Kaikkien aikojen juhlat - Sininauhaliitto

uusitoivo4/07muutoksen ja eheytymisen erikoislehtiIrtonumerohinta 6 eKulkurin kultainen sormusKaikkien aikojen juhlatViimeinen kevätvankilassaJouluiloa kaikille

uusitoivo4/07Sisältö3 Kerran opittu ei unohdu.4 Nykäistiin Joulupukkia hihasta.6 Kulkurin kultainen sormus.Kaikkien aikojen juhlat.10 Rakkaustarina.12 Baari on afrikkalaisten olohuone.13 Toivon antajat palkittiin.14 Minun tarinani.Vuoden pimeimpänä aikana.15 Muurin varjossa.Selviytyminen vapaudessa.vaatii motivaatiota.16 Tauno Mäkelällä alkaaviimeinen kevät vankilassa.20 Pimeyttä vastaan.21 Toivo-pappivie toivoa laitoksiin.23 Rukous24 Kanikonttori.Jänikset maailman kartalle.25 Kun on tullut aika ottaa vastuuomasta elämästä28 Hämärän rajalta omiakykyjä etsimään.31 Karaoke elää jo virsinäkin.Saksittua.32 Usko, toivo, rakkaus ja rauhaJULKAISIJASininauhasäätiö.Tuetun asumisen,tuetun tekemisen,tuetun olemisen ammattilainenISSN 0780-374562. vuosikerta4 numeroa vuodessaPÄÄTOIMITTAJAPäivi StrandénTAITTOTerttu HauhiaETUKANNEN KUVAPäivi StrandénTOIMITUS JA TILAUKSETSininauhasäätiöMäkelänkatu 50 as. 10500510 Helsinkip. 040 5444 105stranden@in105.fiTILAUSHINTA 200824 euroaPAINOPAIKKAYkkös-OffsetVaasa 2007PERUSTETTUv. 1946 nimellä Wangin Toivo2

Kaikkien aikojenjuhlatMonissa Päivi ja Ismo Valkoniemen esittämissälauluissa toistui kulkuri-teema.rustaa päiväkeskuksia, saneerataasuntoja, selviytyä sydänkohtauksista,ottaa kiinteistölainoja ja saada hankkeetläpi RAY:ssa. Siinä mielessä sosiaalineuvoksenarvonimestä ei tarvitseollenkaan kiusaantua. Tarvitsemmetoivoa ja konkreettisia tekoja tässäkovassa maailmassa, jossa kaikilla eiole lämmittelypaikkaa. Asemat, hylätyttalot, autiot putkapahnat saisivatjäädä tarpeettomiksi. Uskolla luodaanoikeita koteja, vuokrataan, saneerataanja muutetaan.Mutta se vaatii kahta pientä asiaa;uskoa ja tahtoa. Oli sitten kyseessäasuintalon hankkiminen tai avioliitonrakentaminen, niillä kahdella pääseeerittäin pitkälle.Ystävyyden juhlaMutterimajan juhlissa oli yhtä monenlaistaväkeä kuin mutterissa kulmia.Valtiovalta sujautti omat tervehdyksensäjoukkoon. Ympäristöministeriönylitarkastaja Peter Fredriksson mainitsijuhlapuheessa Säätiön kantaneenvastuuta asunnottomuuden vastaisessataistelussa.Eduskunnan puhemies Sauli Niinistöripaili tuoreen sosiaalineuvoksenmajalla. Hänen sana-arkustaanlöytyi myös vastuunkanto, inhimillinenkodikkuus tehokkuudesta tinkimättä.Tunnustus valtion tasolla on varmastimerkittävää sosiaalityön parissatyöskenteleville. Tulokset eivät ainaole silmin nähtäviä, käsin kosketeltaviatai niinkään mitattavia kuin bitit jaeurot. Siksi sanoilla osoitettu julkinenkiitos on merkittävä juttu.Virallisen osuuden kainalossa tapahtuikoko ajan muutakin. AinakinSäätiön työntekijä Juhani Haveri kokiolevansa ystävyyden juhlassa. Vanhatkaverit tapasivat kerrankin isommallaporukalla. Kaikki hymyilivät, tervehtivätja puhuttelivat toisiaan. Ulkopuolinensaattaisi arvella olevansajonkinlaisissa elämäntapajuhlissa, taisitten nämä työkaverit ovat sattumaltavarsin hyviä kavereita keskenään.Tandemilla eteenpäinIsot juhlat vaativat myös isoja järjestelyjä.Säätiön työntekijä ja tuoreenMutterimajan esimies Hannu Kärkkäinenhuokaisi helpottuneena hetimaanantaina puhelimessa, että me onnistuttiin.Kaikki onnistuikin: täydellinenhääparin yllättäminen tandempyörällä,vieraat olivat onnistuneita,järjestelyt, soittajat, laulut, pastorit, sinisetruusukkeet kaiteilla. Kaikki juuriniin kelvollisia, kuin vain inhimillisetihmiset voivat olla. Kenenkään ei tarvinnutajatella, ettei ihmisenä kelpaisi.Siinä tapauksessa nämä olivat hyvienihmisten juhlat.Ohjelman virallisesta polveilustahuolimatta juhlat olivat rennot. Kertaakaanei tarvinnut miettiä, onkotukka hyvin ja tuliko oikean värisetkengät jalkaan. Täällä ollaan elämänytimessä. Siinä, mikä ihmisten välillätärkeintä on; lämpö. Ei se riitä, että jäisellepellolle valetaan lattia, tuikataanseinät ja kahdeksan kulmaa.Ei sekään riitä, vaan tarvitaan uskoa,seinät ja seinien sisälle ihmisiä. •Tandempyörän lahjoittaminen tuoreelle avioparille hymyilytti Sininauhasäätiön henkilökuntaa.9

v vvRakkaustarinavSiiri Angervo oli suomalainen nainen.Ehkä kovin tavallinen, ehkäei. Ainutlaatuinen kuitenkin.Kuten me kaikki. Hän oli jo vuosia,vuosikymmeniäkin elellyt yksin. Kantakaupunginalueella, Helsingissä, tarkemminKalliossa tai ehkä oikeamminSörnäisissä. Sillä kuitenkaan ei oletämän tarinan kannalta suurtakaanmerkitystä.Yksinäinen Siiri Angervo ei kuitenkaanollut. Ei oikeastaan koskaan.Yksin, muttei yksinäinen, näin hänon usein todennut. Jo vuosia hän olikulkenut omia reittejään ja tutuksitulleita paikkoja, iltasella, aamusellaja milloin mitenkin. Hän keitti kahvia,teetä, välillä mehua ja osti rinkeleitä.Teki joskus leipiäkin, pakkasi ne reppuunsaja lähti kierroksilleen. Tapaamaanlaitapuolen kulkijoita, kutenhän itse asian ilmaisi.Siiri piti sanasta laitapuolen kulkija,mutta hän ymmärsi sen toisin.Toisin kuin me muut. Hän oli jo Kekkosestasanonut, että laitapuolen kulkijahänkin, samoin Koivisto ja Halonenkinsekä monet muut. Kuten Bill Gatesja Marilyn Monroekin, niin hän sanoi.Laidalla kulkivat hekin, tosin toisellakuin Arska, Tyyne ja monet muut. ”Eiollut heistä kestään keskitien kulkijaksi,laitapuolen kulkijoita kaikki”,jatkoi Siiri. Ja oli oikeassa. Itseäänpiti keskitien kulkijana, tuiki tavallisena.Monet miehet kadulla, myöhemminmyös yhä useammin naiset,tulivat Siirille tutuiksi ja rakkaiksi,kuten Siirikin heille. Erityisiä ovatkaikki, sanoi Siiri, mutta kohtaloksikoitui Kusti. Kusti piti majaansa varsinkintalvisin Verkkosaaressa, joskusroskiksessa, joskus tavarakontissa.Kesäsin hän viiletti pitkin stadia jasanoi, että kengät on kulkurin koti.Silloin häntä ei aina löytänyt Siirikään,mutta talvisin kyllä. Kontista, tutustaroskiksesta, ilmanvaihtoaukon edestälämmittelemästä, joskus yökahvilaKalkkersista. Kaikista kadun kansalletutuista paikoista.Usein Siiri sanoi kuumaa mehuaja rinkeleitä tarjotessaan Kustille jamonille muille, että vaikka se niinkornilta tuntuukin sanoa, niin TaivaanIsä rakastaa sinuakin, teitä kaikkia,vaikka se ei varmasti siellä laatikossayön hiljaisina, kylminä hetkinä siltätunnu. Kotona Siiri ajatteli, ettäonkohan tämä sitä paljon puhuttuapäihdehoivaa? Päätti, että ei, vaantämä on lähimmäisen rakkautta javälittämistä, jota ilman ei kenenkäänole hyvä olla.Ajan saatossa vuosien satunnainenKustin kohtaaminen oli muuttanutmuotoaan, tullut säännöllisemmäksi.Ehkä mukaan oli tullut ystävyyttäkintai jotain erityistä välittämistä tailuottamista puolin ja toisin.Siiri ei ollut koskaan hävittänytmitään miesvainajansa tavaroita, silläne olivat hänelle tärkeitä, täynnätunnetta, muistoja ja rakkaita hetkiä.Joku ääni hänen sisällään oli kuitenkinkoventanut äänenpainojaan. UseinSiiri huomasi pohtivansa, mitä hänoikein tekee miesvainajansa vanhoillavaatteilla. Eräänä iltana hän sittenrohkaisi mielensä, etsi Kustin tutustakontista ja sanoi hänelle: ”En pääsesiitä eroon, että Taivaan Isä puhuuminulle. Tiedätkö Kusti, olet miesvainajaniTaunon kanssa samankokoinenja haluaisin antaa hänen vaatteitaansinulle, jos mitenkään voisit ottaaniitä vastaan. Vuosiin ei ole kotonanikäynyt yksikään mies, mutta nyt sinuapyytäisin. Kävisit luonani suihkussa,sovittaisit vaatteita ja keittäisin sinullekeiton. Tekisit minut ikionnelliseksi,sillä koen sen Isän tahdoksi.”Kusti sanoi, että en tule, en tarvitsekenenkään armopaloja, enkävarsinkaan naiselta. Teenkin olenjuonut vain mieliksesi, kun tänne astinyssyköines aina kävelet. Itkien mielitäynnä murhetta Siiri meni kotiinsaja uni ei tullut koko yönä. Mutta kokoyön oli valvonut Kustikin. Mitä hänsillä lailla meni sanomaan Siiri Angervolle?Ainoalle ihmiselle, joka hänestäoli vuosiin välittänyt.Sen verran Kusti oli vuosien saatossaaikansa kuluksi Siiriä seuraillut,jotta tiesi missä hän asui, outo hiippailija,kuten alussa Siiriä mielessäännimitteli. Kun Siiri sitten raskain mielinpäivällä kodistaan Kinaporinkadullaastui ulos, oli Kusti ulkona ovipielessävastassa. Katse alaspainettuna saisanottua: ”Anna Siiri anteeksi. Senverran on vuosien saatossa tullutkolhuja kadulla ruumiiseen, muttavarsinkin sieluun ja mieleen, että onvaikea hyväksyä, jos joku pitää ihmisenä.Tottahan toki ottaisin vaatteetmielelläni vastaan, mutta että suihkuunkin.Oletkohan nyt ajatellut loppuunsaakka, tällainen puliukko, taiainakin melkein, sillä korvikkeita enole juonut vuosiin. Että jotakin hyötyäon ollut halvasta viinastakin, silläkorvikkeiden juonti vie viimeisenkinpalasen itsetunnosta. Kusellakaan eivoi käydä siellä missä muut, kun hajuon niin kauhea.”Siihen katosi Siirin alakulo, kunhe peräkanaa menivät portaita ylöskolmanteen kerrokseen. Siirin hyysäämiselläei ollut rajaa ja Kusti tunsiolonsa kiusaantuneeksikin. Toisaaltahän koki olevansa kuin kuningas, kunhän sovitteli Tauno-vainaan paitaa,housuja ja palttoota päälleen jakauhoi Siirin lihakeittoa urakalla vatsaansa.v10v

