VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2009 - Mepa

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN 

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2009 

Kotkan Meripäivät 

Amorella vei 

3 jalkapalloturnauksen 

/ 2009 

Ms Midas i 

Raumos hamn 

Sjöfarare i 

Ylläs Frivakt landskap 

Vapaavahti 1

VAPAAVAHTI 3/09 

Satsaa itseesi ………………………………… 3 

Hevosvoimia maalla ja merellä ……………… 4 

Ilmojen haltijat suosivat Meripäiviä ………… 7 

Merenkulkijoiden 

kulttuuritapahtuma Kotkassa 18.7. ………… 10 

Merimieslaulufestivaalit 

käytiin Puuvenekeskuksessa ………………… 12 

Suuria purjelaivoja Aurajoen rannoilla ……… 14 

Voittajan äänessä sopivasti merimiessärmää … 16 

Uutun kotimatka Kotkaan 

neljän Turkin-vuoden jälkeen ……………… 18 

Kotimatka Kotkaan ………………………… 19 

Midas ……………………………………… 22 

Sweet home Chicago ……………………… 27 

MEPA:n kirjasto suosittelee ………………… 28 

Esa Lonka valtakunnansovittelijaksi ………… 31 

MEPA Trap haulikkokisa 25.8.2009 ………… 32 

Kulloon golfkisa pelattiin vaihtelevassa säässä 34 

MEPA:n jalkapallo pelattiin 

Salon liikuntapuistossa ……………………… 36 

Merimiesten urheiluviikko 13.-19.7.2009 

Tukholmassa, Kaknäsin merimieskeskuksessa 40 

Arjessa kuntoon - Silja Europan 

työhyvinvointiohjelma jatkuu ……………… 41 

Kokkien kisat ……………………………… 43 

Ylläksen matkalla hyvä meininki …………… 44 

Tunnelmia MEPA:n kursseilta ……………… 49 

Opinahjo maantasalle ……………………… 53 

Ristikot …………………………………… 56 

Tulevia kursseja …………………………… 59 

FRIVAKT 3/09 

Satsa på dig själv …………………………… 3 

Hästkrafter till lands och till sjöss …………… 5 

Vädrets makter gynnade Havsdagarna ……… 8 

Sjöfararnas kulturevenemang 

i Kotka den 18 juli ………………………… 11 

Sjömanssångfestivalen hölls i Träbåtscentret … 13 

Stora segelfartyg vid Aura ås stränder ……… 15 

Vinnarens röst lagom sjömanssträv ………… 17 

Uuttus hemfärd till Kotka efter fyra år i Turkiet 18 

Midas ……………………………………… 25 

SSB:s bibliotek rekommenderar …………… 30 

Esa Lonka blev riksförlikningsman ………… 31 

SSB:s tävling i trapskytte 25.8.2009 ………… 33 

Golftävling i Kullo i omväxlande väder ……… 35 

SSB:s fotbollsturnering spelades 

i Salo idrottspark …………………………… 38 

Sjöfolkets idrottsvecka 13.-19.7.2009 

på Kaknäs sjömanscentrum i Stockholm …… 40 

För en bättre vardag - Silja Europas 

arbetshälsoprogram fortsätter ……………… 42 

Kockarnas tävling …………………………… 43 

”Flaggskeppet” ger glad 

samvaro och ny kondition i Lappland ……… 45 

Korsord …………………………………… 57 

Sjöfarare på vandring vid Ylläs s. 45 

Terhi voitti Kotkan Ruusun Merimieslaulufestivaaleilla 

Futisturnaus pelattiin hienossa säässä Salon Liikuntapuistossa 

Kansikuva: Sirpa Kittilä kuvasi ms Silja Europan 

Elina Junnilan Kotkan Meripäivillä 

Pärmbild: Sirpa Kittilä: Elina Junnila från Silja Europa på 

Kotka Havsdagar 

Takasivu: Thure Malmberg kuvasi Lapin syksyistä luontoa 

Baksida: Thure Malmberg avbildade höstlig natur i Lappland 

2 Vapaavahti Frivakt 3 / 2009

Satsaa itseesi 

3 / 2009 

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 

Lehdissä on tämän tästä uutisia, että suomalaisten kunto laskee. 

Alokkaitakaan ei saa juoksuttaa ennen kuin heidät on kuntoutettu 

sauvakävelyn avulla. Vasta sitten voidaan siirtyä fyysisimpiin suorituksiin. 

Erään urheiluopiston tekemästä tutkimuksesta selviää, että 

työikäisten kunto on laskenut ja paino noussut 1980-luvun alusta 

tasaisesti. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös merenkulkijoiden 

piirissä tehdyissä tutkimuksissa. 

Tilanne on huolestuttava, sillä tätä menoa olemme tulevaisuudessa 

kunnoton kansakunta, jonka terveydenhuoltokulut ovat liian suuret. 

Suunta on saatava muuttumaan ja nopeasti. Näihin ”talkoisiin” 

tarvitaan kaikkien mahdollisten tahojen panostusta ja tosissaan. 

Myös meidän merenkulussa työskentelevien on syytä olla huolissamme 

merenkulkijoittemme hyvinvoinnista. Tiedon puutteeseen 

se ei ainakaan kaadu, sillä tutkimustuloksia on riittävästi, mutta 

mistä löytyy se kuuluisa tahto? Merenkulkija on itse saatava tahtomaan 

muutosta. Vastuu omasta kunnosta on viime kädessä jokaisella 

itsellään. 

MEPA on tänäkin vuonna panostanut paljon työhyvinvointiin 

merityössä. M/S Silja Europalla aloitimme huhtikuussa lähes 60 

hengen voimin vuoden kestävän Arjessa Kuntoon- työhyvinvointikurssin. 

Kurssiin kuuluu ryhmätapaamisia monipuolisine koulutuksineen 

ja väliaikoina noudatetaan mahdollisimman hyvin annettuja/sovittuja 

ohjeita. 

Elokuun yhteistapaamisesta saatu palaute on rohkaisevaa. Liikuntaa 

on lisätty, paino on pudonnut, laivan kuntosali on kovassa 

käytössä ja sairauksista johtuvat poissaolot ovat vähentyneet. Aivan 

upeata. 

Samoin kahdella matkustaja-aluksella oli koko kevään MEPAn 

palkkaama kunto-ohjaaja viikoittain vetämässä kuntojumppia ja 

antamassa henkilökohtaista ohjausta liikunta-asioissa. 

Toivotaan, että tämä ”Suomen malli” yleistyisi maailmalla ja oikeasti 

välitettäisiin omasta työvoimasta ja sen hyvinvoinnista. Uskon, 

että siihen satsatut rahat saadaan takaisin moninkertaisesti pidempinä 

työurina ja vähempinä sairaslomina. Ennen kaikkea se on 

tietenkin satsaus omaan hyvinvointiin. 

Tutkimuksista on opittu, että pienillä muutoksilla päästään pisimmälle. 

”Kertarysäyksen” kaltaista oikotietä ei ole kestäviin ratkaisuihin. 

Toisin sanoa mikäli tähtää kesäksi ”uimapukukuntoon”, niin 

nyt on jo kiireesti aloitettava. Kesään on vain yhdeksän kuukautta. 

Tavataan rannalla ja onnitellaan itseämme. 

Martti Karlsson 

Satsa på dig själv 

I tidningarna kan man ofta läsa nyheter om att finländarnas kondition 

blir sämre. Rekryter får man inte ens kommendera att springa 

innan man har tränat dem med stavgång. Först därefter kan man 

övergå till mera fysiska prestationer. En undersökning, som utförts 

av ett idrottsinstitut, visar att konditionen hos personer i arbetsför 

ålder har sjunkit jämnt sedan början av 1980-talet, samtidigt har 

vikten ökat. Liknande resultat har man fått vid undersökningar gällande 

sjöfarare. 

Situationen är oroande, med den här takten har vi i framtiden 

en nation utan kondition men med för stora utgifter för hälsovård. 

Vi måste snabbt få riktningen att ändra. För det ett sådant ”talko” 

behöver vi satsningar från alla håll och det på allvar. 

Också vi som arbetar inom sjöfarten har anledning att vara bekymrade 

över våra sjöfarares välmående. Brist på information är det 

åtminstone inte, resultat av undersökningar har vi tillräckligt, men 

hur är det med den goda viljan? Vi måste förmå sjöfararen att själv 

vilja ha en förändring. I sista hand ansvarar var och en själv för sin 

egen kondition. 

SSB har också i år satsat mycket på arbetsvälbefinnande till sjöss. 

Med M/S Silja Europa började vi i april med nästan 60 personer 

kursen ”För en bättre vardag”, som pågår ett helt år. I kursen ingår 

gruppträffar med mångsidig utbildning och där emellan iakttar 

man så noga som möjligt de instruktioner som getts eller som man 

kommit överens om. 

Responsen från den gemensamma träffen i augusti var uppmuntrande. 

Man har ökat motionerandet, vikten har sjunkit, fartygets 

konditionssal är i flitigt bruk och frånvaron på grund av sjukdom 

har minskat. Alldeles utmärkt. 

Under hela våren avlönade SSB en konditionsinstruktör som 

varje vecka ledde gympa och gav individuell vägledning på två passagerarfartyg. 

Vi får hoppas att den ”finländska modellen” skulle bli mera vanlig 

ute i världen och att man på allvar skulle bekymra sig om sin 

egen arbetskraft och dess välbefinnande. Jag tror att man mångfaldigt 

får tillbaka de pengar man satsat, i form av längre arbetskarriär 

och minskad sjukfrånvaro. 

Undersökningarna har visat att man kommer längst med små 

förändringar. Stora, drastiska genvägar leder inte till bestående lösningar. 

Med andra ord, om man vill uppnå en ”bikiniform” till sommaren 

så gäller det att snabbt sätta igång. Det är bara nio månader 

till sommaren. Vi ses på badstranden och gratulerar oss själva. 


Frivakt Vapaavahti 3

HeVosVoIMIA MAAllA jA MeRellä 

kuva: Containerships 

Yliperämies Mertsi Romppasen 

käyskellessä työmaallaan 

Suomen suurimman 

konttilaivan Containerhips VII 

komentosillalla, hänen j 

alkojensa alla meuruaa liki 

17 000 hevosvoiman kone. 

Se ei kuitenkaan ole syy miksi 

Romppanen miettii hevosia ja 

puhelee niistä mielellään laivaa 

ajaessaan. 

Syynä hevosjuttuihin on muutaman vuoden 

takainen elämänmuutos, kun Romppanen 

laittoi pisteen kaupunkilaiseen elämäänsä ja 

muutti maalle hoitamaan hevosia. 

Mielikuva hevosista liittyy Romppasen 

mielestä jouhevasti myös työhön merellä. 

Kyse on luonnosta ja luonnonvoimista, joiden 

kanssa on oltava nöyrä. 

-Hevosen selässä sen ymmärtää, kun alla 

on 500 kiloa lihasta ja hevosella oma tahto. 

On hienoa tehdä yhteistyötä ison eläimen 

kanssa, Romppanen miettii. 

Romppasen ja hänen kihlattunsa Pauliina 

Uotilan tilalla asustaa pariskunnan neljän 

hevosen lisäksi kolme koiraa ja kolme kissaa. 

Mielikuvissaan Romppanen näkee tilan 

eläinten joukkoon vielä mahtuvan ainakin 

kanalauman ja navetan kunnostuksen jälkeen 

siankin. 

-Hevosista olen ollut kiinnostunut aina. 

Nelisen vuotta sitten kävin Mepan ratsastus- 

kurssilla Niinisalossa, Romppanen kertoo. 

Kohtalo tuo lisää lemmikkejä 

Monet tilan eläimistä ovat tulleet pariskunnan 

haltuun ikään kuin kohtalon sanelemina. 

-Yksi koiristamme tuli vanhemmalta pariskunnalta, 

joka ei voinut sitä enää pitää. 

Kissakin tuli naapurin yllätyspentueesta ja 

3-vuotias Suomenhevonen tuli äskettäin 

Pauliinan ystävän lopetettua tallinsa. Joskus 

on tehtävä nopeitakin ratkaisuja. 

Suomenhevosen tulevaisuus on Romppasen 

mukaan ensisijaisesti ravihevoseksi kouluttaminen 

ja jos se ei onnistu niin hevonen 

koulutetaan ratsuksi. 

Hevosten pito on maalla viihtyvälle pariskunnalle 

ensisijaisesti elämäntapa, mutta 

leipäänsä hevoset saavat tienata sitä mukaa 

kuin niiden ominaisuudet sallivat. 


-Viime kesänä syntyneestä varsasta odotetaan 

ensisijaisesti ravuria ja hyviä aikoja 

juoksevan hevosen käyttö astutuksessa on 

aina kannattavaa, Romppanen kertoo ja 

miettii, että varsalla on edellytykset juoksijaksi. 

Varsan lämminverinen 12-vuotias emä, 

entinen ravuri, saa vielä tehdä ainakin yhden 

varsan, joka mahdollisesti myydään. 

Tilan neljännen hevosen, tai ponin, tulevaisuuden 

varalle Romppasella on omat suunnitelmansa. 

-Siinä on tuleville lapsille hieno harjoitteluhevonen. 

Maatyöstä lepoa merityössä 

Janakkalassa Viralan kylässä sijaitsevalla 1,2 

hehtaarin tilalla on Romppasen mukaan 

vielä paljon työtä tehtävänä tilan kunnostuksessakin. 

Hevoset pitävät pariskunnan 

arjen työntäyteisenä ja kun yliperämiehen 

työrytmiin kuuluu kolme viikkoa merillä 

jää täysipainoisiin maatöihin samanmittainen 

jakso. 

-Töihin kun tulee niin pääsee lepäämään 

fyysisesti, sanoo Romppanen ja esittelee 

kämmeniään, joissa maatöistä saadut rakkulat 

ovat parissa viikossa laivalla hiipuneet 

arviksi. 

-Hyvin palanutta hevosenlantaa lapioidessaan 

sitä on maatyön perimmäisten ky- 


Viime kesänä 

syntynyt varsa 

ikuistettiin kuvaan 

emänsä ja 

Mertsi Romppasen 

kanssa. 

symysten äärellä, Romppanen naureskelee, 

mutta korostaa, että nykyihmisen vieraantuminen 

luonnosta on murheellista. 

-Liikaa elektroniikkaa, likkaa tietokoneita. 

Luonto on se mistä olemme tulleet ja 

sen kanssa on elettävä tulevaisuudessakin, 

Romppanen filosofoi. 

Kotiin päästyään merenkulkija kerää voimia 

nukkumalla, yliperämiehen työaika kun 

osuu laivalla aamuyön varhaisiin tunteihin 

ja uni on koottava vuorokauden mittaan 

useammista palasista. 

Romppanen on tehnyt käytännössä koko 

työuransa Containerships -varustamon palveluksessa. 

Aloitettuaan opinnot merikoulussa 

Kotkassa hän työskenteli ensin Länsisatamassa 

varustamon laivoja lastaamassa ja 

pätevyyskirjan saatuaan aloitti varustamon 

Petsamo-laivassa perämiehenä. 

Containerships VII komentosillalta 

Romppasen on löytänyt pian kolmen vuoden 

ajan. Viime vapaalla Romppanen kertoo 

postiluukusta kolahtaneen merikapteenin 

pätevyyskirjan. 

Sirpa Sutinen 

HäsTKRAFTeR TIll lAnds 

Då överstyrman Mertsi Romppanen 

går på Finlands största 

containerfartygs kommandobrygga, 

ombord på Containerships 

VII, brummar en maskin 

med nästan 17 000 hästkrafter 

under hans fötter. Det är ändå 

inte orsaken till att Romppanen 

tänker på hästar och gärna 

pratar om dem medan han styr 

fartyget. 

ocH TIll SjöSS 


Mertsi Romppanen på ContainershipsVII 

däck på Nordsjön. 

Bakom hästhistorierna ligger en omvälvning 

i livet för några år sedan, då Romppanen 

satte punkt för sitt liv som stadsbo och 

flyttade till landet för att sköta hästar. 

Romppanen tycker att tankarna på hästar 

också lätt kommer då man arbetar på sjön. 

Både hästar och hav är natur och naturkrafter 

som kräver ödmjukhet av människan. 

- Då man sitter på hästryggen förstår man 

det, under sig har man 500 kilo muskler 

och hästen har sin egen vilja. Det är fint 

att samarbeta med ett stort djur, funderar 

Romppanen. 

På Romppanens och hans fästmö Pauliina 

Uotilas gård går utöver parets fyra hästar 

också tre hundar och tre katter. Romppanen 

tänker sig att åtminstone en hönsflock skul- 

le rymmas med och efter en renovering av 

ladugården också ett svin. 

- Jag har alltid varit intresserad av hästar. 

För fyra år sedan deltog jag i en av SSB:s 

kurser i ridning i Niinisalo, berättar Romppanen. 

och ödet hämtar 

flera husdjur 

Många av gården djur har hamnat i parets 

vård alldeles som bestämt av ödet. 

- En av våra hundar fick vi av att gammalt 

par som inte mera kunde hålla den. En katt 

fick vi då grannen fick en överraskande kull 

ungar och den treåriga finska hästen kom då 

Pauliinas vän upphörde med sitt stall. Ibland 

måsta man fatta snabba beslut. 

Den finska hästens framtid är enligt 

Romppanen att i första hand tränas till travhäst, 

och om det inte lyckas skolas hästen 

att bli ridhäst. 

För paret som trivs på landet är hästskötsel 

främst ett sätt att leva, men hästarna får 

tjäna sitt levebröd i den mån de har förutsättningar 

för det. 

Fölet som föddes senaste sommar väntas i 

första hand bli en travhäst och det lönar sig 

alltid att hålla en snabb häst som avelsdjur, 

berättar Romppanen och funderar att fölet 

har förutsättningar att bli en travhäst. 

Det varmblodiga 12-åriga stoet, tidigare 

travhäst, får åtminstone föda ännu ett föl, 

som möjligen säljs. För gårdens fjärde häst, 

en ponny, har Romppanen andra framtidsplaner. 

- Den blir en fin häst att öva på för barnen 

då de kommer. 

lantarbetet ger vila från 

jobbet till sjöss 

På gården med ett jordområde om 1,2 hektar 

i Virala by i Janakkala finns det enligt 

Romppanen ännu mycket att göra. Hästarna 

håller paret fullt sysselsatta och då över- 

styrmannens arbetstörn räcker tre veckor föl- 

jer en lika lång period för rejält lantarbete. 

- Då man kommer tillbaks till jobbet får 

man vila fysiskt, säger Romppainen och visar 

sina handflator med blåsor som på ett 

par veckor blivit valkar. 

- Då man skyfflar väl brunnen hästgödsel 

står man inför lantarbetets yttersta frågor, 

skrattar Romppanen, men tillägger att dagens 

människa är sorgligt fjärmad från naturen. 

- För mycket elektronik, för många datorer. 

Ur naturen har vi kommit och med den 

skall vi leva också i framtiden, filosoferar 

Romppanen. 

Då sjöfararen kommer hem samlar han 

krafter med att sova, ombord sträcker sig 

överstyrmannens arbetstid inpå morgonnatten, 

och sömnen består av flera kortare 

perioder under dygnet. 

Romppanen har i praktiken under hela 

sin yrkesverksamma tid jobbat för rederiet 

Containerships. 

Då han inledde studierna i sjöfartsskolan 

i Kotka jobbade han först i Västra hamnen 

med att lasta rederiets båtar och då han fått 

sitt behörighetsbrev började han som styrman 

ombord på Petsamo. 

På kommandobryggan på Containerships 

VII har Romppanen stått snart tre år. Romppanen 

berättar att sjökaptenspapperen kom 

med posten under den senaste ledigheten. 

Sirpa Sutinen 


Kotkan kantasatamassa 

järjestetyssä tapahtumassa 

vieraili peräti 250.000 kävijää. 

Lisää väriä toivat Tall Ships´ 

Racen Turkuun matkalla 

olevat purjelaivat, joita 

Kotkassa poikkesi 

kuutisenkymmentä. 

