Kaikkien aikojen juhlat - Sininauhaliitto

PimeyttävastaanKun valon määrä vähenee, ovatpäivätkin lyhyemmät ja joskuspimeys pimittää ajatusteniaamun. Saatan pudota kuin kolistenkellareihin ja tunnen tukehtuvanimustaan usvaan. Itken ikuisen keväänperään ja rähjään omassa sielussani.Pienenä olin äitini suutelema lapsi,mutta jo silloin pelkäsin pimeää. Kunon yö, en meinaa nähdä ja saatankinkokea olevani valottomalla saarella,jonne kukaan ei souda. Varjojeni vankina.Ypöyksin mieleni matolla mahallaan.Maistelemassa maailmaa.Kykenen raapaisemaan tulitikun jakäyn pimeyttä vastaan kuin Daavidlingolla ja puron kivellä. MeissäJumalan lapsissa taistelee taivas jahelvetti.Olen kuin sodassa kahden maailmanvälillä. Katoavan ja katoamattoman.Minut on merkitty molemmissaleireissä. Pimeyden pioneerit rakentelevatansoja muotoni muureihin. Kirveleekipeästi. Ne etsivät väsymystäja heikkoja kohtia, jonne ampuvat armotta.Vihan vimmalla nuo viiltelevät.Matalammalle painavat palkeillaan.Sydämeni syksyssä on silloinkylmä, kun menneisyytenikin yrittääsaarnata minut helvettiin. Hukuttaakuin humalaisen.Linkoan puron kiven Pyhän Hengenvoimassa. Se kivi on Jumalansana. Pukeudun totuuden toppatakkiinja kohotan hitaasti pääni. Saansii hen voiman yksin Häneltä, joka kat -seli hätääni ja löysi tien vaikeuksie nivallihaudoille. Kylkihaavainen syntistenystävä tarjosi silloin sylinsä.Kristus kumartui kuoleman valtojenylle. Valkeuden vaatteet laskettiin kasvojenieteen. Matkapukuni on sittenkinHänessä. Lohdutus tuotiin ylenrunsaana. Kivaa ja kirkasta. Suoraantaivaasta.Meidät on kutsuttu pitämään pimeyttäloitolla. Tulitikuiksi jalampuiksi. Vaikka sinulla olisi viisivirkaa ja kuusi nälkää tarvitset päivittäinsanan väärentämätöntä maitoa.Mitä se hyödyttää sinua, jos Jumalaon olemassa, mutta hän ei ole sinunJumalasi. Ihminen voi sanoa, että antaaelämänsä Jumalalle myöhemmin.Mistä ihminen tietää, että hänellä ontuo myöhemmin? Monet rakastavatpimeyttä, eivätkä tule valoon, silläheidän tekonsa ovat pahat. Vaikka kaikenvoi saada anteeksi. Aivan kaiken.Me tarvitsemme sitä vapautta, jossavoimme kuulla ne sanat, jotka Isänsydämeltä meille lausutaan. Muutenjäämme itsemme varaan ja teemmetodellisen vararikon. Vajoamme varmasti.Jeesuksen veri on kulkulupa Ju ma lanvaltaistuinsaliin. Pyhä Henki laskeutuutaivaallisesta hovista saarnaamaansinun sielusi kaupunkiin.Evankeliumi on vieläkin elämän helvettejävarten. Usko on kuin lintu, jokalau laa, vaikka se ei vielä näe ja vaikkavielä on pimeä. Jumalan on yhä kaikkimetsän eläi met ja tuhansien vuortenkarjat. Hänellä on omistusoikeussinuunkin. Hän rakastaa sinua enemmänkuin äiti ainoaa lastaan. Oletkalliisti ostettu. Jumala on asfaltoinuttaivaan kadut puhtaalla kullalla. Niinrikas Isä meillä on. Hänellä on varattunameille suurempi kirkkaus, jotaeivät ihmisten yöt voita. Hän on Herratuonelassakin ja siellä missä pimeyspitää majaansa.Kerran ovat yön korpitkin poissa.Mustin siivin ne ovat paenneet syvyyksiin.Saamme seistä iankaikki sellasillalla ja huutaa hänen puoleen sa,joka on luonut taivaan ja maan. Silloinsoivat kauniina paremman valtakunnanaamukellot. Valo valaisee niinkuin ei koskaan ja loputon on sen ilonmäärä, joka siitä kaupungista nousee.Todistamisen sydänsanoma onsaavuttanut päämääränsä. Ristin työon kerrottu kaikelle maailmalle. Isätuntee päiviemme määrän ja laadun.Meidänkin pyhityksemme sisältö onJumalan armo syntisessä.Tämä aarre on vieläkin meilläsaviastioissa. Jumala on ottanut asunnokseensärjetyn elämän ja kykeneekantamaan rikotusta eheyttä maailmaan.Sitäkin jäämme ihmettelemäänyhdessä. Tulitikut syttyvät. Lahjaksisaadut tikut. Lainaksi annetut. Javaikka olisi kuinka pimeätä, ne palavatja valaisevat, perille asti. •Mika Merenheimo20