PimeyttävastaanKun valon määrä vähenee, ovatpäivätkin lyhyemmät ja joskuspimeys pimittää ajatusteniaamun. Saatan pudota kuin kolistenkellareihin ja tunnen tukehtuvanimustaan usvaan. Itken ikuisen keväänperään ja rähjään omassa sielussani.Pienenä olin äitini suutelema lapsi,mutta jo silloin pelkäsin pimeää. Kunon yö, en meinaa nähdä ja saatankinkokea olevani valottomalla saarella,jonne kukaan ei souda. Varjojeni vankina.Ypöyksin mieleni matolla mahallaan.Maistelemassa maailmaa.Kykenen raapaisemaan tulitikun jakäyn pimeyttä vastaan kuin Daavidlingolla ja puron kivellä. MeissäJumalan lapsissa taistelee taivas jahelvetti.Olen kuin sodassa kahden maailmanvälillä. Katoavan ja katoamattoman.Minut on merkitty molemmissaleireissä. Pimeyden pioneerit rakentelevatansoja muotoni muureihin. Kirveleekipeästi. Ne etsivät väsymystäja heikkoja kohtia, jonne ampuvat armotta.Vihan vimmalla nuo viiltelevät.Matalammalle painavat palkeillaan.Sydämeni syksyssä on silloinkylmä, kun menneisyytenikin yrittääsaarnata minut helvettiin. Hukuttaakuin humalaisen.Linkoan puron kiven Pyhän Hengenvoimassa. Se kivi on Jumalansana. Pukeudun totuuden toppatakkiinja kohotan hitaasti pääni. Saansii hen voiman yksin Häneltä, joka kat -seli hätääni ja löysi tien vaikeuksie nivallihaudoille. Kylkihaavainen syntistenystävä tarjosi silloin sylinsä.Kristus kumartui kuoleman valtojenylle. Valkeuden vaatteet laskettiin kasvojenieteen. Matkapukuni on sittenkinHänessä. Lohdutus tuotiin ylenrunsaana. Kivaa ja kirkasta. Suoraantaivaasta.Meidät on kutsuttu pitämään pimeyttäloitolla. Tulitikuiksi jalampuiksi. Vaikka sinulla olisi viisivirkaa ja kuusi nälkää tarvitset päivittäinsanan väärentämätöntä maitoa.Mitä se hyödyttää sinua, jos Jumalaon olemassa, mutta hän ei ole sinunJumalasi. Ihminen voi sanoa, että antaaelämänsä Jumalalle myöhemmin.Mistä ihminen tietää, että hänellä ontuo myöhemmin? Monet rakastavatpimeyttä, eivätkä tule valoon, silläheidän tekonsa ovat pahat. Vaikka kaikenvoi saada anteeksi. Aivan kaiken.Me tarvitsemme sitä vapautta, jossavoimme kuulla ne sanat, jotka Isänsydämeltä meille lausutaan. Muutenjäämme itsemme varaan ja teemmetodellisen vararikon. Vajoamme varmasti.Jeesuksen veri on kulkulupa Ju ma lanvaltaistuinsaliin. Pyhä Henki laskeutuutaivaallisesta hovista saarnaamaansinun sielusi kaupunkiin.Evankeliumi on vieläkin elämän helvettejävarten. Usko on kuin lintu, jokalau laa, vaikka se ei vielä näe ja vaikkavielä on pimeä. Jumalan on yhä kaikkimetsän eläi met ja tuhansien vuortenkarjat. Hänellä on omistusoikeussinuunkin. Hän rakastaa sinua enemmänkuin äiti ainoaa lastaan. Oletkalliisti ostettu. Jumala on asfaltoinuttaivaan kadut puhtaalla kullalla. Niinrikas Isä meillä on. Hänellä on varattunameille suurempi kirkkaus, jotaeivät ihmisten yöt voita. Hän on Herratuonelassakin ja siellä missä pimeyspitää