Lataa tulostettava versio, 3193 kt - Evira
Lataa tulostettava versio, 3193 kt - Evira
Lataa tulostettava versio, 3193 kt - Evira
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 25/2007<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong>
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 25/2007<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006
Kuvailulehti<br />
Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Julkaisun nimi Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Tekijät Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Tiivistelmä<br />
Julkaisuaika 2007<br />
Asiasanat Tarttuvat eläintaudit, vuositilastot<br />
Julkaisusarjan<br />
nimi ja numero <strong>Evira</strong>n julkaisuja 25/2007<br />
Sivuja 40<br />
Kieli Suomi<br />
Luottamuksellisuus Julkinen<br />
Julkaisija | hinta Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong> (www.evira.fi)<br />
Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Painopaikka ja -aika<br />
ISSN 1796-4369<br />
ISBN 952-5662-96-9 (pdf)<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Tämä julkaisu sisältää tietoa Suomen eläintautitilanteesta vuosina<br />
2005–2006. Julkaisuun on koottu vastustettaviin eläintauteihin liittyviä<br />
vuositilastoja sekä muuta ajankohtaista tietoa. Julkaisussa kuvataan myös<br />
Suomen eri viranomaisten roolit eläintautien vastustamisessa ja toimenpiteistä<br />
eläintautien ennaltaehkäisyssä ja varautumisessa.<br />
Eläintautitilanne Suomessa on pysynyt hyvänä. Vastustettavista helposti<br />
leviävistä eläintaudeista todettiin vuosien 2005–2006 aikana ainoastaan<br />
kalojen virusperäistä verenvuotoseptikemiaa (VHS) merialueilla. Korkeapatogeenisen<br />
lintuinfluenssan leviäminen maailmalla jatkui vuosien<br />
2005–2006 aikana ja myös Suomessa nostettiin valmiutta ja varustautumista<br />
mahdolliseen taudin maahantuloon. Vuosina 2005–2006 tutkituista<br />
siipikarjatiloilta ja luonnonvaraisista linnuista peräisin olevista näytteistä<br />
ei todettu korkeapatogeenista H5- tai H7-alatyypin virusta.
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Beskrivning<br />
Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong><br />
Publikationens titel Djursjukdomen i Finland 2005-2006<br />
Författare Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong><br />
Resumé<br />
Den här publikationen innehåller information om djursjukdomssituationen<br />
i Finland under åren 2005–2006. I publikationen finns en sammanställning<br />
av årsstatistik om djursjukdomar som ska bekämpas samt annan a<strong>kt</strong>uell<br />
information. I publikationen beskrivs också de olika finländska myndigheternas<br />
roller i bekämpningen av djursjukdomar och åtgärder för att<br />
förebygga djursjukdomar och förberedelser för sådana.<br />
Djursjukdomssituationen i Finland har förblivit god. Av de djursjukdomar<br />
som ska bekämpas och som lätt sprids påträffades endast viral hemorrhagisk<br />
septikemi (VHS) hos fiskar i havsområdena 2005–2006. Spridningen<br />
av högpatogen fågelinfluensa fortsatte i världen 2005–2006 och<br />
även i Finland höjdes beredskapen och förberedelserna för sjukdomens<br />
eventuella ankomst. I de prover som togs på fjäderfägårdar och på vilda<br />
fåglar under åren 2005–2006 hittades inga virus som hör till undertypen<br />
högpatogent H5 eller H7.<br />
Utgivningsdatum 2007<br />
Sökord Smittosamma djursjukdomar, årstatistik<br />
Publikationsseriens<br />
namn och nummer <strong>Evira</strong>s publikationer 25/2007<br />
Antal sidor 40<br />
Språk Finska<br />
Konfidentialitet Offentlig handling<br />
Utgivare | pris Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong> (www.evira.fi)<br />
Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong><br />
Tryckningsort<br />
ISSN 1796-4369<br />
ISBN 952-5662-96-9 (pdf)
Description<br />
Publisher Finnish Food Safety Authority <strong>Evira</strong><br />
Title Animal Diseases in Finland 2005-2006<br />
Authors Finnish Food Safety Authority <strong>Evira</strong><br />
Abstract<br />
Publication date 2007<br />
Key words Contagious animal diseases, year statistics<br />
Name and number<br />
of publication <strong>Evira</strong> publications 25/2007<br />
Pages 40<br />
Language Finnish<br />
Confidentiality Public<br />
Publisher | price Food Safety Authority <strong>Evira</strong> (www.evira.fi)<br />
Publisher Food Safety Authority <strong>Evira</strong><br />
Printed in<br />
ISSN 1796-4369<br />
ISBN 952-5662-96-9 (pdf)<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
This publication contains information on the situation with animal<br />
diseases in Finland during 2005–2006. The publication contains annual<br />
statistics related to the control of animal diseases and other current<br />
information. The publication also describes the role of the different Finnish<br />
authorities in the control of animal diseases and the measures for the<br />
prevention of animal diseases.<br />
The situation as to animal diseases has remained good in Finland. In<br />
2005–2006 the only easily spread animal disease to be controlled was<br />
viral haemorrhagic septicaemia (VHS) which was found in fish in sea<br />
areas The highly pathogenic avian influenza continued spreading across<br />
the world in 2005-2006 and in Finland the level of preparedness and<br />
readiness for the possible spread of the disease into the country was<br />
increased. Samples taken in 2005–2006 from poultry farms and birds in<br />
the wild did not show any highly pathogenic viruses of subtypes H5 or H7.
Sisällys<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
1 Eläintautien vastustaminen .................................................................................................. 10<br />
2 Vastustettavat helposti leviävät eläintaudit ........................................................................ 14<br />
3 Muita Suomessa vastustettaviksi määrättyjä ja ilmoitettavia eläintauteja ...................... 17<br />
3.1 Eri eläinlajeille yhteiset taudit .............................................................................. 17<br />
3.2 Nautojen taudit ...................................................................................................... 24<br />
3.3 Lampaiden ja vuohien taudit ................................................................................ 28<br />
3.4 Hevosten taudit ....................................................................................................... 30<br />
3.5 Sikojen taudit .......................................................................................................... 32<br />
3.6 Siipikarjan taudit ..................................................................................................... 33<br />
3.7 Kalojen taudit .......................................................................................................... 35<br />
3.8 Mehiläisten taudit ................................................................................................... 39<br />
Liite ........................................................................................................................................... 40
10<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
1 Eläintautien vastustaminen<br />
Viranomaisorganisaatio eläintautien vastustamisessa<br />
Eläintautien vastustamisen ylin johto kuuluu<br />
maa- ja metsätalousministeriön elintarvike-<br />
ja terveysosastolle (MMMELO). Elintarviketurvallisuusvirasto<br />
<strong>Evira</strong> ohjaa ja valvoo<br />
kansallisen keskushallinnon viranomaisena<br />
eläintauteja koskevan lainsäädännön toimeenpanoa<br />
ja sen noudattamista sekä vastaa<br />
tarttuvien eläintautien diagnostiikasta ja<br />
sen kehittämisestä. Toukokuun alussa 2006<br />
aloittaneeseen uuteen virastoon yhdistettiin<br />
Elintarvikevirasto (EVI), Eläinlääkintä-<br />
ja elintarviketutkimuslaitos (EELA) ja Kasvintuotannon<br />
tarkastuskeskus (KTTK) sekä<br />
MMMELO:n toimeenpanotehtävät. Lainsäädännön<br />
täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä<br />
läänitasolla huolehtivat läänineläinlääkärit,<br />
paikallistasolla kunnaneläinlääkärit ja<br />
teurastamoissa tarkastuseläinlääkärit. Eläintautien<br />
vastustamisesta eläimiä EU:n ulkopuolelta<br />
tuotaessa vastaavat pääasiassa<br />
rajaeläinlääkärit eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen<br />
yhteydessä. EU-jäsenmaista eläimiä<br />
tuotaessa valvonnasta vastaavat läänineläinlääkärit<br />
ja kunnaneläinlääkärit.<br />
Varautuminen eläintautien varalta ja valmiussuunnitelmien<br />
laatiminen<br />
Tarttuvien eläintautien varalta kaikkiin organisaation<br />
portaisiin on luotu ympärivuorokautinen<br />
päivystysjärjestelmä. Osaamista<br />
ylläpidetään koulutuksin ja valmiusharjoituksin.<br />
Lisäksi kansallisessa valmiuseläinlääkärijärjestelmässä<br />
on noin 80 virkaeläinlääkäriä,<br />
joita koulutetaan erityisesti helposti<br />
leviävien eläintautien torjunnan ammattilaisiksi.<br />
<strong>Evira</strong>n laatiman kansallisen valmiussuunnitelman<br />
pohjalta läänineläinlääkärit ovat<br />
laatineet yksityiskohtaiset toimintaohjeet<br />
alueelleen helposti leviävien eläintautien<br />
varalta. Valmiussuunnitelmia testataan<br />
käytännössä vuosittain pidettävissä valmiusharjoituksissa.<br />
Vuoden 2005 aikana toteutettiin<br />
laaja yhteispohjoismainen suu- ja<br />
sorkkatautiharjoitus, ”Heluna 2005”, jonka<br />
tavoitteena oli harjoitella erityisesti kriisikeskuksen<br />
organisointia ja työnjakoa, laatia<br />
perusteellinen epidemiologinen selvitys tartunnan<br />
leviämisestä sekä suunnitella eläinten<br />
tappaminen, raatojen hävittäminen ja<br />
tiladesinfe<strong>kt</strong>io harjoitukseen valituilla tiloilla.<br />
Valmiusharjoitus tehtiin yhteistyössä<br />
muiden Pohjoismaiden kanssa ja se myös<br />
järjestettiin yhtaikaa Suomessa, Ruotsissa,<br />
Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Suunnitelmissa<br />
on vastaavan valmiusyhteistyön vakiinnuttaminen<br />
ja yhteisen koulutuksen järjestäminen<br />
Pohjoismaiden välillä. Vuodelle<br />
2008 on suunnitteilla yhteispohjoismainen<br />
bluetongue -valmiusharjoitus. Vuonna 2006<br />
Suomessa järjestettiin valtioneuvoston johdolla<br />
pienimuotoisempi valtakunnallinen<br />
lintuinfluenssapandemiaharjoitus yhdessä<br />
muiden hallinnonalojen kanssa. Tämä valmiusharjoitus<br />
oli ns. paperiharjoitus. Lisäksi<br />
lääneissä järjestettiin vv. 2005-2006 eräitä<br />
alueellisia valmiusharjoituksia.<br />
Eläintaudeista ilmoittaminen<br />
Suomen eläintautilain mukaan eläimen<br />
omistajan, haltijan tai yksityiseläinlääkärin<br />
epäillessä eläimen sairastavan eläintautilainsäädännössä<br />
vastustettavaksi määriteltyä<br />
eläintautia hänen on ilmoitettava asiasta<br />
kunnaneläinlääkärille tai jollei hän
tavoita kunnaneläinlääkäriä, läänineläinlääkärille.<br />
Läänineläinlääkäri ilmoittaa tautiepäilystä<br />
<strong>Evira</strong>an. Laajan hierarkkisesti etenevän<br />
ilmoitusvelvollisuuden ja koko maata<br />
kattavan eläinlääkäripäivystysjärjestelmän<br />
tarkoituksena on saada eläintautiepäily nopeasti<br />
viranomaisten tietoon.<br />
MMMELO ilmoittaa tautitapauksista EU:n komissiolle,<br />
Kansainväliselle eläintautijärjestölle<br />
(OIE) sekä naapurimaille. Eräistä eläintaudeista<br />
ilmoituksen tulee tapahtua 24<br />
h:n sisällä.<br />
Riskinarviointi valvonnan ja varautumisen<br />
työkaluna<br />
Eläintautien tieteellistä riskinarviointia käytetään<br />
valmiussuunnittelun, eläintautivalvonnan<br />
ja eläintautiseurannan pohjana.<br />
<strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksikössä julkaistiin<br />
vuonna 2005 raportti ”Klassisen sikaruton<br />
epideeminen taudinpurkaus Suomessa<br />
– kvantitatiivinen riskinarviointi”. Maa-<br />
ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa<br />
julkaistiin samana vuonna samaan riskinarviointiproje<strong>kt</strong>iin<br />
liittynyt klassisen sikaruton<br />
taloudellisten vaikutusten arviointi. Vuonna<br />
2006 valmistui vielä kaksi muuta eläintauteja<br />
koskevaa riskinarviointiraporttia: ”Riskinarviointi<br />
naudan virusripulin (BVD) leviämisestä<br />
Suomeen Pohjois-Amerikasta”<br />
ja ”Salmonella suomalaisessa kananmunantuotannossa<br />
– kvantitatiivinen riskinarviointi”.<br />
Riskinarviointeja suu- ja sorkkataudin<br />
leviämisestä ja BSE- riskistä Suomessa<br />
(II vaihe: maassa leviämisen riski) jatkettiin<br />
samoin kuin kansallisen salmonellavalvontaohjelman<br />
arviointia, jossa keskityttiin erityisesti<br />
salmonellaan naudanlihan tuotantoketjussa<br />
ja kananmunissa. Lisäksi vuoden<br />
2006 aikana <strong>Evira</strong>ssa aloitettiin siipikarjan<br />
herkästi leviävien virustautien leviämiseen<br />
vaikuttavien riskitekijöiden kartoitus ja arviointi<br />
kalojen VHS-taudin leviämisen riskistä<br />
merialueelta sisävesistöalueille.<br />
Eläintautien seurantaohjelmat<br />
Seurantatutkimukset ovat viranomaisten<br />
määräyksestä tehtäviä, koko maan kattavia<br />
tutkimuksia, joilla selvitetään tuotanto-<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
eläimillä esiintyvien tarttuvien eläintautien<br />
esiintymistä. Erityisesti Suomen liittyminen<br />
Euroopan unioniin (EU) käynnisti monia seurantaohjelmia.<br />
Seurannan tavoitteena on<br />
osoittaa, että Suomi on vapaa tietyistä taudeista<br />
tai että kyseisiä tauteja esiintyy vain<br />
vähän. Vuonna 2005 valmistui keskeisten<br />
tarttuvien eläintautien seurantaohjelmien<br />
esiselvitys. Esiselvitykseen kerättiin tiedot<br />
23 eri eläintaudin seurantaohjelmasta ajalta<br />
1990-2003. Esiselvityksen pohjalta näytemääriä<br />
ja näytteenoton kohdentamista<br />
tarkistettiin vuonna 2007.<br />
Seurantatutkimusten lisäksi eläintauteja<br />
valvotaan tuotantoeläinten terveystarkkailu-<br />
ja terveysvalvontaohjelmien avulla. Osa<br />
tutkimuksista on pakollisia, osa vapaaehtoisia.<br />
Julkaisun lopussa olevassa liitteessä on<br />
keskeisimmät kansalliset tarttuvien eläintautien<br />
seuranta-, terveysvalvonta- ja terveystarkkailuohjelmat<br />
(Liite1). Seurantaohjelmiin<br />
liittyvät tutkimusmäärät ja tulokset<br />
esitetään tarkemmin tässä julkaisussa eläinlajikohtaisten<br />
osioiden alla.<br />
Eläinten terveydenhuolto<br />
Eläinten terveydenhuolto (ETU) on <strong>Evira</strong>n<br />
ja Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT ry.)<br />
ohjaama kansallisen tuotantoeläinterveydenhuollon<br />
yhteistyöelin, jonka tavoitteena<br />
on tuotantoeläinten terveyden, tuottavuuden<br />
