7/2009 (pdf) - Coronaria

18 

22 

25 

30 

36 

Allmänläkaren 2009 // 7 

Pääkirjoitus 4 

Puheenjohtajalta 7 

Lääketiede 

Johan Eriksson 

Mullistavatko GLP-1-agonistit tyypin 2 diabeteksen hoitokäytäntöjä ? 11 

Maaria Koivisto 

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän kriisien hoito, osa 2 13 

Jenni Ranki 

Koiran välittämät zoonoosit 18 

Eino Luostarinen 

Tapausselostus: Korjautuva dementiaoireisto 20 

Väitös 

Minna Kaarisalon arvioitavana 

Maika Kummel// Ohjauksen ja neuvonnan vaikutukset sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden 

terveyskäyttäytymiseen, terveyteen ja toimintakykyyn 22 

Maika Kummel 

Sydämen asialla 24 

Terveydenhuolto 

Ulpu Elonsalo 

Rotavirusrokote osaksi kansallista rokotusohjelmaa 25 

Ovaskainen 

Esa Ovaskainen 

Riippuvuus 28 

Mitä lääkäri miettii? 

Jussi Sipilä 

Pyrrhoksemme säästävät 30 

Kirje toimitukselle 

Sairaanhoitajaresepti ei ratkaise terveyskeskusten lääkäripulaa 32 

Kansainvälistä 

Martina Torppa, Hans Blomberg, Markku Sumanen 

Yleislääketieteen 16. pohjoismainen kongressi Kööpenhaminassa: 

Yleislääketieteen monet roolit – miten niistä selviämme ? 33 

Järjestöasiaa 

Leena Varesmaa-Korhonen 

Lapin yleislääkärit Luostolla 36 

Teija Loukusa-Nieminen 

Hallituskolumni: Työtä jaetaan uusiksi – taas 38

4 

// pääkirjoitus 

Hoitajaresepti ei ratkaise 

ongelmia 

Ketä hyödyttää, että yleislääkäristä tehdään 

hajuton, mauton, väritön, kaiken tehtäväksi 

annetun perustyön suorittaja riippumatta 

siitä, onko kyseessä huippuspesialistille liian 

runsaaksi käynyt askarrus tai konekirjoitus, 

kirjeiden lähettely, melkein mikä tahansa. Monistetun 

monityön suppean spesialistin tasolla ja hänen antamassaan 

laajuudessa yleislääkäri muka helposti tekee samalla, 

kun kuitenkin joutuu mummon usein tapaamaan, kun 

mummo ei halua uskoa aikuisneuvonnan lopettaneen verenpainemittauksen 

ja toivoo edes lääkärin sen tekevän 

ite-pistettä lämpimämmin. Toimistotyöntekijät siirretään 

kortistoon. Kansantautien hoito ja ennaltaehkäisy, 

haavanompelu sekä reseptinkirjoitus siirretään hoitajille. 

Muut potilaat jäisivät lääkärille – siis ketkä? – erilaiset kipupotilaat: 

olkapääkipu, polvikipu, lonkkakipu – monta 

kertaa vuodessa, kun vielä ei ole nivelen vaihdon aika? 

Kenties lääkärille jäisivät myös lääkkeiden väärinkäyttäjät 

– toivottavasti kukaan ei sentään sano, paljonko heille 

pitää lääkkeitä kirjoittaa! Ehdottaisin, että yleislääkärin 

vastaanotolla yleislääkäri saisi oikeuden ja velvollisuuden 

ottaa vastuun järjestelyistä. 

Ahdistusta tuntematta en voi lukea nimimerkkikirjoittajan 

(ks. sivu 32) kirjoitusta hoitajaresepteistä ja siinä sivussa 

vähän muustakin. Itsekö olemme itsemme tähän 

mielipidevankeuteen sitoneet, vai mikä meidät siihen johdatti? 

Miksi on kuin rikos olla eri mieltä? Miksi toisten 

ihmisten mielipide on enemmän oikeutettu kuin toisten? – 

Ongelma toki näyttää olevan yhteiskunnassa yleisempikin, 

myöskin itsensä edistyksellisiksi laskevissa yhteisöissä. 

Onko turhaa luuloa, että yleislääkärin asema olisi jotenkin 

vaikea? Onko niin, että vaikka Ministeri on mielipidettämme 

työmme järjestelyistä pyytänyt, on arvoste- 

Yleislääkäri 7/2009, vsk 24 

tun kollegan mielipide julkaistava nimimerkin suojassa? 

Onko niin, että yleislääkäri ei voi nykyisessä järjestelmässä 

olla poliittisesti epäkorrekti suuntaan eikä toiseen, jos 

aikoo jatkossa jotenkin töissä pärjätä? 

Vai onko vain niin, että katto, johon kuvittelemme 

yhä törmäävämme, poistettiin jo kauan sitten. Päämme 

vain on niin kuhmuilla, ettemme kuhmujen yli näe taivasta. 

Tämä maa on kylmä maa. Se on luonnossa ja ihmisen 

luonnossa. On kaksi mahdollisuutta, jotka nälkävuodet 

ovat tässäkin maassa opettaneet: kuolemme sukupuuttoon 

tai kasvatamme entistä selvemmän itsenäisyyden 

suhteessa työmme määrittelyyn. Olisiko aika suoda itsellemme 

ja toisillemme aluksi vaikka mielipiteen vapaus? 

Nimimerkkikirjoittaja ”Yleislääketieteen erikoislääkä ri” 

on oikeassa siinäkin, että lääkkeitä voitaisiin lisätä käsikauppaan, 

jos halutaan potilaille niitä vapaammin saataville. 

Miksei lääkäri voi määrätä pysyväislääkkeitä 

toistaiseksi? Verenpainelääkkeet olisivat silloin potilaan 

kolmen kuukauden välein noudettavissa, kunnes lääkitystä 

syystä tai toisesta muutetaan. Oikeus toistaiseksi-lääkityksen 

kirjoittamiseen voitaisiin rajata lääkkeisiin, joissa ei 

esiinny väärinkäyttöä. Ei tarvittaisi turhaa nimikirjoitusta 

lääkäriltä eikä hoitajalta. 

Oi Esivalta, 

antakaa meille pysyväislääkkeiden toistaiseksi 

määräämisen mahdollisuus! Sairaanhoitajareseptiä 

nyt esitetyssä muodossa emme tarvitse! 

// eila

puheenjohtajalta 

Budjetintekijän musta syksy – 

itsepetosta vai itse petosta ? 

Taas on se aika vuodesta, kun kuntapäättäjillä 

on tulevan vuoden talousarvio pähkäiltävänään. 

Verotulot, jos nyt eivät vallan vähene, 

niin kasvavat edellisvuosia selvästi hitaammin. 

Samaan aikaan palvelujen tarve ja kysyntä 

kasvavat. Suuri osa kuntien järjestämistä palveluista 

on lakisääteisiä, ja osaan kuntalaisilla on jopa subjektiivinen 

oikeus. Budjetin säätövara on siis lähes olematon. 

Leikkauksia voidaan tehdä vain asioista, joissa saavutettava 

säästö on pieni, mutta säästöistä johtuva poru suuri: 

pienten koulujen lakkauttaminen, aurauksen ja hiekoituksen 

vähentäminen, katuvalojen sammuttelu. 

Päättäjien katseet kääntyvät väkisin sosiaali- ja terveydenhuoltomenoihin. 

Tähtäimessä tulevat olemaan erilaiset 

ehkäisevän työn muodot, vanhusten ja vammaisten 

laitoshoidon purku, kotihoidon lisääminen, omaishoitajien 

etujen kaventaminen sekä elektiivisen potilaitten hoidon 

posterioiminen. Annetaan jonojen kasvaa, aika karsii 

luonnonmenetelmällä osan jonottajista pois jonosta, osa 

huononee jonotettavan hoidon ulottumattomiin ja voidaan 

sitten asettaa jonottamaan seuraavaksi ajateltavissa 

olevaan hoitoon. Ne, joilla on varaa, hoidattavat itsensä 

yksityisesti, kun eivät yleisöosastokirjoituksistaan ja valituksistaan 

huolimatta pääse julkisen hoidon piiriin. 

Budjetti laaditaan alakanttiin uskoen, että lama-aikana 

kellään ei ole varaa sairastaa työpaikan menettämisen 

pelossa. Elokuussa sitten taas todetaan, että alibudjetoidut 

rahat eivät riitä ja ihmetellään, miksi terveyden- ja sairaanhoito 

ei pysy budjetissaan. Näinhän se menee, mutta 

onko tässä mitään järkeä? 

Olisiko poliitikkojen vihdoin hyvä huomata, kuinka 

vähin resurssein terveydenhuoltomme jo nykyisellään 

toimii? Olemme pohjoismaisittain perän pitäjiä: mikäli 

Suomen ostovoimalla korjattua julkista satsausta terveydenhuoltoon 

merkitään luvulla 100, niin Ruotsin ja 

Islannin satsaus on 128, Tanskan 134 ja Norjan peräti 189. 

Eurooppalaisittain olemme keskikastissa 12/31. Lisäksi 

potilaat itse maksavat Suomessa enemmän kuin muissa 

Eu roopan maissa. 

Kun taloudellisen taantuman vuoksi palvelujen kysyntä 

ei ainakaan vähene, olisi tulevina vuosina järkevää 

pitää yllä edes nykyinen palvelutaso vaikka syömavelalla. 

Muutoin saamme tulevina vuosina korjata samanlaista 

ikävää satoa kuin edellisen laman jäljiltä. Rakenteellisia 

uudistuksia on vietävä rohkeasti eteenpäin. Kuntien ja 

sairaanhoitopiirien sekä valtion välinen keinottelu tilanteiden 

osaoptimoinneilla on lopetettava, koska kaikessa 

tässä kuluvat ne vähäiset julkiset tyyten hukkaan pallotellessa 

potilasta jonosta toiseen. Kaikkien terveydenhuollon 

ammattilaisten ammattiosaamisen kehittämisestä on 

pidettävä erityinen huoli samoin kuin henkilöstön uudentamisesta 

ja työssä jaksamisesta. Ammattitaito ja jaksaminen 

ovat parasta pääomaa niin työn tekijöille kuin työnantajillekin, 

varsinkin haasteellisina aikoina. 

// Mikko Valkonen 

puheenjohtaja, Suomen yleislääkärit ry 


7

8 

// ordförandeord 

Översättning: Lars-Einar Floman 

Höstens budgetmakeri – bluff 

eller självbedrägeri? 

Nu är åter den årstid inne då kommunernas 

beslutsfattare grunnar över nästa års 

budget. Om nu inte skatteinkomsterna 

rentav minskar så ökar de klart långsammare 

än under tidigare år. Samtidigt ökar 

behovet av kommunal service och likaså efterfrågan. De 

fl esta kommunala serviceformer är lagstadgade och en del 

tjänster har kommuninvånarna t.o.m. subjektiv rätt till. 

Utrymmet att justera budgeten är således nästan obefi ntligt. 

Nedskärningar kan endast göras i moment där inbesparingen 

är liten men uppståndelsen efter sparbesluten 

stor: nedläggning av små skolor, minskad plogning 

och sandning, släckt gatubelysning. 

Beslutsfattarnas blickar riktas ohjälpligen mot utgifterna 

för social- och hälsovården. Man kommer att syna 

frågor som förebyggande arbete i olika former, nedmontering 

av anstaltsvård för äldre och handikappade, ökning 

av hemvård, begränsning av anhörigvårdarnas förmåner 

samt senareläggning av elektiv vård. Låt köerna växa, tiden 

sållar på naturligt sätt ut en del av dem som köar, 

någ ra blir så mycket sämre att den behandling de köar för 

inte längre är aktuell och de i stället kan placeras i någon 

annan tänkbar vårdkö. De som har råd kan låta sig behandlas 

privat då de inte trots klagomål och utgjutelser på 

insändarsidorna omhändertas av den offentliga vården. 

Budgeten görs upp i underkant i tron att ingen under lågkonjunkturen 

har råd att vara sjuk av rädsla för att förlora 

sin arbetsplats. I augusti blir det sedan dags att konstatera 

att de underbudgeterade pengarna inte räcker till och att 

Allmänläkaren 7/2009, vsk 24 

undra över hälso- och sjukvårdens oförmåga att följa sin 

budget. Så här går det ju till, men är det alls förnuftigt? 

Borde inte politikerna äntligen upptäcka hur minimala 

de resurser är som håller igång vår hälso- och sjukvård? 

I nordiskt perspektiv ligger vi sist: om vi med talet 100 

betecknar Finlands offentliga satsning på vården avvägd 

enligt vår köpkraft, så är satsningen i Sverige och Island 

128, i Danmark 134 och i Norge hela 189. I europeiskt 

perspektiv befi nner vi oss i mitten, 12/31. Dessutom betalar 

patienterna i Finland i genomsnitt mer än i andra 

europeiska länder. 

Då efterfrågan på vård åtminstone inte minskar på 

grund av den ekonomiska nedgången skulle det nog vara 

förnuftigt att under de närmaste åren upprätthålla åtminstone 

nuvarande servicenivå även om pengarna måste 

lånas upp. I annat fall får vi under de kommande åren 

bärga samma ledsamma skörd som efter föregående ekonomiska 

depression. Strukturella reformer måste modigt 

fortsättas. Staten, kommunerna och vårddistrikten måste 

upphöra med spekulationer som syftar till kortsiktiga vinster 

eftersom de knappa anslagen då slösas på att bolla patienter 

från en kö till en annan. Kompetensutvecklingen 

av alla yrkespersoner i vården måste säkras, satsningar på 

personalen är nödvändiga och man måste hjälpa de anställda 

att orka med sitt arbete. Yrkeskunnande och välbefi 

nnande i arbetet är den bästa tänkbara resursen för både 

arbetsgivare och anställda, i synnerhet under svåra tider. 

// Mikko Valkonen 

ordförande, Allmänläkare i Finland rf

Mullistavatko GLP-1-agonistit tyypin 2 

diabeteksen hoitokäytäntöjä? 

Liraglutidi Suomen markkinoille 2010 

Diabeetikkojen lukumäärä maassamme on jatkuvassa 

kasvussa pitkälti nykyisen lihavuusepidemian seurauksena. 

Ylipaino ja lihavuus ovat merkittäviä riskitekijöitä tyypin 2 

diabetekselle, ja seurantatutkimusten valossa riski 

sairastua diabetekseen on lähes 100-kertainen naisella, 

jonka painoindeksi on 35 kg/m 2 tai suurempi (1). 

Ensimmäisen diabeteslääkkeen 

valinta ei aseta suurem 

pia haasteita tänä päivänä. 

Valtaosa uusista diabeetikoista 

pystyy käyttämään metformiinia. 

Hoidon tehostaminen 

on kin toinen juttu. Usein törmätään 

tut tuun ongelmaan, hypoglykemioihin 

ja painon nousuun. Metformiinin 

ohella ainoastaan gliptiinit ovat tässä 

suhteessa neutraaleja (2). Monen diabeetikon 

kohdalla lääkityksen tehostaminen 

tulee vastaan kahden tai kolmen 

tablettilääkkeen jo ollessa käytössä. 

Luettelo insuliinihoidon eduista 

on pitkä, mutta insuliinihoitoon 

liittyy usein hypoglykemiariski ja painon 

nousu. Vaikka painon nousu ei 

olisi dramaattinen, se vaikuttaa usein 

epäedullisesti hoitomyöntyvyyteen 

yli painoisella tyypin 2 diabeetikolla. 

GLP-1-analogit eli inkretiinimimeetit 

tarjoavat erinomaisen vaihtoehdon 

insuliinihoidolle tyypin 2 

diabeetikolla (taulukko). On jopa 

en nustettu, että tämä lääkeryhmä 

saattaa lähitulevaisuudessa olla ensimmäinen 

pistettävä lääke tyypin 2 

diabeteksen hoidossa (3). Suomen 

markkinoilla on jo yksi inkretiinimimeetti, 

eksenatiidi, ja sen rinnalle on 

vuoden 2010 aikana tulossa toinen, 

liraglutidi. 

Liraglutidi on kerran päivässä 

annosteltava GLP-1-analogi. GLP- 

1-analogit tehostavat elimistön omaa 

insuliinieritystä verensokerin ollessa 

koholla. Toisin sanoen hypoglykemiariski 

on GLP-1-analogihoidossa pieni 

– toki yhdistettynä esimerkiksi sulfonyyliureaan 

se on varteenotettava 

– joten tällainen yhdistelmä ei välttämättä 

ole kovin mielekäs eikä fysiologinen. 

Liraglutidi vaikuttaa edullisesti 

sokeritasapainoon stimuloimalla 

elimistön omaa insuliinieritystä sekä 

vähentämällä glukagonin eritystä, 

jonka seurauksena maksan liiallinen 

// lääketiede 



sokerintuotto vähenee. Mui takin 

myönteisiä vaikutuksia on todettu 

painon laskun muodossa se kä edullinen 

vaikutus systoliseen verenpaineeseen. 

Eikä siinä vielä kaikki: pistettävä 

lääke matkii elimistön omaa 

GLP-1-toimintaa lisäämällä kylläisyyden 

tunnetta. Lääkeryhmään liittyy 

myös sellainen toivon kipinä, että 

se saattaa hidastaa tyypin 2 diabeteksen 

etenemistä – ainakin eläinkokeissa. 

Jokainen ymmärtää, mitä tämä 

merkitsee, mikäli se myös ihmismaailmassa 

osoittautuisi todeksi. 

Liraglutidi on tarkoitettu tyypin 

2 diabeetikoille, jotka yhdellä 

tai useammalla peroraalisella dia beteslääkkeellä 

eivät ole riittä vän hyvässä 

hoitotasapainossa. Hoito ta sapainotutkimusten 

valossa huonossa 

tasapainossa olevia tyypin 2 dia - 

beetikkoja maassamme on runsaasti. 

Tutkimusten valossa liraglu tidi 

laskee GHbA 1c -pitoisuutta 0,8–1,6 % 


11

12 


Taulukko. Tyypin 2 diabeteksen patofysiologiset muutokset ja GLP-1:n fysiologiset vaikutukset. 

Tyypin 2 diabeteksen fenotyyppi GLP-1:n fysiologiset vaikutukset 

Heikentynyt beta-solu-toiminta Tehostaa insuliinieritystä 

Parantaa beta-solu-toimintaa 

Lisää insuliinin bio-synteesiä 

Hyperglukagonemia Vähentää glukagonin eritystä 

Aterianjälkeinen hyperglykemia Hidastaa vatsalaukun peristaltiikkaa 

Tehostaa insuliinieritystä 

Ylipaino ja lihavuus Vähentää ruokahalua 

Edullinen vaikutus painoon 

Makrovaskulaarikomplikaatiot Edulliset vaikutukset kardiovaskulaaririskitekijöihin 

Insuliiniresistenssi Parantaa insuliiniherkkyyttä 

(mahdollisesti seuraus paremmasta 

sokeritasapainosta) 

-yksikköä annostuksesta ja lähtötason 

GHbA 1c -arvosta riippu en. 

Aterianjälkeisten glukoosiarvo jen 

nousu on hoidollisesti usein haasteellista 

tyypin 2 diabeteksessa. Vaikutusmekanisminsa 

ansiosta lää ke 

puree myös näihin arvoihin. Li raglutidihoito 

laskee painoa keskimäärin 

2–3 kiloa 6–12 kuukaudessa. 

Valtaosa painon pudotuksesta johtuu 

viskeraalisen rasvan vähenemisestä. 

Painon pudotus saattaa vaikuttaa 

pieneltä, mutta on suurin piirtein samaa 

luokkaa, mitä saavutetaan markkinoilla 

olevilla laihdutuslääkkeillä. 

Liraglutiditutkimuksessa neljännes 

tutkimuspotilaista laihtui keskimäärin 

jopa 7,7 kg puolessa vuodessa. 

Liraglutidi on yleensä ollut hyvin 

siedetty; lääkkeen yleisin sivuvaikutus 

on ollut ohimenevä pahoinvointi 

hoidon alkuvaiheessa. Liraglutidia 

on verrattu toiseen jo markkinoilla 

olevaan GLP-1-analogiin eli eksenatidiin, 

ja ½ vuoden kestoisessa tutkimuksessa 

sokeritasapaino korjaantui 

enemmän liraglutidiryhmässä verrattuna 

ekse natidiryhmään. Painon las- 


ku oli molemmissa ryhmissä samansuuruinen. 

Uuden lääkkeen kohdalla 

tulee aina pitää mielessä, että pitkäaikaiskokemukset 

luonnollisesti puuttuvat, 

joten pitkäaikaisturvallisuudesta 

on mahdotonta sanoa mitään 

(4–10). 

