Eläintaudit Suomessa 2009 - Evira
Eläintaudit Suomessa 2009 - Evira
Eläintaudit Suomessa 2009 - Evira
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 8/2010<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong>
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 8/2010<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong>
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong>
Kuvailulehti<br />
Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Julkaisun nimi <strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong><br />
Tekijät Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong><br />
Tiivistelmä Tämä julkaisu sisältää tietoa Suomen eläintautitilanteesta vuonna <strong>2009</strong>. Julkaisun<br />
lukuun 1 on koottu ajankohtaista tietoa vastustettavien eläintautien<br />
ja eräiden uusien tartuntojen esiintymisestä maassa, luvuissa 2-7 on kuvattu<br />
keskeisiä eläintautien valvonta- ja seurantaohjelmia ja luvussa 8 on<br />
kerrottu eri eläinlajien tautitilanteessa yleisesti. Julkaisussa kuvataan myös<br />
tehtyjä toimenpiteitä eläintautien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi.<br />
Julkaisuaika 2010<br />
Eläintautitilanne <strong>Suomessa</strong> pysyi myös vuonna <strong>2009</strong> hyvänä. Vastustettavista<br />
helposti leviävistä eläintaudeista todettiin vain newcastlentautia luonnonvaraisissa<br />
kyyhkysissä ja kalojen virusperäistä verenvuotoseptikemiaa<br />
(VHS) merialueen kalanviljelylaitoksilla. Etelä-Ruotsissa syksyllä 2008 todettujen<br />
sinikielitartuntojen vuoksi tehostettiin sinikielitautiseurantaa koko<br />
maassa, erityisesti Länsi- ja Etelä-<strong>Suomessa</strong>. Lisäksi laadittiin sinikielitautistrategia<br />
ja aloitettiin varautuminen mahdollisiin sinikielitautirokotuksiin.<br />
Vaarallisista eläintaudeista todettiin rabies lepakolla ja atyyppinen scrapie<br />
vuohella. Lisäksi kevään <strong>2009</strong> kuluessa sika- ja siipikarjatiloille levisi rehun<br />
saastumisen johdosta Salmonella Tennessee-epidemia. Epidemia saatiin<br />
hallintaan eikä ihmisiä sairastunut.<br />
Asiasanat Tarttuvat eläintaudit, vuositilastot<br />
Julkaisusarjan<br />
nimi ja numero <strong>Evira</strong>n julkaisuja 8/2010<br />
Sivuja 38<br />
Kieli Suomi<br />
Luottamuksellisuus Julkinen<br />
Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Taitto Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong>, Virastopalveluyksikkö<br />
ISSN 1797-299X<br />
ISBN 978-952-225-064-3 (pdf)
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong><br />
Beskrivning<br />
Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong><br />
Publikationens titel Djursjukdomen i Finland <strong>2009</strong><br />
Författare Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong><br />
Resumé Denna publikation innehåller information om djursjukdomsläget i Finland år<br />
<strong>2009</strong>. I kapitel 1 finns information om förekomsten av djursjukdomar som<br />
skall bekämpas och vissa nya infektioner i landet, i kapitlen 2-7 beskrivs<br />
de centrala programmen för tillsyn och uppföljning av djursjukdomar och i<br />
kapitel 8 beskrivs läget i fråga om olika djursjukdomar i olika djurarter på<br />
allmän nivå. I publikationen beskrivs också vilka åtgärder som vidtagits för<br />
att förebygga och bekämpa djursjukdomar.<br />
Utgivningsdatum 2010<br />
Också år <strong>2009</strong> förblev djursjukdomsläget i Finland gott. Av lättspridda<br />
djursjukdomar som skall bekämpas konstaterades endast newcastlesjuka<br />
bland frilevande duvor och viral hemorrhagisk septikemi (VHS) i fiskodlings-<br />
anläggningar i havsområdet. Till följd av blue tongue -infektionerna som<br />
konstaterades i södra Sverige hösten 2008 intensifierades uppföljningen av<br />
blue tongue i hela landet, särskilt i västra och södra Finland. Man utarbetade<br />
likaså en blue tongue -strategi och inledde förberedelser för eventuella<br />
blue tongue -vaccinationer. Av farliga sjukdomar konstaterades rabies i en<br />
fladdermus och atypisk scrapie i en get. Under våren <strong>2009</strong> spred sig<br />
också en Salmonella Tennessee -epidemi till svin- och fjäderfägårdar med<br />
kontaminerat foder. Man fick epidemin under kontroll och inga människor<br />
insjuknade.<br />
Referensord Smittosamma sjukdomar, årstatistik<br />
Publikationsseriens<br />
namn och nummer <strong>Evira</strong>s publikationer 8/2010<br />
Antal sidor 38<br />
Språk Finska<br />
Konfidentialitet Offentlig handling<br />
Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong><br />
Layout Livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong>, Enhet för ämbetsverkstjänster<br />
ISSN 1797-299X<br />
ISBN 978-952-225-064-3 (pdf)
Description<br />
Publisher Finnish Food Safety Authority <strong>Evira</strong><br />
Title Animal Diseases in Finland <strong>2009</strong><br />
Authors Finnish Food Safety Authority <strong>Evira</strong><br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong><br />
Abstract This publication provides information on the animal disease status in Finland<br />
in <strong>2009</strong>. Section 1 of the publication contains current information about<br />
the prevalence of animal diseases to be combatted by law and certain<br />
new infections. Sections 2-7 describe the most important animal disease<br />
monitoring and control programmes and Section 8 discusses the disease<br />
status of different animal species in general. The publication also describes<br />
action taken to prevent and eradicate animal diseases.<br />
Publication date 2010<br />
The status of animal diseases remained good in Finland also in <strong>2009</strong>.<br />
The only highly contagious diseases to be combatted by law, that were<br />
diagnosed were Newcastle disease found in wild pigeons and Viral<br />
hemorrhagic septicemia (VHS) found in off-shore fish farms. Due to the<br />
cases of blue tongue diagnosed in southern Sweden in the autumn of 2008,<br />
blue tongue monitoring was intensified in the entire country, particularly in<br />
western and southern Finland. A blue tongue strategy was also developed<br />
and preparations started for possible blue tongue vaccinations. Dangerous<br />
animal diseases diagnosed in Finland in <strong>2009</strong> included rabies, which was<br />
found in a bat, and atypical scrapie, which was found in a goat. Moreover,<br />
a Salmonella Tennessee epidemic caused by contaminated feed broke up in<br />
pig and poultry farms during the spring. The epidemic was brought under<br />
control and no people were affected.<br />
Keywords Contagious animal diseases, year statistics<br />
Name and number of<br />
publication <strong>Evira</strong> publlications 8/2010<br />
Pages 38<br />
Language Finnish<br />
Confidentiality Public<br />
Publisher Finnish Food Safety Authority <strong>Evira</strong><br />
Layout Finnish Food Safety Authority <strong>Evira</strong>, In-house Services<br />
ISSN 1797-299X<br />
ISBN 978-952-225-064-3 (pdf)
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong><br />
Sisällys<br />
1 Ajankohtaista vuonna <strong>2009</strong>..................................................................................................... 8<br />
1.1 Helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien esiintyminen .................................. 8<br />
1.2 Valvottavien eläintautien esiintyminen ................................................................... 8<br />
1.3 Muiden eläintautien esiintyminen ............................................................................ 8<br />
2 Influenssavirukset .................................................................................................................. 10<br />
2.1 Sikojen sikainfluenssa ............................................................................................. 10<br />
2.2 Lintuinfluenssa ......................................................................................................... 11<br />
3 Sinikielitauti ............................................................................................................................ 12<br />
3.1 Sinikielitaudin seuranta ........................................................................................... 12<br />
3.2 Sinikielitaudin torjuntaan varautuminen ................................................................ 13<br />
4 Raivotauti ................................................................................................................................ 14<br />
4.1 Lepakkoraivotauti .................................................................................................... 14<br />
4.2 Raivotaudin vastustamisohjelma ............................................................................ 14<br />
5 BVD (naudan virusripuli) ........................................................................................................ 16<br />
6 TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat) ............................................................... 17<br />
6.1BSE (naudan sienimäinen aivorappeuma, bovine spongiformic<br />
encephalopathy) ............................................................................................. 17<br />
6.2 Scrapie ................................................................................................................ 18<br />
6.3 Muut TSE-taudit .................................................................................................. 19<br />
7 Salmonellavalvonta ................................................................................................................ 20<br />
7.1 Rehuperäinen salmonellaepidemia ........................................................................ 20<br />
7.2 Salmonellavalvontaohjelma .................................................................................... 20<br />
8 Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong> ............................................................................ 22<br />
8.1 Nautojen sairaudet .................................................................................................. 22<br />
8.2 Sikojen sairaudet ..................................................................................................... 23<br />
8.3 Siipikarjan sairaudet ................................................................................................ 24<br />
8.4 Lampaiden ja vuohien sairaudet ............................................................................ 25<br />
8.5 Kalojen ja äyriäisten sairaudet ................................................................................ 25<br />
8.5.1 Lakisääteisesti vastustettavat kalataudit ....................................................... 25<br />
8.5.2 Muut haitalliset kalataudit ............................................................................. 26<br />
8.5.3 Äyriäisten taudit .............................................................................................. 26
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong><br />
8.6 Hevosten sairaudet .................................................................................................. 27<br />
8.7 Porojen sairaudet ..................................................................................................... 27<br />
8.8 Turkiseläinten sairaudet .......................................................................................... 28<br />
8.9 Mehiläisten sairaudet .............................................................................................. 28<br />
8.10 Seuraeläinten sairaudet ........................................................................................ 28<br />
8.10.1 Koirat ............................................................................................................. 28<br />
8.10.2 Kissat ............................................................................................................. 29<br />
8.11 Luonnonvaraisten eläinten sairaudet ................................................................... 29<br />
Liite 1. Tuotantoeläimet ja kotieläintilat <strong>Suomessa</strong> vuonna <strong>2009</strong> ......................................... 30<br />
Liite 2. Tuotantoeläinten virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong> ............ 31<br />
Liite 3. Eläintautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong> ........................................................................... 35
8<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Ajankohtaista vuonna <strong>2009</strong><br />
1 Ajankohtaista vuonna <strong>2009</strong><br />
1.1 Helposti leviävien ja vaarallisten<br />
eläintautien esiintyminen<br />
Eläintautitilanne <strong>Suomessa</strong> säilyi hyvänä<br />
myös vuonna <strong>2009</strong>. Helposti leviävistä<br />
eläintaudeista todettiin tuotantoeläimissä<br />
vain kalojen VHS-tartuntoja kuudella merialueen<br />
kalanviljelylaitoksella, jotka sijaitsivat<br />
jo aiemmin perustetulla rajoitusalueella.<br />
Alkuvuodesta löydettiin myös viidestä luonnonvaraisesta<br />
kyyhkysestä newcastlentautitartunta,<br />
joka oli samaa tyyppiä kuin kesällä<br />
2008 harrastekyyhkysissä todettu kanta.<br />
Tartunta ei kuitenkaan levinnyt siipikarjatiloille.<br />
Vaarallisista eläintaudeista todettiin<br />
atyyppinen scrapie vuohella sekä rabies lepakolla,<br />
kumpikin ensimmäistä kertaa <strong>Suomessa</strong>.<br />
Helposti leviävistä eläintaudeista lintuinfluenssan<br />
valvontaa on käsitelty tarkemmin<br />
kohdassa 2.2, sinikielitautiin varautumista<br />
kohdassa 3 ja kalojen VHS-taudin vastustamista<br />
kohdassa 8.5. Vaarallisiksi luokitelluista<br />
eläintaudeista raivotaudin vastustaminen<br />
on kuvattu raportin kohdassa 4 ja TSE-tautien<br />
vastustaminen (tarttuvat sienimäiset<br />
aivorappeumat, joihin myös scrapie kuuluu)<br />
kohdassa 6.<br />
1.2 Valvottavien eläintautien<br />
esiintyminen<br />
Keväällä <strong>2009</strong> levisi rehutehtaalla tapahtuneen<br />
rehun saastumisen vuoksi Salmonella<br />
Tennessee –bakteerin aiheuttama epidemia<br />
30 munintakanalaan ja 10 sikalaan. Epidemian<br />
vuoksi tutkittiin yli 800 tilaa salmonellan<br />
varalta. Epidemia saatiin hallintaan eikä<br />
ihmisiä sairastunut. Saneeraustoimenpiteet<br />
saastuneilla tiloilla kestivät kuitenkin pit-<br />