ja hyvinvoinnin edistäminen.<br />
ETT ry:n alaisuudessa toimii kaksi kansallisen<br />
terveydenhuollon internetpohjaista<br />
seurantajärjestelmää: nautatilojen terveydenhuollon<br />
seurantajärjestelmä Naseva ja<br />
sikaloiden terveysluokitusrekisteri Sikava.<br />
Järjestelmien avulla tarttuvien eläintautien<br />
seuranta on reaaliaikaista ja teuraskuljetukset<br />
voidaan suunnitella niin, että tartuntojen<br />
leviämistä ei niiden mukana tapahdu.<br />
<strong>Evira</strong>n laboratorioista tulevat tutkimustulokset<br />
voidaan kirjata suoraan järjestelmään ja<br />
eläinlääkärit kentällä kirjaavat tilakäyntien<br />
tapahtumat siihen.<br />
Lampailla ja vuohilla toimii terveydenhuolto-<br />
ja siipikarjalla terveystarkkailuohjelma,<br />
Sikavaa ja Nasevaa vastaavia seurantajärjestelmiä<br />
ei vielä ole. ETU:n suunnittelema<br />
11
12<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
lampaiden terveydenhuolto-ohjelma käynnistyi<br />
vuonna 2005. Lammas- ja vuohitilojen<br />
terveydenhuoltokäyntien keskusarkistoa<br />
pidetään <strong>Evira</strong>ssa.<br />
<strong>Evira</strong>n kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikössä<br />
(ent. Oulun tutkimusyksikkö) on vuosien<br />
2003-2006 aikana kehitetty porojen<br />
terveydenhuolto-ohjelmaa, jonka tuloksena<br />
on muun muassa porojen terveyttä koskevien<br />
tietojen keruujärjestelmä poroteurastamoilta.<br />
Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti<br />
Suomessa noudatetaan Euroopan yhteisön<br />
lainsäädäntöä eläinten merkitsemisestä ja<br />
rekisteröinnistä. Eläinten merkitseminen ja<br />
rekisteröiminen on tarpeen tartunnan levinneisyyden<br />
selvittämiseksi mahdollisen tautiepidemian<br />
yhteydessä. Konta<strong>kt</strong>ieläinten<br />
löytyminen helpottuu ja nopeutuu ja ne voidaan<br />
eristää. Samalla luodaan edellytykset<br />
eläinperäisten elintarvikkeiden jäljitettävyydelle<br />
tuotantoketjussa. Kaikki nauta-, sika-,<br />
lammas- ja vuohitilat sekä munintakanalat<br />
ja kalanviljelylaitokset ovat viranomaisten<br />
ylläpitämissä valtakunnallisissa rekistereissä.<br />
Lisäksi ammattimaisesti nautaeläimiä,<br />
sikoja, lampaita tai vuohia ostavan tai myyvän<br />
henkilön tulee rekisteröityä alueensa<br />
lääninhallituksen eläinvälittäjärekisteriin.<br />
Lampaiden ja vuohien merkitsemistä<br />
ja rekisteröintiä koskeva uusi asetus (MMMa<br />
469/2005) tuli voimaan 9.7.2005, vastaava<br />
nautaeläimien merkitsemistä ja rekisteröintiä<br />
koskeva uudistettu asetus (MMMa<br />
1391/2006) 28.12.2006.<br />
Tilat ovat velvollisia pitämään luetteloa tilansa<br />
eläimistä ja niiden määrissä tapahtuneista<br />
muutoksista. Naudat, lampaat ja<br />
vuohet on merkittävä yksilökohtaisin korvamerkein.<br />
Siat merkitään tilakohtaisella tunnuksella<br />
joko tatuoimalla tai korvamerkillä.<br />
Eläinten siirroista tulee ilmoittaa rekisterin<br />
pitäjälle seitsemän päivän kuluessa (nauta,<br />
sika, lammas ja vuohi).<br />
Täydentävien ehtojen valvonta<br />
Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan<br />
(CAP, Common Agricultural Policy)<br />
mukaisten suorien tukien saannin ehtona<br />
on vuoden 2005 alusta ollut, että tila noudattaa<br />
ns. täydentäviä ehtoja: eläinten merkitsemisestä<br />
ja rekisteröinnistä annettuja<br />
vaatimuksia, hyvää maatalouskäytäntöä<br />
ja ympäristölainsäädäntöä koskevia vaatimuksia.<br />
Vuonna 2006 täydentäviin ehtoihin<br />
lisättiin eläinten ja kasvien terveyttä ja<br />
elintarvike- ja rehuturvallisuutta koskevien<br />
vaatimusten noudattaminen. Vuonna 2007<br />
täydentävät ehdot laajenivat kattamaan<br />
myös eläinten hyvinvoinnin.<br />
Valvonnoissa seurataan muun muassa<br />
eläinten korvamerkkejä ja rekisteröintiä,<br />
eläintautien ilmoittamista ja siipikarjan salmonellavalvontaohjelman<br />
toteutumista. Erityisenä<br />
valvonnan kohteena on eläinproteiinin<br />
käyttö rehuissa.<br />
Eläinten jäljittäminen kansainvälisessä kaupassa<br />
Elävien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden<br />
jäljitettävyys varmistetaan TRA-<br />
CES-järjestelmän (Trade Control and Expert<br />
System) avulla. Suomi aloitti TRACES-järjestelmän<br />
käytön ensimmäisten maiden<br />
joukossa 1.4.2004. Sisämarkkinakaupassa<br />
TRACES tuli pakolliseksi 1.1.2005 ja tuonnissa<br />
EU:n ulkopuolelta 1.1.2006 kaikissa EUmaissa.<br />
Sisämarkkinakaupassa vaadittavat<br />
eläinten terveyttä koskevat todistukset laaditaan<br />
TRACES-järjestelmässä eläviä eläimiä<br />
ja eläimistä saatavia tuotteita sisältävien lähetysten<br />
mukaan. Elävien eläinten ja eläimistä<br />
saatavien tuotteiden tuonnissa EU:n<br />
ulkopuolelta tuotavat saapumiserät kirjataan<br />
TRACES-järjestelmään ns. CVED-ilmoitusten<br />
kautta.<br />
TRACES-järjestelmästä <strong>Evira</strong> keskusviranomaisena<br />
ja läänin- ja kunnaneläinlääkärit<br />
sekä laitoksia valvovat eläinlääkärit määräpaikan<br />
alueviranomaisina voivat nähdä
kaikki Suomeen saapuvat ja Suomen kautta<br />
kuljetettavat lähetykset samoin kuin eläinlääkinnällisessä<br />
rajatarkastuksessa hyväksytyt<br />
saapumiserät niin, että voivat tarvittaessa<br />
ryhtyä jäljittämään eriä.<br />
Lainsäädännön vaatimusten lisäksi ETT ry.<br />
ohjeistaa ja neuvoo elävien eläinten ja joidenkin<br />
eläimistä saatavien tuotteiden tuojia<br />
tarttuvien eläintautien maahantulon ehkäisemisessä.<br />
Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta<br />
Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen<br />
eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä<br />
annettua Euroopan parlamentin<br />
ja neuvoston asetusta (EY) 1774/2002 (sivutuoteasetus)<br />
alettiin noudattaa jäsenval-<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
tioissa 1.5.2003. Asetuksessa annetaan kansanterveyttä<br />
ja eläinten terveyttä koskevia<br />
sääntöjä eläimistä saatavien sivutuotteiden<br />
keräämiselle, kuljetukselle, varastoinnille,<br />
esikäsittelylle, käsittelylle, käytölle, hävittämiselle,<br />
markkinoille saattamiselle, tuonnille<br />
ja viennille sekä kauttakuljetukselle. <strong>Evira</strong><br />
ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena<br />
asetuksen täytäntöönpanoa ja sen<br />
noudattamista.<br />
Sivutuoteasetuksen tulkintaa ja soveltamista<br />
helpottavia oppaita laadittiin edelleen eri<br />
alojen toimijoille ja valvojille: Vuonna 2005<br />
julkaistiin soveltamisoppaat hygienialain<br />
mukaisille laitoksille ja kalastusaluksille ja<br />
maatilojen lannan käsittelyyn ja käyttöön<br />
sekä vuonna 2006 soveltamisoppaat sivutuotteiden<br />
sisämarkkinakauppaan sekä turkiseläinten,<br />
tarhakoirien ja lemmikkien rehua<br />
valmistaville laitoksille.<br />
13
14<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
2 Vastustettavat helposti leviävät<br />
eläintaudit<br />
Suomen eläintautiasetuksen (601/1980)<br />
mukaan vastustettavaksi helposti leviäväksi<br />
eläintaudiksi luokitellaan sellainen eläintauti,<br />
joka aiheuttaa kansantaloudellisesti<br />
merkittäviä tappioita, estää tai haittaa huomattavasti<br />
eläinten tai eläinkunnan tuotteiden<br />
vientiä tai tuontia tai joka voi tarttua<br />
eläimestä ihmiseen aiheuttaen tämän vakavanlaatuisen<br />
sairastumisen ja jolla lisäksi<br />
on suuri tarttuvuus tai joka leviää erityisen<br />
helposti välillisen tai välittömän kosketuksen<br />
kautta.<br />
Taulukko 1. Helposti leviävien eläintautien esiintyminen Suomessa.<br />
Helposti leviävien eläintautien seuranta<br />
perustuu kliinisesti sairaiden eläinten varhaiseen<br />
havaitsemiseen ja ilmoitusvelvollisuuteen,<br />
mikä varmistetaan kouluttamalla<br />
eläinlääkäreitä ja tuottajia tunnistamaan<br />
tarttuvien tautien oireita. Tiettyjen helposti<br />
leviävien eläintautien esiintymistä<br />
seurataan kansallisilla seurantaohjelmilla<br />
(Taulukko 1).<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Afrikkalainen hevosrutto Ei koskaan<br />
Afrikkalainen sikarutto Ei koskaan<br />
Hevosen tarttuva aivo-selkäydintulehdus (EEE, VEE, WEE) Ei koskaan<br />
Karjarutto 1877<br />
Lammas- ja vuohirokko Ei koskaan<br />
Lintuinfluenssa Ei koskaan<br />
Lumpy skin -tauti Ei koskaan<br />
Newcastlen tauti 2004<br />
Pienten märehtijäin rutto (PPR) Ei koskaan<br />
Rift Valley -kuume Ei koskaan<br />
Sikarutto 1917<br />
Sikojen vesikulääritauti (SVD) Ei koskaan<br />
Sinikielitauti (bluetongue) Ei koskaan<br />
Suu- ja sorkkatauti 1959<br />
Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio (IHN) Ei koskaan<br />
Tarttuva lohen anemia (ISA) Ei koskaan<br />
Tarttuva naudan keuhkorutto (CBPP) 1920<br />
Vesikuläärinen stomatiitti Ei koskaan<br />
Virusperäinen verenvuotoseptikemia (VHS) 20061) Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
1) ei todettu VHS-tautivapausalueella
Lintuinfluenssa<br />
Vuosien 2005-2006 aikana korkeapatogeenisen<br />
lintuinfluenssan leviäminen maailmalla<br />
jatkui ja myös Suomessa nostettiin<br />
valmiutta ja varustautumista mahdolliseen<br />
taudin maahantuloon. Keväällä 2006 siipikarjan<br />
ulkona pito kiellettiin luonnonvaraisten<br />
lintujen kevätmuuton ajaksi koko Länsi-Suomessa<br />
sekä eräillä muilla alueilla,<br />
jotka tiedettiin muuttolintujen levähdysalueiksi<br />
ja/tai joissa oli runsaasti siipikarjatiloja<br />
(MMM:n asetus 157/2006, voimassa<br />
3.3.-31.5.2006). Asetuksella määrättiin<br />
myös sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten<br />
lintujen tutkimisesta ja siipikarjan ruokinnan<br />
ja juoton järjestämisestä niin, että<br />
tartunta luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan<br />
estettäisiin. Määräyksiä lintujen tutkimisesta<br />
ja siipikarjan ruokinnan ja juoton<br />
järjestämisestä jatkettiin uudella MMM:n<br />
asetuksella (386/2006) 1.6.2006 alkaen.<br />
<strong>Evira</strong> ohjasi ja valvoi ulkonapitokiellon toteuttamista.<br />
Lisäksi <strong>Evira</strong> päivitti toimintaohjeet<br />
eläinlääkäreille lintuinfluenssan vastustamiseksi.<br />
Kansalaisille avoin lintuinfluenssapuhelinpalvelu<br />
toimi 21.2.-30.6.2006 välisen ajan.<br />
Tässä maa- ja metsätalousministeriön ja sosiaali-<br />
ja terveysministeriön yhteisesti ylläpitämässä<br />
puhelinpalvelussa vastattiin<br />
kevään aikana noin 9 000 puheluun. Käytännön<br />
työstä vastasivat eläinlääketieteen<br />
opiskelijat ja Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijät.<br />
Korkeapatogeenista H5- tai H7-alatyypin lintuinfluenssa<br />
A-virusta (AI-virus) ei kuitenkaan<br />
todettu näinä vuosina Suomesta tutkituista<br />
näytteistä. Vuonna 2005 tutkittiin<br />
yhteensä 2 486 näytettä (236 parvea) serologisesti<br />
AI-viruksen varalta kielteisin tuloksin.<br />
Nämä näytteet olivat peräisin jalostus- ja<br />
siitosparvista sekä munintakana- ja kalkkunatiloilta,<br />
ankka- ja hanhitiloilta ja fasaani-<br />
ja sileälastaisten lintujen kasvattamoista.<br />
Vuonna 2005 viruseristyksellä tutkittiin 389<br />
luonnonvaraisista linnuista otettua ulostenäytettä.<br />
Kolmesta lokista eristettiin matalapatogeeninen<br />
AI-virus.<br />
Vastaavasti vuonna 2006 <strong>Evira</strong> tutki 178 siipikarjatilan<br />
1 986 näytettä. Kahdelta han-<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
hitilalta löytyi H5-alatyypin vasta-aineita.<br />
Eläimet olivat terveitä ja tiloilta viruseristykseen<br />
otetut näytteet olivat kielteisiä. Samoilta<br />
tiloilta löytyi myös paramyksovirus-1<br />
-vasta-aineita. Luonnonvaraisia lintuja tutkittiin<br />
535. Näistä elävien lintujen seurantanäytteitä<br />
oli 341, kuolleina löydettyjen lintujen<br />
näytteitä 194. Kaikki näytteet olivat<br />
kielteisiä lintuinfluenssa A-viruksen H5- ja<br />
H7-alatyyppien suhteen.<br />
Lintuinfluenssan tautiseuranta alkoi vuonna<br />
2003 ja se perustuu EY-lainsäädäntöön (Taulukko<br />
19).<br />
Siipikarjan Newcastlen tauti<br />
Suomelle myönnettiin komission päätöksellä<br />
(94/963/EY 28.12.1994) rokotusvapaa<br />
asema siipikarjan Newcastlen taudin suhteen<br />
EU-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä.<br />
Rokotusvapauden ylläpito edellyttää, että<br />
kaikki siipikarjan jalostus- ja siitoslaitokset<br />
tutkitaan vuosittain serologisesti (Taulukko<br />
19). Näitä seurantatutkimuksia on tehty<br />
Suomessa vuodesta 1993. Vuoden 2005<br />
kartoituksessa tutkittiin yhteensä 4 989 näytettä<br />
87 tilalta kielteisin tuloksin, lukuun ottamatta<br />
maternaalisia vasta-aineita yhdessä<br />
maahantuodussa parvessa. Vuonna 2006<br />
tutkittiin 5 443 näytettä 101 jalostus- ja siitosparvesta.<br />
Kahdella hanhitilalla todettiin<br />
PMV-1-vasta-aineita, mutta virusta ei pystytty<br />
eristämään.<br />
Newcastlen tauti on Suomessa viimeksi todettu<br />
vuonna 2004, jolloin tartunta havaittiin<br />
kalkkunatilalla Satakunnassa. Kaikki tilan<br />
12 000 lihotuskalkkunaa lopetettiin ja<br />
hävitettiin ja tila desinfioitiin. Tartunta ei levinnyt<br />
muille tiloille. Todetulla tapauksella<br />
ei ollut vaikutusta Suomen rokotusvapaaseen<br />
asemaan taudin suhteen. Tätä ennen<br />
Newcastlen tautia oli todettu Suomessa siipikarjalla<br />
vuonna 1971 ja tarhatuissa linnuissa<br />
1996.<br />
Kalojen VHS- ja IHN-tauti<br />
Vastustettavista helposti leviävistä eläintaudeista<br />
Suomessa todettiin vuosina 2005 ja<br />
2006 ainoastaan kalojen virusperäistä verenvuotoseptikemiaa<br />
(VHS) merialueilla.<br />
Suomen sisävesialueilla tautia ei ole kos-<br />
1
1<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
kaan todettu. VHS-taudin seurantatutkimukset<br />
ja taudin esiintymisen tarkempi kuvaus<br />
on tässä julkaisussa kohdassa kalojen taudit<br />
(3.7.).<br />
Kaikkia lohikaloja viljeleviä laitoksia on valvottu<br />
VHS-taudin lisäksi tarttuvan vertamuodostavan<br />
kudoksen kuolio (IHN) varalta<br />
vuodesta 1995 lähtien EU:n hyväksymällä<br />
seurantaohjelmalla (Taulukko 23). Vuonna<br />
2005 EU:ssa hyväksyttiin koko Suomen IHN-<br />
ja sisävesialueiden VHS-tautivapaus.<br />
Sikarutto ja sian vesikulääritauti (SVD)<br />
Sikojen vastustettavista helposti leviävistä<br />
taudeista sikaruton ja SVD-taudin seurantatutkimukset<br />
alkoivat jo 1990-luvulla, sikaruttoseuranta<br />
vuonna 1992 ja SVD-seuranta<br />
vuonna 1995. Aluksi yksilöverinäytteet otettiin<br />
otantana teurastamoilta. Vuodesta 1998<br />
lähtien seurannassa siirryttiin tutkimaan terveysvalvontaohjelmissa<br />
otettuja yksilöverinäytteitä.<br />
Taulukossa 17 on esitetty näiden<br />
sikatautien vuosittaiset tutkimusmäärät.
