Lainsäädäntökatsaus 1. 2004.rtf - Kauppakamari

KESKUSKAUPPAKAMARIN
LAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS 1/2004

Julkaisija:
Keskuskauppakamari
World Trade Center Helsinki
Aleksanterinkatu 17, PL 1000
00101 Helsinki
puh: (09) 696 969
fax: (09) 650 303
www.keskuskauppakamari.fi
Toimitus:
lakimies Tia Möller (päätoimittaja)
lakimies Mika Heikkilä
osastopäällikkö Pasi Horsmanheimo
laskentatoimen asiantuntija Hanna Kattainen
osastopäällikkö Leena Linnainmaa
johtaja Pentti Mäkinen
lakimies Paula Paloranta
osastopäällikkö Hannele Ranta-Lassila
Keskuskauppakamari
ISSN 1456-4246
Paino: Multiprint Oy, Helsinki 2004

ALKUSANAT
Keskuskauppakamari julkaisee kahdesti vuodessa katsauksen keskeisistä
elinkeinoelämään vaikuttavista lainsäädäntöhankkeista. Hankkeita seurataan niiden
vireille tulosta säädösten voimaan tuloon asti. Katsauksessa esitellään lyhyesti
kunkin hankkeen sisältö ja Keskuskauppakamarin kannanotto asiassa.
Keskuskauppakamarin antamat lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta:
www.keskuskauppakamari.fi.
Hankkeet on esitelty ministeriökohtaisesti. EY-lainsäädännön valmistelun
seuraamisen helpottamiseksi katsauksessa on tiivis yhteenveto Euroopan unionissa
vireillä olevista säädöshankkeista. Katsauksen lopussa on hankekohtainen
asiahakemisto.
Lainsäädäntöhankkeita on seurattu 3.6.2004 asti. Joitakin hankkeita koskevia tietoja
on päivitetty edellä mainitun päivämäärän jälkeenkin.
Helsingissä 16.6.2004
Keskuskauppakamari

SISÄLLYS
I HALLITUKSEN STRATEGIA-ASIAKIRJA .................................................................................... 1
II KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖ..................................................................................... 2
1 YRITTÄJYYDEN POLITIIKKAOHJELMA ............................................................................................. 2
1.1 YRITTÄJYYDEN SÄÄDÖSTYÖRYHMÄ................................................................................................ 2
1.2 NAISYRITTÄJYYDEN EDISTÄMISTÄ KÄSITTELEVÄ TYÖRYHMÄ........................................................... 3
2 KIRJANPITO JA TILINTARKASTUS ..................................................................................................... 3
2.1 IAS-ASETUKSEN JA TILINPÄÄTÖSDIREKTIIVIEN MUUTOSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO............................... 3
2.2 IAS-VALVONNAN MUOTO JA ORGANISOINTI..................................................................................... 5
2.3 KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN ASETUS KONSERNITILINPÄÄTÖKSEN LAATIMISESTA
KANSAINVÄLISILLÄ PÄÄOMAMARKKINOILLA YLEISESTI KÄYTETYN SÄÄNNÖSTEN MUKAISESTI
ANNETUN MINISTERIÖPÄÄTÖKSEN (766/1998) MUUTTAMISESTA....................................................... 6
2.4 TILINTARKASTUSLAIN UUDISTAMISTA VALMISTELEVA TYÖRYHMÄ................................................... 6
2.5 TILINTARKASTAJIEN HYVÄKSYMISVAATIMUSTEN KEHITTÄMINEN..................................................... 8
3 TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUDET ..................................................................................................... 10
3.1 TUNNUSMERKKITYÖRYHMÄN MUISTIO...........................................................................................10
3.2 WIPON SUOSITUS HYVIN TUNNETUISTA MERKEISTÄ........................................................................10
3.3 TEOLLISOIKEUDELLISEN ASIAMIESJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN...................................................10
3.4 KORKEAKOULUKEKSINTÖLAKI ......................................................................................................11
4 KAUPPAREKISTERILAIN UUDISTAMINEN ........................................................................................ 11
5 KULUTTAJARIITATYÖRYHMÄ........................................................................................................ 12
6 JULKISISTA HANKINNOIS TA ANNETUN LAIN UUDISTAMINEN ........................................................... 12
7 TUOTETURVALLISUUSLAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMINEN ................................................................ 12
8 ENERGIA ....................................................................................................................................... 13
8.1 ENERGIAMARKKINOIDEN KOHTUULLISUUSVALVONTA ....................................................................13
8.2 SÄHKÖN TOIMITUSVARMUUS.........................................................................................................13
8.3 PÄÄSTÖKAUPPA ............................................................................................................................14
8.4 PÄÄSTÖKAUPAN, ENERGIAVEROTUKSEN JA ENERGIATUOTANNON TUKIEN YHTEENSOVITTAMINEN ....14
9 KILPAILUNRAJOITUSLAIN UUDISTAMINEN ..................................................................................... 14
9.1 PÄÄMINISTERI MATTI VANHASEN HALLITUKSEN OHJELMA..............................................................16
10 STANDARDISOINTIA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN ................................................. 16
11 KAUPPAMENETTELYT –TYÖRYHMÄ............................................................................................... 16
III LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ.................................................................................. 17
1 TIETOYHTEISKUNNAN POLITIIKKAOHJELMA .................................................................................. 17
1.1 KANSALLINEN TIETOTURVASTRATEGIA ..........................................................................................17
2 TELEVIESTINTÄ............................................................................................................................... 17
2.1 SANANVAPAUS JOUKKOVIESTINNÄSSÄ ...........................................................................................17
2.2 SÄHKÖISEN VIESTINNÄN TIETOSUOJALAKI......................................................................................18
2.2.1 Sähköisen viestinnän tietosuojalain toimeenpanon seurantaryhmä.......................................18
2.3 KANSALLINEN LAAJAKAISTASTRATEGIA..........................................................................................19
2.4 VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTTAMINEN ......................................................................................19
2.5 VERKKOTUNNUSLAIN MUUTTAMINEN..............................................................................................20
3 LIIKENNEPOLITIIKKA ..................................................................................................................... 20
3.1 TAKSILIIKENNELAKITYÖRYHMÄ......................................................................................................20

IV OIKEUSMINISTERIÖ.................................................................................................................. 21
1 KANSALAISVAIKUTTAMISEN POLITIIKKAOHJELMA........................................................................ 21
2 YHTIÖOIKEUS ................................................................................................................................ 21
2.1 OSAKEYHTIÖLAIN KOKONAISUUDISTUS...........................................................................................21
2.2 OSAKEPÄÄOMAN TAKAUTUVA KOROTTAMINEN ...............................................................................22
2.3 SUOSITUS LISTAYHTIÖIDEN HALLINNOINTI- JA OHJAUSJÄRJESTELMISTÄ (CORPORATE GOVERNANCE).22
2.4 EUROOPPAYHTIÖASETUKSEEN LIITTYVÄ KANSALLINEN YHTIÖLAINSÄÄDÄNTÖ –TYÖRYHMÄ..............23
2.5 ASUNTO-OSAKEYHTIÖLAIN UUDISTAMINEN .....................................................................................24
3 SOPIMUSOIKEUS , KULUTTAJANSUOJA............................................................................................ 24
3.1 ASUNTOKAUPPALAIN UUDISTAMINEN..............................................................................................24
3.2 SÄHKÖISEN KAUPANKÄYNNIN OIKEUSSÄÄNTÖJEN KEHITTÄMINEN....................................................25
4 VELVOITEOIKEUS .......................................................................................................................... 25
4.1 SAATAVIEN VANHENTUMISTA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN .....................................25
4.2 RAHOITUSVAKUUSLAKI..................................................................................................................26
4.3 RAHOITUSPALVELUIDEN ETÄMYYNTI KULUTTAJILLE........................................................................26
4.4 SAATAVIEN PERINTÄ ......................................................................................................................27
4.5 SAATAVIEN SIIRTO KANSAINVÄLISESSÄ KAUPASSA ..........................................................................28
5 VAHINGONKORVAUSOIKEUS .......................................................................................................... 28
5.1 VAHINGONKORVAUSLAIN UUDISTAMINEN ........................................................................................28
5.1.1 Arviomuistio vahingonkorvauslain muutostarpeista ..............................................................28
5.1.2 Henkilövahingot .....................................................................................................................29
5.1.3 Varallisuusvahingot ................................................................................................................29
5.2 RIKOSVAHINKOLAIN UUDISTAMINEN..............................................................................................29
6 PROSESSIOIKEUS ........................................................................................................................... 30
6.1 RIITA-ASIOIDEN OIKEUSPAIKKASÄÄNNÖKSET .................................................................................30
6.2 RYHMÄKANNE..............................................................................................................................30
6.2.1 Ryhmäkannetyöryhmä ............................................................................................................30
6.3 TUOMIOISTUINSOVITTELU .............................................................................................................31
7 MAKSUKYVYTTÖMYYSLAINSÄÄDÄNTÖ.......................................................................................... 31
7.1 KONKURSSILAINSÄÄDÄNNÖN KOKONAISUUDISTUS ........................................................................31
7.2 ULOSOTTOLAINSÄÄDÄNNÖN KOKONAISUUDISTUS..........................................................................32
7.3 VELKAHALLINTAOHJELMA............................................................................................................33
8 RIKOSOIKEUS ................................................................................................................................ 33
8.1 TIETOVERKKORIKOLLISUUS...........................................................................................................33
9 HALLINTO-OIKEUS ........................................................................................................................ 34
9.1 HALLINTOLAINKÄYTÖN KEHITTÄMINEN ........................................................................................34
10 JULKISUUS JA TIETOSUOJA.......................................................................................................... 35
10.1 LUOTTOTIETOLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN ...........................................................................35
10.2 TIETOSUOJALAINSÄÄDÄNNÖN KEHITTÄMINEN..............................................................................35
11 HENKILÖ-, PERHE- JA PERINTÖOIKEUS ........................................................................................ 35
11.1 PERINTÖKAAREN VELKAVASTUUSÄÄDÖKSET................................................................................35
11.2 PERINTÖKAAREN UUDISTAMISTARPEIDEN SELVITTÄMINEN............................................................36
11.3 HOLHOUSTOIMILAKI ...................................................................................................................36
12 HALLITUKSEN ESITYSTEN LAATIMISOHJEET, HELO –TYÖRYHMÄ .............................................. 36
13 IMMATERIAALIOIKEUDET ............................................................................................................ 37
13.1 TOIMIVALTAINEN TUOMIOISTUIN AINEETTOMIA OIKEUKSIA KOSKEVISSA ASIOISSA .........................37
14 TUOMIOISTUINLAITOKSEN KEHITTÄMINEN ................................................................................. 37
V OPETUSMINISTERIÖ................................................................................................................... 38
1 TEKIJÄNOIKEUS.............................................................................................................................. 38
2 KOULUTUKSEN JA TUTKIMUKSEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA ........................................................ 38

VI SISÄASIAINMINISTERIÖ........................................................................................................... 39
1 EU:N KOLMANNEN RAHANPES UDIREKTIIVIN KANSALLINEN VALMISTELU..................................... 39
2 RAHANPESUN ESTÄMISESTÄ JA SELVITTÄMISESTÄ ANNETUN LAIN TARKISTAMINEN ..................... 39
3 ALUEHALLINNON KEHITTÄMINEN ................................................................................................. 39
4 HELSINGIN SEUDUN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN ......................................................................... 40
VII TYÖMINISTERIÖ ...................................................................................................................... 41
1 TYÖLLISYYDEN POLITIIKKAOHJELMA ........................................................................................... 41
2 LAKI YHDENVERTAISUUDEN TURVAAMISESTA ............................................................................... 41
3 SIIRTYMÄAIKALAKI....................................................................................................................... 41
4 YHTEISTOIMINTALAIN KOKONAISUUDISTUS................................................................................... 42
5 VUOSILOMAKOMITEA.................................................................................................................... 42
6 LAKI HENKILÖSTÖEDUSTUKSESTA EUROOPPAYHTIÖSSÄ................................................................ 42
VIII VALTIOVARAINMINISTERIÖ................................................................................................ 44
1 ARVOPAPERIMARKKINAT .............................................................................................................. 44
1.1 ARVO-OSUUSJÄRJESTELMIEN KEHITTÄMINEN ................................................................................44
2 RAHOITUS- JA VAKUUTUSMARKKINAT ........................................................................................... 44
2.1 SIJOITUSRAHASTOLAIN MUUTTAMINEN .........................................................................................44
2.2 SIJOITUSPALVELUYRITYKSISTÄ ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA ...................................................45
2.3 KESKENÄÄN KILPAILEVAT SÄÄSTÖTUOTTEET ................................................................................45
2.4 KIINTEISTÖRAHASTOLAIN KEHITTÄMISTARPEET ............................................................................46
3 JULKISHALLINNON SUOSITUS VERKKOLASKUJEN KÄYTÖSTÄ......................................................... 46
4 MARKKINOIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ .................................................................................................. 47
5 JULKISET OSTOTARJOUKS ET ......................................................................................................... 47
6 VÄLITÖN VEROTUS ........................................................................................................................ 47
6.1 YRITYS- JA PÄÄOMAVEROUUDISTUS..............................................................................................47
6.1.1 Verouudistukseen liittyvät hallituksen esitykset .................................................................48
6.1.1.1 HE 92/2004 yritys- ja pääomaverouudistukseksi.......................................................................48
6.1.1.2 HE 91/2004 vuoden 2005 varallisuusveroasteikkolaiksi ............................................................49
6.1.1.3 HE 96/2004 laeiksi tuloverolain ja perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta.................................49
6.1.1.4 HE 80/2004 vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotusta koskevien säännöksien
uudistamiseksi........................................................................................................................49
6.1.1.5 HE 84/2004 laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta ..............................................50
6.2 PIENTYÖNANTAJAN MAKSU- JA ILMOITUSPALVELUJÄRJESTELMÄ....................................................50
7 VÄLILLINEN VEROTUS ................................................................................................................... 51
7.1 JUOMAPAKKAUSTEN YMPÄRISTÖNOHJAUSJÄRJESTELMIÄ SELVITTÄVÄ TYÖRYHMÄ...........................51
8 TULLILAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMINEN ......................................................................................... 52
IX YMPÄRISTÖMINISTERIÖ ......................................................................................................... 53
1 M AANKÄYTTÖ- JA RAKENTAMINEN ............................................................................................... 53
1.1 MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTTAMINEN ........................................................................53
2 YMPÄRISTÖNSUOJELU ................................................................................................................... 53
2.1 YMPÄRISTÖMELUDIREKTIIVIN TOIMEENPANO ................................................................................53
2.2 YMPÄRISTÖNSUOJELUASETUKSEN MUUTTAMINEN / VAARALLISET PÄÄSTÖT....................................53
2.3 YMPÄRISTÖSUOJELULAIN MUUTTAMINEN ......................................................................................54
2.4 SÄHKÖ- JA ELEKTRONIIKKAROMU.................................................................................................54

X EU:SSA VIREILLÄ OLEVIA LAINSÄÄDÄNTÖHANKKEITA................................................... 55
1 KULUTTAJANSUOJA....................................................................................................................... 55
1.1 MYYNNINEDISTÄMISASETUS.........................................................................................................55
1.2 DIREKTIIVIEHDOTUS SOPIMATTOMISTA KAUPALLISISTA MENETTELYISTÄ........................................55
1.3 KULUTUSLUOTTODIREKTIIVIN UUDISTAMINEN...............................................................................56
2 KILPAILUOIKEUS ........................................................................................................................... 56
2.1 YRITYSKESKITTYMIEN VALVONTA ................................................................................................56
3 YHTIÖOIKEUS ................................................................................................................................ 57
3.1 YRITTÄJYYDEN VIHREÄ KIRJA........................................................................................................57
3.1.1 Toimintasuunnitelma yrittäjyyden edistämiseksi...................................................................57
3.2 TIETOJEN JULKISTAMINEN .............................................................................................................58
3.3 PÄÄOMAYHTIÖIDEN RAJAT YLITTÄVÄ SULAUTUMINEN....................................................................58
3.4 YHTIÖOIKEUDEN MODERNISOINTI JA CORPORATE GOVERNANCE .....................................................59
3.4.1 Komission kuulemismenettely johdon palkkioista.................................................................59
3.4.2 Komission kuulemismenettely yhtiön johdon riippumattomuudesta sekä johdon vastuusta ja
eräistä tiedonantosäännöksistä................................................................................................60
3.5 KOMISSION SUOSITUS PK-MÄÄRITELMÄKSI .....................................................................................60
3.6 SÄHKÖINEN LIIKETOIMINTA...........................................................................................................61
4 TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUDET .................................................................................................... 61
4.1 YHTEISÖN TAVARAMERKKIASETUKSEN MUUTTAMINEN...................................................................61
4.2 YHTEISÖN TAVARAMERKKIJÄRJESTELMÄN LIITTÄM INEN TAVARAMERKKIEN KANSAINVÄLISIÄ
REKISTERÖINTEJÄ KOSKEVAAN MADRIDIN PÖYTÄKIRJAAN..............................................................61
4.3 JÄLLEENMYYNTIKORVAUS ALKUPERÄISEN TAIDETEOKSEN LUOVUTTAMISESTA................................62
4.4 YHTEISÖPATENTTI........................................................................................................................62
4.5 TIETOKONEOHJELMIEN PATENTOINTI.............................................................................................63
4.6 TUOTEVÄÄRENNÖKSET JA MUUT LAITTOMAT KOPIOT......................................................................63
4.7 TUOTEVÄÄRENNÖSASETUKSEN MUUTTAMINEN ..............................................................................63
5 TYÖOIKEUDET ............................................................................................................................... 64
5.1 KANSALLINEN TIEDOTTAM INEN JA KUULEMINEN ............................................................................64
5.2 VUOKRATYÖNTEKIJÄT ..................................................................................................................64
6 YMPÄRISTÖ ................................................................................................................................... 65
6.1 YMPÄRISTÖVAHINGOT ..................................................................................................................65
6.2 JÄTTEET .......................................................................................................................................65
6.3 JÄTTEIDEN SYNNYN EHKÄISEMINEN ...............................................................................................65
6.4 ENERGIAN LOPPUKÄYTÖN TEHOKKUUS JA ENERGIAPALVELUT.........................................................65
6.5 KESTÄVÄN KEHITYKSEN TEKNOLOGIOIDEN EDISTÄMINEN ...............................................................66
6.6 YHDENNETTY TUOTEPOLITIIKKA....................................................................................................66
7 KIRJANPITO JA TILINTARKASTUS .................................................................................................. 66
7.1 EU:N TILINTARKASTUSKOMITEASTA TILINTARKASTUSASIOITA KÄSITTELEVÄ TOIMIELIN...................66
7.2 KOMISSION TIEDONANTO TILINTARKASTUKSEN KEHITTÄMISLINJOISTA............................................67
7.3 KOMISSION EHDOTUS UUDEKSI LAKISÄÄTEISTÄ TILINTARKASTUSTA KOSKEVAKSI KAHDEKSANNEKSI
YHTIÖOIKEUDELLISEKSI DIREKTIIVIKSI ...........................................................................................67
7.4 IAS-/IFRS-STANDARDIEN HYVÄKSYNTÄ........................................................................................69
8 MUUT HANKKEET .......................................................................................................................... 69
8.1 KOMISSION VIHREÄ KIRJA JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN YHTEISTYÖSOPIMUKSISTA SEKÄ
JULKISIA HANKINTOJA JA KÄYTTÖOIKEUSSOPIMUKSIA KOSKEVASTA YHTEISÖN OIKEUDESTA............69
8.2 EUROOPPALAINEN MAKSUSUORITUSMÄÄRÄYSMENETTELY .............................................................69
8.3 VEROTUS......................................................................................................................................70
8.3.1 Arvonlisästrategian painopistealueet ......................................................................................70
8.3.2 Yhteisöverotus ........................................................................................................................70
8.4 VAIHTOEHTOISET RIIDANRATKAISUMENETTELYT............................................................................70
8.5 YRITYSTEN SOSIAALINEN VASTUU .................................................................................................71
8.6 VASTUULLINEN YRITTÄJYYS..........................................................................................................71

8.7 EU:N PUITEPÄÄTÖS LAHJONNAN TORJUMISESTA YKSITYISELLÄ SEKTORILLA ....................................72
8.8 VIHREÄ KIRJA ROOMAN YLEISSOPIMUKSEN MUUNTAMISESTA YHTEISÖN SÄÄDÖKSEKSI JA
UUDISTAMISESTA ..........................................................................................................................72
8.9 SOPIMUKSEEN PERUSTUMATTOMIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVASTA LAISTA (NS. ROOMA II)......73
8.10 SÄHKÖINEN KAUPANKÄYNTI .......................................................................................................73
8.11 EHDOTUS EU:N PUITEPÄÄTÖKSEKSI TIETOJÄRJESTELMIIN KOHDISTUVISTA HYÖKKÄYKSISTÄ..........73
8.12 PALVELUDIREKTIIVI ....................................................................................................................74
8.13 MAKSUALAN OIKEUDELLINEN KEHYS SISÄMARKKINOILLA............................................................75
9 EU-VALMISTELU EDUSKUNNASSA.................................................................................................. 75
XI ASIAHAKEMISTO....................................................................................................................... 78
KÄYTETYT LYHENTEET
ADR
EPO
ETA
EU
EV
EY
EYVL
HaVL
HaVM
HE
HTM
IAS
IASB
IFRIC
IFRS
KHT
KTM
LaVL
LaVM
LiVM
OHIM
PeVL
PeVM
PRH
SE
STM
TaVL
TaVM
TyVM
UNCITRAL
WIPO
YmVM
Alternative Dispute Resolution
European Patent Office
Euroopan talousalue
Euroopan unioni
Eduskunnan vastaus
Euroopan yhteisöt
Euroopan yhteisöjen Virallinen lehti
Eduskunnan hallintovaliokunnan lausunto
Eduskunnan hallintovaliokunnan mietintö
Hallituksen esitys
Kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
International Accounting Standards
International Accounting Standards Board
International Financial Reporting Interpretations Committee
International Financial Reporting Standard
Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Eduskunnan lakivaliokunnan lausunto
Eduskunnan lakivaliokunnan mietintö
Eduskunnan liikennevaliokunnan mietintö
Office for Harmonisation in the Internal Market
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintö
Patentti- ja rekisterihallitus
Societas Europae, eurooppayhtiö
Sosiaali- ja terveysministeriö
Eduskunnan talousvaliokunnan lausunto
Eduskunnan talousvaliokunnan mietintö
Eduskunnan työvaliokunnan mietintö
United Nations Commission on International Trade Law
World Intellectual Property Organization, Maailman henkisen
omaisuuden järjestö
Eduskunnan ympäristövaliokunnan mietintö

I Hallituksen strategia-asiakirja
Hallitus on 7.4.2004 antanut periaatepäätöksen hallituksen strategia-asiakirjasta 2004. Strategiaasiakirjalla
tehostetaan hallituksen keinoja edistää, ohjata ja valvoa hallitusohjelman toteutusta.
Strategia-asiakirja sisältää hallitusohjelmassa sovitut politiikkaohjelmat, jotka ovat työllisyysohjelma,
yrittäjyyden politiikkaohjelma, tietoyhteiskuntaohjelma ja kansalaisvaikuttamisen
politiikkaohjelma. Näiden lisäksi mukana ovat hallituksen erityisseurannassa olevat muut
poikkihallinnolliset politiikat. Hallituksen strategia-asiakirjan käyttöönotto on osa ohjelmajohtamismallia,
jolla uudistetaan hallitusohjelman toimeenpanoa ja seurantaa sekä muuta
valtioneuvoston piirissä tapahtuvaa keskeistä toimintaa. Strategia-asiakirjan avulla hallitus arvioi
toimenpiteiden ja voimavarojen käytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä suuntaa niitä tarvittaessa
uudelleen. Strategia-asiakirjan toimenpiteitä toteutetaan valtiontalouden kehysten ja talousarvioiden
puitteissa.
Strategia-asiakirjassa asetettujen vaikuttavuustavoitteiden systemaattista seurantaa ja arviointia
varten luodaan indikaattoreihin perustuva seurantajärjestelmä. Vuoden 2005 alkupuolella
valtioneuvoston kanslia laatii seurantaraportin strategia-asiakirjan 2004 toteuttamisesta ja arvion
sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Hallituksen strategia-asiakirja 2004 on valmisteltu valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden
yhteistyönä. Strategia-asiakirja on nyt laadittu toista kertaa. Hallituksen ensimmäinen strategiakirja
vahvistettiin syyskuussa 2003. 1
Politiikkaohjelmien osalta laadintaa ovat johtaneet koordinoivat ministerit ja ministeriryhmät sekä
kunkin politiikkaohjelman ohjelmajohtajat. Tulevina vuosina strategia-asiakirja tarkistetaan
kehyspäätöksen yhteydessä ja sen laadinta yhteen sovitetaan vuosittaiseen talousarvioprosessiin.
Strategia-asiakirja 2004 on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa:
http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/75050.pdf
Politiikkaohjelmat esitellään vastuussa olevan ministeriön alaisuudessa.
1 http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42852.pdf
1

II Kauppa- ja teollisuusministeriö
1 Yrittäjyyden politiikkaohjelma
Yrittäjyyden politiikkaohjelma on osa hallituksen talous- ja elinkeinopolitiikkaa. 2 Tavoitteena on
luoda toimintapuitteet, jotka edesauttavat yritysten perustamista, kasvua ja kansainvälistymistä.
Yrityksille pyritään luomaan edellytykset investoida ja työllistää pitkäjänteisesti. Tavoitteena on
varmistaa yritysten toimintaympäristön vakaa ja pitkälläkin aikavälillä ennustettavissa oleva kehitys
sekä nostaa Suomi yrittäjyyden toimintaedellytysten suhteen Euroopan kärkimaiden joukkoon.
Markkinatalouden toimivuus taataan ja yritysten ja yrittäjien merkitys taloudellisen kasvun ja
työllisyyden luojina suomalaisessa yhteiskunnassa kasvaa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää
olemassa olevan yrityskannan jatkuvaa kehittymistä, yrityskannan uusiutumista, yritysten kasvua ja
kansainvälistymistä sekä yrittäjyyttä suosivia kilpailuolosuhteita.
Yrittäjyyden politiikkaohjelma on väline, jolla hallitus varmistaa, että eri hallinnonaloilla
käytettävissä olevat mittavat resurssit käytetään tehokkaasti, että toteutettavat toimenpiteet ovat
mahdollisimman yhdensuuntaisia, että ne eivät ole toisilleen päällekkäisiä ja että eri hallinnonalojen
yhteistyöstä saatavissa olevat edut käytetään täysimääräisesti hyödyksi. Käytettävissä olevien
voimavarojen tehokas käyttö varmistetaan panostamalla hallinnonalojen välisen yhteistyökyvyn
lisäämiseen ja alueilla olevan asiantuntemuksen hyväksikäyttöön.
Ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa poikkihallinnollinen ministeriryhmä. Työtä
koordinoimaan on määrätty kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Ministeriä avustaa
kauppa- ja teollisuusministeriöön nimitetty ohjelmajohtaja Raimo Luoma.
1.1 Yrittäjyyden säädöstyöryhmä
Yrittäjyyden säädöstyöryhmä asetettiin 22.9.2003. Työryhmä luovutti mietintönsä, Yrittäjyyden
toimintaympäristö – lainsäädäntö, kauppa- ja teollisuusministeriölle 30.1.2004. 3 Työryhmä katsoo,
että lainsäädännön valmistelun tasoon ja yritysvaikutusten arviointiin tulisi kiinnittää
järjestelmällisemmin huomiota. Ensisijaisen tärkeäksi työryhmä katsoo virkamiesten kouluttamisen
ja yritysosaamisen lisäämisen lainvalmistelussa. Lisäksi työryhmä ehdottaa elinkeinoelämää
edustavien järjestöjen ja ministeriöiden välistä säännöllistä vuorovaikutusprosessia tukemaan
lainsäädäntöhankkeiden yritysvaikutusta ja analysointia.
Työryhmän puheenjohtaja: Raimo Luoma, yrittäjyyden politiikkaohjelman ohjelmajohtaja.
Keskuskauppakamarista työryhmässä oli mukana johtaja Pentti Mäkinen.
Keskuskauppakamarin lausunto 10.3.2004
Keskuskauppakamari kannatti elinkeinoelämän ja lainsäädäntöä valmistelevien viranomaisten
vuorovaikutuksen lisäämistä. Lainsäädännön selkeyteen ja ymmärrettävyyteen on osana lainvalmistelun
tason kohottamista kiinnitettävä huomiota. Lähtökohtana tulee olla se, että yrittäjyyden
kannalta keskeiset säännökset laaditaan siten, että lainsäädännön keskeinen sisältö olisi
ymmärrettävissä ilman erityisasiantuntemusta.
2 http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42829.pdf
3 http://www.ktm.fi/chapter_images/11625_julkaisu.pdf
2

Keskuskauppakamari yhtyy työryhmän näkemykseen, että pienten työnantajayritysten
erityiskysymyksiä koskeva selvitys voisi antaa nykyistä hedelmällisemmän pohjan asiasta
käytävälle keskustelulle ja voisi siten osaltaan tukea hyviä työmarkkinasuhteita pk-yrityksissä.
Kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi on huolehdittava, että julkishallinnon yksiköt ottavat
hinnoittelussaan huomioon kaikki kustannukset. Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että kunkin
julkisen palvelun osalta harkitaan, onko lainkaan tarpeellista pitää yllä aiemmin kunnalliseen
palveluyksikköön perustuvaa kunnallista liikelaitosta. Tällainen harkinta on erityisen tärkeää silloin,
kun kyseinen palvelu voidaan ostaa markkinoilla jo toimivilta palveluyrityksiltä
1.2 Naisyrittäjyyden edistämistä käsittelevä työryhmä
Kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut 7.5.2004 hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan
liittyen naisyrittäjyyden edistämistä käsittelevän työryhmän. Työryhmän tehtävänä on kartoittaa
mm. naisyrittäjyyden edistämisen toimenpiteet ja siihen liittyvät näkökohdat, arvioida yrittäjän
sosiaaliturvan aukkojen paikkaamiseksi valmisteltavia toimia erityisesti naisyrittäjyyden kannalta
sekä laatia toimenpide-ehdotuksia naisyrittäjyyden edellytysten vahvistamiseksi.
Työryhmän tulee luovuttaa mietintönsä KTM:lle viimeistään 31.12.2004. Puheenjohtajana on Mirja
Erlund Yrittäjänaisten Keskusliitosta.
2 Kirjanpito ja tilintarkastus
2.1 IAS-asetuksen ja tilinpäätösdirektiivien muutosten täytäntöönpano
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 2.10.2002 työryhmän selvittämään kirjanpitolain ja siihen
liittyvän sektorilainsäädännön muutostarpeita ottaen erityisesti huomioon viimeaikainen EU:n
tilinpäätösnormien kehitys.
IAS-sääntelyryhmän loppuraportti (Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja
9/2003) julkistettiin 23.6.2003. 4 IAS-sääntelyryhmä esittää EU-säädösten pohjalta
tehtäväksi muutoksia kirjanpitolakiin, luottolaitoksista annettuun lakiin ja vakuutusyhtiölakiin sekä
niiden nojalla annettuihin säädöksiin.
Työryhmä vahvistaa 15.1.2003 julkistetut alustavat linjauksensa EU:n vuonna 2002 hyväksymästä
kansallisesta IAS-soveltamisalasta. IAS-asetus velvoittaa kaikki yhteisön alueella listautuneet
yritykset laatimaan konsernitilinpäätöksensä 1.1.2005 ja sen jälkeen alkavilta tilikausilta IAS/IFRSstandardien
mukaisesti. Jäsenvaltiot itse voivat päättää asetuksen laajemmasta soveltamisesta.
Suomessa työryhmän mukaan IAS/IFRS:n käyttöönotto tulisi yleisesti mahdollistaa. Työryhmän
käyttämä "ei estettä, ei pakkoa" -periaate tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti kaikki
kirjanpitovelvolliset voivat halutessaan laatia sekä konserni- että erillistilinpäätöksensä IAS/IFRSstandardien
mukaisesti. Ainoana edellytyksenä on, että niillä on hyväksytty tilintarkastaja.
Työryhmä on vahvistanut direktiivin (2001/65/EY), ns. fair value -direktiivin soveltamista koskevat
linjaukset. Direktiivi koskee rahoitusvälineiden arvostamista tilinpäätöksessä käypään arvoon.
Työryhmä katsoo, että tällaiseen arvostustapaan tulee soveltaa lähtökohtaisesti sallivaa periaatetta
4 http://www.vn.fi/ktm/julkaisu/julkaisut.htm
3

sekä konserni- että erillistilinpäätöksissä. Ainoastaan luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille
rahoitusvälineiden käyvän tason arvostus olisi pakollista.
Työryhmä on ottanut myös kantaa keväällä 2003 hyväksyttyyn tilinpäätösdirektiivien muutokseen
eli ns. modernisointidirektiiviin 5 . Tämä direktiivi sisältää vain vähän jäsenvaltioita pakottavaa
normistoa. Näistä merkittävin on toimintakertomuksen sisältöä koskevan sääntelyn yksityiskohtaistuminen.
Suurin osa muista muutoksista liittyy direktiivien ja IAS/IFRS-standardien välisten
eroavaisuuksien poistamiseen. Niiden soveltaminen on valinnaista kansallisella tasolla. Työryhmä
on päättänyt tässä vaiheessa esittää näiden valinnaisten muutosten käyttöönottoa valikoidusti.
Työryhmä on ottanut kantaa myös neuvoston direktiiviin 2003/38/EY, yhtiömuodoltaan
tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta euroina
ilmaistujen rahamäärien osalta. 6 Direktiivi koskee neuvoston neljännen direktiivin 11 ja 27 artiklan
taseen mukaisten raja-arvojen tarkastamista 17 prosentilla ylöspäin.
Työryhmä esittää osakeyhtiölakiin ja osuuskuntalakiin tehtäväksi eräitä teknisiä muutoksia, joilla
yhtenäistetään tilinpäätöstä koskevia säännöksiä kirjanpitolakiin nähden. Verolakeihin työryhmä ei
esitä varsinaisia muutoksia, mutta käsittelee sen sijaan raportissaan kattavasti IAS-perusteisen
tilinpäätöskäytännön mukanaan tuomia verotuksellisia vaikutuksia.
Työryhmän puheenjohtaja: Jarmo Leppiniemi. Hallituksen esitys kirjanpitolain muuttamisesta
annettaneen eduskunnalle kesäkuussa 2004. Yhdyshenkilö kauppa- ja teollisuusministeriössä:
Elinkeino-osasto/Markku Jänkälä.
Keskuskauppakamarin lausunto 27.8.2003
Keskuskauppakamari suhtautui kriittisesti työryhmän ehdotukseen siitä, että IAS/IFRStilinpäätöksen
laatiminen olisi sallittua tietyin edellytyksin myös muille kirjanpitovelvollisille kuin
pakollisen soveltamisalan piiriin kuuluville kirjanpitovelvollisille. IAS/IFRS-tilinpäätöksen
käyttöön ottamisen verovaikutusten selvittäminen on vielä tekemättä. IAS/IFRS-tilinpäätöksestä
eivät ilmene kaikki verotuksessa tarvittavat olennaiset tiedot. IAS/IFRS-tilinpäätöksen soveltamisala
on tämän vuoksi aluksi tarkoituksenmukaista pitää mahdollisimman suppeana eli rajoitettava
vain IAS-asetuksen pakolliseen soveltamisalaan kunnes verovaikutukset on selvitetty.
Keskuskauppakamari ei ennen jatkoselvitystä kannata ”ei estettä” -periaatetta.
Keskuskauppakamarin mielestä ehdotusta siitä, että toimintakertomus ei olisi enää osa
kirjanpitovelvollisen tilinpäätöstä, on vielä harkittava tarkoituksenmukaisuuden kannalta.
Ehdotuksen taustalla on EU:n 4. yhtiöoikeudellisen direktiivin sääntely. Tämä peruste ja
kansainvälinen tarkastelunäkökulma muutenkaan eivät edellytä muutoksen tekemistä nykyiseen
sääntelyyn. Tilintarkastuslakiin on tulossa 4. ja 7. direktiivin muutosten johdosta säännös, jonka
mukaan tilintarkastajan on tarkastettava ja annettava lausuntonsa siitä, että tilikauden
toimintakertomus ei ole ristiriidassa tilinpäätöksen tietojen kanssa. Jos ehdotus toteutuu,
tilintarkastus ei olisi erottamisen esteenä. Keskuskauppakamarin mielestä kirjanpitovelvollisen
toimintakertomus on perusteltua pitää nykyisessä laajuudessa tilintarkastuksen kohteena.
5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/51/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2003, yhtiömuodoltaan
tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista
tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EYVL nro L 178, 17/07/2003 s. 16-22. http://europa.eu.int/eurlex/pri/fi/oj/dat/2003/l_178/l_17820030717fi00160022.pdf
6 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_120/l_12020030515fi00220023.pdf
4

