29.10.2014 Views

Joulun sanoma kuuluu kaikille!

Joulun sanoma kuuluu kaikille!

Joulun sanoma kuuluu kaikille!

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Lähimmäinen<br />

4/2009<br />

KRISTILLINEN ALKOHOLISTI - JA NARKOMAANITYÖ<br />

<strong>Joulun</strong> <strong>sanoma</strong> <strong>kuuluu</strong> <strong>kaikille</strong>!


Lähestymme Rauhanruhtinaan aikaa<br />

Joulu tulee taas väistämättä. Toiset odottavat tätä aikaa innolla, ja toisille se<br />

on täynnä ahdistusta. Läheskään kaikki ihmiset eivät saa viettää joulua rauhan<br />

oloissa ja hyvin useilta puuttuu sisäinen rauha. Mahtaako monikaan meistä<br />

muistaa, että Jeesusta, jonka syntymäjuhlaa me jouluna vietämme, on myös<br />

Rauhanruhtinas.<br />

Voisiko Jeesuksesta jouluna itse asiassa sopivampaa nimeä löytääkään, kuin<br />

Rauhanruhtinas. Me laulamme tutussa joululaulussa: En etsi valtaa loistoa,<br />

en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.<br />

Rauha näyttääkin olevan yksi tavoitelluimmista, mutta samalla vaikeimmin<br />

saavutettavista aarteista. Enemmän kuin mitään muuta, me kaipaamme<br />

rauhaa, niin ulkoista kuin sisäistä.<br />

Sotia ja levottomuuksia maailmassa on ollut niin kauan kuin ihminen on täällä<br />

elänyt ja luultavasti yhtä kauan on ihmisen sisällä myllertänyt. Kummassakaan<br />

asiassa ei olla menty parempaan suuntaan. Ei tarvitse paljoa kärjistää, jos<br />

sanon, että elämme parhaillaan aikaa, jossa todella ehjiä ihmisiä on yhä<br />

vähemmän. Tänä päivänä ihmistä kiusaavat neuroosit, psykoosit, masennukset,<br />

toivottomuus, näköalattomuus jne. Näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon ja<br />

kaikki niistä murentavat ihmisen rauhaa sisältä päin.<br />

Me suomalaiset olemme vielä saavuttaneet yhden sellaisen ykkössijan kansojen<br />

keskuudessa, josta ei voi olla oikein ylpeä. Me nimittäin nukumme öisin<br />

vähemmän kuin mikään muu kansa. Olemme unettomuuden mestareita ja<br />

joka vuosi popsimme miljoonia pillereitä saadaksemme edes muutaman tunnin<br />

kemiallista unta.<br />

Eräs tunnettu saarnamies on aikoinaan sanonut: Suuret ihmisjoukot elävät<br />

hiljaisessa epätoivossa. Ongelman sydän on siis sydämen ongelma. Rauha ei<br />

sittenkään ole niinkään ulkoisista tekijöistä johtuva, vaan se kumpuaa ihmisen<br />

sisältä. Tämä sisältä kumpuavaa rauha tuo ihmisen elämään tasapainon, joka<br />

kestää, vaikka ulkopuolella kuohuisivat minkälaiset tyrskyt.<br />

Miten Rauhanruhtinas sitten pystyy vaikuttaman siihen, että ihmisellä olisi<br />

rauha? Tämä on mahdollista ensinnäkin sovitustyön ansiosta. Golgatan risti oli<br />

tuo silta ylitse synnin aiheuttaman pimeyden kuilun. Synnissä rypevä ihminen<br />

pääsi takaisin luojansa yhteyteen. Tämän oivalluksen lausui aikoinaan isä<br />

Augustinus.<br />

Jeesuksella on myös voima ja valta antaa meille rauha oman itsemme kanssa.<br />

Hänellä on ratkaisu meidän sisäisiin ristiriitoihimme. On ihmeellistä, miten<br />

sielunvihollinen onnistuu niin usein saamaan ihmisen sisimpään aikaan<br />

voimakkaan sisällissodan. Monasti apua tuskaan on haettu pitkään,<br />

jopa vuosikymmeniä. Kun sitten lopulta käännytään Jeesuksen<br />

puoleen, joka lausuu nuo tutut sanat: Vaikene, ole hiljaa. Pyhän<br />

Hengen voimalla Hän lopettaa tuon sisällä vellovan sisällissodan,<br />

jota käydään ihmisen lihallisen ja hengellisen luonteen välillä.<br />

Kun meillä on rauha itsemme ja Jumalan välillä Hän haluaa vielä<br />

eheyttää suhteemme toisiin ihmisiin. Vain Kristuksen antaman<br />

rakkauden kautta me opimme välittämään oikealla tavalla<br />

veljistämme ja sisaristamme.<br />

Itse joudun päivittäin opettelemaan näitä kristinopin<br />

alkeita. Ei tahdo aina muistaa, että Rauhanruhtinas on<br />

minunkin Herrani ja Vapahtajani. Toivon sydämestäni,<br />

että Hän antaa sinulle ja minulle <strong>Joulun</strong>, josta ei puutu<br />

sisäinen lepo ja rauha.<br />

Jukka Nieminen<br />

Toiminnanjohtaja<br />

2 Lähimmäinen 4/2009


Tässä lehdessä<br />

s.4 Konnunsuolla tehtiin historiaa<br />

s.5 Ari Rautavirran välitestamentti<br />

s. 6-7 Joulutarinoita<br />

s. 8 Tampereen Ankkurin joulu<br />

s. 9. Kaappisen joulu<br />

s.10. Ison Kirjan etäopiskelua<br />

s. 11. Kari innostui opiskelemaan<br />

s.12-13.Petrin tarina III osa<br />

s.14. Vapaaehtoistyötä sydämellä<br />

s.15. Lapin köörileirillä käytiin kasteella<br />

s.16. Jyväskylässä jatkohoitoa vangeille<br />

s. 17. Mika Nissinen<br />

s. 18.-19. Arja Nieminen<br />

s. 20.-21. Mainoksia<br />

s. 22.23 Yhteystiedot<br />

Kan ry:n hallitus ja henkilökunta sekä<br />

lehden tekijät haluavat toivottaa<br />

Hyvää joulua <strong>kaikille</strong> Lähimmäisen lukijoille.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 3


