Tampereen
arvokkaat luontokohteet
2003
Kari Korte
Lasse Kosonen
YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003
Tampereen
arvokkaat luontokohteet
Kari Korte
Lasse Kosonen
YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003
Sisällysluettelo
Aluksi.........................................................................................................................................................................7
Harrastustoiminta ................................................................................................................................................... 8
1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet ....................................................................... 9
Luonnonsuojelulaista ............................................................................................................................................. 9
Metsälaista .............................................................................................................................................................10
1.1. Luonnonsuojelualueet ..................................................................................................................................11
1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro ........................................................................................................................11
1.1.2. Viikinsaari...............................................................................................................................................12
1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue .....................................................................................................14
1.1.4. Pyynikki ..................................................................................................................................................15
1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski........................................................................................................................17
1.1.6. Halimasjärvi ...........................................................................................................................................19
1.1.7. Sorilanlammen katajaketo...................................................................................................................21
1.1.8. Vattula ....................................................................................................................................................21
1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................................22
1.1.10. Järvenpää-Majaketo ............................................................................................................................23
1.1.11. Paarlahden Isosaari ............................................................................................................................23
1.1.12. Iso-Kuhmo ............................................................................................................................................23
1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto ...........................................................................................................26
1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt ..................................................................................................................26
1.2. Luonnonmuistomerkit ..................................................................................................................................27
1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie .......................................................................................................27
1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto .........................................................................................................27
1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu ......................................................................................................................27
1.2.4. Rahola,Piikahaka ..................................................................................................................................28
1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan uimaranta..............................................................................................28
1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto ....................................................................................................................28
1.2.7. Viikinsaaren laivaranta ........................................................................................................................28
1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu .............................................................................................................28
1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto ......................................................................................................................28
1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha ...................................................................................................30
1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää, Tanhuankadun reuna ............................................................... 30
1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15.......................................................................................................30
1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)................................................................................................30
1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä (Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen ...................................... 30
1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km luoteeseen .......................................................................................30
1.2.16. Teisko, Kämmenniemi, Viitapohjantietä noin 1,24 km .................................................................31
1.2.17. Teisko, Kuorannantie, Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen ....................................................... 31
1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja Tikkamännyntien risteys ........................................................................31
1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila ............................................................................................................31
2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt muut suojelualueet ................................ 34
2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon laskeva eteläisin puro ..........................................................................34
2.2. Vaakkolammin ja Likokallion alue .............................................................................................................34
2.3. Peltolammi- Pärrinkoski ...............................................................................................................................34
2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella 32
2.5. Pehkusuo ........................................................................................................................................................34
2.6. Iidesjärvi .........................................................................................................................................................34
2.7. Halimasjärvi ...................................................................................................................................................38
3. Natura-alueet ...................................................................................................................... 39
3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro .................................................................................................................................39
3.2. Nuorajärvi .......................................................................................................................................................39
3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-Peräjoki-Peräjärven alue..................................................................................40
3.4. Iso - Murron haat ...........................................................................................................................................41
3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun...........................................................................................................................40
4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet ......................................................................................... 45
4.1.1. Tampereen kaupungin omistama Nokian hevoshaka .....................................................................45
4.1.2. Ikuri, Leppioja .......................................................................................................................................46
4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan eteläisemmän puron varret .....................................................................46
4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro..............................................................................................................................46
4.1.5. Kalkunvuori .................................................................................................................................................46
4.1.6. Villilänsaari .................................................................................................................................................47
4.1.7. Teeri-Villilän haka ......................................................................................................................................47
4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus: Villilänniemi-Raholan puhdistamo ............................................................... 47
4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta ........................................................................................................................47
4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta ns.Rasonhaka .............................................................................................47
4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue .......................................................................................................48
4.1.12. Pohtola, Lintulampi .................................................................................................................................48
4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan vanha kaatopaikka ja sen ympäristö............................................ 49
4.1.14. Epilänharju ................................................................................................................................................49
4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto .......................................................................................................................52
4.1.16. Viikinsaari..................................................................................................................................................52
4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja Lorisevanpuisto .....................................................................................52
4.1.18. Pispalan keto.............................................................................................................................................53
4.1.19. Pyynikki......................................................................................................................................................53
4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke ......................................................................................................................53
4.1.21. Tammerkoski .............................................................................................................................................53
4.1.22. Tampellan tehdasalue .............................................................................................................................53
4.1.23. Viinikanoja ................................................................................................................................................56
4.1.24. Järvensivun radan varret .........................................................................................................................57
4.1.25. Viinikka, Pahalampi .................................................................................................................................57
4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto .........................................................................................................58
4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi ..................................................................................................................................58
4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue.................................................................................58
4.1.29. Sarankulma, Saukonoja ...........................................................................................................................58
4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko ......................................................................................................58
4.1.31. Multisilta, Rajamäki .................................................................................................................................58
4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän ja Kuljun moottoritien välinen alue ....................................... 58
4.1.33. Särkijärvi, Leppänen ................................................................................................................................60
4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven alue .............................................................................................60
4.1.35. Vuores, Vormiston Pilkkakuusenharju ja Virolaiset ............................................................................60
4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden purolehto ja Mäyrämäki ....................................................................60
4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi ......................................................................................................................61
4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä...................................................................................................................61
4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen metsäalue .................................................................................61
4.1.40. Veisu, Pehkusuo........................................................................................................................................61
4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen luoteispuolen lehtorinne ........................................................................61
4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen koillispuolen puronvarsirinnelehto, “Pitkäahde” ................................ 61
4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella .................................. 61
4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju ......................................................................................................................63
4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta ......................................................................................................63
4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki ............................................................................................................................63
4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi ..........................................................................................................................63
4.1.48. Kaukajärvi .................................................................................................................................................64
4.1.49. Pappila, Sikosuo .......................................................................................................................................64
4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto ....................................................................................................................65
4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa ..............................................................................................................65
4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto ...............................................................................................................65
4.1.53. Niihama, Lahnakallion-Huhtainniemen lehto- ja ketoalue ..............................................................68
4.1.54. Niihama, Kuokkamaa ..............................................................................................................................68
4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän risteyksessä...................................................................................68
4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi ............................................................................................................................68
4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden perukan kalliojyrkännelehto................................................................ 68
4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen louhikkorotko ...............................................................................70
4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen niemeke ........................................................................................70
4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet ...............................................................................................................70
4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen puronnotko ...................................................................................70
4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso ......................................................................................................................70
4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti ........................................................................................................................70
4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-Utukanlammi..................................................................................................72
4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m Paloon................... 72
4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja ...............................................................................................................................72
4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi Keskisen talon länsipuolella ..........................................................72
4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori..... ........................................................................................... ....72
4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan Tiikonojan keto ................................................................................. 72
4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi, Pitkäjärvenojan suu............................................................................................ 72
4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti ...................................................................................................... 73
4.1.72. Teisko, Kaulamoinen .......................................................................................................................... 73
4.1.73. Teisko, Nuorajärvi ............................................................................................................................... 73
4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta ......................................................................................................... 73
4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-Lautakatomäen väliset lehtoalueet.................................... 73
4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko ........................................................................................................... 73
4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................. 73
4.1.78. Teisko, Vaavunsuo ............................................................................................................................... 73
4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron haat............................................................................................. 73
4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen valuvesiletto ja keto Viitalan talon itäpuolella........................... 73
4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot ............................................ 73
4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka ......................................... 73
4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön kallioketo ....................................................................................... 73
4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven länsipään lounaisranta ........................................................................ 74
4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja ......................................................................................................... 74
4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen mäki ja Myllykorpi ................................................................ 74
4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen, Myllyojan varret .................................................................... 74
4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen laskevan puron varsi.............................................................. 74
4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja Pikkuhaka ........................................................................................ 75
4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari ................................................................................................................... 75
4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari ............................................................................................................... 75
4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon lähiympäristö ........................................................................................ 75
4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen laskevat rantarinteet................................................................... 75
4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri ........................................................................................................................... 75
4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi ......................................................... 75
4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään mesotrofinen suo............................................................................... 76
4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi ...................................................................................................... 76
4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon rantametsälaidun ........................................................................... 76
4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-Neinvuoren (Neevuoren) alue .......................................................... 76
4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto ........................................................................................................... 76
4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki............................................................................................................. 77
4.1.102. Teisko, Koljonniemi .......................................................................................................................... 77
4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio............................................................................................................... 77
4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu .......................................................................................................... 77
4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi .......................................................................................................... 77
4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi .......................................................................................................... 77
4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-Lauttajärvi .................................................................................... 77
4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja.............................................................................................................. 77
4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja ......................................................................................................... 77
4.1.110. Teisko, Terälahti, Rökäslammi-Myllylammi .................................................................................. 75
4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen........................................................................................................ 75
4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi ............................................................................................................ 75
4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi .................................................................................................... 75
4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee, Iso-Kuhmo ............................................................................................... 75
4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi, Koivuvuoren lehtoalue.............................................................................. 75
4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja Koivupohjan talon pohjoispuolen puronvarsi- ja rinnelehto . 75
4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-Kapeen niityt ................................................................................... 75
4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula ............................................................................................................ 75
4.1.119. Teisko, Kaanaa, Tuohikotanen-lammi ........................................................................................... 82
4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven eteläkärjen suoreunus ............................................................ 82
4.2. Arvokkaat lintualueet ........................................................................................................................................... 82
4.2.1. Lintujärvet .............................................................................................................................................. 82
4.2.1.1. Iidesjärvi.............................................................................................................................................. 82
4.2.1.2. Nuorajärvi ........................................................................................................................................... 82
4.2.1.3. Nuutilanlahti ...................................................................................................................................... 82
4.2.2. Lintulehdot............................................................................................................................................. 83
4.2.3. Näsijärven lintuluodot ......................................................................................................................... 83
4.3. Arvokkaat hyönteisalueet ..................................................................................................................................... 84
4.3.1. Mustavuori ............................................................................................................................................. 84
4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-Villilänsaari........................................................................................ 85
4.3.3. Lamminpään laskettelurinne .............................................................................................................. 85
4.3.4. Tahmelan lähde..................................................................................................................................... 85
4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski ................................................................................................................... 85
4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta.................................................................................................................... 85
4.3.7. Pehkusuo ................................................................................................................................................ 85
4.3.8. Suolijärven eteläpuoli .......................................................................................................................... 85
4.3.9. Koukkujärvi ............................................................................................................................................ 85
4.3.10. Hupakankorpi ..................................................................................................................................... 86
4.3.11. Hervanta, Hervantajärven pohjoispuoleinen kuusimetsä ............................................................ 86
4.3.12. Vormiston Myllypuro .......................................................................................................................... 86
4.3.13. Hervanta, Lukonmäki ......................................................................................................................... 88
4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto Turtolassa.................................................................................... 88
4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen kartanopuisto .................................................................................... 88
4.3.16. Iidesjärvi ............................................................................................................................................... 88
4.3.17. Järvensivun alue .................................................................................................................................. 88
4.3.18. Viinikanoja ........................................................................................................................................... 89
4.3.19. Kauppi .................................................................................................................................................. 89
4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli ..................................................................................................................... 89
4.3.21. Messukylän Aakkulanharju ................................................................................................................ 89
4.3.22. Hankkion kedot ................................................................................................................................... 89
4.3.23. Sikosuo.................................................................................................................................................. 89
4.3.24. Petäjässuo ............................................................................................................................................ 89
4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue ................................................................................................. 90
4.3.26. Pihkalan niityt ..................................................................................................................................... 90
4.3.27. Palon Myllyjoki .................................................................................................................................... 90
4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja Sorilan laitumet............................................................................ 90
4.3.29. Aitolahden Teerineva.......................................................................................................................... 90
4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki ............................................................................................................... 90
4.3.31. Teisko, Viitapohja-Vattula, Sisaruspohja ......................................................................................... 90
4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki ........................................................................................................................... 90
4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän laitamat ............................................................................................ 90
4.3.34. Teisko, Jakamaneva ............................................................................................................................ 91
4.4. Arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja purot ....................................................................................................... 91
4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde ...................................................................................................................... 91
4.4.2. Kaupin lähde ......................................................................................................................................... 91
4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde......................................................................................................... 91
4.4.4. Pitkäjärvenoja........................................................................................................................................ 91
4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi ........................................................................................................................ 91
4.4.6. Kaukaloinen ........................................................................................................................................... 91
4.4.7. Rukolammi ............................................................................................................................................. 94
4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi ......................................................................................................................... 94
4.4.9. Pikku Ripojärvi ...................................................................................................................................... 94
4.4.10. Aittolammi ........................................................................................................................................... 94
4.4.11. Koiranoja .............................................................................................................................................. 94
4.4.12. Sydänmaanlammi ............................................................................................................................... 94
4.4.13. Rökäsoja ............................................................................................................................................... 95
4.4.14. Keskinen Pirttijärvi ............................................................................................................................. 95
4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit ................................................................................................................................. 95
5. Tampereen uhanalaiset eliöt ...................................................................................................... 96
5.1. Putkilokasvit ........................................................................................................................................................... 96
5.2. Jäkälät ................................................................................................................................................................... 100
5.3. Sammalet .............................................................................................................................................................. 101
5.4. Sienet ..................................................................................................................................................................... 101
5.5. Tampereen linnustosta ....................................................................................................................................... 103
5.6. Nisäkkäät .............................................................................................................................................................. 112
5.7. Hyönteiset ............................................................................................................................................................. 112
Liitteet ......................................................................................................................................... 117
Tiivistelmä
Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003
Raportissa esitellään Tampereella sijaitsevat luontokohteet:
luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomerkit,
Natura-alueet, kasvistollisesti arvokkaat kohteet,
lintukohteet ja hyönteistöltään arvokkaat kohteet.
Lisäksi on käsitelty Tampereella esiintyviä uhanalaisia
lajeja.
Luonnonsuojelualueita on yhteensä 229 hehtaaria,
joista 13 kappaletta on luonnonsuojelulailla rauhoitettuja
ja 11 pientä tummaverkkoperhosniittyä ympäristökeskuksen
rajauspäätöksellä. Suurin luonnonsuojelualue
on Vattula, joka laajennuksen jälkeen on 61
hehtaaria. Useimmat luonnonsuojelualueet ovat lehtokohteita
ja vanhan metsän kohteita, mutta mukana on
myös harjukohde, Pyynikki sekä yksittäisiä kasvinsuojelualueita.
Lisäksi mukana on kaavassa luonnonsuojelualueiksi
merkittyjä alueita. Luonnonmuistomerkkejä
on kaikkiaan 19, joista 17 on isoja puita ja
kaksi geologista kohdetta.
Natura-alueita on yhteensä viisi. Kasvikohteita on
yhteensä 120, jotka on jaettu erittäin arvokkaisiin
kohteisiin, arvokkaisiin ja säästämisen arvoisiin kohteisiin.
Putkilokasvit tunnetaan yleensä hyvin, mutta
sammalet, jäkälät ja sienet puutteellisesti.
Linnustollisesti arvokkaista kohteista on esitelty lintulehdot,
lintujärvet ja Näsijärven lintuluodot. Hyönteistöltään
arvokkaita kohteita on 33, joista erityisesti
mainittakoon tummaverkkoperhosniityt ja tieteelle
uutena löydetty vesiperhonen Oxyethira tamperensis.
Lisäksi on esitetty karttana ja Pirkanmaan
ympäristökeskuksen inventoimat arvokkaat perinnebiotoopit
sekä arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja
purot.
Lopuksi on esitelty Tampereen uhanalaiset eliölajit
valtakunnalliseen ja paikalliseen arviointiin perustuen.
Eräiden erityistä mielenkiintoa herättävien lajien
esiintymistä on käsitelty vinjettikirjoituksin ja kartoin
(mm. mm. eräät kasvilajit, kynäjalava, lepakot, liitoorava).
Lopuksi on esitetty taulukkona Tampereen
eliölajit luokiteltuna uhanalaisuusluokittain ja vastuulajeittain.
6 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Aluksi
Aluksi
T
ampereen alueella on huomattava määrä säilyttämisen
arvoisia luontokohteita, joiden kasvisto,
eläimistö tai muut luonnon piirteet ovat harvinaislaatuisia.
Alueet ovat usein pienehköjä tai yksittäisiä
luonnonmuodostumia ja moniin liittyy kulttuurihistoriallista
arvoa.
Osa kohteista on suojeltu luonnonsuojelulailla, jolloin
ne on merkitty luontoon asianmukaisilla rauhoituskylteillä.
Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelualueet
ja luonnonmuistomerkit. Valtaosa arvokkaista
kohteista on kuitenkin pääasiallisesti luontoharrastajien
tiedossa, jolloin ne saattavat tuhoutua mm. tietämättömyyden
takia. Kohteista tiedottaminen eri virastoille,
yhteisöille ja kuntalaisille onkin ensiarvoisen
tärkeää.
Luonnontieteellisen tiedekunnan puuttuminen
yliopistosta nostaa kaupungissa toimivien harrastajayhdistysten
merkitystä arvokkaiden luonnonkohteiden
inventoinnissa ja seurannassa. Näiden yhdistysten
raportit sekä yksittäisten harrastajien tiedot ja havaintoaineisto
ovat olleet keskeistä aineistoa tätä julkaisua
tehtäessä. Raporttien lisäksi tietoja Tampereen putkilokasvilajistosta
ovat antaneet Matti Kääntönen, Ta-
pio Lahtonen, Olavi Lehto, jäkälä- ja sammallajistosta
Harri Arkkio, Matti Kääntönen, Ari Parnela, Juha
Pykälä ja Kimmo Syrjänen, sienilajistosta Juho Kytömäki
ja Unto Söderholm, hyönteislajistosta Juha Salokannel
ja Tero Piirainen sekä linnustosta Seppo Aro,
Ari Jokinen, Martti Lagerström, Lauri Mustalahti,
Rainer Mäkelä, Vesa Nieminen, Hannu Nyström,
Jaakko Syrjänen ja Jouni Väliaho.
Matti Kääntönen ja Tapio Lahtonen ovat myös
lukeneet käsikirjoituksen läpi kasviston sekä Tero Piirainen
ja Juha Salokannel hyönteisten osalta.
Tampereen arvokkaat luontokohteet on esitelty aihepiireittäin.
Jokaisesta kohteesta on lyhyt selostus ja
ne on paikannettu liitteinä oleville kartoille. Geologisia
kohteita ja luontopolkuja ei ole esitelty ja ne on
löydettävissä vuonna 1994 ilmestyneestä “Tampereen
arvokkaat luontokohteet” -julkaisusta (Mikola ym.
1994).
Lisätietoja:
Mikola, J., Nieminen, P. & Kosonen, L. 1994: Tampereen arvokkaat
luontokohteet. – Tampereen kaupungin ympäristövirasto,
ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994, 77 ss.
Tekstissä esiintyvien lajien perässä suluissa oleva viittaus tarkoittaa seuraavaa:
CR (critically endangered) = äärimmäisen uhanalainen (valtakunnallisesti)
EN (endangered) = erittäin uhanalainen (valtakunnallisesti)
VU (vulnerable) = uhanalainen vaarantunut (valtakunnallisesti)
NT (near threatened) = silmälläpidettävä (valtakunnallisesti)
UH-AL = koko Tampereella alueellisesti uhanalainen
UH-AL-E = esiintyy koko Tampereella, mutta muualla kuin Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen
UH-AL-P = esiintyy koko Tampereella, mutta vain Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen
Dir II = luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä laji
DirIV = luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (tunnetaan myös elinympäristödirektiivinä)
DirV = luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä seurattava
Ldir = lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä laji
R = luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji
eR = luonnonsuojelulailla rauhoitettu erityisesti suojeltu laji
mR = kasvilajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kielletty
V = Suomen kansainvälinen vastuulaji
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 7
Aluksi
Luonto- ja lintudirektiivin suojelualueiden perustamista
edellyttämät lajit ovat lajeja, jotka tulee EU:n
mukaan sisällyttää Natura-alueisiin (ks. sivu 39). Tiukan
suojelun lajit ovat lajeja, jotka on otettu suoraan
myös Suomen lainsäädäntöön. Lain mukaan näiden
lajien elinolosuhteita ei saa heikentää eli suojelu koskee
myös kyseisen lajin elinympäristöä. Kuitenkin tulkinta
tiukan suojelun kasvilajeista ei ole yhtä tiukka
kuin eläimien kohdalla. Kasvien osalta kuuluminen
luontodirektiivin liitteen IV tiukan suojelun lajeihin
tarkoittaa käytännössä samanlaista kohtelua kuin rauhoitettujen
lajien kohdalla täydennettynä hallussapitoa
koskevilla poikkeuslupasäännöksillä.
Harrastustoiminta
Suurimpia luonnonharrastusjärjestöjä ovat Tampereen
kasvitieteellinen yhdistys r.y., Pirkanmaan lintutieteellinen
yhdistys (ennen v. 1994 Tampereen lintutieteellinen
yhdistys r.y. ), Tampereen hyönteistutkijain Seura r.y. ja
Tampereen sieniseura, luonnonsuojeluyhdistyksistä on
mainittava Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.
Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry täytti vuonna
2003 30 vuotta. Sinä aikana yhdistys on kasvanut noin
140 jäsenen suuruiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on
edistää ja ylläpitää kasveihin kohdistuvaa harrastusta,
tutkimusta ja suojelua. Se kokoontuu muulloin paitsi
kesä-elokuussa pääsääntöisesti kerran kuukaudessa ja
julkaisee Talvikki-nimistä jäsenlehteä. Kokouksien ja
julkaisutoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kasvikokoelmaa,
järjestää kasviretkiä, toimii yhteistyössä muiden
alan tahojen kanssa, antaa lausuntoja mm. kaavahankkeista
sekä tekee omien tutkimusten lisäksi kasvillisuusselvityksiä
eri tahoille (mm. Atlas-kartoitus). Yhdistyksen
puheenjohtajana toimii Matti Kääntönen,
Haiharankatu 22 B 8, 33710 Tampere. Yhdistyksen
kotisivujen osoite on
http://www.tampereenkasvitieteellinenry.net.
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. (PiLy) on
perustettu vuonna 1970 alun perin nimelläTampereen
lintutieteellinen yhdistys. Toiminnan laajentumisen
myötä nimen vaihdos toteutettiin vuonna 1993. Vuonna
2003 yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 550. Yhdistyksen
tarkoituksena on edistää ja ylläpitää lintuihin
kohdistuvaa harrastusta, tutkimusta ja suojelua. Yhdistys
kokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa, julkaisee
kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Lintuviesti-nimistä
lehteä, järjestää retkiä ja kursseja, tekee eri tahoille linnustoselvityksiä
ja myös omaa tutkimusta, osallistuu
valtakunnallisiin linnustoseurantatutkimuksiin, ylläpitää
lintuasemaa Kangasalan Kirkkojärvellä, pitää yhteyttä
muihin toiminnan kannalta olellisiin tahoihin
sekä pyrkii vaikuttamaan linnustolle ja muulle luonnolle
haitallisiin hankkeisiin. Yhdistyksen puheenjohtajana
toimii Petri Seppälä, PL 482, 33101 Tampere,
petri.seppala@kopteri.net. Yhdistyksen kotisivut
löytyvät internetosoitteesta www.birdlife.fi/pily/
Vuoteen 1984 asti Tampereen perhostutkijain seura-nimellä
toiminut Tampereen hyönteistutkijain seura
(THS) perustettiin vuonna 1967. Nykyään seuraan
kuuluu yli sata hyönteisharrastajaa ja -tutkijaa. Suurin
osa jäsenistä on harrastajia, mutta joukossa on myös
useita ammattitutkijoitakin. Seura kokoontuu kerran
kuussa ja kokouksissa pidetään esitelmiä, esitetään
näytteitä, katsotaan kuvia ja vaihdetaan kuulumisia.
Kokouksien sijaan kesäkuukausina järjestetään retkiä
hyönteistöllisesti mielenkiintoisille kohteille, tehdään
tutkimusta ja selvityksiä ulkoisille tahoille. Seura toimii
aktiivisesti pirkanmaalaisen hyönteislajistotiedon kartuttamiseksi
sekä lajiston levinneisyyden ja elintapojen
selvittämiseksi. Seuran puheenjohtajana toimii Tero
Piirainen, Kaarilahdenkuja 11, 33700 Tampere. Seuran
internetosoite on www.tam.pp.fi/ths/.
Tampereen sieniseura perustettiin vuonna 1970. Seura
toimii sieniharrastajien yhdyssiteenä. Seura rekisteröityi
vasta v. 2002. Yhdistys toimii pitämällä kokouksia,
näyttelyitä, opintopiiriä ja retkiä. Puheenjohtaja
on Unto Söderholm, p. 03-2655156.
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry toimii ympäristöstä
ja luonnosta huolta pitävien yhdyssiteenä.
Yhdistys antaa lausuntoja ja esittää kannanottoja
maankäytöstä Tampereella, järjestää retkiä ja talkoita
ja julkaisee Tampereen seudun luonto-lehteä. Puheenjohtajana
toimii Inka Paananen, p. 045-6338779 ja
yhdistyksen nettiosoite on www.sll.fi/pirkanmaa/yhdistykset/tampere/.
Yhdistys on jäsenjärjestönä Pirkanmaan
luonnonsuojelupiirissä ja sitä kautta Suomen
luonnonsuojeluliitossa.
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikön
internet-osoite on www.tampere.fi/ytoteto/yva/
index.htm.
8 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet
Luonnonsuojelulaista
Luonnonsuojelu on ympäristönsuojelun keskeinen
osa-alue. Sen tarkoituksena on säästää, suojella ja vaalia
luontoa eli turvata luonnon uhanalaisimpien osien
säilyvyys ihmisen toiminnasta huolimatta. 1997 annetun
luonnonsuojelulain 1§:n päätavoitteita ovat:
1) luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen
2) luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen
3) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän
käytön tukeminen
4) luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen
lisääminen
5) luonnontutkimuksen edistäminen.
rektiivin lajit liitteessä I. Sienet ja jäkälät eivät todennäköisesti
tule olemaan mukana EU:n luontodirektiiveissä.
Luonnonsuojelulailla (29§) suojellut luontotyypit ovat :
1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista
lehtipuista koostuvat metsiköt
2) pähkinäpensaslehdot
3) tervaleppäkorvet
4) luonnontilaiset hiekkarannat
5) merenrantaniityt
6) puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit
7) katajakedot
8) lehdesniityt
9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut
ja puuryhmät
Perinteinen luonnonsuojelu kuuluu yhdessä luonnonja
kulttuurimaiseman suojelun kanssa kulttuurilliseen
ympäristönsuojeluun. Sen tarkoituksena on luoda
luonnon ja rakennetusta ympäristöstä viihtyisä ja tasapainoinen
elinympäristö. Samalla pyritään myös takaamaan
elinmahdollisuudet mahdollisimman monipuoliselle
luonnoneliöstölle. Perinteinen luonnonsuojelu
käsittää suojelualueiden perustamisen, luonnonmuistomerkkien
vaalimisen sekä luonnonvaraisten
kasvien ja eläinten suojelun.
Viimeaikainen kehitys on tuonut luonnonsuojeluun
uusia käsitteitä kuten luonnon monimuotoisuus
(= biodiversiteetti), kestävä kehitys, kestävä käyttö ja
suotuisa suojelutaso. Biologista monimuotoisuutta
koskevan yleissopimuksen (Rio de Janeiro 1992) mukaan
kestävä käyttö tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden
osien käyttöä siten, ettei käyttö johda pitkällä
aikavälillä monimuotoisuuden vähenemiseen.
Kestävään kehitykseen on liitetty kolme ulottuvuutta:
ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Kestävä
käyttö ilmaisee selkeämmin luonnonvarojen käytön
rajallisuuden kuin kestävä kehitys-ilmaisu. Kestävän
kehityksen sijaan tavoitteena on luonnonvarojen ja
luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen.
Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön vuonna
1995 toi mukanaan luonnonsuojelulakiin luontotyyppien
(29-31§) ja erityisesti suojeltavien lajien
elinympäristön suojelun (47-48§) Natura-alueineen
(64§). Euroopan yhteisön luonto- ja lintudirektiivi
edellyttävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja
luontotyyppien suojelua suojelualueita muodostamalla
suotuisan suojelutason varmistamiseksi. Suotuisa
suojelutaso onkin uuden luonnonsuojelulain
toinen yleistavoite (5§). Suojellut luontotyypit ja lajit
ovat luontodirektiivin liitteissä I ja II sekä lintudi-
Edellisistä kohteista Tampereen seudulla tulevat kyseeseen
lähinnä tervaleppäkorvet, katajakedot ja
avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja
puuryhmät.
Luonnonsuojelualueiden perustamisesta säädellään
luonnonsuojelulaissa valtion mailla (10 §), yksityismailla
(24§) ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta
(23§). Lisäksi tietyistä erityissuojelutarpeista
ja suojelualueiden järjestelmällisestä hankinnasta säädetään
luonnonsuojelulaissa luonnonsuojeluohjelmilla
(7§) ja maisema-alueilla (32§). 7§:n mukaan valtakunnallisesti
merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi
voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla
alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin tulevia
aluehankintoja varten.
Lajisuojelun perustana ovat aiemminkin olleet
pyynnin ja häirinnän kiellot; suojeltua eläinlajia ei saa
pyytää, häiritä, eikä kasvilajia kerätä tai muuten tarkoituksellisesti
turmella. Suojeltujen lajien kauppa,
hallussapito ja maastavienti ovat myös kiellettyjä.
Luontodirektiivin liitteessä IV (ns. tiukan suojelun lajit)
mainittujen eläinlajien kohdalla on myöskin
maankäyttörajoituksia; niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki
49§); usein puhutaan myös elinympäristödirektiivistä.
Luontodirektiivin liitteessä V ovat lajit,
jotka vaativat hyödyntämisen sääntelyä.
Luonnonsuojelulailla (46§) voidaan määritellä
uhanalaiseksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka
luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Tarvittaessa
laji voidaan siirtää erityisesti suojeltavien lajien
kategoriaan (47§), jos sen häviämisuhka on ilmeinen.
Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän
esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 9
Luonnonsuojelualueet
kielletty. Perinteisten suojelukeinojen lisäksi erityisesti
suojellun lajin suojelu edellyttää lajin elinympäristön
suojelua tai muita toimenpiteitä varsinaisten luonnonsuojelualueiden
ulkopuolellakin.
Luonnonsuojelulain 42§ kieltää rauhoitetun kasvin
tai sen osan poimimisen, keräämisen, irtileikkaamisen,
juurineen ottamisen tai hävittämisen ja tämä
koskee myös rauhoitetun kasvin siemeniä. Eläinlajien
rauhoittamista koskevan luonnonsuojelulain 38§:n
mukaan nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja suoraan
lain nojalla. Sen mukaan kaikki Suomessa luonnonvaraisesti
esiintyvät nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole mainittu
metsästyslain 5§:ssä, ovat rauhoitettuja. Lisäksi
vuonna 1999 voimaan tulleen EU:n lintudirektiivin
artikla 7:n mukaan kaikki linnut ovat rauhoitettuja
pesimäaikana vähintään 1.4-31.7 välisenä aikana.
Rauhoitettujen eläinlajien osalta kiellettyä on:
1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
2) pesien sekä munien ja yksilöiden
muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen
tai muu tahallinen vahingoittaminen
3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana,
tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla
tai muutoin niiden elämänkierron kannalta
tärkeillä paikoilla.
28.6. 1993 annettu metsästyslaki käsittelee metsästystä
– rauhoittamattoman eläimen pyydystämistä ja tappamista
sekä riistanhoitoa – riistaeläimen aiheuttamien
vahinkojen korvaamista ja koiran pitämistä. Lakia
sovelletaan tietyiltä osin myös luonnonsuojelulain (71/
23) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyydystämiseen
tai tappamiseen. Metsästyslain 5 §:n
määrittelemät riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet
on lueteltu raportin lopussa. Tampereella esiintyvien
erityisesti suojeltavien, uhanalaisten, silmälläpidettävien
ja EU-direktiivilajien sekä Suomen vastuulajien
luettelo on liitteenä alkaen sivulta 128.
Suomen aiempaa kattavammasta kansainvälisestä
erityisvastuusta on puhuttu ensimmäisen kerran Suomen
ympäristökeskuksen ja BirdLife -Suomen yhteistyönä
toteuttamassa Suomen tärkeät lintualueet (FI-
NIBA) -hankkeessa. Sen mukaan Suomen olisi otettava
vastuu niistä pohjoisen vyöhykkeen lintulajeista,
joiden kanta meillä muodostaa merkittävän osuuden
Euroopan kannasta. Tällöin erityisvastuulajeina pidetään
lajeja, joiden alle 100 000 yksilön eurooppalaisesta
kannasta Suomessa pesii vähintään 10%. Tällaisia
Suomeen ja sen lähialueille keskittyviä lajeja ovat soiden
ja havumetsien lajit, mutta myös vesilinnut, kahlaajat
ja pöllöt. FINIBA-asiantuntijaryhmä on valikoinut
erityisvastuulajeiksi harvalukuiset suojelun
kannalta tärkeimmät lajit. Voimakkaimmin Suomipainotteisia
lajeja ovat esim. jänkäsirriäinen, jonka
eurooppalaisesta kannasta Suomessa on n. 75%, taviokuurna
n. 68%, mustaviklo n. 65% ja telkkä n.
63%. Tämän jälkeen Suomen erityisvastuuta on pohtinut
myös Uhanalaisten eliöiden toinen seurantatyöryhmä.
Metsälaista
Vuoden 1997 aikana astui voimaan uusi metsälaki
(1093/1996) ja metsäasetus (1200/1996). Lain 1§:n
mukaan tavoitteena on edistää metsien taloudellista,
ekologista ja sosiaalista kestävää hoitoa ja käyttöä siten,
että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla,
kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.
Monimuotoisuuden säilyttämiseen voidaan pyrkiä
metsätaloudellisella tavoiteohjelmalla (metsäkeskus),
hakkuutapojen sääntelyllä ja erityisen tärkeiden
elinympäristöjen suojelulla. On huomattava, että metsälaissa,
toisin kuin luonnonsuojelulaissa, säädetään
vain metsätalouteen liittyvistä hankkeista. Metsälain
10§:ssä säädetään metsäluonnon monimuotoisuuden
säilyttämisestä yleisesti, mutta mikä toteutuu asetuksen
kautta. Lain 5§:ssä puututaan sallittuihin hakkuutapoihin
ja 6§:ssä metsäluonnon erityiskohteisiin, joilla
on merkitystä metsän monimuotoisuuden säilyttämisen,
maiseman tai monikäytön kannalta. Erityisen
tärkeiden elinympäristöjen suojelusta on säädetty
metsälain 10§:ssä, josta voidaan poiketa poikkeusluvalla
(11§).
Metsälain 10§ erityisen tärkeät elinympäristöt ovat:
1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman
muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät
lähiympäristöt
2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet
ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot
3) rehevät lehtolaikut
4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
5) rotkot ja kurut
6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat
hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset
suot ja rantaluhdat
Seuraavassa esitellään ympäristökeskuksen (ennen
vuotta 1998 lääninhallituksen) päätöksellä rauhoitetut
luonnonsuojelualueet ja ympäristölautakunnan päätöksellä
(aikaisemmin lääninhallituksen) rauhoitetut
luonnonmuistomerkit.
10 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1.1. Luonnonsuojelualueet
Luonnonsuojelualueella tarkoitetaan rauhoitettua tai
luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettavaksi ehdotettua
aluetta, jolla on merkitystä tietyn luonnontyypin
tai luonnonkauneuden säilyttämisessä. Syitä suojelulle
voivat olla alkuperäisen luonnon, eläin-ja kasvimaailman
tai maiseman säilyttäminen.
Luonnonsuojelualueen käyttöä säätelevät hoito- ja
käyttösuunnitelma sekä rauhoitusmääräykset. Määräysten
mukaan toiminnot, jotka mahdollisesti muuttaisivat
alueen alkuperäistä maisemakuvaa tai vaikuttaisivat
epäedullisesti alkuperäisen kasvillisuuden ja eläimistön
säilymiseen, ovat kiellettyjä. Suojelualueen
hoitoa ja käyttöä valvovat kaupungin ympäristövalvonta
ja ympäristökeskus. Jokaiselle alueelle laaditaan
hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka alueellinen sympäristökeskus
vahvistaa.
Seuraavassa esitellään Tampereen alueella sijaitsevat
11 luonnonsuojelualuetta: Ikuri-Kalkun Myllypuro,
Viikinsaari, Pyynikki, Peltolammi-Pärrinkoski,
Halimasjärvi, Sorilanlammi, Vattula, Palvajärvi-Koirajärvi,
Järvenpää-Majaketo, Paarlahden Isosaari sekä
uusimpina Iso-Kuhmo ja Tampereen kaupungin
omistama Ylöjärven Valkeekiven lahden purolehto.
Vattulan luonnonsuojelualueeseen saatiin v. 2003 huomattava
laajennusosa. Vuonna 1997 voimaan astunut
luonnonsuojelulaki antaa myös mahdollisuuden rauhoittaa
alue ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä.
Tälla menetelmällä on viime vuosina rauhoitettu yksitoista
tummaverkkoperhosniittyä. Lisäksi uudeksi
luonnonsuojelualueeksi on suunnitteilla Epilän Vaakkolammin
alue.
Vuoden 2003 loppuun mennessä Tampereella oli
luonnonsuojelualueita 229 hehtaaria, joka on 0.4 %
maapinta-alasta.
Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan
ja Natura-ohjelmaan. Se rauhoitettiin luonnonsuojelulain
nojalla 26.10.1999 35,1 ha suuruisena
päätösnumerolla 1998L0220/251. Myllypuron puronvarsilehdot,
rinteet ja putoukset ovat esteettisesti ja
kasvistollisesti Tampereen kantakaupungin arvokkaimpia
luonnonalueita. Uoma on tosin ollut pahasti
roskaantunut ja alueella on järjestetty keväisin siivoustalkoita.
Puronvarsilehdolla on pituutta kolme kilometriä
ja sen tyypillisiä lajeja ovat kotkansiipi (Matteuccia
struthiopteris), (sorea)hiirenporras (Athyrium filix-femina),
mesiangervo (Filipendula ulmaria), käenkaali
(Oxalis acetosella), lehtovirmajuuri (Valeriana
sambucifolia), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), kevätlinnunsilmä
(Chrysosplenium alterniflorum) ja lehtopalsami
(Impatiens noli-tangere). Lisäksi alueella kasvaa
niukalti lehtopähkämöä (Stachys sylvatica), sini-
(Hepatica nobilis, mR) ja valkovuokkoa (Anemone nemorosa)
sekä haisukurjenpolvea (Geranium robertianum).
Merkittävin ja samalla huomiotaherättävin kasvi
on runsaana esiintyvä lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus),
jonka esiintymät ovat Pirkanmaan suurimmat.
Kämmekkäkasveista alueella kasvaa soikkokaksikkoa
(Listera ovata, R).
Linnusto
Puronvarsi on linnustollisesti merkittävä alue. Linnusto
on laskettu kahdesti, vuosina 1988 ja 1994. Alueella
laskettiin vuonna 1988 pesivän 30 lintulajia, yhteensä
145 reviiriä ja 1994 26 lajia/138 reviiriä. Linnuston
kokonaistiheydeksi saatiin yhdellä linjalaskennalla
952 paria/km2 (1988) ja 906 paria/km2 (1994). Suuri
lintutiheys johtuu sekä purolaakson rehevästä lehtokasvillisuudesta
että ns. reunavaikutuksesta (=erilaisten
habitaattien vaihtuma-alueella lintutiheydet ovat
useimmiten suurempia kuin habitaattien keskiosissa).
Purolaakso rajoittuukin molemmin puolin lähes koko
pituudeltaan pihamaihin, teollisuusalueisiin, joutomaihin,
hakkuuaukkoihin ja pensaikkoihin. Pajulintu
(Phylloscopus trochilus), räkättirastas (Turdus pilaris),
peippo (Fringilla coelebs), punakylkirastas (Turdus iliacus),
lehtokerttu (Sylvia borin), talitiainen (Parus ma-
1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro
Kasvillisuus
Lasse Kosonen
Myllypuron lehtoleinikkikasvustot ovat Pirkanmaan
laajimmat.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 11
Luonnonsuojelualueet
jor), mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja hippiäinen
(Regulus regulus) ovat alueen runsaimmat lajit. Lehtoja
mustapääkertun suuret populaatiotiheydet ovat
osoitus lehdon rehevyydestä. Kummankaan kesän laskennoissa
ei havaittu harvinaisia lajeja. Yhdellä laskentakerralla
harvinaisempien lajien yksittäiset parit
saattavat kuitenkin jäädä huomaamatta.
Hyönteistö
Myllypurossa elää roskaantumisesta huolimatta eräitä
mielenkiintoisia metsäpurojen vesiperhoslajeja. Näistä
merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmällä pidettävä
purosiilanen (Lype reducta, NT) ja purovainokas
(Rhyacophila fasciata, NT). Toinen alueellisesti
merkittävä vesiperhoslaji on koukkusirvikäs (Sericostoma
personatum).
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa:
Kalkun Myllypuro. - Tammerkoski 7/84: 4-6.
Lagerström, M. & Tast, N. 1988: Tampereen Ikuri-Kalkun
Myllypuron pesimälinnusto 1988. - Käsikirjoitus
ympäristövalvonnassa.
Peruskarttalehti 2123 06 D
1.1.2. Viikinsaari
Hämeen lääninhallituksen päätöksellä (päätösnumero
125/A231) 9.12.1994 perustettu Viikinsaaren luonnonsuojelualue
sijaitsee Pyhäjärven Viikinsaaressa,
noin 3,5 km päässä Tampereen keskusta-alueelta. Saaren
kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueen
osuus on 10,53 hehtaaria. Viikinsaari
on toiminut virkistysalueena jo viime vuosisadan
puolivälistä lähtien. Rakentaminen ja virkistystoiminta
ovat keskittyneet saaren itäosaan ja luonnonsuojelualue
sijaitsee saaren länsiosassa. Alueen sisäosaa
kiertää hiekoitettu kävelytie. Luontopolku seurailee
kävelytietä poiketen välillä saaren rehevään sisäosaan
ja rannan tuntumaan. Suojelualueen itäpää rajoittuu
jalkapallokenttään ja niittyyn.
Kasvillisuus
Viikinsaaren luonnonsuojelualue kuuluu eteläboreaaliseen
lehtovyöhykkeeseen, ns. vuokkovyöhykkeeseen,
jonka rehevintä ydinaluetta kutsutaan Etelä-Hämeen
lehtokeskukseksi. Viikinsaaren rehevyys perustuu Kokemäenjoen
vesistön eteläisten reittien savimaiden
viljavuuteen sekä kallioperän fylliittiin ja kiilleliuskeeseen,
joiden ns. kalkkivaikutus mahdollistaa kasvillisuuden
rehevät piirteet.
Alueella on laidunnettu karjaa ja korjattu heinää
siinä määrin, että aluetta määriteltiin jo 1880-luvulla
termillä “hoidettua puistoa”. Suojelualueella on ennen
rauhoitusta maisema- ja virkistystarkoituksessa harvennettu
pensaskerrosta sekä hakattu metsää. Toiminta
on kuitenkin ollut pienimuotoista ja se on kohdistunut
pääasiassa alueen reunaosiin. Kokonaisuutena
alueen kasvillisuus ja eläimistö ovat monipuolisia, eikä
ihmisen toiminta ole toistaiseksi köyhdyttänyt alueen
Lasse Kosonen
Viikinsaaren kotkansiipikasvustot ovat lähes miehenmittaisia.
12 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
monimuotoisuutta ja asemaa tärkeänä lehtona.
Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelualueen
puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksijakoinen.
Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa 70-90
-vuotiaita, yli 20 metriä korkeita kuusia ja koivuja.
Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tämän
kerroksen alla ja paikoitellen ylimmän latvuskerroksen
puuttuessa omina kuvioinaan kasvaa 10-
30-vuotias, pääosin kuusivaltainen kerros. Lahopuuta
alueella on niukasti, sillä tuulen kaatamia ja lahoavia
puita on korjattu polttopuuksi. Valtapuuston
muodostavat kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betula
pendula) ja hieskoivu (Betula pubescens). Mäntyjä (Pinus
sylvestris) kasvaa eniten lounaisrannan tuoreella
kankaalla. Saarella kasvaa myös kookkaita visakoivuja,
katajia (Juniperus communis) ja pihlajia (Sorbus
aucuparia) sekä haapoja (Populus tremula), jotka vanhoilla
niittyalueilla muodostavat yhtenäisiä haavikoita.
Pääasiassa rantojen tuntumassa kasvaa harmaa-
(Alnus incana) ja tervaleppää (Alnus glutinosa) sekä
tuomea (Prunus padus), jota löytyy myös saaren sisäosista.
Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pajulajit:
halava (Salix pentandra), raita (Salix caprea),
kiiltopaju (Salix phylicifolia), tuhkapaju (Salix cinerea)
ja mustuvapaju (Salix myrsinifolia). Sisäosien
rehevissä lehdoissa kasvaa muutamia metsälehmuksia
(Tilia cordata) ja lisäksi saarelta löydettiin kynäjalavan
(Ulmus laevis, R, VU) taimi vuonna 1989.
Puustoa on hakattu alueen lounaisosassa ja luoteiskärjessä.
Kumpikin hakkuuala on noin 0,1 ha:n suuruinen
ja tällä hetkellä niissä kasvaa lehtipuuvaltaisia,
noin 2 m korkeita taimikoita. Pensaskerroksen muodostavat
paatsama (Rhamnus frangula), terttuselja
(Sambucus racemosa) ja koiranheisi (Viburnum opulus),
joita kasvaa tasaisesti alueen lehto-osissa. Alueella
esiintyy myös lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum),
mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksen
kasveja.
Viikinsaaren luonnonsuojelualue voidaan jakaa
kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen alkaen alueen sisäosista
ja päätyen rantaosiin: (1) rehevä kuusivaltainen
lehto, jota luonnehtivat lehtoimikkä (Pulmonaria
obscura, mR) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis), (2)
vaihteleva, osin kultturilajistonkin sävyttämä tuore
lehto, jossa kasvaa vaateliaita lehtokasveja, (3) saniaislehto,
(4) koivuvaltainen kuiva lehto, jota luonnehtivat
nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja kevätlinnunherne
(Lathyrus vernus, mR), (5) haapa- ja
harmaaleppävaltainen viljely- ja laidunkäytössä ollut
alue, jossa kasvaa lehto- ja kulttuurikasveja sekä (6)
tuore ja lehtomainen kangas.
Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilokasvilajia.
Näistä arviolta 150 on saaressa alkuperäisiä
ja loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen
mukana. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut ihmisen
toiminnan lisääntyessä runsaammin kasvupaikkoja,
osa lajeista on taas kärsinyt toiminnasta. Vain yhden
alkuperäiskasvin tiedetään varmasti hävinneen
saarelta - kaiheorvokin (Viola selkirkii).
Viikinsaaren suojelualueen runsaslajisimpia alueita
ovat sisäosan lehdot. Vaateliaimmista lehtokasveista
alueella kasvavat mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä
(mR), soikkokaksikko (R), keltavuokko (Anemone ranunculoides,
UH-AL-P), lehtopähkämö ja mustakonnanmarja
(Actaea spicata). V. 1990 Tampereella harvinaista
nurmikaunokkia (Centaurea phrygia) todettiin
kasvavan muutamassa paikassa saarta ja v. 2000 löydettiin
saaresta näsiäntaimi (Daphne mezereum, mR).
Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kasvupaikoista
on löydettävissä mm. velholehteä (Circaea
alpina). Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikasvusto,
jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää ja mesiangervoa.
Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvillisuuskuvaa,
jolloin varsinkin käenkaalin osuus kenttäkerroksen
kasvillisuudesta nousee.
Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäytössä
ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- ja
kulttuurikasveja. Paikan rehevyydestä ja kosteudesta
kertovat mm. hiirenporras ja kevätlehtoleinikki (Ranunculus
fallax).
Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuoreen ja lehtomaisen
kankaan rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypillisiä
kangasmaiden kasveja. Rannan kivikkoisessa ja
niukkalajisessa elinympäristössä kasvaa 28 kasvilajia,
joista yleisimpiä ovat rantakukka (Lythrum salicaria),
myrkkykeiso (Cicuta virosa), helpi (Phalaris arundinacea),
luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), viiltosara
(Carex acuta) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora).
Pienenä erikoisuutena lähellä uimarantaa kasvaa
pieni keltanokitkeröesiintymä (Picris hieracioides).
Sienistö
Viikinsaaren sienistöstä tunnataan vain hajahavaintoja.
Eri puulajien kanssa sienijuurta muodostavia mykorritsasieniä,
esim. rouskuja, haperoja (mm. Pirkanmaalla
melko harvinainen nokihapero (Russula albonigra),
tatteja ja vahveroita kasvaa saaressa runsaasti.
Lahoavan puuaineksen vähyyden vuoksi merkittävää
lahottajasienilajistoa on löydetty varsin niukasti. Vanhojen
metsien lajina pidettyä ruostekääpää (Phellinus
ferrugineofuscus, NT) löytyi saaren sisäosista kaatuneesta
kuusesta 1970-luvun puolivälissä. Muusta
puulla kasvavasta lajistosta mainittakoon tuoksuhelokka
(Pholiota heteroclita).
Saaresta on löydetty muutamia Pirkanmaalle uusia
sienilajeja, joita voidaan pitää harvinaisina koko Suomessa.
Uutena suomalaisena lajina löydettiin kävelytien
reunasta ruohikosta saravinokas (Melanotus phillipsii).
Saaren länsipään sekametsästä, luontopolun
vierestä on kahtena vuonna löydetty savukärpässienen
(Amanita spissa) esiintymä, joka on Suomen pohjoisin
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 13
Luonnonsuojelualueet
ja toinen Pirkanmaan kahdesta kasvupaikasta. Syksyllä
1993 luonnonsuojelualueeseen rajautuvalta niityltä
löytyivät Pirkanmaan ensimmäiset nurmituhkelot
(Vascellum pratense, NT). Pirkanmaalle uusi laji oli
myös syksyllä 1993 saaren länsipäästä löytynyt harvinainen
kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites) ja 1998
löydetty valkosahaheltta (Lentinellus auricula, NT).
Linnusto
Viikinsaaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalaisesta
peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikkusieppo
(Ficedula parva, Ldir, NT), josta on pesimäkautena
havainto poikueesta 1996 ja varoittelevasta
parista vuodelta 1999. 2000-luvulla lajia ei ole enää
paikalla havaittu. Ns. vaateliaita lajeja saarella edustaa
mustapääkerttu. Vuoden 1991 takseeraus tapahtui
melko varhain - touko-kesäkuun vaihteessa - mikä ei
anna todellista kuvaa myöhäisten muuttolajien kuten
mustapääkertun, lehtokertun ja punavarpusen (Carpodacus
erythrinus) todellisista parimääristä. Näiden lintujen
parimäärien selville saamiseksi linnut olisi takseerattava
kesäkuun puolessa välissä.
Saarella havaittiin vuonna 1991 kaikkiaan 30 lintulajin
muodostaneen 121 reviiriä. Peippo, pajulintu,
räkättirastas, talitiainen, sinitiainen (Parus caeruleus) ja
sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) olivat alueen runsaimpia
lajeja. Peippo ja pajulintu kattoivat yhdessä yli 40
% reviireistä. Kolopesijät, joita lajeista oli 9, muodostivat
24 reviiriä. Vuoden 1996 kesällä pesivien lintulajien
määrä oli pudonnut 25 lajiin, jotka muodostivat
86 reviiriä. Valtalajeilla (pajulintu, peippo, lehtokerttu,
sinitiainen ja viherpeippo) oli 57 % saaren pesimälinnuston
kokonaisparimäärästä. Vuoden 1996 takseerauksen
mukaan saaren kolopesijöiden kuten talitiaisen
kanta romahti lähes olemattomaksi vuoden 1991 takaisesta
tilanteesta. Suojelualueella ei ole linnunpönttöjä,
joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä sijaitseviin
pönttöihin, joita on saattanut olla vuonna
1996 vähemmän.
Viikinsaaren linnusto oli monipuolista ja sen kokonaisparitiheys
vuonna 1991 811 paria/km2 ja vuonna
1996 576 paria/km2. Kesällä 1996 Viikinsaaren
itäosan virkistysalueen pesimälinnuston kokonaisparitiheys
oli 431 paria/km2. Saaren pesimälinnusto on
saaren pinta-alan huomioon ottaen varsin monipuolinen,
mistä kielii melko korkea diversiteetti-indeksi
(2.76 vuonna 1996). Paritiheys on suurempi kuin millään
muulla viime vuosina takseeratulla Tampereen
suojelualueella tai suunnitellulla suojelualueella, lukuun
ottamatta Myllypuron paritiheysarviota, ja se
vastaa Etelä-Suomen parhaiden lintulehtojen paritiheyksiä.
Mainittakoon vielä, että kesällä 1996 saarella
pesi nuolihaukka (Falco subbuteo), joka vanhan
uhanalaisuusluokituksen (ennen vuonna 2001 uusittua)
mukaan kuului uhanalaisiin lajeihin. Nuolihaukan
on havaittu esiintyvän alueella säännöllisesti, vaikkakin
se pesinee toisinaan viereisessä Lehtisaaressa.
Myös lehtopöllö on 1990-luvulla pesinyt saaressa ja
1950-luvulla jopa varpuspöllö.
Lisätietoja:
Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1989: Luontopolkuopas,
Viikinsaari. - Moniste Ympäristövirastossa.
Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1990: Tampereen Viikinsaaren
kasvisto ja kasvillisuus. - Tampereen kaupungin
ympäristönsuojelutoimiston julkaisu 3/90. 16 s.
Lagerström, M. 1996: Tampereen Viikinsaaren pesimälinnusto
1991 ja 1996. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa.
Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:
Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja
Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus
ympäristövalvonnassa.
Kosonen, L. 1992: Eteläisiä sienilajeja Pirkanmaalla. - Sienilehti
44: 135-137.
1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue
Kaarilan kartanon historia Vaakkolammi-Likokallion
alueella ulottuu satojen vuosien päähän. Alueen alkuperäiseen
kasvillisuuteen onkin vuosisatojen kuluessa
sekoittunut runsaasti kulttuuriperäistä lajistoa. Vanhaa
kulttuurimaisemaa on alueella lyhytnäköisesti ja ratkaisevasti
turmeltu rakentamalla taloja heti järven
etelärantaan ja kartanomiljööseen. Kulttuurilajistoa
ovat mm. keltamo (Chelidonium majus), jalokiurunkannus
(Corydalis nobilis), punakoiso (Solanum dulcamara),
nokkosvieras (Cuscuta europaea, UH-AL-P),
jättipalsami (Impatiens grandulifera) ja törrösara (Carex
muricata). Harvinaisuuksista Likokallion itäpuolella
kasvaa jänönsalaattia (Mycelis muralis). Rannoilla
kasvaa runsaasti nevaimarretta (Thelypteris palustris).
Muuta luonnonvaraista lajistoa ovat valko- ja keltavuokko
(UH-AL-P), kevätlinnunsilmä, lehtopalsami,
lehtokorte, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Kaarilan
kartanon alueella ovat Tampereen suurimmat
lehmus- ja vaahterayksilöt. Erikoisuutena kohteella
kasvaa harmaa- ja tervalepän risteymää (Alnus glutinosa
x incana). Itse järvestä on kerätty 1900-luvun alussa
piilovesiherne (Utricularia stygia), laji jota tuolloin
vielä ei tunnettu tieteelle ja on määritetty vasta lähes
sata vuotta myöhemmin. Paikka on ainoa Pirkanmaalta
tunnettu. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös
Likokallio, lehtomaisen kasvillisuuden peittämä jylhä
muodostelma järven itäpuolella. Likokalliota on sanottu
myös Liittokallioksi, mikä viittaa sen käyttöön
jo esihistoriallisena aikana käräjöintipaikkana. Likokallion
sammallajistoa tutkittiin kesällä 2002 tutkimuskohteena
kallion seinämät ja lohkareet. Merkittävimmät
löydökset olivat taljaruostesammal (Anomodon
attenuatus), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum)
ja vuoririippusammal (Neckera oligocarpa). Taljaruos-
14 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
reää koivuakin. Elinympäristö saattaisi jopa sopia valkoselkätikan
pesintään. Alue kuuluu myös pikkutikan
(Dendrocopos minor, VU) elinpiiriin ja itse lammella on
viime vuosina pesinyt liejukana (Gallinula chloropus).
Iidesjärven ohella Vaakkolammi on Pirkanmaan ainoita
liejukanan pesimispaikkoja. Aluetta on esitetty
rauhoitettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoituspäätös
tultaneen antamaan vuoden 2004 aikana.
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1974: Järvi Tampereen maisemassa - Vaakkolammi.
- Tammerkoski 36(9): 12-13.
Kääntönen, M. 1990: Tampereen Gaddin lehmus (Tilia cordata) -
Suomen suurimpia - Talvikki 14: 64-67.
Kääntönen, M. 2001: Tampereen Kaarilan Vaakkolammen
eteläpuolen ja lounaisrinteen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki
25:54-67.
Peruskarttalehti 2123 09
1.1.4. Pyynikki
Hannu Kettunen
Kuvan valkoselkätikkanaaras viihtyi
tovin Vaakkolammin eteläpuolen lahopuumetsässä.
tesammalta esiintyy vain paikoin Etelä-Suomen lehtokallioilla.
Kivikutri- ja vuoririippusammal ovat kohtalaisen
harvinaisesti esiintyviä lehtokallioiden lajeja,
joista jälkimmäinen yleistyy pohjoista kohti. Muuta
alueen huomionarvoista lehtoisuutta ilmentävää lajistoa
ovat ketohavusammal (Abietinella abietina), koukkusuikerosammal
(Brachythecium reflexum), rihmahiirensammal
(Bryum flaccidum), kujanneviuhkasammal
(Homalia trichomanoides), vemmelvaskisammal (Pseudoleskeella
nervosa) ja sirohavusammal (Thuidium assimile).
Vaakkolammin eteläpuolella Likokallion viereisessä
lehtimetsässä vieraili Suomessa uhanalainen valkoselkätikka
(Dendrocopos leucotos, Ldir, eR, CR) tammi-maaliskuussa
v. 2000. Laji viihtyy vanhoissa lehtimetsissä,
lahoa lehtipuuta sisältävissä metsissä ja erityisesti
koivikoissa. Vaakkolammin metsä on harmaaleppävaltaista,
vaikkakin seassa on runsaasti lahoa jä-
Pyynikin luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on
49,62 hehtaaria, on perustettu 6.5.1993 lääninhallituksen
päätöksellä 94/A231.
Pyynikin harju Tampereen keskustan länsipuolella
kuuluu osana yli 200 km pitkään harjujaksoon, joka
alkaa Salpausselältä Kosken ja Lammin pitäjien kohdalta
ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaanpäähän
saakka. Tampereella samaan harjujaksoon
kuuluvat Epilänharju, Vilusenharju, Kalevankangas ja
Pispalan harju. Korkeimmillaan Pyynikinharjun lakiosa
on 80 metriä Pyhäjärven pinnan yläpuolella ja 160
metriä merenpinnan yläpuolella; sitä pidetään maailman
korkeimpana soraharjuna. Harju on Pyhäjärven
ja Näsijärven välinen vedenjakaja, joten se toimii myös
merkittävänä maiseman jäsentäjänä. Vuonna 1993
Pyynikin harju valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksi
maisemanähtävyydeksi.
Pyynikki on tamperelaisille ja etenkin keskustassa
asuville tärkeä lähivirkistysalue, joten alueen ulkoiluun
ja virkistyskäyttöön kuuluva varustus on monipuolinen:
ulkoilureittejä, merkitty luontopolku, näkötorni
kahviloineen, penkkejä, roska-astioita ja kuntoilukatos.
Alueelle on v. 2003 hyväksytty metsänhoitosuunnitelma.
Kasvillisuus
Pyynikin metsätyypit vaihtuvat ylhäältä alas siirryttäessä
lakialueen kuivista kanervatyypin kangasmetsistä
mustikkatyypin tai käenkaali-mustikkatyypin kangasmetsiin.
Pyynikin erityispiirteitä lisäävät harju-, kallio-
ja lehtokasvillisuusalueet. Putkilokasvilajiston
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 15
Luonnonsuojelualueet
runsaus (325 lajia vuonna 1973) kertoo kulttuurilajien
huomattavasta osuudesta. Vähälukuista harjukasvillisuutta
edustavat kahden metrin kasvustona kasvava
sarjatalvikki (Chimaphila umbellata), kanervisara
(Carex ericetorum), hietaorvokki (Viola rupestris), mäkivirvilä
(Vicia tetrasperma, UH-AL-P) ja
(harju)häränsilmä (Hypochoeris maculata). Kesäteatterin
läheltä on löydetty myös lähteikkö- ja lehtokasvillisuutta
kuten hetekaali (Montia fontana) ja lehtoleinikki.
Huomion arvoisia ovat Varalaan päin olevilla
kallioilla kasvava kalliohatikka (Spergula morisonii) ja
tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), joka syksyllä
2003 kasvoi niukkana mättäänä. Erityisesti kannattaa
mainita Pyynikin erikoisuutena harvinainen ja
yhä harvinaistuva kesämaitiainen (Leontodon hispidus,
UH-AL-E), joka vielä vuonna 2003 sinnitteli paikallaan
muutaman kukkimattoman yksilön voimin. Vuoden
2002 kesällä uusina lajeina löydettiin mäntykukka
(Monotropa hypopitys) ja harajuuri (Corallorhiza trifida).
Varalan mutkan kalliolla kasvaa harvinaista pahtanurmikkaa
(Poa glauca, UH-AL) ja harvinaisimmista
sammalista mainittakoon taljaruostesammal ja
vuoririippusammal.
Pyynikillä kasvaa 130-200-vuotias järeä mäntymetsä,
jonka seassa on muutama pienialainen 40- ja
60-70-vuotias metsikkö sekä nuorempia taimikoita.
