme ratkaisuja oman lähetysstrategiamme sovelluksista
- edistämme kohtuullisuutta kristillisenä hyveenä
- otamme kantaa kristittyihin kohdistuviin väärinkäytöksiin.
3. Viemme viestiä
- annamme kasvot kirkolle, joka on kaikille avoin: toimintamme, kannanottomme ja tilamme
rohkaisevat avoimuuteen ja vuorovaikutukseen
- Käytämme sosiaalisen median välineitä hiippakunnan omissa koulutuksissa ja tilaisuuksissa:
Hengellinen elämä verkossa –koulutusten viimeinen vuosi
- hyödynnämme piispan julkisuuskuvan.
4. Rakenteet palvelevat
- olemme mukana muutosprosesseissa, kun kuntarakenteiden muutokset muuttavat seurakuntien
rakenteita: prosessien ohjaus pienissä seurakunnissa, konsultointi, päätösohjaus
- hyödynnämme ja vahvistamme suurten seurakuntayhtymien osaamista ja resursseja:
toimintamuotona ovat seurakuntayhtymien sisäinen valvonta+piispantarkastukset, yhteiset
koulutushankkeet, ohjausprosessit
- vahvistamme luottamushenkilöiden vaikuttamismahdollisuuksia mm. huolehtimalla valmistelujen
avoimuudesta
- tuemme kannustavaa johtamiskulttuuria seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä
- olemme valmiit jakamaan tehtäviä uudella tavalla, kun toimintaympäristön muutokset sitä
edellyttävät.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10308 Helsinki
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 5.760
Maksutuotot 83.310 52.000 67.700 67.700 30,2 68.700 69.700
Vuokratuotot 4.000 -100,0
Kolehdit ja lahjoitustuotot 63.056 60.000 55.000 55.000 -8,3 55.900 56.800
Tuet ja avustukset 66.457 30.500 2.000 2.000 -93,4 2.000 2.000
Muut tuotot 12.095 12.000 12.000 12.000 12.200 12.400
Toimintatuotot 230.679 158.500 136.700 136.700 -13,8 138.800 140.900
Toimintakulut
Henkilöstökulut -972.230 -982.700 -984.600 -984.600 0,2 -999.300 -1.014.300
Palvelujen ostot -271.371 -206.000 -231.400 -231.400 12,3 -234.700 -238.100
Vuokrat ja vastikkeet -237.653 -235.000 -240.700 -240.700 2,4 -244.300 -248.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -42.136 -37.500 -33.100 -33.100 -11,7 -33.400 -33.700
Avustukset ja toimintarahat -60.693 -51.000 -48.000 -48.000 -5,9 -48.800 -49.600
Muut kulut -205
Toimintakulut -1.584.287 -1.512.200 -1.537.800 -1.537.800 1,7 -1.560.500 -1.583.700
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.353.609 -1.353.700 -1.401.100 -1.401.100 3,5 -1.421.700 -1.442.800

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
312 ESPOO
TOIMINTA-AJATUS
Espoon hiippakunnan tuomiokapituli tukee ja ohjaa seurakuntaelämää sekä edistää kirkon tehtävää ja
toimintaedellytyksiä hiippakunnan alueella.
56
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. piispantarkastuskäytäntöjen kehittäminen uuden piispan johdolla
2. seurakuntien rakennemuutoksista nousevat koulutus- ja kehittämistarpeet
3. virkamieslainsäädännön muutoksesta johtuvat uudelleenjärjestelyt ja koulutuksen järjestäminen
4. johtamisen tukeminen ja kehittäminen seurakunnissa
5. rekrytoinnin tukeminen ja edistäminen
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. piispantarkastusten käynnistyminen
2. rakennemuutosprosessien ohjaaminen ja seurakuntien tukeminen
3. virkamieslainsäädännön muutoksesta johtuvat uudelleenjärjestelyt ja koulutuksen järjestäminen
4. hengellisen ohjauksen toimintajärjestelmien kehittäminen (ohjaajaverkoston kokoaminen,
työntekijäretriitti)
5. seurakuntaharjoittelujen ja työssä oppimisen hiippakunnallisten toimintajärjestelmien kehittäminen
(harjoittelusuunnitelmat, ohjaajakoulutus, opiskelijamentorointi)
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Piispalle on hankittu kesällä v. 2012 uusi virka-asunto. Sen vuokrakustannukset ovat edullisemmat kuin
edellisen virka-asunnon vuokrakustannukset.
Hiippakunnan 10-vuotispäivän toteuttaminen vuonna 2014 vaatii budjettikehyksen ulkopuolista rahoitusta
15.000 €.
Vuoden 2012 talousarviossa oli varattu 35.000 piispanvaihdoksesta johtuviin kuluihin.

57
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10312 Espoo
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 27.757 36.200 26.600 26.600 -26,5 27.000 27.400
Kolehdit ja lahjoitustuotot 32.720 41.000 33.000 33.000 -19,5 33.500 34.000
Tuet ja avustukset 2.060 29.600 2.000 2.000 -93,2 2.000 2.000
Muut tuotot 18.819 21.000 19.000 19.000 -9,5 19.300 19.600
Toimintatuotot 81.356 127.800 80.600 80.600 -36,9 81.800 83.000
Toimintakulut
Henkilöstökulut -799.445 -842.800 -806.100 -806.100 -4,4 -818.300 -830.600
Palvelujen ostot -185.093 -203.400 -186.900 -186.900 -8,1 -204.700 -192.500
Vuokrat ja vastikkeet -165.965 -174.100 -160.500 -160.500 -7,8 -162.900 -165.300
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -46.892 -12.800 -27.700 -27.700 116,4 -28.000 -28.300
Avustukset ja toimintarahat -34.953 -39.500 -36.000 -36.000 -8,9 -36.500 -37.000
Toimintakulut -1.232.348 -1.272.600 -1.217.200 -1.217.200 -4,4 -1.250.400 -1.253.700
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.150.991 -1.144.800 -1.136.600 -1.136.600 -0,7 -1.168.600 -1.170.700

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
360 TUOMIOKAPITULIEN TOIMITILAT
Tuomiokapitulien toimitiloista ja piispantaloista osa on Kirkon keskusrahaston omistuksessa ja osa
vuokrattuna.
58
Omassa omistuksessa ovat seuraavat kiinteistöt: arkkipiispantalo Turussa, Turun piispantalo, Tampereen
piispantalo, Oulun tuomiokapituli, Mikkelin tuomiokapituli, Porvoon tuomiokapituli, Lapuan tuomiokapituli ja
piispantalo sekä Espoon piispantalo. Vuokrattuna ovat Turun tuomiokapituli, Tampereen tuomiokapituli,
Porvoon piispantalo, Kuopion tuomiokapituli ja piispantalo, Helsingin tuomiokapituli ja piispanasunto sekä
Espoon tuomiokapituli. Omassa asunnossaan asuvat Oulun ja Mikkelin piispat.
Tälle menokohdalle kirjataan kiinteistön omistajan kulut. Toimitilojen juoksevat kulut kirjataan
tuomiokapitulien kuluiksi.
Tuomiokapitulien toimitilojen ennakoimattomiin vuosikorjauksiin on budjetoitu 70.000.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10360 Tuomiokapitulien toimitilat
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Vuokratuotot 6.563 6.600 6.700 6.700 1,5 6.800 6.900
Muut tuotot 10.800
Toimintatuotot 17.363 6.600 6.700 6.700 1,5 6.800 6.900
Toimintakulut
Henkilöstökulut -36.291
Palvelujen ostot -64.157 -63.800 -70.000 -70.000 9,7 -71.300 -72.600
Vuokrat ja vastikkeet -27.462 -30.800 -26.000 -26.000 -15,6 -26.400 -26.800
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -7.793
Muut kulut -15.846 -20.200 -18.800 -18.800 -6,9 -19.100 -19.400
Toimintakulut -151.550 -114.800 -114.800 -114.800 -116.800 -118.800
TOIMINTAJÄÄMÄ -134.187 -108.200 -108.100 -108.100 -0,1 -110.000 -111.900

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
390 TUOMIOKAPITULIEN YHTEISET
59
Tuomiokapitulien yhteisiin on budjetoitu varoja kehittämisavustuksiin, joiden myöntämisestä tuomiokapitulit
päättävät. Varoja voidaan käyttää niin yhdistymis- ja yhteistyöselvityksiin kuin konkreettisiin
yhteistyöhankkeisiin. Vuodelle 2011 varattiin 572.500, vuodelle 2012 540.400 ja vuodelle 2013 547.200.
Vuonna 2009 käynnistettiin kolmivuotinen projekti kirkon koulutusalojen harjoittelun yhteisten
palauteseminaarien kehittämiseksi. Pilotteina ovat olleet Tampereen, Oulun ja Espoon hiippakunnat. Kirkon
koulutuskeskus ja hiippakuntadekaanit esittävät, että em. kolme hiippakuntaa jatkavat pilotointia v. 2013
(30.000/v.) ja että palauteseminaarit alkavat jokaisessa hiippakunnassa v.2014 (90.000/v.)
Syksyllä 2009 piispainkokous päätti tuomiokapitulien antamasta orientaatiokoulutuksesta diakonian virkaan
vihittäville sekä nuorisotyönohjaajan ja kanttorin virkaan valmistuville. Orientaatiokoulutuksen kuluiksi on
arvioitu 50.000 euroa vuodessa eli keskimäärin 5.000 euroa kapitulia kohti. Määräraha on varattu vuodesta
2011 alkaen.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10390 Yhteiset
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 9.174
Toimintatuotot 9.174
Toimintakulut
Henkilöstökulut -84.749
Palvelujen ostot -107.227 -617.900 -627.200 -627.200 1,5 -687.200 -687.200
Vuokrat ja vastikkeet -272
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -4.464
Avustukset ja toimintarahat -81.872
Toimintakulut -278.583 -617.900 -627.200 -627.200 1,5 -687.200 -687.200
TOIMINTAJÄÄMÄ -269.409 -617.900 -627.200 -627.200 1,5 -687.200 -687.200

400 AVUSTUKSET
Avustukset seurakunnille
60
Vuoden 2012 talousarviossa seurakunta-avustuksiin varattiin yhteensä 6.980.000 euroa.
Vuodelle 2013 esitetään yhteensä 7.070.000 euroa sekä vuosille 2014 ja 2015 6.710.000
euroa.
Seuraavassa taulukossa kuvataan seurakunta-avustusten kokonaismäärän muutosta vuosina
2002 – 2015. Perinteisinä avustuksina pidetään verotulojen täydennystä, perinteistä
harkinnanvaraista avustusta ja rakennusavustusta. Näiden yhteismäärä on selvästi
pienentynyt 2000 - luvulla. Kehittämisavustukset ovat pääosin yhdistymisavustuksia.
Vuodesta 2012 alkaen uusi kehittämisavustusmuoto on pienille ”yhden taloushenkilön”
seurakuntatalouksille maksettava siirtymävaiheen avustus, joka määräytyy Kirkon
palvelukeskuksen palvelumaksujen perusteella.
Verotulojen täydennys
Täydennyksen myöntämisestä ja laskemisesta säädetään kirkon keskusrahastosta annetun
lain 9 §:ssä. ”Verotulojen täydennystä myönnetään seurakunnalle, kun seurakunnan
laskennallinen kirkollisvero ja maksuunpantu yhteisövero yhteensä läsnä olevaa jäsentä
kohden alittaa kunnan asukastiheyden ja seurakunnan jäsenmäärän mukaan määräytyvän
tasoitusrajan, joka on, sen mukaan kuin kirkkohallitus tarkemmin päättää, 65 – 80 prosenttia
kaikkien seurakuntien läsnä olevaa jäsentä kohden laskettujen laskennallisten kirkollisverojen
ja maksuunpantujen yhteisöverojen summan keskiarvosta.”
Kirkkohallituksen täysistunto päättää verotulojen täydennystä myöntäessään, miten ja millä
perusteella tasoitusraja määräytyy. Vuodesta 2006 alkaen verotulojen täydennystä on jaettu

61
siten, että 75 % täydennyksestä määräytyy kunnan asukastiheyden mukaan porrastaen ja 25
% seurakunnan jäsenmäärän mukaan. Viime vuosina verotulojen täydennyksen tarve on
huomattavasti pienentynyt.
Valtionosuusjärjestelmä uudistui vuoden 2010 alussa. Uuteen järjestelmään sisältyy uusi
erityisen harvan asutuksen, saaristoisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnille
saamenkielisen väestön osuuden perusteella maksettava lisätty valtionosuus. Lisätyn
valtionosuuden tarkoituksena on vähentää pysyvästi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa
olevien kuntien riippuvuutta vuosittain myönnetystä harkinnanvaraisesta
rahoitusavustuksesta. Laissa erityisen harvaan asuttuja ovat kunnat, joissa asukastiheys on
alle 2 asukasta maaneliökilometriä kohden. Näitä kuntia on 20: Savukoski, Enontekiö, Utsjoki,
Inari, Pelkosenniemi, Kittilä, Salla, Sodankylä, Muonio, Ranua, Puolanka, Posio, Kolari,
Pudasjärvi, Rautavaara, Suomussalmi, Utajärvi, Lestijärvi, Ristijärvi ja Taivalkoski. Lisäksi
saaristoisuuden perusteella valtionosuuden lisäystä saa 8 saaristokuntaa: Enonkoski,
Hailuoto, Kemiönsaari, Kustavi, Länsi-Turunmaa, Maalahti, Puumala ja Sulkava.
Kirkkohallituksen täysistunto päätti 15.12.2009, että verotulojen täydennystä jaettaessa
huomioon otetaan jatkossa valtionosuusjärjestelmän uudistuminen siten, että edellä olevassa
päätöksessä mainittuja harvaan asuttuja kuntia ja saaristokuntia vastaaviin seurakuntiin
sovelletaan korkeinta (80 %) tasoitusrajaa. Uusi jakotapa oli ensimmäisen kerran käytössä
vuoden 2010 verotulojen täydennyksiä myönnettäessä.
Verotulojen täydennykseen esitetään varattavaksi 1.200.000 euroa/vuosi.
Harkinnanvarainen avustus
Avustuksesta säädetään keskusrahastolain 9 a §:ssä: ”Harkinnanvaraista avustusta voidaan
myöntää seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, jos se syrjäisen sijainnin, pitkien
välimatkojen, saaristo-olojen, jäsenmäärän pienuuden, rakennushankkeiden, seurakuntien
yhteistoiminnan ja seurakuntatalouden kehittämisen tai muiden erityisten syiden johdosta on
taloudellisen tuen tarpeessa. Kirkkohallitus voi myöntää harkinnanvaraista avustusta
määräajaksi myös tarkoituksenmukaisen ja kustannuksiltaan edullisen seurakuntien välisen
yhteistyön tai seurakuntarakenteen aikaansaamiseksi, vaikka harkinnanvaraista avustusta ei
muutoin voitaisi myöntää.”
Perinteinen harkinnanvarainen avustus on tarkoitettu tilapäiseen apuun. Sitä on mahdollista
saada kolmena peräkkäisenä vuotena, jollei pitempää ajanjaksoa katsota
tarkoituksenmukaiseksi seurakunnan erityisistä olosuhteista johtuen. Harkinnanvaraista
avustusta on tarkoituksenmukaista myöntää seurakunnalle pidemmän ajanjakson kuin kolmen
peräkkäisen vuoden ajan seuraavista syistä:
A. Seurakunta on maantieteellisistä syistä harkinnanvaraisen avustuksen tarpeessa. Tällöin
toteutuu ainakin toinen seuraavista edellytyksistä: a) seurakunta on saaristoseurakunta tai b)
seurakunnalla on useampia pysyviä toimipaikkoja, joiden välinen etäisyys on seurakunnan
pinta-ala huomioiden kohtuuttoman pitkä niin, että niitä voidaan pitää erillisinä
toimintakeskuksina.
B. Määräaikainen harkinnanvarainen avustus: jos seurakunta on päättämässä
seurakuntaliitoksesta, avustusta voidaan myöntää liitoksen toteutumiseen saakka, ei
kuitenkaan yhteensä yli viittä vuotta peräkkäin.
C. Vuosittainen muista syistä myönnettävä avustus: voidaan myöntää seurakunnalle, joka
ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten taloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn
taloudellisen tuen tarpeessa. Sen arvioinnissa otetaan huomioon myös paikalliset
erityisolosuhteet.
Varaus perinteiseen harkinnanvaraiseen toiminta-avustukseen on 500.000 euroa/vuosi.
Kirkon palvelukeskukseen siirtymisen tukeminen
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi maaliskuussa 2010 avustusperiaatteet seuraavasti:
Avustusta myönnetään sellaiselle seurakunnalle, jossa on vain yksi taloushenkilö (esim.
talouspäällikkö, taloussihteeri), jolloin seurakunnan ei ole mahdollista saada
työvoimakustannusten osalta säästöä palvelukeskukseen liityttäessä. Kullekin seurakunnalle
myönnettävä avustus määräytyy palvelukeskuksen ensimmäisen käyttövuoden maksujen

62
perusteella. Liittymisvuonna seurakunnalle maksetaan avustusta palvelukeskukselle
maksettavien maksujen verran, toisena vuonna 75 %, kolmantena vuonna 50 % ja neljäntenä
vuonna 25 % em. maksuista.
Varaus on 140.000 euroa vuodelle 2013 ja 280.000 euroa vuosille 2014 ja 2015.
Yhdistymisavustukset
Yhdistymisavustuksiin varataan 500.000 euroa vuodelle 2013. Voimassa olevien ohjeiden
mukaan yhdistymisavustusta ei enää myönnetä vuodesta 2014 alkaen.
Avustukset rakennustoimintaan
Tältä menokohdalta myönnetään myös hautausmaa-avustuksia, avustuksia urkujen
hankintaan ja korjauksiin sekä avustuksia vanhojen, säännöllisestä käytöstä poistettujen
kirkollisten rakennusten korjaamiseen.
Varaus on 4.500.000 euroa vuodessa.
Kirkollisen esineistön konservointi
Määrärahalla avustetaan vähävaraisia seurakuntia vanhan arvokkaan kirkollisen säilytettävän
esineistön kunnostamisessa. Näitä ovat kirkkotekstiilit, kirkolliset kirjat ja metalliesineistö.
Varaus 100.000 euroa/vuosi.
Koulutusavustus
Tarkoituksena on tukea pienten ja vähävaraisten seurakuntien työntekijöiden
kouluttautumista. Varaus 70.000 euroa/vuosi.
Kirkon kirjojen digitointi
Varaus 60.000 euroa/vuosi.
Avustukset yhdistyksille ja laitoksille
I Yhteistyösopimuksen tehneet järjestöt
Järki I –ryhmän järjestöjä ovat Kirkkopalvelut ry, Nuorten Keskus ry, Suomen ev.-lut.
Seurakuntien Lapsityön keskus ry, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus- PTK ry, Suomen
Merimieskirkko ry ja Församlingsförbundet. Esitetyt avustukset perustuvat
yhteistyösopimuksiin, jotka on hyväksytty kirkkohallituksen täysistunnossa 1.4.2003 ja sen
jälkeen vuosittain virastokollegiossa. Kirkkopalveluille esitetään lisäksi 60.000 euron avustusta
vuodelle 2013 Kirkkopäivien järjestämiseen.
Lisäksi Suomen Merimieskirkko hakee avustusta Rotterdamin kirkon peruskorjaukseen.
Kokonaiskustannukset ovat 2,4 milj. euroa, hanke on kolmivuotinen. Kirkon keskusrahastolta
haetaan avustusta 50 % kokonaiskustannuksista, jolloin avustusmäärä olisi 400.000
euroa/vuosi vuosina 2013 - 2015. Kirkkohallitus puoltaa avustuksen myöntämistä edellyttäen,
että Opetus- ja kulttuuriministeriö osallistuu hankkeen rahoittamiseen samalla osuudella.
II Kouluttavat laitokset
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tuki kohdistuu kolmeen hankkeeseen:
Opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen (työelämäsuunnittelijan virka vuosille 2011–
2015, 50.000 euroa vuodessa). Kirkon tuki jatkuu aikaisemmalla tasolla ja se kattaa viran
välittömät henkilöstökustannukset. Missiologian opetus ja tutkimus (yliopistonlehtorin virka
vuosille 2011–2015). Yliopisto esittää henkilöstökulujen nousuun perustuvaa tasokorotusta
(75.000 80.000 euroa vuodessa). Teologisen tutkimustiedon näkyvyyden edistäminen
(15.000 euroa). Suunnitelmaan sisältyy mm. alan oppilaitosten kanssa julkaistavan teologia.fi
–sivuston kehittäminen ja ylläpitäminen. Tukea jatketaan aikaisemmalla tasolla.
Itä-Suomen yliopiston teologisen osaston soveltavien opintojen yliopistonlehtori. Tehtävää on
tuettu vuosina 2009 – 2013 (50.000 euroa vuodessa). Yliopisto esittää tuen jatkamista

63
täysimääräisenä (75.000 euroa vuodessa) vuosina 2014–2015. Itä-Suomen yliopisto perustaa
vakinaisen viran 1.1.2014 lähtien, mikäli kirkko jatkaa tukea. Tämän lisäksi esitetään
teologikoulutuksen ohjaajien neuvottelupäiviä varten 1.500 euroa.
Tampereen yliopiston mediakasvatuksen lahjoitusprofessuuri tukeminen vuosina 2010–2014
(15.000 euroa vuodessa). Hankkeesta on tehty viiden vuoden sopimus.
Diakonia-ammattikorkeakoululle esitetään tukea yhteensä 110.000 euroa. Tuki jakaantuu
seuraaviin kohteisiin: opiskelijoiden hengellisen ja kirkollisen identiteetin vahvistaminen, sekä
kirkon alan tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistaminen. Vuonna 2013 tukea
kohdennetaan diakonian oppikirjan kehittämiseen, kirkon nuorisotyön kehittämiseen
monikulttuurisessa ja uskontopluralistisessa tilanteessa, diakonissan työn kehittämiseen sekä
kirkon varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämiseen.
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle esitetään tukea 4.000 euroa opiskelijaretriittiin ja
ns. työpaikkamentorien matkakustannuksiin.
Suomen Kirkon Seurakuntaopiston Säätiön tuki 415.000 euroa kohdistuu
Uskontopedagogisen Instituutin (UPI) toimintaan, kristillisen varhaiskasvatuksen ja perhetyön
(Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti, SLI) toimintaan, Avoin Akatemia –
keskustelutilaisuuksien järjestämiseen sekä kiinteistöinvestointeihin. Hakemukseen sisältyy
uutena erityispedagogisesti suuntautunut uskonnonopetuksen kehittämishanke vuonna 2013.
Lärkkulla-säätiön tuki kohdistuu kirkkohallituksen päätösten mukaisesti
kiinteistöinvestointeihin (40.000 euron vuodessa). Tämän lisäksi Lärkkulla-säätiö on esittänyt
perusparannushankkeiden jatkamista vuosina 2013 - 2016 yksilöimättä avustuksen tarvetta.
Yrkeshögskolan Novialle esitetään 12.000 euron tukea Novia Dei -hankkeeseen, jolla tuetaan
kirkon alan opiskelevien hengellistä ja kirkollista identiteettiä. Tuella katetaan vajaat 50 %
hankkeen kokonaiskustannuksista.
Sibelius-Akatemian tuki kohdistuu määräaikaisen (3 v. 2012–2014 (15), 85.000 euroa
vuodessa) kirkkomusiikin taiteellisen professuurin perustamiseksi kirkkomusiikin
aineryhmään. Vuonna 2012 tuki puolitettiin (42.500 euroa). Tarkoituksena oli alun perin, että
tuki jatkuisi täysimääräisenä vuodet 2013–2014 ja ensimmäiseltä vuodelta puolitettu osuus
siirrettäisiin vuodelle 2015. Tässä vaiheessa on aiheellista tarkentaa tehtyä päätöstä
alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteena on, että uudessa Taideyliopistossa virka
voitaisiin perustaa pysyvästi.
III Sisar-yhteisöt
Kirkon ulkomaanavulle esitetty tuki on yhteensä 779.000 euroa. Toiminta-avustus sisältää
perusosan, joka avustus käytetään KUA:n kotimaassa olevan henkilökunnan palkkamenoihin
ja KUA:n tietojärjestelmien ylläpitoon. Avustuksesta KUA maksaa Kirkkohallitukselta
ostamansa palvelut voimassa olevan sopimuksen mukaisesti. Toiminta-avustukseen sisältyy
myös vuokratuki, joka kattaa markkinavuokran ja ns. sisäisen vuokran erotuksen kirkon
eläkerahaston omistamassa Luotsikatu 1:n kiinteistössä, jonka KUA on vuokrannut.
Kokonaistukeen sisältyy myös 85.000 euron avustus nuorisoverkoston kehittämiseen. KUA:n
yhteyteen syksyllä 2004 perustettu Changemaker- nuorisoverkosto tarjoaa
vaikuttamismahdollisuuden kirkossa nuorille ja nuorille aikuisille. Changemaker tekee
tunnetuksi kansainvälisen vastuun ja diakonian kysymyksiä. Tavoitteena on, että yhteiskunta
ja kirkko kantaisivat vastuunsa ja toimisivat oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Kirkkohallitus on tukenut verkostoa vuosina 2005 - 2012.
Suomen ekumeeniselle neuvostolle esitetään tukea 94.500 euroa.

Muut avustukset
IV Muut yhdistykset ja laitokset
64
Pakolaisneuvonta ry:lle esitetään edelleen tukea 40.000 euroa. Pakolaisneuvonta saa
yleishyödylliseen työhönsä tukea ainoastaan Kirkkohallitukselta ja Suomen Punaiselta Ristiltä.
Muiden järjestöjen tuki on yhteensä 161.000 euroa. Kirkkohallituksen täysistunto päättää
määrärahan jaosta.
Kirkollisten lehtien vapaakappaletuki on edelleen 60.000 euroa.
Lapin turistityöhön varattiin vuonna 2012 45.000 euroa. Vuodesta 2013 alkaen esitetään
menokohdalle lisäystä. Tällä hetkellä saamelaistyöhön varatusta määrärahasta maksetaan
Muonion saamelaispapin palkka. Nyt esitetään, että vuodesta 2013 alkaen Muonion
saamelaispapista tulee turistipappi, jolloin hänen palkkamenonsa maksetaan Lapin
turistityöhön varatusta määrärahasta. Lapin turistityöhön esitetään 105.000 euron suuruista
määrärahaa, lisäys 60.000 euroa vuoteen 2012 verrattuna.
Koulutusavustus Porvoon hiippakunnalle. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 27.5.2009 antaa
vuodesta 2010 lähtien Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin tehtäväksi vastata
ruotsinkielisestä henkilöstökoulutuksesta yhteistyössä Kirkon koulutuskeskuksen ja Kirkon
ruotsinkielisen työn keskuksen kanssa. Esitetään edelleen 120 000 euron koulutusavustusta
Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulille.
Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävään työhön esitetään 587.000 euroa. Tästä
177.000 euroa esitetään jaettavaksi seuraaville tahoille yleisavustuksina:
Tyska evangelisk-lutherska församlingen i Finland 30.000
International Evangelical Church in Finland r.y 30.000
Anglican Church in Finland 30.000
Helsingin seurakuntayhtymä:
Venäjänkielinen työ
Arabiankielinen pastori (osuus palkkauskuluista, 12 %)
Kiinankielinen pastori (osuus palkkauskuluista 12 %)
Pääkaupunkiseudun yhteinen vieraskielinen työ (Espoon srkyhtymä)
Porin ja Tampereen seurakuntayhtymien sekä Rauman ja
Salon seurakuntien englanninkielisen seurakuntatyön
kehittämishanke
20.000
9.500
9.500
28.000
20.000
Yhteensä 177.000
Saksalaiselle seurakunnalle (Tyska församlingen i Finland) kuuluva osuus yhteisöveron
tuotosta (165.000 euroa) maksettiin kirkon yhteisistä varoista ensimmäisen kerran vuonna
2005. Menettelyä esitetään jatkettavaksi.
Ruotsalainen Olaus Petri – församling liitettiin osaksi Suomen kirkkoa ja Porvoon
hiippakuntaa vuoden 2007 alussa. Seurakunta ei ole tänä aikana saanut osuutta yhteisöveron
tuotosta. Kuluvana vuonna seurakunnan oikeutta yhteisöveron tuottoon on kartoitettu
selvittämällä sellaisten yhtiöiden maksamien yhteisöverojen suuruus, joiden omistajat ovat
Olaus Petrin jäseniä. Näiden yritysten maksamien yhteisöverojen kirkolle kuuluva osuus on n.
35.000 euroa vuodessa. Kirkkohallitus esittää, että Olaus Petri församlingenille maksetaan
takautuvasti osuus yhteisöveron tuotosta vuosilta 2007 – 2012 (210.000 euroa) kirkon
yhteisistä varoista. Lisäksi esitetään, että vuodesta 2013 alkaen tämä osuus on 35.000 euroa
vuodessa.

Sekalaiset avustukset
Jatkuvat
65
Kirkkotekstiilien konservointilaitos on Turun maakuntamuseon yhteydessä. Toimintaa tuetaan
edelleen 17.000 eurolla.
Lakkautettujen seurakuntien keskusarkisto aiheuttaa vuosittain kuluja Mikkelin
tuomiokirkkoseurakunnalle. Tuki 3.500 euroa.
Suomen Pipliaseuralle on myönnetty pohjoissaamenkielisen Vanhan testamentin
käännöstyöhön tukea vuodesta 1999 alkaen. Vuodelle 2013 esitetään edelleen 45.000 euroa.
Määräaikaiset
Eurajoen ydinvoimalatyömaan työpaikkapappi 2006 - 2013. Kirkolliskokous on ensimmäisen
kerran myöntänyt Eurajoen seurakunnalle avustusta Olkiluodon ydinvoimalan
rakennustyömaan työpaikkapapin palkkaukseen vuosille 2006 – 2008, toisen kerran vuosille
2009 – 2010 ja kolmannen kerran vuosille 2011 – 2012 (50.000 euroa/vuosi). Kirkon
keskusrahaston osuus on ollut 90 % ja Eurajoen seurakunnan 10 %. Eurajoen seurakunta
esitti muutosta aiempaan päätökseen siten, että avustusta myönnettäisiin vuosina 2012 ja
2013 (25.000 euroa/vuosi) siten, että kirkon keskusrahaston osuus olisi 50 % ja Eurajoen
seurakunnan niin ikään 50 %. Kirkkohallitus puoltaa 25.000 euron avustusta edelleen vuodelle
2013.
Uskonnon opetuksen koulutushanke 2008 - 2013. Suomen uskonnonopettajien liitolle on
myönnetty tukea vuosina 2008 - 2010 (7.000 euroa/vuosi) koulutushankkeen
käynnistämiseen. Hankkeen tarkoituksena oli uskonnonopettajien ammatillisen identiteetin ja
pienten paikkakuntien uskonnonopetuksen tukeminen, koulurakenteen muutoksen tuomaan
haasteeseen vastaaminen ja nuorten uskonnonopettajien tukeminen heidän astuessa uuteen
tehtävään. Vuonna 2011 SUOL ry käynnisti uuden koulutushankeen, jonka tarkoituksena on
uskonnonopettajien tukeminen tulevien vuosien koulu-uudistusten keskellä. Kirkolliskokous
varasi määrärahan kolmelle vuodelle (2011 – 2013) siten, että kunkin vuoden osuus on 7.000
euroa. SUOL hankkii toisen puolen rahoituksesta itse.
Kirkolliskokouksen historian kirjoittaminen 2010 - 2013. Kirkolliskokouksen päätöksen
mukaisesti hankkeen kokonaiskustannusten katto on 225.000 euroa. Vuodelle 2013 varataan
75.000 euroa.
Urheiluakatemioiden ja seurakuntien yhteistyö 2012 - 2013. Kuortaneen urheiluopistolla on
toiminut liikuntapappi 1.1.2007 alkaen. Kirkon keskusrahaston varoista liikuntapappihanketta
on tuettu vuosina 2009 – 2011 (7.000 euroa/vuosi). Hankkeelle esitettiin jatkoa vuosille 2012
– 2013 (4.500 euroa/vuosi). Hankkeen tavoitteena on urheiluakatemioiden ja seurakuntien
yhteistyön kehittäminen sekä seurakuntien perehdyttäminen kirkon liikunta- ja
urheiluneuvottelukunnan laatimiin teeseihin. Kirkkohallitus puoltaa avustuksen myöntämistä
edelleen.
Kertaluonteinen avustus
Inarinsaamen evankeliumikirjan käännöksen täydentäminen. Suomessa puhutaan kolmea eri
saamenkieltä: inarinsaame, kolttasaame ja pohjoissaame. Saamen puhujia Suomessa on
noin 3.000. Heistä 15 % puhuu inarinsaamea lähinnä Inarin seurakunnan alueella.
Inarinsaameksi käytössä on valikoimat jumalanpalvelusten kirjasta ja kirkollisten toimitusten
kirjasta. Evankeliumikirjasta on käännetty ensimmäisen vuosikerran evankeliumit. Tämän
lisäksi inarinsaameksi on julkaistu 1. Pietarin kirje, Johanneksen evankeliumi ja Matteuksen
evankeliumi. Lisäksi käytössä on sata virttä käsittävä virsikirja. Saamelaistyön
neuvottelukunta on esittänyt pyynnön, että Suomen Pipliaseura koordinoisi käännöshanketta,
jossa inarinsaamen evankeliumikirjaa täydennettäisiin vastaamaan jumalanpalveluselämän
tarpeita. Pipliaseura esittää 40.000 euron määrärahan myöntämistä inarinsaamen

66
evankeliumikirjan käännöksen täydentämiseen (2. ja 3. vuosikerran evankeliumitekstit sekä 1.
vuosikerran epistolatekstit). Kirkkohallitus puolta esitystä.
Saamelaistyö
Rajaseututyöhön on varattu määrärahaa kirkolliskokouksen v. 1997 tekemän päätöksen
mukaisesti. Inarin (saamelaispappi ja diakonissa), Muonion (saamelaispappi) ja Utsjoen
(saamelaispappi) seurakunnille on suoritettu edelleen täysimääräinen korvaus palkkaus- ja
muista kuluista, muiden seurakuntien osalta korvaus on päättynyt vuonna 2002. Vuonna 2005
uutena korvattavana menoeränä otettiin mukaan myös Utsjoen seurakunnan kirkkoherran
palkkauskustannukset, jolloin Utsjoen seurakunta ei enää hae harkinnanvaraista avustusta.
Vuodesta 2008 alkaen tältä menokohdalta ryhdyttiin lisäksi rahoittamaan Oulun
tuomiokapituliin sijoitettavan saamelaistyön hiippakuntasihteerin palkkauskustannukset.
Tässä talousarvioesityksessä kohdassa Lapin turistityö esitetään, että Muonion
saamelaispapin tehtävä muutettaisiin turistipapin tehtäväksi siten, että turistipapin
palkkauskustannukset maksetaan jatkossa menokohdalta Lapin turistityö. Kohdasta
saamelaistyö esitetään sen sijaan maksettavaksi Enontekiön saamelaispapin
palkkauskustannukset, jolloin Enontekiön seurakunta ei enää hae harkinnanvaraista
avustusta.
Menokohdalle esitetään edelleen 460.000 euroa.

67
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10400 AVUSTUKSET
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Kolehdit ja lahjoitustuotot 217.431 180.000 260.000 260.000 44,4 260.000 260.000
Toimintatuotot 217.431 180.000 260.000 260.000 44,4 260.000 260.000
Toimintakulut
Avustukset ja toimintarahat -11.398.422 -10.989.500 -11.936.000 -11.986.000 9,1 -11.139.500 -11.132.000
Toimintakulut -11.398.422 -10.989.500 -11.936.000 -11.986.000 9,1 -11.139.500 -11.132.000
TOIMINTAJÄÄMÄ -11.180.991 -10.809.500 -11.676.000 -11.726.000 8,5 -10.879.500 -10.872.000

68
400 AVUSTUKSET 2012 2013 2013 2014 2015
TA ESITYS ESITYS TTS TTS
KKH
AVUSTUKSET SEURAKUNNILLE
VEROTULOJEN TÄYDENNYS 1 200 000 1 200 000 1 200 000 1 200 000 1 200 000
PERINT. HARKINNANVARAISET TOIMINTA-AV. 500 000 500 000 500 000 500 000 500 000
KIPA-TUKI PIENILLE SEURAKUNNILLE 50 000 140 000 140 000 280 000 280 000
YHDISTYMISAVUSTUKSET JA YLIM.TOIM.AV. 500 000 500 000 500 000
RAKENNUSAVUSTUKSET 4 500 000 4 500 000 4 500 000 4 500 000 4 500 000
KONSERVOINTIAVUSTUKSET 100 000 100 000 100 000 100 000 100 000
KOULUTUSAVUSTUKSET 70 000 70 000 70 000 70 000 70 000
DIGITOINTIAVUSTUKSET 60 000 60 000 60 000 60 000 60 000
AVUSTUKSET YHDISTYKSILLE JA LAITOKSILLE
YHTEENSÄ 6 980 000 7 070 000 7 070 000 6 710 000 6 710 000
JÄRKI -JÄRJESTÖT
Kirkkopalvelut 215 000 215 000 215 000 215 000 215 000
-"- , Kirkkopäivät 60 000 60 000 60 000
-"- , Raamattuvisa 25 000 25 000
Nuorten Keskus 58 000 58 000 58 000 58 000 58 000
Seurakuntien Lapsityön Keskus 58 000 58 000 58 000 58 000 58 000
Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000
Suomen Merimieskirkko 265 000 265 000 265 000 265 000 265 000
-"- , Rotterdamin kirkon remontti 400 000 400 000 400 000 400 000
Församlingsförbundet 24 000 24 000 24 000 24 000 24 000
yhteensä 695 000 1 130 000 1 130 000 1 095 000 1 130 000
KOULUTTAVAT LAITOKSET
Helsingin yliopisto, teol. tiedekunta 2004-2015 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000
Helsingin yliopisto, teol. tiedekunta 2004-2015 75 000 80 000 80 000 80 000 80 000
Helsingin yliopisto, teol. tiedekunta 2009-2015 15 000 15 000 15 000 15 000 15 000
Itä-Suomen yliopisto, teol. osasto 2004-2015 50 000 76 500 76 500 76 500 76 500
Tampereen yliopisto 2010-2015 15 000 15 000 15 000 15 000 15 000
Diakonia-ammattikorkeakoulu 110 000 120 000 110 000 110 000 110 000
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu 5 500 4 000 4 000 4 000 4 000
Seurakuntaopiston säätiö 345 000 415 000 415 000 345 000 345 000
Lärkkulla-säätiö 120 000 40 000 40 000 40 000 40 000
Yrkeshögskolan Novia 12 000 12 000 12 000 12 000 12 000
Sibelius-Akatemia 2012-2015 42 500 85 000 85 000 85 000 42 500
yhteensä 840 000 912 500 902 500 832 500 790 000
SISAR-YHTEISÖT
Kirkon ulkomaanapu 680 000 694 000 694 000 694 000 694 000
-"-, Tuki nuorisoverkoston kehittämiselle 80 000 85 000 85 000 85 000 85 000
Suomen ekumeeninen neuvosto 94 500 94 500 94 500 94 500 94 500
yhteensä 854 500 873 500 873 500 873 500 873 500
MUUT YHDISTYKSET JA LAITOKSET
Pakolaisneuvonta ry 40 000 40 000 40 000 40 000 40 000
Muut järjestöavustukset 161 000 161 000 161 000 161 000 161 000
yhteensä 201 000 201 000 201 000 201 000 201 000
YHTEENSÄ 2 590 500 3 117 000 3 107 000 3 002 000 2 994 500

MUUT AVUSTUKSET
69
2012 2013 2013 2014 2015
TA ESITYS ESITYS TTS TTS
KKH
KIRKOLLISET LEHDET 60 000 60 000 60 000 60 000 60 000
LAPIN TURISTITYÖ 45 000 45 000 105 000 105 000 105 000
KOULUTUSAVUSTUS PORVOON HPK:LLE 120 000 120 000 120 000 120 000 120 000
TYÖ SUOMESSA ASUVIEN ULKOM. PARISSA 322 000 587 000 587 000 357 000 357 000
SEKALAISET AVUSTUKSET
Jatkuvat
Kirkkotekstiilien konservointi 17 000 17 000 17 000 17 000 17 000
Mikkelin srk-yhtymä, lakkautettujen srk:ien keskusarki 3 500 3 500 3 500 3 500 3 500
Suomen Pipliaseura/Pohjoissaamenkielinen VT -2015 45 000 45 000 45 000 45 000 45 000
Määräaikaiset
Eurajoen ydinvoimalatyömaan työpaikkapappi 2006-13 25 000 25 000 25 000
Uskonnon opetuksen koulutushanke 2008-2013 7 000 7 000 7 000
Kirkolliskokouksen historian kirjoittaminen 2010-13 75 000 75 000 75 000
Urheiluakatemioiden ja seurakuntien yhteistyö 2012-13 4 500 4 500 4 500
Kertaluonteiset
Suomen Pipliaseura/Inarinsaamen evankeliumikirja 40 000 40 000
Vuonna 2011 päättyneet/kertaluontoiset
Näkövammaisten keskusliitto, pistevirsikirja 55 000
yhteensä 232 000 217 000 217 000 65 500 65 500
SAAMELAISTYÖ 460 000 460 000 460 000 460 000 460 000
YHTEENSÄ 1 239 000 1 489 000 1 549 000 1 167 500 1 167 500
YHTEENSÄ 10 809 500 11 676 000 11 726 000 10 879 500 10 872 000

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
600 OMAKATTEISET RAHASTOT
70
Omakatteisella rahastolla tarkoitetaan rahastoa, jonka varat ja velat on pidettävä erillään muista (tässä
tapauksessa keskusrahaston) varoista ja veloista. Tuloslaskelmassa omakatteisen rahaston tulos nollataan
rahastosiirrolla, jotta se ei vaikuttaisi muuhun tuloslaskelmaan. Taseessa omakatteiset rahastot näkyvät
erikseen.
Kirkon keskusrahastolla on seuraavat omakatteiset rahastot
1. Diakoniarahasto
2. Kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahasto
3. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
4. Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
5. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
6. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
7. Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
8. Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
9. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
10. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
11. Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin rahasto
Kirkon diakoniarahasto on kirkon yhteinen avustusrahasto. Rahaston tarkoituksena on osana kirkon
diakoniatyötä avustaa taloudellisesti ahdingossa olevia henkilöitä Suomessa. Kirkon diakoniarahasto
myöntää avustuksia yksittäisille henkilöille ja perheille seurakunnista tulevien hakemusten perusteella sekä
antaa avustamiseen liittyvää neuvontaa. Diakoniarahastolle on budjetoitu vuodeksi 2013 tuottoja 535.000 ja
kuluja 670.000. Diakoniarahaston henkilökunta on osa toiminnallisen osaston Diakonia- ja sielunhoito
yksikköä ja henkilöstökulut on budjetoitu sinne. Vuodesta 2011 rahaston saamat lahjoitukset käytetään
lyhentämättömänä avustuksiin eikä niillä kateta edes osittain rahaston työntekijäkuluja.
Kirkon kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahaston tarkoituksena on tukea Luterilaisen
maailmanliiton ja muiden ekumeenisten järjestöjen työtä ja tärkeiden hankkeiden toteuttamista myöntämällä
varoja yllättävien ja äkillisten taloudellisten muutosten vaikutusten tasaamiseksi. Ekumeeniselle rahastolle on
budjetoitu vuodeksi 2013 tuottoja ja kuluja 40.000.
Tuomiokapitulien rahastot on perustettu v. 2004 tai 2006 alussa, kun em. tuomiokapitulit integroivat
taloutensa keskusrahastoon. Rahastot on muodostettu tuomiokapitulien taseen 31.12.2003 tai 31.12.2005
eristä. Rahastojen varat ovat yksinomaan tuomiokapitulien määräysvallassa. Tuomiokapitulien rahastoille on
budjetoitu vuodeksi 2013 tuottoja 275.300 ja kuluja 437.200.

71
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10600 OMAKATTEISET RAHASTOT
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 156.276 1.100 1.000 1.000 -9,1 1.000 1.000
Vuokratuotot 112.115 115.800 114.600 114.600 -1,0 116.200 117.900
Kolehdit ja lahjoitustuotot 679.252 588.000 527.000 527.000 -10,4 535.100 543.200
Tuet ja avustukset 10.164 10.000 10.000 10.000 10.200 10.400
Sijoitustuotot -20.301 168.400 197.700 197.700 17,4 200.600 203.500
Toimintatuotot 937.506 883.300 850.300 850.300 -3,7 863.100 876.000
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.668
Palvelujen ostot -34.404 -27.800 -13.100 -13.100 -52,9 -13.200 -13.300
Vuokrat ja vastikkeet -45.890 -47.000 -47.900 -47.900 1,9 -48.500 -49.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -8.070 -2.000 -3.500 -3.500 75,0 -3.500 -3.500
Avustukset ja toimintarahat -941.380 -1.303.500 -894.400 -894.400 -31,4 -908.000 -921.700
Muut kulut -577
Toimintakulut -1.031.989 -1.380.300 -958.900 -958.900 -30,5 -973.200 -987.600
Siirto rahastoon 94.483 497.000 108.600 108.600 -78,1 110.100 111.600
TOIMINTAJÄÄMÄ 0 0 0 0 0 0

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
50 KIRKON PALVELUKESKUS
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
72
Hoidamme kirkkohallitukselle määrättyjä kirkon yhteisiä tehtäviä hoitamalla kirkon kirjanpitoa ja
palkanlaskentaa, jotka tukevat seurakuntatalouksia perustehtävän hoidossa.
Strategisen johtamisen keskeiseksi toiminnan arvoiksi olemme nostaneet kirkkohallituksen strategiaa
tukevat arvot: avoimuus, luottamus, kumppanuus, inhimillisyys, työhyvinvointi ja osaaminen.
Kirkkohallituksen erillisyksikkönä edistämme omalta vastuualueeltamme positiivista viestintää
seurakuntiin ja eri sidosryhmiin.
Seuraamme aktiivisesti toimintaympäristön muutoksia ja reagoimme joustavasti asiakkaiden muuttuviin
tarpeisiin.
Kirkon palvelukeskuksen toiminta-ajatus
Osaava ja hyvinvoiva henkilöstö tuottaa kirkon talousyksiköille kirjanpidon ja palkanlaskennan palveluja
laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Siirtymäkauden asiakkaiden riskitön vastaanotto.
2. Asiakkuuden hoitomallin vaiheittainen käyttöönotto.
3. Suunnitelmallinen henkilöstön rekrytointi ja osaamisen kehittäminen siirtymäkaudella niin, että asiakkaille
voidaan varmistaa kustannustehokas ja riskitön palvelutuotanto.
4. Varmistetaan kustannushyötyjen realisoituminen tukemalla asiakasta muutoksessa ja prosessien
kehittämisessä.
5. Asiakkaiden kustannushyötyjen kerääminen.
6. Huolehditaan henkilöstön muutoksen johtamisesta.
7. Perustetaan toimipisteet niin, että palvelutuotanto käynnistyy Porvoossa ja Lahdessa 2014 alusta ja
Kuopiossa 2014 aikana.
8. Johtamis- ja tukipalveluprosessit mallinnetaan niin, että mallit ovat käytössä, kun toimipisteet avataan.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Siirtyvien asiakkaiden vastaanotot projektoidaan. Asiakkaiden vastaanotto käynnistetään n. 10 kuukautta
ennen palvelutuotannon käynnistämistä.
2. Suunniteltu asiakkuuden hoitomallin käyttöönotto aloitetaan.
3. Rekrytoidaan henkilöstöä toimipisteisiin rekrytointisuunnitelman mukaan.
4. Sisäisellä koulutuksella varmistetaan ammatillisia valmiuksia järjestämällä mm. kirjanpidon ja
palkanlaskennan koulutusta. Koulutusta järjestetään yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa. Jatketaan
tiimi-, esimies- ja johtoryhmävalmennusta. Ruotsin kielen valmiuksia parannetaan.
5. Otetaan HAVA käyttöön.
6. Palvelukeskuksen työsuojelu- ja yhteistyötoiminnan organisoiminen ja käynnistäminen.

73
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10050 KIRKON PALVELUKESKUS
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 127.000 1.750.000 1.750.000 1278,0 4.345.000 5.655.000
Toimintatuotot 127.000 1.750.000 1.750.000 1278,0 4.345.000 5.655.000
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.395.900 -3.381.200 -3.381.200 142,2 -4.042.400 -4.429.900
Palvelujen ostot -802.500 -1.763.600 -1.763.600 119,8 -2.078.600 -2.315.900
Vuokrat ja vastikkeet -242.000 -325.000 -325.000 34,3 -515.000 -540.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -77.400 -150.000 -150.000 93,8 -130.000 -100.000
Muut kulut -400.000 -94.500 -94.500 -76,4 -124.300 -148.300
Toimintakulut -2.917.800 -5.714.300 -5.714.300 95,8 -6.890.300 -7.534.100
TOIMINTAJÄÄMÄ -2.790.800 -3.964.300 -3.964.300 42,0 -2.545.300 -1.879.100
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Ensimmäinen alkuperäinen siirtymissuunnitelma vuosille 2012 - 2017 vahvistettiin täysistunnossa
syyskuussa 2011. Siirtymissuunnitelmassa vahvistettiin seurakuntatalouksien siirtyminen palvelukeskuksen
asiakkaaksi vuositasolla. Asiakkaita otetaan vuosittain vastaan kolmessa erässä. Vuosittain siirtyvät
asiakkaat käydään läpi, siirtymiset ja siirtymiserät vahvistetaan johtokunnassa.
Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset tulevat aiheuttamaan muutoksia alkuperäiseen
siirtymissuunnitelmaan ja seurakuntatalouksien siirtymiseen palvelukeskuksen asiakkaaksi. Muutoksia
aiheuttavia tekijöitä ovat mm. kuntarakennemuutokset, rakennemuutokset kirkon sisällä ja erilaiset
yhteistyömallit seurakuntien välillä sekä henkilöstössä tapahtuvat muutokset kuten eläköitymiset.
Asiakkaiden siirtymiseen liittyvät muutokset tuovat oman haasteensa palvelukeskuksen
henkilöstöresurssisuunnitteluun. Oman haasteensa tuovat myös toimipisteiden Porvoo, Lahti ja Kuopio
perustaminen ja niiden henkilöstöresurssien suunnittelu niin, että henkilöstön osaaminen ja palvelutuotannon
volyymit ja asiakkaiden vastaanotto voidaan järjestää kustannustehokkaasti ja riskittömästi.
Useat seurakunnat ovat liittäneet palvelukeskuksen asiakkaaksi siirtymisen toimipisteen perustamiseen ja
nämä muutokset tuovat myös oman haasteensa tarkkaan tulo- ja menoarvion suunnitteluun. Vuoden 2013
talousarvioon tulee vaikuttamaan vuoden 2014 siirtyvien asiakkaiden määrä. Vuoden 2014 asiakkaiden
siirtyminen vahvistetaan tammikuun 2013 aikana. Henkilöstön rekrytointi vuoden 2014 tarpeisiin tulee
käynnistää niin, että henkilöstö aloittaa jo vuoden 2013 puolella palvelukeskuksessa.

Asiakkaiden määrä ja rekrytointisuunnitelma.
74
Asiakkaiden määrä Rekrytointisuunnitelma
Ta 2012 14 53 (33 HTV)
Ta 2013 40 35
Ts 2014 65 15
Ts 2015 40 12
Yhteensä 159 115
Talous
Kirkolliskokous hyväksyi toukokuussa 2012 johtokunnan esittämän tietojärjestelmien investointiavustuksen
6,2 miljoonaa euroa. Johtokunta hyväksyi palvelujen hinnat, joissa 6,2 miljoonan euron avustus on
huomioitu. Palvelujen hinnat perustuvat kirkolliskokouksen marraskuussa 2011 hyväksyttyihin
palvelumaksujen perusteisiin. Palvelukeskuksen tuloarvio on laskettu siirtyvien asiakkaiden mukaan.
Tuloarvioon tulee vaikuttamaan muutokset siirtymissuunnitelmassa. Mahdollisia muutoksia ovat asiakkaiden
toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset kuten kuntarakennemuutokset, kirkon sisällä tapahtuvat
mahdolliset rakennemuutokset, erilaiset yhteistyömallit seurakunnissa ja eläköityminen tai muut
henkilöstössä tapahtuvat muutokset.
Kirkon palvelukeskuksen tulos tulee olemaan alijäämäinen lähes koko siirtymäkauden 2012 - 2017.
Lainatarpeen on arvioitu olevan 11,6 miljoonaa euroa v. 2012 - 2018. Lainan takaisinmaksu käynnistyy 2019
alkaen ja laina-aika on 12 vuotta. Siirtymäkauden palvelumaksuihin on tehty 2,6 %:n indeksikorotus. Kirkon
palvelukeskuksen talous on tasapainotettu vuoteen 2030 niin, että indeksikorotus 2,6 % on laskettu
palvelumaksuihin myös vuodesta 2018 alkaen. Palvelukeskuksen investoinnit ovat 8,3 miljoonaa euroa, josta
kirkon keskusrahasto rahoittaa 6,2 miljoonaa euroa. Keskusrahaston rahoitusosuus on vähennetty
seurakunnilta perittävistä palvelumaksuista. Osa palvelukeskuksen tietojärjestelmistä on ostettu palveluna ja
niiden osuus sekä jatkuvat palvelut on huomioitu siirtymäkauden toimintamenoissa.
Investoinnit siirtymäkaudella pitävät sisällään palvelukeskuksen tietojärjestelmiin ja uusien asiakkaiden
vuosittaisiin vastaanottoihin liittyvät käyttöönottoprojektit sekä volyymien kasvuun liittyvät kustannukset.
Kirkon palvelukeskuksen tulosarvio siirtymäkaudella:
M€ Tp 2011 Ta 2012 Ta 2013 Ts 2014 Ts 2015 Ts 2016 Ts 2017 Yhteensä
Tulos -2,791 -3,964 -2,545 -1,879 +0,371 -0,493 -11,301
Kirkon palvelukeskuksen investoinnit siirtymäkaudella:
M€ Tp 2011 Ta 2012 Ta 2013 Ts 2014 Ts 2015 Ts 2016 Ts 2017 Yhteensä
Investoinnit
yhteensä
Kipan
osuus
0,900 2,900 1,200 1,000 0,800 0,800 0,700 8,300
0,200 0,700 0,300 0,300 0,200 0,200 0,200 2,100

INVESTOINTIOSA
Kiinteistöinvestoinnit
76
Kirkon toimitalo
Kirkon keskusrahasto on ostanut Eläkevakuutusyhtiö Ilmariselta noin 8.700 neliön kiinteistön
Kirkkohallituksen toimitiloiksi. Samaan taloon muuttavat myös Kirkon ulkomaanapu ja Suomen Ekumeeninen
Neuvosto. Toimitilan peruskorjaamiseksi on varattu 1.500.000 vuodelle 2014 ja peruskorjauksen
suunnittelua varten 360.000 vuodelle 2013.
Kirkon koulutuskeskus
Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä on tehty kuntotutkimuksia ja peruskorjaussuunnitelma.
Korjaukset on jaksotettu useammalle vuodelle. Vuodelle 2013 varataan 205.000 ja vuodelle 2014 17.000.
Hiippakuntien kiinteistöt
Hiippakuntien kiinteistöistä on laadittu kuntoarviot ja korjaussuunnitelmat. V. 2013 varataan 420.000 Turun
piispan ja arkkipiispan talon, Tampereen piispantalon, Oulun tuomiokapitulin, Mikkelin tuomiokapitulin sekä
Porvoon kapitulin vahtimestarin asunnon korjaustöihin. Tämän lisäksi on varattu 900.000 Lapuan
tuomiokapitulin ja piispantalon peruskorjausta ja/tai hankintaa varten.
Sipoon kiinteistö
Jätevesiverkoston peruskorjausta varten varataan 30.000.
Tietojärjestelmäinvestoinnit
Keskushallinnon ja koko kirkon yhteisiin atk-investointeihin varataan 2.250.000 euroa. Siitä 0,6 milj. on kirkon
uuden yhteisen jäsentietojärjestelmän rakentamiseen ja 200.000 sen vaatiman käyttöoikeuksien
hallintajärjestelmän ym. rakentamiseen. Tarkempi suunnitelma tietohallintoinvestoinneista on liiteosan sivulla
18.
Kirkon palvelukeskuksen tietojärjestelmäinvestointeihin varataan 1.200.000.
Verkkoviestintäinvestointeihin varataan 300.000. Tämän lisäksi Hengellinen elämä verkossa – hankkeen
investointeihin varataan 50.000. Seurakuntavaalien tieto- ja tulospalvelujärjestelmän rakentamiseen
varataan 300.000.
Laite- ja kalustohankinnat
Kirkkohallitus
Kirkkohallituksen kalustomäärärahaksi varataan 300.500 euroa. Määrärahasta maksetaan Kirkkohallituksen
laite- ja kalustohankinnat. Matkapuhelimien hankinta siirtyi vuodesta 2012 vuoteen 2013.
Tuomiokapitulit
Tuomiokapitulien laite- ja kalustohankintoihin varataan 90.000 euroa.
Investointiosaan varataan yhteensä 6.405.500 euroa, siten että sitovuustasoina ovat
kiinteistöinvestoinnit, tietojärjestelmäinvestoinnit ja laite- ja kalustohankinnat.

KIRKON KESKUSRAHASTO TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015 Investointiosa
TP 2011 TA 2012 TAE 2013 muutos% TAE 2013 muutos% TTS 2014 muutos% TTS 2015
YKSIKKÖ 12/13 KH 13/14 14/15
INVESTOINTIMENOT
Kiinteistöinvestoinnit
Kirkon toimitalo 193 707 1 160 000 360 000 -69 360 000 317 1 500 000 -100 0
Kirkon koulutuskeskus 187 473 130 000 205 000 58 205 000 -92 17 000 -100 0
Hiippakuntien kiinteistöt 650 634 345 000 1 320 000 283 1 320 000 -95 70 000 -100 0
Sipoon kiinteistö 0 0 30 000 30 000 -100 0 0
Kiinteistöinvestoinnit 1 031 813 1 635 000 1 915 000 17 1 915 000 -17 1 587 000 -100 0
77
Tietojärjestelmäinvestoinnit
Keskushall. ja koko kirkon
yht. tietojärjestelmäinv. 2 331 567 3 510 000 2 250 000 -36 2 250 000 -2 2 200 000 0 2 200 000
KIPA investoinnit 1 255 224 2 800 000 1 200 000 -57 1 200 000 -17 1 000 000 -20 800 000
Verkkoviestinnän investoinnit 161 478 150 000 300 000 100 300 000 0 300 000 -17 250 000
Hengellinen elämä verkossa 42 528 60 000 50 000 -17 50 000 0 50 000 100 100 000
Seurakuntavaalit 0 0 300 000 300 000 -33 200 000 -100 0
Tietojärjestelmäinvestoinnit 3 790 797 6 520 000 4 100 000 -37 4 100 000 -9 3 750 000 -11 3 350 000
Laite- ja kalustohankinnat
Kirkkohallitus 57 729 235 000 300 500 28 300 500 -53 140 500 84 258 500
Tuomiokapitulit 225 363 50 000 90 000 80 90 000 -78 20 000 0 20 000
Laite- ja kalustohankinnat 283 092 285 000 390 500 37 390 500 -59 160 500 74 278 500
Investointimenot 5 105 702 8 440 000 6 405 500 -24 6 405 500 -14 5 497 500 -34 3 628 500

KIRKON KESKUSRAHASTO
TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015 RAHOITUSLASKELMA
000 EUR
Varsinaisen toiminnan ja
investointien rahavirta
78
TP 2011 TA 2012 TAE 2013 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015
YKSIKKÖ KH
Tulorahoitus
Vuosikate 3 044 -1 225 -2 070 -2 120 -1 513 1 315
Tulorahoituksen korjauserät 0
Yhteensä 3 044 -1 225 -2 070 -2 120 -1 513 1 315
Investoinnit
Investointimenot -5 106 -8 440 -6 406 -6 406 -5 498 -3 629
Sijoitukset 1 202
Yhteensä -3 903 -8 440 -6 406 -6 406 -5 498 -3 629
Varsinaisen toiminnan ja
investointien nettorahavirta -859 -9 665 -8 475 -8 525 -7 010 -2 314
Rahoitustoiminnan rahavirta
Lainakannan muutokset
Lyhytaikaisten lainojen muutos -3 030
Muut maksuvalmiuden muutokset
Pitkäaikaisten saamisten muutos 54 10 0 0 0 0
Lyhytaikaisten saamisten muutos -3 102
-3 048 10 0 0 0 0
Rahoitustoiminnan nettorahavirta -6 078 10 0 0 0 0
Rahavarojen muutos -6 937 -9 655 -8 475 -8 525 -7 010 -2 314
Rahavarojen muutos
Rahavarat 31.12. 47 440 37 785 29 310 29 260 22 250 19 936
Rahavarat 1.1. 54 377 47 440 37 785 37 785 29 260 22 250
-6 937 -9 655 -8 475 -8 525 -7 010 -2 314
Rahavarojen tavoitetaso on noin yhden vuoden seurakuntamaksuja vastaava määrä.

KYRKANS CENTRALFOND
79
BUDGET OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015 DRIFTSEKONOMI- OCH RESULTATRÄKNINGSDELEN
000 EUR BS 2011 änd- BU 2012 BF 2013 änd- BF 2013 änd- EP 2014 änd- EP 2015
ring% ENHETEN ring% KS ring% ring%
11/12 12/13 13/14 14/15
ORDINARIE VERKSAMHET
Kyrkans pensionsanstalt
Verksamhetsinkomster 171 746 7 184 411 202 260 10 202 260 1 205 182 2 209 713
Verksamhetsutgifter -155 872 7 -166 517 -179 273 8 -179 273 6 -189 710 5 -199 759
Överföring till fonden -15 874 13 -17 894 -22 987 28 -22 987 -33 -15 473 -36 -9 954
Verksamhetsbidrag 0 0 0 0 0 0
Kyrkans gemensamma verksamhet
Verksamhetsinkomster 5 291 -6 4 995 4 802 -4 4 802 5 5 020 1 5 086
Verksamhetsutgifter -55 123 2 -56 230 -58 282 4 -58 332 1 -58 797 -2 -57 850
Överföring till fonden 94 497 109 109 110 112
Verksamhetsbidrag -49 737 2 -50 737 -53 371 5 -53 421 0 -53 667 -2 -52 652
Kyrkans servicecentral
Verksamhetsinkomster 127 1 750 1 278 1 750 148 4 345 30 5 655
Verksamhetsutgifter -2 918 -5 714 96 -5 714 21 -6 890 9 -7 534
Verksamhetsbidrag -2 791 -3 964 42 -3 964 -36 -2 545 -26 -1 879
VERKSAMHETSBIDRAG -49 737 8 -53 528 -57 335 7 -57 385 -2 -56 212 -3 -54 531
Församlingarnas avgifter 51 590 -2 50 500 52 400 4 52 400 2 53 200 2 54 000
Fin.intäkter och kostnader 1 191 51 1 803 2 866 59 2 866 -48 1 500 23 1 846
ÅRSBIDRAG 3 044 -1 225 -2 070 -2 120 -1 513 1 315
Avskrivningar -2 191 95 -4 275 -4 660 9 -4 660 12 -5 220 -6 -4 920
Bokslutsposter 135 190 -5 -5 20 -20
RÄKENSKAPSP.RESULTAT 988 -5 310 -6 734 -6 784 -6 712 -3 625
Fördelning av räkenskapsp. resultat
Kyrkans gem.verksamhet 988 -2 519 -2 770 -2 820 -4 167 -1 746
Kyrkans servicecentral 0 -2 791 -3 964 -3 964 -2 545 -1 879
Slagt 988 -5 310 -6 734 -6 784 -6 712 -3 625

KYRKANS CENTRALFOND
BUDGET OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015
80
000 EUR BS 2011 änd- BU 2012 BF 2013 änd- BF 2013 änd- EP 2014 änd- EP 2015
ring% ENHETEN ring% KS ring% ring%
11/12 12/13 13/14 14/15
Kyrkans gemensamma verksamhet
Kyrkostyrelsen
Verksamhetsinkomster 2 416 -15 2 054 1 950 -5 1 950 9 2 129 1 2 157
Verksamhetsutgifter -28 938 3 -29 807 -31 052 4 -31 052 3 -32 114 -4 -30 970
Verksamhetsbidrag -26 523 5 -27 753 -29 102 5 -29 102 3 -29 985 -4 -28 813
Stiftsverksamhet
Verksamhetsinkomster 1 721 9 1 878 1 742 -7 1 742 1 1 768 1 1 794
Verksamhetsutgifter -13 754 2 -14 053 -14 334 2 -14 334 2 -14 570 1 -14 760
Verksamhetsbidrag -12 033 1 -12 175 -12 593 3 -12 593 2 -12 803 1 -12 967
Understöd
Verksamhetsinkomster 217 -17 180 260 44 260 0 260 0 260
Verksamhetsutgifter -11 398 -4 -10 990 -11 936 9 -11 986 -7 -11 140 0 -11 132
Verksamhetsbidrag -11 181 -3 -10 810 -11 676 8 -11 726 -7 -10 880 0 -10 872
Självtäckande fonder
Verksamhetsinkomster 938 -6 883 850 -4 850 2 863 1 876
Verksamhetsutgifter -1 032 34 -1 380 -959 -31 -959 1 -973 1 -988
Överföring till fonden 94 497 109 109 110 112
Verksamhets bidrag 0 0 0 0 0 0
VERKSAMHETSBIDRAG -49 737 2 -50 737 -53 371 5 -53 421 0 -53 667 -2 -52 652

KYRKANS CENTRALFOND BUDGET OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015 Investeringsdelen
BS 2011 BU 2012 BF 2013 ändring% BF 2013 ändring% EP 2014 ändring% EP 2015
ENHETEN 12/13 KS 13/14 14/15
INVESTERINGSUTGIFTER
Fastighetsinvesteringar
Kyrkans ämbetshus 193 707 1 160 000 360 000 -69 360 000 317 1 500 000 -100 0
Kyrkans utbildningscentral 187 473 130 000 205 000 58 205 000 -92 17 000 -100 0
Stiftens fastigheter 650 634 345 000 1 320 000 283 1 320 000 -95 70 000 -100 0
Sibbo fastigheten 0 0 30 000 30 000 -100 0 0
Fastighetsinvesteringar 1 031 813 1 635 000 1 915 000 17 1 915 000 -17 1 587 000 -100 0
81
Datasysteminvesteringar
Datasystem för centralförvaltningen
och hela kyrkan 2 331 567 3 510 000 2 250 000 -36 2 250 000 -2 2 200 000 0 2 200 000
KYSE investeringar 1 255 224 2 800 000 1 200 000 -57 1 200 000 -17 1 000 000 -20 800 000
Webbkommunikationinvesteringar 161 478 150 000 300 000 100 300 000 0 300 000 -17 250 000
Andligt liv på webben 42 528 60 000 50 000 -17 50 000 0 50 000 100 100 000
Församlingsvalet 0 0 300 000 300 000 -33 200 000 -100 0
Datasysteminvesteringar 3 790 797 6 520 000 4 100 000 -37 4 100 000 -9 3 750 000 -11 3 350 000
Inventarieanskaffningar
Kyrkostyrelsen 57 729 235 000 300 500 28 300 500 -53 140 500 84 258 500
Domkapitlen 225 363 50 000 90 000 80 90 000 -78 20 000 0 20 000
Inventarieanskaffningar 283 092 285 000 390 500 37 390 500 -59 160 500 74 278 500
Investeringsutgifter 5 105 702 8 440 000 6 405 500 -24 6 405 500 -14 5 497 500 -34 3 628 500

KYRKANS CENTRALFOND
BUDGET OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015 FINANSIERINGSDELEN
000 EUR
Ordinarie verksamhet och
investeringsverksamhet, penningflöde
82
BS 2011 BU 2012 BF 2013 BF 2013 EP 2014 EP 2015
ENHETEN KS
Intern finansiering
Årsbidrag 3 044 -1 225 -2 070 -2 120 -1 513 1 315
Rättelseposter till intern finansiering 0
Summa 3 044 -1 225 -2 070 -2 120 -1 513 1 315
Investeringar
Investeringsutgifter -5 106 -8 440 -6 406 -6 406 -5 498 -3 629
Placeringar 1 202
Summa -3 903 -8 440 -6 406 -6 406 -5 498 -3 629
Ordinarie verksamhet och
investeringsverksamhet, nettopenningflöde -859 -9 665 -8 475 -8 525 -7 010 -2 314
Finansieringsverksamhet, penningflöde
Förändringar av lånebeståndet
Förändring av kortfristiga lån -3 030
Övriga förändringar av likviditeten
Förändring av långfristiga fordringar 54 10 0 0 0 0
Förändring av kortfistiga fordringar -3 102
-3 048 10 0 0 0 0
Finansieringsverksamhet, nettopenningflöde -6 078 10 0 0 0 0
Förändring av penningtillgångar -6 937 -9 655 -8 475 -8 525 -7 010 -2 314
Förändring av penningtillgångar
Penningtillgångar 31.12. 47 440 37 785 29 310 29 260 22 250 19 936
Penningtillgångar 1.1. 54 377 47 440 37 785 37 785 29 260 22 250
-6 937 -9 655 -8 475 -8 525 -7 010 -2 314
Målsättningen för penningtillgångar är en summa, som motsvarar församlingarnas avgifter för ett år.

VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN 2013 – 2015
305 BORGÅ
VERKSAMHETSIDÉ
Borgå stift med sitt domkapitel och stiftsfullmäktige har som sin uppgift att hjälpa och stöda stiftets
församlingar, kyrkliga samfälligheter och anställda vid fullgörandet av deras grunduppgifter att förkunna
Guds ord, förvalta sakramenten, utöva diakoni, mission och ansvara för den kristna fostran.
Domkapitlet sköter dessutom de myndighetsuppgifter som i enlighet med kyrkans bekännelse och
bestämmelserna i kyrkolagen och kyrkoordningen ankommer på nämnda organ, att betjäna förvaltningen
och ge stöd i det dagliga arbetet, samt att företräda kyrkan i ärenden som gäller stiftet.
TYNGDPUNKTSOMRÅDEN 2013 – 2015
1. Medlemskapet i kyrkan uppmärksammas i stiftets verksamhet.
2. Rekryteringen till kyrkliga yrken prioriteras.
3. De församlingar som berörs av förändringar i församlingsstrukturen stöds genom utbildning,
personalvårdande åtgärder och arbetslagsutveckling.
4. Gudstjänst- och musiklivet samt verksamhet som strävar till andlig fördjupning i stiftets församlingar
utvecklas.
5. Missionsarbetet och kyrkans internationella ansvar uppmärksammas.
DE CENTRALA VERKSAMHETSMÅLEN INOM TYNGDPUNKTSOMRÅDENA 2013
83
1. Församlingarna uppmuntras att ta till vara de frivilligas arbetsinsatser och inspireras att inbjuda de
passiva medlemmarna att förverkliga sitt medlemskap. Stiftet stöder denna process genom utbildning
och målmedvetna satsningar på gudstjänstlivet, webbarbete och personalutbildning.
2. Rekryteringen till kyrkliga yrken intensifieras på lokal- och stiftsnivå. De stiftanställda håller regelbundet
kontakt till utbildningsanstalterna och arbetar med temat vid olika ungdomsevenemang och
rådplägningsdagar samt övriga större mötesarrangemang. Målsättningen är att antalet nya studerande
till kyrkliga yrken och antalet som går i pension skall vara i balans.
3. De aviserade förändringarna i församlingsstrukturen uppmärksammas av domkapitel och
stiftsfullmäktige för att värna ett rikt kyrkoliv på svenska i vårt land. Eventuella förändringar följs upp och
stödåtgärder i form av arbetslagsutveckling och arbetshandledning sätts in vid behov. Stiftssekreteraren
för personalvård och utbildning, samt den av domkapitlet utsedda stödgruppen, besöker de församlingar
som berörs och hjälper dem att finna fungerande lösningar för ekonomi, verksamhet och personal.
4. Stiftets satsning på gudstjänstutbildningen fortsätter med utbildningar för församlingarna i stiftet. Under
året ordnas stiftets första gospel- och ungdomskörsstämma. Stiftets nya musikstrategi implementeras i
församlingarna.
5. Borgå stift betonar i sin verksamhet kyrkans internationella ansvar och utvecklar sitt samarbete med
Malawis lutherska kyrka.

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO
KIRKON KESKUSRAHASTO
TALOUSARVIO VUODELLE 2013 JA
TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA
VUOSILLE 2013 – 2015
LIITEOSA
200: KIRKKOHALLITUKSEEN KUULUVIEN OSASTOJEN JA
YKSIKÖIDEN SUUNNITELMAT
400: SAAPUNEET AVUSTUSHAKEMUKSET
Asianumero 2012-00678

SISÄLLYSLUETTELO: sivu
200 Kirkkohallitus 2
201 Kirkolliskokous ja sen komiteat 4
202 Piispainkokouksen kanslia 6
203 Arkkipiispan kanslia 8
204 Kirkkohallituksen yhteinen toiminta 10
205 Hallinto-osasto 12
206 Työmarkkinaosasto 14
207 Talousosasto 16
210 Toiminnallinen osasto 20
220 Kirkon ulkoasiain osasto 28
221 Kirkon tiedotuskeskus 32
222 Kirkon tutkimuskeskus 38
223 Kirkon ruotsinkielisen työn keskus 40
251 Kirkon ulkomaiset yhteydet 46
252 Ulkosuomalaistyö 48
253 Muut yhteiset tarpeet 50
260 Kiinteistöt 52
290 Rahastot 53
Kansainväliset jäsenmaksut, KUN 54
400 Avustukset: saapuneet avustushakemukset,
talousarvioehdotukset 55
Suomen Merimieskirkko
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta
Itä-Suomen yliopisto, teologinen osasto
Tampereen yliopisto
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
Seurakuntaopisto
Lärkkulla
Kirkon ulkomaanapu
Suomen ekumeeninen neuvosto
Työ Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa
Suomen Pipliaseura
Antti Siukonen
Kalervo Salo et.al.
1

200 KIRKKOHALLITUS
2
Osasto 200 Kirkkohallitus sisältää seuraavassa luetellut osastot/erillisyksiköt/
suunnitteluyksiköt.
muutos %
ta 12/13
201 Kirkolliskokous ja sen komiteat
202 Piispainkokouksen kanslia
203 Arkkipiispan kanslia
-872.200 5,0
-368.500 1,5
-241.600 12,8
204 Kirkkohallituksen yhteinen toiminta -2.937.500 -11,2
205 Hallinto-osasto -1.634.600 4,0
206 Työmarkkinaosasto
-771.400 1,5
207 Talousosasto -5.936.700 19,6
210 Toiminnallinen osasto -4.686.500 4,3
220 Kirkon ulkoasiain osasto -1.467.500 8,4
221 Kirkon tiedotuskeskus -3.444.600 14,8
222 Kirkon tutkimuskeskus -1.028.400 1,5
223 Kirkon ruotsinkielisen työn keskus -1.240.200 1,5
251 Kirkon ulkomaiset yhteydet -1.136.300 1,5
252 Ulkosuomalaistyö -1.531.700 1,5
253 Muut yhteiset tarpeet
260 Kiinteistöt
290 Rahastot
Toimintajäämä yhteensä
-897.900 -1,2
-911.000 -2,2
4.500 -102,4
-29.102.100 4,9
Seuraavilla sivuilla kuvataan kunkin yksikön toiminta-ajatus, keskeiset tehtävät ja
kehityshankkeet vuosina 2013 - 2015 sekä keskeisimmät toiminnalliset tavoitteet vuonna
2013. Vuodelta 2013 laadittavassa toimintakertomuksessa arvioidaan näiden tavoitteiden
toteutumista.

3
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10200 KIRKKOHALLITUS
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 265.589 212.600 219.100 219.100 3,1 222.300 225.600
Maksutuotot 1.655.347 1.462.500 1.342.900 1.342.900 -8,2 1.506.700 1.524.700
Vuokratuotot 225.446 207.700 205.300 205.300 -1,2 214.300 217.400
Kolehdit ja lahjoitustuotot 104.277 99.500 100.000 100.000 0,5 101.600 103.200
Tuet ja avustukset 152.650 66.000 72.000 72.000 9,1 73.200 74.400
Muut tuotot 12.213 6.000 11.000 11.000 83,3 11.200 11.400
Toimintatuotot 2.415.522 2.054.300 1.950.300 1.950.300 -5,1 2.129.300 2.156.700
Toimintakulut
Henkilöstökulut -15.688.896 -16.380.100 -15.939.100 -15.939.100 -2,7 -16.102.500 -15.800.500
Palvelujen ostot -9.369.259 -9.655.300 -10.797.600 -10.797.600 11,8 -11.573.900 -10.795.700
Vuokrat ja vastikkeet -198.002 -173.000 -171.900 -171.900 -0,6 -210.500 -212.100
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -855.408 -778.000 -789.800 -789.800 1,5 -827.600 -815.500
Avustukset ja toimintarahat -1.735.278 -1.652.700 -2.297.600 -2.297.600 39,0 -2.327.700 -2.258.100
Muut kulut -1.091.609 -1.167.700 -1.056.400 -1.056.400 -9,5 -1.071.900 -1.087.700
Toimintakulut -28.938.453 -29.806.800 -31.052.400 -31.052.400 4,2 -32.114.100 -30.969.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -26.522.931 -27.752.500 -29.102.100 -29.102.100 4,9 -29.984.800 -28.812.900

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
201 KIRKOLLISKOKOUS JA SEN KOMITEAT
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
4
Osastolle 201 budjetoidaan ja kirjataan kirkolliskokouksen täysistuntojen, kirkolliskokouksen valiokuntien
sekä kirkolliskokouksen asettamien komiteoiden aiheuttamat kulut. Talousarviossa on varauduttu siihen, että
kirkolliskokoukset kestävät viisi päivää.
Kirkolliskokouksen sihteeri ja muu henkilökunta kuuluvat hallinto-osastoon. Näin ollen heidän menonsa ovat
hallinto-osaston menoja.
Lakivaliokunta tarvitsee päätoimisen lakimiessihteerin kirkkolainsäädännön kodifiointiesityksen käsittelyn
ajaksi 2010 – 2015; määräraha tähän on varattu Kirkkohallituksen yhteisiin menoihin.

5
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10201 Kirkolliskokous ja sen komiteat
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 74
Toimintatuotot 74
Toimintakulut
Henkilöstökulut -328.996 -385.800 -408.500 -408.500 5,9 -414.500 -420.600
Palvelujen ostot -380.506 -439.500 -462.000 -462.000 5,1 -468.800 -475.600
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -3.086 -5.000 -1.700 -1.700 -66,0 -1.700 -1.700
Toimintakulut -712.588 -830.300 -872.200 -872.200 5,0 -885.000 -897.900
TOIMINTAJÄÄMÄ -712.514 -830.300 -872.200 -872.200 5,0 -885.000 -897.900

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
202 PIISPAINKOKOUKSEN KANSLIA
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Piispainkokouksen kanslia auttaa piispainkokousta toteuttamaan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sille
säätämät tehtävät, jotka liittyvät kirkon oppia ja elämää koskeviin linjakysymyksiin, tuomiokapitulien työn
koordinointiin sekä kirkon työntekijöiden koulutukseen.
Lisäksi piispainkokouksen kanslia tukee arkkipiispan, piispojen kollegion, kirkkohallituksen ja kirkon
ulkoasian neuvoston työtä erityisesti teologisissa kysymyksissä. Osana tätä piispainkokouksen kanslia
osallistuu kirkkohallituksen strategian toteuttamiseen. Piispainkokouksen kansliassa on sen perustehtävän
edellyttämää laaja-alaista teologista osaamista, jonka myötä viranhaltijat pyrkivät osallistumaan
yhteiskunnalliseen keskusteluun kirkosta ja sen uskosta. Kirkon näkökulman esillä pitäminen edellyttää
muuttuvassa yhteiskunnassa myös aktiivista verkostoitumista niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolisiin
yhteiskunnallisiin toimijoihin.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
6
1. Valmistelee laadukkaasti kirkon opetusta ja hengellistä elämää sekä työntekijöiden koulutuskysymyksiä
koskevat piispainkokouksen päätökset, laatii niistä pöytäkirjat ja huolehtii päätösten toimeenpanosta.
2. Tukee piispainkokouksen työskentelyn kehittämistä tehokkaammaksi, nopeammaksi ja joustavammaksi
osana keskushallinnon uudistusta sekä kirkon 2015-strategiaa.
3. Kehittää tehtäväänsä kirkon johdon teologisena resurssina tiivistämällä yhteistyötä erityisesti muiden
keskushallinnon yksikköjen, tuomiokapitulien sekä yliopistojen kanssa.
4. Tukee yhdessä tuomiokapitulien kanssa kirkon hengelliseen työhön valmistuvien sitoutumista ja
hengellistä elämää osana kirkon 2015-strategiaa.
5. Edistää kirkolliskokouksen tehtävänannon mukaisesti kirkon ykseyttä suunnittelemalla toimenpiteitä, joita
piispat voivat harkintansa mukaan soveltaa hiippakunnissa ja myös kokonaiskirkossa.
6. Kehittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uskontoteologisia valmiuksia ja valmistelee ohjeistusta
uskontojen kohtaamisesta erityisesti kirkollisten toimitusten yhteydessä.
7. Osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tukee teologisella osaamisellaan kirkkohallitusta sen
pyrkimyksissä turvata kirkon toimintaedellytykset muuttuvassa yhteiskunnassa.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Piispainkokouksessa käsiteltävien asioiden laadukas valmistelu sekä päätösten tehokas toimeenpano
2. Kirkon ykseyden vahvistamiseen liittyvien päätösten ja strategisten linjausten toteuttaminen
3. Yhteistyön tiivistäminen kirkkohallituksen kanssa kirkon toiminnan kehittämiseksi sekä
toimintaedellytysten varmistamiseksi (yhteiskuntasuhteet)
4. Valmistautuminen mahdollisiin uusiin tehtäviin, joita kirkon keskushallinnon uudistamisesta seuraa
5. Kirkon alalle opiskelevien hengellisen elämän tukeminen sekä osaavien työntekijöiden rekrytoinnin
edistäminen (erityisesti papit, kanttorit, diakonit ja kasvatuksen työntekijät)

7
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10202 Piispainkokouksen kanslia
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 46
Toimintatuotot 46
Toimintakulut
Henkilöstökulut -188.294 -219.000 -225.500 -225.500 3,0 -228.900 -232.300
Palvelujen ostot -129.473 -138.300 -136.600 -136.600 -1,2 -138.300 -140.000
Vuokrat ja vastikkeet -200
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -7.400 -2.800 -3.400 -3.400 21,4 -3.400 -3.400
Avustukset ja toimintarahat -2.109 -3.000 -3.000 -3.000 -3.000 -3.000
Toimintakulut -327.477 -363.100 -368.500 -368.500 1,5 -373.600 -378.700
TOIMINTAJÄÄMÄ -327.431 -363.100 -368.500 -368.500 1,5 -373.600 -378.700

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
203 ARKKIPIISPAN KANSLIA
TOIMINTA-AJATUS
Avustaa arkkipiispaa hänen virkansa hoidossa.
8

9
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10203 Arkkipiispan kanslia
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 432 500 500 100,0 500 500
Toimintatuotot 432 500 500 100,0 500 500
Toimintakulut
Henkilöstökulut -179.021 -191.200 -212.200 -212.200 11,0 -215.400 -218.600
Palvelujen ostot -25.701 -18.000 -24.100 -24.100 33,9 -24.400 -24.700
Vuokrat ja vastikkeet -1.316 -1.900 -1.300 -1.300 -31,6 -1.300 -1.300
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -11.888 -3.000 -4.500 -4.500 50,0 -4.500 -4.500
Toimintakulut -217.926 -214.100 -242.100 -242.100 13,1 -245.600 -249.100
TOIMINTAJÄÄMÄ -217.494 -214.100 -241.600 -241.600 12,8 -245.100 -248.600

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
204 KIRKKOHALLITUKSEN YHTEINEN TOIMINTA
Kirkkohallituksen yhteiseen toimintaan kirjataan kulut, joita ei ole tarkoituksenmukaista kohdistaa tai jakaa
muille osastoille.
10
Kirkkohallituksen yhteiset
Tälle kustannuspaikalle kirjataan mm. kansliapäällikön toimiston ja kirkkohallituksen täysistunnon kulut,
toimitalon kalusto- ja laitehankinnat, kirjaston hankinnat, toimitalon toimistotarvikkeet, postituksen yleiskulut,
pankkikulut ja työterveyshuollon kulut.
Tilintarkastus
Tälle menokohdalle on budjetoitu varat ulkoisen tilintarkastuksen lisäksi myös sisäistä tarkastusta varten.
Työyhteisön kehittäminen
Tällä menokohdalla on varat Kirkkohallituksen yhteiseen koulutukseen (33.000) ja johtamiskoulutukseen
(17.000).
Messutoiminta
Messutoiminta on siirtynyt vuoden 2012 alusta Kirkon tiedotuskeskuksesta kansliapäällikön alaisuuteen.
Tällä menokohdalla on varat Kirkkohallituksen messutoimintaan.
Kirkkohallituksen yhteiset projektit
Tällä menokohdalla on edelleen varat seuraavaan projektiin:
1. Kirkkolainsäädännön kodifiointi, 2007-2009-2015, 100.000/v. Toimikunta on tehnyt kirkkolain
kodifioinniksi ehdotuksen, joka valmistui 2009. Kirkolliskokouksen asianomainen valiokunta tarvitsee
tämän jälkeen päätoimisen lakimiessihteerin siksi ajaksi, jonka kodifiointiesityksen käsittely
kirkolliskokouksessa vaatii.
Tällä menokohdalla on myös varat seuraaville, yleisperusteluissa sekä pääosastossa 200 Kirkkohallitus
tarkemmin kuvatuille yhteisille hankkeille, jotka toteuttavat Meidän kirkko 2015 – strategiaa:
2. Strategian 2015 jalkauttaminen
3. Seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen
4. Kirkkohallituksen strategian toimeenpano
5. Hengellinen elämä verkossa (verkkoviestintäyksikön osalta määrärahat Kirkon tiedotuskeskuksessa)
Kirkkohallituksen työryhmät
Tälle menokohdalle esitetään varat tavanomaisen työryhmätyöskentelyyn.

11
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10204 Kirkkohallituksen yhteinen toiminta
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 65.927 63.500 63.500 63.500 64.400 65.300
Maksutuotot 328.467 314.000 310.500 310.500 -1,1 315.200 319.900
Tuet ja avustukset 121.259 56.000 57.000 57.000 1,8 57.900 58.800
Muut tuotot 12.038 6.000 11.000 11.000 83,3 11.200 11.400
Toimintatuotot 527.690 439.500 442.000 442.000 0,6 448.700 455.400
Toimintakulut
Henkilöstökulut -2.133.248 -1.780.700 -1.591.100 -1.591.100 -10,6 -1.433.100 -995.100
Palvelujen ostot -1.816.962 -1.574.200 -1.388.900 -1.388.900 -11,8 -1.301.800 -964.700
Vuokrat ja vastikkeet -44.287 -12.000 -100,0
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -345.715 -307.000 -295.700 -295.700 -3,7 -300.300 -304.900
Avustukset ja toimintarahat -261.895 -70.000 -100.000 -100.000 42,9 -100.000
Muut kulut -4.382 -3.800 -3.800 -3.800 -3.800 -3.800
Toimintakulut -4.606.489 -3.747.700 -3.379.500 -3.379.500 -9,8 -3.139.000 -2.268.500
TOIMINTAJÄÄMÄ -4.078.799 -3.308.200 -2.937.500 -2.937.500 -11,2 -2.690.300 -1.813.100
KIRKKOHALLITUKSEN YHTEINEN TOIMINTA, jatkoa
1.000 eur TA 2012 TA-OE 2013 TA-KH 2013 muutos %
Kirkkohallitus, yhteinen 1.086,2 1.164,2 1.164,2 7,2
Henkilöstön virkistys 36,5 37,5 37,5 2,7
Tilintarkastus 71,9 73,1 73,1 1,7
Työyhteisön kehittäminen 50,0 50,0 50,0 0,0
Messutoiminta 45,0 47,0 47,0 4,4
Kirkkohallitus, yhteiset projektit 1.898,0 1.420,0 1.420,0 -25,2
Kirkkohallitus, työryhmät 120,6 145,7 145,7 20,8
Yhteensä 3.308,2 2.937,5 2.937,5 -11,2
Osaston kulut vähenevät suunnittelukautena, kun projekteja päättyy.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
205 HALLINTO-OSASTO
TOIMINTA-AJATUS
Hallinto-osasto toteuttaa ja kehittää hyvää hallintoa kirkossa yhteistyössä seurakuntien ja muiden tahojen
kanssa, antaa asiantuntijapalvelua ja valvoo kirkon etua.
Hallinto-osaston painopistealueita ovat nykyisellä strategiakaudella toiminnan suunnitelmallisuus ja
prosessien avoimuus ja selkeys; toiminnan ajantasaisuus ja aktiivinen yhteiskunnan seuranta sekä hyvän
hallinnon ja verkkoviestinnän kehittäminen.
12
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Edunvalvonnassa seurataan aktiivisesti sitä toimintaympäristön muutosta, jolla on vaikutusta kirkon ja
seurakuntien toimintaedellytyksiin. Suunnitelmakaudella painopisteinä ovat kuntarakenneuudistuksesta
aiheutuvat muutokset sekä seurakunnille annetuista yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien
kustannusten korvaamisen liittyvät kysymykset.
2. Säädösvalmistelussa otetaan huomioon hyvän lainvalmistelun kriteerit. Lainvalmistelussa painopisteitä
ovat kirkkolain kokonaiskodifiointi ja seurakuntien rakenneuudistus, joissa hankkeissa myös hallinnon
selkeyttäminen otetaan huomioon.
3. Keskeinen kehityshanke on tietojärjestelmähanke seurakuntien kulttuuriomaisuuden hallintaan. Hanke
tulee sovittaa yhteen muun keskushallinnon ja seurakuntien tietojärjestelmien, kuten tilastointityökalun,
kehittämisen kanssa.
4. Kirkon yhteinen jäsentietojärjestelmän Kirjurin toiminnallisuuden ja kirkonkirjojenpidon alueellisen
organisoinnin kehittäminen.
5. Kehitetään sähköistä asiakirjahallinnointia siten, että päätöksenteossa hyödynnetään entistä enemmän
sähköisiä järjestelmiä.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Lainsäädäntöhankkeissa edetään lainsäädäntösuunnitelman mukaan. Tavoitteena on saada
kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi kirkolliskokouskäsittelyyn. Seurakuntien rakenneuudistukseen
liittyvä säädösvalmistelu aloitetaan kirkolliskokouksen tekemän linjanvedon pohjalta.
2. Kulttuuriomaisuuden tietojärjestelmä hankkeessa tavoitteena on hankkeen suunnittelun aloittaminen
konkreettisin aikataulu- ja resurssisuunnitelmin esiselvityksen valmistuttua vuonna 2012.
3. Kirjuri-jäsentietojärjestelmään liittyvien kirkkohallitukselle asetettujen tehtävien ja toimintojen
vakauttaminen ja evaluointi jatkuu. Käytön tuki resursoidaan riittävällä tavalla.
4. Asiakirjahallinnon osalta jatketaan siirtymistä asianhallintajärjestelmästä kohti
dokumentinhallintajärjestelmää. Asiaa koskeva esiselvitys saatetaan loppuun ja tehdään tarkempi
projektisuunnitelma aikataulu- ja resurssisuunnitelmin. Kirkkohallituksen päätöksentekoon liittyvä
eAMS:n laatiminen aloitetaan välittömästi seurakuntien sähköisen arkistonmuodostussuunnitelman
valmistuttua.

13
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10205 Hallinto-osasto
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 1.900 2.900 1.900 1.900 -34,5 1.900 1.900
Maksutuotot 1.928 1.900 3.000 3.000 57,9 3.000 3.000
Toimintatuotot 3.828 4.800 4.900 4.900 2,1 4.900 4.900
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.316.716 -1.446.700 -1.499.700 -1.499.700 3,7 -1.522.400 -1.545.200
Palvelujen ostot -90.550 -119.900 -131.000 -131.000 9,3 -132.600 -134.200
Vuokrat ja vastikkeet -6.287 -2.500 -2.500 -2.500 -2.500 -2.500
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -2.995 -6.300 -6.300 -6.300 -6.400 -6.500
Muut kulut -572 -600 -100,0
Toimintakulut -1.417.120 -1.576.000 -1.639.500 -1.639.500 4,0 -1.663.900 -1.688.400
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.413.292 -1.571.200 -1.634.600 -1.634.600 4,0 -1.659.000 -1.683.500
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Lainvalmistelussa on vireillä useita mittavia hankkeita, joista laajimmat ovat kirkkolainsäädännön
kokonaiskodifiointi ja seurakuntarakenneuudistukseen liittyvä säädösvalmistelu. Hallinto-osaston
varsinaiset lainvalmisteluresurssit eivät ole riittäviä hankkeisiin nähden. Lainvalmisteluresurssien
lisäämiseen yhdellä henkilötyövuodella varaudutaan yhteisissä määrärahoissa ainakin
suunnitelmakauden ajan. Suunnitelmakauden jälkeen valmistelija siirtynee kokonaisuudessaan osaston
resurssiksi.
Kirjuri-jäsentietojärjestelmän siirtyminen tuotantokäyttöön on tuonut hallinto-osastolle kirkkolaissa
säädettyjä lisävastuita ja tehtäviä. Lisäksi tietojärjestelmän perustoimintojen vakauttaminen seurakuntien
toimintaan jatkunee ainakin alkuvuoden. Näiden uusien tehtävien myötä osaston organisaatiota on
jouduttu muuttamaan ja henkilöresursseja lisäämään. Koska kyseessä on Kirjuri-järjestelmän ylläpitoon
ja kehittämiseen liittyvät henkilöresurssit, tulee osa palkkamenoista kattaa Kirjuri-hankkeen
käyttötalousosasta.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
206 KIRKON TYÖMARKKINALAITOS, KIRKKOHALLITUKSEN TYÖMARKKINAOSASTO
14
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Kirkon työmarkkinalaitos toimii evankelis-luterilaisen kirkon sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien
edunvalvojana työmarkkina-asioissa ja sillä on jäsenyys maan seitsemän työmarkkinakeskusjärjestön
pysyvässä neuvotteluelimessä ja se on mukana työelämää koskevassa kolmikantayhteistyössä.
Työmarkkinaosasto vastaa kirkon työmarkkinalaitoksesta annetun lain tarkoittamana työmarkkinalaitoksen
toimistona laitoksen operatiivisesta toiminnasta sekä toimii kirkkohallituksen virasto-organisaatiossa kirkon
keskushallinnon asiantuntijayksikkönä työ- ja virkamiesoikeuden, henkilöstöhallinnon ja työelämän
kehittämiskysymyksissä sekä seurakuntien keskeisenä tuki- ja yhteistyöorganisaationa niiden hoitaessaan
työnantajatehtäväänsä.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
Kirkon virka- ja työehtosopimusten sopimuskausi päättyy 31.3.2014. Sopimuskaudella on
palkantarkistusajankohta 1.4.2013, jolloin käytettävissä olevasta sopimuskorotuksesta osa käytetään
yleiskorotukseen, osa mahdollisiin tekstitarkistuksiin ja osa neuvotellaan paikallisesti. Seurakunnat
tarvitsevat tukea paikallisen prosessin hallintaan.
Ns. Raamisopimuksen mukaisen työmarkkinakierroksen ensimmäiset sopimukset päättyvät syksyllä 2013.
Työmarkkinoilla neuvottelutoiminta uusista sopimuksista aktivoituu keväällä 2013. Varaudutaan sekä
keskitettyyn että liittokohtaiseen neuvottelukierrokseen. Hallitusohjelman ja Raamisopimuksen mukainen
kolmikantatyöskentely jatkuu vilkkaana.
Palkkausjärjestelmän kehittäminen ja harkinnanvaraisen henkilökohtaisen palkanosan (HAVA) käytön
edistäminen jatkuu suunnitelmakaudella. Kirkon virka- ja työehtosopimuksen tekninen uudistaminen (ns.
kodifiointi) valmistuu viimeistään suunnitelmakauden alussa. Henkilöstöhallinnon norminannossa tapahtuvat
monet uudistukset sekä henkilöstöhallinnon työntekijöiden varsin suuri vaihtuvuus edellyttävät panostamista
koulutustoimintaan, jossa tavoitetaan sekä perusosaamista tarvitsevat että syventäviä tietoja tarvitsevat
viranhaltijat.
Kirkon virkamiesoikeudellisten säännösten uudistus tulee voimaan 1.1.2013 tai mahdollisimman pian sen
jälkeen. Muutokset ovat merkittäviä erityisesti palvelussuhdeturvan sekä monien menettelyjen osalta. On
syytä varautua siihen, että uudistuksen voimaan tultua ilmenee sopeutumisongelmia ja korostettua koulutus-
ja neuvontatarvetta. Tarvitaan käsikirja-, koulutus ja ohjeistusaineistoa sekä koulutustilaisuuksia kirkon
piirissä toimivan yhteistyöverkoston, ensisijaisesti tuomiokapitulien kanssa.
Seurakuntajaotuksessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat voimakkaasti kirkon koko henkilöstöön riippumatta
siitä tapahtuvatko ne kirkon omista tavoitteista käsin vai kuntarakenneuudistuksen seurauksena. Muutosten
vaikutukset henkilöstöhallintoon edellyttävät muuttuviin oloihin soveltuvia virka- ja työehtosopimusratkaisuja
ja henkilöstöhallinnon ohjaamista sekä koulutustarjonnan lisäämistä.
Kirkon keskushallinnon uudistus muuttanee Kirkon työmarkkinalaitoksen sijainnin kirkon keskushallinnon
organisaatiossa, valtuuskunnan vaalitavan sekä myös työmarkkinaosaston tehtäväkuvaa. Kirkon
työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan ja kirkkohallituksen tarkempi tehtävänjako uudessa organisaatiossa
sekä työmarkkinalaitoksen toimintaa ohjaava hallinnollinen säännöstö tulee uudistettavaksi ja
mukautettavaksi keskushallintouudistukseen.
Kirkon rekrytointistrategian (2009) toteuttaminen on yhteistyöhanke kirkkohallituksen eri yksiköiden välillä.
Työmarkkinaosaston vastuualueeseen kuluu rekrytoinnin juridiikka, hyvät työhönottomenettelyt,
työpaikkailmoittelun ohjeistus, työpaikkojen ilmoittamispalvelu internetissä (ns. työpaikkatori),
palvelussuhteen päättämisen oikeat menettelyt, työssäoppimisen edistäminen ja osaamisen kehittäminen
osana koulutusta sekä työnjohdon, työhyvinvoinnin ja johtamisen edistäminen yhteistyöverkostoissa.
Yhteistyöverkostojen osana työmarkkinaosastolle kuuluu kirkon työpaikkojen esittely erilaisilla
rekrytointimessuilla. Lisäksi osastolle kuuluu kirkon henkilöstörakenteen tilastoseuranta ja siitä laadittavat
ennusteet, joita voidaan hyödyntää seurakunnissa niiden henkilöstöpolitiikan arvioinnin ja seurannan tukena.
Henkilöstötilinpäätöksen ohjeiden päivittäminen on myös ajankohtaista.