Perinteiden mukaan Meripäivät 

alkoivat torstain juhlaparaatilla, 

joka keräsi katujen varteen 

noin 30.000 ihmistä. 


IlMojen HAlTIjAT 

suosIVAT MeRIPäIVIä 

Varsin värikkäässä paraatissa paikalliset yritykset 

ja yhdistykset esittelevät toimintaansa. 

Paraatissa liikuttiin tanssien, kävellen tai 

moottoreiden voimalla. Parhaana paraatikulkueena 

palkittiin miesvoimistelijaryhmä 

Möljän Pöljät. Notkeat ja hyväkuntoiset 

miehet olivat pukeutuneet raidallisiin asuihin. 

Meripäiväneuvosparin valinnassa haluttiin 

kunnioittaa koulutuksen ja sivistyksen 

merkitystä. Meripäiväneuvoksettareksi 

valittiin taannoin myös opetusneuvoksen 

arvonimen saanut Kaisa Rönkä. Hän on 

toiminut muun muassa opettajana, koulutuspäällikkönä 

ja toimialajohtajana. 

Meripäiväneuvokseksi nimitettiin Juhani 

Saarinen, joka on toiminut rehtorina ja kirjoittanut 

historiikkeja. Hän aloitti keväällä 

Langinkosken keisarillisen kalastusmajan 

museon intendenttinä 

Areenalla ohjelmaa 

moneen makuun 

teksti: Pekka Karppanen 

kuvat: Sirpa Kittilä 

Torstaina tarjoiltiin sotaveteraaneille ja heidän 

puolisoilleen rosvopaistiateria ja sotilaskodin 

munkkikahvit. Meripäiväareena 

rakennettiin jälleen Merikeskus Vellamon 

viereen. Jättiläiskokoinen teltta siirrettiin 

Meripäivien jälkeen Turkuun Tall Ships Races 

-tapahtumaa varten. 

Kotimaisista artisteista yleisöä kiinnostivat 

muun muassa Paula Koivuniemi, Yö, 

Popeda, Kolmas Nainen, Agents ja Mamba. 

Ulkomaisista esiintyjistä nimekkäimpiä 

olivat takavuosien superyhtyeet Boney M ja 

Deep Purple, jonka hitti ”Smoke on the water” 

uppoaa edelleen kansaan kuin häkä. 


Tapahtumia kaikkialla 

Kotkan ja Karhulan toreilla nähtiin takavuosien 

tapaan kotimaista ja kansainvälistä 

katuteatteria. Paraatin voittajaryhmä Möljän 

Pöljät voimistelivat myös Merikeskus 

Wellamon Kattoestradilla. Ravintola Kairon 

puistossa soivat Melodiset Meripäiväjatsit 

neljänä iltana muun muassa Kotka Big Bandin 

tahdeissa. 

Kun puhutaan Kotkasta, muistellaan 

myös Juha Vainiota. Junnun muistokonsertti 

”Yleisessä saunassa -Juha Vainion sanoin 

ja sävelin” vedettiin kahdesti Kotkan 

kaupunginteatterissa. Otto Kanervan ja 

Kalle Torniaisen tuottamassa tapahtumassa 

esiintyivät Veeti Kallio, Katri Ylander ja 

Jenna Bågeberg. 

Juha Vainio -palkinto on myönnetty 

vuosittain Meripäivien yhteydessä merkittävälle 

suomalaiselle sanoittajalle vuodesta 

1991 lähtien, jolloin sen sai edesmennyt 

Juice Leskinen. Tänä vuonna 5.000 euron 

palkinnon sai Dave ”Isokynä” Lindholm. 

Vuonna 1952 syntynyt Lindholm on paitsi 

laulaja ja lauluntekijä myös kitaristi, joka on 

soittanut muun muassa Sleepy Sleeperseissa, 

Leningrad Cowboys´ssa ja Pelle Miljoonan 

bändissä. 

PK 

Sanna Saarijärvi viihtyi Kotkassa 

VädReTs MAKTeR 

gYnnAde HAVsdAgARnA 

Kikka Laitinen onnitteli Juha 

Vainio -palkinnon saanutta 

Dave Lindholmia 


Evenemangen i Kotkas 

huvudhamn besöktes av 250 

000 personer. Tall Ships’ Race 

gav extra färg då ett sextiotal 

segelfartyg anlöpte Kotka under 

seglatsen mot Åbo. Havsdagarna 

inleddes traditionellt på 

torsdagen med en festparad som 

samlade ca 30 000 människor 

längs gatorna. 

De lokala företagen och föreningarna presenterade 

sin verksamhet i den synnerligen 

färggranna paraden. I paraden rörde man 

sig dansande, promenerande, eller med motor. 

Den manliga gymnastikgruppen Möljän 

Pöljät belönades som den bästa i paraden. 

De vältränade och smidiga männen var 

klädda i randiga dräkter. 

Vid valet av havsrådspar ville man visa 

uppskattning för skolning och bildning. Till 

havsrådinna utsågs Kaisa Rönkä som nyligen 

fått titeln undervisningsråd. Hon har 

bland annat verkat som lärare, utbildningschef 

och branschchef. Till havsråd utsågs Juhani 

Saarinen, som verkat som rektor och 

skrivit historiker. Han började under våren 

som intendent vid museet på den kejserliga 

fiskestugan i Langinkoski. 

Mångsidigt program 

på Arenan 

På torsdagen bjöds krigsveteranerna med 

äkta hälft på rövarstek och soldathemmets 

munkar med kaffe. Havsdagsarenan byggdes 

igen upp vid Maritimcentret Vellamo. 

Ett jättestort tält flyttades efter Havsdagarna 

till evenemanget Tall Ships’ Races i Åbo. 

Bland andra Paula Koivuniemi, Yö, 

Pobeda, Kolmas Nainen, Agents och 

Mamba intresserade publiken, av de inhemska 

artisterna. Av de utländska artisterna var 

de mest berömda sin tids supergrupper som 

Boney M och Deep Purple, vars låt ”Smoke 

on the water” fortfarande fängslar publiken. 

evenemang överallt 

På torgen i Kotka och Karhula kunde man 

som under tidigare år se inhemsk och utländsk 

gatuteater. Paradens vinnargrupp 

Möljän Pöljät gymnastiserade också på Maritimcentrets 

Vellamos Takestrad. I parken 

vid restaurang Kairo ljöd melodisk havsdagsjazz 

under fyra kvällar, bland annat till 

tonerna av Kotka Big Band. 

Då man talar om Kotka minns man 

också Juha Vainio. Junnus minneskonsert 

”Yleisessä saunassa - Juha Vainion sanoin ja 

sävelin” uppfördes två gånger på Kotkas 


stadsteater. Veeti Kallio, Katri Ylander 

och Jenna Bågeberg uppträdde i 

programmet som producerats av Otto 

Kanerva och Kalle Torniainen. 

Juha Vainio-priset har årligen i samband 

med Havsdagarna delats ut till 

en framstående finländsk författare av 

sångtexter, allt sedan år 1991 då priset 

tillföll framlidne Juice Leskinen. I 

år gick priset på 5000 euro till Dave 

”Isokynä” Lindholm. Lindholm, 

som är född år 1952, är förutom sångare 

och textförfattare också gitarrist. 

Han har spelat bland annat i Sleepy 

Sleepers, Leningrad Cowboys och 

Pelle Miljoonas band. 

PK 

Pianisten Lenni-Kalle Taipale höll en paus mellan 

två konserter 

Teemu Selänne kom till 

Kotka för att lyssna på 

Junnu Vainios musik 

Anne Vuorijärvi-Eronen 

från Mariella följde med 

öppningsparaden med sin 

man och sitt yngsta barn 


MeRenKulKIjoIden KulTTuuRITAPAHTuMA 

KoTKAssA 18.7. 

Tänä vuonna perinteinen 

kulttuuritapahtuma osui 

päällekkäin merimieslaulufestivaalien 

alkukilpailujen kanssa, 

mikä näkyi yleisömäärässä. 

Kirjaston auditorioon saapuneet 

kuulijat saivat kuitenkin 

nauttia hienosta ohjelmasta. 

Kotkan Hyrrät vetivät vanhan tavan mukaan 

vauhdikkaan tanssiesityksen kirjaston 

aulassa. Tilaisuus jatkui auditoriossa, jossa 

MEPAn toimitusjohtaja Martti Karlsson 

toivotti vieraat tervetulleiksi. Juontajana ja 

yhteislaulujen vetäjänä toimi vanha konkari 

Matti Piipari. Raimo Suomi säesti haitarilla. 

Merimieslaulufestivaalien merimiessarjaan 

osallistuneet Tapio Suomi, Timo 

Hentunen ja Esa Peuho esiintyivät kukin 

vuorollaan. Risto Pahlama toimi Timo 

Hentusen ohella säestäjänä. Esiintyjät olivat 

rentoina ja saivat aktiivisen yleisön kanssa 

luotua hienon tunnelman. 

Tapahtuma jatkui huumorin merkeissä. 

Haminan Bastionissa esitettiin kesällä Jari 

Nenosen kirjoittamaa hauskaa näytelmää 

”Saatana saapuu Kolsilaan”. Tästä nauruhermoja 

kutkuttavasta Jalle Niemelän 

ohjaamasta kappaleesta esitettiin kohtaus 

neljän näyttelijän voimin. 

Merimieslaulufestivaaleilta tauolla oleva 

Kai Pärnänen saatiin hälytettyä paikalle 

hyvän syyn takia. Merimiesunionin Itäkustin 

osasto oli myöntänyt hänelle 340 euron 

arvoisen tunnustuspalkinnon. Osaston 

puheenjohtaja Anu Ryökkynen ja Tuula 

Valjus kävivät luovuttamassa palkinnon 

kukkien kera. Pärnänen kitaroineen esitti 

kiitokseksi laulun. 

Lämminhenkinen tilaisuus päättyi, kun 

tilaisuutta mukailevan runonkin esittänyt 

Matti Piipari veti Raimo Suomen säestyksellä 

yhteislaulut. 

PK 

merikapteeniksi 

opiskeleva Markus 

Venho tutustui 

Mepan näyttelyyn 

Haminan 

teatteri 

hauskuutti 

yleisöä 



sjöFARARnAs KulTuReVeneMAng 

I KoTKA den 18 julI 

I år hölls det traditionella kulturevenemanget 

vid samma 

tid som sjömanssångfestivalens 

första uttagningstävling, och det 

syntes i publiksiffrorna. De som 

mött upp i bibliotekets auditorium 

fick ändå njuta av ett 

högklassigt program. 

I bibliotekets aula fick man som många 

gånger tidigare se Kotkan Hyrrät framföra 

en dansuppvisning. Evenemanget fortsatte 

i auditoriet, där SSB:s verkställande direktör 

Martti Karlsson hälsade publiken välkommen. 

Som konferencier fungerade Matti 

Piipari, gammal i gamet, och han ledde 

också allsången. Raimo Suomi ackompanjerade 

på gitarr. 

Tapio Suomi, Timo Hentunen och 

Esa Peuho, som hade deltagit i sjömansserien 

i sjömanssångfestivalen, uppträdde i 

tur och ordning. Utöver Timo Hentunen 

ackompanjerade också Risto Pahlama. De 

uppträdande var avspända och tillsammans 

med den aktiva publiken skapade de en fin 

stämning. 

Evenemanget fortsatte i humorns tecken. 

Under sommaren har man på Hamina Bastion 

i Fredrikshamn visat ett underhållande 

skådespel ”Saatana saapuu Kolsilaan”, skrivet 

av Jari Nenonen. Av pjäsen som kittlat 

skrattnerverna, regisserad av Jalle Niemelä, 

fick man nu se ett avsnitt, med fyra skådespelare. 

Man fick ett gott skäl att kalla in Kai 

Pärnänen, som hade en paus under sjömanssångfestivalen. 

Sjömansunionens 

Östkustavdelning hade beviljat honom en 

premie på 340 euro. Avdelningens ordförande 

Anu Ryökkynen och Tuula Valjus 

överräckte priset och en blombukett. Som 

tack framförde Pärnänen en sång som han 

ackompanjerade på gitarr. 

Stämningen var varm. Matti Piipari framförde 

en dikt skriven för evenemanget, och 

som avslutning ledde han allsång till Raimo 

Suomis ackompanjemang. 


MeRIMIeslAuluFesTIVAAlIT 

KäYTIIn PuuVeneKesKuKsessA 

Kilpailu käytiin yksipäiväisenä 

ja sitä seurasi parhaimmillaan 

kolmesataapäinen yleisö. 

Merimiessarjan voittajan Terhi 

Karjalaisen aktiivinen 

kannustusjoukko Silja Europalta 

piti tunnelmaa korkealla. 

Esa Peuholla oli vankka kannattajajoukko 

Mt Nesteen päällikkö Pekka Hynönen vaimoineen tuli tutustumaan 

Meripäivien ja Mepan kulttuuritarjontaan 

Tuomariston puheenjohtaja Esa Nieminen 

toivoi festivaalin kehittyvän suuntaan, jota 

Terhi Karjalainen ja hänen esittämä laulunsa 

Tahdoin mennä edustivat. Terhi esitti 

kotkalaisen merimiehen Marko Ritolan 

tekemän kappaleen sovittaja Simo Saharin 

säestyksellä. 

MEPAn vanhat tutut Kai Pärnänen ja 

Esa Peuho sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi. 

Kai Pärnänen sai myös Merimiesunionin 

Itäkustin osaston palkinnon, joka 

luovutettiin Merenkulkijoiden kulttuuritapahtuman 

yhteydessä. Esa Peuholla oli 

myös reipas kannattajajoukko mukanaan. 

Kilpailun taso oli vaihteleva 

Tuomaristo antoi paljon arvoa uusille jutuille. 

Festivaaleilla kuultiin kahdeksan kantaesitystä, 

joista kolme meni finaaliin. Kantaesityspalkinnon 

sai kappale Vain meri yksin 

antaa, jolla joensuulainen Julia Eklund vei 

myös solistisarjan voiton. Kappaleen on säveltänyt 

ja sovittanut Kimmo Parviainen. 

Sanoituksesta vastasi Rauli Nordberg. 

Kuoro- ja lauluyhtyeiden sarjassa annettiin 

ykköspalkinto Viihdekuoro Hyvän 

Tuulen Laulajille. Kuoro esitti Reijo Paavolan 

johtamana hienon rap-sovituksen perinteisestä 

suomalaisesta kansanlaulusta Varjele 

Luoja. 

Terhi lauloi, Simo Sahari säesti 



sjöMAnssångFesTIVAlen 

Hölls I TRäbåTscenTReT 

Tävlingen, som hölls som ett 

endagsevenemang, hade som bäst 

en trehundrahövdad publik. 

Sjömansseriens vinnare Terhi 

Karjalainens aktiva hejarklack 

från Silja Europa såg till att 

stämningen var hög. 

Juryns ordförande, Esa Nieminen, hoppades 

att festivalen skulle utvecklas i den riktning 

som representerades av Terhi Karjalainen 

och hennes sång Tahdoin mennä. Terhi 

framförde låten gjord av sjömannen Marko 

Ritola från Kotka till Simo Saharis ackompanjemang 

SSB:s gamla bekanta Kai Pärnänen 

och Esa Peuho placerade sig på andra och 

tredje plats. Kai Pärnänen fick också emotta 

Sjömans-Unionens Östkustavdelnings pris, 

som överlämnades i samband med Sjöfararnas 

kulturevenemang. Också Esa Peuho 

hade med sig en hurtig hejarklack. 

- Terhi Karjalainen 

vann Kotkan Ruusu 

och Sjömansserien, Kai 

Pärnänen blev tvåa 

och Esa Peuho trea 

Tävlingens nivå varierande 

Juryn visade nya arrangemang stor uppskattning. 

Under festivalen kunde man lyssna 

till åtta uruppföranden, av dem gick tre 

till finalen. Priset för uruppföranden fick låten 

Vain meri yksin antaa, med den tog Julia 

Eklund från Joensuu också segern i solistserien. 

Låten var tonsatt och komponerad 

av Kimmo Parviainen. Texten var skriven 

av Rauli Nordberg. I serien för körer och 

sånggrupper gavs första priset åt underhållningskören 

Hyvän Tuulen Laulajat. Kören 

framförde den traditionella finska folkvisan 

Varjele Luoja som ett rap-arrangemang under 

ledning av Reijo Paavola. 

Låten Jussi, framförd av Kai Pärnänen, 

berättade en litet mera traditionell sjömanshistoria, 

som isynnerhet gjorde intryck på 

Risto Nikula, SSB:s ombud i Kotka, som 

redan för nittonde gången satt med i juryn. 

- Sångens berättelse passar bra in på sjömanssångfestivalen 

och berör också nära 

min egen bekantskapskrets, berömmer Nikula. 

Han har lagt märke till att tävlingen allt 

mer liknar en schlagertävling, och var därför 

nöjd med stycket som Kai uppförde. Risto 

är äldst som medlem i juryn, i sällskap av 

Pauli Ylitalo från Raumo. Visserligen tyckte 

han nog också om segraren Terhi Karjalainens 

framträdande. 

- Terhi är en ny, potentiell sångerska. Med 

rätt producent kunde hon nog göra en skiva 

som säljer riktigt bra, funderar Nikula. 

Platsen för tävlingen 

lyckat vald 

Sjömanssångfestivalerna har arrangerats på 

många olika platser i Kotka. Utrymmena 

har inte alltid varit lika lämpliga som nu. 

- Träbåtscentret är en synnerligen lämplig 

omgivning för den här tävlingen, säger 

Risto Nikula berömmande. 

Utrymmet med trehundra sittplatser var 

fullsatt och stämningen var hög. Ibland har 

tävlingarna ordnats på större arenor, då har 

den halvfulla salen ohjälpligen dämpat atmosfären. 

Enligt Nikula har ändå finalkonserten 

alltid varit ett högklassigt och fint 

evenemang. 

- Juryns ordförande Esa Nieminen 

tyckte att tävlingen har utvecklats 

i rätt riktning 


suuRIA PuRjelAIVojA 

AuRAjoen RAnnoIllA 

Tall Ships´ Races rantautui jälleen Suomeen parin 

vuoden tauon jälkeen. Moni alus poikkesi Pietarista 

tultuaan edellisessä isäntäkaupungissa Kotkassa. 

Turussa laivat olivat yleisön nähtävillä 22.-26.7.2009 

Vapaavahti tapasi englantilaisen opiskelijan, 

Ali Lennoxin, joka purjehti Osprey -aluksen 

mukana. 

Tämä on ollut hieno kokemus. Purjehdin 

jo viime vuonna yliopistojen välisessä kisassa, 

Ali kertoo. 

Hänen mielestään Pietari oli historiallisine 

rakennuksineen todella hieno kokemus. 

Kotka oli myös hyvä paikka, vaikka niin 

vanhoja rakennuksia ei kaupungista löytynytkään. 

Ali on matkustellut paljon, ja piti 

varsinkin suomalaisia naisia erityisen kauniina. 

Bristolista kotoisin olevan Lennoxin venekunta 

sijoittui kuudenneksi Gdynian 

ja Pietarin välisellä osuudella. Hänellä on 

kokemusta myös voittamisesta. Viimevuotisessa 

yliopistojen purjehduksessa hän kuului 

Liverpoolista Norjaan purjehtineen voittajaveneen 

miehistöön. 

Kummallakin puolella jokea 

Turkuun saapui yli sata alusta. Menomatkalla 

Pietariin haverit vainosivat etenkin 

puolalaisaluksia, joista yhden miehistö jouduttiin 

evakuoimaan mastojen katkettua. 

Nuoret eivät olleet moksiskaan, vaan kehuivat 

Suomen meripelastusjärjestelmää ja 

helikopterikyytiä. 

Suurin alus oli venäläinen nelimastoparkki 

Sedov, joka toimi myös yleisön vetonaulana. 

Kaikkiaan laivoihin ja tapahtumiin kävi 

tutustumassa yli puoli miljoonaa ihmistä. 