kään ja toimenpiteet viimeisillä tiloilla jatkuivat<br />
vielä vuonna 2010. Epidemiasta on<br />
tarkemmin kerrottu raportin kohdassa 7.1.<br />
Muista valvottavista eläintaudeista vuonna<br />
<strong>2009</strong> todettiin mm.naudanvirusripuli (BVD)<br />
yhdellä uudella tilalla. BVD:n vastustamista<br />
on tarkemmin käsitelty kohdassa 5 ja muiden<br />
valvottavien eläintautien esiintymistä<br />
eläinlajikohtaisissa osioissa raportin loppuosassa<br />
(kohta 8).<br />
1.3 Muiden eläintautien esiintyminen<br />
Vuoden <strong>2009</strong> aikana tehtiin projektiluontoisesti<br />
nautakarjojen Q-kuumeseurantaa ja<br />
sikojen MRSA-seurantaa. Uutena tilatason<br />
ongelmana esille nousi siipikarjan botulismi<br />
muutamalla tilalla. Muita eri eläinlajeilla<br />
esiintyneitä tartuntoja on käsitelty eläinlajikohtaisissa<br />
osioissa raportin loppuosassa<br />
(kohta 8).<br />
Q-kuumeseuranta lypsykarjoissa<br />
Q-kuumevasta-aineiden esiintyminen lypsykarjoissa<br />
selvitettiin tutkimalla satunnaisesti<br />
valittujen lypsykarjojen tankkimaitonäytteitä.<br />
Yhteensä tutkittiin 1283 tankkimaitonäytettä.<br />
Vasta-aineita todettiin kahdessa näytteessä<br />
(0.16 %). Tilat sijaitsevat Etelä- ja<br />
Länsi-<strong>Suomessa</strong>.<br />
Lisäksi tutkittiin 851 tankkimaitonäytettä<br />
lypsykarjoista, joilla arvioitiin rekisteritietojen<br />
perusteella olevan lisääntynyt määrä<br />
luomisia. Näistä karjoista 253 oli mukana<br />
myös kartoitustutkimuksessa. Kaksi luomisotantaan<br />
kuuluvaa eteläsuomalaista tilaa<br />
oli seropositiivisia (0.24 %). Q-kuumevasta-aineiden<br />
esiintyvyydestä muilla eläinla-
jeilla <strong>Suomessa</strong> ei ole tietoa, eikä eläimillä<br />
taudinoireisiin liittyviä Q-kuume-epäilyjä<br />
ole ollut.<br />
Q-kuume on Coxiella burnetii- bakteerin aiheuttama<br />
tauti, jota todetaan sekä ihmisillä<br />
että eläimillä. Sitä on todettu kaikkialla<br />
maailmassa paitsi Uudessa Seelannissa. Qkuumetartuntoja<br />
on todettu lähes kaikilla<br />
eläinlajeilla. Eläimillä tartunta on yleensä<br />
oireeton, mutta se voi aiheuttaa satunnaisia<br />
tiineyden keskeytymisiä, heikkoja vastasyntyneitä<br />
ja hedelmällisyyshäiriöitä, varsinkin<br />
märehtijöillä.<br />
Myös ihmisellä tartunta voi olla oireeton,<br />
mutta noin puolet tartunnan saaneista voi<br />
sairastua äkilliseen, vakavuudeltaan vaihtelevaan<br />
kuumetautiin. Osalla ihmisistä tauti<br />
voi pitkittyä ja aiheuttaa vakavia jälkitauteja.<br />
Ihmisten tartunnan lähteinä pidetään<br />
yleensä eläimiä. Lampaat ja vuohet näyttävät<br />
liittyvän ihmisten tautitapauksiin muita<br />
eläinlajeja useammin. <strong>Suomessa</strong> Q-kuumetapaukset<br />
ihmisillä ovat harvinaisia.<br />
MRSA-bakteeri<br />
Sikojen MRSA-tilanteen selvitys käynnistyi<br />
<strong>Suomessa</strong> vuonna 2008 EU:n jäsenmaiden<br />
yhteisen seurantaprojektin puitteissa. Tässä<br />
seurannassa MRSA todettiin yhden tavanomaisen<br />
emakkotilan (0,6%) ympäristön<br />
pölynäytteestä, muttei eläimistä. Vaikka<br />
Suomen tilanne tämän perustasokartoituksen<br />
mukaan todettiin vielä hyväksi, päätettiin<br />
selvitystä kuitenkin jatkaa kansallisesti<br />
myös vuosien <strong>2009</strong> ja 2010 aikana. Seurantaa<br />
toteutetaan teurastamoilta satunnaisotannalla<br />
otetuista teurassikojen näytteistä<br />
sekä <strong>Evira</strong>an lähetetystä tutkimusmateriaalista.<br />
Vuoden <strong>2009</strong> aikana tehdyissä jatkotutkimuksissa<br />
saatiin jo alustavaa näyttöä<br />
siitä, että CC398 tyypin MRSA-bakteeria<br />
esiintyy <strong>Suomessa</strong> myös teurassioissa. Koska<br />
tutkimukset ovat kesken, esiintyvyyden<br />
tasoa ei voida vielä arvioida.<br />
MRSA:ta ei <strong>Suomessa</strong> vastusteta eläimillä<br />
lakisääteisesti. Mikrobilääkkeiden harkittu<br />
käyttö on avain mikrobilääkeresistenssin<br />
ennaltaehkäisyyn eläimillä. Aiemmin <strong>Suomessa</strong><br />
on eläimillä todettu MRSA-bakteeria<br />
kolmessa hevossairaalaepidemiassa sekä<br />
joitakin yksittäisiä tapauksia naudoilla, sioilla<br />
ja kissoilla.<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Ajankohtaista vuonna <strong>2009</strong><br />
Botulismi<br />
<strong>Suomessa</strong> botulismi todettiin ensimmäisen<br />
kerran tammikuussa <strong>2009</strong> kahdella ja kesäkuussa<br />
yhdellä länsisuomalaisella lihasiipikarjatilalla.<br />
Kaikista kolmesta tapauksesta<br />
löydettiin Clostridium botulinum tyyppi<br />
C. Parvien linnut lopetettiin ja niiden raadot<br />
hävitettiin sivutuoteasetuksen mukaisesti<br />
hyväksytyssä luokan 1 käsittelylaitoksessa.<br />
Kliinisesti sairaita parvia ei voi toimittaa<br />
teuraaksi, mutta niitä voidaan lääkitä<br />
antibiooteilla, jos tämä muutoin katsotaan<br />
tarkoituksenmukaiseksi eikä lopettaminen<br />
esimerkiksi eläinsuojelusyistä ole välttämätöntä.<br />
Botulismin aiheuttaa Clostridium botulinum<br />
–bakteerin tuottama hermomyrkky (botulinumneurotoksiini).<br />
Se estää hermoimpulssin<br />
kulun hermolihasliitoksissa, jolloin lihakset<br />
halvaantuvat.<br />
Clostridium botulinum –bakteerin itiöitä<br />
esiintyy yleisesti maaperässä, vesistöissä,<br />
raadoissa ja eläinten suolistossa. Hapettomissa<br />
olosuhteissa itiöistä kehittyy bakteereita,<br />
jotka voivat sopivassa lämpötilassa<br />
tuottaa hermomyrkkyä. Siipikarjalle botulismin<br />
aiheuttaa joko toksiinia sisältäneen rehun<br />
tai muun aineksen (toukat) syöminen<br />
tai jos linnun ruuansulatuskanavassa normaalisti<br />
olevat itiöt itävät ja alkavat tuottaa<br />
toksiinia.<br />
C. botulinum -bakteerit voidaan jakaa niiden<br />
muodostamien hermomyrkkyjen perusteella<br />
seitsemään eri tyyppiin (A-G), joista<br />
siipikarjalla tavallisimpia ovat C-, D- ja<br />
C/D-tyypin toksiinien aiheuttamat myrkytykset,<br />
mutta myös tyypit A ja E saattavat<br />
tulla kysymykseen. Yleisen käsityksen mukaan<br />
tyyppien C ja D toksiinit eivät ole ihmiselle<br />
vaarallisia.<br />
Botulismiin sairastuneessa parvessa on<br />
yleensä botulismille tyypillisiä kliinisiä oireita,<br />
kuten kaulan, silmäluomien ja koko<br />
linnun halvaantumista. Botulismin diagnoosi<br />
perustuu botulinumneurotoksiinin osoittamiseen<br />
linnun seerumista, maksasta tai<br />
suolistosta. Toksiini tutkitaan biologisella<br />
testillä ja sen suorittaminen kestää n. 5 päivää.<br />
C. botulinum –bakteerin osoittaminen<br />
tutkittavista näytteistä tukee diagnoosia.<br />
9
10<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Influenssavirukset<br />
2 Influenssavirukset<br />
2.1 Sikojen sikainfluenssa<br />
Maaliskuussa <strong>2009</strong> osoitettiin ensimmäisen<br />
kerran influenssa A virus <strong>Evira</strong>an lähetetystä<br />
sikanäytteestä. Influenssaviruseristyksiä<br />
tehtiin vuoden aikana kaikkiaan 13 sikatilalta.<br />
Näistä 12 tilalta eristettiin H1N1-tyyppinen<br />
virus, joka muistuttaa eurooppalaisista<br />
sioista eristettyjä influenssaviruksia. Yhdeltä<br />
tilalta eristettiin pandeeminen (H1N1) <strong>2009</strong><br />
virus. Teurastamoilta tautiseurantaan kerätyistä<br />
näytteistä todettiin noin 17 %:ssa sikainfluenssavasta-aineita.<br />
Sikaloissa syksyllä 2008 esiintyneiden oireiden<br />
perusteella arvioitiin, että sikainfluenssaa<br />
oli saattanut esiintyä <strong>Suomessa</strong> jo aiemmin.<br />
Tämän johdosta sikainfluenssan<br />
esiintymistä selvitettiin takautuvasti tutkimalla<br />
sikainfluenssan vasta-aineita seurantatutkimuksia<br />
varten kerätyistä näytteistä<br />
vuosilta 2007 ja 2008. Selvityksen perusteella<br />
sikainfluenssatartuntoja on esiintynyt<br />
sioissa jo vuonna 2007, koska noin 2 %<br />
seurantanäytteistä todettiin vasta-aineita.<br />
Vuonna 2008 vasta-ainepositiivisia oli noin<br />
5 % näytteistä (10 % sikaloista) ja vuonna<br />
<strong>2009</strong> noin 17 % näytteistä (30 % sikaloista).<br />
Näytteet on kerätty näinä vuosina osittain<br />
erilaisista kohderyhmistä, joten nämä prosenttiluvut<br />
eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia.<br />
Vasta-ainetutkimustulosten<br />
perusteella sikaloissa näyttää kiertäneen<br />
myös muita sikainfluenssa-alatyyppejä kuin<br />
<strong>2009</strong> eristetty H1N1-alatyyppi.<br />
Sikainfluenssa on viruksen aiheuttama hengitystiesairaus,<br />
jonka tyypillisiä oireita sioilla<br />
ovat korkea kuume, vaikeutunut hengitys<br />
ja voimakas yskä. Osa tartunnoista on kuitenkin<br />
lähes oireettomia. Kullakin eläinlajilla<br />
on yleensä lajille ominaisia viruskantoja,<br />
jotka leviävät helposti eläinyksilöstä toiseen<br />
lajin sisällä. Sioilla on hengitysteissään reseptorit,<br />
jotka sitovat sekä sian, ihmisen<br />
että lintujen influenssa A-viruksia ja siksi ne<br />
ovat herkkiä myös ihmisten influenssaviruksille,<br />
kuten pandeemiselle (H1N1) <strong>2009</strong> virukselle.<br />
Sikojen influenssatartunta on taudinkuvaltaan<br />
samantyyppinen tartunnan<br />
aiheuttaneesta viruksen alatyypistä riippumatta.<br />
Sikainfluenssaa vastaan voidaan rokottaa.<br />
Fimea myönsi sikainfluenssarokotteelle<br />
määräaikaisen erityisluvan syksyllä<br />
<strong>2009</strong>.<br />
Taulukko 1. Sikojen verinäytteistä sikainfluenssan vuoksi tehdyt tutkimukset vuonna <strong>2009</strong>.<br />
Tutkimuksen syy Sikainfluenssa näytteitä<br />
Sikainfluenssapositiivisia<br />
näytteitä<br />
Seurantatutkimukset 1 101 185<br />
Keinosiemennystoiminta 744 32<br />
Terveydenhuollon erityistason tilat 573 87<br />
Taudinsyyn selvitys 324 167<br />
Vienti 0 0<br />
Tuonti 270 13<br />
Villisiat 74 0<br />
Yhteensä 3 086 484
2.2 Lintuinfluenssa<br />
<strong>Suomessa</strong> lintuinfluenssan esiintymistä siipikarjassa<br />
ja luonnonvaraisissa linnuissa on<br />
tutkittu vuodesta 2003 lähtien EY-lainsäädännön<br />
mukaisen seurantaohjelman puitteissa<br />
(taulukko 2 (alla) ja taulukko 19, liite<br />
2). Siipikarjan verinäytteitä tutkitaan<br />
tuotantosuunnittain H5- ja H7-alatyyppien<br />
vasta-aineiden varalta, koska nämä kaksi<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Influenssavirukset<br />
virustyyppiä voivat muuntua matalapatogeenisista<br />
vakavaa influenssaa aiheuttaviksi<br />
(ns. korkeapatogeeniset kannat). Vuonna<br />
<strong>2009</strong> H5- tai H7-vasta-aineita ei todettu yhdeltäkään<br />
tutkitulta tilalta. Aiempien vuosien<br />
tapaan määrättiin siipikarja pidettäväksi<br />
kevään <strong>2009</strong> aikana sisätiloissa luonnonvaraisten<br />
lintujen kevätmuuttoon liittyvän<br />
tautiriskin vuoksi.<br />
Taulukko 2. Siipikarjan lintuinfluenssatutkimukset vuonna <strong>2009</strong>. Lintuinfluenssa H5- ja H7-vastaaineita<br />
ei tutkimuksissa todettu.<br />
Lukumäärä<br />
Emokanalat<br />
Munintakanalat<br />
Luomukanalat<br />
Hanhet<br />
ja ankat<br />
Kalkkunat<br />
Tarhatut<br />
riistalinnut<br />
Strutsit<br />
Yhteensä<br />
Näytteet 740 506 160 284 1 380 122 12 3 204<br />
Parvet 51 49 14 8 88 12 3 225<br />
Luonnonvaraisten lintujen influenssaseuranta<br />
on kohdistettu vesilintuihin, jotka ovat todennäköisimpiä<br />
influenssavirusten kantajia.<br />
Näytteitä on tätä varten pyydetty metsästäjiltä.<br />
Lisäksi luonnonvaraisten lintujen kuolinsyytutkimuksiin<br />
toimitetuista linnuista<br />
otetaan näytteet myös lintuinfluenssan varalta.<br />
Linnuista otetut nielu- ja ulostenäyt-<br />
teet tutkitaan influenssa A-viruksen varalta<br />
ja niistä löytyneiden virusten H- ja N-alatyypit<br />
pyritään selvittämään. Luonnonvaraisista<br />
linnuista todetaan erilaisia influenssaviruksen<br />
matalapatogeenisiä alatyyppejä vuosittain.<br />
Yleisin alatyyppi on ollut H3N8, sen lisäksi<br />
vuonna <strong>2009</strong> todettiin H1N1, H12N5,<br />
H9N2,H4N8 ja H11N4-alatyyppejä.<br />
Taulukko 3. Luonnonvaraisista linnuista otettujen lintuinfluenssaseurantanäytteiden tutkimustulokset.<br />
Korkeapatogeenisia lintuinfluenssaviruksia ei todettu.<br />
Vuosi Tutkittujen lintujen lukumäärä Positiivisia näytteitä (PCR / viruseristys)<br />
2003 319 -/-<br />
2004 394 -/-<br />
2005 392 5/3<br />
2006 535 13/7<br />
2007 777 14/13<br />
2008 437 21/15<br />
<strong>2009</strong> 384 23/18<br />
11
12<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Sinikielitauti<br />
3 Sinikielitauti<br />
3.1 Sinikielitaudin seuranta<br />
Sinikielitautiseurantaa tehostettiin vuoden<br />
aikana edellisenä syksynä Etelä-Ruotsissa<br />
todettujen sinikielitartuntojen vuoksi. Keväällä<br />
<strong>2009</strong> myös Norjan etelärannikolla todettiin<br />
muutamia sinikielitartuntoja. Sekä<br />
Ruotsin että Norjan tartunnat löytyivät tehokkaan<br />
seurannan ansiosta.<br />
Tammikuussa <strong>2009</strong> kerätyistä lypsykarjojen<br />
tankkimaitonäytteistä tutkittiin 10 % otanta<br />
oheisen kartan alueella 3 sijaitsevista lypsykarjoista.<br />
Lisäksi etelärannikolta Päijät-Hämeen,<br />
Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan eteläosista<br />
tutkittiin kaikki lypsykarjat. Etelä- ja<br />
Lounaisrannikko sekä Ahvenanmaa olivat<br />
tehoseurannassa myös kesä-marraskuun<br />
ajan (kartta alueet 1 ja 2). Kaikki Ahvenanmaan,<br />
Varsinais-Suomen, Uudenmaan,<br />
Itä-Uudenmaan sekä Satakunnan, Päijät-<br />
Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan<br />
eteläisten kuntien lypsykarjojen tilatankkimaitonäytteet<br />
tutkittiin kesä-marraskuun<br />
välisenä aikana kuukausittain sinikielitaudin<br />
vasta-aineiden varalta (taulukko 9). Meijerit<br />
toimittivat näytteet tutkimuksiin.<br />
Emolehmäkarjojen teuraista tehtävää seurantaa<br />
laajennettiin kattamaan sama alue<br />
kuin lypsykarjojen tehoseurannassa (kartta<br />
alueet 1 ja 2). Näytteitä tutkittiin kaikkiaan<br />
2 337 kpl ja ne olivat peräisin 481 karjasta<br />
(taulukko 9). Näytteistä 1 127 oli peräisin<br />
tehoseuranta-alueen 183 karjasta. Emolehmäkarjojen<br />
seurannan näytteitä otetaan<br />
ympäri vuoden.<br />
Kuva 1. Sinikielitautiseuranta alueittain<br />
vuonna <strong>2009</strong>.<br />
Luonnonvaraisista hirvieläimistä metsästyksen<br />
yhteydessä otettuja näytteitä tutkittiin<br />
vuoden aikana 128 kpl (65 valkohäntäkaurista,<br />
31 metsäkaurista, 26 hirveä ja 6 metsäpeuraa).<br />
Lisäksi Ahvenanmaan lampaista<br />
tutkittiin serologisesti sinikielitaudin varalta<br />
542 maedi-visna -ohjelman näytettä, jotka<br />
olivat peräisin 12 katraasta. Kaikki seurantatutkimukset<br />
olivat kielteisiä.
