Finnish Architecture 0809 - Suomen rakennustaiteen museo

More documents

Recommendations

Info

lainen Renzo Piano peittää uudet ostokeskuksensa, taidemuseonsa ja tiedekeskuksensa istutuksilla tai ranskalainen Jean Nouvel ja sveitsiläiset Herzog & de Meuron uudet julkisivunsa kasvillisuudella, on vaikeata puhua luonnonpalvonnasta pelkästään Pohjoismaisena piirteenä. Toisaalta sellaiset ”jäävuoret” kuin Finlandia-talo Helsingissä ja Snöhettanin suunnittelema oopperatalo Oslossa ovat luontevampia pohjoismaisten pääkaupunkien rannoilla kuin etelämpänä Eurooppaa. Professori Simo Paavilainen Simo Paavilaisen luento ”Pohjoismainen klassisismi” kuultiin 24.11.2009 osana museon pohjoismaista luentosarjaa. Öijared Country Club, Lerum, 1987–88. Gert Wingardh. Photo: Stefan Hallberg Nordic features in Nordic architecture Is there such thing as Nordic architecture, or is architecture in the Nordic countries automatically and characteristically Nordic? We often take it for granted that the answer to both of these questions is yes. Architects were inspired by Nordicness in the early 20th century. One of the first signs was the Viking style, or dragon style, seen mainly in summer homes. In the 1910s, Nordicness manifested itself as an interest in traditional brick architecture. You could say Nordic commonality culminated in the 1920s with the emergence of 1920s classicism, or Nordic classicism, a concept primarily inspired by Danish and Swedish architecture and, particularly, Gunnar Asplund. The generation whose junior years were marked by 1920s classicism propelled an enthusiasm for Nordic themes well into the 1950s. But after that – what is left of Nordicness? The 1950s is generally considered the Golden Age of Finnish architecture, during which it started receiving international acclaim. Did this entail such a feeling of superiority that Finnish architects no longer found it necessary to follow what happened in the neighbouring countries? By the 1950s, they began seeking influences beyond Scandinavia. What features can be regarded as Nordic in architecture? To investigate this issue, we need to go back to the shared peak of Nordic classicism. What the 1920s generation had in common was a “longing for Italy”. Alvar Aalto retained this feature throughout his career. Although Peter Celsing was much younger and certainly cannot be considered a member of the same generation, a similar enthusiasm is clearly visible in many of his churches and the Riksbank. Sverre Fehn, on the other hand, longed for northern Africa. Jørn Utzon’s summer house, which is widely covered in publications, is on the Mediterranean Sea. Today, there seems to be little left of this Mediterranean longing; contemporary young architects are more interested in India, Japan and Australia. Yet there was another aspect to Nordic classicism: a rediscovery of Nordic vernacular milieu and culture. Architects began to see its aesthetical values: simple, naturally classical, gently sloping pitch-roofed building volumes in lively, varied groups; the beauty of earthtone reds and yellows in the Nordic landscape and their cultural history. There is perhaps more left of this feature than of the longing for Italy. It can be found, for example, in the works of Tegnestuen Vandkunsten. In Sweden you frequently see beautiful proofs of the existence of this phenomenon, where it is further supported by a sort of late echo of Gustavianism. Prime recent examples include the summer house by Juhan Celsing for Anne Sofie von Otter, duly painted in Falu red. Rekindled enthusiasm for traditional techniques, such as thatched, peat and shingle roofs, also bear witness to a similar interest. Shingles are a prominent feature of Asplund’s small Woodland Chapel in the southern cemetery of Stockholm. Fine recent examples of shingled buildings include the Kärsämäki Shingle Church and the Viikki Church in Helsinki. Adjacency to nature, or downright adoration of nature has been considered a quintessentially Nordic feature in architecture. Reima Pietilä excelled in the art of attempting to completely erode the border between building and terrain. Adoration of nature is also present in a number of nature-inspired Finnish churches, such as Temppeliaukio Church, Otaniemi Chapel and the Resurrection Chapel in Turku. In the other Nordic countries, a similar devotion to nature seems somewhat harder to spot. Denmark, however, boasts a splendid example of the genre: the Louisiana Museum of Modern Art in north Sjaelland, with works of art presented side by side with the surrounding landscape. The best contemporary example from Sweden is Gert Wingårdh’s Öijared Country Club, where the lawn rises to cover the entire building. In Norway, the Mortensrud Church by Jan Olav Jensen adores stone as a material in much the same way as 10