3 Muita Suomessa vastustettaviksi<br />
määrättyjä ja ilmoitettavia<br />
eläintauteja<br />
3.1 Eri eläinlajeille yhteiset taudit<br />
Aujeszkyn tauti (pseudorabies)<br />
Sian herpesvirus 1:n aiheuttama Aujeszkyn<br />
tauti voi sian lisäksi tarttua moniin muihinkin<br />
eläimiin, kuten lampaisiin, nautoihin,<br />
kissoihin ja koiriin sekä villinisäkkäisiin.<br />
Muille kuin sioille virus aiheuttaa tyypillisesti<br />
voimakkain kutinaoirein ilmenevän kuolemaan<br />
johtavan taudin. Suomessa ei ole koskaan<br />
todettu Aujeszkyn tautia, joka Suomen<br />
eläinlääkintölainsäädännössä luokitellaan<br />
vastustettavaksi vaaralliseksi eläintaudiksi.<br />
Maan tautivapauteen perustuen Suomelle<br />
myönnettiin Euroopan komission päätöksellä<br />
(94/961/EY 28.12.1994, vahvistettu<br />
viimeksi päätöksellä 2001/618/EY) lisäva-<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Taulukko 2. Tiettyjen ilmoitettavien eri eläinlajeilla yhteisten tautien esiintyminen Suomessa.<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Aujeszkyn tauti Ei koskaan<br />
Ekinokokkoosi 2006<br />
Heartwater Ei koskaan<br />
Japanin aivokuume Ei koskaan<br />
Jänisrutto (tularemia) 2006<br />
Krimin-Kongon verenvuotokuume Ei koskaan<br />
Leptospiroosi 20061) Luomistauti (B.abortus) 1960<br />
Luomistauti (B.melitensis, B.suis) Ei koskaan<br />
Länsi-Niilin kuume (WNF) Ei koskaan<br />
New world screw worm (Cochliomyia hominivorax) Ei koskaan<br />
Old world screw worm (Chrysomya bezziana) Ei koskaan<br />
Paratuberkuloosi 2003<br />
Pernarutto (anthrax) 2004<br />
Q-kuume Ei koskaan<br />
Raivotauti (rabies) 1989<br />
Salmonellatartunnat 2006<br />
Trikinelloosi 2006<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
1) vasta-aineita todettu sioilla, ei ba<strong>kt</strong>eerieristystä<br />
kuudet Aujeszkyn taudin varalle. Seurantatutkimukset<br />
alkoivat vuonna 1993 ja jatkuvat<br />
edelleen. Tulokset on koottu taulukkoon<br />
17.<br />
Vuonna 2005 tutkittiin seurantatutkimuksissa<br />
12 462 sian verinäytettä. Seurantatutkimusten<br />
lisäksi tutkittiin 3 430 sian verinäytettä<br />
terveysvalvontaohjelmiin liittyen<br />
koeasemilta teurastetuista sioista, keinosiemennyskarjuista<br />
ja terveysvalvontasikaloista<br />
sekä tarhatuista villisioista. Kaikki näytteet<br />
olivat kielteisiä. Vuonna 2006 tutkittiin<br />
seurantaohjelman mukaisia sian verinäytteitä<br />
10 221 ja terveysvalvontaohjelmiin<br />
liittyviä muita näytteitä 3 144 kielteisin tuloksin.<br />
1
18<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Ekinokokkoosi<br />
Echinococcus granulosus -tartunta (genotyyppi<br />
G10, Fennoskandian hirviekinokokki)<br />
todettiin vuonna 2005 ainoastaan kahdessa<br />
sudessa, vuonna 2006 ekinokokkiloistartunta<br />
löytyi yhdeksältä porolta ja yhdeltä<br />
sudelta. Hirvien keuhkoja ei ole vuosien<br />
2003 ja 2004 jälkeen systemaattisesti kerätty<br />
ekinokokkitutkimuksiin, vaan metsästäjiä<br />
ja eläinlääkäreitä on pyydetty toimittamaan<br />
<strong>Evira</strong>n tutkimuksiin keuhkoja, joissa<br />
näkyy muutoksia.<br />
Kaikki lihantarkastuksessa vuosina 2005 ja<br />
2006 tutkitut naudat, lampaat ja vuohet,<br />
siat ja hevoset sekä hirvet todettiin vapaiksi<br />
ekinokokkiloisesta. Näiden lisäksi Metsäntutkimuslaitos<br />
(Metla) on tutkinut molempina<br />
vuosina myyriä ekinokokkiloisen<br />
esiintymisen selvittämiseksi, vuonna 2005<br />
noin 3 000 ja vuonna 2006 noin 2 100 myyränäytettä.<br />
Yhdestäkään näytteestä ei löytynyt<br />
ekinokokkiloisia.<br />
Nykytiedon mukaan ekinokokkiloistartuntoja<br />
(Echinococcus granulosus) esiintyy Suomessa<br />
Itä-Lapin, Koillismaan ja Kainuun<br />
poroissa, Koillismaalta Pohjois-Karjalaan<br />
ulottuvalla alueella hirvissä ja Itä-Suomen<br />
susissa. Etelämpänä, Kaakkois-Suomessa,<br />
susissa ei ole toistaiseksi todettu ekinokokkeja,<br />
mutta hirvien osalta tartuntatilannetta<br />
ei tunneta ja sen selvittäminen vaatisi lisätutkimuksia.<br />
E. multilocularis -loista ei ole todettu Suomessa<br />
kettujen, supikoirien, koirien tai myyrien<br />
tutkimuksissa.<br />
Koirien ja kissojen maahantuonti edellyttää<br />
eläinlääkärin antamaa ja todistuksellaan<br />
vahvistamaa heisimatoihin tehoavaa lääkitystä.<br />
Lääkitystä ei kuitenkaan vaadita, jos<br />
eläin tuodaan suoraan Ruotsista, Norjasta<br />
(Huippuvuoria lukuun ottamatta), Yhdistyneestä<br />
Kuningaskunnasta tai Irlannista, tai<br />
jos eläin tuodaan Suomeen 24 tunnin kuluessa<br />
siitä, kun se on viety pois Suomesta.<br />
Lisäksi alle kolmen kuukauden ikäisiltä eläimiltä<br />
ei vaadita heisimatoihin tehoavaa lääkitystä.<br />
Jänisrutto (tularemia)<br />
Jänisruttoa on viime vuosina todettu<br />
10-20 tapausta vuosittain eri puolilla<br />
maata. Vuonna 2005 todettiin 10 ja<br />
vuonna 2006 15 kuolleena löydetyn metsäjäniksen<br />
tai rusakon elinnäytteistä jänisruttoa<br />
aiheuttava Francisella tularensis<br />
-ba<strong>kt</strong>eeri. Vuonna 2005 todettiin lisäksi yksi<br />
tularemiatapaus valkoposkihanhessa.<br />
Leptospiroosi<br />
Vuodesta 2001 alkaen leptospiroosin varalta<br />
tutkittavia näytteitä on kerätty keinosiemennyskarjuista,<br />
aikaisempina vuosina<br />
tutkittiin myös teurastamolla lihasioista<br />
otettuja näytteitä (Taulukko 17). Vuonna<br />
2005 tutkituissa 257 näytteessä ei ollut yhtään<br />
positiivista. Vuonna 2006 tutkittiin 214<br />
keinosiemennyskarjua, joista kahdella todettiin<br />
heikko positiivinen tiitteri (1:100 ja<br />
1:400) L. bratislava -serotyyppiä vastaan.<br />
Matalien vasta-ainetasojen merkityksestä<br />
ei ole täyttä varmuutta.<br />
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen<br />
(MMMa 6/EEO/2004) mukaisesti otetut<br />
näytteet sonneista ennen keinosiemennysaseman<br />
varsinaiseen navettaan siirtoa olivat<br />
vuonna 2005 ja 2006 kielteiset leptospiravasta-aineiden<br />
suhteen.<br />
Luomistauti (bruselloosi)<br />
Luomistauti on Suomen kansallisessa eläinlääkintölainsäädännössä<br />
vastustettava vaarallinen<br />
eläintauti. Se on zoonoosi, jonka<br />
vuoksi välittömän ilmoitusvelvollisuuden lisäksi<br />
tautitapaus tulee ilmoittaa myös alueen<br />
tarttuvista taudeista vastaavalle terveyskeskuslääkärille.<br />
Luomistaudin vastustaminen alkoi Suomessa<br />
jo 1920-luvulla. Viimeinen nautaeläimen<br />
luomistautitapaus on todettu Suomessa<br />
vuonna 1960. Suomi on ollut virallisesti vapaa<br />
naudan luomistaudista (B. abortus) (Komission<br />
päätös 94/960/EY 28.12.1994, vahvistettu<br />
viimeksi päätöksellä 2003/467/EY)<br />
sekä lampaiden ja vuohien luomistaudista<br />
(komission päätös 94/965/EY 28.12.1994)<br />
vuodesta 1994 lähtien. Tautivapaan aseman
ylläpito edellyttää kaikkien tautiepäilytapausten<br />
tutkimista sekä B. melitensiksen osalta<br />
myös jatkuvaa valtakunnallista seurantaa<br />
(Taulukko 3). Lampaiden, vuohien ja sikojen<br />
viralliset seurantaohjelmat käynnistyivät<br />
Suomessa vuonna 1994, nautojen jo vuonna<br />
1990.<br />
Brucella abortus voi tarttua nautaeläinten<br />
ja pikkumärehtijöiden lisäksi muun muassa<br />
sikaan ja ihmiseen. Seuranta toteutettiin<br />
1990-luvun alussa tutkimalla kaikki lypsykarjat<br />
ja 1995 lähtien otannalla (n. 10 %:<br />
n otanta) tankki- eli yhteismaitonäytteistä.<br />
Liha-/emolehmäkarjojen verinäytetutkimukset<br />
alkoivat vuonna 1994. Vuodesta<br />
2003 verinäytetutkimukset kohdistettiin<br />
emolehmäkarjoihin, joiden näytteenotto<br />
tapahtuu teurastamolla. Lisäksi vuosittain<br />
tutkitaan kaikki keinosiemennyssonnit<br />
ja asemalle vietävät uudet sonnit ja niiden<br />
lähtökarjat. Vuonna 2005 tutkittiin 991 keinosiemennyssonnin<br />
verinäytettä. Kaikki<br />
näytteet olivat kielteisiä. Tautiepäilyn takia<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Taulukko 3. Seuranta- ja terveysvalvontatutkimukset luomistaudin (bruselloosin) varalta vuosina<br />
1990-2006.<br />
Lammas Vuohi Nauta Sika<br />
Näytteet (kpl) Näytteet (kpl) Yhteismaito- Teurastamo- Näytteet (kpl)<br />
näytteet (kpl) verinäytteet<br />
Vuosi<br />
(kpl)<br />
1990<br />
...<br />
- - 9 879 - -<br />
1992<br />
...<br />
12 931 777 37 923 - -<br />
1997<br />
...<br />
3 521 341 2 944 644 9 370<br />
2002 4 255 1 143 3 078 277 15 042<br />
2003 3 361 1 273 2 810 2 760 14 530<br />
2004 3 139 1 493 3 036 2 760 13 909<br />
2005 3 756 1 165 2 861 3 234 15 323<br />
2006 3 546 1 186 2 755 4 570 12 858<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
Kaikki tutkimustulokset negatiivisia.<br />
tutkittiin 54 eläimen elinnäytteet mikrobiologisesti<br />
ja 15 eläimen verinäytteet serologisesti,<br />
kaikki kielteisin tuloksin. Vastaavasti<br />
vuonna 2006 tutkittiin 1 301 keinosiemennyssonnin<br />
näytteet ja mikrobiologisesti 101<br />
elinnäytettä ja 5 serologista näytettä luomistapauksissa<br />
tai vastasyntyneiden vasikoiden<br />
kuolemissa kielteisin tuloksin.<br />
Lampaan ja vuohen luomistaudin aiheuttaa<br />
Brucella melitensis -ba<strong>kt</strong>eeri. Myös muun<br />
muassa nauta, sika ja ihminen voivat saada<br />
tartunnan. Vuonna 2005 Suomen 2 138<br />
lammas- ja vuohikatraasta 343 tutkittiin<br />
lampaiden ja vuohien luomistaudin varalta,<br />
vuonna 2006 320 katrasta 2 432:sta. Käytännössä<br />
lähes kaikki maedi-visna-/CAE-ohjelmaan<br />
kuuluvat tilat tutkitaan. Pakollisten<br />
seurantatutkimusten lisäksi abortista johtuvan<br />
tautiepäilyn vuoksi tutkittiin mikrobiologisesti<br />
vuonna 2005 seitsemän ja vuonna<br />
2006 viisi lampaasta tai vuohesta peräisin<br />
olevaa näytettä kielteisin tuloksin.<br />
1
20<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Sikojen luomistaudin aiheuttaja, Brucella<br />
suis (biovar 1,2 ja 3), voi sikojen lisäksi<br />
tarttua muun muassa märehtijöihin ja ihmiseen.<br />
Tautia ei ole todettu Suomessa ja<br />
Suomi haki vuonna 1999 Euroopan komissiolta<br />
lisävakuuksia taudin suhteen. Asian<br />
käsittely on edelleen kesken. Vuonna 2005<br />
tutkittiin 15 323 näytettä, joista 11 962 oli<br />
seurantatutkimusnäytteitä ja 3 361 terveysvalvontanäytteitä<br />
(2 628 oli peräisin<br />
jalostussikaloista ja 733 keinosiemennyskarjuista).<br />
Vastaavasti vuonna 2006 seurantatutkimuksiin<br />
osallistui 10 149 sikaa, jalostussikojen<br />
näytteitä tutkittiin 2 134 ja 575<br />
näytettä keinosiemennyskarjuista kielteisin<br />
tuloksin.<br />
Paratuberkuloosi<br />
Mycobacterium avium subspecies paratuberculosis<br />
aiheuttaa kroonista suolisto-<br />
sairautta ensisijaisesti märehtijöillä, mutta<br />
ba<strong>kt</strong>eeria on eristetty maailmanlaajuisesti<br />
monista eläinlajeista (jänis- ja näätäeläimistä,<br />
ketusta ja mäyrästä sekä varislinnuista ja<br />
jyrsijöistä). Suomen kansallisessa eläinlääkintölainsäädännössä<br />
paratuberkuloosi kuuluu<br />
eläinlääkäreiden kuukausittain ilmoittamiin<br />
muihin eläintauteihin.<br />
Suomessa paratuberkuloosi eli Johnen tauti<br />
todettiin ensimmäisen kerran vuonna 1992<br />
sairaasta liharodun tuontinaudasta. Kliininen<br />
paratuberkuloosi on todettu yhteensä<br />
viidessä lihanautakarjassa vuosien 1992-<br />
2000 aikana. Lisäksi paratuberkuloosi on todettu<br />
yhdessä tarhatussa, luonnonvaraisessa<br />
märehtijässä vuonna 2003.<br />
Vuonna 2006 <strong>Evira</strong> käynnisti tutkimuksen,<br />
jossa selvitetään kliinisen paratuberkuloosin<br />
esiintymistä Suomessa.<br />
Pernarutto (anthrax)<br />
Pernarutto on Suomessa erittäin harvinainen<br />
ja sitä todetaan vain yksittäistapauksina, viimeksi<br />
vuonna 2004. Tuolloin yhdellä nautakarjatilalla<br />
Etelä-Suomessa kolme nuorta<br />
sonnia sairastui äkillisesti kuumeeseen ja<br />
kaksi sonnia kuoli. Toisesta kuolleesta sonnista<br />
otetut näytteet osoittivat kuolinsyyksi<br />
pernaruton. Tätä ennen pernaruttoa todettiin<br />
yhdessä nautakarjassa vuonna 1988.<br />
Raivotauti (rabies)<br />
Vuosina 2005-2006 Suomessa ei todettu<br />
eläinten raivotautitapauksia. Edelliset tapaukset<br />
Suomessa todettiin sylvaattista eli<br />
metsärabiestyyppiä olleen raivotautiepidemian<br />
yhteydessä huhtikuun 1988 ja helmikuun<br />
1989 välisenä aikana, jolloin virologisesti<br />
varmistettiin 66 raivotautitapausta<br />
(48 supikoiraa, 12 kettua, 2 mäyrää, 2 kissaa,<br />
1 koira ja 1 nauta) Kaakkois-Suomessa<br />
1 700 km 2 :n suuruisella alueella. Viimeinen<br />
kotoperäinen raivotautitapaus todettiin<br />
16.2.1989 ja Suomi julistettiin raivotautivapaaksi<br />
helmikuun lopussa 1991, kun viimeisestä<br />
todetusta tautitapauksesta oli kulunut<br />
kaksi vuotta. Vuonna 2003 tuontihevosella<br />
todettu raivotautitartunta ei päässyt leviämään<br />
Suomessa.<br />
Vuoden 2005 aikana tutkittiin eläinten aivonäytteitä<br />
raivotaudin varalta kielteisin tuloksin<br />
yhteensä 510 (näistä 474 oli villieläimiä)<br />
ja vuonna 2006 554 (näistä 534 oli villieläimiä).<br />
Suurin osa näytteistä oli ketuista ja supikoirista.<br />
Raivotaudin uudelleen leviämisen estämiseksi<br />
vuosina 2005-2006 jatkettiin vuosittaisia<br />
luonnonvaraisten eläinten rokotuksia.<br />
Ilmateitse levitettiin sekä touko- että<br />
syyskuussa 80 000 Fuchsoral SAD B 19 -rokotesyöttiä<br />
20-25 kilometriä leveälle ja 250<br />
kilometriä pitkälle vyöhykkeelle pitkin Suomen<br />
kaakkoisrajaa. Rokotusohjelmaa on toteutettu<br />
vuodesta 1988, aluksi levittämällä<br />
syötit kerran vuodessa, vuodesta 2004<br />
lähtien kahdesti vuodessa. Vuonna 2000<br />
käynnistettiin yhteistyö Venäjän eläinlääkintäviranomaisten<br />
kanssa rokotusalueen<br />