Miehistöparaatin aikaan sattui rankkasade, 

mutta sunnuntaina laivojen lähtöä saatiin 

seurata kauniissa poutasäässä. 

Lähtö oli komea tapahtuma, jota myös 

tasavallan presidentti Tarja Halonen oli 

uudella veneellään seuraamassa Airistolla. 

Alukset lähtivät Aurajoen rannoilta ”konvoissa”, 

jota miinalaiva Hämeenmaa johti. 

Väylät olivat kapeat ja tuuli oikukas, joten 

purjeiden sijasta alkumatka taittui moottorivoimin. 

Varsinkin suurimmat alukset 

käyttivät reilusti konetehoa, jotta ohjailtavuus 

säilyisi. 

Suomesta kisassa oli mukana 17 alusta, 

joista suurimmat olivat Estelle, Helena, Albanus 

ja Valborg. Liettuaan päättyneen kilpailun 

voitti puolalainen C-luokan alus Dar 

Natury. Toiselle sijalle ylsi 

B-luokassa purjehtiva brittialus 

Pegasus ja kolmannelle 

sijalle C-luokan alus St Iv 

Virosta. Suomalaisista aluksista 

korkeimmalle sijoittui 

B-luokan kahvelikuunari 

Helena, joka oli omassa luokassaan 

toisen kilpaosuuden 

kolmas. 

PK 

Ali Lennox 

tuli Bristolista 


Frivakt träffade Ali Lennox, brittisk studerande 

som seglade med fartyget Osprey. 

Det har varit en fin upplevelse. Senaste år 

seglade jag redan i en tävling mellan universiteten, 

berättar Ali. 

S:t Petersburg med sina historiska byggnader 

var enligt honom en verkligt fin upplevelse. 

Kotka är också en bra plats, också 

om det inte fanns så gamla byggnader där. 

Ali har rest mycket och tyckte att de finländska 

kvinnorna är speciellt vackra. 

Lennox som är hemma i Bristol placerade 

sig med sitt båtlag på sjätte plats på etappen 

mellan Gdynia och S:t Petersburg. Han har 

också erfarenhet av att vinna. I tävlingsseglatsen 

mellan universiteten senaste år, från 

Liverpool till Norge, hörde han till besättningen 

på den segrande båten. 

På båda sidor av ån 

Över etthundra fartyg anlände till Åbo. 

Under etappen till S:t Petersburg drabbades 

särskilt de polska fartygen av haveritillbud, 

ett fartyg måste evakueras då masterna 

brutits. Ungdomarna tog det lugnt, de bara 

berömde Finlands sjöräddningssystem och 

helikopterskjutsen. 

Den ryska fyrmastbarken Sedov var det 

största fartyget och fungerade också som 

dragplåster för publiken. Fartygen och evenemangen 

besöktes av sammanlagt över en 

halv miljon människor. Vid tiden för be- 


sToRA segelFARTYg 

VId AuRA ås sTRändeR 

Tall Ships’ Races anlöpte igen Finland efter en paus på ett 

par år. Många av fartygen anlöpte på sin väg från 

S:t Petersburg också Kotka, som senast stod som värd. I Åbo 

kunde allmänheten se fartygen 22 - 26.7.2009. 

sättningarnas parad öste regnet ned, men 

på söndagen kunde man följa med fartygens 

avfärd i vackert uppehållsväder. 

Avfärden var en imponerande syn, också 

president Tarja Halonen följde med seglatsen 

från sin nya båt ute på Erstan. Fartygen 

seglade i konvoj från stränderna vid Aura å, 

ledda av minfartyget Hämeenmaa. Farlederna 

var smala och vinden byig, istället för att 

segla måste man under den första sträckan 

förlita sig på maskinkraft. I synnerhet de 

största fartygen använde motorernas effekt 

för att säkra manöverbarheten. 

Från Finland deltog 17 fartyg, de största 

var Estelle, Helena, Albanus och Valborg. 

Det polska fartyget Dar Natury i C-klassen 

vann seglatsen som slutade i Litauen. På 

andra plats kom B-klassens brittiska Pegasus 

och på tredje plats C-klassens St Iv från Estland. 

Av de finländska fartygen klarade sig 

B-klassens gaffelskonare Helena bäst, med 

en tredje plats i sin egen klass på den andra 

tävlingsetappen. 

PK 


Terhi poikkesi Helsingin MEPAssa kun oli 

matkalla työvuorolle laivalleen. 

- Tarkoitus on ottaa rauhallisesti, Silja Europa 

on aivan hyvä työpaikka, toteaa Terhi. 

Hän on laulanut koko ikänsä. Terhi on 

kotoisin Rautalammilta maatalosta, jossa 

äiti säesti tyttäriään ja kuljetti heitä eri 

paikkoihin laulamaan. Hänellä on kaksi 

vanhempaa ja yksi nuorempi sisar. Terhi on 

myös soittanut jonkin verran pianoa. 

Laulaminen on hänen intohimonsa. Hän 

haluaa tehdä sen tunteella ja säilyttää luovuuden. 

Terhi on ottanut yksityistunteja 

laulussa ja tekniikassa, mutta haluaa säilyttää 

oman persoonallisuutensa. Hän keskittyy 

nyt itsensä kehittämiseen. Aikaisemmin 

kuvioissa oli myös bändi, Voodoo Ragdoll. 

Koulutuksen kautta merille 

Terhi Karjalainen opiskeli Kuopiossa Savon 

ammatti- ja aikuisopistossa. Hän muutti 

valmistuttuaan Helsinkiin ja aloitti tarjoilijana 

Uunisaaressa. 

- Hyvä ystäväni kertoi työmahdollisuuksista 

Silja Line -varustamossa, Terhi kertoo 

Hän pääsi kokeilemaan viikonlopuksi. 

Työ tuntui hyvältä ja varustamo passitti hänet 

Maarianhaminaan Basic Training - koulutukseen. 

Sen jälkeen jobeja on ollut, Terhi 

on seilannut lähinnä Siljan aluksilla. 

Hän pitää työstään. Aluksi hän toimi tarjoilijana 

ja siirtyi myöhemmin keittiöön. Ilmapiiri 

laivalla on hyvä. Työn luonne mahdollistaa 

myös laulajan uran kehittämisen. 

- Lomat ovat säännölliset. Toisaalta laivalinja 

on sellainen, että olen helposti tavoitettavissa, 

jos jotain ilmenee artistirintamalla, 

Terhi miettii. 

VoITTAjAn äänessä 

soPIVAsTI MeRIMIessäRMää 

Silja Europalla työskentelevä 

Terhi Karjalainen putsasi 

palkintopöydän Kotkan 

Merimieslaulufestivaaleilla. 

Hän voitti sekä merimies- että 

solistisarjan ja pääpalkinnon, 

Kotkan Ruusun. Alan konkari 

Esa Nieminen oli hyvin 

vaikuttunut Terhin kyvyistä ja 

innosti häntä jatkamaan 

laulajan uralla. 

Kotkassa Terhillä oli tehokas kannustusjoukko, 

johon kuului useita ystäviä laivalta. 

Silja Europalta sateli myös onnitteluja Terhille, 

kun tieto voitosta saavutti työkaverit. 

omia biisejä 

Monet yllyttivät Terhiä osallistumaan Merimieslaulufestivaalien 

kilpailuun. Hän eteni 

taannoin Idols -kisassa teatteriviikonloppuun 

asti, mutta ei pitänyt touhua kovin 

mielekkäänä. Terhi on tehnyt myös omia 

kappaleita yksin ja bändin kitaristin kanssa. 

Hän on yleensä vastannut sanoituksesta ja 

sävellys on tehty yhdessä. 

Kotkan Merimieslaulufestivaaleilla Terhi 

esitti Simo Saharin säestyksellä Marko Ritolan 

tekemän kappaleen Tahdoin mennä. 

Marko Ritola voitti merimiessarjan viime 

vuonna ja on tehnyt yli 50 biisiä. Marko on 

seilannut myös Silja Europalla, joten kyvykkäät 

artistit saivat näin yhdistettyä voimansa 

tuloksekkaasti 

PK 

Tahdoin mennä 

En minä tahtonut muuta kuin mennä 

Mennä niin kauas kuin mennä saa 

Kemikaalilastissa tulla ja mennä 

Ympäri tuulista maailmaa 

En minä tahtonut muuta kuin olla 

Olla niin vahva kuin olla saa 

Kemikaalilaivalla tulla ja olla 

Merituulen tahdissa matkustaa 

Siellä moottorit pauhaa maailman rauhaa 

Mastojen laulussa rauhani koin 

Voi sitä rauhaa kun moottorit pauhaa 

Siellä halvinta rommia join 

En minä tahtonut muuta kuin tehdä 

Työni ja palkkani pois lunastaa 

Haalaushommissa leipäni tehdä 

Mielessä kasvosi syntymämaa 

Siellä moottorit pauhaa maailman rauhaa 

Sieltä sun luoksesi itseni toin 

Voi sitä rauhaa kun moottorit pauhaa 

Minä halvinta rommia join 


Terhi Karjalainen som jobbar 

på Silja Europa gjorde rent på 

prisbordet vid Sjömanssångfestivalen 

i Kotka. Hon segrade 

både i sjömans- och solistserien. 

Esa Nieminen, veteran inom 

branschen, var helt övertygad 

om Terhis talanger och uppmuntrade 

henne att fortsätta 

banan som sångerska. 

Terhi stack sig in på SSB på väg till sin arbetstörn 

ombord. 

- Jag har tänkt ta det lugnt, Silja Europa är 

en riktigt bra arbetsplats, säger Terhi. 

Hon har sjungit hela sitt liv. Terhi är 

hemma från ett jordbrukshemman i Rautalampi, 

modern ackompanjerade sina 

döttrar och förde dem till olika platser för 

att sjunga. Hon har två äldre systrar och en 

yngre. Terhi har också spelat piano litet. 

Sången är hennes passion. Hon vill sjunga 

med känsla och bevara det kreativa. Terhi 


VInnARens RösT 

lAgoM sjöMAnssTRäV 

har tagit privatlektioner i sång och teknik, 

men vill behålla sin egen personlighet. Nu 

koncentrerar hon sig på att utveckla sig. Tidigare 

uppträdde hon också med ett band, 

Voodoo Ragdoll. 

Till sjöss via utbildning 

Terhi Karjalainen studerade i Kuopio i Savolax 

yrkes- och vuxeninstitut. Då hon blev 

färdig flyttade hon till Helsingfors och började 

som servitris på Ugnsholmen. 

- En god vän berättade om möjligheten 

att få arbete på Silja Lines rederi. berättar 

Terhi. 

Hon fick pröva på jobbet ett veckoslut. 

Det kändes bra och rederiet skickade henne 

till Mariehamn för Basic Training-utbildning. 

Sen dess har hon haft jobb. Mest har 

Terhi seglat på Siljas båtar. 

Hon trivs med sitt arbete. I början jobbade 

hon som servitris och flyttade senare till 

köket. Atmosfären ombord är god. Arbetets 

karaktär gör det också möjligt att utveckla 

karriären som sångerska. 

- Ledigheterna är regelbundna. Och linjen 

är sådan att jag är lätt att nå, om det 

dyker upp någonting på artistfronten, funderar 

Terhi. 

I Kotka hade Terhi en effektiv hejarklack 

som bestod av flera vänner från båten. Från 

Silja Europa började också gratulationerna 

dugga, då ryktet om Terhis seger hade nått 

arbetskompisarna. 

egna låtar 

Det var många som uppmuntrade Terhi att 

delta i Sjömanssångfestivalens tävling. För 

inte så länge sedan avancerade hon i tävlingen 

Idols ända fram till teaterveckoslutet, 

men tyckte inte att hela bestyret kändes så 

vettigt. Terhi har också gjort låtar ensam och 

med bandets gitarrist. I allmänhet har hon 

stått för orden och tonsättningen har man 

gjort tillsammans. 

Vid Sjömanssångfestivalen i Kotka framförde 

Terhi, till Simo Saharis ackompanjemang, 

låten Tahdon mennä, som gjorts av 

Marko Ritola. Marko Ritola, som vann 

sjömansserien i fjol, har gjort över 50 låtar. 

Marko har också seglat på Silja Europa, och 

de båda begåvade artisterna kunde nu förena 

sina krafter med gott resultat. 


uuTun KoTIMATKA 

KoTKAAn neljän 

TuRKIn-Vuoden jälKeen 

Heimo Kuha teki vaiherikkaan matkan Istanbulista 

monien kanavien ja kuuluisien kaupunkien kautta Kotkaan. 

Heimo kipparoi Uuttu -nimistä venettä, mutta hän on s 

eilannut maailman meriä isommillakin aluksilla. 

Kokenut merimies tutustui laivaelämään jo 11 -vuotiaana koulupoikana, 

kun hänen isänsä seilasi Kaste - nimisessä aluksessa. Hän teki 

yleismiehen hommia ja otti Kotkassa ensimmäisen oikean jobin 14 

-vuotiaana Effoan ss Dioneen. 

Ensimmäisen perämiehen jobin sain Nielsenin Pandaan vuonna 1963. 

Seilasimme lähinnä Itämeren liikenteessä, Heimo muistelee. 

Pisimmän työuransa Heimo Kuha teki Kotkassa satamaluotsina. Hän 

on osallistunut veneisiin ja purjealuksiin liittyvään yhteisötoimintaan 

muun muassa Suomen Purjelaivasäätiössä ja Kotkan Meripäivien tapahtumissa. 

Olen viettänyt purjealuksilla jo kahdeksan talvea Karibialla. Uusia 

keikkoja odotellaan, Heimo toteaa. 

Uuttu -vene saapui miehistöineen Kotkaan heinäkuun alussa. Vastaanottojuhlissa 

oli ystävien ja kylänmiesten lisäksi Kymen Sanomat 

ja paikallinen radioasema. Heimo Kuha kirjoitti matkasta värikkään 

kertomuksen. Tarina on kokonaisuudessaan MEPAn nettisivuilla ja 

lyhennelmänä ohessa. 

uuTTus HeMFäRd TIll KoTKA 

eFTeR FYRA 

åR I TuRKIeT 

Heimo Kuha gjorde en händelserik hemfärd till Kotka från 

Istanbul, via många kanaler och berömda städer. 

Heimo var skeppare på båten Uuttu, men han har seglat 

också med större båtar på de sju haven. 

Den erfarna sjömannen lärde känna livet ombord redan som 11-årig 

skolpojke då hans far seglade på fartyget Kaste. Han jobbade som ATman 

och tog sin första riktiga hyra i Kotka som 14-åring på Effoas ss 

Dione. 

Mitt första jobb som styrman fick jag år 1963 på Nielsens Panda. Vi 

seglade huvudsakligen i trafik på Östersjön, minns Heimo. 

Heimo Kuha gjorde sitt längsta dagsverke som hamnlots i Kotka. Han 

har deltagit i samarbete kring båtar och segelfartyg bland annat inom 

Suomen Purjelaivasäätiös verksamhet och kring Kotka Havsdagar. 

Jag har redan tillbringat åtta vintrar ombord på segelfartyg på Karibiska 

havet. Och nya jobb väntar, säger Heimo. 

Båten Uuttu med besättning anlöpte Kotka i början av juli. På välkomstfesten 

var utöver vänner och bybor också Kymen Sanomat och lokalradion 

på plats. Heimo Kuha skrev en färgstark skildring av resan. Den 

kan läsas i sin helhet på SSB:s hemsidor www.mepa.fi 

Tarkempi selostus matkasta löytyy netistä: 

www.mepa.fi/kotimatka.pdf 

Den här artikeln kan du läsa på svenska på SSB:s hemsidor: 

www.mepa.fi/uuttu.pdf 

Heimo Kuha värväsi mukaan 

Jussi Väyrysen ja valitsi 

mielenkiintoisen reitin 

Kreikan saariston ja Korintin 

kanavan kautta Messinasta 

Roomaan ja Korsikalle. Kanavia 

myöten matka jatkui Pariisin, 

Belgian ja Hollannin kautta 

Itämerelle. Heimo Kuhan 

kertomus jatkuu: 


Kävimme Jussin kanssa jo marraskuussa Istanbulissa 

sopimassa kevään telakoinnista. 

Talven aikana teimme suunnitelmat miehistön 

vaihdoista, provianttitäydennyksistä 

sekä tarvike- ja varaosahuollosta. Osa tarvikkeista 

jouduttiin ottamaan mukaan Suomesta. 

Maaliskuun Istanbul oli keväinen. Telakointi 

saatiin eri vaiheiden jälkeen suoritettua. 

Turkista ostettiin monia tavaroita, hintataso 

oli selvästi halvempi kuin Euroopassa. 

Koeajolla näimme paljon laivoja ankkurissa, 

mikä lämmitti vanhan merimiehen sydäntä. 


Touhua riittää ennen 

kuin lähtö koittaa 

Mukaan tarvittiin mitä erilaisimpia tavaroita. 

Laivatarvikekauppias Ero Bahadir oli 

suureksi avuksi. Onneksi mukanamme oli 

huoltojen ajan myös sähkömies Ilkka, joka 

asensi ja huolsi ammattitaidolla kaiken tarvittavan. 

Viranomaisten kanssa riitti vielä touhua, 

ennen kuin narut saatiin irrotettua 30. 

maaliskuuta seitsemän aikaan illalla. Ensimmäinen 

osuus päättyi vuorokauden jälkeen 

KoTIMATKA 

KoTKAAn 

Lesvoksen saarelle Kreikan puolelle. Sieltä 

matka jatkui leppoisan kevätsään vallitessa 

Chioksen kautta Samokselle. 

Ilmat huononivat aavistuksen verran, 

ensin tuuli voimistui, sitten tuli sumu. Naxokselta 

matka jatkui Pireukseen ja suureen, 

700 veneen Marina Alimokseen. Täällä 

vaihdettiin paitsi miehistöä, myös WCpönttö, 

jonka Jussi asensi ammattitaidolla. 

Pönttö maksoi 250 euroa. Lisää rahanmenoa, 

270 euroa, tuli Korintin kanavamaksusta. 

Tosin maisemat olivat mahtavat ja 

aikaa säästyi kolme vuorokautta. Korintin 

kaupungissa vietetyn yön jälkeen jatkettiin 

Patrakseen 


Tulivuoren tuhkaa 

Paxoksen saari oli hieno ja veneilijän kukkarolle 

halpa. Italian Ripostosta jatkoimme Jussin kanssa 

kahdestaan Messinaan, missä tuli jälleen miehistötäydennystä. 

Tuuli toi kannelle Saharasta hiekkaa ja 

tulivuori Etnan tuhkaa. Marinan maksut olivat kalliit, 

pesulalaskukin peräti 100 euroa. 

Seuraavaksi ajettiin Amalfin kautta Caprille, joka 

oli täynnä turisteja ja hinnat sen mukaisia. Yö keinuttiin 

ankkurissa. Toki miehistö kävi tutustumassa 

paikkoihin. Pilvisenä aamuna suuntasimme Gaetaan 

ja sieltä Rooman Ostiaan. Petäjäveden Purjeseuran 

porukka lähti täältä kotiin. Uuden miehistön kanssa 

suuntasimme Ile de Giglion ja Korsikan kautta Monacoon, 

josta ei löytynyt vapaata venepaikkaa. 

Kanavien kautta 

kohti pohjoista 

Yövyimme Nizzan marinassa, joka oli yllättävän halpa. 

Marseillessa vaihdettiin jälleen miehistöä. Kohtasimme 

myös toisen kotkalaisen, risteilyalus Kristina 

Reginan. Vaihdoimme kuulumiset VHF -radiolla. 

Saavuimme Rhone-joelle, mistä alkoi pitkä kanavaosuus. 

Neljän päivämatkan jälkeen saavuimme Lyoniin. 

Näimme viinitiloja, vanhoja linnoja ja kaupunkeja 

sekä peräti viisi ydinvoimalaa. Osuudella oli 13 sulkua 

ja nousimme 146 metriä merenpinnan yläpuolelle. 

Ranskan kielen taito olisi täällä ollut ”kova sana”. 

