url?sa=t&source=web&cd=4&ved=0CBUQFjAD&url=http://www.tampere.fi/tiedostot/50iihoyvD/arvokkaatlk
url?sa=t&source=web&cd=4&ved=0CBUQFjAD&url=http://www.tampere.fi/tiedostot/50iihoyvD/arvokkaatlk
url?sa=t&source=web&cd=4&ved=0CBUQFjAD&url=http://www.tampere.fi/tiedostot/50iihoyvD/arvokkaatlk
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Tampereen<br />
arvokkaat luontokohteet<br />
2003<br />
Kari Korte<br />
Lasse Kosonen<br />
YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003
Tampereen<br />
arvokkaat luontokohteet<br />
Kari Korte<br />
Lasse Kosonen<br />
YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003
Sisällysluettelo<br />
Aluksi.........................................................................................................................................................................7<br />
Harrastustoiminta ................................................................................................................................................... 8<br />
1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet ....................................................................... 9<br />
Luonnonsuojelulaista ............................................................................................................................................. 9<br />
Metsälaista .............................................................................................................................................................10<br />
1.1. Luonnonsuojelualueet ..................................................................................................................................11<br />
1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro ........................................................................................................................11<br />
1.1.2. Viikinsaari...............................................................................................................................................12<br />
1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue .....................................................................................................14<br />
1.1.4. Pyynikki ..................................................................................................................................................15<br />
1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski........................................................................................................................17<br />
1.1.6. Halimasjärvi ...........................................................................................................................................19<br />
1.1.7. Sorilanlammen katajaketo...................................................................................................................21<br />
1.1.8. Vattula ....................................................................................................................................................21<br />
1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................................22<br />
1.1.10. Järvenpää-Majaketo ............................................................................................................................23<br />
1.1.11. Paarlahden Isosaari ............................................................................................................................23<br />
1.1.12. Iso-Kuhmo ............................................................................................................................................23<br />
1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto ...........................................................................................................26<br />
1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt ..................................................................................................................26<br />
1.2. Luonnonmuistomerkit ..................................................................................................................................27<br />
1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie .......................................................................................................27<br />
1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto .........................................................................................................27<br />
1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu ......................................................................................................................27<br />
1.2.4. Rahola,Piikahaka ..................................................................................................................................28<br />
1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan uimaranta..............................................................................................28<br />
1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto ....................................................................................................................28<br />
1.2.7. Viikinsaaren laivaranta ........................................................................................................................28<br />
1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu .............................................................................................................28<br />
1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto ......................................................................................................................28<br />
1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha ...................................................................................................30<br />
1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää, Tanhuankadun reuna ............................................................... 30<br />
1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15.......................................................................................................30<br />
1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)................................................................................................30<br />
1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä (Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen ...................................... 30<br />
1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km luoteeseen .......................................................................................30<br />
1.2.16. Teisko, Kämmenniemi, Viitapohjantietä noin 1,24 km .................................................................31<br />
1.2.17. Teisko, Kuorannantie, Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen ....................................................... 31<br />
1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja Tikkamännyntien risteys ........................................................................31<br />
1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila ............................................................................................................31<br />
2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt muut suojelualueet ................................ 34<br />
2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon laskeva eteläisin puro ..........................................................................34<br />
2.2. Vaakkolammin ja Likokallion alue .............................................................................................................34<br />
2.3. Peltolammi- Pärrinkoski ...............................................................................................................................34<br />
2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella 32<br />
2.5. Pehkusuo ........................................................................................................................................................34<br />
2.6. Iidesjärvi .........................................................................................................................................................34<br />
2.7. Halimasjärvi ...................................................................................................................................................38<br />
3. Natura-alueet ...................................................................................................................... 39<br />
3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro .................................................................................................................................39<br />
3.2. Nuorajärvi .......................................................................................................................................................39<br />
3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-Peräjoki-Peräjärven alue..................................................................................40<br />
3.4. Iso - Murron haat ...........................................................................................................................................41<br />
3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun...........................................................................................................................40<br />
4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet ......................................................................................... 45<br />
4.1.1. Tampereen kaupungin omistama Nokian hevoshaka .....................................................................45<br />
4.1.2. Ikuri, Leppioja .......................................................................................................................................46
4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan eteläisemmän puron varret .....................................................................46<br />
4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro..............................................................................................................................46<br />
4.1.5. Kalkunvuori .................................................................................................................................................46<br />
4.1.6. Villilänsaari .................................................................................................................................................47<br />
4.1.7. Teeri-Villilän haka ......................................................................................................................................47<br />
4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus: Villilänniemi-Raholan puhdistamo ............................................................... 47<br />
4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta ........................................................................................................................47<br />
4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta ns.Rasonhaka .............................................................................................47<br />
4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue .......................................................................................................48<br />
4.1.12. Pohtola, Lintulampi .................................................................................................................................48<br />
4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan vanha kaatopaikka ja sen ympäristö............................................ 49<br />
4.1.14. Epilänharju ................................................................................................................................................49<br />
4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto .......................................................................................................................52<br />
4.1.16. Viikinsaari..................................................................................................................................................52<br />
4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja Lorisevanpuisto .....................................................................................52<br />
4.1.18. Pispalan keto.............................................................................................................................................53<br />
4.1.19. Pyynikki......................................................................................................................................................53<br />
4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke ......................................................................................................................53<br />
4.1.21. Tammerkoski .............................................................................................................................................53<br />
4.1.22. Tampellan tehdasalue .............................................................................................................................53<br />
4.1.23. Viinikanoja ................................................................................................................................................56<br />
4.1.24. Järvensivun radan varret .........................................................................................................................57<br />
4.1.25. Viinikka, Pahalampi .................................................................................................................................57<br />
4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto .........................................................................................................58<br />
4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi ..................................................................................................................................58<br />
4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue.................................................................................58<br />
4.1.29. Sarankulma, Saukonoja ...........................................................................................................................58<br />
4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko ......................................................................................................58<br />
4.1.31. Multisilta, Rajamäki .................................................................................................................................58<br />
4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän ja Kuljun moottoritien välinen alue ....................................... 58<br />
4.1.33. Särkijärvi, Leppänen ................................................................................................................................60<br />
4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven alue .............................................................................................60<br />
4.1.35. Vuores, Vormiston Pilkkakuusenharju ja Virolaiset ............................................................................60<br />
4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden purolehto ja Mäyrämäki ....................................................................60<br />
4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi ......................................................................................................................61<br />
4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä...................................................................................................................61<br />
4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen metsäalue .................................................................................61<br />
4.1.40. Veisu, Pehkusuo........................................................................................................................................61<br />
4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen luoteispuolen lehtorinne ........................................................................61<br />
4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen koillispuolen puronvarsirinnelehto, “Pitkäahde” ................................ 61<br />
4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella .................................. 61<br />
4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju ......................................................................................................................63<br />
4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta ......................................................................................................63<br />
4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki ............................................................................................................................63<br />
4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi ..........................................................................................................................63<br />
4.1.48. Kaukajärvi .................................................................................................................................................64<br />
4.1.49. Pappila, Sikosuo .......................................................................................................................................64<br />
4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto ....................................................................................................................65<br />
4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa ..............................................................................................................65<br />
4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto ...............................................................................................................65<br />
4.1.53. Niihama, Lahnakallion-Huhtainniemen lehto- ja ketoalue ..............................................................68<br />
4.1.54. Niihama, Kuokkamaa ..............................................................................................................................68<br />
4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän risteyksessä...................................................................................68<br />
4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi ............................................................................................................................68<br />
4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden perukan kalliojyrkännelehto................................................................ 68<br />
4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen louhikkorotko ...............................................................................70<br />
4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen niemeke ........................................................................................70<br />
4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet ...............................................................................................................70<br />
4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen puronnotko ...................................................................................70<br />
4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso ......................................................................................................................70<br />
4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti ........................................................................................................................70<br />
4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-Utukanlammi..................................................................................................72<br />
4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m Paloon................... 72<br />
4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja ...............................................................................................................................72<br />
4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi Keskisen talon länsipuolella ..........................................................72
4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori..... ........................................................................................... ....72<br />
4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan Tiikonojan keto ................................................................................. 72<br />
4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi, Pitkäjärvenojan suu............................................................................................ 72<br />
4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti ...................................................................................................... 73<br />
4.1.72. Teisko, Kaulamoinen .......................................................................................................................... 73<br />
4.1.73. Teisko, Nuorajärvi ............................................................................................................................... 73<br />
4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta ......................................................................................................... 73<br />
4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-Lautakatomäen väliset lehtoalueet.................................... 73<br />
4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko ........................................................................................................... 73<br />
4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................. 73<br />
4.1.78. Teisko, Vaavunsuo ............................................................................................................................... 73<br />
4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron haat............................................................................................. 73<br />
4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen valuvesiletto ja keto Viitalan talon itäpuolella........................... 73<br />
4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot ............................................ 73<br />
4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka ......................................... 73<br />
4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön kallioketo ....................................................................................... 73<br />
4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven länsipään lounaisranta ........................................................................ 74<br />
4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja ......................................................................................................... 74<br />
4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen mäki ja Myllykorpi ................................................................ 74<br />
4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen, Myllyojan varret .................................................................... 74<br />
4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen laskevan puron varsi.............................................................. 74<br />
4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja Pikkuhaka ........................................................................................ 75<br />
4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari ................................................................................................................... 75<br />
4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari ............................................................................................................... 75<br />
4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon lähiympäristö ........................................................................................ 75<br />
4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen laskevat rantarinteet................................................................... 75<br />
4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri ........................................................................................................................... 75<br />
4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi ......................................................... 75<br />
4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään mesotro<strong>fi</strong>nen suo............................................................................... 76<br />
4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi ...................................................................................................... 76<br />
4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon rantametsälaidun ........................................................................... 76<br />
4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-Neinvuoren (Neevuoren) alue .......................................................... 76<br />
4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto ........................................................................................................... 76<br />
4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki............................................................................................................. 77<br />
4.1.102. Teisko, Koljonniemi .......................................................................................................................... 77<br />
4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio............................................................................................................... 77<br />
4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu .......................................................................................................... 77<br />
4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi .......................................................................................................... 77<br />
4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi .......................................................................................................... 77<br />
4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-Lauttajärvi .................................................................................... 77<br />
4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja.............................................................................................................. 77<br />
4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja ......................................................................................................... 77<br />
4.1.110. Teisko, Terälahti, Rökäslammi-Myllylammi .................................................................................. 75<br />
4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen........................................................................................................ 75<br />
4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi ............................................................................................................ 75<br />
4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi .................................................................................................... 75<br />
4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee, Iso-Kuhmo ............................................................................................... 75<br />
4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi, Koivuvuoren lehtoalue.............................................................................. 75<br />
4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja Koivupohjan talon pohjoispuolen puronvarsi- ja rinnelehto . 75<br />
4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-Kapeen niityt ................................................................................... 75<br />
4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula ............................................................................................................ 75<br />
4.1.119. Teisko, Kaanaa, Tuohikotanen-lammi ........................................................................................... 82<br />
4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven eteläkärjen suoreunus ............................................................ 82<br />
4.2. Arvokkaat lintualueet ........................................................................................................................................... 82<br />
4.2.1. Lintujärvet .............................................................................................................................................. 82<br />
4.2.1.1. Iidesjärvi.............................................................................................................................................. 82<br />
4.2.1.2. Nuorajärvi ........................................................................................................................................... 82<br />
4.2.1.3. Nuutilanlahti ...................................................................................................................................... 82<br />
4.2.2. Lintulehdot............................................................................................................................................. 83<br />
4.2.3. Näsijärven lintuluodot ......................................................................................................................... 83<br />
4.3. Arvokkaat hyönteisalueet ..................................................................................................................................... 84<br />
4.3.1. Mustavuori ............................................................................................................................................. 84<br />
4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-Villilänsaari........................................................................................ 85<br />
4.3.3. Lamminpään laskettelurinne .............................................................................................................. 85
4.3.4. Tahmelan lähde..................................................................................................................................... 85<br />
4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski ................................................................................................................... 85<br />
4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta.................................................................................................................... 85<br />
4.3.7. Pehkusuo ................................................................................................................................................ 85<br />
4.3.8. Suolijärven eteläpuoli .......................................................................................................................... 85<br />
4.3.9. Koukkujärvi ............................................................................................................................................ 85<br />
4.3.10. Hupakankorpi ..................................................................................................................................... 86<br />
4.3.11. Hervanta, Hervantajärven pohjoispuoleinen kuusimetsä ............................................................ 86<br />
4.3.12. Vormiston Myllypuro .......................................................................................................................... 86<br />
4.3.13. Hervanta, Lukonmäki ......................................................................................................................... 88<br />
4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto Turtolassa.................................................................................... 88<br />
4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen kartanopuisto .................................................................................... 88<br />
4.3.16. Iidesjärvi ............................................................................................................................................... 88<br />
4.3.17. Järvensivun alue .................................................................................................................................. 88<br />
4.3.18. Viinikanoja ........................................................................................................................................... 89<br />
4.3.19. Kauppi .................................................................................................................................................. 89<br />
4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli ..................................................................................................................... 89<br />
4.3.21. Messukylän Aakkulanharju ................................................................................................................ 89<br />
4.3.22. Hankkion kedot ................................................................................................................................... 89<br />
4.3.23. Sikosuo.................................................................................................................................................. 89<br />
4.3.24. Petäjässuo ............................................................................................................................................ 89<br />
4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue ................................................................................................. 90<br />
4.3.26. Pihkalan niityt ..................................................................................................................................... 90<br />
4.3.27. Palon Myllyjoki .................................................................................................................................... 90<br />
4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja Sorilan laitumet............................................................................ 90<br />
4.3.29. Aitolahden Teerineva.......................................................................................................................... 90<br />
4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki ............................................................................................................... 90<br />
4.3.31. Teisko, Viitapohja-Vattula, Sisaruspohja ......................................................................................... 90<br />
4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki ........................................................................................................................... 90<br />
4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän laitamat ............................................................................................ 90<br />
4.3.34. Teisko, Jakamaneva ............................................................................................................................ 91<br />
4.4. Arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja purot ....................................................................................................... 91<br />
4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde ...................................................................................................................... 91<br />
4.4.2. Kaupin lähde ......................................................................................................................................... 91<br />
4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde......................................................................................................... 91<br />
4.4.4. Pitkäjärvenoja........................................................................................................................................ 91<br />
4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi ........................................................................................................................ 91<br />
4.4.6. Kaukaloinen ........................................................................................................................................... 91<br />
4.4.7. Rukolammi ............................................................................................................................................. 94<br />
4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi ......................................................................................................................... 94<br />
4.4.9. Pikku Ripojärvi ...................................................................................................................................... 94<br />
4.4.10. Aittolammi ........................................................................................................................................... 94<br />
4.4.11. Koiranoja .............................................................................................................................................. 94<br />
4.4.12. Sydänmaanlammi ............................................................................................................................... 94<br />
4.4.13. Rökäsoja ............................................................................................................................................... 95<br />
4.4.14. Keskinen Pirttijärvi ............................................................................................................................. 95<br />
4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit ................................................................................................................................. 95<br />
5. Tampereen uhanalaiset eliöt ...................................................................................................... 96<br />
5.1. Putkilokasvit ........................................................................................................................................................... 96<br />
5.2. Jäkälät ................................................................................................................................................................... 100<br />
5.3. Sammalet .............................................................................................................................................................. 101<br />
5.4. Sienet ..................................................................................................................................................................... 101<br />
5.5. Tampereen linnustosta ....................................................................................................................................... 103<br />
5.6. Nisäkkäät .............................................................................................................................................................. 112<br />
5.7. Hyönteiset ............................................................................................................................................................. 112<br />
Liitteet ......................................................................................................................................... 117
Tiivistelmä<br />
Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003<br />
Raportissa esitellään Tampereella sijaitsevat luontokohteet:<br />
luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomerkit,<br />
Natura-alueet, kasvistollisesti arvokkaat kohteet,<br />
lintukohteet ja hyönteistöltään arvokkaat kohteet.<br />
Lisäksi on käsitelty Tampereella esiintyviä uhanalaisia<br />
lajeja.<br />
Luonnonsuojelualueita on yhteensä 229 hehtaaria,<br />
joista 13 kappaletta on luonnonsuojelulailla rauhoitettuja<br />
ja 11 pientä tummaverkkoperhosniittyä ympäristökeskuksen<br />
rajauspäätöksellä. Suurin luonnonsuojelualue<br />
on Vattula, joka laajennuksen jälkeen on 61<br />
hehtaaria. Useimmat luonnonsuojelualueet ovat lehtokohteita<br />
ja vanhan metsän kohteita, mutta mukana on<br />
myös harjukohde, Pyynikki sekä yksittäisiä kasvinsuojelualueita.<br />
Lisäksi mukana on kaavassa luonnonsuojelualueiksi<br />
merkittyjä alueita. Luonnonmuistomerkkejä<br />
on kaikkiaan 19, joista 17 on isoja puita ja<br />
kaksi geologista kohdetta.<br />
Natura-alueita on yhteensä viisi. Kasvikohteita on<br />
yhteensä 120, jotka on jaettu erittäin arvokkaisiin<br />
kohteisiin, arvokkaisiin ja säästämisen arvoisiin kohteisiin.<br />
Putkilokasvit tunnetaan yleensä hyvin, mutta<br />
sammalet, jäkälät ja sienet puutteellisesti.<br />
Linnustollisesti arvokkaista kohteista on esitelty lintulehdot,<br />
lintujärvet ja Näsijärven lintuluodot. Hyönteistöltään<br />
arvokkaita kohteita on 33, joista erityisesti<br />
mainittakoon tummaverkkoperhosniityt ja tieteelle<br />
uutena löydetty vesiperhonen Oxyethira <strong>tampere</strong>nsis.<br />
Lisäksi on esitetty karttana ja Pirkanmaan<br />
ympäristökeskuksen inventoimat arvokkaat perinnebiotoopit<br />
sekä arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja<br />
purot.<br />
Lopuksi on esitelty Tampereen uhanalaiset eliölajit<br />
valtakunnalliseen ja paikalliseen arviointiin perustuen.<br />
Eräiden erityistä mielenkiintoa herättävien lajien<br />
esiintymistä on käsitelty vinjettikirjoituksin ja kartoin<br />
(mm. mm. eräät kasvilajit, kynäjalava, lepakot, liitoorava).<br />
Lopuksi on esitetty taulukkona Tampereen<br />
eliölajit luokiteltuna uhanalaisuusluokittain ja vastuulajeittain.<br />
6 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Aluksi<br />
Aluksi<br />
T<br />
ampereen alueella on huomattava määrä säilyttämisen<br />
arvoisia luontokohteita, joiden kasvisto,<br />
eläimistö tai muut luonnon piirteet ovat harvinaislaatuisia.<br />
Alueet ovat usein pienehköjä tai yksittäisiä<br />
luonnonmuodostumia ja moniin liittyy kulttuurihistoriallista<br />
arvoa.<br />
Osa kohteista on suojeltu luonnonsuojelulailla, jolloin<br />
ne on merkitty luontoon asianmukaisilla rauhoituskylteillä.<br />
Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelualueet<br />
ja luonnonmuistomerkit. Valtaosa arvokkaista<br />
kohteista on kuitenkin pääasiallisesti luontoharrastajien<br />
tiedossa, jolloin ne saattavat tuhoutua mm. tietämättömyyden<br />
takia. Kohteista tiedottaminen eri virastoille,<br />
yhteisöille ja kuntalaisille onkin ensiarvoisen<br />
tärkeää.<br />
Luonnontieteellisen tiedekunnan puuttuminen<br />
yliopistosta nostaa kaupungissa toimivien harrastajayhdistysten<br />
merkitystä arvokkaiden luonnonkohteiden<br />
inventoinnissa ja seurannassa. Näiden yhdistysten<br />
raportit sekä yksittäisten harrastajien tiedot ja havaintoaineisto<br />
ovat olleet keskeistä aineistoa tätä julkaisua<br />
tehtäessä. Raporttien lisäksi tietoja Tampereen putkilokasvilajistosta<br />
ovat antaneet Matti Kääntönen, Ta-<br />
pio Lahtonen, Olavi Lehto, jäkälä- ja sammallajistosta<br />
Harri Arkkio, Matti Kääntönen, Ari Parnela, Juha<br />
Pykälä ja Kimmo Syrjänen, sienilajistosta Juho Kytömäki<br />
ja Unto Söderholm, hyönteislajistosta Juha Salokannel<br />
ja Tero Piirainen sekä linnustosta Seppo Aro,<br />
Ari Jokinen, Martti Lagerström, Lauri Mustalahti,<br />
Rainer Mäkelä, Vesa Nieminen, Hannu Nyström,<br />
Jaakko Syrjänen ja Jouni Väliaho.<br />
Matti Kääntönen ja Tapio Lahtonen ovat myös<br />
lukeneet käsikirjoituksen läpi kasviston sekä Tero Piirainen<br />
ja Juha Salokannel hyönteisten osalta.<br />
Tampereen arvokkaat luontokohteet on esitelty aihepiireittäin.<br />
Jokaisesta kohteesta on lyhyt selostus ja<br />
ne on paikannettu liitteinä oleville kartoille. Geologisia<br />
kohteita ja luontopolkuja ei ole esitelty ja ne on<br />
löydettävissä vuonna 1994 ilmestyneestä “Tampereen<br />
arvokkaat luontokohteet” -julkaisusta (Mikola ym.<br />
1994).<br />
Lisätietoja:<br />
Mikola, J., Nieminen, P. & Kosonen, L. 1994: Tampereen arvokkaat<br />
luontokohteet. – Tampereen kaupungin ympäristövirasto,<br />
ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994, 77 ss.<br />
Tekstissä esiintyvien lajien perässä suluissa oleva viittaus tarkoittaa seuraavaa:<br />
CR (critically endangered) = äärimmäisen uhanalainen (valtakunnallisesti)<br />
EN (endangered) = erittäin uhanalainen (valtakunnallisesti)<br />
VU (vulnerable) = uhanalainen vaarantunut (valtakunnallisesti)<br />
NT (near threatened) = silmälläpidettävä (valtakunnallisesti)<br />
UH-AL = koko Tampereella alueellisesti uhanalainen<br />