15
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10206 Työmarkkinaosasto
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 17.691 7.500 14.000 14.000 86,7 14.300 14.600
Toimintatuotot 17.691 7.500 14.000 14.000 86,7 14.300 14.600
Toimintakulut
Henkilöstökulut -638.685 -691.800 -660.900 -660.900 -4,5 -670.900 -681.100
Palvelujen ostot -69.595 -73.500 -120.500 -120.500 63,9 -122.100 -123.700
Vuokrat ja vastikkeet -1.777 -2.000 -2.000 100,0 -2.000 -2.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -3.034 -2.200 -1.900 -1.900 -13,6 -1.900 -1.900
Muut kulut -70 -100 -100 100,0 -100 -100
Toimintakulut -713.161 -767.500 -785.400 -785.400 2,3 -797.000 -808.800
TOIMINTAJÄÄMÄ -695.470 -760.000 -771.400 -771.400 1,5 -782.700 -794.200
Kirkon työolobarometrin aineiston kerääminen ja julkaiseminen harvennetaan tapahtuvaksi joka kolmas
vuosi. Seuraavan barometrin aineisto kerätään loppuvuodesta 2014.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
Huolehditaan seurakuntien tarvitsemasta neuvonnasta ja tuesta niiden käytettäväksi osoitetun 1.4.2013
voimaan tulevan 0,5 %:n järjestelyerän ja siinä yhteydessä mahdollisesti seurakunnan päätöksin käyttöön
otettavan harkinnanvaraisen palkanosan (HAVA) toteutuksessa. Tuetaan HAVA:n toteutumista
yhteistyöverkostossa
Edellisellä työmarkkinakierroksella sovitut työryhmätyöskentelyt saatetaan päätökseen.
Työmarkkinaneuvottelut seuraavaa sopimuskierrosta silmälläpitäen käynnistyvät keväällä 2013. Kirkon alan
neuvottelujen käynnistämiseen varaudutaan syksyllä 2013 ja neuvottelut käynnistyvät viimeistään vuoden
2014 vaihteessa
Järjestetään koulutusta seurakuntien henkilöstöhallinnon vastuuhenkilöille itse järjestettynä ja
yhteistyöverkostossa. Keskeisinä aiheina kirkon virkamiesoikeudellisten säännösten uudistus sekä uusi
virka- ja työehtosopimusaineiston kodifiointi sekä harkinnanvaraisen palkanosan (HAVA) käyttöönotto
seurakunnissa. Julkaistaan myös kirjallista ohjeistusta.
Tuetaan seurakuntien johdon työnantajaroolin ja - vastuun vahvistamista sekä työhyvinvoinnin ja
työturvallisuuden edistämistä yhteistyössä toiminnallisen osaston, tuomiokapitulien sekä valtakunnallisten
työelämän kehittämisyhteisöjen ja Kevan kanssa.
Osallistutaan yhtenä seitsemästä työmarkkinakeskusjärjestöstä hallitusohjelman sekä Raamisopimuksen
mukaiseen kaksi- ja kolmikantaiseen työelämän kehittämistyöhön.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
207 TALOUSOSASTO
16
Kirkon keskusrahastoon/talousosastoon kuuluvan kirkon eläkelaitoksen toimintasuunnitelma on varsinaisen
budjettikirjan alussa ja tietohallintoyksikön seuraavalla aukeamalla. Tämä sivu sisältää Talousosaston
perustoiminnan (hankinta, kiinteistö, talous) suunnitelman.
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Olemme kokonaiskirkon yhteisen toiminnan rahoittaja sekä talouteen ja tukipalveluihin liittyvien tehtävien
hoitaja. Erityisesti suunnittelemme ja toteutamme omaa alaamme koskevia koko kirkon yhteisiä
kehityshankkeita tavoitteena osaamisen ja kustannustehokkuuden lisääminen siten, että seurakunnat voivat
keskittyä ydintehtäviensä hoitamiseen.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Kiinteistö Oy Helsingin Eteläranta 8:n muuttaminen Kirkkohallituksen toimintaa parhaiten palvelevaksi
toimitilaksi.
2. Katajanokan kiinteistöistä luopuminen.
3. Yhteistyön kehittäminen edelleen KL-Kuntahankinnat Oy:n kanssa siten, että kirkkohallituksen ja
seurakuntien tietyissä yhteishankinnoissa saavutetaan säästöjä sekä tulevista kilpailutuksista
tiedottaminen.
4. Kirkon keskusrahaston eri osien siirtäminen Kirkon palvelukeskuksen asiakkaiksi siten, että suunnitellut
kustannushyödyt saavutetaan.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Kiinteistö Oy Helsingin Eteläranta 8:n haltuunotto.
2. Kirkkohallituksen yksiköiden tukeminen sähköisen kilpailutusjärjestelmän käyttöönotossa.
3. Tehtävien jaon valmisteleminen kirkkohallituksen talousyksikön, tuomiokapitulien ja Kirkon
palvelukeskuksen välillä.

17
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10207 Talousosasto
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 16.600 16.600 16.600 16.600 16.800 17.100
Maksutuotot 77.515 48.400 53.400 53.400 10,3 54.200 55.000
Toimintatuotot 94.115 65.000 70.000 70.000 7,7 71.000 72.100
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.561.164 -1.720.100 -1.849.300 -1.849.300 7,5 -1.877.100 -1.905.100
Palvelujen ostot -2.630.290 -3.244.000 -4.045.600 -4.045.600 24,7 -4.047.000 -4.048.500
Vuokrat ja vastikkeet -15.454 -9.200 -46.000 -46.000 400,0 -46.000 -46.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -65.827 -52.500 -63.500 -63.500 21,0 -63.600 -63.700
Muut kulut -2.155 -2.200 -2.300 -2.300 4,5 -2.300 -2.300
Toimintakulut -4.274.889 -5.028.000 -6.006.700 -6.006.700 19,5 -6.036.000 -6.065.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -4.180.774 -4.963.000 -5.936.700 -5.936.700 19,6 -5.965.000 -5.993.500

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015
20511 TALOUSOSASTO / Tietohallintoyksikkö
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
18
Kirkkohallituksen tietohallintoyksikkö on kirkon perustehtävää tukeva asiantuntijayksikkö, joka kehittää ja
ylläpitää kirkon toiminnassa, taloudenhoidossa ja hallinnossa tarvittavia tietojärjestelmiä ja tietotekniikkaa ja
tukee työntekijöitä niiden käytössä.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 - 2015
Kirkon yhteistä tietohallintoa kehitetään yhteistyössä seurakuntatalouksien sekä IT-alueiden kanssa.
Yhteisestä tekemisestä esimerkkinä on verkkopalveluhanke, joka tarjoaa seuraavina vuosina yhteisen
verkkosivuston kaikille seurakunnille. Uudet hankkeet ja tietojärjestelmähankinnat pyritään toteuttamaan
siten, että ne ovat seurakuntien käyttöönotettavissa kustannustehokkaasti. Seurakuntien alueellisuutta ja
paikallisuutta tuetaan tietotekniikan keinoin. Seurakuntien välistä yhteistoimintaa pyritään tukemaan.
Kirkon uuden tietohallintostrategian teko on aloitettu vuonna 2012. Se tehdään kahdessa osassa niin, että
ensimmäinen vaihe kattaa vuodet 2013–2014 toimintasuunnitelman muodossa ja toinen vaihe tuottaa
varsinaisen tietohallintostrategian vuosille 2013–2017. Varsinainen tietohallintostrategia tehdään
yhteistyössä rakennemuutoshankkeen kanssa. Työtä johtaa kirkon tietohallinnon johtoryhmä. Vuosien 2013–
2014 toimintasuunnitelma kattaa sellaisten hankkeiden käynnistämisen, joka tukee rakennemuutoshankkeen
toteuttamista.
Kirkon merkittävät kehityshankkeet KITKE ja KIPA ovat valmistuneet tietojärjestelmiensä osalta. Kesäkuussa
2012 noin puolet seurakunnista oli siirtynyt Kirjurin käyttäjiksi. Käyttöönotot jatkuvat vielä vuoden loppuun
asti. Kirkon palvelukeskus ottaa käyttöön uudet järjestelmät syksyllä 2012. Tietojärjestelmät hyödyntävät
mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa kirkon yhteistä IT-ympäristöä (mm. rajapintoja).
Tietojärjestelmäyhteistyötä jatketaan. Tietojärjestelmien jatkokehitystä tehdään siten, että kirkon
rakennemuutoshanke tulee huomioiduksi.
Seurakuntavaalit ovat vuonna 2014. Siihen liittyvät tietojärjestelmien kehitystyöt on käynnistettävä hyvissä
ajoin. Viime vaaleissa ollut vaalijärjestelmä ei ole sellaisenaan enää käytettävissä.
Kirkon keskusrahaston IT-alue kattaa Kirkkohallituksen, tuomiokapitulit sekä kirkon palvelukeskuksen.
Tietotekniset palvelut tuotetaan IT-alueen sisällä yhdenmukaisesti.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
Kirkkohallituksen tietohallintoyksikön keskeiset tavoitteet vuonna 2013 ovat seuraavat:
1. Kirkon tietohallintostrategia: Kirkon uusi tietohallintostrategia on valmis vuonna 2013 antaen
suuntaviivoja vuosien 2013 - 2017 toiminnan ja talouden suunnittelulle.
2. Rakennemuutoshanketta tukevien selvitysten ja tukihankkeiden käynnistäminen kirkon tietohallinnon
johtoryhmän suositusten pohjalta
3. Verkkopalveluhankkeen tuki (Näistä sovelluksista huolehtii KT:n verkkoviestintäyksikkö.)
4. Viestintäjärjestelmän kilpailutus ja käyttöönotto
5. Yhteistyön kehittäminen kirkon palvelukeskuksen kanssa
6. Seurakuntavaalien 2014 tietotekniikka
7. Tietojärjestelmien välisten rajapintojen jatkokehitys ja ylläpito
8. Kirjuri-jäsentietojärjestelmän jatkokehitys
9. Kirkon yhteisen tietohallinnon sekä tietotekniikan ylläpito ja kehittäminen: IT-alueet, TYP, tietoturva,
kirkkoverkko
10. Kirkon keskusrahaston IT-alue: Toimintatapojen kehittäminen. Hankittujen järjestelmien ylläpito ja tuki.
Työntekijöiden osaamisen kehittäminen.

TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
Taulukkoon on koottu tietohallintoyksikön vastuulla olevien it-asioiden kustannuspaikkojen toimintajäämät.
Tämän lisäksi eläkehallinnon it-kulut on kuvattu eläkehallinnon suunnitelman yhteydessä. Lisäksi KT:n
verkkoviestintä sekä kirkon palvelukeskuksen kulut on esitetty toisaalla myös it-kulujen osalta.
Toimintajäämä euroina (-)
TP 2011 TA 2012 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015
KP 20440 2 603 401 3 100 000 4 050 000 4 050 000 4 050 000
KP 93100 2 331 567 3 510 000 2 250 000 2 200 000 2 200 000
KP 20440 kirkon keskusrahaston ja koko kirkon yhteiset it-kulut, käyttötalousosa
KP 93100 kirkon keskusrahaston ja koko kirkon yhteiset it-kulut, investointiosa
Vuosina 2012 - 2014 KP:n 20440 määrärahat kasvavat strategisten hankkeiden vuoksi sekä
rakennemuutoshankkeeseen liittyvien tukihankkeiden takia. Lisäksi kirkon keskusrahaston IT-alueen
laajentuessa kapituleihin, on joitakin kulueriä järjestelty siten, että jatkossa pääosa IT-kuluista maksetaan
kustannuspaikoilta 20440 ja 93100.
19
Elokuun 2012 tilanteesta arvioiden KP:lta 93100 katettavia investointikohteita ovat vuonna 2013 seuraavat
(suluissa alustava arvio kuluista tuhansina euroina):
KITKE/Kirjuri-jäsentietojärjestelmä (600). TYP-järjestelmä (200). Kirkon järjestelmien konekeskuspalvelut
(100). Hallinnollisen tietoturvan kehittäminen (50). Rajapinnat (250). Kirkon keskusrahaston investoinnit
(tietojärjestelmät, IT-infra, 450). Sertika-tietopalvelujärjestelmän (perustiedot, tilastot, Pesti) pakollinen
kehitys (200). Rakennemuutoshankkeen tuki ja kirkon tietohallintostrategia (400).

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
210 TOIMINNALLINEN OSASTO
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
20
Toiminnallisen osaston tehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä toimintaa
- kehittämällä ja tukemalla kirkon työtä yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja kirkollisten järjestöjen
kanssa,
- huolehtimalla kirkon toimintaan liittyvistä yhteyksistä ja vaikuttamalla päätöksentekoon yhteiskunnassa
sekä
- edistämällä kirkon toiminnan verkostoitumista.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Kehitetään osaston toimintatapoja vastaamaan strategian tavoitteita.
2. Vaikutetaan yhteiskunnallisissa verkostoissa ja tuetaan seurakuntia rakennemuutoksessa.
3. Toteutetaan osaamiskartoituksessa esille tulleita asioita; kehitetään viestintää sekä vapaaehtoistoimintaan
/ seurakuntalaisuuteen ja elämän kulkuun perustuvia työotteita.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Tuetaan seurakuntia niin, että rakennemuutoksen keskellä turvattaisiin varsinainen toiminta.
2. Kehitetään viestintää (Kirkonkello, Sakasti, tiedotteet, lehdet)
3. Päivitetään eri tahoille myönnettävien avustusten määräytymisperusteita..
4. Kehitetään vaikuttamistoimintaa.
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Vuoden 2013 talousarviota kasvattavat mm. saamelaistyön laajeneminen valtakunnalliseksi,
hyvinvointipalveluja koskeva selvitys, vapaaehtoistyöryhmä, rakennemuutosseurakuntien tukeminen,
suhdeklinikkapalvelut 20.000, seurakuntateknologiahanke 20.000 euroa, viittomakielinen käännöstyö 25.000
euroa.
Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät on perinteisesti toteutettu Kasvatus ja perheasiain yksikön
(KKP) toimintana, jolloin sen budjetoitu tulos on ollut +19.000. V. 2013 se toteutetaan poikkeuksellisesti
yhteishankkeena, jolloin sen nettokustannukset KKP:lle ovat -13.000.
Toiminnallisen osaston taloussuunnitelmaan on varattu reformaation juhlavuoden järjestelykuluihin v. 2013
38.000, v. 2014 60.000 ja v. 2015 60.000.
Osa Hengellinen elämä verkossa – hankkeen toiminnoista jalkautetaan toiminnalliseen osastoon v. 2015;
sen kulut ovat 100.000.

21
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10210 Toiminnallinen osasto
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 1.501
Maksutuotot 930.532 765.700 669.000 669.000 -12,6 824.800 834.800
Vuokratuotot 6.000 -100,0 6.000 6.000
Tuet ja avustukset 1.733
Toimintatuotot 933.766 771.700 669.000 669.000 -13,3 830.800 840.800
Toimintakulut
Henkilöstökulut -3.791.622 -3.936.100 -3.991.500 -3.991.500 1,4 -4.064.500 -4.125.100
Palvelujen ostot -1.537.994 -1.216.400 -1.262.000 -1.262.000 3,7 -1.364.800 -1.483.600
Vuokrat ja vastikkeet -37.535 -67.000 -25.000 -25.000 -62,7 -62.200 -62.400
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -59.579 -44.400 -56.200 -56.200 26,6 -64.700 -65.200
Avustukset ja toimintarahat -2.393 -17.400 -17.400 100,0 -17.700 -18.000
Muut kulut -3.831 -2.500 -3.400 -3.400 36,0 -3.400 -3.400
Toimintakulut -5.432.954 -5.266.400 -5.355.500 -5.355.500 1,7 -5.577.300 -5.757.700
TOIMINTAJÄÄMÄ -4.499.188 -4.494.700 -4.686.500 -4.686.500 4,3 -4.746.500 -4.916.900

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
22
212 TOIMINNALLINEN OSASTO / Diakonia ja sielunhoito (KDS)
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Diakonia ja sielunhoito -yksikkö (KDS) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian ja sielunhoidon
asiantuntija- ja yhteistyöelin. Sen tehtävänä on kehittää diakoniaa ja sielunhoitoa sekä hoitaa niihin liittyviä
erityistehtäviä yhdessä seurakuntien, hiippakuntien ja järjestöjen kanssa. Yksikön tehtävänä on edistää
erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen
kirkon arvoista käsin. Tehtäväalueisiinsa liittyen yksikkö pitää yhteyttä valtiovaltaan ja muihin
yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin, kirkkoihin ja alan kansainvälisiin järjestöihin.
Kolme näkökulmaa toimintaan:
1. YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN: Vaikutamme yhteiskuntaan herättämällä
yhteiskuntaeettistä keskustelua, antamalla kannanottoja ja lausuntoja, tekemällä aloitteita ja
rakentamalla yhteistyötä yhteiskunnan eri tahojen kanssa.
2. KOORDINOINTI JA KEHITTÄMINEN: Tuemme kirkkoa, hiippakuntia ja seurakuntia järjestämällä
neuvotteluja ja koulutusta, tuottamalla aineistoja sekä hoitamalla yhteisiä tehtäviä ja erityisalueiden
toimintaa.
3. YHTEYDET: Pidämme yhteyttä kansallisten toimijoiden lisäksi muihin kirkkoihin sekä ekumeenisiin
ja kansainvälisiin järjestöihin, seuraamme niissä käytävää keskustelua ja edistämme keskinäistä
vuorovaikutusta diakonian ja sielunhoidon alueilla.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET 2013–2015
1. Osallisuutta lisäävien, hyvinvointia vahvistavien ja ihmisarvoa puolustavien toimien edistäminen
2. Vaikuttamistoiminnan kehittäminen
3. Viestinnän kehittäminen
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET 2013
1. Olemme edistäneet erityisesti vaikeimmassa asemassa elävien nuorten hyvinvointia.
2. Olemme tuottaneet selvityksen seurakuntien tuottamista nk. hyvinvointipalveluista ja laatineet niitä
koskevan linjausehdotuksen.
3. Olemme laatineet vaikuttamistoiminnan suunnitelman.
4. Olemme kouluttautuneet ja lisänneet viestintäämme erityisesti sosiaalisessa mediassa.
TALOUSSUUNNITELMAN 2013–2015 ERITYISPERUSTELUT
Erityisenä tavoitteena vuodelle 2013 on teettää selvitys nk. hyvinvointipalveluiden tuottamisesta
seurakunnissa sekä ja valmistaa palvelujen tuottamista koskeva strateginen linjaus. Tiedon tuottaminen on
tarpeen, koska sitä voidaan hyödyntää paitsi kirkon piirissä tapahtuvan monimuotoisen toiminnan tunnetuksi
tekemisessä myös palvelujen tuottamista koskevan linjauksen laadinnassa.
Kirkolta kysytään sekä valtakunnallisesti että paikallisesti, voisiko sen rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana
olla nykyistä laajempaa. Seurakunnat ovat yksi keskeinen toimijataho syrjäytymisen, köyhyyden ja
terveysongelmien vähentämisessä (vrt. hallituksen toimenpideohjelma). Kunta- ja
palvelurakenneuudistuksessa kehitetään erilaisia palvelujen tuotantotapoja. Kuntien ja seurakuntien
yhteistyö on vakiintunut ja siitä on hyviä yhteistyökokemuksia; myös uudenlaisia tilaaja-tuottaja-mallin
mahdollistamia yhteistyön muotoja on syntynyt. Kattavaa palvelutuotantokartoitusta ei ole kuitenkaan
kirkossa tehty; tilastojen avulla tarvittavaa tietoa ei voida tuottaa. Julkisen sektorin ja seurakuntien välisen
yhteistyön mahdollisuuksia on viimeksi kartoitettu Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa 1970- ja 80 -luvuilla.
Liike-elämä tarjoaa uusia yhteistyömahdollisuuksia.
Palveluja koskevan tiedon kokoaminen edellyttää selvitystyön tekijää. Strategiaprosessin vetämiseen ja
jalkauttamiseen tarvitaan panostusta. Kustannusvaikutus vuodelle 2013 on 10.000 euroa.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
213 TOIMINNALLINEN OSASTO / Jumalanpalvelus ja yhteiskunta (KJY)
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
23
KJY:n toiminnassa yhteinen nimittäjä on spiritualiteetti, jota sanoitetaan kaiken toiminnan
perusnäkökulmana. KJY:n työaloista monet toimivat erilaisissa yhteiskunnan verkostoissa ja tekevät näin
tunnetuksi kirkon toimintaa ja työtä. KJY pyrkii myös osaltaan vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen tulosten niveltäminen seurakuntaelämään
2. Saavutettavuus-ohjelma
3. Virsikirjan lisävihko -hanke (suomen- ja ruotsinkieliset)
4. Aikuiset seurakuntalaisina
5. Hyvä yhteisö -toimintamalli
6. Osaston vaikuttamisstrategiaan liittyminen
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Sanoitetaan hengellistä ulottuvuutta KJY:n kaiken toiminnan perusnäkökulmana
2. Jumalanpalveluselämän kehittäminen elämänkulun eri vaiheissa
3. Kehitetään uusi toimintatapa ihmisten vahvistamiseksi pirstoutuneissa työsuhteissa
4. Aikuisten seurakuntaelämän kehittämisasiakirjan käyttömahdollisuuksien kartoittaminen
5. Vakiinnutetaan oppilaitosyhteistyötä
6. Saavutettavuus -ohjelman koulutusaineiston valmistaminen sekä käyttöönotto hiippakunnissa ja
seurakunnissa
7. Yhteistoimintaryhmän perustaminen kirkkomusiikkitoimijoiden kesken
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
KJY:n talousarvio ylittää annetun kehyksen 35 000 eurolla. Tämä summa muodostuu viittomakielisen
käännöstyön kustannuksista sekä avustuksesta pohjoismaisten kehitysvammaistyön neuvottelupäivien
järjestämiseen. (Liite 2)

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
24
214 TOIMINNALLINEN OSASTO / Kasvatus ja perheasiat (KKP)
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Kasvatus ja perheasiat (KKP) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatuksen ja perheasioiden
asiantuntija- ja yhteistyöyksikkö. Kasvatus ja perheasiat -yksikkö on oman alansa aktiivinen toimija
suhteessa yhteiskunnan eri tahoihin. Yksikkömme tukee ja kehittää lasten, nuorten, perheiden ja
parisuhteiden parissa tehtävää työtä yhdessä seurakuntien, hiippakuntien ja muiden yhteistyötahojen
kanssa.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Vaikuttamistoiminnan ja viestinnän kehittäminen (Vaikuttamisen kirkko – strategia)
2. Elämänkulku- ja perhelähtöisen työotteen vahvistaminen seurakunnissa
3. Lasten ja nuorten oikeuksien ja osallisuuden edistäminen kirkossa
4. Toiminnan arvioinnin kehittäminen
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. a) Kasvatus ja perheasiat -yksikön vaikuttamis- ja viestintäsuunnitelmien laatiminen.
b) Osallistuminen ja vaikuttaminen kasvatusta ja perhettä koskevaan yhteiskunnalliseen ja
kirkolliseen keskusteluun.
c) Verkossa tapahtuvan työn kehittäminen.
2. Seurakuntien strategisen kehittämistoiminnan tukeminen linjausten ja kehittämisasiakirjojen avulla
3. Osallistuminen lapsivaikutusten arviointiin, nuorten osallisuuden vahvistamiseen sekä syrjäytymisen
ehkäisemiseen liittyvään kehittämistyöhön
4. Toiminnanarvioinnin kehittämissuunnitelman laatiminen
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Kehyksen ylitys. Asiantuntijapalkkioihin on lisätty 20 000 KKP:n osuutena suhdeklinikkapalvelusta (Citypress
Oy:n kanssa v. 2012 tehdyn sopimuksen jatkaminen).
Muutosta entiseen. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät ovat v. 2013 yhteistyötahojen kanssa
toteutettava Nuori2013-tapahtuma. Kustannuspaikalle Valtakunnalliset tapahtumat ei tule toimintatuottoa
lainkaan ja yksikön osuudeksi tapahtuman kuluista on arvioitu 13 000. Vuonna 2014 päivät toteutetaan
entiseen
tapaan.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
25
215 TOIMINNALLINEN OSASTO / Kirkon koulutuskeskus (KK)
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
Perustehtävänsä mukaisesti Kirkon koulutuskeskus palvelee seurakuntia järjestämällä ja koordinoimalla
henkilöstökoulutusta sekä osallistumalla kirkon alan koulutuksen kehittämiseen.
- Kirkon koulutuskeskus kouluttaa kirkon henkilöstöä järjestämällä seurakuntien ja kirkon tarpeisiin
vastaavaa laadukasta, valtakunnallista ja yleensä pitkäkestoista koulutusta valituilla tehtäväalueilla.
- Kirkon koulutuskeskus edistää henkilöstön kehittämistä seurakunnissa ja koordinoi kirkon
henkilöstökoulutusta yhteistyössä hiippakuntien, seurakuntien, oppilaitosten ja kirkollisten järjestöjen
kanssa.
- Kirkon koulutuskeskus osallistuu Kirkkohallituksen koulutuspoliittiseen vaikuttamistoimintaan seuraten ja
arvioiden yhteiskunnan koulutusjärjestelmien kehittämistä ja osallistuen yhteiskunnan
koulutusjärjestelmään liittyviin toimielimiin. Keskeinen rooli on ns. Ammatillisen koulutuksen ryhmällä
(AKR), joka laatii vuosittain raportin ammatillisesta koulutuksesta. Vaikuttamistoiminnan tavoitteena on
turvata kirkon tehtäviin kelpoistavien tutkintojen maanlaajuinen määrällinen riittävyys sekä koulutusten
laadun edistäminen niin, että siirtyminen opiskelijasta kirkon työntekijäksi ei muodostu liian vaativaksi.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
Kirkon koulutuskeskuksen keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet 2013–2015:
1. Seurakunnat elävät merkittävässä henkisessä ja hengellisessä toimintakulttuurin murroksessa, johon
vaikuttavat mm. seurakuntien muuttuvat rakenteet, supistuva talous, joka edellyttää toimintojen
karsimista sekä yhteiskunnan toimintaympäristön muutokset. Nämä ilmiöt heijastuvat seurakuntien
toimintaan eri tavoin ja edellyttävät, että kirkon henkilöstökoulutus antaa välineitä työskentelyyn keskellä
muutosprosesseja. Tällöin on tärkeää, että KK:n tarjoama henkilöstökoulutus
2. vahvistaa osallistujia löytämään persoonallinen tapa elää kirkon perussanomasta ja rohkaisee sen
tulkitsemiseen.
3. tukee sellaisen työkulttuurin rakentamista, jossa tuetaan seurakunnan perustehtävästä nousevien
tavoitteiden ja valintojen tekemistä sekä työn tervettä rajaamista.
4. Niukkenevasta taloudesta huolimatta kirkko tarvitsee lähivuosina runsaasti pitkälle koulutettuja
ammattilaisia, sillä monet kokeneet työntekijät siirtyvät eläkkeelle. Kirkossa tulee siis huolehtia uusien
asiantuntijoiden kouluttamisesta ja tämä merkitsee merkittävää haastetta Kirkon koulutuskeskukselle.
5. Yhteiskunnan koulutusrakenteiden murros heijastuu myös kirkon työhön johtaviin tutkintoihin. Muutoksiin
vaikuttaminen edellyttää aktiivista toimintaa, joka näkyy erityisesti Ammatillisen koulutuksen ryhmän
työssä.
6. Koulutuskeskuksen toiminnassa on ylläpidettävä myös työntekijöiden ammattitaitoa. Lähivuosien
tavoitteena on vahvistaa kouluttajien pedagogista osaamista (opettajakoulutus) sekä lisätä
kansainvälistä vuorovaikutusta, jotta koulutustoiminnassa voidaan hyödyntää myös kansainvälisiä
vaikutteita.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. KK tukee seurakuntien henkilöstöä toimintaympäristön ja toimintakulttuurin muutosprosesseissa
ottamalla muutosprosessit huomioon koulutustoiminnassaan sekä järjestämällä näihin haasteisiin
vastaavaa ajankohtaista valtakunnallista ja tarvittaessa myös paikallista koulutusta.
2. Koulutustoiminnan keskeisimpiä kehittämishankkeita ovat kanttorien uudistetun täydennyskoulutuksen
käynnistäminen, pastoraalikoulutuksen uudistuksen toteuttaminen piispainkokouksen päätösten pohjalta
sekä sielunhoidon ja työnohjaajakoulutusten sisällöllinen kehittäminen.
3. KK:n johtamassa Ammatillisen koulutuksen ryhmässä ja muilla kirkollisen koulutuksen
kehittämisfoorumeilla seurataan yhteiskunnan koulutuspolitiikkaa ja ammatillisen koulutuksen
kehittämistä sekä edistetään kirkon kannalta tärkeiden määrällisten ja laadullisten tavoitteiden
toteutumista.

Liite 1 KDS
26
Hyvinvointipalveluiden tuottaminen seurakunnissa -selvitystyö ja palvelujen tuottamista koskeva strateginen
linjaus (voidaan toteuttaa diakonian näkökulmasta, mutta hyödykkäämpää olisi tarkastella koko TO:n
tasolla). Tiedon tuottaminen on tarpeen, koska sitä voidaan hyödyntää paitsi kirkon toiminnan tunnetuksi
tekemisessä myös palvelujen tuottamista koskevan linjauksen laadinnassa.
Kirkolta kysytään sekä valtakunnallisesti että paikallisesti, voisiko sen rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana
olla nykyistä laajempaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kehitetään erilaisia palvelujen
tuotantotapoja. Kuntien ja seurakuntien yhteistyö on vakiintunut ja siitä on hyviä yhteistyökokemuksia; myös
uudenlaisia tilaaja-tuottaja-mallin mahdollistamia yhteistyön muotoja on syntynyt. Kattavaa
palvelutuotantokartoitusta ei ole kuitenkaan kirkossa tehty; tilastojen avulla tarvittavaa tietoa ei voida tuottaa.
Julkisen sektorin ja seurakuntien välisen yhteistyön mahdollisuuksia on kartoitettu Sosiaali- ja
terveysministeriön kanssa 1970- ja 1980-luvuilla.
- edellyttää selvitystyön tekijää (tunnettava hyvin kirkon kenttä, näyttöä selvitysten tekemisestä)
- strategiaprosessin vetämiseen ja jalkauttamiseen panostusta
- resursseja kirkon toiminnan tunnetuksi tekemiseen (internet, esitteet, julkaisut, messu- ym. tapahtumat)
- Kustannusvaikutus 30.000 euroa.
Vuonna 2012 oli: Sairaalasielunhoitajan kolmivuotinen erikoistumiskoulutus
Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnan asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen sairaalasielunhoitajan
kolmivuotisen erikoistumiskoulutuksen (60 op) uudistamiseksi, minkä toimikunta on myös hyväksynyt.
Uudistukseen on ryhdytty, koska nykyinen 1980-luvulta peräisin oleva koulutuskokonaisuus ei tarjoa riittäviä
valmiuksia sielunhoitajana toimimiseen voimakkaasti muuttuneessa toimintaympäristössä. Uudistuksen
taustaksi tehdyissä kartoituksissa on todettu sairaalasielunhoitajien koulutukselta odotettavan nykyistä
suurempaa intensiivisyyttä, tiiviimpää teoriaopetusta ja sielunhoitosuhteen vuorovaikutuksen ja sielunhoidon
menetelmien opiskelua. Koulutuksen tulisi antaa enemmän valmiuksia kriisi- ja traumasielunhoitoon sekä
perheiden ja ryhmien kanssa työskentelyyn.
Monet sairaalasielunhoitajista hankkivat lisävalmiuksia erikoistumiskoulutuksen jälkeen
psykoterapeuttikoulutukseen hakeutumalla. Uudistettuun sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutukseen on
sisällytetty psykoterapeuttisten valmiuksien opintokokonaisuus, mikä edellytetään suoritetuksi
psykoterapeuttikoulutuksen alkaessa. Psykoterapeuttisten valmiuksien osalta erikoistumiskoulutuksessa
2012–2015 tehdään yhteistyötä Therapeia-säätiön Koulutuskeskuksen kanssa. Merkittävin kustannuserä
muodostuu säätiön kouluttajien osuudesta. Kustannusvaikutus on kolmen vuoden aikana 29.400 euroa.
Tavoitteena on, että uudistettu erikoistumiskoulutus aloitetaan syksyllä 2012.
Tehtäväalueet (KDS)
1. Seurakuntadiakonia
Tuemme seurakuntadiakoniaa ja diakoniatyöntekijöitä yhdessä hiippakuntien kanssa. Seurakuntadiakonian
alaan kuuluvat vanhustyö, mielenterveystyö, yksinäisten ja sairaiden sielunhoito, terveyden edistäminen,
perheiden tukeminen, aineellinen ja henkinen auttaminen, asunnottomien tukeminen, syrjäytymisen
ehkäiseminen ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä yhteistyö kuntien ja järjestöjen sekä
valtionhallinnon kanssa.
2. Kirkon diakoniarahasto
Kirkon diakoniarahasto avustaa taloudellisesti ahdingossa olevia henkilöitä Suomessa. Avustustyö tapahtuu
seurakuntien kautta.
3. Kriminaalityö
Tuemme kirkon työtä rikoksen eri osapuolten auttamiseksi. Kirkon työntekijöille ja maallikoille järjestämme
koulutusta ja ohjausta työalalla. Osallistumme työalaa palvelevaan valtakunnalliseen ekumeeniseen
yhteistyöhön sekä alan kansainväliseen yhteistyöhön.
Teemme yhteistyötä yhteiskunnan kriminaalipoliittisen toimintakentän edustajien kanssa, erityisesti
valtionhallinnossa ministeriöiden ja niiden alaisten viranomaisten kanssa, osallistumme toimialamme
valtakunnallisten järjestöjen työhön ja seuraamme kriminaalipoliittista keskustelua sekä tutkimusta.
4. Päihdetyö
Kehitämme ja tuemme seurakuntien ehkäisevää ja tukea antavaa päihdetyötä luomalla koulutusta,
suunnitteluapua ja aineistoa yhdessä hiippakuntien kanssa. Seuraamme alkoholi- ja huumepolitiikan

27
kehitystä ja vaikutamme siihen. Valmistelemme ja arvioimme kirkon toimenpiteitä ja kannanottoja näihin
asioihin, sekä toimimme yhteistyössä viranomaisten, diakoniaoppilaitosten ja kristillisten järjestöjen kanssa.
5. Sairaalasielunhoito
Edistämme hengellistä työtä terveydenhuollon laitoksissa sekä kehitämme avoterveydenhuollossa tehtävää
sielunhoitoa. Toteutamme sielunhoidon erikoistumiskoulutusta kirkon työntekijöille, osallistumme
terveydenhuollossa eettisistä ja sielunhoidollisista kysymyksistä käytävään keskusteluun, tuotamme
sielunhoitoa käsitteleviä julkaisuja sekä pidämme yhteyksiä muiden kirkkojen sielunhoitajiin kotimaassa ja
ulkomailla.
6. Palveleva puhelin ja Palveleva netti
Tuemme paikallisten toimipisteiden työtä sekä hoidamme kotimaisia ja kansainvälisiä yhteyksiä. Vastaamme
puhelin- ja verkkoauttamisen näiden palveluiden teknisestä toimivuudesta yhdessä palveluntuottajien
kanssa.
7. Kriisi- ja suuronnettomuusvalmius
Koordinoimme ja kehitämme kirkon työntekijöiden valmiuksia kohdata vakava kriisitilanne ammatillisesti ja
vastuullisesti. Tämä tapahtuu yhteistyössä viranomaistahojen, järjestöjen ja hiippakuntien kanssa
alueellisesti ja valtakunnallisesti.
Liite 2 KJY
Viittomakielinen käännöstyö päättyy vuoden 2012 lopussa. Siihen mennessä on saatu käännetyksi papin
perustyökalut. Viittomakielinen käsikirja 1-3 sisältää kristinopin perustekstit, messun ja kirkollisten toimitusten
käännökset sekä evankeliumikirjan yhden vuosikerran evankeliumit. Raamatusta on käännetty Luukkaan ja
Johanneksen evankeliumit sekä Raamatun alkukertomukset. Nämä on tarkoitettu seurakuntalaisten käyttöön
ja ne on valittu siten, että niiden perusteella voi saada käsityksen kristinuskon ytimestä. Kaikki edellä
mainitut käännökset ovat verkossa. Kirkon yleisportaalin etusivun kielivalikkoon on lisätty viittomakieli.
Perustieto kristinuskosta ja Suomen ev.-lut. kirkosta on myös viittomakielellä. Käännöksiin on liitetty lyhyt
johdanto, jossa kerrotaan lyhyesti sisällöstä ja merkityksestä. Johdantovideot muodostavat ns.
viittomakielisen katekismuksen rungon. Niitä olisi syytä laajentaa ja syventää, jotta tehdyt käännökset
voidaan saada kristillisen kasvatuksen perusmateriaaliksi.
Viittomakieliset sivut tarvitsevat jatkuvaa päivittämistä, jotta ne pysyisivät ajan tasalla ja kiinnostavina.
Sivuille lisätään säännöllisesti kuukauden hartaus, johon liittyen linkitetään kirkkovuoden vastaavan
sunnuntain teksti. Kuurojen seurakuntalehti Hiljainen seurakunta ilmestyy painettuna sekä verkossa näköis-
ja tekstiversiona. Siitä on johdonmukaista kehittää myös viitottu versio.
Viittomakieliseen käännöstyöhön on käytetty 14 vuoden aikana huomattava henkilö- ja taloudellinen resurssi.
Kun käännösprojekti vuoden 2012 lopussa päättyy, on varmistettava käännösten hyödyntäminen parhaalla
mahdollisella tavalla.
Suomessa on aiemmin järjestetty kahdet Pohjoismaiset kehitysvammaistyöntekijöiden päivät 1990-luvun
alussa Ahvenanmaalla ja vuosituhannen taitteessa Lärkullassa. Kansainvälisten suhteiden antama tieto ja
kokemus ovat tärkeitä kirkollisen erityisalan kehitykselle ja arvostukselle. Suomen ev.-lut. kirkossa on
erityisviroissa varsin hyvin työhön perehtyneitä työntekijöitä, joiden osaamista arvostetaan. Ammattitaitoa
kannattaa vahvistaa ja monipuolistaa.
Erityisesti työaloilla, joilla kirkossamme on vähän työntekijöitä tai he työskentelevät enimmäkseen yksin
ilman kollegoja, on välttämätöntä olla vuorovaikutuksessa muiden kirkkojen vastaavaa työtä tekevien
kanssa. Erityistehtävissä oleville on mahdotonta järjestää riittävästi päivittävää alan koulutusta.
Pohjoismaissa olosuhteet ovat kuitenkin riittävän samankaltaiset, jotta tällaiset tapaamiset voidaan rinnastaa
koulutuksellisiin neuvottelupäiviin. Tämä toteuttaa myös kirkolliskokouksen tehtävänantoa kirkkohallitukselle
marraskuussa 2009: Kirkkohallituksen tulee esittää ”toimenpiteet kehitysvammaistyön tarvitseman riittävän
tuen toteuttamiseksi ja toimialan tarvitseman erityismateriaalin tuottamiseksi.
Neuvottelupäivien osallistumismaksua ei voi nostaa liian korkeaksi, koska se karsisi kiristyvässä taloustilanteessa
suomalaisia osallistujia. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava riittävästä käännöstyöstä,
jotta osallistuminen on mielekästä. On siis oleellista, että Kirkkohallitus tukee neuvottelupäiville pääsyä ja
tällä hetkellä puuttuvien kansainvälisten yhteyksien luomista.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013–2015
220 ULKOASIAIN OSASTO
TOIMINTA-AJATUS
Ulkoasiain osaston tehtävänä on hoitaa kirkon ekumeenisia suhteita ja niihin liittyviä teologisia asioita,
vastata ulkomailla asuvien suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävästä
kirkollisesta työstä, edistää kirkon ulkomaista ja kirkkojenvälistä avustustyötä sekä kirkon lähetystyötä ja
kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyötä.
28
Ulkoasiain osaston toimintaa ohjaa kirkon ulkoasiain neuvoston hyväksymä kirkon ekumeeninen strategia.
Osaston toiminta ohjautuu myös Kirkkohallituksen strategian mukaisesti, sillä ulkoasiain osasto hoitaa kirkon
yhteisiä tehtäviä, erityisesti kirkon kansainvälisten suhteiden osalta. Osaston toiminta toteuttaa
Kirkkohallituksen strategian missiota ”kehitämme ja rakennamme kirkkoamme yhdessä seurakuntien kanssa
osana maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa”.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013–2015
1. Kirkon ekumeenisen strategian ja Kirkkohallituksen strategian saattaminen käytäntöön, sekä uuden
ekumeenisen strategian valmistelu
2. Kirkon lähetysstrategian konkretisoiminen yhteistyössä Kirkkohallituksen, kirkon lähetysjärjestöjen,
Kirkon Ulkomaanavun, hiippakuntien ja seurakuntien kanssa
3. Ekumeenisten dialogien tavoitteiden, työtapojen, arvioinnin ja reseption kehittäminen
4. Ulkosuomalaistyön toiminta-alueiden ja työmuotojen kehittäminen vastaamaan nykyisen muuttoliikkeen
tarpeita
5. Maahanmuuttajatyön ja uskontojen kohtaamisen periaatteiden ja toimintatapojen kehittäminen
vastaamaan merkittävästi lisääntyvää ulkomaalaisten ja ei-kristittyjen määrää
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Kirkon ekumeenisen strategian ja Kirkkohallituksen strategian soveltaminen ulkoasiain osaston ja sen
yksiköiden toiminnassa
2. Osallistuminen Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksiin sekä
vaikuttaminen näiden organisaatioiden toimintalinjauksiin ja rakenneuudistuksiin, sekä kokousten
tuloksista viestiminen kirkon eri tahoille
3. Lähetyskumppanuusneuvottelujen valmisteleminen.
4. Globaalin kristillisyyden muutosten seuranta ja arviointi
5. Tehtäväkuvien tarkistaminen, rekrytointi ja perehdyttäminen.
6. Selvityksen laatiminen kasvavan ulkomaalaisväestön kirkolle tuomista haasteista ja toiminnan
rakenteiden, periaatteiden ja rahoituksen arviointi, sekä toimenpide-ehdotusten laatiminen yhteistyössä
Kirkkohallituksen muiden osastojen ja seurakuntien kanssa
7. Kirkon ulkoasiain neuvoston alaisten työryhmien ja neuvottelukuntien toiminnan koordinointi ja
työskentelyn tulosten hyödyntäminen osaston työaloilla

29
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10220 Ulkoasiain osasto
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 5.101 3.000 -100,0
Maksutuotot 5.976 4.000 3.500 3.500 -12,5 3.500 3.500
Toimintatuotot 11.077 7.000 3.500 3.500 -50,0 3.500 3.500
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.105.778 -1.097.100 -1.189.800 -1.189.800 8,4 -1.207.600 -1.225.800
Palvelujen ostot -296.090 -227.200 -241.600 -241.600 6,3 -394.500 -247.400
Vuokrat ja vastikkeet -1.624
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -18.991 -8.800 -10.000 -10.000 13,6 -10.000 -10.000
Avustukset ja toimintarahat -21.908 -28.000 -28.000 -28.000 -28.400 -28.800
Muut kulut -2.000 -1.600 -1.600 100,0 -1.600 -1.600
Toimintakulut -1.446.391 -1.361.100 -1.471.000 -1.471.000 8,1 -1.642.100 -1.513.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.435.314 -1.354.100 -1.467.500 -1.467.500 8,4 -1.638.600 -1.510.100
TALOUSSUUNNITELMAN 2013–2015 ERITYISPERUSTELU
Vuosi 2013: Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli kirkon lähetysstrategiaa 23.11.2010 ja hyväksyi
jatkovalmistelujen pohjaksi lähetysstrategian teologisen perustan. Yksi strategian keskeisiä ajatuksia on
vahvistaa Kirkon lähetystyön keskuksen asemaa kirkon lähetystyötä ohjaavana ja koordinoivana elimenä.
Uuden viran perustaminen v. 2013 alusta (henkilöstökulut 78.000 euroa/vuosi, muut kulut 18.000
euroa/vuosi) merkitsee strategian mukaista toimintaa. Virka sisältyi hyväksyttyyn toiminta- ja
taloussuunnitelmaan 2012 – 2014.
Vuosi 2014: Suunniteltu kirkon kansainvälinen lähetyskumppanuusneuvottelu huhtikuussa 2014 Kirkon
koulutuskeskuksen tiloissa Järvenpäässä nostaa v. 2014 talousarvion loppusummaa. Arvioidut
lisäkustannukset kirkon keskusrahastolle ovat n. 150 000 euroa.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013–2015
22021 ULKOASIAIN OSASTO / Teologiset asiat
TOIMINTA-AJATUS
Teologisten asiain yksikkö (TAY) valmistelee, toimeenpanee ja seuraa kirkkomme ekumeenista toimintaa,
erityisesti siihen liittyviä teologisia kysymyksiä.
30
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013–2015
1. Kirkkomme ekumeenisen strategian vuoteen 2015 Meidän kirkko – ykseyttä etsivä yhteisö tavoitteista
yksikkö toteuttaa erityisesti tavoitteita I Tavoittelemme kirkon näkyvää ykseyttä sekä III Edistämme
ekumeenista ulottuvuutta kirkon ja sen jäsenten elämässä.
2. Teologiset neuvottelut 2014 Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Metodistisopimuksen seuranta ja
keskustelu avoimista kysymyksistä. Paikallisen dialogin jatkaminen roomalaiskatolisen kirkon, Suomen
ortodoksien ja baptistiyhdyskuntien kanssa.
3. Porvoon priimasten kokous Islannissa ja diakonaatti-konsultaatio sekä Porvoon kirkkoyhteisön nuorten
pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan 2013; kirkonjohtajien kokous Yorkissa, Englannissa sekä
konsultaatio talouden etiikasta Liettuassa 2014.
4. Ekumeenisen jatkuvuuden ja oppikysymysten edellyttämän asiantuntemuksen edistäminen nuorten
teologien keskuudessa stipendiohjelman, kurssiapurahojen ja verkostojen luomisen avulla.
5. Ekumeenisen kasvatuksen tukeminen ja ekumeenisten suhteiden ja oppikeskustelujen tuntemisen
lisääminen hiippakunnissa ja kirkkomme seurakunnissa tiedotusta, materiaalipalvelua ja koulutusta
kehittämällä sekä luomalla kattava hiippakunnallinen ekumenian alan yhteyshenkilöverkosto.
6. Ekumenian ja teologian seuraaminen ja arviointi sekä vaikutustoiminta mm. valmistauduttaessa
ekumeenisesti reformaation merkkivuoteen 2017.
7. Ystävyysseurakuntatyön nykytilanteen kartoittaminen ja kehityssuuntien arviointi sekä tarvittavien
toimenpiteiden suorittaminen.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Kirkkomme käymien ekumeenisten dialogien arviointiraportin laatiminen.
2. Paikallisen bilateraalisen teologisen dialogin jatkaminen roomalaiskatolisen kirkon kanssa.
3. Euroopan kirkkojen konferenssin ja Kirkkojen maailmanneuvoston Busanin yleiskokoukseen
osallistuminen sekä kirkkomme tavoitteiden edistäminen siellä erityisesti ekumeenisen teologian
näkökulmasta.
4. Selvityksen laatiminen ekumeniaa käsittelevästä oppimateriaalista rippikoulujen ja koulujen oppikirjoissa.
5. Yleistajuisen esitteen laatiminen kirkkomme ekumeenisista suhteista.
6. Ystävyysseurakuntasopimusten nykytilanteen selvittäminen seurakuntarakenteen muututtua.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
31
22030 ULKOASIAIN OSASTO / Kirkon lähetystyön keskus
TOIMINTA-AJATUS
Kirkon lähetystyön keskus (KLK) kehittää kirkon ja seurakuntien lähetystyötä sekä edistää lähetysjärjestöjen
yhteistä toimintaa ja huolehtii kirkon lähetystyön yhteisestä kasvatus-, koulutus- ja tiedotustoiminnasta.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VV. 2013–2015
1. Kirkon lähetysstrategian (”Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian peruslinja vuoteen 2015” -asiakirjan)
toteuttaminen yhteistyössä kirkkohallituksen, kirkon lähetysjärjestöjen, Kirkon Ulkomaanavun,
hiippakuntien ja seurakuntien kanssa
2. Kirkon lähetystehtävään kouluttaminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa
3. Kirkon lähetystyön yhteisen kumppanuusneuvottelun suunnittelu, valmistelu ja toteuttaminen keväällä
2014 ja sen työskentelyn hyödyntäminen kirkon uuden lähetysstrategian laadinnan aloittamisessa
vuosiksi 2016-2020
4. KLK:n tehtävien päivittäminen vastaamaan sen tehtäväkenttää
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Vakiinnutetaan KLK/KUO:n ja kirkon lähetysjärjestöjen sekä Kirkon Ulkomaanavun välillä käytävät
vuosittaiset ohjaus- ja kehityskeskustelut
2. Vahvistetaan kirkon kotimaan henkilöstölle suunnatun kansainvälisen työn erityiskoulutuksen asemaa ja
tuetaan erityisesti lähetysteologeja ja lähetyssihteerejä hiippakuntatasolla
- toteutetaan Kirkon missio, Maailmanlaaja kirkko sekä Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen
kohtaaminen -moduulit yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa
3. Jatketaan v. 2014 kumppanuusneuvottelun valmisteluja yhteistyötahojen kanssa
- tehdään käytännön etukäteisjärjestelyt
4. Tarkistetaan KLK:n työntekijöiden tehtävänkuvat osana kirkon ulkoasiain osastoa ja rekrytoidaan
tarkistettujen tehtäväkuvien perusteella
TALOUSSUUNNITELMAN 2013–2015 ERITYISPERUSTELU
Vuosi 2013: Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli kirkon lähetysstrategiaa 23.11.2010 ja hyväksyi
jatkovalmistelujen pohjaksi lähetysstrategian teologisen perustan. Yksi strategian keskeisiä ajatuksia on
vahvistaa Kirkon lähetystyön keskuksen asemaa kirkon lähetystyötä ohjaavana ja koordinoivana elimenä.
Uuden viran perustaminen v. 2013 alusta (henkilöstökulut 78.000 euroa/vuosi, muut kulut 18.000
euroa/vuosi) merkitsee strategian mukaista toimintaa. Virka sisältyi hyväksyttyyn toiminta- ja
taloussuunnitelmaan 2012 – 2014.
Vuosi 2014: Suunniteltu kirkon kansainvälinen lähetyskumppanuusneuvottelu huhtikuussa 2014 Kirkon
koulutuskeskuksen tiloissa Järvenpäässä nostaa v. 2014 talousarvion loppusummaa. Arvioidut
lisäkustannukset kirkon keskusrahastolle ovat n. 150 000 euroa.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
221 KIRKON TIEDOTUSKESKUS
Kirkon tiedotuskeskuksen uusi toimintamalli
32
Vuoden 2013 alusta Kirkon tiedotuskeskuksen toimintarakenne perustuu tehtävien sisällölle ja prosesseille
aikaisemman välinepainotteisen toimintamallin sijasta. Uuden organisaatiomallin käyttöönotto ja sen
yhteensovittaminen yksinkertaistettuun talousarviomalliin hallitsevat leimallisesti tulevaa vuotta. Muutoksessa
on otettu huomioon yksi Kirkkohallituksen tuoreen strategian keskeisistä painotuksista – vaikuttaminen
viestinnän keinoin.
Organisaatiokaaviosta ja toimintasuunnitelmasta ilmenee, että uusi toimintamalli sitoo osaamista yli
yksikkörajojen entistä tehokkaammin. Kiteytettynä KT on sisäisesti yhä riippuvaisempi toinen toisensa
osaamisesta ja asiantuntemuksesta, mikä helpottaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Organisaation
muutosvaiheessa on oleellista yksikön kouluttautuminen tiimimäiseen työskentelyyn. KT:n työntekijämäärä
sekä yksikkörajat ylittävien luotaus- ja analyysitiimien, koulutustiimin ja sihteeri/assistenttipalvelujen
edellyttää hallinnon hyvää koordinointia ja prosessien yhtenäistämistä.
Viestintätodellisuudelle on ominaista nyt ja lähivuosina poikkeuksellisen nopeatempoinen muutosten virta
niin teknologiassa kuin aiheiden käsittelyssä ja niiden vaikuttavuudessa. KT:lla ja kirkon
päätöksentekoelimillä tulee olla mahdollisimman kattavaa luotaus- ja analyysitieto viestinnällisen ympäristön
muutoksista, jotta kirkon on mahdollista vaikuttaa viestinnän keinoin.
Luotauksen ja analyysin lisäksi panostetaan entistä suunnitelmallisemmin myös koulutukseen. Siihen liittyen
tarjotaan tukea kirkkohallituksen osastojen viestinnällisten valmiuksien kehittämiseen ja käytettävissä olevien
resurssien puitteissa myös kapituleille ja seurakunnille.
Tavoitteena joustava organisaatio
KT:n organisaatiouudistuksen tavoitteena on tehdä viestinnän käytännön toteuttamisesta mahdollisimman
joustavaa. Osaamiselle ja toimintojen sisällöille perustuva organisaatio pystyy vastaamaan välinepohjaista
organisaatiota tehokkaammin haasteisiin, joita viestintäympäristössä tapahtuu niin sisällöllisesti kuin
välineellisesti. Joustavuus ei ole vain haasteisiin vastaamista, vaan myös niihin varautumista ja
voimavarojen kohdentamista ennakoidusti oikeanlaisiin viestinnällisiin ratkaisuihin.
Viestintäympäristöä on nykyisin mahdoton ajatella ilman kokonaisvaltaista verkkotodellisuutta.
Vuorovaikutuksellisen viestinnän merkitys on tiedostettu KT:n toimintasuunnitelmassa ja valmiuksia siihen
tulee olla kaikissa palveluyksiköissä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. osallistumista sosiaaliseen mediaan
ja sen eri sovellutusten hyödyntämistä.
Kirkon hallinnon keskeisistä päätöksistä ja tapahtumista tiedottaminen on jatkossakin oleellinen osa KT:n
perustoimintaa. Tiedottamista hoidetaan tavalla, joka vastaa ajan vaatimuksia totuudellisuudesta tinkimättä
kirkon perussanomasta. Tämä koskee myös jumalanpalveluksia ja hartausohjelmia eri tiedotusvälineissä.
TOIMINTA-AJATUS
Kirkon tiedotuskeskus huolehtii vastuullisesti osaltaan siitä, että kirkko ja sen sanoma vaikuttavat
yhteiskunnassa.
Kirkon tiedotuskeskus toteuttaa toiminta-ajatustaan
huolehtimalla kokonaiskirkon viestinnän strategisesta suunnittelusta ja koordinoinnista
vastaamalla kirkon valtakunnallisista verkkopalveluista
tarjoamalla tiedotusvälineille viestintäpalveluja verkossa, sosiaalisen median, tiedotteiden ja uutisten
avulla
kehittämällä kirkon sisäistä viestintää, viestinnän suunnittelua ja koulutusta kirkkohallituksessa ja
hiippakunnissa
huolehtimalla Yleisradion jumalanpalvelus- ja hartausohjelmistosta
tarjoamalla eri kanaville ohjelmia uskontoon, elämänkatsomukseen ja eettisiin kysymyksiin liittyen.

33
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013 – 2015
1. Mediapalveluiden kehittäminen
2. Jumalanpalvelus- ja hartausohjelmien tuottaminen Yleisradion ohjelmistoon
3. Uuden viestintäohjelman valmistelu
4. Yksikön organisaatiouudistuksen jalkauttaminen
5. Seurakuntavaalien valmistelu ja toteutus 2013-2014 viestintäkampanjan ja tietojärjestelmien osalta
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Mediapalvelu: Tiedottaminen, julkaisut ja kampanjat
Tavoitteena on viestinnän tietoisuuden lisääminen siten, että tiedottaminen on vain yksi väline osana
laajempaa viestintävälineistöä ja kanavia ja siten viestinnän vaikuttavuuden lisääminen toimitetussa ja
sosiaalisessa mediassa. (Vastuutaho: Media- ja tiedotuspalvelut)
Keinot:
1. Tuotetaan kohdentaen tiedotteita ja uutisia evl.fi –palveluun sekä tuetaan sosiaalisen median
asiantuntijaverkostoa sisällöntuotannolla.
2. Uudistetaan evl.fi/mediapalvelu sekä kehitetään yhteistä KT:n kuvapankkia ja myös muita medialle
suunnattuja viestintäkanavia.
3. Tuotetaan uusin kirkon vuosikatsausesite eri kielisinä versioina ja sähköisenä esityspohjana kevään
2013 aikana.
4. Tuotetaan Ekopaasto – yhteistyöhankkeeseen materiaalia ja sisältöjä. Vuonna 2012 ekopaastoon
sitoutui 6000 osallistujaa Suomen ympäristökeskuksen, Pyhä-hankkeen, toiminnallisen osaston ja
KT:n yhteisessä hankkeessa. Hanketta jatketaan.
5. Kehitetään markkinoinnin toimintamalleja kirkon viestinnän tueksi.
Tavoitteiden onnistuminen mitataan tutkimalla sivustojen kävijämääriä sekä mittaamalla saatua julkisuutta.
2. Jumalanpalvelukset ja hartaudet mediassa
Tavoitteena on hoitaa Ylen julkisen palvelun suomenkieliset hartausohjelmat ja tuottaa hengellisiä sisältöjä
mediaan erilaisille kohderyhmille. (Vastuutaho: Ohjelmapalvelut)
Keinot:
1. Ylen suomenkielisten radio- ja tv- hartauksien ja -jumalanpalvelusten sisällöntuotanto luterilaisen
kirkon osalta ja koordinointi muiden kirkkojen osalta yhteistyössä Ylen kanssa.
2. Hartauksien ja kirkkovuoteen liittyvän aineiston tuottaminen median käyttöön.
3. Vuorovaikutteisuuden ja osallistumisen mahdollistavien hartausaineistojen kehittäminen ja
tuottaminen verkossa julkaistavaksi yhteistyössä toiminnallisen osaston kanssa.
Tavoitteiden onnistuminen arvioidaan käyttäjätilastojen ja sisältöjen analyysillä.
3. Uskonnolliset ohjelmat mediassa
Tavoitteena on tarjota mediassa tietoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä sekä
nostaa keskusteluun niihin liittyviä aiheita. (Vastuutaho: Ohjelmapalvelut)
Keinot:
1. Tuotetaan mediaan ohjelmia ja aineistoja uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä
kysymyksistä.
2. Pyritään jatkosopimukseen Horisontti- ja Hartaita säveliä – ohjelmien tuottamisesta Yle Radio 1:lle.
3. Jatketaan Kotimaa24.uutispalvelun toimittamista yhteistyössä Kotimaan ja suurten
seurakuntayhtymien kanssa.
4. Jatketaan televisiolle suunnitellun keskusteluohjelman kehittämistä ja pyritään sopimukseen sen
lähettämisestä.
5. Versioidaan uskontoihin, elämänkatsomuksiin ja eettisiin kysymyksiin liittyviä aineistoja julkaistaviksi
sekä mediassa että evl.fi:ssä, kuten esim. Sana sinulle – hartaudet.
Tavoitteiden onnistuminen arvioidaan käyttäjätilastoilla, palautteella, mediaseurannalla ja sen analyysillä

4. Kirkon verkkopalveluiden konsepti
Tavoitteena on luoda käyttäjälähtöinen kirkon yhteinen verkkokonsepti, joka huomioi erityisesti
vuorovaikutteisen ja mobiilin viestinnän. (Vastuutaho: Verkkopalvelut, Media- ja tiedotuspalvelut,
Ohjelmapalvelut)
34
Keinot:
1. Yhtenäisen konseptin kehittäminen, mikä merkitsee myös käytössä olevien prosessien kehittämistä
ja yhtenäistämistä.
2. Yhtenäisistä tiedonvälittämisen tavoista (standardeista) sopiminen
3. Yhteisen sisällöntuotannon kehittäminen ja koordinoiminen, jotta voidaan vähentää päällekkäistä
työtä seurakunnissa ja parantaa sisällön laatua.
4. Yhteisen julkaisujärjestelmän hankkiminen ja käyttöönotto vuoden 2013 aikana. Projektoitu hanke
toteutetaan yhteistyössä seurakuntien kanssa. Luotu toimintamalli pitää sisällään myös järjestelmän
hallintamallin ja kehittämissuunnitelman.
5. Kirkon yhteisen evl.fi –palvelun uudistaminen syntyneen konseptin pohjalta. Uudistamisen tarkka
ajoitus selviää vuoden 2013 alussa, kun yhteisen järjestelmän hankinta on toteutettu ja konsepti
viimeistelty.
Tavoitteen onnistumista mitataan sekä toteutumisen mukaan että konseptia testaamalla.
5. Vuorovaikutteinen verkkotyö
Tavoitteena on mahdollistaa kirkon valtakunnallinen vuorovaikutteinen verkkotyö. Hengellinen elämä
verkossa –hankkeen siirtymäkausi on vuodet 2013-2014. (Vastuutahot: Verkkopalvelut, Media- ja
tiedotuspalvelut)
Keinot:
1. Osaamisen vahvistaminen KT:ssa ja verkkotyön tuleminen osaksi kaikkea työtä.
2. Verkkotyön erilaisten työmallien kehittäminen. Johtaminen keskitettyä, koordinointi ja itse työ
hajautettua.
3. Panostaminen valittuihin palveluihin (voivat olla esimerkiksi Kirkko Suomessa –facebooksivut,
Twitter ja blogit)
Tavoitteen onnistumista mitataan käyttäjäkyselyillä, some-seurannalla ja asetettujen
käyttäjämäärätavoitteiden saavuttamisella.
6. Viestinnän ja toimintaympäristön luotaus ja analyysi
Tavoitteena on luoda systemaattinen ja analyyttinen toimintamalli kirkon johdon ja viestinnän tueksi. Tukee
uuden viestintäohjelman tekemistä. (Vastuutaho: Hallintopalvelut)
Keinot:
1. Luotaus- ja analyysitiimin perustaminen.
2. Yhteistyön tiivistäminen Kirkon tutkimuskeskuksen kanssa .
3. Perustutkimusten teettäminen.
4. Nykyisen käyttäjätiedot ja –palautteen koostaminen ja raportoinnin kehittäminen.
5. Toimittajille kysely kirkollisen median käytöstä.
Tavoitteiden onnistuminen mitataan auditoimalla luotaustoiminto loppusyksystä 2014.
7. Viestinnän koulutus ja konsultointi
Tavoitteena on liittää viestintä osaksi kirkon henkilöstökoulutusta ja kouluttaa keskeisiä toimijoita viestinnän
taidoissa. (Vastuutaho: Hallintopalvelu)
Keinot:
1. Järjestetään koulutusta mediahartauksia pitäville puhujille ja mediassa jumalanpalveluksia tekeville.
2. Tehdään yliopistojen kanssa yhteistyötä kirkon tehtäviin kouluttautuvien viestintäkoulutuksessa.
3. Tiivistetään yhteistyötä Kirkon koulutuskeskuksen kanssa.
4. Jatketaan yhteistyötä eri yhteiskunnallisten mediakasvatustyötä tekevine tahojen kanssa ja
osallistutaan mediakasvatuksen professuurin ohjausryhmään Tampereen yliopistossa.

35
5. Viestintäkoulutus: arkkipiispan toimiston- ja piispainkokouksen viestintätuki, kapitulien
viestintäkoulutuksen kehittäminen, Kirkon kasvot –esiintymiskoulutusten kehittäminen,
Viestintäpäivät Kirkkonummella 2013, Uusien viestijöiden päivä ja verkkotyön neuvottelupäivät ( 2
kahden päivän koulutusta)
6. Syvennetään kirkon eri toimijoiden tietämystä tekijänoikeuslainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä.
Tavoitteen onnistumista mitataan toteutumisen mukaan.
8. Seurakuntavaalit 2014
Tavoitteena vuonna 2013 on vaalien järjestelmän ja tehokkaan vaaliviestinnän toimintamallin luominen ja
rakentaminen. Lisäksi tavoite vuonna 2013 on varmistaa vaalien tieto- ja tulospalvelun onnistuminen
yhdessä hallinto- ja talousosaston kanssa. (Vastuutahot: Viestintäjohtaja, Media- ja tiedotuspalvelut,
Verkkopalvelut)
Keinot:
1. Tieto- ja tulospalvelunjärjestelmän ja vaalikoneen määrittely, kilpailuttaminen, toteuttaminen ja
molempien järjestelmien käyttöönotto.
2. Vaalien kampanja/hankepäällikön rekrytointi ja kokonaissuunnitelman tekeminen.
3. Mainostoimiston kilpailutus ja kampanja-aineistojen tuottaminen siten, että ne ovat käytettävissä
vuoden 2014 alussa.
4. Vaalien verkkosivujen 1. vaiheen julkaiseminen vuoden 2013 lopussa.
Tavoitteen onnistumista mitataan toteutumisen mukaan.
9. Sisäinen viestintä
Tavoitteena on kartoittaa kirkon organisaatioviestinnän keinoin kirkon sisäisen viestinnän tarpeita ja tuottaa
niistä toimintamalleja ja prosesseja kirkon viestintään. (Vastuutaho: Media- ja tiedotuspalvelut)
Keinot:
1. Selvitetään kirkkoyhteisön viestijöiden sisäisen uutiskirjeen Tapulin palaute ja vastaanotto.
2. Selvitetään ja sovitaan sisäisen viestinnän tarpeet ja resurssit sekä sisäinen työnjako.
Tavoitteen onnistumista arvioidaan toteutumisen mukaan.

36
TALOUSSUNNITELMAN 2013 - 2015 ERITYISPERUSTELUT
1. Kirkon tiedotuskeskuksen talousarvioon sisältyy määrärahat kirkon verkkopalvelukonseptin, yhteisen
julkaisujärjestelmän, käyttöliittymän ja evl.fi – palvelun uudistuksen toteuttamiseksi vuosina 2013 -
2014. Määrärahat jakautuvat henkilöstö-, käyttötalous- ja investointimenoihin. Tilapäiset
henkilöstövaikutukset vuosille 2013 - 2014 ovat yhteensä 3 henkilötyövuotta. Nykyisen evl.fi –
palvelun vuosittaiset käyttötalous- ja investointimenot ovat yhteensä 250 000 euroa, jotka poistuvat
viimeistään vuoden 2014 lopussa. Uuden verkkopalvelun ensimmäisen vaiheen (2013 - 2014)
kokonaiskustannukset ovat 1 320 000 euroa. Tämän jälkeen palvelun käyttötalous- ja
investointimenot ovat vuosittain 550 000 euroa, jolla mahdollistetaan kaikkien seurakuntien liittyminen
palvelun käyttäjiksi. Tämä merkitsee kirkolle kokonaistaloudellista säästöä.
Hengellinen elämä verkossa -hankkeen siirtymäkauden jälkeen (vuodesta 2015 eteenpäin) Kirkon
tiedotuskeskuksen vastuulle siirtyy valtakunnallisia somepalveluita (kuten Kirkko Suomessa) sekä
vuorovaikutteisia ja toiminnallisia verkkopalveluita (mm. aikuisrippikoulun tekninen ylläpito ja
kehittäminen). Käyttötalousmenot koostuvat ostopalveluista: visuaalisesta kehittämisestä, teknisten
järjestelmien ylläpidosta ja palveluiden markkinoinnista. Palveluiden kehittäminen tuo pysyviä
investointitarpeita. Tarve vuodesta 2015 eteenpäin on käyttötalouteen 190 000 euroa ja
investointeihin 100 000 euroa.
TA 2013 TS 2014 TS 2015
kt inv kt inv kt inv
Kirkon verkkohanke (sis.
nykyisen evl.fi –palvelun kulut)
250 000 300 000 260 000 300 000 300 000 250 000
Kirkon verkkohanke
henkilöstökulut
70 000 140 000
Verkkotyön (HEV –hankkeesta
siirtyvät vastuut)
190 000 100 000
Yhteensä 320 000 300 000 400 000 300 000 490 000 350 000
Kehyksen ylittävä osuus 0 100 000 80 000 150 000 170 000 200 000
Edellä on laskettu, paljonko em. hankkeisiin tarvitaan määrärahoja yli vuoden 2013 kehyksen.
2. Seurakuntavaalien 2014 kustannukset jakautuvat kolmelle vuodelle. Suunnittelukustannukset,
tietojärjestelmien investoinnit, käyttötalousmenot ja henkilöstömenot ovat vuosille 2013 - 2015
yhteensä 1 495 000 euroa. Aikaisemmin seurakuntavaalien budjetoinnissa kampanja- ja
tietojärjestelmäkustannukset olivat eri kustannuspaikoilla.
TA 2013 TS 2014 TS 2015
kt inv kt inv kt inv
Henkilöstökulut 80 000 80 000
Käyttötalous (mm.
mainostoimisto, kampanja)
50 000 600 000 15 000
Tieto- ja tulospalvelujärjestelmä
20 000 300 000 130 000 200 000 20 000
Yhteensä 150 000 300 000 810 000 200 000 35 000

37
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10221 Kirkon tiedotuskeskus
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 99.300 80.000 90.000 90.000 12,5 91.400 92.800
Maksutuotot 57.877 45.000 41.000 41.000 -8,9 41.600 42.200
Tuet ja avustukset 10.000
Muut tuotot 175
Toimintatuotot 167.352 125.000 131.000 131.000 4,8 133.000 135.000
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.986.745 -2.322.600 -2.372.300 -2.372.300 2,1 -2.476.800 -2.431.700
Palvelujen ostot -635.482 -747.300 -1.127.800 -1.127.800 50,9 -1.793.600 -1.226.500
Vuokrat ja vastikkeet -16.283 -8.000 -19.000 -19.000 137,5 -19.300 -19.600
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -21.708 -16.300 -25.900 -25.900 58,9 -46.100 -24.300
Avustukset ja toimintarahat -35.000 -30.000 -30.000 -30.000 -30.500 -31.000
Muut kulut -590 -400 -600 -600 50,0 -600 -600
Toimintakulut -2.695.807 -3.124.600 -3.575.600 -3.575.600 14,4 -4.366.900 -3.733.700
TOIMINTAJÄÄMÄ -2.528.455 -2.999.600 -3.444.600 -3.444.600 14,8 -4.233.900 -3.598.700

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
222 KIRKON TUTKIMUSKESKUS
TOIMINTA-AJATUS
38
Kirkon tutkimuskeskuksen tehtävänä on suorittaa kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan
kehittämiselle tarpeellista kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnan muutosten tutkimusta.
Tutkimustoimintansa kautta se tunnettuna ja arvostettuna keskuksena tukee Kirkkohallitusta sen
perustehtävässä kirkon yhteisten asioiden hoitajana. Tutkimuskeskus toimii Kirkkohallituksen erillisyksikkönä
kansliapäällikön alaisuudessa. Sen toimintaa tukee Kirkkohallituksen asettama toimikunta.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA 2013 – 2015
Kirkon nelivuotiskertomuksen 2008–2011 ruotsinkielinen ja englanninkielinen julkaisu valmistetaan
alkuvuonna 2013. Nelivuotiskertomukseen perustuvat yhteistyö- ja kehittämishankkeet kirkon alan eri
toimijoiden kanssa ovat keskeinen osa toimintakautta.
Tutkimuskokonaisuudessa Uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa tutkitaan perheissä sukupolvien välillä
tapahtunutta muutosta. Hankkeessa tutkitaan lisäksi eri näkökulmista uskonnollista kasvatusta kirkossa ja
yhteiskunnassa sekä uskonnollisen identiteetin rakentumista. Tutkimuskokonaisuus liittyy osaltaan
kansainväliseen rippikoulu- ja nuorisotutkimushankkeeseen, jossa selvitetään nuorten uskonnollisuutta,
vapaaehtoistoimintaa ja kodin sekä rippikoulun merkitystä nuorten elämässä yhdeksässä eri maassa.
Edelleen tutkimushanke linkittyy pohjoismaiseen Telepart-tutkimukseen, joka tarkastelee kirkon työntekijöitä
uskontokasvattajina.
Kirkon muuttuva yhteisöllisyys -tutkimuskokonaisuudessa tarkastellaan suomalaisten uskonnollisuuden
muutoksia. Kokonaisuus keskittyy sitoutumisen ja osallistumisen muutoksiin ja sen tuomiin haasteisiin
kirkolle. Hankkeessa käsiteltäviä teemoja ovat sitoutuminen kirkon oppiin, kirkollinen polarisaatio,
suomalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden näkemykset kirkon tulevaisuudesta, miesten
uskonnollisuus sekä suomalaisten näkemys kirkon ja valtion suhteista. Sosiologisen tarkastelun ohella
teemaa käsitellään systemaattisen teologian näkökulmasta.
Tutkimushanke Teologiksi ja teologina kasvamisesta tarkastelee teologian alalle valikoitumista,
opiskelijoiden opiskeluprosessia ja ammattiin suuntautumista opintojen aikana sekä työelämäkokemuksia.
Hanke alkoi vuonna 2010 yhteistyössä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan, Itä-Suomen yliopiston
läntisen teologian osaston ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. Hankkeen loppuraportti valmistuu vuonna
2013.
Tutkimuskeskus osallistuu yhteispohjoismaiseen tutkimushankkeeseen “The Role of Religion in the Public
Sphere. A Comparative Study of the Five Nordic Countries”. Tutkimushanke tarkastelee uskonnon
muuttunutta roolia Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Islannissa 1980-luvulta lähtien. Uskonnon
asemaa tarkastellaan suhteessa muihin samanaikaisesti tapahtuneisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten
lisääntyneeseen maahanmuuttoon, väestörakenteen muutokseen, markkinatalouden kehitykseen, kulttuurin
murrokseen sekä perheiden aseman ja sukupuoliroolien muutokseen. Erityisinä tarkastelukohteina ovat
kirkon ja valtion suhteet, uskonnon rooli politiikassa, uskonnon asema mediassa sekä uskonnon ja
kansalaisyhteiskunnan suhteet. Tutkimuskeskuksen lisäksi hankkeeseen osallistuvat Norjan kirkon
tutkimuskeskus (KIFO), Uppsalan yliopiston uskontojen tutkimuksen keskus, Aarhusin yliopisto ja Islannin
yliopisto. Hanke kestää vuoteen 2013.
Tutkimuskeskus koordinoi Uskonnot Suomessa -tutkimushanketta, jonka kautta saadaan ajan tasalla oleva
kuva kaikista Suomessa vaikuttavista uskonnollisista liikkeistä. Sähköinen tietokanta on osin laajemman
yleisön käytettävissä Internetissä (www.uskonnot.fi). Tietokannassa on perustiedot noin tuhannesta
Suomessa toimivasta uskonnollisesta yhteisöstä. Aineiston pohjalta julkaistaan päivitetty versio kirjasta
Uskonnot Suomessa.

39
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10222 Kirkon tutkimuskeskus
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 27.395
Maksutuotot 32.546 53.500 50.000 50.000 -6,5 50.800 51.600
Vuokratuotot 250
Toimintatuotot 60.190 53.500 50.000 50.000 -6,5 50.800 51.600
Toimintakulut
Henkilöstökulut -519.102 -547.600 -554.200 -554.200 1,2 -562.400 -570.800
Palvelujen ostot -107.336 -134.200 -128.500 -128.500 -4,2 -130.400 -132.300
Vuokrat ja vastikkeet -59.341 -56.100 -61.200 -61.200 9,1 -62.100 -63.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -13.435 -13.500 -13.500 -13.500 -13.600 -13.700
Avustukset ja toimintarahat -310.717 -314.800 -320.500 -320.500 1,8 -325.300 -330.100
Muut kulut -357 -500 -500 -500 -500 -500
Toimintakulut -1.010.287 -1.066.700 -1.078.400 -1.078.400 1,1 -1.094.300 -1.110.400
TOIMINTAJÄÄMÄ -950.097 -1.013.200 -1.028.400 -1.028.400 1,5 -1.043.500 -1.058.800
Vuosina 2013–2015 toteutetaan tutkimusaineistojen keruuta, tutkimustulosten hyödyntämistä ja seurakuntien
hiippakuntien ja kirkollisten järjestöjen toimintaa palveleva kehittämishanke. Kirkon tutkimuskeskus palvelee
myös Kirkkohallituksen muita yksikköjä niiden tutkimustarpeissa.
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja ilmestyy vuosittain noin 2–3
julkaisua ja www-julkaisuja -sarjassa 3–4 julkaisua. Lisäksi Publication-sarjassa ilmestyy vuosittain 1–2
englanninkielistä julkaisua. Uusista tutkimustuloksista tiedotetaan säännönmukaisesti yhteistyössä Kirkon
tiedotuskeskuksen kanssa. Tutkimustuloksista informoidaan myös Internetissä. Tutkijoiden tutkimustuloksia
julkaistaan sekä tieteellisinä että yleistajuisina artikkeleina kansainvälisissä ja kotimaisissa julkaisuissa.
Tutkimuskeskus palvelee laajasti yhteiskunnan eri tahoja ja tiedotusvälineitä kirkkoa ja uskonnollista elämää
koskevissa tiedontarpeissa.
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA 2013
Nelivuotiskertomuksen 2008–2011 julkaisujen valmistuminen ruotsiksi ja englanniksi ja
nelivuotiskertomukseen perustuvien analyysien vaikuttavuudesta huolehtiminen.
Teologiksi ja teologina kasvaminen -tutkimushankkeen ja yhteispohjoismaisen tutkimushankkeen loppuun
saattaminen
Uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa -tutkimushankkeen toteuttaminen
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja -sarjassa julkaistaan 2–3 tutkimusta, www-julkaisuja -sarjassa 3–4
tutkimusta ja Publication-sarjassa 1–2 tutkimusta.

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015
223 KIRKON RUOTSINKIELISEN TYÖN KESKUS
MITEN YKSIKÖN TOIMINTA TUKEE KIRKKOHALLITUKSEN STRATEGIAN TOTEUTUMISTA
40
Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen (KRTK) tehtävänä on toimia ruotsinkielisen työn palvelukeskuksena.
Keskuksen toiminnan vastuualueet ovat kristillinen kasvatus, diakonia ja yhteiskuntavastuu sekä viestintä.
Vahvasti kytkettynä suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja pitäessään laajasti yllä yhteyksiä kirkollisiin ja
yhteiskunnallisiin vaikuttajiin keskus valvoo kirkon etua ja turvaa sen toimintaedellytyksiä.
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET VUOSINA 2013 - 2015
1. Lisätä edunvalvontaa ja vahvistaa yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.
2. Korostaa uskonnon merkitystä lasten ja nuorten kehitykselle ja hyvinvoinnille ja valvoa
uskonnonopetuksen ja uskonnollisen ja kristillisen kasvatuksen asemaa päivähoidossa ja kouluissa.
3. Osallistua vuoden 2014 seurakuntavaalien kokonaissuunnitteluun ja toteutukseen.
4. Edistää vuorovaikutusta yhteydenpidossa pohjoismaisten kirkkojen kanssa erityisesti yhteiskunta-,
kasvatus- ja viestintäkysymyksissä.
KESKEISET TOIMINNALLISET TAVOITTEET VUONNA 2013
1. Vahvistaa sosiaalisen median roolia seurakuntatyössä.
2. Laatia materiaalia rippikoulutyöhön ja isostoimintaan.
3. Osallistua vuoden 2014 seurakuntavaalien kokonaissuunnitteluun.
4. Järjestää lapsi-, diakonia- ja nuorisotyön yhteiset neuvottelupäivät 8.-10.10.2013 Helsingissä.
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 - 2015 ERITYISPERUSTELUT
Osallistuminen vuoden 2014 seurakuntavaalien kokonaissuunnitteluun ja toteutukseen edellyttää
lisäresursseja toiminta- ja henkilöstökuluihin 50 000 euroa vuonna 2013 ja 50 000 euroa vuonna 2014.
Tämän strategisen hankkeen kulut tarkentuvat yhteisissä neuvotteluissa Kirkon tiedotuskeskuksen kanssa
sen jälkeen, kun seurakuntavaalien kokonaiskulut ovat selvillä. – Seurakuntavaaleihin tarvittavat varat on
osana Kirkon tiedotuskeskuksen budjettia.
Vuoden 2015 taloussuunnitelmassa on toimintavaroja 30 000 hengellinen elämä verkossa -työn jatkamiselle.

41
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10223 Kirkon ruotsinkielisen työn keskus
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 2.550 3.000 3.000 3.000 3.000 3.000
Maksutuotot 58.816 67.500 56.000 56.000 -17,0 56.800 57.600
Kolehdit ja lahjoitustuotot 29.565 27.500 30.000 30.000 9,1 30.500 31.000
Tuet ja avustukset 19.658 10.000 15.000 15.000 50,0 15.300 15.600
Toimintatuotot 110.588 108.000 104.000 104.000 -3,7 105.600 107.200
Toimintakulut
Henkilöstökulut -1.077.196 -1.110.200 -1.138.700 -1.138.700 2,6 -1.155.900 -1.173.200
Palvelujen ostot -224.279 -200.800 -191.900 -191.900 -4,4 -194.500 -227.100
Vuokrat ja vastikkeet -3.626 -5.500 -4.000 -4.000 -27,3 -4.000 -4.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -7.413 -13.400 -9.600 -9.600 -28,4 -9.600 -9.600
Muut kulut -50
Toimintakulut -1.312.564 -1.329.900 -1.344.200 -1.344.200 1,1 -1.364.000 -1.413.900
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.201.976 -1.221.900 -1.240.200 -1.240.200 1,5 -1.258.400 -1.306.700

VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015
42
223 KYRKANS CENTRAL FÖR DET SVENSKA ARBETET (KCSA)
HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI
Kyrkans central för det svenska arbetet verkar som servicecentral för kyrkans verksamhet på svenska.
Centralen verkar inom ansvarsområdena för kristen fostran, diakoni och samhällsansvar samt
kommunikation. Med förankring i den finlandssvenska kulturen och en bred kontaktyta till både kyrkliga och
samhälleliga aktörer bevakar enheten kyrkans intresse med syfte att trygga dess
verksamhetsförutsättningar.
CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL ÅREN 2013 - 2015
2. Öka intressebevakningen och stärka samarbetet med aktörer från offentliga, privata och tredje sektorn.
3. Framhålla religionens betydelse för barns och ungas utveckling och välmående och bevaka
religionsundervisningens och den religiösa och kristna fostrans plats i dagvård och skola.
4. Delta i helhetsplaneringen och genomförandet av församlingsvalet 2014.
5. Gynna växelverkan i de nordiska kyrkliga kontakterna genom fokusering på samhälls-, fostrings- och
mediala frågor.
CENTRALA VERKSAMHETSMÅL ÅR 2013
1. Stärka sociala mediers roll i församlingsarbetet.
2. Utarbeta material för konfirmand- och hjälpledararbetet.
3. Delta i helhetsplaneringen av församlingsvalet 2014.
4. Arrangera gemensamma rådplägningsdagar för barn-, diakoni- och ungdomsarbetet 8-10.10. 2013 i
Helsingfors.
MOTIVERINGAR TILL EKONOMIPLAN 2013 - 2015
Deltagandet i helhetsplaneringen och genomförandet av församlingsvalet 2014 innebär för KCSA:s del ett
merarbete för de anställda och kräver tilläggsresurser vad gäller verksamhets- och personalkostnader på
50.000 € under år 2013 och 50.000 € under år 2014. Summorna för detta strategiska projekt specificeras
närmare i samråd med Kyrkans informationscentral efter att helhetskostnaderna för församlingsvalet har
klarnat. – Medel för församlingsval ingår i budgeten av Kyrkans informationscentral.
För året 2015 reserveras verksamhetsmedel 30.000 för implementeringen av andligt liv på webben på
svenska.

VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015
223 KCSA / Diakoni och samhällsansvar
43
HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI
Diakoni och samhällsansvar betjänar det finlandssvenska församlingslivet inom områdena diakoni,
samhällsansvar, dövarbete, omsorgsarbete, ansvarsveckan, vuxenarbete, kultur, parrelations- och
familjearbete, jämställdhetsfrågor och sociala medier. Den lyfter fram kyrkans synvinkel i dessa frågor och
bygger och stärker nätverk med andra aktörer på området.
CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL ÅREN 2013 - 2015
1. Öka intressebevakningen och stärka samarbetet med aktörer från offentliga, privata och tredje sektorn.
2. I olika medier formulera tro och kristna värderingar i dagens värld.
3. Öka tillgängligheten genom stärkta basfunktioner inom omsorgsarbetet.
4. Arrangera nordiskt dövprästmöte i Finland 2015.
5. Stärka sociala mediers roll i församlingsarbetet.
CENTRALA VERKSAMHETSMÅL 2013
1. Arrangera diakoniforskningsdag tillsammans med Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi och YH Novia,
Åbo.
2. Stöda församlingarna i utbildningen av frivilliga.
3. Arrangera nordisk konferens i Finland för personer som arbetar med funktionshinder i kyrkan.
4. Tillsammans med Suomen kuurosokeat ry ordna läger för dövblinda.
5. Stärka Ansvarsveckans närvaro och interaktivitet i sociala medier och i de yngre åldersklasserna.
6. Stärka sociala mediers roll i församlingsarbetet.

VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN 2013 – 2015
223 KCSA / Kristen fostran
44
HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI
Ansvarsområdet Kristen fostran stöder och utvecklar det finlandssvenska arbetet inom området kristen
fostran och betjänar församlingarna i deras barn-, ungdoms-, skol-, scout- och konfirmandarbete. Ytterligare
betjänar ansvarsområdet dem som har hand om religionsundervisningen och den religiösa och kristna
fostran i samhällets utbildningsinstanser.
CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL ÅREN 2013 – 2015
1. Vi arbetar för att stöda barn- och ungdomsarbetarna i deras yrkeskunnande och kristna identitet inför de
utmaningar samhällsförändringen medför.
2. Vi arbetar för barns och ungas delaktighet i kyrkan och uppmuntrar församlingarna att göra
barnkonsekvensbedömning.
3. Vi arbetar aktivt med Gästfrihetens kyrka – temaår för åren 2014-2015.
4. Vi framhåller religionens betydelse för barns och ungas utveckling och välmående och bevakar
religionsundervisningens och den religiösa och kristna fostrans plats i dagvård och skola.
5. Vi förstärker barn- och ungdomsarbetet genom intensifierat samarbete mellan kyrkliga och samhälleliga
aktörer i Svenskfinland och kyrkliga kontakter i den finsktalande delen av vår kyrka och banar väg för
nya nätverk på församlingsplanet.
CENTRALA VERKSAMHETSMÅL 2013
1. Vi utvecklar och erbjuder församlingarna en välfungerande helhet av materialen Skattkistan, Skatten och
Tornagenterna.
2. Vi arbetar för att utveckla kyrkans barnkonsekvensbedömning och för att barns och ungas delaktighet i
kyrkan ska öka.
3. Vi följer aktivt med arbetet för instiftandet av en ny dagvårdslag, ger bakgrund, information och
motiveringar till beslutsfattare och påverkare på olika nivåer.
4. Vi utarbetar material för konfirmand- och hjälpledararbetet.

VERKSAMHETS- OCH EKONOMIPLAN 2013 - 2015
223 KCSA / Kommunikation
45
HUR STÖDER ENHETENS VERKSAMHET FÖRVERKLIGANDET AV KYRKOSTYRELSENS STRATEGI
Ansvarsområdet för kommunikation sköter kyrkans samhällsrelationer genom att erbjuda svenska
andaktsprogram i radio, tv och på webben för att så möta behovet av att fira andakt och gudstjänst via
medier. Genom Kyrklig tidningstjänst skapar vi en tillmötesgående bild av kyrkan och ökar kännedomen om
den hos nyhetsredaktioner, myndigheter och samfund. Via webbtjänsten evl.fi ökar vi kännedomen om
kyrkan hos en varierande intressegrupp medan vår webbtjänst sacrista.evl.fi tryggar kyrkans
verksamhetsförutsättningar genom att ge kyrkligt anställda, förtroendevalda och frivilligarbetare stöd för
arbete och andligt liv.
CENTRALA UPPGIFTER OCH UTVECKLINGSMÅL 2013 - 2015
1. Stöda kyrkans anställda och medverkande i andaktsprogrammen i deras kommunikativa färdigheter.
2. Lyfta fram den svenska kommunikationens speciella behov i relation till Kyrkans informationscentrals
nya organisation.
3. Utvärdera och utveckla vår närvaro i sociala medier utgående från den svenska kommunikationens
uppdrag.
4. Förnya evl.fi i samarbete med webbkommunikationsenheten vid Kyrkans informationscentral.
5. Delta i helhetsplaneringen och genomförandet av församlingsvalet 2014.
CENTRALA VERKSAMHETSMÅL 2013
1. Delta i helhetsplaneringen av församlingsvalet 2014.
2. Utveckla Information till församlingarna till en webbpublikation.
3. I samarbete med Svenska Yle utveckla en ny webbtjänst för andaktsprogrammen.
4. Förnya evl.fi i samarbete med webbkommunikationsenheten vid Kyrkans informationscentral.

251 KIRKON ULKOMAISET YHTEYDET
46
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Kirkon ulkomaisiin yhteyksiin kirjataan jäsenmaksut kansainvälisille yhteistyöjärjestöille sekä ulkomaisen
edustuksen ja vastavierailujen kulut.
Kirkolliskokous hyväksyi 2003 budjettia käsitellessään ponnen, jonka mukaan 2004 - 2006 toiminta- ja
taloussuunnitelmassa ekumeenisten järjestöjen jäsenmaksut saatetaan lähtökohtaa
oikeudenmukaisemmalle tasolle. Vuoden 2003 talousarviossa KUN:n esittämät jäsenmaksut olivat 493.000,
vuoden 2008 talousarviossa nämä jäsenmaksut olivat 916.800. KUN esittää, että nämä jäsenmaksut olisivat
vuonna 2013 879.800.
Jäsenmaksuihin on 2013 kokonaisuudessaan budjetoitu 903.300 sekä ulkomaiseen edustukseen ja
vastavierailuihin 233.00 eli yhteensä 1.136.300.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10251 Kirkon ulkomaiset yhteydet
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintakulut
Henkilöstökulut -679
Palvelujen ostot -171.020 -227.000 -233.000 -233.000 2,6 -236.500 -240.000
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -7.399
Avustukset ja toimintarahat -5.908
Muut kulut -940.000 -893.000 -903.300 -903.300 1,2 -916.800 -930.600
Toimintakulut -1.125.006 -1.120.000 -1.136.300 -1.136.300 1,5 -1.153.300 -1.170.600
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.125.006 -1.120.000 -1.136.300 -1.136.300 1,5 -1.153.300 -1.170.600

47
Maksut kirkkojen kansainvälisille yhteistyöjärjestöille
Kirkon ulkoasiain neuvoston esitykset
Jäsenmaksut Myönnetty Ehdotus KH ehd.
2012 2013 2013
Luterilainen maailmanliitto (LML) 220 000 220 000 220 000
Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) 175 000 175 000 175 000
Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) 135 000 135 000 135 000
EKK:n Kirkko ja yhteiskunta -komissio (CSC) 75 000 75 000 75 000
Ekumenia Pohjolassa -verkosto 25 000 25 000 25 000
Euroopan kirkkojen siirtolaisuustoimikunta (CCME) 8 500 8 500 8 500
Kirkko ja juutalaisuus –komissio (LEKKJ) 3 500 3 500 3 500
Life and Peace -instituutti 2 100 2 100 2 100
Euroopan kristittyjen naisten ekumeeninen forum 1 400 1 400 1 400
Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisö (ent. Leuenberg) 2 100 2 100 2 100
The Anglican Lutheran Society 1 500 1 500 1 500
Barentsin alueen kirkkojen neuvosto (BKNN) 20 000 20 000 20 000
Global Christian Forum 10 000 10 000
Yhteensä 669 100 679 100 679 100
Erityisohjelmat
KMN:n Faith and Order -komissio 17 000 17 000 17 000
Strasbourgin ekumeeninen tutkimusinstituutti 31 500 31 500 31 500
Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokous (EKK) 50 000 50 000 50 000
Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous (LML) 50 000 50 000 50 000
Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous (KMN) 50 000 50 000 50 000
Theobalt (Itämeren alueen kirkkojen verkosto) 2 200 2 200 2 200
Yhteensä 200 700 200 700 200 700
Kirkkohallituksen yksiköiden esitykset
Jäsenmaksut
Euroopan Diakonialiitto – Eurodiaconia 11 000 11 000 11 000
Church Action on Labour and Life (CALL)) 5 000 5 000 5 000
Kansainvälinen huonokuuloisten sielunhoidon liitto (IVSS) 200 200 200
Päihdetyön kansainvälinen järjestö (ICAA) 300 300 300
Kuurojen sielunhoidon järjestö (IEWG) 300 300 300
Maahanmuuttajatyön kansainvälinen järjestö (PICUM) 100 100 100
Euroopan kristillinen ympäristöverkosto (ECEN) 1 000 1 000 1 000
Kansainvälinen puhelinauttamisjärjestö (IFOTES) 1 600 1 820 1 820
WACC – World Association of Christian Communication 2 000 2 000 2 000
Eurooppalainen kirkko ja koulu –komissio (ICCS) 900 900 900
NKS – Nordiska Kyrkliga Studierådet 500 500 500
Euroopan protestanttinen aikuiskasvatusyhdistys (EAEE) 300 300 300
Internationale Arbeitsgemeinschaft für Hymnologie (IAH) 60 60
Yhteensä 23 200 23 480 23 480
Jäsenmaksut kaikki yhteensä 893 000 903 280 903 280

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 – 2015
252 KIRKON ULKOSUOMALAISTYÖ
TOIMINTA-AJATUS
Kirkon ulkosuomalaistyön tehtävänä on vastata ulkomailla asuvien suomalaisten ja Suomessa asuvien
ulkomaalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä
48
KESKEISET TEHTÄVÄT JA KEHITYSHANKKEET V. 2013–2015
1. Kirkon ulkosuomalaistyön strategian (Meidän kirkko maailmalla, Kirkon ulkosuomalaistyön strategia)
soveltaminen ja toteuttaminen käytännössä
2. Työntekijöiden koulutuksen ja työolosuhteiden kehittäminen.
3. Alueelliset kehittämishankkeet: vuosina 2011 ja 2012 aloitettujen hankkeiden (Sveitsi, Thaimaa, USA,
Kalifornia) tukeminen, ja lähialueiden (Venäjä, Viro) sekä Kiinan ulkosuomalaistyön hankkeiden
suunnittelu
4. Ulkosuomalais- ja turistityön asemapaikkojen ja resurssien kohdentumisen arviointi ja tarvittavien
tarkistusten tekeminen.
5. Ulkosuomalaistyöhön soveltuvien työmuotojen kehittäminen yhteistyössä toiminnallisen osaston eri
yksiköiden kanssa (esim. ulkosuomalaisten ja monikulttuuristen perheiden, ikääntyvien ulkosuomalaisten
ja paluumuuttajien tukeminen).
6. Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävän kirkollisen työn haasteiden, toiminnan rakenteiden,
periaatteiden ja rahoituksen arviointi sekä toimenpide-ehdotusten laatiminen yhteistyössä
Kirkkohallituksen muiden osastojen kanssa
KESKEISIMMÄT TOIMINNALLISET TAVOITTEET V. 2013
1. Kirkon ulkosuomalaistyön strategian saattaminen käytäntöön
Uusittua kirkon ulkosuomalaistyön strategiaa toteutetaan yhteistyössä sisarkirkkojen ja ekumeenisten
yhteistyökumppaneiden, lähetysjärjestöjen ja Suomen Merimieskirkko ry:n kanssa.
Kirkon ulkosuomalaistyön viestintää ja sidosryhmätyötä kehitetään.
2. Rekrytointi ja työntekijöiden tukeminen
Keski-Euroopan ja Espanjan työntekijöiden sekä turistityöntekijöiden alueellisten seminaarien
järjestäminen.
Työntekijöiden työolosuhteiden kehittäminen (tuki lähtökoulutuksen, työskentelyjakson ja paluun
yhteydessä, työnohjauksen mahdollisuuksien lisääminen, työntekijöiden perheiden tuki).
Kirkon ulkomaantyön koulutuksen ja työntekijöiden matkaan siunaamisen käytännön jatkaminen sekä
mentorin tuen tarjoaminen lähteville työntekijöille.
3. Resurssien kohdentumisen arviointi ja uudelleen kohdentaminen
Ruotsin kirkon suomalaisen työn rakenteiden ja toimintatapojen sekä kirkkojemme välisten
yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen
Aasian ulkosuomalais- ja turistityön kehittäminen yhteistyökumppaneiden kanssa (Kiinan
vierailuohjelman kehittäminen yhdessä Suomen lähetysseuran työntekijöiden kanssa);
Matkapappihankkeen kehittäminen, jonka tavoitteena on tuoda siirtolaispapin palvelut alueille, joissa
säännölliselle seurakuntatoiminnalle ei ole edellytyksiä sekä tukea kiireisinä aikoina Thaimaan ja Etelä-
Aasian turistityötä.
Sveitsin työn toimintarakenteiden kehittäminen yhteistyössä Sveitsin luterilaisten kirkkojen liiton (BELK)
ja ekumeenisten yhteistyökumppaneiden sekä Sveitsin suomalaisten yhteisöjen kanssa. Hanketta
arvioidaan vuoden lopulla ja mikäli ulkosuomalaistyölle on edellytyksiä, siirtolaispapin toimintaa jatketaan
toistaiseksi.
Pietarin ulkosuomalaistyötä jatketaan vierailuohjelman mukaisesti ja laaditaan toiminnan
kehittämissuunnitelma vuodesta 2014 alkaen.
Turkin turistityötä kehitetään matkapappiohjelman avulla.

