Ennakoinnista elinvoimaiseen toimintaan pajatyöskentelyn ... - mol.fi

Ari Hyyryläinen
Ennakoinnista elinvoimaiseen toimintaan
pajatyöskentelyn avulla
-näkökulma ammatillisen aikuiskoulutuksen ja palvelualojen yritysten kehittämiseen
”Tulevaisuuden osaaminen ja työssä oppiminen Keski-Suomessa matkailu-,
ravitsemis-, puhdistuspalvelu- sekä sosiaali- ja terveysaloilla”
–hankkeessa
Euroopan sosiaalirahasto
Tavoite 4 ohjelma
E S R
Tämä julkaisu on toteutettu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tuella.

Saatesanat
”Tulevaisuuden osaaminen ja työssä oppiminen matkailu-, ravitsemis- ja puhdistuspalvelusekä
sosiaali- ja terveysaloilla” –hankkeessa on keskitytty herättämään ennakointiymmärrystä.
Mukana olleet yritysten ja koulutuksen edustajat ovat työstäneet pienryhmissä tulevaisuutta ja
niitä haasteita, jotka vaikuttavat ko. alojen kehitykseen.
Jyväskylän aikuiskoulutuksen sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun palvelualat saivat
hankkeen kautta mahdollisuuden solmia yrityskontakteja ja perehtyä alojen osaamishaasteisiin.
Mukana olleiden yritysten edustajat pääsivät keskustelemaan omasta ja lähialojen tulevaisuudesta.
Projekti on toteutettu Euroopan sosiaalirahaston tavoite 4-ohjelman ennakointihankkeena
(toimenpidekokonaisuus 4.1.1.) vuosina 1997 – 2000. Hankkeen koordinaatiosta ja
kansallisesta rahoituksesta on vastannut työministeriö.
Matti Pukkio
johtaja
ennakointiryhmän puheenjohtaja
työministeriö
3

Tiivistelmä
Lähtökohtana on koulutuksen edustajien ja yritysten edustajien ennakointivalmiuksien ja –
ymmärryksen lisääminen käytännön tasolla. Lisäksi on pyritty kehittämään yhteistyötä
koulutuksen ja mukana olevien yritysten välillä.
Projektissa oli mukana palvelualojen yrityksiä Keski-Suomesta ja kouluttajia niin
aikuiskoulutuksesta ja ammattikorkeakoulustakin. Palvelualoilla tässä mukana ovat olleet
matkailu-, ravitsemis-, puhdistuspalvelualat sekä sosiaali- ja terveysalat. Yrityksiä on ollut
mukana 3-7 kappaletta kultakin alalta, yhteensä 16 kappaletta. Kyseisten alojen kuluttajia
mukana on ollut 8 henkilöä.
Hanke on toteutettu tulevaisuuspajoina, joissa työstettiin saman alan edustajien kanssa tiettyjä
teemoja ( asiakkuus, osaaminen ja tulevaisuuden tuote). Samoja teemoja työstettiin myös
sekaryhmissä, joissa edustettuna oli mukana olevien alojen edustajia. Yritysten ja kouluttajien
tulevaisuuspajatyöskentely on tapahtunut vuoden 1998 aikana, jolloin on koottu nykytilan
analyysin kautta visiot alojen tulevaisuuden osaamistarpeista. Tulevaisuuspajatyöskentelyn
rinnalla on kulkenut lyhyitä koulutusosuuksia, joissa on käsitelty tulevaisuuden osaamisen
kehittämistä.
Projektilla pyrittiin lisäämään osallistujien ennakointiosaamista ja –ymmärrystä. Tässä
onnistuttiin, koska mukana olleiden tuottama materiaali osoittaa tätä. Toisaalta tavoitteena oli
kehittää uusia haasteita vastaavia koulutustuotteita ja tulevaisuuden osaamisesta kertovaa
materiaalia. Tässä onnistuttiin kohtalaisesti, koska varsinaisesti uusia koulutuksia syntyi
niukalti. Sen sijaan tulevaisuuden osaaminen ja sen vaatima koulutus jäsentyi laajasti ja
monipuolisesti. Osaamisnäkökulmaa työstettiin monissa rinnakkaisissa kehittämishankkeissa,
joiden kanssa tehty yhteistyö synnytti uutta teoriaa ennakointiin ja koulutusorganisaatioiden
kehittämiseen.
Ennakointimenetelmien näkökulmasta luotiin kaksi mallia. Tässä prosessissa työstyi
ennakointiin soveltuva tulevaisuuspaja, jota voidaan soveltaa yritysten ja
koulutusorganisaatioiden yhteistyössä tai koulutuksen kehittämistyössä. Toinen malli liittyy
yritysten ja koulutusorganisaatioiden tulevaisuuden osaamistarpeiden ja työssä oppimisen
problematiikan hahmottamiseen rakennettu paketti, jossa työmuoto on testi, jolla sen täyttäjä
5

saa hahmotelman siitä miten omassa organisaatiossa tulevaisuuteen ja työssä oppimiseen
suhtaudutaan. Tällä voidaan kohdentaa kehittämiskohteita organisaatioissa. Testi rakentui
hankkeen verkottumisen myötä yhteistyössä Keski-Suomen liiton ja TEOS -projektin kanssa.
Kolmantena näkökulmana voidaan pitää ennakointiajattelun ja siihen liittyvän laajemman
ennakointiteorian jäsentyminen niin opettajankoulutuksen kuin aikuiskoulutuksenkin hyödyksi.
Yritysten kannalta katsottuna ennakointiosaamiselle luotiin pohjaa. Hankkeessa vahvistui
käsitys ennakoinnista strategisen tason kehittämistyön välineenä ja ajattelun lähtökohtana.
Ennakoinnilla tässä mielletään sellainen toiminta jolla kehitetään oman organisaation kykyä
olla elinvoimainen ja vastata ja olla vaikuttamassa oman toimintaympäristön muutoksiin.
6

English Summary
The starting point was to increase the capability for and comprehension of anticipation on the
practical level among the representatives of education as well as those of the enterprises. Another
purpose for the project was to improve cooperation between the educational sector and
the enterprises involved.
In the project there were enterprises from the service sector in Central Finland and educators from the
Continuing Education as well as the Polytechnic. Among the services included were Tourism, Catering,
Cleaning Services and Social and Health Care. There were 16 enterprises altogether, 3-7 from
each line of business and 8 educators from the sectors in question.
The project was carried out as Future Workshops in which certain themes (customership, competence
and future product) were worked on with representatives of the same line of business.
The same themes were also worked on in so called mixed groups with representatives from the sectors
involved.
The purpose of the project was to increase the participants’ understanding and competence in anticipation.
This was achieved judging by the material produced by the participants. On the other hand, an
objective was also to develop educational products to meet new challenges and to produce material on
future competence.
This was reasonably well achieved, because few literally new educational entities (courses) were created.
Instead, however, future competence and the training it demands was outlined extensively and
from various aspects. The viewpoint of competence was worked on in many parallel development
projects and the cooperation created an amount of new theory for anticipation and the development of
educational organizations.
The project has been in intensive cooperation with the TEOS (the Guiding Principles for Work Competence)
project which has bitten firmly on the fundamental questions of on-the-job training. This
cooperation brought about a questionnaire on anticipation for enterprises and educational institutions
to raise the viewpoints of anticipation in the centre of attention when developing the organization.
Another concrete result is the TOP TEN development project for on-the-job training and work anticipation
in Central Finland which was started during the autumn of 1999. The purpose of the project is
to enhance the capability of the enterprises and the educational institutions to tutor the on-the-job
trainees.
7

The cooperation with the Vocational Teacher Training College during the project has been intensive.
In this way the viewpoint of anticipation has been promoted in the development of teacher training.
From the point of view of anticipation two patterns of action were created. A Future Workshop suitable
for anticipation to be applied in the cooperation between enterprises and educational organizations
or in the educational development. The other pattern of action is a package for companies and
educational establishments built for identifying the fundamental questions of the demands for future
competencies and on-the-job training. The package works as a kind of future workshop: it has an applied
test that gives as a result an outline of the attitudes towards the future and on-the-job training in
the organization. This makes it easier to determine the exact needs for development in the organization.
The test was built as a result of constructing a network for the project in cooperation with the
Association of Central Finland and the TEOS project.
As a third aspect can be considered the analysis of the notion of anticipation and the broader theory
related to it to the benefit of both teacher training and continuing education. From the point of view of
the enterprises, a basis was created for anticipation competence. The idea of anticipation as a tool for
strategic development and a basis for thought became stronger in the project. In this context anticipation
is perceived as the kind of action that develops the vitality of the organisation, as well as its capability
to meet the changes in its area of operation.
8

SISÄLLYS
Saatesanat
Tiivistelmä
English Summary
1. MIKSI ENNAKOIDA KUN EI VOI KUITENKAAN ENNUSTAA? 11
2. AMMATTITAIDON MÄÄRITTÄMINEN 11
2.1. Ammattitaito ja ammatillisuus 12
2.2. Ammattitaidon kehittyminen 15
3. TULEVAISUUDEN ENNUSTAMINEN VAI ENNAKOIMINEN? 17
3.1. Tulevaisuusverstaat ja –studiot 20
4. ENNAKOINNIN KÄYTÄNNÖN SOVELTAMINEN PAJATYÖSKENTELYNÄ 22
4.1. Pajatyöskentelyn käytännön toteutuksia, alakohtaiset pajat 23
4.1.1. Puhdistuspalveluala 24
4.1.2. Sosiaali- ja terveysala 30
4.1.3. Matkailu- ja ravitsemisala 37
4.2. Pajatyöskentelyn käytännön toteutuksia, sekapajat 44
4.2.1. Sekaryhmä 8.9.1998 45
4.2.2. Sekaryhmätyöskentely 9.9.1998 50
4.2.3. Sekapaja 23.9.1998 52
4.3. Pajatyöskentelyn käytännön sovellutuksia; tulevaisuuden valmiudet ja
ominaisuudet kirjoittamalla 54
4.4. Yleisiä haasteita palvelualojen kehittämiseksi ennakointihankkeen valossa 58
4.5. Arvioita menetelmän toimivuudesta 59
4.6. Dokumentointi ja tulosten levittäminen 60
4.7. Syntyneitä uusia prosesseja ja avauksia 60
5. ENNAKOINTIOSAAMINEN ORGANISAATIOIDEN KEHITTÄMISESSÄ 62
Lähteet 64
10

1. MIKSI ENNAKOIDA KUN EI VOI KUITENKAAN ENNUSTAA?
Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön kehittäminen on avainasemassa tulevaisuudessa
mikäli tavoitteena on laadukas koulutus ja tätä kautta laadukas työvoima. Niin ennakointihankkeina
kuin muutakin kehittämistyötä on suunnattu suuria määriä työelämän ja koulutuksen
yhteistyön lisäämiseen. Koulutuksen näkökulmasta katsoen tämä tuo uusia haasteita erityisesti
kouluttajien työhön ja opetussuunnitelmatyöhön laajemminkin. Yritysten kannalta
kysymys on pitkälti siitä kuinka halutaan nähdä tulevaisuuden osaajien kouluttamisvastuu
sekä siitä haluavatko yritykset olla mukana vaikuttamassa siihen millaista työvoimaa tulevaisuudessa
yrityksiin on tulossa. Yrityksen kannalta tärkeä kysymys on se kuinka tulevaisuudessa
ennakointi voidaan nähdä osana yrityksen kehittämistyötä ja tätä kautta strategisen tason
toimintana
Ennakointimenetelmän kehittämisen lähtökohtana on koulutuksen edustajien ja yritysten
edustajien ennakointivalmiuksien ja –ymmärryksen lisääminen käytännön tasolla. Tämä helpottaa
yrityksiä tai koulutusta kehittämään omaa toimintaansa.
Ennakointi hyödyntää sellaista toimintaa, jolla voidaan yrityksissä ja oppilaitoksissa reagoida
niihin muutoksiin, joita kyseisellä alalla on tapahtumassa. Tällä tiedolla on merkitystä luotaessa
osaamisalueita ja uusia ammatin kuvia alojen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Kaiken kaikkiaan
ennakointitaidoissa on kyse siitä kuinka kyetään nousemaan tulevaisuuden tasolle, ja nähdään
tulevat tilanteet nykyisten päätösten ja toimintojen seurauksina.
2. AMMATTITAIDON MÄÄRITTÄMINEN
Ammattitaidolla tarkoitetaan niitä ihmisessä olevia kykyjä ja asenteita, joiden avulla hän tekee
työtään, esimerkiksi muokkaa raaka-aineesta tuotteen tai suorittaa palveluksen toiselle
ihmiselle. Ammattitaitovaatimuksien määrittäminen edellyttää siis varsin tarkkaa analyysiä
niistä työprosesseista, joiden edellyttämää ammatillista osaamista tarkastellaan. Ammattitaito
on stabiili tietyiltä osiltaan, mutta kokonaisuudessaan voidaan puhua erittäin muuntuvasta
ilmiöstä, jonka aikaansaaminen on monien yhdistyvien elementtien summa. On sanottu, että
parhaimmillaan ammattitaito on silloin kun se ei ole valmis vaan valmiustilassa. (Kankaanpää
1997, 30.)
Ammattitaitoa ja kvalifikaatioita on käsitelty vuosien varrella monin eri keinoin ja
näkökulmin. Alunperin kvalifikaatiot on mielletty työvoiman tieto-taitorakenteeksi suhteessa
työn teknisiin vaatimuksiin (Volanen 1988.195;Volanen 1992, 88). Taalaksen (1993,170)
11

mukaan taas työelämän organisaatiot tarkastelevat ammattitaitoa tuotannon tekijänä,
työntekijään kohdistuvana ammattitaidollisina vaatimuksina. Tässä nähdään myös työelämän
ja koulutuksen valta-aseman muutokset vuosien saatossa. Viime vuosina on ruvettu yhä
enemmän keskustelemaan työntekijän persoonallisista ominaisuuksista, ei siis pelkästään
teollisen työn vaatimista teknisistä valmiuksista. Tällä tavoin kvalifikaatioiden käsite on
laajentunut. Sen avulla ammattitaitovaatimukset ovat myös laajentuneet ja laaja-alaistumisen
kautta koulutukselle asettuva paine on suurentunut.
5 2.1. Ammattitaito ja ammatillisuus
Työelämän tarpeet mielletään ammatillisen koulutuksen itsestäänselväksi lähtökohdaksi.
Oppijoita koulutetaan työelämän tarpeita varten.
Tilastot kertovat siitä, että Suomea uhkaa jo nyt - puhumattakaan tulevaisuudesta - useilla
aloilla ammattitaitoisen työvoiman pula. Nykyisellään tämä näkyy esimerkiksi viestinnän ja
tietotekniikan aloilla, joissa suurimmat yritykset ottavat ensimmäisen vuoden opiskelijoita
suoraan työhön tai kouluttavat omissa "oppilaitoksissaan" suoraan vahvoja ammattilaisia
omiin tarpeisiinsa. Työnantajien intressissä on saada ne työntekijät, jotka on juuri heidän
tarpeisiinsa koulutettuja. Oppilaitoksilla taas on laajempi yhteiskunnallinen tehtävä
kouluttaessaan laajoja opiskelijaryhmiä yleisesti työmarkkinoille.
Työelämän tutkijat ovat hekin eri mieltä siitä millaisia kehityssuuntia on havaittavissa
työelämän asettamissa vaatimuksissa. Esimerkiksi siitä johtaako automaatio vaatimustason
nousuun, laskuun vai polarisaatioon eli kehitykseen eri tehtävissä (Rauhala 1993. 15.) ollaan
eri mieltä.
Käsitykset ammattien luonteesta vaikuttavat oleellisesti siihen miten kvalifikaatiot mielletään.
Samoin odotukset ammatillisen koulutuksen suhteen määrittyvät hyvin pitkälle erilaisten
ammattikäsitysten pohjalta. Kaiken kaikkiaan kvalifikaatiolla tarkoitetaan "vakiintuneesti
hankittuja valmiuksia, joita käytetään työelämässä tai muussa ihmisen toiminnassa.
Kvalifikaatiot eivät määrity pelkästään tuotantoteknologiasta käsin vaan niihin vaikuttavat
myös työprosessin ehdot." (Rauhala 1993. 16)
Väärälä (1995) jakaa kvalifikaation tyyppeihin. Hänen mukaansa kvalifikaatiotyyppejä on
seuraavat:
* Tuotannolliset ja tekniset kvalifikaatiot
* Motivaatiokvalifikaatiot
12