v vvKun Kusti sitten lähti matkoihinsa,koki Siiri sydämessään ennenkuulumattoman,Taivaan Isän sinne laittamanhyvän olon ja ajatteli, ettäonkohan tämä nyt sitten sitä päihdehuoltoa?Ei, päätti Siiri, vaan tämäon lähimmäisen rakkautta ja välittämistä,jota ilman ei kenenkään olehyvä olla.Siirin luona käynnistä tuli Kustilletapa ja hän piti huolen, että koskaanhän ei sinne ollut menossa päihtyneenä.Toisaalta sen oli tehnyt Siirikinselväksi, että hänen kotiinsa ei oleasiaa silloin, kun on näkäräispullollatullut käytyä.Kerran sitten heillä tuli puheeksi,että kun Siiri on aina torstai-iltaisinpois, niin missä mahtanet silloin olla,kysyi Kusti? ”Kun sinua ensi kerrankotiini pyysin, lupasin, että en sinulleuskonasioista paasaa.” Mielessään hänkuitenkin aina ajatteli, että välitänKristuksen rakkautta teoillani ja Jumalahoitaa loput, jos hyväksi näkee.Mutta kerron, jos haluat, sanoi Siiri.Niin Siiri sitten kertoi, että kuten tiedät,en elä omassa varassa, vaan uskonKristuksen kaikkivoipaan rakkauteenja hyvyyteen, joka on tarkoitettukaikille. Torstaisin käyn omassa seurakunnassani,hengellisessä kodissanihoitamassa sitä sielua, johon sinäkinolet Kusti sanonut saaneesi elämänpolullakolhun kolhun perään. Kunkerran sitä kysyit, niin kaiken uhallasanon sinulle, että vien sinut sinnemukanani, jos rohkenet lähteä. Luulenpahyvinkin, että tiesit missä olentorstaisin, ja halusit vaan kuulla sen.Kusti katsoi alta kulmien ja totesi,että alat tuntea minut liiankin hyvin,mutta mennään vaan ensi torstaina.Iltasella Siiri vei Kustia TaivaanIsälle, kuten oli tehnyt vuosien ajanhänen ja monen muunkin oman tiensäkulkijan kohdalla. Levollisin mielinSiiri kävi nukkumaan ja sydämentäytti rauha ja tyyneys. Siirin elämäoli mielestään hyvin, vaikka hän olikinjo jonkin aikaa torjunut sydämestäänjotain tyhjyyttä ja kaipausta. Ennennukahtamistaan hän pohti ensi torstainhengelliseen tilaisuuteen menoa,että onkohan tämä sitä kristillisenpäihdehoidon tarjoamista? Ja totesi,että ei, vaan tämä on lähimmäisenrakkautta ja välittämistä, jota ilmanei kenenkään ole hyvä olla.Torstai koitti ja he astelivat kohtikirkkoa. Kusti istui Siirin viereenaivan ovensuuhun, että varmastipääsee lähtemään, jos ”jotkut vallattai voimat” alkavat uhata. Toisaaltaoli varmasti pahemmissakin paikoissahenki säilynyt. Nyt oli musiikkia,kahvia, lämpimiä puheita ja ihmisiä,joiden katseissa oli lämpöä ja välittämistä.Kusti otettiin vastaan kuinvanha ystävä ja hänen oli hyvä olla.Tilaisuus päättyi ja Siiri astui Kustinkanssa pimenevään Helsingin yöhön.He astuivat Karhupuistoon ja istahtivatsyksyiselle penkille. Rauha ympäröinheidät ja molempien oli ihmeenhyvä olla. Siinä Siiri sitten kysyi, ettäuskotko, että Kristus on kuollut ristillämeidän molempien vuoksi. Kusti totesi,että kyllä hän on niin ehkä ainatoivonut olevan, mutta maailma onvaan vienyt ja vienyt ja että eihänse nyt tällaista, pahan piiskaamaapuliukkoa enää koske. Siiri tarttuiKustia ensi kerran kädestä, että kyllävaan, on Taivas sinuakin varten ja haluaisitkoantaa koko elämäsi Hänelle.Siiri rukoili Kustin puolesta ja Kustiotti Vapahtajan vastaan, ei viidentähden hoitokodissa vaan Taivaan Isäntuhansien tähtien hoitokodissa paljaantaivaan alla, jossa kaikki olemmetasa-arvoisia. Ei lähtenyt henki kirkossa,vaan taisin saada iankaikkisenelämän, totesi Kusti.On jouluyö, joulupukki tallaaaskelta toisen eteen tyhjän lahjasäkinkanssa takaisin kohti Korvatunturia,aaton työ on tehty ja lapsetsaaneet sen mitä he tänään olivatodottaneet enemmän kuin mitäänmuuta maailmassa. Tuhannet tähdettuikkivat taivaalla ja Vapahtajaon syntynyt. Siiri ja Kusti istuvatKinaporinkadun kodissaan toisiaanvastapäätä, kynttilä tuo elävää valoaelämään ja he ottavat toisiaankädestä kiinni. Molemmat ovat saaneettoisiltaan lupauksen yhteisestätulevaisuudesta. Ja kun yö koittaa,Siiri ajattelee itsekseen, että tämäainakaan ei ole päihdetyötä vaanrakkautta ja painaa päänsä hellästiKustin kainaloon. •Jorma Soinivv11v

Viehtymys oluen juontiin yhdistää suomalaisia ja afrikkalaisiaBaari onafrikkalaisen olohuonenuoret, yhä useammin tytöt, hakevatkaupasta olutta vanhemmilleen. Saatavuuson siten taattu myös nuortenkeskuudessa.Suomesta poiketen Afrikassa jääkaapitovat luksusta. Koska kodeissaei ole oluen viilentämiseen tarkoitettujalaitteita, kylmän oluen perässämennään baareihin. Köyhille baareihinmenolla on Moukolon mielestäaivan oma merkityksensä.Juomien hinnoittelu jopa kannustaatilaamaan olutta, joka baarin tiskillämaksaa yleensä saman verran kuinmehut. Kivennäisvedestä joutuu maksamaanjopa enemmän kuin oluesta.Kansainvälisen Siniristin hallituksen jäsenet, Albert Moukolo ja Timo Mutalahti juttutuokiollaPeurungan seminaarissa.Teksti ja kuva: Päivi StrandénuKansainvälisen Siniristin hallituksenvarapuheenjohtaja, kongolainenAlbert Moukolo, pystyyhelposti nimeämään yhteisiäpiirteitä, ja myös eroavaisuuksia,afrikkalaisessa ja eurooppalaisessatavassa käyttää päihteitä.Suomessa nuorilla on Moukolonhavainnon mukaan enemmän rahaakäytössään kuin afrikkalaisillaikätovereilla. Vauraus mahdollistaamuun muassa kovien huumeidenkäytön.Kotimaassani Kongossa vainylemmän sosiaaliluokannuorilla on esimerkiksi heroiiniinja kokaiiniin käyttööntaloudellinen mahdollisuus, tohtorinväitöskirjanteon perässä Sveitsiinmuuttanut Albert Moukolo toteaa.Kongolaisnuorten ja miksei vanhempienkinvitsaus sen sijaan on kan-nabis. Sitä ei käyttäjän tarvitse edesostaa. Olosuhteet mahdollistavat, ettäkuka tahansa voi kasvattaa kannabistaomalla takapihallaan. Kotiviljely onlaitonta, mutta todellisuudessa siihenei kukaan puutu. Moukolon kokemuksenmukaan poliisikaan ei asiallekorvaansa lotkauta.Kannabiksen rinnalle on Afrikassakinalkanut ilmestyä maksullisia huumeita.Esimerkiksi amfetamiinia onyhä enenevässä määrin tullut tarjolle.Samaa Suomessa ja Afrikassa onMoukolon mielestä halu nauttia. Alkoholinkäyttö liittyy erilaisiin sosiaalisiintilanteisiin: jalkapallokatsomoon,tanssipaikoille. Baarien houkutus onyhteinen niin Euroopassa kuin Afrikassakin.Kuumuus ajaa baareihinSuomalaista ja kongolaista alkoholikulttuuriaverratessaan Albert Moukolonostaa esiin oluen juonnin. Se onhalpa juoma, jonka jakelu tapahtuuvarsin vapaasti. Moukolon kotimaassaon aivan tavallista, että teini-ikäisetAlkoholipolitiikkaa ei olePäinvastoin kuin Suomessa tai muissaEuroopan maissa Afrikan mantereellaei harrasteta alkoholipolitiikkaa. Seolisi kuitenkin keino, jolla voitaisiinvaikuttaa alkoholijuomien kulutukseen.Kansainvälisellä Siniristillä on AlbertMoukolon mielestä kaikki eväätedistää alkoholipolitiikan käsitteentunnettavuutta Afrikan maissa. Suomija suomalainen alkoholipolitiikkavoisi siinä suhteessa toimia esimerkkimaana.Suomalaista tutkimusta, jotamuun muassa Alkoholitutkimussäätiöon tehnyt, Moukolo pitää niin ikäänkansainvälisesti merkittävänä.Toisena keinona saada alkoholinkulutusta vähenemään, Moukolo pitäävaikuttamista jälleenmyyntiin. Hänlisäisi mielellään painetta siihen suuntaan,ettei alkoholin myynti olisi niinvapaata kuin se nykyään on.Alkoholin kulutus on kuitenkinkasvussa niin Suomessa kuin Moukolonkotimantereellakin. Naisten alkoholinkäyttö kasvaa niin ikään. Siihenyritetään Afrikassa vaikuttaa muunmuassa etsimällä naisille muita vaihtoehtojaelättää perheensä kuin kotitekoisenalkoholin valmistus ja myynti.12

Toivon antajat palkittiinKöyhyyden kehäAlkoholi on Albert Moukolon mukaanAfrikassa osa köyhyyden kehää, jossaalkoholin käytön seurauksena suojaamatonseksi lisää AIDS-tapaustenmäärää. Kehä on valmis, kun AIDS jasiitä johtuva köyhyys aiheuttaa masennusta,joka puolestaan lisää taasjuomista.Moukolo pitää tärkeänä sitä, ettäköyhyyden kehää yritetään murtaakristillisen näkemyksen avulla. Siinäihminen on kaiken keskipisteenä.Humaani näkemys asioihin vaikuttamiseksiei Moukolon mielestä ole kuitenkaantyypillistä monillekaan asianparissa toimiville.Suomalaisissa päihdetyötä tekevissäjärjestöissä Albert Moukolo onhavainnut lisäarvon, jota muun muassahänen nykyisessä kotimaassaan,Sveitsissä, ei vielä ole omaksuttu.Moukolon on kiinnittänyt huomiotasuomalaiseen tapaan verkostoitua,jota hän toivoisi osaksi sveitsiläisenkinSiniristin toimintaa.Suomessa Albert Moukolo vierailisyksyllä osallistuen Sininauhaliiton,kirkkojen, Kansainvälisen Siniristinja sosiaali- ja terveysministeriön kansainväliseenkonferenssiin. Ihminenpolttopisteessä -seminaari oli kristillisenpäihdetyön suurtapahtuma,joka kokosi seurakuntien ja järjestöjenvastuunkantajia, työntekijöitä ja luottamushenkilöitäympäri maailman.Laukaan Peurungassa järjestetyn Seminaarinteemana oli kohtaaminen jalaadukas hoito. •Jorma Soini (vas.) ja Pentti Kivinen-Aalto palkittiin ja kukitettiin Peurungassajärjestetyn kansainvälisen seminaarin yhteydessä.Sininauhaliitto palkitsi nyttoistamiseen Toivon teonja Toivon tuojan. Ensimmäisenkerran palkinnot jaettiinviime vuonna Sininauhaliitonjuhliessa 70-vuotista taivaltaan.Tämänvuotiset palkintojen saajatjulkistettiin Ihminen polttopisteessä-seminaarin yhteydessä.Toivon tekona Sininauhaliittohalusi nostaa esiin Helsinginevankelis-luterilaisen seurakuntayhtymänerikoisnuorisotyökeskuksen,Snellun palveluoperaatioSaappaan. Toivon tuojaksi liittonimesi sosiaalineuvos Jorma SoininSininauhasäätiöstä.Jorma Soinin palkitsemisenperusteluissa todettiin hänenkykynsä rakentaa, viedä ja tuodaviestiä, innostaa ja elää asialleen.Palkinnon saannin yhtenä kriteerinäoli myös vankka sitoutuminenSininauhaan. Jorma Soinion vuodesta 2000 työskennellytSininauhasäätiön toimitusjohtajanaja sitä ennen parikymmentävuotta Sininauhaliiton jäsenjärjestön,Jyväskylän Katulähetyksentehtävissä, viimeiset 13 vuottasen toiminnanjohtajana. Soini onaiemmin toiminut myös Sininauhaliitonja -säätiön hallitustenpuheenjohtajana.Toivon tuojan ansioita mitataanvaltakunnallisesti. Palkinnonsaajasta päättää Sininauhaliitonhallitus. Sininauhaliitonjäsenjärjestöt ehdottavat Toivonteko -palkinnon saajaa. Palkintoamyönnettäessä korostetaanpaikallisuutta.Helsingin seurakuntayhtymänerikoisnuorisotyön saamanpalkinnon vastaanotti työalastavastaava Pentti Kivinen-Aalto.Palkinnon saajan toiminnassa onautettu muun muassa turvattomissatilanteissa olevia nuoria,joihin he usein ovat joutuneetpäihteiden käytön seurauksena.Snellu on ollut rohkaisemassamuuallakin päin Suomea toteuttamaanetsivää nuorisotyötä Saapas-toiminnanmuodossa.Saapas-toiminta on sekä palkattujentyöntekijöiden, muttasuurelta osin myös koulutettujenvapaaehtoisten varassa. Mukanaon kaiken ikäisiä ihmisiä, 18vuotta täyttäneistä opiskelijoistanuoriin aikuisiin ja lasten vanhempiin.Nuorten keskus ry:nkanssa järjestettävään koulutukseenosallistuu vuosittain noin30-40 uutta toimijaa. Saapaspaikkakuntiaon maassammetällä hetkellä noin 80. •13