Työryhmä ehdottaa KPL 5 §:n määräysvaltakäsitettä laajennettavaksi sisällyttämällä siihen uusi 3
momentti. Sen mukaan määräysvallan voisi synnyttää kirjanpitovelvollisen ja kohdeyrityksen
johtaminen yksissä tuumin. Keskuskauppakamarin mielestä ehdotettua sanamuotoa tulisi vielä
tarkentaa, jotta siihen jäisi mahdollisimman vähän tulkinnanvaraisuutta.
2.2 IAS-valvonnan muoto ja organisointi
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 3.10.2002 työryhmän selvittämään millaista ja miten laajaa
viranomaisvalvontaa kansainvälisten IAS-tilinpäätösstandardien noudattaminen edellyttää.
Työryhmän loppuraportti ilmestyi 31.3.2003 (KTM:n työryhmä- ja toimikuntaraportteja 7/2003). 7
Työryhmän ehdotus on, että Suomessa Rahoitustarkastus valvoisi IAS-tilinpäätösstandardien
noudattamista. Valvonnan piiriin kuuluisivat kaikki yritykset, jotka vuodesta 2005 lukien ovat
velvoitettuja laatimaan tilinpäätöksensä IAS/IFRS-standardien mukaisesti. Valvonta kohdistuisi
lisäksi 150 joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijaan. IAS-valvontatyöryhmän ehdotusten
lähtökohtana on, että valitun viranomaisvalvojan tulee olla toiminnassaan riippumaton, sillä on
oltava läpinäkyvät, selkeät ja luottamusta herättävät toimintatavat ja sen tulee kyetä toimimaan
ammattitaitoisesti ja yhteistyössä EU:n muiden vastaavien viranomaisten kanssa.
Viranomaisvalvonnalla pyritään vahvistamaan markkinoiden luottamusta taloudelliseen informaatioon.
Valvonnan uskotaan myös vahvistavan lakisääteisen tilintarkastajan asemaa. Tehokas
valvonta on samalla ennakkoedellytys tilinpäätöskäytäntöjen vastavuoroiselle tunnustamiselle.
Kaikkiin EU-maihin edellytetään luotavaksi kansallinen tilinpäätössäännösten viranomaisvalvonta. 8
Työryhmän puheenjohtaja: hallitusneuvos Tuomas Aho. Valtiovarainministeriön luonnos
hallituksen esitykseksi Rahoitustarkastuksesta annetun lain, kirjanpitolain 8 luvun 1 ja 2 §:n ja
vakuutusyhtiölain 10 luvun 4 §:n muuttamisesta (IAS-valvonta) on lausuntokierroksella, joka
päättyy 6.8.2004. Hallituksen esitys kyseisten lakien muuttamisesta annettaneen eduskunnalle
vuoden 2004 aikana. Yhdyshenkilö valtiovarainministeriössä: Erkki Sarsa.
Keskuskauppakamarin lausunto 13.6.2003
Keskuskauppakamari huomautti lausunnossaan, ettei kauppa- ja teollisuusministeriön asettama
työryhmä ole esittänyt kaikkia näkökohtia IAS-/IFRS-valvonnan järjestämiseen liittyvistä
velvoitteista ja niiden sitovuudesta. Tämä olisi ollut tarpeen sen arvioimiseksi, missä määrin IAS-
/IFRS-valvonnan järjestäminen Suomessa on velvoittavaa kansainvälisten sitoumusten vuoksi.
Työryhmän muistiossa kerrotaan EU:n komission toimintasuunnitelmasta (1999) ja tiedonantona
julkaistusta strategiasta 9 (2000). Nämä ovat julkistuksenomaisia asiakirjoja, jotka eivät ole
jäsenvaltioita sitovia. Työryhmä ei mainitse IAS-asetusta, jonka resitaalissa (nro 16) viitataan vain
yleispiirteisesti EU:n jäsenvaltioiden velvollisuuteen järjestää asianmukainen valvonta. Kohdassa
viitataan myös siihen, että komissio pyrkii Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean
CESR:n avulla luomaan yhteisen lähestymistavan IAS-/IFRS-standardien käyttöönottoon. IAS-
/IFRS-valvonnan järjestäminen viranomaisvalvontana ei siis ole velvoittavaa, vaan valvonnan
7 http://www.ktm.fi/julkaisu/ark2003/tyto7elo.pdf
8
http://www.vn.fi/ktm/indexktm.htm?fin5697D88E665AF71BC2256D1300355051
9 Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. EU:n tilinpäätösraportoinnin strategia: tie eteenpäin,
13.6.2000, KOM(2000) 359.
5

organisoimisessa voitaisiin tukeutua Keskuskauppakamarin esittämällä tavalla tilintarkastajien
suorittamaan tilintarkastukseen.
Jos IAS-/IFRS-valvonta kuitenkin halutaan järjestää kansallisesti viranomaisvalvontana, on IASvalvontatyöryhmän
muistiossaan esittämä malli Keskuskauppakamarin mielestä realistinen ja
riittävän kevyt vaihtoehto. Valvontaa ei työryhmän ehdottamalla tavalla pidä ulottaa niihin
arvopaperimarkkinoiden ulkopuolella toimiviin yrityksiin, jotka vapaaehtoisesti soveltavat
tilinpäätöksissään IAS-/IFRS-standardeja, jos tämä tulee sallituksi.
Keskuskauppakamari totesi, että julkisesti noteerattujen yritysten tilintarkastajina toimivien Big
Four -ketjujen edustajat ovat mukana IAS-/IFRS-standardeja ja niiden tulkintoja antavissa IASB:ssä
ja IFRIC:ssä, jotka ovat keskeisessä asemassa kansainvälisten tulkintojen luomisessa. Tätä
asiantuntemusta on syytä käyttää hyödyksi IAS-/IFRS-standardien tulkintojen kansainvälisen
yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. IAS-/IFRS-valvojan on oltava läheisessä yhteistyössä
julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastajien kanssa, mutta tilintarkastajilla ei saa olla aktiivista
raportointivelvollisuutta IAS-/IFRS-valvojalle. IAS-/IFRS-valvonta korostaa myös IAS-/IFRSvalvojan
ja KHT-tilintarkastajien ja KHT-yhteisöjen toimintaa valvovan Keskuskauppakamarin
tilintarkastuslautakunnan yhteistyön tarvetta. IAS-/IFRS-valvontaan ei kuulu tilintarkastajien
valvonta, vaan valvonta kuuluu Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnalle, jonka
käsiteltäväksi mahdolliset tilintarkastajien valvonta-asiat on saatettava.
2.3 Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus konsernitilinpäätöksen laatimisesta
kansainvälisillä pääomamarkkinoilla yleisesti käytetyn säännösten mukaisesti annetun
ministeriöpäätöksen (766/1998) muuttamisesta
Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut 25.9.2003 asetuksen konsernitilinpäätöksen laatimisesta
kansainvälisillä pääomamarkkinoilla yleisesti käytetyn säännöstön mukaisesti annetun kauppa- ja
teollisuusministeriön päätöksen muuttamisesta (830/2003). Asetus on tullut voimaan 30.9.2003.
Asetuksen antaminen on merkinnyt, että julkisesti noteeratut yhtiöt ovat voineet ryhtyä laatimaan
IAS/IFRS-säännösten mukaisesti laaditut konsernitilinpäätökset sinä tilikautena, joka on ollut
kulumassa asetuksen tultua voimaan 30.9.2003.
Yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/ neuvotteleva virkamies Markku Jänkälä.
Keskuskauppakamarin lausunto 27.8.2003
Keskuskauppakamari kannatti kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen muuttamista. Muutoksen
perustelut ovat asianmukaiset.
2.4 Tilintarkastuslain uudistamista valmisteleva työryhmä
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 12.6.2002 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää
tilintarkastuslain muutostarpeita ja muista keinoja lakisääteisen tilintarkastuksen kehittämiseksi.
Työryhmän puheenjohtajana toimi professori Risto Nuolimaa Tampereen yliopistosta.
Tilintarkastuslakityöryhmä luovutti raporttinsa (Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja
toimikuntaraportteja 12/2003) 12.11.2003 kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. 10
10 http://www.ktm.fi/chapter_files/tilintarkastuslakiraportti.pdf
6

Työryhmä ehdottaa tilintarkastajan riippumattomuutta ja esteellisyyttä koskevien säännösten
uudistamista komission suosituksen ja kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisiksi.
Työryhmä esittää esteellisyysperusteiden tarkentamista ja omistuksen lukemista
esteellisyysperusteisiin. Riippumattomuutta koskeviin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi
esimerkkitilanteita, joissa tilintarkastajan riippumattomuus vaarantuu ja joissa tilintarkastajalta
edellytetään toimenpiteitä riippumattomuuden turvaamiseksi.
Työryhmä on selvittänyt tilintarkastajan raportointiin, erityisesti tilintarkastuskertomukseen liittyviä
kysymyksiä. Työryhmä ehdottaa tilintarkastajan raportoinnin kehittämistä ja sen osana muun
muassa tilintarkastuskertomuksen sisällön uudistamista. Tilinpäätösmerkinnästä on perusteltua
luopua. Tilintarkastuskertomusta koskevat muutokset perustuvat Euroopan unionin tilinpäätösdirektiivien
modernisointiin sekä kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin.
Työryhmän toimeksiantoon kuului tilintarkastajan käyttövelvollisuuden laajuuden ja
ammattimaisen tilintarkastuksen merkityksen selvittäminen. Työryhmä ehdottaa, että omistajat
saavat itse päättää kaikkein pienimmissä yrityksissä, valitaanko yritykselle tilintarkastaja. Jos
tilintarkastaja valitaan lain tai vapaaehtoisen päätöksen perusteella, hänen on oltava hyväksytty
tilintarkastaja. Kaikissa kirjanpitovelvollisissa yhteisöissä noudatetaan samoja säännöksiä, ellei
erityislaissa säädetä tiukempia vaatimuksia.
Työryhmä ehdottaa tilintarkastuslain soveltamisalasäännöstä tarkennettavaksi siten, että siihen
lisätään momentti niistä tilintarkastajan tehtävistä, joista annettava kirjallinen lausunto ei ole
tarkoitettu yksinomaan toimeksiantajan tai lausunnossa nimettyjen sopijapuolten käyttöön.
Työryhmä ehdottaa tilintarkastuslakiin säännöksiä tilintarkastuksen laadunvarmistuksen
valvonnasta sekä tarkennuksia tilintarkastajien valvontaan ja vastuuseen.
Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti selvittänyt tilintarkastusvaliokuntien käyttöä. Tältä osin
työryhmä ei ehdota lainmuutosta, mutta korostaa tilintarkastusvaliokuntien merkitystä ja tarvetta
selkeyttää niiden tehtäviä.
Lausuntokierros päättyi 30.1.2004. Hallituksen esitys annettaneen eduskunnalla syksyllä 2004.
Tavoiteltu lakimuutosten voimaantuloajankohta on 1.1.2005. On myös mahdollista, että muutosten
lukuisuuden vuoksi valtioneuvosto antaa tilintarkastuslain muutosesityksen asemesta esityksen
uudeksi tilintarkastuslaiksi.
Vastuuhenkilö KTM:ssä: Elinkeino-osasto/hallitusneuvos Marja-Leena Rinkineva.
Keskuskauppakamarin lausunto 30.1.2004
Keskuskauppakamari katsoo, että Tilintarkastuslakityöryhmän tekemä raportti on asiallinen ja
perusteellinen. Työryhmän ehdotukset ovat perusteltuja ja ehdotetut säännösmuutokset on
toteutettava. Keskeisiä asioita työryhmän raportissa ovat tilintarkastuslain soveltamisalaa,
tilintarkastajan riippumattomuutta, maallikkotilintarkastusta, pienyritysten tilintarkastusvelvollisuutta
sekä tilintarkastajan raportointia koskevat ehdotukset.
Keskuskauppakamari katsoo, että tilintarkastuslakiin ehdotettujen muutosten jatkovalmistelussa on
riittävässä määrin ennakoitava tulevan EU:n 8. yhtiöoikeudellisen direktiivin mahdollisesti
edellyttämät muutokset Suomen tilintarkastusta koskevaan lainsäädäntöön.
7

Tilintarkastuskertomusta koskevat ehdotukset ovat raportin tärkeimpiä kohtia. Ehdotukset
tilintarkastuskertomuksen kehittämisestä kansainvälisempään suuntaan ovat perusteltuja.
Tilinpäätösmerkintä on perusteltua poistaa raportointivalikoimasta. Jatkovalmistelussa on vielä
tarkennettava, mikä on tilintarkastajan raportointivelvollisuus tilanteissa, joissa voitonjakoehdotus
on lainvastainen tai ehdotuksen toteuttaminen vaarantaa tarkastuskohteen toiminnan jatkumisen.
Tilintarkastusraportointia koskevan sääntelyn on oltava yhdenmukaista EU-sääntelyn ja ISAstandardien
kanssa.
2.5 Tilintarkastajien hyväksymisvaatimusten kehittäminen
Keskuskauppakamarin hallitus asetti 13.11.2002 työryhmän selvittämään, miten tilintarkastuslaissa
(936/94) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä määriteltyjä KHT- ja HTM-tutkintoja
ja muita tilintarkastajien hyväksymisvaatimuksia ja hyväksymismenettelyä on kehitettävä.
Työryhmän puheenjohtajana toimi osastopäällikkö Pasi Horsmanheimo Keskuskauppakamarista.
Keskuskauppakamarin hallitus hyväksyi kokouksessaan 12.11.2003 työryhmän muistion
(Tilintarkastajien hyväksymisvaatimusten kehittäminen) ehdotukset. 11 Keskuskauppakamari on
lähettänyt muistion kauppa- ja teollisuusministeriölle ja ehdottanut, että ministeriö ryhtyisi
toimenpiteisiin muistiossa tehtyjen säädösmuutosten toteuttamiseksi.
Tilintarkastajien hyväksymisvaatimusten kehittämistyöryhmä on selvittänyt KHT- ja HTM-tilintarkastajien
hyväksymissäännösten ja -menettelyn kehittämistarpeita sekä tehnyt säädösehdotukset.
Työryhmän selvitys liittyy tilintarkastuslain muutostarpeiden selvittämiseen, jota varten KTM asetti
kesällä 2002 työryhmän. KTM:n työryhmä ei kuitenkaan selvittänyt tilintarkastajien hyväksymistä
koskevia muutostarpeita, vaan tämä on ollut Keskuskauppakamarin työryhmän tehtävänä.
Työryhmä on selvittänyt KHT- ja HTM-tilintarkastajien hyväksymisen kehittämistä vaihtoehtoisten
mallien avulla. Työryhmä ehdottaa, että säännösten ja menettelyn kehittämisen lähtökohtana on
”kehitetty nykymalli”, jonka avulla voidaan ilman merkittäviä lisäresursseja tai epävarmoja
rakenteellisia muutoksia vastata useimpiin nykyjärjestelmän kehittämistarpeisiin. Kehitetyn
nykymallin avulla yksinkertaistetaan ja selkeytetään nykyisiä hyväksymisvaatimuksia ja edistetään
HTM-tilintarkastajien mahdollisuuksia päästä KHT-tutkintoon. Muista käsitellyistä vaihtoehdoista
”jatkotutkintomalli” tekisi HTM-tutkinnosta selkeästi tilintarkastusalan ”perusauktorisoinnin”,
jonka suorittamisen jälkeen hakija voisi lisäpätevyyden hankittuaan suorittaa KHT-tutkinnon.
”Tulevaisuuden moduulimalli” mahdollistaisi joustavan ja yksilöllisen etenemisen, kun hakija voisi
suorittaa hyväksymisvaatimukset osina oman aikataulunsa mukaisesti.
Työryhmä on määritellyt KHT- ja HTM-tilintarkastajien tehtävät, roolit ja ominaisuudet.
Ehdotuksena on säilyttää kaksijakoinen tilintarkastajajärjestelmä sekä hyväksymisvaatimukset
erilaisina. KHT-tilintarkastajan hyväksymisvaatimuksia yksinkertaistetaan, mutta kokonaisuutena
vaatimukset säilyvät ehdotuksen mukaan pääosin nykyisensisältöisinä. KHT-tilintarkastajan
perustutkintona on vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Hyväksyminen edellyttää yliopistoopintoja
laskentatoimessa, oikeustieteessä ja muissa aineissa.
Käytännön kokemusvaatimuksena on vähintään kolmen vuoden työskentely. Lisäksi hakijan on
nykyiseen tapaan täytettävä yleiset vaatimukset, suoritettava KHT-tilintarkastajan ammattitutkinto
11 http://www.keskuskauppakamari.fi/kkk/toimialat/Tilintarkastus/fi_FI/Selvitykset_ja_raportit/
8

(KHT-tutkinto) ja annettava tuomioistuimelle tilintarkastajan vakuutus. Uutta on, että KHTtutkintoon
hyväksyttäessä voidaan ehdotuksen mukaan lukea hakijan hyväksi työskentely
vaihtoehtoisesti HTM-tilintarkastajan ohjauksessa.
Työryhmän mielestä KHT- ja HTM-tutkintojen aihealueet on määriteltävä tarkemmin. KHTtutkinto
on perusteltua järjestää osa kerrallaan vähintään kaksi kertaa vuodessa siten, että 1-osa on
esimerkiksi keväällä ja 2-osa on syksyllä. KHT- ja HTM-tutkinnon 2-osaan saa osallistua vasta
suoritettuaan 1-osan. KHT- ja HTM-tutkinnot jaetaan moduuleihin, jotka hakijat voivat suorittaa
saman vuoden tutkinnossa tai vaihtoehtoisesti vaikka yhden kerrallaan. Yhden moduulin suoritus
on voimassa viisi vuotta.
HTM-tilintarkastajan hyväksymisvaatimuksissa tehdään ehdotusten mukaan vastaavat uudistukset,
joskin HTM-tilintarkastajaksi hyväksymiseen perustutkinnoksi käyvät kaikki korkeakoulututkinnot
ja korkeakouluopinnot määrätyissä aineissa. Ammattikorkeakouluopinnot luetaan HTM-hakijan
hyväksi KHT-tutkintoon hyväksyttäessä. KHT- ja HTM-tutkintojen päällekkäisyyttä vähennetään.
KHT-tilintarkastajan hyväksymistä hakeva HTM-tilintarkastaja voi vähintään kahden vuoden
työkokemuksen saatuaan vaihtoehtoisesti suorittaa häneltä puuttuvat korkeakouluopinnot tai
suorittaa lisätehtäviä KHT-tutkinnossa.
Työryhmä esittää ulkomailla suoritettuja opintojen hyväksymistä aikaisempaa enemmän ja
nykyisten poikkeuksellista hyväksymistä koskevien säännösten kumoamista. Hyväksymismenettelyyn
ehdotetaan lisää joustomahdollisuuksia.
Työryhmä on pohtinut myös tilintarkastajien määrällistä riittävyyttä. Huolimatta ikäpoistumasta
vuodesta 2010 lukien työryhmä ei ehdota eritystoimia hyväksyttyjen määrän lisäämiseksi.
Työryhmä pitää vaatimustason säilyttämistä hyväksyttyjen tilintarkastajien ammattitaitovaatimuksen
takia perusteltuna. Ehdotukset toteuttamalla varmistetaan KHT- ja HTM-tilintarkastajan
ammattiuran houkuttelevuus. Työryhmän ehdotukseen liittyy kansainvälinen vertailu.
Lausuntokierros päättyi 30.1.2004. Asianomaiset säännökset sisällytetään hallituksen esitykseen
tilintarkastuslain muuttamisesta. Hallituksen esitys annettaneen eduskunnalla syksyllä 2004.
Tavoiteltu lakimuutosten voimaantuloajankohta on 1.1.2005.
Vastuuhenkilö KTM:ssä: Elinkeino-osasto/hallitusneuvos Marja-Leena Rinkineva.
Keskuskauppakamarin lausunto 30.1.2004
Keskuskauppakamari katsoi, että muistion ehdotukset on perusteltua toteuttaa. Joissakin
yksityiskohdissa on tarvetta tarkennuksiin. Kehittämisehdotusten toteuttamisessa on pidettävä kiinni
siitä, ettei hyväksymisen vaatimustasoa lasketa.
Lausuntokierroksen yhteydessä on tullut esiin tarve harkita lopullisia säännöksiä annettaessa
etenkin vaatimuksia, joita ammattimaisesti HTM-tilintarkastajana toimineen hakijan olisi täytettävä
KHT-tilintarkastajan hyväksymistä haettaessa.
9

3 Teollis- ja tekijänoikeudet
3.1 Tunnusmerkkityöryhmän muistio
Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 6/2001. Työryhmä ehdottaa, että
tavaramerkkilainsäädäntö uudistetaan säätämällä uusi tavaramerkkilaki ja liittämällä nykyinen
yhteismerkkilaki osaksi tavaramerkkilakia.
Ehdotuksen mukaan tavaramerkin rekisteröinti voitaisiin hakemuksesta kumota hallinnollisessa
menettelyssä kokonaan tai osittain. Lisäksi tavaramerkkilaissa säädettäisiin oikeudesta saada
vahingosta riippumaton hyvitys tavaramerkin hyväksi käyttämisestä, ja vahingonkorvausta koskevia
säännöksiä muutoinkin selvennettäisiin. Elinkeinotoiminnassa käytettävä maantieteellinen merkintä
voitaisiin rekisteröidä tavaramerkiksi ja tavaramerkki voitaisiin vakiinnuttaa myös tietyssä osassa
maata, jolloin yksinoikeus olisi voimassa sillä alueella.
Hanke on ministeriön hankelistalla, mutta tarkempaa aikataulua ei ole vielä tehty. Vastuuhenkilö
ministeriössä on vanhempi hallitussihteeri Minna Tukiainen.
3.2 WIPOn suositus hyvin tunnetuista merkeistä
WIPO on antanut vuonna 1999 hyvin tunnettuja merkkejä koskevan suosituksen, jonka
tarkoituksena on yhtenäistää hyvin tunnettuja merkkien suojaa Pariisin yleissopimuksen ja
WIPO:oon kuuluvissa valtioissa. 12 Suositus on tarkoitettu toimimaan ohjeistona viranomaisille ja se
on saatettu voimaan kymmenessä valtiossa WIPO:n yli 180 valtion joukosta. Suosituksen
vaikutukset Suomen lainsäädäntöön toteutetaan mahdollisesti erikseen tai tavaramerkkilainsäädännön
uudistustyön yhteydessä. Tällä hetkellä asia ei ole vireillä.
3.3 Teollisoikeudellisen asiamiesjärjestelmän kehittäminen
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti maaliskuussa 2003 työryhmän selvittämään
teollisoikeudellisen asiamiesjärjestelmän kehittämistarpeita ja valmistelemaan sen pohjalta
ehdotuksia tarpeellisista lainsäädännön muutoksista ja muista mahdollisesti tarvittavista
toimenpiteistä. Työryhmä on 2.4.2004 luovuttanut muistionsa. 13
Työryhmä ehdottaa säädettäväksi teollisoikeudellisia toimeksiantoja koskevan lain, jolla luotaisiin
kaikkia teollisoikeusalalla toimivia niin patentti- kuin tavaramerkkiasiamiehiäkin koskeva vapaaehtoinen
rekisteröintijärjestelmä. Lailla perustettavan rekisteröintijärjestelmän keskeisimmät toiminnot
olisivat asiamiesten rekisteröinti ja rekisterin ylläpito, rekisteröitävien asiamiesten ammatillista
osaamista arvioivien asiamiestutkintojen järjestäminen sekä asiamiesten asiamieseettisen toiminnan
valvonnan ja siihen liittyvän kurinpitomenettelyn organisointi. Rekistereitä olisi kaksi eli rekisterit
sekä patenttiasiamiehille että tavaramerkkiasiamiehille, joita molempia pitäisi Patentti- ja
rekisterihallitus.
12 http://www.wipo.int/about-ip/en/development_iplaw/pdf/pub833.pdf
13
http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/AC64CF4851FD79A6C2256E89003A6B1E/$file/Teollisoikeudellisen%20as
iamiesjärjestelmän%20kehittämistyöryhmän%20muistio%20jul%209_2004.pdf
10

Asiamieskokeiden järjestämistä ja asiamieseettistä valvontaa varten perustettaisiin teollisoikeusasiamieslautakunta,
joka tulisi toimimaan Keskuskauppakamarin yhteydessä. Asiamieseettisen
valvonnan tehostamiseksi lautakunnalla olisi käytössään tarvittavat kurinpitomenettelysäännökset.
Teollisoikeusasiamiesrekisteriin merkitty asiamies saisi toiminnassaan käyttää ammattinimikettä
teollisoikeusasiamies ja vaihtoehtoisesti patenttiasiamies tai tavaramerkkiasiamies sen mukaan
kumpaan rekisteriin hänet on merkitty. Muut kuin rekisteriin merkityillä ei ammattinimikkeen
käyttö olisi sallittua ja kiellon rikkomisesta seuraisi laissa säädetty rangaistus. Järjestelmän
ylläpidosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi tulisi rekisteröintimaksujen ja tutkintomaksujen
rinnalle ottaa käyttöön rekisteröidyiltä asiamiehiltä perittävä vuosimaksu.
3.4 Korkeakoulukeksintölaki
Kauppa- ja teollisuusministeriössä valmistellaan virkamiestyönä yhteistyössä OPM:n kanssa lakia
korkeakoulukeksintölaiksi. Tavoitteena on selkeyttää suomalaisissa korkeakouluissa tehtäviä
keksintöjä koskevien oikeuksien siirtymistä ja siten helpottaa keksintöjen tunnistamista ja kaupallista
hyödyntämistä. Uuden lain säätäminen edellyttää myös työsuhdekeksintölain ja yliopistolain
muuttamista. Ehdotuksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausunnot 12.4.2004 mennessä.
Yhteyshenkilö Ylitarkastaja Karri Puustinen.
Keskuskauppakamarin lausunto 10.3.2004
Keskuskauppakamari totesi lausunnossaan, että ehdotettu laki ei ole elinkeinoelämän näkökulmasta
tarpeellinen. Vapaan tutkimuksen osalta ehdotukseen ei juuri sisälly muutoksia verrattuna
vallitsevaan tilanteeseen. Toisaalta sopimustutkimuksissa on lähtökohtaisesti olemassa sopimus,
jossa voidaan ottaa huomioon kyseiseen tutkimushankkeeseen liittyvät menettelytavat.
Keskuskauppakamari ei pitänyt hyvänä luonnoksessa esitettyä lain pakottavuutta. Vaikka ehdotettu
laki soveltuisi välittömästi vain korkeakoulun ja siihen palvelussuhteessa olevien keksijöiden
välisiin suhteisiin, ehdotuksen vaikutukset ulottuisivat välillisesti myös ulkopuoliseen rahoitukseen
perustuviin tutkimussopimuksiin.
4 Kaupparekisterilain uudistaminen
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 9.4.2001 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää
kaupparekisterilainsäädännön uudistamistarpeet. Keskuskauppakamarin edustajana työryhmässä
toimi osastopäällikkö Leena Linnainmaa. Työryhmä antoi huhtikuussa 2002 raporttinsa
Kaupparekisteri kohti sähköistä asiointia, 5/2002. Työryhmä ehdotti sähköisen asioinnin lisäämistä
kaupparekisterissä sekä vuosimaksujärjestelmään siirtymistä.
Keskuskauppakamarin edustaja jätti raportista eriävän mielipiteen yhdessä Suomen Yrittäjien
edustajan kanssa. Eriävä mielipide koski vuosimaksujärjestelmää ehdotetussa muodossaan, jossa
maksurasitus kohdistuisi pieniin yrityksiin.
Raportti oli lausunnolla kesäkuussa 2002. Lain valmistelua jatketaan edelleen.
11

Keskuskauppakamarin lausunto 28.6.2002
Keskuskauppakamari kannatti sähköisen asioinnin lisäämistä. Vuosimaksujärjestelmää vastustettiin
ehdotetussa muodossaan, koska maksurasitus kohdistuisi pieniin yrityksiin.
5 Kuluttajariitatyöryhmä
Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama työryhmä, Kuluttajariitatyöryhmä (ent. Asumisturvatyöryhmä)
antoi loppumietintönsä, Erimielisyyksien ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolisessa
menettelyssä, syksyllä 2002.
Työryhmä ehdottaa nykyisen lain korvaamista uudella lailla, joka mahdollistaisi lautakunnan
kehittämisen ja joustavamman toiminnan kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeusvarmuuden
kärsimättä. Työryhmä ehdottaa, että lautakunnan nimi muutettaisiin kuluttajariitalautakunnaksi.
Työryhmä katsoo, että asumisturva-asioissa tarvitaan valtakunnallinen ratkaisuelin, mutta ei kannata
uuden elimen perustamista vaan katsoo, että asumisturva-asioita samoin kuin arvopaperisijoittamista
koskevat riidat tulee saattaa eräin poikkeuksia kuluttajariitalautakunnan toimivallan piiriin.
Työryhmän mielestä kunnallisen kuluttajaneuvonnan toimivalta tulee säätää samansisältöiseksi kuin
kuluttajariitalautakunnan toimivalta ja neuvonnan toimivuus tulee varmistaa.
Keskuskauppakamarin lausunto 14.10.2002
Keskuskauppakamari mukaan uusien tehtävien antamisessa kuluttajavalituslautakunnalle on riski,
että valitusten käsittelyajat venyisivät entisestään. Keskuskauppakamari ei kannata ehdotusta
arvopaperisijoittamista koskevien riitojen kuulumisesta lautakunnan toimivallan piiriin.
6 Julkisista hankinnoista annetun lain uudistaminen
Kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut 1.10.2003 työryhmän valmistelemaan julkisista
hankinnoista annetun lain (1505/92) ja sen nojalla annettujen asetusten uudistamista. Työryhmän
tulee laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön
uudistamiseksi. Ehdotuksessa tulee erityisesti huomioida Euroopan unionin julkisten hankintojen
direktiiviuudistusten, 2004/17/EY 14 ja 2004/18/EY 15 edellyttämät muutokset, Euroopan yhteisöjen
ja Suomen julkisten hankintojen kilpailuttamista koskevan oikeuskäytännön edellyttämät muutokset
sekä tarpeet yksinkertaistaa julkisten hankintojen direktiivien soveltamisalan ulkopuolella olevien
hankintojen kilpailuttamista koskevia säädöksiä. Työryhmän määräaika on 30.10.2004.
Työryhmän puheenjohtajana toimii hallitusneuvos Elise Pekkala.
7 Tuoteturvallisuuslainsäädännön muuttaminen
Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta on korvannut kokonaisuudessaan
aikaisemman tuoteturvallisuuslain 16.2.2004 lähtien. Lain soveltamisala on laajempi verrattuna
tuoteturvallisuuslakiin. Uudessa laissa elinkeinonharjoittajille asetettavat velvoitteet ja seuraamukset
kohdistuvat myös sellaisiin palvelun tarjoajiin, jotka luovuttavat tavaroita ja palveluksia
14 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_134/l_13420040430fi00010113.pdf
15 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_134/l_13420040430fi01140240.pdf
12

kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden käytettäväksi. Laissa säädetään yleisistä turvallisuusvaatimuksista,
markkinavalvonnan periaatteista sekä valvontakeinoista. Niitä sovelletaan myös
sellaisiin kulutustavaroihin ja kuluttajapalveluksiin, joista on annettu erityissäännöksiä, jollei tässä
erityislainsäädännössä päästä vähintään samaan turvallisuustasoon. Uudella lailla pannaan
Suomessa täytäntöön uudistettu direktiivi yleisestä tuoteturvallisuudesta (2001/95/EY). 16
Asiakirjat:
HE 127/2003 vp , TaVM 10/2003 EV 129/2003 vp
Lain vahvistamispäivä: 30.1.2004
Säädöskokoelman numero: 75/2004
Lain voimaantulopäivä: 16.2.2004
Valmistelija:
Hallitusneuvos Kristian Tammivuori
Keskuskauppakamarin lausunto 15.11.2002
Ehdotus on pääosin onnistunut. Keskuskauppakamari pitää kuitenkin EU-maiden lainsäädännön
yhtenäisyyden vuoksi tärkeänä, että direktiivien täytäntöönpanossa pidätyttäisiin poikkeamasta
direktiivin sisällöstä, vaikka direktiivi sallisi poikkeamat.
8 Energia
8.1 Energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvonta
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 11.2.2003 energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa
uudistavan työryhmän.
Työryhmä luovutti loppuraportin kauppa- ja teollisuusministeriölle 5.11.2003. 17 Työryhmän
ehdottamassa uudessa sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnan valvontamallissa kaikkien valvottavien
verkonhaltijoiden toteutunut ja kohtuulliseksi katsottava tuotto arvioitaisiin toteutuneiden tilinpäätös-
ja muiden tietojen perusteella vuosittain jälkikäteen. Työryhmä ehdottaa, että uusi sähkön ja
maakaasun siirron hinnoittelun valvontamalli otettaisiin käyttöön vuoden 2005 alusta lähtien.
8.2 Sähkön toimitusvarmuus
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 13.2.2003 valtiovallan roolia sähkön toimitusvarmuudessa
selvittävän työryhmän. Työryhmä luovutti 21.11.2003 kauppa- ja teollisuusministeriölle
raporttinsa. 18 Työryhmä katsoo, että sähkön sisämarkkinadirektiivin 7 artiklassa säädetty tarjouskilpailumenettely
on viimeinen keino taata sähkön saanti tilanteessa, jossa sähkömarkkinat toimivat
erittäin heikosti. Työryhmä katsoo, että päätösvalta tarjouskilpailun käynnistämisestä tulee olla
valtioneuvostolla ja että huoltovarmuuden turvaamiseksi poikkeusolojen varalta ylläpidettäviä
sähköntuotantoon liittyviä varausjärjestelmiä koskeviin uusiin säännöksiin ei ole tarvetta.
16 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2002/l_011/l_01120020115fi00040017.pdf
17 http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/48A24A318F976A8AC2256DF70029735D/$file/Energiamarkkinoiden%20
kohtuullisuusvalvontaa%20uudistava%20työryhmä%2013_2003.pdf
18 Työryhmän keskeiset ehdotukset ja johtopäätökset on luettavissa seuraavasta osoitteesta.
http://www.ktm.fi/chapter_files/Valtiovallan_rooli_sAhkOmarkkinoiden_toimitusvarmuuden_parantamisessa.pdf
13