49
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10252 Ulkosuomalaistyö
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 1.715
Vuokratuotot 29.001 31.500 -100,0
Kolehdit ja lahjoitustuotot 68.024 72.000 70.000 70.000 -2,8 71.100 72.200
Toimintatuotot 98.740 103.500 70.000 70.000 -32,4 71.100 72.200
Toimintakulut
Henkilöstökulut -500.224 -488.100 -100,0
Palvelujen ostot -47.941 -53.600 -100,0
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -1.163
Avustukset ja toimintarahat -956.345 -1.070.900 -1.601.700 -1.601.700 49,6 -1.625.800 -1.650.200
Muut kulut -210
Toimintakulut -1.505.884 -1.612.600 -1.601.700 -1.601.700 -0,7 -1.625.800 -1.650.200
TOIMINTAJÄÄMÄ -1.407.144 -1.509.100 -1.531.700 -1.531.700 1,5 -1.554.700 -1.578.000

TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA 2013 - 2015
253 MUUT YHTEISET TARPEET
50
Kirkon keskusrahasto on maksanut keskitetysti seurakuntien kopiointikorvaukset Kopiosto ry:lle vuodesta
1984. Helmikuussa 2012 tehtiin kopiointisopimus vuosiksi 2012 – 2014. Talousarvio ja – suunnitelmaluvut
perustuvat siihen.
Kirkon nelivuotiskertomus laaditaan 2012. Nelivuotiskertomusta on valmisteltu 2011 tutkimuksilla, joilla
selvitetään suomalaisten arvomaailmassa ja asenteissa sekä uskonnollisuudessa ja kirkkokuvassa
tapahtuneita muutoksia. Kuluja on arvioitu vuodelle 2011 86.000, vuodelle 2012 82.000 sekä vuodelle 2013
52.000; yhteensä 220.000.
Kirkkohallituksen täysistunto päätti 25.5.2011 Kirkkohallituksen EU-asioiden uudesta toimintamallista. Uuden
toimintamallin mukaan Kirkkohallituksen EU-toiminnan pääasialliset tavoitteet ovat vaikuttaminen EU:n
päätöksentekoon ja EU-asioiden kansalliseen valmisteluun kristillisen uskon ja etiikan näkökulmia esillä
pitäen sekä kirkon etujen valvonta EU:ssa lähtökohtana kirkon toimintaedellytysten turvaaminen ja
kehittäminen. Vaikuttamistoiminnan tehostamisen lisäksi pyritään edistämään tiedonvälitystä mm. kaksi
kertaa vuodessa julkaistavalla Kirkkohallituksen EU-infokirjeellä. Myös yhteistoimintaa eri tahojen kanssa on
tarkoitus tiivistää niin Brysselissä kuin Suomessa. Lisäksi pyritään kehittämään EU-rahoitusta koskevaa
tiedottamista esimerkiksi järjestämällä yhteistyössä Kyrkornas EU-kontor’in kanssa EU-rahoitusta koskevia
informaatio- ja koulutustilaisuuksia kirkon keskushallinnolle, hiippakunnille ja seurakunnille.
Ennakoimattomiin kirkon yhteisiin tarpeisiin esitetään 120.000. Se on tarkoitettu hankkeisiin, joihin ei ole
budjetoitaessa voitu varautua ja jonka käytöstä tulee antaa selvitys kirkolliskokoukselle tilinpäätöksen
hyväksymisen yhteydessä.
Arvojen areena on luotu Arvojen akatemian rinnalle. Arvojen areena on arkkipiispan koolle kutsuma
seminaari, joka tarjoaa nuorille aikuisille mahdollisuuden keskustella arvoista, kirkon sanomasta ja elämän
peruskysymyksistä vapaassa ilmapiirissä. Vuosittain ohjelmaan kuuluu joitakin tapaamisia sekä kolmen
päivän seminaari. Areenaan osallistuu noin 25 henkilöä. Arvojen areenan suunnittelutyöryhmän
puheenjohtajana on toiminnallisen osaston johtaja.
Kirkon työhön rekrytointiin varataan vuodelle 2013 80.000. Se on tarkoitus käyttää rekrytointimateriaalin
tuottamiseen, kirkkomusiikin intensiivikurssin järjestämiseen ja ”Kasvu kirkon työntekijäksi” – tutkimukseen.
Muutamia pieniä menoeriä on siirretty tältä menokohdalta toisaalle.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10253 Muut yhteiset tarpeet
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintakulut
Henkilöstökulut -28.552 -5.000 -5.000 -5.000 -5.000 -5.000
Palvelujen ostot -523.595 -647.400 -696.900 -696.900 7,6 -609.900 -745.200
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -3.807
Avustukset ja toimintarahat -134.652 -136.000 -196.000 -196.000 44,1 -196.000 -196.000
Muut kulut -3.675 -120.000 -100,0
Toimintakulut -694.280 -908.400 -897.900 -897.900 -1,2 -810.900 -946.200
TOIMINTAJÄÄMÄ -694.280 -908.400 -897.900 -897.900 -1,2 -810.900 -946.200

253 MUUT YHTEISET TARPEET 2012 2013 2013
TA ESITYS TA-KH
51
STIPENDIT JA TUNNUSTUSPALKINNOT
Kirkon kulttuuripalkinto 6 000 6 000 6 000
Kirkon tiedonvälityspalkinto 6 000 6 000 6 000
YHTEENSÄ 12 000 12 000 12 000
KOPIOINTIKORVAUKSET 340 000 373 000 373 000
NELIVUOTISKERTOMUS 82 000 52 000 52 000
EU-RAHA 60 000 60 000 60 000
KIRKON KELLO 15 000 15 000 15 000
SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY 84 000 84 000 84 000
ENNAKOIMATTOMAT TARPEET (Projektiraha) 120 000 120 000 120 000
SEKALAISET YHTEISET TARPEET
Arvojen akatemia 45 600 46 900 46 900
Arvojen areena 16 000 15 000 15 000
Diakonissojen vakuutus 800
Kansainväliset julkaisut 11 000
Kirkon kalenteri 2 000
Kirkon työhön-hanke 80 000 80 000 80 000
KH:n kansliapäällikön myöntämät avustukset 40 000 40 000 40 000
YHTEENSÄ 195 400 181 900 181 900
YHTEENSÄ 908 400 897 900 897 900

260 KIINTEISTÖT
52
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Kohtaan 260 budjetoidaan ja kirjataan kirkon toimitalon, Järvenpään kiinteistön ja Sipoon kiinteistön tuotot ja
kulut.
Helsingissä Katajanokalla on kirkon toimitalo, joka koostuu kolmesta kiinteistöstä osoitteissa Satamakatu 9
(A-talo) , Satamakatu 11 (B-talo) ja Luotsikatu 1a (C-talo). Tämän lisäksi kirkon eläkerahasto omistaa
samassa korttelissa kiinteistön osoitteessa Luotsikatu 1 (D-talo), joihin tiloihin Kirkon ulkomaanapu muutti
tammikuussa 2006.
Seurakuntaopiston yhteydessä Järvenpäässä on kiinteistö, jossa toimii Kirkon koulutuskeskus.
Sipoossa sijaitsee työntekijöiden virkistyskäyttöön tarkoitettu Vainiemi – niminen tila, johon Kirkkohallituksen
yksiköt ovat myös vetäytyneet suunnittelemaan toimintaansa.
Kiinteistökuluja on vähennetty palveluja kilpailuttamalla ja tiukalla kulukontrollilla.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10260 Kiinteistöt
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Korvaukset 43.600 43.600 44.100 44.100 1,1 44.800 45.500
Vuokratuotot 196.195 170.200 205.300 205.300 20,6 208.300 211.400
Toimintatuotot 239.795 213.800 249.400 249.400 16,7 253.100 256.900
Toimintakulut
Henkilöstökulut -186.682 -195.400 -196.200 -196.200 0,4 -199.100 -202.000
Palvelujen ostot -554.925 -504.700 -514.900 -514.900 2,0 -522.400 -529.900
Vuokrat ja vastikkeet -10.274 -10.500 -10.900 -10.900 3,8 -11.100 -11.300
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -268.817 -289.900 -297.600 -297.600 2,7 -301.800 -306.100
Muut kulut -133.717 -144.700 -140.800 -140.800 -2,7 -142.800 -144.800
Toimintakulut -1.154.415 -1.145.200 -1.160.400 -1.160.400 1,3 -1.177.200 -1.194.100
TOIMINTAJÄÄMÄ -914.620 -931.400 -911.000 -911.000 -2,2 -924.100 -937.200

290 RAHASTOT
53
TALOUSSUUNNITELMAN 2013 – 2015 ERITYISPERUSTELUT
Tekijänoikeusrahastoon on kirjattu 2013 seuraavat kokonaisuudet:
Raamattu ja virsikirja +122 000
Kirkollisten kirjojen käytön tukeminen -65 600
Virsikirjan lisävihko -51 900
yhteensä 4 500
Viittomakielen käännöstyössä on työskennellyt kaksi kääntäjää ja osa-aikainen toimistotyöntekijä. Projekti
päättyy v. 2012 lopussa.
Kirkollisten kirjojen käytön tukeminen sisältää mm. verkkokirjojen tekemistä, virsikirjan kehittämistä sekä
kirkollisten kirjojen tekijätietojen ja oikeuksien haltijoiden luettelointia ja tietojen päivittämistä. Vuosina 2010 -
2014 on tarkoitus toteuttaa monitieteellinen virteen liittyvä tutkimus. Tutkimuksen tulokset ovat välittömästi
hyödynnettävissä seurakuntien toiminnassa ja kirkon virkoihin kouluttavien oppilaitosten opetuksessa. Niiden
perusteella aloitetaan uusien virsien tuottaminen suunnittelukauden aikana. Hankkeen
tekijänoikeusrahastosta maksettavat kustannukset ovat 40.000 vuodessa.
Kirkolliskokous antoi 10.11.2011 kirkkohallitukselle tehtäväksi virsikirjan lisävihkon valmistelun. Kirkkohallitus
on asettanut lisävihkon valmistelua varten työryhmän ja palkannut kokoaikaisen sihteerin valmistelutyöhön.
Vuodelle 2013 varataan määrärahoja 76.600.
KIRKKOHALLITUS
05.09.2012
Talousarvio ja tts
EUR
Ulkoinen/Sisäinen 01.01.2013 - 31.12.2013
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Toteutuma TA TA-OE TA-KH Muutos % TTS TTS
2011 01-12 2012 01-12 2013 01-12 2013 01-12 ta12/13 2014 01-12 2015 01-12
_____________________________________________________________________________________________________________________________
10290 Rahastot
VARSINAINEN TOIMINTA
Toimintatuotot
Maksutuotot 143.449 155.000 142.000 142.000 -8,4 142.000 142.000
Kolehdit ja lahjoitustuotot 6.688
Toimintatuotot 150.138 155.000 142.000 142.000 -8,4 142.000 142.000
Toimintakulut
Henkilöstökulut -146.192 -242.700 -44.200 -44.200 -81,8 -68.900 -68.900
Palvelujen ostot -127.520 -89.300 -92.300 -92.300 3,4 -92.300 -52.300
Vuokrat ja vastikkeet -300 -100,0
Aineet, tarvikkeet ja tavarat -13.152 -12.900 -100,0
Avustukset ja toimintarahat -4.350 -1.000 -1.000 100,0 -1.000 -1.000
Toimintakulut -291.214 -345.200 -137.500 -137.500 -60,2 -162.200 -122.200
TOIMINTAJÄÄMÄ -141.076 -190.200 4.500 4.500 -102,4 -20.200 19.800

JÄSENMAKSUT JA ERITYISAVUSTUKSET KIRKKOJEN KANSAINVÄLISILLLE YHTEISTYÖJÄRJESTÖILLE
Esitys
EUR 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Jäsenmaksut:
54
Luterilainen maailmanliitto (LML) 115 000 129 000 154 000 184 000 188 000 220 000 220 000 220 000 220 000 220 000 220 000
Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) 95 000 109 000 130 000 150 000 153 000 175 000 175 000 175 000 175 000 175 000 175 000
Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) 78 000 90 000 108 000 129 000 132 000 135 000 135 000 135 000 135 000 135 000 135 000
EKK:n Kirkko ja yhteiskunta-komissio (CSC) 40 000 52 000 62 000 74 000 75 000 75 000 75 000 75 000 75 000 75 000 75 000
Ekumenia Pohjolassa -verkosto 48 000 50 000 60 000 72 000 72 000 72 000 72 000 72 000 72 000 25 000 25 000
Euroopan kirkkojen siirtolaisuustoimikunta (CCME 5 000 6 000 7 000 8 500 8 500 8 500 8 500 8 500 8 500 8 500 8 500
Kirkko ja juutalaisuus -komissio (LEKKJ) 2 000 2 500 3 000 3 500 3 500 3 500 3 500 3 500 3 500 3 500 3 500
Life and Peace -instituutti 1 000 1 500 1 800 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100
Euroopan kristittyjen naisten ekum. forum 1 000 1 000 1 200 1 400 1 400 1 400 1 400 1 400 1 400 1 400 1 400
Euroopan protestanttisten kirkkojen
yhteisö (ent. Leuenberg) (CCPE) 1 500 1 500 1 800 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100 2 100
The Anglican Lutheran Society 1 000 1 000 1 200 1 400 1 500 1 500 1 500 1 500 1 500 1 500 1 500
Barentsin alueen kirkkojen neuvosto 12 000 14 000 16 000 19 000 20 000 20 000 20 000 20 000 20 000 20 000 20 000
Global Christian Forum 10 000
Yhteensä 399 500 457 500 546 000 647 000 659 100 716 100 716 100 716 100 716 100 669 100 679 100
Erityisohjelmat:
KMN:n Faith and Order-komissio 0 10 000 12 000 14 000 17 000 17 000 17 000 17 000 17 000 17 000 17 000
Strasbourgin ekumeeninen tutkimusinstituutti 17 000 20 000 24 000 29 000 31 500 31 500 31 500 31 500 31 500 31 500 31 500
EKK:n yleiskokousrahasto 25 000 35 000 42 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000
LML:n yleiskokousrahasto 25 000 35 000 42 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000
KMN:n yleiskokousrahasto 25 000 35 000 42 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000
Theobalt (Itämeren alueen kirkkojen verkosto) 1 500 1 500 1 800 2 000 2 200 2 200 2 200 2 200 2 200 2 200 2 200
Yhteensä 93 500 136 500 163 800 195 000 200 700 200 700 200 700 200 700 200 700 200 700 200 700
Molemmat yhteensä 493 000 594 000 709 800 842 000 859 800 916 800 916 800 916 800 916 800 869 800 879 800

Kirkkohallituksen esitys 9/2012 kirkolliskokoukselle
Asianro 2011-00679
KIRKON NELIVUOTISKERTOMUS VUOSILTA 20082011
Kirkolliskokous pyysi kevätistunnossaan 2009 kirkkohallitusta laatimaan Kirkon
nelivuotiskertomuksen vuosille 2008–2011.
Nelivuotiskertomus on valmisteltu yhteistyössä Kirkkohallituksen eri osastojen
ja yksiköiden yhteistyönä. Valmistelun koordinoimisesta ja kertomuksen kirjoittamisesta
on huolehtinut Kirkon tutkimuskeskus. Kirkkohallituksen eri yksiköt
ovat antaneet kirjoittajien käyttöön omasta työalastaan laatimiaan kirjoituksia,
katsauksia ja arviointia.
Nelivuotiskertomuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida kirkossa tapahtuneita
muutossuuntia. Tutkimuksen antama tieto ja näkökulmat antavat elementtejä
kirkon tulevan toiminnan suunnitteluun. Nelivuotiskertomuksen perustana
on seurakunnista koottu tilastollinen tieto sekä erikseen toteutetut kyselyt. Koko
kirkon toimintaa hahmotettaessa on syytä luoda kokonaiskuva valtakunnallisesta
tilanteesta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Nelivuotiskertomus tarjoaa pohjatietoa
toiminnan kehittämiseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.
Käsikirjana nelivuotiskertomus palvelee kirkon työntekijöitä, seurakuntia ja tiedotusvälineitä.
Sitä käytetään myös oppi- ja tenttikirjana ja tutkimusten lähdeaineistona.
2000-luku on ollut kirkossa aktiivista strategioiden ja suunnitelmien kirjoittamisen
aikaa. Kirkon toimintaa linjaava strategia Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö
valmistui vuonna 2010 ja suuntaa kirkon toimintaa vuoteen 2015. Tällä
strategiajaksolla ollaan siis noin puolivälissä. Tutkimuksen tuloksia peilataan
tässä strategiassa asetettuihin tavoitteisiin. Tämän lisäksi nelivuotiskaudella
valmistui lukuisia muita strategioita ja linjauksia, joiden vaikuttavuutta ja merkitystä
kirjassa myös kuvataan.
Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan niitä muutoksia, joita kirkon toimintaympäristössä
on tapahtunut. Seuraavissa luvuissa käsitellään kirkon jäsenistöä,
toimintaa, taloutta ja hallintoa. Jokaisen luvun loppuun on koottu osio, jossa käsitellään
kyseisen luvun esiin nostamia haasteita ja mahdollisuuksia kirkon toiminnan
kannalta. Viimeisessä luvussa kootaan yhteen nelivuotiskertomuksen
esiin nostamat keskeiset kehityslinjat sekä pohditaan, miten kirkon tulisi ottaa
näitä huomioon toiminnassaan.

2
Tutkimuksen pohjana on käytetty useita kyselyaineistoja. Kirkkohallitus kokoaa
vuosittain jokaisesta seurakunnasta perustiedot väestömuutoksista, toiminnasta
ja taloudesta (A-lomakkeet). Tämän lisäksi tutkimuskeskus kokosi seurakunnilta
ja seurakuntayhtymiltä nelivuotiskertomusta varten tarkempia tietoja vuodelta
2011 eri työaloja koskevilla tilastolomakkeilla. Nämä käsittelevät yleistä seurakuntatyötä
(B1), varhaiskasvatusta (lapsi- ja perhetyö, B2), varhaisnuoriso-, nuoriso-
ja rippikoulutyötä (B3), koulu- ja oppilaitostyötä (B4), diakonia- ja yhteiskunnallista
työtä (B5), lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa (B6), viestintää
(B7), henkilöstöä, kehittämistä ja hallintoa (B8), uskonnollisten liikkeiden ja järjestöjen
toimintaa sekä maahanmuuttaja- ja ystävyysseurakuntatoimintaa (B9).
Seurakuntayhtymien toiminnasta kerättiin tiedot yleisestä seurakuntatyöstä, varhaiskasvatuksesta,
varhaisnuoriso-, nuoriso- ja rippikoulutyöstä sekä koulu- ja
oppilaitostyöstä, diakonia- ja yhteiskunnallisesta työstä, lähetystyöstä ja kansainvälisestä
diakoniasta, viestinnästä, henkilöstöstä, kehittämisestä ja hallinnosta
sekä uskonnollisten liikkeiden ja järjestöjen sekä maahanmuuttaja- ja ystävyysseurakuntatoiminnasta
(C-lomakkeet).
Lisäksi tietoa koottiin kyselyillä kirkollisille lehdille, kirkollista koulutusta antaville
oppilaitoksille, tuomiokapitulien notaareille ja kirkollisille järjestöille. Aineistona
on käytetty myös kirkollisten toimielinten pöytäkirjoja, mietintöjä ja
toimintakertomuksia sekä lehdistötiedotteita ja muita tutkimuksia. Lisäksi seurakunnan
työntekijöille ja luottamushenkilöille on toteutettu kyselyt keväällä 2012.
Suomalaisten uskonnollisuutta selvitettiin Gallup Ecclesiastica 2011 -kyselyllä.
Kyselyn toteutti Kirkon tutkimuskeskuksen toimeksiannosta TSN-Gallup Oy.
Aineiston tiedonkeruumenetelmänä on käytetty sähköiseen tiedonkulkuun perustuvaa
tiedonkeruualustaa eli web-pohjaista tiedonkeruuta, TNS Gallup Forumia.
TNS Gallup Forum muodostuu noin 40 000 suomalaisesta jäsenestä, jotka edustavat
Suomen aktiiviväestöä ikäryhmässä 1575 vuotta. Tutkimuslomakkeisiin
vastataan internetin kautta omalla tietokoneella. Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin
marras-joulukuussa 2011. Tutkimusaineistossa on 4930 henkilön vastaukset.
Kirkkohallitus hyväksyi täysistunnossaan 18.9.2012 nelivuotiskertomuksen
Haastettu kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 20082011.
Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous käsittelee kirkon nelivuotiskertomuksen
vuosilta 20082011 ja arvioi kertomuksen pohjalta kirkon tulevaisuuden
haasteita.
Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2012
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo

Kirkkohallituksen esitys 10/2012 kirkolliskokoukselle
Asianro 2012-00676
KODIN SIUNAAMISEN VIITTOMAKIELINEN KÄÄNNÖS
Kirkkohallitus päätti täysistunnossaan 18.9.2012 lähettää Kodin siunaamisen
viittomakielisen käännösehdotuksen kirkolliskokoukselle. Käännösehdotus perustuu
kirkolliskokouksen keväällä 1998 päättämään työhön, jonka tarkoituksena
on jumalanpalvelusten ydintekstien kääntäminen viittomakielelle.
Käännöstyön taustaa
Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöstyöryhmä asetettiin syksyllä 1998. Ensimmäisen
käännösprojektin tuloksena oli vuonna 2001 kirkolliskokouksessa
hyväksytty ’Sana tulee näkyväksi’, Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä
1. Siihen sisältyvät seuraavien tekstien viittomakieliset käännökset: Isä meidän
-rukous, Herran siunaus, Uskontunnustus, Käskyt, Kastekäsky, Ehtoollisen asetussanat
sekä Isä meidän -rukouksen ekumeeninen muoto.
Viittomakielinen käännöstyöryhmä jatkoi työtään tavoitteena yhden evankeliumin
ja muiden keskeisten Raamatun kohtien kääntäminen. Luukkaan evankeliumi
viittomakielinen käännös hyväksyttiin kirkolliskokouksessa toukokuussa
2007.
Kirkkokäsikirjan käännöstyön seuraavana tavoitteena oli saada messu ja kirkolliset
toimitukset viittomakielelle. Kirkolliskokous päätti istunnossaan 7.11.2008
hyväksyä messun ja kirkollisten toimitusten viittomakieliset käännökset.
Seuraavaksi viittomakielisessä käännöstyössä valmistui Evankeliumikirjan
käännös, joka sisältää evankeliumin kullekin sunnuntaille ja juhlapäivälle. Tärkeimmille
juhlapäiville on käännetty myös muita raamatuntekstejä. Kirkolliskokous
hyväksyi Evankeliumikirjan viittomakielisen käännöksen 8.5.2009.
Vanhan testamentin ns. alkukertomusten käännöksen kirkolliskokous hyväksyi
7.5.2010.
Viikkomessun, hautaan siunaamisen ja kasteen käännökset suomenruotsalaiselle
viittomakielelle sekä Johanneksen evankeliumin käännös suomalaiselle viittomakielelle
hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 11.11.2011.

2
Viittomakielisen käännöstyöryhmän puheenjohtajana on Annukka Hiekkanen,
jäseninä viittomakielen asiantuntijat Pia Taalas, Päivi Mäntylä, Markus Aro, Juhana
Salonen ja Janne Kankkonen, raamattukouluttaja Mika Aspinen sekä kuurojenpappi
Elina Jokipaltio, sihteerinä Riitta Kuusi.
Varsinaisesta käännöstyöstä ovat vastanneet viittomakielen kääntäjät Tomas Uusimäki
(vuodesta 2002-) ja Tarja Sandholm (vuodesta 2005-). Toisen kääntäjän
saaminen on nopeuttanut ja parantanut työn laatua huomattavasti. Kääntäjät ovat
voineet työskennellä parina ja keskustella ongelmakohdista toistensa kanssa.
Kääntäjien tukena toimivan käännöstyöryhmän tehtävä ensimmäisenä palauteryhmänä
onkin helpottunut.
Käännöstyön erityispiirteitä
Viittomakieli on visuaalinen kieli, joten usein käännöksessä täytyy ottaa huomioon
visuaaliset elementit, joita kirjoitetuissa teksteissä ei näy.
Viittomakieltä tuotetaan käsien liikkeillä, kasvojen ilmeillä sekä suun ja vartalon
liikkeillä. Viittoessa voi tuottaa ja nähdä yhtäaikaisia, kerrosteisia viestejä. Viittomakielen
tuottamisen kanava mahdollistaa kolmiulotteisen tilan käyttämisen.
Palautteen merkitys
Koko viittomakielisen käännöstyön ajan on pyritty vuorovaikutukseen käännösten
käyttäjien kanssa. Palautetta on koottu eri tavoin sekä seurakuntalaisilta että
työntekijöiltä ja viittomakielialan asiantuntijoilta.
Viittomakielisen käännöstyön merkitys
Suomalainen viittomakieli yksi Suomessa käytettävistä vähemmistökielistä ja
sen asema on vakiintunut vasta vähän aikaa sitten. Perustuslakiin viittomakielisten
oikeudet kirjattiin vuonna 1997. Siitä lähtien kouluissa on alkanut kehittyä
mahdollisuus opiskella omalla kielellä. Sitä ei vielä tänä päivänäkään ole toteutettu
kaikissa kouluissa.
Viittomakielessä on edelleen melko vähän vakiintuneita käännöksiä. Kirkollisten
tekstien kääntäminen viittomakielelle on ollut uraa uurtavaa työtä sekä kirkossa
että viittomakielen kannalta. Tuloksena on ollut jumalanpalveluselämän peruskirjat
suomalaisella ja osin suomenruotsalaisella viittomakielellä. Käännöstyötä
voidaan pitää merkittävänä ja ainutkertaisena monessa mielessä. ’Sana tulee näkyväksi’,
Viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöksiä 1 oli ensimmäinen Suomessa
virallisesti hyväksytty viittomakielinen dokumentti. Luukkaan evankeliumin
viittomakielinen käännös hyväksyttiin vuonna 2007. Messun ja kirkollisten
toimitusten käännökset on julkaistu DVD:nä Viittomakielisen kirkkokäsikirjan
käännöksiä 2 Messu ja kirkolliset toimitukset. Seuraavaksi viittomakielisessä
käännöstyössä valmistui Evankeliumikirjan käännös, jonka kirkolliskokous hyväksyi
2009. Vanhan testamentin ns. alkukertomusten käännöksen kirkolliskokous
hyväksyi 7.5.2010. Viikkomessun, hautaan siunaamisen ja kasteen käännökset
suomenruotsalaiselle viittomakielelle sekä Johanneksen evankeliumin
käännös suomalaiselle viittomakielelle hyväksyttiin kirkolliskokouksessa
11.11.2011.

3
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös täydentää hyvin edellä mainittuja
käännöksiä. Tosin suurin osa Raamattua on vielä kääntämättä.
Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous
hyväksyisi Kodin siunaamisen viittomakielisen käännöksen.
Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2012
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Kirkkoneuvos Pekka Huokuna

Kirkkohallituksen esitys 11/2012 kirkolliskokoukselle
Asianro 201200195
SEURAKUNTARAKENTEIDEN KEHITTÄMISEN PÄÄLINJAT
Seurakuntarakenteiden kehittämistä on pohdittu koko kaksituhattaluvun ajan.
Vuosina 20082011 kirkkohallituksessa toimi seurakuntien rakennemuutosprosessin
ohjausryhmä, jonka loppuraportin kirkkohallituksen täysistunto merkitsi
tiedoksi kokouksessaan 24.1.2012 (10 §). Loppuraportissa esitettiin kolme vaihtoehtoista
mallia seurakuntarakenteiden kehittämiselle:
1. Seurakuntarakenteissa seurataan edelleen kuntarakenteiden kehittymistä
2. Kehitetään kirkon rakennetta uuden, ns. rovastikunta-rakennemallin mukaisesti
3. Kehitetään kirkon rakennetta uuden, ns. hiippakunta-rakennemallin mukaisesti
Kannanotossaan ohjausryhmä 20082011 suositteli raportissa kuvattua rovastikuntamallia.
Samassa yhteydessä kirkkohallituksen täysistunto antoi mahdollisuuden
loppuraporttia koskevan palautteen antoon seurakunnille, seurakuntayhtymille,
hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille ja Kirkon työmarkkinalaitokselle.
Ohjausryhmän 20082011 loppuraportin, siitä saatujen palautteiden ja kirkkohallituksen
3.4.2012 asettamissa työryhmissä tapahtuneen työskentelyn pohjalta
kirkolliskokoukselle ehdotetaan ensisijaisena vaihtoehtona nykyisen seurakuntayhtymä-mallin
kehittämistä. Toteuttamislinjauksia tehtäessä on pyritty huomioimaan
ne asiakokonaisuudet, jotka nykyisessä yhtymärakenteessa aiheuttavat
ongelmia. Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malliin on otettu mukaan parhaita ja
eniten kannatusta saaneita elementtejä rovastikuntamallista sekä nykyisestä kappeliseurakuntamallista.
Esityksessä kuvataan ainoastaan uuden mallin päälinjat. Mallin käyttöönottoon
liittyvän valmistelun seuraavissa vaiheissa tehdään yksityiskohtaiset ratkaisut,
jotka tuodaan päätettäviksi myöhemmin. Uuden lainsäädännön valmisteleminen
edellyttää kirkolliskokouksen kannanottoa ja päälinjojen vahvistamista tässä
vaiheessa. Kirkolliskokouksen linjausten jälkeen valmistellaan paikallistason rakenneuudistukseen
liittyvät kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen
muutokset.

Kirkkohallitus esittää, että
kirkolliskokous ottaa kantaa Uusi seurakuntayhtymä 2015
-rakennemalliin, esitetyn mallin peruslähtökohtiin ja toteuttamislinjauksiin
sekä tekee päätöksen kirkon paikallisrakenteen uudistamisesta
esityksessä ehdotetulla tavalla.
Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2012
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja
2

2012
0/175/7
Kirkolliskokouksen
syysistunto
Asianro 2012-00195
Seurakunta-
rakenteiden
kehittämisen
päälinjat
Kirkkohallituksen esitys 11 / 2012
kirkolliskokoukselle
SUOMEN EV.LUT.KIRKKO

SISÄLLYS:
I JOHDANTO 2
II PERUSTELUT 3
2.1. Teologiset perustelut 3
2.2. Toiminnalliset perustelut 4
2.3. Taloudelliset perustelut 5
2.4. Ihmisten arvomaailman ja uskonnollisuuden muutoksesta nousevat perustelut 6
2.5. Perustelut liittyen suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin 7
2.6. Kuntauudistus haastaa seurakuntarakenteet 8
III SEURAKUNTARAKENTEIDEN KEHITYS 2000-LUVULLA JA NYKYTILAN KUVAUS 9
3.1. Seurakunta 10
3.2. Seurakuntayhtymä 11
3.3. Kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit 12
3.4. Aluetyön erilaiset muodot 13
IV ESITYKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT 15
4.1. Rakenteiden kehittämisen tavoitteet 15
4.2. Ohjausryhmän (20082011) kolme linjausta 17
4.3. Palautekierroksen analyysi 18
V PÄÄVAIHTOEHDON KUVAUS: UUSI SEURAKUNTAYHTYMÄ 2015 19
5.1. Toiminta ja jäsenet 20
5.2. Hallinto 21
5.3. Vaalit 22
5.4. Omaisuus ja talous 23
5.5. Henkilöstö 24
5.6. Johtamisjärjestelmä 24
VI ESITYKSEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 25
6.1. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset 25
6.2. Taloudelliset vaikutukset 28
6.3. Vaikutukset viranomaisten toimintaan 29
VII KIRKKOHALLITUKSEN ESITYS KIRKOLLISKOKOUKSELLE 29
LIITE 1: Kooste seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja Kirkon työmarkkinalaitoksen
palautteesta ohjausryhmän (20082011) loppuraporttiin
[1]

I JOHDANTO
Kirkon elämä toteutuu aina tietyssä ajassa, tietyissä rakenteissa ja organisaatioissa. Kirkon
tulee toimia mahdollisimman taitavasti ja vastuullisesti toimintaympäristössään (Matt. 10:16,
25:1–30). Vastuullisuus vaatii arvioimaan kriittisesti kirkon ajallisia rakenteita: Mahdollistuuko
evankeliumin julistaminen parhaalla mahdollisella tavalla? Palvelevatko rakenteet ja
toimintamuodot Jumalan valtakunnan toteutumista? Auttavatko ne kirkkoa olemaan merkki
siitä, että Jumala toimii uutta luovasti historiassa? Ovatko rakenteet riittävän joustavia ja
uudistumiskykyisiä?
Luterilaisen käsityksen mukaan kirkon rakenteisiin liittyvät kysymykset kuuluvat niin sanottuihin
ehdonvallan asioihin. Niitä voidaan muuttaa tilanteen vaatiessa, jotta ne parhaiten
hyödyttävät ja rakentavat kirkkoa (esim. Yksimielisyyden ohje X). Niinpä seurakuntarakenteita
kehitettäessä lähtökohtana tulee olla kysymys, millaiset seurakuntarakenteet palvelevat
parhaiten seurakuntien elämää ja seurakuntalaisten hengellistä etsintää sekä samanaikaisesti
ilmentävät kirkon olemusta ja luonnetta. Tästä lähtökohdasta johtuen rakennemuutosten
toteuttamistapoja arvioidessa tarvitaan perspektiiviä kahteen suuntaan. Yhtäältä historialliseen
kehitykseen ja toisaalta ymmärrykseen siitä, millainen seurakunta on luonteeltaan yhteisönä
nyt ja tulevaisuudessa.
Suuressa myllerryksessä korostuu laajojen kaarien näkemisen merkityksellisyys. Rakenteita
arvioidessa puhutaan kirkon työn kannalta varsin arkisista asioista: jäsenyydestä, tavoitteista,
toiminnasta, johtamisesta, hallinnosta ja seurakunnan suhteesta toimintaympäristöönsä.
Kaikki nämä vaikuttavat toisiinsa ja kirkon työn kokonaisuuteen. Kun suunnataan riittävän
kauas, kohti yhteistä, tehtävästä nousevaa näkyä, rakennemuutosprosesseihin liittyvät käytännön
kysymykset saavat oikeat mittasuhteet. Katsottaessa seurakuntaa kirkon itseymmärryksestä
käsin, olennaista ei ole esimerkiksi sidonnaisuus kuntarakenteeseen tai taloudellinen
itsekannattavuus. Ympärillä tapahtuvan akuutin kehityksen johdosta kirkon on nyt kuitenkin
reagoitava siihen, miten se etenee kuntarakenteen murroksen keskellä tai miten seurakuntien
toiminnan taloudellinen turvaaminen on mahdollista. Käytännön kysymykset vaativat
nopeaa ratkaisua. Perimmäinen kysymys seurakuntana olemisesta ja sen toteutumisesta
uudenlaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ratkea silloin, kun nopeaa reagointia vaativat ratkaisut
on tehty.
Teologisten lähtökohtien lisäksi rakenneratkaisun mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa
on otettava huomioon: 1) seurakuntatyön turvaaminen maan kaikissa osissa; 2)
perusoikeudet ja yhdenvertaisuus tiettyjen palvelujen saamisessa; 3) seurakunnan jäsenten
itsehallinnon toimintaedellytykset; 4) seurakunnan jäsenten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet;
5) suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet käyttää omaa kieltään ja saada palveluja
tällä kielellä; sekä 6) saamelaisten kielelliset oikeudet samoin kuin saamelaisten oikeus
alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä saamelaisten kieltä
ja kulttuuria koskeva itsehallinto heidän kotiseutualueellaan.
Tämä asiakirja perustelee seurakuntarakenteiden kehittämisen tarpeen, selvittää nykytilan ja
sen ongelmat sekä esittelee uudistuksen tavoitteet ja toteuttamisvaihtoehdot. Luvussa 5 on
kuvattuna esitys, miten seurakuntarakenteita kirkkohallituksen näkemyksen mukaan tulisi
kehittää. Esityksessä kuvataan ainoastaan uuden mallin päälinjat. Mallin käyttöönottoon liittyvän
valmistelun seuraavissa vaiheissa tehdään yksityiskohtaiset ratkaisut, jotka tuodaan
kirkolliskokouksen päätettäviksi myöhemmin. Uuden lainsäädännön valmisteleminen edellyttää
kirkolliskokouksen kannanottoa ja päälinjojen vahvistamista tässä vaiheessa.
[2]

II PERUSTELUT
Tämän hetkistä seurakuntarakenteiden kehittämisen tarvetta voidaan perustella kirkon sisäisillä
teologisilla, toiminnallisilla ja taloudellisilla argumenteilla. Toisaalta kehittämistarve
nousee ulkoisista tekijöistä kuten muutoksista ihmisten uskonnollisuudessa ja arvomaailmassa,
jäsenmäärän vähentymisestä, maansisäisestä muuttoliikkeestä, väestön ikääntymisestä,
maahanmuuton lisääntymisestä, henkilö- ja taloushallinnon monimutkaistumisesta sekä
hallituksen laajaksi kaavailemasta kuntauudistuksesta.
2.1. Teologiset perustelut
Seurakunta on sekä Raamatun että luterilaisen teologian mukaan ensisijaisesti yhteisö, ei
palveluntuottaja, vaikka individualistisessa kulutusyhteiskunnassa seurakunta yhä useammin
mielletään sellaiseksi. Viime aikojen kehitys kohti suurempia seurakuntia uhkaa vahvistaa
käsitystä kirkosta palveluntuottajana. Tähän liittyy myös korostettu työntekijäkeskeisyys,
koska työntekijät ”tuottavat” seurakunnan tarjoamat palvelut.
Syvimmiltään kirkkona olemista ei kuitenkaan määritä se, miten hyvin kirkko tuottaa palveluita
ja onnistuu tehtävässään. Sen sijaan kirkon olemisessa tärkeintä on, että se ylipäänsä
on. Kirkko on yhteisö, joka ei järjestöjen ja yhdistysten, kuntalaitoksen tai harrastepiirien
tavoin perustu ihmisten keskinäisellä sopimisella aikaansaatuun perustamispäätökseen. Kirkon
olemassaolo perustuu helluntain ihmeeseen. Kirkon ja sen olemisen alkuperä on näin
ollen transsendenttinen, tuonpuoleisuudesta nouseva. Kirkossaan Kristus on läsnä maailmassa.
Uudessa testamentissa kirkkoa verrataan monijäseniseen ruumiiseen, monioksaiseen puuhun
sekä elävistä kivistä koostuvaan rakennukseen. Nämä kaikki kielikuvat alleviivaavat yhteenkuuluvuutta
ja yhteistyötä erilaisten jäsenten välillä. Myös tunnustuskirjoissa kirkkoa
kuvataan uskovien yhteisönä, jossa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein
jaetaan (esimerkiksi CA VII).
Niinpä kirkkona oleminen ei ole ”vain” olemista, vaan se on olemista muun muassa Jumalan
kansana, Kristuksen ruumiina, sisarien ja veljien joukkona, uskovien yhteisönä. Kirkon
yhteisönä tulisi pystyä luomaan seurakunnan jäsenille sellainen viitekehys, joka antaa turvalliset
raamit oman elämänkokonaisuuden nivomiseksi laajoihin, mielekkäisiin yhteyksiin. Usko
ja rakkaus sekä julistus ja diakonia kuuluvat kirkon olemisessa erottamattomasti yhteen.
Seurakunnan tulisi koostua paikkakunnan kristityistä, jotka kokoontuvat yhteen rukoilemaan
ja viettämään ehtoollista sekä pitävät huolta lähimmäisistään ja kantavat vastuuta
luomakunnasta. Kirkko voi olla uskottava diakoninen toimija vain, jos se koetaan yhteisöksi,
jossa jäsenet aidosti välittävät toisistaan. Teologisesti tarkasteltuna seurakunta on perusseurakuntatyön
subjekti. Niin sanotuissa suurseurakunnissa yhteisöllisyys hämärtyy. Niissä
toimintaa onkin tähän asti jouduttu jakamaan pienempiin yksiköihin kuten kappeli- ja alueseurakuntiin
tai kirkkopiireihin.
Kirkon viimeaikaisista strategiadokumenteista käy yksiselitteisesti ilmi, että kirkon yhteisöllisyydestä
halutaan pitää kiinni. Tämän näkyy jo otsikkotasolla, esimerkiksi kirkon yhteiset
strategiat Läsnäolon yhteisö ja Meidän kirkko -osallisuuden yhteisö sekä rakenteiden kehitystä
ohjannut asiakirja Muuttuvien yhteisöjen kirkko. Yhteisöllisyyden toteutuminen kuuluu
kansankirkollisen seurakuntamallin vaikeimpiin haasteisiin. Kun suuri osa jäsenistä suh-
[3]

tautuu varovaisen positiivisesti tai välinpitämättömän viileästi kirkkoonsa ja osallistuminen
jumalanpalveluksiin ja muuhun toimintaan on verrattain vähäistä, seurakuntaa ei kovin helposti
mielletä läheiseksi yhteisöksi. Seurakunnan sisälle muodostuu luonnollisesti pienempiä
yhteisöjä eri toimintamuotojen ympärille, mutta muuten yhteisöllisyys ilmenee lähinnä
eräänlaisena potentiaalisena mahdollisuutena: tietyissä elämäntilanteissa ihmiset kääntyvät
seurakunnan puoleen ja toivovat silloin saavansa tukea ja yhteenkuuluvuuden kokemusta.
Kirkolta odotetaan näissä hetkissä lohdutusta, ymmärrystä ja avoimuutta. Tämä ”olemisen
kirkon” -malli on luultavasti vaikuttanut siihen, että kirkko on pystynyt säilyttämään yhteiskunnan
maallistumisesta huolimatta melko laajan jäsenpohjan ja sitä pidetään yleensä varteenotettavana
yhteiskunnallisena toimijana.
Olemuksestaan käsin kirkko ei voi kuitenkaan tyytyä olemaan ainoastaan eräänlainen ”hengellinen
vakuutuslaitos”, johon otetaan yhteyttä kriisien kohdatessa. Lähetyskäsky kehottaa
kirkkoa aktiivisuuteen vanhojen ja uusien jäsenien tavoittamisessa, eikä vain puolustamaan
nykyisiä asemiaan tai perääntymään hallitusti. Kirkko on liikkeellä oleva kansa, jonka pitää
kulkea eteenpäin vaihtelevassa maastossa, mukautuen muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta silti
säilyttäen perustehtävänsä.
Ruotsin kirkossa on vahvasti korostettu, että kirkko ei koostu erillisistä seurakunnista vaan
kirkko on perustaso, joka konkretisoituu seurakunnissa. Siellä myös hiippakuntahallinnolla
on vahva asema. Vastaavanlaisia pyrkimyksiä voidaan nähdä omassa kirkossamme. Esimerkiksi
IT-, Kipa- ja Kirjuri -hankkeet on viety läpi edellyttäen kaikkien seurakuntien ja seurakuntayhtymien
liittymistä kokonaisuuksiin, ilman niiden erillistä suostumusta. Joidenkin
mielestä tätä kehitystä voisi jatkaa siten, että kokonaiskirkko muodostaisi yhden talousyksikön,
jossa olisi sama veroprosentti ja yksi elin, joka jakaisi kerätyt varat seurakuntiin. Tällainen
keskitetty konserninomainen malli mahdollistaisi teoriassa hallinnon tehostamisen,
mutta se toisi mukanaan monia käytännön ongelmia. Päättävälle elimelle olisi varsin haasteellista
jakaa varat tarkoituksenmukaisella tavalla ja valvoa varojen käyttöä maan jokaisessa
seurakunnassa. Hallintoon tarvittaisiin väliportaita, jotta päätöksenteko ei muuttuisi liian hitaaksi
ja jäykäksi. Huolestuttavinta olisi se, että kuvatun kaltainen kehitys hämärtäisi seurakunta-käsitettä.
Seurakunnista tulisi kirkko-konsernin palvelupisteitä ympäri Suomea. Kirkko
muuttuisi palveluntarjoajaksi, jonka työntekijät toimisivat etäpisteissään. Tällaista kehitystä
ei meneillään olevassa seurakuntarakenteiden kehittämisprosessissa haluta tukea tai
edistää.
2.2. Toiminnalliset perustelut
Seurakunnan luonne hengellisenä yhteisönä voi toteutua parhaiten suhteellisen pienessä
alueellisessa yksikössä. Ilman yhteisöllisyyttä seurakunnat etääntyvät perustehtävästään ja
seurakuntalaisista. Sen sijaan talous- ja henkilöstöhallinto, hautausmaa- ja kiinteistötoimi
sekä viestinnän tukitoimet ja tietohallinto voidaan toteuttaa suuressa yksikössä tehokkaasti,
ammattitaitoisesti ja taloudellisesti.
Vahvana toiminnallisena perusteluna rakenneuudistukselle nostetaan esiin toiminnan kehittäminen
ja monipuolistaminen. Tiukkenevien taloudellisten resurssien aikana pyrkimyksenä
ei saa olla vain nykyisten toimintojen hallittu alasajo, vaan ennen kaikkea uusien ihmisten
tavoittaminen monipuolisen ja ihmisille merkityksellisen seurakuntaelämän kautta. Toiminnan
suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee vahvistaa seurakuntalaisten osallisuutta. Rakenneuudistuksen
tulee tukea pyrkimystä työntekijäkeskeisyydestä maallikkokeskeisyyteen, tämäkin
toteutuu luontevammin pienemmissä toiminnallisissa yhteisöissä. Samaan aikaan ha-
[4]

lutaan korostaa työntekijöiden ammattitaidon merkitystä. Työvoiman sijoittumista uuteen
rakenteeseen voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä tutut työntekijät luovat
turvallisuutta ja jatkuvuutta, toisaalta henkilöstön vapaampi liikkuminen mahdollistaa henkilöstöresurssien
joustavamman käytön ja helpottaa työn alueellista suunnittelua ja sijaisuuksien
hoitamista. Valittavan mallin tulee antaa mahdollisuus näiden molempien näkökulmien
huomioimiselle.
Viime aikoina on keskusteltu runsaasti kirkon jäsenyydestä ja jäsenyyden vahvistamisesta.
Rakenneratkaisuja pohdittaessa onkin kysyttävä, mikä rakenne edistää tätä parhaiten? Tulevaisuudessa
kirkon jäsenten keskuudessa todennäköisesti tapahtuu runsaasti aaltoliikettä:
sekä kirkkoon liittyvien että siitä eroavien määrät kasvavat. Myös kirkon jäsenistön segmentoituminen
asettaa erityisen haasteen. Yhä enemmän on niitä, joille kirkko on tarpeen lähinnä
kirkollisten toimituksien ja kriisien yhteydessä sekä juhla-aikoina. Monille merkittävää
on se, että kirkko auttaa vähempiosaisia ja vaalii kristillistä perinnettä. Niin sanotut ”hengelliset
syyt” kuulua kirkkoon eivät ole yhtä vahvoja kuin ennen.
Yhä useammat eivät enää miellä jäsenyyttään paikallisseurakunnan jäsenyydeksi vaan pikemmin
kirkon jäsenyydeksi. Suurin ero on niin sanotuissa kiinnittymispinnoissa. Seurakunnan
jäsenyydessä keskeistä on paikallisidentiteetti ja siihen kytkeytyvät symbolit (esimerkiksi
kirkko ja hautausmaa), elämänkaaritapahtumat (esimerkiksi kaste, koulunsa aloittavien
siunaaminen, rippikoulu ja häät) sekä toimintaan osallistuminen. Kirkon jäsenyydessä
puolestaan painottuvat elämänkaaritapahtumien lisäksi muun muassa median kautta tapahtuvat
kohtaamiset. Toisaalta on muistettava, että Suomessa on edelleen alueita, joissa jäsen
kiinnittyy nimenomaan paikallisseurakuntaan.
Seurakuntalainen on aina myös kuntalainen. Seurakuntarakenteiden kehittämistyössä halutaan
ylläpitää kuntien ja seurakuntien välistä avointa ja käytännönläheistä yhteistyötä, aitoa
verkostoitumista ja yhdessä tekemistä. Kuntien ja seurakuntien rakenteilla, hallinnolla ja yhteistyöllä
on vuosisatojen mittaiset perinteet. Eri aikoina yhteistyö on toteutunut eri muodoissa.
Tällä hetkellä yli puolet seurakunnista ilmoittaa tekevänsä kunnan kanssa yhteistyötä
kouluissa, vanhustenhuollossa, päivähoidossa, nuorisotoimessa ja vammaistyössä. Kolmannes
mainitsee yhteistyöalueeksi päihdehuollon, kotisairaanhoidon ja toimitilojen yhteiskäytön.
Lähes puolet kuntajohtajista arvioi seurakuntien merkityksen yhteistyötahona suureksi.
Jatkossakin sekä kunnan että seurakunnan tehtävään liittyvät kansalaisten palveleminen, hyvinvoinnin
edistäminen ja kestävän kehityksen näkökulma.
2.3. Taloudelliset perustelut
Seurakuntatalouksista noin neljänneksellä eli 74:lla oli negatiivinen vuosikate vuonna 2011.
Näissä seurakuntatalouksissa menot olivat tuloja suuremmat. Tilikauden tulos oli negatiivinen
150 seurakunnassa. Seurakuntatalouksia oli viime vuonna yhteensä 311. Taulukossa 1
on nähtävissä pidemmän aikavälin tarkastelu negatiivisten vuosikatteiden ja tuloksien osalta.
Erityisesti on kiinnitettävä huomio siihen, että taloudellinen polarisaatio on jatkunut jo vuosia
voimakkaana. Heikot seurakuntataloudet heikkenevät edelleen, jopa voimakkaammin
kuin aikaisemmin. Tätä voidaan pitää varsin huolestuttavana kehityksenä.
[5]

Taulukko 1: Negatiivisen vuosikatteen tai tuloksen tehneet seurakunnat 2000 2011
Lukumäärä
Vuonna 2011 seurakunnille tilitettiin kirkollisverotuloja yhteensä 857 miljoonaa euroa. Lähes
neljäsosassa seurakuntia kirkollisverotulo aleni. Seurakuntien tuloista verotulojen osuus
on noin 80 prosenttia. Seurakunnille tilitettiin kirkollisveroa keskimäärin 205 euroa jäsentä
kohti. Alin kirkollisveroprosentti oli 1,0 ja korkein 2,0 prosenttia. Verotuloilla painotettu tuloveroprosentti
oli koko kirkossa 1,33 prosenttia.
Viime vuonna seurakuntien osuus yhteisöverotuotosta oli 133 miljoonaa euroa. Seurakunnat
saavat osuuden yhteisöveron tuotosta, koska niillä on lakisääteinen velvollisuus hoitaa
hautaustoimen tehtäviä ja järjestää hautapaikka kaikille kansalaisille, hoitaa väestökirjanpitoon
liittyviä tehtäviä sekä kansallista kulttuuriperintöä. Vuonna 2011 näiden tehtävien hoidon
kustannukset olivat 137 miljoonaa euroa. Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon
yhteinen osuus yhteisöveron tuotosta oli korotettuna viime vuodelle 2,55 prosenttiin. Jakoosuudesta
päättää valtio.
Vaikka seurakuntien talouden tila vahvistui hieman vuonna 2011 edellisvuodesta, tilanne on
monien seurakuntien osalta huolestuttava. Talouskasvua rajoittavista tekijöistä huomattavimmat
ovat jäsenkehitys ja väestön nopea ikääntyminen. Veropohja kapenee ja eläkekustannukset
nousevat. Maantieteellisesti talouden paineet kohdistuvat kaikkiin seurakuntiin,
sillä eläköityminen kohdistuu erityisesti maaseutuun, jäsenkato puolestaan kaupunkeihin.
Kirkosta eroamisen aallot näkyvät seurakuntien tulokehityksessä viiveellä, koska suuri osa
kirkosta eronneista on työelämän kynnyksellä olevia nuoria aikuisia.
80
260
. 40
4
20
.
0
250
200
150
100
50
0
114
195
71
120
32
78
51
Negat.vuosikate Negat.tulos
112
71
[6]
141
76
110
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Taulukko 2: Yhteenlasketut vuosikatteet ja tilikausien tulokset 20002011 (milj. euroa)
180
160
140
120
100
109
77
129 126
89
15
106
74
94
47
95
64
122
74
44
81
156
107
22
57
68
106
96 83
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
54
24
88
156
121
64
2
197
74
71
6
150
Vuosikate
Tilikauden tulos

2.4. Ihmisten arvomaailman ja uskonnollisuuden muutoksesta nousevat perustelut
Ihmisten asennemaailma ja arvopohja muuttuvat hitaasti. Havaittavissa on kuitenkin selvä
trendi, joka korostaa ihmisen yksilöllisyyttä ja vapaata harkintaa. Asemaan perustuvat auktoriteetit
kyseenalaistetaan. Moraalikäsitykset muuttuvat entistä sallivammaksi. Ihmisten uskonnolliset
tarpeet, hengellisyys tai henkiset pyrkimykset kuitenkin säilyvät. Uskonto on
edelleen ihmisille subjektiivisesti merkittävä ja Jumalalla on sijansa, mutta elämän tarkoituksen
etsintä saa erilaisia muotoja. Tulevaisuudessa tullee edelleen vahvistumaan trendi, jossa
oman uskonnon kokonaisuus halutaan muodostaa itse, subjektiivisena valintojen tuloksena,
”tuunattuna hengellisyytenä”.
Nykypäivän ohentunut kuulumisidentiteetti vaatii jatkuvaa vaalimista. Tämä asettaa kirkon
tilanteeseen, jossa on löydettävä rakenteita, jotka vahvistavat kuulumisidentiteettiä ei vain
sen perinteisessä paikallisyhteisömerkityksessä vaan myös niveltyen uudenlaisiin yhteisöllisyyden
muotoihin. Kun perinteiseen uskonnolliseen toimintaan osallistuvien määrä vähenee,
on etsittävä uusia kanavia ihmisten kohtaamiseen erilaisten verkostojen kautta.
Globaalit kommunikaatio- ja verkottumiskanavat muuttavat paikallisyhteisöjen merkitystä.
Tilalle syntyy samanhenkisten ihmisten pienryhmiä, verkko- ja virtuaaliyhteisöjä, jotka eivät
ole fyysisiin rajoihin sidottuja. Varsinkaan nuorille asuinpaikkaan tai sukulaissuhteisiin sidotut
lähiyhteisöt eivät ole samalla tapaa merkityksellisiä kuin ennen. Tulevaisuudessa myös
tiedon saaminen eri uskonnoista tulee entistä helpommaksi ja uskontoa voidaan harjoittaa
maailmanlaajoissa virtuaaliverkostoissa omalla kotisohvalla. Yhteisöllisten seurakunnallisten
palvelujen yhä laajempi luominen verkkoon tullee olemaan välttämätöntä.
Laajan kuvan suomalaisten uskonnollisuudesta ja kirkon toiminnasta antaa 23.10.2012 julkaistu
kirkon nelivuotiskertomus: Haastettu kirkko 20082011.
2.5. Perustelut liittyen suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin
Seuraavan vuosikymmenen aikana näköpiirissä olevat yhteiskunnalliset muutokset tulevat
olemaan nopeita ja suuria. Kehitys on osin ennakoimatonta ja yllätyksellistä. Joitakin suuntaviivoja
pystytään kuitenkin hahmottamaan.
Vuosi 2042 merkitsee ennakointilaskelmien mukaan maallemme taitekohtaa: silloin Suomen
väkiluku ylittää kuuden miljoonan rajan. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen väestö
ikääntyy tulevina vuosina erityisen nopeasti. Vuonna 2010 eläkeläisten määrä ylitti alle 15vuotiaiden
määrän. Lähes joka toisessa (nykyisessä) kunnassa yli puolet asukkaista on eläkeläisiä
vuonna 2025. Väestöllinen huoltosuhde kehittyy huolestuttavaan suuntaan.
Työikäisten elämää värittää kiireisyys. Työn vaatimustaso kasvaa ja työsidonnaisuus vahvistuu.
Samaan aikaan kilpailu työssä ja työpaikoista kiristyy. Työ- ja vapaa-aika sekoittuvat,
työ ei ole sidottu samalla tapaa aikaan ja paikkaan kuin ennen. Tulevaisuuden ihmiselle aika
on niukkuusresurssi. Tämä johtuu ennen kaikkea ajan vaihtoehtoisen käytön mahdollisuuksien
kasvusta. Vapaa-ajanharrastukset monipuolistuvat ja niiden rooli ihmisten arjessa on
suuri. Yksilölliset harrastukset korvaavat yhteisöllisiä harrastuksia.
Maamme sisällä väestö keskittyy tulevina vuosina keskuskaupunkeihin. Ihmiset muuttavat
usein palveluiden perässä, maakuntien sisällä väestö keskittyy ”houkutteleviin paikkoihin”.
Tämä merkitsee etäisen maaseudun tyhjenemistä ja palveluiden saatavuuden heikkenemistä
[7]

siellä. Henkisesti muutto merkitsee usein ihmiselle juurettomuuden ja irrallisuuden tuntoa,
vaikka muutto olisi tapahtunut vapaaehtoisestikin. Toisaalta monien sosiaalisten ongelmien
hoito jää keskuskaupunkien harteille. Eniten maassamuutosta hyötyvät keskuskaupunkien
ympäryskunnat, jotka ovatkin usein varsin vauraita.
Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa vuoden 2011 lopussa 183 133 henkilöä eli 3,4 prosenttia
väestöstä. Alueelliset erot ulkomaalaisten sijoittumisessa ovat huomattavat. Pääkaupunkiseudulla
heistä asuu noin 45 prosenttia. Kaikista Suomen kunnista löytyy kuitenkin
ainakin yksi ulkomaan kansalainen. Monikulttuurisia perheitä Suomessa on noin 60 000.
Vaikka maahanmuuttajista noin kolme neljäsosaa on kristittyjä, Suomessa asuvista vieraskielisistä
ainoastaan 7,2 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Valtaosa maahanmuuttajista
jättäytyy kokonaan rekisteröityneiden uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle.
Maahanmuuttajien määrä tullee jatkossa kasvamaan huomattavasti. Arvioiden mukaan
esimerkiksi pääkaupunkiseudulla joka neljäs asukas on vuonna 2025 maahanmuuttajataustainen.
Kokonaisuutena Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan
samana tarkastelujaksona.
2.6. Kuntauudistus haastaa seurakuntarakenteet
Aikataulullisesti seurakuntarakenteiden kehittämiseen vaikuttaa eniten käynnissä oleva kuntauudistus.
Hallinnon- ja aluekehityksen ministeriryhmä hyväksyi kesäkuussa 2012 kuntarakenteen
kuntauudistusta ohjaavat kriteerit. Kriteerien pohjalta kunnat käynnistävät tarvittavat
selvitykset sekä muodostavat uudet kunnat. Vahvistettujen kriteerien pohjalta kirjoitetaan
hallituksen esitys rakennelaiksi, joka lähetetään syksyllä 2012 lausuntokierrokselle kuntiin.
Lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1.5.2013.
Kuntaliitosselvitystarvetta ohjaavat kriteerit koskevat väestöpohjaa, työpaikkaomavaraisuutta,
työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennetta sekä kuntataloutta. Jo yksikin kuntaliitostarvetta
osoittavan kriteerin täyttyminen riittää ilmaisemaan kunnan liitostarpeen. Kunta ei kuitenkaan
voi jättäytyä selvityksen ulkopuolelle, vaikkei yksikään pääkriteeri osoita selvitystarvetta,
mikäli alueella ei muutoin ole saavutettavissa toiminnallista kuntakokonaisuutta.
Uudistuksen yleisenä edellytyksenä on, että selvitysalueiden tulee muodostaa alueellisesti
eheä kokonaisuus tai muu toiminnallinen kokonaisuus. Palveluiden väestöpohjaksi edellytetään
vähintään noin 20 000 asukasta. Lisäksi todetaan, että perusopetuksen laadukas ja yhdenvertainen
järjestäminen edellyttää vähintään noin 50 lapsen ikäluokkaa. Työpaikkaomavaraisuusasteen
tulee kunnassa olla vähintään 80 prosenttia. Työssäkäyntikriteerin tarkoituksena
on koota yhteen sellaiset alueet, joiden kehittäminen on elinkeinorakenteen näkökulmasta
voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Yhdyskuntarakennekriteeri kokoaisi yhteen alueen,
jolla yhteisen maankäytön, asumisen ja liikenteen päätöksenteon tarve on suurin. Talouskriteerin
tarkoituksena on varmistaa kunnan taloudellinen kantokyky vastata peruspalveluiden
järjestämisestä, rahoituksesta ja tuottamisesta. Kriteereistä poikkeamisen tulisi olla
mahdollista muun muassa erityisen harvan asutuksen, kielellisten oikeuksien turvaamisen
sekä toiminnallisen kokonaisuuden muodostumisen perusteella.
Hallitus tulee kannustamaan kuntia tekemään tarvittavat muutokset suuntaamalla kunnille
yhdistymisavustuksia. Avun saamisen perusteena on yhdistymispäätöksen tekeminen
1.4.2014 mennessä. Yhdistymisten tulee tapahtua vuosina 20152017, kuitenkin kaikissa tapauksissa
viimeistään vuoden 2017 alusta. Valtio varautuu avustamaan myös kuntajakoselvityksiä.
Kunnille, jotka eivät täytä rakennelain kriteereitä tai eivät ole tehneet tarvittavia
[8]

päätöksiä, varaudutaan asettamaan valtion erityisselvittäjät. Hallitus arvioi kuntauudistuksen
etenemistä vuoden 2013 lopussa.
III SEURAKUNTARAKENTEIDEN KEHITYS 2000-LUVULLA JA NYKYTILAN KUVAUS
Vuonna 2000 seurakuntien määrä oli 587. Vuoden 2003 jälkeen seurakuntien lukumäärä on
tasaisesti laskenut. Vuosina 2009–2011 seurakuntien lukumäärä pieneni 66 seurakunnalla.
Useimpiin rakennemuutoksiin on liittynyt samanaikainen kuntarakenteen muutos. Seurakuntalähtöisten
liitosten alkusyynä on useimmiten ollut yhden tai useamman seurakunnan
heikko taloudellinen tila. Näin liitoksilla on pyritty turvaamaan heikossa asemassa olevien
seurakuntien toiminta. Vuoden 2012 alussa seurakuntia oli 449 ja seurakuntatalouksia 311
kappaletta.
Ensimmäisen seurakuntien yhdistymisaallon alkusysäyksenä voidaan pitää Kirkkohallituksen
myöntämää taloudellista tukea. Vuodesta 2002 alkaen yhdistymisavustusta on myönnetty
yhdistyvien seurakuntien jäsenmäärän mukaan. Periaate oli, että mitä pienempi seurakunta,
sitä suurempi oli avustusmäärä jäsentä kohti. Esimerkiksi, jos jäsenmäärä oli 501–1000
jäsentä, avustusta maksettiin 45 euroa/jäsen, jos taas jäseniä oli yli 7 000, avustus oli kolme
euroa/jäsen. Tämän lisäksi yhdistyneille seurakunnille maksettiin ylimääräistä toimintaavustusta.
Jos seurakunta oli saanut joko verotulojen täydennystä tai harkinnanvaraista toiminta-avustusta
yhdistämistä edeltävänä vuonna, uudelle seurakunnalle maksettiin seurakunnan
taloustilanteesta riippumatta viitenä (v. 2007 alkaen kolmena) vuonna avustusta
saman verran kuin yhdistymistä edeltäneenä vuonna. Mallin tarkoituksena oli tukea pienten
ja vähävaraisten seurakuntien yhdistymistä. Varsinaisen yhdistymisavustuksen periaate oli
samanlainen kuin kuntajakolaissa, sen sijaan ylimääräinen toiminta-avustus oli kirkon itse
kehittämä tukimuoto. Vuodesta 2008 alkaen kuntajakolain periaatteet muuttuivat, joten kirkonkin
avustusmalli muuttui. Tällä hetkellä avustusta maksetaan sitä enemmän mitä useampi
seurakunta muodostaa yhden uuden seurakunnan ja mitä suurempi (jäsenmäärältään) uudesta
seurakunnasta tulee. Tämä malli kannustaa niin sanottujen jättiseurakuntien muodostamiseen.
Mallin mukaiset viimeiset avustukset maksetaan tammikuussa 2013.
Toinen yhdistymisaalto liittyi kuntapuolen PARAS-hankeeseen. Uudistuksen tavoitteena oli
ennen kaikkea varmistaa laadukkaiden palveluiden saatavuus koko maassa sekä saavuttaa
elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne. Uudistusta toteutettiin kuntalaislähtöisesti
kuntarakennetta, palveluiden rakenteita, tuotantotapoja ja organisointia kehittämällä.
Päättymässä olevan Paras-hankkeen aikana kuntien yhdistymisten suuri rypäs oli vuonna
2009, jolloin tuli voimaan 32 kuntaliitosta. Tämän jälkeen Paras-hankkeen kuntaliitoksiin
liittyvä muutosdynamiikka heikentyi, eikä aiemmin ennakoitua kuntaliitosten toista suurta
aaltoa tullut vuodelle 2013, jolloin toteutuu 10 kuntaliitosta. Kaiken kaikkiaan Parashankkeen
aikana (käytännössä vuosivälillä 20072013) tuli voimaan 68 kuntaliitosta, joiden
seurauksena kuntien lukumäärä laski 431:sta 320:een. Vuonna 2013 tapahtuvat kuntien yhdistymiset
ovat viimeisiä, joihin kunnat saavat Paras-hankkeen mukaista yhdistymisavustusta.
Jatkossa kuvataan seurakuntarakenteiden nykyiset toteuttamismallit.
[9]

3.1. Seurakunta
Kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kielellisellä perusteella
samalla alueella voi olla useampi seurakunta. Alueellisen seurakuntajaon tulee puolestaan
noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan
tai saman seurakuntayhtymän alueella. Seurakunnan alueen muuttamisesta, seurakunnan
jakamisesta alueellisesti tai kielellisellä perusteella, seurakunnan lakkauttamisesta sekä
uuden seurakunnan perustamisesta päättää kirkkohallitus.
Seurakunnan hallintoa hoitavat kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto, johtokunnat sekä seurakunnan
viranhaltijat. Seurakunnan päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto, jollei toisin ole säädetty
tai määrätty. Kirkkovaltuuston toimikausi on neljä vuotta. Kirkkovaltuusto koostuu
seurakuntavaaleilla valituista luottamushenkilöistä ja sen koko määräytyy seurakunnan jäsenmäärän
mukaan siten, että kirkkovaltuustossa on vähintään 11 jäsentä ja enintään 39 jäsentä.
Kirkkovaltuustolle kuuluvaa päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää
kirkkoneuvostolle, sen jaostolle tai johtokunnille.
Kirkkoneuvoston tehtäviin kuuluu yleisesti johtaa seurakunnan toimintaa, edistää sen hengellistä
elämää ja muutoinkin toimia seurakunnan tehtävän toteuttamiseksi. Kirkkoneuvosto
päättää kirkolliskokouksen määräämissä rajoissa kirkollisten kirjojen käyttöön ottamisesta
ja johtaa seurakunnan hallintoa sekä seurakunnan talouden ja omaisuuden hoitoa. Kirkkoneuvosto
valmistelee kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat ja huolehtii kirkkovaltuuston
päätösten täytäntöönpanosta. Kirkkoneuvosto myös valvoo kirkkovaltuuston päätösten
lainmukaisuutta. Lisäksi kirkkoneuvoston tehtävänä on valvoa seurakunnan etua, edustaa
seurakuntaa sekä tehdä sen puolesta sopimukset ja muut oikeustoimet. Kirkkoneuvoston
puheenjohtajan toimii seurakunnan kirkkoherra ja muina jäseninä varapuheenjohtaja sekä
5–11 muuta jäsentä. Kirkkovaltuusto valitsee kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan ja muut
jäsenet toimikautensa ensimmäisen ja kolmannen kauden tammikuussa. Kirkkoneuvoston
toimikausi on siten kaksi vuotta. Kirkkoneuvoston päätösvaltaa voidaan siirtää sen jaostolle,
kirkkovaltuuston kirkkoneuvoston avuksi asettamille johtokunnille, kirkkoneuvoston
puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle sekä kirkkoneuvoston alaiselle viranhaltijalle. Pääsääntöisesti
päätösvaltaa on siirretty kirkkoneuvoston ohjesäännöllä sekä seurakunnan kirkkoherralle
että seurakunnan talousasioita hoitavalle talouspäällikölle tai talousjohtajalle.
Seurakunnan kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan toimintaa. Hän on vastuussa
jumalanpalveluksen, sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta
sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että
seurakunnan muuta toimintaa harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.
Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa
hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden
esimies. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana hän valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista
ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa. Kirkkoherra myös johtaa
ja valvoo kirkkoherranvirastoa ja kirkon arkistoa, jollei kirkkoherranvirastoon kuuluvia
tehtäviä hoideta seurakuntien muodostamassa keskusrekisterissä. Seurakunnan taloushallinnon
ja kiinteistötoimen henkilöstön esimiehenä toimii puolestaan pääsääntöisesti seurakunnan
talouspäällikkö tai talousjohtaja. Asiasta ei kuitenkaan ole säännöksiä kirkkolaissa
tai kirkkojärjestyksessä.
Vastaavasti seurakunnassa mahdollisesti toimivista niin sanotuista väliportaan esimiehistä ei
ole säädetty vaan esimiehisyyden jakamisesta alemmille tasoille päätetään paikallisesti. Käytännössä
useimmissa seurakunnissa työalojen työnjohdollinen vastuu on kunkin työalan
[10]

esimiehellä. Useissa seurakunnissa hengellisen työn työalojen työnjohdosta vastaavat papit,
jotka toimivat työalan muiden työntekijöiden esimiehinä. Joissakin seurakunnissa hengellisen
työn työalojen esimiehinä eivät ole seurakuntapapit vaan työalan vastaavat työntekijät,
esimerkiksi johtava diakonian viranhaltija diakonian työalan esimiehenä. Hengellisen työn
työalavastaavien esimies on kirkkoherra. Tapauksissa, joissa seurakuntapapeilla ei ole työalavastuuta,
he voivat olla joko suoraan kirkkoherran alaisuudessa tai heidän lähiesimiehenään
voi toimia kirkkoherran alaisuudessa oleva pappi. Tällaisella järjestelyllä on haluttu taata,
että alaisten määrä yhdelle esimiehelle tule liikaa alaisia. Henkilöstömäärältään suuremmissa
seurakunnissa työnjohdollista vastuuta on voitu jakaa myös niin, että tehtäväala on jaettu
kahden tai useamman esimiehen vastuulle tai siten, että tehtäväalan sisällä on useampia
esimiesportaita. Työnjohdon ja esimiesvastuiden järjestämisessä on seurakuntien välillä suuria
eroja.
3.2. Seurakuntayhtymä
Mikäli saman kunnan alueella on useampi seurakunta, on niiden muodostettava seurakuntayhtymä.
Seurakuntayhtymän voivat muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella
olevat seurakunnat. Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakuntien kirkkovaltuustot päättävät
seurakuntayhtymän muodostamisesta hyväksymällä perussäännön ja seurakuntayhtymälle
siirtyvästä omaisuudesta tehdyn luettelon. Päätökset on alistettava kirkkohallituksen
ratkaistavaksi.
Seurakuntayhtymän hallintoa hoitavat yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto,
johtokunnat sekä seurakuntayhtymän viranhaltijat. Seurakuntayhtymän on hoidettava asiat,
jotka koskevat seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien kirkollisverotusta, kirkollisverojen
ja muiden yhteisten tulojen jakoa seurakuntien kesken sekä kirkon keskusrahastoon
suoritettavia maksuja ja talousarviota, rahatointa, kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta.
Seurakuntayhtymä päättää pääsääntöisesti seurakuntien virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta
ja sen kuuluu hoitaa seurakuntien henkilöstöasiat, jotka koskevat palkan ja työnantajasuoritusten
maksamista, työnantajailmoitusten tekemistä ja palkkakirjanpitoa; nimikirjanpitoa;
virka- ja työehtosopimusten tekemistä ja tulkintaa sekä paikallisesti toteutettavien
palkantarkistusten tekemistä tai palkantarkistuksia koskevien esitysten tekemistä kirkon
työmarkkinalaitokselle; sekä luottamusmiestoimintaa, työsuojelua, työterveyshuoltoa sekä
työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa.
Seurakuntayhtymä käyttää päätösvaltaa myös yksittäistä seurakuntaa koskevissa kirkkovaltuustolle
kuuluvissa asioissa, jollei päätösvaltaa ole annettu yhteisen kirkkoneuvoton päätöksellä
tai seurakuntayhtymän perussäännöllä seurakunnille. Seurakuntayhtymä päättää
seurakuntien kiinteästä omaisuudesta ja sen luovuttamisesta, jollei näitä asioita ole perussäännössä
annettu seurakuntien hoidettavaksi. Lisäksi perussäännössä voidaan seurakuntayhtymän
päätettäväksi antaa muita hallintoon ja talouteen liittyviä asioita sekä siinä mainittuja
seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Käytännössä seurakuntayhtymissä
on päädytty hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Osa seurakuntayhtymistä on halunnut
pitää yhtymätason mahdollisimman kevyenä, toisaalla taas yhtymät hoitavat seurakuntien
puolesta tai yhdessä niiden kanssa suuren määrän niin talouteen, hallintoon kuin toimintaan
liittyviä tehtäviä.
Seurakuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, jossa on seurakuntayhtymään
kuuluvien seurakuntien jäsenmäärästä riippuen vähintään 21 ja enintään 91 jäsentä.
Poikkeuksellisesti jäsenten määrä voi olla säädettyä pienempi kuitenkin vähintään 11.
[11]

Jäsenet valitaan seurakuntavaalilla ja jäsenten paikoista annetaan kullekin seurakunnalle ensin
kaksi paikkaa ja, tai jos seurakuntia on enemmän kuin 20, yksi paikka. Loput jäsenpaikat
jaetaan seurakuntien jäsenmäärien suhteessa. Yhteisen kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan
ohje- tai johtosäännöllä siirtää yhteiselle kirkkoneuvostolle, sen jaostolle tai yhtymän
johtokunnalle.
Seurakuntayhtymän toimeenpano- ja hallintoelimenä on yhteinen kirkkoneuvosto, joka johtaa
myös seurakuntayhtymän perussäännöllä seurakuntayhtymälle luovutettavia seurakunnalliseen
toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Yhteisen kirkkoneuvoston jäseninä
ovat tuomiokapitulin seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista määräämä puheenjohtaja
ja yhteisen kirkkovaltuuston valitsema varapuheenjohtaja ja vähintään 5 ja enintään
15 muuta jäsentä. Yhteisen kirkkoneuvoston päätöksen noudattamista ja laillisuutta valvoo
sen puheenjohtaja, jollei ohje- tai johtosäännöllä ole toisin määrätty. Yhteisen kirkkoneuvoston
päätösvallan siirtämisestä on vastaavasti voimassa, mitä kirkkoneuvoston päätösvallan
siirtämisestä säädetään.
Seurakuntayhtymään kuuluvilla seurakunnilla on kullakin seurakuntaneuvosto, joka hoitaa
kirkkolaissa säädetyt kirkkoneuvoston tehtävät ja muut seurakuntaneuvostolle kirkkolaissa
säädetyt tai erikseen määrätyt tehtävät. Seurakuntaneuvosto hyväksyy itselleen ohjesäännön,
joka on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Muutoin seurakuntaneuvostoon
sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä kuin kirkkoneuvostoon. Seurakuntaneuvosto
päättää niiden varojen käytöstä, jotka osoitetaan seurakunnalle seurakuntayhtymän talousarviossa
seurakunnallista toimintaa varten. Se myös käyttää päätösvaltaa perussäännössä
seurakunnalle jätetyn omaisuuden omistamisen, hallinnan ja tuoton osalta. Seurakuntaneuvostossa
on puheenjohtajana kirkkoherra ja vähintään 8 ja enintään 16 muuta jäsentä. Jäsenten
luku määräytyy seurakunnan jäsenmäärän mukaan, ja jäsenet valitaan seurakuntavaaleilla
neljän vuoden toimikaudeksi.
Mikäli kielellisellä perusteella saman kunnan alueella on kaksi tai useampi seurakunta, on
näiden perustettava seurakuntayhtymä. Tällöin seurakuntayhtymän kuuluminen hiippakuntaan
määräytyy seurakuntien yhteenlasketun jäsenistön enemmistön kielen mukaan. Mikäli
seurakuntien läsnä olevien jäsenten kielellisessä asemassa tapahtuu vuoden vaihteessa tapahtuva
laskennan mukaan sellainen muutos, että enemmistön kieli on vaihtunut ja tämä
muutos on kestänyt viisi vuotta, on yhteisen kirkkovaltuuston todettava tämä, jolloin seurakuntayhtymän
siirtyminen toisen hiippakunnan ja sen tuomiokapitulin alaisuuteen tapahtuu
seuraavan vuoden kalenterivuoden alusta lukien. Seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan
hiippakunta määräytyy puolestaan seurakunnan läsnä olevien jäsenten kielellisen
enemmistön perusteella.
3.3. Kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit
Seurakunnan koosta riippuen voidaan sen jokin alue muodostaa kappeliseurakunnaksi tai
seurakuntapiiriksi. Kappeliseurakunnan perustamisesta päättää seurakunnan kirkkovaltuusto
tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa sen seurakuntaneuvosto hyväksymällä
kappeliseurakunnan ohjesäännön. Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto päättää myös
kappeliseurakunnan lakkauttamisesta. Päätös kappeliseurakunnan perustamisesta tai lakkauttamisesta
on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Kappeliseurakunnassa on
kappelineuvosto, jonka jäsenet kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee toimikaudekseen
kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä. Kappeliseurakunnan
kappalainen tai kappeliseurakuntaan nimetty pappi on kappelineuvoston jäsen virkansa
[12]

puolesta. Kappeliseurakunnan ohjesääntöön on otettava määräykset kappeliseurakunnan
nimestä, rajoista sekä kappelineuvoston kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta. Seurakunnan
tai seurakuntayhtymän talousarviossa on myönnettävä kappelineuvoston käytettäväksi
varoja kappeliseurakunnan toimintaa varten.
Vastaavasti kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi muodostaa seurakunnan osasta seurakuntapiirin,
valita sen toimintaa johtamaan piirineuvoston ja hyväksyä sille johtosäännön.
Piirineuvostoon sovelletaan johtokuntaa koskevia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen normeja.
Piirineuvoston johtosäännössä määrätään sen kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta sekä
asioiden käsittelystä ja muista seurakuntapiirin toimintaan liittyvistä asioista. Piirineuvostolle
voidaan myöntää varoja käytettäväksi seurakuntapiirin alueella tehtävässä työssä.
3.4. Aluetyön erilaiset muodot
Aluetyötä toteutetaan seurakunnissa hyvin erilaisin rakentein. Kirkolliskokous antoi marraskuussa
2010 kirkkohallituksen tehtäväksi tehdä selvityksen seurakunnissa toteutettavan
aluetyön nykyisten rakenteiden ja aluetyössä käytettävien nimien toimivuudesta ja mahdollisista
uudistamistarpeista. Selvitys on julkaistu Kirkkohallituksen julkaisusarjassa C (2012:4).
Toimintamallina aluetyö on ollut lähinnä 1990-luvun ilmiö. Nykyisin aluetyötä toteuttaa
noin 12 prosentissa seurakunnista ja näistä noin kolmannes suunnittelee lopettavansa aluetyömallin
käytön lähivuosina. Syinä aluetyön merkittävyyden vähenemiseen on: 1) työntekijät,
jotka näkivät aluetyön merkittävyyden, ovat väistyneet pois seurakunnan viroista ja uudet
sukupolvet eivät jaa enää samaa visiota seurakunnan työstä kuin väistyvät sukupolvet. 2)
ihmisten liikkuvuus on kasvanut, eikä alueellinen sitoutuminen ei ole enää yhtä merkittävässä
roolissa kuin ennen. 3) seurakuntien taloudelliset realiteetit eivät mahdollista ohjaamaan
alueille tarvittavia resursseja, varsinkin kun lähes kaikissa aluetyötä toteuttavissa seurakunnissa
on alueellinen ja työmuotopohjainen toimintamalli päällekkäin.
Nykyinen kirkkolaki ja kirkkojärjestys tarjoavat melko vapaat mahdollisuudet toteuttaa seurakuntien
toimintaa aluetyörakenteella. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että seurakunnissa
on myös osattu käyttää näitä mahdollisuuksia hyvin. Ongelmaksi muodostuvat lähinnä
ne tilanteen, joissa samankaltaisista organisaatioista käytetään erilaisia nimityksiä ja tilanteet,
joissa seurakuntalaisten osallisuus ei toteudu uusissa rakenteissa. Näistä näkökulmista
käsin tulisi selvityksen mukaan pohtia sitä, tarvitaanko tilanteessa kirkkolain ja kirkkojärjestykseen
muutoksia. Näiden muutosten välttämätön seuraus on se, että paikallinen itsemääräämisoikeus
ja harkintavalta kapenevat, kun harkintavaltaa rajoittavat nykyistä kattavammat
kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säädökset. Toisaalta hyvänä puolena voi nähdä sen,
että seurakunnat saavat toiminnan organisointiin hieman nykyistä selkeämmän taustatuen.
Lisäksi aluetyönyksiköstä ja viranhaltijoista käytettävien nimitysten ja nimien suhteen selvisi,
että ne ovat sekä kyselyjen että haastatteluiden perusteella toimivat. Siten selvityksen perusteella
voi todeta, että selvitykseen osallistuvat seurakunnat kaipaavat lähinnä tukea mahdollisissa
rakennemuutoksissa, ei niinkään kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutosta.
Rakennemalli ei siten näytä olevan kovin oleellinen seikka, kun arvioidaan seurakuntien kokemuksia
aluetyön toimivuudesta. Seurakunnan rakenteisiin liittyvä ja näin myös kirkkolakiin
ja kirkkojärjestykseen liittyvä ongelma nähtiin lähinnä esimiehisyyden kohdalla. Säännösten
tulisi mahdollistaa seurakunnan työn johtamisen delegoiminen. Aluetyön yksiköiden-
ja viranhaltijoiden nimitysten suhteen seurakunnat olivat myös tyytyväisiä nykyisiin
käytäntöihin.
[13]

3.5. Nykytilan ongelmat
Luvussa kaksi esitetyt kirkon sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön muutokset aiheuttavat
ongelmia, joita nykyisillä rakenteilla ei pystytä tyydyttävästi ratkaisemaan. Tässä alaluvussa
on kuvattu lyhyesti ne ongelmat, joiden arvioidaan vaativan pikaista ratkaisua.
1) Nykytilan suurin ongelma liittyy kirkon olemuksesta nousevan seurakunnan yhteisöllisyyden
toteutumiseen. Kuntien suurenemisen myötä seurakuntien koko on kasvanut ja
kasvaa monin paikoin niin suureksi, että yhteisöllisyys ei voi luontevasti toteutua. Seurakuntakoon
kasvu vaikuttaa väistämättä myös seurakunnan eri osien toimintakulttuureihin
ja yhteisöidentiteetteihin sekä sitä kautta kirkon jäsenten identiteettiin seurakuntalaisina.
Nykyrakenne ei tue riittävästi ihmisten sitoutumista seurakunnan jäsenyyteen.
2) Väestön ikääntymisen ja kasvukeskuksiin keskittymisen sekä kirkon jäsenmäärän laskemisen
johdosta monien seurakuntien taloudellinen tilanne muuttuu entistä hankalammaksi.
Seurakuntien väliset taloudelliset erot kärjistyvät. Riittävän monipuolisen seurakuntatyön
turvaaminen kaikkialla Suomessa vaatii rakenteellisia muutoksia.
3) Nykyinen malli ei riittävällä tavalla tunnista seurakuntien erilaisuutta. Vaarana on, että
pienet seurakunnat jäävät isojen seurakuntien varjoon tai kaupunkikeskustojen reunaalueiksi.
Esimerkiksi seurakuntayhtymien arvioidaan toimivan parhaiten siellä, missä yhtymän
seurakunnat ovat samansuuruisia. Yhden seurakunnan malli kappeliseurakuntineen
puolestaan toimii parhaiten siellä, missä kappeliseurakunnat ovat varsin pieniä. Jo
nyt kirkossa on kuitenkin yli 15 000 jäsenen kappeliseurakuntia. Tämä aiheuttaa ongelmia
esimerkiksi päätäntävallan delegoimisessa.
4) Kirkon hallinnon kokonaisuus näyttäytyy joustamattomana ja raskaana. Eri organisaatiotasoilla
on päällekkäisiä tehtäviä. Yhteistyö eri yksiköiden välillä on osin riittämätöntä.
Seurakuntien ja seurakuntayhtymien välinen työnjako on perussäännöstä huolimatta
monin paikoin epäselvä.
5) Seurakuntavaalien osalta nykyistä seurakuntayhtyminen kahden vaalin järjestelmää pidetään
ongelmallisena. Vaaleissa äänestysprosentit laskevat, sen sijaan äänten hylkäysprosentit
ovat varsin korkeat. Viestinnälliset haasteet ovat suuret. Ongelmana on myös
edustuksellisuuden toteutuminen ja oikeudenmukainen paikkajako eri toimielimissä.
Pienten yksiköiden pelko ja kokemus on, että hallinnollinen osallisuus ei toteudu tasapuolisesti.
6) Kirkossa johtajasukupolvi vaihtuu parhaillaan nopeasti eläköitymisen seurauksena. Seurakuntakoon
kasvaessa johtajuus on toisenlaista kuin keskisuurissa ja pienissä seurakunnissa.
Kirkonalan työolobarometrin mukaan esimiestyöskentelyn parantaminen on
yksi seurakuntatyöyhteisöjen tulevaisuuden suuria haasteita. Nykytilassa johtamisjärjestelmään
liittyy epäselvyyksiä, erityisesti johtaminen seurakuntayhtymissä on koettu ongelmallisena.
7) Pienten seurakuntien henkilöstörakenne on hyvin haavoittuva. Osalla seurakunnista on
taloudellisten resurssien niukkuuden vuoksi ongelmia palkata kirkkolain edellyttämät viranhaltijat.
Myös nykyaikaisen henkilöstöhallinnon osaaminen ja henkilöstöhallintoon
liittyvien velvoitteiden hoito on osin puutteellista.
[14]

IV ESITYKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT
Seurakuntarakenteiden kehittämistä on pohdittu koko kaksituhattaluvun ajan. Vuosina
20082011 oli käynnissä projekti, jonka loppuraportin kirkkohallituksen täysistunto merkitsi
tiedoksi kokouksessaan 24.1.2012 (10 §). Loppuraportti asetti rakenteiden kehittämiselle
kuusi tavoitetta: jäsenlähtöisyyden ja erilaisten jäsenidentiteettien mahdollistaminen, monipuolisen
toiminnan turvaaminen, läheisyysperiaatteen ja yhteisöllisyyden edistäminen, seurakuntien
talouden polarisaation vähentäminen ja taloudellisen vakauden lisääminen, työvoimaresurssien
nykyistä joustavampi käyttö sekä johtamisen ja hallinnon yksinkertaistaminen.
Seurakunnilta saadun palautteen perusteella rakenneuudistuksen tavoitteita voidaan pitää
onnistuneina. Vastaajien tehtävänä oli valita heidän näkemyksensä mukaan kaksi tärkeintä
kirkon paikallisrakenteen kehittämisessä huomioon otettavaa seikkaa. Vastaajista 86 prosenttia
piti läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä erityisen tärkeänä. Toiseksi tärkeimmäksi asiaksi (47
prosenttia vastaajista) nousi taloudellinen vakaus, itsekannattavuus ja taloudellisen polarisaation
vähentäminen. Vastaajista 27 prosenttia mainitsi toiminnan monipuolisuuden ja 18
prosenttia työvoiman joustavan käytön. Erilaisten jäsenidentiteettien tukeminen nousi kahden
kärkeen 13 prosentilla vastaajista ja hallinnon joustavuus kuudella prosentilla.
4.1. Rakenteiden kehittämisen tavoitteet
Koska loppuraportissa esitettyjä uudistuksen tavoitteita pidettiin tavoittelemisen arvoisina,
niissä haluttiin pääsääntöisesti pitäytyä myös tämän esityksen tavoitteita määriteltäessä.
Vaikka esityksen tavoitteet ovat sisällöllisesti samankaltaisia kuin ohjausryhmän (2008
2011) loppuraportissa, ne on muotoiltu ja ryhmitelty jonkin verran loppuraportista poikkeavalla
tavalla.
1) Läheisyys ja yhteisöllisyys
Kirkon olemuksen ytimessä on sen jäsenten yhteys, yhteistyö, yhteisvastuu, vastavuoroinen
jakaminen, kumppanuus ja solidaarisuus. Siksi seurakunnan tulee olla inhimillisen kokoinen
yksikkö, johon seurakuntalaisen on helppo samaistua ja jossa voi tuntea osallisuutta. Kirkolle
tunnusomaisia ovat alueelliset seurakunnat, jotka huolehtivat jumalanpalveluksista ja toimituksista
sekä kantavat diakonista vastuuta alueensa ihmisistä. Tulevaisuutta pohdittaessa
on huomattava, että yhteisöllisyyden muodot ovat 2000-luvulla muuttuneet voimakkaasti.
Yhteisöllisyyttä toteutetaan ”parveilemalla” ja kiinnittymällä vain hetkellisesti. Silti ihminen
etsii elämänsä kokonaisuutta ja kokonaisvaltaista merkitystä, turvaverkkoja ja inhimillisten
kohtaamisten syvyyttä. Juuri tähän kaipuuseen kirkolla on annettavaa ja seurakuntarakenteen
tulisi tavoitetta tukea.
2) Tehokas ja vastuullinen taloudenhoito
Tällä hetkellä seurakunnat elävät varsin erilaisissa taloudellisissa tilanteissa. Luonnollinen
kehitys näyttäisi vievän suuntaan, jossa rikkaat seurakunnat selviytyvät, mutta köyhät seurakunnat
köyhtyvät entisestään. Kirkon rakenneuudistuksen tavoitteena on eri alueiden entistä
parempi taloudellinen tasa-arvoisuus ja perustoimintaedellytysten turvaaminen koko
maassa. Jotta seurakunnat voisivat käytännössä kantaa vastuuta perustehtävän toteuttami-
[15]

sesta, on luotava sellainen talousrakenne, joka varmistaa riittävät taloudelliset resurssit myös
heikommassa taloudellisessa tilanteessa oleville seurakunnille. Ajattelutapa nousee kirkon
perussanomasta. Esimerkiksi Paavali korosti hyvin vahvasti kristittyjen keskinäistä solidaarisuutta
(2 Kor. 8:1315, 2 Kor. 9:6).
3) Jäsenlähtöisyys ja monipuolinen toiminta
Jäsenistön ja yhteiskunnan sosiokulttuurinen rakenne on nykyään monipuolisempi kuin
muutama vuosikymmen sitten. Kirkon on tulevaisuudessa entistä enemmän kyettävä huomioimaan
seurakuntien erilaisuus sekä ihmisten kirkkoon kohdistuvat monenlaiset tarpeet
ja odotukset. Jäsenistön valinnan mahdollisuuksia toimintaan osallistumisessa on pyrittävä
lisäämään. Nykypäivän kristillistä identiteettiä rakentavat kansankirkollisuuden ja herätysliikkeiden
lisäksi erilaiset hengelliset liikkeet ja viiteryhmät. Tämä merkitsee seurakunnan
elämässä rikkautta ja moninaisuutta, joka palvelee seurakunnan yhteistä hyvää. Seurakuntalaisille
on annettava entistä enemmän tilaa lahjojensa käyttämiselle seurakuntaelämässä, heidän
seurakunnallista tehtäväkenttäänsä on laajennettava. Toisaalta rakennekehityksessä tulisi
huolehtia siitä, että aktiivinen toimintaan osallistuminen ei muodostu jäsenyyden arvon
mittariksi. Rakenneratkaisulla on tuettava myös sitä, että laajan kirkon toimintaan harvakseltaan
osallistuvan jäsenjoukon yhteys kirkkoon olisi mahdollisimman mutkaton.
4) Työvoimaresurssien joustava käyttö
Jos henkilöstömenot pysyvät keskimäärin 70 prosentissa kirkollisverotuloista ja talous kehittyy
oletetusti, arvioidaan henkilötyövuosien vähentyvän noin kymmenesosalla tämän
vuosikymmenen kuluessa. Aiempaa pienempää henkilöstömäärää on voitava käyttää tarkoituksenmukaisesti.
Rakenneuudistuksen yhteydessä tarkoituksenmukaisuus merkitsee erityistä
asiantuntijuutta vaativien tehtävien keskittämistä yhteiseen käyttöön sekä työvoiman entistä
joustavampaa liikutettavuutta talousyksikön sisällä.
5) Hallinnon tehokkuus ja hyvä johtaminen
Rakenneuudistuksen keskipisteenä on paikallistasolla tapahtuvan seurakuntatyön eli kirkon
perustehtävän edistäminen. Työntekijät, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset yhdessä suunnittelevat
alueelleen sopivaa seurakuntatoimintaa. Hallinnollisen jäykkyyden sijasta pyritään
asioiden etenemisessä nopealiikkeisyyteen. Myös organisaatiorakenteen paikallistasolla ja
aluetasolla tulisi olla mahdollisimman joustava. Tavoitteena on luoda puitelainsäädännöllä
yksi yhteinen rakennemalli, joka kuitenkin olisi muunneltavissa paikallisten erityispiirteiden
mukaan. Puitelainsäädäntö antaa paikallistason itsehallinnolle tilaa harkita paras mahdollinen
organisaatiorakenne. Hyvä johtaminen on kaiken kehittämisen tärkeä edellytys. Johtamisvastuiden
tulee olla selkeitä. Elämä tiukkenevien resurssien kirkossa edellyttää vastuunkatajilta
valmiuksia vaativiin ja vastuullisiin päätöksiin. On kyettävä priorisoimaan, keskittymään
ja karsimaan, mutta kuitenkin niin, että motivaatio ja innostus kirkon työhön säilyvät.
[16]

4.2. Ohjausryhmän (20082011) kolme linjausta
Rakennemuutoksen ohjausryhmän (20082011) loppuraportissa esitetään kolme rakennevaihtoehtoa:
1) Seurakuntarakenteissa seurataan edelleen nykyrakenteiden puitteissa kuntarakenteiden
kehittymistä. 2) Kehitetään kirkon rakennetta uuden, niin sanotun rovastikunta-rakennemallin
mukaisesti. 3) Kehitetään kirkon rakennetta uuden, niin sanotun hiippakunta-rakennemallin
mukaisesti.
Nykyrakenne on kuvattu edellä luvussa kolme.
Rovastikuntamallin peruselementit voidaan kiteyttää seuraavasti: Rovastikunta olisi taloudellisesti
itsekannattava, julkisoikeudellinen oikeushenkilö. Alueen kiinteistöt, hautausmaat
ja muu omaisuus kuuluisivat rovastikunnalle. Nykyiset yhtymät purettaisiin. Rovastikunnalla
olisi yhteinen kirkollisveroprosentti ja rovastikuntavaltuusto jakaisi rahat seurakunnille.
Henkilöstöä käytettäisiin rovastikunnan alueella tarkoituksenmukaisesti. Rovastikunta toimisi
pääsääntöisesti työnantajatahona. Rovastikuntatasolla päätettäisiin, mikä henkilöstö olisi
rovastikunnan yhteistä ja mikä sijoitetaan seurakuntiin. Lisäksi seurakunnissa voisi toimintamäärärahojen
puitteissa olla omaa tilapäistä henkilöstöä. Uusien rovastikuntien koko
ja lukumäärä suunniteltaisiin hiippakunnan alueiden tarpeista käsin. Rovastikunta voisi sisältää
yhden tai useampia kuntia. Rovastikunnan johdossa olisi lääninrovasti (pappi). Henkilöstö-,
kiinteistö- ja talousvastuut olisi keskitetty rovastikuntatasolle. Seurakunnat olisivat
toiminnallisia alueellisia yksiköitä, joita johtaa kirkkoherra ja kirkkoneuvosto. Seurakunnat
toteuttaisivat kirkon perustehtävää.
Hiippakuntamallin peruselementit voidaan kiteyttää seuraavasti: Hiippakunta olisi taloushallinnollinen,
itsekannattava, julkisoikeudellinen oikeussubjekti. Hiippakunnalla olisi yhteinen
kirkollisveroprosentti. Alueen kiinteistöt, hautausmaat ja muu omaisuus kuuluisivat
hiippakunnalle. Seurakuntayhtymät purettaisiin. Hiippakuntavaltuusto jakaisi kirkollisverotulot
seurakunnille laskennallisesti esimerkiksi jäsen- tai asukasmäärän ja sovittujen erityisperusteiden
mukaan. Hiippakunta olisi kaikkien hiippakunnan seurakuntien työntekijöiden
työnantaja. Työnantajana ja talousarviosta vastaavana hiippakunta perustaisi ja lakkauttaisi
virat. Pappien virkamääräyskäytäntö tulisi miettiä uudelleen. Piispa olisi hiippakuntakapitulin
puheenjohtaja ja hiippakunnan työntekijöiden ylin esimies. Hiippakunnat päättäisivät
seurakuntiensa rajoista. Seurakuntien rajojen ei tarvitsisi enää noudattaa kuntarajoja. Seurakuntien
edustus hiippakuntavaltuustossa järjestettäisiin siten, etteivät suuret seurakunnat
dominoi paikkajakautumassa tai pienet seurakunnat saa yliedustusta. Hiippakuntamalliin
siirryttäessä voitaisiin samalla tarkastella hiippakuntien ja seurakuntien rajojen tarkoituksenmukaisuutta.
Seurakunnat olisivat perusyksikköjä ja vastaisivat alueensa toiminnasta ja
taloudesta (saadusta määrärahasta). Kirkkoherra huolehtisi seurakunnan toiminnasta ja
määrärahojen käytöstä ja olisi seurakunnan henkilöstön esimies. Erikseen olisi ratkaistava
kysymys alueellisten rovastikuntien säilyttämisestä sekä rovastikuntien ja lääninrovastien
roolista ja tehtävistä.
Kumpikaan uusi rakennemalli ei tuo automaattisesti lisää verotuloja tai säästöjä. Malleilla
pyrittäisiinkin turvaamaan se, että alueella on riittävä tulopohja seurakunnan perustehtävän
toteuttamiseksi koko alueella. On kuitenkin arvioitavissa, että mikäli uuteen rakennemalliin
sisältyvät kehittämismahdollisuudet pystyttäisiin hyödyntämään, hyödyt alkaisivat näkyä
seurakuntien taloudessa asteittain.
Ohjausryhmä totesi kannanottonaan, että paikallistason rakenteita olisi kehitettävä ottaen
lähtökohdaksi raportissa kuvattu rovastikuntamalli.
[17]

4.3. Palautekierroksen analyysi
Kirkkohallituksen täysistunto antoi tammikuussa 2012 mahdollisuuden loppuraporttia koskevan
palautteen antoon seurakunnille, seurakuntayhtymille, hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille
ja Kirkon työmarkkinalaitokselle. Määräaikaan mennessä (30.4.2012) palautteita
saapui 299. Joillekin seurakunnille annettiin lisäaikaa vastaamiselle, esimerkiksi hallinnon
kokousrytmin vuoksi. Palautteiden kokonaismäärä nousi lopulta 327 kappaleeseen.
Pyydettyjen palautteiden lisäksi lausuntoja tuli muun muassa ammattijärjestöiltä ja yksittäisiltä
henkilöiltä tai ryhmittymiltä. Palautekooste kokonaisuudessaan on tämän esityksen liitteenä
1.
Valtaosa (91%) palautteen antajista tiedostaa seurakuntarakenteiden jonkin tasoisen muutostarpeen
ja suhtautuu positiivisesti siihen, että kirkko kehittää rakenteitaan omaehtoisesti.
Palautteiden perusteella vastaajilla ei ole yhtenäistä näkemystä eri rakennemallien hyvistä ja
huonoista puolista vaan malleja arvioidaan hyvinkin ristiriitaisesti. Monet vastaajat toteavat
nykyrakenteiden kehittämisen ja rovastikuntamallin tulevan hyvin lähelle toisiaan. Vastaajista
85 prosenttia kehittäisi kirkon rakennetta tältä pohjalta.
Mallista riippumatta pidettiin tärkeänä, että uudistus kirkastaa seurakunnan perustehtävää,
johtamisjärjestelmä ja vaalijärjestelmä ovat selkeät, toimivaltasuhteet ovat yksiselitteisesti
määritellyt, lähidemokratia ja kielelliset oikeudet turvataan sekä työvoiman joustavaa liikkuvuutta
kehitetään.
Nimikkeistöä haluttiin kehittää siten, että varsinainen ”kuulumisyhteisö” on aina seurakunta.
Samalla toivottiin, että jo toteutettujen liitosten myötä syntyneet alue- ja kappeliseurakunnat
voisivat palauttaa seurakuntastatuksensa. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että kirkkoherran
nimike säilyy paikallisyhteisön johtajan nimikkeenä.
Vaikka yli puolet piti nykyrakennetta sellaisenaan kelvollisena tai halusi kehittää rakenteita
nykyrakenteen pohjalle, myös rovastikuntamalli sai vahvaa kannatusta. Rovastikuntamallia
pidettiin hyvänä ratkaisuna erityisesti sellaisilla alueilla, joilla muodostuu useiden perinteisten
kuntien yhdistymisen seurauksena suuria kuntakokonaisuuksia. Alueellinen erilaisuus
huomioon ottaen korostettiin, että rovastikuntamallia ei tule kuitenkaan soveltaa kategorisesti
koko maahan, vaan sen rinnalla on säilytettävä mahdollisuus keskikokoisiin itsenäisiin
elinkelpoisiin seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin siellä, missä myös kunnat säilyvät itsenäisinä.
Vastaajien näkemysten mukaan rakenneuudistuksessa on huolehdittava erityisen tarkasti siitä,
että valittava malli ei kasvata keskusjohtoisuutta, hallinnollista byrokratiaa tai esikuntatyötä,
vaan päinvastoin purkaa ylärakenteita. Rakenneuudistusprosessin tulee ennen kaikkea
tähdätä seurakunnan ja koko kirkon perustoiminnan turvaamiseen. Kirkko olkoon rohkeasti
kirkko ja lähellä ihmistä. Seurakuntalaisen osallisuuden edellytykset on turvattava.
[18]

V PÄÄVAIHTOEHDON KUVAUS: UUSI SEURAKUNTAYHTYMÄ 2015
Ohjausryhmän loppuraportin, siitä saatujen palautteiden ja eri työryhmissä tapahtuneen
työskentelyn pohjalta päävaihtoehtona esitetään nykyisen seurakuntayhtymä-mallin kehittämistä.
Vastaajista 54 prosenttia valitsi tämän ensisijaisena rakennevaihtoehtona eli piti nykymallia
hyvänä tai kehittämiskelpoisena. Kehittämistyössä on pyritty huomioimaan ne
asiakokonaisuudet, jotka nykyisessä yhtymärakenteessa aiheuttavat ongelmia: seurakuntien
ja yhtymän välinen työnjako, yhtymän rooli palveluorganisaationa, kahden vaalin järjestelmä,
seurakuntayhtymän johtamisjärjestelmä ja erityisesti yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan
asema siinä sekä työvoiman liikkuvuus seurakuntien välillä yhtymän sisällä. Uutta
seurakuntayhtymämallia on kehitetty ottamalla mukaan parhaita ja eniten kannatusta saaneita
piirteitä rovastikuntamallista sekä nykyisestä kappeliseurakuntamallista.
Päävaihtoehto lähtee liikkeelle siitä, että jatkossa kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin.
Uusi seurakuntayhtymä 2015 koostuu seurakunnista, jotka nähdään kirkon elämän
ja toiminnan perusyksikköinä. Seurakunnat ovat alueellisesti rajattuja, kirkon jäsenistä muodostuvia
”kuulumisyhteisöjä”, joissa on oma kirkko ja kirkkoherra. Niissä järjestetään jumalanpalvelukset
säännöllisesti. Seurakunnat päättävät itsenäisesti muun hengellisen työn järjestämisestä
alueellaan.
Uusi seurakuntayhtymä 2015 itsessään on kevytrakenteinen palveluorganisaatio, jonka tehtävänä
on mahdollistaa seurakuntatyö seurakunnissa. Seurakuntayhtymässä on talouden,
hallinnon, kiinteistö- ja hautaustoimen, viestinnän sekä henkilöstöhallinnon asiantuntijuutta.
Seurakuntayhtymän tehtäviin kuuluu myös kirkonkirjojen pito, jollei sitä ole annettu yhtymää
laajemman yksikön tehtäväksi. Kirkkolakiin ja -järjestykseen laaditaan säännökset, jotka
antavat selkeät puitteet seurakunnan ja seurakuntayhtymän toiminnasta ja hallinnosta. Puitteiden
sisällä seurakunnan ja seurakuntayhtymän välinen vastuujako voi vaihdella riippuen
muun muassa seurakuntien lukumäärästä ja koosta sekä etäisyyksistä, kaksikielisyydestä tai
muista alueellisista erityispiirteistä. Paikallisen sopimisen pohjalta seurakuntayhtymässä voidaan
hoitaa esimerkiksi joitakin seurakuntien yhteisiä erityistyömuotoja. Toisaalta puitteet
mahdollistavat myös hyvin kevytrakenteisen seurakuntayhtymän luomisen.
Seurakuntayhtymien koolle ei aseteta kriteerejä. Taloudellisen itsekannattavuuden näkökulmasta
seurakuntayhtymien on oltava riittävän suuria. Parhaimmin mallin edut pystytään
saavuttamaan, jos yhtymässä on useita seurakuntia. Verotusteknisistä syistä johtuen saman
kunnan alueella sijaitsevien seurakuntien on kuuluttava samaan seurakuntayhtymään. Uusi
seurakuntayhtymä 2015 pyrkii mahdollisimman hyvin tunnistamaan seurakuntien erilaisuuden
ja mahdollistaa myös hyvin erikokoisten seurakuntien elinvoimaisuuden samassa seurakuntayhtymässä.
Koska hiippakunnat ovat alueiltaan erilaisia, hiippakunnan alueella sijaitsevien seurakuntayhtymien
lukumäärä ja koko suunnitellaan paikallisista tarpeista käsin. Lähtökohtana tulee
olla toimivat yhteistyöalueet. Nykyisten hiippakuntien, rovastikuntien ja seurakuntien tehtäviksi
jäävät seurakuntayhtymien perustamisesta neuvottelu, alueellisten toimintamallien
suunnittelu, muutoksen suunnittelu ja käytäntöön vienti, omaisuuden siirto uudelle omistajataholle
sekä aloittavan seurakuntayhtymän taseen laadinta. Tärkeää on, että paikallisseurakunnat
voivat olla alusta asti mukana muutosprosessissa.
Uuden mallin käyttöönoton aikataulussa seurataan kuntauudistuksen aikataulua.
[19]