Vuoden pimeimpänä aikanaOli normaali pakkastalvi 1983.Kaksi miestä käveli joulupäivänäja mietti, minne päänsäkallistaisi. Mahdollisuuksia oli monia:Kyläsaaren ensisuoja (surffi paikkakuten sitä kutsuimme). Oli KyläsaarenTurbohalli ja Sturenkadun vanhapoliisiputka. Sen lisäksi olivat vaihtoehtoisinapaikkoina porraskäytävät,lehtilaatikot sekä Saalem-seurakuntaavastapäätä oleva Wärtsilän teollisuushalli,joka antoi suojaa tuulelta jasateelta.Joulun tienoo oli tietyllä tavalla painajainen,kun katsoi kotien ikkunoita,joissa jouluvalot tuikkivat. Se muistuttiliian kipeästi kodin lämmöstä,yhteisestä juhlan ajasta, jolloin kaikillaon hyvä tahto ja rauha maassa. Sitä enlähde arvioimaan onko rauha myössydämessä.Kaverin kanssa löysimme paistetunjoulukinkun puolikkaan, hyvin pakattuna,Saalem-seurakunnan roskalaatikonvierestä. Vatsa ja suolet pitivätomaa tyhjyydestä johtuvaa äännähtelyään,muutoin kaikki tuntui ympäristössähiljaiselta. Puukkoja tai kinkkuveistämeillä ei tietenkään ollut, koskapoliisi yleensä riisui nämä käyttövälineetaina pois, kun jouduimme heidänhuolenpitonsa kohteiksi.Löysimme kurkkupurkin kannen,jolla leikkelimme kinkkua ja samallakeskustelimme omasta menneestäelämästämme ja siitä, miten tässä olikäynyt näin. Sydän itki ja teki tosikipeää, kun mietti omaa lapsuudenelämää, joulun tuoksuja tai ihmisiäympärillään. Samalla tietenkin palautuimieleen oman kodin ja perheenhajoaminen, edes siitä ei voinut ollakatkera.Elämä kuitenkin jatkui ja elämänliekkilepatti, samalla toivo omastamuutoksesta.Kevättalvesta muistan vanhan pienoisenmummon, joka jakoi meilleleipiä ja kahvia omasta termospullostaan,useita ja useita kertoja. Yhdenkerran tämä hento naisihminen pyysi,Kuva: Annika Treuthardtettä saisiko hän rukoilla minun puolestani.Katselin ympärilleni, näkeekökukaan. En voinut kieltäytyä pyynnöstä,jonka halusin tehdä tämän naisenmieliksi. Sanoin että kyllä kai sesopii, mutta mennään tuohon metroasemanpylväitten suojaan. Siinä hänsitten rukoili minun puolestani. Muistanhänen rukouksistaan vain yhdenkohdan jossa hän sanoi, että ”jonainpäivänä sinä tulet olemaan Jumalansuuressa käytössä”. Minun ajatuksenioli enemmänkin, että ”joopa joo”.Elämä voi muuttuaMinun tarinaniEi mennyt hyvin pitkää aikaa, kunmonien asioiden saattelemana meninKarismakotiin Siuntioon. Siellä elämässänitapahtui muutos, olin saanutvastaukset moniin minua ahdistaneisiinasioihin.Noista ajoista lähtien on tapahtunutpaljon, olen saanut olla monessa asiassamukana. Tänä jouluna vietän 23.raitista jouluani, joista 22 olen saanutviettää Sinikan, vaimoni kanssa omankodin lämmössä.Sinikan ja minun yhteistä ajoistamuistuu mieleeni aika, jolloinasuimme toisella paikkakunnalla.Siellä asunnossamme oli varaavatakka. Sen takan edessä istuessani jatuntiessani sen lämmön, nousi mieleeniajatus siitä, kuinka helppo onunohtaa vaikeat hetket, silloin kunitsellä on hyvä ja lämmin olla. Noitaasioita ajatellessani kyyneleet alkoivatvirrata pitkin poskiani. Mitähän minävoisin tehdä tuon asian puolesta?Tänä päivänä saan toimia Sininauhasäätiössäesimiestehtävissä. Olentodella kiitollinen työstäni, jossa voinolla omalta osaltani vaikuttamassamoniin asioihin, niin asumiseen kuinasumiseen liittyvien sisältöpalvelujentuottamiseen. Minun sisälläni soivatsanat ja ajatus Raamatusta. Kuinka Jumalavoi muuttaa ihmisten kirouksetheille siunauksiksi. Ei minusta tullutpappia tekemälläkään, vaikka itselläoli halukin siihen. Tänä päivänä tiedänkuitenkin sen, että saan olla Jumalansuuressa suunnitelmassa ja suuressatehtävässä, omalla pienellä paikallani.Tänä jouluna ainakin minä olen halunnuthiljentyä juhlan viettoon kiitollisinmielin monista, monista asioista.Samalla muistaen niitä ihmisiä, jotkaovat yksin jouluna ja muulloinkin,myös niitä, jotka ovat samassa tilassakuin minä itse olin 23 vuotta sitten.Sinua, hyvä lukija, minä haluanmuistuttaa rukouksia kuulevastaIsästä. Isästä, joka lähetti ainokaisenpoikansa, meidän tähtemme, hänen,jonka syntymää me joulun aikana juhlistamme.•Hannu Kärkkäinen14

MuurinvarjossaKuva: Ilkka PartanenMATTI EINIÖSelviytyminen vapaudessavaatii motivaatiotaAlkusyksyllä TV1:ssä keskusteltiinvapautuneen vangin ongelmista.Puolisen vuotta vapaana ollut exvankitilitti ohjelmassa sen hetken tuntojaanja kertoi tulevaisuuteensa liittyvistäodotuksis ta. Asioita puitiin raadissa, johonoli valittu ehdonalaisvalvoja, pari selviytynyttä entistä vankia, perheterapeutti javapautuneen ensimmäinen työnantaja.Selviytymiseen tarvitaan voimakasmotivaatio, halu elämänmuutokseen.Usein se on yksinkertaisesti väsyminenlusimiseen. Hyvä alku on selvittää itsel leenvälittömät syyt, jotka ovat johtaneet vankilakierteeseen.Ja sitä ei tarvitse kaukaahakea: yhdeksällä vangilla kymmenestäon jonkin asteen päihderiippuvuus. Mistätämä taas johtuu, onkin sitten toinenkysymys, johon tässä yhteydessä ei otetakantaa.Haastateltava oli vankeusaikanaanpyrkinyt käyttämään laitoksen tarjoamatmahdollisuudet rakentumiseensa.Osal listuminen päihdekuntoutukseenantaa eväitä itsetutkisteluun, asioidenhyväksymiseen ja sitä kautta toivoa selviytymiseen.Elämänhallintaan liittyvätkurssit tukevat ja vahvistavat kasvua.Myös fyysisestä kunnosta huolehtiminenon tärkeätä. Vanha sanonta ”terve sielu,terveessä ruumiissa” ei ole tuulesta temmattu.Haastateltavan ensimmäinen vapaudessavietetty puolivuotinen oli tuottanuttulosta: uusi sosiaalinen ympäristö olialkanut muotoutua – jopa tyttöystäväkinoli löytynyt. Asunto oli järjestynyt jamääräaikainen työpaikka. Työn loputtuaalkoi ponnistelu toimeentulotuen varassa,mutta uusi työpaikka rakennuksilla oli kuitenkinnäköpiirissä ja sitä kautta häämöttimahdollisuus päästä velkasaneeraukseen.Kuuden, seitsemän vuoden sinnittelynjälkeen taloudellinen tila ehkä kohentuisi,mikäli velat saataisiin kuitattua.Pitkä taival olisi edessä. Tavoitteeseenpääseminen edellyttäisi ehdotonta kieltäytymistäpäihteistä, muuten vuosien sitkeäuurastaminen saattaisi valua tyhjiin. Päihdeongelmaisellaharvoin onnistuu kohtuukäyttö.Käytännössä pääsääntöisestiretkahdetaan kerran tai useamminkin.Tapahtuneet on kuitenkin hyväksyttävä japonnisteltava eteenpäin. Retkahduksetkinvoidaan oikeilla valinnoilla kääntää lopultavoimavaraksi.Usein kuvitellaan, että onnellinen lopputulossaavutetaan, kunhan ulkonaiset puitteetsaadaan kuntoon. Tämä on kuitenkinvain asian toinen puoli. Rikoksen uusijanpaluu vankeusvuosien jälkeen takaisinyhteiskuntaan on mittava prosessi. Moniheistä onnistuu, mutta vielä useampi ei.Ensikertalaiselle ennuste on valoisampi.Joidenkin laskelmien mukaan vain kolmekymmenestä palaa uudelleen vankilaanja kymmenesosa ajautuu lopulliseenvankilakierteeseen. On selvää, että mitäuseammin joutuu laitokseen, sitä vaikeampaaon palata ns. normaaliin elämään.Varsinkin nuoruusvuotensa vankilaanhukanneilla rikoksenuusijoilla on totisetpaikat, kun heille aikanaan paljastuu karutotuus menetetystä elämästä. Tahtoi taiei, niin kukaan ei voi välttyä kohtaamastamenneisyyttänsä.Ensimmäinen vapaudessa vietetty vuo sion verrattavissa kuherruskuukauteen.Opetellaan elämään ja etsitään omaapaikkaa uusissa olosuhteissa. Myös tunteetovat voimakkaasti mukana kuvioissa.Elämä vähitellen asettuu tyydyttäväänuomaan. Ajan kuluessa kuitenkin jokintuntuu epämääräisesti olevan pielessä.Syytä ei aina helposti tunnista: fyysisestion vapauduttu, mutta henkisesti ollaanedelleen enemmän tai vähemmän vankeudessa.Vuosien saatossa tila vähitellenhälvenee, mutta harvoin kokonaan häviää.Vapautunut kantaa erilaisuudestaanjohtuvaa alemmuuttaan ja huonouttaan.Leima on iskeytynyt syvälle. Eletyn elämänkokemuksia ei kevyesti pyyhkäistäolemattomiin. Ne ovat painuneet jonnekinmielen sopukoihin, josta ne ajoittain myösnousevat pintaan Ulospäin ei välttämättämitään näy, mutta sisällä kannetaan tehtyjentekojen seurauksia. Ihminen voi ollaäärettömän julma itselleen: anteeksian toaei löydy.Monet vapautuneet löytävät uudetsosiaaliset ympyränsä vertaisryhmistä.On tärkeätä tulla kuulluksi, nähdyksi jaennen kaikkea ymmärretyksi. Vankiloidenmuokkaamat ajatusmallit kun eiväthetkessä katoa. Paljon aikaa tarvitaanmuuttumiseen. Jotkut ex-vangit siirtyvätauttajan rooliin tukemaan entisiä kohtalotovereitaan.Parhaimmillaan apu voi ollalähes korvaamatonta ja myös tuloksellista.Paratiisista kuitenkin aina löytyy käärme;myös toisten auttamisessa on vaaratekijöitä.Jos vankilamaailma täyttää kaikentilan entisen vangin elämässä, niin se eiainakaan vahvista hänen omaa kasvuaanhenkiseen vapauteen – pikemminkinpäinvastoin. Pitemmällä aikavälillä vääjäämättätulee eteen tilanne, jossa auttajatoteaakin kätensä olevan tyhjää täynnä jasilloin hänen oma selviytymisprosessinsaon vaakalaudalla, mikäli elämässä ei olemuita rakennusaineksia kuin vankilat.Toimitaan sitten kristillisissä ympyröissä,AA-toveripiirissä tai jossain muussayhteisössä, niin vasta henkisen vankeudenkatkeaminen voi mahdollistaa ihmisellevakaan täysipainoisen elämän. Pohdittavaksijääköön kysymys, onko tämäkoskaan täysin mahdollista, sillä vankeussaattaa liittyä entisen vangin identiteettiinniin voimakkaasti, että ilman sitä putoaapohja koko elämältä. •Matti Einiömatti.einio@kolumbus.fi15

Tauno Mäkelällä alkaaviimeinen kevätvankilassaTeksti ja kuvat: Päivi StrandénuSatakunnan vankilanjohtaja TaunoMäkelä on kulkenutpitkän tien vankilastatoiseen. Ympyrä vankilanjohtajantehtävissäon sulkeutunutMäkelän kierrettyäKöyliön vankilasta Turunlääninvankilaan,sieltä Konnunsuotajohtamaan ja takaisinSatakuntaan, jossahänellä ovat johdettavanaanKöyliön jaHuittisten avovankilat.40-vuotinen uravankilassa päättyyensi kesänä, jolloinikävuodet antavatmahdollisuuden siirtyäviettämään ansaittujaeläkepäiviä.Tauno Mäkelän työura vankilassa on ollut pitkä ja poikkeuksellisen monipuolinen.16