8.3 Päästökauppa
Valtioneuvosto hyväksyi 15.4.2004 hallituksen esityksen päästökauppalaiksi. Lailla pannaan
täytäntöön EY:n päästökauppadirektiivi 2003/87/EY 19 . Päästökaupan on tarkoitus käynnistyä
EU:ssa vuoden 2005 alusta lukien.
Päästökauppalakia sovelletaan 20 MW:ia suurempien polttolaitosten ja eräiden teräs-, mineraali- ja
metsäteollisuuden laitosten ja prosessien hiilidioksidipäästöihin. Suomessa päästökauppajärjestelmään
kuuluu noin 500 laitosta ja 150 yritystä.
Asiakirjat:
HE 49/2004 vp PeVL 14/2004 vp YmVL 18/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Neuvotteleva virkamies Janka
8.4 Päästökaupan, energiaverotuksen ja energiatuotannon tukien yhteensovittaminen
Kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut 26.5.2003 työryhmän valmistelemaan päästökaupan,
energiaverotuksen sekä energiatuotannon tukien ohjausjärjestelmien yhteensovittamista.
Työryhmä on julkaissut väliraportin 15.12.2003, EU:n päästökaupan, energiaverotuksen ja
energiatuotannon tukien yhteensovittaminen. 20 Työryhmä on luovuttanut myös loppuraporttinsa –
Energiatuotannon tukijärjestelmän sovittaminen päästökaupan olosuhteisiin. 21 Työryhmä suosittelee
nykyisen tukimallin käytön jatkamista, kunnes on saatu selkeämpi kuva EU:n sisäisen päästökaupan
vaikutuksesta energiamarkkinoihin ja sähkön markkinahintaan sekä saatu lisää kokemuksia muiden
maiden vihreiden sertifikaattien kaupasta. Tämä jälkeen voidaan tarvittaessa harkita nykyisten
verohelpotusten korvaamista vihreillä sertifikaateilla. Sertifikaattien käytön ohella tulisi säilyttää
investointituet uusimpien teknologien osalta.
9 Kilpailunrajoituslain uudistaminen
Kilpailunrajoituslain muutokset tulivat voimaan 1.5.2004. Muutokset ovat suurelta osin seurausta
toukokuun alussa toimintansa aloittaneesta EY:n kilpailusääntöjen uudesta täytäntöönpanojärjestelmästä.
Tarkoituksena on varmistaa yritysten yhdenmukainen kohtelu koko unionin alueella.
Kilpailuvalvonta tehostuu, kun EU-maiden kilpailuviranomaisten verkosto aloittaa toimintansa.
Järjestelmä hajauttaa täytäntöönpanoa kansallisille kilpailuviranomaisille. Komissiolla on edelleen
tärkeä asema kilpailupolitiikan kehittäjänä ja sääntöjen yhtenäisen soveltamisen turvaajana.
Kilpailunrajoituslain uudistus merkitsi kansallisten normien yhdenmukaistamista EY:n
kilpailusääntöjen kanssa. Kielletyt kilpailunrajoitukset määritellään nyt Suomessa samalla tavoin
kuin EY:n perustamissopimuksessa.
19 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_275/l_27520031025fi00320046.pdf
20 http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/C69F2C42856F0FE1C2256E24003AAE17/$file/Ohjauskeinotyöryhmän%
20väliraportti%201_2004.pdf
21 http://www.ktm.fi/chapter_files/Energiatuotannon_tukijArjestelmA_loppuraportti.pdf
14

Uudistuksessa muutettiin myös kansallisten viranomaisten toimivaltuuksia. Päätökset kartellien ja
määräävän aseman väärinkäytön lopettamisesta tekee Kilpailuvirasto eikä markkinaoikeus.
Kilpailuviraston päätöksistä voi valittaa markkinaoikeuteen. Rikkomuksesta johtuvan seuraamusmaksun
määrää edelleen markkinaoikeus. Käyttöön otettiin seuraamusmaksusta vapauttamisen
mahdollistava ns. leniency-järjestelmä. Kilpailuvirasto sai EY:n kilpailusääntöjen edellyttämän
valtuuden avustaa komissiota kotitarkastusten yhteydessä. Poikkeuslupajärjestelmästä luovuttiin
kokonaan. Yritykset arvioivat itse, täyttyvätkö toiminnan hyväksyttävyyden edellytykset.
Vähämerkityksellisiä kilpailunrajoituksia koskeva arviointi yhdenmukaistuu komission
arviointiperusteiden mukaiseksi. Nämä säännöt ovat keskeisiä pk-yrityksille. Yrityskauppojen
valvonnassa vähennetään yrityskaupan osapuolten hallinnollisia velvoitteita. Yrityskaupan
osapuolten Suomesta kertyvälle liikevaihdolle asetetaan nyt vähimmäisraja. Lakiuudistus kumoaa
myös saman toimialan yrityskauppoja koskevan ns. kahden vuoden säännön.
Asiakirjat: HE 11/2004 vp , TaVM 8/2004 PeVL 7/2004 vp EV 47/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: 30.4.2004
Säädöskokoelman numero: 318/2004
Lain voimaantulopäivä: 1.5.2004
Valmistelija:
Hallitusneuvos Kristian Tammivuori
Keskuskauppakamarin lausunto 15.10.2003
Keskuskauppakamari pitää myönteisenä sitä, että yhdenmukaistamalla Suomen kansalliset
kilpailusäännöt EY:n kilpailusääntöjen kanssa luodaan suomalaisille yrityksille nykyistä
yhdenmukaisempi toimintaympäristö muiden EU-maiden yrityksiin nähden. Keskuskauppakamari
pitää tärkeänä, että eri maiden kilpailuviranomaisten tulkinnat ovat keskenään yhdenmukaisia.
Ehdotetut muutokset ovat pääosin kannatettavia. EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanon uudistus
ei kuitenkaan edellytä luopumista kilpailulainsäädännön kaikista kansallisista piirteistä.
Kansallisia muutoksia valmisteltaessa on elinkeinoelämän kannalta pidetty tärkeänä säilyttää
poikkeuslupien myöntäminen kansallisella tasolla. Keskuskauppakamari on lausunnossaan todennut
poikkeuslupien lisäävän yritysten oikeusvarmuutta ja toiminnan ennakoitavuutta.
Keskuskauppakamari on kritisoinut kilpailunrajoituslakiin lisättäväksi ehdotettua erityistä
ilmiantojärjestelmää. Tämä ns. leniency -järjestelmä olisi suomalaiselle oikeuskulttuurille vieras ja
sen käyttöönottoa ja vaikutuksia muuhun lainkäyttöön tulisi perusteellisesti harkita.
Keskuskauppakamarin lausunto 24.11.2003
Yritysten oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että yrityksille annetaan mahdollisimman selkeät
ohjeet uudistukseen liittyvistä menettelytavoista. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan
tarvitaan yhtenäiset, koko yhteisön kattavat ja nopeat menettelytavat kilpailusääntöjen
soveltamisesta. Erityisesti on syytä varmistaa se, että kilpailuasioihin erikoistuneet viranomaiset ja
tuomioistuimet käsittelevät kilpailulainsäädäntöä koskevat asiat. Tämän lisäksi on varmistettava
oikeusvarmuus sekä turvattava niin kansallisten kuin EU:n kilpailulainsäädännön yhtenäinen
soveltaminen. Tämä edellyttää sekä kansallisen tason menettelytapojen että kilpailulainsäädännön
harmonisointia. Eurooppalaisten kilpailuviranomaisten välistä tietojen vaihtoa on parannettava
varmistaen samalla kuitenkin yritystietojen turvallinen säilyttäminen.
15

9.1 Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma
Hallitusohjelmassa on kilpailupolitiikan osalta todettu seuraavaa: Kilpailun vääristymiä
vähennetään. Kansallisen yrityskauppalainsäädännön muutostarve selvitetään EU:n yrityskeskittymien
valvontaa koskevan asetuksen uudistamisen yhteydessä. Samalla on tarkasteltava määräävän
markkina-aseman määrittelyä lainsäädännössä. Kilpailun ja markkinoiden toimivuuden tutkimusta
tehostetaan. Avattaessa julkisia palveluja kilpailulle huolehditaan siitä, ettei palvelujen saatavuus ja
laatu heikkene. Kilpailulainsäädäntöä uudistettaessa turvataan toimivat markkinat myös pkyritysten
kannalta.
10 Standardisointia koskevan lainsäädännön uudistaminen
Tarkoituksena on uudistaa standardisointia koskeva lainsäädäntö kumoamalla vuodelta 1942
peräisin oleva standardisointilaki ja säätää uusi laki, jossa otetaan huomioon nykyiset
standardisointitoimintaa ja standardisoinnin hallinnointia koskevat vaatimukset. Laki koskisi ns.
virallista standardisointia, ei de facto standardisointia. Uudessa laissa otettaisiin huomioon
Euroopan yhteisön lainsäädännössä omaksutut periaatteet sekä asiaa koskevat WTO:n säännöt.
Standardien laadinnassa tulisi noudattaa ns. hyvän standardisoinnin vaatimuksia. Varsinainen
standardisointityö ja työn organisointi on tarkoitus jättää SFS:n liittoyhteisön vastuulle kuten
aiemminkin. Lakiluonnos on ollut lausuntokierroksella kesällä 2003.
Yhteyshenkilönä on ylitarkastaja Matti Alasalmi.
11 Kauppamenettelyt –työryhmä
Kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut 15.4.2003 uudelleen työryhmän, jonka tehtävänä on
valmistella kauppamenettelyihin liittyviä kysymyksiä kotimaisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä.
Työryhmän toimikausi päättyy 14.4.2006. Työryhmä toimii kansainvälisessä kauppamenettelyjen
pro-organisaatiossa (Trade Procedures) Suomen jäsenjärjestönä Finsipro -nimisenä. Työryhmä
käsittelee yritysten kokemia kaupankäyntiä ja siihen liittyvien dokumenttien siirtoa hankaloittavia
menettelyllisiä esteitä ja valmistelee tarvittavat selvitykset ja esitykset edelleen joko kotimaiseen tai
kansainväliseen käsittelyyn. Työryhmän tarkoituksena on koota kaupan menettelyistä ja niiden
kehittämisestä kiinnostuneet organisaatiot laajasti mukaan toimintaan ja edistää rationaalisten
kauppamenettelyjen tuntemusta ja käyttöä Suomessa.
Työryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Bo Göran Eriksson.
16

III Liikenne- ja viestintäministeriö
1 Tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma
Tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma 22 kohdistuu tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Tarkoitus on tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä lisätä kilpailukykyä ja
tuottavuutta, sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa sekä kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua.
Ohjelmalla pyritään säilyttämään Suomen asema tieto- ja viestintäteknologian johtavana tuottajana
ja hyödyntäjänä. Ohjelma pohjautuu julkisen ja yksityisen sektorin läheiseen yhteistyöhön. Lisäksi
edistetään kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskunnan palveluihin tietoturvaa ja
yksityisyyden suojaa parantamalla.
Koordinoivana ministerinä on pääministeri Matti Vanhanen. Ohjelmanjohtajana toimii Katrina
Harjuhahto-Madetoja Valtioneuvoston kansliasta.
Vanhasen hallitusohjelman mukaan on perustettu pääministerin johtama tietoyhteiskuntaneuvosto,
joka toimii tietoyhteiskunnan kehittämistä ohjaavana neuvottelu- ja koordinointielimenä sekä
hallinnonalojen välillä että hallinnon, järjestöjen ja elinkeinoelämän kesken.
1.1 Kansallinen tietoturvastrategia
Valtioneuvosto teki 4.9.2003 periaatepäätöksen kansallisesti tietoturvastrategiasta. 23 Päätös
perustuu keväällä toimikautensa päättäneen tietoturvallisuusasioiden neuvottelukunnan 9.12.2002
luovuttamaan ehdotukseen kansalliseksi tietoturvastrategiaksi. 24 Kansallisella tietoturvastrategialla
halutaan lisätä kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskuntaan. Strategian päämääränä on
saattaa Suomi tietoturvalliseksi yhteiskunnaksi, johon kaikki voivat luottaa ja joka mahdollistaa
tiedon turvallisen hallinnan ja välityksen kaikille osapuolille. Strategiaan on koottu linjauksia ja
toimia, joilla tämä päämäärä voitaisiin saavuttaa. Hyväksytty strategia on keskeinen osa hallituksen
tietoyhteiskuntapolitiikka ja liittyy olennaisesti myös yrittäjyysohjelmaan.
Keskuskauppakamarin lausunto 23.1.2003
Keskuskauppakamari pitää tietoturvan tason parantamista tärkeänä. Lausunnossa todettiin, että
ehdotus on pääosin onnistunut, mutta varsin hallintopainotteisen. Lausunnossa korostettiin sitä, ettei
tietoturvan kehittämiseen tule pyrkiä luomalla kokonaan uusia järjestelmiä. Myös ylisääntelyä tulee
välttää samoin kuin tietoturvasäännöksistä johtuvaa liian korkeata kustannustason nousua.
2 Televiestintä
2.1 Sananvapaus joukkoviestinnässä
Vuoden alusta voimaan tullut sananvapauslaki selkeyttää ja yksinkertaistaa joukkoviestinnän
sääntelyä. Uutta lakia sovelletaan kaikkeen julkaisu- ja ohjelmatoimintaan, myös tietoverkon
välityksellä harjoitettavaan viestintään sekä annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun
22 http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42828.pdf
23 http://www.mintc.fi/www/sivut/suomi/tele/periaatepaatos.pdf
24 http://www.mintc.fi/www/sivut/s uomi/tele/tietoturvastrategia.pdf
17

sananvapauden käyttämisestä. Lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on
välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Asiakirjat:
HE 54/2002 vp LA 66/2002 vp PeVM 14/2002 EV 288/2002 vp
Lain vahvistamispäivä: 13.6.2003
Säädöskokoelman numero: 460/2003
Lain voimaantulopäivä: 1.1.2004
Valmistelijat:
Lainsäädäntöneuvos Risto Eerola ja lainsäädäntöneuvos Ilari
Hannula.
Keskuskauppakamarin lausunto 3.9.2001
Lailla ei pidä asettaa toiminnalle tietoverkossa niin raskaita velvoitteita, että laki estäisi ja vähentäisi
tietoverkon käyttöä. Ehdotus asettaisi sähköiselle toimintaympäristölle muita toimijoita raskaampia
vaatimuksia. Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että ehdotusta muutetaan siten, että vain
toimituksellista joukkoviestintätoimintaa harjoittavat tulevat lain piiriin.
2.2 Sähköisen viestinnän tietosuojalaki
Liikenne- ja viestintäministeriön viestintämarkkinaosastolla valmisteltiin luonnos hallituksen
esitykseksi sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi. Lain tarkoituksena on parantaa yksityisyyden ja
viestinnän luottamuksellisuuden suojaa sähköisessä viestinnässä. Lakiesitys selkeyttää myös
teleyritysten sekä sähköisen viestinnän palveluntarjoajien vastuita tietoturvasta. Esityksen
tavoitteena on edistää sähköisen viestinnän tietoturvaa ja monipuolisten sähköisen viestinnän
palvelujen tasapainoista kehittymistä.
Sähköisen viestinnän tietosuojalailla saatetaan kansallisesti voimaan EU:n sähköisen viestinnän
tietosuojadirektiivi ja osittain rahoituspalvelujen etämyyntidirektiivi. Uudella lailla kumotaan laki
yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta (565/1999). Eduskunta on
hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä 1.6.2004 ehdotetut lait. Lakien on tarkoitus tulla voimaan
1.9.2004.
Asiakirjat: HE 125/2003 vp HaVL 9/2004 vp PeVL 9/2004 vp LiVM 13/2004
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelijat:
Neuvotteleva virkamies Juhapekka Ristola
Keskuskauppakamarin lausunto 13.2.2003
Keskuskauppakamari suhtautuu lakiehdotukseen kriittisesti. Esityksen toteutuminen merkitsisi
raskaita tallentamisvelvollisuuksia teleyrityksille ja lisäarvopalvelujen tarjoajille kansainvälisen
kehityksen vastaisesti.
2.2.1 Sähköisen viestinnän tietosuojalain toimeenpanon seurantaryhmä
Hallituksen esitykseen sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi sisältyy merkittävää uutta sääntelyä,
jonka toimeenpanoa ja vaikutuksia on seurattava ja arvioitava lain voimaantulon jälkeen. Uudesta
18

sääntelystä ja siihen liittyvistä periaatteista on myös tiedotettava aktiivisesti sekä lisättävä eri
toimijoiden valmiuksia suoriutua sääntelyn asettamista vaatimuksista.
Seurantaryhmän tehtävänä on seurata ja arvioida sääntelyn toimivuutta, tehdä tarvittaessa aloitteita
sääntelyn muuttamisesta, lisätä toimijoiden tietoisuutta lain vaatimuksista ja keskeisistä
säännöksistä sekä lisätä vuorovaikutusta ja yhteistyötä toimijoiden, erityisesti lakia valvovien
viranomaisten välillä. Työryhmän toimikausi on 13.4.2004-31.12.2006 ja puheenjohtajana on
viestintäneuvos Kristiina Pietikäinen. Keskuskauppakamarista seurantaryhmässä on osastopäällikkö
Leena Linnainmaa.
2.3 Kansallinen laajakaistastrategia
Valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen kansallisesta laajakaistastrategiasta 29.1.2004. Strategia on
keskeinen osa hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Laajakaistan leviämiseen pyritään monin eri
toimenpitein. Kilpailua edistetään kaikissa viestintäverkoissa ja niiden välillä. Uusien
laajakaistatekniikoiden käyttöä nopeutetaan ja palvelujen sekä sisältöjen tarjontaa verkoissa
lisätään. Käyttäjien tietoturvaa ja osaamista kehitetään. Laajakaistastrategian toteuttamiseksi
hallituksella on viidenkymmenen toimenpiteen ohjelma.
Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut laajakaistastrategian seurantaryhmän. Työryhmän
toimikausi on 10.12.2003 - 28.2.2007 ja työryhmän puheenjohtaja on ylijohtaja Harri Pursiainen.
Kansallisella laajakaistatyöryhmällä on omat Internet-sivut. 25
Keskuskauppakamarin lausunto 31.12.2003
Keskuskauppakamari korostaa, että laajakaistayhteyksien levinneisyyttä on edistettävä markkinaehtoisesti.
Tämän vuoksi julkisen vallan keskeisenä tehtävänä on varmistaa tehokas ja tasapuolinen
kilpailuympäristö laajakaistapalveluita tarjoaville yrityksille. Julkisen vallan toimenpiteiden
painopisteenä tulee olla kilpailua rajoittavien lainsäädännöllisten esteiden poistaminen. Tavoitteena
tulee olla neutraali kilpailutilanne erilaisia teknisiä vaihtoehtoja tarjoavien yritysten välillä.
Laajakaistayhteyksien rakentaminen ja siihen liittyvien palveluiden toteuttaminen tulee olla
pääsääntöisesti kaupallisten toimijoiden tehtävänä. Keskuskauppakamari tuki näkemystä, että
laajakaistatarjonnan tulee perustua kaupalliseen toimintaan avoimilla markkinoilla. Julkisen vallan
tulisi tukea laajakaistayhteyksien kehittämistä vain niissä tilanteissa, joissa markkinat toimivat
puutteellisesti.
Haja-asutusalueilla laajakaistayhteyksien toteuttamisen tulee perustua yritysvetoisuuteen ja
hankkeiden kilpailuttamiseen. Julkisen tuen käytölle on asetettava ehdot, jotka eivät rajoita
yritysvetoista kehitystä ja ehkäisevät kilpailun ja markkinaolosuhteiden vääristymisen.
2.4 Viestintämarkkinalain muuttaminen
Liikenne- ja viestintäministeriön viestintämarkkinaosastolla on valmisteltu viestintämarkkinalain
muuttamista koskeva ehdotus. Ehdotus on laadittu hallituksen esityksen muotoon. Ehdotuksen mukaan
kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon soitettaessa noudatettavaa yhdysliikennesääntelyä
muutetaan ja Viestintävirastolle annetaan oikeus asettaa hintakatto eräiden laajakaistan tarjonnassa
25 http://www.laajakaistainfo.fi/
19

tarvittavien verkkoelementtien vuokrahintoihin. Esityksen tarkoituksena on edistää kilpailua laajakaistamarkkinoilla
ja halventaa puhelumaksuja lankapuhelimesta matkapuhelimeen soitettaessa.
Asiakirjat:
HE 74/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelijat:
Neuvotteleva virkamies Riku Ahola
Keskuskauppakamarin lausunto 7.4.2004
Lähtökohtaisesti Keskuskauppakamari suhtautuu kielteisesti hintasäännöstelyyn. Hinnanmuodostuksen
tulee perustua yritysten väliseen vapaaseen kilpailuun. Koska lakiehdotukseen liittyy
yritysten välisiä ristiriitaisia intressejä, Keskuskauppakamari ei ota yksityiskohtaisesti kantaa
ehdotettuun hintakaton määräämismenettelyyn. Keskuskauppakamari kuitenkin toteaa, että
hintakaton määrittelyoikeus on rajattava niihin tapauksiin, joissa se on välttämätöntä, ja laissa on
oltava selkeät säännökset menettelylle.
2.5 Verkkotunnuslain muuttaminen
Liikenne- ja viestintäministeriön viestintämarkkinaosastolla on valmisteltu verkkotunnuslain
muuttamista koskeva ehdotus. Ehdotus on laadittu hallituksen esityksen muotoon. Ehdotuksen
mukaan vähintään 15-vuotiailla luonnollisilla henkilöillä on jatkossa oikeus hakea suomalaista
verkkotunnusta.
Keskuskauppakamarin lausunto 23.4.2004
Keskuskauppakamari pitää luonnosta varsin onnistuneena. Jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä
vielä pohtia, miten verkkotunnusten sekoitettavuus toiminimiin ja tavaramerkkeihin voidaan estää.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä sitä, että lainmuutoksen voimaan tulon myötä saatava suureen
hakemusmäärään perustuva tavanomaista suurempi maksukertymä voidaan tulevina vuosina
kohdistaa verkkotunnusten hallinnoinnin kuluihin. Maksukertymää ei tule tulouttaa valtiolle tai
siirtää Viestintäviraston muiden kulujen kattamiseen.
3 Liikennepolitiikka
3.1 Taksiliikennelakityöryhmä
Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 19.11.2003 taksiliikennelakityöryhmän. Liikenne- ja
viestintäministeriössä tehdyn selvityksen mukaan luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä
annettuun lakiin (343/1991) sisältyy säännöksiä, joita on arvioitava perustuslaissa säädetyn
elinkeinovapauden kannalta. Laki on tarpeen uudistaa kokonaisuudessaan. Työryhmän tehtävänä on
määritellä uudistuksen tavoitteet ottaen huomioon perustuslaista johtuvat korjaustarpeet ja
laadukkaan taksiliikennejärjestelmän vaatimukset, selvittää nykyisen toimilupa- ja taksanvahvistusjärjestelmän
säilyttämismahdollisuudet perustuslain puitteissa sekä tarvittavat kehittämisehdotukset.
Työryhmän tulee tehdä ehdotus valittavaksi kehittämismalliksi. Työryhmän määräaika päättyi
15.6.2004.
Keskuskauppakamarin edustajana työryhmässä toimii johtaja Pentti Mäkinen.
20

IV Oikeusministeriö
1 Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma
Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmalla pyritään vahvistamaan edustuksellisen demokratian
toimivuutta ja aktivoimaan kansalaisia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. 26 Tavoitteena on lisätä
kansalaisten äänestysaktiivisuutta sekä parantaa kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia myös
vaalien välillä. Ohjelmassa kiinnitetään huomiota erityisesti niihin kansalaisryhmiin, joiden
vaikuttamis- ja osallistumisaktiivisuuden taso on ollut alhainen.
Ohjelman koordinoivana ministerinä toimii oikeusministeri Johannes Koskinen ja ohjelmajohtajana
Seppo Niemelä oikeusministeriöstä.
2 Yhtiöoikeus
2.1 Osakeyhtiölain kokonaisuudistus
Oikeusministeriö asetti 16.2.2001 työryhmän valmistelemaan osakeyhtiölain kokonaisuudistusta.
Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää sääntelyä ja parantaa sen toimivuutta. Oikeusministeriön
työryhmän toimikausi päättyi 15.5.2003. Työryhmän puheenjohtajana toimi lainsäädäntöneuvos
Manne Airaksinen. Keskuskauppakamarin lakivaliokunnan puheenjohtaja Marja Hanski oli
työryhmän jäsen.
Lisäksi oikeusministeriö asetti työryhmän seurantaryhmän. Keskuskauppakamarin edustajana
seurantaryhmässä toimi osastopäällikkö Leena Linnainmaa.
Työryhmä luovutti mietinnön 6.5.2003. 27 Marja Hanski jätti mietinnöstä lausuman.
Työryhmän mietintö sisältää toimeksiannon mukaisesti hallituksen esityksen muotoon laaditun
ehdotuksen uudeksi osakeyhtiölaiksi. Tavoitteena on ollut yritysten toimintamahdollisuuksien
hallittu lisääminen ilman, että velkojien ja vähemmistöosakkeenomistajien asema olennaisella
tavalla muuttuisi. Ehdotuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota pienten yhtiöiden asemaan.
Työryhmän ehdotus sisältää merkittäviä muutosehdotuksia, joita ovat esimerkiksi siirtyminen
aidosti nimellisarvottomaan pääomajärjestelmään, yhtäältä varojen jakamista koskevien säännösten
liberalisointi ja toisaalta niiden täsmentäminen, yritysten rakennejärjestelyvaihtoehtojen
monipuolistaminen ja itse menettelyjen nopeuttaminen sekä oikeussuojakeinojen täsmentäminen.
Työryhmän mietinnöstä pyydetyistä lausunnoista on laadittu lausuntotiivistelmä. 28 Lausunnoissa
pidettiin tilannearvioita yleisesti ottaen oikeina ja suhtauduttiin myönteisesti esitettyyn suunnitelmaan
osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen toteuttamisesta. Lausunnoissa korostettiin tarvetta
samalla yhteensovittaa yhtäältä osakeyhtiölainsäädäntöä sekä toisaalta vero- ja arvopaperimarkkinalainsäädäntöä.
Oikeusministeriö järjesti 28.1.2004 lain jatkovalmistelusta keskustelutilaisuuden,
johon osallistuivat osakeyhtiölakityöryhmän seurantatyöryhmässä edustettuina olleet tahot.
Hallituksen esitys pyritään antamaan keväällä 2005.
26 http://www.om.fi/20440.htm
27 http://www.om.fi/19380.htm
28 http://www.om.fi/23493.htm
21

Keskuskauppakamarin lausunto 28.11.2000
Osakeyhtiölain kokonaisuudistus on tarpeellinen. Olennainen kysymys on eri säädösten
yhteensopivuus. Verolainsäädännön, arvopaperimarkkinalain ja osakeyhtiölain keskinäisen
yhteyden tulee olla nykyistä selkeämpi.
Keskuskauppakamarin lausunto 19.9.2003
Keskuskauppakamari on tyytyväinen uudistuksella tavoiteltavaan lain selkeyteen. Tyytyväisyyttä ei
sen sijaan herätä yhtiö- ja verolainsäädännön erillinen valmistelu. Huolta kannetaan myös
osakeyhtiön 8000 minimiosakepääoman siirtymäajasta, vahingonkorvaussäännösten kiristämisestä,
varojen jakoon ehdotetuista muutoksista sekä monista muista mietintöön sisältyvistä ehdotuksista.
2.2 Osakepääoman takautuva korottaminen
Oikeusministeriö asetti 8.10.2003 työryhmän selvittämään kysymyksiä, jotka liittyvät
osakeyhtiölain (145/1997) siirtymäsäännöksiin sisältyvään velvoitteeseen korottaa myös ennen
vuotta 1997 perustettujen osakeyhtiöiden osakepääoma vähintään 8000 euroon 1.9.2004 mennessä
(niin sanottu takautuva korottaminen). Työryhmä luovutti mietintönsä 22.12.2003. 29
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että takautuva korotus lykätään osakeyhtiölain
kokonaisuudistuksen yhteyteen.
Asiakirjat: HE 35/2004 vp TaVM 11/2004
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelijat:
Lainsäädäntöneuvos Manne Airaksinen
Keskuskauppakamarin lausunto 29.1.2004
Noin 125.000 rekisteröityä osakeyhtiötä ei ole vielä korottanut osakepääomaansa 8.000 euroon.
Keskuskauppakamari piti tärkeänä, että korottamiselle varattua määräaikaa jatketaan.
Keskuskauppakamari piti 8.000 euroa sopivana vähimmäispääomavaatimuksena osakeyhtiölle ja
piti suotavana sitä, että kaupparekisteristä poistetaan toimimattomat osakeyhtiöt.
2.3 Suositus listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä (Corporate Governance)
HEX Oyj, Keskuskauppakamari sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto asettivat 17.2.2003
työryhmän (”Corporate Governance -työryhmä”) selvittämään Keskuskauppakamarin ja
Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton vuonna 1997 pörssiyhtiöiden hallinnoinnista antaman
suosituksen uudistustarvetta. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin laamanni Pekka Merilampi.
Työryhmän laatima suositus hyväksyttiin HEX Oyj:ssä, Keskuskauppakamarissa sekä Teollisuuden
ja Työnantajain Keskusliitossa loppusyksystä 2003 ja suositus julkaistiin 2.12.2003. 30
29 http://www.om.fi/uploads/amgvxvy7t4ii5f2.pdf
30 Suositusteksti kokonaisuudessaan www.keskuskauppakamari.fi ? Julkaisut ? Selvitykset ja tutkimukset
22

Suosituksen tavoitteena on listayhtiöiden toimintatapojen yhtenäistäminen, toiminnan
läpinäkyvyyden parantaminen, sijoittajille ja osakkeenomistajille annettavan tiedon yhtenäistäminen
sekä tiedonkulun tehostaminen.
Suositus on tarkoitettu Helsingin Pörssissä listattujen yhtiöiden noudatettavaksi, ellei se ole ristiriidassa
yhtiön kotipaikan pakottavien säännösten kanssa. Suositus on laadittu noudatettavaksi ns.
Comply or Explain -periaatteen mukaisesti niin, että yhtiön tulee noudattaa suositusta kokonaisuudessaan,
mutta poiketessaan suosituksesta sen on ilmoitettava poikkeaminen ja poikkeamisen syy.
Suositus tulee voimaan 1.7.2004. Suositusta voidaan kuitenkin noudattaa jo sen antamisen jälkeen.
Suosituksen noudattamisen mahdollisesti edellyttämät päätökset yhtiökokouksessa ja yhtiöjärjestyksen
muutokset voidaan tehdä suosituksen voimaantuloa seuraavassa ensimmäisessä varsinaisessa
yhtiökokouksessa, jota ennen yhtiön ei tarvitse perustella suosituksesta poikkeavaa käytäntöään.
2.4 Eurooppayhtiöasetukseen liittyvä kansallinen yhtiölainsäädäntö –työryhmä
Oikeusministeriön asettama eurooppayhtiölakityöryhmä luovutti mietintönsä 28.11.2003. 31
Työryhmä ehdottaa, että säädetään eurooppayhtiölaki, joka täydentää 8.10.2004 voimaan tulevaa
EU:n eurooppayhtiöasetusta 32 . Mietinnöstä annetuista lausunnoista on laadittu tiivistelmä. 33
Ehdotettua eurooppayhtiölakia sovelletaan Suomeen rekisteröitävään eurooppayhtiöön (SE) ja
eurooppayhtiön perustamiseen osallistuvaan suomalaiseen osakeyhtiöön. Työryhmän yleiset
lähtökohdat olivat samat kuin vireillä olevassa osakeyhtiölain kokonaisuudistuksessa. Mahdollisuus
kotipaikan siirtämiseen ja sulautumiseen toiseen valtioon rekisteröitävään yhtiöön lisäävät ETA:aan
kuuluvien valtioiden välistä kilpailua yrityksistä. Työryhmän ehdotukset koskevat seikkoja, joiden
osalta neuvoston asetuksessa sallitaan sen pääsäännöstä poikkeava tai sitä täydentävä sääntely.
Työryhmä ehdottaa muutettavaksi kaupparekisterilakia, yritys- ja yhteisötietolakia, toiminimilakia
ja yrityskiinnityslakia siten, että niissä säädetään eurooppayhtiöstä vastaavalla tavalla kuin
julkisesta osakeyhtiöstä.
Lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 8.10.2004.
Asiakirjat:
HE 55/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelijat:
Lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen
Keskuskauppakamarin lausunto 4.11.2003
Keskuskauppakamari katsoo, että eurooppayhtiölaissa tulisi päätyä samanlaiseen ratkaisuun kuin
osakeyhtiölakityöryhmän mietinnössä koskien hallituksen valintaa sellaisissa yhtiöissä, joissa on
hallintoneuvosto. Yhtiökokous valitsisi tällöinkin hallituksen.
31 http://www.om.fi/23111.htm
32 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2001/l_294/l_29420011110fi00010021.pdf
33 http://www.om.fi/24311.htm
23

Keskuskauppakamarin lausunto 23.1.2004
Mietinnön mukaan kaksiportaisen hallintomallin mukaisesti toimivissa eurooppayhtiöissä
hallintoneuvosto valitsisi hallituksen, jollei yhtiöjärjestyksessä anneta tehtävää yhtiökokoukselle.
Kuitenkin osakeyhtiölakityöryhmä ehdottaa, että yhtiökokous valitsisi hallituksen niissäkin
osakeyhtiöissä, joissa on hallintoneuvosto. Lausunnon mukaan samaan ratkaisuun tulisi päätyä
eurooppayhtiölaissa. Mietintö ei koske eurooppayhtiöön liittyviä verokysymyksiä. Keskuskauppakamari
korosti verokysymysten ratkaisun tärkeyttä.
2.5 Asunto-osakeyhtiölain uudistaminen
Oikeusministeriö on asettanut 28.5.2004 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen asuntoosakeyhtiölain
uudistamiseksi. Säännöksiä tulee selventää erityisesti kiinteistön kunnossapidon,
osakkaan tekemien muutostöiden sekä osakkaan ja yhtiön vastuun osalta.
Työryhmän määräaika on 30.11.2005. Se voi julkaista väliraportteja. Työryhmän puheenjohtajana
on lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen.
Lisäksi oikeusministeriö on asettanut seurantatyöryhmän. Keskuskauppakamaria seurantatyöryhmässä
edustaa osastopäällikkö Leena Linnainmaa.
3 Sopimusoikeus, kuluttajansuoja
3.1 Asuntokauppalain uudistaminen
Oikeusministeriö asetti 15.2.2002 työryhmän valmistelemaan asuntokauppalain muuttamista.
Työryhmä luovutti mietintönsä, Ehdotus asuntokauppalainsäädännön uudistamiseksi – Asuntokauppatyöryhmän
mietintö, 30.4.2003. 34 Esityksessä ehdotetaan lisäyksiä ja muutoksia
asuntokauppalakiin sekä lisäksi eräitä tarkistuksia kuluttajavalituslautakunnasta annettuun lakiin,
kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annettuun lakiin sekä maankäyttö- ja
rakennuslakiin. Esityksen tavoitteena on poistaa ongelmia, joita asuntokauppalain käytännön
soveltamisessa on tullut ilmi. Merkittävimmät uudistukset koskevat asuntokauppalain yleistä
soveltamisalaa, rakentamisvaiheen suojajärjestelmän kattavuutta ja toimivuutta, ennakkomarkkinoinnin
yhteydessä suoritettavia varausmaksuja ja käsirahan sijasta käytettäviä vakiokorvausehtoja,
perustajaosakkaan tai muun myyjän suorituskyvyttömyyden varalta vaadittavaa kymmenen
vuoden rakennusvirhevakuutta, virheilmoituksia sekä asuntoyhteisön asemaa ja oikeuksia silloin,
kun uuden asunnon virhe ilmenee yhteisön kunnossapitovastuulle kuuluvassa kiinteistön osassa.
Mietinnöstä saaduista lausunnoista on julkaistu tiivistelmä. 35 Hallituksen esitys annettaneen vuoden
2004 syksyllä.
Keskuskauppakamarin lausunto 28.12.2000
Asuntokauppalailla on suuri merkitys rakennusliikkeille, asunnon ostajille ja myyjille, kiinteistönvälittäjille
sekä rahoittajille. Selkeä ja eri tahojen edut turvaava laki on tärkeä kaikille osapuolille.
34 http://www.om.fi/19367.htm
35 http://www.om.fi/23172.htm
24