ja näytteiden keruualueen laajentamiseksi<br />
myös Venäjän puolelle.<br />
Metsästyskoirien ja viranomaisten palveluskoirien<br />
rokotus on yhä pakollista ja myös<br />
muiden koirien ja kissojen rokotusta suositellaan.<br />
Suomeen tuotavilta koirilta, kissoilta<br />
ja freteiltä vaaditaan pääsääntöisesti<br />
voimassa oleva raivotautirokotus WHO:n<br />
kansainvälisen standardin mukaisella ina<strong>kt</strong>ivoidulla<br />
rokotteella vähintään 21 vrk ennen<br />
maahantuontia. Lisäksi koirilta, kissoilta<br />
ja freteiltä, jotka tulevat sellaisista EU:n ul-
kopuolisista maista, joissa raivotauti ei ole<br />
hallinnassa, edellytetään raivotautivasta-ainetutkimusta<br />
ja siinä saavutettua riittävää<br />
neutralisoivien vasta-aineiden tasoa.<br />
Salmonellatartunnat<br />
Salmonellaa esiintyy tuotantoeläimissä Suomessa<br />
hyvin vähän. Suomen kansallinen<br />
salmonellavalvontaohjelma on toiminut<br />
vuodesta 1995 EU:n komission päätöksellä<br />
94/968/EY. Ohjelma koskee nautoja, sikoja<br />
ja siipikarjaa sekä niistä saatavaa lihaa<br />
ja kananmunia. Tilalle, jolla on todettu salmonellatartunta,<br />
annetaan rajoittavat mää-<br />
räykset. Ne ovat voimassa siihen asti, kunnes<br />
jatkotutkimuksissa tilan todetaan vapautuneen<br />
tartunnasta. Valvontaohjelman<br />
tavoitteena on ehkäistä salmonellatartunta<br />
näistä lähteistä ihmisiin ja pitää salmonellan<br />
esiintyminen tuotantoeläimillä ja niistä<br />
saatavissa elintarvikkeissa alle 1 %:n vuositasolla.<br />
<strong>Evira</strong> on julkaissut aiheesta kattavan<br />
10 vuoden seurantaan perustuvan julkaisun<br />
otsikolla ”Salmonellavalvonta ja salmonellan<br />
esiintyminen Suomessa vuosina<br />
1995-2004” (<strong>Evira</strong>n julkaisuja 3/2006).<br />
Vuosi<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Taulukko 4. Kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaiset imusolmukenäytteet teurasnaudoista<br />
ja -sioista vuosina 1995-2006.<br />
Nautojen imusolmukenäytteet Emakoiden imusolmukenäytteet Lihasikojen imusolmukenäytteet<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiivi-<br />
set (kpl)<br />
Positiivi-<br />
set (%)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiivi-<br />
set (kpl)<br />
Positiivi-<br />
set (%)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiivi-<br />
set (kpl)<br />
Positiivi-<br />
1995 2 728 23 0,8 2 725 9 0,3 2 792 10 0,4<br />
set (%)<br />
...<br />
1997<br />
...<br />
3 116 2 0,1 3 165 4 0,1 3 209 6 0,2<br />
2002 3 141 2 0,1 2 952 4 0,1 3 210 3 0,1<br />
2003 3 141 2 0,1 2 962 6 0,2 3 300 3 0,1<br />
2004 3 058 6 0,2 3 304 6 0,2 3 336 0 0<br />
2005 3 003 3 0,1 3 181 5 0,2 3 252 7 0,2<br />
2006 3 022 2 0,1 3 070 4 0,1 3 262 1 0,03<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
Nautakarjan salmonellatartunnat<br />
Salmonellavalvontaohjelman mukaisesti<br />
naudoista otetaan vuosittain satunnaisotantana<br />
noin 3 000 eläinkohtaista imusolmukenäytettä<br />
teurastamoilta tutkittavaksi<br />
salmonellaba<strong>kt</strong>eerin esiintymisen varalta<br />
(Taulukko 4). Vuonna 2005 3 003 tutkitusta<br />
näytteestä kolmesta eristettiin salmonellaba<strong>kt</strong>eeri<br />
(kahdesta näytteestä S. Infantis ja<br />
yhdestä S. Konstanz). Vuonna 2006 3 022<br />
tutkitusta näytteestä kaksi olivat positiivista,<br />
molemmat serotyyppiä S.Typhimurium.<br />
Keinosiemennyssonnien lähtökarjoille tehdyissä<br />
tutkimuksissa ei kumpanakaan vuonna<br />
todettu salmonellaa.<br />
Kaikki tautiepäilytapaukset ja positiiviset<br />
teurastamolöydökset varmistetaan ulostenäytetutkimuksilla.<br />
Vuonna 2005 todettiin<br />
kahdeksan ulostenäytepositiivista nautakarjaa<br />
30 tutkitusta. Näistä kuusi oli uusia<br />
tartuntoja. Kaikki tartunnat olivat serotyyppiä<br />
S.Typhimurium. Vuonna 2006 tautiepäilyn<br />
tai teurastamolöydöksen perusteella<br />
tutkittiin vastaavasti 39 karjaa, joista yhdeksän<br />
varmistui salmonellapositiivisiksi.<br />
Näistä uusia tartuntoja oli kahdeksan. Todetut<br />
serotyypit olivat S.Typhimurium (kuudesta<br />
näytteestä), S. Infantis, S. Konstanz ja<br />
S. Muenchen.<br />
21
22<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Sikojen salmonellatartunnat<br />
Emakoista ja lihasioista otetaan vuosittain<br />
teurastamoissa satunnaisotantana kummastakin<br />
ryhmästä noin 3 000 imusolmukenäytettä<br />
tutkittavaksi salmonellan varalta<br />
(Taulukko 4). Vuonna 2005 viidestä emakoiden<br />
imusolmukenäytteestä eristettiin salmonella,<br />
kaikki serotyyppiä S.Typhimurium.<br />
Samana vuonna seitsemästä lihasikojen<br />
näytteestä löytyi salmonellaba<strong>kt</strong>eeri (kuudesta<br />
näytteestä S. Typhimurium ja yhdestä<br />
S. ssp I). Vastaavasti vuonna 2006 neljästä<br />
emakoiden imusolmukenäytteestä<br />
eristettiin salmonellaba<strong>kt</strong>eeri (yhdestä<br />
S. Enteritidis ja kolmesta S. Typhimurium) ja<br />
yhdestä lihasikojen imusolmukenäytteestä<br />
S.Typhimurium. Kumpanakaan vuonna tautiepäilyn<br />
vuoksi tutkituissa ulostenäytteissä<br />
(vuonna 2005 tutkittiin kahdeksan ja vuonna<br />
2006 kuusi sikalaa) ei todettu salmonellaa<br />
eikä myöskään keinosiemennysasemille<br />
menevistä karjuista tai terveysvalvontaan<br />
kuuluvista sikaloista.<br />
Siipikarjan salmonellatartunnat<br />
OIE:n listan siipikarjan salmonellooseista kanatyyfusta<br />
(S. gallinarum) ei ole koskaan todettu<br />
Suomessa. Valkovatsuri (S. pullorum)<br />
on todettu vuonna 1961.<br />
Taulukko 5. Kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaiset salmonellatutkimukset siipikarjan tuotantopolven<br />
munantuotantoparvista 1995–2006.<br />
Vuosi<br />
Tutkitut par-<br />
vet 1 ) (kpl)<br />
Kasvattamo Kanala<br />
Positiiviset<br />
parvet (kpl)<br />
Positiiviset<br />
parvet (%)<br />
Tutkitut par-<br />
vet 1) (kpl)<br />
Positiiviset<br />
parvet (kpl)<br />
Positiiviset<br />
parvet (%)<br />
1995 220 1 0,45 2 935 5 0,17<br />
...<br />
1997<br />
...<br />
331 1 0,30 4 942 1 0,02<br />
2002 281 0 0 1 883 0 0<br />
2003 175 1 0,57 1 974 0 0<br />
2004 168 0 0 1 967 1 0,05<br />
2005 208 0 0 1 827 1 0,05<br />
2006 203 0 0 1 639 0 0<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
1) Parvet tutkitaan kolme kertaa munintakauden aikana, minkä vuoksi sama parvi voi esiintyä luvussa useam-<br />
man kerran.<br />
Niin munintakanojen kuin lihasiipikarjan –<br />
broilereiden ja kalkkunoiden – salmonellavastustusperustuu<br />
tuotantotilojen valvontaan<br />
kaikissa tuotantovaiheissa ja sitä kautta<br />
salmonellatartunnan ennaltaehkäisyyn.<br />
Kansallisen valvontaohjelman mukaisissa<br />
tutkimuksissa ei vuonna 2005 eikä 2006<br />
todettu salmonellaa munintakanojen eikä<br />
broilereiden isovanhempais- tai vanhempaisparvissa.<br />
Vuonna 2005 munintakanoissa todettiin<br />
salmonellaa yhdessä parvessa 1 827 tutkitusta<br />
(Taulukko 5). Kyseessä oli serotyyppi<br />
S. Typhimurium.<br />
Broilereista eristetään vuosittain salmonellaa<br />
5-10 parvesta noin 3 000 tutkitusta (Taulukko<br />
6). Vuonna 2005 todettiin salmonellaa<br />
kolmessa ja vuonna 2006 yhdeksässä broileriparvessa.<br />
Molempina vuosina eristetyt<br />
serotyypit olivat S. Infantis, S. Livingstone ja<br />
S. Tennessee.<br />
Vuonna 2005 yhdessä (21 tutkitusta) kalkkunaemoparvessa<br />
todettiin salmonellaa,<br />
serotyyppiä S. Infantis, ja 900 tutkitusta<br />
tuotantopolven parvesta yhdestä eristettiin<br />
S. Newport. Vuonna 2006 1 026 tutkitusta<br />
tuotantopolven kalkkunaparvesta kahdesta<br />
eristettiin salmonellaba<strong>kt</strong>eeri (S. Enteritidis<br />
ja S. Typhimurium).
Muiden eläinlajien salmonellatartunnat<br />
OIE:n listan lampailla abortteja aiheuttavaa<br />
Salmonella abortus ovista ei ole koskaan<br />
todettu Suomessa.<br />
Muiden eläinlajien kuin sikojen, nautojen ja<br />
siipikarjan salmonelloosia ei vastusteta lakisääteisesti.<br />
Kuitenkin myös hevosen, lampaan<br />
ja vuohen salmonellalöydöksistä tulee<br />
ilmoittaa eläintautilain mukaan välittömästi<br />
alueen tarttuvista taudeista vastaavalle terveyskeskuslääkärille.<br />
Eläinlääkärit raportoivat<br />
tapauksista myös kuukausiraporteissaan<br />
läänineläinlääkäreille ja <strong>Evira</strong>an.<br />
Eläinlaji<br />
2005 2006<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Taulukko 6. Kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaiset salmonellatutkimukset lihasiipikarjan<br />
tuotantopolven parvista 1995–2006.<br />
Vuosi<br />
Tutkitut par-<br />
vet (kpl)<br />
Taulukko 7. Tutkimukset Trichinella spp:n varalta vuosina 2005-2006.<br />
Tutkitut (kpl) Positiiviset (kpl) Tutkitut (kpl) Positiiviset (kpl)<br />
Sika 2 405 531 0 2 422 590 0<br />
Hevonen 1 545 0 1 052 0<br />
Villisika 486 1 640 1) 0<br />
Kettu 282 54 215 45<br />
Karhu 30 0 59 3<br />
Jyrsijät 6 0 0 0<br />
Supikoira 228 70 212 55<br />
Susi 17 8 37 7<br />
Ilves 57 26 100 47<br />
Mäyrä 20 1 12 2<br />
Näätä 31 4 16 4<br />
Saukko 0 0 5 2<br />
1) mukana 2 tarhattua villisikaa<br />
Broilerikasvattamo Kalkkunakasvattamo<br />
Positiiviset<br />
parvet (kpl)<br />
Positiiviset<br />
parvet (%)<br />
Tutkitut par-<br />
vet (kpl)<br />
Positiiviset<br />
parvet (kpl)<br />
Positiiviset<br />
parvet (%)<br />
1995 2 112 80 3,8 238 0 0<br />
...<br />
1997<br />
...<br />
2 951 21 0,7 95 2 2,1<br />
2002 3 157 11 0,3 555 3 0,5<br />
2003 3 287 5 0,2 1 055 6 0,6<br />
2004 3 132 5 0,2 989 1 0,1<br />
2005 3 087 3 0,1 900 1 0,1<br />
2006 3 020 9 0,3 1 026 2 0,2<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
Trikinelloosi<br />
Sikojen, hevosten ja lihaa syövien riistaeläinten<br />
(mm. karhu ja villisika) lihantarkastukseen<br />
kuuluu aina laboratoriotutkimus<br />
Trichinella-suvun loisten varalta. Jos trikinelloja<br />
löydetään, koko tutkittava ruho hävitetään.<br />
Trikinelloja on todettu 1980-1990 -luvuilla<br />
sikojen lihantarkastuksissa vuosittain<br />
0-20 tilalla. Vuonna 2005 trikinelloosi todettiin<br />
lihatarkastuksen yhteydessä yhdessä<br />
villisiassa ja vuonna 2006 kolmessa karhussa.<br />
Trikinelloosi on kuitenkin edelleen yleinen<br />
Suomen luonnossa esiintyvillä petoeläimillä,<br />
kuten taulukosta 7 ilmenee.<br />
23
24<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
3.2 Nautojen taudit<br />
Lakisääteisin seurantatutkimuksin seurataan<br />
naudoilla esiintyvistä taudeista naudan<br />
spongiformisen enkefalopatian (BSE),<br />
naudan tarttuvan rinotrakeiitin / pustulaarisen<br />
vulvovaginiitin (IBR/IPV), naudan virusripulin<br />
(BVD) ja naudan tarttuvan leukoosin<br />
sekä luomistaudin eli bruselloosin esiintymistä.<br />
Seurantaohjelmilla tutkittujen näytteiden<br />
määrät ja tulokset ilmenevät taulukoista<br />
3 ja 9–11.<br />
BSE (naudan spongiforminen<br />
enkefalopatia)<br />
EY:n yhteinen TSE:tä koskeva lainsäädäntö<br />
uudistui voimakkaasti vuonna 2001. Tämän<br />
johdosta ryhdyttiin Suomessakin tutkimaan<br />
Taulukko 8. Tiettyjen ilmoitettavien nautojen tautien esiintyminen Suomessa.<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Hemorraaginen septikemia Ei koskaan<br />
IBR/IPV 1994<br />
Kinokuume (malignant catarrhal fever) 2006<br />
Kystikerkoosi 1996 1)<br />
Naudan anaplasmoosi Ei koskaan<br />
Naudan genitaalinen kampyloba<strong>kt</strong>erioosi (vibrioosi) Ei koskaan<br />
Naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) 2001<br />
Naudan virusripuli (BVD) 2005<br />
Nautaeläinten tarttuva leukoosi (EBL, enzootic bovine leucosis) 1996<br />
Nautatuberkuloosi 1982<br />
Punatauti (naudan babesioosi) 2006<br />
Theilerioosi Ei koskaan<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
1) Vuonna 2002 vahva epäily, ei täydellistä varmistusta<br />
Taulukko 11. BSE-seurantanäytteet naudoista vuosina 2001-2006.<br />
pikatestillä kaikki yli 24 kuukauden ikäiset<br />
hätä- ja sairasteurastetut naudat sekä otos<br />
yli 24 kuukauden ikäisistä itsestään kuolleista<br />
ja yli 30 kuukauden ikäisistä normaalisti<br />
teurastetuista naudoista. Suomelle, Ruotsille<br />
ja Itävallalle oli myönnetty erivapaus<br />
poiketa harvaan asutuilla alueilla itsestään<br />
kuolleiden nautojen tutkimisesta. Kansallinen,<br />
keskitetty raatojenkeräilyjärjestelmä<br />
perustettiin itsestään kuolleiden nautojen<br />
saamiseksi kattavasti testauksen piiriin tiheään<br />
asutuilta alueilta.<br />
Suomen tähän asti ainoa BSE-tapaus todettiin<br />
joulukuussa 2001. Pakollista BSE-testausta<br />
laajennettiin silloin välittömästi koskemaan<br />
kaikkia normaalisti teurastettuja yli<br />
30 kuukauden ikäisiä nautoja.<br />
Vuosi Tutkitut näytteet (kpl) Positiiviset näytteet (kpl)<br />
2001 27 876 1<br />
2002 137 317 0<br />
2003 131 405 0<br />
2004 127 659 0<br />
2005 118 006 0<br />
2006 123 651 0
Vuonna 2005 Suomessa tutkittiin<br />
BSE:n varalta yhteensä 118 006 nautaa.<br />
Tutkituista naudoista 16 737 oli yli 24 kuukauden<br />
ikäisiä itsestään kuolleita tai lopetettuja,<br />
544 hätäteurastettuja, 231<br />
yli 24 kuukauden ikäisiä, joilla todettiin<br />
ante mortem -tarkastuksessa jonkin sairauden<br />
kliinisiä oireita ja 99 534 normaalisti<br />
teurastettuja yli 30 kuukauden ikäisiä<br />
nautoja. Tutkituista naudoista 960 oli nuorempia<br />
kuin tutkimusta edellyttävä ikäraja.<br />
Kaikki tulokset olivat kielteisiä.<br />
Vuonna 2006 tutkittiin BSE:n varalta 123 651<br />
nautaeläintä. Naudoista 16 895 oli itsestään<br />
kuolleita tai lopetettuja. Hätäteurastettuja<br />
oli 498 eläintä, sairauden oireita ennen<br />
teurastusta oli 141 eläimellä. Normaaliteurastettuja<br />