Diabeteslääkkeen valinnassa tulee 

ottaa huomioon useita seikkoja. 

Näihin kuuluvat ilman muuta teho ja 

turvallisuus. Myös kustannusaspekti 

on tärkeä laman runtelemassa maassa. 

Markkinoilla olevan GLP-1-analogin 

hinta on suuruudeltaan samaa luokkaa 

kuin mitä monen lihavan tyypin 

2 diabeetikon insuliinihoito maksaa 

yhteiskunnalle. Pitkällä tähtäimellä 

hoito, jolla on edullinen vaikutus painoon 

eikä lisäisi sitä, tuntuisi mielekkäältä. 

Suomi on muuten yksi harvoista 

EU-maista, missä eksenatidille 

ei ole myönnetty tätä kirjoitettaessa 

korvattavuutta yrityksistä huolimatta. 

Luonnollisesti olisi mukava pystyä 

tarjoamaan potilaille parasta mahdollista 

hoitoa sosiaaliluokasta riippumatta. 

Hallituksemme tavoitteeksi 

on kirjattu väestöryhmien terveysero- 

jen vähentäminen, mutta konkreettiset 

toimenpiteet tyypin 2 diabeteksen 

puolella ovat kyllä antaneet odottaa 

tuloaan. GLP-1-analogeilla on selkeä 

asema kansainvälisissä hoitoalgoritmeissa 

ja Diabeteksen Käypä hoito 

-suosituksessa. 

// Johan Eriksson 

sisätautien ja yleislääketieteen 

erikoislääkäri 

professori, ylilääkäri 

Helsingin yliopisto ja HUS 

Kirjallisuus 

1. Colditz GA, Willett WC, Rotnitzky A, Manson JE. 

Weight gain as a risk factor for clinical diabetes mellitus 

in women. Ann Intern Med. 1995;122:481-6. 

2. Diabeteksen Käypä hoito-suositus 2009 

3. Rönnemaa T. Mitä uutta inkretiinilääkkeet tuovat 

diabeteksen hoitoon? Suom Lääkäril 2008;8:731 

4. Buse JB, Rosenstock J, Sesti G, Schmidt WE, 

Montanya E, Brett JH, Zychma M, Blonde L; LEAD- 

6 Study Group. Liraglutide once a day versus exenatide 

twice a day for type 2 diabetes: a 26-week randomised, 

parallel-group, multinational, open-label 

trial (LEAD-6). Lancet. 2009;374:39-47. 

5. De Block CE, Van Gaal LF. GLP-1 receptor agonists 

for type 2 diabetes. Lancet. 2009;374:4-6. 

6. Garber A, Henry R, Ratner R, Garcia-Hernandez 

PA, Rodriguez-Pattzi H, Olvera-Alvarez I, Hale 

PM, Zdravkovic M, Bode B; LEAD-3 (Mono) Study 

Group. Liraglutide versus glimepiride monotherapy 

for type 2 diabetes (LEAD-3 Mono): a randomised, 

52-week, phase III, double-blind, parallel-treatment 

trial. Lancet. 2009;373:473-81. 

7. Marre M, Shaw J, Brändle M, Bebakar WM, 

Kamaruddin NA, Strand J, Zdravkovic M, Le 

Thi TD, Colagiuri S; LEAD-1 SU study group. 

Liraglutide, a once-daily human GLP-1 analogue, 

added to a sulphonylurea over 26 weeks produces 

greater improvements in glycaemic and weight control 

compared with adding rosiglitazone or placebo in 

subjects with Type 2 diabetes (LEAD-1 SU). Diabet 

Med. 2009;26:268-78. 

8. Nauck M, Marre M. Adding liraglutide to oral 

antidiabetic drug monotherapy: effi cacy and weight 

benefi ts. Postgrad Med. 2009;121:5-15. 

9. Nauck M, Frid A, Hermansen K, Shah NS, Tankova 

T, Mitha IH, Zdravkovic M, Düring M, Matthews 

DR; LEAD-2 Study Group. Effi cacy and safety comparison 

of liraglutide, glimepiride, and placebo, all in 

combination with metformin, in type 2 diabetes: the 

LEAD (liraglutide effect and action in diabetes)-2 

study. Diabetes Care. 2009;32:84-90. 

10. Zinman B, Gerich J, Buse JB, Lewin A, Schwartz 

S, Raskin P, Hale PM, Zdravkovic M, Blonde L; 

LEAD-4 Study Investigators. Effi cacy and safety of 

the human glucagon-like peptide-1 analog liraglutide 

in combination with metformin and thiazolidinedione 

in patients with type 2 diabetes (LEAD-4 

Met+TZD). Diabetes Care. 2009;32:1224-30.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän 

kriisien hoito, osa 2 

Epävakaan persoonallisuushäiriön keskeistä piirrettä, 

tunneherkkyyttä, on verrattu kolmannen asteen palo- 

vammaan, emotionaalisen ihon puuttumiseen (2). 

Toistu vat kriisit liittyvätkin osaltaan juuri tähän emotionaaliseen 

herkkyyteen (3). Tämän artikkelin edellinen 

osa ilmestyi Yleislääkäri-lehden numerossa 6/2009. 

Kriisihoidon tavoitteet 

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän 

kriisihoidon päätavoitteena on 

vähentää tuskaisuutta tai auttaa potilasta 

elämään tuskan kanssa sen aikaa 

kuin sitä kestää (2,3). Tavoitteena 

on estää tuskatilan laajentuminen 

(3). Epävakaasta persoonallisuudesta 

kär sivillä kriiseihin liittyy myös 

altti us taantua. Siksi voimavaroja on 

tarpeen suunnata siihen, että potilas 

palautuisi kriisiä edeltäneelle toimin- 

Kuva 1. Kriisiväliintulot jatkumona (3). 

Taidot 

takyvyn tasolle mahdollisimman nopeasti, 

ja ettei hoidossa iatrogeenisesti 

provosoitaisi regressiota. 

Kriisiväliintulot jatkumona 

Kokemuksen yhteinen tutkiminen: 

Mikä johti ajankohtaiseen dysforiaan? 

Validaatio: 

Taustalla olevan tunteen hyväksyminen 

ja potilaan todesta ottaminen 

Kriisiväliintuloja voidaan ymmärtää 

jatkumona tai pyramidina (ks. kuva 

1), jonka perusta rakentuu ensimmäisestä, 

perustavimpaa laatua olevasta 

vaiheesta, ja etenee kohti monimutkaisempia 

(3). 



Perustan on syytä olla kunnossa, 

ennen kuin on mahdollista edetä 

seuraaviin vaiheisiin. Kun pohja on 

rakennettu, eli potilas kokee hoitavan 

henkilön ymmärtäneen hänen tuskaansa 

ja suhtautuvan hyväksyvästi, 

on mahdollista ja erityisen hyödyllistä 

auttaa häntä kokeilemaan jotakin 

uudenlaista käyttäytymistä kriisissä. 

Näin potilas voi saada kokemuksia 

sii tä, että omiin olotiloihin on 

ylipää tään mahdollista itse vaikuttaa. 

Vastaavasti, jos validoiva perusta ei 

ole kunnossa, kriisi usein eskaloituu, 

ja väliintulot muilla portailla jäävät 

tehottomiksi. 

(1) Validaatio ja yleiset terapeuttiset 

lähestymistavat 

Kriisin hoidossa olennaisinta on vähentää 

tuskaisuutta (1,3) tai auttaa 

potilasta elämään tuskan kanssa sen 

aikaa kun sitä kestää (2). Keskeisin 

hoitomenetelmä tässä on validaatio. 

Hoi tava henkilö suuntaa huomion 

potilaan ajankohtaiseen tunnetilaan 

kerronnan asiasisällön sijasta. Olennaisempaa 

kuin mitä tapahtui on se, 

miten potilas koki sen mitä tapahtui, 

hetkellä, josta kriisi käynnistyi (2,9). 

Validaatiolla tarkoitetaan ihmisen tai 

hänen kokemuksensa hy väksymistä 

ja todeksi, oikeaksi ja päteväksi vahvistamista. 

Validaatio huomioi kon- 


13

14 


tekstin ja on siten epäselektiivistä 

lämpöä ja empatiaa täsmällisempää. 

Samassa kokemuksessa tai käyttäytymisessä 

voi nimittäin kontekstista 

ja tarkastelukulmasta riippuen olla 

sekä valideja että vähemmän valideja 

puolia. Tunteet ovat yleensä aina valideja 

(2,7). On validia tuntea suurtakin 

tuskaa mutta vähemmän validia 

käyttäytyä tuhoavasti tämän tuskan 

ohjaamana. Niin ikään on ai van validia 

kaivata pikaista lievitystä pahaan 

oloonsa mutta vähemmän va lidia 

vaatia välitöntä apua haukkumalla 

lääkäriä. Tietyn käyttäytymisen validiteetti 

voi riippua tarkastelukulmasta. 

Voi esimerkiksi ymmärtää, 

et tä ihminen viiltelee, koska se on 

ai emmin lievittänyt hänen tuskatilaansa 

edes hetkeksi. Viiltely voi olla 

toimivinta, mitä hän on toistaiseksi 

oppinut säädelläkseen olojaan. Se on 

siten aiempien elämänkokemusten 

pe rusteella validia, mutta se ei sitä 

vastoin ole validia hänen pidemmän 

aikavälin tavoitteidensa näkökulmasta, 

esimerkiksi sen jättäessä pysyviä 

jälkiä ja häiritessä terveempien selviytymistyylien 

oppimista. 

Hoitava henkilö etsii aktiivisesti 

sitä, mikä potilaan kokemuksessa 

ja käyttäytymisessä on validia. Hän 

ilmaisee selkein, konkreettisin ilmaisuin 

halunsa ymmärtää ja hyväksyä 

potilaan tunteen. Hän ei yritä muuttaa 

potilaan kokemusta (2,3,9,10). 

Jos hän ei ymmärrä, hän ilmaisee 

halun sa tutkia potilaan kokemusta 

tarkem min, jotta hän voisi ymmärtää 

(”Ymmärrän osan, mutta haluaisin vielä 

tutkia kanssasi, miten koit tuossa kohdassa…”). 

On harvoja asioita, jotka tuntuvat 

yhtä epävalidoivilta kuin sanominen 

että ymmärtää, vaikkei todellisuudessa 

ymmärrä. Hoitavan henkilön 

on tarpeellista olla rehellinen 

sekä potilaalle että itselleen. Suora 

kommunikaatio on myös tärkeää. 


Hoitava henkilö voi jättää epävalidit 

puolet huomiotta tai kommentoida 

niitä, esimerkiksi: ”Jos pakotat minua 

näin, en pysty säilyttämään yhteistyökykyäni, 

vaikka näen, että syvällä sisällä todella 

kärsit ja haluaisin auttaa sinua sen kärsimyksen 

kanssa.” Hoitavan henkilön 

aitous ja suoruus auttaa potilasta 

luottamaan siihen, että myös validien 

puolien validaatio on aitoa (6). 

Potilaalle annetaan mahdollisuus 

ilmaista ja jakaa tunteensa ja ventiloida 

(2,3,6). Hän voi kävellä edestakaisin, 

jos hän haluaa (3,9). Hoitava hen- 

Kun ymmärtää, 

mistä tunteet tulevat, 

niiden ei tarvitse 

viedä mukanaan 

hyökyaallon lailla. 

kilö ilmaisee selkeästi, että hän haluaa 

kuulla potilaan tunteista. Monet 

epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät 

ovat läpi elämänsä kokeneet olevansa 

liian emotionaalisia ja etteivät 

saisi tuntea, kuten tuntevat. Voi olla 

voimaperäisen tyynnyttävää, että toinen 

hyväksyy tunteen sellaisena kuin 

se on, ei pelkää eikä tuomitse sen intensiteettiä. 

Tunteiden kestämisen ja 

sallivan suhtautumistavan mallittaminen 

auttaa vähentämään po tilaan sekundaarisia 

reaktioita omiin tunteisiinsa. 

Tunteen pelko, hä peä tai itseinho 

voivat loiventua. Klii ninen 

kokemus viittaakin validoin nin tasaavan 

primaaria tunnetta ja vähentävän 

sekundaaritunteista aiheutuvaa kuormaa. 

Validaatio suojaa siten kriisin 

laajenemiselta (3). 

Hoitavan henkilön rauhallinen 

puhe voi olla merkityksellistä potilaan 

ollessa äärimmäisen kuormittunut 

ja toimintakykynsä menettänyt 

(2,3,9). Sanaton viestintä, mm. ruumiinkieli 

ja äänenpainot, voi olla tär- 

keämpää kuin puhe. Voimakkaan 

tun netilan aikana sanat eivät aina 

tavoi ta potilasta. 

Validaatio tasoittaa usein kriisin 

ja voi yksin olla riittävää. Validaatiota 

onkin verrattu tulipalon sammuttamiseen 

sammutuspeitteellä. Jotkut 

psykoterapia-asiantuntijat ajattelevat 

validaation johtavan korjaantumiseen 

itsestään: kun potilas kokee tulevansa 

ymmärretyksi ja hyväksytyksi, tunnetilat 

tasaantuvat ja hän kykenee automaattisesti 

korjaamaan myös käyttäytymistään 

(6). Potilaiden omat 

ko ke mu k se t ovat sa m a n suu nt a i s i a . 

Nehlsin (10) kvalitatiivisessa 30 potilasta 

käsittäneessä tutkimuksessa selvitettiin 

potilaiden kokemuksia epävakaan 

persoonallisuushäiriön kanssa 

elämisestä. Tutkimuksessa tu li 

esiin potilaiden toive sensitiivisestä 

kuuntelusta ja aidosta kiinnostuksesta 

ja läsnäolosta kriisin keskellä. He 

eivät edes odottaneet, että hoitavalla 

henkilöllä olisi vastaus ongelmaan, 

vaan tunsivat tarvitsevansa lähinnä 

validaatiota. 

Mitä kriisien hoidossa olisi hyvä 

välttää? Tutkimusten mukaan epävakaasta 

persoonallisuudesta kärsivät 

pyrkivät itsetuhokäyttäytymisellä 

useimmiten ahdistuksen lievittämiseen 

(ks.1, näytön aste B). Krii sikäyttäytymisen 

ymmärtäminen yrityksenä 

lievittää tuskallisia tunnetiloja 

mahdollistaa myötäelävän suhtautumisen 

ja tukea tarjoavan lähestymistavan 

(2,3). Käyttäytymisellä voi 

toki olla monenlaisia motiiveja, kuten 

esimerkiksi kiukkua jotakuta kohtaan, 

mutta keskellä kriisiä tällaisten 

motiivien tutkiminen saati tulkinta 

koetaan usein merkkinä, että hoitava 

henkilö ei ymmärrä. Kokemus 

ymmärryksen puuttumisesta laajentaa 

yleensä kriisiä. Muihin mahdollisiin 

taustatekijöihin ja käyttäytymisen 

mo tivaatioihin voidaan palata

luotta muksen rakennuttua ja kriisin 

ohimen tyä (9). 

Huomion ennenaikaista suuntaamista 

tilanteen positiivisiin puoliin 

ja potilaan ajattelun muokkaamista 

on niin ikään hyvä välttää. Ennenaikainen 

suuntautuminen positiivisiin 

puoliin voi johtua hoitavan 

henkilön omasta vaikeudesta kestää 

potilaan tunteiden intensiteettiä. 

Ah distunut yritys rauhoittaa potilasta 

ennenaikaisesti ei tarjoa mahdollisuutta 

mallittaa, että voimakkaat tunteet 

ovat kestettävissä. Jos potilas kokee, 

että hänen kokemuksensa ohitetaan 

tai yksinkertaistetaan, tunnetila 

usein voimistuu, ja kriisi laajenee (3). 

Siksi potilaan ajattelun muokkaaminen 

myös yleensä kiihdyttää kriisiä. 

Perusteettoman itsevihan ja ankaran 

itsen tuomitsemisen lievittäminen 

on kuitenkin paikallaan. Moni kriisi 

tuntuu tavalla tai toisella liittyvän 

po tilaan kokemukseen itsestä pahana 

ja huonona. Jos potilas esimerkiksi 

moit tii itseään ankarasti jostakin 

tekemisestään, hoitava henkilö voi 

ilmais ta oman aidon ja spontaanin 

reaktionsa tähän, esimerkiksi yksinkertaisesti 

todeta, että hänen mielestään 

potilas ei ole paha (3,6). 

Ulkopuolisen kontrollin lisääminen 

ei yleensä ole hyödyllistä. Huolimatta 

potilaan tunnetilan ajankohtaisesta 

intensiteetistä ja käyttäytymisen 

säätelyn häiriöstä hoitavan 

henkilön on hyvä olla vastaamatta 

krii siin tavalla, jolla hän viestittäisi 

uskovansa, ettei potilas hallitsisi itseään. 

Tällainen toimii itsensä toteuttavan 

ennusteen tavoin (3). Kaikki 

epä vakaan persoonallisuuden tutkitut 

hoitomallit (1) korostavat uskoa 

po tilaaseen ja luottamusta hänen kykyynsä 

säädellä itseään. On olennaista, 

että hoitava henkilö hyväksyy 

potilaan tunnekokemuksen pitäen 

sa manaikaisesti yllä toivon näkökul- 

maa ja viestittäen joko implisiittisesti 

tai eksplisiittisemmin uskoaan potilaan 

orastavaan toimivaan aikuiseen 

puoleen. 

(2) Ongelmallisen kokemuksen 

yhteinen tutkiminen 

Kriisissä tavoitteet ja väliintulot ovat 

yksinkertaisia. Ne pohjautuvat validaatioon 

ja muihin edellä kuvattuihin 

yleisiin terapeuttisiin lähestymistapoihin. 

Ne pohjautuvat myös kriisikäyttäytymiseen 

johtaneen tapahtumaketjun 

tutkimiseen siinä laajuudessa 

kuin on tarpeen, jotta potilas 

ja hoitava henkilö ymmärtävät, mistä 

ajankohtaisessa kriisissä on kyse 

(2,3). 

Hoitava henkilö suuntaa huomion 

potilaan tunnetilaan ja etsii tunnetilan 

laukaisseita tekijöitä. Potilasta 

pyydetään olemaan täsmällinen 

ja konkreettinen kerronnassaan. 

Hoitava henkilö kysyy tarkasti esimerkiksi: 

”Kenen kanssa olit, kun tunsit 

tunteen ensi kerran?”, ”Mitä puhuttiin?”, 

”Tunsitko X tuossa vaiheessa?” ”Tunsitko 

X, kun hän sanoi Y?, ”Missä vaiheessa 

ajatus itsesi tappamisesta / viiltämisestä 

tuli ensi kerran mieleesi?” Tavoitteena 

on saada yhteinen ymmärrys siitä, 

mihin potilaan reaktio liittyy ja näin 

päästä ymmärtämään, mikä laukaisi 

kriisin (2,3,9). Laukaisevan tekijän 

tunnistaminen auttaa ymmärtämään, 

minkä potilas koki kyseisessä 

hetkessä niin tuskallisena, että se sai 

hänet esimerkiksi harkitsemaan itsetuhokäyttäytymistä. 

Ymmärrys siitä, 

mistä on kysymys, tyynnyttää usein 

intensiivisiä tun teita. 

Potilaan voi olla vaikea määritellä 

ongelmaa, ja hän voi suuntautua 

lähinnä ratkaisuyrityksiin, kuten itsetuhoisuuteen. 

Potilas voi muotoilla 

ongelman: ”Ongelma on, että haluan 

viillellä itseäni.” Hoitava henkilö saa 

olla valppaana potilaan taipumuksel- 


le nähdä itsetuhoisuus pääasiallisena 

ongelmana. Epävakaan persoonallisuuden 

kohdennetuissa hoito-ohjelmissa 

suositellaan, että hoitava henkilö 

viestittää empaattisella ja suoralla 

tavalla, että itsetuhoisuus on yritys 

säädellä tunnetta tai ratkaista ongelma. 

Hoitava henkilö viestittää haluaan 

tutkia yhdessä potilaan kanssa, 

mitä tämän ongelmanratkaisuyrityksen 

takana on: ”Haluaisin tutkia kanssasi, 

mistä kaikesta on kysymys sii nä tuskassasi, 

joka saa sinut ajattelemaan viiltelyä. 

Yhdessä työskentelemällä voim me ehkä 

vähentää tarvettasi käyttäy tyä itsetuhoisesti 

tämän tuskan ohjaamana”. 

