Tyyntä joulumieltä jokaiseen sydämeen KRISTILLINEN ALKOHOLISTI

More documents

Recommendations

Info

Majatalon vaiheilla Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. (Luuk 2:4-7). Kohta on joulu ja luemme nämä jakeet jouluevankeliumista. Oletko joskus ajatellut, kuten minä: ”Jopas olivat Beetlehemin asukkaat ajattelemattomia, eivät antaneet raskaana, aivan viimeisillään olevalle nuorelle neitoselle ja tämän sulhaselle majatalosta yöpaikkaa, nuoret joutuivat menemään eläinten suojaan, missä neitonen synnytti esikoisensa.” Tämän päivän Suomessa on paljon ihmisiä, jotka tuntevat Josefin tavoin: ”Minulle ei tunnu olevan missään tilaa, toiset ovat niin onnistuneita elämässään, heidän lapsensakin ovat hyväkäytöksisiä ja menestyneitä.” Ehkäpä hänellä asuntoasia on hyvinkin järjestyksessä, mutta ihmiskontaktit ovat jääneet. Työtoverien kanssa ei enää ehdi kuin kahvitunnilla jonkun ylimalkaisen sanan vaihtaa päivän säästä ja edellisillan TV-ohjelmista. Näissä mietteissä hän avaa paikkakuntansa lehden ja tutkii kirkollisia ilmoituksia, ehkäpä siitä uskosta löytyisi jotain sisältöä elämään. ka menee alta, yritys konkurssiin, lapset ajautuvat huonoon seuraan, edelleen alkoholiin ja huumeisiin. Kaiken keskellä mielen täyttää masennus ja synkät ajatukset: ”Olen kovan onnen Paavo, syntynyt epäonnistumaan – parempi, kun en olisi syntynytkään”. Rukoushuoneella ystävät tuikkaavat hätäisesti kättä: ”rauhaa” tai ”terve”, ”miten menee”, ”joko olet saanut töitä?” – ja kääntävät selkänsä. Nuorilla on omat juttunsa ja porukkansa. Joukossa uusi hakee paikkaansa, joskus epätoivon partaalle asti, ja pohtii mielessään: ”Mikä minussa on, kun kukaan ei välitä olla kanssani?” ”Koulussa minua kiusattiin, jäin aina yksin, eikö täälläkään ole minulle tilaa?” Jeesus kertoi aikanaan vertauksen jossa sanoi: Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ - ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ (Matt 25:40, 45). Olenko sittenkin jättänyt Beetlehemin majatalon pitäjän tavoin Mestarini ulos - talliin. - Mitä teen tai jätän tekemättä Kristuksen vähimmille veljille, sen teen Hänelle. Jeesuksen elämä ihmisenä alkoi tallissa. Aivan pienenä Hän joutui lähtemään vanhempiensa kanssa pakolaiseksi vieraaseen maahan, kun kuningas vainosi hänen henkeään. Kaksitoistavuotiaana vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet Jeesusta, kun Hän jäi juhlamatkalla heistä jälkeen. Näin Hänen elämänsä jatkui, väärinymmärrettynä. Niinpä Jeesus voikin ymmärtää epäonnistunutta ihmistä. Vaikka kokisit itsesi kaikkein huonoimmaksi ja elämän päähän potkimaksi, niin Sinulla on ainakin yksi, joka ymmärtää ja haluaa olla kanssasi – myös jouluna. Katso Häneen, älä ihmisiin. Jumalan siunaamaa joulun aikaa Sinulle, rakas lukijani. Rukoilen, että voisin tulevana jouluna sekä ensi vuonna tehdä vähimmille veljilleni jotain sellaista, että kerran Kuningas sanoisi kohdallani: ’Tule, minun Isäni siunattu, ja omista se valtakunta, joka on ollut sinulle valmistettuna maailman perustamisesta asti.’ (Matt 25:34). Toivo Pohjolainen Näissä mietteissä hän suuntaa askeleensa kirkkoon tai rukoushuoneelle. Muutaman käynnin jälkeen lauletut laulut sekä saarnattu Sana tekevät tehtävänsä ja vieras löytää kipinän uuteen elämään, hän syntyy uudesti ylhäältä. Onnellisena hän tulee uudelleen ja uudelleen seurakunnan keskelle. Hän katselee ympärilleen, yrittää kontaktia vierustoveriin, joka toki iloisesti toivottaa rauhaa ja Jumalan siunausta. Vähitellen alkaa tuntua, että täälläkin kaikki ovat onnistuneita, he ovat hyvin pukeutuneita ja heillä on omat juttunsa, he viihtyvät hyvin yhdessä ja näyttävät ihan onnellisilta. ”Minä olen vain tällainen takarivin Taavi”, tuumii vasta uskoon tullut ystävämme ja poistuu yksin räntäsateeseen. Myös kauan uskossa olleen elämä voi ajautua umpikujaan. Jumalan Sana ei ole luvannutkaan meille vain aurinkoisia päiviä. Työpaik- Joskus matka yhteyteen tuntuu ylitsepääsemättömältä. 4 Joulu 2008