Kuusta kasvaa vain kallioalueen länsipuolella. Eteläpuoleisilla
alarinteillä kasvaa lehtipuita: vaahteroita
(Acer platanoides), pihlajia ja harmaaleppiä. Koivua
kasvaa harjualueella hyvin vähän. Puiden pituus vaihtelee
sijaintipaikan korkeuden mukaan. Pyynikin alarinteillä
puut ovat 26-28 m pitkiä, mutta ylärinteillä
hieman lyhyempiä, 16-18 m pitkiä. Vanhoissa männyissä
kasvaa kohtalaisesti melko harvinaista männynkääpää
(Phellinus pini). Kova kulutus on syönyt harjun
pintamaata ja heikentänyt vanhan männikön elinvoimaa.
Lisäksi eroosio valuttaa maata harjun rinteiltä.
Linnusto
Luonnonsuojelualueella pesi vuonna 1993 kaikkiaan
23 lintulajia. Valtalajeja olivat pajulintu, peippo, räkättirastas,
leppälintu (Phoenicurus phoenicurus, V),
talitiainen ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Leppälintu
(V) esiintyy Pyynikillä melko runsaana, koska
alue on pääosiltaan kuivaa kangasta. Aluskasvillisuutena
on kuitenkin useimmiten lehtipuupensaikkoa,
mikä selittää pajulinnun ja sitä harvinaisemman sirittäjän
runsauden. Ainoa alueella tavattu vaateliaampi
lehtolaji, mustapääkerttu, pesi ns. Thermopyleen
solan lehdossa.
Lisätietoja:
Seppälä, J. 1993: Pyynikin hoito- ja käyttösuunnitelma. -
Tammerkoski 5/93: 4-5.
Lagerström, M. 1993: Tampereen Pyynikin luonnonsuojelualueen
pesimälinnusto 1993. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
Lahtonen, T. 2003: Lisätietoja Tampereen Pyynikin kasvistosta. -
Talvikki 27: 56-69.
Kääntönen, M. 1974: Tampereen Pyynikin kasvillisuus ja kasvisto.
- Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 50: 45-65.
Peruskarttalehti 2123 09 D
Lasse Kosonen
Pyynikillä kulkijaa pyritään ohjaamaan opastein.
16 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski
Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, jonka
pinta-ala on 31,39 ha, sijaitsee Tampereen eteläisissä
Sarankulman ja Peltolammin kaupunginosissa. Alue
on perustettu 26.8.1992 läänin päätöksellä 174/A231.
Rauhoituksen tarkoituksena on ollut säilyttää
maakunnallisesti arvokkaan lehdon kasvillisuus ja
eläimistö sekä Myllyojan ja Pärrinkosken rauhallinen
ja viihtyisä maisema. Peltolammin alue kuuluu ns.
Etelä-Hämeen lehtokeskukseen, jollaisia lehtoalueita
on Tampereella jäljellä enää muutamia. 1960-luvulla
alkaneet ulkoilu- ja virkistyskäyttö näkyvät alueen lievänä
kulumisena ja roskaantumisena.
Peltolammiin laskee Sääksjärvestä lähtevä Multipuro
ja Peltolammista lähtee Pyhäjärveen Myllyoja,
joka myöhemmin muuttuu Härmälänojaksi. Myllyojan
putous, Pärrinkoski, sijaitsee rautatien länsipuoleisella
alueella. Suojelualueella on lisäksi kaksi lähdettä.
Peltolammin seutu on melko tasaista; Pärrinkosken
kohdalla pudotusta tulee yläputouksen osalle 12 m ja
alaputouksen osalle 7 m, jos rajana pidetään puron suvantokohtaa.
Kasvillisuus
Alueen metsiköt ovat pääasiassa lehtoja, mutta osittain
myös kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Alueella
kasvaa metsälehmusta ja vaahteraa, jotka ovat keskeisiä
lehtometsän puulajeja, haapaa, raitaa, pihlajaa, tuomea,
koivua, harmaa-ja tervaleppää sekä kuusta. Ihmisen
mukanaan tuomia lajeja ovat siperianlehtikuusi
(Larix sibirica) ja siperianpihta (Abies sibirica).
Pensaskerroksen vaateliaista lehtolajeista Peltolammilla
kasvavat pähkinäpensas (Corylus avellana, UH-
AL-P), näsiä (mR), lehtokuusama, taikinamarja (Ribes
alpinum) ja koiranheisi. Alueelta on tavattu yli 300 putkilokasvilajia.
Suojelun kannalta arvokkaita kenttäkerroksen
kasveja ovat mm. jalkasara (Carex pediformis,
UH-AL-P), keltasara (Carex flava), lehtoimikkä (mR),
lehtomatara (Galium triflorum), lehtoleinikki, soikkokaksikko
(R), humala (Humulus lupulus) ja kaiheorvokki
(V). Vankkasaraa (Carex riparia, NT) kasvoi aiemmin
Helsinki-Tampere -radan varressa, jossa sen kasvupaikka
on tuhoutunut rataa oikaistaessa. Tästä syystä
kasvustoa siirrettiin luonnonsuojelualueen puolelle Arranmaan
alueelle, jossa se näyttää menestyvän. Myllyojan
luusuassa kasvaa ryhmä todennäköisesti vankkasaran
ja pullosaran välistä harvinaista risteymää. Alueen
pohjoisrajalla kasvaa pieni esiintymä mäntykukkaa
(Monotropa hypopitys). Vuonna 1991 mäntykukkien
joukosta löytyi kaksi kokopunaista versoa - kenties ensimmäistä
kertaa Suomessa Alueen luoteisosan ns.
Kala-Pirkan lammikoilta on löydetty myös isovesirikkoa
(Elatine alsinastrum, VU), jonka suojelemiseksi
suojelualueen rajaustakin muutettiin.
Lasse Kosonen Lasse Kosonen
Sienistö
Alueen sienistöä tunnetaan puutteellisesti, mutta joitakin
yleispiirteitä voidaan havaita. Pärrinkoskella
kasvaa vaateliaita lehtosieniä kuten punamaljakasta
(Sarcoscypha austriaca), täplärisakasta (Inocybe maculata),
kultahaperoa (Russula aurea), aprikoosihaperoa
(Russula risigallina), lehtorouskua (Lactarius bertillonii),
jauheukonsientä (Cystolepiota sistrata), jalohelokkaa
(Pholiota elegans) ja anishaprakasta (Psathyrella
mucrocystis, NT, löydetty vain muutamasta paikasta
Vankkasaraa siirrettiin radanoikaisun tieltä luonnonsuojelualueelle,
missä se kukkii menestyksellisesti (yläkuva).
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 17
Luonnonsuojelualueet
Suomesta) sekä tyypillisiä syksyn lehtosieniä - suppilohaperoa
(Russula delica) ja retikkavalmuskaa (Tricholoma
album) - joiden esiintymät ovat runsaita. Lepikoissa
kasvaa harvinainen lepäntatti (Gyrodon lividus).
Kääpälajistosta mainittakoon alueen haavoilla kasvava
eteläinen lehtolaji, risukarakääpä (Junghuhnia nitida).
Alueelta on löydetty myös tieteelle tuntemattomia ja
huonosti tunnettuja kotelosieniä. Pärrinkoskesta on
löydetty lahopuulla kasvava Phomatospora moravica ja
lahoavilta taulakääviltä hiljattain tieteelle kuvattu Wegelina
polypori. Tieteelle tuntemattomia lajeja edustavat
pajunoksilla kasvava Habrostictis sp. ja talvikin lehdillä
kasvanut kotelomaljainen.
Linnusto
Pesiviä ja pesimäaikaisia lajeja on tavattu Peltolammin-Pärrinkosken
luonnonsuojelualueella 31. Alueen
valtalajeja ovat peippo, pajulintu, räkättirastas, sirittäjä
ja lehtokerttu, jotka ovat tyypillisiä lehtolajeja. Harvalukuisempia
lehtolaulajia edustavat mustapääkerttu
ja harvinainen mutta alueella silloin tällöin esiintyvä
kultarinta (Hippolais icterina). Pikkusieppo (Ldir, NT)
on pesinyt alueella 1950-luvulla ja 1980-90-luvuilta
sieltä on tehty lukuisia havaintoja. Viimeksi se on tavattu
alueelta vuonna 1999 ja 2002, joten säännöllinen
pesintä voi olla mahdollista. Kololintujen määrä on
pieni, mikä johtuu siitä, että ennen suojelupäätöstä
puustoa kehitettiin kuusivaltaiseksi eikä kolopuita ole
vielä ehtinyt syntyä alueelle kovinkaan paljon. Alueella
on pesimäaikaan tavattu harvinainen nokkavarpunen
(Coccothraustes coccothraustes, NT). Edellä mainittujen
lajien lisäksi alueella pesivät mm. punarinta
(Erithacus rubecula), harmaasieppo (Muscicapa striata),
rautiainen (Prunella modularis), laulurastas (Turdus
philomelos), pensas- (Sylvia communis) ja hernekerttu
(Sylvia curruca), tiltaltti (Phylloscopus collybita, VU) ja
punavarpunen. Kesällä 2003 lammella viihtyi laulujoutsenpariskunta
(Cygnus cygnus, Ldir, V).
Hyönteistö
Rehevä elinympäristö on tarjonnut edellytykset monipuolisen
perhoslajiston synnylle. Alue jakaantuu
useaan erilaiseen biotooppiin, joista tärkeimmät ovat
Myllyojan ja Pärrinkosken purolehdot, Peltolammin
eteläpään luhta-ja rantaneva, Jalanteenmäen lehtikuusilehto,
Sarankulman kosteat niityt ja koko alueen
runsaat lehtipuulehdot. Purolehdoissa kasvaa
muutamien harvinaisten perhoslajien ravintokasveja,
kuten mustakonnanmarjaa ja lehtopalsamia. Kosteikoilla
elävien perhosten kannalta merkittävin ja runsain
kasvi on leveäosmankäämi (Typha latifolia).
Alueen virkistys- ja ulkoilukäyttö ovat heikentäneet
useiden arvokkaiden lajien elinmahdollisuuksia. Peltolammilta
löytyy kuitenkin vielä joukko erikoisuuksia,
joita esiintyy vain paikoitellen Tampereella tai
ympäristökunnissa. Tällaisia ovat esimerkiksi palsamikenttämittari
(Xanthorrhoe biriviata), verkkomittari
(Eustromata reticulata), ohutsiipi (Nudaria mundana),
kuusamaliuskamittari (Trichopteryx polycommata)
ja ruskolampiyökkönen (Archanara algae).
Eräät uhanalaiset perhoslajit ovat kadonneet alueelta
ilmeisesti niittyjen umpeenkasvun seurauksena,
mutta myös lehtolajeja on hävinnyt. Alueen hoito- ja
käyttösuunnitelmassa onkin ehdotettu joidenkin
niittyjen entistämistä. Puronvarsilehdot ovat säilyneet
hyvin ja niiden säilyminen olisi jatkossakin turvattava.
Alueella on tavattu vuosien kuluessa yli 350 suurperhoslajia,
joista 20-30 arvellaan tällä hetkellä jo
kadonneen. Tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina,
eR, EN) aikaisemmin asuttamat puronvarsiniityt
ovat valitettavasti häviämässä tai jo hävinneet ja lajia
ei enää tavata alueella. Nunnamittaria (Baptria tibiale,
NT, V) tavattiin aikaisemmin Peltolammilla,
mutta laji on taantunut koko Hämeessä eikä esiinny
enää Peltolammillakaan. Laji elää kuusikkoisissa lehtokorvissa,
joista toukka löytää ravinnokseen mustakonnanmarjaa.
Muita mainittavia alueelta löydettyjä
lehtojen suurperhoslajeja ovat mm. tuominopsasiipi
(Fixsenia pruni), lehmuskiitäjä (Mimas tiliae), kiilakärsäyökkönen
(Herminia grisealis) ja idänritariyökkönen
(Catocala adultera).
Pikkuperhosia Peltolammin alueelta on löydetty
kaikkiaan noin 300 lajia. Harvinaisemmista pikkuperhosista
kannattaa mainita lillukalla toukkana elävä
Stigmella splendidissimella, pajulla elävät Phyllonorycter
salicicolellus ja P. connexellus, suoputkella elävä
Agonopteryx ciliella, mäkilehtolusteella (Brachypodium
pinnatum) elävä Elachista subocellea, lehtikuusella
elävä Zeiraphera griseana, lehmuksella elävä
Stigmella tiliae, käävillä elävät Nemapogon nigralbellus,
N. cloacellus ja N. variatellus, apilalla elävä Phyllonorycter
insignitellus sekä lehtokuusamalla ja paatsamalla
elävä Coleophora ahenella. Vesiperhosista
mainittakoon silmällä pidettäväksi luokiteltu purosiilanen
(NT), jota on tavattu Peltolammin purolta. Vesiperhosista
on havaittu Peltolammin ja Pärrinkosken
alueella yhteensä 64 Pirkanmaalle tyypillistä lajia.
Peltolammin sudenkorennot ovat etupäässä Pirkanmaalle
tyypillistä lajistoa. Liitokorento (Epitheca
bimaculata) on kuitenkin Etelä-Suomessa harvinainen
laji, jota on tavattu Pirkanmaallakin vain muutamista
paikoista. Kimalaisista ja loiskimalaisista alueella
elävät lähes kaikki Tampereen seudun lajit, sillä
elinympäristöt ovat monipuoliset ja kimalaisten suosimat
ravintokasvit yleisiä.
Peltolammin-Pärrinkosken alue on erinomainen
kohde luonnon opetus-, tutkimus- ja harrastuskäyttöön.
Alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa määri-
18 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
Lasse Kosonen
Halimasjärvelle ohjataan polkujen ja siltojen kautta.
tellyt hoitotoimenpiteet suorittaa ympäristövalvonta
yhteistyössä kiinteistötoimen kanssa. Alueella sijaitseva
pieneläinten hautausmaa on poistettu käytöstä.
Lisätietoja:
Hilden, J. 1960: Pieni Pärrinkoski, luonnontilassa oleva koski
Rukkamäessä. - Tammerkoski 22: 180-182.
Lagerström, M. & Parviainen, H. 1988: Tampereen Peltolammin-
Pärrinkosken suojelualueen pesimälinnusto 1989. - Käsikirjoitus
Ympäristövalvonnassa.
Lahtonen, T. 1989: Peltolammin alueen kasvillisuus. - Tampereen
kaupungin ympäristönsuojeluviraston julkaisu 5/90. 61 s.
Jokinen, A.& Kosonen, L. 1990: Vankkasara (Carex riparia)
Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 14: 51-52.
Lahtonen, T. 1990: Tampereen Peltolammin lehtoalueen
kasviluonnosta. - Talvikki 14(1): 41-50.
Seuranen, I., Piirainen, T. & Salokannel, J. 1996: Sarankulman
suurperhoshavainnot vuonna 1996. - Raportti
hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
Söderholm, U. 1991: Punainen mäntykukka (Monotropa hypopitys
f. purpurascens) Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 15(2): 79-81.
Söderholm, U. 1992: Kuvaamattomia mikrosieniä. - Talvikki 16(1):
37-39.
Turunen, H. 1997: Peltolammi-Pärrinkosken suurperhoset 1997. -
Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
Peruskarttalehti 2123 08 C ja D
1.1.6. Halimasjärvi
Luonnonsuojelualue sijaitsee noin 10 km Tampereen
keskustasta Atalan ja Kumpulan kaupunginosien välimaastossa
Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella. Alueen
pinta-ala on 14,5 hehtaaria ja luonnonsuojelualueeksi
se on perustettu läänin päätöksellä nro 146/
A231 1.6.1988.
Alue on luonteeltaan monipuolinen, sillä rajaukseen
kuuluu suuri osa Halimasjärven rantavyöhykkeestä,
kaksi pientä luonnontilaista suota, kallioalueita
jyrkänteineen, puroja, lähde, siirtolohkareita, pitkään
lähes koskemattomana ollut lehtomainen kuusimetsikkö
sekä maakunnallisesti arvokas monilajinen
ja rehevä lehto.
Kasvillisuus
Suojelualue on kokonaan metsän peitossa, tosin vajaa
neljännes metsästä on taimikkoa. Järven pohjoispuolella
sijaitsevan lehdon rehevämmässä osassa kasvaa koivujen,
haapojen ja leppien alla pensastona lehtokuusamaa,
taikinamarjaa ja vadelmaa (Rubus idaeus). Lajistoon
kuuluu erikoisuutena ruohokanukka (Cornus suecica).
Lehdon kuusten varjostamassa osassa kasvaa runsas
mustakonnanmarjakasvusto. Pohjoispuolen kallioilla
esiintyy kalliokasvillisuutta, jonka joukossa on jalkasaraa,
hietaorvokkia, tummaraunioista ja mäkivirvilää
(UH-AL-P). Järven itäpuoli on mustikkatyypin kuusikkoa.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 19
Luonnonsuojelualueet
Kaikkiaan alueelta on löydetty 220 putkilokasvilajia.
Monilajisuutta selittävät parhaiten kivilajit (gabro
ja dioriitti), jotka ovat kasveille suotuisia kasvualustoja.
Kasviston suojeluarvon kannalta merkittävintä on
lehtokasvien suuri lajimäärä. Kalliokasvien esiintyminen
lisää alueen suojeluarvoa ja merkitystä, samoin
pohjoista kasvistoainesta edustavan ruohokanukan
esiintyminen. Alueella kasvavat myös juolukkapaju
(Salix myrtilloides), lehtoimikkä (mR), lehto-orvokki,
kaiheorvokki (V), lehtokorte (Equisetum pratense) ja
lehtokuusama.
Sienistö
Alueen sienistöstä löytyy sekä ruokasieniä että erikoisuuksia.
Sienistön monipuolisuuteen vaikuttavat puuston
monipuolisuus ja melko runsas lahoava puuaines.
Harvinaisista lajeista voidaan mainita mm. nokirousku
(Lactarius lignyotus), tummajalkalapakka (Spathularia
rufa), tuoksusahaheltta (Lentinellus cochleatus), mustapahkajuurekas
(Collybia racemosa, NT), purorisakas
(Inocybe rivularis), sinityvirisakas (Inocybe calamistrata)
ja kimppuseitikki (Cortinarius turmalis).
Linnusto
Vuonna 1988 Tampereen lintutieteellisen yhdistyksen
tekemän selvityksen mukaan Halimasjärven luonnonsuojelualueella
tavattiin 27 eri lintulajia, joista valtalajeja
olivat peippo, pajulintu, punakylkirastas, punarinta,
lehtokerttu ja metsäkirvinen (Anthus trivialis).
Harvalukuisemmista lajeista mainittakoon rautiainen,
peukaloinen (Troglodytes troglodytes), mustapääkerttu
ja pyy (Bonasa bonasia, Ldir). Suojelualueen arvokkaimmat
lintulajit kesällä 1988 olivat metsäviklo
(Tringa ochropus) ja varpushaukka (Accipiter nisus).
Kesällä 1989 idänuunilinnulla (Phylloscopus trochiloides)
oli pysyvä reviiri järven itäpäässä. Tosin havaintoja
idänuunilinnusta on tehty alueella tämänkin jälkeen.
Alueella on havaittu myös parhaina vuosina
(esim. v 1999) kolme laulavaa pikkusieppoa (Ldir,
NT). Itse järvi ei kuulu luonnonsuojelualueeseen,
mutta vuosina 2002-03 järvellä pesi kaakkuri. Kokonaisuutena
luonnonsuojelualueen linnusto oli varsin
monipuolinen ja runsas. Halimasjärven luonnonsuojelualue
on myös soveliasta liito-oravan (Dir IV, VU, V)
elinpiiriä, joka onkin säännöllisesti pesinyt alueella.
Hyönteistö
Tampereen hyönteistutkijain seura ry teki alueella
vuosien 1991-1993 aikana selvityksen, jossa löydettiin
204 suurperhoslajia ja 156 pikkuperhoslajia.
Joukossa oli myös harvinaisia lajeja, jotka ansaitsevat
maininnan. Varsinaisen suojelualueen ulkopuolelta,
sähkölinjalta löytyi yksi tummaverkkoperhonen
(eR, EN), jonka esiintyminen ei liity luonnonsuojelualueeseen.
Harvinaisista lajeista alueella havaittiin
varjotupsukoi (Mompha terminella, NT),
Coleophora ahenella-pussikoi ja kuultomittari (Malacodea
regelaria). Velholehdellä toukkana elävä varjotupsukoi
sekä korpipaatsamalla tai lehtokuusamalla
elävä Coleophora ahenella ovat keskittyneet levinneisyydessään
lähinnä eteläisen Suomen lehtoalueille.
Lehtomaisesta kuusikosta havaituista pikkuperhosista
voidaan mainita myös Stigmella splendidissimella-kääpiökoi,
jota pidetään melko harvinaisena.
Halimasjärven varjoisissa ja kosteissa lillukkakasvustoissa
se kuitenkin esiintyi runsaana.
Mustakonnanmarjaa ravinnokseen käyttävistä perhoslajeista
alueelta on löytynyt konnanmarjamittari
(Eupithecia acteata).
Etelä-Hämeestä vain kerran aikaisemmin löytynyt
Olethreutes dissolutanus havaittiin rahkasammaleisessa
järven rannassa. Laji on levinneisyydeltään painottunut
Pohjois-Suomeen ja elää toukkavaiheessa sammalilla.
Vesiperhosista kannattanee mainita Pirkanmaalla vain
paikoittain esiintyvä purovainokas ja Oxyethira sagittifera,
joista ensimmäinen löytyi purosta ja toinen rahkaisesta
järvenrannasta.
Halimasjärven luonnonsuojelualueella elää myös
lahopuita ja kääpiä ravinnokseen käyttäviä pikkuperhoslajeja,
mm. Montescardia tessulatella, Nemapogon
cloacellus, Archinemapogon yildizae, Schiffermuelleria
stipella ja Nemaxera betulinella. Jotta tämänkaltainen
lajisto lisääntyisi alueella, tulisi lahopuuston antaa
kehittyä vapaasti. Muissakin hyönteisryhmissä ja erityisesti
kovakuoriaisissa on lahopuilla eläviä lajeja,
joiden elinmahdollisuudet ovat heikkenemässä metsänhoidon
myötä. Siksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella
tulisikin turvata lahopuuta sisältävien
metsälaikkujen säilyminen ja syntyminen.
Halimasjärven alue on ensisijaisesti luonnonsuojelualue,
mutta soveltuu myös opetuskohteeksi, luonnon
tutkimiseen ja ulkoiluun. Alueelle on helppo päästä
kaupungin busseilla ja vaikka virallisia ulkoilureittejä
ei alueella olekaan, useat polut helpottavat liikkumista.
Vuonna 2000 uusittiin alueen pitkospuut. Ilkivalta
on vaikeuttanut alueen rakenteiden ylläpitoa.
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1983: Halimasjärven lehto - tärkeä suojelukohde. -
Tammerkoski 46:8-9.
Kääntönen, M. 1990: Tampereen Halimasjärven
luonnonsuojelualueen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki 14(2): 97-
117.
Lagerström, M., Kosonen, L. & Lähdeaho, P. 1988: Tampereen
Halimasjärven luonnonsuojelualueen pesimälinnusto 1988. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
Peruskarttalehti 2123 12 C
20 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1.1.7. Sorilanlammen katajaketo
Aitolahden Sorilanlammen etelärannalla sijaitseva katajaketo
on pinta-alaltaan 0,7 hehtaaria. Luonnonsuojelualueeksi
se on perustettu 7.5.1990 lääninhallituksen
päätöksellä 87/A231.
Rauhoituksen tarkoituksena on ollut suojella ketoa,
jonka rantarinteessä kasvaa kymmeniä isoja katajia.
Alue on lisäksi maisemallisesti edustava. Luonnonsuojelupiiri
raivasi alueelta lehtipuuvesaikkoa ja
kuolleita katajia elokuussa 1990.
Peruskarttalehti 2123 12 D
1.1.8. Vattula
Vattulan luonnonsuojelualue sijaitsee Tampereella entisen
Aitolahden kunnan alueella noin 20 km Tampereen
keskustasta koilliseen. Se kuuluu Tampereen kaupungin
omistamaan tilaan (Vattulanmaa RN:o 24)
Vattulan kylässä. Tila, joka on pinta-alaltaan peräti 4,5
km 2 , muodostaa ns. Kintulammen retkeilyalueen. Itse
suojelualue on tilan laidalla ja on Tampereen kaupungin
hakemuksesta rauhoitettu 30.9.1959 säästömetsäksi
lääninhallituksen päätöksellä nro 1453/VI ja se
on Tampereen ensimmäinen luonnonsuojelualue.
Suojelualueen pinta-ala on 15,7 hehtaaria ja sen hoidosta
vastaa Tampereen kaupungin ympäristövalvonta.
Vuonna 2002 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikkö
teki aloitteen luonnonsuojelualueen laajentamisesta
idän ja koillisen suuntaan 45.3 ha:lla,
minkä ympäristölautakunta hyväksyi joulukuussa
2002 ja ympäristökeskus teki siitä päätöksen 2003
päätösnumerolla 2000-L-190-251.
Vattulan luonnonsuojelualueen puustoon kuuluvat
merkittävänä osana elävän puun ohella lahot ja kuolleet
puut. Noin 800 m pitkä ja 200 m leveä aarnimetsä
muodostuu jyhkeistä kuusista, männyistä ja osin
myös hieskoivuista. Pisimmät kuuset lähentelevät 40
metriä, tosin suurimman kuusen ympärysmitta on
vain 206 senttiä. Alueella on lisäksi kilpikaarnaisia
mäntyjä, joista paksuimman ympärykseksi on mitattu
225 senttiä.
Kasvillisuus
Kasvistoltaan alue on verraten niukkaa johtuen happamista
kivilajeista, kvartsi-ja granodioriitista, jotka
kattavat ko. ylänköalueen lähes kauttaaltaan. Vuonna
1992 tehdyssä kartoituksessa alueelta löytyi vain 66
putkilokasvilajia. Lajistoon ei sisälly uhanalaisia tai
harvinaisia lajeja. Lajiston niukkuutta selittää myös
ihmistoiminnan vähäisyys, minkä johdosta alueella ei
kasva kulttuuriperäisiä kasveja. Vanhojen metsien jäkälä,
korpiluppo (Alectoria sarmentosa) on alueella runsas.
Vaikuttaa siltä, että aluetta ei ole laidunnettu ollenkaan,
vaikka paimenten tiedetään muinoin kokoontuneen
ennen kirkonmenoja itäpäässä sijaitsevalla
ns. Kirkkokivellä. Mainittakoon vielä, että Vattula
on sienistöltään hieno alue, josta löytää paljon mm.
Lasse Kosonen
Vattulan luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti erilaisia ruokasieniä.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 21
Luonnonsuojelualueet
ruokasieniä. Elokuussa 2002 alueelta löydettiin yövilkan
lehdiltä yövilkanruostetta (Uredo goodyerea), jota
Suomesta on löydetty vain parikymmentä kertaa aiemmin.
Vuonna 2003 löytyi lajin toinenkin kasvupaikka.
V. 2003 alueelta löydettiin Suomen viides
rahkahaprakas (Psathyrella sphagnicola). Alueelta on
löydetty joitakin vanhan metsän kääpälajeja, kuten
aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), ruostekääpä,
NT , kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), männynkääpä
ja riukukääpä (Phellinus viticola).
Linnusto
Kesällä1992 alueella tavattiin 16 lintulajia. Valtalajeja
olivat peippo, tiltaltti (VU), hippiäinen, puukiipijä,
pajulintu ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra). Alueella
on lahopökkelöitä vähän, joten pienten kololintujen,
kuten tiaisten ja kirjosiepon, määrät olivat pieniä.
Alueen linnustollista arvoa nostavat kolopesijät:
varpuspöllö (Glaucidium passerinum, Ldir, V), viirupöllö
(Strix uralensis, Ldir) ja palokärki (Dryocopus
martius, Ldir). Aikaisempina vuosina alueella on havaittu
myös metsoja (Tetrao urogallus, Ldir, NT, V),
jonka soidinpaikkoja on lähistöllä runsaasti. Linnuston
kokonaisparimäärä oli 248 paria/km 2 , joka on
muihin pirkanmaalaisiin biotooppeihin verrattuna alhainen
(esim. Viikinsaaressa 1210 paria/km 2 ja Ikurin
Myllypurolla 952 paria/km 2 ). Alueen lähistöllä pesii
myös mehiläishaukka.
Hyönteistö
Tampereen hyönteistutkijain seura teki vuoden 1997
kesällä selvityksen alueen kovakuoriaislajistosta, joille
tärkeitä lahoavia maapuita ja kääpiä on alueella jonkin
verran. Tutkimuksessa löytyi 150 kovakuoriaislajia,
mikä ottaen huomioon alueen karuuden ja pienuuden
on kohtalainen. Jatkotutkimus saattaisi kuitenkin jopa
kaksinkertaistaa lajimäärän, ja monia merkittäviäkin
lajeja voi vielä löytyä, koska ne ovat usein vähälukuisia
ja satunnaisesti tavoitettavia. Tutkimus ei paljastanut
ikimetsien suuria harvinaisuuksia vaan tavanomaisempaa
vanhojen metsien indikaattorilajistoa. Toki
löytyi joitakin harvinaisuuksiakin. Havaittuja vanhojen
metsien indikaattorilajeja ovat mm. liekokurekiitäjäinen
(Platynus mannerheimii), Agathidium confusum
ja A. arcticum, helyhaaskavaajakas, Ampedus erythrogonus,
ruskopehkiäinen (Ostoma ferruginea), liekohärö
(Dendrophagus crenatus), Hallomenus binotatus ja Xylita
laevigata. Useimmat näistä elävät toukkavaiheessa
kuolleessa tai kuolevassa puuaineksessa. Edellisten lisäksi
mainittavia kovakuoriaislajeja alueelta ovat Agapus
wasastjernae, Leiodes inordinata, Mycetoporus laevicollis,
Bolitobius cingulatus ja Bibloporus bicolor, joista
osa suosii vanhoja metsiä. Näistä Mycetoporus laevicollista
ei ole löytynyt valtakunnallisestikaan kuin muutamia
kertoja eli se on yksi Vattulan vanhan metsän
helmiä.
Muusta hyönteisfaunasta saatiin myös vuoden
1997 tutkimuksessa tietoa, mm. kaksi latikkalajia Aradus
depressus ja A. betulinus. Lisäksi alueelta havaittiin
melko harvinainen Vespula austriaca -ampiainen ja
perhosista pohjankuutäplä (Cosmotriche lobulina).
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1987: Vattulan metsä - arvokas
luonnonsuojelualue. - Tammerkoski 8/87: 7-8.
Lahtonen, T. 1993: Tampereen Vattulan luonnonsuojelualueen
kasvisto. - Talvikki 17(1): 40-47.
Lagerström, M., Lievonen, T. & Mäkelä, R. 1992: Tampereen
Vattulan luonnonsuojelualueen ja Nokian Pitkäniemen
“Hevoshaan” pesimälinnustot 1992. - Käsikirjoitus
ympäristövalvonnassa.
Seuranen, I. 1995: Peltolammin suurperhoset. - Raportti
hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1995
Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.
Valtonen, P. & Salokannel, J. 1997: Vattulan ls. alueen
kovakuoriaistutkimus. - Raportti hyönteisseurannasta
Tampereella 1997 Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.
Peruskarttalehti 2124 10 C
1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi
Teiskon Savonkylässä Palva- ja Koirajärven välissä sijaitseva
luonnonsuojelualue on perustettu 7.2.1992
läänin päätöksellä 25/A231. Alueen pinta-ala on 2,5
hehtaaria.
Järvien välisellä metsä- ja suoalueella kasvaa harvinaisia
kasveja. Palvajärven koillispäässä kasvavat Pirkanmaalla
uhanalainen lettovilla (Eriophorum latifolium,
neljä yksilöä v. 1999, UH-AL), harvinainen röyhysara
(Carex appropinquata, VU), soikkokaksikko (R),
suovalkku (Hammarbya paludosa,R), vilukko (Parnassia
palustris), hernesara (Carex viridula), villapääluikka
(Trichophorum alpinum) sekä itse järvessä isolumme
(Nymphaea alba). Lisäksi Koirajärven pohjoisrannalla
on kasvanut sykeröpiippoa (Luzula sudetica, UH-AL-
E), mutta se lienee kadonnut. Koirajärven koillisrannalta
löytyi v. 1999 valkolehdokkia (R). Alueen halki
kulkee metsäautotie ja luonnonsuojelualueen ympäriltä
on kaadettu metsää vuonna 1998 ulottuen Palvajärven
koilliskulmalla ja Koirajärven lounaiskulmalla luonnonsuojelualueen
puolelle 20-30 metriä. Hakkuilta on säästynyt
kolme kolohaapaa luonnonsuojelualueen luoteiskulmalla.
Viime vuosina suojelualuetta on uhannut kosteikkoalueen
kuivuminen.
Lisätietoja:
Kosonen, L. 1992: Tärkeä kasvistonsuojelualue rauhoitettu
Tampereen Teiskossa. - Talvikki 16(1): 26-27.
Peruskarttalehti 2142 01 B
22 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1.1.10. Järvenpää-Majaketo
Luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osa-alueesta,
jotka sijaitsevat rinnakkain Teiskossa lähellä Viitapohjaa.
Järvenpään alueen koko on 0,13 hehtaaria ja se
on perustettu 31.1.1991 läänin päätöksellä nro 23/
A231. Majakedon pinta-ala on 0,3 hehtaaria ja se on
perustettu 28.2.1991 läänin päätöksellä nro 31/A231.
Alueet on perustettu eri päätöksillä, koska maa-alueilla
on eri omistajat.
Luonnonsuojelualueet perustettiin tikankontin
suojelua varten, sillä alueet ovat lajin ainoa kasvupaikka
Pirkanmaalla. Tikankontin (Cypripedium calceolus,
Dir II, DirIV, R, VU) esiintymien lisäksi alueista kannattaa
mainita Järvenpään matala kalliojyrkänne ja sen
alapuolinen lehto sekä Majakedon kallionaluslehto.
Alueilla kasvaa myös mm. kirkiruohoa (Gymnadenia
conopsea, R, VU), soikkokaksikkoa (R) ja valkolehdokkia
(R).
Tikankontti on kämmekkäkasveihin kuuluva monivuotinen
kasvi, joka kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja
on ollut rauhoitettu Ahvenanmaalla vuodesta 1925 ja
muualla Suomessa vuodesta 1952. Kehitys siemenestä
kukkivaksi kasviksi on hidas: tikankontin ensimmäinen
vihreä lehti ilmestyy noin nelivuotiaana ja
kookkaat, yli 10 cm korkeat, kukat yleensä vasta 16.
kesänä. Tikankontti on koko maassa voimakkaasti
taantunut lehtoniittyjen kuusettumisen, peltojen raivauksen
ja lettojen ojituksen vuoksi. Jäljellä olevia kasvupaikkoja
uhkaa lisäksi tallaus, kukkien poiminta ja
siirtäminen puutarhoihin. Vuonna 1999 paikalta laskettiin
kahdeksan, vuonna 2000 7 kukkivaa ja vuonna
2001 6 kukkivaa tikankonttia, v. 2003 8 kukkivaa. Tikankontit
eivät ole muodostaneet siemenkotia. Lisäksi
tikankonttipaikan edessä olevalta pellolta löytyi kirkiruohoa
viisi yksilöä.
Koska tallaantuminen on ollut vaaraksi tikankonttiesiintymälle,
alueelle rakennettiin vuonna 1992 pitkospuut
ohjaamaan ihmisten kulkua. Vuoden 2002 aikana
tikankontin kasvupaikka aidattiin maanomistajan
aloitteesta. Lisäksi lajin vaatimaa valoisuutta on
kohteella lisätty.
Peruskarttalehti 2124 01 B
1.1.11. Paarlahden Isosaari
Kuusniemen kylässä Teiskossa sijaitseva Paarlahden
Isosaari on perustettu luonnonsuojelualueeksi läänin
päätöksellä nro 351/A231 21.12.1987. Alueen pintaala
on 1,6 hehtaaria.
Luonnonsuojelualueen tunnusomaisena piirteenä
on lehto, joka suurimmaksi osaksi koostuu metsälehmuksista
ja haavoista. Lehtoneidonvaippaa (Epipactis
helleborine, R) kasvaa alueella satoja yksilöitä.
Peruskarttalehti 2124 10 D
Lasse Kosonen
Tikankontti on komeimpia orkideoitamme.
1.1.12. Iso-Kuhmo
Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan
ja rauhoitettiin 10,2 ha:n suuruisena Pirkanmaan
ympäristökeskuksen päätöksellä 31.10.2001
(1900L0681-251). Tosin sen arvoa vähentää se, että
maanomistaja on kaatanut suurimman osan niemen
sisäosien metsistä mukaan lukien myös siellä kasvaneet
puumaiset lehmukset. Sisäosat ovatkin tämän
seurauksena päässeet heinittymään. Lisäksi niemen
pohjoisrantaan on tehty tie ja länsirantaan aivan piurun
(Scholochloa festucacea) kasvupaikan vierelle on
kaavoitettu kesämökkitontteja.
Niemen sisäosassa kasvaa rehevää kostean lehdon
lajistoa, pohjoispuolella mm. soikkokaksikkoa (R).
Muista lehtolajeista mainittakoon lehmus, koiranheisi,
valkovuokko, lehtokuusama, lehto-orvokki, mustakonnanmarja,
valkolehdokki (R), näsiä (mR) ja lehtoimikkä
(mR). Pohjoisrinteellä kasvaa mm. lehtoarhoa
(Moehringia trinervia) ja syyläjuurta (Schrophularia
nodosa). Kalliojyrkänteellä kasvaa kalliokohokkia (Silene
rupestris) ja sen lounaispuolella rantavedessä harvinaista
piurua.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 23
Kartta 1. Tampereen luonnonsuojelualueet; kantakaupunki
Kartta 2. Luonnonsuojelualueet: Aitolahti-Teisko
Luonnonsuojelualueet
Alueen itäosa Ison- ja Pikku-Kuhmon välinen
saareke sisältää myös runsaasti lehtomaisia piirteitä.
Sen lajistoon kuuluu tavallista lehtolajistoa; näsiää
(mR), lehtokuusamaa, kieloa, sini- (mR) ja valkovuokkoa,
mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta, taikinamarjaa
ja metsäruusua. Myös saarekkeen lounaiskulmalle
on kaavailtu muutamaa kesämökkiä.
(Tämän aluerajauksen ulkopuolella Iso-Kuhmon
tien varrella, 300 metriä Saarlahden talosta länteen pellon
reunassa olevassa lehtomaisessa kulmassa kasvaa
noin kolmisenkymmentä vuorijalavaa (Ulmus glabra R,
VU) taimista puumaisiin yksilöihin. Lisäksi lajisto sisältää
mm. humalaa, mustakonnanmarjaa ja metsäruusua
Rosa majalis).
Peruskarttalehti 2124 11 B
1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto
Kohde on Ylöjärven kunnan alueella, mutta Tampereen
kaupungin omistama. Alue rauhoitettiin 1,3
hehtarin suuruisena 2.3.2003 (päätösnumero 1999
L0748-251)
Valkeekivenlahden purolehto on kuulunut valtakunnalliseen
lehtojensuojeluohjelmaan ja on yksi
Natura-alueista. Noin 1,3 hehtaarin suuruinen lehto
sijaitsee kahden puron yhtymäkohdassa Paskosuolta
virtaavan puron varrella rajautuen Valkeekivenlahteen.
Osa kohteen metsästä on kaadettu jo
1980-luvulla. Lehto vaihettuu kasvupaikkatyypiltään
saniaistyypistä käenkaali-oravanmarja- tyyppiin,
joka on lehdon valtatyyppi, mutta paikoitellen
jopa sinivuokko-käenkaali-tyyppiin. Puuston valtalajina
on kuusi, mutta joukossa kasvaa myös metsälehmusta,
harmaa- ja tervaleppää, hieskoivua, pihlajaa
ja tuomea. Pensaista alueella kasvavat kaikki
tavallisimmat lehtojen lajit: näsiä, lehtokuusama ja
mustaherukka (Ribes nigrum). Valtapensaana alueella
on kuitenkin taikinamarja. Lehdon kenttäkasvilajisto
on Tampereen seudun mittapuun mukaan
varsin edustava. Alueella kasvaa mm. lehtotähtimö,
lehtopähkämö, lehtopalsami, lehtoleinikki, lehtomatara,
korpinurmikka (Poa remota), lehtoimikkä,
kotkansiipi ja lehtokorte. 1980-luvulla alueelta väitetään
löytyneen keltavuokkoa ja korpisorsimoa
(Glyceria lithuanica), mutta näitä ei vuonna 2000
tehdyssä inventoinnissa havaittu. Tosin korpisorsimoa
kasvoi alueelle lännestä virtaavan puron yläjuoksulla.
Alueen arvoa rasittavat kulutus ja se että
kaakkoispuolelle ei ole jätetty minkäänlaista suojavyöhykettä.
Aivan suojelualueen rajalle kaadetun
metsän vuoksi suojelualueelta kaatuu puita tämän
tästä. Kulutusta aiheuttavat ilmeisesti ratsastus ja
suunnistus, joista alueelle on jo syntynyt polkuverkosto.
Lisäksi alueen läpi on tehty tie, joka on lohkaissut
ison osan lehdosta. Alue liittyy laajempaan,
yhteensä noin kymmenen hehtaarin suuruiseen rauhoitettuun
lehtokokonaisuuteen.
Peruskarttalehti 2123 09 B
Kääntönen, M. 2000: Ylöjärven Valkeekiven purolehdon
kasvistosta ja kasvillisuudesta (EH). - Talvikki 24:56-60.
1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt
Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi luonnonsuojelulaki,
jonka mukaan ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä
voidaan rauhoittaa myös pieniä alueita esim. jonkin
kasviesiintymän tai perhosniityn turvaamiseksi.
Tätä onkin käytetty uhanalaisen tummaverkkoperhosen
esiintymispaikkojen suojeluun Aitolahdella ja Teiskossa.
Yhteensä on rauhoitettu 11 niittyä, yhteispintaalaltaan
9.9 hehtaaria. Valtaosa niityistä on yksityisomistuksessa.
Suojellut niityt ovat seuraavat:
1. Aitolahti, Orikorpi, 1.0 ha, 29.5. 2000
2. Aitolahti, Myllypuro, 0.1 ha, 29.5. 2000
3. Aitolahti, Mutianniitty, 4.7 ha, 27.12. 2002
4. Aitolahti, Mutianniitty, etelä, 0.4 ha, 27.12. 2002
5. Nurmi, Tiikonoja, 0.2 ha, 27.12.2002
6. Aitolahti, Pihlajisto, 1.6 ha, 12.6.2003
7. Aitolahti, Männistö, 0.1 ha, 12.6.2003
8. Teisko, Pohtola, Hepokatti, 0.3 ha, 7.10.2003
9. Aitolahti, Palo, Tuomisto, 0.1 ha, 7.10.2003
10. Teisko, Pohtola, Heinäsenjärvi, 1.2 ha, 7.10.2003
11. Teisko, Pohtola, Ruohosuo, 0.2 ha, 6.11.2003
Peruskarttalehdet 2123 12, 2124 10
26 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1.2. Luonnonmuistomerkit
Luonnonmuistomerkki on kiinteä luonnonesine, joka
edustaa koko maassa tai ainakin kyseisellä seudulla
harvinaista lajia tai tyyppiä. Luonnonmuistomerkki
saattaa myös olla ikänsä, mittasuhteensa, rakenteensa,
kauneutensa tai maisemallisen arvonsa takia säilyttämisen
arvoinen. Kohteeseen liittyvät historialliset
muistot lisäävät suojeluarvoa. Vaikka luonnonmuistomerkit
tavallisesti ovat pieniä yksittäisiä kohteita, niillä
on oma merkityksensä elinympäristömme rikastuttamisessa
ja kulttuuriperinteen vaalimisessa.
Aikaisemmin luonnonmuistomerkkien perustamisesta
päätti lääninhallitus, nykyään perustamispäätökset
tehdään ympäristölautakunnassa. Valtaosa luonnonmuistomerkeistä
on luonnonvaraisia puuryhmiä
(16 kpl) tai puita, mutta joukossa on myös siirtolohkareita
ja kallioita (2 kpl).
Seuraavassa on esitelty Tampereen alueella sijaitsevat
luonnonmuistomerkit, niiden päätösnumerot, rauhoituspäivämäärät
ja sijainti.
1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie
Tampereen kaupungin omistamalla maalla kasvava
komeakasvuinen mänty on rauhoitettu juuristoineen.
1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto
Puiston pohjoisreunalla kasvavat viisi kuusta on rauhoitettu
juuristoineen.
Lamminpään puistot 225P
Peruskarttalehti 2123 09 A
Lääninhallituksen päätösnro 139/VI, 30.1.1968
1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu
Raholan suuri puumainen kataja (mukaan lukien sitä
ympäröivä maa 1,5 metrin säteellä) rauhoitettiin jo
vuonna 1941. Suomen suurimman katajan kaatoi Panun
päivän myrsky 11.11.2001, mutta rauhoitus on
toistaiseksi voimassa, sillä siitä jäi kuitenkin muistoksi
jyhkeä kanto. Katajavanhusta olivat riepotelleet pahoin
jo muutamat aiemmatkin lähivuosien myrskyt.
Se menetti yhden neljästä päähaarastaan tammikuun
1997 myrskyssä. Puu oli aikoinaan Suomen suurin;
11,75 m korkea, rungon ympärys 2,62 m ja oksiston
ympärysmitta yli 18 m. Toisen Maire-myrskyssä
vuonna 1963 kaatuneen katajan rauhoitus on lakkautettu
3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.
Lielahden kylä, Myllyniitty RN:o 1:223
Peruskarttalehti 2123 09 B
Ympäristöviraston päätösnro 93/270/yvi349, 11.5.1993
Villilän kylä, Tappuramäki RN:o 1:196
Peruskarttalehti 2123 09 A
Lääninhallituksen päätösnro 115/VI, 15.2.1941
Lasse Kosonen
Raholan jättikatajasta on jäljellä vain kanto ja kadunnimi, Jättikatajankatu.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 27
Luonnonsuojelualueet
1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto
Pispalassa Harjunpispan ja Rantapispan tilojen välisellä
rajalla, Tahmelan viljelypalstojen rannassa kasvaa
erityisen komea, leveälatvuksinen kynäjalava, joka on
rauhoitettu juuristoineen.
Pispalan kylä, Harjunpispa RN:o 2:324
Peruskarttalehti 2123 09 A
Lääninhallituksen päätösnro 6/A231, 26.1.1983
1.2.7. Viikinsaaren laivaranta
Viikinsaaressa lähellä laivarantaa kasvavat kaksi kookasta
metsälehmusta ovat rauhoitettuja juuristoineen.
Viikinsaari 1:1
Peruskarttalehti 2123 08 B
Ympäristölautakunnan päätösnro Dno 95/321/yvi 343
Tahmelan rannan kynäjalava talviasuisena.
Lasse Kosonen
1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu
Lempääläntien varressa Herrainsuonkadun päässä,
omakotitalon pihamaan reunassa kasvava mänty on
rauhoitettu juuristoineen.
1.2.4. Rahola,Piikahaka
Raholan Piikahaan länsiosassa sijaitseva mänty on
rauhoitettu juuristoineen. Alkuperäisen rauhoituspäätökseen
kuului myös Piikahaassa kasvaneet kuusi
ja toinen mänty, mutta niiden osalta rauhoitus on
lakkautettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.
Raholan puistot 233P
Peruskarttalehti 2123 09 A
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960
Järvensivun kylä, Väinölä RN:o 1:8
Peruskarttalehti 2123 08 D
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960
1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto
Perähaanpuiston poikkeuksellisen järeärunkoinen lehtikuusi
on rauhoitettu juuristoineen.
Taatalan puistot 309P
Peruskarttalehti 2123 08 D
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960
1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan
uimaranta
Pyhäjärven rannalla Raholan uimarannalla kasvava
komea kynäjalavayksilö on rauhoitettu juuristoineen.
Tosin kynäjalava kuuluu muutoinkin luonnonsuojelulailla
rauhoitettuihin lajeihin.
Raholan kylä, Rahola RN:o 1:31
Peruskarttalehti 2123 09 A
Lääninhallituksen päätösnro 185/A231, 1.9.1989
28 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
Suurimmat puut
S
euraava katsaus perustuu yksinomaan Niilo
Karhun teokseen ”Vihreät jättiläiset, Suomen
paksuimmat puut” (1995). Teoksesta on koottu
Tamperetta koskevat tiedot, kun ne koskevat luonnonvaraisia
puita. Pois on siten jätetty puistopuut paria
istutettua lukuun ottamatta. Paksuus on mitattu rinnan
korkeudelta ellei toisin mainita. rym = rungon
ympärysmitta.
• Harmaaleppä (Alnus incana)
165 cm/18 m, hyväkuntoinen puu, Tampere, Tahmela,
Pyhäjärven Hyhkynlahden itärannalla kosteassa paikassa
pienen niemennypykän vieressä (682567:32500)
• Rauduskoivu (Betula pendula)
463 cm/32 m. Kolmehaarainen 200-250 cm:ssä,
alimman rym. 237 cm, haarat tuettu. Tampere Murole,
Kapeenkylä, Mäensivu (685755:34055).
• Pirkkalankoivu (Betula pendula f. birkalensis)
185 cm/24 m, Tampere, Kaarila, Kaarilan kartanon
vanhan tenniskentän kulmalla (682611:32273)
• Kotikataja (Juniperus communis)
264 cm (60 cm:ssä)/11.75 m. Kaksihaarainen, rym.
158 ja 196 cm, Tampere, Villilä, Teeri-Villilä
(682584:32036), puu kaatunut marraskuussa 2001.
• Kynttelikkökuusi (Picea abies forma)
301 cm/21 m Symmetrisesti neljähaarainen 140-150
cm:ssä, Tampere, Teisko, Velaatta, maantien varressa
(685340:33797).
Kari Korte
Muroleen Kapeenkylän kookas rauduskoivu.
• Riippamänty (Pinus sylvestris f pendula)
182 cm/17 m, Tampere, Pyynikki, kesäteatterin paikoitusalueen
kaakkoispuolella lähellä polkujen risteystä
(682490:32628).
• Visahaapa (Populus tremula forma)
97 cm/15 m. Paksuimmillaan 2 metrissä 126 cm.
Teisko, Terälahti, Järvenpää (685515:33280)
• Metsälehmus (Tilia cordata)
550 cm/(10-50 cm:ssä) /28 m. Kaarilan kartano
(682610:32276). Ns. Gaddin lehmus, istutusvuotena
pidetään n. 1760.
• Vuorijalava (Ulmus glabra)
441 cm/24.5. cm, Haihara, Haiharan kartano
(682195:33445)
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 29
Luonnonsuojelualueet
1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha
Omakotitalon pihalla sijaitsevaan rauhoitettuun siirtolohkareeseen
liittyy 1400-luvulta periytyvä tarina,
jonka mukaan jättiläinen olisi hurjistunut pyhäpäivänä
pellolla töitä paiskineelle väelle ja yrittänyt heittää
sitä kivellä.Toisen tarinan mukaan jättiläinen olisi
yrittänyt syystä tai toisesta heittää tällä kivellä Messukylän
kirkkoa, mutta epäonnistunut.
Takahuhdin ko., kortteli 4953, tontti 4
Peruskarttalehti 2123 12 A
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960
Hirviniemessä sijaitsevassa rantakalliossa esiintyy
1900 miljoonaa vuotta vanhoja hiilipussifossiileja (Corycium
enigmaticum). Hiilipussit ovat syntyneet savipalloista,
joiden pintaan on muinoin tarttunut eliöpitoista
liejua. Savipallojen ympärille kertynyt orgaaninen
aines näkyy kiven pinnassa hiilikerroksena. Kohde
on kärsinyt ilkivallasta.
Myllyniemi-muodostuman metaturbidiiteissa tavataan
ellipsoidimaisia tai pallomaisia pienirakeisia kappaleita.
Niitä ympärön hiilestä rikkaan aineksen iskostama
reunus, joka rapautuu ympäristöään herkemmin. Sederholm
kutsui kappaleita nimellä Corycium enigmaticum ja
arveli niiden olevan pussimaisten levien jäänteitä ja
muodoiltaan aitoja fossiileja. - Coryciumin hiiliaines on
hiilen isotooppikoostumuksen perusteella eloperäistä. Se
syntyi alkeellisen mikrobitoiminnan tuloksena, mutta Coryciumin
muoto ei ole fossiilin muoto. Corycium-fragmentteja
ilmeisesti muodostui, kun turbidiittivyöry tempasi
mukaansa aiemmin kerrostuneista pienirakeisista sedimenteistä
palasia, joiden pintaan tarttui eloperäistä aineista
kappaleiden pyöriessä vyöryssä (Lehtinen ym
1998).
Hirviniemen kylä, Metsä-Kiikkinen RN:o 14
1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää,
Tanhuankadun reuna
Omakotitalon pihalla kasvavat neljä lehmusta on
rauhoitettu juuristoineen. Aiemmin paikalla kasvoi
viisi isokokoista lehmusta, jotka olivat rauhoitettuja.
Eteläisimmän lehmuksen rauhoitus lakkautettiin ja
puu kaadettiin 29.10.1999 liian lahovikaisena ja vaarallisena.
Pappilan kadut 028K
Peruskarttalehti 2123 12 A
Lääninhallituksen päätösnro 360/VII, 2.8.1973
1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15
Koivu on rauhoitettu juuristoineen.
Takahuhdin kylä, Grönlund RN:o 10:4
Peruskarttalehti 2123 12 A
Ympäristöviraston päätösnro 747/92/yvi3433, 17.11.1992
Peruskarttalehti 2123 12 B
Lääninhallituksen päätösnro 102/VI, 15.2.1962
Lisätietoja:
Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä.
Suomen Geologinen Seura, 375 ss.
1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä
(Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen
lähtevää metsäautotietä n. 700 m
“Kurusen männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu
juuristoineen. Aikaisemmin rauhoituspäätökseen
kuului myös pienikokoinen (4 m pitkä) käärmekuusi,
joka kuitenkin on kuollut ja tahallisesti hävitetty paikalta.
Täten käärmekuusen osalta rauhoitus on lakkautettu.
Hirviniemen kylä, Junkkari RN:o 5:31
Peruskarttalehti 2123 12 B
Lääninhallituksen päätösnro 769/VI, 9.4.1969
1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)
1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km
luoteeseen
Vanha ja korkea mänty, joka nykyisin on jo keloutunut,
on rauhoitettu juuristoineen.
Vattulan kylä, Kortejärvi RN:o 4
Peruskarttalehti 2124 10 C
Lääninhallituksen päätösnro 94/VI, 27.1.1959
30 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
1.2.16. Teisko, Kämmenniemi,
Viitapohjantietä noin 1,24 km
Viitapohjaan päin
Tien törmällä oleva suurikokoinen säännöllisen nelihaarainen
kuusi ns. “Ylä-Pirilän nelihaarainen” on
rauhoitettu juuristoineen. Mäellä kasvaa lisääkin
monihaaraisia kuusia ja perimätiedon mukaan joskus
alueella kasvoi jopa kuusihaarainen kuusi.
Värmälän kylä, Uusi-Pirilä Rn:o 2:321
Peruskarttalehti 2124 10C
Ympäristölautakunnan diaarinro 829/641/97 4.2.1997
1.2.17. Teisko, Kuorannantie,
Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen
“Ryssän männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu
juuristoineen.
Kuorannan kylä, Heinäsuo RN:o 1:78
Peruskarttalehti 2124 11 B
Lääninhallituksen päätösnro 16/VII, 17.1.1972
1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja
Tikkamännyntien risteys
Neljän lakkapäämännyn ryhmä on rauhoitettu juuristoineen.
Yksi puista on kuollut ja sen rauhoituspäätös
on lakkautettu.
Kiimajoen kylä, Mattila RN:o 3:204
Peruskarttalehti 2124 11 B
Lääninhallituksen päätösnro 415/VI, 20.5.1964
Kari Korte
Luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu mänty, joka nykyisin on
keloutunut (1.2.15).
1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila
Asuntilan kylässä oleva, osaksi käärmekuusimainen
kuusen muoto (Picea abies f. virgata) on rauhoitettu
31.7.2001 juuristoineen maanomistajan aloitteesta.
Asuntilan kylä, Lauttametsä Rn:o 3:7
Peruskarttalehti 2124 11 C
Pirkanmaan ympäristökeskuksen päätösnro 1900L0681-251,
31.10.2001
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 31
Luonnonsuojelualueet
Kartta 3. Luonnonmuistomerkit
32 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet
Kari Korte
Likokalliota on kutsuttu myös Liittokallioksi sen historian vuoksi. Ehkäpä tätä
siirtolohkaretta on käytetty käräjäpaikkana
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 33
Muut suojelualueet
2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt
muut suojelualueet
2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon
laskeva eteläisin puro
Itse Myllypuro on esitelty luonnonsuojelualueiden
yhteydessä kappaleessa 1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro.
Juhansuolta laskevan puronvarren runsaslajisessa
kasvillisuudessa on lehtomaisia ja korpimaisia piirteitä
- alueella kasvaa mm. tesmaa (Milium effusum), purolitukkaa
(Cardamine amara) ja lähdetähtimöä (Stellaria
alsine) sekä runsaasti kaislasaraa (Carex rhynchophysa).
Erityisen merkittävä on Tamrockin tehtaan
pohjoispuoleinen avolouhikko, jossa kasvoi vuonna
1999 parikymmentä tupasta harvinaista hajuheinää
(Cinna latifolia, Dir II, R, NT, V). Puro täyttää Tamrockin
tehtaan pohjoispuolella metsälain kriteerit
luonnontilaisesta purosta. ***
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.
- Talvikki 6(1): 10-21.
2.2. Vaakkolammin ja Likokallion
alue
Vaakkolammin ja Likokallion alue on esitelty luonnonsuojelualueiden
yhteydessä kappaleessa 1.1.3.
2.3. Peltolammi- Pärrinkoski
Kohde on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.4
2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon
etelärinne Hervannan valtaväylän
itäpuolella
Alue on kasvistonsa puolesta tärkeä rauhoituskohde.
Uuden moottoritien rakentamisen yhteydessä paikka
menetti merkitystään, vaikka se alkuperäislinjauksen
mukaan ei kokonaan jäänytkään tien alle. Viimeaikaiset
raivaukset lienevät jo tuhonneet osan alueen monilajisesta
kokonaisuudesta. Pensaston raivaus on kohtalokasta
varsinkin tesmayrtille (Adoxa moschatellina,
UH-AL), joka Tampereella on erittäin uhanalainen
laji. Vuoden 1999 kevätkesällä tesmayrttiä löytyi alueen
eteläpuolen mäeltä kymmeniä yksilöitä, mutta
paikka on kovan kulutuksen kohteena. **
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1986: Luontokohteita kantakaupungissa: Vihiojan
puronvarsilehto. - Tammerkoski 4/86: 4-6.
2.5. Pehkusuo
Veisun kaupunginosan eteläpuolella sijaitseva suo on
edustava vaikkakin pieni. Hallilan asuntoalueen rakentamisen
jälkeen Pehkusuo on joutunut lähelle asutusta.
Sen merkitys luonnontilaisena suona on entisestään
korostunut, kun muut lähistön suot on rakentamisella
tuhottu. Suo on osittain rämettä ja osittain
nevaa ja sillä kasvaa kaikkia tavanomaisia soilla elävien
perhosten ravintokasveja. Kasvisto on tyypillistä
suokasvillisuutta, mutta mainitsemisen arvoinen lienee
kuitenkin juurtosara (Carex chordorrhiza). Hyönteislajistoon
kuuluvat mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha
microgamma), herttakangasyökkönen (Anarta
cordigera), hentopussikas (Sterrhopterix standfussi),
seittipussikas (Phalacropterix graslinella), harmopussikas
(Acanthopsyche atra) ja rämehopeatäplä (Proclossiana
eunomia). Harvinaisempaa lajistoa edustaa koisaperhosiin
kuuluva laji Pediasia truncatella ja vesiperhosista
valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi luokiteltu
rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes, NT), joita ei
tunneta muista Tampereen luontokohteista. Vähäpuustoisena
tai avoimena luonnontilaisena suona Pehkusuo
on metsälain mukainen kohde. Lähistöllä on
muutaman vuonna 1990- ja 2000-luvuilla (viimeksi
2002) kuultu kehrääjän (Caprimulgus europaeus) surinaa.
**
2.6. Iidesjärvi
Kasvillisuus
Runsasravinteisen järven rannat ovat luhtien ja ruovikoiden
täyttämiä, mutta pohjoisrannat ovat osittain
kovarantaisia ja lähteisiä. Yleisesti rannat ovat vallanneet
joko järviruoko (Phragmites australis) ja leveäosmankäämi
tai viiltosara ja viitakastikka (Calamagrostis
canescens). Järvellä kasvaa myös kapeaosmankäämiä
(Typha angustifolia). Kosteat rantametsät koostuvat
lähes kokonaan harmaalepästä, jotka ovat osin lehtoisia
tai korpimaisia. Lehtomaisia piirteitä löytyy lähinnä
Vuohenojan liepeiltä ja Puhoonlahden seuduilla.
34 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Muut suojelualueet
Lasse Kosonen
Linneläinen “erehdys” kukkii Kaarilassa
T
ouko-kesäkuun vaihteessa, tuomien puhjettua kukkaan, kukkii Tampereella myös muuan
komean keltakukkainen ja liuskalehtinen kasvi. Monet sitä ihmettelevät ja monet siirtäneet
puutarhaankin, jossa se osoittautuu hyvin kiitolliseksi ja leviäväksi koristekasviksi. Kesäksi se
yleensä kuihtuu varsin näkymättömiin. Huomiota kiinnittää myös sen sijoittuminen Tampereen länsipuolelle,
itäpuolella sitä näkee enintään vain istutettuna omakotitalojen pihojen kukkapenkeissä.
Länsipuolella, Raholan-KaariIan alueella se on levinnyt osaksi muurahaisten levittämänä pensasaitojen
alle, pensaikkoihin ja pihoihin, Näsinkalliolla (josta se tunnetaan ainakin 1958 lähtien) se on
kiivennyt kallionlaelle. Tampereella sen lähtökohta lieneekin Kaarilan kartanon ympäristö, mutta
tunteaksemme sen levinneisyyshistoriaa, on palattava 1700-luvulle, aikaan, jolloin vuosisataisnero,
ruotsalainen Carl von Linne laati systemaattista järjestelmäänsä kasvien luokittelemiseksi.