Keskuskauppakamarin käsityksen mukaan on tärkeää, että asuntokauppalain muutoksia ryhdytään
valmistelemaan pikaisesti.
Keskuskauppakamarin lausunto 1.8.2003
Keskuskauppakamarin mukaan mietintö on hyvin valmisteltu ja pääosin ehdotetut muutokset on
syytä toteuttaa ripeästi.
Työryhmä ehdottaa suorituskyvyttömyysvakuutta koskevan velvoitteen ulottamista myös niihin
tapauksiin, joissa kohteen markkinointi aloitetaan vasta rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen.
Keskuskauppakamari katsoo tällaisen elinkeinotoiminnan rajoittamisen olevan varsin kyseenalaista.
Rakennusliikkeiltä ei tule kieltää oikeutta elinkeinoonsa, mikäli ne kykenevät rahoittamaan kohteen
rakentamisen valmiiksi markkinoimatta keskeneräisiä asuntoja kuluttajille.
Lausunnossa pidetään tärkeänä, että salaiseen taloudelliseen virheeseen vetoaminen on mahdollista
ainoastaan poikkeustapauksissa. Lausunnossa kannatetaan kuluttajavalituslautakunnan tehtävien
lisäämistä edellyttäen, että samalla varmistetaan lautakunnalle riittävät resurssit.
3.2 Sähköisen kaupankäynnin oikeussääntöjen kehittäminen
UNCITRALin sähköisen kaupankäynnin työryhmä (Working Group on Electronic Commerce)
käsittelee sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. 36 Tällaisiksi on arvioitu
mm. sähköinen allekirjoitus ja erilaiset keinot allekirjoituksen oikeellisuuden varmentamiseen sekä
viittaustekniikat, joilla sähköisessä kaupankäynnissä voidaan sopimuksen osaksi ottaa vakioehtoja
(Incorporation by Reference). Tavoitteena on poikkeavien kansallisten lainsäädäntöjen
harmonisointi tai ainakin yhteisistä sääntelyperiaatteista sopiminen. UNCITRALin täysistunnossa
heinäkuussa 2001 annettiin työryhmälle tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan sähköistä
sopimuksentekoa koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.
Yleissopimukseen on tarkoitus ottaa keskeisiä sähköiseen sopimuksentekoon liittyviä säännöksiä,
kuten säännöksiä sopimuksen syntymiseen vaikuttavista seikoista (tarjouskehotus, tarjous, vastaus),
osapuolen koti- tai liikepaikan määrittämisestä, muotovaatimusten täyttämisestä sähköisesti,
osapuolten tiedonantovelvollisuuksista sekä sähköisten sopimusehtojen saatavuudesta.
Sopimusta käsiteltiin viimeksi maaliskuussa 2004. Seuraavan kerran sitä käsitellään lokakuussa
2004. Valmistelijana on lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma.
4 Velvoiteoikeus
4.1 Saatavien vanhentumista koskevan lainsäädännön uudistaminen
Velan vanhentumista koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu siten, että velat vanhentuvat yleensä
kolmen vuoden kuluttua niiden erääntymisestä, jos vanhentumista ei ole sitä ennen katkaistu.
Uudet lait selkeyttävät velkojen vanhentumista koskevaa sääntelyä, sillä aikaisemmin laeissa oli
useita eri mittaisia vanhentumisaikoja. Uuteen lakiin ei sisälly säännöksiä velan lopullisesta vanhentumisesta.
Eduskunta on edellyttänyt, että hallitus seuraa ulosoton määräaikaisuuden vaikutuksia ja
vielä kuuluvan vaalikauden aikana arvioi, onko aihetta säätää velan lopullisesta vanhentumisesta.
36 http://www.uncitral.org/en-index.htm
25

Saatavien vanhentumista koskevan lainsäädännön uudistamistyön yhteydessä säädettiin laki
julkisista haasteista. 37 Julkinen haaste on kuulutusmenettely, jossa velkojia kehotetaan
ilmoittamaan, mitä saatavia heillä on velalliselta. Uusi laki nopeuttaa haastemenettelyä, koska
kuulutusaikaa lyhennetään nykyisestä kuudesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Tiedonsaannin
tehostamiseksi perustetaan ensi vuoden alkupuolella kuulutusrekisteri.
Asiakirjat:
HE 187/2002 vp TaVM 28/2002 EV 278/2002 vp
Lain vahvistamispäivä: 15.8.2003
Säädöskokoelman numero: 728/2003
Lain voimaantulopäivä: 1.1.2004
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Marjut Jokela
Keskuskauppakamarin lausunto 1.10.2001
Keskuskauppakamari suhtautui varauksellisesti yleisen vanhentumisajan lyhentämiseen kolmeksi
vuodeksi. Ehdotusta lopullisesta vanhentumisesta Keskuskauppakamari vastusti jyrkästi.
4.2 Rahoitusvakuuslaki
Helmikuun alussa voimaan tullut rahoitusvakuuslaki koskee arvopapereiden ja tilirahan käyttöä
vakuutena rahoitusmarkkinoilla ja yritysrahoituksessa. Lailla pannaan täytäntöön rahoitusvakuusjärjestelyistä
annettu EU:n direktiivi (2002/47/EY). 38
Lakia sovelletaan pankkien ja muiden rahoitusmarkkinoilla toimivien laitosten antamiin vakuuksiin.
Myös yritysten esimerkiksi pankille antamat noteeratut osakkeet voivat kuulua lain soveltamisalan
piiriin. Laki ei koske asunto-osakkeita eikä yleensäkään yksityishenkilöiden antamia vakuuksia.
Panttauksen vaihtoehtona osapuolilla on mahdollisuus sopia omistusoikeuden siirtävästä
vakuudesta (ns. repo-sopimus). Myös panttauksessa voidaan sopia, että pantinsaajalla on oikeus
myydä tai pantata vakuudeksi annetut arvopaperit velkasuhteen aikanakin.
Asiakirjat:
HE 133/2003 vp TaVM 9/2003 EV 121/2003 vp
Lain vahvistamispäivä: 20.1.2004
Säädöskokoelman numero: 12/2004
Lain voimaantulopäivä: 1.2.2004
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Marjut Jokela
Keskuskauppakamarin lausunto 1.8.2003
Keskuskauppakamari kannatti lausunnossaan mietinnön mukaisen uuden lain säätämistä.
4.3 Rahoituspalveluiden etämyynti kuluttajille
Rahoituspalvelujen etämyyntiä koskeva direktiivi 2002/65/EY 39 annettiin 23.9.2002 ja se on
pantava kansallisesti täytäntöön viimeistään 9.10.2004. Direktiivin tarkoituksena on edistää
rahoituspalvelujen vapaata liikkuvuutta yhtenäistämällä etämyyntiä ja kuluttajansuojaa koskevaa
jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiivillä myös täydennetään etämyyntiä koskevaa aiempaa
37 Laki julkisista haasteista 729/2003
38 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2002/l_168/l_16820020627fi00430050.pdf
39 http://europa.eu.int/eur-le x/pri/fi/oj/dat/2002/l_271/l_27120021009fi00160024.pdf
26

yhteisölainsäädäntöä, sillä rahoituspalvelut jätettiin kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY soveltamisalan ulkopuolelle.
Oikeusministeriö asetti 22.11.2002 Rahoituspalvelujen etämyynti –työryhmän. Työryhmän
puheenjohtajana toimi lainsäädäntöneuvos Marjut Lahelma. Työryhmä antoi mietintönsä, Ehdotus
rahoituspalveluiden etämyyntiä koskevan direktiivin täytäntöön panemiseksi, 18.11.2003. 40
Mietinnössä ehdotetaan kuluttajansuojalakia (38/1978) muutettavaksi ja ehdotetaan muutoksia
vakuutussopimuslakiin (543/1994) sekä lakiin rajat ylittävästä kieltomenettelystä (1189/2000).
Kuluttajansuojalakiin ehdotetaan lisättäväksi rahoituspalvelujen etämyyntiä koskeva 6 a luku, jonka
perussisällön muodostavat palvelun tarjoajan tiedonantovelvollisuutta ja kuluttajan peruuttamisoikeutta
koskevat säännökset. Kulutusluottojen ja vakuutussopimusten peruuttamista koskevat
säännökset lisättäisiin kuluttajansuojalain 7 lukuun ja vakuutussopimuslakiin.
Hallituksen esitys annettaneen kesäkuussa 2004.
Keskuskauppakamarin lausunto 3.2.2004
Todellisten sisämarkkinoiden syntyminen ja eri EU-maissa toimivien palveluntarjoajien
tasapuolinen kohtelu edellyttää kuluttajansuojan harmonisointia jäsenmaissa. Keskuskauppakamari
piti tärkeänä, että rahoituspalveluiden etämyyntidirektiivi pannaan Suomessa täytäntöön
poikkeamatta direktiivin sisällöstä.
Ehdotuksen mukaan palveluntarjoajan olisi hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä annettava
kuluttajalle kaikki ennakkotiedot ja sopimusehdot kirjallisesti tai sähköisesti. Pykälän perusteluiden
mukaan palveluntarjoajan olisi pidettävä tiedot ja ehdot kuluttajan saatavilla jatkuvasti.
Lausunnossa katsottiin perustelujen sisältävän raskaan lisävaatimuksen palveluntarjoajille.
4.4 Saatavien perintä
Oikeusministeriössä on valmisteltu lainmuutos kohtuuttoman korkeiksi paisuneiden perintäkulujen
kuriin saamiseksi.
Lakiin lisättäisiin säännökset siitä, minkälaisista perintätoimista saa vaatia korvauksen kuluttajavelalliselta.
Oikeusministeriön asetuksella säädettäisiin yksittäisistä perintätoimista vaadittavien
kulujen ja velallisen kokonaiskuluvastuun enimmäismäärät. Lisäksi ehdotetaan aikarajoja sellaisten
maksumuistutusten ja -vaatimusten lähettämiselle, joiden kulut on tarkoitus periä velalliselta. Lakiin
lisättäisiin vielä säännökset velallisen oikeudesta saada pyynnöstä velkojalta ajantasaiset tiedot
velkatilanteestaan sekä selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä.
Hallituksen esitys on annettu eduskunnalle 12.3.2004.
Asiakirjat:
HE 21/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma
40 http://www.om.fi/22487.htm
27

Keskuskauppakamarin lausunto 16.6.2003
Keskuskauppakamari on suhtautunut kriittisesti arviomuistioon. Lausunnossa vastustetaan
hintasäännöstelyä.
Keskuskauppakamarin lausunto 5.12.2003
Keskuskauppakamari katsoo, että lakihanke on tarpeeton, koska perintätoimeksiantojen hinnoittelu
on varsin kohtuullista eikä ongelmia juurikaan esiinny. Perintälaissa on riittävät keinot
huomautettavan toiminnan puuttumiseksi. Keskuskauppakamari ei pidä hyväksyttävänä, että
velkojat joutuisivat kantamaan jatkossa osan perintätoimeksiannon hoitamisesta koituvista kuluista.
Ehdotuksessa määritellään perintäkulujen enimmäismäärät. Keskuskauppakamari vastustaa
hintasääntelyä, eikä hyväksy kulujen hinnoittelua lainsäädännössä.
4.5 Saatavien siirto kansainvälisessä kaupassa
UNCITRALin kansainvälistä sopimuskäytäntöä käsittelevässä työryhmässä on valmisteltu syksystä
1995 lähtien ehdotusta yleissopimukseksi, jonka tarkoituksena on luoda oikeudelliset puitteet
lähinnä USA:ssa laajasti käytössä oleville rahoitusmuodoille. Rahoituksen vakuutena käytettäisiin
saatavia, jotka siirretään rahoittajalle ja saatavat voitaisiin siirtää edelleen useitakin kertoja
peräkkäin. Tarkoituksena on kehittää säännöstö, jonka avulla voidaan varmistaa, ettei siirto
heikennä velallisen asemaa. Samalla pyritään turvaamaan muiden velkojien oikeudet.
Yleissopimus hyväksyttiin UNCITRALin 34. istunnossa Wienissä heinäkuussa 2001. 41 Syksyllä
2001 YK:n yleiskokous hyväksyi sen YK:n yleissopimukseksi ja avasi jäsenvaltioiden
allekirjoitettavaksi. Suomi ei ole vielä päättänyt allekirjoittamisesta.
5 Vahingonkorvausoikeus
5.1 Vahingonkorvauslain uudistaminen
5.1.1 Arviomuistio vahingonkorvauslain muutostarpeista
Vahingonkorvauslain muutostarpeita koskeva arviomuistio luovutettiin 23.6.1998. Oikeusministeriö
järjesti selvityksestä kuulemistilaisuuden 30.10.1998. Lausuntokierros asiassa päättyi 30.11.1998.
Oikeusministeriö asetti 12.4.2000 toimikunnan valmistelemaan henkilövahinkojen ja elatuksen
menetyksen korvaamista koskevien vahingonkorvauslain säännösten uudistamista. Toimikunnan
puheenjohtajana toimi oikeusneuvos Kari Kitunen.
Keskuskauppakamarin lausunto 26.11.1999
Vahingonkorvauslain osittaisuudistus on tarpeellinen.
41 http://www.uncitral.org
28

5.1.2 Henkilövahingot
Henkilövahinkotoimikunta laati hallituksen esityksen muodossa mietinnön, joka luovutettiin
oikeusministerille 11.12.2001. 42
Lausuntotiivistelmä on annettu 31.5.2002. 43 Toimikunnan mietinnössä ehdotetaan
henkilövahinkojen korvaamista koskevien vahingonkorvauslain säännösten selkeyttämistä ja
johdonmukaistamista. Erilaisista vahingoista tuomittavien korvausten tasoja pyrittäisiin
yhtenäistämään. Vahinkoa kärsineen ja hänen läheistensä korvausoikeudellista suojaa ehdotetaan
eräiltä osin laajennettavaksi. Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotukset 25.5.2004.
Asiakirjat:
HE 167/2003 vp LaVM 1/2004 EV 60/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Antti T. Leinonen
5.1.3 Varallisuusvahingot
Oikeusministeriön 1998 teettämässä selvityksessä ja siitä saadussa palautteessa pidettiin
tarpeellisena useiden vahingonkorvauslain alaan kuuluvien kysymysten tarkempaa selvittämistä ja
tarvittaessa sääntelyn uudistamista. Oikeusministeriö antoi kesällä 2002 professori Mika Hemmon
tehtäväksi laatia selvityksen, joka valmistui marraskuussa 2002 – Selvitys puhdasta
varallisuusvahinkoa koskevan sääntelyn uudistamistarpeesta. 44
Selvityskierroksen ja siitä annetun lausuntopalautteen pohjalta päätetty, että ministeriössä ei ryhdytä
lainvalmistelutoimiin selvityksen kattamalla alalla.
Keskuskauppakamarin lausunto 30.4.2003
Keskuskauppakamarin käsityksen mukaan selvityksessä käsitellään varsin onnistuneesti puhtaiden
varallisuusvahinkojen korvaamiseen liittyviä ongelmia ja sääntelyvaihtoehtoja. Keskuskauppakamari
pitää onnistuneena selvityksessä esitettyä näkemystä siitä, että sopimusperusteinen vastuu
on syytä jatkossakin rajoittaa vahingonkorvauslain soveltamisalan ulkopuolelle.
5.2 Rikosvahinkolain uudistaminen
Oikeusministeriö asetti 13.2.2004 työryhmän valmistelemaan rikosvahinkolain (935/1973)
kokonaisuudistusta. Työryhmän on selvitettävä rikosvahinkolain täsmälliset uudistamistarpeet ja
mahdollisuudet lain korvaussuojan laajentamiseen, asetettava korvaussuojan mahdolliset
laajennukset tärkeysjärjestykseen sekä arvioitava, miten voitaisiin parantaa rikoksen uhrien
tiedonsaantia korvausjärjestelmästä ja nopeuttaa korvausten saamista. Työryhmän on laadittava
tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset hallituksen esityksen muotoon. Valmistelun pohjana on
oikeusministeriössä laadittu arviomuistio 45 ja siitä saatu palaute.
42 http://www.om.fi/uploads/4pr8os41n.pdf
43 http://www.om.fi/uploads/swkqw9oo1tvo9q.pdf
44 http://www.om.fi/uploads/edhagumegu.pdf
45 http://www.om.fi/uploads/lw5fqgr98oo.pdf
29

Työryhmän määräaika on 30.11.2004. Puheenjohtajana toimii lainsäädäntöneuvos Antti T.
Leinonen.
6 Prosessioikeus
6.1 Riita-asioiden oikeuspaikkasäännökset
Oikeusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ehdotusta hallituksen esitykseksi riita-asioiden
oikeuspaikkasäännösten muuttamiseksi. Työryhmän tehtävänä on uudistaa oikeudenkäymiskaaren
10 luvun riita-asioiden oikeuspaikkasäännökset.
Oikeuspaikkasäännösten uudistus on ollut vireillä pitkään. Asiasta on tehty useita ehdotuksia, jotka
kuitenkaan eivät ole johtaneet lainsäädäntötoimenpiteisiin.
6.2 Ryhmäkanne
Pääministeri Vanhasen hallitusohjelma
Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelman oikeuspolitiikkaa koskevassa jaksossa 14 todetaan, että
ryhmäkanteen käyttömahdollisuudet selvitetään muun muassa kuluttajakauppa-asioissa.
Oikeusministeriön strategia-asiakirjassa vuosiksi 2003-2013 on todettu tarve parantaa oikeussuojan
saatavuutta kuluttajakauppaan, vakiosopimuksiin ja ympäristövahinkoihin liittyvissä asioissa, joissa
on asianosaisryhmä, jolla on samasta perusteesta johtuvia vaatimuksia.
6.2.1 Ryhmäkannetyöryhmä
Oikeusministeriö on 24.3.2004 asettanut työryhmän selvittämään ryhmäkanteen
käyttömahdollisuudet.
Ryhmäkanteella saatetaan vireille oikeudenkäynti, jossa käsitellään keskitetysti vaatimuksia, joita
henkilöjoukolla on samasta perusteesta johtuen. Kaikkien ryhmän jäsenten henkilöllisyys ei ole alun
alkaen tiedossa. Heidän vaatimuksensa ovat keskenään samanlaisia. Ryhmäkanne soveltuu
periaatteessa erityisesti sellaisten vaatimusten käsittelyyn, joissa yksittäin ajettuina oikeudenkäynnin
kustannukset olisivat epäsuhteessa kysymyksessä olevaan vaatimukseen nähden.
Suomessa ryhmäkannetta on valmisteltu 1990-luvulla kahden eri työryhmän toimesta. Ruotsissa on
tullut vuoden 2003 alusta voimaan ryhmäkannetta koskeva lainsäädäntö.
Työryhmän tehtävänä on arvioida aikaisemman valmistelun sekä tapahtuneen ulkomaisen ja
kansallisen kehityksen pohjalta tarve ja mahdollisuudet ryhmäkanteen käyttöön. Työryhmän tulee
tarkastella ryhmäkanteen käytettävyyttä kuluttajakauppaa ja ympäristövahinkoja koskevissa
asioissa. Lisäksi on pohdittava tarvetta menettelyyn muissa asiaryhmissä sekä harkita, olisiko
menettely käytettävissä kaikissa riita-asioissa vai ainoastaan tietyissä asiaryhmissä. On selvitettävä,
millaisten yhteisten riitakysymysten ja vaatimusten käsittelemiseen ryhmäkanne soveltuu ottaen
huomioon nykyinen vahingonkorvauslainsäädäntö ja -käytäntö. Lähtökohtana on, että
ryhmäkanteen voisivat panna vireille ryhmään kuulumaan tulevat yksittäiset henkilöt, eri edunvalvontajärjestöt
tai toimivaltaiset viranomaiset. Työryhmän tulee tarkastella, miten määräytyisi, keitä
henkilöitä ryhmäkanteeseen annettava ratkaisu koskisi ja miten oikeudenkäynnin kustannukset tulisi
30

kattaa ja korvata. Työryhmän tulee selvittää, mitä mahdollisia ongelmia ryhmäkannemenettelyyn
voisi liittyä ja miten niitä voidaan torjua. Selvityksessä ei tehdä säännösehdotuksia.
Työryhmän määräaika on 30.10.2004 ja hallituksen esitys annetaan mahdollisesti vuonna 2005.
Keskuskauppakamarin edustajana työryhmässä on osastopäällikkö Leena Linnainmaa.
6.3 Tuomioistuinsovittelu
Oikeusministeriö asetti 3.6.2002 työryhmän pohtimaan riita-asioiden sovittelujärjestelmää.
Työryhmä antoi 7.3.2003 hallituksen esityksen muotoisen ehdotuksen tuomioistuinsovittelusta.
(Tuomioistuinsovittelu, Työryhmän mietintö, Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2003:2). 46
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuomioistuimissa.
Sovittelu merkitsisi vaihtoehtoa oikeudenkäynnille. Menettely perustuisi osapuolten tahtoon ja sitä
käytäisiin verraten vapaamuotoisesti, sovinnollista ratkaisua etsien. Saavutettava sovinto voisi
perustua yleisiin kohtuusnäkökohtiinkin ja se voitaisiin haluttaessa vahvistaa tuomioistuimessa niin,
että siitä tulisi täytäntöönpanokelpoinen. Sovittelu toteutettaisiin olemassa olevan käräjäoikeusorganisaation
puitteissa. Sovittelijana toimisi asianomaisen tuomioistuimen tuomari, tai erityisestä
syystä myös tuomioistuimen määräämä ulkopuolinen henkilö.
Työryhmän puheenjohtajana toimi laamanni Teuri Brunila.
Mietintö oli lausunnolla keväällä 2003 ja oikeusministeriö on julkaissut 8.9.2003 lausunnoista
tiivistelmän. 47 Hallituksen esitys annettaneen kesäkuussa 2004.
7 Maksukyvyttömyyslainsäädäntö
7.1 Konkurssilainsäädännön kokonaisuudistus
Uusi konkurssilaki tulee voimaan syyskuun alusta. Laki korvaa nykyisen, vuodelta 1868 periytyvän
konkurssisäännön. Konkurssilaki ei aiheuta merkittäviä muutoksia konkurssimenettelyyn taikka
velkojien tai velallisen asemaan.
Konkurssiin asettamisesta päättää edelleen käräjäoikeus. Velkojan on edelleen valvottava saatavansa.
Pesänhoitaja voi ottaa saatavan omasta aloitteestaankin huomioon, jos se on hänen tiedossaan.
Pesänhoitajan päättämästä valvontapäivästä menee tieto myös konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteriin,
jota koskeva laki tulee myös voimaan 1.9.2004. 48 Velkojainkokous säilyy keskeisenä
päätöksentekoelimenä, mutta kokoukset voidaan järjestää myös etäkokouksina.
Raukeavien konkurssien vaihtoehdoksi tulee niin sanottu julkisselvitys, jossa konkurssi jatkuu
konkurssiasiamiehen määräämän julkisselvittäjän vastuulla. Uuden lain mukaan varojen puuttuessakin
konkurssia voidaan jatkaa, jos siihen on syytä erityisesti velalliseen ja velallisen toimintaan
kohdistuvien selvitystarpeiden vuoksi. Julkisselvitykseen siirtymisestä päättää aina käräjäoikeus.
Julkisselvitystä voidaan käyttää myös, jos konkurssihallinto on osoittautunut toimintakyvyttömäksi.
46 http://www.om.fi/18519.htm
47 http://www.om.fi/21189.htm
48 Laki konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä, 137/2004 Laki korvaa nykyisen rekisteriä koskevan asetuksen.
31

Julkisselvityksestä aiheutuvat kustannukset maksetaan valtion varoista siltä osin kuin
konkurssipesän varat eivät riitä niihin.
Työryhmän puheenjohtajana toimi oikeusneuvos Mikko Könkkölä. Keskuskauppakamarin
edustajana työryhmässä (asiantuntijana) oli osastopäällikkö Leena Linnainmaa.
Asiakirjat:
Lain vahvistamispäivä: 20.2.2004
Säädöskokoelman numero: 121/2004
HE 26/2003 vp LaVM 6/2003 PeVL 13/2003 vp TaVL 15/2003 vp
EV 113/2003 vp
Lain voimaantulopäivä: 1.9.2004
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Lehtimäki Liisa
Keskuskauppakamarin lausunto 22.3.2002
Keskuskauppakamari antoi yhteisen lausunnon Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton kanssa.
Hanketta pidettiin kannatettavana ja pääosin onnistuneena.
Keskuskauppakamarin lausunto 12.9.2003
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan hanke on kannatettava ja hyvin valmisteltu.
Lausunnossa on todettu, julkisselvitys on tärkeä uudistus. Keskuskauppakamarin mielestä ehdotettu
jälkivalvontamenettely on kannatettava uudistus.
Keskuskauppakamari on lausunnossaan arvostellut ehdotettua velalliselle tiedoksiannetun
konkurssiuhkaisen maksukehotuksen kolmen kuukauden määräaikaa ja on katsonut, että sopivampi
määräaika olisi kuusi kuukautta, jolloin sopimismahdollisuuksia ei kavennettaisi tarpeettomasti.
7.2 Ulosottolainsäädännön kokonaisuudistus
Ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksessa on tarkoitus koota ulosottolakiin tärkeimmät
täytäntöönpanoa koskevat säännökset ja yhtenäistää eri saatavalajeja koskeva menettely.
Kokonaisuudistuksen keskeisenä tavoitteena ovat säännökset, joiden mukainen ulosotto olisi
tuloksellinen, nopea ja edullinen sekä velallisen omatoimista suoritusta tukeva. Tehokkuustavoitteeseen
pääsemiseksi pyritään löytämään keinot, joissa otetaan huomioon velallisen hyväksyttävä
vähimmäistoimeentulo sekä asianosaisten oikeusturva, ihmisoikeudet ja perusoikeudet.
Kokonaisuudistuksen 2. vaihe tuli voimaan 1.3.2004 (HE 216/2001). Uudistuksella vähennetään
ulosoton pitkäkestoisuudesta aiheutuvia haittoja. Ulosotossa siirrytään velalliskohtaiseen asioiden
hoitoon, jossa yhden velallisen kaikki ulosottoasiat keskitetään samalle ulosottomiehelle. Sähköinen
asiointi lisääntyy ja ulosottomenettely muuttuu aikaisempaa joustavammaksi ja edullisemmaksi.
Hakijoille tarjotaan uusia vaihtoehtoja.
Kokonaisuudistuksen 3. vaiheen ehdotus oli lausuntokierroksella 15.9.2003 saakka. Hallituksen
esitys on tarkoitus antaa vuoden 2004 aikana.
32

Kokonaisuudistuksen viimeisen eli 4. vaiheen ehdotuksen valmistelu on alkanut. Tarkoitus on
uudistaa lain 1 luvun säännökset. Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa ja veron ulosottoa
koskevat säännökset tarkistetaan. Vuonna 1895 säädetty ulosottolaki korvattaisiin uudella lailla.
Kokonaisuudistuksen jäljellä olevat vaiheet pyritään toteuttamaan vuoden 2005 loppuun mennessä.
Asiakirjat:
HE 216/2001 vp EV 305/2002 vp LaVM 34/2002 PeVL 12/2002 vp
Lain vahvistamispäivä: 27.6.2003
Säädöskokoelman numero: 679/2003
Lain voimaantulopäivä: 1.3.2004
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Tuula Linna
Keskuskauppakamarin lausunto 6.10.2000
Ulosottolain uudistaminen on tarpeellista.
Keskuskauppakamarin lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 5.3.2002
Hallituksen esitys sisältää kannatettavia uudistuksia ulosottomenettelyyn. Esityksessä on kuitenkin
myös arveluttavia piirteitä. Niitä ovat ehdotukset ulosoton määräaikaisuudesta ja tilitysmaksuista.
Keskuskauppakamarin lausunto 15.9.2003
Keskuskauppakamari on katsonut, että ehdotus ulosottolain kokonaisuudistuksen kolmanneksi
vaiheeksi on pääosin onnistunut. Säännösehdotusten toteutuessa nykyinen lainsäädäntö selkiytyy
huomattavasti. Jatkovalmistelussa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota velkojien asemaan eikä
velkojien taloudellisia menetyksiä ja tarpeetonta työtä pidä lisätä.
7.3 Velkahallintaohjelma
Oikeusministeriö on asettanut 8.10.2003 työryhmän laatimaan velkahallintaohjelmaa. Työryhmän
puheenjohtajana on lainsäädäntöneuvos Tuula Linna oikeusministeriöstä. Tarkoituksena on
selvittää, miten voidaan estää velkaongelmien syntyminen ja syveneminen sekä hoitaa
maksukyvyttömyystilanteet joustavasti ja tehokkaasti. Työryhmän tulee selvittää, mitä
tutkimustietoa velkaongelmista on ja miten velkaongelmien kehitystä voidaan seurata myös
tulevaisuudessa. Velkahallintaohjelman laatiminen perustuu hallitusohjelmaan.
Velkahallintaohjelma on tullut laatia 31.5.2004 mennessä.
8 Rikosoikeus
8.1 Tietoverkkorikollisuus
Euroopan neuvosto on hyväksynyt ja avannut allekirjoituksille marraskuussa 2001
tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen (ETS nro 185). Suomi on allekirjoittanut
sopimuksen 23.11.2001. Sopimus on kansainvälinen yleissopimus, joka koskee tietoverkkojen
välityksellä tehtyjä rikoksia. Sopimus sisältää säännöksiä tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista
kuten tietomurrosta, viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, datan vahingoittamisesta, tietojärjestelmän
häirinnästä ja laitteiden ja ohjelmien väärinkäytöstä. Sopimuksessa on säännöksiä rikoksen
33

johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta ja pakkokeinojen käyttöä koskevasta kansainvälisestä
oikeusavusta. Sopimus tulee voimaan, kun viisi valtiota, joista vähintään kolme on Euroopan
neuvoston jäseniä, on ratifioinut sopimuksen.
Oikeusministeriö asetti 10.12.2002 tietoverkkorikostyöryhmän, joka luovutti mietintönsä 3.6.2003.
Mietintö sisältää ehdotuksen hallituksen esitykseksi eduskunnalle Euroopan neuvoston
tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä sekä rikoslain, pakkokeinolain,
esitutkintalain ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain muuttamisesta. 49
Työryhmän puheenjohtajana toimi lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist. Työryhmän ehdotus
hallituksen esitykseksi oli lausunnolla 30.9.2003 asti. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa
eduskunnalle vuonna 2004.
9 Hallinto-oikeus
9.1 Hallintolainkäytön kehittäminen
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) tuli voimaan 1.12.1996. Laki perustuu oikeusministeriössä
valmisteltuun hallituksen esitykseen 217/1995 vp laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi
lainsäädännöksi. Hallintolainkäytön horisontaaliryhmän loppuraportti valmistui marraskuussa 2001.
Korkein hallinto-oikeus on 10.3.2003 tehnyt valtioneuvostolle esityksen hallintolainkäyttöä
koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Esityksestä on laadittu oikeusministeriössä arviomuistio.
Korkeimman hallinto-oikeuden esitys ja oikeusministeriön arviomuistio on ollut lausuntokierroksella,
jonka määräaika päättyi 30.6.2003. Lausunnoista on laadittu yhteenveto oikeusministeriössä.
Hallintolainkäytön kehittämisohjelma on julkaistu maaliskuussa 2004. 50 Taustaasiakirjojen
on tarkoitus valmistua syksyllä 2004.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaan oikeussuojajärjestelmän toimivuus
maankäyttö- ja rakennusasioissa arvioidaan sekä selvitetään mahdollisuudet lainmuutoksin ja muilla
keinoin vähentää tarvetta valituksiin ja nopeuttaa valitusten käsittelyä.
Valmistelijana toimii lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo.
Keskuskauppakamarin lausunto 19.6.2003
Keskuskauppakamari totesi, että yritysten kannalta hallintolainkäytön tehostaminen ja erityisesti
valitusten käsittelyn nopeuttaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Korkeimman hallinto-oikeuden
esitystä voidaan pääosin pitää myönteisenä. Esitetyt muutoksenhakua ja täytäntöönpanovalitusten
kieltoa koskevat esitykset ovat oikeansuuntaisia.
Valitusasioiden käsittelyn ohjaaminen hallinto-oikeuksiin saattaa aiheuttaa tarpeetonta käsittelyn
pitkittymistä, mikäli seurauksena on uusi valitusaste. Keskuskauppakamari katsoi ehdotuksen
mukaisesti, että keskusverolautakunnan antamasta ennakkoratkaisusta on voitava valittaa suoraan
korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämä on välttämätöntä asioiden nopean käsittelyn turvaamiseksi.
49 http://www.om.fi/20145.htm
50 http://www.om.fi/uploads/9mztg8k7.pdf
34

10 Julkisuus ja tietosuoja
10.1 Luottotietolainsäädännön uudistaminen
Oikeusministeriö asetti 21.5.2002 luottotietolainsäädännön uudistamista selvittävä työryhmän.
Työryhmä on antanut mietinnön, Luottotietolainsäädännön kehittämisen vaihtoehdot, keskustelumuistio,
oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2003:3. 51 Mietintö on ollut lausunnolla 30.4.2003
asti. Lopullinen mietintö valmistunee vuoden 2004 loppupuolella. Työryhmä kuulee lausuntokierroksen
jälkeen tapahtuvan valmistelun aikana eri asiantuntija- ja etutahoja tarkoituksena saavuttaa
laaja yksimielisyys uudistuksen konkreettisesta sisällöstä. Tämä voinee onnistuessaan merkitä sitä,
että uudistusta koskeva hallituksen esitys on annettavissa kuluvan vaalikauden aikana.
Keskuskauppakamarin lausunto 30.4.2003
Keskuskauppakamari katsoo, että työryhmän näkökulma on ollut varsin yksipuolinen. Muistiossa
käsitellään luottotietojen käyttöä lähinnä luotonhakijan ja luottolaitoksen välisessä suhteessa.
Yritysten välisessä kaupassa luottotiedoilla on olennainen merkitys sovittaessa maksuehtoja.
Lainsäädännöllä ei tule rajoittaa nykyistä toimivaa käytäntöä.
Keskuskauppakamari ei pidä yritysluottotietojen sääntelyä tarpeellisena. Jos sääntelyyn kuitenkin
päädytään, on tärkeää pysyä yleissäännöksissä eikä sääntelyllä saa vaikeuttaa yrityksiä koskevien
luottotietojen käyttöä.
10.2 Tietosuojalainsäädännön kehittäminen
Tarkoitus on laatia perusmuistio tietosuojalainsäädännön nykytilasta, säädöspoliittisista linjauksista
sekä tarvittavista lainsäädäntö- ja muista toimenpiteistä. Muistiota laadittaessa tulee keskittyä
keskeisimpiin henkilörekistereihin ja niitä koskevien sääntelyjen analysointiin. Säädöspoliittisia
linjauksia tehtäessä on arvioitava erityislainsäädännön tarve sekä erityissääntelyssä noudatettavat
periaatteet. Tavoitteena on, että eri hallinnonalojen erityissäädökset ovat yhdensuuntaiset henkilötietolain
ja EU:n henkilötietodirektiivin kanssa. Perusmuistio valmistunee vuoden 2004 aikana.
Valmistelijoina ovat lainsäädäntöneuvos Leena Vettenranta ja lainsäädäntöneuvos Anna-Riitta
Wallin.
11 Henkilö-, perhe- ja perintöoikeus
11.1 Perintökaaren velkavastuusäädökset
Hallituksen esitys kuolinpesän velkavastuuta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi on annettu
eduskunnalle 27.2.2004. Työryhmä ehdottaa, että kuolinpesän osakkaiden henkilökohtaisesta
velkavastuusta pääsääntöisesti luovutaan. Pesänselvittäjän toimivaltuuksia lisättäisiin niin, että
pesänselvittäjä voisi päättää varojen jakamisesta velkojien kesken ylivelkaisessa kuolinpesässä
silloinkin, kun varojen jaosta ei voida sopia velkojien kanssa.
51 http://www.om.fi/uploads/gok8euje.pdf
35