eläimiä tutkittiin 106 116. Kliinisiä<br />
BSE-epäilyjä oli yksi vuonna 2006. Lisäksi<br />
tutkittiin 928 nautaa, jotka olivat nuorempia<br />
kuin tutkimusta edellyttävä ikäraja, sekä<br />
kuusi biisonia.<br />
Maahantuodun lihaluujauhon käyttö märehtijöille<br />
kiellettiin vuonna 1990. Lihaa sisältävän<br />
ruokajätteen käyttö märehtijöiden<br />
ruokinnassa kiellettiin vuonna 1994. Kotimaista<br />
alkuperää olevan nisäkäsperäisen<br />
lihaluujauhon käyttö märehtijöiden ruokinnassa<br />
kiellettiin vuonna 1995. Naudan rehun<br />
raaka-aineet, kuljetus ja tuotantolinjat<br />
eriytettiin täydellisesti kaikesta muusta tuotannosta<br />
vuoden 2001 alussa. Samoin kiellettiin<br />
lihaluujauhon käyttö kaikkien elintarviketuotantoeläinten<br />
ruokinnassa.<br />
BVD (naudan virusripuli)<br />
Naudan virusripulista (BVD/MD) tuli lainsäädännössämme<br />
vastustettava valvottava<br />
eläintauti 1.5.2004 voimaan tulleella<br />
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella<br />
2/EEO/2004. Asetuksen mukaisesti rajoittavat<br />
määräykset on annettava karjoille,<br />
joissa epäillään olevan tai on todettu virus-<br />
erittäjiä. Rajoittavilla määräyksillä estetään<br />
muun muassa eläinten myyminen karjasta<br />
muualle kuin teuraaksi. Asetus sisältää<br />
määräykset vapaaehtoisesta BVD-terveys-<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
valvontaohjelmasta, joka antaa seurantatutkimuksia<br />
paremmat takeet BVD-vapaudesta<br />
eläinkaupassa.<br />
Valtakunnallisissa lypsykarjojen seurantatutkimuksissa<br />
todettiin vuonna 2005 yhteensä<br />
32 karjaa, joilla oli BVD-vasta-aineita<br />
tankkimaidossa. Vuonna 2006 vasta-aineita<br />
todettiin enää 23 karjan tankkimaidossa.<br />
Emolehmäkarjojen seurantatutkimuksissa<br />
vuonna 2005 todettiin vasta-aineita kuuden<br />
eläimen verinäytteissä, jotka olivat peräisin<br />
viidestä karjasta. Vuonna 2006 vasta-aineita<br />
todettiin neljän eläimen verinäytteessä, jotka<br />
olivat peräisin kolmesta karjasta.<br />
Vuonna 2004 asetettiin rajoittavat määräykset<br />
BVD-epäilyn tai todetun BVD:n vuoksi<br />
kolmelle lypsykarjalle, joilla oli todettu<br />
BVD-vasta-aineita tankkimaitonäytteessä.<br />
Yhdessä näistä karjoista todettiin BVD-viruserittäjä<br />
vielä vuonna 2005. Vuonna 2006 ei<br />
löytynyt yhtään viruserittäjäkarjaa. Kahdelta<br />
karjalta rajoittavat määräykset purettiin<br />
2005 ja 2006. Kolmannella karjalla on edelleen<br />
rajoittavat määräykset, koska karjasta<br />
ei ole saatu BVD-tilanteen selvittämiseksi<br />
tarvittavia näytteitä.<br />
Seurantatutkimusten lisäksi tutkittiin vuonna<br />
2005 3 804 näytettä BVD-vasta-aineiden<br />
varalta ja vuonna 2006 3 762 näytettä. Suurin<br />
osa näytteistä liittyi keinosiemennystoimintaan,<br />
vapaaehtoiseen BVD-terveysvalvontaohjelmaan<br />
ja tuonteihin. BVD-epäilyn<br />
vuoksi tutkittiin näytteitä 28 karjasta vuonna<br />
2005 ja viidestä karjasta vuonna 2006.<br />
Kahdessa karjassa todettiin akuutisti infe<strong>kt</strong>oituneen<br />
sonnin sperman käyttö keinosiemennyksessä<br />
syyksi tankkimaidossa todettuihin<br />
vasta-aineisiin ja yksittäisen eläimen<br />
seropositiivisuuteen.<br />
IBR/IPV (naudan tarttuva rinotrakeiitti/<br />
pustulaarinen vulvovaginiitti)<br />
Maan tautivapauteen perustuen Suomelle<br />
on myönnetty lisävakuudet<br />
IBR/IPV:n varalle (Komission päätös<br />
94/962/EY 28.12.1994, vahvistettu viimeksi<br />
päätöksellä 2004/558/EY).<br />
2
2<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran<br />
vuonna 1990 maidontuotantotilojen<br />
otantatutkimuksessa. Tartunta todettiin kaiken<br />
kaikkiaan kuudessa karjassa. Viimeinen<br />
positiivinen karja teurastettiin kesällä 1994.<br />
Lypsykarjoja on tutkittu vuosittaisilla seurantatutkimuksilla<br />
vuodesta 1990 alkaen<br />
(Taulukko 9). Liha- / emolehmäkarjoja on<br />
tutkittu otantana yksilöverinäytteistä vuodesta<br />
1993 alkaen (Taulukko 10). Seurannan<br />
lisäksi vuonna 2005 IBR:n varalta tutkittiin<br />
1 900 näytettä ja vuonna 2006 1 786<br />
näytettä. Kaikki näytteet olivat vasta-ainekielteisiä.<br />
Suurin osa näytteistä liittyi keinosiemennystoimintaan<br />
ja tuonteihin.<br />
Taulukko 9. Lypsykarjojen seurantatutkimukset yhteismaitonäytteistä vuosina 1990-2006.<br />
BVD IBR/IPV Leukoosi<br />
Näytteet Positiiviset Näytteet Positiiviset Näytteet Positiiviset<br />
Vuosi<br />
(kpl)<br />
(%)<br />
(kpl) (kpl) (kpl) (kpl)<br />
1990<br />
...<br />
- - 9 879 5 9 879 4<br />
1992<br />
...<br />
5 024 0,80 37 923 1 37 923 11<br />
1997<br />
...<br />
28 577 0,42 28 577 0 28 577 0<br />
2002 19 870 0,29 19 870 0 19 870 0<br />
2003 18 519 0,15 18 519 0 18 519 0<br />
2004 17 300 0,23 17 300 0 17 300 0<br />
2005 16 146 0,20 16 146 0 16 146 0<br />
2006 15 088 0,15 15 088 0 15 088 0<br />
Jokaiselta tilalta otettiin yksi yhteismaitonäyte vuodessa. Vuosina 1992-2006 tutkimus kattoi käytännössä kaikki<br />
suomalaiset maitotilat.<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
Luomistaudin varalta tehdyt tutkimukset taulukossa 3.<br />
Taulukko 10. Liha- /emolehmäkarjojen veriserologiset seurantatutkimukset vuosina 1993–2006.<br />
BVD IBR/IPV Leukoosi<br />
Näytt. (kpl) Positiiviset Näytt. (kpl) Positiiviset Näytt. (kpl) Positiiviset<br />
Vuosi<br />
(kpl)<br />
(kpl)<br />
(kpl)<br />
1993 3 248 541) 3 248 0 3 248 0<br />
...<br />
1997<br />
...<br />
2 845 18 2 845 0 2 845 0<br />
2002 2 816 9 2 816 0 2 816 0<br />
2003 6 753 2 6 753 0 6 753 0<br />
2004 4 248 7 4 248 0 4 248 0<br />
2005 3 573 6 3 573 0 3 573 0<br />
2006 4 997 4 4 997 0 4997 0<br />
Vuodesta 1995 alkaen näytteet otettu otantana teurastamoista. 2003 alkaen näytteenotto on kohdistettu emolehmäkarjoihin.<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
Luomistaudin varalta tehdyt tutkimukset taulukossa 3.<br />
1) Useimmissa karjoissa 1-2 vasta-ainepositiivista.
Kinokuume<br />
Lampaan herpesvirus-2 (ovine herpesvirus<br />
2) aiheuttamaa kinokuumetta (malignant<br />
catarrhal fever) on esiintynyt Suomessa yksittäistapauksina.<br />
Lampaat ovat tartunnan<br />
oireettomia kantajia. Herkkiä eläinlajeja virukselle<br />
ovat Suomessa pidettävistä eläinlajeista<br />
muun muassa nauta, sika, poro sekä<br />
biisoni, joista biisoni sairastuu tautiin herkimmin.<br />
Naudoilla tauti esiintyy tyypillisesti<br />
yksittäistapauksina.<br />
Vuosina 2005 ja 2006 kinokuumetta todettiin<br />
kaikkiaan kolmella saman tilan biisonilla.<br />
Lisäksi vuonna 2006 todettiin poikkeuksellinen<br />
kinokuumetaudinpurkaus yhdellä<br />
lypsykarjatilalla. Usean kuukauden ajan jatkuneessa<br />
taudinpurkauksessa kuoli tai jouduttiin<br />
lopettamaan kymmeniä eri-ikäisiä<br />
nautaeläimiä. Tartunta oli mitä todennäköisimmin<br />
peräisin kahdesta karitsasta, jotka<br />
olivat talven ajan sisällä navetassa.<br />
Kystikerkoosi<br />
Vuosina 2005-2006 ei todettu yhtään kystikerkoositapausta.<br />
Edellinen tapaus, johon<br />
ei saatu täydellistä varmistusta, on vuodelta<br />
2002. Tuolloin yhdellä naudalla todettiin<br />
Taenia saginata -heisimadon aiheuttamiksi<br />
sopivia kroonisia, osin mineralisoituneita<br />
muutoksia (cysticercus bovis). Tätä edeltävä<br />
tapaus on vuodelta 1996.<br />
Nautaeläinten tarttuva leukoosi (EBL)<br />
Nautaeläinten tarttuvaa leukoosia on vastustettu<br />
Suomessa 1960-luvulta lähtien.<br />
Vuoden 1996 lopussa Suomi ilmoitti Euroopan<br />
komissiolle maan olevan leukoosivapaa<br />
neuvoston dire<strong>kt</strong>iivin 64/432/ETY mukaisesti<br />
Ahvenanmaata lukuun ottamatta.<br />
Ahvenanmaa aloitti vuonna 1997 leukoositilanteen<br />
selvittämisen tavoitteenaan leukoosivapaus.<br />
Koko Suomi hyväksyttiinkin virallisesti<br />
vapaaksi nautaeläinten tarttuvasta<br />
leukoosista vuonna 1999 (Komission päätös<br />
1999/465/EY, vahvistettu viimeksi päätöksellä<br />
2003/467/EY).<br />
Vuonna 1990 käynnistynyttä valtakunnallista<br />
leukoosiseurantaa jatkettiin vuosina 2005<br />
ja 2006. Vuodesta 1991 lähtien on vuosittain<br />
tutkittu kaikki suomalaiset lypsykar-<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
jatilat yhteismaitonäytteistä (Taulukko 9).<br />
Liha-/emolehmäkarjoista on vuodesta 1993<br />
alkaen tutkittu otantana yksilöverinäytteitä<br />
(Taulukko 10). Tautiepäilyihin, keinosiemennystoimintaan<br />
ja muun muassa tuonteihin<br />
liittyen tutkittiin seurannan lisäksi vuonna<br />
2005 2 097 ja vuonna 2006 1 813 näytettä.<br />
Leukoosipositiivisia näytteitä ei todettu.<br />
Nautatuberkuloosi<br />
Tuberkuloosin vastustaminen Suomessa<br />
aloitettiin 1900-luvun alussa. Mycobacterium<br />
bovis -ba<strong>kt</strong>eerin aiheuttama nautatuberkuloosi<br />
saatiin Suomessa lähes häviämään<br />
jo 1960-luvulla. Viimeksi nautatuberkuloosia<br />
todettiin Suomessa yhdessä karjassa<br />
vuonna 1982. Suomella on EU:ssa tautivapaan<br />
maan asema komission päätöksellä<br />
(94/959/EY, vahvistettu viimeksi vuonna<br />
2000 (2000/69/EY)). Lihantarkastuksen yhteydessä<br />
tehtävä ruhon ja elimien tarkastus<br />
on nykyisin tärkein valvontamenetelmä tuberkuloosin<br />
vastustamisessa. Lisäksi kaikki<br />
keinosiemennyssonnit testataan nahansisäisellä<br />
tuberkuliinitestillä aikaisintaan 30<br />
vuorokautta ennen keinosiemennysasemalle<br />
siirtoa ja sitten vuosittain.<br />
Vuosina 2005 ja 2006 ei todettu yhtään positiivista<br />
nautatuberkuloositapausta. Vuonna<br />
2005 tarkastettiin 294 804 ja vuonna<br />
2006 293 014 teurasnautaa rutiininomaisen<br />
lihantarkastuksen yhteydessä. Keinosiemennyssonneille<br />
tehtiin vuonna 2005 968<br />
ja vuonna 2006 954 tuberkuliinitestiä. Kliinisen<br />
tautiepäilyn vuoksi tutkittiin lisäksi<br />
vuonna 2005 14 ja vuonna 2006 11 näytettä.<br />
M. bovis voi naudan lisäksi tarttua muun<br />
muassa peuraeläimiin ja lemmikkieläimiin<br />
sekä ihmiseen. Vuonna 1997 käynnistettiin<br />
pakollinen terveysvalvontaohjelma peurojen<br />
tuberkuloosin vastustamiseksi (MMM<br />
päätös 16/1997, muutos 11/EEO/2006).<br />
Kaikki tarhapeurat tutkitaan määrätyin väliajoin<br />
intradermaalisesti tuberkuloosin varalta<br />
ja tautiepäilyt patologisanatomisesti.<br />
Vuonna 2005 tutkitut 31 ja vuonna 2006<br />
22 post mortem -näytettä olivat kielteiset<br />
M. bovis -ba<strong>kt</strong>eerin suhteen.<br />
2
28<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Punatauti (naudan babesioosi)<br />
Eläinlääkäreiden kuukausi-ilmoitusten mukaan<br />
vuonna 2005 todettiin 25 ja vuonna<br />
2006 36 kliinistä punatautitapausta.<br />
3.3 Lampaiden ja vuohien taudit<br />
Lampaiden ja vuohien taudeista Suomessa<br />
seurataan lakisääteisin seurantatutkimuksin<br />
luomistaudin (Taulukko 3) ja scrapien esiintymistä<br />
(Taulukko 13). Yli 20 eläimen katraita<br />
koskee lisäksi pakollinen liittyminen<br />
maedi-visnan ja CAE:n vastustusohjelmaan,<br />
pienemmille tiloille ohjelma on vapaaehtoinen<br />
(Taulukko14).<br />
Taulukko 12. Tiettyjen ilmoitettavien lampaiden ja vuohien tautien esiintyminen Suomessa.<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Lampaiden epididymiitti (Brucella ovis) Ei koskaan<br />
Maedi-visna 2006<br />
Nairobi sheep disease Ei koskaan<br />
Scrapie 2006<br />
Tarttuva agala<strong>kt</strong>ia Ei koskaan<br />
Uuhien tarttuva luomistauti (ovine chlamydiosis) Ei koskaan<br />
Vuohen nivelaivotulehdus (CAE) Ei koskaan<br />
Vuohien tarttuva pleuropneumonia Ei koskaan<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
Taulukko 14. Lampaiden maedi-visna- ja vuohien CAE- terveystarkkailunäytteet vuosina 1994–2006.<br />
Vuosi<br />
Tutkitut kat-<br />
raat (kpl)<br />
Lammas Vuohi<br />
Positiiviset<br />
katraat/näyt-<br />
teet (kpl)<br />
Tutkitut kat-<br />
raat (kpl)<br />
Positiiviset<br />
katraat/näyt-<br />
teet (kpl)<br />
Tutkittujen näyttei-<br />
den määrä yhteen-<br />
sä (kpl)<br />
1994 545 8/46 73 0/0 13 708<br />
... ... ... ... ... ...<br />
1997 430 0/0 62 0/0 14 436<br />
... ... ... ... ...<br />
2002 320 1/1 45 0/0 17 926<br />
2003 307 0/0 46 0/0 17 880<br />
2004 275 0/0 39 0/0 17 896<br />
2005 278 0/0 38 1) 0/0 19 932<br />
2006 292 1/14 37 1) 1/1 19 149<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
1) Luku sisältää tiloja, jossa vuohien lisäksi myös lampaita<br />
Maedi-visna ja vuohien nivelaivotulehdus<br />
(CAE)<br />
Lampaan hitaasti etenevä maedi-visnatartunta<br />
todettiin Suomessa ensimmäisen<br />
kerran vuonna 1981 karanteenissa olleissa<br />
kolmessa tuontilampaassa. Vuonna 1994<br />
tehtiin ensimmäinen laaja serologinen kartoitustutkimus<br />
maedi-visnan ja vuohien nivelaivotulehduksen<br />
(CAE) varalta. Tutkimuksessa<br />
löydettiin maedi-visnatartunta<br />
kahdeksalla lounaissuomalaisella lammastilalla.<br />
Vuosina 1995-1996 löytyi vielä kuusi<br />
tartunnan saanutta lammaskatrasta. CAEvirusta,<br />
joka poikkeaa hieman antigeenisilta<br />
ominaisuuksiltaan MV-viruksesta, ei ole to-
dettu Suomessa. Suomessa ensimmäisen<br />
kerran vuohella vuonna 2001 todettu lentivirustartunta<br />
oli epidemiologisen selvityksen<br />
ja molekylääribiologisten tutkimusten<br />
perusteella lähtöisin yhdeltä maedi-visnapostiiviselta<br />
lammastilalta.<br />
Vuoden 1994 kartoitustutkimuksen yhteydessä<br />
käynnistettiin vapaaehtoinen maedi-visnan<br />
vastustusohjelma. Vuonna 2001<br />
lampaiden maedi-visna- ja vuohien CAEterveysvalvontaohjelma<br />
tuli pakolliseksi<br />
kaikille yli 20 uuhen tai kutun katraille.<br />
Kansallisessa lainsäädännössä pienten märehtijöiden<br />
lentivirustartunnat kuuluvat valvottaviin<br />