Linne oli ylenpalttisen ihastunut “Fumaria spectabilikseen” (nyk. Dicentra spectabilis) eli särkyneeseen
sydämeen, jota hän ylisti koristekasvina. V. 1764 hän kirjoitti suomalaiselle Eric Laxmannille ,
joka oli ilmoittanut lähtevänsä papiksi Obin yläjuoksulle Siperiaan ja tarjoutunut keräämään sieltä
kasvien siemeniä.Linne luetteli kasveja, joiden siemeniä toivoi Laxmannin keräävän, joukossa mm.
särkynytsydän: “Jos meillä olisi niitä puita ja ruohoja, joita Siperiassa kasvaa, saisivat puutarhamme
uuden loiston ja maailman. Herra Maisteri voisi tehdä isänmaastamme kauniin ja ihanan jos Herra
Maisteri tahtoisi lähettää minulle Siperiassa villeinä kasvavien kasvien siemeniä ja voisi siten saada
koko jälkimaailman ylistämään itseään”, kirjoitti Linne kaunopuheisesti.
Laxmann toimitti siemeniä ja Linne riemuitsi: “Sain tänään Fumaria spectabiliksen siemeniä perimmäisestä
Siperiasta”. V. 1765 hän kuitenkin totesi pettymyksekseen, että siemenistä olikin noussut
aivan toinen Fumaria-laji, joka sekin kyllä kauneutensa ansiosta ilmeisesti pian tulisi yhdeksi Euroopan
puutarhojen yleisimmistä kasveista. Tämän Corydalis nobiliksen, eli jalokiurunkannuksen, Linne
kuvasi “Systema Naturaen II osan 12. painoksessa v. 1767.
Ilman Laxmannin erehdystä jalokiurunkannusta siis olisi tuskin tullut Eurooppaan - ainakaan
näin varhain. Ei ole pelkkä sattuma sekään, että Tampereen Kaarila, P.A. Gaddin (1727-97) kotitila oli
jo varhain jalokiurunkannuksen, viljelypaikkana. olihan Gadd Linnen aikalainen ja tunsi Linnen henkilökohtaisesti.
Gadd perusti Kaarilaan kasvitieteellisen puutarhankin ja on epäilemättä saanut Linnen
kautta siemeniä. Laji lienee saapunut Suomeen siis 1700-luvun lopulla, ehkä ensinnä Turkuun,
mutta samalta ajalta lienee alkuisin myös sen kasvaminen Tampereella. Joka tapauksessa ollaan varmoja,
että suomalaiset esiintymät ovat peräisin myös siitä kukkapenkistä Uppsalan lähellä Hammarbyssä,
missä sitä Linnen kasvattamana alunperin kasvoi ja Laxmannin erehdys toi tämän kevätkesän
keltakukkaisen komistuksen tamperelaistenkin silmäniloksi.
Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 35
Muut suojelualueet
Alueen kokonaislajimääräksi saatiin vuoden 1994 inventoinnissa
peräti 271, josta 36 lajia oli villiintyneitä
koriste- ja hyötykasveja, kuten mm. lännenkonnanmarja
ja tomaatti.
Lehtomaisissa osissa kasvaa mustakonnanmarjaa,
koiranvehnää (Elymus caninus), lehtokortetta, lehtopalsamia
ja lehtotähtimöä sekä kosteimmilla paikoilla
rönsyrölliä (Agrostis stolonifera). Pohjoisrannan lehtomaisella
osalla kasvaa mitä ilmeisimmin luonnonvaraisena
humalaa sekä kevätlehtoleinikkiä. Lähteisissä
rantakorvissa kasvaa mm. kevätlinnunsilmä ja isoalvejuuri
(Dryopteris expansa). Saroista harvinaisempina
esiintyvät itärannalla vesisara (Carex aquatilis) runsaana
noin 100 metrin matkalla sekä idänpiukka- (Carex
elata ssp. omskiana) ja mätässaraa (Carex cespitosa).
Tampereella pohjoisrajallaan kasvaa Iidesjärvessä vesinenättiä
(Rorippa amphibia) luhdan ja avoveden rajoilla.
Vesinenätti on ilmeisesti laajentanut aluetta ja on
yksi Iidesjärven tunnuslajeista. Kaakkoisosan rantaluhdissa
ja Vuohenojan laskuojan varsilla kasvaa kantakaupungissa
harvinaista vesihierakkaa (Rumex aquaticus).
Alueella kasvavat lisäksi poimu- (Rumex crispus)
ja suomenhierakka (Rumex pseudonatronatus). Itäpään
laitumen edustalla ojan varressa kasvaa jokileinikkiä
(Ranuculus lingua). Toinen Iidesjärven tunnuskasveista
on piuru, jota kasvaa erittäin runsaana entisen kaatopaikan
rannassa. Etelärannan erikoisuuksiin kuuluu
myös kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia) ja hevoshaan
polkujen varrella kasvava punasänkiö (Odontites
vulgaris), joka esiintymä lienee Tampereen elinvoimaisin.
Harvinaisiin Iidesjärven lajeihin kuuluu hevoshaan
avoluhdassa kasvava nevaimarre (Thelypteris
palustris). Vuoden 1999 kesällä järven kaakkoisrannan
lampareesta ja entisen kaatopaikan länsipuolelta löytyi
harvinaista poimuvitaa (Potamogeton crispus) ja litteävitaa
(Potamogeton compressus) sekä Tampereella uhanalaista
lapinvesitähteä (Callitriche hamulata, UH-AL,
Metsätähti Oy:n ilmoituksen mukaan), joka on kirkkaiden
vesien laji ja ilmentää siis lampareisiin tulevan
veden laatua. Lintutornille johtavan polun alussa kasvaa
runsas kasvusto isokäenrieskaa (Gagea lutea).
Linnusto
Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi, Iidesjärvi, sijaitsee
lähellä keskustaa. Monipuolisen pesimälinnuston
lisäksi järvellä lepäili aikaisemmin muuttoaikoina
paljon lintuja. Hervannan valtaväylän rakentaminen
on kuitenkin vähentänyt järven merkitystä muuttolintujen
levähdyspaikkana, sillä tien alle jääneet järven
itäpään tulvaniityt ja peltorinteet olivat muuttoparvien
erityisessä suosiossa. Vielä jäljellä olevat linnuston
Lasse Kosonen
36 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Muut suojelualueet
ja kasviston kannalta merkittävät osat Iidesjärven ympäriltä
tulisikin suojella.
Iidesjärven pesimälinnusto on köyhtynyt huomattavasti
1970-luvulta lähtien. Syynä tähän on järven
jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle. Vesilintujen
lajimäärä ei ole olennaisesti laskenut 20 vuoden
aikana, mutta parimäärät ovat laskeneet puoleen ja samalla
linnusto on yksipuolistunut kolmeen valtalajiin:
naurulokkiin (Larus ridibundus, VU), sinisorsaan
(Anas platyrhynchos) ja silkkiuikkuun (Podiceps cristatus).
Naurulokkien parimäärä on pysynyt järvellä melko
lailla samana. Vuosittaiset vaihtelut voivat kuitenkin
olla melkoisia. Määrät 1990-luvulla ovat vaihdelleet
280 parista 730 pariin ja v. 2001 pesi järvellä 370
naurulokkiparia. Silkkiuikkujen määrä on pysähtynyt
järvellä noin kymmeneen pariin ja sinisorsien 25-30
pariin. Nokikanoja pesii järvellä nykyisin joitakin pareja.
Yksittäisinä pareina esiintyvät heinätavi (Anas
querquedula, V), haapana (Anas penelope, V), lapasorsa
(Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula, V), punasotka
(Aythya ferina), telkkä (Bucephala clangula, V) ja
kalalokki (Larus canus). Kun vertailukohdaksi otetaan
1970-luku, jolloin sotkia pesi järvellä vielä kymmeniä
ja nokikanojakin (Fulica atra) kymmenkunta, on selvää,
että järven linnustollinen arvo on alentunut pysyvästi.
Vesilintujen lisäksi järven ruovikoissa elävät satakieli
(Luscinia luscinia), ruoko- (Acrocephalus
schoenobaenus) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)
sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Liejukana on
pesinyt järvellä viimeksi 1999, mutta on senkin jälkeen
tavattu vuosittain. Vuoden 2000 huhtikuussa Iidesjärven
vanhan kaatopaikan kohdille rantaryteikköön
ilmaantui Suomessa hyvin harvinainen pussitiainen
(Remiz pendulinus). Tämä koirasyksilö aloitteli
pesintää tekemällä koivun oksaan lajille tyypillisen
pussimaisen pesän; naarasta ei kuitenkaan ilmaantunut.
Talvella 2000-2001 havaittiin järvellä ainakin
kaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus V) ja
muuallakin Pirkanmaalla 10 yksilöä. Jänkäkurppa ei
yleensä talvehdi Suomessa näin runsaana vaan on lähinnä
satunaisesti talvella havaittu laji. Iidesjärvenkin
pesivää lintukantaa verottavat Suomen alkuperäisluontoon
kuulumattomat, mutta sinne hyvin sopeutuneet
supikoira ja minkki. Iidesjärven itäpäässä on
vuonna 1992 valmistunut lintutorni ja nyt ollaan
suunnittelemassa toista lintutornia. Vuonna 2002 itäpäässä
aloitettiin laidunnusprojekti, jolloin itäpään
peltoalueelle tuotiin viisi hiehoa kesäksi. Laidunnusta
jatkettiin myös v. 2003. Lisäksi Pirkanmaan lintutieteellinen
yhdistys on talkoovoimin raivannut alueen
pensaikkoja vuosina 2002-03.
Lasse Kosonen
Iidesjärven itäpäässä aloitettiin laidunnus vuonna 2002.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 37
Muut suojelualueet
Hyönteistö
Lajistosta tehtiin perusteellinen selvitys v. 2001. Järveltä
tunnettujen hyönteisten lajimäärä on selvityksen
mukaan 1263, joista suurimmat ryhmät ovat perhoset
(571 lajia), kaksisiipiset (205 lajia) ja kovakuoriaiset
(265 lajia). Iidesjärveltä tavattiin varsin niukasti
uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, joilla olisi elinympäristö
varsinaisella kosteikkoalueella. Tällaisia lajeja
ovat Agapus striolatus-sukeltajakuoriainen (NT) ja
pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis, NT). Silmälläpidettävä
(NT) purovainokas voi elää jossain
ympäristön virtavesiuomassa. Vaarantuneeksi (VU)
luokiteltu vajayökkönen (Standfussiana simulans) löydettiin
aineistosta, mutta laji ei elä kosteikkoalueella.
Samoin lienee laita aaltoritariyökkösen (Catocala sponsa,
NT) ja niinijäärän (Stenostola dubia, NT). Viinikanojan
varresta tunnettu silmälläpidettävä (NT) mäkihiilikoi
(Anacampsis fuscella) saattaa löytyä muualtakin
Iidesjärven tuntumasta. Vähän tunnettujen ryhmien
kohdalla tyypillisesti korostuu uuden esiintymistiedon
voimakas kasvu. Näin asia on esim. perhossääskillä,
joita löydettiin neljä Suomelle uutta lajia Näin
tutkimus kasvatti suuresti faunistista tuntemusta. Iidesjärven
rantaruovikko ja luhtaniityt tarjoavat elinympäristön
monelle kosteikkobiotooppia vaativalle
perhoselle. Tärkeitä ravintokasveja ovat järviruoko ja
leveäosmankäämi. Maininnan arvoisia lajeja ovat ruoko-olkiyökkönen
(Mythimna straminea), hentoruokoyökkönen
(Archanara dissoluta), ruskolampiyökkönen,
osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae), rytiyökkönen
(Chilodes maritima), luhtakärsäyökkönen
(Macrochilo cribrumalis) ja luhtaolkiyökkönen (Leucania
obsoleta).
Lisätietoja:
Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja
niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.
Lahtonen, T. 1994: Tampereen Iidesjärven ranta-alueiden kasvisto.
-Talvikki 18: 85-89.
Lahtonen, T. 2003: Tampereen Iidesjärven itäpuolen kasvisto.
Metsätähti Oy 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus,
vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin
ympäristövalvontayksikössä.
Tampereen Hyönteistutkijain seura ry. 2001: Iidesjärven
hyönteisselvitys 2001.- Raportti ympäristönvalvontayksikössä.
18 ss. + liitteet.
2.7. Halimasjärvi
Halimasjärvi on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.5.
38 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Natura-alueet
3. Natura-alueet
Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna
1995 se sitoutui noudattamaan unionin luonnonsuojeludirektiivejä
Natura 2000 nimeä kantavasta
suojelualueiden ja luonnonhoitoalueiden verkoston
laatimisesta. Kyseiset direktiivit ovat Euroopan yhteisön
luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön
ja kasviston suojelusta annettu ns. luontodirektiivi
(92/43/ETY) ja luonnonvaraisten lintujen
suojelusta annettu ns. lintudirektiivi (79/409/ETY).
Natura 2000 verkoston tavoitteena on turvata luontodirektiivin
luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen
sekä lintudirektiivin linnustonsuojelualueiden
suojelu. Natura-alueisiin on sisällytetty alueita, jotka
EU:n komissio hyväksyy luontodirektiivin mukaisiksi
tärkeiksi alueiksi sekä alueet, jotka Suomi on ilmoittanut
lintudirektiivin mukaisiksi linnustonsuojelualueiksi.
Joitakin linnustonsuojelualueita lukuun
ottamatta Natura 2000:een ei esitetä alueita, joiden
suojeluperusteena olisi vain lajin elinympäristön suojelu
vaan luontotyypille luonteenomaisten lajien
elinympäristöjen suojelu tapahtuu luontotyypin suojelun
yhteydessä.
Luontodirektiivin mukaisilla toimenpiteillä on tavoitteena
luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja
yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten
kasvi- ja eläinlajien suotuisan suojelutason
varmistaminen. Luonto- ja lintudirektiivi edellyttävät
uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien
suojelua suojelualueita muodostamalla. Suojellut luontotyypit
ja lajit on mainittu luontodirektiivin liitteissä I
ja II. Lintudirektiivin kolmannen artiklan mukaan jäsenvaltion
on toteutettava tarvittavat toimenpiteet
kaikkien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen
riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi,
ylläpitämiseksi tai ennallistamiseksi. Jotta tavoite saavutettaisiin
on sekä muodostettava suojelualueita että aktiivisesti
hoidettava ja kunnostettava elinympäristöjä.
Jäsenvaltioiden on osoitettava lukumäärältään ja kooltaan
sopivimmat alueet erityissuojelualueiksi liitteessä I
mainittujen lajien suojelemiseksi.
Natura 2000 ohjelman toteuttamisesta säädetään
luonnonsuojelulain 68 §:ssä ja ohjelmaan kuuluvilla
alueilla luonnonarvojen suojelu tapahtuu yleensä
luonnonsuojelulain keinoin. Luonnonsuojelulain
(1096/1996) 10 § Natura-verkostoa koskevien säännösten
mukaan hankkeilla ja suunnitelmilla ei saa heikentää
niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty
Naturaan. Toisaalta Natura 2000 ohjelmaan
kuuluminen ei suoranaisesti vaikuta alueiden tämänhetkiseen
käyttöön, alueilla ei tule voimaan luonnonsuojelulain
9§:n toimenpiderajoitusta, joka koskee
uusia luonnonsuojeluohjelmia eikä se vaikuta näille
alueille oleviin voimassaoleviin lupiin. Luonnonsuojelulailla
voidaan kuitenkin tarvittaessa antaa toimenpidekielto
alueille, jotka kuuluvat luonnonsuojeluohjelmiin
tai joilla on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja
luontoarvoja. Valtaosa Naturaan tulevista alueista on
jo entuudestaan luonnonsuojelulailla suojeltuja tai
valtioneuvoston suojeluohjelmiin kuuluvia alueita.
Vuoden 2000 kuluessa tulivat ehdolle kaksi uutta
Natura-aluetta Tampereelle, jotka molemmat liittyvät
voimakkaasti perinnemaisemaan.
3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro
Myllypuron purolehtoa on esitelty luonnonsuojelualueiden
yhteydessä kappaleessa 1.1.1.
3.2. Nuorajärvi
Nuorajärvi on - erityisesti ollut - merkittävä lintujärvi,
joka kasvistoltaan on monipuolinen vaikkakin vailla
merkittäviä lajeja. Tarkemmat tutkimukset järven
lajistosta kuitenkin puuttuvat. Vesi- ja luhta-alueen
kasvilajeja ovat isolimaska (Spirodela polyrrhiza), tylppälehtivita
(Potamogeton obtusifolius), nuokku- (Bidens
cernua) ja säderusokki (Bidens radiata) sekä vesisara,
jotka kaikki ovat Teiskossa harvinaisia. Teiskossa sijaitsevan
peltojen ympäröimän Nuorajärven pintaalasta
(41 ha) on nykyisellään noin neljännes avovettä.
Muut järven vesialueet ovat lähes luoksepääsemättömiä
saraniittyjen, korte- ja leveäosmankäämikasvustojen
ympäröimiä pieniä vesilaikkuja. Nuorajärven
runsas kasvillisuus tarjoaa pesimäpaikkoja useille vesilintu-,
kahlaaja- ja varpuslintulajeille. Järvellä on tavattu
viime vuosikymmeninä useita Pirkanmaalla
harvalukuisia lajeja kuten kaulushaikara (Botaurus stellaris,
NT), heinätavi (V), mustakurkku-uikku (Podiceps
auritus, Ldir), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa,
luhtahuitti (Porzana porzana, Ldir), luhtakana (Rallus
aquaticus) ja rytikerttunen. Järven vesilintujen pesimälajisto,
joka vuonna 1997 käsitti 9 lajia, on pysynyt
melko samanlaisena 1970-luvun puolivälistä lähtien.
Jouhisorsa lienee tosin hävinnyt lajistosta ja mustakurkku-uikku
on todennäköisesti kadonnut. Runsain
laji naurulokki on taantunut 1980-luvun huippuvuosista
(1700 paria) 110 pariin (1997) ja v. 2003 laji oli
kadonnut kokonaan. Punajalkaviklosta (Tringa totanus)
saattaa puolestaan tulla uusi pesimälaji, sillä sitä
on tavattu järvellä useampana vuotena. Myös laulu-
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 39
Natura-alueet
joutsen (Ldir, V) on uusi pesivä laji järvellä. Vesilintukannat
ovat selvästi taantuneet viimeisen viidentoista
vuoden aikana, mihin pääsyynä pidetään järven voimakasta
umpeenkasvamista ja toisaalta järven runsastunutta
pienpetokantaa. Merkityksellinen järvi on vielä
mm. rantakanojen (luhtahuitti ja -kana) kannalta.
Järvellä saalistavat säännöllisesti nuolihaukka (Falco
subbuteo) ja kalasääski (Pandion haliaetus, Ldir, NT).
Uudistulokkaana järvellä pesivän rytikerttusen paritiheys
on kasvanut, joskin se on vielä alhainen. Nuorajärven
harvinaisista kesävieraista mainittakoon kiljukotka
(Aquila clanga, Ldir,eR), haarahaukka (Milvus
migrans, Ldir, EN) ja rastaskerttunen (Acrocephalus
arundinaceus VU), joka oleskeli paikalla kesällä 2000.
Nuorajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1984: Nuorajärven, Tampereen Teiskon lintujärven,
kasvillisuudesta. - Talvikki 8(1): 18-21.
3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-
Peräjoki-Peräjärven alue
Peräjoen valuvesiletto Viitalan talon
itäpuolella
Kasvillisuus
Peräjoen etelärannan lettomaisessa lehtokorvessa kasvaa
ainoalla Tampereen kasvupaikallaan metsänemä
(Epipogium aphyllum, R, VU), joka on valtakunnallisesti
luokiteltu uhanalaiseksi ja Hämeessä vaarantuneeksi
kasvilajiksi. Tosin viimeisin havainto on vuodelta
1999, jolloin paikalla kasvoi yksi kymmensenttinen
verso. Vuonna 2003 lajia etsittiin, tuloksetta. Metsänemä
viihtyy lehto- ja kuusimetsissä, jotka ovat tarpeeksi
vanhoja, varjoisia, multavia ja kosteita.
Samassa lehtokorvessa metsänemän kanssa kasvavat
myös kahdeksan muuta kämmekkälajia: soikkokaksikko
(R), herttakaksikko (Listera cordata), pussikämmekkä
(Coeloglossum viride, UH-AL), kirkiruoho
( R, VU), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata),
harajuuri, yövilkka (Goodyera repens) ja valkolehdokki
(R). Muuta alueen lajistoa ovat mm. hetesara (Carex
acutiformis, UH-AL-P), keltasara, vilukko ja lehto-orvokki.
Muutenkin kohteen lajisto sisältää runsaasti
lehtomaisia piirteitä. Esimerkiksi alueen keskivaiheilla
kasvaa erittäin runsaasti lehtotähtimöä. Lettovilla
(UH-AL) ja ketokatkero (Gentianella campestris, EN)
ovat todennäköisesti kadonneet alueelta, sillä niistä ei
ole tehty havaintoja moneen vuoteen. Viitapohjan kallioilla
kasvaa runsas ja edustava joukko sammalia, joista
osa on vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden lajeja.
Alueen harvinaisempia lajeja ovat Anomodon longifolius,
A. viticulosus, lehtosuikerosammal (Brachythecium
rutabulum), Campyliadelphus chrysophyllum, Encalypta
brevicolla (Pirkanmaalle uusi laji v. 2001, Ari Parnela),
Homomallium incurvatum, Hypnum imponens, Myurella
julacea, Plagiomnium rostratum, Taxiphyllum wissgrillii,
Timmia austriaca. Vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden
lajeja alueelta ovat mm. Taljaruostesammal,
Bartramia halleriana, Cnestrum schisti, Distichium capillaceum,
Ditrichum flexicaule, Encalypta ciliata, E.
streptocarpa, Grimmia elatior, viuhkasammal (Homalia
trichomanoides), kutrisammal (Homalothecium sericeum),
Kiaeria blyttii, Leucodon sciuroides, Mnium stellare,
Neckera crispa, Plagiopus oederianus, Platydictya
jungermannioides, Saelania glaucescens ja kalkkikierusammal
(Tortella tortuosa). Etelänpuoleinen jyrkänne
Peräjärvelle asti ja sen alainen rehevä korpi täyttänevät
metsälain tunnusmerkit luonnontilaisesta jyrkänteestä
ja rehevästä korvesta.***
Hyönteistö
Peräjoen notkosta on tavattu silmällä pidettäväksi luokiteltu
vesiperhonen, puroriippasirvikäs (NT). Laji on
hyvin paikoittainen ja melko harvinainen ja joidenkin
tutkimusten mukaan laji on yksi vähiten happamuutta
sietävistä vesiperhosistamme. Happamuuden alarajaksi
on saatu pH 6.4. Muuta harvinaista vesiperhoslajistoa
ovat Sericostoma personatum ja Oecetis testacea.
Peräjoen tienoon ketomaiset etelään viettävät rinteet
ovat vanhastaan tunnettua palosirkan (Psophus stridulus,
VU, eR) esiintymisaluetta. Jo 1980-luvulla
löysi Pertti Nupponen palosirkan kyseisiltä rinteiltä.
Sittemmin rinteet ovat metsitetty ja palosirkalle suotuisana
elinympäristönä tuhoutuneet. Lajin arveltiinkin
kadonneen alueelta, kunnes yllättäen vuonna 1999
Nupponen havaitsi palosirkan rinteiden alapuolisella
ketomaisella tienpenkalla, mutta uusintatarkastuksissa
lajia ei ole enää havaittu. Mahdollisesti laji on hävinnyt
Tampereen lajistosta. **
Lisätietoja:
Raunio, A. 1993: Metsänemä (Epipogium aphyllum) Tampereella ja
Orivedellä. - Talvikki 17(2): 97-99.
Mustalaisvuori-Majaketo-Järvenpää-Peräjärvi
Alueella kasvaa erittäin arvokasta kallio-, lehto- ja ketolajistoa
sekä vaateliasta lettolajistoa. Tunturikiviyrtin
(Woodsia alpina, UH-AL-E) ja tikankontin (Dir II,
Dir IV, R, VU) ainoat kasvupaikat Pirkanmaalla ovat
näillä alueilla. Vuonna 1999 paikalta laskettiin kahdeksan,
vuonna 2000 7 , vuonna 2001 6 ja 2003 8 kukkivaa
tikankonttia. Tikankonttipaikan länsipuolella
olevan pellon reunamilta havaittiin viisi kirkiruohoa
(R, VU) kesällä 2001. Muista kasvilajeista kannattaa
40 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Natura-alueet
mainita liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale),
häränsilmä, hirvenkello (Campanula cervicaria, VU),
hietaorvokki, kirkiruoho (R, VU), pussikämmekkä
(UH-AL), valkolehdokki (R), yövilkka, kotkansiipi,
lehtoimikkä (mR), pahtanurmikka (UH-AL), ahosilmäruoho
(Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, VU, V) ja
tummaraunioinen. Laiduntaminen, joka piti aikaisemmin
alueiden ketolajistoa yllä, on nykyään loppunut.
Mustalaisvuoren tienoiden hakkuut ovat myös
osittain muuttaneet kasvistoa. Alueilla kasvaa rikkaan
putkilokasviston lisäksi arvokasta sammal- ja jäkälälajistoa,
kuten Cratoneuron filicinum ja silmälläpidettäväksi
katsottu sirppihuurresammal (Palustriella falcata,
NT), vaarantuneeksi (VU) katsottu röyhelökarve
(Cetrelia olivetorum) ja kalliokeuhkojäkälä (Lobaria
scrobiculata, NT). Tikankontin kasvupaikan kalliolla
kasvaa harvinainen jäkälä, Caloplaca chrysodeta. Osa
alueesta ( Järvenpää-Majaketo) on perustettu luonnonsuojelualueeksi
vuonna 1991 (ks. 1.1.9.). Peräjärven
lännenpuoleiset alueet kuuluvat lisäksi valtakunnalliseen
soidensuojeluohjelmaan. ***
Lisätietoja:
Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1980: Tampereen pohjoispuoleisen
liuskealueen kasvistollisia erikoisuuksia Teiskon Viitapohjassa.
- Luonnon Tutkija 84: 188-189.
Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon
paikka, etelään viettävät rinteet
Itse mäellä kasvaa rehevää lehtolajistoa, Piittalan talon
laidunrinteellä on kasvanut harvinaista toukotaskuruohoa
(Thlaspi caerulescens ssp. brachypetalum) ja muita
ketolajeja, mutta alue on metsitetty ja lajisto lienee
paljolti kadonnut. Seuraintalon valuvesiletolla kasvaa
hetesaraa (UH-AL-P), kelta- ja äimäsaraa, soikkokaksikkoa
(R), röyhysaraa (VU) ja muita tavanomaisempia
lajeja. Alue on arvokas kokonaisuus, jossa syvennetyt
tieojat ja pelikenttä ovat jo kuitenkin muuttaneet
vesien valumasuuntia ja uhkaavat kosteikon säilymistä.
Myös Piittalanmäen lehtoaluetta on muokattu
voimakkaasti. Noin puolet rinteen metsästä on aukkokaadettu
ja alue on voimakkaasti ruohottunut, mikä
heikentää lehtolajiston elinmahdollisuuksia. Alueen
eteläosat kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.
**
Lasse Kosonen
Ketokatkero on suuresti taantunut laidunnuksen
loputtua. Sillä on Teiskossa kaksi kasvupaikkaa.
3.4. Iso - Murron haat
Maakunnallisesti arvokkaalla Viitapohjan maisemaalueella
sijaitsevien Iso-Murron hakojen arvo on lähinnä
harvinaisessa kasvillisuudessa. Näillä kallioisilla
hakasaarekkeilla laidunnettiin jopa 50 vuoden ajan,
kunnes se loppui 1980-luvun aikana. Nyttemmin hakoja
ympäröiville pelloille on istutettu kuusta ja koi-
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 41
Natura-alueet
vua, mutta itse hakoja on hoitanut Tampereen ympäristösuojeluyhdistys.
Alueelta harvennettiin puustoa ja
pensastoa vuosina 1994, 1995 ja 2000-luvulla vuosittain.
Hakojen avoimilla paikoilla ja laidoilla on niittymäistä
kasvillisuutta pienruohoniityn ja heinäniityn
mosaiikissa.
Iso-Murron läntisellä ketolaikulla huomiotaherättäviä
kasveja ovat valtakunnallisesti vaarantunut
kirkiruoho (R, VU) ja valtakunnallisesti erittäin uhanalainen
ketokatkero (EN) sekä vaarantuneisiin kuuluva
ahosilmäruoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica,
VU, V). Ketokatkeroa on tavattu kohteelta kaksi yksilöä
vuosina 1998 ja 1999 ja 5 yksilöä 2003. Laikun
kasvilajistoon kuuluu myös soikkokaksikko (R), mäkilehtoluste
(Brachypodium pinnatum), keltasara, harmaapoimulehti
(Alchemilla glaucescens), hernesara ja
ketonoidanlukko (Bothrychium lunaria, NT).
Iso-Murron ja Järvenpään välisellä ketoalueen
pohjoisosassa kasvaa kuusikkoa, keskiosassa männikköä
ja eteläosissa koivikkoa, jossa on mukana myös
pökkelöitä. Alueella on myös laaja katajaketo, jolla
kasvavat kelta- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum).
Muuta lajistoa ovat nurmitatar (Bistorta vivipara), kevättädyke,
vilukko. Vielä vuonna 2003 alueella kasvoi
runsaasti vaarantuneeksi luokiteltua ahosilmäruohoa
(V). Iso-Murron haat ovat mukana Pirkanmaan perinnebiotooppilistassa,
jossa ne on luokiteltu maakunnallisesti
arvokkaiksi. Kedon itäisellä osalla kasvoi yksi
hirvenkello (Campanula cervicaria, VU) v. 2000 sekä
kirkiruohoa ja soikkokaksikkoa.***
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125
(Alueelliset ympäristöjulkaisut).
3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun
Kapeenlahden pohjukassa sijaitsee pienialainen vielä
laidunnuksen alla oleva rantalaidun, jolla kasvaa EU:n
luontodirektiivin mainitsemaa lietetatarta (Persicaria
foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V). Lietetatarta esiintyy
varsinaisen Natura-alueen ulkopuolellakin Kukkosaaren
ja Kapeenniemen välissä. Itse asiassa koko Kapeenlahden
rantavyöhyke on potentiaalista lajin esiintymäaluetta.
**
Lasse Kosonen
Lasse Kosonen
Ketoneidonlukko
Nurmitatar
42 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Natura-alueet
Kartta 4. Natura-alueet
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 43
Natura-alueet
Kartta 5. Lehtoneidonvaipan kasvupaikat
44 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4. Arvokkaat luonnonalueet
4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet
Kasvilajien suojelussa pienet yksittäiset suojelualueet
ovat merkityksellisiä, sillä niillä voidaan turvata monen
äärialueellaan elävän harvinaisen lajin säilyminen.
Kasvistollisesti arvokkaiden kohteiden kartoitus on
tärkeää ennen maankäytön suunnittelua, jotta ne säilyisivät
rakentamattomina. Tietämättömyyden vuoksi
useita arvokkaita kasvikohteita on Tampereenkin alueella
tuhoutunut. Esimerkkinä tästä on mm. luhtaorvokin
(Viola uliginosa) katoaminen Tampereen lajistosta.
Tampereen kasvitieteellinen yhdistys on tehnyt
merkittävää ja ajantasaista selvitystä arvokkaista kasvillisuus-
ja kasvistokohteista. Esiteltävät kohteet perustuvatkin
valtaosaksi kasvitieteellisen yhdistyksen
vuosilta 1984 ja 1990 peräisin oleviin raportteihin,
mutta myös osaksi erillisiin julkaisuihin, jotka on
mainittu kunkin kuvauksen lopussa. Lukuisat kohteet
on tarkistettu myös 2000-luvulla. Valtaosa kohteista
on pienialaisia ja lehtomaisia ja osasta kohteita
on löydetty vain yhtä arvokasta kasvilajia. Esittelyyn
on otettu mukaan myös kasvistollisesti monipuolisia
luonnonsuojelualueita, jotka on kuitenkin tarkemmin
esitelty kohdassa 1.1. Kohteiden lopussa olevat
tähdet merkitsevät seuraavaa:
*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy uhanalaisia
lajeja
** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista
kasvillisuutta ja eläimistöä
* = säästämisen arvoinen kohde
4.1.1. Tampereen kaupungin omistama
Nokian hevoshaka
Alueella on pitkä historia viljely- ja laidunalueena.
Maaveräjänlahden lounaispuoli on ollut viljeltynä jo
1700-luvun alusta lähtien. Hevoshakaa lienee myös
kaskettu. Kaskeaminen ja puuston hakkaaminen kotitarvekäyttöön
on muokannut alueesta lehtipuuvaltaisen,
ja sitä on muokattu myös puistometsiköksi. Paikan
historiasta johtuen alueen kasvillisuudessa on selvä
kulttuurillinen leima. Luonnontilaisimpana ovat
säilyneet suot, joiden väliset kannakset ovat korpea ja
lehtokorpea. Alueen kasvilajisto oli vuoden 1993 inventoinnissa
308, mikä jo sinänsä kielii luonnon monipuolisuudesta.
Alueen vanhoissa rudanottokuopissa kasvaa kilpukkaa
(Hydrocharis morsus-ranae), tylppälehtivitaa
(Potamogeton obtusifolius) ja isolimaskaa (Spirodela polyrhiza),
jotka kaikki ovat kohtalaisen harvinaisia,
mutta vesien rehevöitymisen myötä yleistyneet. Lisäksi
kuopilla kasvaa runsaasti isokarpaloa (Vaccinium
oxycoccos). Rantaosuuksilla kasvaa suhteellisen harvinaista
piukkasaraa. Alueen itäisimmän niemen tyvellä
olevan korven kasvillisuutta luonnehtivat suo-, lehto-,
kulttuuri- ja metsäperäiset lajit. Niemen tyvellä kasvavat
sellaiset lajit kuin pikkutalvikki (Pyrola minor),
korpialvejuuri (Dryopteris cristata), koiranheisi, maahumala,
keltavuokko (UH-AL-P) ja sudenmarja (Paris
quadrifolia). Kallioisella niemellä kasvaa mm. kissankäpälä
(Antennaria dioica), pihatähtimö (Stellaria
media), lehtoarho ja sormisara (Carex digitata).
Alueen rehevin ja lehtomaisin kasvillisuusvyöhyke
on pellon pohjois- ja koillispuolella, josta löytyvät
kaikki yleisimmät lajit. Koillispuolen kasvilajistoon
kuuluvat mustakonnanmarja, valkovuokko, syyläjuuri ,
lehtopalsami, keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja
lehtonurmikka (Poa nemoralis). Pohjoispuolisen alueen
merkittävimpänä lajina kasvaa pohjoisilla äärirajoillaan
(30 yksilöä vuonna 1993, 23 yksilöä vuonna
2002) lehtokieloa (Polygonatum multiflorum), joka lienee
luonnontilainen esiintymä. Lehtomaisuus jatkuu
myös kohti moottoritietä, mm. lehmusta ja sinivuokkoa
(mR). Moottoritien ja Maaveräjänlahden välissä
alueen itäosissa esiintyy myös ketokasvillisuutta kuten
mäkitervakkoa (Lychnis viscaria).
Merkittävintä kulttuuriperäistä lajistoa Pirkkalaan
vievän tien varrella olevalla entisellä pellolla edustavat
mm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), peltovirvilä
(Vicia hirsuta) ja ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum),
isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), ruostehappomarja
(Berberis vulgaris), karhunköynnös (Calystegium sepium)
ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum).
Vesirajalla olevia lajeja ovat rantayrtti, keltaängelmä
(Thalictrum flavum), isohierakka (Rumex hydrolapathum)
sekä hirssi- ja mätässara. Varsinaista vesikasvillisuutta
edustavat isosorsimo (Glyceria maxima), jokileinikki
ja karvalehti (Ceratophyllum demersum) sekä
huomionarvoisena lajina myös litteävita (Potamogeton
compressus). Lisäksi purovitaa (Potamogeton alpinus)
kasvaa suppealla alalla.
Alueen rannat ovat paikoin luonnontilaisen kaltaista
tai lähes luonnontilaista ajoittain veden vallassa
olevaa metsä- tai pensaikkorantaluhtaa. Luhdat ovat
metsälain mukaisia, vaikka puusto luhdilla ei olekaan
kovin vanhaa. Muiden muassa niemelle johtava kannas
on osin luhtavaikutteinen. Tuleva Rajasalmen sillan
levennys saattaa tuhota osan tästä monipuolisesta
ja arvokkaasta saarekkeesta kaupunkiympäristössä.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 45
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Lehtokielo kasvaa Pitkäniemen hevoshaassa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla.
Talven 2000-2001 aikana alueen läpi vedettiin uusi
maakaasulinja niin, että se väistää lehtokieloesiintymän.
Sienistössä saatta piillä harvinaisia ja mielenkiintoisia
lajeja. Alueella on runsaahkosti lahopuuta, ja
mm. v. 2003 alueelta löytyi harvinainen risumattalakki
(Ramicola haustellaris).***
Lisätietoja:
Karhe, H. & Portin, P. 1993: Lehtokielo Nokialla ja Pirkkalassa. -
Lutukka 1/1993, s. 24.
Kääntönen, M. 1993: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kasvillisuus
ja kasvisto.- Raportti Tampereen kaupungin
ympäristövalvontayksikössä.
Puronvarren runsaslajisessa kasvillisuudessa on lehtomaisia
ja korpimaisia piirteitä - alueella kasvaa
mm. tesmaa, purolitukkaa ja lähdetähtimöä sekä
runsaasti kaislasaraa. Erityisen merkittäviä ovat puronvarren
hajuheinäkasvustot (Dir II, R, NT, V).
Kappaleessa 2.1. esitetyn Tamrockin tehtaan pohjoispuoleisen
avolouhikon 20 tuppaan lisäksi hajuheinää
havaittiin v. 1999 Vaasa-Pori-yhdystien länsipuolen
puronvarren louhikoilla 18 tupasta. V. 2003
paikalta laskettiin peräti 70 versoa. Tien länsipuolella
puron varrella kasvaa lisäksi lehmuksia. Tamrockin
pohjoispuolella ja yhdystien länsipuolella kyseinen
puron varsi on metsälain mukaisessa tilassa. Puron
pienilmaston säilymiseksi purolle olisi jätettävä suojavyöhyke.
***
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.
- Talvikki 6(1): 10-21.
4.1.2. Ikuri, Leppioja
Haukijärvestä laskevan puronvarren avolouhikolla havaittiin
vuonna 1999 seitsemän hajuheinätupasta (Dir
II, R, NT, V) ja v. 2003 kolme kituliasta versoa. Alueen
metsät on kaadettu laajalta alueelta puron molemmin
puolin, vaikkakaan ei aivan puron varteen ulottuen.
Puro on tältä osin metsälain mukainen. Hajuheinän
ja puroluonnon säilyminen nykyisellään edellyttää
suojavyöhykkeen jättämistä puron reunamille. **
4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan
eteläisemmän puron varret
4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro
Puronvarsilehto on esitelty luonnonsuojelualueiden
yhteydessä kappaleessa 1.1.1.
4.1.5. Kalkunvuori
Mustalammin pohjoispuolella sijaitsevan vuoren etelärinne
on vanhastaan tunnettu liusketta suosivan
tummaraunioisen kasvupaikkana. Mereistä kalliohatikkaa
on myös jäljellä alueen tallaantumisesta huolimatta.
Tosin v. 1999 lajia ei havaittu johtuen ilmeisesti
kuivasta kesästä. Jyrkän, maisemallisesti merkittävän
rinteen juurella esiintyy lehtokasvillisuutta kuten mm.
lehmusta, tuomea, lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR),
mäki-(Arenaria serpyllifolia) ja lehtoarhoa sekä haisukurjenpolvea.
Uhkana kallion kasvillisuudelle on kuluminen.
Vuonna 2003 tehdyn sammalselvityksen mukaan
jyrkänteeltä löytyi myös huomionarvoisia sammalia,
kuten Homalothecium sericeum, Mnium stellare,
46 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Taxiphyllum wissgrillii, Asterella gracilis, Ortotrichum
rupestre ja Lejeunea cavifolia.**
4.1.6. Villilänsaari
Ilmeisesti suurta osaa saaresta on vanhastaan sekä
viljelty että laidunnettu, minkä loputtua alueelle on
kasvanut edustava - kaupungin alueella jopa poikkeuksellinen
lehtipuumetsä. Alueella kasvaa runsaasti
koivua, pihlajaa, leppää ja raitaa, joiden joukossa
on myös lahopuuta ja pökkelöitä. Lisäksi rantavyöhykkeellä
kasvaa edustavia mäntyjä. Saaren vanha
metsä tarjoaa otolliset olot runsaalle linnustolle.
Aluskasvillisuus on saarella rehevän lehtomaista ja
sisältää mm. mustakonnanmarjan, koiranheisin, metsäruusun
ja sinivuokon (mR). Rantalajisto on melko
edustavaa, mm. siniheinä (Molinia coerulea), hanhenpaju
(Salix repens) ja rantayrtti (Lycopus europaeus).
Vuonna 1999 löydettiin saaren uimarannalle vievän
tien varrelta melko harvinaista kylä- ja ojakellukan
(Geum urbanum x rivale) risteymää, jonka harvinaisempaa
lajiosapuolta - kyläkellukkaa kasvaa Villilänsaaressa
ja Nokiantien varrella. Sittemmin risteymää
löydettiin muualtakin saaresta. Alueelta on löydetty
myös harvinaisia sammalia, kuten lehtonokkasammal
(Eurhynchium angustirete) ja kalvashiippasammal
(Orthotrichum pallens). Perhosista mainittakoon v.
1994 saaresta saatu pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis),
joka oli Pirkanmaalle uusi laji.
Villilänsaari on tärkeä virkistysalue ja keskeinen
arvokas luonnonalue, joka olisi jätettävä rakentamatta.
Rakentaminen onkin kohteen suurin uhka. Vaikka
saarta on aikoinaan käsitelty, niin sen keskiosien korven
voi katsoa olevan järeine laho- ja maapuineen
luonnontilaisen kaltaisessa tilassa ja siltä osin täyttävän
metsälain kriteerit rehevästä korvesta sekä ehkä
myös vanhana metsänä. ***
Lisätietoja:
Kääntönen, M.2003: Tampereen Villilänsaaren kasvisto ja
kasvillisuus (EH). - Talvikki 27: 101-114.
4.1.7. Teeri-Villilän haka
Alue on läntisen kaupungin keskeisimpiä. Alueen länsiosan
kasvistossa esiintyy harjukankaalle ominaista
lajistoa; Mustavuoren sorakuoppien liepeillä kasvavat
sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), sarjakeltano
(Hieracium umbellatum), häränsilmä ja kissankäpälä.
Rauhoitetun, nyt kaatuneen katajan (ks. 1.2.3.) ja Nokian
tien välillä on paitsi lehtomaista lajistoa myös
jäänteitä ketomaisesta kasvillisuudesta, jota hevosten
laidunnus osaltaan ylläpitää. Harvinaiset ketokäenminttu
(Satureja acinos) ja soikkoratamo (Plantago media)
ovat ilmeisesti kadonneet alueelta. Alueen itäpäässä
kasvoi viljelyjäänteenä aaprottimarunaa (Artemisia
abrotanum) , mutta se on nykyisin kadonnut.
Myös kedon umpeenkasvu uhkaa sen kasvillisuutta.
Alue on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa.
Läheisellä Teerivuorella kasvaa tummaraunioista.*
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat.
- Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.
4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus:
Villilänniemi-Raholan puhdistamo
Vyöhyke on lähes ainoa kantakaupungin vielä perkaamaton
ranta. Rantapalteen ja -rinteen kookas ja
edustava puusto ja tiheä pensasto tekevät vyöhykkeestä
linnustoltaan ja kasvistoltaan monilajisen kokonaisuuden.
Puustosta näyttävimpiä ovat isot harmaalepät
ja männyt. Uimarannan lähellä on luonnonmuistomerkkinä
rauhoitettu kynäjalava (R, VU),
(ks. 1.2.5.), jonka vieressä kasvaa harvinaisen suuri
tuomi. Rantavyöhykkeen kallioilla kasvaa eteläistä ja
vaateliastakin kalliokasvillisuutta. Varjoisan rantarinteen
ylenpalttisen rehevästä kasvistosta löytyy sekä
lehto- että kulttuurikasveja (mustakonnanmarja, koiranheisi,
punaherukka (Ribes rubrum), lehtopalsami,
lähdetähtimö, koiranheinä, lehtoarho). Eteläistä jäkälälajistoa
edustavat rantakivillä ja -kallioilla vainiolaakajäkälä
(Physcia subalbinea) ja siloruskokarve
(Neofuscelia pulla). Sienistöstä mainittakoon harvinainen
runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea,
toinen tunnettu kasvupaikka Pirkanmaalla).
Rantaosuuden ongelmana on kuluminen. Ongelmana
on myös kynäjalavien tallaantuminen ja toisaalta
tukehtuminen muun kasvillisuuden joukkoon. ***
4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta
Simolankatu 71:n kohdalla Pyhäjärven rantarinteeltä
kirjattiin vuonna 1999 uutena lajina Tampereelle hentokiurunkannus
(Corydalis intermedia). Tosin laji on
havaittu paikalla jo 1950-luvulla. Esiintymä on tämän
hetkisen tiedon mukaan Tampereen ainoa. Sinänsä
hentokiurunkannuksen esiintymistä Tampereella voi
odottaakin, sillä lajia kasvaa Nokialla, Pirkkalassa ja
Lempäälässä. **
4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta
ns.Rasonhaka
Alueella on hyvin säästynyttä kosteaa kangasmetsää,
kallionaluskasvillisuutta ja rinnelehtoa. Alue on rehevän
lehtomaista, mikä johtunee osittain ainakin kal-
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 47
Arvokkaat luonnonalueet
lioperän vulkaniitista ja konglomeraatista. Osaa alueesta
on laidunnettu pitkään, mistä juontuu nimi Rasonhaka.
Lounaisrannalla kasvavat ukonputki (Herachleum
sphondylium), karhunköynnös, hiirenporras, valkovuokko,
viitaorvokki (Viola x ruprechtiana) ja rantaminttu
(Mentha arvensis). Tohlopille ominaista rentovihvilää
(Juncus bulbosus) on vesirajassa siellä täällä ja
runsaana sitä on uposmuotoisena. Rantavyöhykkeeltä
löytyy lisäksi niukalti harajuurta ja lähdetähtimöä ja
alueen itäosasta niukasti isokäenrieskaa.
Rantapolun yläpuolinen rinne on saniaisten valtaamaa
aluetta lajeina hiirenporras ja kivikkoalvejuuri
(Dryopteris filix-mas). Saniaisten lomassa kasvaa myös
valko- ja sinivuokko (mR), tesma, koiranheisi, mustakonnanmarja,
lehtonurmikka, lehtokorte, lehtoarho ja
kielo (Convallaria majalis). Tuomi kasvaa alueella tiheinä
ryteikköinä. Kalliolla kasvaa yllättäen pohjoispainotteinen
laji himmeänahkajäkälä (Peltigera scabrosa).
Rinnelehdon puilla kasvaa myös piirtojäkälää
(Graphis scripta). Lännempänä lähellä Tesoman koulua
tulevat vastaan kevätlinnunsilmä, kevätlinnunherne
(mR), lehtomatara, lehtokorte ja tesma.
Huolimatta Rasonhaan metsissä 1990-luvulla suoritetusta
harventamisesta, on alueella vielä jonkin verran
vanhaa, lahoavaa lehtipuustoa ja kolopuita järeän
kuusipuuston katveessa. Huhtikuussa 2002 alueelta
löytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä Tesoman koulun
paikkeilta TV 2:lle saakka. Metsikkö onkin juuri tyypillistä
liito-oravan elinympäristöksi ja alueen vanha lehtipuusto
sekä Tohlopinjärven rannat tulisikin säilyttää
koskemattomina. Myös alueen virkistyskäyttö puoltaa
sen tulevaa säilyttämistä, vaikkakin alue on paikoin jonkin
verran kulunutta ja roskaantunutta. Tohlopinjärven
alue lienee kuitenkin asuntorakentamisuhan alla ja Ristimäen
päälle onkin vuonna 2001 voimassa olevan asemakaavan
mukaan kaavoitettu asuntoalue. *
Lisätietoja:
Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1999: Tampereen Rasonhaan-
Ristimäen kasvillisuus ja kasvisto Tohlopin alueella. - Raportti
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue
Vaakkolammi ja Likokallion alue on esitelty luonnonsuojelualueiden
yhteydessä kappaleessa 1.1.3.
4.1.12. Pohtola, Lintulampi
Lintulampi edustaa katoavaa ja harvinaista kosteikkoekosysteemiä,
joita on aiemmin tuhottu tuntematta
niiden arvoa. Ne ovat kuitenkin suomalaista luontoa
parhaimmillaan. Tuntemattomiksi ne ovat usein jääneet
siksi, että ne sijaitsevat kaukana asutuksista. Lintulammen
luonto käsittää useita toisistaan suuresti
poikkeavia biotooppeja, jotka vaihettuvat jyrkästi reuna-alueiden
kuivasta metsätyypistä rehevään rantanevaan.
Näiden välillä on erityyppistä ruohokorpea.
Ihmisen vaikutus Lintulammen luontoon näkyy
lammen ympärillä. Länsipuolelle on rakennettu leikkipuisto
ja paikalle tuotu täytemaata. Koillis- ja itäpuoliset
alueet ovat aikoinaan olleet viljelykäytössä,
josta valuneet ravinteet ovat varmasti rehevöittäneet
lammen luontoa. Leikkikentän alueella kasvillisuus on
kulttuurivaikutteista, tavanomaista pihakasvillisuutta.
Itäpuolisilla entisillä viljelyalueilla kasvaa sekaisin
kulttuuri-, metsä- ja lehtokasveja mm. valkovuokko ja
vuohenputki (Aegopodium podagraria). Alueen rehevyydestä
kielii hiirenporras, jota kasvaa myös ympäri
lammen olevalla reunavyöhykkeellä. Reunavyöhykkeen
rehevyyttä osoittavat myös monet muut lehtomaisten
maiden kasvit kuten metsätähti (Trientalis europaea),
metsäkurjenpolvi (Geranium sylvestris) ja oravanmarja
(Maianthemum bifolium).
Lammelle päin mentäessä maapohja muuttuu jyrkästi
kosteammaksi ja rahkasammaleisemmaksi.
Vuonna 1994 lammen länsipuolella lammelle johtavan
polun varrelta löydettiin suovalkkua (R) yksi yksilö ja
vuoden 1999 tarkastelussa jälleen yksi yksilö sekä lammen
eteläpuoliselta laskuojien väliseltä alueelta yksi
yksilö. Muista kämmekkäkasveista tällä vyöhykkeellä
kasvaa kohtalaisesti harajuurta. Muista vyöhykkeen
kasveista mainittakoon leveäosmankäämi, pohjanpaju
(Salix lapponum), riippasara (Carex magellanica) ja
tähtisara (C. echinata) ja aivan lammen rannalla suokukka
(Andromeda polifolia), isokarpalo, mutasara (C.
limosa) ja jouhivihvilä (Juncus filiformis).
Itse lampi on hapan ja keskiravinteinen, jossa kasvaa
mm. uistinvitaa (Potamogeton natans), isovesihernettä
(Utricularia vulgaris), ulpukkaa (Nuphar lutea),
harvinaisempana lajina pikkuvita (Potamogeton berchtoldii)
ja isolimaska.
Alueen ympäristöä on voimakkaasti rakennettu
viime vuosina ja kasvillisuus on muuttumassa kulttuuriperäiseksi
etenkin reunaosiltaan. Viheralueen kosteammassa
osassa kasvillisuus on kuitenkin säilynyt tyypillisenä
ja monipuolisena suolajistona. Ihmisen vaikutusta
ei täällä ole paljon havaittavissa ilmeisesti alueen
vaikeakulkuisuuden takia. Esimerkkinä lajiston
muuttumisesta on, että leveäosmankäämiä ei alueen
vanhojen asukkaiden mukaan esiintynyt vielä ennen
1950-1960-lukujen vaihdetta, jolloin se tuotiin lammen
rannalle.
Lintulammen alue tarjoaakin kasvillisuuden puolesta
hyvät mahdollisuudet pienimuotoiseen kosteikko-
ja suoekotyyppiin tutustumiseen.**
Lisätietoja:
Sannamo, A. & Turunen, R. 1995: Kosteikko virkistysalueena.
Lintulammen inventointi ja kehityssuunnitelma. - Opinnäytetyö,
Hämeen ammattikorkeakoulu, 52 ss.
48 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan
vanha kaatopaikka ja sen ympäristö
Yksi Niemen kaatopaikan jymylöytöjä oli punakatko, jota kasvaa
alkuperäisenä vain Ahvenanmaalla.
Lielahdenkadun itäpuolelle sijaitseva entinen kaatopaikka
on muodostunut rehevän lehtomaiseksi. Alueen
puusto on lehtipuuvaltaista, mutta paikoittain tapaa
myös lehtikuusta ja pihtaa. Kohteella esiintyy runsaasti
kulttuuriperäistä lajistoa, josta kannattaa mainita
Pirkanmaalla harvinainen litulaukka (Alliaria petiolata).
Muita alueen kummallisuuksia ovat Tampereelle
uutena lajina harvinainen imeläkurjenherne
(Astragalus glycyphyllos), vain Ahvenanmaalla luonnonvaraisena
esiintyvä ja sielläkin rauhoitettu punakatko
(Torilis japonica), ilmeisesti Suomen ainoalla
kasvupaikallaan kultakirveli (Chaerophyllum aureum),
Pirkanmaalle uutena lajina myrkkykirveli (Chaerophyllum
temulum) ja isohukanputki (Aethusa cynapium
subsp. cynapioides), Pirkanmaalla erittäin harvinainen
kierumatara (Galium aparine), Suomessa harvinainen
vata (Myosoton aquaticum) ja Tampereen seudulla
harvinaisena kasvava jänönsalaatti (UH-AL-P).
Lähinnä lajia kasvaa Lentävänniemessä. Alueella kasvaa
lisäksi voimakkaasti harvinaistunutta ja harvinaista
muinaistulokasta ketoraunikkia (Gypsophila muralis)
sekä myös Manner-Suomessa harvinaista uustulokasta
karvasaraa (Carex hirta), satunnaislajina Suomessa
tavattua karvapillikettä (Galeopsis pubescens),
rikkapalsamia (Impatiens parviflora), karvahorsmaa
(Epilobium hirsutum), mäkikuismaa (Hypericum perforatum),
isotakiaista (Arctium lappa), nurmikaunokkia,
jänönapilaa (Trifolium arvense, UH-AL-P), nurmimailasta
(Medicago lupulina), pihakurjenpolvea (Geranium
pusillum) sekä vielä epäselvä karhunvatukkalaji
tai -muoto (Rubus fruticosus-ryhmä). Alueella olisikin
syytä tehdä lisätutkimuksia. Ks. lisää alueesta s.
46-47.***
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 2000: Punakatkolla vanha esiintymä Tampereella
(EH).- Lutukka 3/2000, s. 93-94.
4.1.14. Epilänharju
Kantakaupungin kautta kulkevasta harjujaksosta on
Pyynikin ohella laajimpana säilynyt osa Epilänharjua.
Harjun itäisin osa on 20 vuoden kuluessa kaivettu olemattomiin,
kuten myös pohjoisin osa, johon on tosin
sijoitettu runsaasti täytemaata. Epilänkadun ja Soraharjunkadun
koillispuolella on rakennustoimilla hävitetty
kasvistoltaan kaikkein keskeisintä harjun etelärinnettä.
Etelärinteen vanhoihin kaivantoihin - joita kulutus-
ja vesieroosio ovat laajentaneet - on levittäytynyt
runsaasti sianpuolukkaa, joka sitoo maata. Sarjakeltanon
harjurotu esiintyy alueella runsaana ja myös muu
harju- ja kuivien kankaiden lajisto on edustettuna.
Merkittävimpiä lajeja ovat häränsilmä ja itäpäähän
keskittyneet kissankello (Campanula rotundifolia), keltatalvikki
(Pyrola chlorantha) ja mäkitervakko. Länsiosan
merkittävin laji on sarjatalvikki. Arvokkain osa
ns. puolilehdon kasvistosta keskittyy harjun itäpäähän
ja on ilmeistä, että mm. Parkanon radan rakentaminen
ja maakaasuvoimalan toiminnot tuhosivat parhaimman
osan Epilänharjua.
Jäljelläolevasta kasvistosta mainittakoon vielä kissankäpälä,
kielo, aho-orvokki (Viola canina), kalliokielo
(Polygonatum odoratum), ketokeltto (Crepis tectorum),
metsäruusu, ahokeltano (Hieracium vulgata -
ryhmä), sinivuokko, nuokkuhelmikkä, lehtoarho, kevätlinnunherne
ja mäkilehtoluste. Harjun laella viihtyy
ketomaista lajistoa, josta mainittakoon keltasauramo
(Anthemis tinctoria), ketonoidanlukko, (NT, UH-
AL), hopeahanhikki (Potentilla argentea), karvaskallioinen
(Erigeron acer) ja metsäapila (Trifolium medium).
Epilänharjulta ensimmäisenä Suomesta löydetty
lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta, CR) lienee
hävinnyt. Sitten lajia on löydetty muutamasta muustakin
paikasta Suomesta. Kulumisesta huolimatta Epilänharjun
suojeleminen on hyvin perusteltua myös
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 49
Arvokkaat luonnonalueet
Niemen sahan mysteeri
K
asviharrastajan kohokohtia ovat hetket, joina hän löytää itsensä aiemmin tuntemattoman,
jopa valtakunnallisesti harvinaisen lajiston tyyssijoilta. Tällaiseen kokemukseen voi
yltää vielä jopa kantakaupungin alueella. Näin tapahtui vuoden 2000 aikana, kun Lielahden
vanha Niemen sahan alue paljastui kaukaa vierailta mailta olevan lajiston puutarhaksi.
Tapahtumat saivat alkunsa erään alueella liikkuneen paikallisen kulkijan havainnoista, joiden
mukaan alueella kasvaa litulaukkaa ja jänönsalaattia - harvinaisia lajeja siis. Kuten asiaan
kuuluu, niin tietoon suhtauduttiin aluksi terveen epäilevästi, mutta paikalle lähdettiin kuitenkin
käymään. Onhan asia niinkin, että eihän tavallinen mattimeikäläinen lotkauttaisi silmiään moisien
rehujen takia, ja havainnoista oli sentään saatu tarkka karttapiirroskin.
Ei muuta kuin painuttiin kohteelle eräänä kauniina kevätkesän päivänä. Ilman täytti ylitsevuotava
kasvun ja lisääntymisen riemu, josta äänekkäimmän vastuun kantoivat mustapääkerttu,
peippo ja rastaat. Kososen Lasse olikin aivan perustellusti koristautunut normaaliin tapaansa
lintukiikarein.. Tarkan kartan avulla löysimmekin ilmoitetut lajit. Päivä jäi kuitenkin mieleen
siitä, kun Lasse havaitsi seisovansa keskellä runsasta kierumatarakasvustoa.
Näiden havaintojen innoittamina myös alueen kasvitieteilijäpopulaatio kasvoi kesän mittaan.
Kerta toisensa perään paljastui lisää kasvimaailman helmiä askarruttaen mieliä lajiston alkuperästä.
Alueelta löytyi nimittäin koko joukko Suomessa lähinnä uustulokkaina ja painolastikasveina
tunnettuja lajeja. Huomionarvoisimpia lajeja alueelta ovat punakatko, litulaukka, karhunvatukka,
kierumatara, karvapillike, imeläkurjenherne, kultakirveli, myrkkykirveli, isohukanputki ja
isotakiainen. Alueen erinomaisuudesta kertoo paljon se, että monet näistä lajeista ovat jopa Pirkanmaalla
ennestään tuntemattomia. Punakatkoa tavataan vain Ahvenanmaalla, kierumataraa
on aiemmin löydetty Pirkanmaalta vain Tampereen Kaukaniemestä, imeläkurjenhernettä on tavattu
painolastikasvina sekä mahdollisesti riistanrehukasvina, kultakirveli on Etelä-Suomessa satunnaisesti
tavattu laji, myrkkykirveliä ja isohukanputkea ei ole aiemmin tavattu Pirkanmaalla. Muuta
alueella tavattua harvinaista lajistoa ovat mm. ketoraunikki, karvasara, vata, rikkapaisami,
kanadankoiransilmä, nurmimailanen ja karvahorsma, joista kolme viimeksi mainittua ovat myös
painolastikasveina tunnettuja.
Monta kynänpäätä on pureksittu arvuuteltaessa lajiston alkuperää; ovatko kaukaiset lajit
kulkeutuneet alueelle siemeninä jonkun kasviharrastajan pussihousujen nuhruisissa taskuissa vai
kuinka Valaistusta asiaan tuonee alueen historiikki. Niemen saha rakennettiin jo vuonna 1889.
Vuosien vaihtuessa vaihtui myös sahan omistaja, kunnes hyvästä rengistä tuli isäntä ja se paloi
1970-luvun lopulla. Niemen sahan toisena omistajana vuodesta 1916 ollut Enqvist Oy aloitti tehdasjätteen
sijoittamisen Niemen sahan alueelle. Kaatopaikalle vietiin vuoden 1975 luvan perusteella
mm. kalkkikivi- ja rakennusjätettä sekä ylijäämämassoja. Samaa jätettä oli itse asiassa viety
sinne jo ennen lupaa. Kerrankin jätteistä on iloa - nimittäin kalkkikivi ja sen jätemassa saattaa
olla se keino, jolla erikoinen kasvilajisto on salamatkustanut Niemen sahan kaatopaikalle. Suomessahan
kalkkikiveä esiintyy varsin niukasti, joten sitä on täytynyt tuoda maahan. Todennäköisin
alkuperämaa on Viro, jossa kasvavat myös monet edellä mainituista lajeista.
Kari Korte
50 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Kari Korte
Lasse Kosonen
Kari Korte
Niemen sahan kaatopaikan harvinaisuuksia:
karvasara ylhäällä, karhunvatukka ylhäällä oikealla,
imeläkurjenherne keskellä oikealla ja ketoraunikki
alhaalla oikealla.
Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 51
Arvokkaat luonnonalueet
maisemallisista syistä. Epilänharjun niitty on mainittu
Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125
4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto
Kyseessä on Pyhäjärven rantalehto suurine tervaleppineen,
vaahteroineen ja tuomineen. Muusta kasvilajistosta
mainittakoon Pirkanmaalla harvinainen vata,
jota vuonna 1999 havaittiin kymmenittäin sekä kukkivina
että ei-kukkivina, kotkansiipi, punakoiso, mustakonnanmarja,
suokeltto, kyläkellukka (Geum urbanum,
UH-AL-P), purolitukka, lähdetähtimö, lehtopalsami,
keltamo, kevätlinnunsilmä, lehmus ja kynäjalava (R,
VU). Rantakasvina kasvaa piuru ja ketokasveina hietalemmikki,
kevätkynsimö ja pölkkyruoho. Lehto on
myös erittäin uhanalaisen nuijasarvisienen (Xylaria
hypoxylon, EN) yksi harvoista kasvupaikoista Suomessa
(ks. myös 5.4.). Muita alueella kasvavia harvinaisia
sieniä ovat kääpiölahorusokas (Pluteus podospileus),
keltakääpä (Scutiger syringae) ja kuoriaisloisikka (Cordyceps
entomorrhiza). Linnustosta voidaan mainita
uhanalainen pikkutikka (VU). Rannansuuntaisesti
kulkee paljon käytetty polku. Alue on vaarassa roskaantua
läheisen asutuksen vuoksi ja keväällä 1993
alueen puustoa raivattiin luvatta. Kohde tulisi kuitenkin
säilyttää luonnontilaisena. ***
4.1.16. Viikinsaari
Viikinsaaren kasvi- ja sienilajistoa on esitelty kappaleessa
1.1.2.
4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja
Lorisevanpuisto
Tahmelan lähde on Tampereen suurin lähde. Sen ympäristöstä
on kasvitietoja 1800-luvulta lähtien. Lähteen
läheisyydessä kasvaa tyypillistä lehtokasvillisuutta,
kuten lehtotähtimöä, lähdetähtimöä, lehtopalsamia
ja koiranvehnää. Tahmelan lähteen laskupurosta etelään
sijaitseva Pyhäjärveen pistävä niemeke (Lorise-
Lasse Kosonen
Hyhkyn nuijasarvisienikasvusto
kasvaa lepänkannon tyvellä.
52 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
vanpuisto) on rantapuustoltaan edustava kohde. Myös
kaakkoon jatkuvalla rantaosuudella kasvaa näyttävää
puustoa, jossa merkittäviä ovat suuret terva- ja harmaalepät.
Suurimman harmaalepän ympärys on 166
cm. Niemekkeessä kasvaa pensasmaisia kynäjalavia
(R, VU), joiden lisäksi rannassa on luonnonmuistomerkiksi
rauhoitettu yksilö (ks. 1.2.6.). Kasvistosta
löytyy rantalehtojen ja kulttuuripaikkojen lajeja kuten
tuomea, terttuseljaa ja istutusperäistä idänkanukkaa
(Cornus alba) sekä kyläkellukkaa (UH-AL-P), maahumalaa,
sudenmarjaa, mesiangervoa, ranta-alpia (Lysimachia
vulgaris), lehtonurmikkaa ja harvinaista vataa.
Alue on myös rantamaisemansa kannalta merkittävä
kohde, jota haittaa kuitenkin roskaantuminen.
Lähteen pohjoispuolelle rakennettiin vuonna 1993
pyörätie ja rakentaminen lienee kohteen suurimpia
uhkia. **
4.1.18. Pispalan keto
Pispala on kaupungin keskeisin yhtenäinen kulttuurikasviston
esiintymäalue. Pihoilla ja teiden varsilla kasvaa
runsaasti ns. vanhan kulttuurin seuralaiskasveja,
kuten litutilliä (Descurainia sophia), rohtopernaruohoa
(Sisymbrium officinale), kolmisädetyräkkiä (Euphorbia
peplus), pikkuhukanputkea (Aethusa cynapium ssp. cynapium),
pikkutakiaista (Arctium minus) ja hentosavikkaa
(Chenopodium polyspermum). Joukossa on myös
ns. venäläiskauden kasveja - mm. idänukonpalko (Bunias
orientalis) ja harmio (Berteroa incana). Alueella on
vanhojen kauppapuutarhojen jäljiltä vanhakantaista
koristepuu- ja pensaslajistoa ja villiintyneitä vanhoja
koristekasveja.
Erityisesti huomio kiinnittyy ns. Pispalan ketoon,
jossa kasvaa runsas joukko ketojen, kulttuuriperäisiä
sekä venäläiskauden kasvillisuutta. Kedolta löytyy idänukonpalkoa,
ketoneilikkaa (Dianthus deltoides, NT),
harmiota, pukinpartaa (Tragopogon pratensis), keltasauramoa,
etelänaitovirnaa (Vicia sepium ssp sepium), ukontulikukkaa,
(aho)pukinjuurta (Pimpinella saxifraga), istutusperäistä
etelänmunkkia (Jasione laevis), humalanvierasta
(UH-AL-P), kyläkellukkaa (UH-AL-P), kissankelloa,
peltokiertoa (Convolvulus arvensis) sekä kelta-
(Galium verum, VU) ja peltomataraa (Galium spurium).
Aiempien havaintojen mukaan kedolla kasvaisi
myös kelta-apilaa (Trifolium aureum, NT), mutta ilmeisesti
vuoden 1999 kesän kuivuudesta johtuen lajia ei
havaittu. Kedon uhkana on umpeutuminen ja sitä tulisikin
niittää. Pispalan kulttuurikasvisto on ylimalkaan
vähentynyt suuresti ja monet lajit ovat katoamassa. **
Lisätietoja:
Kääntönen, L. 1992: Tampereen Pispalan pihojen kasviston
muutokset 24 vuoden (1967-1991) aikana. - Kasvitieteen pro
gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos, Helsinki.
94 s.
4.1.19. Pyynikki
Pyynikki on merkittävä harjukasvillisuuden esiintymisalue
(ks. tarkemmin 1.1.3.).
4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke
Kallio- ja rantapalle sekä rantalehto, joka alkaa Sara
Hildenin museolta ja jatkuu varsinaiseen Onkiniemeen,
ovat maisemiltaan ja kasvistoiltaan erikoisia.
Alueella on säilynyt Onkiniemen huvilasta ja Hakulinin
puutarhasta peräisin olevia koristekasveja ja vanhoja
kulttuuriseuralaisia, jotka kasvavat yhdessä lehtoja
kalliolajiston kanssa. Alueella kasvaa kyläkarhiaista
(Carduus crispus), valkopeippiä, harmiota, humalaa,
kyläkellukkaa (UH-AL-P), ukonpalkoa, lehtoakileijaa
(Aquilegia vulgaris), varjoliljaa (Lilium martagon),
ukonhattua (Aconitum variegatum), puistolemmikkiä
(Myosotis sylvatica), koiranheisiä, rantakanankaalia
(Barbarea stricta), amerikanhorsmaa (Epilobium
adenocaulon), koiranvehnää ja lehtoarhoa sekä jaloista
lehtipuista vuorijalavaa (R, VU). **
4.1.21. Tammerkoski
Tampereen Tammerkoski oli pitkään lapinvesitähden
(UH-AL) ainoa napapiirin eteläpuolelta tunnettu
kasvupaikka, kunnes laji 1980- ja 1990-luvuilla löytyi
myös Näsijärvestä ja Särkijärvestä sekä 1999 myös
Suolijärvestä. Koskessa kasvavat myös harvinaiset
sammalet; alueellisesti uhanalainen vellamonsammal
(Fissidens fontanus, UH-AL) ja valtakunnallisesti
uhanalainen koskisiipisammal (Fissidens pusillus, NT).
**
4.1.22. Tampellan tehdasalue
Tampellan alueen kasvisto on ollut monipuolinen ja
mielenkiintoinen. Koristepuita ja -pensaita sekä perennoja
on laskettu alueella 70, muita kasveja lähes
200. Suurin osa arvokkaista kasveista on jo hävinnyt
tai vakavan häviämisuhan alaisina.
Vanhalla asuinalueella - ns. Herrainmäellä - on
vielä jäljellä entistä miljöötä, jonka olennaisena osana
oli suuri puisto. Tällä alueella kasvavat sekaisin alkuperäinen
ja kulttuurin seuralaiskasvillisuus. Menneestä
kallionaluslehdosta muistuttavat mm. kielo,
sinivuokko (mR), keltavuokko (UH-AL-P) ja mustakonnanmarja.
Kallioketokasveista mainittakoon
ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), lituruoho
(Arabidopsis thaliana), mäkiarho, hiirenhäntä (Myosurus
minimus), kissankello, mäkitervakko, kevätkynsimö
(Erophila verna), ketotädyke (Veronica arvensis),
kevättädyke (Veronica verna), keto-orvokki, mäkivirvilä
(UH-AL-P), haurasloikko (Cystopteris fragilis) ja
keltamaksaruoho (Sedum acre). Vanhan kulttuurin
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 53
Arvokkaat luonnonalueet
Kaupungin kulttuurikasviston muutoksia
Muillakin kulttuurikasveilla koriste- ja hyötykasvien lisäksi on Tampereen kantakaupungissa
ollut “historiallinen taustansa”. Niiden ilmestyminen on usein liittynyt johonkin
historialliseen tapahtumaan tai vaiheeseen. Menestyminen ja jatkuvuus on taas ollut
kiinni sellaisista ihmistoiminnan muodosta, jotka nykyaikana ovat muuttuneet. 1900-luvun alussa
venäläinen viljantuonti ja 1 maailmansodan aikaiset rautatiekuljetukset yhdistyneenä venäläisen
sotaväen oleskeluun ja linnoitustöihin Tampereella runsastuttivat useiden kasvien kantoja. Sellaisia
olivat mm. harmio, idänkattara, ukonpalko ja unkarinpernaruoho. Ukonpalon kasvaminen Pispalassa
muistuttaa sodanaikaisista linnoitustöistä siinä missä Kalevankankaalla edelleen esiintyvä
idänkattara venäläisten kasarmien sijainnista. Puutalo-Tampereen pihoilla, katuvarsilla ja tunkioilla
kasvoi ennen typekkäitä erityisolosuhteita vaatineita kasveja, kuten esim. hukanputki, myrkkykatko,
kolmisädetyräkki, rohtopernaruoho ja litutilli. Saneeraus on muuttanut kasvuolosuhteet
sellaisiksi, että vain sattuma on joitakin kasveja säilyttänyt mm. Pispalassa. Kolmisädetyräkkiä on
seurattu kohta 40 vuotta eräässä pihassa. Monet näistä kasveista ovat samalla olleet puutarharikkoja,
jotka ovat häviämässä uudisrakentamisen ulottuessa mm. entisten kauppapuutarhojen alueelle
Pispalan-Epilän- Hyhkyn alueelle. Jäljellä olevat kasvitarhamaat, esim. Ala-Pispalan kiistaa
herättäneet palstaviljelmät sekä mm. Muotialan puutarhat, ovat vanhakantaisten rikkojen tukialueita.
Näitä kasveja ovat mm. peltotädyke, rautanokkonen ja hanhentatar. Rautanokkonen ja peltotädyke
ovat olleet Finlaysonin Ajurikorttelin paikalle jo 1860-luvulla perustetun marja- ja omenatarhan
vakituisia rikkoja, sillä niitä iti paljastetuista vanhoista maakerroksista. Monipuolinen
vanha rikkakasvikanta ehti vakiintua myös 1916 perustetun Hatanpään siirtolapuutarhan alueelle,
mistä jäänteitä oli vielä 10 vuotta sitten nähtävissä. Englantilaistyylisissä puistoissa, kuten Haiharassa
ja Nottbeckin puistossa, on 1800-luvulta säilynyt saksalaisperäisestä heinänsiemenestä kylväytyneenä
mm. valkopiippo, Haiharassa myös puistonurmikka sekä sen ja korpinurmikan risteymä,
joka muutoin tunnetaan vain Tsekinmaan alueelta. Toinen ainutlaatuinen vanha heinäsiementulokas
on amerikkalainen sammakonkello Leinolassa toisella Euroopasta tunnetulla kasvupaikallaan.
Vanhaan kulttuurikasvistoon toivat täydennystä varsinkin 11 maailmansodan jälkeiset rautatiekuljetukset.
Etenkin venäläiset tavaravaunut toimivat tehokkaina siementen levittäjinä. Jotkut
kasvit säilyivät pitkäänkin kylväytymispaikoillaan radanvarsissa ja varsinkin lastauslaiturien liepeillä.
Tonavanmaruna säilyi Nekalassa 24 vuotta, volganpernaruoho 30 vuotta, ja ketokaunokki
on Pinnin sillan kupeessa kasvanut vieläkin kauemmin. Tampereen teollisuusalueille kulkeutui
myös vierasta lajistoa mm. venäläisen ja puolalaisen kivihiilen mukana. Tampellan tehdasalueelle
erityisesti vakiintui monenkirjava kasvisto, jonka osakkaina olivat esim. isomesikkä, tannervihvilä,
ketotyräruoho, kissankita, kanadankoiransilmä ja piikkisalaatti. Sisämaassa hyvin harvinainen
sirppimailanen kasvoi 40 vuoden ajan (vuoteen 2000 asti) yliopistonmäen eteläpuolella mahdollisesti
vanhana hiilitulokkaana.
Eräät muutkin kulttuurikasvit ovat Tampereella muinaistulokkaita tai ainakin vanhoja vilja- ja
heinäsiementulokkaita. Edellämainittujen kasvien tavoin näidenkin (kelta-apila, jänönapila, ketokäenminttu)
lajien kasvuedellistykset supistuvat jatkuvasti. Rautatiekuljetukset ovat paitsi vähentyneet,
myös “siistiytyneet”. Vanhat purkauslaiturit on hävitetty, ympäristö betonoitu ja asfaltoitu.
Radanvarret ovat sepelöityjä. Puutalokaupunginosat on saneerattu ja täydennysrakentaminen on
etenkin viime vuosina supistanut entisiä ns. joutomaita. Tampellan alueen uudisrakentaminen on
hävittänyt monipuolista lajistoa. Silloinkin kun rakentamisella tai katujärjestelyillä ei paikkaa
tuhotakaan, kasvit häviävät maan pintakerroksen kuorimisella, nurmetuksilla tai asfaltoinnilla.
Vanhan kulttuurilajiston erikoisuudet siis häviävät triviaalin lajiston saadessa usein seurakseen
uusia koristekasvivalloittajia, kuten esim. lupiinin, jättipalsamin ja jättiputket. Uusia tulokkaita
ilmaantuu enää vain nurmikoille, taimitarhoille ja esim. persianapilaviljelmille vieraan siemenseoksen
mukana. Mutta ne eivät jää pysyvästi rikastuttamaan kaupungin kulttuurikasvistoa.
Matti Kääntönen
54 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
seuralaiskasveja edustavat asuinalueella kylämaltsa
(Atriplex patula), kyläkellukka (UH-AL-P), seittitakiainen
(Arctium tomentosum), kyläkarhiainen, keltamo
ja hentosavikka. Ilmeisesti mullan mukana ovat
alueelle kulkeutuneet pelto- (Veronica agrestis), persian-(Veronica
persica) ja kaukasiantädyke (Veronica filiformis).
Mäellä kasvaa myös valkokukkaista niittyhumalaa.
Pellavantehtaanmäen kiinnostavin kasvi on ollut ehdottomasti
tannervihvilä (Juncus compressus), joka
on Pirkanmaalla erittäin harvinainen. Samalla alueella
kasvaa kujasorsimo (Puccinellia distans), joka
kuuluu myös nopeasti harvinaistuneisiin vanhan
kulttuurin seuralaisiin, vaikkakin laji toisaalta on
yleistynyt teiden varsilla. Kulttuurilajeista mäellä
kasvaa myös rohtopernaruohoa sekä harvinaisena
koristekasvina ja viljelykarkulaisena tuoksuorvokki
(Viola odorata). Kalliopainanteiden ranta- ja vesikasvisto
on jo kadonnut: järvikaisla (Schoenoplectus
lacustris), järviruoko, kurjenjalka (Potentilla
palustris), rantakukka, pikkulimaska (Lemna minor),
rantavihvilä (Juncus alpinoarticulatus), järvikorte
(Equisetum fluviatile), rantaluikka (Eleocharis
palustris), tupassara (Carex nigra ssp. juncella), tuhkapaju
ja leveäosmankäämi. Mäen louhitun kallion
seinämillä kasvaa runsaasti isomaksaruohoa (Sedum
telephium) ja aiemmin myös mäkihorsmaa (Epilobium
collinum). Mäellä oleva runsas tannervihviläkasvusto
on todennäköisesti tuhoutunut vuonna 2001
alueen rakentamisen ja kallion siivoamisen yhteydessä.
Vuonna 2001 löytyi kuitenkin kaksi uutta tannervihvilän
kasvupaikkaa: Lielahden Pohjanmaankadun
luoteispäästä ja Messukylän kirkon kohdalla olevalta
Messukylänkadun liikenteenjakajalta.
Kasvitieteellisessä mielessä kiintoisimman lajiston
muodostavat Tampellan alueella kulttuuri- ja
tulokaskasvit. Harvinaisin ja erikoisin tulokaskasveista
on isomesikkä (Melilotus altissimus), joka purjelaivakaudella
levisi Suomeen painolastikasvina ja
joka nykyään on koko maassa erittäin harvinainen.
Vielä vuonna 1999 isomesikkää kasvoi Tampellan
alueella, mutta voimakkaan rakentamisen vuoksi
isomesikkä on todennäköisesti kuitenkin kadonnut
alueelta. Rautatien varteen on ilmeisesti hiilen mukana
kulkeutunut ketotyräruoho (Herniaria glabra),
joka on myös Pirkanmaalla erittäin harvinainen.
Vuoden 1999 kesän inventonnissa tehdasalueelta
löytyi 27 ketotyräruohoyksilöä, jotka olivat jäämässä
Tampellan uudisrakentamisen jalkoihin. Vuoden
2000 kesällä löytyi enää 7 yksilöä, mutta kesällä
Tampellan alueen katoavia harvinaisuuksia:
ylhäällä piikkisalaatti, alhaalla tannervihvilä.
Lasse Kosonen Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 55
Arvokkaat luonnonalueet
2001 rakennetun parkkipaikan reunamilta peräti
110 yksilöä. Muita rautatien vaikutuspiirissä kasvavia
kulttuuriseuralaisia ovat kissankita (Chaenorhinum
minus), partaohra (Hordeum jubatum), kanadankoiransilmä
(Conyza canadensis), tannervihvilä
ja piikkisalaatti (Lactuca serriola), joka on Hämeessä
suurharvinaisuus (niukkana vielä 2003). Eri puolilta
Tampellan aluetta löytyy myös rautanokkosta
(Urtica urens), punasolmukkia (Spergularia rubra),
peltokiertoa ja peltoukonnaurista (Erysimum cheiranthoides)
ja aiemmin myös peltorastia (Anchusa
arvensis). Koristepuina on alueella käytetty vaahteraa,
puistolehmusta (Tilia vulgaris), lehmusta, hevoskastanjaa,
siperianlehtikuusta, euroopanlehtikuusta,
vuorijalavaa (R, VU), omenapuuta, tuomea
ja visakoivua. Pensastoista löytyvät amerikanorapihlaja,
korallikanukka, piha -ja puistosyreeni,
idänvirpiangervo, hopeapaju (Salix alba), hansaruusu,
villaheisi, piha -ja hovijasmike sekä tarhahappomarja.
Tampellan alueen monipuolisen kasviston turvaamiseksi
olisi jäljellä olevat kasvikohteet säilytettävä.
Tällöin voitaisiin turvata kulttuurikasvien ja maakunnan
uhanalaisten lajien - ensisijaisesti isomesikän,
tannervihvilän ja ketotyräruohon - jatkuvuus.
Vuonna 1999 ketotyräruohon ja tannervihvilän säilyttämiseksi
alueella siirrettiin kymmenkunta ketotyräruohon
ja neljä tannervihvilän yksilöä Tampellan
vanhan tehdasalueen rakentamisen alta radan varteen.
Vielä kesällä 2003 radan varrella kasvoikin
muutamia tannervihviläyksilöitä. ***
Tampella, Aspinniemi
Lasse Kosonen
Isomesikkä on säilyttänyt asemansa Aspinniemessä.
Keinotekoisella Näsijärveen tehdyllä niemellä kasvaa
harvinaista kissankitaa ja partaohraa, valtakunnallista
harvinaisuutta isomesikkää, Pirkanmaalla erityisen
harvinaista ketotyräruohoa sekä Länsi-Suomen merenrannoille
tyypillistä tyrniä (Hippophae rhamnoides).
Tyrni lienee joutunut paikalla ihmisen toimesta. Niemeä
on osin käytetty maan ja kiven kaatopaikkana,
mutta kyseinen toiminta ja rakentaminen saattaisivat
tuhota nämä arvokkaiden lajien kannat Tampereen
kasvilajistosta. Niemelle kasattua kivilouhetta alettiinkin
murskata paikan päällä keväällä 2000 jättäen alleen
näiden harvinaisten lajien esiintymispaikat. Ketotyräruohoa
ei havaittukaan vuonna 2000, mutta sinnikkäänä
lajina se ilmestyi jälleen kentälle vuoden
2001 kesällä, jolloin laskettiin niemeltä peräti 115
yksilöä. Saattaa olla jopa niinkin, että maapohjan rouhiminen
avasi uutta elintilaa ketotyräruoholle. Isomesikkä
oli v. 2003 varsin niukka. ***
Ketotyräruohon muita Tampereen kasvupaikkoja
ovat Santalahti, Tarastenjärven kaatopaikka, Ikurin
maankaatopaikka sekä Epilän voimalaitoksen alue.
Viimeisin havainto Santalahdelta on kuitenkin jo vuodelta
1985 ja Tarastenjärveltä vuodelta 1995. Tampereen
vankimmat ketotyräruohoesiintymät lienevät tätä
nykyä Tampellan-Aspinniemellä sekä Epilän voimalaitosalueen
reunamilta. Todennäköisesti Tampereen
esiintymät liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa; mm.
Tarastenjärven esiintymä lienee saanut alkunsa Aspinniemeltä
kuljetettujen maamassojen mukana kulkeutuneesta
aineksesta.**
Lisätietoja:
Kosonen, L. 2001: Ketotyräruoho (Herniaria glabra) veitsenterällä
Tampereella - Talvikki 25(2): 75-78.
Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1993: Alustava raportti Tampellan
tehdasalueen kasvistosta. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
4.1.23. Viinikanoja
Viinikanojan uomaa on jatkuvasti muokattu. Se on
kuitenkin merkittävä ja maailman pohjoisin kalmojuuren
(Acorus calamus) kasvupaikka. Kasvi lienee istutettu
alueelle 1700-luvulla. Suurkasvuston rippeiden
hävittäminen talvella 1989-1990 on tehnyt lajin säilymisen
kyseenalaiseksi. Ruoppaus ja viemärityöt saattavat
uhata lajia samoin kuin tarkoitukseton raivaaminen
ja uoman täyttäminen. Mitkään työt eivät kuitenkaan
edellytä kalmojuurta kasvavaan rantaviivaan kajoamista.
Vuonna 1999 havaittiin Viinikanojan rannassa
vielä kymmeniä kalmojuuriyksilöitä. Lajin seurana
on monipuolinen kosteikko- ja kulttuurilajisto.
Muusta lajistosta mainittakoon harvinaisena uustulokkaana
pensastyräkki (Euphorbia virgata), vuorijala-
56 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
va (R, VU), jota kasvaa koko Viinikanojan matkalla
sekä saarni (UH-AL-E), joka on istutusperäinen ja
vallannut ojan pohjoispuoleisen rannan. Pensastyräkin
esiintymä joutui vuoden 2000-2001 talvella maanrakennustyömaan
alle, mutta sitkeästi laji näyttää selviytyvän.
**
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1990: Tampereen Viinikanojan kalmojuuri (Acorus
calamus) 1938-90. - Lutukka 6(4): 116-118.
marjaa ja laajalti kangaskortetta (Equisetum hyemale)
itäpäässä. Koiruohoa ja ketomarunaa esiintyy Tampereella
enää vain muutamassa paikassa. Radan pohjoispuolisella
alueella on esiintynyt myös harvinaista pohjankevätmaljakas-sientä
(Urnula hiemalis). Radan eteläpuolen
kalliokedolla kasvaa mäkivirvilää, pölkkyruohoa
ja peltokiertoa. Tämä kohde on mainittu Pirkanmaan
perinnebiotooppijulkaisussa. Alueen uhkana on
umpeutuminen ja sen puustoa olisikin harvennettava
ja ketoja niitettävä. **
4.1.24. Järvensivun radan varret
Rautatien pohjoispuoliset rinteet ja hautausmaan aidan
eteläpuoli ovat harjukasvien runsaimpia esiintymisalueita.
Metsien aukkopaikoissa kasvavat mm. kissankello,
kissankäpälä, nuokkukohokki (Silene nutans),
häränsilmä, metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris)
ja harjusormisara (Carex pallens); rinteiden alaosissa
kasvaa rautatien liepeiden tapaista ketolajistoa, mm.
mäkivirvilää (UH-AL-P), kelta-apilaa (NT) ja isohkoja
jänönapilakasvustoja (UH-AL-P) sekä myös
mm. pölkkyruohoa (Arabis glabra). Tosin vuoden 1999
tarkastelussa ei rinteillä havaittu kelta- ja jänönapilaa,
mikä saattaa osittain johtua kuumasta ja kuivasta kesästä.
Hautausmaan muurin kyljessä kasvaa punakoisoa
ja vuorijalavaa (R, VU). Rinteellä kasvaa uustulokkaista
harvinaista neidonkieltä (Echium vulgare) runsaasti.
Rautatien eteläpuoleisessa penkereessä ollut
vanha myrkkykatkon (Conium maculatum) kasvupaikka
on tuhoutunut vuonna 1996 uusien tie- ja rakennusjärjestelyjen
vuoksi. Itse asiassa suurin osa rautatien
eteläpuolisesta alueesta on tuhoutunut Järvensivun
kerrostalojen ja Tehdaskadun jatkamisen yhteydessä
1990-luvun puolivälin jälkeen.
Idemmäksi mentäessä Tikantien ja Tilhentien välisellä
harju-ketoalueella kasvaa kissankäpälää, kissankelloa,
kuminaa (Carum carvi), nuokkukohokkia ja yllättäen
myös näsiää (mR). Myös radan kummallakin
puolen edellisestä idempänä Puhontaipaleen ja Tikantien
välissä esiintyy merkittävää keto- ja harjukasvillisuutta.
Radan pohjoispuolella olevalla rinteellä
esiintyy jänönapilaa, vaikkakin kuivan vuoden 1999
kesän takia niukalti. Paikallisten asukkaiden mukaan
lajia on rinteellä normaalivuosina runsaastikin. Lisäksi
radan pohjoispuolella kasvaa Tampereen seudulla harvinaista
ketomarunaa (Artemisia campestris), ketokaunokkia
ja myös peltokiertoa. Rautatien pohjoispuolella
aivan radan tuntumassa kasvaa kelta-apilaa, keltamaitetta
(Lotus corniculatus), ketomarunaa ja koiruohoa
eli malia. Tosin malia on istutettu alueelle, vaikkakin
aiemmin sitä on esiintynyt kohteella luontaisestikin.
Malia kasvaa niukasti myös radan varressa Lokintaipaleen
päässä. Alueella kasvaa lisäksi kanervisaraa,
nuokkukohokkia, mäkitervakkoa, mustakonnan-
Lasse Kosonen
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125
4.1.25. Viinikka, Pahalampi
Nykyisellään lampi ympäristöineen on lähialueen asukkaille
erinomainen virkistyskohde. Kasvistollisesti lammen
ranta-alueet ovat monipuolisia. Pohjois- ja Länsi-
Suomelle tyypillinen vesisara on yllättäen rannan valtalaji.
Lammen rantavyöhykkeen kasvistossa on rinnakkain
kirkkaiden ja puhtaiden vesien ja runsasravinteisten
vesien lajistoa. Merkittävimpiä Pahalammen kasveja
ovat leveäosmankäämi, säderusokki, keltaängelmä,
rönsyrölli, rantayrtti, hapsiluikka (Eleocharis acicularis),
suomenhierakka, konnanleinikki (Ranunculus sceleratus),
luhtasara (Carex vesicaria), rantanurmikka (Poa
palustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja vesitatar (Polygonum
amphibium). Kohde on kasvistollisesti kiintoisa
eikä rantavyöhykkeen ja vesirajan raivausta pitäisi
missään tapauksessa laajentaa. **
Ketotyräruohon esiintymispaikat ovat nykyisin
hyvin uhattuja.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 57
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto
Vihilahden etelärannassa sijaitseva, Hatanpään valtatieltä
lähelle Härmälän leirintäaluetta ulottuva ns.
Härmälän puisto on kasvistoltaan monipuolista
aluetta, jossa lehto-, kulttuuri- ja kosteikkokasvit ovat
hyvin edustettuina. Alueen kasvistossa esiintyy myös
kuivempien ympäristöjen ketokasveja ja vanhoja viljelyjäänteitä
(mm. kevätesikkoa, Primula veris mR).
Alueen kasvilajistosta mainittakoon sini- (mR), valko-
ja keltavuokko (UH-AL-P) ja kevätlinnunsilmä.
Kulttuuriperäistä lajistoa edustavat istutusperäiset
sembramänty, varjolilja, akileija, hopeapaju ja salava.
Liiallinen siistiminen ja yleinen kuluminen ovat kuitenkin
vähitellen köyhdyttäneet lajistoa. Kohteen uhkana
on myös rakentaminen. Alueella on luontopolku
**
Lisätietoja:
Tast, E., Hautala, S. & Haavisto, S. (Luontokerho Vuokko):
Luontopolkuopas Härmälä. - Moniste Ympäristövalvonnassa.
4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi
Rehevöityneen järvi- ja ranta-alueen osin ryteikkömäinen
pensasto ja muu kasvillisuus luovat monipuoliset
elinmahdollisuudet eläimille. Vähäjärven kasvillisuudesta
tehtiin vuonna 1995 selvitys. Sen mukaan
itse järven vähälajinen lajisto kertoo veden korkeasta
ravinnepitoisuudesta. Järvessä kasvaa rehevän veden
lajeja kuten isovesihernettä sekä iso- ja pikkulimaskaa
ja sammalista sorsansammalta. Aiempien havaintojen
mukaan järven alueella kasvaa myös hetekaalta , mutta
vuonna 1995 lajia ei tavattu. Ranta-alueen avoimella
luhdalla kasvaa järviruokoa, viitakastikkaa, rantakukkaa,
suo-orvokkia (Viola palustris), korpiorvokkia
(Viola epipsila) ja pohjoisrannalla harvinaista nevaimarretta.
Täällä kasvaa myös suohorsman valkokukkaista
muotoa (Epilobium palustre f. albiflorum). Varsinaisten
lehtojen puuttuessa, alueella kasvaa vain vähän
lehtojen lajeja. Niitä löytyy lähinnä järven lounaispuolen
reunakorpialueilta, mm. lehtopalsami, mustakonnanmarja,
kevätlinnunsilmä ja korpialvejuuri (Dryopteris
cristata). Muita harvinaisempia lajeja alueella ovat
järvikaisla, liereäsara (Carex diandra), isosorsimo, keltaängelmä.
Järvessä on 1980-luvulla pesinyt ja viimeksi
vuonna 1999 tavattu mustakurkku-uikku (Ldir), rantaluhdat
ja ympäröivät pensaikot ovat puolestaan olleet
hyviä yölaulajien esiintymispaikkoja. Roskaantuminen
on alueen suurin haitta ja uhkana rantojen pusikoiden
raivaus. **
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1996: Härmälän Vähäjärven kosteikon kasvit.- Talvikki
20(1):29-38.
4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken
luonnonsuojelualue
Alueen kasvillisuutta esiteltiin kappaleessa 1.1.3. ***
4.1.29. Sarankulma, Saukonoja
Saukonojan Tampereen puoleisella osalla ennen peltoa
ja Valmetin rataa kasvaa kaislasaraa ja hetekaalta.
Kasvillisuuden säilyttämiseksi puron rannat olisi jätettävä
raivaamatta. *
4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko
Purosta erillään olevalla laajalla avolouhikolla kasvaa
melko runsaasti hajuheinää (tarkistettu vuonna 2003,
Dir II , R, NT, V). Louhikko on lähes luonnontilaisena
luettavissa metsälain mukaisiin kohteisiin. **
4.1.31. Multisilta, Rajamäki
Mäellä ja sen rinteillä sekä eteläpuolen kosteikossa
kasvaa eteläistä lehtolajistoa: keltavuokkoa (UH-AL-
P), lehtoimikkää (mR), kevätesikkoa (mR) ja lehtoleinikkiä.
Tosin kevätesikko saattaa olla istutusperäinenkin.
Muista lehtojen lajeista alueella kasvaa taikinamarjaa,
sinivuokkoa (mR), lehtokuusamaa, metsämaarianheinää
(Hierocloë australis), kevätlinnunhernettä
(mR) ja näsiää (mR). Itse mäellä kallioiden välissä
kasvaa tummaraunioista ja alueen eteläosissa runsaasti
istutettuja tammia (Quercus robus). Alue on arvokas
pienimuotoinen kokonaisuus. **
4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän
ja Kuljun moottoritien välinen alue
Lehtoalue muuttui ratkaisevasti 1980-luvun paljaaksihakkuussa,
jolloin varjoa vaativat kasvit alkoivat osin
hävitä. Eteläisempi kosteikkoalue, jossa mm. korpinurmikalla
(UH-AL-P) ja korpisorsimolla (Glyceria
lithuanica, V) on kasvupaikkansa, säilyi kuitenkin koskemattomana.
Avohakkuun jälkeen alueelle on noussut
lehtipuustoa, joka on monin paikoin alkanut sulkeutua
ja lehtokasvillisuus on alkanut elpyä. Metsälehmus
kasvaa edelleen alueella runsaana. Alueesta
kannattaisi perustaa lehtojensuojelualue, jossa puusto
saisi kehittyä luonnontilaisena ja metsänhoidollisissa
toimenpiteissä otettaisin huomioon alueen ominaispiirteet.
Tällaisia nuorta sukkessiovaihetta edustavia
suojelualueita on maassamme riittämättömästi. **
Lisätietoja
Lahtonen, T. 2000: Hakkuun vaikutus lehtolajistoon Tampereen
Valkaman norolehdossa. -Talvikki 24: 29-40.
58 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Louhikon arvokas nuokkuja
Multisillassa, Arranmaan alueella on muuan louhikko. Sekaisin isoja, erikokoisia, osaksi
sammaloituneita tai jäkälöityneitä lohkareita, ikään kuin joku olisi ammoin kipannut
paikalle kuormallisen kiviä. Näiden lohkareiden välistä tai päältä nousee puolitoistametrisiä,
leveälehtisiä korsia, joiden latvassa on on pienitähkyläinen röyhy, kuin häveliäästi nuokkuen.
Ikään kuin se ei jaksaisi nostaa päätään pystyyn näin karulla paikalla. Se on hajuheinä, Cinna latifolia.
Voi vain ihmetellä, miten sellaiseen paikkaan on yleensä jokin voinut juurtua. Hajuheinä on
karun paikkansa kuningatar, ylhäinen yksinäisyys. Kuin tietoisena harvinaisuudestaan. Jotenkin sen
kasvupaikat tuovat mieleen reliktin, kuin jäännöksen jostain jääkaudelta. Varmaan se on aina kasvanut
tuossa. Ja jos louhikko häviää, häviää heinäkin. Herkkä se on myös ilmaston muutoksille.
Toisina kesinä se saattaa kukoistaa komeasti, toisina taas olla kituvan näköinen ja heikkoröyhyinen.
Ihmisen toimenpiteitä se karttaa, vaikka voikin tilapäisesti hyötyä esimerkiksi hakkuun lisäämästä
valon määrästä.
Jo peruskartan avulla voi etsiä hajuheinää. Karttaan mustin kolmioin merkitty louhikko tai
kivirakka voi merkitä suuria odotuksia hajuheinän löytymiselle. Näin on useita hajuheinäpaikkoja
löydettykin. Jossakin louhikon välissä saattaa kulkea puro tai vesiuoma henkien kylmänkosteaa kellari-ilmaa
hajuheinän hengittää. Nimensä mukaista tuoksua hajuheinä ei liiemmälti eritä ympäristöönsä.
Vasta kuivattuna tuntuu sen omalaatuinen, kumariinin tuoksu. Sama, joka luonnehtii kesäistä
tuoksusimake- tai maarianheinäniittyä. Myöhään se kukkii, vasta elokuussa.
Tampereellakin on näitä louhikoita, jossa hajuheinää kasvaa. Multisillassa on siis tämä yksi,
kaupungin länsipuolella Tamrockin alueella Myllypurossa pari paikkaa. Viime mainitut ovat olleet
myös kaavoituksen kohteena teollisuusaluetta kaavoitettaessa, mutta näillä näkymin hajuheinälouhikot
saavat jäädä rauhaan. Aitovuoren kupeessa Ojalan alueelta löytyy yksi esiintymä ja Vuoreksen
alueella - tosin Lempäälän alueella - on pari esiintymiskohdetta. Teiskosta sitä ei ole vielä löydetty.
Koko Suomessa hajuheinä on peräti harvinainen. Pirkanmaalla on sentään kymmenkunta kasvupaikkaa.
Runsain esiintymiskeskus on Pohjois-Savossa, mutta esimerkiksi laajalti länsirannikolta,
etelä-Suomesta ja Pohjanmaalta se puuttuu kokonaan. Mantereisuus luonnehtiikin sen yleistä levinneisyyttä.
Pohjoisinna se sentään on löydetty Hyrynsalmelta ja Lapin kolmion alueelta.
Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 59
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.33. Särkijärvi, Leppänen
Särkijärven länsipuolella sijaitsee tervaleppäkorpi,
jonka puuston ja pensaiston muodostavat kiiltopaju,
tuhkapaju ja tervaleppä. Pohjoisesta ja lännestä laskevien
purojen yhtymäkohdassa kasvaa korven rehevyyttä
ilmentävää kotkansiipeä. Muita rehevää kasvupaikkaa
vaativia lajeja alueella ovat mm. tesma, mesiangervo,
korpikaisla, isoalvejuuri, rentukka (Caltha
palustris), hiirenporras, huopaohdake (Cirsium helenioides),
lehtovirmajuuri, korpiorvokki, lehtokorte, suovehka
(Calla palustris), kevätlehtoleinikki, korpi-imarre,
metsälehmus, lehtokuusama ja kevätlinnunsilmä.
Järveä lähestyttäessä korpi muuttuu kapeaksi puronvarsikorveksi,
jossa huomioitavaa on laaja lehtopalsamikasvusto.
Puron alajuoksun lähistön rantametsissä
kasvaa monia vaateliaita lehtokasveja - mm. lehtoimikkää
(mR), mäkilehtolustetta, keltavuokkoa (UH-
AL-P) ja lehtotähtimöä. Puronotkon etelänpuoleiselta
mäeltä on kaadettu puusto lähes puron varteen asti
joitakin vuosia sitten.Itse puronotkelma eritoten lähempänä
rantaa on metsälakiin sisällytettävä rehevä
korpi, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Alueen
metsänhoidollisissa toimenpiteissä tulisi huomiota
kiinnittää sen erityisluonteeseen. **
Lisätietoja
Korte, K. 2003: Tampereen Särkijärven ja sen luoteispuolisen
alueen kasvillisuudesta. - Talvikki 27: 43-55.
4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven
alue
Pääosin mäntyvaltaista rämettä edustava suo on merkityksellinen
kasvikohde, jota uudet ojitukset kuitenkin
vähitellen muuttavat. Eri rämetyypit vaihtelevat ja
suon eteläosassa sijaitsee pieni nevalaikku. Neva on
metsälain mukainen. Suon kasvistoon kuuluvat mm.
tupasvilla (Eriophorum vaginatum), suomuurain (Rubus
chamaemorus), karpalo, suopursu (Ledum palustre),
juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Empetrum
nigrum), suokukka, pyöreälehtikihokki (Drosera
rotundifolia) sekä harmaa- (Carex canescens), pallo-
(Carex globularis), tuppi- (Carex vaginata) ja pullosara
(Carex rostrata). Suon reunaosat ovat rehevämpää korpea.
Suon ojien tukkiminen olisi perusteltua, kuivattamisesta
saatu hyöty puolestaan kyseenalaista. Suon
eteläpuolella olevat Koukkujärven rantavyöhykkeet
sekä entisten peltosarkojen ryteiköt ovat kasvistollisesti
melko köyhiä, mutta tarjoavat esim. linnuille hyvät
elinmahdollisuudet. Koukkujärven länsipäässä on
huomiotaherättävä tervaleppäkorpi, jonka paksuimmat
tervalepät ovat noin 180 cm ympärysmitaltaan .
Kyseisiä leppiä tällä noin 90 metriä pitkällä ja parikymmentä
metriä leveällä alueella on noin 30. Korven
muuta kasvillisuutta olisi syytä vielä inventoida, sillä
korpi täyttää ainakin metsälain kriteerit rehevästä korvesta
ja on ehdolla luonnonsuojelulain mukaiseksi tervaleppäkorveksi.
Tervaleppäkorven ulkopuolelta ja
Rimminsuolle päin alueen puustoa on voimakkaasti
kaadettu viime vuosina. Aluetta uhkaa lisäksi rakentaminen.
**
4.1.35. Vuores, Vormiston
Pilkkakuusenharju ja Virolaiset
Alue on monilajinen lehtoharjanne, jossa kasvaa mm.
lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR), kevätlinnunhernettä
(mR), metsävirnaa (Vicia sylvatica), hiirenporrasta,
kevätlinnunsilmää, taikinamarjaa, lehtokuusamaa,
lehtoimikkää (mR), lehtoleinikkiä, tesmaa, mäkilehtolustetta,
metsämaarianheinää, tuppisaraa, näsiää
(mR), mustakonnanmarjaa ja runsaasti lehmusta.
Joitakin vuosia sitten Pieni-Virolainen-järven eteläpäästä
harjun laelta on kaadettu metsää lähes avohakkuuna
ja lisäksi alueen kaakkoispäässä harvennettu
voimakkaasti. Toisaalta harventaminen saattaa edistää
lehtokasvillisuutta lisääntyneen valon myötä. Pilkkakuusenharju
on merkittävää liito-oravan elinpiiriä.
Sitä on havaittu alueella harjun päällä ja vuoden 2000
keväällä jälkiä lajin olemassaolosta löytyi myös harjun
kaakkoispäästä vanhan kolohaavan tyveltä. Harjun
luontoa uhkaa Vuoreksen rakentaminen ja kulumisen
lisääntyminen. V. 2002 lähellä olevan tienristeyksen
tienoilta löytyi yksi kukkiva hirvenkello (VU) ja kaksi
lehtiruusuketta. Virolaisten järvien välisellä kannaksella
on suurehko hirvenkelloesiintymä (v. 2002 31
kukkavartta 20 x10 metrin alalla). **
4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden
purolehto ja Mäyrämäki
Koko laajahko alue Lempäälään saakka on paikoitellen
rehevän lehtomaista. Suolijärven Sonninottanlahden
perukan puronvarsi on tyypillinen kuusivaltainen
puronvarsilehto, jossa kasvaa mustakonnanmarjaa, sinivuokkoa
(mR), tesmaa, lehtokortetta, kotkansiipeä,
kevätlinnunsilmää, kevätlinnunhernettä (mR), syyläjuurta,
keltavuokkoa (UH-AL-P), hiirenporrasta, taikinamarjaa,
lehtoleinikkiä, lehtovirmajuurta, lehtokuusamaa,
näsiää (mR) ja lehtotähtimöä.
Metsälehmus on koko järven lounaisrannan alueella
tavallinen ja esiintyy jopa kookkaina puumaisina
yksilöinä. Viettävän Mäyrämäen rinteen painanteissa
kasvaa mustakonnanmarjaa, näsiää (mR), lehtoimikkää
(mR), vaahteraa, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia,
lehtoleinikkiä, soikkokaksikkoa (R), lähde- ja lehtotähtimöä,
suokelttoa, keräpää- ja lähteikköpoimulehteä
(Alchemilla glomerulans ja A. glabra), mäkilehtolustetta,
kevätlinnunhernettä (mR), korpinurmikkaa
(UH-AL-P), lehtomataraa, kevätlehtoleinikkiä, kelta-
60 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
vuokkoa (UH-AL-P), kotkansiipeä, valkolehdokkia
(R), syyläjuurta ja isoalvejuurta. Koko Mäyrämäen
alue esimerkkinä varjoisista lehdoista ja tuoreesta kankaasta
on säilyttämisen arvoinen, varsinkin kun lähialueella
on ollut suuria hakkuita. Harjun lehtolaikut
ovat paikoin lähes luonnontilaisia ja siten metsälain
mukaisia kohteita. Itse järvessä kasvaa etelässä harvinaista
lapinvesitähteä (UH-AL). Harjun luonto on
paikoin kärsinyt metsänhoidollisista toimenpiteistä,
joita suunniteltaessa alueen erityinen luonne tulisikin
ottaa paremmin huomioon. **
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa. -
Tammerkoski 6/84: 38-41.
Metsätähti Oy. 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus.
Vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin
ympäristövalvontayksikössä.
4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi
Alue muodostuu Myllyojan puronvarren kulttuurilehdosta
ja koivukorvesta, joka on kantakaupungin alueella
harvinainen biotooppiyhdistelmä ja lajistollisestikin
arvokas. Kasveista voidaan mainita kevätlinnunherne
(mR), lehtoimikkä (mR), näsiä (mR), suokeltto,
korpiorvokki, jalkasara (UH-AL-P) ja harajuuri. Alueen
uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet.*
4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä
Viitastenperä on maisemallisesti arvokas rantakallioja
jyrkännealue, jota on ehdotettu luonnonsuojelualueeksi.
Alueen monipuolisesta jäkälälajistosta mainittakoon
melko harvinaiset pikkuokajäkälä (Cetraria muricata)
sekä lahden eteläpuoleisella kalliolla Cladonia
caespiticia. Alueen sammallajistosta mainittakoon
nuppihuopasammal (Aulacomnium androgynum), tihkutierasammal
(Racomitrium aguaticum) ja kalliokärpänsammal
(Rhabdoweisia fugax). Lahdekkeen tyvessä
metsä on lehtomaista. Kalliokko puustoltaan vähätuottoisena
alueena täyttää metsälain kriteerit kitukasvuisesta
kallioalueesta. Nykyisin alue on voimakkaasti
kulunut. **
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1966: Hervannan Ruskonperä - kaunis mutta
vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.
4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen
metsäalue
vokkia (V) ja sarjatalvikkia. Metsässä kasvaa runsaasti
lehtipuita (alueeseen kuuluu mm. suuri haavikko) ja
sen linnusto (mm. pohjantikka) ja pieneliöstö on monipuolista.
Liito-orava (Pteromys volans, DirIV, VU,
V) on havaittu alueella ainakin vuonna 1999. Alueen
ainoana uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet. **
4.1.40. Veisu, Pehkusuo
Alue on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä
kappaleessa 2.4.
4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen
luoteispuolen lehtorinne
Alue on entisestään supistunut laskettelurinteen takia
ja on osin muutenkin raivattu. Olisi tärkeää säästää
vielä kaatamatta olevat jalot lehtipuut; vaahterat, lehmukset
ja haavat. Samalla säästyisivät lehtolajiston
rippeet, kuten keltavuokko (UH-AL-P) ja lehtotähtimö.
**
4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen
koillispuolen puronvarsirinnelehto,
“Pitkäahde”
Alueella on rehevää lehto- ja puronvarsilajistoa: korpinurmikkaa
(UH-AL-P), lehtotähtimöä, lähdetähtimöä,
hetekaalta, keräpääpoimulehteä, tesmaa, lehtokuusamaa,
koiranvehnää, haisukurjenpolvea, keltavuokkoa
(UH-AL-P), sinivuokkoa (mR), mustakonnanmarjaa,
lehtopalsamia, näsiää (mR), tesmayrttiä
(UH-AL), velholehteä, lehtopähkämöä, kaiheorvokkia
(V) ja lehto-orvokkia. Alueella on myös liitooravan
kolohaapoja (DirIV, VU, V). Pensastoa on
raivattu, mutta paikoin rinteen puusto on iäkästä ja
osa puronvarresta ja rinteestä vaatisikin suojelua saadakseen
kehittyä luonnontilaisena. Yläpuolella on
käytöstä poistettu kaatopaikka. Alueen ainoana uhkana
ovat metsänhoidolliset toimenpiteet.***
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1986: Tampereen kantakaupungin luontokohteita:
Lukonojanmäki. - Tammerkoski 6/86: 4-7.
4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon
etelärinne Hervannan valtaväylän
itäpuolella
Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhteydessä
kappaleessa 2.4.
Kyseessä on monilajinen vanha metsäalue, jossa kasvaa
tuoreen kankaan ja lehdon kasveja, kuten kaiheor-
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 61
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Sarjatalvikki on säilynyt vielä Aakkulanharjun alueella.
62 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju
Alueella on vielä jäljellä niukasti ja harjujen etelärinteille
ominaista kasvilajistoa, jonka edustajia ovat mm.
jalkasara (UH-AL-P) ja hietaorvokki. Eteläisen rinteen
säilyttäminen on perusteltua, sillä alueella kasvaa
muutakin kiintoisaa harjulajistoa: sarjatalvikkia, harjusormisaraa,
kanervisaraa, nuokkukohokkia ja tavallisemmasta
lajistosta kissankelloa. **
4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta
Rehevässä rantalehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä,
korpinurmikkaa, kelta- (UH-AL-P) ja valkovuokkoa,
mustakonnanmarjaa, lehtoimikkää (mR) sekä keltanokitkeröä.
Keltanokitkerö kuuluu lajeihin, jota pidetään
valtakunnallisesti taantuneena, vaikkakin Tampereella
se on paikoin yleistynyt. Haiharan puistoalueella
kasvaa suuria puuyksilöitä ja koko alueella esiintyy
vanhoja kartanokulttuurin lajeja: tylppälehtihierakkaa,
saksankirveliä (Myrrhis odorata), keltanokitkeröä ja
valkopiippoa (Luzula luzuloides). Kohteella kasvaa
myös korpinurmikkaa (UH-AL-P) ja puistonurmikkaa
(P. chaixii) sekä näiden risteymää P. x pawlowskii,
jonka Suomen ainoa kasvupaikka on Haiharassa.
Kaukajärven asuntoalueen ja Solkimäen rakentamisen
jälkeen alue on osittain pahoin kulunut ja roskaantunut.
Hikivuoren pohjoinen pystysuora seinämä on
metsälain mukainen kohde, joka todettiin v. 2002 tehdyn
tutkimuksen perusteella myös sammaliltaan arvokkaaksi
kohteeksi. Sammallajisto sisältää jopa
uhanalaista lajistoa. Jyrkänteen länsipäästä löytyi mm.
erittäin uhanalainen kolokärpänsammal (Rhabdoweisia
crispata, EN). Muuta huomionarvoista harvinaista
lajistoa ovat mm. Hypnum imponens, Mnium hornum,
Schistostega pennata, Diplophyllum albicans. ***
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1964: Haiharan Hikivuori, erikoislaatuinen, mutta
vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.
Kääntönen, M. 1985: Tampereen seudun järviluontoa: Kaukajärvi.
- Tammerkoski 7/85: 4-8.
Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)
massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).
- Talvikki 20: 101-104.
Kääntönen, M. 1998: Harvinainen puisto- ja korpinurmikan
risteymä (Poa x pawlowskii) Tampereella. -Lutukka 14:29-30.
4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki
Levonmäki on Kaukajärven etelärannan monilajinen
jyrkännelehto, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, vaahteraa,
tesmaa, kaiheorvokkia (V), lehtokuusamaa,
mustakonnanmarjaa, kotkansiipeä, näsiää (mR), koiranheisiä
ja keltavuokkoa (UH-AL-P). Alueen haapojen
rungoilla kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobaria
Lasse Kosonen
Haiharan puiston valkopiippokasvustoa.
pulmonaria) ja lähistöllä harvinainen lepänkärpässieni
(Amanita friabilis) tyypillisellä kasvupaikallaan leppää
kasvavassa metsikössä. Toinen sieniharvinaisuus alueelta
on piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum, NT),
jonka esiintymä on Suomen pohjoisin. Alueen uhkana
ovat metsänhoidolliset toimenpiteet. Olisi suotavaa,
että alueelle jätettäisiin tarkoituksellakin järeää
lahoavaa puustoa. **
4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi
Alue muodostaa maisemallisesti, lajistollisesti ja historiallisesti
suojelemisen arvoisen luonnonkauniin kokonaisuuden.
Niemellä toimi 1900-luvun alussa Bertel
Grahnin isännöimä Kaukajärven kartano ja myöhemmin
myös Saarioisten taimisto, jonka seurauksena
niemellä on rikas kulttuuriperäinen kasvillisuus.
Aluetta käyttävät vielä puutarhaviljelijät, joille kaupunki
on vuokrannut palstoja vuodesta 1982. Alueelta
löytyy muiden muassa erikoisia viljelyperäisiä puulajeja,
joista jotkut yksilöt ovat jopa valtakunnallisesti
suurimpia: banksinmänty (Pinus banksiana), kontortamänty
(Pinus contorta), palsamipihta (Pinus balsamea),
saarni (Fraxinus exelcior), hopeakuusi (Picea pungens)
ja siperiansembra.. Alueen muita puuharvinaisuuksia
ovat istutusperäiset punasaarni, tuoksupoppeli ja kynäjalava
(R). Rantarinteillä kasvaa runsaasti tuomia ja
tervaleppiä jopa läpitunkemattomaksi ryteiköksi asti.
Kaupungin viheralueselvityksessä todetaan, että
ranta-alueet ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja suuresta
korkeuserosta johtuen hikeviä, vaikka varsinaiset
lähteet puuttuvatkin. Rantatörmien hikevyys näkyy
siten, että kotkansiipeä kasvaa paikoitellen melko yl-
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 63
Arvokkaat luonnonalueet
häällekin rinteeseen. Kotkansiiven lisäksi samoilla
paikoilla kasvaa mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta,
lehtopalsamia, lehtonurmikkaa ja isoja rohtoraunioyrttikasvustoja.
Harvinaisempana lajina alueella kasvaa
lehtoarhoa, valkovuokkoa, kevätlinnunsilmää, harajuurta,
lehtopähkämöä, lähdetähtimöä ja rönsyrölliä.
Erikoisuutena rantalehdon tihkupinnalta löydettiin
myös kierumataraa. Se voidaan katsoa kuuluvaksi Pirkanmaan
uhanalaisiin lajeihin, sillä laji on Suomen
eteläistä rannikkoseutua lukuun ottamatta erittäin
harvinainen. Lajilla on Tampereella kaksi löytöpaikkaa.
Kesällä 1996 niemen lounaiskulman rantaniityltä
löytyi yllättäen myös erittäin harvinaista kalmojuurta,
jonka maailman pohjoisin kasvupaikka on Viinikanoja
(ks. kappale 4.1.23.). Lajia oli rantaniityn lisäksi aivan
vesirajassa ja kartanon entisen vajarakennuksen
pohjoisnurkalla. Muusta vesikasvillisuudesta mainittakoon
Suomessakin kohtalaisen harvinainen karvalehti,
ristilimaska (Lemna trisulca) ja heinävita (Potamogeton
gramineus). Rantakasvillisuuskin on tavanomaista
ehkä lukuun ottamatta kalmojuurta ja kantakaupungin
alueella harvinaista pohjannurmikkaa (Poa alpigena).
Lisäksi rantavyöhykkeen lajeista voisi mainita
mm. pitkäpääsaran (Carex elongata), keltakurjenmiekan,
luhtavuohennokan ja punakoison.
Kuivemman kallioalueen lajisto poikkeaa selvästi
rantarinteiden lajistosta. Kalliopaljastuman laidoilla
kasvaa katajaa ja vuorimäntyä. Kenttäkerroksen lajeihin
kuuluvat mm. valkovuokko, kissankello, kivikkoalvejuuri,
mäkitervakko, aholeinikki (Ranunculus polyanthemos)
ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Ylätasanteella
ei juuri tapaa alkuperäisen metsäluonnon lajeja,
vaan peltorikka- ja koristekasveja sekä ihmisen
tahattomasti levittämiä lajeja. Poikkeuksena kuitenkin
harjusormisara. Peltorikkalajeista tasanteella sinnittelee
mm. isorölli (Agrostis gigantea), rikkanenätti (Rorippa
sylvestris) ja rikkasinappi (Sinapis arvensis).
Kulttuurilajistoa edustavat mm. pikkutakiainen, peltokierto,
keltanokitkerö, sepiväpeippi (Lamium amplexicaule),
litteänurmikka ja pukinparta. Kohteella
kasvaa myös kynäjalavaa (R, VU). Koristekasveista
voisi mainita lehtosinilatvan, illakon (Hesperis matronalis),
tarha-alpin (Lysimachia punctata), isopiiskun
(Solidago gigantea) ja jalokiurunkannuksen. **
Lisätietoja :
Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)
massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).
- Talvikki 22(2): 101-104.
Lahtonen, T. 1993: Kierumatara (Galium aparine) Tampereella. -
Talvikki 17: 66.
Lahtonen, T. 1998: Tampereen Kaukaniemen paksut puut. -
Talvikki 22(1): 49-53.
Lahtonen, T. 1996: Tampereen Kaukaniemen ruoho- ja
puuvartiskasvisto. Raportti ympäristövalvonnassa.
4.1.48. Kaukajärvi
Kaukajärveä ympäröivät eteläpuolella metsät ja
pohjoispuolella asutus ja teollisuus. Rannat vaihtelevat
äkkisyvistä kivikkorannoista laakeisiin hiesusavirantoihin.
Vesi on kirkasta ja näkösyvyys suuri.
Vaikka järvi rehevöityi selvästi 1960-luvulla, veden
laatu on edelleen hyvä. Päällisin puolin Kaukajärven
vesikasvillisuus näyttää niukalta, sillä rannoilta
havaittavaa kasvillisuutta on vähän. Koska rannat
ovat jyrkkiä ja järvellä liikutaan paljon, ilmaversoiskasvillisuus
pysyy niukkana. Esim. ruovikoita järvellä
ei ole enää ollenkaan. Kelluslehtiset vesikasvit
ovat myös niukkoja. Ulpukkaa kasvaa lähinnä järven
itä- ja länsipään suojaisissa lahdissa. Upoksissa
kasvavia vesikasveja on sen sijaan runsaasti ja monin
paikoin lajisto on monipuolista. Uposlehtisistä
kannattaa mainita sisävesistöissä harvinainen ja
Hämeen läänissä vaarantuneeksi luokiteltu uposvesitähti
(Callitriche hermaphroditica) ja pitkälehtivita.
Nuottaruoho (Lobelia dortmanna, V), joka 1940- ja
1950-luvuilla oli Kaukajärven valtalajeja, on kärsinyt
rehevöitymisestä ja lähes kadonnut järven kasvillisuudesta.
Kaukajärvessä kasvaa niukasti vesisammalia, enimmäkseen
Riihiniemen ja Sirkanniemen edustalla. Lajistoon
kuuluvat ainakin järvinäkinsammal, upossirppisammal
(V), uhanalaiset ja harvinaiset vellamonsammal
ja ahdinsammal (Rhynchostegium riparioides)
sekä järvinäkinparta ja järvitähtiparta. Putkilokasviston
perusteella Kaukajärveä voidaan pitää melko ravinteisena
järvenä. Huomattava osa vaateliaasta lajistosta
on ilmaantunut järvelle vasta viime vuosikymmeninä,
kun järvi on rehevöitynyt. Rehevöityminen ei
ole kuitenkaan vielä johtanut karujen vesien kasvillisuuden
häviämiseen, nuottaruohoa lukuun ottamatta,
joten järven vesikasvillisuus on monipuolista ja suojelun
arvoista. **
Lisätietoja:
Bäck, S., Raithalme, T. & Toivonen, H. 1988: Tampereen
Kaukajärven vesikasvisto. - Lutukka 4/88: 13-19.
4.1.49. Pappila, Sikosuo
Sikosuo on yksi viidestä jänönsalaatin (UH-AL-P)
kasvupaikasta Tampereella. Tosin havaintoja lajista
ei ole lähivuosiin tehty. Alueella kasvaa myös soikkokaksikkoa
(R), harvinaista isovesirikkoa ja isolimaskaa.
Isovesirikko on löytynyt kohteelta kymmenisen
vuotta sitten eikä viimevuotisia havaintoja siitä
ole. Laji ilmestyy tyypillisesti siemenpankista esimerkiksi
maaperän kaivuun yhteydessä. Isovesirikko
(Elatine alsinastrum) kuuluu valtakunnallisesti
uhanalaisiin ja vaarantuneisiin kasveihin. Sienilajeista
alueella kasvaa myös harvinaista Entoloma al-
64 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
botomentosum-rusokasta ja pajuilla suomukääpää
(Polyporus squamosus). Kohde olisi suojelemisen arvoinen.
***
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1992: Tekolammikoiden vesi- ja rantakasvillisuus
Tampereella. - Talvikki 16:64-71.
4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto
Rehevässä koilliseen viettävässä haavikkolehdossa
kasvaa vaateliaita putkilokasveja: lehmusta, runsaasti
soikkokaksikkoa (R) ja mäkilehtolustetta, lehtokuusamaa,
näsiää (mR), lehto-orvokkia ja taikinamarjaa.
Alueella kasvaa myös jalkasaraa (UH-AL-P), aholeinikkiä,
mustakonnanmarjaa, koiranvehnää, mätässaraa,
suokelttoa, kevätlinnunhernettä (mR), tesmaa,
valko- ja keltavuokkoa (UH-AL- P) sekä sinivuokkoa
(mR). Erikoisuutena koilliseen viettävällä rinteellä
kasvaa noin kolmisenkymmentä ns. mukurahaapaa,
joiden runko on muotoutunut oudon muhkuraiseksi.
Kohteelta löytyi liito-oravan papanoita
syksyllä 2001. Alueen puustoa harvennettiin vuoden
1999 keväällä. **
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1993: Tampereen tunnetut jalkasaraesiintymät (Carex
pediformis subsp. rhizodes). - Talvikki 17(2): 128-139.
