Joulun sanoma kuuluu kaikille!
29.10.2014 • Views
Share Embed Flag

Joulun sanoma kuuluu kaikille!

Joulun sanoma kuuluu kaikille!

Joulun sanoma kuuluu kaikille!

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
ecredo.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Lähimmäinen<br />

4/2009<br />

KRISTILLINEN ALKOHOLISTI - JA NARKOMAANITYÖ<br />

<strong>Joulun</strong> <strong>sanoma</strong> <strong>kuuluu</strong> <strong>kaikille</strong>!

Lähestymme Rauhanruhtinaan aikaa<br />

Joulu tulee taas väistämättä. Toiset odottavat tätä aikaa innolla, ja toisille se<br />

on täynnä ahdistusta. Läheskään kaikki ihmiset eivät saa viettää joulua rauhan<br />

oloissa ja hyvin useilta puuttuu sisäinen rauha. Mahtaako monikaan meistä<br />

muistaa, että Jeesusta, jonka syntymäjuhlaa me jouluna vietämme, on myös<br />

Rauhanruhtinas.<br />

Voisiko Jeesuksesta jouluna itse asiassa sopivampaa nimeä löytääkään, kuin<br />

Rauhanruhtinas. Me laulamme tutussa joululaulussa: En etsi valtaa loistoa,<br />

en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.<br />

Rauha näyttääkin olevan yksi tavoitelluimmista, mutta samalla vaikeimmin<br />

saavutettavista aarteista. Enemmän kuin mitään muuta, me kaipaamme<br />

rauhaa, niin ulkoista kuin sisäistä.<br />

Sotia ja levottomuuksia maailmassa on ollut niin kauan kuin ihminen on täällä<br />

elänyt ja luultavasti yhtä kauan on ihmisen sisällä myllertänyt. Kummassakaan<br />

asiassa ei olla menty parempaan suuntaan. Ei tarvitse paljoa kärjistää, jos<br />

sanon, että elämme parhaillaan aikaa, jossa todella ehjiä ihmisiä on yhä<br />

vähemmän. Tänä päivänä ihmistä kiusaavat neuroosit, psykoosit, masennukset,<br />

toivottomuus, näköalattomuus jne. Näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon ja<br />

kaikki niistä murentavat ihmisen rauhaa sisältä päin.<br />

Me suomalaiset olemme vielä saavuttaneet yhden sellaisen ykkössijan kansojen<br />

keskuudessa, josta ei voi olla oikein ylpeä. Me nimittäin nukumme öisin<br />

vähemmän kuin mikään muu kansa. Olemme unettomuuden mestareita ja<br />

joka vuosi popsimme miljoonia pillereitä saadaksemme edes muutaman tunnin<br />

kemiallista unta.<br />

Eräs tunnettu saarnamies on aikoinaan sanonut: Suuret ihmisjoukot elävät<br />

hiljaisessa epätoivossa. Ongelman sydän on siis sydämen ongelma. Rauha ei<br />

sittenkään ole niinkään ulkoisista tekijöistä johtuva, vaan se kumpuaa ihmisen<br />

sisältä. Tämä sisältä kumpuavaa rauha tuo ihmisen elämään tasapainon, joka<br />

kestää, vaikka ulkopuolella kuohuisivat minkälaiset tyrskyt.<br />

Miten Rauhanruhtinas sitten pystyy vaikuttaman siihen, että ihmisellä olisi<br />

rauha? Tämä on mahdollista ensinnäkin sovitustyön ansiosta. Golgatan risti oli<br />

tuo silta ylitse synnin aiheuttaman pimeyden kuilun. Synnissä rypevä ihminen<br />

pääsi takaisin luojansa yhteyteen. Tämän oivalluksen lausui aikoinaan isä<br />

Augustinus.<br />

Jeesuksella on myös voima ja valta antaa meille rauha oman itsemme kanssa.<br />

Hänellä on ratkaisu meidän sisäisiin ristiriitoihimme. On ihmeellistä, miten<br />

sielunvihollinen onnistuu niin usein saamaan ihmisen sisimpään aikaan<br />

voimakkaan sisällissodan. Monasti apua tuskaan on haettu pitkään,<br />

jopa vuosikymmeniä. Kun sitten lopulta käännytään Jeesuksen<br />

puoleen, joka lausuu nuo tutut sanat: Vaikene, ole hiljaa. Pyhän<br />

Hengen voimalla Hän lopettaa tuon sisällä vellovan sisällissodan,<br />

jota käydään ihmisen lihallisen ja hengellisen luonteen välillä.<br />

Kun meillä on rauha itsemme ja Jumalan välillä Hän haluaa vielä<br />

eheyttää suhteemme toisiin ihmisiin. Vain Kristuksen antaman<br />

rakkauden kautta me opimme välittämään oikealla tavalla<br />

veljistämme ja sisaristamme.<br />

Itse joudun päivittäin opettelemaan näitä kristinopin<br />

alkeita. Ei tahdo aina muistaa, että Rauhanruhtinas on<br />

minunkin Herrani ja Vapahtajani. Toivon sydämestäni,<br />

että Hän antaa sinulle ja minulle <strong>Joulun</strong>, josta ei puutu<br />

sisäinen lepo ja rauha.<br />

Jukka Nieminen<br />

Toiminnanjohtaja<br />

2 Lähimmäinen 4/2009

Tässä lehdessä<br />

s.4 Konnunsuolla tehtiin historiaa<br />

s.5 Ari Rautavirran välitestamentti<br />

s. 6-7 Joulutarinoita<br />

s. 8 Tampereen Ankkurin joulu<br />

s. 9. Kaappisen joulu<br />

s.10. Ison Kirjan etäopiskelua<br />

s. 11. Kari innostui opiskelemaan<br />

s.12-13.Petrin tarina III osa<br />

s.14. Vapaaehtoistyötä sydämellä<br />

s.15. Lapin köörileirillä käytiin kasteella<br />

s.16. Jyväskylässä jatkohoitoa vangeille<br />

s. 17. Mika Nissinen<br />

s. 18.-19. Arja Nieminen<br />

s. 20.-21. Mainoksia<br />

s. 22.23 Yhteystiedot<br />

Kan ry:n hallitus ja henkilökunta sekä<br />

lehden tekijät haluavat toivottaa<br />

Hyvää joulua <strong>kaikille</strong> Lähimmäisen lukijoille.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 3