* Mukautumiskvalifikaatiot
* Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot
* Innovatiiviset kvalifikaatiot
Tässä ajattelussa kvalifikaatioissa on kyse yksilön ja työn yhteiskunnallisesti määräytyvien
ehtojen suhteista. Kvalifikaatiotyypittely pohjautuu Olluksen tyypittelyyn. Ammatillisen
koulutuksen näkökulmasta nimenomaan koulutuksen ja koulun tuottamaa kvalifikaatiota
voidaan pitää tuloksena, jonka avulla voidaan tarkastella koulutuksen tuloksellisuutta.
Ammatillinen koulutus toimii tietyllä lailla käännekohtana menneisyyden ja tulevaisuuden
välillä. Opiskelijalla on odotuksia koulutuksesta samoin työelämällä on odotuksia koulutuksen
suhteen, mutta todellisuudessa ammatillinen koulu ja koulutus ovat myös oman aikansa kuvia.
Voidaan sanoa, että ne ovat tietynlainen sulatusuuni tulevaisuuden työelämän odotusten ja
työmarkkinoiden kohdentuvan osaamisen välillä. Ammatillisen koulutuksen tulisi
parhaimmillaan paljastaa oppilaiden nykyinen osaaminen ja räätälöidään heille
sopivankaltainen oppimispolku kohdentaen oppimisen nimenomaan tulevaisuuden
kvalifikaatioiden suunnassa, ei yksittäisten työtehtävien suunnassa.
Seuraavassa Väärälän (1995, 44-46) kvalifikaatiotyypittelyä pohjaten hänen väitöskirjassaan
saamiin tuloksiin.
* Tuotannolliset ja tekniset kvalifikaatiot pitävät sisällään niitä yksilöllisiä teknisiä taitoja ja
tietoja joita ilman työ ei voi tehdä Perinteisesti ammatti ja siinä vaadittava osaaminen on
mielletty sarjaksi yksittäisiä taitoja ja rajattuja työtehtäviä.
* Motivaatiokvalifikaatio on mielletty pysyväksi henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi, joka on
"synnynnäinen". Voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi tämänkaltainen ajattelu, koska
nykyisellään työ on abstraktia ja henkisellä tasolla olevaa, jolloin motivaatio voi olla myös
kehitettävissä olevaa tiedon ja sitoutumisen kautta. Samanaikaisesti työ vaatii reflektiivistä
otetta työhön, jolloin oma suhde ja suhtautuminen työhön on fokuksessa. Yksilö itse on
enemmän päätösyksikkö ja uusintamisyksikkö työprosessissa. Tällöin motivaatiotekijät
lähtevät työn sisällöstä. Motivoituminen on yhä enemmän kykyä erotella ja suhteuttaa omaa
sitoutumistaan itse työhön, kykyä säädellä omaa lojaliteettiaan työorganisaatiolle ja kykyä
säädellä omaa suostumustaan suhteessa työn haasteisiin.
13

* Mukautumiskvalifikaatiot tarkoittavat niitä työhön sopeutumisen ja suostumisen
peruskysymyksiä, joihin jokaisen työntekijän on jossain määrin alistuttava. Tämä voidaan toki
nähdä negatiivisenakin kvalifikaatioina, mutta sen merkityksen analysointi on sekin osa
ammattilaisuutta. Positiivisesti ajatellen on kuitenkin oltava joitakuita yhteisesti sovittuja
periaatteita ja johdonmukaisuuksia, joiden varassa hyvään lopputulokseen pyritään ja päästään
organisaatioissa.
* Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot tarkoittavat työntekijän suhdetta ja liittymää
työorganisaatioon ja työorganisaatiosta ulospäin. Sosiokulttuurinen kyvykkyys tulee ilmi mm.
tiimi- ja verkostokeskusteluissa, joissa on olemassa tarve yhdistellä totutusta poikkeavalla
tavalla erilaisia osaamisen alueita ja erilaisten ihmisten osaamista. Erilaisten roolit ja
tilanteiden yllättävyydet korostavat työntekijöiden kyvykkyyttä tällä alueella. Toimipaikan
ulkoiset kontaktit mitä erilaisimmilla foorumeilla (tiimit, kehittäjäryhmät, yhteistyöverkosto,
asiakasryhmät, markkina-alueet) vaativat yhä enemmän työntekijältä suoraa yhteyttä
toimipaikan ulkopuoliseen maailmaan. Uusien tilanteiden vaatima roolinotto, roolinvaihto ja
oman roolin puolustaminen ovat osa modernin työkulttuurin vaatimia taitoja. Tällä alueella
korostuu suhteuttamisen kyky ja sosiaalinen kyvykkyys.
* Innovatiiviset kvalifikaatiot tarkoittavat niitä rutiineista poikkeavia toimintoja, joilla
työprosessin kehittäminen tulee keskeiseksi. Monimutkaistuva työelämä pitää sisällään
ristiriidan, jossa työntekijän tulee kyetä luomaan uutta vaikkei entinenkään välttämättä täysin
toimi. Tämä vaatii systeemistä ajattelukykyä sekä kykyä nähdä oma työ osana historiallista
jatkumoa ja laajemmassa kokonaisuudessa osana omaa alaa.
Ammatillisten kvalifikaatioiden lisäksi ammattitaitoa voidaan tarkastella erityisesti Ruohotien
ja Peltokorven (1996, 1997) tutkimuksissa esiinnousseen transformatiivisen osaamisen
kautta. Sillä tarkoitetaan osaamista, jonka avulla yksilö kykenee mahdollistamaan muutoksen
sekä itselleen että työyhteisölleen. Transformaatio voidaan nähdä siis yksilön ominaisuutena
eli ammattitaitona kuin myös osoituksena oppivan organisaation kyvystä kehittää
organisatorista osaamistaan uudistamisessa ja toimintojen kehittämisessä.
Edellisen kvalifikaatiotyypittelyn avulla voidaan jäsentää yksilön suhdetta ammatillisuuden
kehikossa. Ei ole kyse absoluuttisesta totuudesta ammatillisuuden kvalifikaatioissa vaan
inhimillisen pätevyys- ja kvalifikaatiorakenteiden uusista suhteista muuttuvaan yhteiskuntaan
14

ja muuttuvaan työelämään. Oleelliseksi tulee näiden kvalifikaatioiden keskinäinen suhde ja
kokonaisuus kullakin alalla.
6 2.2. Ammattitaidon kehittyminen
Työelämän muutoksesta johtuen ollaan tilanteessa, jossa ammatillisen koulutuksen yksi
suurimmista ristiriidoista on työelämän vaatimukset ammattitaitoisesta työvoimasta. Tässä
nähdään ristiriita siksi, että työelämä tarkoittaa tässä työmarkkinoita, jolloin tarvittava
ammattitaito mielletään helposti suppeana ja näin ollen jopa päinvastaisena kuin
kvalifikaatioajattelussa. Tällä on seuraukset mm. siihen, että edellä esitetyistä kvalifikaatioista
saa painotuksen teknis-taloudelliset kvalifikaatiot, jolloin vastaavasti myös opetusmenetelmät
mielletään teknisinä, ei niinkään esim. yhteistoiminnallisuutta lisäävinä.
Yleisesti työelämävaatimuksista puhuttaessa voidaan jäsentää asiaa kahteen suuntaan:
spesifien ammatillisten vaatimusten näkökulmaan ja yleisten työelämävaatimusten suuntaan.
Ennakoinnin näkökulmasta on huomion arvoista se, että spesifit ammattialan
osaamisvaatimukset on vaikeasti ennakoitavissa puhumattakaan ennustettavissa, koska
tekninen kehitys on niin nopeaa ettei ole realistista yrittää olla jatkuvasti ”ajan hermolla”.
Dubin (1990) on käsitellyt kehitystä kuvaavia ilmiöitä. Tämä jaottelu tukee sitä käsitystä että
puhuttaessa ammatillisesti elinvoimaisesta yksilöstä ei riitä että tarkastelemme vain teknisiä
taitoja ja valmiuksia. Pelkästään niiden kehittäminen ja ennakointi ei liene edes mahdollista.
Dubinin (1990) mukaan tieto lisääntyy niin nopeasti, että suuri haaste on uuden tiedon
omaksumisessa. Nopea kehitys vaikuttaa siihen, että oppimaan oppimisen omaksuminen on
yksi uusi ammattitaidon ulottuvuus.
Toisaalta tieto on tullut kompleksiseksi. Eri tieteenalojen rajat hälvenevät ja näin ollen
myöskin tiedon omaksuminen muuttuu laaja-alaiseksi ja moniulotteiseksi. Eri alojen
asiantuntijuuden leviäminen ja uudenalaisen, ei tieteenalapohjaisen osaamisen haaste on
todellisuutta. Tämä näkyy vinhasti kiihtyvässä uusien innovaatioiden sävyttämässä
teollisuudessa.
On arvioitu, että seuraavien vuosikymmenien aikana tapahtuu enemmän teknisiä muutoksia
kuin tähän asti yhteensä on tapahtunut. Maailman laajuinen kauppa ja reaaliaikaisuus ovat
ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat tekniseen kehitykseen niin ikään. Kansakuntien investoinnit
tekniseen kehitykseen on mittavaa samoin kuin kaupankäynti reaaliajassa. Kaikkien näiden
15

teknisten ulottuvuuksien ennakointi on lähes mahdotonta Yksilön kannalta oleelliseksi
tuleekin se kuinka ihminen kykenee kehittämään itseään ja ammattitaitoaan niin, että voi
reagoida moiseen tekniseen muutokseen ja edelleen kykenee työskentelemään alallaan
ammattitaitoisesti ja uutta luovasti.(Ruohotie 1995. 102-103.)
Yleisten työelämävaatimusten laaja kokonaisuus on ennakoinnin näkökulmasta tärkeä ja
kiinnostava. Yleisten työelämävaatimusten avulla yksilö voi olla ikään kuin alttiimpi niille
haasteille ja muutoksille, joita alalla ja yhteiskunnassa laajemminkin on havaittavissa.
Yksilöiden yleisten osaamistarpeiden kehitystä voidaan tulkita monista eri merkeistä..
Työelämän muutoksesta johtava haaste jatkuvaan ammattitaidon elinvoimaistamiseen herättää
kysymyksen; minkä avulla yksilö on jatkuvasti elinvoimainen ammattilainen?
Näistä näkökulmista katsottuna ammattitaito ja ammattiosaaminen ovat kokonaisuus, joka
muodostuu spesifisti juuri kyseisen alan teknis-tuotannollisista osaamisista. Yleisesti
työelämävaatimukset voidaan hahmottaa ihmisen ominaisuuksien ja persoonallisten piirteiden
kautta. Tällöin Ruohotien (2000) mukaan voidaan jaotella yleinen työelämävaatimusten
kokonaisuus seuraavasti
Kuva: Tulevaisuuden osaamishaasteita
Elämänhallinta Kommunikointitaito ihmisten ja Innovaatitehtävien
oiden ja
johtaminen muutosten
johtaminen
oppimisen taito vuorovaikutustaito koordinointi-Hahmottamiskyky
kyky
ongelmanratkaisu- kuuntelutaito päätöksenteko- ,muutosherkkyys
taidot
taito
kirjallinen- ja suullinen
viestintätaito
16

Näistä voidaan tarkemmin lähteä tarkastelemaan kutakin kokonaisuutta erikseen oppimisen ja
toisaalta opettamisen kannalta. Kaikki edellä mainitut ominaisuudet ovat sellaisia, että niiden
perinteinen opettaminen on lähestulkoon mahdotonta. Näin ollen joudutaan kysymään sitä
miten opettaminen ja oppiminen on organisoitu. Millaisessa oppimisympäristössä toimitaan ja
kuinka opettaja ohjaa oppijoita.
Nopeiden yhteiskunnallisten ja globaalien muutosten vuoksi on erittäin vaikea arvioida
millaista ammattitaitoa tulevaisuudessa tarvitaan. Voidaan toisaalta myös miettiä asiaa
puhtaasti jonkun tietyn alan näkökulmasta, jolloin kehitystrendejä on luettavissa helpommin.
Yleisesti voidaan sanoa, että tulevaisuuden työntekijältä vaaditaan aktiivista muutosten
hallintaa ja joustavuutta vaihtaa toimipaikkaa ja alaansa useamman kerran työuran aikana.
(Tuhkanen, 1996).
Tulevaisuustutkijoiden mukaan (esim Mannermaa 1997) tiedon merkitys tulee kasvamaan
mikä merkitsee tiedon hallintaan liittyvien taitojen lisääntymistä samoin kuin
vuorovaikutukseen liittyvien taitojen lisäääntyvää tarvetta. Tulevaisuudessa korostuu myös
asiantuntijuuden sitoutuminen tiettyyn tehtäväalueeseen, ei niinkään tiettyyn ammattiin
(Rauhala 1993).
Tietotekninen osaaminen on oleellista nyt ja tulevaisuudessa. On kuitenkin havaittavissa se,
ettei yksilö pysty kantamaan kasvavaa tietokuormaa. Tofflerin (1991) mukaan on käynnissä
päätöksentekokuorman uusjako. Työn suorittajien edellytetään perehtyvän yhä enemmän
myös omaansa lähellä oleviin sekä seuraavan portaan työtehtäviin ja osallistumaan uusien
ideoiden esittämiseen. (Tuhkanen 1996).
3. TULEVAISUUDEN ENNUSTAMINEN VAI ENNAKOIMINEN?
Ammattitaidon tulevaisuuteen liittyy työn nopeista muutoksista johtuva haaste uusiutumiselle.
Ennakointi on sitä toimintaa ja niitä kehittämistoimia, joilla yritys tai yksilö voi reagoida ympäristössä
tapahtuviin muutoksiin. Yksilön kannalta kyse on ammattitaidon uusintamisesta.
Yrityksen /organisaation kannalta kyse on siitä minkä avulla organisaatio on elinvoimainen.
Toinen näkökulma ennakointiin on se, kuinka yrityksen toiminnalla voidaan vaikuttaa ympäristöön
ja sen kehitykseen Asiaa voidaan jäsentää seuraavalla kuvalla.
Kuva: Ennakoinnin ulottuvuudet yksilön ja organisaation kannalta
17

Toimintaympäristöstä nousevat haasteet
Yksilöt uusi osaaminen
Organisaatio
uusi toimintatapa
Toiminnan tulokset Uudet tuotteet ja palvelut
Ennakoinnista saatava hyöty kohdentuu sekä yritysten kilpailukyvyn ja yritysidean kehittämiseen.
Kilpailukyky tässä ymmärretään voimakkaasti yksilöiden osaamisen kautta lisäarvoa
tuovaksi.
Yrityksessä ennakoinnin hyödyntäjät toimivat työntekijätasolla tai esimiestasolla. Heidän
näkökulmastaan kyseessä on oman työn kehittäminen ja yrityksen kilpailukyvyn kehittäminen
uudenalaisten tuotteiden muodossa. Lisäksi tulee ennakointivalmiuden kehittyminen henkilökohtaisesti.
Jokaisella työntekijällä on oma haasteenaan oman osaamisen kehittäminen vastaamaan
alan ja toimintaympäristön haasteisiin. Yrityksen johto vastaavasti voi käyttää ennakointitietoa
ja –kykyä yrityksen strategisessa kehittämisessä.
Oppilaitoksissa kouluttajat ja koulutuksen suunnittelijat hyödyntävät ennakoinnin kautta saatavaa
tietoa omassa työssään opetuksen suunnittelun tasolla tai oman opetuksen kehittämisessä.
Oppilaitoksen ennakointitoiminnassa oleellista on, että oppilaitosorganisaatio etsii ja löytää
omat ennakointialueensa. Esimerkiksi aikuiskoulutusorganisaatiolle on tärkeää tiedostaa
alueen väestönkehityksen lisäksi myös alueen elinkeinoelämän kehitys. Oman toiminnan
osalta on löydettävä ne toiminnan alueet, joilla reagoidaan ympäristön muutoksiin. Oppilaitoksissa
näitä alueita ovat esimerkiksi opettajien osaaminen ja opetussuunnittelu.
Oleellista tulevaisuuden haltuunotossa on myönteisen asenteen kehittyminen ennakointia
kohtaan. Elinvoimaisessa ja ennakoivassa organisaatiossa kysytään oman toiminnan kehittämisen
avainkysymyksiä säännöllisesti. Kyetään altistamaan oma toiminta jatkuvalle arvioinnille
ja jopa muuttamaan jotain arvioinnin seurauksena. Elinvoimaisessa organisaatiossa ei
18

pelätä muutosta, koska halutaan olla elinvoimaisia muutostilanteessakin. Näin ollen organisaatiota
johdetaan tiedostaen mikä tekee toiminnastamme elinvoimaisen.
Tulevaisuutta voidaan lähestyä Rubinin (1995 ) mukaan kolmella tavalla. Voidaan nähdä
ennakoivia lähestymistapoja, joissa oletus on, että tulevaisuus voidaan tietää ja sen todellisuus
on ennustettavissa. Tämän ajattelun mukaan maailmaa ja tapahtumia ohjaavat tietyt luonnonlakien
kaltaiset ”tosiasiat”. Toinen lähestymistapa on tulkitseva, jossa pyritään selvittämään,
kuinka erilaiset kulttuurit, toiminnot ja yhteiskunnalliset tapahtumat ja asenteet luovat ja
muuttavat todellisuutta. Tässä ajattelussa totuus on jakamatonta, mutta sitä voidaan tulkita eri
aikoina eri tavoin. Kriittisessä lähestymistavassa kyseenalaistetaan tulevaisuutta koskevat
yleiset käsitykset ja ajatukset, koska näkemys kyseenalaistaa tiedon itsessään. Kriittinen lähestymistapa
on postmodernin ajan tiedonkäsitykseen läheisesti liittyvä. Todellisuus ja totuus
eivät ole itsestäänselviä ja konkreettisia vaan hyvinkin kompleksisia.
Kyseessä olevan hankkeen käytännönläheisyyden kannalta voidaan sanoa, että sen toteutuksessa
ja teoreettisessa viitekehyksessä on elementtejä kaikista edellisistä lähestymistavoista.
Voidaan ajatella, että ennakointihankkeen tulee olla nimenomaan ennakoivan lähestymistavan
mukainen. Kun on kyseessä mukana olevat palvelualat ja niiden osaamis- ja ammattien kehittämishanke
ei ole relevanttia hakea mittareita ja mitattavissa olevaa ennakointia vaan aloille
ominaisen ”ihmisläheisen” näkökulman kautta ennakoijna ovat alan osaajat ja heidän aikaansaamansa
prosessit.
Palvelusektorin, jona voidaan juuri kyseessä olevia aloja pitää, on muodostamassa vuorovaikutusyhteiskunnan
ydintä. Tässä yhteiskunnassa teollisuus on menettämässä dominoivaa asemaansa
ja oleelliseksi muodostuu inhimillisen vuorovaikutuksen ja uusien palvelujen kehittyminen
ja kehittäminen. Pyrkimys on siis tuottaa ”yhä vähemmästä yhä enemmän”. (Rubin,
1995, 16.)
Kaiken kaikkiaan palvelutuotanto poikkeaa Ilmakunnaksen (1997) mukaan tavaratuotannosta
kolmella tavalla. Palveluelinkeinoille on tyypillistä ei-materiaalinen luonne. Palvelujen kulutus
tapahtuu samassa paikassa kuin itse tuottaminenkin. Lisäksi havaitaan, että palvelusektori
on hajanainen. Koko sektori voidaan jakaa tuotantopalveluihin, hallintopalveluihin, transaktiopalveluihin,
viestintäpalveluihin, kuljetus- ja henkilöpalveluihin. Tästä voidaan jo päätellä
ettei koko sektoria voida käsitellä ennakoinnissa tai muutenkaan yhtenä kokonaisuutena vaan
on lähdettävä kunkin palvelualan omasta lähtökohdasta liikkeelle. Mielenkiintoisen aspektin
19