Huittisten vankilanpihaa vartioi suuri kuusi.Joulun lähestyessäse koristellaanasianmukaisin valoin.Huittisten keskustasta sininentienviitta ohjaa kohti vankilaa.Matkalla halki talvistenpeltojen tulee uusi risteys, jossa kylttitarkentaa, että ollaan menossa kohtiavovankilaa. Asutus päättyy ja metsätaipaleenjälkeen löytyy lopulta laajarakennusten rykelmä.Tauno Mäkelä saapuu samaan aikaanvankilan parkkipaikalle. Hän onaloittanut työpäivänsä Köyliöstä, jostaon vajaan puolen tunnin ajomatkaHuittisiin. Satakunnan vankila onjaettu kahteen itsenäiseen osastoonsa.Huittisten paikkaluku on 91, Köyliön80, joista kymmenen on naispaikkaa.Vakinaista henkilökuntaa Satakunnanvankilassa on 90, minkä lisäksi joitakinsijaisia, harjoittelijoita ja tukityöllistettyjä.Tauno Mäkelä hoitaa alta poiskiireelliset työtehtävät ja alkaa senjälkeen muistella pitkää uraansa vankilatehtävissä.Hän arvioi tehneensätyöhistoriansa aikana lähes kaikkea,mitä vankila työpaikkana voi tarjota.Vastaavaa ja erityisesti niin monipuolistakokemusta tuskin on kellääntoisella virassa olevalla. Mäkelä onpalvellut kaikentyyppisissä vankiloissa– on pieniä ja isoja suljettuja jaavovankiloita.Vankilan palkkalistoille Tauno Mäkeläjoutui lähes vahingossa. Velipoikapuhui hänelle mukavasta tytöstä, jokalöytyisi Kuopion puolesta. Tyttö, jostamyöhemmin tuli rouva Aila Mäkelä,osoittautui juuri sellaiseksi kuin velikehui, ja niin Taunosta tuli kuopiolainen.Alle 21-vuotiaiden painonnostossaSM-kultaa voittaneella nuorukaisellasattui niihin aikoihin olemaan kisatKuopiossa, jossa hänelle tehtiin työtarjous.Ura vankilan palkkalistoillaalkoi ja tuolloin tilapäisiksi tarkoitetutrakennusalan työt saivat jäädä. Kuopiossahän myös kävi keskikoulun jalukion, joita aiemmin ei ollut mahdollisuuttasuorittaa. Tauno Mäkelätoteaakin omasta nuoruudestaan, ettähilkulla oli, ettei hänkin olisi päätynytsille puolelle vankilan aitaa ja muuria,josta ei omalla luvalla tulla ulos. Vankiloissahän on asiakkaina tavannutmuutamia nuoruusvuosiensa kavereita.Äitiään Tauno Mäkelä kiittää siitä,että teki elämässään hyviä ja kantaviavalintoja. Kuusilapsisen perheenelämä ei ollut helppoa, mutta äidilläoli sydän paikallaan.– Sitä paitsi urheilu säästi moneltapahalta, Mäkelä toteaa ja arvelee, ettähänen painonnostourastaankin on ollutuseasti hyötyä vankeja kohdatessa.Moniin voimalajeja harrastaviin vankeihinon ollut helppo saada kontaktinimenomaan yhteisen harrastuksenkautta. Mäkelä toteaa, että urheiluharrastuson ollut myös erinomainenvastapaino vankeinhoitotyölle.Äidin perua on myös myönteinensuhtautuminen uskonasioihin. Konnunsuotajohtaessaan Tauno Mäkelälaskee alkaneensa suhtautua vakavissaanuskon asioihin. Aila-vaimonvakava sairastuminen vahvisti uskoa.Pelkästä lääkärien avusta ei TaunoMäkelän mielestä ollut kyse, kunvaimo toipui ja selvisi takaisin elämään.PäihdekuntoutuksenmahdollisuusHuittisten vangit ovat suljetuistalaitoksista rangaistuksensa loppujaksolletulevia tai siviilistä lyhyempiä,yleensä alle kahden vuoden tuomioitasuorittavia. Jokaiselle vangille tehdäänrangaistusajan suunnitelma ja yritetäänlöytää laitos, joka antaisi kussakintapauksessa parhaat eväät palatasiviiliin.– Lain hengen toteuttaminen onkuitenkin vaikeaa, koska resursseja eiole riittävästi, Mäkelä pahoittelee.Huittisissa kehitetty Elämänpyöräprojektiauttaa päihteettömyyteensitoutuneita ja motivoituneita vankejavalmistautumaan vapauteen, jossa ainakaanpäihteet eivät olisi ensimmäisenäpilaamassa alkavaa siviilielämää.Päihdekuntoutus kestää puoli vuotta.Kuusipaikkainen osasto on erilläänvankilan muista asuintiloista.Vankiloihin palaavien uusijoidenmäärä riippuu Mäkelän mukaanhieman laskijasta ja tutkimuksentekijästä. Varmoja prosenttilukuja eioikein voi esittää. Yli 30-kertaisia uusijoitakinMäkelä on tavannut.– Jotkut pärjäävät vain vankilassa,Tauno Mäkelä sanoo suoraan.Kovat tuomiot lisääntyneetTauno Mäkelä tuntee laajasti vankeinhoidontilaa ja perspektiivi siihen onpitkä. Suuria muutoksia on tapahtunutvarsin lyhyessä ajassa.Elinkautisvankeja oli 1990-luvunalkupuolella alle 30, nyt elinkautistauuu17

istuvien määrä on jo yli 140. TaunoMäkelä näkee syinä tekojen raaistumisen,mutta myös tuomioistuinten käytännötovat muuttuneet. Yksi selityslöytyy siitä, että yhä useamman rikoksentekijän todetaan olleen täydessäymmärryksessä tekoa tehdessään.Naisvankienkin määrän Mäkeläon huomannut kaksinkertaistuneensiitä kun hän alkoi seurata lukuja. Siltinaisten määrä on edelleen pieni miehiinverrattuna. Näinä aikoina vankiloissaon noin 3 500 rangaistuksensasuorittavaa, naiset synkentävät tilastojavain noin 250 hengen verran.Armahdukset ovat tasavallan presidentinvallassa. Nykyisen presidenttimmelinja on ollut, että armahdus,mikäli sille on perusteet, voidaan toteuttaanoin 14-15 vuoden vankilassaolon jälkeen. Tarja Halosen linja onhieman tiukempi kuin edeltäjillä, Koivistollaja Ahtisaarella. Nykyisen lainmukaan myös Helsingin hovioikeusvoi päästää elinkautisvangin ehdonalaiseenvapauteen.Huoli kristillisestä vankilatyöstäTauno Mäkelä on kantanut huoltakristillisen vankilatyön puolesta. Joissainvankiloissa vapaaehtoisten vankilalähettiensellityö on jopa kielletty.Rikosseuraamusvirastosta hän ei olemoista määräystä ainakaan saanuttietoonsa.Sellityö nähdään Mäkelän arvionmukaan ehkä turvallisuusriskinä. Pelätään,että selleissä vierailevat lähetittoisivat vangeille luvattomia asioita.Toisaalta arvellaan, että on vankilalähettienoman turvallisuuden kannaltaparempi, etteivät he käy selliosastoillayksinään. Mäkelä ei itse ole lähettientaholta tapahtuneisiin väärinkäytöksiintörmännyt. Lähetit eivät hänenmielestään ole syyllistyneet sen enempääkiellettyihin asioihin kuin vankiloidenhenkilökuntakaan.Suljetut laitokset ovat saaneet pitääpappinsa, mutta avovankiloissa papinpalveluksia ei enää ole käytettävissä.Esimerkiksi Huittisissa hengellinentyö on lähinnä diakonin harteilla.Tauno Mäkelä katsoo, että vankilanjohtajana hänen tehtävänsä ei ole julistaasanaa, mutta hän voi rohkaistapuhumaan. Henkilökunnaltakin hänjoskus sanoo kysyvänsä, että kokeilitkolaittaa kädet ristiin, jos apu tulisivaikka tuolta ylhäältä.– Evankelisluterilaisen kirkkommeolisi ehkä syytä satsata enemmänvankilasielunhoitoon. Myös vapaaehtoistentekemää työtä olisi tarve tukea.Vankiloiden hengellistä työtä ei arvostetariittävästi, Mäkelä tuumii.Tauno Mäkelä viittaa myös kristilliseenpäihdetyöhön, jota on erittäinhyvällä menestyksellä toteutettu Konnunsuollaja Vaasan vankilassa. Kristillisenpäihdetyön osaston läpikäyneidenvankien paluu takaisin telkientaakse on merkittävästi pienempi kuinmuilla vapauteen päässeillä.Mäkelä toteaa, että vankiloissatoteutettavista monista ns. toimintaohjelmistaei tietysti haittaakaan ole,mutta niiden vaikutukset ovat jääneetmelko vaatimattomiksi.– Vapautuneista vangeista kukaanei ole kertonut niiden katkaisseen vankilakierrettään.Uskoon tulleita entisiävankeja tulee sen sijaan vastaan melkousein.Avovankilan vangeilla ontyövelvoite. Vankilan johtajaTauno Mäkelä esitteleeompelimossa valmistettuamonitoimilaukkua ja rakennusrestaurointiosastontyön alla olevia vanhojaikkunoita.Rankka ja kiinnostava vankilaJuttelemme vielä siitä, mikä vankiloissaviehättää ulkopuolisia. TaunoMäkelä tyrmää ajatuksen, että vankilamaailmassaolisi jotain romanttista.Hänen mielestään vankilat koetaanlähinnä mystisinä paikkoina. Niihinliitetään myös jännittäviä mielikuvia.Vankilassa työtään tekeville paikkaei ole millään muotoa mystinen, useinse on varsin rankka ja surullinenpaikka vaikeine ihmiskohtaloineen.Vankien taustalla on lähes aina koviaasioita. Ammattitaitoa on, että kaikkiakohtaan yritetään olla oikeudenmukaisia,eikä uusijoista oteta suurtahenkilökohtaista murhetta. Otetaanasiat asioina ja tehdään mitä nykyresursseillavoidaan.– Raadollisuuden rinnalla näkeeaina myös toivon, ja sama ihmisarvoon kaikilla, se on muistettava, Mäkeläherkistyy.18

Vangeilla on, kuten kellä tahansa,erilaisia unelmia. Osa niistä on realistisiakin.Toivotaan, että elämä asettuisiraiteilleen, löytyisi hyvä ihminen rinnalleja muita, joiden kanssa voisi elää.Ei tarvitsisi palata vankilaan.Vankilasta kertovissa elokuvissavapautuva vanki usein lähtee siviiliinjohtajan huoneen kautta, jossa kätelläänja sovitaan, ettei takaisin tulla.Todellisuudessa näin tapahtuu vainharvoin. Pelkästään Huittisissa vapautuuvuosittain noin 250 vankia. Jotkutkäyvät kuitenkin lähtiessään moikkaamassaja jopa kiittelemässä kohtelusta.Työntäyteinen avovankilaHuittisten osastossa vangit ovat vankilanaidan sisällä periaatteessa vainöisin. Muina aikoina osallistutaantöihin, joihin kaikki vangit on velvoitettu.Huittisten vankilan maatilallaviljellään luomua ja kasvatetaan luomukarjaa.Metalliosastolla tehdäänmonipuolisia metallitöitä. Muunmuassa armeijan sängyt valmistuvatvankilan verstaalla.Rakennusten restaurointiosastollakunnostetaan pääasiassa vanhoja oviaja ikkunoita. Raskas ompelimo kätkeesuojiinsa monenlaista kassin ja pussintekoa. Muun muassa RAY:n pelitoimintaanliittyvät kolikkopussit valmistetaanHuittisissa. Ompelimossa onkehitetty aivan omiakin tuotteita.Köyliön osasto vastaa suomalaistenliikennemerkkien teosta. Siellä on kehitettymyös erilaisten tilaelementtienrakentamisen osaamista. Esimerkiksimoni viipalekoulu ja työmaaparakkion Köyliöstä lähtöisin.Verstaidensa ja ammattikurssiensaansiosta Satakunnan vankila palkittiin2006 vuoden aikuiskouluttajanavuosia harjoitetusta koulutustoiminnastaan.Kunniakirja käytiin pokkaamassaKankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa.•Huittisten karja onaitoa luomua.Raskaan ompelimon koneidenhurina on tältä päivältävaiennut.Lapsen ajatuksiaisän tai äidinvankilassaolostakerätääntutkimuskäyttöönOliko isäsi tai äitisi vankilassa, kunolit lapsi? Jos vanhemman vankilassaolooli osa sinun lapsuuttasilyhyen aikaa tai pidempään, toivonsinun kirjoittavan kokemuksistasi.Kirjoituksia käytetään ainoastaantutkimuskäyttöön.Suomessa on vähän tutkittuatietoa vankien lasten kokemuksista.Vanhemman vankeuden kokeneidenhenkilöiden tarinat ovat tärkeitä,jotta heidän tarpeensa huomattaisiinja heitä osattaisiin tarvittaessa tukeaja auttaa.Pyydän kirjoituksia 16 vuottatäyttäneiltä. Yläikärajaa ei ole.Toinen vanhemmistasi tai molemmatovat olleet vankeja. Vanhempivoi tällä hetkellä olla vankilassa taitilanteesta voi olla aikaa.Kuvaa millaista elämäsi on ollutvangin lapsena. Esimerkiksi mitenvanhemman vankilassa olosta kerrottiin?Millaisia tunteita ja tilanteitavanhemman vankilaan meno, sielläolo sekä kotiin takaisintulo aiheuttivat?Millaista tukea sait? Oletkovieraillut vankilassa, mitä muistojasinulle on jäänyt mieleen? Mitenvanhemman vankeus vaikuttaasinuun nyt?Kirjoitus voi olla elämäntarinamuotoatai esimerkiksi jokin muistotai ajatus.Myös runomuotoiset kirjoituksetkäyvät. Käsittelen kirjoitukset luottamuksellisesti.Taustatietoina toivonsinun kertovan ikäsi ja sukupuolesi.Kerro myös minkä ikäinen olit vanhemmanvankeuden aikana. Olikovankilassa äiti vai isä? Voit kirjoittaanimettömänä.Kirjoitukset voit lähettää minullekirjeitse tai sähköpostilla 15.1.2008mennessä.KIITOS SINULLE JO ETUKÄTEEN!Tampereen yliopiston Porin yksikkö/co. Johanna SantanenPL 18128101 PORIjohanna.santanen@uta.fi19