Konnunsuolla tehtiin päihdetyön historiaa<br />

Konnunsuon vankilan lopettaminen<br />

ja koko vankilakompleksin myyminen<br />

eniten tarjoavalle on ylittänyt<br />

valtakunnallisen uutiskynnyksen jo<br />

moneen otteeseen. Se, että siellä<br />

on toiminut pian viisi vuotta kristillinen<br />

päihdekuntoutusosasto, ei<br />

ole kiinnostanut juuri muita kuin<br />

asiaan vihkiytyneitä ja päihdetyötä<br />

tekeviä tahoja yleensä.<br />

Marraskuun lopussa osaston<br />

ohjausryhmä kokoontui viimeisen<br />

kerran ja alusta lähtien sitä vetänyt<br />

Ari Rautavirta pistää pillit pussiin<br />

jouluun mennessä ja aloittaa muuton<br />

Riihimäelle, jossa on tarkoitus<br />

avata Kan osasto ensi vuoden alkupuolella.<br />

Viralliset paperit on määrä<br />

allekirjoittaa joulukuussa.<br />

Konnunsuon osasto oli koko<br />

vankilahistoriassa ensimmäinen<br />

kerta, kun päihdekuntoutusta ja<br />

elämänhallintaa kiven sisällä opetti<br />

ulkopuolinen henkilö. Vaasan<br />

vankilassa on myös kristillinen<br />

osasto, joka on toiminut jo toistakymmentä<br />

vuotta. Se toimii<br />

kuitenkin pääosin vankilan oman<br />

henkilökunnan voimin. Konnunsuon<br />

osastoa voisi ehkä luonnehtia<br />

myös kan<strong>sanoma</strong>isemmaksi ja<br />

joustavammaksi, jonne vangin on<br />

helpompi mennä.<br />

Idean isä, Konnunsuon vankilan<br />

entinen johtaja Tauno Mäkelä oli<br />

luonnollisesti paikalla viimeisessä<br />

palaverissa. Hän sanoi uskoneensa<br />

alusta lähtien siihen, että tällainen<br />

kristillinen osasto suljetun vankilan<br />

sisällä sopeutuu sinne hyvin. Hän<br />

ei myöskään hämmästellyt juuri<br />

valmistuneiden tutkimusten tuloksia<br />

siitä, kuinka osaston läpikäyneillä<br />

miehillä oli vapautumisen jälkeen<br />

mennyt.<br />

Heillä on nimittäin mennyt yllättävän<br />

hyvin. Yli puolella miehistä<br />

ei ole vähintään vuoteen tullut<br />

minkäänlaista merkintää viranomaisten<br />

rekistereihin, mikä käytännössä<br />

tarkoittaa sitä, että rikolliseen<br />

elämään ei ole palattu.<br />

Omassa puheenvuorossaan Mäkelä<br />

muistutti, että sinä aikana, jolloin<br />

hän oli vankeinhoidon palveluksessa,<br />

järjestettiin jopa kymmeniä<br />

erilaisia toimintaohjelmia, joiden<br />

avulla pyrittiin eroon päihteistä ja<br />

uusintarikollisuudesta. Häntä vastaan<br />

ei ole tähän mennessä tullut<br />

ensimmäistäkään kaveria, joka olisi<br />

päässeet kiinni uuteen elämään.<br />

Sen sijaan heitä, jotka ovat tehneet<br />

uskonratkaisun ja aloittaneet uudestaan,<br />

on tullut vastaan jo lukuisia.<br />

-Tämä ohjelma on näyttänyt tehonsa<br />

ja olen iloinen siitä. On myös<br />

hienoa, että pääsette jatkamaan<br />

tätä työtä Riihimäen vankilaan ja<br />

toivon samanlaista onnistumista<br />

siellä. Uskoakseni Konnunsuo oli<br />

se paikka, jossa tällainen työ piti<br />

aloittaa ja olen ymmärtänyt, että<br />

kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä<br />

näihin vuosiin, muotoili<br />

Tauno Mäkelä.<br />

Kan ry:n hallituksen pitkäaikainen<br />

jäsen ja vankilatyön veteraani Pauli<br />

Särkkä piti upeana sitä, että projektina<br />

alkanut toiminta on jäänyt<br />

elämään myös sen jälkeen. Useimmiten<br />

projektit päättyvät sen jälkeen<br />

kun ulkopuolinen rahoitus loppuu.<br />

Alunperin osasto käynnistettiin<br />

RAY:n rahoittamana kolmiivuotisena<br />

projektina.<br />

Vankilan johtaja Lea Lehtonen piti<br />

nyt päättyvää Kannin aikaa myös<br />

vankilan kannalta hyvänä ja hedelmällisenä<br />

ajanjaksona.<br />

-Olen jo moneen otteeseen eri<br />

tilaisuuksissa jakanut kehuja ja<br />

kiitoksia tälle osastolle, joten nyt<br />

teen sen lyhyesti. Ari sujahti meille<br />

kuin kuuma veitsi voihin, eikä<br />

Konnunsuon vakilanmiljöö ilmakuvassa<br />

Lea Lehtonen ojentaa Konnunsuo<br />

mukin Kan ry:n hallituksen<br />

puheenjohtajalle Raimo Leppälälle<br />

kertaakaan tullut eteen mitään<br />

isompia ongelmia. Homma on mennyt<br />

tosi hyvin ja on haikea heittää<br />

jäähyväiset, kiteytti Lehtonen.<br />

Hän lisäsi vielä olevansa äärettömän<br />

iloinen siitä, että tällainen arvokas<br />

työ voi jatkua Riihimäellä. Hän<br />

toivoi kaiken sujuvan Riihimäellä<br />

yhtä hyvin ja mutkattomasti kuin<br />

Konnunsuolla.<br />

Kan ry:n vankilaosaston ohjausryhmä<br />

4 Lähimmäinen 4/2009


Ari Rautavirta lähtee pois Konnunsuolta haikein mielin<br />

Muutto Riihimäelle ei liikaa jännitä<br />

Marraskuun alussa Ari Rautavirta istuu<br />

jo tutuksi käyneessä työhuoneessa<br />

Konnunsuon vankilan hallintorakennuksen<br />

kellarikerroksessa. Pian on<br />

aika heittää hyvästit tutulle paikalle<br />

ja työtovereille. Heti tammikuun<br />

alussa on edessä muutto Riihimäen<br />

vankilaan, jossa samanlainen työ<br />

jatkuu. Tarkka alkamisajankohta<br />

ei vielä ole tiedossa, mutta ensimmäinen<br />

ryhmä pyritään kokoamaan<br />

alkukevääseen mennessä.<br />

Mitä on jäänyt käteen? On aika hiukan<br />

muistella menneitä vuosia.<br />

Ari hakee pitkään sanaa, joka kuvaisi<br />

parhaiten sitä tunnetta, mikä oli<br />

päällimmäisenä kun vankilan portit<br />

hänelle ja Kan osastolle aukenivat<br />

vuonna 2005. Toiminnan rahoittajana<br />

toimi RAY, joka myönsi kolmen<br />

vuoden määrärahat ja myöhemmin<br />

vielä yhden vuoden toiminnan tuloksellisuuden<br />

vuoksi. Kulunut vuosi<br />

on rahoitettu yhdistyksen omista<br />

varoista.<br />

-Taisi siinä vaiheessa aika paljon jännittää.<br />

Oltiinhan astumassa suureen<br />

tuntemattomaan. Melko painostavalta<br />

tämä ilmapiiri tuntui ja ihmisetkin<br />

olivat aika varauksellisia. Tuumittiin,<br />

että mahtaakohan siitä mitään tulla,<br />

muistelee Ari Rautavirta.<br />

Ihmeen nopeasti homma alkoi kuitenkin<br />

asettumaan uomiinsa. Parin<br />

viikon tutustumisjakson jälkeen<br />

Ari sai omat avaimet ja kulkukortin,<br />

joilla hän pääsi melkein jokaisesta<br />

ovesta sisään ja ulos.<br />

Pian sen jälkeen kun ensimmäinen<br />

ryhmä saatiin kootuksi päihteettömälle<br />

asumisosastolle, alkoi<br />

suhtautuminen muuttua. Mitään<br />

sellaisia ongelmia, joita jotkut olivat<br />

pelänneet, ei ilmaantunut. Koko osasto<br />

rauhoittui ja sama rauhallisuus<br />

levisi osin myös muille osastoille.<br />

Apulaisjohtaja Jyrki Heinonen totesi<br />

muutama vuosi sitten, että heti<br />

alussa osastolla oli hyvä vaikutus<br />

koko vankilan ilmapiiriin.<br />

Ennen Kan osaston perustamista<br />

Suomessa oli Vaasassa toiminut jo<br />

jonkin aikaa samantyylinen kristilliseltä<br />

pohjalta lähtevä osasto. Se<br />

pyörii kuitenkin pääosin vankilan<br />

oman henkilökunnan voimin, kun<br />

taas Konnunsuon osastoa on pyörittänyt<br />

ulkoa tullut Kan ry:n palkkaama<br />

työntekijä.<br />

Kuluneiden vuosinen aikana on tapahtunut<br />

paljon onnistumisia, mutta<br />

aivan kaikki eivät sentään ole kaidalla<br />

tiellä pysyneet. Viimeisen tutkimuksen<br />

mukaan kuitenkin noin<br />

puolet kaikista niistä, jotka ovat<br />

läpikäyneet puoli vuotta kestävän<br />

kurssin Kan osastolla, ovat selvinneet<br />

ilman uusintarikoksia.<br />

Erityisellä lämmöllä Ari muistele ensimmäistä<br />

ryhmää.<br />

-Siihen näytti valikoituneen erityisen<br />

motivoituneita miehiä. Tässä<br />

ryhmässä on seurannan mukaan<br />

myös kaikkien eniten selviytyjiä,<br />

kertoo Ari.<br />

Miehet Kan osastolle on valittu kaikista<br />

Suomen vankiloista hakemuksen<br />

perusteella. Useimmat sinne<br />

tulleet ovat olleet valmiiksi uskossa,<br />

mutta se ei ole ollut ehdoton<br />

edellytys osastolle pääsyyn. Kaikki<br />

osastolle pyrkijät haastatellaan ja<br />

heidän motivaationsa punnitaan<br />

tarkasti. Tästä huolimatta kaikki<br />

eivät jaksa loppuun saakka, mutta<br />

keskeyttämiset ovat aika harvinaisia.<br />

Vajaan viiden vuoden aikana kolme<br />

miestä on itse päättänyt, ettei tämä<br />

ole hänen paikkansa.<br />

Kuuden kuukauden kuntoutusjakson<br />

aikana käydään päivittäin<br />

systemaattisesti läpi Raamattua,<br />

mutta opiskellaan toki myös paljon<br />

muita asioita. Koko jakson pohjana<br />

on ohjelma, joka pohjautuu<br />

ihmiskäsitykseen, jossa ihminen<br />

nähdään fyysisenä, psyykkisenä,<br />

sosiaalisena ja hengellisenä<br />

kokonaisuutena.<br />

Vaikka Ari lähtee Konnunsuolta<br />

haikein mielin, on samalla mukana<br />

myös aimo annos toivoa ja<br />

intoa tulevan paikan suhteen. Hän<br />

katselee juuri tullutta vankeinhoitolaitoksen<br />

seurantaraporttia,<br />

jossa on mukana 42 vuodesta<br />

2005 vuoteen 2008 Kan osaston<br />

läpikäyneet miehet. Heistä 25 ei<br />

ole vapautumisen jälkeen saanut<br />

minkäänlaista merkintää<br />

viranomaisten rekistereihin,<br />

eli käytännössä he ovat päässeet<br />

irti päihteistä ja rikoksista.<br />

Suomen vankilat ovat viimeisten<br />

vuosikymmenien aikana kehitelleet<br />

kymmeniä erilaisia kuntoutusohjelmia,<br />

joista yksikään ei ole<br />

päässyt tällaisiin tuloksiin. Tästä<br />

on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti<br />

Riihimäkeä.<br />

Lahdessa järjestetään jälleen 21.12-09<br />

perinteinen Kadunkansan joulujuhla.<br />

Timo Räihä juhlien isäntä,helluntaiseurakunnan evankelista, kaupuginvaltuutettu<br />

järjestää 21:sen kerran juhlat.Hän on kerännyt joka vuosi<br />

tarvittavat ruuat lahjoituksena lahtelaisilta liikemiehiltä jotka näin ovat<br />

halunneet lahjoituksillaan osallistua juhlien järjästelyihin. Esimerkiksi<br />

viime vuonna kadunkansaa oli sali pullollaan, yli kolme sataa. Tänä<br />

vuonna odotetaan vielä enemmän.<br />

Juhlassa käyttävät puheen vuorot joululaulujen välissä Kan:ryn toiminnanjohtaja<br />

Jukka Nieminen, juhlien isäntä Timo Räihä sekä todistuspuheen<br />

vuoron Mika Hiltunen.<br />

Juhlat alkavat klo 18.00 Lahden helluntaiseurakunnassa<br />

Kiveriönkatu 1.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 5


Erilainen aattoilta<br />

Aattoilta hämärtyy. Kaupunki on hiljainen, kotien ikkunoista<br />

loistaa kynttilät ja joulun valot tuikkivat<br />

parvekkeilla. Pihat ja kuuraiset puut ovat myös saaneet<br />

monenlaista tuiketta. Pimentyneessä illassa valkoinen,<br />

jo vähän kallistunut talo metsän reunassa hohtaa kutsuvasti<br />

joulun lämpöä. Ajamme pihaan ja kirpeä pakkanen<br />

nipistelee poskia, kun astuu ulos auton lämmöstä. Lumi<br />

narskuu jalkojen alla astellessa portaille, joiden pielissä<br />

ulkotulet loimuavat.<br />

Ovi avautuu ja lämmön muodostama höyrypilvi pöllähtää<br />

ulos. Talon isäntä, Mikko Vähä-Lassila toivottaa tulijat<br />

lämpimästi tervetulleiksi ja kehottelee joulupuurolle. On<br />

jouluaattoilta, kello lähestyy ilta-kuutta. Tuvassa käy aika<br />

huiske, kun puuroa jaetaan. Emäntä hätistelee lautasen<br />

käteensä saaneita eteenpäin, kamarit ovat jo täyttyneet<br />

aaton juhlavieraista.<br />

Kan -kodin jouluaatto Raision Kuninkojalla oli kokemus,<br />

joka ei jättänyt kylmäksi – se lämmittää ja tuo aitoa joulun<br />

tuntua vielä vuosienkin jälkeen. Juhlavieraita haettiin<br />

autoilla Turusta, Raisiosta ja Naantalista yhteiseen<br />

joulun viettoon. Monet heistä olivat vailla omaa kotia;<br />

yömaja, asuntola tai pellistä ja muovikelmusta kyhätty<br />

maja eivät antaneet joululle sitä tunnelmaa, mikä nousi<br />

mieleen lapsuuden jouluja ajatellessa. Täällä hetki yhdessä<br />

toisten kanssa, joulupuuro, torttukahvit, jouluevankeliumi<br />

ja kauniit tutut joululaulut toivat mieleen<br />

lapsuuden joulut, kodin ja kuusijuhlat koulussa.<br />

Lähes joka joulu Raision kaupungin sosiaalitoimen osastopäällikkö<br />

Veikko Anttila toi juhlaan kaupungin tervehdyksen.<br />

Vaimo ja kaksi lasta kotona joutuivat sopeutumaan<br />

isän erikoiseen aattoillan viettoon. Usein myös<br />

Turun Helluntaiseurakunnan johtaja, pastori Taisto Toivola<br />

toi seurakunnan tervehdyksen juhlavieraille. Tärkein<br />

vieras juhlassa oli kuitenkin aina joulun Herra, Jeesus<br />

Kristus. Hänen läsnäolonsa oli kaikkien aistittavissa ja<br />

Hän ei kulje kenenkään ohi, Hän tuo todellisen joulumielen.<br />

Niin, muutamana jouluna rohkenimme vaimoni Anjan<br />

kanssa poiketa meidän kahden hengen perheen tutusta<br />

joulutraditiosta ja osallistua tähän puurojuhlaan, se<br />

oli elämys. Monet juhlavieraista olivat elämän kolhimia,<br />

kiivaasta tehokkuusyhteiskunnan vauhdista sivuun jääneitä,<br />

mutta ei se toki ollut sisäänpääsyn edellytys.<br />

Juhlaan olivat tervetulleita kaikki ja monet yksinäiset<br />

löysivätkin sieltä jouluaaton kohokohdan – joulupuuro<br />

yhdessä muiden kanssa.<br />

Toivo Pohjolainen<br />

Pauli Särkkä muistelee<br />

Kaksi niin erilaista<br />

joulua<br />

Joulu kiven sisällä<br />

-En enää muista tarkkaan vuosilukua, mutta kauan siitä<br />

on aikaa. Taisin olla silloin nipin napin 18 vuotta täyttänyt<br />

ja menin istumaan ensimmäistä tuomiotani. Jouduin<br />

Vaasan kautta Pelsolle ja sinne suolle kaivamaan valtaojaa.<br />

Siellä haaveet kovasta linnanjätkästä alkoivat kadota<br />

ja monta kertaa tuli koti mieleen, aloittaa Pauli Särkkä.<br />

Ojan kaivaminen käsipelillä hyytävässä pakkasessa ei<br />

ollut kovin mieltä ylentävää. Mieleen taisi monta kertaa<br />

hiipiä, että tätäkö minä todella halusin. Joulu lähestyi ja<br />

Paulikin muistaa kirjoittaneensa kotiin ja pyytäneensä<br />

jonkinlaista joulupakettia.<br />

<strong>Joulun</strong>aluspäivinä työt vähitellen lopetettiin ja jäi omaa<br />

aikaa. Silloin yksi ja toinen pohti mielessään sitä, mahtaako<br />

kukaan muistaa millään tavalla.<br />

-Joulu tuli ja muistaakseni kaikki, minua lukuun ottamatta,<br />

saivat jonkinlaisen paketin, tai edes kortin tai kirjeen.<br />

Se oli kova paikka. Tunsin silloin, ettei minulla ole ketään,<br />

jota voisin kutsua lähimmäiseksi. Taisi siinä tippa melkein<br />

tulla silmään, muistelee Pauli.<br />

Myös jouluateria jäi elävästi mieleen sinä aattona. Normaalin<br />

ruuan lisäksi oli ylimääräisenä paksu läskinpala ja<br />

yksi omena. Aivan yksin ei sellissä tarvinnut lusia, sillä<br />

torakoita ja lutikoita oli kavereina riesaksi saakka.<br />

Joulu Raijan kanssa<br />

Tämä ei jäänyt Paulin ainoaksi linnajouluksi. Niitä tuli<br />

vielä jokunen, mutta ne eivät enää olleet yhtä ankeita<br />

kuin ensimmäinen. Niitä jouluja hän ei sen enempää halua<br />

muistella. Paremmin on mieleen jäänyt eräs joulu<br />

sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon ja saanut perustaa<br />

oman perheen.<br />

-Sen jälkeen olen saanut viettää monta hyvää joulua.<br />

Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen ensimmäinen<br />

yhteinen joulu Raijan kanssa. Lapsia meillä ei vielä silloin<br />

ollut. Joulu vuonna 1976 jäi kyllä lähtemättömästi<br />

mieleen. Meidät oli vihitty samana syksynä.<br />

Me leivoimme yhdessä joulutorttuja ja katselimme sitten<br />

kun ne kypsyivät uunissa, meidän ensimmäiset joulutorttumme.<br />

Koristelimme kuusen ja laitoimme muutenkin kodin<br />

joulukuntoon. Siinä unohtuivat menneet ikävät joulut<br />

ja muutkin katkerat vuodet. Jotenkin tuntuu, että silloin<br />

sain sisimpääni sellaisen valon, että se on sen jälkeen<br />

enemmän tai vähemmän kirkkaasti valaissut siellä tähän<br />

päivään asti, paljastaa Pauli.<br />

Hänelle tunne oli niin suuri ja vaikuttava, että sellaista<br />

Pauli soisi mahdollisimman monen muunkin kokevan. Kaikilla<br />

on mahdollisuus saada valo myös omaan sydämeen.<br />

Jeesus syntyi valon tuojaksi Betlehemiin, mutta Hän voi<br />

syttyä valoksi myös sydämiin.<br />

6 Lähimmäinen 4/2009


Jumalan antama lahja sisälsi uuden elämän<br />

”Onkos täällä kilttejä lapsia?” kysyi valkopartainen joulupukki ensitöikseen, kun astui<br />

pienen kotimme matalaan tupaan. Peloissani piilouduin keittiön pöydän alle<br />

turvaan. Muut ikäiseni serkut huusivat yhdessä kuorossa: ”On täällä kilttejä lapsia!”<br />

toivottaen näin pukin tervetulleeksi.<br />

Minä en ollut lainkaan varma, olinko ollut riittävän kiltti lapsi. Joulua odotellessamme<br />

kuulin nimittäin aina puhetta siitä, kuinka Korvatunturin pienet tonttu-ukot<br />

vakoilevat lapsia ja pitävät kirjaa siitä, ketkä ovat kilttejä ja ketkä tuhmia. Kiltit<br />

lapset saisivat palkakseen hienoja lahjoja, ja tuhmille joulupukki toisi pelkästään<br />

risuja, mikä minun mielestäni tarkoitti selkäsaunaa. Olisi noloa saada jouluaattona<br />

piiskaa!<br />

Pieni sydämeni jyskytti niin kovaa, että pelkäsin pukin kuulevan sen. En halunnut<br />

paljastua, pidätin hengitystäni. Pienen jutustelun jälkeen joulupukki alkoi jakaa<br />

säkistään lahjoja. Kuulin serkkujeni nimiä mainittavan, ja lapset syöksyivät ottamaan<br />

vastaan omaa lahjaansa. Minä puolestani pelkäsin saavani risuja. Sitten kuulin,<br />

kuinka pukki murahti karhealla äänellä: ”Kari! Onkos täällä Kari -nimistä poikaa?”<br />

Kurkistin varovasti pöytäliinan raosta ja näin, että joulupukki piti kädessään<br />

kaunista lahjapakettia. Ihme oli tapahtunut, lahja oli minulle! Silloin uskaltauduin<br />

hiipimään pöydän alta noutaakseni lahjani.<br />

Elämässäni tuli myöhemmin aika, jolloin en enää saanut lahjoja. Nuoreen elämääni<br />

hiipi synti alkoholin, huumeiden ja erilaisten rikosten muodossa. Vietin neljä joulua<br />

peräkkäin vankilassa. Kaltereiden taakse ei tullut pukkia eikä tonttuja lahjoista<br />

puhumattakaan. Tosin enää en olisi pelännyt joulupukkia enkä olisi piiloutunut,<br />

mutta jos ”joku sellainen” olisi tullut minulta kysymään tuon saman kysymyksen,<br />

olisin oitis tunnustanut olleeni tuhma – hyvin tuhma! En odottanut saavani lahjaa,<br />

en edes joulukorttia. Olin ansainnut mielestäni risut ja kunnon selkäsaunan. Olin<br />

rikollinen, hyvin syntinen ihminen. Syvästi elämääni pettyneenä ja masentuneena<br />

päätin lähteä tästä maailmasta oman käden kautta. Elämäni oli tullut päätepisteeseen<br />

20-vuotiaana nuorukaisena.<br />

Mutta silloin, kun inhimillinen toivo loppui, syntyi elämäni horisonttiin pieni valo.<br />

Se tapahtui erään vankitoverin kautta! Uskoon tullut Olli kertoi minulle Jumalan<br />

lahjasta, jonka oli ottanut elämäänsä vastaan. Hän kertoi minulle Jeesuksesta, Jumalan<br />

suuresta lahjasta, jonka saaminen ei perustunut lainkaan ansioon, vaan pyyteettömään<br />

Jumalan armoon ja rakkauteen pientä ihmistä kohtaan. Tämä erikoinen<br />

lahjapaketti sisälsi täydellisen anteeksiantamuksen kaikista synneistäni, uuden<br />

elämän ja pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa. Kaiken huipuksi pääsisin kerran<br />