majaansa.Kerran ovat yön korpitkin poissa.Mustin siivin ne ovat paenneet syvyyksiin.Saamme seistä iankaikki sellasillalla ja huutaa hänen puoleen sa,joka on luonut taivaan ja maan. Silloinsoivat kauniina paremman valtakunnanaamukellot. Valo valaisee niinkuin ei koskaan ja loputon on sen ilonmäärä, joka siitä kaupungista nousee.Todistamisen sydänsanoma onsaavuttanut päämääränsä. Ristin työon kerrottu kaikelle maailmalle. Isätuntee päiviemme määrän ja laadun.Meidänkin pyhityksemme sisältö onJumalan armo syntisessä.Tämä aarre on vieläkin meilläsaviastioissa. Jumala on ottanut asunnokseensärjetyn elämän ja kykeneekantamaan rikotusta eheyttä maailmaan.Sitäkin jäämme ihmettelemäänyhdessä. Tulitikut syttyvät. Lahjaksisaadut tikut. Lainaksi annetut. Javaikka olisi kuinka pimeätä, ne palavatja valaisevat, perille asti. •Mika Merenheimo20
Teksti ja kuvat: Päivi StrandénuKellokosken sairaalan jaRidasjärven hoitolaitoksenkesken työnsä jakava ToivoRautama sanoo olevansapapin virassaan ennen kaikkeatoivon viejä. Oma etunimion etu, kun tehdään työtäpäihdeongelmasta ja psyykkisistäsairauksista kärsivienparissa.Toivo-pappivie toivoa laitoksiinAloitamme keskustelun nimenomaanetunimestä. Papintehtävässään Rautama käyttääitsestään mielellään oikeaa etunimeäänToivo. Siviilielämässä hän onuseimmille Topi.– Eräs asiakaskin totesi, ettei pappiavoi Topiksi puhutella, Rautama hymyilee.Toivo Rautama on toiminut papinviroissa lähes 33 vuoden ajan.Ensimmäiset 18 vuotta kuluivat Pohjanmaallaseurakuntapappina, sairaalapapintehtäviä Rautama on hoita nutrunsaat 14 vuotta. Kellokoskella ToivoRautama on kohdannut talon potilaitavajaan kuuden vuoden ajan. Kellokoskentyön myötä tehtäviin liitettiinmyös Ridasjärven hoitolaitos, jossahän on kahtena päivänä viikossa.– Sanon usein, että minulla ontällainen kaksoisdiagnoosivirka, Rautamaheittää.Kaksoisdiagnoosi on myös lukuisillaRautaman asiakkailla, olivat hesitten Ridasjärvellä tai Kellokoskella.Psyykkinen ongelma kulkee käsikädessä päihdeongelman kanssa japäinvastoin.Tärkeää on läsnäoloTyötään molemmissa kohteissa ToivoRautama pitää hyvin samanlaisena:molemmissa ovat käytössä kahdenkeskisetkeskustelut ja ryhmät. Sielunhoitotyötätarvitaan kummassakinpaikoissa.– Ryhmissä ei ole valmista kaavaa.Pitää aistia mitä väki haluaa.Toimenkuvaan kuuluu ajoittainkirkossa käynti asiakkaiden kanssa.Rippikouluakin Rautama on pitänyt,mutta valitettavan usein ne jäävät kesken,kun hoito keskeytyy.– Ridasjärveen minulla liittyyhupsu ajatus. Näyttää siltä, että sielläoleville on tärkeää läsnäolo. Että tietävätminun olevan paikalla. Tuntuu,ettei minua kaivata, mutta kun olen ollutlomalla, saan kuulla, että ”sinua onkyselty, missä olet ollut”, sanoo pappi,joka ei työssään käytä edes papin vir-Laitosten pihalla liikkuva Toivo-pappitunnistetaan hänellä usein mukana kulkevastakitarasta.uuu21