Asiakirjat:
HE 14/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Liisa Lehtimäki
11.2 Perintökaaren uudistamistarpeiden selvittäminen
Oikeusministeriö asetti 25.6.2003 työryhmän selvittämään perintökaaren uudistamistarpeita.
Työryhmän puheenjohtajana toimi lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola.
Työryhmä luovutti 3.6.2004 periaatemietintönsä 52 tulevan uudistuksen suunnasta oikeusministeri
Johannes Koskiselle. Lesken oikeutta asua puolisoiden yhteisessä kodissa olisi työryhmän
näkemyksen mukaan syytä vahvistaa. Avopuolisolle pitäisi voida myöntää jäämistöstä avustusta
harkinnan mukaan. Rintaperillisten lakiosan maltillista supistamista tulisi harkita. Testamentin
tekemiseen pohditaan lisää vaihtoehtoja. Pesänselvitystä ja perinnönjakoa halutaan nopeuttaa.
11.3 Holhoustoimilaki
Oikeusministeriö on asettanut 4.11.2003 työryhmän, jonka tehtävänä on uudistaa holhoustoimea
koskevaa lakia. Työryhmän tavoitteena on lisäksi kehittää edunvalvonnalle vaihtoehtoja.
Tarkoituksena on luoda säännökset valtuutuksesta, jonka henkilö voisi antaa tulevan
toimintakyvyttömyytensä varalta. Työryhmä pohtii muun muassa maistraatin toimivallan
laajentamista, muutoksenhakua maistraatin päätökseen sekä edunvalvojan esteellisyyttä.
Työryhmän puheenjohtaja on lainsäädäntöneuvos Markku Helin. Työryhmän on tarkoitus saada
työnsä valmiiksi 30.9.2004 mennessä.
12 Hallituksen esitysten laatimisohjeet, HELO –työryhmä
Oikeusministeriö asetti 26.10.2001 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus uusiksi
hallituksen esitysten laatimisohjeiksi. Ehdotus oli laadittava opaskirjan muotoon, ottaen huomioon,
että opas voitaisiin saattaa käyttöön myös sähköisessä muodossa. Huomiota oli kiinnitettävä siihen,
miten lainsäädännön tarve, erilaiset vaihtoehtoiset ratkaisut ja lakiehdotusten arvioidut vaikutukset
sekä eri tahojen kuuleminen selostetaan hallituksen esityksissä. Sen lisäksi oli selvitettävä, miten
vuoden 2000 perustuslaki ja muut uudet yleislait vaikuttavat esitysten laadintaan.
Työryhmä luovutti mietintönsä oikeusministeriölle 15.9.2003. 53 Lausunnot pyydettiin 22.11.2003
mennessä. Meneillään on asian lausuntokierroksen jälkeinen jatkovalmistelu.
Keskuskauppakamarin lausunto 24.11.2003
Keskuskauppakamari katsoo, että hallituksen esityksen laatimisohjeita uudistettaessa on
varmistettava, että hallituksen esityksen perusteluihin sisältyvät riittävässä laajuudessa esitetyn
lainsäädännön arvioidut taloudelliset vaikutukset. Taloudellinen arviointi on tehtävä niin
52 http://www.om.fi/25763.htm
53 http://www.om.fi/21716.htm
36

varhaisessa vaiheessa, että eri vaihtoehtoja sääntelyn toteuttamiseksi voidaan arvioida
sääntelyvaihtoehtojen taloudellisten vaikutusten perusteella. Ehdotusten yritysvaikutuksia
arvioitaessa on huomioita kiinnitettävä välittömien vaikutusten lisäksi välillisiin vaikutuksiin.
Lainsäädännön valmistelussa on varmistettava yritysten oikeusturvan toteutuminen.
13 Immateriaalioikeudet
13.1 Toimivaltainen tuomioistuin aineettomia oikeuksia koskevissa asioissa
Oikeusministeriö asetti 17.6.2003 työryhmän selvittämään immateriaalioikeusasioiden käsittelyyn
liittyviä uudistustarpeita ja tekemään tarvittavat muutosehdotukset niin, että immateriaalioikeusasiat
käsitellään asialähtöisesti tarkoituksenmukaisessa ratkaisuelimessä ja mahdollisuuksien mukaan
kaikki näitä oikeuksia koskevat tai niihin perustuvat vaatimukset samassa toimielimessä ja
mahdollisimman samanlaisessa menettelyssä. Toimivaltasääntelyn tulee olla sellainen, että se
turvaa asiantuntevan käsittelyn ja ratkaisutoiminnan.
Työryhmän puheenjohtajana toimii pääsihteeri, varatuomari Marja-Leena Mansala, IPR University
Centeristä. Työryhmän määräaikaa on pidennetty lokakuun loppuun 2004.
14 Tuomioistuinlaitoksen kehittäminen
Valtioneuvosto asetti 20.6.2001 komitean, jonka tehtävänä oli laatia selvitys tuomioistuinlaitoksen
kehittämislinjoista. Kehittämislinjoilla tarkoitetaan visiota tuomioistuinlaitoksen pitkän aikavälin
kehittämisestä. Selvityksen avulla ennakoitaisiin, millaisia vaatimuksia ja mahdollisuuksia
yhteiskunta asettaa tuomioistuimille tulevaisuudessa, miten niihin pitäisi varautua ja mitä asioita
painottaa tulevassa kehittämistyössä. Selvittämisen keskeisenä kohteena olisivat oikeusturvan
tarpeessa ja saatavuudessa tapahtuvat muutokset, jotka johtuvat kansainvälisen politiikan ja
yhteiskuntapolitiikan, oikeuden, tekniikan sekä talouden aloilla tapahtuvasta kehityksestä. Silmällä
pidetään kehitystä yli 10 vuoden, mahdollisesti 15–20 vuoden, aikavälillä. Komitea luovutti
mietintönsä 28.11.2003. 54 Mietintö on ollut lausuntokierroksella, joka päättyi 8.4.2004.
Keskuskauppakamarin lausunto 13.4.2004
Keskuskauppakamari totesi, että kansalaisten ja yritysten on voitava luottaa siihen, että
tuomioistuimet ovat asiantuntevia ja riippumattomia. Yritystoiminnan kannalta tuomioistuinten
toiminnassa korostuvat oikeusvarmuus ja toiminnan tehokkuus. Yritysten näkökulmasta keskeiset
ongelmat tuomioistuinten toiminnassa liittyvät käsittelyaikojen pituuteen.
Komitea on kiinnittänyt huomiota oikeussuojan saatavuuteen hallinnossa. Keskuskauppakamari ei
ole havainnut sen hoidettavaksi uskottujen julkisten tehtävien osalta ongelmia. Komitea esittää, että
välimiesmenettelyä olisi jatkossa tutkittava perusteellisemmin. Keskuskauppakamari korosti
lausunnossaan, että yritysten kannalta välimiesmenettely on usein paras tapa riitojen ratkaisuun.
Välimiesmenettely ei ole kilpailutilanteessa yleisessä tuomioistuimessa tapahtuvan riitojen
ratkaisun kanssa. Välimiesmenettelyn olennaisena piirteenä on asian käsittelyn nopeus, joustavuus,
päätöksen lopullisuus sekä luottamuksellisuus mukaan lukien osapuolten nimet ja itse käsiteltävä
riita-asia. Tämän vuoksi mahdollisella tutkimuksella ei saa missään tapauksessa vaarantaa
välimiesmenettelyn luottamuksellisuutta.
54 http://www.om.fi/23391.htm
37

V Opetusministeriö
1 Tekijänoikeus
Tekijänoikeuslainsäädäntöä uudistetaan. Hallitus päätti tekijänoikeuslain ja rikoslain muutosta
koskevien lakiesitysten sisällöistä torstaina 18.3.2004. Esityksen tavoitteena on mukauttaa
tekijänoikeuslainsäädäntöä tietoyhteiskuntaan, digitaaliseen ympäristöön ja tietoverkkoympäristön
erityiskysymyksiin. Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan tehtäviksi tekijänoikeuksia tietoyhteiskunnassa
sääntelevän EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämät muutokset. Esityksessä on ehdotettu
myös muita, direktiivistä riippumattomia muutoksia ja eräitä teknisluonteisia tarkistuksia.
Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka koskisi tekijänoikeudellisia tietoverkkorikoksia
Asiakirjat:
HE 28/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Johtaja Jukka Liedes
Keskuskauppakamarin lausunto 5.9.2003
Keskuskauppakamari totesi, että opetusministeriön ehdotus tekijänoikeuslain muuttamiseksi sisältää
edelleen samoja periaatteellisia ongelmia, kuin aikaisempi hallituksen esitys (HE 177/2002). Valvonta-
ja päätöksentekovaltaa tulisi erityisesti tekijänoikeuksiin liittyvien taloudellisten kysymysten
osalta hajauttaa. Intressiristiriitojen ehkäisemiseksi vallan kolmijakoa tulisi noudattaa myös tekijäoikeuslainsäädännön
yhteydessä.
Tekijänoikeuslaki on jo tällä hetkellä varsin vaikeaselkoinen ja tilanne ei tule paranemaan nyt
vireillä olevan muutosehdotuksen toteutuessa. Tämän vuoksi laki on kokonaisuudistuksen
tarpeessa. Kokonaisuudistuksen yhteydessä voitaisiin ratkaista myös tähän esitykseen sisältymättömät
työsuhdetekijänoikeuksia koskevat kysymykset.
2 Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma
Valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi koulutus- ja tiedepolitiikkaa linjaavan ja mitoittavan
koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (kesu) hyväksymisvuotta ja sitä seuraavaa
viittä kalenterivuotta varten. Valtioneuvosto hyväksyi 4.12.2003 kehittämissuunnitelman vuosille
2003-2008.
Keskuskauppakamarin lausunto 9.10.2003
Keskuskauppakamari totesi, että kehittämissuunnitelmassa esitetyt keskeiset teemat ja tavoitteet
ovat pääosin kannatettavia.
38

VI Sisäasiainministeriö
1 EU:n kolmannen rahanpesudirektiivin kansallinen valmistelu
Sisäasiainministeriö on asettanut 2.1.2004 työryhmän valmistelemaan EU:n rahanpesudirektiivin
kansallista valmistelua. EU:ssa valmistellaan tällä hetkellä jo uutta (kolmatta) rahoitusjärjestelmien
rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annettavaa direktiiviä. Alustavien tietojen mukaan
tästä direktiivistä olisi tulossa suuntaviivat viimeistään kesäkuussa 2004.
Työryhmän yhteyshenkilö on poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen. Työryhmän toimikausi on
31.12.2004 saakka.
2 Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain tarkistaminen
Sisäasianministeriö on asettanut 1.11.2003 tarkistamistyöryhmän, jonka tehtävänä on esittää
tarpeellisia muutosehdotuksia rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin ja sen
nojalla annettuun asetukseen sekä muuhun rahanpesun torjuntaan liittyvään lainsäädäntöön.
Työryhmän määräaika on 31.12.2004. Yhteyshenkilö: poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen.
3 Aluehallinnon kehittäminen
Sisäasiainministeriö asetti kesäkuussa 2003 aluehallinnon vahvistamishankkeen selvityshenkilöksi
rehtori, professori Esko Riepulan. Selvitys luovutettiin alue- ja kuntaministeri Hannes Manniselle
26.2.2004. 55
Selvityshenkilö ehdottaa, että aluekehittämiseen suunnattavat voimavarat kootaan yhteen lukuun
valtion talousarviossa. Myös EU-rakennerahastovarat koottaisiin rahastokohtaisiksi
kokonaisuuksiksi. Voimavaroista päätettäessä lisätään yhteistyötä kaikilla tasoilla. Alueellisen
tahdonmuodostuksen kokoamiseksi perustetaan maakuntaneuvosto, jonka ytimenä on maakunnan
liiton hallitus. Lisäksi siihen kuuluu valtion sektorihallinnon edustajia. Keskustason suuntaamista ja
päätöksentekoa varten perustetaan keskeisten ministeriöiden tulosallianssi.
Valtion viranomaisten organisaatio ja toimeenpanotehtävät eivät muutu. Päätöksenteon painopiste
siirtyy kuitenkin maakunnalliselle itsehallinnolle. Järjestelmä olisi täysimääräisesti käyttöön
otettavissa vuonna 2007 yhtä aikaa uuden rakennerahastokauden kanssa.
Selvityshenkilön ehdotukset ovat olleet lausunnolla 3.3.-13.4.2004. Hallinnon ja aluekehityksen
ministerityöryhmä käsitteli torstaina 3.6.2004 aluehallinnon vahvistamishankkeen jatkovalmistelua.
Ministerityöryhmä valtuutti sisäasiainministeriön käymään neuvotteluja selvitysmies Esko Riepulan
ehdotuksen toteuttamiseksi tarvittavista yksityiskohtaisista säädösmuutoksista asianomaisten
ministeriöiden sekä maakuntien liittojen kanssa.
55 http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/52888AC4943A32B9C2256E46002677DE/$file/122004.pdf
39

Sisäasianministeriö ja muut ministeriöt valmistelevat tarvittavan lainsäädännön ja yksityiskohtaiset
toimenpiteet 31.8.2004 mennessä. Hallituksen esitys annettaneen eduskunnalle alkusyksystä 2004.
Keskuskauppakamarin lausunto 13.4.2004
Keskuskauppakamari piti myönteisenä aluetason päätösvallan lisäämistä. Suomen hajanaiseen ja
sekavaan aluehallintoon tarvitaan lisää tehokkuutta ja selkeyttä. Yritysten kannalta on tärkeää, että
niiden toimintaympäristöön vaikuttavat päätökset tehtäisiin mahdollisimman lähellä yrityksiä. Näin
voidaan parhaiten tunnistaa yritysten tarpeet.
Keskuskauppakamari katsoo, että selvityshenkilö Riepulan raportti tarjoaa käyttökelpoisen pohjan
aluehallinnon toimintojen koordinaatiolle, selkeyttämiselle ja organisoinnille. Uudistuksen
jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota erityisesti yritysten ja aluehallinnon
yhteistyön vahvistamiseen.
Keskuskauppakamari pitää myönteisenä, että julkinen, alueiden kehittämisen kannalta keskeinen
rahoitus kootaan nykyistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tämä on välttämätöntä voimavarojen
vaikuttavuuden lisäämiseksi. Näin julkisella tuella on todellista merkitystä alueen kilpailukyvyn
vahvistamiseksi.
Tarvittaessa on maakuntajakoa uudistettava riittävän vahvojen maakuntien luomiseksi. Aluejaotusta
uudistettaessa tulee tavoitteeksi asettaa alueellisten viranomaisten toimialueiden keskinäinen
yhdenmukaisuus. Aluejaotusta ja alueiden keskinäistä yhteistyötä kehitettäessä on otettava
huomioon talousalueet ja työssäkäyntialueet.
4 Helsingin seudun yhteistyön kehittäminen
Hallitusohjelman mukaisesti Helsingin seudun kuntien ja valtion välistä yhteistyömenettelyä
kehitetään edelleen. Kehittämisen tavoitteena on seudun kansainvälisen kilpailukyvyn
vahvistaminen. Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen asetti kesäkuussa 2003 hankkeen
Helsingin seudun yhteistyön kehittämiseksi. Hankkeen selvityshenkilönä toimi varatuomari Jussi-
Pekka Alanen, jonka ehdotukset Helsingin seudun yhteistyön kehittämiseksi julkaistiin
maaliskuussa 2004. 56
Sisäasiainministeriö valmistelee yksityiskohtaiset toimenpiteet 31.8.2004 mennessä ja hallituksen
lainsäädäntöesitys eduskunnalle annetaan alkusyksyllä 2004.
Keskuskauppakamarin lausunto 30.4.2004
Helsingin seudun merkitys koko Suomen kehityksen kannalta on keskeinen. Alueella tuotetaan noin
kolmannes koko Suomen bruttokansantuotteesta. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa Helsingin
seudun menestyminen ja kansainvälinen kilpailukyky ja erityisesti alueen säilyminen
kansainvälisesti kilpailukyisenä sijaintipaikkana yrityksille ja niiden työntekijöille. Nykyinen
hajanainen kuntarakenne ja kuntien riittämätön yhteistyö vaikeuttavat varsinkin liikenteeseen,
kaavoitukseen ja asumiseen liittyvien ongelmien ratkaisua. Korkeat asumiskustannukset heikentävät
vakavasti pääkaupunkiseudun kilpailukykyä.
56 http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/F1A6914A3C41A75AC2256E4A0044A1FC/$file/132004.pdf
40

VII Työministeriö
1 Työllisyyden politiikkaohjelma
Työllisyysohjelman sisältö hyväksyttiin 25.9.2003 valtioneuvoston yleisistunnossa osana
hallituksen strategia-asiakirjaa koskevaa periaatepäätöstä. 57 Työllisyysohjelman tarkoitus on alentaa
työttömyyttä ja edistää yritysten työvoiman saantia. Ohjelman keskeisiä hankkeita ovat julkisen
työvoimapalvelun uudistaminen, työmarkkinatuen aktivointi, koulutus- ja työvoimapoliittiset
toimenpiteet sekä työurien pidentäminen. Tärkeä osa työllisyysohjelmaa on vuosina 2004-2006
toteutettava julkisen työvoimapalvelun rakenteellinen uudistus. Vaikeimmin työllistyvien palvelut
ja resurssit kootaan uusiin työvoiman palvelukeskuksiin, jotka ovat alue- ja paikallistason
viranomaisten ja muiden palveluntuottajien asiantuntijaverkostoja. On huolehdittava siitä että
tulevaisuudessakin riittää työtekijöitä. Sen vuoksi pyritään myöhentämään eläkkeelle siirtymistä ja
nopeuttamaan nuorten siirtymistä työelämään. Työn tuottavuutta ja työssä jaksamista edistetään
aikuisväestön ammattitaitoa kohottamalla ja työelämäohjelmien avulla.
Poikkihallinnollista ohjelmaa koordinoi työministeri Tarja Filatov. Käytännön toteuttamista johtaa
ohjelmajohtaja Harri Skog.
2 Laki yhdenvertaisuuden turvaamisesta
Yhdenvertaisuuden turvaamista koskevan lain tarkoituksena on turvata ja edistää yhdenvertaisuutta
yhteiskunnan eri lohkoilla. Laissa kielletään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kieleen,
uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä sukupuoliseen
suuntautumiseen perustuva syrjintä.
Uudella lailla pannaan toimeen Euroopan neuvoston ns. rasismidirektiivi 2000/43/EY 58 ja ns.
työsyrjintädirektiivi 2000/78/EY 59 . Yhdenvertaisuuslaki ei korvaa jo lainsäädäntöön sisältyviä
syrjinnän kieltoja.
Asiakirjat:
HE 44/2003 vp TyVM 7/2003 PeVL 10/2003 vp EV 95/2003 vp
Lain vahvistamispäivä: 20.1.2004
Säädöskokoelman numero: 22/2004
Lain voimaantulopäivä: 1.2.2004
Valmistelija:
Lainsäädäntöneuvos Tarja Kröger
3 Siirtymäaikalaki
Uusien EU-maiden kansalaisia koskeva kaksivuotinen siirtymäaikalaki tuli voimaan 1.5.2004.
Siirtymäaika koskee toukokuun alussa liittyneitä kahdeksaa uutta jäsenmaata (Tšekki, Viro, Latvia,
Liettua, Unkari, Puola, Slovenia ja Slovakia). Lain mukaan kyseisten maiden kansalaiset tarvitsevat
57 http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42830.pdf
58 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2000/l_180/l_18020000719fi00220026.pdf
59 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2000/l_303/l_30320001202fi00160022.pdf
41

Suomessa työskennelläkseen työvoimatoimiston päätöksen. Myönteinen päätös tehdään, jos
avoimeen tehtävään ei ole kohtuullisessa ajassa saatavissa työntekijää suomalaisilta työmarkkinoilta,
ja jos työehdot ovat Suomen lakien ja työehtosopimusten mukaiset.
Asiakirjat:
HE 172/2003 vp TyVM 2/2004 PeVL 5/2004 vp EV 45/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: 30.4.2004
Säädöskokoelman numero: 309/2004
Lain voimaantulopäivä: 1.5.2004
Valmistelija:
Ylitarkastaja Olli Sorainen
4 Yhteistoimintalain kokonaisuudistus
Työministeriö on asettanut 30.10.2003 komitean selvittämään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun
lain kokonaisuudistamisen tarve. Komitean tulee huomioida yhteiskunnassa, työelämässä sekä
lainsäädännössä Suomessa ja EU:ssa tapahtunut kehitys. Komitean yhtenä keskeisenä tavoitteena
on lain tekninen uudistaminen luettavuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi. Lisäksi komitean
tulee selvittää, olisiko tarkoituksenmukaista käsitellä henkilöstön vähentämisiin, lomautuksiin ja
osa-aikaistamisiin liittyvät kysymykset muussa lainsäädännössä kuin yt-laissa. Komitean tulee
laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2002/14/EY) työntekijöille tiedottamista ja heidän
kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä on saatettava osaksi kansallista
lainsäädäntöä viimeistään 23.3.2005 mennessä. Komitean tulee tehdä tältä osin tarpeelliset
lainsäädäntöehdotukset 30.9.2004 mennessä.
Työryhmän toimikausi on 30.10.2003-1.1.2006. Työryhmän yhteishenkilö on Raila Kangasperko.
5 Vuosilomakomitea
Työministeriön 22.3.2001 asettama vuosilomakomitea on luovuttanut mietintönsä 18.3.2004. 60
Komitea ehdottaa parannuksia määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien
vuosilomaetuuksiin. Toteutuessaan uudistus turvaisi kaikille oikeuden palkalliseen vuosilomaan.
Työnantaja saisi edelleen määrätä loman ajankohdan, mutta lomia voisi aiempaa laajemmin säästää
myöhemmin pidettäviksi. Komitean ehdottama uusi vuosilomalaki korvaisi vuoden 1973
vuosilomalain. Laki on kirjoitettu vastaamaan nykylainsäädännön vaatimuksia. Komitean
ehdotuksesta pyydettiin lausunnot 26.5.2004 mennessä.
6 Laki henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä
Henkilöstön edustajien mahdollisuudesta osallistua eurooppayhtiöiden päätöksentekoon säädetään
uudella lailla. Lakiehdotus henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä (SE) hyväksyttiin valtioneuvostossa
3.6.2004. Henkilöstöedustus kattaisi tiedottamisen, kuulemisen ja osallistumisen
eurooppayhtiön hallintoelinten päätöksentekoon.
60 http://www.mol.fi/julkaisut/vuosilomakomiteanmietinto.pdf
42

Ehdotetulla lailla täytäntöönpantaisiin Suomessa EU:n direktiivi eurooppayhtiössä noudatettavasta
henkilöstöedustuksesta. Esityksen mukaan henkilöstöedustus eurooppayhtiössä toteutettaisiin
ensisijaisesti neuvottelemalla ja sopimalla. Jollei sopimukseen päästä, sovellettaisiin lain toissijaisia
säännöksiä.
Lakiehdotus on valmisteltu yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Esitys liittyy
eurooppayhtiön säännöistä annettuun neuvoston asetukseen sekä jo erikseen annettuun hallituksen
esitykseen laiksi eurooppayhtiöstä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
Laki henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä tulisi voimaan 8.10.2004. Direktiivi on tarkoitus
panna täytäntöön samanaikaisesti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja muissa ETA-valtioissa.
Asiakirjat:
HE 107/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Neuvotteleva virkamies Jouni Lemola
43

VIII Valtiovarainministeriö
1 Arvopaperimarkkinat
1.1 Arvo-osuusjärjestelmien kehittäminen
Valtiovarainministeriö asetti vuonna 2001 työryhmän kehittämään arvo-osuuslainsäädäntöä
(Moniportainen omistajarakenne-työryhmä). Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus ns.
moniportaisen omistajarakenteen mahdollistaviksi muutoksiksi arvo-osuuslainsäädäntöön.
Työryhmän mietintö, Arvopaperien moniportainen hallinta, työryhmämuistioita 14/2002 61 valmistui
syksyllä 2002. Työryhmän puheenjohtajana toimi lainsäädäntöneuvos Martti Anttinen.
Työryhmämuistiossa todetaan, että yksi tapa moniportaisen järjestelmän toteuttamiseksi on
omaisuudenhoitotilin ja samalla hallintarekisteröinnin käytön salliminen myös suomalaisille arvoosuuksien
omistajille. Tällaiseen moniportaiseen omistusrakenteeseen liittyy voimassa olevaan
arvo-osuusjärjestelmään verrattuna monia ratkaisemattomia kysymyksiä ja epävarmuuksia. Tämän
vuoksi työryhmä ei tässä vaiheessa ehdota, että arvo-osuuksien hallintarekisteröintiä tai
omaisuudenhoitotilin käyttöä laajennetaan nykyisestä.
Työryhmän mukaan Suomen arvopaperimarkkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä ja oikeudellista
selkeyttä parantaisi, jos Suomessa ratkaistaisiin epäsuorasti hallinnoitavaan arvopaperiomaisuuteen
liittyvät oikeuskysymykset. Moniportaista omistajarakennetta saattaisi olla perusteltua valmistella
siitä lähtökohdasta, että arvopaperien välillisestä säilytyksestä säädettäisiin erillinen laki.
2 Rahoitus- ja vakuutusmarkkinat
2.1 Sijoitusrahastolain muuttaminen
Sijoitusrahastolain muuttamisella rahastoyhtiöiden toimialaa laajennettiin sallimalla niiden
harjoittaa myös yksilöllistä omaisuudenhoitopalvelua sekä siihen liittyvinä oheispalveluina
sijoitusneuvontaa ja rahasto-osuuksien säilytys- ja hoitopalvelua. Samalla sijoitusrahastodirektiivin
mukaisten sijoitusrahastojen sijoitustoiminnan mahdollisuuksia on laajennettu: arvopapereiden
ohella varat voidaan aiempaa suuremmassa määrin sijoittaa rahamarkkinavälineisiin,
johdannaissopimuksiin, toisten sijoitusrahastojen osuuksiin sekä talletuksiin luottolaitoksiin.
Muutoksilla pannaan täytäntöön EU:n sijoitusrahastodirektiivin kaksi muutosta (2001/107/EY ja
2001/108/EY). Rahastoyhtiöiden markkinoille pääsyä koskevat säännöt ja toiminnan harjoittamisen
edellytykset ovat nyt yhtäläiset koko EU:n alueella. Suomalaisilla rahastoyhtiöllä on oikeus
harjoittaa toimintaa muissa valtioissa ja ulkomaisilla rahastoyhtiöiden oikeus vastaavasti harjoittaa
toimintaa Suomessa. Toimiluvan saamisen edellytyksiä on täsmennetty.
Direktiivin mukaisesti rahastoyhtiöt on velvoitettu laatimaan jokaisesta hallinnoimastaan
sijoitusrahastosta yksinkertaistettu rahastoesite. Tätä koskevat uudet velvoitteet tulevat voimaan
lokakuun alusta 2004 lukien.
61 http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/31321.pdf
44

Asiakirjat:
HE 110/2003 vp TaVM 2/2004 PeVL 16/2003 vp EV 12/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: 2.4.2004
Säädöskokoelman numero: 224/2004
Lain voimaantulopäivä: 8.4.2004
Valmistelija:
Neuvotteleva virkamies Tuija Vuorinen
Keskuskauppakamarin lausunto 23.5.2003
Keskuskauppakamari kannattaa luonnoksessa hallituksen esitykseksi sijoitusrahastolain
muuttamisesta esitettyjen muutosten toteuttamista. Keskuskauppakamari katsoo, että lainmuutoksen
yhteydessä tulisi varmistaa konsultoivan omaisuudenhoidon mahdollisuus rahastoyhtiölle.
2.2 Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain muuttamisesta
Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain muutokset koskevat sijoittajien korvausrahaston pääoman
suuruutta ja pääoman kattamisen keinoja. Korvausrahastoon kuuluvien yritysten taloudellisia
rasitteita kevennetään sallimalla rahaston pääoman kattamisessa sitovan luottolupauksen
käyttäminen. Luottolupauksella on mahdollista kattaa pääoman ja pääomasta rahana maksettavan
osuuden erotus. Korvausrahaston pääoma korotetaan vastaamaan sijoituspalvelumarkkinoilla
tapahtunutta kehitystä. Pääoma korotetaan vähintään 12 miljoonaan euroon.
Asiakirjat:
HE 114/2003 vp TaVM 5/2003 EV 60/2003 vp
Lain vahvistamispäivä: 5.12.2003
Säädöskokoelman numero: 1015/2003
Lain voimaantulopäivä: 1.1.2004
Valmistelija:
Vanhempi hallitussihteeri Irmeli Vuori
2.3 Keskenään kilpailevat säästötuotteet
Valtioneuvosto asetti 6.5.2002 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida lainsäädäntötarvetta
Suomessa tarjottavien säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteiden keskinäisten kilpailuedellytysten
tasapuolisuuden varmistamiseksi. Työryhmä otti nimekseen Siva-työryhmä. Työryhmän
puheenjohtajana toimi pankinjohtaja Matti Louekoski.
Työryhmä luovutti 10.12.2003 mietintönsä, Keskenään kilpailevat säästötuotteet, Siva-työryhmän
muistio, valtiovarainministeriön työryhmä muistioita 26/2003. 62 Työryhmän lähtökohtana oli, että
henkivakuutuksia, sijoitusrahasto-osuuksia, pankkitalletuksia ja suorien arvopaperisijoitusten
tarjoamista sijoituspalveluna tulisi tarkastella lähtökohtaisesti keskenään kilpailevina tuotteina.
Työryhmä on katsonut, että tällaisten säästötuotteiden sääntelyä tulisi yhdenmukaistaa eri
toimialojen kesken erityisesti pitkäaikaissäästämiseen soveltuvien tuotteiden osalta. Työryhmä
ehdottaa erillisen sidottua pitkäaikaissäästämistä koskevan lain säätämistä. Lain mukaan
talletuspankit, rahastoyhtiöt ja sijoituspalveluyritykset saisivat tarjota laissa tarkoitettuja
pitkäaikaissäästämistuotteita. Tällaisten säästötuotteiden sekä henkivakuutusten asiakkaansuojaa ja
sopimusehtoja säänneltäisiin mahdollisimman yhdenmukaisesti siten, että asiakkailla olisi
mahdollisuus saada keskenään mahdollisimman vertailukelpoista tietoa eri pitkäaikaissäästämistuotteiden
kuluista ja riskeistä.
62 http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/49614.pdf
45

Työryhmän lähtökohtana oli, että myös pitkäaikaissäästämiseen soveltuvien tuotteiden verotus tulisi
yhtenäistää siltä osin kuin erilaiselle verokohtelulle ei ole esitettävissä painavia yhteiskunnallisia
perusteita. Tämän vuoksi erityisesti eläkevakuutusmaksuja koskeva verovähennysoikeus tulisi ulottaa
myös ehdotetun lain mukaiseen muuhun sidottuun pitkäaikaissäästämiseen kuin vakuutussäästämiseen.
Lisäksi sidottujen pitkäaikaissäästötuotteiden varallisuusverosta tulisi luopua.
Keskuskauppakamarin lausunto 13.2.2004
Lausunnossa pidettiin ydinkysymyksenä sitä, onko sidottua pitkäaikaissäästämistä ylipäätänsä
tarkoituksenmukaista tukea taloudellisesti yhteiskunnan taholta. Keskuskauppakamari arvioi, että
tuen myöntämisen perusteet eivät ole niin vahvoja, että tukea voitaisiin pitää itsestään selvänä.
Jos pitkäaikaissäästämistä aiotaan myös jatkossa tukea verotuksellisin keinoin, tuki on Sivatyöryhmän
esittämällä tavalla saatava neutraaliksi. Pitkäaikaissäästämistä tulee kehittää säästämismuotona
siten, että eläkepoliittisten tavoitteiden lisäksi otetaan huomioon myös rahoitusmarkkinapoliittiset
sekä elinkeino- ja veropoliittiset tavoitteet. Tällöin on välttämätöntä turvata vapaa ja
tasapuolinen kilpailu, tarjonnan monipuolisuus ja korkeatasoinen asiakkaansuoja. Tämä merkitsee
verotuettujen säästämismuotojen kohteiden laajentamista Siva-työryhmän esittämällä tavalla.
Muutkin työryhmän esittämät kilpailua lisäävät toimet, kuten esimerkiksi kulujen esittäminen,
oikeus vaihtaa sijoituskohdetta on samassa yhteydessä toteutettava.
Vanhojen ansiotuloveroperusteisten eläkevakuutusten osalta tulee harkita siirtymäajan
käyttöönottoa.
2.4 Kiinteistörahastolain kehittämistarpeet
Valtiovarainministeriö on asettanut 13.1.2004 työryhmän arvioimaan kiinteistörahastolain
kehittämistarpeita. Työryhmän tulee erityisesti selvittää ja vertailla Euroopassa käytössä olevien
kiinteistörahastojen oikeudellisia muotoja, toimintaa ja verotusta. Tehdyn vertailun perusteella tulisi
arvioida, miten kiinteistörahastolainsäädäntöä tulisi Suomessa kehittää kotimaisten markkinoiden
toiminnan parantamiseksi sekä esittää toimenpide-ehdotukset. Työryhmän tulee saada työnsä
valmiiksi 31.5.2005 kuitenkin siten, että kansainvälinen vertailu esitetään työryhmän väliraporttina
viimeistään 30.11.2004.
Yhteishenkilönä on lainsäädäntöneuvos Ilkka Harju.
3 Julkishallinnon suositus verkkolaskujen käytöstä
Valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat valmistelleet
julkisen hallinnon suosituksen verkkolaskutukseen siirtymisestä ja Julkisen hallinnon tietohallinnon
neuvottelukunta (JUHTA) on 17.11.2003 hyväksynyt laaditun ehdotuksen JHS-suositukseksi. 63
Tavoitteena on edistää verkkolaskutukseen siirtymistä koko yhteiskunnassa. Siirtyminen
verkkolaskuihin koskee ensisijaisesti kirjanpitovelvollisten välisiä toimia.
63 http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/49364.pdf
46