Ei ole harvinaista, että potilas kokee 

tunnetilan tasaantuvan validaation 

ja kriisikäyttäytymiseen johtaneen 

tapahtumaketjun yhteisen tutkimisen 

seurauksena. Monet epävakaasta persoonallisuudesta 

kärsivät kuvaavat, 

kuinka vaikeus saada selvää omasta 

kokemuksesta voimistaa tunnetilan 

intensiteettiä ja hajanaista oloa. 

Pul malliselta tuntuvan kokemuksen 

yhtei nen tutkiminen voi olennaisesti 

auttaa jäsentämään tilannetta ja omaa 

kokemusta siitä ja tuoda itseymmärrystä 

siinä määrin, että kriisi tasoittuu. 

Kun ymmärtää, mistä tunteet 

tulevat, niiden ei tarvitse viedä mukanaan 

hyökyaallon lailla. 

(3) Ongelmanratkaisu ja tunnesäätelytaidot 

Ongelmanratkaisu 

Kriisit ovat usein monitahoisia. Hoitava 

henkilö vastaa selektiivisesti vain 

siihen, mitä on mahdollista ajankohtaisesti 

työstää. Muihin puoliin voidaan 

tarvittaessa palata myöhemmin 

kriisin ohimentyä. Kriisin keskellä 

on hyvä suuntautua johonkin kriisin 

ratkaistavissa olevaan puoleen, sikäli 

kun ongelmanratkaisuun ylipäänsä 

päädytään. Hoitava henkilö mallittaa 

ongelman tarkastelua pienempinä, 


15

16 


käsiteltävissä olevina kokonaisuuksina 

ja yhden osan työstämistä kerrallaan 

(2). 

Hoitava henkilö vahvistaa kaikkea 

sitä toimivaa, mitä potilas on jo 

kokeillut ajankohtaisesti käsillä olevassa 

kriisissä tai aiemmissa kriiseissä 

ja mitä hän keksii voivansa ajankohtaisesti 

kokeilla. Jos potilas on tuttu, 

hoitava henkilö voi muistella sellaisia 

aiempia kriisejä, joiden yhteydessä 

potilas on toiminut kyvykkäästi 

ja muistuttaa potilasta tällaisesta toimivasta 

ongelmanratkaisusta. Vastaavasti 

hän välttää vahvistamasta 

hei kosti toi mivaa ongelmanratkaisua. 

Yleensä kriisin keskellä on vaikea tarkastella 

suunnitelmien hyviä ja huonoja 

puolia rauhallisesti. Potilasta on 

usein syytä auttaa tarkastelemaan eri 

ratkaisuvaihtoehtojen myönteisiä ja 

kielteisiä seurauksia. Hoitava henkilö 

konfrontoi tuhoisia ongelmanratkaisusuunnitelmia 

ystä vällisellä mutta 

suoralla tavalla, esimerkiksi ”lääkkeiden 

yliannostelu ei olisi tavoitteidesi 

mukaista” tai ”yliannostelu olisi lapsillesi 

huolestuttavaa ja johtaisi todennäköisesti 

siihen, että muut ihmiset kontrolloisivat 

sinua entistä enemmän.” Kun hoitava 

henkilö konfrontoi kriisissä olevaa 

potilasta, jonka tunteiden intensiteetti 

on suuri, potilas usein kokee, 

ettei hoitava henkilö ymmärrä häntä. 

Siksi on aivan välttämätöntä validoida 

selväsanaisesti potilaan tuhoisien 

ongelmanratkaisusuunnitelmien 

taustalla oleva tuska ja samanaikaisesti 

osoittaa aktiivisesti halua löytää 

yhdessä vaihtoehtoisia, toimivampia 

ratkaisuja (2). 

Ei ole harvinaista, että ohjeiden 

anto ja ongelmanratkaisuun suuntautuminen 

tuntuu pahentavan kriisiä. 

Potilas voi kaivata lähinnä ymmärrystä 

ja hyväksyntää (6,10) tai esimerkiksi 

koetun pahuuden lievittymistä. 

Hän voi kokea suuntautumisen 


ongelmanratkaisuun merkkinä siitä, 

että hoitava henkilö ei ymmärrä hänen 

tuskaansa. Siinä tapauksessa on 

hyvä peruuttaa ensimmäiselle portaalle 

ja keskittyä vain aidosti kuulemaan 

potilasta (3,6). 

Tunnesäätelyä helpottavat taidot 

Potilaan on hyödyllistä kokeilla jotakin 

uudenlaista, aktiivista ja kyvykästä 

käyttäytymistä kriisissä. Kun 

potilas kokee tulleensa hädässään 

ymmärretyksi ja todesta otetuksi, hä- 

Kyvykäs selviytyminen 

kriisistä on positiivinen 

kokemus, joka lisää 

luottamusta omaan 

kykyyn säädellä 

tunteita, impulsseja 

ja käyttäytymistä. 

nen on ylipäänsä mahdollista harkita 

toimivien selviytymiskeinojen kokeilua. 

Joskus musiikki osuu täysin 

nuotilleen yksittäisen kriisikontaktin 

aikana, mutta usein tarvitaan pidempikestoista 

työtä, jonka seurauksena 

luottamus voi vähitellen lisääntyä, ja 

potilas voi motivoitua kokeilemaan 

jotakin uudenlaista käyttäytymistä 

tunnetilojensa säätelemiseksi. 

Joissakin epävakaan persoonallisuuden 

kohdennetuissa hoito-ohjelmissa, 

erityisesti dialektisessa käyttäytymisterapiassa, 

tunnesäätelyä edistäviä 

taitoja opetetaan myös systemaattisesti. 

Ajatellaan, että potilaan olisi 

tärkeää saada heti hoidon varhaisvaiheessa 

kokemuksia siitä, että tunnetiloihin 

on mahdollista itse vaikuttaa. 

Pienetkin onnistumisen ja pystyvyyden 

kokemukset alkavat vähitellen 

muokata kokemusta itsestä voimattomana, 

passiivisena ja kyvyttömänä 

vaikuttamaan olotiloihinsa. Kyvykäs 

selviytyminen kriisistä on positiivinen 

kokemus, joka lisää luottamusta 

omaan kykyyn säädellä tunteita, 

impulsseja ja käyttäytymistä. Siksi 

potilaan ja hoitavan henkilön on 

hyödyllistä jokaisen kriisikontaktin 

yhteydessä tarkastella, millaisia selviytymiskeinoja 

potilas voisi käyttää, 

vaikka tunnetila ehkä olisikin jo lievittynyt 

aiempien vaiheiden seurauksena. 

Aina voi pohtia, mitä potilas 

voisi itse tehdä selviytymisensä edistämiseksi, 

jos tunnetila uusiutuu. 

Potilaan on hyödyllistä löytää 

muutamia itselleen sopivia nopeasti 

toimivia taitoja, ”hätäensiapukeinoja”, 

joiden turvin hän voi sietää tuskallista 

tunnetilaa ja saada aikalisää välttääkseen 

impulsiivisia selviytymisyrityksiä 

(2). Kokemustemme mukaan 

hoidon alkuvaiheessa yleisesti käytettyjä 

ovat olleet mm. huomion siirtäminen 

ja korvaavien toimintojen 

käyttö. Potilas voi toiminnan tasolla 

siirtää huomionsa mielihyvää tuoviin 

puuhiin tai arkisiin askareisiin. 

Aistien tasolla voi kokeilla erilaisia 

miellyttäviä aistimuksia: musiikki, 

ympäristön, kuvien tai esim. kynttilän 

liekin katselu, lämmin tai kylmä 

vesi ovat muutamia esimerkkejä itsen 

rauhoittamisesta aistien avulla. 

Ajatuksen tasolla huomion voi siirtää 

erilaisiin mielikuviin tai ajatuksiin. 

Turvapaikkaharjoitus (6, ks. 

kuva 2) on esimerkki huomion suuntaamisesta 

rauhoittaviin mielikuviin. 

Muistutuskortti (6, ks. kuva 3) on 

myös yksi esimerkki taidosta, josta 

voi saada apua silloin, kun tunnetila 

on vahva. Monet kokevat kirjoitetun 

tekstin helpottavan rauhoittavien 

ajatusten tavoittamista tunnetilan ollessa 

voimakas. Korvaavilla toiminnoilla 

tarkoitetaan itsetuho- ym. impulsiivista 

käyttäytymistä vähemmän 

vaarallisten tunnesäätelykeinojen 

hyö dyntämistä. Fyysinen kuormit-

tuminen ja kylmäaistimusten käyttö 

ovat esimerkkejä toimivista korvaavista 

toiminnoista. Liikunnalla ja 

kylmällä on fysiologisia tunnetilaa 

tasaavia vaikutuksia. Potilas voi esimerkiksi 

upottaa kädet kyynärvarsia 

myöten kylmään veteen, mennä kylmään 

suihkuun tai pitää jääpalaa tai 

lunta kädessään. Sopivien taitojen etsiminen 

voi olla potilaalle ja hoitavalle 

henkilölle luova yhteinen harjoitus 

hoidon alkuvaiheessa (3). 

On huomattava, että kriisin keskellä 

uuden oppiminen harvoin onnistuu. 

Tunteiden säätelyä helpottavia 

taitoja on tarpeen opetella ja harjoitella 

säännöllisesti tasaisina aikoina, 

jotta nämä taidot olisivat aktivoitavissa 

tunnetilan ollessa voimakas. 

Itsemurhavaaran arviointi 

Kriisikontaktin alkaessa ja päättyes sä 

on syytä arvioida, onko potilas itsemurhavaarassa. 

Hoitavan henkilön pitää 

kysyä sitä aina avoimesti ja suoraan, 

asiallisella ja rauhallisella tavalla. 

Vaikeuksien ennakointi ja 

suunnitelmaan sitoutuminen 

Kun potilas ja hoitava henkilö ovat 

päätyneet sopimaan yhteisestä toimintasuunnitelmasta 

kriisin yhteydessä, 

he saavat vielä ennakoida 

suunnitelmaa mahdollisesti häiritseviä 

tekijöitä. Molemmat mielellään 

ohittaisivat tämän vaiheen! 

Intensiivisillä tunnetiloilla on kuitenkin 

taipumusta uusiutua, ja siitä 

on hyödyllistä keskustella. Potilas 

kokee epäonnistuneensa, jos kriisi 

uusiutuu, ellei mahdollisia vaikeuksia 

ole yhdessä ennakoitu. Potilas 

ja hoitava henkilö suunnittelevat 

mitä tehdä, jos tunnetila uusiutuu, 

tai jos suunnitellut toimet eivät toimi. 

Suunnitelman on hyvä olla sel- 

keä, avoin ja ajallisesti määritelty. 

Hoitava henkilö viestittää olettavansa 

potilaan toimivan suunnitelman 

mukaisesti (2). 

Yhteenveto 

Epävakaan persoonallisuuden hoito 

on vaikeaa, ja kriisien hoito on erityisen 

haastavaa kokeneillekin ammattilaisille. 

Potilas kärsii merkittävistä 

tunteiden säätelyn vaikeuksista ja 

yrittää ehkä tulla toimeen voimakkaiden 

tunteidensa kanssa äärimmäisillä 

ja tuhoisilla tavoilla. Ei-hoidollisen 

reagoinnin riski on suurimmillaan 

potilaan ilmaistessa hätäänsä ja välitöntä 

avun tarvettaan vähemmän 

taitavalla tavalla, johon hoitojärjestel- 

Turvapaikkamielikuva 


män puitteissa ei ole helppo vastata. 

Realistista tavoitteiden asettelua ei 

voi liikaa korostaa: kriisissä yksinkertaisuus 

on valttia. Kriisien hoito rakentuu 

voimakkaan tunteen kestämisestä, 

validien puolien validaatiosta ja 

yksinkertaisista väliintuloista. Kun 

hoitavan henkilön onnistuu välittää 

potilaalle, että hän haluaa ymmärtää 

tämän tilannetta ja välittää, alkaa 

muokkautua maaperä, josta voi vähitellen 

ruveta versomaan taitavan toiminnan 

ituja. 

Kirjallisuus lehden nettiversiossa. 

// Maaria Koivisto 

LL, psykiatrian erikoislääkäri 

psykoterapian erityispätevyys 

Voit kuvitella mielessäsi itsellesi turvapaikan, jonne voit mennä, kun olo tuntuu 

vaikealta. 

Sulje silmäsi. Anna kuvan tulla mieleesi. Käytä kuvaa sanojen tai ajatusten sijasta. 

Anna kuvan lipua mieleesi pakottamatta. Havaitse yksityiskohdat. Kuvaile 

niitä mielessäsi: miltä turvapaikkasi näyttää, mitä ääniä kuuluu, miltä siellä tuoksuu, 

jne. Oletko yksin, vai onko joku toinen siellä kanssasi? 

Nauti turvapaikan tuomasta rentouttavasta olosta. Voit mennä turvapaikkaan 

aina, kun olo tuntuu turvattomalta tai ahdistavalta. 

Kuva 2. Turvapaikkamielikuva (6). 

Muistutuskortti 

• Mä oon nyt poissa tolaltani, kun Tero ei vastaa mun soittoon eikä tekstiviesteihin. 

Mä pelkään, että se on jättämässä mut. 

• Mä tiedän, että tää on hylkäämisskeema. Se pistää mut ajattelemaan näin ja 

saa mut pois tolaltani. Toisaalta mä tiedän, että tää on vain skeema. Mä oon 

monta kertaa ennenkin pelännyt tätä tällaisissa tilanteissa, kun Tero on ollut jossakin, 

missä se ei ole voinu vastata tai se kun se on unohtanut kännykän äänettömälle. 

• Nyt mä pyrin käyttämään taitojani, esim. hengitysharjoitusta tai huomion siirtämistä. 

Voin soittaa esimerkiksi Tiinalle tai Katille. Ja mä voin myös puhua itelleni 

rauhoittavasti. En halua tehdä itelleni mitään tuhoisaa. 

Kuva 3. Muistutuskortti (6). 


17

18 


Jenni Ranki 

Kuva: Jenni Ranki 

Koiran välittämät zoonoosit 

Eläinlääkärin työssä törmää kysymyksiin koirien ja ihmisten yhteisistä sairauksista. 

Lemmikinomistajat ovat usein huolissaan siitä, tarttuuko koiran sairaus muihin 

perheenjäseniin tai perheenjäsenten sairaudet koiraan. Suomessa tautitilanteen 

kar toitus on ongelmallista, koska lemmikkieläinten tau deista ei pidetä viral li sia 

ti lastoja samalla tavoin kuin tuo tanto eläinten sairauksista. 

Suomessa suurin osa koirista 

on omistajansa kanssa 

samoissa tiloissa tai vähintäänkin 

samassa pihapiirissä 

eläviä lemmikkikoiria. Usein 

koirat ruokailevat ja viettävät aikaa 

keittiössä, tekevät tarpeensa ajoittain 

sisätiloihin, tapaavat lähikontaktissa 

muita koiria, nuolevat omistajansa 

käsiä, hyppivät ihmisiä vasten ja nukkuvat 

omistajansa sängyssä. 

Ihmiset matkustelevat yhä enemmän 

ja kauemmas lemmikkiensäkin 

kanssa. Aina ei tiedosteta koirien 

vien nin ja tuonnin riskejä. Koiria 

tuo daan jalostuseläimiksi tai ”pelastetaan” 

maista, joissa koiran yksilöarvo 

ei ole pohjoismaisella tasolla. 

Ul ko mailla silitellään kulkukoiria, 

jot ka joskus saattavat purrakin. Lainsäädännöllisiä 

vaatimuksia koirien rajojen 

ylittämiseen ei aina ymmärretä, 

ja ne koetaan vain koiraihmisten elämää 

hankaloittaviksi säännöiksi. 

Nykyaikainen lääketiede tar joaa 

mahdollisuuksia hoitaa niin koi rien 

kuin ihmistenkin vakavia sairauksia, 


jolloin immunosuppressoituja yksilöitä 

esiintyy enenevässä määrin. 

Immunosuppressoituja ovat mm. koirat, 

joiden elimistön puolustusmekanismit 

ovat heikentyneet esimerkiksi 

palovammojen, katetrointien tai 

pernanpoiston johdosta, diabeetikot, 

syöpäsairaat, infektioita sairastavat, 

solusalpaajilla tai joillakin antibiooteilla 

lääkityt, aliravitut, ylipainoiset, 

myöhäistiineet ja pikkupennut. Rotukoirien 

jalostuksessa käytettävän sisäsiitoksen 

tiedetään vähentävän monimuotoisuutta 

immuniteettiin vaikuttavien 

geenien osalta ja sitä kautta 

myös heikentävän immuniteettia. 

Koirien välittämät sairaudet voivat 

olla kohtalokkaita immunosuppressoiduille 

ihmisille, pikkulapsille, raskaana 

oleville ja vanhuksille. 

WHO:n määritelmän mukaan 

zoonoosi on mikä tahansa sellainen 

sairaus tai infektio, joka voi luonnollisissa 

oloissa siirtyä ihmiseen toisesta 

selkärankaisesta tai ihmisestä eläimeen. 

Suomessa esiintyy melko vähän 

koiran zoonooseja, mutta maail- 

manlaajuisesti tunnetaan kymmeniä 

zoonooseja, joissa koira toimii jonkinlaisena 

välittäjänä. 

Koira voi tartuttaa ihmiseen tauteja 

eri tartuntateitse. Suorassa kontaktissa 

zoonoosit voivat tarttua eritteiden 

välityksellä oraalisesti, terveen 

tai vaurioituneen ihon kautta, limakalvojen 

läpi, hengitysteitse ja purema- 

ja raapimahaavojen kautta. 

Koiran ulosteen välityksellä tarttuvia 

tauteja ovat useat ripulibakteeritaudit 

kuten kambylobakterioosi, leptospiroosi, 

salmonelloosi ja yersi noosi. Koirien 

ruokamyrkytyksiä esiintyy, kun koiria 

ruokitaan ihmisravinnoksi kelpaamattomilla 

elintarvikkeilla. Fekooraalisesti 

tarttuvat useat loiszoonoosit 

kuten ekinokokkoosi, giardiaasi ja 

larva migrans. Suomessa esiintyy hirviekinokokkia, 

sen sijaan ihmisellekin 

vaarallista myyräekinokokkia, 

echinococcus multilocularis, yritetään estää 

saapumasta meille ulkomailta 

tuotavien koirien pakollisen heisimatolääkityksen 

avulla. Koirien yleisin 

suolinkainen on toxocara canis, joka

voi aiheuttaa ihmiselle larva migrans 

-sairauden, keuhkoissa ja sisäelimissä 

vaeltaessaan viskeraalisen (VLM) 

tai silmään okulaarisen larva migrans 

-taudin (OLM). Koi ranpennuissa 

ma to aiheuttaa huonokuntoisuutta, ja 

sik si on tärkeää estää tartunta emältä 

pennuille loislääkityksen oikealla 

ajoit tamisella. 

Hengitysteitse tarttuvia zoonooseja 

ovat mm. tuberkuloosia aiheuttava 

mycobacterium tuberculosis ja bordatella 

bronchiseptica, joka on koirilla 

yleisesti epidemioittain esiintyvän, 

helposti tarttuvan ”kennel-yskän” 

eräs ai heuttaja. 

Ihminen voi sairastua samaan 

hen gi tystieinfektioon. 

Rik kou tuneen ihon kautta, 

pureman tai raapiman välityksellä 

voi levitä vakaviakin 

infektioi ta aiheuttavia 

bakteereja. Jotkut näistä 

baktee reista, esim. streptococcus 

canis, kuu luvat koiran 

suun normaalifl ooraan. 

Capnocytophaga canimorsus on 

aiheuttanut Suomessakin 

hengenvaarallisia puremahaavainfektioita. 

Koi ranpuremiin 

tulee suhtautua va kavuudella, 

eikä koiran pidä antaa nuolla ihorikkoa. 

Vesikauhua aiheuttava rabies on 

hengenvaarallista aivotulehdusta aiheuttava 

mikrobi, jonka ihminen voi 

saada sairaan koiran puremasta. Sitä 

esiintyy maailmanlaajuisesti. Suomen 

rabiesvapaa tilanne vaatii jatkuvaa rokottamista, 

sillä itärajan takana esiintyy 

raivotautia. 

Terveen ihon tai limakalvon kautta 

tarttuvia koiran välityksellä le viäviä 

bakteereja ovat mm. streptococcus pyogenes 

ja s. pneumoniae ja metisilliinille resistentti 

staphylococcus aureus, MRSA:n 

aiheuttaja. Noin 12 % koirista kantaa 

resistenttiä kan taa. Silsasienet suosivat 

niin eläin- kuin ihmisisäntääkin 

ja tarttuvat suorassa kosketuksessa. 

