Kaikkien aikojen juhlat - Sininauhaliitto

v vvKun Kusti sitten lähti matkoihinsa,koki Siiri sydämessään ennenkuulumattoman,Taivaan Isän sinne laittamanhyvän olon ja ajatteli, ettäonkohan tämä nyt sitten sitä päihdehuoltoa?Ei, päätti Siiri, vaan tämäon lähimmäisen rakkautta ja välittämistä,jota ilman ei kenenkään olehyvä olla.Siirin luona käynnistä tuli Kustilletapa ja hän piti huolen, että koskaanhän ei sinne ollut menossa päihtyneenä.Toisaalta sen oli tehnyt Siirikinselväksi, että hänen kotiinsa ei oleasiaa silloin, kun on näkäräispullollatullut käytyä.Kerran sitten heillä tuli puheeksi,että kun Siiri on aina torstai-iltaisinpois, niin missä mahtanet silloin olla,kysyi Kusti? ”Kun sinua ensi kerrankotiini pyysin, lupasin, että en sinulleuskonasioista paasaa.” Mielessään hänkuitenkin aina ajatteli, että välitänKristuksen rakkautta teoillani ja Jumalahoitaa loput, jos hyväksi näkee.Mutta kerron, jos haluat, sanoi Siiri.Niin Siiri sitten kertoi, että kuten tiedät,en elä omassa varassa, vaan uskonKristuksen kaikkivoipaan rakkauteenja hyvyyteen, joka on tarkoitettukaikille. Torstaisin käyn omassa seurakunnassani,hengellisessä kodissanihoitamassa sitä sielua, johon sinäkinolet Kusti sanonut saaneesi elämänpolullakolhun kolhun perään. Kunkerran sitä kysyit, niin kaiken uhallasanon sinulle, että vien sinut sinnemukanani, jos rohkenet lähteä. Luulenpahyvinkin, että tiesit missä olentorstaisin, ja halusit vaan kuulla sen.Kusti katsoi alta kulmien ja totesi,että alat tuntea minut liiankin hyvin,mutta mennään vaan ensi torstaina.Iltasella Siiri vei Kustia TaivaanIsälle, kuten oli tehnyt vuosien ajanhänen ja monen muunkin oman tiensäkulkijan kohdalla. Levollisin mielinSiiri kävi nukkumaan ja sydämentäytti rauha ja tyyneys. Siirin elämäoli mielestään hyvin, vaikka hän olikinjo jonkin aikaa torjunut sydämestäänjotain tyhjyyttä ja kaipausta. Ennennukahtamistaan hän pohti ensi torstainhengelliseen tilaisuuteen menoa,että onkohan tämä sitä kristillisenpäihdehoidon tarjoamista? Ja totesi,että ei, vaan tämä on lähimmäisenrakkautta ja välittämistä, jota ilmanei kenenkään ole hyvä olla.Torstai koitti ja he astelivat kohtikirkkoa. Kusti istui Siirin viereenaivan ovensuuhun, että varmastipääsee lähtemään, jos ”jotkut vallattai voimat” alkavat uhata. Toisaaltaoli varmasti pahemmissakin paikoissahenki säilynyt. Nyt oli musiikkia,kahvia, lämpimiä puheita ja ihmisiä,joiden katseissa oli lämpöä ja välittämistä.Kusti otettiin vastaan kuinvanha ystävä ja hänen oli hyvä olla.Tilaisuus päättyi ja Siiri astui Kustinkanssa pimenevään Helsingin yöhön.He astuivat Karhupuistoon ja istahtivatsyksyiselle penkille. Rauha ympäröinheidät ja molempien oli ihmeenhyvä olla. Siinä Siiri sitten kysyi, ettäuskotko, että Kristus on kuollut ristillämeidän molempien vuoksi. Kusti totesi,että kyllä hän on niin ehkä ainatoivonut olevan, mutta maailma onvaan vienyt ja vienyt ja että eihänse nyt tällaista, pahan piiskaamaapuliukkoa enää koske. Siiri tarttuiKustia ensi kerran kädestä, että kyllävaan, on Taivas sinuakin varten ja haluaisitkoantaa koko elämäsi Hänelle.Siiri rukoili Kustin puolesta ja Kustiotti Vapahtajan vastaan, ei viidentähden hoitokodissa vaan Taivaan Isäntuhansien tähtien hoitokodissa paljaantaivaan alla, jossa kaikki olemmetasa-arvoisia. Ei lähtenyt henki kirkossa,vaan taisin saada iankaikkisenelämän, totesi Kusti.On jouluyö, joulupukki tallaaaskelta toisen eteen tyhjän lahjasäkinkanssa takaisin kohti Korvatunturia,aaton työ on tehty ja lapsetsaaneet sen mitä he tänään olivatodottaneet enemmän kuin mitäänmuuta maailmassa. Tuhannet tähdettuikkivat taivaalla ja Vapahtajaon syntynyt. Siiri ja Kusti istuvatKinaporinkadun kodissaan toisiaanvastapäätä, kynttilä tuo elävää valoaelämään ja he ottavat toisiaankädestä kiinni. Molemmat ovat saaneettoisiltaan lupauksen yhteisestätulevaisuudesta. Ja kun yö koittaa,Siiri ajattelee itsekseen, että tämäainakaan ei ole päihdetyötä vaanrakkautta ja painaa päänsä hellästiKustin kainaloon. •Jorma Soinivv11v