5.1. Toiminta ja jäsenet
Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 toiminnallinen painopiste on seurakunnissa. Seurakunnat
toteuttavat alueellaan kirkon perustehtävää kirkkoherran ja seurakuntaneuvoston johdolla.
Palautekierroksen vastauksissa nousi vahvasti esiin, että seurakuntien mahdollisimman
pitkälle ulottuva itsenäinen päätöksentekovalta on taattava uudistuksessa. Uudessa
mallissa seurakunnan itsehallinnossa ovat muun muassa jumalanpalvelusten ja kirkollisten
toimitusten suunnittelu ja toteutus, seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelman valmistelu
sekä yhtymän taloussuunnitteluun vaikuttaminen osallistavan budjetoinnin metodeja hyödyntäen,
toiminnan toteuttaminen yhteisen kirkkovaltuuston antaman määrärahan puitteissa,
ystävyys- ja yhteistyösopimukset, lausuntojen antaminen asioista, jotka koskevat omaa
seurakuntaa sekä seurakuntaan sijoitettujen virkojen ja työsuhteiden täyttäminen.
Muutosprosessi ei saa pysähtyä siihen, että toteutetaan hallinnollis-taloudellinen rakennemuutos.
Talouden ja hallinnon perusrakenteiden uudistamisen jälkeen rakennemuutoksia
tulee jatkaa keskittämällä voimavaroja seurakunnallisen toiminnan sisällön kehittämiseen.
Uudessa rakennemallissa seurakunta halutaan nähdä lähiyhteisönä ja myös paikallisen identiteetin
luojana. Kuntarakenteiden laajaksi kaavaillussa uudistuksessa seurakunnan asema
paikallistoimijana korostuu entisestään. Paikallisseurakunta liittää ihmisen historialliseen
perspektiiviin ja on yksi harvoista säilyvistä yhteisöllisyyttä korostavista ”kotiseutuorganisaatioista”.
Toisaalta seurakuntayhtymän yhteinen strateginen suunnittelu vahvistaa kirkon
asemaa ja näkyvyyttä koko seurakuntayhtymän alueella.
Kirkon jäsenyys on paljon syvempi ja monitahoisempi kysymys kuin kirkkoon kuuluminen.
Kirkon jäsenet muodostavat uskonyhteisön ja sitä kautta kirkon jäsenyyteen kuuluu erottamattomasti
myös osallisuus kirkon uskosta ja opista sekä yksityinen ja julkinen uskonnonharjoitus.
Paikallisseurakunta on kristillistä uskoa tunnustavien ihmisten keskeisin yhteentulemisen
ja -kuulumisen muoto. Jatkossakin kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin
on määrätty alueensa. Osallisuuden on määrä toteutua seurakunnan elämän kaikilla tasoilla,
riippumatta siinä puhutaanko vaikkapa hengellisestä yhteydestä tai aineellisesta jakamisesta.
Tätä kautta esimerkiksi kysymys vapaaehtoisuudesta voidaan muuttaa kysymykseksi
omaehtoisuudesta ja seurakuntalaisuudesta, jolloin päästään lähemmäksi kirkon itseymmärryksestä
nousevaa tapaa mieltää jäsenten paikkaa seurakunnassa.
Kirkon paikallistason rakenteiden kannalta haasteena on niveltyä elastisesti monella tapaa
muodostuviin sosiaalisiin verkostoihin ja tarjota joustava mahdollisuus luoda kiinnikkeitä
liikkuviin ihmisiin. Alueeseen sidotusta rakenteesta huolimatta seurakunnan on voitava ottaa
todesta asuinpaikkaan kiinnittymisen lisäksi maantieteelliset rajat ylittäviin sosiaalisiin
verkostoihin niveltyminen sekä aikaisemman asuinpaikan seurakuntaan liittyvän kaipuun ja
muistojen kautta kirkkoon kiinnittyminen. Tähän haasteeseen pyritään vastaamaan enemmän
toiminnallisilla kuin rakenteellisilla ratkaisuilla.
Uuden mallin valmisteluvaiheessa selvitetään kuitenkin mahdollisuutta tehdä perusteltuja
poikkeuksia parokiaaliperiaatteeseen. Näitä voisivat olla muun muassa luottamushenkilöpaikan
säilyttäminen entisessä kotiseurakunnassa toimikauden loppuun ja jäsenyys kielellisin
perustein muodostetussa seurakunnassa. Edelleen tutkitaan mahdollisuutta, että muuttava
seurakunnan jäsen voisi ilmoituksensa perusteella säilyttää aiemman seurakunnan jäsenyyden,
jos seurakunnan jäsenenä kauan ollut henkilö ikääntyessään haluaisi jatkaa ”kotiseurakuntansa”
jäsenenä, vaikka hänelle terveydellisistä syistä osoitettaisiin paikka yhtymän toisen
seurakunnan alueella sijaitsevaan laitoshoitoon tai asumispalveluun. Kirkkohallituksen
[20]

selvitys kirkolliskokoukselle mahdollisuudesta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä
kuntarajoista riippumatta (asianumero 200800438) luo pohjan asian tarkastelulle.
5.2. Hallinto
Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 hallintoa hoitavat yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen
kirkkoneuvosto, johtokunnat sekä seurakunnan viranhaltijat.
Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakuntien kirkkovaltuustot päättävät seurakuntayhtymän
muodostamisesta hyväksymällä perussäännön. Perussäännössä määrätään seurakuntayhtymälle
annettavat tehtävät, ohjeet ja määräykset seurakuntien ja seurakuntayhtymän toimivallan
jakautumisesta ja seurakuntayhtymälle siirtyvä omaisuus. Päätös on alistettava kirkkohallituksen
ratkaistavaksi.
Seurakuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, jossa on seurakuntayhtymään
kuuluvien seurakuntien jäsenmäärästä riippuen vaihteleva määrä jäseniä. Yhteisen
kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää yhteiselle kirkkoneuvostolle
tai yhtymän johtokunnalle.
Nykyisin seurakuntayhtymän toimeenpano- ja hallintoelimenä on yhteinen kirkkoneuvosto,
joka johtaa myös seurakuntien yhteiseen seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja
työmuotoja. Yhteinen kirkkovaltuusto valitsee kahden vuoden välein yhteisen kirkkoneuvoston.
Seurakuntien kirkkoherroilla sekä ohjesäännössä määrätyillä johtavilla viranhaltijoilla
on yhteisessä kirkkoneuvostossa läsnäolo-oikeus.
Seurakuntayhtymämallin kehittämistyössä on pohdittu mahdollisuutta luopua yhteisestä
kirkkoneuvostosta ja siirtää sen tehtävät yhtymän kapeamman sektorin asiantuntijuuteen
perustuville johtokunnille. Seurakuntayhtymän tehtäväkohtaiset johtokunnat eivät sinänsä
vähentäisi luottamushenkilöiden määrää, vaan johtokuntiin voitaisiin valita luottamushenkilöitä
näiden oman asiantuntijuuden tai kiinnostuksen kohteen perusteella. Tällöin hallinto
kuitenkin pirstaloituisi eri sektoreille, jolloin seurakuntayhtymän hallinnon ja talouden kokonaisuus
olisi vaikeaa hahmottaa. Toisaalta päätösvaltaa voitaisiin delegoida virkamiesten
muodostamalle johtoryhmälle. Vastaavaa järjestelyä esitettiin rovastikunta- ja hiippakuntamalleissa.
Nykyiseen yhtymämalliin verrattuna muutos vähentäisi luottamushenkilöiden
määrää ja mandaattia. Samanaikaisesti ohjausryhmän ehdotuksista annetuissa palautteissa
on nostettu esille, että yhteinen kirkkovaltuusto tulisi olla kooltaan selvästi nykyistä pienempi,
että se olisi toimintakykyinen. Tällaisten ratkaisujen voidaan arvioida kaventavan
kirkollista demokratiaa ja vähentävän seurakunnan jäsenten hallinnollista osallisuutta. Siksi
yhteinen kirkkoneuvosto on säilytetty myös uudessa seurakuntayhtymämallissa. Yhteisen
kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi tuomiokapituli määrää jonkun seurakuntayhtymän seurakuntien
kirkkoherroista. Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 yhteisen kirkkoneuvoston
puheenjohtajaa kutsutaan lääninrovastiksi. Lääninrovastin muut tehtävät on esitelty alaluvussa
5.6. Johtamisjärjestelmä.
Seurakuntayhtymään kuuluvilla seurakunnilla on kullakin seurakuntaneuvosto. Seurakuntaneuvosto
päättää niiden varojen käytöstä, jotka osoitetaan seurakunnalle seurakuntayhtymän
talousarviossa seurakunnallista toimintaa varten. Se myös käyttää päätösvaltaa perussäännössä
seurakunnalle jätetyn omaisuuden omistamisen, hallinnan ja tuoton osalta. Seurakuntaneuvostossa
puheenjohtajana toimii kirkkoherra tai maallikko riippuen siitä, miten
seurakunnassa päätetään. Jäsenten lukumäärä määräytyy seurakunnan jäsenmäärän mukaan.
[21]

Seurakuntayhtymä kuuluu hallinnollisesti siihen hiippakuntaan, johon sen seurakuntien jäsenistön
enemmistö kuuluu. Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakunnat voivat kuulua myös
eri hiippakuntiin. Yksi uudistuksen lähtökohdista on selvittää ja karsia eri organisaatiotasojen
tehtävien päällekkäisyyksiä. Uusi seurakuntayhtymä 2015 yhteistyötasona johtaa
tilanteeseen, jossa seurakuntien jakautumisesta rovastikuntiin voidaan luopua. Nykyiset lääninrovastien
tehtävät siirtyvät soveltuvin osin seurakuntayhtymien yhteisten kirkkoneuvostojen
puheenjohtajille. Jatkossakin hiippakunnat voisivat tarpeen mukaan luoda kevyitä alueellisia
yhteistyöelimiä. Tällainen ratkaisu antaisi mahdollisuuden väliportaan säilyttämiselle
piispan ja kirkkoherrojen välillä sielläkin, missä yhtymän johdossa oleva lääninrovasti kuuluu
toiseen hiippakuntaan.
Uuden seurakuntayhtymämalli korostaa seurakunnan roolia kuulumisyhteisönä. Sen myötä
ei enää ole nykyisenkaltaista tarvetta uusiin seurakuntaliitoksiin ja niiden seurauksena muodostettaviin
seurakunnan alatason rakenteisiin kuten kappeliseurakuntiin tai seurakuntapiireihin.
Uudistuksen yhteydessä tulee arvioida myös nykyisten alarakenteiden toimivuutta.
Vuosien varrella syntyneet kappeliseurakunnat ja kirkkopiirit, voivat uudistuksen yhteydessä
perustelluista syistä palautua seurakuntayhtymään kuuluviksi seurakunniksi, jos palautuminen
on uudistuksen tavoitteiden mukaista, se on taloudellisesti ja toiminnallisesti mahdollista
ja paikallisissa päättävissä elimissä (kappeli- tai piirineuvostot) se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi
ratkaisuksi. Palautumisia varten laaditaan tarkemmat siirtymäsäännökset. Viime
kädessä seurakuntajaotuksesta päättää edelleen kirkkohallitus.
5.3. Vaalit
Kirkkoherran virka täytetään seurakunnan päätöksen mukaisesti joko seurakuntalaisten
suorittamalla välittömillä vaaleilla tai seurakuntaneuvoston toimittamilla välillisillä vaaleilla.
Uudessa seurakuntayhtymämallissa siirrytään yhden vaalin järjestelmään siten, että välittömillä
vaaleilla valitaan seurakuntaneuvostot, jotka puolestaan valitsevat edustajansa yhteiseen
kirkkovaltuustoon. Toinen vaihtoehto olisi, että vaaleilla valittaisiin yhteinen kirkkovaltuusto,
joka puolestaan asettaisi seurakuntakuntien seurakuntaneuvostot. Kootussa palautteessa
monet vastaajista pitivät parempana suoraa seurakuntaneuvoston vaalia ja välillistä
yhteisen kirkkovaltuuston vaalia. Tämä korostaa seurakuntaa perusyksikkönä. Välillisesti
valittava yhteinen kirkkovaltuusto rinnastuisi sekä koko kirkon hallinnon ylempään toimielimeen
eli kirkolliskokoukseen että hiippakuntahallinnon ylimpään toimielimeen eli hiippakuntavaltuuston,
jotka molemmat valitaan välillisellä vaalilla.
Vaalijärjestelmää valittaessa on kuitenkin otettava huomioon järjestelmän kansanvaltaisuus.
Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja
vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään
(esimerkiksi PeVL 23/2001 vp ja 24/2008 vp) todennut, että kyseinen
säännös tarkoittaa kunnallisen itsehallinnon osalta ylimmän kunnallisen päätöksentekojärjestelmän
demokraattisuutta. Siten valiokunnan lausuntokäytäntö tukee näkemystä, jonka
mukaan yhteinen kirkkovaltuusto on valittava suoralla vaalilla.
Yhteisen kirkkovaltuuston vaalit olisi mahdollista järjestää siten, että vaalipiirinä toimisi nykykäytännön
mukaisesti seurakunta, jolloin ehdokasasettelu yhteiseen kirkkovaltuustoon
tapahtuisi seurakunnan alueella ja seurakunnan jäsenet saisivat äänestää vain oman vaalipiirin
ehdokkaita. Mahdollista olisi myös, että seurakunta muodostaisi ainoastaan niin sanotun
ehdokasasetteluvaalipiirin, jolloin seurakunnan alueelta asetettaisiin omat ehdokkaat yh-
[22]

teiseen kirkkovaltuustoon, mutta äänestäjällä olisi oikeus äänestää koko vaalialueen eli seurakuntayhtymän
alueella asetettuja ehdokkaita. Näissä kummassakin mallissa voitaisiin lisäksi
säätää siitä, että välillisesti valittaviin seurakuntaneuvostoihin voitaisiin valita vain vaalissa
mukana olleita ehdokkaita. Yhden vaalin malli voitaisiin toteuttaa myös järjestelmällä, jossa
vaalialueena olisi koko seurakuntayhtymä. Tällöin seurakuntalaiset vaikuttaisivat suoraan
koko seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston kokoonpanoon eikä yksittäisen seurakunnan
valtuutettujen määrää olisi ennalta määritelty.
Mikäli päädyttäisiin vaihtoehtoon, jossa yhteinen kirkkovaltuusto valitaan vaalilla ja se valitsisi
seurakuntien seurakuntaneuvostot, etääntyisi seurakuntalaisten mahdollisuus vaikuttaa
oman seurakunnan luottamushenkilövalintaan olennaisesti. Yhteisen kirkkovaltuuston vaali
ei todennäköisesti herättäisi erityistä kiinnostusta, jos seurakuntalaiset nykyisen käytännön
mukaisesti valitsisivat 1-2 valtuutettua jokaisesta seurakunnasta. Erilliset suorat vaalit ja ylätason
laaja päätösvalta vahvistaisivat mielikuvaa keskitetystä päätösvallasta seurakuntien
yläpuolella. Mikäli myös kirkossa liityttäisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan kunnallisesta
päätöksentekojärjestelmästä lausumaan näkemykseen, on mahdollisesti edelleen pitäydyttävä
kahden vaalin järjestelmässä. Muutoin uudistuksen tavoitteet eivät voi toteutua täysimääräisesti.
Seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen ja päätöksenteon läheisyys paikallistasoon
voidaan liittää seurakunnan yhteisölliseen luonteeseen. Yhtenä uudistuksen tavoitteena
voidaankin tältä osin pitää lähidemokratian vahvaa säilyttämistä. Samalla on huolehdittava,
että edustusrakenteen (vaaleilla valitut maallikot) ja virkarakenteen tehtäväjako pysyy
selkeänä: päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden roolit on määriteltävä yksiselitteisesti.
5.4. Omaisuus ja talous
Seurakuntayhtymää perustettaessa seurakuntien omaisuus siirtyy seurakuntayhtymän omaisuudeksi.
Seurakunnalle saatuja vapaaehtoisia rahastoja, jotka on perustettu määrättyjä tarkoituksia
varten tai lahja- tai testamenttivaroin, käytetään edelleen niiden tarkoitusten ja ehtojen
mukaisesti kunkin seurakunnan hyväksi.
Uusi seurakuntayhtymä 2015 on taloudellisesti itsekannattava, julkisoikeudellinen oikeushenkilö,
joka muun muassa määrää kirkollisveroprosentista sekä kirkollisverojen ja muiden
yhteisten tulojen jakamisesta seurakuntayhtymään kuuluville seurakunnille esimerkiksi jäsen-
tai asukasmäärän, toiminnan vilkkauden, kirkollisten toimitusten määrän tai muiden
sovittujen erityisperusteiden mukaan. Uusien seurakuntayhtymien käyttöön valmistellaan
tulonjakomalleja olemassa olevien hyvien käytäntöjen pohjalta. Tulonjakomalleja kehitetään
siten, että suurten ja pienten seurakuntien liittyessä samaan talousyksikköön myös pienemmillä
yksiköillä on taloudelliset mahdollisuudet selvitä, eikä ole tarpeen tavoitella sitä, että
seurakuntayhtymän seurakunnat olisivat samansuuruisia. Myös seurakuntien oma varainhankinta
on mahdollista ja talkootyön hyödyt on kohdennettavissa lähiyhteisöön.
Uusi seurakuntayhtymä 2015 hoitaa asiat, jotka koskevat seurakuntayhtymään kuuluvien
seurakuntien kirkollisverotusta, kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakoa seurakuntien
kesken sekä kirkon keskusrahastoon suoritettavia maksuja ja talousarviota, rahatointa,
kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta.
[23]

5.5. Henkilöstö
Uusi seurakuntayhtymä 2015 hoitaa seurakuntien henkilöstöasiat, jotka koskevat palkan ja
työnantajasuoritusten maksamista, työnantajailmoitusten tekemistä ja palkkakirjanpitoa; nimikirjanpitoa;
virka- ja työehtosopimusten täytäntöönpanoa ja tulkintaa sekä paikallisesti
toteutettavien palkantarkistusten tekemistä tai palkantarkistuksia koskevien esitysten tekemistä
kirkon työmarkkinalaitokselle; sekä luottamusmiestoimintaa, työsuojelua, työterveyshuoltoa
sekä työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa. Seurakuntayhtymä tukee
ja koordinoi seurakuntien rekrytointiprosesseja, tuottaa työhyvinvointipalveluja ja vastaa
henkilöstön kehittämisestä.
Uudessa mallissa kaikki viranhaltijat ja työsopimussuhteiset työntekijät ovat seurakuntayhtymän
palveluksessa. Seurakuntayhtymä perustaa ja lakkauttaa virat sekä solmii työsopimussuhteet.
Virat ja työsopimussuhteet ovat kuitenkin sijoitettuna seurakuntiin. Jokaiseen seurakuntaan
tulee sijoittaa kirkkoherran virka. Seurakuntaneuvostot päättävät omalle alueelleen
sijoitettujen virkojen ja työsopimussuhteiden täyttämisestä. Työntekijöiden valinta paikallisessa
päätöksentekoelimessä vahvistaa kokemusta omista työntekijöistä. Tätä pidettiin
palautevastauksissa erityisen tärkeänä. Toinen vaihtoehto olisi, että seurakunnat antaisivat
lausunnon ja yhteinen kirkkoneuvosto tai -valtuusto tekisi päätökset. Tällainen ratkaisu ei
kuitenkaan toteuta hallinnon keventämisen ja joustavoittamisen tavoitetta. Seurakuntayhtymä
työnantajatahona mahdollistaa työvoimaresurssien joustavan kohdentamisen yhtymän
seurakuntien kesken sekä tiettyihin virkoihin ja työsuhteisiin sijoitetun henkilöstön liikuteltavuuden
tarvittaessa seurakuntarajojen yli, esimerkiksi tilapäisissä työruuhkissa ja lomitusten
turvaamiseksi. Seurakuntayhtymä päättää siten viranhaltijoiden ja työntekijöiden sijaisuusjärjestelyistä
seurakuntayhtymän sisällä. Kirkkoherrojen ja kappalaisten osalta päätäntävalta
kuuluu edelleen tuomiokapitulille. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää
hyvää ja vakaata henkilöstöpolitiikkaa.
Uusi seurakuntayhtymä 2015 tarjoaa turvaa henkilöstölle. Pienten seurakuntien haavoittuva
henkilöstörakenne saa tukea laajemmasta yhteisöstä. Sijaisjärjestelyt on helpompi toteuttaa.
Suurempien tapahtumien järjestämiseen on paremmat voimavarat. Työn kierto ja työnantajan
kilpailukyvyn parantuminen mahdollistuu. Uudessa seurakuntayhtymämallissa voidaan
paremmin turvata se, että henkilöstöhallintoa hoitaa tähän tehtävään perehtynyt ja siihen
keskittyvä ammattitaitoinen henkilöstö. Suuremmat hallinnolliset yksiköt luovat siten aiempaa
paremmat mahdollisuudet laadukkaan henkilöstöpolitiikan hoitamiselle, työvoiman
joustavalle käytölle ja mielekkäiden tehtävänkuvien rakentamiselle. Erilaisissa muutostilanteissa
on myös mahdollista järjestää tehtäväkuvia tarkoituksenmukaisesti uudestaan, kun
työnantajan koko on riittävän suuri.
Uusi seurakuntayhtymämalli tarkoittaa siten ainakin jonkintasoisia muutoksia henkilöstölle.
Muutokset edellyttävät toiminnallisten, yhteistoiminnallisten ja henkilöstön asemaan liittyvien
kysymysten ratkaisemista. Henkilöstön asemaan ja henkilöstöhallinnon kysymyksiin
kiinnitetään erityistä huomiota uutta seurakuntayhtymämallia edelleen kehitettäessä ja säädöksiä
valmistellessa.
5.6. Johtamisjärjestelmä
Kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan toimintaa. Hän on vastuussa jumalanpalveluksen,
pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta
sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherra valvoo, että seurakunnan
[24]

muuta toimintaa, kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja
lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.
Vaikka työnantajatahona Uudessa seurakuntayhtymässä 2015 on seurakuntayhtymä, kuhunkin
seurakuntaan sijoitettu henkilöstö on kirkkoherran työnjohdon alla. Seurakunnan
koosta riippuen paikallisesti sovitaan seurakunnissa tarvittavat lähiesimiesjärjestelyt. Vaikka
työntekijät on sijoitettuna tiettyihin seurakuntiin, yhteinen työnantajataho varmistaa työvoiman
joustavan liikkumisen mahdollisuudet. Perussopimuksessa sovitaan konkreettisesti
henkilöstön yliseurakunnallisen käytön periaatteista.
Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja eli lääninrovasti vastaa seurakuntayhtymän hengellisestä
johtamisesta, yhteisten työmuotojen yleisjohtamisesta ja strategioista sekä edustaa
seurakuntayhtymää ulospäin. Seurakuntayhtymän taloushallinnon ja kiinteistötoimen henkilöstön
esimiehenä toimii seurakuntayhtymän talouden ja hallinnon johtava viranhaltija. Hän
johtaa palveluiden kokonaisuutta ja keskittyy hallinnon ja talouden yleisjohtamiseen. Yhteisen
kirkkoneuvoston puheenjohtajan roolista käsin lääninrovasti toimii yhtymän talouden ja
hallinnon johtavan viranhaltijan esimiehenä. Seurakuntayhtymän kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa
esimiehen tehtävänä on erityisesti alaisensa kuunteleminen ja kehittymisen tukeminen.
Jokaisella työntekijällä on oikeus esimieheen.
Tuomiokapituli määrää jonkun seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista lääninrovastin
tehtävään määräajaksi (esimerkiksi neljän tai kuuden vuoden toimikaudeksi). Yhteisen
kirkkoneuvoston puheenjohtajan tehtävien lisäksi lääninrovasti valvoo, että kirkon tehtävään
kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti sekä kirkon tunnustuksen, kirkkolain,
kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja
ohjeiden mukaan, edistää seurakuntien yhteistyötä sekä huolehtii muista tehtävistä, jotka
lääninrovastille on säädetty tai määrätty taikka jotka piispa tai tuomiokapituli on hänelle antanut.
Pienissä seurakuntayhtymissä lääninrovastin tehtävää voi hoitaa oman toimen ohessa,
mutta suurissa yksiköissä tehtävä on päätoiminen. Tämä merkitsee sijaisjärjestelyjä kirkkoherran
omassa seurakunnassa. Työtekijöiden entistä joustavampi käyttö seurakuntayhtymän
sisällä mahdollistaa sijaisjärjestelyjen toteuttamisen. Jos yhtymässä on kaksi tai useampi vähemmistökielinen
seurakunta, näitä varten voidaan nimetä johtava kirkkoherra ja muodostaa
yhtymään vähemmistökielisen seurakuntatyön yksikkö.
VI ESITYKSEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI
6.1. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on kyetä huomioimaan entistä
syvemmin seurakuntalaisuus ja seurakuntalaisten näkökulma myös rakenteiden ja seurakuntien
toimintakulttuurien kehittämisessä. Seuraavassa vaikutuksia tarkastellaan yleisesti seurakuntalaisuuden
sekä erityisesti lapsi- ja kielivaikutusten näkökulmista. Tässä yhteydessä
vaikutuksia arvioidaan yleisellä tasolla, kokonaisuutena tarkastellen. Koska esitetyn mallin
puitteissa paikallistason käytännön ratkaisut tulevat poikkeamaan toisistaan, jatkossa erityistä
huomiota tulee kiinnittää paikallistason ratkaisuiden vaikutusten arviointiin.
[25]

Vaikutukset seurakuntalaisiin
Esitetyn mallin tavoitteena on, että kirkko on läsnä koko suomalaisessa todellisuudessa ja
kohtaa ihmiset siinä elämänpiirissä, jossa he elävät. Jatkossakin kirkko haluaa näin palvella
tulemalla ihmisen lähelle ja ottamalla hänen asiansa vakavasti. Esitetyssä mallissa seurakunta
tulee mahdollisimman lähelle ihmisten arkista elämää. Näin esimerkiksi vanhuksille ja muille
vähän liikkuville ryhmille pyritään turvaamaan mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan
lähiympäristössään.
Malli pyrkii rakenteellisesti edistämään seurakunnan yhteisöllisyyttä sekä ihmisten välistä
vuorovaikutusta, seurakuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja osallistumista. Malli tunnistaa
myös vapaaehtoistyön kasvavan merkityksen tulevaisuuden kirkossa.
Esitetyssä mallissa seurakuntalaisen kannalta merkityksellinen, toimintaa koskeva päätöksenteko
tapahtuu paikallistasolla. Mallia kehitettäessä tavoitteena on ollut joustavuus, turhan
hierarkian purku ja organisaation keventäminen. Mikäli tavoite saavutetaan, voimavaroja
vapautuu varsinaisen toiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen.
Vaikutukset lapsiin ja nuoriin
Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö on tärkeä toimija suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on
merkittävä osa yhteiskuntamme perusturvan kokonaisrakennetta ja tärkeä tukielementti
suomalaisten perheiden elämässä. Esimerkiksi viime vuonna noin kolmannes seurakuntien
toimintaan kohdistetuista määrärahoista käytettiin kasvatustyöhön. Tutkimusten valossa
näyttää siltä, että kirkkomme uskollisimpia jäseniä ovat ne, jotka kouluikäisinä ovat olleet
mukana seurakunnan toiminnassa.
Lapsen ja nuoren kannalta oma asuinalue on lähin ja tärkein kehitysyhteisö. Esitetyssä mallissa
seurakunnan toiminta löytyy jatkossakin läheltä kotia ja koulua. Viimeaikaisissa tutkimuksissa
on todettu, että seurakuntaliitokset ovat vaikuttaneet negatiivisesti lapsi- ja diakoniatyön
tavoittavuuteen. Vaikka esitetty malli tukee paikallistoiminnan ylläpitoa ja kehittämistä,
silti on kiinnitettävä erityistä huomiota kasvatustyön jatkuvuuteen. Yhtymätasolla
on varmistettava taloudellisten resurssien riittävyys ja tarvittaessa tasaaminen.
Esitetyssä mallissa on nykytilaa paremmat mahdollisuudet saada kasvatuksen alan ammattiosaamista
kaikkien seurakuntien käyttöön. Nykymallissa on jouduttu perustamaan monenlaisia
yhdistelmävirkoja, esimerkiksi nuorisotyönohjaaja-lähetyssihteeri tai lastenohjaajatiedotussihteeri.
Virkoja täytettäessä on harvoin mahdollista löytää sellaista työntekijää, jolla
olisi riittävä koulutus molempiin tehtäviin. Esitetyssä mallissa pystytään yhtymätasolla tarvittaessa
perustamaan virkoja ja työsuhteita siten, että niihin sisältyy työskentelyvelvoite
kahdessa tai useammassa seurakunnassa. Mahdollisia yhteisiä erityistyömuotoja (esimerkiksi
perheneuvontaa) voivat seurakuntayhtymissä hyödyntää myös pienet seurakunnat, joiden ei
yksinään olisi mahdollista kyseistä palvelua järjestää.
Koska seurakuntayhtymien ulkorajat noudattavat kuntarajoja, esitetty malli luo luontevat
edellytykset kuntien kanssa tehtävän yhteistyön jatkumiselle.
[26]

Kielivaikutukset
Perustuslain 17 §:n mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, ja jokaisella on oikeus
omaan kieleen ja kulttuuriin. Kieliä ei tule kohdella pelkästään muodollisesti yhdenvertaisesti,
vaan myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallinen tasa-arvo on turvattava.
Perustuslain 122 §:n mukaan puolestaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin
aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada
palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.
Esitetyssä mallissa ei tapahdu sellaisia perusmuutoksia, jotka vaarantaisivat kielellisen yhdenvertaisuuden.
Jatkossakin mikäli kielellisellä perusteella saman kunnan alueella on kaksi
tai useampi seurakunta, on näiden perustettava seurakuntayhtymä. Seurakuntayhtymään
kuuluvan seurakunnan hiippakunta määräytyy seurakunnan läsnä olevien jäsenten kielellisen
enemmistön perusteella.
Seurakuntayhtymämallissa kielelliset oikeudet on tähän asti turvattu varsin hyvin. Seurakuntayhtymää
perustettaessa on jokaisella seurakunnalla yhtä painava mielipide ja perussäännöstä
päättäminen ja kiinteän omaisuuden luovuttaminen tulee aina alistaa kirkkohallituksen
ratkaistavaksi, mikä antaa vähemmistöseurakunnille vahvan suojan. Samoin kielellisten vähemmistöseurakuntien
tuomiokapitulilla on aina mahdollisuus lausunnon antamiseen, ennen
kuin kirkkohallitus tekee päätöksen. Myös kysymyksissä, jotka tulee alistaa tuomiokapitulin
vahvistettaviksi, on vähemmistöseurakunnan tuomiokapitulilla mahdollisuus antaa lausunto.
Mallin heikkouksina voidaan pitää muun muassa sitä, että enemmistökielinen piispa
suorittaa myös esimerkiksi vähemmistön pääkirkon vihkimiset sekä yhtymän tarkastukset,
jolloin vähemmistölle tärkeät kysymykset eivät tule luonnollisella tavalla käsiteltäviksi.
Enemmistökieli myös dominoi asioiden käsittelyssä yhteisessä kirkkovaltuustossa ja muissa
yhteisissä toimielimissä. Aktiivinen osallistuminen edellyttää molempien kielten hallitsemista.
Nykyisten yksikielisten seurakuntien liittyessä isompaan kaksikieliseen yhtymään on
varmistettava, että yhtymän viranhaltijoiden kielitaito on riittävä seurakuntalaisten palvelemiseen
heidän omalla äidinkielellään.
Esitetyssä mallissa on tarpeen pohtia Porvoon hiippakunnan, mutta myös Turun arkkihiippakunnan
sekä Espoon ja Lapuan hiippakuntien kannalta, miten rovastikuntalaitoksen purkamisen
myötä toiminnallinen yhteistyö toteutetaan niiden seurakuntien osalta, jotka kuuluvat
toisen hiippakunnan alaiseen yhtymään. Rovastikunnat ovat tärkeitä yhtymäpintoja
tuomiokapitulin ja seurakuntien välillä maantieteellisesti pirstaloisessa hiippakunnassa. Rovastikuntien
muodostamat yhteistyöverkot ovat erityisen tärkeitä niille seurakunnille, jotka
kuuluvat eri hiippakuntiin kuuluviin yhtymiin. Esimerkiksi Porvoon hiippakunnan nykyisessä
Keski-Uudenmaan rovastikunnassa on seurakuntia, jotka yhtymien kautta hallinnollisesti
kuuluvat kolmeen eri hiippakuntaan (Helsinki, Espoo ja Tampere).
Kielivaikutuksia arvioidessa pääkysymys voidaan jakaa kahteen rinnakkaiseen kysymykseen:
yhtäältä yhteistyö seurakuntayhtymän sisällä, toisaalta yhteistyö yli seurakuntayhtymärajojen.
Ensimmäinen kysymys on vahvasti riippuvainen tulevien seurakuntayhtymien koosta. Jos
on kyse vain yksittäisistä suomen- tai ruotsinkielisistä seurakunnista yhtymän sisällä, mitään
väliporrasta tai yhteistyöelintä ei tarvita yhtymän organisaatiossa. Jos kuitenkin luodaan yhtymiä,
joissa on useampia vähemmistökieliryhmän seurakuntia, pitäisi olla mahdollisuus
luoda ”toiminnallinen alaosasto” tämän kielen työn koordinoinnille. Mallia tähän voidaan
hakea esimerkiksi nykyisestä Helsingin seurakuntayhtymästä, jossa on ruotsinkielisen työn
toimisto. Toinen kysymys koskee nykyisten rovastikuntien tehtävien hoitoa uudessa rakennemallissa.
Tällä hetkellä rovastikunnissa kokoonnutaan muun muassa säännöllisiin työala-
[27]

kohtaisiin palavereihin, kirkkoherrojen kokouksiin, järjestetään yhteistä leiritoimintaa, matkoja,
koulutustilaisuuksia, seminaareja. Kuten esityksessä todetaan, jatkossakin hiippakunnat
voisivat tarpeen mukaan luoda kevyitä alueellisia yhteistyöelimiä.
Rakennemuutoksen ohjausryhmän (20082011) loppuraportissa kuvattujen kolmen vaihtoehtoisen
rakennemallin kielivaikutuksia on arvioinut Gustav Björkstrand selvityksessään
Enligt lika grunder Språkkonsekvensbedömning av de föreslagna strukturmodellerna för
den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Hän päätyy toteamaan, että vaikka rovastikuntamalli
toimisi hyvin suomenkielisillä alueilla ja Ahvenanmaalla, niin se olisi erittäin vaikea
toteuttaa kaksikielisillä alueilla. Kaksikielisillä alueilla syntyisi monimutkaisia hallinnollisia
ratkaisuja mallin kielellisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Saamelaisten ja heidän kielensä on jo nyt otettu huomioon kirkkolaissa. Lain mukaan seurakuntien
tulee järjestää toimintaa ja tarjota palveluja saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten
kotiseutualueeseen kuuluu Enontekiö, Inari, Utsjoki sekä Lapin paliskunnan alue,
joka sijaitsee Sodankylän kunnassa. Monet seurakuntien työntekijät ovat opiskelleet saamen
kieltä. Radiohartauksia tunturi-, inarin- ja koltansaameksi pidetään säännöllisesti. Hengellistä
kirjallisuutta on käännetty jonkin verran saamen kielelle. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa
ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat saamelaisten kotiseutualueeseen saamen
kieltä on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioitaessa. Saamelaisilla on myös oma edustaja
kirkolliskokouksessa. Valinnan tekevät saamelaiskäräjien kirkkoon kuuluvat jäsenet.
Esitetyllä rakennemallilla ei ole huomattavia vaikutuksia saamenkielisten asemaan kirkossa.
6.2. Taloudelliset vaikutukset
Kirkon jäsenmäärästä vuonna 2015 on tehty arvio viimeaikainen jäsenkehityksen perusteella.
Laskelma huomioi kirkkoonkuulumisprosentin iän perusteella, siten ennusteeseen vaikuttaa
erityisesti alle 30-vuotiaiden alhainen kirkkoon kuulumisaste. Kirkollisveropohjankehitystä
on arvioitu yleisen ansiotulokehityksen avulla. Inflaatioarvio on tehty Valtiovarainministeriön
inflaatioennusteen perusteella. Ennakointilaskelmien mukaan vuoteen 2015
mennessä seurakuntien kirkollisveroin kerätyt varat nousevat 6,6 prosenttia inflaation ollessa
noin 11 prosenttia. Tämä tarkoittaa kirkon reaalitulojen merkittävää laskua lähivuosina.
Mikään ohjausryhmän (20082011) kuvaamista rakennemalleista ei itsessään ratkaise seurakuntien
talouden tasapainottamisen haasteita. Asiakirjassa esitetyn Uusi seurakuntayhtymä
2015 -mallin ja ohjausryhmän suositteleman rovastikuntamallin taloudelliset vaikutukset
ovat varsin samankaltaiset.
Esitetyn mallin euromääräisiä taloudellisia vaikutuksia ei pystytä arvioimaan ennen kuin on
selvillä, kuinka monta seurakuntataloutta (seurakuntayhtymää) kirkossa tulee jatkossa olemaan,
miten ne muodostuvat ja millaiselle tasolle kirkollisveroprosentti päätetään. Jos seurakuntatalouksia
on sata tai vähemmän, voidaan laskennallisesti arvioida, että seurakuntataloudet
olisivat itsekannattavia. Jotta itsekannattavuus varmistettaisiin, rakenteellisten ratkaisujen
lisäksi täytyy onnistua tiettyjen kulujen karsimisessa. Esimerkiksi kiinteistöstrategia,
joka sisältää kiinteistökannan kartoituksen, kiinteistöjen tarpeellisuuden arvioinnin ja siitä
seuraavat toimenpiteet on laadittava kaikissa syntyvissä seurakuntatalouksissa. Samoin korostuu
pitkän tähtäimen henkilöstösuunnittelun välttämättömyys.
Seurakuntayhtymän kirkollisveroprosentin asettaminen vaatii harkintaa. Nykyisellään veroprosentin
suuruus vaihtelee yhden ja kahden prosentin välillä. Samaan seurakuntayhtymään
saattaa jatkossa kuulua seurakuntia, joiden veroprosentit ovat tällä hetkellä hyvinkin eri suu-
[28]

uiset. Haasteita on myös siinä, miten onnistutaan yhtymän sisällä seurakuntien välisessä rahanjaossa.
Kuten päävaihtoehdon kuvauksessa todetaan, hyvien käytäntöjen pohjalta on
tarkoitus luoda uusien seurakuntayhtymien käyttöön erilaisia tulonjakomalleja, jotka tunnistavat
seurakuntien erilaisuuden saman seurakuntayhtymän sisällä.
Koska tavoite on, että seurakuntataloudet ovat itsekannattavia, keskusrahastosta myönnettävien
avustusten jakotarvetta ja -perusteita on arvioitava kokonaisuutena uudelleen. Mikäli
keskusrahastosta ei enää myönnetä nykyisen kaltaisia avustuksia seurakunnille, tämä luonnollisesti
pienentää keskusrahaston Kirkon yhteinen toiminta -osuutta ja sitä kautta alentaa
seurakuntien maksaman perusmaksun hintaa.
Seurakuntayhtymien perustamiseen tähtäävien neuvottelu- ja valmisteluprosessien yhteydessä
tulee paikallisesti arvioida muodostuvan yhtymän ja sen seurakuntien toiminnan laajuus
ja rahoitus. Seurakuntatalous on itsekannattava silloin, kun tulot kattavat menot, maksuvalmius
on riittävä ja tulorahoitus riittää kohtuullisella aikavälillä myös investointeihin ja
lainanlyhennyksiin. Kirkkohallitus tuottaa keskitetysti välineitä arvioinnin tueksi esimerkiksi
laatimalla yksityiskohtaisia mittareita seurakuntatalouden itsekannattavuuden toteamiseksi.
Seurakuntia tuetaan myös muutoin selvitysten tekemisessä (vrt. nykyiset kehittämisavustukset).
Vallitsevassa tilanteessa lienee ilmeistä, että seurakuntien ulkopuolisen konsultaation
tarve kasvaa. Suunnitteilla on myös avustusjärjestelmä vähävaraisten seurakuntien tukemiseen
seurakuntayhtymien muodostamisvaiheessa.
Esitetyssä mallissa seurakuntien omaisuus siirtyy seurakuntayhtymille. Mallin käyttöönoton
valmisteluvaiheessa pohditaan järjestelyjä, jotka koskevat seurakunnalta siirretyn omaisuuden
käyttöä siirtymävaiheen aikana. Perussopimukseen kirjattavilla toimintaperiaatteilla tulee
olemaan ratkaisevan tärkeä merkitys yhteisten asioiden hoidolle.
6.3. Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Mikäli kuvattu päävaihtoehto toteutuu, seurakunta voi entistä paremmin keskittyä perustehtävänsä
hoitamiseen. Seurakuntayhtymiin keskittyy sellaista asiantuntemusta, joka helpottaa
viranomaistehtävien hoitoa, esimerkiksi hautaustoimi, kirkonkirjojen pito, kulttuurihistoriallisesti
merkittävien kiinteistöjen ylläpito, yhtymätason viestintä, seurakuntien viestinnän tuki
sekä julkiset hankinnat.
Nykyisissä seurakuntayhtymissä vaikutukset ovat vähäisempiä, mutta eivät merkityksettömiä.
Esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden työnantajatahon muuttuessa seurakuntayhtymäksi,
henkilöstöhallinnon rooli seurakuntayhtymissä korostuu.
VII KIRKKOHALLITUKSEN ESITYS KIRKOLLISKOKOUKSELLE
Kirkkohallitus esittää kirkolliskokoukselle, että se ottaisi kantaa asiakirjan pääluvussa viisi
esitettyyn Uusi seurakuntayhtymä 2015 -rakennemalliin, esitetyn mallin peruslähtökohtiin
ja toteuttamislinjauksiin sekä tekisi päätöksen kirkon paikallisrakenteen uudistamisesta esityksessä
ehdotetulla tavalla.
[29]

Kooste seurakuntien, seurakuntayhtymien,
hiippakuntien ja Kirkon työmarkkinalaitoksen
palautteesta rakennemuutoksen ohjausryhmän
(2008 – 2011) loppuraporttiin
Terhi Jormakka
Seurakuntarakenteiden kehittämishanke
31.7.2012

Sisällys
1. Kyselyn tausta ja vastaajat ................................................................................................ 3
2. Loppuraportin kokonaisuuden arviointia .......................................................................... 3
3. Rakenneuudistuksen tavoitteet ........................................................................................ 4
4. Seurakunta jumalanpalvelus- ja lähiyhteisönä .................................................................... 5
5. Osana historiallista jatkumoa ............................................................................................ 6
6. Alueellinen erilaisuus uudistuksen lähtökohdaksi .............................................................. 6
7. Vain harvat halusivat henkilöseurakuntia .......................................................................... 7
8. Joustavuutta organisaatioon ja työvoiman liikkuvuuteen ................................................... 7
9. Taloudelliset kysymykset huolestuttavat .......................................................................... 8
10. Johtamisen kehittäminen ja henkilöstö ......................................................................... 8
11. Seurakuntavaalien järjestäminen ................................................................................... 9
12. Tulevan rakennemallin valinta .................................................................................... 10
12.1.Nykymalli ja sen kehittäminen ............................................................................. 10
12.2.Rovastikuntamalli ................................................................................................ 13
12.3.Hiippakuntamalli ................................................................................................. 15
13. Paikallistason yksiköissä hoidettavat tehtävät .............................................................. 16
14. Suuremmissa yksiköissä hoidettavat tehtävät ............................................................... 17
15. Muutoksessa tarvittavat tukitoimet ............................................................................. 17
16. Nimikkeistö tulevaisuuden kirkossa ............................................................................ 17
17. Uudistuksen aikataulu ja käytännön toteutus ............................................................... 18
18. Lopuksi ..................................................................................................................... 18
[2]

1. Kyselyn tausta ja vastaajat
Seurakuntarakenteiden kehittämistä on pohdittu koko kaksituhattaluvun ajan. Vuosina 20082011
oli käynnissä projekti, jonka loppuraportin kirkkohallituksen täysistunto merkitsi tiedoksi kokouksessaan
24.1.2012 (10 §). Samassa yhteydessä täysistunto antoi mahdollisuuden loppuraporttia
koskevan palautteen antoon seurakunnille, seurakuntayhtymille, hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille
ja Kirkon työmarkkinalaitokselle.
Määräaikaan mennessä (30.4.2012) palautteita saapui 299. Joillekin seurakunnille annettiin lisäaikaa
vastaamiselle, esimerkiksi hallinnon kokousrytmin vuoksi. Palautteiden kokonaismäärä nousi lopulta
327 kappaleeseen. Pyydettyjen palautteiden lisäksi lausuntoja tuli muun muassa ammattijärjestöiltä
ja yksittäisiltä henkilöiltä tai ryhmittymiltä.
Vastaajista vajaa 70 prosenttia käytti sähköistä kyselylomaketta. Loput vastaukset saapuivat kirjeitse
tai sähköpostina. Kaikki vastaukset tallennettiin yhtenäiseen muotoon. Vapaamuotoisten vastausten
laajuus vaihteli suuresti: kahdesta lauseesta 40 liuskaan.
Vastaajat jakautuivat ryhmittäin seuraavasti: seurakunnat 288, seurakuntayhtymät 26, tuomiokapitulit
8, hiippakuntavaltuustot 4 ja Kirkon työmarkkinalaitos. Tarkkaa vastausprosenttia ei pystytä
laskemaan, sillä osassa seurakuntayhtymistä oli tehty päätös, että ainoastaan yhtymä antaa palautteen
– toisaalla taas kaikki yhtymäseurakunnat antoivat omat palautteensa.
Vastausaktiivisuus vaihteli merkittävästi hiippakunnittain. Tampereen hiippakunnan seurakunnista
vastasi 98 prosenttia, Kuopion hiippakunnasta 84 prosenttia ja Lapuan hiippakunnasta 75 prosenttia.
Mikkelin hiippakunnan seurakunnista vastasi ainoastaan noin joka kolmas. Lopuissa hiippakunnista
seurakuntien vastausprosentti oli 6067.
Seurakunnat vastasivat kyselylomakkeelle anonyymisti. Taustatiedoissa ei kysytty seurakunnan kokoluokkaa
tai hiippakunnan lisäksi muita luokittelutietoja. Hiippakunnittain tarkasteltaessa ei vastauksista
löytynyt merkittäviä eroja lukuun ottamatta rakennemallin valintaa. Siksi aineisto käsitellään
tässä palauteraportissa yhtenä kokonaisuutena edellä mainittua kysymystä lukuun ottamatta.
2. Loppuraportin kokonaisuuden arviointia
Loppuraportissa rakenteiden uudistaminen ei koske pelkästään hallintoa, vaan sen lähtökohtana on
paikallistason toiminnalliset näkökulmat. Tätä lähtökohtaa pidettiin hyvänä. Loppuraportin kuudesta
keskeisestä tavoitteesta kolme kohdistuu suoraan tähän: jäsenlähtöisyys, monipuolinen toiminta
sekä läheisyys ja yhteisöllisyys. Ratkaisevin kysymys kirkon tulevaisuuden rakenteen kannalta on,
kuinka se pystyy hoitamaan paikallistason tehtävät kustannustehokkaasti ja niin, että seurakuntatyö
näkyy käytännössä alueen ihmisten elämässä.
Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että kirkon on jollakin tavalla reagoitava sen toimintaympäristössä
tapahtuviin muutoksiin ja erityisesti hallituksen kaavailemaan kuntauudistukseen. Ohjausryhmän
(20082011) loppuraporttia pidettiin yleisesti hyvänä ”keskustelun avauksena”, jonka pohjalta
on mahdollista löytää reitti eteenpäin.
Raporttia myös kritisoitiin keskeneräisyydestä ja suurpiirteisyydestä. Monissa palautteissa todettiin,
että raporttia vaivaavat lukuisat ”löysät” luonnehdinnat, jotka jäävät lähes kokonaan perustele-
[3]

mattomiksi irrallisiksi ”heitoiksi”, mutta niillä silti pyritään perustelemaan esitettyjä rakenteiden kehitysmalleja.
Määrällisesti eniten kritiikkiä herätti kielivaikutusten arvioinnin puute. Erityisesti Porvoon hiippakunnan
vastauksissa korostui, että ruotsinkielisten asema uudistuksessa on turvattava. Vastaajien
mukaan olennainen puute koko raportissa on, ettei se sisällä mitään arviota kielellisistä seurauksista
siitä miten eri mallit vaikuttavat perustuslaillisiin kielellisiin oikeuksiin. Ennen kuin päätetään jatkotoimenpiteistä,
olisi tehtävä kielellisistä seurauksista arviointi, joka takaa kielellisten vähemmistöjen
– sekä ruotsin- että suomenkielisten – oikeudet. Muutoksessa on turvattava myös saamelaisten kielelliset
oikeudet sekä saamelaisten kotialueella että muualla Suomessa. Monet näistä vastaajista totesivat,
että he eivät halua tai pysty ottamaan kantaa malliin ennen kuin tiedetään, miten kielivähemmistöjen
asema turvataan eri malleissa.
Palautteissa perään kuulutettiin myös talousvaikutusten arviointia. Ohjausryhmän raportti ei sisällä
taloudellisia laskelmia. Raporttia pidettiin tältä osin keskeneräisenä ja sen arvioitiin perustuvan lähinnä
”spekulatiivisiin perusteisiin”. Tämä aiheuttaa sen, että niiden instanssien, joiden odotetaan
antavan lausuntoja, on vaikea ottaa kantaa rovastikunta- tai hiippakuntamalliin, koska ei ole mitään
tietoja siitä mitä nämä mallit tulisivat kirkolle maksamaan.
Raporttiin kaivattiin myös pohdintaa kirkon ja valtion suhteista tulevaisuudessa. Jotkut vastaajista
olisivat pitäneet tärkeänä tietää rakenneratkaisua tehtäessä, kiinnostaako kirkkoa luopua julkisoikeudellisesta
statuksestaan. Tämä mahdollistaisi sen, että seurakuntayksiköt vapautettaisiin vastuusta
kirkon viranomaistoimintoon liittyvistä tehtävistä.
”Teologiaa! Teologiaa! Ei yhtään teologiaa loppuraportissa!” ja ”loppuraportti on aivan liian teologi
ja teologia keskeinen”. Osa vastaajista olisi kaivannut loppuraporttiin huomattavasti enemmän
teologiaa, toiset taas moittivat siinä valittua lähestymistapaa liian teologiseksi. Monet vastaajat arvioivat
loppuraportin liitteenä olevan Tulevaisuuden seurakunta -alatyöryhmän raportin täydentävän
sopivalla tavalla muuta loppuraporttia.
Joissakin vastauksissa kyselylomaketta pidettiin vaikeaselkoisena ja johdattelevana. Muutamat
vastaajat epäilivät, luettaisiinko palautteita ollenkaan.
Jotkut vastaukset nostivat esiin, että pelkkä seurakuntarakenteiden kehittäminen ei riitä. Heidän
mukaansa on tärkeää kehittää radikaalilla tavalla kirkon keskushallintoa, mukaan lukien hiippakunnat.
Lisäksi kirkon keskushallinnon ja esimerkiksi kirkollisten järjestöjen ja suurten seurakuntayhtymien
tekemisien päällekkäisyyttä tulisi tarkastella ja jatkossa välttää.
Palautteiden mukana oli esitetty kaksi kokonaan uutta rakennemallia. Ensimmäinen ehdotus oli,
että seurakuntarakenteen uudistamisen sijasta toteutetaan koko kirkon rakenneuudistus. Siinä siirryttäisiin
kolmetasoiseen hallintomalliin, joka muodostuisi keskushallinnosta, hiippakunnista ja seurakunnista.
Toisena ehdotuksena oli ns. hiippakunnallisen rovastikuntamallin tarkastelu rovastikuntamallia
täydentävänä ja syventävänä rakennemallina.
3. Rakenneuudistuksen tavoitteet
Loppuraportti asetti rakenteiden kehittämiselle kuusi tavoitetta: jäsenlähtöisyyden ja erilaisten
jäsenidentiteettien mahdollistaminen, monipuolisen toiminnan turvaaminen, läheisyysperiaatteen ja
[4]

yhteisöllisyyden edistäminen, seurakuntien talouden polarisaation vähentäminen ja taloudellisen vakauden
lisääminen, työvoimaresurssien nykyistä joustavampi käyttö sekä johtamisen ja hallinnon yksinkertaistaminen.
Rakenneuudistuksen tavoitteita pidettiin ensisijaisesti onnistuneina. Vastaajien tehtävänä oli valita
heidän näkemyksensä mukaan kaksi tärkeintä kirkon paikallisrakenteen kehittämisessä huomioon
otettavaa seikkaa. Vastaajista 86 prosenttia piti läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä erityisen tärkeänä.
Toiseksi tärkeimmäksi asiaksi (47 prosenttia vastaajista) nousi taloudellinen vakaus, itsekannattavuus
ja taloudellisen polarisaation vähentäminen. Vastaajista 27 prosenttia mainitsi toiminnan monipuolisuuden
ja 18 prosenttia työvoiman joustavan käytön. Erilaisten jäsenidentiteettien tukeminen nousi
kahden kärkeen 13 prosentilla vastaajista ja hallinnon joustavuus kuudella prosentilla.
Kuvio 1: Tärkeimmät (2 kpl) paikallisrakenteen kehittämisessä huomioitavat seikat
Läheisyys ja yhteisöllisyys
Taloudellinen vakaus, itsekannattavuus ja taloudellisen
polarisaation vähentäminen
Toiminnan monipuolisuus
Työvoimaresurssien joustava käyttö
Erilaisten jäsenidentiteettien toteutumisen mahdollisuus
Hallinnon tehokkuus
4. Seurakunta jumalanpalvelus- ja lähiyhteisönä
Uudessa testamentissa kirkkoa kuvaillaan Kristus-keskeisillä dynaamisilla kuvilla kuten esim. ruumiin
jäsenillä, rakennuksen elävillä kivillä sekä saman puun oksilla. Kirkko on Augsburgin tunnustuksen
mukaan pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.
(CA VII). Yhteisöllisyys, sanan julistaminen ja sakramenttien toimittaminen ovat siis
seurakunnan ulkoiset merkit. Kirkkolain mukaan seurakunta ”huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä,
kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta
ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan
perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä” (KL 4:1)
Monet vastaajat korostivat, että seurakunta on ensisijaisesti yhteisö eikä palveluorganisaatio.
Keskeisenä tavoitteena pidettiin, että seurakunnan tulee säilyä jumalanpalvelus- ja lähiyhteisönä.
Seurakunnan perustehtävä evankeliumin julistajana on mahdollistuttava mahdollisimman hyvin.
Seurakuntalainen ja hänen tarpeensa tulee olla keskiössä. Jäsenlähtöisyyttä, läheisyysperiaatetta ja yhteisöllisyyden
edistämistä on tuettava. Myös rakennetta on tarkasteltava seurakuntalaisten näkökulmasta.
Tämä tarkoittaa hallinnon tehokkuutta siten, että seurakuntalaisten osallisuus- ja osallistumismahdollisuudet
vahvistuvat.
Yleisenä tahtotilana vaikutti olevan, että varsinaisen seurakuntatyön tulee jatkossakin tapahtua
pienemmissä yksiköissä ja sitä johdetaan myös näissä yksiköissä. Tällä hetkellähän monet isot
[5]
6%
18%
13%
27%
49%
86%

seurakunnat jaetaan pienempiin toiminnallisiin alueisiin / piireihin. Oman seurakunnan jäsenyyttä
pidettiin kuitenkin kutsuvampana kuin ison kaukana olevan "vieraan" seurakunnan jäsenyyttä. Monet
ilmaisivat huolensa siitä, voidaanko uudistus tehdä niin, että ihmiset säilyttävät edelleen halun
kuulua seurakuntaan.
Halu kuulua seurakuntaan liitettiin usein tuttuihin työntekijöihin. Laajojen yksiköiden muodostamisen
pelättiin johtavan siihen, että jotkut työntekijät tekevät "keikkaa" hoitaessaan tehtäviään pitkienkin
matkojen päästä. Vastapainona tälle kehitykselle arveltiin, että pienet toiminnalliset yksiköt,
jossa on siihen alueeseen sitoutuneita työntekijöitä, ovat kirkon elinehto.
Vastauksissa nousi esiin, että erilaisten jäsenidentiteettien toteutuminen tulee mahdollistaa turvaamalla
erilaisen hengellisen identiteetin omaavien jäsenyys ja osallisuus, esimerkiksi eri herätysliikkeiden
kohdalla. Tämä merkitsee seurakunnan elämässä rikkautta ja moninaisuutta, joka palvelee
seurakunnan yhteistä hyvää. Toisaalta rakennekehityksessä tulisi huolehtia siitä, että laajan kirkon
toimintaan harvakseltaan osallistuvan jäsenjoukon yhteys kirkkoon olisi mahdollisimman mutkaton.
Monissa vastauksissa korostui seurakunnan kirkko-opillinen itseymmärrys. Samaan aikaan kun
korostetaan paikallisten seurakuntien itsenäisyyttä, tulisi muistaa kirkon episkopaalinen luonne.
Hiippakunta ja piispa ovat ilmausta seurakuntien yhteydestä laajempaan Kristuksen kirkon kokonaisuuteen.
Tästä syystä pidettiin tärkeänä, että piispan ja seurakuntien välistä suoraa kaitsentasuhdetta
vaalitaan.
Yhteisöllisyyteen liitettiin myös seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen ja
päätöksenteon läheisyys paikallistasoon. Monien mielestä yksi uudistuksen tavoite tulisi olla lähidemokratian
vahva säilyttäminen. Lisäksi korostettiin, että edustusrakenteen (vaaleilla valitut maallikot)
ja virkarakenteen tehtäväjako on pidettävä selkeänä: päätöksentekijät ja valmistelijat. Toisaalta
korostettiin, että näkökulmaa tulisi muuttaa hallinnosta toimintaan. Seurakuntalaisten osallisuutta
tulisi kehittää hallinnollisesta osallisuudesta toiminnalliseen osallisuuteen.
5. Osana historiallista jatkumoa
Monien arvioiden mukaan kuntarakenteiden laajaksi kaavaillussa uudistuksessa seurakunnan asema
paikallistoimijana korostuu entisestään. Paikallisseurakunta liittää ihmisen historialliseen perspektiiviin
ja on yksi harvoista säilyvistä yhteisöllisyyttä korostavista kotiseutuorganisaatioista.
Tavoitteeksi asetettiinkin historiallisen näkökulman huomioiminen: jokaisen seurakunnan historiaa
on arvostettava ja hengellistä perinnettä vaalittava, hyväksi koettuja toimintatapoja tulee kunnioittaa.
Seurakunnan oman identiteetin mukainen toiminta on säilytettävä. Todettiin myös, että olemassa
olevia hyviä ja toimivia rakenteita ei ole tarkoituksenmukaista purkaa. Myös toimivat yhteistyömuodot
eri seurakuntien välillä tulisi säilyttää.
6. Alueellinen erilaisuus uudistuksen lähtökohdaksi
Monet vastaajista halusivat asettaa uudistuksen tavoitteeksi alueellisen tasapuolisuuden. Pienten
seurakuntien asema halutaan turvata siten, että ne eivät jää isojen seurakuntien varjoon tai kaupunkikeskustojen
reuna-alueiksi. Toisaalta korostettiin, että haja-asutusalueiden seurakuntalaisten palvelun
lisäksi on tärkeää huomioida kaupunkiseurakuntien seurakuntalaisten palveleminen. Resursoin-
[6]

nin tulisi siis sisältää mahdollisuus myös jäsenmäärän kartuttamiseen tähtäävään toimintaan.
Vastauksissa nousi vahvasti esiin, että seurakuntien mahdollisimman pitkälle ulottuva itsenäisyys
on taattava uudistuksessa. Toisaalta korostettiin, että rakennetta suunnitellessa tulee ottaa riittävästi
huomioon alueelliset ja paikkakuntakohtaiset erot. Esimerkiksi rovastikuntamalli voi olla
toimiva joillakin alueilla, mutta tarpeeton joillakin toisilla. Koska Suomi ei ole seurakuntien toimintaedellytysten
ja kuntarakennekehityksen osalta kaikilta osin samassa tilanteessa, myös seurakunnallisen
toiminnan rakenteita pitäisi voida varioida alueellisesti. Tärkeänä pidettiin, että paikallisseurakunnat
voivat olla alusta asti mukana muutosprosessissa. Kehittämis- ja muutosvaiheessa kaikkien
tahojen osallistuminen on tärkeää. Kirkon halutaan rakentuvan alhaalta ylöspäin eikä toisinpäin.
Monet vastaajat nostivat esiin, että uudistuksessa on erikseen huomioitava ns. pitkien välimatkojen
kunnat. Uusia rakenteita luodessa on huomioita myös se, ettei julkisia yhteyksiä syrjäseudulla
juuri ole. Yksityisautoilu kallistuu koko ajan eikä ole ekologisesti kestävä ratkaisu. Tämän arvioitiin
puoltavan sitä, että toiminta ja työntekijät ovat paikallisia. Yksinomaan ihmisten liikkuvuuden varaan
ei voida rakentaa. Samalla tuotiin esiin, että alueeltaan hyvin laajat, mutta väestöltään pienet
seurakunnat tarvitsevat edelleen kiinteitä tukimuotoja kirkon keskushallinnolta.
Vastaajat hahmottelivat, että käytännössä alueellinen erilaisuus olisi mahdollista huomioida siten, että
kirkkolakiin ja -järjestykseen laaditaan säädökset, jotka antavat selkeät puitteet paikallisen perustason
ja alueellisen yhteistyötason yksiköiden toiminnasta ja hallinnosta. Puitteiden sisällä mahdollistetaan
runsaasti erilaisiin oloihin soveltavaa säätövaraa. Perusyksiköiden ja yhteistyöyksiköiden
välinen vastuujako voi vaihdella riippuen mm. yksiköiden koosta ja etäisyyksistä. Vastuujako,
käytännössä seurakunnan itsenäisen päätäntävallan laajuus, tulisi määritellä esimerkiksi perussäännössä
(vrt. seurakuntayhtymän perussääntö). Toisaalta joissakin vastauksissa haluttiin tehdä rajauksia
vapauteen, esimerkiksi määritellä seurakunnan maksimikoko.
7. Vain harvat halusivat henkilöseurakuntia
Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että vuosisatojen aikana muodostunutta yhteistyötä kuntien ja
seurakuntien välillä ei tule purkaa. Vain pieni osa vastaajista halusi irrottaa seurakuntarakenteen kokonaan
kuntarakenteesta. Yksittäisissä vastauksissa haluttiin kuitenkin siirtyä pois seurakuntien
aluesidonnaisuudesta kohti henkilöseurakuntia.
Toisaalta kun ohjausryhmä esittää, että seurakuntien parokiaalisuudesta luovuttaisiin ainakin osittain,
tässä nähdään sekä hyviä että huonoja puolia. Vastaajat arvioivat, että olisi aivan luonnollista,
jos ihmisellä on juurensa naapuriseurakunnassa, hän voisi olla myös sen jäsen asuinpaikasta riippumatta.
Kyseenalaisena kuitenkin pidettiin, jos seurakunnan jäsenyys määräytyy toisarvoisten mieltymysten,
kuten vaikkapa yksittäisen työntekijän ominaisuuksien perusteella. Myös seurakuntien välistä
kilpailua olisi kaikella tapaa vältettävä.
8. Joustavuutta organisaatioon ja työvoiman liikkuvuuteen
Monet vastaajat korostivat, että organisaatiorakenteen tulee olla selkeä ja päätöksentekoprosessista
tulee riisua liiallinen byrokratia pois. Hallinnon joustavuuteen ja keveyteen on pyrittävä kaikilla
hallinnon tasoilla. Eri organisaatiotasojen tehtävien päällekkäisyyksiä tulee selvittää ja karsia.
[7]

Myös alistussäädöksiä tulisi tarkastella. Yhteistyötä eri yksiköiden välillä tulee kehittää ja lisätä.
Työnjakoa ja yhteistyötä on täsmennettävä ja organisaatioita kevennettävä tavoitteena nimenomaan
se, että hengellinen työ nostetaan entistä voimakkaammin esiin. Eräiden arvioiden mukaan tällä hetkellä
pelkkä hallinnointi kuluttaa koko kirkon organisaatiossa liikaa voimavaroja.
Toisaalta korostettiin, että talouden ja hallinnon asiantuntijuuden tulisi lisääntyä ja syventyä.
Tällöin saavutetaan näiden asioiden hoidossa ammattimaisuutta ja kustannustehokkuutta ja pystytään
selviämään toimintaympäristössä tapahtuvista isoista muutoksista. Tukitoimintojen tarkoituksenmukaista
järjestämistä pidettiin avaintekijänä muutoksen onnistumisessa.
Monissa vastauksissa muistutettiin, että muutosprosessien ei saisi pysähtyä siihen, kun saadaan hallinnollis-taloudellinen
rakennemuutos toteutettua. Talouden ja hallinnon perusrakenteiden uudistamisen
jälkeen rakennemuutoksia tulee jatkaa keskittämällä voimavaroja seurakunnallisen toiminnan
sisällön kehittämiseen. Tätä pidettiin ensiarvoisen tärkeätä, jotta rakennemuutoksille asetetut
tavoitteet, kuten kirkon jäsenyyden vahvistuminen ja seurakuntayhteisöjen tukeminen, olisivat
realistisesti toteutettavissa.
9. Taloudelliset kysymykset huolestuttavat
Taloudelliset kysymykset huolestuttivat monia vastaajia. Vastauksissa korostui, että nykyisten seurakuntien
omaisuuden, rahoitus- ja maaomaisuuden tuottojen (esim. metsätulot, vuokratulot) sekä
tiettyjen seurakuntien käyttöön määritettyjen testamenttien ja muiden lahjoituksien ”kohtalo” on
ratkaistava ennen lopullisten päätösten tekemistä.
Vastauksissa nousi esiin, että tulonjakomalleja on kehitettävä siten, että suurten ja pienten liittyessä
samaan talousyksikköön myös pienemmillä on taloudelliset mahdollisuudet selvitä. Toimintarahoja
jaettaessa olisi otettava huomioon muun muassa seurakunnan laajuus, nykyisen toiminnan vilkkaus
(kirkossakäyntimäärät, äänestysprosentit, lähetys- ja yhteisvastuukannatus, vapaaehtoisten määrä),
kulkuyhteydet, ikärakenne ja toimitusten ennustettava määrä.
Jotkut vastaajista halusivat mennä jopa niin pitkälle, että koko kirkosta muodostettaisiin yksi talousyksikkö,
jolloin omaisuus olisi yhteistä ja kaikilla olisi sama veroprosentti.
10. Johtamisen kehittäminen ja henkilöstö
Monet vastaajat korostivat, että viestintää sekä päätöksenteon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen
on kiinnitettävä huomiota. Näitä seikkoja pidettiin muutoksen käytännön toteuttamisen onnistumisen
kannalta välttämättömiä.
Myös johtamisen kehittäminen nousi vastauksissa korostetusti esiin. Näiden vastaajien mielestä
kirkon tulevaisuutta pohdittaessa on otettava huomioon julkisen sektorin yhteisöjen johtamisessa
tapahtunut ajattelutavan muutos: siirrytään pois hierarkkisesta linjaorganisaatiosta kohti verkostomaista
kumppanuusmallia.
Mallista riippumatta monet vastaajista halusivat asettaa tavoitteeksi työvoimaresurssien joustavan
käytön. Laajemmat rakennemuutokset tarjoaisivat turvaa henkilöstölle. Kun hallintoa ja tukitoimia
yhdistetään, voimavaroja vapautuu itse toimintaan. Haavoittuvainen henkilöstörakenne saisi tukea
[8]

laajemmasta yhteisöstä. Sijaisjärjestelyt olisi helpompi toteuttaa. Suurempien tapahtumien järjestämiseen
olisi paremmat voimavarat. Työn kierto ja työnantajan kilpailukyvyn parantuminen mahdollistuu
paremmin isommissa yksiköissä. Toisaalta korostettiin ennen kaikkea, että työn mielekkyyden
on säilyttävä kirkon eri tehtävissä.
Vastauksissa korostui, että ammattitaitoisen ja motivoituneen henkilöstön pysyminen seurakuntien
työssä on turvattava. Suuren kysymyksen vastaajien mielessä muodosti, miten nykyisten työntekijöiden
ja heidän virkojen/toimien käy uudessa mallissa. Säilyykö työpaikka vai tuleeko irtisanomisia?
Huolena on, että suuret seurakunnat jyräävät pienempiä yhdistymisessä - myös henkilöstön
sijoittamisessa, palkkauksessa jne.
Nykyistä suuremmissa hallinnollisissa yksiköissä voidaan paremmin turvata se, että henkilöstöhallintoa
hoitaa tähän tehtävään perehtynyt ja siihen keskittyvä ammattitaitoinen henkilöstö. Suuremmat
hallinnolliset yksiköt luovat siten aiempaa paremmat mahdollisuudet laadukkaan henkilöstöpolitiikan
hoitamiselle, työvoiman joustavalle käytölle ja mielekkäiden tehtävänkuvien rakentamiselle.
Erilaisissa muutostilanteissa on myös mahdollista järjestää tehtäväkuvia tarkoituksenmukaisesti
uudestaan, jos työnantajan koko on riittävän suuri.
Päädyttiinpä mihin rakennemalliin tahansa odotettavissa on muutoksia henkilöstölle. Ne edellyttävät
monien toiminnallisten, yhteistoiminnallisten ja henkilöstön asemaan liittyvien kysymysten
ratkaisemista - henkilöstön ja henkilöstöhallinnon kysymyksiin onkin kiinnitettävä erityistä huomiota.
Henkilöstönäkökulmaa toivat palautteissaan esiin erityisesti ammattijärjestöt ja Kirkon työmarkkinalaitos.
11.Seurakuntavaalien järjestäminen
Nykyistä seurakuntayhtyminen kahden vaalin järjestelmää pidettiin vastauksissa osin ongelmallisena.
Myös rovastikunta- ja hiippakuntamalleissa hallinto muuttuisi muun muassa siten, että luottamuselimiä
olisivat rovastikunta- / hiippakuntavaltuusto ja seurakuntien kirkkoneuvostot. Tällöin
rovastikuntavaltuusto hoitaisi seurakuntayhtymämallissa olevat yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen
kirkkoneuvoston tehtävät. Vastaajien arvioiden mukaan rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston tulisi
olla kooltaan selvästi nykyistä yhteistä kirkkovaltuustoa pienempi, että se olisi toimintakykyinen.
Uudet mallit edellyttäisivät ollakseen toimivia myös päätösvallan delegoimista viranhaltijoille.
Yhtymämalliin verrattuna muutos vähentäisi luottamushenkilöiden määrää ja mandaattia, minkä
arveltiin kaventavan kirkollista demokratiaa. Eräät vastaajat arvioivat, että mikäli vaihtoehtona
olisi rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston valinta vaalilla ja se valitsisi seurakuntien kirkkoneuvostot,
etääntyisi seurakuntalaisten mahdollisuus vaikuttaa oman seurakunnan luottamushenkilövalintaan
olennaisesti. Rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston vaali ei todennäköisesti herättäisi erityistä
kiinnostusta, sillä siinä seurakuntalaiset valitsisivat 12 valtuutettua jokaisesta seurakunnasta. Monissa
vastaukissa parempana pidetään suoraa kirkkoneuvoston vaalia ja välillistä rovastikunta- / hiippakuntavaltuuston
vaalia. Tämä korostaisi seurakuntaa perusyksikkönä. Erilliset suorat vaalit ja ylätason
laaja päätösvalta vahvistavat yhdessä mielikuvaa keskitetystä päätösvallasta seurakuntien yläpuolella.
Kokonaan päinvastaisiakin näkemyksiä vaalien järjestämisestä oli runsaasti. Jos vaaleilla valittaisiin
kirkkoneuvostot, seurakuntalaiset eivät pääsisi suoraan vaikuttamaan siihen toimielimeen,
jolla on valta ja resurssit esimerkiksi seurakunnan taloudesta päättämiseen.
[9]

12.Tulevan rakennemallin valinta
Ohjausryhmän loppuraportti esitti kolme vaihtoehtoista tapaa seurakuntarakenteen uudistamiselle.
Ensimmäinen vaihtoehto on seurata kuntakehitystä ja kehittää rakenteita olemassa olevan lainsäädännön
pohjalta. Toinen vaihtoehto on kehittää kirkon rakenteita omaehtoisesti joko ns. hiippakuntamallin
tai kolmannessa vaihtoehdossa ns. rovastikuntamallin pohjalta. Ohjausryhmä suosittelee
lähtökohdaksi rovastikuntamallia.
Vastaajia pyydettiin valitsemaan se rakennemalli, jonka mukaan he toivoisivat uudistuksessa edettävän.
Eniten kannatusta sai nykyrakenteiden kehittäminen. Myös rovastikuntamalli sai runsaasti
kannatusta. Hiippakuntamallin kannatus jäi varsin pieneksi. Noin joka kymmenes vastaaja ei nähnyt
tarvetta nykyisten rakenteiden (seurakunta, seurakuntayhtymä) muuttamiselle tai kehittämiselle.
Kuten edellä mainittiin, tämän kysymyksen kohdalla on tarpeen tehdä kaksi hiippakunnallista
huomiota. Ensiksikin Porvoon hiippakunnan vastaajista lähes kaikki kannattivat rakenteiden kehittämistä
nykyisten rakenteiden puitteissa. Tämä johtunee loppuraportin puutteellisuudesta kielivaikutusten
arvioinnin suhteen. Toiseksi hiippakuntamallin kannattajista valtaosa löytyi Tampereen hiippakunnan
vastaajista. Myös seurakuntayhtymien vastauksissa korostui nykyrakenteen kannatus.
Kuvio 2: Eri rakennemallien kannatus
Rakenteita kehitetään nykyisten rakenteiden puitteissa
Rakenteita kehitetään raportissa luonnostellun
rovastikuntamallin pohjalta
Nykyisiä rakenteita eli seurakuntaa ja
seurakuntayhtymää ei ole syytä muuttaa
Rakenteita kehitetään raportissa luonnostellun
hiippakuntamallin pohjalta
Seuraavien alaotsikoiden alla esitellään avoimessa kysymyksessä esiin nostettuja erilaisia näkökulmia
vaihtoehtoisiin rakennemalleihin.
12.1. Nykymalli ja sen kehittäminen
Suurimman kannatuksen sai nykymallin seuraaminen ja kehittäminen. Sekä seurakuntayhtymämalli
että suuren seurakunnan kappeli- / aluemallit saivat kannatusta. Vastauksista on havaittavissa,
että jotkut tarkoittivat ”nykymallilla” myös juuri sen hetkistä tilannetta, jonka toivottiin kuntarakenteen
muutoksesta huolimatta pysyvän samankaltaisena.
Monet nykymallin kannattajat totesivat, että sopivalla kehittämisellä nykyiset rakenteet kyetään luo-
[10]
7%
9%
38%
47%

maan kyllin joustaviksi ilman raskaita ja epävarmuutta herättäviä lainsäädäntöprosesseja. Vastaajien
näkemyksen mukaan esimerkiksi seurakuntayhtymämalli pystyy sopeutumaan ilman uuden
lainsäädännön luomista nopeasti muuttuvan kuntakentän asettamiin haasteisiin. Kirkon paikallistason
uudistuksessa olisi näin mahdollista keskittyä toimintakulttuurien kehittämiseen ja suunnitelmallisuuden
lisäämiseen hallintomallien luomisen asemasta.
Vastaajat korostivat, että erilailla toteutetuista seurakuntayhtymistä on vuosien saatossa kertynyt
tietoa ja kokemusta, jonka hyödyntäminen koko kirkon rakennemuutoksessa on keskeisen tärkeää.
Selkeä lainsäädäntö on jo olemassa ja tarpeen mukaan korjattavissa, niin että se tukee yhtymien
omaehtoista, vaiheittaista kehittämistä toimintaympäristöjen edelleen muuttuessa. Yhtymä voidaan
perustaa yhden tai usean kunnan alueella toimivista seurakunnista. Muutokset yhtymän sisäisessä
tehtäväjaossa eivät edellytä kirkon keskushallinnon päätöstä, vaan ne toteutetaan demokraattisen
päätöksenteon kautta perussääntöä muuttamalla.
Useat tämän mallin kannattajat kiinnittivät huomion siihen, että seurakuntayhtymämallia sovelletaan
maamme suurimmissa väestökeskittymissä. He arvioivat, että malli on vapauttanut hengellisentyön
tekijät seurakuntalaisten kohtaamiseen ja mahdollistanut erikoistumisen etujen hyväksikäytön.
Suurissa yhtymissä vallitseva kaksinapainen hallintomalli on toiminut monin paikoin ilman ristiriitoja,
mahdollistaen hengellisen johtajuuden ja maallisen johtamisasiantuntemuksen hedelmällisen yhteistyön.
Joidenkin vastaajien mielestä olisi tarpeellista myös selvittää seurakunnan vapaata valintaa
yhtymän sisällä.
Seurakuntayhtymämalli tarjoaa mahdollisuuden, jossa ns. seurakunnallinen toiminta toteutetaan
osittain paikallisyksiköissä (”perustoiminta”) ja osittain yhtymätasolla (”erikoistuneet toiminnot” kuten
erityisnuorisotyö).
Osan vastaajista arvioi, että paras vaihtoehto olisi toteuttaa rakenne olemassa olevaa kappelirakennetta
kehittäen. He pitivät erityisen tärkeänä, että yksikkö säilyy sopivan kokoisena ja päätösvalta
omalla alueella. Kirkkolain kappeliseurakuntamallia pidettiin selkeänä ja sen arvioitiin sopivan
erityisen hyvin pienelle seurakunnalle liitoksissa. Tärkeä kehittämiskohde kuitenkin olisi se, että seurakunnan
nimi voisi muutoksessa säilyä, koska myös nimi on osa seurakuntalaisten identiteettiä.
Alue- / kappeliseurakuntaa ei pidetä onnistuneena nimikkeenä. Vastauksissa nousi esiin, että rakennetta
kehitettäessä myös alueseurakunnan (entisen ns. kantaseurakunnan) asemaa tulisi tasaarvoistaa
kappeliseurakuntien kanssa.
Paikallisuuden merkitys kansalaisten elämälle ja identiteetille vaihtelee suuresti ja kokonaisuudessaan
saattaa tulevaisuudessa vähentyä. Monet halusivat kuitenkin säilyttää kuntakytköksen mahdollisimman
vahvana: ei pidä unohtaa kuntaa, joka varsinkin maaseudulla on huomattava osa ihmisen
identiteettiä. Seurakuntien yhteistoiminta kuntien kanssa perustuu monialaiseen verkostoitumiseen
sekä palvelujen että yhdyskuntasuunnittelun osalta, minkä ansiosta kirkon arvot ja yhteisöllisyys
voivat laajasti edistää paikallista hyvinvointia. Rakenneratkaisun tulisi jatkossakin tukea kansankirkollista
vaikuttavuutta.
Mallin kannattajien vastauksissa nousi vahvasti esiin, että tarvittaessa esimerkiksi hallinnollista yhteistyötä
on mahdollista tehdä ja monia toimintoja voidaan kehittää ketterästi yli seurakuntarajojen
ilman ylöspäin rakentuvaa hallintoa. Siksi seurakuntien sopimusyhteistyön malleja tulisi selkeyttää.
Esimerkiksi rakennusalan ja kiinteistöjen hoidon ammattilainen voisi olla suurissa seurakunnissa
ja heidän asiantuntemuksensa olisi myös naapureiden käytössä. Toisaalta seurakuntalaisten palvelui-
[11]

den turvaamiseksi haetaan yhteistyömahdollisuuksia mieluusti samankokoisten seurakuntien
kanssa. Yhteistyö pienen ja suuren seurakunnan välillä on joidenkin vastaajien kokemuksien mukaan
hankalaa eikä se toteudu tasa-arvoisesti.
Nykymallin kannattajat eivät nähneet isojen yksiköiden tuomaa riittävää hyötyä nykyiseen verrattuna
– etenkään sitä, että suurempiin yksiköihin liittyminen tai niissä toimiminen toisivat jotain erityistä
lisää nykyiseen toimintaan.
Nykymallin kannattajat arvioivat, että loppuraportissa toteuttamiskelpoisemmaksi esitetty rovastikuntamalli
eroaa nykymuotoisesta seurakuntayhtymämallista käytännössä ainoastaan johtamisjärjestelmänsä
osalta. Mallissa lääninrovasti toimii rovastikunnan operatiivisena johtajana. Tätä hyvin
suurta muutosta keskeisten operatiivisten vastuiden siirtämisestä nykyisiltä vastuullisilta toimijoilta
(talous, henkilöstö, kiinteistöhallinnon johtavat viranhaltijat) teologisen koulutuksen omaavalle lääninrovastille
ei näissä arvioissa pidetty tarkoituksenmukaisena.
Lisäksi kiinnitettiin huomiota luottamushenkilöiden rooliin. Nykyisessä seurakuntayhtymämallissa
toteutuu demokraattinen asioiden valmistelu- ja käsittelyprosessi seurakunta- ja seurakuntayhtymähallinnon
tasoilla sekä seurakuntien luottamushenkilöitä osallistava, seurakuntien erityispiirteet
huomioonottava hallintojärjestelmä. Toisaalta nostettiin esiin, että esimerkiksi yhteisen kirkkovaltuuston
kokoa voitaisiin pienentää nykyisestä..
Vastaajien mukaan yhtymien tulonjakoperusteet tulisi mallintaa sellaisiksi, että kaikilla perusyksiköillä
olisi riittävät taloudelliset resurssit toimia. Esiin nostettiin myös ajatus siitä, että seurakuntien
taloudellisen vakauden tulee perustua tulevaisuudessa muuhunkin itsekannattavuuteen kuin verotuloihin,
esimerkiksi jäsenten taloudelliseen ja toiminnalliseen osallistumiseen.
Nykyisen mallin rakenteita tulisi edelleen kehittää työvoiman joustavan liikkumisen edistämiseksi
ja hallinnon keventämiseksi. Toimintayksikön tulee voida valita henkilöstönsä – tai ainakin
vaikuttaa valintaan, mutta henkilöstön joustavaa siirtymistä tulisi kehittää seurakuntayhtymän sisällä
seurakunnasta toiseen. Tavoitteeksi tulisi asettaa yhtymän hallinnon mahdollisimman kevyt ja tarvittaessa
alueellisesti hajautettu toteutus. Valmisteluresursseja on oltava myös seurakuntien käytössä.
Lainsäädännöllä tulisi taata mahdollisuus erilaisten yhtymien muodostamiseen. Suurten yhtymien
rinnalla tulisi olla mahdollista luoda sellainen malli, joissa pienet seurakunnat voisivat liittyä yli
kuntarajojen väljäksi yhteistyöverkostoksi.
Vastauksissa nousee vahvasti esiin kielikysymykset. Seurakuntayhtymämallia puoltaa se, että seurakuntayhtymän
voivat muodostaa tasavertaisina suomen- ja ruotsinkieliset (kuten myös kaksikieliset)
seurakunnat. Seurakuntayhtymämallissa voidaan ottaa huomioon sekä Porvoon hiippakunnan
että suomenkielisen hiippakunnan tarpeet ja tavoitteet.
Paikallisseurakuntien ja seurakuntayhtymän toimivaltasuhteet tulee lainsäädännössä selkiyttää. Joidenkin
vastaajien mukaan yhtymää tulisi kehittää siten, että siinä on selkeä pastoraalinen johtajuus.
Seurakuntayhtymämallia kehitettäessä tulisi vahvistaa myös yhteistä strategista suunnittelua. Seurakuntayhtymämallin
toimivuutta edistäisi myös nykyistä selkeämpi, yhtenäisempi ja säädellympi malli
seurakuntayhtymien perussäännön laatimiseksi. Jos kirkko päätyy seurakuntayhtymämalliin ja
seurakuntayhtymät tulevat kuntarakenneuudistuksen myötä vielä isommiksi kuin mitä ne nykyisellään
ovat, on erityisen tärkeää, että perussääntöä kehitellään niin, että paikalliset seurakunnat saavat
[12]

mahdollisimman paljon itsenäisyyttä koskien virkojen perustamista, tilojen käyttöä ja toiminnan kehittämistä
niiden taloudellisten raamien sisällä, jotka yhteisesti määrätään seurakuntayhtymälle. Tämä
mahdollistaa sen, että seurakuntayhtymä voisi koostua suhteellisen pienistä seurakunnista.
Osa vastaajista ilmaisi vahvasti toiveensa nykymuotoisten seurakuntien säilyttämiselle. Heidän
mukaansa on tehtävä kirkkolainmuutos, jossa seurakunta voi säilyttää itsenäisyyden, vaikka kunnat
yhdistyvät. Tällä hetkellä paikallisseurakuntien toimintaedellytyksiä parantavat toteutettavana olevat
suuret uudistukset. Uudistuksia (IT-aluekeskukset, Kipa, Kirjuri) on perusteltu erityisesti pienten
seurakuntien tarpeilla. Uudistusten on sanottu turvaavan pienten seurakuntien toimintaedellytykset
vahvistamalla nimenomaan pienten seurakuntien tietohallintoa ja tietoturvaa, tehostamalla pienten
seurakuntien taloushallinnon toimivuutta ja ehkäisemällä niiden haavoittuvuutta ja parantamalla virastojen
palveluja. On loogista jatkaa seurakuntahallinnon kehittämistä näiden uudistusten viitoittamalla
tiellä eli pienet seurakunnat säilyttäen. Jotkut vastaajista veivät ajatusta pidemmälle kannattaen
nykyistä pienempiä, ydintoimintojen osalta suhteellisen itsenäisiä seurakuntia.
Voidaanko kirkossa toteuttaa ainoastaan yhtä rakennemallia, joka palvelisi kaikkia? Monet vastaajat
arvioivat, että koko Suomessa ei mitenkään voida tulla toimeen yhdellä mallilla. Onpa malli mikä tahansa,
sen tulee olla joustava paikallisille olosuhteille. Sama malli ei sovellu metropolialueelle ja
maaseudulle. Osa vastaajista korosti vahvasti seurakuntien erilaisuutta. Heidän mukaansa rakenteita
tulee kehittää niissä seurakunnissa, missä se on toiminnan tai talouden kannalta tarpeellista. Jos nykyinen
rakenne on toimiva, niin muutosta ei tarvita.
12.2. Rovastikuntamalli
Rovastikunnat ovat vuosisatojen ajan olleet osa kirkkomme rakennetta. Ohjausryhmän hahmottelema
rovastikuntamalli antaa kuitenkin rovastikunta-käsitteelle uudenlaisen sisällön.
Monien palautteen antajien näkemyksen mukaan rovastikuntamalli turvaa parhaiten seurakunnan
itsemääräämisoikeuden. He pitivät tärkeänä tärkeänä, että seurakunnan identiteetti ja oma toiminta
säilyvät. Toisaalta rovastikunnan sisällä voidaan ongelmitta sopia yhteisistä toiminnoista. Rovastikuntamallin
kannattajat arvioivat, että malli ottaa huomioon luterilaisen kirkon synodaalisen
luonteen seurakuntayhtymää paremmin. Mallin arvioitiin myös mahdollistavan seurakuntien erilaisuuden
rikkauden.
Rovastikunnan johtajana olisi pappi – lääninrovasti, jolle keskittyisi ylin hengellinen, hallinnollinen
ja taloudellinen johtaminen. Mallin kannattajien keskuudessa todettiin, että lääninrovastin tehtävä
ja rooli ovat selkeät. Monet pitivät hyvänä, että rovastikuntamallissa johtajuus on yksiselitteisesti
määritelty. Lääninrovastin esimiestehtävä toisi rovastikunnalle toiminnallista roolia suhteessa
seurakuntiin, mikä kaventaisi seurakuntien toiminnallista itsenäisyyttä yhtymämalliin verrattuna.
Koska lääninrovastin tehtävä nousee merkittävään asemaan, hänen valintatapansa täytyy pohtia
tarkkaan, niin että siinä pääsee seurakuntien mielipide esille.
Mikäli rovastikuntamalli otettaisiin käyttöön, hiippakunnissa tulisi olemaan vajaat kymmenen lääninrovastia,
joiden asema rovastikuntien johtajina tulisi olemaan erittäin merkittävä. Määriteltäväksi tuleekin
säädöstasolla ja erityisesti käytännössä piispan suhde lääninrovasteihin. Jos johtajan rooliin
liittyy kaitsentatehtävä, on mietittävä miten piispa osallistuu lääninrovastin nimitykseen. Toiseksi
pohdittavaksi tulee piispan suhde seurakuntiin ja seurakuntien kirkkoherroihin; piispan ja kirkkoher-
[13]

ojen suhteessahan lääninrovastit tulevat toimimaan lähiesimiehinä. Seurakuntien piispantarkastukset
tulisivat keskittymään seurakuntatyöhön ja rovastikunnan tarkastukset muistuttamaan nykyisiä
yhtymien tarkastuksia.
Monet malliin kriittisesti suhtautuvat totesivat, että rovastikuntamalli on johtamiseltaan epädemokraattinen.
Esittely- ja toimeenpanovalta suhteessa rovastikuntavaltuustoon olisi pääasiassa viranhaltijoista
muodostetulla johtoryhmällä, josta kuvauksen mukaan kuitenkin puuttuvat yleishallinnosta
ja taloudesta vastaavat viranhaltijat. On hyvä kuitenkin huomioida, että ohjausryhmän loppuraportissa
johtoryhmän kokoonpano on kuitenkin kuvattu vain esimerkin omaisesti.
Rovastikuntamalli nähtiin kannattajiensa luonnehdinnoissa hallinnollisesti kevyenä ja joustavana
rakenteena, jota voidaan paikallisesti tarkentaa ja soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla. Rovastikuntamallissa
päätöksenteko säilyy suhteellisen lähellä seurakuntalaisia. Toisaalta seurakuntien yhteiselle
organisaatiolle (olkoonpa se sitten yhtymä-, rovastikunta- tai hiippakuntavaltuusto) annettu
tehtävä päättää yksikön taloudesta, kiinteistöstä ja henkilöresursseista siirtää merkittävästi päätösvaltaa
paikalliselta tasolta laajemman alueen organisaatiolle. Seurakunnilta siirretyn päätösvallan merkittävyyttä
ei tule vähätellä.
Monet pitivät hyvänä, että rovastikuntamallissa talous ja hallinto ovat leveämmillä hartioilla.
Rovastikuntataso voisi olla luontevasti taloudellisesti itsekannattava. Se hoitaisi omaisuuden. Rovastikunta
jakaisi rahat seurakunnille tietyn tulonjakomallin mukaisesti. Rovastikunnan rajojen odotetaan
olevan sellaiset, että mukaan mahtuu taloudellisilta näkymiltään vahvoja seurakuntia. Esimerkiksi
maakunnallista kokoluokkaa pidettiin sopivana, sillä erityisesti väestökatoalueilla toimivien seurakuntien
organisoituminen yhden talousyksikön kautta ei loisi rovastikunnalle riittävän vahvaa taloudellista
toimintapohjaa. Yksiköiden suurentaminen toimiviksi talousyksiköiksi puolestaan tuo
omat pulmansa rovastikunnan johtamiselle.
Toisaalta huomiota kiinnitettiin omaisuuden luovuttamisen ongelmallisuuteen. Huomioiden
seurakuntien erilaisen varakkuuden maa- ja kiinteistöomaisuuden osalta omaisuuden siirtyminen rovastikunnan
omaisuudeksi aiheuttaa todennäköisesti kitkaa. Monissa seurakunnissa ei vaikuta olevan
valmiuksia näin mittavaan tasaukseen ja ”menneiden sukupolvien perinnöstä luopumiseen”. Uhkana
koetaan myös se, että maa- ja kiinteistöomaisuuden siirtyessä pois paikallisseurakunnan hallinnasta,
seurakunta menettää itsenäiset toimintamahdollisuutensa. Suuren yksikön tulojen säilyttämisen riittävänä
arvioitiin edellyttävän nykyisissä vahvoissa seurakunnissa veroprosentin korotusta. Edelleen
pelkona oli, että väliportaaseen tulee uusia "herroja", jotka eivät tunne paikallisia seurakuntia ja niiden
taloudellisia tarpeita. Vaarana nähtiin myös rovastikuntatason paisuminen päällikkökeskeiseksi
organisaatioksi.
Monissa vastauksissa hyvänä pidettiin sitä, että kaikki työntekijät olisivat rovastikunnan työntekijöitä.
Näin rovastikuntamalli takaa tarvittaessa työvoiman joustavan liikkumisen seurakunnasta
toiseen. Toisaalta rekrytointikysymys olisi haasteellinen. Joidenkin arvioiden mukaan rovastikunnalla
ei ole mahdollisuuksia eikä edellytyksiä hoitaa työntekijöiden rekrytointeja seurakuntien työntekijöiden
osalta.
Vastauksissa korostuu, että rovastikuntien määrät tulisi suunnitella hiippakunnan tarpeista käsin.
Samoin rovastikuntien seurakuntien lukumäärissä olisi käytettävä paikallista harkintaa. Liittymisten
täytyisi aina lähteä vapaaehtoisuuden pohjalta. Isommissakin yksiköissä kuntarajamuutokset
reuna-alueilla voisivat aiheuttaa seurakuntien siirtoja yksiköstä toiseen. Palautteissa pohdittiin
[14]

myös, antaako rovastikuntamalli mahdollisuuden jakaa nykyisiä suuria seurakuntia pienemmiksi seurakunniksi.
Porvoon hiippakunnan vastauksissa korostui vahvasti, että rovastikuntamalli ei voisi tulla kysymykseen
esitetyssä muodossaan, koska se kaventaa ruotsinkielisten seurakuntien vaikutusmahdollisuuksia.
Jos rovastikuntamalli toteutetaan, sitä on muokattava niin, että joko luodaan kaksikielisille
alueille rinnakkaiset rovastikunnat tai kaksikielisissä rovastikunnissa on suomenkieliset ja ruotsinkieliset
hallinto-osastot, joita johtaa oma lääninrovasti ja jotka kuuluvat omaan tuomiokapituliinsa.
Jälkimmäinen ratkaisu lienee helpompi toteuttaa esimerkiksi sen mallin mukaan jota käytetään joissakin
kunnissa, joissa on suomenkielinen ja ruotsinkielinen kouluhallinto. Siinä ruotsinkielinen koululautakunta
vastaa ruotsinkielisistä kouluista ja suomenkielinen suomenkielisistä.
Aikaa vievä ongelma rovastikuntamallin mahdollisen käyttöönoton yhteydessä on, että se aiheuttaa
vaikeuksia kaksikielisillä alueilla omaisuuden (hautausmaiden, kirkkojen ja toimitilojen) jaossa, kun
seurakuntayhtymät pitää purkaa. Tämä edellyttää, että on tarkat määräykset siitä, miten omaisuutta
käsitellään. Vaihtoehtoja lienee kolme: a) että kiinteistöt jaetaan suomen- ja ruotsinkielisten kesken,
b) että on yhteinen omistus ja hallinta tai c) että vuokrataan kiinteistöjä toisiltaan. Todennäköisesti
tultaisiin käyttämään kaikkia näitä ratkaisuja. Siksi suunnitteluvaiheessa täytyy varautua monimutkaisiin
sopimusneuvotteluihin, jotka koskevat omaisuuden jakoa ja yhteisten tilojen käyttöä.
12.3. Hiippakuntamalli
Hiippakuntamalli ei saanut kyselyssä laajaa kannatusta, mutta monet vastaajat kuvasivat sitä
”mielenkiintoiseksi” tai ”teoriassa kannatettavaksi”. Toisaalta useissa vastauksissa haluttiin ilmaista
jyrkän kielteinen kanta hiippakuntamallille.
Mallin kannattajat arvioivat, että hiippakuntamalli mahdollistaisi kirkon hallinnon yksinkertaistamisen
ja keventämisen tarjoten paljon joustoa ja liikkumatilaa paikallisten rakenteiden muutokseen.
Malli tarjoaisi mahdollisuuksia tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen omaisuuden hallintaan
(kiinteistö- ja toimitilastrategiat), henkilöstösuunnitteluun, taloushallintoon ja muiden tukitoimien
järjestämiseen. Samalla piispan rooli seurakuntien kaitsijana selkiytyisi.
Hiippakuntamallissa korostuisi tuomiokapitulin rooli kumppanina ja konsultatiivisena tukena.
Seurakunnat toimivat itseohjautuvasti, niistä löytyy osaamista ja kokemusta oman toimintansa järjestämiseen.
Hiippakuntakapitulin rooli ei tulisi olemaan iso keskushallinnon yksikkö, sillä yhteisten
työmuotojen ja esimerkiksi kiinteistöpuolen osaajat voivat olla hajasijoitettuina seurakuntiin.
Mallin kannattajien vastauksissa arvioitiin, että rovastikunnat olisivat liian pieniä, jakaantuisivat
köyhiin ja rikkaisiin. Hiippakunnan tasolla ”paikallispolitikointi” eli alueellisten etujen sokea puolustaminen
häviäisi. Hiippakuntamallin etuina nähtiin muuan muassa resurssien jakokriteerien muodostamisessa
suurempi seurakunnan toiminnallinen itsenäisyys, työvoimaresurssien laajempi liikuteltavuus,
väliportaan johtamisen laajemmat soveltamismahdollisuudet, yhteinen vastuu ja heikommista
huolehtiminen.
Valtaosa vastaajista piti kuitenkin hiippakuntamallia liian laajana mallina. Se veisi päätöksenteon
kauas. Hiippakuntamallissa myös ”toiminnalliset etäisyydet” ovat liian pitkiä ja perusyksiköiden
määrä liian suuri toimivalle yhteistyölle ja sitä koskevalle päätöksenteolle.
[15]

Monissa palautteissa arvioitiin, että toimiakseen hiippakuntamalli edellyttäisi hiippakuntien määrän
kaksinkertaistamista tai ainakin runsasta lisäämistä. Piispan asema hiippakunnan työntekijöiden
ylimpänä esimiehenä olisi kriittisesti suhtautuvien mielestä käytännössä mahdoton tehtävä.
Esimiehen vastuu muun muassa työturvallisuudesta edellyttää vastaavaa päätösvaltaa suhteessa alaisiin.
Tällöin piispanviran painotus hengellisen kaitsentatehtävän roolista muuttuu olennaisesti toisenlaiseksi.
Lisäksi se todennäköisesti vaatisi hiippakuntaan sellaisen johtajan viran perustamista, joka
voi hoitaa hallinnon käytännön asioista (”apulaispiispa”, vrt. apulaiskaupunginjohtaja).
Mallia vastustavat vastaajat arvioivat, että hiippakuntamallin johtamisjärjestelmästä tulisi monimutkainen,
virkamiesvetoinen, porrasteinen ja raskas. Jos halutaan kaikkien seurakuntien edustus
hiippakuntavaltuustoon, se kasvaa liian suureksi muuhun kuin annetuista vaihtoehdoista äänestämiseen.
Johtoryhmästä tulee helposti seurakunnista varsin irrallinen vallankäytön subjekti, joka
ohjaa päätöksentekoa alueilla, joiden todellisuudesta on itse varsin kaukana.
Hiippakuntakapitulien kasvattaminen yleishallinnon ja talouden vastuu- ja osaajayksiköiksi, hiippakuntien
lukumäärän lisääminen ja seurakuntien omaisuuden uusjako näyttäytyvät lainsäädännön
osalta hitaasti toteutettavana ja liian kalliina muutoksena. Rakenne voisi kaikkinensa vähentää
kansankirkon merkitystä. Hiippakuntamallin käyttöönotto vaatisi myös kirkon keskushallinnon tarkistusta
ja leikkaamista, koska henkilöstömäärä hiippakunta- ja valtakunnankirkkotasolla saattaa
muuten lisääntyä voimakkaasti.
Porvoon hiippakunnan osalta hiippakuntamalli tarkoittaisi, että jonkinlainen alueellinen hallinto
kuitenkin pitäisi perustaa esimerkiksi kiinteistöjen tarkoituksenmukaista hoitoa varten. Malli vaatisi
myös nykyisen veronkantojärjestelmän tarkistuksen niin, että Porvoon hiippakunnalle annettaisiin
mahdollisuus itse määrittää jäsentensä veroprosentti. Tämä tarkoittaisi, että Porvoon hiippakunnalle
annettaisiin koko maan kattava alueellinen status, samankaltainen lainsäädäntö kuin mitä nyt jo
noudatetaan Olaus Petrin ja Suomen saksalaisessa evl seurakunnassa. Jos Porvoon hiippakunta ei
saisi tätä statusta, leikattaisiin hiippakunnan päätäntävaltaa ja toimintamahdollisuuksia radikaalisti.
Jos kaikilla samalla paikkakunnalla asuvilla kirkon jäsenillä pitää olla sama veroprosentti, se johtaa
selviin epäoikeudenmukaisuuksiin hiippakunnan sisällä veroprosentin vaihdellessa, mikä taas voi aiheuttaa
paineita siihen, miten varoja vuorostaan käytetään seurakuntien kesken.
Vastauksissa tarjottiin käyttöönotettavaksi hiippakuntamallia myös siten, että kaikki seurakunnat
kuuluisivat seurakuntayhtymään. Tässä kehitetyssä mallissa seurakuntien omaisuus säilyisi yhtymillä,
samoin vaalit kohdistuisivat yhtymän toimielimiin.
13.Paikallistason yksiköissä hoidettavat tehtävät
Vastaajia pyydettiin määrittelemään annetuista vaihtoehdoista neljä sellaista tehtäväkenttää, jotka
tulisi jatkossakin hoitaa paikallistason yksiköissä. Kolmen kärki oli varsin selvä: jumalanpalvelusten
toimittaminen, ns. perusseurakuntatyö (esim. diakonia, kasvatus, julistus) sekä kirkolliset toimitukset
olivat lähes kaikkien vastaajien mielestä paikallistason vastuulla olevia asioita.
Paikallistasolla haluttiin säilyttää myös mahdollisuus henkilöstövalintoihin (41 %), toimintasuunnitelmien
ja strategioiden hyväksymiseen (25 %) sekä oman talousarvion laadintaan (15 %).
[16]

14.Suuremmissa yksiköissä hoidettavat tehtävät
Vastaavasti vastaajia pyydettiin nimeämään neljä sellaista tehtäväaluetta, joita voitaisiin hoitaa
suuremmissa yksiköissä. Tämän kysymyksen kohdalla jakauma oli huomattavasti suurempi.
Suuremman yksikön tehtäviksi oltiin valmiita siirtämään mm. kiinteistötoimen hoito (67 %), julkiset
hankinnat (56 %) ja kirkollinen rakentaminen (45 %). Myös veroprosentin määritteleminen, verotulojen
jakaminen seurakunnille ja omaisuuden hallinta nähtiin mahdollisesti suuremman yksikön tehtävänä.
Vain noin joka viides vastaaja olisi valmis siirtämään virkojen perustamisen ja lakkauttamisen
isommalle yksikölle.
Oikeutetusti monet vastaajat pitivät kyselyn tältä osin (paikallistasolla ja suuremmissa yksiköissä
hoidettavat tehtävät) kysymyksen asettelua ja vastausvaihtoehtoja epäonnistuneina.
15.Muutoksessa tarvittavat tukitoimet
Vastaajilta tiedusteltiin kahta osa-aluetta, joissa muutostuen tarve oli suurin. Eniten tukea vastaajat
kokivat tarvitsevansa tukea johtamisessa ja viestinnässä. Kolme viidestä vastaajasta mainitsi nämä
tarpeet. Myös henkilöstöhallinnon hoitamisessa (29 %) ja yleisessä hallinto-osaamisessa (24 %) nähtiin
tuen tarvetta. Jonkin verran tukea kaivattiin myös talousosaamiseen (13 %) ja yhteistyön järjestämiseen
uusien sidosryhmien kanssa (11 %).
16.Nimikkeistö tulevaisuuden kirkossa
Vastaajat olivat täysin yksimielisiä siitä, että paikallistason nimikkeenä tulee säilyttää seurakunta.
Monet totesivat painokkaasti, että seurakunnan ja paikkakunnan nimen on välttämätöntä säilyä sen
paikallisen yhteisön nimenä, johon seurakuntalainen kuuluu. Tämä on teologisesti perusteltua ja tukee
seurakuntalaisten identiteettiä monella tasolla, kun yhdistymisiä tapahtuu. Monet totesivat, että
muilla termeillä ei ole juurikaan merkitystä, kunhan seurakunta -nimitys säilyy. Jotkut vastaajat arvioivat,
että erilaiset ”kappelit”, ”alueseurakunnat” ja muut tämän kaltaiset nimikkeet olisi syytä hävittää
samassa yhteydessä. Niillä koettiin olevan vähättelevä merkitys.
Monet olivat myös sitä mieltä, että hiippakunta ja rovastikunta ovat hyviä ja historiassa toimivuutensa
osoittaneita, kansantajuisia nimityksiä, ja myös niistä tulisi pitää kiinni. Tätä termistöä pidettiin
onnistuneena, koska se nojaa perinteiseen kirkolliseen kielenkäyttöön. Rovastikunnan johtajasta voitaisiin
edelleen käyttää nimitystä lääninrovasti. Tuomiorovasti voisi edelleen olla tuomiokirkkoseurakunnan
kirkkoherra. Hyvänä pidettiin, että pitäydytään vanhoissa termeissä eikä kehitetä ”kirkollisia
aluehallintovirastoja” ja ”hengellisiä ely-keskuksia”.
Myös rovastikuntavaltuustoa ja kirkkoneuvostoa pidettiin onnistuneina nimityksinä, joilla olisi uudessa
hallintomallissa uusi sisältö. Jotkut arvioivat, että seurakuntaneuvosto kertoisi paikallisyksikön
päättävän elimen nimenä kirkkoneuvostoa yksiselitteisemmin, minkä yksikön asioista se päättää.
Toisaalta todettiin, että perinteiset termit voivat olla uudistuksen esteenä. Näiden vastaajien
mukaan nimikkeistö on syytä olla nykykielellä ymmärrettävää ja hahmotettavaa. Kirkko ja seurakunta
ovat sellaisia sanoja. Sen sijaan sanat rovastikunta, hiippakunta ja tuomiokapituli ovat nykyajan
ihmiselle vaikeita hahmottaa, siksi niiden tilalle on löydettävä paremmat termit.
[17]

Koska keskustelua käydään myös mielikuvien varassa, termistö tulee avata ja selittää: mitä termit
tarkoittavat nyt ja mitä tulevaisuudessa. Esimerkiksi nykymuotoinen rovastikunta voi aiheuttaa sekaannusta
rovastikuntamallin ymmärtämisessä. Haastetta uudistuksen läpiviemisessä lisää se, että
ensin pitää irrottautua ja poisoppia nykyisestä termistöstä.
Toiset taas totesivat, että uuden merkityssisällön antaminen vanhoille termeille tulee olemaan
liian suuri ongelma. He arvioivat, että rovastikuntamallin ”rovastikunta” ja ”lääninrovasti” ovat
liian harhaanjohtavia termejä uusissa malleissa. Voisi ottaa harkittavaksi vaihtoehtoisia käsitteitä kuten
esimerkiksi kirkkoalue ja aluerovasti. Monet vastaajat totesivat, että lääninrovastille rovastikunnan
johtajana on syytä kehitellä parempi nimi.
Rovastikunta-nimityksen hengellistä luonnetta vieroksuttiin jonkin verran. Rovastikuntaa paremmin
tukipalveluorganisaation tehtävää kuvaisi esimerkiksi termi ”seurakuntien yhtymä”. Se korostaisi,
että yhtymä ei ole ikään kuin kilpaileva seurakunta. Samoin esitettiin kysymys, voisiko ”alueseurakunta”
korvata rovastikunnan ja alueseurakunnan yksiköt olla (paikallis)seurakuntia. Lähialueen
nimikkeeksi esitettiin myös kirkossakäyntialuetta. Samoin esitettiin, että kaikista tuomio -alkuisista
nimikkeistä olisi nyt hyvä sauma luopua.
Monet toivat vastauksissaan esiin, että nimitys kirkkoherra tulee säilyttää paikallistason johtajan
nimikkeenä.
17.Uudistuksen aikataulu ja käytännön toteutus
18.Lopuksi
Monet vastaajista pitivät kaavailtua aikataulua liian kireänä. Osa oli sitä mieltä, että ensin tulisi
odottaa valtion ratkaisuja kuntauudistuksessa. Samaan aikaan kuitenkin painotettiin, että kirkon on
tehtävä valmiiksi omat suunnitelmansa kuntarakenteen muutoksen varalta. Vastauksissa korostui
myös kirkon omien uudistusten aikataulujen yhteensovittaminen: erilaiset kehittämisprosessit tulisi
viedä integroidusti eteenpäin, ei erillisinä, omaan tahtiin kulkevina.
Vastaajat pitivät erittäin tärkeänä, että seurakuntia kuunnellaan muutoksia valmistellessa. Pakkoratkaisuja
tulisi viimeiseen asti välttää. Seurakunnille tulee mahdollisen rakenneuudistuksen myötä
antaa aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen kanssa ne haluavat muodostaa uusia seurakuntakokonaisuuksia.
Suuremman yksikön rajat tulisi määritellä toiminnan - ei talouden mukaan (perustehtävälähtöisyys).
Tärkeää on myös avoin toiminta muutoksessa ja runsas tiedottaminen muutoksen eri vaiheissa.
Edelleen toiveena oli, että seurakunnille varattaisiin riittävästi aikaa sitovista päätöksistä itse toteutukseen.
Työntekijöitä olisi tuettava muutoksessa, ja muutoksen johtamisen tulee olla selkeää. Erityisesti
hiippakuntien vastauksissa tuotiin huolestuneena esiin se, että kun rakenteet uudistuvat, se
edellyttää merkittävästi resursseja: konsultteja ja selvitysmiehiä sekä rahaa ja aikaa.
”Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu”. Valtaosa palautteen antajista tiedostaa seurakuntarakenteiden
jonkin tasoisen muutostarpeen ja suhtautuu positiivisesti siihen, että kirkko kehittää rakenteitaan
omaehtoisesti.
[18]

Palautteiden perusteella vastaajilla ei ole yhtenäistä näkemystä eri rakennemallien hyvistä ja
huonoista puolista vaan malleja arvioidaan hyvinkin ristiriitaisesti. Monet vastaajat toteavat nykyrakenteiden
kehittämisen ja rovastikuntamallin tulevan hyvin lähelle toisiaan. Vastaajista 85 prosenttia
kehittäisi kirkon rakennetta tältä pohjalta.
Mallista riippumatta pidettiin tärkeänä, että uudistus kirkasta seurakunnan perustehtävää, johtamisjärjestelmä
ja vaalijärjestelmä ovat selkeät, toimivaltasuhteet ovat yksiselitteisesti määritellyt, lähidemokratia
ja kielelliset oikeudet turvataan ja työvoiman joustavaa liikkuvuutta kehitetään.
Nimikkeistöä haluttiin kehittää siten, että varsinainen ”kuulumisyhteisö” on aina seurakunta. Samalla
toivottiin, että jo toteutettujen liitosten myötä syntyneet alue- ja kappeliseurakunnat voisivat
palauttaa seurakuntastatuksensa. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että kirkkoherran nimike säilyy paikallisyhteisön
johtajan nimikkeenä.
Vaikka liki puolet halusi kehittää rakenteita nykyrakenteen pohjalle, myös rovastikuntamalli sai vahvaa
kannatusta. Rovastikuntamallia pidettiin hyvänä ratkaisuna erityisesti sellaisilla alueilla, joilla
muodostuu useiden perinteisten kuntien yhdistymisen seurauksena suuria kuntakokonaisuuksia.
Alueellinen erilaisuus huomioon ottaen korostettiin, että rovastikuntamallia ei tule kuitenkaan
soveltaa kategorisesti koko maahan, vaan sen rinnalla on säilytettävä mahdollisuus pieniin ja keskikokoisiin
itsenäisiin elinkelpoisiin seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin siellä, missä myös kunnat säilyvät
itsenäisinä.
Vastaajien näkemysten mukaan rakenneuudistuksessa on huolehdittava erityisen tarkasti siitä, että
valittava malli ei kasvata keskusjohtoisuutta, hallinnollista byrokratiaa tai esikuntatyötä, vaan päinvastoin
purkaa ylärakenteita. Rakennemuutosprosessin tulee ennen kaikkea tähdätä seurakunnan
ja koko kirkon perustoiminnan turvaamiseen. Kirkko olkoon rohkeasti kirkko ja lähellä
ihmistä! Seurakuntalaisen osallisuuden edellytykset on turvattava.
Kun seurakuntaa katsotaan kirkon itseymmärryksestä käsin, olennaista ei ole sidonnaisuus kuntarakenteeseen
tai taloudellinen itsekannattavuus. Ympärillä tapahtuvan akuutin kehityksen johdosta
kirkon on nyt kuitenkin reagoitava siihen, miten se etenee kuntarakenteen murroksen keskellä ja miten
seurakuntien toiminnan taloudellinen turvaaminen on mahdollista. Käytännön kysymykset
vaativat nopeaa ratkaisua. Perimmäinen kysymys seurakuntana olemisesta ja sen toteutumisessa
uudenlaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ratkea silloin, kun nopeaa reagointia vaativat ratkaisut on tehty.
[19]

Esityksessä ehdotetaan kirkkolakia muutettavaksi
siten, että sen 25 lukuun lisätään
uusi lapsivaikutusten arviointia sekä lasten
kuulemista koskeva 5 b §.
Esityksessä ehdotetaan, että kirkollisessa
viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten
arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai
välillisiä vaikutuksia lapsiin. Arvioinnin on
oltava käytettävissä päätöstä tehtäessä.
Kirkkohallituksen esitys 12/2012 kirkolliskokoukselle
Asianro 2010-00063
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien
säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
__________
Esityksessä ehdotetaan, että seurakunnassa
tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia
heitä koskevissa asioissa.
Esityksen tavoitteena on lasten aseman ja
osallisuuden kokonaisvaltainen vahvistaminen
kirkollisessa päätöksenteossa.
Kirkkolain muutos ehdotetaan tulevaksi
voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen
jälkeen.