UH-AL-E = esiintyy koko Tampereella, mutta muualla kuin Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen<br />
UH-AL-P = esiintyy koko Tampereella, mutta vain Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen<br />
Dir II = luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä laji<br />
DirIV = luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (tunnetaan myös elinympäristödirektiivinä)<br />
DirV = luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä seurattava<br />
Ldir = lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä laji<br />
R = luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji<br />
eR = luonnonsuojelulailla rauhoitettu erityisesti suojeltu laji<br />
mR = kasvilajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kielletty<br />
V = Suomen kansainvälinen vastuulaji<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 7
Aluksi<br />
Luonto- ja lintudirektiivin suojelualueiden perustamista<br />
edellyttämät lajit ovat lajeja, jotka tulee EU:n<br />
mukaan sisällyttää Natura-alueisiin (ks. sivu 39). Tiukan<br />
suojelun lajit ovat lajeja, jotka on otettu suoraan<br />
myös Suomen lainsäädäntöön. Lain mukaan näiden<br />
lajien elinolosuhteita ei saa heikentää eli suojelu koskee<br />
myös kyseisen lajin elinympäristöä. Kuitenkin tulkinta<br />
tiukan suojelun kasvilajeista ei ole yhtä tiukka<br />
kuin eläimien kohdalla. Kasvien osalta kuuluminen<br />
luontodirektiivin liitteen IV tiukan suojelun lajeihin<br />
tarkoittaa käytännössä samanlaista kohtelua kuin rauhoitettujen<br />
lajien kohdalla täydennettynä hallussapitoa<br />
koskevilla poikkeuslupasäännöksillä.<br />
Harrastustoiminta<br />
Suurimpia luonnonharrastusjärjestöjä ovat Tampereen<br />
kasvitieteellinen yhdistys r.y., Pirkanmaan lintutieteellinen<br />
yhdistys (ennen v. 1994 Tampereen lintutieteellinen<br />
yhdistys r.y. ), Tampereen hyönteistutkijain Seura r.y. ja<br />
Tampereen sieniseura, luonnonsuojeluyhdistyksistä on<br />
mainittava Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.<br />
Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry täytti vuonna<br />
2003 30 vuotta. Sinä aikana yhdistys on kasvanut noin<br />
140 jäsenen suuruiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on<br />
edistää ja ylläpitää kasveihin kohdistuvaa harrastusta,<br />
tutkimusta ja suojelua. Se kokoontuu muulloin paitsi<br />
kesä-elokuussa pääsääntöisesti kerran kuukaudessa ja<br />
julkaisee Talvikki-nimistä jäsenlehteä. Kokouksien ja<br />
julkaisutoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kasvikokoelmaa,<br />
järjestää kasviretkiä, toimii yhteistyössä muiden<br />
alan tahojen kanssa, antaa lausuntoja mm. kaavahankkeista<br />
sekä tekee omien tutkimusten lisäksi kasvillisuusselvityksiä<br />
eri tahoille (mm. Atlas-kartoitus). Yhdistyksen<br />
puheenjohtajana toimii Matti Kääntönen,<br />
Haiharankatu 22 B 8, 33710 Tampere. Yhdistyksen<br />
kotisivujen osoite on<br />
http://<strong>www</strong>.<strong>tampere</strong>enkasvitieteellinenry.net.<br />
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. (PiLy) on<br />
perustettu vuonna 1970 alun perin nimelläTampereen<br />
lintutieteellinen yhdistys. Toiminnan laajentumisen<br />
myötä nimen vaihdos toteutettiin vuonna 1993. Vuonna<br />
2003 yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 550. Yhdistyksen<br />
tarkoituksena on edistää ja ylläpitää lintuihin<br />
kohdistuvaa harrastusta, tutkimusta ja suojelua. Yhdistys<br />
kokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa, julkaisee<br />
kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Lintuviesti-nimistä<br />
lehteä, järjestää retkiä ja kursseja, tekee eri tahoille linnustoselvityksiä<br />
ja myös omaa tutkimusta, osallistuu<br />
valtakunnallisiin linnustoseurantatutkimuksiin, ylläpitää<br />
lintuasemaa Kangasalan Kirkkojärvellä, pitää yhteyttä<br />
muihin toiminnan kannalta olellisiin tahoihin<br />
sekä pyrkii vaikuttamaan linnustolle ja muulle luonnolle<br />
haitallisiin hankkeisiin. Yhdistyksen puheenjohtajana<br />
toimii Petri Seppälä, PL 482, 33101 Tampere,<br />
petri.seppala@kopteri.net. Yhdistyksen kotisivut<br />
löytyvät internetosoitteesta <strong>www</strong>.birdlife.<strong>fi</strong>/pily/<br />
Vuoteen 1984 asti Tampereen perhostutkijain seura-nimellä<br />
toiminut Tampereen hyönteistutkijain seura<br />
(THS) perustettiin vuonna 1967. Nykyään seuraan<br />
kuuluu yli sata hyönteisharrastajaa ja -tutkijaa. Suurin<br />
osa jäsenistä on harrastajia, mutta joukossa on myös<br />
useita ammattitutkijoitakin. Seura kokoontuu kerran<br />
kuussa ja kokouksissa pidetään esitelmiä, esitetään<br />
näytteitä, katsotaan kuvia ja vaihdetaan kuulumisia.<br />
Kokouksien sijaan kesäkuukausina järjestetään retkiä<br />
hyönteistöllisesti mielenkiintoisille kohteille, tehdään<br />
tutkimusta ja selvityksiä ulkoisille tahoille. Seura toimii<br />
aktiivisesti pirkanmaalaisen hyönteislajistotiedon kartuttamiseksi<br />
sekä lajiston levinneisyyden ja elintapojen<br />
selvittämiseksi. Seuran puheenjohtajana toimii Tero<br />
Piirainen, Kaarilahdenkuja 11, 33700 Tampere. Seuran<br />
internetosoite on <strong>www</strong>.tam.pp.<strong>fi</strong>/ths/.<br />
Tampereen sieniseura perustettiin vuonna 1970. Seura<br />
toimii sieniharrastajien yhdyssiteenä. Seura rekisteröityi<br />
vasta v. 2002. Yhdistys toimii pitämällä kokouksia,<br />
näyttelyitä, opintopiiriä ja retkiä. Puheenjohtaja<br />
on Unto Söderholm, p. 03-2655156.<br />
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry toimii ympäristöstä<br />
ja luonnosta huolta pitävien yhdyssiteenä.<br />
Yhdistys antaa lausuntoja ja esittää kannanottoja<br />
maankäytöstä Tampereella, järjestää retkiä ja talkoita<br />
ja julkaisee Tampereen seudun luonto-lehteä. Puheenjohtajana<br />
toimii Inka Paananen, p. 045-6338779 ja<br />
yhdistyksen nettiosoite on <strong>www</strong>.sll.<strong>fi</strong>/pirkanmaa/yhdistykset/<strong>tampere</strong>/.<br />
Yhdistys on jäsenjärjestönä Pirkanmaan<br />
luonnonsuojelupiirissä ja sitä kautta Suomen<br />
luonnonsuojeluliitossa.<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikön<br />
internet-osoite on <strong>www</strong>.<strong>tampere</strong>.<strong>fi</strong>/ytoteto/yva/<br />
index.htm.<br />
8 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet<br />
Luonnonsuojelulaista<br />
Luonnonsuojelu on ympäristönsuojelun keskeinen<br />
osa-alue. Sen tarkoituksena on säästää, suojella ja vaalia<br />
luontoa eli turvata luonnon uhanalaisimpien osien<br />
säilyvyys ihmisen toiminnasta huolimatta. 1997 annetun<br />
luonnonsuojelulain 1§:n päätavoitteita ovat:<br />
1) luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen<br />
2) luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen<br />
3) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän<br />
käytön tukeminen<br />
4) luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen<br />
lisääminen<br />
5) luonnontutkimuksen edistäminen.<br />
rektiivin lajit liitteessä I. Sienet ja jäkälät eivät todennäköisesti<br />
tule olemaan mukana EU:n luontodirektiiveissä.<br />
Luonnonsuojelulailla (29§) suojellut luontotyypit ovat :<br />
1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista<br />
lehtipuista koostuvat metsiköt<br />
2) pähkinäpensaslehdot<br />
3) tervaleppäkorvet<br />
4) luonnontilaiset hiekkarannat<br />
5) merenrantaniityt<br />
6) puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit<br />
7) katajakedot<br />
8) lehdesniityt<br />
9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut<br />
ja puuryhmät<br />
Perinteinen luonnonsuojelu kuuluu yhdessä luonnonja<br />
kulttuurimaiseman suojelun kanssa kulttuurilliseen<br />
ympäristönsuojeluun. Sen tarkoituksena on luoda<br />
luonnon ja rakennetusta ympäristöstä viihtyisä ja tasapainoinen<br />
elinympäristö. Samalla pyritään myös takaamaan<br />
elinmahdollisuudet mahdollisimman monipuoliselle<br />
luonnoneliöstölle. Perinteinen luonnonsuojelu<br />
käsittää suojelualueiden perustamisen, luonnonmuistomerkkien<br />
vaalimisen sekä luonnonvaraisten<br />
kasvien ja eläinten suojelun.<br />
Viimeaikainen kehitys on tuonut luonnonsuojeluun<br />
uusia käsitteitä kuten luonnon monimuotoisuus<br />
(= biodiversiteetti), kestävä kehitys, kestävä käyttö ja<br />
suotuisa suojelutaso. Biologista monimuotoisuutta<br />
koskevan yleissopimuksen (Rio de Janeiro 1992) mukaan<br />
kestävä käyttö tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden<br />
osien käyttöä siten, ettei käyttö johda pitkällä<br />
aikavälillä monimuotoisuuden vähenemiseen.<br />
Kestävään kehitykseen on liitetty kolme ulottuvuutta:<br />
ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Kestävä<br />
käyttö ilmaisee selkeämmin luonnonvarojen käytön<br />
rajallisuuden kuin kestävä kehitys-ilmaisu. Kestävän<br />
kehityksen sijaan tavoitteena on luonnonvarojen ja<br />
luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen.<br />
Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön vuonna<br />
1995 toi mukanaan luonnonsuojelulakiin luontotyyppien<br />
(29-31§) ja erityisesti suojeltavien lajien<br />
elinympäristön suojelun (47-48§) Natura-alueineen<br />
(64§). Euroopan yhteisön luonto- ja lintudirektiivi<br />
edellyttävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja<br />
luontotyyppien suojelua suojelualueita muodostamalla<br />
suotuisan suojelutason varmistamiseksi. Suotuisa<br />
suojelutaso onkin uuden luonnonsuojelulain<br />
toinen yleistavoite (5§). Suojellut luontotyypit ja lajit<br />
ovat luontodirektiivin liitteissä I ja II sekä lintudi-<br />
Edellisistä kohteista Tampereen seudulla tulevat kyseeseen<br />
lähinnä tervaleppäkorvet, katajakedot ja<br />
avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja<br />
puuryhmät.<br />
Luonnonsuojelualueiden perustamisesta säädellään<br />
luonnonsuojelulaissa valtion mailla (10 §), yksityismailla<br />
(24§) ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta<br />
(23§). Lisäksi tietyistä erityissuojelutarpeista<br />
ja suojelualueiden järjestelmällisestä hankinnasta säädetään<br />
luonnonsuojelulaissa luonnonsuojeluohjelmilla<br />
(7§) ja maisema-alueilla (32§). 7§:n mukaan valtakunnallisesti<br />
merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi<br />
voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla<br />
alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin tulevia<br />
aluehankintoja varten.<br />
Lajisuojelun perustana ovat aiemminkin olleet<br />
pyynnin ja häirinnän kiellot; suojeltua eläinlajia ei saa<br />
pyytää, häiritä, eikä kasvilajia kerätä tai muuten tarkoituksellisesti<br />
turmella. Suojeltujen lajien kauppa,<br />
hallussapito ja maastavienti ovat myös kiellettyjä.<br />
Luontodirektiivin liitteessä IV (ns. tiukan suojelun lajit)<br />
mainittujen eläinlajien kohdalla on myöskin<br />
maankäyttörajoituksia; niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen<br />
heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki<br />
49§); usein puhutaan myös elinympäristödirektiivistä.<br />
Luontodirektiivin liitteessä V ovat lajit,<br />
jotka vaativat hyödyntämisen sääntelyä.<br />
Luonnonsuojelulailla (46§) voidaan määritellä<br />
uhanalaiseksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka<br />
luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Tarvittaessa<br />
laji voidaan siirtää erityisesti suojeltavien lajien<br />
kategoriaan (47§), jos sen häviämisuhka on ilmeinen.<br />
Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän<br />
esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 9
Luonnonsuojelualueet<br />
kielletty. Perinteisten suojelukeinojen lisäksi erityisesti<br />
suojellun lajin suojelu edellyttää lajin elinympäristön<br />
suojelua tai muita toimenpiteitä varsinaisten luonnonsuojelualueiden<br />
ulkopuolellakin.<br />
Luonnonsuojelulain 42§ kieltää rauhoitetun kasvin<br />
tai sen osan poimimisen, keräämisen, irtileikkaamisen,<br />
juurineen ottamisen tai hävittämisen ja tämä<br />
koskee myös rauhoitetun kasvin siemeniä. Eläinlajien<br />
rauhoittamista koskevan luonnonsuojelulain 38§:n<br />
mukaan nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja suoraan<br />
lain nojalla. Sen mukaan kaikki Suomessa luonnonvaraisesti<br />
esiintyvät nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole mainittu<br />
metsästyslain 5§:ssä, ovat rauhoitettuja. Lisäksi<br />
vuonna 1999 voimaan tulleen EU:n lintudirektiivin<br />
artikla 7:n mukaan kaikki linnut ovat rauhoitettuja<br />
pesimäaikana vähintään 1.4-31.7 välisenä aikana.<br />
Rauhoitettujen eläinlajien osalta kiellettyä on:<br />
1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen<br />
2) pesien sekä munien ja yksilöiden<br />
muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen<br />
tai muu tahallinen vahingoittaminen<br />
3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana,<br />
tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla<br />
tai muutoin niiden elämänkierron kannalta<br />
tärkeillä paikoilla.<br />
28.6. 1993 annettu metsästyslaki käsittelee metsästystä<br />
– rauhoittamattoman eläimen pyydystämistä ja tappamista<br />
sekä riistanhoitoa – riistaeläimen aiheuttamien<br />
vahinkojen korvaamista ja koiran pitämistä. Lakia<br />
sovelletaan tietyiltä osin myös luonnonsuojelulain (71/<br />
23) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyydystämiseen<br />
tai tappamiseen. Metsästyslain 5 §:n<br />
määrittelemät riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet<br />
on lueteltu raportin lopussa. Tampereella esiintyvien<br />
erityisesti suojeltavien, uhanalaisten, silmälläpidettävien<br />
ja EU-direktiivilajien sekä Suomen vastuulajien<br />
luettelo on liitteenä alkaen sivulta 128.<br />
Suomen aiempaa kattavammasta kansainvälisestä<br />
erityisvastuusta on puhuttu ensimmäisen kerran Suomen<br />
ympäristökeskuksen ja BirdLife -Suomen yhteistyönä<br />
toteuttamassa Suomen tärkeät lintualueet (FI-<br />
NIBA) -hankkeessa. Sen mukaan Suomen olisi otettava<br />
vastuu niistä pohjoisen vyöhykkeen lintulajeista,<br />
joiden kanta meillä muodostaa merkittävän osuuden<br />
Euroopan kannasta. Tällöin erityisvastuulajeina pidetään<br />
lajeja, joiden alle 100 000 yksilön eurooppalaisesta<br />
kannasta Suomessa pesii vähintään 10%. Tällaisia<br />
Suomeen ja sen lähialueille keskittyviä lajeja ovat soiden<br />
ja havumetsien lajit, mutta myös vesilinnut, kahlaajat<br />
ja pöllöt. FINIBA-asiantuntijaryhmä on valikoinut<br />
erityisvastuulajeiksi harvalukuiset suojelun<br />
kannalta tärkeimmät lajit. Voimakkaimmin Suomipainotteisia<br />
lajeja ovat esim. jänkäsirriäinen, jonka<br />
eurooppalaisesta kannasta Suomessa on n. 75%, taviokuurna<br />
n. 68%, mustaviklo n. 65% ja telkkä n.<br />
63%. Tämän jälkeen Suomen erityisvastuuta on pohtinut<br />
myös Uhanalaisten eliöiden toinen seurantatyöryhmä.<br />
Metsälaista<br />
Vuoden 1997 aikana astui voimaan uusi metsälaki<br />
(1093/1996) ja metsäasetus (1200/1996). Lain 1§:n<br />
mukaan tavoitteena on edistää metsien taloudellista,<br />
ekologista ja sosiaalista kestävää hoitoa ja käyttöä siten,<br />
että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla,<br />
kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.<br />
Monimuotoisuuden säilyttämiseen voidaan pyrkiä<br />
metsätaloudellisella tavoiteohjelmalla (metsäkeskus),<br />
hakkuutapojen sääntelyllä ja erityisen tärkeiden<br />
elinympäristöjen suojelulla. On huomattava, että metsälaissa,<br />
toisin kuin luonnonsuojelulaissa, säädetään<br />
vain metsätalouteen liittyvistä hankkeista. Metsälain<br />
10§:ssä säädetään metsäluonnon monimuotoisuuden<br />
säilyttämisestä yleisesti, mutta mikä toteutuu asetuksen<br />
kautta. Lain 5§:ssä puututaan sallittuihin hakkuutapoihin<br />
ja 6§:ssä metsäluonnon erityiskohteisiin, joilla<br />
on merkitystä metsän monimuotoisuuden säilyttämisen,<br />
maiseman tai monikäytön kannalta. Erityisen<br />
tärkeiden elinympäristöjen suojelusta on säädetty<br />
metsälain 10§:ssä, josta voidaan poiketa poikkeusluvalla<br />
(11§).<br />
Metsälain 10§ erityisen tärkeät elinympäristöt ovat:<br />
1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman<br />
muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät<br />
lähiympäristöt<br />
2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet<br />
ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot<br />
3) rehevät lehtolaikut<br />
4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla<br />
5) rotkot ja kurut<br />
6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät<br />
7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat<br />
hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset<br />
suot ja rantaluhdat<br />
Seuraavassa esitellään ympäristökeskuksen (ennen<br />
vuotta 1998 lääninhallituksen) päätöksellä rauhoitetut<br />
luonnonsuojelualueet ja ympäristölautakunnan päätöksellä<br />
(aikaisemmin lääninhallituksen) rauhoitetut<br />
luonnonmuistomerkit.<br />
10 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1.1. Luonnonsuojelualueet<br />
Luonnonsuojelualueella tarkoitetaan rauhoitettua tai<br />
luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettavaksi ehdotettua<br />
aluetta, jolla on merkitystä tietyn luonnontyypin<br />
tai luonnonkauneuden säilyttämisessä. Syitä suojelulle<br />
voivat olla alkuperäisen luonnon, eläin-ja kasvimaailman<br />
tai maiseman säilyttäminen.<br />
Luonnonsuojelualueen käyttöä säätelevät hoito- ja<br />
käyttösuunnitelma sekä rauhoitusmääräykset. Määräysten<br />
mukaan toiminnot, jotka mahdollisesti muuttaisivat<br />
alueen alkuperäistä maisemakuvaa tai vaikuttaisivat<br />
epäedullisesti alkuperäisen kasvillisuuden ja eläimistön<br />
säilymiseen, ovat kiellettyjä. Suojelualueen<br />
hoitoa ja käyttöä valvovat kaupungin ympäristövalvonta<br />
ja ympäristökeskus. Jokaiselle alueelle laaditaan<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka alueellinen sympäristökeskus<br />
vahvistaa.<br />
Seuraavassa esitellään Tampereen alueella sijaitsevat<br />
11 luonnonsuojelualuetta: Ikuri-Kalkun Myllypuro,<br />
Viikinsaari, Pyynikki, Peltolammi-Pärrinkoski,<br />
Halimasjärvi, Sorilanlammi, Vattula, Palvajärvi-Koirajärvi,<br />
Järvenpää-Majaketo, Paarlahden Isosaari sekä<br />
uusimpina Iso-Kuhmo ja Tampereen kaupungin<br />
omistama Ylöjärven Valkeekiven lahden purolehto.<br />
Vattulan luonnonsuojelualueeseen saatiin v. 2003 huomattava<br />
laajennusosa. Vuonna 1997 voimaan astunut<br />
luonnonsuojelulaki antaa myös mahdollisuuden rauhoittaa<br />
alue ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä.<br />
Tälla menetelmällä on viime vuosina rauhoitettu yksitoista<br />
tummaverkkoperhosniittyä. Lisäksi uudeksi<br />
luonnonsuojelualueeksi on suunnitteilla Epilän Vaakkolammin<br />
alue.<br />
Vuoden 2003 loppuun mennessä Tampereella oli<br />
luonnonsuojelualueita 229 hehtaaria, joka on 0.4 %<br />
maapinta-alasta.<br />
Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan<br />
ja Natura-ohjelmaan. Se rauhoitettiin luonnonsuojelulain<br />
nojalla 26.10.1999 35,1 ha suuruisena<br />
päätösnumerolla 1998L0220/251. Myllypuron puronvarsilehdot,<br />
rinteet ja putoukset ovat esteettisesti ja<br />
kasvistollisesti Tampereen kantakaupungin arvokkaimpia<br />
luonnonalueita. Uoma on tosin ollut pahasti<br />
roskaantunut ja alueella on järjestetty keväisin siivoustalkoita.<br />
Puronvarsilehdolla on pituutta kolme kilometriä<br />
ja sen tyypillisiä lajeja ovat kotkansiipi (Matteuccia<br />
struthiopteris), (sorea)hiirenporras (Athyrium <strong>fi</strong>lix-femina),<br />
mesiangervo (Filipendula ulmaria), käenkaali<br />
(Oxalis acetosella), lehtovirmajuuri (Valeriana<br />
sambucifolia), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), kevätlinnunsilmä<br />
(Chrysosplenium alterniflorum) ja lehtopalsami<br />
(Impatiens noli-tangere). Lisäksi alueella kasvaa<br />
niukalti lehtopähkämöä (Stachys sylvatica), sini-<br />
(Hepatica nobilis, mR) ja valkovuokkoa (Anemone nemorosa)<br />
sekä haisukurjenpolvea (Geranium robertianum).<br />
Merkittävin ja samalla huomiotaherättävin kasvi<br />
on runsaana esiintyvä lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus),<br />
jonka esiintymät ovat Pirkanmaan suurimmat.<br />
Kämmekkäkasveista alueella kasvaa soikkokaksikkoa<br />
(Listera ovata, R).<br />
Linnusto<br />
Puronvarsi on linnustollisesti merkittävä alue. Linnusto<br />
on laskettu kahdesti, vuosina 1988 ja 1994. Alueella<br />
laskettiin vuonna 1988 pesivän 30 lintulajia, yhteensä<br />
145 reviiriä ja 1994 26 lajia/138 reviiriä. Linnuston<br />
kokonaistiheydeksi saatiin yhdellä linjalaskennalla<br />
952 paria/km2 (1988) ja 906 paria/km2 (1994). Suuri<br />
lintutiheys johtuu sekä purolaakson rehevästä lehtokasvillisuudesta<br />
että ns. reunavaikutuksesta (=erilaisten<br />
habitaattien vaihtuma-alueella lintutiheydet ovat<br />
useimmiten suurempia kuin habitaattien keskiosissa).<br />
Purolaakso rajoittuukin molemmin puolin lähes koko<br />
pituudeltaan pihamaihin, teollisuusalueisiin, joutomaihin,<br />
hakkuuaukkoihin ja pensaikkoihin. Pajulintu<br />
(Phylloscopus trochilus), räkättirastas (Turdus pilaris),<br />
peippo (Fringilla coelebs), punakylkirastas (Turdus iliacus),<br />
lehtokerttu (Sylvia borin), talitiainen (Parus ma-<br />
1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro<br />
Kasvillisuus<br />
Lasse Kosonen<br />
Myllypuron lehtoleinikkikasvustot ovat Pirkanmaan<br />
laajimmat.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 11
Luonnonsuojelualueet<br />
jor), mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja hippiäinen<br />
(Regulus regulus) ovat alueen runsaimmat lajit. Lehtoja<br />
mustapääkertun suuret populaatiotiheydet ovat<br />
osoitus lehdon rehevyydestä. Kummankaan kesän laskennoissa<br />
ei havaittu harvinaisia lajeja. Yhdellä laskentakerralla<br />
harvinaisempien lajien yksittäiset parit<br />
saattavat kuitenkin jäädä huomaamatta.<br />
Hyönteistö<br />
Myllypurossa elää roskaantumisesta huolimatta eräitä<br />
mielenkiintoisia metsäpurojen vesiperhoslajeja. Näistä<br />
merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmällä pidettävä<br />
purosiilanen (Lype reducta, NT) ja purovainokas<br />
(Rhyacophila fasciata, NT). Toinen alueellisesti<br />
merkittävä vesiperhoslaji on koukkusirvikäs (Sericostoma<br />
personatum).<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa:<br />
Kalkun Myllypuro. - Tammerkoski 7/84: 4-6.<br />
Lagerström, M. & Tast, N. 1988: Tampereen Ikuri-Kalkun<br />
Myllypuron pesimälinnusto 1988. - Käsikirjoitus<br />
ympäristövalvonnassa.<br />
Peruskarttalehti 2123 06 D<br />
1.1.2. Viikinsaari<br />
Hämeen lääninhallituksen päätöksellä (päätösnumero<br />
125/A231) 9.12.1994 perustettu Viikinsaaren luonnonsuojelualue<br />
sijaitsee Pyhäjärven Viikinsaaressa,<br />
noin 3,5 km päässä Tampereen keskusta-alueelta. Saaren<br />
kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueen<br />
osuus on 10,53 hehtaaria. Viikinsaari<br />
on toiminut virkistysalueena jo viime vuosisadan<br />
puolivälistä lähtien. Rakentaminen ja virkistystoiminta<br />
ovat keskittyneet saaren itäosaan ja luonnonsuojelualue<br />
sijaitsee saaren länsiosassa. Alueen sisäosaa<br />
kiertää hiekoitettu kävelytie. Luontopolku seurailee<br />
kävelytietä poiketen välillä saaren rehevään sisäosaan<br />
ja rannan tuntumaan. Suojelualueen itäpää rajoittuu<br />
jalkapallokenttään ja niittyyn.<br />
Kasvillisuus<br />
Viikinsaaren luonnonsuojelualue kuuluu eteläboreaaliseen<br />
lehtovyöhykkeeseen, ns. vuokkovyöhykkeeseen,<br />
jonka rehevintä ydinaluetta kutsutaan Etelä-Hämeen<br />
lehtokeskukseksi. Viikinsaaren rehevyys perustuu Kokemäenjoen<br />
vesistön eteläisten reittien savimaiden<br />
viljavuuteen sekä kallioperän fylliittiin ja kiilleliuskeeseen,<br />
joiden ns. kalkkivaikutus mahdollistaa kasvillisuuden<br />
rehevät piirteet.<br />
Alueella on laidunnettu karjaa ja korjattu heinää<br />
siinä määrin, että aluetta määriteltiin jo 1880-luvulla<br />
termillä “hoidettua puistoa”. Suojelualueella on ennen<br />
rauhoitusta maisema- ja virkistystarkoituksessa harvennettu<br />
pensaskerrosta sekä hakattu metsää. Toiminta<br />
on kuitenkin ollut pienimuotoista ja se on kohdistunut<br />
pääasiassa alueen reunaosiin. Kokonaisuutena<br />
alueen kasvillisuus ja eläimistö ovat monipuolisia, eikä<br />
ihmisen toiminta ole toistaiseksi köyhdyttänyt alueen<br />
Lasse Kosonen<br />
Viikinsaaren kotkansiipikasvustot ovat lähes miehenmittaisia.<br />
12 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
monimuotoisuutta ja asemaa tärkeänä lehtona.<br />
Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelualueen<br />
puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksijakoinen.<br />
Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa 70-90<br />
-vuotiaita, yli 20 metriä korkeita kuusia ja koivuja.<br />
Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tämän<br />
kerroksen alla ja paikoitellen ylimmän latvuskerroksen<br />
puuttuessa omina kuvioinaan kasvaa 10-<br />
30-vuotias, pääosin kuusivaltainen kerros. Lahopuuta<br />
alueella on niukasti, sillä tuulen kaatamia ja lahoavia<br />
puita on korjattu polttopuuksi. Valtapuuston<br />
muodostavat kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betula<br />
pendula) ja hieskoivu (Betula pubescens). Mäntyjä (Pinus<br />
sylvestris) kasvaa eniten lounaisrannan tuoreella<br />
kankaalla. Saarella kasvaa myös kookkaita visakoivuja,<br />
katajia (Juniperus communis) ja pihlajia (Sorbus<br />
aucuparia) sekä haapoja (Populus tremula), jotka vanhoilla<br />
niittyalueilla muodostavat yhtenäisiä haavikoita.<br />
Pääasiassa rantojen tuntumassa kasvaa harmaa-<br />
(Alnus incana) ja tervaleppää (Alnus glutinosa) sekä<br />
tuomea (Prunus padus), jota löytyy myös saaren sisäosista.<br />
Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pajulajit:<br />
halava (Salix pentandra), raita (Salix caprea),<br />
kiiltopaju (Salix phylicifolia), tuhkapaju (Salix cinerea)<br />
ja mustuvapaju (Salix myrsinifolia). Sisäosien<br />
rehevissä lehdoissa kasvaa muutamia metsälehmuksia<br />
(Tilia cordata) ja lisäksi saarelta löydettiin kynäjalavan<br />
(Ulmus laevis, R, VU) taimi vuonna 1989.<br />
Puustoa on hakattu alueen lounaisosassa ja luoteiskärjessä.<br />
Kumpikin hakkuuala on noin 0,1 ha:n suuruinen<br />
ja tällä hetkellä niissä kasvaa lehtipuuvaltaisia,<br />
noin 2 m korkeita taimikoita. Pensaskerroksen muodostavat<br />
paatsama (Rhamnus frangula), terttuselja<br />
(Sambucus racemosa) ja koiranheisi (Viburnum opulus),<br />
joita kasvaa tasaisesti alueen lehto-osissa. Alueella<br />
esiintyy myös lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum),<br />
mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksen<br />
kasveja.<br />
Viikinsaaren luonnonsuojelualue voidaan jakaa<br />
kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen alkaen alueen sisäosista<br />
ja päätyen rantaosiin: (1) rehevä kuusivaltainen<br />
lehto, jota luonnehtivat lehtoimikkä (Pulmonaria<br />
obscura, mR) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis), (2)<br />
vaihteleva, osin kultturilajistonkin sävyttämä tuore<br />
lehto, jossa kasvaa vaateliaita lehtokasveja, (3) saniaislehto,<br />
(4) koivuvaltainen kuiva lehto, jota luonnehtivat<br />
nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja kevätlinnunherne<br />
(Lathyrus vernus, mR), (5) haapa- ja<br />
harmaaleppävaltainen viljely- ja laidunkäytössä ollut<br />
alue, jossa kasvaa lehto- ja kulttuurikasveja sekä (6)<br />
tuore ja lehtomainen kangas.<br />
Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilokasvilajia.<br />
Näistä arviolta 150 on saaressa alkuperäisiä<br />
ja loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen<br />
mukana. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut ihmisen<br />
toiminnan lisääntyessä runsaammin kasvupaikkoja,<br />
osa lajeista on taas kärsinyt toiminnasta. Vain yhden<br />
alkuperäiskasvin tiedetään varmasti hävinneen<br />
saarelta - kaiheorvokin (Viola selkirkii).<br />
Viikinsaaren suojelualueen runsaslajisimpia alueita<br />
ovat sisäosan lehdot. Vaateliaimmista lehtokasveista<br />
alueella kasvavat mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä<br />
(mR), soikkokaksikko (R), keltavuokko (Anemone ranunculoides,<br />
UH-AL-P), lehtopähkämö ja mustakonnanmarja<br />
(Actaea spicata). V. 1990 Tampereella harvinaista<br />
nurmikaunokkia (Centaurea phrygia) todettiin<br />
kasvavan muutamassa paikassa saarta ja v. 2000 löydettiin<br />
saaresta näsiäntaimi (Daphne mezereum, mR).<br />
Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kasvupaikoista<br />
on löydettävissä mm. velholehteä (Circaea<br />
alpina). Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikasvusto,<br />
jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää ja mesiangervoa.<br />
Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvillisuuskuvaa,<br />
jolloin varsinkin käenkaalin osuus kenttäkerroksen<br />
kasvillisuudesta nousee.<br />
Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäytössä<br />
ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- ja<br />
kulttuurikasveja. Paikan rehevyydestä ja kosteudesta<br />
kertovat mm. hiirenporras ja kevätlehtoleinikki (Ranunculus<br />
fallax).<br />
Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuoreen ja lehtomaisen<br />
kankaan rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypillisiä<br />
kangasmaiden kasveja. Rannan kivikkoisessa ja<br />
niukkalajisessa elinympäristössä kasvaa 28 kasvilajia,<br />
joista yleisimpiä ovat rantakukka (Lythrum salicaria),<br />
myrkkykeiso (Cicuta virosa), helpi (Phalaris arundinacea),<br />
luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), viiltosara<br />
(Carex acuta) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora).<br />
Pienenä erikoisuutena lähellä uimarantaa kasvaa<br />
pieni keltanokitkeröesiintymä (Picris hieracioides).<br />
Sienistö<br />
Viikinsaaren sienistöstä tunnataan vain hajahavaintoja.<br />
Eri puulajien kanssa sienijuurta muodostavia mykorritsasieniä,<br />
esim. rouskuja, haperoja (mm. Pirkanmaalla<br />
melko harvinainen nokihapero (Russula albonigra),<br />
tatteja ja vahveroita kasvaa saaressa runsaasti.<br />
Lahoavan puuaineksen vähyyden vuoksi merkittävää<br />
lahottajasienilajistoa on löydetty varsin niukasti. Vanhojen<br />
metsien lajina pidettyä ruostekääpää (Phellinus<br />
ferrugineofuscus, NT) löytyi saaren sisäosista kaatuneesta<br />
kuusesta 1970-luvun puolivälissä. Muusta<br />
puulla kasvavasta lajistosta mainittakoon tuoksuhelokka<br />
(Pholiota heteroclita).<br />
Saaresta on löydetty muutamia Pirkanmaalle uusia<br />
sienilajeja, joita voidaan pitää harvinaisina koko Suomessa.<br />
Uutena suomalaisena lajina löydettiin kävelytien<br />
reunasta ruohikosta saravinokas (Melanotus phillipsii).<br />
Saaren länsipään sekametsästä, luontopolun<br />
vierestä on kahtena vuonna löydetty savukärpässienen<br />
(Amanita spissa) esiintymä, joka on Suomen pohjoisin<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 13
Luonnonsuojelualueet<br />
ja toinen Pirkanmaan kahdesta kasvupaikasta. Syksyllä<br />
1993 luonnonsuojelualueeseen rajautuvalta niityltä<br />
löytyivät Pirkanmaan ensimmäiset nurmituhkelot<br />
(Vascellum pratense, NT). Pirkanmaalle uusi laji oli<br />
myös syksyllä 1993 saaren länsipäästä löytynyt harvinainen<br />
kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites) ja 1998<br />
löydetty valkosahaheltta (Lentinellus auricula, NT).<br />
Linnusto<br />
Viikinsaaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalaisesta<br />
peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikkusieppo<br />
(Ficedula parva, Ldir, NT), josta on pesimäkautena<br />
havainto poikueesta 1996 ja varoittelevasta<br />
parista vuodelta 1999. 2000-luvulla lajia ei ole enää<br />
paikalla havaittu. Ns. vaateliaita lajeja saarella edustaa<br />
mustapääkerttu. Vuoden 1991 takseeraus tapahtui<br />
melko varhain - touko-kesäkuun vaihteessa - mikä ei<br />
anna todellista kuvaa myöhäisten muuttolajien kuten<br />
mustapääkertun, lehtokertun ja punavarpusen (Carpodacus<br />
erythrinus) todellisista parimääristä. Näiden lintujen<br />
parimäärien selville saamiseksi linnut olisi takseerattava<br />
kesäkuun puolessa välissä.<br />
Saarella havaittiin vuonna 1991 kaikkiaan 30 lintulajin<br />
muodostaneen 121 reviiriä. Peippo, pajulintu,<br />
räkättirastas, talitiainen, sinitiainen (Parus caeruleus) ja<br />
sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) olivat alueen runsaimpia<br />
lajeja. Peippo ja pajulintu kattoivat yhdessä yli 40<br />
% reviireistä. Kolopesijät, joita lajeista oli 9, muodostivat<br />
24 reviiriä. Vuoden 1996 kesällä pesivien lintulajien<br />
määrä oli pudonnut 25 lajiin, jotka muodostivat<br />
86 reviiriä. Valtalajeilla (pajulintu, peippo, lehtokerttu,<br />
sinitiainen ja viherpeippo) oli 57 % saaren pesimälinnuston<br />
kokonaisparimäärästä. Vuoden 1996 takseerauksen<br />
mukaan saaren kolopesijöiden kuten talitiaisen<br />
kanta romahti lähes olemattomaksi vuoden 1991 takaisesta<br />
tilanteesta. Suojelualueella ei ole linnunpönttöjä,<br />
joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä sijaitseviin<br />
pönttöihin, joita on saattanut olla vuonna<br />
1996 vähemmän.<br />
Viikinsaaren linnusto oli monipuolista ja sen kokonaisparitiheys<br />
vuonna 1991 811 paria/km2 ja vuonna<br />
1996 576 paria/km2. Kesällä 1996 Viikinsaaren<br />
itäosan virkistysalueen pesimälinnuston kokonaisparitiheys<br />
oli 431 paria/km2. Saaren pesimälinnusto on<br />
saaren pinta-alan huomioon ottaen varsin monipuolinen,<br />
mistä kielii melko korkea diversiteetti-indeksi<br />
(2.76 vuonna 1996). Paritiheys on suurempi kuin millään<br />
muulla viime vuosina takseeratulla Tampereen<br />
suojelualueella tai suunnitellulla suojelualueella, lukuun<br />
ottamatta Myllypuron paritiheysarviota, ja se<br />
vastaa Etelä-Suomen parhaiden lintulehtojen paritiheyksiä.<br />
Mainittakoon vielä, että kesällä 1996 saarella<br />
pesi nuolihaukka (Falco subbuteo), joka vanhan<br />
uhanalaisuusluokituksen (ennen vuonna 2001 uusittua)<br />
mukaan kuului uhanalaisiin lajeihin. Nuolihaukan<br />
on havaittu esiintyvän alueella säännöllisesti, vaikkakin<br />
se pesinee toisinaan viereisessä Lehtisaaressa.<br />
Myös lehtopöllö on 1990-luvulla pesinyt saaressa ja<br />
1950-luvulla jopa varpuspöllö.<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1989: Luontopolkuopas,<br />
Viikinsaari. - Moniste Ympäristövirastossa.<br />
Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1990: Tampereen Viikinsaaren<br />
kasvisto ja kasvillisuus. - Tampereen kaupungin<br />
ympäristönsuojelutoimiston julkaisu 3/90. 16 s.<br />
Lagerström, M. 1996: Tampereen Viikinsaaren pesimälinnusto<br />
1991 ja 1996. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa.<br />
Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:<br />
Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja<br />
Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus<br />
ympäristövalvonnassa.<br />
Kosonen, L. 1992: Eteläisiä sienilajeja Pirkanmaalla. - Sienilehti<br />
44: 135-137.<br />
1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue<br />
Kaarilan kartanon historia Vaakkolammi-Likokallion<br />
alueella ulottuu satojen vuosien päähän. Alueen alkuperäiseen<br />
kasvillisuuteen onkin vuosisatojen kuluessa<br />
sekoittunut runsaasti kulttuuriperäistä lajistoa. Vanhaa<br />
kulttuurimaisemaa on alueella lyhytnäköisesti ja ratkaisevasti<br />
turmeltu rakentamalla taloja heti järven<br />
etelärantaan ja kartanomiljööseen. Kulttuurilajistoa<br />
ovat mm. keltamo (Chelidonium majus), jalokiurunkannus<br />
(Corydalis nobilis), punakoiso (Solanum dulcamara),<br />
nokkosvieras (Cuscuta europaea, UH-AL-P),<br />
jättipalsami (Impatiens grandulifera) ja törrösara (Carex<br />
muricata). Harvinaisuuksista Likokallion itäpuolella<br />
kasvaa jänönsalaattia (Mycelis muralis). Rannoilla<br />
kasvaa runsaasti nevaimarretta (Thelypteris palustris).<br />
Muuta luonnonvaraista lajistoa ovat valko- ja keltavuokko<br />
(UH-AL-P), kevätlinnunsilmä, lehtopalsami,<br />
lehtokorte, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Kaarilan<br />
kartanon alueella ovat Tampereen suurimmat<br />
lehmus- ja vaahterayksilöt. Erikoisuutena kohteella<br />
kasvaa harmaa- ja tervalepän risteymää (Alnus glutinosa<br />
x incana). Itse järvestä on kerätty 1900-luvun alussa<br />
piilovesiherne (Utricularia stygia), laji jota tuolloin<br />
vielä ei tunnettu tieteelle ja on määritetty vasta lähes<br />
sata vuotta myöhemmin. Paikka on ainoa Pirkanmaalta<br />
tunnettu. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös<br />
Likokallio, lehtomaisen kasvillisuuden peittämä jylhä<br />
muodostelma järven itäpuolella. Likokalliota on sanottu<br />
myös Liittokallioksi, mikä viittaa sen käyttöön<br />
jo esihistoriallisena aikana käräjöintipaikkana. Likokallion<br />
sammallajistoa tutkittiin kesällä 2002 tutkimuskohteena<br />
kallion seinämät ja lohkareet. Merkittävimmät<br />
löydökset olivat taljaruostesammal (Anomodon<br />
attenuatus), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum)<br />
ja vuoririippusammal (Neckera oligocarpa). Taljaruos-<br />
14 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
reää koivuakin. Elinympäristö saattaisi jopa sopia valkoselkätikan<br />
pesintään. Alue kuuluu myös pikkutikan<br />
(Dendrocopos minor, VU) elinpiiriin ja itse lammella on<br />
viime vuosina pesinyt liejukana (Gallinula chloropus).<br />
Iidesjärven ohella Vaakkolammi on Pirkanmaan ainoita<br />
liejukanan pesimispaikkoja. Aluetta on esitetty<br />
rauhoitettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoituspäätös<br />
tultaneen antamaan vuoden 2004 aikana.<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1974: Järvi Tampereen maisemassa - Vaakkolammi.<br />
- Tammerkoski 36(9): 12-13.<br />
Kääntönen, M. 1990: Tampereen Gaddin lehmus (Tilia cordata) -<br />
Suomen suurimpia - Talvikki 14: 64-67.<br />
Kääntönen, M. 2001: Tampereen Kaarilan Vaakkolammen<br />
eteläpuolen ja lounaisrinteen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki<br />
25:54-67.<br />
Peruskarttalehti 2123 09<br />
1.1.4. Pyynikki<br />
Hannu Kettunen<br />
Kuvan valkoselkätikkanaaras viihtyi<br />
tovin Vaakkolammin eteläpuolen lahopuumetsässä.<br />
tesammalta esiintyy vain paikoin Etelä-Suomen lehtokallioilla.<br />
Kivikutri- ja vuoririippusammal ovat kohtalaisen<br />
harvinaisesti esiintyviä lehtokallioiden lajeja,<br />
joista jälkimmäinen yleistyy pohjoista kohti. Muuta<br />
alueen huomionarvoista lehtoisuutta ilmentävää lajistoa<br />
ovat ketohavusammal (Abietinella abietina), koukkusuikerosammal<br />
(Brachythecium reflexum), rihmahiirensammal<br />
(Bryum flaccidum), kujanneviuhkasammal<br />
(Homalia trichomanoides), vemmelvaskisammal (Pseudoleskeella<br />
nervosa) ja sirohavusammal (Thuidium assimile).<br />
Vaakkolammin eteläpuolella Likokallion viereisessä<br />
lehtimetsässä vieraili Suomessa uhanalainen valkoselkätikka<br />
(Dendrocopos leucotos, Ldir, eR, CR) tammi-maaliskuussa<br />
v. 2000. Laji viihtyy vanhoissa lehtimetsissä,<br />
lahoa lehtipuuta sisältävissä metsissä ja erityisesti<br />
koivikoissa. Vaakkolammin metsä on harmaaleppävaltaista,<br />
vaikkakin seassa on runsaasti lahoa jä-<br />
Pyynikin luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on<br />
49,62 hehtaaria, on perustettu 6.5.1993 lääninhallituksen<br />
päätöksellä 94/A231.<br />
Pyynikin harju Tampereen keskustan länsipuolella<br />
kuuluu osana yli 200 km pitkään harjujaksoon, joka<br />
alkaa Salpausselältä Kosken ja Lammin pitäjien kohdalta<br />
ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaanpäähän<br />
saakka. Tampereella samaan harjujaksoon<br />
kuuluvat Epilänharju, Vilusenharju, Kalevankangas ja<br />
Pispalan harju. Korkeimmillaan Pyynikinharjun lakiosa<br />
on 80 metriä Pyhäjärven pinnan yläpuolella ja 160<br />
metriä merenpinnan yläpuolella; sitä pidetään maailman<br />
korkeimpana soraharjuna. Harju on Pyhäjärven<br />
ja Näsijärven välinen vedenjakaja, joten se toimii myös<br />
merkittävänä maiseman jäsentäjänä. Vuonna 1993<br />
Pyynikin harju valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksi<br />
maisemanähtävyydeksi.<br />
Pyynikki on <strong>tampere</strong>laisille ja etenkin keskustassa<br />
asuville tärkeä lähivirkistysalue, joten alueen ulkoiluun<br />
ja virkistyskäyttöön kuuluva varustus on monipuolinen:<br />
ulkoilureittejä, merkitty luontopolku, näkötorni<br />
kahviloineen, penkkejä, roska-astioita ja kuntoilukatos.<br />
Alueelle on v. 2003 hyväksytty metsänhoitosuunnitelma.<br />
Kasvillisuus<br />
Pyynikin metsätyypit vaihtuvat ylhäältä alas siirryttäessä<br />
lakialueen kuivista kanervatyypin kangasmetsistä<br />
mustikkatyypin tai käenkaali-mustikkatyypin kangasmetsiin.<br />
Pyynikin erityispiirteitä lisäävät harju-, kallio-<br />
ja lehtokasvillisuusalueet. Putkilokasvilajiston<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 15
Luonnonsuojelualueet<br />
runsaus (325 lajia vuonna 1973) kertoo kulttuurilajien<br />
huomattavasta osuudesta. Vähälukuista harjukasvillisuutta<br />
edustavat kahden metrin kasvustona kasvava<br />
sarjatalvikki (Chimaphila umbellata), kanervisara<br />
(Carex ericetorum), hietaorvokki (Viola rupestris), mäkivirvilä<br />
(Vicia tetrasperma, UH-AL-P) ja<br />
(harju)häränsilmä (Hypochoeris maculata). Kesäteatterin<br />
läheltä on löydetty myös lähteikkö- ja lehtokasvillisuutta<br />
kuten hetekaali (Montia fontana) ja lehtoleinikki.<br />
Huomion arvoisia ovat Varalaan päin olevilla<br />
kallioilla kasvava kalliohatikka (Spergula morisonii) ja<br />
tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), joka syksyllä<br />
2003 kasvoi niukkana mättäänä. Erityisesti kannattaa<br />
mainita Pyynikin erikoisuutena harvinainen ja<br />
yhä harvinaistuva kesämaitiainen (Leontodon hispidus,<br />
UH-AL-E), joka vielä vuonna 2003 sinnitteli paikallaan<br />
muutaman kukkimattoman yksilön voimin. Vuoden<br />
2002 kesällä uusina lajeina löydettiin mäntykukka<br />
(Monotropa hypopitys) ja harajuuri (Corallorhiza tri<strong>fi</strong>da).<br />
Varalan mutkan kalliolla kasvaa harvinaista pahtanurmikkaa<br />
(Poa glauca, UH-AL) ja harvinaisimmista<br />
sammalista mainittakoon taljaruostesammal ja<br />
vuoririippusammal.<br />
Pyynikillä kasvaa 130-200-vuotias järeä mäntymetsä,<br />
jonka seassa on muutama pienialainen 40- ja<br />
60-70-vuotias metsikkö sekä nuorempia taimikoita.<br />
Kuusta kasvaa vain kallioalueen länsipuolella. Eteläpuoleisilla<br />
alarinteillä kasvaa lehtipuita: vaahteroita<br />
(Acer platanoides), pihlajia ja harmaaleppiä. Koivua<br />
kasvaa harjualueella hyvin vähän. Puiden pituus vaihtelee<br />
sijaintipaikan korkeuden mukaan. Pyynikin alarinteillä<br />
puut ovat 26-28 m pitkiä, mutta ylärinteillä<br />
hieman lyhyempiä, 16-18 m pitkiä. Vanhoissa männyissä<br />
kasvaa kohtalaisesti melko harvinaista männynkääpää<br />
(Phellinus pini). Kova kulutus on syönyt harjun<br />
pintamaata ja heikentänyt vanhan männikön elinvoimaa.<br />
Lisäksi eroosio valuttaa maata harjun rinteiltä.<br />
Linnusto<br />
Luonnonsuojelualueella pesi vuonna 1993 kaikkiaan<br />
23 lintulajia. Valtalajeja olivat pajulintu, peippo, räkättirastas,<br />
leppälintu (Phoenicurus phoenicurus, V),<br />
talitiainen ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Leppälintu<br />
(V) esiintyy Pyynikillä melko runsaana, koska<br />
alue on pääosiltaan kuivaa kangasta. Aluskasvillisuutena<br />
on kuitenkin useimmiten lehtipuupensaikkoa,<br />
mikä selittää pajulinnun ja sitä harvinaisemman sirittäjän<br />
runsauden. Ainoa alueella tavattu vaateliaampi<br />
lehtolaji, mustapääkerttu, pesi ns. Thermopyleen<br />
solan lehdossa.<br />
Lisätietoja:<br />
Seppälä, J. 1993: Pyynikin hoito- ja käyttösuunnitelma. -<br />
Tammerkoski 5/93: 4-5.<br />
Lagerström, M. 1993: Tampereen Pyynikin luonnonsuojelualueen<br />
pesimälinnusto 1993. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
Lahtonen, T. 2003: Lisätietoja Tampereen Pyynikin kasvistosta. -<br />
Talvikki 27: 56-69.<br />
Kääntönen, M. 1974: Tampereen Pyynikin kasvillisuus ja kasvisto.<br />
- Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 50: 45-65.<br />
Peruskarttalehti 2123 09 D<br />
Lasse Kosonen<br />
Pyynikillä kulkijaa pyritään ohjaamaan opastein.<br />
16 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski<br />
Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, jonka<br />
pinta-ala on 31,39 ha, sijaitsee Tampereen eteläisissä<br />
Sarankulman ja Peltolammin kaupunginosissa. Alue<br />
on perustettu 26.8.1992 läänin päätöksellä 174/A231.<br />
Rauhoituksen tarkoituksena on ollut säilyttää<br />
maakunnallisesti arvokkaan lehdon kasvillisuus ja<br />
eläimistö sekä Myllyojan ja Pärrinkosken rauhallinen<br />
ja viihtyisä maisema. Peltolammin alue kuuluu ns.<br />
Etelä-Hämeen lehtokeskukseen, jollaisia lehtoalueita<br />
on Tampereella jäljellä enää muutamia. 1960-luvulla<br />
alkaneet ulkoilu- ja virkistyskäyttö näkyvät alueen lievänä<br />
kulumisena ja roskaantumisena.<br />
Peltolammiin laskee Sääksjärvestä lähtevä Multipuro<br />
ja Peltolammista lähtee Pyhäjärveen Myllyoja,<br />
joka myöhemmin muuttuu Härmälänojaksi. Myllyojan<br />
putous, Pärrinkoski, sijaitsee rautatien länsipuoleisella<br />
alueella. Suojelualueella on lisäksi kaksi lähdettä.<br />
Peltolammin seutu on melko tasaista; Pärrinkosken<br />