PimeyttävastaanKun valon määrä vähenee, ovatpäivätkin lyhyemmät ja joskuspimeys pimittää ajatusteniaamun. Saatan pudota kuin kolistenkellareihin ja tunnen tukehtuvanimustaan usvaan. Itken ikuisen keväänperään ja rähjään omassa sielussani.Pienenä olin äitini suutelema lapsi,mutta jo silloin pelkäsin pimeää. Kunon yö, en meinaa nähdä ja saatankinkokea olevani valottomalla saarella,jonne kukaan ei souda. Varjojeni vankina.Ypöyksin mieleni matolla mahallaan.Maistelemassa maailmaa.Kykenen raapaisemaan tulitikun jakäyn pimeyttä vastaan kuin Daavidlingolla ja puron kivellä. MeissäJumalan lapsissa taistelee taivas jahelvetti.Olen kuin sodassa kahden maailmanvälillä. Katoavan ja katoamattoman.Minut on merkitty molemmissaleireissä. Pimeyden pioneerit rakentelevatansoja muotoni muureihin. Kirveleekipeästi. Ne etsivät väsymystäja heikkoja kohtia, jonne ampuvat armotta.Vihan vimmalla nuo viiltelevät.Matalammalle painavat palkeillaan.Sydämeni syksyssä on silloinkylmä, kun menneisyytenikin yrittääsaarnata minut helvettiin. Hukuttaakuin humalaisen.Linkoan puron kiven Pyhän Hengenvoimassa. Se kivi on Jumalansana. Pukeudun totuuden toppatakkiinja kohotan hitaasti pääni. Saansii hen voiman yksin Häneltä, joka kat -seli hätääni ja löysi tien vaikeuksie nivallihaudoille. Kylkihaavainen syntistenystävä tarjosi silloin sylinsä.Kristus kumartui kuoleman valtojenylle. Valkeuden vaatteet laskettiin kasvojenieteen. Matkapukuni on sittenkinHänessä. Lohdutus tuotiin ylenrunsaana. Kivaa ja kirkasta. Suoraantaivaasta.Meidät on kutsuttu pitämään pimeyttäloitolla. Tulitikuiksi jalampuiksi. Vaikka sinulla olisi viisivirkaa ja kuusi nälkää tarvitset päivittäinsanan väärentämätöntä maitoa.Mitä se hyödyttää sinua, jos Jumalaon olemassa, mutta hän ei ole sinunJumalasi. Ihminen voi sanoa, että antaaelämänsä Jumalalle myöhemmin.Mistä ihminen tietää, että hänellä ontuo myöhemmin? Monet rakastavatpimeyttä, eivätkä tule valoon, silläheidän tekonsa ovat pahat. Vaikka kaikenvoi saada anteeksi. Aivan kaiken.Me tarvitsemme sitä vapautta, jossavoimme kuulla ne sanat, jotka Isänsydämeltä meille lausutaan. Muutenjäämme itsemme varaan ja teemmetodellisen vararikon. Vajoamme varmasti.Jeesuksen veri on kulkulupa Ju ma lanvaltaistuinsaliin. Pyhä Henki laskeutuutaivaallisesta hovista saarnaamaansinun sielusi kaupunkiin.Evankeliumi on vieläkin elämän helvettejävarten. Usko on kuin lintu, jokalau laa, vaikka se ei vielä näe ja vaikkavielä on pimeä. Jumalan on yhä kaikkimetsän eläi met ja tuhansien vuortenkarjat. Hänellä on omistusoikeussinuunkin. Hän rakastaa sinua enemmänkuin äiti ainoaa lastaan. Oletkalliisti ostettu. Jumala on asfaltoinuttaivaan kadut puhtaalla kullalla. Niinrikas Isä meillä on. Hänellä on varattunameille suurempi kirkkaus, jotaeivät ihmisten yöt voita. Hän on Herratuonelassakin ja siellä missä pimeyspitää majaansa.Kerran ovat yön korpitkin poissa.Mustin siivin ne ovat paenneet syvyyksiin.Saamme seistä iankaikki sellasillalla ja huutaa hänen puoleen sa,joka on luonut taivaan ja maan. Silloinsoivat kauniina paremman valtakunnanaamukellot. Valo valaisee niinkuin ei koskaan ja loputon on sen ilonmäärä, joka siitä kaupungista nousee.Todistamisen sydänsanoma onsaavuttanut päämääränsä. Ristin työon kerrottu kaikelle maailmalle. Isätuntee päiviemme määrän ja laadun.Meidänkin pyhityksemme sisältö onJumalan armo syntisessä.Tämä aarre on vieläkin meilläsaviastioissa. Jumala on ottanut asunnokseensärjetyn elämän ja kykeneekantamaan rikotusta eheyttä maailmaan.Sitäkin jäämme ihmettelemäänyhdessä. Tulitikut syttyvät. Lahjaksisaadut tikut. Lainaksi annetut. Javaikka olisi kuinka pimeätä, ne palavatja valaisevat, perille asti. •Mika Merenheimo20

Teksti ja kuvat: Päivi StrandénuKellokosken sairaalan jaRidasjärven hoitolaitoksenkesken työnsä jakava ToivoRautama sanoo olevansapapin virassaan ennen kaikkeatoivon viejä. Oma etunimion etu, kun tehdään työtäpäihdeongelmasta ja psyykkisistäsairauksista kärsivienparissa.Toivo-pappivie toivoa laitoksiinAloitamme keskustelun nimenomaanetunimestä. Papintehtävässään Rautama käyttääitsestään mielellään oikeaa etunimeäänToivo. Siviilielämässä hän onuseimmille Topi.– Eräs asiakaskin totesi, ettei pappiavoi Topiksi puhutella, Rautama hymyilee.Toivo Rautama on toiminut papinviroissa lähes 33 vuoden ajan.Ensimmäiset 18 vuotta kuluivat Pohjanmaallaseurakuntapappina, sairaalapapintehtäviä Rautama on hoita nutrunsaat 14 vuotta. Kellokoskella ToivoRautama on kohdannut talon potilaitavajaan kuuden vuoden ajan. Kellokoskentyön myötä tehtäviin liitettiinmyös Ridasjärven hoitolaitos, jossahän on kahtena päivänä viikossa.– Sanon usein, että minulla ontällainen kaksoisdiagnoosivirka, Rautamaheittää.Kaksoisdiagnoosi on myös lukuisillaRautaman asiakkailla, olivat hesitten Ridasjärvellä tai Kellokoskella.Psyykkinen ongelma kulkee käsikädessä päihdeongelman kanssa japäinvastoin.Tärkeää on läsnäoloTyötään molemmissa kohteissa ToivoRautama pitää hyvin samanlaisena:molemmissa ovat käytössä kahdenkeskisetkeskustelut ja ryhmät. Sielunhoitotyötätarvitaan kummassakinpaikoissa.– Ryhmissä ei ole valmista kaavaa.Pitää aistia mitä väki haluaa.Toimenkuvaan kuuluu ajoittainkirkossa käynti asiakkaiden kanssa.Rippikouluakin Rautama on pitänyt,mutta valitettavan usein ne jäävät kesken,kun hoito keskeytyy.– Ridasjärveen minulla liittyyhupsu ajatus. Näyttää siltä, että sielläoleville on tärkeää läsnäolo. Että tietävätminun olevan paikalla. Tuntuu,ettei minua kaivata, mutta kun olen ollutlomalla, saan kuulla, että ”sinua onkyselty, missä olet ollut”, sanoo pappi,joka ei työssään käytä edes papin vir-Laitosten pihalla liikkuva Toivo-pappitunnistetaan hänellä usein mukana kulkevastakitarasta.uuu21

Kuva: Erkki LajunenTopi Rautama (vas.) Tuusulan AudioBandin vierailevana tähtenä.kaan viittaavaa kaulusta.Pappeus edustaa Rautaman mielestätiettyjä arvoja. Joskus se herättääasiakkaissa aggressioitakin. Usein kuitenkinkriisin kohdatessa tai surussakäännytään herkästi papin puoleen.Kaulusmerkkejä ei niiden kohtaamistenonnistumiseksi tarvita.Itsemurhat, läheisten tai omatsensuuntaiset ajatukset saavat laitosasiakkaanusein papin pakeille. ToivoRautama uskoo monen kokevan, ettäpapin vaitiolovelvollisuus on vahvempikuin työntekijän, joka saattaapuhua asiasta eteenpäin omassatiimissään. Papin kanssa käytyjenkeskustelujen tiedetään jäävän kahdenkeskisiksi.– Tämä on työn yksi vahvuus jaihmiset ovat silloin puhuessaan rehellisempiä.Toivon työnkuvaan kuuluvien ryhmienteemat liittyvät usein uskoon,toivoon ja raittiuteen. Sitä häneltä toistuvastipyydetään. Usko ja toivo ovathyviä siltoja raittiuteen.– Uskonasiat ovat monilla mielessäja niistä kaivataan keskustelua. Myössyyllisyys ja häpeä, ovat haluttuja keskustelunaiheita, Rautama listaa.Ylipäätään puhuminen on laitosjaksollaolevalle päihdeongelmaiselle tärkeää.Usein puhuminen on hyvin lä-hellä ripittäytymistä. Kipeistä asioistapuhumalla niistä pääsee tavallaan irti.Rautama uskoo vahvasti, että puhuminenhelpottaa oloa.Toivo Rautama ei ole tietoisesti hakeutunutpäihdeongelmaisten papiksi,mutta päihdeongelma on ollut hänelleentuudestaankin tuttu asia.Kodin vankka malli– Viina vei minulta isoisän ennen kuinolin syntynytkään, Toivo muistelee allenelikymppisenä viinapäissään hankeenpaleltunutta isoisäänsä.Toivo Rautama on itse saanut kasvaaraittiissa kodissa, eikä hän itsekäytä alkoholia, mutta koke mus lähei s-ten päihdeongelmista on saanut hänetuskomaan, että taipumus voi kulkeasuvussa, sukupolvelta toiselle. Tai juomisensyytä ainakin haetaan siitä, ettäedellinenkin polvi, vanhemmat, ovattehneet niin.Kodin antama malli on tietystivankka. Varsinaista syyttelemistä taikatkeruutta Rautama ei asiakkaidensakeskuudessa ole kuitenkaan kohdannut.Yleensä asia vain todetaan.Laitospapin työssään Toivo tapaamelko vähän asiakkaiden omaisia,mutta hän on silti hyvin perilläomaisen voimattomuuden tunteesta”Jos alkoholismion geeneissä, yhtähyvin se voisi ollaminulla.”läheisen päihdeongelman edessä.Tosin laitoksessa päihdeongelmaansahoidattavalla yhteys omaisiin on useintotaalisen kateissa. Omaiset ovat harvoinläsnä.Periytyvyyden tai perintönä kulkevantaipumuksen lisäksi Rautama22

on vakuuttunut, että alkoholismi onsairaus. Asian mieltäminen helpottaahänen mielestään myös ammattiauttajantyötä.– Jos se on geeneissä, yhtä hyvin sevoisi olla minulla, Toivo-pappi pohtiielämän arpatuuria.Ei jäädä tuleen makaamaanNimensä mukaisesti Toivo Rautamaviestittää toivon sanomaa, vaikkakuinka olisi katkera elämälle ja itsetuntoolisi nollilla.– Käytän usein sanontaa, ettei tuleensaa jäädä makaamaan. Aina saanousta. Aina saa toivoa ja uskoa. Nousutja laskut kuuluvat elämään.Ihmisarvoa kenenkään ei pidäRautaman mielestä kyseenalaistaa. Seon meillä jokaisella, tunsimmepa itseitsemme kelvottomiksi tai olisimmetoisten silmissä minkälaisia surkimuksiatahansa.– Ihmisarvo on ehdoton ja jakamatonasia, vaikka miten olisi onnistunutsotkemaan ja pilaamaan elämänsä,hän painottaa.Pappina hän kokee myös, että armonja anteeksiannon sanoman jakaminenkuuluu hänelle. Niille on useintilaus näissä ympyröissä.RautalankapappiToivo, Topi, Rautama hankki ensimmäisenkitaransa teini-iän kynnyksellä.Into ja halu oppia, joka hänelläsilloin oli, on säilynyt. Oma äänitekinon tullut tehtyä. Topi Rautama haaveilijo 50-vuotispäivikseen omaalevyä, tänä vuonna, lokakuussa vietettyyn60-vuotispäivään mennessä seviimein toteutui.– Kitara kulkee aina mukana, siitäminut usein tunnistetaankin Kellokoskellaja Ridasjärvellä.Soittotaidosta on papin tehtävissäollut paljon hyötyä. Rippikoulussa jamuissa tilanteissa säestys on hoitunutomasta takaa.Topi eli koulupoikavuosiaan samaanaikaan Emman ja Tiikerihainkanssa. Uudenlainen sähkökitaramusiikki,rautalanka, kolahti toden teolla.Rautalanka soittotyylinä on miellyttänytTopin korvaa vuosi toisensajälkeen.– Nuoruuden kappaleet ovat seuranneetmeitä suuria ikäluokkia tähänpäivään asti, Topi tuumaa. •Kuva: Päivi StrandénRukousIsä siellä taivaassa. Uskoni on heikko. Pyydän, ole minulle olemassa.Olitko jossain muualla, vilkaisitko juuri jonnekin toisaalle, kun annoitminun tehdä suuria päätöksiä? Päätöksiä, jotka koskettivat niinmonen elämää. Ratkaisuja, joiden seuraamuksia kannamme kentieselämämme loppuun asti.Missä olit, kun jouduin elämään valintojeni kanssa? Kohtaamaanniiden seuraamukset yksinäisinä hetkinä, pimeillä teillä, ajamaanauton tien reunaan, kun silmäni sumentuivat itkusta. Mitä tarkoitit,kun sallit sen kaiken tapahtua? Annoit tehdä väärin, mutta muitavaihtoehtoja et tuntunut antavankaan.Isä. Sinäkö se kuitenkin olit, kun sain voimia pysyä pystyssä, vaikkaolisi ollut kaikki eväät kaatua? Ahdistuksissa henki kulki. Olitko silloinläsnä?Et ole meille helppoa elämää luvannutkaan. Taakkoja jaat juurisen verran kuin tiedät kunkin jaksavan kantaa. Suurimman hädänhetkellä kannattelet meitä ja viet eteenpäin.Olithan sinä läsnä. Tiedän sen nyt. Ristini painoi juuri sen verrankuin sen kuuluikin.23