Kliinisten epäilyjen ja tartunnan poissulkemiseksi<br />
esimerkiksi luomisen syyn selvityksissä<br />
tutkittiin näytteitä kaikkiaan 43 tilalta,<br />
joista 10 oli lammastiloja ja 33 nautatiloja.<br />
Kaikki epäilynäytteet olivat kielteisiä sinikielitaudin<br />
varalta.<br />
Lisäksi tutkittiin sinikielitaudin varalta 104<br />
maahantuotua märehtijää (nauta, lammas,<br />
alpakka). Näistä 67:llä oli todettavissa maahantuontihetkellä<br />
vasta-aineita ja kaikki<br />
eläimet olivat sinikielitautia vastaan rokotettuja.<br />
Sinikielitaudin diagnostiikkaa kehitettiin<br />
edelleen pystyttämällä reaali-aikainen RT-<br />
PCR-menetelmä, jolla voidaan tunnistaa sinikielitautivirukset<br />
serotyypistä riippumatta,<br />
ja joka soveltuu hyvin suurten näytemäärien<br />
tutkimiseen.<br />
3.2 Sinikielitaudin torjuntaan<br />
varautuminen<br />
Sinikielitautiin varautumista jatkettiin tautiseurannan<br />
lisäksi monin keinoin myös<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Sinikielitauti<br />
vuonna <strong>2009</strong>. Taudin torjuntastrategia<br />
suunniteltiin yhteistyössä maa- ja metsätalous-ministeriön<br />
ja sidosryhmien kanssa<br />
ja sen pohjalta jatkettiin jo edellisinä<br />
vuosina aloitettujen toimintaohjeiden laatimista<br />
eri tilanteita varten. Nauta-, lammas-<br />
ja vuohitiloille jaettiin tietoa taudista<br />
ja sen torjunnasta ja myös eläinlääkäreitä<br />
koulutettiin. Mahdollisiin hätärokotuksiin<br />
varauduttiin tilaamalla <strong>Evira</strong>an 50 000<br />
rokoteannosta varastoon sekä arvioimalla<br />
hätärokotusten toteuttamiseen tarvittavan<br />
henkilökunnan määrää ja saatavuutta. Lisäksi<br />
käynnistettiin keskusrekisterin perustaminen<br />
(BT-roko) rokotusten järjestämistä,<br />
seurantaa ja raportointia varten. Rekisteri<br />
valmistui 2010 alkuvuodesta.<br />
Taudin maahantuloa ehkäistiin huolehtimalla<br />
kaikkien maahantuotavien märehtijöiden<br />
tarkastamisesta ja tutkimuksista silloin,<br />
kun eläimiä tuotiin maista ja alueilta, joissa<br />
tautia esiintyy. Polttiaisseurantaa jatkettiin<br />
koko vektorikauden eli touko-marraskuun<br />
ajan muutamin rysin (Ahvenanmaalla, Viikissä<br />
ja Perniössä).<br />
13
14<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Raivotauti<br />
4 Raivotauti<br />
4.1 Lepakkoraivotauti<br />
<strong>Suomessa</strong> todettiin eurooppalaista lepakkoraivotautia<br />
ensimmäisen kerran elokuussa<br />
<strong>2009</strong>. Vesisiippa (Myotis daubentonii) toimitettiin<br />
<strong>Evira</strong>an tutkittavaksi Turun Kakskerran<br />
saaresta. Raivotautiepäily oli herännyt, koska<br />
lepakko oli käyttäytynyt oudosti. Lepakon<br />
tyypillisiä raivotautioireita ovat ääntely,<br />
käytösmuutokset, välinpitämättömyys ja<br />
toisaalta aggressiiviset kohtaukset, jolloin<br />
lepakko yrittää purra.<br />
Eurooppalaista lepakkoraivotautia aiheuttavat<br />
lyssavirukset EBLV-1 ja EBLV-2. Ensimmäisen<br />
kerran lepakkoraivotautia todettiin<br />
jo vuonna 1954 Saksassa. Tautitapaukset<br />
ovat silti erittäin harvinaisia myös alueilla,<br />
joilla lepakkoraivotautia tiedetään esiintyneen<br />
jo pitkään. Suomalaisesta vesisiipasta<br />
eristettiin EBLV-2. Tällä hetkellä EBLV-2 tartuntoja<br />
ei ole raportoitu yhdelläkään muulla<br />
eläinlajilla. Sen sijaan ihmisten EBLV-2-tartuntoja<br />
on varmistettu kaksi: vuonna 1985<br />
<strong>Suomessa</strong> ja vuonna 2002 Skotlannissa. Molemmat<br />
sairastuneet olivat lepakkotutkijoita.<br />
Näistä tapauksista huolimatta lepakkoraivotautiriskiä<br />
pidetään ihmiselle pienenä<br />
(WHO / Rabies Bulletin Europe).<br />
Lepakkoraivotautia pidetään epidemiologisesti<br />
eri tautina kuin klassista metsäraivotautia.<br />
Lepakkoraivotautia esiintyy myös<br />
maissa, jotka ovat muista raivotautimuodoista<br />
vapaita, esimerkiksi Tanskassa, Saksassa<br />
ja Brittein saarilla. Tähän mennessä<br />
raportoituja tautitapauksia on lähes 900,<br />
mutta todellisesta esiintymisestä Euroopassa<br />
ei ole tarkkoja tietoja. Brittein saarilla<br />
tehtyjen tutkimusten mukaan taudin esiin-<br />
tyvyys lepakoissa on alhainen, sillä yli 6000<br />
tutkitun lepakon joukosta vain seitsemästä<br />
osoitettiin lepakkoraivotautivirus. Lepakkoraivotaudin<br />
löytyminen ei vaikuta Suomen<br />
raivotautivapaaseen asemaan.<br />
4.2 Raivotaudin vastustamisohjelma<br />
<strong>Suomessa</strong> on ollut raivotaudin vastustusohjelma<br />
viimeisestä metsäraivotautiepidemiasta<br />
lähtien. Vuosien 1988–89 epidemian<br />
aikana raportoitiin 66 raivotautiin<br />
sairastunutta koti- ja villieläintä. Tauti saatiin<br />
juurittua rokotuskampanjoilla. Vastustusohjelman<br />
tavoitteena on pitää Suomi raivotautivapaana<br />
ja estää taudin maahantulo<br />
maista, joissa raivotautia esiintyy. Käytännön<br />
vastustoimenpiteitä ovat koirien ja kissojen<br />
pakolliset ja vapaaehtoiset rokotukset<br />
sekä kaakkoisrajalla tapahtuvat pienpetojen<br />
syöttirokotukset.<br />
Heikennettyä raivotautivirusta sisältävien<br />
pienpetojen syöttirokotteiden levityksellä<br />
pyritään estämään luonnonvaraisten eläinten<br />
välittämän raivotaudin leviäminen Venäjältä<br />
Suomeen. Lentolevityksiä on suoritettu<br />
raja-aluevyöhykkeellä vuodesta 1990<br />
alkaen vuosittain ja vuodesta 2003 alkaen<br />
keväisin ja syksyisin. Vuonna 2003 rokotusaluetta<br />
laajennettiin Venäjän puolelle Suomen<br />
ja Venäjän eläinlääkintäviranomaisten<br />
välisen raivotaudin torjuntaan liittyvän<br />
yhteistyön tuloksena. Syöttirokotusten onnistumista<br />
seurataan tutkimalla rokotteen<br />
syömisen osoittavaa merkkiainetta pienpedoilla<br />
sekä määrittämällä verestä raivotautivasta-ainepitoisuuksia.
Raivotautitilannetta seurataan vuosittain<br />
<strong>Suomessa</strong> ja Suomen lähialueilta luonnonvaraisista<br />
eläimistä otetuilla näytteillä.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> tutkittiin <strong>Suomessa</strong> eläinten<br />
aivonäytteitä raivotaudin varalta yhteensä<br />
551 (taulukko 4). Suurin osa näytteistä<br />
oli ketuista ja supikoirista. Lisäksi <strong>Evira</strong> tutkii<br />
poikkeuksellisesti käyttäytyviä tai muuten<br />
epäilyttäviä eläimiä raivotaudin varalta.<br />
Yhtä lepakkoa lukuun ottamatta kaikki tutkimustulokset<br />
olivat kielteisiä.<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Raivotauti<br />
Taulukko 4. Raivotaudin varalta tutkitut eläimet vuonna <strong>2009</strong>. Yhtä lepakkoa lukuun ottamatta<br />
kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä.<br />
Eläinlaji<br />
Aggressiivinenkäytös<br />
Löydettykuolleena<br />
Lopetettu<br />
Virallisesti Suomi on ollut raivotautivapaa<br />
maa vuodesta 1991 lähtien. Klassista raivotautia<br />
ei ole todettu maassamme yli 20 vuoteen<br />
lukuun ottamatta kahta vuosina 2003<br />
ja 2007 maahantuotua eläintä, jotka lopetettiin<br />
maahantuonnin jälkeen. Todetut tartunnat<br />
eivät ole vaikuttaneet Suomen raivotautivapaaseen<br />
asemaan.<br />
Hermostooireita<br />
Maahantuotu<br />
Muut<br />
tutkimukset<br />
Kaikki<br />
tutkimukset<br />
yhteensä<br />
Koira 7 6 3 0 16<br />
Kissa 6 5 1 0 12<br />
Nauta 1 1<br />
Hevonen 2 0 2<br />
Lammas 1 0 1<br />
Kettu 4 194 198<br />
Supikoira 4 3 174 181<br />
Susi 1 8 9<br />
Mäyrä 10 10<br />
Näätä 6 6<br />
Hilleri 3 3<br />
Villiminkki 1 11 12<br />
Ilves 34 3 33 70<br />
Piisami 0 0<br />
Ahma 1 1 2<br />
Saukko 1 2 3<br />
Kesyrotta 1 0 1<br />
Lepakko 9 1 1 13 24<br />
Yhteensä 17 55 4 16 4 455 551<br />
15
16<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - BVD (naudan virusripuli)<br />
5 BVD (naudan virusripuli)<br />
Lypsykarjojen BVD-seurannassa todettiin<br />
vasta-aineita seitsemän karjan tankkimaitonäytteessä.<br />
Näistä kolme karjaa oli uusia<br />
vasta-ainepositiivisia. Kahdessa tapauksessa<br />
tankkimaidon vasta-aineet johtuivat yksittäisestä<br />
seropositiivisesta karjaan ostetusta<br />
naudasta. Seropositiiviset naudat olivat<br />
peräisin karjoista, joissa oli käytetty akuutin<br />
BVD-tartunnan aikana kerättyä spermaa<br />
keinosiemennyksessä. Kyseessä olivat<br />
siis vanhoista tartunnoista johtuvat vastaaineet.<br />
Kolmannessa karjassa BVD-tartunta<br />
oli tuore ja karjassa todettiin viruserittäjä.<br />
Tartunta oli ehtinyt levitä karjassa, koska<br />
suuri osa naudoista oli seropositiivisia jo ensimmäisessä<br />
tutkimuksessa. Karja on rajoittavien<br />
määräysten alaisena. Epidemiologisen<br />
selvityksen perusteella tutkittiin kaikki<br />
karjasta vuoden 2008 ja tartunnan toteamisen<br />
välisenä aikana eloon myydyt naudat.<br />
Tutkimuksissa selvisi, että jo heinäkuussa<br />
2008 myydyissä naudoissa todettiin keväällä<br />
<strong>2009</strong> vasta-aineita. Karja oli siis saanut<br />
BVD–tartunnan jo vuoden 2008 alkupuoliskolla.<br />
Eloon myydyissä eläimissä ei ollut viruserittäjiä.<br />
Tartunnanlähteeksi epäillään<br />
samalla paikkakunnalla sijainnutta karjaa,<br />
josta BVD–tartunta on juurittu. Tilojen välillä<br />
ei ole osoitettu olleen eloeläinkontakteja,<br />
jotka selittäisivät tartunnan. Uuden BVD-tartunnan<br />
toteaminen on lievä takaisku tartunnan<br />
juurimisessa.<br />
Emolehmäkarjojen seurannassa ei todettu<br />
BVD-vasta-aineita. BVD:n varalta tutkittiin<br />
myös kaikki tuontinaudat, osa tuoduista<br />
sonninspermaeristä ja osa tuontialkion<br />
vastaanottajanaudoista. Lisäksi nautoja tutkittiin<br />
keinosiemennystoiminnan ja eläinkaupan<br />
tai –näyttelyiden vuoksi. Tuotujen<br />
nautojen joukossa oli yksi seropositiivinen<br />
eläin. Muissa näytteissä ei todettu BVD–vasta-aineita<br />
eikä -virusta.<br />
BVD-tutkimukset vuonna <strong>2009</strong> ovat taulukossa<br />
9 tutkimussyyn mukaan jaoteltuna.