Lasse Kosonen
Linnainmaan mukurahaavat ovat huomiotaherättäviä.
4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa
Alueella on upea kallio, jossa kasvaa mm. kalliohatikkaa,
ketoneilikkaa (NT), kissankäpälää, runsaasti kalliokieloa,
kesämaksaruohoa ja suppujäsenruohoa (Scleranthus
annuus ssp. polycarpos), sekä kalliojyrkänne ja
sen alainen lehtoalue, jossa esiintyy mm. lehmusta,
haisukurjenpolvea, lehtoarhoa, lehtopalsamia ja kaiheorvokkia
(V). Jäkälistä mainitsemisen arvoinen on
harvinainen pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum).
Alueen suojeluarvoa lisää vanha jyhkeä kuusikko. Ulkoilijoiden
aiheuttama maaston kuluminen on kuitenkin
jo selvästi havaittavissa. Jyrkänteellä ja sen alaisella
metsiköllä olisi aineksia metsälain mukaiseksi kohteeksi,
mutta kuluneisuuden vuoksi se ei täytä metsälain
luonnontilaisuuden vaatimuksia. Kohteen metsiä
olisi hoidettava vanhoina metsinä ja kallioita varjeltava
liialta kulumiselta.**
4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto
Kokonaisuudessaan alue on arvokasta, pääosin kuusivaltaista
vanhaa metsää, joka paikoin lähentelee metsälain
mukaista vanhaa metsää laho- ja maapuineen.
Soukonvuoren rinteen alla koivujen ja vanhojen haapojen
osuus kuitenkin lisääntyy. Kasviston puolesta
alue on suurimmaksi osaksi hyvin rehevää lehtoa mutta
myös osin lehtokorpea ja tuoretta kangasta. Alueella
ovat edustettuina kaikki merkittävät lehtokasvit,
kuten kotkansiipi, lehto-orvokki, valko- ja keltavuokko
(UH-AL-P), näsiä (mR), kevätlinnunherne (mR),
mustakonnanmarja, salokeltano, tesma, mustaherukka,
kevätlehtoleinikki, lehtokuusama, pussikämmekkä
(UH-AL), kevätlinnunsilmä, metsävirna, lehtoimikkä
(mR) ja vaahtera, joiden lisäksi alueella kasvaa suuri
määrä lehtokorven kosteutta vaativia lajeja, kuten velholehti.
Tähtitalvikki kasvaa alueella poikkeuksellisen
yleisenä. Lähes luonnontilaisten lehtolaikkujen, rehevien
korpien sekä Niihamanjärveen laskevan puron
osalta kohteet ovat metsälain mukaisia. Lisäksi pyörätien
eteläpuolella on kaksi metsälain mukaista lähdettä/
tihkupintaa.
Lehtokokonaisuuteen sisältyy polun eteläpuolella
oleva pieni haapaa ja näsiää (mR) kasvava mäki.
Eläinlajistosta mainittakoon mäyrä, joka on pesinyt
alueella vuosikausia. Vuoden 1999 kesällä karhun kerrottiin
liikuskelevan alueella. Alue on otettu huomioon
vanhojen metsien kartoituksessa ja se kannattaisi
rauhoittaa ja jättää kehittymään luonnonvaraisena.
Osa alueesta voisi olla hoidettua lehtoa. Marraskuussa
2001 kaatui alueelta melko paljon puita, joista osa
jätettiin alueelle lahoamaan.**
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 65
Kartta 6. Arvokkaat kasvialueet: kantakaupunki
Kartta 7. Arvokkaat kasvialueet: Aitolahti-Teisko
Arvokkaat luonnonalueet
Tämän alueen ulkopuolelta Pikku-Niihama-järven
ulkoilumajan länsipuolella rantavedessä kasvaa
harvinaista nevaimarretta ja pohjoisrannalla Tampereella
melko harvinaista korpialvejuurta.
4.1.53. Niihama, Lahnakallion-
Huhtainniemen lehto- ja ketoalue
Lahnakalliolla Alasjärven rantalehdossa kasvaa muun
lehtokasvillisuuden ohessa runsaasti luonnonvaraista
humalaa ja 28 yksilöä (v. 1999) lehtoneidonvaippaa
(R). Ketoalueella kasvaa ruotsinpitkäpalkoa, keväthanhikkia
(Potentilla crantzii), ketotädykettä ja ja kapealehtipajua.
Alasjärven koillisnurkassa on harajuuren
kasvupaikka. Aluetta on pilattu hakkuilla, mutta
toisaalta hakkuista on ollut myös hyötyä lehtoneidonvaipalle
valoisuuden lisääntymisenä. **
ränsilmä. Kieloa kasvaa alueella erityisen runsaasti.
Mäen pohjoispuolella on pieni edustava räme, jossa
kasvaa tyypillisten varpujen ohella mm. suomuurainta,
herttakaksikkoa, harajuurta ja suokelttoa. Suon
keskiosat ovat nevaa, jolta osin kohde onkin metsälain
tarkoittama vähäpuustoinen avosuo. Aluekokonaisuuteen
kuuluu myös rämeestä koilliseen olevan mäen takana
oleva “Rantamaan” notko. Notko on erittäin rehevää
kuusilehtoa, jonka kuuset olivat näyttävän kokoisia
ja lehtokasvillisuutta on runsaasti. Notkelman
puusto kaadettiin lähes viimeiseen kuuseen joitakin
vuosia sitten. Lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko
(mR), tesma, kaihe- ja korpiorvokki, hiirenporras, kevätlinnunherne
(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä
(mR), lehto-orvokki, velholehti ja hetekaali. Alueen
linnustoon kuuluu mm. helmipöllö (Aegolius funereus,
Ldir, V) ja peukaloinen.
Vuoden 1999 aikana alueen puustoa harvennettiin,
mutta alueen kokonaisuus olisi tärkeä säästää
sellaisenaan ilman hakkuita. Kuitenkin pakolliset
sähkölinjan alustan raivaukset eivät välttämättä ole
haitaksi vaan saattavat auttaa joidenkin kasvilajien
säilymistä. **
4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän
risteyksessä
Alue on Pälkäneen ohella amerikkalaista alkuperää
olevan sammakonkellon (Campanula aparinoides) toinen
kasvupaikka Euroopassa. Vuonna 1999 puron
varrelta laskettiin noin 25 yksilöä sammakonkelloa.
Lajin säilymisen turvaamiseksi osa puron varren pajukosta
olisi poistettava. Umpeenkasvun lisäksi uhkana
on ojan luonnontilan muutokset. ***
Lisätietoja:
Alasjärven lehtoneidonvaippaesiintymä on
kantakaupungin ainoa.
4.1.54. Niihama, Kuokkamaa
Lasse Kosonen
Alueen lounaispäässä metsäisen ja kallioisen mäen
juurella ja osin rinteessäkin on rehevää kasvillisuutta.
Lehtolajiston osalta rehevin paikka on mäen koillis- ja
itälaita, jossa kasvaa lehtoimikkää (mR), lehto-orvokkia,
mäkilehtolustetta, sinivuokkoa (mR), tesmaa, sormisaraa,
kevätlinnunhernettä (mR), mustakonnanmarjaa,
näsiää (mR) ja metsävirnaa. Muita lajeja ovat
valkolehdokki (R) ja pussikämmekkä (UH-AL), jota
esiintyy runsaasti, taikinamarja, metsämaarianheinä,
kivikkoalvejuuri, tuppisara, valkolehdokki (R) ja hä-
Lahtonen, T. 1987: Sammakonkello, Campanula aparinoides,
Tampereella (EH). - Talvikki 11(1): 13-19.
4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi
Alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna
1988 ja sitä on esitelty kappaleessa ks. 1.1.5.
4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden
perukan kalliojyrkännelehto
Pohjoiseen laskevan korkean kalliojyrkänteen alla olevassa
varjoisassa puronotkolehdossa kasvaa useita lehtokasveja,
kuten kevätlinnunsilmää ja keltavuokkoa
(UH-AL-P). Alueen itä-koillispuolella olevalla mäeltä
löydettiin vuonna 1999 valkolehdokkia (R) noin 20
yksilöä. Kalliojyrkänne on metsälain mukainen kohde.
Alueen uhkatekijänä on rakentaminen. Alueen ympäristössä
on tiheä liito-oravakanta. **
68 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Sammakonkello kasvaa Atalassa toisella kasvupaikallaan Suomessa ja Euroopassa.
Sen kasvupaikka kärsii pensoittumisesta ja olisi kiireellisesti raivattava.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 69
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen
louhikkorotko
Sekametsää kasvava rotko on maisemallisesti vaikuttava
ja lajistollisesti merkittävä. Alueella kasvavat mm.
hajuheinä (Dir II, R, NT, V), lehmus ja ketunlieko
(Huperzia selago). V. 2003 hajuheinää ei löydetty paikalta.
Alue on liitetty Kangasalasta Tampereen kaupunkiin
vuoden 1988 alussa. Rotko kalliojyrkänteineen
ja louhikkoineen on lähes luonnontilaisena metsälain
mukainen kohde. **
Lisätietoja:
Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.
- Talvikki 6(1): 10-21.
4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen
niemeke
Niemenkärjessä ja pohjoisrannassa kasvaa arvokkaita
rantalajeja, joista monet ovat pohjoisilla äärirajoillaan:
rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), vesi- ja suomenhierakka
sekä hirssisara (Carex panicea). Lisäksi
Juoponlahden perukassa kasvaa punakoisoa. Niemenkärjessä
on lisäksi pari edustavaa katajaa. Uhkana alueen
luonnontilalle on rakentaminen. *
4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet
Alueella sijaitsee jo vuosisadan alusta asti laidunnettu
monipuolinen hevoslaidun. Laidun oli 20 vuotta pois
käytöstä, kunnes hevoslaidunnus aloitettiin uudelleen
1990-luvun alussa. Läntisin laidun on kolmen hehtaarin
suuruinen, kaunis kallioinen mäki, jolla komeita
katajikkoja lukuun ottamatta kasvaa vain vähän muuta
puustoa. Noin puolet laitumesta on tuoretta ja kosteata
heinäniittyä ja toinen puoli tuoretta pienruohoniittyä
sekä kallioketoa. Alueen kasvilajistosta voisi
mainita paimenmataran (Galium album), niittynätkelmän
(Lathyrus pratensis), ahomansikan (Fragaria vesca)
ja niittyleinikin (Ranunculus acris). Hyönteislajistosta
kohteelta on havaittu harvinaista isonaamiokukkakärpänen
(Doros profuges, eR, VU). Laitumien arvot
ovat myös maisemassa ja kulttuurihistoriassa. Kohteen
säilyminen vaatisi laitumien hoitoa joko laiduntamalla
tai niittämällä. Kohde on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa.
*
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.
4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen
puronnotko
Puronnotko on 1950-luvulta lähtien ollut mukana
Tampereen merkittävien luontokohteiden kartoituksissa.
Lisäksi alue on paikallisesti merkittävänä lehtokohteena
mukana valtakunnallisen lehtojensuojelutyöryhmän
mietinnössä. Purolehto on vain vähän yli
hehtaarin suuruinen ja kokonaisuudessaan notkelmassa,
jonka laiteet ovat multavia rinteitä. Notkossa on
rikas puronvarsilajisto, josta mainittakoon lehtokuusama,
taikinamarja, keltavuokko (UH-AL-P), mäkilehtoluste,
humala, lehtopalsami, kotkansiipi, mustakonnanmarja,
koiranheinä, kevätlehtoleinikki, lehtoleinikki
ja lehto-orvokki sekä kookkaat tuomet, lehmukset
ja tervalepät. Tuomet ja vadelmapensaat tekevät
lehdosta ryteikköisen ja hankalakulkuisen. Puronvarsilehdon
merkittävimpänä kasvilajina voidaan pitää
humalaa, jonka runsas esiintymä lienee luonnonvarainen.
Purokivien sammalista kannattaa mainita koskikoukkusammal
(Dichelyma falcatum).
Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan
ja on metsälain kriteerit täyttävä kohde. ***
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1992: Tampereen Aitolahden kirkon humalalehdon
kasvisto. - Talvikki 16(1): 13-21.
4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso
Keson talon luona sijaitsee suppea-alainen lehtotäplä,
jossa valtalajeina ovat lehtoleinikki ja keltavuokko
(UH-AL-P). Muita alueen lajistoon kuuluvia lajeja
ovat kevätlehtoleinikki, mustakonnanmarja ja taikinamarja.
Keltavuokon esiintymät ovat pohjoisilla äärialueillaan
ja siksi säilyttämisen arvoisia. Aitolahtea
pohjoisempia keltavuokkokasvustoja on vain Ylöjärven
Valkeekivenlahden lehdossa. *
4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti
Lahdelta noin 300 m koilliseen kasvaa soikkokaksikkoa
(R), häränsilmää, aholeinikkiä, kapealehtipajua ja
niukasti lehtoneidonvaippaa (R). Tosin v. 1999 ei tehty
havaintoa soikkokaksikosta eikä lehtoneidonvaipasta
johtuen ilmeisesti kuivasta kesästä. Lisäksi alueen
alapuolisella kosteikolla kasvaa rantaminttua ja mutakuopissa
isolimaskaa. Alueelta noin 350 metriä eteläkaakkoon
kasvavat Aitolahti-Teiskon ainoat jänönsalaatit.
Kohde sijaitsee Kiikkisensolantien päässä noin
50 metriä Näsijärven rannasta. Jänönsalaattia kasvoi
paikalla vuonna 2002 kymmenkunta yksilöä. *
70 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Aitolahden kirkon notkossa ryöppyää kevätpuro vallattomana.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 71
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-
Utukanlammi
Alue on merkittävä vaateliaiden vesi- ja rantakasvien
kasvupaikka ja myös linnuston ja maiseman kannalta
suojelun arvoinen. Lajistosta voidaan mainita vesihierakka,
korpialvejuuri, nuokkurusokki, litteä-, tylppälehti-
ja pikkuvita. Litteävita kuuluu harvinaisiin kasveihin
koko Pirkanmaalla. Sorilanlammen eteläpuolella
sijaitsee luonnonsuojelualueeksi perustettu katajaketo
(ks. 1.1.6.). **
4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi
Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m
Paloon
Edustavaa puronvartta ja koskea ympäröivässä lehdossa
kasvavat mm. lehtoleinikki, jalkasara (UH-AL-P),
mäkilehtoluste ja punaherukka. Alue on uhanalaisen
tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina, eR, EN)
yksi valtakunnallisesti vähälukuisista esiintymisalueista
(s. 92). *
4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja
Järven kaakkoisrannalla Myllypuron alkupäässä on
yksi harvoista Pirkanmaan nuijasaran (Carex buxbaumii,
UH-AL-E) esiintymistä. Vuoden 1999 tarkastelussa
lajia kasvoi nevareunuksella melko runsaasti.
Kasvupaikka on erittäin helppo säilyttää, joten rauhoitus
olisi järkevä ratkaisu. Laji on Etelä-Suomen
järvialueella harvinainen ja kohde mukana soidensuojelun
perusohjelman inventoinnissa. Puron alun nevarannoilla
kasvaa lisäksi juurtosaraa, leväkköä
(Scheuchzeria palustris), luhtakuusiota, valkopiirtoheinää
(Rhynchospora alba), villapääluikkaa ja hanhenpajua
(Salix repens).**
(Iso-Lumojalle menevän tien varrelta vanhojen
peltojen väliseltä haavikolta löytyi v. 1999 pussikämmekkää
neljä yksilöä (UH-AL), yövilkkaa, sinivuokkoa
(mR), viitaorvokkia (Viola x ruprechtiana) ja runsaasti
mäkilehtolustetta sekä koiranvehnää, tarkistettu
vuonna 1999).
4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi
Keskisen talon länsipuolella
Asutuksen tuntumassa sijaitseva alue on kivikkoista
tiivismuotoista purolehtoa, jossa kasvaa musta- ja punaherukkaa,
lehtopalsamia, kotkansiipeä, taikinamarjaa,
purolitukkaa ja sinivuokkoa (mR). Puron rannalla
kasvaa pitkärunkoisia puita, mm. kolme komeata 25
m korkeata tervaleppää. *
4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori
Korvenvuoren etelärinne ja louhikko ovat maisemallisesti
edustavia. Etelänpuoleisessa notkelmassa kasvaa
korpi- ja lehtokasvillisuutta, mm. korpisorsimoa (V)
ja puumaisia lehmuksia. Kalliolla kasvaa runsas jäkälälajisto,
josta kannattaa mainita Pertusaria corallina,
pikkuokajäkälä ja koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula).
Alueen Kaitavedentien puoleiset rinteet ovat nykyisin
lähes aukkokaadettu. Korvenvuoren länsipää
tayttää metsälain vaatimukset luonnontilaisesta jyrkänteestä.
***
4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan
Tiikonojan keto
Tarastenjärven kaatopaikan luoteispuolella, lähellä
Tiikonojaa sijaitsee ketomainen laikku. V. 2002 paikalla
kasvoi ahonoidanlukkoa (Bothrychium multifidum,
NT), 45 yksilöä viidessä eri ryhmässä. Seuralaisena
kasvoi kelta-apila (NT). Aluetta on käytetty varastoalueena,
johon liittyen ketolaikkukin on joskus
tasoitettu sepelillä. Talvella 2002-03 kaupunki perusti
alueelle katukivien varastoalueen, jonka seurauksena
ketolaikkukin kärsi vaurioita. Syyskesällä 2003 kohde
rajattiin köydellä. Samassa yhteydessä paikalta laskettiin
18 yksilöä ahonoidanlukkoa, monet kitukasvuisia
ja itiöpesäkkeettömiä. **
Ahonoidanlukolla on Tampereella vain kaksi kasvupaikkaa.
Lasse Kosonen
4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi,
Pitkäjärvenojan suu
Alue on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa, jossa
kasvaa mm. isoja lehmuksia. Konnanliekoa (Lycopodiella
inundata) kasvoi ainakin 1980-luvulla Pitkäjärvestä
pohjoiseen lähellä Levonsalmea. *
72 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti
Kyseessä on kallionaluslehto, jossa on jyrkät ja jylhät
kallioseinämät. Kasvillisuudesta mainittakoon sinivuokko
(mR), sudenmarja, mustakonnanmarja, kevätlinnunherne
(mR), metsävirna, punaherukka, kivikkoalvejuuri,
haisukurjenpolvi ja isokokoiset raidat. *
4.1.72. Teisko, Kaulamoinen
Kaulamoisen eteläpuolella sijaitsee ojittamaton räme
reunakorpineen, joka luonnontilaisena ja vähäpuustoisena
lienee metsälain mukainen kohde. Suon kasvistossa
on runsaasti reheviä piirteitä: suovalkku (R), liereäsara,
tupassara, juolukkapaju sekä pyöreä-ja pitkälehtikihokin
(Drosera rotundifolia x anglica) risteymä.
Suovalkkua laskettiin v. 1999 13 yksilöä. Kaulamoisesta
300-400 metriä etelään sijaitsee kalliomännikkö
avokalliorinteineen. Alueella sijaitsee Teiskon runsain
kalliohatikkaesiintymä (tarkistettu kesällä 2001). *
4.1.73. Teisko, Nuorajärvi
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa
3.1.
4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta
Päiväjärventien ja Kukonsaarentien risteyksen pohjoispuolella
istutuskoivikossa kasvaa runsaasti lehtoneidonvaippaa
( yli 100 yksilöä) (R).*
4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-
Lautakatomäen väliset lehtoalueet
Alueen metsät ovat tasaisen lehtomaisia, tosin paikoin
perusteellisesti hakattuja. Alueella on arvokasta lehtokasvillisuutta
mm. lehmusta, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä
(mR) ja sinivuokkoa (mR). Lehtolajisto
uhkaa kuitenkin tukehtua kohteen heinittyessä ja
pensoittuessa metsänkaadon seurauksena. *
4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko
Pirunnotko on rehevä puronvarsi, jossa kasvaa lehtoja
kosteikkokasvillisuutta, mm. kotkansiipeä. *
4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi
Aluetta on esitelty luonnosuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.8.
runsaasti. Vaaleasaran (Carex livida, UH-AL, V)
ohella alueella kasvaa riippa-, harmaa-, tähti- ja jouhisaraa
(Carex lasiocarpa). Vaaleasaraesiintymää uhkaa
kohteen metsittyminen. **
4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron
haat
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa
3.3.
4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen
valuvesiletto ja keto Viitalan talon
itäpuolella
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa
3.3.
4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-
Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa
3.3.
4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-
Posti, entisen seuraintalon paikka
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa
3.3.
4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön
kallioketo
Männistön talon länsipuolella ja länsirinteellä sijaitseva
keto on yksi Tampereen yhä harvinaisemmiksi käyviä
laidunalueita. Kohde kuuluu maakunnallisesti arvokkaisiin
maisema-alueisiin. Alue on vieläkin laitumena,
joten ainakin sen lähitulevaisuus lienee turvattu.
Kedolla kasvaa pari isoa mäntyä, katajaa ja kenttäkasvilajistoon
kuuluvat mm. karvakiviyrtti, ruotsinpitkäpalko,
keto- ja kevättädyke, viherjäsenruoho, mäkivirvilä
(UH-AL-P), mäkiarho, hiirenhäntä, haurasloikko,
ketoneilikka (NT) ja nykyisin vähälukuinen
peltosauramo (Anthemis arvensis ). Kohde on mainittu
Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa ja tarkistettu
vuonna 2000 . **
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125
4.1.78. Teisko, Vaavunsuo
Vaavunsuolla on Tampereen ainoa vaaleasaraesiintymä,
jossa sitä kasvaa noin aarin kokoisella alueella
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 73
Arvokkaat luonnonalueet
Kari Korte
Teiskossa on vielä muutamia lettovillan kasvupaikkoja.
4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven
länsipään lounaisranta
Karulla rannalla kasvaa Pohjois-Suomelle ja merenrannoille
tyypillinen, mutta sisämaassa harvinainen
ruohokanukka, jota vuonna 1999 havaittiin muutama
kymmenen yksilöä. Uhkana ruohokanukalle ovat lähes
rantaan ulottuva paljaaksihakkuu ja huvila-asutus.
*
4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja
Ahvenlammen laskupuro on arvokas hetesaran kasvupaikka.
**.
4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen
mäki ja Myllykorpi
Mäen länsipuoliset rinteet ovat suhteellisen vanhaa
kuusimetsää ja rehevää korpea ja lehto, joiden lajistoa
ovat mm. hiirenporras, lehtokorte, mustakonnanmarja,
lehto-orvokki, lehtoleinikki, kevätlinnunherne
(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä (mR) ja kevätlinnunsilmä.
Länsirinteen korpipainanteet ovat paikoin
reheviä saniaislehtoja, joissa kasvaa viittä kämmekkälajia:
hertta- ja soikkokaksikkoa (R), valkolehdokkia
(R), harajuurta, maariankämmekkää sekä
muusta lajistosta myös lettovillaa (UH-AL). Lisäksi
mäelle vievältä metsätieltä löytyi Tampereen seudulle
kohtalaisen harvinaista jäkkiä.
Alempana rinteellä ja Myllykorvessa olevat pienet
ojitetut suolaikut ovat lettomaisia, joiden lajistoa ovat
ainakin olleet mm. äimäsara ja lettovilla (UH-AL).
Molempien lajien arvellaan kuitenkin jo hävinneen.
Erityisesti kannattaa mainita rinteen alaosilla ja pellon
reunalla kasvava kullero. Sitä on kasvanut mäelle vievän
metsätien alkupään kummallakin puolella, joista
kuitenkin eteläisempi esiintymä on tuhoutunut jäätyään
maamassojen alle. Pohjoisempana kasvoi vuonna
1998 kulleroa kolmessa laikussa. Sen sijaan vuonna
1999 lajia ei havaittu tunnetulla Myllykorven etelälaidan
kasvupaikallaan. Myllykorven muuta huomionarvoista
lajistoa on mm. korpiorvokki.
Suuri osa Myllykorven ja rinteiden alaosan metsistä
on avokaadettu ja ainakin v. 1999 kuivana kesänä
korpipainanteet olivat kuivuneet ja ruohottuneet eikä
lehtolajistoa ollut havaittavissa. Kohteen uhkana onkin
kuivuminen. Harvinaisen kasvilajiston säilyttämiseksi
alue olisi hyvä jättää luonnontilaiseksi tai jos
metsiä käsitellään, niin erittäin varovasti. Joidenkin
rehevien ruoho- ja heinäkorpien (mm. lettovillaa kasvava
korpi) osalta kohteet ovat lähes luonnontilaisina
metsälakikohteita. ***
4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen,
Myllyojan varret
Leveän ojan varrella on merkittäviä rantasoita, joiden
lajeista mainittakoon rentovihvilä, rimpivihvilä (Juncus
stygius) ja hernesara. Nämä alueet ovat myös Tampereen
harvoja hentosuolakkeen (Triglochin palustris)
kasvupaikkoja. Lisäksi ojanvarrella kasvaa äimäsaraa ja
äimä- ja harmaasaran harvinaista risteymää. ***
4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen
laskevan puron varsi
Alue on rehevää lehtoa, jossa Sikolammin puolella
kasvaa mm. korpinurmikkaa (UH-AL-P), runsaasti
kotkansiipeä, lehtoarhoa, velholehteä ja lehtoleinikkiä.
Puronvartta alemmaksi siirryttäessä tulevat vastaan
lehmus, humala, rantaminttu ja lehto-orvokki. Muuta
alueen lehtolajistoa ovat lehtokorte, kevätlinnunherne
(mR), tesma, sinivuokko (mR), lehtokuusama, metsäruusu,
koiranvehnä, mustakonnanmarja, näsiä (mR) ja
kevätlinnunsilmä. Lajiston monipuolisuuden suojelemiseksi
alueen rauhoitus olisi perusteltua. Karja on
74 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
osittain sotkenut alueen eteläosaa. Puronotko on paikoin
pitkälläkin matkalla luonnontilaisen kaltaisena
metsälain mukainen. **
4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja
Pikkuhaka
Järvestä laskevan puron varressa sijaitsee putouksen
kohdalla suojelun arvoinen lehto, jossa kasvaa humalaa,
lehmusta, lehtopalsamia, lehto-orvokkia, aholeinikkiä,
korpinurmikkaa (UH-AL-P), näsiää (mR),
koiranheisiä, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä
(mR) ja viitaorvokkia. Hirvijärven suorannalla puron
alkupäässä kasvaa juurto-, riippa- ja mutasaraa sekä
leväkköä. Pellonreunan savisilla rinteillä lähellä Soukontietä
kasvaa lehtoneidonvaippaa (R). Suuria humalakasvustoja
on puronvarressa myös Koskuen-Iso-
Kulkkilan välissä.
Alueen arvoa nostaa Hirvijärven kaakkoispuolella
oleva vanha, järeärunkoinen kuusimetsä - Pikkuhaka,
jossa kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista pussikämmekkää
(UH-AL) sekä metsän eteläpuolella olevan
entisen pellon reunalla lehtoneidonvaippaa (R; 10 yksilöä
vuonna 2001). Kohteella tiedetään pesineen
myös liito-oravan. Myös kohteen linnusto on arvokas
(mehiläis- ja hiirihaukka, viiru-, lehto-, helmi- ja varpuspöllö
sekä teeri). Kuusimetsässä on jonkin verran
myös maapuuta. Harvinaisesta sienilajistosta mainittakoon
käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, NT). **
4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari
Saari toimii seurakuntien rippileiri- ja muuna koulutuspaikkana,
joten kasvillisuuden kulutus on voimakasta.
Saarelta löytyikin v. 1999 lehtoneidonvaippaa
(R) vain 65 yksilöä saaren luoteisosasta ja lähes kaikki
aivan saaren länsipään rinteeltä. Saaren kasvillisuutta
uhkaa kuluminen. *
4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari
Saarella on kaksi runsasta lehtoneidonvaipan (R) kasvupaikkaa,
joista länsipään alue on esitelty luonnonsuojelualueiden
yhteydessä kappaleessa 1.1.11.
Toinen kasvupaikka sijaitsee saaren keskivaiheilla.
Entisten, nyt koivulle istutettujen peltojen keskeltä
laskevassa savirinteisessä puronotkossa kasvoi v. 1999
noin 250-300 yksilöä lehtoneidonvaippaa. Alueen
puustoa on harvennettu, mutta mikä ilmeisesti kuitenkin
antaa paremmat elinmahdollisuudet valoa vaativalle
lehtoneidonvaipalle. Muuta lajistoa ovat syyläjuuri,
metsäruusu, mustakonnanmarja. Ainoana lehtoneidonvaippaa
uhkaavana tekijänä voi pitää umpeenkasvua.
**
4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon
lähiympäristö
Koko Kuusniemen kärjen alue Karilahdesta Kuusniementielle
ja edelleen Piimärantaan on lehtoneidonvaipan
(R) kasvualuetta. Sitä kasvaa alueella arviolta 600-
700 yksilöä. Runsaimmin sitä on aivan niemen kärjessä
olevalla entisellä pellolla, johon on istutettu koivua
ja haapaa. Muuta lajistoa ovat rannassa lehmus, lehtoarho,
koiranheisi, metsäruusu, mustakonnanmarja ja
taikinamarja. Alue on suojelemisen arvoinen paikka.
Uhkana alueen arvokkaalle kasvillisuudelle on umpeenkasvu.
***
4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen
laskevat rantarinteet
Rinteillä kasvavat lähes kaikki eteläiset lehtolajit: hiirenporras,
lehtopalsami, lehtokuusama, mustakonnanmarja,
näsiä (mR), koiranheisi, sinivuokko (mR), lehto-orvokki,
metsäruusu, lehtoleinikki ja korpinurmikka
(UH-AL-P). Edellisten lisäksi Kuusniementien
pohjoispuolella olevalla soistumalta ja tihkupintaisilta
rinteiltä löytyvät soikko- (R) ja herttakaksikko sekä
tien eteläpuolelta lehtoneidonvaippa (R) ja valkolehdokki
(R). Alueella on kaadettu metsää metsälain vastaisesti
juuri tien pohjoispuolisilta tihkupinnoilta, joilla
kasvavat hertta- ja soikkokaksikko. Hakkuu on ulotettu
paikoin jopa puron yli. **
4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri
Kallionalusnotkelmassa sijaitsee rehevä lehto, jossa kasvaa
puumaisia lehmuksia, lehtomataraa, kotkansiipeä,
hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta, korpialvejuurta, velholehteä,
lehto-orvokkia, haisukurjenpolvea, kevätlinnunhernettä
(mR), näsiää (mR), lehtoimikkää (mR),
mustakonnanmarjaa, lehtoarhoa, tesmaa, lehtokuusamaa,
lehtokortetta, lehtoleinikkiä, syyläjuurta, lehtopähkämöä,
valko- ja sinivuokkoa (mR). Hieman rajauksen
koillispuolelta olevasta ojasta löytyi myös ojaleinikkiä
(Ranunculus flammula). Alue on osittain kuusettumassa
umpeen ja lehtipuuvaltaista lehtoa on vain pieniä
kaistaleita. Kohteen läpi noruu metsälain mukainen
puro, mutta alueen luoteispuolelta on kaadettu metsää
kaistalehakkuuna ja ajoura ulottuu paikoin puron yli. **
4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin
länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi
Alueen rehevissä saniaisnotkelmissa kasvaa lehtokasveja,
kuten lehmusta, lehtoleinikkiä, lehtomataraa, kevätlinnunhernettä
(mR) ja soikkokaksikkoa (R). Alueella
on vanhaa ja soistuvaa metsää, josta osa on kaadettu
ja käsitelty vuonna 1999. Hakkuissa on hävinnyt
alueen luoteisosista metsää 2-3 hehtaarin verran. **
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 75
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään
mesotrofinen suo
Suo on suovalkun (R) vanhastaan tunnettu kasvupaikka,
jota löytyi v. 1999 yksi yksilö. Muusta lajistosta
mainittakoon villapääluikka, äimäsara, ja pitkälehtikihokki.
Viime vuosina järven rannoilla sen länsi-, lounais-
ja itäpuolelta on kaadettu metsää avohakkuina. **
4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi
Männikköinen niemi on maisemallisesti arvokas. Niemen
tyvellä kasvaa lehtolajeja, mm. lehmusta ja lehtoneidonvaippaa
(R). Lehtoneidonvaippaa kasvaa myös
pitkin niemeä ja niitä laskettiin v. 1999 104 yksilöä.
Lehtoneidonvaipan lisäksi niemellä kasvaa myös valkolehdokkia
(R). Mainittakoon, että Taulajärven
Kouvonperästä hieman pohjoiseen kasvaa rantavesissä
harvinaista poimuvitaa. Esiintymä lienee tätä nykyä
Suomen pohjoisin. Laji on kuitenkin rehevöitymisen
myötä leviämässä. **
Lisätietoja:
Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre
(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).-
Talvikki 22(1): 26-28.
4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon
rantametsälaidun
Entisellä rantalaidunalueella kasvaa lehtoneidonvaippaa
(R). Lajia tavattiin v. 1999 kuivana kesänä rantaniityn
itäpäästä suppealta alalta 69 yksilöä. Kohde on
mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu .
4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-
Neinvuoren (Neevuoren) alue
Alue on maastoltaan moni-ilmeinen ja maisemiltaan
ensiluokkainen. Pahalammen rannassa kasvaa mm. kilpukkaa
(ainoa löydetty kasvupaikka Teiskossa), vesihierakkaa,
villapääluikkaa, maariankämmekkää, pitkälehtikihokkia
ja suovalkkua (R) sekä rantakalliolla kalliokohokkia
sekä Pahalammin jyrkänteillä valkolehdokkia
(R). Pahalammin eteläpuolisen kallion tyveltä löytyi v.
1999 isoalvejuurta (Dryopteris expansa). Neinvuoren
jyrkänteessä kasvaa pohjoissuomalaista pahtanurmikkaa
(UH-AL), jonka seurana ovat kissankäpälä ja kalliokielo.
Pahalampiin idästä laskevan puron varsi on rehevää
lehtoa. Pahalammin ja Mustalahden välissä kasvaa
mm. vesihierakkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä,
syyläjuurta, mustakonnanmarjaa ja valkolehdokkia. Puron
ja Neinvuoren välisestä “satulanotkosta” löytyi v.
1999 alueelle uutena lajina soikkokaksikkoa (R) 4 yksilöä.
Lisäksi satulanotkon alueelta löytyi lehto-orvokkia,
kevätlinnunhernettä (mR), sinivuokkoa (mR), hiirenporrasta
ja mustakonnanmarjaa. Tosin satulanotkon
metsä oli kaadettu ilmeisesti samana vuonna ja soikkokaksikkopaikka
oli joutunut osittain hakkuun alle.
Hakkuun uhriksi on joutunut myös kaistale puron eteläpuolista
rinnettä. Vaarana arvokkaalle kasvilajistolle
on kaadetun metsän heinittyminen umpeen. Kallioseinämien
liepeillä kasvaa merkittävää jäkälälajistoa, josta
mainittakoon raidankeuhkojäkälä, kanadanluppo ja
korpiluppo sekä Neinvuorella kasvava pikkuokajäkälä.
Pahalammi ja sen eteläpuolinen luonnontilainen jyrkänne
ovat metsälain mukaisia kohteita. ***
4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto
Lasse Kosonen
Lehtotähtimöä suuresti muistuttavalla vadalla on vain
pari teiskolaista kasvupaikkaa.
Savosentien kummallakin puolen entisillä pelloilla,
niiden istutuskoivikoilla, hakamailla ja peltojen reunamilla
kasvaa todella runsaasti lehtoneidonvaippaa (R).
V. 1999 tältä pieneltä alueelta laskettiin noin 700 yksilöä
kyseistä lajia, mikä tekee kohteesta Tampereen
runsaimman lehtoneidonvaippaesiintymän. Lisäksi
muista kämmekkäkasveista lehtoneidonvaipalle seuraa
tekee valkolehdokki (R).**
76 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki
Teerimäen talon luota Toijalanjärveen laskeva puronotkelma
on lehto- ja kosteikkolajien kasvupaikka.
Alueella kasvaa mm. lehto-orvokkia. Pohjoisella kalliorinteellä
on lisäksi yksi Suomen pohjoisimmista
metsämaarianheinän kasvupaikoista. *
4.1.102. Teisko, Koljonniemi
Niemi on maisemallisesti ja jäkälistöltään arvokas;
niemellä kasvaa mm. harvinaista limi-isokarvetta
(Parmelia omphalodes). Alueella on mahtavia rantakallioita
ja -rinteitä ja se on eteläisin Teiskon rakentamattomista
kallioniemistä. Veden äärellä olevalta
jyrkänteeltä on löydetty mm. silmällä pidettävä sammal
Grimmia montana (NT). Niemenkärjen kalliorinteessä
kasvaa kalliokohokkia ja liuskaraunioista.
Muusta lajistosta mainittakoon mm. kissankäpälä,
mäkitervakko, karvakiviyrtti. Niemen pohjoispuolen
puronotkelmassa kasvaa lehtomaista lajistoa: velholehteä,
taikinamarjaa, hiirenporrasta, lehtokuusamaa,
sinivuokkoa (mR), lehto-orvokkia, tesmaa ja valkovuokkoa.
Niemen kalliot puustoltaan vähätuottoisina
kitumaina ovat metsälain mukaisia kohteita. Olisi
tärkeää säilyttää kohde rakentamattomana. **
4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio
Kosteassa painanteessa ja puronvarressa kasvaa lehtokasvillisuutta;
lehtokuusamaa, kotkansiipeä, mustakonnanmarjaa
ja syyläjuurta sekä mm. vataa. Viime
aikoina alueella on tehty hakkuita ja pohjoiset osat
ovatkin ruohottuneet voimakkaasti, mikä on uhkana
arvokkaalle kasvilajistolle. Alueen lounaisosan lehtomaisella
rinteellä kasvaa isokokoisia haapoja, vaahteraa
ja tuomea. Tämän lehtipuustoisen lehdon kenttäkerroksen
kasvillisuudesta mainittakoon mm. mustakonnanmarja
ja lehto-orvokki. Alueen itäpuolisilla
rinteellä on tiheää istutuskuusikkoa. *
4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu
Kosteassa painanteessa sijaitsee erittäin rehevä yläjuoksultaan
perattu puronvarsi, jossa monien lehtolajien
lisäksi kasvaa runsaasti vataa. V. 1999 vataa tavattiin
puronvarresta vain 6 yksilöä. Lisäksi vataa löytyi
metsätyökoneen ajourasta neljä yksilöä, joiden kukittua
siemenet siirrettiin puronvarteen. Alueen metsät
on kaadettu lähes täysin ulottuen puron rantaan asti ja
paikoin metsätyökoneilla on ajettu puron ylikin. Puron
varren pienilmasto on täten muuttunut ja puron
reunamat ruohottuneet voimakkaasti, mikä on heikentänyt
lajiston mahdollisuuksia selviytyä. *
4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi
Varjoisa itään viettävä lehtorinne sijaitsee Purnulammen
pohjoispuolella 400 metriä Pajamäen talosta länteen.
Alueella kasvaa runsaasti mustakonnanmarjaa,
syyläjuurta, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, ja sini-
(mR) ja valkovuokkoa. Purnulammen ja tien välissä on
kallionaluslehtoa, jossa kasvaa mm. mäkilehtolustetta
ja mustakonnanmarjaa. *
4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi
Rantareunuksessa kasvaa harvinaista suovalkkua (R).
Lisäksi lammen suoreunuksella kasvaa äimäsaraa ja
pitkälehtikihokkia. Lammen länsipuolella on kosteaa
korpea ja lehtoa. Luonnontilaisena metsälampena
kohde on metsälain suojelema. *
4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-
Lauttajärvi
Jokimaisema Asuntilanjoen alkuosassa muodostaa
runsaine kasvistoineen kauniin kulttuurimaiseman.
Kasveista mainittakoon runsaina esiintyvät jokileinikki
ja keltakurjenmiekka. *
4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja
Kaakosta ojaan laskevan puron varrella kasvaa rehevänä
kasvustona kotkansiipeä, jonka lisäksi alueella tavataan
mm. mustaherukkaa, suokelttoa, velholehteä, tesmaa
ja purolitukkaa. Puronotkelman koillispuolisilta
mäiltä on metsät avokaadettu noin vuosina 1998-99.
Myös Sahronojan pohjoispuoliselta rinteeltä on metsää
kaadettu aukoksi. Itse puron varsi jyhkeän kuusikon
varjossa ja lähes luonnontilaisena on metsälain
mukainen kohde. *
4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja
Ojanvarsisuot ovat pääosin karuja, mutta ojanvarressa
kasvaa rehevän veden lajeja, kuten rantayrttiä. Suon
rehevämmässä kohdassa kasvaa villapääluikkaa, äimäsaraa
ja Tampereen ainoana niukkana esiintymänä
uhanalaista punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata,
R, UH-AL). Viimeisin havainto on vuodelta 2002 ja
sitä edellinen vuodelta 1990. Suon rehevimmän paikan
kohdalla alueen itäpuolelta on kaadettu metsää
aukkohakkuuna. Lähes luonnontilaisena vähäpuustoisena
suona kohde on metsälain mukainen ja arvokas
kokonaisuus. **
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 77
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Lietetatar - Suomen vastuulla
L
ietetatar (Persicaria foliosa) kasvaa tyypillisesti matalilla tulvarannoilla verraten harvinaisena.
Nykyisin se luetaan EU:n Suomen ns. vastuulajeihin. Vaikka laji ei ole aivan uhanalainen, se on
kuitenkin ihmistoiminnan seurauksena laajalti hävinnyt tai vähentynyt. Vastuulajiksi se on luokiteltu,
koska sitä tavataan koko maapallolla vain rajallisella alueella Fennoskandiassa.
Lietetattaren kuvasi tieteelle uutena vasta vuonna 1901 suomalainen professori Harald Lindberg Porvoosta
kerättyjen näytteiden perusteella, jolloin se opittiin erottamaan lähilajista mietotattaresta. Myöhemmin
ilmeni, että sitä esiintyy Suomessa etenkin rannikolla ja isojen vesistöjen, kuten Näsijärven ja Päijänteen
rannoilla. Sen puuttuminen pienialaisista vesistä johtuu siitä, että niissä vedenkorkeuden vaihtelu ei
ole tarpeeksi suurta kilpailuttomien kasvupaikkojen muodostumiseksi. Lietetatar kasvaa siis mieluusti ajoittain
vedestä paljastuvilla alavilla tulvarannoilla ja maatuvilla rannoilla. Pohjan maaperä voi olla monenlaista,
hiekkaa, hietaa yms, mutta upottavat saviset ja liejuiset paikat soveltuvat sille parhaiten. Laji on
karjanpidon myötä etenkin varhemmin hyötynyt laidunnuksesta sellaisilla alavilla rannoilla, joissa sitä
luontaisesti on ja joissa se huonona kilpailijana voi lisääntyä kasvittomiksi jääneissä laikuissa. Tällaisissa
paikoissa se voi muodostaa laajoja, mattomaisia, punertavia kasvustoja. Myös venevalkamat voivat suosia
lajia. Rantalaidunnuksen lähes täydellinen loppuminen on eniten vaikuttanut lajin häviämiseen, sillä umpeenkasvaneesta
rantaluhdasta sitä ei juuri tapaa. Toinen merkittävä seikka lajin romahdusmaiseen vähenemiseen
on vesistöjen nykyisen säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelun pienentyminen. Laji
tarvitsee menestyäkseen vedenkorkeuden voimakkaita vaihteluja. Varhemmin tunnetut esiintymisrannat
ovat umpeenkasvaneet luhtamaisiksi ja tällaisilta rannoilta lietetatarta ei enää tapaa tai enintään hyvin
niukkana ja vedenalaisena luhdan laitaosista ja luhtatuppaiden välistä puhtaalta liejulta. Seuralaisina
sillä voivat olla mm. paunikko (Crassula aquatica), mutayrtti (Limosella aquatica) ja vesirikkolajit (Elatine
triandra, E. hydropiper ja E. orthosperma). Näistä juuri paunikko on kokenut lietetattaren kohtalon eli
vähentynyt suuresti -ehkä vieläkin pahemmin kuin lietetatar. Lietetattaren Tampereen esiintymät ovat
rajoittuneet Näsijärven ja siihen liittyvien vesien rannoille. Vuonna 1980 vallinneen satunnaisen matalan
veden aikana sen kasvupaikkoja kyettiin hyvin kartoittamaan (Lahtonen 1980). Sen jälkeen vastaavaa otollista
tilannetta ei ole tullut. Ympäristökeskuksen tilaamissa vuoden 2000 kartoituksissa useimpien esiintymien
voitiin todeta hävinneen. Ainoastaan kolmella edelleen laidunnetulla rannalla sen voitiin todeta
olevan runsas - nimittäin Sorilanjoen Kulkkaan laidunrannalla sekä Teiskon Pohjankapeessa Näsijärven
Haapalahden ja Kapeenlahden laidunrannoilla. Muissa enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneissa lahdissa
sitä löytyi niukasti alle 10 kohteesta. Yllättävänä uutena paikkana tuli tietoon kantakaupungista
löytynyt Suomensaaren esiintymä. Uimarannalle tuodulla hiekalla kasvoi tatarta pienehkö esiintymä.
Kirjallisuutta:
Lahtonen, T. 1983: Havaintoja tulvarantojen kasveista mykerösarasta ja lietetattaresta. - Talvikki 7: 79-90.
Tapio Lahtonen
78 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4.1.110. Teisko, Terälahti,
Rökäslammi-Myllylammi
Alue on yhtenäinen ja myös maisemallisesti merkittävä
kosteikko, joka Myllylammen ja myllyn osalta on
samalla tasapainoinen kulttuurimaisema. Kasvisto on
Pohjois-Teiskon oloihin varsin rehevää ja sisältää mm.
sykeröpiipon (UH-AL-E), haarapalpakon (Sparganium
erectum), rantayrtin ja jokileinikin. Vanhoista kulttuurikasveista
alueella kasvaa liperiä (Levisticum officinale).
**
4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen
Pienen lammen pohjoisrannan niemennokassa parin
aarin alalla on kasvanut harvinaista konnanliekoa
1980-luvulla. Kasvupaikka olisi syytä tarkistaa. *
4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi
Järvestä Kiimajokeen laskevan puron sekä siihen ennen
Kiimajokea yhtyvän puron lajisto on monipuolista
ja Pohjois-Teiskossa poikkeuksellista sisältäen mm.
punakoisoa, korpinurmikkaa (UH-AL-P), koiranvehnää,
lehtoleinikkiä ja lehto-orvokkia. *
4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi
Umpeenkasvavan pikku lammen rannoilla kasvaa runsaasti
nevaimarretta. Lajia kasvaa Teiskossa tämän lisäksi
myös Nuutilanlahdella.*
Lisätietoja:
Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre
(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).
- Talvikki 22(1): 26-28.
4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee,
Iso-Kuhmo
Aluetta on käsitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.11.
4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi,
Koivuvuoren lehtoalue
Kallionalus- ja rinnelehdon lajisto on pohjoista sijaintia
ajatellen huomattavaa: kaiheorvokkia (V), lehtomataraa,
lehtoimikkää (mR), haisukurjenpolvea ja
metsämaarianheinää, jonka esiintymä on yksi Suomen
pohjoisimmista. Alueen kaakkoisosa, Koivuvuoren
itäpuolinen rinne on lähes avokaadettu. Luonnontilaisinta
metsää löytyy vain aivan alueen luoteisimmasta
osasta noin 50 metrin matkalta, jossa kohde täyttää
metsälain kriteerit luonnontilaisesta jyrkänteestä ja
sen alaisesta metsästä. *
4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja
Koivupohjan talon pohjoispuolen
puronvarsi- ja rinnelehto
Rehevällä alueella kasvaa useita eteläisiä lehtokasveja,
kuten mustakonnanmarjaa, lehtokortetta, sinivuokkoa
(mR), kevätlinnunhernettä (mR), kotkansiipeä, tesmaa,
mustaherukkaa ja lehto-orvokkia. *
4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-
Kapeen niityt
Alueen niityt kuuluvat arvokkaisiin perinnebiotooppeihin,
joiden lajisto on häviämässä laidunnuksen ja
karjanpidon lopettamisen myötä. Laidunnuksen loputtua
tällaiset alueet eivät pysty ylläpitämään keto- ja
niittykasvillisuutta ilman alueiden jatkuvaa hoitoa.
Kyseinen alue on myös maisemallisesti merkittävä
kohde. Ala- ja Niemi-Kapeen ja Kapeenlahden välisillä
niityillä on Tampereen seudulla harvinaisen hentosuolakkeen
kasvualue. Hentosuolakkeen seurana
alueella kasvaa aholeinikkiä, luhtalemmikkiä (Myosotis
scorpioides), kuminaa, lehtoarhoa, jäkkiä, hirssisaraa ja
luhtatädykettä (Veronica scutellata). Alueen merkittävimpänä
lajina sen rantamilla kasvaa harvinaista lietetatarta
(Persicaria foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V).
Niemi-Kapeen niityillä jatkui laidunnus vielä v. 1999,
mikä onkin edellytyksenä harvinaisen kasvilajiston
selviytymiselle alueella. **
Lisätietoja:
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.
4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula
Niittyalue on tätä nykyä Tampereen toinen ketokatkeron
kasvupaikka. Vuonna 1999 ketokatkeroa (EN)
laskettiin avonaiselta paikalta pellon reunalta 20-25
yksilöä eli laji on elpymässä muutaman vuoden takaisesta
aallonpohjasta -90 luvun alkupuolella, jolloin sitä
havaittiin vain muutamia yksilöitä. Niinpä vuonna
2003 siellä tavattiinkin jo 220 yksilöä. Muuta alueen
lajistoa ovat jäkki, aho- (NT) ja ketonoidanlukko
(NT), pussikämmekkä, nurmitatar ja vilukko. Ketonoidanlukkoja
tavattiin 2003 24 ja ahonoidanlukkoja
9 yksilöä. Alue on mukana Pirkanmaan perinnebiotooppi-julkaisussa.
Uhkana alueen harvinaiselle kasvillisuudelle
on laidunnuksen loputtua umpeutuminen.
Kohdetta onkin viime vuosina pyritty hoitamaan
niitoin ja puuston harvennuksin Pirkanmaan ympäristökeskuksen
toimesta. ***
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 79
Kartta 8. Arvokkaat lintualueet: kantakaupunki
Kartta 9. Arvokkaat lintualueet: Aitolahti-Teisko
Arvokkaat luonnonalueet
Lisätietoja:
Helle, K. 2003: Rautaharavaa ketokatkeroille - perinnebiotooppien
hoitotalkoissa. - Talvikki 27: 126-127.
Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista
vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1):19-25.
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.
4.1.119. Teisko, Kaanaa,
Tuohikotanen-lammi
Lammen rannalla kasvaa etelässä harvinaistunutta
hoikkavillaa (Eriophorum gracile, UH-AL) joitakin
yksilöitä. Muuta lajistoa ovat rahka- (Carex pauciflora),
jouhi-, muta-, riippa- ja tähtisara. Lammen pohjoisja
itäreunalta on kaadettu metsää lähes rantaan asti.
Lisäksi lammen rantaan on tullut lisää mökkiasutusta.**
4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven
eteläkärjen suoreunus
Järven eteläisimmän kärjen länsipuolen suoreunuksella
on runsaasti harvinaistunutta hoikkavillaa (UH-
AL).**
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista
vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1): 19-25.
4.2. Arvokkaat lintualueet
Vuoden 1997 alussa annetun luonnonsuojelulain 38 § :n
mukaan Suomen kaikki luonnonvaraisesti esiintyvät
nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole erikseen mainittu
metsästyslain 5 §:ssä, ovat rauhoitettuja. Tähän lukeutuvat
myös lajit, jotka esimerkiksi muuttomatkallaan
saapuvat Suomeen.
Täten kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien
yksilöiden:
1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden
ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen
paikkaan tai tahallinen vahingoittaminen
3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana,
tärkeillä muuton aikaisilla levähdyspaikoilla
tai muutoin niiden elämänkierron kannalta
tärkeillä paikoilla.
Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti
merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu,
jossa oleva pesä on säännöllisesti käytössä ja selvästi
nähtävissä on rauhoitettu. Vuonna 1999 voimaan tulleen
EU:n lintudirektiivin artikla 7:n mukaan kaikki
linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikana 1.4-31.7 välisenä
aikana. ja 19.7.2001 tuli voimaan asetus, jonka
mukaan varis, harmaalokki, merilokki ja kesykyyhky
ovat rauhoitettuja 10.3.-31.7. välisenä aikana ja harakka
1.4.-31.7. välisenä aikana.
Metsästyslain 5§ mukaan seuraavat linnut kuuluvat
riistaeläimiin ja niihin sovelletaan metsästyslakia:
kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa,
tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka,
tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa,
haahka, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, teeri,
pyy, metso, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky.
4.2.1. Lintujärvet
Lintujärvet ovat yleensä sekä linnustonsa että muun
eliöstönsä puolesta omaleimaisia eliöyhteisöjä. Järven
tai kosteikon kuivuminen merkitsee usein koko
eliöyhteisön muuttumista ja lintujärven luonteenomaisen
linnuston katoamista.
Tampereen alueella on kolme lintujärveä: Iidesjärvi,
Nuorajärvi ja Nuutilanlahti. Iidesjärvi ja Nuorajärvi
ovat mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa
ja ne on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi
suojelukohteiksi. Suojeluohjelma vahvistettiin
valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 1982.
4.2.1.1. Iidesjärvi
Järven linnusto on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden
yhteydessä kappaleessa 2.5.
4.2.1.2. Nuorajärvi
Nuorajärven alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä
kappaleessa
4.2.1.3. Nuutilanlahti
Vuoden 1990 selvityksen mukaan Nuutilanlahti on
ylivoimaisesti paras Tampereen lintujärvistä. Lahdella
pesivien vesilintujen paritiheys oli 2,2 -kertainen verrattuna
Iidesjärveen ja 1,7 -kertainen verrattuna Nuorajärveen.
Vesilinnuista valtalajeja ovat (suluissa vuoden
1990 tulokset) naurulokki (VU) (20 paria), tavi
(V) (20 paria), sinisorsa (8 paria), punasotka (7 paria)
ja nokikana (7 paria).
Vesilintukanta on pysynyt vakaana koko 1980-luvun
ja lajikohtaiset vaihtelut ovat eri vuosina olleet
melko vähäisiä. Mustakurkku-uikku (Ldir) ja härkä-
82 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
lintu (Podiceps griseigena) ovat kadonneet järven linnustosta
ja tukkasotka- (V) ja nokikanakannat pienentyneet.
Tosin vuonna 1999 lahdella nähtiin mustakurkku-uikku.
Jouhisorsan ja etenkin ruskosuohaukan
(Circus aeruginosus, Ldir, NT) pesinnät lahdella
nostavat sen arvoa suojeltavana alueena. Lahdella pesii
myös laulujoutsenen (Ldir, V) lisäksi monipuolinen
kahlaajalajisto: useampia pareja töyhtöhyyppiä
(Vanellus vanellus) ja taivaanvuohia (Gallinago gallinago)
sekä yksittäisinä pareina isokuovi (Numenius arquata,
V), rantasipi (Actitis hypoleucos, V), liro (Tringa
glareola, Ldir, V) ja punajalkaviklo.
Vesilintujen lisäksi lahdella pesivät yksittäisinä pareina
keltavästäräkki (Motacilla flava) ja rytikerttunen
sekä runsaampina ruokokerttunen ja pajusirkku.
Nuutilanlahdelle valmistui vuoden 1994 aikana
lintutorni.
Lisätietoja:
Aro, S. & Lähteenmäki, R. 1997: Tampereen Iidesjärven,
Särkijärven, Vaakkolammen ja Vähäjärven pesimälinnusto 1997. -
Lintuviesti 22: 70-71.
Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja
niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.
4.2.2. Lintulehdot
Ikuri-Kalkun Myllypuro
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.1.
Villilänsaari
Saaren puusto on pääosin koivikkoa ja seassa kasvaa
vain joitakin kuusia ja mäntyjä. Vuoden 2002 laskennassa
saarella havaittiin 21 lintulajia ja 56 niiden
muodostamaa reviiriä. Runsaimmat lajit olivat räkättirastas,
pajulintu ja peippo, jotka yhdessä kattoivat
reviireistä lähes puolet. Myös mustapääkerttu ja lehtokerttu
olivat runsaimpien lajien joukossa. Linnusto
oli melko monipuolista ja kokonaisparitiheys oli
666.4 paria/km2. Alueen arvokkain laji oli ehdottomasti
pikkutikka (VU), jonka pesintää ei kuitenkaan
pystytty varmistamaan. Alue kuuluu myös kultarinnan
vakioreviireihin. Pikkusieppo on tavattu saaressa
vuosina 2002-03. Vuonna 2000 siellä pesi myös pyrstötiainen.
Käenpiika on tavattu saaressa 2000 ja 2001.
Kuhankeittäjähavainto vuodelta 1999 koski varmaankin
muuttovierasta. Varpuspöllö pesi mahdollisesti
alueella v. 2001. Alueelta on myös säännöllisesti liito-oravan
papanahavaintoja.
Lisätietoja:
Lagerström, M. 2002: Tampereen Villilänsaaren pesimälinnusto v.
2002. Raportti ympäristövalvonnassa.
Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:
Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja
Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus
ympäristövalvonnassa.
Viikinsaari
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.2.
Peltolammi-Pärrinkoski
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.4.
Soukonvuori
Pohjoisosa lintulaskennassa mukana olleesta alueesta
on mäntymetsää, muu osa etupäässä rehevää kuusilehtoa.
Kuusilehdossa kasvaa runsaasti haapoja ja koivuja,
ja koko alueella on melko runsaasti lahopuita. Alueella
havaittiin kaikkiaan 33 lajia ja 172 niiden muodostamaa
reviiriä. Valtalajeja olivat peippo, pajulintu,
hippiäinen, punakylkirastas ja punarinta. Linnusto oli
monipuolista ja kokonaisparitiheys 637 paria/km2.
Linnuston määrää ja monipuolisuutta kasvattavat erityyppiset
laskenta-alueelle sijoittuvat biotoopit. Alueen
arvokkaimpana lajina voidaan pitää alueella pesivää
kanahaukkaa (Accipiter gentilis). Maininnan arvoista
on myös vaateliaan peukaloisen pesintä alueella
ja kuhankeittäjän (Oriolus oriolus) havaitseminen,
vaikka se ei todennäköisesti pesinytkään alueella.
Muita maininnan arvoisia lajeja ovat tiltaltti (VU),
pyy, puukiipijä, pähkinähakki ja idänuunilintu.
Lisätietoja:
Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:
Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja
Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Raportti
ympäristövalvonnassa.
Halimasjärvi
Halimasjärven luonnonsuojelualueen linnustoa on
esitelty kappaleessa 1.1.4.
4.2.3. Näsijärven lintuluodot
Tiedot Näsijärven lintuluodoista ovat peräisin Hannu
Nyströmin useina vuosina tekemistä laskennoista.
Harmaalokkikoloniat on jätetty pois esittelyistä.
4.2.3.1. Ristiniemi
Ristiniemen pienellä luodolla pesii 10-15 kalatiiraparia
(Sterna hirundo, Ldir, V), 5 paria kalalokkeja sekä
yksi harmaalokkipari (Larus argentatus).
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 83
Arvokkaat luonnonalueet
4.2.3.2. Tirkkosensaari
Saaressa pesii vuosittain 1-4 selkälokkiparia (Larus
fuscus, VU, V), joiden pesinnät epäonnistuvat usein.
Vuonna 2003 pesintöjä aloitettiin neljä, joista yhteensä
selvisi lentokykyiseksi kolme poikasta. Syynä pesinnän
epäonnistumiseen ovat lisääntynyt veneily ja
muu retkeily.
4.2.3.3. Uskalinlahti, Heikinsaari
Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), jolla on epätavallinen
pesimäpaikka mutta pesinnät ovat onnistuneet
hyvin. Vuonna 2003 ei pesinyt.
4.2.3.4. Viraansaaret
Saarilla pesii 2-3 paria kalatiiroja (Ldir, V).
4.2.3.11. Taipaleenniemen saaret
Saarilla pesii 3-5 selkälokkiparia (VU, V), jotka vuonna
1992 eivät saaneet lentoon yhtään poikasta mutta
vuonna 1993 jo 4 poikasta. Vuosina 2000-2002 selkälokit
saivat lentoon 21 poikasta.
4.2.3.12. Hevosniemi
Niemellä pesii kalatiiroja (Ldir, V) noin 10 paria.
Naurulokkeja pesi vuonna 1993 vuosikymmenen tauon
jälkeen 30 paria. V. 2003 saaressa pesi selkälokkipari,
joka sai yhden poikasen.
4.2.3.13. Sakarinkarit
Selkälokkeja (VU) pesinyt kareilla 2-3 paria, mutta v.
2002 ei pesintää.
4.2.3.5. Pikku-Riposaari
Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), myös v. 2000,
jonka varis tuhosi. Vuonna 2003 ei pesintää.
4.2.3.6. Haapasaarenluoto
Luodolla pesii 2 kalatiiraparia (Ldir, V).
4.2.3.7. Lapinsaaret
Saarilla pesii usein 1 selkälokkipari (VU, V). Vuonna
2003 ei pesintää.
4.2.3.8. Vääräsaari
Saarella pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), joiden epäonnistuneisiin
pesintöihin saattavat olla syynä sekä häirintä
että pikkupedot. Vuonna 2003 ei pesintää.
4.2.3.9. Narveenniemi
Niemessä pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), jotka eivät
kahtena viime vuotena ole saaneet kasvatettua ainuttakaan
poikasta. Vuonna 2003 pesi yksi pari.
4.2.3.10. Lintusaaret
Saarilla on aikaisemmin pesinyt vuosittain 5-10 paria
kalatiiroja (Ldir). Joinakin vuosina laji ei pesinyt saarilla
ollenkaan, mutta viime vuosina taas muutamia
pareja. Lisäksi saarilla on pesinyt pieni naurulokkiyhdyskunta.
