Ohjeet ja mittauspöytäkirjat. - Tekniikan yksikkö - Oamk

7
Työn suoritus
Työ tehdään kolmiosaisena.
Ensin mitataan RC-piiri, sitten RL-piiri ja lopuksi RLC-piiri,
jolloin kela on ilman rautasydäntä ja rautasydämen kanssa.
Kaikki 4 tapausta mitataan kolmella jännitteellä. Esim. 10, 20 ja 30
V.
-RC-piiri
Mitataan yleismittarilla jännitehäviöt U R ja U C , jännite U 0
sekä vastuksen resistanssi R.
Sopivat R-C parit ovat esimerkiksi 1000Ω ja 1,5 – 6cm paksut
"pakkakonkat".
-RL-piiri
Mitataan jännitehäviöt U R ja U RL+L , jännite U 0 sekä vastuksen
resistanssi R ja kelan sisäresistanssi R L .
1,5 cm paksulle konkalle sopii kaveriksi 12000 kierroksen kela
ja muille 3600 r. Käytä samaa vastusta ja konkkaa kuin
edellä.
-RLC-piiri
Mitataan jännitehäviöt U R , U C ja U RL+L sekä jännite U 0 ilman
rautaa ja raudan kanssa, samoin vastuksen ja kelan
resistanssit.
Kaikki mittaustulokset 4 eri tapauksessa kirjataan
mittauspöytäkirjaan, ja taulukossa olevat laskettavat suureet
lasketaan heti mittausten jälkeen.
Työselostus
U C
1.Piirretään osoitinpiirrokset suurimmilla jännitteen arvoilla (4 kuviota) käsin mm.paperille.
-RC-tapauksen jänniteosoitin U R kiinnitetään Re-Im –tason
reaaliakselille (vaihekulma ϕ=0), jolloin U C -osoitin on
U R
vaihekulmassa ϕ=-90°, eli negatiivisen Im-akselin
suunnassa (kuten muistamme, kondensaattorin jännite
tulee 90° vastuksen jännitettä perässä ja kelan jännite
U L+RL
U L
menee 90° vastuksen jännitteen edellä).
-RL- ja RLC-tapauksissa kelan sisäresistanssin jännite
U RL
ϕ
U RL tulee reaaliakselin suuntaan ja se lasketaan kelan
resistanssin R L ja virran I avulla. Virta saadaan mitatusta
Im
vastuksen R jännitehäviöstä U 0
Re