Matka jatkui Canal Centralia pitkin. Syvyys on 1,8 

metriä. Automatisoidut sulut ovat 38 metriä pitkiä 

ja 5 metriä leveitä. Jo ensimmäisen päivän aikana sulutimme 

27 kertaa. Nähtävää riitti täälläkin. Matkasimme 

Loire-joen yli Eiffelin suunnittelemaa hienoa 

siltakanavaa pitkin. 

Kanavan nimi vaihtui ensin Canal Briareksi, sitten 

Canal du Loingiksi. Sulut toimivat täällä manuaalisesti. 

Vihdoin pääsimme Seine -joelle. Pariisin tulo 

lykkääntyi, kun oli pyhäpäivä ja sulut menivät kiinni 

klo 18.00. 

Tunneleista belgian puolelle 

Marseillen ja Pariisin välisen osuuden ajoimme 13 

päivässä. 180 sulkua ja 1050 kilometriä oli pakko 

vetää tiukalla aikataululla miehistön jäsenten lomien 

takia. Nyt saimme mukaan myös tyttärenpoikani 

Samulin opettelemaan kansimiehen töitä. Pariisin 

läpiajo oli upea kokemus, komeita siltoja, puistoja ja 

rakennuksia. 

Canal Oisella liikenne oli vilkasta. Jännitystä oli ilmassa, 

kun saavuimme ensimmäiseen, 1054 metriä 

pitkään tunneliin. Se oli kuusi metriä leveä ja hieman 

huonosti valaistu. Seuraavana päivänä ajoimme 4351 

metriä pitkän tunnelin läpi. Siellä oli onneksi valoohjattu 

kohtaamispaikka. 

Belgiassa kanavat suurenivat, samoin alukset ja 

sulut. Hollantiin saavuttuamme olimme mielissämme, 

kun asioita pystyi hoitamaan englannin kielellä. 

Ajoimme padotuilla sisämerillä ja kapeilla kanavilla. 

Välillä mentiin vain metrien päässä asukkaiden hyvin 

hoidetuilta pihoilta. 

Hollannin jälkeen siirryimme Saksan puolelle ja 



Uuttu lipuu pitkin 

Canal du Centrea 

Samuli sai 

hyvää oppia 

merenkulun taitoihin 

Laivakauppias 

Ero Bahadir ja 

Jussi Väyrynen 

Ems-Jade kanavalle. Wilhelmshavenissa 

piti viettää kaksi päivää kovan tuulen takia. 

Cuxhavenissa jouduttiin puolestaan poikkeamaan 

polttoaineongelman takia. Asia 

saatiin kuntoon ja matka jatkui Brunsbuttelin 

sulkujen kautta Kielin kanavaan. 

Vihdoin Itämerelle 

Kielin kanavassa ei voi ajaa huviveneellä 

yöllä, joten pysähdyimme Rendsburgiin. 

Aamulla pääsimme joutuisan Kielin sulutuksen 

jälkeen Itämerelle. Illaksi ehdimme 

Tanskan Nyborgiin, jossa yövyimme. Seuraavana 

päivänä tuuli yltyi Ison Beltin sillan 

tienoilla, menimme suojaan Kerdemindeen. 

Jatkoimme sitten Ruotsin Halmstadiin, 

jonne saavuimme juuri ennen kovan myrskyn 

puhkeamista. Täällä tavattiin paljon 

muita suomalaisia, jotka olivat kannustamassa 

jalkapallon nuorten EM-turnauksessa 

pelaavaa Suomen joukkuetta. 

Vietimme kaupungissa myös juhannuksen, 

koska tuuli pysyi navakkana. Kuulimme, 

että Götan kanava olisi tästä eteenpäin 

hyvin ruuhkainen. Emme halunneet venyttää 

Kotkaan tuloa, joten valitettavasti jätimme 

Götan kanavan väliin. 

Kalmarin kautta Kotkaan 

Halmstadista ajoimme Kööpenhaminaan, 

jossa yövyimme vanhasta kauppasatamasta 

tehdyssä marinassa. Kauniin ilman suosimana 

pääsimme lähtemään kohti Kalmaria. 

Kesätuuli yltyi ja satamavierailu venyi kolmen 

päivän mittaiseksi. Miehistö vahvistui, 

kun nuorempi tyttäreni liittyi tyttönsä kanssa 

muonavahvuuteen. 

Puolet porukasta oli jo omaa perhettäni, 

kun ajoimme Öölannin Hoburgin kautta 

Visbyn satamaan. Gotlannista suunta 

otettiin kohti Saarenmaata. Kauniin sään 

vallitessa jatkoimme Haapsaluun, missä 

pääsimme kunnon saunaan. Piritan kautta 

saavuimme aivan aikataulussa Helsinkiin, 

joten ehdimme vielä käydä kotona Porvoossakin 

saunomassa. 

Kotkan Sapokkaan tulimme alkuperäisen 

aikataulun mukaan perjantaina 3.7. klo 

1630. Tulojuhlat olivat mieleenpainuvat. 

Matkamme pituus oli noin 7100 kilometriä. 

Seisontapäiviä oli 22 ja ajopäiviä 73. 

Matkalle oli mukava lähteä. Vielä mukavampaa 

on palata kun matka oli onnistunut 

ja kokemukset karttuivat. Suuret kiitokset 

kaikille mukana olleille. Yksin tällaista matkaa 

ei voi tehdä. 

Teksti ja kuvat: Heimo Kuha 


Hyvässä maalissa oleva Godby Shippingin 

M/S Midas odottaa Rauman kantasatamassa. 

Alus on aamupäivällä saapunut Puolan 

Gdyniasta vakiosatamaansa Raumalle tällä 

kertaa poikkeuksellisesti pariksi päiväksi, joten 

miehistöllä on mukavasti aikaa antaa 

haastatteluja lehtijuttuun. Vastaanotto on 

miellyttävän lämmin, kun saavun paikalle 

ruoka-aikaan. 

MIdAs 

Kokkistuju, ahvenanmaalainen Michael Andersson, on valmistanut 

maukkaan aterian ja sitä nauttiessa kyselen ensin kaikkea 

yleistä miehistöön ja laivaan liittyvää. Aluksella on töissä yhdeksän 

henkilöä eli kapteeni, yliperämies, ykkösperämies, konepäällikkö, 

ykkösmestari, kokkistuju, puosu, matruusi sekä puolimatruusi. 

Pian käy ilmi, että nyt päällä olevasta väestä suuri osa on tullut Midakselle 

varustamon toiselta alukselta Link Starilta, joka on vuoden 

alusta maannut Maarianhaminassa. Hyvä kysymys kuulemma onkin, 

että minne ovat menneet Midaksella aiemmin olleet. Ilmeisesti 

varustamon uusille laivoille. Törnien pituus Midaksella on neljä 

viikkoa. 

Midas on rakennettu Saksassa Sietaksen telakalla vuonna 1990 

ja oli ennen Godby Shippingille siirtymistään Boren omistukses- 


sa Bore Sea -nimisenä. Kaikkiaan vuonna 

1973 perustettu Godby Shipping omistaa 

seitsemän laivaa, jotka kaikki seilaavat Suomen 

lipun alla. 

Midas kuljettaa paperia periaatteessa 

säännöllistä linjaa Kotka-Gdynia- Rauma, 

mutta tällä hetkellä Kotka on rotaatiosta 

pois sieltä tulevien niin pienten lastimäärien 

takia. Kesäkaudella totutusta linjasta 

on poikettu muutenkin, kun varustamon 

muita aluksia on telakoitu ja sen takia on 

käyty mm Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa 

ja Englannissa. 

Wärtsilän kone 

toimii kuin kello 

Ruokailun jälkeen konepäällikkö Juhani 

Soini ja ykkösmestari Martti Väänänen 

esittelevät konehuonetta. -Tässä on Wärtsilän 

kone Vasa 9R32E. Kone toimii kuin 

kello, ongelmia ei ole ollut, esittelee Godby 

Shippingillä yli 7 vuotta töissä ollut Juhani. 

-Tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan 40 

vuotta siitä kun eka kertaa lähdin merille, 

Juhani kertoo omasta seilaushistoriastaan. 

Vaasan Vaskiluodossa kävelin kassin kanssa 

S/S Kruciaan syyskuun kuudes vuonna 

1969, ensimmäinen reissu suuntautui Gdyniaan 

ja Antwerpeniin. Kaikki pituuspiirit 

on tullut ylitettyä laivalla kumpaankin 

suuntaan ja melkein kaikki suomalaiset varustamot 

käytä läpi paitsi Effoa. Erikssonin 

kylmälaivoissa meni 90-luku, niillä tehtiin 

pitkiä merimatkoja. Ennen oli mukavaa 

kun oli enemmän aikaa. 

Porukka viihtyy laivalla 

Messissä tapaan kansipuolen miehet matruusi 

Alexander Continesin sekä puolimatruusi 

Kasimir Laxellin. 

- Olen Midaksella vikaeeraamassa. Hyvin 

olen viihtynyt, ei ole valittamista, Alexander 

sanoo. Aloitan Mirandassa vakituisena matruusina 

parin viikon kuluttua. 

-Merille lähtö oli minulle pikkupojan 

unelma ja nyt on meneillään perämiesopinnot, 

todennäköisesti kuitenkin haluan jatkaa 

täkillä. Lomat kuluvat kotona jouten 

ollessa, paljon aikaa menee puolitoistavuotiaan 

lapsen kanssa, kertoo Alexander. 

Myöskään puolimatruusi Kasimir Laxell 

ei ole ollut Midaksella pitkään. 

-Eka törni on meneillään. Vakituiseksi 

olen tullut ja aika hyvin viihdyn täällä. Olen 

ainakin kevääseen, ehkä kesään. Sitten pitäisi 

saada perämieskirjat ulos ja katsoa jatkoa. 

Nyt koetan lomillakin suorittaa opintoja. 

Muuten lomat kuluvat matkustellessa ja 

mökillä. 

Kokkistuju Michael siistii pöytiä ruokailun 

jäljiltä ja kertoo olleensa Midaksella 

puolisen vuotta. 


Kokkistuju 

Michael 

Andersson hoitaa 

Midaksen byssan 

Kippari 

Juha Sairio 

vaihteeksi 

”prätkän 

puikoissa” 

Yliperämies 

Janne Lustig 


- Link Starilta tulin tänne ja Birkalla olin aiemmin 14 vuotta. 

Palkka on parempi kuin maissa, se on ammatin plussapuolia. Tosin 

lomilla teen joskus maissa töitä. Midaksella viihdyn ihan hyvin. 

Kielitaito kehittyy 

Kansimiesten haastattelun jälkeen kiipeän brygalle päällikkö Juha 

Sairion ja yliperämies Janne Lustigin kanssa, siellä tapaamme laivalla 

vasta aloittaneen ruotsalaisen ykkösperämiehen Simon Frohmin. 

Kun puosu Urmas Sepp on virolainen ja kokkistuju Michael 

ahvenanmaalainen, tarkoittaa se ettei suomi riitä laivalla työkielenä. 

- Itse asiassa yksi tämän ammatin hyviä puolia on se että tulee 

ylläpidettyä kielitaitoa, sanoo päällikkö Juha Sairio. 

Juha lukeutuu Link Starilta Midakselle tulleisiin ja kertoo että oli 

välillä maissa töissä, kolme vuotta VTS:llä. Sitä ennen hän seilasi 

ATC:n öljytankkereilla. 

- Alunperin merille lähtö oli ”oma hullu päätös” ja on se joskus 

kaduttanut, kun työ on raskasta kun on huonot kelit ja täytyy olla 

paljon poissa kotoa. Pitkät lomat on hyvä juttu. Nyt kesällä olin 12 

viikkoa lomalla ja se meni tosi nopeasti, kertoo kesällä moottoripyöräilyä 

ja talvikaudella uintia ja sählyä harrastava Juha. 

Moottoripyörällä Juha on ajanut lomilla ympäri Eurooppaa, Keski-Eurooppa 

on tullut käytyä tarkkaan ja kohteena on ollut myös 

mm Man-saari, Italia, Bosnia-Hertsegovina ja Kroatia. Pyöränä on 

tällä hetkellä 1000cc Kawasaki, joka on laivalla mukana. 

Puolisen vuotta Midaksen förstinä olleelle, ja Link Starilta tulleelle 

Janne Lustigille ammatinvalinta sen sijaan oli selvä jo lapsesta 

saakka. 

- Isojen laivojen hohto sai lähtemään merille. Se oli haaveena 

5-vuotiaasta lähtien, Janne kertoo. 

- Pitkät vapaat on hyvä juttu ja se ettei tarvi käyttää aikaa aamuja 

iltaruuhkissa kun on työpaikalla koko ajan. Kiire tuntuu lisääntyvän 

eikä ole aikaa mennä maihin, pohtii Janne ammatin hyviä ja 

huonoja puolia. 

Jannen lomat kuluvat kesällä mökkeillen ja talvella harrastuksiin 

kuuluu laskettelu. Nuorempana hän pelasi jääkiekkoa. 

Brygan jälkeen Juha Sairio ystävällisesti esittelee laivan tiloja. 

Midas näyttää olevan ikäänsä nähden kaikin puolin tosi siistissä 

kunnossa, huomaa että sitä on pidetty hyvin. Mukavaksi lopuksi 

saamme -yhtä lukuun ottamatta- koottua koko porukan kannelle 

yhteiskuvaan sopivasti vähän ennen kuin syyskuun aurinko laskee. 

puolimatruusi Kasimir Laxell 

teksti ja kuvat: Kirsi Vallenius 


Godby Shippings välskötta M/S Midas väntar 

i huvudhamnen i Raumo. Fartyget har under 

förmiddagen anlänt från Gdynia i Polen till sin 

ordinarie hamn, den här gången undantagsvis 

för ett par dagar. Manskapet har gott om tid för 

intervjuer för tidningen. Då jag anländer vid 

lunchtid blir jag varmt mottagen. 

Åländska kockstuerten Michael Andersson har tillrett en smaklig 

måltid och medan jag intar den frågar jag om allmänna saker 

gällande manskap och fartyg. Fartyget har nio man ombord eller 

kapten, överstyrman, förste styrman, maskinchef, maskinmästare, 

kockstuert, båtsman, matros och lättmatros. Det klarnar snart att 

de flesta ombord har kommit till Midas från ett av rederiets andra 

fartyg, Link Star, som sedan årets början varit upplagd i Mariehamn. 

En bra fråga lär vara vart Midas tidigare manskap gått. Uppenbarligen 

till rederiets nya fartyg. På Midas är arbetstörnarna 

fyra veckor. 

Midas är byggd i Tyskland på Sietas varv år 1990 och var tidigare 

i Bores ägo under namnet Bore Sea. Godby Shipping grundades 

år 1973 och har allt som allt sju båtar som alla seglar under blåvit 

flagg. 

Midas fraktar papper, i princip på en regelbunden linje Kotka 

- Gdynia - Raumo, men Kotka är nu borta från rotationen, på 

grund av den minskade mängden gods. Under sommaren har rutterna 

också annars växlat, då flera av rederiets fartyg legat i docka. 

Därför har rutterna gått bl.a. till Holland, Belgien, Frankrike och 

England. 

Wärtsiläs maskin 

går som ett urverk 

Efter måltiden presenterar maskinchefen Juhani Soini och maskinmästaren 

Martti Väänänen maskinrummet. 

- Det här är Wärtsiläs maskin Vasa 9R32E. Den går som ett urverk, 

vi har aldrig haft problem med den, förklarar Juhani som 

jobbat på Godby Shipping i sju år. 

- Den här veckan blir det precis 40 år sedan jag första gången 

gick till sjöss, berättar Juhani om sin egen seglingshistoria. Med 

min kasse gick jag i Vasklot hamn i Vasa ombord på S/S Krucia den 

sjätte september 1969, första resan gick till Gdynia och Antwerpen. 

Under resorna har jag korsat alla longituder från båda håll och 

jag har varit i nästan alla finländska rederiers tjänst utom Effoas. 

Nittiotalet gick ombord på Erikssons kylbåtar, med dem gjorde vi 

långa sjöfärder. Förr hade man mera tid, det var trevligt. 

Manskapet trivs ombord 

I mässen träffar jag däcksmännen, matrosen Alexander Contines 

och lättmatrosen Kasimir Laxell. 

- Jag vikarierar på Midas. Jag har trivts bra, har ingenting att 

klaga på, säger Alexander. Om ett par veckor börjar jag som fastanställd 

matros på Miranda. 

- Att gå till sjöss var min dröm som liten pojke och nu studerar 

jag till styrman, troligen vill jag ändå fortsätta på däck. Ledigheterna 

tillbringar jag hemma, nog går tiden då man har ett barn på 


MIdAs 

Matrosen Alexander Contines trivs bra på Midas 

Förste maskinmästare Martti Väänänen 

och den pålitliga maskinen 


ett och ett halvt år, berättar Alexander. 

Inte heller lättmatrosen Kasimir Laxell 

har varit länge på Midas. 

- Det här är min första arbetstörn. Jag är 

fastanställd och trivs bra här. Jag är åtminstone 

till våren, kanske till sommaren. Sedan 

borde jag få mina styrmanspapper och se 

vad det blir i fortsättningen. Nu försöker jag 

studera under ledigheterna. Annars brukar 

jag resa eller vara på stugan. 

Kockstuerten Michael städar borden efter 

måltiden och berättar att han varit på Midas 

ett halvt år. 

- Jag kom hit från Link Star och tidigare 

var jag hos Birka i 14 år. Lönen är bättre än 

på land, det är yrkets plussida. Nog jobbar 

jag litet i land, ibland, under ledigheterna. 

På Midas trivs jag riktigt bra. 

språkkunskaperna utvecklas 

Då jag intervjuat däcksmännen kliver jag 

upp på kommandobryggan med befälhavaren 

Juha Sairio och överstyrman Janne 

Lustig, där träffar vi svenske förstestyrman 

Simon Frohm, som nyligen börjat jobba 

ombord. Då båtsmannen Urmas Sepp 

är est och kockstuerten Michael ålänning 

innebär det att det inte räcker med finska 

som arbetsspråk ombord. 

- I själva verket är en av yrkets goda sidor 

att man upprätthåller sina språkkunskaper, 

säger befälhavaren Juha Sairio. 

Juha hör till dem som kommit från Link 

Star till Midas och berättar att han emellan 

jobbat till lands, tre år på VTS. Före det seglade 

han på ATC:s oljetankfartyg. 

- Ursprungligen var det mitt ”eget tokiga 

beslut” att gå till sjöss, och ibland har jag 

ångrat det, då jobbet har varit tungt och 

vädret dåligt och man måste vara mycket 

borta hemifrån. De långa ledigheterna är en 

bra sak. I somras var jag ledig 12 veckor och 

de gick snabbt, berättar Juha som ägnar sig 

åt motorcykelfärder under sommaren och 

under vintern åt simning och innebandy. 

Med sin motorcykel har Juha färdats runt 

i Europa, Mellaneuropa har han besökt ofta 

men också ön Man, Italien, Bosnien-Hercegovina 

och Kroatien. Motorcykeln är för 

närvarande en 1000 kubiks Kawasaki, som 

är med ombord. 

För Janne Lustig, som har kommit från 

Link Star och varit förstestyrman på Midas 

ett halvt år, har yrkesvalet varit klart redan 

som barn. 

- De stora fartygens glans lockade till 

sjöss. Det var en dröm redan sedan jag var 

fem år, berättar Janne. 

- De långa ledigheterna är en bra sida, 

och det att man inte behöver sitta i rushen 

morgon och kväll, då man hela tiden är på 

arbetsplatsen. Brådskan tycks öka, man har 

inte tid att gå iland, funderar Janne om yrkets 

goda och dåliga sidor. 

- Under sommaren tillbringar Janne ledigheterna 

på stugan, under vintrarna åker han 

slalom. Som yngre spelade han ishockey. 