ennakointiin ja sitä kautta tulevaisuuden osaamiseen luo näin ollen se, että otetaan muutamia
yrityksiä, joiden kautta tarkastellaan laajemmin samantyyppisten yritysten osaamistarpeita ja
kehittymisvisioita. Tällä case-lähestymistavalla päästään intensiivisemmin osaamisen pohdintaan
ja siitä nousevien johtopäätösten tekemiseen alueellisesti tärkeiden alojen kehittymistä
ajatellen.
Yhteiskunnassa on toisaalta havaittavissa tietointensiivinen yhteiskunnallinen kehitys. Siinä
tehtävä työ edellyttää uudenlaisia teknisiä valmiuksia, tietoja ja taitoja. Olemme siirtymässä
mikroteknologian, nanotieteiden ja mikrotieteiden valtakaudelle. Erityisesti työn tekemisen
välineet muuttuvat huimaa vauhtia ja oleelliseksi tulee uuden oppimisen kyvyn kehittäminen
ja kokonaisuuksien hallinnan ja jäsentämisen taito. (Rubin 1995, 17.)
Tietoyhteiskunta on Mannermaan (1998) mukaan muuttumassa yhä kompleksisemmaksi, koska
se tulee sisältämään sekä maatalousyhteiskunnan että teollisen yhteiskunnan ulottuvuuksia.
Tietoyhteiskunnassa on siis uudenlaisten ominaisuuksien vaade, johon liittyvät vuorovaikutuksen,
osaamisen ja tiedon lisääntyminen ja se että painopiste ammatillisuudessakin siirtyy
enemmän aineettomiin osaamisalueisiin kuin aiemmin teollisessa yhteiskunnassa.
Näistä lähtökohdista ajatellen ennakointina voidaan mieltää moninainen kehittämistyö ja visiointityö,
jota yrityksissä tehdään. Voidaan myös ajatella, että inhimillisen voimavaran optimaalinen
hyväksikäyttö ja sen strukturoitu analyysi voivat toimia ennakointina juuri palvelualoilla,
joilla työn kohteena on ihmisen elämäntilanteet, elämykset, palvelut tai elämänpiiriin
liittyvät ilmiöt kodissa ja sitä lähellä olevissa instituutioissa.
7 3.1. Tulevaisuusverstaat ja –studiot
Tulevaisuusverstastyöskentely on alun perin Robert Jungkin kehittämä metodi, jolla voidaan
suhteellisen nopeasti ja tehokkaasti herättää osallistujissa kiinnostus tulevaisuuteen ja siihen
vaikuttaviin seikkoihin. Mika Mannermaa (1999) käyttää tulevaisuusstudio –nimitystä kuvaamaan
ideariihimäistä ja työseminaarimaisilla lisäalustuksilla laajennettua tulevaisuusverstasta.
Mannermaan mukaan studiotyöskentelyn avulla pyritään tunnistamaan megatrendit, uhkat
ja positiiviset oletukset sekä hahmottamaan kehittämiskohteet selvitettävästä asiasta.
Onnistuneen verstastyöskentelyn tunnistaa Jungkin (1987) mukaan siitä, että osanottajille
mahdollistuu ahaa-elämykset ja myönteiset, mutta haastavat näkymät avautuvat tulevaisuudesta.
Osanottajat voivat saada omalle henkilökohtaiselle kehitykselleen tai edustamansa alan
20

kehittämiselle uusia näkökulmia. Näiden näkökulmien kautta osanottaja voi vetää johtopäätökset
tarvittavista toimenpiteistä. Verstastyöskentely ikään kuin ”avaa osanottajien silmiä”.(Mannermaa,
1999., Jungk 1987.)
21

4. ENNAKOINNIN KÄYTÄNNÖN SOVELTAMINEN PAJATYÖSKENTELYNÄ
Koulutus
-ennakointijärjestelmän luominen
Alakohtainen paja
- osaaminen ja asiakkuus tulevaisuudessa
Sekapaja
asiakkuus ja osaaminen vuonna 2004
Koulutus
- työelämän muutokset tulevaisuudessa
- puheenvuoroja tulevaisuuden tekemisestä
Alakohtainen paja
-vuoden 2005 tuote
Sekapaja
mitä on se osaaminen jolla kehitän itseäni ja
yritystäni
tulevaisuuden työelämässä
Koulutus
- ennakointi yrityksen ja koulutuksen kehittämisessä
Tässä hankkeessa Jyväskylän koulutuskuntayhtymästä mukana ovat matkailu-, ravitsemis-,
puhdistuspalvelualat sekä sosiaali- ja terveysalat. Näiltä aloilta on edustajat sekä ammattikorkeakoulun
että aikuiskoulutuksen näkökulmista
Yrityksiä on mukana 3-7 kappaletta kultakin alalta, yhteensä 16 kappaletta. Kyseisten alojen
kuluttajia on mukana 8 henkilöä. Yritykset ja mukana olevat kouluttajat saavat tulevaisuus-
22

pajojen muodossa ohjausta ja kokemuksen tulevaisuusajattelusta sekä siitä kuinka voidaan
työstää tulevaisuutta. Lisäksi he osallistuvat koko hankekokonaisuuteen liittyviin koulutuksiin.
Ennakointia operationaalistetaan tässä siten, että alan kouluttajat ja yrityksen edustajat yhdessä
rupeavat luomaan syntyvien visioiden kautta tulevaisuuden osaamisen elementtejä.
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että heidät viedään keskustelemaan tulevaisuudestaan ja hakemaan
yhteisiä näkyjä siihen kuinka tuohon tulevaisuuteen päästään.
Prosessissa syntyvä voimavara on mitä suurimmassa määrin laadullinen, koska ihmiset tuottavat
omalla ja yhteisöllisellä pohdinnallaan näkyä siitä mitä osaamista tarvitaan kyseisten alojen
yrityksissä. Kouluttajien tärkeänä tehtävänä koko hankkeessa on suodattaa syntyvä materiaali
opetukselliseksi kokonaisuudeksi, jolloin yksittäisten yritysten yksittäiset tarpeet huomioidaan,
muttei mennä yrityskoulutuksen pelkästään suuntaan.
Kyseessä olevien alojen tulevaisuuden osaamisessa työstetään nimenomaan osaamisen ja palvelun
käytännön näkökulmista; mitä palvelulla ja osaamisella tarkoitetaan kyseisellä alalla ja
millaista on kyseisen alan palvelu tulevaisuudessa. Palvelun tarpeen analyysissä lähdetään
asiakkaista; kuka on asiakas ja kenelle palvelua ollaan tarjoamassa. Kyseisten alojen ydinosaamisen
analysoinnilla niin nykyisessä kuin tulevaisuudenkin kontekstissa muodostaa sen
materiaalin, jonka varassa luodaan näkökulmia uusista ammatin kuvista ja osaamisesta.
8 4.1. Pajatyöskentelyn käytännön toteutuksia, alakohtaiset pajat
Kesän 1998 aikana kokoontuivat ensimmäiset alakohtaiset pajat. Pajoissa luotiin näkyjä siihen
mitä on kyseisten alojen osaaminen ja asiakkuus ensi vuosituhannen alussa. Aika, johon tulevaisuuspajassa
katsottiin vaihteli vuosien 2003-2005 välillä. Syksyllä lokakuun alussa olleen
koulutuspäivän jälkeen alakohtaiset pajat jatkoivat työtään. Tässä alakohtaisen pajatyöskentelyn
vaiheessa oltiin jo oltu ns. sekapajoissa, joten niissäkin käydyt keskustelut ryydittivät
alakohtaisen pajan toimintaa.
Alakohtaisessa työskentelyssä korostui nykyisyyden voimakas vaikutus. Osallistujien oli vaikeaa
irtautua nykyajan käytännön ongelmista, jotta tulevaisuuden tarkasteluun varsinaisesti
päästäisiin. Voidaan kuitenkin sanoa, että lopputuloksena oli innostunut ja rohkeammin tule-
23

vaisuuteen suuntautuva työskentelyote. Samoin pajojen välillä käydyt sekapajakeskustelut ja
koulutuspäivä vaikuttivat osallistujien näkökulmia avaavasti.
Seuraavassa alakohtaisen pajatyöskentelyn prosessikuvauksia, jotka pohjautuvat tilaisuuksissa
tehtyihin muistiinpanoihin ja nauhoituksiin. Tilaisuudet kestivät keskimäärin 4 tuntia.
4.1.1. Puhdistuspalveluala
1 Esittäytyminen ja aikaperspektiivin valinta
Läsnä:
Satu Kuikka, Ykkössiivous
Anna-Mari Lappalainen, HF siivous
Helinä Heinonen, HF siivous
Soili Partanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Eeva Lamminmäki, Jyväskylän aikuiskoulutus/ palvelualat
Tarja Toropainen, ISS Suomi
1 Valittiin yhteisesti tarkasteltavaksi vuodeksi 2005. Tämä sillä perusteella, että silloin voimme
tarkastella pidemmällä perspektiivillä nykypäivää.
2 Kirjoitetaan minä -muotoinen tarina vuonna 2005.
3 Valittiin yhteiseksi teemaksi ” alan osaaminen vuonna 2005” .
Pareittain keskusteltiin alan osaamisesta vuonna 2005. Tästä tuotettiin fläpille ytimet ja kerrottiin
loput. Seuraavassa tästä kooste:
Asiakkaina suuria yrityksiä, joille tarjotaan kokonaisvaltaista palvelua erilaisiin tarpeisiin.
Tällä luodaan mahdollisuus erikoistumiseen, koska tarvitaan eri palveluiden osaajia ja tiimejä.
Toimitaan erikoisliikkeiden periaatteiden mukaan ja alihankkijana kyseisille palveluliikkeille.
Tämä pohjautuu vahvasti työlle omistautumiseen, jolloin yritykset kilpailevat työvoimasta.
Näin työntekijöille jää enemmän mahdollisuuksia keskittyä oleelliseen. ( Onko tämä liian
24

vanha idea ollakseen nykyaikaa?? Voiko ihmisiä sitoa työintensiiviseen orientointiin?)
Palvelujen tulevaisuus on riippuvainen siitä miten yleisesti yhteiskunnalliset tekijä kehittyvät.
ERIKOISTUMINEN
LAAJA-ALAISUUS ELI LAAJA PALVELU
- korkeatasoista -monien palveluiden yhdistämistä ja osaamista
spesiaaliosaamista
- ongelmanratkaisu- >koko kiinteistön toimintaan liittyvät
kyky avustavat palvelut
>yhteistyö ”kilpailijoiden” kanssa eli verkostoituminen
-palvelutiimi: tuntee erittäin hyvin palvelun
kentän (taloudellinen osaaminen ja markkinointi)
Kokonaisvaltainen palvelu edellyttää sitä, että ”siivous” laajenee erilaisiin palveluihin. Tällöin
voidaan puhua siitä että projektoidutaan hoitamaan asiakkaiden erilaisia palveluja. Voisiko
tämä sama olla siirrettävissä esimerkiksi kaupunginosaan, jossa otetaan hoitoon sekä
puhdistuspalvelualan että esimerkiksi osa hyvinvointipalveluiden ja kiinteistöpalveluiden
sektorista. Luodaan alueen asukkaille tietynlainen elintoimintojen tukiverkko. Miten tässä
versiossa raha liikkuu? Jos ajatellaan että yritysvetoisessa ”nokia” -mallissa yritys maksaisi
työntekijöilleen osan kuluista. Kuinka saada esimerkiksi kaupunki tukemaan kaupunginosaan
rakennettavaa elintoimintojen tukiverkkoa? Entä pitäisikö kuitenkin pitäytyä puhdistusalan
ytimissä. Onko tarkoituksenmukaista yrittää ainakaan itse tehdä sellaista mitä ei voi.
Yhden luukun periaate toteutuu. Tulee osata oma alue todella hyvin, mutta vähän muutakin.
Osaaminen on näin ollen muutakin kuin teknistä osaamista. Monitaitoisuus on monipuolista
osaamista, mutta ei sitä että ei osaa mitään hyvin. Laaja-alaisuus on alan sisäistä uuden
oppimista ja kykyä siihen. Ammattitaidon ydin tulee ammatin teknisestä ja taloudellisesta
osaamisesta. Tämän kaiken lisäksi itsestään selvyytenä tulevat vastuukysymykset, asiakaspalvelukysymykset
ja erilaiset soveltamiskyvyt.
25

Koulutuksen tulee mahdollistaa alan monipuolinen osaaminen. Palvelualojen tulee olla niin
vahvoja, että voidaan vaatia sekä koulutukselta että työnantajilta. Alan ihmisten tulee kyetä
sanomaan ja perustelemaan omia valintojaan ja kehittämistään. Oman alan laaja ymmärrys
mahdollistaa oman alan kehittämisen.
Voiko yhteistä työn tekemistä lisätä palvelualan sisällä. Kulttuurien kirjo laajenee, koska asiakaskunnassa
on eri kulttuurien osaamista samoin työntekijöinä on eri kulttuurien edustajia.
Suomi ei ole enää ainut paikka, jossa toimitaan. Voidaan laajentaa myös ulkomaille, ottaa
myöskin vaikutteita eri maista. Suuret firmat tulevat toimimaan kansainvälisesti ja näin ollen
myöskin puhdistuspalvelualalla tulee huomioida tästä nousevat haasteet osaamisessa.
4 Mitä älytöntä on vuoden 1998 osaamisessa vuoden 2005 näkökulmasta katsottuna?
Suoritetaan äänestys siitä mikä/mitkä ovat kaikkein älyttömimpiä. Äänestyksen jälkeen ensimmäiseksi
nousi alan arvostus ja mahdollinen ammattitaitoisen työvoiman pula. Näihin
seikkoihin voidaan lähteä hakemaan syytä alalta tai yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Toisaalta
alan arvostuksen näkökulmasta on ristiriitaista, jos alalla ei ole ammattitaitoista työvoimaa,
mutta silti alaa tulisi arvostaa. Alan osaamiselta vaaditaan laaja-alaisuutta.
Esiin nostettuja kysymyksiä:
Mutta miten laaja-alaisuus mielletään ja kuinka taataan erikoisosaaminen siitä huolimatta?
Miten siivousala sinänsä kehittyy omana alana?
Tuleeko meidän tunnustaa se, että tarvitaan sekä korkeasti koulutettuja että suorittavan tason
työntekijöitä?
Onko mielikuvamme muuttumassa siitä millaista koulutusta saadaan suhteessa työnkuviin?
Tulevaisuudessa suorittavankin tason työntekijältä vaaditaan korkeampaa koulutusta?
Miksi?
Yhteistyö oppilaitosten ja työnantajien välillä kiinteämmäksi. Tiedotuskampanja suurelle yleisölle?
Miten?
Voidaanko selvittää alan vaihtajilta miksi tulee tälle alalle ja mistä on saanut tietoa. Tällä selvitettäisiin
taustoja, joihin voidaan vaikuttaa.
Miten tehdään ”asiakkaiden koulutustyötä” , jotta saadaan näkyviin laadusta johtuvat erot. Eli
ei poljeta hintoja vaan kehitetään laatua ja samalla sitoutetaan asiakkaita?
26

Miten voidaan vaikuttaa palkkaukseen? Miten saada uusia ihmisiä?
2. Alakohtainen ryhmä: puhdistuspalveluala
Paikalla:
Soili Partanen, JAMK
Anna-Mari Lappalainen, HF-siivous
Tarja Toropainen, ISS
Eeva Lamminmäki, Jaiko
Yleiskeskustelu 1.10 olleen koulutuspäivän herättämistä kysymyksistä:
Yrittäjyyden ja persoonallisuuden yhteys; mitä on ihmisen johtaminen, kuinka voidaan toimia
tehokkaasti ja laadukkaasti?
Perusosaaminen johtamisessa? Onko se ihmisten johtamista ja bisneksen edistämistä?
Sosiaali- ja terveysalan ja puhdistuspalvelualan ajattelun erilaisuus? Entä miten voidaan yhdistää
ihmiselle suunnattuja peruspalveluiden verkostot ?
Millainen voisi olla sellainen palvelumarket, jossa huomioidaan monipuolisesti yritysten keskinäinen
bisnes, kuinka monipuolistetaan yrityksille suunnattuja palvelukokonaisuuksia.
Oman minän hallinta ja tekninen osaaminen kulkevat rinnan, eli pelkkä tekninen osaaminen ei
riitä vaan tarvitaan laajempaa persoonallista kykyä tehdä työtä. Vuorovaikutus, kommunikointi
ja oman työn kehittäminen korostuvat tulevaisuudessa, koska työn tekninen kehittyminen
on äärimmilleen viety, laatua tuottavat ihmiset.
Osaamisalueita voidaan kuvata kvalifikaatioilla (esim. Väärälä). Kehittämisalue on sosiaalisten
taitojen alueella ja innovatiivisella alueella.
Miten siivoustyötä voisi kehittää?
Lähdetään miettimään ja luomaan vuoden 2005 tuotetta joka olisi:
-houkutteleva asiakkaan kannalta
-houkutteleva työntekijän kannalta
Onko koskaan vakavissaan ajateltu mitä tulevaisuudelta vaaditaan? Ollaanko liikaa nykyisessä
tekemisessä kiinni.
27