Koirien ulkoloiset eivät ole varsinaisia 

zoonoose ja, sillä ne ovat pääsääntöisesti 

isäntäeläinlaji spesifejä. 

Jot kut saattavat pysyä hengissä ihmisenkin 

iholla lyhyitä aikoja ja aiheuttaa 

iho-oireita. Näitä ovat mm. koiran 

hil sepunkki, korvapunkki, kettukapi, 

koiran 

täi ja väi ve. 

Suomessa ei tavata koiran kirppuja, 

mutta koira voi toimia lintukirpun 

säilymönä ja tuoda kirppuja ihmisympäristöön. 

Puutiaista ja taigapunkkia 

tavataan Suomessa, ja ne toimivat 

mikrobizoo noosien levittäjinä 

aiheuttaen borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. 

Ruskea koirapunkki 

on alun perin trooppinen laji, joka on 

levinnyt asuttamaan sisätiloja myös 

Suomessa. Se voi levittää Välimeren 

pilkkukuumetta ja ehrlichioosia, joka 

voi olla hengenvaarallinen tauti veri- 


solumuutoksineen ja sisäelin- ja niveloireineen. 

Lämpimissä maissa hyönteisten 

pistojen välityksellä leviävät useat 

koiran ja ihmisen yhteiset vektorivälitteiset 

zoonoosit. Tällaisia ovat 

Välimeren maissa yleinen hietasääsken 

piston avulla leviävä leishmanioosi, 

tsetsekärpäsen levittämä länsiafrikkalainen 

unitauti, Etelä-Amerikassa 

ja USA:n eteläosissa esiintyvä luteiden 

välittämä Chagasin tauti ja lämpimissä 

maissa yleensä hyttysten 

levittämät fi lariaasit. 

Koiran rokotusten ja loishäätäjen 

unohtaminen sekä 

koiran ja omistajan matkustelu 

lisäävät zoonoosien todennäköisyyttä. 

Zoo noo siriskiin 

vaikuttaa myös niin 

koiran kuin omistajankin 

terveydentila sekä koiranomistajanruokintatottumukset 

ja käsihygienia. 

Turvallisinta olisi ruokkia 

koiraa vain kypsennetyllä 

ruualla ja laadukkailla kaupallisilla 

koiranruuilla. Kädet 

olisi hyvä pestä aina koiran käsittelyn 

jälkeen, erityisesti ennen 

ruokailua. Koiran eritteitä tulisi 

käsitellä vain suojakäsinein ja kontaktia 

koiran sylkeen välttää. Sairas 

eläin tulisi hoidattaa välittömästi sairauden 

puhjettua. Tulisi välttää tilanteita, 

joissa koira voi purra, raapia tai 

nuolla. Puremat niin ihmisellä kuin 

koirallakin tulee hoitaa huolella. 

Terveen ihmisen normaalielämää 

terveen ja asianmukaisesti rokotetun 

ja muutoinkin hyvin hoidetun lemmikin 

kanssa Suomen olosuhteissa ei 

ole tarpeen rajoittaa. 

// Jenni Ranki 

ELL 


19

20 

// // lääketiede 

Tapausselostus 

Eino Luostarinen 

Korjautuva dementiaoireisto 

Joskus se todella tapahtuu 

Terveyskeskusten vuodeosastot kärsivät kroonisesta paikkapulasta. 

Paikat täyttyvät monisairaista dementoituneista vanhuksista, jotka 

eivät pärjää edes tehostetussa kotihoidossa tai jaksottaishoidossa. 

Vuodeosasto on muutoin aktiiviselle dementiapotilaalle huonoin 

mahdollinen hoivapaikka. 

Muistihäiriön dra maatt 

i nen kor jaan t u m i nen 

on har vinaista, mut ta 

mahdollista. Ko ti hoidossa 

eivät kaik ki kaatumiset tu le 

hoitohenkilö kun nan tai omaisten tietoon. 

Uni lääkkeiden käyttöön liittyvät 

kompu roinnit yöllä voivat aiheuttaa 

rajujakin kaatumisia ja kallon sisäisiä 

veren vuotoja. Subduraalihematooma 

voi kehittyä salakavalasti, eikä sitä tilan 

pahenemisen etiologiana aina muista 

epäillä. Kertaalleen operoitu subduraalihematooma 

voi myös uusiutua, 

ja tuolloinkin kognitiiviset häiriöt voivat 

olla ainoa kliininen löydös. Hyvää 

paranemistulosta seuraa nopea henkisen 

vireystilan koheneminen, ja se tuo 

mahdollisuuden siirtyä pitkäaikaisestakin 

laitoshoidosta jopa avohoitoon tai 

tehostetun hoivan asumisyksikköön. 

Oma potilas 

Potilas on vuonna 1928 syntynyt entinen 

maatalon emäntä, jolla on ollut 

kaksi synnytystä. Vuonna 1964 po- 


tilaalta leikattiin suonikohjut, ja 1966 

tehtiin virtsankarkailun vuoksi gynekologinen 

leikkaus. Vuonna 1971 

hänellä todettiin kyhmy kilpirauhasessa, 

ja 1973 hän sairastui hypertyreoosiin. 

Se hoi dettiin karbimazolilla 

HYKS:ssa. Vuonna 1980 potilas 

oli hypersedimentaation ja maksaentsyymien 

nousun vuoksi Päijät- 

Hämeen keskussairaalassa tutkimuksissa. 

Diag noosi oli pro obs hepatis. 

Vuonna 1988 diagnoosiksi asetettiin 

steatosis et fi b rosis hepatis (fi brotisoitunut 

rasvamaksa). 1993 potilaalla todettiin 

esophagus varices -muodostumia. 

1980-luvulla potilaalla todettua 

II-tyyppistä diabetesta on hoidet tu 

vuosia insuliinilla. Lisäksi hän sairastaa 

sepelvaltimotautia ja sydä men 

vajaatoimintaa. Toistuviin virt sa infek 

tioihin liittyen tutkittava sai herkästi 

clostrium diffi cile -ripuleja antibiooteista. 

Vuonna 2003 epäiltiin polvessa 

reaktiivista artriittia ja Reumasäätiön 

sairaalassa annetun osmiumhappokäsittelyn 

jälkeen potilaalle kehittyi sikaruusun 

aiheuttama sepsis. Tuolloin 

potilaan maksasairautta alettiin pitää 

kroonisen aktiivisen hepatiitin pohjalta 

syntyneenä maksakirroosina. 

Akuu tin sekavuustilan vuoksi potilas 

lähetettiin keskussairaalaan joulukuussa 

2003. Sekavuuden syyksi arveltiin 

samanaikaista virtsainfektiota. 

Neurologin konsultaatiossa 26.4. 

2004 potilaalle ilmaantunutta vapinaa 

pidettiin essentiellinä vapinana. 

Kevään ja alkukesän 2004 aikana 

po tilaan yleiskunto alkoi heikentyä, 

ja hänen tilaansa luonnehtivat ajoittainen 

”pysähtyneisyys” ja ” apatia”. 

Psy kiatrin konsultaation perusteella 

aloitettiin Efexor depot -lääkitys. 

13.7.2004 potilaan kaikki laboratoriotulokset 

olivat erinomaiset. La 

13 mm/h, Hb 140 g/l, Alat 40 U/l , 

Krea 57 umol/l , K 3,6 mmol/l, Na 

140 mmol/l, AFOS 241 U/l. 

Lääkityksenä oli Insulin Mixtard 

20/80 26yks/vrk, Prednisolon 5mg x1, 

Digoxin semi 1x1, Spiresis 50mg x1, 

Multitabs 1x1, Ormox 10mg x2, Lanzo 

30mg x1, Cipramil 30mg x1, Furesis 

40mg 1x2, Temesta 0,5mg x1, Hipeksal

1g x 2, Kalcipos-D 1x1, Duphalac 15ml 

x1, Panadol tarv, Tenox 10mg tarv. 

Potilas oli välillä hieman virkeämpi 

ja kävi alkusyksystä jopa kotilomakokeiluilla, 

mahdollisista kaatumisista 

ei kotijaksoilta saatu huomioita 

tai tietoa. 1.10.2004 kunto romahti: 

potilas ei pysynyt pystyssä, virtsa 

meni alle, ja hänelle ilmaantui lieviä 

oikean puolen hemipareesioireita. 

Potilas lähetettiin keskussairaalaan, 

ja siellä hä nellä todettiin molemminpuoliset 

subduraalihema toomat. Ne 

operoitiin 4.10.2004. Po ti las palasi 

välittömästi kuntoutuk seen terveyskeskuksen 

vuodeosastol le. Siellä hän 

aluksi virkistyi ja alkoi kuntoutua hyvin. 

Pään kontrolli-TT-tutkimuksessa 

22.10.2004 poti laalla havaittiin 

edelleen oikealla fron taalisesti 

ja frontopartietaalisesti kroonista 

subduraalimuodostumaa. He matooman 

paksuus oli 2 cm, ei enää 

keskiviivasiir tymää, ei liguorkierron 

häiriöön viit taavaa. Osastolla potilas 

liikkui rollaattorilla ja kävi omatoimisesti 

vessassa. Kaatuiluista ei ole 

varmaa tietoa nytkään. 2.11. ja 3.11. 

potilas sai muutaman tunnin kestäneen 

TIA-kohtauksen, puhe puuroutui. 

Ei puo lieroja. Kohtaukset menivät 

ohi, mutta puhelinkonsultaation 

perusteella potilas lähetettiin uuteen 

arvioon neurologille. Potilaalle suoritettiin 

4.11.2004 uusi trepanaatio 

molemmin puolin. Hän palasi jälleen 

pian toimenpiteen jälkeen terveyskeskuksen 

vuodeosastolle uudelleen 

kuntoutettavaksi. Nyt potilaan henkinen 

vireys koheni nopeasti, ja hän 

alkoi liikkua rollaattorilla omatoimisesti 

ja vakaasti. MMSE-testein mitattuna 

muisti korjautui ja alettiin jälleen 

suunnitella kotilomakokeiluja. 

Sittemmin vuonna 2005 potilas 

sairasti stafylokokkisepsiksen ja siinä 

yhteydessä myös maksakooman, mutta 

toipui niistä. Potilas siirtyi vuo- 

deosastolta dementiayksikön ryhmäasuntoon, 

jossa asui kuolemaansa asti 

2.3.2007. 

Potilaan MMSE-testien tulokset 

olivat: 7.3.04 28/30, 23.6.04 17/30, 

28.10.04 (ensimmäisen subduraalihe 

matooman leikkauksen jälkeen) 

22/30, 23.11.04 (toisen subduraalihematooman 

leikkauksen jälkeen) 26/ 

30, 27.1.04 27/30 ja 30.9.05 18/30. 

Merkille pantavaa on huomattava 

korjautuminen jo ensimmäisen, mutta 

varsinkin toisen trepanaatio-operaation 

jälkeen. 

Pohdinta 

Monisairaan vanhuspotilaan äkilliset 

sekavuustilat tai kunnon romahtaminen 

ilmentävät usein jäävuoren 

huippuja. Niiden taustalta löytyy lähes 

aina joku selittävä laukaiseva tekijä. 

Infektio on käytännössä tavallisin 

syy, ja jopa virtsainfektion hoitaminen 

saattaa korjata tilannetta. 

Se kavuusvaiheen jälkeinen alentunut 

kognitio saattaa jäädä vaille tarkempaa 

selvittelyä, koska Alzheimerin 

taudin diagnostisoimisvaiheessa monet 

poissulkudiagnoosit (esimerkiksi 

aivoverisuoniperäiset syyt) on kertaalleen 

tutkittu. Dementia on etenevä 

sairaus, ja usein tyydytäänkin 

seurailemaan kognition heikentymis- 


tä konservatiivisesti tai esimerkiksi 

lääkehoitoa tehostamalla. Potilaiden 

yöllisistä kaatuiluista kotona tai sairaalassakaan 

ei aina saada luotettavaa 

tietoa. Jopa punkin pureman 

seurauksena aiheutunut neuroborreli 

oosienkefalopatia voi olla oireiden 

syy (1). Käytännön työssä kannattaa 

muistaa ainakin subduraalihematooman 

mahdollisuus dementiaa pahentavana 

lisäsairautena (2). Hematooman 

trepanaatio saattaa kohentaa 

potilaan yleistilaa merkittävästi. 

Ensimmäisen treapanaation jälkeen 

ei saa tuudittautua tilanteen pelkkään 

seurantaan, jos potilas edelleen oireilee. 

Vasta pysyvä hematooman hoito 

korjaa parhaiten kokonaistilanteen ja 

tuo potilaalle omatoimisempia lisävuosia 

elämään. 

// Eino Luostarinen 

LL, yleislääketieteen erikoislääkäri 

ylilääkäri-aluekouluttaja 

OIVA-Asikkalan ta 

Kirjallisuutta 

Suomen yleislääkärit – Allmänläkare 

i Finland – GPF ry 

Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous on 

torstaina 26.11.2009 klo 17.15. 

Kokouspaikka on Kokoushotelli Rantapuisto, 

Vuosaari, Helsinki. 

1) Andersson C, Nyberg C, Nyman D: Vanhuksen 

nopea dementoituminen – syyn selvitys ja onnistunut 

hoito. Duodecim 2004;120:19893-96 

2) Erkinjuntti T, Rinne J, Soininen H: Muistihäiriöt 

ja dementia. Kirjassa: Soinila S, Kaste M, Launes J, 

Somer H, toim. Neurologia. Jyväskylä: Kustannus Oy 

Duodecim, 2001 s. 329 


21

22 

VÄITÖS 

VÄITÖS 

Minna Kaarisalon arvioitavana 

Maika Kummel// Ohjauksen ja neuvonnan vaikutukset sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden 

terveyskäyttäytymiseen, terveyteen ja toimintakykyyn 

Ohjauksella ja neuvonnalla on 

vain vähäinen vaikutus ohitusleikkauspotilaiden 

terveyteen 

Suomi on sepelvaltimokuntoutuksen takapajula, ju lis tivat 

Lää kä ri lehden jutun otsikossaan Sydänliiton tut ki jat (1). 

He totesivat, että sepelvaltimotautipotilaiden ohjaa minen 

kuntoutukseen on sattumanvaraista, kun toutus ta ei pide tä 

osana potilaan hoitoa ja kuntoutuspalveluja on sydän- 

potilaille tarjolla liian vähän. Mutta on ko tällainen 

kuntoutus sitten vai kuttavaa? 

Sitä tutki Turussa 16.9.2008 

väitellyt TtM Maika Kummel. 

Hänen väitöstutkimuksensa 

tarkoituksena oli selvittää, 

onko sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen 

jälkeen annetulla ryhmämuotoisella 

ohjauksella ja neuvonnalla vaikutusta 

potilaan terveyskäyttäytymiseen 

jatkossa. Tutkimuksen materiaalina olivat 

HYKS:ssa ensimmäiseen ohitusleikkaukseensa 

5/1998–12/2001 välillä joutuneet 

potilaat. Näitä oli kaikkiaan 449 

henkilöä, joista 365 (81 %) halusi osallistua 

tutkimukseen. Heidät jaet tiin kahteen 

ryhmään: päivystys luonteiseen leikkaukseen 

joutuneet sekä kiireettömän 

leikkauksen läpi käyneet. Ryhmät satunnaistettiin 

saamaan joko ns. perinteisen, 

lää kärin vastaanotolla rutiinisti tapahtuvan 

neuvonnan ja ohjauksen tai intensiivisemmän, 

paikallisen sydänyhdistyksen 

antaman ryhmämuotoisen ohjauksen. 

Intensiivisempi ohjaus tapahtui neljä 

tai viisi kertaa (ennen leikkausta, 1 kk, 

3 kk, 6 kk ja 12 kk leikkauksesta) aina neljä 

tuntia kerrallaan. Näitä tilaisuuksia ve- 


ti sydänyhdistyksen sairaanhoitaja, jolla 

ei ollut mitään systemaattista koulutusta 

toteuttaa interventiota. Inter vention sisällön 

suunnittelija jäi hieman epäselväksi, 

mutta ilmeisesti sisällöstä vastasi pääosin 

Uudenmaan Sydänpiiri ry. 

Interventioryhmäläisille oli ensimmäinen 

ryhmätilaisuus jo ennen leikkausta 

ei-kiireellisessä ryhmässä ja kiireellisessä 

ei tätä luonnollisesti ehditty antaa. 

Leikkauksen jälkeen oli molemmille 

ryhmille neljä tapaamista. Tilaisuuksien 

sisältö käsitteli mm. leikkauksen tekniikkaa 

ja siitä palautumista, kuolemanpelkoa, 

sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, 

toi mintakykyä ja työelämään palau tumis 

ta, sosiaalisia kysymyksiä (lääkekorvaukset, 

eläkeasiat, veronmaksukyvyn 

alentuminen jne.), parisuhdetta ja seksuaalisuutta, 

uusien terveellisten elintapojen 

ylläpitämistä, stressin hallintaa 

jne., eli oli siis erittäin monipuolinen. 

Tämän lisäksi oli puhelinneuvontaa sairaalasta 

kotiutumista seuraavana päivänä, 

ja potilailla oli ryhmätilaisuuksien 

lisäksi mahdollisuus saada puhelimitse 

yhteys ohjaajaansa. 

Neuvonnan tuloksia mitattiin kyselylomakkeilla, 

joita potilaat täyttivät 

kaik kiaan neljä kertaa: kerran ennen 

leikkausta ja 3 kk, 6 kk ja 12 kk kuluttua 

leikkauksesta. Lomakkeet sisälsivät 

kysy myk siä mm. painosta, alkoholin 

käy töstä, liikuntaharrastuksista, tupakoinnista, 

ra vinnosta, koe tusta terveydentilasta, 

nit rojen ku lu tuksesta, masennuksesta, 

suo riu tumisesta päivittäisistä 

askareista. Lo makkeet sisälsivät myös 

kysymyksiä lääk keiden käytöstä, mutta 

niitä ei tässä väi töskirjatutkimuksessa raportoitu 

lainkaan. 

Tulokset olivat melko vaatimattomia: 

lyhyen aikavälin (3 kk leikkauksesta) 

ryhmät erosivat vain ras vojen ja alkoholin 

käytössä. Neu von taryhmäläisten 

voin käyttö pieneni 33 %:sta 19 %:iin, 

kun vertailuryhmässä voita käytettiin 

entiseen tapaan (26 % vs. 29 %). Vertai 

luryhmässä raittiiden osuus nousi ilman 

mitään neuvontaakin: absolutisteja 

oli ennen leikkausta 14 % ja leikkauksen 

jälkeen 26 %. Totaalierona kuitenkin alkoholia 

käytettiin neuvontaryhmässä vähemmän 

vertailuryhmään verrattuna. 

Keskipitkän aikavälin (6 kk leikkauksesta) 

selvin ero tuli tupakoinnin 

mää rässä: neuvontaryhmässä tupakoivien 

osuus laski 13 %:sta 6 %:iin, vertailuryh 

mäs sä tupakoi ennen leikkausta 

20 % ja 6 kk leikkauksen jälkeen 17 %. 

Alkoholin käy tössä ero ei ollut kovin 

iso, mutta kuitenkin merkitsevä neuvontaryhmän 

hyväksi.

Pitkän aikavälin tuloksissa (12 kk) 

hävisi ero tupakoinnin määrässä, sen 

sijaan alkoholin käytön ero säilyi. Neuvontaryhmä 

liikkui enemmän, mut ta 

painossa tai terveyden muutoksissa ei ollut 

eroja. 

Ns. kovassa lopputuloksessa eli 

kuolleisuudessa ei neuvonnalla saatu aikaan 

eroa ryhmien välillä. 

Mielenkiintoinen osa olisi ollut intensiivisen 

neuvonnan vaikutus lääkehoitoon 

sitoutumiseen, mutta sitä ei 

valitettavasti raportoitu lainkaan. Va litettava 

totuus on, että valikoimatto mas ta 

väes töstä vain puolet käyttää lääk keitään 

kuten lää käri on suositellut. Eri tyisesti 

pitkäai kai sen, ennaltaeh käi se vän lääkehoidon 

op ti maalisessa to teu tuk ses sa on 

pa ran ta misen varaa, mutta myös vakavan 

sairauden jälkeen on lääkehoitoon 

si tou tu minen huonoa. Suomalaisessa 

re kis teritutkimuksessa osoitettiin, et tä 

osa potilaista lopettaa suojalääki tyksen 

jo puolen vuoden sisällä infarktista (2). 