Efter kommandobryggan förevisar Juha 

Sairio vänligt fartygets utrymmen. Midas 

ser ut att på alla sätt vara i gott skick, med 

tanke på åldern. Det märks att man sköter 

om den. Som en trevlig avslutning lyckas vi 

samla alla - på en person när- på däck för 

en gruppbild just innan septembersolen går 

ned. 

text och bild: Kirsi Vallenius 

Kockstuerten Michael Andersson ansvarar 

för niomannabesättningens proviant 

Överstyrman Janne Lustig 


Laivan saunasta oli paapuurin paattitäkille 

ikkuna - ihan hyvänkokoinen neliskanttinen, 

eikä mikään perinteinen pikkuinen 

pyöreä venttiili. Mukava oli saunoessa katsella 

maisemia ajaessamme pitkin Belgian 

kanavia: Lehmiä ja muita kotieläimiä laitumella, 

sitten yht’äkkiä pikkukaupungin 

keskustassa jonkun olohuone, missä ehkä 

tämä joku tuijotti ulos ikkunansa edestä 

ohiajavaa laivaa, välillä autojonoja puomin 

takana odottamassa nostetun sillan laskeutumista. 

Sitten oli jo aika siirtyä saunasta 

suihkuun, kun ruman terästehtaan likaista 

betoniseinää tuntui jatkuvan kilometri toisensa 

jälkeen. 

Ehkäpä juuri tämän laitoksen tuotoksia 

olivat ne teräsplooturullat, joita lastattiin 

pinoihin ruumiemme pohjalle. Rullat oli 

määrä viedä Pohjois-Amerikan Suurille järville. 

Jos Pohjois-Atlantilla sattuisi tulemaan 

vastaan ikäviä ilmoja, tietäisi se rautalastissa 

viikon keikkumista kuin Linnanmäen kieputtimessa. 

Kesäaikaan Pohjois-Atlantillakin saattaa 

olla tyyntä ja hyvissä voimissa saavuttiin St. 

Lawrence lahdelle, ajettiin pitkin St. Lawrence 

jokea ohi Quebecin ja Montrealin. 

Ontario-järvelle saapuessamme läpi ”Thousand 

Islands” saariston oli kuin olisi Saimaalla 

seilannut. Tosin Saimaalta ei löydy 

sellaisia ökypalatseja, Euroopasta siirrettyjä 

keskiaikaisia linnoja ja muita kartanoita, 

mitä pilkotti saaresta jos toisestakin. Mukava 

oli paistatella päivää brygän siivellä ja 

arvokkaasti tervehtiä vastaantulevien loistojahtien 

miljonäärejä. 

Ujuttautuessamme Wellandin kanavan 

ensimmäiseen slussiin käski kippari kirjoittamaan 

rekvisiitan ja viemään erään 

konemiehen lääkäriin mahahaavahoitoon. 

Muulle laivaväelle mahahaavat olivat ihan 

mukavia, tosin tujusta riippuen. Usein lääkärit 

määräsivät potilaalle maitoa, ja vähän 

höylimpi tuju saattoi tilata sitä niin paljon, 

että muukin porukka sai peltilehmän sijaan 

tuoretta maitoa. Koska Wellandin slusseja 

oli kaikkiaan kahdeksan, ei kiirettä takaisin 

laivalle ollut, ja ehdimme hyvin koukata 

paluumatkalla Niagaran putousten pauhua 

ihmettelemässä. 

Michigan järven eteläpäästä alkoi häämöttää 

intiaanikielestä nimensä saanut 

Chicagon kaupunki. Nytkin ajeltiin pitkin 

kanavia, kunnes töijättiin aution, ränsistyneen 

tehtaan kaijaan. Aikaa sitten hylätyissä 

junanvaunuissa kasvoi puskia ja puhelinpylvään 

korkuisia puita. Piha oli täynnä ruosteisia 

teräsplooturullapinoja, joitten jatkoksi 

alettiin kärräämään ruumistamme lisää samanlaisia 

rullia - ei tosin yhtä ruosteisia. 

Mepan opintokerho-ohjaajakurssin opeilla 

oli koko matka pidetty useampaakin ker- 


SweeT HoMe cHIcAgo 

hoa. Aiheina St. Lawrence-joki, Suuret järvet 

ja Chicago blues musiikki. 

Blueskerho puuhaili maatutustumisretkeä. 

Vaikkei Howling Wolfia, Muddy Watersia 

tai muita Chess-levy-yhtiön tähtiä 

arveltu kuultavaksi löytyvän, jotakin alkuperäistä 

haeskeltiin. Mustilta satamamiehiltä 

saatiin utsituksi jonkilainen osoite lapulle 

piirrettynä. 

Valkoihoinen taksikuski kieltäytyi välittömästi 

ajamasta ehdottamaamme osoitteeseen. 

Vaihtoehtona oli autoilijan paljon 

paremmaksi kehuma blues-paikka, mitä 

köröteltiin katsastamaan. Opintokerholaisillemme 

ei kelvannut kiiltävissä kamppeissa 

kajautteleva bändi, jossa kaikki soittajat 

olivat kalpeanaamoja. 

Rasistisesti seuraavaksi kelpuutettiin vain 

musta taksikuski, joka ei hämmästellyt antamaamme 

osoitetta. Kadut kapenivat, talot 

mataloituivat ja yön pimeydessä pysähdyttiin 

pienelle ovelle, minkä takaa avautui 

ahdas huone. Pöytiä ei ollut monia, mutta 

peränurkassa soitti kokomusta bändi: rumpali, 

basisti ja huuliharpunpuhaltaja. 

Turpahöylämiehellä oli tekniikka hallussaan: 

säveliä soljui asteikkoa ylös ja alas kuin 

Vili Vesterisen haitarista. Alkuhämmästelyn 

ja muutaman kaljamukin jälkeen alkoi jatkuva 

asteikkoharjoitus jo puuduttaa ja tuumattiin 

etsiytyä kolmanteen paikkaan. Vaan 

sitten vaihtui solisti. Jos oli edeltäjä vikkelä, 

oli seuraaja rauhallinen. Soittelivat taustamiehet 

hidasta tai nopeaa, oli huuliharpisti 

omissa maailmoissaan ja puhalteli jatkuvasti 

uusia maisemia pelistään. Niinpä loppuillan 

istuimme hievahtamatta, kunnes erään kerholaisemme 

konserttikestävyys alkoi loppua 

ja päädyimme kadulle etsimään taksikyytiä 

kotilaivalle hylätyn tehtaan laituriin. 

Suhari oli nuori riski musta mies, joka 

tiesi, mistä laiva löytyy ja tuntui tietävän 

kaiken muunkin: ”ai noouu mään!” Kartastakin 

olisi laivan sijainti näkynyt, mutta 

kommentti oli ”noouu need määän!” Vauhdilla 

mentiin välillä pitkin kapeita pikkukatuja, 

sitten leveämpiä ja lopulta jo huristeltiin 

moottoritiellä. 

Toden totta laiva löytyikin. Tosin välissä 

oli leveä kanava, eikä siltoja näkynyt kummassakaan 

suunnassa. Ympärillämme oli 

vain synkkiä varastorakennuksia ja peltiaitoja. 

Ajurille kelpasi jo karttakin, vaikkei se 

tainnut olla oikeankielinen. Kuski ei osannut 

ratkaista, miltä kantilta sitä olisi katsonut 

ja mikä tarkoitti mitäkin. 

Opintokerhomme onneksi taaksemme 

putkahti poliisiauto. Toinen konstaapeli istui 

ratin takana radiopuhelimen mikrofoni 

kourassaan, toinen nousi verkkaisesti ylös 

käsi tukevasti rivollinperällä. USA:n poliiseille 

on opetettu kohtelias kielenkäyttö:”du 

ju niid help söör, jees söör, nou söör” ja 

lopulta ”pliis follow me söör”. Poliisiauton 

perässä kurvailtiin pimeitä kujia. Yht’äkkiä 

ilmaantui silta kanavan yli. Niinpä olimme 

jo kohta laivan vieressä, poliisiauto tirautti 

piipaataan ja kurvasi matkoihinsa. Sopivasti 

siinä vaiheessa tulivat opintokerhon tunnitkin 

täyteen. 

PS. Sweet home Chicago kappaletta pidetään 

Roberton Johnsonin tekemänä ”blues 

standardina”, joka kuulunee kaikkien 

bluesia soittavien ohjelmistoon, kuten tämän 

kirjoittajan Tanssiyhtye Rautalaivankin 

(www.rautalaiva.fi). Robert Johnson 

ei liene koskaan käyneen Chicagossa. Jos 

olisi käynyt, olisikohan laulua tehnyt? 

Timo Sylvänne 


MEPAn 

kirjasto 

suosittelee: 

Milja Nitovuori 

Kirjailijoita 

Taiteiden Yössä 

Helsingissä elokuun lopulla järjestettävien 

juhlaviikkojen aikana kaupungilla 

riittää kuhinaa. Kaikki huipentuu yleensä 

perjantai-illan karnevaalitunnelmiin, 

jolloin myös kirjakaupat pitävät oviaan 

auki iltamyöhään. Uudet ja vanhat kirjailijat 

esittelivät tuotantoaan Suomalaisessa 

ja Akateemisessa kirjakaupassa. 

Hasso Krull tuli kertomaan kirjastaan Meter 

ja Demeter, jonka on suomentanut Anu 

Laitila. 

Krull on virolainen runoilija ja monipuolinen 

filosofinen kirjallisuuskeskustelija. 

Alkuteos tästä runoelmasta ilmestyi viisi 

vuotta sitten Virossa ja sai menestyneen 

vastaanoton. Teosta kutsutaankin Viron 

lyriikan merkkipaaluksi. Kirjailija nimesi 

teoksen eepokseksi ajatuksenaan, että ehkäpä 

eepoksen statusta voisi näin elvyttää. 

Meter ja Demeter kuvaa maailman tuhoutumista 

vedenpaisumuksessa ja uuden 

syntymistä. Kirjailijalta kysyttiin kirjan motiiveista 

ja miksi hän valitsi nimenomaan veden 

tuhoamaan maailman. Krull sanoi, että 

jos tuli tuhoaa, niin paluuta ei ole, mutta 

veden jälkeen luonto aina palautuu. Hän 

on kerännyt tarinoita matkoillaan kaikkialta 

maailmasta ja teksti on vapaasti virtaavaa. 

Kerronta on tyyliltään yksinkertaista ja 

luontevaa ilman minkäänlaista vihjailevaa 

sävyä. 

Suoraan Reykjavikista saapunut Aleksander 

Stubb tuli Akateemiseen kirjakauppaan 

esittelemään kirjaansa Miehen treenikirja. 

Hänellä oli juoksulenkillä alkanut itää 

ajatus treenikirjan tekemisestä miehille. 

Aika ei riittänyt työstämään kirjaa yksin ja 

apuun löytyi urheilun monitoimimies Ilkka 

Järvimäki. 

Miehet haluavat kertoa kirjassa kunnon 

kohentamisesta ja ylläpitämisestä moralisoimatta 

kenenkään elämäntapoja. 

Aleksander Stubbin lapsuudenhaave tulla 

huippu-urheilijaksi ei toteutunut, vaan hänestä 

tuli Suomen urheiluhullu ulkoministeri. 

Stubb kertoi kuntoilun antavan hänelle 

lisävirtaa ja tekevän hänestä mukavamman 

ihmisen. Kun keho voi hyvin, niin mielikin 

voi hyvin. 

Hänen mottonsa on, että tunti päivässä 

liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa 

päivään. 

Stubb kertoi, ettei ole vienyt valtioiden 

päämiehiä saunaan neuvotteluihin, mutta 

juoksulenkeillä on tullut puitua paljonkin 

asioita. 

Treenikirjassa käsitellään juoksua, uintia, 

pyöräilyä, hiihtoa sekä trialthonia ja näiden 

lajien huippuosaajat antavat oman asiantuntemuksensa 

kirjaan. 

Aleksander Stubb halusi myös varoittaa 

liikainnostumisesta ja painotti urheilulajien 

monipuolisen kokeilun tärkeydestä. Viikonloppuisin 

hän mielellään kuntoilee koko 

perheen kanssa. 

Lapset oppivat pienestä pitäen liikkumaan 

ja arvostamaan yhdessä vietettyä aikaa. 

Parasta mainosta kirjalle on Stubbin oma 

upea ulkoinen olemus. 


Janne Ahonen yhdessä toimittaja Pekka 

Holopaisen kanssa on kirjoittanut kirjan 

Kuningaskotka. 

Ahonen saapui haastatteluun turvamiesten 

saattelemana ja ympäröitiin nauhaaidalla. 

Tuskinpa kukaan kirjallisuudesta 

kiinnostunut kuulija olisi kuitenkaan riehaantunut, 

vaikka Ahonen komea ilmestys 

onkin. 

Kuningaskotka on Suomen kansan arvostaman 

urheilijan ja upean uran mäkihyppääjänä 

tehneen Janne Ahosen huikea 

tarina. Elämänkerta ottaa lukijan mukaan 

matkaan ympäri maailmaa uskomattomiin 

seikkailuihin. Urheilutapahtumiin saa toisenlaisen 

kuvan, kun televisiosta katsottaessa 

ja lukija pääsee kurkistamaan Ahosen 

henkilökohtaiseen elämään. 

Ahoselta kysyttiin mistä johtui hänen pitkä 

nousujohteinen ura ja hän kertoi syyksi, 

ettei ollut nuorena mikään huippuhyppääjä. 

Häviämisien kautta kovalla työllä hankittu 

taito parani aikaa myöten eikä maine päässyt 

kihahtamaan hattuun nuorella iällä. 

Kirjassa Janne kertoo lohduttomista tunnelmista 

vuonna 2008 jolloin hän päätti lopettaa 

uransa. 


Tämän vuoden maaliskuussa Pekka Holopainen 

sai puhelun ja Ahonen kysyi: 

”Mahtuisko kirjaan vielä yks juttu?” Holopainen 

sanoi, että mahtuis vaikka mitä vielä, 

joten antaa tulla. 

”Niin no semmosta, että J.Ahonen aikoo 

hypätä kaudella 2009-2010 mäkiviikolla, 

olympiakisoissa ja lentomäen MM-kisoissa. 

Treenaamisen olen aloittanut karstan poistolla 

lihaksista.” 

Miksei Janne Ahonen voisi tehdä combackia, 

kun muutkin urheilijat ovat sen tehneet. 

Varmasti me kaikki toivotamme Jannelle 

onnea ja menestystä tulevaan kauteen. 

Tämän päivän sana on 

tuunaaminen ja erilaisia 

tuunaamistapoja esiteltiin 

Akateemisen yössä. 

Vanhasta uutta, egologisesti 

eläen ja omin käsin 

valmistettu on noussut 

arvoon arvaamattomaan. 

33 Ideaa on Jenni Peltosen kirja helpoista 

ja nopeista sisustusprojekteista. 

Kirjassa on selkeät kuvat, työohjeet ja 

tarvittavat materiaalit. Jenni Peltonen toivoo, 

että lukija saa esimerkeistä inspiraatioita 

omien projektien tekemiseen ja pelastaa 

jonkun esineen roskikselta. Aarteita voi 

löytää komeronnurkasta tai kirpputoreilta ja 

sitten vaan hauskaan puuhaan. 

Tarja Heikkilän kirja Risuja ja Rautalankaa 

on opas todellisiin taideteoksiin. 

Tarvitset vain koivunrisuja, rautalankaa, 

oksasakset, sivuleikkurit ja hanskat. Kirjassa 

opetetaaan sidontatekniikoita aloittelijoille 

sekä edistyneimmille ja tämän jälkeen voi 

laskea oman luovuuden valloilleen. Tekeminen 

ei ole muotoihin kangistunutta ja perustekniikka 

on yksinkertainen. 


SSB:s 

bibliotek 

rekommenderar: 

av Gerd Grabber 

dödlig seglats 

Den tremastade barken Penang avseglade från Middlesborough i England 

hösten 1939 på väg mot Australien för att hämta vetelast till Europa. Penang 

tillhörde de sista segelfartygen på den såkallade vetetraden Australien - England. 

Kaptenen ombord, Karl Viktor Karlsson, lyssnar på skeppsradion, allt 

mera oroad ju längre söder- och österut man seglar. Kriget blossar upp i Europa 

och medan Penang lastas stiger spänningen. 

Kaptenens son var fem år gammal då han såg sin far sista gången. Då sonen 

Karl Olof i slutet av 1990-talet besökte Ålands Sjöfartsmuseum fick han 

adressen till en dam, Dorothy Laird, i England som seglat och brevväxlat med 

fadern. Efter hennes död fick Karl Olof överta korrespondensen som ligger 

som grund för boken. 

Vad hände med Penang? Så sent som 2005 anhåller de finländska myndigheterna 

om en utredning gällande tyska U-140:s torpedering utanför Irlands 

kust i början av december 1940. Tyskarna hade enligt myndigheternas uppgift 

torpederat Lawhill, som emellertid vid den tidpunkten befann sig på väg 

från Assumption till Nya Zeeland. Efter författarens begäran om ytterligare 

utredning fastslogs att fartyget av allt att döma varit Penang. Då både u-båtens 

befälhavare och chefen för tyska marinen avlidit lades ärendet ned. 

Författare: Karl Olof Karlsson 

Oy Litorale Ab 2009 

ISBN: 978-952-5045-34-5 

Tjockare än någonsin 

HBL-journalisterna Stefan Lundberg och 

Staffan Bruun fortsätter serien Stefan och 

Staffan böcker som baserar sig på duons 

program Fritt fram i Radio Vega sedan år 

1988. Stefan och Staffan skonar ingen. Deras 

kontakter och insikter från den politiska 

arenan ger ständigt nytt stoff. Med fingret 

på tidens puls driver man frisk med allt och 

alla, från den egna ankdammens politiker 

till kineser, ryssar och amerikaner. 

Boken innehåller också tio exklusiva frågesporter 

av HBL:s legendariske filmredaktör 

Hans Sundström. 

Ab Burt Kobbat Oy och Scoop Kb 

ISBN 978-952-99361-6-8 



esA lonKA 

VAlTAKunnAnsoVITTelIjAKsI 

Direktör Esa Lonka verkade redan som distriktsförlikningsman då 

han fungerade som riksförlikningsmannens ersättare. Arbetet som 

distriktsförlikningsman inleddes år 1987 och den erfarenheten 

vägde tyngst då arbetsmarknadsorganisationerna slutligen nådde 

enighet vid valprocessen under våren. 

Lonka representerar statsmakten i SSB:s styrelse. Han är aktivt 

med i SSB:s verksamhet och håller sig informerad om vad som 

händer i huset. Av sjöfartsorganisationerna har han redan fått erfarenhet 

i arbetet som distriktsförlikningsman. 

Esa Lonka är till utbildningen jurist. Hans främsta fritidssysselsättningar 

är segling och terrängskidning. 

MEPAn hallituksen puheenjohtajana vuodesta 

2000 toiminut Esa Lonka aloitti 

valtakunnansovittelijan työt elokuussa. 

Merimiespalvelutoiminnan hyvin tunteva Lonka 

jatkaa myös MEPAn hallituksessa. 

Johtaja Esa Lonka toimi jo piirisovittelijana ollessaan valtakunnansovittelijan 

varamiehenä. Vuonna 1987 alkanut piirisovittelijan 

työ ja sen antamat kokemukset olivat ratkaisevassa asemassa, kun 

työmarkkinajärjestöt lopulta pääsivät yksimielisyyteen kevään valintaprosessissa. 

MEPAn hallituksessa Lonka edustaa valtiovaltaa. Hän on aktiivisesti 

mukana MEPAn toiminnassa ja aina selvillä, mitä talossa ja 

merenkulussa tapahtuu. Alan järjestöihin hän on saanut toki tuntumaa 

myös piirisovittelijan työssä. 

Esa Lonka on koulutukseltaan juristi ja harrastaa purjehdusta 

sekä murtomaahiihtoa. 

esA lonKA 

bleV RIKsFöRlIKnIngsMAn 

Esa Lonka, som sedan år 2000 har verkat som 

ordförande för SSB:s styrelse, tillträdde tjänsten 

som riksförlikningsman i augusti. Lonka som är 

väl förtrogen med sjömansserviceverksamheten 

fortsätter också i SSB:s styrelse. 