Jumalan taivaaseen, iankaikkiseen elämään.<br />

Tämä Jumalan lähettämä mies kertoi, että saisin nauttia Jumalan rakkaudesta, armosta<br />

ja siunauksista jo täällä ajassa. Tämän lahjan saaminen synnytti minussa<br />

toivon paremmasta huomisesta, ja mikä erikoisinta: saisin vastaanottaa sen täysin<br />

ansiotta, vaikka olinkin tehnyt elämässäni paljon syntiä! Minun ei tarvinnut pelätä<br />

lahjan antajaa, niin kuin lapsuuteni jouluina pukkia. Silloin tartuin Jumalan lahjaan<br />

ja aloin avata sitä varovasti. Hämmästykseni oli suuri, kun sain elää todeksi kaiken<br />

sen, mitä minulle Raamatussa luvattiin ja mitä koko loppuelämäni aikana tarvitsisin.<br />

Kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni unelmat olivat tosin romuttuneet, mutta Jumala<br />

antoi minulle uuden mahdollisuuden: sain ihanan puolison ja hänen kanssaan neljä<br />

suloista lasta. Jumala kutsui meidät molemmat valtakuntansa työhön ja johdatti<br />

meidät jopa 15 vuodeksi lähetyssaarnaajiksi ulkomaille. Jumala on pitänyt kiinni<br />

Sanansa lupauksista, mitään ei ole minulta ja perheeltäni puuttunut. Nyt ymmärrän<br />

sen, ettei lahjaa annetakaan ansiosta, vaan armosta! Sellainen on taivaan Isän lahja<br />

meille, Vapahtaja, Jeesus Kristus!<br />

Kari Honkanen<br />

<strong>Joulun</strong> aika 7


Tampereen Ankkurissa juhlitaan joulua perinteisesti<br />

Pispalan harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsevassa<br />

Tampereen Ankkurissa aloitetaan ensimmäiset jouluvalmistelut<br />

jo joulukuun alussa. Vaikka Ankkuri onkin<br />

avohoitoyksikkö, jossa ei varsinaisesti asuta, on joulu<br />

ja sen vietto tärkeällä sijalla myös siellä. Henkilökunnan<br />

sydämellä on huolehtia siitä, että kaikki asiakkaat saavat<br />

viettää mahdollisimman hyvän joulun.<br />

-Kyllä heti kuun alussa aletaan pikku hiljaa tehdä ensimmäisiä<br />

valmisteluja. Myös asiakkaiden puheissa alkaa<br />

tulla esiin joulun odotus. Ennen lomille jäämistä varmasti<br />

kaksi viikkoa käsitellään sitä, missä kukin joulun viettää<br />

ja millä tavalla. Me koitamme täällä parhaamme mukaan<br />

hoitaa asiat niin, ettei kukaan joutuisi viettämään joulua<br />

yksin, selvittää Ankkurin vastaava työntekijä Anneli<br />

Forsberg.<br />

Avohoidossa käyviä asiakkaita on joulun tienoilla<br />

seitsemän, eikä heillä kaikilla ole automaattisesti luvassa<br />

mitään perinteistä perhejoulua. Useimmat kansalaiset<br />

taitavat huonossakin tilanteessa kaivata juuri<br />

tällaisia jouluja, ja luultavasti melkein kaikki vähänkään<br />

varttuneemmat muistelevat haikeina lapsuuden lumisia<br />

jouluja. Kuinka mahtaa lumen kanssa olla tänä vuonna?<br />

Sinne saakka eivät sääennusteet yllä.<br />

Ankkurissa puhutaan paljon joulusta ja kaikesta siihen<br />

liittyvästä. Ohjaajana toimiva Timo Katto vakuuttaa,<br />

ettei heillä kaiken keskellä unohdeta joulun perimmäistä<br />

<strong>sanoma</strong>a.<br />

-Kyllä kaikki meidän asiakkaamme tietävät, miksi joulua<br />

pohjimmiltaan vietetään ja minusta tuntuu, että<br />

aika monet heistä haluaisivatkin viettää joulun ilman<br />

suurempaa hössötystä. Enemmänkin hiljentyen joulun<br />

ilo<strong>sanoma</strong>an, kertoo Timo.<br />

Hän itse pitää joulua merkittävänä juhlana monellakin<br />

tavalla. Läheiset ja sukulaiset kokoontuvat yhteen,<br />

aletaan siirtyä jo kohti valoisampaa aikaa ja koitetaan<br />

muistaa eri tavoilla myös niitä ihmisiä, joita ei kovin<br />

usein muuten muisteta. Kaiken kaikkiaan Timosta joulu<br />

on yksi kaikkein vaikuttavammista tunnepitoisista juhlista<br />

vuoden kierrossa.<br />

Anneli aikoo viettää oman joululomansa rauhoittumalla.<br />

Aiemmin hän on järjestänyt isoja perhejouluja, joissa oli<br />

läsnä jopa 14 ihmistä. Ei hän nytkään yksin aio olla, mutta<br />

mitään isoja juhlia ei tänä vuonna järjestetä. <strong>Joulun</strong> tunnelman<br />

luomiseen Anneli aikoo panostaa myös kotona<br />

heti joulukuun alusta lähtien. Vaikka joulun valmistelu<br />

sinällään on ihan mukavaa, alkaa perimmäinen <strong>sanoma</strong><br />

vuosi vuodelta tuntua Annelista yhä tärkeämmältä.<br />

Tänä vuonna joulunpyhät sattuvat viikonlopuksi, joten<br />

käytännössä joulunpyhät eivät kestä kuin viikonlopun.<br />

Ankkurin henkilökunta päivystää puhelimen päässä koko<br />

joulun. Tällainen juhla- aika on kokemuksen mukaan<br />

varsin riskialtista aikaa sellaisille ihmisille, jotka pyrkivät<br />

eroon aineista. Siksi on erittäin tärkeää, että on joku<br />

jolle soittaa, jos tilanne alkaa karata käsistä.<br />

Jouluateriaa syödään yhdessä aatonaattona viimeisen<br />

päälle. Homma hoituu pitkän kaavan mukaan, eli juhlaa<br />

ja syömistä kestää aamusta iltaan. Emäntä Mari Sydänheimo<br />

lupaa loihtia yhdessä muiden kanssa täydellisen<br />

jouluaterian. Tällä halutaan varmistaa, että jokainen saa<br />

syödä edes yhden kunnon juhla-aterian, jos sitä syystä<br />

tai toisesta ole muuten tarjolla. Loppuja ruokia ei jätetä<br />

Ankkuriin muhimaan, vaan jaetaan mukaan <strong>kaikille</strong> halukkaille.<br />

Jokaiselle asiakkaalle on luvassa myös joku<br />

peni lahja.<br />

Lopuksi koko Ankkurin henkilökunta haluaa toivottaa<br />

siunattua ja rauhaisaa joulua <strong>kaikille</strong> Lähimmäisen lukijoille.<br />

Tampereen Ankkurin sisäänkäynti<br />

Anneli Forsberg<br />

Timo Katto<br />

8 Lähimmäinen 4/2009


Kaappinen jouluna<br />

Onni Kaappinen, entinen Kauppinen ym. on lapsellinen<br />

mies. Hänelle on rakkaan puolison myötävaikutuksella<br />

sallittu viisi lasta. Lapsenlapsia on kaksi ja OK on lapsirakas<br />

mies.<br />

Joulu on kaikkien lasten, lapsellisten ja lapsenmielisten<br />

suurta aikaa jota sävyttävät monet hyvät tavat, joista<br />

monessa perheessä on muodostunut suorastaan perinteitä.<br />

Niin kuin nyt esim. joulukuusen hakeminen omin<br />

käsin omasta metsästä.<br />

Koska OK on lapsirakas mies, hän otti tyttärentyttärensä<br />

mukaan joulukuusimetsään.<br />

Metsä on ihmeellinen paikka pienelle tytölle, jolla on<br />

paljon mielikuvitusta, varsinkin kun mukana on vanha<br />

vaari, jolla on vielä enemmän sitä samaa, nimittäin mielikuvitusta.<br />

OKlla oli lasten seurassa taipumus kaikenlaisten<br />

omaperäisten kertomusten sepittelemiseen ja niinpä<br />

nytkin vaarin suusta alkoi virtailla vanhan merirosvon<br />

muistelmia aarresaarella.<br />

Tuttu metsä muuttui tuota pikaa aarresaareksi ja koirien<br />

ym. jäljet tuntemattomien villieläinten jättämiksi.<br />

Jossain vaiheessa tuli sitten mieleen metsäretken varsinainen<br />

tarkoitus ja alettiin etsiä tosissaan sitä kauneinta<br />

joulukuusta.<br />

Olisko tämä, sanoi tyttö.<br />

Siinä ei ole oksat tasaisesti, sanoi OK<br />

Mitenkäs tämä, sanoi tyttö.<br />

Muuten hyvä, mutta liian pieni, sanoi OK<br />

Tuo ei olisi pieni, sanoi tyttö<br />

Se on liian suuri, sanoi OK<br />

Tuo olisi sopivan kokoinen, sanoi tyttö.<br />

Oksat on liian harvassa, sanoi OK.<br />

Jne. jne. jne.<br />

Kohta oli koko kuusimetsä katsastettu eikä yhtään sopivaa<br />

joulukuusta löytynyt niin sitten millään.<br />

Pappa, sinä olet liian ronkeli, sanoi tyttö. Nyt tuli pimeä,<br />

eikä meillä ole minkäänlaista joulukuusta.<br />

Ohoh, sano OK. Mistäs nyt nyhetään kun parta loppu?<br />

Talvinen päivä oli hämärtynyt aikalailla, mutta siitä<br />

huolimatta, tai ehkä siitä johtuen löytyi sopiva kuusikin<br />

ja niinpä se sitten kiikutettiin riemusaatossa pihapiiriin.<br />

OK: n riemu tosin sai pienen kolauksen kun hämärästä<br />

metsästä tuotu kuusi osoittautuikin valaistuksessa katsottuna<br />

sivuvääräksi, harvaoksaiseksi ja pienenlännäksi<br />

jaloon tarkoitukseensa.<br />

Kuusi sulateltiin saunassa ja vietiin juhlasaatossa<br />

olohuoneeseen<br />

Eikö sieltä metsästä nyt löytynyt yhtään tuon kummempaa<br />

kuusta ihmetteli rouva Ok<br />

Kuka täällä nyt niin virheetön sitten on tuumaili Ok.<br />

Laitetaan tuo väärä puoli nurkkaan päin.<br />

Eikö se ole liian matalakin tähän huoneeseen, ihmetteli<br />

rouva.<br />

Nostetaan sitä pikkasen ylemmäs, sanoi OK.<br />

Tässä kohtaa on selitettävä, että OK n perheessä joulukuuset<br />

eivät seisoneet jalan päällä. Ne ripustettiin roikkumaan<br />

kattoon. Tämä perinne johtui siitä että perheen<br />

lapset olivat joululeikeissään kaataneet kuusen<br />

muutaman kerran ja OK kekseliäänä miehenä oli silloin<br />

hoksannut ripustaa kuusen kattoon roikkumaan. Eipä<br />

kaatunut kuusi sen jälkeen.<br />

Lapset alkoivat nyt koristella kuusta ja OK pääsi rakkaan<br />

teekuppinsa pariin. Koska OK on vertauskuvallisiin<br />

mietteisiin taipuvainen mies, alkoivat päivän tapahtumat<br />

saada tuon vakaan miehen mielessä uusia<br />

piirteitä.<br />

Kyllä se on niin näissä elämän valinnoissa että aina<br />

etitään jotain muka parempaa. Jumala jo kuhtuu<br />

lapsena ja nuorena, mutta ihmisparka luuloo vuan jottain<br />

parempoo eissään olevan ja männöö onnensa ohi.<br />

Jumala on kuitennii hyvä ja myö kelevataan Hänelle<br />

vaikka oltasii syrjäviäriä, vähänläntiä ja harvaoksasin<br />

niinkun nyt tuokii kuus tuossa. Juhlapaikallepas se vua<br />

piäs häännii.<br />

Ok potkaisi jalallaan uutta vauhtia kiikkuunsa ja ryyppäsi<br />

mukistaan kuumaa saikkaa aatosten painikkeeksi.<br />

Hyvää Joulua <strong>kaikille</strong> epäkuranteille, vähänlännille, syrjäväärille<br />