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat)<br />
6 TSE-taudit (tarttuvat<br />
sienimäiset aivorappeumat)<br />
6.1 BSE (naudan sienimäinen<br />
aivorappeuma, bovine spongiformic<br />
encephalopathy)<br />
EY:n yhteisen TSE-tautien valvontaohjelman<br />
mukaisesti <strong>Suomessa</strong> on tutkittu vuosittain<br />
kaikki yli 24 kk:n ikäiset hätäteurastetut, itsestään<br />
kuolleet ja lopetetut naudat sekä<br />
kaikki yli 30 kk:n ikäiset normaalisti teurastettavat<br />
naudat BSE-taudin varalta. Vuoden<br />
2008 lopussa EU:n komissio myönsi Suomel-<br />
le ja muille nk. vanhoille jäsenmaille (EU-<br />
15) alhaiseen BSE-riskiin perustuen mahdollisuuden<br />
nostaa tutkittavien eläinten<br />
ikärajaa kaikissa nautaryhmissä 48 kuukauteen.<br />
Tutkittavien eläinten ikärajaa nostettiin<br />
1.1.<strong>2009</strong> alkaen, mikä vähensi tutkimusmääriä<br />
vuoden <strong>2009</strong> aikana merkittävästi.<br />
Myös maailman eläintautijärjestön (OIE) arvioinnissa<br />
Suomi on luokiteltu mitättömän<br />
BSE-riskin maaksi. Suomen ainoa BSE-tapaus<br />
on todettu joulukuussa 2001.<br />
Taulukko 5. BSE-tutkimukset vuonna <strong>2009</strong>. Kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä.<br />
Terveinä<br />
teurastetut<br />
Kliiniset<br />
epäilyt<br />
tilalla<br />
Hätäteurastetut<br />
Tilalla itsestään<br />
kuolleet<br />
Sairauden oireita ante<br />
mortem tarkastuksessa<br />
Yhteensä<br />
60 825 3 367 10 834 116 72 145<br />
Taulukko 6. BSE-seurantanäytteet naudoista vuosina 2001-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi Tutkitut näytteet* Positiiviset näytteet (kpl)<br />
2001 27 876 1<br />
2002 137 317 0<br />
2003 131 405 0<br />
2004 127 659 0<br />
2005 118 006 0<br />
2006 124 579 0<br />
2007 119 338 0<br />
2008 110 094 0<br />
<strong>2009</strong>** 72 145 0<br />
*Luvut sisältävät myös muita kuin pakolliseen tutkimusohjelmaan kuuluvia eläimiä.<br />
**Tutkittavien nautojen ikäraja nousi vuoden alusta 48 kuukauteen.<br />
17
18<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat)<br />
6.2 Scrapie<br />
Scrapie-taudin seuranta <strong>Suomessa</strong> aloitettiin<br />
vuonna 1995, jolloin tutkimukset tehtiin<br />
histopatologisesti. Tutkimusmenetelmien<br />
kehittyminen antoi 2000-luvulla mahdollisuuden<br />
huomattavasti suurempien näytemäärien<br />
tutkimiseen kuin histopatologisten<br />
menetelmien avulla oli ollut mahdollista.<br />
Elokuussa 2004 Euroopan komissio hyväksyi<br />
Suomen kansallisen scrapievalvontaohjelman<br />
(1472/2004/EY) ja myönsi<br />
samalla Suomelle nk. lisävakuudet tuotaessa<br />
lampaita, vuohia tai niiden sukusoluja<br />
Suomeen. Lisävakuuksien ylläpitäminen<br />
edellyttää kaikkien raadonkeräilyalueella<br />
kuolleiden yli 18 kk:n ikäisten lampaiden ja<br />
vuohien tutkimista TSE-tautien varalta.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> <strong>Suomessa</strong> ei todettu yhtään<br />
klassista scrapie -tapausta. Sen sijaan en-<br />
simmäistä kertaa todettiin epätyypillinen<br />
(Nor98) scrapie yhdellä vuohella tilalla,<br />
jolla sairastuneen eläimen lisäksi oli neljä<br />
lammasta ja yksi vuohi. Tilan muita eläimiä<br />
ei lopetettu, koska epätyypillinen scrapie<br />
esiintyy sporadisesti. Tilalle annettiin<br />
kuitenkin rajoittavat määräykset kahdeksi<br />
vuodeksi ja tilan lampaat ja vuohet määrättiin<br />
tutkittavaksi scrapien varalta, kun ne tulevaisuudessa<br />
teurastetaan tai ne kuolevat<br />
tilalla. Aiempina vuosina todetut tapaukset<br />
löytyvät taulukosta 7.<br />
Myös lampaiden genotyyppien tutkimuksia<br />
jatkettiin ja genotyyppauksia tehtiin yhteensä<br />
96. Tutkimustulosten perusteella<br />
voidaan päätellä, että suomalaisissa lampaissa,<br />
etenkin suomenlampaassa, esiintyy<br />
hyvin vähän scrapielle resistenttejä genotyyppejä.<br />
Taulukko 7. Scrapieseurantatutkimukset lammas- ja vuohikatraista vuosina 2000-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
Näytteet (kpl)<br />
Lammas Vuohi<br />
Positiiviset katraat/<br />
näytteet (kpl)<br />
Näytteet (kpl)<br />
Positiiviset katraat/<br />
näytteet (kpl)<br />
2000 337 0/0 0 0<br />
2001 483 0/0 0 0<br />
2002 2 418 0/0 245 2/4<br />
2003 2 674 0/0 250 0/0<br />
2004 1 342 1/1 1) 261 0/0<br />
2005 1 337 1/1 1) 830 3/4<br />
2006 3 834 2/2 1) 516 0/0<br />
2007 3 030 1/1 1) 431 0/0<br />
2008 1 164 0/0 274 0/0<br />
<strong>2009</strong> 1 143 0/0 350 1/1 1)<br />
1) Epätyypillinen scrapie (Nor98)
6.3 Muut TSE-taudit<br />
Muiden eläinlajien näytteitä tutkittiin vuonna<br />
<strong>2009</strong> yhteensä 320 kpl. Näistä 95 oli<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - TSE-taudit (tarttuvat sienimäiset aivorappeumat)<br />
Taulukko 8. Muiden eläinten tutkimukset TSE-tautien varalta vuonna <strong>2009</strong>.<br />
turkiseläimiä, 165 luonnonvaraisia tai tarhattuja<br />
märehtijöitä, 53 kissoja ja 7 eläintarhaeläimiä.<br />
Kaikki tulokset olivat kielteisiä.<br />
Eläinlaji Eläinten lukumäärä Positiiviset näytteet<br />
Kotieläimet<br />
Kissa 53 0<br />
Turkiseläimet<br />
Minkki 48 0<br />
Kettu 23 0<br />
Supikoira 24 0<br />
Tarhatut kamelieläimet<br />
Alpakka 1 0<br />
Eläintarhaeläimet<br />
Lumivuohi (Oreamnus americanus) 1 0<br />
Gaselli (Gazella subgutturosa) 2 0<br />
Amurin leopardi (Panthera pardus orientalis) 1 0<br />
Kameli 1 0<br />
Wallabi 2 0<br />
Luonnonvaraiset eläimet<br />
Hirvi (Alces alces) 6 0<br />
Täpläkauris (Dama dama) 1 0<br />
Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) 157 0<br />
Yhteensä 320 0<br />
19
20<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Salmonellavalvonta<br />
7 Salmonellavalvonta<br />
7.1 Rehuperäinen salmonellaepidemia<br />
Helmikuun <strong>2009</strong> loppupuolella kahdelta kananmunia<br />
tuottavalta tilalta löydettiin salmonellavalvontaohjelmaan<br />
liittyvissä tutkimuksissa<br />
Salmonella Tennessee –tartunta.<br />
Tartunnan lähteeksi todettiin maaliskuun<br />
alussa Rehuraisio Oy:n valmistama siipikarjan<br />
rehu. Siipikarjan rehun kanssa samalla<br />
linjastolla valmistettiin sianrehuja,<br />
joista myös löydettiin S. Tennessee. <strong>Evira</strong><br />
antoi rehutehtaalle kyseisellä tuotantolinjalla<br />
tapahtuvaa rehunvalmistusta ja linjalla<br />
valmistettujen rehujen markkinoille<br />
saattamista koskevan kiellon ja takaisinvetopäätöksen.<br />
Kaikilta sika- ja siipikarjatiloilta, joille oli<br />
12.12.2008 jälkeen toimitettu Rehuraisio<br />
Oy:n saastuneella linjastolla valmistettua<br />
rehua, otettiin näytteet tartunnan laajuuden<br />
selvittämiseksi. Ulostenäytteitä otettiin<br />
yli 800 tilalta (288 kanatilaa ja 546 sikatilaa)<br />
ja rehunäytteitä noin 600 tilalta.<br />
S. Tennessee todettiin yhteensä 30 munintakanalan<br />
sekä 10 sikatilan ulostenäytteestä.<br />
Munantuotantokanaparvista 3,1 %:ssa<br />
todettiin salmonella. S. Tennessee löytyi<br />
myös yhdeltä broileri- sekä yhdeltä kalkkunatilalta,<br />
joiden osalta tartunnanlähdettä ei<br />
pystytty selvittämään.<br />
Epidemian syyksi arvioitiin piilevästi jatkunut<br />
S. Tennessee -bakteeriesiintymä rehutehtaan<br />
tuotantolinjan ympäristössä. Salmonellabakteereita<br />
pääsi todennäköisesti<br />
ilmanoton kautta kyseisen rehulinjan jääh-<br />
dytysprosessiin, missä ne lisääntyivät. Tuotantolinjalle<br />
asennettiin uusi jäähdyttäjä ja<br />
tehtiin muitakin rakenteellisia muutoksia ja<br />
rehunvalmistus voitiin aloittaa uudestaan<br />
13.10.2010. S. Tennessee – epidemiaan ei<br />
liittynyt yhtään sairastapausta ihmisillä. Saneeraustoimenpiteet<br />
saastuneilla tiloilla<br />
kestivät pitkään ja toimenpiteet viimeisillä<br />
tiloilla jatkuivat vielä vuonna 2010.<br />
7.2 Salmonellavalvontaohjelma<br />
Salmonellavalvontaohjelman tavoitteena<br />
on ehkäistä ihmisten salmonellatartuntoja<br />
ja pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä<br />
ja niistä saatavissa elintarvikkeissa<br />
alle 1 %:n vuositasolla. Tavoitteessa on<br />
pysytty useana vuonna peräkkäin.<br />
Salmonellasta tunnetaan n. 2 500 erilaista<br />
serotyyppiä. Osa niistä poikkeaa toisistaan<br />
taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen<br />
suhteen. Tärkein <strong>Suomessa</strong> esiintyvä<br />
salmonellan serotyyppi on Salmonella<br />
Typhimurium. Sen faagityyppi 1 esiintyy kotoperäisenä<br />
<strong>Suomessa</strong> ja sitä tavataan ajoittain<br />
eri eläinlajeilla. Muita maailmanlaajuisesti<br />
tärkeitä salmonellan serotyyppejä ovat<br />
Salmonella Enteritidis ja Salmonella Infantis.<br />
Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomen<br />
salmonellavalvontaohjelman vuoden<br />
1994 lopulla ja ohjelma antaa hyvät<br />
edellytykset valvoa salmonellatilannetta<br />
eläimissä ja eläimistä peräisin olevissa<br />
elintarvikkeissa. Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman<br />
piiriin kuuluvat<br />
naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saata-
va liha ja kananmunat. Sekä lihasiipikarjan<br />
että munantuotannon osalta salmonellavalvontaa<br />
toteutetaan koko tuotantoketjussa.<br />
Näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun<br />
eri vaiheissa, mukaan lukien hautomoilla<br />
ja teurastamoiden leikkaamoissa. Nautojen<br />
ja sikojen salmonellavalvonta ei ole<br />
yhtä systemaattista elävien eläinten osalta,<br />
näytteenotto painottuu teurastamoihin<br />
ja leikkaamoihin.<br />
Omistajat vastaavat näytteenotosta tiloilla<br />
ja kunnaneläinlääkärit seuraavat salmonella-valvontaohjelman<br />
toteutumista siipikarjan<br />
osalta. Lainsäädännössä on määrätty<br />
osa salmonellanäytteistä virallisiksi, mikä<br />
tarkoittaa sitä, että näyte otetaan kunnaneläinlääkärin<br />
valvonnassa. <strong>Evira</strong>n tarkastuseläinlääkärit<br />
valvovat ohjelman toteutumista<br />
teurastamojen ja leikkaamoiden<br />
osalta, teurastuspaikoissa ja pienimuotoisissa<br />
leikkaamoissa valvonnasta vastaavat<br />
kunnaneläinlääkärit.<br />
Siipikarja<br />
Viime vuonna Salmonellaa todettiin 12 broileriparvessa.<br />
Näistä 10 parvessa todettiin<br />
Salmonella Montevideo. Yhdessä kalkkunaparvessa<br />
todettiin Salmonella Tennessee,<br />
jonka yhteys Rehuraision Tennessee-tapaukseen<br />
jäi näyttämättä toteen.<br />
Munantuotantokanaparvien salmonellatutkimukset<br />
aloitetaan hautomolla, jossa<br />
osa kuoriutuneista parvista tutkitaan aluspaperi-<br />
tai sivelynäyttein. Loput untuvikkoparvista<br />
tutkitaan niiden saavuttua kasvattamoon.<br />
Kasvattamoista ja kanaloista<br />
kasvatusmuodosta riippuen tutkitaan tossu-<br />
tai ulostenäytteet, sekä lisäksi valvovan<br />
viranomaisen ottama pölynäyte. Salmonellavalvontaohjelman<br />
toteutumista seurataan<br />
myös munapakkaamoissa.<br />
Munantuotannon kasvatusparvissa todettiin<br />
viime vuonna 15 salmonellatapausta,<br />
jotka kaikki liittyivät S. Tennessee –rehuepidemiaan.<br />
Tuotantopolven parvista 29 oli<br />
salmonellapositiivisia, näistä 25 oli S. Tennesseetä.<br />
Yhteensä S. Tennessee todettiin<br />
30 kanatilalla, joista osalla oli useampi salmonellapositiivinen<br />
parvi.<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Salmonellavalvonta<br />
Siat<br />
Emakoista ja lihasioista otetaan vuosittain<br />
teurastamoissa satunnaisotantana kummastakin<br />
ryhmästä n. 3000 imusolmukenäytettä<br />
tutkimuksia varten. Positiivinen<br />
imusolmukenäyte teurastamolla johtaa<br />
ulostenäytteenottoon eläimen alkuperätilalla<br />
ja salmonellan esiintyminen varmistuu<br />
vasta positiivisen ulostenäytteen tutkimustuloksen<br />
perusteella. Lisäksi eläimet<br />
tutkitaan aina epäiltäessä tilalla salmonellatartuntaa<br />
sekä myytäessä karjuja keinosiemennysasemille<br />
sekä muutoinkin keinosiemennystoiminnan<br />
yhteydessä.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> 12 sikalan ulostenäytteestä<br />
todettiin salmonellaa. Kymmenen näistä tapauksista<br />
liittyi Rehuraision Salmonella Tennessee<br />
–epidemiaan.<br />
Naudat<br />
Naudoista otetaan vuosittain teurastamoissa<br />
satunnaisotantana noin 3000 imusolmukenäytettä<br />
tutkimuksia varten. Kuten<br />
sioillakin, positiivinen imusolmukenäyte<br />
teurastamolla johtaa ulostenäytteenottoon<br />
eläimen alkuperätilalla ja salmonellan<br />
esiintyminen varmistuu vasta positiivisen<br />
ulostenäytteen tutkimustuloksen perusteella.<br />
Lisäksi salmonella tutkitaan aina epäiltäessä<br />
nautatilalla salmonellatartuntaa sekä<br />
keinosiemennysasemille myytyjen sonnien<br />
ja niiden lähtökarjojen ulostenäytteistä.<br />
Myös muun eläinkaupan yhteydessä tehdään<br />
paljon salmonellatutkimuksia elinkeinon<br />
toimesta.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> todettiin salmonellaa seitsemällä<br />
nautatilalla. Kokonaismäärä on samaa<br />
luokkaa kuin 2000-luvulla aiemminkin. Kuitenkin<br />
näistä kolmessa tapauksessa oli kyseessä<br />
Salmonella Typhimurium faagityyppi<br />
104, joka oli vastustuskykyinen viidelle tutkitulle<br />
antibiootille (ns. multiresistentti kanta).<br />
Salmonellavalvontaohjelmien tulokset samoin<br />
kuin tarkemmat tiedot salmonellan<br />
esiintymisestä muissa eläimissä ovat saatavilla<br />
zoonoosikeskuksen sivuilta osoitteesta:<br />
http://www.zoonoosikeskus.fi/portal/fi/<br />
zoonoosit/bakteerien_aiheuttamat_taudit/<br />
salmonella/<br />
21
22<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
8 Tautitilanne eri eläinlajeilla<br />
vuonna <strong>2009</strong><br />
8.1 Nautojen sairaudet<br />
Lakisääteisesti vastustettavia tauteja esiintyi<br />
nautakarjoissa yhteensä kahdeksalla tilalla<br />
vuonna <strong>2009</strong>. Näistä seitsemässä tapauksessa<br />
oli kyse salmonellatartunnoista.<br />
Lisäksi yhdellä lypsykarjatilalla todettiin<br />
BVD-viruserittäjä.<br />
Patologis-anatomisesti tutkittiin 191 kokonaista<br />
nautaa ja 180 elinnäytettä, joista<br />
teurastamonäytteitä oli 128 kappaletta.<br />
Yleisimmät löydökset olivat vasikoilla hengitystie-<br />
ja suolistosairaudet. Yhdellä naudalla<br />
todettiin kinokuume. Luomisen syyn<br />
selvityksiin (luomiset ja kuolleena syntyneet)<br />
tuli 88 näytettä. Luomisissa vajaassa<br />
kolmasosassa todettiin bakteeri-infektio.<br />
Lisäksi kolmella tilalla todettiin Neospora<br />
caninum alkueläimen aiheuttamia luomisia.<br />
Neosporavasta-aineiden esiintymistä selvitettiin<br />
tutkimalla 851 tankkimaitonäytettä<br />
tiloilta, joilla on lisääntynyt määrä luomisia<br />
rekisteritietojen perusteella. Vasta-aineita<br />
todettiin viidessä näytteessä.<br />
Vasikkaripulinäytteitä tutkittiin 501 kappaletta.<br />
Yleisimmät löydökset olivat rotavirus<br />
ja kokkidit. Yksittäisillä tiloilla todettiin<br />
vasikkaripulin aiheuttajaksi koronavirus ja<br />
enterotoksinen E. coli F5-bakteeri. Seitse-<br />
mällä tilalla todettiin ripulinäytteissä zoonoottinen<br />
Cryptosporidium parvum alkueläin.<br />
Hengitystietulehdustapauksista otettiin<br />
25 tilalta yhteensä 112 syväsively- tai keuhkohuuhtelunäytettä.<br />
Yleisimpiä löydöksiä<br />
olivat Pasteurella multocida, Mannheimia<br />
haemolytica, Histophilus somni, Ureaplasma<br />
diversum sekä naudan respiratory syncytial-<br />
ja koronavirukset. Mycoplasma bovista ei<br />
edelleenkään todettu.<br />
Viranomaisten ja elinkeinon yhteistyössä<br />
koordinoimaan nautojen kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään<br />
Nasevaan kuului<br />
vuonna <strong>2009</strong> n. 6500 tilaa, joista n. 5000<br />
lypsykarjatiloja.<br />
Nautojen tautitilannetta seurataan sinikielitaudin,<br />
BSE:n, leukoosin, IBR-taudin, BVD:n,<br />
luomistaudin ja leptospiroosin varalta viranomaisten<br />
ylläpitämien valvontaohjelmien<br />
puitteissa. Vuosien 2000-<strong>2009</strong> nautojen<br />
seurantatutkimusten tulokset ovat liitteessä<br />
2: lypsykarjojen seurantatutkimukset<br />
taulukossa 14, emolehmäkarjojen seurantatutkimukset<br />
taulukossa 15 ja luomistaudin<br />
(bruselloosin) varalta tehdyt tutkimukset<br />
taulukossa 16. BSE-tutkimusten tulokset<br />
on esitelty TSE-tautivalvonnan osiossa 6.1.,<br />
taulukoissa 5 ja 6.