4.3. Arvokkaat hyönteisalueet
Tampereen hyönteislajisto on parhaiten tunnettuja
Suomessa. Perhoslajistosta on tietoja jo yli 100 vuoden
ajalta, erityisesti 1950-luvun jälkeen havaintotietoja
on kertynyt huomattavia määriä. Muusta hyönteislajistosta
tiedetään suhteellisesti vähemmän, hajanaisia
havaintoja lukuun ottamatta tiedot ovat peräisin kahdenkymmenen
viime vuoden ajalta. Erityisesti viimeisen
kymmenen vuoden aikana arvokkaimpien luontokohteiden
hyönteiskartoitus on ollut aktiivista, niinpä
useiden esiteltävien kohteiden tiedot ovat tältä ajalta.
Koska hyönteisalueiden kartoitus on hidasta, on Tampereen
alueella varmasti esiteltävien, jo tutkittujen
kohteiden lisäksi vielä muitakin arvokkaita kohteita.
Kohteiden lopussa olevat tähdet merkitsevät seuraavaa:
*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy
uhanalaisia lajeja
** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista
kasvillisuutta ja eläimistöä
* = säästämisen arvoinen kohde
4.3.1. Mustavuori
Mustavuori on pikkuperhosiin kuuluvan Chionodes
distinctellan ainoa löytöpaikka Tampereella. Pirkanmaalla
lajia on tavattu myös Kangasalan Lentolasta.
Laji elää laskettelurinteen kupeessa kuivilla, hiekkapohjaisilla
heinikoilla. Mustavuoren rinnettä on tutkittu
toistaiseksi melko vähän ja alueelta todennäköisesti
löytyy useita merkittäviä lajeja. *
84 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-
Villilänsaari
Kesällä 1994 löydettiin Villilänsaaresta Pirkanmaalle
uutena suurperhoslajina pilliyökkönen (Arenostola phragmitidis).
Alueella on tavattu myös keltaängelmällä
toukkana elävä nuolimittari (Perizoma sagittata), joka
on eteläinen laji ja Tampereella esiintymisensä pohjoisrajalla.
Muita harvinaisempia lajeja ovat ruskolampiyökkönen,
verkkomittari ja Elatobia fuliginosella -
koi. Ruskolampiyökkönen elää toukkana osmankäämin
varressa ja verkkomittari lehtopalsamilla, joten
verkkomittarin esiintyminen on melko paikoittaista.
Alueen lahopuuhyönteistöä on tutkittu alustavasti.
Paikalta tunnetaan mm. lahoissa haavoissa elävä Hammerschmidtia
ferruginea-kukkakärpänen ja lahopuukuoriaisia,
kuten silmälläpidettävä lehmuksenoksajäärä
(Exocentrus lusitanus, NT). **
Lisätietoja:
Turunen, H. 1995: Pilliyökkönen Arenostola phragmitidis (HB.),
uusi suurperhoslaji Pirkanmaalle. - Diamina 4: 19-20.
4.3.3. Lamminpään laskettelurinne
Laskettelurinteellä on havaittu valtakunnallisesti silmälläpidettävä
ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla,
NT) ja yleisempi laji Scrobipalpa artemisiella,
joiden molempien toukkavaiheet elävät ajuruoholla
ja siten laskettelurinne lienee ainoa paikka näille lajeille
Tampereella. Myös harvinainen Elachista compsa-
heinäkoi on löydetty kohteelta. Alueen suurperhoslajistoon
kuuluvat mm. idänniittyperhonen
(Coenonympha glycerion) ja pikkukorsiyökkönen (Mesoligia
furuncula).*
muuta lehtojen lajistoa. Kohteen hyönteislajisto on
varsin edustavaa lehtojen lajistoa: kuusamaliuskamittari,
soukkomittari (Plagodis dolabraria), lehmuskiitäjä
ja lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago). Mainittavia
kehrääjiä paikalta ovat koivuhangokas (Furcula
bicuspis), haapanirkko (Notodonta tritophus), käärönirkko
(Gluphisia crenata) ja kuusikarvajalka (Calliteara
abietis). Vesiperhosista kohteella on havaittu Pirkanmaalla
varsin paikoittainen purovainokas.*
Lisätietoja:
Salokannel, J., Antikainen, T., Turunen, H. & Seuranen, I. 1999:
Vuoreksen hyönteisselvitys. - Raportti Tampereen kaupungin
ympäristövalvontayksikössä.
4.3.7. Pehkusuo
Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhteydessä
kappaleessa 2.4.
4.3.8. Suolijärven eteläpuoli
Alueella elää suurperhosiin kuuluva lehmuskeltayökkönen,
joka on paikoittainen lounaisen Suomen laji.
Laji käyttää ravinnokseen lehmusta. Muita mainittavia
lajeja ovat kuusamaliuskamittari ja kuultomittari. *
4.3.9. Koukkujärvi
Koukkujärventien ja Rimminkorventien risteyksestä
havaittiin vuoden 1994 kesällä valtakunnallisesti lähes
uhanalaiseksi luokiteltu nunnamittari ( NT, V).
Lajin toukka käyttää ravinnokseen mustakonnanmarjaa,
jonka lisäksi Koukkujärven ympäristöstä löytyy
muutakin lehtojen kasvilajistoa runsaasti. Muuta
4.3.4. Tahmelan lähde
Osittaisesta pilaantumisestaan huolimatta Tahmelan
lähteen laskupurossa on säilynyt valtakunnallisesti
uhanalainen vesikuoriaisiin kuuluva pyörörutavesiäinen
(Anacaena globulus, VU). Se löydettiin paikalta
vuonna 2000 ja laji tunnetaan Suomessa noin kymmenestä
isommasta lähteestä tai lähdepurosta. **
4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.4.
Liekokurekiitäjäinen on
saanut tieteellisen nimensä
Mannerheimin
isoisän mukaan, joka
oli arvostettu hyönteistieteilijä.
Lasse Kosonen
4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta
Kohde muodostuu niittymäisestä pihapiiristä ja sitä
ympäröivästä kuusi- sekametsäisestä lehdosta, jolla
kasvaa runsaasti metsälehmusta, lehtokuusamaa ja
Lasse Kosonen
Nunnamittari käyttää ravinnokseen konnanmarjaa.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 85
Arvokkaat luonnonalueet
Koukkujärven perhoslajistoa ovat melko harvinaisena
esiintyvä kuultomittari, pohjoispainotteinen sahamittari
(Thera serraria), eteläinen ja melko harvinaisena
pidetty lehmuskeltayökkönen sekä sysijuuriyökkönen
(Apamea rubrinena). Koukkujärvellä tavattiin
vuoden 1999 selvityksessä myös harvinainen Ylodes
detruncatus-vesiperhonen ja EU:n luontodirektiivin
mainitsema lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis,
DirII). **
Lisätietoja:
Turunen, H. 1994: Koukkujärven seutu. - Raportti Tampereen
kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
Piirainen, T. 1994: Havainto nunnamittarista Tampereella -
Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Tampereen
kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
4.3.10. Hupakankorpi
Aikaisemmin pieni räme tarjosi elinympäristön monille
soilla eläville päiväperhoslajeille. Nykyään suo on
kasvanut pahoin umpeen ja moni perhoslaji on hävinnyt
suolta. Lisäksi Sääksjärventien rakentaminen tuhosi
osan suon eteläreunasta. Suon läpi virtaava puro
on pienen vesiperhosen, pirkanpalkosen (Oxyethira
tamperensis), ainoa tunnettu elinpaikka maailmassa.
Laji löydettiin vuonna 1998 (Harri Turunen) ja sen
kuvasi tieteelle uutena lajina itävaltalainen tutkija
Hans Malicky (ks. tekstiä s. 87). Lisäksi voidaan mainita
mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma),
punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula), ukkopussikas
(Pachetelia villosella), seittipussikas (Phalacropteryx
graslinella), Phalacropterix graslinella, harmopussikas,
rämehopeatäplä, suomaayökkönen
(Coenophila subrosea), suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis),
rämekylmänperhonen (Oeneis jutta, V),
suokeltaperhonen (Colias palaeno). Alueen kadonneita
lajeja ovat muurainhopeatäplä (Clossiana freija),
suonokiperhonen (Erebia embla, V) ja rahkahopeatäplä
(Clossiana frigga). ***
Lisätietoja:
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti
hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
Turunen, H. 2000: Oxyethira tamperensis Malicky - tieteelle uusi
vesiperhonen. - Diamina 9: 3-4.
4.3.11. Hervanta, Hervantajärven
pohjoispuoleinen kuusimetsä
Hervantajärven pohjoispuolella kasvaa paikoitellen
vanhaa ja järeää kuusimetsää. Lehtipuita, lähinnä pihlajaa
ja haapaa, kasvaa seassa harvakseltaan. Alueen
perhoslajeihin lukeutuvat pohjankuutäplä, korpivarjomittari,
pihlajamittari (Venusia cambrica), kuultomittari,
vaaleaharmoyökkönen (Xestia sincera) sekä kultapiiskulla
elävät suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi),
hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata)
ja Suomessa huonosti, vain muutamasta paikasta tunnettu
aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata). Hervantajärven
kuusikosta on tavattu myös erittäin uhanalaiseksi
luokiteltu synkkälatikka (Aradus erosus, EN,
V), jonka ainoa tunnettu elinympäristövaatimus on
aniskäävän esiintyminen. Synkkälatikka on löydetty
kerran Viitastenperältä kuusen kannosta. Lajin esiintymän
tarkempi selvittäminen on osoittautunut toistaiseksi
hyvin vaikeaksi. Hervantajärven metsän paksusammaleisessa
kuusikossa elää myös mm. liekokurekiitäjäinen
ja monia lahopuiden kovakuoriaislajeja,
kuten Corticeus suturalis-kaarnahukka. ***
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti
hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2002: Hervantajärven
metsäalueen hyönteisistä. - Raportti Tampereen kaupungin
ympäristövalvontayksikössä.
4.3.12. Vormiston Myllypuro
Lasse Kosonen
Hervannan alueen harvinaisia perhosia: ylhäällä suonokiperhonen,
alhaalla rämekylmänperhonen.
Myllypuro on kantakaupunkialueen harvoja koskimaisia
metsäpuroja. Sen vesiperhosista tunnetaan
mm. valtakunnallisesti silmälläpidettävä sysiharjakas
(Wormaldia subnigra, NT). **
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti
hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
86 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
Lasse Kosonen
Hupakankorven pikku perhonen
Seison lokakuisena iltapäivänä Hervannan Hupakankorvessa Myllyojan varrella
hyönteistutkija Harri Turusen kanssa. Ilmassa tuntuu vielä suopursun lemu ja männyissä
kieppuu touhukas parvi pyrstätiaisia. Sieviä lintuja.
Myllyoja virtaa tässä kohdin laiskasti. Toisella puolen tiheä varttunut kuusikko, toisella
matala rämemännikkö. Myllyojan reunat ovat saraikon ja kapea järviruokovyön reunustamat.
“Tuosta mää sitä sain”, sanoo Harri ja osoittaa järviruokojen ja sarojen muodostamaa
vyöhykettä. Lyöntihaavilla iskin siinä edestakaisin ja pistin ne aavistamatta purkkiin.
Ja siinä meni vielä loppusyksyyn, kun niitä alettiin määrittää. Vesiperhosten paras pirkanmaalainen
asiantuntija Esko Saarela löysi siitä sitten muuatta pikkuista vesiperhoslajia,
jolle ei löytynyt nimeä suomalaisesta eikä eurooppalaisesta kirjallisuudesta. Lähetettiin
niitä sitten itävaltalaiselle vesiperhosten huippuasiantuntijalle Hans Malickylle, kertaa
Harri. Hän ilmoitti riemukkaasti sen tieteelle varhemmin tuntemattomaksi lajiksi ja kuuluvan
sukuun Oxyethira. Suomenkielisen nimensä palkoset se on saanut tavasta tehdä hauskan
säkkimäisiä toukkapusseja. “Silloin oli hymy herkässä”, sanoo Harri.
Myöhemmin talvella Malicky kuvasi sen tieteelle uutena nimellä Oxyethira tamperensis.
Näin sai Tampere oman nimikkovesiperhosensa! Suomalaiseksi nimeksi on ehdotettu
nimeä ”pirkanpalkonen”.
Käyn vielä Harrin luona katsomassa lajia hänen kokoelmissaan. Vesiperhonen on
vähäpätöisen näköinen parin millin pituinen siivekäs. Neljä kappaletta huolella liimattuna
ja etiköitynä. Kahdeksan yksilöä sitä jäi, kaikki koiraita, osa on Malickylla, osa Saarelan
Eskolla. ”Harmittaa, kun mukana oli muutamia naaraita, mutta ne tuli heitettyä menemään,
kun silloin ei vielä tiedetty, miten ainutlaatuisesta asiasta on kyse”, sanoo Harri.
Lajit kun usein määritetään koiraiden genitaalien perusteella. “Kukaan ei tiedä, millainen
sen toukka ja millaisen toukkapussin se rakentaa. Siinä on työsarkaa tuleville kesille”,
huomauttaa Harri.
Mietin edessä lipuvaa, hitaasti virtaavaa Hupakankorven puroa. Ei se poikkea juuri
muista sadoista eteläsuomalaisista puroista. Kuinkahan monessa purossa sitäkin vesiperhosta
on Mutta vain yhdestä, tästä purosta se on löydetty.
Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 87
Arvokkaat luonnonalueet
4.3.13. Hervanta, Lukonmäki
Lukonmäen rinnelehto oli aikoinaan luonnontilaisena
rehevä ja kasvistoltaan rikas lehto, mutta on nykyään
raivattu laskettelurinteeksi ja lehtoalueena menettänyt
merkitystään. Hyönteisille merkittävistä ravintokasveista
alueella kasvaa kuitenkin edelleen isokokoista
lehmusta, mustakonnanmarjaa, lehtopalsamia, lehtokuusamaa
ja paatsamaa. Perhoslajeista voidaan mainita
purolehdossa elävä palsamikenttämittari ja laskettelurinteessä
elävät soukkomittari ja lehmuskeltayökkönen.
Kovakuoriaisista paikalta tunnetaan lehmuksenoksajäärä.
*
4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto
Turtolassa
Hervannan valtaväylän itäpuolella sijaitsevassa rehevässä
puronvarsilehdossa elää kolme elinympäristövaatimuksiltaan
vaateliasta mittariperhosta. Niiden
toukat käyttävät ravinnokseen vain yhtä kasvia: palsamikenttämittari
ja verkkomittari lehtopalsamia, konnanmarjanpikkumittari
mustakonnanmarjaa. Kaikki
kolme perhoslajia ovat ravintokasviensa takia paikoittaisia.
Edellisten lisäksi lehdossa elää myös tuomella
elävä harvinainen tuominopsasiipi. Useat näiden lajien
asuttamat alueet ovat varsinkin Tampereen kantakaupungin
alueella häviämässä. **
4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen
kartanopuisto
Kaukajärven alueella on tutkittu järven vesiperhoslajistoa
sekä Kaukaniemen kartanopuiston hyönteislajistoa.
Kaukajärveltä löydetty vesiperhoslajisto on kirkas-
ja puhdasvetisille järville tyypillistä. Kartanopuisto
tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippuvaisille
hyönteislajeille, mutta myös niittyjen lajeille.
Kovakuoriaisista tunnetaan mm. lehmuksen oksistossa
elävät niinijäärä (Stenostola dubia, NT) ja lehmuksenoksajäärä.
Muita mainittavia kovakuoriaisia ovat
koivupökkelöissä elävä Gynocharis oblonga- pehkiäinen
ja Margarinotus merdarius- tylppö. Alueella elää myös
tuominopsasiipi ja lehmuskeltayökkönen. **
4.3.16. Iidesjärvi
Iidesjärvi on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä
kappaleessa 2.5.
4.3.17. Järvensivun alue
Alueella on paljon kuivia, aurinkoisia ja lämpimiä ketoja
ja harjunrinteitä. Kalevanharju suojaa pohjoisilta
tuulilta ja luo etelärinteille edullisen pienilmaston,
jonka lisäksi alueella on monipuolinen kasvillisuus.
Elinympäristöt ovat kuitenkin muuttumassa perhosten
kannalta huonompaan suuntaan: rakentaminen
tuhoaa ympäristöjä ja kedot ovat häviämässä. Harjun
rinteessä elää edelleen joukko Pirkanmaalla varsin paikoittaisina
ja vähälukuisina esiintyviä hyönteislajeja.
Alueen merkittävin hyönteislaji on valtakunnallisesti
vaarantunut ahdeyökkönen (Athetis gluteosa, VU), jonka
ainoa esiintymä Pirkanmaalla on Järvensivun ratapenkereellä.
Toinen merkittävä laji on valtakunnallisesti
silmälläpidettävä oliivineilikkayökkönen (Hadena
albimacula, NT), jonka säilyttämiseksi olisi turvattava
sen ravintokasvina käyttämän nuokkukohokin kasvupaikat.
Järvensivun-Vuohenojan alue on oliivineilikkayökkösen
pohjoisin vakituinen esiintymisalue Suo-
Lasse Kosonen
Oliivineilikkayökkönen ja sen ravintokasvi,
nuokkukohokki.
Lasse Kosonen
Lasse Kosonen
Ahdeyökkönen on Järvensivun perhosharvinaisuuksia.
88 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
messa. Muita alueella esiintyviä merkittäviä yökkösiä
ovat pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata), vyöneilikkayökkönen
(Hadena compta, NT) ja kirjoneilikkayökkönen
(Hadena confusa). Kovakuoriaisista voisi
mainita valtakunnallisesti silmälläpidettävän siniharmiokärsäkkään
(Ceutorhynchus ignitus, NT). ***
4.3.18. Viinikanoja
Viinikanojalla elää vakituisena pikkuperhosiin kuuluva
Gelechia cuneatella. Laji käyttää ravinnokseen hopeapajua
ja on Suomessa paikoittainen ja harvinainen.
Vuodesta 1985 ojalta on säännöllisesti löydetty myös
pikkuperhosiin kuuluva valtakunnallisesti silmälläpidettävä
mäkihiilikoi (NT), joka käyttää ravinnokseen
metsäapilaa. *
4.3.19. Kauppi
Kauppi lienee suurperhosiin kuuluvan kuultomittarin
tunnetuin elinpaikka Suomessa, vaikka laji onkin hajanaisesti
levinnyt lähes koko maahan. Kuultomittari
elää etelärinteillä kasvavissa kuusikoissa, jotka keväisin
lämpiävät nopeasti. Kuultomittarinaaras on siivetön ja
siksi laji leviää ja palautuu heikosti esimerkiksi teiden
eristämille alueille. Kaupista tunnetaan myös mm.
harvinainen hallavapikkumittari ja alueelta todennäköisesti
löytyisi lisätutkimuksissa mm. monia samoja
lajeja kuin Hervantajärven metsäalueelta. **
4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli
Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -
Cauchas rufimitrella ja Coleophora taeniipennella - ainoa
löytöpaikka Pirkanmaalla. Muita alueen pikkuperhosia
ovat Nemapogon wolffiellus ja Coleophora ahenella.
Nemapogon wolffiellus on valtakunnallisesti harvinainen:
Pirkanmaaltakin tunnetaan vain kaksi löytöpaikkaa.
Sen toukan oletetaan elävän risukasoissa ja
lehtipuupinoissa, joita olisikin tärkeä jättää alueelle lajin
säilymiseksi. **
Lisätietoja:
Saarela, E. 1996: Lisäyksiä Alasenjärven pikkuperhoslajistoon. -
Raportti hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
4.3.21. Messukylän Aakkulanharju
Aakkulanharjulta tunnetaan mm. valtakunnallisesti
vaarantunut viheryökkönen (Calamia tridens, VU).
Muusta lajistosta mainittakoon Depressaria silesiacakoi.
Alueelta lienee löydettävissä monia muitakin mielenkiintoisuuksia.
*
4.3.22. Hankkion kedot
Vuoden 2000 tutkimuksissa löydettiin Hankkion alueelta
kaksi ketoa, joiden lajisto alustavan tutkimuksen
mukaan on varsin edustavaa. Kohteilta kannattaa
mainita mm. ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe),
idänniittyperhonen, punemittari (Lythria cruentaria)
ja mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae).
Piirainen, T. 2000: Raportti Tampereen uhanalaisista
hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä
Tampereen kaupungin alueella v. 2000.- Raportti Tampereen
kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
4.3.23. Sikosuo
Suon sisäosien haapaa kasvavalla kumpareella elävät
haavanhankokehrääjä (Furcula bifida), harmohammaskehrääjä
(Notodonta torva) ja haavanhammaskehrääjä
(Tritophia tritophus), joista viimeksi mainittu on
melko harvinainen. Harvinaisista mittareista voidaan
mainita tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata), kirjoruusumittari
ja hallavapikkumittari. Pikkuperhosista
haavikossa esiintyy mm. Acleris obtusana. *
4.3.24. Petäjässuo
Holvastista pohjoiseen sijaitsee pienialainen, mutta
ojittamaton ja suotyypeiltään monipuolinen Petäjässuo.
Suon pohjoisosan isovarpuinen räme on suurperhosten
kannalta tärkein osa alueesta. Lajisto on Pirkanmaan
soille tunnusomaista, mutta ansaitsee maininnan,
sillä suoperhosten esiintymistä uhkaa Tampereen
alueellakin elinympäristöjen häviäminen. Pikkuperhosista
alueelta on löydettävissä mm. suopursun
lehtiä toukkana syövät Stigmella lediella (kääpiökoit)
ja Coleophora obscuripalpella (pussikoit). Molemmista
on Tampereella vain muutamia löytöpaikkoja. Petäjässuolla
esiintyviä suurperhoslajeja ovat mm. suokeltaperhonen,
juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete),
suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), suomittari
(Arichanna melanaria) sekä keltahopea- ja herttakangasyökkönen
(Anarta cordigera). Alueen kosteapohjaisessa
koivikossa esiintyy mm. nastakehrääjä (Aglia
tau) ja vasamamittari (Rheumaptera subhastata). Vasamamittari
on pohjoispainotteinen laji, josta ainoa havainto
1990-luvulla Tampereella on Petäjässuolta.
Alueelta on havaittu myös melko harvinainen sukeltajakovakuoriainen
Hydroporus neglectus. Sen elinympäristönä
ovat pienet vesilampareet. **
Lisätietoja :
Salokannel, J. 1996: Petäjässuon hyönteisistä. - Raportti
hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 89
Arvokkaat luonnonalueet
4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä
kappaleessa 1.1.5.
4.3.26. Pihkalan niityt
Hyönteislajistoltaan monimuotoisen kohteen merkittävin
laji on uhanalainen isonaamiokukkakärpänen
(Doros profuges, eR, VU). Laji on pääasiassa lauhkean
vyöhykkeen ja eteläisen Euroopan hyönteinen ja pohjoisilla
leveysasteilla se on harvinainen. Suomessa sitä
on tavattu kaiken kaikkiaan noin 20 kertaa aiemmin.
Isonaamiokukkakärpäsen elinympäristöä ovat metsien
reunat ja pensaikot. Laji elää toukkana ilmeisesti
muurahaispesissä. Muita uhanalaisuusluokitettuja lajeja
paikalta ovat keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus,
VU), laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii, VU),
Philonthus parvicornis (VU) ja metsäkurokärpänen
Sphegina clunipes (NT). Tampereen runsaimmat tummaverkkoperhosesiintymät
(EN, eR) sijaitsevat näillä
niityillä. Lantakuoriaisia on tutkittu alustavasti alueen
laitumilta ja tunnettujen lajien joukossa on mm. isosittiäinen
(Geotrupes stercorarius).***
Lisätietoja:
Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2000: Raportti Tampereen
uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä
Tampereen kaupungin alueella v. 2000. - Raportti
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.
4.3.27. Palon Myllyjoki
Myllyojasta on havaintoja melko harvinaisista vesiperhoslajeista
puroriippasirvikäs (NT) ja Agapetus ochripes.
Joidenkin tutkimusten mukaan puroriippasirvikäs
on yksi happamuudelle kaikkein herkimpiä lajeja, jolle
happamuuden alarajaksi on saatu jopa 6.4. Myös A.
ochripes on hyvän veden laadun osoittaja jasellaisena
tutkimuksissakin käytetty. Se elää kirkasvetisissä hiekka-
ja kivipohjaisissa virtavesissä. A. ochripes on Etelä-Suomessa
melko paikoittaisesti esiintyvä laji, mutta
Pohjois-Suomessa hieman yleisempi. **
4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja
Sorilan laitumet
Alueella on jäljellä kohtalaisen runsaasti niittyjä ja
peltoja, joissa asustaa harvinaisen monilajinen ja tiheä
päiväperhosyhteisö. Yleisesti ottaen päiväperhoset
ovat vähentyneet Etelä-Suomessa niittyjen ja ketojen
kadotessa. Maassamme uhanalainen tummaverkkoperhonen
(eR, EN) asustaa myös näillä alueilla. Perhonen
esiintyy puronotkoissa ja niiden tuntumassa
alueilla, joissa kasvaa toukan ravintokasvia rohtovirmajuurta.
Lajin säilymistä uhkaa rakentaminen, purojen
kuivuminen ja niittyjen umpeenkasvu. Sorilan
maisemallisestikin näyttävillä laidunalueilla elää yhdessä
Pihkalan niittyjen ohella valtakunnallisestikin
merkittävä hyönteislajisto. Sorilan laidunlajistoon
kuuluvat mm. pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens,
VU), sittaukkotylppö (Hister funestus, NT), tylppölaji
Atholus bimaculatus, NT ja kirjomaayökkönen (Opigena
polygona, NT).***
Lisätietoja:
Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä
Pirkanmaalla. - Diamina 3: 5-10.
4.3.29. Aitolahden Teerineva
Teerineva on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisen
kaltaisena osittaisesta ojituksesta huolimatta. Alueen
lajistoa on vielä tutkittu vähän, mutta mainitsemisen
arvoinen on vesiperhonen Agrypnia picta. **
4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa
3.3.
4.3.31. Teisko, Viitapohja
Vaarantuneen palosirkan (Psophus stridulus, VU) esiintymä
voi olla niukin naukin hengissä. Viimeisin havainto
on vuodelta 1999 ja edellinen 1986. Palosirkan
elinympäristöä ovat avoimet paahdeympäristöt, joista
alueella on jäljellä vain lämpimiä tienpenkereitä.
4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki
Asuntilanjoesta on löydetty mm. harvinainen, silmällä
pidettäväksi luokiteltu virtavesimittari (Aquarius
najas, NT). Se elää kirkasvetisissä hiekka-kivipohjaisissa
virtavesissä. *
4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän
laitamat
Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -
Scythris potentillella ja Ancylis tineana - ainoa tunnettu
esiintymisalue Pirkanmaalla. Lajeista edellinen käyttää
ravinnokseen ahosuolaheinää, jota alueella kasvaa
runsaasti, jälkimmäinen vaivaiskoivua. Lisäksi alueen
lajistoon kuuluu mm. kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis),
jonka elinympäristönä ovat hiekkaperäiset
alueet. *
90 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
4.3.34. Teisko, Jakamaneva
Jakamaneva on arvokas suobiotooppia vaativien hyönteisten
elinalue, sillä suurin osa Tampereen seudun
soista on ojitettu, jolloin suolla elävien hyönteisten
elinympäristöt ovat tuhoutuneet. Jakamanevalta on
löydetty yli 80 Pirkanmaan soille tyypillistä suurperhoslajia.
Perhosista mainittavimpia ovat alueella elävät
muurainhopeatäplä (V) ja ukkopussikas.**
Lisätietoja kaikkiin hyönteisalueisiin:
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä
hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä
Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja
katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti
hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
4.4. Arvokkaat järvet, lammet,
lähteet ja purot
Seuraavat kuvaukset ovat lyhennelmiä Tampereen vesija
ympäristöpiirin vuonna 1993 julkaisemasta raportista
“Luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Tampereen
vesi- ja ympäristöpiirin alueella.”
Lisätietoja:
Miettinen, v. 2003: Kantakaupungin pienvesien suojelutarve.
- Ympäristövalvonnan julkaisuja 1/2003, 25 ss.
4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde
Lehtomaisessa metsässä 20 m etäisyydellä Tesomankadusta
sijaitseva lähde on 2 m x 2 m suuruinen ja siitä virtaa
laskupuro. Lähde on suojattu, mutta se on silti lievästi
roskaantunut. Lähellä virtaava Myllypuro kuuluu valtakunnalliseen
lehtojensuojeluohjelmaan. Lähteen ympäristössä
kasvavat mm. ojakellukka, vuohenputki, kevätlinnunsilmä
ja lehtopalsami. Myllypuron alue lähteineen
suojeltiin luonnonsuojelulailla vuonna 1999.
4.4.2. Kaupin lähde
Kuusimetsässä sijaitseva lähde on noin 15 cm syvyinen
ja 2,5 m x 1,5 m suuruinen. Sen ympäristössä kasvaa
mm. hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lähde on säilynyt
luonnontilaisena lukuun ottamatta vanhaa sammaloitunutta
puukatetta.
4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde
Loivassa kuusivaltaisessa sekametsässä sijaitseva lähde
on metrin syvyinen, 4 m x 3 m suuruinen ja siitä laskee
puro. Sen välittömässä ympäristössä kasvillisuus
on melko niukkaa, mutta etäämpänä puron varrella
kasvaa mm. tuomea, taikinamarjaa, mesiangervoa, kevätlinnunsilmää,
vuohenputkea ja nokkosta. Lähteen
reunalla on vedennostoa varten puusilta ja lähteessä
on vedenottopumppu. Puronvarren ympäristö on
edustavaa ja luonnontilaista.
4.4.4. Pitkäjärvenoja
Yli kilometrin mittainen kirkasvetinen puro laskee
Pitkäjärvestä Vähä-Lumojaan. Uoma on 2 m leveä,
sen pohja on valtaosin savea, mutta yläjuoksulla myös
louhikkoa. Puro kulkee suurimmaksi osaksi avosuon
keskellä, jossa kasvaa saroja, järviruokoa ja jokunen
koivu ja pajupensas. Yläjuoksulla puroa reunustaa rehevä
kangasmetsä, jota kasvaa myös muualla valumaalueella.
Avohakatut metsät reunustavat paikoin puronvartta,
ja alajuoksulla puroon laskee myös joitakin
metsäojia. Puron suulla on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa,
jossa kasvaa mm. lehmuksia. Uoma on
säilynyt perkaamattomana, vaikka yläjuoksulla tie
ylittää purouoman ja sen varrella onkin avohakkuita.
4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi
Molemmat lammet ovat alle hehtaarin suuruisia ja
suorantaisia. Iso Koiralammen ranta on vetistä ja
upottavaa saravaltaista nevaa, jonka laiteilla on paljon
pystyynkuolleita ja keloutuneita mäntyjä. Nevan takana
suo muuttuu harvapuustoiseksi rämeeksi.
Pieni Koiralammi ei ole yhtä erämainen, sillä sen
rantavyöhykkeestä puuttuvat kuolleet ja keloutuneet
puut. Lammen nevareunuksen takana suo muuttuu
rämeeksi ja korveksi. Männyn lisäksi rantapuustossa
on runsaasti kuusta ja koivua.
Lampien valuma-alueet ovat havupuuvaltaista kangasmetsää,
jonka keskellä on pieniä suolaikkuja. Iso Koiralammin
ympäristössä ei ole tehty hakkuita ja se onkin
erämainen ja maisemallisesti komea suolampi. Pienen
Koiralammin maisemaa häiritsee eteläisen rantapuuston
takaa siintävä taimikko. Lammet ovat kuitenkin säästyneet
metsäojituksilta ja ovat arvokkaita pienvesiä.
4.4.6. Kaukaloinen
Rämeen ympäröimän umpilammen pinta-ala on alle
0,5 ha. Lammen valuma-alue on pieni ja kasvaa etupäässä
karua mäntymetsää. Kaakkoispuolella lampea
rajoittaa pitkä pystysuora kallioseinämä. Kaukaloinen
on säilynyt luonnontilaisena ja vaikka metsää on hakattu
valuma-alueella, rannan kelopuut ja mutkarunkoiset
männyt luovat lammelle erämaisen tunnelman.
Lampi on hyvin rauhallisella alueella ja sinne on melko
vaikea päästä.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 91
Kartta 10. Arvokkaat hyönteisalueet. Tummaverkkoperhosen
esiintymiskohteet on merkitty renkaalla.
Kartta 11. Arvokkaat perinnebiotoopit
Arvokkaat luonnonalueet
4.4.7. Rukolammi
Oriveden rajan tuntumassa sijaitsevaa 1 ha suuruista
Rukolammia ympäröi kauttaaltaan suo. Suurimmalta
osalta suo on kituliasta mäntyrämettä mutta myös paikoitellen
nevaa ja koivuvaltaista korpea. Suoalueet on
jätetty ojittamatta ja rantametsissä on runsaasti kuollutta
puuainesta ja ainakin yksi kelopuu, jotka luovat
lammelle erämaisen tunnelman. Kenttäkerroksen vallitsevia
kasvilajeja ovat vehka, raate, järviruoko ja sarat.
Kauempana lammen valuma-alueella metsiä on jonkin
verran hakattu ja ne ovat melko nuoria.
4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi
Koirajärvi (3 ha) ja Palvajärvi (4 ha) ovat yhteydessä
toisiinsa Koirajärvestä laskevaa 100 m pitkää puroa
pitkin. Koirajärveä ympäröivät miltei kauttaaltaan rämeet
ja korvet, kun taas Palvajärven rannat ovat kalliolla
ja moreenilla kasvavaa vesirajaan asti ulottuvaa
kangasmetsää. Suon läpi kulkeva metsätie on kuitenkin
vaikuttanut suon vesitalouteen. Suolla kasvavat
mm. uhanalaiset lettovilla, röyhysara (VU) ja suovalkku
(R) sekä harvinaiset soikkokaksikko (R) ja vilukko.
Koirajärven rantavesissä kasvaa harvinaista isolummetta
(Nymphaea alba). Pohjoisrannan sykeröpiippo
lienee hävinnyt. Järvien välinen arvokas suoalue on
luonnonsuojelualuetta.
Järvien lähimaisema on säilynyt eheänä, vaikka valuma-alueiden
metsiä on hakattu ja harvennettu. Maisemallisesti
metsänkäsittelyistä erottuvat selvimmin
Koirajärvestä laskevan puronvarren ja Palvajärven länsipuoleisen
kalliometsän hakkuut. Molempien järvien
rantavedessä on runsaasti veteen kaatuneita runkoja ja
rantametsissä paikoin lahoavia maassa makaavia runkoja.
Järvien ympäristöt ovat suosittuja virkistysalueita
ja niiden ympäri kiertää polkuja.
4.4.9. Pikku Ripojärvi
Kirkasvetisessä 6 ha suuruisessa järvessä ei ole tulouomaa
ja sen laskupuro on luonnontilainen. Rannat ovat
suurelta osin moreenia ja kalliota, suota on vain laskupuron
suulla. Järven rantavyöhyke on rehevää ja siinä
kasvaa runsaasti lehtipuita - koivua, tervaleppää ja
tuomea - joista osa kaartuu kauniisti veden päälle.
Suo-osa on vetistä nevaa, jolla kasvavat mm. pyöreäja
pitkälehtikihokki, suokukka, isokarpalo, mutasara,
villapääluikka ja Hämeessä uhanalainen suovalkku
(R). Kauempana järvestä suo muuttuu koivuvaltaiseksi
korveksi. Rantavedessä kasvaa runsaana kirkasta
vettä vaativa ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)
ja koillispuolen kosteassa kalliorinteessä Hämeen
pohjoispuolella harvinaistuva kevätlinnunsilmä.
Valuma-alueella kasvaa havupuuvaltaista metsää,
joka järven pohjoispuolella on harvennettu, lounaisrannalla
puolestaan hakattu paljaaksi ja istutettu taimikoksi.
Järvi on poikkeuksellisen kirkasvetinen ja sen
rantasuolla kasvaa merkittäviä suokasveja, mutta paljaaksihakkuut
heikentävät sen maisemallista arvoa.
Järvellä on virkistyskäyttöä, sillä polut kiertävät sitä.
4.4.10. Aittolammi
Lampi on 5 ha suuruinen, siinä ei ole tulouomaa ja
laskupurokin on hyvin vähävetinen. Lammen rannat
ovat moreenia ja kalliota sekä osittain suota, joka rannassa
on nevaa ja kauemmaksi mentäessä muuttuu rämeeksi
ja korpirämeeksi. Rannan puusto on järeää
männikköä, jossa kasvaa myös koivua, kuusta ja pajupensaita.
Ympäröivät metsät ovat valtaosin mustikkatyypin
kuusivaltaista kangasmetsää. Suota valumaalueella
on niukasti. Lammen ympäristö on maisemallisesti
eheää. Lounaisrannalla erottuu kuitenkin nuorehko
metsikkö, jonka takana kohoaa radiomasto.
Rantapuustokaan ei ole erityisen vanhaa, mutta ainakin
yksi kelopuu on säästynyt ja maassa on joitakin lahoavia
runkoja. Polut kiertävät lampea ja sitä käytetään
paljon virkistäytymiseen, mikä näkyy alueen lievänä
roskaantumisena.
4.4.11. Koiranoja
Koiranoja saa alkunsa suolta ja laskee Sahronojaan.
Puro on perattu sekä ylä- että alajuoksultaan ja virtaa
osan matkaa näkymättömissä kivien alla. Puronvarsi
on säilyneeltä osaltaan kuusimetsää, jonka kenttäkerroksessa
kasvavat hiirenporras, kotkansiipi, mesiangervo,
rönsyleinikki, metsäkorte (Equisetum sylvaticum),
metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja korpiimarre.
Alajuoksun putouskohdassa vesi virtaa kivien
alla ja kasvillisuus on lehtomaista sisältäen kevätlinnunherneen
(mR), sinivuokon (mR), tesman, mustakonnanmarjan,
lehto-orvokin ja sudenmarjan. Puroa
ympäröivät metsät ovat kuusivaltaisia ja suurelta osin
harvennettuja. Alajuoksulla metsässä on kuitenkin
säästyneenä suuria haapoja ja maahan kaatuneita sammaloituneita
puita. Räikeästi erottuvia hakkuita puron
lähiympäristössä ei ole, mutta metsät ovat kauttaaltaan
harvennettuja.
4.4.12. Sydänmaanlammi
Alle hehtaarin suuruisen suolammen vesirajaa kiertää
5-10 m leveä saravaltainen nevareunus, jonka takaa
alkaa räme. Rämepuusto on matalaa männikköä mutta
sisältää myös runsaasti koivua. Männyt ovat kituliaita
ja niissä on paljon pystyyn kuolleita yksilöitä. Rämeen
kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita varpuja ja
tupasvillaa. Rämeen jälkeen metsä jatkuu kuusivaltaisena
korpena.
Lampi sijaitsee korkeiden kallioiden välisessä pai-
94 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet
nanteessa, mistä johtuen valuma-alueella ei ole muuta
suota kuin lampea ympäröivä suo. Itäpuoleisella kalliolla
on paljaaksi hakattua ja harvennettua metsää.
Lampi on umpilampi, ympäröivän suon muutamat
metsäojat ovat vanhoja ja etenkin länsirannan puusto
on erämaista pystyynkuolleine ja keloutuneine puineen.
4.4.13. Rökäsoja
Rökäsoja saa alkunsa Sahronnevalta ja laskee Kiimajokeen.
Kokonaispituutta purolla on noin 1.5 km, josta
suojelullisesti arvokasta on 0.9 km mittainen osuus
alajuoksulla. Puron uoma on 0.5-1.5 m leveä, savipohjainen
ja sen vesi on samean ruskeaa. Uoma on paikoitellen
erittäin vähävetinen. Puronvartta reunustaa
noin 100 m levyinen koivuvaltainen suo. Rantakoivut
ovat monirunkoisia, pensasmaisia, osittain kuolleita ja
kaatuneita. Koivujen lisäksi puronvarrella kasvaa useita
pajulajeja ja vaivaiskoivua sekä kenttäkerroksessa
mesiangervoa, kastikoita, suursaroja ja rehevää kasvupaikkaa
vaativaa rantayrttiä. Purossa kasvaa paikoitellen
runsaasti pikkulimaskaa ja osittain uoma on kasvanut
umpeen suursaroista.
Puron yläjuoksu on ojitettua rämettä ja alajuoksulla
uoman tuntumassa on viljeltäviä peltoja. Rökäsoja
on kuitenkin maisemallisesti ja kasvistollisesti arvokas
kohde. Puron varrella kasvaa harvinaista villapääluikkaa
sekä uhanalaista punakämmekkää (R), jota on viimeksi
havaittu vuonna 2002 erittäin niukkana. Alueella
ei ole merkitystä virkistyskäytön kannalta, sillä
pensaikkoinen puronvarsi on erittäin vaikeakulkuista.
4.4.14. Keskinen Pirttijärvi
Keskinen Pirttijärvi (21 ha) on kolmen järven muodostaman
ketjun keskimmäinen järviallas, jonka rannat
ovat muista järvistä poiketen rakentamattomia ja
ojittamattomia. Järvi on karu ja kirkasvetinen ja sen
rannat ovat suurelta osin hiekkapohjaisia. Rantaviiva
on monimuotoinen - siinä vaihtelevat kalliomänniköt,
kangasmetsät ja pienet korpipainanteet. Mäntyvaltaiset
rantakalliot ovat maisemallisesti hienoja eivätkä
hakkuut haittaa maisemakuvaa. Puusto on rannassa
muutenkin eheää mutta ei erityisen vanhaa.
Valuma-alueen metsät ovat etupäässä kuusivaltaisia
kangasmetsiä, mutta varsinkin järven länsipuolella
kasvaa myös mäntyä. Metsät ovat osittain hoitamattomia
ja niissä on joitakin lahoavia maahan kaatuneita
puita. Järvi on suosittu virkistysalue ja sen rantoja
kiertävät kuluneet polut.
4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit
Viime vuosina vain kiihtynyt maatalouden muutos;
tehomaatalous, laidunnuksen voimakas väheneminen
ja peltojen pusikoituminen ja metsittyminen, on herättänyt
monet tahot vaatimaan suojelutoimia jäljelläoleville
moni-ilmeisille ja rikkaille maaseutuympäristöille.
Laidunnuksen väheneminen suoranaisesti uhkaa
monia kasvi- ja eläinlajeja. Peltoviljelyn tehollistaminen
on vähentänyt monien ennen niin runsaina
esiintyneitä lintulajeja; mm. kottaraisen, peltosirkun,
kivitaskun ja peltopyyn määrät ovat romahtaneet.
Laidunnuksen väheneminen on uhanalaistanut monia
ketojen ja niittyjen kasveja kuten kirkiruoho (R) ja ketokatkero
sekä myös hyönteislajeja kuten tummaverkkoperhonen
(eR, EN). Uhanalaisista lajeistamme 18
% on luonnonlaitumien ja ketojen lajistoa. Koska
luonnonlaiduntaminen on loppunut, joudutaan perinnemaisemia
usein hoitamaan niitoin ja raivauksin.
Monesti nämä hoitotoimenpiteet ovat riittämättömiä,
sillä monia luonnonlaitumia uhkaa rehevöityminen.
Pirkanmaan ympäristökeskus on vuosina 1992-1996
inventoinut Pirkanmaan perinnebiotoopit, jonka mukaan
Tampereelta arvokkaita perinnebiotooppeja löytyi
25 kpl, joiden yhteispinta-ala oli 43.4 ha. Tästä
alasta kovan maan niittyjä oli 13.1 ha, rantaniittyjä
4.3 ha sekä hakoja ja metsälaitumia 18.7 ha. Kartassa
esitellään Pirkanmaan ympäristökeskuksen inventoimat
Tampereen perinnebiotoopit (ks. sivu 93).
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 95
Uhanalaiset eliöt
5. Tampereen uhanalaiset eliöt
Uhanalaisten lajien suojelu on tärkeä osa luonnonsuojelua,
jolla pyritään torjumaan lajien
häviäminen. Ympäristöministeriön asettaman
toimikunnan tehtävänä on antaa ehdotuksia uhanalaisten
lajien seurantaan, suojeluun ja elinympäristöjen
hoitoon osoitettujen varojen käytöstä. Toimikunta
laatii lisäksi uhanalaisten lajien luettelon. Mitä pikemmin
suojelutoimet aloitetaan, sitä enemmän voidaan
uhanalaisesta lajistosta pelastaa. Uhanalaisten lajien
tutkimus ja seuranta on keskitetty vesi- ja ympäristöhallitukselle,
jossa erittäin uhanalaisille ja vaarantuneille
lajeille laaditaan lajikohtaiset suojelu- ja hoitosuunnitelmat.
Suunnitelmissa määritellään mm.
esiintymispaikkojen hoitotarve.
Lisätietoja:
Komiteanmietintö 1991: Uhanalaisten eläinten ja kasvien
seurantatoimikunnan mietintö. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
328 s.
5.1. Putkilokasvit
Tampereen uhanalaisten kasvien lista perustuu Matti
Kääntösen tekemään alustavaan tarkasteluun. Useimpien
lajien esiintymisalueet on mainittu raportin kasvikohteissa,
minkä vuoksi esiintymisalueita ei ole mainittu
tässä yhteydessä. Kuitenkin kesällä 2003 Rauta-
Otran teollisuusalueelta Viinikasta löytynyttä pienehköä
masmaloesiintymää ei ole mainittu muualla raportissa.
Esiintymä käsitti n. 20 kukkivaa yksilöä sorakentällä.
1990-luvulla laji kasvoi Myllypuron Sileesuonkadun
päässä, josta se katosi rakentamisen vuoksi.
Lisäksi sitä kasvaa Koivistonkylässä. Myöskään
Sorsapuiston pohjoispuolella Lähteenkadun varrella
kerrostalon seinänvierusmulloksella kasvavaa sinimataraa
(Sherardia arvensis) ei ole muualla mainittu, eikä
Tohlopissa kasvavaa vanukehirvenjuuri (Inula britannica)
-esiintymää.
Hävinneitä lajeja: Erittäin uhanalaisia: Vaarantuneita:
saunionoidanlukko VU konnanlieko vata
hoikkaängelmä NT ahonoidanlukko ketotyräruoho
aurankukka tunturikiviyrtti pensaikkotatar
luhtaorvokki EN kullero kylähierakka
keltakynsimö VU pähkinäpensas mäkikuisma
pellavatankio isovesirikko VU pensastyräkki
liinatankio kolmisädetyräkki rohtoluppio
ketonukki EN laskospoimulehti mäkivirvilä
pystyhanhikki tylppähammaspoimulehti ojakaali
partapoimulehti isomesikkä ruohokanukka
sirppimailanen masmalo tesmayrtti
ojakurjenpolvi NT ketokatkero EN hietalemmikki
tuoksumatara NT peltorasti ketokäenminttu
horkkakatkero VU pehmytpillike uposvesitähti
pellavanvieras hullukaali tummatulikukka
peltorusojuuri VU ahosilmäruoho VU sammakonkello
terhi hirvenkello VU peltosauramo
koirankieli vanukehirvenjuuri metsänemä VU
ketoampiaisyrtti kesämaitiainen kirkiruoho VU
mäkiminttu tikankontti VU suovalkku
peltosänkiö punakämmekkä litteävita
kaarlenvaltikka tannervihvilä röyhysara VU
soikkoratamo hentosuolake äimäsara
piilovesiherne rimpivihvilä kaislasara
nurmilaukka sykeröpiippo hajuheinä NT
sääskenvalkku VU keltasara korpisorsimo
nurmivihvilä hoikkavilla jänönsalaatti
idänsara vankkasara isokäenrieska
pellavaraiheinä vaaleasara paunikko
ruiskattara nuijasara piikkisalaatti
puistonurmikka
volgan pernaruoho
96 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Tamperelaisia
kasviharvinaisuuksia:
Isovesirikolla lienee Tampereella
tällä hetkellä vain siemenpankkeja
esim. Sikosuolla ja Peltolammilla
Masmalon kasvupaikat ovat usein
ihmistoiminnan voimakkaasti
muokkaamia.
Viinikassa kasvava pensastyräkki
pärjää sitkeästi lukuisista paikalla
tapahtuneista maanmuokkauksista
huolimatta.
Lasse Kosonen Lasse Kosonen Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 97
Uhanalaiset eliöt
Lasse Kosonen
Metsänemä tulee esiin vain harvoin, Tampereella on vain yksi kasvupaikka.
98 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Silmälläpidettävät taantuneet:
isolumme
kynäjalava
rautanokkonen
nuokkukohokki
lietetatar
hietaorvokki
rohtopernaruoho
litutilli
pihakrassi
kelta-apila NT
jänönapila
ruusuruoho
peltokierto
humalanvieras
valkopeippi
sepiväpeippi
kangasajuruoho
mutayrtti
keltasauramo
mali eli koiruoho
ketokaunokki
soikkokaksikko
sarjarimpi
hetesara
hernesara
kanervisara
Silmälläpidettävä harvinaiset:
nevaimarre
liuskaraunioinen
pikkuaho-orvokki
litulaukka
vesinenätti
toukotaskuruoho
sinimatara
sarjatalvikki
vilukko
etelänaitovirna
metsänätkelmä
kiehkuraärviä
lapinvesitähti
ristilimaska
heinävita
pitkälehtivita
haarapalpakko
kapeaosmankäämi
valkopiippo
harjusormisara
pahtanurmikka
kevätesikko
lehtoneidonvaippa
Lasse Kosonen
Lasse Kosonen
Lasse Kosonen
Tampereella harvinaisia kasvilajeja; ylhäällä harjusormisara, vasemmalla rautanokkonen ja oikealla sinimatara.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 99
Uhanalaiset eliöt
5.2. Jäkälät
Jäkälien kuntakohtaisissa tarkasteluissa voidaan käsitellä
lähinnä vain suurjäkälälajistoa. Seuraava jäkälien
luokittelu perustuu M. Kääntöseltä saatuun käsikirjoitukseen.
Lajien uhanalaisuutta on tarkasteltu Tampereen
näkökulmasta eikä mukana ole kaikkia Uhanalaisten
eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä
mainittuja alueellisesti tai valtakunnallisesti
uhanalaisia lajeja. Uhanalaisuusluokittelu ei siis ole
täysin verrattavissa lintujen ja perhosten uhanalaisuutta
käsitteleviin kappaleisiin.
Tampereelta ovat kokonaan hävinneet ainakin ravinteikasta
kalliopintaa vaativat varjonahkajäkälä (Peltigera
collina) ja sammaljäkälä (Massalongia carnosa),
jotka molemmat kasvoivat 1930-luvulla Pyynikillä.
Seuraavaa neljä vaateliasta lajia, joiden ainoat kasvupaikat
ovat uhattuina, voidaan pitää Tampereella erittäin
uhanalaisina. Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides),
kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum), ryynihyytelöjäkälä
(Collema fuscovirens) ja nappihyytelöjäkälä
(Collema polycarpon) vaativat emäksistä kalliopintaa ja
niiden ainoat tamperelaiset esiintymät sijaitsevat pohjoisen
liuskealueen jyrkänteessä Teiskon Mustalaisvuorella.
Näistä lajeista nappihyytelöjäkälä on koko
Hämeen alueella harvinainen. Valtakunnallisesti silmälläpidettävän
kalliokeuhkojäkälän (Lobaria scrobiculata)
on tiedetty kasvavan samalla liuskealueella
vuodesta 1967. Vanhoilta kasvupaikoiltaan Tuomikalliolta
ja Varalasta se on kadonnut. Aitolahden Laalahdelta
vanhan haavan rungolta on löydetty vanhojen
metsien laji kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum).
Hervannasta on puolestaan kerran löydetty Hämeessä
taantunut ja esiintymisalueiltaan eteläinen suonirustojäkälä
(Ramalina sinensis). Hervannan Viitastenperänlahden
eteläpuolen kalliolta on löydetty Suomen
kolmas murutorvijäkälän (Cladonia caespiticia) kasvupaikka.
Vaarantuneisiin suurjäkäliin Tampereen alueella
kuuluvat isorustojäkälä (Ramalina fraxinea), suohirvenjäkälä
(Cetrariella delisei), härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon
deminuens), kalkkinahkajäkälä (Peltigera
lepidophora), limi-isokarve (Parmelia omphalodes) ja
paasitorvijäkälä (Cladonia diversa). Kulttuuriseutuja
suosiva mutta ilmansaasteista kärsivä isorustojäkälä
kasvaa niukkoina esiintyminä Teiskon Viitapohjassa,
Velaatassa ja Kulkkilassa. Levinneisyysalueiltaan pohjoinen
suohirvenjäkälä löytyi vuonna 1984 suolta Teiskon
Jylhänperältä ja vuonna 1998 Kulhanvuorelta.
Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomeen keskittyvä härmäkilpijäkälä
kasvaa niukkana esiintymänä Teiskon
Kuuslahden kalliossa sekä Kiimajoen rantakivellä.
Kaiken kaikkiaan härmäkilpijäkälästä on vain vähän
löytöpaikkoja Suomesta. Kalkkinahkajäkälää kasvaa
Viitapohjan liuskealueella ja mereistä ilmastoa suosivaa
limi-isokarvetta Teiskon Koljonniemessä. Paasitorvijäkälää
kasvaa muutamassa paikassa Tampereella.
Valtakunnallisesti vaarantunut laji on röyhelökarve
Teiskon Mustalaisvuorella. Laji löytyi sieltä 1996.
Silmälläpidettäviin ja taantuneisiin jäkäliin kuuluvat
ainakin Viitapohjan tienvarsilla kasvava, kalkkia
sisältävää kasvualustaa vaativa suipputorvijäkälä (Cladonia
acuminata) sekä raidankeuhkojäkälä, joka monilla
kasvupaikoillaan on niukentunut ja osittain jopa
hävinnyt. Korpiluppoa, joka aikaisemmin oli yleinen
kuusikoissa ja rinnemäntyjen oksilla, kasvaa enää
niukkana etupäässä Aitolahden ja Teiskon alueella.
Silmälläpidettäviin ja harvinaisiin jäkäliin kuuluu
seitsemän lajia. Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) ja
mätästorvijäkälä (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis)
ovat mereisiä lajeja, jotka kasvavat yleensä korkeiden
kallioiden lailla (esim. Neinvuori ja Viitastenperä) tai
suurten vesistöjen rantakallioilla. Samanlainen on
Suomessa erittäin lounainen nummitorvijäkälä (Cladonia
strepsilis), joka tunnetaan Teiskon Rappuvuorelta.
Pallotinajäkälä (Stereocaulon pileatum) kasvaa kivillä
Teiskon Rappuvuorella ja Kaupin Tuomiokalliolla.
Eteläistä jäkälälajistoa edustavat Tampereella pohjoisella
äärialueellaan kasvava paasitorvijäkälä (Cladonia
diversa), Tohlopin länsipuolella Rasonhaassa kasvava
piirtojäkälä sekä Raholan ja Villilän rantakallioilla
kasvava vainiolaakajäkälä. Pohjoisia jäkälälajeja edustavat
Kaupissa, Viitapohjassa ja Papinvuorella kasvava
himmeänahkajäkälä ja Mustalaisvuorella kasvava
loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans).
Tampereen ylivoimaisesti arvokkaimmat jäkäläalueet
ovat Viitapohjan jyrkänteillä, joissa em. jäkälälajien
lisäksi kasvavat mm. limilaakajäkälä (Physconia
perisidiosa) ja kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens).
Kumpikin laji kasvaa kalliopinnalla, mikä on tyypillistä
yleensä vain Pohjois-Suomen emäksisillä kallioilla.
Mustalaisvuorella kasvaa myös mereistä mätästorvijäkälää
(Cladonia cervicornis ssp. cervicornis) ja Pirkanmaalla
ainoalla kasvupaikallaan Thermutis velutina.
Lähistön liuskekalliolta löytyi v. 2000 kalkinsuosija
ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum). Mustalaisvuoren
jäkälälajiston säilymistä uhkaavat kuitenkin
nykyään kalliokiipeilijät. Aitoniemen-Vääräjärven
maisemista Korvenvuorella kasvaa tammivyöhykkeelle
tyypillinen korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina).
Silmälläpidettäviin harvinaisiin kokkarejäkälä Lecidoma
demissum Teiskosta.
Lisätietoja:
Kääntönen, M. & Mikkola, R. 1985: Havaintoja eräiden jäkälien
viimeaikaisesta esiintymisestä Pirkanmaalla, erityisesti
Tampereen-Oriveden seudulla. - Talvikki 9: 13-22.
Kääntönen, M. 1988: Viimeaikaisia jäkälälöytöjä Pirkanmaalla. -
Lutukka 4: 41-44.
100 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
5.3. Sammalet
Uhanalaisten sammalten kasvupaikkatiedot perustuvat
osittain 1960-luvun alussa tehtyihin havaintoihin,
joita ei ole myöhemmin varmistettu. Myös tuoreita
havaintoja uhanalaisista lajeista on toki olemassa ja
sammaltutkimus on saanut viime aikoina hieman uutta
puhtia. Sammalkatsaus perustuu kuitenkin hajatietoihin
ja on puutteellinen, minkä vuoksi kaikkia
Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan
mietinnössä mainittuja uhanalaisia sammalia ei
ole listattu. Ainoastaan lajit, joista on havaintoja, on
otettu mukaan katsaukseen.
Valtakunnallisesti uhanalaisista maksasammalista
erittäin uhanalainen kantokinnassammal (Scapania
apiculata) kasvoi ainakin vielä 1960-luvulla Teiskossa
Paali- ja Vaavunjärven välisen puron varressa. Laji
elää lahopuulla. Vaarantunut kalliosuomusammal
(Radula linderbergiana) kasvoi vuonna 1962 Peltolammista
laskevan puron varrella. Vuonna 2002 löydettiin
vaarantunutta pohjanpussisammalta (Marsupella
sphacelata) Teiskon Syvälahdenvuorilta. Silmälläpidettävä
pikkulovisammal (Lophozia ascendens) kasvoi
1960-luvulla Teiskon Paali- ja Vaavunjärven välisessä
metsässä.
Valtakunnallisesti uhanalaisista lehtisammalista
Tampereella tavataan erittäin uhanalaista kolokärpänsammalta
(Rhabdoweisia crispata), joka kasvaa Kaukajärven
Hikivuoren seinämällä. Silmälläpidettäviä lajeja
edustavat vuonna 1993 Tammerkoskesta löydetyt
koskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja vellamonsammal
(Octodiceras fontanum). Silmälläpidettäviin lajeihin
kuuluvat lisäksi Tohlopissa ja Kaukajärvessä
1990-luvulla havaittu ahdinsammal (Rhychostegium
riparioides) sekä vuonna 2003 Teiskosta löydetyt kaksi
lajia: vuorikivisammal (Grimmia montana) Koljonniemessä
ja sirppihuurresammal (Palustriella falcata)
Peräjärvellä. Teiskon Hulkkionvuorella vuonna 2002
havaittu kalkkisammal (Brachytecium glareosa) oli Etelä-Hämeen
eliömaakunnalle uusi laji.
5.4. Sienet
Sienten uhanalaisuus on huomattavasti vaikeampi
määritellä kuin putkilokasvien, mikä johtuu sienten
sesonkiluonteisuudesta, vaikeasta tunnettavuudesta,
systematiikkaan liittyvistä sekaannuksista ja tutkijoiden
puutteesta. Seuraava Tampereen uhanalaisten
sienten luettelo noudattelee kuitenkin valtakunnallisesti
ja alueellisesti uhanalaisten sienten luetteloa.
Yleisesti ottaen uhanalaisia sieniä löytää sieltä mistä
uhanalaisia kasvejakin; kalkkialueilta, lehdoista ja alueilta,
joissa on lahoavaa puuainesta. Niinpä keskeisimmät
luonnonsuojelualueet, Halimasjärvi ja Peltolammi-Pärrinkoski,
ovat myös tärkeitä sienialueita.
Tampereen seudun sienilajistossa on erilaisia elementtejä.
Osa lajistosta viittaa pohjoiseen levinneisyyskuvaan,
toiset taas eteläiseen. Eteläisiä lajeja ovat
esim. osterivinokas (Pleurotus ostreatus), silkkivalmuska
(Tricholoma columbetta), kevätkaunolakki (Calocybe
gambosa), Suomen pohjoisin löytö Epilästä, v. 2001-
2003, savukärpässieni (Amanita spissa, Suomen pohjoisin
löytö Viikinsaaresta), karvasmaitohiippo
(Mycena erubescens, Suomen pohjoisimmat löydöt,
Hatanpäänniemestä ja Koskipuistosta), valkohiippo,
(Mycena alba, Suomen pohjoisin löytö Hatanpäänniemestä),
piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum), rikkikääpä
(Laetiporus sulphureus) ja kartanokääpä (Spongipellis
spumeus). Pohjoispainotteisesta lajeista mainittakoon
mm. männynrousku (Lactarius musteus) ja
männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) .
Sienilajisto tunnetaan yleensä puutteellisesti.
Säännöllistä, perusteellista inventointia ei ole tehty
missään. Havainnot koostuvat paljolti hajatiedoista ja
satunnaisista keräyksistä. Uhanalaisuuden arviointi on
vaikeaa, ja tehostunut tutkimus voi paljastaa harvinaisena
pidetyn lajin odotettua yleisemmäksi.
Helttasienet
Heterusokas (Entoloma rubrobasis) CR
Lokakuussa 2001 löytyi iso ryhmä Aitolahden Hirviniemestä,
koivua kasvavalta entiseltä pellolta. Laji on
kuvattu tieteelle vasta 1980-luvulla suomalaisen näytteen
perusteella ja tunnetaan koko maailmassa vain
Suomesta, Ruotsista ja Eestistä. Suomesta tunnetaan
kolme kasvupaikkaa.
Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) CR
Suomen ensimmäinen löytö tehtiin Epilästä v. 1969,
Ei havaittu myöhemmin ja kasvupaikkakin lienee tuhoutunut.
Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) EN
Löydetty Pyynikiltä, nurmikolta, 1980-luvun lopulla.
Ei löydetty myöhemmin.
Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) NT
Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen pihanurmelta
1985. Ei myöhemmin.
Mustapahkajuurekas (Collybia racemosa) NT
Löydetty Halimasjärven luonnonsuojelualueelta
1986. Ei myöhemmin.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 101
Uhanalaiset eliöt
Valkosahaheltta (Lentinellus auricula) NT
Löydetty lahopuulta Hatanpäänniemestä ja Viikinsaaren
luonnonsuojelualueelta 1990-luvun lopussa. Ei
havaintoja myöhemmin.
Kystikkä (Macrocystidia cucumis) NT
Keräykset Kalevankankaalta ja Pyynikiltä on tehty
1980-luvulla. Lienee arvioitua yleisempi, vaikka näillä
kahdella paikalla ei ole nähty sen koommin.