Konnunsuolla tehtiin päihdetyön historiaa<br />

Konnunsuon vankilan lopettaminen<br />

ja koko vankilakompleksin myyminen<br />

eniten tarjoavalle on ylittänyt<br />

valtakunnallisen uutiskynnyksen jo<br />

moneen otteeseen. Se, että siellä<br />

on toiminut pian viisi vuotta kristillinen<br />

päihdekuntoutusosasto, ei<br />

ole kiinnostanut juuri muita kuin<br />

asiaan vihkiytyneitä ja päihdetyötä<br />

tekeviä tahoja yleensä.<br />

Marraskuun lopussa osaston<br />

ohjausryhmä kokoontui viimeisen<br />

kerran ja alusta lähtien sitä vetänyt<br />

Ari Rautavirta pistää pillit pussiin<br />

jouluun mennessä ja aloittaa muuton<br />

Riihimäelle, jossa on tarkoitus<br />

avata Kan osasto ensi vuoden alkupuolella.<br />

Viralliset paperit on määrä<br />

allekirjoittaa joulukuussa.<br />

Konnunsuon osasto oli koko<br />

vankilahistoriassa ensimmäinen<br />

kerta, kun päihdekuntoutusta ja<br />

elämänhallintaa kiven sisällä opetti<br />

ulkopuolinen henkilö. Vaasan<br />

vankilassa on myös kristillinen<br />

osasto, joka on toiminut jo toistakymmentä<br />

vuotta. Se toimii<br />

kuitenkin pääosin vankilan oman<br />

henkilökunnan voimin. Konnunsuon<br />

osastoa voisi ehkä luonnehtia<br />

myös kan<strong>sanoma</strong>isemmaksi ja<br />

joustavammaksi, jonne vangin on<br />

helpompi mennä.<br />

Idean isä, Konnunsuon vankilan<br />

entinen johtaja Tauno Mäkelä oli<br />

luonnollisesti paikalla viimeisessä<br />

palaverissa. Hän sanoi uskoneensa<br />

alusta lähtien siihen, että tällainen<br />

kristillinen osasto suljetun vankilan<br />

sisällä sopeutuu sinne hyvin. Hän<br />

ei myöskään hämmästellyt juuri<br />

valmistuneiden tutkimusten tuloksia<br />

siitä, kuinka osaston läpikäyneillä<br />

miehillä oli vapautumisen jälkeen<br />

mennyt.<br />

Heillä on nimittäin mennyt yllättävän<br />

hyvin. Yli puolella miehistä<br />

ei ole vähintään vuoteen tullut<br />

minkäänlaista merkintää viranomaisten<br />

rekistereihin, mikä käytännössä<br />

tarkoittaa sitä, että rikolliseen<br />

elämään ei ole palattu.<br />

Omassa puheenvuorossaan Mäkelä<br />

muistutti, että sinä aikana, jolloin<br />

hän oli vankeinhoidon palveluksessa,<br />

järjestettiin jopa kymmeniä<br />

erilaisia toimintaohjelmia, joiden<br />

avulla pyrittiin eroon päihteistä ja<br />

uusintarikollisuudesta. Häntä vastaan<br />

ei ole tähän mennessä tullut<br />

ensimmäistäkään kaveria, joka olisi<br />

päässeet kiinni uuteen elämään.<br />

Sen sijaan heitä, jotka ovat tehneet<br />

uskonratkaisun ja aloittaneet uudestaan,<br />

on tullut vastaan jo lukuisia.<br />

-Tämä ohjelma on näyttänyt tehonsa<br />

ja olen iloinen siitä. On myös<br />

hienoa, että pääsette jatkamaan<br />

tätä työtä Riihimäen vankilaan ja<br />

toivon samanlaista onnistumista<br />

siellä. Uskoakseni Konnunsuo oli<br />

se paikka, jossa tällainen työ piti<br />

aloittaa ja olen ymmärtänyt, että<br />

kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä<br />

näihin vuosiin, muotoili<br />

Tauno Mäkelä.<br />

Kan ry:n hallituksen pitkäaikainen<br />

jäsen ja vankilatyön veteraani Pauli<br />

Särkkä piti upeana sitä, että projektina<br />

alkanut toiminta on jäänyt<br />

elämään myös sen jälkeen. Useimmiten<br />

projektit päättyvät sen jälkeen<br />

kun ulkopuolinen rahoitus loppuu.<br />

Alunperin osasto käynnistettiin<br />

RAY:n rahoittamana kolmiivuotisena<br />

projektina.<br />

Vankilan johtaja Lea Lehtonen piti<br />

nyt päättyvää Kannin aikaa myös<br />

vankilan kannalta hyvänä ja hedelmällisenä<br />

ajanjaksona.<br />

-Olen jo moneen otteeseen eri<br />

tilaisuuksissa jakanut kehuja ja<br />

kiitoksia tälle osastolle, joten nyt<br />

teen sen lyhyesti. Ari sujahti meille<br />

kuin kuuma veitsi voihin, eikä<br />

Konnunsuon vakilanmiljöö ilmakuvassa<br />

Lea Lehtonen ojentaa Konnunsuo<br />

mukin Kan ry:n hallituksen<br />

puheenjohtajalle Raimo Leppälälle<br />

kertaakaan tullut eteen mitään<br />

isompia ongelmia. Homma on mennyt<br />

tosi hyvin ja on haikea heittää<br />

jäähyväiset, kiteytti Lehtonen.<br />

Hän lisäsi vielä olevansa äärettömän<br />

iloinen siitä, että tällainen arvokas<br />

työ voi jatkua Riihimäellä. Hän<br />

toivoi kaiken sujuvan Riihimäellä<br />

yhtä hyvin ja mutkattomasti kuin<br />

Konnunsuolla.<br />

Kan ry:n vankilaosaston ohjausryhmä<br />

4 Lähimmäinen 4/2009

Ari Rautavirta lähtee pois Konnunsuolta haikein mielin<br />

Muutto Riihimäelle ei liikaa jännitä<br />

Marraskuun alussa Ari Rautavirta istuu<br />

jo tutuksi käyneessä työhuoneessa<br />

Konnunsuon vankilan hallintorakennuksen<br />

kellarikerroksessa. Pian on<br />

aika heittää hyvästit tutulle paikalle<br />

ja työtovereille. Heti tammikuun<br />

alussa on edessä muutto Riihimäen<br />

vankilaan, jossa samanlainen työ<br />

jatkuu. Tarkka alkamisajankohta<br />

ei vielä ole tiedossa, mutta ensimmäinen<br />

ryhmä pyritään kokoamaan<br />

alkukevääseen mennessä.<br />

Mitä on jäänyt käteen? On aika hiukan<br />

muistella menneitä vuosia.<br />

Ari hakee pitkään sanaa, joka kuvaisi<br />

parhaiten sitä tunnetta, mikä oli<br />

päällimmäisenä kun vankilan portit<br />

hänelle ja Kan osastolle aukenivat<br />

vuonna 2005. Toiminnan rahoittajana<br />

toimi RAY, joka myönsi kolmen<br />

vuoden määrärahat ja myöhemmin<br />

vielä yhden vuoden toiminnan tuloksellisuuden<br />

vuoksi. Kulunut vuosi<br />

on rahoitettu yhdistyksen omista<br />

varoista.<br />

-Taisi siinä vaiheessa aika paljon jännittää.<br />

Oltiinhan astumassa suureen<br />

tuntemattomaan. Melko painostavalta<br />

tämä ilmapiiri tuntui ja ihmisetkin<br />

olivat aika varauksellisia. Tuumittiin,<br />

että mahtaakohan siitä mitään tulla,<br />

muistelee Ari Rautavirta.<br />

Ihmeen nopeasti homma alkoi kuitenkin<br />

asettumaan uomiinsa. Parin<br />

viikon tutustumisjakson jälkeen<br />

Ari sai omat avaimet ja kulkukortin,<br />

joilla hän pääsi melkein jokaisesta<br />

ovesta sisään ja ulos.<br />

Pian sen jälkeen kun ensimmäinen<br />

ryhmä saatiin kootuksi päihteettömälle<br />

asumisosastolle, alkoi<br />

suhtautuminen muuttua. Mitään<br />

sellaisia ongelmia, joita jotkut olivat<br />

pelänneet, ei ilmaantunut. Koko osasto<br />

rauhoittui ja sama rauhallisuus<br />

levisi osin myös muille osastoille.<br />

Apulaisjohtaja Jyrki Heinonen totesi<br />

muutama vuosi sitten, että heti<br />

alussa osastolla oli hyvä vaikutus<br />

koko vankilan ilmapiiriin.<br />

Ennen Kan osaston perustamista<br />

Suomessa oli Vaasassa toiminut jo<br />

jonkin aikaa samantyylinen kristilliseltä<br />

pohjalta lähtevä osasto. Se<br />

pyörii kuitenkin pääosin vankilan<br />

oman henkilökunnan voimin, kun<br />

taas Konnunsuon osastoa on pyörittänyt<br />

ulkoa tullut Kan ry:n palkkaama<br />

työntekijä.<br />

Kuluneiden vuosinen aikana on tapahtunut<br />

paljon onnistumisia, mutta<br />

aivan kaikki eivät sentään ole kaidalla<br />

tiellä pysyneet. Viimeisen tutkimuksen<br />

mukaan kuitenkin noin<br />

puolet kaikista niistä, jotka ovat<br />

läpikäyneet puoli vuotta kestävän<br />

kurssin Kan osastolla, ovat selvinneet<br />

ilman uusintarikoksia.<br />

Erityisellä lämmöllä Ari muistele ensimmäistä<br />

ryhmää.<br />

-Siihen näytti valikoituneen erityisen<br />

motivoituneita miehiä. Tässä<br />

ryhmässä on seurannan mukaan<br />

myös kaikkien eniten selviytyjiä,<br />

kertoo Ari.<br />

Miehet Kan osastolle on valittu kaikista<br />

Suomen vankiloista hakemuksen<br />

perusteella. Useimmat sinne<br />

tulleet ovat olleet valmiiksi uskossa,<br />

mutta se ei ole ollut ehdoton<br />

edellytys osastolle pääsyyn. Kaikki<br />

osastolle pyrkijät haastatellaan ja<br />

heidän motivaationsa punnitaan<br />

tarkasti. Tästä huolimatta kaikki<br />

eivät jaksa loppuun saakka, mutta<br />

keskeyttämiset ovat aika harvinaisia.<br />

Vajaan viiden vuoden aikana kolme<br />

miestä on itse päättänyt, ettei tämä<br />

ole hänen paikkansa.<br />

Kuuden kuukauden kuntoutusjakson<br />

aikana käydään päivittäin<br />

systemaattisesti läpi Raamattua,<br />

mutta opiskellaan toki myös paljon<br />

muita asioita. Koko jakson pohjana<br />

on ohjelma, joka pohjautuu<br />

ihmiskäsitykseen, jossa ihminen<br />

nähdään fyysisenä, psyykkisenä,<br />

sosiaalisena ja hengellisenä<br />

kokonaisuutena.<br />

Vaikka Ari lähtee Konnunsuolta<br />

haikein mielin, on samalla mukana<br />

myös aimo annos toivoa ja<br />

intoa tulevan paikan suhteen. Hän<br />

katselee juuri tullutta vankeinhoitolaitoksen<br />

seurantaraporttia,<br />

jossa on mukana 42 vuodesta<br />

2005 vuoteen 2008 Kan osaston<br />

läpikäyneet miehet. Heistä 25 ei<br />

ole vapautumisen jälkeen saanut<br />

minkäänlaista merkintää<br />

viranomaisten rekistereihin,<br />

eli käytännössä he ovat päässeet<br />

irti päihteistä ja rikoksista.<br />

Suomen vankilat ovat viimeisten<br />

vuosikymmenien aikana kehitelleet<br />

kymmeniä erilaisia kuntoutusohjelmia,<br />

joista yksikään ei ole<br />

päässyt tällaisiin tuloksiin. Tästä<br />

on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti<br />

Riihimäkeä.<br />

Lahdessa järjestetään jälleen 21.12-09<br />

perinteinen Kadunkansan joulujuhla.<br />

Timo Räihä juhlien isäntä,helluntaiseurakunnan evankelista, kaupuginvaltuutettu<br />

järjestää 21:sen kerran juhlat.Hän on kerännyt joka vuosi<br />

tarvittavat ruuat lahjoituksena lahtelaisilta liikemiehiltä jotka näin ovat<br />

halunneet lahjoituksillaan osallistua juhlien järjästelyihin. Esimerkiksi<br />

viime vuonna kadunkansaa oli sali pullollaan, yli kolme sataa. Tänä<br />

vuonna odotetaan vielä enemmän.<br />

Juhlassa käyttävät puheen vuorot joululaulujen välissä Kan:ryn toiminnanjohtaja<br />

Jukka Nieminen, juhlien isäntä Timo Räihä sekä todistuspuheen<br />

vuoron Mika Hiltunen.<br />

Juhlat alkavat klo 18.00 Lahden helluntaiseurakunnassa<br />

Kiveriönkatu 1.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 5

Erilainen aattoilta<br />

Aattoilta hämärtyy. Kaupunki on hiljainen, kotien ikkunoista<br />

loistaa kynttilät ja joulun valot tuikkivat<br />

parvekkeilla. Pihat ja kuuraiset puut ovat myös saaneet<br />

monenlaista tuiketta. Pimentyneessä illassa valkoinen,<br />

jo vähän kallistunut talo metsän reunassa hohtaa kutsuvasti<br />

joulun lämpöä. Ajamme pihaan ja kirpeä pakkanen<br />

nipistelee poskia, kun astuu ulos auton lämmöstä. Lumi<br />

narskuu jalkojen alla astellessa portaille, joiden pielissä<br />

ulkotulet loimuavat.<br />

Ovi avautuu ja lämmön muodostama höyrypilvi pöllähtää<br />

ulos. Talon isäntä, Mikko Vähä-Lassila toivottaa tulijat<br />

lämpimästi tervetulleiksi ja kehottelee joulupuurolle. On<br />

jouluaattoilta, kello lähestyy ilta-kuutta. Tuvassa käy aika<br />

huiske, kun puuroa jaetaan. Emäntä hätistelee lautasen<br />

käteensä saaneita eteenpäin, kamarit ovat jo täyttyneet<br />

aaton juhlavieraista.<br />

Kan -kodin jouluaatto Raision Kuninkojalla oli kokemus,<br />

joka ei jättänyt kylmäksi – se lämmittää ja tuo aitoa joulun<br />

tuntua vielä vuosienkin jälkeen. Juhlavieraita haettiin<br />

autoilla Turusta, Raisiosta ja Naantalista yhteiseen<br />

joulun viettoon. Monet heistä olivat vailla omaa kotia;<br />

yömaja, asuntola tai pellistä ja muovikelmusta kyhätty<br />

maja eivät antaneet joululle sitä tunnelmaa, mikä nousi<br />

mieleen lapsuuden jouluja ajatellessa. Täällä hetki yhdessä<br />

toisten kanssa, joulupuuro, torttukahvit, jouluevankeliumi<br />

ja kauniit tutut joululaulut toivat mieleen<br />

lapsuuden joulut, kodin ja kuusijuhlat koulussa.<br />

Lähes joka joulu Raision kaupungin sosiaalitoimen osastopäällikkö<br />

Veikko Anttila toi juhlaan kaupungin tervehdyksen.<br />

Vaimo ja kaksi lasta kotona joutuivat sopeutumaan<br />

isän erikoiseen aattoillan viettoon. Usein myös<br />

Turun Helluntaiseurakunnan johtaja, pastori Taisto Toivola<br />

toi seurakunnan tervehdyksen juhlavieraille. Tärkein<br />

vieras juhlassa oli kuitenkin aina joulun Herra, Jeesus<br />

Kristus. Hänen läsnäolonsa oli kaikkien aistittavissa ja<br />

Hän ei kulje kenenkään ohi, Hän tuo todellisen joulumielen.<br />

Niin, muutamana jouluna rohkenimme vaimoni Anjan<br />

kanssa poiketa meidän kahden hengen perheen tutusta<br />

joulutraditiosta ja osallistua tähän puurojuhlaan, se<br />

oli elämys. Monet juhlavieraista olivat elämän kolhimia,<br />

kiivaasta tehokkuusyhteiskunnan vauhdista sivuun jääneitä,<br />

mutta ei se toki ollut sisäänpääsyn edellytys.<br />

Juhlaan olivat tervetulleita kaikki ja monet yksinäiset<br />

löysivätkin sieltä jouluaaton kohokohdan – joulupuuro<br />

yhdessä muiden kanssa.<br />

Toivo Pohjolainen<br />

Pauli Särkkä muistelee<br />

Kaksi niin erilaista<br />

joulua<br />

Joulu kiven sisällä<br />

-En enää muista tarkkaan vuosilukua, mutta kauan siitä<br />

on aikaa. Taisin olla silloin nipin napin 18 vuotta täyttänyt<br />

ja menin istumaan ensimmäistä tuomiotani. Jouduin<br />

Vaasan kautta Pelsolle ja sinne suolle kaivamaan valtaojaa.<br />

Siellä haaveet kovasta linnanjätkästä alkoivat kadota<br />

ja monta kertaa tuli koti mieleen, aloittaa Pauli Särkkä.<br />

Ojan kaivaminen käsipelillä hyytävässä pakkasessa ei<br />

ollut kovin mieltä ylentävää. Mieleen taisi monta kertaa<br />

hiipiä, että tätäkö minä todella halusin. Joulu lähestyi ja<br />

Paulikin muistaa kirjoittaneensa kotiin ja pyytäneensä<br />

jonkinlaista joulupakettia.<br />

<strong>Joulun</strong>aluspäivinä työt vähitellen lopetettiin ja jäi omaa<br />

aikaa. Silloin yksi ja toinen pohti mielessään sitä, mahtaako<br />

kukaan muistaa millään tavalla.<br />

-Joulu tuli ja muistaakseni kaikki, minua lukuun ottamatta,<br />

saivat jonkinlaisen paketin, tai edes kortin tai kirjeen.<br />

Se oli kova paikka. Tunsin silloin, ettei minulla ole ketään,<br />

jota voisin kutsua lähimmäiseksi. Taisi siinä tippa melkein<br />

tulla silmään, muistelee Pauli.<br />

Myös jouluateria jäi elävästi mieleen sinä aattona. Normaalin<br />

ruuan lisäksi oli ylimääräisenä paksu läskinpala ja<br />

yksi omena. Aivan yksin ei sellissä tarvinnut lusia, sillä<br />

torakoita ja lutikoita oli kavereina riesaksi saakka.<br />

Joulu Raijan kanssa<br />

Tämä ei jäänyt Paulin ainoaksi linnajouluksi. Niitä tuli<br />

vielä jokunen, mutta ne eivät enää olleet yhtä ankeita<br />

kuin ensimmäinen. Niitä jouluja hän ei sen enempää halua<br />

muistella. Paremmin on mieleen jäänyt eräs joulu<br />

sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon ja saanut perustaa<br />

oman perheen.<br />

-Sen jälkeen olen saanut viettää monta hyvää joulua.<br />

Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen ensimmäinen<br />

yhteinen joulu Raijan kanssa. Lapsia meillä ei vielä silloin<br />

ollut. Joulu vuonna 1976 jäi kyllä lähtemättömästi<br />

mieleen. Meidät oli vihitty samana syksynä.<br />

Me leivoimme yhdessä joulutorttuja ja katselimme sitten<br />

kun ne kypsyivät uunissa, meidän ensimmäiset joulutorttumme.<br />

Koristelimme kuusen ja laitoimme muutenkin kodin<br />

joulukuntoon. Siinä unohtuivat menneet ikävät joulut<br />

ja muutkin katkerat vuodet. Jotenkin tuntuu, että silloin<br />

sain sisimpääni sellaisen valon, että se on sen jälkeen<br />

enemmän tai vähemmän kirkkaasti valaissut siellä tähän<br />

päivään asti, paljastaa Pauli.<br />

Hänelle tunne oli niin suuri ja vaikuttava, että sellaista<br />

Pauli soisi mahdollisimman monen muunkin kokevan. Kaikilla<br />

on mahdollisuus saada valo myös omaan sydämeen.<br />

Jeesus syntyi valon tuojaksi Betlehemiin, mutta Hän voi<br />

syttyä valoksi myös sydämiin.<br />

6 Lähimmäinen 4/2009

Jumalan antama lahja sisälsi uuden elämän<br />

”Onkos täällä kilttejä lapsia?” kysyi valkopartainen joulupukki ensitöikseen, kun astui<br />

pienen kotimme matalaan tupaan. Peloissani piilouduin keittiön pöydän alle<br />

turvaan. Muut ikäiseni serkut huusivat yhdessä kuorossa: ”On täällä kilttejä lapsia!”<br />

toivottaen näin pukin tervetulleeksi.<br />

Minä en ollut lainkaan varma, olinko ollut riittävän kiltti lapsi. Joulua odotellessamme<br />

kuulin nimittäin aina puhetta siitä, kuinka Korvatunturin pienet tonttu-ukot<br />

vakoilevat lapsia ja pitävät kirjaa siitä, ketkä ovat kilttejä ja ketkä tuhmia. Kiltit<br />

lapset saisivat palkakseen hienoja lahjoja, ja tuhmille joulupukki toisi pelkästään<br />

risuja, mikä minun mielestäni tarkoitti selkäsaunaa. Olisi noloa saada jouluaattona<br />

piiskaa!<br />

Pieni sydämeni jyskytti niin kovaa, että pelkäsin pukin kuulevan sen. En halunnut<br />

paljastua, pidätin hengitystäni. Pienen jutustelun jälkeen joulupukki alkoi jakaa<br />

säkistään lahjoja. Kuulin serkkujeni nimiä mainittavan, ja lapset syöksyivät ottamaan<br />

vastaan omaa lahjaansa. Minä puolestani pelkäsin saavani risuja. Sitten kuulin,<br />

kuinka pukki murahti karhealla äänellä: ”Kari! Onkos täällä Kari -nimistä poikaa?”<br />

Kurkistin varovasti pöytäliinan raosta ja näin, että joulupukki piti kädessään<br />

kaunista lahjapakettia. Ihme oli tapahtunut, lahja oli minulle! Silloin uskaltauduin<br />

hiipimään pöydän alta noutaakseni lahjani.<br />

Elämässäni tuli myöhemmin aika, jolloin en enää saanut lahjoja. Nuoreen elämääni<br />

hiipi synti alkoholin, huumeiden ja erilaisten rikosten muodossa. Vietin neljä joulua<br />

peräkkäin vankilassa. Kaltereiden taakse ei tullut pukkia eikä tonttuja lahjoista<br />

puhumattakaan. Tosin enää en olisi pelännyt joulupukkia enkä olisi piiloutunut,<br />

mutta jos ”joku sellainen” olisi tullut minulta kysymään tuon saman kysymyksen,<br />

olisin oitis tunnustanut olleeni tuhma – hyvin tuhma! En odottanut saavani lahjaa,<br />

en edes joulukorttia. Olin ansainnut mielestäni risut ja kunnon selkäsaunan. Olin<br />

rikollinen, hyvin syntinen ihminen. Syvästi elämääni pettyneenä ja masentuneena<br />

päätin lähteä tästä maailmasta oman käden kautta. Elämäni oli tullut päätepisteeseen<br />

20-vuotiaana nuorukaisena.<br />

Mutta silloin, kun inhimillinen toivo loppui, syntyi elämäni horisonttiin pieni valo.<br />

Se tapahtui erään vankitoverin kautta! Uskoon tullut Olli kertoi minulle Jumalan<br />

lahjasta, jonka oli ottanut elämäänsä vastaan. Hän kertoi minulle Jeesuksesta, Jumalan<br />

suuresta lahjasta, jonka saaminen ei perustunut lainkaan ansioon, vaan pyyteettömään<br />

Jumalan armoon ja rakkauteen pientä ihmistä kohtaan. Tämä erikoinen<br />

lahjapaketti sisälsi täydellisen anteeksiantamuksen kaikista synneistäni, uuden<br />

elämän ja pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa. Kaiken huipuksi pääsisin kerran<br />