ja harvaoksaisille juhlavieraille ym. sellaisille<br />

niin kuin myös paremmalle väelle toivottaa.<br />

Juhani Karvinen<br />

<strong>Joulun</strong> aika 9


Iso Kirja tarjoaa mahdollisuutta etäopiskeluun<br />

myös vangeille<br />

Tänään yhä useammat ihmiset<br />

opiskelevat mitä erilaisempia<br />

aineita kotoa käsin.<br />

Mahdollisuuksia on vaikka<br />

kuinka paljon. Myös Raamattua<br />

voi opiskella kotoa, tai<br />

vaikkapa vankilasta käsin.<br />

Kun tähän vielä lisätään mahdollisuus<br />

hakea stipendiä,<br />

voidaan puhua jo houkuttelevasta<br />

tarjouksesta.<br />

Tähän mennessä tähän<br />

tarjoukseen on tarttunut<br />

seitsemän vapausrangaistusta<br />

suorittavaa vankia,<br />

mutta jos halukkaita löytyy<br />

lisää, saavat hekin varmasti<br />

haluamaansa opetusta.<br />

Global University on amerikkalaisten<br />

helluntailaisten perustama yliopisto,<br />

joka on eräänlainen etäyliopisto. Se<br />

on toiminut Suomessa 70 luvulta<br />

lähtien. Aikoinaan Amerikasta otettiin<br />

yhteyttä Kai Antturiin ja yhdessä<br />

Valter Luodon kanssa mm. he olivat<br />

silloisia puuhamiehiä yliopiston<br />

Suomeen tuomisessa.<br />

-Opetus siirtyi Isoon Kirjaan 90 luvulla<br />

ja tällä hetkellä opiskelussa<br />

on monenlaisia mahdollisuuksia.<br />

Meidän kautta voi suorittaa erilaisia<br />

alkeiskursseja, opetuslapseuttavia<br />

kursseja. Nämä ovat pienimuotoisia<br />

kursseja, jotka on tarkoitettu<br />

aivan uskonelämän alkutaipaleelle.<br />

Näitä on mm. sellaisia kuin Mitä<br />

kristityt uskovat, Sinun Raamattusi,<br />

Uusi elämä, Pyhä Henki ystäväsi.<br />

Näistä ei tule mitään opintoviikkoja<br />

ja ne ovat melkein ilmaisia. Jotkut<br />

vankilatyöntekijät käyttävät näitä<br />

työssään, aloittaa Suomen Global<br />

Universityn rehtori Taina Karhu.<br />

Tällä hetkellä kaksi tällaista kurssia<br />

on ilmaiseksi ladattavissa nettisivuilta<br />

osoitteesta. www.isokirja.fi/<br />

Stipendejä johdanto-opiskeluun<br />

Jos opiskeluintoa riittää päästään<br />

seuraavaan vaiheeseen, josta saa<br />

jo opintoviikkoja. Opintoviikottomia<br />

kursseja ei toki ole pakko opiskella,<br />

vaan voi aloittaa suoraan johdantoopinnoista.<br />

Yhden opintoviikon laajuisia<br />

johdanto-opiskeluja on tällä<br />

hetkellä käännetty suomeksi 13.<br />

Nämä ovat juuri niitä kursseja, joita<br />

parhaillaankin kuusi seitsemästä<br />

henkilöstä opiskelee vankilassa. Yksi<br />

on jo edennyt seuraavan tason kursseihin.<br />

-Yleensä me olemme antaneet stipendejä<br />

juuri näihin kursseihin. Jos<br />

henkilölle annetaan täysi stipendi, se<br />

kattaa 12 opintoviikkoa. Valintansa<br />

mukaan hän voi suoritta esimerkiksi<br />

kuusi kurssia näitä johdantotason<br />

opiskeluja ja kuusi korkeamman tason<br />

kurssia, selvittää Karhu.<br />

Stipendejä voi hakea lähettämällä<br />

vapaamuotoisen hakemuksen Isoon<br />

Kirjaan ja osoittaa sen Suomen<br />

Global Universityn rehtorille. Siihen<br />

pitäisi liittää suositus esimerkiksi<br />

vankilapastorilta, vankilatyöntekijältä,<br />

tai joltain muulta ihmisen<br />

hyvin tuntevalta.<br />

-Stipendi on voitu tähän mennessä<br />

myöntää <strong>kaikille</strong> halukkaille, koska<br />

se on aika uusi, eikä hakijoita ole<br />

toistaiseksi ollut kovin montaa. Jo<br />

nyt olemme kuitenkin joutuneet miettimään<br />

stipendin laajuutta, eli annammeko<br />

sen heti täytenä 12 viikon<br />

stipendinä, vai aluksi vain kuuteen<br />

opintoviikkoon, kertoo Taina Karhu.<br />

Stipendi kattaa itse ostettavaa<br />

opiskeluopasta lukuun ottamatta<br />

kaikki kulut ja sen arvo koko pakettina<br />

on noin 400 €. Taina Karhun<br />

tietojen mukaan monet vangit ovat<br />

saaneet avustusta myös näiden oppaiden<br />

hankkimiseen seurakunnilta<br />

ja yksityisiltä. Vankilassa on mahdollisuus<br />

saada myös ns. opiskelurahaa,<br />

joten ilmeisesti opiskelut<br />

eivät ole koskaan kaatuneet rahan<br />

puutteeseen.<br />

Jatkokin mahdollista<br />

Tähän mennessä kukaan ei ole vielä<br />

suorittanut annettua stipendiä loppuun<br />

ja halunnut sen jälkeen vielä<br />

jatkaa opiskeluja. Tanja Karhu lupaa<br />

harkita stipendin jatkamista tästä<br />

eteenpäinkin, jos opiskelijalla riittää<br />

lukuhaluja.<br />

Stipendejä alettiin alunperin jakamaan<br />

Amerikasta tulleen rahan<br />

turvin. Oma stipendirahasto perustettiin<br />

vasta kuluvan vuoden aikana<br />

ja siihen on jo tähän mennessä<br />

saatu jonkin verran lahjoituksia.<br />

Rehtori Karhu näkeekin vapausrangaistusta<br />

suorittavien henkilöiden<br />

tulevaisuuden opiskelumahdollisuudet<br />

entistä paremmiksi ja kehottaa<br />

kaikkia asiasta kiinnostuneita ottamaan<br />

yhteyttä. Ohessa vielä stipendirahaston<br />

numero, jos jollain<br />

lukijoista herää halu auttaa kiven<br />

sisällä istuvia vankeja Raamatun<br />

opiskelussa 476210-244408, viite<br />

(tärkeä) 13060503.<br />

10 Lähimmäinen 4/2009


Kari innostui opiskelemaan<br />

Alunperin Kari sai kuulla kavereiltaan<br />

mahdollisuudesta<br />

opiskella Isossa Kirjassa<br />

Raamattua etäopiskeluna.<br />

Aloittaessaan opinnot hän<br />

oli Konnunsuolla Kan ry:n<br />

kristillisellä osastolla. Siellä<br />

opiskeltiin päivittäin myös<br />

Raamattua ja Kari kiinnostui<br />

aiheesta niin paljon, että hän<br />

halusi saada lisää opetusta.<br />

-Olen kova lukemaan ja<br />

opetusta siellä sai pari kolme<br />

tuntia arkipäivisin, jote<br />

minulla jäi aamupäivät, illat<br />

ja viikonloput aikaa lukea.<br />

Kun kerran sitä aikaa oli,<br />

päätin lukea jotain parempaa<br />

kirjallisuutta ja tässä tapauksessa<br />

Raamattua, selvittää<br />

Kari.<br />

Tätä haastattelua tehtäessä Kari<br />

istui viimeistä kuukauttaan Kylmäkosken<br />

vankilassa. Vapautumisen<br />

jälkeen hänen oli tarkoitus mennä<br />

ensin kuukaudeksi Tampereen Ankkurin<br />

tukiasuntoon ja sieltä pidemmäksi<br />

ajaksi Hauhon Kan-kotiin.<br />

Tämä kaikki edellytti vielä kuitenkin<br />

tiettyjen käytännön järjestelyjen<br />

onnistumista. Vankilaan Kari ei<br />

enää haluaisi palata ja tällä kertaa<br />

hän on tehnyt kaikkensa, ettei sinne<br />

todellakaan tarvitse mennä.<br />

-Olen aina ollut pohjimmiltaan utelias<br />

ihminen ja nyt haluan päästä<br />

selvyyteen siitä, mitä kristiusko oikeasti<br />

on. Konnunsuolla Rautavirran<br />

Arin opissa selvisi jo paljon asioita,<br />

mutta koska halusin tietää enemmän<br />

aloitin etäopiskelun Isossa Kirjassa.<br />

On tosi hienoa, että tällainen<br />

mahdollisuus on olemassa, painottaa<br />

Kari.<br />

Kari on sanojensa mukaan jo tähän<br />

mennessä oppinut ja oivaltanut paljon.<br />

Kun hän opiskeli Kristityn kasvua,<br />

se tuntui tosi vaikealta. Pikku<br />

hiljaa kaikki alkoi kuitenkin avautua<br />

ja tämän jakson jälkeen tulleet<br />

kurssit ovat olleet jo paljon helpompia.<br />

Kari on oivaltanut mm. sen,<br />

että kristittynä hän on tällä hetkellä<br />

vasta pieni lapsi, joka ottaa ensimmäisiä<br />

haparoivia askeliaan.<br />

Tällä hetkellä Karilla on takana neljä<br />

opintoviikkoa Global Universityn<br />

etäopiskeluissa. Haastatteluhetkellä<br />

elämäntilanne oli sellainen, että<br />

kaikki tarmo meni tulevien siviiliasioiden<br />

hoitamiseen. Suunnitelmiin<br />

<strong>kuuluu</strong> kuitenkin opiskelujen jatkaminen<br />

heti kun asiat ovat sillä<br />

mallilla, että niitä voi järkevästi jatkaa.<br />

Karin tavoitteena on suorittaa<br />

kaikki 12 opintoviikkoa ja katsoa<br />

sen jälkeen, miltä elämä näyttää.<br />

Kovin pitkälle meneviä suunnitelmia<br />

ei hän tässä vaiheessa uskalla lähteä<br />

tekemään.<br />

Opiskeluinnostus on siitä hauskaa<br />

hommaa, että kun sellainen<br />

iskee, ei yleensä tyydytä opiskelemaan<br />

pelkästään yhtä asiaa. Kari<br />

on tässäkin hyvä esimerkki. Hän<br />

suoritti tietokoneen A-ajokortin<br />

vähän ennen tätä haastattelua.<br />

Omien tietojensa mukaan hän on<br />

ensimmäinen vanki, joka on suorittanut<br />

tämän kortin tuomion aikana<br />

suljetussa laitoksessa.<br />

SEMINAARI KAN TYÖN PERUSTEISTA<br />

Larsmon lähetyskodissa<br />

(Os. Larsmontie 481)<br />

La 20.3.2010 klo 9.30<br />

Seminaari on tarkoitettu Kan-työssä mukana oleville ja työstä kiinnostuneille.<br />

Koulutuksen tavoitteena on antaa käytännöllisiä työvälineitä päihteiden väärinkäyttäjien tai muutoin syrjäytyneiden<br />

ihmisten kohtaamiseen. Koulutuskonseptin opetus on yhteydessä KAN – hoitoketjuajatteluun ja sen<br />