Teksti: Päivi Strandén • Kuvat: Päivi Strandén ja Jorma SoiniKanikonttoriJäniksetmaailman kartalleKuten ensimmäisessä jaksossaKanikonttorin elämästäkerrottiin, konttori ei voinutylläpitää kahdeksaa nälkäistä kania.Ensimmäisinä lähti kaksi pikkukania,joille löytyi koti Mäntsälästä.Niiden luovutusta olisi ehkä voinutvielä lykätä, mutta kaneja odotettiinkovasti uuteen kotiin, joten neannettiin sopimuksella, että molemmatotetaan takaisin synnyinkotiinkasvamaan, jos elämä uudessa paikassaei alkaisi sujua.Paluumuuttoa ei ole tapahtunut,kanit sopeutuivat välittömästikotiinsa, jossa ne alkuun pääsivätyöksi sisälle, kaiken varalta. Vaaraon vaaninut ainakin mustan kissanmuodossa, joka on käynyt lipomassakieltään kaniaitauksen ulkopuolella.Viikon päästä ensimmäisten kanienlähdöstä Hienohelma, jokaoli ottanut itselleen jonkinlaisensijaisäidin roolin, lähti kolmen pikkukaninkanssa Sininauhasäätiönpuolimatkankoti Myrriin Vantaalle.Kahden kanin oli määrä siirtyämyöhemmin Tuusulaan valmistuvaanpuolimatkankotiin.Mäkelänkadulle jääneet kaksiterapiakania eivät näyttäneet toistenlähdöstä olleen moksiskaan. Niilleon tärkeintä, että ruokaa on tarjolla,on suojaa sateen sattuessa, eikä ollenkaanole pahitteeksi, että joku käypäivittäin puhumassa niille mukaviaja mielellään tuo samalla jotain syötäväämukanaan.Kanit viettivät iloista kanin elämää.Törky osoitti laimeasti olevansapienemmän äiti. Pikkujänis, Rähmä,kasvoi ja osoittautui kovin uteliaaksi.Sisälle se vilahti heti, jos ovi kanipihalleoli hetkenkin auki. Sisällä silläoli kokonaan toisenlainen maailmatutkittavanaan.Sitten taivas synkkeni. Umpipihammepiti olla täydellisen umpinainen.Yhdestä kulmasta hyvin epätodennäköiseltätuntunut pakoreittioli tukittu styrokslevyillä. Eräänälokakuun aamuna styrokspala lojuimaassa ja pienempi kaneista olikateissa. Naapuritalon ja kallioseinämänvälistä oli paljastunut pienenpieni kanin mentävä aukko.Muutaman päivän uskoimme,että kani on voinut selvitä hengissä.Elätimme toivoa, että se jopa olisilöytänyt reitin vapauteen. Kirmailisijossain Helsingin tuhansien villikanienvaltakunnassa. Olisiko se syrjittyruskeiden puistokanien joukossa vaikunnioitettu yksilö erivärisen karvapeitteensäansiosta? Takaisin kania eikuulunut ja kun jäljelle jäänyt äitikanivaikutti surulliselta, haimme Myrristätakaisin yhden keskenkasvuisenkanin. Vielä automatkalla VantaaltaHelsinkiin kani oli tyttö, mutta välittömästiKanikonttoriin tultuaan seilmaisikin melkoisella vimmalla olevansapoika ja nuoresta iästään huolimattakovin kiinnostunut vastakkaisestasukupuolesta. Tyydyimmemahdollisuuteen, että taas saataisiinuusia kaneja.Rähmälle ei vapaus koittanut. Kuolemaaei elämänsä alkutaipaleellaolevan luontokappaleenkaan yhteydessäkai voi sellaiseksi kutsua.Sattumalta muutaman viikon päästäavattu pohjakerroksen seinässä olevatarkistusluukku paljasti karmean totuuden:Rähmä lojui kuolleena rotanmyrkkyastianvieressä kolme kerrostaKanikonttorin alapuolella olevanluukun takana. Kanin pako oli saanutkirveltävän lopun. Rähmä-kanin uteliaisuuskoitui sen kohtaloksi.Surimme kania niin kuin lemmikkiäsurraan. Kyynel tuli silmään.Toivoimme, että kanin loppu olisiollut nopea. Hengissä se on selvinnyttarkistusluukulle. Miksi emme avanneetluukkua aikaisemmin? Olisikomitään ollut enää tehtävissä, jos kanioli jo ennättänyt syödä myrkkyä? Kysymyksiäilman vastauksia.Murheissamme mietimme, ettätämä on välittämisen hinta. Suru kuuluuluopumiseen. •Jatkuu seuraavassa numerossa24

Kun on tullut aikaottaa vastuuomasta elämästäHeikki Maakorpi(vas.) ja HannuKärkkäinen löytävättoipumiskokemuksistaanyhteisiä piirteitä,mutta myös eroavaisuuksia.uKun kaksi raitistunutta alkoholistia keskustelee omasta päihdeongelmastaan,syntyy ajatustenvaihtoa, jossa välillä puhutaan päälle, huomataan yhteisiä nimittäjiätoipumisen tiellä ja välillä voidaan olla eri linjoillakin. Raitistumistavoillaei voi osoittaa olevan yhtä ainutta yhteistä nimittäjää, kuten ei ole yhtä ainuttaoikeaa tapaa saada juominen loppumaan.Heikki: Olen usein pohtinut ja vuosienkuluessa kertonutkin alkoholisoitumistani.Tarina on surullisen ja yksinäisen,12-vuotiaan pikkupojan ahdistukseenlöytämästä rakkaussuhteesta alkoholiin.Pirullinen lääke, yksinäisyyteen jaitseni hyväksymiseen, joka näennäisestiauttoi. Mutta todellisuudessa syrjäyttiminut omasta elämästäni. Minusta tulioman elämäni uhri. Uhriutumistani vahvistiympäröivän yhteisön taholta kokemanivääryydet – todelliset ja kuvitellut– joiden seurauksena katkeroituminenoli väistämätöntä.Ensimmäisen kerran tein vakavanpäätöksen lopettaa alkoholin käytön,kun sain tietää että minusta olisi tulossaisä. Muistan silloin jo ymmärtäneeni,etten voi juoda edes kaljapulloa.Olin mielessäni luonut idyllisen kuvanonnellisesta perheestä, jossa isä ja äitinauttivat lasin viiniä kynttilän valossalasten nukkuessa turvallisessa kodissaan.Ensimmäisestä viinilasista alkoivarsinainen syöksykierre. Turvallisestakodista ei juuri voi puhua ja suurinturvattomuuden aiheuttaja olin minärakastettuni alkoholin kanssa.Hannu: Omaa selviämistäni päihdekierteestäon ollut jossain määrinhelppo vertailla useisiin muihin samassatilanteessa olleisiin henkilöihin.Itse kävin yhdeksän eri hoitolaitoskertaaläpi. Joskus laskin vuorokaudetsiellä vietetyistä päivistä. Niitä kertyikaikkiaan noin 324. Kokeilemisenja avunhakemisen puutetta minullaei ollut, kokeilin kaikkia niitä hoito-keinoja, joita oli tarjolla: A-klinikka,A-Kilta, AA-kerho, antabustabletit,Esperal-kapselit kahteen eri kertaan japaljon muuta.Joka päivä minä vajosin vain syvemmälleja syvemmälle alkoholismiin,kierre jatkui ja paheni koko ajan.Heikki: Muistan hyvin, kun seisoin isänipihalla levitellen käsiäni hirveässäkrapulassa. ”Mitä ME nyt tehdään”, kysyinisältä. ”Tuossa on maantie, painutakaisin sinne Helsinkiin”, isäni vastasiolemuksessaan tinkimättömyyttä, jokaoli minulle ihan uutta. Käännyin portillavielä anovasti katsomaan, mutta isäpysyi tiukkana ja totesi vielä: ”kylläviranomaiset sitten ilmoittavat kun aikasinusta jättää”.uuu25

Heikki MaakorpiSuljin silloin kaiken muun pois elämästäni.Satunnaisia ponnisteluja seurasiaina pahempia pettymyksiä. Vaikka sairautenipaheni, tänään ajattelen, ettäensimmäisen askeleeni kohti toipumisentietä otin jo tuolloin. Tyttärestäni tulimerkittävä henkilö loppuelämääni ajatellen.Hannu: Minä löysin itseni eräänäpäivänä hyvin vaatimattomasta japienestä kristillisestä hoitokodista,jossa ei toimineet nykypäivän vaatimuksetammatillisuudesta. Jokaisestatyöntekijästä huokui usko suureenJumalaan. Se oli jotenkin käsittämätöntunne. Heti ensimmäisestä yöstälähtien nukuin paikassa turvallisesti jaihmetellen, mikä täällä on kun tuntuuheti, että minusta pidetään huolta.Heikki: Isän kohtaamisesta on kulunutjo yli yhdeksän vuotta, eikä minun olesen jälkeen tarvinnut käyttää päihteitä.Ensimmäistä kertaa olin tilanteessa,jossa jouduin lopullisesti ottamaan vastuunelämästäni. Isäni oli siihen asti pelastanutminut monenlaisista sotkuista,joihin olin itseni saattanut päihteidenkäytöllä.Hannu: Noin kuukauden kuluttuahoitokotiin menon jälkeen tein itsehenkilökohtaisen uskon ratkaisun.Jonkun ajan kuluttua muutin toiseenyhteisöön, jossa oli useita kymmeniäihmisiä tekemässä omalla tavallaan lähetystyötä.Yhteisö loi turvallisuutta jasamalla antoi mahdollisuuden aloittaaoma kasvamisen tie.Heikki: Minulle oli merkittävä kokemusKankaanpään A-koti, jossa vuonna 1997tulin tietoiseksi vertaisryhmistä. Kokemusoli merkittävä. Tapasin ihmisiä,joilla oli toipumiskokemuksia ja tutustuinyhteisöön, joka olisi odottamassajos ja kun minä olisin valmis tekemäänratkaisuni. Aloin saada palautettatilastani ympäristöltä. Eräs entinenpelikaverini oli tullut paikkakunnallepoliisiksi. Kerran hän tuli yksinään hakemaanminut naapurikaupungin poliisiasemalta”Maijalla”. Kaveri otti minutistumaan viereensä auton etupenkille jakysyi: ”Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?”Entinen liikunnan opettaja kertoihavainnoistaan, että paikkakunnaltaoli jo ”puliukot” hävinneet, mutta nytoli ilmestynyt uusi katukuvaan muovikasseineen.Kun kysyin että kuka, niinminulle vastattiin että sinä!Hannu: Minullakin totuus jotenkiniski vasten kasvojani, kun tajusin, ettäkohta minun täytyy lähteä pois täältä,ja kun mietin niitä vaihtoehtoja minnemenisin, niin ainoaksi paikaksi jäitarkan laskennan jälkeen Hakaniementori, se sama paikka josta olin lähtenyt.Silloin käsitin, että kierre vain jatkuisiilman elämän mahdollisuutta.Heikki: Samana vuonna, jolloin tutustuinnäihin vertaisryhmiin, olin joulunamonta päivää kateissa. Minut olihäädetty kaupungin vuokra-asunnosta.Joulupyhien takia häätö kurssikeskuksenasuntolasta oli siirtynyt seuraavaanarkipäivään. Kun joulun jälkeen olintyttäreni kanssa isäni luona, tyttövertasi minua ääneen zompieen. Myöhemminsamana iltana, kun olin lukenutiltasadun, tytär tuijotti kattoon, ja kunkysyin, mikä sinulla on, hän vastasi ettäon huolissaan. Kun kysyin mistä, tyttökääntyi katsomaan ja sanoi: ”Iskä – sinusta!”Se iski minuun kuin pajavasara.Neljävuotias tyttö on huolissaan 31-vuotiaasta isästään, joka ei tajua omaatilaansa.Hannu: Muistan aina kun seisoinTyyskylän kartanon pihalla ja kyyneleetvalui pitkin poskiani. Sanoinsilloin mielessäni: ”Herra auta sinäminua, sinä näet minut nyt tässä tilanteessa,jos minä joudun lähtemääntäältä saman paikkaan josta tulin, niinminulla kurjuus vain jatkuu”. Hätäpäissäniheitin mukaan lupauksenkin,että jos sinä pidät minusta huolta, niinminä lupaan olla sinun työssäsi jotenkinmukana. Oliko se nöyrtymistä jaomien voimien luovuttamista, sitä entiedä, mutta siitä lähti oma prosessinikäyntiin.Niihin aikoihin liityin Konnakuoroon, jonka mukana kiertelin eri seurakunnissa.Tapasin vaimoni Sinikanja yhdessä jatkoimme kuorossa mukanaoloa neljän vuoden ajan.Heikki: Muistan, miten pääsin NurmijärvelleKalliolan klinikalle hoitoon. Pysyinraittiina pari kuukautta ja viikon parinjuomisen jälkeen olin isäni pihalla, tilanteessajonka alussa kuvasin. Tänäänymmärrän, että uusi tinkimättömyysisäni olemuksessa oli isän rakkauttapoikaansa kohtaan. Rakkautta, jota olinkäyttänyt hyväksi ja siksi luullut, etteisitä ole. Elämänkokemukseni myötäarvostan isäni sanoja, ”tuossa on maantie”,vaikeimmaksi, mutta välttämättömäksirakkauden osoitukseksi.Hannu: Minunkin isäni kärsi aikoinaanpaljon minun juomisestani.Kerran hän kysyi, olin silloin jo Konnakuorossa,”milloin sinä meinaatmennä ihmisten työhön”. Minusta sekuvaa hyvin monen ihmisen ajatuksiapäihdeongelmaisen paranemisprosessinarvioinnista ulkoapäin. En pitänytkysymystä missään muodoin loukkauksena,koska pystyin jo siinä vaiheessaymmärtämään oman keskeneräisyytenija kasvukipuni palatessanitakaisin yhteiskunnan ”arvomaailmaan”,hyväksytyksi ihmiseksi. Toinenasia, joka minua on lämmittänyt,on se, kun isäni oli sanonut äidillenija siskolleen, että nyt hän uskoo, ettäHannu on selvinnyt.Hannu KärkkäinenHeikki: Kuten isäni kehotti, palasinHelsinkiin ja hankkiuduin katkolle. Olintehnyt ratkaisun! Kyläsaaren katkollehakeutumisen motiivi oli suojella itseäniminulta. Sosiaalitoimesta minutohjattiin asumaan Keijon maja nimiseenasuntolaan. Saatesanoilla: ”se on sinunlaistesipaikka”. Keijon majassa koinjotain mitä voi kutsua hengelliseksi heräämiseksi.Kaikella edellä kuvaamillaja monilla muilla kokemuksilla olintullut tilanteeseen, jossa asuin kahdenmuun juovan miehen kanssa samassahuoneessa. Hengellinen heräämiseni oliherääminen todellisuuteen. Meitä oli26