Jumalan taivaaseen, iankaikkiseen elämään.<br />

Tämä Jumalan lähettämä mies kertoi, että saisin nauttia Jumalan rakkaudesta, armosta<br />

ja siunauksista jo täällä ajassa. Tämän lahjan saaminen synnytti minussa<br />

toivon paremmasta huomisesta, ja mikä erikoisinta: saisin vastaanottaa sen täysin<br />

ansiotta, vaikka olinkin tehnyt elämässäni paljon syntiä! Minun ei tarvinnut pelätä<br />

lahjan antajaa, niin kuin lapsuuteni jouluina pukkia. Silloin tartuin Jumalan lahjaan<br />

ja aloin avata sitä varovasti. Hämmästykseni oli suuri, kun sain elää todeksi kaiken<br />

sen, mitä minulle Raamatussa luvattiin ja mitä koko loppuelämäni aikana tarvitsisin.<br />

Kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni unelmat olivat tosin romuttuneet, mutta Jumala<br />

antoi minulle uuden mahdollisuuden: sain ihanan puolison ja hänen kanssaan neljä<br />

suloista lasta. Jumala kutsui meidät molemmat valtakuntansa työhön ja johdatti<br />

meidät jopa 15 vuodeksi lähetyssaarnaajiksi ulkomaille. Jumala on pitänyt kiinni<br />

Sanansa lupauksista, mitään ei ole minulta ja perheeltäni puuttunut. Nyt ymmärrän<br />

sen, ettei lahjaa annetakaan ansiosta, vaan armosta! Sellainen on taivaan Isän lahja<br />

meille, Vapahtaja, Jeesus Kristus!<br />

Kari Honkanen<br />

<strong>Joulun</strong> aika 7

Tampereen Ankkurissa juhlitaan joulua perinteisesti<br />

Pispalan harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsevassa<br />

Tampereen Ankkurissa aloitetaan ensimmäiset jouluvalmistelut<br />

jo joulukuun alussa. Vaikka Ankkuri onkin<br />

avohoitoyksikkö, jossa ei varsinaisesti asuta, on joulu<br />

ja sen vietto tärkeällä sijalla myös siellä. Henkilökunnan<br />

sydämellä on huolehtia siitä, että kaikki asiakkaat saavat<br />

viettää mahdollisimman hyvän joulun.<br />

-Kyllä heti kuun alussa aletaan pikku hiljaa tehdä ensimmäisiä<br />

valmisteluja. Myös asiakkaiden puheissa alkaa<br />

tulla esiin joulun odotus. Ennen lomille jäämistä varmasti<br />

kaksi viikkoa käsitellään sitä, missä kukin joulun viettää<br />

ja millä tavalla. Me koitamme täällä parhaamme mukaan<br />

hoitaa asiat niin, ettei kukaan joutuisi viettämään joulua<br />

yksin, selvittää Ankkurin vastaava työntekijä Anneli<br />

Forsberg.<br />

Avohoidossa käyviä asiakkaita on joulun tienoilla<br />

seitsemän, eikä heillä kaikilla ole automaattisesti luvassa<br />

mitään perinteistä perhejoulua. Useimmat kansalaiset<br />

taitavat huonossakin tilanteessa kaivata juuri<br />

tällaisia jouluja, ja luultavasti melkein kaikki vähänkään<br />

varttuneemmat muistelevat haikeina lapsuuden lumisia<br />

jouluja. Kuinka mahtaa lumen kanssa olla tänä vuonna?<br />

Sinne saakka eivät sääennusteet yllä.<br />

Ankkurissa puhutaan paljon joulusta ja kaikesta siihen<br />

liittyvästä. Ohjaajana toimiva Timo Katto vakuuttaa,<br />

ettei heillä kaiken keskellä unohdeta joulun perimmäistä<br />

<strong>sanoma</strong>a.<br />

-Kyllä kaikki meidän asiakkaamme tietävät, miksi joulua<br />

pohjimmiltaan vietetään ja minusta tuntuu, että<br />

aika monet heistä haluaisivatkin viettää joulun ilman<br />

suurempaa hössötystä. Enemmänkin hiljentyen joulun<br />

ilo<strong>sanoma</strong>an, kertoo Timo.<br />

Hän itse pitää joulua merkittävänä juhlana monellakin<br />

tavalla. Läheiset ja sukulaiset kokoontuvat yhteen,<br />

aletaan siirtyä jo kohti valoisampaa aikaa ja koitetaan<br />

muistaa eri tavoilla myös niitä ihmisiä, joita ei kovin<br />

usein muuten muisteta. Kaiken kaikkiaan Timosta joulu<br />

on yksi kaikkein vaikuttavammista tunnepitoisista juhlista<br />

vuoden kierrossa.<br />

Anneli aikoo viettää oman joululomansa rauhoittumalla.<br />

Aiemmin hän on järjestänyt isoja perhejouluja, joissa oli<br />

läsnä jopa 14 ihmistä. Ei hän nytkään yksin aio olla, mutta<br />

mitään isoja juhlia ei tänä vuonna järjestetä. <strong>Joulun</strong> tunnelman<br />

luomiseen Anneli aikoo panostaa myös kotona<br />

heti joulukuun alusta lähtien. Vaikka joulun valmistelu<br />

sinällään on ihan mukavaa, alkaa perimmäinen <strong>sanoma</strong><br />

vuosi vuodelta tuntua Annelista yhä tärkeämmältä.<br />

Tänä vuonna joulunpyhät sattuvat viikonlopuksi, joten<br />

käytännössä joulunpyhät eivät kestä kuin viikonlopun.<br />

Ankkurin henkilökunta päivystää puhelimen päässä koko<br />

joulun. Tällainen juhla- aika on kokemuksen mukaan<br />

varsin riskialtista aikaa sellaisille ihmisille, jotka pyrkivät<br />

eroon aineista. Siksi on erittäin tärkeää, että on joku<br />

jolle soittaa, jos tilanne alkaa karata käsistä.<br />

Jouluateriaa syödään yhdessä aatonaattona viimeisen<br />

päälle. Homma hoituu pitkän kaavan mukaan, eli juhlaa<br />

ja syömistä kestää aamusta iltaan. Emäntä Mari Sydänheimo<br />

lupaa loihtia yhdessä muiden kanssa täydellisen<br />

jouluaterian. Tällä halutaan varmistaa, että jokainen saa<br />

syödä edes yhden kunnon juhla-aterian, jos sitä syystä<br />

tai toisesta ole muuten tarjolla. Loppuja ruokia ei jätetä<br />

Ankkuriin muhimaan, vaan jaetaan mukaan <strong>kaikille</strong> halukkaille.<br />

Jokaiselle asiakkaalle on luvassa myös joku<br />

peni lahja.<br />

Lopuksi koko Ankkurin henkilökunta haluaa toivottaa<br />

siunattua ja rauhaisaa joulua <strong>kaikille</strong> Lähimmäisen lukijoille.<br />

Tampereen Ankkurin sisäänkäynti<br />

Anneli Forsberg<br />

Timo Katto<br />

8 Lähimmäinen 4/2009

Kaappinen jouluna<br />

Onni Kaappinen, entinen Kauppinen ym. on lapsellinen<br />

mies. Hänelle on rakkaan puolison myötävaikutuksella<br />

sallittu viisi lasta. Lapsenlapsia on kaksi ja OK on lapsirakas<br />

mies.<br />

Joulu on kaikkien lasten, lapsellisten ja lapsenmielisten<br />

suurta aikaa jota sävyttävät monet hyvät tavat, joista<br />

monessa perheessä on muodostunut suorastaan perinteitä.<br />

Niin kuin nyt esim. joulukuusen hakeminen omin<br />

käsin omasta metsästä.<br />

Koska OK on lapsirakas mies, hän otti tyttärentyttärensä<br />

mukaan joulukuusimetsään.<br />

Metsä on ihmeellinen paikka pienelle tytölle, jolla on<br />

paljon mielikuvitusta, varsinkin kun mukana on vanha<br />

vaari, jolla on vielä enemmän sitä samaa, nimittäin mielikuvitusta.<br />

OKlla oli lasten seurassa taipumus kaikenlaisten<br />

omaperäisten kertomusten sepittelemiseen ja niinpä<br />

nytkin vaarin suusta alkoi virtailla vanhan merirosvon<br />

muistelmia aarresaarella.<br />

Tuttu metsä muuttui tuota pikaa aarresaareksi ja koirien<br />

ym. jäljet tuntemattomien villieläinten jättämiksi.<br />

Jossain vaiheessa tuli sitten mieleen metsäretken varsinainen<br />

tarkoitus ja alettiin etsiä tosissaan sitä kauneinta<br />

joulukuusta.<br />

Olisko tämä, sanoi tyttö.<br />

Siinä ei ole oksat tasaisesti, sanoi OK<br />

Mitenkäs tämä, sanoi tyttö.<br />

Muuten hyvä, mutta liian pieni, sanoi OK<br />

Tuo ei olisi pieni, sanoi tyttö<br />

Se on liian suuri, sanoi OK<br />

Tuo olisi sopivan kokoinen, sanoi tyttö.<br />

Oksat on liian harvassa, sanoi OK.<br />

Jne. jne. jne.<br />

Kohta oli koko kuusimetsä katsastettu eikä yhtään sopivaa<br />

joulukuusta löytynyt niin sitten millään.<br />

Pappa, sinä olet liian ronkeli, sanoi tyttö. Nyt tuli pimeä,<br />

eikä meillä ole minkäänlaista joulukuusta.<br />

Ohoh, sano OK. Mistäs nyt nyhetään kun parta loppu?<br />

Talvinen päivä oli hämärtynyt aikalailla, mutta siitä<br />

huolimatta, tai ehkä siitä johtuen löytyi sopiva kuusikin<br />

ja niinpä se sitten kiikutettiin riemusaatossa pihapiiriin.<br />

OK: n riemu tosin sai pienen kolauksen kun hämärästä<br />

metsästä tuotu kuusi osoittautuikin valaistuksessa katsottuna<br />

sivuvääräksi, harvaoksaiseksi ja pienenlännäksi<br />

jaloon tarkoitukseensa.<br />

Kuusi sulateltiin saunassa ja vietiin juhlasaatossa<br />

olohuoneeseen<br />

Eikö sieltä metsästä nyt löytynyt yhtään tuon kummempaa<br />

kuusta ihmetteli rouva Ok<br />

Kuka täällä nyt niin virheetön sitten on tuumaili Ok.<br />

Laitetaan tuo väärä puoli nurkkaan päin.<br />

Eikö se ole liian matalakin tähän huoneeseen, ihmetteli<br />

rouva.<br />

Nostetaan sitä pikkasen ylemmäs, sanoi OK.<br />

Tässä kohtaa on selitettävä, että OK n perheessä joulukuuset<br />

eivät seisoneet jalan päällä. Ne ripustettiin roikkumaan<br />

kattoon. Tämä perinne johtui siitä että perheen<br />

lapset olivat joululeikeissään kaataneet kuusen<br />

muutaman kerran ja OK kekseliäänä miehenä oli silloin<br />

hoksannut ripustaa kuusen kattoon roikkumaan. Eipä<br />

kaatunut kuusi sen jälkeen.<br />

Lapset alkoivat nyt koristella kuusta ja OK pääsi rakkaan<br />

teekuppinsa pariin. Koska OK on vertauskuvallisiin<br />

mietteisiin taipuvainen mies, alkoivat päivän tapahtumat<br />

saada tuon vakaan miehen mielessä uusia<br />

piirteitä.<br />

Kyllä se on niin näissä elämän valinnoissa että aina<br />

etitään jotain muka parempaa. Jumala jo kuhtuu<br />

lapsena ja nuorena, mutta ihmisparka luuloo vuan jottain<br />

parempoo eissään olevan ja männöö onnensa ohi.<br />

Jumala on kuitennii hyvä ja myö kelevataan Hänelle<br />

vaikka oltasii syrjäviäriä, vähänläntiä ja harvaoksasin<br />

niinkun nyt tuokii kuus tuossa. Juhlapaikallepas se vua<br />

piäs häännii.<br />

Ok potkaisi jalallaan uutta vauhtia kiikkuunsa ja ryyppäsi<br />

mukistaan kuumaa saikkaa aatosten painikkeeksi.<br />

Hyvää Joulua <strong>kaikille</strong> epäkuranteille, vähänlännille, syrjäväärille<br />