eläintauteihin, jolloin rajoittavat<br />
määräykset tulevat voimaan tartunnan varmistuttua<br />
ja ovat voimassa kunnes tartunta<br />
on juurittu katraasta. Edellä mainitulla tautivastustusohjelmalla<br />
pyritään erityisesti takaamaan<br />
ostoeläinten tautivapaus maedivisnasta.<br />
Vuonna 2005 tutkittiin maedi-visnan/CAE:n<br />
varalta 19 932 näytettä, joista 1 179 oli vuohista<br />
otettuja verinäytteitä. Kaikki tulokset<br />
vuoden 2005 osalta olivat kielteisiä.<br />
Vuonna 2006 tutkittiin yhteensä 19 149<br />
näytettä. Näistä 1268 verinäytettä oli vuohista.<br />
Maedi-visnaa todettiin vuonna 2006<br />
yhdellä vuohitilalla ja yhdellä lammastilalla.<br />
Vuohitilalla tartunta oli yhdellä vuohella,<br />
lammastilalla tartunta oli levinnyt jo 14<br />
eläimeen.<br />
Taulukko 13. Scrapieseurantatutkimukset lammas- ja vuohikatraista 1995–2006.<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Lammas Vuohi<br />
Positiiviset kat-<br />
Positiiviset kat-<br />
Vuosi<br />
Näytteet (kpl) raat/näytteet (kpl) Näytteet (kpl) raat/näytteet (kpl)<br />
1995<br />
...<br />
345 0/0 0 0/0<br />
1997<br />
...<br />
406 0/0 0 0/0<br />
2002 2 418 0/0 245 2/4<br />
2003 2 673 0/0 250 0/0<br />
2004 1 342 1/11) 261 0/0<br />
2005 1 337 1/11) 830 3/4<br />
2006 3 834 2/21) 516 0/0<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
1) Nor98<br />
Scrapie<br />
Scrapieta todettiin ensimmäisen kerran<br />
Suomessa 5-vuotiaassa vuohessa lokakuussa<br />
2002 kansallisen scrapievalvontaohjelman<br />
näytteissä. Vuohi oli syntynyt Suomessa.<br />
Tilalla oli kaikkiaan 44 vuohta ja kuusi<br />
lammasta. Vuohessa ei havaittu muita kliinisiä<br />
oireita kuin alentunut maidontuotanto.<br />
Kaksi muuta scrapiepositiivista vuohta<br />
löydettiin samalta tilalta ja yksi vuohi konta<strong>kt</strong>itilalta.<br />
Kaikki neljä scrapievuohta ovat<br />
alun perin kotoisin samalta tilalta. Seuraavan<br />
kerran Suomessa todettiin vuonna 2005<br />
neljä uutta scrapietapausta: ensin huhtikuussa<br />
yhdellä lemmikkivuohella, sitten kesäkuussa<br />
kahdella konta<strong>kt</strong>itilan 98 vuohesta.<br />
Konta<strong>kt</strong>itilalla oli yhteys myös vuoden<br />
2002 vuohitapaukseen. Elokuussa 2005 löytyi<br />
vielä neljäs scrapietapaus. Kyseessä oli<br />
hermosto-oirein kahden kuukauden ajan oireillut<br />
vuohipukki. Vuonna 2006 vuohilla ei<br />
todettu scrapieta.<br />
Lampaalla klassista scrapieta, jota edellä<br />
mainitut vuohitapaukset edustivat, ei<br />
ole Suomessa koskaan diagnosoitu. Sen sijaan<br />
Suomessa on todettu lampaalla vuosina<br />
2004-2006 yhteensä neljä epätyypillistä<br />
scrapietapausta. Ensimmäinen epätyypillinen<br />
scrapie todettiin vuonna 2004 8-vuotiaalla<br />
tilalla itsestään kuolleella lampaalla,<br />
toinen elokuussa 2005 oireettomana lopetetulla<br />
10-vuotiaalla lemmikkilampaalla,<br />
2
30<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
kolmas vuonna 2006 4-vuotiaalla lampaalla,<br />
joka oli kuollut karitsoinnin jälkeen ja<br />
neljäs vuonna 2006 normaaliteurastukseen<br />
tuodulla lampaalla. Kaikki tapaukset ovat<br />
edustaneet Nor98-kantaa.<br />
Vuodesta 1995 alkaen lampaiden scrapieseurantatutkimukset<br />
on tehty teurastamomateriaalista.<br />
Tilakohtainen scrapievalvontaohjelma<br />
käynnistyi vuonna 1997 ja edellytti<br />
tuolloin kaikkien yli 40 uuhen ja/tai kutun<br />
katraiden liittymistä tilakohtaiseen TSE-tautien<br />
valvontaohjelmaan. Vuonna 2006 voimaan<br />
tullut maa- ja metsätalousministeriön<br />
asetus (MMMa 32/EEO/2006) asetti velvoitteen<br />
kaikille yli 20 uuhen ja/tai kutun<br />
katraille. Ohjelman ehtojen mukaisesti kunnaneläinlääkäri<br />
tarkastaa vähintään kerran<br />
vuodessa ohjelmaan kuuluvat tilat. Lisäksi<br />
tiloilta tuli kesään 2007 asti lähettää säännöllisin<br />
väliajoin yli 18 kuukauden ikäisten<br />
lampaiden tai vuohien päitä tutkittavaksi<br />
scrapien varalta.<br />
Kaikissa EU-maissa alkoivat laajemmat lampaiden<br />
ja vuohien scrapiekartoitukset uusilla<br />
herkillä testeillä vuoden 2002 alussa. Elokuussa<br />
2004 Euroopan komissio hyväksyi<br />
Suomen kansallisen scrapievalvontaohjelman.<br />
Samalla Suomelle myönnettiin lisävakuudet<br />
lampaiden, vuohien sekä niiden alkioiden<br />
ja siemennesteen tuonnissa. Ohjelma<br />
edellyttää kaikkien raadonkeräysalueella<br />
kuolleiden yli 18 kk:n ikäisten lampaiden ja<br />
vuohien tutkimista TSE-tautien varalta. Vuohien<br />
TSE-testaus ulotettiin 1.4.2005 lähtien<br />
kaikkiin elintarvikeketjuun tuleviin yli 18<br />
kk:n ikäisiin vuohiin. Laajennettu TSE-testaus<br />
koski myös kaikkia yli 18 kk:n ikäisiä ihmisravinnoksi<br />
teurastettuja lampaita ajalla<br />
1.8.2006 - 5.7.2007.<br />
Vuonna 2005 tutkittiin yhteensä 899 tiloilla<br />
kuollutta lammasta ja 222 tiloilla kuollutta<br />
vuohta, vastaavat luvut vuonna 2006 olivat<br />
1 050 ja 305. Teurastuksen yhteydessä<br />
vuonna 2006 tutkittiin 2 784 tervettä lammasta<br />
ja 211 tervettä vuohta.<br />
Epätyypillisten scrapietapausten ilmaannuttua<br />
on aivorunkonäytteiden lisäksi alettu<br />
tutkia myös pikkuaivonäytteet syksystä<br />
2004 lähtien. Kaikki lampaissa ja vuohissa<br />
todetut scrapietapaukset on tutkittu erotustestillä<br />
sen selvittämiseksi, onko kyseessä<br />
scrapie vai BSE. Tutkitut näytteet ovat olleet<br />
kielteisiä BSE:n varalta. Koska perimä<br />
vaikuttaa herkkyyteen sairastua tautiin ja<br />
myös kliinisten oireiden kehittymiseen ja<br />
itämisaikaan, lampaiden genotyypitys aloitettiin<br />
vuoden 2004 alusta. Tutkittavaksi<br />
otetaan vähintään 100 verinäytettä teurastuksen<br />
yhteydessä tilakohtaiseen valvontaohjelmaan<br />
kuuluvilta eläimiltä.<br />
3.4 Hevosten taudit<br />
Hevosen tarttuva kohtutulehdus (CEM)<br />
Lainsäädännön mukaan kaikki keinosiemennysasemalla<br />
siitoskäytössä olevat tai<br />
siellä käyvät oriit on tutkittava vuosittain<br />
ennen siitoskauden alkua tarttuvan kohtutulehduksen<br />
varalta. Vuonna 2005 vuosittainen<br />
tutkimus CEM:n aiheuttajan (Taylorella<br />
equigenitalis) osoittamiseksi laajennettiin<br />
Suomen Hippos ry:n jalostusohjesäännöllä<br />
koskemaan myös suomenhevosoreja silloin,<br />
kun niitä käytetään keinosiemennyksessä.<br />
Tarttuvan kohtutulehduksen varalta tutkitaan<br />
näytteitä lisäksi hevosten tuontien ja<br />
vientien yhteydessä sekä tautiepäilyissä.<br />
Tutkimusmäärät kasvoivat vuosien 2005-<br />
2006 aikana aiemmista noin 200-300 vuosittaisesta<br />
näytteestä. Vuoden 2005 aikana<br />
T. equigenitalis -ba<strong>kt</strong>eeri eristettiin yhdeksästä<br />
näytteestä 458 tutkitusta ja vuonna<br />
2006 kahdesta näytteestä 455 tutkitusta.<br />
Hevosinfluenssa<br />
Hevosinfluenssa on hevosten tarttuva, kuumeinen<br />
lähinnä hengitystietulehdusoirein<br />
esiintyvä virustauti, joka aiheuttaa ajoittain<br />
epidemioita. Kansallisissa ja kansainvälisissä<br />
ratsastuskilpailuissa hevosten on oltava<br />
rokotettuja. Ravihevosilla ei ole rokotuspakkoa.<br />
Hevosinfluenssaviruksen varalta tutkittavaksi<br />
lähetettiin vuosina 2005 seitsemän<br />
ja 2006 neljä sierainlimanäytettä, joista yhtään<br />
ei todettu positiiviseksi RT-PCR-menetelmällä.<br />
Hevosinfluenssavasta-aineiden varalta<br />
tutkittavaksi lähetettiin vuonna 2005
56 ja 2006 45 verinäytettä, joista vastaavasti<br />
44:ssä ja 33:ssa todettiin vasta-aineita<br />
H3N8-tyyppiä (A2) vastaan. Pariseerumeissa<br />
ei vasta-ainenousua todettu. Osalta hevosista<br />
tuli tutkittavaksi vain yksi näyte.<br />
Piroplasmoosi<br />
Kliinistä piroplasmoosia ei ole diagnosoitu<br />
Suomessa. Vasta-aineita on löytynyt yksittäisten<br />
tuontihevosten seeruminäytteistä.<br />
Vuonna 2005 tutkittiin piroplasmavasta-aineiden<br />
varalta neljä ja vuonna 2006 yksi<br />
näyte kielteisin tuloksin.<br />
Rinopneumoniitti/virusabortti<br />
Herpesvirustartunnat (aiheuttajina EHV-1 ja<br />
EHV-4) ovat Suomessa melko yleisiä, varsinkin<br />
EHV-4. Yksittäisissä kliinisissä tapauksissa<br />
on todettu abortteja, hengitystieoireita ja<br />
hermostollisia oireita. Abortteja aiheuttaa<br />
hevosen herpesvirus1. Herpesvirustartunnat<br />
diagnostisoidaan serologisesti pariseeruminäytteistä<br />
vasta-ainetason nousulla tai<br />
osoittamalla virus PCR-menetelmällä.<br />
Hevosen sikiöitä ja muita näytteitä tutkittiin<br />
herpesvirusten varalta vuonna 2005 52 ja<br />
vuonna 2006 82 kappaletta, joista vastaavasti<br />
kolmesta ja kymmenestä (seitsemän<br />
varsaa) eristettiin herpesvirus. Vuonna 2005<br />
herpesvirusvasta-ainetaso tutkittiin 130<br />
näytteestä, jotka olivat 80 hevoselta. Tutkituissa<br />
pariseeruminäytteissä ei todettu vas-<br />
Taulukko 15. Tiettyjen ilmoitettavien hevosten tautien esiintyminen Suomessa.<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Astumatauti (dourine) Ei koskaan<br />
Hevosen tarttuva kohtutulehdus (CEM) 2006<br />
Hevosinfluenssa (tyyppi A) 2004<br />
Hevosen näivetystauti (EIA) 1943<br />
Piroplasmoosi 1998 1)<br />
Rinopneumoniitti / virusabortti 2006<br />
Räkätauti (malleus) 1942<br />
Surra (Trypanosoma evansi) Ei koskaan<br />
Virusarteriitti 2005<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
1) tuontihevonen<br />
ta-ainetasojen nelinkertaisia nousuja. Vuonna<br />
2006 tutkittiin 165 näytettä, jotka olivat<br />
120 hevoselta. Vasta-ainetason nelinkertainen<br />
nousu pariseeruminäytteissä todettiin<br />
yhdellä hevosella (EHV-1), lisäksi muutamassa<br />
yksittäisessä näytteessä todettiin<br />
korkea vasta-ainetaso.<br />
Virusarteriitti<br />
Hevosen virusarteriitti eri ilmenemismuotoineen<br />
on merkittävä virussairaus Suomessa.<br />
1990- ja 2000-luvuilla virusarteriittivastaaineita<br />
on todettu noin 20 %:lla tutkituista<br />
hevosista. Joukkoluomisia ei Suomessa ole<br />
esiintynyt.<br />
Virusarteriitti diagnosoidaan serologisesti<br />
pariseeruminäytteistä vasta-ainetason nousulla.<br />
Virus voidaan eristää spermasta, sierainlimasta<br />
tai abortoidusta sikiöstä soluviljelmissä<br />
tai osoittaa RT-PCR-menetelmällä.<br />
<strong>Evira</strong> (30.4.2006 asti EELA) tutki serologisesti<br />
virusarteriitin varalta vuonna 2005 103<br />
ja 2006 76 näytettä, pariseerumit lähetettiin<br />
tutkittaviksi vain osalta hevosista. Vuonna<br />
2005 vasta-ainetasoissa todettiin nousua<br />
muutamalla hevosella, lisäksi molempina<br />
vuosina todettiin muutamalla hevosella korkeat<br />
vasta-ainetasot yksittäisissä näytteissä.<br />
Virologisesti tutkittiin vuonna 2005 44 ja<br />
2006 83 näytettä, joista yhdestä spermanäytteestä<br />
vuonna 2005 eristettiin virusarteriittivirus.<br />
31
32<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
3.5 Sikojen taudit<br />
Kooste sikojen seuranta- ja terveysvalvontaohjelmien<br />
tutkimusmääristä on esitetty<br />
luomistaudin osalta taulukossa 3, muiden<br />
tautien osalta taulukossa 17. Sian vesikulääritauti<br />
(SVD) ja sikarutto luokitellaan Suomen<br />
eläinlääkintölainsäädännössä vastustettaviksi<br />
helposti leviäviksi eläintaudeiksi.<br />
Aivastustauti<br />
Vuoden 2001 jälkeen Suomessa ei ole eristetty<br />
aivastustaudin aiheuttajaa, toksiinia<br />
tuottavaa Pasteurella multocidaa. Tuolloin<br />
se eristettiin yhdestä koeasemasian kärsästä.<br />
Samana vuonna toisen koeasemasian<br />
kärsästä eristettiin toksiinia tuottava<br />
Pasteurella sp, jonka tarkempi lajimääritys<br />
Taulukko 16. Tiettyjen ilmoitettavien sikatautien esiintyminen Suomessa.<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Aivastustauti 2001<br />
Nipah-virus enkefaliitti Ei koskaan<br />
Sian kystikerkoosi Ei koskaan<br />
PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome) Ei koskaan<br />
PRRS (porcine reproductive and respiratory syndrome) Ei koskaan<br />
TGE (transmissible gastroenteritis) 1981<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
ei onnistunut. Aivastustaudin oireita ei todettu<br />
eikä tartunnanlähdettä pystytty jäljittämään.<br />
Vuonna 2005 tutkittiin 214 ja vuonna 2006<br />
277 näytettä aivastustaudin varalta kielteisin<br />
tuloksin.<br />
PMWS-tauti (postweaning multisystemic<br />
wasting syndrome)<br />
Suomessa ei ennen vuoden 2007 joulukuuta<br />
ollut koskaan diagnostisoitu PMWS-tautia,<br />
joka aiheuttaa porsaiden vieroituksen<br />
jälkeistä nääntymistä. Tähän monisyytaudin<br />
kehittymiseen tarvittavaa sian circovirus<br />
tyyppi 2:a on kuitenkin löydetty tehdyissä<br />
selvityksissä jo aiempina vuosina.<br />
Taulukko 17. Sikatautien seuranta- ja terveysvalvontanäytteet vuosina 1992–2006.<br />
Vuosi Aujeszky ”Leptospi- PRRS Sikain- Sikarutto SVD TGE<br />
roosi<br />
(suluissa<br />
positiiviset)”fluenssa<br />
1992<br />
...<br />
4 595 1 181 - - 1 300 - 4 595<br />
1997<br />
...<br />
10 534 - 1 306 1 306 2 551 2 325 10 534<br />
2002 18 284 926 (14) 5 605 5 302 5 665 5 342 18 084<br />
2003 17 319 673 (5) 4 810 4 556 4 897 4 564 17 109<br />
2004 15 612 386 (7) 4 248 4 017 4 335 4 054 15 381<br />
2005 15 892 257 (0) 3 686 3 406 3 524 3 110 15 766<br />
2006 13 365 214 (2) 3 341 2 759 4 738 4 449 13 193<br />
Taulukko sisältää varsinaiset seurantaverinäytteet ja terveysvalvontanäytteet emakoista, karjuista ja lihasioista.<br />
Muut paitsi leptospiroosinäytteet olivat negatiivisia. Vuosina 1992 - 1997 kaikki näytteet on otettu teurastamoilla.<br />
Vuosina 1998 – 2006 teurastamoverinäytteitä on tutkittu luomistaudin, Aujeszkyn taudin ja TGE:n varalta.<br />
Luomistaudin varalta tehdyt tutkimukset taulukossa 3.<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.