Keskuskauppakamarin lausunto 1.9.2003
Keskuskauppakamari pitää kannatettavana suosituksen antamista verkkolaskun tietosisällöstä ja
julkishallinnon laskutuskäytännöistä.
4 Markkinoiden väärinkäyttö
Markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi annettiin 28.1.2003. 64 Direktiivi on pantava
kansallisesti täytäntöön viimeistään 12.10.2004. Valtiovarainministeriö asetti 29.4.2003
Markkinoiden väärinkäyttö -työryhmän. Työryhmä on saanut työnsä päätökseen ja hallituksen
esitys on tarkoitus antaa toukokuun lopussa. Esityksen mukaisesti arvopaperimarkkinalakia,
Rahoitustarkastuksesta annettua lakia sekä eräitä muita lakeja muutetaan direktiivin säännösten
voimaan saattamiseksi ja viranomaisten, uusien valvontavaltuuksien ja hallinnollisten
seuraamuksien toteuttamiseksi. Esitys sisältää tarvittavat muutossäännökset myös kansainvälisten
tilinpäätösstandardien (IAS) valvonnan järjestämiseksi. 65
Yhteyshenkilönä on lainsäädäntöneuvos Seppo Tanninen.
5 Julkiset ostotarjoukset
Valtiovarainministeriö on asettanut 24.3.2004 työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella tarvittava
kotimainen lainsäädäntö, jolla pannaan täytäntöön EU:n julkisia ostotarjouksia koskeva direktiivi
eli ns. yritysostotarjousdirektiivi, 2004/25/EY 66 ja siihen liittyvät komission säännökset. Työryhmän
tulee tehdä ehdotuksensa 31.3.2005 mennessä. Direktiivi on saatettava kansallisesti
voimaan 20.5.2006 mennessä. Ehdotuksessa on otettava kantaa muutoksiin, joita osakeyhtiölainsäädännön
kokonaisuudistuksessa on ehdotettu julkisia ostotarjouksia koskevaan lainsäädäntöön.
Työryhmä voi lisäksi tehdä ehdotuksen osakeyhtiölainsäädännön ja arvopaperimarkkinalainsäädännön
lähemmästä yhteensovittamisesta.
Työryhmän puheenjohtaja on lainsäädäntöneuvos Ilkka Harju.
6 Välitön verotus
6.1 Yritys- ja pääomaverouudistus
Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma
Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan, että pääoma- ja yritysverotusta
tarkistetaan veronsaajien asema ratkaisussa turvaten. Yritysverotusta kevennetään Suomen
verojärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Osinkoverotusta uudistetaan
luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen
verotuksen piiriin pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta kuitenkaan kiristämättä.
64 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_096/l_09620030412fi00160025.pdf
65 http://www.hare.vn.fi/upload/Asiakirjat/8222/61792_Liite_MAD_hallituksen_esitysluonnos_VM036_00_2003.rtf
66 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_142/l_14220040430fi00120023.pdf
47

6.1.1 Verouudistukseen liittyvät hallituksen esitykset
6.1.1.1 HE 92/2004 yritys- ja pääomaverouudistukseksi
Yhteisöverokanta alennetaan 29 prosentista 26 prosenttiin ja pääomatulojen verokanta 29
prosentista 28 prosenttiin. Korkotulojen lähdeveron verokanta alenee vastaavasti prosenttiyksiköllä.
Osinkoverotus uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä. Luonnollisen henkilön
julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamasta osingosta 70 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 30
prosenttia verovapaata tuloa. Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadut osingot ovat
luonnolliselle henkilölle verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeiden
varallisuusverolaissa tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista
tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa,
osingoista 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Tuottorajan ylittävältä
osalta osingoista 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.
Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatulona verotettavien yli 90 000 euron osinkojen
perusteella määrätty tulovero varallisuusverostaan.
Osuuskunnalta saatu osuuspääoman korko ja eräät muut vastaavat suoritukset ovat luonnolliselle
henkilölle 70 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa kuitenkin niin, että ne ovat veronalaisia vain
1 500 euron ylittävältä osalta.
Yhteisön saama osinko ei ole yleensä veronalaista tuloa. Osingosta on kuitenkin veronalaista tuloa
75 prosenttia ja verovapaata tuloa 25 prosenttia, jos osinkoa jakava yhteisö on julkisesti noteerattu
yhtiö ja osingonsaaja on muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö, joka ei omista vähintään kymmentä
prosenttia osinkoa jakavan yhtiön pääomasta. Osinko on kokonaan veronalaista tuloa, jos se on
saatu sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista taikka jos osingon jakava yhteisö ei ole kotimainen
tai Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuva yhteisö.
Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen
kuuluvien osakkeiden luovutushinnat säädetään lähtökohtaisesti verovapaiksi. Verovapauden
edellytyksenä on vähintään 10 prosentin omistusosuus luovutettavasta yhtiöstä ja vähintään vuoden
omistusaika. Verovapaus ei kuitenkaan koske kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöiden osakkeita eikä
eräitä ulkomaisten yhtiöiden osakkeita. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappio on
vastaavasti vähennyskelvoton. Mahdollisuudesta tehdä käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenosta
poisto osakkeiden arvonalentumisen perusteella luovutaan kaikissa yritysmuodoissa. Luovutusvoiton
verovapauden piiriin kuuluvien yhteisöjen oikeus vähentää käyttöomaisuusosakkeiden
purkutappio rajoitetaan koskemaan tilanteita, joissa yhteisö on omistanut purkautuvasta yhtiöstä alle
10 prosenttia ja omistus on kestänyt vähintään vuoden.
Vähennyskelvottomiksi säädetään sellaiselta yhtiöltä, josta verovelvollinen tai konserniyhtiöt
omistavat yksin tai yhdessä vähintään kymmenen prosenttia osakepääomasta, olevien muiden
saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalenemiset, tällaiselle yhtiölle annettu
konsernituki sekä muut vastaavat osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman
vastasuoritusta suoritetut menot.
Elinkeinonharjoittajan ja elinkeinoyhtymän EVL- ja MVL-tulolähteen pääomatulo-osuus nousee 18
prosentista 20 prosenttiin.
48

Pääasiassa säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
Joiltakin osin säännöksiä kuitenkin sovelletaan jo vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
Vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa luonnollisten henkilöiden osinkotulojen veronalainen
osuus on 70 prosentin sijasta 57 prosenttia. Yhteisön saamien luovutusvoittojen verovapautta ja
luovutustappioiden ja vastaavien erien vähennyskelvottomuutta koskevia säännöksiä sovelletaan
ensimmäisen kerran jo vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa sikäli kuin osakkeiden luovutus
on tapahtunut tai yhtiön purkautumisesta on tehty ilmoitus rekisteriviranomaiselle 19.5.2004 tai sen
jälkeen.
Asiakirjat:
HE 92/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Ylijohtaja Arvela
6.1.1.2 HE 91/2004 vuoden 2005 varallisuusveroasteikkolaiksi
Varallisuusveroasteikon alaraja korotetaan 185 000 eurosta 250 000 euroon sekä alarajan ylittävään
osaan sovellettavaa varallisuusveroprosentti alennetaan 0,9 prosentista 0,8 prosenttiin.
Asiakirjat:
HE 91/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Ylijohtaja Arvela
6.1.1.3 HE 96/2004 laeiksi tuloverolain ja perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta
Yksityishenkilöiden yli kymmenen vuotta omistaman omaisuuden hankintameno-olettama
alennetaan 50 prosentista 40 prosenttiin. Osakeannissa saatujen osakkeiden hankintamenon
laskentaa koskevia säännöksiä muutetaan siten, että aikaisemmin omistettujen osakkeiden ja niiden
perusteella saatujen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno jaetaan uusille ja vanhoille osakkeille.
Myyntivoittoverotukseen tehdään myös eräitä muita muutoksia.
Asiakirjat:
HE 96/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Ylitarkastaja Pykönen
6.1.1.4 HE 80/2004 vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotusta koskevien säännöksien
uudistamiseksi
Vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotus uudistetaan. Keskeiset muutokset koskevat
pääomatuloverotukseen siirtymistä omaehtoisen eläkevakuutussäästämisen verotuksessa sekä
vähennysjärjestelmän uudistamista. Muutokseen liittyy useita siirtymäsäännöksiä. Laki liittyy
valtion vuoden 2005 talousarvioesitykseen.
49

Asiakirjat:
HE 80/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Ylijohtaja Arvela
6.1.1.5 HE 84/2004 laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta
Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta muutetaan. Maatilaan ja muuhun yritykseen
kuuluvan varallisuuden arvoksi huojennusta laskettaessa katsotaan 40 prosenttia varallisuusverotusarvosta.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on
hyväksytty ja vahvistettu. Verovelvollisen vaatimuksesta lakia sovellettaisiin myös niihin sukupolvenvaihdoksiin,
joissa verovelvollisuus on alkanut vuoden 2004 aikana ennen lain voimaantuloa.
Asiakirjat: HE 84/2004 vp VaVM 5/2004
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Ylijohtaja Arvela
Keskuskauppakamarin lausunto 19.5.2004
Keskuskauppakamari pitää verouudistusta pettymyksenä. Suomen verojärjestelmän kilpailukyvyn
säilyttäminen olisi vaatinut yhteisö- ja pääomaverokannan reippaamman alentamisen.
Osinkoverotuksessa päädyttiin liian ankaraan malliin, sillä muutoksen myötä osinkoverotuksessa
siirrytään nykyisestä yhdenkertaisesta verotuksesta lähes kahdenkertaiseen verotukseen. Ylimpiä
ansiotuloverokantoja olisi ollut välttämätöntä alentaa. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen muutos on
myönteinen.
6.2 Pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmä
Ylijohtaja Mirjami Laitisen yhden henkilön työryhmämuistio jätettiin 26.7.2001 sosiaali- ja
terveysministeriölle sekä valtiovarainministeriölle (STM 2001:19). 67
Muistiossa esitetään satunnaisten ja pientyönantajien (enintään viisi palkattua työntekijää) maksuja
ilmoitusmenettelyä helpotettavaksi internetiin liitettävällä pientyönantajien maksujärjestelmällä,
jonka avulla palkanmaksajan on mahdollista laskea, maksaa ja ilmoittaa kaikki työnantajamaksut.
Verohallintoon ehdotetaan perustettavaksi verotilijärjestelmä, jossa kullakin veronmaksajalla olisi
oma verotili. Tilille kirjattaisiin kaikki veronmaksajan maksettavaksi tulevat verot ja
maksusuoritukset. Järjestely edellyttäisi luopumista verojen maksamisesta verolajeittain. Verojen
maksupäivät ehdotetaan yhdenmukaistettaviksi. Verotilijärjestelmä koskisi kirjanpito- ja
muistiinpanovelvollisia. Toteuttaminen alkaisi yhteisöistä ja aikaisintaan vuonna 2006.
67 http://pre20031103.stm.fi/suomi/vao/julkaisut/pientyonant/laitselv.pdf
50

Pääministeri Vanhasen hallitusohjelman yrittäjyyden politiikkaohjelman mukaan pientyönantajien
internet-pohjainen maksupalvelujärjestelmä toteutetaan, otetaan käyttöön ns. verotilijärjestelmä ja
karsitaan pienten yritysten maksu- ja ilmoituskertoja.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä.
Yleisen tietoverkon kautta käytettävissä olevan palvelujärjestelmän avulla
kotitaloudet ja muut pientyönantajat voivat hoitaa palkan ja muun vastaavan suorituksen maksuun
liittyvät työnantajavelvoitteet yhden palvelun kautta. Työnantaja pystyy järjestelmän avulla
hoitamaan työnantajasuoritukset ja ennakonpidätykset, jotka liittyvät palkan ja muun vastaavan
suorituksen maksuun. Työnantaja voi myös laskea ja maksaa työntekijän palkan ja saa palvelusta
tarvittavat tiedot palkkakirjanpitoa varten. Lisäksi järjestelmä tuottaa työnantajavelvoitteiden
hoitamiseksi tarvittavat ilmoitukset verohallinnolle ja vakuutusyhtiöille. Työnantajalta ei peritä
maksua palvelun käytöstä.
Asiakirjat:
HE 95/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Ylitarkastaja Pykönen
Keskuskauppakamarin lausunto 18.12.2003
Keskuskauppakamari kannattaa pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmää.
7 Välillinen verotus
7.1 Juomapakkausten ympäristönohjausjärjestelmiä selvittävä työryhmä
Valtiovarainministeriö asetti 23.8.2001 juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmiä selvittäneen
työryhmän, joka jätti mietintönsä 3.12.2002 ministeri Suvi-Anne Siimekselle (VM 13/2002). 68
Työryhmän puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Irmeli Virtaranta.
Työryhmä pitää ainakin tällä hetkellä Suomen oloihin soveltuvimpana nykyisenkaltaista,
verotukseen perustuvaa järjestelmää.
Työryhmä ehdottaa juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmän veropohjaa tarkennettavaksi
siten, että se koskee koko tullitariffin ryhmään 22 kuuluvien juomien pakkauksista riippumatta siitä,
mistä materiaalista pakkaus on valmistettu. Uuden lain piiriin kuuluisivat kaikki alkoholijuomat,
virvoitusjuomat ja vedet. Työryhmä esittää, että jos juomapakkaus on uudelleentäytettävä ja se
kuuluu panttiin perustuvaan palautusjärjestelmään, pakkauksesta ei kannettaisi veroa lainkaan,
koska tällaisten järjestelmien ympäristövaikutukset ovat vähäisimmät. Muiden juomapakkausten
veromäärät tulisi työryhmän mielestä asettaa siten, että ne kattavat kustannukset, jotka aiheutuvat
palautusjärjestelmien ylläpidosta. Tämän lisäksi veroon esitetään sisällytettäväksi ympäristöohjauksen
kannalta tarpeellinen lisä, jonka arvioinnissa on hyödynnetty mm. elinkaaritutkimuksesta
saatuja tietoja. Veromäärät porrastettaisiin siten, että toimijalle olisi taloudellisesti edullisempaa, jos
juomapakkaus kuuluisi johonkin panttiin perustuvaan palautusjärjestelmään. Lisäksi työryhmä
esittää, että ympäristölainsäädäntöön tehtäisiin muutoksia, joilla varmistettaisiin työryhmän
68 http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/29506.pdf
51

esittämän juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmän asianmukainen toiminta ja valvonta.
Olennaista järjestelmän toimivuuden kannalta on, että vero- ja ympäristölainsäädäntö kytketään
yhteen tarpeellisilta osin.
Asian poliittinen käsittely on kesken, eikä hallituksen esitystä ole vielä annettu.
8 Tullilainsäädännön muuttaminen
Tullilakiin ja pakkokeinolakiin on tehty tullilaitoksen virkanimikkeiden muuttamisesta sekä
tullilaitoksen organisaatiouudistuksista aiheutuvat teknisluonteiset muutokset. Lisäksi tullilakiin
tehtiin erinäisiä muutoksia ja lisäyksiä. Tullilain virhemaksusäännöstä on muutettu, ja lakiin on
tehty lääninoikeuksien muuttumisesta hallinto-oikeuksiksi aiheutuvat teknisluonteiset muutokset.
Tullilakiin on lisätty tullaus- ja jälkikantopäätösten tiedoksiantomenettelyä koskeva säännös,
tulliasiamiehen kuulemista ja päätöksen tiedoksiantamista tulliasiamiehelle koskeva säännös sekä
säännös suoritemaksuista ja muista julkisista maksuista. Lisäksi tullimiehelle on säädetty oikeus
määrätä rikesakko.
Työryhmän toimikausi oli 1.9.2000 - 28.2.2001. Työryhmän puheenjohtajana toimi finanssineuvos
Reijo Virtanen.
Asiakirjat:
HE 116/2003 vp HaVM 12/2003 EV 116/2003 vp
Lain vahvistamispäivä: 30.12.2003
Säädöskokoelman numero: 1299/2003
Lain voimaantulopäivä: 1.1.2004
Valmistelija:
Ylitarkastaja Jukka M. Kekkonen
52

IX Ympäristöministeriö
1 Maankäyttö- ja rakentaminen
1.1 Maankäyttö- ja rakennuslain muuttaminen
Ympäristöministeriössä valmistellun maankäyttö- ja rakennuslain muuttamista koskevan esityksen
mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamista ohjaavia asemakaavan oikeusvaikutuksia
koskevia säännöksiä muutetaan siten, että ne koskevat myös suuryksiköiden merkittävää
laajentamista ja sellaisia myymäläkeskittymiä, joilla on suuryksiköihin rinnastettavia vaikutuksia.
Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotukset 11.5.2004.
Asiakirjat:
HE 164/2003 vp YmVM 7/2004 EV 51/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: -
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: -
Valmistelija:
Hallitusneuvos Korhonen
Keskuskauppakamarin lausunto 22.8.2002
Keskuskauppakamari suhtautui uusiin rajoituksiin kielteisesti katsoen niiden olevan kilpailua
rajoittavia ja estävän yritysten mahdollisuuksia vastata riittävän nopeasti palvelujen kysyntään.
Keskuskauppakamarin lausunto 25.3.2004
Keskuskauppakamari katsoi, että esitetty muutos heikentää merkittävästi vähittäiskaupan
toimintaedellytyksiä. Uudistuksella on myös kielteisiä vaikutuksia nykyisen vähittäiskaupan
palveluverkoston säilymiselle ja sen kehittymiselle. Nykyistä palveluverkostoa on vaikea säilyttää,
jos estetään jo rakennettujen yksiköiden kehittämismahdollisuudet.
Keskuskauppakamari katsoo, että maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n muutoksesta tulisi luopua.
2 Ympäristönsuojelu
2.1 Ympäristömeludirektiivin toimeenpano
Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ympäristömeludirektiivin edellyttämien meluselvitysten
ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmien sisällöstä ja niiden aikatauluista sekä selvityksessä
käytettävistä tunnusluvuista. Asetus on tarkoitus saattaa voimaan 18.7.2004.
Valmistelusta vastaa hallitussihteeri Oili Rahnasto ja ympäristöneuvos Sirkka-Liisa Paikkala.
2.2 Ympäristönsuojeluasetuksen muuttaminen / vaaralliset päästöt
Asetuksella muutetaan vaarallisten aineiden päästöjä koskevaa sääntelyä. Asetuksella kumotaan
valtioneuvoston päätös eräiden ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin
(363/1994), valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle
53

vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta (365/1994) ja valtioneuvoston päätös yleisistä
viemäreistä ja eräiltä teollisuudenaloilta vesiin johdettavien jätevesien sekä teollisuudesta yleiseen
viemäriin johdettavien jätevesien käsittelystä (365/1994). Asetus on tarkoitus antaa keväällä 2004.
Valmistelusta vastaa neuvotteleva virkamies Airi Karvonen.
2.3 Ympäristösuojelulain muuttaminen
Muutetaan luvan käsittelyä ja muutoksenhakua koskevia sekä useita muita lain säännöksiä
Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2004.
Vastuuhenkilö lainsäädäntöneuvos Jukka Nurmio.
2.4 Sähkö- ja elektroniikkaromu
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin (2002/96/EY) 69 sekä sen muuttamisesta
annetun direktiivin (2003/108/EY) 70 kansallisen täytäntöönpanon valmistelu on aloitettu.
Jätelain muuttamista koskeva lakiehdotus sisältää tuottajavastuuta koskevat yleiset säädökset sekä
sähkö- ja elektroniikkaromun osalta eräitä tuottajavastuun täytäntöönpanoon liittyviä erityissäännöksiä.
Direktiivin mukaiset yksityiskohtaiset säännökset on tarkoitus panna täytäntöön ennen
13.8.2004 ja tuottajavastuuseen perustava jätehuoltojärjestelmä saattaa voimaan 13.8.2005 mennessä
sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Vuoden 2005
aikana siirrytään direktiivin mukaiseen tuottajavastuuseen perustuvaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun
jätehuoltoon. Sähkö- ja elektroniikkalaitteen valmistajan ja ammattimaisen maahantuojan eli
tuottajan velvollisuus on järjestää sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys, esikäsittely,
hyödyntäminen ja muu jätehuolto sekä vastata niistä aiheutuneista kustannuksista. Tuottaja vastaa
myös muualla kuin kotitaloudessa, kuten yrityksissä syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun
keräyksen ja muun jätehuollon järjestämisestä.
Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotukset 20.4.2004.
Asiakirjat:
HE 152/2003 vp YmVM 4/2004 PeVL 1/2004 vp EV 39/2004 vp
Lain vahvistamispäivä: 4.6.2004
Säädöskokoelman numero: -
Lain voimaantulopäivä: 1.9.2004
Valmistelija:
Ympäristöneuvos Pahkala
69 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_037/l_03720030213fi00240038.pdf
70 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_345/l_34520031231fi01060107.pdf
54

X EU:ssa vireillä olevia lainsäädäntöhankkeita
Tässä osassa esitellään lyhyesti joitakin merkittävimpiä Euroopan unionissa valmisteilla olevia
lainsäädäntöhankkeita, jotka todennäköisesti vaikuttavat myös Suomen lainsäädäntöön. Hankkeita
poistetaan tästä luettelosta sen jälkeen kun kansalliset täytäntöönpanotoimet on aloitettu.
1 Kuluttajansuoja
1.1 Myynninedistämisasetus
Komissio antoi 2.10.2001 ehdotuksen myynninedistämisasetukseksi KOM(2001) 546 71 ja
25.10.2002 muutetun asetusehdotuksen myynninedistämisestä sisämarkkinoilla, KOM(2002) 585. 72
Tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden toimintaa poistamalla myynninedistämiskeinoja, kuten
alennuksia, kylkiäisiä ja markkinointiarpajaisia koskevat kansalliset yleiset kiellot ja hyväksymällä
muiden myynninedistämistä rajoittavien kansallisten säännösten osalta lainsäädäntöjen
vastavuoroisen tunnustamisen periaate.
Asetusehdotuksessa kielletään jäsenvaltioita ja ei-julkisia sääntelyelimiä asettamasta yleistä kieltoa
käyttää myynninedistämistä tai siihen liittyvää kaupallista viestintää. Jäsenvaltiot ja ei-julkiset
sääntelyelimet eivät myöskään saisi rajoittaa palvelujen vapaata tarjontaa tai tavaroiden vapaata
liikkumista sillä perusteella, että myynninedistämiskeinoja käytetään. Myynninedistäjän olisi
markkinoinnissaan annettava määrätyt tiedot myynninedistämiskeinoista ja niihin liittyvistä
tarjouksista. Lasten ja nuorten suojelemiseksi säädetään eräistä myynninedistämisen rajoituksista.
Neuvosto käsitteli asetusehdotusta 17.-18.5.2004 pidetyssä kokouksessaan, jossa se päätti jatkaa
ehdotuksen tutkimista ennen yhteisen kannan muodostamista.
1.2 Direktiiviehdotus sopimattomista kaupallisista menettelyistä
Komissio antoi 18.6.2003 direktiiviehdotuksen sopimattomista kaupallisista menettelyistä
KOM(2003) 356. 73
Tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden toimintaa ja saavuttaa korkea kuluttajansuojan taso
yhdenmukaistamalla jäsenvaltioiden säännökset sellaisista hyvän tavan vastaisista tai muuten
sopimattomista kaupallisista menettelyistä, jotka vahingoittavat kuluttajien taloudellisia etuja.
Direktiiviehdotus perustuu sopimattomat kaupalliset menettelyt kieltävään yleislausekkeeseen.
Menettelyä pidetään sopimattomana, jos se on vastoin ammatillisen huolellisuuden vaatimuksia ja
jos se merkittävästi vääristää tai on omiaan merkittävästi vääristämään keskivertokuluttajan, jolle se
on osoitettu tai jonka se tavoittaa, taloudellista käyttäytymistä tai, jos menettely on kohdistettu
erityisesti tiettyyn kuluttajaryhmään, ryhmän keskivertojäsenen taloudellista käyttäytymistä.
Sopimattomina pidetään erityisesti sellaisia menettelyjä, jotka ovat direktiivissä yksityiskohtaisesti
määritellyllä tavalla harhaanjohtavia tai aggressiivisia.
71 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2001/fi_501PC0546.pdf
72 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2002/com2002_0585fi01.pdf
73 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2003/com2003_0356fi01.pdf
55

Kilpailukykyneuvosto saavutti poliittisen yhteisymmärryksen koskien direktiiviä sopimattomista
kaupallisista menettelyistä 17.-18.5.2004 pidetyssä kokouksessa.
1.3 Kulutusluottodirektiivin uudistaminen
Komissio on antanut direktiiviehdotuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevien
jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta. KOM(2002)
443 lopull., 11.9.2002. 74
Tavoitteena on mahdollistaa entistä avoimempien ja tehokkaampien kulutusluottomarkkinoiden
luominen ja toisaalta taata sellainen kuluttajansuojan taso, jonka avulla luottojen vapaa liikkuvuus
voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla sekä luotonantajien että kuluttajien kannalta.
Komission tarkoituksena on laajentaa kulutusluottoja koskevien säännösten soveltamisalaa. Lisäksi
tavoitteena on mm. luotonantajan tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten tarkistaminen sekä
luotonantajan tiedonsaannin parantaminen. Ehdotuksessa on säännöksiä myös perinnästä ja
vakuussopimuksista
Direktiiviehdotus on ollut neuvoston käsittelyssä 19.5.2003. Neuvosto suhtautui yleisesti ottaen
myönteisesti ehdotukseen, koska kuluttajille myönnettäviä luottoja koskeva nykyinen yhteisön
lainsäädäntö ei enää vastaa kulutusluottomarkkinoiden tämänhetkistä tilannetta. Neuvosto totesi,
että uusien luottovälineiden ja -toimien kehittymisen myötä uudistaminen on tärkeää tehokkaan
kuluttajansuojan ja sisämarkkinoiden toiminnan kannalta.
Direktiiviehdotus on ollut Euroopan parlamentin 1. käsittelyssä ja se on antanut lausunnon
20.4.2004.
Suomessa asian valmistelijana toimii lainsäädäntöneuvos Katri Kummoinen.
2 Kilpailuoikeus
2.1 Yrityskeskittymien valvonta
Neuvosto hyväksyi 20.1.2004 asetuksen yrityskeskittymien valvonnasta, 139/2004 eli niin sanotun
sulautuma-asetuksen. 75 Asetus tuli voimaan 1.5.2004. Lisäksi neuvosto antoi 7.4.2004 asetuksen
N:o 802/2004 edellä mainitun asetuksen täytäntöönpanosta. 76
Asetuksen mukaan komissio vastaa ns. yhteisönlaajuisten yrityskauppojen kilpailuvaikutusten
arvioinnista. Jos yrityskauppa ylittää sulautuma-asetuksessa määritellyt liikevaihtorajat, kauppa
ilmoitetaan Euroopan komissiolle, jolla on yksinomainen toimivalta tutkia se. Komissio voi puuttua
yrityskauppaan, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden
merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä.
Komissio voi joko estää yrityskaupan syntymisen kokonaan tai vaatia yrityksiä muuttamaan
järjestelyä määräävän markkina-aseman välttämiseksi
74 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2002/com2002_0443fi01.pdf
75 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_024/l_02420040129fi00010022.pdf
76 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_133/l_13320040430fi00010039.pdf
56

Keskuskauppakamarin lausunto 14.2.2003
Yritysjärjestelyillä on keskeinen asema kehitettäessä tehokkaasti toimivia eurooppalaisia
markkinoita. Kilpailusäännöt tulee laatia siten, että ne luovat yritysten kannalta selkeät ja
ennustettavat puitteet valvonnalle eivätkä ole esteenä välttämättömille rakenteellisille uudistuksille.
Keskuskauppakamari suhtautuu pääosin myönteisesti komission laatimaan ehdotukseen.
3 Yhtiöoikeus
3.1 Yrittäjyyden vihreä kirja
Komissio on antanut vihreän kirjan - Yrittäjyys Euroopassa, KOM(2003) 27 lopull., 21.1.2003. 77
Vihreässä kirjassa on todettu, että Euroopan on tuettava tehokkaammin yrittäjyyspyrkimyksiä.
Eurooppa tarvitsee lisää uusia ja menestyviä yrityksiä, jotka haluavat hyötyä markkinoiden
avautumisesta ja ryhtyä luoviin ja innovatiivisiin liiketoimiin laajemmassa mittakaavassa.
Vihreässä kirjassa komissio määrittelee yrittäjyyden ja sen, mistä se muodostuu, sekä korostaa
yrittäjyyden merkitystä ja arvioi sen tilannetta Euroopassa. Siinä käsitellään Euroopan kannalta
kahta avainkysymystä. Miksi eurooppalaiset perustavat niin vähän yrityksiä, vaikka suhteellisen
monia eurooppalaisia ajatus kiehtoo? Miksi niin harvat yritykset kasvavat ja miksi kasvuvauhti on
niin hidas?
Neuvoston päätelmät, annettu 3.3.2003, yrittäjyyden ja pienyritysten edistämisestä. Neuvosto on
katsonut, että vihreä kirja on lähtökohta tärkeälle, laaja-alaiselle keskustelulle yrittäjyyttä koskevan
politiikan tulevaisuudesta.
Parlamentti on antanut mietintönsä 23.10.2003. Se pitää vihreää kirja onnistuneena lähtökohtana
laajalle keskustelulle yritystoiminnan edistämispolitiikasta Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa.
E 2/2003 Valtioneuvoston selvitys komission vihreästä kirjasta "Yrittäjyys Euroopassa".
3.1.1 Toimintasuunnitelma yrittäjyyden edistämiseksi
Euroopan komissio julkisti 11.2.2004 tiedonannon uudesta toimintasuunnitelmasta, jossa asetetaan
tavoitteet yrittäjyyden edistämiselle Euroopassa lähivuosina, KOM(2004) 70 lopull. 78 Toimintasuunnitelmassa
hahmotellaan avaintoimia viidellä strategisella aihealueella: yrittäjähengen
edistäminen nuorten keskuudessa, epäonnistumiseen liittyvän leimautumisen lieventäminen, tuen
tarjoaminen naisille ja etnisille vähemmistöille sekä verolakien noudattamisen ja yrityssiirtojen
helpottaminen. Hyviä toimintatapoja käytetään esikuvina ja niitä levitetään koko laajentuneeseen
EU:hun. Erityistä huomiota kiinnitetään pk-yritysten mielipiteiden kuuntelemiseen uutta
lainsäädäntöä laadittaessa.
Toimintasuunnitelmassa ehdotetut uudet toimet on tarkoitus toteuttaa yritysten ja yrittäjyyden
hyväksi suunnitellussa monivuotisessa ohjelmassa, joka jatkuu vuoteen 2005 asti. Komissio aikoo
myös kiinnittää tarvittavaa huomiota yrittäjyyttä edistävän toimintasuunnitelman viemiseksi eteenpäin
kaikilla sellaisilla politiikan osa-alueilla, joilla on merkitystä yrittäjille.
77 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/gpr/2003/com2003_0027fi01.pdf
78 http://europa.eu.int/comm/enterprise/entrepreneurship/promoting_entrepreneurship/doc/com_70_fi.pdf
57

Komissio seuraa edistymistä ja raportoi siitä käynnissä olevan, pienyrityksiä koskevaan
eurooppalaiseen peruskirjaan liittyvän raportoinnin lisäksi.
3.2 Tietojen julkistaminen
1. yhtiöoikeudellisen direktiivin muuttaminen.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/58/EY 79 neuvoston direktiivin 68/151/ETY
muuttamisesta yhtiömuodoltaan tietynlaisia yhtiöitä koskevien julkistamisvaatimusten osalta on
hyväksytty 15.7.2003. EYVL nro L 221, 4.9.2003 s.13-16. Direktiivi on saatettava kansallisesti
voimaan ennen 31.12.2006.
Direktiivin ansiosta yritystiedot saadaan yhä nopeammin yleisön saataville ja sillä myös
yksinkertaistetaan huomattavasti yrityksille asetettuja vaatimuksia. Yritykset voivat valita,
toimittavatko ne pakolliset asiakirjat ja tiedot paperilla vai sähköisesti. Asianosaiset voivat saada
jäljennöksen näistä asiakirjoista ja tiedoista paperilla ja sähköisesti. Lisäksi yritykset voivat
vapaaehtoisesti julkistaa asiakirjansa ja tietonsa millä tahansa yhteisön kielellä yrityksen omassa
jäsenvaltiossa käytetyllä kielellä tehdyn lakisääteisen julkistamisen lisäksi parantaakseen
yritystietojen saatavuutta muissa jäsenvaltioissa.
3.3 Pääomayhtiöiden rajat ylittävä sulautuminen
Komissio antoi 18.11.2003 uuden direktiiviehdotuksen, jolla helpotetaan rajat ylittävien sulautumien
toteutumista ja poistetaan jäsenvaltioiden lainsäädännöstä johtuvat esteet. KOM(2003) 703
lopullinen. 80
Direktiivi yksinkertaistaisi kaikkien osakeyhtiöiden sulautumia. Se olisi kuitenkin erityisen hyödyllinen
pienten ja keskisuurten yritysten kannalta silloin, kun ne haluavat toimia useammassa kuin
yhdessä jäsenvaltiossa, mutta eivät koko Euroopassa, eivätkä sen vuoksi halua toimia eurooppayhtiönä.
Direktiiviehdotuksen mukaan otettaisiin käyttöön rajat ylittäviä sulautumia koskeva
menettely, jolloin sulautumiin sovellettaisiin kussakin jäsenvaltiossa ”kotimaisia” yrityskeskittymiä
koskevia periaatteita ja sääntöjä.
Suomen osalta valmistelusta vastaavat lainsäädäntöneuvos Manne Airaksinen ja lainsäädäntöneuvos
Jyrki Jauhiainen. Oikeusministeriö on laatinut tiivistelmän saaduista lausunnoista. 81
U 24/2004 vp. valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle. Suomi kannattaa valtiolliset rajat ylittävien
pääomayhtiöiden sulautumista koskevaa direktiivitasoista sääntelyä, joka on tarpeen sisämarkkinoiden
tehostamiseksi direktiivin johdannossa ja perusteluissa mainituista syistä.
Keskuskauppakamarin lausunto 30.1.2004
Keskuskauppakamari piti esitystä yhtiöoikeudellisesti myönteisenä ja yritysjärjestelyjä helpottavana
ja yksinkertaistavana. Soveltamisalan tulee olla riittävän kattava, jotta myös pk-yrityksillä olisi
mahdollisuudet toimintansa järjestämiseen jäsenmaiden rajojen yli. Yhteisömuotojen sääntelyssä
jäsenmaiden välillä on merkittäviä eroja. Soveltamisalan selkeyttämiseksi voitaisiin direktiivin
79 http://europa.eu.int/smartapi/cgi/sga_doc?smartapi!celexplus!prod!CELEXnumdoc&lg=fi&numdoc=32003L0058
80 http://europa.eu.int/eur-lex/en/com/pdf/2003/com2003_0703en01.pdf
81 http://www.om.fi/uploads/8z80d66vvbi.pdf
58

liitteessä luetella direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluvat oikeushenkilötyypit. Sulautumisen
määritelmää olisi tarkistettava siten, että rahavastikkeen käyttö olisi sallittua.
Direktiivin ongelmallisin kohta koskee työntekijöiden osallistumisjärjestelmiä. Ehdotetussa
muodossaan direktiivi voi johtaa pk-yritysten kannalta raskaaseen ja kalliiseen menettelyyn.
Sovellettava osallistumisjärjestelmä olisi yritysten näkökulmasta vaikeasti ennakoitavissa, jolloin
eri jäsenmaiden yritysten yhdenvertainen kohtelu merkittävästi vaarantuisi.
3.4 Yhtiöoikeuden modernisointi ja Corporate Governance
Komissio on antanut 21.5.2003 tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Yhtiöoikeuden
uudistaminen ja omistajaohjauksen (Corporate Governance) parantaminen Euroopan unionissa –
etenemissuunnitelma, KOM(2003) 284. 82
Komissio katsoo, että Euroopan yhtiöoikeutta ja yrityksen johtamis- ja valvontamenettelyjä
säänteleviä puitteita on nykyaikaistettava. Tähän ovat syynä mm. ilmenneet yhtiöiden tilinpitoon
liittyvät skandaalit, eurooppalaisten yritysten yhä kasvava pyrkimys yhteistyöhön sisämarkkinoilla
kansallisten rajojen yli, eurooppalaisten pääomamarkkinoiden jatkuva yhdentyminen, uuden tietoja
viestintätekniikan kehittyminen sekä unionin laajentuminen kymmenellä jäsenvaltiolla. Tätä
silmällä pitäen komissio määrittelee tärkeimmät poliittiset tavoitteet, jakaa toimet lyhyen,
keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin ja osoittaa, millaisia välineitä on käytettävä ja milloin.
Toimintasuunnitelman pääasialliset tavoitteet ovat osakkeenomistajien oikeuksien ja ulkopuolisten
suojelun vahvistaminen samoin kuin yritysten tehokkuuden ja kilpailukyvyn edistäminen.
Komission ehdotukset kattavat yrityksen johtamis- ja valvontamenettelyt, pääoman säilyttämisen ja
muuttamisen, konsernit ja pyramidirakenteet, yhtiöiden uudelleenjärjestelyt ja liikkuvuuden sekä
yksityiset eurooppayhtiöt, eurooppaosuuskunnat ja muut EU:n tason oikeudelliset muodot.
Neuvosto suhtautuu myönteisesti yhtiöoikeuden uudistamiseksi ja omistajaohjauksen parantamiseksi
tehtyyn toimintasuunnitelmaan, mutta pitää tarpeellisena lisäpohdintoja siitä, onko EU:n
tasolla tarvetta ottaa käyttöön uusia yhtiömuotoja jo käsiteltävänä olevien välineiden lisäksi.
Komissio on julkaissut yhteenvedon konsultaation tuloksista koskien annettua tiedonantoa. 83
Komissio on ryhtynyt jo joihinkin tiedoksiannossa esitettyihin toimiin ja uusia yhtiöoikeudellisia
ehdotuksia on odotettavissa vuoden 2004 aikana.
Euroopan parlamentti on antanut komission tiedonannosta päätöslauselman 21.4.2004. 84
E 30/2003 Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta.
3.4.1 Komission kuulemismenettely johdon palkkioista
Komissio järjesti kuulemismenettelyn johdon palkkioita koskevasta suosituksesta. Luonnoksessa
ehdotetaan muun muassa, että yhtiökokouksille annetaan valtaa päättää johtajien eduista.
Yhtiökokoukset saisivat myös yksityiskohtaista tietoa palkkiojärjestelmistä. Lausunnot tuli
toimittaa 12.4.2004 mennessä. Suositus on tarkoitus antaa syyskuussa 2004.
82 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0284fi01.pdf
83 http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/company/company/modern/governance-consult-responses_en.pdf
84 http://www2.europarl.eu.int/omk/sipade2?PUBREF=-//EP//NONSGML+REPORT+A5-2004-
0253+0+DOC+PDF+V0//FI&L=FI&LEVEL=2&NAV=S&LSTDOC=Y
59