Naudat<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
Taulukko 9. Nautojen virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuonna <strong>2009</strong> tutkimussyyn mukaan jaoteltuna<br />
Lypsykarjat/<br />
yhteismaitonäyte<br />
Emolehmäkarjat/<br />
yksilöverinäyte<br />
Keinosiemennys-<br />
toiminta<br />
BVD IBR<br />
Serologia Viruseristys Serologia Viruseristys<br />
Näytteet<br />
(positiiviset)<br />
Näytteet<br />
(positiiviset)<br />
Näytteet<br />
(positiiviset)<br />
Näytteet<br />
(positiiviset)<br />
Leukoosi<br />
Sero-<br />
logia<br />
Sinikielitauti<br />
Sero-<br />
logia<br />
Viruseristys<br />
11 763 (7) 3 440 3 440 7 527 0<br />
3 524 3 524 2 337 0<br />
Luomistauti<br />
Sero-<br />
logia<br />
1 567 286 1 567 1 567 1 301<br />
Taudinsyyn selvitys 269 a) (83) 172 b) (2) 35 91 93 26 40 110<br />
Tuonti (naudat,<br />
sperma, alkiot)<br />
377 c) (1) d) 341 180 e) 253 92<br />
(58) f)<br />
92 0<br />
Muut syyt (vienti) 302 131 17 3 638 18 9 636<br />
Yhteensä 17 802 930 8 763 347 5 738 10 000 141 2 047<br />
a) 225 näytettä BVD-viruserittäjäkarjasta ja sen kontaktikarjoista<br />
b) 71 näytettä BVD-viruserittäjäkarjasta ja sen kontaktikarjoista, 2 positiivista näytettä samasta viruserittäjästä<br />
c) 289 näytettä tuontialkion vastaanottajista<br />
d) seropositiivinen, ei tiine, tuontieläin<br />
e) 92 näytettä tuontialkion vastaanottajista<br />
f) seropositiivisia sinikielitautia vastaan rokotettuja tuontieläimiä<br />
8.2 Sikojen sairaudet<br />
Lakisääteisesti vastustettavista eläintaudeista<br />
todettiin 10 sikatilalla Salmonella<br />
Tennessee –tartunta, joka johtui rehun saastumisesta<br />
rehutehtaalla. Epidemiasta on<br />
tarkemmin kerrottu kohdassa 7.1. Muista<br />
vastustettavista eläintaudeista todettiin trikinelloosia<br />
kolmen villisikatarhan yksittäisissä<br />
eläimissä. Tavanomaisilla sikatiloilla<br />
trikinelloosia ei todettu.<br />
Maaliskuussa osoitettiin ensimmäisen kerran<br />
influenssa A -virus siasta otetusta näytteessä.<br />
Sikojen sikainfluenssasta on kerrottu<br />
kohdassa 2.1.<br />
Sikava -terveysluokitusrekisterin mukaisella<br />
terveydenhuollon kansallisella tasolla ja<br />
uudistuseläimiä tuottavien tilojen erityistasolla<br />
edellytetään tautivapautta muiden<br />
vaatimusten ohella myös porsasyskätartunnasta.<br />
Tautivapausseurantaan liittyen tutkittiin<br />
6752 näytettä porsasyskävasta-aineiden<br />
varalta, ja näiden näytteiden tulosten perusteella<br />
porsasyskätartuntaa todettiin vain<br />
viidellä tilalla vuonna <strong>2009</strong>.<br />
Vuoden aikana tutkittiin patologis-anatomisesti<br />
558 sikanäytettä. Bakteriologisesti<br />
tutkittiin myös ulostenäytteitä tiloilla esiintyneiden<br />
suolistotulehdusoireiden aiheuttajien<br />
selvittämiseksi. Aikaisempien vuosien<br />
tapaan kasvavien porsaiden näytteissä<br />
todettiin suolistotulehdusten aiheuttajina<br />
erityisesti toksigeenisia Escherichia coli-,<br />
Brachyspira- ja Lawsonia intracellularis<br />
-bakteereita. Sikava -rekisterin erityistason<br />
ja kansallisen tason tautivapausvaatimuksiin<br />
kuuluvista taudeista dysenteriaa, jonka<br />
aiheuttaja on Brachyspira hyodysenteriae<br />
-bakteeri, todettiin vain yhdellä tilalla vuonna<br />
<strong>2009</strong>. Brachyspira intermedia- bakteeria<br />
todettiin useammalla tilalla kuin Brachyspira<br />
pilosicoli -bakteeria, ja B. intermedia vaikutti<br />
olevan aikaisempaa merkittävämpi sikojen<br />
suolistotulehdusten aiheuttaja. Pikkuporsaiden<br />
Clostridium perfringens tyyppi C -tartuntaa<br />
todettiin vain yhden tilan näytteissä.<br />
Hengitystietulehdusten aiheuttajista Actinobacillus<br />
pleuropneumoniae -bakteeri oli aikaisempien<br />
vuosien tapaan merkittävä kasvavien<br />
sikojen keuhkotulehdusten aiheuttaja.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> ei raportoitu yhtään uutta kliinistä<br />
PMWS (postweaning multisystemic<br />
wasting syndrome)- tiladiagnoosia. Patologis-anatomisissa<br />
tutkimuksissa todettiin<br />
kuitenkin yksittäisten tilojen sikanäytteis-<br />
23
24<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
sä PMWS -taudille tyypillisiä tai PMWS -tautiin<br />
viittaavia muutoksia. Muutamissa tapauksissa<br />
kyseessä olivat lähellä vieroitusikää<br />
olevat porsaat, mutta muutoksia todettiin<br />
myös lihasikavaiheen sioissa. Vuoden <strong>2009</strong><br />
aikana tuli mahdolliseksi rokottaa sikoja rokotteilla,<br />
joilla pyritään parantamaan sikojen<br />
vastustuskykyä circovirus tyyppi 2:ta<br />
vastaan.<br />
Taulukko 10. Sikojen verinäytteistä merkittävien virustautien vuoksi tehdyt tutkimukset vuonna<br />
<strong>2009</strong>.<br />
Aujeszkyn<br />
tauti<br />
TGE/<br />
PRCV<br />
PRRS Sikarutto SVD<br />
Seurantatutkimukset 1 101 1 101 1 101 1 101<br />
Keinosiemennystoiminta 1 539 1 470 1 886 1 537 1 215<br />
Terveydenhuollon erityis-<br />
tason tilat<br />
875 891<br />
Taudinsyynselvitys 88 173 222 100 36<br />
Vienti 110 110 110 110 110<br />
Tuonti 128 321 388 113 114<br />
Villisiat 74 74 74 74 74<br />
Yhteensä 3 040 4 124 4 672 3 035 1 549<br />
8.3 Siipikarjan sairaudet<br />
Siipikarjan terveydentila vuonna <strong>2009</strong> oli<br />
hyvä eikä vakavia tartuntatauteja todettu.<br />
Marekin tautia todettiin vuoden <strong>2009</strong> aikana<br />
yhdellä munintakana-, yhdellä broileriemo-<br />
ja kolmella harrastekanatilalla. Kaikki<br />
tuotantokanat ja suurin osa vanhempaispolven<br />
kanoista rokotetaan Marekin tautia vastaan.<br />
Lihasiipikarjan puolella broilereiden<br />
merkittävin tarttuva tauti on edelleen sinisiipitauti,<br />
jota vastaan rokotetaan. Sinisiipitautia<br />
esiintyy broilereilla, mikäli emojen<br />
rokotus epäonnistuu. Gumborotautia ei todettu<br />
vuonna <strong>2009</strong>. Suurin osa isovanhempais-<br />
ja vanhempaispolven linnuista sekä<br />
munan- että broilerituotantopuolella rokotetaan<br />
Gumborotautia vastaan.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> tutkittiin <strong>Evira</strong>ssa patologisanatomisesti<br />
yhteensä 1140 siipikarjanäytettä.<br />
Patologisanatomisesti tutkittiin eniten broileriemoja<br />
ja broilereita. Broileriemoilla todettiin<br />
yleisimmin nivel- ja jännetuppitulehdusta<br />
(tenosynovitis-arthritis). Sitä esiintyi<br />
sekä kasvatuksen (10–16 viikon iässä) että<br />
muninnan aikana. Aiheuttajabakteeri oli<br />
Sikojen tautitilannetta seurataan sikaruton,<br />
Aujezskyntaudin, PRRS-taudin, TGE-taudin,<br />
luomistaudin ja leptospiroosin varalta viranomaisten<br />
ylläpitämien valvontaohjelmien<br />
puitteissa. Sikatautien seurantatutkimusten<br />
tulokset vuosina 2000 – <strong>2009</strong> ovat liitteen<br />
2 taulukossa 17. Luomistaudin (bruselloosin)<br />
varalta tehdyt tutkimukset ovat taulukossa<br />
16.<br />
aina Staphylococcus aureus. Eschericia coli<br />
-bakteerien aiheuttamat tulehdukset olivat<br />
edelleen merkittävimpiä kuolleisuuden aiheuttajia<br />
siipikarjassamme. Broilereille ja<br />
kalkkunoille ne aiheuttivat herakalvojen<br />
tulehduksia ja munintakanoille pääasiassa<br />
munanjohtimen- ja vatsakalvontulehduksia.<br />
Munintakanoilla Eschericia coli -bakteerien<br />
aiheuttamat tulehdukset olivat yleisin kuolinsyy.<br />
Clostridium perfringens -bakteerin<br />
aiheuttamaa kuolioista suolistotulehdusta<br />
todettiin jonkin verran broilereilla ja kalkkunoilla<br />
se oli suurin tappioita aiheuttava tauti.<br />
Munintakanaloissa kanapunkki (Dermanyssus<br />
gallinae) oli yhä ongelma.<br />
Parasitologisia tutkimuksia tehtiin 273 ulostenäytteestä,<br />
joista 93 oli broileriemoparvia.<br />
Broileriemoparville tehtiin kartoitustutkimus<br />
suolinkaisten varalta. Suolinkaistartunta<br />
on yleisin munintakanoilla lattiakanaloissa.<br />
Siipikarjan tautitilannetta seurataan lintuinfluenssan,<br />
newcastlentaudin, TRT-taudin ja<br />
salmonellan varalta viranomaisten ylläpitämien<br />
valvontaohjelmien puitteissa. Virustautien<br />
valvontaohjelmien tulokset ovat<br />
liitteen 2 taulukossa 19 ja salmonellavalvontaohjelman<br />
tulokset zoonoosikeskuksen<br />
internet-sivuilla (www.zoonoosikeskus.fi).