MePA TRAP HAulIKKoKIsA 25.8.2009 

Nastolan aurinkoisella ampumaradalla käytiin kilpailu kuudentoista 

merenkulkijan voimin. Mukana oli useita ensimmäistä 

kertaa tapahtumaan osallistuvia henkilöitä. Pajulahdessa nautitun 

lounaan jälkeen siirryttiin Kumiantien radalle. Kukaan ei eksynyt. 

Kari Kopra opasti uusia ampujia muutaman harjoituskierroksen 

ajan. Kilpailussa ammuttiin neljän ryhmissä kaksi kertaa viidentoista 

laukauksen sarja. Monena vuonna kärjessä ollut Marjo 

Penttilä Silja Serenadelta antoi tasoitusta muille kun ei päässyt 

osallistumaan tällä kerralla. 

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä oli Silja Europan Leif 

Bäcklund 12 osumalla. Seppo Kämäräinen Purhalta pudotti 11 

kiekkoa, ja Mariellan Väinö Lehtinen 10. Lefa piti pintansa toisella 

kierroksella ja voitti MEPA-Trapin jo viidennen kerran. Kilpailu 

on käyty vuosittain 1994 lähtien. 

Hopean ja pronssin kohtalo ratkaistiin uusinnalla, koska sekä 

Lehtinen että Kämäräinen päätyivät tulokseen 20. Uusintakierroksella 

hopea meni Kämäräiselle. 

Joukkuekilpailun voitti Silja Europa ampujinaan Bäcklund ja 

Pasi Savioja, yhteistulos 38 pistettä. Toinen tila jaettiin 32 osumalla 

kahden joukkueen kesken. Neste 1:ssä ampuivat Tuomo 

Jousala ja Seppo Kämäräinen. Saariston joukkueessa kiekkoja pudottivat 

viime vuoden voittaja Kari Laurila ja Jani Tukia. 

Kiitokset kaikille! 

PK 

”Celinan sissit” Ainer, Metsähovi ja Lönnqvist 



ssb:s TäVlIng I TRAPsKYTTe 25.8.2009 

Sammanlagt sexton sjöfarare deltog i tävlingen som gick av stapeln 

i soligt väder på skyttebanan i Nastola. Flera av deltagarna var med 

första gången. Efter en lunch i Pajulahti förflyttade man sig till skyttebanan 

vid Kumiantie. Ingen tappade bort sig. 

Kari Kopra introducerade nybörjarna under några övningsrundor. 

I tävlingen sköt man i grupper om fyra, två gånger en serie på femton 

skott. Marjo Penttilä från Silja Serenade, som legat i täten många år, 

var förhindrad att delta och gav nu andra en chans. 

Efter första omgången låg Leif Bäcklund från Silja Europa först 

med 12 träffar. Seppo Kämäräinen från Purha fällde 11 duvor och 

Väinö Lehtinen från Mariella 10. Lefa höll ut under andra varvet 

och segrade nu i SSB:s Traptävling för femte gången. Tävlingen har 

arrangerats sedan 1994. 

Silver och brons avgjordes med en ny omgång då både Lehtinen 

och Kämäräinen skjutit resultatet 20. Kämäräinen tog hem silvret. 

I lagtävlingen segrade Silja Europa med skyttarna Bäcklund och 

Pasi Savioja, med sammanlagt 38 poäng. Andra plats med 32 träffar 

delades av två lag. I Neste 1-laget sköt Tuomo Jousala och Seppo 

Kämäräinen. I Saaristos lag fälldes duvorna av fjolårets segrare Kari 

Laurila och Jani Tukia. 

Ett varmt tack till alla! 

TULOKSET 

1. Leif Bäcklund Silja Europa 23 

2. Seppo Kämäräinen Purha 20 

3. Väinö Lehtinen Mariella 20 

4. Kari Laurila Saaristo 17 

5. Kimmo Sipilä Saaristo 16 

6. Harry Lönnqvist Celina 16 

7. Jani Tukia Saaristo 15 

8. Pasi Savioja Silja Europa 15 

9. Tuomo Jousala Mastera 12 

10. Vesa Välikallio Otso 10 

11. Niit Ainer Celina 9 

12. Peter Metsähovi Celina 8 

13. Veijo Immonen Stena Arctica 6 

14. Ville Wainio Mariella 3 

15. Tommi Pulkkinen Stena Poseidon 2 

JOUKKUEKILPAILU 

1. SILJA EUROPA 38 

2. NESTE 1 32 

3. SAARISTO 32 

4. MARIELLA 23 

5. CELINA 1 17 

6. CELINA 2 16 

7. NESTE 2 8 

16. Samuli Leppä Celina 2 I lagtävlingen segrade Silja Europa med 

skyttarna Bäcklund och Pasi Savioja 

Kari Kopra opasti ampujia 


Kulloon golFKIsA PelATTIIn 

VAIHTeleVAssA säässä 

Suurin osa pelaajista sai kierrettyä 

hienossa kunnossa olleen kentän 

kuivana. Takalenkillä oli enää muutama 

ryhmä, kun lyhyt mutta melko 

sakea vesisade kasteli 

loppupään kilpailijat. Kisaan 

osallistui 44 merenkulkijaa. 

Aamulla Turusta samalla autolla lähteneet Matti 

Isoherranen ja Tuomas Norokytö putsasivat 

tylysti palkintopöydän. Matti otti voiton tasoituksellisessa 

lyöntikisassa (68). Tuomas uusi 

viimevuotisen voittonsa scr -sarjassa. Samaan 

bruttolyöntimäärään 78 pelasi myös Tuomas 

Rautaheimo, mutta jäi kakkoseksi suuremman 

tasoituksen johdosta. Norokytö tempaisi myös 

pisimmän lyönnin, 280 metriä. 

Bruttolyöntikisan kolmas oli Jari Mäkineste 

Stenalta (80). Seuraavina Risto Rousku (81), Esa 

Tammi (83), Thomas Svahn (84), Roland Helle 

(85), Olavi Pohjola (87), Jussi Vahtera (90) ja 

Pekka Mikkola (93). 

Tasoituksellisessa kisassa toiseksi tuli Tuomas 

Rautaheimo (71) ja kolmanneksi Risto Rousku 

(71). Naisten sarjan voitti Anitta Järvinen (78), 

toinen oli Jaana Järvelä (86) ja kolmas Teija 

Westerholm (96). Lähimmäksi lippua, 178 cm, 

löi Anitta Järvinen. 

Kilpailun yhteydessä pelatun puttikisa voitti 

Esa Tammi 28 putilla. Puttikisan palkinnon lahjoitti 

Kari Salonen. 

Kiitokset kaikille ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan! 

Tulokset/Resultaten på SSB:s hemsidor: 

www.mepa.fi/brutto.pdf 

www.mepa.fi/mepagolf.pdf 

PK 

Anitta Järvinen 

voitti naisten sarjan 

Matti Isoherranen ja Tuomas Norokytö putsasivat palkintopöydän. 


Största delen av spelarna 

lyckades torrskodda runda 

banan som var i gott skick. 

Det var bara några grupper 

som i slutändan råkade ut 

för en kortvarig men häftig 

regnskur. Sammanlagt deltog 

44 sjöfarare i tävlingen. 

Matti Isoherranen och Tuomas Norokytö, 

som samma morgon kommit med bil från 

Åbo, tog helt kallt hem priserna. Matti tog 

hem segern i slagtävling med handicap (68). 

Tuomas förnyade sin seger från ifjol i scrserien. 

Tuomas Rautaheimo klarade samma 

antal bruttoslag (78) men blev tvåa på 

grund av högre handicap. Norokytö stod 

också för längsta drive, 280 meter. 


golFTäVlIng I Kullo 

I oMVäxlAnde VädeR 

Studiekompisarna 

Jari Mäkineste 

och Harri 

Höckert möttes 

efter en paus på 

tjugo år 

Bruttoslagtävlingens trea var Jari Mäkineste 

från Stena (80). Som följande kom 

Risto Rousku (81), Esa Tammi (83), Thomas 

Svahn (84), Roland Helle (85), Olavi 

Pohjola (87), Jussi Vahtera (90) och Pekka 

Mikkola (93). 

Tuomas Rautaheimo blev tva i tävlingen 

med handicap (71) och trea Risto Rousku 

(71). I serien för damer segrade Anitta Jär- 

vinen (78), tvåa blev Jaana Järvelä (86) och 

trea Teija Westerhom (96). Närmast flaggan, 

178 cm, slog Anitta Järvinen. 

I puttävlingen segrade Esa Tammi med 28 

puttar. Kari Salonen donerade priset i puttävlingen. 

Ett varmt tack till alla, välkommen igen 

nästa år! 


Bernt Lindell Birka 

Traderilta valittiin 

turnauksen parhaaksi 

pelaajaksi 

MePAn 

jAlKAPAlloTuRnAus 

PelATTIIn sAlon 

lIIKunTAPuIsTossA 

Viime vuodesta poiketen palloa saatiin potkia aurinkoisessa 

säässä. Viiden laivajoukkueen turnausvoittaja selvisi 

viimeisessä pelissä, kun tappioitta kulkeneet Amorella ja Birka 

Trader kohtasivat. Amorella selvisi voittajaksi 1-0 varsinaisella 

peliajalla vedetyn rangaistuslaukauksen 

ansiosta. Birka Traderin loistavasti pelannut ja joukkuetta 

kullan syrjässä kiinni pitänyt maalivahti Bernt Lindell 

valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. 

TULOKSET 09.09.09 

AMORELLA - ISABELLA 7-0 

AILA - AMORELLA 0-5 

GABRIELLA - AMORELLA 1-8 

GABRIELLA - BIRKA TRADER 0-2 

GABRIELLA - ISABELLA 2-2 

BIRKA TRADER - AILA 3-0 

GABRIELLA - AILA 7-1 

AMORELLA - BIRKA TRADER 1-0 

ISABELLA - BIRKA TRADER 1-6 

ISABELLA - AILA 1-2 

1. AMORELLA 

2. BIRKA TRADER 

3. GABRIELLA 

4. AILA 

5. ISABELLA 

TSEMPPARIT 

Kristian Artvik, AMORELLA 

Bernt Lindell, BIRKA TRADER 

Ilkka Tuukkanen, AILA 

Juhana Aalto, ISABELLA 

Jani Pesonen, GABRIELLA 

36 Vapaavahti Frivakt 

3 / 2009

Edellisvuoden voittaja Mariella oli Naantalissa 

telakalla, mutta ei saanut joukkuetta 

kasaan. Turnausajankohtaa siirrettiin yhdellä 

päivällä, jotta muista Viking Linen laivoista 

saatiin porukkaa mukaan. Tänä vuonna oli 

pelaamassa jopa kaksi rahtilaivaa, Birka Trader, 

ja parilla Lauran pelaajalla vahvistettu 

Aila. 

Turnaus pelattiin vanhaan tapaan pienellä 

kentällä juniorimaaleihin seitsemän miehen 

vahvuisilla joukkueilla. Viking Linen Hanne 

Sirainen edusti ansiokkaasti kauniimpaa 

sukupuolta, kaikkiaan pelaajia oli reilut viisikymmentä. 

Peliaika oli 2 x 15 minuuttia 

ja jokaiselle joukkueelle tuli neljä peliä, kun 

kaikki pelasivat kaikkia vastaan. 

Amorella antoi vastustajille kylmää kyytiä. 

Kolmessa ensimmäisessä pelissä joukkue 

teki kaksikymmentä maalia ja päästi vain 

yhden. Isabellan, Ailan ja Gabriellan porukat 

olivat samaa tasoa, ja pelitulokset sen 

mukaisia. Viime vuodesta vahvistunut Birka 

Trader jylläsi lähes Amorellan veroisesti. 


Otteluita pelattiin varsin tiiviiseen tahtiin. 

Matsien välillä vedettiin sentään vähän 

happea. Puolenpäivän aikoihin vietettiin 

pidempi kahvipaussi, ja nautittiin Patrick 

Qvarnströmin tekemiä herkullisia sämpylöitä. 

Kahvia ja juomia kului muutenkin, 

iltapäivällä sää oli varsin kesäinen. 

Ratkaisut nähtiin iltapäivällä 

Tauon jälkeen pelattiin vielä neljä ottelua. 

Lopulliset sijoitukset selvisivät vasta viimeisten 

pelien päätyttyä. Ailan porukka sai ison 

vaihteen päälle, kun Langh Shipin konttorista 

tuli energinen kannustusjoukko. Isabella 

sai yllättävän kovan vastuksen Ailasta 

ja joutui loppujen lopuksi taipumaan 1-2. 

- Tavoite oli olla viiden joukossa ja tehdä 

yksi maali. Lopputuloksissa olimme neljäs 

ja teimme kolme maalia, hehkutti Ailan 

joukkueen kapteeni Mikko Aulanko, joka 

viimeksi oli pelannut jalkapalloa viime vuosituhannella. 

Gabriella oli viimeisessä ottelussaan kohentanut 

maalieroaan ja sai urakkansa päätökseen. 

Manageri Tapsa Outisen johdolla 

joukkue kävi suihkussa ja pääsi katsomaan 

palkintopystien kohtaloa. 

- Ailan voitto tietää meille pronssia, laskeskeli 

Tapsa tyytyväisenä 

Viime vuoden pronssiottelijat Amorella 

ja Birka Trader kohtasivat sarjamuotoisen 

turnauksen viimeisessä ottelussa, joka oli 

tavallaan finaali. Amorellalle riitti tasapeli 

paremman maalieron turvin. Turnausvoiton 

varmisti niukka 1-0 voitto. Nousujohteisessa 

kehityksessä oleva Birka Trader antoi kovan 

vastuksen ja kuuluu ehdottomasti seuraavan 

vuoden voittajasuosikkeihin. 

Salon Liikuntatoimisto hoiti jälleen järjestelyt 

hienosti. Tuomaritehtävät suorittivat 

asiantuntemuksella Paul Lipiäinen ja 

Jouni Toppinen Salon Erotuomarikerhosta 

Kiitokset kaikille! 


ssbs 

FoTbollsTuRneRIng 

sPelAdes I sAlo 

IdRoTTsPARK 

I motsats till senaste år fick man spela i soligt väder. 

I turneringen deltog fem fartygslag och segern avgjordes i den 

sista matchen då Amorella som spelat utan förluster mötte 

Birka Trader. Amorella tog hem segern med siffrorna 1 - 0 

tack vare en straffsparktävling under egentlig speltid. Birka 

Traders målvakt Bernt Lindell, vars strålande spel gav laget 

en chans till guld, valdes till turneringens bästa spelare. 

Tuukkanen fick 

Ailas fartygslags 

kämparpris 

RESULTAT 09.09.09 

AMORELLA - ISABELLA 7-0 

AILA - AMORELLA 0-5 

GABRIELLA - AMORELLA 1-8 

GABRIELLA - BIRKA TRADER 0-2 

GABRIELLA - ISABELLA 2-2 

BIRKA TRADER - AILA 3-0 

GABRIELLA - AILA 7-1 

AMORELLA - BIRKA TRADER 1-0 

ISABELLA - BIRKA TRADER 1-6 

ISABELLA - AILA 1-2 

1. AMORELLA 

2. BIRKA TRADER 

3. GABRIELLA 

4. AILA 

5. ISABELLA 

KÄMPARE 

Kristian Artvik, AMORELLA 

Bernt Lindell, BIRKA TRADER 

Ilkka Tuukkanen, AILA 

Juhana Aalto, ISABELLA 

Jani Pesonen, GABRIELLA 



Fjolårets segrare Mariella låg i docka i Nådendal, 

men lyckades inte mobilisera ett 

lag. Tiden för turneringen sköts upp med 

en dag för att få med spelare från Viking Lines 

andra båtar. I år deltog till och med två 

fraktfartyg, Birka Trader och Aila, förstärkt 

med ett par spelare från Laura. 

Turneringen spelades enligt gammal modell 

på den mindre planen med juniormål 

och sjumannalag. Viking Lines Hanne 

Sirainen representerade förtjänstfullt det 

täckare könet. Sammanlagt var spelarna 

drygt femtio. Speltiden var 2 x 15 minuter 

och varje lag spelade fyra matcher då alla 

spelade mot alla. 

Amorella bjöd motspelarna på hårt motstånd. 

Under de tre första matcherna gjorde 

laget tjugo mål och släppte in bara ett. Isabellas, 

Ailas och Gabriellas lag var jämnstarka 

och resultaten därefter. Birka Trader som 

blivit starkare sen ifjol gick fram nästan lika 

hårt som Amorella. 

Matcherna spelades i synnerligen högt 

tempo. Mellan matcherna pustade man 

ändå ut. Vid middagstid höll man en längre 

kaffepaus med Patrick Qvarnströms läckra 

semlor. Kaffe och drycker gick också annars 

åt, under eftermiddagens sommarväder. 

eftermiddagens 

matcher avgörande 

Efter pausen spelades ännu fyra matcher. De 

slutliga placeringarna klarnade först efter de 

sista matcherna. Ailas lag lade in högsta växeln, 

då en energisk hejarklack från Langh 

Ships kontor dök upp. Isabella mötte ett 

överraskande hårt motstånd från Aila, och 

fick slutligen nöja sig med siffrorna 1 - 2. 

- Vår målsättning var att vara bland de 

fem bästa och göra ett mål. I slutresultatet 

blev vi fjärde och gjorde tre mål, myste 

Mikko Aulanko, kapten för Ailas lag. Själv 

hade han senast spelat fotboll under senaste 

årtusendet. 

Amorella vann alla matcher och tog hem mästerskapet 

I sin sista match hade Gabriella ökat sin 

målskillnad och fick sitt jobb gjort. Under 

ledning av managern Tapsa Outinen gick 

laget i duschen, och kunde sedan följa med 

hur pokalerna skulle fördelas. 

- Ailas seger ger oss brons, kalkylerade 

Tapsa förnöjd. 

Amorella och Birka Trader som ifjol spelade 

om bronset möttes i turneringens sista 

match, som på sätt och vis blev en final. För 

Amorella räckte jämnt spel, tack vare större 

målskillnad. Turneringens seger vanns med 

en knapp marginal med siffrorna 1 -0. Tack 

vare sin dynamiska utveckling bjöd Birka 

Trader på hårt motstånd, och hör absolut 

till förhandsfavoriterna som vinnare i nästa 

års turnering. 

Salos Idrottsbyrå skötte igen arrangemangen 

utmärkt. Paul Lipiäinen och Jouni 

Toppinen från Salos Skiljedomarklubb 

fungerade som sakkunniga domare. 

Ett varmt tack till alla! 

3 / 2009 Frivakt Vapaavahti 39

MeRIMIesTen uRHeIluVIIKKo 

13.- 19.7.2009 TuKHolMAssA, 

KAKnäsIn MeRIMIesKesKuKsessA. 

Tukholman Djurgårdenissa sijaiseva Kaknäs-Merimiesklubi 

järjesti jälleen vuosittaiset merenkulkijoiden Urheiluviikot 

heinäkuussa 13-19.7.2009. 

Urheiluviikon tapahtumat aloitti Ruotsin lipun alla purjehtivan 

m/s Finnfellow, jonka neljä miehistön jäsentä, laivan ollessa 

Kapellskärin satamassa, kävi tekemässä urheiluviikkojen 

aloitustulokset Kaknäsin viheriöillä ja juoksuradoilla. 

Viking Linen Gabriella aloitti näyttävästi, miehistön ensimmäisen 

osan saapuessa Kaknäsiin Urheiluviikon toisena 

päivänä, tiistaina 14.7. ja toisen osan torstaina 16.7. Kaknäsklubin 

järjestämillä bussikuljetuksilla. Tämä osallistuminen 

Kaknäsin urheiluviikon tapahtumiin Tukholmassa, on Gabriellan 

miehistölle jo traditioksi muodostunut tapahtuma -ja 

järjestyksessään jo viides perättäinen osallistuminen. Aktiivisuus 

liikunnassa ja urheilussa on koko Gabriellan miehistön 

yhteinen iloinen harrastus, jossa aktiivisimmat harrastajat ve- 

Kaknäs Sjömansklubb i Djurgården i Stockholm arrangerade 

igen den årliga Idrottsveckan för sjöfolk den 13 - 19 juli 

2009. 