PRRS-tauti (porcine reproductive and respiratory<br />
syndrome)<br />
PRRS-tautia ei ole koskaan todettu Suomessa.<br />
Taudille ei ole asetettu EU:ssa seurantavaatimuksia,<br />
mutta PRRS-tutkimus on kuulunut<br />
keinosiemennyskarjujen lakisääteiseen<br />
ja sikaloiden vapaaehtoiseen terveysvalvontaohjelmaan.<br />
Keinosiemennyskarjut on<br />
tutkittu PRRS-taudin varalta vuodesta 1994<br />
ja sikaloiden vapaaehtoisessa terveysvalvontaohjelmassa<br />
seurantaa on tehty vuodesta<br />
1997.<br />
TGE (transmissible gastroenteritis)<br />
Vuonna 1981 todettujen kahden ulkomaista<br />
alkuperää olleiden TGE-tapausten jälkeen<br />
ei tautia ole todettu Suomessa. Maan tautivapauteen<br />
perustuen Suomelle on myönnetty<br />
ETA-sopimukseen liittyen lisävakuudet<br />
TGE:n varalle (EFTA:n valvontaviranomaisen<br />
päätös 48/94/COL 8.6.1994), jotka ovat olleet<br />
voimassa myös EU:iin liittymisen jälkeen.<br />
Vuonna 1993 aloitettiin vuosittainen seuranta,<br />
jossa on kerätty teurastamoilta satunnaisotantana<br />
verinäytteitä emakoista<br />
(5-10 % teurastetuista), karjuista (kaikista)<br />
ja lihasioista (noin 3 000:sta) lisävakuushakemuksen<br />
mukaisesti. Vuosina 2005-2006<br />
TGE:n varalta tutkitut näytteet todettiin kiel-<br />
Taulukko 18. Tiettyjen ilmoitettavien siipikarjatautien esiintyminen Suomessa.<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Ankkojen tarttuva maksatulehdus (duck virus hepatitis) Ei koskaan<br />
ART/TRT/ SHS (avian/turkey rhinotracheitis /swollen head syndrome) 1999<br />
Gumboro-tauti (IBD, infectious bursal disease) 20061 )<br />
Kanakolera (fowl cholera, Pasteurella multocida) 1993<br />
Mycoplasma synoviae -tartunta (avian mycoplasmosis (M synoviae)) 20051) Marekin tauti 2006<br />
Mycoplasma gallisepticum -tartunta (avian mycoplasmosis (M gallisepticum)) 1988<br />
Psittakoosi ja ornitoosi (avian chlamydiosis) Ei koskaan2) Tarttuva henkitorventulehdus<br />
(ILT, avian infectious laryngotracheitis)<br />
1978<br />
Tarttuva keuhkoputken tulehdus (IB, avian infectious bronchitis) 1997<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
1) todettu vasta-aineita, ei kliinistä tautia<br />
2) psittakoosi/ornitoosia todetaan silloin tällöin tuontien yhteydessä lemmikkilinnuilla<br />
teisiksi myös PRCV:n (porcine respiratory corona<br />
virus) suhteen, joka on TGE-viruksen<br />
hengitysteitä infe<strong>kt</strong>oiva muunnos.<br />
Sikojen vapaaehtoinen terveysvalvontaohjelma<br />
Sikojen vapaaehtoista terveysvalvontaohjelmaa<br />
oli vielä vuosina 2005-2006 noudatettava<br />
tiloilla, jotka lähettivät koeryhmiä<br />
koeasemille. Sikaloiden vapaaehtoiseen terveysvalvontaohjelmaan<br />
kuuluivat seuraavat<br />
tarttuvat sikataudit: porsasyskä, aivastustauti<br />
sekä kliininen Actinobacillus pleuropneumoniae<br />
-tartunta (paiseinen keuhkotulehdus),<br />
Clostridium perfringens tyyppi C<br />
-tartunta (pikkuporsaiden veriripuli), kapi<br />
ja sikadysenteria. Sikalat tutkittiin vuosittain<br />
myös salmonellan varalta. Lisäksi sikaloiden<br />
tuli olla vapaat Aujeszkyn taudista,<br />
luomistaudista, PRRS-taudista, SVD:stä,<br />
sikainfluenssasta ja sikarutosta sekä TGE/<br />
PRC:stä.<br />
3.6 Siipikarjan taudit<br />
Vastustettavia helposti leviäviä siipikarjantauteja,<br />
korkeapatogeenista lintuinfluenssaa<br />
ja Newcastlen tautia, ei todettu Suomessa<br />
vuosina 2005–2006 (Taulukot 1 ja 19<br />
sekä kohta 2. Vastustettavat helposti leviävät<br />
eläintaudit).<br />
33
34<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
ART/TRT/SHS (avian rhinotracheitis/<br />
turkey rhinotracheitis/swollen head<br />
syndrome)<br />
ART on lähinnä kalkkunoiden vakavaoireinen<br />
ylähengitystietulehdus. Muut siipikarjalajit<br />
voivat sairastua siihen, mutta lievemmin<br />
oirein. ART:n esiintymistä on seurattu<br />
vuodesta 1993 serologisin tutkimuksin, joiden<br />
tulokset ovat olleet negatiivisia aina<br />
toukokuuhun 1999 asti. Tällöin yhdessä<br />
broileriemokanalassa todettiin ART-tartunta<br />
tyypillisten oireiden ja vasta-ainelöydösten<br />
perusteella. Tauti saatiin rajattua ja hävitettyä<br />
maasta.<br />
Seurantanäytteitä otetaan vuosittain kaikilta<br />
siipikarjan jalostus- ja siitostiloilta (kanat<br />
ja kalkkunat) 60 näytettä/parvi otantana.<br />
Vuonna 2005 tutkittiin 5 015 verinäytettä<br />
87 emoparvesta. Tutkituista näytteistä 349<br />
(17 tilalta) antoi positiivisen tuloksen, jotka<br />
kliinisten oireiden puuttumisen ja matalan<br />
lukumäärän (1-3/parvi) vuoksi tulkittiin virhepositiivisiksi,<br />
käytetyn ELISA-testin spesifisyys<br />
huomioiden. Vuonna 2006 vastaavasti<br />
tutkittiin 5 387 näytettä, joista viisi antoi<br />
positiivisen tiitterin.<br />
Suomelle on myönnetty ART:n (syn. TRT/<br />
SHS) osalta lisävakuudet EU:ssa vuodesta<br />
1994 maan tautivapauteen perustuen<br />
(EFTA:n valvontaviranomaisen päätös<br />
195/94/COL 30.11.1994). Suomi voi vaatia,<br />
että maahan tuotavat linnut ovat rokottamattomia<br />
ja lähtöisin tautivapaista parvista.<br />
Lisävakuuksien vuoksi tautiseuranta on<br />
pakollinen kanoilla ja kalkkunoilla, joita lisävakuudet<br />
koskevat. Käytännössä kaikilta<br />
siipikarjan jalostus- ja siitostiloilta (kanat ja<br />
kalkkunat) ND:n varalta otetuista näytteistä<br />
määritetään myös ART- vasta-aineet. Seurantatutkimusnäytteiden<br />
määrät on esitetty<br />
taulukossa 19.<br />
Taulukko 19. Siipikarjan1) tautien seurantaohjelmissa tehdyt serologiset määritykset taudeittain vuosina<br />
1993–2006.<br />
AI ART ND<br />
Positiiviset<br />
Positiiviset<br />
Positiiviset<br />
Näytteet tilat/näytteet Näytteet tilat/ näytteet Näytteet tilat/ näytteet<br />
Vuosi (kpl)<br />
(kpl)<br />
(kpl)<br />
(kpl) (kpl) (kpl)<br />
1993 0 0/0 2 769 0/0 5 437 0/0<br />
... ... ... ... ... ... ...<br />
1997 0 0/0 4 916 0/0 5 016 0/0<br />
... ... ... ... ... ... ...<br />
2002 0 0/0 5 204 (11/15) 3) 5 185 (1/20) 4)<br />
2003 1739 0/0 5 632 0/0 5 681 ( 1/58) 4)<br />
2004 2147 0/0 6 152 (3/8) 3) 6 164 1/22<br />
2005 2486 0/0 5 015 (17/349) 3) 4 989 (1/6) 4)<br />
2006 1989 (2/41) 2) 5 387 (5/5) 3) 5 443 (2/29) 4)<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
1) Neuvoston dire<strong>kt</strong>iivin 90/539/ETY mukainen määritelmän mukaan siipikarja = kanat, kalkkunat, helmikanat,<br />
ankat, sorsat, hanhet, viiriäiset, kyyhkyset, fasaanit, peltopyyt ja sileälastaiset linnut (mm. emut ja strutsit), joita<br />
kasvatetaan tai tarhataan tarkoituksena lisääntyminen, lihan tai munien tuotanto kulutusta varten tai riistan<br />
istutus maastoon metsästystä varten.<br />
2) H5-vasta-aineita, vain serologisesti positiivisia, ei viruseristystä tai taudin oireita<br />
3) vain serologisesti positiivisia, ei viruseristystä tai taudin oireita<br />
4) maternaalisia eli emolta jälkeläisille siirtyneitä vasta-aineita
Gumboro-tauti (IBD, infectious bursal disease)<br />
Suurin osa isovanhempais- ja vanhempaispolven<br />
munintakanoista sekä broilereista<br />
rokotetaan Gumboro-tautia vastaan. Terveystarkkailussa<br />
tutkitaan rokotusvasta-aineita<br />
eli rokotuksen onnistumista.<br />
Subkliininen (oireeton) Gumboro-tauti laskee<br />
linnun vastustuskykyä, jolloin ba<strong>kt</strong>eeritulehdukset<br />
lisääntyvät. Gumboro-tautivasta-aineita<br />
tutkitaankin tuotantopolven<br />
linnuista, silloin kun niillä todetaan ba<strong>kt</strong>eeritulehduksia.<br />
Vuonna 2006 vasta-aineita<br />
todettiin yhdessä broilerikasvattamossa, ilman<br />
kliinisiä oireita.<br />
Virusta ei ole eristetty vuoden 2003 jälkeen,<br />
jolloin kliinisesti oireilevaa Gumboro-tautia<br />
todettiin munantuotantopuolen poikaskasvattamossa.<br />
Marekin tauti<br />
Vaikka Marekin tautia diagnosoitiin <strong>Evira</strong>ssa<br />
vain muutamia tapauksia vuosina 2005-<br />
2006, se on edelleen tärkein munivien<br />
kanojen tarttuva tauti Suomessa. Kaikki tuotantopolven<br />
ja suurin osa vanhempaispolven<br />
munintakanoista rokotetaan Marekin<br />
tautia vastaan.<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Siipikarjan terveystarkkailu<br />
Suomessa on toiminut siipikarjan vapaaehtoinen<br />
terveystarkkailu vuodesta 1989.<br />
Ohjelma on suunnattu munintakana- ja<br />
siipikarjanlihatuotannon vanhempais- ja<br />
isovanhempaispolvelle. Terveystarkkailun<br />
päätarkoitus on seurata rokotusten tehokkuutta<br />
sekä tautitilannetta ohjelmaan osallistuvilla<br />
tiloilla. Tällä hetkellä terveystarkkailuun<br />
kuuluvat Gumboro-tauti, tarttuva<br />
aivo- ja selkäydintulehdus (AE), Mycoplasma<br />
gallisepticum- ja M. synoviae -tartunnat,<br />
ART/TRT, tarttuva keuhkoputkitulehdus<br />
(IB) ja tarttuva kurkunpää- ja henkitorvitulehdus<br />
(ILT) sekä sinisiipitauti (CAA). Suomessa<br />
ei esiinny IB:ä eikä ILT:ä. M. synoviae<br />
–vasta-aineita todetaan silloin tällöin broileriemoilla.<br />
Kalkkunoiden terveystarkkailuohjelmassa<br />
tutkitaan Mycoplasma gallisepticum-, M.<br />
meleagridis- ja M. synoviae -vasta-aineita<br />
sekä ART/TRT- ja paramyksovirus-3 -vastaaineita.<br />
3.7 Kalojen taudit<br />
Taulukko 20. Tiettyjen ilmoitettavien kalatautien esiintyminen Suomessa.<br />
Vastustettavista helposti leviävistä eläintaudeista<br />
(Taulukko 1) tarttuvaa vertamuodostavan<br />
kudoksen kuoliotautia (IHN) ja tarttuvaa<br />
lohen anemiaa (ISA) ei ole koskaan<br />
todettu Suomessa. Virusperäistä verenvuotoseptikemiaa<br />
(VHS) on todettu ainoastaan<br />
merialueilla.<br />
Taudin nimi Toteamisvuosi<br />
Ba<strong>kt</strong>eeriperäinen munuaistauti (BKD) 2006<br />
EHN-tauti (epizootic haematopoietic necrosis) 20021) ↑<br />
Epizootic ulcerative syndrome Ei koskaan<br />
Karpin kevätviremia (SVC, spring viremia of carp) Ei koskaan<br />
Koikarpin herpesvirus-tauti (KHV) Ei koskaan<br />
Lohiloistartunta (Gyrodactulus salaris-tartunta) 19962) Paisetauti (furunkuloosi) 2006<br />
Red sea bream iridoviral<br />
disease<br />
Ei koskaan<br />
Vibrioosi 2006<br />
Vuosiluku kertoo, milloin tautia on viimeksi todettu Suomessa.<br />
1) OIE-koodi muuttunut eikä enää vuonna 2007 luokitella EHN-taudiksi<br />
2) todettu taudin vastustusalueella<br />
3
3<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Suomessa on kuusi virallista kalatautien<br />
seurantaohjelmaa (Taulukot 21-23). Kaikkia<br />
lohikaloja viljeleviä laitoksia on valvottu<br />
tarttuvan vertamuodostavan kudoksen kuoliotaudin<br />
(IHN) ja virusperäisen verenvuotoseptikemian<br />
(VHS) varalta vuodesta 1995 lähtien<br />
EU:n hyväksymällä seurantaohjelmalla.<br />
Lisävakuustaudeista lohikaloilla esiintyvää<br />
tarttuvaa haimakuoliotautia (IPN) ja ba<strong>kt</strong>eeriperäistä<br />
munuaistautia (BKD) sekä karppi-<br />
ja särkikaloilla esiintyvää karpin kevätviremiaa<br />
(SVC) on tutkittu järjestelmällisesti<br />
vuodesta 1998 lähtien ja Gyrodactylus salaris<br />
-loista Ylä-Lapin alueella vuodesta 1993 lähtien.<br />
Tautien esiintymistä seurataan myös<br />
luonnosta pyydystetyistä emokaloista. Lisävakuustaudeista<br />
Suomen sisävesialue<br />
on hyväksytty IPN-vapaaksi vyöhykkeeksi,<br />
koko Suomi vapaaksi karpin kevätviremiasta<br />
(SVC) ja Ylä-Lappi vapaaksi G. salaris -loisesta<br />
1.5.2004 voimaan tulleella komission<br />
päätöksellä (2004/453/EY).<br />
Vuoden 2006 lopussa EU:ssa hyväksyttiin<br />
uusi vesiviljelyeläinten terveysdire<strong>kt</strong>iivi,<br />
jonka pohjalta jäsenvaltioiden kansallinen<br />
kalaterveyslainsäädäntö (mukaan lukien<br />
nilviäiset ja äyriäiset) uudistetaan. Kansallista<br />
lainsäädäntöä aletaan soveltaa elokuun<br />
alusta 2008.<br />
Taulukko 21. Ba<strong>kt</strong>eeriperäisen munuaistaudin (BKD) seurantatutkimukset vuosina 1998–2006.<br />
Vuosi<br />
Laboratorio-<br />
näyte Silmämääräinen BKD-tapauksia (kpl 4) )<br />
laitoksia/kaloja<br />
(kpl)<br />
laitoksia/kaloja<br />
(kpl) Meri Sisävesi Nousualue 1)<br />
1998 82/6645 /1214 3 2 2)<br />
...<br />
2002 94/5997 20/824 15 5 2) 1<br />
2003 138/9623 14/587 3 2 2)<br />
2004 101/7821 2 2 2) 1 3)<br />
2005 92/8789 3 5<br />
2006 110/7778 1 7<br />
Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
1) Merialueen vaelluskalojen nousualue<br />
2) Osa laitoksista tyhjennetty ja desinfioitu<br />
3) Luonnosta pyydetty lohen emokala<br />
4) Positiiviset laitokset tai nousualueen kalat<br />
Ba<strong>kt</strong>eeriperäinen munuaistauti (BKD)<br />
Suomelle hyväksyttiin kalojen ba<strong>kt</strong>eeriperäisen<br />
munuaistaudin (BKD) vastustusohjelma<br />
sisävesialueelle 1.5.2004 voimaan<br />
tulleella komission päätöksellä 2004/453/<br />
EY. Seurantatutkimukset BKD-taudin varalta<br />
jatkuivat vuosien 2005-2006 aikana (Taulukko<br />
21) ja BKD-asetuksen (3/EEO/2003)<br />
mukaan ne keskittyvät emokala- ja poikaslaitoksille.<br />
Teuraskalan silmämääräisiä munuaistarkastuksia<br />
ei ole tehty kevään 2004<br />
jälkeen.<br />
BKD-diagnoosien määrä lisääntyi hieman<br />
vuoteen 2004 verrattuna. Uusia BKD-laitoksia<br />
todettiin kahdeksan vuonna 2005, näistä<br />
viisi oli sisämaan poikaslaitoksia. Vuonna<br />
2006 BKD todettiin kahdeksalla laitoksella,<br />
joista vain yksi sijaitsi merialueella. Vuonna<br />
2005 diagnosoitiin myös poikkeuksellinen<br />
BKD:n taudinmuoto lypsetyissä emokirjolohissa,<br />
joissa esiintyi ihonalaisia rakkulamuodostumia.<br />
Rakkuloiden sisällöstä eristettiin<br />
Renibacterium salmoninarum.<br />
EHN (epizootic haematopoietic necrosis)<br />
Euroopassa monnilla esiintyvää ES-virusta<br />