Tuossa tutkimuksessa todettiin, että 

vain kaksi kolmasosaa koko elossa olleesta 

potilasaineistosta käytti lipidilääkkeitä 

3–6 kuukautta infarktin jälkeen. 

Beetasalpaajia käytti 3–6 kuu kauden 

kuluttua 75 % potilaista. Olisiko tehokas 

neuvonta voinut vaikuttaa tähän? 

Suomalaisten tulokset eivät eroa tässä 

suhteessa kansainvälisistä: Euroaspiretut 

kimuksessa seu rattiin lähes 3 500 sepelvaltimotautikohtauksen 

saaneen potilaan 

se kundaariprevention toteutumista 

todellisuudessa. Tulos oli masentava: 

hoitosuosituksiin verrat tuna on sekundaariprevention 

toteutumista todellakin 

varaa parantaa. Seurannan aikana tupakoivien 

osuus (n. 20 %) pysyi ennallaan 

ja potilaat lihoivat. Verenpaine oli liian 

korkea (yli 140/90 yli puolella potilaista) 

samoin kuin kolesteroli (totaali yli 5 

mmol/l lähes 60 %:lla) (3). 

Johtopäätöksissään tutkija tote aa, 

että ohjausta ja neuvontaa voidaan antaa 

ryhmämuotoisesti, mikä on kannattavaa 

resursseja ajatellen. Ter veydenhuolto 

ja sairaalalaitos hyötyvät kolmannen 

sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. 

Ryhmämuotoisen kuntoutuksen etuna 

on varmasti vertaistuen saaminen: siksi 

onkin yllättävää, ettei masennusindikaattoreissa 

tullut lainkaan eroa. Tutkija 

pohtii, pitäisikö tehdä vieläkin laajempi 

ja pidempi interventiotutkimus, jotta 

mahdollinen neuvonnan hyöty tulisi 

silloin esille, mutta mielestäni silloin 

kyllä neuvonta tulisi taloudellisesti tehottomammaksi 

NNT-luvun noustessa. 

Neuvonnan vetäjän roolia olisi voinut 

myös pohtia enemmän: nythän vetäjillä 

ei ollut mitään systemaattista koulutus- 

Valitettava totuus on, 

että valikoimattomasta 

väestöstä vain puolet 

käyttää lääkkeitään 

kuten lääkäri on 

suositellut. 

ta. Intervention onnistuminen on varmasti 

pitkälti kiinni vetäjän ”opettajan” 

lahjoista; siitä, onnistutaanko todella 

myymään jatkovuodet houkuttelevasti. 

Pelkkä asiatietojen antaminen ei tehoa, 

tarvitaan ”uskoon tuleminen”. Myös potilaan 

muun perheen valistus olisi voinut 

parantaa tehoa, sillä elintapojen pysyvä 

muutos on kyllä koko perheen yhteinen 

projekti. 

Tutkija ei pohdi, olisiko valistusta 

voitu antaa toisin keinoin. Itselleni 

tulee mieleen internetin hyödyntäminen, 

ja siihen onkin jo paljon mahdollisuuksia, 

mm. www.terveyskirjasto.fi ja sairaanhoitopiirien 

hoitoreittien potilaan 

sivustot. Tutkimuksen alussa (1998) 

eivät laajakaistaliittymät olleet potilasryhmän 

ikäisillä vielä kovinkaan yleisiä. 

Nykyäänhän internet tarjoaa suoranaisen 

runsaudensarven tiedonjanoisille. 

Toisaalta, ohjautuvatko sivustoille vain 

ne, jotka pitävät terveydestään muutenkin 

huolta? Auttaisiko lääkärin antama 

kehotus käydä netin sivustoilla? 

Miten saada valistuksen piiriin sitä 

VÄITÖS 

todella tarvitsevat? Motivoinnin vaikeus 

elintapamuutoksissa on ilmeinen: näinkin 

laajalla ja perusteellisella ryhmämuotoisella 

kuntoutuksella oli kovin vaatimattomat 

vaikutukset. Mitä siitä pitäisi 

ottaa opiksi? Katson, että sen kriittinen 

pohtiminen voisi olla tämän tutkimuksen 

suurin anti. Alussa referoitu 

”sydänkuntoutuksen takapajula” ei siis 

ratkea ryhmätilaisuuksilla. Mutta millä 

se ratkeaisi? Markku Myllykangas on 

pohtinut kolumnissaan terveyskäyttäytymiseen 

vaikuttavia teki jöi tä (4), ja Kumme 

lin väitöskirjan luettuani tekee mieli 

yhtyä Myllykankaan ajatuksiin: 

”Tieto ja valistus vaikuttavat surke asti. 

Pa remmin tepsivät la kiin perustuva valvon ta ja 

rangaistukset se kä erityisesti ympäristön muuttaminen 

sellai seksi, että ei-haluttu käyttäytyminen 

estyy. Hin ta- ja veropolitiikka auttavat 

myös.” 

// Minna Kaarisalo 

LT, yleislääketieteen erikoislääkäri 

Turun Terveystoimi 

Kirjallisuusviitteet 

1. SLL 2007; 49-50: 4656-4657 

2. SLL 2007; 62: 2964 - 2966 

3. Euroaspire I & II group. Lancet 2001;357:995-1001 

4. Duodecim 2006;47:889 

Maika Kummel 

Ohjauksen ja neuvonnan 

vaikutukset sepelvaltimoiden 

ohitusleikkauspotilaiden 

terveyskäyttäytymiseen, 

terveyteen ja toimintakykyyn 

Turun yliopisto, 2008 

Vastaväittäjä: prof. Jaakko 

Tuomi lehto 

Kustos: prof. Sirkka-Liisa Kivelä 


23

24 

VÄITÖS VÄITTELIJÄN SANAT 

Maika Kummel// 

Ohjauksen ja neuvonnan vaikutukset sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden 

terveyskäyttäytymiseen, terveyteen ja toimintakykyyn 

Sydämen asialla 

Valmistuin 

terveydenhoitajaksi 

Sa lon tervey 

den huolto-oppi laitok 

sesta kevääl lä 1995. 

Maam me huo non työll 

isy ys t i lan teen v uok si 

ha keu duin sai raan hoitajan 

töihin Poh jois- 

Sak saan, pie neen Nienburgin kau pun kiin. 

Työs ken telin Krankenhaus Nien burgin sisätauti 

osastolla yhden vuo den. Ke väällä 

1996 luin jo ahkerasti hoitotieteen pääsykoekirjoja. 

Pa la sin kesällä Suomeen 

ja läpäisin pääsykokeen. Syksyllä 1996 

aloitinkin hoitotieteen opinnot Turun 

yliopistossa terveystieteiden opettajalinjalla. 

Sa man ai kaisesti tein vaihtelevan 

pitui sia ter veydenhoitajan sijaisuuksia koti 

sairaanhoidossa ja lastenneuvo loissa. 

Vuonna 1998 onnistuin saamaan 

vuoden pituisen sijaisuuden Varsinais- 

Suomen Sydänpiiri ry:stä. Koin sydän- ja 

verisuonisairauksiin liittyvän hoitotyön 

kansanterveysjärjestössä erittäin mielenkiintoiseksi 

ja tärkeäksi. Työtehtäviini 

kuuluivat mm. sydänpotilaiden ja heidän 

omaistensa ohjaus ja neuvonta, kuntoutuskurssien 

suunnittelu, toteutus ja arviointi, 

terveydenhoitajan vastaanotto, 

lääkärien vastaanotoilla avustaminen 

sekä luennointi. Sijaisuuden päättyessä 

onnistuin saamaan Sydänpiiristä terveydenhoitajan 

viran. Sydänpiirissä tapasin 

ensimmäisen kerran väitöskirjani ohjaajan, 

Turun yliopiston yleislääketieteen 

professori Sirkka-Lii sa Kivelän. Hän 

johti Liedossa iäkkäiden sepelvaltimo- 


tautia sairas tavien keskuudessa toteutettua 

inter ventio tutkimusta. Ryhdyin 

tekemään pro gradu -tutkielmaani iäkkäiden 

sepelvaltimotautipotilaiden itsehoidosta, 

joka oli osa edellä mainittua interventiotutkimusta. 

Valmistuin terveystieteiden mais teriksi 

ja opettajaksi keväällä 2002. Jatkoin mie- 

Aika ennen väitöstilaisuutta 

oli kiireistä. 

Eräs kollegani sanoi 

osuvasti, että se on kuin 

palapelin kokoamista, 

jossa jokaisen palan 

tulee ”loksahtaa” 

paikoilleen. 

lenkiintoisessa ja haastavassa työssäni, kunnes 

sain tilaisuuden ryhtyä tutkijaksi. Uu - 

denmaan Sydänpiiri oli toteuttanut vuosina 

1998–2001 Raha-auto maattiyhdistyksen 

tuella ohi tusleikkauspotilaiden ohjaus- 

ja neuvontaohjelman, ja he tarvitsivat 

loppuraportin kirjoittajaa. Otin työtehtävän 

vastaan vuoden 2003 alus ta. 

Ohjaajanani toimi professori Sirk ka-Liisa 

Kivelä. Raportin aihepiiri oli tuttu minulle 

entuudestaan, mutta oli haasteellista, 

etten ollut ollut mukana intervention 

suunnittelussa ja toteutuksessa alusta 

asti. Onnistuin kuitenkin pääsemään 

aivan viimeiseen interventiotilaisuuteen, 

jossa pääsin seuraamaan sairaanhoitajan 

toteuttamaa ja alustamaa, lämminhen- 

kistä pienryhmätilaisuutta. Ohjaajani, 

ohjausryhmäni ja Uudenmaan Sydänpiirin 

työntekijöiden avustuksella pää sin 

interventio-ohjelmaan hyvin sisälle. 

Varsinainen loppuraportti päätettiin 

tuottaa artikkelien ja osajulkaisujen ja 

sitä kautta myös väitöskirjan muodossa. 

Kaksi ensimmäistä osajulkaisua kirjoitin 

suomeksi ja jälkimmäiset kaksi englanniksi. 

Koen tämän olleen oman oppimiseni 

ja kirjoitustaitoni kannalta hyvä 

asia. 

Väitöskirjaa kirjoitin enemmän tai 

vähemmän päätoimisesti. Välillä tein 

analysointi- ja raportointityötä apurahojen 

turvin, välillä taas palkattuna tutkijana. 

Käännekohta tapahtui syksyllä 2004, 

jolloin aloitin työt Turun ammattikorkeakoulun 

ter veysalan tulosalueella päätoimisena 

tuntiopettajana. Väitöskirjan 

kan nalta tämä tarkoitti aluksi sitä, että 

se oli hetken aikaa jäissä, mutta vuonna 

2005 ja osin myös vuonna 2006 sain 

keskittyä tutkijan tehtäviin Turun ammattikorkeakoulussa. 

Väitöskirjani eteni 

hyvin, ja vuonna 2007 aloin kirjoittaa 

väitöskirjani yhteenveto-osaa. 

Aika ennen väitöstilaisuutta oli todella 

kiireistä, kuten jokainen väi tellyt tietää. 

Eräs kollegani sanoikin osuvasti, että 

se on kuin palapelin kokoamista, jossa 

jokaisen palan tulee ”loksahtaa” paikoilleen. 

Väi tös tilaisuudestani on kulunut 

nyt jo jonkin aikaa, ja helpotus on ollut 

suuri. Pitkäjänteinen vuosien työ on kansissa! 

// Maika Kummel

Rotavirusinfektio on vetisen 

ripulin, oksentelun ja 

kuumeen yhdistelmä, joka 

voi johtaa nopeasti kuivumiseen 

ja vaatii aktiivista hoitoa. Sen 

itämisaika on muutama päivä tartunnasta. 

Oireet kestävät yleensä viisi 

vuorokautta, ja virusta erittyy ulosteeseen 

vielä viikon ajan. 

Tyypillisimmillään taudinkuva on 

6 kk – 2 vuoden ikäisillä lapsilla. Erityisesti 

ensimmäinen rotavirus in fektio 

voi olla voimakasoireinen. Myöhem- 

mät infektiot ovat useimmiten lievempioireisia 

ja lyhyempikestoisia. 

Rotavirusinfektio tarttuu erittäin 

helposti, koska ripulin aikana ulosteeseen 

voi erittyä jopa sata miljardia 

infektiokykyistä virusta/ulostegramma. 

Sairastettu tauti antaa suojaa seuraavia 

rotavirusinfektioita vastaan. 

Rotaviruksia luokitellaan niiden 

kaksikerroksisen kuoren mukaan. Si- 

// terveydenhuolto 

sempi kuori määrittelee ryhmäantigeenin 

(esim. G1, G2, G4 ja G9), ja 

ulommalla kuorella (P-tyyppi) on 

merkitystä nimenomaan neutraloivien 

antigeenien tuotannossa. Ryhmistä 

G1 on yleisin, ja valtaosassa 

Suomessa tavattavista rotaviruksista 

on tyyppiä P1A eli P[8]. 

Rokotteen teho 

Ulpu Elonsalo 

Rotavirusrokote osaksi 

kansallista rokotusohjelmaa 

Kaikki 1.7.2009 ja sen jälkeen syntyvät lapset saavat 

rotavirusrokotteen maksutta. Rokottaminen on aloitettu 

neuvoloissa syyskuussa. Suun kautta annettava rokote 

on tarkoitettu vain imeväisille. Tarjouskilpailun perusteella 

rokotusohjelmaan valittiin RotaTeq-rokote vuosille 2009– 

2011. Rokote on tehokas, turvallinen ja hyvin siedetty. 

Rotaviruksen aiheuttama 

tautitaakka 

• Rotavirukset ovat vakavien ripuli- 

tautien yleisimpiä aiheuttajia 

• Suomessa epidemia painottuu 

talvi-kevätkausiin 

• Alle 6 kuukauden ikäisillä rotavirus- 

ripuli on harvinainen 

• Lähes kaikki lapset sairastavat sen 

5 vuoden ikään mennessä 

• Vuosittain yli 11 000 alle 5-vuotiasta 

lasta tarvitsee terveydenhuollon 

palveluita, lähes saman verran lapsia 

sairastaa ripulitautia kotihoidossa 

Ennen myyntiluvan saamista Rota- 

Teq-rokotteella tehtyyn tutkimukseen 

osallistui kolmella mantereella 

noin 70 000 lasta, joista suomalaisia 

oli kolmannes. Hivenen yli puolet 

lapsista sai rotavirusrokotetta ja loput 

lumerokotetta. 

Ensimmäisenä rokotuksen jälkeisenä 

rotaviruskautena rokotteen suojateho 

vaikeaa (G1–4) rotavirusripulia 

vastaan oli 98 % ja kaikkia (G1–4) 

rotavirusripuleita vastaan 74 %. Rokotteella 

on tehoa myös seuraavalla 

kaudella. Kahden vuoden seurannan 


25

26 


aikana rokote vähensi G1–4 ja P1[8] 

-rotavirusgastroenteriitin vuoksi tehtyjä 

sairaala- ja poliklinikkakäyntejä 

yli 94 % sekä sairaalahoitoa vaativia 

rotavirustauteja 96 % lumerokotteeseen 

verrattuna. 

Elävien heikennettyjen rokotteiden 

antamiseen liittyviä perussääntöjä 

noudattaen rokote voidaan antaa 

yhtä aikaa muiden imeväisajan rokotteiden 

kanssa. Yhtä aikaa annettujen 

rokotteiden aikaansaamat immuunivasteet 

pysyivät tutkimuksissa muuttumattomina. 

Rokotteen koostumus ja 

annosteluaikataulu 

RotaTeq-rokote, ihmis-nauta -rota virus 

reassortanttirokote, sisältää eläviä 

heikennettyjä taudinaiheuttajia. 

Apuaineina on sokereita, suoloja, 

ami nohappoja ja vettä. Rokote ei sisällä 

säilytysaineita. 

Ensimmäinen annos voidaan antaa 

kuusi viikkoa vanhalle ja viimeistään 

se on annettava ennen 12 viikon 

ikää. Kolmatta annosta annettaessa 

lapsi saa olla enintään 26 viikon ikäinen. 

Annosten minimiväli on neljä 

viikkoa. 

Rokotusohjelman osana suosituksena 

on antaa kolmen annoksen sarja 

2, 3 ja 5 kuukauden ikäisenä neuvolakäyntien 

yhteydessä. Perheet kustantavat 

itse loppuun ennen 1.7.09 syntyneille 

aloitetut rokotesarjat. 

Rotavirusrokotteiden kehitys 

Ensimmäinen rotavirusrokote Rota- 

Shield, rhesusapina-ihmis -rotavirus 

re assortanttirokote, tuli laajaan käyttöön 

markkinoille 1998 USA:ssa. Se 

vedettiin pois alle vuodessa, koska 

näytti siltä, että sillä olisi yhteys suolen 

tuppeumatapauksiin. Tapauksista 

80 % ilmeni niillä, jotka saivat ensim- 


Rokoteviruksen erittyminen ulosteeseen 

• Rokoteviruksia erittyy ulosteeseen, erityisesti ensimmäisen annoksen jälkeen 

• Erittyminen on suurimmillaan seitsemännen päivän tienoilla 

• Seuraavien annosten jälkeen virusten erittyminen on hyvin vähäistä 

• Rokoteviruksesta ei koidu vaaraa terveille sisaruksille, perheenjäsenille tai 

läheisille 

• Tavanomaisesta käsihygieniasta huolehtiminen esim. vaippojen vaihdon 

yhteydessä riittää 

• Tehostettua käsihygieniaa tulee noudattaa, mikäli jollakulla perheessä on 

alentunut puolustuskyky, immuunivajavuustila 

• Oireeton imeväinen voi osallistua vauvauintiin normaalisti rokottamisen 

jälkeen 

• Ripuloivan vauvan ei tule osallistua vauvauintiin ripulin aiheuttajasta 

riippumatta 

mäisen annoksen yli kolmen kuukauden 

iässä. Arviossa päädyttiin lo pulta 

siihen, että lisääntynyt riski suolentuppeumalle 

oli 1:10 000 – 1:32 000. 

Kun nykyiset rotavirusrokotteet 

tulivat kehittelyyn, niiltä vaadittiin 

laajat turvallisuustutkimukset. 

Rokotteiden kehityshistorian takia 

näille rokotteille luotiin myös 

tar kat annosteluohjeet aikarajoineen, 

joita tulee noudattaa. Annoksien taka 

rajoista käydään kuitenkin parhaillaan 

keskustelua, koska erityisesti 

ke hitysmaaoloissa tiukka annosaikatauluohjeistus 

vaikeuttaa rokotusohjelman 

toteuttamista. 

Pohdittavana on nostaa ensimmäisen 

annoksen takarajaa 15 viikkoon 

ja kolmannen annoksen takarajaa 

36 viikkoon. Yhdysvalloissa 

suosituksena on, että ensimmäinen 

annos tulee antaa 15 viikkoon mennessä, 

ja kolmannen annoksen suositettu 

takaraja on tällä hetkellä 8 kuukautta, 

mutta Euroopan lääkevirasto 

(EMEA) ei toistaiseksi ole kuitenkaan 

hyväksynyt ikärajojen nostoa. 

RotaTeq rokote 

Ennen markkinoille tuloa RotaTeqrokote 

on siis käynyt läpi laajat tur- 

Käytännön ohjeita 

• Ruoan, nesteen tai äidinmaidon 

antamisella ei ole merkitystä tehoon 

• Jos lapsi pulauttaa, uutta annosta 

ei tarvitse antaa 

• Vauvan syöttäminen ja rokotteen 

anto kannattaa suunnitella siten, että 

pulauttaminen heti rokoteannoksen 

jälkeen on epätodennäköistä 

• Rotavirusrokote voidaan antaa 

keskosille kalenteri-iässä 

• Rokotteiden profylaktisesta käytös- 

tä altistumisen jälkeen ei ole tietoa 

vallisuustutkimukset. Rokote lisensoitiin 

Yhdysvalloissa ja Euroopassa 

vuonna 2006. Rotavirusrokotteiden 

yhteydessä on ollut esillä myös mahdollinen 

Kawasakin taudin riski. Tieteellistä 

näyttöä suolentuppeuman tai 

Kawasakin taudin yhteydestä Rota- 

Teq-rokotteeseen ei ole. 

Rotavirusrokoteet ovat rokotusohjelmassa 

useassa maassa, ja miljoonia 

lapsia on rokotettu ympäri maailmaa. 

Rokote on laajassa käytössä ja 

tarkassa seurannassa mm. Yhdysvalloissa, 

jossa suolentuppeuman ja Kawasakin 

taudin lisääntymistä ei ole 

todettu. 