kohdalla pudotusta tulee yläputouksen osalle 12 m ja<br />
alaputouksen osalle 7 m, jos rajana pidetään puron suvantokohtaa.<br />
Kasvillisuus<br />
Alueen metsiköt ovat pääasiassa lehtoja, mutta osittain<br />
myös kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Alueella<br />
kasvaa metsälehmusta ja vaahteraa, jotka ovat keskeisiä<br />
lehtometsän puulajeja, haapaa, raitaa, pihlajaa, tuomea,<br />
koivua, harmaa-ja tervaleppää sekä kuusta. Ihmisen<br />
mukanaan tuomia lajeja ovat siperianlehtikuusi<br />
(Larix sibirica) ja siperianpihta (Abies sibirica).<br />
Pensaskerroksen vaateliaista lehtolajeista Peltolammilla<br />
kasvavat pähkinäpensas (Corylus avellana, UH-<br />
AL-P), näsiä (mR), lehtokuusama, taikinamarja (Ribes<br />
alpinum) ja koiranheisi. Alueelta on tavattu yli 300 putkilokasvilajia.<br />
Suojelun kannalta arvokkaita kenttäkerroksen<br />
kasveja ovat mm. jalkasara (Carex pediformis,<br />
UH-AL-P), keltasara (Carex flava), lehtoimikkä (mR),<br />
lehtomatara (Galium triflorum), lehtoleinikki, soikkokaksikko<br />
(R), humala (Humulus lupulus) ja kaiheorvokki<br />
(V). Vankkasaraa (Carex riparia, NT) kasvoi aiemmin<br />
Helsinki-Tampere -radan varressa, jossa sen kasvupaikka<br />
on tuhoutunut rataa oikaistaessa. Tästä syystä<br />
kasvustoa siirrettiin luonnonsuojelualueen puolelle Arranmaan<br />
alueelle, jossa se näyttää menestyvän. Myllyojan<br />
luusuassa kasvaa ryhmä todennäköisesti vankkasaran<br />
ja pullosaran välistä harvinaista risteymää. Alueen<br />
pohjoisrajalla kasvaa pieni esiintymä mäntykukkaa<br />
(Monotropa hypopitys). Vuonna 1991 mäntykukkien<br />
joukosta löytyi kaksi kokopunaista versoa - kenties ensimmäistä<br />
kertaa Suomessa Alueen luoteisosan ns.<br />
Kala-Pirkan lammikoilta on löydetty myös isovesirikkoa<br />
(Elatine alsinastrum, VU), jonka suojelemiseksi<br />
suojelualueen rajaustakin muutettiin.<br />
Lasse Kosonen Lasse Kosonen<br />
Sienistö<br />
Alueen sienistöä tunnetaan puutteellisesti, mutta joitakin<br />
yleispiirteitä voidaan havaita. Pärrinkoskella<br />
kasvaa vaateliaita lehtosieniä kuten punamaljakasta<br />
(Sarcoscypha austriaca), täplärisakasta (Inocybe maculata),<br />
kultahaperoa (Russula aurea), aprikoosihaperoa<br />
(Russula risigallina), lehtorouskua (Lactarius bertillonii),<br />
jauheukonsientä (Cystolepiota sistrata), jalohelokkaa<br />
(Pholiota elegans) ja anishaprakasta (Psathyrella<br />
mucrocystis, NT, löydetty vain muutamasta paikasta<br />
Vankkasaraa siirrettiin radanoikaisun tieltä luonnonsuojelualueelle,<br />
missä se kukkii menestyksellisesti (yläkuva).<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 17
Luonnonsuojelualueet<br />
Suomesta) sekä tyypillisiä syksyn lehtosieniä - suppilohaperoa<br />
(Russula delica) ja retikkavalmuskaa (Tricholoma<br />
album) - joiden esiintymät ovat runsaita. Lepikoissa<br />
kasvaa harvinainen lepäntatti (Gyrodon lividus).<br />
Kääpälajistosta mainittakoon alueen haavoilla kasvava<br />
eteläinen lehtolaji, risukarakääpä (Junghuhnia nitida).<br />
Alueelta on löydetty myös tieteelle tuntemattomia ja<br />
huonosti tunnettuja kotelosieniä. Pärrinkoskesta on<br />
löydetty lahopuulla kasvava Phomatospora moravica ja<br />
lahoavilta taulakääviltä hiljattain tieteelle kuvattu Wegelina<br />
polypori. Tieteelle tuntemattomia lajeja edustavat<br />
pajunoksilla kasvava Habrostictis sp. ja talvikin lehdillä<br />
kasvanut kotelomaljainen.<br />
Linnusto<br />
Pesiviä ja pesimäaikaisia lajeja on tavattu Peltolammin-Pärrinkosken<br />
luonnonsuojelualueella 31. Alueen<br />
valtalajeja ovat peippo, pajulintu, räkättirastas, sirittäjä<br />
ja lehtokerttu, jotka ovat tyypillisiä lehtolajeja. Harvalukuisempia<br />
lehtolaulajia edustavat mustapääkerttu<br />
ja harvinainen mutta alueella silloin tällöin esiintyvä<br />
kultarinta (Hippolais icterina). Pikkusieppo (Ldir, NT)<br />
on pesinyt alueella 1950-luvulla ja 1980-90-luvuilta<br />
sieltä on tehty lukuisia havaintoja. Viimeksi se on tavattu<br />
alueelta vuonna 1999 ja 2002, joten säännöllinen<br />
pesintä voi olla mahdollista. Kololintujen määrä on<br />
pieni, mikä johtuu siitä, että ennen suojelupäätöstä<br />
puustoa kehitettiin kuusivaltaiseksi eikä kolopuita ole<br />
vielä ehtinyt syntyä alueelle kovinkaan paljon. Alueella<br />
on pesimäaikaan tavattu harvinainen nokkavarpunen<br />
(Coccothraustes coccothraustes, NT). Edellä mainittujen<br />
lajien lisäksi alueella pesivät mm. punarinta<br />
(Erithacus rubecula), harmaasieppo (Muscicapa striata),<br />
rautiainen (Prunella modularis), laulurastas (Turdus<br />
philomelos), pensas- (Sylvia communis) ja hernekerttu<br />
(Sylvia curruca), tiltaltti (Phylloscopus collybita, VU) ja<br />
punavarpunen. Kesällä 2003 lammella viihtyi laulujoutsenpariskunta<br />
(Cygnus cygnus, Ldir, V).<br />
Hyönteistö<br />
Rehevä elinympäristö on tarjonnut edellytykset monipuolisen<br />
perhoslajiston synnylle. Alue jakaantuu<br />
useaan erilaiseen biotooppiin, joista tärkeimmät ovat<br />
Myllyojan ja Pärrinkosken purolehdot, Peltolammin<br />
eteläpään luhta-ja rantaneva, Jalanteenmäen lehtikuusilehto,<br />
Sarankulman kosteat niityt ja koko alueen<br />
runsaat lehtipuulehdot. Purolehdoissa kasvaa<br />
muutamien harvinaisten perhoslajien ravintokasveja,<br />
kuten mustakonnanmarjaa ja lehtopalsamia. Kosteikoilla<br />
elävien perhosten kannalta merkittävin ja runsain<br />
kasvi on leveäosmankäämi (Typha latifolia).<br />
Alueen virkistys- ja ulkoilukäyttö ovat heikentäneet<br />
useiden arvokkaiden lajien elinmahdollisuuksia. Peltolammilta<br />
löytyy kuitenkin vielä joukko erikoisuuksia,<br />
joita esiintyy vain paikoitellen Tampereella tai<br />
ympäristökunnissa. Tällaisia ovat esimerkiksi palsamikenttämittari<br />
(Xanthorrhoe biriviata), verkkomittari<br />
(Eustromata reticulata), ohutsiipi (Nudaria mundana),<br />
kuusamaliuskamittari (Trichopteryx polycommata)<br />
ja ruskolampiyökkönen (Archanara algae).<br />
Eräät uhanalaiset perhoslajit ovat kadonneet alueelta<br />
ilmeisesti niittyjen umpeenkasvun seurauksena,<br />
mutta myös lehtolajeja on hävinnyt. Alueen hoito- ja<br />
käyttösuunnitelmassa onkin ehdotettu joidenkin<br />
niittyjen entistämistä. Puronvarsilehdot ovat säilyneet<br />
hyvin ja niiden säilyminen olisi jatkossakin turvattava.<br />
Alueella on tavattu vuosien kuluessa yli 350 suurperhoslajia,<br />
joista 20-30 arvellaan tällä hetkellä jo<br />
kadonneen. Tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina,<br />
eR, EN) aikaisemmin asuttamat puronvarsiniityt<br />
ovat valitettavasti häviämässä tai jo hävinneet ja lajia<br />
ei enää tavata alueella. Nunnamittaria (Baptria tibiale,<br />
NT, V) tavattiin aikaisemmin Peltolammilla,<br />
mutta laji on taantunut koko Hämeessä eikä esiinny<br />
enää Peltolammillakaan. Laji elää kuusikkoisissa lehtokorvissa,<br />
joista toukka löytää ravinnokseen mustakonnanmarjaa.<br />
Muita mainittavia alueelta löydettyjä<br />
lehtojen suurperhoslajeja ovat mm. tuominopsasiipi<br />
(Fixsenia pruni), lehmuskiitäjä (Mimas tiliae), kiilakärsäyökkönen<br />
(Herminia grisealis) ja idänritariyökkönen<br />
(Catocala adultera).<br />
Pikkuperhosia Peltolammin alueelta on löydetty<br />
kaikkiaan noin 300 lajia. Harvinaisemmista pikkuperhosista<br />
kannattaa mainita lillukalla toukkana elävä<br />
Stigmella splendidissimella, pajulla elävät Phyllonorycter<br />
salicicolellus ja P. connexellus, suoputkella elävä<br />
Agonopteryx ciliella, mäkilehtolusteella (Brachypodium<br />
pinnatum) elävä Elachista subocellea, lehtikuusella<br />
elävä Zeiraphera griseana, lehmuksella elävä<br />
Stigmella tiliae, käävillä elävät Nemapogon nigralbellus,<br />
N. cloacellus ja N. variatellus, apilalla elävä Phyllonorycter<br />
insignitellus sekä lehtokuusamalla ja paatsamalla<br />
elävä Coleophora ahenella. Vesiperhosista<br />
mainittakoon silmällä pidettäväksi luokiteltu purosiilanen<br />
(NT), jota on tavattu Peltolammin purolta. Vesiperhosista<br />
on havaittu Peltolammin ja Pärrinkosken<br />
alueella yhteensä 64 Pirkanmaalle tyypillistä lajia.<br />
Peltolammin sudenkorennot ovat etupäässä Pirkanmaalle<br />
tyypillistä lajistoa. Liitokorento (Epitheca<br />
bimaculata) on kuitenkin Etelä-Suomessa harvinainen<br />
laji, jota on tavattu Pirkanmaallakin vain muutamista<br />
paikoista. Kimalaisista ja loiskimalaisista alueella<br />
elävät lähes kaikki Tampereen seudun lajit, sillä<br />
elinympäristöt ovat monipuoliset ja kimalaisten suosimat<br />
ravintokasvit yleisiä.<br />
Peltolammin-Pärrinkosken alue on erinomainen<br />
kohde luonnon opetus-, tutkimus- ja harrastuskäyttöön.<br />
Alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa määri-<br />
18 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Halimasjärvelle ohjataan polkujen ja siltojen kautta.<br />
tellyt hoitotoimenpiteet suorittaa ympäristövalvonta<br />
yhteistyössä kiinteistötoimen kanssa. Alueella sijaitseva<br />
pieneläinten hautausmaa on poistettu käytöstä.<br />
Lisätietoja:<br />
Hilden, J. 1960: Pieni Pärrinkoski, luonnontilassa oleva koski<br />
Rukkamäessä. - Tammerkoski 22: 180-182.<br />
Lagerström, M. & Parviainen, H. 1988: Tampereen Peltolammin-<br />
Pärrinkosken suojelualueen pesimälinnusto 1989. - Käsikirjoitus<br />
Ympäristövalvonnassa.<br />
Lahtonen, T. 1989: Peltolammin alueen kasvillisuus. - Tampereen<br />
kaupungin ympäristönsuojeluviraston julkaisu 5/90. 61 s.<br />
Jokinen, A.& Kosonen, L. 1990: Vankkasara (Carex riparia)<br />
Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 14: 51-52.<br />
Lahtonen, T. 1990: Tampereen Peltolammin lehtoalueen<br />
kasviluonnosta. - Talvikki 14(1): 41-50.<br />
Seuranen, I., Piirainen, T. & Salokannel, J. 1996: Sarankulman<br />
suurperhoshavainnot vuonna 1996. - Raportti<br />
hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
Söderholm, U. 1991: Punainen mäntykukka (Monotropa hypopitys<br />
f. purpurascens) Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 15(2): 79-81.<br />
Söderholm, U. 1992: Kuvaamattomia mikrosieniä. - Talvikki 16(1):<br />
37-39.<br />
Turunen, H. 1997: Peltolammi-Pärrinkosken suurperhoset 1997. -<br />
Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
Peruskarttalehti 2123 08 C ja D<br />
1.1.6. Halimasjärvi<br />
Luonnonsuojelualue sijaitsee noin 10 km Tampereen<br />
keskustasta Atalan ja Kumpulan kaupunginosien välimaastossa<br />
Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella. Alueen<br />
pinta-ala on 14,5 hehtaaria ja luonnonsuojelualueeksi<br />
se on perustettu läänin päätöksellä nro 146/<br />
A231 1.6.1988.<br />
Alue on luonteeltaan monipuolinen, sillä rajaukseen<br />
kuuluu suuri osa Halimasjärven rantavyöhykkeestä,<br />
kaksi pientä luonnontilaista suota, kallioalueita<br />
jyrkänteineen, puroja, lähde, siirtolohkareita, pitkään<br />
lähes koskemattomana ollut lehtomainen kuusimetsikkö<br />
sekä maakunnallisesti arvokas monilajinen<br />
ja rehevä lehto.<br />
Kasvillisuus<br />
Suojelualue on kokonaan metsän peitossa, tosin vajaa<br />
neljännes metsästä on taimikkoa. Järven pohjoispuolella<br />
sijaitsevan lehdon rehevämmässä osassa kasvaa koivujen,<br />
haapojen ja leppien alla pensastona lehtokuusamaa,<br />
taikinamarjaa ja vadelmaa (Rubus idaeus). Lajistoon<br />
kuuluu erikoisuutena ruohokanukka (Cornus suecica).<br />
Lehdon kuusten varjostamassa osassa kasvaa runsas<br />
mustakonnanmarjakasvusto. Pohjoispuolen kallioilla<br />
esiintyy kalliokasvillisuutta, jonka joukossa on jalkasaraa,<br />
hietaorvokkia, tummaraunioista ja mäkivirvilää<br />
(UH-AL-P). Järven itäpuoli on mustikkatyypin kuusikkoa.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 19
Luonnonsuojelualueet<br />
Kaikkiaan alueelta on löydetty 220 putkilokasvilajia.<br />
Monilajisuutta selittävät parhaiten kivilajit (gabro<br />
ja dioriitti), jotka ovat kasveille suotuisia kasvualustoja.<br />
Kasviston suojeluarvon kannalta merkittävintä on<br />
lehtokasvien suuri lajimäärä. Kalliokasvien esiintyminen<br />
lisää alueen suojeluarvoa ja merkitystä, samoin<br />
pohjoista kasvistoainesta edustavan ruohokanukan<br />
esiintyminen. Alueella kasvavat myös juolukkapaju<br />
(Salix myrtilloides), lehtoimikkä (mR), lehto-orvokki,<br />
kaiheorvokki (V), lehtokorte (Equisetum pratense) ja<br />
lehtokuusama.<br />
Sienistö<br />
Alueen sienistöstä löytyy sekä ruokasieniä että erikoisuuksia.<br />
Sienistön monipuolisuuteen vaikuttavat puuston<br />
monipuolisuus ja melko runsas lahoava puuaines.<br />
Harvinaisista lajeista voidaan mainita mm. nokirousku<br />
(Lactarius lignyotus), tummajalkalapakka (Spathularia<br />
rufa), tuoksusahaheltta (Lentinellus cochleatus), mustapahkajuurekas<br />
(Collybia racemosa, NT), purorisakas<br />
(Inocybe rivularis), sinityvirisakas (Inocybe calamistrata)<br />
ja kimppuseitikki (Cortinarius turmalis).<br />
Linnusto<br />
Vuonna 1988 Tampereen lintutieteellisen yhdistyksen<br />
tekemän selvityksen mukaan Halimasjärven luonnonsuojelualueella<br />
tavattiin 27 eri lintulajia, joista valtalajeja<br />
olivat peippo, pajulintu, punakylkirastas, punarinta,<br />
lehtokerttu ja metsäkirvinen (Anthus trivialis).<br />
Harvalukuisemmista lajeista mainittakoon rautiainen,<br />
peukaloinen (Troglodytes troglodytes), mustapääkerttu<br />
ja pyy (Bonasa bonasia, Ldir). Suojelualueen arvokkaimmat<br />
lintulajit kesällä 1988 olivat metsäviklo<br />
(Tringa ochropus) ja varpushaukka (Accipiter nisus).<br />
Kesällä 1989 idänuunilinnulla (Phylloscopus trochiloides)<br />
oli pysyvä reviiri järven itäpäässä. Tosin havaintoja<br />
idänuunilinnusta on tehty alueella tämänkin jälkeen.<br />
Alueella on havaittu myös parhaina vuosina<br />
(esim. v 1999) kolme laulavaa pikkusieppoa (Ldir,<br />
NT). Itse järvi ei kuulu luonnonsuojelualueeseen,<br />
mutta vuosina 2002-03 järvellä pesi kaakkuri. Kokonaisuutena<br />
luonnonsuojelualueen linnusto oli varsin<br />
monipuolinen ja runsas. Halimasjärven luonnonsuojelualue<br />
on myös soveliasta liito-oravan (Dir IV, VU, V)<br />
elinpiiriä, joka onkin säännöllisesti pesinyt alueella.<br />
Hyönteistö<br />
Tampereen hyönteistutkijain seura ry teki alueella<br />
vuosien 1991-1993 aikana selvityksen, jossa löydettiin<br />
204 suurperhoslajia ja 156 pikkuperhoslajia.<br />
Joukossa oli myös harvinaisia lajeja, jotka ansaitsevat<br />
maininnan. Varsinaisen suojelualueen ulkopuolelta,<br />
sähkölinjalta löytyi yksi tummaverkkoperhonen<br />
(eR, EN), jonka esiintyminen ei liity luonnonsuojelualueeseen.<br />
Harvinaisista lajeista alueella havaittiin<br />
varjotupsukoi (Mompha terminella, NT),<br />
Coleophora ahenella-pussikoi ja kuultomittari (Malacodea<br />
regelaria). Velholehdellä toukkana elävä varjotupsukoi<br />
sekä korpipaatsamalla tai lehtokuusamalla<br />
elävä Coleophora ahenella ovat keskittyneet levinneisyydessään<br />
lähinnä eteläisen Suomen lehtoalueille.<br />
Lehtomaisesta kuusikosta havaituista pikkuperhosista<br />
voidaan mainita myös Stigmella splendidissimella-kääpiökoi,<br />
jota pidetään melko harvinaisena.<br />
Halimasjärven varjoisissa ja kosteissa lillukkakasvustoissa<br />
se kuitenkin esiintyi runsaana.<br />
Mustakonnanmarjaa ravinnokseen käyttävistä perhoslajeista<br />
alueelta on löytynyt konnanmarjamittari<br />
(Eupithecia acteata).<br />
Etelä-Hämeestä vain kerran aikaisemmin löytynyt<br />
Olethreutes dissolutanus havaittiin rahkasammaleisessa<br />
järven rannassa. Laji on levinneisyydeltään painottunut<br />
Pohjois-Suomeen ja elää toukkavaiheessa sammalilla.<br />
Vesiperhosista kannattanee mainita Pirkanmaalla vain<br />
paikoittain esiintyvä purovainokas ja Oxyethira sagittifera,<br />
joista ensimmäinen löytyi purosta ja toinen rahkaisesta<br />
järvenrannasta.<br />
Halimasjärven luonnonsuojelualueella elää myös<br />
lahopuita ja kääpiä ravinnokseen käyttäviä pikkuperhoslajeja,<br />
mm. Montescardia tessulatella, Nemapogon<br />
cloacellus, Archinemapogon yildizae, Schiffermuelleria<br />
stipella ja Nemaxera betulinella. Jotta tämänkaltainen<br />
lajisto lisääntyisi alueella, tulisi lahopuuston antaa<br />
kehittyä vapaasti. Muissakin hyönteisryhmissä ja erityisesti<br />
kovakuoriaisissa on lahopuilla eläviä lajeja,<br />
joiden elinmahdollisuudet ovat heikkenemässä metsänhoidon<br />
myötä. Siksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella<br />
tulisikin turvata lahopuuta sisältävien<br />
metsälaikkujen säilyminen ja syntyminen.<br />
Halimasjärven alue on ensisijaisesti luonnonsuojelualue,<br />
mutta soveltuu myös opetuskohteeksi, luonnon<br />
tutkimiseen ja ulkoiluun. Alueelle on helppo päästä<br />
kaupungin busseilla ja vaikka virallisia ulkoilureittejä<br />
ei alueella olekaan, useat polut helpottavat liikkumista.<br />
Vuonna 2000 uusittiin alueen pitkospuut. Ilkivalta<br />
on vaikeuttanut alueen rakenteiden ylläpitoa.<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1983: Halimasjärven lehto - tärkeä suojelukohde. -<br />
Tammerkoski 46:8-9.<br />
Kääntönen, M. 1990: Tampereen Halimasjärven<br />
luonnonsuojelualueen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki 14(2): 97-<br />
117.<br />
Lagerström, M., Kosonen, L. & Lähdeaho, P. 1988: Tampereen<br />
Halimasjärven luonnonsuojelualueen pesimälinnusto 1988. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
Peruskarttalehti 2123 12 C<br />
20 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1.1.7. Sorilanlammen katajaketo<br />
Aitolahden Sorilanlammen etelärannalla sijaitseva katajaketo<br />
on pinta-alaltaan 0,7 hehtaaria. Luonnonsuojelualueeksi<br />
se on perustettu 7.5.1990 lääninhallituksen<br />
päätöksellä 87/A231.<br />
Rauhoituksen tarkoituksena on ollut suojella ketoa,<br />
jonka rantarinteessä kasvaa kymmeniä isoja katajia.<br />
Alue on lisäksi maisemallisesti edustava. Luonnonsuojelupiiri<br />
raivasi alueelta lehtipuuvesaikkoa ja<br />
kuolleita katajia elokuussa 1990.<br />
Peruskarttalehti 2123 12 D<br />
1.1.8. Vattula<br />
Vattulan luonnonsuojelualue sijaitsee Tampereella entisen<br />
Aitolahden kunnan alueella noin 20 km Tampereen<br />
keskustasta koilliseen. Se kuuluu Tampereen kaupungin<br />
omistamaan tilaan (Vattulanmaa RN:o 24)<br />
Vattulan kylässä. Tila, joka on pinta-alaltaan peräti 4,5<br />
km 2 , muodostaa ns. Kintulammen retkeilyalueen. Itse<br />
suojelualue on tilan laidalla ja on Tampereen kaupungin<br />
hakemuksesta rauhoitettu 30.9.1959 säästömetsäksi<br />
lääninhallituksen päätöksellä nro 1453/VI ja se<br />
on Tampereen ensimmäinen luonnonsuojelualue.<br />
Suojelualueen pinta-ala on 15,7 hehtaaria ja sen hoidosta<br />
vastaa Tampereen kaupungin ympäristövalvonta.<br />
Vuonna 2002 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikkö<br />
teki aloitteen luonnonsuojelualueen laajentamisesta<br />
idän ja koillisen suuntaan 45.3 ha:lla,<br />
minkä ympäristölautakunta hyväksyi joulukuussa<br />
2002 ja ympäristökeskus teki siitä päätöksen 2003<br />
päätösnumerolla 2000-L-190-251.<br />
Vattulan luonnonsuojelualueen puustoon kuuluvat<br />
merkittävänä osana elävän puun ohella lahot ja kuolleet<br />
puut. Noin 800 m pitkä ja 200 m leveä aarnimetsä<br />
muodostuu jyhkeistä kuusista, männyistä ja osin<br />
myös hieskoivuista. Pisimmät kuuset lähentelevät 40<br />
metriä, tosin suurimman kuusen ympärysmitta on<br />
vain 206 senttiä. Alueella on lisäksi kilpikaarnaisia<br />
mäntyjä, joista paksuimman ympärykseksi on mitattu<br />
225 senttiä.<br />
Kasvillisuus<br />
Kasvistoltaan alue on verraten niukkaa johtuen happamista<br />
kivilajeista, kvartsi-ja granodioriitista, jotka<br />
kattavat ko. ylänköalueen lähes kauttaaltaan. Vuonna<br />
1992 tehdyssä kartoituksessa alueelta löytyi vain 66<br />
putkilokasvilajia. Lajistoon ei sisälly uhanalaisia tai<br />
harvinaisia lajeja. Lajiston niukkuutta selittää myös<br />
ihmistoiminnan vähäisyys, minkä johdosta alueella ei<br />
kasva kulttuuriperäisiä kasveja. Vanhojen metsien jäkälä,<br />
korpiluppo (Alectoria sarmentosa) on alueella runsas.<br />
Vaikuttaa siltä, että aluetta ei ole laidunnettu ollenkaan,<br />
vaikka paimenten tiedetään muinoin kokoontuneen<br />
ennen kirkonmenoja itäpäässä sijaitsevalla<br />
ns. Kirkkokivellä. Mainittakoon vielä, että Vattula<br />
on sienistöltään hieno alue, josta löytää paljon mm.<br />
Lasse Kosonen<br />
Vattulan luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti erilaisia ruokasieniä.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 21
Luonnonsuojelualueet<br />
ruokasieniä. Elokuussa 2002 alueelta löydettiin yövilkan<br />
lehdiltä yövilkanruostetta (Uredo goodyerea), jota<br />
Suomesta on löydetty vain parikymmentä kertaa aiemmin.<br />
Vuonna 2003 löytyi lajin toinenkin kasvupaikka.<br />
V. 2003 alueelta löydettiin Suomen viides<br />
rahkahaprakas (Psathyrella sphagnicola). Alueelta on<br />
löydetty joitakin vanhan metsän kääpälajeja, kuten<br />
aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), ruostekääpä,<br />
NT , kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), männynkääpä<br />
ja riukukääpä (Phellinus viticola).<br />
Linnusto<br />
Kesällä1992 alueella tavattiin 16 lintulajia. Valtalajeja<br />
olivat peippo, tiltaltti (VU), hippiäinen, puukiipijä,<br />
pajulintu ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra). Alueella<br />
on lahopökkelöitä vähän, joten pienten kololintujen,<br />
kuten tiaisten ja kirjosiepon, määrät olivat pieniä.<br />
Alueen linnustollista arvoa nostavat kolopesijät:<br />
varpuspöllö (Glaucidium passerinum, Ldir, V), viirupöllö<br />
(Strix uralensis, Ldir) ja palokärki (Dryocopus<br />
martius, Ldir). Aikaisempina vuosina alueella on havaittu<br />
myös metsoja (Tetrao urogallus, Ldir, NT, V),<br />
jonka soidinpaikkoja on lähistöllä runsaasti. Linnuston<br />
kokonaisparimäärä oli 248 paria/km 2 , joka on<br />
muihin pirkanmaalaisiin biotooppeihin verrattuna alhainen<br />
(esim. Viikinsaaressa 1210 paria/km 2 ja Ikurin<br />
Myllypurolla 952 paria/km 2 ). Alueen lähistöllä pesii<br />
myös mehiläishaukka.<br />
Hyönteistö<br />
Tampereen hyönteistutkijain seura teki vuoden 1997<br />
kesällä selvityksen alueen kovakuoriaislajistosta, joille<br />
tärkeitä lahoavia maapuita ja kääpiä on alueella jonkin<br />
verran. Tutkimuksessa löytyi 150 kovakuoriaislajia,<br />
mikä ottaen huomioon alueen karuuden ja pienuuden<br />
on kohtalainen. Jatkotutkimus saattaisi kuitenkin jopa<br />
kaksinkertaistaa lajimäärän, ja monia merkittäviäkin<br />
lajeja voi vielä löytyä, koska ne ovat usein vähälukuisia<br />
ja satunnaisesti tavoitettavia. Tutkimus ei paljastanut<br />
ikimetsien suuria harvinaisuuksia vaan tavanomaisempaa<br />
vanhojen metsien indikaattorilajistoa. Toki<br />
löytyi joitakin harvinaisuuksiakin. Havaittuja vanhojen<br />
metsien indikaattorilajeja ovat mm. liekokurekiitäjäinen<br />
(Platynus mannerheimii), Agathidium confusum<br />
ja A. arcticum, helyhaaskavaajakas, Ampedus erythrogonus,<br />
ruskopehkiäinen (Ostoma ferruginea), liekohärö<br />
(Dendrophagus crenatus), Hallomenus binotatus ja Xylita<br />
laevigata. Useimmat näistä elävät toukkavaiheessa<br />
kuolleessa tai kuolevassa puuaineksessa. Edellisten lisäksi<br />
mainittavia kovakuoriaislajeja alueelta ovat Agapus<br />
wasastjernae, Leiodes inordinata, Mycetoporus laevicollis,<br />
Bolitobius cingulatus ja Bibloporus bicolor, joista<br />
osa suosii vanhoja metsiä. Näistä Mycetoporus laevicollista<br />
ei ole löytynyt valtakunnallisestikaan kuin muutamia<br />
kertoja eli se on yksi Vattulan vanhan metsän<br />
helmiä.<br />
Muusta hyönteisfaunasta saatiin myös vuoden<br />
1997 tutkimuksessa tietoa, mm. kaksi latikkalajia Aradus<br />
depressus ja A. betulinus. Lisäksi alueelta havaittiin<br />
melko harvinainen Vespula austriaca -ampiainen ja<br />
perhosista pohjankuutäplä (Cosmotriche lobulina).<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1987: Vattulan metsä - arvokas<br />
luonnonsuojelualue. - Tammerkoski 8/87: 7-8.<br />
Lahtonen, T. 1993: Tampereen Vattulan luonnonsuojelualueen<br />
kasvisto. - Talvikki 17(1): 40-47.<br />
Lagerström, M., Lievonen, T. & Mäkelä, R. 1992: Tampereen<br />
Vattulan luonnonsuojelualueen ja Nokian Pitkäniemen<br />
“Hevoshaan” pesimälinnustot 1992. - Käsikirjoitus<br />
ympäristövalvonnassa.<br />
Seuranen, I. 1995: Peltolammin suurperhoset. - Raportti<br />
hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1995<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.<br />
Valtonen, P. & Salokannel, J. 1997: Vattulan ls. alueen<br />
kovakuoriaistutkimus. - Raportti hyönteisseurannasta<br />
Tampereella 1997 Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.<br />
Peruskarttalehti 2124 10 C<br />
1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi<br />
Teiskon Savonkylässä Palva- ja Koirajärven välissä sijaitseva<br />
luonnonsuojelualue on perustettu 7.2.1992<br />
läänin päätöksellä 25/A231. Alueen pinta-ala on 2,5<br />
hehtaaria.<br />
Järvien välisellä metsä- ja suoalueella kasvaa harvinaisia<br />
kasveja. Palvajärven koillispäässä kasvavat Pirkanmaalla<br />
uhanalainen lettovilla (Eriophorum latifolium,<br />
neljä yksilöä v. 1999, UH-AL), harvinainen röyhysara<br />
(Carex appropinquata, VU), soikkokaksikko (R),<br />
suovalkku (Hammarbya paludosa,R), vilukko (Parnassia<br />
palustris), hernesara (Carex viridula), villapääluikka<br />
(Trichophorum alpinum) sekä itse järvessä isolumme<br />
(Nymphaea alba). Lisäksi Koirajärven pohjoisrannalla<br />
on kasvanut sykeröpiippoa (Luzula sudetica, UH-AL-<br />
E), mutta se lienee kadonnut. Koirajärven koillisrannalta<br />
löytyi v. 1999 valkolehdokkia (R). Alueen halki<br />
kulkee metsäautotie ja luonnonsuojelualueen ympäriltä<br />
on kaadettu metsää vuonna 1998 ulottuen Palvajärven<br />
koilliskulmalla ja Koirajärven lounaiskulmalla luonnonsuojelualueen<br />
puolelle 20-30 metriä. Hakkuilta on säästynyt<br />
kolme kolohaapaa luonnonsuojelualueen luoteiskulmalla.<br />
Viime vuosina suojelualuetta on uhannut kosteikkoalueen<br />
kuivuminen.<br />
Lisätietoja:<br />
Kosonen, L. 1992: Tärkeä kasvistonsuojelualue rauhoitettu<br />
Tampereen Teiskossa. - Talvikki 16(1): 26-27.<br />
Peruskarttalehti 2142 01 B<br />
22 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1.1.10. Järvenpää-Majaketo<br />
Luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osa-alueesta,<br />
jotka sijaitsevat rinnakkain Teiskossa lähellä Viitapohjaa.<br />
Järvenpään alueen koko on 0,13 hehtaaria ja se<br />
on perustettu 31.1.1991 läänin päätöksellä nro 23/<br />
A231. Majakedon pinta-ala on 0,3 hehtaaria ja se on<br />
perustettu 28.2.1991 läänin päätöksellä nro 31/A231.<br />
Alueet on perustettu eri päätöksillä, koska maa-alueilla<br />
on eri omistajat.<br />
Luonnonsuojelualueet perustettiin tikankontin<br />
suojelua varten, sillä alueet ovat lajin ainoa kasvupaikka<br />
Pirkanmaalla. Tikankontin (Cypripedium calceolus,<br />
Dir II, DirIV, R, VU) esiintymien lisäksi alueista kannattaa<br />
mainita Järvenpään matala kalliojyrkänne ja sen<br />
alapuolinen lehto sekä Majakedon kallionaluslehto.<br />
Alueilla kasvaa myös mm. kirkiruohoa (Gymnadenia<br />
conopsea, R, VU), soikkokaksikkoa (R) ja valkolehdokkia<br />
(R).<br />
Tikankontti on kämmekkäkasveihin kuuluva monivuotinen<br />
kasvi, joka kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja<br />
on ollut rauhoitettu Ahvenanmaalla vuodesta 1925 ja<br />
muualla Suomessa vuodesta 1952. Kehitys siemenestä<br />
kukkivaksi kasviksi on hidas: tikankontin ensimmäinen<br />
vihreä lehti ilmestyy noin nelivuotiaana ja<br />
kookkaat, yli 10 cm korkeat, kukat yleensä vasta 16.<br />
kesänä. Tikankontti on koko maassa voimakkaasti<br />
taantunut lehtoniittyjen kuusettumisen, peltojen raivauksen<br />
ja lettojen ojituksen vuoksi. Jäljellä olevia kasvupaikkoja<br />
uhkaa lisäksi tallaus, kukkien poiminta ja<br />
siirtäminen puutarhoihin. Vuonna 1999 paikalta laskettiin<br />
kahdeksan, vuonna 2000 7 kukkivaa ja vuonna<br />
2001 6 kukkivaa tikankonttia, v. 2003 8 kukkivaa. Tikankontit<br />
eivät ole muodostaneet siemenkotia. Lisäksi<br />
tikankonttipaikan edessä olevalta pellolta löytyi kirkiruohoa<br />
viisi yksilöä.<br />
Koska tallaantuminen on ollut vaaraksi tikankonttiesiintymälle,<br />
alueelle rakennettiin vuonna 1992 pitkospuut<br />
ohjaamaan ihmisten kulkua. Vuoden 2002 aikana<br />
tikankontin kasvupaikka aidattiin maanomistajan<br />
aloitteesta. Lisäksi lajin vaatimaa valoisuutta on<br />
kohteella lisätty.<br />
Peruskarttalehti 2124 01 B<br />
1.1.11. Paarlahden Isosaari<br />
Kuusniemen kylässä Teiskossa sijaitseva Paarlahden<br />
Isosaari on perustettu luonnonsuojelualueeksi läänin<br />
päätöksellä nro 351/A231 21.12.1987. Alueen pintaala<br />
on 1,6 hehtaaria.<br />
Luonnonsuojelualueen tunnusomaisena piirteenä<br />
on lehto, joka suurimmaksi osaksi koostuu metsälehmuksista<br />
ja haavoista. Lehtoneidonvaippaa (Epipactis<br />
helleborine, R) kasvaa alueella satoja yksilöitä.<br />
Peruskarttalehti 2124 10 D<br />
Lasse Kosonen<br />
Tikankontti on komeimpia orkideoitamme.<br />
1.1.12. Iso-Kuhmo<br />
Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan<br />
ja rauhoitettiin 10,2 ha:n suuruisena Pirkanmaan<br />
ympäristökeskuksen päätöksellä 31.10.2001<br />
(1900L0681-251). Tosin sen arvoa vähentää se, että<br />
maanomistaja on kaatanut suurimman osan niemen<br />
sisäosien metsistä mukaan lukien myös siellä kasvaneet<br />
puumaiset lehmukset. Sisäosat ovatkin tämän<br />
seurauksena päässeet heinittymään. Lisäksi niemen<br />
pohjoisrantaan on tehty tie ja länsirantaan aivan piurun<br />
(Scholochloa festucacea) kasvupaikan vierelle on<br />
kaavoitettu kesämökkitontteja.<br />
Niemen sisäosassa kasvaa rehevää kostean lehdon<br />
lajistoa, pohjoispuolella mm. soikkokaksikkoa (R).<br />
Muista lehtolajeista mainittakoon lehmus, koiranheisi,<br />
valkovuokko, lehtokuusama, lehto-orvokki, mustakonnanmarja,<br />
valkolehdokki (R), näsiä (mR) ja lehtoimikkä<br />
(mR). Pohjoisrinteellä kasvaa mm. lehtoarhoa<br />
(Moehringia trinervia) ja syyläjuurta (Schrophularia<br />
nodosa). Kalliojyrkänteellä kasvaa kalliokohokkia (Silene<br />
rupestris) ja sen lounaispuolella rantavedessä harvinaista<br />
piurua.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 23
Kartta 1. Tampereen luonnonsuojelualueet; kantakaupunki
Kartta 2. Luonnonsuojelualueet: Aitolahti-Teisko
Luonnonsuojelualueet<br />
Alueen itäosa Ison- ja Pikku-Kuhmon välinen<br />
saareke sisältää myös runsaasti lehtomaisia piirteitä.<br />
Sen lajistoon kuuluu tavallista lehtolajistoa; näsiää<br />
(mR), lehtokuusamaa, kieloa, sini- (mR) ja valkovuokkoa,<br />
mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta, taikinamarjaa<br />
ja metsäruusua. Myös saarekkeen lounaiskulmalle<br />
on kaavailtu muutamaa kesämökkiä.<br />
(Tämän aluerajauksen ulkopuolella Iso-Kuhmon<br />
tien varrella, 300 metriä Saarlahden talosta länteen pellon<br />
reunassa olevassa lehtomaisessa kulmassa kasvaa<br />
noin kolmisenkymmentä vuorijalavaa (Ulmus glabra R,<br />
VU) taimista puumaisiin yksilöihin. Lisäksi lajisto sisältää<br />
mm. humalaa, mustakonnanmarjaa ja metsäruusua<br />
Rosa majalis).<br />
Peruskarttalehti 2124 11 B<br />
1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto<br />
Kohde on Ylöjärven kunnan alueella, mutta Tampereen<br />
kaupungin omistama. Alue rauhoitettiin 1,3<br />
hehtarin suuruisena 2.3.2003 (päätösnumero 1999<br />
L0748-251)<br />
Valkeekivenlahden purolehto on kuulunut valtakunnalliseen<br />
lehtojensuojeluohjelmaan ja on yksi<br />
Natura-alueista. Noin 1,3 hehtaarin suuruinen lehto<br />
sijaitsee kahden puron yhtymäkohdassa Paskosuolta<br />
virtaavan puron varrella rajautuen Valkeekivenlahteen.<br />
Osa kohteen metsästä on kaadettu jo<br />
1980-luvulla. Lehto vaihettuu kasvupaikkatyypiltään<br />
saniaistyypistä käenkaali-oravanmarja- tyyppiin,<br />
joka on lehdon valtatyyppi, mutta paikoitellen<br />
jopa sinivuokko-käenkaali-tyyppiin. Puuston valtalajina<br />
on kuusi, mutta joukossa kasvaa myös metsälehmusta,<br />
harmaa- ja tervaleppää, hieskoivua, pihlajaa<br />
ja tuomea. Pensaista alueella kasvavat kaikki<br />
tavallisimmat lehtojen lajit: näsiä, lehtokuusama ja<br />
mustaherukka (Ribes nigrum). Valtapensaana alueella<br />
on kuitenkin taikinamarja. Lehdon kenttäkasvilajisto<br />
on Tampereen seudun mittapuun mukaan<br />
varsin edustava. Alueella kasvaa mm. lehtotähtimö,<br />
lehtopähkämö, lehtopalsami, lehtoleinikki, lehtomatara,<br />
korpinurmikka (Poa remota), lehtoimikkä,<br />
kotkansiipi ja lehtokorte. 1980-luvulla alueelta väitetään<br />
löytyneen keltavuokkoa ja korpisorsimoa<br />
(Glyceria lithuanica), mutta näitä ei vuonna 2000<br />
tehdyssä inventoinnissa havaittu. Tosin korpisorsimoa<br />
kasvoi alueelle lännestä virtaavan puron yläjuoksulla.<br />
Alueen arvoa rasittavat kulutus ja se että<br />
kaakkoispuolelle ei ole jätetty minkäänlaista suojavyöhykettä.<br />
Aivan suojelualueen rajalle kaadetun<br />
metsän vuoksi suojelualueelta kaatuu puita tämän<br />
tästä. Kulutusta aiheuttavat ilmeisesti ratsastus ja<br />
suunnistus, joista alueelle on jo syntynyt polkuverkosto.<br />
Lisäksi alueen läpi on tehty tie, joka on lohkaissut<br />
ison osan lehdosta. Alue liittyy laajempaan,<br />
yhteensä noin kymmenen hehtaarin suuruiseen rauhoitettuun<br />
lehtokokonaisuuteen.<br />
Peruskarttalehti 2123 09 B<br />
Kääntönen, M. 2000: Ylöjärven Valkeekiven purolehdon<br />
kasvistosta ja kasvillisuudesta (EH). - Talvikki 24:56-60.<br />
1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt<br />
Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi luonnonsuojelulaki,<br />
jonka mukaan ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä<br />
voidaan rauhoittaa myös pieniä alueita esim. jonkin<br />
kasviesiintymän tai perhosniityn turvaamiseksi.<br />
Tätä onkin käytetty uhanalaisen tummaverkkoperhosen<br />
esiintymispaikkojen suojeluun Aitolahdella ja Teiskossa.<br />
Yhteensä on rauhoitettu 11 niittyä, yhteispintaalaltaan<br />
9.9 hehtaaria. Valtaosa niityistä on yksityisomistuksessa.<br />
Suojellut niityt ovat seuraavat:<br />
1. Aitolahti, Orikorpi, 1.0 ha, 29.5. 2000<br />
2. Aitolahti, Myllypuro, 0.1 ha, 29.5. 2000<br />
3. Aitolahti, Mutianniitty, 4.7 ha, 27.12. 2002<br />
4. Aitolahti, Mutianniitty, etelä, 0.4 ha, 27.12. 2002<br />
5. Nurmi, Tiikonoja, 0.2 ha, 27.12.2002<br />
6. Aitolahti, Pihlajisto, 1.6 ha, 12.6.2003<br />
7. Aitolahti, Männistö, 0.1 ha, 12.6.2003<br />
8. Teisko, Pohtola, Hepokatti, 0.3 ha, 7.10.2003<br />
9. Aitolahti, Palo, Tuomisto, 0.1 ha, 7.10.2003<br />
10. Teisko, Pohtola, Heinäsenjärvi, 1.2 ha, 7.10.2003<br />
11. Teisko, Pohtola, Ruohosuo, 0.2 ha, 6.11.2003<br />
Peruskarttalehdet 2123 12, 2124 10<br />
26 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1.2. Luonnonmuistomerkit<br />
Luonnonmuistomerkki on kiinteä luonnonesine, joka<br />
edustaa koko maassa tai ainakin kyseisellä seudulla<br />
harvinaista lajia tai tyyppiä. Luonnonmuistomerkki<br />
saattaa myös olla ikänsä, mittasuhteensa, rakenteensa,<br />
kauneutensa tai maisemallisen arvonsa takia säilyttämisen<br />
arvoinen. Kohteeseen liittyvät historialliset<br />
muistot lisäävät suojeluarvoa. Vaikka luonnonmuistomerkit<br />
tavallisesti ovat pieniä yksittäisiä kohteita, niillä<br />
on oma merkityksensä elinympäristömme rikastuttamisessa<br />
ja kulttuuriperinteen vaalimisessa.<br />
Aikaisemmin luonnonmuistomerkkien perustamisesta<br />
päätti lääninhallitus, nykyään perustamispäätökset<br />
tehdään ympäristölautakunnassa. Valtaosa luonnonmuistomerkeistä<br />
on luonnonvaraisia puuryhmiä<br />
(16 kpl) tai puita, mutta joukossa on myös siirtolohkareita<br />
ja kallioita (2 kpl).<br />
Seuraavassa on esitelty Tampereen alueella sijaitsevat<br />
luonnonmuistomerkit, niiden päätösnumerot, rauhoituspäivämäärät<br />
ja sijainti.<br />
1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie<br />
Tampereen kaupungin omistamalla maalla kasvava<br />
komeakasvuinen mänty on rauhoitettu juuristoineen.<br />
1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto<br />
Puiston pohjoisreunalla kasvavat viisi kuusta on rauhoitettu<br />
juuristoineen.<br />
Lamminpään puistot 225P<br />
Peruskarttalehti 2123 09 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 139/VI, 30.1.1968<br />
1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu<br />
Raholan suuri puumainen kataja (mukaan lukien sitä<br />
ympäröivä maa 1,5 metrin säteellä) rauhoitettiin jo<br />
vuonna 1941. Suomen suurimman katajan kaatoi Panun<br />
päivän myrsky 11.11.2001, mutta rauhoitus on<br />
toistaiseksi voimassa, sillä siitä jäi kuitenkin muistoksi<br />
jyhkeä kanto. Katajavanhusta olivat riepotelleet pahoin<br />
jo muutamat aiemmatkin lähivuosien myrskyt.<br />
Se menetti yhden neljästä päähaarastaan tammikuun<br />
1997 myrskyssä. Puu oli aikoinaan Suomen suurin;<br />
11,75 m korkea, rungon ympärys 2,62 m ja oksiston<br />
ympärysmitta yli 18 m. Toisen Maire-myrskyssä<br />
vuonna 1963 kaatuneen katajan rauhoitus on lakkautettu<br />
3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.<br />
Lielahden kylä, Myllyniitty RN:o 1:223<br />
Peruskarttalehti 2123 09 B<br />
Ympäristöviraston päätösnro 93/270/yvi349, 11.5.1993<br />
Villilän kylä, Tappuramäki RN:o 1:196<br />
Peruskarttalehti 2123 09 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 115/VI, 15.2.1941<br />
Lasse Kosonen<br />
Raholan jättikatajasta on jäljellä vain kanto ja kadunnimi, Jättikatajankatu.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 27
Luonnonsuojelualueet<br />
1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto<br />
Pispalassa Harjunpispan ja Rantapispan tilojen välisellä<br />
rajalla, Tahmelan viljelypalstojen rannassa kasvaa<br />
erityisen komea, leveälatvuksinen kynäjalava, joka on<br />
rauhoitettu juuristoineen.<br />
Pispalan kylä, Harjunpispa RN:o 2:324<br />
Peruskarttalehti 2123 09 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 6/A231, 26.1.1983<br />
1.2.7. Viikinsaaren laivaranta<br />
Viikinsaaressa lähellä laivarantaa kasvavat kaksi kookasta<br />
metsälehmusta ovat rauhoitettuja juuristoineen.<br />
Viikinsaari 1:1<br />
Peruskarttalehti 2123 08 B<br />
Ympäristölautakunnan päätösnro Dno 95/321/yvi 343<br />
Tahmelan rannan kynäjalava talviasuisena.<br />
Lasse Kosonen<br />
1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu<br />
Lempääläntien varressa Herrainsuonkadun päässä,<br />
omakotitalon pihamaan reunassa kasvava mänty on<br />
rauhoitettu juuristoineen.<br />
1.2.4. Rahola,Piikahaka<br />
Raholan Piikahaan länsiosassa sijaitseva mänty on<br />
rauhoitettu juuristoineen. Alkuperäisen rauhoituspäätökseen<br />
kuului myös Piikahaassa kasvaneet kuusi<br />
ja toinen mänty, mutta niiden osalta rauhoitus on<br />
lakkautettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.<br />
Raholan puistot 233P<br />
Peruskarttalehti 2123 09 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960<br />
Järvensivun kylä, Väinölä RN:o 1:8<br />
Peruskarttalehti 2123 08 D<br />
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960<br />
1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto<br />
Perähaanpuiston poikkeuksellisen järeärunkoinen lehtikuusi<br />
on rauhoitettu juuristoineen.<br />
Taatalan puistot 309P<br />
Peruskarttalehti 2123 08 D<br />
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960<br />
1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan<br />
uimaranta<br />
Pyhäjärven rannalla Raholan uimarannalla kasvava<br />
komea kynäjalavayksilö on rauhoitettu juuristoineen.<br />
Tosin kynäjalava kuuluu muutoinkin luonnonsuojelulailla<br />
rauhoitettuihin lajeihin.<br />
Raholan kylä, Rahola RN:o 1:31<br />
Peruskarttalehti 2123 09 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 185/A231, 1.9.1989<br />
28 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
Suurimmat puut<br />
S<br />
euraava katsaus perustuu yksinomaan Niilo<br />
Karhun teokseen ”Vihreät jättiläiset, Suomen<br />
paksuimmat puut” (1995). Teoksesta on koottu<br />
Tamperetta koskevat tiedot, kun ne koskevat luonnonvaraisia<br />
puita. Pois on siten jätetty puistopuut paria<br />
istutettua lukuun ottamatta. Paksuus on mitattu rinnan<br />
korkeudelta ellei toisin mainita. rym = rungon<br />
ympärysmitta.<br />
• Harmaaleppä (Alnus incana)<br />
165 cm/18 m, hyväkuntoinen puu, Tampere, Tahmela,<br />
Pyhäjärven Hyhkynlahden itärannalla kosteassa paikassa<br />
pienen niemennypykän vieressä (682567:32500)<br />
• Rauduskoivu (Betula pendula)<br />
463 cm/32 m. Kolmehaarainen 200-250 cm:ssä,<br />
alimman rym. 237 cm, haarat tuettu. Tampere Murole,<br />
Kapeenkylä, Mäensivu (685755:34055).<br />
• Pirkkalankoivu (Betula pendula f. birkalensis)<br />
185 cm/24 m, Tampere, Kaarila, Kaarilan kartanon<br />
vanhan tenniskentän kulmalla (682611:32273)<br />
• Kotikataja (Juniperus communis)<br />
264 cm (60 cm:ssä)/11.75 m. Kaksihaarainen, rym.<br />
158 ja 196 cm, Tampere, Villilä, Teeri-Villilä<br />
(682584:32036), puu kaatunut marraskuussa 2001.<br />
• Kynttelikkökuusi (Picea abies forma)<br />
301 cm/21 m Symmetrisesti neljähaarainen 140-150<br />
cm:ssä, Tampere, Teisko, Velaatta, maantien varressa<br />
(685340:33797).<br />
Kari Korte<br />
Muroleen Kapeenkylän kookas rauduskoivu.<br />
• Riippamänty (Pinus sylvestris f pendula)<br />
182 cm/17 m, Tampere, Pyynikki, kesäteatterin paikoitusalueen<br />
kaakkoispuolella lähellä polkujen risteystä<br />
(682490:32628).<br />
• Visahaapa (Populus tremula forma)<br />
97 cm/15 m. Paksuimmillaan 2 metrissä 126 cm.<br />
Teisko, Terälahti, Järvenpää (685515:33280)<br />
• Metsälehmus (Tilia cordata)<br />
550 cm/(10-50 cm:ssä) /28 m. Kaarilan kartano<br />
(682610:32276). Ns. Gaddin lehmus, istutusvuotena<br />
pidetään n. 1760.<br />
• Vuorijalava (Ulmus glabra)<br />
441 cm/24.5. cm, Haihara, Haiharan kartano<br />
(682195:33445)<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 29
Luonnonsuojelualueet<br />
1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha<br />
Omakotitalon pihalla sijaitsevaan rauhoitettuun siirtolohkareeseen<br />
liittyy 1400-luvulta periytyvä tarina,<br />
jonka mukaan jättiläinen olisi hurjistunut pyhäpäivänä<br />
pellolla töitä paiskineelle väelle ja yrittänyt heittää<br />
sitä kivellä.Toisen tarinan mukaan jättiläinen olisi<br />
yrittänyt syystä tai toisesta heittää tällä kivellä Messukylän<br />
kirkkoa, mutta epäonnistunut.<br />
Takahuhdin ko., kortteli 4953, tontti 4<br />
Peruskarttalehti 2123 12 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960<br />
Hirviniemessä sijaitsevassa rantakalliossa esiintyy<br />
1900 miljoonaa vuotta vanhoja hiilipussifossiileja (Corycium<br />
enigmaticum). Hiilipussit ovat syntyneet savipalloista,<br />
joiden pintaan on muinoin tarttunut eliöpitoista<br />
liejua. Savipallojen ympärille kertynyt orgaaninen<br />
aines näkyy kiven pinnassa hiilikerroksena. Kohde<br />
on kärsinyt ilkivallasta.<br />
Myllyniemi-muodostuman metaturbidiiteissa tavataan<br />
ellipsoidimaisia tai pallomaisia pienirakeisia kappaleita.<br />
Niitä ympärön hiilestä rikkaan aineksen iskostama<br />
reunus, joka rapautuu ympäristöään herkemmin. Sederholm<br />
kutsui kappaleita nimellä Corycium enigmaticum ja<br />
arveli niiden olevan pussimaisten levien jäänteitä ja<br />
muodoiltaan aitoja fossiileja. - Coryciumin hiiliaines on<br />
hiilen isotooppikoostumuksen perusteella eloperäistä. Se<br />
syntyi alkeellisen mikrobitoiminnan tuloksena, mutta Coryciumin<br />
muoto ei ole fossiilin muoto. Corycium-fragmentteja<br />
ilmeisesti muodostui, kun turbidiittivyöry tempasi<br />
mukaansa aiemmin kerrostuneista pienirakeisista sedimenteistä<br />
palasia, joiden pintaan tarttui eloperäistä aineista<br />
kappaleiden pyöriessä vyöryssä (Lehtinen ym<br />
1998).<br />
Hirviniemen kylä, Metsä-Kiikkinen RN:o 14<br />
1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää,<br />
Tanhuankadun reuna<br />
Omakotitalon pihalla kasvavat neljä lehmusta on<br />
rauhoitettu juuristoineen. Aiemmin paikalla kasvoi<br />
viisi isokokoista lehmusta, jotka olivat rauhoitettuja.<br />
Eteläisimmän lehmuksen rauhoitus lakkautettiin ja<br />
puu kaadettiin 29.10.1999 liian lahovikaisena ja vaarallisena.<br />
Pappilan kadut 028K<br />
Peruskarttalehti 2123 12 A<br />
Lääninhallituksen päätösnro 360/VII, 2.8.1973<br />
1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15<br />
Koivu on rauhoitettu juuristoineen.<br />
Takahuhdin kylä, Grönlund RN:o 10:4<br />
Peruskarttalehti 2123 12 A<br />
Ympäristöviraston päätösnro 747/92/yvi3433, 17.11.1992<br />
Peruskarttalehti 2123 12 B<br />
Lääninhallituksen päätösnro 102/VI, 15.2.1962<br />
Lisätietoja:<br />
Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä.<br />
Suomen Geologinen Seura, 375 ss.<br />
1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä<br />
(Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen<br />
lähtevää metsäautotietä n. 700 m<br />
“Kurusen männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu<br />
juuristoineen. Aikaisemmin rauhoituspäätökseen<br />
kuului myös pienikokoinen (4 m pitkä) käärmekuusi,<br />
joka kuitenkin on kuollut ja tahallisesti hävitetty paikalta.<br />
Täten käärmekuusen osalta rauhoitus on lakkautettu.<br />
Hirviniemen kylä, Junkkari RN:o 5:31<br />
Peruskarttalehti 2123 12 B<br />
Lääninhallituksen päätösnro 769/VI, 9.4.1969<br />
1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)<br />
1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km<br />
luoteeseen<br />
Vanha ja korkea mänty, joka nykyisin on jo keloutunut,<br />
on rauhoitettu juuristoineen.<br />
Vattulan kylä, Kortejärvi RN:o 4<br />
Peruskarttalehti 2124 10 C<br />