Idrottsveckan inleddes med att m/s Finnfellows besättning 

om fyra man gjorde de första resultaten på planerna och löpbanorna 

i Kaknäs medan fartyget, som seglar under svensk 

flagg, låg i hamn i Kapellskär. 

Den första delen av deltagare från Viking Lines Gabriella 

gjorde en imponerande början då de kom till Kaknäs under 

Idrottsveckans andra dag, tisdagen den 14.7, och den andra 

delen torsdagen den 16.7 med busstransport som Kaknäsklubben 

ordnat. För Gabriellas besättning har det redan blivit 

en tradition att delta i Idrottsveckan på Kaknäs i Stockholm 

- det var nu femte året å rad man deltog. För Gabriellas besättning 

är det en gemensam och glädjefylld fritidssysselsättning 

tävät mukaansa aina myös muita osallistujia. Muita Suomen 

lipun alla purjehtivien laivojen osallistujia olivat Silja Serenaden 

aktiivit naiset, sekä muutamat heidän miespuolisista kollegoistaan. 

Urheilusuoritusten ohella liikunnallisista lajeista 

suurimman osallistujamäärän sai liikkeelle ”beach volleyboll”, 

Mölkky peli sekä Polttopallon harrastajat. 

Kaikkiaan yhteensä 123 suomalaista merenkulkijaa kävi tekemässä 

urheilu- ja liikuntasuorituksia Urheiluviikon aikana 

Tukholmassa, Viking Linen m/s Gabriellan henkilöstön ollessa 

ylivoimaisesti aktiivisimpia osallistuja 24 henkilön voimin 

ja Silja Serenaden ollessa hyvänä kakkosena 17 henkilöllään. 

sjöFolKeTs IdRoTTsVecKA 

13.- 19.7.2009 På KAKnäs 

sjöMAnscenTRuM I sTocKHolM 

teksti: 

Harri Joensuu/ 

Sjömansservice Kaknäs 

att aktivt delta i motion och idrott. De mest aktiva utövarna 

lockar också med sig andra deltagare. Deltagare från andra 

fartyg under finsk flagg var de aktiva damerna från Silja Serenade, 

och några av deras manliga kolleger. Utöver idrottsprestationerna 

var de flesta deltagarna intresserade av ”beach 

volley”, sällskapsspelet ”mölkky” och brännboll. 

Det var sammanlagt 123 finländska sjöfarare som gjorde 

resultat i idrotts- och motionsgrenar under Idrottsveckan i 

Stockholm. Viking Lines m/s Gabriellas besättning var överlägsen 

i aktivitet med 24 deltagare och Silja Serenade god tvåa 

med sina 17 personer. 

text: 

Harri Joensuu/ 

Sjömansservice Kaknäs 


ARjessA KunToon - sIljA euRoPAn 

TYöHYVInVoInTIoHjelMA jATKuu 

Edellisessä Vapaavahdin numerossa kerrottiin, kuinka hyvin 

laivaporukka innostui Kuntoutuskeskus Petrean, MEPAn, 

TallinkSiljan ja Turun Aluetyöterveyslaitoksen yhteistyönä 

tekemästä hankkeesta. Iloinen ilmapiiri on vallinnut edelleen, 

kun merenkulkijat ovat kohdanneet ryhmäpäivillä. 

Keväällä alkanut ohjelma on edennyt suunnitelmien 

mukaan. Kummastakin työvuorosta 

koottu ryhmä on hyvin sitoutunut. 

Kaksipäiväisen aloitustapahtuman jälkeen 

ryhmät ovat kokoontuneet kesäkuussa, 

elokuussa ja syyskuussa. Ryhmäpäivillä merenkulkijat 

ovat saaneet terveystietoa, käytännön 

ohjeita sekä annoksen kulttuuria ja 

tietenkin terveellisen lounaan ja välipalat. 

Petrea suunnitteli osallistujille myös kotitehtävät. 

Ensimmäinen, keväällä alkanut 

omatoiminen jakso oli kuusi viikkoa. Ryhmän 

jäsenet tarkkailivat syömisiään, lukivat 

tuoteselosteet ja panostivat liikuntaan. Kesäkuun 

ryhmäpäivillä käytiin läpi vuorotyön 

erityispiirteitä, selän hoitoa ja ryhtiä 

sekä painonhallintaa. Kulttuuritarjontana 

oli kasvitieteellinen puutarha ja Ruissalon 

Mepalan kaunis luonto. 

Into säilyy 

Kesäloman ja grillikauden haasteellinen 

omatoimijakso kesti kymmenen viikkoa. 

Elokuussa ja syyskuussa kokoonnuttiin jälleen 

ryhmäpäivien merkeissä. 

- Tunnelma oli aivan loistava. Tällaisen 

porukan kanssa on hienoa tehdä töitä, fysioterapeutti 

Eija Jäppilä kehuu 

Petrean asiantuntijat ovat kartoittaneet 

laivan olosuhteita ja henkilökunnan työskentelytapoja 

sekä ruokailutottumuksia. Lihashuoltoharjoituksia 

suunniteltaessa huo- 


mioidaan aluksella tehtävän työn kuormitus 

esimerkiksi tiskauksessa ja siivouksessa. 

Teemana on ollut sydän- ja verisuonisaurauksien 

ennaltaehkäisy tai niiden hallinta. 

Ravinnosta luennoinut Pirjo Alho on kertonut 

kurssilaisille kokonaisuuden merkityksestä 

- Kohonnutta kolesterolia ja verenpainetta 

voidaan hoitaa liikunnan ja ravinnon yhteisvaikutuksella, 

Pirjo Alho toteaa 

Monet merenkulkijat ovat olleet tyytyväi- 

Pirjo Alho luennoi merenkulkijoille 

terveellisestä ravinnosta 

siä, kun ovat saaneet ravintotietämyksensä 

päivitettyä. 

Kunto ja mieli kohenevat 

Turun Aluetyöterveyslaitoksen ylilääkärin 

Heikki Saarnin mukaan ryhmän jäsenten 

terveystilanne on kohentunut. Veri- ja verenpainearvot 

ovat parantuneet, monien 

paino on pudonnut ja liikunta on lisääntynyt. 

Silja Europalla on kaksi kuntosalia. Ennen 

niissä oli tilaa, nyt on ajoittain ahdasta. 

Syyskuun puolenvälin ryhmäpäivillä ohjelmassa 

oli luentojen ohella kuntosaliopastusta 

ja allasjumppaa. Vesi on monille hyvä 

elementti lihaskunnon ylläpitoon. Uimisen 

ohella vedessä voi tehdä monia liikkeitä ilman 

nivelille tulevaa painorasitusta. 

Tällä kerralla kulttuuriohjelmana oli tutustuminen 

Turun Tuomiokirkkoon. Oppaana 

toimi legendaarinen turkulainen 

kulttuurivaikuttaja Aiju von Schöneman. 

Seuraavat ryhmäpäivät ovat lokakuussa, 

minkä jälkeen on omatoiminen jakso. Keväällä 

pidetään vielä seurantapäivät. 

- Porukka on pysynyt hyvin kasassa, eikä 

kukaan ole kritisoinut ohjelmaa. Merenkulkijat 

ovat huomanneet, että pienilläkin 

arjen muutoksilla saa tuloksia aikaan, Eija 

Jäppilä toteaa. 

teksti: Pekka Karppanen 

kuvat: Satu Stenroos 


FöR en bäTTRe VARdAg - sIljA euRoPAs 

ARbeTsHälsoPRogRAM FoRTsäTTeR 

I senaste nummer av Frivakt berättade vi om hur besättningen 

varmt välkomnade samarbetsprojektet som startats av 

Rehabiliteringscentralen Petrea, SSB, Tallink-Silja och Åbo 

Arbetshälsoinstitut. Den goda atmosfären har fortfarande hållit 

i sig då sjöfararna har mötts under gruppträffarna. 

Programmet som börjat under våren har 

fortsatt enligt planerna. Grupperna, som 

består av personal från båda arbetsskiften, 

har hållit fast vid målsättningarna. Sedan 

projektet började med ett tvådagarsevenemang 

har grupperna träffats i juni, augusti 

och september. Under gruppträffarna har 

sjöfararna fått hälsoinformation, konkreta 

instruktioner och självfallet hälsosam lunch 

och mellanmål. 

Petrea planerade också hemuppgifter för 

deltagarna. Under våren räckte den första 

perioden av självständig verksamhet sex 

veckor. Gruppmedlemmarna följde med 

vad de åt, läste varudeklarationer och satsade 

på motion. Under gruppträffen i juni 

gick man igenom skiftesarbetets särdrag, 

ryggens hållning och skötsel och viktkontroll. 

Kulturutbudet var ett besök i den botaniska 

trädgården och den vackra naturen 

kring Mepala på Runsala. 

entusiasmen håller i sig 

Under semestertid och grillsäsong varade 

den utmanande perioden av självständig 

verksamhet tio veckor. I augusti och september 

träffades man igen på gruppdagar. 

- Stämningen var alldeles strålande. Det är 

fint att jobba med sådana människor, säger 

fysioterapeut Eija Jäppilä berömmande. 

Petreas sakkunniga har kartlagt förhållandena 

ombord på fartyget, personalens arbetssätt 

och kostvanor. Då man planerar träning 

av musklerna beaktar man belastningen vid 

till exempel diskning och städning. 

Förebyggande av hjärt- och kärlsjukdomar, 

och hur man lever med dem, har varit 

ett tema. Pirjo Alho, som föreläst om kostvanor, 

har berättat för kursdeltagarna om 

helhetens betydelse. 

- Höjda kolesterolvärden och blodtryck 

kan skötas med hjälp av motion och rätt 

kost i samverkan, konstaterar Pirjo Alho. 

Många sjöfarare har varit nöjda då de fått 

uppdaterad kunskap om näringsfrågor. 

lyft för kondition och humör 

Överläkare Heikki Saarni från Arbetshälsoinstitutet 

i Åbo berättar att gruppmedlemmarnas 

hälsotillstånd har förbättrats. Blod- 

och blodtrycksvärden har förbättrats, många 

har gått ned i vikt och motionerandet har 

ökat. På Silja Europa finns det två konditionssalar. 

Förr var där gott om utrymme, 

nu är det tidvis trångt. 

På gruppdagarna i mitten av september 

stod utöver föreläsningar på programmet 

vägledning i konditionssal och vattengympa. 

För många är vattnet ett bra element 

för att upprätthålla muskelstyrkan. Utöver 

Golfmaila 

auttaisi tasa 

painoilussa, 

tuumii ”Kihis” 

simning kan man i vattnet utföra många rörelser 

utan att lederna belastas. 

Kulturprogrammet den här gången var ett 

besök i Åbo Domkyrka. Som guide fungerade 

den legendariska Aiju von Schöneman, 

grand old lady inom Åbos kulturliv. 

De följande gruppdagarna ordnas i oktober, 

sedan följer igen en period av självständig 

verksamhet. Under våren arrangeras ytterligare 

uppföljningsverksamhet. 

- Grupperna har hållit ihop bra och ingen 

har kritiserat programmet. Sjöfararna har 

märkt att man kan uppnå resultat också 

med hjälp av små förändringar i vardagen, 

konstaterar Eija Jäppilä. 

text: Pekka Karppanen 

bild: Satu Stenroos 


KoKKIen 

KIsAT 

Silja Serenaden kokkien vuosittain 

käytävä pienpeliturnaus 

järjestettiin tänä vuonna Saimaan 

vesistön varrella elokuun 

viimeisenä sunnuntaina. Liperissä 

sijaitseva Maukan mökki 

toimi 11-miehisen kokkikatraan 

kilpailuareenana ja majoituspaikkana. 

Vuodesta 2003 järjestetyn tapahtuman lajit 

vaihtelevat. Tällä kerralla kilpailtiin suunnistuksessa, 

puujalkakävelyssä ja limukorikiipeilyssä. 

Kokonaiskilpailun voittajalle 

annetaan erikoispalkinto, joka meni jo kolmannen 

kerran Jukka Heiskalalle. 

Limukorikiipeilyssä kilpailijalla oli turvaköysi 

ja hän pinosi koreja päällekkäin. Kai 

Korhonen sai pinottua 27 koria ja pysyi 

pystyssä niiden päällä, mistä heltisi osakilpailuvoitto. 

Liperin maastossa oli piilossa 

kahdeksan rastia, kisan voitti Mikko Pottonen. 

Puujalkakävelyssä tarvittiin hyvää 

tasapainoa ja nopeutta. Vanhalla ketulla, 

Heiskalla on näitä ominaisuuksia riittämiin, 

selvä voitto! 

Silja Serenaden kokkiporukassa on hyvä 

yhteishenki. Pienpeliturnauksesta on muodostunut 

hieno perinne, jolla on taatusti 

työssä hyvinvointia lisäävä vaikutus. 


voittajat 

Heiskala, 

Pottonen ja 

Korhonen 

KocKARnAs 

TäVlIng 

Kockarna på Silja Serenade 

arrangerade sin årligen återkommande 

turnering i småtävlingar 

vid Saimens insjöled under den 

sista söndagen i augusti. Maukkas 

stuga i Libelits fungerade 

både som tävlingsarena och 

inkvarteringsplats för kockarnas 

elvamannaskara. 

Grenarna varierar i tävlingen som anordnats 

sedan 2003. Den här gången tävlade man i 

orientering, styltgång och klättring på lemonadkorgar. 

Segraren i helhetstävlingen får 

ett specialpris, det gick nu för tredje gången 

till Jukka Heiskala. 

I lemonadkorgsklättringen var tävlarna 

fästa vid säkerhetslinor och radade korgar på 

varandra. Kai Korhonen lyckades rada 27 

korgar på varandra och höll sig stående på 

dem, vilket gav honom en deltävlingsseger. I 

terrängen i Libelits var åtta kontroller gömda, 

Mikko Pottonen vann den tävlingen. 

I styltgången krävdes gott balanssinne och 

snabbhet. Den gamla räven Heiskala hade 

tillräckligt av de här egenskaperna, klar seger! 

Det råder en god laganda bland Silja Serenades 

kockar. Småtävlingsturneringen har 

blivit en fin tradition som garanterat ökar 

välbefinnandet i arbetet. 


Tunnelma nousi korkealle jo 

Reinikkalan Esan ohjaamassa 

bussissa, kun keula kääntyi 

pohjoiseen päin syyskuun toisena 

torstaina. Videoita ei kaivattu, 

matka sujui maisemia katsellen 

ja porukkaan tutustuen. Tauot 

pidettiin Hirvaskankaalla ja 

Iissä. 

YlläKsen MATKAllA 

HYVä MeInInKI 

Perille Ylläksen Mepa -majoille saavuttiin 

illalla. Kurtakon Ella oli etukäteen vienyt 

peruselintarvikkeet majoille, ja perjantaiaamusta 

lähtien tehtiin aamupalat itsepalveluna. 

Mukana oli 34 vaeltajaa, joista vain 

kahdeksan oli miehiä. Uusia kasvoja oli paljon. 

Syyskuun alkupuoli on hyvä ajankohta 

MEPAn päivävaelluksille. Päivät ovat vielä 

melko pitkiä, yöpakkasia on harvoin ja hyttysistä 

ei enää ole vaivaa. Yleensä ruska on 

kauneimmillaan, mutta tänä vuonna se ei 

ollut vielä täydessä loistossaan. 

Päiväretket 

kahdessa ryhmässä 

Korsisaaren bussi oli porukan käytössä koko 

viikon. Esa kuskasi aamuisin vaeltajat lähtöpaikoille, 

ja käveli itsekin porukan mukana. 

”Harrasteryhmä” teki päivittäin 5-10 

kilometrin mittaisia retkiä, kun taas Seppo 

Turusen vetämä joukko käveli pidempiä, 

15-20 kilometrin mittaisia taipaleita. Matkan 

varrella syötiin eväät ja päivällinen nautittiin 

viiden aikoihin Lainion Krouvissa. 

Sää oli koko reissun ajan hyvä. Vain yhtenä 

päivänä tuli pieni sadekuuro. Huonon 

sään aikana MEPAn porukka on yleensä 

käynyt bussilla Särestöniemessä, Pakasaivolla 

tai muussa retkikohteessa. Nyt käveltiin 

jokaisena päivänä. Vain kerran poikettiin 

päivävaelluksen jälkeen Yllä Saaga -hotellissa 

uimassa. 

Koko porukka pärjäsi hienosti, eikä kukaan 

kitissyt, mikä onkin oleellista yleisen 

tunnelman takia. Merenkulkijat saivat 

paljon uusia ystäviä ja joukon yhteishenki 

parani päivä päivältä. Kännykkänumeroita 

vaihdettiin ja yhteydenpidosta sovittiin. 

Paluumatkalle lähdettiin varhain aamulla, ja 

Helsinkiin bussi saapui torstai-iltana kuuden 

aikoihin. 


”FlAggsKePPeT” 

geR glAd sAMVARo ocH 

nY KondITIon I lAPPlAnd 

Himlen var blå, solen värmde och markerna började sakta växla 

i höstrött när vandrarna tog sig fram över fjällsluttningarna. 

Med var sjöfolk från våra kombi-isbrytare, 

passagerarfärjor, lastfartyg och tankers, 

bland dem också ett par från svenskflaggade 

Birka Paradise och Viking XPRS. Där har 

man för sjöpersonalens del slutit avtal med 

SSB om fortsatt samarbete. 

Och med var två damer från Finlands 

för närvarande största tankfartyg, mt Stena 

Arctica. Sedan februari 2008 för bjässen på 

117 000 dwt finsk flagg, och ombord jobbar 

19 finländare samt ett varierande antal 

elever. Det här Koreabygget från 2005 har 

Helsingfors som hemort. 

De flesta föreföll känna varandra från tidigare 

kurser och fjällvandringar i SSB:s regi 

och stämningen blev från början uppsluppen. 

En katt fanns det emellertid bland hermelinerna, 

undertecknad sjöfartsjournalist, 

som vänligen hade inbjudits av Martti för 

att pröva på något nytt. 


- Fjällvandringen på hösten i 

Lappland är flaggskeppet bland 

alla våra kurser, sade Sjömansservicebyråns 

direktör Martti 

Karlsson, när en välbesatt buss 

den 10 september satte kurs mot 

SSB:s stugor vid Ylläsjärvi. I 

nitton års tid har han lett organisationens 

fjällvandringar i 

Lappland. 

och pröva fick jag! 

Efter tre dagar hemma igen började också 

svullnaden i höger vrist ge med sig. Den fick 

jag under den sista dagens mestadels lodräta 

nedklättring från Kätkätunturi till fast 

mark, en sträcka på bara 1,6 kilometer, som 

emellertid kändes som minst 16. Ovana 

fjällvandrare som inte likt Martti Karlsson 

glatt springer ned för stup och stenåkrar 

bromsar gärna försiktigt och sliter därmed 

på vrister och skenben. Men jag klarade av 

67 kilometers fjällvandring under sex dagar 

i strålande väder med begynnande höströda, 

”ruska”. Och i sällskap med dryga trettiotalet 

underbara människor! 

Vi bildade två grupper. Seppo Turunen 

från isbrytaren Kontio tog hand om de 

snabbfotade fjällgasellerna, ibland mer än 

hälften av gruppen. Den gruppen avverkade 


också betydligt fler kilometrar än de andra. 

Resten skötte Martti Karlsson om. I den 

gruppen rörde vi oss i snitt med en hastighet 

av tre kilometer i timmen, medan fjällgasellerna 

höll 4 km/h. 

Det gick bra att fritt växla mellan grupperna. 

En dag bildades ytterligare en tredje 

grupp, som fick vila ömma fötter på en snäll 

vandring kring Forststyrelsens Kellokas naturum 

på norra sidan av Ylläs. 