ja harvaoksaisille juhlavieraille ym. sellaisille<br />

niin kuin myös paremmalle väelle toivottaa.<br />

Juhani Karvinen<br />

<strong>Joulun</strong> aika 9

Iso Kirja tarjoaa mahdollisuutta etäopiskeluun<br />

myös vangeille<br />

Tänään yhä useammat ihmiset<br />

opiskelevat mitä erilaisempia<br />

aineita kotoa käsin.<br />

Mahdollisuuksia on vaikka<br />

kuinka paljon. Myös Raamattua<br />

voi opiskella kotoa, tai<br />

vaikkapa vankilasta käsin.<br />

Kun tähän vielä lisätään mahdollisuus<br />

hakea stipendiä,<br />

voidaan puhua jo houkuttelevasta<br />

tarjouksesta.<br />

Tähän mennessä tähän<br />

tarjoukseen on tarttunut<br />

seitsemän vapausrangaistusta<br />

suorittavaa vankia,<br />

mutta jos halukkaita löytyy<br />

lisää, saavat hekin varmasti<br />

haluamaansa opetusta.<br />

Global University on amerikkalaisten<br />

helluntailaisten perustama yliopisto,<br />

joka on eräänlainen etäyliopisto. Se<br />

on toiminut Suomessa 70 luvulta<br />

lähtien. Aikoinaan Amerikasta otettiin<br />

yhteyttä Kai Antturiin ja yhdessä<br />

Valter Luodon kanssa mm. he olivat<br />

silloisia puuhamiehiä yliopiston<br />

Suomeen tuomisessa.<br />

-Opetus siirtyi Isoon Kirjaan 90 luvulla<br />

ja tällä hetkellä opiskelussa<br />

on monenlaisia mahdollisuuksia.<br />

Meidän kautta voi suorittaa erilaisia<br />

alkeiskursseja, opetuslapseuttavia<br />

kursseja. Nämä ovat pienimuotoisia<br />

kursseja, jotka on tarkoitettu<br />

aivan uskonelämän alkutaipaleelle.<br />

Näitä on mm. sellaisia kuin Mitä<br />

kristityt uskovat, Sinun Raamattusi,<br />

Uusi elämä, Pyhä Henki ystäväsi.<br />

Näistä ei tule mitään opintoviikkoja<br />

ja ne ovat melkein ilmaisia. Jotkut<br />

vankilatyöntekijät käyttävät näitä<br />

työssään, aloittaa Suomen Global<br />

Universityn rehtori Taina Karhu.<br />

Tällä hetkellä kaksi tällaista kurssia<br />

on ilmaiseksi ladattavissa nettisivuilta<br />

osoitteesta. www.isokirja.fi/<br />

Stipendejä johdanto-opiskeluun<br />

Jos opiskeluintoa riittää päästään<br />

seuraavaan vaiheeseen, josta saa<br />

jo opintoviikkoja. Opintoviikottomia<br />

kursseja ei toki ole pakko opiskella,<br />

vaan voi aloittaa suoraan johdantoopinnoista.<br />

Yhden opintoviikon laajuisia<br />

johdanto-opiskeluja on tällä<br />

hetkellä käännetty suomeksi 13.<br />

Nämä ovat juuri niitä kursseja, joita<br />

parhaillaankin kuusi seitsemästä<br />

henkilöstä opiskelee vankilassa. Yksi<br />

on jo edennyt seuraavan tason kursseihin.<br />

-Yleensä me olemme antaneet stipendejä<br />

juuri näihin kursseihin. Jos<br />

henkilölle annetaan täysi stipendi, se<br />

kattaa 12 opintoviikkoa. Valintansa<br />

mukaan hän voi suoritta esimerkiksi<br />

kuusi kurssia näitä johdantotason<br />

opiskeluja ja kuusi korkeamman tason<br />

kurssia, selvittää Karhu.<br />

Stipendejä voi hakea lähettämällä<br />

vapaamuotoisen hakemuksen Isoon<br />

Kirjaan ja osoittaa sen Suomen<br />

Global Universityn rehtorille. Siihen<br />

pitäisi liittää suositus esimerkiksi<br />

vankilapastorilta, vankilatyöntekijältä,<br />

tai joltain muulta ihmisen<br />

hyvin tuntevalta.<br />

-Stipendi on voitu tähän mennessä<br />

myöntää <strong>kaikille</strong> halukkaille, koska<br />

se on aika uusi, eikä hakijoita ole<br />

toistaiseksi ollut kovin montaa. Jo<br />

nyt olemme kuitenkin joutuneet miettimään<br />

stipendin laajuutta, eli annammeko<br />

sen heti täytenä 12 viikon<br />

stipendinä, vai aluksi vain kuuteen<br />

opintoviikkoon, kertoo Taina Karhu.<br />

Stipendi kattaa itse ostettavaa<br />

opiskeluopasta lukuun ottamatta<br />

kaikki kulut ja sen arvo koko pakettina<br />

on noin 400 €. Taina Karhun<br />

tietojen mukaan monet vangit ovat<br />

saaneet avustusta myös näiden oppaiden<br />

hankkimiseen seurakunnilta<br />

ja yksityisiltä. Vankilassa on mahdollisuus<br />

saada myös ns. opiskelurahaa,<br />

joten ilmeisesti opiskelut<br />

eivät ole koskaan kaatuneet rahan<br />

puutteeseen.<br />

Jatkokin mahdollista<br />

Tähän mennessä kukaan ei ole vielä<br />

suorittanut annettua stipendiä loppuun<br />

ja halunnut sen jälkeen vielä<br />

jatkaa opiskeluja. Tanja Karhu lupaa<br />

harkita stipendin jatkamista tästä<br />

eteenpäinkin, jos opiskelijalla riittää<br />

lukuhaluja.<br />

Stipendejä alettiin alunperin jakamaan<br />

Amerikasta tulleen rahan<br />

turvin. Oma stipendirahasto perustettiin<br />

vasta kuluvan vuoden aikana<br />

ja siihen on jo tähän mennessä<br />

saatu jonkin verran lahjoituksia.<br />

Rehtori Karhu näkeekin vapausrangaistusta<br />

suorittavien henkilöiden<br />

tulevaisuuden opiskelumahdollisuudet<br />

entistä paremmiksi ja kehottaa<br />

kaikkia asiasta kiinnostuneita ottamaan<br />

yhteyttä. Ohessa vielä stipendirahaston<br />

numero, jos jollain<br />

lukijoista herää halu auttaa kiven<br />

sisällä istuvia vankeja Raamatun<br />

opiskelussa 476210-244408, viite<br />

(tärkeä) 13060503.<br />

10 Lähimmäinen 4/2009

Kari innostui opiskelemaan<br />

Alunperin Kari sai kuulla kavereiltaan<br />

mahdollisuudesta<br />

opiskella Isossa Kirjassa<br />

Raamattua etäopiskeluna.<br />

Aloittaessaan opinnot hän<br />

oli Konnunsuolla Kan ry:n<br />

kristillisellä osastolla. Siellä<br />

opiskeltiin päivittäin myös<br />

Raamattua ja Kari kiinnostui<br />

aiheesta niin paljon, että hän<br />

halusi saada lisää opetusta.<br />

-Olen kova lukemaan ja<br />

opetusta siellä sai pari kolme<br />

tuntia arkipäivisin, jote<br />

minulla jäi aamupäivät, illat<br />

ja viikonloput aikaa lukea.<br />

Kun kerran sitä aikaa oli,<br />

päätin lukea jotain parempaa<br />

kirjallisuutta ja tässä tapauksessa<br />

Raamattua, selvittää<br />

Kari.<br />

Tätä haastattelua tehtäessä Kari<br />

istui viimeistä kuukauttaan Kylmäkosken<br />

vankilassa. Vapautumisen<br />

jälkeen hänen oli tarkoitus mennä<br />

ensin kuukaudeksi Tampereen Ankkurin<br />

tukiasuntoon ja sieltä pidemmäksi<br />

ajaksi Hauhon Kan-kotiin.<br />

Tämä kaikki edellytti vielä kuitenkin<br />

tiettyjen käytännön järjestelyjen<br />

onnistumista. Vankilaan Kari ei<br />

enää haluaisi palata ja tällä kertaa<br />

hän on tehnyt kaikkensa, ettei sinne<br />

todellakaan tarvitse mennä.<br />

-Olen aina ollut pohjimmiltaan utelias<br />

ihminen ja nyt haluan päästä<br />

selvyyteen siitä, mitä kristiusko oikeasti<br />

on. Konnunsuolla Rautavirran<br />

Arin opissa selvisi jo paljon asioita,<br />

mutta koska halusin tietää enemmän<br />

aloitin etäopiskelun Isossa Kirjassa.<br />

On tosi hienoa, että tällainen<br />

mahdollisuus on olemassa, painottaa<br />

Kari.<br />

Kari on sanojensa mukaan jo tähän<br />

mennessä oppinut ja oivaltanut paljon.<br />

Kun hän opiskeli Kristityn kasvua,<br />

se tuntui tosi vaikealta. Pikku<br />

hiljaa kaikki alkoi kuitenkin avautua<br />

ja tämän jakson jälkeen tulleet<br />

kurssit ovat olleet jo paljon helpompia.<br />

Kari on oivaltanut mm. sen,<br />

että kristittynä hän on tällä hetkellä<br />

vasta pieni lapsi, joka ottaa ensimmäisiä<br />

haparoivia askeliaan.<br />

Tällä hetkellä Karilla on takana neljä<br />

opintoviikkoa Global Universityn<br />

etäopiskeluissa. Haastatteluhetkellä<br />

elämäntilanne oli sellainen, että<br />

kaikki tarmo meni tulevien siviiliasioiden<br />

hoitamiseen. Suunnitelmiin<br />

<strong>kuuluu</strong> kuitenkin opiskelujen jatkaminen<br />

heti kun asiat ovat sillä<br />

mallilla, että niitä voi järkevästi jatkaa.<br />

Karin tavoitteena on suorittaa<br />

kaikki 12 opintoviikkoa ja katsoa<br />

sen jälkeen, miltä elämä näyttää.<br />

Kovin pitkälle meneviä suunnitelmia<br />

ei hän tässä vaiheessa uskalla lähteä<br />

tekemään.<br />

Opiskeluinnostus on siitä hauskaa<br />

hommaa, että kun sellainen<br />

iskee, ei yleensä tyydytä opiskelemaan<br />

pelkästään yhtä asiaa. Kari<br />

on tässäkin hyvä esimerkki. Hän<br />

suoritti tietokoneen A-ajokortin<br />

vähän ennen tätä haastattelua.<br />

Omien tietojensa mukaan hän on<br />

ensimmäinen vanki, joka on suorittanut<br />

tämän kortin tuomion aikana<br />

suljetussa laitoksessa.<br />

SEMINAARI KAN TYÖN PERUSTEISTA<br />

Larsmon lähetyskodissa<br />

(Os. Larsmontie 481)<br />

La 20.3.2010 klo 9.30<br />

Seminaari on tarkoitettu Kan-työssä mukana oleville ja työstä kiinnostuneille.<br />

Koulutuksen tavoitteena on antaa käytännöllisiä työvälineitä päihteiden väärinkäyttäjien tai muutoin syrjäytyneiden<br />

ihmisten kohtaamiseen. Koulutuskonseptin opetus on yhteydessä KAN – hoitoketjuajatteluun ja sen<br />