Lääninhallituksen päätösnro 94/VI, 27.1.1959<br />
30 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
1.2.16. Teisko, Kämmenniemi,<br />
Viitapohjantietä noin 1,24 km<br />
Viitapohjaan päin<br />
Tien törmällä oleva suurikokoinen säännöllisen nelihaarainen<br />
kuusi ns. “Ylä-Pirilän nelihaarainen” on<br />
rauhoitettu juuristoineen. Mäellä kasvaa lisääkin<br />
monihaaraisia kuusia ja perimätiedon mukaan joskus<br />
alueella kasvoi jopa kuusihaarainen kuusi.<br />
Värmälän kylä, Uusi-Pirilä Rn:o 2:321<br />
Peruskarttalehti 2124 10C<br />
Ympäristölautakunnan diaarinro 829/641/97 4.2.1997<br />
1.2.17. Teisko, Kuorannantie,<br />
Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen<br />
“Ryssän männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu<br />
juuristoineen.<br />
Kuorannan kylä, Heinäsuo RN:o 1:78<br />
Peruskarttalehti 2124 11 B<br />
Lääninhallituksen päätösnro 16/VII, 17.1.1972<br />
1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja<br />
Tikkamännyntien risteys<br />
Neljän lakkapäämännyn ryhmä on rauhoitettu juuristoineen.<br />
Yksi puista on kuollut ja sen rauhoituspäätös<br />
on lakkautettu.<br />
Kiimajoen kylä, Mattila RN:o 3:204<br />
Peruskarttalehti 2124 11 B<br />
Lääninhallituksen päätösnro 415/VI, 20.5.1964<br />
Kari Korte<br />
Luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu mänty, joka nykyisin on<br />
keloutunut (1.2.15).<br />
1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila<br />
Asuntilan kylässä oleva, osaksi käärmekuusimainen<br />
kuusen muoto (Picea abies f. virgata) on rauhoitettu<br />
31.7.2001 juuristoineen maanomistajan aloitteesta.<br />
Asuntilan kylä, Lauttametsä Rn:o 3:7<br />
Peruskarttalehti 2124 11 C<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen päätösnro 1900L0681-251,<br />
31.10.2001<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 31
Luonnonsuojelualueet<br />
Kartta 3. Luonnonmuistomerkit<br />
32 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Luonnonsuojelualueet<br />
Kari Korte<br />
Likokalliota on kutsuttu myös Liittokallioksi sen historian vuoksi. Ehkäpä tätä<br />
siirtolohkaretta on käytetty käräjäpaikkana<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 33
Muut suojelualueet<br />
2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt<br />
muut suojelualueet<br />
2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon<br />
laskeva eteläisin puro<br />
Itse Myllypuro on esitelty luonnonsuojelualueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro.<br />
Juhansuolta laskevan puronvarren runsaslajisessa<br />
kasvillisuudessa on lehtomaisia ja korpimaisia piirteitä<br />
- alueella kasvaa mm. tesmaa (Milium effusum), purolitukkaa<br />
(Cardamine amara) ja lähdetähtimöä (Stellaria<br />
alsine) sekä runsaasti kaislasaraa (Carex rhynchophysa).<br />
Erityisen merkittävä on Tamrockin tehtaan<br />
pohjoispuoleinen avolouhikko, jossa kasvoi vuonna<br />
1999 parikymmentä tupasta harvinaista hajuheinää<br />
(Cinna latifolia, Dir II, R, NT, V). Puro täyttää Tamrockin<br />
tehtaan pohjoispuolella metsälain kriteerit<br />
luonnontilaisesta purosta. ***<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.<br />
- Talvikki 6(1): 10-21.<br />
2.2. Vaakkolammin ja Likokallion<br />
alue<br />
Vaakkolammin ja Likokallion alue on esitelty luonnonsuojelualueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 1.1.3.<br />
2.3. Peltolammi- Pärrinkoski<br />
Kohde on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.4<br />
2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon<br />
etelärinne Hervannan valtaväylän<br />
itäpuolella<br />
Alue on kasvistonsa puolesta tärkeä rauhoituskohde.<br />
Uuden moottoritien rakentamisen yhteydessä paikka<br />
menetti merkitystään, vaikka se alkuperäislinjauksen<br />
mukaan ei kokonaan jäänytkään tien alle. Viimeaikaiset<br />
raivaukset lienevät jo tuhonneet osan alueen monilajisesta<br />
kokonaisuudesta. Pensaston raivaus on kohtalokasta<br />
varsinkin tesmayrtille (Adoxa moschatellina,<br />
UH-AL), joka Tampereella on erittäin uhanalainen<br />
laji. Vuoden 1999 kevätkesällä tesmayrttiä löytyi alueen<br />
eteläpuolen mäeltä kymmeniä yksilöitä, mutta<br />
paikka on kovan kulutuksen kohteena. **<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1986: Luontokohteita kantakaupungissa: Vihiojan<br />
puronvarsilehto. - Tammerkoski 4/86: 4-6.<br />
2.5. Pehkusuo<br />
Veisun kaupunginosan eteläpuolella sijaitseva suo on<br />
edustava vaikkakin pieni. Hallilan asuntoalueen rakentamisen<br />
jälkeen Pehkusuo on joutunut lähelle asutusta.<br />
Sen merkitys luonnontilaisena suona on entisestään<br />
korostunut, kun muut lähistön suot on rakentamisella<br />
tuhottu. Suo on osittain rämettä ja osittain<br />
nevaa ja sillä kasvaa kaikkia tavanomaisia soilla elävien<br />
perhosten ravintokasveja. Kasvisto on tyypillistä<br />
suokasvillisuutta, mutta mainitsemisen arvoinen lienee<br />
kuitenkin juurtosara (Carex chordorrhiza). Hyönteislajistoon<br />
kuuluvat mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha<br />
microgamma), herttakangasyökkönen (Anarta<br />
cordigera), hentopussikas (Sterrhopterix standfussi),<br />
seittipussikas (Phalacropterix graslinella), harmopussikas<br />
(Acanthopsyche atra) ja rämehopeatäplä (Proclossiana<br />
eunomia). Harvinaisempaa lajistoa edustaa koisaperhosiin<br />
kuuluva laji Pediasia truncatella ja vesiperhosista<br />
valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi luokiteltu<br />
rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes, NT), joita ei<br />
tunneta muista Tampereen luontokohteista. Vähäpuustoisena<br />
tai avoimena luonnontilaisena suona Pehkusuo<br />
on metsälain mukainen kohde. Lähistöllä on<br />
muutaman vuonna 1990- ja 2000-luvuilla (viimeksi<br />
2002) kuultu kehrääjän (Caprimulgus europaeus) surinaa.<br />
**<br />
2.6. Iidesjärvi<br />
Kasvillisuus<br />
Runsasravinteisen järven rannat ovat luhtien ja ruovikoiden<br />
täyttämiä, mutta pohjoisrannat ovat osittain<br />
kovarantaisia ja lähteisiä. Yleisesti rannat ovat vallanneet<br />
joko järviruoko (Phragmites australis) ja leveäosmankäämi<br />
tai viiltosara ja viitakastikka (Calamagrostis<br />
canescens). Järvellä kasvaa myös kapeaosmankäämiä<br />
(Typha angustifolia). Kosteat rantametsät koostuvat<br />
lähes kokonaan harmaalepästä, jotka ovat osin lehtoisia<br />
tai korpimaisia. Lehtomaisia piirteitä löytyy lähinnä<br />
Vuohenojan liepeiltä ja Puhoonlahden seuduilla.<br />
34 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Muut suojelualueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Linneläinen “erehdys” kukkii Kaarilassa<br />
T<br />
ouko-kesäkuun vaihteessa, tuomien puhjettua kukkaan, kukkii Tampereella myös muuan<br />
komean keltakukkainen ja liuskalehtinen kasvi. Monet sitä ihmettelevät ja monet siirtäneet<br />
puutarhaankin, jossa se osoittautuu hyvin kiitolliseksi ja leviäväksi koristekasviksi. Kesäksi se<br />
yleensä kuihtuu varsin näkymättömiin. Huomiota kiinnittää myös sen sijoittuminen Tampereen länsipuolelle,<br />
itäpuolella sitä näkee enintään vain istutettuna omakotitalojen pihojen kukkapenkeissä.<br />
Länsipuolella, Raholan-KaariIan alueella se on levinnyt osaksi muurahaisten levittämänä pensasaitojen<br />
alle, pensaikkoihin ja pihoihin, Näsinkalliolla (josta se tunnetaan ainakin 1958 lähtien) se on<br />
kiivennyt kallionlaelle. Tampereella sen lähtökohta lieneekin Kaarilan kartanon ympäristö, mutta<br />
tunteaksemme sen levinneisyyshistoriaa, on palattava 1700-luvulle, aikaan, jolloin vuosisataisnero,<br />
ruotsalainen Carl von Linne laati systemaattista järjestelmäänsä kasvien luokittelemiseksi.<br />
Linne oli ylenpalttisen ihastunut “Fumaria spectabilikseen” (nyk. Dicentra spectabilis) eli särkyneeseen<br />
sydämeen, jota hän ylisti koristekasvina. V. 1764 hän kirjoitti suomalaiselle Eric Laxmannille ,<br />
joka oli ilmoittanut lähtevänsä papiksi Obin yläjuoksulle Siperiaan ja tarjoutunut keräämään sieltä<br />
kasvien siemeniä.Linne luetteli kasveja, joiden siemeniä toivoi Laxmannin keräävän, joukossa mm.<br />
särkynytsydän: “Jos meillä olisi niitä puita ja ruohoja, joita Siperiassa kasvaa, saisivat puutarhamme<br />
uuden loiston ja maailman. Herra Maisteri voisi tehdä isänmaastamme kauniin ja ihanan jos Herra<br />
Maisteri tahtoisi lähettää minulle Siperiassa villeinä kasvavien kasvien siemeniä ja voisi siten saada<br />
koko jälkimaailman ylistämään itseään”, kirjoitti Linne kaunopuheisesti.<br />
Laxmann toimitti siemeniä ja Linne riemuitsi: “Sain tänään Fumaria spectabiliksen siemeniä perimmäisestä<br />
Siperiasta”. V. 1765 hän kuitenkin totesi pettymyksekseen, että siemenistä olikin noussut<br />
aivan toinen Fumaria-laji, joka sekin kyllä kauneutensa ansiosta ilmeisesti pian tulisi yhdeksi Euroopan<br />
puutarhojen yleisimmistä kasveista. Tämän Corydalis nobiliksen, eli jalokiurunkannuksen, Linne<br />
kuvasi “Systema Naturaen II osan 12. painoksessa v. 1767.<br />
Ilman Laxmannin erehdystä jalokiurunkannusta siis olisi tuskin tullut Eurooppaan - ainakaan<br />
näin varhain. Ei ole pelkkä sattuma sekään, että Tampereen Kaarila, P.A. Gaddin (1727-97) kotitila oli<br />
jo varhain jalokiurunkannuksen, viljelypaikkana. olihan Gadd Linnen aikalainen ja tunsi Linnen henkilökohtaisesti.<br />
Gadd perusti Kaarilaan kasvitieteellisen puutarhankin ja on epäilemättä saanut Linnen<br />
kautta siemeniä. Laji lienee saapunut Suomeen siis 1700-luvun lopulla, ehkä ensinnä Turkuun,<br />
mutta samalta ajalta lienee alkuisin myös sen kasvaminen Tampereella. Joka tapauksessa ollaan varmoja,<br />
että suomalaiset esiintymät ovat peräisin myös siitä kukkapenkistä Uppsalan lähellä Hammarbyssä,<br />
missä sitä Linnen kasvattamana alunperin kasvoi ja Laxmannin erehdys toi tämän kevätkesän<br />
keltakukkaisen komistuksen <strong>tampere</strong>laistenkin silmäniloksi.<br />
Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 35
Muut suojelualueet<br />
Alueen kokonaislajimääräksi saatiin vuoden 1994 inventoinnissa<br />
peräti 271, josta 36 lajia oli villiintyneitä<br />
koriste- ja hyötykasveja, kuten mm. lännenkonnanmarja<br />
ja tomaatti.<br />
Lehtomaisissa osissa kasvaa mustakonnanmarjaa,<br />
koiranvehnää (Elymus caninus), lehtokortetta, lehtopalsamia<br />
ja lehtotähtimöä sekä kosteimmilla paikoilla<br />
rönsyrölliä (Agrostis stolonifera). Pohjoisrannan lehtomaisella<br />
osalla kasvaa mitä ilmeisimmin luonnonvaraisena<br />
humalaa sekä kevätlehtoleinikkiä. Lähteisissä<br />
rantakorvissa kasvaa mm. kevätlinnunsilmä ja isoalvejuuri<br />
(Dryopteris expansa). Saroista harvinaisempina<br />
esiintyvät itärannalla vesisara (Carex aquatilis) runsaana<br />
noin 100 metrin matkalla sekä idänpiukka- (Carex<br />
elata ssp. omskiana) ja mätässaraa (Carex cespitosa).<br />
Tampereella pohjoisrajallaan kasvaa Iidesjärvessä vesinenättiä<br />
(Rorippa amphibia) luhdan ja avoveden rajoilla.<br />
Vesinenätti on ilmeisesti laajentanut aluetta ja on<br />
yksi Iidesjärven tunnuslajeista. Kaakkoisosan rantaluhdissa<br />
ja Vuohenojan laskuojan varsilla kasvaa kantakaupungissa<br />
harvinaista vesihierakkaa (Rumex aquaticus).<br />
Alueella kasvavat lisäksi poimu- (Rumex crispus)<br />
ja suomenhierakka (Rumex pseudonatronatus). Itäpään<br />
laitumen edustalla ojan varressa kasvaa jokileinikkiä<br />
(Ranuculus lingua). Toinen Iidesjärven tunnuskasveista<br />
on piuru, jota kasvaa erittäin runsaana entisen kaatopaikan<br />
rannassa. Etelärannan erikoisuuksiin kuuluu<br />
myös kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia) ja hevoshaan<br />
polkujen varrella kasvava punasänkiö (Odontites<br />
vulgaris), joka esiintymä lienee Tampereen elinvoimaisin.<br />
Harvinaisiin Iidesjärven lajeihin kuuluu hevoshaan<br />
avoluhdassa kasvava nevaimarre (Thelypteris<br />
palustris). Vuoden 1999 kesällä järven kaakkoisrannan<br />
lampareesta ja entisen kaatopaikan länsipuolelta löytyi<br />
harvinaista poimuvitaa (Potamogeton crispus) ja litteävitaa<br />
(Potamogeton compressus) sekä Tampereella uhanalaista<br />
lapinvesitähteä (Callitriche hamulata, UH-AL,<br />
Metsätähti Oy:n ilmoituksen mukaan), joka on kirkkaiden<br />
vesien laji ja ilmentää siis lampareisiin tulevan<br />
veden laatua. Lintutornille johtavan polun alussa kasvaa<br />
runsas kasvusto isokäenrieskaa (Gagea lutea).<br />
Linnusto<br />
Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi, Iidesjärvi, sijaitsee<br />
lähellä keskustaa. Monipuolisen pesimälinnuston<br />
lisäksi järvellä lepäili aikaisemmin muuttoaikoina<br />
paljon lintuja. Hervannan valtaväylän rakentaminen<br />
on kuitenkin vähentänyt järven merkitystä muuttolintujen<br />
levähdyspaikkana, sillä tien alle jääneet järven<br />
itäpään tulvaniityt ja peltorinteet olivat muuttoparvien<br />
erityisessä suosiossa. Vielä jäljellä olevat linnuston<br />
Lasse Kosonen<br />
36 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Muut suojelualueet<br />
ja kasviston kannalta merkittävät osat Iidesjärven ympäriltä<br />
tulisikin suojella.<br />
Iidesjärven pesimälinnusto on köyhtynyt huomattavasti<br />
1970-luvulta lähtien. Syynä tähän on järven<br />
jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle. Vesilintujen<br />
lajimäärä ei ole olennaisesti laskenut 20 vuoden<br />
aikana, mutta parimäärät ovat laskeneet puoleen ja samalla<br />
linnusto on yksipuolistunut kolmeen valtalajiin:<br />
naurulokkiin (Larus ridibundus, VU), sinisorsaan<br />
(Anas platyrhynchos) ja silkkiuikkuun (Podiceps cristatus).<br />
Naurulokkien parimäärä on pysynyt järvellä melko<br />
lailla samana. Vuosittaiset vaihtelut voivat kuitenkin<br />
olla melkoisia. Määrät 1990-luvulla ovat vaihdelleet<br />
280 parista 730 pariin ja v. 2001 pesi järvellä 370<br />
naurulokkiparia. Silkkiuikkujen määrä on pysähtynyt<br />
järvellä noin kymmeneen pariin ja sinisorsien 25-30<br />
pariin. Nokikanoja pesii järvellä nykyisin joitakin pareja.<br />
Yksittäisinä pareina esiintyvät heinätavi (Anas<br />
querquedula, V), haapana (Anas penelope, V), lapasorsa<br />
(Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula, V), punasotka<br />
(Aythya ferina), telkkä (Bucephala clangula, V) ja<br />
kalalokki (Larus canus). Kun vertailukohdaksi otetaan<br />
1970-luku, jolloin sotkia pesi järvellä vielä kymmeniä<br />
ja nokikanojakin (Fulica atra) kymmenkunta, on selvää,<br />
että järven linnustollinen arvo on alentunut pysyvästi.<br />
Vesilintujen lisäksi järven ruovikoissa elävät satakieli<br />
(Luscinia luscinia), ruoko- (Acrocephalus<br />
schoenobaenus) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)<br />
sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Liejukana on<br />
pesinyt järvellä viimeksi 1999, mutta on senkin jälkeen<br />
tavattu vuosittain. Vuoden 2000 huhtikuussa Iidesjärven<br />
vanhan kaatopaikan kohdille rantaryteikköön<br />
ilmaantui Suomessa hyvin harvinainen pussitiainen<br />
(Remiz pendulinus). Tämä koirasyksilö aloitteli<br />
pesintää tekemällä koivun oksaan lajille tyypillisen<br />
pussimaisen pesän; naarasta ei kuitenkaan ilmaantunut.<br />
Talvella 2000-2001 havaittiin järvellä ainakin<br />
kaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus V) ja<br />
muuallakin Pirkanmaalla 10 yksilöä. Jänkäkurppa ei<br />
yleensä talvehdi Suomessa näin runsaana vaan on lähinnä<br />
satunaisesti talvella havaittu laji. Iidesjärvenkin<br />
pesivää lintukantaa verottavat Suomen alkuperäisluontoon<br />
kuulumattomat, mutta sinne hyvin sopeutuneet<br />
supikoira ja minkki. Iidesjärven itäpäässä on<br />
vuonna 1992 valmistunut lintutorni ja nyt ollaan<br />
suunnittelemassa toista lintutornia. Vuonna 2002 itäpäässä<br />
aloitettiin laidunnusprojekti, jolloin itäpään<br />
peltoalueelle tuotiin viisi hiehoa kesäksi. Laidunnusta<br />
jatkettiin myös v. 2003. Lisäksi Pirkanmaan lintutieteellinen<br />
yhdistys on talkoovoimin raivannut alueen<br />
pensaikkoja vuosina 2002-03.<br />
Lasse Kosonen<br />
Iidesjärven itäpäässä aloitettiin laidunnus vuonna 2002.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 37
Muut suojelualueet<br />
Hyönteistö<br />
Lajistosta tehtiin perusteellinen selvitys v. 2001. Järveltä<br />
tunnettujen hyönteisten lajimäärä on selvityksen<br />
mukaan 1263, joista suurimmat ryhmät ovat perhoset<br />
(571 lajia), kaksisiipiset (205 lajia) ja kovakuoriaiset<br />
(265 lajia). Iidesjärveltä tavattiin varsin niukasti<br />
uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, joilla olisi elinympäristö<br />
varsinaisella kosteikkoalueella. Tällaisia lajeja<br />
ovat Agapus striolatus-sukeltajakuoriainen (NT) ja<br />
pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis, NT). Silmälläpidettävä<br />
(NT) purovainokas voi elää jossain<br />
ympäristön virtavesiuomassa. Vaarantuneeksi (VU)<br />
luokiteltu vajayökkönen (Standfussiana simulans) löydettiin<br />
aineistosta, mutta laji ei elä kosteikkoalueella.<br />
Samoin lienee laita aaltoritariyökkösen (Catocala sponsa,<br />
NT) ja niinijäärän (Stenostola dubia, NT). Viinikanojan<br />
varresta tunnettu silmälläpidettävä (NT) mäkihiilikoi<br />
(Anacampsis fuscella) saattaa löytyä muualtakin<br />
Iidesjärven tuntumasta. Vähän tunnettujen ryhmien<br />
kohdalla tyypillisesti korostuu uuden esiintymistiedon<br />
voimakas kasvu. Näin asia on esim. perhossääskillä,<br />
joita löydettiin neljä Suomelle uutta lajia Näin<br />
tutkimus kasvatti suuresti faunistista tuntemusta. Iidesjärven<br />
rantaruovikko ja luhtaniityt tarjoavat elinympäristön<br />
monelle kosteikkobiotooppia vaativalle<br />
perhoselle. Tärkeitä ravintokasveja ovat järviruoko ja<br />
leveäosmankäämi. Maininnan arvoisia lajeja ovat ruoko-olkiyökkönen<br />
(Mythimna straminea), hentoruokoyökkönen<br />
(Archanara dissoluta), ruskolampiyökkönen,<br />
osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae), rytiyökkönen<br />
(Chilodes maritima), luhtakärsäyökkönen<br />
(Macrochilo cribrumalis) ja luhtaolkiyökkönen (Leucania<br />
obsoleta).<br />
Lisätietoja:<br />
Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja<br />
niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.<br />
Lahtonen, T. 1994: Tampereen Iidesjärven ranta-alueiden kasvisto.<br />
-Talvikki 18: 85-89.<br />
Lahtonen, T. 2003: Tampereen Iidesjärven itäpuolen kasvisto.<br />
Metsätähti Oy 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus,<br />
vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain seura ry. 2001: Iidesjärven<br />
hyönteisselvitys 2001.- Raportti ympäristönvalvontayksikössä.<br />
18 ss. + liitteet.<br />
2.7. Halimasjärvi<br />
Halimasjärvi on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.5.<br />
38 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Natura-alueet<br />
3. Natura-alueet<br />
Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna<br />
1995 se sitoutui noudattamaan unionin luonnonsuojeludirektiivejä<br />
Natura 2000 nimeä kantavasta<br />
suojelualueiden ja luonnonhoitoalueiden verkoston<br />
laatimisesta. Kyseiset direktiivit ovat Euroopan yhteisön<br />
luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön<br />
ja kasviston suojelusta annettu ns. luontodirektiivi<br />
(92/43/ETY) ja luonnonvaraisten lintujen<br />
suojelusta annettu ns. lintudirektiivi (79/409/ETY).<br />
Natura 2000 verkoston tavoitteena on turvata luontodirektiivin<br />
luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen<br />
sekä lintudirektiivin linnustonsuojelualueiden<br />
suojelu. Natura-alueisiin on sisällytetty alueita, jotka<br />
EU:n komissio hyväksyy luontodirektiivin mukaisiksi<br />
tärkeiksi alueiksi sekä alueet, jotka Suomi on ilmoittanut<br />
lintudirektiivin mukaisiksi linnustonsuojelualueiksi.<br />
Joitakin linnustonsuojelualueita lukuun<br />
ottamatta Natura 2000:een ei esitetä alueita, joiden<br />
suojeluperusteena olisi vain lajin elinympäristön suojelu<br />
vaan luontotyypille luonteenomaisten lajien<br />
elinympäristöjen suojelu tapahtuu luontotyypin suojelun<br />
yhteydessä.<br />
Luontodirektiivin mukaisilla toimenpiteillä on tavoitteena<br />
luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja<br />
yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten<br />
kasvi- ja eläinlajien suotuisan suojelutason<br />
varmistaminen. Luonto- ja lintudirektiivi edellyttävät<br />
uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien<br />
suojelua suojelualueita muodostamalla. Suojellut luontotyypit<br />
ja lajit on mainittu luontodirektiivin liitteissä I<br />
ja II. Lintudirektiivin kolmannen artiklan mukaan jäsenvaltion<br />
on toteutettava tarvittavat toimenpiteet<br />
kaikkien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen<br />
riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi,<br />
ylläpitämiseksi tai ennallistamiseksi. Jotta tavoite saavutettaisiin<br />
on sekä muodostettava suojelualueita että aktiivisesti<br />
hoidettava ja kunnostettava elinympäristöjä.<br />
Jäsenvaltioiden on osoitettava lukumäärältään ja kooltaan<br />
sopivimmat alueet erityissuojelualueiksi liitteessä I<br />
mainittujen lajien suojelemiseksi.<br />
Natura 2000 ohjelman toteuttamisesta säädetään<br />
luonnonsuojelulain 68 §:ssä ja ohjelmaan kuuluvilla<br />
alueilla luonnonarvojen suojelu tapahtuu yleensä<br />
luonnonsuojelulain keinoin. Luonnonsuojelulain<br />
(1096/1996) 10 § Natura-verkostoa koskevien säännösten<br />
mukaan hankkeilla ja suunnitelmilla ei saa heikentää<br />
niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty<br />
Naturaan. Toisaalta Natura 2000 ohjelmaan<br />
kuuluminen ei suoranaisesti vaikuta alueiden tämänhetkiseen<br />
käyttöön, alueilla ei tule voimaan luonnonsuojelulain<br />
9§:n toimenpiderajoitusta, joka koskee<br />
uusia luonnonsuojeluohjelmia eikä se vaikuta näille<br />
alueille oleviin voimassaoleviin lupiin. Luonnonsuojelulailla<br />
voidaan kuitenkin tarvittaessa antaa toimenpidekielto<br />
alueille, jotka kuuluvat luonnonsuojeluohjelmiin<br />
tai joilla on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja<br />
luontoarvoja. Valtaosa Naturaan tulevista alueista on<br />
jo entuudestaan luonnonsuojelulailla suojeltuja tai<br />
valtioneuvoston suojeluohjelmiin kuuluvia alueita.<br />
Vuoden 2000 kuluessa tulivat ehdolle kaksi uutta<br />
Natura-aluetta Tampereelle, jotka molemmat liittyvät<br />
voimakkaasti perinnemaisemaan.<br />
3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro<br />
Myllypuron purolehtoa on esitelty luonnonsuojelualueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 1.1.1.<br />
3.2. Nuorajärvi<br />
Nuorajärvi on - erityisesti ollut - merkittävä lintujärvi,<br />
joka kasvistoltaan on monipuolinen vaikkakin vailla<br />
merkittäviä lajeja. Tarkemmat tutkimukset järven<br />
lajistosta kuitenkin puuttuvat. Vesi- ja luhta-alueen<br />
kasvilajeja ovat isolimaska (Spirodela polyrrhiza), tylppälehtivita<br />
(Potamogeton obtusifolius), nuokku- (Bidens<br />
cernua) ja säderusokki (Bidens radiata) sekä vesisara,<br />
jotka kaikki ovat Teiskossa harvinaisia. Teiskossa sijaitsevan<br />
peltojen ympäröimän Nuorajärven pintaalasta<br />
(41 ha) on nykyisellään noin neljännes avovettä.<br />
Muut järven vesialueet ovat lähes luoksepääsemättömiä<br />
saraniittyjen, korte- ja leveäosmankäämikasvustojen<br />
ympäröimiä pieniä vesilaikkuja. Nuorajärven<br />
runsas kasvillisuus tarjoaa pesimäpaikkoja useille vesilintu-,<br />
kahlaaja- ja varpuslintulajeille. Järvellä on tavattu<br />
viime vuosikymmeninä useita Pirkanmaalla<br />
harvalukuisia lajeja kuten kaulushaikara (Botaurus stellaris,<br />
NT), heinätavi (V), mustakurkku-uikku (Podiceps<br />
auritus, Ldir), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa,<br />
luhtahuitti (Porzana porzana, Ldir), luhtakana (Rallus<br />
aquaticus) ja rytikerttunen. Järven vesilintujen pesimälajisto,<br />
joka vuonna 1997 käsitti 9 lajia, on pysynyt<br />
melko samanlaisena 1970-luvun puolivälistä lähtien.<br />
Jouhisorsa lienee tosin hävinnyt lajistosta ja mustakurkku-uikku<br />
on todennäköisesti kadonnut. Runsain<br />
laji naurulokki on taantunut 1980-luvun huippuvuosista<br />
(1700 paria) 110 pariin (1997) ja v. 2003 laji oli<br />
kadonnut kokonaan. Punajalkaviklosta (Tringa totanus)<br />
saattaa puolestaan tulla uusi pesimälaji, sillä sitä<br />
on tavattu järvellä useampana vuotena. Myös laulu-<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 39
Natura-alueet<br />
joutsen (Ldir, V) on uusi pesivä laji järvellä. Vesilintukannat<br />
ovat selvästi taantuneet viimeisen viidentoista<br />
vuoden aikana, mihin pääsyynä pidetään järven voimakasta<br />
umpeenkasvamista ja toisaalta järven runsastunutta<br />
pienpetokantaa. Merkityksellinen järvi on vielä<br />
mm. rantakanojen (luhtahuitti ja -kana) kannalta.<br />
Järvellä saalistavat säännöllisesti nuolihaukka (Falco<br />
subbuteo) ja kalasääski (Pandion haliaetus, Ldir, NT).<br />
Uudistulokkaana järvellä pesivän rytikerttusen paritiheys<br />
on kasvanut, joskin se on vielä alhainen. Nuorajärven<br />
harvinaisista kesävieraista mainittakoon kiljukotka<br />
(Aquila clanga, Ldir,eR), haarahaukka (Milvus<br />
migrans, Ldir, EN) ja rastaskerttunen (Acrocephalus<br />
arundinaceus VU), joka oleskeli paikalla kesällä 2000.<br />
Nuorajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1984: Nuorajärven, Tampereen Teiskon lintujärven,<br />
kasvillisuudesta. - Talvikki 8(1): 18-21.<br />
3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-<br />
Peräjoki-Peräjärven alue<br />
Peräjoen valuvesiletto Viitalan talon<br />
itäpuolella<br />
Kasvillisuus<br />
Peräjoen etelärannan lettomaisessa lehtokorvessa kasvaa<br />
ainoalla Tampereen kasvupaikallaan metsänemä<br />
(Epipogium aphyllum, R, VU), joka on valtakunnallisesti<br />
luokiteltu uhanalaiseksi ja Hämeessä vaarantuneeksi<br />
kasvilajiksi. Tosin viimeisin havainto on vuodelta<br />
1999, jolloin paikalla kasvoi yksi kymmensenttinen<br />
verso. Vuonna 2003 lajia etsittiin, tuloksetta. Metsänemä<br />
viihtyy lehto- ja kuusimetsissä, jotka ovat tarpeeksi<br />
vanhoja, varjoisia, multavia ja kosteita.<br />
Samassa lehtokorvessa metsänemän kanssa kasvavat<br />
myös kahdeksan muuta kämmekkälajia: soikkokaksikko<br />
(R), herttakaksikko (Listera cordata), pussikämmekkä<br />
(Coeloglossum viride, UH-AL), kirkiruoho<br />
( R, VU), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata),<br />
harajuuri, yövilkka (Goodyera repens) ja valkolehdokki<br />
(R). Muuta alueen lajistoa ovat mm. hetesara (Carex<br />
acutiformis, UH-AL-P), keltasara, vilukko ja lehto-orvokki.<br />
Muutenkin kohteen lajisto sisältää runsaasti<br />
lehtomaisia piirteitä. Esimerkiksi alueen keskivaiheilla<br />
kasvaa erittäin runsaasti lehtotähtimöä. Lettovilla<br />
(UH-AL) ja ketokatkero (Gentianella campestris, EN)<br />
ovat todennäköisesti kadonneet alueelta, sillä niistä ei<br />
ole tehty havaintoja moneen vuoteen. Viitapohjan kallioilla<br />
kasvaa runsas ja edustava joukko sammalia, joista<br />
osa on vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden lajeja.<br />
Alueen harvinaisempia lajeja ovat Anomodon longifolius,<br />
A. viticulosus, lehtosuikerosammal (Brachythecium<br />
rutabulum), Campyliadelphus chrysophyllum, Encalypta<br />
brevicolla (Pirkanmaalle uusi laji v. 2001, Ari Parnela),<br />
Homomallium incurvatum, Hypnum imponens, Myurella<br />
julacea, Plagiomnium rostratum, Taxiphyllum wissgrillii,<br />
Timmia austriaca. Vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden<br />
lajeja alueelta ovat mm. Taljaruostesammal,<br />
Bartramia halleriana, Cnestrum schisti, Distichium capillaceum,<br />
Ditrichum flexicaule, Encalypta ciliata, E.<br />
streptocarpa, Grimmia elatior, viuhkasammal (Homalia<br />
trichomanoides), kutrisammal (Homalothecium sericeum),<br />
Kiaeria blyttii, Leucodon sciuroides, Mnium stellare,<br />
Neckera crispa, Plagiopus oederianus, Platydictya<br />
jungermannioides, Saelania glaucescens ja kalkkikierusammal<br />
(Tortella tortuosa). Etelänpuoleinen jyrkänne<br />
Peräjärvelle asti ja sen alainen rehevä korpi täyttänevät<br />
metsälain tunnusmerkit luonnontilaisesta jyrkänteestä<br />
ja rehevästä korvesta.***<br />
Hyönteistö<br />
Peräjoen notkosta on tavattu silmällä pidettäväksi luokiteltu<br />
vesiperhonen, puroriippasirvikäs (NT). Laji on<br />
hyvin paikoittainen ja melko harvinainen ja joidenkin<br />
tutkimusten mukaan laji on yksi vähiten happamuutta<br />
sietävistä vesiperhosistamme. Happamuuden alarajaksi<br />
on saatu pH 6.4. Muuta harvinaista vesiperhoslajistoa<br />
ovat Sericostoma personatum ja Oecetis testacea.<br />
Peräjoen tienoon ketomaiset etelään viettävät rinteet<br />
ovat vanhastaan tunnettua palosirkan (Psophus stridulus,<br />
VU, eR) esiintymisaluetta. Jo 1980-luvulla<br />
löysi Pertti Nupponen palosirkan kyseisiltä rinteiltä.<br />
Sittemmin rinteet ovat metsitetty ja palosirkalle suotuisana<br />
elinympäristönä tuhoutuneet. Lajin arveltiinkin<br />
kadonneen alueelta, kunnes yllättäen vuonna 1999<br />
Nupponen havaitsi palosirkan rinteiden alapuolisella<br />
ketomaisella tienpenkalla, mutta uusintatarkastuksissa<br />
lajia ei ole enää havaittu. Mahdollisesti laji on hävinnyt<br />
Tampereen lajistosta. **<br />
Lisätietoja:<br />
Raunio, A. 1993: Metsänemä (Epipogium aphyllum) Tampereella ja<br />
Orivedellä. - Talvikki 17(2): 97-99.<br />
Mustalaisvuori-Majaketo-Järvenpää-Peräjärvi<br />
Alueella kasvaa erittäin arvokasta kallio-, lehto- ja ketolajistoa<br />
sekä vaateliasta lettolajistoa. Tunturikiviyrtin<br />
(Woodsia alpina, UH-AL-E) ja tikankontin (Dir II,<br />
Dir IV, R, VU) ainoat kasvupaikat Pirkanmaalla ovat<br />
näillä alueilla. Vuonna 1999 paikalta laskettiin kahdeksan,<br />
vuonna 2000 7 , vuonna 2001 6 ja 2003 8 kukkivaa<br />
tikankonttia. Tikankonttipaikan länsipuolella<br />
olevan pellon reunamilta havaittiin viisi kirkiruohoa<br />
(R, VU) kesällä 2001. Muista kasvilajeista kannattaa<br />
40 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Natura-alueet<br />
mainita liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale),<br />
häränsilmä, hirvenkello (Campanula cervicaria, VU),<br />
hietaorvokki, kirkiruoho (R, VU), pussikämmekkä<br />
(UH-AL), valkolehdokki (R), yövilkka, kotkansiipi,<br />
lehtoimikkä (mR), pahtanurmikka (UH-AL), ahosilmäruoho<br />
(Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, VU, V) ja<br />
tummaraunioinen. Laiduntaminen, joka piti aikaisemmin<br />
alueiden ketolajistoa yllä, on nykyään loppunut.<br />
Mustalaisvuoren tienoiden hakkuut ovat myös<br />
osittain muuttaneet kasvistoa. Alueilla kasvaa rikkaan<br />
putkilokasviston lisäksi arvokasta sammal- ja jäkälälajistoa,<br />
kuten Cratoneuron <strong>fi</strong>licinum ja silmälläpidettäväksi<br />
katsottu sirppihuurresammal (Palustriella falcata,<br />
NT), vaarantuneeksi (VU) katsottu röyhelökarve<br />
(Cetrelia olivetorum) ja kalliokeuhkojäkälä (Lobaria<br />
scrobiculata, NT). Tikankontin kasvupaikan kalliolla<br />
kasvaa harvinainen jäkälä, Caloplaca chrysodeta. Osa<br />
alueesta ( Järvenpää-Majaketo) on perustettu luonnonsuojelualueeksi<br />
vuonna 1991 (ks. 1.1.9.). Peräjärven<br />
lännenpuoleiset alueet kuuluvat lisäksi valtakunnalliseen<br />
soidensuojeluohjelmaan. ***<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1980: Tampereen pohjoispuoleisen<br />
liuskealueen kasvistollisia erikoisuuksia Teiskon Viitapohjassa.<br />
- Luonnon Tutkija 84: 188-189.<br />
Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon<br />
paikka, etelään viettävät rinteet<br />
Itse mäellä kasvaa rehevää lehtolajistoa, Piittalan talon<br />
laidunrinteellä on kasvanut harvinaista toukotaskuruohoa<br />
(Thlaspi caerulescens ssp. brachypetalum) ja muita<br />
ketolajeja, mutta alue on metsitetty ja lajisto lienee<br />
paljolti kadonnut. Seuraintalon valuvesiletolla kasvaa<br />
hetesaraa (UH-AL-P), kelta- ja äimäsaraa, soikkokaksikkoa<br />
(R), röyhysaraa (VU) ja muita tavanomaisempia<br />
lajeja. Alue on arvokas kokonaisuus, jossa syvennetyt<br />
tieojat ja pelikenttä ovat jo kuitenkin muuttaneet<br />
vesien valumasuuntia ja uhkaavat kosteikon säilymistä.<br />
Myös Piittalanmäen lehtoaluetta on muokattu<br />
voimakkaasti. Noin puolet rinteen metsästä on aukkokaadettu<br />
ja alue on voimakkaasti ruohottunut, mikä<br />
heikentää lehtolajiston elinmahdollisuuksia. Alueen<br />
eteläosat kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.<br />
**<br />
Lasse Kosonen<br />
Ketokatkero on suuresti taantunut laidunnuksen<br />
loputtua. Sillä on Teiskossa kaksi kasvupaikkaa.<br />
3.4. Iso - Murron haat<br />
Maakunnallisesti arvokkaalla Viitapohjan maisemaalueella<br />
sijaitsevien Iso-Murron hakojen arvo on lähinnä<br />
harvinaisessa kasvillisuudessa. Näillä kallioisilla<br />
hakasaarekkeilla laidunnettiin jopa 50 vuoden ajan,<br />
kunnes se loppui 1980-luvun aikana. Nyttemmin hakoja<br />
ympäröiville pelloille on istutettu kuusta ja koi-<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 41
Natura-alueet<br />
vua, mutta itse hakoja on hoitanut Tampereen ympäristösuojeluyhdistys.<br />
Alueelta harvennettiin puustoa ja<br />
pensastoa vuosina 1994, 1995 ja 2000-luvulla vuosittain.<br />
Hakojen avoimilla paikoilla ja laidoilla on niittymäistä<br />
kasvillisuutta pienruohoniityn ja heinäniityn<br />
mosaiikissa.<br />
Iso-Murron läntisellä ketolaikulla huomiotaherättäviä<br />
kasveja ovat valtakunnallisesti vaarantunut<br />
kirkiruoho (R, VU) ja valtakunnallisesti erittäin uhanalainen<br />
ketokatkero (EN) sekä vaarantuneisiin kuuluva<br />
ahosilmäruoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica,<br />
VU, V). Ketokatkeroa on tavattu kohteelta kaksi yksilöä<br />
vuosina 1998 ja 1999 ja 5 yksilöä 2003. Laikun<br />
kasvilajistoon kuuluu myös soikkokaksikko (R), mäkilehtoluste<br />
(Brachypodium pinnatum), keltasara, harmaapoimulehti<br />
(Alchemilla glaucescens), hernesara ja<br />
ketonoidanlukko (Bothrychium lunaria, NT).<br />
Iso-Murron ja Järvenpään välisellä ketoalueen<br />
pohjoisosassa kasvaa kuusikkoa, keskiosassa männikköä<br />
ja eteläosissa koivikkoa, jossa on mukana myös<br />
pökkelöitä. Alueella on myös laaja katajaketo, jolla<br />
kasvavat kelta- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum).<br />
Muuta lajistoa ovat nurmitatar (Bistorta vivipara), kevättädyke,<br />
vilukko. Vielä vuonna 2003 alueella kasvoi<br />
runsaasti vaarantuneeksi luokiteltua ahosilmäruohoa<br />
(V). Iso-Murron haat ovat mukana Pirkanmaan perinnebiotooppilistassa,<br />
jossa ne on luokiteltu maakunnallisesti<br />
arvokkaiksi. Kedon itäisellä osalla kasvoi yksi<br />
hirvenkello (Campanula cervicaria, VU) v. 2000 sekä<br />
kirkiruohoa ja soikkokaksikkoa.***<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125<br />
(Alueelliset ympäristöjulkaisut).<br />
3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun<br />
Kapeenlahden pohjukassa sijaitsee pienialainen vielä<br />
laidunnuksen alla oleva rantalaidun, jolla kasvaa EU:n<br />
luontodirektiivin mainitsemaa lietetatarta (Persicaria<br />
foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V). Lietetatarta esiintyy<br />
varsinaisen Natura-alueen ulkopuolellakin Kukkosaaren<br />
ja Kapeenniemen välissä. Itse asiassa koko Kapeenlahden<br />
rantavyöhyke on potentiaalista lajin esiintymäaluetta.<br />
**<br />
Lasse Kosonen<br />
Lasse Kosonen<br />
Ketoneidonlukko<br />
Nurmitatar<br />
42 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Natura-alueet<br />
Kartta 4. Natura-alueet<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 43
Natura-alueet<br />
Kartta 5. Lehtoneidonvaipan kasvupaikat<br />
44 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4. Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet<br />
Kasvilajien suojelussa pienet yksittäiset suojelualueet<br />
ovat merkityksellisiä, sillä niillä voidaan turvata monen<br />
äärialueellaan elävän harvinaisen lajin säilyminen.<br />
Kasvistollisesti arvokkaiden kohteiden kartoitus on<br />
tärkeää ennen maankäytön suunnittelua, jotta ne säilyisivät<br />
rakentamattomina. Tietämättömyyden vuoksi<br />
useita arvokkaita kasvikohteita on Tampereenkin alueella<br />
tuhoutunut. Esimerkkinä tästä on mm. luhtaorvokin<br />
(Viola uliginosa) katoaminen Tampereen lajistosta.<br />
Tampereen kasvitieteellinen yhdistys on tehnyt<br />
merkittävää ja ajantasaista selvitystä arvokkaista kasvillisuus-<br />
ja kasvistokohteista. Esiteltävät kohteet perustuvatkin<br />
valtaosaksi kasvitieteellisen yhdistyksen<br />
vuosilta 1984 ja 1990 peräisin oleviin raportteihin,<br />
mutta myös osaksi erillisiin julkaisuihin, jotka on<br />
mainittu kunkin kuvauksen lopussa. Lukuisat kohteet<br />
on tarkistettu myös 2000-luvulla. Valtaosa kohteista<br />
on pienialaisia ja lehtomaisia ja osasta kohteita<br />
on löydetty vain yhtä arvokasta kasvilajia. Esittelyyn<br />
on otettu mukaan myös kasvistollisesti monipuolisia<br />
luonnonsuojelualueita, jotka on kuitenkin tarkemmin<br />
esitelty kohdassa 1.1. Kohteiden lopussa olevat<br />
tähdet merkitsevät seuraavaa:<br />
*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy uhanalaisia<br />
lajeja<br />
** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista<br />
kasvillisuutta ja eläimistöä<br />
* = säästämisen arvoinen kohde<br />
4.1.1. Tampereen kaupungin omistama<br />
Nokian hevoshaka<br />
Alueella on pitkä historia viljely- ja laidunalueena.<br />
Maaveräjänlahden lounaispuoli on ollut viljeltynä jo<br />
1700-luvun alusta lähtien. Hevoshakaa lienee myös<br />
kaskettu. Kaskeaminen ja puuston hakkaaminen kotitarvekäyttöön<br />
on muokannut alueesta lehtipuuvaltaisen,<br />
ja sitä on muokattu myös puistometsiköksi. Paikan<br />
historiasta johtuen alueen kasvillisuudessa on selvä<br />
kulttuurillinen leima. Luonnontilaisimpana ovat<br />
säilyneet suot, joiden väliset kannakset ovat korpea ja<br />
lehtokorpea. Alueen kasvilajisto oli vuoden 1993 inventoinnissa<br />
308, mikä jo sinänsä kielii luonnon monipuolisuudesta.<br />
Alueen vanhoissa rudanottokuopissa kasvaa kilpukkaa<br />
(Hydrocharis morsus-ranae), tylppälehtivitaa<br />
(Potamogeton obtusifolius) ja isolimaskaa (Spirodela polyrhiza),<br />
jotka kaikki ovat kohtalaisen harvinaisia,<br />
mutta vesien rehevöitymisen myötä yleistyneet. Lisäksi<br />
kuopilla kasvaa runsaasti isokarpaloa (Vaccinium<br />
oxycoccos). Rantaosuuksilla kasvaa suhteellisen harvinaista<br />
piukkasaraa. Alueen itäisimmän niemen tyvellä<br />
olevan korven kasvillisuutta luonnehtivat suo-, lehto-,<br />
kulttuuri- ja metsäperäiset lajit. Niemen tyvellä kasvavat<br />
sellaiset lajit kuin pikkutalvikki (Pyrola minor),<br />
korpialvejuuri (Dryopteris cristata), koiranheisi, maahumala,<br />
keltavuokko (UH-AL-P) ja sudenmarja (Paris<br />
quadrifolia). Kallioisella niemellä kasvaa mm. kissankäpälä<br />
(Antennaria dioica), pihatähtimö (Stellaria<br />
media), lehtoarho ja sormisara (Carex digitata).<br />
Alueen rehevin ja lehtomaisin kasvillisuusvyöhyke<br />
on pellon pohjois- ja koillispuolella, josta löytyvät<br />
kaikki yleisimmät lajit. Koillispuolen kasvilajistoon<br />
kuuluvat mustakonnanmarja, valkovuokko, syyläjuuri ,<br />
lehtopalsami, keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja<br />
lehtonurmikka (Poa nemoralis). Pohjoispuolisen alueen<br />
merkittävimpänä lajina kasvaa pohjoisilla äärirajoillaan<br />
(30 yksilöä vuonna 1993, 23 yksilöä vuonna<br />
2002) lehtokieloa (Polygonatum multiflorum), joka lienee<br />
luonnontilainen esiintymä. Lehtomaisuus jatkuu<br />
myös kohti moottoritietä, mm. lehmusta ja sinivuokkoa<br />
(mR). Moottoritien ja Maaveräjänlahden välissä<br />
alueen itäosissa esiintyy myös ketokasvillisuutta kuten<br />
mäkitervakkoa (Lychnis viscaria).<br />
Merkittävintä kulttuuriperäistä lajistoa Pirkkalaan<br />
vievän tien varrella olevalla entisellä pellolla edustavat<br />
mm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), peltovirvilä<br />
(Vicia hirsuta) ja ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum),<br />
isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), ruostehappomarja<br />
(Berberis vulgaris), karhunköynnös (Calystegium sepium)<br />
ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum).<br />
Vesirajalla olevia lajeja ovat rantayrtti, keltaängelmä<br />
(Thalictrum flavum), isohierakka (Rumex hydrolapathum)<br />
sekä hirssi- ja mätässara. Varsinaista vesikasvillisuutta<br />
edustavat isosorsimo (Glyceria maxima), jokileinikki<br />
ja karvalehti (Ceratophyllum demersum) sekä<br />
huomionarvoisena lajina myös litteävita (Potamogeton<br />
compressus). Lisäksi purovitaa (Potamogeton alpinus)<br />
kasvaa suppealla alalla.<br />
Alueen rannat ovat paikoin luonnontilaisen kaltaista<br />
tai lähes luonnontilaista ajoittain veden vallassa<br />
olevaa metsä- tai pensaikkorantaluhtaa. Luhdat ovat<br />
metsälain mukaisia, vaikka puusto luhdilla ei olekaan<br />
kovin vanhaa. Muiden muassa niemelle johtava kannas<br />
on osin luhtavaikutteinen. Tuleva Rajasalmen sillan<br />
levennys saattaa tuhota osan tästä monipuolisesta<br />
ja arvokkaasta saarekkeesta kaupunkiympäristössä.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 45
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Lehtokielo kasvaa Pitkäniemen hevoshaassa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla.<br />
Talven 2000-2001 aikana alueen läpi vedettiin uusi<br />
maakaasulinja niin, että se väistää lehtokieloesiintymän.<br />
Sienistössä saatta piillä harvinaisia ja mielenkiintoisia<br />
lajeja. Alueella on runsaahkosti lahopuuta, ja<br />
mm. v. 2003 alueelta löytyi harvinainen risumattalakki<br />
(Ramicola haustellaris).***<br />
Lisätietoja:<br />
Karhe, H. & Portin, P. 1993: Lehtokielo Nokialla ja Pirkkalassa. -<br />
Lutukka 1/1993, s. 24.<br />
Kääntönen, M. 1993: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kasvillisuus<br />
ja kasvisto.- Raportti Tampereen kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä.<br />
Puronvarren runsaslajisessa kasvillisuudessa on lehtomaisia<br />
ja korpimaisia piirteitä - alueella kasvaa<br />
mm. tesmaa, purolitukkaa ja lähdetähtimöä sekä<br />
runsaasti kaislasaraa. Erityisen merkittäviä ovat puronvarren<br />
hajuheinäkasvustot (Dir II, R, NT, V).<br />
Kappaleessa 2.1. esitetyn Tamrockin tehtaan pohjoispuoleisen<br />
avolouhikon 20 tuppaan lisäksi hajuheinää<br />
havaittiin v. 1999 Vaasa-Pori-yhdystien länsipuolen<br />
puronvarren louhikoilla 18 tupasta. V. 2003<br />
paikalta laskettiin peräti 70 versoa. Tien länsipuolella<br />
puron varrella kasvaa lisäksi lehmuksia. Tamrockin<br />
pohjoispuolella ja yhdystien länsipuolella kyseinen<br />
puron varsi on metsälain mukaisessa tilassa. Puron<br />
pienilmaston säilymiseksi purolle olisi jätettävä suojavyöhyke.<br />
***<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.<br />
- Talvikki 6(1): 10-21.<br />
4.1.2. Ikuri, Leppioja<br />
Haukijärvestä laskevan puronvarren avolouhikolla havaittiin<br />
vuonna 1999 seitsemän hajuheinätupasta (Dir<br />
II, R, NT, V) ja v. 2003 kolme kituliasta versoa. Alueen<br />
metsät on kaadettu laajalta alueelta puron molemmin<br />
puolin, vaikkakaan ei aivan puron varteen ulottuen.<br />
Puro on tältä osin metsälain mukainen. Hajuheinän<br />
ja puroluonnon säilyminen nykyisellään edellyttää<br />
suojavyöhykkeen jättämistä puron reunamille. **<br />
4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan<br />
eteläisemmän puron varret<br />
4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro<br />
Puronvarsilehto on esitelty luonnonsuojelualueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 1.1.1.<br />
4.1.5. Kalkunvuori<br />
Mustalammin pohjoispuolella sijaitsevan vuoren etelärinne<br />
on vanhastaan tunnettu liusketta suosivan<br />
tummaraunioisen kasvupaikkana. Mereistä kalliohatikkaa<br />
on myös jäljellä alueen tallaantumisesta huolimatta.<br />
Tosin v. 1999 lajia ei havaittu johtuen ilmeisesti<br />
kuivasta kesästä. Jyrkän, maisemallisesti merkittävän<br />
rinteen juurella esiintyy lehtokasvillisuutta kuten mm.<br />
lehmusta, tuomea, lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR),<br />
mäki-(Arenaria serpyllifolia) ja lehtoarhoa sekä haisukurjenpolvea.<br />
Uhkana kallion kasvillisuudelle on kuluminen.<br />
Vuonna 2003 tehdyn sammalselvityksen mukaan<br />
jyrkänteeltä löytyi myös huomionarvoisia sammalia,<br />
kuten Homalothecium sericeum, Mnium stellare,<br />
46 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Taxiphyllum wissgrillii, Asterella gracilis, Ortotrichum<br />
rupestre ja Lejeunea cavifolia.**<br />
4.1.6. Villilänsaari<br />
Ilmeisesti suurta osaa saaresta on vanhastaan sekä<br />
viljelty että laidunnettu, minkä loputtua alueelle on<br />
kasvanut edustava - kaupungin alueella jopa poikkeuksellinen<br />
lehtipuumetsä. Alueella kasvaa runsaasti<br />
koivua, pihlajaa, leppää ja raitaa, joiden joukossa<br />
on myös lahopuuta ja pökkelöitä. Lisäksi rantavyöhykkeellä<br />
kasvaa edustavia mäntyjä. Saaren vanha<br />
metsä tarjoaa otolliset olot runsaalle linnustolle.<br />
Aluskasvillisuus on saarella rehevän lehtomaista ja<br />
sisältää mm. mustakonnanmarjan, koiranheisin, metsäruusun<br />
ja sinivuokon (mR). Rantalajisto on melko<br />
edustavaa, mm. siniheinä (Molinia coerulea), hanhenpaju<br />
(Salix repens) ja rantayrtti (Lycopus europaeus).<br />
Vuonna 1999 löydettiin saaren uimarannalle vievän<br />
tien varrelta melko harvinaista kylä- ja ojakellukan<br />
(Geum urbanum x rivale) risteymää, jonka harvinaisempaa<br />
lajiosapuolta - kyläkellukkaa kasvaa Villilänsaaressa<br />
ja Nokiantien varrella. Sittemmin risteymää<br />