Keskuskauppakamarin lausunto 30.3.2004
Kansainvälisen käytännön yhtenäistäminen on kannatettava tavoite. Keskuskauppakamari pitää
kuitenkin tärkeänä, ettei komissio anna niin pitkälle meneviä suosituksia, että ne selkeästi ylittävät
vaatimustasoltaan nykyiset edistyneimmät corporate governance –suositukset. Yhtiöiden on vaikea
hyväksyä hyvästä kansainvälisestä käytännöstä poikkeavia suosituksia, eivätkä sellaiset suositukset
edistä eurooppalaisten yritysten toimintaa ja niihin varojaan sijoittaneiden henkilöiden asemaa.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, ettei komission suosituksessa käsitellä palkkioiden määrää ja
palkitsemisjärjestelmien rakennetta. Keskuskauppakamari ei kannata suosituksen ulottamista
listaamattomiin yhtiöihin.
Keskuskauppakamari painottaa sitä, että suositusten tulee koskea vain hallituksen ja
hallintoneuvoston jäseniä sekä toimitusjohtajaa. Laajempi palkkioiden ja etuuksien julkistaminen ei
ole tarpeellista ja voi toisaalta haitata yritysten toimintaa, kun esimerkiksi kilpailevat yritykset
voivat käyttää tietoja hyväkseen rekrytointihankkeissaan.
3.4.2 Komission kuulemismenettely yhtiön johdon riippumattomuudesta sekä johdon
vastuusta ja eräistä tiedonantosäännöksistä
Komissio käynnisti konsultaation 26.4.2004 yhtiön hallituksen jäsenten vastuusta antaa yhtiöistä
taloudellista ja ei-taloudellista tietoa. Komission mukaan tulisi selventää hallituksen kollektiivista
vastuuta yhtiön taloudellisten ja ei-taloudellisten merkittävien seikkojen tiedottamisesta. Komissio
tullee ehdottamaan tilinpäätösdirektiivien muuttamista. Lausunnot konsultaatioon tuli toimittaa
4.6.2004 mennessä.
Keskuskauppakamarin lausunto 3.6.2004
Komission esittämät näkemykset vastaavat pitkälti HEX Oyj:n, Keskuskauppakamarin ja
Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton antamaa 1.7.2004 voimaan tulevaa suositusta
listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä. Siten komission tuleva suositus ei tule liiemmälti
vaikuttamaan Suomessa listattujen yhtiöiden toimintaan.
Komission asiakirjan mukaan sellainen henkilö ei voisi olla riippumaton, joka on viimeisen viiden
vuoden aikana ollut yhtiöön työ- tai toimisuhteessa. Riittävänä karenssiaikana voidaan pitää kolmea
vuotta. Komission asiakirja tuntee vain yhden riippumattomuuden käsitteen, kun Suomen uusi
Corporate Governance –suositus käsittelee riippumattomuutta yhtiöstä ja toisaalta
riippumattomuutta yhtiön merkittävistä osakkeenomistajista. Suomen ratkaisun onnistuneisuus
korostuu tutkittaessa komission asiakirjan valiokuntien jäsenten riippumattomuutta koskevia kohtia.
3.5 Komission suositus pk-määritelmäksi
Komissio hyväksyi 6.5.2003, suosituksen mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten
määritelmästä, 2003/361/EY. 85 Virallinen lehti nro L 124, 20.5.2003 s. 36 – 41. Uusi määritelmää
tulee voimaan 1.1.2005.
Uuden määritelmän mukaan pk-yritysten henkilöstöraja pysyy 250 henkilössä, liikevaihtoraja
nousee 50 miljoonaan euroon ja tasearvoraja 43 miljoonaan euroon. Pienten yritysten osalta rajat
85 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_124/l_12420030520fi00360041.pdf
60

ovat 50 henkilöä sekä liikevaihdon ja taseen raja 10 miljoonaa euroa. Mikroyrityksille vastaavat
rajat ovat 10 henkilö ja 2 miljoonaa euroa.
3.6 Sähköinen liiketoiminta
Komissio hyväksyi 27.3.2003 tiedonannon sähköistä liiketoimintaa koskevien politiikkojen
mukauttamisesta muuttavassa ympäristössä, GoDigital-aloitteen opetukset ja tulevaisuuden
haasteet, KOM(2003) 148. 86
Euroopan komissio käynnisti vuonna 2001 GoDigital-aloitteen, jonka tavoitteena on auttaa pkyrityksiä
käyttämään internetiä tehokkaammin liiketoiminnan välineenä. Komission tiedonannossa
todetaan, että sähköistä kaupankäyntiä koskevien politiikkojen painopiste on siirtynyt kohti
kokonaisvaltaisempaa sähköistä liiketoimintaa, johon kuuluu myös tieto- ja viestintätekniikan
tuottava ja tehokas käyttö yrityksen prosesseissa. Siinä korostetaan tarvetta muuttaa politiikkoja
niin, että ne vastaavat uusiin haasteisiin. Jäsenvaltioita ja alueita kehotetaan tarkistamaan pkyritysten
sähköistä liiketoimintaa tukevia strategioitaan ja asettamaan niille vapaaehtoispohjalta
uudet, entistä innovatiivisemmat tavoitteet Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vahvistettua avointa
politiikkojen yhteensovittamismenettelyä käyttäen.
4 Teollis- ja tekijänoikeudet
4.1 Yhteisön tavaramerkkiasetuksen muuttaminen
Neuvosto on antanut 19.2.2004 asetuksen 422/2004 yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen EY
N:o 40/94 muuttamisesta. 87 Virallinen lehti L 70 9.3.2004 s. 1-7. Asetukseen sisältyy edelleen
tutkimusta koskeva 39 artikla, mutta tutkimusjärjestelmä on muutettu kansallisten virastojen osalta
hakijalle vapaaehtoiseksi.
Keskuskauppakamarin lausunto 21.2.2003
Keskuskauppakamari totesi, että järjestelmällä tavoiteltu yhden hakemuksen periaate on
kannatettava. Yhteisötavaramerkin rekisteröinnin esteiden tutkimusjärjestelmän kannatettavasta
perusajatuksesta huolimatta järjestelmää ei kuitenkaan ole järkevää ylläpitää, ellei sillä saavuteta
riittävän luotettavaa, nopeaa ja edullista menettelyä verrattuna muihin tapoihin tavaramerkin
esteiden tutkimiseksi.
4.2 Yhteisön tavaramerkkijärjestelmän liittäminen tavaramerkkien kansainvälisiä
rekisteröintejä koskevaan Madridin pöytäkirjaan
Neuvosto hyväksyi lokakuussa 2003 Madridin pöytäkirjan ja valtuutti neuvoston puheenjohtajan
tallettamaan liittymisasiakirjan WIPO:n pääjohtajan huostaan, kunnes neuvosto on toteuttanut
Euroopan yhteisön Madridin pöytäkirjaan liittymisen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.
Samalla neuvosto hyväksyi Madridin pöytäkirjaan liittymisestä aiheutuvat muutokset yhteisön
tavaramerkkiasetukseen. Muutokset sisällytetään asetukseen lisäämällä siihen uusi luku
”Tavaramerkkien kansainvälinen rekisteröinti”. Muutokset tulevat todennäköisesti voimaan
syksyllä 2004, jonka jälkeen tavaramerkkien hakijat voivat hyödyntää uutta järjestelmää.
86 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0148fi01.pdf
87 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_070/l_07020040309fi00010007.pdf
61

Muutos mahdollistaa yhteisön tavaramerkin käyttämisen kansainvälisen rekisteröinnin perusteena.
Ehdotuksen voimaantultua hakija voi hakea suoraan yhteisön tavaramerkkiä ja samalla hetkellä
tavaramerkin kansainvälistä rekisteröintiä. Kansainvälisen rekisteröinnin hakija voi myös suoraan
nimetä yhteisön kansainvälisen rekisteröinnin piiriin kuuluvaksi. Muutos yksinkertaistaa varsinaista
hakemusmenettelyä ja antaa hakijoille myös uuden mahdollisuuden hyödyntää voimassaolevien
tavaramerkkien aiemmuutta tai jätettyjen tavaramerkkihakemusten etuoikeuspäivää kansainvälisissä
rekisteröinneissä.
4.3 Jälleenmyyntikorvaus alkuperäisen taideteoksen luovuttamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/84/EY alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta
jälleenmyyntikorvaukseen annettiin 27.9.2001. Virallinen lehti L 272 13.10.2001 s. 32-36.
Direktiivi myöntää taideteoksen alkuperäiselle tekijälle tai hänen perilliselleen oikeuden saada
prosentuaalinen osuus hinnasta, jolla taidealan ammattilainen jälleenmyy taideteoksen. Tekijä saa
jälleenmyyntihinnasta osuuden, joka on viisiportainen ja vaihtelee 0,25 prosentista 4 prosenttiin.
Enimmäishinta, jonka tekijä voi saada jälleenmyyntikorvauksena, on 12.500 euroa.
Jälleenmyyntikorvausta sovelletaan kaikkien sellaisten modernin taiteen tai nykytaiteen teosten
myyntiin, joiden hinta ylittää 3.000 euroa.
Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivissä tarkoitetut toimenpiteet osaksi kansallista
lainsäädäntöään 1.1.2006 mennessä.
4.4 Yhteisöpatentti
Ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista KOM(2000) 412 lopull, 1.8.2000. 88
Asetuksen tarkoituksena on luoda helppokäyttöinen, edullinen ja oikeudellisesti luotettava
eurooppalainen patenttijärjestelmä. Se poistaisi kansallisen patenttisuojan alueellisuutta, joka
saattaa vääristää kilpailua. Se soveltuisi erityisen hyvin patentein suojattujen tavaroiden vapaan
liikkuvuuden takaamiseen ja tarjoaisi yrityksille mahdollisuuden mukauttaa tuotteidensa tuotanto ja
jakelu Euroopan mittakaavaan.
Poliittinen yksimielisyys saavutettiin kilpailukykyneuvostossa 3.3.2003. Yhteisöpatenttia haettaisiin
EPO:lta, joka suorittaisi uutuustutkimuksen. Kansallisten virastojen rooli olisi tukea EPO:n
toimintaa. Ehdotuksen mukaan perustettaisiin keskitetty immateriaalioikeustuomioistuin, joka käsittelisi
muun muassa yhteisöpatentista aiheutuvat loukkaus- ja mitättömyyskanteet vastaajan kielellä.
Asiaa on käsitelty neuvostossa viimeksi toukokuussa 2004, jolloin neuvosto ei löytänyt asiaan
ratkaisua ja ehdotuksen jatkokäsittely on auki. Keskustelua on käyty erityisesti kansallisten
patenttivirastojen asemasta, kielistä, patenttituomioistuimesta ja yhteisöpatentin suhteesta Euroopan
patenttisopimukseen.
Lakivaliokunnan lausunto LaVL 8/2002 vp, valmistunut 17.5.2002. Vastuuhenkilö kauppa- ja
teollisuusministeriössä on vanhempi hallitussihteeri Minna Tukiainen.
88 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2000/fi_500PC0412.pdf
62

4.5 Tietokoneohjelmien patentointi
Ehdotus direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta KOM(2002) 92
lopull., 20.2.2002. 89 Ehdotuksen tarkoituksena on saada oikeudellinen epävarmuus loppumaan ja
poistaa erilaisista käytännöistä johtuvat kaupan esteet sisämarkkinoilla, jolloin Euroopan
patenttivirasto tai kansalliset patenttivirastot voivat patentoida tietokoneella toteutetut keksinnöt
kuitenkin siten, että yksityiskohtaiset säännökset vaihtelevat jäsenvaltioittain.
Direktiiviehdotus yhtenäistäisi ohjelmistojen patentointia koskevan oikeustilanteen Euroopassa.
Aiheesta järjestettiin kuulemistilaisuus kauppa- ja teollisuusministeriössä 21.5.2002.
Neuvosto saavutti direktiiviehdotuksesta poliittisen yhteisymmärryksen yhteiseksi kannaksi
18.5.2004. Ehdotusta käsitellään seuraavan kerran Euroopan parlamentissa syksyllä.
U 45/2002 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle 5.9.2002. Valmistelusta vastaa Suomen osalta
vanhempi hallitussihteeri Minna Tukiainen.
4.6 Tuoteväärennökset ja muut laittomat kopiot
Komission ehdotus direktiiviksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen
tähtäävistä toimenpiteistä ja menettelyistä KOM(2003) 46 lopullinen, 30.1.2003. 90 Ehdotetun
direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamista koskevat
kansalliset säännökset sekä määrittää yleiset puitteet toimivaltaisten viranomaisten yhteistyölle.
Ehdotuksen tärkein tavoite on asettaa pelotekeinoksi tehokkaat ja oikeasuhtaiset seuraamukset
teollis- ja tekijänoikeuden vakavasta loukkauksesta.
Neuvosto on hyväksynyt 26.4.2004 ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyvaiheessa.
Valmistelusta Suomen osalta vastaa vanhempi hallitussihteeri Minna Tukiainen.
Keskuskauppakamarin lausunto 14.5.2004
Keskuskauppakamari totesi, että direktiiviehdotuksen tavoite on hyvä. Tavaroiden väärentämisen ja
laittoman valmistamisen torjuntaa tulee tehostaa. Kaikki direktiiviehdotuksessa esitetyt perustelut
yhtenäistämistarpeelle ovat merkittäviä. Erityisesti eurooppalaisten yritysten innovaatiotoiminnan ja
kilpailukyvyn edistäminen on tavoite, josta on pidettävä tiukasti kiinni. Hyvääkin asiaa edistettäessä
on kuitenkin muistettava, että toimenpiteitä ei pidä liioitella. Tässä tapauksessa osa esityksen
yksityiskohdista sisältää suomalaiselle lainsäädölle vieraita ajatuksia.
4.7 Tuoteväärennösasetuksen muuttaminen
Neuvoston asetus (EY) N:o 1383/2003, annettu 22.7.2003, tulliviranomaisten toimenpiteistä
epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja
tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä. Virallinen lehti nro
L 196, 2.8.2003 s. 7-14 ja se tulee sovellettavaksi 1.7.2004. 91
89 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2002/fi_502PC0092.pdf
90 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2003/com2003_0046fi01.pdf
91 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_196/l_19620030802fi00070014.pdf
63

Asetuksen tarkoituksena on vastustaa sellaisten tavaroiden kauppaa, jotka loukkaavat teollis- ja
tekijänoikeuksia, ja samalla kunnioittaa lainmukaisen kaupan vapautta. Asetuksessa säädetään
edellytyksistä ja toimenpiteistä, joihin tulliviranomaisten on ryhdyttävä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan
tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä kun niiden on todettu loukkaavan näitä oikeuksia.
5 Työoikeudet
5.1 Kansallinen tiedottaminen ja kuuleminen
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY, annettu 11.3.2002, työntekijöille
tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä - Luonnos
työntekijöiden edustusta koskevaksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiseksi
julistukseksi. Virallinen lehti nro L 80, 23.3.2002 s. 29–34. 92 Direktiivi on saatettava kansallisesti
voimaan 23.3.2005 mennessä.
Direktiivi sääntelee työntekijöiden oikeutta saada tietoja yrityksen kehityksestä ja taloudellisesta
tilanteesta. Henkilöstöllä on lisäksi oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi työllisyystilanteesta ja
työllisyyden todennäköisestä kehityksestä sekä tähän liittyvistä mahdollisista ennakoivista
toimenpiteistä, erityisesti jos toimenpiteet uhkaavat työllisyyttä.
5.2 Vuokratyöntekijät
Ehdotus direktiiviksi vuokratyöntekijöiden työehdoista KOM(2002) 149 lopull., 20.3.2002. 93
Muutettu direktiiviehdotus vuokratyöntekijöiden työehdoista KOM(2002) 701 lopull., 28.11.2002. 94
Direktiivin tarkoituksena on parantaa vuokratyön laatua takaamalla syrjimättömyyden periaatteen
noudattaminen vuokratyöntekijöihin nähden sekä luoda vuokratyövoiman käytölle asianmukaiset
puitteet työmarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja työllisyyden edistämiseksi.
Neuvostossa on vallinnut laaja yhteisymmärrys vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevan
direktiivin tarpeellisuudesta. Koska kuitenkin valtuuskuntien näkemykset lainsäädännöstä,
sääntelytarpeesta, työmarkkinaosapuolten tehtävästä sekä vuokratyön suhteellisesta merkityksestä ja
erityispiirteistä jäsenvaltioissa poikkesivat toisistaan, keskustelua on jatkettava tasapainoiseen
poliittiseen välitysratkaisuun pääsemiseksi.
Asiaa käsiteltiin neuvostossa 3.6.2003, mutta todettiin, että perustavaa laatua olevien näkemyserojen
vuoksi neuvosto ei voinut päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen yhteisestä kannasta.
Valmistelusta Suomen osalta vastaa vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen.
92 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2002/l_080/l_08020020323fi00290033.pdf
93 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2002/fi_502PC0149.pdf
94 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2002/com2002_0701fi01.pdf
64

6 Ympäristö
6.1 Ympäristövahingot
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen
ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annettiin 21.4.2004. Virallinen lehti L 143 30.4.2004, s.
56-75. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi kansallisesti voimaan 30.4.2007 mennessä.
Direktiivillä luodaan aiheuttamisperiaatteeseen perustuva ympäristövastuujärjestelmä ympäristövahinkojen
estämiseksi ja korjaamiseksi.
6.2 Jätteet
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/12/EY pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun
direktiivin 94/62/EY muuttamisesta annettiin 11.2.2004. Virallinen lehti L 47 18.2.2004, s. 26-32.
Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi kansallisesti voimaan 18.8.2005 mennessä.
6.3 Jätteiden synnyn ehkäiseminen
Komission antoi 27.5.2003 tiedonannon - Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen
teemakohtaista strategiaa, KOM(2003) 301 lopullinen. 95
Tiedonannolla käynnistetään kuulemismenettely EU:n tulevasta politiikasta. Siinä kehotetaan
sidosryhmiä kommentoimaan tiedonannossa esitettyjä vaihtoehtoisia poliittisia linjauksia.
6.4 Energian loppukäytön tehokkuus ja energiapalvelut
Komissio on hyväksynyt 10.12.2003 ehdotuksen direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta
ja energiapalveluista, KOM(2003) 739 lopullinen. 96
Komissio yksilöi tarvittavat tavoitteet, mekanismit sekä taloudelliset, institutionaaliset ja
oikeudelliset kehykset olemassa olevien kaupan esteiden ja puutteiden poistamiseksi energian
tehokkaan loppukäytön tieltä. Se ehdottaa jäsenvaltioille velvoitteita; mm. vuotuisen energiansäästötavoitteen
vahvistaminen ja noudattaminen, energian loppukäytön tehokkuuden edistäminen,
tiettyjen vaatimusten asettaminen energian jakelua ja vähittäismyyntiä harjoittavien yritysten
osallistumiselle energiapalvelumarkkinoille sekä sen varmistaminen, että energiapalveluja ja
energiatehokkuustoimia tarjotaan vaatimukset täyttäville asiakkaille, energiapalvelujen tarjoajia
varten on asianmukaisia pätevyys-, akkreditointi- ja/tai sertifiointijärjestelmiä, käytettävissä on
energiansäästöön liittyviä rahoitusvälineitä, tariffirakenteet eivät edistä energiankulutuksen
lisäämistä ja että käytössä on riittävästi tietoja sisältävä energiankulutuksen mittaaminen ja laskutus.
Suomessa asian valmistelusta vastaa kauppa- ja teollisuusministeriössä Heikki Väisänen.
95 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0301fi01.pdf
96 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2003/com2003_0739fi01.pdf
65

6.5 Kestävän kehityksen teknologioiden edistäminen
Komissio antoi 28.1.2004 tiedonannon: Kestävän kehityksen teknologioiden edistäminen: Ympäristöteknologioita
koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma, KOM(2004) 38 lopullinen. 97
Komissio esittää Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen strategian puitteissa
toimintasuunnitelman, jossa pyritään hyödyntämään ympäristöteknologioiden mahdollisuuksia
vähentää luonnonvaroihin kohdistuvia paineita, parantamaan Euroopan kansalaisten elämänlaatua ja
edistämään talouskasvua. Sillä on kolme tavoitetta: poistaa jäljellä olevat esteet, jotta voitaisiin
hyödyntää ympäristöteknologian kaikki mahdollisuudet suojella ympäristöä ja samalla edistää
kilpailukykyä sekä talouskasvua, varmistaa, että EU toimii tulevina vuosina edelläkävijänä
ympäristöteknologian kehittämisessä ja soveltamisessa, sekä saada kaikki sidosryhmät tukemaan
näitä tavoitteita.
E 7/2004 Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta.
6.6 Yhdennetty tuotepolitiikka
Komissio antoi 18.6.2003 tiedonannon, Yhdennetty tuotepolitiikka, Elinkaariajattelu politiikan
perustana, neuvostolle ja Euroopan parlamentille, KOM(2003) 302 lopullinen. 98 Tavoitteena on
vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia tuotteiden koko elinkaaren aikana. Edistyäkseen tämän
politiikan täytäntöönpanossa komissio keskittyy seuraaviin toimiin: otetaan kaikki asianosaiset
mukaan käytännössä, luodaan asianmukainen taloudellinen ja oikeudellinen kehys ja edistetään
tutkimusta.
Neuvosto on suhtautunut myönteisesti annettuun tiedonantoon. Euroopan parlamentti on antanut
asiasta päätöslauselman 21.4.2004. 99
E 36/2003 Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta.
7 Kirjanpito ja tilintarkastus
7.1 EU:n tilintarkastuskomiteasta tilintarkastusasioita käsittelevä toimielin
EU:n tilintarkastuskomitea (Committee on Auditing) perustettiin toukokuussa 1998 komission
julkaisemalla tiedonannolla ”Lakisääteinen tilintarkastus Euroopan unionissa: Tie eteenpäin.” 100
Tilintarkastuskomitea on viime aikoina käsittelyt tilintarkastusta koskevan kahdeksannen
yhtiöoikeudellisen direktiivin uudistamista, tilintarkastuksen laadunvarmistusta, tilintarkastajan
riippumattomuudesta antamien suositusten täytäntöönpanoa, ISA-standardien käyttöä
tilintarkastuksen harmonisoimisen välineenä, tilintarkastusalan julkisen valvonnan tunnuspiirteitä ja
USA:n uuden valvontalainsäädännön Sarbanes-Oxley Act:iin perustuvaa tilintarkastustoimistojen
rekisteröitymisvelvoitetta PCAOB:ssä (Public Company Accounting Oversight Board).
97 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2004/com2004_0038fi01.pdf
98 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0302fi01.pdf
99 http://www2.europarl.eu.int/omk/sipade2?PUBREF=-//EP//TEXT+REPORT+A5-2004-0261+0+NOT+XML+V0//FI
100 http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/company/audit/news/auditfi.pdf
66

7.2 Komission tiedonanto tilintarkastuksen kehittämislinjoista
EU-komissio antoi 21.5.2003 tiedonannon, joka sisältää strategiset linjaukset ja toimintasuunnitelman
tilintarkastuksen sääntelyn kehittämisestä EU:ssa. 101 Tiedonanto on julkaistu samanaikaisesti
yhtiöoikeutta ja Corporate Governance –kysymyksiä käsittelevän tiedonannon kanssa.
Tilintarkastusta koskevan tiedonannon tavoitteena on suojella sijoittajia ja parantaa luottamusta
pääomamarkkinoita kohtaan. Ajatuksena on, että tilintarkastuksen laatua parantamalla ja
yhdenmukaistamalla voidaan varmistaa tilinpäätöstietojen luotettavuutta. Muutoksia tekemällä
voidaan komission mielestä ehkäistä mahdollisuuksia Enronin tyyppisen tapausten esiintymiseen
Euroopassa.
EU:n komission tuoreet ehdotukset sisältävät keskipitkän ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Komission
mielestä on ensisijaista vahvistaa tilintarkastuksen julkista valvontaa sekä jäsenvaltioiden että EU:n
tasolla. Valvonnan kehittämiseen kuuluu kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyö ja
sanktiojärjestelmän harmonisointi.
Kansainvälisten ISA-tilintarkastusstandardien (International Standards on Auditing) käyttöön
ottaminen on tärkeä toimenpide, jolla harmonisoidaan tilintarkastuksen sisältöä Europassa. Sen
lisäksi on komission mielestä perustettava erityinen sääntely- ja valvontaelin (EU Regulatory
Committee on Auding) täydentämään lainsäädäntöä ja edistämään sitovien säädösten käyttöön
ottamista. Komissio haluaa myös kehittää eurooppalaisia tilintarkastusmarkkinoita lisäämällä
tilintarkastusyritysten vapaata liikkuvuutta sekä muuttaa tilintarkastajien hyväksymistä koskevaa
neuvoston kahdeksatta yhtiöoikeudellista direktiiviä. Corporate Governance –sääntelyn alueella
komissio pitää tärkeänä vahvistaa yritysten tilintarkastusvaliokuntien (audit committee) asemaa.
Tilintarkastajan yhteistyön kehittämistä yrityksen tilintarkastusvaliokunnan ja yrityksen sisäisen
valvonnan kanssa on selvitettävä. Komissio lupaa selvittää lisää myös tilintarkastajan
korvausvastuuta koskevan sääntelyn vaikutuksia.
7.3 Komission ehdotus uudeksi lakisääteistä tilintarkastusta koskevaksi kahdeksanneksi
yhtiöoikeudelliseksi direktiiviksi
Komissio julkaisi 16.3.2004 ehdotuksen lakisääteistä tilintarkastusta koskevaksi direktiiviksi 102 .
Uuden tilintarkastusdirektiivin tarkoituksena on komission julkaiseman tiedotteen mukaan saada
sijoittajat ja muut intressiryhmät luottamaan tarkastettujen tilinpäätösten paikkansapitävyyteen.
Komission ehdotuksen käsittely on aloitettu ministerineuvoston työryhmässä ja jäsenvaltioiden
kannat muodostetaan lähiaikoina. Komission ajatuksena on korvata ehdotuksella vuonna 1984
annettu 8. yhtiöoikeudellinen direktiivi (84/253/ETY). Direktiiviehdotus on huomattavasti laajempi
kuin nykyinen direktiivi.
Direktiiviehdotus tarkentaa tilintarkastajien hyväksymisvaatimuksia, tilintarkastajien velvollisuuksia,
riippumattomuutta ja etiikkaa. Ehdotuksessa korostetaan ulkopuolisen laadunvarmistuksen ja
julkisen valvonnan merkitystä. Ehdotus pyrkii luomaan pohjaa tehokkaalle ja tasapainoiselle
kansainväliselle yhteistyölle EU:n sääntelijöiden ja kolmansien maiden sääntelijöiden välillä, kuten
US Public Company Accounting Oversight Board:n (PCAOB:n) kanssa.
101 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/c_236/c_23620031002fi00020013.pdf
102 Euroopan yhteisöjen komission ehdotus (8.3.2004) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja
konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta sekä direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY
muuttamisesta. Ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/auditing/index_en.htm
67

EU:n komission ehdotusta on alustavissa kommenteissa pidetty suurelta osin tarpeellisena, mutta
osittain sen yksityiskohtaisuutta on kritisoitu. Monet asiat olisi parempi jättää jäsenvaltioiden
ratkaistavaksi kansallisella tasolla. Eniten ristiriitaisia ajatuksia herättävät komission ehdotukset
”yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen” (listatut yhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt)
erityissääntelystä, kuten siitä, että näissä yhteisöissä olisi aina oltava pakollinen
tilinrkastusvaliokunta. Corporate governance –tyyppiset säännöt soveltuisivat useiden käytettyjen
puheenvuorojen mukaan paremmin itsesääntelynormeihin, kuten Suomessa vuoden 2003 lopulla
valmistuneeseen, Keskuskauppakamarin, Teollisuuden ja Työnantajien ja HEX Oyj:n suositukseen
listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä.
Komission julkaiseman tiedotteen mukaan tavoitteena on, että Euroopan parlamentti ja neuvosto
voisivat vahvistaa tilintarkastusdirektiivin vuoden 2005 puoliväliin mennessä. Tämän jälkeen jäsenvaltioilla
olisi 18 kuukautta aikaa panna se täytäntöön, toisin sanoen vuoden 2006 loppuun. Jos
direktiivi toteutuu ehdotetussa muodossa, useimmat säännökset olisi Suomessa pantava täytäntöön
tilintarkastuslakia muuttamalla. Useat direktiivin sisältämät ehdotukset vastaavat jo nykyisen tilintarkastuslain
säännöksiä ja osa ehdotuksista vastaa syksyllä 2003 raporttinsa jättäneen
Tilintarkastuslakityöryhmän ehdotuksia, joiden jatkovalmistelu on käynnissä KTM:ssä.
Keskuskauppakamarin lausunto 26.4.2004
Keskuskauppakamari pitää direktiiviä yhtenä oikeana välineenä tilintarkastuslainsäädännön
kehittämiseksi EU:ssa. Direktiivillä voidaan edistää sisämarkkinoiden toimivuutta ja parantaa EU:n
neuvotteluasemaa suhteessa USA:han. Viimeaikaiset tilinpäätösskandaalit USA:ssa ja Euroopassa
antavat vauhtia tilintarkastussääntelyn kehittämiseen.
Direktiivin johdannosta voi olla perusteltua vähentää viittauksia viimeaikaisiin tilinpäätösskandaaleihin,
sillä direktiivi annetaan seuraavia 20–30 vuotta silmällä pitäen. Tilintarkastuksen
sääntelyssä ja kehittämisessä on kysymys paljon muustakin kuin reagoimisesta yksittäisiin skandaaleihin.
Poikkeuksellisten tapahtumien nostattamien muutostarpeiden vuoksi on yleensä oltava varovaisia
ja harkitsevia, jotta mahdolliset ylilyönnit vältetään. Keskuskauppakamarin mielestä
pääpainon tulee olla tilintarkastuksen laatua aidosti edistävissä toimenpiteissä.
EU:n komission 16.3.2004 julkaisema ehdotus uudeksi tilintarkastusdirektiiviksi on pääosin
kannatettava. Käytettyihin termeihin, lukujen otsikoihin ja säännösten sisältöön on tehtävä vielä
tarpeelliset korjaukset, poistot ja tarkennukset.
Tilintarkastajien rekisteröintiä ja valvovien viranomaisten välistä yhteistyötä koskevilta osin
direktiiviehdotus on liian yksityiskohtainen ja byrokraattinen. On vaikea ymmärtää, miksi eri
maiden viranomaisten välisestä yhteistyöstä on otettava säännökset direktiiviin ja mahdollisesti
myöhemmin kansalliseen lakiin. Yhteistyö voidaan tarvittaessa järjestää käytännön tarpeiden
mukaisesti. Joiltakin osin kansalliset salassapito- ja tietosuojasäännökset tulevat rajoittamaan
tietojenvaihtoa viranomaisten välillä yli rajojen, mutta tarpeet tehokkaan yhteistyön järjestämiseksi
on selvitettävä ja löydettävä käytännön ratkaisut myös tulevaa kehitystä ennakoiden.
Yhtiöoikeudelliset asiat, kuten tilintarkastajan nimittäminen, sekä yritysten hyvää hallintoa
(corporate governance) koskevat asiat on kokonaan poistettava direktiivistä. Sääntelyssä
jäsenvaltiolle on jätettävä riittävästi liikkumatilaa tilintarkastajien hyväksymisen ja valvonnan
organisoimiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Myös kustannustehokkuus on tärkeä näkökohta.
68

7.4 IAS-/IFRS-standardien hyväksyntä
Sääntelykomitea (Accounting Regulatory Committee, ARC) hyväksyi heinäkuussa 2003 voimassa
olevat IAS-standardit ja niiden SIC tulkinnat, lukuun ottamatta standardeja 32 ja 39. EU:n komissio
on vahvistanut 29.9.2003 asetuksen, jolla hyväksytyt standardit otetaan käyttöön EU:ssa. 103
Sääntelykomitea hyväksyi helmikuussa 2004 IFRS 1:n korvaamaan aikaisemmin hyväksytyn SIC-
8:n helpottaakseen siirtymistä IAS/IFRS:ään. EU:n komissio on vahvistanut 6.4.2004 asetuksen,
(EY) N:o 707/2004 104 , jolla hyväksytty IFRS 1-standardi otetaan käyttöön EU:ssa.
8 Muut hankkeet
8.1 Komission vihreä kirja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia
hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta
Komission 30.4.2004 julkaisema vihreä kirja koskee kysymyksiä, jotka liittyvät julkisten
hankintojen ja muun yhteisöoikeuden soveltamiseen julkisen ja yksityisen sektorin
yhteistyösopimuksissa. Vihreässä kirjassa käsitellään mm. miten julkisia hankintoja ja käyttösopimuksia
koskevia säännöksiä tulisi soveltaa yksityisen kumppanin valinnassa, kumppanuussopimusten
sisällöstä päätettäessä, julkisen ja yksityisen sektorin yhteisten yritysten perustamisessa
sekä julkisten yritysten siirtämisessä yksityisten yritysten valvontaan. KOM(2004) 327 lopull. 105
Komissio haluaa käynnistää vihreällä kirjalla kuulemisen, jossa pyritään selvittämään
jäsenvaltioissa käytössä olevia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjä sekä
kartoittamaan yhteisölainsäädännön kehittämistarpeita.
Suomen kannanmuodostus vihreään kirjaan on kesken. Huomiot ja ehdotuksen tulee toimittaa
komissiolle 30.7.2004 mennessä.
E 45/2004 Valtioneuvoston selvitys Euroopan komission tiedonannosta. Suomessa asian
valmistelusta vastaavat kauppa- ja teollisuusministeriössä hallitussihteeri Eija Kontuniemi ja tutkija
Tarja Aarla.
8.2 Eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely
Komissio on antanut 19.3.2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi
eurooppalaiseksi maksusuoritusmääräysmenettelyksi, KOM(2004) 173 lopull. 106 Asetuksella
otettaisiin käyttöön eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely sellaisten summaltaan
määriteltyjen riitauttamattomien rahavaateiden perimistä varten, jotka ovat erääntyneet siihen
mennessä kun asiaa koskeva hakemus tehdään. Asetus olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2006.
103 http://europa.eu.int/comm/internal_market/accounting/ias/2003-07-ias-endorsed_en.htm
104 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2004/l_111/l_11120040417fi00030017.pdf
105 http://europa.eu.int/comm/internal_market/publicprocurement/docs/ppp/greenpaper/com-2004-327_fi.pdf
106 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2004/com2004_0173fi01.pdf
69