Vastuun ottaminen omasta elämästä on tärkeä osa toipumista, joka rakentuu kestävälle pohjalle vain ajan kanssa.kolme samassa tilanteessa olevaa sairastamiestä. Sen tunnustaminen, ettäminä olen alkoholisti, oli suuri hengellinentodellisuus. Hakeuduin vertaistuenpiiriin, jonka olemassa olosta olin siissaanut kokemuksen paria vuotta aikaisemmin.Hannu: Minulla toipumiskumppaninaoli Sinikka, jonka kanssa kouluttauduimmeseurakuntatyöhön erilaistenkurssien muodossa ja toimimmeomassa seurakunnassamme. Tuo neljävuotta oli todella kasvattava ja antoisaaika. Saimme varmaan kaikkein enitenvertaistukea kuin kukaan muu. Kiertelimmeympäri Suomea neljän vuodenaikana noin 80 000 km vuodessayhteensä yli tuhannessa tilaisuudessa.Ryhmä koostui entisistä päihteittenkäyttäjistä, linnan venkuloista ja monenalan yrittäjistä. Niihin yhteisiinmatkoihin sopi monta palaveria automatkojenaikana kun keskeneräiset javasta uskoon tulleet henkilöt keskustelikeskenään kaikista asioista, välilläpurkaen omaa pahaa oloaanHeikki: Keijon majan jälkeen pääsinasumaan päihteettömään asumisyksikköön,jossa asuin puoli vuotta. Kolmevuotta myöhemmin olin samassa puolimatkankodissatöissä teologian opintojenohella. Autetusta oli tullut auttaja?Hannu: Olen kolunnut erilaisetasuntolatyyppiset asumismuodot japäihteettömät paikat pääkaupunkiseudulla.Ei ne paikat ketään parannatai muuta. Ne on hyviä turvapaikkojaja lepopaikkoja, mutta niistä monestapuuttuu yksi tärkeä asia: sisältö. Sisältöpalvelujenkehittäminen ei ole mikäänmuotijuttu, se on minun mielestäse asia, joka auttaa saamaan ihmisissämuutosta.Missä sen muutoksen on paras kehittyä,niin minä ainakin uskon, ettänimenomaan niissä turvallisissa yhteisöissä,joissa annetaan ihmisille lupaolla ihminen.Heikki: Se, että tänään sanon olevanialkoholisti, muistuttaa minua siitä mistäolen tulossa. Mutta ennen kaikkea semerkitsee minulle elämäntapaa, jossapäihteiden käyttö on tarpeetonta. Tänäänolen elämässäni vihdoin oikeassapaikassa ja koen nöyrää kiitollisuuttasiitä. Ihminen on omien kokemustensasumma eli kaikki ne kokemukset, ihmisetja paikat jotka minun elämässäniovat olleet, ovat mahdollistaneet tämänpäivän.Hannu: Nyt kun itse vertaan asioitakohta neljännesvuosisata kokeneempanaja peilaan menneisyyttäni ja selviytymistäni,on pakko miettiä, miksiminä selvisin ja miksi toinen ei selvinnyt.Ei päihdetyö ole paljon kehittynytniistä ajoista, on avain alettu puhuatoisenlaisilla nimikkeillä, koulutuksenja sivistyksen lisäännyttyä alalla.Heikki: Minulle tärkeintä omassa toipumisessanion ollut vastuun ottaminenelämästäni, toisin sanoen aikuistuminenja vapautuminen uhrin osasta antamallaanteeksi itselleni ja muille. Tämän ovatmahdollistaneet ne ihmiset, jotka ovatkulkeneet rinnallani. Noutaneet minutepätoivon suosta vakuuttaen omalla kokemuksellaan,että muutos on mahdollistasinullekin. Uskon, ettei toivottomiatapauksia ole. On vain epätoivoisiaihmisiä.Hannu: Pahasti pelkään ja on syntynytväkisin sellainen ajatus, että päihdeongelmaisetyritetään pakottaa selviytymäänkahden viikon tai kuukaudenpikakurssilla takaisin yhteiskuntaan.Minun mielestä turha kiirehtäminentarkoittaa hukkaan heitettyjä, hyvinalkaneita prosesseja, jotka eivät olesaaneet aikaa ja tilaa kehittyä kestävällepohjalle raitistumisen tiellä. Sitäsamaa se oli minun aikanani ja sitäsamaa se on jatkossa, niin kauan kunpäihdeongelmainen pysyy siinä päihdeongelmaisenkehässä, eikä uskallaastua ulos siitä kehästä. Ihan samallatavalla kuin on auttaja, joka on siinäomassa kehässään uskaltamatta astuaulos opitusta auttajan kehästä. •27

Hämärän rajaltaomia kykyjä etsimäänTeksti ja kuvat: Päivi StrandénuIranista Pakistanin pakolaisleirinkautta Suomeen 17vuotta sitten muuttaneeltaFarzaneh Hatami Landilta onturha mennä kyselemään kotimaankaipuusta. Palaisitko synnyinmaahasi,jos voisit? Ei, hänon Suomessa ja pysyy. Tylyiksikoettuja mielipiteitään suomalaisistanaisista Farzaneh kertoivuosi sitten pidetyn valokuvanäyttelynyhteydessä, joten senkokemuksen perusteella hän eiehkä myöskään ole enää halukasarvioimaan julkisesti meitäsuomalaisia. Sitähän me muualtatulleilta aina tahdommetivata. Sitä paitsi hän itsekin onSuomen kansalainen.Farzaneh Hatami Landi istuuespoolaisen kerrostaloasuntonsaolohuoneessa japuhuu rauhallisella äänellä.Hän ei tarvitse puhuessaanmiettimistaukoja tai täytesanoja ennenseuraavaa ajatusta. Hän arvostaakieltä niin paljon, että sujuvasta ja paljonmielikuvia sisältävästä puheestaanhuolimatta hän vaatii itseltään lisääsuomen kielen osaamista.Sama täydellisyyden tavoittelu koskeehänen persiankielistä puhettaan.Farzaneh haluaa äidinkielensä säilyvänrikkaana ja tämän kielenkäytönhän haluaa siirtää myös 8-vuotiaalletyttärelleen, Baranehille.– En sano lyhyesti, että juon teetä.Sanon sen paljon monimuotoisemmallatavalla, Farzaneh sanoo ja maistaapuolisonsa, muusikon ja soitintenrakentajan, Babak Rezan eteemmekantamaa juomaa.Ilo tarvitsee epätoivonsaVuonna 2003 maahanmuuttajanaistenyhdistyksen perustanut, SuomenPakolaisavussa projektityössä ollut,yhden runokirjan julkaissut ja uudellekirjalleen kustantajaa etsivä,nukketeatteriprojektissa toiminut japersiankielisiä radio-ohjelmia tehnytFarzaneh on tällä hetkellä työtön.Haastattelua tehdessämme on ollutsitä jo lähes viisi kuukautta.– Nyt tuntuu, että olen hukannutjotain. On liian hämärää ja etsin valoaja suuntaa, mihin mennä, toteaa tämämonitoiminainen, eikä hän hämärälläsuinkaan tarkoita pimeää talven alkua,johon edellinen yö oli tuonut lähesensimmäisen, ohuen ensilumen.Farzaneh Hatami Landi tunnustaa,että tällä hetkellä hänestä tuntuu, etteitoivoa ole.– En pidä itseäni heikkona, tiedänomat kykyni. Jokaisen pitäisi tietääomat kykynsä ja osata olla ylpeäniistä, iloita kyvyistä. Itse en nyt kuitenkaanoikein jaksa.Farzanehin puheessa vilahtaa useinsana energia. Sitä hän sanoo nyt olevansavailla. Yksi kantava ajatus, jokakertoo energian ikuisesta kiertokulusta,liittyy Vietnamin sodan vuosiin.Itse hän niihin aikoihin oli vielä kovinnuori, mutta on jälkeenpäin lukenutpaljon sotaan ja sen osapuoliin liittyvistätapahtumista.Riisi katkaistaan pellolla, muttajo seuraavana vuonna se nousee jakasvaa taas, on hänen vietnamilaisistalukemansa ajatus, jota hän mielelläänvaalii ja hellii.– Itselläni on nyt koeaika, muttaaivan pohjalle ei voi mennä. On hyväajatella, että aurinkokin menee välilläpilven taakse, mutta tulee aina esiinsieltä. Ilman epätoivoa ei voi olla iloakaan.Kovin suuria odotuksia Farzanehillaei tällä hetkellä ole tulevaisuutensasuhteen. Hän tuntee olevansapysähdyksissä, mutta etsii silti kaikenaikaa omia kykyjään. Kulttuuri- jamaahanmuuttajatyöstä hänellä on paljonkinkokemusta. Koulutusta hänelläon hieman kesken jääneiden tietoliikennetekniikanopintojen verran. Naapurisovittelusta,tukihenkilötyöstä janukketeatterista on kurssit käyty. Se eisilti riitä hänelle. Uusia asioita pitäisipäästä opiskelemaan. Tavoitteena onhyvä työpaikka.Jokainen tekee omat valintansaFarzaneh korostaa puheessaan jokaisenomien valintojen tärkeyttä. Ontäysin itsestä kiinni, miten vaikeuksiinja vastoinkäymisiin suhtautuu. Kunaikansa märehtii, on herättävä ja mentäväeteenpäin.– Meillä jokaisella on itsessämmesisällä kaikki asiat. Mitään ei tarvitsehakea ulkopuolelta. Ongelmien ratkaisutovat lähellä, Farzaneh painottaa.uuu29