Sisällys
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ......................................................................... 1
YLEISPERUSTELUT ............................................................................................................ 3
1 Johdanto .......................................................................................................................... 3
2 Nykytila .......................................................................................................................... 5
2.1 Lapsivaikutusten arviointiin, lasten ja nuorten osallisuuteen ja kuulemiseen
liittyvät sopimukset, lainsäädäntö ja käytäntö ............................................................. 5
2.1.1 Yleistä
2.1.2 YK:n lapsen oikeuksien sopimus
2.1.3 Perustuslaki
2.1.4 Nuorisolaki
2.1.5 Lastensuojelulaki
2.1.6 Perusopetuslaki
2.1.7 Laki lapsiasiavaltuutetusta
2.1.8 Vaikutusarviointimenettelyt
2.2 Kehitys valtiossa, kunnissa ja muissa kirkoissa ...................................................... 8
2.2.1 Valtio ja kunnat
2.2.2 Lapsivaikutusten arviointi ja lasten osallisuus muissa kirkoissa
2.3 Nykytilan arviointi .............................................................................................. 10
2.3.1 Lapsivaikutusten arviointi
2.3.2 Lasten ja nuorten osallisuus ja kuuleminen kirkossa
3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset ................................................................... 11
3.1 Tavoitteet ............................................................................................................ 11
3.2 Toteuttamisvaihtoehdot ....................................................................................... 12
3.3 Keskeiset ehdotukset ........................................................................................... 12
4 Esityksen vaikutukset .................................................................................................... 13
4.1 Taloudelliset vaikutukset ..................................................................................... 13
4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan ................................................................. 13
4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset .............................................................................. 14
5 Asian valmistelu ............................................................................................................ 14
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT............................................................................ 15
1 Lakiehdotuksen perustelut ............................................................................................. 15
2 Voimaantulo.................................................................................................................. 16
3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys ....................................................................... 16
LAKIEHDOTUS
2

1 Johdanto
Lapsivaikutusten arvioinnin teologista tarkastelua
Lapsivaikutusten arviointi kirkossa liittyy
keskeisesti yhteen lasten osallisuuden kanssa.
Osallisuus tarkoittaa tässä laajasti sitä,
että lapsen tulee saada kokea kuuluvansa
yhteisöön, voida osallistua yhteisön toimintaan
ja tuoda esille myös omia mielipiteitään.
Lapsivaikutusten arviointi lapsen edun
valvomiseksi ja osallisuuden vahvistamiseksi
kytkeytyy kirkon ja teologian perinteessä
useisiin eri tekijöihin. Näitä ovat Jumalakuva
ja ihmiskuva, ihmisen suhde Jumalaan,
sakramenttiteologia sekä käsitykset lunastuksesta
ja kutsumuksesta. Keskeistä on
myös Jeesuksen suhtautuminen lapsiin.
Lapsivaikutusten arviointi vahvistaa lasten
osallisuutta ja edistää demokratiaa kirkossa.
Lapsivaikutusten arvioinnin perusteita
Ihmiskuva
Kristillisen uskonkäsityksen mukaan ihminen
on Jumalan luoma. Raamatun luomiskertomuksessa
(1. Moos. 1:1-31) ihminen
on Jumalan kuva. Näin jokaisessa ihmisessä,
lapsessakin heijastuu jotain Jumalan
hyvästä luomistahdosta. Luomiskertomuksessa
kuvataan myös ihmisen vastuuta ja
tehtävää luomakunnan varjelijana. Raamatun
toisessa luomiskertomuksessa
(1.Moos.2:4-25) korostuu ihmisten keskinäinen
kumppanuus ja yhteys Jumalaan.
Jumalan ja luomakunnan suhde on Jumalan
ja koko ihmiskunnan välinen suhde.
Ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä
heidän iästään riippumatta. Ihmisenä lapsikin
on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi
sekä hänen kumppanikseen. Jumalan kuvaksi
luotuna ihminen voi kuulla Jumalan äänen
YLEISPERUSTELUT
ja vastata hänelle rukouksessa. Sellaisena
häntä tulee kunnioittaa, ottaa huomioon ja
kuulla. Tämä antaa vahvan teologisen perustan
lapsen oikeuksien ymmärtämiselle.
Jeesus ja lapset
Evankeliumeissa Jeesus puhuu useaan otteeseen
lapsista ja heidän arvostamisestaan.
Jeesus korosti kaikkien lasten merkitystä ja
esikuvallisuutta aikuisille (Mark.9:37, Matt.
18:1-6). Jeesus muistutti opetuslapsilleen
(Mark.10: 13-16): ”Sallikaa lasten tulla minun
luokseni, älkää estäkö heitä.” Hän asetti
lapsen aikuisen esikuvaksi, koska hän sanoi,
että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.
Tältä pohjalta nousee aikuisten velvollisuus
suojella lasta ja antaa kasvulle tilaa.
Kun Jeesus puhuu näistä pienimmistä, on
verhotusti kyse kaikista Jeesuksen seuraajista.
Evankeliumien syntyaikaan Jeesuksen
vainotut seuraajat olivat kuin lapset: vailla
vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta ympäröivästä
yhteiskunnasta – heidän oikeuksiaan
ei otettu vakavasti. Rinnastamalla opetuslapsensa
ja jopa itsensä lapsiin Jeesus
osoitti, että näiden alistettu asema ei ollut
hyväksyttävä. Niin opetuslapsilla kuin kaikilla
lapsillakin olisi tullut olla kaikki se
hyvä, mitä Jumala on ihmiselle luomisessa
tarkoittanut. Heidät kummatkin tulee ottaa
vakavasti huomioon yhteisön jäseninä.
Luterilaista etiikkaa on luonnehdittu kultaisen
säännön etiikaksi. Jeesus opetti vuorisaarnassaan
(Matt.7:12) ”Kaikki, minkä
tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te
heille.” Kultaiseen sääntöön voi hyvin tiivistää
ihmisten keskinäisiä suhteita ohjaavien
säädösten keskeisen sisällön: on tehtävä
toiselle se hyvä, mitä toivoo itselle tehtävän,
jos olisi lähimmäisen asemassa. Rakkaus on
toisen asemaan asettumista. Tätä ohjetta
sovellettaessa on kuitenkin usein asetettu
lapset ja heidän oikeutensa ja heihin vaikuttavat
päätökset omaan kategoriaansa, joka
on vähemmän merkittävä. Lapsiin on hel-
3

posti suhtauduttu pikkuaikuisina, joiden
aika on vasta myöhemmin. Kultaisen säännön
mukaista on kuitenkin, että lapsellekin
annetaan vastaava hyvä, mitä aikuiselle kuuluu,
kuten osallisuus yhteisössä. Lapset tulee
jo lapsina ottaa huomioon päätöksenteossa
ja kuulla heitä yhteisön jäseninä.
Luterilaisen kutsumusnäkemyksen mukaan
tehtävät ja kutsumukset ovat yhtä arvokkaita.
Tätä voi laajentaa niin, että jokaisen
anti ja osuus yhteisön rakentamisessa on
arvokasta. Lapsen osuutta ja näkökulmaa ei
voi pelkästään aikuisten näkökulma korvata
eikä yhteisöä koskeva päätös välttämättä
vaikuta samoin lapseen kuin aikuiseen. Lapsella
on oikeus pysyä lapsena ja turvautua
aikuiseen, mutta hänen näkökulmaansa ja
kuulemistaan tarvitaan lapsia koskevissa
asioissa.
Kasteen sakramentti ja seurakunnan jäsenyys
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen
mukaan seurakunnan jäseneksi tullaan
kasteessa. Kirkko kastaa pieniä lapsia,
koska kaste lahjoittaa Jumalan lapseuden,
tekee osalliseksi pelastuksesta Kristuksessa,
kutsuu elämään Kristuksen opetuslapsena ja
liittää lapsen seurakuntaan. Lapsella on oikeus
kasteensa perusteella olla seurakuntalainen.
Kirkko kutsuu kasteelle myös niitä,
joita ei ole vielä kastettu. Kirkon on tärkeä
toimia hyvässä yhteistyössä vanhempien ja
muiden kasvattavien tahojen kanssa.
Kristillisen kirkon missio on kirjattu kaste-
ja lähetyskäskyyn (Matt.18:18-20). Lapsella
on oikeus myös oppia, mitä kaste lupaa ja
lahjoittaa. Hänellä on oikeus kristilliseen
kasvatukseen niin seurakunnassa kuin kotona.
Kristillisessä kasvatuksessa kirkko toimii
kotien, vanhempien, kummien ja muiden
läheisten tukena. Kirkon eri tahojen
tulee ottaa huomioon lasten oikeudet. Lasten
kokonaisvaltaiseen kasvuun ja hyvinvointiin
liittyvä arviointi on tärkeää, kun kirkko lapsivaikutuksia
arvioimalla huolehtii lapsen
edusta.
Kastettava – pieni lapsikin – saa kasteessa
lahjaksi uskon ja tulee siten osalliseksi us-
konvanhurskaudesta. Kristuksen sovitustyön
kautta toteutuva ihmisen vanhurskauttaminen
ei ole pelkkää syntien anteeksilukemista
tai -antamista. Se on myös ihmisen paluuta
Jumalan alun perin tarkoittamaan Jumalayhteyteen.
Se on paluuta ihmisen osallisuuteen
Jumalasta ja yhdistymistä Hänen kanssaan.
Varhaisessa kristillisyydessä lasten osallisuuden
eetos näkyi monin tavoin. Merkittävimpiä
seikkoja oli se, että lapsia kasvatettiin
kristilliseen uskoon – heillä katsottiin
olevan oikeus uskon lahjoihin. Asiaa ei sanoitettu
samoin kuin tänä päivänä, mutta
juuri lasten osallisuudesta oli kyse. Myös
reformaation perinteessä opetuksen ja osallisuuden
merkitys on ollut alusta asti vahva:
Luther piti tärkeänä, että lapset saavat opetella
uskon keskeiset kohdat. Kristityille
kuitenkin koko elämän matka on kasteen
jälkeistä yhteistä kasvamista.
Ehtoollisen sakramentti
Lapset saavat kirkkomme opetuksen mukaan
tulla ehtoollisesta osallisiksi. Sakramenttien
luomaa yhteyttä lapsen ja Jumalan
välillä perustellaan Jeesuksen opetuksella,
että lapsilla tulee olla esteetön pääsy hänen
luokseen (Mark.10:13-16, Luuk.18:15-17).
Kastettujen lasten oikeus osallistua Herran
pyhän ehtoollisen viettoon tunnettiin jo kristillisen
kirkon alkuajoista lähtien. Kirkkoisä
Augustinus muistutti, että lapset ovat avuttomuutensa
vuoksi ihanteellisia sakramentin
vastaanottajia. Hyvin pitkään kuitenkin luterilaisessa
kirkossamme ehtoolliselle pääsyn
ehtona oli tietty ikä ja käsityskyky, eikä
ehtoollista nähty lasten kohdalla aivan samoin
lahjana ja oikeutena kuin aikuisilla.
Vasta nykyaikana on havahduttu laajemmin
siihen, että lapset ja heidän oikeutensa tulee
ottaa huomioon lapsina eikä vasta tulevina
aikuisina. Kirkkolakiin lisättiin säännös
1979 lapsen oikeudesta ehtoolliseen yhdessä
vanhempien tai kristillisestä kasvatuksesta
huolehtivien aikuisten kanssa.
4

Esityksen valmistelun lähtökohdat
Kirkon hallinnossa ja toiminnoissa tehdään
lapsiin välillisesti tai suoraan vaikuttavia
päätöksiä esimerkiksi seurakunnan määrärahojen
ja resurssien kohdentamisesta,
seurakunnan tiloista sekä toiminnan suuntaamisesta.
Hyvät päätökset perustuvat riittävään
ja tasapuoliseen tietoon ja sen arviointiin.
Lapsivaikutusten arviointi on olennainen
osa vastuullista päätöksentekoa.
Lapsivaikutusten arvioiminen, lasten kuuleminen
ja lapsen edun huomioon ottaminen
ei tarkoita päätösvallan siirtämistä lapsille.
Lapsille tulee kuitenkin antaa mahdollisuus
tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä asioissa,
jotka heitä koskevat.
Lasten osallisuuden vahvistaminen kirkossa
on ensiarvoisen tärkeää. Osallisuus seurakunnan
toimintaan ja kasvaminen seurakuntalaiseksi
edellyttää myös lasten kuulemista.
Kirkolliskokoukselle tehtiin toukokuussa
2009 kaksi edustaja-aloitetta, jotka liittyvät
lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen.
Edustaja-aloitteen 5/2009 pohjalta kirkolliskokous
päätti 6 päivänä marraskuuta 2009
antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella
esitys kirkon lainsäädännön muuttamiseksi
siten, että siinä otetaan huomioon lapsivaikutusten
arviointi kirkon toiminnassa ja
hallinnossa. Samalla kirkolliskokous antoi
kirkkohallitukselle tehtäväksi laatia käytännön
ohjeet lapsivaikutusten arvioimiseksi
seurakunnan toiminnassa ja hallinnossa.
Tämä esitys koskee lapsivaikutusten arviointia.
Esitys nuorten osallisuuden vahvistamiseksi
(6/2009) on vielä valmisteltavana
kirkkohallituksessa.
2 Nykytila
2.1 Lapsivaikutusten arviointiin, lasten ja
nuorten osallisuuteen ja kuulemiseen liittyvät
sopimukset, lainsäädäntö ja käytäntö
2.1.1 Yleistä
Lapsivaikutusten arviointivelvoitteen oikeudellisena
perustana ovat lasta koskevat
säädökset ja sopimukset. Keskeisimpiä näistä
ovat YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista
vuodelta 1989 ja Suomen perustuslain
säännös lasten tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisesta
kohtelusta palveluita järjestettäessä.
Lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa päätösten
arvioimista alle 18-vuotiaiden lasten
kannalta. Arviointia voidaan tehdä sekä ennalta
päätöksiä suunniteltaessa että toimenpiteiden
jälkeen. Arvioinnissa otetaan tarpeen
mukaan huomioon myös lasten oma
arvio vaikutuksista. Lapsivaikutukset voivat
olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömät
vaikutukset liittyvät suoraan lasten osallisuuteen,
tasa-arvoon ja turvallisuuteen.
Välilliset vaikutukset ovat esimerkiksi perheen
talouteen ja palveluihin, yhteisöön ja
alueeseen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä.
Lasten ja nuorten osallistumisesta ja heidän
kuulemisestaan säädetään useissa laeissa.
Niistä tärkein on vuonna 2006 voimaan
tullut nuorisolaki (72/2006), joka koskee
kuntien järjestämää nuorisotyötä. Samalla se
antaa suuntaa myös muiden tahojen järjestämälle
nuorisotoiminnalle.
2.1.2 YK:n lapsen oikeuksien sopimus
Yleissopimus lapsen oikeuksista hyväksyttiin
YK:n yleiskokouksessa 1989. Sopimuksen
piiriin kuuluvat kaikki alle 18vuotiaat
lapset. Suomi ratifioi sopimuksen
vuonna 1991.
Sopimuksessa velvoitetaan sopimusvaltioita
huolehtimaan lasten erityisestä suojelusta
ja siitä, että lasten osuus yhteiskunnan
taloudellisista voimavaroista on turvattu.
5

Lisäksi sopimuksessa velvoitetaan huolehtimaan
siitä, että lasten osallistuminen itseään
koskevien asioiden suunnitteluun ja
lasten kuuleminen päätöksenteossa toteutuu.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan
mukaan lapselle, joka kykenee muodostamaan
omat näkemyksensä, on annettava
oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä
kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen
näkemykset on otettava huomioon lapsen
iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän
toteuttamiseksi lapselle on annettava mahdollisuus
tulla kuulluksi häntä koskevissa
oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa
joko suoraan tai edustajan välityksellä.
Sopimuksen noudattamista ja lapsen oikeuksien
toteutumista seuraava YK:n Lapsen
oikeuksien komitea edellyttää sopimusvaltioiden
konkretisoivan, mikä on lapsen etu eri
elämäntilanteissa ja eri aloilla. Lähtökohtana
on, että lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti.
YK:n lapsen oikeuksien komitea suosittaa
lapsivaikutusten arviointia, kun laaditaan ja
toimeenpannaan uusia toimintaohjelmia ja
ohjeita, uutta lainsäädäntöä ja määräyksiä,
vuosittaista talousarviota kansallisella, alueellisella
ja paikallisella tasolla sekä organisatorisia
tai hallinnollisia muutoksia yhteiskunnan
eri tasoilla.
Myös Euroopan neuvosto edellyttää strategiassaan
2009–2011, että lasten oikeuksien
näkökulma sisältyy sen jäsenvaltioiden
ohjelmiin.
2.1.3 Perustuslaki
Suomen perustuslain 2 §:n 2 momentin
mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus
osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja
elinympäristönsä kehittämiseen.
Perustuslain 6 §:n 2 momentissa kielletään
asettamasta ihmisiä eri asemaan muun muassa
iän perusteella, ellei siihen ole hyväksyttävää
perustetta. Pykälän 3 momentin
mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti
yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa
itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Kyseisen perusoikeussäännöksen
taustalla olevassa vuoden 1993 perustusla-
kien perusoikeussäännösten muuttamista
koskevassa hallituksen esityksessä (HE
309/1993) todetaan, että perustuslaissa turvattavat
perusoikeudet kuuluvat periaatteessa
kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä
oleville ihmisille ikään katsomatta. Perusoikeudet
kuuluvat siten lähtökohtaisesti myös
lapsille. Hallituksen esityksen mukaan säännöksellä
halutaan korostaa, että lapsia tulee
kohdella sekä aikuisväestöön nähden tasaarvoisina,
periaatteessa yhtäläiset perusoikeudet
omaavina ihmisinä että keskenään
yhdenvertaisesti.
Perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan
julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön
mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen
toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään
koskevaan päätöksentekoon. Säännöksen
perustelujen mukaan (HE 309/1993) säännös
sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan
perustuslaillisen toimeksiannon edistää yksilön
mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen
toimintaan ja vaikuttaa itseään
koskevaan päätöksentekoon myös muulla
tavoin kuin äänestämällä valtiollisissa tai
kunnallisissa vaaleissa. Säännös ei täsmennä
niitä keinoja, joilla julkisen vallan tulee
edistämisvelvollisuutensa täyttää. Perustelujen
mukaan tällaisina tulisi kyseeseen esimerkiksi
erilaisia osallistumisjärjestelmiä
koskevan lainsäädännön kehittäminen. Yksilön
vaikuttamismahdollisuudet voivat toteutua
esimerkiksi vapaana kansalaistoimintana
tai tätä tarkoitusta varten luotujen nimenomaisten
mekanismien (esim. kansalaisaloite)
kautta. Säännös ei rajaa yksilön
vaikuttamismahdollisuuksia itseään koskeviin
asioihin iän perusteella. Säännös edellyttää
lakiesityksen perustelujen mukaan,
että myös lapsille turvataan mahdollisuus
vaikuttaa itseään koskeviin asioihin heidän
kehitystään vastaavasti.
2.1.4 Nuorisolaki
Kuntia koskevan nuorisolain 8 §:n mukaan
nuorille tulee järjestää mahdollisuus
osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä
ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn.
Lisäksi nuoria on kuultava heitä
6

koskevissa asioissa. Säännöksen perustelujen
mukaan nuorten osallistuminen sekä
kuuleminen nuoria koskevissa asioissa voi
tapahtua monin tavoin. Muotoina voivat olla
nuorisolautakunnat tai muut nuorisoasioita
käsittelevät lautakunnat, nuorisovaltuustot ja
muut vastaavat vaikuttajaryhmät, internetpohjaiset
kuulemisjärjestelmät sekä peruskouluihin
rakentuvat demokratiakasvatus- ja
vaikuttamisjärjestelmät.
Nuorisolain 2 §:n mukaan nuorilla tarkoitetaan
kaikkia alle 29-vuotiaita. Nuorten
osallistuminen ja kuuleminen tarkoittaa nuorisolain
ikämäärittelyn mukaisesti myös
lapsia.
2.1.5 Lastensuojelulaki
Lastensuojelulain (417/2007) 6 §:ssä olevan
määritelmän mukaan kyseisessä laissa
pidetään lapsena alle 18-vuotiasta ja nuorena
18–20-vuotiasta.
Lain 8 §:n mukaan kunnan on palveluja
järjestäessään ja niitä kehittäessään kiinnitettävä
erityistä huomiota lasten ja nuorten
tarpeisiin ja toivomuksiin.
Lastensuojelulain 12 §:n 1 momentin mukaan
kunnan tai useamman kunnan yhdessä
on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin
edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi
ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien
toimintaa koskeva suunnitelma. Suunnitelma
on otettava huomioon kuntalain 65 §:n
mukaista talousarvioita ja taloussuunnitelmaa
laadittaessa.
2.1.6 Perusopetuslaki
Perusopetuslain (628/1998) 47 a §:ssä ohjeistetaan
muun muassa oppilaskuntien järjestämisestä
oppilaiden osallisuuden vahvistamiseksi
päätöksenteossa.
Kyseisen pykälän 3 momentissa säädetään,
että jos opetuksen järjestäjä ei järjestä
oppilaskuntatoimintaa, opetuksen järjestäjän
tulee muulla tavoin huolehtia siitä, että oppilailla
on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä
koulunsa tai muun toimintayksikkön-
sä toimintaan liittyvistä, oppilaita yhteisesti
koskevista asioista.
2.1.7 Laki lapsiasiavaltuutetusta
Lasten aseman ja oikeuksien huomioon ottamisen
varmistamiseksi lainsäädännössä ja
yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hyväksyttiin
vuonna 2005 laki lapsiasiavaltuutetusta
(1221/2004).
Laki vastaa suositusta, jonka YK:n Lapsen
oikeuksien komitea antoi Suomelle lapsiasioihin
keskittyvän virallisen toimijan perustamisesta
hallituksen sisälle ja mekanismin
luomisesta Lapsen oikeuksien sopimuksen
toteuttamisen valvomiseksi.
Lain mukaan lapsiasiavaltuutetun tehtävänä
on edistää lapsen etua ja oikeuksia yleisellä
tasolla ja välittää lasten ja nuorten mielipiteitä
päätöksentekoon.
Lapsiasiavaltuutettu kehittää aloittein,
neuvoin ja ohjein yhteiskunnallista päätöksentekoa
lasta koskevissa asioissa, sekä
edistää lapsen edun toteutumista yhteiskunnassa.
Hän myös edistää eri tavoin YK:n
Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista.
Lapsiasiavaltuutettu toimii yhteistyössä
muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen
ja vastaavien muiden toimijoiden
kanssa. Lapsiasiavaltuutetun tukena toimii
neuvottelukunta, jonka jäsenenä on myös
kirkkohallituksen edustaja.
2.1.8 Vaikutusarviointimenettelyt
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia
(IVA) on Suomessa edellytetty lainsäädännön
tasolla vuodesta 1994, jolloin tuli
voimaan laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
(468/1994).
Valtioneuvosto on 1.11.2007 hyväksynyt
yhtenäiset ohjeet säädösehdotusten vaikutusten
arvioinnista. Ohjeita noudatetaan
lainvalmistelussa ja asetuksia ja muuta
alemmanasteista sääntelyä valmisteltaessa.
Ohjeistuksen mukaisesti arvioidaan myös
sukupuolivaikutuksia (SUVA), sosiaalivai-
7

kutuksia (SVA) ja terveysvaikutuksia
(TVA).
Oikeusministeriön internet-sivuilla on
osana säädösvalmistelun ohjeita myös opas
Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen.
2.2 Kehitys valtiossa, kunnissa ja muissa
kirkoissa
2.2.1 Valtio ja kunnat
Lapsivaikutusten arviointi on osa ihmisiin
kohdistuvien vaikutusten arviointia. Erityisesti
lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi
on silti edelleen suhteellisen uusi asia.
Aiheesta on 2000-luvulla ilmestynyt joitakin
kansainvälisiä artikkeleita ja oppaita sekä
hallinnollisia malleja ja selvityksiä.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi
vuonna 2005 kansallisen toimintasuunnitelman
Lapsille sopiva Suomi. Suunnitelmassa
korostetaan lapsen edun huomioon
ottamista kaikissa lapsia koskevissa yhteiskunnan
toimenpiteissä ja päätöksenteossa.
Toimintasuunnitelman pohjalta Sosiaali- ja
terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
Stakes julkaisi vuonna 2006 oppaan Lapsiin
kohdistuvien vaikutusten arvioiminen.
Valtioneuvoston vuonna 2007 hyväksymässä
lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa
vuosiksi 2007–2011 kirjattiin
tavoitteeksi parantaa kuntien ja ministeriöiden
osaamista lapsivaikutusten arvioinnissa.
Opetusministeriö asetti vuonna 2009 työryhmän
valmistelemaan esitykset lapsivaikutusten
arvioinnin kehittämiseksi valtionhallinnon
ja kuntien päätösten valmistelussa.
Työryhmä ehdotti muun muassa, että
lainsäädäntöä täsmennetään lasten ja nuorten
osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien
osalta ja siihen lisätään säännös lapsivaikutusten
arvioinnista. Nuorisolakiin ei valmistella
muutoksia, mutta lasten hyvinvoinnin
indikaattoreita kehitetään parhaillaan.
Lapsivaikutusten arvioinnin peruskysymyksiä
ovat aina päätösten ja toimenpiteiden
ennakoidut vaikutukset lasten hyvinvoinnille.
Sen selvittämiseksi arvioinnissa
tarkastellaan muun muassa, miten lapsi ote-
taan huomioon erilaisissa toimenpiteissä ja
päätöksissä, millaisia vaikutuksia päätökset
aiheuttavat ja millainen tieto lapsista ja päätösten
vaikutuksista lapsiin on päätöksenteon
taustalla. Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen vuonna 2010 julkaisemassa oppaassa
korostetaan, että ennakkoarviointiprosessissa
on käytettävä riittävästi myös
lasten, nuorten ja perheiden suoraa kuulemista
käsiteltävissä asioissa.
Kun arviointiprosessin mukainen lapsinäkökulma
liitetään osaksi päätöksentekojärjestelmää,
kerätään tietoa lapsien elinolosuhteista,
palveluista ja hyvinvointiin ja
terveyteen liittyvistä tekijöistä säännöllisesti,
tunnistetaan systemaattisesti erilaisten
päätösten vaikutuksia lapsiin ja otetaan vaikutukset
huomioon kaikkia päätöksiä tehtäessä
osana normaalia arkityötä eri hallinnonaloilla.
Muutamissa kunnissa on toteutettu lapsivaikutusten
arvioinnin kokeiluja osana hallinnollista
ja päätöksentekoprosessia. Kuntaliitoksessa
vuonna 2007 laajentunut Äänekoski
toimi kansallisena pilottipaikkakuntana
lapsivaikutusten ennakointi ja arviointi
kunta- ja palvelumuutoksissa -hankkeessa.
Tampereen kaupungissa annettiin vuonna
2008 pormestarin pysyväismääräys lapsinäkökulman
huomioon ottamisesta päätöksenteossa.
Lapsivaikutusten arvioinnissa
on selvitettävä, onko hallinnossa tehtävällä
päätöksellä, ohjelmalla tai vastaavalla nähtävissä
välittömiä tai välillisiä vaikutuksia
lapsen tai lasten elämään. Tampereella toimivat
myös lasten parlamentti sekä nuorisofoorumi,
joiden avulla lasten ja nuorten
huomioon ottaminen osaltaan toteutuu.
Tampereella on vuodesta 2003 työskennellyt
lapsiasiamies, jonka tehtävänä on huolehtia
muun muassa lapsivaikutusten arvioinnin
toteutumisesta kaupungin päätöksenteossa.
Kuntaliitto on julkaissut kunnille vuonna
2011 suosituksen ja oppaan ”Vaikutusten
ennakkoarviointi kunnallisessa päätöksenteossa”.
Siinä otetaan huomioon eri-ikäisten
kuntalaisten oikeudet. Muutamat kunnat
ovat ottaneet jo esiin suunnitelmassaan ja
toiminnassaan lapsivaikutusten arvioinnin.
8

Lapsiasiavaltuutetun, Kirkkohallituksen,
Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Lastensuojelun
Keskusliiton, Nuori Suomi ry:n,
Pelastakaa Lapset ry:n, Suomen Nuorisoyhteistyö
– Allianssin, Suomen Vanhempainliiton
sekä Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta
Nuoran yhdessä valmistelemassa
esityksessä Lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi
2011–2015 lapsivaikutusten arviointi
on nostettu yhdeksi tavoitteista. Ohjelman
mukaan päätösten lapsivaikutusten ennakointi
ja arviointi tulee lakisääteistää sekä
lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan
tietopohjaa vahvistaa.
Lapsivaikutusten arvioinnista ei toistaiseksi
ole valmisteltu lainsäädäntöä. Asiaa
pohditaan opetus- ja kulttuuriministeriössä
lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman
yhteydessä.
Nuorisolain mukainen kuuleminen toteutuu
kuntien nuorisovaltuustoissa sekä koulujen
oppilaskunnissa ja lasten parlamenteissa.
Nuorten kuulemismenettelyt ovat luoneet
tärkeän vaikuttamiskanavan nuorille.
2.2.2 Lapsivaikutusten arviointi ja lasten
osallisuus muissa kirkoissa
Norja
Norjassa Lapsen oikeuksien sopimus liitettiin
osaksi yleistä lainsäädäntöä vuonna
2003 ja sen määräykset lasten kuulemisesta
ja lasten edun huomioimisesta päätöksenteossa
tulivat tuolloin voimaan. Norjassa on
tehty paljon työtä lasten oikeuksien hyväksi.
Hallitus on nimennyt lapsiasiamiehen, jonka
tehtävänä on puolustaa lapsen etua ja puhua
lasten puolesta. Norjan kirkko on valtionkirkko.
Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet
ovat koskeneet lakeina kirkon toimintaa
samoin kuin muita yhteiskunnan
toimijoita.
Norjan parlamentti on toukokuussa 2012
hyväksynyt perustuslain muutoksen kirkon
erottamiseksi valtiosta vuoden 2013 alusta.
Lapsivaikutusten arvioinnista harkitaan
sääntelyä myös mahdollisesti kirkkolakiin.
Norjan kirkolliskokous on hyväksynyt
kasteopetuksen uudistukseen liittyvän suunnitelman
(Trosopplaeringsreformen). Kasteopetuksen
suunnitelmassa on tavoitteena,
että lasten ja nuorten osallisuus otetaan
huomioon toimintamuotoja kehitettäessä ja
toteutettaessa.
Velvoitteiden toteuttamiseksi erilaiset lasten
kuulemisjärjestelmät on viety Norjassa
pisimmälle Pohjoismaista. Äänioikeus kirkollisissa
vaaleissa on 15-vuotiailla.
Ruotsi
Ruotsin kirkossa toimitaan lasten osallisuuden
vahvistamiseksi. Ruotsissa kirkolliskokous
päätti jo vuonna 1999 lapsivaikutusten
arvioinnista ja ennakoinnista (barnkonsekvensanalys)
lapsityön toimintaohjelmassa
”I dialog med barn”. Ohjelma ohjeistaa
luottamuselimiä ja viranhaltijoita arvioimaan
tehtäviä päätöksiä lapsivaikutusten
näkökulmasta. Esiarviointia varten laadittiin
lyhyt arviointilomake.
Ohjeistuksen mukaan lapsivaikutusten arviointi
kattaa kaikki lapsiin vaikuttavat päätökset
kirkon eri hallintotasoilla ja arjen
toiminnassa. Kiinteä osa lapsivaikutusten
arviointia on lasten kuuleminen lapsia koskettavissa
asioissa. Tätä tehtävää varten
seurakunnissa valitaan kaksi ns. lapsiasiamiestä
tai -valtuutettua, jotka käyvät
esityslistojen asiat lävitse ennen kokouksia.
Toinen on seurakunnan työntekijä ja toinen
luottamushenkilö. Kirkolliskokouksen päätös
jäi suositukseksi, ja on siksi jäänyt osittain
toteuttamatta.
Luulajan hiippakunnassa tehtiin vuonna
2007 oma päätös lapsivaikutusten arvioinnin
käyttöönotosta sekä hiippakunta- että seurakuntatasolla
kahdeksi vuodeksi. Hiippakunnassa
on laadittu seurakuntien tueksi lapsivaikutusten
arviointia tukevia muistilappuja,
joita voi käydä läpi ennen päätöksentekoa.
Vuonna 2009 käytäntöä päätettiin jatkaa.
Arviointi on Luulajassa koettu tarpeelliseksi.
Kokeilu osoitti, että arvioinnin riittävä
toteutuminen sekä hiippakunnan että seurakuntien
päätöksenteossa edellyttää riittävän
tiukkaa ohjeistusta sekä työntekijöiden ja
luottamushenkilöiden kouluttamista.
9

Marian seurakunnassa Uumajassa arviointimenetelmä
otettiin kattavasti käyttöön
vuonna 2003 sekä työntekijöiden että luottamushenkilöiden
päätöksenteossa. Lisäksi
luottamushenkilöistä on nimetty erillisiä
lapsiasiahenkilöitä erityisesti seuraamaan
lapsinäkökulman toteutumista. Kokemukset
ovat olleet myönteisiä.
Ruotsin kirkon suositukseen perustunut
malli ei ole johtanut lapsivaikutusten arvioinnin
laajamittaiseen käyttöönottoon seurakunnissa.
Ongelmaksi nähtiin osin asian
suositusluonteisuus, mutta suuressa määrin
myös se, ettei mallin käyttöönoton tukemiseen
esimerkiksi tiedotuksen ja koulutuksen
avulla resursoitu tarpeeksi voimavaroja.
Ruotsissa on aloitettu kirkolliskokouksen
toimeksiannosta uusi lasten ja nuorten osallisuushanke
vuonna 2009. Lapset ja nuoret
0-18v Ruotsin kirkossa - hanke on edelleen
käynnissä. Kirkkohallitus esittää, että kirkon
tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi kirkollisessa
viranomaisessa valmisteluvaiheessa
ennen päätöksentekoa seurakunnissa, hiippakunnissa
sekä kansallisella tasolla ja arvioida
toimintoja lasten näkökulmasta. Esityksenä
on, että lapsivaikutusten arviointiin
liittyvät muutossäännökset tulisivat kirkkojärjestykseen
ja kirkolliskokous tekisi päätöksen
2013.
Englanti
Englannin kirkko (Church of England)
hyväksyi helmikuussa 2011 anglikaanisen
kirkon lapsi- ja nuorisotyötä määrittelevän
asiakirjan Going for Growth, joka korostaa
lasten ja nuorten kuulemista ja osallisuuden
vahvistamista kirkon toiminnassa ja päätöksenteossa.
Työtä ohjaavan asiakirjan periaatteisiin
liittyen seurakunnille ja muille
kirkon toimijoille tarjotaan välineitä ja menetelmiä
lasten ja nuorten kuulemisen järjestämiseen
kirkon virallisissa luottamuselimissä.
2.3 Nykytilan arviointi
2.3.1 Lapsivaikutusten arviointi
10
Lapsivaikutusten arviointi ei ole yleisesti
käytössä seurakuntien päätöksenteossa
Suomessa. Espoon sekä Turun ja Kaarinan
seurakuntayhtymät ovat kokeilleet lapsivaikutusten
arviointia.
Espoon seurakuntayhtymässä toteutettiin
lapsivaikutusten arvioinnin pilotointi vuosina
2008–2009 Tapiolan ja Leppävaaran
seurakunnissa sekä seurakuntayhtymän talouspalveluissa.
Lapsivaikutusten arvioinnin pilotoinnin
yhteydessä Tapiolassa ja Leppävaarassa
kerättiin tietoa lapsinäkökulman huomioon
ottamisesta seurakuntien toiminnassa ja päätöksenteossa.
Tehty selvitys paljasti, että
lapsi- ja nuorisotyötä arvostetaan päätöksenteossa,
mikä näkyy muun muassa alle 18vuotiaiden
toiminnan runsaassa resursoinnissa.
Pilotoinnin aikana paljastui kuitenkin,
ettei lapsen oikeuksien sopimuksen varsinaisia
velvoitteita ole seurakunnissa juurikaan
pohdittu, ja että etenkin lasten kuuleminen
ja mielipiteen huomioiminen edellyttävät
uudenlaisia toimintatapoja ja muutoksia
työntekijöiden ja luottamushenkilöiden
ajattelutavoissa.
Kokeilun jälkeen lapsivaikutusten arviointi
otettiin käyttöön kaikkien Espoon seurakuntayhtymään
kuuluvien seurakuntien seurakuntaneuvostojen
ja viranhaltijoiden päätöksenteossa.
Seurakuntia ei sido mikään
tietty lapsivaikutusten arvioinnin menetelmä,
vaan kukin seurakunta voi kehittää
omia toimintatapojaan ja valita niihin sopivat
menetelmät.
Seurakuntien avuksi kirjoitettiin Lapsinäkökulma
seurakunnan päätöksenteossa
-opas. Oppaan avulla haluttiin edistää lapsinäkökulman
asettumista osaksi työntekijöiden
ja luottamushenkilöiden arkista ajattelua
ja työtä.
Kokemuksia oppaan hyödyntämisestä on
Espoossa vasta lyhyeltä ajalta. Pilottikokeilun
perusteella lapsiin kohdistuvien vaikutusten
arvioiminen toteutuu kohtuullisen
helposti silloin, kun päätettävä asia selkeästi
liittyy lapsiin tai nuoriin. Lapsinäkökulman

huomioiminen ei näytä lisäävän aikuisten ja
lasten tarpeiden vastakkainasettelua. Lapsivaikutusten
arvioinnin vakiinnuttaminen
tapahtuu vähitellen ja vaatii harjoittelua.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä ja
siihen kuuluvissa seurakunnissa aloitettiin
lapsivaikutusten arviointi yhteisen kirkkoneuvoston
päätöksellä 12.11.2009.
Arviointimenetelmiä ja lapsinäkökulman
ulottamista yhtymän ja seurakuntien päätöksenteossa
edistää vaalikauden ajaksi nimettävä
työryhmä. Kasvatusasiain johtaja seuraa
lapsinäkökulmaa hallinnon asiakirjoissa.
Työryhmä tiedottaa ja järjestää koulutusta
lasten osallisuuden edistämisen käytäntöjen
levittämisestä.
Lapsinäkökulma halutaan ulottaa kaikkeen
seurakunnalliseen toimintaan, kuten jumalanpalveluselämään,
tilaratkaisuihin, kirkolliseen
kieleen, toiminnan painotuksiin ja
päätöksentekoon. Lapsia koskevissa kysymyksissä
asiantuntijoina kuullaan seurakunnallisen
toiminnan piirissä olevia lapsia
esimerkiksi kerhoissa, partiossa ja isostoiminnassa.
Jokaiselle työntekijälle jaettiin esite avuksi
lapsinäkökulman huomioon ottamiseen ja
uusille luottamushenkilöille järjestettiin
koulutusta aiheesta. Esitteen ohjeistus noudattaa
Stakesin vuonna 2006 tuottamaa
opasta lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista.
Näyn & kuulun -hankkeen yhteydessä on
julkaistu yhdessä kirkkohallituksen ja kirkon
lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöjen
kanssa v. 2011 Lapsen etu ja osallisuuskirja,
joka on lähetetty seurakuntiin kannustamaan
seurakuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä
edistämään lapsen edun valvontaa
ja osallisuuden edistämisestä. Jo
suunnilleen sadassa seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä
on nimetty lapsiasiahenkilöitä.
2.3.2. Lasten ja nuorten osallisuus ja kuuleminen
kirkossa
Lasten ja nuorten oikeudet ovat viime
vuosikymmenen aikana sisältyneet moniin
11
kirkon ohjelmiin ja strategioihin sekä kirkon
kasvatus- ja nuorisotyön linjauksiin.
Kirkon strategiassa, varhaiskasvatuksen
kehittämisasiakirjassa ja rippikoulusuunnitelmassa
esitellään teologinen ja käytännöllinen
perusta lapsivaikutusten arvioinnille.
Lapsen oikeuksien juhlavuoden 2009 myötä
käynnistettiin hanke Tyttöjen ja poikien oikeudet
kirkossa, jota toteutettiin seurakuntien
lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöjen,
kirkkohallituksen kasvatuksen ja nuorisotyön
yksikön sekä kirkon ruotsinkielisen
työn keskuksen kanssa 2009–2011. Yksi sen
osahankkeista oli Näyn ja kuulun – Tyttöjen
ja poikien osallisuus kirkossa. Siinä keskityttiin
vuosina 2010–2011 lapsivaikutusten
arvioinnin ja lapsiystävällisemmän toimintakulttuurin
kehittämiseen kirkon toiminnassa.
Lapsiasiavaltuutettu on ollut mukana
hankkeessa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi-
ja nuorisotyön strategian 2010 tavoitteena
on ollut, että lapset ja nuoret ovat läsnä
kirkossa aiempaa näkyvämmin. Kirkon on
oltava läsnäolon kirkko, jossa lapsilla ja
nuorilla on mahdollisuus elämänsä keskellä
kohdata pyhä ja rakastava Jumala. Toimintaa
on kannustettava rakennettavaksi lapsen,
nuoren ja perheen näkökulmasta, ei toimintamuotojen
ehdoilla.
Kirkkolain 8 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan
kaikki viimeistään ensimmäisenä vaalipäivänä
16 vuotta täyttäneet ovat seurakuntavaaleissa
äänioikeutettuja. Äänestysikärajan
suhteen kirkko on edelläkävijä,
mutta nuorten osallisuutta ei tueta kirkkolainsäädännössä
muilla tavoin.
3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
3.1 Tavoitteet
Lakimuutoksella pyritään vahvistamaan
lasten osallisuutta, seuraamaan lapsen edun
toteuttamista, parantamaan osallistumismahdollisuuksia
ja aktivoimaan lapsia kirkolliseen
toimintaan.

Lapsivaikutusten arviointimenettelyllä ja
lasten kuulemisella saadaan kerättyä tietoa,
joka toimii suunnittelun ja päätöksenteon
apuvälineenä myöhemminkin. Se ohjaa tekemään
tasapuolisia päätöksiä tarjoamalla
tietoa lasten toiveista ja tarpeista sekä eri
päätösten todennäköisistä vaikutuksista lapsille.
Systemaattisen arviointimenettelyn
toteuttaminen jäsentää ja selkeyttää hallinnollista
valmistelutyötä, päätöksentekoa ja
toimeenpanoa. Lapsivaikutusten arviointi ja
lasten kuuleminen syventää luontevasti
valmistelutyötä. Samalla valmistelu kehittyy
seurakuntalaislähtöisemmäksi. Lapsivaikutusten
arviointiprosessi lisää myös hallinnon
ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä.
3.2 Toteuttamisvaihtoehdot
Valmistelussa on tarkasteltu seuraavia
vaihtoehtoja:
1) Nykytilanteen säilyttäminen, jolloin
kirkolliseen lainsäädäntöön ei otettaisi lasten
ja nuorten osallisuuden vahvistamista ja
lapsivaikutusten arviointia koskevia säännöksiä.
Lapsivaikutusten arviointi ja lasten
ja nuorten osallisuuden vahvistaminen toteutuisi
nykyisen tasoisena osana normaalia
hallinnollista valmisteluprosessia.
2) Nykytilan parantaminen siten, että lasten
ja nuorten osallisuuden vahvistamisesta
ja lapsivaikutusten arvioinnista annetaan
seurakunnille ja seurakuntayhtymille suositusluonteinen
ohjeistus.
3) Kirkkolain muuttaminen siten, että
a) kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä
lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä
on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin
ja
b) seurakunnille ja seurakuntayhtymille
asetetaan velvoite kuulla lapsia heitä koskevissa
asioissa.
Kirkkohallitus antaa tarkemmat ohjeet
lapsivaikutusten arvioinnin ja lasten kuulemisjärjestelmän
toteuttamiseksi.
Nykytilan säilyttäminen ei ole tavoitteen
kannalta hyväksyttävä vaihtoehto. Nykytilassa
lasten kuulemista tai lapsivaikutusten
arviointia ei tietoisena prosessina ole laaja-
12
mittaisesti toteutettu seurakunnissa. Toisaalta
Ruotsista saatujen kokemusten pohjalta
voidaan pitää todennäköisenä, ettei myöskään
suositusluonteinen ohjeistus johda lapsivaikutusten
arvioinnin laajamittaiseen
käyttöönottoon tai lasten osallisuuden vahvistamiseen
kirkossa.
Lapsivaikutusten arviointi ja lasten osallisuuden
vahvistaminen kuulemismenettelyn
kautta tulisi toteuttaa systemaattisesti. Tämä
edellyttää, että arviointiin ja kuulemiseen
velvoitetaan säädöstasolla ja siihen ohjeistetaan
riittävästi.
Vaihtoehtoja 1 ja 2 ei voida pitää esityksen
tavoitteen täyttymisen kannalta tarkoituksenmukaisina.
Asiaa ehdotetaan lähestyttäväksi vaihtoehdon
3 mukaisesti.
3.3 Keskeiset ehdotukset
Esityksessä kirkkolakia ehdotetaan muutettavaksi
siten, että kirkolliselle viranomaiselle
asetettaisiin velvoite tehdä lapsivaikutusten
arviointi, kun päätöksellä on välittömiä
tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Lisäksi
kirkkolakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan
seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä
tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa.
Lasten osallisuuden vahvistamiseksi kuulemisjärjestelmä
on otettava seurakunnissa
ja seurakuntayhtymissä käyttöön. Esimerkiksi
seurakuntien laaja lapsi- ja nuorisotyö
verkostoineen tarjoavat luontevasti mahdollisuuksia
erilaisille kuulemistavoille. Näin
voidaan varmistaa lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien
toteutuminen riittävän
kattavasti. Kuulemismahdollisuus on
järjestettävä lapsia koskevissa asioissa.
Yleiset lapsen edun huomioon ottamista
koskevat velvoitteet esimerkiksi perustuslaissa
ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa
koskevat myös hiippakunta- ja keskushallintotason
päätöksiä ja toimintaa jo nyt.
Laissa asetettujen velvoitteiden käytännön
toteuttamiseen kirkollisessa toiminnassa ja
päätöksenteossa liittyy olennaisesti asiaa
koskeva ohjeistus, jossa annetaan käytännön

malleja ja ohjeita velvoitteiden toteuttamiseksi.
Kirkkohallitus valmistelee kirkolliskokouksen
päätösten pohjalta tarkempia
ohjeita lapsivaikutusten arvioinnista ja lasten
kuulemisesta.
4 Esityksen vaikutukset
4.1 Taloudelliset vaikutukset
Esityksen keskeisillä ehdotuksilla ei ole
merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Lapsivaikutusten
arvioinnin toteuttaminen ehdotetulla
tavalla ei lähtökohtaisesti edellytä
henkilöresurssien lisäämistä. Välillisiä taloudellisia
vaikutuksia sen sijaan voi tulla
valitusta toteutusmallista riippuen. Mikäli
lapsivaikutusten seuraaminen vastuutetaan
tietylle viranhaltijalle tai työntekijälle, vie
lapsivaikutusten arviointi aikaa hänen muilta
työtehtäviltään. Tehtävänkuvan muutos
saattaa vaikuttaa myös tehtävän vaativuusryhmään.
Vastaavasti kun lapsivaikutusten arvioinnin
seuraaminen annetaan jonkun luottamushenkilön
vastuulle, voi siitä seurata
palkkioluonteisia kuluja seurakunnan tai
seurakuntayhtymän omien sääntöjen ja päätösten
mukaisesti.
Lasten kuulemismenettelyn taloudellisia
vaikutuksia ei tässä vaiheessa voida tarkkaan
arvioida, koska ne riippuvat valittavista
toteuttamismalleista.
4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan
mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen
sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten
tai lainsäädäntöelimien toimissa,
jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti
otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksien
komitea suosittelee, että lapsivaikutusten
arviointi tehdään, kun laaditaan tai
toimeenpannaan toimintoja tai ohjeita, säädöksiä,
talousarvioita laajalla tai alueellisel-
13
la tasolla tai organisatorisia tai hallinnollisia
muutoksia.
Kirkollisten viranomaisten toiminnoissa ja
päätöksenteossa lapsivaikutusten arviointi
edellyttää sopivaa toimintamallien ja kulttuurin
uudistamista. Se tuo eri toimija- ja
päättäjätahoille uuden näkökulman erityisesti
päätöksenteon valmisteluvaiheeseen ja
varsinaiseen päätöksentekoon. Arviointimenettely
helpottaa tiedon keruuta ja huomioonottamista
silloin, kun päätöksissä joka
tapauksessa pitää ottaa huomioon lapsen
etu.
Lapsivaikutusten arviointia kirkollisen viranomaisen
päätöksenteossa voi käsitellä
luontevasti vuosittaisessa talousarvio- ja
toimintasuunnitelmassa sekä erillisten hankkeiden
kuten esim. toimitilasuunnittelun
yhteydessä. Työskentelykulttuurin uudistumista
tarvitaan siten, että eri työtehtävissä
asennoidutaan tarkastelemaan lapsiin kohdistuvia
vaikutuksia. On toivottavaa, että
lapsivaikutusten arviointi linkittyy luontevasti
jo olemassa olevaan seurakuntien toiminnalliseen
suunnitteluun.
Velvoite lasten kuulemiseen vaikuttaa seurakuntien
ja seurakuntayhtymien toimintaan
siten, että niiden on luotava ja otettava käyttöön
kuulemismenettelyitä. Koska kuuleminen
voidaan tehdä eri tavoin, sen vaikutukset
viranomaisten toimintaan riippuvat valitusta
tavasta. Lapsia saatetaan kuulla jonkin
olemassa olevan toiminnan yhteydessä, jolloin
vaikutukset jäävät pienemmiksi. Jos
luodaan muusta toiminnasta erillisiä malleja,
ne vaikuttavat merkittävämmin viranomaisten
toimintatapoihin, työvoiman tarpeeseen
ja kustannuksiin.
Lapsivaikutusten arviointi voi joissain tapauksessa
pidentää päätöksentekoprosesseja.
Mikäli päätöksentekovaiheessa todetaan,
ettei esimerkiksi lapsivaikutuksia ole asian
valmisteluvaiheessa selvitetty riittävällä
tavalla, voidaan asia palauttaa jatkovalmisteluun.
Tältä osin lakiesitys ei varsinaisesti
tuo mitään uutta päätöksentekoon, sillä jatkovalmisteluun
palauttaminen on tähänkin
saakka ollut mahdollista ja normaali menettely,
jos päättävä elin on pitänyt asian valmistelua
joltain osin puutteellisena. Kun
lapsivaikutusten arviointi sisältyy kirkkola-

kiin, siihen voidaan tarvittaessa vedota jatkovalmisteluun
palautuksen perusteena.
Tavoitteena on, että lapsen etu opitaan
luonnollisesti ja automaattisesti huomioimaan
kaikessa kirkollisen viranomaisen
päätöksenteossa. Päättäjien harkinta ratkaisee,
milloin ja missä asioissa erillinen lapsivaikutusten
arviointi on tarpeellista.
4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset
Liittämällä lapsivaikutusten arvioinnin ja
lasten kuulemisen osaksi seurakuntien hallinnollista
ja päätöksentekoprosessia kirkko
edistää lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden
toteuttamista koko yhteiskunnassa.
Lapsivaikutusten arviointimenetelmään
liittyvä kuulemis- ja tiedonantovelvoite lisää
lasten ja nuorten yleistä tietoisuutta YK:n
lapsen oikeuksien yleissopimuksen turvaamista
oikeuksista.
Kirjaamalla lapsivaikutusten arvioinnin ja
lasten kuulemisen kirkkolakiin kirkko antaa
lasten osallisuudelle virallisen aseman. Lasten
ja nuorten osallisuuden vahvistuminen
kirkossa vahvistaa heidän osallisuuttaan
suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapsivaikutusten
arviointi ja eritoten lasten kuuleminen
voi osallistaa lapsia laajemmin yhteiskuntaan
ja vaikuttamiseen. Lapsiystävällisemmällä
päätöksenteolla pyritään saattamaan
seurakunnan toiminnan pariin enemmän
lapsia.
Tämä voi olla osaltaan torjumassa lasten
ja nuorten syrjäytymistä.
14
Kirkon toiminta lasten ja nuorten osallisuuden
ja lapsivaikutusten arvioinnin vahvistamiseksi
tukee lasten osallisuutta myös
muussa yhteiskunnassa. Kirkko voi olla
asiassa tiennäyttäjänä.
5 Asian valmistelu
Kirkkohallituksen virastokollegio päätti
11.2.2010 asettaa työryhmän valmistelemaan
lapsivaikutusten arviointia ja nuorten
osallisuuden vahvistamista kirkossamme.
Työryhmässä oli kirkkohallituksen viranhaltijoiden
lisäksi edustus myös Nuorten Keskus
ry:stä sekä Suomen Poikien ja Tyttöjen
Keskus ry:stä.
Työryhmä jakautui kahteen alatyöryhmään,
joista toinen keskittyi lapsivaikutusten
arvioinnin ja toinen nuorten osallisuuden
vahvistamisen valmisteluun. Nuorten osallisuuden
vahvistamisen toimenpidesuunnitelmat
ovat vielä valmistelussa.
Asian valmistelussa kuultiin Suomen Lasten
Parlamentin, Nuorisotutkimusseuran,
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin,
Suomen vanhempainliiton, Nuorisoasian
neuvottelukunnan, Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen, Mannerheimin lastensuojeluliiton,
Vantaan ja Espoon seurakuntayhtymien
sekä tuomiokapitulien edustajia. Lisäksi
useita seurakuntien nuorisotyössä
työskenteleviä henkilöitä kuultiin asiasta
nuorisotyön neuvottelupäivillä 2011.

1 Lakiehdotuksen perustelut
25 luku Täydentäviä säännöksiä
5 b §. Lapsivaikutusten arviointi ja lasten
kuuleminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin
kirkolliselle viranomaiselle velvoite
suorittaa lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä
on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia
lapsiin.
Lapsivaikutusten arvioinnin tavoitteena on
varmistaa YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen
edellyttämällä tavalla lapsen edun
toteutuminen seurakuntien ja seurakuntayhtymien
päätöksenteossa ja toiminnassa. Arviointi
toteutetaan osana normaalia päätösasioiden
valmistelu- ja päätöksentekoprosessia.
Pykälän 1 momentti koskisi kaikkia kirkollisia
viranomaisia. Kirkollisella viranomaisella
tarkoitetaan kaikkia viranomaisia
kirkon organisaation eri tasoilla. Siten lapsivaikutusten
arviointi tulisi tarvittaessa tehdä
esimerkiksi seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä,
hiippakunnissa ja kirkon keskushallinnossa.
Lapsivaikutusten arviointiin ei ole olemassa
vain yhtä tapaa tai mallia, koska päätöksentekoprosessit
eri seurakunnissa toimivat
eri tavoin. Keskeinen asia on sopia, kenen
tehtävä kussakin tapauksessa on huolehtia
siitä, että lapsen etu toteutuu seurakunnan
päätöksenteossa.
Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin
voi luottamushenkilöiden yhteisen sopimuksen
mukaan tehdä osana luottamuselimen
kokousta, niin, että kaikki läsnä
olevat luottamushenkilöt yhdessä arvioivat
lapsiin kohdistuvat vaikutukset. Arviointi
voidaan suorittaa joko jokaisessa kokouksessa
asioiden niin vaatiessa tai erikseen
kokouksissa, joissa keskitytään tarkastelemaan
toimikauden asioita lapsivaikutusten
näkökulmasta.
Vaihtoehtoisesti voidaan valita seurakunnan
lapsiasiahenkilöt, jotka etukäteen seu-
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
15
raavat käsiteltäviin asioihin liittyviä lapsiin
kohdistuvia vaikutuksia. Lapsiasiahenkilöitä
voidaan valita yksi tai kaksi (luottamushenkilö
ja viranhaltija) esimerkiksi vuodeksi
kerrallaan. Lapsivaikutusten arviointia varten
voidaan myös perustaa erillinen toimikunta
tai tehtävä voidaan antaa lapsityön
johtokunnalle. Arvioinnin voi myös tehdä
asiaa valmisteleva viranhaltija osana valmisteluprosessia
yksin tai luottamushenkilön
kanssa yhteistyössä.
Asian valmistelijan olisi aina viime kädessä
arvioitava, onko valmisteltavalla asialla
välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.
Vaikutus voi olla välitön tai välillinen. Välittömiä
vaikutuksia on päätöksellä, jonka
kohteena ovat lapset. Välillisiä vaikutuksia
voi olla esimerkiksi joillakin seurakunnan
toiminnan linjauksia tai tilaratkaisuja koskevilla
taikka perheisiin kohdistuvilla päätöksillä.
Mikäli vaikutuksia on, ne on otettava
huomioon valmistelussa niin, että lasten
etu tulee huomioiduksi perustellulla tavalla.
Arvioinnin on aina oltava käytettävissä viimeistään
päätöstä tehtäessä.
Jos päätöksentekoelin katsoo, että lapsivaikutusten
arviointi on valmisteluvaiheessa
tehty puutteellisesti, asia voidaan palauttaa
valmisteltavaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan seurakunnassa
tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla
lapsia heitä koskevissa asioissa.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan sovellettavaksi
seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä.
Niissä lasten kuuleminen on parhaiten
toteutettavissa. Niiden toiminta myös koskee
lapsia yleensä välittömämmin kuin
muiden kirkollisten viranomaisten toiminta.
Lapsia koskevissa asioissa olisi pohdittava,
onko käytettävissä lasten kuulemisella
saatua tietoa. Jos riittävää aiempaa tietoa ei
olisi saatavilla, lapsia tulisi kuulla. Kuulemisella
selvitettäisiin lasten mielipiteitä.
Siten ne voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi
lapsia koskevia asioita valmisteltaessa
ja päätettäessä tai toimintaa järjestettäessä.

Lasten kuuleminen voidaan tehdä erilaisin
tavoin. Lasten mielipiteitä voidaan kuulla
kyselyillä, joita lapsi- ja nuorisotyöntekijät
tekevät eri työmuodoissa. Kuuleminen voidaan
toisaalta tehdä vaikkapa internetsovelluksen
avulla. Eri tapojen käyttömahdollisuudet
riippuvat seurakuntien ja seurakuntayhtymien
toimintatavoista.
Pykälän 3 momentti sisältää määritelmän
siitä, mitä lapsella tässä pykälässä tarkoitetaan.
Momentin mukaan lapsella tarkoitetaan
alle 18-vuotiasta.
Kirkkohallitus tulee antamaan tarkemmat
ohjeistukset lapsivaikutusten arvioinnin
toteuttamisesta.
2 Voimaantulo
Kirkkolain muutos ehdotetaan tulevaksi
voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen
jälkeen.
Voimaantulosäännöksen yhteydessä on
tavanomainen täytäntöönpanoa koskeva
säännös.
3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Ehdotettava laki kirkkolain muuttamisesta
on merkityksellinen perustuslain 6 §:n 2 ja 3
momentin sekä 14 §:n 3 momentin kannalta.
Perustuslain 6 §:n 2 momentti kieltää asettamasta
ihmisiä eri asemaan muun muassa
16
iän perusteella, ellei siihen ole hyväksyttävää
perustetta. Saman pykälän 3 momentin
mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti
yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa
itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan
julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön
mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen
toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään
koskevaan päätöksentekoon. Säännöksen
perustelujen mukaan (HE 309/1993) säännös
sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan
perustuslaillisen toimeksiannon edistää yksilön
mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen
toimintaan ja vaikuttaa itseään
koskevaan päätöksentekoon myös muulla
tavoin kuin äänestämällä valtiollisissa tai
kunnallisissa vaaleissa. Säännös edellyttää
lakiesityksen perustelujen mukaan, että
myös lapsille turvataan mahdollisuus vaikuttaa
itseään koskeviin asioihin kehitystään
vastaavasti.
Esityksen mukaisella säännöksellä kirkolliseen
lainsäädäntöön otetaan nykyistä
konkreettisemmin perustuslaissa asetetut
velvoitteet lasten aseman ja oikeuksien
huomioon ottamisesta.
Edellä olevan perusteella katsotaan, että
lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Edellä mainituilla perusteilla kirkkohallitus
esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin
kirkkolain muuttamiseksi seuraavasti:

Laki
kirkkolain muuttamisesta
Lakiehdotus
Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi,
jolla
lisätään kirkkolain (1054/1993) 25 lukuun uusi 5 b § seuraavasti:
25 luku
Täydentäviä säännöksiä
5 b §
Lapsivaikutusten arviointi ja lasten kuuleminen
Kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä
tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Arvioinnin on oltava käytettävissä päätöstä tehtäessä.
Seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa.
Lapsilla tarkoitetaan tässä pykälässä alle 18-vuotiaita.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2012
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Kirkkoneuvos Pekka Huokuna

L i i t e
III
KIRKON LAINTARKASTUSTOIMIKUNNAN
LAUSUNNOT
Nro 1/12 Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien
säännösten muuttaminen
Nro 2/12 Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen
muuttaminen
Nro 3/12 Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista
koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun

KIRKON LAINTARKASTUSTOIMIKUNTA LAUSUNTO 1/2012
Helsinki 11.6.2012
Kirkolliskokoukselle
Viite: Kirkkohallituksen esitys 4/2012
Asianro 2011-00326
Asia: Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen
1. Johtolausetta on korjattu ja siihen on tehty tästä lausunnosta aiheutuvat muutokset
liitteestä ilmenevällä tavalla.
2. KL 9:3. Pykälä käsittelee päätöksentekoa ja siinä vaadittavaa määräenemmistöä.
Päätöksen valituskelpoisuutta ajatellen on ongelmallista, että 2 kohdassa
puhutaan suunnitelmasta. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:ssä säädetään
päätöksen valituskelpoisuudesta: ”Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan
toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.” Sana ”suunnitelma”
viittaa valmisteluun, jonka vuoksi sitä ei tulisi käyttää lakitekstissä ratkaisevan,
valituskelpoisen rakentamispäätöksen yhteydessä. Kuten kirkkohallituksen esityksessä
pykälän perusteluissa todetaan, määräenemmistöllä tulee hyväksyä
varsinainen rakentamispäätös, jonka tulee sisältää myös hankkeen suunnitelma.
Laintarkastustoimikunta ehdottaa, että 2 kohdasta poistetaan sanat ”suunnitelmaa,
joka tarkoittaa” ja toimenpiteiden järjestystä lisäksi muutetaan johdonmukaisemmaksi
liitteestä ilmenevällä tavalla. Kahden viimeisen luettelokohdan
välistä on poistettava tarpeettomana sana ”tai”.
3. KL 14:1. Laintarkastustoimikunta ehdottaa, että pykälän 2 momentti kumotaan
ja sen sisältö siirretään 2 §:n 3 momenttiin, jossa luetellaan ne kirkollisia rakennuksia
koskevat päätökset, jotka on alistettava kirkkohallituksen vahvistettaviksi.
4. KL 14:2. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan tarkemmin sen
sisältöä. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kootusti luettelomuodossa
kirkollisia rakennuksia koskevien päätösten alistamisesta kirkkohallitukselle
liitteestä ilmenevällä tavalla. Liitteen mukaisen 3 momentin 2 ja 3 kohdan
osalta viitataan tämän lausunnon kohtaan 2.
5. KL 14:5. Pykälän otsikko tulee muuttaa yksikkömuotoon, ja pykälän sanamuotoa
korjata kielellisesti liitteestä ilmenevällä tavalla.
Laintarkastustoimikunta huomauttaa, että kirkkolakiehdotukseen ei sisälly
säännöksiä suojelupäätöksen sisällöstä eikä siitä, mitä kirkollisen rakennuksen
suojelupäätös merkitsee. Myös suojelun kohteet jäävät lakiesityksessä epämääräisiksi.
Kiinteää sisustusta ei määritellä eikä perusteluissa kiinnitetä huomiota
rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 3 §:n 2 momenttiin,
jossa kiinteä sisustus on määritelty tarkasti. Lisäksi laintarkastustoimikunta

huomauttaa, että lakiehdotuksesta puuttuu mahdollisuus, että suojelun kohteena
olisi vain osa kirkollisesta rakennuksesta.
6. KL 14:5 a. Pykälän otsikko tulisi muuttaa muotoon Lausunnot, joka vastaa paremmin
pykälän sisältöä. Laintarkastustoimikunta ehdottaa lakiehdotuksen perusteluihin
viitaten, että pykälän 1 momentin sanamuotoa muutetaan liitteestä
ilmenevällä tavalla siten, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän on varattava
ennen päätöksen tekemistä Museovirastolle tilaisuus antaa asiasta lausunto. Lisäksi
säädettäisiin, että lausunto on pyydettävä jo asiaa koskevasta suunnitelmasta.
Ehdotettu pykälän 2 momentti on 1 momentin tulkintaohje, joka on syytä poistaa
lakitekstistä ja siirtää säännöksen perusteluihin.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Museoviraston antamista ohjeista,
joita olisi kirkkohallituksen määräyksestä noudatettava päätöksen täytäntöönpanossa.
Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, tarkoitetaanko siinä ohjeita,
jotka Museovirasto on antanut ennen kirkkohallituksen vahvistuspäätöstä,
voiko kirkkohallitus määrätä myös myöhemmin annettavat ohjeet sitoviksi eikä
voiko kirkkohallitus määrätä ohjeita sitoviksi ilman vahvistuspäätöstä. Säännöksen
perustelujen mukaan ohjeet olisivat sitovia ja Museovirasto voisi antaa
niitä myöhemminkin päätöksen täytäntöönpanon aikana.
Laintarkastustoimikunta on kiinnittänyt huomiota Museoviraston ohjeisiin lausunnoissaan
1 ja 4/2008 kirkkohallituksen esityksistä 1 ja 1a, kirkollista rakennussuojelua
koskevien kirkkolain säännösten muuttaminen. Laintarkastustoimikunta
katsoo edelleen, että muiden kuin kirkkohallituksen vahvistuspäätöksessä
tapauskohtaisesti mainittujen ohjeiden katsominen seurakuntaa tai seurakuntayhtymää
sitoviksi on ongelmallista. Kirkollisista rakennuksista säädetään
kirkkolaissa. Lakiehdotuksen mukaan kirkollisen rakennuksen suojelusta ja sen
valvonnasta päättää kirkkohallitus. Ehdotetun 4 momentin mukaan kirkkohallitus
voisi siirtää päätösvaltaansa valtion viranomaiselle eli Museovirastolle.
Edelleen on huomattava, että yleensä Museoviraston ohjaukseen liittyy avustuksen
myöntäminen. Kirkollisten rakennusten kohdalla näin ei ole, minkä
vuoksi ohjeisiin ei liittyisi sanktioita niiden noudattamatta jättämisestä.
Laintarkastustoimikunta huomauttaa vielä, että perustuslakivaliokunnan vakiintuneen
lausuntokäytännön mukaisesti laissa ei yleensä pitäisi säätää viranomaiselle
kuuluvasta toimivallasta antaa ohjeita. Tässä sääntely-yhteydessä ohjaustoimivaltaa
käyttäisi kuitenkin muu kuin kirkollinen viranomainen, jolloin
sääntelylle sinänsä saattaisi olla tarvetta kirkkolain erityisasemasta johtuen.
Laintarkastustoimikunta ehdottaa, että 4 momentti kirjoitetaan seuraavasti:
Museovirasto voi antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta koskevan päätöksen
täytäntöönpanosta.
7. KL 14:5 b. Pykälän otsikko tulee muuttaa muotoon Päätös kirkollisen rakennuksen
suojelun lakkaamisesta. Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi
selkeämmäksi liitteestä ilmenevällä tavalla. Pykälän 3 momenttiin tulee lisätä,
että päätöksestä on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi
kirkollisen rakennuksen sijaintikunnalle, koska kirkollinen rakennus voi
2

olla suojeltu myös asemakaavassa ja suojelun lakkaaminen voi edellyttää kaavavarauksen
muuttamista.
8. KL 14:6. Pykälän 2 momentin sanamuotoa on muutettu kielellisesti liitteestä
ilmenevällä tavalla.
9. KL 24:8 b. Pykälän sanamuotoa tulee korjata liitteestä ilmenevällä tavalla.
10. Voimaantulosäännös. Laintarkastustoimikunta pitää riittävänä, että lain voimaantulosäännöksen
2 momentti kirjoitetaan seuraavasti: Tämän lain voimaan
tullessa vireillä olevan alistus- ja muutoksenhakuasian käsittelyyn sovelletaan
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
11. Laintarkastustoimikunnalla ei ole muuta huomauttamista esityksen johdosta.
Matti Mäkinen Eija Siitari-Vanne Kristina Björkvall
LIITE Lakiehdotus tarkastetussa muodossa
Katri Kuuskoski
3

KIRKON LAINTARKASTUSTOIMIKUNTA LAUSUNTO 2/2012
Helsinki 18.9.2012
Kirkolliskokoukselle
Viite: Kirkkohallituksen esitys 7/2012
Asianro 2010-00285
Asia: Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
Laintarkastustoimikunnalla ei ole esityksen johdosta huomautettavaa.
Matti Mäkinen Eija Siitari-Vanne Kristina Björkvall
Katri Kuuskoski

KIRKON LAINTARKASTUSTOIMIKUNTA LAUSUNTO 3/2012
Helsinki 25.10.2012
Kirkolliskokoukselle
Viite: Kirkkohallituksen esitys 12/2012
Asianro 2010-00063
Asia: Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen
kirkkolain 25 lukuun
KL 25:5 b
1. Pykälän yksityiskohtaisista perusteluista on pääteltävissä, että lapsen edun tulee
toteutua seurakunnan päätöksenteossa. Tämä ei vastaa pykälän 1 momentin
sisältöä, jossa edellytetään vain lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä.
2. Pykälässä säädettävien arviointi- ja kuulemisvelvoitteiden laiminlyöminen
muodostanee kirkkolain 24 luvun 4 §:n 2 momentissa säädetyn valitusperusteen.
Tätä kysymystä ei käsitellä esityksen perusteluissa.
3. Selkeyden vuoksi ja jotta pykälä olisi muodoltaan yhtenevä edeltävien pykälien
kanssa, pykälän 1 momentin ensimmäinen virke tulisi kirjoittaa seuraavasti:
”Valmisteltaessa päätöstä, jolla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin,
kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten arviointi.”
4. Pykälän 2 momentin perusteluissa on syytä korostaa sitä, että kysymyksessä ei
ole hallintolaissa tarkoitettu asianosaisen kuuleminen. Asiaa ei ole käsitelty
lainkaan esityksen perusteluissa.
5. Perusteluista ilmenee, että 2 momentissa tarkoitettu kuuleminen on suoritettava
ainoastaan tarvittaessa ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Tämä ei vastaa pykälän
2 momenttia, joka sanamuotonsa mukaan velvoittaa kuulemiseen kaikissa lapsia
koskevissa asioissa.
6. Laintarkastustoimikunnalla ei ole asiasta muuta huomautettavaa.
Matti Mäkinen Kristina Björkvall
Katri Kuuskoski

L i i t e
IV
TALOUSARVIOALOITTEET
Nro 1/12 Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi
Uskonnonpedagogiseen instituuttiin

Talousarvioaloite 1/2012
Asianro 2012-00750
Kirkolliskokoukselle
MÄÄRÄRAHAN VARAAMINEN TYÖNTEKIJÄN PALKKAAMISEKSI USKONNON-
PEDAGOGISEEN INSTITUUTTIIN
Yleistä uskonnonopetuksesta kouluissa
Uskonnonopetuksen kehittäminen on noussut päivän polttavaksi teemaksi julkisessa
keskustelussa. Moniuskontoistuminen ja monikulttuuristuminen on haastanut
nykyistä uskonnonopetuksen mallia, joka on kuitenkin osoittautunut varsin perustelluksi.
Nykyinen uskonnonvapauslaki korostaa positiivista uskonnonvapautta eli
oikeutta omaan uskontoon, joka toteutuu kohtalaisen hyvin näillä opetusjärjestelyillä.
Nykyisessä mallissa vähemmistöjenkin oikeudet toteutuvat vähemmistöjä
tyydyttävällä tavalla. Nyt onkin syytä kiinnittää huomiota oppiaineen mallin sijasta
sen sisältöjen pedagogiseen kehittämiseen. Uskonnonopetusta on uudessa tuntijaossa
vain 1 vuosiviikkotunti perusasteella, joten luokanopettajien täydennyskouluttaminen
ja muu pedagoginen tukeminen ja kehittäminen uskonnonopetuksessa on
hyvin ratkaisevaa koko oppiaineen tulevaisuuden kannalta.
Koulun oppiaineiden tulee vastata tämän ajan lapsen ja yhteiskunnan tarpeisiin
parhaalla mahdollisella tavalla. Uskonnonopetusta on syytä vahvistaa ja kehittää
jatkuvasti etenkin koulun arjen pedagogisesta näkökulmasta käsin. Oppiaineen tulevaisuuden
kannalta on juuri nyt keskeistä tukea opetusmenetelmiä ja keskeisiä
sisältöjä niin, että ne vastaavat tämän ajan lapsen ja yhteiskunnan tarpeisiin parhaalla
mahdollisella tavalla.
Uskonnonpedagoginen instituutti
Suomen Kirkon Seurakuntaopiston Säätiössä on toiminut pitkään Uskonnonpedagoginen
instituutti, joka on kahden työntekijän voimin täydennyskouluttanut, kehittänyt
opetusmenetelmiä ja tuottanut materiaalia runsaasti etenkin viimeisen 10
vuoden aikana. Tänä aikana yliopistot ovat keskittyneet yhä enemmän tutkimuksen
haasteisiin, jolloin muiden toimijoiden rooli käytännön pedagogisen toiminnan kehittämisessä
on korostunut. Uskonnonpedagoginen instituutti on vastannut tähän
tarpeeseen resurssiensa puitteissa, mutta tarvetta olisi laajemmalle toiminnalle,
koska uskonnonopetuksen toimijoita tällä alueella on koko maassa hyvin niukasti.
Uskonnonpedagogisen instituutin kahden henkilön työpanos ei riitä täysimääräisesti
palvelemaan hieman yli 20 000 opettajan tarpeita koko maan alueella.

Aloitteen taustaa tarkemmin
Aloite
2
Tämä aloite koskee yhden henkilön lisäämistä Uskonnonpedagogisen instituutin
käyttöön nykyisen kahden lisäksi. Tämä uusi työvoimaresurssi tulisi keskittää erityisesti
seuraavan aihepiirin kehittämiseen:
Noin 30 prosenttia oppilaista tarvitsee jotakin erityistä oppimisensa tueksi. Osa
tästä määrästä on selkeästi oppimis- tai käyttäytymisvaikeuksien vuoksi vaikeuksissa
koko kouluaikansa. Tämä vaikuttaa haitallisesti minäkuvan kehittymiseen
pitkällä aikavälillä. Uskonto-oppiaine on luonteeltaan keskusteleva ja ihmisen kasvua
tukeva, joten siinä olisi erityisiä pedagogisia mahdollisuuksia tukea lapsia ehjän
persoonallisuuden kasvuun ja turvallisen sekä hyvän elämänasenteen luomiseen.
Oman maan valtauskonnon perusteiden tunteminen auttaa ehjän yhteiskunnallisen
minäkuvan kehittymisessä.
Jo nykyisissäkin opetussuunnitelmissa on avauksia, jotka mahdollistavat uskonnonerityispedagogiikan
tapaisen kasvatuksellisen näkemyksen kehittämistä. Esimerkiksi
uskonnon opetussuunnitelman 15 vuosiluokan tavoitteissa mainitaan:
Oppilas oppii luottamusta elämään ja itseensä, kohtaamaan rohkeasti tulevaisuuden,
ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen
omassa ja muiden elämässä
Oppilas oppii eettisten asioiden pohdintaa, omien tunteiden ja kokemusten jakamista
sekä kristillisen etiikan soveltamista.
Tällä hetkellä kysymys on lähinnä pedagogisten käytäntöjen kehittämisestä. Voimavaroja
tämän maailmalla jo tunnetun asian toteuttamiseen Suomessa ei ole missään
instituutiossa laajasti. Tässä voisi olla myös kirkon saavutettavuusohjelman
kontribuutio uskonnonopetuksen tueksi.
Talousarvioesityksessä vuodelle 2013 on ehdotettu 135 000 euron määrärahaa
UPI:n toiminnalle (= 2 henkilön työpanos). Edellä esitetyillä perusteilla ehdotan
lisämäärärahaa 70 000 euroa kolmannen työntekijän palkkaamisen mahdollistamiseksi
Uskonnonpedagogiseen instituuttiin.
Hämeenlinnassa 9 päivänä lokakuuta 2012
Aulis Ansaharju

L i i t e
V
HIIPPAKUNTAVALTUUSTOESITYKSET
Nro 2/12 Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten
ylläpidosta (Porvoon hiippakunta)

Stiftsfullmäktigeframställning 2/2012
(Borgå stift)
Ärende nr 2012-00423
STATLIGT ANSVAR FÖR UPPRÄTTHÅLLANDET AV GAMLA KYRKLIGA
BYGGNADER
Stiftsfullmäktige i Borgå stift 19.4.2012, 5 §
Till kyrkomötet
Stiftsfullmäktigemedlemmen Torsten Sandell har inlämnat följande initiativ till stiftsfullmäktige
i Borgå stift:
Statligt ansvar för upprätthållandet av gamla kyrkliga byggnader
Vackra gamla kyrkor, klockstaplar, kapell, prästgårdar och därtill hörande byggnader
i vårt land är en del av vårt nationella kulturarv. Särskilt är kyrkorna året runt
självklara besöksmål för turister och andra besökare. De också landmärken och
stolta symboler för bygden och dess människor. Gamla kyrkor vittnar om Guds
närvaro och klockornas ljud om Guds röst bland människor. Vi har skäl att vara
glada och tacksamma för dessa byggnader och att församlingarna får disponera
dem.
Ekonomiska utmaningar
Gamla byggnader väcker ändå inte enbart tankar av glädje och tacksamhet, särskilt
inte inför budgetdiskussioner som gäller större renoveringsarbeten. Tvärtom kan
en församling t o m känna sin verksamhet hotad inför det att en väsentlig del av resurserna
borde användas för grundrenovering av gamla kyrkliga byggnader. Det
här gäller särskilt i bygder där befolkningen eller verksamheten minskar.
Under år 2010 investerade kyrkan totalt 4,23 miljoner euro för att renovera kulturhistoriskt
värdefulla byggnader. Dessutom användes samma år 9,74 miljoner euro
för vård av kulturarvsegendom. Kostnaderna varierar från år till, vilket framgår ur
nedanstående tabell.
Tabell: Finlands evangelisk-lutherska kyrkas investeringskostnader för kulturhistoriskt
värdefulla byggnader samt kostnader för vård av kulturarvsegendom
20062010 (miljoner euro) (Källa: Statistisk årsbok för kyrkan 2010 s. 202203).
2006 2007 2008 2009 2010
Byggnader 2,07 9,77 6,99 5,59 4,23
Kulturarvsegendom .. 2,01 7,05 8,76 9,74

2
De största investeringskostnaderna fanns i Sankt Michels och Kuopio stift, medan
de största kostnaderna för vården av kulturarvsegendom fanns i Helsingfors stift.
Kostnaderna i statistiken räknas inte till sitt fulla belopp, utan till vissa delar endast
till 50 % (Statistisk årsbok för kyrkan 2010 s. 200203).
Vid grundrenoveringar anlitas kunniga arkitekter och byggnadsarbetare under ledning
av museiverkets expertis. Dessa betydelsefulla tjänster är i dagens läge dock
allt dyrare att använda, samtidigt som de är ofrånkomliga. Att skjuta upp stora renoveringar
i brist på pengar är självfallet ingen hållbar lösning, utan bidrar
dessvärre till att ytterligare förvärra läget.
Historisk bakgrund
Man kan fråga som om församlingarna har förbyggt sig eller själva åstadkommit
den återvändsgränd som kan skönjas, då de innehar byggnader som de inte nödvändigtvis
förmår upprätthålla. Svaret kan vi finna i historien och i den tid då
kyrka och stat var ett. Gamla kyrkliga byggnader byggdes på basen av konungens
eller storfurstens beslut och med stöd av dennes resurser. Byggnaderna var således
både statliga och kyrkliga. Den lokala församlingen fattade aldrig ensam besluten
att bygga, även om också ortens befolkning deltog i kostnaderna med sina skattemedel.
De medeltida stenkyrkorna längs våra kuster uppfördes inte heller enbart
för att skapa gudstjänstrum åt lokalförsamlingarna, utan de var också dåtida
”skrytbyggen” som skulle vittna om regentens makt och resurser. Hade lokalförsamlingarna
enbart själva fått bestämma, så hade byggnaderna utan tvekan ha blivit
både mindre och mer anspråkslösa.
Regenten var kyrkans överhuvud. Socknarnas förvaltning var anförtrodd åt församlingarna
ända till dess att kommunerna såg dagens ljus i början av år 1865.
Församlingarna ansvarade fram till dess för sjukvård, skola, fattigvård och annan
förvaltning, och hade i gengäld rätt att uppbära den skatt som idag kallas kommunalskatt.
Ur dessa skattemedel bekostades också byggandet och skötseln av allmänna
byggnader, till vilka de kyrkliga givetvis också hörde.
I och med kommunallagen 1864 och kyrkolagen 1869 överfördes huvudparten av
församlingarnas skatteintäkter till kommunen. Genom dessa lagar, samt genom
folkskollagen 1866 och fattigvårdslagen 1879, kan man säga att staten skiljdes från
kyrkan i vårt land. De kyrkliga byggnaderna fick församlingarna behålla, men de
fick också påta sig ansvaret för deras skötsel. Förändringen var synnerligen radikal.
Kostnaderna för byggnader som församlingarna har byggt 1865 eller senare
har församlingarna däremot kunnat beräkna utgående från de kyrkoskattemedel
man haft till förfogande.
Det skulle vara väsentligt att erkänna att kyrkliga byggnader från före 1865 har en
särskild ställning bland församlingarnas byggnader, eftersom de också är statliga
byggen. Därför borde staten också påta sig ett betydande ansvar för att dessa
byggnader kan upprätthållas som en del av vårt kulturarv. Jag anser att året 1865 är
en vattendelare i sammanhanget. På goda grunder också motivera självständighetsåret
1917 som en avgörande gräns, eftersom kyrkliga byggnader byggda före
nämnda år är skyddade i lag (KL 1054/1993, 14:5§).

Kyrkans ställning förändras
3
I takt med att allt fler församlingsmedlemmar numera skriver ut sig ur kyrkan förändras
situationen för kyrkan på ett grundläggande sätt. Kyrkans framtida möjligheter
att bära ansvar för bevarandet av kulturhistoriskt värdefulla byggnader och
föremål försämras hela tiden. Allt färre människor, församlingarnas medlemmar,
betalar de facto för att vackra gamla kyrkliga byggnader bevaras i vårt land. Församlingarna
är visserligen inte uttryckligen skyldiga att upprätthålla sina gamla
byggnader, men det är ändå frågan om större eller mindre kulturskandaler att inte
göra det. Att låta en gammal kyrklig byggnad förfalla i brist på medel för renovering
är inte heller i enlighet med lagens anda.
Det skulle vara viktigt att kyrka och stat kunde enas om att byggnader från tiden
före 1865 är en del av vårt nationella kulturarv som alla, inte enbart kyrkans medlemmar,
har ett ansvar för och kan känna gemensam glädje för.
Det är också skäl att minnas att de regionala skillnaderna i vårt land kan vara beaktansvärda
i ekonomiskt hänseende. För en liten församling med en gammal kyrka
är situationen besvärligare än för en stor stadsförsamling. Kyrkostyrelsen kan visserligen
stöda mindre bemedlade församlingar med medel ur Kyrkans centralfond,
som fungerar som en utjämningsfond.
Samfundsskatten
Samfundsskatten, som under de senaste åren varierat mellan 1,752,55 %, är den
ersättning som staten ger kyrkan för att den sköter vissa samhälleliga uppdrag. Hit
räknas gravväsendet, delar av folkbokföringen samt just skyddandet av värdefulla
gamla byggnader. Till de samhälleliga uppdragen kunde man på goda grunder
också räkna barn- och ungdomsarbetet. I princip har alltså staten tagit ansvar för de
gamla statsbyggda kyrkorna genom arrangemanget med samfundsskatt. I praktiken
ser det ändå annorlunda ut.
Det huvudsakliga problemet är att samfundsskattemedlen inte räcker till och har
varierat under det senaste decenniet. Kyrkans underskott för begravningsväsendet
var år 2010 109,25 miljoner euro (Statistisk årsbok för kyrkan 2010 s. 214). Folkbokföringen
kostade kyrkan ca 4,5 miljoner euro. Samfundsskatten samma år uppgick
till 112,45 miljoner euro (Församlingarnas ekonomi 2010, tabell 1). Samfundsskatten
täckte således 2010 begravningsväsendets kostnader och en del av
folkbokföringen. Men det fanns inga medel över för skötseln av gamla byggnader.
Kostnaderna för gamla byggnader och kulturarvsegenomden uppgick 2010 till 14
miljoner euro, som tabellen ovan visar.
Det andra problemet är att samfundsskatten är ett trubbigt verktyg. Stora stadsförsamlingar
med många företag får stora skatteintäkter, medan församlingar t ex i
skärgården med en gammal stenkyrka att sköta får bara små intäkter. Kyrkostyrelsen
har som sagt dock möjligheter att göra utjämningar.
Kyrkan måste i dagens läge räkna med betydande ekonomiska uppoffringar för
skötseln av sina samhälleliga uppdrag. Det betyder i förlängningen att kyrkans
medlemmar, som utgör 77,3 % av finländarna, betalar för sådant som samhället

4
anser höra till det allmänna bästa. Uppoffringarna drabbar också församlingarna
olika.
Lagstiftningen
Om skyddandet av kulturhistoriskt värdefulla byggnader stadgas det i lagen om
skyddande av byggnadsarvet (L 498/2010). Lagens syfte är ”trygga den byggda
kulturmiljöns mångfald med avseende på tid och rum, värna om dess egenart och
särdrag samt främja kulturellt hållbar vård och användning av den.” (§ 1). Särskilt
avser lagen byggnader som är av nationell betydelse. Ägaren till en byggnad som
förklarats skyddad kan inom ramen för statsbudgeten beviljas bidrag för byggnadens
skötsel och underhåll. Bidrag kan också ges åt byggnader som inte förklarats
skyddade (§ 16).
Problemet för kyrkan är att denna lag undantar de kyrkliga byggnaderna. Framställningarna
är förbehållna byggnadens ägare, staten, landskapsförbunden, kommunerna
och registrerade sammanslutningar som värnar om kulturarvet (§ 5). Men
då det gäller de kyrkliga byggnaderna hänvisas det kort till kyrkolagen i § 2. Kyrkostyrelsen
har ingen framställningsrätt, även om undantag i praktiken har förekommit.
I vissa fall har också EU-bidrag kunnat erhållas.
Kyrkolagen (L 1054/1993) stadgar om gamla kyrkliga byggnaders skydd i 14:5 §.
”En kyrklig byggnad som är uppförd före 1917 är underkastad byggnadsskydd.
Kyrkostyrelsen kan därtill besluta att en kyrklig byggnad som är yngre skall förklaras
skyddad.”
Om kostnaderna för skyddandet av gamla kyrkliga byggnader stadgas i § 7: ”En
församling som inte i sin verksamhet kan använda en skyddad kyrklig byggnad
som den äger eller annars kan få en skälig nytta därav, kan inte förpliktas att vidta
sådana skyddsåtgärder för vilka kostnaderna slår i uppenbart missförhållande till
de medel som församlingen kan anvisa för underhåll och renovering av alla sina
kyrkliga byggnader.”
Gunnar Grönblom konstaterar i sin lagkommentar att kyrkan inte har rätt att kräva
statligt underhåll för gamla skyddade byggnader, men att museiverket i flera fall
ändå beviljat medel. I kyrka-statkommitténs betänkande (1977:21 s. 147151) föreslog
man en särskild lag om statsbidrag för renovering och underhåll av gamla
kulturhistoriskt värdefulla kyrkliga byggnader. Men förslaget ledde inte då till
någonting, konstaterar Grönblom. Han noterar också att kyrkan i Sverige, sedan
skiljandet från staten 2000, erhåller statliga medel för att upprätthålla kulturhistoriskt
värdefulla kyrkliga byggnader (Kyrkans lagstiftning med kommentarer,
Borgå 2002, s. 8283).
Konklusion
Jag anser att det skulle vara motiverat att staten genom en ändring av kyrkolagen
eller genom en särskild lag övertog ett betydande ansvar för upprätthållandet av
kyrkliga byggnader som uppförts i Finland före år 1865. Kyrkostyrelsen borde räknas
till de instanser som kan göra framställningar till statsbudgeten om skyddandet
av gamla kyrkliga byggnader.