Entä miten muuttuu asiakas ja hänen tarpeensa? Voiko tästä löytää jotain uusia näkökulmia.
Esimerkiksi se kuinka asiakas helpommalla saisi palvelut, saavutettavuus tulee olla parempi
kuin nykyään? Miten mennä siihen suuntaan, että yhdellä soitolla saat eri palveluja. Yrityksen
sisäisesti pitää tarkkaan pitää huolta siitä, että eri tehtäviin löytyy sopivat ja ammattitaitoiset
henkilöt tekemään työtä. Tämä vaatii toimivaa kehitysanalyysiä sekä rekrytointia niin, että
saadaan monipuolista henkilöstöä.
Onko tulevaisuuden näky vain se, että on suuria valtakunnallisia yrityksiä.? Onko tähän vastaus
se, että on joku, joka organisoi ja koordinoi töitä, kutsuu alihankkijoita tekemään suuria
bisneksiä. Asiakkaalle asia näkyy niin, että työ tulee tehtyä, väliäkö sillä minkä firman tyyppi
hän on. Tämä ajatus herättää kysymyksen palvelun laadusta ja siitä kuinka henkilökohtaisena
se halutaan kokea.
Mitä voisi olla siivousalan rinnastaminen hyvinvointipalveluksi?
Taustalla rakennemuutos, jolloin ei välttämättä ole kysymys elintasokysymyksistä. Kotisiivouksen
markkina-ala on nyt kovin pieni. Entä mitä ja miten yritykset voisivat tarjota erilaisia
palveluja työntekijöilleen. Kodeissa ja pienissä laitostyyppisissä paikoissa on tulevaisuudessa
lisääntyvää siivouspotentiaalia, jos eri osapuolet toimisivat yhdessä ja loisivat mahdollisuuksia,
joilla esimerkiksi suurehko yritys kanavoisi osan henkilöstönsä hyvinvoinnin edistämisestä
esimerkiksi siivouspalveluina ja muina kodinhoitoapuina. Palveluita myyvään yritysryppääseen
voisi kuulua kotipalveluyrittäjiä ja puhdistuspalveluyrityksiä. Voisiko palvelujen
kirjoa laajentaa tästäkin?
Miten voidaan tehdä normaalimmaksi kotisiivouksen asema kuin nykyisin?
Yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat suuresti palveluiden ostamishalukkuuteen. Samoin ammattirajojen
liiallinen tiukkuus vaikeuttaa kotiin suunnattavan palvelun käyttöä. Palvelualoilla
ei vielä mielletä sitä, että joku toinenkin voi osata tehdä oman alan töitä. Samanaikaisesti, kun
on lähdetty kehittämään vahvaa identiteettiä ja osaamista esim. siivousalan koulutukselle,
onkin käynyt niin että on luotu rajat myös yhteistyölle. Nähdään vain oman työn kautta palvelut
ei niinkään asiakkaan kokonaisvaltaisen tarpeen kautta.
Miten päästään yritystoiminnan ja alan kehittämisen elinvoimaistamisen suuntaan puhdistuspalvelualalla?
- palvelutuotteen muokkaamista eri tasoisesti; tuotteen kohdentamista eri kohderyhmille
28

- asiakkuuden kokonaisvaltainen ymmärtäminen, olipa asiakas yksityinen henkilö, yhteisö
tai organisaatio
Yritysten ja koulutuksen kehittäminen jatkuvana prosessina
yritykset siivous
yritykset; hoiva
harjoittelupaikat
valmistavan ops kodit, yritykset valmistavan ops
työssä oppiminen
näytöt
koulutus ja sen kehittäminen
Jatkossa erilaiset ennakointitiedon levittämiseen suunnatut hankkeet tulevat olemaan painopisteenä
sekä työministeriön että opetusministeriön hankkeina
Seuraavan ohjelmakauden hankkeet tullevat olemaan sellaisia, joissa on elementtejä innovatiivisen
yritysten toimintaa kehittävän menetelmän rakentamista, yrityksille suunnattua koulutusta
sekä ennakoinnin näkökulmaa.
29

4.1.2. Sosiaali- ja terveysala
1 Esittäytyminen ja aikaperspektiivin valinta
Läsnä:
Riitta Vuorio, Terveys- ja kotipalveluyritys, Muurame (kotisairaanhoito, kotipalvelu, hieronta)
Pirjo Renlund, Kotisiskot ( kotipalveluyritys) Jyväskylä
Sisko Pietilä, yksityinen vanhusten palvelukoti, Joutsa
Tarja Heimonen Mathilda-koti Jyväskylä
Ulla Katajamäki ”
Anu Korpelainen, kouluttaja Jyväskylän aikuiskoulutuskeskus
Riitta-Liisa Hintikka kouluttaja, Jyväskylän sosiaali- ja terveysalan oppilaitos
Irja Turpeinen, Invalidiliiton palvelutalo
Anneli Roininen, kotipalveluyritys (vanhukset, lapsiperheet, mielenterveyspotilaat)
Yhteisesti tarkasteltavaksi vuodeksi valittiin vuosi 2003. Tähän päädyttiin koska kyseinen
vuosi on nykypäivästä sopivan kaukana, jotta voidaan irtautua nykyisestä.
2 Kuvitelkaa itsenne vuoteen 2003 ja kirjoittakaa itsellenne minä- muotoinen tarina
3 Alan näkökulmasta tarkasteltavaksi teemaksi/aiheeksi valittiin ”mitä on se työ ja
osaaminen alan yrityksessä vuonna 2003”. Tähän päädyttiin, koska läsnäolijat voivat vaikuttaa
tähän seikkaan sekä nyt että vuonna 2003. Sekä lisäksi koska sen vision kautta voidaan
ohjata nykyistä osaamisen kehittämistä.
Työ ja osaaminen vuoden 2003 sosiaali- ja terveysalan yrityksessä
Lähtökohtana on tarve ja halu oppia uutta. Tämä näkyy monissa seikoissa esimerkiksi uusien
hoitomenetelmien kohdalla tai uudenlaisten korvausjärjestelyjen omaksumisessa.
30

Samoin tärkeää on kouluttautua kohtaamaan uudenlaiset asiakkaat. Oman persoonan ja osaamisen
erikoistaminen niin, että voidaan kilpailla muiden alan yrittäjien kanssa. Markkinoinnin
näkökulmasta tulee verkostomarkkinointi ja siihen liittyvät keinot lisääntymään.
Ongelmanratkaisukeinot ja uudenlaisten yllättävien tilanteiden hoitaminen on oleellista. Omien
rajojen ammatillinen tiedostaminen on jaksamisen kannalta tärkeää. Uudenlaisten asiakasryhmien
mukaan tulo vaikuttaa siihen, että oman osaamisen tietoinen selkiyttäminen mahdollistaa
työssä ja nimenomaan yritysmuotoisessa työssä menestymisen .
Uusavuttomuus kumpuaa työttömyydestä vuoden 2003 aikaan, koska tuolloin on sellaisia
henkilöitä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta saada työtä, ja jotka ovat näin ollen pudonneet
”normaalin” yhteiskunnan oravanpyörästä totaalisesti. Tämän asiakasryhmän kohdalla voidaan
puhua varsinaisesta haasteesta yritystoiminnan kannalta: miten saadaan nämä henkilöt
yksityisen sektorin tuen piiriin.
Alan osaamisessa korostuu opettaminen ja hyväksymisen kehittäminen. Tämä näkyy erilaisten
asiakasryhmien kohdalla: sairauden hyväksyminen, työttömyyden kohtaaminen, lapsen sairauden
kohtaaminen jne. ovat tilanteita, joissa perustana on uuteen tilanteeseen sopeutuminen eli
uuden oppiminen. Työntekijältä vaaditaan näin ollen uuden oppimisen ohjaamista ja vanhasta
poisoppimisen ohjaamista.
Perheroolien ja -rakenteiden muuttuessa myös odotukset eri sukupuolia kohtaan muuttuvat.
Tämä aiheuttaa uudenlaisia tilanteita ja niihin sopeutumista. Esimerkiksi uudenlaiset isäroolit
aiheuttavat miehille tilanteen, johon tulisi voida kehittää tukijärjestelmä jo neuvolasta alkaen.
Ongelmakeskeisyyden lisääntyminen on tosiasia, mutta toisaalta voidaan nähdä sosiaali- ja
terveysalan työ myös voimavarojen kautta.
Yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat siihen, että esimerkiksi työpaikkoja on vain tietyillä alueilla,
jolloin ihmiset ”pakotetaan” muuttamaan samoille alueille, jolloin tulee kasautuvia ongelmia.
Samaan aikaan supistetaan koulujen määrärahoja, jolloin lapset saavat tottua jo varhain
suuriin ryhmiin.
Voiko tällä kaikella olla mahdollisuus luoda uutta osaamisaluetta tai uudenlaista ammatillista
osaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille?
31

Mikä on sitä ammatillista osaamista, jota voidaan ”myydä” huomioiden ihmisten tilanteen.
Millaisia haasteita muutos ja alan kehitysnäkymät luovat?
Työntekijöillä tulee olla kokonaisymmärrys hoito- tai tukisysteemistä, jolloin osaaminen ei
kohdistu yhteen tiettyyn toimintoon vaan laajempiin kokonaisuuksiin. Asiakkaiden tarpeesta
lähtevä hoito mahdollistaa laadukkaan hoidon.
Ammatillista koulutusta tulee viedä enemmän työpaikoille. Koululta tulisi tulla opettajat mukaan
yhdessä tehtävään työhön. Erikoisosaamiseenkin voisi perusvalmiudet kouluttaa jo oppilaitoksessa.
Työssä oppimisen organisointi on mahdollista koko työyhteisön oppimista tukevalla
tavalla, kun siinä huomioidaan oppimisen näkökulmat.
Onko vuonna 2003 kouluttajilla enää oppilaitosta rajoina vai tapahtuuko koulutus kokonaan
työpaikoilla. Kouluista on tullut oppimiskeskuksia, joissa käydään saamassa oppimisen ohjausta
ei koulutusta sinänsä. Voisiko vaihtaa niin, että vuonna 2003 työpaikoilta tullaan käytännön
jaksojen ajoiksi oppilaitoksiin oppimaan lisää ja jäsentämään osaamista samalla kun
opiskelijat pyörittävät yritystä?
Kuntoutuksen ja kriisityön osuus on vuonna 2003 voimakkaasti esillä.
Asiakkailla on vapaus valita, jolloin yrityksellä on oltava selkeä laadukas toimenkuva. Olla
ajan tasalla, jotta voi olla ennakoimassa työelämän muutosta. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan
työntekijältä vaaditaan rohkeutta markkinoida alan osaamista ja tehdä laadukasta
työtä. Tällä luodaan uskottavuutta ja voimistetaan omaa osaamista sellaiseksi, että sen uskaltaa
sanoa. Tyytyväinen asiakas on paras markkinointikeino.
Tarvitaanko alan yritykselle ”manageri”, joka laajan yritysverkoston markkinoinnissa ja
taustatyössä mahdollistaa sen, että yritykset voivat keskittyä oleellisimpaan eli laadukkaan
tuotteen tekemiseen. Manageri loisi edellytyksiä työlle myös muunlaisten rahoitusselvittelyjen
ja -järjestelyjen tekijänä. Tällöin yhteistyö olisi laajempaa kuin yhdessä tekemistä. Se olisi
yhteistä tekemistä. Mahdollistaisiko tämä myös erilaisen osaamisten löytämisen saman asiakkaan
hyödyksi. Jokainen taho myy erilaisia palveluja, mutta omalla persoonalla. Voisiko tällä
tavalla huomioida erilaiset asiakkaat paremmin?
Onko vaara, että tässä itse yritykset pääsevät omasta kehittämisvastuusta?
32

Työn rasittavuuden lisääntyessä oman hoitamisen välineiden hankkiminen tärkeää. Oman itsen
ja työn arvostus on osa työssä jaksamista. Tämän kautta voidaan löytää myöskin työnilo.
Verkostoituminen on sitä, että toisen ja oman asiantuntemuksen arvostamisen kautta luodaan
uudenlaista osaamista. Tällä pyritään tietoiseen tieto - taidon jakamiseen. Perustehtävän tarkka
analyysi ja sen julkituominen on järkevän verkostoituvan työn edellytys. Voisiko opiskelijoiden
ja yritysten yhteistyö olla enemmänkin yhteisen hankkeiden tekemistä?
4 Valitaan ne seikat, jotka ovat vuonna 2003 totta ja toimivat
Valinta tapahtui niin, että kullakin osallistujalla oli tietty määrä ”pelimerkkejä”, jotka hän sai
sijoittaa esitettyihin teemoihin. Eniten ”ääniä” saaneet seuraavassa
*Joustavuus (työntekijät, työvoimapolitiikka, organisaatiot)
*Oman persoonan kehittäminen, erikoistuminen, monipuolisuus vahvuuksissa
*Tunnistetaan ”läsnäolo”, perustehtävä kunniaan
*Yhteistyö eri tahojen kanssa, järkevä verkostoituminen
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vuonna 2003 alan yrittäjä ymmärtää kehittää itseään niin,
että hän pitää oman perustehtävänsä ajan tasalla jatkuvasti tehden yhteistyötä saman alan ja
muiden alojen yritysten kanssa. Yhteistyötä tehdään niin, että erilaisen osaamisen kokonaisuus
koituu asiakkaan eduksi. Näin taataan joustava ja silti erikoistunut palvelukokonaisuus
5 Miten edellä mainittu osaaminen mahdollistetaan
Miten päästään tähän suuntaan?
Tulisi satsata analysointiin ja siihen että eri tukitoimenpiteiden tulisi kohdentua oikein. Kartoitetaan
eri alojen osaamista, luodaan eräänlainen tietopankki, josta saatavilla tietoa eri alojen
osaajista ja osaamisesta. Tämä vaatii luottamusta eri tahojen välille. Työnteon on oltava kannattavampaa
kuin nykyisellään. Eli erilaiset tukitoimet eivät mahdollista parempaa toimeentuloa
kuin työssä olo.
Työntekijä on hoidettu niin, että häntä kannustetaan tekemään ja kehittämään. Työpaikkojen
ilmapiiri mahdollistaisi epäonnistumisetkin. Ongelmanratkaisu tulisi osaksi arkipäivää. Kun
33

työntekijä ja työpaikan ilmapiiri on tasapainoisesti hoidettu syntyy ulospäin suuntautuva työote.
Ammatillisuutta arvostetaan olipa kyseessä millä nimikkeellä hyvänsä toimiva työntekijä.
Kokemus pyritään hyödyntämään työpaikan/yrityksen kehittämiseksi. Tarvitaan rohkeutta
kyseenalaistamiseen ja sen kautta kehittämiseen.
Yhteistyötä lisätään ja yhteisesti tekemisestä tulee arvo sinänsä. Oma aktiivisuus eri asioissa
korostuu esimerkiksi erilaisten projektien kehittämisessä luodaan yhteistyökuvioita, haetaan
uusia yhteistyökumppaneita rohkeasti ja oma perustehtävä kirkkaasti selvillä. Eri ihmisten
voimavarat pyritään hyödyntämään ja kannustetaan turvallisuuteen myös työyhteisössä.
Sosiaali- ja terveysalan alakohtainen paja 2.
Paikalla:
Ulla Katajamäki, Mathilda-koti
Riitta-Liisa Hintikka, Jaiko
Päivi Hytönen, Kulmakamari
Sisko Pietilä, Joutsan palvelukoti
Kaarina Kopakkala, Jaiko
Anu Korpelainen, Jaiko
Anneli Roininen, Avuksi Anneli
Irja Turpeinen, Invalidiliiton palvelutalo
Alakohtaisen pajan tarkoituksena oli keskustella ja visioida niitä näkyjä, joita 1.10.1998 ollut
koulutuspäivä on herättänyt. Alan kannalta soveltaminen tapahtuu kussakin yrityksessä tai
koulutuksessa. Tässä pajassa keskusteltiin yhteisesti siitä millainen on vuoden 2003 tuote.
Tuote, joka vastaisi tuon ajan asiakkaiden tarpeisiin ja toisaalta millaista osaamista tuolloin
tarvitaan.
Jakauduttiin pienempiin ryhmiin miettimään ja keskustelemaan asiasta. Ryhmät tuottavat ideoita
”Vuoden tuotteesta”.
34