avulla pyritään vahvistamaan valmiuksia toimia vapaaehtoistyössä.<br />

KAN - työn päätavoite on ohjata avun piiriin hakeutuvia henkilöitä<br />

evankeliumin avulla ihmisarvoiseen elämään.<br />

Päivän ohjelma:<br />

9.00 Aamukahvit<br />

9.30 Päivien aloitus (Heikki Järvi)<br />

10.00-10.30 Airi Heikkilä (sosiaalitoimi)<br />

10.30-11.30 Kan-työn perusteet (Historia, periaatteet)<br />

(Tauko)<br />

11.45-13.15 Yhdys - ja tukihenkilötoiminta<br />

13.15-14.15 Ruokailu<br />

14.15-15.45 Toimiva työyhteisö<br />

17.00 Loppusolmu (Jukka Nieminen)<br />

Lähtökahvit<br />

Luennoitsijat: Juhani Karvinen ja Hannu Koivisto Kan ry:stä<br />

Ilmoittautuminen 12.3.2010 mennessä Erja Tapaniselle 040-195 2650<br />

<strong>Joulun</strong> aika 11


Peten tarina III<br />

Elämä alkaa kantaa, mutta ei se helpolla päästä<br />

Viime juttu päättyi siihen, että<br />

Petri Mäkeläinen tuli uskoon ja<br />

hänen elämänsä muuttui kertalaakista.<br />

Rikokset ja rikollinen<br />

elämä jäivät ja edessä<br />

oli uusi tuntematon tie, jota<br />

Petri lähti taivaltamaan.<br />

Jos oli entinen tie mutkainen<br />

ja täynnä kuoppia, ei uusi<br />

tiekään ole ollut liian helppo<br />

kulkea. Monenlaista ongelmaa<br />

on tullut vastaan, eikä kaikesta<br />

ole aina selvitty ilman<br />

takaiskuja. Jumala on kuitenkin<br />

armollinen ja matka jatkuu.<br />

Tämä tarina tosin päättyy<br />

kolmanteen osaan.<br />

Kun Petri tuli uskoon, muuttui monta<br />

asiaa kerralla. Petrin yli kolmentoista<br />

vuotta kestänyt lähes päivittäinen<br />

päihteiden käyttö loppui samassa<br />

hetkessä ilman minkäänlaisia vieroitusoireita<br />

kun mies sai yksin Jumalan<br />

armosta tulla uskoon. Ennen<br />

niin päihteiden orjuuttama, sulkeutunut<br />

ja aggressiivinen mies alkoi<br />

kulkea pitkin raitteja ja kertoa Jeesuksesta<br />

julkisesti.<br />

-Neljä päivää tämän muutoksen jälkeen<br />

menin Tuusniemellä paikalliseen<br />

helluntaiseurakuntaan. Havahduin<br />

kesken kokousta siihen, että<br />

olin siellä seisomassa ja olin kertonut<br />

koko elämäntarinani. Pyysin,<br />

että minun puolestani rukoiltaisiin,<br />

koska olin ollut uskossa vasta neljä<br />

päivää. Kyllä siellä rukoiltiin, mutta<br />

kirkkokansa taisi hiukan hätkähtää<br />

tarinaani, koska kaikki kiersivät<br />

minut kaukaa. Oivalsin vasta paljon<br />

myöhemmin, että tarinani oli aika<br />

rankkaa kuultavaa, aloittaa Petri.<br />

Sen verran palavasti Petri Jeesuksesta<br />

kertoi, että jotkut paikalliset<br />

valtion kirkkoon kuuluvat syyttivät<br />

Jumalan pilkasta. Eihän kylällä saa<br />

julkisesti sellaisia huudella. Ei ainakaan<br />

sellainen ihminen kuin Petri,<br />

joka oli entinen huumekauppias.<br />

-Uskon koko sydämestäni, että Jumala<br />

oli suunnitellut kaiken viimeistä<br />

piirtoa myöten etukäteen.<br />

Jumala toimii ajallaan ja tavallaan,<br />

johon meidän ihmisten ymmärrys ei<br />

varmastikaan aina yllä, pohtii Petri.<br />

Joitain kuukausia uskoontulonsa jälkeen<br />

hän muutti takaisin Kuopioon<br />

ja löysi eräänä sunnuntaina itsensä<br />

Kuopion helluntaiseurakunnasta.<br />

Vastaanotto oli lämmin ja eniten<br />

hämmästytti se, kuinka moni Petrin<br />

entiseen elämään liittynyt henkilö oli<br />

samassa seurakunnassa.<br />

-Seurakuntayhteys on mielestäni<br />

12 Lähimmäinen 4/2009<br />

ensisijaisen tärkeää. Kuopion helluntaiseurakunnan<br />

sain kokea heti<br />

alusta alkaen ”kotinani” jonne oli<br />

aina hyvä tulla – toisinaan jopa<br />

odotti jo tulevia tilaisuuksia. Näiden<br />

kokemusten myötä erään köörileirin<br />

päätteeksi vuonna 2001 halusin<br />

seurata Jeesuksen esimerkkiä<br />

ja sain käydä uskovien kasteella.<br />

Se oli aivan valtava kokemus, kuvaa<br />

Petri.<br />

Kipeitä asioita<br />

Pääseminen uuteen elämään on<br />

vaikeaa ja vei paljon aikaa. Petri<br />

alkoi alusta alkaen käydä läpi kipeitä<br />

asioita. Hän teki sen kuitenkin<br />

viisaasti Jumalan aikataululla.<br />

Alkutaipaleelta hänellä on jäänyt<br />

mieleen lukuisat valvotut yöt ja<br />

monet katkerat itkut. Kuinka paljon<br />

hän olikaan ennättänyt tehdä pahaa<br />

ja kuinka hän koskaan voi pyytää<br />

kaikilta anteeksi pahoja tekojaan.<br />

Kaikkein vaikeinta oli antaa anteeksi<br />

itselleen.<br />

-Tässä minua helpotti se oivallus,<br />

että olin saanut syntini anteeksi<br />

Jeesuksen kautta ja Jumalalle kelpasin<br />

sellaisena kuin olen. Minun<br />

ei siis tarvinnut välittää mitä muut<br />

ajattelivat ja tiesin myös sen, että<br />

jos nyt tulee lähtö, niin pääsen<br />

varmasti perille, kertoo Petri.<br />

Myös ihmissuhteet, jotka aiemmin<br />

olivat keskittyneet pelkästään aineiden<br />

ympärille, alkoivat pikku hiljaa<br />

tervehtyä.<br />

Uuden elämänsä alkutaipaleella<br />

Petri kävin säännöllisesti esimerkiksi<br />

köörileireillä, joita järjestetään<br />

entisille päihteiden käyttäjille. Hän<br />

muistaa käyneensä ainakin viidellä<br />

kuudella leirillä Kuopiossa peräjälkeen.<br />

- Muistan hyvin elävästi sen, kuinka<br />

leirien vapaa-ajalla entiseen<br />

elämääni liittyneet ihmiset tulivat<br />

luokseni kysellen mitä minulle oli<br />

tapahtunut kun olin niin erinäköinen.<br />

Sain kertoa useita kertoja<br />

uskoontulohetkestäni ja siitä<br />

kaikesta mitä Jumala oli muuttanut<br />

elämässäni, sanoo Petri.<br />

Eheytymistä edesauttoi osaltaan<br />

myös Krito- kurssi, jossa läpikäytiin<br />

12 askeleen toipumisohjelma.<br />

Krito-ohjelman läpikäytyään Petri<br />

suoritti myös Krito-ohjaaja koulutuksen,<br />

josta on ollut paljon hyötyä<br />

nykyistä työnkuvaa ajatellen. Tällä<br />

hetkellä Petri vetää Krito-kurssia<br />

Jyväskylän Kan-kodilla asiakkaille,<br />

joista monilla on takanaan ainakin<br />

osittain samanlainen elämä kuin<br />

Petrillä itsellään. Se kaikki mitä<br />

maailma on sisimpään jättänyt, ei<br />

ainakaan oman kokemukseni mukaan<br />

korjaannu uskoontulohetkellä,<br />

vaan vasta tämän jälkeen alkaa<br />

se vapaaehtoinen eheytyminen<br />

yhdessä Jumalan kanssa.<br />

Vaikeita aikoja<br />

Petrin tullessa uskoon elettiin vuotta<br />

2000. Vuonna 2002 Hän koki siihen


astisen elämänsä suurimman kriisin.<br />

Tästä tilanteesta ei kuitenkaan<br />

ole tarpeellista kirjoittaa tämän jutun<br />

yhteydessä. Petri haluaa kuitenkin<br />

kertoa rehellisesti sen, ettei<br />

uskoontulo ole ”avain” joka poistaa<br />

elämästä kaikki koettelemukset tai<br />

vastoinkäymiset, vaan se on sitä,<br />

ettei kriisien tai koettelemusten<br />

kanssa tarvitse kertaakaan olla yksin.<br />

– Jeesus on Sanansa mukaan kaikissa<br />

”ahjoissa” läsnä. Tärkeää<br />

on myös ymmärtää, ettemme<br />

uskoontulon jälkeen saa ”siipiä<br />

selkäämme” niin että meistä olisi<br />

tullut täydelliset ja eheät.<br />

Jokaiselle päivälle ja hetkelle meille<br />

on annettu mahdollisuus kääntyä<br />

kolmiyhteisen Jumalan puoleen tai<br />

vaihtoehtoisesti mennä oman tahtomme<br />

mukaan.<br />

Tuossa kipeässä elämäntilanteessani<br />

oli ”luonnollista” palata menneeseen<br />

ja koettaa päihteillä saada<br />

pois ne todella kipeät asiat joita<br />

tuolloin elettiin. Tosiasia kuitenkin<br />

on se, etten koskaan tuon<br />

lankeemuksen aikana saanut Jumalan<br />

rakkauden ääntä hiljentymään<br />

sisimmässäni, ja niinpä sitä<br />

myötä parannuksen teko ja takaisin<br />

elämäntielle tuleminen alkoi,<br />

muistelee Petri.<br />

Näihin aikoihin hän tapasi nykyisen<br />

vaimonsa raamattukurssilla ja<br />

heistä tuli uusioperhe.<br />

Läpi harmaan kiven<br />

Menneet vuodet ovat opettaneet<br />

Petrille paljon. Tänään hänellä<br />

on vaimonsa Helin kansa kolme<br />

yhteistä lasta. Kaksi tyttöä ja yksi<br />

poika. Lisäksi perheeseen <strong>kuuluu</strong><br />

esimurrosikäinen poika Joonas Helin<br />

aikaisemmasta avoliitosta. Tällä<br />

hetkellä kaikki ovat terveitä, mutta<br />

vielä jonkin aikaa sitten asiat eivät<br />

olleet näin hyvin.<br />

Ensimmäinen yhteinen tyttö Minna<br />

syntyi vuonna 2003. Petri oli mukana<br />

synnytyksessä ja sai omin silmin<br />

nähdä uuden elämän alun. Toinen<br />

tyttö Hanna-Maria syntyi reilut<br />

kaksi vuotta myöhemmin ja hänellä<br />

todettiin pian synnynnäinen sydänvika.<br />

Sydämessä oli kaksi reikää.<br />

-Kyllä silloin rukoiltiin ja samalla tutustuin<br />

kolmeen uskovaan työntekijään<br />

sillä osastolla, jossa tyttö oli.<br />

Myös he rukoilivat päivittäin tytön<br />

puolesta. Siitä eteenpäin elettiin<br />

elämää, johon kuului sydänsairas<br />

lapsi, muistelee Petri.<br />

Aika oli niin Helille kuin Petrille<br />

raskasta. Lopulta oltiin siinä pisteessä,<br />

että tyttö leikataan ja sydän<br />

korjataan leikkauksella. Leikkaus<br />

oli tarkoitus tehdä Kuopiossa, jonne<br />

Oikaisu<br />

oli tulossa sydänspesialisti Helsingistä.<br />

Tätä leikkausta ei kuitenkaan<br />

koskaan tehty.<br />

-Olin töissä kun Heli soitti itkien<br />

ja kertoi juuri lähtevänsä pois<br />

sairaalasta. Reiät tytön sydämestä<br />

olivat kadonneet ja sydän oli täysin<br />

terve. Uskossa oleva ylilääkäri totesi,<br />

että eikö meillä ole suuri Jumala.<br />

Operaatiota suorittamaan tullut<br />

kirurgi ei osannut sanoa mitään.<br />

Perheen kuopus Miika Samuel<br />

syntyi alkuvuodesta ja perhe asuu<br />

tällä hetkellä Jyväskylässä. Ei elämä<br />

ole perhettä helpolla päästänyt.<br />

Kaikenlaista vaivaa ja riesaa on<br />

riittänyt välillä enemmänkin kuin<br />

omiksi tarpeiksi.<br />

-Kaikesta on kuitenkin tähän mennessä<br />

selvitty ja kun me riipumme<br />

Jeesuksessa kiinni selvitään vastakin.<br />

Kaikille teille, jotka lukevat<br />

tämän jutun haluaisin vielä sanoa.<br />

Tiedättekö, olen saanut Jumalalta<br />

kaiken mahdollisen; maailman<br />

parhaan vaimon sekä lapset, todellisen<br />

elämän joka on elämisen arvoista<br />

jokainen päivä, paljon uusia<br />

ystäviä, työpaikan ja todella paljon<br />

anteeksi.<br />

-Tätä kirjottaessa joulu lähestyy.<br />

Meille perheenä se ei ole sankkaa<br />

joululahjojen siivittelemää aikaa<br />

vaan sitä todellisuutta mikä meille<br />

on tärkeintä; Vietämme Jeesuksen<br />

syntymän juhla aikaa olemalla<br />

todellisesti läsnä kaikkien meille<br />

rakkaiden ihmisten parissa muistaen<br />

sen tosiasian, että ilman Jeesusta<br />

elämämme ei voisi olla näin.<br />

Teitä kaikkia rakkaudella siunaten<br />

Petri ja Heli perheineen.<br />

-Viekää kaikki huolenne rukouksin<br />

Jumalan eteen ja tehkää se<br />

sydämestänne. Mikään ei eheytä<br />

paremmin kuin kahden kesken Jumalan<br />

kanssa rukouksessa vietetty<br />

aika. Se on kaikkein tervehdyttävintä<br />

ja eheyttävintä, päättää<br />

Petri.<br />

Oikaisu Lähimmäinen lehdessä numero III/ 2009 olleeseen Peten<br />

tarina II olleeseen juttuun. Väliotsikon: Lähes syyttä vainottu alla<br />

olevasta tekstistä saattoi saada sellaisen käsityksen, että jakaessaan<br />

huumevalistusta eri paikkakunnilla Kari Korhonen olisi kertonut huumekauppiaista,<br />

tai entisistä kavereistaan nimeltä mainiten. Tämä ei missään<br />

tapauksessa pidä paikkaansa. KK ei koskaan kertonut kenenkään nimiä.<br />

Hän halua painottaa, ettei hän koskaan ole halunnut menettää niiden<br />

ihmisten luottamusta, jotka ovat edelleen kiinni aineissa, tai jopa myyvät<br />

niitä.<br />

Lehden päätoimittaja Jukka Nieminen, jutun kirjoittaja Ilkka Partanen ja<br />

haastateltava Petri Mäkeläinen pahoittelevat jutussa ollutta virhettä ja<br />

siitä aiheutunutta haittaa KK:lle ja hänen perheelleen.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 13


Kun paljon antaa niin enemmän saa<br />

Taimi Hautala- Vähä-Lassila on yksi<br />

monista jo vuosikymmeniä pyyteettömästi<br />

vapaaehtoistyötä tehneistä<br />

ihmisistä, jotka eivät koskaan<br />

pidä ääntä itsestään, mutta joita ilman<br />

ei esimerkiksi Kan työ tässä laajuudessa<br />

olisi mahdollista.<br />

Vajaa kaksi vuotta sitten leskeksi<br />

jäänyt Taimi tutustui Kan työhön<br />

aikoinaan edesmenneen miehensä<br />

veljen Mikko Vähä-Lassilan kautta.<br />

Mikko pyyteli aika usein auttelemaan<br />

erilaisissa hommissa. Erilaiset<br />

juhlapyhät olivat erityisesti toivomuksen<br />

kohteina. Taimi muistaakin<br />

viettäneensä melkein kaikki joulut,<br />

pääsiäiset ja juhannukset vanhalla<br />

Kannilla yhdessä miehensä Martin<br />

kanssa.<br />

Jo seitsemäntoista vuotta Tapio<br />

Hietala on kiertänyt Kan ry:n keräyslistan<br />

kanssa ympäri Kortesjärveä.<br />

Hän on tuttu näky myös joululehtien<br />

jakajana ja tuskin löytyy monta<br />

Kortesjärven kirkolla asuvaa, joka<br />

ei jossain vaiheessa ole ollut Tapion<br />

kanssa juttusilla.<br />

Näiden vuosien aikana hän on kerännyt<br />

Kan ry:lle niin huomattavan summan,<br />

että jos olisi edes muutama<br />

Tapion kaltainen kerääjä, ei yhdistyksen<br />

taloustilanne ehkä olisi aina<br />

niin tiukka, mitä se useimmiten tuppaa<br />

olemaan.<br />

Tapio ei itse ihan tarkkaan enää muista,<br />

kuinka hän listakeräyksen alunperin<br />

alkoi, mutta vuodesta 1993 hän<br />

on joka vuosi kerännyt markka-aikana<br />

tuhansia ja eroaikana vähintään<br />

satoja kulloistakin rahaa. Kun Tapiolta<br />

kysyy, mikä saa hänet vuosi vuoden<br />

jälkeen tekemään tällaista työtä,<br />

tulee vastaus hetkeäkään miettimättä:<br />

Jumalan rakkaus.<br />

-Jumala on antanut minulle viisautta<br />

-Asuimme siihen aikaan<br />

Hyvinkäällä, joten ei sieltä<br />

asti kannattanutkaan ihan<br />

päiväksi tai pariksi Raisioon<br />

saakka tulla. Kyllä sitä aina<br />

viivyttiin useampia päiviä,<br />

muistelee Taimi.<br />

Kun parikunta myöhemmin<br />

eläköityi Mikko houkutteli<br />

heidät muuttamaan lähemmäksi<br />

ja niin pariskunta<br />

muutti Raisioon. Päihdetyö ja<br />

vähäosaisten auttaminen oli<br />

kummallakin sydäntä lähellä<br />

myös Hyvinkäällä asuessa.<br />

Taimin mukaan Martti toi<br />

monta kertaa kadulta miehiä<br />

heille. Heitä ruokittiin ja<br />

majoitettiin joskus pidemmäksikin<br />

ajaksi.<br />

-Oikeastaan minä kasvoin kiinni ihmisten<br />

auttamiseen jo silloin ja nyt<br />

yksin ja eläkkeellä ollessa siitä on<br />

tullut hyvin tärkeä sisältö elämään,<br />

selvittää Taimi.<br />

Liian moni eläkkeelle jäävä ihminen<br />

tuntee työuran päättymisen jälkeen<br />

itsenä turhaksi ja tarpeettomaksi.<br />

Taimi ei kuulu niihin ihmisiin ja hän<br />

kannustaa muitakin ihmisiä vapaaehtoistöihin,<br />

niitä kyllä riittää.<br />

-On hienoa nähdä kun joku ihminen<br />

pääsee nousemaan tosi pohjalta,<br />

se antaa tosi paljon. Nämä onnistumiset<br />

antavat myös voimaa kohdata<br />

niitä ihmisiä, jotka eivät selviä,<br />

painottaa Taimi.<br />

Vuosikymmeniä kestäneen auttami-<br />

Kan työtä suurella sydämellä<br />

14 Lähimmäinen 4/2009<br />

ja ymmärrystä mennä aina oikeiden<br />

ihmisten luokse ja kaikki ovat<br />

aina olleet ystävällisiä minulle, kertoo<br />

Tapio.<br />

Hän liikkuu kylillä pääasiassa polupyörällä,<br />

jonka Kan ry:n silloinen<br />

johtaja Veikko Saarijärvi lahjoitti<br />

hänelle. Pyörä ei enää ole kovin<br />

hyvässä kunnossa ja muutenkin<br />

Tapio kaipaisi vähän parempaa<br />

pyörää. Toivon mukaan sellainen<br />

jostain vielä lähitulevaisuudessa<br />

löytyy.<br />

Tapio haluaa tässä yhteydessä kiittää<br />

vielä erityisesti Kortesjärven entistä<br />

kunnanjohtajaa Lasse Hokkasta,<br />

joka lokakuussa ajelutti häntä<br />

monta tuntikausia ympäri pitäjää.<br />

Sillä matkalla Tapio sai kerättyä<br />

listaan yli 40 nimeä ja rahaakin<br />

kertyi kolmatta sataa euroa.<br />

Tapio täytti lokakuun lopussa 62<br />

vuotta. Hän toivoisi löytävänsä jatkajan<br />

listakeräystyöhön, mutta lupaa<br />

itse jatkaa kuitenkin vielä niin<br />

kauan kun rakkaus riittää ja jalka<br />

nousee.<br />

suransa aikana hän on ennättänyt<br />

tehdä melkein kaikkea mahdollista<br />

keittiötöistä sielun hoitoon. Hän<br />

kuului yhdessä miehensä kanssa<br />

Raision Kan- kodin luottohenkilöihin<br />

ja ja <strong>kuuluu</strong> niihin edelleen.<br />

Taimi ei ole koskaan valittanut työn<br />

raskautta. Hän kuitenkin myöntää,<br />

että joskus on ottanut koville.<br />

-Vaikka kuinka tietää, ettei toisten<br />

ihmisten murheita saisi ottaa henkilökohtaisesti,<br />

ei mahda mitään,<br />

että ne joskus seuraavat kotiin asti.<br />

Miehen kuoleman jälkeen olen tehnyt<br />

tätä entistä enemmän ja aion<br />

jatkaa niin kauan kuin voimia riittää.<br />

Mikko Vähä-Lassilan eläkkeelle<br />

siirtymisen ei Taimi sen kummemmin<br />

usko vaikuttavan hänen työpanokseensa.<br />

Sitä tarvittaneen myös<br />

jatkossa. Hän haluaa lopuksi sanoa<br />

muutaman sanan muille vapaaehtoistyöntekijöille<br />

ja niille, jotka<br />

harkitsevat tällaisen auttamistyön<br />

tekemistä.<br />

-Tällaista työtä kannattaa tehdä<br />

ihan oman itsensä vuoksi. Se<br />

antaa paljon. Siinä näkee ihmisten<br />

toipumisia, pääsemistä Jumalan<br />

yhteyteen. Emme me ihmisinä<br />

kovin paljoon kykene, mutta<br />

jos annamme itsemme Jumalan<br />

käyttöön, saattavat tuloksen olla<br />

todella upeita. Minä en edes voisi<br />

tehdä tätä työtä rahan vuoksi. Se<br />

ei antaisi sitä, mitä se nyt antaa,<br />

vakuuttaa Taimi.<br />

Lähimmäisen toimitus haluaa esittää<br />

lämpimät kiitokset Tapiolle hänen<br />

tekemästään työstä yhdistyksen<br />

hyväksi.