Pohjolaisen Topi 60 v Kan ry:n hallituksen ja johtoryhmän jäsen Toivo Pohjolainen täyttää 60 vuotta joulukuun 8. päivä. Seuraavassa kappaleessa alkaa hänen syntymäpäivähaastattelunsa, josta hän vaatimattomana miehenä olisi varmasti kieltäytynyt, jos hänelle olisi annettu siihen mahdollisuus. Koska sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan annettu saatte nyt lukea, mitä hän suostui toimittajalle kertomaan. Pohjolaisen Topi kuuluu siihen 40- luvulla syntyneeseen suureen ikäluokkaan, joka on omalla työllään rakentanut tämän maan sodan jälkeen sellaiseksi, mitä se tänään on. Hän on myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole tästä asiasta suurempaa meteliä pitäneet. Vaikka Topi ei suinkaan ole selvinnyt elämästä kokonaan kuivin jaloin, voi hän omien sanojensa mukaan pitää itseään aika onnekkaana siinä mielessä, että jo varhain tapahtunut uskoon tulo on estänyt häntä tekemästä elämässään mitään suurempia tyhmyyksiä. Lähes koko ikänsä Turun suunnalla vaikuttanut ja tällä hetkellä sen lähipitäjässä Askaisissa kaksin ensimmäisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa Anjan kanssa asusteleva yrittäjä muistaa kiittää Jumalaa siitäkin, että saa edelleen syödä yhteistä leipäpullaa nuoruuden rakkautensa kanssa, ja on saanut tehdä sitä jo yli 40 vuotta. Topi syntyi uskovaan kotiin joulukuun kahdeksas päivä kuusikymmentä vuotta sitten. Hänen vanhempansa olivat tulleet uskoon sodan jälkeen vähän ennen Toivon syntymää. Hänen saarnaajana toiminut isänsä kuoli pojan ollessa vasta vähän päälle kolmen, eikä Topilla ole isästään oikein mitään muistoja. Lapsuutensa hän eli kahden äitinsä kanssa. Oman uskonratkaisunsa poika teki herätyskokouksessa kymmenen vanhana ja alkoi heti osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Elämäntyönsä yrittäjänä tehnyt Pohjolainen aikoo luopua työstään näillä näkymin heti, kun se on mahdollista ja viisasta. Tällä hetkellä eläke siintelee kolmen vuoden päässä. Mitään haikeutta työn perään ei Topilla sanojensa mukaan ole. Se on hänen mukaansa vain työtä, jolla ansaitaan leipä. Elämän sisältö hankitaan jostain muualta. Mukaan päihdetyöhön Topi tuli puolivahingossa, vai voitaisiinko sitä kutsua johdatukseksi. Kun Raisioon aikoinaan perustettiin Kan-koti, alkoi Topi käydä siellä lauantaikokouksissa ja huomasi pian olevansa työssä mukana täysillä. Kan ry:n hallitukseen hänet valittiin vuosituhannen alussa ja johtoryhmään hän on kuulunut kolmisen vuotta. Hallituksen ja johtoryhmän jäsenistä hän kuuluu vähemmistöön siinä mielessä, ettei hänellä ole varsinaisesti omakohtaisia käyttäjäkokemuksia alkoholista, puhumattakaan muista aineista. Opiskeluaikanaan hän maistoi sen verran olutta, että tietää miltä se maistuu, mutta siihen se jäi. Topille on hyvin selkeää se, että jos on uskossa, ei käytä alkoholia. Viime vuosiin asti tämä sama on ollut selvää kaikille uskoville ja myös ympäröivä yhteiskunta ajattelee niin. Hyvin harvoin julkiuskoville tarjotaan viinaa. Tätä ajattelutapaa monet uskovat haluavat nykyään horjuttaa; ”kyllähän uskovainenkin vähän voi ottaa”. Ei Topi väitä, että lasillinen olutta välttämättä veisi uskovalta taivasosuutta, mutta se lasillinen kaljaa on ollut liian monelle kimmoke useampaan. Topi sanoo tänään tuntevansa jo liian monta alkoholisoitunutta uskovaa, joka on aloittanut sillä yhdellä lasillisella, ihan sama onko siinä ollut kaljaa, viiniä, siideriä tai mitä tahansa alkoholia. - Maailma muuttuu monessa suhteessa, mutta valitettavasti Kan -koteja tarvitaan tulevaisuudessakin. Yhteiskunta asettaa työllemme yhä uusia vaatimuksia ja aina ei ymmärretä hengellisen päihdetyön merkitystä. Meidän on kuitenkin pidettävä joka hetki kirkkaana mielessä, että vain Jumalan armo ja Jeesuksen sovitustyö Golgatalla voi kestävästi vapauttaa päihteiden kahlitseman ihmisen, kiteyttää Topi Kan -työn tulevaisuutta. Joulu 2008 5
Page 1 and 2: Lähimmäinen KRISTILLINEN ALKOHOLI
Page 3: Sisällysluettelo s.2 Pääkirjoitu
Page 7 and 8: Kannin osasto on vastannut odotuksi
Page 9 and 10: nen mielestään pitäisi tehdä. S
Page 11 and 12: Rukous ja hiljentyminen ovat tärke
Page 13 and 14: Toukokuu 2009 Ma 4 11 18 25 Ti 5 12
Page 15 and 16: Ikuisuus turvattu Ikuisuuskysymys o
Page 17 and 18: Kaappisen joulu Koska Kaappinen on
Page 19 and 20: Mirja satsaa perheeseen Mirja Tulis
Page 21 and 22: Raamatussa on viisisataa jaetta ruk
Page 23 and 24: Kan - hoitoyksiköt Kan ry hallitus

Tyyntä joulumieltä jokaiseen sydämeen KRISTILLINEN ALKOHOLISTI

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?