Vuoden tuote esimerkki 1
Ajatuksena on , että luodaan ulkomaalaisille ”Lomakeidas”, joka olisi täyden palvelun kompleksi.
Käytännössä siis rakennettaisiin hoito- ja palvelukokonaisuus, jossa huomioidaan vanhukset
ja vammaiset henkilöt. Heille mahdollistetaan luonto- ja /tai kaupunkimainen miljöö
oleskeluun hoitojaksoilla. Samalla sukulaiset ja muut omaiset toivotetaan tervetulleiksi erilaisten
palveluiden piiriin. Kyseessä olisi siis kuntoutuksen ja virkistyksen yhdistelmä, jollaista
ei omassa maassa ko. henkilöillä vielä ole. Lomakeidas sijaitsee kuitenkin suomessa,
joten työntekijöinä tässä paikassa toimisivat suomalaiset alan koulutuksen saaneet ammattilaiset.
Miten tällaiseen sitten voitaisiin päästä? Tarvitaan asennemuutosta sekä työntekijöillä
/yrittäjillä että myös kyseisen maan kansalaisilla. Asennemuutoksella tarkoitetaan sitä, että
hyväksytään ajatus siitä, että ulkomaalaisia voidaan rahaa vastaan hoitaa maassamme.
Markkinoinnin osalta tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä ”oikealle” kohderyhmälle vieraassa
maassa. Tämä erityisesti vaikuttaa siihen, että tulee tuntea kyseisen maan kulttuuri.
Vuoden tuote esimerkki 2
Ajatuksena on luoda keskitetysti palvelujen rypäs, josta on helppo saada erilaisia hyvinvointipalveluja.
Erityisesti vanhuksille tai vammaisille suunnattuna seuraavat palvelut tulisivat kyseeseen:
tiedotus virkistys, ruoka, pankki, posti
pesu, pyykki
kauppa
palvelurypäs
apteekki
lääkäri, hieronta
fysikaaliset, kampaamo
35

Tässä toteutuksessa oleellista on se, että palveluryppään kokonaisuudessa toimitaan kukin
omina yrityksinä, mutta yhteisesti on hoidettu markkinointi ja muu asiakasrekrytointi. Tämä
nostaa esiin sen kysymyksen kuinka tämmöistä mallia ”johdetaan” niin, että kaikkien intressit
säilyvät tasapainoisesti näkyvillä ja kaikille yrityksille mahdollistuu toiminta. Tärkeälle sijalle
tulee myös se, että kyseessä on fyysinen tila, jossa kaikki palvelut on. Näin ollen vaadittava
kiinteistö on laaja, mutta silti ei kauppakeskusmainen.
”Vuoden tuote” esimerkki 3
Vuoden 2003 tuote on HENKINEN ILOTALO
”Myynnissä on
turvallista läsnäoloa
kuuntelemista
ymmärtämistä
välittämistä
jos kaipaat henkevää keskusteluseuraa tai haluat katkaista kännykkäriippuvuuden, nauttia kokonaisvaltaisesta
läsnäolosta, vapautua hetkeksi suorituspaineista
ota yhteys meihin, me olemme juuri sinua varten.
Tarjolla mm. kosketusta
Rentoutumista
Mielihyvää
Miellyttävien ihmisten kanssa miellyttävässä ympäristössä
Asiantuntevaa ohjausta kiinteämpiin ihmissuhteisiin, seksipalveluihin
terapioihin
Tätä voidaan suunnata yrityksille ja kiireisille henkilöille.”
Perusideana on siis ihmisen mielen hoitaminen ja tukeminen henkisessä mielessä. Tässä on
kuin tuotteistettu sellaista jota ei ole perinteisesti tuotteistettu. Voidaan kuitenkin kysyä kuinka
saadaan tälle toiminnalle maksajia. Toisaalta yritykset saattaisivat olla potentiaalinen kohdejoukko
siinä mielessä, että tämän avulla yritys voi saada tukea henkisen hyvinvoinniin kehittämishankkeilleen.
Yksityisen asiakkaan kannalta tämä kokonaisuus on tietysti houkutteleva,
mutta mistä hän on valmis maksamaan.
36

Tämä ajatus pohjautuu sellaiseen logiikkaan, että sairauksien hoitoon tullaan käyttämään yhteiskunnan
varoja, jolloin jää edelleen sellaisia ihmisryhmiä, joille ei riitä se, että sairaudet
hoidetaan. Tarvitaan ekstrapalveluja, jotka kohdentuvat terveyden edistämiseen pikemminkin
kuin sairauden hoitoon. Toisaalta kyseessä on sosiaali- ja terveyspoliittinenkin näkökulma
asiaan: milloin ruvetaan suosimaan ennaltaehkäisevää työtä korjaavan sijaan.
4.1.3. Matkailu- ja ravitsemisala
Ensimmäisessä alakohtaisessa pajassa luotiin katsaus nykyisen osaamistarpeen kautta tulevaisuuteen.
Hahmoteltiin yhteisesti sovitun ajanjakson päähän tiettyjä ammattitaidon elementtejä,
joilla tuolloin katsottiin voitavan toimia.
1 Esittäytyminen ja aikaperspektiivin valinta
Läsnäolijat:
Hilkka Partanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtori (ruokapalvelut)
Paula Vehkomäki, Keuruu, maatilamatkailu - ja kotipalveluyrittäjä
Anne Mäkinen, Osuuskunta energiakeidas (henkilöstöravintola), ravintolapäällikkö
Sirkka Ihatsu, Jyväskylän palvelualojen oppilaitos, (aikuiskoulutus ja nuorisoaste)
kouluttaja, projektityöntekijä Ammattitaito - Suomi hankkeessa
Kirsi Kallioniemi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu matkailualan lehtori
Aikaperspektiivit hajaantuivat vuosiin 2001-2008. Näistä vuosista valittiin yhteisellä päätöksellä
vuosi 2004. Tämä valinta tehtiin sillä perusteella, että tuolloin on jo yhteinen raha ja
vuosi on tarpeeksi kaukana voidaksemme irtautua nykyisestä.
Yhteiseksi tarkasteltavaksi teemaksi /kohteeksi valittiin asiakkuus vuonna 2004.
2 Jokainen osallistuja kirjoitti henkilökohtaisen tarinan vuodesta 2004
3 Asiakkuus vuonna 2004
37

Vuoden 2004 tilannetta analysoitaessa lähtökohtana voidaan pitää sitä, että tulisi selvittää ja
analysoida sukupolvien tilanteet ja erot. Tämän avulla voidaan lähestyä sitä mitä eri asiakasryhmät
tarvitsevat. Tosin tässä on vaara siihen, että nähdään stereotypioiden kautta asiakkuus.
Ruokapalveluissa on oltava tiedossa ruoan alkuperämaa. Samoin oman maakunnan osalta on
saatavissa jotain omintakeista ja juuri täältä tuotettua. Laatuun liittyy myös henkilöstön lisääminen,
jolloin henkilökunta on laatua.
Luontoystävällisyys ja kierrätys ovat vuonna 2004 tärkeällä sijalla. Kansainvälisyys näkyy
paitsi ulkomaalaisina asiakkaina myöskin ruokalajien on oltava kansainvälisempiä, koska
asiakaskunta on matkustellut laajemmalti
Asiakkaat ovat valmiita maksamaan ruoasta, jolloin voidaan ruoan laatuun myös panostaa.
Merkkitietoisuus ja kanta-asiakkuus lisääntyy. Näillä asiakkaat sidotaan tiettyihin tuotteisiin
pitemmällä aikataululla. Tämä muokkaa kulutustottumuksia.
Tulevaisuuden laatu tullaan määrittelemään hyvinkin tarkasti, myös palveluissa. Todistettavasti
laadukas tuote on myynnillisesti vahvoilla. Tätä voisi kehittää tuoteselosteilla, joista kehitettäisiin
enemmän myyviä ja paikkansa pitäviä.
Alueellinen näkökulma:
Keskinen Suomi voi profiloitua omaan historiaansa ja sitä nouseviin perinteisiin.
Asiakkailla on laajemmin erilaisia harrastuksia ja tapoja. Matkailutuotteiden ja ruokapalveluiden
kehittäminen ihmisten uudenlaisten harrastusten suunnassa mahdollistuu.
Ruokapalveluiden kotiinkuljetus voisi toimia niin, että ruokalassa olisi kaksi erillistä listaa
toinen lounaaksi ja toinen päivälliseksi kotiin. Ihmisten kiinnostus lisääntyy alkuperäiseen
Suomeen.
Pienoiskyliä voisi syntyä maaseudulle. Näissä voisi asustaa henkilöitä, jotka haluavat ”palata
takaisin maalle”. Pienoiskylien palvelutaso olisi kuitenkin niin korkea, että vanhuksetkin voisivat
asua siellä.
Tulevaisuuden maatilamatkailu mahdollistaa myös sen, että ihmiset ostavat tuottajalta suoraan
perustarvikkeita, jotka tuottaja on kasvattanut. Toinen näkökulma on, että tuottajalta käydään
38

kaivamassa kasvikset tai poimimassa marjat valmiilta viljelmältä. Nykyajan siirtolapuutarhatoiminta
siirtyykin maaseudulle!?
Matkustamiseen käytetty aika vähenee. Tämä vaikuttaa päivien ajankäyttöön. Työaika lyhenee
esimerkiksi kuuteen tuntiin päivässä. Tämä vaikuttaa esimerkiksi matkailupalveluiden tarjoamisessa
oleellisesti siihen milloin palveluja tarjotaan. Vuorotyön määrä kasvaa, jolloin se vaikuttaa
työpäivän kokonaisuuteen.
Matkailu myy lyhyitä keikkoja. Tällöin korostuu tekemisen ja uusien kokemusten kerääminen.
Erilaiset suomalaiseen luontoon ja maatilakulttuuriin liittyvät safarit, elämyskokonaisuudet ja
lasten ja nuorten huomioivat ideat ovat käyttökelpoisia. Elämysten tulee olla aitoja ja yksinkertaisia.
Perusasioiden parissa viihdytään myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi hiljaisuuden ja
rauhan kautta koetaan paljon. Tämä tuottaa pienimuotoista yrittäjyyttä lisää.
Markkinointi:
Virtuaalimarkkinointi netin kautta tulee lisääntymään vaikkakin henkilökohtainen myyntityö
on oleellista tuotteen tai palvelun myynnissä edelleen.
Yhteistyö ja verkostot:
Kansallisuus korostuu jatkossa. Maatilamatkailussa tulisi kehittää tuoteperheitä. Näihin voidaan
koota yhteen erilaisia yrityksiä jotka tuottavat erilaisia tuotteita. Samalla voidaan yhdistää
erilaisia asiakaskuntia. Yhteistyö muodostuu suuremmaksi kuin vain yhdessä tekemiseksi.
Kysymys on siitä, että kaikki osapuolet hyötyvät.
4 Mitä osaamista vaaditaan vuodesta 1998 alkaen vuoteen 2004
- yhteistyön näkökulmasta
- verkostoitumisnäkökulmasta
- elämysten ja seikkailujen luominen
- laadukkaan ja asiakaslähtöisen tuotteen luominen
- tuotteiden kehittäminen
Mitään ei voi tehdä ilman isoa sydäntä, joka tarkoittaa aitoa tekemistä, joka näkyy tuotteessa.
Persoona ja tahto ovat mukana tuotteessa. Kokonaisvaltaisuus sekä tuotteistamisessa että itse
39

asiakastilanteessa. Tuotteen tekijän tulee osata ihmisen elämänkaareen liittyvät asiat, jotta voi
kohdentaa tuotteensa eri ikäisille henkilöille.
Uudenlaisessa verkostotyössä oleellista on erilaisten viestintätaitojen omaksuminen ja sosiaalisten
taitojen korostuminen. Tiimityössä korostuvat sellaiset taidot, joilla kyetään työskentelemään
yhdessä saman päämäärän suunnassa vaikkakin erilaisin kyvyin. Kukin tuo oman panoksensa
tiimin työhön.
Koordinaattoritaidot korostuvat, koska tulee olla tietoinen oman alan yrityksistä. Oman työn
uudelleen organisoinnin kyky tarvitaan, jotta voisi kääntää kilpailijansa itselleen vahvaksi
lenkiksi kokonaisuuden toteutumisessa. Tällöin korostuu alan kokonaisuuden hallinta ja jäsentäminen.
Verkosto voi olla myös työntekijöiden jaksamisen tukena.
Laatuvaatimukset ja asiakaslähtöisyys edellyttävät sitoutuvaa asennetta Alan ihmisten tulee
ymmärtää miksi laatu on oleellista. Asiakkaan kuuntelun menetelmät nousee kunniaan. Tuotekehityksessä
tulee olla ajan tasalla ja nähdä alansa tilanteet. Oman itsen ammattilaisuuden
kehittäminen jatkuvasti. Oleelliseksi nousee jatkuvan kouluttautumisen oppiminen. Tällä tarkoitetaan
uuden oppimisen keinojen opettelua.
Markkinointitaitojen alue korostuu muuttuvassa markkinointikentässä huomattavasti. Asiakkaat
noteeraavat yritykset uudenlaisten markkinointikeinojen avulla helpommin.
Koulutusta tarvitaan jatkuvasti, jotta työntekijät pysyvät ajan tasalla. Koulutuksessa jo tulee
ottaa huomioon uudenlaiset tuotteet ja pyrkiä järjestämään itse koulutuskin sellaiseksi, että
siitä voi muodostua kokemuksia. Uudenlaisina asiasisältöinä tulee huomioida esimerkiksi
luonnon ehdoilla toimimisesta tai kyseessä olevan ”seikkailun” sisältö ylipäätään.
40

Alakohtainen 2. paja: matkailu- ja ravitsemisala
Paikalla
Katja Kuusinen Hiekkaharju
Anne Mäkinen, Enermetin henkilöstöruokala
Sirpa Pietiläinen, Jaiko
Kirsi Kallioniemi, JAMK
Riitta Vuorio
Hilkka Partanen, JAMK
Ari Hyyryläinen
Millaisia ajatuksia 1.10. koulutuspäivä nosti esiin:
- tärkeää on oman osaamisen paikantaminen
- työn muutoksen pohtiminen; kuinka pieni palvelualojen osuus Suomessa tulevaisuudessa?
- Kuinka palvelualoille saataisiin lisää näkyvyyttä ja työntekijöitä tulevaisuudessa?
- Tunnustuksen saanti työstä ja työssä helpottaa jaksamaan
- Ihmisten kohtaaminen on ydintä näillä kaikilla aloilla
- Mitä on itsensä johtaminen, jotta voidaan kehittää omaa työtä> miten tuoda koulutuksessa
esiin
- Ydinosaamisen jatkuva keskusteleminen ja keskittyminen siihen, jotta ei yritä tehdä kaikkea.
- Vaikea nähdä mitkä ovat suuria linjoja eri alojen kehittymisessä
- Yrittäjän tulee huolehtia siitä, että asiakas tulee uudestaankin.
- Kokonaisuus tulee hallita, mutta yksilöllisiä eroja on huomioitava
Missä näkyy jo palvelualoilla olisi nykyistä korkeampi arvostus
- palkkauksellisesti
- työssä viihtyvyydessä
- tunnustuksen saanti työssä ja työstä
41

Vuoden 2005 tuote?
- ihanteellinen työntekijän kannalta
- ” asiakkaan kannalta
asioita, elementtejä, ideoita?
Määrittäkää joku kohderyhmä, jolle mietitte asiaa. (kolmen hengen ryhminä)
”Maalaistalo keskellä kaupunkia”
Kohderyhmä: iäkkäät
Työntekijä toimii yrittäjänä, jolloin sisäinen yrittäjyys on lähtökohta toiminnalle. Toisaalta
voidaan taata että hyvin motivoitunut henkilöstö takaa laadun.
Mitä tarjotaan?
- erilaisia elämyksiä, toimintoja joita asiakkaat haluavat tarjotaan heille tietyn tuotteen alla.
- haasteena se kuinka eri toiminnot organisoidaan ja tuotetaan kannattavasti
- mielekkyyden kannalta kyse on siitä, että tuotteen tekijän tulee olla tuotteensa takana. Sitä
ei voi kopioida koska tekijä on tuottanut sen omasta itsestään ja asiakkaiden tarpeista lähtien.
Tällöin ei voida kopioida tuotteita.
”Syntisiä nautintoja vain naisille”
Kohderyhmä: keski-ikäiset naiset
Kesto: esimerkiksi perjantaista sunnuntaihin
Mitä on tarjolla: Fyysinen ja henkinen hemmottelu
Hyvä ruoka ja juoma
Kauneudenhoitopalveluja
Elämyksiä erämaassa
+ yllätysohjelmaa
Tämä idea tarvitsee hierojia, kosmetologeja sekä esimerkiksi kampaajia avukseen, jolloin saadaan
monien eri ammattilaisten tiimi vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Tässä ideassa kokonaisuudella
tavoitellaan sitä, että rouvat saavat itselleen aikaa. Tuotteen voi ostaa vaimolle,
tyttöystävälle tai itselle.
Ystävättäret voivat olla toistensa seurassa . Tarjolla eri palveluja, sekä (omien? ) miesten rakentamia
yllätyksiä esimerkiksi lauantaina.
42