löydettiin muualtakin saaresta. Alueelta on löydetty<br />
myös harvinaisia sammalia, kuten lehtonokkasammal<br />
(Eurhynchium angustirete) ja kalvashiippasammal<br />
(Orthotrichum pallens). Perhosista mainittakoon v.<br />
1994 saaresta saatu pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis),<br />
joka oli Pirkanmaalle uusi laji.<br />
Villilänsaari on tärkeä virkistysalue ja keskeinen<br />
arvokas luonnonalue, joka olisi jätettävä rakentamatta.<br />
Rakentaminen onkin kohteen suurin uhka. Vaikka<br />
saarta on aikoinaan käsitelty, niin sen keskiosien korven<br />
voi katsoa olevan järeine laho- ja maapuineen<br />
luonnontilaisen kaltaisessa tilassa ja siltä osin täyttävän<br />
metsälain kriteerit rehevästä korvesta sekä ehkä<br />
myös vanhana metsänä. ***<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M.2003: Tampereen Villilänsaaren kasvisto ja<br />
kasvillisuus (EH). - Talvikki 27: 101-114.<br />
4.1.7. Teeri-Villilän haka<br />
Alue on läntisen kaupungin keskeisimpiä. Alueen länsiosan<br />
kasvistossa esiintyy harjukankaalle ominaista<br />
lajistoa; Mustavuoren sorakuoppien liepeillä kasvavat<br />
sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), sarjakeltano<br />
(Hieracium umbellatum), häränsilmä ja kissankäpälä.<br />
Rauhoitetun, nyt kaatuneen katajan (ks. 1.2.3.) ja Nokian<br />
tien välillä on paitsi lehtomaista lajistoa myös<br />
jäänteitä ketomaisesta kasvillisuudesta, jota hevosten<br />
laidunnus osaltaan ylläpitää. Harvinaiset ketokäenminttu<br />
(Satureja acinos) ja soikkoratamo (Plantago media)<br />
ovat ilmeisesti kadonneet alueelta. Alueen itäpäässä<br />
kasvoi viljelyjäänteenä aaprottimarunaa (Artemisia<br />
abrotanum) , mutta se on nykyisin kadonnut.<br />
Myös kedon umpeenkasvu uhkaa sen kasvillisuutta.<br />
Alue on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa.<br />
Läheisellä Teerivuorella kasvaa tummaraunioista.*<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat.<br />
- Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.<br />
4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus:<br />
Villilänniemi-Raholan puhdistamo<br />
Vyöhyke on lähes ainoa kantakaupungin vielä perkaamaton<br />
ranta. Rantapalteen ja -rinteen kookas ja<br />
edustava puusto ja tiheä pensasto tekevät vyöhykkeestä<br />
linnustoltaan ja kasvistoltaan monilajisen kokonaisuuden.<br />
Puustosta näyttävimpiä ovat isot harmaalepät<br />
ja männyt. Uimarannan lähellä on luonnonmuistomerkkinä<br />
rauhoitettu kynäjalava (R, VU),<br />
(ks. 1.2.5.), jonka vieressä kasvaa harvinaisen suuri<br />
tuomi. Rantavyöhykkeen kallioilla kasvaa eteläistä ja<br />
vaateliastakin kalliokasvillisuutta. Varjoisan rantarinteen<br />
ylenpalttisen rehevästä kasvistosta löytyy sekä<br />
lehto- että kulttuurikasveja (mustakonnanmarja, koiranheisi,<br />
punaherukka (Ribes rubrum), lehtopalsami,<br />
lähdetähtimö, koiranheinä, lehtoarho). Eteläistä jäkälälajistoa<br />
edustavat rantakivillä ja -kallioilla vainiolaakajäkälä<br />
(Physcia subalbinea) ja siloruskokarve<br />
(Neofuscelia pulla). Sienistöstä mainittakoon harvinainen<br />
runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea,<br />
toinen tunnettu kasvupaikka Pirkanmaalla).<br />
Rantaosuuden ongelmana on kuluminen. Ongelmana<br />
on myös kynäjalavien tallaantuminen ja toisaalta<br />
tukehtuminen muun kasvillisuuden joukkoon. ***<br />
4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta<br />
Simolankatu 71:n kohdalla Pyhäjärven rantarinteeltä<br />
kirjattiin vuonna 1999 uutena lajina Tampereelle hentokiurunkannus<br />
(Corydalis intermedia). Tosin laji on<br />
havaittu paikalla jo 1950-luvulla. Esiintymä on tämän<br />
hetkisen tiedon mukaan Tampereen ainoa. Sinänsä<br />
hentokiurunkannuksen esiintymistä Tampereella voi<br />
odottaakin, sillä lajia kasvaa Nokialla, Pirkkalassa ja<br />
Lempäälässä. **<br />
4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta<br />
ns.Rasonhaka<br />
Alueella on hyvin säästynyttä kosteaa kangasmetsää,<br />
kallionaluskasvillisuutta ja rinnelehtoa. Alue on rehevän<br />
lehtomaista, mikä johtunee osittain ainakin kal-<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 47
Arvokkaat luonnonalueet<br />
lioperän vulkaniitista ja konglomeraatista. Osaa alueesta<br />
on laidunnettu pitkään, mistä juontuu nimi Rasonhaka.<br />
Lounaisrannalla kasvavat ukonputki (Herachleum<br />
sphondylium), karhunköynnös, hiirenporras, valkovuokko,<br />
viitaorvokki (Viola x ruprechtiana) ja rantaminttu<br />
(Mentha arvensis). Tohlopille ominaista rentovihvilää<br />
(Juncus bulbosus) on vesirajassa siellä täällä ja<br />
runsaana sitä on uposmuotoisena. Rantavyöhykkeeltä<br />
löytyy lisäksi niukalti harajuurta ja lähdetähtimöä ja<br />
alueen itäosasta niukasti isokäenrieskaa.<br />
Rantapolun yläpuolinen rinne on saniaisten valtaamaa<br />
aluetta lajeina hiirenporras ja kivikkoalvejuuri<br />
(Dryopteris <strong>fi</strong>lix-mas). Saniaisten lomassa kasvaa myös<br />
valko- ja sinivuokko (mR), tesma, koiranheisi, mustakonnanmarja,<br />
lehtonurmikka, lehtokorte, lehtoarho ja<br />
kielo (Convallaria majalis). Tuomi kasvaa alueella tiheinä<br />
ryteikköinä. Kalliolla kasvaa yllättäen pohjoispainotteinen<br />
laji himmeänahkajäkälä (Peltigera scabrosa).<br />
Rinnelehdon puilla kasvaa myös piirtojäkälää<br />
(Graphis scripta). Lännempänä lähellä Tesoman koulua<br />
tulevat vastaan kevätlinnunsilmä, kevätlinnunherne<br />
(mR), lehtomatara, lehtokorte ja tesma.<br />
Huolimatta Rasonhaan metsissä 1990-luvulla suoritetusta<br />
harventamisesta, on alueella vielä jonkin verran<br />
vanhaa, lahoavaa lehtipuustoa ja kolopuita järeän<br />
kuusipuuston katveessa. Huhtikuussa 2002 alueelta<br />
löytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä Tesoman koulun<br />
paikkeilta TV 2:lle saakka. Metsikkö onkin juuri tyypillistä<br />
liito-oravan elinympäristöksi ja alueen vanha lehtipuusto<br />
sekä Tohlopinjärven rannat tulisikin säilyttää<br />
koskemattomina. Myös alueen virkistyskäyttö puoltaa<br />
sen tulevaa säilyttämistä, vaikkakin alue on paikoin jonkin<br />
verran kulunutta ja roskaantunutta. Tohlopinjärven<br />
alue lienee kuitenkin asuntorakentamisuhan alla ja Ristimäen<br />
päälle onkin vuonna 2001 voimassa olevan asemakaavan<br />
mukaan kaavoitettu asuntoalue. *<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1999: Tampereen Rasonhaan-<br />
Ristimäen kasvillisuus ja kasvisto Tohlopin alueella. - Raportti<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue<br />
Vaakkolammi ja Likokallion alue on esitelty luonnonsuojelualueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 1.1.3.<br />
4.1.12. Pohtola, Lintulampi<br />
Lintulampi edustaa katoavaa ja harvinaista kosteikkoekosysteemiä,<br />
joita on aiemmin tuhottu tuntematta<br />
niiden arvoa. Ne ovat kuitenkin suomalaista luontoa<br />
parhaimmillaan. Tuntemattomiksi ne ovat usein jääneet<br />
siksi, että ne sijaitsevat kaukana asutuksista. Lintulammen<br />
luonto käsittää useita toisistaan suuresti<br />
poikkeavia biotooppeja, jotka vaihettuvat jyrkästi reuna-alueiden<br />
kuivasta metsätyypistä rehevään rantanevaan.<br />
Näiden välillä on erityyppistä ruohokorpea.<br />
Ihmisen vaikutus Lintulammen luontoon näkyy<br />
lammen ympärillä. Länsipuolelle on rakennettu leikkipuisto<br />
ja paikalle tuotu täytemaata. Koillis- ja itäpuoliset<br />
alueet ovat aikoinaan olleet viljelykäytössä,<br />
josta valuneet ravinteet ovat varmasti rehevöittäneet<br />
lammen luontoa. Leikkikentän alueella kasvillisuus on<br />
kulttuurivaikutteista, tavanomaista pihakasvillisuutta.<br />
Itäpuolisilla entisillä viljelyalueilla kasvaa sekaisin<br />
kulttuuri-, metsä- ja lehtokasveja mm. valkovuokko ja<br />
vuohenputki (Aegopodium podagraria). Alueen rehevyydestä<br />
kielii hiirenporras, jota kasvaa myös ympäri<br />
lammen olevalla reunavyöhykkeellä. Reunavyöhykkeen<br />
rehevyyttä osoittavat myös monet muut lehtomaisten<br />
maiden kasvit kuten metsätähti (Trientalis europaea),<br />
metsäkurjenpolvi (Geranium sylvestris) ja oravanmarja<br />
(Maianthemum bifolium).<br />
Lammelle päin mentäessä maapohja muuttuu jyrkästi<br />
kosteammaksi ja rahkasammaleisemmaksi.<br />
Vuonna 1994 lammen länsipuolella lammelle johtavan<br />
polun varrelta löydettiin suovalkkua (R) yksi yksilö ja<br />
vuoden 1999 tarkastelussa jälleen yksi yksilö sekä lammen<br />
eteläpuoliselta laskuojien väliseltä alueelta yksi<br />
yksilö. Muista kämmekkäkasveista tällä vyöhykkeellä<br />
kasvaa kohtalaisesti harajuurta. Muista vyöhykkeen<br />
kasveista mainittakoon leveäosmankäämi, pohjanpaju<br />
(Salix lapponum), riippasara (Carex magellanica) ja<br />
tähtisara (C. echinata) ja aivan lammen rannalla suokukka<br />
(Andromeda polifolia), isokarpalo, mutasara (C.<br />
limosa) ja jouhivihvilä (Juncus <strong>fi</strong>liformis).<br />
Itse lampi on hapan ja keskiravinteinen, jossa kasvaa<br />
mm. uistinvitaa (Potamogeton natans), isovesihernettä<br />
(Utricularia vulgaris), ulpukkaa (Nuphar lutea),<br />
harvinaisempana lajina pikkuvita (Potamogeton berchtoldii)<br />
ja isolimaska.<br />
Alueen ympäristöä on voimakkaasti rakennettu<br />
viime vuosina ja kasvillisuus on muuttumassa kulttuuriperäiseksi<br />
etenkin reunaosiltaan. Viheralueen kosteammassa<br />
osassa kasvillisuus on kuitenkin säilynyt tyypillisenä<br />
ja monipuolisena suolajistona. Ihmisen vaikutusta<br />
ei täällä ole paljon havaittavissa ilmeisesti alueen<br />
vaikeakulkuisuuden takia. Esimerkkinä lajiston<br />
muuttumisesta on, että leveäosmankäämiä ei alueen<br />
vanhojen asukkaiden mukaan esiintynyt vielä ennen<br />
1950-1960-lukujen vaihdetta, jolloin se tuotiin lammen<br />
rannalle.<br />
Lintulammen alue tarjoaakin kasvillisuuden puolesta<br />
hyvät mahdollisuudet pienimuotoiseen kosteikko-<br />
ja suoekotyyppiin tutustumiseen.**<br />
Lisätietoja:<br />
Sannamo, A. & Turunen, R. 1995: Kosteikko virkistysalueena.<br />
Lintulammen inventointi ja kehityssuunnitelma. - Opinnäytetyö,<br />
Hämeen ammattikorkeakoulu, 52 ss.<br />
48 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan<br />
vanha kaatopaikka ja sen ympäristö<br />
Yksi Niemen kaatopaikan jymylöytöjä oli punakatko, jota kasvaa<br />
alkuperäisenä vain Ahvenanmaalla.<br />
Lielahdenkadun itäpuolelle sijaitseva entinen kaatopaikka<br />
on muodostunut rehevän lehtomaiseksi. Alueen<br />
puusto on lehtipuuvaltaista, mutta paikoittain tapaa<br />
myös lehtikuusta ja pihtaa. Kohteella esiintyy runsaasti<br />
kulttuuriperäistä lajistoa, josta kannattaa mainita<br />
Pirkanmaalla harvinainen litulaukka (Alliaria petiolata).<br />
Muita alueen kummallisuuksia ovat Tampereelle<br />
uutena lajina harvinainen imeläkurjenherne<br />
(Astragalus glycyphyllos), vain Ahvenanmaalla luonnonvaraisena<br />
esiintyvä ja sielläkin rauhoitettu punakatko<br />
(Torilis japonica), ilmeisesti Suomen ainoalla<br />
kasvupaikallaan kultakirveli (Chaerophyllum aureum),<br />
Pirkanmaalle uutena lajina myrkkykirveli (Chaerophyllum<br />
temulum) ja isohukanputki (Aethusa cynapium<br />
subsp. cynapioides), Pirkanmaalla erittäin harvinainen<br />
kierumatara (Galium aparine), Suomessa harvinainen<br />
vata (Myosoton aquaticum) ja Tampereen seudulla<br />
harvinaisena kasvava jänönsalaatti (UH-AL-P).<br />
Lähinnä lajia kasvaa Lentävänniemessä. Alueella kasvaa<br />
lisäksi voimakkaasti harvinaistunutta ja harvinaista<br />
muinaistulokasta ketoraunikkia (Gypsophila muralis)<br />
sekä myös Manner-Suomessa harvinaista uustulokasta<br />
karvasaraa (Carex hirta), satunnaislajina Suomessa<br />
tavattua karvapillikettä (Galeopsis pubescens),<br />
rikkapalsamia (Impatiens parviflora), karvahorsmaa<br />
(Epilobium hirsutum), mäkikuismaa (Hypericum perforatum),<br />
isotakiaista (Arctium lappa), nurmikaunokkia,<br />
jänönapilaa (Trifolium arvense, UH-AL-P), nurmimailasta<br />
(Medicago lupulina), pihakurjenpolvea (Geranium<br />
pusillum) sekä vielä epäselvä karhunvatukkalaji<br />
tai -muoto (Rubus fruticosus-ryhmä). Alueella olisikin<br />
syytä tehdä lisätutkimuksia. Ks. lisää alueesta s.<br />
46-47.***<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 2000: Punakatkolla vanha esiintymä Tampereella<br />
(EH).- Lutukka 3/2000, s. 93-94.<br />
4.1.14. Epilänharju<br />
Kantakaupungin kautta kulkevasta harjujaksosta on<br />
Pyynikin ohella laajimpana säilynyt osa Epilänharjua.<br />
Harjun itäisin osa on 20 vuoden kuluessa kaivettu olemattomiin,<br />
kuten myös pohjoisin osa, johon on tosin<br />
sijoitettu runsaasti täytemaata. Epilänkadun ja Soraharjunkadun<br />
koillispuolella on rakennustoimilla hävitetty<br />
kasvistoltaan kaikkein keskeisintä harjun etelärinnettä.<br />
Etelärinteen vanhoihin kaivantoihin - joita kulutus-<br />
ja vesieroosio ovat laajentaneet - on levittäytynyt<br />
runsaasti sianpuolukkaa, joka sitoo maata. Sarjakeltanon<br />
harjurotu esiintyy alueella runsaana ja myös muu<br />
harju- ja kuivien kankaiden lajisto on edustettuna.<br />
Merkittävimpiä lajeja ovat häränsilmä ja itäpäähän<br />
keskittyneet kissankello (Campanula rotundifolia), keltatalvikki<br />
(Pyrola chlorantha) ja mäkitervakko. Länsiosan<br />
merkittävin laji on sarjatalvikki. Arvokkain osa<br />
ns. puolilehdon kasvistosta keskittyy harjun itäpäähän<br />
ja on ilmeistä, että mm. Parkanon radan rakentaminen<br />
ja maakaasuvoimalan toiminnot tuhosivat parhaimman<br />
osan Epilänharjua.<br />
Jäljelläolevasta kasvistosta mainittakoon vielä kissankäpälä,<br />
kielo, aho-orvokki (Viola canina), kalliokielo<br />
(Polygonatum odoratum), ketokeltto (Crepis tectorum),<br />
metsäruusu, ahokeltano (Hieracium vulgata -<br />
ryhmä), sinivuokko, nuokkuhelmikkä, lehtoarho, kevätlinnunherne<br />
ja mäkilehtoluste. Harjun laella viihtyy<br />
ketomaista lajistoa, josta mainittakoon keltasauramo<br />
(Anthemis tinctoria), ketonoidanlukko, (NT, UH-<br />
AL), hopeahanhikki (Potentilla argentea), karvaskallioinen<br />
(Erigeron acer) ja metsäapila (Trifolium medium).<br />
Epilänharjulta ensimmäisenä Suomesta löydetty<br />
lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta, CR) lienee<br />
hävinnyt. Sitten lajia on löydetty muutamasta muustakin<br />
paikasta Suomesta. Kulumisesta huolimatta Epilänharjun<br />
suojeleminen on hyvin perusteltua myös<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 49
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Niemen sahan mysteeri<br />
K<br />
asviharrastajan kohokohtia ovat hetket, joina hän löytää itsensä aiemmin tuntemattoman,<br />
jopa valtakunnallisesti harvinaisen lajiston tyyssijoilta. Tällaiseen kokemukseen voi<br />
yltää vielä jopa kantakaupungin alueella. Näin tapahtui vuoden 2000 aikana, kun Lielahden<br />
vanha Niemen sahan alue paljastui kaukaa vierailta mailta olevan lajiston puutarhaksi.<br />
Tapahtumat saivat alkunsa erään alueella liikkuneen paikallisen kulkijan havainnoista, joiden<br />
mukaan alueella kasvaa litulaukkaa ja jänönsalaattia - harvinaisia lajeja siis. Kuten asiaan<br />
kuuluu, niin tietoon suhtauduttiin aluksi terveen epäilevästi, mutta paikalle lähdettiin kuitenkin<br />
käymään. Onhan asia niinkin, että eihän tavallinen mattimeikäläinen lotkauttaisi silmiään moisien<br />
rehujen takia, ja havainnoista oli sentään saatu tarkka karttapiirroskin.<br />
Ei muuta kuin painuttiin kohteelle eräänä kauniina kevätkesän päivänä. Ilman täytti ylitsevuotava<br />
kasvun ja lisääntymisen riemu, josta äänekkäimmän vastuun kantoivat mustapääkerttu,<br />
peippo ja rastaat. Kososen Lasse olikin aivan perustellusti koristautunut normaaliin tapaansa<br />
lintukiikarein.. Tarkan kartan avulla löysimmekin ilmoitetut lajit. Päivä jäi kuitenkin mieleen<br />
siitä, kun Lasse havaitsi seisovansa keskellä runsasta kierumatarakasvustoa.<br />
Näiden havaintojen innoittamina myös alueen kasvitieteilijäpopulaatio kasvoi kesän mittaan.<br />
Kerta toisensa perään paljastui lisää kasvimaailman helmiä askarruttaen mieliä lajiston alkuperästä.<br />
Alueelta löytyi nimittäin koko joukko Suomessa lähinnä uustulokkaina ja painolastikasveina<br />
tunnettuja lajeja. Huomionarvoisimpia lajeja alueelta ovat punakatko, litulaukka, karhunvatukka,<br />
kierumatara, karvapillike, imeläkurjenherne, kultakirveli, myrkkykirveli, isohukanputki ja<br />
isotakiainen. Alueen erinomaisuudesta kertoo paljon se, että monet näistä lajeista ovat jopa Pirkanmaalla<br />
ennestään tuntemattomia. Punakatkoa tavataan vain Ahvenanmaalla, kierumataraa<br />
on aiemmin löydetty Pirkanmaalta vain Tampereen Kaukaniemestä, imeläkurjenhernettä on tavattu<br />
painolastikasvina sekä mahdollisesti riistanrehukasvina, kultakirveli on Etelä-Suomessa satunnaisesti<br />
tavattu laji, myrkkykirveliä ja isohukanputkea ei ole aiemmin tavattu Pirkanmaalla. Muuta<br />
alueella tavattua harvinaista lajistoa ovat mm. ketoraunikki, karvasara, vata, rikkapaisami,<br />
kanadankoiransilmä, nurmimailanen ja karvahorsma, joista kolme viimeksi mainittua ovat myös<br />
painolastikasveina tunnettuja.<br />
Monta kynänpäätä on pureksittu arvuuteltaessa lajiston alkuperää; ovatko kaukaiset lajit<br />
kulkeutuneet alueelle siemeninä jonkun kasviharrastajan pussihousujen nuhruisissa taskuissa vai<br />
kuinka Valaistusta asiaan tuonee alueen historiikki. Niemen saha rakennettiin jo vuonna 1889.<br />
Vuosien vaihtuessa vaihtui myös sahan omistaja, kunnes hyvästä rengistä tuli isäntä ja se paloi<br />
1970-luvun lopulla. Niemen sahan toisena omistajana vuodesta 1916 ollut Enqvist Oy aloitti tehdasjätteen<br />
sijoittamisen Niemen sahan alueelle. Kaatopaikalle vietiin vuoden 1975 luvan perusteella<br />
mm. kalkkikivi- ja rakennusjätettä sekä ylijäämämassoja. Samaa jätettä oli itse asiassa viety<br />
sinne jo ennen lupaa. Kerrankin jätteistä on iloa - nimittäin kalkkikivi ja sen jätemassa saattaa<br />
olla se keino, jolla erikoinen kasvilajisto on salamatkustanut Niemen sahan kaatopaikalle. Suomessahan<br />
kalkkikiveä esiintyy varsin niukasti, joten sitä on täytynyt tuoda maahan. Todennäköisin<br />
alkuperämaa on Viro, jossa kasvavat myös monet edellä mainituista lajeista.<br />
Kari Korte<br />
50 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Kari Korte<br />
Lasse Kosonen<br />
Kari Korte<br />
Niemen sahan kaatopaikan harvinaisuuksia:<br />
karvasara ylhäällä, karhunvatukka ylhäällä oikealla,<br />
imeläkurjenherne keskellä oikealla ja ketoraunikki<br />
alhaalla oikealla.<br />
Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 51
Arvokkaat luonnonalueet<br />
maisemallisista syistä. Epilänharjun niitty on mainittu<br />
Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125<br />
4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto<br />
Kyseessä on Pyhäjärven rantalehto suurine tervaleppineen,<br />
vaahteroineen ja tuomineen. Muusta kasvilajistosta<br />
mainittakoon Pirkanmaalla harvinainen vata,<br />
jota vuonna 1999 havaittiin kymmenittäin sekä kukkivina<br />
että ei-kukkivina, kotkansiipi, punakoiso, mustakonnanmarja,<br />
suokeltto, kyläkellukka (Geum urbanum,<br />
UH-AL-P), purolitukka, lähdetähtimö, lehtopalsami,<br />
keltamo, kevätlinnunsilmä, lehmus ja kynäjalava (R,<br />
VU). Rantakasvina kasvaa piuru ja ketokasveina hietalemmikki,<br />
kevätkynsimö ja pölkkyruoho. Lehto on<br />
myös erittäin uhanalaisen nuijasarvisienen (Xylaria<br />
hypoxylon, EN) yksi harvoista kasvupaikoista Suomessa<br />
(ks. myös 5.4.). Muita alueella kasvavia harvinaisia<br />
sieniä ovat kääpiölahorusokas (Pluteus podospileus),<br />
keltakääpä (Scutiger syringae) ja kuoriaisloisikka (Cordyceps<br />
entomorrhiza). Linnustosta voidaan mainita<br />
uhanalainen pikkutikka (VU). Rannansuuntaisesti<br />
kulkee paljon käytetty polku. Alue on vaarassa roskaantua<br />
läheisen asutuksen vuoksi ja keväällä 1993<br />
alueen puustoa raivattiin luvatta. Kohde tulisi kuitenkin<br />
säilyttää luonnontilaisena. ***<br />
4.1.16. Viikinsaari<br />
Viikinsaaren kasvi- ja sienilajistoa on esitelty kappaleessa<br />
1.1.2.<br />
4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja<br />
Lorisevanpuisto<br />
Tahmelan lähde on Tampereen suurin lähde. Sen ympäristöstä<br />
on kasvitietoja 1800-luvulta lähtien. Lähteen<br />
läheisyydessä kasvaa tyypillistä lehtokasvillisuutta,<br />
kuten lehtotähtimöä, lähdetähtimöä, lehtopalsamia<br />
ja koiranvehnää. Tahmelan lähteen laskupurosta etelään<br />
sijaitseva Pyhäjärveen pistävä niemeke (Lorise-<br />
Lasse Kosonen<br />
Hyhkyn nuijasarvisienikasvusto<br />
kasvaa lepänkannon tyvellä.<br />
52 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
vanpuisto) on rantapuustoltaan edustava kohde. Myös<br />
kaakkoon jatkuvalla rantaosuudella kasvaa näyttävää<br />
puustoa, jossa merkittäviä ovat suuret terva- ja harmaalepät.<br />
Suurimman harmaalepän ympärys on 166<br />
cm. Niemekkeessä kasvaa pensasmaisia kynäjalavia<br />
(R, VU), joiden lisäksi rannassa on luonnonmuistomerkiksi<br />
rauhoitettu yksilö (ks. 1.2.6.). Kasvistosta<br />
löytyy rantalehtojen ja kulttuuripaikkojen lajeja kuten<br />
tuomea, terttuseljaa ja istutusperäistä idänkanukkaa<br />
(Cornus alba) sekä kyläkellukkaa (UH-AL-P), maahumalaa,<br />
sudenmarjaa, mesiangervoa, ranta-alpia (Lysimachia<br />
vulgaris), lehtonurmikkaa ja harvinaista vataa.<br />
Alue on myös rantamaisemansa kannalta merkittävä<br />
kohde, jota haittaa kuitenkin roskaantuminen.<br />
Lähteen pohjoispuolelle rakennettiin vuonna 1993<br />
pyörätie ja rakentaminen lienee kohteen suurimpia<br />
uhkia. **<br />
4.1.18. Pispalan keto<br />
Pispala on kaupungin keskeisin yhtenäinen kulttuurikasviston<br />
esiintymäalue. Pihoilla ja teiden varsilla kasvaa<br />
runsaasti ns. vanhan kulttuurin seuralaiskasveja,<br />
kuten litutilliä (Descurainia sophia), rohtopernaruohoa<br />
(Sisymbrium of<strong>fi</strong>cinale), kolmisädetyräkkiä (Euphorbia<br />
peplus), pikkuhukanputkea (Aethusa cynapium ssp. cynapium),<br />
pikkutakiaista (Arctium minus) ja hentosavikkaa<br />
(Chenopodium polyspermum). Joukossa on myös<br />
ns. venäläiskauden kasveja - mm. idänukonpalko (Bunias<br />
orientalis) ja harmio (Berteroa incana). Alueella on<br />
vanhojen kauppapuutarhojen jäljiltä vanhakantaista<br />
koristepuu- ja pensaslajistoa ja villiintyneitä vanhoja<br />
koristekasveja.<br />
Erityisesti huomio kiinnittyy ns. Pispalan ketoon,<br />
jossa kasvaa runsas joukko ketojen, kulttuuriperäisiä<br />
sekä venäläiskauden kasvillisuutta. Kedolta löytyy idänukonpalkoa,<br />
ketoneilikkaa (Dianthus deltoides, NT),<br />
harmiota, pukinpartaa (Tragopogon pratensis), keltasauramoa,<br />
etelänaitovirnaa (Vicia sepium ssp sepium), ukontulikukkaa,<br />
(aho)pukinjuurta (Pimpinella saxifraga), istutusperäistä<br />
etelänmunkkia (Jasione laevis), humalanvierasta<br />
(UH-AL-P), kyläkellukkaa (UH-AL-P), kissankelloa,<br />
peltokiertoa (Convolvulus arvensis) sekä kelta-<br />
(Galium verum, VU) ja peltomataraa (Galium spurium).<br />
Aiempien havaintojen mukaan kedolla kasvaisi<br />
myös kelta-apilaa (Trifolium aureum, NT), mutta ilmeisesti<br />
vuoden 1999 kesän kuivuudesta johtuen lajia ei<br />
havaittu. Kedon uhkana on umpeutuminen ja sitä tulisikin<br />
niittää. Pispalan kulttuurikasvisto on ylimalkaan<br />
vähentynyt suuresti ja monet lajit ovat katoamassa. **<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, L. 1992: Tampereen Pispalan pihojen kasviston<br />
muutokset 24 vuoden (1967-1991) aikana. - Kasvitieteen pro<br />
gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos, Helsinki.<br />
94 s.<br />
4.1.19. Pyynikki<br />
Pyynikki on merkittävä harjukasvillisuuden esiintymisalue<br />
(ks. tarkemmin 1.1.3.).<br />
4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke<br />
Kallio- ja rantapalle sekä rantalehto, joka alkaa Sara<br />
Hildenin museolta ja jatkuu varsinaiseen Onkiniemeen,<br />
ovat maisemiltaan ja kasvistoiltaan erikoisia.<br />
Alueella on säilynyt Onkiniemen huvilasta ja Hakulinin<br />
puutarhasta peräisin olevia koristekasveja ja vanhoja<br />
kulttuuriseuralaisia, jotka kasvavat yhdessä lehtoja<br />
kalliolajiston kanssa. Alueella kasvaa kyläkarhiaista<br />
(Carduus crispus), valkopeippiä, harmiota, humalaa,<br />
kyläkellukkaa (UH-AL-P), ukonpalkoa, lehtoakileijaa<br />
(Aquilegia vulgaris), varjoliljaa (Lilium martagon),<br />
ukonhattua (Aconitum variegatum), puistolemmikkiä<br />
(Myosotis sylvatica), koiranheisiä, rantakanankaalia<br />
(Barbarea stricta), amerikanhorsmaa (Epilobium<br />
adenocaulon), koiranvehnää ja lehtoarhoa sekä jaloista<br />
lehtipuista vuorijalavaa (R, VU). **<br />
4.1.21. Tammerkoski<br />
Tampereen Tammerkoski oli pitkään lapinvesitähden<br />
(UH-AL) ainoa napapiirin eteläpuolelta tunnettu<br />
kasvupaikka, kunnes laji 1980- ja 1990-luvuilla löytyi<br />
myös Näsijärvestä ja Särkijärvestä sekä 1999 myös<br />
Suolijärvestä. Koskessa kasvavat myös harvinaiset<br />
sammalet; alueellisesti uhanalainen vellamonsammal<br />
(Fissidens fontanus, UH-AL) ja valtakunnallisesti<br />
uhanalainen koskisiipisammal (Fissidens pusillus, NT).<br />
**<br />
4.1.22. Tampellan tehdasalue<br />
Tampellan alueen kasvisto on ollut monipuolinen ja<br />
mielenkiintoinen. Koristepuita ja -pensaita sekä perennoja<br />
on laskettu alueella 70, muita kasveja lähes<br />
200. Suurin osa arvokkaista kasveista on jo hävinnyt<br />
tai vakavan häviämisuhan alaisina.<br />
Vanhalla asuinalueella - ns. Herrainmäellä - on<br />
vielä jäljellä entistä miljöötä, jonka olennaisena osana<br />
oli suuri puisto. Tällä alueella kasvavat sekaisin alkuperäinen<br />
ja kulttuurin seuralaiskasvillisuus. Menneestä<br />
kallionaluslehdosta muistuttavat mm. kielo,<br />
sinivuokko (mR), keltavuokko (UH-AL-P) ja mustakonnanmarja.<br />
Kallioketokasveista mainittakoon<br />
ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), lituruoho<br />
(Arabidopsis thaliana), mäkiarho, hiirenhäntä (Myosurus<br />
minimus), kissankello, mäkitervakko, kevätkynsimö<br />
(Erophila verna), ketotädyke (Veronica arvensis),<br />
kevättädyke (Veronica verna), keto-orvokki, mäkivirvilä<br />
(UH-AL-P), haurasloikko (Cystopteris fragilis) ja<br />
keltamaksaruoho (Sedum acre). Vanhan kulttuurin<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 53
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Kaupungin kulttuurikasviston muutoksia<br />
Muillakin kulttuurikasveilla koriste- ja hyötykasvien lisäksi on Tampereen kantakaupungissa<br />
ollut “historiallinen taustansa”. Niiden ilmestyminen on usein liittynyt johonkin<br />
historialliseen tapahtumaan tai vaiheeseen. Menestyminen ja jatkuvuus on taas ollut<br />
kiinni sellaisista ihmistoiminnan muodosta, jotka nykyaikana ovat muuttuneet. 1900-luvun alussa<br />
venäläinen viljantuonti ja 1 maailmansodan aikaiset rautatiekuljetukset yhdistyneenä venäläisen<br />
sotaväen oleskeluun ja linnoitustöihin Tampereella runsastuttivat useiden kasvien kantoja. Sellaisia<br />
olivat mm. harmio, idänkattara, ukonpalko ja unkarinpernaruoho. Ukonpalon kasvaminen Pispalassa<br />
muistuttaa sodanaikaisista linnoitustöistä siinä missä Kalevankankaalla edelleen esiintyvä<br />
idänkattara venäläisten kasarmien sijainnista. Puutalo-Tampereen pihoilla, katuvarsilla ja tunkioilla<br />
kasvoi ennen typekkäitä erityisolosuhteita vaatineita kasveja, kuten esim. hukanputki, myrkkykatko,<br />
kolmisädetyräkki, rohtopernaruoho ja litutilli. Saneeraus on muuttanut kasvuolosuhteet<br />
sellaisiksi, että vain sattuma on joitakin kasveja säilyttänyt mm. Pispalassa. Kolmisädetyräkkiä on<br />
seurattu kohta 40 vuotta eräässä pihassa. Monet näistä kasveista ovat samalla olleet puutarharikkoja,<br />
jotka ovat häviämässä uudisrakentamisen ulottuessa mm. entisten kauppapuutarhojen alueelle<br />
Pispalan-Epilän- Hyhkyn alueelle. Jäljellä olevat kasvitarhamaat, esim. Ala-Pispalan kiistaa<br />
herättäneet palstaviljelmät sekä mm. Muotialan puutarhat, ovat vanhakantaisten rikkojen tukialueita.<br />
Näitä kasveja ovat mm. peltotädyke, rautanokkonen ja hanhentatar. Rautanokkonen ja peltotädyke<br />
ovat olleet Finlaysonin Ajurikorttelin paikalle jo 1860-luvulla perustetun marja- ja omenatarhan<br />
vakituisia rikkoja, sillä niitä iti paljastetuista vanhoista maakerroksista. Monipuolinen<br />
vanha rikkakasvikanta ehti vakiintua myös 1916 perustetun Hatanpään siirtolapuutarhan alueelle,<br />
mistä jäänteitä oli vielä 10 vuotta sitten nähtävissä. Englantilaistyylisissä puistoissa, kuten Haiharassa<br />
ja Nottbeckin puistossa, on 1800-luvulta säilynyt saksalaisperäisestä heinänsiemenestä kylväytyneenä<br />
mm. valkopiippo, Haiharassa myös puistonurmikka sekä sen ja korpinurmikan risteymä,<br />
joka muutoin tunnetaan vain Tsekinmaan alueelta. Toinen ainutlaatuinen vanha heinäsiementulokas<br />
on amerikkalainen sammakonkello Leinolassa toisella Euroopasta tunnetulla kasvupaikallaan.<br />
Vanhaan kulttuurikasvistoon toivat täydennystä varsinkin 11 maailmansodan jälkeiset rautatiekuljetukset.<br />
Etenkin venäläiset tavaravaunut toimivat tehokkaina siementen levittäjinä. Jotkut<br />
kasvit säilyivät pitkäänkin kylväytymispaikoillaan radanvarsissa ja varsinkin lastauslaiturien liepeillä.<br />
Tonavanmaruna säilyi Nekalassa 24 vuotta, volganpernaruoho 30 vuotta, ja ketokaunokki<br />
on Pinnin sillan kupeessa kasvanut vieläkin kauemmin. Tampereen teollisuusalueille kulkeutui<br />
myös vierasta lajistoa mm. venäläisen ja puolalaisen kivihiilen mukana. Tampellan tehdasalueelle<br />
erityisesti vakiintui monenkirjava kasvisto, jonka osakkaina olivat esim. isomesikkä, tannervihvilä,<br />
ketotyräruoho, kissankita, kanadankoiransilmä ja piikkisalaatti. Sisämaassa hyvin harvinainen<br />
sirppimailanen kasvoi 40 vuoden ajan (vuoteen 2000 asti) yliopistonmäen eteläpuolella mahdollisesti<br />
vanhana hiilitulokkaana.<br />
Eräät muutkin kulttuurikasvit ovat Tampereella muinaistulokkaita tai ainakin vanhoja vilja- ja<br />
heinäsiementulokkaita. Edellämainittujen kasvien tavoin näidenkin (kelta-apila, jänönapila, ketokäenminttu)<br />
lajien kasvuedellistykset supistuvat jatkuvasti. Rautatiekuljetukset ovat paitsi vähentyneet,<br />
myös “siistiytyneet”. Vanhat purkauslaiturit on hävitetty, ympäristö betonoitu ja asfaltoitu.<br />
Radanvarret ovat sepelöityjä. Puutalokaupunginosat on saneerattu ja täydennysrakentaminen on<br />
etenkin viime vuosina supistanut entisiä ns. joutomaita. Tampellan alueen uudisrakentaminen on<br />
hävittänyt monipuolista lajistoa. Silloinkin kun rakentamisella tai katujärjestelyillä ei paikkaa<br />
tuhotakaan, kasvit häviävät maan pintakerroksen kuorimisella, nurmetuksilla tai asfaltoinnilla.<br />
Vanhan kulttuurilajiston erikoisuudet siis häviävät triviaalin lajiston saadessa usein seurakseen<br />
uusia koristekasvivalloittajia, kuten esim. lupiinin, jättipalsamin ja jättiputket. Uusia tulokkaita<br />
ilmaantuu enää vain nurmikoille, taimitarhoille ja esim. persianapilaviljelmille vieraan siemenseoksen<br />
mukana. Mutta ne eivät jää pysyvästi rikastuttamaan kaupungin kulttuurikasvistoa.<br />
Matti Kääntönen<br />
54 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
seuralaiskasveja edustavat asuinalueella kylämaltsa<br />
(Atriplex patula), kyläkellukka (UH-AL-P), seittitakiainen<br />
(Arctium tomentosum), kyläkarhiainen, keltamo<br />
ja hentosavikka. Ilmeisesti mullan mukana ovat<br />
alueelle kulkeutuneet pelto- (Veronica agrestis), persian-(Veronica<br />
persica) ja kaukasiantädyke (Veronica <strong>fi</strong>liformis).<br />
Mäellä kasvaa myös valkokukkaista niittyhumalaa.<br />
Pellavantehtaanmäen kiinnostavin kasvi on ollut ehdottomasti<br />
tannervihvilä (Juncus compressus), joka<br />
on Pirkanmaalla erittäin harvinainen. Samalla alueella<br />
kasvaa kujasorsimo (Puccinellia distans), joka<br />
kuuluu myös nopeasti harvinaistuneisiin vanhan<br />
kulttuurin seuralaisiin, vaikkakin laji toisaalta on<br />
yleistynyt teiden varsilla. Kulttuurilajeista mäellä<br />
kasvaa myös rohtopernaruohoa sekä harvinaisena<br />
koristekasvina ja viljelykarkulaisena tuoksuorvokki<br />
(Viola odorata). Kalliopainanteiden ranta- ja vesikasvisto<br />
on jo kadonnut: järvikaisla (Schoenoplectus<br />
lacustris), järviruoko, kurjenjalka (Potentilla<br />
palustris), rantakukka, pikkulimaska (Lemna minor),<br />
rantavihvilä (Juncus alpinoarticulatus), järvikorte<br />
(Equisetum fluviatile), rantaluikka (Eleocharis<br />
palustris), tupassara (Carex nigra ssp. juncella), tuhkapaju<br />
ja leveäosmankäämi. Mäen louhitun kallion<br />
seinämillä kasvaa runsaasti isomaksaruohoa (Sedum<br />
telephium) ja aiemmin myös mäkihorsmaa (Epilobium<br />
collinum). Mäellä oleva runsas tannervihviläkasvusto<br />
on todennäköisesti tuhoutunut vuonna 2001<br />
alueen rakentamisen ja kallion siivoamisen yhteydessä.<br />
Vuonna 2001 löytyi kuitenkin kaksi uutta tannervihvilän<br />
kasvupaikkaa: Lielahden Pohjanmaankadun<br />
luoteispäästä ja Messukylän kirkon kohdalla olevalta<br />
Messukylänkadun liikenteenjakajalta.<br />
Kasvitieteellisessä mielessä kiintoisimman lajiston<br />
muodostavat Tampellan alueella kulttuuri- ja<br />
tulokaskasvit. Harvinaisin ja erikoisin tulokaskasveista<br />
on isomesikkä (Melilotus altissimus), joka purjelaivakaudella<br />
levisi Suomeen painolastikasvina ja<br />
joka nykyään on koko maassa erittäin harvinainen.<br />
Vielä vuonna 1999 isomesikkää kasvoi Tampellan<br />
alueella, mutta voimakkaan rakentamisen vuoksi<br />
isomesikkä on todennäköisesti kuitenkin kadonnut<br />
alueelta. Rautatien varteen on ilmeisesti hiilen mukana<br />
kulkeutunut ketotyräruoho (Herniaria glabra),<br />
joka on myös Pirkanmaalla erittäin harvinainen.<br />
Vuoden 1999 kesän inventonnissa tehdasalueelta<br />
löytyi 27 ketotyräruohoyksilöä, jotka olivat jäämässä<br />
Tampellan uudisrakentamisen jalkoihin. Vuoden<br />
2000 kesällä löytyi enää 7 yksilöä, mutta kesällä<br />
Tampellan alueen katoavia harvinaisuuksia:<br />
ylhäällä piikkisalaatti, alhaalla tannervihvilä.<br />
Lasse Kosonen Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 55
Arvokkaat luonnonalueet<br />
2001 rakennetun parkkipaikan reunamilta peräti<br />
110 yksilöä. Muita rautatien vaikutuspiirissä kasvavia<br />
kulttuuriseuralaisia ovat kissankita (Chaenorhinum<br />
minus), partaohra (Hordeum jubatum), kanadankoiransilmä<br />
(Conyza canadensis), tannervihvilä<br />
ja piikkisalaatti (Lactuca serriola), joka on Hämeessä<br />
suurharvinaisuus (niukkana vielä 2003). Eri puolilta<br />
Tampellan aluetta löytyy myös rautanokkosta<br />
(Urtica urens), punasolmukkia (Spergularia rubra),<br />
peltokiertoa ja peltoukonnaurista (Erysimum cheiranthoides)<br />
ja aiemmin myös peltorastia (Anchusa<br />
arvensis). Koristepuina on alueella käytetty vaahteraa,<br />
puistolehmusta (Tilia vulgaris), lehmusta, hevoskastanjaa,<br />
siperianlehtikuusta, euroopanlehtikuusta,<br />
vuorijalavaa (R, VU), omenapuuta, tuomea<br />
ja visakoivua. Pensastoista löytyvät amerikanorapihlaja,<br />
korallikanukka, piha -ja puistosyreeni,<br />
idänvirpiangervo, hopeapaju (Salix alba), hansaruusu,<br />
villaheisi, piha -ja hovijasmike sekä tarhahappomarja.<br />
Tampellan alueen monipuolisen kasviston turvaamiseksi<br />
olisi jäljellä olevat kasvikohteet säilytettävä.<br />
Tällöin voitaisiin turvata kulttuurikasvien ja maakunnan<br />
uhanalaisten lajien - ensisijaisesti isomesikän,<br />
tannervihvilän ja ketotyräruohon - jatkuvuus.<br />
Vuonna 1999 ketotyräruohon ja tannervihvilän säilyttämiseksi<br />
alueella siirrettiin kymmenkunta ketotyräruohon<br />
ja neljä tannervihvilän yksilöä Tampellan<br />
vanhan tehdasalueen rakentamisen alta radan varteen.<br />
Vielä kesällä 2003 radan varrella kasvoikin<br />
muutamia tannervihviläyksilöitä. ***<br />
Tampella, Aspinniemi<br />
Lasse Kosonen<br />
Isomesikkä on säilyttänyt asemansa Aspinniemessä.<br />
Keinotekoisella Näsijärveen tehdyllä niemellä kasvaa<br />
harvinaista kissankitaa ja partaohraa, valtakunnallista<br />
harvinaisuutta isomesikkää, Pirkanmaalla erityisen<br />
harvinaista ketotyräruohoa sekä Länsi-Suomen merenrannoille<br />
tyypillistä tyrniä (Hippophae rhamnoides).<br />
Tyrni lienee joutunut paikalla ihmisen toimesta. Niemeä<br />
on osin käytetty maan ja kiven kaatopaikkana,<br />
mutta kyseinen toiminta ja rakentaminen saattaisivat<br />
tuhota nämä arvokkaiden lajien kannat Tampereen<br />
kasvilajistosta. Niemelle kasattua kivilouhetta alettiinkin<br />
murskata paikan päällä keväällä 2000 jättäen alleen<br />
näiden harvinaisten lajien esiintymispaikat. Ketotyräruohoa<br />
ei havaittukaan vuonna 2000, mutta sinnikkäänä<br />
lajina se ilmestyi jälleen kentälle vuoden<br />
2001 kesällä, jolloin laskettiin niemeltä peräti 115<br />
yksilöä. Saattaa olla jopa niinkin, että maapohjan rouhiminen<br />
avasi uutta elintilaa ketotyräruoholle. Isomesikkä<br />
oli v. 2003 varsin niukka. ***<br />
Ketotyräruohon muita Tampereen kasvupaikkoja<br />
ovat Santalahti, Tarastenjärven kaatopaikka, Ikurin<br />
maankaatopaikka sekä Epilän voimalaitoksen alue.<br />
Viimeisin havainto Santalahdelta on kuitenkin jo vuodelta<br />
1985 ja Tarastenjärveltä vuodelta 1995. Tampereen<br />
vankimmat ketotyräruohoesiintymät lienevät tätä<br />
nykyä Tampellan-Aspinniemellä sekä Epilän voimalaitosalueen<br />
reunamilta. Todennäköisesti Tampereen<br />
esiintymät liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa; mm.<br />
Tarastenjärven esiintymä lienee saanut alkunsa Aspinniemeltä<br />
kuljetettujen maamassojen mukana kulkeutuneesta<br />
aineksesta.**<br />
Lisätietoja:<br />
Kosonen, L. 2001: Ketotyräruoho (Herniaria glabra) veitsenterällä<br />
Tampereella - Talvikki 25(2): 75-78.<br />
Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1993: Alustava raportti Tampellan<br />
tehdasalueen kasvistosta. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
4.1.23. Viinikanoja<br />
Viinikanojan uomaa on jatkuvasti muokattu. Se on<br />
kuitenkin merkittävä ja maailman pohjoisin kalmojuuren<br />
(Acorus calamus) kasvupaikka. Kasvi lienee istutettu<br />
alueelle 1700-luvulla. Suurkasvuston rippeiden<br />
hävittäminen talvella 1989-1990 on tehnyt lajin säilymisen<br />
kyseenalaiseksi. Ruoppaus ja viemärityöt saattavat<br />
uhata lajia samoin kuin tarkoitukseton raivaaminen<br />
ja uoman täyttäminen. Mitkään työt eivät kuitenkaan<br />
edellytä kalmojuurta kasvavaan rantaviivaan kajoamista.<br />
Vuonna 1999 havaittiin Viinikanojan rannassa<br />
vielä kymmeniä kalmojuuriyksilöitä. Lajin seurana<br />
on monipuolinen kosteikko- ja kulttuurilajisto.<br />
Muusta lajistosta mainittakoon harvinaisena uustulokkaana<br />
pensastyräkki (Euphorbia virgata), vuorijala-<br />
56 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
va (R, VU), jota kasvaa koko Viinikanojan matkalla<br />
sekä saarni (UH-AL-E), joka on istutusperäinen ja<br />
vallannut ojan pohjoispuoleisen rannan. Pensastyräkin<br />
esiintymä joutui vuoden 2000-2001 talvella maanrakennustyömaan<br />
alle, mutta sitkeästi laji näyttää selviytyvän.<br />
**<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1990: Tampereen Viinikanojan kalmojuuri (Acorus<br />
calamus) 1938-90. - Lutukka 6(4): 116-118.<br />
marjaa ja laajalti kangaskortetta (Equisetum hyemale)<br />
itäpäässä. Koiruohoa ja ketomarunaa esiintyy Tampereella<br />
enää vain muutamassa paikassa. Radan pohjoispuolisella<br />
alueella on esiintynyt myös harvinaista pohjankevätmaljakas-sientä<br />
(Urnula hiemalis). Radan eteläpuolen<br />
kalliokedolla kasvaa mäkivirvilää, pölkkyruohoa<br />
ja peltokiertoa. Tämä kohde on mainittu Pirkanmaan<br />
perinnebiotooppijulkaisussa. Alueen uhkana on<br />
umpeutuminen ja sen puustoa olisikin harvennettava<br />
ja ketoja niitettävä. **<br />
4.1.24. Järvensivun radan varret<br />
Rautatien pohjoispuoliset rinteet ja hautausmaan aidan<br />
eteläpuoli ovat harjukasvien runsaimpia esiintymisalueita.<br />
Metsien aukkopaikoissa kasvavat mm. kissankello,<br />
kissankäpälä, nuokkukohokki (Silene nutans),<br />
häränsilmä, metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris)<br />
ja harjusormisara (Carex pallens); rinteiden alaosissa<br />
kasvaa rautatien liepeiden tapaista ketolajistoa, mm.<br />
mäkivirvilää (UH-AL-P), kelta-apilaa (NT) ja isohkoja<br />
jänönapilakasvustoja (UH-AL-P) sekä myös<br />
mm. pölkkyruohoa (Arabis glabra). Tosin vuoden 1999<br />
tarkastelussa ei rinteillä havaittu kelta- ja jänönapilaa,<br />
mikä saattaa osittain johtua kuumasta ja kuivasta kesästä.<br />
Hautausmaan muurin kyljessä kasvaa punakoisoa<br />
ja vuorijalavaa (R, VU). Rinteellä kasvaa uustulokkaista<br />
harvinaista neidonkieltä (Echium vulgare) runsaasti.<br />
Rautatien eteläpuoleisessa penkereessä ollut<br />
vanha myrkkykatkon (Conium maculatum) kasvupaikka<br />
on tuhoutunut vuonna 1996 uusien tie- ja rakennusjärjestelyjen<br />
vuoksi. Itse asiassa suurin osa rautatien<br />
eteläpuolisesta alueesta on tuhoutunut Järvensivun<br />
kerrostalojen ja Tehdaskadun jatkamisen yhteydessä<br />
1990-luvun puolivälin jälkeen.<br />
Idemmäksi mentäessä Tikantien ja Tilhentien välisellä<br />
harju-ketoalueella kasvaa kissankäpälää, kissankelloa,<br />
kuminaa (Carum carvi), nuokkukohokkia ja yllättäen<br />
myös näsiää (mR). Myös radan kummallakin<br />
puolen edellisestä idempänä Puhontaipaleen ja Tikantien<br />
välissä esiintyy merkittävää keto- ja harjukasvillisuutta.<br />
Radan pohjoispuolella olevalla rinteellä<br />
esiintyy jänönapilaa, vaikkakin kuivan vuoden 1999<br />
kesän takia niukalti. Paikallisten asukkaiden mukaan<br />
lajia on rinteellä normaalivuosina runsaastikin. Lisäksi<br />
radan pohjoispuolella kasvaa Tampereen seudulla harvinaista<br />
ketomarunaa (Artemisia campestris), ketokaunokkia<br />
ja myös peltokiertoa. Rautatien pohjoispuolella<br />
aivan radan tuntumassa kasvaa kelta-apilaa, keltamaitetta<br />
(Lotus corniculatus), ketomarunaa ja koiruohoa<br />
eli malia. Tosin malia on istutettu alueelle, vaikkakin<br />
aiemmin sitä on esiintynyt kohteella luontaisestikin.<br />
Malia kasvaa niukasti myös radan varressa Lokintaipaleen<br />
päässä. Alueella kasvaa lisäksi kanervisaraa,<br />
nuokkukohokkia, mäkitervakkoa, mustakonnan-<br />
Lasse Kosonen<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125<br />
4.1.25. Viinikka, Pahalampi<br />
Nykyisellään lampi ympäristöineen on lähialueen asukkaille<br />
erinomainen virkistyskohde. Kasvistollisesti lammen<br />
ranta-alueet ovat monipuolisia. Pohjois- ja Länsi-<br />
Suomelle tyypillinen vesisara on yllättäen rannan valtalaji.<br />
Lammen rantavyöhykkeen kasvistossa on rinnakkain<br />
kirkkaiden ja puhtaiden vesien ja runsasravinteisten<br />
vesien lajistoa. Merkittävimpiä Pahalammen kasveja<br />
ovat leveäosmankäämi, säderusokki, keltaängelmä,<br />
rönsyrölli, rantayrtti, hapsiluikka (Eleocharis acicularis),<br />
suomenhierakka, konnanleinikki (Ranunculus sceleratus),<br />
luhtasara (Carex vesicaria), rantanurmikka (Poa<br />
palustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja vesitatar (Polygonum<br />
amphibium). Kohde on kasvistollisesti kiintoisa<br />
eikä rantavyöhykkeen ja vesirajan raivausta pitäisi<br />
missään tapauksessa laajentaa. **<br />
Ketotyräruohon esiintymispaikat ovat nykyisin<br />
hyvin uhattuja.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 57
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto<br />
Vihilahden etelärannassa sijaitseva, Hatanpään valtatieltä<br />
lähelle Härmälän leirintäaluetta ulottuva ns.<br />
Härmälän puisto on kasvistoltaan monipuolista<br />
aluetta, jossa lehto-, kulttuuri- ja kosteikkokasvit ovat<br />
hyvin edustettuina. Alueen kasvistossa esiintyy myös<br />
kuivempien ympäristöjen ketokasveja ja vanhoja viljelyjäänteitä<br />
(mm. kevätesikkoa, Primula veris mR).<br />
Alueen kasvilajistosta mainittakoon sini- (mR), valko-<br />
ja keltavuokko (UH-AL-P) ja kevätlinnunsilmä.<br />
Kulttuuriperäistä lajistoa edustavat istutusperäiset<br />
sembramänty, varjolilja, akileija, hopeapaju ja salava.<br />
Liiallinen siistiminen ja yleinen kuluminen ovat kuitenkin<br />
vähitellen köyhdyttäneet lajistoa. Kohteen uhkana<br />
on myös rakentaminen. Alueella on luontopolku<br />
**<br />
Lisätietoja:<br />
Tast, E., Hautala, S. & Haavisto, S. (Luontokerho Vuokko):<br />
Luontopolkuopas Härmälä. - Moniste Ympäristövalvonnassa.<br />
4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi<br />
Rehevöityneen järvi- ja ranta-alueen osin ryteikkömäinen<br />
pensasto ja muu kasvillisuus luovat monipuoliset<br />
elinmahdollisuudet eläimille. Vähäjärven kasvillisuudesta<br />
tehtiin vuonna 1995 selvitys. Sen mukaan<br />
itse järven vähälajinen lajisto kertoo veden korkeasta<br />
ravinnepitoisuudesta. Järvessä kasvaa rehevän veden<br />
lajeja kuten isovesihernettä sekä iso- ja pikkulimaskaa<br />
ja sammalista sorsansammalta. Aiempien havaintojen<br />
mukaan järven alueella kasvaa myös hetekaalta , mutta<br />
vuonna 1995 lajia ei tavattu. Ranta-alueen avoimella<br />
luhdalla kasvaa järviruokoa, viitakastikkaa, rantakukkaa,<br />
suo-orvokkia (Viola palustris), korpiorvokkia<br />
(Viola epipsila) ja pohjoisrannalla harvinaista nevaimarretta.<br />
Täällä kasvaa myös suohorsman valkokukkaista<br />
muotoa (Epilobium palustre f. albiflorum). Varsinaisten<br />
lehtojen puuttuessa, alueella kasvaa vain vähän<br />
lehtojen lajeja. Niitä löytyy lähinnä järven lounaispuolen<br />
reunakorpialueilta, mm. lehtopalsami, mustakonnanmarja,<br />
kevätlinnunsilmä ja korpialvejuuri (Dryopteris<br />
cristata). Muita harvinaisempia lajeja alueella ovat<br />
järvikaisla, liereäsara (Carex diandra), isosorsimo, keltaängelmä.<br />
Järvessä on 1980-luvulla pesinyt ja viimeksi<br />
vuonna 1999 tavattu mustakurkku-uikku (Ldir), rantaluhdat<br />