Köörileiri huipentui kasteeseen hyisessä Ukonjärvessä<br />

Köörileirit ovat kuuluneet jo pitkään<br />

oleellisena osana kristilliseen päihdetyöhön.<br />

Luultavasti lähes kaikki<br />

tätä kautta toipuneet ihmiset, ovat<br />

jossain vaiheessa osallistuneet aiakin<br />

yhdelle tällaiselle leirille. Leirit<br />

kestävät normaalisti parista päivästä<br />

viikkoon. Ne järjestetään yleensä<br />

jonkun seurakunnan leirikeskuksessa,<br />

joka luonnollisesti sijaitsee<br />

järven rannalla. Ohjelmaan <strong>kuuluu</strong><br />

runsaasti sanaa, kovasti syömistä,<br />

yhdessäoloa, saunomista ja<br />

viihtymistä hyvässä seurassa.<br />

On köörileirillä varmasti aiemminkin<br />

käyty myös kasteella, mutta uskallan<br />

veikata, ettei kovin usein loka<br />

kuun lopussa, ei ainakaan Ivalon<br />

korkeudella. Kun tällaista ohjelmaa<br />

kerrankin oli tarjolla ei auttanut muu<br />

kuin suunnata auton keula kohti<br />

Ivaloa. Vaikka Keski-Suomesta ei ole<br />

linnuntietä Ivaloon matkaa tuhattakaan<br />

kilometriä, täytyy myöntää,<br />

että noin kahdentoista tunnin ajon<br />

jälkeen saapuminen paikallisen<br />

helluntaiseurakunnan omistamalle<br />

Ukontuvalle oli päivän ehdoton kohokohta.<br />

Perillä oli juuri meneillään iltakokous.<br />

Pikaisen iltapalan jälkeen pääsi<br />

ensin esittelemään itsensä ja sen jälkeen<br />

sai pikku hiljaa tutustua paikalla<br />

olijoihin. Rovaniemen Kan-kodista<br />

Meltaukselta oli väkeä autollinen ja<br />

muuten paikalla oli miehiä Ivalosta<br />

ja huoltojoukot Ivalon helluntaiseurakunnasta.<br />

Seuraavana päivänä oli<br />

luvassa leirin huipennus, eli Raamatullinen<br />

upotuskaste Inarin järveen<br />

kuuluvassa Ukonjärvessä. Kukaan<br />

ei ollut mitannut järven lämpötilaa,<br />

mutta tuskin se paljoa yli kolmeasteista<br />

oli. Pienemmät järvet olivat<br />

jo jäässä.<br />

Ennen uneen vaipumista mietin, miksi<br />

joku haluaa mennä kasteelle noin<br />

kylmään veteen. Toisaalta se kaste<br />

varmasti jää mieleen loppuiäksi. Oli<br />

tulevaisuus sitten minkälainen tahansa.<br />

Olin saanut tilaisuuden lyhyesti<br />

tavata seuraavana päivänä kasteelle<br />

Jari kasteen jälkeen<br />

menevän miehen ja seuraavana<br />

päivänä oli tarkoitus jutella vähän<br />

enemmän.<br />

Jari Ylitervon kanssa ennätettiin<br />

keskustella paremmin vasta kasteen<br />

jälkeen. Eipä ollut hyinen kaste<br />

millään tavalla järkyttänyt paljasjalkaista<br />

Lapin miestä, joka omien<br />

sanojensa mukaan oli kärsinyt alkoholiongelmista<br />

koko aikuisikänsä.<br />

Suurin piirtein kaikkia keinoja on<br />

yritetty käyttää ongelmasta eroon<br />

pääsemiseksi, mutta tähän mennessä<br />

ei mikään ollut tärpännyt.<br />

Jari teki uskonratkaisun vuonna<br />

2007 silloin vielä Pellossa sijainneessa<br />

Kan-kodissa ja jonkin aikaa<br />

kaikki menikin mukavasti ja alkoholi<br />

pysyi poissa kuvioista.<br />

-Uskoontulo oli kyllä totaalisen hieno<br />

kokemus, mutta silloin en mennyt<br />

kasteelle ja myös seurakuntaelämä<br />

jäi vähän puolitiehen. En<br />

liittynyt mihinkään seurakuntaan<br />

Jari Ylitervo Oiva Liukkosen<br />

kastettavana<br />

ja usko alkoi pikku hiljaa hiipua.<br />

Tilalle tuli tietysti viina ja sen kanssa<br />

läträäminen jatkui lähes hengenmenoon<br />

saakka. Siitä kuitenkin<br />

selvisin ja päätin aloittaa uudelleen,<br />

selvitti Kari muutamaa tuntia<br />

kasteen jälkeen.<br />

Se oli Jarin päivä ja koko leiriväki<br />

kannusti häntä rohkaisten ja rukouksin<br />

kohti uutta ja parempaa<br />

elämää.<br />

Seuraavana päivänä leiri valitettavasti<br />

jo päättyi ja aamulla oli<br />

edessä lähtö pitkälle paluumatkalle.<br />

Aamupuuroa syödessä tarttui<br />

korvaan jotain, joka jäi pyörimään<br />

mieleen koko paluumatkan ajaksi.<br />

Yli seitsemänkymppinen kovan<br />

elämänkoulun käynyt mies katseli<br />

seinällä olevaa piirrosta, jossa oli<br />

meikäläisen mielestä ränsistynyt<br />

tönö. Ääneen hän totesi: Voi kun<br />

olisi tuollainen talo ja mieluiten<br />

järven rannalla. Pääsisi kesällä<br />

verkoille ja talvella voisi mennä<br />

riekkoja pyytämään. Siinäpä<br />

miettimistä meille etelän ihmisille.<br />

Mahtavatkohan kaikki elämän arvomme<br />

olla kohdallaan?<br />

<strong>Joulun</strong> aika 15


Jyväskylän Kan-kodilla hyvät valmiudet auttaa<br />

myös vankilataustaisia ihmisiä<br />

Kan- Jyväskylä on pieni kuntoutumisyksikkö Vaajakos-ken<br />

Kaunisharjussa keskellä omakoti- ja<br />

rivitaloasustusta. Sijainti tällaisella paikalla on<br />

joidenkin mielestä aika outo. Yleensä päihdekuntoutusyksiköt<br />

sijoitetaan metsän keskelle mahdollisimman<br />

kauas asutuksesta. Meille tämä toimintaympäristö<br />

tavallisten ihmisten keskellä on<br />

kuitenkin erinomainen. Eiväthän meidän asiakkaamme<br />

täältä lähdettyään asu metsän keskellä,<br />

vaan tavallisten ihmisten joukossa.<br />

Asiakaskuntamme koostuu, monenikäisistä ja erilaisista<br />

miehistä, tai vakituisessa parisuhteessa elävistä<br />

pariskunnista, joiden ongelmana ovat erilaiset riippuvuudet.<br />

Riippuvuuksiensa ja moniongelmaisuutensa<br />

takia jotkut ovat joutuneet täysin erilleen normaalista<br />

yhteiskunnasta.<br />

Suuri osa asiakkaistamme tulee vankiloista. Tänne tullaan<br />

joko rangaistuksen aikaiseen ulkopuoliseen kuntoutukseen,<br />

koevapauteen tai vankeuden jälkeen jatkohoitoon.<br />

On myös niitä, jotka ovat menossa vankilaan<br />

ja ovat hakeutuneet hoitoon siksi, etteivät enää jaksa<br />

juoda tai käyttää huumeita. He ovat täällä myös siksi,<br />

ettei tule hankittua lisää tuomiota. Monilla on tarkoitus<br />

jatkaa täällä alkanutta päihdekuntoutusta jossain vankilan<br />

sisällä toimivassa kuntoutusohjelmassa.<br />

Kaikkein eniten näitä asiakkaita näyttää kiinnostavan<br />

ensi vuoden vaihteessa Riihimäen vankilaan muuttava<br />

Konnunsuolla lähes viisi vuotta toiminut Kristillinen Kanosasto<br />

ja Vaasan vankilassa jo 12 vuotta toiminut kristillinen<br />

päihdekuntoutusosasto.<br />

Valtaosa Jyväskylän Kan- kodin asiakkaista on vankilataustaisia<br />

päihdeongelmaisia miehiä, jotka ovat saaneet<br />

kyllikseen entisestä elämästään ja haluavat päästä siitä<br />

pysyvästi eroon. Vankilatausta ei ole kuitenkaan mikään<br />

edellytys meidän kuntoutusohjelmaamme pääsemiseksi.<br />

Meille ovat tervetulleita kaikki riippuvuuksista kärsivät<br />

ja niistä eroon pyrkivät ihmiset.<br />

Kuntoutumisohjelmamme perustuu löysästi yhteisöhoitoon<br />

ja me käytämme siinä kognitiivisen,-ratkaisukeskeisen<br />

ja kristillisen päihdekuntoutuksen keinoja.<br />

Sielunhoito, kahdenkeskiset keskustelut. Ja hengelliset<br />

tilaisuudet ovat osa jokapäiväistä toimintaamme.<br />

Koko ohjelman perusta lähtee liikkeelle siitä periaatteesta<br />

ja käsityksestä, että ihminen on fyysinen, psyykkinen,<br />

sosiaalinen ja hengellinen Jumalan luoma jakamaton<br />

kokonaisuus. Jos nelijalkaisen tuolin yksi jalka<br />

horjuu, on sillä aika vaikea istua, jos heiluu kolme jalkaa,<br />

ei sillä istuta ollenkaan.<br />

Ikävää on se, että tulijoita ja apua tarvitsevia on paljon,<br />

mutta iänikuisena esteenä on raha. Talousvaikeuksissa<br />

olevat kunnat leikkaavat aika usein juuri päihdehuollon<br />

rahoista, joten maksusitoumuksia on vaikea saada.<br />

Tosiasia kuitenkin on, että onnistunut kuntoutusjakso<br />

säästää yhteiskunnan rahaa tosi paljon. Vaikutukset<br />

näkyvät mm. terveydenhoidon, sosiaalitoimen ja poliisin<br />

toiminnoissa. On myös muistettava, että kuntoutunut<br />

kaveri hakeutuu yleensä takaisin työelämään ja hänestä<br />

tulee vastuullinen veroja maksava kansalainen.<br />

Me täällä Jyväskylän Kan- kodilla tunnustamme nöyrästi<br />

tarvitsevamme apua. Ennen kaikkea tarvitsemme rukousapua,<br />

muta myös taloudellinen apu on tärkeää.<br />

Monesti vankilasta vapautuneelle ei saada maksusitoumusta,<br />

koska katsotaan, ettei hänellä ole akuuttia<br />

päihdeongelmaa. On kuitenkin muistettava, että vankila<br />

itsestään sairastuttaa ihmisen ja uusintarikollisuuden<br />

kynnys on matala.<br />

Iloitsemme täällä siitä, että tänäkin vuonna moni asiakkaistamme<br />

on saanut kokonaan uuden elämän ja löytänyt<br />

tiensä normaaliin yhteiskuntaan. Moni on löytänyt<br />

myös elävän seurakuntayhteyden ja saanut sitä kautta<br />

elämäänsä tarvittavan tuen.<br />

Haluamme siunata kaikkia Lähimmäisen lukijoita ja<br />

toivottaa <strong>kaikille</strong> rauhaisaa joulun odotuksen aikaa.<br />

Mikäli haluat tukea juuri meidän kotimme toimintaa, voit<br />

tehdä lahjoituksen tilille POP 474310-29579 merkinnällä<br />

Kan-Jyväskylä.<br />

Meillä on myös jatkuvasti tarvista luotettavista henkilöistä,<br />

joita tarvitaan viikonloppupäivystyksiin. Jos<br />

kuulut johonkin seurakuntaan, sinulla olisi hyvä olla<br />

seurakunnan suositus.<br />

Sakari Pihlaja<br />

Jutun kirjoittaja vastaa Kan ry:ssä vankien kuntoutuksesta.<br />

Hänen vastuualueenaan on vankien rangaistusaikainen<br />

ulkopuolinen kuntoutus, koevapauden aikainen<br />

ja vapautumisen jälkeinen kuntoutus. Pihlaja on tehnyt<br />

yli 20 vuotta päihdetyötä ja hän on erikoistunut vankilataustaisten<br />

henkilöiden kuntoutukseen.<br />

16 Lähimmäinen 4/2009


Menneet ovat menneitä, nyt katsotaan eteenpäin<br />

-Olen Mika Nissinen. Täytän joulukuussa 40.<br />

2008 tammikuussa pääsin pois vankilasta.<br />

Olen saanut olla uskossa kuusi vuotta ja se<br />

on ollut parasta aikaa minun elämässäni,<br />

aloittaa Mika Nissinen kotonaan Iisalmessa<br />

loppusyksystä 2009.<br />

Vaikka Mikalla on takanaan pitkä tuomio, kaikesta näkee,<br />

ettei hän ole mikään lapsesta saakka rötöstellyt<br />

taparikollinen. Pitkän tuomion hän sai henkirikoksesta,<br />

jonka tekemisestä hän itse ei muista mitään.<br />

Paineet kasaantuivat<br />

Ennen tätä traagista tapahtumaa Mika oli elänyt kohtuullisen<br />

normaalia suomalaisen miehen elämää. Hän<br />

oli hiljattain eronnut, mutta samoin on laita niin monen<br />

muun miehen. Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon.<br />

Hänellä oli vakituinen työpaikka ja hän käytti alkoholia<br />

normaaliuden rajoissa. Työt eivät siitä kärsineet, mutta<br />

avioeron jälkeen juominen oli koko ajan lisääntynyt.<br />

Mika on monta kertaa jälkeenpäin yrittänyt miettiä,<br />

miksi tämä tragedia tapahtui, mutta turhaan.<br />

Kova piti olla<br />

Mikan vanhemmat erosivat kun hän oli vielä nuori. Mika<br />

muutti isän kanssa Ruotsiin ja hän muistaa sieltä asti,<br />

että kova piti olla, jos tahtoi pärjätä. Tämä kovan kundin<br />

rooli seurasi siitä eteenpäin Mikaa myös hänen muuttaessaan<br />

takaisin Suomeen. Hänelle ei juuri ryppyilty.<br />

Mika ei koskaan ollut kenenkään tuupittavissa ja koulussa<br />

häntä otti päähän koulukiusaajat, jota olivat<br />

pienempien ja heikompien kimpussa. He saivat usein<br />

kyytiä Mikalta. Muuten hän oli siihen aikaan kiltti urheileva<br />

teini. Alkoholia hän maistoi ensimmäisen kerran<br />

17 vuotiaana, eikä siitä tullut hänelle sen suurempaa<br />

ongelmaa. Ujo hän tunnustaa olleensa aina aikuisikään<br />

saakka.<br />

Raskaat syytteet<br />

Mikan tunnelmat eivät olleet kovin korkealla kun hän<br />

heräsi poliisiputkasta vihreä haalari päällä ja sai kuulla<br />

tappaneensa miehen. Tästä seurasi pitkä tuomio. Rangaistusvaatimus<br />

oli kymmen vuotta, mutta ensikertalaisena<br />

hänelle jäi istuttavaksi puolet siitä, eli viisi vuotta.<br />

Hän muistaa olleensa aika herkällä mielellä vankilan<br />

porttien kolahdettua kiinni selän takana.<br />

-Kyllä siinä aika nöyrällä paikalla oltiin. Viimeistään siinä<br />

vaiheessa hävisivät kaikki roolit muistelee Mika<br />

Vankilassa olevat niin sanotut kovat jätkät jättivät Mikan<br />

rauhaan. Pian hänen tulonsa jälkeen joku kysyi, josko<br />

löytyisi yhtään hepoa tai piriä. Kun Mika kysyi mitä ne<br />

mahtavat olla, hänet jätettiin kokonaan rauhaan.<br />

Herätyksen tilassa<br />

Heti vankilaan tultuaan Mika alkoi kiinnostua hengellisistä<br />

asioista. Hän uskoo nyt olleensa koko ajan jonkinlaisessa<br />

herätyksen tilassa ja teki muutaman kuukauden<br />

vankilassa istumisen jälkeen henkilökohtaisen<br />

uskonratkaisun<br />

Aika pian tämän jälkeen hän tutustui myös Kan miehiin,<br />

jotka kiersivät siihenkin aikaan Suomen vankiloissa.<br />

Lopulta Pauli Särkkä kysyi kiinnostaisiko tulla uudelle<br />

Konnunsuon vankilaan avattavalle kristilliselle osastolle.<br />

Mikaa kiinnosti ja hänestä tuli yksi osaston ensimmäisen<br />

ryhmän jäsenistä.<br />

Mahtava ryhmä<br />

Mika muistelee yhä lämmöllä aikaa Konnunsuolla. Hän<br />

kokee saaneensa sieltä tosi paljon rakennusaineita<br />

nykyistä elämäänsä varten.<br />

-Se oli hyvää aikaa. Uskoni vahvistui ja sain siellä vahvistuksen<br />

käydä kasteella, joka tapahtui toukokuussa<br />

2005. Kaikkein parasta siinä ajassa taisi olla se, että<br />

sain lukea Raamattua useita tunteja päivässä. Jos jotain<br />

vankilassa oloajalta voisi ikävöidä, niin se olisi lukeminen<br />

omassa kammiossa, muistelee Mika.<br />

Pitkin uutta polkua<br />

Vankilan portit aukenivat aikanaan ja Mika lähti suunnistamaan<br />

uutta polkua pitkin. Hän oli aiemmin ollut<br />

ravintola-alalla ja toiminut mm. kokkina ja ravintolapäällikkönä.<br />

Tälle alalle hän ei enää halunnut palata.<br />

Siellä päihteet ja kaikki niihin liittyvä olivat liian lähellä.<br />

Ei tehnyt mieli lähteä leikkimään tulella.<br />

Mika hoiti yhdessä tukihenkilönsä Pauli Särkän kanssa<br />

siviiliasiat kuntoon jo vankeusaikana. Heti vapauduttuaan<br />

hän muutti Toivakkaan, jossa odotti asunto,<br />

työpaikka ja hyvä tukipiiri. Mika koki olevansa etuoikeutettu.<br />

Tällaista on tarjolla harvalle siviiliin palaavalle<br />

vangille.<br />

-Kun palasin siviiliin, minulla oli niistä kuuluisasta kolmesta<br />

aasta (auto, asunto ja akka) odottamassa jo<br />

kaksi ja se kolmaskin tuli kuvioihin odottamattoman<br />

nopeasti, kertoo Mika.<br />

Mika eli väkevää hengellistä elämää. Hengellisissä tilaisuuksissa<br />

hän kävi viis kertaa viikossa. Vaimon hankinta<br />

ei kuulunut lähiajan suunnitelmiin. Eräs nainen oli<br />

kuitenkin saanut ilmoituksen, että Mika on hänen tuleva<br />

aviomiehensä. Pauli Särkkä varoitteli, mutta minkäs<br />

teet kun lempi leimahtaa. Pariskunta alkoi seurustella ja<br />

päätti pian mennä naimisiin. Nyt tästä tapahtumasta on<br />

aikaa toista vuotta ja hyvin on pärjätty, vaikkei jokainen<br />

päivä ole helppo ollutkaan.<br />

Tämän lehden putkahtaessa postiluukusta Mika perheineen<br />

on jo muuttanut uuteen asuntoon. Tähän asti iso<br />

perhe, johon <strong>kuuluu</strong> isä, äiti, neljä lasta ja koiranpentu,<br />

nn asunut ahtaasti kerrostaloasunnossa. Nyt päästään<br />

muuttamaan tilavampaan omakotitaloon. Mika käy<br />

työharjoittelussa ja on lähdössä opiskelemaan. Myös<br />

vaimo opiskelee. Melkoisella vipinällä mennään kohti<br />

joulua ja kiitetään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä<br />

Hän on koko perheelle antanut.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 17