Lisäksi siipikarjan tautitilanteesta saadaan<br />
tietoa vapaaehtoisen siipikarjan terveystarkkailun<br />
avulla. Terveystarkkailuohjelmassa<br />
kanojen tautitilannetta seurataan<br />
tutkimalla verinäytteistä vasta-aineita tarttuvan<br />
bronkiitin (IB), henkitorven tulehduksen<br />
(ILT) sekä Mycoplasma gallisepticum -<br />
ja M. synoviae -tartuntojen varalta. Näitä<br />
tauteja ei esiinny <strong>Suomessa</strong>. Kanoista tutkitaan<br />
lisäksi Gumboro-taudin (IBD), tart-<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
Taulukko 11. Kanojen ja broilereiden terveystarkkailunäytteet vuosina 2008-09.<br />
Vuosi AE CAV IB IBD ILT M. gallisepticum M. synoviae PMV-3<br />
2008 1 306 1 563 2 358 3 151 893 4 077 3 936 573<br />
<strong>2009</strong> 1 061 3 096 1 764 3 078 661 4 194 3 930 580<br />
Taulukko 12. Kalkkunoiden terveystarkkailunäytteet vuosina 2008-09<br />
tuvan aivo- ja selkäydintulehduksen (AE)<br />
sekä sinisiipitaudin (CAV) rokotusvasta-aineita.<br />
Kalkkunoiden terveystarkkailuohjelmassa<br />
tutkitaan verinäytteistä vasta-aineita<br />
paramyksovirus-3 -tartunnan (PMV-3) ja<br />
kalkkunoiden rinotrakeiitin (ART/TRT) sekä<br />
M. gallisepticum -, M. synoviae - ja M. meleagridis<br />
- tartuntojen varalta.Taulukoista 11<br />
ja 12 käyvät ilmi siipikarjan terveystarkkailuohjelmien<br />
tulokset.<br />
Vuosi ART/TRT M. gallisepticum M. synoviae M. meleagridis<br />
2008 514 514 514 514<br />
<strong>2009</strong> 577 565 573 567<br />
8.4 Lampaiden ja vuohien sairaudet<br />
Vuonna <strong>2009</strong> tutkittiin patologisanatomisesti<br />
78 näytettä lampaista ja 14 näytettä<br />
vuohista. Valtaosa näytteistä oli kokonaisia<br />
eläimiä, pääosin nuoria, karitsoita tai kilejä.<br />
Näytteistä oli luomisen syyn selvityksiä<br />
15 kpl. Yleisin kuolinsyy oli juoksutusmahan<br />
tai suoliston loistartunta (Trichostrongylidae-heimon<br />
sukkulamadot tai Eimeria<br />
sp.-kokkidit) ja siihen liittyvä kuihtuminen.<br />
Haemonchus contortus juoksutusmahamatoa<br />
todettiin yhdessä näytteessä. Yhdessä<br />
luomisnäytteessä todettiin Toxoplasma<br />
gondii. Listerioosia todettiin neljä tapausta.<br />
Orfin varalta tutkittiin näytteitä kaikkiaan<br />
kuudesta katraasta Oulun ja Lapin läänien<br />
alueelta. Viidessä katraassa todettiin<br />
orf-virus.<br />
Lampaiden ja vuohien taudeista scrapien,<br />
lampaan maedi-visnan ja vuohen CAE:n<br />
esiintymistä seurataan erillisten valvontaohjelmien<br />
puitteissa. Lampaiden maedi-visna<br />
ja vuohien CAE-terveysvalvontaohjelman<br />
näytteiden tulokset vuosina 2000 -<strong>2009</strong><br />
ovat liitteen 2 taulukossa 18 ja luomistaudin<br />
(bruselloosi) varalta tehdyt tutkimukset<br />
taulukossa 16.<br />
8.5 Kalojen ja äyriäisten sairaudet<br />
8.5.1 Lakisääteisesti vastustettavat<br />
kalataudit<br />
Kalojen vastustettavista taudeista suurimmat<br />
ongelmat aiheuttaa edelleen virusperäinen<br />
verenvuotoseptikemia VHS (Viral<br />
Haemorragic Septicemia), jota esiintyi Ahvenanmaalla<br />
kuudella kalanviljelylaitoksella.<br />
Vuonna 2000 kolmella merialueella alkanut<br />
epidemia on kuitenkin viranomaisten<br />
ja elinkeinon yhteistyöllä saatu hieman rajattua.<br />
Pyhtään rajoitusalue purettiin vuonna<br />
2008 ja Uudenkaupungin, Pyhärannan<br />
ja Rauman kuntien alueella tilanne on ollut<br />
hyvä, mutta yksittäinen viruseristys vuoden<br />
2008 seurantanäytteistä siirsi rajoitusalueen<br />
purkamisen aikaisintaan vuoteen 2010.<br />
IPN-virusta (tarttuva haimakuoliotauti, Infectious<br />
Pancreatic Necrosis) tavattiin kolmelta<br />
merialueen laitokselta. IPN on vastustettava<br />
tauti vain sisämaassa, joten<br />
merialueella löydös ei aiheuta toimenpiteitä.<br />
Merialueella on kuitenkin syytä aktiivisesti<br />
seurata IPN-viruksen esiintymistä, sillä<br />
kalanviljelyelinkeinon kontaktit merialueelle<br />
lisäävät riskiä IPN-viruksen leviämiselle<br />
sisämaahan.<br />
25
26<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
BKD-tautia (bakteeriperäinen munuaistauti,<br />
bacterial kidney disease) löydetään edelleen<br />
sisämaan laitoksilta, vuonna <strong>2009</strong> viideltä<br />
laitokselta. Osassa näistä tauti löytyi<br />
uudelleen saneerauksesta huolimatta. Suurin<br />
osa positiivista laitoksista sijoittuu Pohjois-Suomeen.<br />
Tauti on hankala todeta sisämaan<br />
laitoksilta, joissa se yleensä ei aiheuta<br />
oireita. Merialueella, jossa tautia ei vastusteta,<br />
sitä todettiin tautitapausten yhteydessä<br />
neljä kertaa. BKD-tauti siirtyy emoista<br />
poikasiin, joten sisämaan emokalastojen<br />
tautivapauden varmistaminen vähentää<br />
taudin aiheuttamia tappioita merialueelle<br />
siirretyissä poikasissa.<br />
Gyrodactylus salaris- lohiloista ei edelleenkään<br />
tavattu suojeltavilla alueilla Ylä-Lapissa.<br />
Muun Suomen osalta varsinaisia seurantaohjelmia<br />
ei ole.<br />
SVC-virusta (karpin kevätviremia, Spring Viremia<br />
of Carp) ei todettu seurantatutkimuksissa.<br />
Suomi haki Euroopan komissiolta KHVviruksen<br />
(Koi Herpes Virus) suhteen taudista<br />
vapaata asemaa aiempien tutkimusten perusteella,<br />
mutta vapautta ei myönnetty.<br />
Tautia ei ole koskaan todettu <strong>Suomessa</strong>, kuten<br />
ei myöskään ISA-virusta (tarttuva lohen<br />
anemia, Infectious Salmon Anemia). ISAtaudin<br />
suhteen <strong>Suomessa</strong> on vapaan alueen<br />
status, mutta ei erillistä näytteenottoohjelmaa.<br />
Kalojen taudeista seurataan säännöllisesti<br />
VHS-taudin, BKD-taudin, SVC-taudin,<br />
IPN-taudin ja G.salariksen mahdollista<br />
esiintymistä <strong>Suomessa</strong>. Kalatautien valvontaohjelmien<br />
tulokset vuosina 2000 -<strong>2009</strong><br />
ovat liitteen 2 taulukossa 20-22.<br />
8.5.2 Muut haitalliset kalataudit<br />
Ylivoimaisesti suurimmat tautiongelmat<br />
poikaskasvatuksessa ovat flavobakteereiden<br />
aiheuttamat taudit. Kylmän veden flavobakterioosia<br />
(Flavobacterium psychrophilum)<br />
todettiin lähes kahdenkymmenen laitoksen<br />
näytteissä, ja tautipurkauksia oli yleensä<br />
useita laitosta kohti. Toivottavasti runsasta<br />
lääkehoitoa voidaan tulevaisuudessa vähentää<br />
rokotteilla. Lämpimän veden flavobakteerin<br />
eli kolumnaaritaudin (Flavobac-<br />
terium columnare) suhteen kesä <strong>2009</strong> oli<br />
melko tavanomainen.<br />
Paisetautia (Aeromonas salmonicida subsp.<br />
salmonicida) todettiin vuonna <strong>2009</strong> viideltä<br />
laitokselta ja epätyypillisiä Aeromonas<br />
salmonicida- tulehduksia neljältä laitokselta.<br />
Viime vuonna todettiin ensimmäinen<br />
paisetautikanta, joka oli resistentti kaikille<br />
<strong>Suomessa</strong> kaloilla käytössä oleville antibiooteille,<br />
myös erityisluvalliselle florfenikolille.<br />
Merialueelle 2000-luvulla levinneet<br />
uuden tyyppiset aikaisempaa taudinaiheutuskykyisemmät<br />
yersinia-bakteerit (Yersinia<br />
ruckeri) aiheuttivat taudinpurkauksia yli<br />
kymmenellä laitoksella. Lisäksi siioilla esiintyi<br />
merialueella Pseudomonas anguilliseptican<br />
aiheuttamia tautitapauksia.<br />
8.5.3 Äyriäisten taudit<br />
Ravustuksella on <strong>Suomessa</strong> pitkät perinteet<br />
ja aktiivinen joukko ravustajia on hyvin<br />
perillä rapuruton, leväsieni Aphanomyces<br />
astacin, aiheuttamasta riskistä kotimaiselle<br />
jokiravulle. Suomeen tuodun, taudille vastustuskykyisen<br />
täpläravun kantojen vahvistuessa<br />
ravustukseen osallistuu myös entistä<br />
enemmän satunnaisia harrastajia, jotka<br />
eivät ole riittävän tietoisia täplärapujen toimimisesta<br />
taudin kantajana. Täpläravun<br />
yleistyessä myös sen mukanaan kantaman<br />
rapuruttotyypin aiheuttamat epidemiat jokiravussa<br />
ovat yleistymässä. Näitä todettiin<br />
vuonna <strong>2009</strong> neljä kertaa. Saman verran<br />
tautitapauksia aiheutti vain jokiravuissa<br />
esiintyvä ruttotyyppi, viidessä tapauksessa<br />
ruton tyyppiä ei voitu selvittää. Yhteensä<br />
jokiravussa todettiin rapuruttoa kolmestatoista<br />
vesistöstä, mikä on hiukan keskimääräistä<br />
enemmän. Lisäksi jokiravuissa diagnosoitiin<br />
joitakin jokiravun baculoviruksen<br />
aiheuttamia infektioita sekä luonnon- että<br />
viljellyssä ravussa.<br />
Lakisääteisesti vastustettavaa äyriäisten<br />
valkopilkkutautivirusta (WSD, White Spot Disease)<br />
tai siihen viittaavia muutoksia ei ole<br />
<strong>Suomessa</strong> koskaan todettu. Suomi haki Euroopan<br />
komissiolta taudin suhteen vapaata<br />
asemaa aiempien tautitutkimusten perusteella,<br />
mutta vapautta ei myönnetty.
8.6 Hevosten sairaudet<br />
Vuonna <strong>2009</strong> tutkittiin <strong>Evira</strong>ssa 93 hevosta<br />
ja ponia patologisanatomisesti. Suurin<br />
osa näistä tutkimuksista oli luomisen syyn<br />
tai pikkuvarsojen sairauden syyn selvityksiä.<br />
<strong>Evira</strong>ssa todettiin ensimmäisen kerran<br />
<strong>Suomessa</strong> viikon ikäisellä Quarter -sukuisella<br />
varsalla perinnöllinen glykogeenin<br />
kerääntymäsairaus (GBED). Sairaus periytyy<br />
Quarter -rotuisilla ja -sukuisilla hevosilla<br />
autosomaalisesti resessiivisesti. Sairaus<br />
on seuraus mutaatiosta kromosomissa 26.<br />
Sairastuneet varsat syntyvät kuolleina tai<br />
menehtyvät alle 18 viikon ikäisinä. Oireet<br />
voivat olla hyvin moninaiset ja tästä syystä<br />
sairautta on vaikea kliinisesti erottaa tavanomaisimmista<br />
varsoilla todettavista sairauksista.<br />
Jalostukseen käytettävät Quarter -sukuiset<br />
hevoset on syytä testata sairauteen<br />
olevalla geenitestillä.<br />
Vuoden <strong>2009</strong> aikana ei todettu yhtään hevosinfluenssavirusta<br />
23 tutkitusta sierainlimanäytteestä,<br />
mutta kahden hevosen voitiin<br />
todeta sairastaneen influenssan vasta-ainetestien<br />
perusteella, yhden hevosen tulos oli<br />
epäilyttävä. Ravihevosten rokotuspakko oli<br />
tulossa voimaan 1.1.2010 ja tämän johdosta<br />
hevosia rokotettiin loppuvuoden aikana<br />
aiempaa enemmän. Ratsastuskilpailuissa<br />
hevosten rokotusvaatimus on ollut voimassa<br />
jo vuosia.<br />
Vuoden aikana hevosen sikiöitä ja muita<br />
näytteitä tutkittiin herpesvirusten varalta<br />
108 kappaletta, joista viidestä (kolme varsaa)<br />
osoitettiin herpesvirus. Herpesvirusvasta-aineita<br />
tutkittiin 111 näytteestä. Pariseeruminäytteistä<br />
kolme tulkittiin positiivisiksi<br />
ja kolme epäilyttäviksi.<br />
1990- ja 2000-luvuilla virusarteriittivastaaineita<br />
on todettu noin 20 %:lla tutkituista<br />
hevosista. Joukkoluomisia ei <strong>Suomessa</strong> ole<br />
esiintynyt. Vuoden aikana <strong>Evira</strong> tutki serologisesti<br />
virusarteriitin varalta 111 näytettä.<br />
Pariseerumeista ei todettu infektion osoittavia<br />
vasta-aineiden nousuja. Sen sijaan muutamien<br />
yksittäisten näytteiden suuri vastaainemäärä<br />
viittasi tuoreeseen infektioon.<br />
Hevosen sikiöitä, spermaa ja sierainlimanäytteitä<br />
tutkittiin virusarteriittiviruksen va-<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
ralta 109 kappaletta, joista yhdestä spermanäytteestä<br />
eristettiin virusarteriittivirus.<br />
Tarttuvan kohtutulehduksen (CEM) aiheuttajan<br />
Taylorella equigenitalis -bakteerin<br />
varalta tutkitaan kaikki jalostusoriit, paitsi<br />
suomenhevosista vain keinosiemennysoriit.<br />
CEM-tutkimuksia tehtiin vuonna <strong>2009</strong><br />
noin 500 oriista, ja yhdessä oriissa todettiin<br />
T. equigenitalis -tartunta. Edellisen kerran<br />
tartunta todettiin vuonna 2006. Salmonella<br />
Typhimurium faagityyppi 41 aiheutti samanaikaisesti<br />
kaksi talliepidemiaa. Molempiin<br />
liittyivät äkilliset ja erittäin voimakkaat<br />
oireet noin 50 prosentin sairastuvuus. Ensimmäistä<br />
kertaa <strong>Suomessa</strong> todettiin kroonista<br />
hengitystietulehdusta sairastavasta<br />
hevosesta Nicoletella semolina, joka on hevoselle<br />
ominainen pasteurellasuvun bakteeri.<br />
Eläinlääkäreiden kuukausi-ilmoitusten<br />
mukaan pääntautia todettiin kuudella hevosella.<br />
Hevosista saadaan erittäin vähän<br />
näytteitä <strong>Evira</strong>an laboratoriotutkimuksiin,<br />
minkä vuoksi valtaosa merkittävistäkin bakteeritartunnoista<br />
jää toteamatta.<br />
CEM- tutkimuksia lukuun ottamatta hevostauteja<br />
ei tutkita viranomaisten seurantaohjelmien<br />
puitteissa, vain tautiepäilyjen yhteydessä.<br />
8.7 Porojen sairaudet<br />
Poikkeavaa kuolleisuutta ei havaittu poronhoitoalueella<br />
vuonna <strong>2009</strong>. <strong>Evira</strong>an toimitettiin<br />
tutkittavaksi neljä kokonaista poroa<br />
joiden kuolinsyyksi vahvistettiin kahdessa<br />
tapauksessa nääntyminen ja yhdessä vatsakalvon<br />
tulehdus. Yhden poron kuolinsyytä<br />
ei voitu selvittää voimakkaiden pilaantumismuutosten<br />
takia. Erilaisia elinnäytteitä<br />
poroteurastamoilta toimitettiin kymmenestä<br />
porosta, lähinnä Echinococcus granulosus<br />
-epäilyn takia. Näytteistä vain yksi varmistui<br />
ekinokokiksi ja toinen Taenia hydatigena<br />
–heisimadon rakkulamuodoksi muiden ollessa<br />
epäspesifisiä paiseita tai sappiteiden<br />
epämuodostumia.<br />
Porojen terveydentilaa seurataan kentällä<br />
ja poroteurastamoilla yhteistyössä poroeläinlääkäreiden<br />
ja Lapin lääninhallituksen<br />
27
28<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
kanssa. Raporttien mukaan ei porojen terveyden<br />
tilassa havaittu vuonna <strong>2009</strong> normaalista<br />
poikkeavaa. Aikaisempina vuosina<br />
poroja vaivannut, hyönteisvälitteisen S.<br />
tundra –loisen aiheuttama vatsakalvon tulehdus<br />
oli lähes tyystin hävinnyt koko poronhoitoalueelta.<br />
Teurastamoilta kerättyjen<br />
kartoitusverinäytteiden (213 kpl) perusteella<br />
S. tundra- loista esiintyi vain alle yhdellä<br />
prosentilla poroista ja toista hyönteisvälitteistä<br />
loista, Rumenfilaria andersoni, noin<br />
17%:lla, mutta ei ollenkaan vasoilla. Löydös<br />
viittaa siihen, että olosuhteet loisen leviämiselle<br />
ja vektoreille olivat kesällä <strong>2009</strong><br />
epäsuotuisat. Hirvikärpäsen edelleen leviämisestä<br />
ei poroteurastamoilta tullut havaintoja,<br />
vaikkakin muutamia kliinisiä löydöksiä<br />
ilmoitettiin aivan poronhoitoalueen eteläisimmältä<br />
alueelta.<br />
8.8 Turkiseläinten sairaudet<br />
Turkiseläinten kuolin- ja taudinsyytutkimukset<br />
on keskitetty <strong>Evira</strong>n Seinäjoen toimipaikkaan.<br />
Vuonna <strong>2009</strong> tutkittiin 157 minkkiä,<br />
69 sinikettua, 10 hopeakettua ja 4 supikoiraa.<br />
Sinikettujen yleisimmät löydökset olivat<br />
korvapunkit, kohtutulehdukset, suolistotulehdukset<br />
ja maksaongelmat (rasvamaksa,<br />
maksarappeutuma).<br />
<strong>Evira</strong>ssa tutkittujen minkkien yleisimmät<br />
löydökset olivat suolistotulehdus ja rasvamaksa.<br />
Merkittävä minkkien sairaus on<br />
plasmasytoosi, jonka diagnostiikasta vastaa<br />
Turkiseläinlaboratorio Vaasassa. Vuonna<br />
<strong>2009</strong> tutkittiin plasmasytoosin varalta 544<br />
000 eläintä, joista 9.1 % oli positiivisia.<br />
Supikoiria tutkittiin neljä kappaletta, ja kolmella<br />
niistä todettiin parvovirusinfektio.<br />
TME:n (transmissible mink encephalopatia)<br />
varalta otettiin vuonna <strong>2009</strong> tutkittavaksi<br />
yhteensä 95 aivonäytettä ketuista, minkeistä<br />
ja supikoirista.<br />
8.9 Mehiläisten sairaudet<br />
Mehiläisten tauteja ei seurata lakisääteisin<br />
seurantatutkimuksin. Näytteiden tutkimi-<br />
nen riippuu pitkälti elinkeinon omasta aktiivisuudesta.<br />
<strong>Evira</strong>ssa tutkitaan pääsääntöisesti<br />
hunajanäytteitä esikotelomädän<br />
(Paenibacillus larvae) varalta. Vuoden aikana<br />
tutkittiin 2211 hunajanäytettä 70 tarhaajalta.<br />
Näistä 689 (31 %) oli positiviisia.<br />
Sikiökakkunäytteitä tuli tutkittavaksi vain<br />
5, näistä kolmessa todettiin esikotelomätä.<br />
Toukkamätää (Melisococcous plutonius)<br />
ei todettu. Varroa destructor-punkin varalta<br />
tutkittiin 7 näytettä, näistä kaksi oli positiivisia.<br />
Nosemoosin varalta tutkittiin 4<br />
näytettä, jotka kaikki olivat positiivisia. Noseman<br />
lajitunnistusta ei tehdä <strong>Evira</strong>ssa. Sisuspunkin<br />
(Acarapis woodii) varalta on MTT:<br />
ssä tutkittu muutama näyte kielteisin tuloksin.<br />
Mehiläisten virustautien diagnostiikka<br />
ei <strong>Evira</strong>ssa tehdä.<br />
8.10 Seuraeläinten sairaudet<br />
8.10.1 Koirat<br />
Koiria tutkittiin vuonna <strong>2009</strong> patologisanatomisesti<br />
yhteensä 726 kappaletta. Merkittävimpiä<br />
tutkimussyitä olivat perinnöllisten<br />
tautien tunnistaminen, vastasyntyneiden<br />
pentujen kuolleisuus ja eläinsuojeluun liittyvät<br />
ongelmat. Nk. oikeuspatologiset ruumiinavaukset<br />
muodostivat merkittävän<br />
osan tutkimuksia. Näistä osa liittyi eläinsuojelurikosepäilyihin.<br />
Parvovirusripulia todettiin aiempien vuosien<br />
tapaan nuorilla koirilla, joilla oli riittämätön<br />
rokotesuoja. Tähän tautiin ei kehity nk.<br />
laumaimmuniteettia, vaan virusta esiintyy<br />
jatkuvasti ympäristössä. Se joko vahvistaa<br />
rokotuksen antamaa suojaa tai aiheuttaa<br />
taudin siinä vaiheessa, kun emältä saadut<br />
vasta-aineet häviävät, eikä rokotteen antama<br />
suoja ole vielä riittävä. Koiran herpesvirustartunta<br />
oli kohtalaisen harvinainen<br />
vastasyntyneiden pentujen kuolleisuuden<br />
aiheuttaja. Tautitapauksia todettiin muutamassa<br />
pentueessa, niiden määrä ei ole<br />
noussut viime vuosina. Toxoplasma gondii<br />
-alkueläimen aiheuttama kuolemaan johtava<br />
tartunta todettiin yhdessä pentueessa<br />
vuonna <strong>2009</strong>. Infektio on harvinainen koirilla.