5
Att allmänt höja samfundsskatten är inte en lösning, eftersom den inte ser till de
regionala skillnaderna eller de lokala behoven. Församlingarna, som använder
byggnaderna, skulle däremot fortsättningsvis ansvara för det normala underhållet,
inredning, värme, belysning mm.
Förslag
Stiftsfullmäktige i Borgå stift föreslår att kyrkomötet bereder ett lagförslag till
riksdagen som innebär att staten påtar sig ett betydande ansvar för upprätthållandet
av kyrkliga byggnader som är byggda före år 1865.
Ingå den 3 mars 2012
Torsten Sandell
Kyrkoherde Torsten Sandell tar upp en viktig fråga, d.v.s. kostnaderna för underhåll och renovering
av kyrkliga byggnader. Underhållet och renoveringen av kyrkliga byggnader medför stora
ekonomiska uppoffringar för församlingarna. I synnerhet för de församlingar som har flera kyrkor
och andra kyrkliga byggnader att underhålla är kostnaderna oskäligt stora. Många av våra
kyrkor har även ett nationellt kulturvärde och ett statligt stöd för de här byggnaderna kan anses
vara motiverat. Kyrkan har inte möjlighet att genom lagändringar ålägga staten att betala understöd
för underhållet av kyrkliga byggnader utan frågan om understöd borde tas upp i diskussioner
mellan kyrkan, närmast kyrkostyrelsen, och statsmakten. Sandells initiativ torde därför sändas
till kyrkostyrelsen för kännedom och för att kyrkostyrelsen vid tillfälle skulle kunna ta upp en
diskussion med statsmakten om ökat ekonomiskt stöd för underhållet av kyrkliga byggnader.
Beslutsförslag:
Domkapitlet föreslår att stiftsfullmäktige sänder Torsten Sandells initiativ till kyrkostyrelsen för
kännedom och eventuella åtgärder.
Beslut:
Bengt Broo föreslog att beslutet skulle lyda: Stiftsfullmäktige sänder Torsten Sandells initiativ
till kyrkostyrelsen för kännedom och för vidtagande av lämpliga, nödigbefunna åtgärder. Förslaget
vann inget understöd.
Peter Lindbäck föreslog att beslutet skulle lyda: Stiftsfullmäktige beslöt sända Torsten Sandells
initiativ till Kyrkomötet och till Kyrkostyrelsen för åtgärder, bland annat att beaktas vid den
fortsatta beredningen och behandlingen av förslaget till ändrade bestämmelser om skyddet av
kyrkliga byggnader i kyrkolagen. Förslaget vann allmänt understöd.
Vid omröstningen gavs två röster för beredningens förslag och 18 röster för Lindbäcks förslag.
Stiftsfullmäktige beslöt således i enlighet med Lindbäcks förslag.

VALTION VASTUU VANHOJEN KIRKOLLISTEN RAKENNUSTEN
YLLÄPIDOSTA
Porvoon hiippakunnan hiippakuntavaltuusto 19.4.2012, 5 §
6
SUOMENNOS
Hiippakuntavaltuustoesitys 2/2012
(Porvoon hiippakunta)
Asianro 2012-00423
Kirkolliskokoukselle
Hiippakuntavaltuuston jäsen Torsten Sandell on tehnyt seuraavan aloitteen Porvoon hiippakunnan
hiippakuntavaltuustolle:
Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
Maamme kauniit vanhat kirkot, kellotapulit, kappelit, pappilat ja niihin kuuluvat
rakennukset ovat osa kansallista kulttuuriperintöämme. Erityisesti kirkot ovat ympäri
vuoden matkailijoiden ja muiden vierailijoiden suosimia käyntikohteita. Ne
ovat myös maamerkkejä ja ylväitä symboleja seudulle ja sen asukkaille. Vanhat
kirkot ovat todiste Jumalan läsnäolosta, ja kellojen soitto on Jumalan ääni ihmisten
parissa. Meidän on syytä olla iloisia ja kiitollisia näistä rakennuksista ja siitä, että
ne ovat seurakuntien käytettävissä.
Taloudellisia haasteita
Vanhat rakennukset eivät herätä vain ilon ja kiitollisuuden tunteita – varsinkaan
silloin, kun keskustellaan isojen korjaustöiden kustannuksista. Seurakunnassa voidaan
päinvastoin jopa kokea toiminta uhatuksi, jos vanhojen kirkollisten rakennusten
perusparannukseen joudutaan käyttämään huomattava osa taloudellisista resursseista.
Näin on erityisesti seuduilla, joilla väkimäärä vähenee ja toiminta supistuu.
Vuonna 2010 kirkko investoi yhteensä 4,23 miljoonaa euroa kulttuurihistoriallisesti
arvokkaiden rakennusten korjaustyöhön. Samana vuonna käytettiin lisäksi 9,74
miljoonaa euroa kulttuuriperintöomaisuuden hoitoon. Kustannukset vaihtelevat
vuosittain, mikä käy ilmi alla olevasta taulukosta.
Taulukko: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon investoinnit kulttuurihistoriallisesti
arvokkaisiin rakennuksiin ja kulttuuriperintöomaisuuden hoitoon 20062010
(miljoonaa euroa) (Lähde: Kirkon tilastollinen vuosikirja 2010 s. 202203)
2006 2007 2008 2009 2010
Rakennukset 2,07 9,77 6,99 5,59 4,23
Kulttuuriperintöomaisuus .. 2,01 7,05 8,76 9,74

7
Investointikustannukset rakennuksiin olivat suurimmat Mikkelin ja Kuopion hiippakunnissa,
ja suurimmat kustannukset kulttuuriperintöomaisuuden hoidosta syntyivät
Helsingin hiippakunnassa. Tilastossa kustannuksia ei ole otettu huomioon
täysimääräisinä vaan osittain vain 50-prosenttisesti (Kirkon tilastollinen vuosikirja
2010 s. 200203).
Rakennusten peruskorjauksia tekevät asiantuntevat arkkitehdit ja rakentajat Museoviraston
johdolla. Asiantuntevat palvelut ovat välttämättömiä mutta nykypäivänä
yhä kalliimpia. Suurten korjausten lykkääminen rahapulan takia ei kuitenkaan
ole kestävä ratkaisu vaan valitettavasti vain huonontaa tilannetta.
Historiallista taustaa
Voidaan kysyä, ovatko seurakunnat rakennuttaneet liikaa ja joutuneet siten umpikujaan,
jossa ne eivät välttämättä pysty ylläpitämään omistamiaan rakennuksia.
Vastaus löytyy historiasta, ajalta, jolloin kirkko ja valtio olivat yhtä. Kirkollisia rakennuksia
rakennettiin kuninkaan tai suuriruhtinaan päätöksellä ja resursseilla. Rakennukset
olivat sekä valtiollisia että kirkollisia. Paikallinen seurakunta ei tehnyt
rakentamispäätöstä yksin, vaikka paikkakunnan väestö osallistuikin kustannuksiin
verovaroineen. Rannikkojemme keskiaikaisia kivikirkkoja ei rakennettu pelkästään
paikallisten seurakuntien jumalanpalvelushuoneiksi, vaan ne olivat myös aikansa
”pröystäilyrakennuksia”, joiden oli määrä todistaa hallitsijan mahtia ja resursseja.
Jos paikallisseurakunnat olisivat voineet itse päättää, rakennuksista olisi epäilemättä
tullut sekä pienempiä että vaatimattomampia.
Hallitsija oli kirkon päämies. Pitäjänhallinto uskottiin seurakunnille kuntien perustamiseen
asti, mikä tapahtui vuoden 1865 alussa. Siihen asti seurakunnat vastasivat
sairaanhoidosta, kouluista, vaivaishoidosta ja muusta hallinnosta. Vastineeksi ne
saivat kantaa veroa, jota nykyisin kutsutaan kunnallisveroksi. Näistä verovaroista
maksettiin myös julkisten rakennusten rakentaminen ja hoito, ja tällaisia kirkollisetkin
rakennukset tietysti olivat.
Vuoden 1864 kunnallislain ja vuoden 1869 kirkkolain nojalla siirrettiin suurin osa
seurakuntien verotuloista kunnille. Nämä lait, kuten myös vuoden 1866 kansakouluasetus
ja vuoden 1879 vaivaishoitoasetus, erottivat Suomessa valtion ja kirkon
toisistaan. Seurakunnat saivat pitää kirkolliset rakennukset mutta saivat myös vastuun
niiden ylläpidosta. Muutos oli varsin radikaali. Vuonna 1865 ja sen jälkeen
rakennettujen rakennusten aiheuttamat kustannukset seurakunnat sen sijaan ovat
pystyneet laskemaan käytettävissä olevien kirkollisverovarojen perusteella.
On olennaista huomata, että ennen vuotta 1865 rakennetuilla kirkollisilla rakennuksilla
on seurakuntien rakennusten joukossa erityinen asema, sillä ne ovat myös
valtiollisia rakennuksia. Siksi valtion pitäisi myös kantaa merkittävä vastuu näiden
rakennusten ylläpidosta osana kulttuuriperintöämme. Mielestäni vuosi 1865 on siis
vedenjakaja. Merkittävänä jakajana voidaan hyvin perustein pitää myös itsenäistymisvuotta
1917, koska sitä ennen rakennetut kirkolliset rakennukset ovat lain nojalla
suojeltuja (KL 1054/1993,14:5 §).

Kirkon asema muuttuu
8
Kirkon yhä kiihtyvä jäsenkato on muuttamassa kirkon tilannetta perusteellisesti.
Kirkon mahdollisuudet jatkossa kantaa vastuuta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden
rakennusten ja kohteiden säilyttämisestä heikentyvät jatkuvasti. Kauniiden
vanhojen kirkollisten rakennusten säilyttämiskustannukset lankeavat tosiasiassa
yhä pienenevän seurakuntalaisten joukon harteille. Seurakunnilla ei tosin ole nimenomaista
velvollisuutta ylläpitää vanhoja rakennuksiaan, mutta jos ne eivät sitä
tee, voidaan jo puhua jonkinasteisesta kulttuuriskandaalista. Vanhan kirkollisen
rakennuksen jättäminen rappeutumaan korjausrahojen puutteessa ei myöskään vastaa
lain henkeä.
Olisi tärkeää, että kirkon ja valtion kesken päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä,
että ennen vuotta 1865 rakennetut rakennukset ovat osa kansallista kulttuuriperintöämme,
josta vastuu ei kuulu pelkästään kirkon jäsenille vaan kaikille – aivan kuten
niiden tuoma ilokin.
On myös syytä muistaa, että eri alueilla taloudelliset resurssit poikkeavat huomattavasti
toisistaan. Pienelle seurakunnalle vanha kirkko aiheuttaa hankalamman tilanteen
kuin suurelle kaupunkiseurakunnalle. Kirkkohallitus voi tosin myöntää vähävaraisille
seurakunnille avustusta tasausrahastona toimivasta Kirkon keskusrahastosta.
Yhteisövero
Yhteisövero on valtion maksama korvaus kirkolle siitä, että se hoitaa tiettyjä yhteiskunnallisia
velvoitteita. Yhteisöveron määrä on viime vuosina vaihdellut välillä
1,752,55 %. Kirkon yhteiskunnallisiin velvoitteisiin sisältyvät hautaustoimi, osa
väestökirjanpidosta sekä vanhojen arvokkaiden rakennusten suojelu. Tehtäviin voitaisiin
perustellusti sisällyttää myös lapsi- ja nuorisotyö. Periaatteessa valtio on siis
yhteisöverojärjestelyllä ottanut vastuun vanhoista valtion rakennuttamista kirkoista.
Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen.
Suurin ongelma on yhteisöverovarojen riittämättömyys ja niiden määrän vaihtelu
viime vuosikymmenellä. Kirkon hautaustoimen alijäämä vuonna 2010 oli 109,25
miljoonaa euroa (Kirkon tilastollinen vuosikirja 2010, s. 214). Väestökirjanpito
maksoi kirkolle noin 4,5 miljoonaa euroa. Yhteisöveron tuotto samana vuonna oli
112,45 miljoonaa euroa (Seurakuntien talous 2010, taulukko 1). Yhteisöverolla katettiin
siis vuonna 2010 hautaustoimen kustannukset ja osa väestökirjanpidon kustannuksista.
Varoja ei riittänyt vanhojen rakennusten hoitoon. Vuonna 2010 kustannukset
vanhojen rakennusten ja kulttuuriperintöomaisuuden hoidosta nousivat
14 miljoonaan euroon, kuten edellä oleva taulukko osoittaa.
Toinen ongelma on, että yhteisövero on työkaluna hankala. Suuret kaupunkiseurakunnat
keräävät monien kunnassa sijaitsevien yritysten ansiosta suuret verotuotot,
kun taas esim. saariston seurakunnat joutuvat hoitamaan vanhat kivikirkkonsa pienin
tuloin. Aiemmin todettiin, että kirkkohallituksella on kuitenkin mahdollisuus
tasata resursseja.
Nykytilanteessa kirkon on uhrattava huomattavan paljon rahaa yhteiskunnallisten
velvoitteidensa hoitamiseen. Tulevaisuudessa tämä tarkoittaa, että kirkon jäsenet,

9
77,3 % suomalaisista, maksavat sellaisesta, minkä yhteiskunta katsoo olevan yhteistä
hyvää. Uhraukset eivät myöskään jakaudu tasan seurakuntien kesken.
Lainsäädäntö
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelusta säädetään laissa rakennusperinnön
suojelemisesta (L 498/2010). Lain tavoitteena on ”turvata rakennetun
kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen
ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja
käyttöä.” (1 §). Laissa tarkoitetaan erityisesti kansallisesti merkittäviä rakennuksia.
Suojeltavaksi määrätyn rakennuksen omistajalle voidaan myöntää valtion talousarvion
rajoissa avustusta rakennuksen hoitoa ja ylläpitoa varten. Avustusta voidaan
myöntää myös rakennukselle, jota ei ole määrätty suojeltavaksi (16 §).
Kirkon kannalta ongelmana on, että kirkolliset rakennukset eivät kuulu lain piiriin.
Esityksen rakennuksen suojelemisesta saa tehdä omistaja, valtio, maakuntaliitto,
kunta ja sellainen rekisteröity yhteisö, jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön
vaaliminen (5 §). Kirkollisten rakennusten osalta viitataan 2 §:ssä lyhyesti kirkkolakiin.
Kirkkohallituksella ei ole oikeutta suojeluesityksen tekemiseen. Käytännössä
poikkeuksia on esiintynyt, ja joissakin tapauksissa on voitu myös saada EUtukea.
Vanhojen kirkollisten rakennusten suojelusta säädetään kirkkolain (L 1054/1993)
luvussa 14. ”Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on suojelunalainen.
Kirkkohallitus voi määrätä sitä nuoremman kirkollisen rakennuksen
suojeltavaksi.”(5 §)
Suojelun kustannuksista säädetään 7 §:ssä: ”Seurakuntaa, joka ei voi toiminnassaan
käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta tai saada siitä muuten
kohtuullista hyötyä, ei voida velvoittaa sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, joista aiheutuvat
kustannukset ovat ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä seurakunta voi
osoittaa kaikkien kirkollisten rakennustensa hoitoon ja kunnostamiseen.”
Gunnar Grönblom toteaa lainselityksissä, että kirkolla ei ole oikeutta vaatia valtionavustusta
vanhojen suojeltujen rakennusten ylläpitoon mutta että Museovirasto
on monessa tapauksessa kuitenkin myöntänyt varoja. Kirkko ja valtio -komitean
mietinnössä (1977:21 s. 147151) ehdotettiin eritystä lakia valtionavusta vanhojen,
kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten kunnostamiseen ja ylläpitoon.
Grönblom toteaa, että ehdotus ei aikanaan johtanut mihinkään. Hän toteaa
myös, että Ruotsin kirkko on vuonna 2000 tapahtuneen valtiosta erottamisen
jälkeen saanut valtionavustusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten
ylläpitoon (Kyrkans lagstiftning med kommentarer, Porvoo 2002,
s. 8283).
Johtopäätös
Mielestäni olisi perusteltua muuttaa kirkkolakia tai säätää erillislaki siten, että valtio
lain nojalla ottaisi kantaakseen merkittävän vastuun Suomessa ennen vuotta
1865 rakennettujen kirkollisten rakennusten ylläpidosta. Kirkkohallituksen pitäisi
kuulua niiden tahojen joukkoon, joilla on oikeus tehdä esitys valtionavun saamiseksi
vanhojen kirkollisten rakennusten suojeluun.

10
Yleinen yhteisöveron korotus ei asiaa ratkaise. Siinä ei voida ottaa huomioon alueellisia
eroja tai paikallisia tarpeita.
Rakennuksia käyttävät seurakunnat vastaisivat lainmuutoksen jälkeenkin rakennusten
tavanomaisesta ylläpidosta, sisustuksesta, lämmityksestä, valaistuksesta
yms.
Ehdotus
Porvoon hiippakunnan hiippakuntavaltuusto ehdottaa, että kirkolliskokous valmistelee
eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka perusteella valtio ottaa itselleen merkittävän
vastuun ennen vuotta 1865 rakennettujen kirkollisten rakennusten ylläpidosta.
Inkoossa 3. maaliskuuta 2012
Torsten Sandell
Kirkkoherra Torsten Sandell on ottanut esiin tärkeän kysymyksen, kirkollisten rakennusten ylläpidon
ja kunnostamisen kustannukset. Kirkollisten rakennusten ylläpito ja kunnostus vaativat
seurakunnilta suuria uhrauksia. Varsinkin useita kirkkoja ja muita kirkollisia rakennuksia ylläpitävien
seurakuntien kustannukset ovat kohtuuttoman suuret. Monilla kirkoillamme on kansallista
kulttuuriarvoa, ja valtion tuki näille rakennuksille voidaan katsoa perustelluksi. Kirkko ei voi
lakimuutosten avulla vaatia valtiota maksamaan avustusta kirkollisten rakennusten ylläpidolle,
vaan avustusasia olisi otettava esille keskusteluissa, joita käydään kirkon, lähinnä kirkkohallituksen,
ja valtiovallan välillä. Sandellin aloite olisi siksi lähetettävä tiedoksi kirkkohallitukselle,
jotta kirkkohallitus voi tilaisuuden tullen ryhtyä keskustelemaan valtiovallan kanssa taloudellisen
tuen lisäämisestä kirkollisten rakennusten ylläpitoon.
Päätösehdotus:
Tuomiokapituli ehdottaa, että hiippakuntavaltuusto lähettää Torsten Sandellin aloitteen kirkkohallitukselle
tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten.
Päätös:
Bengt Broon päätösehdotus: Hiippakuntavaltuusto lähettää Torsten Sandellin aloitteen kirkkohallitukselle
tiedoksi sekä soveltuvia, tarpeellisiksi katsottuja toimenpiteitä varten. Ehdotusta ei
kannatettu.
Peter Lindbäckin päätösehdotus: Hiippakuntavaltuusto päätti lähettää Torsten Sandellin aloitteen
kirkolliskokoukselle ja kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten, muun muassa otettavaksi huomioon,
kun ehdotus kirkollisten rakennusten suojelua koskevien kirkkolain säädösten muuttamisesta
on jatkovalmistelu- ja käsittelyvaiheessa. Ehdotusta kannatettiin yleisesti.
Asiasta äänestettäessä valmistelussa laadittu ehdotus sai kaksi ääntä ja Lindbäckin ehdotus 18
ääntä. Hiippakuntavaltuusto päätti Lindbäckin ehdotuksen mukaisesti.

L i i t e
VI
KIRKOLLISKOKOUKSEN VALIOKUNTIEN
MIETINNÖT
A. Käsikirjavaliokunta
B. Lakivaliokunta
C. Hallintovaliokunta
D. Talousvaliokunta
E. Yleisvaliokunta

A. KÄSIKIRJAVALIOKUNTA

1 Esityksen tausta
Käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen
esityksestä 10/2012
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
Asianro 2012-00676
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 6.11.2012 lähettänyt käsikirjavaliokunnalle
otsikossa mainitun asian. Käsikirjavaliokunnassa on ollut asiantuntijana kuultavana
kirkkohallituksen kuurojen ja kuulovammaistyön sihteeri Riitta Kuusi, joka
toimii viittomakielisen käännöstoimikunnan sihteerinä.
Kirkolliskokous päätti 7.5.1998 aloittaa viittomakielisen kirkkokäsikirjan käännöstyön.
Ensimmäisenä käännöksenä kirkolliskokous hyväksyi vuonna 2001 Isä
meidän -rukouksen, Herran siunauksen, apostolisen uskontunnustuksen, käskyt,
kastekäskyn, ehtoollisen asetussanat sekä Isä meidän -rukouksen ekumeenisen
muodon. Sen jälkeen on hyväksytty seuraavat viittomakieliset käännökset:
Luukkaan evankeliumi toukokuussa 2007, messu ja keskeiset kirkolliset toimitukset
marraskuussa 2008, Evankeliumikirja toukokuussa 2009 sekä Vanhan testamentin
ns. alkukertomukset toukokuussa 2010. Viikkomessun, hautaan siunaamisen
ja kasteen käännökset suomenruotsalaiselle viittomakielelle sekä Johanneksen
evankeliumin käännös suomalaiselle viittomakielelle hyväksyttiin
marraskuussa 2011.
Käännöstyötä ja sen periaatteita on käsitelty käsikirjavaliokunnan mietinnöissä
2/2001, 1/2007, 3/2008, 2/2009, 2/2010 ja 2/2011.
2 Kirkkohallituksen esitys
Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous hyväksyisi kodin siunaamisen viittomakielisen
käännöksen.
3 Käsikirjavaliokunnan kannanotot
Käsikirjavaliokunta korostaa viittomakielisen käännöstyön merkitystä viittomakielisen
yhteisön kannalta ja kiittää kaikkia työhön osallistuneita. Työ on ollut
uraauurtavaa ja laadukasta ja tukenut viittomakielen kehitystä valtakunnallisesti.
Se on toteuttanut kirkon periaatteellista pyrkimystä palvella kaikkia ihmisiä heidän
omalla äidinkielellään.
Palautetta käännöksestä on koottu siten, että käännösehdotus lähetettiin kuurojenpapeille
ja päätoimisille kuurojendiakoniatyöntekijöille. He kokosivat seura-

kuntalaisista palauteryhmän, jonka kanssa pohjaehdotusta kehitettiin. Palautteen
mukaan lopputulosta pidettiin erittäin hyvänä ja selkeänä.
Viittomakieliset käännökset tukevat osaltaan monikielisten perheiden keskinäistä
yhteyttä. Käännöksiä on tehty myös suomenruotsalaiselle viittomakielelle.
Viittomakielinen käännöstyö on yksi osoitus kirkon saavutettavuusohjelman
”saavu” toteuttamisesta. Viittomakielistä materiaalia voivat hyödyntää kuurojen
lisäksi myös kuurojen ja viittomakielisten parissa toimivat työntekijät, viittomakielen
tulkit sekä kuurojen perheenjäsenet ja lähipiiri.
Kodin siunaamisen pohjana on rukoushetken kaava. Näin ollen käännöksen
elementtejä voidaan helposti käyttää myös muiden rukoushetkien toteuttamiseen.
Rukoushetken voi johtaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen.
Valiokunta pitää hyvänä kirkkohallituksen suunnitelmaa julkaista viittomakielinen
kodin siunaamisen kaava netissä (evl.fi/viittomakieli) ja tarvittaessa
DVD:nä. Kodin siunaamisen viittomakielisen käännöksen tarkoituksena on olla
standardikäännös, josta tulkki tai muu viittomakielen käyttäjä voi ottaa mallia.
Voimassa olevan päätöksen mukaan viittomakieliset kääntäjät työskentelevät
vuoden 2012 loppuun asti. Kirkolliskokouksen edellyttämät käännöstyöt on silloin
saatettu loppuun. Valiokunta pitää tärkeänä, että työtä jatketaan viittomakielisten
nettisivujen päivittämisellä ja täydentämisellä.
4 Käsikirjavaliokunnan esitys
Edellä esitetyin perustein käsikirjavaliokunta esittää, että kirkolliskokous
1. hyväksyy kodin siunaamisen viittomakielisen käännöksen DVD:n mukaisessa
muodossa ja
2. antaa käännöksen toimittamisen kirkkohallituksen tehtäväksi.
Turussa 7. marraskuuta 2012
Käsikirjavaliokunnan puolesta
Aino Vesti Pauliina Uhinki-Suominen
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Vesti sekä jäsenet Irja Askola,
Kirsi Hiilamo, Anna-Mari Kaskinen (varapj.), Jari Kemppainen, Jaakko Löytty,
Martti Murtoperä, Pasi Palmu, Tiina Reinikainen, Göran Stenlund (osittain)
ja Liisa Teräslahti.
2

B. LAKIVALIOKUNTA

Lakivaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen
esityksestä 4/2012
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua
koskevien säännösten muuttaminen
Asianro 2011-00326
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 9. päivänä toukokuuta 2012 lähettänyt lakivaliokunnalle
otsikossa mainitun asian. Lakivaliokunnalla on ollut käytettävänään
kirkon laintarkastustoimikunnan lausunto 1/2012. Lakivaliokunnan työskentelyyn
on asiantuntijana ottanut osaa hallintoneuvos Irma Telivuo. Lakivaliokunta
on kuullut asiantuntijoina kirkkoneuvos Pirjo Pihlajaa, yliarkkitehti
Antti Pihkalaa, Museoviraston erityistutkijaa Laura Tuomista ja lakimiestä Matleena
Haapalaa, ympäristöministeriön erityisasiantuntijaa Tuija Mikkosta sekä
Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjohtajaa Markku Koskista ja kiinteistökehityspäällikköä
Petteri Leinosta.
1 Kirkkohallituksen esitys
Esityksessä ehdotetaan kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien
säännösten muuttamista. Ehdotuksen mukaan laissa säädettäisiin kirkollisen rakennussuojelun
tavoitteet. Kirkolliset rakennukset, joiden käyttöönotosta olisi
vähintään 50 vuotta, olisivat suojeltuja lain nojalla. Lisäksi kirkkohallitus voisi
erillispäätöksellä suojella tätä nuorempiakin kirkkoja, jos suojelu olisi lain mukaan
perusteltua.
Kirkkolaissa säädettäisiin suojeltua kirkollista rakennusta koskevasta päätöksentekomenettelystä.
Museoviraston asemaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se
antaisi lausuntonsa seurakuntien kirkollisia rakennuksia koskevista korjaus- ja
muutoshankkeista nykyistä aiemmin eli jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Alistusvelvollisuudesta
opetus- ja kulttuuriministeriölle luovuttaisiin. Samalla esityksessä
ehdotetaan säädettäväksi Museovirastolle myönnettävästä valitusoikeudesta,
kun kirkollisen viranomaisen päätös on koskenut suojeltua kirkollista rakennusta.
Myös rakennuksen sijaitseminen Ahvenanmaan maakunnan alueella
tai saamelaisten kotiseutualueella otettaisiin nykyistä paremmin huomioon.
Mahdollisuudesta päättää kirkollisen rakennussuojelun päättymisestä laajennettaisiin
siten, että kirkollinen rakennus voitaisiin poistaa kirkkolaissa säädetyn rakennussuojelun
piiristä myös silloin, kun seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia
eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää suojeltua kirkollista
rakennusta.
Esityksen tavoitteena on kirkollisten rakennusten suojelusäännösten ajantasaistaminen
vastaamaan nykyhetken tarpeita ja voimassa olevaa muuta rakennussuojelulainsäädäntöä.
Tavoitteena on myös suojelua koskevien säännösten selkeyt-

2
täminen. Samalla pyritään varmistumaan siitä, että asiantuntijaviranomaisena
toimivan Museoviraston asiantuntemusta käytettäisiin hyväksi riittävän aikaisessa
vaiheessa. Lisäksi tavoitteena on täsmentää ja rajata suojelu kattamaan riittävän
osan arvokkaista kirkollisista rakennuksista.
Esitetyn kirkkolain muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman
pian sen hyväksymisen jälkeen.
2 Lakivaliokunnan kannanotot
2.1 Yleisperustelut
2.1.1 Yleistä
Lakivaliokunta yhtyy kirkkohallituksen esityksen perusajatukseen arvokkaiden
kirkollisten rakennusten suojelemisen merkityksestä. Yleisten kulttuurihistoriallisten
arvojen lisäksi kirkollisilla rakennuksilla on ennen muuta sakraalista arvoa.
Kirkollisten rakennusten suojelu ja niiden käyttötarkoitus, jumalanpalveluselämä,
kytkeytyvät siten kiinteästi toisiinsa. Rakennussuojelusäännökset eivät
saa olla esteenä tai rajoitteena kirkkojen käytölle niiden tarkoituksensa mukaisesti.
Kyse ei ole vain rakennusten suojelusta, vaan niiden kulttuurisesti kestävästä
käytöstä, joka liittyy olennaisesti kirkolliseen toimintaan.
Kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten ajantasaistaminen ja
selkeyttäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Lakivaliokunta pitää myös kannatettavana
kirkkohallituksen esityksen tavoitteita saada suojelu kattamaan riittävä osa
arvokkaista rakennuksista sekä varmistaa Museoviraston asiantuntemuksen
käyttäminen. Kokonaisuudessaan suojelumenettely keventyisi nykyisestä, mitä
lakivaliokunta pitää myönteisenä.
2.1.2 Suojelun alkaminen
Lakivaliokunta pitää ongelmallisena kirkkohallituksen esitystä siitä, että 50vuotias
kirkollinen rakennus siirtyisi automaattisesti rakennussuojelun piiriin.
Vaikka useiden kirkollisten rakennusten suojeleminen on perusteltua, kaikilla
rakennuksilla ei kuitenkaan ole sellaista arvoa. Kirkkohallituksen esitys merkitsisi
siten sitä, että suojelluiksi tulisi sellaisia kirkollisia rakennuksia, joilla suojelun
tarvetta ei ole. Lakivaliokunta ei pidä tätä (kirkollisten rakennusten ylisuojelua)
perusteltuna. Toinen ongelma liittyy siihen, että kirkollisen rakennuksen tuleminen
suojelun piiriin saattaa merkitä seurakunnalle tulevaisuudessa lisäkustannuksia,
joita ei kyetä ennustamaan. Paitsi yksittäisen seurakunnan myös kokonaiskirkon
kannalta kirkkohallituksen esitys voisi siten merkitä sitoutumista
sellaiseen taloudelliseen vastuuseen, jota ei tulevaisuudessa kyetä vaikeuksitta
kantamaan.
Lakivaliokunta pitääkin perusteltuna, että suojelun alkamista koskevia säännöksiä
ei asiallisesti muutettaisi nykyisestä. Näin ollen jatkossakin kirkollinen rakennus,
joka on rakennettu ennen vuotta 1917, olisi suojeltu suoraan lain nojalla.
Lisäksi kirkkohallitus voisi määrätä tätä myöhemmin käyttöön otetun kirkollisen

3
rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen,
rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus
päättäisi suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston
aloitteesta.
Kirkkohallituksen esityksessä on asetettu tavoitteeksi Museoviraston asiantuntemuksen
käyttäminen riittävän aikaisessa vaiheessa korjaus- tai muutoshanketta.
Tämän toteuttamiseksi lakivaliokunta esittää, että kirkollisen rakennuksen
täytettyä 50 vuotta Museovirasto kytkettäisiin mukaan sen muutos- ja korjaustöihin
aivan niiden alkuvaiheessa, vaikka rakennusta ei olisi suojeltukaan. Kirkkolailla
säädettäisiin, että kun 50 vuotta täyttänyttä kirkollista rakennusta lähdettäisiin
olennaisesti muuttamaan, suunnitelmista olisi pyydettävä Museoviraston
lausunto. Museoviraston asiantuntemus saataisiin käyttöön siten sellaistenkin
kirkollisten rakennusten korjaus- ja muutostöissä, jotka eivät ole suojeltuja. Samassa
yhteydessä paitsi seurakunnalla myös Museovirastolla olisi toisaalta luonteva
mahdollisuus arvioida rakennuksen suojelun tarve ja käynnistää rakennuksen
suojelua koskeva menettely. Samat säännökset koskisivat kirkollisen rakennuksen
purkamista tai sen käyttötarkoituksen muuttamista.
2.1.3 Museoviraston asema ja valitusoikeus
Museoviraston tärkeä tehtävä on huolehtia arvokkaiden rakennusten kulttuurihistoriallisen
arvon säilymisestä. Museovirasto toimii asiantuntijana sekä valvojana
kirkollistenkin rakennusten kohdalla. Museoviraston tuleminen mukaan lausunnon
antajana kirkollista rakennusta koskevan korjaus- tai muutoshankkeen alkuvaiheessa
on tarpeellista.
Nykyisten säännösten mukaan Museovirastolla ei ole mahdollisuutta puuttua
asiaan, jos seurakunnan tai kirkkohallituksen päätös ei vastaa sen näkemystä.
Kirkkohallituksen esityksen mukaan Museovirasto voisi hakea valittamalla muutosta
seurakunnan tai seurakuntayhtymän päätöksestä ja kirkkohallituksen päätöksestä.
Lakivaliokunta katsoo, että jälkikäteisvalvonnan antaminen suojeltujen
rakennusten osalta Museovirastolle on perusteltua ja tekee menettelystä läpinäkyvän.
Se ei myöskään rajaa liikaa kirkon vastuuta ja päätäntävaltaa omiin
kirkollisiin rakennuksiinsa, kun otetaan huomioon, että kirkkohallituksen esityksessä
ehdotetaan poistettavaksi säännös opetusministeriön (nykyisin opetus- ja
kulttuuriministeriö) toimimisesta alistusviranomaisena. Tämä keventää suojelumenettelyä
ja kaventaa valtiovallan osallistumista siihen. Kokonaisuutena voidaan
arvioida, että uusi toimintamalli merkitsee kirkollisten rakennusten osalta
pikemminkin kirkon autonomian lisääntymistä kuin sen vähentymistä.
Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan on tarpeellista vahvistaa seurakuntien ja
seurakuntayhtymien sekä Museoviraston välistä keskusteluyhteyttä. Kyse on
parhaimmillaan yhteistyöstä, jossa Museoviraston asiantuntemus on seurakunnan
ja seurakuntayhtymän käytettävissä koko rakennushankkeen ajan. Museoviraston
ohjausta tarvitaan, jotta vältytään siltä, että korjaus- ja muutostöitä tehdään
kokonaisuutta riittävästi suunnittelematta. Väärillä toimenpiteillä voidaan
vähentää kirkollisen rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa tai aiheuttaa turhia
kustannuksia. Lakivaliokunta arvioi, että sen edellä kohdassa 2.1.2. esittämä
menettely on jo sellaisenaan omiaan vahvistamaan toimijoiden keskinäistä luot-

4
tamusta ja parantamaan yhteistyötä entisestäänkin. Luottamuksen kannalta on
myös tärkeää, että Museoviraston resurssien oikealla mitoittamisella mahdollistetaan
sen lausuntojen antaminen kohtuullisessa ajassa.
2.1.4 Suojelun kustannukset ja suojelun purkaminen
Seurakuntien ja seurakuntayhtymien suurena huolena ovat rakennuksen suojelemisesta
mahdollisesti aiheutuvat korkeat kustannukset. Kirkkolakiin jäisi säännös,
jonka mukaan seurakuntaa, joka ei voi toiminnassaan käyttää omistamaansa
suojeltua kirkollista rakennusta tai saada siitä muuten kohtuullista hyötyä, ei
voida velvoittaa sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, joista aiheutuvat kustannukset
ovat ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä seurakunta voi osoittaa kaikkien kirkollisten
rakennustensa hoitoon ja kunnostamiseen. Vähävaraisille seurakunnille
on anomuksesta voitu vuosittain myöntää kirkollisverolla rahoitettavaa rakennusavustusta
Kirkon keskusrahastosta. Käytännössä maassamme ei ole muita
kirkollisten rakennusten korjausten avustamiseen tarkoitettuja määrärahoja.
Kuten kirkkohallituksen esityksen perusteluissa todetaan, seurakuntarakenteiden
muutosten myötä seurakunnilla on tulevaisuudessa paineita luopua osasta kirkollisia
rakennuksia. Tämän vuoksi kirkkohallituksen esitys siitä, että kirkollisen
rakennuksen suojelu voitaisiin lakkauttaa myös silloin, kun seurakunnalla on
useita kirkollisia rakennuksia, eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan enää käyttää
omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta, on perusteltu.
Kun rakennus ei enää olisi kirkkolain mukaisen rakennussuojelun piirissä, saattaisi
kuitenkin olla tarve suojella rakennus rakennusperinnön suojelemisesta annetun
lain perusteella. Jos rakennus tällöin olisi edelleen seurakunnan tai seurakuntayhtymän
hallussa ja sen olisi kyseisen lain nojalla ryhdyttävä erityisiin
toimiin rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi, seurakunnalle
tai seurakuntayhtymälle aiheutuneet kustannukset korvattaisiin rakennusperinnön
suojelemisesta annetun lain mukaisesti.
2.1.5 Ahvenanmaan tilanne
Kirkkohallituksen esityksen perusteluissa todetaan seuraavaa: ”Voimassa olevat
kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevat säännökset eivät tunne
Ahvenanmaan maakunnan hallituksen toimivaltaa. Käytännössä Ahvenanmaan
maakunnan hallitus on joissakin tapauksissa antanut myös oman lausuntonsa
Ahvenanmaalla sijaitsevien kirkollisten rakennusten korjaushankkeiden yhteydessä.
Varsinaisena lausunnonantajana on kuitenkin tällöinkin toiminut Museovirasto.”
Kyseinen perustelu kuvaa Ahvenanmaan tilannetta hieman virheellisesti: Ahvenanmaan
maakuntahallinnolla on oma ”museovirasto”, jossa on asiantuntijoista
koostuva kirkkoryhmä. Kirkollista rakennusta koskevissa asioissa ahvenanmaalainen
seurakunta ottaa yhteyttä maakuntahallitukseen, ja sen kirkkoryhmä laatii
lausunnon. Museovirastosta paikalle tulee harvoin ketään. Lausunnot lähtevät
Museovirastoon, joka käytännössä hyväksyy ne sellaisenaan.

3 Yksityiskohtaiset perustelut
5
KL 9:3. Pykälä käsittelee päätöksentekoa ja siinä vaadittavaa määräenemmistöä.
Päätöksen valituskelpoisuutta ajatellen on ongelmallista, että 2 kohdassa puhutaan
suunnitelmasta. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:ssä säädetään päätöksen
valituskelpoisuudesta: ”Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä,
jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.” Sana ”suunnitelma” viittaa
valmisteluun, jonka vuoksi sitä ei tulisi käyttää lakitekstissä ratkaisevan, valituskelpoisen
rakentamispäätöksen yhteydessä. Kuten kirkkohallituksen esityksessä
pykälän perusteluissa todetaan, määräenemmistöllä on hyväksyttävä varsinainen
rakentamispäätös, jonka tulee sisältää myös hankkeen suunnitelma. Laintarkastustoimikunnan
ehdotuksen mukaisesti 2 kohdasta on poistettu sanat ”suunnitelmaa,
joka tarkoittaa” ja toimenpiteiden järjestystä on lisäksi muutettu johdonmukaisemmaksi.
Kahden viimeisen luettelokohdan välistä on poistettu tarpeettomana
sana ”tai”.
KL 14:1. Laintarkastustoimikunnan ehdotuksen mukaisesti pykälän 2 momentti
on kumottu ja sen sisältö siirretty 2 §:n 3 momenttiin, jossa luetellaan ne kirkollisia
rakennuksia koskevat päätökset, jotka on alistettava kirkkohallituksen vahvistettaviksi.
KL 14:2. Laintarkastustoimikunnan ehdotuksen mukaisesti pykälän otsikko on
muutettu vastaamaan tarkemmin sen sisältöä. Pykälän 3 momentissa säädetään
nyt kootusti luettelomuodossa kirkollisia rakennuksia koskevien päätösten alistamisesta
kirkkohallitukselle. Momenttiin on tehty KL 9:3 §:ään tehtyjen muutosten
edellyttämät muutokset.
KL 14:5. Pykälän otsikko on muutettu yksikkömuotoon ja pykälän sanamuotoa
korjattu laintarkastustoimikunnan ehdottamalla tavalla. Pykälän 1 momenttiin on
tehty lisäksi kielellinen korjaus.
Pykälään on tehty ne muutokset, jotka aiheutuvat siitä, että lakivaliokunta ei ole
hyväksynyt kirkkohallituksen esitystä 50 vuoden suojelurajasta. Näin ollen jatkossakin
kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, olisi suojeltu
suoraan lain nojalla. Lisäksi kirkkohallitus voisi määrätä tätä myöhemmin
käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua
rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen
kannalta. Kirkkohallitus päättäisi suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin
tai Museoviraston aloitteesta.
Laintarkastustoimikunta on huomauttanut, että kirkkolakiehdotukseen ei sisälly
säännöksiä suojelupäätöksen sisällöstä eikä siitä, mitä kirkollisen rakennuksen
suojelupäätös merkitsee. Myös suojelun kohteet jäävät lakiesityksessä epämääräisiksi.
Kiinteää sisustusta ei määritellä eikä perusteluissa kiinnitetä huomiota
rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 3 §:n 2 momenttiin,
jossa kiinteä sisustus on määritelty tarkasti. Lisäksi laintarkastustoimikunta on
huomauttanut, että lakiehdotuksesta puuttuu mahdollisuus, että suojelun kohteena
olisi vain osa kirkollisesta rakennuksesta. Lakivaliokunta toteaa, että sen
muotoilema esitys ei muuta kirkollisten rakennusten suojelun alkamisajankohtaa
tai suojelun laajuutta nykyisestä. Tämän vuoksi laintarkastustoimikunnan esille

6
nostamat kysymykset voivat jäädä nykykäytännön varaan. Kirkkohallitus voi tulevissa
suojelupäätöksissään tarvittaessa täsmentää suojelun sisältöä.
KL 14:5 a. Laintarkastustoimikunnan ehdotuksen mukaisesti pykälän otsikko on
muutettu muotoon Lausunnot, joka vastaa paremmin pykälän sisältöä. Samoin
lakiehdotuksen perusteluihin viitaten pykälän 1 momentin sanamuotoa on muutettu
siten, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän on varattava ennen päätöksen
tekemistä Museovirastolle tilaisuus antaa asiasta lausunto. Lisäksi säädetään,
että lausunto on pyydettävä jo asiaa koskevasta suunnitelmasta.
Edellä yleisperusteluissa kerrotuista syistä lakivaliokunta esittää, että kirkollisen
rakennuksen täytettyä 50 vuotta Museovirasto kytkettäisiin mukaan sen muutos-
ja korjaustöihin jo varhaisessa vaiheessa, vaikka rakennusta ei olisi suojeltukaan.
Tätä koskeva muutos on tehty pykälän 1 momenttiin.
Ehdotettu pykälän 2 momentti on 1 momentin tulkintaohje, joka on laintarkastustoimikunnan
ehdotuksen mukaisesti poistettu lakitekstistä. Lakivaliokunta toteaa,
että seurakunnan tai seurakuntayhtymän on pyydettävä Museoviraston lausunto
myös silloin, kun on epäselvää, merkitseekö suunnitelma kirkollisen rakennuksen
olennaista muuttamista.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Museoviraston antamista ohjeista,
joita olisi kirkkohallituksen määräyksestä noudatettava päätöksen täytäntöönpanossa.
Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, tarkoitetaanko siinä ohjeita, jotka
Museovirasto on antanut ennen kirkkohallituksen vahvistuspäätöstä, voiko kirkkohallitus
määrätä myös myöhemmin annettavat ohjeet sitoviksi eikä voiko
kirkkohallitus määrätä ohjeita sitoviksi ilman vahvistuspäätöstä. Säännöksen perustelujen
mukaan ohjeet olisivat sitovia ja Museovirasto voisi antaa niitä myöhemminkin
päätöksen täytäntöönpanon aikana.
Laintarkastustoimikunta on kiinnittänyt huomiota Museoviraston ohjeisiin lausunnoissaan
1 ja 4/2008 kirkkohallituksen esityksistä 1 ja 1a, kirkollista rakennussuojelua
koskevien kirkkolain säännösten muuttaminen. Laintarkastustoimikunta
on katsonut edelleen, että muiden kuin kirkkohallituksen vahvistuspäätöksessä
tapauskohtaisesti mainittujen ohjeiden katsominen seurakuntaa tai seurakuntayhtymää
sitoviksi on ongelmallista. Kirkollisista rakennuksista säädetään
kirkkolaissa. Lakiehdotuksen mukaan kirkollisen rakennuksen suojelusta ja sen
valvonnasta päättää kirkkohallitus. Ehdotetun 4 momentin mukaan kirkkohallitus
voisi siirtää päätösvaltaansa valtion viranomaiselle eli Museovirastolle. Edelleen
on huomattava, että yleensä Museoviraston ohjaukseen liittyy avustuksen
myöntäminen. Kirkollisten rakennusten kohdalla näin ei ole, minkä vuoksi ohjeisiin
ei liittyisi sanktioita niiden noudattamatta jättämisestä.
Laintarkastustoimikunta on vielä huomauttanut, että perustuslakivaliokunnan
vakiintuneen lausuntokäytännön mukaisesti laissa ei yleensä pitäisi säätää viranomaiselle
kuuluvasta toimivallasta antaa ohjeita. Tässä sääntely-yhteydessä ohjaustoimivaltaa
käyttäisi kuitenkin muu kuin kirkollinen viranomainen, jolloin
sääntelylle sinänsä saattaisi olla tarvetta kirkkolain erityisasemasta johtuen.
Laintarkastustoimikunnan ehdotuksen mukaisesti 4 momentti on kirjoitettu seuraavasti:
Museovirasto voi antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta koske-

7
van päätöksen täytäntöönpanosta. Lakivaliokunta katsoo, että momentti voidaan
hyväksyä laintarkastustoimikunnan muotoilemalla tavalla.
KL 14:5 b. Laintarkastustoimikunnan lausunnon mukaan pykälän otsikko on
muutettu muotoon Päätös kirkollisen rakennuksen suojelun lakkaamisesta. Pykälän
2 momentti on muutettu selkeämmäksi. Pykälän 3 momenttiin on lisätty,
että päätöksestä on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi
kirkollisen rakennuksen sijaintikunnalle, koska kirkollinen rakennus voi olla
suojeltu myös asemakaavassa ja suojelun lakkaaminen voi edellyttää kaavavarauksen
muuttamista.
KL 14:6. Pykälän 2 momentin sanamuotoa on muutettu kielellisesti laintarkastustoimikunnan
lausunnon mukaisesti.
KL 24:8 b. Pykälän sanamuotoa on korjattu laintarkastustoimikunnan ehdotuksen
mukaisesti. Lakivaliokunta toteaa selvennyksenä, että Museoviraston valituksessa
on kysymys kirkkolain 24 luvun 4 §:n mukaisesta kirkollisvalituksesta.
Voimaantulosäännös. Laintarkastustoimikunnan ehdotuksen mukaisesti on riittävää,
että lain voimaantulosäännöksen 2 momentti kirjoitetaan seuraavasti: Tämän
lain voimaan tullessa vireillä olevan alistus- ja muutoksenhakuasian käsittelyyn
sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
4 Lakivaliokunnan ponsiesitys
Edellä esitetyin perustein lakivaliokunta esittää, että kirkolliskokous
päättäisi ehdottaa valtioneuvostolle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain
säätämiseksi, jolla
kumotaan kirkkolain (1054/1993) 14 luvun 1§:n 2 momentti;
muutetaan (poist.) 9 luvun 3 §, (poist) 14 luvun (poist.) 2 §, 5 § ja 6 §:n 2
momentti sekä 24 luvun 1 §:n 1 momentti, (poist.) sellaisina kuin niistä ovat 9
luvun 3 § osaksi laissa 1201/2002 ja 24 luvun 1 §:n 1 momentti laissa
1274/2003, sekä
lisätään 14 lukuun uusi 5 a § ja 5 b § sekä 24 lukuun uusi 8 b § seuraavasti:
9 luku
Kirkkovaltuusto
3 §
Määräenemmistö
Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista
ja enemmän kuin puolet kaikista kirkkovaltuuston jäsenistä sitä kannattaa
asiassa, joka koskee:

8
1) kirkollisen rakennuksen, kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon
taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista tai hankkimista;
2) (poist.) kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista,
sen käyttötarkoituksen muuttamista (poist.) taikka muun rakennuksen muuttamista
kirkolliseksi rakennukseksi;
3) hautausmaan perustamista tai laajentamista;
4) kiinteän omaisuuden luovuttamista; (poist.)
5) uuden viran perustamista.
(poist.)
14 luku
Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu
2 §
Kirkolliset rakennukset ja päätöksen alistaminen
Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit
sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset.
Kirkkopihaan, sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sekä sankarihautausmaahan
sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista säädetään.
Kirkkovaltuuston päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi,
jos se koskee: (poist.)
1) uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista tai hankkimista;
2) muun rakennuksen muuttamista kirkoksi tai siunauskappeliksi;
3) (poist.) kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista
taikka sen käyttötarkoituksen muuttamista (poist.);
4) kirkon käyttämättä jättämistä.
5 §
Kirkollisen rakennuksen suojelu
Kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu
kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia sen ominaisluonnetta ja
erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä.
Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on (poist.) suojeltu
suoraan lain nojalla. Kirkkohallitus voi määrätä tätä (poist.) myöhemmin
käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua
rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen
kannalta. Kirkkohallitus (poist.) päättää suojelusta omasta, seurakunnan,
tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta.
Rakennuksen suojelu (poist.) käsittää myös sen kiinteän sisustuksen, siihen
liittyvät maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen pihapiirin.

9
5 a §
(Poist.) Lausunnot
Jos päätös koskee suojellun tai sellaisen kirkollisen rakennuksen, jonka
käyttöön ottamisesta on kulunut 50 vuotta, olennaista muuttamista tai purkamista
taikka käyttötarkoituksen muuttamista, seurakunnan tai seurakuntayhtymän on
ennen (poist.) päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle tilaisuus antaa
(poist.) asiasta lausunto. (poist.) Lausunto on pyydettävä jo asiaa koskevasta
suunnitelmasta.
(poist.)
Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on lisäksi ennen 1 momentissa tarkoitetun
päätöksen tekemistä varattava tilaisuus antaa asiasta lausunto Ahvenanmaan
maakunnan hallitukselle, jos kirkollinen rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla, tai
saamelaiskäräjille, jos rakennus sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella.
(poist.) Museovirasto voi antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta koskevan
päätöksen täytäntöönpanosta.
5 b §
Päätös kirkollisen (poist.) rakennuksen suojelun lakkaamisesta
Kirkkohallitus voi päättää, ettei kirkollista rakennusta enää ole pidettävä
suojeltuna, jos:
1) rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen;
2) seurakunnalla on useita kirkollisia rakennuksia eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan
enää käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta;
3) rakennuksen suojeleminen ei ole muusta erityisestä syystä enää perusteltua.
Kirkkohallituksen on ennen päätöksen tekemistä varattava Museovirastolle
ja lisäksi 5 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa Ahvenanmaan maakunnan
hallitukselle tai saamelaiskäräjille tilaisuus antaa asiassa lausunto. (poist.)
Kirkkohallituksen päätöksestä tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä kirkollisen rakennuksen sijaintikunnalle.
6 §
Rakennussuojelun valvonta
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —
(poist.) Kirkkohallitus voi kieltää sellaisen kirkollisessa rakennuksessa tehtävän
muutos- tai korjaustyön, jota koskevaa päätöstä ei ole vahvistettu tai saatettu
vahvistettavaksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä
tehdystä valituksesta huolimatta.

10
24 luku
Alistaminen ja muutoksenhaku
1 §
Alistaminen
Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava,
alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan
viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän
päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian
tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman
lausuntonsa kirkkohallitukselle.
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —
8 b §
Museoviraston valitusoikeus
Museovirasto (poist.) saa hakea valittamalla muutosta:
1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen 14 luvun 2 §:n 3 momentin
3 kohdassa tarkoitettuun päätökseen, kun päätös koskee suojeltua kirkollista
rakennusta;
2) kirkkohallituksen 14 luvun 5 §:n 2 momentissa ja 5 b §:ssä tarkoitettuun
kirkollisen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen.
(poist.)
__________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
(poist.) Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan alistus- ja muutoksenhakuasian
käsittelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita
säännöksiä.
4. päivänä marraskuuta 2012
Lakivaliokunnan puolesta
Antti Savela Sari Anetjärvi
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Savela sekä jäsenet Ansaharju,
Hallamaa, Hiitola, Huttunen, Kaisanlahti, Nurmi, Ojala, Rossi, Seppälä, Telivuo,
Viitala, Vuorikari, Yliluoma, Ylä-Autio sekä osittain Kalliala, Leppänen ja
Lindbäck.

Laki
kirkkolain muuttamisesta
Liite
Rinnakkaisteksti
Kirkolliskokous ehdottaa, että valtioneuvosto ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi,
jolla
kumotaan kirkkolain (1054/1993) 14 luvun 1§:n 2 momentti;
muutetaan (poist.) 9 luvun 3 §, (poist) 14 luvun (poist.) 2 §, 5 § ja 6 §:n 2 momentti sekä 24
luvun 1 §:n 1 momentti, (poist.) sellaisina kuin niistä ovat 9 luvun 3 § osaksi laissa 1201/2002 ja
24 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 1274/2003, sekä
lisätään 14 lukuun uusi 5 a § ja 5 b § sekä 24 lukuun uusi 8 b, seuraavasti:
Voimassa oleva laki Ehdotus
9 luku
Kirkkovaltuusto
3 §
Määräenemmistö
Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään
kaksi kolmannesta saapuvilla olevista
ja enemmän kuin puolet kaikista valtuuston
jäsenistä sitä kannattaa asioissa,
jotka koskevat
1) kirkon ja siihen kuuluvien rakennusten
tai siunauskappelin rakentamista tai 14
luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua korjaamista
sekä kappelin, seurakuntatalon,
seurakunnan virastotalon tai leiri- ja kurssikeskuksen
rakentamista taikka hautausmaan
perustamista tai laajentamista;
2) kiinteän omaisuuden luovuttamista; tai
3) uuden viran perustamista.
9 luku
Kirkkovaltuusto
3 §
Määräenemmistö
Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että
vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista
ja enemmän kuin puolet kaikista kirkkovaltuuston
jäsenistä sitä kannattaa asiassa,
joka koskee:
1) kirkollisen rakennuksen, kappelin,
seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon
taikka leiri- tai kurssikeskuksen rakentamista
tai hankkimista;
2) (poist.) kirkollisen rakennuksen olennaista
muuttamista tai purkamista, sen
käyttötarkoituksen muuttamista (poist.)
taikka muun rakennuksen muuttamista
kirkolliseksi rakennukseksi;
3) hautausmaan perustamista tai laajentamista;
4) kiinteän omaisuuden luovuttamista;
(poist.)
5) uuden viran perustamista.

14 luku
Kirkko, seurakunnan kiinteistöt
ja rakennussuojelu
1§
Kirkko
— — — — — — — — — — — — — —
Kirkkovaltuuston päätös, joka koskee
uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista,
on alistettava kirkkohallituksen
vahvistettavaksi.
2 §
Kirkolliset rakennukset
Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja
kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä
hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat
rakennukset. Kirkkopihaan sekä sen ja
hautausmaan aitaan ja porttiin sovelletaan
mitä kirkollisista rakennuksista on säädetty
tai määrätty.
Kirkon käyttämättä jättämistä sekä kirkollisen
rakennuksen purkamista tai sellaista
korjaamista, joka olennaisesti muuttaa
sen ulko- tai sisäasua, koskeva päätös
on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi.
14 luku
Kirkko, seurakunnan kiinteistöt
ja rakennussuojelu
(poist.)
2 §
12
Kirkolliset rakennukset ja päätöksen alistaminen
Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja
kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä
hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat
rakennukset.
Kirkkopihaan, sen ja hautausmaan aitaan
ja porttiin sekä sankarihautausmaahan
sovelletaan, mitä kirkollisista rakennuksista
säädetään.
Kirkkovaltuuston päätös on alistettava
kirkkohallituksen vahvistettavaksi, jos se
koskee: (poist.)
1) uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista
tai hankkimista;
2) muun rakennuksen muuttamista kirkoksi
tai siunauskappeliksi;
3) (poist.) kirkollisen rakennuksen olennaista
muuttamista tai purkamista
taikka sen käyttötarkoituksen muuttamista
(poist.);
4) kirkon käyttämättä jättämistä.

5 §
Kirkollisten rakennusten suojelu
Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu
ennen vuotta 1917, on suojelun alainen.
Kirkkohallitus voi määrätä sitä nuoremman
kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi,
jos suojeluun on sellainen syy, jonka johdosta
vastaavan rakennuksen suojelusta
voitaisiin päättää rakennussuojelulain
(60/85) mukaan. Kirkkohallitus voi tehdä
suojelua koskevan päätöksen myös tuomiokapitulin,
seurakunnan tai museoviraston
aloitteesta. Rakennuksen suojelu kohdistuu
myös sen kiinteään sisustukseen,
siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin
sekä piha-alueeseen.
Jos kirkkohallitukselle on 2 §:n 2 momentin
mukaan alistettu suojelunalaisen
kirkollisen rakennuksen purkamista taikka
sen ulko- tai sisäasua olennaisesti muuttavaa
korjaamista koskeva päätös, kirkkohallituksen
on ennen asian ratkaisemista
varattava museovirastolle tilaisuus antaa
siitä lausuntonsa.
Jos tässä pykälässä tarkoitettu rakennus
on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä
voida saattaa ennalleen, tai jos rakennuksen
suojeleminen muusta erityisestä syystä
ei enää ole perusteltua, kirkkohallitus voi,
varattuaan museovirastolle tilaisuuden
antaa asiasta lausuntonsa, päättää, ettei
sitä enää ole pidettävä suojelunalaisena.
Kirkkohallituksen 2 ja 3 momentissa tarkoitettu
päätös on alistettava opetusministeriön
vahvistettavaksi.
5 §
Kirkollisen rakennuksen suojelu
13
Kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteena
on turvata kirkollinen rakennettu
kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä,
vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä
sekä edistää sen kulttuurisesti
kestävää hoitoa ja käyttöä.
Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu
ennen vuotta 1917, on (poist.) suojeltu
suoraan lain nojalla. Kirkkohallitus
voi määrätä tätä (poist.) myöhemmin
käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen
suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua
rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan
tai erityisten ympäristöarvojen
kannalta. Kirkkohallitus (poist.)
päättää suojelusta omasta, seurakunnan,
tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta.
Rakennuksen suojelu (poist.) käsittää
myös sen kiinteän sisustuksen, siihen liittyvät
maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen
pihapiirin.
5 a §
(Poist.) Lausunnot
Jos päätös koskee suojellun tai sellaisen
kirkollisen rakennuksen, jonka käyttöön
ottamisesta on kulunut 50 vuotta, olen-

14
naista muuttamista tai purkamista taikka
käyttötarkoituksen muuttamista, seurakunnan
tai seurakuntayhtymän on ennen
(poist.) päätöksen tekemistä varattava
Museovirastolle tilaisuus antaa (poist.)
asiasta lausunto. (poist.) Lausunto on
pyydettävä jo asiaa koskevasta suunnitelmasta.
(poist.)
Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on
lisäksi ennen 1 momentissa tarkoitetun
päätöksen tekemistä varattava tilaisuus
antaa asiasta lausunto Ahvenanmaan
maakunnan hallitukselle, jos kirkollinen
rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla, tai
saamelaiskäräjille, jos rakennus sijaitsee
saamelaisten kotiseutualueella.
(poist.) Museovirasto voi antaa ohjeita
suojeltua kirkollista rakennusta koskevan
päätöksen täytäntöönpanosta.
5 b §
Päätös kirkollisen (poist.) rakennuksen
suojelun lakkaamisesta
Kirkkohallitus voi päättää, ettei kirkollista
rakennusta enää ole pidettävä suojeltuna,
jos:
1) rakennus on sillä tavoin vahingoittunut,
ettei sitä voida saattaa ennalleen;
2) seurakunnalla on useita kirkollisia
rakennuksia eikä sillä ole tarvetta toiminnassaan
enää käyttää omistamaansa suojeltua
kirkollista rakennusta;
3) rakennuksen suojeleminen ei ole
muusta erityisestä syystä enää perusteltua.
Kirkkohallituksen on ennen päätöksen
tekemistä varattava Museovirastolle ja
lisäksi 5 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa
tilanteissa Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle
tai saamelaiskäräjille tilaisuus
antaa asiassa lausunto. (poist.)
Kirkkohallituksen päätöksestä tulee viipymättä
ilmoittaa asianomaiselle elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukselle
sekä kirkollisen rakennuksen sijaintikunnalle.

6 §
Rakennussuojelun valvonta
— — — — — — — — — — — — — —
Jos on ilmeistä, että kirkollisessa rakennuksessa
tehdään 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja
muutoksia tai korjauksia, vaikka
alistusviranomainen ei ole vahvistanut
niitä koskevaa päätöstä, kirkkohallitus voi
kieltää työn tai määrätä sen keskeytettäväksi.
Kirkkohallituksen päätös voidaan
panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta
huolimatta.
24 luku
Alistaminen ja muutoksenhaku
1 §
Alistaminen
Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän
viranomaisen päätös on alistettava,
alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää
tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen
päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai
seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän
päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto.
Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu
kirkkohallitukselle tai opetusministeriölle,
tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman
lausuntonsa kirkkohallitukselle. Opetusministeriölle
alistettava päätös lähetetään
sen tutkittavaksi vain, jos kirkkohallitus
puoltaa sen hyväksymistä.
— — — — — — — — — — — — — —
6 §
Rakennussuojelun valvonta
15
— — — — — — — — — — — — —
(poist.) Kirkkohallitus voi kieltää sellaisen
kirkollisessa rakennuksessa tehtävän
muutos- tai korjaustyön, jota koskevaa
päätöstä ei ole vahvistettu tai saatettu
vahvistettavaksi. Kirkkohallituksen päätös
voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä
valituksesta huolimatta.
24 luku
Alistaminen ja muutoksenhaku
1 §
Alistaminen
Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän
viranomaisen päätös on alistettava,
alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää
tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen
päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai
seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän
päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto.
Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu
kirkkohallitukselle, tuomiokapituli lähettää
asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle.
— — — — — — — — — — — — —
8 b §
Museoviraston valitusoikeus
Museovirasto (poist.) saa hakea valittamalla
muutosta:
1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän
viranomaisen 14 luvun 2 §:n 3 momentin
3 kohdassa tarkoitettuun päätökseen, kun
päätös koskee suojeltua kirkollista rakennusta;

16
2) kirkkohallituksen 14 luvun 5 §:n 2
momentissa ja 5 b §:ssä tarkoitettuun kirkollisen
rakennuksen suojelua koskevaan
päätökseen.
(poist.)
__________
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 20 .
(poist.) Tämän lain voimaan tullessa vireillä
olevaan alistus- ja muutoksenhakuasian
käsittelyyn sovelletaan tämän lain
voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

1 Edustaja-aloite
Lakivaliokunnan mietintö 2/2012 edustajaaloitteesta
6/2012
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen
Asianro 2012-00401
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 11. päivänä toukokuuta 2012 lähettänyt lakivaliokunnalle
otsikossa mainitun asian.
Me allekirjoittaneet kirkolliskokousedustajat teemme aloitteen kirkolliskokouksen
työjärjestyksen kehittämiseksi seuraavasti:
Työjärjestys käydään kokonaisuutena läpi ja uudistetaan siten, että siitä poistetaan
kaikki vanhentuneet, epätarkoituksenmukaiset ja aikaa turhaan vievät kokouskäytännöt.
Esimerkiksi henkilövaaleja tulee uudistaa niin, että ehdokkaat asetetaan keskustelun
aikana, ja silloin, kun henkilövaaliin on asetettu sama määrä ehdokkaita
kuin on täytettäviä paikkoja, henkilöt tulee todeta valituiksi ilman äänestystä.
Johanna Korhonen Katri Korolainen-Virkajärvi Heikki Hiilamo
2 Lakivaliokunnan kannanotto
Kirkolliskokouksen työjärjestys on kokonaisuudessaan uudistettu edellisen kerran
varsin lyhyen aikaa sitten, syksyllä 2009.
Esimerkiksi vireillä olevan kirkon keskushallintouudistuksen ja kirkkolain kodifiointityön
edetessä syntyy tarve tarkastella myös kirkolliskokouksen työjärjestyksen
pykäliä. Työjärjestystä jouduttaneen tarkastelemaan myös muiden hankkeiden
yhteydessä. Lakivaliokunta katsoo, että näissä yhteyksissä on luonteva tilaisuus
arvioida työjärjestyksen uudistamistarpeita.
Edellä mainituista syistä lakivaliokunta ei pidä tällä hetkellä tarkoituksenmukaisena
käynnistää työjärjestyksen uudistamistyötä erillishankkeena.

3 Lakivaliokunnan ponsiesitys
Edellä esitetyin perustein lakivaliokunta esittää, että kirkolliskokous
jättää kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistamista koskevan
edustaja-aloitteen 6/ 2012 raukeamaan.
4. päivänä marraskuuta 2012
Lakivaliokunnan puolesta
Antti Savela Sari Anetjärvi
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Savela sekä jäsenet Ansaharju,
Hallamaa, Hiitola, Huttunen, Kaisanlahti, Nurmi, Ojala, Rossi, Seppälä, Telivuo,
Viitala, Vuorikari, Yliluoma, Ylä-Autio sekä osittain Kalliala, Leppänen
ja Lindbäck.
2

C. HALLINTOVALIOKUNTA

Hallintovaliokunnan mietintö 1/2012 edustajaaloitteesta
1/2012
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen
yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen
Asianro 2012-00393
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 10.5.2012 lähettänyt hallintovaliokunnalle otsikossa
mainitun asian. Valiokunta on kuullut asiantuntijana edustaja Stig Kankkosta.
1 Aloitteen pääasiallinen sisältö
Aloitteen mukaan toimiva kaksikielisyys perustuslain 17 §:n säätämillä kansalliskielillä,
suomen ja ruotsin kielellä, edellyttää että kirkolle luodaan kielistrategia samaan tapaan
kuin Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan ollaan laatimassa koko maata koskevaa
kielistrategiaa. Erityisesti strategialla turvattaisiin suomen- ja ruotsinkielisten
vähemmistöjen omaa kieli-identiteettiä.
Aloitteessa viitataan kielistrategian tarpeen perusteena myös seurakuntien hallinnollisen
aseman määräytymiseen seurakuntayhtymissä ja hiippakunnissa suomen- tai ruotsinkielisyyden
mukaan, kaksikielisten kansalaisten lukumäärän kasvuun, saamen kielen
asemaan sekä kirkon toimintaympäristön muuttumiseen enenevissä määrin monikieliseksi
ja monikulttuuriseksi. Kielistrategia antaisi vakautta ja ennustettavuutta kirkon
työlle molemmilla kansalliskielillä.
Kielistrategian tarve on korostunut seurakuntien rakennemuutoksia pohtineen työryhmän
esittämän loppuraportin myötä. Raportti ei sisällä kielivaikutusten arviointia, eikä
siinä käsitellä suomen- tai ruotsinkielisten vähemmistöjen huomioon ottamista rakenteiden
muuttuessa.
Aloitteessa esitetään, että
kirkolliskokous kehottaa kirkkohallitusta arvioimaan kielivaikutuksia rakenneuudistuksen
yhteydessä
kirkolliskokous antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi ensi tilassa laatia kielistrategian
Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle.
2 Hallintovaliokunnan kannanotot
Hallintovaliokunta toteaa, että aloitteessa on kaksi erimitallista ehdotusta. Kielivaikutusten
arvioinnin toteuttaminen vireillä olevan seurakuntarakenneuudistuksen yhteydessä
kohdistuu yhteen, vaikkakin laajaan hankkeeseen. Sen sijaan ehdotus koko kirkolle
tehtävästä kielistrategiasta on tehtäväksiannoltaan ja merkitykseltään yleisluontoisempi,
mutta samalla olennaisesti laajempi.

Kielivaikutusten arviointi seurakuntarakennemuutoshankkeen yhteydessä
Kirkkohallitus on seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmän loppuraportin (Sarja
C 2011:5) pohjalta valmistanut esityksen seurakuntien rakennemuutoksen toteuttamisen
päälinjoista (kirkkohallituksen esitys 11/2012). Kirkkohallitus pyytää asiasta kirkolliskokouksen
periaatekantaa yksityiskohtaisten säännösesitysten valmistelun käynnistämiseksi.
Kirkkohallituksen esityksessä on rakennemuutoksen päätoteuttamisvaihtoehdosta
tehty taloudellisten vaikutusten, seurakuntalaisiin kohdistuvien vaikutusten,
lapsivaikutusten ja kielivaikutusten arviointi sekä arviointi esityksen vaikutuksesta viranomaisten
toimintaan. Tämän lisäksi piispa Gustav Björkstrand on arvioinut kielivaikutuksia
seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmän loppuraportissa esitetyistä
malleista (Enligt lika grunder - Språkkonsekvensbedömning av de föreslagna strukturmodellerna
för den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland). Kielivaikutusten arviointi
on siten jo toteutettu seurakuntien rakennemuutoshankkeen valmistelussa. Jos
asia etenee kirkolliskokouksen päätöksellä säädösvalmisteluun, siinä yhteydessä joudutaan
luonnollisesti arvioimaan voimassa olevien kielisäännösten muutostarpeet ja
toteuttamaan tarvittavat muutokset. Hallintovaliokunnan mielestä aloitteessa toivottu
seurakuntien rakenneuudistuksen kielivaikutusten arviointi on jo toteutettu tai on toteutumassa
hankkeen jatkotyöstämisen yhteydessä ilman eri päätöksiä.
Kirkon kielistrategia
Aloitteen laajempi ehdotus koskee kielistrategian laatimista Suomen evankelisluterilaiselle
kirkolle. Ehdotuksen mallina on pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen
ohjelman mukainen koko maata koskeva kielistrategiahanke, joka pohjautuu presidentti
Martti Ahtisaaren johdolla tehtyyn toimintaohjelmaan Suomen kahden elinvoimaisen
kansalliskielen puolesta. Toimintaohjelmassa on 25 konkreettista ehdotusta sen
takaamiseksi, että Suomessa säilyy kaksi elävää kansalliskieltä.
Valtioneuvosto on asettanut Kansalliskielistrategia-hankkeen, jonka ohjausryhmän
puheenjohtajana toimii pääministeri. Hankkeen tehtävä on laatia pitkän aikavälin kielistrategia
kansalliskielten, suomen ja ruotsin, kehittämiseksi sekä konkretisoida sen
pohjalta toimet hallituskaudelle. Kansalliskielistrategian tavoite on kielellisten oikeuksien
turvaaminen muuttuvassa maailmassa.
Hallitus on sitoutunut moniin hankkeisiin, joista Kansalliskielistrategia on yksi. Ohjausryhmä
on painottanut, että kielellisten oikeuksien toteutuminen on tärkeää myös
muissa hallituksen hankkeissa. Ohjausryhmän mukaan hallituksen hankkeet on sovitettava
yhteen siten, että Kansalliskielistrategia voi toteutua pitkällä aikavälillä, hallitusohjelman
mukaisesti. Esimerkiksi kuntauudistus samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus
on toteutettava niin, että kielelliset oikeudet voidaan turvata käytännössä.
Lisäksi koulujen tuntijaon uudistamisessa on varmistettava suomen ja ruotsin
kielen riittävä oppiminen, myös Kansalliskielistrategian tarkoittamalla pitkällä aikavälillä.
Kansalliskielistrategia on tarkoitus antaa valtioneuvoston periaatepäätöksen muodossa.
Hankkeen määräaika päättyy 31.12.2012.
Suomen ja ruotsin kielen asema kirkossa määräytyy kirkkolain voimassa olevien säännösten
mukaan. Säännökset määrittävät kielellisten seikkojen perusteella muun muassa
sitä,
2

mihin seurakuntaan kirkon jäsen kuuluu (KL 3:2)
miten seurakunta voidaan jakaa kielellisellä perusteella (KL 3:3)
mikä on seurakunnan ja seurakuntayhtymän kieli ja missä tilanteessa se muuttuu
(KL 3:5)
mihin hiippakuntaan seurakunta kuuluu (KL 3:6)
mikä on kirkon ja hiippakunnan viranomaisten kieli (KL 3:7)
mitkä ovat kirkollishallinnossa noudatettavat kielisäännökset (KL 5:8)
mikä on henkilöstöltä edellytettävä kielitaito (KL 6:1).
Seurakunnan jäsenen kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta merkittävä säännös
on KL 4:4:ssä. Sen mukaan kirkon jäsenellä on oikeus saada häntä koskevat yksityiset
kirkolliset toimitukset äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Tämä oikeus koskee
myös yksikielisessä seurakunnassa asuvaa seurakunnan jäsentä, jonka äidinkieli on
toinen kuin seurakunnan kieli. Tältä osin seurakunnan jäsenten kielelliset oikeudet on
turvattu paremmin kuin yhteiskunnan muussa lainsäädännössä. Muuten seurakunnan
jäsenen kielelliset oikeudet noudattavat kielilakia ja niitä käytäntöjä, joita julkisessa
hallinnossa Suomessa muutenkin noudatetaan.
Hallintovaliokunta suhtautuu myönteisesti kielistrategian laatimiseen Suomen evankelis-luterilaiselle
kirkolle. Kansalliskielistrategian tavoite kielellisten oikeuksien turvaamisesta
muuttuvassa maailmassa on perusteltu myös kirkon näkökulmasta. Tavoitetta
voidaan edistää sillä, että Kansalliskielistrategian ohella kirkolla on oma kielistrategia,
joka toisaalta tukee valtakunnallista kielistrategiaa ja toisaalta nostaa kielellisten
oikeuksien toteutumisen esille kirkon kentällä.
Kielistrategian laatiminen ei edellytä kirkkolain tai muiden kirkollisten säännösten uudistamista.
Kielistrategiassa on kyse siitä, että seurakunnissa molemmat kansalliskielet
ovat käytössä siinä laajuudessa kuin paikallisten kieliolosuhteiden perusteella on tarvetta.
Tällöin tavoitteena on, että seurakunnan jäsenet maan eri osissa seurakunnan yksi-
tai kaksikielisyydestä riippumatta saavat mahdollisuuden kuulla evankeliumin
omalla kielellään. Sama tavoite ulottuu kirkon pyhiin toimituksiin ja mahdollisuuksien
mukaan muuhunkin seurakunnan toimintaan. Kristillisen kirkon universaalin luonteen
perusteella on luonnollinen pyrkimys, että kaikki kirkon jäsenet ja kirkon sanomasta
kiinnostuneet voidaan kohdata näiden omalla äidinkielellä. Peruskertomuksena tästä
voidaan pitää ensimmäisen helluntain kokemuksia siitä, kuinka Pyhän Hengen vaikutuksesta
paikalla olleet ihmiset saivat kuulla evankeliumia kukin omalla äidinkielellään.
Ensimmäisen helluntain ihme laajentaa aloitteesta nousevan elävän kaksikielisyyden
näkökulman laajemmaksi koskemaan myös muita kieliä.
Saamen kielen asemasta kirkossa on huolehdittu kirkkolain säännöksillä (KL 3:5,2 ja
4:4,3). Laajeneva maahanmuutto on tehnyt osassa maata ajankohtaiseksi seurakunnan
toiminnan suunnittelun myös muiden kielten lähtökohdista. Suomessa on erityisesti
pääkaupunkiseudulla ja muissa taajamissa suurehkoja etnisiä ja kielellisiä ryhmiä, joilla
ei ole luontaista kosketuspintaa Suomen kansalliskieliin. Suuri osa näihin ryhmiin
kuuluvista on kristittyjä. Seurakunnat ovat oma-aloitteisesti jo ryhtyneet tekemään työtä
myös erikielisten kristittyjen parissa sekä varsinkin diakonisesta lähtökohdasta
myös muunuskoisten parissa. Tässä mielessä kirkko ja seurakunnat ovat jo voimavarojensa
puitteissa toteuttamassa sangen laajaa monikielistä toimintaa, joka myös ulottuu
laajemmalle kuin vain kahteen kansalliskieleemme.
3

Hallintovaliokunnan mielestä kirkon kielistrategian valmistamisen tulisi seurata läheisesti
Kansalliskielistrategian etenemistä. Koska hankkeen määräaika päättyy
31.12.2012, saadaan varsin pian selvyys siitä, miten valtiovalta aikoo toteuttaa Kansalliskielistrategiaa.
Tämän jälkeen kirkkohallitus voi arvioida kirkon nykyisten kielisäännösten
pohjalta, millaista kielistrategiaa kirkossa tarvitaan ja miten Kansalliskielistrategiaa
voidaan hyödyntää kirkon oman kielistrategian laatimisessa. Samalla tulee
kirkon resurssit huomioon ottaen arvioitavaksi se, missä määrin kasvanut maahanmuutto
ja yhä useampien kielten käyttö Suomessa luo tarpeen laajentaa kokonaiskirkollista
kielistrategista näkökulmaa kansalliskielistä myös muihin kieliin.
3 Hallintovaliokunnan esitys
Edellä olevilla perusteilla hallintovaliokunta esittää, että
Turussa 6.11.2012
Hallintovaliokunnan puolesta
kirkkohallitus seuratessaan Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaista
kielistrategiahanketta arvioi sitä ja laatii kirkon kielistrategian.
Tapio Luoma Timo von Boehm
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Luoma sekä jäsenet Aakko, Ala-Kapee-
Hakulinen, Hiilamo, Huomo, Härkönen, Jalava, Malinen, Niemi-Aro, Nivala, Perttula, Pihlava,
E. Pitkänen, Salo, Sipola, Vikström ja Väistö.
4

D. TALOUSVALIOKUNTA

Talousvaliokunnan mietintö 5/2012 kirkkohallituksen
esityksestä 8/2012 ja talousarvioaloitteesta
1/2012
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013
ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille
20132015
Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi
Uskonnonpedagogiseen instituuttiin
Asianrot 2012-00678 ja 2012-00750
Talousvaliokunta on valmistellut otsikossa mainitun asian, joka koskee kirkon
keskusrahaston talousarviota vuodelle 2013 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaa
vuosille 20132015. Samassa yhteydessä on käsitelty seuraava määräaikaan
mennessä saapunut talousarvioaloite: Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi
Uskonnonpedagogiseen instituuttiin.
Työjärjestyksen 47 §:n perusteella valiokunta on valmistellut asioista yhteisen
mietinnön. Valiokunta on kuullut käsittelyn yhteydessä asiantuntijoina kirkkoneuvos
Leena Rantasta, viestintäjohtaja Tuomo Pesosta ja verkkoviestintäpäällikkö
Sami Kallioista, rekisterijohtaja Mikko Tähkästä, vs. tietohallintojohtaja
Jukka Tammista, johtaja Seija Mäenpäätä, kansliapäällikkö Jukka Keskitaloa,
kirkkoneuvos Pekka Huokunaa, kirkkoneuvos Pirjo Pihlajaa ja johtaja Kari
Kopperia.
1. Johdanto
Kirkon keskusrahaston taloussäännön 3 §:n mukaan kirkolliskokouksen on talousarvion
vahvistamisen yhteydessä vahvistettava myös vähintään kolmea vuotta
koskeva toiminta- ja taloussuunnitelma. Kirkon keskusrahaston esitys vuoden
2013 talousarvioksi ja vuosien 20132015 toiminta- ja taloussuunnitelmaksi sisältää
erillisen liiteosan.
Kirkon keskusrahaston talousarvio jakautuu kolmeen osaan sisältäen Kirkon
eläkelaitoksen, Kirkon yhteisen toiminnan ja Kirkon palvelukeskuksen. Kirkon
eläkelaitos jakaantuu osastoihin Eläketoiminta ja Sijoitustoiminta. Eläkelaitoksen
toiminta rahoitetaan eläkemaksutuotoilla. Kirkon yhteinen toiminta jakaantuu
osastoihin Kirkkohallitus, Hiippakunnallinen toiminta, Avustukset ja Omakatteiset
rahastot. Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakuntamaksutuotoilla.
Kirkon palvelukeskus Kipa on keskusrahaston talousarvoissa omana yksikkönään.
Kipan toiminta rahoitetaan asiakasseurakunnilta perittävillä palvelumaksutuloilla.

2. Suunnittelun lähtökohdat
2
Kirkkohallituksen perustehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja
toimintaa. Kirkkohallitus edistää kirkon ja seurakuntien työtä muun muassa huolehtimalla
kirkon yhteisestä toiminnasta ja viestinnästä, kehittämällä kirkon lainsäädäntöä,
hallintoa ja taloudenhoitoa sekä hoitamalla kirkon suhteita valtioon ja
muuhun yhteiskuntaan.
3. Taloudelliset lähtökohdat
3.1. Seurakuntasektorin taloudellinen tilanne
Useilla eri mittareilla ja tunnusluvuilla tarkasteltaessa seurakuntien taloudellinen
tila on parantunut jonkin verran edelliseen vuoteen verrattuna. Seurakuntien yhteenlasketut
tulot kasvoivat enemmän kuin menot, joten sekä vuosikate että tilikauden
tulos paranivat. Merkillepantavaa on, että henkilöstökulut kasvoivat vain
0,7 prosenttia. Kirkollisverotuoton kasvu on ollut vähäistä. Osuus yhteisöveron
tuotosta on laskenut sekä pienentyneen jako-osuuden että talouden taantuman
vuoksi.
3.2. Yleinen talouskehitys
Valtiovarainministeriön 17.9.2012 ilmestyneessä ennusteessa oletetaan, ettei euroalueen
rakenteessa tapahdu dramaattisia muutoksia. Valuutta-alueen kriisin
syventymistä ei kuitenkaan voida sulkea pois. Maailman talouden kasvun hidas
vaihe jatkuu. Euroalueen ja EU:n kasvu kääntyy lievään taantumaan vuonna
2012.
Suomessa vuoden 2012 kokonaistuotannon kasvuksi VM ennustaa 1,0 prosenttia,
ja kasvu on täysin kotimaisen kysynnän varassa. Työllisyys pysyy hyvällä
tasolla ja työttömyys alenee 7,6 prosenttiin. Vuoden 2013 kokonaistuotannon
kasvu on noin yksi prosentti, mutta kasvun rakenne monipuolistuu.
4. Ehdotuksen keskeisimmät kohdat
4.1. Kirkon eläkelaitos
Kirkon palkkasumma säilyy vuoden 2012 tasolla. Eläkemenojen arvioidaan kasvavan
suunnittelukaudella noin 78 prosenttia vuodessa.
Eläketulojen ja eläkemenojen erotus on ollut positiivinen ja eläkerahastoa on
voitu kartuttaa vuosittain. Tilanne muuttuu vuonna 2015, jolloin vuotuiset eläketulot
eivät enää riitä kattamaan eläkemenoja. Eläkerahaston sijoitustoiminnan
tuottoja aletaan käyttää joiltakin osin eläkkeiden maksuun.
Eläke-ennuste on jatkossa tarkoitus laatia vuosittain. Kirkon palkkasumman
kasvun odotetaan olevan vähäisempää kuin aikaisemmin. Eläkerahaston riittävyyteen
eniten vaikuttava tekijä on sijoitustuotot. Pitkän aikavälin tuottotavoite
on 6,5 prosenttia. Vuosina 19912011 vuotuinen tuotto on ollut 8,06 prosenttia.
Tulevaisuudessa yhtä korkeisiin tuottoihin ei todennäköisesti päästä.

3
Kirkon eläkelain toimeenpano siirtyi vuoden 2012 alussa Kuntien eläkevakuutuksen
Kevan vastuulle. Korvaus tehtävien hoitamisesta on 3,2 miljoonaa euroa
vuonna 2013. Vuodesta 2013 alkaen Kevalta ostetaan myös eläkemaksujen käytännön
periminen sekä eläke-ennusteet ja vastuulaskenta.
Kirkolliskokous hyväksyi vuonna 2011 kirkkolakiin muutoksen uudesta kirkollisveroperusteisestä
eläkerahastomaksusta. Maksulla rahoitetaan kasvavia vanhuuseläkemenoja.
Tässä suunnitelmassa esitetään 1,2 prosentin suuruista eläkerahastomaksua
vuodesta 2013 alkaen. Maksun arvioidaan tuottavan noin 10 miljoonaa
euroa vuodessa.
Talousarvioesityksessä ehdotetaan, että työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuuosuuksien
perimisestä seurakunnilta luovutaan, ja että kaikkien työnantajien eläkemaksu
on sama 28 %.
Talousvaliokunnan kannanotto
Työnantajan työkyvyttömyyseläkkeen omavastuu poistuu ja samalla kaikkien
seurakuntien maksama työnantajan eläkemaksu nousee 28 prosenttiin. Omavastuuosuuden
poisto vähentää eläkemaksutuloja arviolta 0,5 miljoonaa euroa ja
eläkemaksun korottaminen 28 prosenttiin lisää eläketuloja 1,5–2 miljoonaa euroa.
Muutosten nettovaikutus lisää eläkerahastoon suoritettavia maksuja 1–1,5
miljoonalla eurolla. Suurin osa työnantajan eläkemaksun kasvusta tulee suurilta
seurakuntatalouksilta, joilla nykyisin on pienin eläkemaksuprosentti.
Uusi 1,2 prosentin eläkerahastomaksu rasittaa tuntuvasti seurakuntien taloutta.
Uutta maksua pidetään eläkejärjestelmän turvaamiseksi kuitenkin välttämättömänä.
Jatkossa eläkerahastomaksua ei ole syytä kovin paljon nostaa. Mikäli eläkejärjestelmän
rahoitus edellyttää maksujen tason korotusta, tulee ensisijassa korottaa
työantajan eläkemaksua. Näin työnantajien eläkemaksut ovat selkeämmin
sidoksissa henkilöstöön.
Uuden eläkerahastomaksun vaikutuksia seurakuntien talouksiin ja henkilöstömääriin
tulee seurata järjestelmällisesti.
4.2. Kirkon yhteinen toiminta
4.2.1. Kirkkohallitus
Perustoiminta
Kirkkohallituksen perustoiminta kasvaa tässä esityksessä 3,5 prosenttia vuoteen
2012 verrattuna. Kirkkohallitus hakee tuleville vuosille rakenteellisia säästöjä
muun muassa vuosittaisia käyttökustannuksia pienentävällä toimitilaratkaisulla,
etäkokousjärjestelmän laajemmalla käytöllä sekä henkilöstön osaamiskartoituk-

4
sella. Kirkkohallituksen perustoimintaa on kuvattu tarkemmin talousarvion sivuilla
3437 ja talousarvion erillisessä liiteosassa.
Talousvaliokunnan kannanotto
Kirkkohallituksen toiminnallinen osasto on organisoitu uudelleen vuoden 2012
alussa. Valiokunta on saanut selvityksen uuden organisaation käynnistymisestä
ja seuraa Kirkkohallituksen strategian toteutumista uudessa organisaatiomallissa.
Kirkon rekrytointistrategia on tärkeä tulevan henkilöstötarpeen turvaamiseksi.
Vastuu strategian toteuttamisesta on jakautunut Kirkkohallituksen toiminnallisen
osaston, Kirkon työmarkkinalaitoksen ja Kirkon koulutuskeskuksen kesken.
Talousvaliokunta toteaa, että on mahdollisimman nopeasti nimettävä kirkon
rekrytoinnin kokonaisuudesta ja sen suunnittelusta vastuun ottava taho.
Strategiset hankkeet
Meidän kirkko 2015 -strategian jalkauttaminen jumalanpalveluselämän kehittäminen
Kirkolliskokouksen aloitteesta käynnistetty hanke liittyy kirkon strategian hengellisen
elämän vahvistumista koskevaan painopisteeseen. Hankkeen tavoitteena
on toimivien ja uusien jumalanpalveluskäytäntöjen kartoittaminen, kehittäminen
ja jakaminen sekä tutkimustiedon saaminen seurakuntien jumalanpalveluselämästä.
Hankkeeseen nimetyt seurakunnat (yhteensä 43) kehittävät jumalanpalveluksia
omista tarpeistaan lähtien projektin ajaksi. Kehittämishankkeen tueksi
toteutetaan tutkimus, jossa selvitetään seurakuntalaisten jumalanpalvelukokemuksia
ja -toiveita. Hankkeeseen on rekrytoitu kaksi hankekoordinaattoria, joiden
yhteenlaskettu työpanos vastaa kokoaikaista työsuhdetta. Hankkeelle varataan
120.000 euroa vuodelle 2013, joka on hankkeen viimeinen vuosi.
Seurakuntarakenteiden kehittämishanke
Seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen tehtävänä on valmistella kirkon paikallistason
rakenneuudistuksen kokonaisuus.
Kirkolliskokouksen linjausten jälkeen valmistellaan paikallistason rakenneuudistukseen
liittyvät kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen
muutokset.
Hankkeen aikana toteutetaan monipuolinen uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi.
Ennakkoarvioinnissa tärkeitä osatekijöitä ovat muun muassa vaikutukset
seurakuntalaisiin erityisesti lapsiin ja nuoriin , demokratiaan, organisaatioon,
henkilöstöön sekä kielellisiin oikeuksiin.

5
Taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta tutkitaan eri vaihtoehtoja ja niihin
liittyviä kysymyksiä sekä pohditaan rakenneratkaisujen avustamismallia ja paikallistason
tulonjakomallia.
Vuoden 2013 alussa voimaan tulevat kuntarakenteen muutokset koskevat 23
seurakuntaa. Seurakuntien muutosvalmiutta pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan.
Hanke myös pohtii ja vahvistaa henkilöstön osallisuutta muutosprosesseissa
sekä varmistaa, että seurakuntalaisten kuulemiseen kiinnitetään riittävästi
huomiota.
Hankkeen hyväksyi ja sen työryhmät asetti 3.4.2012 kirkkohallituksen täysistunto.
Hanke jaettiin tavoitteiden perusteella kolmeen alaprojektiin, joille jokaiselle
perustettiin oma työryhmä. Näitä ovat Seurakuntarakenteiden työryhmä, Seurakuntatalouden
työryhmä ja Rakennemuutoksen tuen työryhmä. Seurakuntarakenteet
ryhmän yhteydessä toimii erillinen Metropoliryhmä. Ohjausryhmä ohjaa
hanketta. Hankkeen projektipäällikkö koordinoi uudistusta ja huolehtii projektin
käytännön toteutuksesta yhdessä ohjausryhmän sekä hankkeen työryhmien puheenjohtajien
kanssa. Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden ja hankkeelle varataan
vuosittain 150 000 euron suuruinen määräraha.
Hengellinen elämä verkossa -hankekokonaisuus
Vuosina 2013 ja 2014 toimintaa määrittää näiden vuosien luonne siirtymäkautena
tai nivelvaiheena. Tämä edellyttää, että valtakunnallisen kirkon verkkotyön
kokonaisuuden hahmottamista tarkennetaan. Toisaalta hanke jalkautetaan kirkkohallituksen
organisaation sisälle, toisaalta taas osaksi seurakuntien, hiippakuntien
ja järjestöjen toimintaa.
Yhteisöpalveluita hoidetaan vuosina 2013–2014 siten, että palveluiden johtaminen
ja kehittäminen sekä markkinointi hoidetaan kirkkohallituksesta käsin. Palveluiden
operationaalinen koordinointi sekä verkkokeskustelu ja sisällöntuotanto
palveluihin hoidetaan seurakunnissa. Tällöin voidaan ylläpitää montaa yhteisöpalvelua
yhtä aikaa, eikä operationaalinen työ syö resursseja kehittämiseltä.
Uusien palveluiden luomisen ennakointia tarvitaan ja se liittyy sosiaalisen median
seuraamiseen ja proaktiivisuuteen verkossa. Ruotsinkielisen verkkotyön luomista
ja kehittämistä jatketaan. Kirkon eri työalojen verkkotyötä kehitetään niin,
että vastuu kehittämisestä siirtyy kustakin työalasta vastaavalle asiantuntijalle tai
asiantuntijoille kirkkohallituksessa. Itse kehittämistyötä tehdään yhdessä seurakuntien
työntekijöistä koostuvan verkoston kanssa. Kirkon kaikki työalat pyritään
saamaan tämän kehittämistyön piiriin.
Vuosina 20132014 on pystyttävä sopimaan kirkon omien valtakunnallisten
verkkopalveluiden kustannusten kohdentamisesta, kehittämisvastuista ja omistajuudesta.
Hankkeeseen varataan yhteensä 1,8 miljoonaa euroa vuosina 2013 ja 2014.
Kirkkohallitukselle on tehty talousarvioehdotus yhteensä 130 000 euron määrärahasiirrosta
hengellinen elämä verkossa -hankkeesta Kirkon kasvatus ja perhe-

6
työhön (KKP) ja 50 000 euron lisämäärärahaa KKP:lle. Esitettyjä määrärahasiirtoja
ei ole tässä vaiheessa tehty.
Strategiset IT-hankkeet (ml. KITKE)
Tavoitteena on kehittää tietojärjestelmiä siten, että ne parhaalla mahdollisella
tavalla palvelevat seurakuntien toimintaa. Tavoitteena on myös edistää uusien
toimintaprosessien ja -tapojen jalkauttamista seurakuntatalouksissa.
Kirkon yhteisen jäsentietojärjestelmän Kirjurin tuotantokäyttö on alkanut vuonna
2012. Osana Kirjurin päivittäisiä tehtäviä sen toiminnallisuutta kehitetään ja
samalla kehitetään kirkkohallituksen vastuulle tulleiden tehtävien jalkauttamista.
Tähän liittyy kirkonkirjojenpidon alueellisen ja valtakunnallisen udelleen organisoimisen
edistäminen. Tässä onnistumalla saavutetaan merkittäviä säästöjä.
Kirjuria ja muita yhteisiä tietojärjestelmiä sekä niiden välisiä rajapintoja kehitetään
edelleen. Tämä pitää sisällään myös muut kirkon yhteisen IT-ympäristön
vaatimat kehityskohteet kuten tietoturvatason ylläpitämisen.
Strategisia IT-hankkeita ohjataan tietohallinnon johtoryhmän kautta. Johtoryhmä
tekee tietohallintostrategian välitarkastelun syksyllä 2012, jonka pohjalta määritellään
vuosien 20132014 kehityksen painopisteet.
Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden, määrärahavaraus on 3,0–3,4 miljoonaa
euroa vuodessa.
Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi
Kirkkohallitus on 20.9.2011 asettanut kirkkolainsäädännön kodifiointia varten
työryhmän. Sen tehtävänä on jatkaa kirkkolainsäädännön kodifiointia Kirkkolaki
2010 – Kirkkolainsäädännön perusteita ja kirkkolain alaa tutkineen toimikunnan
mietinnön sekä Kirkkolainsäädännön kodifiointitoimikunnan mietinnön
(Sarja C 2009:2) pohjalta. Erityisesti kiinnitetään huomiota kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
väliseen rajapintaan eli yksityiskohtaisemman, kirkon sisäisiä asioita
koskevan sääntelyn sisällyttämiseen kirkkojärjestykseen. Tavoitteena on
myös säädösten selkeys, jolloin työssä kiinnitetään huomiota säädösten dispositioon
sekä säännösten rakenteeseen ja kielelliseen muotoiluun. Tämä sekä muutamat
muut vireillä olevat erilliset säädäntöhankkeet edellyttävät hallintoosastossa
lakimiesten lisäresursointia.
Hanke jatkuu koko suunnitelmakauden ajan. Määrärahavaraus on 100 000 euroa
vuodessa.
Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, Kirkon yhteisen strategian päivitys,
tulevaisuusselonteon valmistelu

7
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi keväällä 2011 kirkkohallituksen vuoteen
2015 ulottuvan strategian, jonka johdosta käynnistyi elokuussa 2011 kaksivuotinen
Kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke.
Hankkeen kahdesta projektista Toiminnallisen osaston muutosprojekti saadaan
pääosin suoritettua vuoden 2012 loppuun mennessä. Ja toinen, Strategialähtöisen
osaamisen johtamisen kehittämisprojekti, jatkuu vuoden 2013 kesään asti.
Projektin tavoitteena on kirkkohallituksen osaamiskartoituksen toteuttaminen siten,
että olemassa olevaa osaamista tarkastellaan suhteessa hyväksyttyyn strategiaan.
Vuonna 2013 hankkeen yhteydessä toteutetaan kirkon yhteisen strategian ajankohtaistaminen,
joka on tarpeen linkittää vahvasti Meidän kirkko -strategiaan ja
KIRKKO 2020 -tulevaisuusselonteon esiin nostamiin seikkoihin sekä syksyllä
2012 ilmestyvään kirkon nelivuotiskertomukseen. Tässä vaiheessa näyttää siltä,
että strategisen jatkuvuuden takaamiseksi kokonaan uuden strategiaprosessin sijasta
on tarkoituksenmukaista ajankohtaistaa olemassa olevaa strategiaa. Päivitysprosessin
on syytä olla ajallisesti selkeästi rajattu noin vuoteen. Luontevaa on
aloittaa päivitysprosessi vuoden 2013 alussa. Näin ollen uudistunut strategia olisi
valmis vuoden 2014 alussa, jolloin sitä pystytään hyödyntämään jo vuoden
2015 vuosisuunnittelussa.
Vuonna 2013 hankkeen yhteydessä on tarkoitus toteuttaa myös kirkon seuraavan
tulevaisuusselonteon valmistelu, joka on määrä antaa kirkolliskokoukselle syysistuntokaudella
2014. On tärkeää nähdä kytkös strategian päivitysprosessin ja
selontekotyön välillä. Selonteossa voidaan keskittyä jonkin strategisen erityisteeman
tarkempaan käsittelyyn.
Vuodelle 2013 varataan 150 000 euron suuruinen määräraha.
Reformaatio 500 -vuotismerkkivuoden 2017 valmistelu
Hankkeen tavoitteena on edistää kirkon perustehtävän toteuttamista luterilaisesti
ja ekumeenisesti sekä tehdä tunnetuksi kristinuskon ja luterilaisen reformaation
merkitystä ja vaikutusta Suomessa. Lähtökohtana on perinteen ja tulevaisuuden
sekä nykyisen suomalaisen kontekstin yhdistäminen.
Reformaation merkkivuosi pyritään yhdistämään Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen
niin, että molemmat juhlat saavat siitä lisäarvoa. Pääpaino on tulevaisuudessa.
Reformaation teologinen ja historiallinen tausta ja vaikutus ovat periaatteellisena
taustana, mutta profiili on selvästi kansankirkollinen eikä ainoastaan
akateeminen. Päällekkäisyydet reformaation ja itsenäisyyden muiston viettämisessä
pyritään välttämään.
Hanke kestää vuodet 2013–2017, määrärahavaraus on yhteensä 408 000 euroa.
Suunnittelukauden kustannukset ovat 158 000 euroa.

