Soittajan neurologiset ongelmat - Duodecim
Soittajan neurologiset ongelmat - Duodecim
Soittajan neurologiset ongelmat - Duodecim
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
an soittajilla (jotka puristavat sellonsukuista<br />
instrumenttiaan reisiensä väliin) ja n. peroneuksen<br />
kompressioneuropatia polvitaipeen seudussa<br />
klassisen kitaran soittajalla, jonka soittoasento<br />
edellyttää polven pitämistä koukussa.<br />
Diagnostiikka. Ääreishermojen pinteiden ja<br />
kompressioneuropatioiden diagnostiikka edellyttää<br />
huolellista kliinistä tutkimusta ja elektroneuromyografiaa<br />
(ENMG) (Lederman 1994).<br />
ENMG:llä osoitetaan hermojohtonopeuden<br />
paikallinen hidastuminen<br />
ja mahdollinen<br />
vasteen heikentyminen<br />
pinnekohdalla. Vauriokohdan<br />
distaalipuolelle<br />
voi kehittyä denervaatiotoimintaa,<br />
jos vaurio on niin<br />
paha, että se aiheuttaa<br />
aksonivauriota.<br />
Hartiapunoksen alaosan vaurioissa todetaan<br />
ENMG:ssä kyynärhermon sensorisen vasteen ja<br />
keskihermon motorisen vasteen heikentymä, denervaatiota,<br />
yksikkökatoa ja neurogeenisia yksiköitä<br />
segmenttien CVIII ja ThI hermottamissa<br />
lihaksissa. Perifeeriset johtonopeudet ovat normaalit.<br />
Radikulopatiat aiheuttavat denervaatiota segmenttinsä<br />
hermottamiin lihaksiin yläraajassa ja<br />
niskassa. Perifeeriset johtonopeudet ja myös sensoriset<br />
vasteet ovat normaalit. Hartiapunoksen<br />
ja hermojuurien vaurioissa tarvitaan myös neuroradiologisia<br />
tutkimuksia.<br />
Hoito. Ehkäisy on parasta hoitoa. Hermopinteiden<br />
välttämiseksi tai ainakin niiden riskin minimoimiseksi<br />
soittoasentoihin ja -tekniikkaan on<br />
mahdollisuuksien rajoissa kiinnitettävä huomiota<br />
(Lederman 1994, Beijani ym. 1996).<br />
Lievissä hermopinteissä voidaan aluksi kokeilla<br />
asentohoitoa (esim. yölasta), diureetteja<br />
ja jopa kortisonia, mutta rannekanavapinteen<br />
ja sulkussyndrooman spesifinen hoito on kirurginen<br />
vapauttaminen, ja sitä ei tule lykätä turhan<br />
pitkään. Pinteen vapautuksen tulokset ovat<br />
tavallisesti erinomaisia, kun toimenpide suoritetaan<br />
taitavasti ja ajoissa.<br />
Hartiapunosoireen hoidossa kirurgisiin toimenpiteisiin<br />
tulee suhtautua äärimmäisen kriittisesti.<br />
Radikulopatioissa hoitolinjan ratkaisevat<br />
oireiden voimakkuus ja luonnollisesti kliiniset,<br />
neurofysiologiset ja neuroradiologiset löydökset.<br />
Kun leikkaukseen on aihetta, hermon pikainen<br />
vapauttaminen voi pelastaa muusikon uran.<br />
Dystonia soittajan riesana<br />
”Lievissä hermopinteissä<br />
voidaan kokeilla asentohoitoa,<br />
diureetteja ja kortisonia.”<br />
Dystonialla tarkoitetaan yhden tai useamman<br />
lihaksen säätelyhäiriötä, joka aiheuttaa toistuvia,<br />
tahattomia liikkeitä<br />
ja epänormaaleja<br />
asentoja. Aikuisiän<br />
dystoniat ovat valtaosin<br />
paikallisia eli fokaalisia.<br />
Tavallisin<br />
muoto on servikaalinen<br />
dystonia eli tortikollis<br />
(Erjanti ja Marttila<br />
1996). Soittajalla<br />
dystonia ilmenee tavallisimmin yläraajan lihasten<br />
toimintahäiriönä, ja oireesta käytetään nimeä<br />
soittajan tai muusikon kramppi tai instrumentin<br />
mukaisesti esimerkiksi viulistin tai kitaristin<br />
kramppi. Puhallinsoittajilla dystoniaa<br />
esiintyy myös suun tai kasvojen alueen lihaksissa.<br />
Samanlaista yläraajan dystoniaa nimitetään<br />
kirjoittajan krampiksi, kun laukaisevana tekijänä<br />
on kynällä kirjoittaminen. Näistä dystonian<br />
muodoista käytetään englannin kielessä termiä<br />
»task specific dystonia». Fokaalinen dystonia<br />
lienee pelätyin soittajan ammattiin liittyvä terveydellinen<br />
ongelma, sillä sen ilmaantuessa ura<br />
on usein uhattuna.<br />
Esiintyvyys. Dystonia on sangen harvinainen<br />
muihin muusikon ammattiin liittyviin terveysongelmiin<br />
verrattuna. Vain noin 10 % kaikista<br />
muusikoiden ammattivaivoista lasketaan kuuluvan<br />
dystonian piiriin (Hoppman ja Patrone<br />
1989). Dystonisia oireita esiintyy eniten jousisoittajilla,<br />
erityisesti viulisteilla, kitaristeilla ja<br />
pianisteilla mutta myös puhallin- ja lyömäsoittajilla<br />
ja jopa kapellimestareilla. <strong>Soittajan</strong><br />
kramppi on tavallisempi miehillä, toisin kuin<br />
useimmat muut dystonian muodot.<br />
Oirekuva. Dystoninen häiriö esiintyy tyypillisesti<br />
vain soittaessa, ja silloinkin se voi provosoitua<br />
vain tietyissä nopeissa sävelkuvioissa (Le-<br />
<strong>Soittajan</strong> <strong>neurologiset</strong> <strong>ongelmat</strong><br />
1605
Change language