(ESV, European sheatfish virus) ja kissakaloilla<br />
esiintyvää EC-virusta (ECV, European catfish<br />
virus) on pidetty OIE-koodissa vuoteen
2006 saakka samana viruksena kuin Australiassa<br />
ahvenilla ja lohikaloilla EHN-tautia<br />
(epizoottinen verta muodostavan kudoksen<br />
kuolio, ei virallinen suomennos) aiheuttavaa<br />
iridoviruksiin kuuluvaa EHN-virusta.<br />
Euroopan monnivirus eristettiin keväällä<br />
2002 Saksasta Suomeen tuoduista yksivuotiaista<br />
monneista, jotka sairastuivat kohta<br />
tuonnin jälkeen. Vuoden 2003 aikana monnit<br />
teurastettiin kulutukseen ja laitos vapautui<br />
rajoittavista määräyksistä kesällä 2005,<br />
jonka jälkeen EHN-tautia – siis senaikaisen<br />
OIE-koodin mukaisesti luokiteltuna - ei ole<br />
Suomessa todettu.<br />
Lohiloistartunta<br />
Gyrodactylus salaris -tartuntaa vastustetaan<br />
Ylä-Lapissa Teno-, Näätämö-, Paats-, Lutto-<br />
ja Uutuanjoen vesistöjen alueella tarkoituksena<br />
estää loisen leviäminen Jäämeren<br />
lohikantoihin. Teno- tai Näätämöjokeen<br />
päästessään loinen todennäköisesti tuhoaisi<br />
näiden lohikannat. Vuonna 2004 komission<br />
päätöksellä 2004/453/EY vahvistettiin<br />
Teno- ja Näätämöjoen vesistöalueiden G. salaris<br />
-vapaus, ja Paats-, Lutto- ja Uutuanjoen<br />
vesistöalueet ovat loisesta vapaata puskurivyöhykettä.<br />
Loista ei ole todettu tautivastustusalueella<br />
vuoden 1996 jälkeen, jolloin<br />
Paatsjoen vesistöalueella sijaitseva kalanviljelylaitos<br />
tyhjennettiin ja sen toiminta lopetettiin.<br />
G. salaris -seuranta toteutetaan<br />
<strong>Evira</strong>n ja RKTL:n yhteistyönä ja Teno- ja Näätämöjoen<br />
vesistöalueella myös yhteistyös-<br />
Taulukko 22. Gyrodactylus salaris -seurantanäytteet vuosina 1997–2006.<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
sä norjalaisten viranomaisten kanssa (Taulukko<br />
22).<br />
Loinen on kohtalaisen yleinen kirjolohi- ja<br />
lohilaitoksilla muualla Suomessa ja mm.<br />
Tornionjoen luonnonlohen poikasissa. Näiltä<br />
alueilta ei saa siirtää elävää kalaa eikä<br />
desinfioimatonta mätiä suojatulle alueelle.<br />
Lisäksi muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin<br />
vesistöjen alueelle tuotavien veneiden<br />
ja kanoottien sekä kalastusvälineiden ja -<br />
tarvikkeiden tulee olla täysin kuivatut tai<br />
desinfioidut ennen niiden käyttämistä. Muilta<br />
vesistöalueilta tuotujen kalojen perkaus<br />
luonnonvesissä taikka kalan perkausjätteiden<br />
laskeminen Ylä-Lapin vesistön alueelle<br />
on kielletty.<br />
Vuonna 2005 <strong>Evira</strong> on jakanut esitettä ”Tunne<br />
vastuusi lohesta - Estä lohiloisen leviäminen”<br />
kaikkiin kotitalouksiin Inarin, Enontekiön<br />
ja Utsjoen kunnissa, sekä vuonna 2006<br />
kaikkiin niihin talouksiin, joilla on vapaaajanasunto<br />
ko. kuntien alueella. Esitettä on<br />
saatavilla suomen-, saamen-, ruotsin-, englannin-<br />
ja venäjänkielisenä.<br />
Paisetauti (furunkuloosi)<br />
Paisetautia todettiin kymmenellä kalanviljelylaitoksella<br />
vuonna 2005. Määrä on kaksinkertaistunut<br />
verrattuna edellisvuoden lukuun.<br />
Ainakin osasyynä lienee se, että jotkut<br />
kasvattajat ovat jättäneet rokottamatta poikasia.<br />
Vuonna 2006 tauti diagnosoitiin viisi<br />
kertaa yhteensä neljällä laitoksella.<br />
TenoNäätäLuttojokimöjoki Paatsjoki, luonnonkalat<br />
Siika ja<br />
Paatsjoki, laitoskalat joki<br />
Vuosi Lohi Lohi Harjus Taimen muikku Lohi Nieriä Taimen Harjus<br />
1997<br />
...<br />
150 150 31 5 106 150 90 14 18<br />
2002 159 118 60 150 60 31 64<br />
2003 153 174 23 150 92 29<br />
2004 175 145 200 60 20<br />
2005 160 145 189 61<br />
2006 163 155 8 150 60 25<br />
Kaikki tutkimustulokset negatiivisia. Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuo-<br />
sina.<br />
3
38<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Aeromonas salmonicida subsp.salmonicidan<br />
resistenssiä on seurattu vuodesta 1986, jolloin<br />
tauti todettiin ensimmäisen kerran Suomessa.<br />
Nykyisin eristetyt kannat ovat useammassa<br />
tapauksessa resistenttejä ainakin<br />
yhdelle kaloilla käytetyistä kolmesta mikrobilääkkeestä<br />
(oksitetrasykliini ja sulfa-trimetopriimi,<br />
erityisluvallinen florfenikoli).<br />
Virusperäinen verenvuotoseptikemia<br />
(VHS, viral haemorrhagic septicaemia)<br />
Lähinnä lohikaloilla tautia aiheuttavaa VHSvirusta<br />
ei ole todettu koskaan Suomen sisävesialueelta.<br />
Suomen merialueelta sen<br />
sijaan VHS-virustautia on diagnosoitu 2000luvulla,<br />
ensimmäisen kerran keväällä 2000<br />
Ahvenanmaan ja Pyhtään kirjolohilaitoksilla.<br />
Eniten tautitapauksia todettiin vuonna<br />
2002 (Taulukko 23). Pyhtään rajoitusalueella<br />
ei ole todettu VHS-virusta kevään 2001<br />
jälkeen, eikä Uudenkaupungin-Pyhärannan-<br />
Rauman rajoitusalueella vuoden 2003 jälkeen.<br />
Vuonna 2006 Pyhtään ja Uudenkaupungin-Pyhärannan-Rauman<br />
rajoitusalueilla<br />
aloitettiin kahden vuoden näytteenotto-ohjelma,<br />
jonka tavoitteena on osoittaa taudin<br />
häviäminen näiltä alueilta. Mikäli nämä<br />
kahdesti vuodessa otettavat näytteet ovat<br />
puhtaat, voidaan näiden alueiden rajoitusalueet<br />
poistaa vuonna 2008.<br />
Keväällä 2004 VHS-virusta eristettiin myös<br />
Saaristomereltä kalastetuista silakoista. Virus<br />
poikkeaa geneettisesti kirjolohilaitoksil-<br />
Taulukko 23. Kalojen IHN-, IPN- ja VHS- sekä SVC-seurantatutkimukset vuosina 1998–2006.<br />
Vuosi<br />
Sisäve-<br />
silaitos/<br />
pooleja 1)<br />
IHN, IPN, VHS SVC<br />
Merilai-<br />
tos/poo- leja 1)<br />
LRL 2) /<br />
pooleja 1)<br />
Sisäve-<br />
silaitos/<br />
Kalanviljelylaitosten määrä,<br />
joista virus eristetty<br />
pooleja 1) IHN IPN VHS SVC<br />
1998 91/655 60/190 19/269 4/34 0 2 0 0<br />
...<br />
2002 72/464 61/489 38/224 2/12 0 5 14 0<br />
2003 73/520 54/236 46/314 1/21 0 2 3 0<br />
2004 77/487 58/244 49/347 4/22 0 1 2 0<br />
2005 75/541 68/256 43/356 4/21 0 4 9 0<br />
2006 73/471 55/205 32/232 2/5 0 7 10 0<br />
Tutkimustulokset kielteisiä. Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina välivuosina.<br />
1) Yksi pooli sisältää 10 kalan näytteet<br />
2) LRL = luonnonravintolammikko-ohjelma, sekä hautomot että lammikot<br />
VHS-tautia ei ole todettu VHS-tautivapausaluella<br />
lamme esiintyvästä virustyypistä, ja se muistuttaa<br />
eteläisen Itämeren luonnonkaloista<br />
tavattua viruskantaa. Merialueiden luonnonkalojen<br />
VHS-kantajuuden vuoksi tuoreen,<br />
pakastetun ja happokäsitellyn luonnonkalan<br />
käyttö viljeltyjen kalojen rehuna kiellettiin<br />
1.9.2005 lähtien maa- ja metsätalousministeriön<br />
asetuksella (MMMa157/2005). Merialueen<br />
luonnonkalan käyttöä syöttikalana<br />
sisävesialueilla kalastettaessa kehotetaan<br />
välttämään.<br />
Ahvenanmaan maakunnasta VHS-tautia ei<br />
ole saatu kitkettyä. Vuosien 2005-2006 aikana<br />
vastustustoimista huolimatta tautitapausten<br />
lukumäärät lisääntyivät, ja tapauksia<br />
todettiin myös saneeratuilla laitoksilla<br />
uuden kalaerän tuonnin jälkeen. Vuonna<br />
2005 Ahvenanmaalta VHS-tautia todettiin<br />
yhdeksällä laitoksella ja vuonna 2006 10<br />
laitoksella.<br />
VHS-taudin vastustamiseksi <strong>Evira</strong>ssa käynnistettiinkin<br />
keväällä 2006 3-vuotinen<br />
MMM:n rahoittama hanke, jonka päätavoitteena<br />
on löytää VHS-taudin hävittämisen<br />
kannalta merkityksellisimmät epidemiologiset<br />
tekijät ja kuvata näitä tekijöitä VHSpositiivisilla<br />
laitoksilla. Hankkeeseen liittyy<br />
useita erillisiä tutkimusaiheita ja -kohteita,<br />
kuten VHS- taudin lähteet, VHS-viruksen<br />
esiintyminen luonnonkaloissa ja simpukoissa<br />
ja VHS-viruksen säilyminen merivedessä<br />
ja pohjalietteessä sekä hylkeiden, lintujen
ja kalanviljelykäytäntöjen merkitys taudin<br />
levittäjinä. Tiedonkeruuta VHS-tautitapauksista<br />
ja taudin aiheuttamista taloudellisista<br />
vaikutuksista pyritään tehostamaan ja arvioimaan<br />
yhdessä RKTL:n kanssa sekä seuraamaan<br />
VHS-taudin vastustustyössä käytettävien<br />
menetelmien tehokkuutta. Muita<br />
yhteistyötahoja ovat Helsingin yliopiston<br />
Eläinlääketieteellisen tiedekunnan ympäristövirologian<br />
tutkimusryhmä, Åbo Akademi,<br />
EU:n kalatautien referenssilaboratorio/<br />
Århus, Lounais-Suomen kalatalouskeskus ja<br />
kolme kalanviljely-yritystä Ahvenanmaalla.<br />
Vibrioosi<br />
Vuonna 2005 tehtiin vibrioosieristys vain<br />
yhdeltä merialueen laitokselta ja vuonna<br />
2006 kahdesti.<br />
3.8 Mehiläisten taudit<br />
Mehiläisten tauteja ei seurata lakisääteisin<br />
seurantatutkimuksin. Näytteiden tutkiminen<br />
riippuu pitkälti elinkeinon omasta a<strong>kt</strong>iivisuudesta.<br />
Taulukkoon 24 on koottu tilastot<br />
tutkituista näytteistä vuosilta 2005–2006.<br />
Pientä pesäkuoriaista (Aethena tumida)<br />
ja Tropilaelaps -punkkeja (Tropilaelaps<br />
Taulukko 24. Mehiläistautien varalta tehdyt tutkimukset vuosina 2005–2006.<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
clareae, T koenigerum) ei ole tavattu EU:n<br />
alueella. Esikotelo- ja toukkamätä ovat ba<strong>kt</strong>eerien<br />
(Paenibacillus larvae ja Melissococcus<br />
plutonius) aiheuttamia toukkia infe<strong>kt</strong>oivia<br />
tauteja, joita molempia esiintyy<br />
Suomessa. Esikotelomätä on eniten tappioita<br />
aiheuttava ja se luokitellaan kansallisessa<br />
lainsäädännössämme valvottaviin eläintauteihin.<br />
Vuonna 2005 ja 2006 oli 41 rajoitusaluetta<br />
esikotelomädän vuoksi. Mehiläistoukille<br />
tautia aiheuttavia sienitauteja ovat<br />
Ascosphaera apis -sienen aiheuttama kalkkisikiö<br />
ja Aspergillus flavuksen aiheuttama<br />
kivisikiö. Virukset voivat aiheuttaa pussisikiötaudin.<br />
Aikuisille mehiläisille tautia aiheuttavista<br />
taudeista mehiläisen ilmaputkissa elävä sisuspunkki<br />
(Acarapis woodi) todettiin Suomessa<br />
1991. Nykyisin tauti näyttäisi olevan<br />
harvinainen Suomessa, tosin näytteitä<br />
on tullut niukalti tutkittavaksi taudin varalta.<br />
Varroa-punkin (Varroa destructor) levinneisyysalue<br />
on 1980 ensilöydöksen jälkeen<br />
laajennut kautta maan aina Lapin läänin<br />
eteläosiin saakka. Nosema apis -tartunnan,<br />
nosemoosin, esiintymistä seurataan lisäksi<br />
eläinlääkäreiden kuukausittain tekemillä<br />
ilmoituksilla kuten esikotelomädän ja varroosin.<br />
Tutkitut näytteet Positiiviset näytteet<br />
(kpl)<br />
(kpl)<br />
Tauti<br />
2005 2006 2005 2006<br />
Esikotelomätä (American foulbrood of honey bees) 2 903 1 806 893 384<br />
Kalkkisikiö (Ascosphaera apis -tartunta) 100 95 15 11<br />
Kivisikiö (Aspergillus flavus -tartunta) 100 95 0 0<br />
Nosemoosi 16 5 1 0<br />
Pieni pesäkuoriainen (Aethena tumida) 0 0 0 0<br />
Sisuspunkki (akarapisoosi) 1) 0 7 0 4<br />
Toukkamätä (European foulbrood of honey bees) 100 95 3 2<br />
Tropilaelaps -punkkitartunta 0 0 0 0<br />
Varroosi 116 96 11 19<br />
1) MTT:n tekemä tutkimus<br />
3
40<br />
Eläintaudit Suomessa 2005-2006<br />
Liite 1. Keskeisimmät kansalliset tarttuvien eläintautien seuranta-, terveysvalvonta- ja<br />
terveystarkkailuohjelmat<br />
Eläinlaji Tauti<br />
Eri eläinlajien yhteiset taudit Aujeszkyn tauti (siat)<br />
Ekinokokkoosi<br />
Leptospiroosi (naudat & siat)<br />
Luomistauti (bruselloosi) (naudat, siat, lampaat & vuohet, tarhatut peurat)<br />
Salmonelloosi (naudat, siat, siipikarja)<br />
Trikinelloosi (siat, hevoset, lihaa syövät riistaeläimet)<br />
Raivotauti (rabies)<br />
Nautojen taudit IBR/IPV<br />
Naudan genitaalinen kampyloba<strong>kt</strong>erioosi (vibrioosi)<br />
Naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE)<br />
Naudan virusripuli (BVD)<br />
Nautaeläinten tarttuva leukoosi (EBL)<br />
Nautatuberkuloosi<br />
Trikomonoosi<br />
Lampaiden ja vuohien taudit Maedi-visna<br />
Scrapie<br />
Vuohien nivelaivotulehdus (CAE)<br />
Hevosten taudit Hevosen tarttuva kohtutulehdus (CEM)<br />
Sikojen taudit Aivastustauti<br />
Kapi<br />
Paiseinen keuhkotulehdus (Actinobacillus pleuropneumoniae -tartunta)<br />
Pikkuporsaiden veriripuli (Clostidium perfringens C)<br />
Porsasyskä<br />
PRRS-tauti (Porcine reproductive and respiratory syndrome)<br />
Sian vesikulääritatauti (SVD)<br />
Sikadysenteria<br />
Sikainfluenssa<br />
Sikarutto (CSF)<br />
TGE (Transmissible gastroenteritis)<br />
Siipikarjan taudit ART/TRT (Avian / turkey rhinotracheitis)<br />
Gumboro-tauti (IBD)<br />
Kanatyyfus (S. gallinarum)<br />
Lintuinfluenssa (AI)<br />
Mycoplasma gallisepticum -tartunta<br />
Mycoplasma meleagridis -tartunta<br />
Mycoplasma synoviae -tartunta<br />
Newcastlen tauti (ND)<br />
Paramyksovirus-3 -tartunta<br />
Sinisiipitauti (CAA)<br />
Tarttuva aivo- ja selkäydintulehdus (AE)<br />
Tarttuva keuhkoputkitulehdus (IB)<br />
Tarttuva kurkunpää- ja henkitorvitulehdus (ILT)<br />
Valkovatsuri (S. pullorum)<br />
Kalojen taudit Ba<strong>kt</strong>eeriperäinen munuaistauti (BKD)<br />
Karpin kevätviremia (SVC)<br />
Lohiloistartunta (Gyrodactylus salaris -tartunta)<br />
Tarttuva haimakuoliotauti (IPN)<br />
Tarttuva verta muodostavan kudoksen kuolio (IHN)<br />
Virusperäinen verenvuotoseptikemia (VHS)<br />
Tarhattujen peurojen taudit BHV-tartunta (IBR)<br />
Tuberkuloosi
Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Mustialankatu 3, 00790 Helsinki<br />
Puhelin 020 77 2003 • Faksi 020 77 24350<br />
www.evira.fi<br />
Julkaisu 25/2007<br />
ISSN 1796-4369<br />
ISBN 952-5662-96-9 (pdf)<br />
Kannen kuvat:<strong>Evira</strong>n kuvapankki/Anniina Kivilahti
Change language