Anishaprakas (Psathyrella mucrocystis) NT
Löydettiin Suomelle uutena Peltolammi-Pärrinkosken
luonnonsuojelualueelta v. 1985. Löytövuoden jälkeen
tavattiin myös muutamana vuonna samalta paikalta.
Ei havaittu myöhemmin. Sittemmin löydetty
myös Härmälästä v. 1994.
Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) NT
Löydetty Koukkuniemestä isona ryhmänä v. 1992, ei
havaittu myöhemmin. Sittemmin, v. 2001, löytyi
myös Epilästä.
Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) NT
Löydetty Peltolammilta, luonnonsuojelualueelta v.
1985. Ei myöhemmin.
Kupusienet
Piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) NT
Löydetty Kaukajärven itäosan eteläpuolen lehtorinteestä
v. 1998. Suomen pohjoisimpia löytöjä.
Nurmituhkelo (Vascellum pratense) NT
Löydetty useita kertoja nurmikkopaikoilta (Viikinsaari,
Viinikka, Lielahti). Luultavasti kuviteltua yleisempi,
nimenomaan uudispaikoilla.
Kääväkkäät
Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) VU
Kasvaa vanhoilla ruskovuotikoilla (Hymenochaete tabacina).
Löydetty Teiskon Velaatan pellonojapajukoista
v. 2002.
Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) VU
Suomen pohjoisimmat löydöt ovat Tampereelta, vuodelta
1992. Kääpä löydettiin vaahterasta sekä Hatanpäänniemestä
että Hämeenpuistosta. Hämeenpuiston
puu on kaadettu, mutta Hatanpäänniemen puu on
edelleen pystyssä, vaikka sientä ei ole havaittu enää.
Laji on löydetty Tampereelta jo v. 1939.
Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) NT
Löydetty Teiskon Kulkkilan Pikkuhaasta, vanhasta
metsästä v. 2000.
Huopakääpä (Onnia tomentosa) NT
Löydetty Pyynikiltä v. 1977, Rosendahlin ja näkötornin
välisestä rinteestä mäntyjen alta.
Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) NT
Tämä aarnimetsien ilmentäjälaji on tavattu vanhoilta
kaatuneilta kuusilta kolmesta paikasta, Viikinsaaresta
v. 1975, Peltolammilta v. 1987 ja Vattulasta v. 2002.
Viikinsaaren ja Vattulan esiintymät ovat luonnonsuojelualueilla.
Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) NT
Löydetty Kaupista pajulta v. 1990.
Kotelosienet
Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) EN
Löydetty v. 1988 Epilänharjun kedolta. Ei myöhemmin.
Nuijasarvisieni (Xylaria polymorpha) EN
Löydetty Hyhkyn Pättiniemenpuistosta v. 1995
(Kääntönen 1996). Kasvaa edelleen vanhan lepänkannon
tyvellä. Suomesta on vain muutamia löytöjä.
Lasse Kosonen
Nurmituhkelo Lielahden nurmikolla. Laji on levinnyt myös
kulttuuripaikoille.
Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) VU
Löydetty Epilänharjun kedolta v. 1988. Keto on sama,
josta löytyi myös sysikieltä. Paikkaa ei tarkistettu
myöhemmin.
Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) NT
Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen nurmelta, v.
1979. Ei myöhemmin
Talvimaljakas (Urnula hiemalis) NT
Löydetty Alasjärven itäpuolelta, kuusimetsän reunasta
v. 1978 ja Järvensivun Variksenpuiston läheltä lepikosta
parina keväänä 1980-luvulla.
102 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Uhanalaiseksi luokiteltujen sienien lisäksi Tampereelta
on tavattu koko joukko Suomelle tai jopa tieteelle
uusia sienilajeja. Tällaisten sienten uhanalaisuuden arviointi
on kuitenkin visaista. Suomelle uusina on ilmoitettu
mm. Marasmiellus tricolor (Mältinranta) ja
sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) (Kauppi).
Muita poikkeavan harvinaisia sieniesiintymiä ovat
mm. suruhiippo (Mycena tristis) (Hatanpäänniemi,
paikka tuhoutunut), meriherkkusieni (Agaricus bernardii),
jota kasvaa runsas esiintymä Epilässä, Nokian
moottoritien alun viherkaistalla, rusokaslaji Entoloma
albotomentosum Sikosuolla, ripsimaatähti (Geastrum
sessile) Epilässä (esiintymä tallella 2003), Lyophyllum
incarnatobrunneum Kalevankankaalla, runkohytyvinokas
(Hohenbuehelia atrocoerulea) Kaarilasta Pyhäjärven
rantapalteelta ja kääväkkäistä Ramariopsis tenuiramosa
Kaupista ja Aitolahdelta. Kupusienistä mainittakoon
jättikuukunen (Langermannia gigantea), jota oli lyhytikäinen,
niukka esiintymä Sarankulmassa ja Teiskon
Kukonjärvellä isohko esiintymä, sekä kuorikamarainen
(Hysterangium coriaceum) Peltolammilta ja Kaupista.
Tampereelta on löydetty myös useita tieteelle
uusia tai hyvin vähän kerättyjä kotelosieniä.
5.5. Tampereen linnustosta
• Lasse Kosonen, Rainer Mäkelä ja Seppo Aro
Tampereen lintutieteellinen yhdistys ry on julkaissut
vuodesta 1983 tietoja Pirkanmaalla pesimäaikaan tavatuista
ja pesivistä lintulajeista. Valtakunnallisesti
erittäin uhanalaisia lajeja Tampereella ei pesi. Valkoselkätikkakin
on vain talvi- tai syysvieras, jota kylläkin
tavataan lähes vuosittain ja joitakin havaintoja rummuttavasta
linnusta sopivassa pesimäympäristössä on
tehty. Tässä yhteydessä ei käsitellä ilmeisiä satunnaispesijöitä,
kuten pähkinänakkelia ja mustaleppälintua.
Valkoposkihanhi on mukana, koska on epäiltävissä
pesinnän yleistyminen lähivuosina. Petolintureviirit
perustuvat Järvisen (1999), Saurolan (1991) ja Väliahon
(2001 ja kirj.) tietoihin.
Kaakkuri (Gavia stellata), NT
Pesi ensimmäistä kertaa Halimasjärven luonnonsuojelualueen
kupeessa sijaitsevassa Halimasjärvessä v.
2002, jolloin sai lentoon yhden poikasen. Samoin
vuonna 2003 pari tuotti yhden poikasen. Jo v. 2001
yritti selvästi pesintää järven kaakkoiskulmassa sijaitsevassa
saarekkeessa, mutta pesinnän aloittanut kalalokkipari
puolusti raivokkaasti pesimäreviiriään ja pesintä
jäi yritykseksi. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja
on tehty myös Teiskon Jylhänperän Vääräjärvestä,
jossa pesintäyritys v. 2001.
Kuikka (Gavia arctica), NT
Kantakaupungin alueella laji pesii Särkijärvessä, Hervantajärvessä
ja toisinaan myös Suolijärvessä. Särkijärvessä
on pesinyt parhaimmillaan kolme paria. Lisäksi
yksi pari on vuosittain oleskellut Tohlopinjärvellä, ja
pesintäyritys todettiin v. 2003. Teiskon alueella on ainakin
12 kuikkajärveä, joissa laji pesii säännöllisesti,
joillakin kaksikin paria (esim. Pulesjärvi, mahdollisesti
jopa kolme). Myös Näsijärvessä on useita kuikkapareja.
Laji vaatisi tarkemman kartoituksen.
Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)
Aiemmin pesinyt Härmälän Vähäjärvessä, josta myös
melko tuoreita oleskeluhavaintoja. Aitolahden Hur-
Olavi Kalkko
Mustakurkku-uikku kuuluu voimakkaimmin taantuneisiin lajeihin.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 103
Kartta 12. Kynäjalavan esiintymispaikat Tampereella
Kartta 13. Liito-oravan esiintymispaikat Tampereella.
Uhanalaiset eliöt
majärvessä on v. 1985 havaittu pariskunta. Muita havaintoja:
Teiskon Kuorejärvessä (pesintä viimeksi
1993, 2 paria), Matalajärvestä , jossa v. 1993 poikue ja
viimeksi havaittu 1996 (1 yksilö) ja Nuorajärvestä, jossa
pesintä todettu viimeksi 1996. Myös v. 2002 paikalla
todettiin vielä 2 lintua ja 2003 vain yksi. Teiskon
Nuutilanlahdessa tavattu ainakin vielä 1997, mutta
pesintä epävarmaa.
Härkälintu (Podiceps griseigena)
Kantakaupungissa on yksi pesimäjärvi, Tohloppi, jossa
on viime vuosina pesinyt kaksi paria. Teiskossa pesii
useita pareja, kuten Nuutilanlahdessa (2 paria), Terälahdessa,
Pulesjärvessä, Velaatanjärvessä (mm. v.
2003 hautova lintu näkyi Teisko-Ruovesi-tielle) ja
Kirkkojärvessä, samoin Näsijärven muutamissa lahdissa,
kuten Kuterinlahdessa, Vetämäkannanniemessä.
Iidesjärvelläkin havaittiin v. 1997 soidintava lintu,
mutta ilman pesintää. Tarkempi kartoitus on tarpeen.
Kaulushaikara (Botaurus stellaris), NT
Voinee pesiä Teiskossa, josta tuoreita havaintoja mm.
Nuorajärveltä (ensimmäinen v. 1983 ja seuraavan kerran
1992). Vuonna 1998 havaittiin huuteleva lintu
Tervalahdessa ja Kääniemessä. Vuonna 2003 kuultiin
kolme lintua, Nuorajärvellä, Nuutilanlahdella ja Käälahdessa.
Voivat myös olla levähtäviä, parittomia lintuja.
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)
Teiskon alueella pesii kaksi paria: Nuorajärvellä ja
Velaatan Nuutilanlahdessa jo vuodesta 1994 lähtien.
Myös muualta on pesimäaikaisia havaintoja (ns. kihlapareja),
esim. Peltolammilta 2003! Näsijärven Koljonselän
karilla pesi joutsen myös v. 2003. Tampereelta
ei tunneta erityisiä levähdyspaikkoja, jonne kerääntyisi
satoja joutsenia.
Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)
Uudistulokas. Pesinyt ensimmäistä kertaa Näsijärvellä,
Aitolahdella v. 2003, jolloin emojen seurassa havaittiin
yksi poikanen.
Jouhisorsa (Anas acuta)
Pesinyt Iidesjärvellä ainakin vuosina 1967 ja 1968, jolloin
havaittu poikue. Myös Nuorajärveltä on pesimäaikaisia
havaintoja 1980-luvulta ja viimeksi 1990-luvun
lopussa nähtiin poikue. Nuutilanlahdella laji on
tavattu pesimäaikaan viimeksi 1990, ja laji saattaa
edelleen pesiä siellä.
Heinätavi (Anas querquedula)
Harvalukuinen pesimälintu rehevillä lintujärvillä. Pesintään
viittaavia havaintoja on Iidesjärveltä mm.
1993-94 sekä 1999, 2000 ja 2001. Myös Teiskon Nuutilanlahdella
(1990-luvulla monena vuonna, viimeksi
-97), Nuorajärvellä (viimeksi 1997) ja Hurmajärvellä
(1997) laji on tavattu pesintäaikaan.
Kalasääski (Pandion haliaetus), NT
Vuosina 1971-1990 Tampereella on havaittu 0-2 reviiriä.
Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), NT
Pesintöjen määrät vuosittain:
1997: 1, 1998: 3, 1999: 2, 2000: 1, 2001-2003 2
Hiirihaukka (Buteo buteo)
1997: 1, 1998 1, 1999: 1, 2000: 0, 2001-02: 1, ja 2003: 0
Mehiläishaukka (Pernis apivorus), NT
1997: 4, 1998: 1, 1999: 1, 2000: 1, 2001: 1 , lisäksi 1
reviiri, 2002 2 reviiriä ja 2003 1 reviiri.
Kanahaukka (Accipiter gentilis)
1997: 5, 1998: 5, 1999: 4, 2000: 5, 2001: 7, 2002: 6 ja
2003: 9 pesintää.
Varpushaukka (Accipiter nisus)
1997: 10, 1998: 14, 1999: 21, 2000: 5, 2001 19, 2002:
9 ja 2003: 14 pesintää
Tuulihaukka (Falco tinnunculus), NT
1997: 11, 1998: 23, 1999: 13, 2000: 16, 2001: 22,
2002: 20 ja 2003: 12 pesintää
Ampuhaukka (Falco columbarius), VU
Aiemmin pesinyt mm. Kaupissa ja Lentäväniemessä.
Viime vuosien ainoa pesintäaikainen havainto on
23.7.1997 Kalevankankaalta
Nuolihaukka (Falco subbuteo)
1997: 6, 1998: 2, 1999: 4, 2000: 4, 2001 4, 2002 1,
2003 2 pesintää.
Metso (Tetrao urogallus), NT
Pesi vielä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella
Tesoman-Lamminpään-Haukiluoman alueella, mutta
joutui väistymään asutuksen ja muun rakentamisen
tieltä. Kaupissa laji esiintyi vielä 1960-lvulla ja Hervannan
takamailla saattaa elää edelleen - kukaties ei
kuitenkaan Tampereen puolella. Teiskossa on edelleen
kohtalainen kanta.
Peltopyy (Perdix perdix), NT
Ei säännöllisiä pesimähavaintoja enää 1980-luvulta.
Näyttää hiipuneen jo 1970-luvun loppuvuosina, jolloin
havaintoja on vielä Hankkion ja Kaukajärven pelloilta,
Lielahdesta ja Härmälästä. Hankkiosta on vielä
havainto talviparvesta vuodelta 1999, joka voinee koskea
vaellusryhmää.
106 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Viiriäinen (Coturnix coturnix)
Tampereelta on neljä havaintoa ääntelevästä koiraasta,
joista kolme 2000-luvulta: 2000 Aitolahti, Nurmi,
2002 Aitolahti, Sorila, 2003 Teisko, Velaatta.
Ruisrääkkä (Crex crex) NT,V
Verrattuna 1970-lukuun laji on nykyisin selvästi yleisempi.
Erityisen selvästi määrät kasvoivat 1990-luvulla
(mm. 1993 9 ääntelevää). Vuosittaiset vaihtelut
suuria, esim. v. 1999 2 ja huippuvuonna 2000 36 ääntelevää.
Luhtakana (Rallus aquaticus)
Havaittu ainakin Iidesjärvellä (mm. 2003 2 ääntelevää),
Nuutilanlahdella (mm. 1989-1990), Kurjenjärvellä
v. 2000, Nuorajärvellä (1990-91 ja 2000), Aitolahden
Sorilanlammella (1995 ja 2002), Kuolemaisella
(1990 ja 1995). Pesintää ei ole varmistettu.
Luhtahuitti (Porzana porzana)
Oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella huomattavasti
tavanomaisempi kuin viime vuosina. Parhaimmillaan
sitä on kuultu v. 1989 (7 äänt.), 1990 (10
äänt.) ja 1993 (7 äänt.). Vuosittainen se on Nuorajärvellä,
parhaimmillaan jopa 3 äänt (mm. 1983, 1986,
1987, 1990, 1995).
Liejukana (Gallinula chloropus), VU
Satunnainen pesimälintu, joka pesinyt Teiskossa,
Vaakkolammella (1990-luvulla reviirejä, v. 1997 1 yksi
nuori lintu ja mm. v. 2000 varoitteleva yksilö) ja Iidesjärvellä
(jo v. 1969 reviiri ja kuollut, muninut naaras).
Pesintä tapahtui 1999, jolloin heinäkuussa nähtiin
emolinnun lisäksi 4 poikasta. Havaintoja on myös
vuosilta 2001-2003.
Kurki (Grus grus)
Kurkikanta on runsastunut varsinkin 1990-luvun
puolella. 1990-luvulta on tiedossa ainakin kymmenkunta
pesimäpaikkaa Teiskosta ja Aitolahdelta. Lajin
pesimäkannan kehitystä ei ole erityisesti seurattu.
Olavi Kalkko
Olavi Kalkko
Teiskon viiriäinen tuli toisinaan myös valokuvaajan näköpiiriin.
Meriharakat vierailevat usein santalahden nurmikolla.
Meriharakka (Haematopus ostralegus)
Uudislaji. Meriharakka on pesinyt Lielahdessa säännöllisesti
vuodesta 1986 alkaen vuoteen 2003 asti. Pesintä
ei ole läheskään aina onnistunut. Pesinyt tai yrittänyt
pesiä myös Raholan jäteveden puhdistamolla
ainakin 1997-2000, jonka jälkeen tavattiin Ylä-Villilän
multakasoilla varoittelevat linnut v. 2002. Lisäksi
varoittelevia pareja on esiintynyt Aakkulan multakasoilla
v. 1997, 2001-2002 ja kihlapari on tavattu säännöllisesti
vuosina 1997-2003 Pyynikinsaarissa (lienee
pesinyt Pirkkalan Pereensaaressa). V. 2003 laji pesi
myös Santalahden uudella aallonmurtajalla.
Pikkutylli (Charadrius dubius)
Vuoden 1994 kartoituksessa löytyi n. 50 reviiriä, mutta
vuonna 2003 enää 8 paria. On vähentynyt viime
vuosina sopivien pesimäpaikkojen tuhouduttua. Pesinyt
viime vuosina ainakin Lahdesjärvellä, Lielahdessa,
Hankkiolla, Ryydynpohjassa, Tarastenjärven
kaatopaikalla ja Nekalan maankaatopaikalla ja ilmeisesti
myös entisen Lokomon-Hatanpään alueella, josta
myös Suomen ensimmäinen kattopesintä.
Punajalkaviklo (Tringa totanus)
Lielahden lietteillä pesi 1-2 paria vuosina 1990-2001,
mutta ei nykyisin. Kesäaikaisia havaintoja myös Nuorajärveltä
1996-98. Varoittelevat linnut kesäkuussa
1999 Valkeejärvellä (2 paria) ja Uskalissa (1 pari).
1970-luvun lopulla oleskeli pari pesimäaikaan myös
Härmälän Vähäjärvellä.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 107
Uhanalaiset eliöt
Selkälokki (Larus fuscus), Ldir, VU
Pesii Näsijärven luodoilla säännöllisesti (ks. 4.2.3.).
Lisäksi Teiskossa lienee muita järviä, joissa se voi pesiä.
Tarastenjärven kaatopaikka on huomattava selkälokkien
ruokailupaikka. On jopa arvioitu , että 10 %
selkälokin maailmankannasta poikkeaa vuosittain Tarastenjärvellä.
Uuttukyyhky (Columba oenas)
Suuresti vähentynyt koko Pirkanmaalla..Tampereelta
viimeinen varma pesintähavainto on kesältä 1973
Ikurin Haukiluomasta (lintu lähti haavankolosta).
Myöhemmin on vain satunnaishavaintoja, mutta pesintään
viittaavia havaintoja on esim. Lielahdesta
1998 (2 yks touko-kesäkuun vaihteessa) ja Teiskon
Nuutilanlahdesta (22.5.1998 1 yks) sekä Aitolahdesta
v. 1999 soidintava pari.
Huuhkaja (Bubo bubo)
2000-luvun alussa 15 tunnettua reviiriä. Kantakaupungin
alueella ei lainkaan, Aitolahdessa 2 ja loput
Teiskossa.
Lehtopöllö (Strix aluco)
2000-luvulla reviirien lukumäärä on vaihdellut rajoissa
20-25. Suurin osa keskittyy Teiskon alueelle.
Viirupöllö (Strix uralensis)
Kanta lienee lehtopöllön pesimäkantaa pienempi,
ehkä n. 20 paria.
Lapinpöllö (Strix nebulosa)
Satunnaislaji, joka voi hyvinä vuosina pesiäkin. Esim.
pöllöjen pesintöjen huippuvuonna 1991 todettiin
Teiskon Ukaassa 2 pesintää 3.1 kilometrin päässä toisistaan.
Sarvipöllö (Asio otus)
Vuosittaiset vaihtelut hyvin suuria. Esim. v. 1991
Tampereen alueella todettiin 41 pesintää. Todellinen
määrä lienee ollut selkeästi suurempi, koska valtaosa
havainnoista koski poikueita.
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)
Karkea arvio Tampereen alueelta, n. 35-40 paria. Esimerkiksi
v. 2003 20 pesintää.
Helmipöllö (Aegolius funereus)
Voimakkaasti taantunut laji. Huikeina myyrävuosina
Tampereellakin voi pesiä satakin paria, mutta 2000-
luvulla tällaisia vuosia ei ole ollut. Huonoina myyrävuosina
laji voi puuttua lähes kokonaan.
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Ldir,NT
Tampereen kehrääjät alkavat hiipua olemattomiin.
Vuodelta 1998 on vielä ääntelyhavainto Teiskon Ahvenvuorelta
(sekä koiras että naaras) ja vuodelta 2002
ääntelytieto Teiskon Taulaniemen Huhdinkorvenkankaalta,
Rääkkykankaalta (naaras), v. 2003 Nuutilanlahdella
(Kurjenvuoren suunnasta) ääntelevä ja
Toijakylästä ääntelevä. Kantakaupungistakin on tuoreita
havaintoja: Hallilan Pehkusuolla on koiras kuultu
1992-93 ja 1995 sekä 2000 ja 2002. Vuonna 2003
kaikki vanhat havaintopaikat tarkistettiin.
Harmaapäätikka (Picus canus) Ldir,NT
Kevättalvella 2003 reviiri Hervantajärven pohjoispuolella,
Salmenkalliontien varrella metsäalueella,
jossa havaittiin ainakin koiras. Lähistöllä havaittiin
myös naaras koko talven, joten on mahdollista, että
laji pesii jossakin Hervantajärven ympäristössä. Toinen
koiras piti reviiriä Kauppi-Niihaman alueella keväällä
2003.
Pikkutikka (Dendrocopos minor) VU
Tampereen pesimäkanta keskittyy Pyhäjärven reunametsiin
ja kantakaupungin reunamille lehtevään ympäristöön,
jossa on lahopuita. Laji pesii säännöllisesti Villilänsaaressa,
Raholan-Hyhkyn-Tahmelan rantamilla
(1-2 paria), Pyynikillä, Viikinsaaressa - Hatanpäällä
-Härmälässä - Rantaperkiössä (1-2 paria), Vaakkolammilla,
Tohlopissa, Lielahdessa, Iidesjärvellä, Vehmaisissa
ja Haiharassa. Vuosittain pesinee n. 10 paria.
Pirstaleisessa ja pienialaisessa ympäristössä linnut
liikkuvat laajalti ja pesäpaikat voivat vaihdella suuresti,
joka vaikeuttaa arvioita. Esimerkiksi Pyynikin-Viikinsaaren-Hatanpään
ja Härmälän alueella havaitut
linnut eivät välttämättä aina koske eri reviirejä. Pesimäaikaisia
havaintoja on vielä Teiskon Nuorajärveltä
1989-1992, Kämmennniemestä1995,1997, Kotkanniemestä
1997 ja ilmeisesti Nuutilanlahden ympäristöstä.
Koko kunnan kanta lienee n. 20 paria.
Pohjantikka (Picoides tridactylus) Ldir,NT,V
Huonosti tunnettu laji. Kuitenkin luonnontilaisen
metsän ilmentäjä, joka ansaitsisi tarkemman seurannan.
Hervannan alueella pesii ainakin yksi pari (säännöllisiä
havaintoja Hervantajärven - Suolijärven ympäristöstä)
, samoin Teiskossa. Pesintään viittaava havainto
tehtiin v. 1997 myös Halimasjärven luonnonsuojelualueelta.
Käenpiika (Jynx torquilla), VU
Suuresti vähentynyt laji. Viime vuosilta vain kaksi reviiriä:
Lielahdessa säännöllisesti vielä 2000-luvulla¸ja
Villilänsaari, jonka lähistöllä myös pesinyt (viimeksi
havainto 2003). Vuodelta 2000 on myös havainnot
Teiskon Kapeesta ja Rypynperästä.
Kangaskiuru (Lullula arborea), NT
Kangaskiurusta ei ole varmoja pesimähavaintoja
Tampereelta. Sopivassa pesimäympäristössä tavattiin
kuitenkin laulava lintu v. 2000 Teiskon Rääkkykankaalla.
Myöhempiä havaintoja ei ole.
108 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Olavi Kalkko
Harmaapäätikan viimeaikaiset havainnot keskittyvät Hervantajärven pohjoispuolelle.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 109
Uhanalaiset eliöt
Törmäpääsky (Riparia riparia)
Tampereella 1970-80-luvulla seuraavat pesimäpaikat
1978-82: Villilä 200 koloa, 1970-luvun loppu 16 koloa
ja 1980-luvun alku 5 koloa Hankkion törmässä ja
Epilänharju 1970-luvun lopulla 30 koloa. 1990-luvulla
vain kolme pesäpaikkaa, joista yksi kantakaupungissa
(Hankkion multakasat 1994-95 8 koloa), yksi
Tarastenjärven kaatopaikalla (5 koloa) ja kaksi Teiskossa.
Nykytilanteesta ei ole käsitystä.
Niittykirvinen (Anthus pratensis)
Lajista on ollut hyvin vähän tietoa Tampereen alueelta.
Myös kantakaupungissa on ollut useita laulureviireitä,
kuten Santalahdessa, Lielahdessa, Sarankulmassa
(2-4 reviiriä), Hankkiossa, Kaukajärvellä, Hatanpäällä
ja Lahdesjärvellä ja 2000-luvulla ainakin vielä
Lielahdessa, Sarankulmassa ja ilmeisesti Lahdesjärvellä.
Tampereen itäisen ohikulkutien reunoille syntyi
1990-luvulla niittykirviselle sopiva niittymäinen,
matala ja ruohoinen pesimäbiotooppi, joka sai Sarankulman-Atalan
välille syntymään reviirejä 1994
4, 1996 4, 1999 12, 2000 21, 2202 10 ja 2003 4. Kun
kasvillisuus alkoi rehevöityä ja pensastua, vähenivät
niittykirviset. Koko Tampereen kanta lienee nyt vain
n. 10 paria.
Koskikara (Cinclus cinclus), NT
Pesinyt Tampereella vuodesta 1990 lähtien. Pesintä
todettiin tuolloin Teiskon Pohtolassa Kalliojärven laskupurolla.
Kalliojärveltä on pesintöjä myös vuosilta
1992, 1993, ja 1995. Hankajärven laskupurolla laji on
pesinyt1992, 1995 ja 1997. Lisäksi tunnetaan pesintä
Velaatanjärveltä 1999. 2000-luvulla pesintöjä ei ole
todettu.
Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)
Aiemmin säännöllinen vierailija (pesimälintu), sittemmin
kadonnut. 1990-luvulta viisi havaintoa laulavista
linnuista, joista kolme Teiskosta (Tervalahti,
Matehinen, Nuorajärvi) ja yksi Villilänsaaresta ja yksi
Kaupista. Kantakaupungin alueella laji on laulellut
Linnainmaalla useasti 2000-luvulla.
Satakieli (Luscinia luscinia)
Satakielen kanta oli varsin vakaa 1990-luvun puoliväliin
asti (20-45 reviiriä), jonka jälkeen taantui. V. 2001
määrät kohosivat taas uusiin ennätyslukemiin, esim. v.
2001 50 reviiriä.
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)
Nykyinen kanta koostuu alle 10 parista, v. 2003 havaittiin
Nuutilanlahdella 1, Nuorajärvellä 1, Ryydynpohjassa
1 ja Iidesjärvellä 3 reviiriä. Iidesjärveltä laji
tunnetaan jo 1960-luvun puolivälistä alkaen.
Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum)
Viitakerttunen saavutti huippunsa 1990-lvuun puolivälissä
(1995 30 laulajaa), mutta viime vuosina on ollut
vähälukuisempi. v. 2000 11 laulajaa, v. 2001 6.
Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris)
Kanta pysynyt kohtuullisen vakaana. 1990-luvulla
vaihdellut rajoissa 1-11 laulavaa ja v. 2000 12, 2001 2
laulajaa.
Pensassirkkalintu (Locustella naevia)
Nykyään yleisempi kuin 1980-luvulla. Reviirimäärät
vaihtelivat 1990-luvulla 3-7. Viime aikojen reviirimäärät:
2000 16 ja 2001 0.
Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis)
1980-luvulla varsin vähälukuinen, mutta runsastui
1990-luvulla. Vuonna 2000 6 reviiriä ja v. 2001 1,
2003 pelkästään Aitolahden-Teiskon alueella 7 laulajaa.
Näyttää runsastuneen 1990-luvulla.
Kultarinta (Hippolais icterina)
Vähälukuinen pesimälaji, jonka kannassa ei liene tapahtunut
suuria muutoksia. Vuosittaiset reviirit Tampereella
vaihtelevat 5-14 välillä. Vakituisimpia laulupaikkoja
ovat Villilänsaari 1-2 reviiriä, Piikahaka,
Peltolammi-Pärrinkoski 1 reviiri, Hatanpäänniemi 1
reviiri (2003), Vaakkolammi 1, sekä satunnaisemmin
Teiskosta.
Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)
Vuosittainen seuranta paljastaa muutamia idänuunilintureviirejä
myös Tampereelta, esim. Halimasjärven
luonnonsuojelualueelta, Hervannan alueelta ja Kaupista
(mm. v. 2002 3 laulavaa), Kaukajärvi (1997 ja
2003 1) sekä Teiskosta. Havainnot keskittyvät yleensä
luonnontilaisen oloisiin kuusivaltaisiin metsiin.
Pikkusieppo (Ficedula parva) (Ldir, NT)
Niukka pesivä kanta rajoittunee parhaisiin aarniovaiheen
metsiin ja luonnonsuojelualueisiin. Iso-Kuhmon
luonnonsuojelualueella nuori koiras lauloi v. 1989,
Viikinsaaren luonnonsuojelualueelta on useita havaintoja
1990-luvulta (mm. poikue 1996) ja Halimasjärven
luonnonsuojelualueella kolme laulavaa v. 1999
(ei sen jälkeen) Teiskon Paavola v.1988 pesälöytö.
Villilänsaaressa tehtiin ilmeisesti muuttovaiheen havainnot
v. 2002 ja v. 2003, vaikka ympäristön puolesta
se voisi siellä esiintyä vakituisemminkin. Peltolammi-
Pärrinkosken alueella se on esiintynyt jo 1950-luvulta
alkaen, jolloin löydettiin mm. pesä. Viimeksi laulava
lintu on tavattu alueella v. 2002. Kesä 1999 oli ilmeisen
hyvä pikkusieppokesä, jolloin Halimasjärven
lisäksi havaittiin Niihamassa (2), Lahdesjärvellä (2) ja
Viikinsaaressa (1). 2000-luvulta Viikinsaaresta ei ole
havaintoja.
110 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)
Ilmeisesti pieni, harva kanta pesii Tampereella, vaikka
suoria havaintoja ei juuri ole. Kesällä 2000 pariskunta
pesi Villilänsaaressa, mutta pesä ilmeisesti rikkoutui.
Pesälöytö myös Atalasta 2003.
Isolepinkäinen (Lanius excubitor), NT
Teiskon Jylhäperässä v. 1992 tavatun poikueen jälkeen
ei ole varmoja pesimähavaintoja tiedossa. satunnaisia
kesähavaintoja (joilla voi olla yhteyttä pesintään) on
Teiskosta lisäksi vuosilta 1990, 1991 ja 1994.
Kuukkeli (Perisoreus infaustus), NT
Aikoinaan kuukkeli on ollut vakituinen pesimälintu
laajoilla metsäalueilla Tampereellakin. Laji ei enää
Tampereella pesine, mutta Oriveden ja Tampereen rajalta,
Vehokylästä tunnetaan ruokintapaikalla käyneitä
kuukkeleita niukasti myös Tampereen puolelta.
Alueella kävi kaksi kuukkelia vuodesta 1997 lähtien ja
1999 2 yksilö joista toinen eri lintu kuin 1997 havaitun
linnun pari. Loppuvuodesta 2000 nähtiin vielä
yksi lintu, mutta ei enää sen jälkeen. Lisäksi Tampereen-Ruoveden
rajalla ( Jakamakankaan eteläpuoli,
Hehkosneva) tavattiin 9.4.2001 2 kuukkelia korpikuusikossa,
joka hakattiin. Kuukkeli on ilmeisesti kadonnut
alueelta.
Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes)
Laji levisi 1970-luvulla Pirkanmaan pesimälinnuksi.
Kyse oli kapeanokkaisesta siperialaisesta rodusta
macrorhynchos. Tampereelta tunnetaan tuolloin vakituinen
reviiri. Vuodelta 1972 on reviirihavainto Särkijärveltä
(pari sopivassa biotoopissa). Tampereella hakki
pesii nykyisinkin säännöllisesti Hervannan takamaastoissa
(2-3 paria). Rimminjärven - Koukkujärven
alueella ja Makkarajärven - Houkanvuoren välimaastoissa.
Mahdollisesti pesinyt myös Teiskossa, sekä
Kangasalan ja Nokian vastaisilla metsäalueilla.
Pikkuvarpunen (Passer montanus)
Pesii nykyisin vuosittain Tampereella, mutta alkanut
vakiintua vasta 1980-luvun lopussa, jolloin todettiin
pesintä Pispalassa. Varhaisempiakin pesimähavaintoja
lajista on. Esim. Pohjolan linnut värikuvin mainitsee
Teiskosta 1884 ja Tampereelta 1893. Viimeaikaisia
pesintöjä ei ole juuri seurattu, mutta lukuisat pesimäaikaiset
havainnot kertovat lajin vakituisesta asutuksesta
Tampereellakin. Vuonna 1999 tavattiin
Hankkion pelloilla 2 poikuetta, mutta kahdelta viime
vuodelta pesälöydöt ovat 4 parista ja 8 parista. Kiintoisin
esiintymä on Muotialan siirtolapuutarhan alueella,
sillä alueella on pesäpönttöjä ja juuri tämäntapaisilla
alueilla laji esiintyy pieninä yhdyskuntina Uusimaalla.
Nokkavarpunen (Coccothraustes
coccothraustes), NT
Satunnaislaji, joka pesinyt Turtolan Vihiojalla v. 2002,
jolloin tavattiin poikue. Aikaisemmin tavattu muutamia
kesähavaintoja, jotka saattavat viitata pesintään,
mm. 1989 3 yks kesäkuussa Hatanpäänniemessä
(mahd. poikue) ja 1 laulava lintu Peltolammin luonnonsuojelualueella.
Pohjansirkku (Emberiza rustica)
Vähentynyt suuresti. Tuoreimmat tamperelaishavainnot
pohjansirkusta sijoittuvat vuodelle1998, jolloin
kaksi laulavaa lintua havaittiin Teiskon Kaanaassa ja
yksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella.
Peltosirkku (Emberiza hortulana)
Voimakkaasti harvinaistunut laji, jota ei esimerkiksi
BirdLifen peltosirkkuseurannassa v. 2001 tavattu
Tampereelta lainkaan. Vuonna 2000 oli yksi reviiri
Aitolahden Sorilassa. Vielä vuosina 1998-99 tavattiin
laulavat linnut Nurmi-Sorilan alueella 3, Hankkion
pelloilla 1 ja Lielahden pelloilla 1.
Lisätietoja
Aro, S. 1990: Meriharakan pesinnästä Tampereella. - Lintuviesti 15 :
108-109.
Järvinen, H. 1999: Pirkanmaan haukat 1997-1998. - Lintuviesti 24:
4-12.
Korkeila, J. 1992: Kolme paria kuikkia Tampereen Särkijärvellä
1992. - Lintuviesti 17: 106.
Kosonen, L. & Nyström, H. 1992: Pikkutyllin pesintä Lokomon
katolla. - Lintuviesti 17: 27-28.
Laamanen, K. 2002: Pirkanmaan kuukkelikartoitus 2000-2001. -
Lintuviesti 27: 8-20.
Lagerström, M. , Nieminen, R., Nieminen, V. & Nyström, H. 1990:
Koskikaran pesintä Tampereella. - Lintuviesti 15: 156-158.
Mäkelä, R. 1998: Uuttukyyhky seurantaan Pirkanmaalla. -
Lintuviesti 23:58-64.
Mäkelä, R. 2000: Uhanalainen kuukkeli Pirkanmaalla ja rajaalueilla
- havaintoaineisto vuosilta 1995-2000. Käsikirjoitus.
Mäkelä, R. 2002: Kehrääjä taantuu huomaamatta Pirkanmaalla -
arvioita ja faktoja kehrääjän pesimäkannasta ja sen muutoksista.
- Lintuviesti 27: 39-51.
Nieminen, R. 1992: Liejukanan pesintä Tampereen Teiskon
Tervalahdessa 1992. - Lintuviesti 17: 103-105.
Saurola, P.1991: Pirkanmaan sääkset 1971 - 1990. - Lintuviesti
16: 4-11.
Väliaho, J. 2000: Pirkanmaan haukat - kaksi vuosikymmentä
tehostettua seurantaa. - Lintuviesti 25: 6-14.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 111
Uhanalaiset eliöt
5.6 Nisäkkäät
Seuraavassa on luettelo Tampereella tavattavista,
uhanalaisluokituksessa olevista nisäkkäistä.
• Susi (Canis lupus) EN. Vain satunnaishavaintoja.
• Liito-orava (Pteromys volans) VU. Vahva kanta.
Ks. erillistä artikkelia s 116.
• Saukko (Lutra lutra) NT. Teiskossa ja paikoin
kanta-kaupungissa, mm.Tammerkoskessa.
• Ilves (Lynx lynx) NT. Ainakin Teiskon alueella.
• Hilleri (Mustela putorius) NT. Kannan tila epäselvä.
• Karhu (Ursus arctos) NT. Teiskon alueella. Tuoreita
satunnaishavaintoja myös kantakaupungin metsistä.
Tampereella esiintyvät luontodirektiivin
liitteessä IV(a) mainitut nisäkkäät.
• Susi
• Karhu
• Ilves
• Saukko
• Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni). Yleisin lepakkolajimme.
Kanta elinvoimainen.
• Isoviiksisiippa (Myotis brandti) Kannan tila epäselvä.
• Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Kannan tila epäselvä.
• Vesisiippa (Myotis daubentoni) Elinvoimainen kanta.
• Korvayökkö (Plecotus auritus) Kannan tila epäselvä.
• Liito-orava
• Koivuhiiri (Sicista betulina) Kannan tila epäselvä.
Lienee elinvoimainen.
Suomen kansainväliset, Tampereella esiintyvät
vastuulajit ovat:
Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) Kannan tila
epäselvä ja esiintyminen epävarmaa.
Liito-orava
5.7. Hyönteiset
Uhanalaisista hyönteisistä tunnetaan Tampereen alueelta
parhaiten suurperhoset, mutta viimeaikaisia tietoja
on käytettävissä myös pikkuperhosista, vesiperhosista,
kovakuoriaisista, luteista, suorasiipisistä sekä
kukkakärpäsistä. Tampereelta tunnetaan vanhastaan
lukuisia hyönteislajeja, jotka ovat joko hävinneet koko
Suomesta tai Pirkanmaalta. Tähän julkaisuun on nostettu
ne lajit, joiden voidaan todeta tai olettaa vielä
elävän alueella (pääosin lajeja, joista havaintoja viimeisen
kymmenen vuoden ajalta).
Valtakunnallisesti uhanalaiseksi tai silmällä pidettäväksi
luokitelluista hyönteisistä seuraavat esiintyvät
(tai oletetaan esiintyvän edelleen) Tampereen alueella:
Lasse Kosonen
Palosirkalla lienee Tampereella vain yksi esiintymispaikka.
Erittäin uhanalaiset (EN):
Perhoset:
• tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina)
Luteet:
• synkkälatikka (Aradus erosus)
Vaarantuneet (VU):
Perhoset:
• virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis)
• viheryökkönen (Calamia tridens)
• ahdeyökkönen (Athetis gluteosa)
• vajayökkönen (Standfussiana simulans)
Suorasiipiset:
• palosirkka (Psophus stridulus)
Kovakuoriaiset:
• keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus)
Kaksisiipiset:
• isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges)
112 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Silmällä pidettävät (NT):
Perhoset:
• varjotupsukoi (Mompha terminella)
• mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella)
• ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla)
• nunnamittari (Baptria tibiale)
• kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula)
• oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)
• vyöneilikkayökkönen (Hadena compta)
Vesiperhoset:
• rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes)
• purosiilanen (Lype reducta)
• purovainokas (Rhyacophila fasciata)
Kovakuoriaiset:
• niinijäärä (Stenostola dubia)
• siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus)
Luteet:
• virtavesimittari (Aquarius najas)
Kaksisiipiset:
• pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)
• metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes)
Lisätietoja:
Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä
Pirkanmaalla. - Diamina 1994: 5-10.
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 2000: Raportti Tampereen
uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista
hyönteislajistoselvityksistä Tampereen kaupungin alueella v.
2000.- Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa ja Yleiskaavayksikössä.
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä
hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä
Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja
katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti
hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 113
Uhanalaiset eliöt
Eila Smolander
Tampereen kantakaupungin lepakot
S
uomalaisen lepakkotutkimuksen voi tavallaan katsoa alkaneen Tampereelta, koska
10.11.1851 Carl Lundahl piti esitelmän Tiedeseurassa aiheenaan “Lisiä keski-Suomen mikromammalogiaan
eli pikkunisäkäseläimistöön”. Esitelmässä hän ilmoitti Suomelle uutena mm.
”hiirenkarvaisen yölepakon”, nykyiseltä nimeltään kimolepakko. ”Tätä lajia pyydystin minä elokuussa
vuonna 1834, eräässä puutarhassa Tampereella 6 kappaletta, joista minä vielä voin näyttää
yhden nahkan ja pääkallon.” Kimolepakkoa ei edelleenkään ole tavattu Suomessa kuin muutamia
kertoja.
Vuoden 2002 kevään ja kesän aikana teetettiin Tampereen kantakaupungin alueelta lepakkokartoitus
Bat Group Finland ry:llä (/Yrjö Siivonen). Selvityksessä pyrittiin saamaan selville lepakkojen
tärkeimmät esiintymisalueet käyttämällä detektoria lepakoiden päästämien ultraäänien ilmaisemiseen.
Selvityksen mukaan lepakkojen absoluuttista määrää on erittäin vaikea millään menetelmällä
laskea, ja tarkoituksena olikin selvittää merkittävimmät lepakkoesiintymät sekä lajisuhteet ja
levinneisyys pääpiirteittäin. Raportti vuoden 2002 kantakaupungin lepakkokartoituksesta on kaupungin
ympäristövalvontayksikössä sekä kaavoitusyksikössä.
Selvitys oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, ja valtakunnallisestikin lepakkotutkimus on
vasta lapsenkengissään. Pääosa lepakoista elää Etelä-Suomessa, mutta niitä tapaa myös Lapissa.
Kolmasosa lepakoista on muuttavia ja Suomeen talveksi jäävät horrostavat yleensä lokakuusta
huhtikuulle talojen ullakoilla, kellareissa, tunneleissa, louhikoissa tai kallion halkeamissa. Suomessa
esiintyy säännöllisesti 11 lepakkolajia, joista ripsisiippa on erittäin uhanalainen. Kaikki lepakot
ovat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja.
Tampereella kesällä 2002 havaitut lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), vesisiippa
(Myotis daubentoni), sekä viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja/ tai isoviiksisiippa (Myotis
brandti). Selvityksessä viiksisiippa ja isoviiksisiippa käsiteltiin yhtenä ryhmänä, sillä lajit ovat erittäin
vaikea erottaa toisistaan äänenkään perusteella. Pohjanlepakko on näistä selkeimmin ihmisasumuksissa
levähtävä ja rakennetuilla alueilla viihtyvä laji; sen määrät ovat myös muissa tutkimuksissa
vähentyneet selvästi kaupunkien reuna-alueita kohti.
Vesisiipoille mieleisintä ympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesistöjen rantamat ja erityisesti
lievästi rehevöityneiden vesistöjen pohjoisrannat; ne karttavat runsaasti vesikasvillisuutta kasvavia
alueita. Vesisiippojen elinolosuhteita rajoittavat sopivien vesistöjen ja piilopaikkojen puute. Se levähtää
siltojen, laitureiden ja ranta- asumusten tarjoamissa piilopaikoissa. Laji talvehtii lämpimissä
ja kosteissa paikoissa kellareissa, tunneleissa ja kalliohalkeamissa.
114 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt
Molemmat viiksisiippalajit elelevät mieluiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, jotka tarjoavat
niille riittävästi puiden koloja ja kaarnanalusia levähdyspaikoiksi. Myös mökkien ja rantarakennelmien
tarjoama suoja on niille mieleen. Vanhojen metsien puutteen lisäksi liiallinen valaistus rajoittaa
viiksisiippojen elinolosuhteita.
Noin 60 % Tampereen kantakaupungin lepakoista on pohjanlepakkoa, 20 % vesisiippaa ja kahta
viiksisiippalajia yhteensä 20 %. Pohjanlepakkoja tavattiin joka puolella kaupunkia (kartta). Parhaita
pohjanlepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppijärven ympäristö, Lentävänniemi, Tallipiha, Pyynikki,
Hatanpää, Haihara ja Tasanne. Muita kohtalaisen hyviä pohjanlepakkopaikkoja ovat Pohtola, Naistenlahti-Rauhaniemi,
Viinikanoja, Peltolammi, Veisu ja Atala-Holvasti. Vesisiippojen kannalta parhaimpia
kohteita ovat Villilä, Tohloppi, Hatanpää, Alasjärvi ja Särkijärvi. Tutkimusalueen parhaimpia
viiksisiippa-alueita ovat Tohloppi-järven etelärannan kuusikot, Metsä-Serlan tehdasalueen pohjoisosat,
Kaupinojan saunan itäpuoliset kuusikot sekä Särkijärven ympäristö. Tutkimuksen mukaan
Tampereen arvokkaimpia lepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppi, Lentävänniemi, Pyynikki, Tallipiha,
Hatanpää, Särkijärvi-Suolijärvi, Haihara ja Tasanne, joista kolmen kärki on Tohloppi, Villilä ja Särkijärvi-Suolijärvi.
Suurin uhka lepakoille on ihmistoiminta. Uhkatekijöitä ovat mm. yleinen häirintä horros- ja
piilopaikoissa, ympäristön kemikalisoituminen sekä ruokailualueiden tuhoutuminen. Lepakot tarvitsevat
kiinnekohtia/ maamerkkejä liikkumisensa turvaksi ja ne karttavat laajoja aukeita, joissa ne
lisäksi saattavat joutua helpommin saaliiksi. Tässä mielessä puuston häviäminen saattaa sekoittaa
lepakon ”suunnistuskartan”, kun tuttuja ”rasteja” ei löydykään. Myös mm. teiden ja sähkölinjojen
rakentaminen eli yleensä metsiköiden ja maiseman pirstoutuminen on yksi lepakoiden elinolosuhteita
rajoittava tekijä. Lepakoilla on useita levähdys- ja saalistuspaikkoja ja olisi tärkeää pyrkiä säilyttämään
näitä yhteyksiä. Ihmistoiminnan vilskeessä pohjalepakot ovat erinomaisia ja vesisiipat keskinkertaisia
selviytyjiä, mutta Tampereella viiksisiipat ovat suurimman uhan alla. Viiksisiipan kannalta
olisi suotavaa säilyttää vanhoja, pimeitä metsiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kaupunkimetsien hoidossa
voisi suosia kolo- ja kaarnanaluspuiden jättämistä hyvillä lepakkopaikoilla. Myös vanhojen
kulttuurimaisemien säästäminen on lepakoiden mieleen.
Lasse Kosonen
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 115
Uhanalaiset eliöt
Lasse Kosonen
Liito-orava, ”lentävä rukkanen”
Maaliskuun loppupuolen pikkupakkasen kirpeyttämänä iltana metsässä kulkijan yläpuolella vilahtaa
vaaleata taivasta vasten rukkasen kokoinen, litteän ja leveän oloinen eliö, joka rapsahtaa lähipuun
rungolle ja lähtee kipuamaan kohti latvusta. Lyhyen ajan kuluessa näky toistuu useita kertoja. Mitä
metsässä tapahtuu Vastaus ihmettelyyn on helppo: liito-oravathan siellä soidintaan esittävät.
Liito-orava on tavallista oravaa vähän pienempi, väriltään harmaa, litteähköhäntäinen, suhteellisen isopäinen
ja hyvin suuri- ja tummasilmäinen eläin, jonka etu- ja takaraajoja yhdistää liitopoimu. “Liituri” tai “lorkku”,
joiksi lajia usein tuttavallisesti kutsutaan, on pääasiassa hämärä- ja yökulkija, mutta keväällä soidinaikaan
ja alkukesällä, jolloin naaraat imettävät poikasiaan ja tarvitsevat runsaasti ravintoa, saattaa ihmissilmä tavoittaa
tämän harmaan karvakerän myös päiväsaikaan. Nimensä mukaisesti liito-orava liikkuu puusta toiseen liitämällä
raajojensa välissä olevien poimujen avulla: se kiipeää ensin puun latvaosaan, hypähtää ilmaan, levittää
raajansa ja liitää “rukkasena” muutaman kymmenen metrin päähän toisen puun rungon alaosaan, mistä nousee
jälleen ylös. Vain pakkotilanteissa se joutuu etenemään maassa kömpelösti hyppien.
Liito-oravan ihanteellista elinympäristöä ovat vanhat sekametsät, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi, lehtipuita
ravintolähteiksi ja isoja, tiheäoksaisia kuusia suojapaikoiksi. Vanhojen metsien pinta-ala on hakkuiden
vuoksi vähentynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi laji on taantunut suuresti koko
maassa, myös Pirkanmaalla. Jäljellä olevat vanhat metsät ovat nykyisin yleensä saarekkeina avohakkuiden ja
monenikäisten taimikkojen keskellä. “Liiturille” kelvollista elinympäristöä on vielä usein peltojen laiteilla, järvien
rannoilla ja purokorvissa, missä lehtipuita kasvaa usein runsaanpuoleisesti. Lajin menestymisen edellytyksenä
on myös sopivia asuinbiotooppeja yhdistävät metsä- eli ekokäytävät, joita pitkin eläimet voivat siirtyä paikasta
toiseen.
Tavallisin liito-oravan pesäpaikka on vanha tikankolo, useimmiten käpytikan kovertama. Myös vanhat oravan
risupesät kelpaavat, jos puunkoloja ei ole tarjolla. Poikaset, määrältään tavallisesti 2-3 kappaletta, syntyvät
yleensä toukokuun alussa ja varttuvat pesässään noin kuukauden ajan. Kömpelöinä ne lähtevät maailmalle ja
välistä putoilevat maahan, missä ne ovat pedoille helppoa riistaa. Asutuksen piirissä vapaasti kulkevat kissat
kantavat silloin tällöin keskenkasvuisen ”liiturin” pihaportaille merkiksi saalistustaidoistaan.
Liito-oravan pääasiallisena ravintona ovat lepän ja koivun norkot sekä lehtipuiden silmut ja lehdet, mutta
myös männyn silmut ja havupuiden kukinnot kelpaavat. Ravinnon koostumus vaihtelee vuodenaikojen ja osin
myös asuinbiotooppien mukaan.
Pääosin yöllistä elämää viettävän liito-oravan näkeminen on melko sattumanvaraista. Lajin olemassaolon
jollakin paikalla voi parhaiten varmistaa sen maastoon jättämistä jätöksistä. Useimmiten isojen haapojen ja
kuusten tyville kertyy lajille tyypillisiä ulosteita, joita voi olla enimmillään jopa kasapäin riisin muotoisia ja
kokoisia, kellahtavan ruskeita papanoita. Talvella nämä papanat sekä keltainen virtsa erottuvat hangelta jo
etäälle. Kesäaikana myös ruotiin asti kaluttujen lehtien tähteitä löytyy ruokailupuiden alta.
Liito-orava on levinneisyydeltään itäinen laji, jonka läntisimmät esiintymät ovat Suomessa ja Baltian maissa.
Euroopan Unionin maista Suomi on ainoa, joka voi ylpeillä tämän herttaisen eläimen “isännyydestä”. Laji on
luokiteltu uhanalaiseksi, ja EU:n luontodirektiivi edellyttää, että lajin suojelun tason on säilyttävä suotuisana.
Tämä merkitsee mm. sitä, että liito-oravan pesimäpaikkoja ei saa hävittää eikä reviirien elinympäristöä muullakaan
tavoin heikentää. Liito-oravan erityisasema tuleekin ottaa huomioon kaikessa maankäytössä, etenkin kaavoituksessa
ja metsien talouskäytössä.
Martti Lagerström
116 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet
RAPORTISSA ESIINTYVÄT KASVILAJIT
Aaprottimaruna ( Artemisia abrotanum ) 4.1.7.
Aarnikääpä ( Phellinus nigrolimitatus ) 1.1.8.
Ahdinsammal (Rhychostegium riparioides) 4.1.47, 5.3.
Ahojäkkärä ( Gnaphalium sylvaticum ) 4.1.1.
Ahokeltano ( Hieracium vulgatum ) 4.1.14.
Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) 4.1.47.,
4.1.50., 4.1.63., 4.1.89., 4.1.117.
Ahomansikka ( Fragaria vesca ) 4.1.61.
Ahonoidanlukko (Bothrychium multifidum) 4.1.69.,
4.1.118., 5.1.
Aho-orvokki ( Viola montana ) 4.1.14.
Ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 4.1.18
Ahosilmäruoho ( Euphrasia rostkoviana ssp fennica )
3.3., 3.4., 5.1.
Amerikanhorsma ( Epilobium adenocaulon ) 4.1.20.
Amerikanorapihlaja ( Crataegus grayana ) 4.1.22.
Anishaprakas ( Psathyrella mucrocystis ) 1.1.5., 5.4.
Aprikoosihapero ( Russula risigallina ) 1.1.5.
Aurankukka (Agrostemma githago) 5.1.
Banksinmänty (Pinus banksiana ) 4.1.47.
Etelänaitovirna (Vicia sepium. ssp. sepium) 4.1.18.,
5.1.
Etelänmunkki ( Jasione laevis ) 4.1.18.
Euroopanlehtikuusi ( Larix europaea ) 4.1.22.
Haarapalpakko (Sparganium erectum) 4.1.110, 5.1.
Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.
Haapa ( Populus tremula ) 1.1.2., 4.1.50.
Haisukurjenpolvi ( Geranium robertianum ) 1.1.1.,
4.1.5., 4.1.42., 4.1.51., 4.1.71., 4.1.94., 4.1.115.
Hajuheinä ( Cinna latifolia ) 2.1., 4.1.2., 4.1.3., 4.1.30.,
4.1.58., 5.1.
Halava ( Salix pentandra ) 1.1.2.
Hanhenpaju ( Salix repens ) 4.1.6.
Hansaruusu ( Rosa rugosa hybr. ) 4.1.22.
Haprakiertosammal (Tortella fragilis) 5.3.
Hapsiluikka ( Eleocharis acicularis ) 4.1.25.
Harajuuri ( Corallorhiza trifida ) 1.1.4., 3.3, 4.1.10.,
4.1.12., 4.1.37., 4.1.47., 4.1.53., 4.1.54., 4.1.86.
Harjusormisara ( Carex pallens ) 4.1.24., 4.1.44. 4.1.47.,
5.1.
Harmaaleppä ( Alnus viridis ) 1.1.2., 4.1.17.
Harmaapoimulehti ( Alchemilla glaucescens ) 3.4.
Harmaasara ( Carex canescens ) 4.1.34., 4.1.78.
Harmio ( Barteroa incana ) 4.1.18., 4.1.20.
Haurasloikko ( Cystopteris fragilis ) 4.1.22., 4.1.83.
Heinävita ( Potamogeton praelongus ) 4.1.47., 5.1.
Helpi ( Phalaris arundinaceus ) 1.1.2.
Hentokiurunkannus ( Corydalis intermedia ) 4.1.9., 5.1.
Hentosavikka ( Chenopodium polyspermum ) 4.1.18.,
4.1.22.
Hentosuolake (Triglochin palustris) 4.1.87. , 4.1.118.,
5.1.
Hernesara ( Carex viridula ) 1.1.9., 3.4., 4.1.87., 5.1.
Herttakaksikko ( Listera cordata ) 3.3., 4.1.53., 4.1.86.,
4.1.93.
Hetekaali ( Montia fontana ) 1.1.4., 4.1.27., 4.1.29.,
4.1.42., 4.1.54 .
Heterusokas (Entoloma rubrobasis) 5.4.
Hetesara ( Carex acutiformis ) 3.3., 4.1.85., 5.1.
Hevoskastanja ( Aesculus hippocastaneum ) 4.1.22.
Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.
Hietalemmikki (Myosotis stricta) 5.1.
Hietaorvokki ( Viola rupestris ) 1.1.4., 1.1.6., 3.3.,
4.1.44., 5.1.
Hiirenhäntä ( Myosurus minimus ) 4.1.22., 4.1.83.
Hiirenporras ( Athyrium filix-femina ) 1.1.1.,
1.1.2.,1.1.12., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.47.,
4.1.54., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.94. , 4.1.99., 4.1.102.,
4.4.11.
Hiirenvirna ( Vicia cracca ) 4.1.12.
Himmeänahkajäkälä ( Peltigera scabrosa ) 4.1.10., 5.2.
Hirssisara ( Carex panicea ) 4.1.10., 4.1.59., 4.1.117.
Hirvenkello ( Campanula cervicaria ) 3.3., 3.4., 4.1.35.,
5.1.
Hoikkavilla (Eriophorum gracile) 4.1.119.,4.1.120., 5.1.
Hoikkaängelmä (Thalictrum simplex) 5.1.
Hopeahanhikki ( Potentilla argentea ) 4.1.14.
Hopeakuusi (Picea pungens ) 4.1.47.
Hopeapaju ( Salix alba ) 4.1.22.
Horkkakatkero (Gentiana amarella) 5.1.
Hovijasmike ( Philadelphus pubescens ) 4.1.22.
Hukanputki ( Aethusa cynapium ) 4.1.18., 5.1.
Hullukaali (Hyoscyamus niger) 5.1.
Humala ( Humulus lupulus ) 1.1.5., 1.1.12., 2.6.,
4.1.20., 4.1.53., 4.1.61., 4.1.88., 4.1.89.
Humalanvieras ( Cuscuta europaea ) 4.1.18., 5.1.
Huopakääpä (Onnia tomentosa) 5.4.
Huopaohdake ( Cirsium helenioides ) 4.1.33.
Härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon deminuens), 5.2.
Häränsilmä ( Hypochoeris maculata ) 1.1.4., 3.3., 4.1.7.,
4.1.14., 4.1.24., 4.1.54., 4.1.61.
Idänkanukka ( Cornus alba ) 4.1.17.
Idänpiukkasara ( Carex elata ssp. omskiana ) 2.6.
Idänsara (Carex praecox) 5.1.
Idänukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.18.
Idänvirpiangervo ( Spiraea chamaedryfolia ) 4.1.22.
Illakko ( Hesperis matronalis ) 4.1.47.
Imeläkurjenherne ( Astragalus glycophyllos ) 4.1.13.
Isoalvejuuri ( Dryopteris expansa ) 2.6., 4.1.33., 4.1.99
Isohierakka ( Rumex hydrolapathum ) 4.1.1.
Isohukanputki ( Aethusa cynapium subsp.cynapioides
) 4.1.13.
Isokarpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.12.,
4.1.34., 4.4.9.
Isokäenrieska (Gagea lutea) 2.6., 4.1.10., 5.1.
Isolimaska ( Spirodela polyrrhiza) 3.2., 4.1.1., 4.1.12.,
4.1.27., 4.1.49., 4.1.63.
Isolumme ( Nymphaea alba ) 1.1.9., 5.1.
Isomaksaruoho ( Sedum telephium ) 4.1.22.
Isomesikkä ( Melilotus altissima ) 4.1.22., 5.1.
Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) 5.4.
Isopiisku ( Solidago gigantea ) 4.1.47.
Isorustojäkälä (Ramalina fraxinea) 5.2.
Isorölli ( Agrostis gigantea ) 4.1.47.
Isosorsimo (Glyceria maxima ) 4.1.1., 4.1.27.
Isotakiainen ( Arctium lappa ) 4.1.13.
Isotuomipihlaja ( Amelanchier spicata ) 4.1.1.
Isovesiherne ( Utricularia vulgaris ) 4.1.12., 4.1.27.
Isovesirikko ( Elatine alsinastrum ) 1.1.5., 4.1.49., 5.1.
Jalkasara ( Carex pediformis ) 1.1.5., 1.1.6., 4.1.38.,
4.1.44., 4.1.50., 4.1.65.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 117
Liitteet
Jalohelokka ( Pholiota elegans ) 1.1.5.
Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) 1.1.3., 4.1.47.
Jauheukonsieni ( Cystolepiota sistrata ) 1.1.5.
Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) 5.4.
Jokileinikki ( Ranunculus lingua ) 2.6., 4.1.1., 4.1.107.,
4.1.110.
Jouhisara (Carex lasiocarpa) 4.1.78., 4.1.119.
Jouhivihvilä ( Juncus filiformis ) 4.1.12.
Juolukka ( Vaccinium uliginosum ) 4.1.34.
Juolukkapaju ( Salix myrtilloides ) 1.1.6., 4.1.72.
Juurtosara ( Carex chordorrhiza ) 2.5., 4.1.66., 4.1.89.
Jäkki ( Nardus stricta ) 1.1.4., 4.1.86. , 4.1.117., 4.1.118.
Jänönapila (Trifolium arvense) 4.1.13., 4.1.24., 5.1.
Jänönsalaatti ( Mycelis muralis ) 1.1.3., 4.1.13., 4.1.49.,
4.1.63., 5.1.
Järvikaisla ( Scoenoplectus lacustris ) 4.1.22., 4.1.27.
Järvikorte ( Equisetum fluviatile ) 4.1.22.
Järviruoko ( Phragmites australis ) 2.6., 4.1.22., 4.1.27.
Jättikuukunen (Langermannia gigantea) 5.4.
Jättipalsami ( Impatiens grandulifera ) 1.1.3.
Kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) 5.1
Kaiheorvokki ( Viola selkirkii ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,
4.1.39., 4.1.42., 4.1.46., 4.1.51., 4.1.54., 4.1.115.
Kaislasara ( Carex rhynchophysa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.29.,
5.1.