avulla pyritään vahvistamaan valmiuksia toimia vapaaehtoistyössä.<br />

KAN - työn päätavoite on ohjata avun piiriin hakeutuvia henkilöitä<br />

evankeliumin avulla ihmisarvoiseen elämään.<br />

Päivän ohjelma:<br />

9.00 Aamukahvit<br />

9.30 Päivien aloitus (Heikki Järvi)<br />

10.00-10.30 Airi Heikkilä (sosiaalitoimi)<br />

10.30-11.30 Kan-työn perusteet (Historia, periaatteet)<br />

(Tauko)<br />

11.45-13.15 Yhdys - ja tukihenkilötoiminta<br />

13.15-14.15 Ruokailu<br />

14.15-15.45 Toimiva työyhteisö<br />

17.00 Loppusolmu (Jukka Nieminen)<br />

Lähtökahvit<br />

Luennoitsijat: Juhani Karvinen ja Hannu Koivisto Kan ry:stä<br />

Ilmoittautuminen 12.3.2010 mennessä Erja Tapaniselle 040-195 2650<br />

<strong>Joulun</strong> aika 11

Peten tarina III<br />

Elämä alkaa kantaa, mutta ei se helpolla päästä<br />

Viime juttu päättyi siihen, että<br />

Petri Mäkeläinen tuli uskoon ja<br />

hänen elämänsä muuttui kertalaakista.<br />

Rikokset ja rikollinen<br />

elämä jäivät ja edessä<br />

oli uusi tuntematon tie, jota<br />

Petri lähti taivaltamaan.<br />

Jos oli entinen tie mutkainen<br />

ja täynnä kuoppia, ei uusi<br />

tiekään ole ollut liian helppo<br />

kulkea. Monenlaista ongelmaa<br />

on tullut vastaan, eikä kaikesta<br />

ole aina selvitty ilman<br />

takaiskuja. Jumala on kuitenkin<br />

armollinen ja matka jatkuu.<br />

Tämä tarina tosin päättyy<br />

kolmanteen osaan.<br />

Kun Petri tuli uskoon, muuttui monta<br />

asiaa kerralla. Petrin yli kolmentoista<br />

vuotta kestänyt lähes päivittäinen<br />

päihteiden käyttö loppui samassa<br />

hetkessä ilman minkäänlaisia vieroitusoireita<br />

kun mies sai yksin Jumalan<br />

armosta tulla uskoon. Ennen<br />

niin päihteiden orjuuttama, sulkeutunut<br />

ja aggressiivinen mies alkoi<br />

kulkea pitkin raitteja ja kertoa Jeesuksesta<br />

julkisesti.<br />

-Neljä päivää tämän muutoksen jälkeen<br />

menin Tuusniemellä paikalliseen<br />

helluntaiseurakuntaan. Havahduin<br />

kesken kokousta siihen, että<br />

olin siellä seisomassa ja olin kertonut<br />

koko elämäntarinani. Pyysin,<br />

että minun puolestani rukoiltaisiin,<br />

koska olin ollut uskossa vasta neljä<br />

päivää. Kyllä siellä rukoiltiin, mutta<br />

kirkkokansa taisi hiukan hätkähtää<br />

tarinaani, koska kaikki kiersivät<br />

minut kaukaa. Oivalsin vasta paljon<br />

myöhemmin, että tarinani oli aika<br />

rankkaa kuultavaa, aloittaa Petri.<br />

Sen verran palavasti Petri Jeesuksesta<br />

kertoi, että jotkut paikalliset<br />

valtion kirkkoon kuuluvat syyttivät<br />

Jumalan pilkasta. Eihän kylällä saa<br />

julkisesti sellaisia huudella. Ei ainakaan<br />

sellainen ihminen kuin Petri,<br />

joka oli entinen huumekauppias.<br />

-Uskon koko sydämestäni, että Jumala<br />

oli suunnitellut kaiken viimeistä<br />

piirtoa myöten etukäteen.<br />

Jumala toimii ajallaan ja tavallaan,<br />

johon meidän ihmisten ymmärrys ei<br />

varmastikaan aina yllä, pohtii Petri.<br />

Joitain kuukausia uskoontulonsa jälkeen<br />

hän muutti takaisin Kuopioon<br />

ja löysi eräänä sunnuntaina itsensä<br />

Kuopion helluntaiseurakunnasta.<br />

Vastaanotto oli lämmin ja eniten<br />

hämmästytti se, kuinka moni Petrin<br />

entiseen elämään liittynyt henkilö oli<br />

samassa seurakunnassa.<br />

-Seurakuntayhteys on mielestäni<br />

12 Lähimmäinen 4/2009<br />

ensisijaisen tärkeää. Kuopion helluntaiseurakunnan<br />

sain kokea heti<br />

alusta alkaen ”kotinani” jonne oli<br />

aina hyvä tulla – toisinaan jopa<br />

odotti jo tulevia tilaisuuksia. Näiden<br />

kokemusten myötä erään köörileirin<br />

päätteeksi vuonna 2001 halusin<br />

seurata Jeesuksen esimerkkiä<br />

ja sain käydä uskovien kasteella.<br />

Se oli aivan valtava kokemus, kuvaa<br />

Petri.<br />

Kipeitä asioita<br />

Pääseminen uuteen elämään on<br />

vaikeaa ja vei paljon aikaa. Petri<br />

alkoi alusta alkaen käydä läpi kipeitä<br />

asioita. Hän teki sen kuitenkin<br />

viisaasti Jumalan aikataululla.<br />

Alkutaipaleelta hänellä on jäänyt<br />

mieleen lukuisat valvotut yöt ja<br />

monet katkerat itkut. Kuinka paljon<br />

hän olikaan ennättänyt tehdä pahaa<br />

ja kuinka hän koskaan voi pyytää<br />

kaikilta anteeksi pahoja tekojaan.<br />

Kaikkein vaikeinta oli antaa anteeksi<br />

itselleen.<br />

-Tässä minua helpotti se oivallus,<br />

että olin saanut syntini anteeksi<br />

Jeesuksen kautta ja Jumalalle kelpasin<br />

sellaisena kuin olen. Minun<br />

ei siis tarvinnut välittää mitä muut<br />

ajattelivat ja tiesin myös sen, että<br />

jos nyt tulee lähtö, niin pääsen<br />

varmasti perille, kertoo Petri.<br />

Myös ihmissuhteet, jotka aiemmin<br />

olivat keskittyneet pelkästään aineiden<br />

ympärille, alkoivat pikku hiljaa<br />

tervehtyä.<br />

Uuden elämänsä alkutaipaleella<br />

Petri kävin säännöllisesti esimerkiksi<br />

köörileireillä, joita järjestetään<br />

entisille päihteiden käyttäjille. Hän<br />

muistaa käyneensä ainakin viidellä<br />

kuudella leirillä Kuopiossa peräjälkeen.<br />

- Muistan hyvin elävästi sen, kuinka<br />

leirien vapaa-ajalla entiseen<br />

elämääni liittyneet ihmiset tulivat<br />

luokseni kysellen mitä minulle oli<br />

tapahtunut kun olin niin erinäköinen.<br />

Sain kertoa useita kertoja<br />

uskoontulohetkestäni ja siitä<br />

kaikesta mitä Jumala oli muuttanut<br />

elämässäni, sanoo Petri.<br />

Eheytymistä edesauttoi osaltaan<br />

myös Krito- kurssi, jossa läpikäytiin<br />

12 askeleen toipumisohjelma.<br />

Krito-ohjelman läpikäytyään Petri<br />

suoritti myös Krito-ohjaaja koulutuksen,<br />

josta on ollut paljon hyötyä<br />

nykyistä työnkuvaa ajatellen. Tällä<br />

hetkellä Petri vetää Krito-kurssia<br />

Jyväskylän Kan-kodilla asiakkaille,<br />

joista monilla on takanaan ainakin<br />

osittain samanlainen elämä kuin<br />

Petrillä itsellään. Se kaikki mitä<br />

maailma on sisimpään jättänyt, ei<br />

ainakaan oman kokemukseni mukaan<br />

korjaannu uskoontulohetkellä,<br />

vaan vasta tämän jälkeen alkaa<br />

se vapaaehtoinen eheytyminen<br />

yhdessä Jumalan kanssa.<br />

Vaikeita aikoja<br />

Petrin tullessa uskoon elettiin vuotta<br />

2000. Vuonna 2002 Hän koki siihen

astisen elämänsä suurimman kriisin.<br />

Tästä tilanteesta ei kuitenkaan<br />

ole tarpeellista kirjoittaa tämän jutun<br />

yhteydessä. Petri haluaa kuitenkin<br />

kertoa rehellisesti sen, ettei<br />

uskoontulo ole ”avain” joka poistaa<br />

elämästä kaikki koettelemukset tai<br />

vastoinkäymiset, vaan se on sitä,<br />

ettei kriisien tai koettelemusten<br />

kanssa tarvitse kertaakaan olla yksin.<br />

– Jeesus on Sanansa mukaan kaikissa<br />

”ahjoissa” läsnä. Tärkeää<br />

on myös ymmärtää, ettemme<br />

uskoontulon jälkeen saa ”siipiä<br />

selkäämme” niin että meistä olisi<br />

tullut täydelliset ja eheät.<br />

Jokaiselle päivälle ja hetkelle meille<br />

on annettu mahdollisuus kääntyä<br />

kolmiyhteisen Jumalan puoleen tai<br />

vaihtoehtoisesti mennä oman tahtomme<br />

mukaan.<br />

Tuossa kipeässä elämäntilanteessani<br />

oli ”luonnollista” palata menneeseen<br />

ja koettaa päihteillä saada<br />

pois ne todella kipeät asiat joita<br />

tuolloin elettiin. Tosiasia kuitenkin<br />

on se, etten koskaan tuon<br />

lankeemuksen aikana saanut Jumalan<br />

rakkauden ääntä hiljentymään<br />

sisimmässäni, ja niinpä sitä<br />

myötä parannuksen teko ja takaisin<br />

elämäntielle tuleminen alkoi,<br />

muistelee Petri.<br />

Näihin aikoihin hän tapasi nykyisen<br />

vaimonsa raamattukurssilla ja<br />

heistä tuli uusioperhe.<br />

Läpi harmaan kiven<br />

Menneet vuodet ovat opettaneet<br />

Petrille paljon. Tänään hänellä<br />

on vaimonsa Helin kansa kolme<br />

yhteistä lasta. Kaksi tyttöä ja yksi<br />

poika. Lisäksi perheeseen <strong>kuuluu</strong><br />

esimurrosikäinen poika Joonas Helin<br />

aikaisemmasta avoliitosta. Tällä<br />

hetkellä kaikki ovat terveitä, mutta<br />

vielä jonkin aikaa sitten asiat eivät<br />

olleet näin hyvin.<br />

Ensimmäinen yhteinen tyttö Minna<br />

syntyi vuonna 2003. Petri oli mukana<br />

synnytyksessä ja sai omin silmin<br />

nähdä uuden elämän alun. Toinen<br />

tyttö Hanna-Maria syntyi reilut<br />

kaksi vuotta myöhemmin ja hänellä<br />

todettiin pian synnynnäinen sydänvika.<br />

Sydämessä oli kaksi reikää.<br />

-Kyllä silloin rukoiltiin ja samalla tutustuin<br />

kolmeen uskovaan työntekijään<br />

sillä osastolla, jossa tyttö oli.<br />

Myös he rukoilivat päivittäin tytön<br />

puolesta. Siitä eteenpäin elettiin<br />

elämää, johon kuului sydänsairas<br />

lapsi, muistelee Petri.<br />

Aika oli niin Helille kuin Petrille<br />

raskasta. Lopulta oltiin siinä pisteessä,<br />

että tyttö leikataan ja sydän<br />

korjataan leikkauksella. Leikkaus<br />

oli tarkoitus tehdä Kuopiossa, jonne<br />

Oikaisu<br />

oli tulossa sydänspesialisti Helsingistä.<br />

Tätä leikkausta ei kuitenkaan<br />

koskaan tehty.<br />

-Olin töissä kun Heli soitti itkien<br />

ja kertoi juuri lähtevänsä pois<br />

sairaalasta. Reiät tytön sydämestä<br />

olivat kadonneet ja sydän oli täysin<br />

terve. Uskossa oleva ylilääkäri totesi,<br />

että eikö meillä ole suuri Jumala.<br />

Operaatiota suorittamaan tullut<br />

kirurgi ei osannut sanoa mitään.<br />

Perheen kuopus Miika Samuel<br />

syntyi alkuvuodesta ja perhe asuu<br />

tällä hetkellä Jyväskylässä. Ei elämä<br />

ole perhettä helpolla päästänyt.<br />

Kaikenlaista vaivaa ja riesaa on<br />

riittänyt välillä enemmänkin kuin<br />

omiksi tarpeiksi.<br />

-Kaikesta on kuitenkin tähän mennessä<br />

selvitty ja kun me riipumme<br />

Jeesuksessa kiinni selvitään vastakin.<br />

Kaikille teille, jotka lukevat<br />

tämän jutun haluaisin vielä sanoa.<br />

Tiedättekö, olen saanut Jumalalta<br />

kaiken mahdollisen; maailman<br />

parhaan vaimon sekä lapset, todellisen<br />

elämän joka on elämisen arvoista<br />

jokainen päivä, paljon uusia<br />

ystäviä, työpaikan ja todella paljon<br />

anteeksi.<br />

-Tätä kirjottaessa joulu lähestyy.<br />

Meille perheenä se ei ole sankkaa<br />

joululahjojen siivittelemää aikaa<br />

vaan sitä todellisuutta mikä meille<br />

on tärkeintä; Vietämme Jeesuksen<br />

syntymän juhla aikaa olemalla<br />

todellisesti läsnä kaikkien meille<br />

rakkaiden ihmisten parissa muistaen<br />

sen tosiasian, että ilman Jeesusta<br />

elämämme ei voisi olla näin.<br />

Teitä kaikkia rakkaudella siunaten<br />

Petri ja Heli perheineen.<br />

-Viekää kaikki huolenne rukouksin<br />

Jumalan eteen ja tehkää se<br />

sydämestänne. Mikään ei eheytä<br />

paremmin kuin kahden kesken Jumalan<br />

kanssa rukouksessa vietetty<br />

aika. Se on kaikkein tervehdyttävintä<br />

ja eheyttävintä, päättää<br />

Petri.<br />

Oikaisu Lähimmäinen lehdessä numero III/ 2009 olleeseen Peten<br />

tarina II olleeseen juttuun. Väliotsikon: Lähes syyttä vainottu alla<br />

olevasta tekstistä saattoi saada sellaisen käsityksen, että jakaessaan<br />

huumevalistusta eri paikkakunnilla Kari Korhonen olisi kertonut huumekauppiaista,<br />

tai entisistä kavereistaan nimeltä mainiten. Tämä ei missään<br />

tapauksessa pidä paikkaansa. KK ei koskaan kertonut kenenkään nimiä.<br />

Hän halua painottaa, ettei hän koskaan ole halunnut menettää niiden<br />

ihmisten luottamusta, jotka ovat edelleen kiinni aineissa, tai jopa myyvät<br />

niitä.<br />

Lehden päätoimittaja Jukka Nieminen, jutun kirjoittaja Ilkka Partanen ja<br />

haastateltava Petri Mäkeläinen pahoittelevat jutussa ollutta virhettä ja<br />

siitä aiheutunutta haittaa KK:lle ja hänen perheelleen.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 13

Kun paljon antaa niin enemmän saa<br />

Taimi Hautala- Vähä-Lassila on yksi<br />

monista jo vuosikymmeniä pyyteettömästi<br />

vapaaehtoistyötä tehneistä<br />

ihmisistä, jotka eivät koskaan<br />

pidä ääntä itsestään, mutta joita ilman<br />

ei esimerkiksi Kan työ tässä laajuudessa<br />

olisi mahdollista.<br />

Vajaa kaksi vuotta sitten leskeksi<br />

jäänyt Taimi tutustui Kan työhön<br />

aikoinaan edesmenneen miehensä<br />

veljen Mikko Vähä-Lassilan kautta.<br />

Mikko pyyteli aika usein auttelemaan<br />

erilaisissa hommissa. Erilaiset<br />

juhlapyhät olivat erityisesti toivomuksen<br />

kohteina. Taimi muistaakin<br />

viettäneensä melkein kaikki joulut,<br />

pääsiäiset ja juhannukset vanhalla<br />

Kannilla yhdessä miehensä Martin<br />

kanssa.<br />

Jo seitsemäntoista vuotta Tapio<br />

Hietala on kiertänyt Kan ry:n keräyslistan<br />

kanssa ympäri Kortesjärveä.<br />

Hän on tuttu näky myös joululehtien<br />

jakajana ja tuskin löytyy monta<br />

Kortesjärven kirkolla asuvaa, joka<br />

ei jossain vaiheessa ole ollut Tapion<br />

kanssa juttusilla.<br />

Näiden vuosien aikana hän on kerännyt<br />

Kan ry:lle niin huomattavan summan,<br />

että jos olisi edes muutama<br />

Tapion kaltainen kerääjä, ei yhdistyksen<br />

taloustilanne ehkä olisi aina<br />

niin tiukka, mitä se useimmiten tuppaa<br />

olemaan.<br />

Tapio ei itse ihan tarkkaan enää muista,<br />

kuinka hän listakeräyksen alunperin<br />

alkoi, mutta vuodesta 1993 hän<br />

on joka vuosi kerännyt markka-aikana<br />

tuhansia ja eroaikana vähintään<br />

satoja kulloistakin rahaa. Kun Tapiolta<br />

kysyy, mikä saa hänet vuosi vuoden<br />

jälkeen tekemään tällaista työtä,<br />

tulee vastaus hetkeäkään miettimättä:<br />

Jumalan rakkaus.<br />

-Jumala on antanut minulle viisautta<br />

-Asuimme siihen aikaan<br />

Hyvinkäällä, joten ei sieltä<br />

asti kannattanutkaan ihan<br />

päiväksi tai pariksi Raisioon<br />

saakka tulla. Kyllä sitä aina<br />

viivyttiin useampia päiviä,<br />

muistelee Taimi.<br />

Kun parikunta myöhemmin<br />

eläköityi Mikko houkutteli<br />

heidät muuttamaan lähemmäksi<br />

ja niin pariskunta<br />

muutti Raisioon. Päihdetyö ja<br />

vähäosaisten auttaminen oli<br />

kummallakin sydäntä lähellä<br />

myös Hyvinkäällä asuessa.<br />

Taimin mukaan Martti toi<br />

monta kertaa kadulta miehiä<br />

heille. Heitä ruokittiin ja<br />

majoitettiin joskus pidemmäksikin<br />

ajaksi.<br />

-Oikeastaan minä kasvoin kiinni ihmisten<br />

auttamiseen jo silloin ja nyt<br />

yksin ja eläkkeellä ollessa siitä on<br />

tullut hyvin tärkeä sisältö elämään,<br />

selvittää Taimi.<br />

Liian moni eläkkeelle jäävä ihminen<br />

tuntee työuran päättymisen jälkeen<br />

itsenä turhaksi ja tarpeettomaksi.<br />

Taimi ei kuulu niihin ihmisiin ja hän<br />

kannustaa muitakin ihmisiä vapaaehtoistöihin,<br />

niitä kyllä riittää.<br />

-On hienoa nähdä kun joku ihminen<br />

pääsee nousemaan tosi pohjalta,<br />

se antaa tosi paljon. Nämä onnistumiset<br />

antavat myös voimaa kohdata<br />

niitä ihmisiä, jotka eivät selviä,<br />

painottaa Taimi.<br />

Vuosikymmeniä kestäneen auttami-<br />

Kan työtä suurella sydämellä<br />

14 Lähimmäinen 4/2009<br />

ja ymmärrystä mennä aina oikeiden<br />

ihmisten luokse ja kaikki ovat<br />

aina olleet ystävällisiä minulle, kertoo<br />

Tapio.<br />

Hän liikkuu kylillä pääasiassa polupyörällä,<br />

jonka Kan ry:n silloinen<br />

johtaja Veikko Saarijärvi lahjoitti<br />

hänelle. Pyörä ei enää ole kovin<br />

hyvässä kunnossa ja muutenkin<br />

Tapio kaipaisi vähän parempaa<br />

pyörää. Toivon mukaan sellainen<br />

jostain vielä lähitulevaisuudessa<br />

löytyy.<br />

Tapio haluaa tässä yhteydessä kiittää<br />

vielä erityisesti Kortesjärven entistä<br />

kunnanjohtajaa Lasse Hokkasta,<br />

joka lokakuussa ajelutti häntä<br />

monta tuntikausia ympäri pitäjää.<br />

Sillä matkalla Tapio sai kerättyä<br />

listaan yli 40 nimeä ja rahaakin<br />

kertyi kolmatta sataa euroa.<br />

Tapio täytti lokakuun lopussa 62<br />

vuotta. Hän toivoisi löytävänsä jatkajan<br />

listakeräystyöhön, mutta lupaa<br />

itse jatkaa kuitenkin vielä niin<br />

kauan kun rakkaus riittää ja jalka<br />

nousee.<br />

suransa aikana hän on ennättänyt<br />

tehdä melkein kaikkea mahdollista<br />

keittiötöistä sielun hoitoon. Hän<br />

kuului yhdessä miehensä kanssa<br />

Raision Kan- kodin luottohenkilöihin<br />

ja ja <strong>kuuluu</strong> niihin edelleen.<br />

Taimi ei ole koskaan valittanut työn<br />

raskautta. Hän kuitenkin myöntää,<br />

että joskus on ottanut koville.<br />

-Vaikka kuinka tietää, ettei toisten<br />

ihmisten murheita saisi ottaa henkilökohtaisesti,<br />

ei mahda mitään,<br />

että ne joskus seuraavat kotiin asti.<br />

Miehen kuoleman jälkeen olen tehnyt<br />

tätä entistä enemmän ja aion<br />

jatkaa niin kauan kuin voimia riittää.<br />

Mikko Vähä-Lassilan eläkkeelle<br />

siirtymisen ei Taimi sen kummemmin<br />

usko vaikuttavan hänen työpanokseensa.<br />

Sitä tarvittaneen myös<br />

jatkossa. Hän haluaa lopuksi sanoa<br />

muutaman sanan muille vapaaehtoistyöntekijöille<br />

ja niille, jotka<br />

harkitsevat tällaisen auttamistyön<br />

tekemistä.<br />

-Tällaista työtä kannattaa tehdä<br />

ihan oman itsensä vuoksi. Se<br />

antaa paljon. Siinä näkee ihmisten<br />

toipumisia, pääsemistä Jumalan<br />

yhteyteen. Emme me ihmisinä<br />

kovin paljoon kykene, mutta<br />

jos annamme itsemme Jumalan<br />

käyttöön, saattavat tuloksen olla<br />

todella upeita. Minä en edes voisi<br />

tehdä tätä työtä rahan vuoksi. Se<br />

ei antaisi sitä, mitä se nyt antaa,<br />

vakuuttaa Taimi.<br />

Lähimmäisen toimitus haluaa esittää<br />

lämpimät kiitokset Tapiolle hänen<br />

tekemästään työstä yhdistyksen<br />

hyväksi.