uutuushankinta: Kellosepän haave Usko Nyström, suunnitelma elokuvateatteriksi Kajaaniin, julkisivu Kainunkadulle ja leikkaukset a ja b, 1919. Museon viimeaikaisiin hankintoihin kuuluvat arkkitehti Usko Nyströmin (1861–1925) piirustukset Kajaanin kaupungin II kaupunginosaan tontille 34 suunniteltua kaksikerroksista asuinrakennusta ja elävienkuvien teatteria varten toukokuulta 1919. Tussilla ja vesivärillä 50 x 65 cm suuruisille kartonkiarkeille tehtyä kiinteistönomistajan piirustussarjaa täydentää kolme kalkiokangaskopiota. Hankkeen primus motorina toimi kajaanilainen kelloseppä August Lappalainen, joka antautui 1910-luvun alussa elokuva-alalle. Ensi kerran liikkuvaa kuvaa oli nähty Kajaanissa 2. joulukuuta 1899, jolloin alan pioneeri, ympäri Suomea kinematografinsa kanssa kierrellyt Oskar Alonen oli järjestänyt näytöksen kirjaston lukusalissa. 1 Lappalainen lumoutui elävistä kuvista ja tajusi alan kasvumahdollisuudet; asiaa vauhditti avioliitto valokuvausliikettä pitäneen Maria Hynnisen kanssa. 2 Näytäntötoimintansa “Ihmeitten maailman” esityksillä aloittanut kelloseppä osti keväällä 1916 puolet Aleksanterinkadun ja Kainunkadun (nyk. Kauppakatu – Urho Kekkosen katu) kulmatontista 3 rakennuttaakseen vuokramaalla toimineelle OTAVA-teatterilleen oman talon. Suunnittelijaksi Lappalainen palkkasi Usko Nyströmin, valokuvaaja Into K. Inhan arkkitehtiveljen, jonka tunnettuja töitä on mm. Imatran Valtionhotelli. Niin valokuvauksesta kuin ylipäänsä kaikenlaisista keksinnöistä kiinnostuneelle Nyströmille tehtävä oli epäilemättä mieluinen, olihan elokuvateatterisali uusi tilatyyppi, joka jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli innoittanut arkkitehtien parhaimmistoa luomaan toinen toistaan ylellisempiä miljöitä arkitodellisuudesta pakenemiselle. Nyströmin suunnitelmassa katujen kulmassa on mansardikattoinen kivitalo, jonka pohjakerroksessa on liikehuoneistoja ja toisessa kerroksessa kaksi kolmen huoneen ja keittiön asuntoa. Toimeksiantajan varsinaisen ammatin paljastaa kulmaa kiertävään barokkipäätyyn sijoitettu kello. Elokuvateatteri sijaitsee Kainunkadun varrella omassa rakennuksessaan, joka ilmentää hankkeen kunnianhimoisuutta. Pieneen 4000 asukkaan Kajaaniin – johon tosin seminaari ja vastikään perustettu rajavartiosto toivat nuorta väkeä – arkkitehti piirsi suuren elokuvateatterin pyörökaarisine sisäänkäynteineen, ikkunarivistön valaisemine lämpiöineen ja spiraaliornamentein koristeltuine saleineen, jonka permannolla on 297 ja parvekkeella 136 paikkaa. Suunnitelma kertoo kaikessa epärealistisuudessaan toimeksiantajansa suurista tavoitteista. Vuosikymmenten kuluessa Lappalaisen onnistuikin luoda Kajaaniin merkittävä elokuvadynastia. Vielä tässä vaiheessa hän joutui kuitenkin tyytymään insinöörikokelas Haatajan suunnittelemaan noin 100-paikkaiseen elokuvateatteriin, joka aloitti toimintansa kulmaan rakennetussa vaatimattomassa talossa 1920. 4 Nyströmin suunnitelma on yksi 1910-luvun lopun monesti varojen puutteessa toteuttamatta jääneistä haaveista. Eija Rauske, tutkija, FT 1 Sven Hirn, Kuvat kulkevat. Kuvallisten esitysten perinne ja elävien kuvien 12 ensimmäistä vuotta Suomessa. Suomen elokuvasäätiön julkaisusarja no 11, 1981, 146–147. 2 Panu Pulma, Mullistusten aika 1906–1939 teoksessa Panu Pulma, Oiva Turpeinen, Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976. Kajaanin kaupunki 1994, 234. 3 Lainhuudatusasiain pöytäkirja 1.5.1916 § 28. Kajaanin raastuvanoikeuden arkisto, ICa:144. Oulun maakunta-arkisto. 4 Piirustukset Kajaanin kaupunginarkisto. Temppeliaukio Church. We could also say that Juha Leiviskä’s architecture of light also belongs to the same domain, as a form of adoration of nature or a natural phenomenon. The fact that we can identify similar Nordic features in several Nordic countries is one thing. It is quite another to ponder if genuine interest in each other’s architecture exists in the Nordic countries. Does the architecture of one Nordic country function as an example for the others? For quite some time, Denmark has been exemplary in implementing high-quality, controlled overall environments. Today, it continues to be the leading Nordic country in landscape architecture. Sweden has been a pioneer in the preservation of old buildings and wooden towns. But is there an individual architect serving as a source of inspiration for others, in the footsteps of Asplund? I think the answer is negative. Today, it is a handful of international starchitects who lead the way. It seems there is little visibility left for regional, let alone national interpretations. True, it is difficult to limit yourself to your immediate vicinity, knowing that wooden architecture is of equally high quality in Austria, Switzerland or Japan as in the Nordic countries. And when the Italian Renzo Piano coats his new malls, art museums and science centres with plants and the French architect Jean Nouvel and the Swiss team Herzog & de Meuron their new facades with vegetation, you can hardly speak of the adoration of nature as a solely Nordic feature. On the other hand, such icebergs as the Finlandia Hall in Helsinki and the Oslo Opera House by Snöhettan look more natural on the shores of Nordic capitals than somewhere further south in Europe. Professor Simo Paavilainen 11
Page 1 and 2: Suomen arkkitehtuuria 0809 Poiminto
Page 3 and 4: La biennale di venezia 2010 Todenn
Page 5 and 6: Anttolanhovi Lakeside Villas, Mikke
Page 7 and 8: Pohjoismaisuus Pohjolan arkkitehtuu
Page 9: lak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu, Lukk
Page 13 and 14: Keskeisessä asemassa on kaupunki j
Page 15 and 16: Kestävän kehityksen kärjessä Ka

Finnish Architecture 0809 - Suomen rakennustaiteen museo

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?