ja ympäröivät pensaikot ovat puolestaan olleet<br />
hyviä yölaulajien esiintymispaikkoja. Roskaantuminen<br />
on alueen suurin haitta ja uhkana rantojen pusikoiden<br />
raivaus. **<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1996: Härmälän Vähäjärven kosteikon kasvit.- Talvikki<br />
20(1):29-38.<br />
4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken<br />
luonnonsuojelualue<br />
Alueen kasvillisuutta esiteltiin kappaleessa 1.1.3. ***<br />
4.1.29. Sarankulma, Saukonoja<br />
Saukonojan Tampereen puoleisella osalla ennen peltoa<br />
ja Valmetin rataa kasvaa kaislasaraa ja hetekaalta.<br />
Kasvillisuuden säilyttämiseksi puron rannat olisi jätettävä<br />
raivaamatta. *<br />
4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko<br />
Purosta erillään olevalla laajalla avolouhikolla kasvaa<br />
melko runsaasti hajuheinää (tarkistettu vuonna 2003,<br />
Dir II , R, NT, V). Louhikko on lähes luonnontilaisena<br />
luettavissa metsälain mukaisiin kohteisiin. **<br />
4.1.31. Multisilta, Rajamäki<br />
Mäellä ja sen rinteillä sekä eteläpuolen kosteikossa<br />
kasvaa eteläistä lehtolajistoa: keltavuokkoa (UH-AL-<br />
P), lehtoimikkää (mR), kevätesikkoa (mR) ja lehtoleinikkiä.<br />
Tosin kevätesikko saattaa olla istutusperäinenkin.<br />
Muista lehtojen lajeista alueella kasvaa taikinamarjaa,<br />
sinivuokkoa (mR), lehtokuusamaa, metsämaarianheinää<br />
(Hierocloë australis), kevätlinnunhernettä<br />
(mR) ja näsiää (mR). Itse mäellä kallioiden välissä<br />
kasvaa tummaraunioista ja alueen eteläosissa runsaasti<br />
istutettuja tammia (Quercus robus). Alue on arvokas<br />
pienimuotoinen kokonaisuus. **<br />
4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän<br />
ja Kuljun moottoritien välinen alue<br />
Lehtoalue muuttui ratkaisevasti 1980-luvun paljaaksihakkuussa,<br />
jolloin varjoa vaativat kasvit alkoivat osin<br />
hävitä. Eteläisempi kosteikkoalue, jossa mm. korpinurmikalla<br />
(UH-AL-P) ja korpisorsimolla (Glyceria<br />
lithuanica, V) on kasvupaikkansa, säilyi kuitenkin koskemattomana.<br />
Avohakkuun jälkeen alueelle on noussut<br />
lehtipuustoa, joka on monin paikoin alkanut sulkeutua<br />
ja lehtokasvillisuus on alkanut elpyä. Metsälehmus<br />
kasvaa edelleen alueella runsaana. Alueesta<br />
kannattaisi perustaa lehtojensuojelualue, jossa puusto<br />
saisi kehittyä luonnontilaisena ja metsänhoidollisissa<br />
toimenpiteissä otettaisin huomioon alueen ominaispiirteet.<br />
Tällaisia nuorta sukkessiovaihetta edustavia<br />
suojelualueita on maassamme riittämättömästi. **<br />
Lisätietoja<br />
Lahtonen, T. 2000: Hakkuun vaikutus lehtolajistoon Tampereen<br />
Valkaman norolehdossa. -Talvikki 24: 29-40.<br />
58 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Louhikon arvokas nuokkuja<br />
Multisillassa, Arranmaan alueella on muuan louhikko. Sekaisin isoja, erikokoisia, osaksi<br />
sammaloituneita tai jäkälöityneitä lohkareita, ikään kuin joku olisi ammoin kipannut<br />
paikalle kuormallisen kiviä. Näiden lohkareiden välistä tai päältä nousee puolitoistametrisiä,<br />
leveälehtisiä korsia, joiden latvassa on on pienitähkyläinen röyhy, kuin häveliäästi nuokkuen.<br />
Ikään kuin se ei jaksaisi nostaa päätään pystyyn näin karulla paikalla. Se on hajuheinä, Cinna latifolia.<br />
Voi vain ihmetellä, miten sellaiseen paikkaan on yleensä jokin voinut juurtua. Hajuheinä on<br />
karun paikkansa kuningatar, ylhäinen yksinäisyys. Kuin tietoisena harvinaisuudestaan. Jotenkin sen<br />
kasvupaikat tuovat mieleen reliktin, kuin jäännöksen jostain jääkaudelta. Varmaan se on aina kasvanut<br />
tuossa. Ja jos louhikko häviää, häviää heinäkin. Herkkä se on myös ilmaston muutoksille.<br />
Toisina kesinä se saattaa kukoistaa komeasti, toisina taas olla kituvan näköinen ja heikkoröyhyinen.<br />
Ihmisen toimenpiteitä se karttaa, vaikka voikin tilapäisesti hyötyä esimerkiksi hakkuun lisäämästä<br />
valon määrästä.<br />
Jo peruskartan avulla voi etsiä hajuheinää. Karttaan mustin kolmioin merkitty louhikko tai<br />
kivirakka voi merkitä suuria odotuksia hajuheinän löytymiselle. Näin on useita hajuheinäpaikkoja<br />
löydettykin. Jossakin louhikon välissä saattaa kulkea puro tai vesiuoma henkien kylmänkosteaa kellari-ilmaa<br />
hajuheinän hengittää. Nimensä mukaista tuoksua hajuheinä ei liiemmälti eritä ympäristöönsä.<br />
Vasta kuivattuna tuntuu sen omalaatuinen, kumariinin tuoksu. Sama, joka luonnehtii kesäistä<br />
tuoksusimake- tai maarianheinäniittyä. Myöhään se kukkii, vasta elokuussa.<br />
Tampereellakin on näitä louhikoita, jossa hajuheinää kasvaa. Multisillassa on siis tämä yksi,<br />
kaupungin länsipuolella Tamrockin alueella Myllypurossa pari paikkaa. Viime mainitut ovat olleet<br />
myös kaavoituksen kohteena teollisuusaluetta kaavoitettaessa, mutta näillä näkymin hajuheinälouhikot<br />
saavat jäädä rauhaan. Aitovuoren kupeessa Ojalan alueelta löytyy yksi esiintymä ja Vuoreksen<br />
alueella - tosin Lempäälän alueella - on pari esiintymiskohdetta. Teiskosta sitä ei ole vielä löydetty.<br />
Koko Suomessa hajuheinä on peräti harvinainen. Pirkanmaalla on sentään kymmenkunta kasvupaikkaa.<br />
Runsain esiintymiskeskus on Pohjois-Savossa, mutta esimerkiksi laajalti länsirannikolta,<br />
etelä-Suomesta ja Pohjanmaalta se puuttuu kokonaan. Mantereisuus luonnehtiikin sen yleistä levinneisyyttä.<br />
Pohjoisinna se sentään on löydetty Hyrynsalmelta ja Lapin kolmion alueelta.<br />
Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 59
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.33. Särkijärvi, Leppänen<br />
Särkijärven länsipuolella sijaitsee tervaleppäkorpi,<br />
jonka puuston ja pensaiston muodostavat kiiltopaju,<br />
tuhkapaju ja tervaleppä. Pohjoisesta ja lännestä laskevien<br />
purojen yhtymäkohdassa kasvaa korven rehevyyttä<br />
ilmentävää kotkansiipeä. Muita rehevää kasvupaikkaa<br />
vaativia lajeja alueella ovat mm. tesma, mesiangervo,<br />
korpikaisla, isoalvejuuri, rentukka (Caltha<br />
palustris), hiirenporras, huopaohdake (Cirsium helenioides),<br />
lehtovirmajuuri, korpiorvokki, lehtokorte, suovehka<br />
(Calla palustris), kevätlehtoleinikki, korpi-imarre,<br />
metsälehmus, lehtokuusama ja kevätlinnunsilmä.<br />
Järveä lähestyttäessä korpi muuttuu kapeaksi puronvarsikorveksi,<br />
jossa huomioitavaa on laaja lehtopalsamikasvusto.<br />
Puron alajuoksun lähistön rantametsissä<br />
kasvaa monia vaateliaita lehtokasveja - mm. lehtoimikkää<br />
(mR), mäkilehtolustetta, keltavuokkoa (UH-<br />
AL-P) ja lehtotähtimöä. Puronotkon etelänpuoleiselta<br />
mäeltä on kaadettu puusto lähes puron varteen asti<br />
joitakin vuosia sitten.Itse puronotkelma eritoten lähempänä<br />
rantaa on metsälakiin sisällytettävä rehevä<br />
korpi, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Alueen<br />
metsänhoidollisissa toimenpiteissä tulisi huomiota<br />
kiinnittää sen erityisluonteeseen. **<br />
Lisätietoja<br />
Korte, K. 2003: Tampereen Särkijärven ja sen luoteispuolisen<br />
alueen kasvillisuudesta. - Talvikki 27: 43-55.<br />
4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven<br />
alue<br />
Pääosin mäntyvaltaista rämettä edustava suo on merkityksellinen<br />
kasvikohde, jota uudet ojitukset kuitenkin<br />
vähitellen muuttavat. Eri rämetyypit vaihtelevat ja<br />
suon eteläosassa sijaitsee pieni nevalaikku. Neva on<br />
metsälain mukainen. Suon kasvistoon kuuluvat mm.<br />
tupasvilla (Eriophorum vaginatum), suomuurain (Rubus<br />
chamaemorus), karpalo, suopursu (Ledum palustre),<br />
juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Empetrum<br />
nigrum), suokukka, pyöreälehtikihokki (Drosera<br />
rotundifolia) sekä harmaa- (Carex canescens), pallo-<br />
(Carex globularis), tuppi- (Carex vaginata) ja pullosara<br />
(Carex rostrata). Suon reunaosat ovat rehevämpää korpea.<br />
Suon ojien tukkiminen olisi perusteltua, kuivattamisesta<br />
saatu hyöty puolestaan kyseenalaista. Suon<br />
eteläpuolella olevat Koukkujärven rantavyöhykkeet<br />
sekä entisten peltosarkojen ryteiköt ovat kasvistollisesti<br />
melko köyhiä, mutta tarjoavat esim. linnuille hyvät<br />
elinmahdollisuudet. Koukkujärven länsipäässä on<br />
huomiotaherättävä tervaleppäkorpi, jonka paksuimmat<br />
tervalepät ovat noin 180 cm ympärysmitaltaan .<br />
Kyseisiä leppiä tällä noin 90 metriä pitkällä ja parikymmentä<br />
metriä leveällä alueella on noin 30. Korven<br />
muuta kasvillisuutta olisi syytä vielä inventoida, sillä<br />
korpi täyttää ainakin metsälain kriteerit rehevästä korvesta<br />
ja on ehdolla luonnonsuojelulain mukaiseksi tervaleppäkorveksi.<br />
Tervaleppäkorven ulkopuolelta ja<br />
Rimminsuolle päin alueen puustoa on voimakkaasti<br />
kaadettu viime vuosina. Aluetta uhkaa lisäksi rakentaminen.<br />
**<br />
4.1.35. Vuores, Vormiston<br />
Pilkkakuusenharju ja Virolaiset<br />
Alue on monilajinen lehtoharjanne, jossa kasvaa mm.<br />
lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR), kevätlinnunhernettä<br />
(mR), metsävirnaa (Vicia sylvatica), hiirenporrasta,<br />
kevätlinnunsilmää, taikinamarjaa, lehtokuusamaa,<br />
lehtoimikkää (mR), lehtoleinikkiä, tesmaa, mäkilehtolustetta,<br />
metsämaarianheinää, tuppisaraa, näsiää<br />
(mR), mustakonnanmarjaa ja runsaasti lehmusta.<br />
Joitakin vuosia sitten Pieni-Virolainen-järven eteläpäästä<br />
harjun laelta on kaadettu metsää lähes avohakkuuna<br />
ja lisäksi alueen kaakkoispäässä harvennettu<br />
voimakkaasti. Toisaalta harventaminen saattaa edistää<br />
lehtokasvillisuutta lisääntyneen valon myötä. Pilkkakuusenharju<br />
on merkittävää liito-oravan elinpiiriä.<br />
Sitä on havaittu alueella harjun päällä ja vuoden 2000<br />
keväällä jälkiä lajin olemassaolosta löytyi myös harjun<br />
kaakkoispäästä vanhan kolohaavan tyveltä. Harjun<br />
luontoa uhkaa Vuoreksen rakentaminen ja kulumisen<br />
lisääntyminen. V. 2002 lähellä olevan tienristeyksen<br />
tienoilta löytyi yksi kukkiva hirvenkello (VU) ja kaksi<br />
lehtiruusuketta. Virolaisten järvien välisellä kannaksella<br />
on suurehko hirvenkelloesiintymä (v. 2002 31<br />
kukkavartta 20 x10 metrin alalla). **<br />
4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden<br />
purolehto ja Mäyrämäki<br />
Koko laajahko alue Lempäälään saakka on paikoitellen<br />
rehevän lehtomaista. Suolijärven Sonninottanlahden<br />
perukan puronvarsi on tyypillinen kuusivaltainen<br />
puronvarsilehto, jossa kasvaa mustakonnanmarjaa, sinivuokkoa<br />
(mR), tesmaa, lehtokortetta, kotkansiipeä,<br />
kevätlinnunsilmää, kevätlinnunhernettä (mR), syyläjuurta,<br />
keltavuokkoa (UH-AL-P), hiirenporrasta, taikinamarjaa,<br />
lehtoleinikkiä, lehtovirmajuurta, lehtokuusamaa,<br />
näsiää (mR) ja lehtotähtimöä.<br />
Metsälehmus on koko järven lounaisrannan alueella<br />
tavallinen ja esiintyy jopa kookkaina puumaisina<br />
yksilöinä. Viettävän Mäyrämäen rinteen painanteissa<br />
kasvaa mustakonnanmarjaa, näsiää (mR), lehtoimikkää<br />
(mR), vaahteraa, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia,<br />
lehtoleinikkiä, soikkokaksikkoa (R), lähde- ja lehtotähtimöä,<br />
suokelttoa, keräpää- ja lähteikköpoimulehteä<br />
(Alchemilla glomerulans ja A. glabra), mäkilehtolustetta,<br />
kevätlinnunhernettä (mR), korpinurmikkaa<br />
(UH-AL-P), lehtomataraa, kevätlehtoleinikkiä, kelta-<br />
60 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
vuokkoa (UH-AL-P), kotkansiipeä, valkolehdokkia<br />
(R), syyläjuurta ja isoalvejuurta. Koko Mäyrämäen<br />
alue esimerkkinä varjoisista lehdoista ja tuoreesta kankaasta<br />
on säilyttämisen arvoinen, varsinkin kun lähialueella<br />
on ollut suuria hakkuita. Harjun lehtolaikut<br />
ovat paikoin lähes luonnontilaisia ja siten metsälain<br />
mukaisia kohteita. Itse järvessä kasvaa etelässä harvinaista<br />
lapinvesitähteä (UH-AL). Harjun luonto on<br />
paikoin kärsinyt metsänhoidollisista toimenpiteistä,<br />
joita suunniteltaessa alueen erityinen luonne tulisikin<br />
ottaa paremmin huomioon. **<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa. -<br />
Tammerkoski 6/84: 38-41.<br />
Metsätähti Oy. 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus.<br />
Vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi<br />
Alue muodostuu Myllyojan puronvarren kulttuurilehdosta<br />
ja koivukorvesta, joka on kantakaupungin alueella<br />
harvinainen biotooppiyhdistelmä ja lajistollisestikin<br />
arvokas. Kasveista voidaan mainita kevätlinnunherne<br />
(mR), lehtoimikkä (mR), näsiä (mR), suokeltto,<br />
korpiorvokki, jalkasara (UH-AL-P) ja harajuuri. Alueen<br />
uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet.*<br />
4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä<br />
Viitastenperä on maisemallisesti arvokas rantakallioja<br />
jyrkännealue, jota on ehdotettu luonnonsuojelualueeksi.<br />
Alueen monipuolisesta jäkälälajistosta mainittakoon<br />
melko harvinaiset pikkuokajäkälä (Cetraria muricata)<br />
sekä lahden eteläpuoleisella kalliolla Cladonia<br />
caespiticia. Alueen sammallajistosta mainittakoon<br />
nuppihuopasammal (Aulacomnium androgynum), tihkutierasammal<br />
(Racomitrium aguaticum) ja kalliokärpänsammal<br />
(Rhabdoweisia fugax). Lahdekkeen tyvessä<br />
metsä on lehtomaista. Kalliokko puustoltaan vähätuottoisena<br />
alueena täyttää metsälain kriteerit kitukasvuisesta<br />
kallioalueesta. Nykyisin alue on voimakkaasti<br />
kulunut. **<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1966: Hervannan Ruskonperä - kaunis mutta<br />
vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.<br />
4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen<br />
metsäalue<br />
vokkia (V) ja sarjatalvikkia. Metsässä kasvaa runsaasti<br />
lehtipuita (alueeseen kuuluu mm. suuri haavikko) ja<br />
sen linnusto (mm. pohjantikka) ja pieneliöstö on monipuolista.<br />
Liito-orava (Pteromys volans, DirIV, VU,<br />
V) on havaittu alueella ainakin vuonna 1999. Alueen<br />
ainoana uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet. **<br />
4.1.40. Veisu, Pehkusuo<br />
Alue on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 2.4.<br />
4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen<br />
luoteispuolen lehtorinne<br />
Alue on entisestään supistunut laskettelurinteen takia<br />
ja on osin muutenkin raivattu. Olisi tärkeää säästää<br />
vielä kaatamatta olevat jalot lehtipuut; vaahterat, lehmukset<br />
ja haavat. Samalla säästyisivät lehtolajiston<br />
rippeet, kuten keltavuokko (UH-AL-P) ja lehtotähtimö.<br />
**<br />
4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen<br />
koillispuolen puronvarsirinnelehto,<br />
“Pitkäahde”<br />
Alueella on rehevää lehto- ja puronvarsilajistoa: korpinurmikkaa<br />
(UH-AL-P), lehtotähtimöä, lähdetähtimöä,<br />
hetekaalta, keräpääpoimulehteä, tesmaa, lehtokuusamaa,<br />
koiranvehnää, haisukurjenpolvea, keltavuokkoa<br />
(UH-AL-P), sinivuokkoa (mR), mustakonnanmarjaa,<br />
lehtopalsamia, näsiää (mR), tesmayrttiä<br />
(UH-AL), velholehteä, lehtopähkämöä, kaiheorvokkia<br />
(V) ja lehto-orvokkia. Alueella on myös liitooravan<br />
kolohaapoja (DirIV, VU, V). Pensastoa on<br />
raivattu, mutta paikoin rinteen puusto on iäkästä ja<br />
osa puronvarresta ja rinteestä vaatisikin suojelua saadakseen<br />
kehittyä luonnontilaisena. Yläpuolella on<br />
käytöstä poistettu kaatopaikka. Alueen ainoana uhkana<br />
ovat metsänhoidolliset toimenpiteet.***<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1986: Tampereen kantakaupungin luontokohteita:<br />
Lukonojanmäki. - Tammerkoski 6/86: 4-7.<br />
4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon<br />
etelärinne Hervannan valtaväylän<br />
itäpuolella<br />
Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhteydessä<br />
kappaleessa 2.4.<br />
Kyseessä on monilajinen vanha metsäalue, jossa kasvaa<br />
tuoreen kankaan ja lehdon kasveja, kuten kaiheor-<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 61
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Sarjatalvikki on säilynyt vielä Aakkulanharjun alueella.<br />
62 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju<br />
Alueella on vielä jäljellä niukasti ja harjujen etelärinteille<br />
ominaista kasvilajistoa, jonka edustajia ovat mm.<br />
jalkasara (UH-AL-P) ja hietaorvokki. Eteläisen rinteen<br />
säilyttäminen on perusteltua, sillä alueella kasvaa<br />
muutakin kiintoisaa harjulajistoa: sarjatalvikkia, harjusormisaraa,<br />
kanervisaraa, nuokkukohokkia ja tavallisemmasta<br />
lajistosta kissankelloa. **<br />
4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta<br />
Rehevässä rantalehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä,<br />
korpinurmikkaa, kelta- (UH-AL-P) ja valkovuokkoa,<br />
mustakonnanmarjaa, lehtoimikkää (mR) sekä keltanokitkeröä.<br />
Keltanokitkerö kuuluu lajeihin, jota pidetään<br />
valtakunnallisesti taantuneena, vaikkakin Tampereella<br />
se on paikoin yleistynyt. Haiharan puistoalueella<br />
kasvaa suuria puuyksilöitä ja koko alueella esiintyy<br />
vanhoja kartanokulttuurin lajeja: tylppälehtihierakkaa,<br />
saksankirveliä (Myrrhis odorata), keltanokitkeröä ja<br />
valkopiippoa (Luzula luzuloides). Kohteella kasvaa<br />
myös korpinurmikkaa (UH-AL-P) ja puistonurmikkaa<br />
(P. chaixii) sekä näiden risteymää P. x pawlowskii,<br />
jonka Suomen ainoa kasvupaikka on Haiharassa.<br />
Kaukajärven asuntoalueen ja Solkimäen rakentamisen<br />
jälkeen alue on osittain pahoin kulunut ja roskaantunut.<br />
Hikivuoren pohjoinen pystysuora seinämä on<br />
metsälain mukainen kohde, joka todettiin v. 2002 tehdyn<br />
tutkimuksen perusteella myös sammaliltaan arvokkaaksi<br />
kohteeksi. Sammallajisto sisältää jopa<br />
uhanalaista lajistoa. Jyrkänteen länsipäästä löytyi mm.<br />
erittäin uhanalainen kolokärpänsammal (Rhabdoweisia<br />
crispata, EN). Muuta huomionarvoista harvinaista<br />
lajistoa ovat mm. Hypnum imponens, Mnium hornum,<br />
Schistostega pennata, Diplophyllum albicans. ***<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1964: Haiharan Hikivuori, erikoislaatuinen, mutta<br />
vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.<br />
Kääntönen, M. 1985: Tampereen seudun järviluontoa: Kaukajärvi.<br />
- Tammerkoski 7/85: 4-8.<br />
Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)<br />
massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).<br />
- Talvikki 20: 101-104.<br />
Kääntönen, M. 1998: Harvinainen puisto- ja korpinurmikan<br />
risteymä (Poa x pawlowskii) Tampereella. -Lutukka 14:29-30.<br />
4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki<br />
Levonmäki on Kaukajärven etelärannan monilajinen<br />
jyrkännelehto, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, vaahteraa,<br />
tesmaa, kaiheorvokkia (V), lehtokuusamaa,<br />
mustakonnanmarjaa, kotkansiipeä, näsiää (mR), koiranheisiä<br />
ja keltavuokkoa (UH-AL-P). Alueen haapojen<br />
rungoilla kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobaria<br />
Lasse Kosonen<br />
Haiharan puiston valkopiippokasvustoa.<br />
pulmonaria) ja lähistöllä harvinainen lepänkärpässieni<br />
(Amanita friabilis) tyypillisellä kasvupaikallaan leppää<br />
kasvavassa metsikössä. Toinen sieniharvinaisuus alueelta<br />
on piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum, NT),<br />
jonka esiintymä on Suomen pohjoisin. Alueen uhkana<br />
ovat metsänhoidolliset toimenpiteet. Olisi suotavaa,<br />
että alueelle jätettäisiin tarkoituksellakin järeää<br />
lahoavaa puustoa. **<br />
4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi<br />
Alue muodostaa maisemallisesti, lajistollisesti ja historiallisesti<br />
suojelemisen arvoisen luonnonkauniin kokonaisuuden.<br />
Niemellä toimi 1900-luvun alussa Bertel<br />
Grahnin isännöimä Kaukajärven kartano ja myöhemmin<br />
myös Saarioisten taimisto, jonka seurauksena<br />
niemellä on rikas kulttuuriperäinen kasvillisuus.<br />
Aluetta käyttävät vielä puutarhaviljelijät, joille kaupunki<br />
on vuokrannut palstoja vuodesta 1982. Alueelta<br />
löytyy muiden muassa erikoisia viljelyperäisiä puulajeja,<br />
joista jotkut yksilöt ovat jopa valtakunnallisesti<br />
suurimpia: banksinmänty (Pinus banksiana), kontortamänty<br />
(Pinus contorta), palsamipihta (Pinus balsamea),<br />
saarni (Fraxinus exelcior), hopeakuusi (Picea pungens)<br />
ja siperiansembra.. Alueen muita puuharvinaisuuksia<br />
ovat istutusperäiset punasaarni, tuoksupoppeli ja kynäjalava<br />
(R). Rantarinteillä kasvaa runsaasti tuomia ja<br />
tervaleppiä jopa läpitunkemattomaksi ryteiköksi asti.<br />
Kaupungin viheralueselvityksessä todetaan, että<br />
ranta-alueet ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja suuresta<br />
korkeuserosta johtuen hikeviä, vaikka varsinaiset<br />
lähteet puuttuvatkin. Rantatörmien hikevyys näkyy<br />
siten, että kotkansiipeä kasvaa paikoitellen melko yl-<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 63
Arvokkaat luonnonalueet<br />
häällekin rinteeseen. Kotkansiiven lisäksi samoilla<br />
paikoilla kasvaa mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta,<br />
lehtopalsamia, lehtonurmikkaa ja isoja rohtoraunioyrttikasvustoja.<br />
Harvinaisempana lajina alueella kasvaa<br />
lehtoarhoa, valkovuokkoa, kevätlinnunsilmää, harajuurta,<br />
lehtopähkämöä, lähdetähtimöä ja rönsyrölliä.<br />
Erikoisuutena rantalehdon tihkupinnalta löydettiin<br />
myös kierumataraa. Se voidaan katsoa kuuluvaksi Pirkanmaan<br />
uhanalaisiin lajeihin, sillä laji on Suomen<br />
eteläistä rannikkoseutua lukuun ottamatta erittäin<br />
harvinainen. Lajilla on Tampereella kaksi löytöpaikkaa.<br />
Kesällä 1996 niemen lounaiskulman rantaniityltä<br />
löytyi yllättäen myös erittäin harvinaista kalmojuurta,<br />
jonka maailman pohjoisin kasvupaikka on Viinikanoja<br />
(ks. kappale 4.1.23.). Lajia oli rantaniityn lisäksi aivan<br />
vesirajassa ja kartanon entisen vajarakennuksen<br />
pohjoisnurkalla. Muusta vesikasvillisuudesta mainittakoon<br />
Suomessakin kohtalaisen harvinainen karvalehti,<br />
ristilimaska (Lemna trisulca) ja heinävita (Potamogeton<br />
gramineus). Rantakasvillisuuskin on tavanomaista<br />
ehkä lukuun ottamatta kalmojuurta ja kantakaupungin<br />
alueella harvinaista pohjannurmikkaa (Poa alpigena).<br />
Lisäksi rantavyöhykkeen lajeista voisi mainita<br />
mm. pitkäpääsaran (Carex elongata), keltakurjenmiekan,<br />
luhtavuohennokan ja punakoison.<br />
Kuivemman kallioalueen lajisto poikkeaa selvästi<br />
rantarinteiden lajistosta. Kalliopaljastuman laidoilla<br />
kasvaa katajaa ja vuorimäntyä. Kenttäkerroksen lajeihin<br />
kuuluvat mm. valkovuokko, kissankello, kivikkoalvejuuri,<br />
mäkitervakko, aholeinikki (Ranunculus polyanthemos)<br />
ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Ylätasanteella<br />
ei juuri tapaa alkuperäisen metsäluonnon lajeja,<br />
vaan peltorikka- ja koristekasveja sekä ihmisen<br />
tahattomasti levittämiä lajeja. Poikkeuksena kuitenkin<br />
harjusormisara. Peltorikkalajeista tasanteella sinnittelee<br />
mm. isorölli (Agrostis gigantea), rikkanenätti (Rorippa<br />
sylvestris) ja rikkasinappi (Sinapis arvensis).<br />
Kulttuurilajistoa edustavat mm. pikkutakiainen, peltokierto,<br />
keltanokitkerö, sepiväpeippi (Lamium amplexicaule),<br />
litteänurmikka ja pukinparta. Kohteella<br />
kasvaa myös kynäjalavaa (R, VU). Koristekasveista<br />
voisi mainita lehtosinilatvan, illakon (Hesperis matronalis),<br />
tarha-alpin (Lysimachia punctata), isopiiskun<br />
(Solidago gigantea) ja jalokiurunkannuksen. **<br />
Lisätietoja :<br />
Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)<br />
massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).<br />
- Talvikki 22(2): 101-104.<br />
Lahtonen, T. 1993: Kierumatara (Galium aparine) Tampereella. -<br />
Talvikki 17: 66.<br />
Lahtonen, T. 1998: Tampereen Kaukaniemen paksut puut. -<br />
Talvikki 22(1): 49-53.<br />
Lahtonen, T. 1996: Tampereen Kaukaniemen ruoho- ja<br />
puuvartiskasvisto. Raportti ympäristövalvonnassa.<br />
4.1.48. Kaukajärvi<br />
Kaukajärveä ympäröivät eteläpuolella metsät ja<br />
pohjoispuolella asutus ja teollisuus. Rannat vaihtelevat<br />
äkkisyvistä kivikkorannoista laakeisiin hiesusavirantoihin.<br />
Vesi on kirkasta ja näkösyvyys suuri.<br />
Vaikka järvi rehevöityi selvästi 1960-luvulla, veden<br />
laatu on edelleen hyvä. Päällisin puolin Kaukajärven<br />
vesikasvillisuus näyttää niukalta, sillä rannoilta<br />
havaittavaa kasvillisuutta on vähän. Koska rannat<br />
ovat jyrkkiä ja järvellä liikutaan paljon, ilmaversoiskasvillisuus<br />
pysyy niukkana. Esim. ruovikoita järvellä<br />
ei ole enää ollenkaan. Kelluslehtiset vesikasvit<br />
ovat myös niukkoja. Ulpukkaa kasvaa lähinnä järven<br />
itä- ja länsipään suojaisissa lahdissa. Upoksissa<br />
kasvavia vesikasveja on sen sijaan runsaasti ja monin<br />
paikoin lajisto on monipuolista. Uposlehtisistä<br />
kannattaa mainita sisävesistöissä harvinainen ja<br />
Hämeen läänissä vaarantuneeksi luokiteltu uposvesitähti<br />
(Callitriche hermaphroditica) ja pitkälehtivita.<br />
Nuottaruoho (Lobelia dortmanna, V), joka 1940- ja<br />
1950-luvuilla oli Kaukajärven valtalajeja, on kärsinyt<br />
rehevöitymisestä ja lähes kadonnut järven kasvillisuudesta.<br />
Kaukajärvessä kasvaa niukasti vesisammalia, enimmäkseen<br />
Riihiniemen ja Sirkanniemen edustalla. Lajistoon<br />
kuuluvat ainakin järvinäkinsammal, upossirppisammal<br />
(V), uhanalaiset ja harvinaiset vellamonsammal<br />
ja ahdinsammal (Rhynchostegium riparioides)<br />
sekä järvinäkinparta ja järvitähtiparta. Putkilokasviston<br />
perusteella Kaukajärveä voidaan pitää melko ravinteisena<br />
järvenä. Huomattava osa vaateliaasta lajistosta<br />
on ilmaantunut järvelle vasta viime vuosikymmeninä,<br />
kun järvi on rehevöitynyt. Rehevöityminen ei<br />
ole kuitenkaan vielä johtanut karujen vesien kasvillisuuden<br />
häviämiseen, nuottaruohoa lukuun ottamatta,<br />
joten järven vesikasvillisuus on monipuolista ja suojelun<br />
arvoista. **<br />
Lisätietoja:<br />
Bäck, S., Raithalme, T. & Toivonen, H. 1988: Tampereen<br />
Kaukajärven vesikasvisto. - Lutukka 4/88: 13-19.<br />
4.1.49. Pappila, Sikosuo<br />
Sikosuo on yksi viidestä jänönsalaatin (UH-AL-P)<br />
kasvupaikasta Tampereella. Tosin havaintoja lajista<br />
ei ole lähivuosiin tehty. Alueella kasvaa myös soikkokaksikkoa<br />
(R), harvinaista isovesirikkoa ja isolimaskaa.<br />
Isovesirikko on löytynyt kohteelta kymmenisen<br />
vuotta sitten eikä viimevuotisia havaintoja siitä<br />
ole. Laji ilmestyy tyypillisesti siemenpankista esimerkiksi<br />
maaperän kaivuun yhteydessä. Isovesirikko<br />
(Elatine alsinastrum) kuuluu valtakunnallisesti<br />
uhanalaisiin ja vaarantuneisiin kasveihin. Sienilajeista<br />
alueella kasvaa myös harvinaista Entoloma al-<br />
64 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
botomentosum-rusokasta ja pajuilla suomukääpää<br />
(Polyporus squamosus). Kohde olisi suojelemisen arvoinen.<br />
***<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1992: Tekolammikoiden vesi- ja rantakasvillisuus<br />
Tampereella. - Talvikki 16:64-71.<br />
4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto<br />
Rehevässä koilliseen viettävässä haavikkolehdossa<br />
kasvaa vaateliaita putkilokasveja: lehmusta, runsaasti<br />
soikkokaksikkoa (R) ja mäkilehtolustetta, lehtokuusamaa,<br />
näsiää (mR), lehto-orvokkia ja taikinamarjaa.<br />
Alueella kasvaa myös jalkasaraa (UH-AL-P), aholeinikkiä,<br />
mustakonnanmarjaa, koiranvehnää, mätässaraa,<br />
suokelttoa, kevätlinnunhernettä (mR), tesmaa,<br />
valko- ja keltavuokkoa (UH-AL- P) sekä sinivuokkoa<br />
(mR). Erikoisuutena koilliseen viettävällä rinteellä<br />
kasvaa noin kolmisenkymmentä ns. mukurahaapaa,<br />
joiden runko on muotoutunut oudon muhkuraiseksi.<br />
Kohteelta löytyi liito-oravan papanoita<br />
syksyllä 2001. Alueen puustoa harvennettiin vuoden<br />
1999 keväällä. **<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1993: Tampereen tunnetut jalkasaraesiintymät (Carex<br />
pediformis subsp. rhizodes). - Talvikki 17(2): 128-139.<br />
Lasse Kosonen<br />
Linnainmaan mukurahaavat ovat huomiotaherättäviä.<br />
4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa<br />
Alueella on upea kallio, jossa kasvaa mm. kalliohatikkaa,<br />
ketoneilikkaa (NT), kissankäpälää, runsaasti kalliokieloa,<br />
kesämaksaruohoa ja suppujäsenruohoa (Scleranthus<br />
annuus ssp. polycarpos), sekä kalliojyrkänne ja<br />
sen alainen lehtoalue, jossa esiintyy mm. lehmusta,<br />
haisukurjenpolvea, lehtoarhoa, lehtopalsamia ja kaiheorvokkia<br />
(V). Jäkälistä mainitsemisen arvoinen on<br />
harvinainen pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum).<br />
Alueen suojeluarvoa lisää vanha jyhkeä kuusikko. Ulkoilijoiden<br />
aiheuttama maaston kuluminen on kuitenkin<br />
jo selvästi havaittavissa. Jyrkänteellä ja sen alaisella<br />
metsiköllä olisi aineksia metsälain mukaiseksi kohteeksi,<br />
mutta kuluneisuuden vuoksi se ei täytä metsälain<br />
luonnontilaisuuden vaatimuksia. Kohteen metsiä<br />
olisi hoidettava vanhoina metsinä ja kallioita varjeltava<br />
liialta kulumiselta.**<br />
4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto<br />
Kokonaisuudessaan alue on arvokasta, pääosin kuusivaltaista<br />
vanhaa metsää, joka paikoin lähentelee metsälain<br />
mukaista vanhaa metsää laho- ja maapuineen.<br />
Soukonvuoren rinteen alla koivujen ja vanhojen haapojen<br />
osuus kuitenkin lisääntyy. Kasviston puolesta<br />
alue on suurimmaksi osaksi hyvin rehevää lehtoa mutta<br />
myös osin lehtokorpea ja tuoretta kangasta. Alueella<br />
ovat edustettuina kaikki merkittävät lehtokasvit,<br />
kuten kotkansiipi, lehto-orvokki, valko- ja keltavuokko<br />
(UH-AL-P), näsiä (mR), kevätlinnunherne (mR),<br />
mustakonnanmarja, salokeltano, tesma, mustaherukka,<br />
kevätlehtoleinikki, lehtokuusama, pussikämmekkä<br />
(UH-AL), kevätlinnunsilmä, metsävirna, lehtoimikkä<br />
(mR) ja vaahtera, joiden lisäksi alueella kasvaa suuri<br />
määrä lehtokorven kosteutta vaativia lajeja, kuten velholehti.<br />
Tähtitalvikki kasvaa alueella poikkeuksellisen<br />
yleisenä. Lähes luonnontilaisten lehtolaikkujen, rehevien<br />
korpien sekä Niihamanjärveen laskevan puron<br />
osalta kohteet ovat metsälain mukaisia. Lisäksi pyörätien<br />
eteläpuolella on kaksi metsälain mukaista lähdettä/<br />
tihkupintaa.<br />
Lehtokokonaisuuteen sisältyy polun eteläpuolella<br />
oleva pieni haapaa ja näsiää (mR) kasvava mäki.<br />
Eläinlajistosta mainittakoon mäyrä, joka on pesinyt<br />
alueella vuosikausia. Vuoden 1999 kesällä karhun kerrottiin<br />
liikuskelevan alueella. Alue on otettu huomioon<br />
vanhojen metsien kartoituksessa ja se kannattaisi<br />
rauhoittaa ja jättää kehittymään luonnonvaraisena.<br />
Osa alueesta voisi olla hoidettua lehtoa. Marraskuussa<br />
2001 kaatui alueelta melko paljon puita, joista osa<br />
jätettiin alueelle lahoamaan.**<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 65
Kartta 6. Arvokkaat kasvialueet: kantakaupunki
Kartta 7. Arvokkaat kasvialueet: Aitolahti-Teisko
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Tämän alueen ulkopuolelta Pikku-Niihama-järven<br />
ulkoilumajan länsipuolella rantavedessä kasvaa<br />
harvinaista nevaimarretta ja pohjoisrannalla Tampereella<br />
melko harvinaista korpialvejuurta.<br />
4.1.53. Niihama, Lahnakallion-<br />
Huhtainniemen lehto- ja ketoalue<br />
Lahnakalliolla Alasjärven rantalehdossa kasvaa muun<br />
lehtokasvillisuuden ohessa runsaasti luonnonvaraista<br />
humalaa ja 28 yksilöä (v. 1999) lehtoneidonvaippaa<br />
(R). Ketoalueella kasvaa ruotsinpitkäpalkoa, keväthanhikkia<br />
(Potentilla crantzii), ketotädykettä ja ja kapealehtipajua.<br />
Alasjärven koillisnurkassa on harajuuren<br />
kasvupaikka. Aluetta on pilattu hakkuilla, mutta<br />
toisaalta hakkuista on ollut myös hyötyä lehtoneidonvaipalle<br />
valoisuuden lisääntymisenä. **<br />
ränsilmä. Kieloa kasvaa alueella erityisen runsaasti.<br />
Mäen pohjoispuolella on pieni edustava räme, jossa<br />
kasvaa tyypillisten varpujen ohella mm. suomuurainta,<br />
herttakaksikkoa, harajuurta ja suokelttoa. Suon<br />
keskiosat ovat nevaa, jolta osin kohde onkin metsälain<br />
tarkoittama vähäpuustoinen avosuo. Aluekokonaisuuteen<br />
kuuluu myös rämeestä koilliseen olevan mäen takana<br />
oleva “Rantamaan” notko. Notko on erittäin rehevää<br />
kuusilehtoa, jonka kuuset olivat näyttävän kokoisia<br />
ja lehtokasvillisuutta on runsaasti. Notkelman<br />
puusto kaadettiin lähes viimeiseen kuuseen joitakin<br />
vuosia sitten. Lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko<br />
(mR), tesma, kaihe- ja korpiorvokki, hiirenporras, kevätlinnunherne<br />
(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä<br />
(mR), lehto-orvokki, velholehti ja hetekaali. Alueen<br />
linnustoon kuuluu mm. helmipöllö (Aegolius funereus,<br />
Ldir, V) ja peukaloinen.<br />
Vuoden 1999 aikana alueen puustoa harvennettiin,<br />
mutta alueen kokonaisuus olisi tärkeä säästää<br />
sellaisenaan ilman hakkuita. Kuitenkin pakolliset<br />
sähkölinjan alustan raivaukset eivät välttämättä ole<br />
haitaksi vaan saattavat auttaa joidenkin kasvilajien<br />
säilymistä. **<br />
4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän<br />
risteyksessä<br />
Alue on Pälkäneen ohella amerikkalaista alkuperää<br />
olevan sammakonkellon (Campanula aparinoides) toinen<br />
kasvupaikka Euroopassa. Vuonna 1999 puron<br />
varrelta laskettiin noin 25 yksilöä sammakonkelloa.<br />
Lajin säilymisen turvaamiseksi osa puron varren pajukosta<br />
olisi poistettava. Umpeenkasvun lisäksi uhkana<br />
on ojan luonnontilan muutokset. ***<br />
Lisätietoja:<br />
Alasjärven lehtoneidonvaippaesiintymä on<br />
kantakaupungin ainoa.<br />
4.1.54. Niihama, Kuokkamaa<br />
Lasse Kosonen<br />
Alueen lounaispäässä metsäisen ja kallioisen mäen<br />
juurella ja osin rinteessäkin on rehevää kasvillisuutta.<br />
Lehtolajiston osalta rehevin paikka on mäen koillis- ja<br />
itälaita, jossa kasvaa lehtoimikkää (mR), lehto-orvokkia,<br />
mäkilehtolustetta, sinivuokkoa (mR), tesmaa, sormisaraa,<br />
kevätlinnunhernettä (mR), mustakonnanmarjaa,<br />
näsiää (mR) ja metsävirnaa. Muita lajeja ovat<br />
valkolehdokki (R) ja pussikämmekkä (UH-AL), jota<br />
esiintyy runsaasti, taikinamarja, metsämaarianheinä,<br />
kivikkoalvejuuri, tuppisara, valkolehdokki (R) ja hä-<br />
Lahtonen, T. 1987: Sammakonkello, Campanula aparinoides,<br />
Tampereella (EH). - Talvikki 11(1): 13-19.<br />
4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi<br />
Alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna<br />
1988 ja sitä on esitelty kappaleessa ks. 1.1.5.<br />
4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden<br />
perukan kalliojyrkännelehto<br />
Pohjoiseen laskevan korkean kalliojyrkänteen alla olevassa<br />
varjoisassa puronotkolehdossa kasvaa useita lehtokasveja,<br />
kuten kevätlinnunsilmää ja keltavuokkoa<br />
(UH-AL-P). Alueen itä-koillispuolella olevalla mäeltä<br />
löydettiin vuonna 1999 valkolehdokkia (R) noin 20<br />
yksilöä. Kalliojyrkänne on metsälain mukainen kohde.<br />
Alueen uhkatekijänä on rakentaminen. Alueen ympäristössä<br />
on tiheä liito-oravakanta. **<br />
68 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Sammakonkello kasvaa Atalassa toisella kasvupaikallaan Suomessa ja Euroopassa.<br />
Sen kasvupaikka kärsii pensoittumisesta ja olisi kiireellisesti raivattava.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 69
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen<br />
louhikkorotko<br />
Sekametsää kasvava rotko on maisemallisesti vaikuttava<br />
ja lajistollisesti merkittävä. Alueella kasvavat mm.<br />
hajuheinä (Dir II, R, NT, V), lehmus ja ketunlieko<br />
(Huperzia selago). V. 2003 hajuheinää ei löydetty paikalta.<br />
Alue on liitetty Kangasalasta Tampereen kaupunkiin<br />
vuoden 1988 alussa. Rotko kalliojyrkänteineen<br />
ja louhikkoineen on lähes luonnontilaisena metsälain<br />
mukainen kohde. **<br />
Lisätietoja:<br />
Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.<br />
- Talvikki 6(1): 10-21.<br />
4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen<br />
niemeke<br />
Niemenkärjessä ja pohjoisrannassa kasvaa arvokkaita<br />
rantalajeja, joista monet ovat pohjoisilla äärirajoillaan:<br />
rohtovirmajuuri (Valeriana of<strong>fi</strong>cinalis), vesi- ja suomenhierakka<br />
sekä hirssisara (Carex panicea). Lisäksi<br />
Juoponlahden perukassa kasvaa punakoisoa. Niemenkärjessä<br />
on lisäksi pari edustavaa katajaa. Uhkana alueen<br />
luonnontilalle on rakentaminen. *<br />
4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet<br />
Alueella sijaitsee jo vuosisadan alusta asti laidunnettu<br />
monipuolinen hevoslaidun. Laidun oli 20 vuotta pois<br />
käytöstä, kunnes hevoslaidunnus aloitettiin uudelleen<br />
1990-luvun alussa. Läntisin laidun on kolmen hehtaarin<br />
suuruinen, kaunis kallioinen mäki, jolla komeita<br />
katajikkoja lukuun ottamatta kasvaa vain vähän muuta<br />
puustoa. Noin puolet laitumesta on tuoretta ja kosteata<br />
heinäniittyä ja toinen puoli tuoretta pienruohoniittyä<br />
sekä kallioketoa. Alueen kasvilajistosta voisi<br />
mainita paimenmataran (Galium album), niittynätkelmän<br />
(Lathyrus pratensis), ahomansikan (Fragaria vesca)<br />
ja niittyleinikin (Ranunculus acris). Hyönteislajistosta<br />
kohteelta on havaittu harvinaista isonaamiokukkakärpänen<br />
(Doros profuges, eR, VU). Laitumien arvot<br />
ovat myös maisemassa ja kulttuurihistoriassa. Kohteen<br />
säilyminen vaatisi laitumien hoitoa joko laiduntamalla<br />
tai niittämällä. Kohde on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa.<br />
*<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.<br />
4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen<br />
puronnotko<br />
Puronnotko on 1950-luvulta lähtien ollut mukana<br />
Tampereen merkittävien luontokohteiden kartoituksissa.<br />
Lisäksi alue on paikallisesti merkittävänä lehtokohteena<br />
mukana valtakunnallisen lehtojensuojelutyöryhmän<br />
mietinnössä. Purolehto on vain vähän yli<br />
hehtaarin suuruinen ja kokonaisuudessaan notkelmassa,<br />
jonka laiteet ovat multavia rinteitä. Notkossa on<br />
rikas puronvarsilajisto, josta mainittakoon lehtokuusama,<br />
taikinamarja, keltavuokko (UH-AL-P), mäkilehtoluste,<br />
humala, lehtopalsami, kotkansiipi, mustakonnanmarja,<br />
koiranheinä, kevätlehtoleinikki, lehtoleinikki<br />
ja lehto-orvokki sekä kookkaat tuomet, lehmukset<br />
ja tervalepät. Tuomet ja vadelmapensaat tekevät<br />
lehdosta ryteikköisen ja hankalakulkuisen. Puronvarsilehdon<br />
merkittävimpänä kasvilajina voidaan pitää<br />
humalaa, jonka runsas esiintymä lienee luonnonvarainen.<br />
Purokivien sammalista kannattaa mainita koskikoukkusammal<br />
(Dichelyma falcatum).<br />
Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan<br />
ja on metsälain kriteerit täyttävä kohde. ***<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1992: Tampereen Aitolahden kirkon humalalehdon<br />
kasvisto. - Talvikki 16(1): 13-21.<br />
4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso<br />
Keson talon luona sijaitsee suppea-alainen lehtotäplä,<br />
jossa valtalajeina ovat lehtoleinikki ja keltavuokko<br />
(UH-AL-P). Muita alueen lajistoon kuuluvia lajeja<br />
ovat kevätlehtoleinikki, mustakonnanmarja ja taikinamarja.<br />
Keltavuokon esiintymät ovat pohjoisilla äärialueillaan<br />
ja siksi säilyttämisen arvoisia. Aitolahtea<br />
pohjoisempia keltavuokkokasvustoja on vain Ylöjärven<br />
Valkeekivenlahden lehdossa. *<br />
4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti<br />
Lahdelta noin 300 m koilliseen kasvaa soikkokaksikkoa<br />
(R), häränsilmää, aholeinikkiä, kapealehtipajua ja<br />
niukasti lehtoneidonvaippaa (R). Tosin v. 1999 ei tehty<br />
havaintoa soikkokaksikosta eikä lehtoneidonvaipasta<br />
johtuen ilmeisesti kuivasta kesästä. Lisäksi alueen<br />
alapuolisella kosteikolla kasvaa rantaminttua ja mutakuopissa<br />
isolimaskaa. Alueelta noin 350 metriä eteläkaakkoon<br />
kasvavat Aitolahti-Teiskon ainoat jänönsalaatit.<br />
Kohde sijaitsee Kiikkisensolantien päässä noin<br />
50 metriä Näsijärven rannasta. Jänönsalaattia kasvoi<br />
paikalla vuonna 2002 kymmenkunta yksilöä. *<br />
70 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Aitolahden kirkon notkossa ryöppyää kevätpuro vallattomana.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 71
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-<br />
Utukanlammi<br />
Alue on merkittävä vaateliaiden vesi- ja rantakasvien<br />
kasvupaikka ja myös linnuston ja maiseman kannalta<br />
suojelun arvoinen. Lajistosta voidaan mainita vesihierakka,<br />
korpialvejuuri, nuokkurusokki, litteä-, tylppälehti-<br />
ja pikkuvita. Litteävita kuuluu harvinaisiin kasveihin<br />
koko Pirkanmaalla. Sorilanlammen eteläpuolella<br />
sijaitsee luonnonsuojelualueeksi perustettu katajaketo<br />
(ks. 1.1.6.). **<br />
4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi<br />
Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m<br />
Paloon<br />
Edustavaa puronvartta ja koskea ympäröivässä lehdossa<br />
kasvavat mm. lehtoleinikki, jalkasara (UH-AL-P),<br />
mäkilehtoluste ja punaherukka. Alue on uhanalaisen<br />
tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina, eR, EN)<br />
yksi valtakunnallisesti vähälukuisista esiintymisalueista<br />
(s. 92). *<br />
4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja<br />
Järven kaakkoisrannalla Myllypuron alkupäässä on<br />
yksi harvoista Pirkanmaan nuijasaran (Carex buxbaumii,<br />
UH-AL-E) esiintymistä. Vuoden 1999 tarkastelussa<br />
lajia kasvoi nevareunuksella melko runsaasti.<br />
Kasvupaikka on erittäin helppo säilyttää, joten rauhoitus<br />
olisi järkevä ratkaisu. Laji on Etelä-Suomen<br />
järvialueella harvinainen ja kohde mukana soidensuojelun<br />
perusohjelman inventoinnissa. Puron alun nevarannoilla<br />
kasvaa lisäksi juurtosaraa, leväkköä<br />
(Scheuchzeria palustris), luhtakuusiota, valkopiirtoheinää<br />
(Rhynchospora alba), villapääluikkaa ja hanhenpajua<br />
(Salix repens).**<br />
(Iso-Lumojalle menevän tien varrelta vanhojen<br />
peltojen väliseltä haavikolta löytyi v. 1999 pussikämmekkää<br />
neljä yksilöä (UH-AL), yövilkkaa, sinivuokkoa<br />
(mR), viitaorvokkia (Viola x ruprechtiana) ja runsaasti<br />
mäkilehtolustetta sekä koiranvehnää, tarkistettu<br />
vuonna 1999).<br />
4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi<br />
Keskisen talon länsipuolella<br />
Asutuksen tuntumassa sijaitseva alue on kivikkoista<br />
tiivismuotoista purolehtoa, jossa kasvaa musta- ja punaherukkaa,<br />
lehtopalsamia, kotkansiipeä, taikinamarjaa,<br />
purolitukkaa ja sinivuokkoa (mR). Puron rannalla<br />
kasvaa pitkärunkoisia puita, mm. kolme komeata 25<br />
m korkeata tervaleppää. *<br />
4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori<br />
Korvenvuoren etelärinne ja louhikko ovat maisemallisesti<br />
edustavia. Etelänpuoleisessa notkelmassa kasvaa<br />
korpi- ja lehtokasvillisuutta, mm. korpisorsimoa (V)<br />
ja puumaisia lehmuksia. Kalliolla kasvaa runsas jäkälälajisto,<br />
josta kannattaa mainita Pertusaria corallina,<br />
pikkuokajäkälä ja koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula).<br />
Alueen Kaitavedentien puoleiset rinteet ovat nykyisin<br />
lähes aukkokaadettu. Korvenvuoren länsipää<br />
tayttää metsälain vaatimukset luonnontilaisesta jyrkänteestä.<br />
***<br />
4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan<br />
Tiikonojan keto<br />
Tarastenjärven kaatopaikan luoteispuolella, lähellä<br />
Tiikonojaa sijaitsee ketomainen laikku. V. 2002 paikalla<br />
kasvoi ahonoidanlukkoa (Bothrychium multi<strong>fi</strong>dum,<br />
NT), 45 yksilöä viidessä eri ryhmässä. Seuralaisena<br />
kasvoi kelta-apila (NT). Aluetta on käytetty varastoalueena,<br />
johon liittyen ketolaikkukin on joskus<br />
tasoitettu sepelillä. Talvella 2002-03 kaupunki perusti<br />
alueelle katukivien varastoalueen, jonka seurauksena<br />
ketolaikkukin kärsi vaurioita. Syyskesällä 2003 kohde<br />
rajattiin köydellä. Samassa yhteydessä paikalta laskettiin<br />
18 yksilöä ahonoidanlukkoa, monet kitukasvuisia<br />
ja itiöpesäkkeettömiä. **<br />
Ahonoidanlukolla on Tampereella vain kaksi kasvupaikkaa.<br />
Lasse Kosonen<br />
4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi,<br />
Pitkäjärvenojan suu<br />
Alue on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa, jossa<br />
kasvaa mm. isoja lehmuksia. Konnanliekoa (Lycopodiella<br />
inundata) kasvoi ainakin 1980-luvulla Pitkäjärvestä<br />
pohjoiseen lähellä Levonsalmea. *<br />
72 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti<br />
Kyseessä on kallionaluslehto, jossa on jyrkät ja jylhät<br />
kallioseinämät. Kasvillisuudesta mainittakoon sinivuokko<br />
(mR), sudenmarja, mustakonnanmarja, kevätlinnunherne<br />
(mR), metsävirna, punaherukka, kivikkoalvejuuri,<br />
haisukurjenpolvi ja isokokoiset raidat. *<br />
4.1.72. Teisko, Kaulamoinen<br />
Kaulamoisen eteläpuolella sijaitsee ojittamaton räme<br />
reunakorpineen, joka luonnontilaisena ja vähäpuustoisena<br />
lienee metsälain mukainen kohde. Suon kasvistossa<br />
on runsaasti reheviä piirteitä: suovalkku (R), liereäsara,<br />
tupassara, juolukkapaju sekä pyöreä-ja pitkälehtikihokin<br />
(Drosera rotundifolia x anglica) risteymä.<br />
Suovalkkua laskettiin v. 1999 13 yksilöä. Kaulamoisesta<br />
300-400 metriä etelään sijaitsee kalliomännikkö<br />
avokalliorinteineen. Alueella sijaitsee Teiskon runsain<br />
kalliohatikkaesiintymä (tarkistettu kesällä 2001). *<br />
4.1.73. Teisko, Nuorajärvi<br />
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa<br />
3.1.<br />