Rinnakkaistuotteena voidaan rakentaa miehille oma kokonaisuutensa silloin, kun ovat ostamassa
vaimoilleen tuotetta. Esimerkiksi fyysisen kunnon ylläpitoon liittyviä aktiviteetteja tai
elämyksellisiä kilpailuja ja haasteotteluita.
Samasta kokonaisuudesta voi ostaa erilaisia kodinhoitopalveluja, yksilöiden hemmottelukokonaisuuksia.
Näitä palveluja voidaan viedä myöskin koteihin.
Millaiseen tausta-ajatukseen tämä idea pohjautuu?
Oletuksena tässä ideassa on, että rahaa on suhteellisen paljon käytössä. Toisaalta se ikäluokka,
josta edellä mainituissa ideoissa on kyse, Tulevaisuudessa suuri. haaste on koordinoida ja
myydä eri alojen osaamisesta kehitettyjä tuotteita.
Seuraavassa vaiheessa toinen ryhmä lähtee työstämään toisen laatimaan ideaan liittyvää osaamista
Mitä osaamista ko. tuotteen toteuttaminen vaatii?
”Maalaistalo keskellä kaupunkia ”:
Erityisosaaminen:
Yrittäjältä vaaditaan paikallistuntemusta, jonka avulla voi löytää alueen ihmisiä. Verkostokoordinaatiotaidot
ja monipuoliset organisointi ja oman työn johtamisen taidot edistävät tässä
tuotteessa onnisumista. Luovuutta ja tilannetajua vaaditaan, jotta voidaan pysyä ajan tasalla
luoda uutta. Kielitaitoa tarvitaan, jotta kansainväliset asiakkaat saadaan ”maalaistaloon”
Viestintäteknologian avulla voidaan tehostaa sekä markkinointia että tiedottamista
Työntekijältä:
Sitoutuminen, uskoa siihen että homma toimi. Monitaitoisuus käytännön asioissa ja ammattispesifissä
taidoissa. Kokonaisuus tulee ymmärtää ja luoda siihen tunnetta ja tunnelmaa. Tämä
on mielenkiintoinen haaste työntekijälle. Voidaan kysyä millä ammattitaidolla luodaan
tunnetta ja tunnelmaa?
”Syntisiä nautintoja vain naisille”:
Yrittäjien matkatoimisto, eli tarvitaan kykyä työskennellä verkostossa, asiakkaan todellinen
ajantasainen tunteminen. Tulee hakea ja löytää yrittäjät, jotka vastaavat asiakkaan tarpeisiin.
Vaatii kokonaisvaltaista sitoutumista ja ajan hermolla mukana olemista. Voidaanko luoda eri
alueille matkatoimistorengas joka myy matkoja joita tarvitaan. Miten saadaan toimimaan
käytännössä?
43

Kommentteja kokonaisuudesta pajatyöskentelynä ja sen tuloksina:
Koko alan kannalta haasteena on kuinka löytää sitoutuvia henkilöitä. Uudenlaiset odotukset
alan kehitysnäkymistä saattavat asettaa ihmiset ja heidän inhimilliset tilanteensa koetukselle,
koska työ edellä mainitulla tavalla vaatii totaalista sitoutumista.
Kokonaisuuden jäsentäminen osa ammattitaitoa; miten siihen kouluttaudutaan/koulutetaan?
Manageritoiminta ja siihen rinnastettava toiminta on esillä useilla aloilla.; miten työn ja työntekijän
kohtaamiseksi voidaan luoda rajatiloja, joilla kohdata?
4.2. Pajatyöskentelyn käytännön toteutuksia, sekapajat
Toinen kokonaisuus, johon osallistujat pääsivät mukaan oli ns. sekapajat, joissa eri alojen
edustajat jaettiin pienryhmiksi. Nämä pienryhmät kokoontuivat pohtimaan tällä kertaan vuoden
2004 asiakkuutta siihen vaikuttavia tekijöitä ja sitä osaamista, jolla asiakkaita kohdataan.
Ensimmäinen sekapajatyöskentely ajoittui ensimmäisen alakohtaisen pajan jälkeen ja toinen
kerta sekapajaa oli koulutuspäivän (1.10. 1998) ja toisen alakohtaisen pajan jälkeen. Koulutuksessa
asiantuntijoina olivat sekä ennakoinnin että työn muutoksen asiantuntijat. Alakohtaisessa
pajassa taas luotiin näkyä tulevaisuuden tuotteesta (kts raportoinnit edellä). Ensimmäisen
sekapajansisällöt sivusivat siis alakohtaisten pajojen teemoja. Viimeisellä kerralla sekapajoissa
haettiin vastauksia kysymyksiin ”millaisen valmiuden tai ominaisuuden avulla yksilöt
kykenevät kehittymään ammattilaisina ja voivat kehittää itseään ja yritystään tulevaisuudessa.”
(Laitinen, A. 1997.)
44

4.2.1. Sekaryhmä 8.9.1998
Paikalla:
Kastehelmi Vuolle-Apiala Keuruun hoito- ja terveyspalvelu
Marja Pulkkinen Hoivapörssi
Kaarina Kopakkala Jaiko
Hilkka Partanen JAMK
Heli Rantaniemi Hoivapörssi
Ari Hyyryläinen
Sekaryhmän työskentely eteni keskustellen ja kahden ohessa esiteltävän kysymyksen kautta.
Kysymykset sivusivat niitä näkökulmia, joita alakohtaisissa pajoissa oli esiin nostettu.
Asiakkuus vuonna 2004
- ketkä ovat asiakkaita ?
Asiaa lähestyttiin kahden ja kolmen hengen ryhminä. Ryhmien tuotokset on koottu heidän
tuottamiensa fläppitaulujen ja käytyjen keskusteluiden kautta. Keskustelut nauhoitettiin tilanteessa.
Omatoimisesti avustettavat
passiiviset
aktiiviset
tuetut
Vammaiset sairaat varakkaat
hoitopalvelut
vähävaraiset
perheet
eläkeläiset
matkailu
Asiakkuus vuonna 2004
Nuoret
lemmikkieläimet
Vaihtoehtovirikkeet erilaiset harrastusryhmät koti, hotelli
- esim. vaellukset jne.
naiset
majoituspalvelut
45

Pääryhmittelynä: perheet, eläkeläiset, vammaiset, nuoret, erilaiset harrastusryhmät ja kotieläimet
Näiden eri ryhmien erilaisista elämäntilannetekijöistä johtuen heidän palveluiden tarpeensa on
erilainen. Saman ryhmän edustaja (esimerkiksi perhe) voi olla monen asiakasryhmän edustaja,
jolloin palvelun tarve määräytyy sen mukaan.
Asiakkaat vaativat laadukasta palvelua ja hoitoa, koska heillä on tietoa ja kokemuksia lisää.
Tarve muotoutuu muuntuvien tarpeiden mukaan jolloin palveluiden tuottajilta edellytetään
joustavuutta ja uuden luomiskykyä. Yrittäjällä täytyy olla semmoista mitä asiakas ei ole keksinyt.
Täytyy olla realismia siihen miten toimitaan. Eri puolilla Suomea tilanteet muuntuvat.
”Ihmiset ovat niin valveutuneita, että osaavat hakea yrityksistä apua, ei enää kunnalta tai yhteiskunnalta”.
Perhe ei ole enää ainut yksikkö, mutta siinä elävät henkilöt tarvitsevat erilaisia
palveluja. Perusyksikkö sinänsä ei ole perhe vaan yksilö, jolla on jokin palvelun tarve. Vanhusten
kohdalla esimerkiksi tärkeälle sijalle tulevat omaiset, joiden mahdollisuudet valita palveluja
on tärkeä ja iso.
Asiakkuus vuonna 2004
Vaatimus
tiedollinen
hintatietoisuus
ympäristötietoisuus
erikoisuuden tavoittelu
Asiakkaiden vaatimukset lisääntyvä samalla kun heidän tietoisuus erilaisista mahdollisuuksista
lisääntyy. Tietoisuus eri vaihtoehdoista ja niiden soveltumisesta yksilöille paranee ja sitä
kautta palveluiden monipuolinen kehittäminen tulee uudella tavalla esiin.
Liikkuvuus lisääntyy, jolloin kansainvälisyys on osa osaamista. Toisaalta tulee eri maalaisia
asiakkaita toisaalta eri maiden kulttuurien tuntemuksen tarve lisääntyy työntekijöillä.
Uusavuttomuuden vuoksi yksinkertaiset perusasiat on huomioitava, ja tuettava asiakkaita
elämän realiteettien opettelussa. Avuttomuuden monipuolisuus ja henkilöiden erilaiset taustat
46

vaikuttavat siihen, että työntekijöiltä edellytetään sekä uusavuttomien että ns. ”vanhojen
avuttomien ” huomioimista.
Väestön ikärakenne; vanhusväestön määrä lisääntyy. Millaisia palveluja he tulevat tarvitsemaan
riippuu siitä miten heille osataan ”myydä” . Toisaalta riippuu paljon siitä kuka on vastuussa
vanhuksista. Eli hoitavatko lapset vanhempansa vai pitääkö vanhusväestö itse huolta
itsestään.
Mikä on yhteiskunnan vastuu riippuu paljolta toteuttavasta hyvinvointipolitiikasta. Tuleeko
yhteiskunnassa pyrkiä siihen, että esimerkiksi vammaiset saisivat olla enemmän keskenään, ei
niinkään holhoamista. Toisaalta annetaan mahdollisuuksia, mutta ollaanko tultu tilanteeseen,
jossa ei kaikkea pystytä hoitamaan niin holhoavalla tavalla akuin aiemmin. Entä miten käy
niille, jotka eivät selviydy?! Voiko tämä synnyttää uudenlaista kulttuuria esimerkiksi matkailu-,
ravitsemis- ja sosiaali- ja terveysaloille?
Vanhustenkin kohdalla on vaara kahtiajakautumiseen. On niitä jotka kykenevät harrastamaan
ja elämään aktiivisesti. Toisaalta on ne vanhukset jotka eivät kykene enää. Nuoret, jotka
nyt ovat syrjäytyneet, tuovat toisen haasteen; kuinka heidät palautetaan yhteiskuntaan ja sen
tuottavaksi osaksi myös.
Miksi yksityisen palvelu on halvempaa kuin kunnalla?
Yksityinen saa riittävästi pienemmällä kuluilla, koska kunnallisessa organisaatiossa on laajemmin
kuluja, jotka tulisi kattaa tuloilla. Yksityisen yrittäjän kohdalla tehdään äärirajoilla
työtä, jolla pyritään saamaan kustannuksia alas. Kunnallisen kulut on tulevaisuudessa suurennuslasin
alla, koska ei voi jatkaa kulujen lisäämistä. Toisaalta voidaan kysyä mitä kaikkea
voidaan yksityistää.
47

”Osaaminen vuonna 2004” edellisen pohjalta:
Laaja-alainen osaamien
Lainsäädännön
tunteminen
ammattitaitovaatimukset; erikoistaidot
laadukasta
elintarvike
sos.terv.palvelut
osaaminen
itsetuntemus
joustavuus
voimavarat ja
jaksaminen
moniammatillisuus
yhteistyö
toisen huomioiminen esim. hoitotyö/hoiva asiakkaat/perheet
-tekninen työ
-ravitsemispalvelut
verkostot
Voidaan nähdä, että riippuen siitä millaisia asiakkaita on, painotukset muuttuvat. Erityisesti
itsetuntemuksen osuus korostuu silloin, kun on monella tavalla painetta kehittyä ja uudistaa
osaamistaan. Tällöin korostuu omien rajojen ymmärtäminen ja ammatillisesti niiden laajentaminenkin.
48

Seuraavassa osaamisen perustaa toisen ryhmän tuotoksena. Kysymyksenä on mitä yhteistä
mukana olevilla aloilla on? Erilaisista asiakkaan elämäntilanteissa olevilla henkilöillä on
erilaiset tarpeet osaamiseen
Laatu tilanteet asiakkaat/tarpeet
- Jatkuva -eri elämäntilanteet vs. tarpeet
kehittäminen
Osaaminen
Itsehuolto/itsetuntemus
tietoa/taitoa
- miten autan itseäni - ammatillisten erikoisosaamisen lisäksi
jaksamaan
laaja-alaista osaamista
- nippelitiedolla ei menesty vaan
valinnan osaamisella
Joustavuus
- asiakkaan tilanteen ymmärtäminen ja
-muuntautumiskykyinen tästä lähteviin tarpeisiin vastaaminen
Ihmistuntemus ja yhteistyö ovat sellaisia, joihin törmätään jokaisessa mukana olevien alojen
osaamista kuvaavassa tilanteessa. Kuitenkin niin, että kunkin alan omassa kontekstissa.
Peruskysymys on kuinka tehdään näkyväksi edellä mainittuja osaamisia? Miten saataisiin palvelualojen
osaamisesta menestystekijä, jonka varaan rakennamme koulutusta tai yrityksen
tulevaisuuden tekemistä. Miten saadaan sanottua laatu, jossa on muutakin kuin teknistaloudelliset
elementit mukana? Voidaanko alan osaamista kehittää sen varaan miten opitaan
uutta ei niinkään sen varaan mitä opitaan? Onko palvelualoilla samaa logiikkaa siihen miten
osaamista tulisi kehittää?
Meneekö koulutuskin muodin mukaan, jolloin otetaan joitain ajankohtaisia seikkoja mukaan
koulutukseen ilman että analysoidaan riittävästi uusien asioiden merkitystä oppijan kannalta
tai koko alan kannalta . Entä ovatko yritykset samalla tavalla turvallisesti siinä missä on aina
oltu.
49

4.2.2. Sekaryhmätyöskentely 9.9.1998
Paikalla:
Anneli Roininen, tmi Avuksi Anneli
Reija Halmetoja, Jyväskylän kotisairaanhoito ja –palvelu
Anu Korpelainen, Jaiko
Eeva Lamminmäki, Jaiko
Päivi Hytönen, Kulmakamari
Anna-Mari Lappalainen, HF siivous
Anne Mäkinen, Enermetin henkilöstöruokalat
Riitta Vuorio
Ari Hyyryläinen
Asiakkuus vuonna 2004, hakekaa yleensä seikkoja jotka määrittävät asiakkuuden; miten
syntyy, ketä ovat ?
Ryhmä 1: Asiakkuus v. 2004
Vaativampia
Kiireisempiä
Stressaantuneita
Valistuneita
Aktiivisempia
Paremmin kouluttautuneita
Hyvän olon saaminen on tärkeää
Palvelua halutaan enemmän kuin aiemmin. Palveluiden tulee olla vielä tarkemmin kohdentuvia
kuin aiemmin. Tämä erikoistaa palvelun tarjoajan osaamista, mutta se luo myöskin markkinoinnillisesti
mahdollisuuden segmentoida
Tilanne nostaa esiin kriittisiä kysymyksiä:
Kuka on asiakas, tilaaja, maksaja? Miten tämä vaikuttaa siihen miten ja millä ehdoilla palveluja
tuotetaan. Tähän vaikuttaa läheiset, ystävät jne. Palvelut ovat usein ”tunteen myymistä”,
jolloin imago on yllättävänkin paljon asiakkaiden asenteisiin ja ostohalukkuuteen. Palvelua on
vaikea myydä, koska konkreettisen esineen myyminen. Palvelu perustuu mielikuvaan, tuntee-
50

seen sekä luottamukseen. Palvelualojen luottamus on erittäin herkkää pienille ja yksittäisille
virheille! Menetetty asiakas on kaikkein kallein.
Palveluntuottajaan henkilöityy koko palvelun laadukkuus. Henkilöitymisen ongelma on yrityksen
kasvun este. Yritys ei voi olla tekijöidensä varassa pelkästään, jos halutaan kehittyä ja
kasvaa. Yksinkin toimiva voi ketjuuntua, koska tällöin riippuvuus hälvenee.
Ryhmä 2 Asiakkuus v. 2004
Osaavat hakea palveluja, yrittäjyys tutumpaa
Luokkaerot; maksavat ja ei maksavat?
Julkinen sektori ostaa yksityiseltä
Työtä tehdään rinnakkain (asiakas ja myyjä) mukana on asiakkaiden läheisiä, tuttavia jne.
Yrittäjien laadukkuus ja oman työn arvostus.
>Ei voida myydä huonoa; vastuullisuus lisäännyttävä.
Miten taataan luottamuksen lisääntyminen ja kehittyminen vaikka asiakkaat ”heikkenevät”:
Miten mahdollistetaan luottamuksen olemassaolo? Kuinka paljon kysymys on alan ammattien
arvostuksesta ja sitä kautta luottamuksesta?
Työn arvostus on osa ammattilaisuutta. Millainen on tulevaisuudessa on työn arvostus. Eli
voidaanko odottaa, että vuonna 2004 arvot ovat samanlaisia kuin nyt. Nuorten ei tarvitse samoja
asioita miettiä kuin nykyään työssä olevien.
Mitä on osaaminen vuonna 2004;
Vuonna 2004 moniammatillisuus ja erikoisosaaminen ovat molemmat tärkeällä sijalla. Moniammatillisuus
koostuu useista tekijöistä, ts. eri tekijät täydentävät toisiaan toimien kuitenkin
samassa yrityksessä. Teknistä osaamista tarvitaan ammattiin liittyvänä ja lisäksi ns. yleistä
teknistä osaamista esim. tietotekniikka. Yleissivistys ja ”sydämen sivistys” kulkeva käsi kädessä
tulevaisuuden ammattilaisella. Hänen käyttäytymisensä ja yhteistyökykynsä on luotettavaa,
koska hänen toimintaansa ohjaavat arvot sitoutuvat työhön, ammatillisuuteen ja asiakkaan
kunnioittamiseen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on osa uusiutuvan ammattilaisen
osaamista myöskin tulevaisuudessa.
51