8
Seurakuntien ja kirkon verkkohanke
Tällä hetkellä seurakuntien verkkopalvelut toteutetaan yksittäisten seurakuntien
tai seurakuntayhtymien ratkaisuilla. Toimittajia ja teknisiä ratkaisuja on lukuisia
ja sivustojen hankinta, tuottaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen on hajanaista
ja kallista. Pienissä ja osin keskisuurissa seurakuntatalouksissa ei ole riittävästi
resursseja laadukkaiden verkkopalvelujen hankkimiseen ja niiden tuottamiseen.
Verkkohankkeen tavoitteena on, että seurakunnilla on jatkossa yksi yhteinen
toimintamalli ja verkkopalveluympäristö. Seurakuntien verkkopalveluympäristö
koostuu eri palveluista, mutta ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden tarjoten
käyttäjälle näkymän tietoon ja tapahtumiin kirkkoon liittyen. Uusi verkkopalveluympäristö
on helposti otettavissa käyttöön ja se tarjoaa jokaiselle seurakunnalle
kustannustehokkaan tavan laadukkaan, ajantasaisen ja käyttäjiä monipuolisesti
huomioivan verkkopalvelun (mm. internetkotisivusto) luomiseen.
Seurakunnilta poistuvat noin 45 vuoden välein tapahtuvat palvelun uudistamisen
hankinta- ja tuotantotyöt ja järjestelmän ylläpitotyö. Uuden palvelun käyttöönoton
yhteydessä seurakunnat saavat myös yhteistä verkkosisältöä, mikä helpottaa
sivujen tuottamista. Hankkeen erityisenä hyötynä on seurakuntien ja
kirkkohallituksen verkkoviestinnällisen yhteistyön tiivistyminen ja kehittyminen.
Hanke tukee seurakuntien rakennemuutosta, koska uutta palvelua käyttävien
seurakuntien on erittäin helppo tuottaa joko täysin uudet sivut tai yhdistää yhdistyvien
seurakuntien sivuja. Lisäksi yhdistyvät seurakunnat voivat helposti tuottaa
järjestelmällä yhdistysvaiheen tukisivut.
Kokonaiskirkollisesti hanke tuottaa sekä kustannussäästöä että toiminnallista
hyötyä. Nykyisten koko kirkon yhteisten evl.fi -sivujen uudistamisen kustannukset
ovat noin 800 000 ja vuosittaiset käyttötalousmenot 200 000 euroa. Yksittäisen
isomman seurakunnan tai seurakuntayhtymän internetsivujen uudistaminen
maksaa vähintään 70 000 euroa ja niiden ylläpitäminen noin 10 000 euroa
vuodessa ilman kehittämiskustannuksia. Pienillä ja keskisuurilla seurakunnilla
vastaavat luvut ovat 5 000–10 000 euroa investointiin ja 1 000–1 500 euroa
käyttökustannuksiin.
Vuosille 2013–2014 seurakuntien ja kirkon yhteisen verkkohankkeen rakentamiskustannuksiin
on varattu 1 320 000 euroa (käyttötalousosa 720 000 euroa ja
investoinnit 600 000) ja jatkuviin ylläpito- ja kehittämiskustannuksiin siitä
eteenpäin 550 000 euroa vuodessa. Nämä kustannukset kuittautuvat, kun neljäsosa
seurakuntatalouksista liittyy palvelun käyttäjiksi.
Seurakuntavaalit
Vuoden 2014 seurakuntavaalien suunnittelu on aloitettava syyskaudella 2012.
Hankkeen aikana varaudutaan seurakuntavaalien tieto- ja tulospalvelujärjestelmän
sekä vaalikoneen toteuttamiseen ja ylläpitämiseen. Varautuminen pitää sisällään
vanhan järjestelmän kehittämisen tai uuden järjestelmän toteuttamisen.

9
Kustannukset jakautuvat kolmelle vuodelle. Suunnittelukustannukset, tietojärjestelmien
investoinnit, käyttötalousmenot ja henkilöstömenot vuosille
20132015 ovat yhteensä 1 495 000 euroa (käyttötalousmenot 995 000 euroa,
investoinnit 500 000 euroa).
Strategisten hankkeiden kustannukset ja rahoittaminen
Käyttötalousosa
Yhteensä
Hanke TA 2012 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015 20062015
Strategian jalkauttaminen 355 000 120 000 1 400 000
Seurakuntien rakennemuutoksen
tukeminen 100 000 150 000 150 000 150 000 1 250 000
Hengellinen elämä verkossa 1 433 000 900 000 900 000 7 700 000
IT-strategian mukaiset
kehityshankkeet sekä Kitke/Kirjuri
2 340 000 3 045 000 2 953 000 3 368 000 15 598 000
Kirkkolain kodifiointi
Kirkkohallituksen strategian
100 000 100 000 100 000 100 000 800 000
toimeenpanohanke 100 000 150 000 250 000
Reformaation
(20132017)
juhlavuosi 38 000 60 000 60 000 408 000
Kirkon verkkohanke 320 000 400 000 720 000
Seurakuntavaalit 150 000 810 000 35 000 995 000
Yhteensä 4 438 000 4 973 000 5 373 000 3 713 000 29 121 000
Kirkolliskokouksen tekemän päätöksen mukaisesti tarkoituksena on käyttää aikaisemmilta
vuosilta kertynyttä ylijäämää yhteisten, kaikkia seurakuntia tasapuolisesti
hyödyttävien hankkeiden rahoittamiseen, jolloin ei synny painetta seurakuntamaksujen
korottamiseen. Käytännössä vuosien 20132015 talousarvioesitykset
osoittavat tuloslaskelmassa alijäämää. Alijäämän katteena on aikaisempien
vuosien ylijäämä.
Edellä kuvattujen kehityshankkeiden investointikustannukset vuosina 2013–
2015 ovat arviolta seuraavat:
Investointiosa
Hanke TA 2012 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015
Hengellinen elämä verkossa 60 000 50 000 50 000 100 000
IT-strategian mukaiset
kehityshankkeet sekä
Kitke/Kirjuri 1 350 000 1 250 000 1 250 000 1 250 000
Kirkon verkkohanke 300 000 300 000
Seurakuntavaalit 300 000 200 000
Yhteensä 1 410 000 1 900 000 1 800 000 1 350 000

Talousvaliokunnan kannanotto
10
Kirkossa on viime vuosina toteutettu useita yhteisiä hankkeita, joiden rahoitukseen
on suunnitelmallisesti käytetty keskusrahaston ylijäämää. Ylijäämä on kuitenkin
vähentynyt niin, että sitä ei tulevaisuuden hankkeisiin ole samassa määrin
käytettävissä.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että edelleenkin voidaan toteuttaa kirkon yhteisiä
hankkeita, jotka tukevat seurakuntien toimintaa tai tuovat taloudellisia
säästöjä. Talousarvioissa on syytä jatkossakin varata määrärahoja perusteltujen
strategisten hankkeiden toteuttamiseksi. Tämä on otettava huomioon Kirkkohallituksen
henkilöstösuunnittelussa.
Hankkeiden nykyistä yksityiskohtaisempi kuvaus ja kustannusarvio tulee esittää
tarkemmin talousarviossa.
Seuraavassa on talousvaliokunnan kannanotot yksittäisiin hankkeisiin.
Hengellinen elämä verkossa -hankekokonaisuus
Hengellinen elämä verkossa on kirkolle tärkeä hanke. Verkko on toimintaympäristö,
jossa kirkko voi kohdata ihmisen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että
hankkeissa käynnistetty toiminta jatkuu osana sekä Kirkkohallituksen että seurakuntien
toimintaa.
Kirkkohallitukselle tehty talousarvioehdotus koskee yhteensä 130 000 euron
määrärahan siirtoa Hengellinen elämä verkossa (HEV) -hankkeesta Kirkon
kasvatus ja perhetyön (KKP) budjettiin. Tavoitteena on että KKP huolehtii rippikoulu-
ja nuorisotyön verkkopalvelun kehittämisestä ja ylläpidosta. Verkkopalveluun
kuuluu muun muassa rippikoulu- ja nuorisotyön verkkopalvelu Fleim.
Fleim tarjoaa toisaalta työntekijöille materiaalipankin, toisaalta se toimii rippikoululaisten
ja isosten nettiyhteisönä. Fleimin yhteisöllinen merkitys on kuitenkin
heikentynyt nuorten kokoontuessa ennen muuta seurakuntien omissa nettiyhteisöissä
ja esimerkiksi facebookissa. Sen sijaan materiaalipankille ja sen kehittämiselle
on edelleen tilausta. Kirkon kasvatus- ja perhetyö onkin ottamassa materiaalipankin
kehittämisen osaksi omaa toimintaansa. Sen sijaan Fleim nettiyhteisönä
lopetetaan. Tästä johtuen talousarvioehdotuksessa esitettyä määrärahan
siirtoa ei ole tehty.
Strategiset IT-hankkeet (ml. KITKE)
Talousvaliokunta haluaa edelleen korostaa, että Kirjurin toimivuutta kehitetään
niin, että se palvelee seurakuntien toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiointi
Kirkkohallituksen hallinto-osaston vastuulla on kirkon lainvalmistelutyö. On
tärkeää, että hallinto-osastolla on riittävät resurssit hoitaa tehokkaasti tätä
Kirkkohallituksen ydintehtävää.

11
Reformaatio 500 -merkkivuoden 2017 valmistelu
Talousvaliokunta on saanut selvityksen hankkeen toiminnallisesta sisällöstä ja
kustannusarviosta.
Talousvaliokunta pitää reformaation merkkivuoden juhlimista perusteltuna ja
tarpeellisena. Merkkivuoden juhlasuunnitelmat vaikuttavat liian suurilta ja kalliilta.
Keskusrahaston ja seurakuntien kokonaistalouden näkökulmasta tulisi etsiä
edullisempia ratkaisuja ja suunnitelmia pitäisi karsia. Lisäksi on varmistettava,
että seurakunnat sitoutuvat osallistumaan hankkeeseen.
Hankkeen toteutus pitäisi suurelta osin hoitaa osana virkatyötä niin kirkkohallituksessa
kuin hiippakunnissa ja seurakunnissa.
Seurakuntien ja kirkon verkkohanke
Verkkohanke on lähtenyt liikkeelle seurakuntien aloitteesta ja pohjavalmistelusta.
Hankkeella luodaan yhteinen verkkoalusta, johon seurakunnat voivat halutessaan
liittyä. Hanke antaa seurakunnille toiminnallista hyötyä ja selkeää taloudellista
säästöä. Seurakuntien tämän hetken kustannuksista osa siirtyy keskusrahastolle.
Hanke on tarpeellinen ja hyvin perusteltu. Hankkeen pitkän aikavälin
rahoitusmalli on syytä selkeyttää.
4.2.2. Hiippakunnallinen toiminta
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi kokouksessaan 27.3.2007 mallin hiippakuntien
määrärahojen jakamiseksi. Mallia on kuvattu tarkemmin hiippakunnallisen
toiminnan kohdalla talousarvion sivulla 38. Hiippakunnat osallistuvat omalta
osaltaan aiemmin kuvattujen keskeisten kehityshankkeiden toteuttamiseen.
Kirkkohallitukselle tehty talousarvioehdotus koski hiippakuntien talousarviomäärärahoja.
Ehdotus oli, että talousarviomäärärahoja vuonna 2013 korotetaan
vähintään 7 prosenttia vuoden 2012 tasosta sekä hiippakuntien budjetteihin
lisätään mahdolliset uudet näihin budjetteihin kohdistuvat maksut (kuten Kipa).
Talousarvioehdotus on otettu valmistelussa seuraavasti huomioon:
1) Hiippakunnille esitetään 3,5 %:n kehyksen muutosta vuonna 2013, tämä on
samansuuruinen kuin Kirkkohallituksen perustoiminnan muutos. Kustannusvaikutus
on 280 000 euroa alkuperäiseen 1,5 %:n kehykseen verrattuna.
2) Kirkkohallitus maksaa keskitetysti tuomiokapitulien IT-kustannuksia 5 000
eu-roa/tuomiokapituli.
3) Tuomiokapitulit liittyvät Kirkon palvelukeskuksen asiakkaiksi vuoden 2014
alussa, vuoden 2014 talousarvion kehyksissä otetaan huomioon palvelumaksut.
4) Vuosien 2014 ja 2015 kehyksiä määriteltäessä pyritään hiippakunnallisen
toiminnan talousarviomäärärahoja korottamaan jonkin verran Kirkkohallituksen
perustoimintaa enemmän.
Huolimatta näistä edellä kuvatuista toimenpiteistä tuomiokapitulien on kuitenkin
edelleen rahoitettava toimintaansa osin rahastosiirroin. Rahoituskysymykseen

12
palataan laajemmin siinä vaiheessa kun seurakuntarakenneuudistus on edennyt
riittävän pitkälle.
Talousvaliokunnan kannanotto
Kirkkohallituksen esityksessä hiippakuntien määrärahoja on korotettu 3,5 prosentilla.
Lisäksi tulevina vuosina hiippakunnille korvataan eräitä niille tulevia
lisäkuluja. Valiokunta katsoo, että kirkkohallitukselle jätetty talousarvioehdotus
on otettu riittävässä määrin huomioon.
Talousarviossa viitataan siihen, että hiippakuntien on osin rahoitettava toimintansa
rahastosiirroin. Talousvaliokunta edellyttää, että Kirkkohallitus tekee selvityksen
hiippakuntien rahastoista ja siitä miten ne ovat käytettävissä toiminnan
rahoittamiseen.
Talousvaliokunta katsoo, että hiippakuntien toiminnasta vastaavat hiippakuntavaltuustot
eikä kirkolliskokous ota kantaa toiminnan yksityiskohtiin. Kirkolliskokouksen
tehtävänä on päättää hiippakuntia koskevista yhteisistä talouden linjauksista.
Kirkon rakennemuutoksissa on otettava huomioon keskushallinnon, hiippakuntien,
seurakuntien ja järjestöjen yhteistyö, toiminnan päällekkäisyydet ja niiden
taloudelliset vaikutukset.
4.2.3. Avustukset
Avustukset seurakunnille
Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmän rahoittaminen ja kehittäminen on ollut
tärkeä painopistealue vuodesta 2000 alkaen. Perinteisinä avustuksina pidetään
verotulojen täydennystä, perinteistä harkinnanvaraista avustusta ja rakennusavustusta.
Kehittämisavustukset ovat pääosin yhdistymisavustuksia. Vuodesta
2012 alkaen uusi kehittämisavustusmuoto on pienille ”yhden taloushenkilön”
seurakuntatalouksille maksettava siirtymävaiheen avustus, joka määräytyy Kirkon
palvelukeskuksen palvelumaksujen perusteella. Perinteisten avustusten yhteismäärä
on selvästi alentunut 2000-luvulla.
Talousarvio 2013
Vuoden 2012 talousarviossa seurakunta-avustuksiin varattiin yhteensä 6,98 miljoonaa
euroa. Vuodeksi 2013 esitetään yhteensä 7,07 miljoonaa euroa sekä 6,71
miljoonaa euroa vuosille 2014 ja 2015. Summasta ehdotetaan verotulojen täydennysavustuksiin
1,2 miljoonaa euroa, harkinnanvaraisiin toiminta-avustuksiin
0,5 miljoonaa euroa, ”yhden taloushenkilön” Kipa-tukea 0,14 miljoonaa euroa,
yhdistymis- ja ylimääräisiin toiminta-avustuksiin 0,5 miljoonaa euroa, rakennustoimintaan
4,5 miljoonaa euroa ja muihin kohteisiin 0,23 miljoonaa euroa.
Muita avustuksia, kuten esimerkiksi avustukset yhdistyksille ja laitoksille, ulkosuomalaistyölle
ja saamelaistyölle, on yhteensä 4,7 miljoonaa euroa.

13
Avustusten yhteissumman toimintajäämä on yhteensä 11,7 miljoonaa euroa,
missä on kasvua 8,5 % edelliseen vuoteen verrattuna. Kolehtituottoja avustustoimintaan
on arvioitu saatavan 0,26 miljoonaa euroa.
Talousvaliokunnan kannanotto
Seurakuntien rakennemuutosten vuoksi perinteisten seurakunta-avustusten määrä
on viimeisen 10 vuoden aikana suunnitellulla tavalla vähentynyt. Seurakuntaavustusten
määrä on vakiintunut noin 6 miljoonan euron vuotuiselle tasolle.
Järjestöille myönnettäväksi esitettäviä avustuksia pidetään perusteltuina.
4.2.4. Henkilöstö ja organisaatio
Tavoitteena vuodesta 2005 alkaen on ollut, että pysyvän henkilöstön määrä
kääntyisi vähitellen laskuun. Kirkkohallituksen henkilöstöstä tulee noin kolmannes
jäämään eläkkeelle lähivuosina. Kirkkohallituksen johtoryhmä keskustelee
jokaisen vapautuvan tehtävän osalta sen täyttämisen välttämättömyydestä.
Samalla pohditaan, voidaanko tehtävät organisoida toisin, tarkoituksenmukaisemmalla
tavalla.
Talousvaliokunnan kannanotto
Kirkkohallituksen henkilöstösuunnitteluun on sisällytetty kaksi näkökulmaa: vapautuvien
virkojen täyttämisen arviointi ja osaamiskartoitus. Osaamiskartoitus
valmistuu vuonna 2013.
Talousvaliokunta edellyttää, että viimeistään vuonna 2014 Kirkkohallituksella
on sen strategiaan pohjautuva henkilöstösuunnitelma.
Talousvaliokunta on todennut mietinnössään vuoden 2011 tilinpäätöksestä ja
toimintakertomuksesta, että lainsäädännön valmistelun resurssien riittävyyteen
tulee kiinnittää huomiota.
Hallinto-osaston vastuulla on kirkon lainvalmistelutyö. Talousvaliokunta pitää
välttämättömänä, että Kirkkohallituksen hallinto-osastolla on riittävät resurssit
hoitaa tehokkaasti tätä Kirkkohallituksen ydintehtävää.
4.2.5. Kirkon yhteisen toiminnan rahoittaminen
Seurakuntamaksut
Kirkon keskusrahasto saa pääosan tuloistaan seurakunnilta seurakuntamaksuina.
Keskusrahaston tulot määräytyvät kaksi vuotta aikaisempien verotulojen mukaan.
Näin ollen seurakuntien verotuloissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset
vaikuttavat automaattisesti keskusrahaston tuloihin kahden vuoden viiveellä.
Tavoitteena on pitää seurakuntamaksuprosentti nykyisellä tasolla (8,2 %) koko
suunnitelmakauden ajan.

14
Seurakuntamaksutulojen arvioidaan kehittyvän suunnittelukaudella seuraavasti:
Maksuprosentti,
%
Perusmaksutulo,
miljoonaa euroa
TA 2012 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015
8,2 8,2 8,2 8,2
50,5 52,4 53,2 54,0
Rahoitustuotot
Seurakuntamaksujen lisäksi keskusrahasto saa tuloja sijoitustoiminnastaan.
Tuottojen perustason on arvioitu olevan vuositasolla noin 1,51,8 miljoonaa euroa.
Poikkeuksena on vuosi 2013, jolloin keskusrahaston saamat vuokratuotot
Kiinteistö Oy Eteläranta 8:sta ovat noin 1,0 miljoonaa euroa. Keskusrahaston
varojen sijoittamisessa käytetään varainhoitajien palveluja ja noudatetaan vastuullisen
sijoittamisen periaatteita.
Talousvaliokunnan kannanotto
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että seurakuntien perusmaksu pidetään koko
suunnittelukauden ajan enintään 8,2 prosentissa ja että se määräytyy vain laskennallisen
kirkollisveron perusteella. Uusi eläkerahastomaksu rasittaa seurakuntien
taloutta vuodesta 2013 lähtien, mikä heikentää seurakuntien taloudellista
kantokykyä. Kirkon keskushallinnon on sopeutettava toimintansa kertyvään
perusmaksuun.
4.2.6. Kirkon yhteisen toiminnan vuosikate ja tilikauden alijäämä
2012 2013 2014 2015
Vuosikate 1 562 000 1 870 000 1 000 000 3 100 000
Poistot 4 275 000 4 670 000 5 200 000 4 900 000
Tilikauden tulos 2 523 000 2 800 000 4 200 000 1 800 000
Suunnitelmakaudella tilikauden tulos on jokaisena vuonna alijäämäinen.
Poistolaskennassa on otettu vuodesta 2011 alkaen huomioon sekä jäsentietojärjestelmän
että talous- ja henkilöstöhallinnon ohjelmistojen investointimenojen
aiheuttamat poistot.
4.2.7. Omakatteiset rahastot
Kirkon keskusrahastolla on 11 omakatteista rahastoa, joiden varat ja velat on pidettävä
erillään muista keskusrahaston varoista ja veloista. Jokaisella tuomiokapitulilla
(9 kpl) on oma rahastonsa. Lisäksi on diakoniarahasto ja kansainvälisten
ja ekumeenisten yhteyksien rahasto.

15
Diakoniarahasto on kirkon yhteinen avustusrahasto. Tuottoja vuodeksi 2013 on
budjetoitu 535 000 euroa ja rahastonkäyttöä 670 000 euroa.
Kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahaston varoilla tuetaan Luterilaisen
maailmanliiton ja muiden ekumeenisten järjestöjen työtä ja hankkeita. Rahastolle
on vuodeksi 2013 budjetoitu tuottoja ja rahaston käyttöä 40 000 euroa.
Hiippakuntien rahastojen käyttö on hiippakuntien itsensä päätettävissä. Rahastoille
on vuodeksi 2013 budjetoitu tuottoja 275 300 euroa ja rahastojen käyttöä
437 200 euroa.
4.3. Kirkon palvelukeskus
Kirkon palvelukeskuksen perustamisvaiheen 2012 – 2017 rahavirroista voidaan
mainita seuraavaa:
1) Seurakunnat ovat ilmoittautuneet palvelukeskuksen asiakkaiksi varsin loppupainotteisesti,
40 % seurakuntatalouksista siirtyy vasta vuonna 2017. Tämän
seurauksena palvelumaksuja ei kerry siirtymävaiheen aikana riittävästi.
2) Siirtymävaiheen käyttötalousmenot (41,8 milj. euroa) ovat hieman aiemmin
arvioitua suuremmat. Sekä Lahden että Kuopion toimipisteiden perustamista
on aikaistettu, jolloin myös Kipan henkilöstömäärä kasvaa etupainotteisemmin.
Toimipisteiden aikaistamisen tavoitteena on saada alueiden seurakunnat
aikaisemmin asiakkaiksi.
3) Investoinnit ovat kirkolliskokouksen toukokuussa 2012 hyväksymän päätöksen
mukaiset.
4) Kirkon keskusrahaston osuus investoinneista ja jatkuvista palveluista on kirkolliskokouksen
toukokuussa 2012 hyväksymän päätöksen mukainen.
5) Kirkon keskusrahasto antaa Kirkon palvelukeskukselle perustamisvaiheen
”lainaa” 11,6 milj. euroa. Laina maksetaan takaisin vuosina 2019-2030, koska
edellä kuvatuilla rahavirroilla myös vuosi 2018 on negatiivinen. Palvelukeskus
selviytyy kuitenkin lainan maksusta ilman, että on välttämätöntä tehdä
palvelumaksuihin erityistä tasokorotusta vuonna 2019.
Palvelukeskuksen siirtymäkautta voidaan tarkastella kehittämishankkeena ja
asettaa painopistealueet seuraaville alueille:
- Johtamis-, ohjaus-, ja tuotantoprosessien kehittäminen ja mallintaminen niin,
että prosessit tukevat asiakkaiden ja Kipan arkea.
- Asiakkaiden vastaanotto siirtymäkaudella ja asiakkaiden palvelutuotannon
järjestäminen.
- Kustannushyötyjen realisoituminen niin, että palvelukeskusmallille asetetut
tavoitteet ja hyödyt pitkällä tähtäimellä toteutuvat
- Kipan henkilöstön rekrytointi ja osaamisen kehittäminen niin, että palvelutuotanto
voidaan tuottaa laadukkaasti ja tehokkaasti.

16
Alijäämän kehittyminen 20122015
Alijäämä 2012 2013 2014 2015
Laina keskusrahastolta
2 800 000 4 000 000 2 600 000 1 900 000
Investoinnit 20122015
Investoinnit 2012 2013 2014 2015
Palvelukeskus 2 800 000 1 200 000 1 000 000 800 000
Talousvaliokunnan kannanotto
Talousvaliokunta on käynyt tutustumassa palvelukeskuksen toimintaan Oulussa
ja toteaa, että toiminta on käynnistynyt suunnitellusti.
Suuri osa seurakunnista liittyy palvelukeskuksen asiakkaaksi vasta vuonna 2017,
joka on siirtymäkauden viimeinen vuosi Seurakuntien liittymistä asiakkaaksi aikaisemmin
tulee kannustaa, jotta palvelukeskus voi toimia taloudellisesti ja
mahdollisimman tehokkaasti.
5. Tuloslaskelma
Kirkon keskusrahaston varsinainen toiminta tuloslaskelmassa on jaettu kolmeen
pääosastoon: Kirkon eläkelaitos, kirkon yhteinen toiminta ja Kirkon palvelukeskus
Kipa.
Kirkon eläkelaitos ei tuota toimintajäämää vaan eläkekulut katetaan vuosittain
eläkemaksuilla ja ylijäämä siirretään rahastoon.
Kirkon yhteisen toiminnan toimintatuotot ovat 4,8 miljoonaa euroa ja toimintakulut
58,3 miljoonaa euroa. Toimintajäämä on 53,4 miljoonaa euroa. Seurakuntamaksut
ovat 52,4 miljoonaa euroa.
Kirkon palvelukeskuksen toimintatuotot ovat 1,8 miljoonaa euroa ja toimintakulut
5,7 miljoonaa euroa. Toimintajäämä on 3,9 miljoonaa euroa, joka samalla
katsotaan Kipan velaksi keskusrahastolle. Kipa maksaa vuosina 20122018 kertyvän
velkana takaisin vuosina 20192030.
Kirkon keskusrahaston vuosikate vuonna 2013 on 2,1 miljoonaa euroa, vuonna
20141,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 1,3 miljoonaa euroa. Poistojen määrä
on noin 5 miljoonaa euroa vuodessa suunnittelukaudella.
Tilikauden alijäämä vuonna 2013 on 6,8 miljoonaa euroa, vuonna 2014 6,7 miljoonaa
euroa ja vuonna 2015 3,6 miljoonaa euroa. Suunnittelukauden alijäämästä
Kipan osuus (laina) on 8,4 miljoonaa euroa.

6. Investointiosa
17
Investointiosaan varataan vuodeksi 2013 yhteensä 6,4 miljoonaa euroa siten, että
sitovuustasoina ovat kiinteistöinvestoinnit, tietojärjestelmäinvestoinnit ja laite-
ja kalustohankinnat.
6.1. Kiinteistöinvestoinnit
Kiinteistöinvestoinnit jakautuvat neljään kohteeseen: kirkon toimitalo, kirkon
koulutuskeskus, hiippakuntien kiinteistöt ja Sipoon kiinteistö. Investoinnit vuodeksi
2013 ovat yhteensä 1,9 miljoonaa euroa, vuodeksi 2014 1,6 miljoonaa euroa.
Vuodeksi 2015 suunnitelmassa ei ole kiinteistöinvestointeja.
Kirkon keskusrahaston hankkiman uuden toimitalon muutostöiden suunnittelua
varten on varattu 0,4 miljoonaa euroa vuodeksi 2013 ja toteuttamiseen 1,5 miljoonaa
euroa vuodeksi 2014.
Kirkon koulutuskeskuksessa on tehty peruskorjaussuunnitelma. Korjaukset on
jaksotettu useammalle vuodelle. Vuodelle 2013 varataan 205 000 euroa ja vuodelle
2014 varataan 17 000 euroa.
Hiippakuntien kiinteistöissä tehdään korjauksia yhteensä 1,3 miljoonalla eurolla.
Summasta 0,9 miljoonaa varataan Lapuan tuomiokapitulin ja piispantalon peruskorjaukseen
ja/tai hankintaan. Loppu osa, 0,4 miljoonaa käytetään Turun,
Tampereen, Oulun, Mikkelin ja Porvoon hiippakuntien rakennusten kunnostuksiin.
Sipoossa sijaitsevaan Kirkkohallituksen henkilöstön virkistyskiinteistön peruskorjaukseen
varataan 30 000 euroa.
6.2. Tietojärjestelmäinvestoinnit
Tietojärjestelmäinvestoinnit vuodeksi 2013 ovat yhteensä 4,1 miljoonaa euroa,
vuodeksi 2014 3,8 miljoonaa ja vuodeksi 2015 3,4 miljoonaa euroa. Suunnittelukauden
investoinnit ovat yhteensä 11,3 miljoonaa euroa.
Keskushallinnon ja koko kirkon yhteisiin atk-investointeihin varataan 2,3 miljoonaa
euroa.
Investointiosa
Hanke TA 2012 TAE 2013 TTS 2014 TTS 2015
Hengellinen elämä verkossa 60 000 50 000 50 000 100 000
IT-strategian mukaiset
kehityshankkeet sekä
Kitke/Kirjuri 1 350 000 1 250 000 1 250 000 1 250 000
Kirkon verkkohanke 300 000 300 000
Seurakuntavaalit 300 000 200 000
Yhteensä 1 410 000 1 900 000 1 800 000 1 350 000

18
6.3. Laite- ja kalustohankinnat
Investoinnit yhteensä vuodeksi 2013 ovat 390 000 euroa, vuodeksi 2014
160 500 euroa ja vuodeksi 2015 278 500 euroa.
Vuodeksi 2013 Kirkkohallituksen laite- ja kalustomääräraha on 300 500 euroa ja
tuomiokapitulien 90 000 euroa.
Talousvaliokunnan kannanotto
Talousvaliokunta edellyttää, että kaikille Kirkon keskusrahaston omistuksessa
oleville kiinteistölle tulee tehdä kuntoarvio ja arvio tulevista korjaustarpeista
sekä niiden kustannuksista. Samoin tulee selvittää kiinteistöjen käyttöaste.
7. Rahoituslaskelma
Rahavarojen muutos vuosina 20132015 on 17,8 miljoonaa euroa. Rahavarat
suunnittelukauden alussa ovat 37,8 miljoonaa euroa ja lopussa 19,9 miljoonaa
euroa. Rahoituslaskelmaan sisältyy muun muassa laina Kirkon palvelukeskukselle,
joka on suuruudeltaan noin 11,3 miljoona euroa vuosina 20122015.
Talousvaliokunnan kannanotto
Talousvaliokunta kantaa huolta kirkon keskusrahaston rahavarojen riittävyydestä.
Talousarvion rahoituslaskelmaosassa on mainittu, että rahavarojen määrän
tavoitetaso vastaisi noin vuotuisten seurakuntamaksujen määrää. Vuotuiset
seurakuntamaksut ovat noin 52 miljoona euroa. Vuoden 2013 lopussa rahavarojen
määrä olisi 29 miljoonaa euroa ja suunnitelmakauden lopussa enää 20 miljoonaa
euroa.
Talousvaliokunta pyytää Kirkkohallitukselta selvityksen sitä, mikä on tarkoituksenmukainen
rahavarojen taso, kun otetaan huomioon käyttötalouden kulut ja
hankkeiden ja investointien rahoitus.
8. Sitovuustasot
Talousarvion sitovuustaso on talousarvion taulukko-osaan merkitty osastotason
toimintajäämä (3-merkkinen taso), jollei yksityiskohtaisissa perusteluissa ole
jäljempänä muuta sanottu. Osastossa Kirkkohallitus sitovuustaso on kuitenkin
koko osaston toimintajäämä. Talousarvion suunnitelmavuosien osalta luvut eivät
ole sitovia.
Investointiosassa sitovuustaso on pääryhmien (kiinteistöt, tietojärjestelmät, laite-
ja kalusto-hankinnat, muut investoinnit) mukainen.

Talousvaliokunnan kannanotto
19
Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan avustusten sitovuustaso tulee selkeästi
merkitä talousarvioon niin, että avustukset seurakunnille yhteensä on niiden sitovuustaso.
Muiden avustusten sitovuustaso tulee olla talousarvioon merkitty.
9. Talousarvioaloite
Talousarvioaloite 1/2012: Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi
Uskonnonpedagogiseen instituuttiin
Talousvaliokunnan kannanotto
Talousvaliokunta toteaa, että talousarvioaloite sisältyy talousarvioesitykseen,
mikä todettiin myös lähetekeskustelussa.
Talousvaliokunnan esitys
Talousvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää
Kirkon eläkelaitos
1. vahvistaa, että kirkollisveron perusteella määräytyvän eläkerahastomaksun
suuruus vuodelle 2013 on 1,2 %
2. vahvistaa seurakuntien, kirkon ja kirkollisten yhdistysten työnantajan eläkemaksuksi
vuodelle 2013 28,0 % palkkasummasta, minkä lisäksi työntekijöiltä
peritään työntekijäin eläkelain mukainen työntekijöiden eläkemaksu.
3. vahvistaa, että työkyvyttömyyseläkkeistä ei peritä omavastuuosuutta vuonna
2013
Kirkon yhteinen toiminta
4. vahvistaa, että perusmaksu määräytyy vain laskennallisen kirkollisveron perusteella
ja vahvistaa perusmaksun suuruudeksi vuonna 2013 8,2 %
5. vahvistaa, että lisämaksua ei peritä
Kirkon palvelukeskus
6. vahvistaa, että kirkon palvelukeskuksen palvelumaksut määräytyvät seuraavasti:
a) hinnoittelu tapahtuu omakustannushinnoitteluna tavoitetilan 2017
mukaisesti
b) yksikköhinnat ovat kaikille asiakkaille samat
c) asiakas maksaa saamansa palvelut omien suoritemääriensä mukaisesti

Kirkon keskusrahasto
20
7. hyväksyä oheen liitetyn ehdotuksen (nro 8/2012) kirkon keskusrahaston talousarvioksi
vuodeksi 2013 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosiksi
2013–2015.
Turussa 6. päivänä marraskuuta 2012
Talousvaliokunnan puolesta
Pertti Simola Pasi Perander
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Simola sekä jäsenet Alasalmi,
Jalava, Kauranen, Koskelo, Kultima, Mäkinen, Paananen, Peräaho, Rajala,
Rönkä, Sahi, Salmi, Silfverhuth, Sorvari, Tähtinen ja Westerlund.

E. YLEISVALIOKUNTA

Yleisvaliokunnan mietintö 1/2012 edustajaaloitteesta
5/2012
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja
testamenttivarojen käytöstä
Asianumero 2012-00398
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 11.5.2012 lähettänyt yleisvaliokunnalle valmisteltavaksi
otsikossa mainitun asian. Valiokunta on asiantuntijana kuullut kirkkohallituksesta
kirkkoneuvos Pirjo Pihlajaa.
1. Edustaja-aloite
Aloitteessa ehdotetaan, että ”kirkolliskokous pyytää kirkkohallitusta selvittämään, miten ja
missä aikataulussa seurakunnat käyttävät saamansa lahjoitus- ja testamenttivarat antajien
toivomusten mukaisesti.” Lisäksi aloitteessa ehdotetaan, että ”selvityksen pohjalta kirkkohallitus
ohjeistaa seurakuntia siitä, miten lahjoitus- ja testamenttivarat olisi parhaiten
käytettävä seurakuntien tarpeiden ja antajien toiveiden mukaisesti.”
Aloitteessa on nelikohtainen perustelu:
1. Lahjoitusten ja testamenttien tekeminen seurakuntien tarpeisiin on yksilöille ja yhteisöille
tärkeä mahdollisuus käyttää varojaan niiden arvojen mukaisesti, joita kirkko
edustaa.
2. Lahjoitus- ja testamenttivarat ovat tulevaisuudessa nykyistäkin tärkeämpiä kirkon
toiminnan rahoittamisessa.
3. Seurakunnissa on nykyisin kirjavia käytäntöjä siitä, miten ja missä aikataulussa lahjoitus-
ja testamenttivaroja käytetään seurakuntien tarpeiden ja antajien toiveiden
mukaisesti.
4. Seurakuntien kirjavat käytännöt lahjoitus- ja testamenttivarojen käytössä ovat kirkolle
potentiaalinen maineriski.
2. Esityksen arviointia
Aloite koskee seurakuntien saamia lahjoituksia ja testamentteja. Lahjoitus annetaan lahjakirjalla
ja testamentti testamentilla. Lahjan antaminen on yksityisoikeudellinen oikeustoimi,
josta on säädetty yleislakina lahjanlupauslaissa (31.7.1947/625). Laki säätelee lähinnä
lahjan antamisen sitovuutta ja suhdetta velkojiin. Testamentista säädetään perintökaaressa
(5.2.1965/40).
Kirkkolain 15 luvun 4 §:ssä on asiaa koskeva, vielä voimassa oleva, kirkon oma säännös:
Määrätarkoitukseen lahjana tai testamentilla saatu omaisuus
Sellaisen omaisuuden hoitamisessa ja käyttämisessä, jonka seurakunta on saanut lahjana
tai testamentin nojalla, on noudatettava, mitä lahjakirjassa tai testamentissa on määrätty.
Olosuhteiden pysyvästi muututtua siten, että 1 momentissa mainitun omaisuuden
käyttö alkuperäisten määräysten mukaisesti on tullut mahdottomaksi tai ilmeisen hyödyttö-

2
mäksi, voidaan lahjakirjan tai testamentin ehdoista poiketa. Uusi käyttötarkoitus ei saa
olennaisesti poiketa alkuperäisestä tarkoituksesta.
Lahjakirjalla tai testamentilla saadun omaisuuden käyttö määrätään lahjakirjassa tai testamentissa.
Mikäli olosuhteiden muuttuessa joudutaan poikkeamaan niiden ehdoista, ei uusi
käyttötarkoitus saa olennaisesti poiketa alkuperäisestä tarkoituksesta.
Seurakunnassa valta käyttää lahjoitus- ja testamenttivaroja voi olla kirkkojärjestyksen 12
luvun 4 §:n 2 mom. perusteella myös kappelineuvostolla. Määrättyyn tarkoitukseen annetun
lahjoituksen ja testamentin käyttötarkoituksen säilyminen on seurakuntajaon muutoksen
yhteydessä turvattu kirkkojärjestyksen 13 luvun 6 §:ssä.
Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen taloushallintoa koskevia säännöksiä on muutettu kirkolliskokouksen
päätöksellä 6.5.2010. Päätöksen taustalla on kirkkohallituksen esitys 3/2010:
”Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen taloushallintoa koskevien säännösten muuttaminen ja
laki evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenten velvollisuudesta suorittaa veroa seurakunnalle”.
Päätöksen myötä nykyinen kirkkolain lahjaa ja testamenttia koskeva 15 luvun 4
§ on kumottu, mutta kirkkolain muutos ei ole vielä astunut voimaan.
Kirkkohallituksen esityksessä 3/2012 todetaan (kohta 3.3: ”Keskeiset ehdotukset”), että
esitys ei sisällä nykyisessä kirkkolaissa olevaa säännöstä. Vielä voimassa olevan säännöksen
taustalla on vastaava vanhan kuntalain säännös, joka oli kirkkohallituksen esityksen
aikaan jo kumottu. Kirkkohallituksen esityksen mukaan lahjaa ja testamenttia koskevasta
säännöksestä kirkkolaissa voidaan luopua, ja kirkko rinnastetaan tällöin lahjoitusten ja testamentin
saajana muiden yhteisöjen asemaan. Lahjoitusta ja testamenttia koskevien yksityisoikeudellisten
säännösten perusteella lahjan antajan ja testamentin tekijän tahto tulee
ottaa huomioon omaisuuden käyttämisessä. Jos tämä ei ole mahdollista, on pyrittävä löytämään
alkuperäistä tarkoitusta mahdollisimman lähellä oleva käyttötarkoitus ja -tapa. Lakivaliokunta
yhtyi mietinnössään 5/2010 kirkkohallituksen lahjaa ja testamenttia koskevaan
esitykseen käsittelemättä asiaa enempää.
Vielä voimassa olevan kirkkolain mukaan lahjoitetun omaisuuden käytössä on noudatettava
lahjakirjaa ja testamentissa testamenttia. Kirkkolain kyseisen säännöksen kumoutuessa
noudetaan yleisiä yksityisoikeudellisia periaatteita lahjasta ja testamentista. Niidenkin
mukaan on noudatettava lahjoittajan tai testamentin antajan tahtoa. Mikäli seurakunta
käyttää omaisuutta muuhun tarkoitukseen tai haluaa olosuhteiden muuttumisen jälkeen
käyttää varoja toisin, voi seurakunnan päätöstä moittia tällä hetkellä valituksella hallintooikeuteen,
ja kirkkolain muutoksen jälkeen yksityisoikeudellisella kanteella käräjäoikeudessa.
Testamenteissa voi olla myös purkavia ehtoja.
Lahjoittaja tai testamentin antaja saa määritellä tarkoituksen vapaasti. Seurakuntien saamat
lahjoitukset ja testamentit onkin määrätty mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Kirkon taloustilastoista
selviää, paljonko lahjoitus- ja testamenttivaroja on. Sen sijaan niiden käyttötarkoitusta
ei ole tilastoitu. Yleisimpiä ehtoja ovat diakoninen käyttötarkoitus tai määräys
haudan hoidon huolehtimisesta.
Aloitteessa ehdotetaan selvityksen tekemistä siitä, miten ja missä ajassa seurakunnat käyttävät
saamiaan varoja. Tällaisen selvityksen tekeminen olisi mahdollista.
Selvityksestä saadun tiedon käyttäminen olisi kuitenkin rajallista. Aloitteessa ehdotetaan,
että kirkkohallitus antaisi ohjeita siitä, miten varat olisi parhaiten käytettävä seurakuntien
tarpeiden ja antajien toiveiden mukaisesti. Tällaisen yleispätevän ohjeen antaminen olisi

3
vaikeaa lahjakirjojen ja testamenttien määräysten moninaisuuden vuoksi. Tämä koskee sekä
varojen käyttötapaa että aikataulua. Muunlaisen ohjeen antaminen kuin mitä lahjakirjassa
tai testamentissa on jo annettu olisi vastoin lahjakirjaa tai testamenttia. Voimassa
oleva kirkkolaki sekä yleiset lahjaa ja testamenttia koskevat säännökset edellyttävät, että
lahjakirjan tai testamentin antajan tahtoa on noudatettava.
Aloitteessa ehdotetaan, että varoja voitaisiin ohjeiden perusteella käyttää paremmin seurakuntien
toiminnan parhaaksi, ja perustelujen mukaan testamentit ovat yhä tärkeämpi tapa
rahoittaa kirkon toimintaa. Seurakunnat voivat kuitenkin vain rajatusti käyttää lahjoitus- ja
testamenttivarojen käytössä tällaisia perusteluja. Seurakunnan tarpeet eivät ole laillinen
peruste ohjata varojen käyttöä, mikä johtuu lahjakirjan tai testamentin määräyksen ensisijaisuudesta.
Seurakunta voi käyttää varat omiin tarpeisiinsa vain mikäli ne on nimenomaan
siihen määrätty tai mikäli lahjakirjassa tai testamentissa ei ole ehtoa.
Seurakunnat saavat paljon lahjoituksia ja testamentteja. Lahja ja testamentti ovat yksityisoikeudellisia,
kahden osapuolen välisiä oikeustoimia. Seurakuntiin luotetaan siinä, että ne
huolehtivat lahjoittajan tarkoituksen täytäntöönpanosta. Lisäksi seurakuntien diakoniset
arvot ovat tärkeitä lahjoittajille. Seurakuntien luotettavuuden kannalta on olennaista, että
lahjakirjassa tai testamentissa annettujen ehtojen pysyvyyteen voidaan yleisesti luottaa.
Seurakuntia ei voi velvoittaa muiden määräysten nojalla toimimaan vastoin lahjakirjaa tai
testamenttia.
Seurakunnat voivat saada lahjoituksia ja testamentteja, joiden käyttötarkoitus liittyy hyvin
löyhästi jos ollenkaan seurakunnan toiminnan yhteyteen. Seurakunnalla ei ole velvollisuutta
ottaa lahjaa tai testamenttia vastaan, mikäli seurakunta ei voi sen käytöstä huolehtia
tai sen toimeenpano muodostuisi kohtuuttomaksi.
3. Valiokunnan kanta
Valiokunta pitää mahdollisena, että aloitteessa ehdotettu selvitys testamenteista ja lahjoituksista
voitaisiin tehdä. Samalla valiokunta toteaa, että selvityksessä saatava tieto voisi
olla mielenkiintoista, mutta sen käyttö ehdotettujen ohjeiden perustana olisi tarpeetonta.
Kirkolliskokous on vuona 2010 tehnyt seurakuntien taloushallintoa koskevan päätöksen,
jonka mukaan kirkkolain tasoinen sääntely lahjoitusten ja testamenttien hoidossa puretaan.
Tällä on pyritty pääsemään siihen, että kirkko ja seurakunnat rinnastetaan yleisen lainsäädännön
nojalla mihin tahansa muuhun lahjan tai testamentin saajaan. Yleisten säännösten
mukaan lahjoittajan ja testamentin antajan tahtoa on noudatettava. Muita siitä poikkeavia
ohjeita tai määräyksiä ei voida antaa niin, että ne sitoisivat seurakuntaa. Mahdolliset ohjeet
voisivat sisältää lahjaan ja testamenttiin sisältyviä yksityisoikeudellisia periaatteita.
Seurakunnat saavat ja ottavat vastaan lahjoituksia, joiden käyttötarkoitus on lähellä seurakunnan
arvoista nousevaa toimintaa. Tällaisia ovat erityisesti diakoniaan ja hautausmaihin
liittyvät lahjoitukset. Tällöinkin niiden tarkoitusta ohjaa lahjakirja tai testamentti. Lahjoitusten
ja testamenttien käsitteleminen seurakunnan toimintaa rahoittavana rahoituslähteenä
ei ole mahdollista. Seurakunnan maineen kannalta keskeistä on se, että lahjoittajan tahtoa
noudatetaan luotettavasti.
Lahjoitusvarojen käyttö ja aikataulu vaihtelevat runsaasti. Suurin syy tähän on lahjoittajan
ilmaisema tahto. Lahjoitusten moninaisuus johtaa myös käyttötapojen ja käyttöaikataulun
moninaisuuteen, ja on luonnollinen seuraus siitä, että seurakunnat saavat ja ottavat vastaan
lukuisia ja monenlaisia lahjoituksia.

4
Koska lahjoittajan ja testamentin antajan määräämä tahto säätelee varojen käyttöä, valiokunta
pitää selvityksen tekemistä ja tarkempien ohjeiden antamista tarpeettomana. Kun
vuonna 2010 päätetyt kirkkolain muutokset tulevat voimaan, kirkkohallitus voi antaa uudistuksen
johdosta tarpeelliset asiat seurakunnille tiedoksi yleiskirjeessään
4. Valiokunnan esitys
Edellä olevan perusteella yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää jättää edustaja-aloitteen
raukeamaan.
Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2012
Yleisvaliokunnan puolesta
Jari Jolkkonen Henri Lehtola
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Jari Jolkkonen sekä jäsenet Sari
Behm, Reino Halonen, Helvi Juvonen, Mari Korhonen, Marja-Leena Korpela, Raili Kerola,
Max-Olav Lassila, Pekka Reinikainen, Mikko-Matti Rinta-Harri, Antti Siukonen ja
Tuulikki Väliniemi.

Yleisvaliokunnan mietintö 2/2012 edustajaaloitteesta
4/2012
Valtakunnallisen isospankin luominen
Asianumero 201200397
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 11.5.2012 lähettänyt yleisvaliokunnalle valmisteltavaksi
otsikossa mainitun asian. Valiokunta on asiantuntijana kuullut kirkkohallituksesta
työalasihteeri Jarmo Kokkosta.
1. Edustaja-aloite
Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksi:
1. aloittaa valmistelut valtakunnallisen, verkkopalveluna toimivan Isospankin luomiseksi
ja sitä kautta
2. kehittää ja lujittaa seurakuntien nuoriso- ja rippikoulutyön yhteistyötyötä valtakunnallisesti
konkreettisella hankkeella
Aloitteen taustalla on keväällä 2012 pidetty Kirkko 2020 -seminaari. Seminaarissa nuoret
ovat ilmaisseet halunsa olla suunnittelemassa ja toteuttamassa nuorille suunnattua toimintaa.
Konkreettinen ehdotus on ollut valtakunnallisen isospankin luominen, joka auttaisi
verkostoitumista ja yhteistyötä.
Ehdotuksen sisältönä on isospankki ja sen yhteydessä toimiva ideapankki. Niiden avulla
sekä isoset että toiminta-ajatukset voivat liikkua seurakuntien välillä. Teknisesti kyseessä
olisi verkkoalusta, joka tarjoaisi mahdollisuuden hakeutua isoseksi toiseen seurakuntaan,
mahdollisuuden ajatustenvaihtoon, ja se toimisi aineistopankkina.
Aloitteen mukaan isospankki tukisi nuoriso- ja rippikoulutyötä. Se vahvistaisi seurakuntien
välistä yhteistyötä, nuorten osallisuutta ja toimijuutta sekä rikastuttaisi toimintatapoja.
Isospankin avulla voitaisiin vahvistaa sitoutuneiden ja innostuneiden seurakuntalaisten
joukkoa kirkossa. Isospankin avulla nuoret ja muutkin seurakuntalaiset kohtaisivat toisiaan,
ja mahdollistettaisiin seurakuntien välistä ajatustenvaihtoa. Se vahvistaisi keskusteluyhteyttä
erilaisten seurakuntien ja kirkon jäsenten välillä. Isospankki voisi olla konkreettinen
jatko nuorten osallisuuden vahvistamiseksi kirkossa (yleisvaliokunnan mietintö
6/2009 edustaja-aloitteesta 6/2009). Isospankin voisi perustaa esim. kirkon rippikoulu- ja
nuorisotyön verkkopalvelu Fleimin yhteyteen.
2. Isostoimintaa koskevat normit
Rippikoulusta säädetään kirkkojärjestyksen 3. luvussa. Seurakunnalla on velvollisuus pitää
rippikoulua. Tuomiokapituli voi antaa kristilliselle järjestölle, säätiölle tai laitokselle
luvan pitää rippikoulua. Piispainkokous on vuonna 2001 hyväksynyt rippikoulun opetussuunnitelman
Elämä – usko – rukous.
Rippikoulun isosista annetaan ohjeita rippikoulun opetussuunnitelmassa. Suunnitelman
mukaan rippikoulussa työntekijöiden lisäksi ”on varttuneempia nuoria isosina” (s. 42).
Heillä todetaan olevan merkittävä rooli rippikoulun kokonaisuudessa. Isosten perehdyttä-

2
miseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta he löytävät paikkansa rippikoulutiimissä
(s. 43). Toimivan vuorovaikutuksen ja turvallisen ilmapiirin luomiseksi rippikoululaisten,
rippikoulun opettajien ja isosten tutustumiseen on varattava riittävästi aikaa (s. 22). Isoset
osallistuvat mahdollisuuksien mukaan rippikoulun suunnitteluun (s. 38). Opetussuunnitelman
tavoitteet koskevat rippikoulutyöskentelyä kokonaisuudessaan. Rippikoulu on oppimisprosessi.
Rippikoulun opettajien ja isosten kokoaikainen läsnäolo rippikoulun eri
vaiheissa vaikuttaa rippikoulun luonteeseen (s. 39).
Kirkkohallituksen vuonna 2002 asettama työryhmä on laatinut asiakirjan ”Isostoiminnan
linjauksia: Sopivan kokoinen iso”. Siinä käsitellään mm. isostoimintaa, isosena toimimista
rippikoulussa ja isoskoulutusta.
3. Aloitteen arviointia
Rippikoulun jälkeisessä isostoiminnassa on mukana yli 20.000 nuorta. Isosena toimii vuosittain
16.000-17.000 nuorta.
Kirkon jäsenyyden kannalta huolestuttavaa on nuorten aikuisten laaja eroaminen kirkosta.
Eroajien joukossa on jonkin verran myös seurakuntanuoria ja isostoiminnassa mukana olleita.
Nuorten aikuisten elämänvaiheessa tapahtuu useita muutoksia mm. asuinpaikkakunnan
vaihtuessa, jolloin irtaudutaan nuoruuden seurakunnasta ja monista ystävistä. Koska myös
seurakunnassa aktiivisesti toimineet nuoret voivat erota kirkosta, on tarpeen pohtia, onko
kiinnittyminen kirkon hengelliseen elämään ja omaan seurakuntaan luonut riittävästi kristillistä
identiteettiä, joka kantaa toisella paikkakunnalla ja uudessa elämäntilanteessa.
Aloite tuo esille kolme tärkeää asiakokonaisuutta:
1. isosten keskinäinen ajatustenvaihto ja virikkeiden saaminen kotiseurakunnan ulkopuolelta,
2. osallisuus kirkossa, mahdollisuus vaikuttaa kirkossa ja luoda uutta, sekä
3. paikallisuutta laajempi käsitys kirkosta.
Yleensä isosia on seurakunnissa riittävästi. Toiseen seurakuntaan hakeutumiselle ei ole esteitä.
Isosten käytettävissä on aineistopankkeja. Fleim-sivuston yhteydessä on isosten verkkoyhteisö
ja aineistopankki (fleim.fi). Pompelipedia on wikipedian kaltainen isosten aineistopankki
(wiki.isosten.net). Kirkkohallituksen ylläpitämillä kirkon nuorisotyön verkkosivuilla
on isosille tarkoitettuja aineistoja.
Isosvaihdosta olisi ilmeistä hyötyä isosina toimiville. He voisivat saada uusia ajatuksia,
tapaisivat muita nuoria ja näkisivät erilaisia tapoja toteuttaa rippikoulua. Samalla heidän
käsityksensä kirkosta laajentuisi.
Rippikoulun rakenne asettaa eräitä haasteita sille, että toisesta seurakunnasta voisi tulla
isoseksi. Rippikoulu kestää opetussuunnitelman mukaan vähintään puoli vuotta. Rippikouluun
sisältyy muutakin toimintaa kuin intensiivijakso, joka yleisimmin toteutetaan leirinä.
Monissa seurakunnissa leiri on kahdessa jaksossa, ja ennen leiriä on muita rippikouluun
liittyviä tapahtumia. Toisesta seurakunnasta tulevalla isosella saattaa olla esteitä osallistua
muuhun rippikoulutoimintaan kuin varsinaiselle leirijaksolle.

3
Rippikoulun vahvuus on sen sosiaalisuudessa. Isosvaihdon suurimpia kysymyksiä onkin,
kuinka toisesta seurakunnasta tullut isonen otetaan vastaan ja mukaan rippikoulun suunnitteluun.
Tärkeää on myös se, että syntyneet yhteydet voisivat säilyä. Tähän on rippikoulun
opetussuunnitelmassa kiinnitetty huomiota. Kaikkien rippikoulua käyvien tulisi voida
kiinnittyä myös paikallisiin isosiin, minkä vuoksi esim. ryhmänjohtotehtävissä olisi ehkä
tarve järjestää isosia pareittain. Rippikoulua kehitetään edelleen prosessinomaisempaan
suuntaan, minkä vuoksi isosvaihdon ei tulisi liikaa korostaa rippikoulun leirijaksoa.
Isosvaihto voi onnistua hyvin, mikäli rippikoulun työntekijät asennoituvat siihen myönteisesti.
Sen vuoksi isospankin luominen on vasta ensiaskel isosvaihdon laajaan toteuttamiseen.
Isoskoulutuksen laajuus ja isoseksi ottamisen käytännöt vaihtelevat paljon seurakuntakohtaisesti.
Isosvaihto nostaa esille kysymyksen isoskoulutuksesta ja isoselle maksettavasta
korvauksesta. Isospankki luo tarpeen yhtenäistää toimintatapoja, erityisesti isoskoulutusta.
Näitä asioita on selvitetty Isostoiminnan linjauksia –asiakirjassa.
Aloitteeseen sisältyy isostoimintaa laajempia tavoitteita: nuorten mahdollisuus osallistua
itseään koskevan toiminnan suunnitteluun ja osallisuuteen kirkossa. Kirkko 2020 -
seminaarissa on tullut esille nuorten tarve olla syvemmin osallisia kirkon hengellisessä
työssä. Ajatustenvaihto isospankissa voi auttaa nuoria kiinnittymään kirkon hengelliseen
työhön.
Kristillisten järjestöjen rippikouluissa on perinteisesti ollut eräitä isosvaihdon piirteitä.
Niissä sekä rippikoululaiset että isoset tulevat eri seurakunnista.
Aloite tuo esille käytännön kysymyksiä:
1. kenen tehtävä isospankin luominen on?
2. millä verkkofoorumilla ja teknisellä alustalla se toteutetaan?
3. kenen tehtävä on ylläpitää isospankkia?
4. kenen tehtävä on markkinoida isospankkia?
5. kuinka isospankki rahoitetaan?
Isospankki olisi helpointa toteuttaa verkkopalveluna. Isospankki tarvitsee järjestäjän ja ylläpitäjän,
mistä tulee kuluja. Kirkkohallituksessa on hengellisen verkkotoiminnan osaamista.
Kirkossa on myös palvelujärjestöjä, joiden toimenkuvaan isospankin toteuttaminen
sopisi. Isospankki tulee toteuttaa sekä teknisesti että ylläpidoltaan kevyeksi. Koska isospankki
liittyy seurakuntien rippikoulutoimintaan, sillä pitää olla vahva yhteys seurakuntiin
ja rippikouluja pitäviin työntekijöihin. Siksi kirkkohallituksen koordinaatio on välttämätöntä.
4. Valiokunnan kanta
Aloitteen mukainen isospankki lisäisi kirkon sisäistä kulttuurivaihtoa, antaisi laajemman
näkökulman kirkosta ja auttaisi levittämään hyviä toimintatapoja. Isos- ja ajatustenvaihtopankille
on tarvetta.
Isosista ei seurakunnissa ole yleisesti pulaa. Isospankki auttaisi kuitenkin seurakuntia, joilla
on tarvetta saada isosia seurakunnan ulkopuolelta. Koska isosia on saatavissa, isosvaihto
voisi toteutua myös vaihtotoimintana.

4
Isospankin hyöty on riippuvainen kahdesta asiasta. Ensiksi, isospankista pitäisi tulla seurakuntien
työntekijöiden työväline ja tapa hoitaa rippikoulua ja muuta toimintaa, jossa
isosia voidaan käyttää. Työntekijät mahdollistavat isosvaihdon. Ratkaisun tulisi olla käyttäjäystävällinen.
Toiseksi, isospankin avulla nuoret tulisi voida osallistaa ja antaa heille tilaa
rippikouluissa. Isospankin tulisi osoittaa hyödyllisyytensä ja käyttökelpoisuutensa sekä
nuorille että seurakuntien työntekijöille. Tämä edellyttää isospankkitoiminnan esilläpitoa
ja markkinointia henkilöstökoulutuksessa tai seminaareissa, ja myös suoraan nuorille,
esim. Kirkon nuorisopäivillä. Isospankki olisi sekä isosten verkkoalusta että seurakuntien
työväline.
Isosvaihdon haaste on muualta tulevan isosen sitouttaminen rippikouluryhmään jo alkuvaiheessa.
Myöhemmin hänen tulisi jollakin tavalla pysyä sosiaalisesti mukana rippikoululaisten
elämässä myös rippikoulun jälkeen. Yhteydenpito on mahdollista esim. sosiaalisten
verkkopalvelujen avulla. Lisäksi olisi tarpeen hyödyntää kristillisten järjestöjen kokemuksia
siitä, kuinka paikallisuudesta irtautuvat sosiaaliset suhteet syntyvät ennen leirijaksoa
ja kantavat leirijakson jälkeen.
Nykyistä laajempi isosvaihto tuo esille tarpeen pohtia isoskoulutuksen laajuutta, isoseksi
kelpoistamista ja isostoiminnasta annettujen korvausten yhtenäisyyttä. Lisäksi on ratkaistava
isosvalinnan oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus.
Isospankki toisi tarpeen yhtenäistää isoskoulutuksen vähimmäisvaatimuksia esim. laatimalla
opetussuunnitelman perusteet. Mikäli perusteet olisivat sitovia, koulutusta voitaisiin
hyödyntää myös muussa vapaaehtoistoiminnassa. Tällöin se voisi avata mahdollisuuksia
korvaavuuksien hakemiseen muun koulutuksen yhteydessä. Isospankilla olisi edellytyksiä
palvella seurakuntia rippikoulutyötä laajemmin, esim. muiden nuorisotapahtumien vapaaehtoisia
rekrytoitaessa.
Isospankki muodostaisi henkilörekisterin. Henkilötietojen käsittelyä säätelee henkilötietolaki
(22.4.1999/523). Rekisterin pitäminen edellyttää vastuullista rekisterinpitäjää ja rekisterin
laillisuudesta huolehtimista.
Isospankki olisi luontevinta ja käytännöllisintä järjestää verkkopalveluna. Se voisi liittyä
olemassa oleviin sosiaalisiin verkkopalveluihin. Kirkkohallitus olisi asiassa välttämätön
osapuoli joko toteuttajana tai koordinaattorina, ja sillä olisi merkittävä rooli palvelun tiedottajana
seurakuntiin päin. Käytännössä palvelun voisi toteuttaa myös jokin kristillisistä
palvelujärjestöistä.
Koska tarkoituksena on edistää nuorten osallisuutta kirkossa, isospankin suunnitteluun ja
toteutukseen olisi tarkoituksenmukaista ottaa työryhmätasolla mukaan nuoria. Isospankin
kehittämisen voi kytkeä meneillä oleviin vapaaehtoistyön kehityshankkeisiin.
Valiokunta pitää aloitetta tärkeänä ja toteuttamiskelpoisena, ja pitää perusteltuna sen antamista
kirkkohallituksen toteutettavaksi. Isospankkitoiminnasta päättäminen ei kuulu
kirkkolain 20 luvun 7 §:n mukaisiin kirkolliskokouksen tehtäviin. Kirkon yhteinen toiminta
kuuluu kirkkolain 22 luvun 2 §:n 1 mom 1-kohdan nojalla kirkkohallituksen toimivaltaan.
Kirkolliskokous osallistuu kirkon yhteisestä toiminnasta päättämiseen kirkkohallituksen
toiminta- ja taloussuunnitelman kautta. Kirkolliskokous voi antaa toimintasuunnitelmaan
verrattavan asian toteuttamisen kirkkohallituksen vastuulle. Kirkkohallituksella
on tarpeen olla harkintavaltaa siinä, kuinka isospankki toteutetaan.

5. Valiokunnan esitys
5
Yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous antaa aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä
varten.
Turussa 5 päivänä marraskuuta 2012
Yleisvaliokunnan puolesta
Jari Jolkkonen Henri Lehtola
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Jari Jolkkonen sekä jäsenet Sari Behm,
Reino Halonen, Helvi Juvonen, Mari Korhonen, Marja-Leena Korpela, Raili Kerola, Max-
Olav Lassila, Pekka Reinikainen, Mikko-Matti Rinta-Harri, Niilo Räsänen, Antti Siukonen,
Heikki Toivio ja Tuulikki Väliniemi.

Yleisvaliokunnan mietintö 3/2012 edustajaaloitteesta
2/2012
Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien
kirkon matalan kynnyksen toimintatapojen
selvittämiseksi
Asianumero 201200394
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 10.5.2012 lähettänyt yleisvaliokunnalle valmisteltavaksi
otsikossa mainitun asian. Valiokunta on asiantuntijana kuullut kirkkohallituksesta
kirkkoneuvos Pekka Huokunaa.
1. Edustaja-aloite
Aloitteessa ehdotetaan, että kirkolliskokous aloittaa tutkimushankkeen valmistelun, jossa
1. kartoitetaan valtakunnallisesti seurakuntien matalan kynnyksen toimintamuodot,
niihin osallistujien lukumäärät suhteutettuna eri alueiden väestömäärään, ikärakenteeseen
ja sosiaaliseen taustaan, jotta saadaan selvitettyä, mitkä ovat nykyisin vaikuttavimmat
”matalan kynnyksen” toimintamuodot kirkon piirissä.
2. jos tutkitut ja vaikuttavimmiksi todetut toimintamuodot sisältävät tilastollisesti merkitseviä
sellaisia toimintamuotoja, jotka eivät ole valtakunnallisesti yleisiä, tulee
kirkon harkita ottavansa ne seurakuntien toimintaan yleisiksi suosituksiksi.
Aloitteen mukaan yhteisöllisyys on yksi tärkeä tapa ehkäistä ihmisten pahoinvointia ja lisätä
hyvinvointia. Aloitteessa todetaan lukuisia asioita, joissa pahoinvointi tulee esille.
Yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa kaikilla tahoilla. Aito välittäminen rakentaa luottamuksellista
ilmapiiriä, joka voi rohkaista puhumaan herkistä asioista. Kirkolla on keskeinen
merkitys yhteiskunnallisena vaikuttajana ja yhteisöllisyyden luojana.
Aloitteen mukaan kirkko ei ole välttämättä onnistunut luomaan kosketuspintaa erilaisissa
elämänvaiheissa oleviin ihmisiin, varsinkaan nuoriin aikuisiin. Seurakunnissa on erilaisia
toimintamuotoja, jotka voivat palvella yhteisöllisyyttä. Eri ihmisryhmille ei välttämättä ole
sellaisia osallistumisen muotoja, joissa he uskaltaisivat olla ”oma itsensä” ja puhua herkistä
asioista. ”Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka kirkko järjestää valtakunnallisesti erilaisille
ihmisille erilaisia ’matalan kynnyksen’ osallistumisen muotoja varsinkin elämän kriisivaiheissa.”
Nykyisin toimintamuodot vaihtelevat seurakunnittain ja eri alueilla, eikä valtakunnallisesti
tiedetä niiden vaikuttavuutta.
2. Aloitteen arviointia
Aloitteen tarkoituksena on selvittää ja löytää ”yhteisöllisesti vaikuttavimmat matalan kynnyksen
toimintatavat”. Kirkko on luonteeltaan osallisuuden yhteisö, jossa ollaan osallisia
yhteisestä uskosta. Kirkon itseymmärryksen mukaan sen kaiken toiminnan pitäisi olla matalan
kynnyksen toimintaa. Osa ihmisistä kuitenkin kokee, että seurakunnallisiin tapahtumiin
on sosiaalisesti vaikea osallistua.

2
Käsitettä ”matalan kynnyksen toimintatapa” ei ole helppo määritellä. Ihmiset kokevat matalan
kynnyksen tapahtumiksi erilaisia tapahtumia. Matalan kynnyksen toimintamuodoissa
ja yhteisöllisissä toimintatavoissa on eräitä sosiaalisen kanssakäymisen lainalaisuuksia.
Matalan kynnyksen toimintamuodoilla tarkoitettaneen toimintamuotoja tai tapahtumia,
joihin liittyy seuraavia piirteitä:
tapahtumiin on sosiaalisesti helppoa tulla,
ne eivät vaadi vahvaa sitoutumista tai ovat kertaluonteisia,
ne syntyvät paikallisten ihmisten tarpeista ja ihmiset osallistuvat myös niiden toteuttamiseen,
niiden tarkoituksena on tavoittaa seurakuntaan löyhästi sitoutuneita ja sen ulkopuolella
olevia ihmisiä,
ne toteutetaan ihmisten arkisesta elämänpiiristä tutuksi tulleiden tapojen ja / tai ympäristön
avulla,
ihmiset voidaan kohdata henkilökohtaisesti ja epämuodollisesti,
toiminnalla on sitoutunut vetäjä tai ryhmä, joka antaa toiminnalle kasvot,
niissä on pienimuotoinen tarjoilu,
usein toiminta järjestetään seurakunnan tilojen ulkopuolelle, ja ihmiset kohdataan
heidän omassa arjessaan,
toiminta ylittää seurakunnan työalarajoja,
saatavilla on ihmisten tarvitsemia pienimuotoisia palveluja,
mukana on yhteistyökumppaneita.
Matalan kynnyksen toimintatavoille on tyypillistä toiminnan laaja kirjo ja vaihtelevuus.
Niissä hyödynnetään paikallisia mahdollisuuksia ja toiminnan lähtökohtana ovat paikalliset
tarpeet. Toimintamuodot muuttuvat ajan myötä yksittäisenkin seurakunnan alueella.
Toiminnan syntymiseen ja jatkuvuuteen vaikuttavat sopivan vastuuhenkilön ja tilojen löytäminen.
Osa toimintatavoista on yhteisöllisyyttä tukevia, osassa se ei ole tavoitteena.
Yhteisöllisyyden vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy ovat tärkeitä tavoitteita. Yhtenäiskulttuurinen
murtuminen, yksilöllisyyden korostus sekä yhteiskunnallinen pirstaloituminen
asettavat merkittäviä haasteita tavoitteiden toteutumiselle. Näiden haasteiden kohtaaminen
edellyttää seurakunnilta verkostoitumista ja yhteistyötä kuntien ja järjestöjen
kanssa. Yhteisöllisyys muodostuu nykyään uudella tavalla eikä välttämättä edellytä kokoontumista
yhteisiin tiloihin. Ihmisillä on kuitenkin edelleen tarve yhteisöihin ja sitoutumiseen.
Syrjäytymistä ehkäisevissä toimintatavoissa keskeistä on vertaistuki. Vertaistuki on luonteeltaan
konkreettista ja selkeästi rajattua apua. Tukea tarvitsevien tavoittamiseksi tarvitaan
laajaa yhteistyötä. Monien matalan kynnyksen toimintamuotojen tavoitteena on syrjäytymisvaarassa
olevien löytäminen ja tukeminen.
Aloitteessa ehdotetaan kartoittavaa tutkimushanketta ja vaikuttavuuden tutkimista. Tällainen
tutkimushanke olisi hyvin vaativa. Määrällinen tutkimus, joka selvittäisi tapahtumien
luku- ja osallistujamääriä, ei luultavasti toisi aloitteessa tarkoitettua tietoa. Kirkon tilastoista
ei voida päätellä toiminnan vaikuttavuutta ja siihen osallistuneiden sitoutuneisuutta.
Vaikuttavuuden arvioiminen on mahdollista, mutta vaatisi syvälle käyviä tutkimusmenetelmiä.
Toiminnan vaikuttavuutta on mielekkäintä tutkia työalakohtaisesti. Rippikoulusta on jo
tehty vaikuttavuustutkimusta, ja kirkon vapaaehtoistoiminnoista on tällä hetkellä tekeillä
tutkimuksia. Yhteisöllisistä ja matalan kynnyksen toimintatavoista on olemassa tutkimus-

3
tietoa ainakin Kirkon tutkimuskeskuksessa, yliopistoissa, diakonia-ammattikorkeakoulussa
ja nuorisotutkimusverkostossa. Kirkon uusi nelivuotiskertomus sisältää sekin
paljon tutkimustietoa aiheesta.
3. Matalan kynnyksen toiminta nykyään
Seurakunnissa on useita menestyviä matalan kynnyksen toimintatapoja. Näistä voidaan
mainita esimerkiksi:
Jumalanpalvelukset, joihin on liitetty matalan kynnyksen toimintatapojen piirteitä ja
mahdollisuus ihmisten henkilökohtaiseen kohtaamiseen.
Musiikkitilaisuudet ja konsertit. Niihin on useimmiten vapaa pääsy eikä niihin osallistuminen
vaadi sitoutumista.
Sähköposti- ja tekstiviestitoiminta, jotka eivät vaadi saapumista yhteiseen paikkaan.
Sosiaalisen median toimintamuodot. Sosiaalinen media muodostaa verkossa yhteisöjä,
jotka eivät ole sidottuja aikaan, paikkaan eivätkä henkilön sosiaaliseen asemaan.
Päivätoiminnat, joista tärkeimmät ovat vertaistukeen perustuvia toimintoja.
Kerho- ja harrastustoiminnat.
Uusimuotoisia matalan kynnyksen yhteisöllisiä toimintatapoja on kirkossa kartoitettu, ja
ne voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen ryhmään:
1. Kohderyhmätoiminta, jossa tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia ihmisiä kutsutaan
avoimesti epämuodolliseen tilaan säännöllisesti. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta
ovat miesten lenkkipiirit ja naisten saunaillat, mielenterveys- tai päihdekuntoutujien
ryhmät, harrastuskerhot sekä ikäihmisten ja työttömien toimintaryhmät. Toiminta
muistuttaa vertaistukiryhmiä, mutta eroaa niistä avoimen luonteensa vuoksi.
2. Asuinalueiden avoimet kahvilat, jotka on tarkoitettu kaikille. Ne ovat avoinna säännöllisesti
useana päivänä viikossa ja voivat sisältää pienimuotoisia palveluja, esimerkiksi
saatavilla on sanomalehtiä ja verkkoyhteys.
3. Vapaaehtoistoiminnan välityspaikat, joissa tarjotaan ja vastaanotetaan talkooapua.
Kohderyhmätoiminta (1) ja avoin tapaamistila (2) ovat vaihtoehtoisia toimintatapoja, sillä
ne tavoittavat erityyppisiä ihmisiä. Vapaaehtoisuuden tarjoaminen (3) kokoaa ihmisiä,
koska ihmisillä on tarve tuntea itsensä hyväksytyksi ja hyödylliseksi. Se kanavoi ihmisissä
olevaa auttamisen halua ja yhteenkuuluvuuden tarvetta.
Mummon kammari -toiminta on esimerkki laajalle levinneestä toimintamuodosta, joka
yhdistää edellä mainittuja piirteitä. Se on myös esimerkki siitä, kuinka valtakunnallinen
toimintamalli saa paikallisia erityispiirteitä.
Paikallista tai tiettyyn toimintamuotoon liittyvää vaikuttavuustutkimusta on tehty. Yhteistyötä,
yhteisöllisyyttä ja matalan kynnyksen toimintatapoja on valotettu muun muassa seuraavissa
julkaisuissa:
Hyvä rippikoulu. Rippikoulun vaikuttavuus ja laatu. Kati Niemelä 2002.
Kunta ja seurakunta – yhteistyössä yhteisön hyväksi. Kuntaliitto 2002.
Siivet kantaa elämään. Raili Gothoni 2003 (arvio Mummon kammari -toiminnasta)
Rippikoulusta aikuisuuteen. Pitkittäistutkimus rippikoulun merkityksestä ja vaikuttavuudesta.
Kati Niemelä 2007.
Kirkosta kiinni! Sanna-Maaria Tornivaara ja Henna Hauta-aho 2009.
Kunta ja seurakunta – vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Kuntaliitto 2011.
Messusta yhteisöksi. Toim. Anna-Mari Kaskinen et alii. Karas-Sana (Julkaistaan
joulukuussa 2012).

4. Valiokunnan kanta
4
Aloitteen tavoite matalan kynnyksen yhteisöllisten toimintatapojen kehittämiseksi on tärkeä
ja oikea. Kirkko on luonteeltaan yhteisö, joka kutsuu ihmisiä kokoontumaan jumalanpalveluksiin
ja muihin hengellisiin tapahtumiin eri elämäntilanteissa. Yhteiskunnalliset
muutokset, tärkeimpinä kasvava muuttoliike ja kaupungistuminen, ovat vähentäneet perinteisen
yhteisöllisyyden merkitystä. Kirkon perinteiset kokoavan toiminnan muodot eivät
enää tavoita ihmisiä niin kuin ennen. Tilalle on tullut uudenlaista yhteisöllisyyttä, joista
yhtenä muotona ovat verkkoyhteisöt.
Seurakunnissa on luotu toimintatapoja, joissa on nähty uusia mahdollisuuksia kohdata ihmisiä.
Niitä on kokeiltu rohkeasti ja monet niistä toimivat hyvin. Matalan kynnyksen toimintamuotoja
on kehitetty työalojen sisällä. Toisaalta monet matalan kynnyksen toimintamuodot
ylittävät työalarajoja. Tähän työalarajoja ylittävään toimintatapaan tulee panostaa,
jotta hyvät käytännöt leviävät ja vahvistuvat.
Seurakunnissa, joissa uudet toimintamuodot ovat vahvoja, on ymmärretty aloitteellisten
seurakuntalaisten merkitys. Seurakuntalaisia tulee edelleen aktiivisesti saada mukaan seurakuntatyön
järjestämiseen, jotta matalan kynnyksen toimintamuodot voivat laajentua.
Seurakuntatyö saa yhä enemmän piirteitä matalan kynnyksen toimintatavoista. Tulevaisuuden
seurakuntatyö rakentuu entistä vahvemmin sille, että seurakunta kokoontuu siellä
missä ihmiset jo valmiiksi ovat. Seurakunta sekä kokoaa ihmisiä omiin toimitiloihinsa että
kohtaa yhä enemmän ihmisiä myös heidän omassa elinympäristössään. Verkostomaiset
toimintatavat korostavat yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Seurakunta on aiempaa
enemmän mukana yhteistyökumppanien toiminnassa.
Sähköinen viestintä ja verkkoympäristö ovat luoneet uutta matalan kynnyksen toimintaa.
Verkkoyhteisöt ja tekstiviestipalvelut ovat nopeasti kasvavia toimintamuotoja. Niiden kehittäminen
on tärkeää, koska tietoverkot ovat luonnollinen toimintaympäristö. Kirkko on
ollut edelläkävijä olemalla läsnä verkossa ja luomalla hengellistä elämää verkkoyhteisöissä.
Kirkolliskokous on suhtautunut pidättyvästi erillisten tutkimushankkeitten käynnistämiseen.
Perinteinen toimeksianto on Kirkon nelivuotiskertomus, uudempi puolestaan Kirkon
tulevaisuusselonteko. Molemmat perustuvat laajaan tutkimustyöhön.
Koska työaloja on paljon ja matalan kynnyksen toimintatavat ovat paikallisia, olisi tutkiminen
erittäin laaja tehtävä. Yhtäältä määrälliset ja tilastolliset arviointitavat eivät pysty
riittävästi kuvaamaan toiminnan vaikuttavuutta. Toisaalta vaikuttavuustutkimus ei pysty
pureutumaan laajaan kenttään kattavasti. Lisätietoa saadaan parhaiten pistemäisellä tai
työalakohtaisella kartoituksella.
Tutkimustiedon käyttöä rajoittaa kaksi seikkaa. Ensiksi kartoituksessa saatu tulos vanhenee
nopeasti, koska matalan kynnyksen toimintatavat muuttuvat. Toiseksi kartoittamisesta
saatuja tuloksia ei voisi hyödyntää suoraan. Tämä johtuu siitä, että toiminta rakentuu paikallisille
mahdollisuuksille. Jos nämä mahdollisuudet puuttuvat tai poikkeavat toisistaan,
toiminta ei ole helposti siirrettävissä toiseen seurakuntaan.
Valiokunta ei pidä tarpeellisena aloitteessa esitetyn laajan tutkimushankkeen käynnistämistä.
Yhteisöllisistä matalan kynnyksen toimintatavoista ja yhteistyömahdollisuuksista
on jo paljon tietoa olemassa, ja uutta tietoa tuotetaan koko ajan.

5
Tutkimisen sijaan tarvittaisiin enemmänkin jo olemassa olevan tiedon kokoamista helposti
tavoitettavaan muotoon, sen jakamista ja omaksumista. Yhteisöllisten ja matalan kynnyksen
toimintatapojen kehittämisen tärkeys on kirkossa yleisesti tiedossa. Kirkkohallituksessa
ollaan tietoisia yhteisöllisesti vaikuttavien toimintatapojen mahdollisuuksista, vaikutuksista
ja mekanismeista. Kirkkohallituksella on valmiuksia vastata aloitteessa esitettyyn
tarpeeseen niin, että olemassa olevaa tietoa olisi seurakuntien käytettävissä nykyistä helpommin.
Kyse olisi luonteeltaan hyvien toimintatapojen jakamisesta. Tämän kaltaiseen
työskentelyyn tarvittaisiin työmenetelmiä, jotka ovat lähinnä työpajoja tai ajatuspankkeja.
Työalakohtaisesti näin tehdäänkin, ja hyvät käytännöt leviävät työalojen sisällä.
4. Valiokunnan esitys
Yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous jättää edustaja-aloitteen raukeamaan.
Turussa 6. päivänä marraskuuta 2012
Yleisvaliokunnan puolesta
Jari Jolkkonen Henri Lehtola
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Jari Jolkkonen sekä jäsenet Sari Behm,
Reino Halonen, Helvi Juvonen, Mari Korhonen, Marja-Leena Korpela, Raili Kerola, Max-
Olav Lassila, Pekka Reinikainen, Mikko-Matti Rinta-Harri, Niilo Räsänen (osittain), Antti
Siukonen, Heikki Toivio (osittain) ja Tuulikki Väliniemi.

Yleisvaliokunnan mietintö 4/2012 hiippakuntavaltuustoesityksestä
1/2012
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan
siunaamisesta
Asianumero 2012-00198
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 10.5.2012 lähettänyt yleisvaliokunnalle valmisteltavaksi
otsikossa mainitun asian. Perustevaliokunta on antanut asiasta lausuntonsa 1/2012.
Valiokunta on asiantuntijoina kuullut kirkkohallituksesta kirkkoneuvos Pirjo Pihlajaa ja
maankäyttöpäällikkö Harri Paloa. Valiokunnan mietintöön liittyy eriävä mielipide.
1. Hiippakuntavaltuuston esitys
Porvoon hiippakunnan hiippakuntavaltuusto on kokouksessaan 16.2.2012 päättänyt yksimielisesti
tehdä kirkolliskokoukselle esityksen, jonka mukaan ”kysymys maksujen keräämisestä
kirkkoon kuulumattomien henkilöiden hautaan siunaamisesta selvitetään ja tutkitaan”.
Hiippakuntavaltuustolle tehdyssä aloitteessa esitetään tilastotiedoin, että vuonna 2010 seurakunnissa
on toimitettu n. 50.000 hautausta. Näistä n. 5.000:ssa on kirkkoon kuulumaton
henkilö siunattu kirkollisesti hautaan, ja 1.500 henkilöä on haudattu ilman kirkollista toimitusta
tai toimituksesta ei ole tietoa. Kirkkoon kuulumattomien vainajien hautaan siunaaminen
lisääntyy lukumääräisesti, suhteessa kaikkiin hautauksiin, ja suhteessa kaikkiin
kirkkoon kuulumattomien hautauksiin. Kasvun arvellaan johtuvan kirkollisen hautaan siunaamisen
maksuttomuudesta. Aloitteessa arvioidaan, että yksittäisen hautaan siunaamisen
kulut ovat vähintään 250 €. Kokonaiskustannukset kirkolle olisivat laskelman mukaan
1.250.000 € ja niiden arvioidaan kasvavan tulevina vuosina.
Aloitteen ehdotus maksun perimisestä koskee kirkon pyhää toimitusta, jota kutsutaan hautaan
siunaamiseksi. Aloite ei koske maksun perimistä hautasijan luovuttamisesta, hautaanlaskemisesta
tai haudan perushoidosta. Pois rajatut tehtävät kuuluvat seurakunnalle hautaustoimilain
perusteella, ja niitä koskevien maksujen perusteiden on oltava kaikille samat.
Hautaustoimilain mukaisista tehtävistä peritty maksu ei kata kirkollisesta toimituksesta aiheutuneita
kuluja.
Aloitteessa todetaan, että kirkolla ei ole ollut tapana periä toimituksistaan erillistä maksua.
Kirkosta erotaan yhä enemmän. Voidaan kysyä, onko oikein, että kirkon jäsenet maksavat
kirkollisverona kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamiset.
Aloitteessa ehdotetaan kolmea vaihtoehtoa: (1) Jatketaan kuten nykyisin, jolloin seurakuntien
voimavaroja kuluu yhä enemmän kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamiseen;
(2) peritään toimituksesta todelliset kustannukset; tai (3) pyydetään vapaaehtoinen maksu.
Koska muutosten seuraukset olisivat osin arvaamattomia, asia pyydetään selvittämään
etukäteen.
Valmistelussaan Porvoon tuomiokapituli toteaa, että aloitteen kustannuslaskelmassa esitetyt
summat eivät ole ainakaan liian korkeita. Tuomiokapituli viittaa kirkkohallituksen esi-

2
tykseen kirkolliskokoukselle 9/2010 ”Hautaustoimen maksut”, jonka mukaan (2.3.2)
”Hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus silloin, kun pappi suorittaa sen kirkkokäsikirjan
mukaan. Kirkollisten toimitusten jumalanpalvelusluonteen takia hautaan siunaaminen
toimituksena on maksuton (KJ 2:26).” Samalla tuomiokapituli toteaa, että aloitteen
mukaista ehdotusta ei kirkkohallituksen esityksen yhteydessä käsitelty. Seurakunnat kokevat
epäoikeudenmukaisena sen, että kirkkoon kuulumisella ei ole asiassa taloudellista
merkitystä, ja tilanteen arvioidaan nopeuttavan kirkon jäsenkatoa.
2. Asian aikaisemmat vaiheet
Nykyinen vaihe hautaamiseen liittyvissä maksuissa alkoi uskonnonvapauslain uudistamisesta,
jonka yhteydessä säädettiin hautaustoimilaki (6.6.2003/457). Hautaustoimilain 3
§:ssä säädetään kirkon velvollisuudesta ylläpitää yleisiä hautausmaita. Lain 6 §:ssä säädetään,
että hautasijan luovuttamisesta, hautaamiseen liittyvistä palveluista ja haudan hoidosta
suoritettavat maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten
suuruiset. Seurakunnan määräämien maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille,
joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan hautausmaalle. Hautaustoimilain säätämiseen
asti seurakunnat usein hinnoittelivat jäsentensä hautapaikat jopa huomattavasti halvemmiksi
kuin muiden. Uudistuksen tarkoituksena oli säätää hautaustoimi julkiseksi tehtäväksi
ja saattaa henkilöt yhdenvertaisiksi. Samalla se toi esille kysymyksen siitä, mikä
on kirkon jäsenyyden vaikutus hautausmaksuihin.
Hautaamiseen liittyviä maksuja on käsitelty useissa yhteyksissä. Hautaustoimilain mukaisia
maksuja on käsitelty kirkkohallituksen mietinnössä Hautaustoimen maksut (sarja C
2005:3, yleiskirje 28/2005). Mietinnössä erotetaan neljänlaisia maksuja: (1) Maksut hautapaikasta;
(2) maksut hautaamisesta; (3) hautaan siunaaminen; ja (4) sakraalitilojen käyttö.
Maksujen hautaustoimilain mukaisista palveluista (1 ja 2) tulee olla samanperusteisia
kaikille ja niistä saa periä korkeintaan omakustannushinnan. Muista palveluista perityille
maksuille ei ole vastaavaa rajoitusta, mutta perustuslain 6 §:n johdosta maksut eivät saa
olla syrjiviä.
Mietintö määrittelee kirkollisen toimituksen siten, että siinä pappi suorittaa toimituksen
kirkkokäsikirjan mukaisesti. Pelkkä kirkollisen rakennuksen käyttö tai juhlavat puitteet eivät
luo kirkollista toimitusta. Hautaan siunaamisesta (3) ei mietinnön mukaan tule periä
maksua sen jumalanpalvelusluonteen vuoksi. Tähän kokonaisuuteen luetaan toimituksesta
huolehtiva henkilökunta: pappi, kanttori, suntio jne. Mietintö korostaa toimituksen missionaarista
ja sielunhoidollista luonnetta.
Tilojen osalta (4) mietintö suosittelee, että ne olisivat ilmaisia kaikille kirkon jäsenille seurakunnasta
riippumatta. Kirkkoon kuulumattoman henkilön hautaan siunaamisessa tiloista
voidaan periä todellisiin kustannuksiin perustuva vuokra.
Kirkkohallitus käsitteli 27.5.2009 Porvoon hiippakunnan hiippakuntavaltuuston aloitteen.
Siinä ehdotettiin muutosta hautaustoimilakiin siten, että kirkollisverovaroja voitaisiin
käyttää kirkon jäsenten hautausmaksujen alentamiseen. Kirkkohallitus hylkäsi aloitteen.
Päätöksen perustelujen mukaan hautaaminen on yhteiskunnallinen tehtävä, jonka hoitamiseksi
valtio maksaa kirkolle yhteisöverojen tuottoa. Mikäli seurakunta käyttäisi kirkollisveroja
jäsentensä hautausmaksuihin, kohdistuisi valtion maksama yhteisövero enemmän
kirkkoon kuulumattomien hautauksiin. Koska hautaaminen on yhteiskunnallinen tehtävä,
siinä on noudatettava perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöstä.

3
Piispainkokous hyväksyi ohjeen kirkkoon kuulumattomien hautaamisesta 9.9.2009. Päätöksen
valmistelussa käsiteltiin myös hautaamiseen liittyviä maksuja. Valmisteleva työryhmä
totesi, että seurakunnissa, joissa haluttaisiin vähentää kirkkoon kuulumattomien
hautaan siunaamisia, vähentämisen perusteena nähtiin joko teologiset seikat (vainajan korostaminen
siunaustoimituksessa) tai taloudelliset syyt (ns. vapaamatkustamisen ongelma).
Työryhmä ehdotti, että kirkkohallitus selvittäisi mahdollisuutta veloittaa kirkkoon kuulumattomien
hautaan siunaamisesta aiheutuvia kuluja.
Valmistusvaliokunnan valmistelussa tukeudutaan edellä mainittuun kirkkohallituksen mietintöön
ja todetaan kirkkohallituksen 2009 tekemä päätös Porvoon hiippakuntavaltuuston
aloitteesta. Se toistaa Hautaustoimen maksut -mietinnön kannan, jonka mukaan tiloista
voidaan periä vuokraa kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisessa. Mainitsematta
asiaa erikseen valmistelu yhtyy kirkkohallituksen mietinnön perusteluun, että hautaan siunaamisesta
ei peritä maksua. Kirkkohallitukselta ei pyydetty lisäselvitystä.
Kirkkohallituksen esityksessä 9/2010 kirkolliskokoukselle ehdotettiin säädettäväksi uusi
KL 17 luvun 9 §. Sen mukaan mukaan hautaustoimen maksut määräytyvät todellisten kustannusten
perusteella. Hautaustoimilain säätämisen jälkeen seurakunnat olivat perineet
hautaustoimen maksuja usein todellisia kustannuksia vähemmän. Ennen lain säätämistä
kirkon jäsenen hautapaikka oli yleensä ilmainen tai hyvin huokea, ja täysien kustannusten
periminen olisi nostanut kirkon jäsenten hautausmaksuja merkittävästi. Koska maksuperusteiden
tulee olla samoja kaikille, se piti myös kirkkoon kuulumattomien hautausmaksut
alhaisina. Maksujen alhaisuus johti siihen, että hautaustointa rahoitettiin monissa seurakunnissa
kirkollisveroista.
Kirkkohallituksen esityksen tavoitteena oli tasoittaa valtakunnallisesti seurakuntien välisiä
hautausmaksujen eroja ja myös seurakunnan jäseneltä ja ulkoseurakuntalaiselta perittävien
maksujen eroja. Koska hautaaminen on julkinen tehtävä, siihen ei tulisi käyttää kirkollisverovaroja.
Esityksen kohdassa 2.3.2 todettiin, että hautaan siunaamisesta ei peritä maksua
sen jumalanpalvelusluonteen johdosta. Lisäksi siinä todettiin toimituksen tavoittava luonne,
suuri merkitys kirkkoon kuulumiselle ja myös ihmisten kokema tyytyväisyys hautaan
siunaamisen toimivuuteen. Mietinnössään 1/2011 lakivaliokunta yhtyi esityksen perusteluihin
maksujen omakustannusperiaatteesta, mutta totesi riskinä, että kirkosta eroaminen
saattaa lisääntyä. Talousvaliokunta totesi antamassaan lausunnossa 1/2011, että kirkollisveroja
ei tule käyttää hautamaksujen alentamiseen. Koska asia koski hautaustoimilain mukaisia
tehtäviä, hautaan siunaamisesta perittävä maksu ei tullut esille. Kirkolliskokous hyväksyi
esityksen 6 toukokuuta 2011.
Piispat ovat 11.9.2012 antaneet päivitetyt ohjeet kirkkojen ja seurakunnan tilojen antamisesta
toisten uskonnollisten yhteisöjen käyttöön. Ohjeet koskevat vain väljästi käsiteltävänä
olevaa aloitetta. Siinä todetaan kuitenkin muun muassa kirkkojärjestyksen 14 luvun 2
§:n säännös, jossa kirkon käytöstä päättävät kirkkoherra ja kirkko- tai seurakuntaneuvosto
yhdessä. Ohjeen mukaan tilojen käytöstä voidaan periä käytön aiheuttamat kohtuulliset
kustannukset (esimerkiksi henkilöstökulut, sähkö, lämmitys, siivous). Tämä mahdollisuus
mainittiin jo aiemmassa, vuoden 1997 ohjeessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että hautaustoimilain mukaiset maksut ovat kaikille samoja
ja omakustannusperusteisia. Hautaustoimilaki koskee hautasijan luovuttamista, hautaamiseen
liittyviä palveluja ja haudan hoitoa. Muista palveluista voidaan periä maksua. Hautaan
siunaaminen on jumalanpalvelusluonteen vuoksi maksutonta kaikille. Kirkollisten tilojen
suositellaan olevan maksuttomia kaikille kirkon jäsenille. Kirkkoon kuulumattomilta

4
voidaan periä tilojen käytöstä kohtuullinen vuokra. Seurakunnalla on toimivalta päättää
hautaustoimilain mukaisista maksuista ja tilavuokrista.
3. Esityksen arviointia
Esityksessä ehdotetaan, että maksun periminen kirkkoon kuulumattomien henkilöiden hautaan
siunaamisesta selvitetään ja tutkitaan. Taustalla olevat kysymykset liittyvät seurakuntien
talouteen, jäsenten kokemaan oikeudenmukaisuuteen, kirkon jäsenyyden ymmärtämiseen
ja kirkollisen toimituksen teologiseen luonteeseen.
Kirkolliskokouksen lähetekeskustelussa tulivat yhtäältä esille näkemys asian taloudellisista
seurauksista ja oikeudenmukaisuudesta, toisaalta hautaan siunaamisen evankeliumia julistava,
sielunhoidollinen ja missionaarinen luonne. Keskustelussa tuli myös esille, että
aloite on tunteita herättävä ja viestinnällisesti herkkä.
Esityksessä tehdään rajaus, että kysymys koskee vain kirkon pyhää toimitusta nimeltä
hautaan siunaaminen ja siitä aiheutuvia kuluja. Asian käsittelystä rajautuvat pois hautaustoimilain
mukaiset maksut. Tässä yhteydessä ei myöskään käsitellä sitä, millä edellytyksillä
kirkkoon kuulumaton vainaja voidaan siunata hautaan, koska siitä on säädös kirkkojärjestyksen
2. luvun 9 §:ssä, ja piispainkokous on antanut siitä tarkemmat ohjeet 9.9.2009.
Kirkollinen toimitus muodostaa todellisen kulun. Kustannuksia syntyy henkilökunnan
palkoista ja kiinteistöistä. Henkilöstökuluja syntyy kirkkoherranvirastossa, papin ja kanttorin
valmistelussa sekä varsinaisen toimituksen yhteydessä. Hautaan siunaaminen voidaan
toimittaa haudalla, kappelissa tai kirkossa.
Taulukko: Evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkokuntaan kuulumattomien vainajien
hautaan siunaaminen vuonna 2011:
Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Koko kirkko
Haudattuja 800 1 258 664 595 159 702 606 1 524 485 6 793
Hautaan siunaten
514 901 522 495 116 593 499 1 118 373 5 131
Ei siunattu tai
ei tietoa 286 357 142 100 43 109 107 406 112 1 662
Siunattujen
osuus
haudatuista % 64,3 71,6 78,6 83,2 73,0 84,5 82,3 73,4 76,9 75,5
Kirkolliset toimitukset kustannetaan kirkollisveroista. Kirkkoon kuulumattoman henkilön
hautaan siunaamisen kustantavat seurakunnan veroa maksavat jäsenet. Koska kirkkoon
kuulumattomien henkilöiden hautauksia on n. 10 % kaikista hautauksista, on kustannus
huomattava. Väestön ikääntyessä hautausten määrä lisääntyy huomattavasti tulevan 15
vuoden aikana. Kirkon jäsenyydestä eroamisen johdosta kirkkoon kuulumattomien henkilöiden
hautausten suhteellinen osuus saattaa edelleen lisääntyä. Tämä lisää seurakunnan
jäsenten verorasitusta.
Kirkkojärjestyksen 1. luvun 4 §:n mukaan ”Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi
kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen
säännösten mukaisesti”. Jäsenyytensä vastineeksi kirkon jäsenellä on velvollisuuksia,
muun muassa velvollisuus maksaa kirkollisveronsa. Kirkkoon kuulumattomalla
ei ole oikeutta kirkollisiin toimituksiin, mutta hautaan siunaaminen voidaan harkinnan
jälkeen toimittaa.

5
Kirkkoon kuulumattoman henkilön hautaan siunaaminen on taloudellinen oikeudenmukaisuuskysymys,
joka koskettaa sitä, miten seurakunnan jäsenyys ymmärretään. Jos kirkkoon
kuulumaton saa ilmaiseksi saman kirkollisen toimituksen kuin veroa maksava jäsen, joutuu
jäsen epäedullisempaan asemaan. Kirkosta eroamisen perusteena ovat usein juuri taloudelliset
syyt.
Kirkko on hengellisesti tarkastellen Kristuksen ruumis, pyhien yhteisö. Kirkko on armon
ja pelastuksen yhteisö, jonka jäseneksi tullaan kasteen sakramentin kautta. Kirkko on siten
osallisuutta ja elämää Kristuksessa, ja se odottaa kuolleiden ylösnousemusta ja ikuista
elämää. Hautaan siunaaminen kirkollisena toimituksena ilmentää uskoa ylösnousemukseen,
jonka Kristus antaa omilleen.
Luterilaisen kirkkokäsityksen mukaan kirkko on Kristuksen lupauksiin sitoutuva uskonyhteisö.
Koska pelastus on luonteeltaan lahjaa ja armoa, kirkon jäsenyyteen ei teologisesti sisälly
ihmisen ja Jumalan vastavuoroisuuteen liittyvää elementtiä, jota voisi kutsua nykyaikaisesti
asiakassuhteeksi. Kuitenkin kirkon jäsenyyttä tarkastellaan yhä useammin asiakkuuden
ja palvelujen saatavuuden näkökulmasta. Tämä johtuu asiakkuussuhteiden lisääntymisestä,
hyöty-kustannus –ajattelun lisääntymisestä sekä oikeuksien ja velvollisuuksien
vahvemmasta tunnistamisesta.
Kirkkohallituksen hyväksymässä Meidän kirkko 2015 -strategiassa on kaksi asian käsittelyyn
liittyvää arvoa: pyhän kunnioitus ja oikeudenmukaisuus. Pyhän kunnioittaminen korostaa
kirkon hengellistä luonnetta ja edellyttää varjelemaan sen ytimeen liittyviä toimintoja,
muun muassa jumalanpalvelusta ja pyhiä toimituksia. Käsiteltäessä oikeudenmukaisuus-arvoa
strategiassa todetaan, että kirkon tulisi ratkaista asiat tasapuolisesti ja kaiken
tarkastelun kestävästi. Lisäksi asiakirjan strategisissa suuntaviivoissa pidetään tärkeänä,
että kirkon hengellinen elämä vahvistuu ja että kirkon jäsenyyttä vahvistetaan.
Strategiasta tarkastellen voidaan todeta, että pyhän kunnioittaminen edellyttää hautaan
siunaamisen jumalanpalvelusluonteen korostamista. Samaan suuntaan ohjaa strategian tavoite,
että kirkon on oltava hengellisesti vahva. Oikeudenmukaisuusnäkökulmasta katsoen
on ymmärrettävää, että seurakunnan jäsenet kysyvät, voiko kirkkoon kuulumaton saada jäsenille
kuuluvat palvelut ilmaiseksi. Keskustelussa on esitetty, että nykyinen tilanne ei
vahvista kirkon jäsenyyttä, vaan päinvastoin toimii jäsenidentiteettiä vastaan.
Hautaan siunaamisen maksuttomuutta on johdonmukaisesti perusteltu sillä, että kyseessä
on kirkon jumalanpalveluselämään liittyvä pyhä toimitus. Kirkko ei julista evankeliumia
maksun saamisen tai hyötymisen tarkoituksessa. Toistuvasti on myös korostettu hautaan
siunaamisen laajaa tavoittavaa, missionaarista merkitystä, sielunhoidollisuutta ja merkitystä
myönteisen julkisuuskuvan antajana. Kirkolle on olennaisen tärkeää, että hautaamiseen
liittyvät asiat hoidetaan hyvin.
Kirkollisiin toimituksiin liittyvistä maksuista on säädetty kirkkojärjestyksen 2. luvun 26
§:ssä: ”Kirkollisen toimituksen suorittamisesta ei saa ottaa palkkiota. Seurakunnan puolesta
toimitusta suorittamaan kutsutulle papille, lehtorille ja kanttorille voi seurakunta
kuitenkin suorittaa palkkiota.”
Säännöksen taustalla on kirkon palkkauslain säännös, joka kielsi pappia ja kanttoria ottamasta
toimituksesta palkkiota. Palkkauslain kumoamisen johdosta uusi säännös otettiin
kirkkojärjestykseen 1994. Säännös yksiselitteisesti kieltää pappia ja kanttoria ottamasta
kirkollisesta toimituksesta palkkiota toimitukseen osallistuvilta. Seurakunta voi maksaa
palkkiota kirkollisen toimituksen suorittajille.