4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta<br />
Päiväjärventien ja Kukonsaarentien risteyksen pohjoispuolella<br />
istutuskoivikossa kasvaa runsaasti lehtoneidonvaippaa<br />
( yli 100 yksilöä) (R).*<br />
4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-<br />
Lautakatomäen väliset lehtoalueet<br />
Alueen metsät ovat tasaisen lehtomaisia, tosin paikoin<br />
perusteellisesti hakattuja. Alueella on arvokasta lehtokasvillisuutta<br />
mm. lehmusta, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä<br />
(mR) ja sinivuokkoa (mR). Lehtolajisto<br />
uhkaa kuitenkin tukehtua kohteen heinittyessä ja<br />
pensoittuessa metsänkaadon seurauksena. *<br />
4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko<br />
Pirunnotko on rehevä puronvarsi, jossa kasvaa lehtoja<br />
kosteikkokasvillisuutta, mm. kotkansiipeä. *<br />
4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi<br />
Aluetta on esitelty luonnosuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.8.<br />
runsaasti. Vaaleasaran (Carex livida, UH-AL, V)<br />
ohella alueella kasvaa riippa-, harmaa-, tähti- ja jouhisaraa<br />
(Carex lasiocarpa). Vaaleasaraesiintymää uhkaa<br />
kohteen metsittyminen. **<br />
4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron<br />
haat<br />
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa<br />
3.3.<br />
4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen<br />
valuvesiletto ja keto Viitalan talon<br />
itäpuolella<br />
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa<br />
3.3.<br />
4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-<br />
Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot<br />
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa<br />
3.3.<br />
4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-<br />
Posti, entisen seuraintalon paikka<br />
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa<br />
3.3.<br />
4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön<br />
kallioketo<br />
Männistön talon länsipuolella ja länsirinteellä sijaitseva<br />
keto on yksi Tampereen yhä harvinaisemmiksi käyviä<br />
laidunalueita. Kohde kuuluu maakunnallisesti arvokkaisiin<br />
maisema-alueisiin. Alue on vieläkin laitumena,<br />
joten ainakin sen lähitulevaisuus lienee turvattu.<br />
Kedolla kasvaa pari isoa mäntyä, katajaa ja kenttäkasvilajistoon<br />
kuuluvat mm. karvakiviyrtti, ruotsinpitkäpalko,<br />
keto- ja kevättädyke, viherjäsenruoho, mäkivirvilä<br />
(UH-AL-P), mäkiarho, hiirenhäntä, haurasloikko,<br />
ketoneilikka (NT) ja nykyisin vähälukuinen<br />
peltosauramo (Anthemis arvensis ). Kohde on mainittu<br />
Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa ja tarkistettu<br />
vuonna 2000 . **<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125<br />
4.1.78. Teisko, Vaavunsuo<br />
Vaavunsuolla on Tampereen ainoa vaaleasaraesiintymä,<br />
jossa sitä kasvaa noin aarin kokoisella alueella<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 73
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Kari Korte<br />
Teiskossa on vielä muutamia lettovillan kasvupaikkoja.<br />
4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven<br />
länsipään lounaisranta<br />
Karulla rannalla kasvaa Pohjois-Suomelle ja merenrannoille<br />
tyypillinen, mutta sisämaassa harvinainen<br />
ruohokanukka, jota vuonna 1999 havaittiin muutama<br />
kymmenen yksilöä. Uhkana ruohokanukalle ovat lähes<br />
rantaan ulottuva paljaaksihakkuu ja huvila-asutus.<br />
*<br />
4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja<br />
Ahvenlammen laskupuro on arvokas hetesaran kasvupaikka.<br />
**.<br />
4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen<br />
mäki ja Myllykorpi<br />
Mäen länsipuoliset rinteet ovat suhteellisen vanhaa<br />
kuusimetsää ja rehevää korpea ja lehto, joiden lajistoa<br />
ovat mm. hiirenporras, lehtokorte, mustakonnanmarja,<br />
lehto-orvokki, lehtoleinikki, kevätlinnunherne<br />
(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä (mR) ja kevätlinnunsilmä.<br />
Länsirinteen korpipainanteet ovat paikoin<br />
reheviä saniaislehtoja, joissa kasvaa viittä kämmekkälajia:<br />
hertta- ja soikkokaksikkoa (R), valkolehdokkia<br />
(R), harajuurta, maariankämmekkää sekä<br />
muusta lajistosta myös lettovillaa (UH-AL). Lisäksi<br />
mäelle vievältä metsätieltä löytyi Tampereen seudulle<br />
kohtalaisen harvinaista jäkkiä.<br />
Alempana rinteellä ja Myllykorvessa olevat pienet<br />
ojitetut suolaikut ovat lettomaisia, joiden lajistoa ovat<br />
ainakin olleet mm. äimäsara ja lettovilla (UH-AL).<br />
Molempien lajien arvellaan kuitenkin jo hävinneen.<br />
Erityisesti kannattaa mainita rinteen alaosilla ja pellon<br />
reunalla kasvava kullero. Sitä on kasvanut mäelle vievän<br />
metsätien alkupään kummallakin puolella, joista<br />
kuitenkin eteläisempi esiintymä on tuhoutunut jäätyään<br />
maamassojen alle. Pohjoisempana kasvoi vuonna<br />
1998 kulleroa kolmessa laikussa. Sen sijaan vuonna<br />
1999 lajia ei havaittu tunnetulla Myllykorven etelälaidan<br />
kasvupaikallaan. Myllykorven muuta huomionarvoista<br />
lajistoa on mm. korpiorvokki.<br />
Suuri osa Myllykorven ja rinteiden alaosan metsistä<br />
on avokaadettu ja ainakin v. 1999 kuivana kesänä<br />
korpipainanteet olivat kuivuneet ja ruohottuneet eikä<br />
lehtolajistoa ollut havaittavissa. Kohteen uhkana onkin<br />
kuivuminen. Harvinaisen kasvilajiston säilyttämiseksi<br />
alue olisi hyvä jättää luonnontilaiseksi tai jos<br />
metsiä käsitellään, niin erittäin varovasti. Joidenkin<br />
rehevien ruoho- ja heinäkorpien (mm. lettovillaa kasvava<br />
korpi) osalta kohteet ovat lähes luonnontilaisina<br />
metsälakikohteita. ***<br />
4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen,<br />
Myllyojan varret<br />
Leveän ojan varrella on merkittäviä rantasoita, joiden<br />
lajeista mainittakoon rentovihvilä, rimpivihvilä (Juncus<br />
stygius) ja hernesara. Nämä alueet ovat myös Tampereen<br />
harvoja hentosuolakkeen (Triglochin palustris)<br />
kasvupaikkoja. Lisäksi ojanvarrella kasvaa äimäsaraa ja<br />
äimä- ja harmaasaran harvinaista risteymää. ***<br />
4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen<br />
laskevan puron varsi<br />
Alue on rehevää lehtoa, jossa Sikolammin puolella<br />
kasvaa mm. korpinurmikkaa (UH-AL-P), runsaasti<br />
kotkansiipeä, lehtoarhoa, velholehteä ja lehtoleinikkiä.<br />
Puronvartta alemmaksi siirryttäessä tulevat vastaan<br />
lehmus, humala, rantaminttu ja lehto-orvokki. Muuta<br />
alueen lehtolajistoa ovat lehtokorte, kevätlinnunherne<br />
(mR), tesma, sinivuokko (mR), lehtokuusama, metsäruusu,<br />
koiranvehnä, mustakonnanmarja, näsiä (mR) ja<br />
kevätlinnunsilmä. Lajiston monipuolisuuden suojelemiseksi<br />
alueen rauhoitus olisi perusteltua. Karja on<br />
74 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
osittain sotkenut alueen eteläosaa. Puronotko on paikoin<br />
pitkälläkin matkalla luonnontilaisen kaltaisena<br />
metsälain mukainen. **<br />
4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja<br />
Pikkuhaka<br />
Järvestä laskevan puron varressa sijaitsee putouksen<br />
kohdalla suojelun arvoinen lehto, jossa kasvaa humalaa,<br />
lehmusta, lehtopalsamia, lehto-orvokkia, aholeinikkiä,<br />
korpinurmikkaa (UH-AL-P), näsiää (mR),<br />
koiranheisiä, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä<br />
(mR) ja viitaorvokkia. Hirvijärven suorannalla puron<br />
alkupäässä kasvaa juurto-, riippa- ja mutasaraa sekä<br />
leväkköä. Pellonreunan savisilla rinteillä lähellä Soukontietä<br />
kasvaa lehtoneidonvaippaa (R). Suuria humalakasvustoja<br />
on puronvarressa myös Koskuen-Iso-<br />
Kulkkilan välissä.<br />
Alueen arvoa nostaa Hirvijärven kaakkoispuolella<br />
oleva vanha, järeärunkoinen kuusimetsä - Pikkuhaka,<br />
jossa kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista pussikämmekkää<br />
(UH-AL) sekä metsän eteläpuolella olevan<br />
entisen pellon reunalla lehtoneidonvaippaa (R; 10 yksilöä<br />
vuonna 2001). Kohteella tiedetään pesineen<br />
myös liito-oravan. Myös kohteen linnusto on arvokas<br />
(mehiläis- ja hiirihaukka, viiru-, lehto-, helmi- ja varpuspöllö<br />
sekä teeri). Kuusimetsässä on jonkin verran<br />
myös maapuuta. Harvinaisesta sienilajistosta mainittakoon<br />
käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, NT). **<br />
4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari<br />
Saari toimii seurakuntien rippileiri- ja muuna koulutuspaikkana,<br />
joten kasvillisuuden kulutus on voimakasta.<br />
Saarelta löytyikin v. 1999 lehtoneidonvaippaa<br />
(R) vain 65 yksilöä saaren luoteisosasta ja lähes kaikki<br />
aivan saaren länsipään rinteeltä. Saaren kasvillisuutta<br />
uhkaa kuluminen. *<br />
4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari<br />
Saarella on kaksi runsasta lehtoneidonvaipan (R) kasvupaikkaa,<br />
joista länsipään alue on esitelty luonnonsuojelualueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 1.1.11.<br />
Toinen kasvupaikka sijaitsee saaren keskivaiheilla.<br />
Entisten, nyt koivulle istutettujen peltojen keskeltä<br />
laskevassa savirinteisessä puronotkossa kasvoi v. 1999<br />
noin 250-300 yksilöä lehtoneidonvaippaa. Alueen<br />
puustoa on harvennettu, mutta mikä ilmeisesti kuitenkin<br />
antaa paremmat elinmahdollisuudet valoa vaativalle<br />
lehtoneidonvaipalle. Muuta lajistoa ovat syyläjuuri,<br />
metsäruusu, mustakonnanmarja. Ainoana lehtoneidonvaippaa<br />
uhkaavana tekijänä voi pitää umpeenkasvua.<br />
**<br />
4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon<br />
lähiympäristö<br />
Koko Kuusniemen kärjen alue Karilahdesta Kuusniementielle<br />
ja edelleen Piimärantaan on lehtoneidonvaipan<br />
(R) kasvualuetta. Sitä kasvaa alueella arviolta 600-<br />
700 yksilöä. Runsaimmin sitä on aivan niemen kärjessä<br />
olevalla entisellä pellolla, johon on istutettu koivua<br />
ja haapaa. Muuta lajistoa ovat rannassa lehmus, lehtoarho,<br />
koiranheisi, metsäruusu, mustakonnanmarja ja<br />
taikinamarja. Alue on suojelemisen arvoinen paikka.<br />
Uhkana alueen arvokkaalle kasvillisuudelle on umpeenkasvu.<br />
***<br />
4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen<br />
laskevat rantarinteet<br />
Rinteillä kasvavat lähes kaikki eteläiset lehtolajit: hiirenporras,<br />
lehtopalsami, lehtokuusama, mustakonnanmarja,<br />
näsiä (mR), koiranheisi, sinivuokko (mR), lehto-orvokki,<br />
metsäruusu, lehtoleinikki ja korpinurmikka<br />
(UH-AL-P). Edellisten lisäksi Kuusniementien<br />
pohjoispuolella olevalla soistumalta ja tihkupintaisilta<br />
rinteiltä löytyvät soikko- (R) ja herttakaksikko sekä<br />
tien eteläpuolelta lehtoneidonvaippa (R) ja valkolehdokki<br />
(R). Alueella on kaadettu metsää metsälain vastaisesti<br />
juuri tien pohjoispuolisilta tihkupinnoilta, joilla<br />
kasvavat hertta- ja soikkokaksikko. Hakkuu on ulotettu<br />
paikoin jopa puron yli. **<br />
4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri<br />
Kallionalusnotkelmassa sijaitsee rehevä lehto, jossa kasvaa<br />
puumaisia lehmuksia, lehtomataraa, kotkansiipeä,<br />
hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta, korpialvejuurta, velholehteä,<br />
lehto-orvokkia, haisukurjenpolvea, kevätlinnunhernettä<br />
(mR), näsiää (mR), lehtoimikkää (mR),<br />
mustakonnanmarjaa, lehtoarhoa, tesmaa, lehtokuusamaa,<br />
lehtokortetta, lehtoleinikkiä, syyläjuurta, lehtopähkämöä,<br />
valko- ja sinivuokkoa (mR). Hieman rajauksen<br />
koillispuolelta olevasta ojasta löytyi myös ojaleinikkiä<br />
(Ranunculus flammula). Alue on osittain kuusettumassa<br />
umpeen ja lehtipuuvaltaista lehtoa on vain pieniä<br />
kaistaleita. Kohteen läpi noruu metsälain mukainen<br />
puro, mutta alueen luoteispuolelta on kaadettu metsää<br />
kaistalehakkuuna ja ajoura ulottuu paikoin puron yli. **<br />
4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin<br />
länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi<br />
Alueen rehevissä saniaisnotkelmissa kasvaa lehtokasveja,<br />
kuten lehmusta, lehtoleinikkiä, lehtomataraa, kevätlinnunhernettä<br />
(mR) ja soikkokaksikkoa (R). Alueella<br />
on vanhaa ja soistuvaa metsää, josta osa on kaadettu<br />
ja käsitelty vuonna 1999. Hakkuissa on hävinnyt<br />
alueen luoteisosista metsää 2-3 hehtaarin verran. **<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 75
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään<br />
mesotro<strong>fi</strong>nen suo<br />
Suo on suovalkun (R) vanhastaan tunnettu kasvupaikka,<br />
jota löytyi v. 1999 yksi yksilö. Muusta lajistosta<br />
mainittakoon villapääluikka, äimäsara, ja pitkälehtikihokki.<br />
Viime vuosina järven rannoilla sen länsi-, lounais-<br />
ja itäpuolelta on kaadettu metsää avohakkuina. **<br />
4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi<br />
Männikköinen niemi on maisemallisesti arvokas. Niemen<br />
tyvellä kasvaa lehtolajeja, mm. lehmusta ja lehtoneidonvaippaa<br />
(R). Lehtoneidonvaippaa kasvaa myös<br />
pitkin niemeä ja niitä laskettiin v. 1999 104 yksilöä.<br />
Lehtoneidonvaipan lisäksi niemellä kasvaa myös valkolehdokkia<br />
(R). Mainittakoon, että Taulajärven<br />
Kouvonperästä hieman pohjoiseen kasvaa rantavesissä<br />
harvinaista poimuvitaa. Esiintymä lienee tätä nykyä<br />
Suomen pohjoisin. Laji on kuitenkin rehevöitymisen<br />
myötä leviämässä. **<br />
Lisätietoja:<br />
Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre<br />
(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).-<br />
Talvikki 22(1): 26-28.<br />
4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon<br />
rantametsälaidun<br />
Entisellä rantalaidunalueella kasvaa lehtoneidonvaippaa<br />
(R). Lajia tavattiin v. 1999 kuivana kesänä rantaniityn<br />
itäpäästä suppealta alalta 69 yksilöä. Kohde on<br />
mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu .<br />
4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-<br />
Neinvuoren (Neevuoren) alue<br />
Alue on maastoltaan moni-ilmeinen ja maisemiltaan<br />
ensiluokkainen. Pahalammen rannassa kasvaa mm. kilpukkaa<br />
(ainoa löydetty kasvupaikka Teiskossa), vesihierakkaa,<br />
villapääluikkaa, maariankämmekkää, pitkälehtikihokkia<br />
ja suovalkkua (R) sekä rantakalliolla kalliokohokkia<br />
sekä Pahalammin jyrkänteillä valkolehdokkia<br />
(R). Pahalammin eteläpuolisen kallion tyveltä löytyi v.<br />
1999 isoalvejuurta (Dryopteris expansa). Neinvuoren<br />
jyrkänteessä kasvaa pohjoissuomalaista pahtanurmikkaa<br />
(UH-AL), jonka seurana ovat kissankäpälä ja kalliokielo.<br />
Pahalampiin idästä laskevan puron varsi on rehevää<br />
lehtoa. Pahalammin ja Mustalahden välissä kasvaa<br />
mm. vesihierakkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä,<br />
syyläjuurta, mustakonnanmarjaa ja valkolehdokkia. Puron<br />
ja Neinvuoren välisestä “satulanotkosta” löytyi v.<br />
1999 alueelle uutena lajina soikkokaksikkoa (R) 4 yksilöä.<br />
Lisäksi satulanotkon alueelta löytyi lehto-orvokkia,<br />
kevätlinnunhernettä (mR), sinivuokkoa (mR), hiirenporrasta<br />
ja mustakonnanmarjaa. Tosin satulanotkon<br />
metsä oli kaadettu ilmeisesti samana vuonna ja soikkokaksikkopaikka<br />
oli joutunut osittain hakkuun alle.<br />
Hakkuun uhriksi on joutunut myös kaistale puron eteläpuolista<br />
rinnettä. Vaarana arvokkaalle kasvilajistolle<br />
on kaadetun metsän heinittyminen umpeen. Kallioseinämien<br />
liepeillä kasvaa merkittävää jäkälälajistoa, josta<br />
mainittakoon raidankeuhkojäkälä, kanadanluppo ja<br />
korpiluppo sekä Neinvuorella kasvava pikkuokajäkälä.<br />
Pahalammi ja sen eteläpuolinen luonnontilainen jyrkänne<br />
ovat metsälain mukaisia kohteita. ***<br />
4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto<br />
Lasse Kosonen<br />
Lehtotähtimöä suuresti muistuttavalla vadalla on vain<br />
pari teiskolaista kasvupaikkaa.<br />
Savosentien kummallakin puolen entisillä pelloilla,<br />
niiden istutuskoivikoilla, hakamailla ja peltojen reunamilla<br />
kasvaa todella runsaasti lehtoneidonvaippaa (R).<br />
V. 1999 tältä pieneltä alueelta laskettiin noin 700 yksilöä<br />
kyseistä lajia, mikä tekee kohteesta Tampereen<br />
runsaimman lehtoneidonvaippaesiintymän. Lisäksi<br />
muista kämmekkäkasveista lehtoneidonvaipalle seuraa<br />
tekee valkolehdokki (R).**<br />
76 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki<br />
Teerimäen talon luota Toijalanjärveen laskeva puronotkelma<br />
on lehto- ja kosteikkolajien kasvupaikka.<br />
Alueella kasvaa mm. lehto-orvokkia. Pohjoisella kalliorinteellä<br />
on lisäksi yksi Suomen pohjoisimmista<br />
metsämaarianheinän kasvupaikoista. *<br />
4.1.102. Teisko, Koljonniemi<br />
Niemi on maisemallisesti ja jäkälistöltään arvokas;<br />
niemellä kasvaa mm. harvinaista limi-isokarvetta<br />
(Parmelia omphalodes). Alueella on mahtavia rantakallioita<br />
ja -rinteitä ja se on eteläisin Teiskon rakentamattomista<br />
kallioniemistä. Veden äärellä olevalta<br />
jyrkänteeltä on löydetty mm. silmällä pidettävä sammal<br />
Grimmia montana (NT). Niemenkärjen kalliorinteessä<br />
kasvaa kalliokohokkia ja liuskaraunioista.<br />
Muusta lajistosta mainittakoon mm. kissankäpälä,<br />
mäkitervakko, karvakiviyrtti. Niemen pohjoispuolen<br />
puronotkelmassa kasvaa lehtomaista lajistoa: velholehteä,<br />
taikinamarjaa, hiirenporrasta, lehtokuusamaa,<br />
sinivuokkoa (mR), lehto-orvokkia, tesmaa ja valkovuokkoa.<br />
Niemen kalliot puustoltaan vähätuottoisina<br />
kitumaina ovat metsälain mukaisia kohteita. Olisi<br />
tärkeää säilyttää kohde rakentamattomana. **<br />
4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio<br />
Kosteassa painanteessa ja puronvarressa kasvaa lehtokasvillisuutta;<br />
lehtokuusamaa, kotkansiipeä, mustakonnanmarjaa<br />
ja syyläjuurta sekä mm. vataa. Viime<br />
aikoina alueella on tehty hakkuita ja pohjoiset osat<br />
ovatkin ruohottuneet voimakkaasti, mikä on uhkana<br />
arvokkaalle kasvilajistolle. Alueen lounaisosan lehtomaisella<br />
rinteellä kasvaa isokokoisia haapoja, vaahteraa<br />
ja tuomea. Tämän lehtipuustoisen lehdon kenttäkerroksen<br />
kasvillisuudesta mainittakoon mm. mustakonnanmarja<br />
ja lehto-orvokki. Alueen itäpuolisilla<br />
rinteellä on tiheää istutuskuusikkoa. *<br />
4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu<br />
Kosteassa painanteessa sijaitsee erittäin rehevä yläjuoksultaan<br />
perattu puronvarsi, jossa monien lehtolajien<br />
lisäksi kasvaa runsaasti vataa. V. 1999 vataa tavattiin<br />
puronvarresta vain 6 yksilöä. Lisäksi vataa löytyi<br />
metsätyökoneen ajourasta neljä yksilöä, joiden kukittua<br />
siemenet siirrettiin puronvarteen. Alueen metsät<br />
on kaadettu lähes täysin ulottuen puron rantaan asti ja<br />
paikoin metsätyökoneilla on ajettu puron ylikin. Puron<br />
varren pienilmasto on täten muuttunut ja puron<br />
reunamat ruohottuneet voimakkaasti, mikä on heikentänyt<br />
lajiston mahdollisuuksia selviytyä. *<br />
4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi<br />
Varjoisa itään viettävä lehtorinne sijaitsee Purnulammen<br />
pohjoispuolella 400 metriä Pajamäen talosta länteen.<br />
Alueella kasvaa runsaasti mustakonnanmarjaa,<br />
syyläjuurta, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, ja sini-<br />
(mR) ja valkovuokkoa. Purnulammen ja tien välissä on<br />
kallionaluslehtoa, jossa kasvaa mm. mäkilehtolustetta<br />
ja mustakonnanmarjaa. *<br />
4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi<br />
Rantareunuksessa kasvaa harvinaista suovalkkua (R).<br />
Lisäksi lammen suoreunuksella kasvaa äimäsaraa ja<br />
pitkälehtikihokkia. Lammen länsipuolella on kosteaa<br />
korpea ja lehtoa. Luonnontilaisena metsälampena<br />
kohde on metsälain suojelema. *<br />
4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-<br />
Lauttajärvi<br />
Jokimaisema Asuntilanjoen alkuosassa muodostaa<br />
runsaine kasvistoineen kauniin kulttuurimaiseman.<br />
Kasveista mainittakoon runsaina esiintyvät jokileinikki<br />
ja keltakurjenmiekka. *<br />
4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja<br />
Kaakosta ojaan laskevan puron varrella kasvaa rehevänä<br />
kasvustona kotkansiipeä, jonka lisäksi alueella tavataan<br />
mm. mustaherukkaa, suokelttoa, velholehteä, tesmaa<br />
ja purolitukkaa. Puronotkelman koillispuolisilta<br />
mäiltä on metsät avokaadettu noin vuosina 1998-99.<br />
Myös Sahronojan pohjoispuoliselta rinteeltä on metsää<br />
kaadettu aukoksi. Itse puron varsi jyhkeän kuusikon<br />
varjossa ja lähes luonnontilaisena on metsälain<br />
mukainen kohde. *<br />
4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja<br />
Ojanvarsisuot ovat pääosin karuja, mutta ojanvarressa<br />
kasvaa rehevän veden lajeja, kuten rantayrttiä. Suon<br />
rehevämmässä kohdassa kasvaa villapääluikkaa, äimäsaraa<br />
ja Tampereen ainoana niukkana esiintymänä<br />
uhanalaista punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata,<br />
R, UH-AL). Viimeisin havainto on vuodelta 2002 ja<br />
sitä edellinen vuodelta 1990. Suon rehevimmän paikan<br />
kohdalla alueen itäpuolelta on kaadettu metsää<br />
aukkohakkuuna. Lähes luonnontilaisena vähäpuustoisena<br />
suona kohde on metsälain mukainen ja arvokas<br />
kokonaisuus. **<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 77
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Lietetatar - Suomen vastuulla<br />
L<br />
ietetatar (Persicaria foliosa) kasvaa tyypillisesti matalilla tulvarannoilla verraten harvinaisena.<br />
Nykyisin se luetaan EU:n Suomen ns. vastuulajeihin. Vaikka laji ei ole aivan uhanalainen, se on<br />
kuitenkin ihmistoiminnan seurauksena laajalti hävinnyt tai vähentynyt. Vastuulajiksi se on luokiteltu,<br />
koska sitä tavataan koko maapallolla vain rajallisella alueella Fennoskandiassa.<br />
Lietetattaren kuvasi tieteelle uutena vasta vuonna 1901 suomalainen professori Harald Lindberg Porvoosta<br />
kerättyjen näytteiden perusteella, jolloin se opittiin erottamaan lähilajista mietotattaresta. Myöhemmin<br />
ilmeni, että sitä esiintyy Suomessa etenkin rannikolla ja isojen vesistöjen, kuten Näsijärven ja Päijänteen<br />
rannoilla. Sen puuttuminen pienialaisista vesistä johtuu siitä, että niissä vedenkorkeuden vaihtelu ei<br />
ole tarpeeksi suurta kilpailuttomien kasvupaikkojen muodostumiseksi. Lietetatar kasvaa siis mieluusti ajoittain<br />
vedestä paljastuvilla alavilla tulvarannoilla ja maatuvilla rannoilla. Pohjan maaperä voi olla monenlaista,<br />
hiekkaa, hietaa yms, mutta upottavat saviset ja liejuiset paikat soveltuvat sille parhaiten. Laji on<br />
karjanpidon myötä etenkin varhemmin hyötynyt laidunnuksesta sellaisilla alavilla rannoilla, joissa sitä<br />
luontaisesti on ja joissa se huonona kilpailijana voi lisääntyä kasvittomiksi jääneissä laikuissa. Tällaisissa<br />
paikoissa se voi muodostaa laajoja, mattomaisia, punertavia kasvustoja. Myös venevalkamat voivat suosia<br />
lajia. Rantalaidunnuksen lähes täydellinen loppuminen on eniten vaikuttanut lajin häviämiseen, sillä umpeenkasvaneesta<br />
rantaluhdasta sitä ei juuri tapaa. Toinen merkittävä seikka lajin romahdusmaiseen vähenemiseen<br />
on vesistöjen nykyisen säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelun pienentyminen. Laji<br />
tarvitsee menestyäkseen vedenkorkeuden voimakkaita vaihteluja. Varhemmin tunnetut esiintymisrannat<br />
ovat umpeenkasvaneet luhtamaisiksi ja tällaisilta rannoilta lietetatarta ei enää tapaa tai enintään hyvin<br />
niukkana ja vedenalaisena luhdan laitaosista ja luhtatuppaiden välistä puhtaalta liejulta. Seuralaisina<br />
sillä voivat olla mm. paunikko (Crassula aquatica), mutayrtti (Limosella aquatica) ja vesirikkolajit (Elatine<br />
triandra, E. hydropiper ja E. orthosperma). Näistä juuri paunikko on kokenut lietetattaren kohtalon eli<br />
vähentynyt suuresti -ehkä vieläkin pahemmin kuin lietetatar. Lietetattaren Tampereen esiintymät ovat<br />
rajoittuneet Näsijärven ja siihen liittyvien vesien rannoille. Vuonna 1980 vallinneen satunnaisen matalan<br />
veden aikana sen kasvupaikkoja kyettiin hyvin kartoittamaan (Lahtonen 1980). Sen jälkeen vastaavaa otollista<br />
tilannetta ei ole tullut. Ympäristökeskuksen tilaamissa vuoden 2000 kartoituksissa useimpien esiintymien<br />
voitiin todeta hävinneen. Ainoastaan kolmella edelleen laidunnetulla rannalla sen voitiin todeta<br />
olevan runsas - nimittäin Sorilanjoen Kulkkaan laidunrannalla sekä Teiskon Pohjankapeessa Näsijärven<br />
Haapalahden ja Kapeenlahden laidunrannoilla. Muissa enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneissa lahdissa<br />
sitä löytyi niukasti alle 10 kohteesta. Yllättävänä uutena paikkana tuli tietoon kantakaupungista<br />
löytynyt Suomensaaren esiintymä. Uimarannalle tuodulla hiekalla kasvoi tatarta pienehkö esiintymä.<br />
Kirjallisuutta:<br />
Lahtonen, T. 1983: Havaintoja tulvarantojen kasveista mykerösarasta ja lietetattaresta. - Talvikki 7: 79-90.<br />
Tapio Lahtonen<br />
78 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1.110. Teisko, Terälahti,<br />
Rökäslammi-Myllylammi<br />
Alue on yhtenäinen ja myös maisemallisesti merkittävä<br />
kosteikko, joka Myllylammen ja myllyn osalta on<br />
samalla tasapainoinen kulttuurimaisema. Kasvisto on<br />
Pohjois-Teiskon oloihin varsin rehevää ja sisältää mm.<br />
sykeröpiipon (UH-AL-E), haarapalpakon (Sparganium<br />
erectum), rantayrtin ja jokileinikin. Vanhoista kulttuurikasveista<br />
alueella kasvaa liperiä (Levisticum of<strong>fi</strong>cinale).<br />
**<br />
4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen<br />
Pienen lammen pohjoisrannan niemennokassa parin<br />
aarin alalla on kasvanut harvinaista konnanliekoa<br />
1980-luvulla. Kasvupaikka olisi syytä tarkistaa. *<br />
4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi<br />
Järvestä Kiimajokeen laskevan puron sekä siihen ennen<br />
Kiimajokea yhtyvän puron lajisto on monipuolista<br />
ja Pohjois-Teiskossa poikkeuksellista sisältäen mm.<br />
punakoisoa, korpinurmikkaa (UH-AL-P), koiranvehnää,<br />
lehtoleinikkiä ja lehto-orvokkia. *<br />
4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi<br />
Umpeenkasvavan pikku lammen rannoilla kasvaa runsaasti<br />
nevaimarretta. Lajia kasvaa Teiskossa tämän lisäksi<br />
myös Nuutilanlahdella.*<br />
Lisätietoja:<br />
Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre<br />
(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).<br />
- Talvikki 22(1): 26-28.<br />
4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee,<br />
Iso-Kuhmo<br />
Aluetta on käsitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.11.<br />
4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi,<br />
Koivuvuoren lehtoalue<br />
Kallionalus- ja rinnelehdon lajisto on pohjoista sijaintia<br />
ajatellen huomattavaa: kaiheorvokkia (V), lehtomataraa,<br />
lehtoimikkää (mR), haisukurjenpolvea ja<br />
metsämaarianheinää, jonka esiintymä on yksi Suomen<br />
pohjoisimmista. Alueen kaakkoisosa, Koivuvuoren<br />
itäpuolinen rinne on lähes avokaadettu. Luonnontilaisinta<br />
metsää löytyy vain aivan alueen luoteisimmasta<br />
osasta noin 50 metrin matkalta, jossa kohde täyttää<br />
metsälain kriteerit luonnontilaisesta jyrkänteestä ja<br />
sen alaisesta metsästä. *<br />
4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja<br />
Koivupohjan talon pohjoispuolen<br />
puronvarsi- ja rinnelehto<br />
Rehevällä alueella kasvaa useita eteläisiä lehtokasveja,<br />
kuten mustakonnanmarjaa, lehtokortetta, sinivuokkoa<br />
(mR), kevätlinnunhernettä (mR), kotkansiipeä, tesmaa,<br />
mustaherukkaa ja lehto-orvokkia. *<br />
4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-<br />
Kapeen niityt<br />
Alueen niityt kuuluvat arvokkaisiin perinnebiotooppeihin,<br />
joiden lajisto on häviämässä laidunnuksen ja<br />
karjanpidon lopettamisen myötä. Laidunnuksen loputtua<br />
tällaiset alueet eivät pysty ylläpitämään keto- ja<br />
niittykasvillisuutta ilman alueiden jatkuvaa hoitoa.<br />
Kyseinen alue on myös maisemallisesti merkittävä<br />
kohde. Ala- ja Niemi-Kapeen ja Kapeenlahden välisillä<br />
niityillä on Tampereen seudulla harvinaisen hentosuolakkeen<br />
kasvualue. Hentosuolakkeen seurana<br />
alueella kasvaa aholeinikkiä, luhtalemmikkiä (Myosotis<br />
scorpioides), kuminaa, lehtoarhoa, jäkkiä, hirssisaraa ja<br />
luhtatädykettä (Veronica scutellata). Alueen merkittävimpänä<br />
lajina sen rantamilla kasvaa harvinaista lietetatarta<br />
(Persicaria foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V).<br />
Niemi-Kapeen niityillä jatkui laidunnus vielä v. 1999,<br />
mikä onkin edellytyksenä harvinaisen kasvilajiston<br />
selviytymiselle alueella. **<br />
Lisätietoja:<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.<br />
4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula<br />
Niittyalue on tätä nykyä Tampereen toinen ketokatkeron<br />
kasvupaikka. Vuonna 1999 ketokatkeroa (EN)<br />
laskettiin avonaiselta paikalta pellon reunalta 20-25<br />
yksilöä eli laji on elpymässä muutaman vuoden takaisesta<br />
aallonpohjasta -90 luvun alkupuolella, jolloin sitä<br />
havaittiin vain muutamia yksilöitä. Niinpä vuonna<br />
2003 siellä tavattiinkin jo 220 yksilöä. Muuta alueen<br />
lajistoa ovat jäkki, aho- (NT) ja ketonoidanlukko<br />
(NT), pussikämmekkä, nurmitatar ja vilukko. Ketonoidanlukkoja<br />
tavattiin 2003 24 ja ahonoidanlukkoja<br />
9 yksilöä. Alue on mukana Pirkanmaan perinnebiotooppi-julkaisussa.<br />
Uhkana alueen harvinaiselle kasvillisuudelle<br />
on laidunnuksen loputtua umpeutuminen.<br />
Kohdetta onkin viime vuosina pyritty hoitamaan<br />
niitoin ja puuston harvennuksin Pirkanmaan ympäristökeskuksen<br />
toimesta. ***<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 79
Kartta 8. Arvokkaat lintualueet: kantakaupunki
Kartta 9. Arvokkaat lintualueet: Aitolahti-Teisko
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lisätietoja:<br />
Helle, K. 2003: Rautaharavaa ketokatkeroille - perinnebiotooppien<br />
hoitotalkoissa. - Talvikki 27: 126-127.<br />
Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista<br />
vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1):19-25.<br />
Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.<br />
ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -<br />
Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.<br />
4.1.119. Teisko, Kaanaa,<br />
Tuohikotanen-lammi<br />
Lammen rannalla kasvaa etelässä harvinaistunutta<br />
hoikkavillaa (Eriophorum gracile, UH-AL) joitakin<br />
yksilöitä. Muuta lajistoa ovat rahka- (Carex pauciflora),<br />
jouhi-, muta-, riippa- ja tähtisara. Lammen pohjoisja<br />
itäreunalta on kaadettu metsää lähes rantaan asti.<br />
Lisäksi lammen rantaan on tullut lisää mökkiasutusta.**<br />
4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven<br />
eteläkärjen suoreunus<br />
Järven eteläisimmän kärjen länsipuolen suoreunuksella<br />
on runsaasti harvinaistunutta hoikkavillaa (UH-<br />
AL).**<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista<br />
vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1): 19-25.<br />
4.2. Arvokkaat lintualueet<br />
Vuoden 1997 alussa annetun luonnonsuojelulain 38 § :n<br />
mukaan Suomen kaikki luonnonvaraisesti esiintyvät<br />
nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole erikseen mainittu<br />
metsästyslain 5 §:ssä, ovat rauhoitettuja. Tähän lukeutuvat<br />
myös lajit, jotka esimerkiksi muuttomatkallaan<br />
saapuvat Suomeen.<br />
Täten kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien<br />
yksilöiden:<br />
1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen<br />
2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden<br />
ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen<br />
paikkaan tai tahallinen vahingoittaminen<br />
3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana,<br />
tärkeillä muuton aikaisilla levähdyspaikoilla<br />
tai muutoin niiden elämänkierron kannalta<br />
tärkeillä paikoilla.<br />
Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti<br />
merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu,<br />
jossa oleva pesä on säännöllisesti käytössä ja selvästi<br />
nähtävissä on rauhoitettu. Vuonna 1999 voimaan tulleen<br />
EU:n lintudirektiivin artikla 7:n mukaan kaikki<br />
linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikana 1.4-31.7 välisenä<br />
aikana. ja 19.7.2001 tuli voimaan asetus, jonka<br />
mukaan varis, harmaalokki, merilokki ja kesykyyhky<br />
ovat rauhoitettuja 10.3.-31.7. välisenä aikana ja harakka<br />
1.4.-31.7. välisenä aikana.<br />
Metsästyslain 5§ mukaan seuraavat linnut kuuluvat<br />
riistaeläimiin ja niihin sovelletaan metsästyslakia:<br />
kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa,<br />
tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka,<br />
tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa,<br />
haahka, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, teeri,<br />
pyy, metso, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky.<br />
4.2.1. Lintujärvet<br />
Lintujärvet ovat yleensä sekä linnustonsa että muun<br />
eliöstönsä puolesta omaleimaisia eliöyhteisöjä. Järven<br />
tai kosteikon kuivuminen merkitsee usein koko<br />
eliöyhteisön muuttumista ja lintujärven luonteenomaisen<br />
linnuston katoamista.<br />
Tampereen alueella on kolme lintujärveä: Iidesjärvi,<br />
Nuorajärvi ja Nuutilanlahti. Iidesjärvi ja Nuorajärvi<br />
ovat mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa<br />
ja ne on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi<br />
suojelukohteiksi. Suojeluohjelma vahvistettiin<br />
valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 1982.<br />
4.2.1.1. Iidesjärvi<br />
Järven linnusto on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden<br />
yhteydessä kappaleessa 2.5.<br />
4.2.1.2. Nuorajärvi<br />
Nuorajärven alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä<br />
kappaleessa<br />
4.2.1.3. Nuutilanlahti<br />
Vuoden 1990 selvityksen mukaan Nuutilanlahti on<br />
ylivoimaisesti paras Tampereen lintujärvistä. Lahdella<br />
pesivien vesilintujen paritiheys oli 2,2 -kertainen verrattuna<br />
Iidesjärveen ja 1,7 -kertainen verrattuna Nuorajärveen.<br />
Vesilinnuista valtalajeja ovat (suluissa vuoden<br />
1990 tulokset) naurulokki (VU) (20 paria), tavi<br />
(V) (20 paria), sinisorsa (8 paria), punasotka (7 paria)<br />
ja nokikana (7 paria).<br />
Vesilintukanta on pysynyt vakaana koko 1980-luvun<br />
ja lajikohtaiset vaihtelut ovat eri vuosina olleet<br />
melko vähäisiä. Mustakurkku-uikku (Ldir) ja härkä-<br />
82 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
lintu (Podiceps griseigena) ovat kadonneet järven linnustosta<br />
ja tukkasotka- (V) ja nokikanakannat pienentyneet.<br />
Tosin vuonna 1999 lahdella nähtiin mustakurkku-uikku.<br />
Jouhisorsan ja etenkin ruskosuohaukan<br />
(Circus aeruginosus, Ldir, NT) pesinnät lahdella<br />
nostavat sen arvoa suojeltavana alueena. Lahdella pesii<br />
myös laulujoutsenen (Ldir, V) lisäksi monipuolinen<br />
kahlaajalajisto: useampia pareja töyhtöhyyppiä<br />
(Vanellus vanellus) ja taivaanvuohia (Gallinago gallinago)<br />
sekä yksittäisinä pareina isokuovi (Numenius arquata,<br />
V), rantasipi (Actitis hypoleucos, V), liro (Tringa<br />
glareola, Ldir, V) ja punajalkaviklo.<br />
Vesilintujen lisäksi lahdella pesivät yksittäisinä pareina<br />
keltavästäräkki (Motacilla flava) ja rytikerttunen<br />
sekä runsaampina ruokokerttunen ja pajusirkku.<br />
Nuutilanlahdelle valmistui vuoden 1994 aikana<br />
lintutorni.<br />
Lisätietoja:<br />
Aro, S. & Lähteenmäki, R. 1997: Tampereen Iidesjärven,<br />
Särkijärven, Vaakkolammen ja Vähäjärven pesimälinnusto 1997. -<br />
Lintuviesti 22: 70-71.<br />
Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja<br />
niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.<br />
4.2.2. Lintulehdot<br />
Ikuri-Kalkun Myllypuro<br />
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.1.<br />
Villilänsaari<br />
Saaren puusto on pääosin koivikkoa ja seassa kasvaa<br />
vain joitakin kuusia ja mäntyjä. Vuoden 2002 laskennassa<br />
saarella havaittiin 21 lintulajia ja 56 niiden<br />
muodostamaa reviiriä. Runsaimmat lajit olivat räkättirastas,<br />
pajulintu ja peippo, jotka yhdessä kattoivat<br />
reviireistä lähes puolet. Myös mustapääkerttu ja lehtokerttu<br />
olivat runsaimpien lajien joukossa. Linnusto<br />
oli melko monipuolista ja kokonaisparitiheys oli<br />
666.4 paria/km2. Alueen arvokkain laji oli ehdottomasti<br />
pikkutikka (VU), jonka pesintää ei kuitenkaan<br />
pystytty varmistamaan. Alue kuuluu myös kultarinnan<br />
vakioreviireihin. Pikkusieppo on tavattu saaressa<br />
vuosina 2002-03. Vuonna 2000 siellä pesi myös pyrstötiainen.<br />
Käenpiika on tavattu saaressa 2000 ja 2001.<br />
Kuhankeittäjähavainto vuodelta 1999 koski varmaankin<br />
muuttovierasta. Varpuspöllö pesi mahdollisesti<br />
alueella v. 2001. Alueelta on myös säännöllisesti liito-oravan<br />
papanahavaintoja.<br />
Lisätietoja:<br />
Lagerström, M. 2002: Tampereen Villilänsaaren pesimälinnusto v.<br />
2002. Raportti ympäristövalvonnassa.<br />
Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:<br />
Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja<br />
Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus<br />
ympäristövalvonnassa.<br />
Viikinsaari<br />
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.2.<br />
Peltolammi-Pärrinkoski<br />
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.4.<br />
Soukonvuori<br />
Pohjoisosa lintulaskennassa mukana olleesta alueesta<br />
on mäntymetsää, muu osa etupäässä rehevää kuusilehtoa.<br />
Kuusilehdossa kasvaa runsaasti haapoja ja koivuja,<br />
ja koko alueella on melko runsaasti lahopuita. Alueella<br />
havaittiin kaikkiaan 33 lajia ja 172 niiden muodostamaa<br />
reviiriä. Valtalajeja olivat peippo, pajulintu,<br />
hippiäinen, punakylkirastas ja punarinta. Linnusto oli<br />
monipuolista ja kokonaisparitiheys 637 paria/km2.<br />
Linnuston määrää ja monipuolisuutta kasvattavat erityyppiset<br />
laskenta-alueelle sijoittuvat biotoopit. Alueen<br />
arvokkaimpana lajina voidaan pitää alueella pesivää<br />
kanahaukkaa (Accipiter gentilis). Maininnan arvoista<br />
on myös vaateliaan peukaloisen pesintä alueella<br />
ja kuhankeittäjän (Oriolus oriolus) havaitseminen,<br />
vaikka se ei todennäköisesti pesinytkään alueella.<br />
Muita maininnan arvoisia lajeja ovat tiltaltti (VU),<br />
pyy, puukiipijä, pähkinähakki ja idänuunilintu.<br />
Lisätietoja:<br />
Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:<br />
Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja<br />
Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Raportti<br />
ympäristövalvonnassa.<br />
Halimasjärvi<br />
Halimasjärven luonnonsuojelualueen linnustoa on<br />
esitelty kappaleessa 1.1.4.<br />
4.2.3. Näsijärven lintuluodot<br />
Tiedot Näsijärven lintuluodoista ovat peräisin Hannu<br />
Nyströmin useina vuosina tekemistä laskennoista.<br />
Harmaalokkikoloniat on jätetty pois esittelyistä.<br />
4.2.3.1. Ristiniemi<br />
Ristiniemen pienellä luodolla pesii 10-15 kalatiiraparia<br />
(Sterna hirundo, Ldir, V), 5 paria kalalokkeja sekä<br />
yksi harmaalokkipari (Larus argentatus).<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 83
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.2.3.2. Tirkkosensaari<br />
Saaressa pesii vuosittain 1-4 selkälokkiparia (Larus<br />
fuscus, VU, V), joiden pesinnät epäonnistuvat usein.<br />
Vuonna 2003 pesintöjä aloitettiin neljä, joista yhteensä<br />
selvisi lentokykyiseksi kolme poikasta. Syynä pesinnän<br />
epäonnistumiseen ovat lisääntynyt veneily ja<br />
muu retkeily.<br />
4.2.3.3. Uskalinlahti, Heikinsaari<br />
Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), jolla on epätavallinen<br />
pesimäpaikka mutta pesinnät ovat onnistuneet<br />
hyvin. Vuonna 2003 ei pesinyt.<br />
4.2.3.4. Viraansaaret<br />
Saarilla pesii 2-3 paria kalatiiroja (Ldir, V).<br />
4.2.3.11. Taipaleenniemen saaret<br />
Saarilla pesii 3-5 selkälokkiparia (VU, V), jotka vuonna<br />
1992 eivät saaneet lentoon yhtään poikasta mutta<br />
vuonna 1993 jo 4 poikasta. Vuosina 2000-2002 selkälokit<br />
saivat lentoon 21 poikasta.<br />
4.2.3.12. Hevosniemi<br />
Niemellä pesii kalatiiroja (Ldir, V) noin 10 paria.<br />
Naurulokkeja pesi vuonna 1993 vuosikymmenen tauon<br />
jälkeen 30 paria. V. 2003 saaressa pesi selkälokkipari,<br />
joka sai yhden poikasen.<br />
4.2.3.13. Sakarinkarit<br />
Selkälokkeja (VU) pesinyt kareilla 2-3 paria, mutta v.<br />
2002 ei pesintää.<br />
4.2.3.5. Pikku-Riposaari<br />
Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), myös v. 2000,<br />
jonka varis tuhosi. Vuonna 2003 ei pesintää.<br />
4.2.3.6. Haapasaarenluoto<br />
Luodolla pesii 2 kalatiiraparia (Ldir, V).<br />
4.2.3.7. Lapinsaaret<br />
Saarilla pesii usein 1 selkälokkipari (VU, V). Vuonna<br />
2003 ei pesintää.<br />
4.2.3.8. Vääräsaari<br />
Saarella pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), joiden epäonnistuneisiin<br />
pesintöihin saattavat olla syynä sekä häirintä<br />
että pikkupedot. Vuonna 2003 ei pesintää.<br />
4.2.3.9. Narveenniemi<br />
Niemessä pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), jotka eivät<br />
kahtena viime vuotena ole saaneet kasvatettua ainuttakaan<br />
poikasta. Vuonna 2003 pesi yksi pari.<br />
4.2.3.10. Lintusaaret<br />
Saarilla on aikaisemmin pesinyt vuosittain 5-10 paria<br />
kalatiiroja (Ldir). Joinakin vuosina laji ei pesinyt saarilla<br />
ollenkaan, mutta viime vuosina taas muutamia<br />
pareja. Lisäksi saarilla on pesinyt pieni naurulokkiyhdyskunta.<br />
4.3. Arvokkaat hyönteisalueet<br />
Tampereen hyönteislajisto on parhaiten tunnettuja<br />
Suomessa. Perhoslajistosta on tietoja jo yli 100 vuoden<br />
ajalta, erityisesti 1950-luvun jälkeen havaintotietoja<br />
on kertynyt huomattavia määriä. Muusta hyönteislajistosta<br />
tiedetään suhteellisesti vähemmän, hajanaisia<br />
havaintoja lukuun ottamatta tiedot ovat peräisin kahdenkymmenen<br />
viime vuoden ajalta. Erityisesti viimeisen<br />
kymmenen vuoden aikana arvokkaimpien luontokohteiden<br />
hyönteiskartoitus on ollut aktiivista, niinpä<br />
useiden esiteltävien kohteiden tiedot ovat tältä ajalta.<br />
Koska hyönteisalueiden kartoitus on hidasta, on Tampereen<br />
alueella varmasti esiteltävien, jo tutkittujen<br />
kohteiden lisäksi vielä muitakin arvokkaita kohteita.<br />
Kohteiden lopussa olevat tähdet merkitsevät seuraavaa:<br />
*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy<br />
uhanalaisia lajeja<br />
** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista<br />
kasvillisuutta ja eläimistöä<br />
* = säästämisen arvoinen kohde<br />
4.3.1. Mustavuori<br />
Mustavuori on pikkuperhosiin kuuluvan Chionodes<br />
distinctellan ainoa löytöpaikka Tampereella. Pirkanmaalla<br />
lajia on tavattu myös Kangasalan Lentolasta.<br />
Laji elää laskettelurinteen kupeessa kuivilla, hiekkapohjaisilla<br />
heinikoilla. Mustavuoren rinnettä on tutkittu<br />
toistaiseksi melko vähän ja alueelta todennäköisesti<br />
löytyy useita merkittäviä lajeja. *<br />
84 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-<br />
Villilänsaari<br />
Kesällä 1994 löydettiin Villilänsaaresta Pirkanmaalle<br />
uutena suurperhoslajina pilliyökkönen (Arenostola phragmitidis).<br />
Alueella on tavattu myös keltaängelmällä<br />
toukkana elävä nuolimittari (Perizoma sagittata), joka<br />
on eteläinen laji ja Tampereella esiintymisensä pohjoisrajalla.<br />
Muita harvinaisempia lajeja ovat ruskolampiyökkönen,<br />
verkkomittari ja Elatobia fuliginosella -<br />
koi. Ruskolampiyökkönen elää toukkana osmankäämin<br />
varressa ja verkkomittari lehtopalsamilla, joten<br />
verkkomittarin esiintyminen on melko paikoittaista.<br />
Alueen lahopuuhyönteistöä on tutkittu alustavasti.<br />
Paikalta tunnetaan mm. lahoissa haavoissa elävä Hammerschmidtia<br />
ferruginea-kukkakärpänen ja lahopuukuoriaisia,<br />
kuten silmälläpidettävä lehmuksenoksajäärä<br />
(Exocentrus lusitanus, NT). **<br />
Lisätietoja:<br />
Turunen, H. 1995: Pilliyökkönen Arenostola phragmitidis (HB.),<br />
uusi suurperhoslaji Pirkanmaalle. - Diamina 4: 19-20.<br />
4.3.3. Lamminpään laskettelurinne<br />
Laskettelurinteellä on havaittu valtakunnallisesti silmälläpidettävä<br />
ajuruohosulkanen (Merri<strong>fi</strong>eldia leucodactyla,<br />
NT) ja yleisempi laji Scrobipalpa artemisiella,<br />
joiden molempien toukkavaiheet elävät ajuruoholla<br />
ja siten laskettelurinne lienee ainoa paikka näille lajeille<br />
Tampereella. Myös harvinainen Elachista compsa-<br />
heinäkoi on löydetty kohteelta. Alueen suurperhoslajistoon<br />
kuuluvat mm. idänniittyperhonen<br />
(Coenonympha glycerion) ja pikkukorsiyökkönen (Mesoligia<br />
furuncula).*<br />
muuta lehtojen lajistoa. Kohteen hyönteislajisto on<br />
varsin edustavaa lehtojen lajistoa: kuusamaliuskamittari,<br />
soukkomittari (Plagodis dolabraria), lehmuskiitäjä<br />
ja lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago). Mainittavia<br />
kehrääjiä paikalta ovat koivuhangokas (Furcula<br />
bicuspis), haapanirkko (Notodonta tritophus), käärönirkko<br />
(Gluphisia crenata) ja kuusikarvajalka (Calliteara<br />
abietis). Vesiperhosista kohteella on havaittu Pirkanmaalla<br />
varsin paikoittainen purovainokas.*<br />
Lisätietoja:<br />
Salokannel, J., Antikainen, T., Turunen, H. & Seuranen, I. 1999:<br />
Vuoreksen hyönteisselvitys. - Raportti Tampereen kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.3.7. Pehkusuo<br />
Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhteydessä<br />
kappaleessa 2.4.<br />
4.3.8. Suolijärven eteläpuoli<br />