FarzanehHatami Landi,Suomenkansalainen.Farzaneh Hatami Landi uskoo, ettäiranilaiset ovat löytäneet paikkansasuomalaisessa yhteiskunnassa. Syrjäytymistäei ole tapahtunut. Monet ovatsaaneet hyviä työpaikkoja. Farzanehinkolme veljeä ja sisar eivät poikkeajoukosta. Kampaamo- ja ravintolaalanyrittäjinä he edustavat sitämaahanmuuttajien ryhmää, jota memielellämme näkisimme enemmänkinympärillämme.– Voi olla itserakkaasti sanottu,mutta iranilaiset ovat älykkäitä.Farzaneh jatkaa ajatusta puhumallaoman halun ja itseensä uskomisen tärkeydestä.Melkein missä tahansa voionnistua, kun suunnittelee asian hyvin.Ongelmat ovat osa elämää, muttane eivät ole vain ongelmia, niistä voioppia, ja ne pitää ratkaista. Kaikkeinpienimpiin asioihin ei kannata syventyä.Farzaneh ihailee lasten mielikuvitusta.Sen hän toivoisi säilyvänaikuisillakin. Kehittyminen ja itsensäkehittäminen vaativat mielikuvitusta.Mielikuvien avulla voi ajatella omaatulevaisuuttaan, ja kun on itselleenrehellinen, on kaikki eväät onnistua.Farzanehin mielestä kannattaa kysyäitseltä, miksen minäkin osaisi, jos kerranjoku toinenkin osaa. Usein vainjäämme turhaan odottamaan, että aputai opastus tulisi joltain toiselta.Farzaneh selailee hänelle viemiäniUusi toivo -lehtiä ja havahtuu huomaamaan,että vankilassa suurinrangaistus on joutua eristetyksi, yksin.Ihminen on sosiaalinen ja tarvitseemuita ympärilleen.– Jokaisen pitäisi saada keskustellatoisten kanssa tai vaikka kukkienkanssa, hän yllättäen toteaa.Farzaneh osoittaa olohuoneen ikkunanedessä olevia suuria ruukkuja,joissa on hyvinvoivan näköisiä huonekasveja.Toisen niistä tunnistammekultaköynnökseksi. Köynnös on päässytyhteen Farzanehin ensimmäisessärunokirjassa olevaan runoonkin.Kultaköynnöksen Farzaneh saivuosia sitten toiselta iranilaiselta, samaanaikaan Suomeen tulleelta, koviakokeneelta naiselta. Tämä nainen eiosannut puhua kukille, eikä oikeinuskaltanut avautua ystävilleenkäänraskaista vuosistaan. Hän jätti kukathuonokuntoisina Farzanehille jatkaessaanmaahanmuuttajan matkaansa.Iranin maaseudulla arvostetaansaksanpähkinäpuuta. Jos puu alkaanäyttää siltä, että se ei enää tuota pähkinöitäja alkaa varistaa lehtiään, sillepuhutaan painokkaasti. Uhataan sitäkaatamisella, uhrataan malliksi jopalammas sen edessä, jotta puu ymmärtäisipysyä voimissaan. Yleinen tapatämä ei Farzanehin mukaan ole, muttase kertoo, miten tosissaan kasveilleja puille puhuminen, niiden kanssakommunikointi, voidaan ottaa.Kaukana tästä ei tietysti ole meilläkintuttu ajatus, että viherpeukalonhuonekasvit voivat hyvin nimenomaansiksi, että niille puhutaan.Rakkautta ja Substralia ovat meidänvastineemme saksanpähkinäpuunomistajan antamalle huolenpidolle.Kyllä minä onnistunKielen avulla pääsee sisälleFarzaneh Hatami Landi käyttää mielelläänsanontoja. Monia samansisältöisiälausahduksia löytyy yhtä hyvinsuomen kuin persian kielestä. Farzanehon myös opettanut luku- ja kirjoitustaidottomiamaahanmuuttajanaisia,joille kielen ja lukemisen perusasioitaon avautunut juuri sanontojen kautta.Lyhyillä, iskevillä lausahduksilla voisanoa asian, joka muuten voisi vaatiapitkät selitykset. Sanoissa on hänenmielestään myös paljon energiaa.– Mieti vain, miten vaikuttaa, joshoen itselleni, että olen ruma, en osaa,olen kyvytön.Tällaiselle hokijalle hän kyllä toivootoista, ulkopuolista, joka herättää siitätodellisuuteen.Palaamme kielen osaamiseen.Farzaneh sanoo vaativansa itseltäänpaljon, siksi kieli pitäisi olla viimeistäpiirua myöten hallinnassa.– Kieli on kuin avain. Sen avullapääsee sisälle.Suomeen Farzaneh ja hänen läheisensäovat päässeet hyvin sisään.Suomen kansalaisuuden tavoitteluoli suuri asia, mutta kun sen sai, senmerkitys normalisoitui. Tuli halu ollakuten kuka tahansa suomalainen.– En halua eristäytyä ja olla erilainen,koska olen maahanmuuttaja. Enhalua olla erilainen ainakaan enää, 17vuoden täällä olon jälkeen. Haluanajatella, että saan ja annan samanminkä muutkin suomalaiset.Farzaneh ei ainakaan itse kaipaaerilaista kohtelua, mutta hän toivoo,että yhteiskuntamme kykenisiottamaan maahanmuuttajien kyvytkäyttöön. Myös heillä on mielipiteitäasioista, poliittisia näkemyksiä, ideoitaja ajatuksia kuten kellä tahansamuullakin maassa asuvalla ja asioitaseuraavalla. •30

Saksit t u aKaraoke elääjo virsinäkinKun karaoke rantautui Suomeen vuosiasitten, sen ehkä ajateltiin olevanohimenevä tähdenlento. Japanilaistenjuttu, jota meillä harrastettaisiin vainsavuisissa kaljakuppiloissa puolentoistapromillen humalassa. Karaokea alettiinkuitenkin laulaa selvin päinkin ja jopakilpailla siinä menestymisestä. Nyt karaokenavoi laulaa jopa virsiä.Karaoken kuumin vaihe ravintolaviihdykkeenäon ehkä jo ohi, mutta karaokelaulaminenon yhä enemmän vallannutmyös suomalaisten olohuoneet ja muutyksityistilat. Karaokelaitteita myydäänyhä kiihtyvään tahtiin ja kansalaisetkäyvät netissä keskustelua laitteidenparemmuudesta.Karaokekappaleet ovat enimmäkseenolleet kotimaisia tai ulkomaisiaiskelmäsuosikkeja. Nyt markkinoille onrynninyt myös Edel Records -levy-yhtiönjulkaisema virsikaraoke-dvd, jonka julkistamistilaisuusjärjestettiin marraskuussaHelsingin Tuomiokirkon kryptassa.Kirkko- ja kaupunkilehden nettisivuillakyseisen virsikaraoketilaisuuden todetaanolleen Helsingin ensimmäinenvirsikaraoketapahtuma.Karaokemusiikiksi sovitetut virret ovatvanhoja suosikkivirsiä. Virsikaraoke-nimistädvd:tä on jo saatavissa levykaupoistaja levyosastoilta.Kirkko- ja kaupunkilehden haastattelemaHelsingin seurakuntien musiikkisihteeriJukka Ahokas uskoo, että karaokenkautta nuoret aikuiset voisivat innostuatulemaan seurakunnan läheisyyteen jajumalanpalveluksiin. Virsikaraoketapahtumatovat yksi tapa lähestyä ryhmää,joka tällä hetkellä on erityisesti seurakuntienkampanjoinnin kohteena.Virsikaraoke on todennäköisesti myösasia, joka jakaa mielipiteet. Nettikeskustelussaon jo ehditty pelätä, että ”mummovibranomaavat ikäihmiset” valtaavatpaikat ja omivat virsien karaokeharrastuksenitselleen. •Raittius kiinnostaanuoria miehiäStakes on yhdistellyt juomatapatutkimuksestaja päihdekyselystä saamiaantilastotietoja. Niiden perusteella onpäätelty, että nuorista, 18-24-vuotiaistamiehistä on raittiina enemmän kuinpari vuotta sitten. Viime vuonna tuohonikähaarukkaan kuuluvista raittiiksiilmoittautui kahdeksan prosenttia. Vuoden2004 tilastot laskivat prosenttiluvunolleen kolme.Raittiudeksi on tilastoihin laskettuse, jos henkilö ei ole käyttänyt lainkaanalkoholia kyselyä edeltäneen 12 kuukaudenaikana.Helsingin Sanomien julkaisemanuutisen mukaan raittius on selvästiyleistynyt 2000-luvulla alle 18-vuotiaidenkeskuudessa, mutta nyt myösnuoret aikuiset miehet ovat entistä useamminraittiita. Sama suuntaus koskeeeläkeikää lähestyviä naisia.Päihteettömän elämäntavan kiinnostavuudenlisääntymistä selitetäänmuun muassa islaminuskoisten antamallamyönteisellä esimerkillä. Nuori,raitis mies voi olla hyvä tyyppi, vaikkaei joisikaan. Myös yksilökeskeisyydenlisääntyminen voi selittää valintaapäihteettömyyden puolesta. Enääei tarvitse mennä kaikessa porukanmukana. Yksilöllisille tavoille elää onentistä paremmin tilaa.VankilatuomioitakotiaresteiksiOikeusministeriössä on suunnitteillamuutos, joka mahdollistaisi lyhyenvankeusrangaistuksen suorittamisenkotiarestina. Rangaistuksen suoritustavoitaisiin valvoa esimerkiksi matkapuhelimentai jalkaan kiinnitetyn pannanavulla. Ministeriössä on laskettu, ettätämän avulla vankiloissa istuvienmäärää voitaisiin päivittäin vähentääsadalla henkilöllä.Uuden rangaistusmuodon nimenäolisi valvontarangaistus. Muun muassaHelsingin Sanomissa julkaistu uutinenkertoo, että valvontarangaistustavoitaisiin käyttää, kun yhdyskuntapal-velus ei ole mahdollinen ja edessä olisivankilatuomio.Hesari avasi aiheesta myös nettikeskustelun,jonne tuli nopeasti mielipiteitäsekä ehdotusta vastaan ettäsen puolesta. Enin osa keskustelijoistasuhtautui kriittisesti kotiarestiin. Moniarvioi, että rangaistuksesta puuttuurankaisemisen kokemus, jos tuomittusaa pysytellä omassa kodissaan.Varsinkin rattijuopumusrangaistustenosalta tuomion suoritustapaa epäiltiin,sillä kotona olo antaisi mahdollisuudenjuomiseen rangaistuksenkin aikana.Rangaistus olisi myös epätasa-arvoinen:joku voisi suorittaa sen luksuskodissaan,joku toinen ahtaassa vuokraasunnossa.JoululauluistaäänestettiinKirkko ja kaupunki -lehden ja Paavalinseurakunnan järjestämän joululauluäänestyksenvoittajaksi kipusi Sydämeenijoulun teen -laulu, joka sai kaikkiaan118 ääntä.Samansuuntaisesti uutisoi myösVantaan Lauri -lehti, joka otaksui, ettäKassu Halosen säveltämä Sydämeenijoulun teen on jo kolmen vuoden ajanollut Suomen suosituin joululaulu. Sydämeenijoulun teen -kappaleen Halonensävelsi alun perin Vesa-Matti Loirinjoululevyä varten runsaat kymmenenvuotta sitten.Paavalin seurakunnan ja Helsinginseurakuntayhtymän julkaisemanlehden äänestyksen kakkoseksi sijoittuiEn etsi valtaa, loistoa -joululaulu 83äänellään. Varpunen jouluaamuna sailähes yhtä monta ääntä.Äänestykseen osallistui kaikkiaan757 joululaulujen ystävää, joilla olimahdollisuus valita suosikkinsa 30 etukäteennimetyn joululaulun joukosta.31

Usko, toivo, rakkaus ja rauhaKuva: Päivi StrandénPienen hirsimokin tuvan pöydälle on pieni tyttö sytyttänytneljä adventtikynttilää. Nuo kynttelit sytytettyään pienilettipää tyttönen kiiruhtaa taasen omille asioilleen pieneenhuoneeseensa. Tytön poissa ollessa alkavat kynttilät jutellatoisilleen. Ensimmäinen kynttilä nimeltään Usko lausui:”Ei ole enää maailmassa uskoa mitään kohtaan. Ihmisetovat menettäneensä uskonsa. Miksi minäkään enää valaisen?”Niin yksi kynttilä hiipui ja sammui. Nyt vuorostaantoinen kynttilä nimeltään Toivo lausui: ”Eivät ihmiset toivoenää mitään.” Niin sekin hiipui ja sammui.Tuli vuoroon kolmas kynttilä nimeltään Rakkaus jamurheellisena lausui sekin: ”Eivät ihmiset osaa enää rakastaa.Rakastivat toisiaan, kanssaihmisiä ja muita ennen.Nyt kaikki rakastavat vain itseään.” Ja murheissaan hiipuikolmaskin kynttilä ja sammui.Enää palaa neljäs kynttilä nimeltään Rauha miettien.....Silloin makuuhuoneen ovi aukeaa. Pieni lettipää tyttönenkäy kiiruhtaen pöydän ääreen huudahtaen: ”Voi,kaikki kynttilät ovat sammuneet yhtä lukuunottamatta.” Japienen tyttösen mielen täyttää usko, toivo ja rakkaus, kunhän sytyttää jälleen nuo kolme kynttilää. Silloin palavatkaikki kynttilät ja pienen lettipää tyttösen mielen täyttäärauha.Pertti ”Kuksa” LeskinenTämä lehti kertoo toivosta,siitä, että aina voi alkaa alusta.Elämä on äärettömän kallisarvoinen lahja,josta saa pitää hyvää huolta.Tilaa ja tutustu!Leikkaa tästäKyllä kiitos! Tilaan Uuden toivon!c Itselleni kestotilauksena hintaan 24 euroa/vsk 2008c Lahjaksi vuodeksi eteenpäin hintaan 24 euroa/vsk 20081 lk:n postimerkkiLehden saajaLähiosoitePostitoimipaikkaLehden maksajaLähiosoiteUusi toivoSininauhasäätiöMäkelänkatu 50 as. 10500510 HELSINKIPostitoimipaikka32Allekirjoitus