8.3 Verotus
8.3.1 Arvonlisästrategian painopistealueet
Komissio on antanut 20.10.2003 tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan
talous- ja sosiaalikomitealle: Arvonlisäverostrategian painopistealueet: nykyinen tilanne ja ajan
tasalle saattaminen. 107 KOM(2003) 614.
Komissio antoi kesäkuussa 2000 tiedonannon, jossa se esitteli strategisen ohjelmansa
sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän toimivuuden parantamiseksi, KOM(2000) 348
lopullinen. 108 Strategiaan sisältyi käytännönläheinen toimintaohjelma, jossa keskitytään neljään
keskeiseen tavoitteeseen eli nykyisten sääntöjen yksinkertaistamiseen ja nykyaikaistamiseen,
voimassa olevien säännösten soveltamiseen nykyistä yhtenäisemmin ja uudenlaiseen hallinnolliseen
yhteistyöhön. Strategia käynnistettiin, koska jäsenvaltioiden vastahakoisuus huomioiden pidettiin
varsin epätodennäköisenä, että siirtyminen alkuperäjäsenvaltiossa toimitettavaan verotukseen
perustuvaan yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään edistyisi lähitulevaisuudessa merkittävästi.
Uudessa tiedonannossa on tarkoitus tarkastella saavutettua edistystä ensimmäisen kerran. Lisäksi
tiedonannossa esitellään uusia toimintaohjelmaan liittyviä aloitteita, joita komission on tarkoitus
tehdä lähivuosina, sekä esitetään suuntaviivoja tuleville toimille. Lopuksi pohditaan, minkälainen
arvonlisäverojärjestelmä sopisi parhaiten 25 jäsenvaltion muodostamille sisämarkkinoille.
8.3.2 Yhteisöverotus
Komission tiedoksianto yhteisöverotuksesta: kohti sisämarkkinoita ilman veroesteitä. KOM(2001)
582 lopull.
Komissio antoi 23.10.2001 neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle
yhtiöverotusta koskevan tiedonannon. Tiedonantoon sisältyvässä yritysverotutkimuksessa on
selvitetty tosiasiallisia yritysveroasteita 15 jäsenvaltiossa. Havaintona oli, että efektiiviset
yritysveroasteet poikkeavat maasta toiseen huomattavan paljon. Suurin syy poikkeamiin oli
legaalisten verokantojen suuret erot. Toisena selvityskohteena oli sisämarkkinoiden veroesteiden
kartoitus ja toimenpidesuositukset niiden poistamiseksi.
Tiedonannon jälkeen prosessi on jatkunut mm. keskusteluilla jäsenvaltioiden ja eri eturyhmien
kesken. Myös yritysjärjestelydirektiiveihin on esitetty joitakin muutoksia.
Tietoja asioiden käsittelyvaiheesta löytyy internet-osoitteesta
http://www.europa.eu.int/comm/taxation_customs/taxation/company_tax/index.htm.
8.4 Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt
Komission vihreä kirja vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeudellisissa
asioissa, KOM(2002) 196 lopull. 109
107 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0614fi01.pdf
108 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2000/com2000_0348fi01.pdf
109 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/gpr/2002/com2002_0196fi01.pdf
70

ADR-menettelyjen (Alternative Dispute Resolution) suosio on lisääntynyt EU:n jäsenmaissa ja
niiden käyttöä halutaan edistää sekä luoda mahdollisimman suotuisat olosuhteet menettelyjen
laadun varmistamiseksi. Vihreän kirjan tarkoituksena on tehdä ADR-menettely tunnetuksi eri
tahoille. Lisäksi sen tarkoitus on koota eri tahoilta tietoa vihreässä kirjassa esitettyihin ADR:ää
koskeviin kysymyksiin, jotta komissio voisi määritellä suuntaviivat toimintamalleille, jota se aikoo
totetuttaa lähivuosina lainsäädäntöön ja käytännön toimiin liittyvien aloitteiden edistäjänä.
Vihreässä kirjassa esitetyt kysymykset koskevat muun muassa ADR-menettelyjen soveltamista
koskevia lausekkeita sekä luottamuksellisuuden vaatimusta.
Oikeusministeriö järjesti asiasta kuulemistilaisuuden 2.9.2002. Komission konsultaatio vihreästä
kirjasta päättyi 15.10.2002. Lausunnoista muodostettu tiivistelmä on julkaistu. 110
Oikeudellisten- ja sisäasiamarkkinoiden valiokunta käsitteli komission vihreää kirjaa ja 20.2.2003
pidetyssä kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti.
E 62/2002 Valtioneuvoston selvitys vihreästä kirjasta.
8.5 Yritysten sosiaalinen vastuu
Neuvosto hyväksyi 6.2.2003 päätöslauselman yritysten sosiaalisesta vastuusta jatkotoimena
komission tiedonannolle yritysten sosiaalisesta vastuusta KOM(2002) 347 111 ja komission vuonna
2001 julkaisemalle vihreälle kirjalle yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden
edistämisestä KOM(2001) 366 lopull. 112
Päätöslauselmassa korostetaan, että yritysten sosiaalista vastuuta edistävän strategian olisi perustuttava
muun muassa sen vapaaehtoisen luonteen tunnustamiseen, uskottavuuteen ja avoimuuteen sekä
huomion kiinnittämiseen pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeisiin ja ominaispiirteisiin.
Päätöslauselmassa pidetään lisäksi tervetulleena yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän
sidosryhmien välisen foorumin käynnistämistä EU:n tasolla ja kehotetaan tulevia puheenjohtajavaltioita
huolehtimaan siitä, että neuvosto osallistuu jatkossakin tämän foorumin työskentelyyn.
Euroopan parlamentti on antanut 13.5.2003 päätöslauselman komission tiedonannosta. Parlamentti
pitää myönteisenä yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän foorumin perustamista ja katsoo, että
vapaaehtoisella pohjalla toimivan foorumin on käsiteltävä myös lainsäädännöllisiä kannustimia
mm. ympäristöalalla. Parlamentti korostaa, että foorumin työssä on erityisesti otettava huomioon
pk-yritysten tarpeet ja luonne, tuettava naisten yrittäjyyttä ja osallistumista vuoropuheluun ja
päätöksentekoon yritysten sosiaalisen ja ympäristöä koskevan vastuuntunnon vahvistamiseksi.
8.6 Vastuullinen yrittäjyys
Vastuullinen yrittäjyys ja pk-yritykset -projekti on keskittynyt tietojen keräämiseen siitä, mitä pkyritykset
tekevät sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun asioissa. Tarkoituksena on ollut kerätä myös
hyviä käytänteitä. Projektin apuna on ollut asiantuntijoita sekä jäsenmaista että hakijamaista. Projektin
rahoittajana ja koordinoijana toimi komission yritystoiminnan pääosasto. Projekti päättyi kesällä 2003.
110 http://europa.eu.int/comm/justice_home/ejn/adr/adr_ec_en.pdf
111 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2002/com2002_0347fi01.pdf
112 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/gpr/2001/com2001_0366fi01.pdf
71

Projektin tulokset on luettavissa Responsible Entrepreneurship brochure –nimisestä esitteestä, joka
julkaistiin 19.11.2003. 113
8.7 EU:n puitepäätös lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla
Neuvoston puitepäätös lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla tehtiin 22.7.2003,
2003/568/YOS. Virallinen lehti no L 192, 31.7.2003 s. 54-56. 114 Jäsenvaltioiden on toteutettava
tarvittavat toimenpiteet 22.7.2005 mennessä.
Tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä yksityisen sektorin lainsäädännön alalla
vahvistamalla vähimmäissäännökset sille, mitä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä on
pidettävä rangaistavina lahjusrikoksina, sekä niistä määrättäville rangaistuksille.
Puitepäätös sisältää velvollisuuden säätää rangaistavaksi puitepäätöksessä määritellyt lahjuksen
antamista ja ottamista yksityisellä sektorilla koskevat rikokset sekä määritellä niiden rangaistukset.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu tulisi ulottaa näihin tekoihin ja oikeushenkilöön kohdistuvista
seuraamuksista säädettäisiin puitepäätöksessä. Puitepäätöksessä on myös lainkäyttövaltaa koskevat
artiklat.
Puitepäätös korvaa neuvoston 22.12.1998 hyväksymän yhteisen toiminnan lahjonnasta yksityisellä
sektorilla (98/742/YOS, EYVL L 358, 31.12.1998 s. 2).
Oikeusministeriössä asiaa valmistelee lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula.
8.8 Vihreä kirja Rooman yleissopimuksen muuntamisesta yhteisön säädökseksi ja
uudistamisesta
Euroopan komissio julkaisi 14.1.2003 vihreän kirjan sopimussuhteisiin sovellettavasta laista tehdyn
vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuntamisesta yhteisön säädökseksi ja uudistamisesta,
KOM(2002) 654. 115 Sopimusvelvoitteita koskevien lainvalintasääntöjen uudistamistarvetta
käsitellään paitsi yleisesti myös eräiden erityiskysymysten, kuten kuluttaja-, työ- ja vakuutussopimusten,
välitys- ja oikeuspaikkalausekkeiden sekä saatavien siirron ja kuittauksen osalta.
Komissio järjesti vihreästä kirjasta saaduista kommenteista kuulemistilaisuuden 27.1.2004.
Euroopan parlamentti antoi 12.2.2004 vihreästä kirjasta päätöslauselman, jossa se pyytää
komissiota kokoamaan yhdeksi säädökseksi oikeusvälineet, jotka vaikuttavat sopimusvelvoitteita
koskeviin säännöksiin, sekä harkitsemaan kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien yhteisön
säädösten ("Bryssel I" -asetus, Rooman sopimus ja tuleva "Rooma II" –oikeusväline) kodifiointia.
Parlamentti suosittelee asetusta, jota sovellettaisiin yksinomaan rajat ylittäviin riita-asioihin.
E 5/2003 Valtioneuvoston selvitys komission vihreästä kirjasta.
Suomen osalta valmistelusta vastaa lainsäädäntöneuvos Antti T. Leinonen. Komission ehdotus EUsäädökseksi
valmistunee aikaisintaan vuoden 2004 lopulla.
113
http://europa.eu.int/comm/enterprise/entrepreneurship/support_measures/responsible_entrepreneurship/doc/resp_entrep
_fi.pdf
114 http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2003/l_192/l_19220030731fi00540056.pdf
115 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/gpr/2002/com2002_0654fi01.pdf
72

8.9 Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (ns. Rooma II)
Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sopimuksenulkoisiin
velvoitteisiin sovellettavasta laista ("Rooma II").
Asetuksessa säädettäisiin siitä, minkä valtion lain mukaan muuta kuin sopimukseen perustuvaa
korvausvastuuta arvioidaan silloin, kun tapauksella on liittymä kahteen tai useampaan valtioon.
Rikkomusperusteista vastuuta koskevan pääsäännön mukaan sopimukseen perustumattomaan
velvoitteeseen sovellettaisiin sen valtion lakia, jossa vahinko ilmenee. Näin meneteltäisiin siitä
riippumatta, missä vahingon aiheuttanut teko tai laiminlyönti on tapahtunut. Jos osapuolet asuvat
samassa valtiossa, sovellettaisiin kuitenkin yhteisen asuinpaikan lakia. Rajat ylittävissä tilanteissa
osapuolet voisivat vahingon syntymisen jälkeen sopia sovellettavasta laista, mutta tällaisella
lakiviittauksella ei saisi heikentää kolmansien oikeuksia.
Joidenkin velvoitteiden osalta lainvalinnasta ehdotetaan annettavaksi erityissääntöjä. Nämä
koskisivat tuotevastuuta, vilpillisestä kilpailusta johtuvaa velvoitetta, teollis- ja tekijänoikeuksien
loukkaamisesta johtuvaa velvoitetta sekä ympäristövahinkoasioita.
Komissio antoi ehdotuksensa KOM(2003) 427 lopull. asetukseksi 22.7.2003. 116
käsitellään neuvoston siviilioikeuskomiteassa.
Ehdotusta
U 47/2003 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta 25.11.2003. Asetuksen
valmistelusta Suomen osalta vastaavat lainsäädäntöneuvos Antti T. Leinonen ja lainsäädäntöneuvos
Katri Kummoinen.
8.10 Sähköinen kaupankäynti
Komissio on antanut tiedonannon sähköisen kaupan vaikutukset Euroopan yrityksiin: talousanalyysi
ja vaikutukset politiikkaan KOM(2001) 711 lopull. 29.11.2001 117
Tässä tiedonannossa komissio tarkastelee sähköisen talouden vaikutuksia Euroopan yrityksiin
tuoreimpien muutosten valossa ja esittää tavoitteita, jotka on saavutettava seuraavaksi, jotta
sähköisestä taloudesta mahdollisesti yrityksille syntyvät edut saataisiin mahdollisimman suuriksi.
Komissio kannattaa uudistusten nopeuttamista ja ehdottaa kohdistettuja toimenpiteitä, joilla
varmistetaan, että Euroopan yritykset voivat hyödyntää sähköistä taloutta mahdollisimman paljon.
Euroopan parlamentti antoi 12.2.2003 asiassa päätöslauselman.
8.11 Ehdotus EU:n puitepäätökseksi tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä
Komission on antanut ehdotuksen KOM(2002) 173 EU:n puitepäätökseksi tietojärjestelmiin
kohdistuvista hyökkäyksistä. 118 Puitepäätöksen tarkoituksena on lähentää tietojärjestelmiin
kohdistuviin vakaviin hyökkäyksiin sovellettavia rikosoikeudellisia säännöksiä erityisesti
järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin osalta sekä tehostaa oikeudellista ja poliisiyhteistyötä
tällaisin hyökkäyksiin liittyvien rikosten tutkinnassa.
116 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2003/com2003_0427fi01.pdf
117 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2001/com2001_0711fi01.pdf
118 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2002/com2002_0173fi01.pdf
73

Ehdotuksesta saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys oikeus ja sisäasiain -neuvoston kokouksessa
helmikuussa 2003. Neuvosto katsoi, että kyseessä on hyvin tärkeä väline, sillä huoli järjestäytyneen
rikollisuuden mahdollisista hyökkäyksistä tietojärjestelmiä vastaan omia tarkoituksiaan varten
kasvaa ja leviää.
8.12 Palveludirektiivi
Komissio antoi 13.1.2004 ehdotuksensa direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla, KOM(2004) 2. 119
Direktiiviehdotuksen tavoitteena on luoda oikeudellinen kehys, jolla poistetaan palveluntarjoajien
sijoittautumisvapauden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet jäsenvaltioiden välillä sekä taataan
palveluntarjoajille ja vastaanottajille oikeusvarmuus, jotta he voivat käyttää tehokkaasti näitä
perustamissopimuksen mukaisia kahta perusvapautta. Ehdotus kattaa palvelut lukuun ottamatta
rahoituspalveluita, sähköisiä palveluita ja osin liikennepalveluita. Direktiivin ulkopuolelle jäävät
myös viranomaisten vastikkeetta tarjoamat sosiaali-, kulttuuri-, koulutus- ja oikeusvelvoitteiden
täyttämiseen liittyvät palvelut. Direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi alkuperämaaperiaatteesta,
jonka mukaan palveluntarjoajaan sovelletaan ainoastaan palveluntarjoajan sijoittautumismaan
lainsäädäntöä, eivätkä jäsenvaltiot saa rajoittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen
palveluntarjoajan tuottamia palveluita. Lisäksi ehdotetaan vastaanottajien oikeudesta käyttää toisista
jäsenvaltioista tarjottavia palveluita ilman, että palvelujen käyttäminen estetään asuinvaltion
rajoittavin toimin tai viranomaisten tai yksityisten toimijoiden soveltamin syrjivin toimin.
Direktiiviä on käsitelty kilpailukykyneuvostossa 11.3.2004. Neuvosto pani merkille esittelyn ja
korosti ehdotetun direktiivin tärkeyttä. Se aikoo asettaa ehdotuksen etusijalle jouduttaakseen sen
käsittelyä. Valmistelu tullee kuitenkin muodostumaan pitkäksi. Alustavasti voi arvioida valmistelun
vievän vähintäänkin kaksi vuotta. Neuvostossa asiasta päätetään määräenemmistöllä. Direktiiviehdotuksesta
sovitaan aikanaan yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa.
E 6/2004 Valtioneuvoston selvitys ehdotuksesta direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla.
Keskuskauppakamarin lausunto 8.3.2004
Keskuskauppakamari piti direktiiviehdotusta keskeisenä sisämarkkinoiden toimintaa edistävänä
uudistuksena, joka pitää toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Palveluiden kansalliseen sääntelyyn
sisältyy usein säännöksiä, jotka rajoittavat palveluiden vapaata liikkuvuutta. Ehdotettu
puitedirektiivi luo tarpeellisen oikeudellisen kehyksen palveluiden sisämarkkinoiden kehittämiselle.
Direktiivin avulla poistetaan esteitä palveluyrityksen etabloitumisille uusille markkinoille tai
yrityksen tarjotessa palveluitaan rajan yli. On tärkeää, että direktiivin soveltamisala kattaa laajasti
myös luvanvaraiset elinkeinot kuten taksiliikenteen, apteekit ja vartiointipalvelut.
Keskuskauppakamari piti tärkeänä, että direktiivin tavoitteiden eli palveluiden laadun, vastuun ja
valvonnan turvaaminen, pyritään toteuttamaan luomatta tarpeettomasti uutta byrokratiaa.
Direktiivin keskeisin tavoite on hallinnollisten menettelyjen parantaminen ja yksinkertaistaminen.
Keskuskauppakamari kannatti ehdotusta, että palvelutarjoajan tulee noudattaa oman lähtömaansa
lainsäädäntöä tarjotessaan palveluja rajan yli muissa EU:n jäsenvaltioissa. Malli edellyttää
viranomaisilta tehokasta yhteistyötä, jotta tietojen vaihto sujuisi läpinäkyvästi ja avoimesti.
119 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/2004/com2004_0002fi02.pdf
74

8.13 Maksualan oikeudellinen kehys sisämarkkinoilla
Komissio hyväksyi 2.12.2003 tiedonannon maksualan uudesta oikeudellisesta kehyksestä
sisämarkkinoilla, KOM(2003) 718. 120 Lissabonin Eurooppa-neuvostossa asetettiin tavoitteeksi
perustaa yhtenäiset eurooppalaiset rahoituspalvelumarkkinat vuoteen 2005 mennessä. Tämän
tavoitteen saavuttamiseksi komissio aikoo edistää pyrkimystä luoda vähittäismaksupalveluja
koskeva yhtenäinen alue, jollaista euron käyttöönotosta huolimatta ei vieläkään ole perustettu.
Komissio tarkentaa, että on välttämätöntä nykyisten säädösten uudistamiseksi ja täydentämiseksi
luoda tarkoituksenmukainen ja yksinkertaistettu oikeudellinen kehys, joka ottaa huomioon tekniikan
kehityksen sekä poistaa epävarmuuden ja jäljellä olevat oikeudelliset esteet.
Euroopan parlamentti on antanut asiasta päätöslauselman 21.4.2004. 121
suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen.
Euroopan parlamentti
E 29/2004 Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta.
9 EU-valmistelu eduskunnassa
Valtioneuvosto on lähettänyt muun muassa seuraavat kirjelmät eduskunnalle ennakkokäsittelyä
varten.
U 35/2004 (lakisääteinen tilintarkastus)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi.
Komission direktiiviehdotus laajentaa olennaisesti tämän aiemman direktiivin soveltamisalaa.
Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi säännökset muun muassa tilintarkastajan tehtävistä,
ammattietiikasta ja riippumattomuudesta, tilintarkastusstandardeista, laadunvarmistuksesta ja
valvonnasta. KOM(2004) 177 lopullinen
U 31/2004 (palveludirektiivi)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla.
Direktiiviehdotuksella säänneltäisiin palvelujen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla sekä
sijoittautumisoikeuden että tilapäisen rajan yli tapahtuvan palvelun tarjoamisen osalta. Ehdotuksen
tavoitteena on edistää palvelujen vapaata liikkuvuutta etenkin hallinnollisia menettelyjä
yksinkertaistamalla. Kyseessä on ns. puitedirektiiviehdotus.
U 25/2004 (korko- ja rojaltidirektiivin muuttaminen)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan unionin neuvoston direktiiviksi.
Ehdotuksessa ehdotetaan, että uusista jäsenvaltioista Latvialle, Liettualle, Puolalle ja Tsekille
myönnetään rojaltin osalta kuuden ja Slovakialle kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana
enimmäislähdeverokanta on 10 prosenttia. Lisäksi Latvialle ja Liettualle ehdotetaan myönnettäväksi
koron osalta kuuden vuoden määräaika, jonka neljältä ensimmäiseltä vuodelta koron
enimmäislähdeverokanta on 10 prosenttia ja kahdelta viimeiseltä 5 prosenttia.
KOM(2004) 243 lopullinen Direktiivi 2003/49/EY
120 http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0718fi01.pdf
121 http://www2.europarl.eu.int/omk/sipade2?PUBREF=-//EP//NONSGML+REPORT+A5-2004-
0192+0+DOC+PDF+V0//FI&L=FI&LEVEL=2&NAV=S&LSTDOC=Y
75

U 24/2004 (rajatylittävät sulautumiset)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiiviksi.
Direktiiviehdotuksen tarkoitus on helpottaa eri jäsenvaltioissa toimivien yhtiöiden, erityisesti pkyritysten,
rajatylittäviä sulautumisia. Ehdotus mahdollistaisi rajat ylittävän sulautumisen nykyistä
selvästi halvemmalla ja yksinkertaisemmin oikeudellisin menettelyin. KOM(2003) 703 lopullinen
U 23/2004 (yritysjärjestelydirektiivin muuttaminen)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi.
Komission muutosehdotus sisältää useita ehdotuksia määräyksiksi, joilla pyritään laajentamaan rajat
ylittävien yritysjärjestelyjen veroharmonisoinnin alaa ja lisäämään veroneutraaliutta sekä
vähentämään kansainvälistä kaksinkertaista verotusta kyseisissä järjestelytilanteissa. Komissio
ehdottaa, että direktiivin soveltamisalaa laajennettaisiin uusiin yhtiötyyppeihin, kuten eurooppayhtiöön
ja eurooppaosuuskuntaan. Komissio ehdottaa myös määräyksiä eurooppayhtiön ja
eurooppaosuuskunnan kotipaikan siirron käsittelystä verotuksessa. Se ehdottaa direktiiviin
lisättäväksi myös uudenlaista yritysjärjestelymuotoa eli osittaisjakautumista koskevia määräyksiä.
KOM(2003) 613 lopullinen Direktiivi 90/434/ETY
U 20/2004 (palvelujen suorituspaikka)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi.
Ehdotuksen tarkoituksena on nykyaikaistaa ja yksinkertaistaa palvelujen verotuspaikkaa koskevia
sääntöjä sekä muuttaa niitä siten, että ne mahdollisimman usein johtaisivat veron kantamiseen
palvelun kulutusmaassa. Verovelvollisille suoritettavien palvelujen verotuspaikkaa koskevaa
yleissääntöä muutettaisiin siten, että palvelut verotettaisiin myyjän sijoittautumisvaltion asemesta
ostajan sijoittautumisvaltiossa. Myyntiin sovellettaisiin käännettyä verovelvollisuutta, kun myyjä on
sijoittautunut toiseen valtioon. KOM(2003) 822 lopullinen Direktiivi 77/388/ETY
U 18/2004 (sähkön toimitusvarmuusdirektiivi)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiiviksi sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista
toimenpiteistä.
Direktiivin tavoitteena on varmistaa EU:n sähkön sisämarkkinoiden toiminta turvaamalla
sähköntoimitusten varmuus ja riittävät rajajohtoinvestoinnit jäsenvaltioiden välillä. Ehdotus sisältää
säännöksiä sähköverkkojen varmuudesta, sähkön kysynnän ja tarjonnan tasapainon
varmistamisesta, verkkoinvestoinneista sekä rajayhdysjohtojen rakentamisesta.
KOM(2003) 740 lopullinen
U 14/2004 (hallinnollinen yhteistyö valmisteverotuksen alalla)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetukseksi sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi.
Ehdotuksen tarkoituksena on koota yhteen oikeudelliseen kehykseen jäsenvaltioiden viranomaisten
välistä hallinnollista yhteistyötä valmisteverotuksen alalla ohjaavat selkeät ja sitovat säännökset.
KOM(2003) 797 lopullinen Direktiivi 77/799/ETY Direktiivi 92/12/ETY
U 13/2004 (Haagin yleissopimus välittäjän hallinnassa oleviin arvopapereihin sovellettavasta
laista)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston päätökseksi.
Päätösehdotuksen tavoitteena on, että yhteisö voisi allekirjoittaa välittäjän hallinnassa oleviin
arvopapereihin liittyviin tiettyihin oikeuksiin sovellettavaa lakia koskevan Haagin yleissopimuksen.
76

Yleissopimuksen tarkoituksena on poistaa oikeudellinen epävarmuus arvopapereita koskeviin esineoikeuksiin
sovellettavasta laista. Yleissopimus sisältää yhteisön toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.
KOM(2003) 783 lopullinen
U 12/2004 (tasa-arvodirektiivi tavaroiden ja palvelujen alalla)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi.
Ehdotus neuvoston direktiiviksi naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen
täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla.
U 5/2004 (markkinoiden väärinkäyttö)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta komission direktiiviksi.
Komission edustaja teki Euroopan arvopaperikomitealle ehdotuksen komission direktiiviksi Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta hyväksyttyjen markkinakäytäntöjen,
hyödykejohdannaisia koskevan sisäpiirintiedon määrittelemisen, sisäpiiriluettelojen
laatimisen, johtohenkilöiden arvopaperikaupoista ilmoittamisen ja epäilyttävistä arvopaperikaupoista
ilmoittamisen osalta. Direktiivi 2003/6/EY
U 3/2004 (Eurooppa-virkamiestuomioistuimen perustaminen)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Eurooppavirkamiestuomioistuimen
perustamisesta.
Päätöksellä ehdotetaan perustettavaksi Eurooppa-virkamiestuomioistuin, jonka tehtävänä on
ratkaista ensimmäisenä oikeusasteena Euroopan yhteisön ja sen henkilöstön välisiä riita-asioita.
KOM(2003) 705 lopullinen
U 69/2003 (korko- ja rojaltidirektiivin muuttaminen)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi.
Ehdotuksessa ehdotetaan direktiivin soveltamisalaa laajennettavaksi ottamalla direktiivin liitteenä
olevaan yritystyyppiluetteloon kaksi uutta yhtiötyyppiä. Ne ovat eurooppayhtiö ja eurooppaosuuskunta.
KOM(2003) 841 lopullinen Direktiivi 2003/49/EY
U 66/2003 (muutoksenhaku ympäristöasioissa)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiiviksi.
Direktiiviehdotuksen tavoite on yhtäältä edistää tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta
päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan
yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) täytäntöönpanoa ja toisaalta korjata eräitä
ympäristölainsäädännön soveltamisen valvonnassa esiintyviä puutteita. KOM(2003) 624 lopullinen
U 57/2003 (postipalvelujen arvonlisäverotus)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi.
Ehdotuksen tarkoituksena on kilpailuvääristymien poistamiseksi saattaa julkiset postipalvelut
arvonlisäverotuksen piiriin. Ehdotuksen tarkoituksena on myös minimoida muutoksen vaikutus
lopullisiin kuluttajiin mahdollistamalla alennetun verokannan soveltaminen enintään 2 kiloa
painaviin osoitteellisiin tavanomaisiin postilähetyksiin, ja verottamalla tällaisia EU:n ulkopuolelle
meneviä postilähetyksiä samalla tavoin kuin EU:n sisäisiä lähetyksiä.
KOM(2003) 234 lopull Direktiivi 77/388/ETY
77

XI ASIAHAKEMISTO
Aluehallinnon kehittäminen..................................................... 39
Arvonlisästrategia ................................................................... 70
Arvo-osuusjärjestelmä ............................................................ 44
Asuntokauppa ........................................................................ 24
Asunto-osakeyhtiölaki ............................................................ 24
sivu
Corporate governance............................................................. 22, 59, 67
Energia .................................................................................. 13, 65
Eurooppaosuuskunta, ja –yhdistys ........................................... 59, 76
Eurooppayhtiö ........................................................................ 23, 42, 59, 76
Hallintolainkäyttölaki ............................................................. 34
Hallituksen esitysten laatimisohjeet, HELO.............................. 36
Henkilöstöedustus................................................................... 42
Henkilövahingot ..................................................................... 29
Holhoustoimilaki.................................................................... 36
Hyvin tunnetut merkit ............................................................ 10
IAS-asetus.............................................................................. 3, 5, 47, 69
Immateriaalioikeudet .............................................................. 37
Julkiset hankinnat................................................................... 12
Julkisten osakeyhtiöiden sulautuminen..................................... 58
Julkiset ostotarjoukset............................................................. 47
Juomapakkaukset.................................................................... 51
Jätteet.................................................................................... 65
Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma ................................ 21
Kansallinen tietoturvastrategia ................................................. 17
Kauppamenettelyt................................................................... 16
Kaupparekisteri ...................................................................... 11, 23
Keskenään kilpailevat säästötuotteet........................................ 45
Kiinteistörahastolaki............................................................... 46
Kilpailunrajoituslaki ............................................................... 14
Kilpailuoikeus ........................................................................ 14, 56
Kirjanpito............................................................................... 3, 66
Konkurssi............................................................................... 31
Konsernitilinpäätös ................................................................. 3, 6
Korkeakoulukeksintö .............................................................. 11
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma .................. 38
Kuluttajansuoja ...................................................................... 12, 24, 26, 55
Kuluttajariitatyöryhmä ............................................................ 12
Kulutusluotto ......................................................................... 56
Laajakaistastrategia ................................................................ 19
Lahjonta................................................................................. 72
Lakisääteinen tilintarkastus ..................................................... 67, 75
Luottotietolaki........................................................................ 35
78

Maankäyttö ............................................................................ 53
Maksualan oikeudellinen kehys ............................................... 75
Maksukyvyttömyys ................................................................ 31
Maksusuoritusmääräysmenettely ............................................. 68
Markkinoiden väärinkäyttö...................................................... 47, 77
Myynninedistämisasetus ......................................................... 55
Naisyrittäjyys ......................................................................... 3
Osakepääoman takautuva korottaminen.................................... 22
Osakeyhtiölain kokonaisuudistus ............................................. 21
Osakeyhtiölaki ....................................................................... 4, 21, 22, 23, 47
Palveludirektiivi..................................................................... 74, 75
Perintö- ja lahjavero................................................................ 49, 50
Perintökaari............................................................................ 35, 36
Pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmä ............... 50
Pk-yritys ................................................................................ 3, 15, 47, 57, 58, 60, 61, 71, 76
Päästökauppa ......................................................................... 14
Rahanpesu.............................................................................. 39
Rahoituspalveluiden etämyynti................................................ 18, 26
Rahoitusvakuuslaki................................................................. 26
Rakentaminen ........................................................................ 24, 53
Riita-asioiden oikeuspaikkasäännökset..................................... 30
Rikosvahinkolaki.................................................................... 29
Rooman yleissopimuksen muuntaminen................................... 72, 73
Ryhmäkanne .......................................................................... 30
Saatavien perintä .................................................................... 27
Saatavien siirto ....................................................................... 28
Saatavien vanhentuminen........................................................ 25
Sananvapaus joukkoviestinnässä.............................................. 17
Siirtymäaikalaki ..................................................................... 41
Sijoitusrahastolaki .................................................................. 44
Sijoituspalveluyritykset........................................................... 45
Sopimattomat kaupalliset menettelyt ........................................ 55
Sopimukseen perustumattomat velvoitteet................................ 73
Standardisointi ....................................................................... 16
Strategia-asiakirja ................................................................... 1, 30, 41
Sukupolvenvaihdos................................................................. 50
Sähkö- ja elektroniikkaromu ................................................... 54
Sähköinen kaupankäynti ......................................................... 73
Sähköinen liiketoiminta .......................................................... 61
Sähköisen viestinnän tietosuojalaki.......................................... 18
Sähkömarkkinat...................................................................... 13
Säästötuotteet......................................................................... 45
Taideteoksen jälleenmyyntikorvaus ......................................... 60
Taksiliikennelakityöryhmä ...................................................... 20
Tavaramerkki......................................................................... 10, 61
Tekijänoikeus ......................................................................... 10, 38, 61
Televiestintä .......................................................................... 17
Teollisoikeudellinen asiamiesjärjestelmä .................................. 10
Tietojen julkistaminen............................................................. 58
79

Tietojärjestelmiin kohdistuvat hyökkäykset.............................. 73
Tietokoneohjelmien patentointi ............................................... 63
Tietosuoja .............................................................................. 18, 35
Tietoturvastrategia .................................................................. 17
Tietoverkkorikollisuus ............................................................ 33, 38
Tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma........................................ 17
Tilintarkastus ......................................................................... 3, 6, 66, 75
Tullilainsäädäntö .................................................................... 52
Tunnusmerkki........................................................................ 10
Tuomioistuinlaitoksen kehittäminen......................................... 37
Tuomioistuinsovittelu ............................................................. 31
Tuoteturvallisuus .................................................................... 12
Tuotevastuu ........................................................................... 73
Tuoteväärennökset.................................................................. 63
Työllisyyden politiikkaohjelma ............................................... 41
Työntekijöiden tiedottaminen ja kuuleminen ............................ 64
Ulosotto................................................................................. 32
Vaaralliset päästöt .................................................................. 53
Vahingonkorvaus.................................................................... 28
Vaihtoehtoiset riidanratkaisut .................................................. 70
Valmisteverotus...................................................................... 76
Valtioiden rajat ylittävät sulautumiset ...................................... 58, 76
Vapaaehtoiset eläkevakuutukset .............................................. 49
Varallisuusvahingot ................................................................ 29
Varallisuusveroasteikkolaki..................................................... 49
Velkahallintaohjelma .............................................................. 33
Verouudistus .......................................................................... 47
Verkkolaskut .......................................................................... 46
Verkkotunnuslaki ................................................................... 20
Viestintämarkkinalaki............................................................. 19
WIPO .................................................................................... 10
Vuokratyöntekijät................................................................... 64
Vuosilomakomitea.................................................................. 42
Välillinen verotus ................................................................... 51
Välitön verotus ....................................................................... 47
Yhdenvertaisuus ..................................................................... 41, 77
Yhdennetty tuotepolitiikka ...................................................... 66
Yhteisöpatentti....................................................................... 62
Yhteisöverotus ....................................................................... 70
Yhteistoimintalaki .................................................................. 42
Yhtiöoikeuden modernisointi................................................... 59
Ympäristömelu ....................................................................... 53
Ympäristönsuojelu.................................................................. 53
Ympäristövahingot ................................................................. 65
Yrittäjyyden politiikkaohjelma ................................................ 2, 51
Yrittäjyyden vihreä kirja ......................................................... 57
Yrityskeskittymien valvonta .................................................... 16, 56
Yritysostotarjoukset................................................................ 47
Yritysten sosiaalinen vastuu .................................................... 71
80