Monialainen tai toisin sanoen moniammattilainen tulevaisuuden työmaailmassa on hankkinut
jo useita ammatteja, joiden osaamista voinut yhdistää. Saman alan sisällä on henkilöitä, jotka
ovat hankkineet yhden ammatin ja sittemmin kohdentaneet vielä lisäkoulutuksella tai tutkinnon
osalla osaamistaan ajankohtaisiin teemoihin. Tässä voidaan nähdä elinikäisen oppimisen
eräs käytännön näkökulma.
Eri teemojen ja toimien ympärille kokoontunut verkosto kehittyy. Voidaan hakea saman tai eri
alan osaamisesta, jota hyödynnetään oman alan /yrityksen eduksi. Ammattitaitoa tulevaisuudessa
on myös se, että voi nöyrtyä hakemaan kumppania.?
Koulutukselle työelämän vaatimukset on haaste mukautua ja soveltaa omia olemassa olevia
ohjelmia ajankohtaisiin tarpeisiin. Toisaalta haaste tulee myöskin opetuksen järjestelyihin.
Tulevaisuudessa vaaditaan sellaista osaamista, jota ei voida perinteisesti ”opettaa” vaan opetusmenetelmin
ja opetuksen järjestelyin voidaan asioita oppia. Kuinka koulutusorganisaatiot
ottavat tämän haasteen vastaan?
4.2.3. Sekapaja 23.9.1998
Paikalla:
Ulla Katajamäki Mathilda –koti
Soili Partanen, Jamk
Satu Kuikka Jyväskylän ykkössiivous
Riitta-Liisa Hintikka, Jaiko
Tarja Heimonen, Mathilda-koti
Ari Hyyryläinen
Mitä on asiakkuus vuonna 2004
Mistä syntyy asiakkuus vuonna 2004?
Asiakkuutta on jokaisen ihmisen tarpeesta. Toisaalta tarvitaan asenteiden muutos; hyväksytään
itsemme palvelunostajana. Esimerkiksi siivouspalveluiden ostaminen ei ole itsestäänselvyys.
Elämäntilanteet säätelevät tarpeita; esimerkiksi lapsiperheille tarjottavien palveluiden ja
vanhuksille tarjottavien palveluiden tulee erota toisistaan sangen paljon. Oman ajan käyttö
52

säätelee asiakkuuteen vaikuttavia tekijöitä, samoin kuin se mitä on tarjolla; tarjonta herättää
tarpeen
Piiloasiakkuudessa oleellista ei ole raha vaan se, että esimerkiksi naapurissa asuu turvallinen
ihminen, joka voisi tarpeen vaatiessa auttaa (esim. lääkäri, sairaanhoitaja)
Miten voidaan vaikuttaa asennetasolla siihen, että palvelu miellettäisiin tuotteeksi?
Opitaan pois siitä, että tietty palvelu kuuluu ilmaiseksi minulle. Paljon voidaan vaikuttaa sillä
mitä otetaan julkiseen keskusteluun ja ikään kuin annetaan lupa tarvita tiettyjä palveluita. Onko
kysymys siitä, että palveluista ja niiden ostamisesta on tehty sellainen, että vain varakkaat
voivat ostaa niitä. Eli onko havaittavissa jäänne piikayhteiskunnasta, koska edelleenkin palveluiden
ostaminen ei ole ns. normaalia?
Ovatko palveluiden tuottajat itse ajaneet kehityksen siihen, että tiukkarajaisesi tehdään vain
sen oman alan työtä ja on haettu sillä professionaalistumista?
Mitä siis tapahtuu tulevina vuosina, jos palvelu kokonaisvaltaisena ilmiönä toimisi?
- Ostaminen ja tilaaminen helpottuu
- Voisiko palvelujen ostaminen olla helpompaa niin, että palvelukauppoja joista voi käydä
valitsemassa sen palvelun jota tarvitsee. Samaan yhteyteen myös muita palvelujen tuottajia.
- Helpotetaan osaamisen hankintaa, ei niinkään osteta henkilöä vaan tarpeen tyydytystä
Koko elämän verkostossa näkyy erilaiset asiakkuudet. Ihmisen koko elämä on mahdollista
koota erilaisista asiakkuuden elementeistä. Eli pitäisikö silloin markkinointikin tehdä yhdessä
lähialojen kanssa. Kuinka voidaan yhdistää imagoja ja osaamista eri yritysten välillä.
Yhteenvetona käydyistä keskusteluista palvelualojen tulevaisuuteen ja asiakkuuteen vaikuttavia
tekijöitä:
53

Turvallisuus
Ympäristöystävällisyys
Teknologia
Työntekijäpankki
Koulutetaan asiakkaan tarpeisiin
Itsensä työllistävvys
Taitona itsearviointi
Verkostoituminen
9
10 4.3. Pajatyöskentelyn käytännön sovellutuksia; tulevaisuuden valmiudet ja ominaisuudet
kirjoittamalla
Seuraavassa eli viimeisissä kokoontumisissa projektin osallistujat saivat tehtäväkseen pienryhmissä
vastata kirjallisesti toinen toistensa tekstiä kommentoiden seuraavaan kysymykseen:
Millaisen valmiuden tai ominaisuuden avulla yksilö pystyy
kehittymään ammattilaisena
kehittymään ihmisenä
kehittämään yritystään
tulevaisuuden (v. 2005-) työelämässä matkailu-, ravitsemis-, puhdistuspalvelu-, sosiaalija
terveysaloilla? .” (Laitinen, A. 1997.)
Vastaamisprosessi eteni niin, että kukin vastasi ensimmäisenä edellä kuvattuun kysymykseen
kirjallisesti. Tämän jälkeen hänen kirjoittamansa teksti siirrettiin seuraavalle, jolla oli 7 minuuttia
aikaa kommentoida kirjoitettua tai tehdä lisäkysymyksiä asiasta, tämäkin kirjallisesti.
Näin jatkettiin kunnes koko pienryhmä (5-6) henkilöä oli kukin lukenut ja kommentoinut
toisten tekstejä. Tämän jälkeen esiin nousseet vastaukset käytiin keskustellen läpi ja mietittiin
mitä vastaukset merkitsevät läsnäolevien oman työn kannalta. Pohdittiin myöskin sitä mitä
itse voi tehdä esiin tulleiden asioiden suhteen.
Seuraavassa tämän vaiheen synteesi kirjallisen aineiston pohjalta kirjoitettuna.
Yritysten ja opetushenkilöstön vastaukset ja niiden viesti eivät juurikaan poikenneet toisistaan,
koska molemmat näkivät yhdeksi suureksi asiaksi ammattilaisena kehittymisessä nykyi-
54

sen osaamistason tuntemisen ja sen sinnikkään kehittämisen. Tämä asia viestii siitä, että sekä
yrityksen että opetuksen edustajilla molemmilla on ajatus siitä, että jatkuvalla kehittymisellä
voidaan pysyä ajan tasalla. Toisaalta esiin nousi näkökulma, jonka mukaan tärkeää on tuntea
asiakkaansa ja kestää heidän mukaan tulevan maailman paineet. Tämä erityisesti vanhustenhuollon
asiakkaiden kohdalla on oleellista, koska vanhusten heikkenevä kunto ja silti kotona
tapahtuva hoito saattavat olla joskus ristiriidassa keskenään. Tällöin henkilöstön jaksaminen
on koetuksella.
Kysymysten ollessa näin asetettu saattoi syntyä helposti kuva, että ihmisenä kehittyminen ja
ammattilaisena kehittyminen eroaisivat toisistaan. Näinhän ei pohjimmiltaan ole. Sen todistivat
ne keskustelut joita käytiin pienryhmissä kysymyssarjan jälkeen. Keskusteluissa nousi
esiin se kuinka tärkeää on kehittyä ihmisenä ylipäätään, jotta voi kehittyä myöskin ammattilaisena.
Toisaalta tätä kommentoitiin: ”halulla ei pitkälle pötkitä, vaan on oltava visio millaista
ammattilaista alalla tarvitaan ja mitä hänen tulee osata.”
Ammattilaisena kehittymiseen liitettiin pohdintaa alalla tehtävästä tuloksesta. Voidaan pohtia
palvelualan tulosta, ja nähdä se että taloudellinen tulos yritykselle on yksi elementti kokonaistuloksesta,
mutta asiakkaan kannalta katsottuna tulos on huomattavasti monimutkaisempaa.
Tulos saattaa olla pienen hetken hyvä mieli tai puhtaampi asunto. Työntekijöille tuloksen
tekeminen palvelualoilla ja etenkin sosiaali- ja terveysaloilla on ollut perinteisesti suhteellisen
vierasta. ”Tuloksen tekemisen taito astuu kuvioista taka-alalle vasta kun se on selkäytimessä”
on kommentti, josta voidaan tulkita niin, että tuloksen tekeminen sinänsä on näillä
aloilla pulmallista. Tulosta saavutetaan pitkäjännitteisen ja monipuolisen työn kautta.
Mielenkiintoisia kommentteja sai myöskin teema kateus. Kirjoituksissa nostettiin esiin ihmisenä
kehittymisen kohdalla näkökulma siitä, että ”me suomalaiset olemme niin kateellisia
toisillemme, että yhteistyökin on hankalaa, ja näin ollen oma kehittyminenkin jää puolitiehen.”
Raju väite, vaikkakin arkiajattelussa saattaa olla hyvinkin totta. Vahva viesti myös
siitä, että yhteistyöllä voidaan saada aikaan ammatillista kehittymistä. Voidaanko sitten tämäntasoisista
asioista puhua ammattilaisena kehittymisen yhteydessä ilman että puhuja leimautuu.
Tai mitä kertoo se, että kateus- teema otettiin esiin nimenomaan tässä vaiheessa,
jossa voitiin kirjoittaa asioita paperille ilman, että niistä välttämättä tarvitsi puhua. Voidaan
tietysti kysyä onko palvelualoilla kateus ja siihen kietoutuva energia hukkaenergiaa alan kehittymisen
kannalta. Ulla Piekkari (2000) on ilmaissut ammattilaisten välisen dialogin niin,
55

että se ”on yhdessä löytämistä, ei ennalta tietämistä ja toisaalta kuuntelemista ei ennalta tietämistä
ja todistamista ja puolustamista.” Voidaan haastaa tällä ajatuksella eri alojen työntekijät
pohtimaan omaa ja työyhteisön vuorovaikutusta; onko vuorovaikutus ennalta määrittyvien
teemojen ohjaamaa vai avointa yhdessä löytämistä ja rakentamista?
Teksteistä on luettavissa seikkoja jotka saavat tukea laajemmistakin tutkimuksista (esimerkiksi.
Ruohotie, 2000. ). Yksi tällainen seikka on itsearviointitaitojen kehittyminen ja sen kautta
itsensä kehittäminen niin ammattilaisen kuin ihmisenäkin. Samoin kuin jatkuvan oppimisen ja
omaksumisen vaatimus nousee kirjoituksissa esiin taitona, joka on myös vuonna 2005 niitä
taitoja, joilla ihminen voi kehittyä. Ammattitaidon kehittymisen kannalta oleellisten taitojen
löytäminen edellyttää itsearviointitaitoja ja kritiikin sietokykyä, kuten todetaan seuraavassa:
”omaa osaamistaan ammattilaisena olisi hyvä päästä katsomaan toisen silmin, miltä se näyttää
muista.” Tähän kommentoitiin myös niin, että itsensä kehittäminen niin ammattilaisen kuin
ihmisenäkin vaatii uskallusta antaa aikaa itselleen kehittyä eli siis irtautua pakkokehittymisen
kierteestä. Ihmisen tulisi osata, uskaltaa ”kuunnella itseään, mitä todella minulle kuuluu ja
mitä minä haluan elämältäni.”
Mielenkiintoisella tavalla teksteistä ja käydyistä keskusteluista nousi esiin monialaisuus ja
mahdollisuus tehdä alan ”oikeita ” töitä monipuolisesti jo opiskeluaikoina. Tämähän on sittemmin
uudistuksen kohteena olevan nuorisoasteen osalta tapahtunutkin. Tosin nyt (vuonna
2000) on ongelmaksi nousemassa joillakin aloilla yritysten nihkeä suhtautuminen nuoriin,
jotka voisivat olla yrityksessä työssä oppimisjaksoilla. Oppilaitosten omassa toiminnassa on
varmasti siinäkin kehittämistä. Voidaanhan työssä oppimisen jaksoja suunnitella ja toteuttaa
uudelta pohjalta erilaisin projektein ja kehittämishankkein, jolloin työssä oppiminen laajentuu
yhdessä oppimiseksi niin työssä olevien työntekijöiden, opiskelijoiden kuin opettajien yhteiseksi
oppimiskokemukseksi.
Kolmas teema ihmisenä ja ammattilaisena kehittymisen lisäksi oli yrityksen kehittämisen
teema. Eli millaisen valmiuden tai ominaisuuden avulla yksilö pystyy kehittämään yritystään
ko. aloilla vuoden 2005 jälkeen? Tässä kohden kyselytavan ongelmat nousivat esiin. Kun
osallistujat pääsivät vasta lopuksi keskustelemaan asioista saattoi kirjoitettua tekstiä tulkita
kovin eri tavoin. Toisaalta kirjoitettu teksti on kuitenkin enemmän kuin viittauksen omainen
puhuttu teksti. Mitä sitten ovat tässä projektissa mukana olleiden mielestä ne ominaisuudet
tai valmiudet, joilla yritystä kehitetään vuoden 2005 Suomessa palvelualoilla?
56

Tärkeä viesti palvelualojen kannalta katsottuna on varmasti se mikä nousi esiin tässä vaiheessa
vahvasti: ”muistetaan se ketä varten me ja yrityksemme on olemassa, eli siis kuka on meidän
asiakkaamme.” Tämä on varmasti tärkeä signaali palvelualojen kannalta, koska vuonna
2005 ja sen jälkeen yhteiskunnallinen tilanne on radikaalisti muuttunut, jos sitä verrataan vuosiin
1997-2000, jona aikana projektimme toteutettiin Yhteiskunnallisen muutoksen seurauksen
asiakkaiden monipuolisuus ja monialaisuus on tosiasia. Eri kulttuurien läsnäolo asiakkuudessa
on tosiasiaa ja haastavaa.
Yhteistyö nostettiin sekin tärkeälle sijalle vuoden 2005 jälkeisessä ajassa. Tämä erityisesti
siksi, että nähtiin se tosiasia, ettei voida tarjota kaikkea kaikille vaan alan osaamisen kannalta
tulee erikoistua, jolloin myöskin asiakaskunta hajaantuu useammille toimijoille. Jos eri toimijat
eivät tee yhteistyötä asiakas kärsii tilanteesta. Tulevaisuudessa elämä näyttää yksilöllistyvän
ja erilaistuvan. Samanaikaisesti näyttää siltä, että erilaisia kontrollitoimenpiteitä lisätään.
Osalle potentiaalisista asiakkaista elämä tuo mahdollisuuksia huikeasti esimerkiksi taloudellisessa
mielessä, toisille taas työttömyyden kautta tuleva kontrollointi elämän perusturvankin
saavuttamiseksi tuottaa henkisesti raskaan taakan. (Aho, 327, 1999.)
Yrityksen kehittämisen ja kehittymisen edellytyksistä nousee esiin mielenkiintoisella tavalla
ristiriitainen seikka. Osallistujat tuovat julki toisaalta strategisen kyvyn tärkeyden tarkoittaen
tässä strategiaa toiminnan edistäjänä ja niitä toimia joilla kehitetään yritystä. Toisaalta nousee
esiin yrityksen vaade reagoida muutoksiin ympäristössä. Eli että yritys tekee kun jotain vaatimusta
muutokseen on; ”yritys kehittyy asiakkaiden vaatimusten tahdissa eli mukautuu yhteiskuntaan.”
Näissä kahdessa näkökulmassa voi nähdä kahden tyyppistä suhtautumista yrityksen
kehittymiseen ja kehittämiseen. Toisaalta mukaudutaan, toisaalta ollaan vaikuttamassa siihen,
että syntyy tarpeita, jolloin asiakkaitakin on. Tässä on yksi palvelualojen ominaispiirre ja
eräänlainen paradoksi. Alalle ei ole muodostunut ”kovaa bisnespohjaista” otetta, koska tuotteiden
ja asiakkaiden kohtaaminen on saattanut rahoituksen tai jopa lainsäädännöllisten tekijöiden
vuoksi olla sattumanvaraista tai vastaavasti automaatioita. Voidaan tietysti kysyä onko
vuonna 2005 edelleen näin. Monet viestit antavat ymmärtää, ettei näin olisi vuonna 2005,
jolloin haaste alan yrityksille on kuinka saadaan oma toiminta vastaamaan vapaita markkinoita
ja kuinka alan eettinen pohja saadaan kuitenkin toteutumaan vaikka toimitaankin markkinaperusteisesti.
57

Ennakoinnin näkökulmasta katsottuna on oleellista kysyä mitä on se toiminta, jolla nimenomaan
palvelualojen yritykset reagoivat muutokseen (esimerkiksi muuttuneeseen asiakaskuntaan)
ja ovat omalla toiminnallaan vaikuttamassa muutokseen. Alan ominaispiirteiden vuoksi
esimerkiksi asiakkuuden syntyyn ei varsinkaan sosiaali- ja terveysaloilla voida juurikaan vaikuttaa,
mutta matkailu- ravitsemis- puhdistuspalvelualoilla on varmasti paljonkin sellaista
tuotteistamista ja osaamisen myyntiä, johon ei ole asiakkaista ellei heille ”tehdä tarpeita.”
Tällöin yrityksen oma tuotekehittämisosaaminen saattaa olla avainasemassa tulevaisuuden
menestykselle.
Edellä hahmoteltua osaamiskokonaisuutta voitaisiin kutsua ihmisen huomioimisen osaamiseksi.
Tämä kokonaisuus pitää näin ollen sisällään vankan sitoutuneisuuden alan kehittämiseen
omista henkilökohtaisista lähtökohdista palvelualan tunnuspiirteet huomioiden sekä
alalla vaadittavan teknisen taidon jatkuvan päivittämistä ihmisen tarpeet huomioivasti.
Voidaan sanoa, että palvelualojen osaaminen tulevaisuudessa vaatii osaajiltaan kykyä arvioida
omia kykyjään suhteessa ympäristön vaatimuksiin. Näin toimien löytää omat kehittämisalueensa
ja pystyy myös pitämään itsenä ajan tasalla muuttuvissa ammatillisissa tilanteissa.
11 4.4. Yleisiä haasteita palvelualojen kehittämiseksi ennakointihankkeen valossa
1 Työntekijöiden jaksaminen ja omaan työhönsä uskominen on tulevaisuudessa
suuri haaste, jota tulee tukea kaikin keinoin. Kokonaisvaltaisuus oman työn hahmottamisessa;
täytyy nähdä mihin ja mitä varten työtään tekee; tämän mahdollistaminen on esimiesten ja
myös työntekijöiden vastuulla
2 Tietopankki eri alojen yhteiseksi hyväksi; saatavilla tietoa eri alojen osaajista ja
osaamisesta. Professionaalistuminen ei saisi johtaa rajojen tiukkuuteen vaan siihen, että ymmärretään
mitä ei osata ja voidaan hakea kumppani tälle alueella sillä yhteistyö nähtävä voimavarana
ja mahdollisuutena, ei uhkana oman aseman menettämiseksi
3 Tuotteiden kehittämistyössä innovatiivisuutta joka on kuitenkin asiakkaiden
näköistä; ei voi myydä sellaista jolle ei ole asiakkaita, sen sijaan voi tehdä tarpeita sellaisesta,
jota ei ole vielä keksitty, mutta jolle on asiakkaat. Täytyy siis tuntea asiakkaansa ja oma ydinosaamisensa.
4 Palvelualojen osaaminen on sydämen, taiteen ja tekniikan yhdistelmää; kuinka
tämä voidaan ottaa johtavaksi periaatteeksi yrityksissä ja alan koulutuksissa?
58