Kaffe, torrfuror och höströda 

Den första dagen var det myrmarker med 

långa spångar. Här fascinerades vi bl.a. av 

jättestora myrstackar och prövade på det 

sociala livet vid en ”laavu”, som på svenska 

kallas skärmskydd. Man bänkar sig på 

stockar runt en eld. Någon hugger mer ved, 

en annan hänger en back över elden och 

kokar kaffe. Så pratar man med grannarna, 

helt främmande människor, diskuterar rutter 

och upplevelser. 

Följande dag njöt vi av silverglänsande 

torrfuror och tysta skogar där höströda fick 

markerna att glöda. Ett vattendrag tog vi oss 

över på en hängbro. Över Kukas (474 meter 

över havet) var luften glasklar och himlen 

blå med vid utsikt över fjällvärlden. 

Tredje dagen startade vandringen med ett 

kort besök vid den kvarnen vid Äkäslinkka 

fors för att sedan gå upp till 467 meters höjd 

vid Linkukero. Sen gick det nedåt till den 

idylliska lilla tjärnen Linkusilmä. Här prövade 

vi på en kåta. Den fick också tjäna som 

fond för en bild av största delen av gruppen, 

eftersom både fjällgaseller och naturvandrare 

för en gångs skull sammanstrålat 

på samma plats. 

jari sillanpää och stenåkrar 

Plötsligt insåg vi att halva kurstiden gått! 

Under tiden hade vi svetsats samman och 

känt konditionen stiga. Medan vi äldre pus- 

Damerna dominerade. 

Från vänster Marianne 

Ylä-Kojola (Isabella), 

Satu Sutelainen och Arja 

Ahonen från Silja Serenade 

samt Anu Ryökkynen 

(isbrytarna) redo för den 

första vandringsdagen. 


tade ut på kvällarna hemma i stugorna, tog 

yngre kolleger glatt kurs på närmaste karaokekrogar. 

Den kväll Jari Sillänpää uppträdde 

i grannskapet försvann nästan alla damer ur 

SSB:s stugby... 

Så gick det vidare. Jag imponerades av 

stenåkrarna vid Keskisenlaki nordost om Ylläs. 

Men så hade jag inte heller - med tanke 

på en svag fot - varit med om vandringen på 

det allra mest krävande stället, Pirunkuru. 

Det är en brant klyfta på Kesänki-fjällets 

sydsida där det gäller att erövra ett lodrätt 

stenhelvete. 

Sten fanns det minsann också tillräckligt 

av på Ylläs, där toppstationen ligger på 718 

meters höjd. Gruppens verkliga toppar tog 

sig upp ända till toppen, och ned igen. Här 

hade Martti Karlsson sällskap av bl.a. Talvikki 

Forsström från Birka Paradise, en till 

det yttre förrädiskt spröd dam, som emellertid 

visade en otrolig seghet. Hennes goda 

humör förmörkades inte ens av de våldsamma 

blåmärken Ylläs stenar lämnade på hennes 

ben som minne av klättringen nedåt. 

Den sista dagen åkte vi norrut ända till 

Levi, som mötte med halvtomma anläggningar 

och butiker där lagren realiserades. 

Turismen i Lappland har lidit hårt av recessionen 

i år. 

Här blev det bara en 11 kilometers vandring 

upp till Kätka, där vi grillade korv. 

Klättringen ner blev påfrestande, men i 

restaurang Tuikku på närmaste fjälltopp var 

det eftermiddagsdans. Det satte fart på livs- 


Jouni Olin (Birka Carrier) på väg över 

en hängbro norr om Äkäslompolo. 

Bakom honom Veijo Vaarasto och 

Talvikki Forsström (Birka Paradise). 

Eld och korv på Kätkä fjäll. Merja 

Kujanpää (Silja Europa), Monica 

Grönberg (kombi-isbrytarna), Taina 

Oksanen (Kontio), Martti Karlsson, 

Nina Uusitalo (skymd) från Klenoden 

samt Kirsti Hanninen (Amorella) stående 

längst till höger. 


andarna, och den sista kvällen hämtade en 

taxi på nytt danslystna för en sista glad kväll 

tillsammans. 

Under dagarna i Lappland vandrade vi 

tillsammans i olika konstellationer, pratade 

om fartyg, jobb, problem, barnbarn och 

andra människor. För mig blev det en ahaupplevelse 

att inse att Finlands få återstående 

djupvattenseglare i dag finns på kombi-isbrytarna 

Fennica, Nordica och Botnica. Att 

Anne Vajesoja och Tuula Saarela på Stena 

Arctica är lika hemmastadda i Sullom Voe 

och Primorsk, två trista oljehamnar, som i 

Ung energi. Anne Vajasoja (Stena Arctica) och Juta-Jana 

Kuutok (Viking XPRS) hörde till glädjepillren. Här är det 

spex på gång under en paus i vandrandet. 

Finlands sjömanskyrka i Rotterdam är inte 

förvånande. Inte heller att Jouni Olin på 

Birka Carrier eller Nina Uusitalo på Klenoden 

är vana vid många främmande hamnar 

vid Nordsjön och Atlanten. 

Men när Monica Grönberg berättar om 

Kanada och Panamakanalen eller Anu Ryökkynen 

om dagar i Angola blir man stum. 

Det är ju sådant gamla ärrade sjöbussar från 

trampfartens dagar förväntas prata om. Men 

de här Kotkaflickorna på kombi-isbrytarna 

har redan upplevt mycket man i färjesjöfarten 

bara kan fantisera om. 

Att som utomstående bli vänligt accepterad 

i en krets sjöfarare som denna värmer 

hjärtat. SSB:s flaggskepp har all anledning 

att flagga över topp för fint kamratskap. På 

köpet fick jag ökad lungkapacitet och mer 

muskler som minne av en oförglömlig vecka 

i Lappland. Tack! 

Thure Malmberg 

(Text och foto) 

Tämä artikkeli suomeksi 

MEPAn nettisivuilla 

Kaffepaus. Martti Karlsson i grön luva håller koll på 

kaffekokningen. Från vänster Taina Oksanen (Kontio), 

Pauli Marteala (Mariella) och Nina Uusitalo (Klenoden). 



TunnelMIA MePAn KuRsseIlTA 

Elokuun melontakurssilla 

sää oli suosiollinen 


Perhekurssilla riitti 

ohjelmaa moneen 

makuun 




Voi Hyvin -kurssilaiset Karjalohjalla aloittelevat 

keppijumppaa 

Tai Chi -harjoituksia kiinalaisten 

tapaan kauniissa syyssäässä 


lAInAA PolKuPYöRä 

VuosAARen MeRIMIes- 

KesKuKselTA 

MEPA hankki merenkulkijoiden käyttöön kaksi polkupyörää, joita 

säilytetään Vuosaaren Merimieskeskuksessa. Pyörän saa lainaksi 

kuittaamalla nimensä ja yhteystietonsa klubilla olevaan vihkoon. 

Sataman ympäristöstä löytyy hyviä pyöräilyalueita. Pyörillä ei voi 

kuitenkaan ajaa satamassa ISPS -alueella. Merimieskeskuksen pihalla 

on myös pieni koripallokenttä, palloja saa lainaksi klubilta. 

oPInAHjo 

MAAn TAsAlle. 

Lauttasaaren kärjessä kohtasi 

syksyistä kulkijaa lohduton näky. 

Monta merenkulkijaa matkalle 

kouluttanut Helsingin Merenkulkuoppilaitos 

on raunioina. 

Vuosina 1966-1988 Purjeentekijänkujan 

päässä toiminut 

koulu asuntoloineen saa väistyä 

asuntorakentamisen tieltä. 

Opettajina koulussa toimi useita legendaarisia 

henkilöitä rehtori Juho Uinon johdolla. 

Jouni Louekarin, Kari Lehtosalon, Urho 

Hilskan, Jorma Nykqvistin, ”Idi” Mäkisen 

ja monen muun opit muistetaan takuulla. 

Asuntolan vahtimestarit ”Linssi” ja 

”Propelli” jäivät varmasti kaikkien mieleen. 

Myös MEPAn Jaska, Mara ja Pekka lähtivät 

aikoinaan täältä käsin merille. 


Koneoppia merimiehen 

aluille 1970-luvulla 

lånA en cYKel På 

noRdsjö sjöMAnscenTRuM 

SSB har anskaffat två cyklar som står till sjöfararnas förfogande på 

Nordsjö Sjömanscentrum. Man får låna cyklarna mot att man kvitterar 

ut dem med namn och kontaktuppgifter i ett häfte. I hamnens 

omgivning finns utmärkta cykelleder. Cyklarna kan dock inte 

användas inom hamnens ISPS-område. På sjömanscentrets gård 

finns också en basketplan, bollar kan lånas från klubben. 


POHJOISMAINEN 

VALOKUVAUSKILPAILU 

2009 

Merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvauskilpailun 

järjestävät vuosittain yhteistyössä Suomen, 

Ruotsin, Tanskan, Islannin sekä Norjan merimiespalvelulaitokset. 

Kilpailuun voivat osallistua kaikki 

laivatyössä olevat merenkulkijat. 

Kilpailuaika on vuoden 2009 loppuun. Kilpailuun voi 

osallistua mustavalko-, väri-, dia ja digitaalikuvilla. 

Kaikki kuvat kilpailevat samassa sarjassa. Jokaisesta 

viidestä maasta valitaan loppukilpailuun 15 parasta. 

Viisi parasta palkitaan, pääpalkintona on 7000 DKR 

arvoinen digitaalikamera. Muut palkinnot ovat 

arvoltaan 300 - 700 euroa. 

HUOM, liitä paperikuvista negatiivit mukaan. 

Digitaalikuvista cd mukaan. 

NORDISKA 

FOTOTÄVLINGEN 

2009 

En nordisk fototävling för sjöfolk arrangeras årligen 

i samarbete mellan sjömansserviceorganisationerna 

i Finland, Sverige, Norge, Danmark och Island. 

Alla ombordanställda sjöfarare kan delta. 

Tävlingstiden utgår i slutet av år 2009. Man kan delta 

i tävlingen med svartvita-, färg-, dia- och digitala 

bilder. Alla bilder tävlar i samma serie. Till finalen väljs 

de 15 bästa bilderna från varje land. De fem bästa 

premieras, första pris är en digitalkamera värd 

7000 DKR. Övriga pris är värda 300 - 700 euro. 

OBS, bifoga negativen av pappersbilderna och 

CD med digitalbilderna. 

Motiven skall ha anknytning till sjöfarten, livet ombord 

eller sjömannens arbete och fritid. Märk tävlingsbidragen 

tydligt med namn/pseudonym och 

bifoga namn, adress, telefonnummer samt namnet 

på det fartyg där du är anställd. Tävlingsbidragen bör 

insändas före 31.12.2009 under adress: 

Aiheiden tulisi liittyä erityisesti merenkulkuun, laivaelämään 

tai merimiehen työhön ja vapaa-aikaan. 

Kilpailutöihin tulee liittää selkeästi osallistujan nimi, 

osoite, puhelinnumero ja ammatti sekä laiva, jossa 

työskentelee. Töitä voi lähetää 31.12.2009 saakka 

osoitteella: 

Sjömansservicebyrån, 

Box 170, 00161 Helsingfors. 

Merimiespalvelutoimisto 

Närmare upplysningar per telefon: 

PL 170, 00161 Helsinki 

(09) 6689 0016 / Sirpa Kittilä eller 

Tiedustelut puh: 

09 668 90016 / Sirpa Kittilä tai 

e-post: kulttuuri@mepa.fi 

54 Vapaavahti e-mail Frivakt kulttuuri@mepa.fi 


Mepa järjestää salsatunteja, 

jotka sisältävät chachachaata, 

sambaa ja bachataa. 

Ohjelma: 

Ma 05.10. klo 12.30-13.30 

Ti 13.10. klo 12.30-13.30 

Ma 19.10. klo 12.30-13.30 

Ti 27.10. klo 12.30-13.30 

Ma 02.11. klo 12.30-13.30 

Ti 10.11. klo 12.30-13.30 

Ma 16.11. klo 12.30-13.30 

Ti 24.11. klo 12.30-13.30 


TERVETULOA! 

Paikka: 

Katajanokan liikuntahalli, Helsinki 


Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. 

Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki 

Nimi: 

Osoite: 


Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. 

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors 

Namn: 

Adress: 



Ratkaisut 2/09 

RISTIKON RATKAISIJAT 

Vapaavahti 2/09 ristikoiden oikein ratkaisseiden joukosta arvottiin kirjapalkinnot 

Pekka Niemimäelle Helsinkiin ja Björn Coranderille Inkooseen 

Tammikuussa järjestetty MEPAn 

ensimmäinen mosaiikkikurssi oli heti 

menestys. Suositulle harrastukselle 

tarjotaan nyt lisää kurssipäiviä 

marraskuun lopulla. 

MOSAIIKKIKURSSI 

30.11.-1.12.09 

HELSINGIN MEPASSA 

Opettajana toimii Laila Immonen. 

Kurssin päätyönä päällystetään 

puutarjotin mosaiikkipaloilla. 

Opetus, materiaalit, majoitus ja 

ruokailut ovat maksuttomia MEPAn 

piiriin kuuluville merenkulkijoille. 

Tiedustelut: Sirpa, 

puh (09) 6689 0016, opinto@mepa.fi 



Lokakuu 

ATK-julkaisun teko, 

laivalehti ym. Helsinki 12.10. - 13.10. 

ATK-kurssi toiveiden mukaan, 

Helsinki 14.10. - 15.10. 

Venäjän alkeiskurssi, Helsinki 19.10. - 21.10. 

ATK-alkeet, Turku 19.10. - 20.10. 

ATK-excel, Turku 21.10. - 23.10. 

Huovutuskurssi, Helsinki 22.10. - 23.10. 

Köysityökurssi, Helsinki 26.10. - 28.10. 

ATK-internet, Turku 26.10. - 27.10. 

PC-paja, Turku 2 8.10. - 30.10. 

Marraskuu 

ATK-alkeet, Turku 02.11. - 03.11. 

ATK-kuvankäsittely, Turku 04.11. - 06.11. 

TuleVIA KuRssejA 

Keramiikkakurssi, Helsinki 05.11. - 06.11. 

ATK-hyöty ja viihde, Turku 09.11. - 10.11. 

Kyytiä kaamokselle, Pajulahti 09.11. - 11.11. 

ATK-kotisivu&blogit, Turku 11.11. - 13.11. 

ATK-julkaisun teko, 

laivalehti ym. Turku 16.11. - 17.11. 

Tyylikurssi, Helsinki 16.11. - 17.11. 

ATK- kurssi toivein mukaan, 

Turku 18.11. - 19.11. 

Jouluaskartelukurssi, Helsinki 23.11. - 24.11. 

Mosaiikkikurssi, Helsinki 30.11.-01.12. 

Joulukuu 

Jouluaskartelukurssi I, Turku 07.12. - 08.12. 

Jouluaskartelukurssi II, Turku 09.12. - 10.12. 

ATK - KURSSEJA TURUN MEPASSA SYKSYLLÄ 2009 

ATK-alkeet, 19.10. – 20.10. 

ATK-excel, 21.10. – 23.10. 

ATK-internet, 26.10. – 27.10. 

PC-paja, 28.10. – 30.10. 

ATK-alkeet, 02.11. – 03.11. 

ATK-kuvankäsittely, 04.11. – 06.11. 

ATK-hyöty ja viihde, 09.11. – 10.11. 

ATK-kotisivu&blogit, 11.11. – 13.11. 

ATK-julkaisun teko, laivalehti ym. 16.11. – 17.11. 

ATK- kurssi toiveiden mukaan, 18.11. – 19.11. 

Ilmoittautumiset: opinto@mepa.fi, 09 - 668 9000 

TERVETULOA! 


Toimitusjohtaja 

Verkställande direktör 


p./tel. 6689 0015 

toimitusjohtaja@mepa.fi 

Yleissihteeri/opintoasiat 

Allmänsekreterare 

/studieärenden 

Sirpa Kittilä 

p./tel. 6689 0016 

GSM 040 521 2055 

kulttuuri@mepa.fi 

opinto@mepa.fi 

AV-sihteeri 

AV-sekreterare 

Heli Myllykangas 

p./tel. 6689 0012 

video@mepa.fi 

MERIMIESPALVELUTOIMISTO 

SJÖMANSSERVICEBYRÅN 

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) 

Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 

00160 HELSINKI/HELSINGFORS 

P./Tel (09) 668 9000, 

telefax (09) 622 1808 

E-mail: mepa@mepa.fi 

www.mepa.fi 

Asiamiehet/Ombud 

Jaakko Aarninsalo 

p./tel. 6689 0022 

GSM 040 504 3761 

asiamies.helsinki@mepa.fi 

Niklas Peltola 

p./tel. 6689 0021 

GSM 0400 419 687 

asiamies.helsinki@mepa.fi 

Talous ja toimisto 

Ekonomi och kontor 

Gerd Grabber 

talous@mepa.fi 

Paula Suhonen 

Toimisto ja Ylläsmajat 

Kontor och Ylläs-stugor 

p./tel. (09) 6689 0011 

toimisto@mepa.fi 

SIVUTOIMISTOT-FILIALER 

KOTKA 

Kotkan Merimieskeskus 

Kirkkokatu 18 A, 

48100 Kotka 

p./tel. (05) 213 093 

fax (05) 218 2860 

Asiamies/Ombud 

Risto Nikula 

p./tel. 0400 605 187 

asiamies.kotka@mepa.fi 

TURKU/ÅBO 

Linnankatu 93 

Slottsgatan 93 

20100 Turku/Åbo 

p./tel. (02) 230 4995 

fax (02) 234 3597 

MEPALA Ruissalo/Runsala 

p./tel. (02) 258 9150 

Asiamiehet-Ombud 

Juhani Laine 

p./tel. 0400 709 491 

Juha Toivanen 

p./tel. 040 507 1140 

asiamies.turku@mepa.fi 

YHTEYSHENKILÖT/ 

KONTAKTPERSONER 

RAUMA/RAUMO 

Yhdysmies/kontaktperson 

Sanna Siivonen 

p/tel 040 7431 039 

KEMI 


Pia Vestenius 

p./tel.040 733 0446 

RAAHE/BRAHESTAD 


Petri Leskelä 

p./tel. 040 546 8516 

KASKINEN/KASKÖ 


Jarmo Nordback 

p./tel. 040 848 8855 

JULKAISIJA: 

Merimiespalvelutoimisto 

UTGIVARE: 

Sjömansservicebyrån 

PÄÄTOIMITTAJA/ 

HUVUDREDAKTÖR 


Toimitussihteeri/ 

Redaktionssekreterare 

Pekka Karppanen 

p./tel. 6689 0020 

vapaavahti@mepa.fi 

Liikunta-asiat/ 

Idrottsärenden 

MERIMIESKLUBI/ 

Pekka Karppanen 

SJÖMANSKLUBBEN 

Översättningar till svenska 

p./tel. 6689 0017 

Linnank. 3 Helsinki 

LAPPEENRANTA/ 

Gerd Grabber 

GSM 0400 879 733 

Slottsg. 3 Helsingfors 

VILLMANSTRAND 

urheilu@mepa.fi 

p./tel. (09) 659 233 

Yhdysmies/kontaktperson Kirjapaino/Tryckeri 

Nico Silvast 

MIKTOR 

Kirjastosihteeri 

VUOSAAREN 

p./tel. 0400 849 143 

Taitto/Layout 

Bibliotekssekreterare 

MERIMIESKESKUS/ 

MarkoVuorio 

Milja Nitovuori 

NORDSJÖ 

OULU/ULEÅBORG 

p./tel. 6689 0023 

SJÖMANSCENTRUM 

Antti Härö 

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e 

kirjasto@mepa.fi 

Provianttik 4, Helsinki 

p./tel. 0400 371 574 

ISSN 0789-8231 


Proviantg 4, Helsingfors 

p/tel (09) 5844 8200 

Markku Lauriala 

p./tel. 0400 875 633 

M - Itella Oyj

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2009 - Mepa

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?