Tarkka seuranta on kuitenkin 

edel leen tärkeää. Terveydenhuollon

Rotavirusrokote kansallisessa ohjelmassa – hyödyt 

• Rokottaminen estää yhdeksän kymmenestä vakavasta taudista 

• Suojatehoa on vielä toisenakin ikävuonna 

• Rotavirusripulin aiheuttamat kuolemantapaukset estyvät toden- 

näköisesti lähes täysin 

• Vähentää merkittävästi rotavirusripulien aiheuttamia sairaala- 

hoitoja, poliklinikkakäyntejä, terveyspalvelujen käyttöä, 

terveyskeskuskäyntejä ja vanhempien työstä poissaoloja 

• Imeväisten rokottaminen vähentää oletettavasti koko väestön 

sairastumista rotavirustautiin 

ammattilaisten tulee ilmoittaa Tervey 

den ja hyvinvoinnin laitokseen ne 

suolentuppeuma- ja Kawasakin tauti 

-tapaukset, jotka todetaan kahden 

kuukauden kuluessa rotarokotuksesta. 

Rotavirusrokotteen haitat ja 

kontraindikaatiot 

Muutamalla prosentilla lapsista voi 

esiintyä ripulia tai löysiä ulosteita. 

Samoin ilmavaivoja, pulauttelua ja 

lieviä ohimeneviä yleisoireita on kuvattu. 

Ohimenneet vatsa- tai yleisoireet 

eivät estä jatkorokotuksia. 

Rokotetta ei tule antaa lapselle, 

jol la on ollut suolentuppeuma, synnyn 

näinen ruoansulatuskanavan epämuodostuma, 

joka saattaa altistaa suolentuppeumalle, 

vastustuskykyä heikentävä 

sairaus tai voimakas yli herkkyys 

rokotteelle tai sen ainesosalle. 

Muista raportoida haitoista 

Kun rokote tulee rokotusohjelmaan, 

haittailmoitusten määrä kasvaa aluksi, 

sitten tasoittuu. 

Suomessa on ns. passiivinen seurantajärjestelmä, 

joka perustuu kentältä 

terveydenhuollon ammattilaisten 

tekemiin haittaepäilyilmoituksiin. 

Vakavista ja odottamattomista haittaepäilyistä 

tulee aina tehdä ilmoitus. 

Haittailmoitus ja ohjeet sen täyttämiseen 

löytyvät osoitteesta www.thl.fi 

– Rokottaminen – Rokoteturvallisuus. 

Mikäli olet epävarma jatkaako rokotussarjaa 

tai tarvitset lisätietoja rokotteista 

tai rokottamisesta, kannattaa 

ohjeita katsoa aina ensin THL:n 

verkkosivuilta. Rokottaminen-osiossa 

on mm. Rokottajan käsikirjan sähköinen 

versio, jota päivitetään jatkuvasti. 

Sieltä löytyvät esimerkiksi osiot 

yksittäisille rokotteille ja rokotteiden 

haittavaikutuksille. THL ylläpitää 

kansallisen rokotusohjelman ja haittatapahtumien 

neuvontapuhelinta (p. 

020 610 6060), mistä vastataan terveydenhuollon 

ammattilaisten kysymyksiin 

arkisin klo 10–12. 

// Ulpu Elonsalo 

tutkija, rokoteturvallisuuslääkäri 

Rokotusohjelmayksikkö 

Rokotusten ja immuunisuojan 

osasto, THL 

Lähteet 

www.thl.fi /rokottaminen 

Rotarokotussuositus. Terveyden ja hyvinvoinnin 

laitos, Suositus 2/2009. Helsinki, 2009. Verkossa: 

http://www.thl.fi /thl-client/pdfs/2878dfef-2014- 

40de-afda-86e29c2ebb9e . 

Lasten infektiosairaudet, Ruuskanen et al 2007 


METFOREM 

Metformiinia suositellaan tyypin 2 diabeteksen 

ensimmäiseksi lääkkeeksi ja sen käyttöä aloitettavaksi 

diagnoosivaiheessa. 1 

METFOREM 500 mg ja 750 mg kalvopäällysteinen 

depottabletti, 1 g kalvopäällysteinen 

tabletti 

Vaikuttava aine ja sen määrä: Metformiinihydrokloridi 

500 mg, 750 mg ja 1 g. 

Lääkemuoto: Depottabletti, kalvopäällysteinen 

(500 mg ja 750 mg), tabletti, kalvopäällysteinen 

(1 g). Käyttöaiheet: Tyyppi 2 diabeteksen hoito 

potilailla, joilla ei saavuteta riittävää verensokerin 

hallintaa ruokavalion ja liikunnan avulla. 

Metformiinia voidaan käyttää monoterapiana 

tai yhdistää toiseen oraaliseen diabeteslääkkeeseen 

tai insuliiniin. 

Annostus ja antotapa: Tavallinen alkuannos 

aikuisilla on 500-1000 mg metformiinia 

vuorokaudessa, ja tavallinen ylläpitoannos 

1,0-2,5 g vuorokaudessa. Annos voidaan jakaa 

kahteen tai kolmeen osaan ja tabletit nautitaan 

ruoan kera, jolloin mahdolliset ruuansulatuskanavaan 

kohdistuvat haittavaikutukset vähenevät. 

Annosta nostetaan asteittain tabletti 

kerrallaan viikon tai kahden välein ylläpitoannokseen. 

Suurin suositeltava annos on 3 g metformiinia 

vuorokaudessa. 

Vasta-aiheet: Yliherkkyys metformiinille tai 

jollekin valmisteen sisältämälle apuaineelle. 

Diabetes, johon liittyy ketoositaipumus. Vaikeat 

sydän-, verisuoni- ja keuhkosairaudet ja yleensä 

tilat, joissa esiintyy kudosten hypoksiaa. Alkoholin 

väärinkäyttö. Munuaissairaudet. 

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: 

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla 

suositellaan hoidon aikana seerumin kreatiniinipitoisuuksien 

säännöllistä seurantaa. Metformiinihoito 

tulee keskeyttää 2-3 päivää ennen 

suuria leikkauksia sekä ennen toimenpiteitä, 

joissa käytettään laskimoon annettavaa jodia 

sisältävää varjoainetta munuaisten vajaatoiminta- 

ja maitohappoasidoosiriskin vuoksi. 

Yhteisvaikutukset: Metformiinin ja alkoholin 

samanaikaista käyttöä tulisi välttää. 

Raskaus ja imetys: Metformiinia ei tule käyttää 

raskauden eikä imetyksen aikana. Raskauden ja 

imetyksen aikana diabetesta hoidetaan insuliinilla. 

Haittavaikutukset: Yleisimpiä ovat erityisesti 

hoidon alussa esiintyvät ruoansulatuskanavaan 

kohdistuvat haittavaikutukset, kuten ripuli, pahoinvointi 

ja ruokahaluttomuus. Metformiini 

saattaa aiheuttaa metallin makua suussa. 

Pakkaus ja hinta (VMH sis. alv) 1.11.2009: 

Metforem 500 mg 30 depottabl. 3,33 €, 100 

depottabl. 8,89 € ja 120 depottabl. (2 tablettia/ 

annostuskerta) 10,55 €. Metforem 750 mg 30 

depottabl. 4,30 €, 100 depottabl. 11,80 € ja 120 

depottabl. (2 tablettia/annostuskerta) 14,05 €, 

Metforem 1 g 100 tabl. 12,17 €. 

Korvattavuus: Ylempi erityiskorvausryhmä 

(100 %). Diabetes (103). Reseptilääke. 

Lisätiedot: Pharmaca Fennica ja 

www.laakarikanava.fi 

1) Diabetes: Käypä hoito –suositus, 2009, 

www.kaypahoito.fi. 

11/2009 


27

ovaskainen 

Riippuvuus 

Maan päälehdessä julkaistiin dokumentti, jossa esiteltiin Saksan ilmavoimien 

tiedustelupalvelun raportteja maamme merkkihenkilöistä ennen sotia. 

Yksityiskohtaiset, henkilöstä paljon kertovat luonnehdinnat olivat hämmästyttävän 

laadukkaita. Huomiotani kiinnitti talouselämän johtajan kohdalla yksi lause, 

”ei voi olla yhtään ilman viinaa.” 

Tiedustelun tarkoitus lienee 

ollut tietojen keruu maamme 

eturivin poliittisista ja 

muista vaikuttajista silmällä 

pitäen heidän heikkoja kohtiaan. Sitä 

kautta oli mahdollista saada ote, ja 

jopa hallinta Saksan eduksi. Viinan 

mukana ollessa on moni tärkeä tieto 

vaihtanut omistajaa. 

Presidentti Kekkonen kirjoitti aikanaan 

nimimerkillä Liimatainen osuvan 

pakinan Puliukot. Siinä hän pohti 

alkoholiriippuvuuden olemusta ja 

tuli johtopäätökseen, että viinan liikakäyttäjillä 

on luonteessaan defekti, 

puutteellisuus, joka saa heidät vajoamaan 

alkoholismin kiroukseen. 

Juttu liittyi senaikaiseen kaasutinspriin 

myyntiin huoltoasemilla. Lit ran 

pullo maksoi markan, ja se sisälsi puhdasta, 

vahvaa spriitä. Ainetta tarvittiin 

estämään kaasuttimen jäätyminen 

sekä pakkaskäynnistykseen. Silloin ei 

tunnettu Webastoa tai lohkolämmittimiä, 

jotka nyt auttavat meidät liikennevirtaan 

kovallakin pakkasella. 

28 Yleislääkäri 7/2009, vsk 24 

Miten alkoholismi alkaa? 

Huomaamatta, kuin homevaurio 

puu talossa. Riippuvuus viinasta vaatinee 

jonkunlaisen suotuisan gee niperimän, 

koskapa on sukuja, joissa 

juodaan paljon ja tuhoisasti. Ai neenvaihdunnan 

laadun pitää olla sellainen, 

että viinasta tulee kevyt, miellyttävä 

olo. 

Minä en juuri käytä alkoholia, 

koska pienistäkin annoksista tule 

hirvittävä olo: huimaus, järjen juoksun 

stoppaus sekä melko pian vauvan 

mahaportin ahtauman kaltaiset suurella 

paineella ulos ryöppyävät oksennukset. 

Isä oli samanlainen. 

Ne, jotka ovat AA:n tai uskonnollisen 

herätyksen kautta selvinneet 

alkoholismista ovat kertoneet melkein 

poikkeuksetta itse alkaneensa 

hoitaa jotain psyykillistä oirettaan: 

mielen autiutta, masennusta, unettomuutta, 

ujoutta, esiintymisarkuutta, 

ihmispelkoa, sydäntuntemuksia, jännitystä. 

Jotkut ovat joutuneet sellai- 

seen seuraan, johon kuuluu alkoholin 

käyttö. Osalla viina on tullut mukaan 

hyväksyttynä asiana jo lapsuuden 

perheessä: kaikkihan meidän suvussa 

juovat! 

Aluksi viina on lievittänyt ikäviä 

tuntemuksia, mutta kun ne ovat 

palanneet aina takaisin, on pitänyt 

ottaa yhä useammin troppia. 

Ajatusmaailma on alkanut askaroida 

yhä enemmän viinassa. Lopulta sen 

saamisen varmistamisesta on tullut 

ylen tärkeä toimi. Siinä on joutunut 

tekemään monta paluuperää ja hämärää 

keikkaa, sillä kaikki askar on pitänyt 

toimittaa mahdollisimman salaa. 

Syyllisyys on painanut raskaana taakkana, 

koska vähitellen on kirkastunut, 

että riippuvuus ja sen myötä orjuus 

on tosiasia. 

Erityisesti työelämässä viinan 

käyttö on ollut tuomittavaa. Monista 

ammateista joutuu heti pois, jos tavataan 

päihtyneenä työpaikalta. 

Usein työelämästä syrjään joutuminen 

kiihdyttää viinan käyttöä, ja

elimistöä kalvava tauti pahenee nopeasti. 

Viina aiheuttaa masennusta 

tai syventää sitä. Paniikkihäiriö pahenee 

voimakkaasti alkoholia käyttämällä. 

Rytmihäiriöt tihenevät. Monen 

nuoren eteisvärinän syy on viina. 

Monen aivovuodon syy on viina, 

kuten itsetuhoisen käytöksenkin. Se 

saa tuhlaavaiseksi ja vie puheen sisällön 

tyhjänpäiväiseksi jorinaksi, jota 

kukaan ei viitsi kauan kuunnella. 

Kyseessä on siis yksilön synnynnäinen 

heikkous. Tasapainoinen 

luon ne ei sairastu alkoholismiin 

vaan 

kestää vaivat ja vastukset 

ilman viinaa. 

Heikkous on myöskin 

tavatonta herkkyyttä, 

jossa jopa kasvojen 

torjuva ilme johtaa välittömään viinan 

nautintaan! 

Koska ihminen on heikko, hänen 

taakkaansa ei saisi enää lisätä. 

Synnynnäiselle vialle ei juuri mitään 

mahda, virta venhettä vie, mihin 

päättyvi tie… 

Mielestäni kovat otteet eivät 

muu tenkaan ole tässä asiassa eduksi. 

Jos työntekijä ei tee rikoksia tai 

käy päälle, on häntä ymmärrettävä 

viimeiseen asti. Kyseessä on herkkyys 

ja heikkous. Heikot on pidettävä 

työelämässä kynsin hampain. 

Mo net ovat taitavia työssään selvänä, 

ja heidän työpanoksensa menee hukkaan, 

jos valitsemme kovan linjan. 

Jokainen työpäivä on suuri voitto! 

Nykyaikainen elektroniikka on 

joskus siunauskin. Alkoholisti voi 

nuk kumaan käydessään illalla puhaltaa 

laitteeseen. Tieto tuloksesta välittyy 

esimiehelle. Aamuhönkäisy sitten 

vain työpaikalla. Jos viisari ei liikahda, 

työhön, työhön. Juomapäiviltä 

ei tule maksaa korvauksia, eivätkä 

ne saa kerryttää eläkettä. Näin voidaan 

mennä työelämässä hoiperrel- 

len vuosikymmeniä loukkaamatta lisää 

heikkoa ihmistä, jolla sentään on 

ihmisarvo. 

Työkyvyn arviointi on helppo: 

kun työpäivät jäävät vähemmistöön, 

on aika eläkkeen. Ei tarvita neuropsykologin 

testejä, ei tietokoneröntgeniä. 

Kun pelataan viinan kanssa syntyy 

runsaasti vammoja ja oheissairauksia. 

Lääkäri joutuu ottamaan usein 

kantaa sairauslomaan. Tällöin on käsitykseni 

mukaan meneteltävä niin, 

Sairauslomatodistusta ei saa antaa suoraan 

käteen, vaan se pitää lähettää potilaan 

asuinpaikkaa lähimpänä sijaitsevan 

AA-kerhon johtajalle. 

että todistusta ei saa antaa suoraan 

käteen, vaan se pitää lähettää potilaan 

asuinpaikkaa lähimpänä sijaitsevan 

AA-kerhon johtajalle. Alkoholin 

liikakäyttäjän pitää hakea todistus 

sieltä. Samalla johtaja velvoitetaan 

kertomaan pelastuksen sanomaa. On 

kysymys varhaisen puuttumisen strategiasta, 

joka on todettu tehokkaaksi 

muussa yhteydessä. Toiminnan pitää 

laueta heti, kun potilaan todetaan 

olevan päihtynyt vastaanotolla tai ensiavussa. 

Päivystyspotilaista kolmasosa, 

jopa puolet, on isoissa keskuksissa 

humalassa. Todistuksen noutamisesta 

voidaan vapauttaa vain, kun AA 

antaa puhtaat paperit! Muussa tapauksessa 

A- tai B- todistus on haettava 

loppuelämän ajan AA-virastosta. 

Näin asiakaskin huomaa, että hänestä 

välitetään, häntä ei jätetä yksin 

painimaan voimakkaan vastustajan 

kans sa, sillä siinä tulee monesti hopeasija. 

Sisäistä luontoa ei voi muuksi 

muuttaa, eikä tähän defektiin ole lääketieteellistä 

hoitoa. AA voi pelastaa, 

samoin uskonto, joihin työpai- 

// ovaskainen 

kalla pitää toistuvasti viitata, mutta 

tärkeintä on pitää aina ovet auki työpaikalle, 

jossa ei tuomita ketään, vaan 

tehdään pää selvänä töitä. 

Koko muu alkoholismin kallis 

hoitosysteemi voidaan tehottomana 

purkaa ellei yllättäen voida kaksoissokkotutkimuksella 

saada aikaan negatiivisen 

tuloksen peilikuvaa sinne 

plussan puolelle. 

Turhaan näkevät raittiusjärjestöt 

vaivaa. Heidän työnsä valuu hukkaan. 

Se on myös yhtä turhauttavaa 

kuin lähetystyö muslimimaissa. 

Is lamista 

pois kääntynyt tuomitaan 

kuolemaan… 

Kun näet rutiköyhän 

vanhuksen homeisessa 

asunnossaan 

tai invalidin kantavan huulet sinisenä 

hapen puutteesta kauppakassia, 

tuomitsetko heidät? 

Sama on vastaus oltava, kun kysytään 

alkoholismin perään. Kuka 

meistä on virheetön? Ihmistä eivät 

nujerra tapahtumat ja asiat vaan hänen 

suhtautumisensa niihin, sanoo 

viisausoppinut Epiktetos. 

Tosiasioiden tunnustaminen katsotaan 

viisaudeksi. Hyvyys lähtee sydämestä, 

mutta pahuus tulee suusta 

ulos ja saastuttaa kaikki kuulijansa. 

Siksi: antakaamme heikoillekin elämä. 

Viina tappaa, sen tietävät kaik ki. 

Herkkä valitsee joskus viinan 

ihan itse ja tietoisesti. Miksi väkisin 

estäisimme häntä? Kuka luopuisi, jos 

juoma helpottaa ahdistusta ja aiheuttaa 

ihania tuntemuksia, joiden aikana 

voi melkein kurkistaa paratiisin ovesta 

sisälle? 

Kiellätkö särkylääkkeet kroonisessa 

kivussa? Jos kiellät, tuomitset 

kärsijän kuolemaan. Tappajan elämä 

ei ole lystiä… 

// Esa Ovaskainen 


29

30 

// 

// 

mitä 

mitä 

lääkäri 

lääkäri 

miettii 

miettii 

? 

Jussi Sipilä 

Kuva: Tero Sivula //Rodeo 

Pyrrhoksemme säästävät 

Huh huh, melkein tuli jo hiki ja hätä. Nyt kun on nimittäin tämä 

taantuma/lama, oli jo jossain päin pelätty, että kuntatalous joutuisi 

siitä kärsimään ja me kaikki kuntalaiset siinä mukana. 

Onneksi Kuntatyönantaja 

kuitenkin viisaudessaan 

keksi, ettei hädän tarvitse 

olla tämän näköinen: 

säästetään henkilöstömenoissa (Kunta 

työnantaja 2/2009)! 

Koska monessa kunnassa organisaation 

niin arvostettu ja osaava voimavara 

– me työntekijät – myös tuottaa 

suurimman osan terveydenhuol - 

lon me noista, pi täisi ongelman oikeastaan 

olla täl lä ratkaistu. Tun netustihan 

lei jo nan osa kuntien va rois ta 

nimittäin menee ter veys- ja sosiaalimenoihin. 

Hen kilöstömenoista leikkaamalla 

voi daan sa man tien sääs tää 

myös mui ta toi mintakuluja, olettaisin. 

Jos ei ole ke tään paikalla tutkimuksia 

tai lä hetteitä te kemässä tai 

tarvitsemassa kir joituspöydän lampusta 

valoa, voidaan toki näiltäkin 

momenteilta säästää. Kaikkein suurimmat 

säästöt kuitenkin suhteessa 

varmasti saadaan sillä, että lääkärit 

eivät ole enää työpaikalla tekemässä 

sihteereille ennen kuuluneita töitä 

lääkärin palkalla. 

Suunnitelman pohjana lienee 

var ma tieto siitä, että palveluita voidaan 

vähentää, kun kysyntäkin vähenee. 

Julkisesti on jätetty avoimeksi 

miten tähän päästään, mutta epäilemättä 

vastuu keinon keksimisestä jä- 


tetään tässäkin strategiassa suorittavalle 

portaalle. Taloudellinen taantu 

mahan yleensä lisää terveyspalveluiden 

käyttöä, mutta tämä voidaan 

sujuvasti jättää kunnan kallista budjettia 

laadittaessa kyllä huomiotta. 