5 Tarpeellisen työvoiman saantiin ja kouluttamiseen yhteistyö voimavaraksi; ei
pelkästään oppilaitosten tehtävä kouluttaa vaan myös yritykset voivat olla mukana kouluttamassa;
työssä oppimisen jaksot, harjoittelut tai esimerkiksi yhdessä suunnitellut opintokokonaisuudet
12 4.5. Arvioita menetelmän toimivuudesta
Menetelmä on luotu kehittämisnäkökulmaa tukemaan. Näin ollen sen toimivuus ja todelliset
hyödyt tai pulmakohdat on löydettävissä nyt, kun koko prosessi on ohi. Voidaan sanoa, että
mukana olevien henkilöiden ennakointiymmärrys on lisääntynyt suuresti. On tullut normaaliksi,
että sekä yritykset että kouluttajat yhdessä miettivät millaista on tulevaisuuden osaaminen
ja asiakkuus palvelualoilla. Tässä mielessä projektissa käytetty menetelmä ja siitä virinneet
keskustelut ovat edesauttaneet kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyvää yhteistyön osaamista.
Saadakseen voimakkaamman hyödyn toiminnasta ja vaikuttavamman lopputuloksen tulisi
hanke olla laajempi. Tosin tavoitteita voidaan tarkistaa hankkeen kuluessa, jos huomataan,
että alun perin tavoitteet oli ylimitoitettu mukana olevien yritysten ja opetushenkilöstön määrään
nähden.
Koulutuksen kehittämisen osalta huomionarvoista on se, että samanaikaisesti käynnistetty
aikuiskoulutuksen opetussuunnitelmatyö kohdensi ennakointia opetuksen kehittämisessä sille
kuuluvaan paikkaan. Näin ennakointiprosessissa syntyvät ajatukset ja viestit voitiin heti soveltaa
koulutuksen kehittämiseen. Ennakointi on laaja ja monisäikeinen kysymys oppilaitosten
kehittämisprojekteja ajatellen. Tässä hahmoteltu toimintamalli on yksi osa ennakointitoiminnan
kehittämistä myöskin oppilaitosnäkökulmasta.
Hankkeen kokonaisuus pyrittiin rakentamaan sangen kevyeksi. Pyrittiin siihen ettei toiminta
sido osallistujia liiaksi. Näin ollen se on myös erittäin inhimillinen ja haavoittuva; yhdenkin
osallistujan puute on ongelmallinen. Tämän olisi voinut estää rekrytoimalla enemmän yrityksiä
ja kouluttajia mukaan hankkeeseen jo alun perin.
Saatava sisällöllinen aineisto on esimerkinomaista ja toisaalta ihmisten mielipiteitä. Näin ollen
syntyvät ideat eivät ole tieteellisesti todistettuja. Tämän tyyppisen studiomaisen ennakoin-
59

timenetelmän testaamisen näkökulmasta tällä voidaan saavuttaa hyviä laadullisia tuloksia,
koska näin pienimuotoisena voidaan toteutusta suunnata prosessin kuluessa. Toisaalta koko
ohjelman vaade vaikuttavuudesta täyttyy hyvin, koska ne menetelmät ja ajatukset, joita prosessin
kuluessa syntyy voidaan heti viedä käytännöiksi, jos niin halutaan.
13 4.6. Dokumentointi ja tulosten levittäminen
Kaikkien pajojen tuotoksen syntyvät keskustelut on nauhoitettu ja raportoitu. Tämän avulla on
pyritty luomaan katsausta ennakointiymmärryksen syntymiseen. Johtopäätöksiä voidaan vetää
sekä yksilötasolle että organisaatioiden kehittämisen tasolle. Ennakointiosaamisen kehittäminen
on juurtumassa monien eri organisaatioiden toimintaan. Vielä toistaiseksi määrällinen
ennakointi on vallalla, muta näkyvissä on, että laadulliseen suuntaan ollaan jo menossa. Määrälliseen
ennakointiin turvaudutaan, kun ei välttämättä haluta viedä organisaation kehittämisprosessia
”kipeisiin ja ennalta arvaamattomiin ” kohtiin. Ennakointityö organisaation strategiatyönä
on keino, jolla voidaan organisaatio pitää elinvoimaisena.
14 4.7. Syntyneitä uusia prosesseja ja avauksia
Keväällä 1999 materiaalia ja syntyneitä ennakoinnin kehitysnäkymiä on työstetty eteenpäin
Keski-Suomen liiton koulutuspäällikkö Rauli Sorvarin sekä opetusministeriön rahoittaman
TEOS- hankkeen vastuullisen tutkijan Marko Ovaskaisen kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyi
maakunnallinen työssä oppimisen ja ennakoinnin hanke (TOP TEN) sekä ennakointiosaamisen
ja työssä oppimisen testi (Organisaation EKG ”testi”). Testiin kuuluu testiosa ja sen tulkintaosa.
Kyseinen testi on tarkoitettu yrityksille tai oppilaitosorganisaatioille oman ennakointitoiminnan
avainalueiden arvioinnin välineenä ja toiminnan kehittämisen apuna. Yksilöille
testi toimii oman ennakointiosaamisen arviointina ja paikantamisvälineenä.
Materiaali on ollut käytössä mm. Väli-Suomen aikuiskoulutuskeskusten opettajien pedagogisessa
koulutuksessa (OTKO - hanke 35 ov, järjestäjänä Jyväskylän ammattikorkeakoulun
ammatillinen opettajakorkeakoulu), jossa kyseinen aineisto toimii kehittämishankkeiden
luonnin pohjamateriaalina ja käynnistäjänä. Koulutuksessa on mukana kaikkiaan lähes 200
opettajaksi opiskelevaa henkilöä yhdeksästä aikuiskoulutuskeskuksesta.
60

Länsi-Suomen lääninhallitus on hankkinut testin käyttönsä ns. ENOVERKKO - projektiin,
joka toteutetaan vuoden 2000 kuluessa noin yli kolmelle sadalle ammatillisen koulutuksen
vastuuhenkilölle eri puolilta Länsi - Suomea.
Saman testin yritysversiota on sovellettu myös palvelualojen henkilöstökoulutuksissa mm.
Laukaassa sijaitsevan kuntoutuskeskus Peurungan henkilöstön ja organisaation kehittämiskoulutuksessa.
Huhtikuussa 1999 järjestettiin Jyväskylän yliopiston, ammattikorkeakoulun ja toisen asteen ja
aikuiskoulutuksen yhteinen valtakunnallinen seminaari, jossa projektin alustavia tuloksia ja
näkökulmia esiteltiin. Joulukuussa 1999 esiteltiin projektin ideoita ja menetelmiä Helsingissä
kansainvälisessä kongressissa ”Yritys, työ ja koulutus 2000-luvulla”. Keskisuomalaisten ennakointiprojektien
ja eri ministeriöiden yhteistyön tuloksena pidettiin 10.4.2000 projektien
esittelyseminaari Jyväskylässä.
Vuoden 2000 aikana käynnistetään ”Ennakoiden työtä ja koulutusta ymmärtämään” - projekti,
joka on saanut opetusministeriön rahoituksen ennakointitiedon levittämiseen po. hankkeessa
käytetyn pajamenetelmän sovellutuksen avulla. Jämsän, Jyväskylän ja Äänekosken alueiden
koulutuskuntayhtymille suunnatun projektin avulla koulutetaan alueen ammatillisen koulutuksen
toimijoita ennakointitiedon käsittelyyn ja oman ennakointiymmärryksen kehittämiseen
oman organisaation ehdoilla. Projekti kestää vuoden 2001 kevääseen saakka.
Ennakointiosaaminen on ollut keskeisellä sijalla suunniteltaessa Jyväskylän ammattikorkeakoulun
matkailu-, ravitsemis- ja puhdistuspalvelualojen ja sosiaali- ja terveysalojen yhteistä
erikoistumisopintojaksoa. Yksityisten hoiva- ja toimitilapalveluyritysten johdolle suunnattua
koulutusta on järjestetty vuosina 1999 ja 2000. Tässä koulutuksessa ennakointi on osana yrityksen
kehittämisstrategioiden uusia ulottuvuuksia.
Aikuiskoulutuksen osalta ennakointiosaaminen on viety oppilaitoksen pedagogiseen ja strategiseen
kehittämistyöhön. Kehittämistyön painopiste on aikuiskoulutustoiminnan ytimen eli
oppimisen ohjaamisen kehittämisessä, opetussuunnitelmatyön kehittämisessä ja organisaation
tarkoituksenmukaisen toiminnan vahvistamisessa. Toiminnassa ennakointi luo mahdollisuuksia
oman ydintoiminnan jatkuvaan kehittämiseen ja näin ollen luo edellytyksiä elinvoimaistavalle
oppilaitosorganisaation johtamiselle.
61

Aikuiskoulutuksen kehittäminen ennakoinnin viitekehyksessä tarkoittaa oppilaitoksen strategian
ja opetussuunnitelmatyön liittämistä laatujärjestelmään, jonka avulla voidaan nostaa vuosittain
esiin kehittämisen painopisteet. Järjestelmällä pyritään vastaamaan niihin muutoksiin,
joita nimenomaan aikuiskoulutuksen kentässä tapahtuu. Jyväskylän aikuiskoulutuskeskuksessa
kyseistä mallia nimitetään oppimisjärjestelmäksi. Sen tavoitteena on kirjata periaatteiksi ja
käytännön toimiksi tekijät, jotka varmistavat oppilaitoksen elinvoimaisuuden sekä kilpailukyvyn
tulevaisuudessa. Ennakointiymmärryksen soveltaminen on tuottanut kokonaisvaltaisen
aikuiskoulutuksen opetussuunnitelma- ja kehittämisprosessin.
5. ENNAKOINTIOSAAMINEN ORGANISAATIOIDEN KEHITTÄMISESSÄ
Ennakointiosaaminen ja organisaation elinvoimaistaminen kulkevat käsi kädessä. Voidaan
sanoa, että elinvoimaisessa organisaatiossa tiedetään mitä varten ennakoidaan. Näin ollen
myöskin tiedetään mitä varten ollaan organisaationa olemassa.
Ennakoinnin kannalta organisaation avainalueiden tunnistaminen on tärkeää, koska niiden
kautta löydetään ennakointitoiminnan ja koko organisaation toiminnan kehittämisalueet. Näitä
avainalueita vahvistamalla ennakointikin mahdollistuu. Tässä mielessä ennakointi tarkoittaa
sellaista toimintaa, jolla organisaatio reagoi toimintaympäristönsä muutoksiin ja voi vaikuttaa
niihin omalta kannalta järkevästi.
Elinvoimaisessa organisaatiossa kysytään oman toiminnan kehittämisen avainkysymyksiä
säännöllisesti. Kyetään altistamaan oma toiminta jatkuvalle arvioinnille ja jopa muuttamaan
jotain arvioinnin seurauksena. Elinvoimaisessa organisaatiossa ei pelätä muutosta, koska halutaan
olla elinvoimaisia muutostilanteessakin. Organisaatiota johdetaan tiedostaen mikä tekee
meistä elinvoimaisen. Näin ollen ennakointi on organisaation strategista toimintaa, jolla
luodaan niitä askelmia, joiden mukaan edetään tulevaisuuden tahtotilan suunnassa.
Ennakoinnin ollessa arkipäivää tiedostetaan myös taktisella tasolla ennakoinnin merkitys.
Voidaan luoda sen kaltaista toimintakulttuuria jolla yrityksen eri toiminnot/yksiköt/toimialat
voivat kehittää omaa toimintaansa ennakoivaksi.
Yksittäisten työntekijöiden kannalta ennakointi liittyy erityisesti oman alan osaamiseen ja
siinä kehittymiseen. Kukin on omalla alallaan asiantuntija, mutta aika on vaikuttamassa siihen,
että asiantuntijuutta on pidettävä jatkuvasti yllä ja kehitettävä. Asiantuntijalta nyt ja tule-
62

vaisuudessa vaaditaan jatkuvaa halua ja kykyä oppia entisestä pois ja saada tilalle uutta. Tämä
on oman ammattitaidon ennakointi- eli elinvoimaistamisprosessi yksilön näkökulmasta katsottuna.
Yritykset voivat hyödyntää omien liikeideoidensa kehittämistyössä ennakointia. Tämän
avulla voidaan luoda uudenalaisia tuotteita tai tuoteperheitä Ennakoinnin avulla yrityksen
toiminta ja ammattitaitovaatimusten kehittäminen suuntautuvat sellaisiin toimenpiteisiin, joiden
avulla yritys voi tehdä parempaa tulosta myös jatkossa.
Yritykset ja oppilaitokset yhdessä hyödyntävät ennakoinnin kautta saatua tietoa yrityksiä
palvelevan koulutustoiminnan kehittämisessä. Erityisesti yritysten ja oppilaitosten yhteisten
henkilöstön kehittämishankkeiden ja oppisopimustoiminnan edistämisessä. Aikuisten ammattitutkintojärjestelmän
mukaisten tutkintojen laadun kehittäminen ennakointiosaamisen avulla
on niinikään mahdollista. Oppilaitosten ja niiden kouluttajien osaamista työssä oppimisen
kehittämisessä voidaan tukea paremmin kun tiedetään millaista osaamista tulevaisuuden työelämä
vaatii.
Alueellisesti luodaan ennakoinnin avulla oppilaitosten ja yritysten välille yhteistyösuhteita,
jotka voivat hyödyttää koko maakuntaa. Näiden yhteistyösuhteiden avulla voidaan alueen
ominaispiirteitä kehittää.
63

Lähteet:
Aho, P. (1999) Haasteet ja asiantuntijuus sosiaalialan työssä. Sosiaalityöntekijäin liitto ry.
WSOY. Helsinki
Euroopan sosiaalirahasto, Ohjelma-asiakirja (SPD) 1995-1999. Tavoite 4 Suomi. Työministeriö
1995
Ilmakunnas S (1997). Miten ennakoida yksityisten palvelualojen tulevaisuus?
Jungk, Robert –Muller, Norbert (1987) tulevaisuusverstaat. Keskinäisen sivistyksen seura.
Suomen Lataamo. Karkkila
Futura 2 1997. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Helsinki
Laitinen, A. 1997. Opetusmoniste, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu
Mannermaa, M. Julkaisematon esitelmä Ennakointiseminaarissa 9.9.1997. Opetusministeriö
Mannermaa M. 1998. Kvanttihyppy tulevaisuuteen Otava. Helsinki
Mannermaa, M. 1999.Tulevaisuuden hallinta - skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY,
Helsinki
Peltokorpi, M. 1997 Organisaation toiminnan kulttuurinen muutos sairaalan
huoltopalveluyksikössä. Teoksessa; Ruohotie, P. ja Honka, J. (toim.) Osaamisen
kehittäminen organisaatiossa. Consulting Team. Seinäjoki.
Piekkari, U. (2000) Opetusministeriö, Ennakoinnin kouluttajakoulutus 18.1.2000.Tampereen
yliopisto Hämeenlinna
Rubin A ( 1995). Ote huomiseen, tulevaisuustietous opetuksessa. Tulevaisuuden tutkimuksen
seura. painatuskeskus Helsinki
Ruohotie, P. 1995. Ammatillinen kasvu työelämässä. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos,
Hämeenlinna
Ruohotie, P. 1996. Oppimalla osaamiseen ja menestykseen. EDITA Helsinki
Ruohotie, P. 2000. Luentomoniste; Ennakoinnin kouluttajakoulutus 18.1.2000.Tampereen
yliopisto Hämeenlinna
Taalas, M. 1993. "Ammattitaidon ja sen tarkastelun näkökulmia." Teoksessa Producing and
Certifying Vocational Qualifications. Toim R. Mäkinen ja M. Taalas.
Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja B; 83. Jyväskylä: Jyväskylän
yliopisto
Tuhkanen M-L Ammattitaito/asiantuntijuus tulevaisuudessa, artikkeli Ammattikasvatus -
lehdessä 5-6/1996
Väärälä R. 1995 Ammattikoulutus ja kvalifikaatiot, Acta Universitas Lapponiensis 9
Rovaniemi
64