Lapsenakaan alkanut usko ei suojaa elämän kolhuilta<br />

Arja Nieminen tulee avaamaan oven.<br />

Hän on juuri palannut töistä ja on<br />

valmiina haastatteluun, josta ei alunperin<br />

ollut kovin innostunut. Mitä hänellä<br />

muka olisi kerrottavaa, uskovaan<br />

kotiin syntynyt ja jo lapsena itse<br />

uskonratkaisun tehnyt nainen, joka<br />

ei ole joutunut rämpimään maailman<br />

mutkaisia ja mäkisiä polkuja.<br />

Ehkä juuri siinä piileekin tämän jutun<br />

juju. Ei ihmisen tarvitse rypeä katuojassa<br />

ja nousta sieltä ylös kertomaan,<br />

kuinka hän on saanut uuden elämän ja<br />

kuinka hänet on armahdettu. Kukaan<br />

ei selviä tästä elämästä kuivin jaloin<br />

ja syystä tai toisesta Jumala kohtelee<br />

joskus kovalla kädellä myös kaikkein<br />

uskollisimpiaan.<br />

Suurperheen kuopus<br />

Arja syntyi kuusilapsisen uskovan<br />

perheen kuopuksena viime vuosituhannen<br />

viimeisen vuosisadan puolivälin<br />

jälkeen Savon sydämessä Keiteleellä.<br />

Oma uskonratkaisu kypsyi<br />

jo seitsemän vuoden iässä ja siitä<br />

lähtien Arja on saanut kulkea uskon<br />

tietä, mutta oman elämänkoulunsa<br />

hänkin on saanut käydä, eikä tämä<br />

koulu ole aina ollut helppoa.<br />

Arja kävi kansakoulun ja keskikoulun<br />

omassa kylässä ja meni sen jälkeen<br />

paikalliseen Osuuskauppaan töihin.<br />

Pian tuli kuitenkin halu jatkaa eteenpäin<br />

ja vuorossa oli kauppaopisto<br />

Kuopiossa. Sen jälkeen Arja meni<br />

töihin oman paikkakunnan pankkiin<br />

ja tätä pankkineidin uraa kesti yli<br />

kymmenen vuotta.<br />

Nämä vuodet Arja vietti pääosin<br />

tavallista nuoren uskovan naisen<br />

elämää, mutta mahtui tähän aikaan<br />

muutakin. Siitä kuitenkin enemmän<br />

tuonnempana.<br />

Aika hyvä laulamaan<br />

Elettiin 80- luvun loppua kun Arja ensimmäisen<br />

kerran näki tulevan miehensä<br />

Jukka Niemisen. Tämä oli juuri<br />

saapunut lähetyskentiltä Afrikasta<br />

ja kiersi yhdessä Joonas Kelottijärven<br />

kanssa ympäri maata pitämässä<br />

hengellisiä kokouksia, joissa oli mukana<br />

paljon laulua. Hän muistaa<br />

tuosta ensitapaamisesta vielä hyvin<br />

sen, että Jukalla oli yllä norjalaismallinen<br />

villapaita, komea lauluääni<br />

ja noilla kahdella miehellä synkkasi<br />

keskenään tosi hyvin.<br />

-En minä silloin vielä tiennyt, että<br />

tuossa on minun tuleva mieheni.<br />

Jukka oli saanut tietää, että pankin<br />

tiskin takana istuva tyttö <strong>kuuluu</strong><br />

helluntaiseurakuntaan. Jukka laittoi<br />

minut merkille ja ihmettelin, kun<br />

hän Keiteleellä viettämiensä päivien<br />

aikana keksi tikusta asiaa päästäkseen<br />

asioimaan pankissa, muistelee<br />

Arja hymyillen.<br />

Lapin taikaa<br />

Varatessaan matkaa Kelottimajoille<br />

talvella 1988 ei Arja tiennyt,<br />

että Jukka Nieminen majailee<br />

siellä. Se selvisi hänelle vasta vähän<br />

myöhemmin.<br />

Matkasta muodostui kaikin puolin<br />

oikein hyvä ja virkistävä. Kelottijärven<br />

Joonas teki kaikkensa saattaakseen<br />

Jukan ja Arjan yhteen, tai<br />

edes saman moottorikelkan kyytiin,<br />

mutta turhaan. Arja paineli omia<br />

latujaan yhdessä ystävättärensä<br />

kanssa.<br />

Kun tuli poislähdön aika Arja<br />

sentään suostui siihen, että Jukka<br />

saa soitella. Siitä alkoi melkoinen<br />

puhelinralli. Tapaaminen ei kovin<br />

usein järjestynyt. Siitä piti huolen<br />

700 kilometrin välimatka. Jumala<br />

oli kuitenkin jo aiemmin ilmoittanut<br />

Arjalle, että Hän antaa Arjalle työtoverin.<br />

Mies ja työtoveri<br />

Arja oli tehnyt erilaisia vapaaehtoistöitä<br />

paikallisessa helluntaiseurakunnassa<br />

pienestä asti. Hän liittyi<br />

kuoroon jo 13- vuotiaana ja teki kaikkia<br />

mahdollisia käytännön töitä.<br />

-Tällaiset työt kuuluivat oleellisena<br />

osana elämääni. Muistan kuinka<br />

silloin ajattelin, etten koskaan halua<br />

elää mitään tavallista standardielämää<br />

ja näyttää siltä, että<br />

tämä on toteutunut, vakuuttaa<br />

Arja.<br />

Arja ja Jukka ostivat kihlat 8.8.88<br />

Raumalla. Jukka on alunperin kotoisin<br />

Raumalta ja Arjaa naurattaa<br />

vieläkin kun hän muistelee kuinka<br />

heillä oli alkuaikoina joskus kommunikointiongelmia.<br />

Rauman murre<br />

ja savon murre ovat aika kaukana<br />

toisistaan.<br />

Pariskunta meni naimisiin samana<br />

vuonna ja muutti yhteen. Yhteistä<br />

leipää on syöty jo yli 20 vuotta ja eri<br />

asuinpaikkoja on takana kiitettävä<br />

määrä.<br />

Huolta on pidetty<br />

Jos ihmisellä on tässä maassa ollut<br />

paloa vapaiden suuntien hengelliseen<br />

työhön, on täytynyt olla valmis<br />

myös tulemaan tarkan markan<br />

budjetilla toimeen. Tämän saivat<br />

myös Arja ja Jukka huomata.<br />

Jukalla oli kutsu lähetystyöhön ja<br />

muutaman avioliittovuoden jälkeen<br />

Arja päätti irtisanoutua pankista ja<br />

he lähtivät yhdessä Larsmon lähetyskouluun.<br />

Nähtävästi Jumala ei<br />

kuitenkaan ollut tarkoittanut Niemisiä<br />

lähetyskentille. Heidän paikkansa<br />

oli kai sittenkin Suomessa.<br />

Niinpä Jukka aloittikin aika pian<br />

seurakuntatyöt Pietarsaaressa.<br />

Noihin vuosiin mahtuu paljon hyviä<br />

muistoja, mutta myös hyvin vaikeita<br />

kuukausia.<br />

18 Lähimmäinen 4/2009


Totaalinen burn out<br />

Jukan lapsuus ja nuoruus eivät<br />

olleet kovin helppoa aikaa ja ilmeisesti<br />

joitain asioita oli jäänyt painamaan<br />

mieltä. Kun nämä asiat yhdistettiin<br />

koviin työpaineisiin. Oli<br />

tuloksena täydellinen loppuunpalaminen.<br />

Jukka kävi jo lähellä kuoleman<br />

portteja, mutta selvisi siitä Jumalan<br />

avulla Arjan hoidossa.<br />

Kun nämä ajat tulevat puheeksi<br />

Arja vakavoituu ja alkaa puhua<br />

hiljaisella äänellä.<br />

-Oli se rankkaa aikaa. Yleensä illalla<br />

joskus kymmenen pintaan sai<br />

vähän aikaa itselleen. Oli tavattoman<br />

kiitollinen olo, kun taas selvittiin<br />

yhdestä päivästä. Oli aikaa<br />

rukoilla ja kiittää Jumalaa siitä,<br />

aloittaa Arja.<br />

Jälkeenpäin hän huomasi, että Jumala<br />

oli valmistanut hänet tähänkin<br />

tilanteeseen jo etukäteen. Arja koki<br />

itse lähes yhtä pahan burn outin<br />

alle 30 vuotiaana ja tätä alhoa kesti<br />

noin kaksi vuotta. Elämä ei maittanut<br />

eikä mikään tuntunut miltään.<br />

Välillä jaksoi käydä töissä ja välillä<br />

ei.<br />

-Silloin Jumala riisui minut totaalisesti<br />

ja kun Hän sen jälkeen on<br />

halunnut käyttää minua jossakin,<br />

on se ollut silkkaa armoa, tiivistää<br />

Arja.<br />

Jumala valtuuttaa<br />

Arjan masennus poistui eräässä<br />

hengellisessä tilaisuudessa, jonne<br />

uskonsisar raahasi hänet puoliväkisin.<br />

Tilaisuudessa puhunut saarnamies<br />

oli saanut Jumalalta valtuutuksen<br />

vapauttaa Arja masennuksesta<br />

ja sen hän myös teki. Tällaisia valtuutuksia<br />

tarvitaan Jumalan työssä<br />

jatkuvasti. Niitä ei anneta kovin<br />

kevyin perustein. Jumala antaa ne<br />

kenelle parhaaksi näkee.<br />

-Silloin minä oivalsin, että kaikilla<br />

meillä on elämässä uudelleen aloittamisen<br />

mahdollisuus. Jumala voi<br />

vapauttaa kenet tahansa mistä<br />

tahansa kahleista. Minulla annettiin<br />

silloin mahdollisuus aloittaa uudestaan,<br />

vaikka olinkin ollut uskossa<br />

lapsesta lähtien. Tajusin, että<br />

kaikesta voi selvitä Jumalan avulla,<br />

painottaa Arja.<br />

Häntä harmittaa jatkuvasti se,<br />

kuinka kevytmielisesti burn outista<br />

ja masennuksesta puhutaan.<br />

Ilmeisesti läheskään kaikki ihmiset<br />

eivät tiedä, että vakava masennus<br />

hoitamattomana voi johtaa kuolemaan<br />

eikä siitä selvitä parin viikon<br />

sairauslomalla.<br />

Tänään on näin<br />

Kun tätä haastattelua tehtiin oli<br />

Jukka parhaillaan kahden viikon<br />

Lapin turneella. Arja kävi töissä,<br />

lenkkeili, tapasi ystäviään ja kävi<br />

kokouksissa.<br />

-Oikeastaan minulla on ollut jo<br />

muutama vuosi aikaa valmistautua<br />

nykyiseen tilanteeseen. Jukka haki<br />

aikoinaan Kan ry:n aluekoordinaattoriksi,<br />

mutta ei tullut silloin valituksi<br />

siihen. Itse en siihen aikaan<br />

ollut valmis päästämään häntä<br />

tien päälle. Tänä päivänä en halua<br />

kuitenkaan olla esteenä Jumalan<br />

suunnitelmille varsinkin kun näkee<br />

kuinka innostuneesti Jukka työtään<br />

tekee, vakuuttaa Arja.<br />

Hän haluaa lopuksi lähettää terveisiä<br />

erityisesti seurakuntiemme suojissa<br />

varttuville lapsille ja nuorille.<br />

-Kannattaa tehdä pieniä ja arkisia<br />

töitä, joita sinulle tarjotaan. Kukaan<br />

ei voi tietää mihin ne johtavat. Jumala<br />

kyllä muistaa ne kaikki. Jos<br />

me emme ole vähässä uskollisia,<br />

kuinka Jumala voi koskaan laittaa<br />

meitä paljon haltijoiksi, kiteyttää<br />

Arja Nieminen.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 19