Sa moin hoidon saannin vaikeutumisesta 

seuraava terveysongelmien paheneminen, 

työkyvyn menetys ja inhimillinen 

kärsimys. Sanotaan, että 

poliitikko ei näe kuluvaa vaalikautta 

pidemmälle. Väitän kuitenkin, ettei 

kunnallispolitiikassa ole monin paikoin 

enää pitkään aikaan nähty edes 

kuluvaa tilikautta pidemmälle. 

Suomelle ei riittänyt seitsemän 

lihavaa vuotta eikä edes neljätoista. 

Kuntien talous oli rapakunnossa jo 

ennen kuin taantumaan oli kunnolla 

päästykään, ja erityisen surkea tilanne 

on, jos sitä vertaa aikaan ennen 

1990-luvun alun lamaa. Valtio levittelee 

käsiään ja toteaa, että kuntien 

on hoidettava valtion niille määräämät 

vastuut. Muutama lisämiljoona 

tekohengitystä irtoaa sinne, tänne. 

Val ta kuntaan on korkeasuhdanteen 

aikana il mestynyt valtavasti areenoita, 

hiihtoputkia, yrityskyliä, kulttuuripääkaupunkihankkeita,kunnallishallinnon 

eri tasojen pomoja, komeita 

siltoja, julkisia rakennuksia ja 

taideteoksia – kaikki toki sinällään 

mukavia ja jotkut jopa tarpeellisia. 

Veroäyrejä on kuitenkin saatu laskettua 

vain paikoitellen, ja silti alijäämiä 

on kasvatettu samalla, kun kuntien 

käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet 

suorastaan kasoittain. 

Kotimaakuntani lehdistä olen 

saanut lukea kunnankamreerien jatkuvaa 

valitusvirttä siitä, kuinka erikoissairaanhoidon 

budjetti ei pidä. 

Pitkin maata on sairaaloita, joissa 

makuutetaan ylipaikoilla pitkäaikaishoidon 

tarpeessa olevia ihmisiä, joilla 

ei kuitenkaan ole sairaalahoidon tarvetta. 

Kalliit sakkomaksut juoksevat, 

koska jatkohoitopaikkoja ei ole 

– kun ei ole rakennettu. Alkujaan 

mahdollisesti simppeleitäkin ongelmia 

potevat sairaat ihmiset ovat ajan 

mittaan päätyneet erikoissairaanhoitoon 

– mikä ei tunnetusti ole halpaa 

eikä hupia – kun vauraina vuosina 

”köyhissä kunnissa” on saatu tilanne 

siihen malliin, ettei terveyskeskuksissa 

ole vakituisia, pitkäaikaisia 

lääkäreitä, jotka hoitaisivat väestönsä 

kokonaistaloudellisesti edullisimmin. 

”Köyhillä kunnilla” on kuitenkin 

ollut ”pakon edessä” varaa maksaa 

huikeitakin summia satunnaisille 

keik kailijoille. Yli 20 000 lääkärin 

valtakunnassa asioita ei olisi tarvinnut 

hoitaa tähän tilaan väistämättä

”Väitän, ettei kunnallispolitiikassa 

ole monin paikoin enää pitkään 

aikaan nähty edes kuluvaa 

tilikautta pidemmälle.” 

// mitä lääkäri miettii ? 

tulevaa talouden alamäkeä odotellessa. 

Hiljan kysyin eräältä tehtävästä 

eronneelta johtavalta lääkäriltä, miksi 

hän lopetti. Vastaus meni jotakuinkin 

niin, että kun on vuosia lyönyt 

päätänsä poliitikkojen seinään saamatta 

aikaan mitään muutoksia saa 

masokismi riittää. 

Erikoisempaa esoteerista tietoa 

omaamattakin on helppo ennustaa, 

että toteutettavat ”säästöt” perusterveydenhuollossa 

johtavat erikoissairaanhoidon 

menojen kasvuun sekä lyhyellä 

että pitkällä aikavälillä. ”Säästön” 

kohteena oleva henkilöstö tulee 

voimaan työssään yhä huonommin, 

ja julkisen terveydenhuollon vetovoima 

työnantajana jatkaa laskuaan. 

Sairauseläkkeiden käyrä jatkaa nousuaan, 

kenties saa vielä lisävauhtia, 

ja tulevat hallitukset saavat ihmeteltäväkseen 

vielä aiempaakin suuremman 

työvoimapulan ja huonomman 

huoltosuhteen. 

Vielä kun vähän säästetään niin 

ei tarvitse kohta säästää enää ollenkaan... 

// Jussi Sipilä 

neurologiaan erikoistuva 

Joensuu 


31

32 

// kirje toimitukselle 

Sairaanhoitajaresepti ei ratkaise terveyskeskusten 

lääkäripulaa – mutta saattaa pahentaa sitä ! 

Jos valtiovalta lähtee ajamaan 

sairaanhoitajien reseptinkirjoittamisoikeutta, 

osoittaa 

se, ettei ole ymmärretty syitä, 

miksi lääkärit kaikkoavat 

terveyskeskuksista. 

Vaalien alla jotkut ehdokkaat 

väittivät, että terveyskeskuslääkärit 

haluavat siirtyä 

yksityispuolelle. Omakoh 

taisesti voin kertoa, että eivät 

halua – mutta joutuvat! Kunnalliset 

päättäjät, terveyskeskusten johto sekä 

valtiovalta tekevät päätöksiä, jotka tekevät 

hyvän perusterveydenhuollon 

vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi! 

On neksi vielä löytyy muutamia keitaita, 

joissa perusterveydenhuolto pelaa 

(esim. Padasjoki – mutta PAR AShankkeen 

myötä sekin varmaan romutetaan). 

Perusterveydenhuollon elvytysoh 

jelmassa puhutaan vahvasti toimen 

kuvien siirrosta. Esim. eräässä 

kun nassa vieraillessani listani koostui 

”yskä-kuume-fl unssa” -potilaista. 

Samanaikaisesti terveydenhoita ja pi ti 

gynekologista vastaanottoa! Mie lestäni 

työni ei ollut mielekästä eikä vastannut 

koulutustani. On ymmärrettävää, 

että lääkärit eivät halua tehdä 


töitä sellaisessa terveyskeskuksessa. 

Lisäksi viisaat päättäjät olivat 

tehneet päätöksen, että konekirjoittajia 

ei tietokoneiden tulon myötä 

enää palkata, vaan lääkärit voivat 

kir joittaa tekstit. Toki se onnistuu, 

mutta onko se mielekästä, jos lääkäreistä 

on pulaa? Uskon lisäksi, että 

ammattitaitoinen sihteeri kirjoittaa 

no peammin ja edullisemmin! Nykyterveyskeskuksethan 

on riisuttu avustavasta 

henkilökunnasta!! 

Palatakseni hoitajareseptiin, en 

ym märrä lainkaan perusteita sille. Eihän 

re septin kirjoittamisessa ole vain 

kyse pienen lomakkeen täyttämisestä 

(keittokirjamalliin), vaan se edellyt tää 

laajaa taustatietoa, opintoja ja ymmärrystä 

mm. kemiasta, biokemiasta, fysiologiasta, 

mikrobiologiasta, farmakologiasta 

sekä kliinisestä lääketieteestä. 

Nuo opinnot vievät vuosia! Miksi 

alkaa ”pikakouluttaa” hoitajia reseptejä 

kirjoittamaan, kun maasta löytyy 

reilut 20 000 henkilöä, joilla on siihen 

koulutus ? Lääkärit eivät ole koskaan 

napisseet, ettei heillä ole aikaa kirjoittaa 

reseptejä: se on yksi osa lääkärin 

työtä. Jos aikaa pitäisi jostain nipistää, 

niin se voisi olla esim. tuo potilastekstien 

konekirjoitus! 

Epäilen jopa, että sairaanhoitajien 

reseptinkirjoitusoikeus saattaa 

pa hentaa terveyskeskuslääkäripulaa. 

Kukapa haluaisi oman työnsä keskellä 

ottaa kantaa ja vastuuta toisen resepteistä. 

Resepti on helpompi kirjoittaa, 

kun tutkii potilaan itse tai 

tun tee hänet. 

Lisäksi vaarana ovat lisääntyneet 

antibioottireseptit. Niiden kirjoittamatta 

jättäminen vaatii ammattitaitoa 

ja varmuutta. Tullessani töihin kehitysmaasairaalaan 

hoitajat saivat määrätä 

potilaille antibiootteja – ja he käyttivät 

niitä runsaasti! Antibioottien 

käyttö väheni huomattavasti, kun oikeus 

määrätä niitä jätettiin ohellani 

vain lääkärin apulaisille. 

Jos tarve vähentää lääkärien kirjoittamia 

reseptejä on todellinen, silloin 

olisi varmaan syytä harkita käsikauppavalmisteiden 

lisäämistä! 

Toivon todella, ettemme ala käyttää 

aikaa ja rahoja hoitajareseptin läpiajoon. 

Miettikäämme mieluummin 

keinoja, millä houkutella lääkärit 

takaisin terveyskeskuksiin! Tärkeitä 

asioita siinä on oman työn hallinta, 

avustavan henkilökunnan paluu perusterveydenhuollon 

yksiköihin sekä 

kannustava ja työnsä osaava johtoporras. 

// Yleislääketieteen erikoislääkäri

Yleislääketieteen 16. pohjoismainen kongressi 

Kööpenhaminassa toukokuussa 2009 

Yleislääketieteen monet roolit – 

miten niistä selviämme? 

Kongressin yleisilme oli onnistunut. 

Aikataulut piti 

vät, luen totarjonta oli 

laa dukasta ja hyvää ruokaa 

riitti kaikille. Mielenkiintoinen 

havainto oli se, että lääkenäyttely ja 

abstraktikirjan lääkemainokset puuttuivat. 

Kong ressin ympärillä virtaili 

ja kuohui ihana Kööpenhamina, johon 

toki olisi voinut paremminkin 

paneutua jos olisi kiinnostavalta ohjelmalta 

malt tanut. Osallistujia oli 

kaikista pohjoismaista ja muualtakin, 

yhteensä noin 700 henkilöä. Suomalaisia 

osallistui noin 40. 

Starfi eld: Perusterveydenhuolto 

ansaitsemaansa asemaan ja 

mielellään heti 

Ensimmäisen pääluennon piti amerikkalainen 

lääkäri ja kansainvälisesti 

tunnettu ja tunnustettu terveydenhuol 

totutkija Barbara Starfi eld. 

Star fi eld on profi loitunut vahvan perus 

terveydenhuollon puolustajaksi, ja 

mikä parasta, hän perustaa näkemyksensä 

tutkittuun tietoon. 

Starfi eld aloitti tieteelliseen tutkimukseen 

perustuvan terveydenhuoltojärjestelmien 

vertailun vuosia sitten 

ja on kehittänyt useita metodologisia 

instrumentteja, joilla arvioidaan ter- 

veydenhuoltojärjestelmiä ja perusterveydenhuoltoa. 

Starfi eldin mukaan 

perusterveydenhuollosta terveydenhuoltojärjestelmien 

infrastruktuurina 

tiedetään tutkimuksen kautta paljon. 

Niissä maissa, joissa terveydenhuoltojärjestelmä 

perustuu vahvaan 

perusterveydenhuoltoon, on terveyden 

huolto toiminnaltaan tehokkaampaa, 

sillä on parempi hyötysuhde, ja väestön 

keskuudessa vallitsee suu rempi 

terveyden tasa-arvo kuin heik kojen 

perusterveydenhuoltojärjes tel mien 

maissa. Käytännössä tällaisten maiden 

väestössä pienipainoisi na syn tyviä 

lapsia on vähemmän, lapsi kuol leisuus 

ja itse mur haluvut ovat vähäisempiä, 

ihmisten elin ajan odote on korkeampi, 

tervey denhuollon kustannukset ovat 

matalammat ja eri väestöryhmien väliset 

terveyserot ovat pienemmät. Eipä 

siis ihme, että 10/2008 ilmestyneessä 

WHO:n raportissa suositellaan perustamaan 

terveydenhuoltojärjestelmät 

vahvalle perusterveydenhuollolle. On 

tässä yh teydessä mielenkiintoista, että 

kun perusterveydenhuollon hyödyistä 

ja haitoista kansanterveyden näkökulmasta 

tiedetään tutkimuksen kautta 

paljon, niin näin ei ole spesialistien 

toiminnan osalta. Sen hyödyistä tai 

haitoista kansanterveydelle ei Starfi eldin 

mukaan juurikaan ole tutkittua 

// kansainvälistä 

Martina Torppa 

Hans Blomberg 

Markku Sumanen 

tietoa. Starfi eldin ja kumppaneiden 

80–90-luvuilla tekemien tutkimusten 

mukaan vahvan perusterveydenhuollon 

maita olivat tuolloin Tanska, 

Suomi, Hollanti, Espanja ja Iso-Britannia. 

Starfi eld ja perusterveydenhuollon 

neljä kulmakiveä 

Kliinisen perusterveydenhuollon 

( pri mary care) keskeiset sekä järjestelmän 

että potilaiden kannalta hyötyä 

tuottavat toimintaperiaatteet 

voi daan kiteyttää neljään pääperiaatteeseen. 

Ensinnäkin kliininen perusterveydenhuolto 

on ongelmissa 

olevien ihmisten ensikosketus terveydenhuoltojärjestelmään 

( fi r s t c o ntact), 

jossa voidaan hoitaa suuri osa 

ihmisten taudeista/terveystarpeista 

ja siten välttää tarpeettomat erikoislääkärivastaanotot. 

Toinen periaate 

on potilaslähtöinen (person oriented), 

ei siis tautilähtöinen, toiminta. Potilasläh 

töisen orientaation ja toimintojen 

jär jestämisen on osoitettu tuottavan 

enemmän terveyshyötyä kuin 

mihin johtaa tautilähtöinen tapa 

toimia. Kol mas kulmakivi on se, 

että perusterveydenhuollon laaja palveluvalikoima 

mahdollistaa hoidon 

koko nais valtaisuuden (comprehensive- 


33

34 


ness) toteutumisen perustasolla ilman 

turhia lähetteitä. Neljäntenä ydinasiana 

on hoidon koordinaation (coordination) 

säilyttäminen perusterveydenhuollossa 

silloinkin, kun potilas 

tarvitsee ja saa hoitoa muulla taholla, 

esim. sairaalassa. Näin vältetään 

pääl lekkäisyydet ja lisätään hoidon 

turvallisuutta. 

Starfi eld vastaa 

Starfi eldiltä kysyttiin, mitä asioita 

hän pitää perusterveydenhuollon ja 

yleislääketieteen kannalta tärkeimpinä 

onnistumisen elementteinä. Keskeisenä 

asiana hän nosti esille potilaan 

ongelmiin vastaamisen. Tämä 

oli si Starfi eldin mielestä myös erinomainen 

laatumittari, sillä se liittyy 

potilaslähtöisyyden periaattee seen, 

jo ka on, ja jonka tulisi olla, perusterveydenhuollon 

keskeinen toimintaperiaate 

niin väestö- kuin yksilötasolla. 

Potilaslähtöisyyden ym pärillä 

on Starfi eldin mielestä paljon käsitteellistä 

epäselvyyttä. Kyse ei ole 

potilaan oikkuihin tai vaatimuksiin 

myöntymisestä vaan kussakin tilanteessa 

parhaasta mahdollisesta potilaalle/väestölle 

räätälöi dystä yleisesti 

hyväksyttyjä käytäntöjä noudattavasta 

hoidosta. 

Toinen Starfi eldin painottama 

asia oli hoidon jatkuvuus. Tällä hän 

tarkoitti nimen omaan pitkiä hoitosuhteita, 

joiden on osoitettu tuottavan 

enemmän terveyshyötyä ja edullisemmat 

terveydenhuollon kustannukset. 

Kroonisten sairauksien 

hoitomalleista taas ei Starfi eldin 

mukaan ole osoitettu, että niillä 

olisi minkäänlaista vaikutusta 

kansanterveyden kohentumiseen. 

Hänestä oli kummallista, että näihin 

malleihin niin kovasti nyt uskotaan 

ja niitä niin laajalti implementoidaan 

(sic!). 


Starfi eld preventiosta 

Starfi eld totesi ilman muuta pitävänsä 

terveen elämän mahdollistamista ihmisille 

kannatettavana, mutta sanoi 

samalla, että preventio käsitteenä on 

nykyään epämääräinen. Starfi eldin 

mielestä käsite pitäisi kirkastaa, ehkä 

jopa ottaa käyttöön uusi sana, sillä 

nyt vallitseva käsitteellinen epäselvyys 

on ongelma paitsi tutkimuksen 

kannalta myös yhteiskunnallisessa 

pää töksenteossa; pre ventio on tällä 

het kellä lähes kaikkialla maailmassa 

po liittisesti kuumaa ta varaa. 

Tutkimuksen näkökulmasta Starfi 

eldin viesti pre ventiosta oli yk sinkertainen. 

Pre ven tion hyödyl li syydes 

tä ei ole min käänlaista tutki muksel 

lista näyt töä. Tä hän tärkein syy 

lienee vallitsevan käsitteellisen epäselvyyden 

lisäksi se, että preventio on 

käytännössä niin moniulotteinen asia, 

että sen vaikuttavuuden tutkiminen 

tieteellisesti on todella vaikeaa. 

Starfi eld Suomeen! 

Suomalaisten poliitikkojen ja päättäjien 

tulisi ehdottomasti saada mahdollisuus 

kuulla Starfi eldin tutkimustuloksista. 

Starfi eldin vierailtua hiljattain 

norjalaisten huippupoliitikkojen 

luona päätettiin siellä heti palkata 

2 000 yleislääkäriä lisää perusterveydenhuoltoon! 

Siispä tervetuloa Suomeen, 

Starfi eld. 

Mens agitat molem – toinen 

innostava pääluento 

Norjalainen kollega, apulaisprofessori 

Linn Getz, piti toisena kongres sipäivänä 

säkenöivän, näkemyksellisen, 

kokemuksellisen, hieman taivaan kattoakin 

hipovan ja innoittavan pääluennon. 

Luennon lennokkuudes ta 

huolimatta tuntui, että Getz oli kä- 

sitellyt jotain yleislääkärille hyvin 

to dellista, arkisesta potilastyöstä 

konk reettisesti tuttua, ja yleislääkärin 

iden titeettiä vahvistavaa asiaa. Luennon 

nimi oli vapaasti suomennet tuna 

Molekyylit, mielet, Morrison ja medisiina: 

4M-tutkimus (huom. vrt the 4S study). 

Getz nosti esiin ihmisen (potilaan) 

mie lellisenä, kokevana subjektina. 

Tie subjektiin kulki psyko-neuro-endo-immunologian 

tutkimusnäyttöjen 

kautta; on paljon näyttöjä siitä, että 

ihmisen kokemukset ja niille annetut 

merkitykset vaikuttavat biologiaan 

ts. ruumiiseen ja terveyteen fysiologisella 

tasolla. Getz kiteytti asiaa 

Vergiliuksen sanoin: mens agitat molem 

(mieli liikuttaa ainetta). Käytännön 

yleislääkärin ja terveydenhuollon toimijan 

kannalta merkityksellistä voisi 

tässä olla se, että tiettyjen asioiden 

tiedetään tervehdyttävän/vahvistavan 

ih misiä. Esi merkiksi luottamuksen 

tun teminen, johonkin kuulumisen 

tun ne, kun nioituksen saaminen, 

hoiva/huolenpito ja itsekunnioitus 

ovat täl laisia asioita. Potilaiden 

kunnioittaminen ja kohtaaminen 

kiinnostavina ihmisinä kaikilla 

toiminnan tasoilla ei ole siis vain 

muotoseikka, vaan jopa potentiaalisesti 

biologiaa ”korjaavaa’” 

toimintaa. 

Riski sairastua, ylipaino, korkea 

verenpaine – toisenlaisia 

näkökulmia 

Pitkäaikaissairaiden hoitoa käsittelevässä 

sessiossa todettiin, että vielä on 

paljon parannettavaa verenpaine potilaiden 

ja sokeritautipotilaiden hoito 

tasapainossa. Vaikeuksia ymmärtää 

kroonisen sairauden riskiä – tässä 

korkean verenpaineen – käsiteltiin 

ajatusta herättävässä workshopissa. 

Tutkimus ten mukaan potilaiden on 

vaikea ymmärtää riskilukuja, esitet-

tiinpä ne miten vain (RRR = relative 

risk reduction, ARR = absolute risk 

reduction, NNT = number needed to treat, 

POL = prolongation of life). 

Tanskalaisten tutkimusten mukaan 

liikalihavien keski-ikäisten laihduttaminen 

voi jopa lisätä kuolleisuutta. 