Köörileiri huipentui kasteeseen hyisessä Ukonjärvessä<br />

Köörileirit ovat kuuluneet jo pitkään<br />

oleellisena osana kristilliseen päihdetyöhön.<br />

Luultavasti lähes kaikki<br />

tätä kautta toipuneet ihmiset, ovat<br />

jossain vaiheessa osallistuneet aiakin<br />

yhdelle tällaiselle leirille. Leirit<br />

kestävät normaalisti parista päivästä<br />

viikkoon. Ne järjestetään yleensä<br />

jonkun seurakunnan leirikeskuksessa,<br />

joka luonnollisesti sijaitsee<br />

järven rannalla. Ohjelmaan <strong>kuuluu</strong><br />

runsaasti sanaa, kovasti syömistä,<br />

yhdessäoloa, saunomista ja<br />

viihtymistä hyvässä seurassa.<br />

On köörileirillä varmasti aiemminkin<br />

käyty myös kasteella, mutta uskallan<br />

veikata, ettei kovin usein loka<br />

kuun lopussa, ei ainakaan Ivalon<br />

korkeudella. Kun tällaista ohjelmaa<br />

kerrankin oli tarjolla ei auttanut muu<br />

kuin suunnata auton keula kohti<br />

Ivaloa. Vaikka Keski-Suomesta ei ole<br />

linnuntietä Ivaloon matkaa tuhattakaan<br />

kilometriä, täytyy myöntää,<br />

että noin kahdentoista tunnin ajon<br />

jälkeen saapuminen paikallisen<br />

helluntaiseurakunnan omistamalle<br />

Ukontuvalle oli päivän ehdoton kohokohta.<br />

Perillä oli juuri meneillään iltakokous.<br />

Pikaisen iltapalan jälkeen pääsi<br />

ensin esittelemään itsensä ja sen jälkeen<br />

sai pikku hiljaa tutustua paikalla<br />

olijoihin. Rovaniemen Kan-kodista<br />

Meltaukselta oli väkeä autollinen ja<br />

muuten paikalla oli miehiä Ivalosta<br />

ja huoltojoukot Ivalon helluntaiseurakunnasta.<br />

Seuraavana päivänä oli<br />

luvassa leirin huipennus, eli Raamatullinen<br />

upotuskaste Inarin järveen<br />

kuuluvassa Ukonjärvessä. Kukaan<br />

ei ollut mitannut järven lämpötilaa,<br />

mutta tuskin se paljoa yli kolmeasteista<br />

oli. Pienemmät järvet olivat<br />

jo jäässä.<br />

Ennen uneen vaipumista mietin, miksi<br />

joku haluaa mennä kasteelle noin<br />

kylmään veteen. Toisaalta se kaste<br />

varmasti jää mieleen loppuiäksi. Oli<br />

tulevaisuus sitten minkälainen tahansa.<br />

Olin saanut tilaisuuden lyhyesti<br />

tavata seuraavana päivänä kasteelle<br />

Jari kasteen jälkeen<br />

menevän miehen ja seuraavana<br />

päivänä oli tarkoitus jutella vähän<br />

enemmän.<br />

Jari Ylitervon kanssa ennätettiin<br />

keskustella paremmin vasta kasteen<br />

jälkeen. Eipä ollut hyinen kaste<br />

millään tavalla järkyttänyt paljasjalkaista<br />

Lapin miestä, joka omien<br />

sanojensa mukaan oli kärsinyt alkoholiongelmista<br />

koko aikuisikänsä.<br />

Suurin piirtein kaikkia keinoja on<br />

yritetty käyttää ongelmasta eroon<br />

pääsemiseksi, mutta tähän mennessä<br />

ei mikään ollut tärpännyt.<br />

Jari teki uskonratkaisun vuonna<br />

2007 silloin vielä Pellossa sijainneessa<br />

Kan-kodissa ja jonkin aikaa<br />

kaikki menikin mukavasti ja alkoholi<br />

pysyi poissa kuvioista.<br />

-Uskoontulo oli kyllä totaalisen hieno<br />

kokemus, mutta silloin en mennyt<br />

kasteelle ja myös seurakuntaelämä<br />

jäi vähän puolitiehen. En<br />

liittynyt mihinkään seurakuntaan<br />

Jari Ylitervo Oiva Liukkosen<br />

kastettavana<br />

ja usko alkoi pikku hiljaa hiipua.<br />

Tilalle tuli tietysti viina ja sen kanssa<br />

läträäminen jatkui lähes hengenmenoon<br />

saakka. Siitä kuitenkin<br />

selvisin ja päätin aloittaa uudelleen,<br />

selvitti Kari muutamaa tuntia<br />

kasteen jälkeen.<br />

Se oli Jarin päivä ja koko leiriväki<br />

kannusti häntä rohkaisten ja rukouksin<br />

kohti uutta ja parempaa<br />

elämää.<br />

Seuraavana päivänä leiri valitettavasti<br />

jo päättyi ja aamulla oli<br />

edessä lähtö pitkälle paluumatkalle.<br />

Aamupuuroa syödessä tarttui<br />

korvaan jotain, joka jäi pyörimään<br />

mieleen koko paluumatkan ajaksi.<br />

Yli seitsemänkymppinen kovan<br />

elämänkoulun käynyt mies katseli<br />

seinällä olevaa piirrosta, jossa oli<br />

meikäläisen mielestä ränsistynyt<br />

tönö. Ääneen hän totesi: Voi kun<br />

olisi tuollainen talo ja mieluiten<br />

järven rannalla. Pääsisi kesällä<br />

verkoille ja talvella voisi mennä<br />

riekkoja pyytämään. Siinäpä<br />

miettimistä meille etelän ihmisille.<br />

Mahtavatkohan kaikki elämän arvomme<br />

olla kohdallaan?<br />

<strong>Joulun</strong> aika 15

Jyväskylän Kan-kodilla hyvät valmiudet auttaa<br />

myös vankilataustaisia ihmisiä<br />

Kan- Jyväskylä on pieni kuntoutumisyksikkö Vaajakos-ken<br />

Kaunisharjussa keskellä omakoti- ja<br />

rivitaloasustusta. Sijainti tällaisella paikalla on<br />

joidenkin mielestä aika outo. Yleensä päihdekuntoutusyksiköt<br />

sijoitetaan metsän keskelle mahdollisimman<br />

kauas asutuksesta. Meille tämä toimintaympäristö<br />

tavallisten ihmisten keskellä on<br />

kuitenkin erinomainen. Eiväthän meidän asiakkaamme<br />

täältä lähdettyään asu metsän keskellä,<br />

vaan tavallisten ihmisten joukossa.<br />

Asiakaskuntamme koostuu, monenikäisistä ja erilaisista<br />

miehistä, tai vakituisessa parisuhteessa elävistä<br />

pariskunnista, joiden ongelmana ovat erilaiset riippuvuudet.<br />

Riippuvuuksiensa ja moniongelmaisuutensa<br />

takia jotkut ovat joutuneet täysin erilleen normaalista<br />

yhteiskunnasta.<br />

Suuri osa asiakkaistamme tulee vankiloista. Tänne tullaan<br />

joko rangaistuksen aikaiseen ulkopuoliseen kuntoutukseen,<br />

koevapauteen tai vankeuden jälkeen jatkohoitoon.<br />

On myös niitä, jotka ovat menossa vankilaan<br />

ja ovat hakeutuneet hoitoon siksi, etteivät enää jaksa<br />

juoda tai käyttää huumeita. He ovat täällä myös siksi,<br />

ettei tule hankittua lisää tuomiota. Monilla on tarkoitus<br />

jatkaa täällä alkanutta päihdekuntoutusta jossain vankilan<br />

sisällä toimivassa kuntoutusohjelmassa.<br />

Kaikkein eniten näitä asiakkaita näyttää kiinnostavan<br />

ensi vuoden vaihteessa Riihimäen vankilaan muuttava<br />

Konnunsuolla lähes viisi vuotta toiminut Kristillinen Kanosasto<br />

ja Vaasan vankilassa jo 12 vuotta toiminut kristillinen<br />

päihdekuntoutusosasto.<br />

Valtaosa Jyväskylän Kan- kodin asiakkaista on vankilataustaisia<br />

päihdeongelmaisia miehiä, jotka ovat saaneet<br />

kyllikseen entisestä elämästään ja haluavat päästä siitä<br />

pysyvästi eroon. Vankilatausta ei ole kuitenkaan mikään<br />

edellytys meidän kuntoutusohjelmaamme pääsemiseksi.<br />

Meille ovat tervetulleita kaikki riippuvuuksista kärsivät<br />

ja niistä eroon pyrkivät ihmiset.<br />

Kuntoutumisohjelmamme perustuu löysästi yhteisöhoitoon<br />

ja me käytämme siinä kognitiivisen,-ratkaisukeskeisen<br />

ja kristillisen päihdekuntoutuksen keinoja.<br />

Sielunhoito, kahdenkeskiset keskustelut. Ja hengelliset<br />

tilaisuudet ovat osa jokapäiväistä toimintaamme.<br />

Koko ohjelman perusta lähtee liikkeelle siitä periaatteesta<br />

ja käsityksestä, että ihminen on fyysinen, psyykkinen,<br />

sosiaalinen ja hengellinen Jumalan luoma jakamaton<br />

kokonaisuus. Jos nelijalkaisen tuolin yksi jalka<br />

horjuu, on sillä aika vaikea istua, jos heiluu kolme jalkaa,<br />

ei sillä istuta ollenkaan.<br />

Ikävää on se, että tulijoita ja apua tarvitsevia on paljon,<br />

mutta iänikuisena esteenä on raha. Talousvaikeuksissa<br />

olevat kunnat leikkaavat aika usein juuri päihdehuollon<br />

rahoista, joten maksusitoumuksia on vaikea saada.<br />

Tosiasia kuitenkin on, että onnistunut kuntoutusjakso<br />

säästää yhteiskunnan rahaa tosi paljon. Vaikutukset<br />

näkyvät mm. terveydenhoidon, sosiaalitoimen ja poliisin<br />

toiminnoissa. On myös muistettava, että kuntoutunut<br />

kaveri hakeutuu yleensä takaisin työelämään ja hänestä<br />

tulee vastuullinen veroja maksava kansalainen.<br />

Me täällä Jyväskylän Kan- kodilla tunnustamme nöyrästi<br />

tarvitsevamme apua. Ennen kaikkea tarvitsemme rukousapua,<br />

muta myös taloudellinen apu on tärkeää.<br />

Monesti vankilasta vapautuneelle ei saada maksusitoumusta,<br />

koska katsotaan, ettei hänellä ole akuuttia<br />

päihdeongelmaa. On kuitenkin muistettava, että vankila<br />

itsestään sairastuttaa ihmisen ja uusintarikollisuuden<br />

kynnys on matala.<br />

Iloitsemme täällä siitä, että tänäkin vuonna moni asiakkaistamme<br />

on saanut kokonaan uuden elämän ja löytänyt<br />

tiensä normaaliin yhteiskuntaan. Moni on löytänyt<br />

myös elävän seurakuntayhteyden ja saanut sitä kautta<br />

elämäänsä tarvittavan tuen.<br />

Haluamme siunata kaikkia Lähimmäisen lukijoita ja<br />

toivottaa <strong>kaikille</strong> rauhaisaa joulun odotuksen aikaa.<br />

Mikäli haluat tukea juuri meidän kotimme toimintaa, voit<br />

tehdä lahjoituksen tilille POP 474310-29579 merkinnällä<br />

Kan-Jyväskylä.<br />

Meillä on myös jatkuvasti tarvista luotettavista henkilöistä,<br />

joita tarvitaan viikonloppupäivystyksiin. Jos<br />

kuulut johonkin seurakuntaan, sinulla olisi hyvä olla<br />

seurakunnan suositus.<br />

Sakari Pihlaja<br />

Jutun kirjoittaja vastaa Kan ry:ssä vankien kuntoutuksesta.<br />

Hänen vastuualueenaan on vankien rangaistusaikainen<br />

ulkopuolinen kuntoutus, koevapauden aikainen<br />

ja vapautumisen jälkeinen kuntoutus. Pihlaja on tehnyt<br />

yli 20 vuotta päihdetyötä ja hän on erikoistunut vankilataustaisten<br />

henkilöiden kuntoutukseen.<br />

16 Lähimmäinen 4/2009

Menneet ovat menneitä, nyt katsotaan eteenpäin<br />

-Olen Mika Nissinen. Täytän joulukuussa 40.<br />

2008 tammikuussa pääsin pois vankilasta.<br />

Olen saanut olla uskossa kuusi vuotta ja se<br />

on ollut parasta aikaa minun elämässäni,<br />

aloittaa Mika Nissinen kotonaan Iisalmessa<br />

loppusyksystä 2009.<br />

Vaikka Mikalla on takanaan pitkä tuomio, kaikesta näkee,<br />

ettei hän ole mikään lapsesta saakka rötöstellyt<br />

taparikollinen. Pitkän tuomion hän sai henkirikoksesta,<br />

jonka tekemisestä hän itse ei muista mitään.<br />

Paineet kasaantuivat<br />

Ennen tätä traagista tapahtumaa Mika oli elänyt kohtuullisen<br />

normaalia suomalaisen miehen elämää. Hän<br />

oli hiljattain eronnut, mutta samoin on laita niin monen<br />

muun miehen. Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon.<br />

Hänellä oli vakituinen työpaikka ja hän käytti alkoholia<br />

normaaliuden rajoissa. Työt eivät siitä kärsineet, mutta<br />

avioeron jälkeen juominen oli koko ajan lisääntynyt.<br />

Mika on monta kertaa jälkeenpäin yrittänyt miettiä,<br />

miksi tämä tragedia tapahtui, mutta turhaan.<br />

Kova piti olla<br />

Mikan vanhemmat erosivat kun hän oli vielä nuori. Mika<br />

muutti isän kanssa Ruotsiin ja hän muistaa sieltä asti,<br />

että kova piti olla, jos tahtoi pärjätä. Tämä kovan kundin<br />

rooli seurasi siitä eteenpäin Mikaa myös hänen muuttaessaan<br />

takaisin Suomeen. Hänelle ei juuri ryppyilty.<br />

Mika ei koskaan ollut kenenkään tuupittavissa ja koulussa<br />

häntä otti päähän koulukiusaajat, jota olivat<br />

pienempien ja heikompien kimpussa. He saivat usein<br />

kyytiä Mikalta. Muuten hän oli siihen aikaan kiltti urheileva<br />

teini. Alkoholia hän maistoi ensimmäisen kerran<br />

17 vuotiaana, eikä siitä tullut hänelle sen suurempaa<br />

ongelmaa. Ujo hän tunnustaa olleensa aina aikuisikään<br />

saakka.<br />

Raskaat syytteet<br />

Mikan tunnelmat eivät olleet kovin korkealla kun hän<br />

heräsi poliisiputkasta vihreä haalari päällä ja sai kuulla<br />

tappaneensa miehen. Tästä seurasi pitkä tuomio. Rangaistusvaatimus<br />

oli kymmen vuotta, mutta ensikertalaisena<br />

hänelle jäi istuttavaksi puolet siitä, eli viisi vuotta.<br />

Hän muistaa olleensa aika herkällä mielellä vankilan<br />

porttien kolahdettua kiinni selän takana.<br />

-Kyllä siinä aika nöyrällä paikalla oltiin. Viimeistään siinä<br />

vaiheessa hävisivät kaikki roolit muistelee Mika<br />

Vankilassa olevat niin sanotut kovat jätkät jättivät Mikan<br />

rauhaan. Pian hänen tulonsa jälkeen joku kysyi, josko<br />

löytyisi yhtään hepoa tai piriä. Kun Mika kysyi mitä ne<br />

mahtavat olla, hänet jätettiin kokonaan rauhaan.<br />

Herätyksen tilassa<br />

Heti vankilaan tultuaan Mika alkoi kiinnostua hengellisistä<br />

asioista. Hän uskoo nyt olleensa koko ajan jonkinlaisessa<br />

herätyksen tilassa ja teki muutaman kuukauden<br />

vankilassa istumisen jälkeen henkilökohtaisen<br />

uskonratkaisun<br />

Aika pian tämän jälkeen hän tutustui myös Kan miehiin,<br />

jotka kiersivät siihenkin aikaan Suomen vankiloissa.<br />

Lopulta Pauli Särkkä kysyi kiinnostaisiko tulla uudelle<br />

Konnunsuon vankilaan avattavalle kristilliselle osastolle.<br />

Mikaa kiinnosti ja hänestä tuli yksi osaston ensimmäisen<br />

ryhmän jäsenistä.<br />

Mahtava ryhmä<br />

Mika muistelee yhä lämmöllä aikaa Konnunsuolla. Hän<br />

kokee saaneensa sieltä tosi paljon rakennusaineita<br />

nykyistä elämäänsä varten.<br />

-Se oli hyvää aikaa. Uskoni vahvistui ja sain siellä vahvistuksen<br />

käydä kasteella, joka tapahtui toukokuussa<br />

2005. Kaikkein parasta siinä ajassa taisi olla se, että<br />

sain lukea Raamattua useita tunteja päivässä. Jos jotain<br />

vankilassa oloajalta voisi ikävöidä, niin se olisi lukeminen<br />

omassa kammiossa, muistelee Mika.<br />

Pitkin uutta polkua<br />

Vankilan portit aukenivat aikanaan ja Mika lähti suunnistamaan<br />

uutta polkua pitkin. Hän oli aiemmin ollut<br />

ravintola-alalla ja toiminut mm. kokkina ja ravintolapäällikkönä.<br />

Tälle alalle hän ei enää halunnut palata.<br />

Siellä päihteet ja kaikki niihin liittyvä olivat liian lähellä.<br />

Ei tehnyt mieli lähteä leikkimään tulella.<br />

Mika hoiti yhdessä tukihenkilönsä Pauli Särkän kanssa<br />

siviiliasiat kuntoon jo vankeusaikana. Heti vapauduttuaan<br />

hän muutti Toivakkaan, jossa odotti asunto,<br />

työpaikka ja hyvä tukipiiri. Mika koki olevansa etuoikeutettu.<br />

Tällaista on tarjolla harvalle siviiliin palaavalle<br />

vangille.<br />

-Kun palasin siviiliin, minulla oli niistä kuuluisasta kolmesta<br />

aasta (auto, asunto ja akka) odottamassa jo<br />

kaksi ja se kolmaskin tuli kuvioihin odottamattoman<br />

nopeasti, kertoo Mika.<br />

Mika eli väkevää hengellistä elämää. Hengellisissä tilaisuuksissa<br />

hän kävi viis kertaa viikossa. Vaimon hankinta<br />

ei kuulunut lähiajan suunnitelmiin. Eräs nainen oli<br />

kuitenkin saanut ilmoituksen, että Mika on hänen tuleva<br />

aviomiehensä. Pauli Särkkä varoitteli, mutta minkäs<br />

teet kun lempi leimahtaa. Pariskunta alkoi seurustella ja<br />

päätti pian mennä naimisiin. Nyt tästä tapahtumasta on<br />

aikaa toista vuotta ja hyvin on pärjätty, vaikkei jokainen<br />

päivä ole helppo ollutkaan.<br />

Tämän lehden putkahtaessa postiluukusta Mika perheineen<br />

on jo muuttanut uuteen asuntoon. Tähän asti iso<br />

perhe, johon <strong>kuuluu</strong> isä, äiti, neljä lasta ja koiranpentu,<br />

nn asunut ahtaasti kerrostaloasunnossa. Nyt päästään<br />

muuttamaan tilavampaan omakotitaloon. Mika käy<br />

työharjoittelussa ja on lähdössä opiskelemaan. Myös<br />

vaimo opiskelee. Melkoisella vipinällä mennään kohti<br />

joulua ja kiitetään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä<br />

Hän on koko perheelle antanut.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 17