KOULUTUS- JA KONFERENSSIKESKUS<br />

PL 13, FI-42701, KEURUU, FINLAND<br />

Lyhytkurssit ja seminaarit<br />

•<strong>Joulun</strong> vierasaika 23.-26.12.<br />

•Nykyheprean 2. jatkokurssi 22.-24.1.<br />

•Seurakunnan luontainen kehitys 2.-4.2.<br />

•Yrittäjä- ja liikeväen seminaari 5.-7.2.<br />

•Iloa ja itsetuntemusta väristä<br />

ja kuvasta 12.-14.2. sekä 19.-21.3.<br />

•Radiotyön koulutus 12.-14.2.<br />

•Kristitty, tunteet ja mielenterveys 19.-21.2.<br />

•Tartu rukouksen voimaan 19.-21.2.<br />

•Seurustelu- ja kihlaparit 26.-28.2.<br />

tanja.nasila@isokirja.<br />

puh. (014) 7514 492<br />

Monimuotokoulutus yms.<br />

•Kristillinen oppi 22.-24.1.<br />

•Vanhan testamentin <strong>sanoma</strong> 22.-24.1.<br />

•Järjestyksen valvojien kertauskurssi 6.2.<br />

•Oppi pelastuksesta 12.-14.3.<br />

•Kirkkohistoria I, 12.-14.3:<br />

helluntaista reformaatioon<br />

•Järjestyksen valvojien peruskurssi:<br />

1. osa 19.-21.3. ja 2. osa 26.-28.3.<br />

kristina.koskela@isokirja.<br />

puh. (014) 7514 475<br />

RAAMATTU ELÄMÄÄN!<br />

www.isokirja.<br />

Tule syksyllä yllä<br />

Opistolle!<br />

Peruskurssi ssi<br />

English Line/Programme<br />

me<br />

Seurakuntatyön linja<br />

Team Action -linja<br />

Lähetyslinja<br />

Kansainväliset BA ja MTh<br />

-tutkinnot<br />

kysy y lisää<br />

koulutussihteeri@isokirja.<br />

eri@isokirja<br />

(014) 7514 491<br />

vaihde (014) 7514 411<br />

faksi (014) 7514 400<br />

info@isokirja.fi<br />

LAPSI- JA NUORISOTYÖN KOULUTUKSIA<br />

KEVÄÄLLÄ 2010<br />

29.-31.1. Lapsi- ja varhaisnuorisotyön Noste-päivät<br />

16.-18.4. Leiriohjaajakoulutus<br />

16.-18.4. Lapsityön turvaohjeistokoulutus<br />

tus<br />

nuorisosihteeri@isokirja.sokirrja.<br />

puh. (014) 7514 458<br />

Tilaa jouluksi<br />

etäopiskelupaketti:<br />

opintosihteeri.gu@isokirja.<br />

osta lahjaksi!<br />

❆<br />

❆<br />

❆<br />

KRISTITYN VAELLUS<br />

John Bunyan<br />

Klassikko, jossa nykylukijaa varten<br />

myös lyhyt kirjailijan elämäkerta.<br />

Kuvituksena parhaiden taiteilijoiden<br />

piirroksia 1800-luvulta!<br />

Hinta 24,50 €<br />

AMERIKANPITSIÄ<br />

JA PARSITUT LIPERIT<br />

Kyllikki Tukiainen<br />

Kiehtovaa, koskettavaa ja humorististakin<br />

ajankuvaa 1950-luvun<br />

Raumalta: uuden kappalaisen<br />

perheessä eletään yllätysten<br />

aikaa. Perustuu tositapahtumiin.<br />

Hinta 28 €<br />

JOULU, LOISTEESI LUO<br />

Mehis Metsala<br />

Haluamme joka vuosi kokea tuttua joulutunnelmaa<br />

ja silti kaipaamme tuoreita<br />

kokemuksia. Näissä lauluissa on jotain tuttua<br />

ja jotain uutta. Instrumentaaliäänite.<br />

Hinta 18 €<br />

osta lahjaksi!<br />

FRANCESCA<br />

Emma Pulkkinen<br />

Kauppiaaltasi tai<br />

www.paiva.fi<br />

❆<br />

❆<br />

Espanjalaissyntyinen Francesca Kekomäki<br />

on Mathilda Wreden kaltainen vankien ystävä,<br />

joka auttoi suomalaisia vankeja sekä vankilassa<br />

että heidän vapauduttuaan. Tositarina.<br />

Hinta 27 €<br />

❆<br />

❆<br />

20 Lähimmäinen 4/2009


<strong>Joulun</strong> aika 21


YHTEYSTIEDOT:<br />

YHDISTYKSEN TOIMISTO<br />

KAN ry, Jääkärintie 81<br />

62420 Kortesjärvi<br />

puh. 020 155 1460<br />

Fax. 020 155 1469<br />

www.kan.fi<br />

info@kan.fi<br />

Pankki: POP 474310-29579<br />

Suorat numerot:<br />

Jukka Nieminen<br />

toiminnanjohtaja<br />

0400 920 363<br />

jukka.nieminen@kan.fi<br />

Toiminnanjohtajan tiimi:<br />

Erja Tapaninen 040 195 2650<br />

Hannu Koivisto 0400 881 145<br />

Helena Korhonen 050 330 1164<br />

Irja Harju<br />

maksuliikenne<br />

040 359 2571<br />

irja.harju@kan.fi<br />

Kaija Hirvonen<br />

kirjanpito<br />

040 359 2570<br />

kaija.hirvonen@kan.fi<br />

Helena Korhonen<br />

aluekoordinaattori/<br />

hallintopäällikkö<br />

050 330 1164<br />

helena.korhonen@kan.fi<br />

Erja Tapaninen<br />

aluekoordinaattori<br />

040 195 2650<br />

erja.tapaninen@kan.fi<br />

Ilkka Partanen<br />

toimittaja/tiedottaja<br />

040 587 1958<br />

ilkka.partanen@kan.fi<br />

KIRPPUTORIT<br />

Lähimmäinen -kirpputori<br />

Linnankatu 7<br />

20100 Turku<br />

(02) 251 3595<br />

040 357 5132<br />

VANKILAPROJEKTI<br />

Konnunsuon vankila<br />

Läykäntie 53<br />

54190 Konnunsuo<br />

Ari Rautavirta<br />

010 3685 285 tai<br />

040 535 4033,<br />

ari.rautavirta@kan.fi<br />

KAN-KODIT<br />

Hauhon Kan-koti<br />

Tampereentie 367<br />

14700 Hauho<br />

050 442 2205<br />

hauho@kan.fi<br />

Parkanon Kan-koti<br />

Kivijärventie 14<br />

39620 Kovesjoki<br />

puh. (03) 442 3718<br />

fax. (03) 448 5431<br />

parkano@kan.fi<br />

Rovaniemen Kan-koti<br />

Saukkolantie 8<br />

97340 Meltaus<br />

045 111 6922<br />

rovaniemi@kan.fi<br />

Raision Kan-koti<br />

Kaanaanrannantie 12<br />

21120 Raisio<br />

(02) 438 3768<br />

raisio@kan.fi<br />

Seinäjoen Kan-koti<br />

Pelttarinkatu 10<br />

60320 Seinäjoki<br />

040 556 0815<br />

seinajoki@kan.fi<br />

Jyväskylän Kan-koti<br />

Yläkoskentie 11 B 8<br />

40800 Vaajakoski<br />

050 409 9179<br />

jyvaskyla@kan.fi<br />

HOITOKODIT<br />

Kortesjärven hoitokoti<br />

Fräntiläntie 174<br />

62430 Peltotupa<br />

(06) 488 6127<br />

kortesjarvi@kan.fi<br />

Myllymäen hoitokoti<br />

Palkkikankaantie 1<br />

63900 Myllymäki<br />

(06) 533 6194<br />

ahtari@kan.fi<br />

HOIDON JÄLKEEN<br />

Tuusniemen<br />

työkuntoutusyksikkö<br />

Kaasilansalmentie 299<br />

71200 Tuusniemi<br />

050 363 4636<br />

tuusniemi@kan.fi<br />

AVOHOITO JA<br />

PÄIVÄKESKUKSET<br />

Tampereen Ankkuri<br />

Rimminkatu 7<br />

33250 Tampere<br />

040 574 1087<br />

tampere@kan.fi<br />

Espoon Ankkuri<br />

päiväkeskus ja avohoito<br />

Matinkartanontie 16B<br />

02230 Espoo<br />

045 131 3775<br />

espoo@kan.fi<br />

PÄIVÄKESKUKSET<br />

Kiuruveden helluntaiseurakunnan<br />

Kontaktitupa<br />

Nivankatu 3<br />

74700 Kiuruvesi<br />

040 502 5599<br />

Tuusniemen rukouspiirin<br />

Toivontupa<br />

044 286 8888<br />

juhani.vartiainen@pp.inet.fi<br />

Lahden Kan-päiväkeskus<br />

Ryylinraitti 6<br />

15300 Lahti<br />

0440 558 389<br />

lahti@kan.fi<br />

MOKU-projekti<br />

Hannu Koivisto<br />

0400 881 145<br />

hannu.koivisto@kan.fi<br />

KUOPION SEUDUN<br />

KATULÄHETYSTYÖ<br />

Keijo Laukkanen<br />

040 5711941<br />

VANKIEN JATKOHOITO<br />

Sakari Pihlaja<br />

050 382 1061<br />

sakari.pihlaja@kan.fi<br />

Vankien kuntoutuksesta<br />

vastaava työntekijä<br />

22 Lähimmäinen 4/2009


Kan - hoitoyksiköt<br />

Kan ry hallitus<br />

Varsinaiset jäsenet<br />

Raimo Leppälä, pj.<br />

040 708 6260<br />

Pauli Särkkä, varapj.<br />

0400 916 720<br />

Toivo Pohjolainen, siht.<br />

0400 934 034<br />

Tomi Keinänen<br />

040 744 4262<br />

Kari Honkanen<br />

050 512 6377<br />

Varajäsenet<br />

Juhani Karvinen<br />

040 519 0569<br />

Erja Tapaninen<br />

040 195 2650<br />

Sinikka Kukkola<br />

0400 787 148<br />

Hannu Pirinen<br />

0400 693 552<br />

LÄHIMMÄINEN<br />

Julkaisija<br />

Kristillinen alkoholistija<br />

narkomaanityö ry<br />

Päätoimittaja: Jukka Nieminen<br />

toimittaja: Ilkka Partanen<br />

taittaja: Hannele Mathlin<br />

hannele.mathlin@gmail.com<br />

Toimituskunta:<br />

Jukka Nieminen<br />

Raimo Leppälä<br />

Ilkka Partanen<br />

Toivo Pohjolainen<br />

Pauli Särkkä<br />

Kari Honkanen<br />

Painopaikka KS Paino Oy<br />

Kajaani<br />

Painosmäärä 10 000 kpl<br />

Kuvat ja teksti:<br />

Ilkka Partanen ja Hannele Mathlin<br />

Ilmoitushinnat:<br />

1/1 sivu 1000 €<br />

1/2 sivu 600 €<br />

1/4 sivu 300 €<br />

1/8 sivu 150 €<br />

hinnat sis.alv.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 23


M<br />

Itella Oyj<br />

Tilaa Kan ry:n vanerituotteita<br />

Linnunpönttö on osista koottava<br />

avautuva malli, joka on helppo puhdistaa.<br />

Pöntöt myydään mieluiten isommissa erissä 7€<br />

kpl<br />

Lisää tuotteita osoitteessa www.kan.fi<br />

Tiedustelut ja tilaukset:<br />

puh 050 363 4636<br />

tuusniemi@kan.fi<br />

Kan-käyrän, eli terveyskoukun<br />

täysin uudistettu ja parannettu<br />

malli, joka kestää kovempaakin<br />

käyttöä.<br />

35€ kpl + toimituskulut<br />

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry<br />

Tule mukaan Kan -työhön<br />

Liity Kan ry:n kannattajajäseneksi<br />

Postimaksu<br />

maksettu<br />

Suomessa<br />

Täytä alla oleva lipuke, niin lähetämme sinulle jäsenkortin, jolla voit<br />

maksaa jäsenmaksun. Jäsenmaksu on 25 euroa/vuosi. Jäsenenä<br />

saat 4 kertaa vuodessa ilmestyvän Lähimmäinen -lehden.<br />

Jäseneksi voit liittyä kätevästi myös internetsivustolla www.kan.fi<br />

Yhteystietoni<br />

Nimi:<br />

Lähiosoite:<br />

Kristillinen alkoholistija<br />

narkomaanityö ry<br />

Tunnus 5004656<br />

62003 VASTAUSLÄHETYS<br />

Postiosoite:

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!