Näyttää siltä, että ennaltaehkäisevät 

toimenpiteet pitäisi kohdistaa 

jo ennen kouluikää lapsiin ja heidän 

perheisiinsä. Kuitenkin terveellistä 

ruokailua ja liikuntaa suositeltiin 

edelleen myös aikuisiässä. 

Ehkä mielenkiintoisimman tutkimuslöydöksen 

esittivät islantilaiset ja 

norjalaiset tutkijat. He kyseenalaistivat 

nykyistä eurooppalaista kohonneen 

verenpaineen hoi tosuositusta 

(Euro pean Guidelines for Management of 

Arterial Hypertension). Aineistona oli 

65 000 norjalaista (The Nord-Tröndelag 

Health Study 1995–97). Norjalaiset 

ovat Euroopan pitkäikäisin, ter veellisesti 

elävä kansa. Veren pai neen 

hoitosuosituksen mukaan 74 % koko 

Norjan aikuisväestöstä tarvitsisi 

sään nöllistä seurantaa ja/tai lää kitystä 

sydän- ja verisuonisairastumisriskin- 

// Bentsojen käyttöä voidaan 

vähentää, jos Viggon tutkimuksia 

on uskominen 

Tanskalainen kollega Viggo Jör gensen 

esitteli eräässä work shopissa 

rauhoittavien- ja unilääkkeiden käytön 

vähenemistä tanskalaisessa väestössä 

perusterveydenhuollon lääkärien toteuttaman 

yksinkertaisen lääkemääräyskäytäntöjen 

muuttamiseen perustuvan 

intervention seurauksena. Kollegat 

saivat aikaan em. lääkkeiden käytössä 

todella merkittävän vähene män, joka on 

pysynyt jo pian kolme vuotta. Jörgensenin 

tutkimukset on julkaistu kansainvälisissä 

lehdissä, kannattaa tutustua. 

Tämäntyyppis tä aktiivisuutta toivoisi 

meilläkin ole van. Www.cure4you.dk 

sivustolta löy tyy myös bentso-ongelmatiikkaan 

liittyvää tietoa. 

sä takia. Tämä tarkoittaisi 296 629 

potilaskäyntiä/100 000 aikuis ta/vuosi. 

Norjassa nämä käynnit tehtäisiin 

yleislääkärin vastaanotolla. Suosituksen 

noudattaminen vaatisi 99 yleislääkäriä 

vain tähän ennaltaehkäisevään 

toimintaan. Norjassa on tällä hetkellä 

87 yleislääkäriä/100 000 aikuista. 

Tutkijoiden mukaan laajat ennaltaehkäisevät 

toimet eivät ole järkeviä ja 

eettisesti perusteltavissa, mikäli nii tä 

ei voida käytännössä toteuttaa ja ylläpitää, 

ei kä muita terveyteen vaikuttavia 

tekijöitä ole huomioitu. Kannattaisiko 

meidänkin tutkia, mil laisia 

työpanok sia suomalainen verenpainesuositus 

käytännössä vaatii suhteessa 

resursseihin? 

Julkaisuvinkkejä yleislääketieteen 

tutkimuksille 

Yleislääketieteen tutkimustyö on ilahduttavasti 

lisääntynyt viime vuo si na, 

ja sen laatu vastaa muiden eri koisalojen 

tasoa. Entistä useammin alan 

tie teelliset julkaisut hyödynnetään 

väi töskirjojen osajulkaisuina. On gelma 

on alati kasvava käsikirjoitusten 

tarjonta: hyviäkin tut kimusraportteja 

voi olla vaikea saada julkaistua. 

Tätä haastetta pohdittiin sessiossa, 

jossa alustajina toimivat Scandinavian 

Journal of Primary Health Care -lehden 

päätoimittaja Jakob Kragstrup 

ja BMJ:stä päätoimittaja Domhnall 

Mac Auley. Molemmat myönsivät, 

että lehdet pyrkivät tietoisesti kohottamaan 

omaa impact factoriaan. Viime 

vuosina näiden julkaisujen IF:t ovatkin 

tasaisesti nousseet. 

Yhtenä vaihtoehtona perinteisille 

tieteellisille lehdille mainittiin internet-julkaisut. 

Monessa näistä artikkelit 

ovat vapaasti luettavissa. Etu 

on mm. se, että hy vä käsikirjoitus ei 

jää julkaisematta ainakaan palstatilan 

puutteen vuoksi, painatus- ja posti- 


kuluissa säästetään myös. Haittapuolena 

voidaan pitää suhteellisen korkeita 

julkaisumaksuja. 

Omassa esityksessään MacAuley 

kysyi auditoriolta, mikä itse asiassa 

on BMJ. Kyseessä on web-sivu, joka 

päivitetään kahdesti joka arkipäivä. 

Se, minkä saamme paperiversiona, 

on vain otos suuresta julkaisumäärästä. 

Lehti jul kaisee noin 6 % sinne 

tarjotuista käsikirjoituksista: 70 % hylätään 

jo alkuvaiheessa. Vastoin usean 

muun lehden linjaa, päätoimittajat 

pyrkivät ensisijaisesti löytämään perusteita 

hylylle eikä niinkään hyväksymiselle. 

Tästä huolimatta MacAuley 

kuitenkin rohkaisi lähettämään 

lehteen käsikirjoituksia. Tärkeintä 

on, että huolellisen aineisto- ja menetelmäkuvauksen 

lisäksi kirjoitus tuo 

lukijoille uutta merkittävää tietoa. 

Summarum 

Pohjoismaiset yleislääketieteen kongressit 

ovat pääsääntöisesti hyviä, 

niin tämäkin. Luentojen kuuntelu, 

workshop eihin osallistuminen ja 

keskustelut muiden pohjoismaisten 

kollegojen kanssa herättivät suomalaisessa 

positiivista kateutta ja innostivat 

ponnistelemaan kohti vielä parempaa 

suomalaista yleislääketiedettä. 

Seuraava pohjoismainen sessio on 

Norjan Tromssassa 14.–17.6.2011. 

// Martina Torppa 

yleislääketieteen erikoislääkäri, 

ylilääkäri, kliininen opettaja, Helsinki 

// Hans Blomberg 

yleislääketieteen erikoislääkäri, Sipoo 

// Markku Sumanen 

LT, yleislääketieteen kliininen opettaja 

Tampereen yliopisto, Lääketieteen 

laitos 


35

36 

// järjestöasiaa 

Leena Varesmaa-Korhonen 

Kuvat: Yrjö Perkkiö 

Lapin yleislääkärit Luostolla 

Jo 33. kerran Lapin yleislääkärit käyttivät ruskaviikonlopun 

yhdessäoloon Orionin Luoston majalla 11.–13.9.09. 

Mukana oli lähes 30 kollegaa eri puolilta laajaa Lapin 

maata, ja mielihyvällä aluetoimikunta totesi nuorennuksen 

osallistujajoukossa. Ehkä aiheetkin vetivät. 

Jo perjantai-iltana käynnistyi 

vilkas keskustelu mielen 

päällä olevista asioista. Keskustelu 

jatkui saunan löylyissä 

ja takkatulen loimussa. 

Lauantaina Leena Varesmaa- 

Kor ho nen raportoi vuoden ajalta 

Lää käriliiton val tuuskunnan toimista 

ja päätöksistä sekä eettisen valiokunnan 

kokous ten aiheista. GPF-hallituksen 

jäsen Virpi Kuismanen 

puo lestaan valotti GPF:n toimintaa. 

Keskusteltiin valtuuskunnan tulevista 

vaaleista. Lap pi pyrki saamaan 

ainakin yhden edustajan Leena Varesmaa-Korhosen 

luopuessa Suomen 

pohjoisen puolikkaan edustajuudesta. 

Nuorten lääkäreitten, niin eurojen 

kuin yleislääketieteen erikoistujien, 

ongelmista ja toiveista keskustelimme 

neljän nuoren alustuksen 

pohjalta. Paljon on edistytty, mutta 

edelleen on parannettavaa. Ajan hallinta 

on useimmalle osoittautunut 

han kalimmaksi ongelmaksi, ja sitä 


se on usein kokeneellekin kollegalle. 

Toisaalta kukaan muu ei hallitse 

aikaasi kuin sinä itse. Vanhemman 

kol legan tuen antamisen mahdollisuuksia 

pohdiskeli konkari tk-lääkäri 

Yrjö Perkkiö. 

Turistien hoidosta terveyskeskuksessa 

kertoi Leena Varesmaa-Korhonen. 

Kaikilla kotipaikkakunnasta tai 

kotimaasta riippumatta on oikeus saada 

hoito terveyskeskuksessa äkillisis sä 

sairauksissa ja tapaturmissa. Taloudellisia 

esteitä ei enää pitäisi olla, sillä 

hoidon saa laskuttaa täysimääräisenä 

kotipaikkakunnalta. Näillä saa duilla 

tuloilla olisi syytä tarvittaessa hankkia 

lisäresursseja. Autetuiksi tul leilta 

turisteilta ja mökkiläisiltä saa monet 

kiitokset eri muodoissa. 

Erikoissairaanhoidon nä kö kulmas 

ta asiaa tarkasteli Lapin keskussai 

raalan ensiapupoliklinikan yli lääkä 

ri Merja Kurkinen. Valtaosa toispaikkakuntalaisista 

hoidetaan pe rusterveydenhuollossa. 

Ne erikoissairaan 

hoitoa vaativat potilaat, joi ta ei 

voi da siirtää ensiavun jälkeen kotipaikkakunnille, 

kuormittavat Lapin 

tai Länsi-Pohjan keskussairaaloita. 

Kuor mitus jakaantuu epätasaisesti. 

Huippu on kevään hiihtosesonki 

kirurgian klinikassa. Suurimmat 

ulkomaalaisryhmät ovat ruotsalaiset 

ja britit, mutta yhteensä 30 eri maan 

kansalaisia on ollut potilaina. 

Iltapäivän lopuksi Lääkäriliiton 

terveyspoliittinen asiantuntijalääkäri 

Mikko Nenonen toi terveiset VESneuvottelijoilta. 

Toimiva terveyskeskushanke oli 

joukolle aika epäselvä. Vanhempi 

lääkäri on jo pitkään haikaillut 

eväi tä oman työnsä seuraamiseksi. 

Teen kö oikeasti vaikuttavaa työtä? 

Kun pa nuo tietojärjestelmät olisivat 

”viisaampia”, ettei kaikkea tarvitsisi 

erikseen klikkailla, vaan tieto kertyisi 

normaalilta vastaanotolta. Jo nyt 

potilaan varaamasta ajasta tietojärjestelmien 

hoito vie luvattoman paljon. 

Kertynyt tieto pitäisi olla helposti 

löydettävissä. Ryhmissä käytiin dia-

eteksen riskitekijöiden sekä komplikaatioiden 

kimppuun, ja arvailimme 

niiden prosenttiosuuksia. 

Osallistujat lähtivät päivän päätteeksi 

ulkoilemaan, mutta aluetoimikunta 

piti kokouksen saunakamarissa. 

Maittavan illallisen jälkeen tiimiydyimme 

arvausleikkeihin: kaikki 

saivat palkintoja ja tuomarit lahjuksia. 

Runosuoni kukoisti. Kitarakin 

löytyi, rikkinäinen kieli deletoitiin. 

Yhteislaulu sujui hyvin 4-kielisenkin 

säestyksellä. 

Kiitos isännille ja kaikille mukana 

olleille. Tavataanhan ensi syksynäkin! 

// Leena Varesmaa-Korhonen 

// järjestöasiaa 


37

38 

Loukusa-Nieminen// 

Yleislääkärin työ on kokenut mullistuksia 

erityisesti perusterveydenhuollossa 

viime vuosina. Mm. kuntien 

pal velurakenneuudistus, tilaaja-tuottaja-mallit 

sekä erilaiset hallintokokeilut 

ovat tuoneet mukanaan yllättävän 

suuria muutoksia, joita kukaan 

ei ole osannut ennustaa. Vai kutukset 

ovat olleet yllättäviä päättäjillekin saatikka 

sitten ruohonjuuritason työntekijöille 

ja potilaille. 

Perusterveydenhuoltoa koettelee 

jo vuosia jatkunut lääkäripula, jota 

edellä mainitut tekijät eivät valitettavasti 

tähän mennessä saatujen kokemusten 

perusteella ole ainakaan helpottaneet. 

Jopa mammuttimaisiksi 

by rokratian järkäleiksi koetut uudet 

organisaatiot eivät ole houkutelleet 

helmoihinsa nuorta puhumattakaan 

vanhemmasta ja kokeneemmasta lääkärikunnasta. 

Ne tk-kollegat, jotka 

ovat toimintaympäristössään käyneet 

läpi suuria organisaatiomuutoksia, 

kuten edellä mainitut, ovat kokeneet 

kipeänä mm. sen, että päätösvalta on 

viety lähestulkoon pois ruohonjuuritason 

yksiköiltä ns. suurissa asioissa. 

Sananvaltaa ei enää juurikaan ole, eivätkä 

päättäjätahot tunnu kallistavan 

kuulevaa korvaansa näille ongelmille. 

Moni kollega on kokenut negatiivisena 

myös sen, että lääkäreitten lähiesimies 

ei olekaan enää lääkäri vaan jon- 


gpf-hallitus 

Työtä jaetaan uusiksi – taas 

kin muun ammatti ryhmän edustaja, 

jolla ei ole lääkärin työn substanssiosaamista. 

Tämä tuo vääjäämättä 

esiin ristiriitoja, kun mietitään lääkärin 

työn ja yksikön toiminnan kehittämistä 

ja sitä, mihin lääkärin työssä 

pitää panostaa. Tämänkin vuoksi osa 

lääkäreistä hakeutuu toimimaan sektorille, 

jossa lähiesimies on koulutukseltaan 

lääkäri. Päättäjien olisi hyvä 

ottaa tämäkin asia pohdintaan, kun 

mietitään syitä, miksi lääkärit eivät 

pidä tk-työtä aina kovin houkuttelevana 

vaihtoehtona. 

Tk-lääkärin työn houkuttelevuutta 

on yritetty parantaa mm. työn 

uudelleenjakamisella. Hoitajille on 

siirretty esim. fl unssapotilaitten vastaanottoa, 

mikä on toki vähen tänyt 

painetta lääkärin vastaan otol ta, 

mut ta toisaalta vienyt ns. helpompia 

potilaita pois, ja tämän seurauksena 

lääkärin työ on muuttu nutkin raskaammaksi: 

päivän aikana läpikäytävä 

potilasmateriaali on aiempaa 

vaikeahoitoisempaa ja vie enemmän 

aikaa. Uusin ”innovaatio” on nyt 

suunnitteilla oleva ja näil lä näkymin 

eduskunnan käsittelyyn lokakuussa 

etenevä asetus hoitajien rajatusta 

reseptinkirjoitusoikeudesta. Ei ole 

vielä aivan varmaa, mitä tämä esitys 

pitää sisällään: joko vain reseptin 

uusintaoikeus (ja tämäkin vain 

lääkärin valvonnassa) tai mahdollisesti 

rajattu reseptinkirjoitusoikeus. 

Juha Ahonen, Timo Kosonen, Virpi Kuismanen, 

Teija Loukusa-Nieminen, Pirkko Miettinen, 

Pekka Niemelä, Kaisa Nissinen-Paatsamala, 

Helena Nukari, Ulla Palmu, Pirkko Ranki, 

Johanna Salmio, Mikko Valkonen, Arto Virtanen 

Kuningasajatus on, että tämäkin 

säästäisi lääkärin työaikaa ns. tärkeämpiin 

asioihin. Jokainen terveyskeskuksessa 

työskennellythän 

tietää, että päivittäinen kymmenien 

reseptien uusimisurakka ei ole 

niitä houkuttelevimpia työtehtäviä 

varsinkaan, jos siihen ei ole varattu 

työohjelmassa aikaa. Kuinka 

sit ten tämä ”lääkärin valvonnassa” 

toteutettaisiin käytännössä? Onko 

tämä toisinto fl unssapotilaitten siirtämisestä 

hoitajille, eli päätyykö osa 

potilaista kuitenkin lääkärille ns. 

ylimääräisenä potilaana tai ”ovenrakokonsultaationa” 

jo täyden vastaanoton 

päälle? Pahimmillaan 

ti lanne voi olla se, että hoitaja on 

lääkärin ovenraossa tai puhelimen 

päässä joka tapauksessa reseptipinkan 

kanssa; todellisuus saattaa olla 

se, että reseptien uusiminen onkin 

huomattavasti aikaavievämpää kuin 

ennen. Tätäkin tärkeämpi kysymys 

on: kuka kantaa vastuun, jos jokin 

menee pieleen? Veikkaukseni on, 

että lääkärin pää on viime kädessä 

tässäkin tilanteessa pölkyllä! 

// Teija Loukusa-Nieminen 

Kajaani

Valtuuskunnan vaalit 

Perusterveydenhuollon 

vaalirenkaasta läpimenneet 

Työterveyslääkärien vaaliliitto 

2 Hallberg Anja Espoo 

9 Toivola Kristiina Turku 

Ytimessä yleislääkäri -vaaliliitto 

33 Niemelä Pekka Oulu 

21 Korkeila Katariina Turku 

37 Puhakka Jaana Helsinki 

23 Kosunen Elise Tampere 

34 Nukari Helena Savonlinna 

42 Salmio Johanna Kouvola 

14 Huuskonen Olli Espoo 

39 Roiha Päivi Rovaniemi 

30 Matintalo Pirjo Pöytyä 

Julkaisija 

Suomen yleislääkärit 

Allmänläkare i Finland – GPF ry 

www.yleislaakarit.fi 

Päätoimittaja 

Eila Kujansuu 

Lukonojankatu 4 

33710 Tampere 

Puh. 050 525 4351 

etunimi.sukunimi@pp.inet.fi 

Toimitussihteeri, taitto ja tilaukset 

Päivi-Maarit Luukkonen 

PL 49, 00501 Helsinki 

Puh. (09) 3930 758 

Fax (09) 3930 773 

paivi-maarit.luukkonen@fi mnet.fi 

Ilmoitukset 

Juha Ahonen 

Puh. 050 463 7899 

jeahonen@welho.com 

Toimituskunta 

Helena Nukari, pj. 

Virpi Kuismanen 

Teija Loukusa-Nieminen 

Pekka Niemelä 

Johanna Salmio 

Tieteellinen toimittaja 

Sirkka-Liisa Kivelä 

Tieteellinen neuvottelukunta 


Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi 

Pertti Kekki 

Esko Kumpusalo 

Kari Mattila 

Kaisu Pitkälä 

Tilausmaksu 

50 euroa/vuosi 

Painopaikka 

ISSN 

1796-2889 (painettu) 

1796-2897 (verkkolehti) 


39

EPÄVAKAASTA PERSOONALLISUUDESTA KÄRSIVÄN 

KRIISIEN HOITO 

Lähteet 

(1) Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Epävakaa persoonallisuushäiriö: Käypä Hoito -suositus. Helsinki: 

Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2008. 

(2) Linehan MM. Cognitive-behavioral treatment of borderline personality disorder. New York: Guilford Press, 1993. 

(3) Livesley WJ. Practical management of personality disorder. New York: Guilford Press, 2003. 

(4) Lieb K, Zanarini MC, Schmahl C, Linehan MM, Bohus M. Borderline personality disorder. Lancet 2004; 364:453-61. 

(5) Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J, Silk KR. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year 

prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2003;160:274-83. 

(6)Young JE, Klosko JS, Weishaar ME. Schema therapy: a practioner´s guide. New York: Guilford Press, 2003. 

(7) Kåver A, Nilsonne Å. Dialektinen käyttäytymisterapia tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden hoidossa. 

Helsinki: Edita, 2004. 

(8) LeDoux JE. The emotional brain. The mysterious underpinnings of emotional life. New York: Simon & Schuster, 

1996. 

(9) Bateman A, Fonagy P. Psychotherapy for borderline personality disorder. Mentalization-based approach. Oxford 

University Press, 2004. 

(10) Nehls N. Borderline personality disorder: the voice of patients. Research in nursing & health 1999; 22:285-93. 

(11) Brown MZ, Comtois KA, Linehan MM. Reasons for suicide attempts and nonsuicidal self-injury in women with 

borderline personality disorder. J Abnorm Psychol 2002; 111:198-202. 

(12) Paris J. Chronic suicidality among patients with borderline personality disorder. Psychiatric Services 2002; 53:738- 

42. 


LL, psykiatrian erikoislääkäri 

psykoterapian erityispätevyys

7/2009 (pdf) - Coronaria

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?