Lapsenakaan alkanut usko ei suojaa elämän kolhuilta<br />

Arja Nieminen tulee avaamaan oven.<br />

Hän on juuri palannut töistä ja on<br />

valmiina haastatteluun, josta ei alunperin<br />

ollut kovin innostunut. Mitä hänellä<br />

muka olisi kerrottavaa, uskovaan<br />

kotiin syntynyt ja jo lapsena itse<br />

uskonratkaisun tehnyt nainen, joka<br />

ei ole joutunut rämpimään maailman<br />

mutkaisia ja mäkisiä polkuja.<br />

Ehkä juuri siinä piileekin tämän jutun<br />

juju. Ei ihmisen tarvitse rypeä katuojassa<br />

ja nousta sieltä ylös kertomaan,<br />

kuinka hän on saanut uuden elämän ja<br />

kuinka hänet on armahdettu. Kukaan<br />

ei selviä tästä elämästä kuivin jaloin<br />

ja syystä tai toisesta Jumala kohtelee<br />

joskus kovalla kädellä myös kaikkein<br />

uskollisimpiaan.<br />

Suurperheen kuopus<br />

Arja syntyi kuusilapsisen uskovan<br />

perheen kuopuksena viime vuosituhannen<br />

viimeisen vuosisadan puolivälin<br />

jälkeen Savon sydämessä Keiteleellä.<br />

Oma uskonratkaisu kypsyi<br />

jo seitsemän vuoden iässä ja siitä<br />

lähtien Arja on saanut kulkea uskon<br />

tietä, mutta oman elämänkoulunsa<br />

hänkin on saanut käydä, eikä tämä<br />

koulu ole aina ollut helppoa.<br />

Arja kävi kansakoulun ja keskikoulun<br />

omassa kylässä ja meni sen jälkeen<br />

paikalliseen Osuuskauppaan töihin.<br />

Pian tuli kuitenkin halu jatkaa eteenpäin<br />

ja vuorossa oli kauppaopisto<br />

Kuopiossa. Sen jälkeen Arja meni<br />

töihin oman paikkakunnan pankkiin<br />

ja tätä pankkineidin uraa kesti yli<br />

kymmenen vuotta.<br />

Nämä vuodet Arja vietti pääosin<br />

tavallista nuoren uskovan naisen<br />

elämää, mutta mahtui tähän aikaan<br />

muutakin. Siitä kuitenkin enemmän<br />

tuonnempana.<br />

Aika hyvä laulamaan<br />

Elettiin 80- luvun loppua kun Arja ensimmäisen<br />

kerran näki tulevan miehensä<br />

Jukka Niemisen. Tämä oli juuri<br />

saapunut lähetyskentiltä Afrikasta<br />

ja kiersi yhdessä Joonas Kelottijärven<br />

kanssa ympäri maata pitämässä<br />

hengellisiä kokouksia, joissa oli mukana<br />

paljon laulua. Hän muistaa<br />

tuosta ensitapaamisesta vielä hyvin<br />

sen, että Jukalla oli yllä norjalaismallinen<br />

villapaita, komea lauluääni<br />

ja noilla kahdella miehellä synkkasi<br />

keskenään tosi hyvin.<br />

-En minä silloin vielä tiennyt, että<br />

tuossa on minun tuleva mieheni.<br />

Jukka oli saanut tietää, että pankin<br />

tiskin takana istuva tyttö <strong>kuuluu</strong><br />

helluntaiseurakuntaan. Jukka laittoi<br />

minut merkille ja ihmettelin, kun<br />

hän Keiteleellä viettämiensä päivien<br />

aikana keksi tikusta asiaa päästäkseen<br />

asioimaan pankissa, muistelee<br />

Arja hymyillen.<br />

Lapin taikaa<br />

Varatessaan matkaa Kelottimajoille<br />

talvella 1988 ei Arja tiennyt,<br />

että Jukka Nieminen majailee<br />

siellä. Se selvisi hänelle vasta vähän<br />

myöhemmin.<br />

Matkasta muodostui kaikin puolin<br />

oikein hyvä ja virkistävä. Kelottijärven<br />

Joonas teki kaikkensa saattaakseen<br />

Jukan ja Arjan yhteen, tai<br />

edes saman moottorikelkan kyytiin,<br />

mutta turhaan. Arja paineli omia<br />

latujaan yhdessä ystävättärensä<br />

kanssa.<br />

Kun tuli poislähdön aika Arja<br />

sentään suostui siihen, että Jukka<br />

saa soitella. Siitä alkoi melkoinen<br />

puhelinralli. Tapaaminen ei kovin<br />

usein järjestynyt. Siitä piti huolen<br />

700 kilometrin välimatka. Jumala<br />

oli kuitenkin jo aiemmin ilmoittanut<br />

Arjalle, että Hän antaa Arjalle työtoverin.<br />

Mies ja työtoveri<br />

Arja oli tehnyt erilaisia vapaaehtoistöitä<br />

paikallisessa helluntaiseurakunnassa<br />

pienestä asti. Hän liittyi<br />

kuoroon jo 13- vuotiaana ja teki kaikkia<br />

mahdollisia käytännön töitä.<br />

-Tällaiset työt kuuluivat oleellisena<br />

osana elämääni. Muistan kuinka<br />

silloin ajattelin, etten koskaan halua<br />

elää mitään tavallista standardielämää<br />

ja näyttää siltä, että<br />

tämä on toteutunut, vakuuttaa<br />

Arja.<br />

Arja ja Jukka ostivat kihlat 8.8.88<br />

Raumalla. Jukka on alunperin kotoisin<br />

Raumalta ja Arjaa naurattaa<br />

vieläkin kun hän muistelee kuinka<br />

heillä oli alkuaikoina joskus kommunikointiongelmia.<br />

Rauman murre<br />

ja savon murre ovat aika kaukana<br />

toisistaan.<br />

Pariskunta meni naimisiin samana<br />

vuonna ja muutti yhteen. Yhteistä<br />

leipää on syöty jo yli 20 vuotta ja eri<br />

asuinpaikkoja on takana kiitettävä<br />

määrä.<br />

Huolta on pidetty<br />

Jos ihmisellä on tässä maassa ollut<br />

paloa vapaiden suuntien hengelliseen<br />

työhön, on täytynyt olla valmis<br />

myös tulemaan tarkan markan<br />

budjetilla toimeen. Tämän saivat<br />

myös Arja ja Jukka huomata.<br />

Jukalla oli kutsu lähetystyöhön ja<br />

muutaman avioliittovuoden jälkeen<br />

Arja päätti irtisanoutua pankista ja<br />

he lähtivät yhdessä Larsmon lähetyskouluun.<br />

Nähtävästi Jumala ei<br />

kuitenkaan ollut tarkoittanut Niemisiä<br />

lähetyskentille. Heidän paikkansa<br />

oli kai sittenkin Suomessa.<br />

Niinpä Jukka aloittikin aika pian<br />

seurakuntatyöt Pietarsaaressa.<br />

Noihin vuosiin mahtuu paljon hyviä<br />

muistoja, mutta myös hyvin vaikeita<br />

kuukausia.<br />

18 Lähimmäinen 4/2009

Totaalinen burn out<br />

Jukan lapsuus ja nuoruus eivät<br />

olleet kovin helppoa aikaa ja ilmeisesti<br />

joitain asioita oli jäänyt painamaan<br />

mieltä. Kun nämä asiat yhdistettiin<br />

koviin työpaineisiin. Oli<br />

tuloksena täydellinen loppuunpalaminen.<br />

Jukka kävi jo lähellä kuoleman<br />

portteja, mutta selvisi siitä Jumalan<br />

avulla Arjan hoidossa.<br />

Kun nämä ajat tulevat puheeksi<br />

Arja vakavoituu ja alkaa puhua<br />

hiljaisella äänellä.<br />

-Oli se rankkaa aikaa. Yleensä illalla<br />

joskus kymmenen pintaan sai<br />

vähän aikaa itselleen. Oli tavattoman<br />

kiitollinen olo, kun taas selvittiin<br />

yhdestä päivästä. Oli aikaa<br />

rukoilla ja kiittää Jumalaa siitä,<br />

aloittaa Arja.<br />

Jälkeenpäin hän huomasi, että Jumala<br />

oli valmistanut hänet tähänkin<br />

tilanteeseen jo etukäteen. Arja koki<br />

itse lähes yhtä pahan burn outin<br />

alle 30 vuotiaana ja tätä alhoa kesti<br />

noin kaksi vuotta. Elämä ei maittanut<br />

eikä mikään tuntunut miltään.<br />

Välillä jaksoi käydä töissä ja välillä<br />

ei.<br />

-Silloin Jumala riisui minut totaalisesti<br />

ja kun Hän sen jälkeen on<br />

halunnut käyttää minua jossakin,<br />

on se ollut silkkaa armoa, tiivistää<br />

Arja.<br />

Jumala valtuuttaa<br />

Arjan masennus poistui eräässä<br />

hengellisessä tilaisuudessa, jonne<br />

uskonsisar raahasi hänet puoliväkisin.<br />

Tilaisuudessa puhunut saarnamies<br />

oli saanut Jumalalta valtuutuksen<br />

vapauttaa Arja masennuksesta<br />

ja sen hän myös teki. Tällaisia valtuutuksia<br />

tarvitaan Jumalan työssä<br />

jatkuvasti. Niitä ei anneta kovin<br />

kevyin perustein. Jumala antaa ne<br />

kenelle parhaaksi näkee.<br />

-Silloin minä oivalsin, että kaikilla<br />

meillä on elämässä uudelleen aloittamisen<br />

mahdollisuus. Jumala voi<br />

vapauttaa kenet tahansa mistä<br />

tahansa kahleista. Minulla annettiin<br />

silloin mahdollisuus aloittaa uudestaan,<br />

vaikka olinkin ollut uskossa<br />

lapsesta lähtien. Tajusin, että<br />

kaikesta voi selvitä Jumalan avulla,<br />

painottaa Arja.<br />

Häntä harmittaa jatkuvasti se,<br />

kuinka kevytmielisesti burn outista<br />

ja masennuksesta puhutaan.<br />

Ilmeisesti läheskään kaikki ihmiset<br />

eivät tiedä, että vakava masennus<br />

hoitamattomana voi johtaa kuolemaan<br />

eikä siitä selvitä parin viikon<br />

sairauslomalla.<br />

Tänään on näin<br />

Kun tätä haastattelua tehtiin oli<br />

Jukka parhaillaan kahden viikon<br />

Lapin turneella. Arja kävi töissä,<br />

lenkkeili, tapasi ystäviään ja kävi<br />

kokouksissa.<br />

-Oikeastaan minulla on ollut jo<br />

muutama vuosi aikaa valmistautua<br />

nykyiseen tilanteeseen. Jukka haki<br />

aikoinaan Kan ry:n aluekoordinaattoriksi,<br />

mutta ei tullut silloin valituksi<br />

siihen. Itse en siihen aikaan<br />

ollut valmis päästämään häntä<br />

tien päälle. Tänä päivänä en halua<br />

kuitenkaan olla esteenä Jumalan<br />

suunnitelmille varsinkin kun näkee<br />

kuinka innostuneesti Jukka työtään<br />

tekee, vakuuttaa Arja.<br />

Hän haluaa lopuksi lähettää terveisiä<br />

erityisesti seurakuntiemme suojissa<br />

varttuville lapsille ja nuorille.<br />

-Kannattaa tehdä pieniä ja arkisia<br />

töitä, joita sinulle tarjotaan. Kukaan<br />

ei voi tietää mihin ne johtavat. Jumala<br />

kyllä muistaa ne kaikki. Jos<br />

me emme ole vähässä uskollisia,<br />

kuinka Jumala voi koskaan laittaa<br />

meitä paljon haltijoiksi, kiteyttää<br />

