Kaikkien aikojen juhlat - Sininauhaliitto

on vakuuttunut, että alkoholismi onsairaus. Asian mieltäminen helpottaahänen mielestään myös ammattiauttajantyötä.– Jos se on geeneissä, yhtä hyvin sevoisi olla minulla, Toivo-pappi pohtiielämän arpatuuria.Ei jäädä tuleen makaamaanNimensä mukaisesti Toivo Rautamaviestittää toivon sanomaa, vaikkakuinka olisi katkera elämälle ja itsetuntoolisi nollilla.– Käytän usein sanontaa, ettei tuleensaa jäädä makaamaan. Aina saanousta. Aina saa toivoa ja uskoa. Nousutja laskut kuuluvat elämään.Ihmisarvoa kenenkään ei pidäRautaman mielestä kyseenalaistaa. Seon meillä jokaisella, tunsimmepa itseitsemme kelvottomiksi tai olisimmetoisten silmissä minkälaisia surkimuksiatahansa.– Ihmisarvo on ehdoton ja jakamatonasia, vaikka miten olisi onnistunutsotkemaan ja pilaamaan elämänsä,hän painottaa.Pappina hän kokee myös, että armonja anteeksiannon sanoman jakaminenkuuluu hänelle. Niille on useintilaus näissä ympyröissä.RautalankapappiToivo, Topi, Rautama hankki ensimmäisenkitaransa teini-iän kynnyksellä.Into ja halu oppia, joka hänelläsilloin oli, on säilynyt. Oma äänitekinon tullut tehtyä. Topi Rautama haaveilijo 50-vuotispäivikseen omaalevyä, tänä vuonna, lokakuussa vietettyyn60-vuotispäivään mennessä seviimein toteutui.– Kitara kulkee aina mukana, siitäminut usein tunnistetaankin Kellokoskellaja Ridasjärvellä.Soittotaidosta on papin tehtävissäollut paljon hyötyä. Rippikoulussa jamuissa tilanteissa säestys on hoitunutomasta takaa.Topi eli koulupoikavuosiaan samaanaikaan Emman ja Tiikerihainkanssa. Uudenlainen sähkökitaramusiikki,rautalanka, kolahti toden teolla.Rautalanka soittotyylinä on miellyttänytTopin korvaa vuosi toisensajälkeen.– Nuoruuden kappaleet ovat seuranneetmeitä suuria ikäluokkia tähänpäivään asti, Topi tuumaa. •Kuva: Päivi StrandénRukousIsä siellä taivaassa. Uskoni on heikko. Pyydän, ole minulle olemassa.Olitko jossain muualla, vilkaisitko juuri jonnekin toisaalle, kun annoitminun tehdä suuria päätöksiä? Päätöksiä, jotka koskettivat niinmonen elämää. Ratkaisuja, joiden seuraamuksia kannamme kentieselämämme loppuun asti.Missä olit, kun jouduin elämään valintojeni kanssa? Kohtaamaanniiden seuraamukset yksinäisinä hetkinä, pimeillä teillä, ajamaanauton tien reunaan, kun silmäni sumentuivat itkusta. Mitä tarkoitit,kun sallit sen kaiken tapahtua? Annoit tehdä väärin, mutta muitavaihtoehtoja et tuntunut antavankaan.Isä. Sinäkö se kuitenkin olit, kun sain voimia pysyä pystyssä, vaikkaolisi ollut kaikki eväät kaatua? Ahdistuksissa henki kulki. Olitko silloinläsnä?Et ole meille helppoa elämää luvannutkaan. Taakkoja jaat juurisen verran kuin tiedät kunkin jaksavan kantaa. Suurimman hädänhetkellä kannattelet meitä ja viet eteenpäin.Olithan sinä läsnä. Tiedän sen nyt. Ristini painoi juuri sen verrankuin sen kuuluikin.23