8.10.2 Kissat<br />
Kissoja tutkittiin patologisanatomisesti yhteensä<br />
312 kappaletta. Kissalla virustaudit<br />
ovat yleisempiä kuin koirilla. Koronaviruksen<br />
aiheuttama vatsakalvontulehdus (FIP)<br />
oli merkittävin yksittäinen kissojen kuolinsyy<br />
vuonna <strong>2009</strong>. FIP on tavallisin virusinfektio<br />
kissoilla <strong>Suomessa</strong>. Kissaruttoa todettiin<br />
nuorilla rokottamattomilla kissoilla<br />
edellisvuosien tapaan. Virus on yleinen ja<br />
aiheuttaa tautia nuorilla kissoilla, joilla on<br />
riittämätön rokotesuoja. Toxoplasma gondii<br />
–alkueläimen aiheuttamia yleisinfektioita<br />
todettiin nuorilla kissoilla aikaisempien vuosien<br />
tapaan. Infektio on selvästi yleisempi<br />
kissoilla kuin koirilla.<br />
Tarttuvien tautien lisäksi merkittäviä tutkimussyitä<br />
olivat perinnöllisten sairauksien<br />
tunnistaminen ja vastasyntyneiden pentujen<br />
kuolleisuus.<br />
8.11 Luonnonvaraisten eläinten<br />
sairaudet<br />
Luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksessa<br />
korostuvat zoonoosit. Myös muiden<br />
eläintautien esiintymistä pyritään seuraamaan<br />
kansalaisten lähettämien eläinnäytteiden<br />
avulla.<br />
Hirviekinokokin (Echinococcus granulosus)<br />
esiintymistä hirvissä kartoitettiin syksyllä<br />
<strong>2009</strong> Pohjois-Karjalassa. Aineistoa kerättiin<br />
rajoitetulta alueelta itärajan tuntumasta Ilomantsista<br />
Tohmajärvelle ulottuvalla alueella.<br />
Loisrakkuloiden esiintyminen oli odotettua<br />
yleisempää: 15 % hirvien keuhkoista<br />
(7/46) sisälsi yhden tai useamman ekinokokkirakkulan.<br />
Sudet ovat hirviekinokokin<br />
pääisäntiä. Vuonna <strong>2009</strong> todettiin yhdessä<br />
sudessa E. granulosus –tartunta, ja tämä<br />
susi oli ammuttu Ilomantsissa.<br />
Pienpetojen tautiseurantaan tuli 431 eläintä,<br />
jotka tutkittiin raivotaudin ja trikinellojen<br />
varalta. Koiraeläimet eli ketut ja su-<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Tautitilanne eri eläinlajeilla vuonna <strong>2009</strong><br />
pikoirat tutkittiin myös myyräekinokokin<br />
(E. multilocularis) varalta. Luonnonvaraisissa<br />
pienpedoissa ei todettu raivotautia eikä<br />
myyräekinokokkia. Trikinellat olivat pien- ja<br />
suurpedoissa edelleen yleisiä: ilveksistä lähes<br />
puolet (45 %) kantoi trikinelloja, supikoirista<br />
positiivisia oli 32 %, susista 28 %<br />
ja ketuista Etelä-<strong>Suomessa</strong> 49 % ja Pohjois-<br />
<strong>Suomessa</strong> 2,3 %.<br />
<strong>Evira</strong>ssa tutkittiin lähes 300 luonnonvaraista<br />
lintua vuonna <strong>2009</strong>. Luonnonvaraisten<br />
lintujen taudeista herätti erityistä huomiota<br />
varpuslintujen, erityisesti viherpeippojen<br />
keskuudessa levinnyt uusi tauti trikomonoosi<br />
eli Trichomonas gallinae –alkueläinloisen<br />
aiheuttama suun ja kuvun tulehdus. Tautia<br />
todettiin <strong>Suomessa</strong> viherpeipoissa ensimmäisen<br />
kerran loppukesällä 2008 pienellä<br />
alueella Lounais-<strong>Suomessa</strong>, mutta vuoden<br />
<strong>2009</strong> aikana tautitapauksia alettiin havaita<br />
heti kesän alussa ja yhä uusilla alueilla<br />
idempänä ja pohjoisempana. Tautia oli<br />
vuoden loppuun mennessä havaittu <strong>Evira</strong>n<br />
näytteiden perusteella suunnilleen Pyhtää<br />
– Oulu –linjan länsipuolella. Tauti näyttää<br />
pienentäneen viherpeippokantoja ainakin<br />
Etelä-<strong>Suomessa</strong>. Viherpeippojen lisäksi sairastuneita<br />
lajeja ovat olleet peippo, sinitiainen,<br />
nokkavarpunen, närhi ja harakka.<br />
Zoonoottisista luonnonlintujen taudeista<br />
yleisin oli salmonelloosi, jota todettiin pikkulinnuilla<br />
(urpiainen, punatulkku, varpunen,<br />
viherpeippo) talviruokintapaikoilla.<br />
<strong>Evira</strong>an tulleet näytteet (32 kpl) olivat kahta<br />
lukuun ottamatta peräisin Lapin ja Oulun<br />
lääneistä. Kaikissa tapauksissa eristetty<br />
salmonellaserotyyppi oli S. Typhimurium.<br />
Luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssaseurannasta<br />
kerrotaan tarkemmin kohdassa<br />
2.2.<br />
Tularemiaa todettiin vuonna <strong>2009</strong> vain Oulun<br />
eteläpuolelta tulleissa eläimissä. Tapauksista<br />
suurin osa (20 kpl) todettiin jälleen<br />
rusakoissa ja metsäjäniksissä, muut tapaukset<br />
olivat piisami, metsäsopuli ja huuhkaja.<br />
29
30<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 1: Tuotantoeläimet ja kotieläintilat <strong>Suomessa</strong> vuonna <strong>2009</strong><br />
Liite 1:<br />
Tuotantoeläimet ja kotieläintilat<br />
<strong>Suomessa</strong> vuonna <strong>2009</strong><br />
Taulukko 13. Kotieläinten määrä <strong>Suomessa</strong><br />
Eläinlaji Eläimiä Tiloja<br />
Nauta 899 292 16 425<br />
Lammas 99 703 2 407<br />
Vuohi 5 710 590<br />
Sika 1 181 208 2 305<br />
Siipikarja (ml. harraste-) 6 016 389 1 077<br />
Hevonen 70 500 5 700<br />
Biisoni 379 11<br />
Poro 1) 192 917 4 695<br />
1) Paliskuntain yhdistyksen tieto poronhoitovuodelta 1.6.2008 – 31.5.<strong>2009</strong><br />
Kalanviljelylaitosten lukumäärä vuosittain on löydettävissä RKTL:n internet-sivuilta:<br />
http://www.rktl.fi/tilastot/vesiviljelytilastot/vesiviljely/
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 2: Tuotantoeläinten virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong><br />
Liite 2:<br />
Tuotantoeläinten virus- ja<br />
bakteeritautien tutkimukset<br />
vuosina 2000-<strong>2009</strong><br />
Taulukko 14. Lypsykarjojen seurantatutkimukset yhteismaitonäytteistä vuosina 2000-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
BVD IBR Leukoosi Sinikielitauti<br />
Positiiviset<br />
(%)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
2000 22 698 0,45 22 698 0 22 698 0<br />
2001 21 040 0,24 21 040 0 21 040 0<br />
2002 19 870 0,29 19 870 0 19 870 0<br />
2003 18 519 0,15 18 519 0 18 519 0<br />
2004 17 300 0,23 17 300 0 17 300 0<br />
2005 16 146 0,2 16 146 0 16 146 0<br />
2006 15 088 0,15 15 088 0 15 088 0<br />
2007 13 483 0,11 13 483 0 1 887 0<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
2008 12 637 0,06 2 885 0 2 885 0 748 0<br />
<strong>2009</strong> 11 763 0,06 3 440 0 3 440 0 7 527 0<br />
Taulukko 15. Liha/emolehmäkarjojen veriserologiset seurantatutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
BVD IBR Leukoosi Sinikielitauti<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
2000 2 899 17 2 899 0 2 899 0<br />
2001 2 996 10 2 996 0 2 996 0<br />
2002 2 816 9 2 816 0 2 816 0<br />
2003 6 753 2 6 753 0 6 753 0<br />
2004 4 248 7 4 248 0 4 248 0<br />
2005 3 573 6 3 573 0 3 573 0<br />
2006 4 997 4 4 997 0 4 997 0<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset<br />
(kpl)<br />
2007 2 432 2 2 432 0 2 432 0 1 677 0<br />
2008 3 507 1 3 507 0 0 0 2 624 0<br />
<strong>2009</strong> 3 524 0 3 524 0 0 0 2 337 0<br />
31
32<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 2: Tuotantoeläinten virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong><br />
Taulukko 16. Luomistaudin (bruselloosi) varalta tehdyt seuranta- ja terveysvalvontatutkimukset<br />
vuosina 2000-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
Lammas Vuohi Nauta Sika<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Yhteismaito-<br />
näytteet (kpl)<br />
Verinäytteet<br />
(kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
2000 2 855 236 2 208 360 15 592<br />
2001 2 944 627 2 254 367 14 068<br />
2002 4 255 1 143 3 078 277 15 042<br />
2003 3 361 1 273 2 810 2 760 14 530<br />
2004 3 139 1 493 3 036 2 760 13 909<br />
2005 3 756 1 165 2 861 3 234 15 323<br />
2006 3 546 1 186 2 755 4 570 12 858<br />
2007 3 069 1 508 2 044 3 200 3 428<br />
2008 3 474 1 459 0 1) 1 294 2 578<br />
<strong>2009</strong> 1 961 1 541 0 1) 1 411 2 395<br />
Kaikki tutkimustulokset olivat negatiivisia.<br />
1) Monivuotisen seurannan jälkeen päätettiin lopettaa tautivapauden osoittamiseksi tehdyt yhteismaitonäytteiden tutkimukset<br />
ja keskittyä kliinisten luomistapausten tutkimiseen.<br />
Taulukko 17. Sikatautien seuranta- ja terveysvalvontanäytteet vuosina 2000-<strong>2009</strong>. Kaikki näytteet,<br />
sikainfluenssaa lukuun ottamatta, olivat negatiivisia vuonna <strong>2009</strong>.<br />
Vuosi Aujeszkyn<br />
tauti<br />
TGE<br />
Sikarutto<br />
Leptospiroosi<br />
(suluissa positiiviset)<br />
Sikainfluenssa<br />
(suluissa positiiviset)<br />
SVD PRRS<br />
2000 15 461 15 114 5 702 1 450 (199) 5 266 5 275 5 631<br />
2001 17 524 17 336 5 592 780 (33) 5 299 5 339 5 516<br />
2002 18 284 18 084 5 665 926 (14) 5 302 5 342 5 605<br />
2003 17 319 17 109 4 897 673 (5) 4 556 4 564 4 810<br />
2004 15 612 15 381 4 335 386 (7) 4 017 4 054 4 248<br />
2005 15 986 15 766 3 524 257 (0) 3 406 3 110 3 686<br />
2006 13 365 13 193 4 738 214 (2) 2 759 4 449 3 341<br />
2007 13 822 13 393 4 709 249 (1) 1 791 4 064 3 217<br />
2008 2 479 2 952 2 481 161 (2) 2 085 984 3 294<br />
<strong>2009</strong> 3 040 3 249 3 035 281 (0) 3 086 (484) 1 549 4 672<br />
Taulukko sisältää varsinaiset seurantaverinäytteet ja terveystarkkailunäytteet emakoista, karjuista ja lihasioista. Kliinistä<br />
leptospiroosia ei ole todettu tuotantoeläimissä koskaan.<br />
Taulukko 18. Lampaiden maedi-visna – ja vuohien CAE-terveysvalvontaohjelmien näytteet vuosina<br />
2000-<strong>2009</strong>.<br />
Lammas Vuohi<br />
Vuosi<br />
Tutkitut<br />
katraat<br />
Positiiviset<br />
katraat<br />
Positiiviset<br />
näytteet<br />
Tutkitut<br />
katraat<br />
Positiiviset<br />
katraat<br />
Positiiviset<br />
näytteet<br />
Yht.<br />
(kpl)<br />
(kpl) (kpl) (kpl) (kpl) (kpl) (kpl)<br />
2000 185 0 0 31 0 0 7 005<br />
2001 265 1 2 33 0 0 13 175<br />
2002 320 1 1 45 0 0 17 926<br />
2003 307 0 0 46 0 0 17 880<br />
2004 275 0 0 39 0 0 17 896<br />
2005 278 0 0 38* 0 0 19 932<br />
2006 292 1 14 37* 1 1 19 149<br />
2007 253 0 0 32* 0 0 16 771<br />
2008 274 0 0 32* 0 0 19 904<br />
<strong>2009</strong> 270 0 0 34* 0 0 18 472<br />
*luku sis. tiloja, jossa vuohien lisäksi myös lampaita
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 2: Tuotantoeläinten virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong><br />
Taulukko 19. Siipikarjatautien 1) seurantatutkimukset vuosina 2002-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Lintuinfluenssa Newcastlentauti ART<br />
Positiiviset tilat /<br />
näytteet (kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset tilat /<br />
näytteet (kpl)<br />
Näytteet<br />
(kpl)<br />
Positiiviset tilat /<br />
näytteet (kpl)<br />
2002 0 0/0 5 185 1/20 2) 5 204 11/15 3)<br />
2003 1 739 0/0 5 681 1/58 2) 5 632 0/0<br />
2004 2 147 0/0 6 164 1/22 6 152 3/8 3)<br />
2005 2 486 0/0 4 989 1/6 2) 5 015 17/349 3)<br />
2006 1 989 2/41 4) 5 443 2/29 2) 5 387 5/5 3)<br />
2007 1 865 1/4 4) 5 101 0/0 5 101 0/0<br />
2008 1 875 1/2 4) 8 317 1/40 3) 8 317 0/0<br />
<strong>2009</strong> 3 204 0/0 8 117 2/43 3) 8 393 3/55 5)<br />
1) Siipikarjalla tarkoitetaan kaikkia lintuja, joita kasvatetaan tai pidetään vankeudessa lihan, kulutukseen<br />