Kalkkinahkajäkälä (Peltigera lepidophora) 5.2.
Kalkkikierusammal (Tortella tortuosa ) 3.3.
Kalliohatikka ( Spergula morisonii ) 1.1.4., 4.1.5.
,4.1.51., 4.1.72
Kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum) 5.2.
Kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata) 3.3., 5.2.
Kalliokielo ( Polygonatum odoratum ) 4.1.14., 4.1.51.,
4.1.99.
Kalliokohokki ( Silene rupestris ) 1.1.12., 4.1.99.,
4.1.102.
Kalliokärpänsammal (Rhabdoweisia fugax) 4.1.38.
Kalliosuomusammal (Radula lindbergiana) 5.3.
Kalmojuuri ( Acorus calamus ) 4.1.23., 4.1.47., 5.1.
Kalvashiippasammal (Orthotrichum pallens) 4.1.6.,
5.3.
Kanadankoiransilmä ( Conyza canadensis ) 4.1.22.
Kanadanluppo (Alectoria fremontii) 4.1.99.
Kanervisara ( Carex ericetorum ) 1.1.4., 4.1.24.,
4.1.44.,5.1.
Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 5.1.
Kantokinnassammal (Scapania apiculata) 5.3.
Kapealehtipaju ( Salix rosmarinifolia ) 2.6., 4.1.53.,
4.1.63.
Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) 2.6., 5.1.
Karhunköynnös ( Calystegia sepium ) 4.1.1., 4.1.10.,
4.1.12.
Karpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.34.
Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) 5.4.
Karvahorsma ( Epilobium hirsutum ) 4.1.13.
Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) 5.4.
Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) 4.1.47.,4.1.83. 4.1.102
Karvalehti ( Ceratophyllum demersum ) 4.1.1., 4.1.47.
Karvapillike ( Galeopsis pubescens) 4.1.13.
Karvasara ( Carex hirta ) 4.1.13.
Karvaskallioinen ( Erigeron acer ) 4.1.14.
Karvasmaitohiippo (Mycena erubescens) 5.4.
Kataja ( Juniperus communis ) 1.1.2., 1.1.13., 4.1.47.,
4.1.64.
Kaukasiantädyke ( Veronica filiformis ) 4.1.22.
Kelta-apila ( Trifolium aureum ) 4.1.18., 4.1.24., 5.1.
Keltakurjenmiekka ( Iris pseudacorus ) 4.1.1., 4.1.47.,
4.1.107.
Keltakynsimö (Draba nemorosa) 5.1.
Keltakääpä ( Scutiger syringae ) 4.1.15.
Keltamaite ( Lotus corniculatus ) 4.1.24.
Keltamaksaruoho ( Sedum acre ) 3.4., 4.1.22.
Keltamatara ( Galium verum ) 4.1.18.
Keltamo ( Chelidonium majus ) 1.1.3., 4.1.15., 4.1.22.
Keltanokitkerö ( Picris hieracioides ) 1.1.2., 4.1.45.,
4.1.46., 4.1.47.
Keltasara ( Carex flava ) 1.1.5., 3.3., 3.4., 5.1.
Keltasauramo ( Anthemis tinctoria ) 4.1.14., 4.1.18.,
5.1.
Keltatalvikki ( Pyrola clorantha ) 4.1.14.
Keltavuokko ( Anemone ranunculoides ) 1.1.2., 1.1.3.,
1.1.13., 4.1.1., 4.1.22., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.57., 4.1.62.
Keltaängelmä ( Thalictrum flavum ) 4.1.1., 4.1.25.,
4.1.27.
Keräpääpoimulehti ( Alchemilla glomerulans ) 4.1.36.,
4.1.42.
Kesämaitiainen ( Leontodon hispidus ) 1.1.4., 5.1.
Kesämaksaruoho ( Sedum annuum ) 3.4., 4.1.51.
Ketoampiaisyrtti (Dracocephalum thymiflorum) 5.1.
Ketohavusammal ( Abietinella abietina ) 1.1.3.
Ketokatkero ( Gentianella campestris ) 3.3., 3.4., 4.118.,
5,1,
Ketokaunokki ( Centaurea scabiosa ) 4.1.24.
Ketokeltto ( Crepis tectorum ) 4.1.14.
Ketokäenminttu ( Satureja acinos ) 4.1.7., 5.1.
Ketomaruna ( Artemisia campestris ) 4.1.24.
Ketoneilikka ( Dianthus deltoides ) 4.1.18., 4.1.51.,
4.1.83.
Ketonoidanlukko ( Bothrychium lunaria ) 3.4., 4.1.14.,
4.1.118.
Ketonukki (Androsace septentrionalis) 5.1.
Keto-orvokki ( Viola tricolor ) 4.1.22.
Ketoraunikki ( Gypsophila muralis ) 4.1.13.
Ketotyräruoho ( Herniaria glabra ) 4.1.22., 5.1.
Ketotädyke ( Veronica arvensis ) 4.1.22., 4.1.53., 4.1.83.
Ketunlieko (Huperzia selago) 4.1.58.
Kevätesikko ( Primula vulgaris ) 4.1.26., 4.1.31., 5.1.
Keväthanhikki (Potentilla crantzii) 4.1.53.
Kevätkaunolakki (calocybe gambosa) 5.4.
Kevätkynsimö ( Erophila verna ) 4.1.22.
Kevätlehtoleinikki ( Ranunculus fallax ) 1.1.12., 2.6.,
4.1.33., 4.1.36., 4.1.52., 4.1.61., 4.1.62.
Kevätlinnunherne ( Lathyrus vernus ) 1.1.2., 4.1.10.,
4.1.14., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.52., 4.1.54.,
4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.94., 4.1.95., 4.1.99.,
4.1.116., 4.4.11.
Kevätlinnunsilmä ( Crysosplenium alternifolium
)1.1.1., 1.1.2., 1.1.3., 2.6., 4.1.10., 4.1.15., 4.1.26.,
4.1.27., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.47.,
4.1.51., 4.1.57., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88., 4.4.9.
Kevättädyke ( Veronica verna ) 3.4., 4.1.22., 4.1.83.
Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) 5.1.
Kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens) 5.2.
Kielo ( Convallaria majalis ) 1.1.12., 4.1.10., 4.1.14.,
4.1.22., 4.1.53.
Kierumatara ( Galium aparine ) 4.1.13., 4.1.47.
Kiiltopaju ( Carex phylicifolia ) 1.1.2., 4.1.33.
Kilpukka ( Hydrocharis morsus-ranae ) 4.1.1., 4.1.99.
Kimppuseitikki ( Cortinarius turmalis ) 1.1.6.
Kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites ) 1.1.2.
Kirkiruoho ( Gymnadenia conopsea ) 1.1.10., 3.3., 3.4.,
5.1.
118 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet
Kissankello ( Campanula rotundifolia ) 4.1.14., 4.1.18.,
4.1.22., 4.1.24.,
Kissankita ( Chaenorhinum minus ) 4.1.22.
Kissankäpälä ( Antennaria dioica ) 4.1.1., 4.1.7., 4.1.14.,
4.1.24.,4.1.51., 4.1.99., 4.1.102.
Kivikkoalvejuuri ( Dryopteris filix-mas ) 4.1.10., 4.1.47.,
4.1.54., 4.1.71., 4.1.94.
Kivikutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 1.1.3.
Koiranheinä ( Dactylis glomerata ) 4.1.8., 4.1.61.
Koiranheisi ( Viburnum opulus ) 1.1.2., 1.1.5., 4.1.1.,
4.1.6., 4.1.8., 4.1.10., 4.1.20., 4.1.46., 4.1.54., 4.1.86.,
4.1.89., 4.1.92. , 4.1.93.
Koirankieli (Cynoglossum officinale) 5.1.
Koiranvehnä( Elymus caninus ) 2.6., 4.1.17., 4.1.20.,
4.1.42., 4.1.50., 4.1.66., 4.1.88., 4.1.112.
Koiruoho ( Artemisia absinthium ) 4.1.24., 5.1.
Kokkarejäkälä (Lecidoma demissum) 5.2.
Kolmisädetyräkki ( Euphorbia peplus ) 4.1.18., 5.1.
Kolokärpänsammal ( Rhabdoweisia crispata ) 4.1.45..
5.3.
Komeakiurunkannus ( Corydalis nobilis ) 1.1.3., 4.1.47.
Konnanleinikki ( Ranunculus sceleratus ) 4.1.25.
Konnanlieko (Lycopodiella inundatum) 4.1.71.,
4.1.111., 5.1.
Kontortamänty ( Pinus contorta ) 4.1.47.
Korallikanukka ( Cornus alba ) 4.1.22.
Korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina) 5.2.
Korpialvejuuri ( Dryopteris cristata ) 4.1.1., 4.1.27.,
4.1.52., 4.1.64., 4.1.86., 4.1.94.
Korpi-imarre ( Thelypteris phegopteris ) 4.1.33., 4.4.11.
Korpikaisla ( Scirpus sylvaticus ) 4.1.33.
Korpiluppo ( Alectoria sarmentosa ) 1.1.8., 4.1.99., 5.2.
Korpinurmikka ( Poa remota ) 1.1.3., 1.1.13., 4.1.32.,
4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.112.
Korpiorvokki ( Viola epipsila ) 4.1.27., 4.1.33., 4.1.36.,
4.1.54., 4.1.85.
Korpisara ( Carex loliacea ) 3.3.
.
Korpisorsimo ( Glyceria lithuanica ) 1.1.13.,
4.1.32.,4.1.69., 5.1.
Koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula) 4.1.69
Koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum) 4.1.62.
Koskisiipisammal ( Fissidens pusillus ) 4.1.21., 5.3.
Kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris ) 1.1.1., 1.1.2.,
1.1.13., 3.3., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.44., 4.1.47., 4.1.52.,
4.1.61., 4.1.67., 4.1.76., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.99.,
4.1.103., 4.1.108.,
4.1.116., 4.4.11.
Koukkusuikerosammal ( Brachythecium reflexum )
1.1.3.
Kujanneviuhkasammal ( Homalia trichomanoides )
1.1.3.
Kujasorsimo ( Puccinellia distans ) 4.1.22.
Kultahapero ( Russula aurea ) 1.1.5.
Kultakirveli ( Chaerophyllum aureum ) 4.1.13.
Kullero (Trollius europaeus) 4.1.85., 4.1.86., 5.1.
Kumina ( Carum carvi ) 4.1.24., 4.1.117.
Kuoriaisloisikka ( Cordyceps entomorrhiza ) 4.1.15.
Kuorikamarainen (Hysterangium coriaceum) 5.4.
Kurjenjalka ( Potentilla palustris ) 4.1.22.
Kutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 3.3.
Kuusenkääpä ( Phellinus chrysoloma ) 1.1.8.
Kuusi (Picea abies) 1.1.2.
Kylähierakka (Rumex obtusifolius ssp. transiens 5.1.
Kyläkarhiainen ( Carduus crispus ) 4.1.20., 4.1.22.
Kyläkellukka ( Geum urbanum ) 4.1.6., 4.1.15., 4.1.17.,
4.1.18., 4.1.20., 4.1.22.
Kylämaltsa ( Atriplex patula ) 4.1.22.
Kynäjalava ( Ulmus laevis ) 1.1.2., 1.2.5., 1.2.6., 4.1.8.,
4.1.15., 4.1.17., 4.1.47., 5.1.
Kystikkä (Macrocystidia cucumis) 5.4.
Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) 5.4.
Käenkaali ( Oxalis acetosella ) 1.1.1., 1.1.2.
Käpäläkääpä ( Anomoporia bombycina) 4.1.89., 5.4.
Kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum) 5.2.
Kääpiölahorusokas ( Pluteus podospileus ) 4.1.15.
Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) 4.1.14., 5.4.
Lampaannata ( Festuca ovina ) 3.4.
Lapinvesitähti ( Callitriche hamulata ) 2.6., 4.1.21.,
4.1.36., 5.1.
Laskospoimulehti (Alchemilla plicata) 5.1.
Lehtoakileija ( Aguilegia vulgaris ) 4.1.20.
Lehtoarho ( Moehringia trinervia ) 1.1.12., 4.1.1., 4.1.5.,
4.1.8., 4.1.10., 4.1.14., 4.1.20., 4.1.47.,4.1.51., 4.1.88.,
4.1.92., 4.1.94., 4.1.117.
Lehtoimikkä ( Pulmonaria obscura ) 1.1.2., 1.1.5.,
1.1.6., 1.1.12.,1.1.13., 3.3., 4.1.31., 4.1.33.,
4.1.35.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.94., 4.1.115.
Lehtokielo ( Polygonatum multiflorum ) 4.1.1.
Lehtokorte ( Eguisetum pratense ) 1.1.3., 1.1.6., 1.1.13.,
2.6., 4.1.10., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.86. , 4.1.88., 4.1.94.,
4.1.116.
Lehtokuusama ( Lonicera xylosteum ) 1.1.2., 1.1.5.,
1.1.6., 1.1.12., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.43., 4.1.35.,
4.1.36., 4.1.46., 4.1.50., 4.1.86., 4.1.88.,
4.1.93., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.103., 4.1.105.
Lehtoleinikki ( Ranunculus cassubicus ) 1.1.1., 1.1.4.,
1.1.5., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.85., 4.1.86.,
4.1.88., 4.1.93.,4.1.94., 4.1.95., 4.1.112.
Lehtomatara ( Galium trifolium ) 1.1.3., 4.1.10., 4.1.36.,
4.1.94., 4.1.95., 4.1.115.
Lehtoneidonvaippa ( Epipactis helleborine ) 1.1.11.,
4.1.53. ,4.1.74., 4.1.89.,4.1.90.,4.1.91.,4.1.92.,4.1.93.,
4.1.97.,4.1.98. 4.1.100., 5.1.
Lehtonokkasammal (Eurhynchium angustirete) 4.1.6.
Lehtonurmikka ( Poa nemoralis ) 4.1.1., 4.1.10., 4.1.17.,
4.1.47.
Lehto-orvokki ( Viola mirabilis ) 1.1.2., 1.1.3., 1.1.6.,
1.1.12., 3.3., 4.1.5., 4.1.34., 4.1.35., 4.1.41., 4.1.50.,
4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.99.,
4.1.101.,4.1.102., 4.1.103., 4.1.105., 4.1.113., 4.1.117.,
4.4.11.
Lehtopalsami ( Impatiens nolitangere ) 1.1.1., 1.1.3.,
1.1.5., 1.1.13., 4.1.1., 4.1.8., 4.1.15., 4.1.17., 4.1.27.,
4.1.33., 4.1.42., 4.1.47. ,4.1.67., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.99
Lehtopähkämö ( Stachys sylvatica ) 1.1.1., 1.1.2.,
1.1.13., 4.1.42., 4.1.47., 4.1.75., 4.1.89., 4.1.94.
Lehtorousku (Lactarius bertillonii ) 1.1.5.
Lehtosaarni (Fraxinus exelcior ) 4.1.47.
Lehtosuikerosammal (Brachythecium rutabulum ) 3.3.
Lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ) 1.1.1., 1.1.13., 2.6.,
3.3., 4.1.17., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.41., 4.1.42.
Lehtovirmajuuri ( Valeriana sambucifolia ) 1.1.1.,
4.1.33., 4.1.36.
Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.
Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.
Lepäntatti ( Gyrodon lividus ) 1.1.5.
Leskenlehti ( Tussilago farfara ) 4.1.12.
Lettovilla ( Eriophorum latifolium ) 1.1.9., 3.3., 4.1.85.,
4.1.86., 5.1.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 119
Liitteet
Leveäosmankäämi ( Typha latifolia ) 1.1.5., 2.6.,
4.1.12., 4.1.22., 4.1.25.
Leväkkö ( Scheuchzeria palustris ) 4.1.66., 4.1.89.
Liereäsara ( Carex diandra ) 4.1.27., 4.1.72.
Lietetatar ( Polygonum foliosum ) 3.5., 4.1.117., 5.1.
Liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrium) 5.1.
Limi-isokarve (Parmelia omphalodes) 4.1.102., 5.2.
Limilaakajäkälä (Physconia peridisiosa) 5.2.
Limisiimasammal (Myurella julacea) 5.3.
Liperi (Levisticum officinale) 4.1.110
Litteävita ( Potamogeton compressus ) 2.6., 4.1.1.,
4.1.64., 5.1.
Litulaukka ( Alliaria petiolata ) 4.1.13., 5.1.
Lituruoho ( Arabidopsis thaliana ) 4.1.22.
Litutilli ( Descurainia sophia ) 4.1.18., 5.1.
Liuskaraunioinen ( Asplenium septentrionale ) 3.3.,
4.1.102., 5.1.
Loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans) 5.2.
Luhtalemmikki (Myopsotis scorpioides) 4.1.117.
Luhtalitukka (Cardamine pratensis) 4.1.86
Luhtaorvokki ( Viola uliginosa ) 4.1., 5.1.
Luhtasara ( Carex vesicaria ) 4.1.25.
Luhtatädyke (Veronica scutellata) 4.1.117.
Luhtavuohennokka ( Scutellaria galericulata ) 1.1.2.,
4.1.47.
Lähdetähtimö ( Stellaria uliginosa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.8.,
4.1.10., 4.1.15., 4.1.17. , 4.1.36., 4.1.42., 4.1.47.
Lähteikköpoimulehti ( Alchemilla glabra ) 4.1.36.
Lännenkonnanmarja (Actaea rubra) 2.6.
Maahumala ( Glechoma hederacea ) 4.1.1., 4.1.12.,
4.1.17.
Maariankämmekkä ( Dactylorhiza maculata ) 3.3.,
4.1.86., 4.1.99.
Maitohorsma ( Epilobium angustifolium ) 4.1.12.
Masmalo (Anthyllis vulneraria) 5.1.
Meriherkkusieni (Agaricus bernardii) 5.4.
Mesiangervo ( Filipendula ulmaria ) 1.1.1., 1.1.2.,
4.1.17., 4.1.33., 4.4.11., 4.4.13.
Metsäapila ( Trifolium medium ) 4.1.14.
Metsäimarre (Gymniocarpium dryopteris) 4.4.11.
Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) 4.4.11.
Metsäkurjenpolvi ( Geranium sylvestris ) 4.1.12.
Metsälehmus ( Tilia cordata ) 1.1.2., 1.2.7., 4.1.33.,
4.1.68., 4.1.70., 4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.92., 4.1.94.,
4.1.95., 4.1.97.
Metsämaarianheinä ( Hierochloe australis ) 4.1.31.,
4.1.35., 4.1.54.. 4.1.101., 4.1.115.
Metsänemä ( Epipogium aphyllum ) 3.3., 5.1.
Metsänätkelmä ( Lathyrus sylvaticus ) 4.1.24., 5.1.
Metsäruusu ( Rosa majalis ) 1.1. 12., 4.1.6., 4.1.14.,
4.1.88., 4.1.91., 4.1.92., 4.1.93.
Metsätähti ( Trientalis europaea ) 4.1.12.
Metsävirna ( Vicia sylvatica ) 4.1.35.,4.1.52., 4.1.54.,
4.1.71.
Murutorvijäkälä (Cladonia caespiticia) 5.2.
Mustaherukka (Ribes nigrum) 1.1.13. , 4.1.52., 4.1.67.,
4.1.108., 4.1.116.
Mustakonnanmarja ( Actaea spicata ) 1.1.2., 1.1.3.,
1.1.5., 1.1.6., 1.1.12., 2.6.,4.1.1., 4.1.6., 4.1.22., 4.1.27.,
4.1.35., 4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.50.,
4.1.52., 4.1.54., 4.1.61., 4.1.62., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88.,
4.1.91., 4.1.92., 4.1.93, 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103.,
4.1.105., 4.1.116., 4.4.111.
Mustapahkajuurekas ( Collybia racemosa ) 1.1.6., 5.4.
Mustuvapaju ( Salix nigricans ) 1.1.2.
Mutasara ( Carex limosa ) 4.1.12., 4.1.89., 4.1.119.,
4.4.9.
Mutayrtti (Limosella aquatica) 5.1.
Myrkkykatko ( Conium maculatum ) 4.1.24., 5.1.
Myrkkykeiso ( Cicuta virosa ) 1.1.2.
Myrkkykirveli ( Chaerophyllum temulum ) 4.1.13.
Mäkiarho ( Arenaria serpyllifolia ) 4.1.5., 4.1.22.,
4.1.83.
Mäkihorsma ( Epilobium collinum ) 4.1.13., 4.1.22.
Mäkikuisma (Hypericum perforatum) 4.1.13.,5.1.
Mäkilehtoluste ( Brachypodium pinnatum ) 1.1.5., 3.4.,
4.1.14., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,
4.1.65., 4.1.66., 4.1.105
Mäkiminttu (Satureja vulgaris) 5.1.
Mäkitervakko ( Lychnis viscaria ) 4.1.1., 4.1.14., 4.1.22.,
4.1.47., 4.1.102.
Mäkivirvilä ( Vicia tetrasperma ) 1.1.4., 1.1.6., 4.1.22.,
4.1.24., 4.1.83., 5.1.
Männynkääpä ( Phellinus pini ) 1.1.4., 1.1.8.
Männynrousku (Lactarius musteus) 5.4.
Männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) 5.4.
Mänty ( Pinus sylvestris ) 1.1.2., 1.2.8.
Mäntykukka ( Monotropa hypopitys) 1.1.4., 1.1.5.
Mätässara ( Carex cespitosa ) 2.6., 4.1.1., 4.1.50.
Mätästorvijäkälä (Caldonia cervicornis ssp cervicornis)
5.2.
Nappihyytelöjäkälä (Collema polycarpon) 5.2.
Nevaimarre ( Thelypteris palustris ) 1.1.3., 2.6., 4.1.27.,
4.1.52., 4.1.113., 5.1.
Niittyhumala ( Prunella vulgaris ) 4.1.22.
Niittyleinikki ( Ranunculus acris ) 4.1.60.
Niittynätkelmä ( Lathyrus pratensis ) 4.1.60.
Nokihapero ( Russula albonigra ) 1.1.2.
Nokirousku ( Lactarius lignyotus ) 1.1.6.
Nokkonen ( Utrica dioica ) 1.1.2.
Nokkosvieras ( Cuscuta europaea ) 1.1.3.
Nuijasara (Carex buxbaumii) 4.1.66, 5.1.
Nuijasarvisieni ( Xylaria hypoxylon ) 4.1.15., 5.4.
Nummitorvijäkälä (Cladonia strepsilis) 5.2.
Nuokkuhelmikkä ( Melica nutans ) 1.1.2., 4.1.14.
Nuokkukohokki ( Silene nutans ) 4.1.24., 4.1.44., 5.1.
Nuokkurusokki ( Bidens cernua ) 3.2., 4.1.64.
Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) 4.1.48.
Nuppihuopasammal (Aulaconium androgynum)
4.1.38.
Nurmikaunokki ( Centaurea phrygia ) 1.1.2., 4.1.13.
Nurmilaukka (Allium oleraceum) 5.1.
Nurmimailanen ( Medicago lupulina ) 4.1.13.
Nurmitatar ( Bistorta vivipara ) 3.4., 4.1.119.
Nurmituhkelo ( Vascellum pratense ) 1.1.2., 5.4.
Nurmivihvilä (Juncus stygius) 5.1.
Näsiä ( Daphne mezereum ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.12.,
1.1.13., 4.1.24., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.46.,4.1.50.,
4.1.52., 4.1.54., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94.
Ojakaali (Peplis portula) 5.1.
Ojakellukka ( Geum rivale ) 4.1.6.
Ojakurjenpolvi (Geranium palustre) 5.1.
Ojaleinikki (Ranunculus flammula) 4.1.94.
Ojasorsimo ( Glyceria fluitans ) 4.1.25.
Omenapuu ( Malus domestica ) 4.1.22.
Oravanmarja ( Maianthemum bifolium ) 4.1.12.
Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) 5.4.
120 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet
Paasitorvijäkälä (Cladonia diversa) 5.2.
Paatsama ( Rhamnus frangula ) 1.1.2.
Pahtanurmikka ( Poa glauca ) 1.1.4., 3.3., 4.1.99., 5.1.
Paimenmatara ( Galium album ) 4.1.60.
Pallosara ( Carex globularis ) 4.1.34.
Pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum) 4.1.51.,
5.2.
Palsamipihta (Pinus balsamea ) 4.1.47.
Partaohra ( Hordeum jubatum ) 4.1.22.
Partapoimulehti (Alchemilla filicaulis ssp. vestita) 5.1.
Paunikko (Crassula aquatica) 5.1.
Pehmytpillike (Galeopsis ladanum) 5.1.
Pellavatankio (Camelina alyssum) 5.1.
Pellavanvieras (Cuscuta epilinum) 5.1.
Pellavaraiheinä (Lolium remotum) 5.1.
Peltokierto ( Convolvulus arvensis ) 4.1.18., 4.1.22.,
4.1.24., 4.1.47., 5.1.
Peltomatara ( Galium spurium ) 4.1.18.
Peltorasti ( Anchusa arvensis ) 4.1.22., 5.1.
Peltorusojuuri (Lithospermum arvense) 5.1.
Peltosauramo (Anthemis arvensis) 4.1.83., 5.1.
Peltosänkiö (Odontites verna) 5.1.
Peltotädyke ( Veronica agrestis ) 4.1.22.
Peltoukonnauris ( Erysimum cheiranthoides ) 4.1.22.
Peltovirvilä ( Vicia tetraspermum ) 4.1.1.
Pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) 5.1.
Pensastyräkki ( Euphorbia virgata ) 4.1.23., 5.1.
Persiantädyke ( Veronica persica ) 4.1.22.
Pihajasmike ( Philadelphus coronarius ) 4.1.22.
Pihakrassi ( Lepidium ruderale) 5.1.
Pihakurjenpolvi ( Geranium pusillum) 4.1.13.
Piharatamo ( Plantago mauor ) 4.1.12.
Pihasyreeni ( Syringa vulgaris ) 4.1.22.
Pihatähtimö ( Stellaria media ) 4.1.1.
Pihlaja ( Sorbus aucuparia ) 1.1.2.
Piikkisalaatti ( Lactuca serriola ) 4.1.22.,5.1.
Piikkituhkelo ( Lycoperdon echinatum ) 4.1.47., 5.4.
Piilovesiherne ( Utricularia stygia) 1.1.3.
Piirtojäkälä ( Graphis scripta ) 4.1.10.
Pikkuaho-orvokki (Viola canina ssp. canina) 5.1.
Pikkulimaska ( Lemna minor ) 4.1.22., 4.1.27., 4.4.13.
Pikkulovisammal (Lophozia ascendens) 5.3.
Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) 4.1.38., 4.1.68.,
4.1.99., 5.2.
Pikkutakiainen ( Arctium minus ) 4.1.18., 4.1.47.
Pikkutalvikki ( Pyrola minor ) 4.1.1.
Pikkuvita ( Potamogeton berchtoldii ) 4.1.12., 4.1.64.
Pitkälehtikihokki (Drosera anglica) 4.1.96., 4.11.99.,
4.1.106., 4.4.9.,
Pitkälehtivita ( Potamogeton praelongus) 5.1.
Pitkäpääsara ( Carex elongata ) 4.1.47.
Piukkasara (Carex elata) 4.1.1.
Piuru ( Scolochloa festucacea ) 1.1.12., 2.6.
Pohjankevätmaljakas ( Urnula hiemalis ) 4.1.24., 5.4.
Pohjannurmikka ( Poa alpigena ) 4.1.47.
Pohjanpaju ( Salix lapponum ) 4.1.12.
Poimuhierakka ( Rumex crispus ) 2.6.
Poimuvita ( Potamogeton crispus ) 2.6., 4.1.97.
Puistolehmus ( Tilia vulgaris ) 4.1.22.
Puistolemmikki ( Myosotis sylvatica ) 4.1.20.
Puistonurmikka ( Poa chaixii ) 4.1.45., 5.1.
Puistosyreeni ( Syringa x henryi ) 4.1.22.
Pujo ( Artemisia vulgaris ) 4.1.12.
Pukinparta ( Tragopogon pratensis ) 4.1.18., 4.1.47.
Pullosara ( Carex rostrata ) 4.1.34.
Punaherukka ( Ribes spicatum ) 4.1.8., 4.1.65., 4.1.67.,
4.1.71.
Punakatko ( Torilis japonica ) 4.1.13.
Punakoiso ( Solanum dulcamara ) 1.1.3., 4.1.15.,
4.1.47., 4.1.59., 4.1.112.
Punakämmekkä (Dactylorrhiza incarnata) 4.1.109.,
4.4.13., 5.1.
Punaluppio (Sanguisorba officinalis) 5.1.
Punamaljakas ( Sarcoscypha austriaca ) 1.1.5.
Punasolmukki ( Spergularia rubra ) 4.1.22.
Punasänkiö ( Odontites vulgaris ) 2.6.
Purolitukka ( Cardamine amara ) 2.1., 4.1.3., 4.1.15.,
4.1.67., 4.1.108.
Puropussisammal (Marsupella aquatica) 5.3.
Purorisakas ( Inocybe rivularis ) 1.1.6.
Purovita ( Potamogeton alpinus ) 4.1.1.
Pussikämmekkä ( Coeloglossum viride ) 3.3., 4.1.52.,
4.1.54., 4.1.66., 4.1.89., 4.1.118.
Pystyhanhikki (Potentilla recta) 5.1.
Pyöreälehtikihokki ( Drosera rotundifolia ) 4.1.34.,
4.4.9.,
Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) 5.4
Pähkinäpensas ( Corylus avellana ) 1.1.5., 5.1.
Pölkkyruoho ( Arabis glabra ) 4.1.24.
Rahkahaprakas ( Psathyrella sphagnicola ) 1.1.8.
Rahkasara (Carex pauciflora) 4.1.119.
Raidankeuhkojäkälä ( Lobaria pulmonaria ) 4.1.46.,
4.1.99., 5.2.
Raita ( Salix caprea ) 1.1.2., 4.1.71
Ranta-alpi ( Lysimachia vulgaris ) 4.1.17.
Rantakanankaali ( Barbare stricta ) 4.1.20.
Rantakukka ( Lythrum salicaria ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.27.
Rantaluikka ( Eleocharis palustris ) 4.1.22.
Rantaminttu ( Mentha arvensis ) 4.1.10., 4.1.63., 4.1.88.
Rantanurmikka ( Poa palustris ) 4.1.25.
Rantavihvilä ( Juncus alpinoarticulatus ssp. nodulosus
) 4.1.22.
Rantayrtti ( Lycopus europaeus ) 4.1.1., 4.1.6. , 4.1.25.,
4.1.108., 4.1.109., 4.4.13.
Rauduskoivu ( Betula pendula ) 1.1.2.
Rautanokkonen ( Urtica urens ) 4.1.22., 5.1.
Rentovihvilä ( Juncus bulbosus ) 4.1.10., 4.1.87.
Rentukka ( Caltha palustris ) 4.1.33.
Retikkavalmuska ( Tricholoma album ) 1.1.5.
Rihmahiirensammal ( Bryum flaccidum ) 1.1.3.
Riippasara ( Carex magellanica ) 4.1.12., 4.1.78.,
4.1.89., 4.1.119.
Rikkanenätti ( Rorippa sylvestris ) 4.1.47.
Rikkapalsami ( Impatiens parviflora ) 4.1.13.
Rikkasinappi ( Sinapis arvensis ) 4.1.47.
Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) 5.4.
Rimpivihvilä (Juncus stygius) 4.1.87, 5.1.
Ripsimaatähti (Geastrum sessile) 5.4.
Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides) 5.2.
Ristilimaska (Lemna trisulca) 4.1.47., 5.1.
Risukarakääpä ( Junghuhnia nitida ) 1.1.5.
Risumattalakki ( Ramicola haustellaris ) 4.1.1.
Riukukääpä( Phellinus viticola ) 1.1.8.
Rohtopernaruoho ( Sisymbrium officinale ) 4.1.18.,
4.1.22., 5.1.
Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) 4.1.47.
Rohtovirmajuuri (Valeriana officinale) 4.1.59.
Ruiskattara (Bromus secalinus) 5.1.
Runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea)
4.1.8., 5.4.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 121
Liitteet
Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) 5.4.
Ruohokanukka ( Cornus suecica ) 1.1.6., 4.1.84., 5.1.
Ruostehappomarja ( Berberis vulgaris ) 4.1.1.
Ruostekääpä ( Phellinus ferrugineofuscus ) 1.1.2.,
1.1.8., 5.4.
Ruotsinpitkäpalko ( Arabidopsis suecica ) 4.1.22.,
4.1.53., 4.1.83.
Ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum ) 4.1.1.
Ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum) 5.2.
Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) 4.4.9.
Ruusuruoho (Knautia arvensis) 5.1.
Ryynihyytelöjäkälä (Collema fuscovirens) 5.2.
Rönsyleinikki (Ranunculus repens) 4.4.11.
Rönsyrölli ( Agrostis stolonifera ) 2.6., 4.1.25., 4.1.47.
Röyhelökarve ( Cetrelia olivetorum ) 3.3.. 5.2.
Röyhysara ( Carex appropinguata ) 1.1.9., 3.3., 5.1.
Saksankirveli ( Myrrhis odorata ) 4.1.45.
Salokeltano (Hieracium sylvaticum) 4.1.52.
Sammakonkello (Campanula aparinoides) 4.1.55, 5.1.
Sammaljäkälä (Massalongia carnosa) 5.2
Saravinokas ( Melanotus phillipsii ) 1.1.2.
Sarjakeltano ( Hieracium umbellatum f. linearis )
4.1.7., 4.1.14.
Sarjarimpi (Butomus umbellatus) 5.1.
Sarjatalvikki ( Chimaphila umbellata ) 1.1.4., 4.1.14.,
4.1.39., 4.1.44., 5.1.
Saunionoidanlukko (Bothrychium matricariifolium)
5.1.
Savikkosiipisammal (Fissidens viridulus) 5.3.
Savukärpässieni ( Amanita spissa ) 1.1.2., 5.4.
Seittitakiainen ( Arctium tomentosum ) 4.1.22.
Sepiväpeippi ( Lamium amplexicaule ) 4.1.47., 5.1.
Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) 5.4.
Sianpuolukka ( Arctostaphylos uva-ursi ) 4.1.7., 4.1.14.
Silkkivalmuska (Tricholoma columbetta) 5.4.
Siloruskokarve ( Parmelia pulla ) 4.1.8.
Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) 5.4.
Sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) 5.4.
Siniheinä (Molinia coerulea) 4.1.6.
Sinimatara (Sherardia arvensis) 5.1.
Sinityvirisakas ( Inocybe calamistrata ) 1.1.6.
Sinivuokko ( Hepatica nobilis ) 1.1.1., 1.1.12., 4.1.1.,
4.1.22., 4.1.35., 4.1.53., 4.6.67., 4.1.71., 4.1.75., 4.1.88.,
4.1.93., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.102., 4.1.105.,
4.1.116., 4.4.11.
Siperianlehtikuusi ( Larix sibirica ) 1.1.5., 4.1.22.
Siperianpihta ( Abies sibirica ) 1.1.4.
Siperiansembra ( Pinus cembra ) 4.1.47.
Sirohavusammal ( Thuidium assimile ) 1.1.3.
Sirppihuurresammal (Palustriella falcata) 5.3.
Sirppimailanen (Medigaco falcata) 5.1.
Soikkokaksikko ( Listera ovata ) 1.1.1.,1.1.2., 1.1.5.,
1.1.9., 1.1.10., 1.1.12., 3.3., 3.4., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.50.,
4.1.63., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.95., 4.1.99., 5.1.
Soikkoratamo ( Plantago media ) 4.1.7., 5.1.
Sormisara ( Carex digitata ) 4.1.1., 4.1.54.
Sorsansammal ( Ricciocarpus natans) 4.1.27.
Sudenmarja ( Paris guadrifolia ) 4.1.1., 4.1.17., 4.1.71. ,
4.4.11.
Suipputorvijäkälä (Cladonia acuminata) 5.2.
Suo- orvokki ( Viola palustris ) 4.1.27.
Suohirvenjäkälä (Cetrariella delisei) 5.2.
Suohorsma ( Epilobium palustre f. albiflorum ) 4.1.27.
Suokeltto ( Crepis paludosa ) 4.1.15., 4.1.36., 4.1.50.,
4.1.54., 4.1.108.
Suokukka ( Andromeda polifolia ) 4.1.12., 4.1.34.,
4.4.9.,
Suomenhierakka ( Rumex pseudonatronatus ) 2.6.,
4.1.25., 4.1.59.
Suomukääpä ( Polyporus squamosus ) 4.1.49.
Suomuurain ( Rubus chamaedrys ) 4.1.34., 4.1.53.
Suonirustojäkälä (Ramalina sinensis) 5.2.
Suopursu ( Ledum palustre ) 4.1.34.
Suruhiippo (Mycena tristis) 5.4.
Suovalkku ( Hammarbya paludosa ) 1.1.9., 4.1.12.,
4.1.72., 4.1.96., 4.1.99., 4.1.106., 4.4.9., 5.1.
Suovehka ( Calla palustris ) 4.1.33.
Suppilohapero ( Russula delica ) 1.1.5.
Suppujäsenruoho (Scleranthus annus ssp. polycarpos)
4.1.51.
Sykeröpiippo ( Luzula sudetica ) 1.1.9., 4.1.110., 5.1.
Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) 5.4.
Syyläjuuri ( Scrophularia nodosa ) 1.1.12., 4.1.1.,
4.1.36, 4.1.91., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103., 4.1.105.
Säderusokki ( Bidens radiata ) 3.2., 4.1.25.
Sääskenvalkku (Microstylis monophyllos) 5.1.
Taikinamarja ( Ribes alpinum ) 1.1.5., 1.1.6., 1.1.12.,
1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,
4.1.62., 4.1.67., 4.1.92., 4.1.102.
Taljaruostesammal ( Anomodon attenuatus ) 1.1.3.
Tammi ( Quercus robur ) 4.1.31.
Tannervihvilä ( Juncus compressus ) 4.1.22., 5.1.
Tarha-alpi ( Lysimachia punctata ) 4.1.47.
Tarhahappomarja ( Berberis x ottawensis ) 4.1.22.
Terhi (Asperugo procumbens) 5.1.
Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora ) 1.1.2.
Terttuselja ( Sambucus racemosa ) 1.1.2., 4.1.17.
Tervaleppä ( Alnus glutinosa ) 1.1.2., 4.1.34., 4.1.67
Tesma ( Milium effusum ) 2.1., 4.1.3., 4.1.10., 4.1.35.,
4.1.36., 4.1.43., 4.1.46. 4.1.50., 4.1.52., 4.1.54., 4.1.88.,
4.1.102., 4.1.108., 4.1.116., 4.4.11.
Tesmayrtti ( Adoxa moschatellina ) 2.4., 4.1.42., 5.1.
Tihkutierasammal (Racomitrium aquaticum) 4.1.38.
Tikankontti ( Cypripedium calceolus ) 1.1.10., 3.3., 5.1.
Toukotaskuruoho ( Thlaspi brachypetalum ) 3.3., 5.1.
Tuhkapaju ( Salix cinerea ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.23.
Tummajalkalapakka ( Spathualria rufa ) 1.1.6.
Tummaraunioinen ( Asplenium trichomanes ) 1.1.4.,
1.1.6., 3.3., 4.1.5., 4.1.7., 4.1.31.
Tummatulikukka (Verbascum nigrum) 5.1.
Tunturikiviyrtti ( Woodsia alpina ) 3.3., 5.1.
Tuoksuhelokka ( Pholiota heteroclita ) 1.1.2.
Tuoksumatara (Galium odoratum) 5.1.
Tuoksuorvokki ( Viola odorata ) 4.1.22.
Tuoksusahaheltta ( Lentinellus cochleatus ) 1.1.6.
Tuomi ( Prunus padus ) 1.1.2., 4.1.17., 4.1.60.
Tupassara ( Carex nigra ssp. juncella ) 4.1.22., 4.1.72.
Tupasvilla ( Eriophorum vaginatum ) 4.1.34.
Tuppisara ( Carex vaginata ) 4.1.34., 4.1.35., 4.1.54.
Tylppähammaspoimulehti (Alchemilla samuelssonii)
5.1.
Tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius) 4.1.46.
Tylppälehtivita ( Potamogeton obtusifolius ) 3.2., 4.1.1.
Tyrni ( Hippophae rhamnoides ) 4.1.22.
Tähtisara ( Carex echinata ) 4.1.12., 4.1.78., 4.1.119.
Täplärisakas ( Inocybe maculata ) 1.1.5.
Törrösara ( Carex muricata ) 1.1.3.
Uistinvita ( Potamogeton natans ) 4.1.12.
Ukonhattu ( Aconitum sp. ) 4.1.20.
122 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet
Ukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.20.
Ukonputki (Herachleum sphondylium ) 4.1.10.
Ukontulikukka ( Verbascum thapsus ) 4.1.1., 4.1.18.
Ulpukka ( Nuphar luteum ) 4.1.12.
Uposvesitähti (Callitriche hermaphroditicum) 4.1.48,
5.1.
Vaahtera ( Acer platanoides ) 1.1.4., 4.1.22., 4.1.36.
Vaaleasara (Carex livida) 4.1.78., 5.1.
Vadelma ( Ribes idaeus )1.1.6.
Vainionlaakajäkälä ( Physcia subalbinea ) 4.1.8.
Valkohiippo (Mycena alba) 5.4.
Valkolehdokki ( Platanthera bifolia ) 1.1.9., 1.1.10.,
1.1.12., 3.3., 4.1.36., 4.1.54., 4.1.57., 4.1.86., 4.1.93.,
4.1.97., 4.1.99., 4.1.100.
Valkopeippi ( Lamium album ) 4.1.20., 5.1.
Valkopiippo ( Luzula luzuloides ) 4.1.45., 5.1.
Valkopiirtoheinä ( Rhynchospora alba ) 4.1.66.
Valkosahaheltta ( Lentinellus auricula ) 1.1.2., 5.4.
Valkovuokko ( Anemone nemorosa ) 1.1.1., 1.1.3.,
1.1.12., 4.1.1., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.47., 4.1.52., 4.1.94.,
4.1.102., 4.1.105
Vankkasara ( Carex riparia ) 1.1.5.,5.1.
Vanukehirvenjuuri (Inula britannica) 5.1.
Variksenmarja ( Empetrun nigrum ) 4.1.34.
Varjolilja ( Lilium martagon ) 4.1.20., 4.1.26.
Varjonahkajäkälä (Peltigera corallina) 5.2.
Vata ( Myosoton aquaticum ) 4.1.13., 4.1.15., 4.1.17.,
4.1.103, 4.1.104., 5.1.
Velholehti ( Circaea alpina ) 1.1.2., 4.1.42., 4.1.52.,
4.1.54., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.108.
Vellamonsammal ( Fissidens fontanus ) 4.1.21., 4.1.48.,
5.3.
Vemmelvaskisammal ( Pseudoleskeella nervosa ) 1.1.3.
Vesihierakka ( Rumex aquaticus ) 2.6., 4.1.59., 4.1.64.,
4.1.99.
Vesinenätti ( Rorippa ( amphibia ) 2.6., 5.1.
Vesisara ( Carex aguatilis ) 2.6., 3.2., 4.1.25.
Vesitatar ( Polygonum amphibium ) 4.1.25.
Viherjäsenruoho (Scleranthus annuus) 4.1.83.
Viiltosara ( Carex gracilis ) 1.1.2., 2.6.
Viitakastikka (Calamagrostis canescens) 2.6., 4.1.27.
Viitaorvokki ( Viola x ruprechtiana ) 4.1.10., 4.1.66.,
4.1.89.
Villaheisi ( Viburnum lantana ) 4.1.22.
Villapääluikka ( Scirpus hudsonianus ) 1.1.9., 4.1.66.,
4.1.96., 4.1.99., 4.1.109., 4.4.9., 4.4.13.
Vilukko ( Parnassia palustris ) 1.1.9., 3.3., 3.4., 4.1.119.,
5.1.
Visakoivu ( Betula pendula var.carelica ) 4.1.22.
Viuhkasammal ( Homalia trichomanoides ) 3.3.
Volganpernaruoho (Sisymbrium wolgense) 5.1.
Vuohenputki ( Aegopodium podagraria ) 4.1.12.
Vuorijalava ( Ulmus glabra ) 1.1.12., 4.1.20., 4.1.22.,
4.1.23.
Vuoririippusammal ( Neckera oligocarpa ) 1.1.3.
Yövilkanruoste ( Uredo goodyerea ) 1.1.8.
Yövilkka ( Goodyera repens ) 3.3., 4.1.66.
Äimäsara ( Carex dioica ) 3.3., 4.1.85., 4.1.86., 4.1.87.,
4.1.96., 4.1.106., 4.1.109., 5.1.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 123
Liitteet
RAPORTISSA ESIINTYVÄT ELÄINLAJIT
Aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata) 4.3.11.
Aaltoritariyökkönen (Catocala sponsa) 2.6.
Ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) 4.3.17., 5.7.
Ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla) 4.3.3.,
5.7.
Ampuhaukka (Falco columbarius) 5.5.
Haapana (Anas penelope) 2.6, 4.2.
Haapanirkko (Notodonta tritoplus) 4.3.6.
Haarahaukka (Milvus migrans) 3.2.
Haavanhammaskehrääjä (Tritophia tritophus) 4.3.23
Haavanhankokehrääjä (Furcula bifida) 4.3.23.
Hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata) 4.3.11.,
4.2.19. , 4.2.23.
Harmaalokki (Larus argentatus) 4.2.3.1.
Harmaapäätikka (Picus canus) 5.5.
Harmaasieppo (Muscicapa striata) 1.1.5
Harmopussikas (Acanthopsyche atra) 2.5.
Heinätavi (Anas querquedula) 2.6., 3.2., 5.5.
Helmipöllö (Aegolius funereus) 5.5.
Helyhaaskavaajakas (Tachinus elegans) 1.1.8.
Hentopussikas (Sterrhopterix sandfussi) 2.5.
Hentoruokoyökkönen (Archanara dissoluta) 2.6.
Hernekerttu (Sylvia curruca) 1.1.5.
Herttakangasyökkönen 2.5., 4.3.24.
Hiirihaukka (Buteo buteo) 5.5.
Hilleri (Mustela putorius) 5.6.
Hippiäinen (Regulus regulus) 1.1.1.,1.1.8., 4.2.2.5.
Huuhkaja (Bubo bubo) 5.5.
Härkälintu (Podiceps griseigena) 4.2.1.3., 5.5.
Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 4.3.3.,
4.3.22.
Idänritariyökkönen (Catocala adultera) 1.1.5.
Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) 1.1.6.,
4.2.2.5., 5.5.
Ilves (Lynx lynx) 5.6.
Isokuovi (Numenius arquata) 4.2.1.3.
Isolepinkäinen (Lanius excubitor) 5.5.
Isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges) 4.3.26.,
5.7.
Isosittiäinen (Geotrupes stercorarius) 4.3.26.
Isoviiksisiippa (Myotis brandti) 5.6.
Jouhisorsa (Anas acuta) 3.2., 4.2., 4.2.1.3., 5.5.
Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete) 4.3.24.
Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) 2.6.
Kaakkuri (Gavia stellata) 1.1.6., 5.5.
Kalalokki (Larus canus) 2.6., 4.2.3.2.
Kalasääski (Pandion haliaetus) 3.2., 5.5.
Kalatiira (Sterna hirundo) 4.2.3.1., 4.2.3.4., 4.2.3.6.,
4.2.3.10., 4.2.3.12.
Kanahaukka (Accipter gentilis) 4.2.2.5., 5.5.
Kangaskiuru (Lullula arborea) 5.5.
Karhu (Ursus arctos) 4.1.53, 5.6.
Kaulushaikara (Botaurus stellaris) 3.2., 5.5.
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) 2.5., 4.3.11., 4.3.25.,
5.5.
Keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus) 4.3.26., 5.7.
Keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma)
4.3.10., 4.3.24.
Keltavästäräkki (Motacilla flava) 4.2.1.3.
Ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe) 4.3.22.
Kiilakärsäyökkönen (Herminia grisealis) 1.1.5.
Kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis) 4.3.33.
Kiljukotka (Aquila clanga) 3.2.
Kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula) 5.7.
Kirjomaayökkönen (Opigena polygona) 4.3.28.
Kirjoneilikkayökkönen (Hadena confusa) 4.3.17.
Kirjoruusumittari (Anticlea derivata) 4.3.23.
Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 1.1.4., 1.1.8.
Koivuhangokas (Furcula bicuspis) 4.3.6.
Koivuhiiri (Sicista betulina) 5.6.
Konnanmarjamittari (Eupithecia actaeata) 1.1.6.
4.3.13.
Korpivarjomittari (Lamproteryx otregiata) 4.3.11.
Korvayökkö (Plecotus auritus) 5.6.
Koskikara (Cinclus cinclus) 5.5.
Koukkusirvikäs (Sericostoma personatum) 1.1.1.
Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) 4.2.2.2., 4.2.2.5., 5.5.
Kuikka (Gavia arctica) 5.5.
Kultarinta (Hippolais icterina) 1.1.5., 5.5.
Kurki (Grus grus) 5.5.
Kuukkeli (Perisoreus infaustus) 5.5.
Kuultomittari (Malacodea regellaria) 1.1.6., 4.3.8.,
4.3.9., 4.3.11., 4.3.19..
Kuusamaliuskamittari (Triphoteryx polycommata)
1.1.5., 4.3.6., 4.3.8.
Kuusikarvajalka (Calliteara abietis) 4.3.6.
Käenpiika (Jynx torquilla) 4.2.2.2., 5.5.
Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) 5.6.
Käärönirkko (Gluphisia crenata) 4.3.6.
Laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii) 4.3.26.
Lapasorsa (Anas clypeata) 2.6., 3.2., 4.2.
Lapinpöllö (Strix nebulosa) 5.5.
Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 3.2., 5.5.
Laulurastas (Turdus philomelos) 1.1.5.
Lehmuksenoksajäärä (Exocentrus lusitanus) 4.3.2.,
4.3.13., 4.3.15.
Lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago) 4.3.6., 4.3.7.,
4.3.8., 4.3.13., 4.3.15.
Lehmuskiitäjä (Maimas tiliae) 1.1.5., 4.3.6.
Lehtokerttu (Sylvia borin) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,
4.2.2.2.
Lehtopöllö (Strix aluco) 1.1.2, 5.5.
Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) 1.1.4.
Liejukana (Gallinula chloropus) 1.1.3., 2.6., 5.5.
Liekohärö 1.1.8
Liekokurekiitäjäinen (Agonum mannerheimii) 1.1.8.,
4.3.11.
Liitokorento (Epitheca bimaculata) 1.1.5.
Liito-orava (Pteromys volans) 1.1.6., 4.1.10., 4.1.36.,
4.1.40., 4.1.43., 4.1.51., 4.1.58., 4.1.90., 4.2.2.2., 5.6.
Liro (Tringa glareola) 4.2.1.3.
Luhtahuitti (Porzana porzana) 3.2., 5.5.
Luhtakana (Rallus aquaticus) 3.2. , 5.5.
Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) 5.5.
Luhtakärsäyökkönen (Macrochilo cribrumalis) 2.6.
Luhtaolkiyökkönen (Leucania obsoleta) 2.6.
Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 4.3.9.
124 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet
Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 4.3.22.
Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1.1.8., 5.5.
Meriharakka (Haematopus ostralegus) 5.5.
Metso (Tetrao urogallus) 1.1.8., 4.2., 5.5.
Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 1.1.6.
Metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes) 4.2.26., 5.7.
Metsäviklo (Tringa ochropus) 1.1.6.
Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 3.2., 4.1.27.,
4.2.1.3., 5.5.
Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,
1.1.5., 1.1.6., 4.2.2.2.
Muurainhopeatäplä (Clossiana freija) 4.3.1., 4.3.34.
Mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella) 2.6., 4.3.18., 5.7.
Mäyrä (Meles meles) 4.1.53.
Nastakehrääjä (Aglia tau) 4.3.24.
Naurulokki (Larus ridibundus) 2.6., 3.2., 4.2.1.3.,
4.2.3.10., 4.3.12.
Niinijäärä (Stenostoma dubia) 2.6., 4.3.15., 5.7.
Niittykirvinen (Anthus pratensis) 5.5.
Nokikana (Fulica atra) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.
Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) 1.1.5.,
5.5.
Nunnamittari (Baptria tibiale) 1.1.5., 4.3.9., 5.7.
Nuolihaukka (Falco subbuteo) 1.1.2., 3.2., 5.5.
Nuolimittari (Perizoma sagittata) 4.3.2.
Ohutsiipi (Nudaria mundana) 1.1.5.
Oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)
4.3.17.,5.7.
Osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae) 2.6.
Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,
1.1.8., 4.2.2.2., 4.2.2.5.
Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2.6., 4.2.1.3.
Palokärki (Dryocopus martius) 1.1.8.
Palosirkka (Psophus stridulus) 3.3., 4.3.31., 5.7.
Palsamikenttämittari (Xanthorrhoe biriviata) 1.1.5.,
4.3.13.., 4.3.14.
Peippo (Fringilla coelebs) 1.1.1., 1.1.2.,1.1.4.,1.1.8.,
4.2.2.2., 4.2.2.5.
Peltosirkku (Emberiza hortulana) 5.5.
Peltopyy (Perdix perdix) 4.2., 4.5., 5.5.
Pensassirkkalintu (Locustella naevia) 5.5.
Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) 1.1.6., 4.1.55.,
4.2.2.5.
Pihlajamittari (Venusia cambrica) 4.3.11.
Pikkukorsiyökkönen (Mesoligia furuncula) 4.3.3.
Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 1.1.8.
Pikkusieppo (Ficedula parva) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,
4.2.2.2., 5.5.
Pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata) 4.3.17.
Pikkutikka (Dendrocopos minor) 1.1.3., 4.1.15.,
4.2.2.2., 5.5.
Pikkutylli (Charadrius dubius) 5.5.
Pikkuvarpunen (Passer montanus) 5.5.
Pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis) 4.3.2.
Pirkanpalkonen (Oxyethira tamperensis) 4.3.10.
Pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)
5.7.
Pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis) 2.6.
Pohjankuutäplä (Cosmotricha globulina) 1.1.8. 4.3.11.
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) 5.6.
Pohjansirkku (Emberiza rustica) 5.5.
Pohjantikka (Picoides tridactylus) 4.1.40., 5.5.
Punajalkaviklo (Tringa totanus) 3.2., 4.2.1.3., 5.5.
Punakylkirastas (Turdus iliacus) 1.1.1., 4.2.2.5.
Punarinta (Erithacus rubecula) 1.1.5., 4.2.2.5.
Punasotka (Aythya ferina) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.
Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) 4.3.10.
Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 1.1.2., 1.1.5.
Punemittari (Lythria cruentaria) 4.3.22.
Puroriippasirvikäs (Silo pallipes) 3.3., 4.3.27
Purosiilanen (Lype reducta) 1.1.1., 1.1.5., 5.7.
Purovainokas (Rhyacophila fasciata) 1.1.6, 4.3.6., 5.7.
Puukiipijä (Certhia familiaris) 1.1.8., 4.2.2.5.
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 4.2.2.2., 5.5.
Pyy (Bonasa bonasia) 1.1.6., 4.2., 4.2.2.5.
Pyörörutavesiäinen (Anacaena globulus) 1.1.2.,1.1.5.
Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) 5.5.
Pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens) 4.3.28.
Rahkahopeatäplä (Clossiana frigga) 4.3.10.
Rantasipi (Actitis hypoleucos) 4.2.1.3.
Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) 3.2.
Rautiainen (Prunella modularis) 1.1.5., 1.1.6.
Riekko (Lagopus lagopus) 4.2., 5.5.
Rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes) 2.5., 5.7.
Ruisrääkkä (Crex crex) 5.5.
Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 2.6.,
4.2.1.3.
Ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) 2.6.
Ruskolampiyökkönen (Archanara algae) 1.1.5., 2.6.,
4.3.2.
Ruskopehkiäinen 1.1.8.
Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 4.2.1.3., 5.5.
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 2.6., 3.2.,
4.2.1.3, 5.5.
Rytiyökkönen (Chilodes maritima) 2.6.
Räkättirastas (Turdus pilaris) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,
1.1.5., 4.2.2.2.
Rämehopeatäplä (Proclossiana eunomia) 2.5., 4.3.10.
Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) 4.3.10.
Sahamittari (Thera serraria) 4.3.9.
Sarvipöllö (Asio otus) 5.5.
Satakieli (Luscinia luscinia) 2.6., 5.5.
Saukko (Lutra lutra) 5.6.
Seittipussikas (Phalacropterix graslinella) 2.5., 4.3.10.
Selkälokki (Larus fuscus) 4.2.3.2., 4.2.3.3., 4.2.3.5.,
4.2.3.7., 4.2.3.8., 4.2.3.9., 4.2.3.11., 4.2.3.12.,
4.2.3.12.,5.5.
Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 2.6.
Siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus) 4.3.17.,
5.7.
Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 2.6., 4.2.1.3.
Sinitiainen (Parus caeruleus) 1.1.2.
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) 1.1.2., 1.1.4., 1.1.5.
Sittaukkotylppö (Hister funestus) 4.1.28.
Soukkomittari (Plagodis dolabraria) 4.3.6., 4.3.13.
Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 4.3.24.
Suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis) 4.3.10.
Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 4.3.10., 4.3.24.
Suokukko (Philomachus pugnax) 5.5.
Suomaayökkönen (Coenophila subrosea) 4.3.10.
Suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi) 4.3.11.
Suomittari (Arichanna melanaria) 4.3.24.
Suonokiperhonen (Erebia embla) 4.3.10.
Susi (Canis lupus) 5.6.
Synkkälatikka (Aradus erosus) 4.3.11., 5.7.
Sysiharjakas (Wormaldia subnigra) 4.3.12.
Sysijuuriyökkönen (Apamea rubrinena) 4.3.9.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 125
Liitteet
Talitiainen (Parus major) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.
Tavi (Anas crecca) 4.2., 4.2.1.3.
Telkkä (Bucephala clangula) 2.6., 4.2.
Tiltaltti (Phylloscopus collybita) 1.1.5., 1.1.8., 4.2.2.5.
Tukkasotka (Aythya fuligula) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.
Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) 1.1.5.,
1.1.6., 1.1.14., 4.1.66., 4.3.27., 4.3.29., 4.5., 5.7.
Tuominopsasiipi (Fixsenia pruni) 1.1.5., 4.3.14., 4.3.15.
Tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata) 4.3.23.
Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 5.5.
Törmäpääsky (Riparia riparia) 5.5.
Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 4.2.1.3.
Ukkopussikas (Pachetelia villosella) 4.3.10. , 4.3.34.
Uuttukyyhky (Columba oenas) 5.5.
Vaaleaharmoyökkönen (Xestia cinerea) 4.3.11.
Vajayökkönen (Standfussiana simulans) 2.6., 5.7.
Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) 5.5.
Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) 1.1.3., 5.5.
Varjotupsukoi (Mompha terminella) 1.1.6., 5.7.
Varpushaukka (Accipiter nisus) 1.1.6., 5.5.
Varpuspöllö Glaucidium passerinum) 1.1.2., 1.1.8.,
4.1.90., 4.2.2.2., 5.5.
Vasamamittari (Rheumaptera subhastata) 4.3.24.
Verkkomittari (Eustroma reticulata) 1.1.5., 4.3.2.,
4.3.14.
Vesisiippa (Myotis daubentoni) 5.6.
Viiksisiippa (Myoris mystacinus) 5.6.
Viiriäinen (Coturnix coturnix) 5.5.
Viirupöllö (Strix uralensis) 1.1.8., 4.1.90., 5.5.
Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) 5.5.
Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis) 5.5.
Viheryökkönen (Calamia tridens) 4.3.21., 5.7.
Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 5.7.
Virtavesimittari (Aquarius najas) 4.3.32., 5.7.
Vyöneilikkayökkönen (Hadena compta) 4.3.17., 5.7.
126 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet
RAPORTISSA MAINITUT ELIÖLAJIT, JOISTA EI OLE
KÄYTETTY SUOMENKIELISTÄ NIMEÄ
Aclearis obtusana 4.3.24.
Anomodon longifolius 3.3.
Anomodon viticulosus 3.3.
Aradus betulinus 1.1.8.
Agapetus ochripes 4.3.27.
Agapus striolatus 2.6.
Agapus wasastrjernae 1.1.8.
Agathidium confusum 1.1.8.
Agonopteryx ciliella 1.1.5.
Agrypnia picta 4.3.29.
Ampedus arcticum 1.1.8.
Ampedus erythrogonus 1.1.8.
Ancylis tineana 4.3.33.
Aradus depressus 1.1.8.
Archinemapogon yildizae 1.1.6.
Atholus bimaculatus 4.3.28.
Bartramia halleriana 3.3.
Bibloporus bicolor 1.1.8.
Bolitobius cingulatus 1.1.8.
Brachythecium glareosa 5.3.
Caloplaca chrysodeta 3.3.
Campyliadelphus chrysophyllum 3.3.
Cauchas rufimitrella 4.3.20.
Chionodes distinctella 4.3.1.
Cladonia caespiticia 4.3.38.
Cnestrum schistii 3.3.
Coleophora ahenella 1.1.5., 1.1.6., 4.3.20.
Coleophora obscuripalpella 4.3.25.
Coleophora taeniipennella 4.3.20.
Corticeus suturalis 4.3.11.
Cratoneuron filicinum 3.3.
Depressaria silesiaca 4.3.22.
Diplophyllum albicans 4.1.45.
Distichium capillaceum 3.3.
Ditrichum flexicaule 3.3.
Elachista compsa 4.3.3.
Elachista subocellea 1.1.5.
Elatobia fuliginosella 4.3.2.
Encalypta brevicolla 3.3.
Encalypta ciliata 3.3.
Encalypta streptocarpa 3.3.
Entoloma albotomentosum 4.1.49., 5.4.
Gelechia cuneatella 4.3.18.
Grimmia elatior 3.3.
Grimmia montana 4.1.102., 5.3.
Gynocharis oblonga 4.3.15.
Leiodes inordinata 1.1.8.
Hallomenus binotatus 1.1.8.
Hammerschimdtia ferruginae 4.3.2.
Homomallium incurvatum 3.3.
Hydroporus neglectus 4.3.25.
Hypnum imponens 3.3., 4.1.45.
Kiaeria blyttii 3.3.
Leucodon sciuroides 3.3.
Lyophyllum incarnatobrunneum 5.4.
Marasmiellus tricolor 5.4.
Margaritonus merdarius 4.3.15.
Marsupella sphacelat