Arja Nieminen.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 19

KOULUTUS- JA KONFERENSSIKESKUS<br />

PL 13, FI-42701, KEURUU, FINLAND<br />

Lyhytkurssit ja seminaarit<br />

•<strong>Joulun</strong> vierasaika 23.-26.12.<br />

•Nykyheprean 2. jatkokurssi 22.-24.1.<br />

•Seurakunnan luontainen kehitys 2.-4.2.<br />

•Yrittäjä- ja liikeväen seminaari 5.-7.2.<br />

•Iloa ja itsetuntemusta väristä<br />

ja kuvasta 12.-14.2. sekä 19.-21.3.<br />

•Radiotyön koulutus 12.-14.2.<br />

•Kristitty, tunteet ja mielenterveys 19.-21.2.<br />

•Tartu rukouksen voimaan 19.-21.2.<br />

•Seurustelu- ja kihlaparit 26.-28.2.<br />

tanja.nasila@isokirja.<br />

puh. (014) 7514 492<br />

Monimuotokoulutus yms.<br />

•Kristillinen oppi 22.-24.1.<br />

•Vanhan testamentin <strong>sanoma</strong> 22.-24.1.<br />

•Järjestyksen valvojien kertauskurssi 6.2.<br />

•Oppi pelastuksesta 12.-14.3.<br />

•Kirkkohistoria I, 12.-14.3:<br />

helluntaista reformaatioon<br />

•Järjestyksen valvojien peruskurssi:<br />

1. osa 19.-21.3. ja 2. osa 26.-28.3.<br />

kristina.koskela@isokirja.<br />

puh. (014) 7514 475<br />

RAAMATTU ELÄMÄÄN!<br />

www.isokirja.<br />

Tule syksyllä yllä<br />

Opistolle!<br />

Peruskurssi ssi<br />

English Line/Programme<br />

me<br />

Seurakuntatyön linja<br />

Team Action -linja<br />

Lähetyslinja<br />

Kansainväliset BA ja MTh<br />

-tutkinnot<br />

kysy y lisää<br />

koulutussihteeri@isokirja.<br />

eri@isokirja<br />

(014) 7514 491<br />

vaihde (014) 7514 411<br />

faksi (014) 7514 400<br />

info@isokirja.fi<br />

LAPSI- JA NUORISOTYÖN KOULUTUKSIA<br />

KEVÄÄLLÄ 2010<br />

29.-31.1. Lapsi- ja varhaisnuorisotyön Noste-päivät<br />

16.-18.4. Leiriohjaajakoulutus<br />

16.-18.4. Lapsityön turvaohjeistokoulutus<br />

tus<br />

nuorisosihteeri@isokirja.sokirrja.<br />

puh. (014) 7514 458<br />

Tilaa jouluksi<br />

etäopiskelupaketti:<br />

opintosihteeri.gu@isokirja.<br />

osta lahjaksi!<br />

❆<br />

❆<br />

❆<br />

KRISTITYN VAELLUS<br />

John Bunyan<br />

Klassikko, jossa nykylukijaa varten<br />

myös lyhyt kirjailijan elämäkerta.<br />

Kuvituksena parhaiden taiteilijoiden<br />

piirroksia 1800-luvulta!<br />

Hinta 24,50 €<br />

AMERIKANPITSIÄ<br />

JA PARSITUT LIPERIT<br />

Kyllikki Tukiainen<br />

Kiehtovaa, koskettavaa ja humorististakin<br />

ajankuvaa 1950-luvun<br />

Raumalta: uuden kappalaisen<br />

perheessä eletään yllätysten<br />

aikaa. Perustuu tositapahtumiin.<br />

Hinta 28 €<br />

JOULU, LOISTEESI LUO<br />

Mehis Metsala<br />

Haluamme joka vuosi kokea tuttua joulutunnelmaa<br />

ja silti kaipaamme tuoreita<br />

kokemuksia. Näissä lauluissa on jotain tuttua<br />

ja jotain uutta. Instrumentaaliäänite.<br />

Hinta 18 €<br />

osta lahjaksi!<br />

FRANCESCA<br />

Emma Pulkkinen<br />

Kauppiaaltasi tai<br />

www.paiva.fi<br />

❆<br />

❆<br />

Espanjalaissyntyinen Francesca Kekomäki<br />

on Mathilda Wreden kaltainen vankien ystävä,<br />

joka auttoi suomalaisia vankeja sekä vankilassa<br />

että heidän vapauduttuaan. Tositarina.<br />

Hinta 27 €<br />

❆<br />

❆<br />

20 Lähimmäinen 4/2009

<strong>Joulun</strong> aika 21

YHTEYSTIEDOT:<br />

YHDISTYKSEN TOIMISTO<br />

KAN ry, Jääkärintie 81<br />

62420 Kortesjärvi<br />

puh. 020 155 1460<br />

Fax. 020 155 1469<br />

www.kan.fi<br />

info@kan.fi<br />

Pankki: POP 474310-29579<br />

Suorat numerot:<br />

Jukka Nieminen<br />

toiminnanjohtaja<br />

0400 920 363<br />

jukka.nieminen@kan.fi<br />

Toiminnanjohtajan tiimi:<br />

Erja Tapaninen 040 195 2650<br />

Hannu Koivisto 0400 881 145<br />

Helena Korhonen 050 330 1164<br />

Irja Harju<br />

maksuliikenne<br />

040 359 2571<br />

irja.harju@kan.fi<br />

Kaija Hirvonen<br />

kirjanpito<br />

040 359 2570<br />

kaija.hirvonen@kan.fi<br />

Helena Korhonen<br />

aluekoordinaattori/<br />

hallintopäällikkö<br />

050 330 1164<br />

helena.korhonen@kan.fi<br />

Erja Tapaninen<br />

aluekoordinaattori<br />

040 195 2650<br />

erja.tapaninen@kan.fi<br />

Ilkka Partanen<br />

toimittaja/tiedottaja<br />

040 587 1958<br />

ilkka.partanen@kan.fi<br />

KIRPPUTORIT<br />

Lähimmäinen -kirpputori<br />

Linnankatu 7<br />

20100 Turku<br />

(02) 251 3595<br />

040 357 5132<br />

VANKILAPROJEKTI<br />

Konnunsuon vankila<br />

Läykäntie 53<br />

54190 Konnunsuo<br />

Ari Rautavirta<br />

010 3685 285 tai<br />

040 535 4033,<br />

ari.rautavirta@kan.fi<br />

KAN-KODIT<br />

Hauhon Kan-koti<br />

Tampereentie 367<br />

14700 Hauho<br />

050 442 2205<br />

hauho@kan.fi<br />

Parkanon Kan-koti<br />

Kivijärventie 14<br />

39620 Kovesjoki<br />

puh. (03) 442 3718<br />

fax. (03) 448 5431<br />

parkano@kan.fi<br />

Rovaniemen Kan-koti<br />

Saukkolantie 8<br />

97340 Meltaus<br />

045 111 6922<br />

rovaniemi@kan.fi<br />

Raision Kan-koti<br />

Kaanaanrannantie 12<br />

21120 Raisio<br />

(02) 438 3768<br />

raisio@kan.fi<br />

Seinäjoen Kan-koti<br />

Pelttarinkatu 10<br />

60320 Seinäjoki<br />

040 556 0815<br />

seinajoki@kan.fi<br />

Jyväskylän Kan-koti<br />

Yläkoskentie 11 B 8<br />

40800 Vaajakoski<br />

050 409 9179<br />

jyvaskyla@kan.fi<br />

HOITOKODIT<br />

Kortesjärven hoitokoti<br />

Fräntiläntie 174<br />

62430 Peltotupa<br />

(06) 488 6127<br />

kortesjarvi@kan.fi<br />

Myllymäen hoitokoti<br />

Palkkikankaantie 1<br />

63900 Myllymäki<br />

(06) 533 6194<br />

ahtari@kan.fi<br />

HOIDON JÄLKEEN<br />

Tuusniemen<br />

työkuntoutusyksikkö<br />

Kaasilansalmentie 299<br />

71200 Tuusniemi<br />

050 363 4636<br />

tuusniemi@kan.fi<br />

AVOHOITO JA<br />

PÄIVÄKESKUKSET<br />

Tampereen Ankkuri<br />

Rimminkatu 7<br />

33250 Tampere<br />

040 574 1087<br />

tampere@kan.fi<br />

Espoon Ankkuri<br />

päiväkeskus ja avohoito<br />

Matinkartanontie 16B<br />

02230 Espoo<br />

045 131 3775<br />

espoo@kan.fi<br />

PÄIVÄKESKUKSET<br />

Kiuruveden helluntaiseurakunnan<br />

Kontaktitupa<br />

Nivankatu 3<br />

74700 Kiuruvesi<br />

040 502 5599<br />

Tuusniemen rukouspiirin<br />

Toivontupa<br />

044 286 8888<br />

juhani.vartiainen@pp.inet.fi<br />

Lahden Kan-päiväkeskus<br />

Ryylinraitti 6<br />

15300 Lahti<br />

0440 558 389<br />

lahti@kan.fi<br />

MOKU-projekti<br />

Hannu Koivisto<br />

0400 881 145<br />

hannu.koivisto@kan.fi<br />

KUOPION SEUDUN<br />

KATULÄHETYSTYÖ<br />

Keijo Laukkanen<br />

040 5711941<br />

VANKIEN JATKOHOITO<br />

Sakari Pihlaja<br />

050 382 1061<br />

sakari.pihlaja@kan.fi<br />

Vankien kuntoutuksesta<br />

vastaava työntekijä<br />

22 Lähimmäinen 4/2009

Kan - hoitoyksiköt<br />

Kan ry hallitus<br />

Varsinaiset jäsenet<br />

Raimo Leppälä, pj.<br />

040 708 6260<br />

Pauli Särkkä, varapj.<br />

0400 916 720<br />

Toivo Pohjolainen, siht.<br />

0400 934 034<br />

Tomi Keinänen<br />

040 744 4262<br />

Kari Honkanen<br />

050 512 6377<br />

Varajäsenet<br />

Juhani Karvinen<br />

040 519 0569<br />

Erja Tapaninen<br />

040 195 2650<br />

Sinikka Kukkola<br />

0400 787 148<br />

Hannu Pirinen<br />

0400 693 552<br />

LÄHIMMÄINEN<br />

Julkaisija<br />

Kristillinen alkoholistija<br />

narkomaanityö ry<br />

Päätoimittaja: Jukka Nieminen<br />

toimittaja: Ilkka Partanen<br />

taittaja: Hannele Mathlin<br />

hannele.mathlin@gmail.com<br />

Toimituskunta:<br />

Jukka Nieminen<br />

Raimo Leppälä<br />

Ilkka Partanen<br />

Toivo Pohjolainen<br />

Pauli Särkkä<br />

Kari Honkanen<br />

Painopaikka KS Paino Oy<br />

Kajaani<br />

Painosmäärä 10 000 kpl<br />

Kuvat ja teksti:<br />

Ilkka Partanen ja Hannele Mathlin<br />

Ilmoitushinnat:<br />

1/1 sivu 1000 €<br />

1/2 sivu 600 €<br />

1/4 sivu 300 €<br />

1/8 sivu 150 €<br />

hinnat sis.alv.<br />

<strong>Joulun</strong> aika 23

M<br />

Itella Oyj<br />

Tilaa Kan ry:n vanerituotteita<br />

Linnunpönttö on osista koottava<br />

avautuva malli, joka on helppo puhdistaa.<br />

Pöntöt myydään mieluiten isommissa erissä 7€<br />

kpl<br />

Lisää tuotteita osoitteessa www.kan.fi<br />

Tiedustelut ja tilaukset:<br />

puh 050 363 4636<br />

tuusniemi@kan.fi<br />

Kan-käyrän, eli terveyskoukun<br />

täysin uudistettu ja parannettu<br />

malli, joka kestää kovempaakin<br />

käyttöä.<br />

35€ kpl + toimituskulut<br />

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry<br />

Tule mukaan Kan -työhön<br />

Liity Kan ry:n kannattajajäseneksi<br />

Postimaksu<br />

maksettu<br />

Suomessa<br />

Täytä alla oleva lipuke, niin lähetämme sinulle jäsenkortin, jolla voit<br />

maksaa jäsenmaksun. Jäsenmaksu on 25 euroa/vuosi. Jäsenenä<br />

saat 4 kertaa vuodessa ilmestyvän Lähimmäinen -lehden.<br />

Jäseneksi voit liittyä kätevästi myös internetsivustolla www.kan.fi<br />

Yhteystietoni<br />

Nimi:<br />

Lähiosoite:<br />

Kristillinen alkoholistija<br />

narkomaanityö ry<br />

Tunnus 5004656<br />

62003 VASTAUSLÄHETYS<br />

Postiosoite:

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!