tarkoitettujen munien tai valmisteiden tuottamista, riistalintujen istuttamista taikka edellä mainittujen<br />
lintujen tuottamiseen tähtääviä kasvatusohjelmia varten<br />
2) Maternaalisia eli emolta jälkeläisille siirtyneitä vasta-aineita tuontilinnuissa<br />
3) Serologisesti positiivisia, viruseristys kielteinen, ei taudin oireita<br />
4) H5-vasta-aineita, viruseristys kielteinen, ei taudin oireita<br />
5) Tuloksien varmistus edelleen kesken<br />
Taulukko 20. Kalojen virustautien seurantatutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
IHN, IPN, VHS seurantatutkimukset<br />
Sisävesilaitos/<br />
pooleja 1)<br />
Merilaitos/<br />
pooleja 1)<br />
LRL 2) /<br />
pooleja<br />
SVC<br />
Kalanviljelylaitosten määrä,<br />
joista virus eristetty<br />
Sisävesilaitos/<br />
pooleja 1) IHN IPN VHS SVC<br />
2000 85/576 73/443 45/392 4/38 0 2 4 0<br />
2001 72/549 85/472 44/360 3/19 0 2 6 0<br />
2002 72/464 61/489 38/224 2/12 0 5 14 0<br />
2003 73/520 54/236 46/314 1/21 0 2 3 0<br />
2004 77/487 58/244 49/347 4/22 0 1 2 0<br />
2005 75/541 68/256 43/356 4/21 0 4 9 0<br />
2006 73/471 55/205 32/232 2/5 0 7 10 0<br />
2007 81/450 83/288 35/298 1/3 0 9 3) 2 4) 0<br />
2008 69/440 43/154 32/278 2/20 0 1 3) 4 5) 0<br />
<strong>2009</strong> 73/318 51/177 27/209 3/5 0 3 3) 6 4) 0<br />
1) Yksi pooli sisältää 10 kalan näytteet<br />
2) LRL= luonnonravintolammikko-ohjelma, sekä hautomot että lammikot<br />
3) IPN-tautia todettiin vain merialueen laitoksissa<br />
4) VHS-tautia todettiin merialueella Ahvenanmaan rajoitusalueella<br />
5) VHS-tautia todettiin merialueella Ahvenanmaan ja Uusikaupunki, Pyhäranta, Rauma -alueen rajoitusalueilla<br />
33
34<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 2: Tuotantoeläinten virus- ja bakteeritautien tutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong><br />
Taulukko 21. Kalojen bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) seurantatutkimukset vuosina 2000-<br />
<strong>2009</strong>.<br />
Vuosi<br />
Laboratorionäyte Silmämääräinen BKD-tapauksia (kpl 4 )<br />
Laitoksia/kaloja Laitoksia/kaloja Meri Sisävesi Nousualue 1)<br />
2000 76/2 965 20/984 6<br />
2001 84/3 808 25/1 696 13 4 2) 1<br />
2002 94/5 997 20/824 15 5 2) 1<br />
2003 138/9 623 14/587 3 2 2)<br />
2004 101/7 821 2 2 2) 1 3)<br />
2005 92/8 789 3 5<br />
2006 110/7 778 1 7<br />
2007 84/7 299 2 2<br />
2008 80/4 375 4 7<br />
<strong>2009</strong> 102/9 625 3 6<br />
1) Merialueen vaelluskalojen nousualue<br />
2) Osa laitoksista tyhjennetty ja desinfioitu<br />
3) Luonnosta pyydetty lohen emokala<br />
4) Positiiviset laitokset tai nousualueen kalat<br />
Taulukko 22. Gyrodactylus salaris –seurantatutkimukset vuosina 2000-<strong>2009</strong>. Kaikki tutkimustulokset<br />
kielteisiä.<br />
Vuosi<br />
Tenojoki Näätämöjoki<br />
Lohi Lohi Harjus<br />
Paatsjoki Paatsjoki, laitoskalat<br />
Siika ja<br />
muikku<br />
Tuulomajoki<br />
Lohi Nieriät Taimen Harjus<br />
2000 153 173 59 45 100 60 47<br />
2001 100 90 61 120 150 60 43<br />
2002 159 118 60 150 60 31 64<br />
2003 153 174 23 150 92 29<br />
2004 175 145 200 60 20<br />
2005 160 145 189 61<br />
2006 163 155 8 150 60 25<br />
2007 197 161 14 150 60<br />
2008 100 120 15 150 60 30<br />
<strong>2009</strong> 100 122 15 150 60 53
Liite 3:<br />
Eläintautien esiintyminen<br />
<strong>Suomessa</strong><br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 3: Eläintautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong><br />
Eläintautien esiintymistiedot tämän liitteen taulukoihin on saatu laboratoriotutkimustulosten<br />
ja eläinlääkäreiden lakisääteisten kuukausi-ilmoitusten perusteella.<br />
Taulukko 23. Eräiden eri eläinlajeille yhteisten tautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Eläintauti Pääasialliset kohde-eläimet Zoonoosi* Viimeksi todettu<br />
Aujeszkyn tauti<br />
(pseudorabies)<br />
Sika, märehtijät, koira, kissa x Ei koskaan<br />
Bluetongue Märehtijät Ei koskaan<br />
Ekinokokkoosi<br />
• E. multilocularis Kettu, supikoira, jyrsijät x Ei koskaan<br />
• E. granulosus<br />
Märehtijät, sika, hevonen,<br />
koira, susi<br />
x <strong>2009</strong><br />
Heartwater Märehtijät Ei koskaan<br />
Jänisrutto (tularemia)<br />
Metsäjänis, rusakko, jyrsijät,<br />
linnut<br />
x <strong>2009</strong><br />
Karjarutto Märehtijät 1877<br />
Leptospiroosi Nauta, sika, hevonen, koira x 2008 1)<br />
Luomistauti (bruselloosi) Märehtijät, sika x 1960<br />
New world screwworm Nisäkkäät Ei koskaan<br />
Old world screwworm Nisäkkäät Ei koskaan<br />
Paratuberkuloosi Märehtijät 2007 2)<br />
Pernarutto (anthrax) Märehtijät, sika, hevonen x 2008<br />
Q-kuume Märehtijät x <strong>2009</strong> 1)<br />
Raivotauti (rabies) Nisäkkäät x <strong>2009</strong> 3)<br />
Rift Valley fever Märehtijät x Ei koskaan<br />
Salmonellatartunnat Useat eri eläinlajit x <strong>2009</strong><br />
Suu- ja sorkkatauti Sorkkaeläimet 1959<br />
Trikinelloosi<br />
Sika, hevonen, karhu, ilves,<br />
pienpedot<br />
x <strong>2009</strong><br />
Vesikulaarinen stomatiitti Märehtijät, hevonen, sika x Ei koskaan<br />
West Nile fever Linnut, hevonen x Ei koskaan<br />
*zoonoosi = tauti voi tarttua eläimistä ihmiseen<br />
1) ei kliinistä tautia<br />
2) eläintarhaeläimellä<br />
3) lepakkoraivotauti vesisiipalla<br />
35
36<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 3: Eläintautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong><br />
Taulukko 24. Eräiden nautatautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Hemorraaginen septikemia Ei koskaan<br />
IBR/IPV 1994<br />
Malignant catarrhal fever (wildebeest) Ei koskaan<br />
Lumpy skin-tauti Ei koskaan<br />
Naudan anaplasmoosi Ei koskaan<br />
Naudan genitaalinen kampylobakterioosi (vibrioosi) Ei koskaan<br />
Naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) 2001<br />
Naudan virusripuli (BVD) <strong>2009</strong><br />
Nautaeläinten tarttuva leukoosi (EBL, enzootic bovine leucosis) 2008 1)<br />
Nautatuberkuloosi 1982<br />
Punatauti (naudan babesioosi) <strong>2009</strong><br />
Theilerioosi Ei koskaan<br />
Tarttuva naudan keuhkorutto 1920<br />
Trikomonoosi 1952<br />
Trypanosomoosi (tsetse-kärpäsen levittämä) Ei koskaan<br />
1) Vasta-aineita todettu yhdellä keinosiemennyssonnilla vuonna 2008, mutta virustartuntaa ei saatu vahvistettua<br />
Taulukko 25. Eräiden sikatautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Afrikkalainen sikarutto Ei koskaan<br />
Aivastustauti 2001<br />
Nipah-virus enkefaliitti Ei koskaan<br />
Sian kystikerkoosi Ei koskaan<br />
Sikainfluenssa (H1N1) <strong>2009</strong><br />
Pandeeminen (H1N1) <strong>2009</strong> influenssa <strong>2009</strong><br />
Sikarutto 1918<br />
Sikojen vesikulaaritauti (SVD) Ei koskaan<br />
PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome) 1) 2008<br />
PRRS (porcine reproductive and respiratory syndrome) Ei koskaan<br />
TGE (transmissible gastroenteritis) 1981<br />
1) Kliininen tauti tilatason diagnoosina
Taulukko 26. Eräiden siipikarjatautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 3: Eläintautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong><br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Ankkojen tarttuva maksatulehdus Ei koskaan<br />
ART/TRT/SHS (avian/turkey rhinotracheitis/swollen head syndrome) 1999<br />
Gumborotauti (IBD, infectious bursal disease) 2006 1)<br />
Kanakolera (fowl cholera, Pasteurella multocida) 1993<br />
Kanatyfus (fowl tyhpoid, S. Gallinarum) Ei koskaan<br />
Lintuinfluenssa Ei koskaan<br />
Marekin tauti <strong>2009</strong><br />
Mycoplasma gallisepticum -tartunta (avian mycoplasmosis) 1988<br />
Mycoplasma synoviae –tartunta (avian mycoplasmosis) <strong>2009</strong><br />
Newcastlentauti <strong>2009</strong> 2)<br />
Psittakoosi ja ornitoosi (avian chlamydiosis) 2008 3)<br />
Tarttuva henkitorventulehdus (ILT, avian infectious laryngotracheitis) 1978<br />
Tarttuva keuhkoputken tulehdus (IB, avian infectious bronchitis) 1997<br />
Valkovatsuri (S. Pullorum) 1961<br />
1) ei kliinistä tautia<br />
2) vain luonnonvaraisissa kyyhkysissä<br />
3) vain harrastelinnuissa<br />
Taulukko 27. Eräiden lampaiden ja vuohien tautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Lammas- ja vuohirokko Ei koskaan<br />
Lampaiden epididymiitti (Brucella ovis) Ei koskaan<br />
Maedi-visna 2006<br />
Nairobi sheep disease Ei koskaan<br />
Pienten märehtijöiden rutto Ei koskaan<br />
Salmonella abortus ovis Ei koskaan<br />
Scrapie <strong>2009</strong>*<br />
Tarttuva agalaktia Ei koskaan<br />
Uuhien tarttuva luomistauti (ovine chlamydiosis) Ei koskaan<br />
Vuohen aivoniveltulehdus (CAE) Ei koskaan<br />
Vuohien tarttuva pleuropneumonia Ei koskaan<br />
* Epätyypillinen (Nor98) scrapie vuohella<br />
37
38<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Liite 3: Eläintautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong><br />
Taulukko 28. Eräiden kala- ja raputautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio (EHN) Ei koskaan<br />
Epitsoottinen ulseratiivinen syndrooma (EUS) Ei koskaan<br />
Lohen tarttuva anemia (ISA) Ei koskaan<br />
Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio (IHN) Ei koskaan<br />
Virusperäinen verenvuotoseptikemia (VHS) <strong>2009</strong><br />
Koikarpin herpesvirus (KHV) Ei koskaan<br />
Bakteeriperäinen munuaistauti (BKD) sisämaassa <strong>2009</strong><br />
Lohiloistartunta (Gyrodactulus salaris) suoja-alueella 1996<br />
Tarttuva haimakuoliotauti (IPN) sisämaassa 1990<br />
Karpin kevätviremia (SVC) Ei koskaan<br />
Piscirickettsia salmonis Ei koskaan<br />
Oncorhynchus masou –virus (OMV) Ei koskaan<br />
Äyriäisten valkopilkkutauti (WSD) Ei koskaan<br />
Rapurutto <strong>2009</strong><br />
Taulukko 29. Eräiden hevostautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Afrikkalainen hevosrutto Ei koskaan<br />
Astumatauti (dourine) Ei koskaan<br />
Hevosen tarttuva aivoselkäydintulehdus (WEE, EEE, VEE) Ei koskaan<br />
Hevosen tarttuva kohtutulehdus (CEM) <strong>2009</strong><br />
Hevosinfluenssa (tyyppi A) <strong>2009</strong><br />
Hevosen näivetystauti (EIA) 1943<br />
Piroplasmoosi 1998 1)<br />
Rinopneumoniitti / virusabortti <strong>2009</strong><br />
Räkätauti (malleus) 1942<br />
Surra (Trypanosoma evansi) Ei koskaan<br />
Virusarteriitti <strong>2009</strong><br />
1) tuontihevonen<br />
Taulukko 30. Eräiden mehiläistautien esiintyminen <strong>Suomessa</strong>.<br />
Taudin nimi Viimeksi todettu<br />
Esikotelomätä <strong>2009</strong><br />
Toukkamätä 2006<br />
Varroatoosi <strong>2009</strong><br />
Nosematoosi <strong>2009</strong><br />
Sisuspunkki (akarapisoosi) 2008<br />
Pieni pesäkuoriainen (Aethina tumida) Ei koskaan<br />
Tropilaelaps-punkkitartunta Ei koskaan
Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Mustialankatu 3, 00790 Helsinki<br />
Puhelin 020 69 0999, Faksi 020 77 24350<br />
www.evira.fi<br />
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 8/2010<br />
ISSN 1797-299X<br />
ISBN 978-952-225-064-3 (pdf)<br />
Kannen kuva: Anniina Kivilahti
Change language