6
Sanamuodoltaan kirkkojärjestyksen 2. luvun 26 § kieltää kaikenlaisen palkkion ottamisen
kirkollisesta toimituksesta. Seurakunnillakaan ei ole ollut tapana periä omaisilta palkkiota
kirkollisista toimituksista. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten maksuttomuus
perustuu kirkon uskontulkintaan. Hautaustoimilain alaan kuuluvat maksut päättää kirkkovaltuusto
(KL 17:5 §).
Hautaan siunaaminen ei ole ainoa toimitus, jossa voi tulla esille kysymys maksun perimisestä
kirkkoon kuulumattomalta. Vastaava tilanne voi tulla esiin kirkollisen avioliiton siunaamisen
yhteydessä. Kirkkojärjestyksen 2. luvun 20 §:n mukaan ”Avioliitto, joka on solmittu
muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä
siunata.” Avioliiton siunaamiselle ei ole suoranaisesti kirkon jäsenyyteen liittyviä
ehtoja. Myös jumalanpalvelukset ja messu ovat avoimia kaikille. Voidaan kysyä, missä
määrin seurakunnat kaiken kaikkiaan antavat palvelujaan kirkkoon kuulumattomille
samalla hinnalla kuin jäsenille. Tällaisia ovat esimerkiksi rippikoulu, lapsi- ja nuorisotyön
kerhotoiminta ja leirit. Kaikissa näissä on kysymys evankeliumin julistamisesta. Hautaan
siunaamisen ja avioliiton siunaamisen erottaa niistä se, että ne ovat kirkon jumalanpalveluselämään
kuuluvia pyhiä toimituksia. Kerhoista, leireistä ym. on muutoinkin kerätty
maksuja myös jäseniltä, mutta jumalanpalveluselämään liittyviä toimituksia on pidetty
maksuttomina.
Mietinnössä Hautaustoimen maksut todetaan, että muista kuin hautaustoimilain mukaisista
palveluista voidaan periä maksu. Ei ole oikeudellista estettä sille, että hautaan siunaamisesta
perittäisiin maksu. Asia on ratkaistavissa kirkon omista lähtökohdista käsin. Hautaustoimen
maksut -mietinnössä ja myös piispainkokouksen valmistelussa vuodelta 2009
todetaan, että kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamiseen liittyvistä tiloista voidaan
periä todellisiin kuluihin perustuva vuokra. Monet seurakunnat näin jo tekevätkin. Tiettävästi
osassa seurakunnista kerätään myös henkilöihin liittyviä kuluja, mm. papin ja kanttorin
matkakuluja, vaikka varsinaisesta toimituksesta ei peritä maksua. Suntion kustannukset
tulisi jakaa kahteen osaan, joista osa koskee hautaustoimilain mukaista hautaamista (hautaamistapahtumaan
liittyvä vainajan käsittely), ja toinen osa hautaan siunaamista.
4. Perustevaliokunnan lausunto
Lausunnossaan 1/2012 Perustevaliokunta katsoo,
että hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonteen vuoksi itse siunaustoimituksesta
ei voida periä maksua, vaikka vainaja ei olisi kirkon jäsen. Maksun periminen sellaisista
kuluista, jotka eivät välittömästi liity toimituksen jumalanpalvelusluonteeseen,
on sen sijaan mahdollista.
Lausuntoon sisältyy eriävä mielipide.
Perustevaliokunnan kannan mukaan
1. Uudesta testamentista ilmenevän periaatteen mukaan evankeliumin julistamisen tulisi
olla maksutonta. Se että hautaan siunaamisesta ei peritä maksua, korostaa kirkon
lähetystehtävää ja hautaan siunaamisen hengellistä luonnetta.
2. ”Työmies on palkkansa ansainnut.” Seurakunnalla on velvollisuus elättää opettajansa.
Velvollisuus toteutuu Suomessa kirkollisveron kautta.
3. Hautaan siunaaminen on kristilliseen ihmiskäsitykseen perustuvaa rakkaudenpalvelua,
jolla on laaja yhteisöllinen merkitys. Se on osa kristillistä diakoniaa ja ihmisarvon
kunnioittamista.
4. Asiaa ei tule ratkaista ensisijassa taloudellisena kysymyksenä. Hautaan siunaaminen
on osa kirkon perustehtävää, ja seurakunnan jäsenen tulee osallistua sen rahoittami-

7
seen. Tämän vuoksi kirkollisverovarojen käyttö kirkkoon kuulumattomien hautaan
siunaamiseen ei muodosta periaatteellista ongelmaa.
5. Maksuttomuus kattaa kirkon työntekijöiden tekemän työn siltä osin kuin se on osa
toimituksen jumalanpalvelusluonnetta. Tähän sisältyvät papin ja kanttorin tehtävät.
6. Hautaan siunaamiseen liittyy elementtejä, jotka eivät ole sen jumalanpalvelusluonteen
kannalta välttämättömiä. Niistä seurakunnat voivat periä korvauksen.
5. Valiokunnan kanta
Hautaaminen ja hautaan siunaaminen ovat suomalaisille tärkeä tapahtuma. Omaisille tilanne
on herkkä surun ja monien järjestelyjen johdosta. Kirkon tehtävänä on hoitaa yleisiä
hautausmaita yhteiskunnallisena palveluna, ja se edellyttää ihmisten hyvää ja moitteetonta
kohtaamista. Seurakuntaa kohdellaan yhteiskunnallisen palvelun järjestäjänä ja sen puoleen
kääntyvillä on vahvoja odotuksia.
Suuri osa kirkkoon kuulumattomista vainajista siunataan hautaan kirkollisesti. Siunaaminen
perustuu omaisten toiveeseen ja pyyntöön. Tämä kertoo siitä, että kirkkoon luotetaan
ja hautaan siunaamista pidetään tärkeänä. Omaiset ovat usein kirkon jäseniä, ja kirkolliset
toimitukset ovat olleet keskeinen syy olla kirkon jäsenenä. Hautaan siunaamista arvostetaan
myös silloin, kun henkilö on eronnut kirkosta.
Kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaaminen nostaa esille kysymyksen jäsenidentiteetistä
ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkon jäsenyys ei perustu taloudelliseen hyötymiseen eikä
jäsenyyttä tule tarkastella vahvasti asiakkuussuhteen avulla. Jumalanpalvelus ja pyhät
toimitukset ovat evankeliumin julistamista varten. Kirkko ei julista evankeliumia ja toimita
pyhiä toimituksia maksun vuoksi. Jäsenen on kuitenkin oikeutettua odottaa, että jäsenyydellä
on myönteistä merkitystä.
Valiokunta ei kannata sitä, että hautaan siunaamisesta pyhänä toimituksena perittäisiin
maksu. Tämä johtuu neljästä syystä:
1. Hautaan siunaaminen on jumalanpalvelustapahtuma, ja sen luonne on olla evankeliumia
ja ylösnousemususkoa julistava tilanne. Evankeliumia ei julisteta maksusta
eikä rahan saamisen toivossa. Kirkko rahoittaa tällaisen toimintansa yhteisellä jäsenmaksulla
kirkollisveroista.
2. Hautaan siunaaminen on sielunhoidollinen tilanne, jossa kohdataan surevia omaisia.
Surevien lohduttaminen on osa kirkon diakonista ja sielunhoidollista perustehtävää.
3. Hautaan siunaaminen on missionaarinen tapahtuma. Hautaan siunaaminen tavoittaa
suuren osan väestöstä ja juuri se tarjoaa tärkeän mahdollisuuden kristillisen ylösnousemususkon
julistamiseen.
4. Kirkon jäsenyyttä ei tule ymmärtää asiakkuussuhteena niin, että kirkollista toimitusta
arvioitaisiin siitä saatavan taloudellisen edun kautta. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta
on oikein, että kirkon jäsenyydellä on myönteistä merkitystä, mutta sen
ei kuitenkaan tarvitse tulla näkyväksi yksittäisessä kirkollisessa toimituksessa.
Valiokunta pitää mahdollisena, että hautaan siunaamisen yhteydessä peritään muuta maksua,
joka kattaa hautaan siunaamiseen läheisesti liittyviä kuluja mutta joka ei ole maksu
hautaan siunaamisesta. Perustevaliokunnan lausunnon mukaan nämä ovat ”elementtejä,
jotka eivät ole sen jumalanpalvelusluonteen kannalta välttämättömiä.”
Hautaan siunaamisen ja hautaamisen kokonaisuus voidaan jakaa kustannuksiltaan kolmeen
osaan:

8
1. Hautaustoimilain alaiset kulut (esimerkiksi hautasijan luovuttaminen, hautaan laskeminen,
säilytystilojen ylläpito ja haudan hoito).
2. Hautaan siunaamiseen pyhänä toimituksena liittyvät kulut (papin toimittama siunaus).
3. Hautaan siunaamiseen liittyvät muut kulut (esimerkiksi kappelin käyttö, suntio,
lämpö, sähkö ja hallintokulut).
Aloite ei koske yllä 1-kohdan hautaustoimilain mukaisia maksuja. Valiokunnan kannan
mukaan 2-kohdan mukaisesta pyhästä toimituksesta ei tule periä maksua. Sen sijaan on
mahdollista periä maksua 3-kohdan mukaisista asioista, jotka liittyvät hautaan siunaamiseen
tekemättä siitä kuitenkaan varsinaisen pyhän toimituksen välttämätön osaa.
Yllä 3-kohtaan liittyvinä asioina voidaan pitää muun muassa kuluja kappelista, eräistä
työntekijöistä ja hallinnosta. Näistä on mahdollista periä kohtuulliset, lähtökohtaisesti
omakustanteiset kulut.
Perustevaliokunta on lausunnossaan katsonut, että pyhään toimitukseen sisältyvät henkilöinä
pappi ja kanttori. Yhtäältä kirkkokäsikirjan mukaan hautaan siunaamisen toimittaa
pappi. Kanttori ei ole toimituksen välttämätön osa, ja hautaan siunaamisia toimitetaan ilman
kanttoria. Toisaalta, mikäli kanttori osallistuu hautaan siunaamiseen, hänellä on kirkkojärjestyksen
mukainen vastuu toimituksen musiikista. Valiokunta pitää mahdollisena,
että kanttorin ja suntion osuudesta peritään korvausta. Kanttorilla on viranhaltijana vastuu
siitä, että toimituksen musiikki vastaa sen jumalanpalvelusluonnetta. Suntion tehtävästä
osa sisältyy hautaustoimilain mukaiseen työhön. Papin kuluja ei tule periä miltään osin.
Maksu ei voi olla automaattinen, koska se edellyttää niiden elementtien arvioimista, joista
maksu voidaan periä. Maksulla tulee olla nimi, joka erottaa sen selkeästi hautaustoimilain
mukaisista maksuista ja pyhästä toimituksesta, esimerkiksi kappelimaksu. Kappelimaksu
parantaisi kustannusten jakautumista oikeudenmukaisella tavalla.
Kappelimaksun määrääminen kirkkoon kuulumattomille kuuluu seurakunnan toimivaltaan,
ja seurakunnilla on siinä harkintavaltaa. Perimiselle ei ole yleisessä laissa eikä kirkkolaissa
olevaa estettä. Siihen ei myöskään ole velvollisuutta. Perustuslain 6 §:n johdosta
maksun on kuitenkin oltava syrjimätön ja se on kannettava samoilla perusteilla.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kysymys kirkollisen toimituksen kuluista voi
koskea myös kirkollista avioliiton siunaamista. Kappelimaksua tulisi myös tarkastella suhteessa
siihen, millaisia muita maksuja seurakunta perii.
Seurakunta voi periä maksua hautaan siunaamisen elementeistä, jotka eivät ole sen jumalanpalvelusluonteelle
välttämättömiä. Näiltä osin ohjeita on annettu kirkkohallituksen mietinnössä
Hautaustoimen maksut (sarja C 2005:3, yleiskirje 28/2005). Mietinnössä käsitellään
hautaan siunaamiseen liittyviä henkilöitä ja kirkollisia tiloja. Mietinnön mukaan tiloista
voidaan periä vuokraa. Hautaan siunaamiseen liittyvistä henkilöistä ei peritä maksua
(pappi, kanttori ja suntio). Valiokunnan kannan mukaan hautaan siunaamiseen pyhänä
toimituksena voidaan sisällyttää ahtaasti tarkasteltuna vain pappi, mutta kanttori ja suntio
on mahdollista sisällyttää siihen mukaan. Kirkkohallituksen mietintö on siten edelleen sovellettavissa
ja antaa riittävät ohjeet seurakunnille.
Koska valiokunta ei kannata maksun perimistä hautaan siunaamisesta pyhänä toimituksena,
ja koska siihen liittyvistä muista elementeistä voidaan periä vuokraa tai maksua ilman
uutta sääntelyä, aloitteen ehdottamaa selvitystyötä ei ole tarpeellista antaa kirkkohallituk-

9
sen tehtäväksi. Kirkkohallitus voi tiedottaa seurakunnille maksujen perimisen mahdollisuudesta
ja lainsäädännön nykytilasta.
6. Valiokunnan esitys
Edellä olevan perusteella yleisvaliokunta esittää, että
1. kirkolliskokous päättää jättää aloitteen raukeamaan; ja
2. kirkolliskokous antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi toistaa vuonna 2005 annettu ohjeistus
maksujen perimisestä niin, että siinä otetaan erityisesti huomioon kirkkoon
kuulumattoman hautaan siunaaminen.
Turussa 8 päivänä marraskuuta 2012
Yleisvaliokunnan puolesta
Jari Jolkkonen Henri Lehtola
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Jari Jolkkonen sekä jäsenet Sari
Behm, Reino Halonen, Helvi Juvonen, Mari Korhonen, Marja-Leena Korpela, Raili Kerola,
Max-Olav Lassila, Pekka Reinikainen, Mikko-Matti Rinta-Harri, Niilo Räsänen,
Antti Siukonen, Heikki Toivio ja Tuulikki Väliniemi.

Eriävä mielipide yleisvaliokunnan mietintöön 4/2012
hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2012, joka koskee maksua kirkkoon kuulumattoman
hautaan siunaamisesta
En voi yhtyä yleisvaliokunnan kantaan, joka koskee tilojen mahdollista maksullisuutta. Jätän
eriävän mielipiteen alla kuvatuin perusteluin, jotka Päivi Linnoinen on omassa eriävässä
mielipiteessään perustevaliokunnan lausuntoon esittänyt.
Perustelut:
1. Perustevaliokunnan lausunnossa sivulla 46 kohdassa Esityksen arviointia esitetään ne
teologiset perusteet, jotka on syytä pitää mielessä kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisen
maksua arvioitaessa. Pidän niistä tänä aikana tärkeimpinä hautaan siunaamisen
julistusluonnetta ja diakonista näkökulmaa. Itsestään selvää on, että hautaan siunaamista ei
voida toimittaa, mikäli se on vainajan vakaumuksen vastaista.
2. Mitä tarkoitetaan ” välittömällä jumalanpalvelusluonteella”?
Jumalanpalveluselämään ja sen luonteeseen kuuluu vahva yhteisöllisyys. Mielestäni on
tärkeää, että perustevaliokunta sisällytti hautaan siunaamisen välittömään jumalanpalvelusluonteeseen
papin lisäksi kanttorin työn. Jumalanpalvelusta ja hautaan siunaamista ei nykyisen
jumalanpalveluskasvatuksen ja -käsityksen perusteella toteuteta papin ja kanttorin
kaksinpuheluna, vaan se edellyttää yhteistyötä seurakunnan työntekijöiden kesken ja ennen
kaikkea seurakuntalaisten ja muiden ihmisten kanssa. Kirkkona meidän ei pidä pyrkiä siihen,
miten hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonne toteutetaan mahdollisimman vähäisellä
työntekijäjoukolla, vaan miten jumalanpalvelukseen voidaan sitouttaa mahdollisimman
moni seurakuntalainen ja seurakunnan ulkopuolella oleva, kirkkoon kuulumaton.
Hautaan siunaamisessa tilalla (kappeli, kirkko) on suuri merkitys sureville omaisille. Tila
on vähintään yhtä olennainen osa jumalanpalvelusluonnetta kuin musiikki. Tilasta perittävät
erillismaksut kirkkoon kuulumattomilta johtaisivat helposti siihen, että vain varakkaat
siunattaisiin kirkkotiloissa ja köyhät haudalla. Tällaisen kehityksen tukeminen ei ole viisasta,
sille se johtaa osaltaan siunauksista luopumiseen.
Hautaan siunaamisenkin jumalanpalvelusluonteeseen kuuluu nimenomaan tilaisuuden ilmaisuus.
Jumalanpalvelukset ovat kaikille avoimia eikä niistä voida periä maksua.
3. Kirkon diakoniatyössä palvellaan ihmisiä samalla tavalla riippumatta siitä kuuluvatko he
kirkkoon vai eivät. Samoin toimitaan lapsi- ja nuorisotyössä sekä aikuistyössä. Kirkon
missionaariseen tehtävään kuuluu etsiä heitä, jotka ovat kirkosta kaukana. Vuoden 2011
tietojen pohjalta suomalaisista 95 % siunattiin kirkollisesti (Haastettu kirkko 2012, 112).
En lähtisi tästä joukosta erottelemaan erilaisella maksukäytännöllä kirkkoon kuulumattomia,
vaan pidän kirkon tehtävänä julistaa evankeliumi ilmaiseksi.

Mielestäni pitää arvioida, miten paljon kirkossa ja seurakunnissa on toimintaa, joka ei tavoita
seurakuntalaisia eikä muitakaan ihmisiä. Siitähän Haastettu Kirkko kertoo. Kirkkoon
kuulumattoman hautaan siunaaminen on hyvä mahdollisuus kohdata kirkon jäseniä, jotka
yleensä eivät kuulu aktiiviseurakuntalaisiin. Samoin niissä kohdataan paljon kirkkoon kuulumattomia,
joita kirkon tulee kutsua aina yhteyteensä ja mennä heidän luokseen.
Turussa 8.11.2012
Tuulikki Väliniemi
2

Perustevaliokunnan lausunto 1/2012 yleisvaliokunnalle
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012
Asianro 201200198
Porvoon hiippakunnan hiippakuntavaltuusto on kokouksessaan 16. helmikuuta
2012 tehnyt kirkolliskokoukselle esityksen (hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012),
jonka mukaan kysymys maksujen keräämisestä kirkkoon kuulumattomien henkilöiden
hautaan siunaamisesta selvitetään ja tutkitaan. Kirkolliskokous on täysistunnossaan
10. päivänä toukokuuta 2012 päättänyt lähettää asian yleisvaliokuntaan,
jolle perustevaliokunnan on annettava lausuntonsa. Perustevaliokunnan lausuntoon
liittyy eriävä mielipide.
Esityksen keskeinen sisältö
Porvoon hiippakuntavaltuuston jäsen, kirkkoherra Torsten Sandell on jättänyt Porvoon
hiippakuntavaltuustolle 18. joulukuuta 2011 päivätyn aloitteen, jossa hän ehdottaa,
että hiippakuntavaltuusto kehottaisi kirkolliskokousta laatimaan ja ottamaan
käyttöön säännöt maksullisesta hautaan siunaamisesta niiden henkilöiden
kohdalla, jotka eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lisäksi olisi selvitettävä
vapaaehtoisen maksun käyttöönottoa ja arvioitava maksullisen hautaan siunaamisen
käyttöönoton vaikutukset.
Aloitteen perusteena on kirkkoon kuulumattomien vainajien hautausten määrän
kasvu ja tästä kirkolle aiheutuvat kustannukset. Näitä ovat muun muassa papin,
kanttorin, vahtimestarin ja seurakuntasihteerin työaika sekä kirkon lämmityksestä,
valaisemisesta ja siivoamisesta aiheutuvat kustannukset. Aloitteessa katsotaan
myös, että ilmainen hautaan siunaaminen on periaatteessa vain kirkon jäsenille tarkoitettu
kunnianosoitus, joka perustuu vanhaan hyvään tapaan.
Hiippakuntavaltuusto käsitteli Sandellin aloitetta kokouksessaan 16. helmikuuta
2012. Esittelyssä todettiin kysymyksen ajankohtaisuus ja vaikeus. Tuomiokapituli
totesi kirkolliskokouksen käsitelleen hautaustoimen maksuja yleisesti syksyllä
2010 ja keväällä 2011 hautaustoimen maksuja koskeneen kirkkohallituksen esityksen
9/2010 yhteydessä, mutta katsoi samalla, ettei tämä osakysymys tullut siinä yhteydessä
laajemmin käsitellyksi. Kapituli totesi, että seurakunnat kokevat epäoikeudenmukaisena
sen, ettei kirkon jäsenyydellä ole asiassa taloudellisesti merkitystä
ja että on jopa esitetty nykyisen käytännön nopeuttavan jäsenkatoa, koska
kirkkoon kuulumisella ei ole merkitystä toimituksen maksullisuuden kannalta.
Tuomiokapituli ehdotti, että hiippakuntavaltuusto tekee kirkolliskokoukselle esityksen,
jonka mukaan kysymys maksujen keräämisestä ja kirkkoon kuulumattomien
henkilöiden hautaan siunaamisesta selvitetään ja tutkitaan. Hiippakuntavaltuusto
päätti asiasta tuomiokapitulin esityksen mukaisesti.

Asian tausta
2
Valtioneuvosto asetti 1.10.1998 uskonnonvapauskomitean, joka julkaisi 21.3.2001
komiteamietintönsä. Mietinnön perusteella säädettiin 1.8.2003 voimaan tullut uusi
uskonnonvapauslaki ja 1.1.2004 voimaan tullut hautaustoimilaki. Hautaustoimilaki
sisältää säännökset, joilla yleisten hautausmaiden ylläpito määrättiin evankelisluterilaisen
kirkon velvollisuudeksi ja hautaustoimesta perittävät maksut määrättiin
samansuuruisiksi sekä kirkon jäsenille että kirkkoon kuulumattomille.
Valtio korvaa osan hautaustoimen ylläpidosta kirkolle aiheutuvista kuluista seurakuntien
saamina yhteisövero-osuuksina. Tämän lisäksi seurakunnat voivat periä
maksuja hautasijan luovuttamisesta, hautaamiseen liittyvistä palveluista ja haudan
hoidosta. Maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten
suuruiset. Yhteisöveron tuotto ei kuitenkaan kata kokonaisuudessaan hautaustoimesta
seurakunnille aiheutuvia kustannuksia. Hautaustoimilain voimaantulon
seurauksena syntyi tilanne, jossa osa seurakunnista peri hautaamiseen liittyvistä
palveluista todellisia kustannuksia alhaisempia maksuja. Tällöin vajetta jouduttiin
kattamaan seurakuntien jäsenten maksamalla kirkollisverolla, mikä katsottiin ongelmalliseksi
mm. perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen valossa.
Kirkkohallitus on antanut ohjeita hautaustoimen maksujen määräämisestä yleiskirjeissään
28/2005, 5/2007, 38/2008 ja 13/2012. Kirkkohallituksen varhaisemmasta
ohjeistuksesta (yleiskirjeet 28/2005 ja 5/2007) ei kuitenkaan seurannut, että kaikki
seurakunnat olisivat perineet todellisia kustannuksia vastaavia maksuja. Tämän
vuoksi kirkkohallitus teki kirkolliskokoukselle esityksen (kirkkohallituksen esitys
9/2010) kirkkolain 17 luvun muuttamiseksi siten, että seurakunnat velvoitettaisiin
perimään todellisia kustannuksia vastaavaa maksua. Kirkolliskokous hyväksyi esityksen
täysistunnossaan 6. toukokuuta 2011.
Kysymystä hautaan siunaamisesta perittävistä maksuista on käsitelty kirkon toimielimissä
samassa yhteydessä kuin hautaustoimesta perittäviä maksuja. Kirkolliskokous
antoi opetusministeriölle uskonnonvapauskomitean mietinnöstä lausunnon,
joka perustui perustevaliokunnan mietintöön 1/2001. Mietinnön liitteessä, joka
hyväksyttiin vähäisin muutoksin kirkolliskokouksen lausunnoksi, todettiin, että
hautaaminen voidaan nähdä lainsäädäntöä laajemmin kirkon perinteen näkökulmasta.
Se on kristilliseen ihmiskäsitykseen perustuvaa rakkaudenpalvelua, jolla on
laaja yhteisöllinen merkitys. Siihen liittyy kristillinen hautaan siunaaminen, joka
perustuu kirkon omaan järjestykseen (s. 5). Mietinnössä ja siihen sisältyvässä lausunnossa
ei kuitenkaan oteta suoraan kantaa itse siunaamistoimituksesta perittäviin
maksuihin.
Hautaustoimilain tultua voimaan kirkkohallitus asetti istunnossaan 14.12.2004 työryhmän
laatimaan seurakunnille annettavan ohjeistuksen hautaustoimen maksuista.
Työryhmä jätti mietintönsä 20.6.2005 (Hautaustoimen maksut, sarja C 2005:3).
Kirkkohallitus hyväksyi mietinnön istunnossaan 20.9.2005 ja liitti sen hautaustoimen
maksuja käsittelevään yleiskirjeeseen 28/2005. Mietinnössä otetaan kantaa
myös maksujen perimiseen kirkollisista toimituksista. Sen mukaan toimitus on kirkollinen
silloin, kun pappi suorittaa sen kirkkokäsikirjan mukaan. Esimerkiksi arvokkaat
puitteet ja kanttorin soittama musiikki eivät tee tilaisuudesta kirkollista
toimitusta, vaikka juhlahetki toteutettaisiin sakraalitiloissa (kirkossa tai kappelissa).
Omaisilta ei tule periä hautaan siunaamisesta sen jumalanpalvelusluonteen

3
vuoksi palvelumaksuja, jotka liittyvät toimituksen suorittajiin (pappi, kanttori,
suntio ym.). Mikäli toimitus ei täytä em. kirkollisen toimituksen edellytyksiä, maksujen
periminen on mahdollista. Seurakunta voi maksaa kirkollisista toimituksista
niiden suorittajille hyväksymänsä suositussopimuksen ehtojen mukaisesti. Mietinnön
mukaan on suositeltavaa, että sakraalitilojen käyttö evankelis-luterilaiseen
kirkkoon kuuluvien hautaan siunaamiseen asuinpaikasta riippumatta on maksutonta.
Tilojen käyttö kirkkoon kuulumattomien hautaamiseen voi olla maksullista
(s. 12).
Kirkkohallituksen yleiskirjeen 5/2007 liitteessä 5 käsiteltiin kustannusten kohdentamista
seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. Sen kohdan 5.1.2 mukaan tehtäväalueelle
hautausmaakiinteistöt kirjattiin siunauskappeleiden, krematorioiden, huoltorakennusten
ja muiden hautaamista palvelevien rakennusten sekä hautaustoimen
koneiden ja kaluston tuotot ja kulut. Tehtäväalueelle hautausmaakiinteistöt kirjattiin
myös sisäisinä vuokrakuluina kirkon käyttö siunaustilaisuuksiin. Tehtäväalueelle
varsinainen hautaustoimi on kirjattu ne tuotot ja kulut, jotka aiheutuvat siunauksen
ja hautauksen toimittamisesta papin ja kanttorin palkkamenoja lukuunottamatta.
Siunaukseen ja hautaamiseen liittyvinä kuluina on otettu mukaan mm.
suntion palkka sivukuluineen. Papin ja kanttorin palkat sivukuluineen on merkitty
pääluokkaan seurakunnallinen toiminta, tehtäväalueelle hautaan siunaaminen.
Kirkkohallituksen uudemmissa yleiskirjeissä 38/2008 ja 13/2012 kustannusten
kohdentamisohjeita on muutettu. Yleiskirjeen 38/2008 liitteen 5 (kustannusten
kohdentamisohjeen liite 1) mukaan papin ja kanttorin palkat sivukuluineen siunaus-
ja muistotilaisuuksiin osallistumisesta etukäteisvalmisteluineen ynnä sisäiset
vuokrakulut ja sisäiset palvelukulut muistotilaisuuksien järjestämisestä kirjataan
nyt omalle tehtäväalueelleen (202 hautaan siunaaminen). Hautaamisesta aiheutuvat
muut kulut ja tuotot kirjataan pääluokkaan hautaustoimi. Yleiskirjeellä 13/2012
kirkkohallitus on antanut taloushallinnon perusohjeeseen muutoksia. Ohjeissa on
nyt systemaattisesti erotettu varsinaisesta hautaustoimesta aiheutuvat kulut hautaan
siunaamisesta aiheutuvista kuluista. Esimerkiksi siunauskappelit merkitään taseerissä
1.1.2013 lukien "hautaustoimen aineellisten hyödykkeiden" sijaan "rakennuksiin",
poikkeuksena ne tilat, joissa sijaitsee vainajien säilytystiloja yms. Kustannusten
kohdentamisohjeissa on muutettu yleiskirjeen 5/2007 ohjeita niin, että
tehtäväalueelta hautausmaakiinteistöt on poistettu siunauskappelit ja sisäiset vuokrakulut
kirkon käytöstä siunaustilaisuuksiin. Varsinaisen hautaustoimen kuluista
on poistettu ne tuotot ja kulut, jotka aiheutuvat siunauksen ja hautauksen toimittamisesta.
Kirkkohallituksen ohjeista ilmenee kaksi yleisperiaatetta: Ensinnäkin papin ja
kanttorin palkkakulut itse siunaustoimituksen osalta on säännönmukaisesti pidetty
erillään muista hautaustoimen kuluista, ilmeisestikin toimituksen jumalanpalvelusluonteen
vuoksi. Toiseksi ohjeet ovat viime vuosina kehittyneet niin, että myös
hautaan siunaamisesta aiheutuvat muut kustannukset kirjataan nyt tehtäväalueelle
hautaan siunaaminen, erilleen hautaustoimen kustannuksista. Ohjeiden taustalla on
ilmeisesti tarve pitää nämä kaksi myös taloushallinnollisesti erillään, jotta kirkkohallituksen
esityksen 9/2010 mukainen yhdenvertaisuus kustannusten kattamisessa
toteutuisi.
Kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamista ja siitä perittäviä maksuja on lisäksi
käsitelty osana piispainkokouksen Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin aloitteesta

Esityksen arviointia
4
teettämää selvitystä kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Piispainkokous
8.9.9.2009, 10 § Kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaaminen; ks myös
Piispainkokous 9.10.9.2008, 8§). Selvityksessä ja sen esittelyssä käsiteltiin hyvin
seikkaperäisesti niitä teologisia perusteita, joilla kirkkoon kuulumaton (ja myös
kastamaton) henkilö voidaan siunata hautaan kirkollisesti.
Piispainkokous antoi selvitykseen perustuen menettelytapaohjeen kirkkoon kuulumattomien
hautaan siunaamisesta. Menettelytapaohje ei kuitenkaan käsittele
hautaan siunaamisesta perittäviä maksuja. Sen sijaan työryhmän selvityksessä asiaa
käsitellään kahdessa kohden. Ensinnäkin selvityksessä selostetaan kirkon tutkimuskeskuksen
tekemää kyselyä, jossa ilmeni, että joissakin seurakunnissa kirkkoon
kuulumattomien hautaan siunauksessa on laskutettu tiloista ja/tai kanttorin
palveluksista. Sen sijaan yksikään vastannut ei ilmaissut seurakunnan laskuttaneen
toimituksen suorittamisesta. Hieman yli kahdessakymmenessä vastauksessa (218
vastanneesta) toivottiin, että kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisia ei toimitettaisi
niin yleisesti kuin nyt tapahtuu. Tällöin nousi esille ns. vapaamatkustajan
ongelma, jonka mukaan kirkkoon kuuluvat rahoittavat kirkkoon kuulumattomienkin
siunaukset (Piispainkokous 8.9.9.2009 s. 7677). Toiseksi työryhmä totesi
selvityksen johtopäätökset-osassa, että on huomattava, että siunaustilaisuuksien
järjestäminen ei kuulu yhteisöverolla kustannettavaksi tarkoitettuun hautaustoimeen,
vaan sen kirkko kustantaa kokonaan omista varoistaan. Kirkkoon kuulumattoman
hautaan siunaamisessa voidaan nykyisen lainsäädännön estämättä veloittaa
esimerkiksi seurakunnan tilojen käytöstä. Itse kirkollisesta toimituksesta pappi ei
kuitenkaan voi ottaa omaisilta palkkiota (KJ 2:26). Työryhmän mukaan olisikin aiheellista,
että kirkkohallitus selvittäisi seurakuntien mahdollisuudet veloittaa kirkkoon
kuulumattoman hautaamisesta koituvia kuluja (s. 84). Käsitellessään työryhmän
selvitystä piispainkokouksen valmistusvaliokunta totesi kuitenkin, että asiaa
on käsitelty (edellä mainitussa) Kirkkohallituksen yleiskirjeessä 28/2005, jonka
mukaan kirkkoon kuulumattomien osalta voidaan esimerkiksi veloittaa sakraalitilojen
kustannuksista. Lisäksi viitattiin kirkkohallituksen virastokollegion
28.5.2009 perustaman hautaustoimen maksujen yhtenäistämistä selvittävän työryhmän
tuolloin vielä keskeneräiseen työhön, johon edellä selostettu myöhemmin
hyväksytty kirkkohallituksen esitys 9/2010 perustuu. Valmistusvaliokunta ei näiden
seikkojen takia pitänyt tarpeellisena sitä, että kirkkohallitukselle olisi ehdotettu
työryhmän ehdottaman selvityksen tekemistä (s. 6566). Piispainkokous seurasi
asiassa valmistusvaliokunnan kantaa.
Kirkolliskokoukselle lähetetty hiippakuntavaltuuston esitys 1/2012 koskee kysymystä
maksujen keräämisestä kirkkoon kuulumattoman henkilön hautaan siunaamisesta.
Esitystä selvitettäessä on syytä tehdä kaksi rajausta. Ensinnäkin kyse on
sen arvioimisesta, voidaanko kirkollisesta siunaamistoimituksesta ja siihen liittyvistä
kustannuksista periä maksua. Hautaustoimen maksujen määräytymisestä on
jo erikseen määrätty kirkkolaissa ja ohjeistettu kirkkohallituksen yleiskirjeissä.
Toiseksi selvityksen ulkopuolelle rajautuu kysymys, voidaanko kirkkoon kuulumaton
siunata hautaan kirkollisin menoin. Tätä kysymystä on käsitelty laajasti piispainkokouksen
asiasta teettämässä selvityksessä ja piispainkokouksen antamassa
menettelytapaohjeessa, jossa siunaus on katsottu mahdolliseksi.

5
Kysymystä kirkollisen toimituksen maksullisuudesta voidaan tarkastella ainakin
neljästä eri näkökulmasta.
Ensiksi voidaan viitata jo Uudesta testamentista ilmenevään periaatteeseen, että
evankeliumin julistamisen tulisi olla maksutonta (Matt. 10:8; 1. Piet. 5:2; Ap. t.
20:3235). Kirkkojärjestyksen mukaan kirkollisen toimituksen suorittamisesta ei
saa ottaa palkkiota. Seurakunnan puolesta toimitusta suorittamaan kutsutulle papille,
lehtorille ja kanttorille voi seurakunta kuitenkin suorittaa palkkiota (KJ 2:26).
Kirkkohallituksen yleiskirje 28/2005 seuraa samaa periaatetta. Sen mukaan omaisilta
ei tule periä hautaan siunaamisesta sen jumalanpalvelusluonteen vuoksi
palvelumaksuja, jotka liittyvät toimituksen suorittajiin. Näihin luetaan yleiskirjeessä
pappi, kanttori ja suntio. Näkökulma korostaa kirkon lähetystehtävää ja hautaan
siunaamisen hengellistä luonnetta. Mikäli siunaamisesta perittäisiin maksua, saattaisi
se heikentää siunauksen toimittajien harkintavaltaa suhteessa siunaamiseen
suostumiseen ja toimituksen sisältöön. Kirkollisista toimituksista hautaan siunaaminen
tavoittaa myös kaikkein suurimman osan väestöstä. Siksi juuri se tarjoaa
kirkolle laajan kontaktipinnan ja tärkeän mahdollisuuden kristillisen ylösnousemususkon
julistamiseen.
Toiseksi jo Uudessa testamentissa ilmaistaan myös periaate, että työmies on ansainnut
elatuksensa (Matt. 10:10; 1. Kor. 9:714; 1. Tim. 5:1718). Aihetta käsittelevät
Uuden testamentin kohdat liittyvät kuitenkin ensisijaisesti seurakuntalaisten
velvollisuuteen elättää opettajansa. Monissa kirkoissa, kuten myös Suomessa, velvollisuus
toteutuu kirkollisveron kautta. Kirkoissa, joissa kirkollisveroa ei peritä,
papille saatetaan kuitenkin maksaa kirkollisen toimituksen suorittamisesta. Historiallisesti
myös kirkollisiin toimituksiin liittyvistä lisäpalveluista on saatettu kirkossamme
ottaa maksua. Esimerkkinä tästä voidaan mainita hautauskellojen soittomaksut,
joita perittiin sekä ennen reformaatiota että sen jälkeen. Nykyäänkin osa
seurakunnista perii kirkkoon kuulumattomilta hautaan siunaamisen yhteydessä
esimerkiksi kappelivuokraa.
Kolmantena näkökulmana hautaan siunaamiseen voidaan nostaa esille diakonia ja
ihmisarvon kunnioittaminen. Perustevaliokunnan mietintö 1/2001 mainitsee tämän
näkökohdan todetessaan hautaamisen olevan kristilliseen ihmiskäsitykseen perustuvaa
rakkaudenpalvelua, jolla on laaja yhteisöllinen merkitys. Apokryfikirjoihin
kuuluvassa Tobitin kirjassa kerrotaan Tobitista, joka rangaistuksen uhasta ja naapurien
pilkasta välittämättä hautasi vaille hautausta jääneiden maanmiestensä ruumiita
(Tobit 1:162:8). Rooman valtakunnassa kristittyjen kerrotaan huolehtineen
diakonisista syistä muidenkin kuin omaan yhteisöönsä kuuluneiden vainajien hautaamisesta,
mikäli vainaja oli jätetty hautaamatta. Tämä ilmaisi kristillistä käsitystä
jokaisen ihmisen ihmisarvosta Jumalan luomana.
Neljäntenä näkökulmana esille nousee kysymys maksuttoman siunaamisen oikeudenmukaisuudesta.
Mikäli siunauksen toimittamisesta ei peritä maksua, kustantavat
kirkon jäsenet kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisen kirkollisverovaroilla.
Taloudellisten näkökohtien ohella hiippakuntavaltuuston esitys nousee juuri
oikeudenmukaisuus- ja yhdenvertaisuusnäkökohdista.
Perustevaliokunta katsoo, ettei kysymystä kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
perittävistä maksuista tule ratkaista ensisijaisesti taloudellisin perustein.
Maksun periminen kirkollisista toimituksista saattaisi tulla kyseeseen sellai-

Valiokunnan kanta
6
sessa tilanteessa, jossa kirkon toimintaa ei rahoitettaisi kirkollisverovaroin. Tällöin
kirkolliset toimitukset olisivat maksullisia myös kirkon jäsenille. Hautaan siunaaminen
kirkollisena toimituksena toteuttaa kirkon perustehtävää kristillisen sanoman
levittämistä ja lähimmäisenrakkauden toteutumista. Kirkko ei muutenkaan rajaa
toimintaansa niin, että se toteuttaisi näitä tehtäviänsä vain jäsentensä parissa,
vaan se pyrkii missionäärisen ja diakonisen luonteensa mukaisesti levittämään
kristillistä sanomaa ja toteuttamaan lähimmäisenrakkautta kaikkien ihmisten keskuudessa.
Kirkkolain mukaan seurakunnan jäsenen tulee osallistua niiden varojen
hankkimiseen, joita tarvitaan seurakunnan tehtävien toteuttamiseen (KL 1:2; 4:1;
15:12). Seurakunnan jäseniltä kerättyjen kirkollisverovarojen käyttö kirkkoon
kuulumattomien hautaan siunaamiseen voidaan nähdä osana tätä osallistumista, eikä
se sikäli muodosta periaatteellista ongelmaa.
Yllä mainittujen neljän näkökohdan lisäksi voidaan kiinnittää huomiota siihen,
mitkä osat muodostavat siunaustoimituksen. Kirkon aiemmissa selvityksissä vallitsee
laaja konsensus siitä, ettei itse kirkollisesta toimituksesta tule periä maksua.
Perustevaliokunta yhtyy tähän periaatteeseen. Maksuttomuus kattaa kirkon työntekijöiden
tekemän työn siltä osin kuin se on osa toimituksen jumalanpalvelusluonnetta.
Perustevaliokunta katsoo, että tähän sisältyvät papin ja kanttorin tehtävät.
Kanttori vastaa siitä, että toimituksen musiikki on sopusoinnussa toimituksen jumalanpalvelusluonteen
kanssa. Maksun periminen voisi myös heikentää toimituksen
suorittajien harkintavaltaa suhteessa toimituksen sisältöön.
Hautaan siunaamiseen liittyy myös elementtejä, jotka eivät ole sen jumalanpalvelusluonteen
kannalta välttämättömiä. Perustevaliokunta pitää mahdollisena sitä, että
seurakunnat voivat periä niistä korvauksen. Kyseeseen tulevat esimerkiksi tilavuokra
(kirkko, kappeli tai seurakuntasali; kiinteistöpalveluista aiheutuvat kulut:
lämmitys, sähkö, siivous ja vahtimestarin kulut) ja toimistotyöt (varaukset, rekisteröinnit).
Perustevaliokunta katsoo, että hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonteen
vuoksi itse siunaustoimituksesta ei voida periä maksua, vaikka vainaja ei olisi kirkon
jäsen. Maksun periminen sellaisista kuluista, jotka eivät välittömästi liity toimituksen
jumalanpalvelusluonteeseen, on sen sijaan mahdollista.
Turussa 6. päivänä marraskuuta 2012
Valiokunnan puolesta
Simo Peura Ilmari Karimies
puheenjohtaja sihteeri
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Peura sekä jäsenet Aspinen,
Juntunen, Ketonen, J. Korhonen, S. Korhonen, Koskenniemi, Kujala, Linnoinen,
Lumijärvi (osin), Määttänen, Niemelä, Niiranen, Nummela, Puhalainen, Repo,
Särkiö ja Åstrand.

Eriävä mielipide perustevaliokunnan lausuntoon 1/2012
yleisvaliokunnalle hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2012, joka koskee maksua kirkkoon
kuulumattoman hautaan siunaamisesta
Valiokunnan kanta: Perustevaliokunta katsoo, että hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonteen
vuoksi itse siunaustoimituksesta ei voida periä maksua, vaikka vainaja ei olisi
kirkon jäsen. Maksun periminen sellaisista kuluista, jotka eivät välittömästi liity toimituksen
jumalanpalvelusluonteeseen, on sen sijaan mahdollista.
En voi yhtyä valiokunnan kannan jälkimmäiseen osaan: ” Maksun periminen sellaisista kuluista,
jotka eivät välittömästi liity toimituksen jumalanpalvelusluonteeseen, on sen sijaan
mahdollista.”
Perustelut:
1. Perustevaliokunnan lausunnossa sivulla 46 kohdassa Esityksen arviointia esitetään ne
teologiset perusteet, jotka on syytä pitää mielessä kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisen
maksua arvioitaessa. Pidän niistä tänä aikana tärkeimpinä hautaan siunaamisen
julistusluonnetta ja diakonista näkökulmaa. Itsestään selvää on, että hautaan siunaamista ei
voida toimittaa, mikäli se on vainajan vakaumuksen vastaista.
2. Mitä tarkoitetaan ” välittömällä jumalanpalvelusluonteella”?
Jumalanpalveluselämään ja sen luonteeseen kuuluu vahva yhteisöllisyys. Mielestäni on
tärkeää, että perustevaliokunta sisällytti hautaan siunaamisen välittömään jumalanpalvelusluonteeseen
papin lisäksi kanttorin työn. Jumalanpalvelusta ja hautaan siunaamista ei nykyisen
jumalanpalveluskasvatuksen ja – käsityksen perusteella toteuteta papin ja kanttorin
kaksinpuheluna, vaan se edellyttää yhteistyötä seurakunnan työntekijöiden kesken ja ennen
kaikkea seurakuntalaisten ja muiden ihmisten kanssa. Kirkkona meidän ei pidä pyrkiä siihen,
miten hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonne toteutetaan mahdollisimman vähäisellä
työntekijäjoukolla, vaan miten jumalanpalvelukseen voidaan sitouttaa mahdollisimman
moni seurakuntalainen ja seurakunnan ulkopuolella oleva, kirkkoon kuulumaton.
Hautaan siunaamisessa tilalla (kappeli, kirkko) on suuri merkitys sureville omaisille. Tila
on vähintään yhtä olennainen osa jumalanpalvelusluonnetta kuin musiikki. Tilasta perittävät
erillismaksut kirkkoon kuulumattomilta johtaisivat helposti siihen, että vain varakkaat
siunattaisiin kirkkotiloissa ja köyhät haudalla. Tällaisen kehityksen tukeminen ei ole viisasta,
sille se johtaa osaltaan siunauksista luopumiseen.
Hautaan siunaamisenkin jumalanpalvelusluonteeseen kuuluu nimenomaan tilaisuuden ilmaisuus.
Jumalanpalvelukset ovat kaikille avoimia eikä niistä voida periä maksua.

3. Kirkon diakoniatyössä palvellaan ihmisiä samalla tavalla riippumatta siitä kuuluvatko he
kirkkoon vai eivät. Samoin toimitaan lapsi-ja nuorisotyössä sekä aikuistyössä. Kirkon missionaariseen
tehtävään kuuluu etsiä heitä, jotka ovat kirkosta kaukana. Vuoden 2011 tietojen
pohjalta suomalaisista 95 % siunattiin kirkollisesti (Haastettu kirkko 2012, 112). En
lähtisi tästä joukosta erottelemaan erilaisella maksukäytännöllä kirkkoon kuulumattomia,
vaan pidän kirkon tehtävänä julistaa evankeliumi ilmaiseksi.
Mielestäni pitää miettiä, miten paljon kirkossa ja seurakunnissa on toimintaa, joka ei tavoita
seurakuntalaisia eikä muitakaan ihmisiä. Siitähän Haastettu Kirkko kertoo. Kirkkoon
kuulumattoman hautaan siunaaminen on hyvä mahdollisuus kohdata kirkon jäseniä, jotka
yleensä eivät kuulu aktiiviseurakuntalaisiin. Samoin niissä kohdataan paljon kirkkoon kuulumattomia,
joita kirkon tulee kutsua aina yhteyteensä ja mennä heidän luokseen.
Turussa 7.11.2012
Päivi Linnoinen
2

L i i t e
VII
VALITSIJAMIESTEN ILMOITUKSET
Nro 3/12 Valiokuntiin sijoittaminen

Valitsijamiesten ilmoitus 3/2012
Valiokuntiin sijoittaminen
Asianro 2012-00337
Valitsijamiesten tehtävänä on valita kirkolliskokouksessa asetettavien valiokuntien
jäsenet.
Valitsijamiehet ovat kokouksessaan 5. marraskuuta 2012 todenneet, että kenttäpiispa
Pekka Särkiö jatkaa perustevaliokunnassa ja sijoittaneet edustaja Heikki
Toivion yleisvaliokuntaan sekä valtioneuvoston edustajan, sisäasiainministeri Päivi
Räsäsen, varaedustajat valtiosihteeri Marjo Anttooran, ylijohtaja Riitta Kaivosojan
ja vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan, lakivaliokuntaan.
Turussa 5. marraskuuta 2012
Valitsijamiesten puolesta
Simo Peura Tuija Korva
puheenjohtaja sihteeri

L i i t e
VIII
VALITSIJAMIESTEN EHDOTUKSET
Nro 3/12 Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi
2012–2016
Nro 4/12 Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen
vaali

Valitsijamiesten ehdotus 3/2012
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija
vuosiksi 20122016
Asianro 2012-00196
Kirkolliskokous on täysistunnossaan 5. marraskuuta lähettänyt valitsijamiehille
kirkkohallituksen esityksen 6/2012, joka koskee kirkolliskokouksen lainoppineita
asiantuntijoita vuosiksi 20122016.
Kirkkojärjestyksen 20 luvun 5 §:n nojalla kirkolliskokous valitsee toimikaudekseen
yhden tai useamman lainoppineen asiantuntijan, joilla on oikeus olla saapuvilla
täysistunnossa ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen,
ellei hän ole kirkolliskokouksen jäsen. Lainoppinut asiantuntija osallistuu kirkolliskokouksen
puheenjohtajan pyynnöstä puhemiesneuvoston työskentelyyn kirkolliskokouksen
työjärjestyksen 5 §:n 3 momentin nojalla. Työjärjestyksen 9 §:n
3 kohdan nojalla valitsijamiehet tekevät täysistunnolle ehdotuksen lainoppineiden
asiantuntijoiden valitsemiseksi.
Kirkkohallituksen esityksen mukaisesti kirkolliskokous on valinnut 9. päivänä
toukokuuta tänä vuonna lainoppineeksi asiantuntijaksi toimikaudeksi 1.5.2012–
30.4.2016 hallintoneuvos Irma Telivuon.
Toiseen lainoppineen asiantuntijan tehtävään on antanut suostumuksensa Turun
yliopiston valtiosääntöoikeuden professori, OTT Veli-Pekka Viljanen. Professori
Viljanen on asiantuntija perus- ja ihmisoikeuksiin, Suomen perustuslakiin sekä
valtiosääntöoikeuden yleisiin oppeihin liittyvissä kysymyksissä. Hän on toiminut
valtiosääntöoikeuden professorina vuodesta 2002 lukien.
Kirkkohallitus on esittänyt, että
1. kirkolliskokouksen toiseksi lainoppineiksi asiantuntijaksi valittaisiin
1.5.2012 alkaneelle ja 30.4.2016 päättyvälle toimikaudelle professori, OTT
Veli-Pekka Viljanen; ja
2. asiantuntijalle maksettaisiin palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen
perusteiden mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän
ylittävältä osalta korvausta maksettaisiin lisäksi laskun mukaan.
Valitsijamiehet ovat kokouksessaan 5. marraskuuta 2012 päättäneet ehdottaa, että
1. kirkolliskokouksen toiseksi lainoppineiksi asiantuntijaksi valittaisiin
1.5.2012 alkaneelle ja 30.4.2016 päättyvälle toimikaudelle professori, OTT
Veli-Pekka Viljanen; ja

2
2. asiantuntijalle maksettaisiin palkkiota ja ansionmenetyskorvausta samojen perusteiden
mukaan kuin kirkolliskokouksen jäsenille. Tavanomaisen työmäärän
ylittävältä osalta korvausta maksettaisiin lisäksi laskun mukaan.
Turussa 5. marraskuuta 2012
Valitsijamiesten puolesta
Simo Peura Tuija Korva
puheenjohtaja sihteeri

Valitsijamiesten ehdotus 4/2012
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen
vaali
Asianro 2012-00573
Kirkolliskokouksen valitsijamiehet ovat saaneet valmisteltavakseen työmarkkinajohtajana
toimivan kirkkoneuvoksen viran vaalin.
Kirkkohallituksen viranhaltijoiden johtosäännön mukaan kelpoisuusehtona työmarkkinajohtajan
virkaan on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja hyvä perehtyneisyys
työmarkkinaoloihin, henkilöstöhallintoon sekä virka- ja työehtosopimusten hoitamiseen.
Viran hakuilmoitus julkaistiin muodossa:
Kirkkohallituksessa on haettavana 1.2.2013 avoimeksi tuleva työmarkkinajohtajana
toimivan
kirkkoneuvoksen virka
Kirkon työmarkkinalaitos hoitaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, seurakuntien
ja seurakuntayhtymien edunvalvontaa työmarkkina-asioissa. Kirkon
työmarkkinalaitos on yksi Suomen työmarkkinoiden keskusjärjestöistä. Sen
tehtävänä on evankelis-luterilaisen kirkon työnantajayksiköiden puolesta neuvotella
ja sopia niiden palveluksessa olevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden
palvelussuhteen ehdoista. Kirkon työmarkkinalaitoksen päättävä elin on neljäksi
vuodeksi valittava valtuuskunta. Kirkon työmarkkinalaitoksen toimistona
toimii kirkkohallituksen työmarkkinaosasto, jonka tehtävänä on valmistella
asioita työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan lisäksi myös kirkkohallituksen
päätöksentekoelimille.
Työmarkkinajohtajan tehtävänä on johtaa ja kehittää neuvottelu- ja sopimustoimintaa
kirkon toimialalla, vastata kirkkohallituksen työmarkkinaosaston
muista tehtävistä sekä toimia kirkkohallituksen työmarkkinaosaston henkilöstön
esimiehenä.
Kelpoisuusehtona virkaan vaaditaan virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto
ja hyvä perehtyneisyys työmarkkinaoloihin, henkilöstöhallintoon sekä
virka- ja työsuhdeasioiden hoitamiseen. Lisäksi vaaditaan suomen kielen erinomainen
suullinen ja kirjallinen taito ja ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja
kirjallinen taito. Viran palkkaus on 7600 euroa.
Kirkolliskokoukselle osoitetut hakemukset on toimitettava Kirkkohallituksen
kirjaamoon, osoite PL 185, Luotsikatu 1 B, 00161 Helsinki tai os. kirkkohallitus@evl.fi,
viimeistään perjantaina 7.9.2012 klo 16.15. Hakemusasiakirjoja ei

2
palauteta. Virkaa hakeneiden haastattelut suoritetaan perjantaina 28.9.2012.
Tiedusteluihin vastaa kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, puh. (09) 1802 201.
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen virkaa haki määräaikaan mennessä
seitsemän hakijaa, joista yksi perui hakemuksensa ja yksi ei täyttänyt kelpoisuusehtoja
koulutuksen osalta. Kirkolliskokoukselle jaetussa yhteenvedossa hakijat on esitelty siinä
järjestyksessä, jossa heidän hakemuksensa saapuivat.
Valitsijamiehet nimesivät kokouksessaan 17.9.2012 arviointikriteereiksi työmarkkinatoimintaan
perehtyneisyyden, kirkon hallinnon ja elämän tuntemuksen, johtamiskokemuksen
ja verkostot sekä motivaation ja soveltuvuuden. Haastatteluun kutsuttiin neljä
hakijaa. Haastattelijoina toimivat valitsijamiesten puheenjohtaja Simo Peura, edustajat
Antti Niemi-Aro ja Kaisa Rönkä sekä asiantuntijana kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.
Haastatteluryhmä lähetti kaksi hakijaa henkilöarviointiin. Henkilöarvioinnit suoritettiin
Psycon Oy:ssä. Valitsijamiehet kuulivat kokouksessaan 5.11.2012 psykologi Ritva Hietamäkeä.
Valitsijamiehillä oli käytössään kirkkohallituksen ja Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan
hakijoista antamat lausunnot.
Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin viranhaltijoiden virkasäännön 4 §:n 4 momentin
mukaan virka voidaan julistaa uudelleen haettavaksi tai hakuaikaa pidentää, jollei kukaan
hakijoista täytä viran kelpoisuusehtoja tai jos viran täyttävä viranomainen katsoo
kirkon edun sitä vaativan.
Valitsijamiehet kävivät asiasta perusteellisen keskustelun. Valitsijamiehet katsovat äänin
203 kirkon edun vaativan, että virka julistetaan uudelleen haettavaksi.
Valitsijamiesten ehdotus
Valitsijamiehet ehdottavat, että kirkolliskokous palauttaa työmarkkinajohtajana toimivan
kirkkoneuvoksen vaalin valmisteluun viran uudelleen haettavaksi julistamista varten.
Turussa 7. marraskuuta 2012
Valitsijamiesten puolesta
Simo Peura Tuija Korva
puheenjohtaja sihteeri

L i i t e
IX
ARKKIPIISPAN PUHEET
Istuntokauden avauspuhe
Istuntokauden päätöspuhe

Arkkipiispa Kari Mäkisen avauspuhe kirkolliskokouksessa 5.11.2012
Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomötesombud
Harvoin, jos koskaan kirkossa on niin paljon kuin viime aikoina työskennelty sen
selvittämiseksi, mitä kirkolle ja tälle kulttuurille on tapahtumassa. Sitä varten ovat
tulevaisuusselonteot, strategiatyöskentelyt ja Kirkon nelivuotiskertomukset, monista
keskusteluista puhumattakaan. Esiin on tullut monta näkökulmaa.
Joku tuo esiin sen, että jäsenmäärä vähenee, talous heikkenee, henkilöstön määrä
supistuu, toimintoihin osallistujien määrät hiipuvat ja perinteisiin uskomuslauseisiin
kiinnitytään vähemmän. Näkymä on laskevan hämärän näkymä. Kirkko on
matkalla yhteiskunnassa marginaaliin ja uskonto, sikäli kuin sitä on, vetäytyy yksityiselle
alueelle.
Toinen muistuttaa, että niinhän muillekin käy. Kaikki suuret kirkot ja instituutiot
menettävät jäseniään, koko Eurooppa kärvistelee epävarmuuden keskellä. Eräänlainen
näköalattomuus ja voimattomuus asuu koko kulttuurissa. Globaalissa perspektiivissä
eurooppalaiset kirkot näyttävät vaurailta, hyvin koulutetuilta, teologisesti
ja intellektuaalisesti korkeatasoisilta, mutta jotenkin väsyneiltä ja verettömiltä.
Oma kirkkomme heijastaa koko läntisen kristillisyyden ja eurooppalaisen kulttuurin
tilannetta.
Kolmas sanoo: – Ei tuo ole koko totuus, hyvä jos edes puolet. Kirkon työntekijät
voivat kertoa työn vahvuuksista ja onnistumisesta, uudenlaisista työtavoista, monipuolisesta
yhteistyöstä ja lisääntyvästä kiinnostuksesta uskoa kohtaan. Diakonia on
vahvaa, uskottavaa ja arvostettua. Kirkko puhuu hiljaisella läsnäolollaan ja teoillaan,
vaikka se ei näy tilastoissa ja julkisuudessa. Näkymä on valoisa ja vahva.
Neljäs toteaa, etteivät Jumalan ikävä, merkityksen ja rakkauden kaipuu ole mihinkään
kadonneet, päinvastoin. Ne tuntuvat monissa henkilökohtaisissa kohtaamisissa.
Juuri nyt kirkon odotetaan yhä enemmän nimenomaan kirkkona osallistuvan
julkiseen keskusteluun etiikasta, arvoista ja syvistä elämän peruskysymyksistä.
Näkymiä on monia. Kaikki ne on syytä ottaa vakavasti. Kysymykseen, mitä tapahtuu
todella, ei ole yhtä yksiselitteistä vastausta. On tärkeää, että työskentely jatkuu.
Vaikeinta ja samalla rohkeinta voi olla luopua varmoista tulkinnoista ja suostua
ymmällä oloon ja ristiriitaiseen todellisuuteen. Siinä tarvitaan paljon luottamusta,
uskoa ja levollisuutta. Juuri sellaista näen, hätäilemätöntä tavallista perustyötä ja
elämää, jossa kirkkona elämisen uudelleenarviointia tapahtuu ilman että sitä kirja-

2
taan yhteenkään mietintöön. Mutta tunnistan muutoksen keskellä myös väsymystä,
varmojen suuntaviittojen kaipuuta, voimattomuutta ja riittämättömyyden tunnetta.
Niiden takia haluan nostaa esiin kaksi näkökulmaa kirkkona olemiseen.
Opin, tradition ja toiminnan paikka
Ensimmäinen koskee oppia, traditiota ja toimintaa. Ne kaikki ovat kirkolle välttämättömiä.
Oppi määrittää identiteettiä ja ilmaisee kirkon uskon sisällön. Ilman traditiota
puuttuisi jatkuvuus, eikä perintö siirtyisi sukupolvelta toiselle. Näkyvä kirkko
on elämää ja toimintaa, ei vain teologiaa tai sisäistä uskon maailmaa. Näistä
kolmesta, opista, traditiosta ja toiminnasta, on myös tässä salissa puhuttu paljon.
Opin osalta on välillä jopa kiistelty siitä, kuka on oikeaoppisin ja kuka uskollisimmin
tulkitsee Raamattua ja kirkon tunnustusta. On käyty rajanvetoa tradition jatkuvuuden
ja muuttuvan kulttuurin välillä esimerkiksi virsikirjan ja kirkkokäsikirjan
uudistusten ja raamatunkäännöstyön yhteydessä. Aktiivinen toiminta puolestaan on
puoli vuosisataa ollut kirkkona olemisen ensisijainen tapa. Sitä varten seurakunnissa
on moniammatillinen, ammattitaitoinen henkilöstö. Kirkolliskokouksessakin on
toistunut halu kehittää toimintaa vastaamaan muuttuvan elämän haasteita ja halu
asettaa toiminta rakenteiden ja hallinnon edelle.
Kyrkan behöver alla dessa tre – läran, traditionen och verksamheten. Läran definierar
identiteten och uttrycker innehållet i kyrkans tro. Utan tradition saknas kontinuitet,
och arvet går inte vidare från den ena generationen till nästa. En synlig
kyrka är liv och handling, inte bara teologi eller en inre trons värld.
Näitä kolmea, oppia, traditiota ja toimintaa, ei tule väheksyä. Sen sijaan voi kysyä,
missä niiden paikka on. Mielikuvissa ne toisinaan asettuvat ikään kuin kirkon ja
ihmisen väliin. Kirkko nähdään niiden läpi, ja Jumala on jossain niiden takana.
Toisella puolen ovat kirkko ja Jumala ja toisella puolen ihminen. Ihmisen osaksi
tulee sovittautua opin, tradition ja toiminnan muodostamaan kokonaisuuteen. Tätä
pyritään auttamaan kysymällä, voisiko oppia tulkita, traditiota muokata tai toimintaorganisaatiota
kehittää, jotta tämän ajan ihminen voisi löytää niissä paikkansa.
Samalla saattaa käydä niin, että juuri tällä tavoin kuin huomaamatta luodaan ihmisen
arviointikriteeri. Ajattelen niitä monia kirkon jäseniä, tässäkin salissa, jotka
hiljaa kysyvät, käynkö riittävästi jumalanpalveluksissa, tulisiko minun olla aktiivisempi
seurakunnassa ja uskonkohan varmasti niin kuin kirkko opettaa. Tai ajattelen
niitä kirkon työntekijöitä, jotka ovat arkoja siitä, mitä voivat ja saavat ajatella ja
puhua. Jos mielikuvissa oppi, traditio ja toiminta asettuvat kirkon ja ihmisen väliin,
se saattaa synnyttää levollista oman paikan löytämistä ja aktiivisuutta mutta myös
riittämättömyyden tunnetta, väsymistä, kun ei täytä kuviteltua mittaa ja lopulta loi-

3
tontumista, kun näkee vain sen, mikä on eteen asetettu, eikä Jumalaa, joka jää sen
taakse.
Kirkon opetuksen omaksuminen, tradition noudattaminen ja toimintaan osallistuminen
ovat 150 viime vuoden ajan olleet useimmiten kriteereitä, joitten perusteella
myös sosiokulttuurista muutosta on arvioitu. Seurauksena on ollut tulkinta vääjäämättömästi
ja kiihtyvästi etenevästä vieraantumisesta ja sekularisaatiosta. Kirkolle
se on merkinnyt asettautumista ikään kuin puolustusasentoon. Ja tässä yhteydessä
usko saattaa näkyä yhtenä maailmankatsomuksena, joka kilpailee muitten katsomusten
ja uskontojen kanssa eräänlaisilla katsomusmarkkinoilla, ja kirkko siihen
katsomukseen perustuvana uskonnollista aktiivisuutta harjoittavana toimijana.
Odotus tietoisesta, määritellystä vakaumuksesta on ihmiselle varsin kova vaatimus.
Sen paineessa voi käydä niin kuin nuorelle Mika Waltarille, joka kamppaili kirkon
ja uskon kanssa syvissä ristiriidoissa. Hän kirjoitti uskonnollisen romaanin Jumalaa
paossa, jonka Suomen Merimieslähetysseura mieluusti otti kolportööriensä
kaupattavaksi. Uskotulleen Jalo Sihtolalle Waltari kirjoitti: ”Ja koska olisi itsensä
kieltämistä kirjoittaa vastoin vakaumustaan, kehitin samalla itsellenikin jonkinlaisen
uskonnollisen vakaumuksen, mikä kieltämättä oli minulle tarpeellista.” On selvää,
että kirkollisen ympäristön odotusten takia muodostettu vakaumus mureni
pian. Uskon kamppailu ja ristiriidat olivat kokonaan toinen asia. Jumala ei jättänyt
Mika Waltaria rauhaan.
Kun Jeesus lähetti seuraajansa, Hän ei määritellyt oppilauselmien kokoelmaa, ei
kehottanut luomaan traditiota eikä perustanut uskonnollista toimintajärjestelmää.
Hän lähetti ihmiset. Myöhemmin henkinen ja sosiaalinen järjestyminen, siis se mitä
kutsutaan opiksi, traditioksi ja toiminnaksi, tuli välttämättömäksi, koska Kristuksen
kirkko tarvitsi ja tarvitsee sitä oman identiteettinsä ja uskonymmärryksensä
tueksi. Mutta olennaista on, että Jeesus lähetti ihmiset. Ensimmäisenä heistä Pietarin,
josta hän sanoi: ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.” Pietarin, joka kolmessa
kyselytutkimuksessa vastasi: ”Minä en tunne sitä miestä.” Sellainen on kirkon
perusta. Siitä nousee kirkon perimmäinen olemisen tapa. Siinä edessä on aina
ihminen, ja ihminen on Jumalan edessä. Ihminen, jonka usko voi olla ristiriitainen
ja katkelmallinen tai oikullinen niin kuin ihmisen mieli on. Jos haluat tietää toisen
ihmisen uskosta jotain, älä kysy, mitä hän ajattelee, miten aktiivinen hän on tai
millainen on hänen katsomuksensa. Kysy, millainen on hänen koko todellisuutensa,
millainen ulkoinen ja sisäinen maailmansa.
Om du vill veta något om en människas tro, fråga inte vad hon tänker, hur aktiv
hon är eller hurdana åsikter hon har. Fråga efter hela hennes verklighet, både den
yttre och den inre världen. Kyrkan vilar inte på människors tro, inte på att man

4
tillägnar sig läran, inte på att man följer traditionen eller deltar aktivt. Kyrkan vilar
på Kristus. Kyrkan är trons bärare. Kyrkans tro bär oss – det är inte vi som bär
kyrkan.
Kirkko ei ole ihmisten uskon varassa, ei opetuksen omaksumisen, ei tradition noudattamisen
tai aktiivisuuden. Kirkko on Kristuksen varassa. Kirkko on uskon kantaja.
Kirkon usko kantaa meitä, me emme kanna kirkkoa. Kirkon opin, tradition ja
toiminnallisen kokonaisuuden paikka ei ole kirkon ja ihmisten välissä. Kirkko kantaa
niitä, ei luodakseen mittapuita vaan jotta ihmisellä olisi, mihin oma mieli ja
oma usko voi eri tavoin kiinnittyä. Tätä kirkon perusolemusta ja olemisen tapaa
tapahtuneet muutokset eivät ole asettaneet kyseenalaiseksi vaan pikemmin nostaneet
esiin.
Mitä arviointikriteereihin tulee, Jeesus itse antaa yhden ainoan, lopullisen ja kiertämättömän
kriteerin. Se on tuomiosunnuntain evankeliumissa: Mitä te olette tehneet
tai jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisistä? Tämän kriteerin valossa historiallinen
muutos ei välttämättä näykään vääjäämättömänä vieraantumisena vaan
paljon monitahoisempana. Otan vain yhden esimerkin, suhtautumisen kehitysvammaisiin
ihmisiin. Heissä ei nähdä enää Jumalan rangaistusta vanhempien synneistä
tai eräänlaista valitettavaa virhepainosta, vaan vähitellen on murtautumassa
esiin käsitys kehitysvammaisesta ihmisenä kokonaisena, täytenä Jumalan luomana
ihmisenä. Sitä voi pitää kristillisen ihmiskäsityksen ja elämänkäsityksen lujittumisena.
Ihminen nähdään niin kuin kirkko opettaa, vaikka sitä ei aina osattaisikaan
niin sanoa. Tämä varsinainen ja lopullinen kriteeri kirkon on asetettava itsensä
eteen, ihmisten eteen, meidän eteemme täällä, kulttuurin ja yhteiskunnan eteen:
Mitä tehdään ja jätetään tekemättä kaikkein vähäisimmille. Sellaisina aikoina niin
kuin tämä, joka arvostaa kirkossa ja yhteiskunnassa aktiivisuutta, osallistumista ja
varmuutta ja valittaa niiden puutetta, tämän kriteerin todesta ottaminen saattaa
merkitä vetäytyvien, pettymyksiinsä kääriytyneiden, mieleltään särkyneitten, ristiriitaisten
ja epävarmojen rinnalle asettumista ja todesta ottamista, olivatpa nämä
sitä uskossaan tai elämässään tai molemmissa.
Rukous
Sanoin nostavani esiin kaksi näkökulmaa. Toinen koskee myös kirkon tapaa olla ja
elää, sen ydintä. Se koskee rukousta. Vain rukoileva kirkko on uskottava kirkko.
En tarkoita nyt ensi sijassa yksittäisten ihmisten rukousta. Rukous ei ole ihmisen
suoritus, jota Jumala tai kirkko tarvitsee. Se on mahdollisuus. Yksittäisen ihmisen
rukous voi olla joskus vahvaa ja selkeää, joskus hajanaista tai haihtua tunnistamattomiin.
Juuri siksi olennaista on, että kirkko on rukoileva kirkko. Kirkon rukouksen
paikka on jumalanpalvelus. Se on enemmän kuin rukousten sanelemista. Se on

5
Jumalan edessä olemista. Siitä jumalanpalveluksessa on kysymys. Jumalan läsnäolon
tajusta nousevasta hiljaisuudesta, ehtoollisen salaisuuden toistamisesta, liittymisestä
yhteiseen Isä meidän -rukoukseen. Sellaisen merkitystä ei mitata kävijävirroilla.
Viktigt är, att kyrkan är en bedjande kyrka. Kyrkans bön har sin plats i gudstjänsten.
Det är fråga om något mera än att rabbla upp böner. Det är att vara inför
Gud. Det är detta som gudstjänsten handlar om. Om den stillhet som springer ur
medvetenheten om Guds närvaro, om att gång på gång upprepa nattvardens hemlighet,
att instämma i den gemensamma bönen Fader vår. Betydelsen av detta mäts
inte i antalet besökare.
Jos kirkko lakkaa rukoilemasta, se tarkoittaa käsien laskemista ja antautumista. Jos
maailmasta katoaa rukous, tämä on kylmä, suljettu ja armoton paikka, jossa ei ole
pelastusta. Jos kirkko lakkaa rukoilemasta, silloin voidaan jäädä laskemaan markkinaosuuksia
katsomus- ja uskontomarkkinoilla ja silloin voidaan laskea tuloksia ja
tavoitteitten saavuttamista niin kuin missä tahansa palvelu- ja toimintaorganisaatiossa.
Kirkko elää rukouksesta. Jos rukous kirkon olemisen tapana lakkaisi, kirkolta
haihtuisi kaikki profeetallinen voima ja kaikki erityinen sanottava maailmassa.
Kirkolta ja maailmalta haihtuisi rohkeuden ja nöyryyden lähde, usko, toivo ja rakkaus.
Rukouksessa kirkko elää.
Näillä ajatuksilla toivotan kirkolliskokousedustajat sydämellisesti tervetulleiksi
vuoden 2012 syysistuntokauden työhön ja julistan tämän istunnon ja istuntokauden
avatuksi.
Med dessa ord och tankar förklarar jag den här sessionen öppnad.

Arkkipiispa Kari Mäkisen päätöspuhe kirkolliskokouksessa 9.11.2012
Arvoisat edustajat ja muut läsnäolijat. Ärade kyrkomötetsombud och andra närvarande.
Tämä istuntokausi on nyt siis päätöksessä. Olemme tehneet päätöksiä, mutta
ennen muuta tämän viikon aikana on puhuttu aika paljon. Tämä on ollut sillä
tavoin omanlaisensa istuntokausi, että on työskennelty keskustellen tässä salissa
varsin runsaasti ja valiokunnat ovat kokoontuneet sitten vastaavasti jossain määrin
tavallista vähemmän.
Keskustelu on koskenut erityisesti kahta asiaa: Kirkon nelivuotiskertomusta ja
seurakuntarakennetta. Näistä kahdesta asiasta keskustelu on ollut hiukan erilaista.
Toisessa on ollut kyse siitä, että nelivuotiskertomusta on selvästi luettu hyvin
eri tavoin. Siis yhtä tekstiä, yhtä meille virikkeeksi annettua luotausta, on luettu
eri tavoin. Kukin puhuja on kommentoinut sitä omasta näkökulmastaan. Tuo
teksti on lopulta näyttänyt saavan merkityksensä kunkin lukijan ja puhujan
oman maailman ja oman todellisuuden, oman kokemuspiirin pohjalta ja kussakin
ihmisessä itsessään. Tämä on hyvä muistaa, kun keskustelemme kirkosta,
kirkon tulevaisuudesta, kirkon todellisuudesta, kun luemme sitä todellisuutta,
jonka keskellä kirkko elää ja on. Kun luemme sitä ja puhumme siitä, niin se tapa,
jolla ymmärrämme, jolla luemme, saa aina merkityksensä kunkin katsojan,
kunkin lukijan omasta kokemuspiiristä käsin. Siten kokonainen kuva muodostuu
ainoastaan silloin, kun otetaan huomioon useammanlaisia näkökulmia. Se
kertoo myöskin siitä, että todellisuus jota luetaan on monikerroksista, monitahoista
ja mutkikasta. Meillä kokonaisena kirkolliskokouksenakaan ei ole mahdollisuutta
saada koko todellisuutta hallintaamme. Siksi se, mikä useassa puheenvuorossa
on myös toistunut, on se näkökohta, että lopulta kaikessa keskustelussa,
kaikessa tulevaisuustyöskentelyssä tarvitaan myöskin nöyryyttä. Nöyryyttä
siihen, että se todellisuus, se totuus, jonka ajattelen näkeväni, ei olekaan
kaikki.
Seurakuntarakenneasiasta käyty keskustelu puolestaan on ollut toisenlaista. Siinä
on itse asiassa kerrottu monia tapauskertomuksia. Siinä on kysytty sitä, mitä
tämä yksi esitys tai mitä se muutos, jonka keskellä ollaan, mitä se merkitsee sen
kokemuksen valossa, joka itsellä on. Se keskustelu on ollut kokemusten vaihtoa
ja ikään kuin kokemusten keräämistä. Ilahduttavaa siinä keskustelussa on ollut
se, että toisen kokemusta ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Ei toisen tapaa nähdä
tai katsoa, vaan aidosti tuotu erilaiset taustat, erilaiset kokemukset. Tältä se
näyttää, kun katson sitä sen kokemuksen pohjalta, joka minulla on. On tuotu ne
yhteiseen työskentelyyn ja sillä tavalla pyritty kulkemaan eteenpäin. Nämä ovat
olleet pitkiä, mutta minusta tarpeellisia ja tärkeitä keskusteluja. Ne kertovat

2
myös siitä, millä tavoin keskustellen kirkko kulkee eteenpäin. Keskustelut ovat
siis merkinneet, yleiskeskustelut täällä, sitä, että valiokunnille on jäänyt ehkä
odotettua vähemmän aikaa. Mutta valiokunnat ovat kuitenkin työskennelleet
pontevasti ja tuloksellisesti. Olemme saaneet myös merkittäviä päätöksiä aikaan.
Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia edustajia, sekä työskentelystä täällä tässä
salissa, puheenvuorojen pitäjinä ja myös puheenvuorojen kuuntelijoina, joka on
yhtä iso tehtävä kuin puheenvuorojen pitäminen, sekä työskentelystä valiokunnissa.
Haluan kiittää valiokuntien puheenjohtajia ja sihteereitä, jotka olette kantaneet
kuormaa siitä, että meille on tullut mietintöjä käsiteltäväksi ja päätettäväksi.
Lainoppineille asiantuntijoille haluan lausua kiitokseni, samoin pääsihteerille
ja koko sihteeristölle, ja erikseen haluan mainita kirkolliskokouksen pitkäaikaisen
toimistosihteerin Sirkka Suikkarin, jolle tämä kirkolliskokous on
viimeinen kirkolliskokous. Kiitos myös tekniselle henkilökunnalle ja tämän talon
henkilökunnalle sekä tiedotukselle, joka on tehnyt merkittävää työtä ja tekee
koko ajan, jotta se mitä täällä tapahtuu osallistuu myöskin siihen keskusteluun,
jota julkisuudessa käydään. Kirkkohallituksen kirkkoneuvoksille, kansliapäällikölle,
koko kirkkohallitukselle siitä valmistelusta, jota olette tehneet, jotta meillä
on ollut niitä asioita ja niitä esityksiä, joitten pohjalta olemme voineet käydä
sitä keskustelua, jota täällä on käyty.
Nyt on myös syytä erityisesti pysähtyä kiittämään työmarkkinajohtajaa, kirkkoneuvos
Risto Voipiota, jolle tämä on viimeinen kirkolliskokous tuossa roolissa.
Risto Voipio on toiminut sopimusjohtajana, nykyisin työmarkkinajohtajana,
vuodesta 1993 lähtien ja sitä ennen vuodesta 1985 apulaisjohtajana. Itse asiassa
koko sen ajan, kun kirkon virka- ja työehtosopimusjärjestelmää on kehitetty ja
kun se on vakiintunut, Risto Voipio on keskeisellä tavalla ollut vaikuttamassa ja
luomassa sitä. Sen lisäksi Risto Voipio on kirkkolakikomitean sihteerinä, kirkkoneuvoksena
ollut tärkeä vaikuttaja monissa, monissa kirkon järjestysmuotoa
koskevissa hankkeissa ja lainsäädäntötyössä, viimeksi mm. virkamiesoikeudellisen
lakikokonaisuuden yhteydessä. Riston pitkä kokemus ja vankka asiantuntemus
ovat luoneet turvallisen lujan selkänojan myös sille päätöksenteolle, jota
täällä tässä salissa on tehty. Kokemus ja asiantuntemus ovat tulleet kirkon, meidän
kirkkomme hyväksi ja sitä kautta koko Kristuksen kirkon hyväksi. Kirkolliskokouksen
puolesta haluamme kiittää Sinua siitä työstä, jota olet tehnyt, siitä
panoksesta jonka olet antanut ja toivottaa Sinulle hyvän Jumalan siunausta
kaikkiin niihin päiviin joita on edessä, mitä tahansa ne mukanaan tuovatkin.
Pyydän varapuheenjohtajia saapumaan tänne. Sitten pyydän myös Risto Voipiota
saapumaan tänne. (Kukkien ojentaminen).

L i i t e
X
AAKKOSELLISET HAKEMISTOT
Henkilöhakemisto
Asiahakemisto

Henkilöhakemisto
Puheenjohtaja
Mäkinen, Kari, arkkipiispa
johtaa puhetta 1–10 ja 35–41 §
istuntokauden avaus- ja päätöspuhe (liitteet IX)
Varapuheenjohtajat
Rönkä, Kaisa, opetusneuvos
ensimmäinen varapuheenjohtaja
johtaa puhetta 11–16 ja 19–23 §
talousvaliokunnan jäsen
valitsijamies
Sahi, Timo, lääkintäkenraalimajuri
toinen varapuheenjohtaja
johtaa puhetta 17, 18 ja 24–34 §
toimitusvaliokunnan puheenjohtaja
talousvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 12 §
Sihteeri
Kuuskoski, Katri, kirkolliskokouksen pääsihteeri
Notaari ja tulkki
Lehti, Sari, kappalainen
Jäsenet
Aakko, Antero, myyntijohtaja, insinööri
hallintovaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 9, 24, 32 §
Ala-Kapee-Hakulinen, Pirjo, filosofian maisteri
hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja
varavalitsijamies
puheenvuorot 17, 24 §
Alasalmi, Aila, toiminnanjohtaja
talousvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17 §

Ansaharju, Aulis, diplomi-insinööri
lakivaliokunnan jäsen
puheenvuorot 8, 21 §
Askola, Irja, piispa
käsikirjavaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
Aspinen, Mika, raamattuteologian kouluttaja
perustevaliokunnan jäsen
toimitusvaliokunnan varapuheenjohtaja
Aula, Maria Kaisa, lapsiasiavaltuutettu
tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
varavalitsijamies
puheenvuorot 13, 24 §
Behm, Sari, laulaja-evankelista, kätilö
yleisvaliokunnan jäsen
kansliavaliokunnan jäsen
puheenvuorot 40 §
Guttorm, Veikko, pitäjäneuvos, eläkeläinen
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 17 §
Hallamaa, Jaana, professori
lakivaliokunnan jäsen
valitsijamies
Halonen, Reino, yrittäjä
yleisvaliokunnan jäsen
2
Heikkilä, Pekka, toimittaja, tv-ohjaaja
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
valitsijamies
Hella-Aro, Hanna, sairaalapastori
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
varavalitsijamies

Hiilamo, Heikki, tutkimusprofessori
hallintovaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 17, 22 §
3
Hiilamo, Kirsi, sairaalapastori
käsikirjavaliokunnan jäsen
toimitusvaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 8, 17, 22, 24 §
Hiitola, Joni, vanhempi hallitussihteeri
lakivaliokunnan jäsen
Huomo, Matti, kanttori
hallintovaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 21, 33, 40 §
Huttunen, Markku, rakennusmestari
lakivaliokunnan jäsen
Häkkinen, Seppo, piispa
tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja
varavalitsijamies
puheenvuorot 9, 24 §
Härkönen, Marjaana, seurakuntapastori
hallintovaliokunnan jäsen
Jalava, Aarto, talouspäällikkö
talousvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 21 §
Jalava, Markku, viestintäpäällikkö
hallintovaliokunnan jäsen
puheenvuorot 24, 35 §
Jolkkonen, Jari, piispa
yleisvaliokunnan puheenjohtaja
puheenvuorot 31, 32, 35, 39, 40 §
Juntunen, Sammeli, kirkkoherra
perustevaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 8, 13, 22, 24 §

Juvonen, Helvi, työterveyslääkäri
yleisvaliokunnan jäsen
Kaisanlahti, Janne, oikeustieteen maisteri
lakivaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 24, 29, 32 §
Kaivosoja Riitta, ylijohtaja
lakivaliokunnan jäsen
Kalliala, Kaarlo, piispa
lakivaliokunnan jäsen
puheenvuorot 35 §
4
Kankkonen, Stig, toimittaja, TM
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
toimitusvaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 17, 24, 30 §
Karppinen, Hannele, lääkäri
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 35 §
Kaskinen, Anna-Mari, kirjailija, toimintakeskuksen johtaja
käsikirjavaliokunnan varapuheenjohtaja
puheenvuorot 9, 13, 35 §
Kauranen, Aarne, maakuntaneuvos, YTM
talousvaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
Kemppainen, Jari, kirkkoherra
käsikirjavaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17, 35 §
Kerola, Raili, osastosihteeri, herastuomari
yleisvaliokunnan varapuheenjohtaja
varavalitsijamies
puheenvuorot 17, 40 §
Ketonen, Matti, osaston ylilääkäri, LT
perustevaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 17, 33 §

Korhonen, Johanna, toimittaja
perustevaliokunnan jäsen
puheenvuorot 8, 9, 24 §
Korhonen, Mari, varhaiskasvatuksen lehtori
yleisvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 32 §
Korhonen, Seija, erikoislääkäri
perustevaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17, 24, 39 §
Korolainen-Virkajärvi, Katri, pääsihteeri
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
kansliavaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 24, 32 §
Korpela, Marja-Leena, lehtori
yleisvaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
Koskelo, Aimo, aluejohtaja
talousvaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 9 §
5
Koskenniemi, Erkki, pastori
perustevaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 22, 24, 32 §
Kujala, Erkki, yhteiskuntatieteiden tohtori
perustevaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 9, 22, 24 §
Kultima, Juha, myyntipäällikkö
talousvaliokunnan jäsen
kansliavaliokunnan jäsen
Lassila, Max-Olav, kirkkoherra
yleisvaliokunnan jäsen
pöytäkirjantarkastaja

Leppänen, Johannes, agrologi
lakivaliokunnan varapuheenjohtaja
Lindbäck, Peter, maaherra
lakivaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 17 §
Linnoinen, Päivi, pastori
perustevaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 24, 33 §
6
Lumijärvi, Johanna, yliopisto-opettaja
perustevaliokunnan jäsen
toimitusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 35 §
Löytty, Jaakko, muusikko, aluesihteeri
käsikirjavaliokunnan jäsen
puheenvuorot 33 §
Luoma, Tapio, piispa
hallintovaliokunnan puheenjohtaja
puheenvuorot 30 §
Malinen, Oiva, kirkkoherra, lääninrovasti
hallintovaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 22 §
Murtoperä, Martti, kanttori
käsikirjavaliokunnan jäsen
Mäkinen, Aulikki, kirkkoherra
talousvaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 9 §
Mäkinen, Kari, arkkipiispa
ks. puheenjohtajisto, henkilöhakemiston s. 1

Määttänen, Annika, perheterapeutti, psykiatrinen sairaanhoitaja
perustevaliokunnan jäsen
pöytäkirjantarkastaja
varavalitsijamies
puheenvuorot 9 §
Niemelä, Pauli, kirkkoherra
perustevaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 9, 24, 32 §
Niemi-Aro, Antti, toimitusjohtaja, maakuntaneuvos
hallintovaliokunnan jäsen
valitsijamies
Niiranen, Pekka, toimittaja, TT
perustevaliokunnan jäsen
kansliavaliokunnan jäsen
puheenvuorot 22, 24, 33, 40 §
Nivala, Eija, kirkkoherra
hallintovaliokunnan jäsen
Nummela, Leif, päätoimittaja
perustevaliokunnan jäsen
valitsijamies
Nurmi, Mika, hiippakuntasihteeri
lakivaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 17, 33 §
Ojala, Sami, hallintopäällikkö
lakivaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17, 29 §
7
Orsila, Markku, perheneuvoja, pappi
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 13, 24 §
Paananen, Juhani, insinööri
talousvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 40 §

Palmu, Pasi, vt. kirkkoherra
käsikirjavaliokunnan jäsen
puheenvuorot 24, 33 §
Perttula, Marjaana, toimittaja
hallintovaliokunnan jäsen
valitsijamiesten varapuheenjohtaja
Peräaho, Jussi, hiippakuntapastori
talousvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 35 §
Peura, Simo, piispa
perustevaliokunnan puheenjohtaja
valitsijamiesten puheenjohtaja
puheenvuorot 9, 17, 25 §
Pihlava, Tauno, diplomi-insinööri, eläkeläinen
hallintovaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17, 35 §
Pitkänen, Eivor, aluekappalainen
hallintovaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 17, 35 §
8
Pitkänen, Katariina, oppilaitospastori
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
valitsijamies
Puhalainen, Erkki, kotimaantyön johtaja
perustevaliokunnan jäsen
puheenvuorot 21, 35 §
Pulkkinen, Marjatta, toimittaja
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17 §
Pöyhönen, Ilkka, yliopiston rehtori
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17, 24 §

Rajala, Pertti, maakuntajohtaja
talousvaliokunnan jäsen
Reinikainen, Pekka, lääkäri
yleisvaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 8, 12, 35 §
Reinikainen, Tiina, kappalainen
käsikirjavaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 17, 33 §
Repo, Matti, piispa
perustevaliokunnan jäsen
Rinne, Riku, koulu- ja nuorisotyön johtaja
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 35 §
Rinta-Harri, Mikko-Matti, lähetystyön kasvatussihteeri
yleisvaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
9
Rossi, Antero, ylikomisario, eläkeläinen
lakivaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 8 §
Räsänen, Niilo, rehtori, TT
yleisvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 22 §
Rönkä, Kaisa, ks. puheenjohtajisto, henkilöhakemiston s. 1
Sahi, Timo, ks. puheenjohtajisto, henkilöhakemiston s. 1
Salmi, Samuel, piispa
talousvaliokunnan jäsen
Salo, Kalervo, kirkkoherra, lääninrovasti
hallintovaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 12, 13 §

10
Savela, Antti, käräjätuomari
lakivaliokunnan puheenjohtaja
puheenvuorot 24, 28, 29 §
Seppälä, Tapio, kirkkoherra, lääninrovasti
lakivaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 21, 24 §
Silfverhuth, Olli-Pekka, kirkkoherra
talousvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 21 §
Simojoki, Pekka, muusikko, TM
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 35 §
Simola, Pertti, kirkkoherra
talousvaliokunnan puheenjohtaja
valitsijamies
puheenvuorot 17, 24 §
Sipola, Antti, sairaalasielunhoidon johtaja
kansliavaliokunnan puheenjohtaja
hallintovaliokunnan jäsen
valitsijamies
puheenvuorot 27 §
Siukonen, Antti, kasvatustyön pastori
yleisvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 8, 13, 24 §
Sorvari, Heikki, category manager, DI
talousvaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 24 §
Stenlund, Göran, toiminnanjohtaja
käsikirjavaliokunnan jäsen
Särkiö, Pekka, kenttäpiispa
perustevaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9, 13, 22 §

11
Teräslahti, Liisa, yrittäjä, kanttori
käsikirjavaliokunnan jäsen
puheenvuorot 22 §
Toivio, Heikki, pappisasessori, kappalainen
yleisvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 21 §
Tähtinen, Tapio, palvelualuejohtaja
talousvaliokunnan jäsen
valitsijamies
Vesti, Aino, pastori
käsikirjavaliokunnan puheenjohtaja
kansliavaliokunnan varapuheenjohtaja
varavalitsijamies
puheenvuorot 8, 9, 27, 33 §
Viitala, Ritva, sairaanhoitaja-diakonissa
lakivaliokunnan jäsen
varapöytäkirjantarkastaja
puheenvuorot 35 §
Vikström, Björn, piispa
hallintovaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
puheenvuorot 8, 15 §
Vuorikari, Merja, piispan teologinen sihteeri, hiippakuntasihteeri
lakivaliokunnan jäsen
valitsijamies
Väistö, Eevi, seurakuntaneuvos, KM
hallintovaliokunnan jäsen
puheenvuorot 9 §
Väliniemi, Tuulikki, eläkeläinen
yleisvaliokunnan jäsen
puheenvuorot 17 §
Westerlund, Åsa A., ylilääkäri
talousvaliokunnan varapuheenjohtaja
kansliavaliokunnan jäsen
varavalitsijamies

Yliluoma, Tapio, talouspäällikkö
lakivaliokunnan jäsen
12
Ylä-Autio, Ilmari, varatuomari, liikuntaneuvos
lakivaliokunnan jäsen
puheenvuorot 21, 28 §
Åstrand, Bo-Göran, kirkkoherra
perustevaliokunnan jäsen
varavalitsijamies
varapöytäkirjantarkastaja
puheenvuorot 24 §
Lainoppineet asiantuntijat
Telivuo, Irma, hallintoneuvos
Viljanen, Veli-Pekka, professori
Kirkkoneuvokset
Keskitalo, Jukka, Kirkkohallituksen kansliapäällikkö
puheenvuorot 8, 22, 24 §
Voipio, Risto, Kirkkohallituksen työmarkkinaosaston johtaja
Rantanen, Leena, Kirkkohallituksen talousosaston johtaja
puheenvuorot 8, 24 §
Pihlaja, Pirjo, Kirkkohallituksen hallinto-osaston johtaja
puheenvuorot 9, 12, 15 §
Huokuna, Pekka, Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtaja
puheenvuorot 8, 13, 14, 24 §
Kääriäinen, Kimmo, Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtaja

Asiahakemisto
Numerot viittaavat pöytäkirjan sivuihin
Lyhenteet
EDA = edustaja-aloite
HPKVE = hiippakuntavaltuustoesitys
KKHE = kirkkohallituksen esitys
LTTKL = laintarkastustoimikunnan lausunto
VMI = valitsijamiesten ilmoitus
VME = valitsijamiesten ehdotus
vkm = valiokunnan mietintö
H
Hallintovaliokunnan mietinnöt
Hallintovkm 1/12 (EDA 1/12), liite VI.C.1/12
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja
kirkon kielistrategian laatiminen
ks. kielistrategia
Hautamaksut
Yleisvkm 4/12 (HPKVE 1/12), liite VI.E.4/12
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
– käsittely ja päätös 27–28
Hiippakuntavaltuustoesitykset
HPKVE 2/12, liite V.2/12
Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta (Porvoon
hiippakunta)
ks. kirkolliset rakennukset

2
Kielistrategia
K
Hallintovkm 1/12 (EDA 1/12), liite VI.C.1/12
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja
kirkon kielistrategian laatiminen
– käsittely ja päätös 19
Kirkkohallituksen esitykset
KKHE 6/1, liite II.16/12
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
ks. kirkolliskokous
KKHE 7/12, liite II.7/12
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
ks. kirkolliskokous
KKHE 8/12, liite II.8/12
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma
vuosille 2013–2015
ks. Kirkon keskusrahasto
KKHE 9/12, liite II.9/12
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
ks. kirkon nelivuotiskertomus
KKHE 10/12, liite II.10/12
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
ks. viittomakieli
KKHE 11/12, liite II.11/12
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
ks. seurakuntarakenteet
KKHE 12/12, liite II.12/12
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten
lisääminen kirkkolain 25 lukuun
ks. kirkkolaki

Kirkkohallitus
VME 4/12, liite VIII.4/12
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali
– käsittely ja päätös 16
Kirkkolaki
KKHE 12/12, liite II.12/12
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten
lisääminen kirkkolain 25 lukuun
LTTKL 3/12, liite III.3/12
– lähettäminen lakivaliokuntaan 8
Lakivkm 1/12 (KKHE 4/12), liite VI.B.1/12
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten
muuttaminen
LTTKL 1/12, liite III.1/12
– I käsittely 18
– II käsittely ja päätös 23–27
Kirkolliset rakennukset
HPKVE 2/12, liite V.2/12
Valtion vastuu vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta
– lähettäminen yleisvaliokuntaan 9
ks. kirkkolaki
Kirkolliskokous
Istuntokauden avaus 2
– arkkipiispan avauspuhe, liite IX/12
Valtakirjojen tarkastaminen 2–3
Pöytäkirjantarkastajien valinta 3
Valiokuntiin sijoittaminen 4
– VMI 3/12, liite VII.3/12
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija
KKHE 6/12, liite II.6/12
– lähettäminen valitsijamiehille 4
VME 3/12, liite VIII.3/12
– käsittely ja päätös 7
3

4
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
KKHE 7/12, liite II.7/12
LTTKL 2/12, liite III.2/12
– lähettäminen lakivaliokuntaan 7–8
Lakivkm 2/12 (EDA 6/12), liite VI.B.2/12
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen
– käsittely ja päätös 19
Kyselytunti 11
Istuntokauden päättäminen 28
– arkkipiispan päätöspuhe, liite IX/12
Kirkon keskusrahasto
KKHE 8/12, liite II.8/12
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma
vuosille 2013–2015
– lähettäminen talousvaliokuntaan 5
Talousvkm 5/12, liite VI.D.5/12
– käsittely ja päätös 13–16
Talousarvioaloite 1/12, liite IV.1/12
Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen
instituuttiin
– lähettäminen talousvaliokuntaan 5
Talousvkm 5/12, liite VI.D.5 /12
– käsittely ja päätös 13–16
Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnot
LTTKL 1/12, liite III.1/12
Kirkkolain kirkollista rakennussuojelua koskevien säännösten
muuttaminen
ks. kirkkolaki
LTTKL 2/12, liite III.2/12
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen
ks. kirkolliskokous

LTTKL 3/12, liite III.3/12
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten
lisääminen kirkkolain 25 lukuun
ks. kirkkolaki
Kirkon nelivuotiskertomus
KKHE 9/12, liite II.9/12
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008–2011. Haastettu kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011
– lähettäminen tulevaisuusvaliokuntaan 21
Käsikirjavaliokunnan mietinnöt
Käsikirjavkm 1/12 (KKHE 10/12), liite VI.A.1/12
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
ks. viittomakieli
L
Lainoppineet asiantuntijat
ks. kirkolliskokous
Lakivaliokunnan mietinnöt
Lakivkm 1/12 (KKHE 4/12), liite VI.B.1/12
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten
muuttaminen
ks. kirkkolaki
Lakivkm 2/12 (EDA 6/12), liite VI.B.2/12
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen
ks. kirkolliskokous
Lapsivaikutusten arvioiminen ja lasten kuuleminen
ks. kirkkolaki
5

6
M
Määräenemmistösäännös
ks. kirkolliskokous
R
Rakennussuojelu
ks. kirkkolaki
Rippikoulu
Yleisvkm 2/12 (EDA 4/12), liite VI.E.2/12
Valtakunnallisen isospankin luominen
– käsittely ja päätös 20
S
Seurakunnan talous
Yleisvkm 1/12 (EDA 5/12), liite VI.E.1/12
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen
käytöstä
– käsittely ja päätös 19
Seurakuntarakenteet
KKHE 11/12, liite II.11/12
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat
– lähettäminen hallintovaliokuntaan 12
T
Talousarvio
ks. Kirkon keskusrahasto

Talousarvioaloitteet
Talousarvioaloite 1/12, liite IV.1/12
Määrärahan varaaminen työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen
instituuttiin
ks. Kirkon keskusrahasto
Talousvaliokunnan mietinnöt
Talousvkm 5/12 (KKHE 8/12 ja talousarvioaloite 1/12), liite VI.D.5/12
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma
vuosille 2013–2015 sekä määrärahan varaaminen
työntekijän palkkaamiseksi Uskonnonpedagogiseen instituuttiin
ks. Kirkon keskusrahasto
Toiminta
Yleisvkm 3/12 (EDA 2/12), liite VI.E.3/12
Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan
kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi
– käsittely ja päätös 27
Toiminta- ja taloussuunnitelma
ks. Kirkon keskusrahasto
Työjärjestykset
ks. kirkolliskokous
Työmarkkinajohtajana toimiva kirkkoneuvos
ks. kirkkohallitus
V
Vaalit
ks. kirkkohallitus
Valitsijamiesten ehdotukset
VME 3/12, liite VIII.3/12
Kirkolliskokouksen lainoppinut asiantuntija vuosiksi 2012–2016
ks. kirkolliskokous
7

8
VME 4/12, liite VIII.4/12
Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali
ks. kirkkohallitus
Valitsijamiesten ilmoitukset
VMI 3/12, liite VII.3/12
Valiokuntiin sijoittaminen
ks. kirkolliskokous
Viittomakieli
KKHE 10/12, liite II.10/12
Kodin siunaamisen viittomakielinen käännös
– lähettäminen käsikirjavaliokuntaan 9
Käsikirjavkm 1/12, liite VI.A.1/12
– I käsittely 18
– II käsittely ja päätös 22–23
Y
Yleisvaliokunnan mietinnöt
Yleisvkm 1/12 (EDA 5/12), liite VI.E.1/12
Selvitys ja ohjeistus seurakuntien lahjoitus- ja testamenttivarojen
käytöstä
ks. seurakunnan talous
Yleisvkm 2/12 (EDA 4/12), liite VI.E.2/12
Valtakunnallisen isospankin luominen
ks. rippikoulu
Yleisvkm 3/12 (EDA 2/12), liite VI.E.3/12
Tutkimushanke yhteisöllisesti vaikuttavimpien kirkon matalan
kynnyksen toimintatapojen selvittämiseksi
ks. toiminta
Yleisvkm 4/12 (HPKVE 1/12), liite VI.E.4/12
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta
ks. hautamaksut