Alueella elää suurperhosiin kuuluva lehmuskeltayökkönen,<br />
joka on paikoittainen lounaisen Suomen laji.<br />
Laji käyttää ravinnokseen lehmusta. Muita mainittavia<br />
lajeja ovat kuusamaliuskamittari ja kuultomittari. *<br />
4.3.9. Koukkujärvi<br />
Koukkujärventien ja Rimminkorventien risteyksestä<br />
havaittiin vuoden 1994 kesällä valtakunnallisesti lähes<br />
uhanalaiseksi luokiteltu nunnamittari ( NT, V).<br />
Lajin toukka käyttää ravinnokseen mustakonnanmarjaa,<br />
jonka lisäksi Koukkujärven ympäristöstä löytyy<br />
muutakin lehtojen kasvilajistoa runsaasti. Muuta<br />
4.3.4. Tahmelan lähde<br />
Osittaisesta pilaantumisestaan huolimatta Tahmelan<br />
lähteen laskupurossa on säilynyt valtakunnallisesti<br />
uhanalainen vesikuoriaisiin kuuluva pyörörutavesiäinen<br />
(Anacaena globulus, VU). Se löydettiin paikalta<br />
vuonna 2000 ja laji tunnetaan Suomessa noin kymmenestä<br />
isommasta lähteestä tai lähdepurosta. **<br />
4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski<br />
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.4.<br />
Liekokurekiitäjäinen on<br />
saanut tieteellisen nimensä<br />
Mannerheimin<br />
isoisän mukaan, joka<br />
oli arvostettu hyönteistieteilijä.<br />
Lasse Kosonen<br />
4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta<br />
Kohde muodostuu niittymäisestä pihapiiristä ja sitä<br />
ympäröivästä kuusi- sekametsäisestä lehdosta, jolla<br />
kasvaa runsaasti metsälehmusta, lehtokuusamaa ja<br />
Lasse Kosonen<br />
Nunnamittari käyttää ravinnokseen konnanmarjaa.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 85
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Koukkujärven perhoslajistoa ovat melko harvinaisena<br />
esiintyvä kuultomittari, pohjoispainotteinen sahamittari<br />
(Thera serraria), eteläinen ja melko harvinaisena<br />
pidetty lehmuskeltayökkönen sekä sysijuuriyökkönen<br />
(Apamea rubrinena). Koukkujärvellä tavattiin<br />
vuoden 1999 selvityksessä myös harvinainen Ylodes<br />
detruncatus-vesiperhonen ja EU:n luontodirektiivin<br />
mainitsema lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis,<br />
DirII). **<br />
Lisätietoja:<br />
Turunen, H. 1994: Koukkujärven seutu. - Raportti Tampereen<br />
kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
Piirainen, T. 1994: Havainto nunnamittarista Tampereella -<br />
Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Tampereen<br />
kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.3.10. Hupakankorpi<br />
Aikaisemmin pieni räme tarjosi elinympäristön monille<br />
soilla eläville päiväperhoslajeille. Nykyään suo on<br />
kasvanut pahoin umpeen ja moni perhoslaji on hävinnyt<br />
suolta. Lisäksi Sääksjärventien rakentaminen tuhosi<br />
osan suon eteläreunasta. Suon läpi virtaava puro<br />
on pienen vesiperhosen, pirkanpalkosen (Oxyethira<br />
<strong>tampere</strong>nsis), ainoa tunnettu elinpaikka maailmassa.<br />
Laji löydettiin vuonna 1998 (Harri Turunen) ja sen<br />
kuvasi tieteelle uutena lajina itävaltalainen tutkija<br />
Hans Malicky (ks. tekstiä s. 87). Lisäksi voidaan mainita<br />
mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma),<br />
punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula), ukkopussikas<br />
(Pachetelia villosella), seittipussikas (Phalacropteryx<br />
graslinella), Phalacropterix graslinella, harmopussikas,<br />
rämehopeatäplä, suomaayökkönen<br />
(Coenophila subrosea), suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis),<br />
rämekylmänperhonen (Oeneis jutta, V),<br />
suokeltaperhonen (Colias palaeno). Alueen kadonneita<br />
lajeja ovat muurainhopeatäplä (Clossiana freija),<br />
suonokiperhonen (Erebia embla, V) ja rahkahopeatäplä<br />
(Clossiana frigga). ***<br />
Lisätietoja:<br />
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti<br />
hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
Turunen, H. 2000: Oxyethira <strong>tampere</strong>nsis Malicky - tieteelle uusi<br />
vesiperhonen. - Diamina 9: 3-4.<br />
4.3.11. Hervanta, Hervantajärven<br />
pohjoispuoleinen kuusimetsä<br />
Hervantajärven pohjoispuolella kasvaa paikoitellen<br />
vanhaa ja järeää kuusimetsää. Lehtipuita, lähinnä pihlajaa<br />
ja haapaa, kasvaa seassa harvakseltaan. Alueen<br />
perhoslajeihin lukeutuvat pohjankuutäplä, korpivarjomittari,<br />
pihlajamittari (Venusia cambrica), kuultomittari,<br />
vaaleaharmoyökkönen (Xestia sincera) sekä kultapiiskulla<br />
elävät suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi),<br />
hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata)<br />
ja Suomessa huonosti, vain muutamasta paikasta tunnettu<br />
aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata). Hervantajärven<br />
kuusikosta on tavattu myös erittäin uhanalaiseksi<br />
luokiteltu synkkälatikka (Aradus erosus, EN,<br />
V), jonka ainoa tunnettu elinympäristövaatimus on<br />
aniskäävän esiintyminen. Synkkälatikka on löydetty<br />
kerran Viitastenperältä kuusen kannosta. Lajin esiintymän<br />
tarkempi selvittäminen on osoittautunut toistaiseksi<br />
hyvin vaikeaksi. Hervantajärven metsän paksusammaleisessa<br />
kuusikossa elää myös mm. liekokurekiitäjäinen<br />
ja monia lahopuiden kovakuoriaislajeja,<br />
kuten Corticeus suturalis-kaarnahukka. ***<br />
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti<br />
hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2002: Hervantajärven<br />
metsäalueen hyönteisistä. - Raportti Tampereen kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.3.12. Vormiston Myllypuro<br />
Lasse Kosonen<br />
Hervannan alueen harvinaisia perhosia: ylhäällä suonokiperhonen,<br />
alhaalla rämekylmänperhonen.<br />
Myllypuro on kantakaupunkialueen harvoja koskimaisia<br />
metsäpuroja. Sen vesiperhosista tunnetaan<br />
mm. valtakunnallisesti silmälläpidettävä sysiharjakas<br />
(Wormaldia subnigra, NT). **<br />
Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti<br />
hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
86 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
Lasse Kosonen<br />
Hupakankorven pikku perhonen<br />
Seison lokakuisena iltapäivänä Hervannan Hupakankorvessa Myllyojan varrella<br />
hyönteistutkija Harri Turusen kanssa. Ilmassa tuntuu vielä suopursun lemu ja männyissä<br />
kieppuu touhukas parvi pyrstätiaisia. Sieviä lintuja.<br />
Myllyoja virtaa tässä kohdin laiskasti. Toisella puolen tiheä varttunut kuusikko, toisella<br />
matala rämemännikkö. Myllyojan reunat ovat saraikon ja kapea järviruokovyön reunustamat.<br />
“Tuosta mää sitä sain”, sanoo Harri ja osoittaa järviruokojen ja sarojen muodostamaa<br />
vyöhykettä. Lyöntihaavilla iskin siinä edestakaisin ja pistin ne aavistamatta purkkiin.<br />
Ja siinä meni vielä loppusyksyyn, kun niitä alettiin määrittää. Vesiperhosten paras pirkanmaalainen<br />
asiantuntija Esko Saarela löysi siitä sitten muuatta pikkuista vesiperhoslajia,<br />
jolle ei löytynyt nimeä suomalaisesta eikä eurooppalaisesta kirjallisuudesta. Lähetettiin<br />
niitä sitten itävaltalaiselle vesiperhosten huippuasiantuntijalle Hans Malickylle, kertaa<br />
Harri. Hän ilmoitti riemukkaasti sen tieteelle varhemmin tuntemattomaksi lajiksi ja kuuluvan<br />
sukuun Oxyethira. Suomenkielisen nimensä palkoset se on saanut tavasta tehdä hauskan<br />
säkkimäisiä toukkapusseja. “Silloin oli hymy herkässä”, sanoo Harri.<br />
Myöhemmin talvella Malicky kuvasi sen tieteelle uutena nimellä Oxyethira <strong>tampere</strong>nsis.<br />
Näin sai Tampere oman nimikkovesiperhosensa! Suomalaiseksi nimeksi on ehdotettu<br />
nimeä ”pirkanpalkonen”.<br />
Käyn vielä Harrin luona katsomassa lajia hänen kokoelmissaan. Vesiperhonen on<br />
vähäpätöisen näköinen parin millin pituinen siivekäs. Neljä kappaletta huolella liimattuna<br />
ja etiköitynä. Kahdeksan yksilöä sitä jäi, kaikki koiraita, osa on Malickylla, osa Saarelan<br />
Eskolla. ”Harmittaa, kun mukana oli muutamia naaraita, mutta ne tuli heitettyä menemään,<br />
kun silloin ei vielä tiedetty, miten ainutlaatuisesta asiasta on kyse”, sanoo Harri.<br />
Lajit kun usein määritetään koiraiden genitaalien perusteella. “Kukaan ei tiedä, millainen<br />
sen toukka ja millaisen toukkapussin se rakentaa. Siinä on työsarkaa tuleville kesille”,<br />
huomauttaa Harri.<br />
Mietin edessä lipuvaa, hitaasti virtaavaa Hupakankorven puroa. Ei se poikkea juuri<br />
muista sadoista eteläsuomalaisista puroista. Kuinkahan monessa purossa sitäkin vesiperhosta<br />
on Mutta vain yhdestä, tästä purosta se on löydetty.<br />
Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 87
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.3.13. Hervanta, Lukonmäki<br />
Lukonmäen rinnelehto oli aikoinaan luonnontilaisena<br />
rehevä ja kasvistoltaan rikas lehto, mutta on nykyään<br />
raivattu laskettelurinteeksi ja lehtoalueena menettänyt<br />
merkitystään. Hyönteisille merkittävistä ravintokasveista<br />
alueella kasvaa kuitenkin edelleen isokokoista<br />
lehmusta, mustakonnanmarjaa, lehtopalsamia, lehtokuusamaa<br />
ja paatsamaa. Perhoslajeista voidaan mainita<br />
purolehdossa elävä palsamikenttämittari ja laskettelurinteessä<br />
elävät soukkomittari ja lehmuskeltayökkönen.<br />
Kovakuoriaisista paikalta tunnetaan lehmuksenoksajäärä.<br />
*<br />
4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto<br />
Turtolassa<br />
Hervannan valtaväylän itäpuolella sijaitsevassa rehevässä<br />
puronvarsilehdossa elää kolme elinympäristövaatimuksiltaan<br />
vaateliasta mittariperhosta. Niiden<br />
toukat käyttävät ravinnokseen vain yhtä kasvia: palsamikenttämittari<br />
ja verkkomittari lehtopalsamia, konnanmarjanpikkumittari<br />
mustakonnanmarjaa. Kaikki<br />
kolme perhoslajia ovat ravintokasviensa takia paikoittaisia.<br />
Edellisten lisäksi lehdossa elää myös tuomella<br />
elävä harvinainen tuominopsasiipi. Useat näiden lajien<br />
asuttamat alueet ovat varsinkin Tampereen kantakaupungin<br />
alueella häviämässä. **<br />
4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen<br />
kartanopuisto<br />
Kaukajärven alueella on tutkittu järven vesiperhoslajistoa<br />
sekä Kaukaniemen kartanopuiston hyönteislajistoa.<br />
Kaukajärveltä löydetty vesiperhoslajisto on kirkas-<br />
ja puhdasvetisille järville tyypillistä. Kartanopuisto<br />
tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippuvaisille<br />
hyönteislajeille, mutta myös niittyjen lajeille.<br />
Kovakuoriaisista tunnetaan mm. lehmuksen oksistossa<br />
elävät niinijäärä (Stenostola dubia, NT) ja lehmuksenoksajäärä.<br />
Muita mainittavia kovakuoriaisia ovat<br />
koivupökkelöissä elävä Gynocharis oblonga- pehkiäinen<br />
ja Margarinotus merdarius- tylppö. Alueella elää myös<br />
tuominopsasiipi ja lehmuskeltayökkönen. **<br />
4.3.16. Iidesjärvi<br />
Iidesjärvi on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 2.5.<br />
4.3.17. Järvensivun alue<br />
Alueella on paljon kuivia, aurinkoisia ja lämpimiä ketoja<br />
ja harjunrinteitä. Kalevanharju suojaa pohjoisilta<br />
tuulilta ja luo etelärinteille edullisen pienilmaston,<br />
jonka lisäksi alueella on monipuolinen kasvillisuus.<br />
Elinympäristöt ovat kuitenkin muuttumassa perhosten<br />
kannalta huonompaan suuntaan: rakentaminen<br />
tuhoaa ympäristöjä ja kedot ovat häviämässä. Harjun<br />
rinteessä elää edelleen joukko Pirkanmaalla varsin paikoittaisina<br />
ja vähälukuisina esiintyviä hyönteislajeja.<br />
Alueen merkittävin hyönteislaji on valtakunnallisesti<br />
vaarantunut ahdeyökkönen (Athetis gluteosa, VU), jonka<br />
ainoa esiintymä Pirkanmaalla on Järvensivun ratapenkereellä.<br />
Toinen merkittävä laji on valtakunnallisesti<br />
silmälläpidettävä oliivineilikkayökkönen (Hadena<br />
albimacula, NT), jonka säilyttämiseksi olisi turvattava<br />
sen ravintokasvina käyttämän nuokkukohokin kasvupaikat.<br />
Järvensivun-Vuohenojan alue on oliivineilikkayökkösen<br />
pohjoisin vakituinen esiintymisalue Suo-<br />
Lasse Kosonen<br />
Oliivineilikkayökkönen ja sen ravintokasvi,<br />
nuokkukohokki.<br />
Lasse Kosonen<br />
Lasse Kosonen<br />
Ahdeyökkönen on Järvensivun perhosharvinaisuuksia.<br />
88 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
messa. Muita alueella esiintyviä merkittäviä yökkösiä<br />
ovat pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata), vyöneilikkayökkönen<br />
(Hadena compta, NT) ja kirjoneilikkayökkönen<br />
(Hadena confusa). Kovakuoriaisista voisi<br />
mainita valtakunnallisesti silmälläpidettävän siniharmiokärsäkkään<br />
(Ceutorhynchus ignitus, NT). ***<br />
4.3.18. Viinikanoja<br />
Viinikanojalla elää vakituisena pikkuperhosiin kuuluva<br />
Gelechia cuneatella. Laji käyttää ravinnokseen hopeapajua<br />
ja on Suomessa paikoittainen ja harvinainen.<br />
Vuodesta 1985 ojalta on säännöllisesti löydetty myös<br />
pikkuperhosiin kuuluva valtakunnallisesti silmälläpidettävä<br />
mäkihiilikoi (NT), joka käyttää ravinnokseen<br />
metsäapilaa. *<br />
4.3.19. Kauppi<br />
Kauppi lienee suurperhosiin kuuluvan kuultomittarin<br />
tunnetuin elinpaikka Suomessa, vaikka laji onkin hajanaisesti<br />
levinnyt lähes koko maahan. Kuultomittari<br />
elää etelärinteillä kasvavissa kuusikoissa, jotka keväisin<br />
lämpiävät nopeasti. Kuultomittarinaaras on siivetön ja<br />
siksi laji leviää ja palautuu heikosti esimerkiksi teiden<br />
eristämille alueille. Kaupista tunnetaan myös mm.<br />
harvinainen hallavapikkumittari ja alueelta todennäköisesti<br />
löytyisi lisätutkimuksissa mm. monia samoja<br />
lajeja kuin Hervantajärven metsäalueelta. **<br />
4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli<br />
Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -<br />
Cauchas ru<strong>fi</strong>mitrella ja Coleophora taeniipennella - ainoa<br />
löytöpaikka Pirkanmaalla. Muita alueen pikkuperhosia<br />
ovat Nemapogon wolf<strong>fi</strong>ellus ja Coleophora ahenella.<br />
Nemapogon wolf<strong>fi</strong>ellus on valtakunnallisesti harvinainen:<br />
Pirkanmaaltakin tunnetaan vain kaksi löytöpaikkaa.<br />
Sen toukan oletetaan elävän risukasoissa ja<br />
lehtipuupinoissa, joita olisikin tärkeä jättää alueelle lajin<br />
säilymiseksi. **<br />
Lisätietoja:<br />
Saarela, E. 1996: Lisäyksiä Alasenjärven pikkuperhoslajistoon. -<br />
Raportti hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.3.21. Messukylän Aakkulanharju<br />
Aakkulanharjulta tunnetaan mm. valtakunnallisesti<br />
vaarantunut viheryökkönen (Calamia tridens, VU).<br />
Muusta lajistosta mainittakoon Depressaria silesiacakoi.<br />
Alueelta lienee löydettävissä monia muitakin mielenkiintoisuuksia.<br />
*<br />
4.3.22. Hankkion kedot<br />
Vuoden 2000 tutkimuksissa löydettiin Hankkion alueelta<br />
kaksi ketoa, joiden lajisto alustavan tutkimuksen<br />
mukaan on varsin edustavaa. Kohteilta kannattaa<br />
mainita mm. ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe),<br />
idänniittyperhonen, punemittari (Lythria cruentaria)<br />
ja mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae).<br />
Piirainen, T. 2000: Raportti Tampereen uhanalaisista<br />
hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä<br />
Tampereen kaupungin alueella v. 2000.- Raportti Tampereen<br />
kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.3.23. Sikosuo<br />
Suon sisäosien haapaa kasvavalla kumpareella elävät<br />
haavanhankokehrääjä (Furcula bi<strong>fi</strong>da), harmohammaskehrääjä<br />
(Notodonta torva) ja haavanhammaskehrääjä<br />
(Tritophia tritophus), joista viimeksi mainittu on<br />
melko harvinainen. Harvinaisista mittareista voidaan<br />
mainita tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata), kirjoruusumittari<br />
ja hallavapikkumittari. Pikkuperhosista<br />
haavikossa esiintyy mm. Acleris obtusana. *<br />
4.3.24. Petäjässuo<br />
Holvastista pohjoiseen sijaitsee pienialainen, mutta<br />
ojittamaton ja suotyypeiltään monipuolinen Petäjässuo.<br />
Suon pohjoisosan isovarpuinen räme on suurperhosten<br />
kannalta tärkein osa alueesta. Lajisto on Pirkanmaan<br />
soille tunnusomaista, mutta ansaitsee maininnan,<br />
sillä suoperhosten esiintymistä uhkaa Tampereen<br />
alueellakin elinympäristöjen häviäminen. Pikkuperhosista<br />
alueelta on löydettävissä mm. suopursun<br />
lehtiä toukkana syövät Stigmella lediella (kääpiökoit)<br />
ja Coleophora obscuripalpella (pussikoit). Molemmista<br />
on Tampereella vain muutamia löytöpaikkoja. Petäjässuolla<br />
esiintyviä suurperhoslajeja ovat mm. suokeltaperhonen,<br />
juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete),<br />
suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), suomittari<br />
(Arichanna melanaria) sekä keltahopea- ja herttakangasyökkönen<br />
(Anarta cordigera). Alueen kosteapohjaisessa<br />
koivikossa esiintyy mm. nastakehrääjä (Aglia<br />
tau) ja vasamamittari (Rheumaptera subhastata). Vasamamittari<br />
on pohjoispainotteinen laji, josta ainoa havainto<br />
1990-luvulla Tampereella on Petäjässuolta.<br />
Alueelta on havaittu myös melko harvinainen sukeltajakovakuoriainen<br />
Hydroporus neglectus. Sen elinympäristönä<br />
ovat pienet vesilampareet. **<br />
Lisätietoja :<br />
Salokannel, J. 1996: Petäjässuon hyönteisistä. - Raportti<br />
hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 89
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue<br />
Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä<br />
kappaleessa 1.1.5.<br />
4.3.26. Pihkalan niityt<br />
Hyönteislajistoltaan monimuotoisen kohteen merkittävin<br />
laji on uhanalainen isonaamiokukkakärpänen<br />
(Doros profuges, eR, VU). Laji on pääasiassa lauhkean<br />
vyöhykkeen ja eteläisen Euroopan hyönteinen ja pohjoisilla<br />
leveysasteilla se on harvinainen. Suomessa sitä<br />
on tavattu kaiken kaikkiaan noin 20 kertaa aiemmin.<br />
Isonaamiokukkakärpäsen elinympäristöä ovat metsien<br />
reunat ja pensaikot. Laji elää toukkana ilmeisesti<br />
muurahaispesissä. Muita uhanalaisuusluokitettuja lajeja<br />
paikalta ovat keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus,<br />
VU), laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii, VU),<br />
Philonthus parvicornis (VU) ja metsäkurokärpänen<br />
Sphegina clunipes (NT). Tampereen runsaimmat tummaverkkoperhosesiintymät<br />
(EN, eR) sijaitsevat näillä<br />
niityillä. Lantakuoriaisia on tutkittu alustavasti alueen<br />
laitumilta ja tunnettujen lajien joukossa on mm. isosittiäinen<br />
(Geotrupes stercorarius).***<br />
Lisätietoja:<br />
Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2000: Raportti Tampereen<br />
uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä<br />
Tampereen kaupungin alueella v. 2000. - Raportti<br />
Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.<br />
4.3.27. Palon Myllyjoki<br />
Myllyojasta on havaintoja melko harvinaisista vesiperhoslajeista<br />
puroriippasirvikäs (NT) ja Agapetus ochripes.<br />
Joidenkin tutkimusten mukaan puroriippasirvikäs<br />
on yksi happamuudelle kaikkein herkimpiä lajeja, jolle<br />
happamuuden alarajaksi on saatu jopa 6.4. Myös A.<br />
ochripes on hyvän veden laadun osoittaja jasellaisena<br />
tutkimuksissakin käytetty. Se elää kirkasvetisissä hiekka-<br />
ja kivipohjaisissa virtavesissä. A. ochripes on Etelä-Suomessa<br />
melko paikoittaisesti esiintyvä laji, mutta<br />
Pohjois-Suomessa hieman yleisempi. **<br />
4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja<br />
Sorilan laitumet<br />
Alueella on jäljellä kohtalaisen runsaasti niittyjä ja<br />
peltoja, joissa asustaa harvinaisen monilajinen ja tiheä<br />
päiväperhosyhteisö. Yleisesti ottaen päiväperhoset<br />
ovat vähentyneet Etelä-Suomessa niittyjen ja ketojen<br />
kadotessa. Maassamme uhanalainen tummaverkkoperhonen<br />
(eR, EN) asustaa myös näillä alueilla. Perhonen<br />
esiintyy puronotkoissa ja niiden tuntumassa<br />
alueilla, joissa kasvaa toukan ravintokasvia rohtovirmajuurta.<br />
Lajin säilymistä uhkaa rakentaminen, purojen<br />
kuivuminen ja niittyjen umpeenkasvu. Sorilan<br />
maisemallisestikin näyttävillä laidunalueilla elää yhdessä<br />
Pihkalan niittyjen ohella valtakunnallisestikin<br />
merkittävä hyönteislajisto. Sorilan laidunlajistoon<br />
kuuluvat mm. pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens,<br />
VU), sittaukkotylppö (Hister funestus, NT), tylppölaji<br />
Atholus bimaculatus, NT ja kirjomaayökkönen (Opigena<br />
polygona, NT).***<br />
Lisätietoja:<br />
Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä<br />
Pirkanmaalla. - Diamina 3: 5-10.<br />
4.3.29. Aitolahden Teerineva<br />
Teerineva on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisen<br />
kaltaisena osittaisesta ojituksesta huolimatta. Alueen<br />
lajistoa on vielä tutkittu vähän, mutta mainitsemisen<br />
arvoinen on vesiperhonen Agrypnia picta. **<br />
4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki<br />
Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa<br />
3.3.<br />
4.3.31. Teisko, Viitapohja<br />
Vaarantuneen palosirkan (Psophus stridulus, VU) esiintymä<br />
voi olla niukin naukin hengissä. Viimeisin havainto<br />
on vuodelta 1999 ja edellinen 1986. Palosirkan<br />
elinympäristöä ovat avoimet paahdeympäristöt, joista<br />
alueella on jäljellä vain lämpimiä tienpenkereitä.<br />
4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki<br />
Asuntilanjoesta on löydetty mm. harvinainen, silmällä<br />
pidettäväksi luokiteltu virtavesimittari (Aquarius<br />
najas, NT). Se elää kirkasvetisissä hiekka-kivipohjaisissa<br />
virtavesissä. *<br />
4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän<br />
laitamat<br />
Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -<br />
Scythris potentillella ja Ancylis tineana - ainoa tunnettu<br />
esiintymisalue Pirkanmaalla. Lajeista edellinen käyttää<br />
ravinnokseen ahosuolaheinää, jota alueella kasvaa<br />
runsaasti, jälkimmäinen vaivaiskoivua. Lisäksi alueen<br />
lajistoon kuuluu mm. kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis),<br />
jonka elinympäristönä ovat hiekkaperäiset<br />
alueet. *<br />
90 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.3.34. Teisko, Jakamaneva<br />
Jakamaneva on arvokas suobiotooppia vaativien hyönteisten<br />
elinalue, sillä suurin osa Tampereen seudun<br />
soista on ojitettu, jolloin suolla elävien hyönteisten<br />
elinympäristöt ovat tuhoutuneet. Jakamanevalta on<br />
löydetty yli 80 Pirkanmaan soille tyypillistä suurperhoslajia.<br />
Perhosista mainittavimpia ovat alueella elävät<br />
muurainhopeatäplä (V) ja ukkopussikas.**<br />
Lisätietoja kaikkiin hyönteisalueisiin:<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä<br />
hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä<br />
Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja<br />
katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti<br />
hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
4.4. Arvokkaat järvet, lammet,<br />
lähteet ja purot<br />
Seuraavat kuvaukset ovat lyhennelmiä Tampereen vesija<br />
ympäristöpiirin vuonna 1993 julkaisemasta raportista<br />
“Luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Tampereen<br />
vesi- ja ympäristöpiirin alueella.”<br />
Lisätietoja:<br />
Miettinen, v. 2003: Kantakaupungin pienvesien suojelutarve.<br />
- Ympäristövalvonnan julkaisuja 1/2003, 25 ss.<br />
4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde<br />
Lehtomaisessa metsässä 20 m etäisyydellä Tesomankadusta<br />
sijaitseva lähde on 2 m x 2 m suuruinen ja siitä virtaa<br />
laskupuro. Lähde on suojattu, mutta se on silti lievästi<br />
roskaantunut. Lähellä virtaava Myllypuro kuuluu valtakunnalliseen<br />
lehtojensuojeluohjelmaan. Lähteen ympäristössä<br />
kasvavat mm. ojakellukka, vuohenputki, kevätlinnunsilmä<br />
ja lehtopalsami. Myllypuron alue lähteineen<br />
suojeltiin luonnonsuojelulailla vuonna 1999.<br />
4.4.2. Kaupin lähde<br />
Kuusimetsässä sijaitseva lähde on noin 15 cm syvyinen<br />
ja 2,5 m x 1,5 m suuruinen. Sen ympäristössä kasvaa<br />
mm. hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lähde on säilynyt<br />
luonnontilaisena lukuun ottamatta vanhaa sammaloitunutta<br />
puukatetta.<br />
4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde<br />
Loivassa kuusivaltaisessa sekametsässä sijaitseva lähde<br />
on metrin syvyinen, 4 m x 3 m suuruinen ja siitä laskee<br />
puro. Sen välittömässä ympäristössä kasvillisuus<br />
on melko niukkaa, mutta etäämpänä puron varrella<br />
kasvaa mm. tuomea, taikinamarjaa, mesiangervoa, kevätlinnunsilmää,<br />
vuohenputkea ja nokkosta. Lähteen<br />
reunalla on vedennostoa varten puusilta ja lähteessä<br />
on vedenottopumppu. Puronvarren ympäristö on<br />
edustavaa ja luonnontilaista.<br />
4.4.4. Pitkäjärvenoja<br />
Yli kilometrin mittainen kirkasvetinen puro laskee<br />
Pitkäjärvestä Vähä-Lumojaan. Uoma on 2 m leveä,<br />
sen pohja on valtaosin savea, mutta yläjuoksulla myös<br />
louhikkoa. Puro kulkee suurimmaksi osaksi avosuon<br />
keskellä, jossa kasvaa saroja, järviruokoa ja jokunen<br />
koivu ja pajupensas. Yläjuoksulla puroa reunustaa rehevä<br />
kangasmetsä, jota kasvaa myös muualla valumaalueella.<br />
Avohakatut metsät reunustavat paikoin puronvartta,<br />
ja alajuoksulla puroon laskee myös joitakin<br />
metsäojia. Puron suulla on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa,<br />
jossa kasvaa mm. lehmuksia. Uoma on<br />
säilynyt perkaamattomana, vaikka yläjuoksulla tie<br />
ylittää purouoman ja sen varrella onkin avohakkuita.<br />
4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi<br />
Molemmat lammet ovat alle hehtaarin suuruisia ja<br />
suorantaisia. Iso Koiralammen ranta on vetistä ja<br />
upottavaa saravaltaista nevaa, jonka laiteilla on paljon<br />
pystyynkuolleita ja keloutuneita mäntyjä. Nevan takana<br />
suo muuttuu harvapuustoiseksi rämeeksi.<br />
Pieni Koiralammi ei ole yhtä erämainen, sillä sen<br />
rantavyöhykkeestä puuttuvat kuolleet ja keloutuneet<br />
puut. Lammen nevareunuksen takana suo muuttuu<br />
rämeeksi ja korveksi. Männyn lisäksi rantapuustossa<br />
on runsaasti kuusta ja koivua.<br />
Lampien valuma-alueet ovat havupuuvaltaista kangasmetsää,<br />
jonka keskellä on pieniä suolaikkuja. Iso Koiralammin<br />
ympäristössä ei ole tehty hakkuita ja se onkin<br />
erämainen ja maisemallisesti komea suolampi. Pienen<br />
Koiralammin maisemaa häiritsee eteläisen rantapuuston<br />
takaa siintävä taimikko. Lammet ovat kuitenkin säästyneet<br />
metsäojituksilta ja ovat arvokkaita pienvesiä.<br />
4.4.6. Kaukaloinen<br />
Rämeen ympäröimän umpilammen pinta-ala on alle<br />
0,5 ha. Lammen valuma-alue on pieni ja kasvaa etupäässä<br />
karua mäntymetsää. Kaakkoispuolella lampea<br />
rajoittaa pitkä pystysuora kallioseinämä. Kaukaloinen<br />
on säilynyt luonnontilaisena ja vaikka metsää on hakattu<br />
valuma-alueella, rannan kelopuut ja mutkarunkoiset<br />
männyt luovat lammelle erämaisen tunnelman.<br />
Lampi on hyvin rauhallisella alueella ja sinne on melko<br />
vaikea päästä.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 91
Kartta 10. Arvokkaat hyönteisalueet. Tummaverkkoperhosen<br />
esiintymiskohteet on merkitty renkaalla.
Kartta 11. Arvokkaat perinnebiotoopit
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.4.7. Rukolammi<br />
Oriveden rajan tuntumassa sijaitsevaa 1 ha suuruista<br />
Rukolammia ympäröi kauttaaltaan suo. Suurimmalta<br />
osalta suo on kituliasta mäntyrämettä mutta myös paikoitellen<br />
nevaa ja koivuvaltaista korpea. Suoalueet on<br />
jätetty ojittamatta ja rantametsissä on runsaasti kuollutta<br />
puuainesta ja ainakin yksi kelopuu, jotka luovat<br />
lammelle erämaisen tunnelman. Kenttäkerroksen vallitsevia<br />
kasvilajeja ovat vehka, raate, järviruoko ja sarat.<br />
Kauempana lammen valuma-alueella metsiä on jonkin<br />
verran hakattu ja ne ovat melko nuoria.<br />
4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi<br />
Koirajärvi (3 ha) ja Palvajärvi (4 ha) ovat yhteydessä<br />
toisiinsa Koirajärvestä laskevaa 100 m pitkää puroa<br />
pitkin. Koirajärveä ympäröivät miltei kauttaaltaan rämeet<br />
ja korvet, kun taas Palvajärven rannat ovat kalliolla<br />
ja moreenilla kasvavaa vesirajaan asti ulottuvaa<br />
kangasmetsää. Suon läpi kulkeva metsätie on kuitenkin<br />
vaikuttanut suon vesitalouteen. Suolla kasvavat<br />
mm. uhanalaiset lettovilla, röyhysara (VU) ja suovalkku<br />
(R) sekä harvinaiset soikkokaksikko (R) ja vilukko.<br />
Koirajärven rantavesissä kasvaa harvinaista isolummetta<br />
(Nymphaea alba). Pohjoisrannan sykeröpiippo<br />
lienee hävinnyt. Järvien välinen arvokas suoalue on<br />
luonnonsuojelualuetta.<br />
Järvien lähimaisema on säilynyt eheänä, vaikka valuma-alueiden<br />
metsiä on hakattu ja harvennettu. Maisemallisesti<br />
metsänkäsittelyistä erottuvat selvimmin<br />
Koirajärvestä laskevan puronvarren ja Palvajärven länsipuoleisen<br />
kalliometsän hakkuut. Molempien järvien<br />
rantavedessä on runsaasti veteen kaatuneita runkoja ja<br />
rantametsissä paikoin lahoavia maassa makaavia runkoja.<br />
Järvien ympäristöt ovat suosittuja virkistysalueita<br />
ja niiden ympäri kiertää polkuja.<br />
4.4.9. Pikku Ripojärvi<br />
Kirkasvetisessä 6 ha suuruisessa järvessä ei ole tulouomaa<br />
ja sen laskupuro on luonnontilainen. Rannat ovat<br />
suurelta osin moreenia ja kalliota, suota on vain laskupuron<br />
suulla. Järven rantavyöhyke on rehevää ja siinä<br />
kasvaa runsaasti lehtipuita - koivua, tervaleppää ja<br />
tuomea - joista osa kaartuu kauniisti veden päälle.<br />
Suo-osa on vetistä nevaa, jolla kasvavat mm. pyöreäja<br />
pitkälehtikihokki, suokukka, isokarpalo, mutasara,<br />
villapääluikka ja Hämeessä uhanalainen suovalkku<br />
(R). Kauempana järvestä suo muuttuu koivuvaltaiseksi<br />
korveksi. Rantavedessä kasvaa runsaana kirkasta<br />
vettä vaativa ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)<br />
ja koillispuolen kosteassa kalliorinteessä Hämeen<br />
pohjoispuolella harvinaistuva kevätlinnunsilmä.<br />
Valuma-alueella kasvaa havupuuvaltaista metsää,<br />
joka järven pohjoispuolella on harvennettu, lounaisrannalla<br />
puolestaan hakattu paljaaksi ja istutettu taimikoksi.<br />
Järvi on poikkeuksellisen kirkasvetinen ja sen<br />
rantasuolla kasvaa merkittäviä suokasveja, mutta paljaaksihakkuut<br />
heikentävät sen maisemallista arvoa.<br />
Järvellä on virkistyskäyttöä, sillä polut kiertävät sitä.<br />
4.4.10. Aittolammi<br />
Lampi on 5 ha suuruinen, siinä ei ole tulouomaa ja<br />
laskupurokin on hyvin vähävetinen. Lammen rannat<br />
ovat moreenia ja kalliota sekä osittain suota, joka rannassa<br />
on nevaa ja kauemmaksi mentäessä muuttuu rämeeksi<br />
ja korpirämeeksi. Rannan puusto on järeää<br />
männikköä, jossa kasvaa myös koivua, kuusta ja pajupensaita.<br />
Ympäröivät metsät ovat valtaosin mustikkatyypin<br />
kuusivaltaista kangasmetsää. Suota valumaalueella<br />
on niukasti. Lammen ympäristö on maisemallisesti<br />
eheää. Lounaisrannalla erottuu kuitenkin nuorehko<br />
metsikkö, jonka takana kohoaa radiomasto.<br />
Rantapuustokaan ei ole erityisen vanhaa, mutta ainakin<br />
yksi kelopuu on säästynyt ja maassa on joitakin lahoavia<br />
runkoja. Polut kiertävät lampea ja sitä käytetään<br />
paljon virkistäytymiseen, mikä näkyy alueen lievänä<br />
roskaantumisena.<br />
4.4.11. Koiranoja<br />
Koiranoja saa alkunsa suolta ja laskee Sahronojaan.<br />
Puro on perattu sekä ylä- että alajuoksultaan ja virtaa<br />
osan matkaa näkymättömissä kivien alla. Puronvarsi<br />
on säilyneeltä osaltaan kuusimetsää, jonka kenttäkerroksessa<br />
kasvavat hiirenporras, kotkansiipi, mesiangervo,<br />
rönsyleinikki, metsäkorte (Equisetum sylvaticum),<br />
metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja korpiimarre.<br />
Alajuoksun putouskohdassa vesi virtaa kivien<br />
alla ja kasvillisuus on lehtomaista sisältäen kevätlinnunherneen<br />
(mR), sinivuokon (mR), tesman, mustakonnanmarjan,<br />
lehto-orvokin ja sudenmarjan. Puroa<br />
ympäröivät metsät ovat kuusivaltaisia ja suurelta osin<br />
harvennettuja. Alajuoksulla metsässä on kuitenkin<br />
säästyneenä suuria haapoja ja maahan kaatuneita sammaloituneita<br />
puita. Räikeästi erottuvia hakkuita puron<br />
lähiympäristössä ei ole, mutta metsät ovat kauttaaltaan<br />
harvennettuja.<br />
4.4.12. Sydänmaanlammi<br />
Alle hehtaarin suuruisen suolammen vesirajaa kiertää<br />
5-10 m leveä saravaltainen nevareunus, jonka takaa<br />
alkaa räme. Rämepuusto on matalaa männikköä mutta<br />
sisältää myös runsaasti koivua. Männyt ovat kituliaita<br />
ja niissä on paljon pystyyn kuolleita yksilöitä. Rämeen<br />
kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita varpuja ja<br />
tupasvillaa. Rämeen jälkeen metsä jatkuu kuusivaltaisena<br />
korpena.<br />
Lampi sijaitsee korkeiden kallioiden välisessä pai-<br />
94 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Arvokkaat luonnonalueet<br />
nanteessa, mistä johtuen valuma-alueella ei ole muuta<br />
suota kuin lampea ympäröivä suo. Itäpuoleisella kalliolla<br />
on paljaaksi hakattua ja harvennettua metsää.<br />
Lampi on umpilampi, ympäröivän suon muutamat<br />
metsäojat ovat vanhoja ja etenkin länsirannan puusto<br />
on erämaista pystyynkuolleine ja keloutuneine puineen.<br />
4.4.13. Rökäsoja<br />
Rökäsoja saa alkunsa Sahronnevalta ja laskee Kiimajokeen.<br />
Kokonaispituutta purolla on noin 1.5 km, josta<br />
suojelullisesti arvokasta on 0.9 km mittainen osuus<br />
alajuoksulla. Puron uoma on 0.5-1.5 m leveä, savipohjainen<br />
ja sen vesi on samean ruskeaa. Uoma on paikoitellen<br />
erittäin vähävetinen. Puronvartta reunustaa<br />
noin 100 m levyinen koivuvaltainen suo. Rantakoivut<br />
ovat monirunkoisia, pensasmaisia, osittain kuolleita ja<br />
kaatuneita. Koivujen lisäksi puronvarrella kasvaa useita<br />
pajulajeja ja vaivaiskoivua sekä kenttäkerroksessa<br />
mesiangervoa, kastikoita, suursaroja ja rehevää kasvupaikkaa<br />
vaativaa rantayrttiä. Purossa kasvaa paikoitellen<br />
runsaasti pikkulimaskaa ja osittain uoma on kasvanut<br />
umpeen suursaroista.<br />
Puron yläjuoksu on ojitettua rämettä ja alajuoksulla<br />
uoman tuntumassa on viljeltäviä peltoja. Rökäsoja<br />
on kuitenkin maisemallisesti ja kasvistollisesti arvokas<br />
kohde. Puron varrella kasvaa harvinaista villapääluikkaa<br />
sekä uhanalaista punakämmekkää (R), jota on viimeksi<br />
havaittu vuonna 2002 erittäin niukkana. Alueella<br />
ei ole merkitystä virkistyskäytön kannalta, sillä<br />
pensaikkoinen puronvarsi on erittäin vaikeakulkuista.<br />
4.4.14. Keskinen Pirttijärvi<br />
Keskinen Pirttijärvi (21 ha) on kolmen järven muodostaman<br />
ketjun keskimmäinen järviallas, jonka rannat<br />
ovat muista järvistä poiketen rakentamattomia ja<br />
ojittamattomia. Järvi on karu ja kirkasvetinen ja sen<br />
rannat ovat suurelta osin hiekkapohjaisia. Rantaviiva<br />
on monimuotoinen - siinä vaihtelevat kalliomänniköt,<br />
kangasmetsät ja pienet korpipainanteet. Mäntyvaltaiset<br />
rantakalliot ovat maisemallisesti hienoja eivätkä<br />
hakkuut haittaa maisemakuvaa. Puusto on rannassa<br />
muutenkin eheää mutta ei erityisen vanhaa.<br />
Valuma-alueen metsät ovat etupäässä kuusivaltaisia<br />
kangasmetsiä, mutta varsinkin järven länsipuolella<br />
kasvaa myös mäntyä. Metsät ovat osittain hoitamattomia<br />
ja niissä on joitakin lahoavia maahan kaatuneita<br />
puita. Järvi on suosittu virkistysalue ja sen rantoja<br />
kiertävät kuluneet polut.<br />
4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit<br />
Viime vuosina vain kiihtynyt maatalouden muutos;<br />
tehomaatalous, laidunnuksen voimakas väheneminen<br />
ja peltojen pusikoituminen ja metsittyminen, on herättänyt<br />
monet tahot vaatimaan suojelutoimia jäljelläoleville<br />
moni-ilmeisille ja rikkaille maaseutuympäristöille.<br />
Laidunnuksen väheneminen suoranaisesti uhkaa<br />
monia kasvi- ja eläinlajeja. Peltoviljelyn tehollistaminen<br />
on vähentänyt monien ennen niin runsaina<br />
esiintyneitä lintulajeja; mm. kottaraisen, peltosirkun,<br />
kivitaskun ja peltopyyn määrät ovat romahtaneet.<br />
Laidunnuksen väheneminen on uhanalaistanut monia<br />
ketojen ja niittyjen kasveja kuten kirkiruoho (R) ja ketokatkero<br />
sekä myös hyönteislajeja kuten tummaverkkoperhonen<br />
(eR, EN). Uhanalaisista lajeistamme 18<br />
% on luonnonlaitumien ja ketojen lajistoa. Koska<br />
luonnonlaiduntaminen on loppunut, joudutaan perinnemaisemia<br />
usein hoitamaan niitoin ja raivauksin.<br />
Monesti nämä hoitotoimenpiteet ovat riittämättömiä,<br />
sillä monia luonnonlaitumia uhkaa rehevöityminen.<br />
Pirkanmaan ympäristökeskus on vuosina 1992-1996<br />
inventoinut Pirkanmaan perinnebiotoopit, jonka mukaan<br />
Tampereelta arvokkaita perinnebiotooppeja löytyi<br />
25 kpl, joiden yhteispinta-ala oli 43.4 ha. Tästä<br />
alasta kovan maan niittyjä oli 13.1 ha, rantaniittyjä<br />
4.3 ha sekä hakoja ja metsälaitumia 18.7 ha. Kartassa<br />
esitellään Pirkanmaan ympäristökeskuksen inventoimat<br />
Tampereen perinnebiotoopit (ks. sivu 93).<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 95
Uhanalaiset eliöt<br />
5. Tampereen uhanalaiset eliöt<br />
Uhanalaisten lajien suojelu on tärkeä osa luonnonsuojelua,<br />
jolla pyritään torjumaan lajien<br />
häviäminen. Ympäristöministeriön asettaman<br />
toimikunnan tehtävänä on antaa ehdotuksia uhanalaisten<br />
lajien seurantaan, suojeluun ja elinympäristöjen<br />
hoitoon osoitettujen varojen käytöstä. Toimikunta<br />
laatii lisäksi uhanalaisten lajien luettelon. Mitä pikemmin<br />
suojelutoimet aloitetaan, sitä enemmän voidaan<br />
uhanalaisesta lajistosta pelastaa. Uhanalaisten lajien<br />
tutkimus ja seuranta on keskitetty vesi- ja ympäristöhallitukselle,<br />
jossa erittäin uhanalaisille ja vaarantuneille<br />
lajeille laaditaan lajikohtaiset suojelu- ja hoitosuunnitelmat.<br />
Suunnitelmissa määritellään mm.<br />
esiintymispaikkojen hoitotarve.<br />
Lisätietoja:<br />
Komiteanmietintö 1991: Uhanalaisten eläinten ja kasvien<br />
seurantatoimikunnan mietintö. Valtion painatuskeskus. Helsinki.<br />
328 s.<br />
5.1. Putkilokasvit<br />
Tampereen uhanalaisten kasvien lista perustuu Matti<br />
Kääntösen tekemään alustavaan tarkasteluun. Useimpien<br />
lajien esiintymisalueet on mainittu raportin kasvikohteissa,<br />
minkä vuoksi esiintymisalueita ei ole mainittu<br />
tässä yhteydessä. Kuitenkin kesällä 2003 Rauta-<br />
Otran teollisuusalueelta Viinikasta löytynyttä pienehköä<br />
masmaloesiintymää ei ole mainittu muualla raportissa.<br />
Esiintymä käsitti n. 20 kukkivaa yksilöä sorakentällä.<br />
1990-luvulla laji kasvoi Myllypuron Sileesuonkadun<br />
päässä, josta se katosi rakentamisen vuoksi.<br />
Lisäksi sitä kasvaa Koivistonkylässä. Myöskään<br />
Sorsapuiston pohjoispuolella Lähteenkadun varrella<br />
kerrostalon seinänvierusmulloksella kasvavaa sinimataraa<br />
(Sherardia arvensis) ei ole muualla mainittu, eikä<br />
Tohlopissa kasvavaa vanukehirvenjuuri (Inula britannica)<br />
-esiintymää.<br />
Hävinneitä lajeja: Erittäin uhanalaisia: Vaarantuneita:<br />
saunionoidanlukko VU konnanlieko vata<br />
hoikkaängelmä NT ahonoidanlukko ketotyräruoho<br />
aurankukka tunturikiviyrtti pensaikkotatar<br />
luhtaorvokki EN kullero kylähierakka<br />
keltakynsimö VU pähkinäpensas mäkikuisma<br />
pellavatankio isovesirikko VU pensastyräkki<br />
liinatankio kolmisädetyräkki rohtoluppio<br />
ketonukki EN laskospoimulehti mäkivirvilä<br />
pystyhanhikki tylppähammaspoimulehti ojakaali<br />
partapoimulehti isomesikkä ruohokanukka<br />
sirppimailanen masmalo tesmayrtti<br />
ojakurjenpolvi NT ketokatkero EN hietalemmikki<br />
tuoksumatara NT peltorasti ketokäenminttu<br />
horkkakatkero VU pehmytpillike uposvesitähti<br />
pellavanvieras hullukaali tummatulikukka<br />
peltorusojuuri VU ahosilmäruoho VU sammakonkello<br />
terhi hirvenkello VU peltosauramo<br />
koirankieli vanukehirvenjuuri metsänemä VU<br />
ketoampiaisyrtti kesämaitiainen kirkiruoho VU<br />
mäkiminttu tikankontti VU suovalkku<br />
peltosänkiö punakämmekkä litteävita<br />
kaarlenvaltikka tannervihvilä röyhysara VU<br />
soikkoratamo hentosuolake äimäsara<br />
piilovesiherne rimpivihvilä kaislasara<br />
nurmilaukka sykeröpiippo hajuheinä NT<br />
sääskenvalkku VU keltasara korpisorsimo<br />
nurmivihvilä hoikkavilla jänönsalaatti<br />
idänsara vankkasara isokäenrieska<br />
pellavaraiheinä vaaleasara paunikko<br />
ruiskattara nuijasara piikkisalaatti<br />
puistonurmikka<br />
volgan pernaruoho<br />
96 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Tamperelaisia<br />
kasviharvinaisuuksia:<br />
Isovesirikolla lienee Tampereella<br />
tällä hetkellä vain siemenpankkeja<br />
esim. Sikosuolla ja Peltolammilla<br />
Masmalon kasvupaikat ovat usein<br />
ihmistoiminnan voimakkaasti<br />
muokkaamia.<br />
Viinikassa kasvava pensastyräkki<br />
pärjää sitkeästi lukuisista paikalla<br />
tapahtuneista maanmuokkauksista<br />
huolimatta.<br />
Lasse Kosonen Lasse Kosonen Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 97
Uhanalaiset eliöt<br />
Lasse Kosonen<br />
Metsänemä tulee esiin vain harvoin, Tampereella on vain yksi kasvupaikka.<br />
98 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Silmälläpidettävät taantuneet:<br />
isolumme<br />
kynäjalava<br />
rautanokkonen<br />
nuokkukohokki<br />
lietetatar<br />
hietaorvokki<br />
rohtopernaruoho<br />
litutilli<br />
pihakrassi<br />
kelta-apila NT<br />
jänönapila<br />
ruusuruoho<br />
peltokierto<br />
humalanvieras<br />
valkopeippi<br />
sepiväpeippi<br />
kangasajuruoho<br />
mutayrtti<br />
keltasauramo<br />
mali eli koiruoho<br />
ketokaunokki<br />
soikkokaksikko<br />
sarjarimpi<br />
hetesara<br />
hernesara<br />
kanervisara<br />
Silmälläpidettävä harvinaiset:<br />
nevaimarre<br />
liuskaraunioinen<br />
pikkuaho-orvokki<br />
litulaukka<br />
vesinenätti<br />
toukotaskuruoho<br />
sinimatara<br />
sarjatalvikki<br />
vilukko<br />
etelänaitovirna<br />
metsänätkelmä<br />
kiehkuraärviä<br />
lapinvesitähti<br />
ristilimaska<br />
heinävita<br />
pitkälehtivita<br />
haarapalpakko<br />
kapeaosmankäämi<br />
valkopiippo<br />
harjusormisara<br />
pahtanurmikka<br />
kevätesikko<br />
lehtoneidonvaippa<br />
Lasse Kosonen<br />
Lasse Kosonen<br />
Lasse Kosonen<br />
Tampereella harvinaisia kasvilajeja; ylhäällä harjusormisara, vasemmalla rautanokkonen ja oikealla sinimatara.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 99
Uhanalaiset eliöt<br />
5.2. Jäkälät<br />
Jäkälien kuntakohtaisissa tarkasteluissa voidaan käsitellä<br />
lähinnä vain suurjäkälälajistoa. Seuraava jäkälien<br />
luokittelu perustuu M. Kääntöseltä saatuun käsikirjoitukseen.<br />
Lajien uhanalaisuutta on tarkasteltu Tampereen<br />
näkökulmasta eikä mukana ole kaikkia Uhanalaisten<br />
eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä<br />
mainittuja alueellisesti tai valtakunnallisesti<br />
uhanalaisia lajeja. Uhanalaisuusluokittelu ei siis ole<br />
täysin verrattavissa lintujen ja perhosten uhanalaisuutta<br />
käsitteleviin kappaleisiin.<br />
Tampereelta ovat kokonaan hävinneet ainakin ravinteikasta<br />
kalliopintaa vaativat varjonahkajäkälä (Peltigera<br />
collina) ja sammaljäkälä (Massalongia carnosa),<br />
jotka molemmat kasvoivat 1930-luvulla Pyynikillä.<br />
Seuraavaa neljä vaateliasta lajia, joiden ainoat kasvupaikat<br />
ovat uhattuina, voidaan pitää Tampereella erittäin<br />
uhanalaisina. Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides),<br />
kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum), ryynihyytelöjäkälä<br />
(Collema fuscovirens) ja nappihyytelöjäkälä<br />
(Collema polycarpon) vaativat emäksistä kalliopintaa ja<br />
niiden ainoat <strong>tampere</strong>laiset esiintymät sijaitsevat pohjoisen<br />
liuskealueen jyrkänteessä Teiskon Mustalaisvuorella.<br />
Näistä lajeista nappihyytelöjäkälä on koko<br />
Hämeen alueella harvinainen. Valtakunnallisesti silmälläpidettävän<br />
kalliokeuhkojäkälän (Lobaria scrobiculata)<br />
on tiedetty kasvavan samalla liuskealueella<br />
vuodesta 1967. Vanhoilta kasvupaikoiltaan Tuomikalliolta<br />
ja Varalasta se on kadonnut. Aitolahden Laalahdelta<br />
vanhan haavan rungolta on löydetty vanhojen<br />
metsien laji kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum).<br />
Hervannasta on puolestaan kerran löydetty Hämeessä<br />
taantunut ja esiintymisalueiltaan eteläinen suonirustojäkälä<br />
(Ramalina sinensis). Hervannan Viitastenperänlahden<br />
eteläpuolen kalliolta on löydetty Suomen<br />
kolmas murutorvijäkälän (Cladonia caespiticia) kasvupaikka.<br />
Vaarantuneisiin suurjäkäliin Tampereen alueella<br />
kuuluvat isorustojäkälä (Ramalina fraxinea), suohirvenjäkälä<br />
(Cetrariella delisei), härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon<br />
deminuens), kalkkinahkajäkälä (Peltigera<br />
lepidophora), limi-isokarve (Parmelia omphalodes) ja<br />
paasitorvijäkälä (Cladonia diversa). Kulttuuriseutuja<br />
suosiva mutta ilmansaasteista kärsivä isorustojäkälä<br />
kasvaa niukkoina esiintyminä Teiskon Viitapohjassa,<br />
Velaatassa ja Kulkkilassa. Levinneisyysalueiltaan pohjoinen<br />
suohirvenjäkälä löytyi vuonna 1984 suolta Teiskon<br />
Jylhänperältä ja vuonna 1998 Kulhanvuorelta.<br />
Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomeen keskittyvä härmäkilpijäkälä<br />
kasvaa niukkana esiintymänä Teiskon<br />
Kuuslahden kalliossa sekä Kiimajoen rantakivellä.<br />
Kaiken kaikkiaan härmäkilpijäkälästä on vain vähän<br />
löytöpaikkoja Suomesta. Kalkkinahkajäkälää kasvaa<br />
Viitapohjan liuskealueella ja mereistä ilmastoa suosivaa<br />
limi-isokarvetta Teiskon Koljonniemessä. Paasitorvijäkälää<br />
kasvaa muutamassa paikassa Tampereella.<br />
Valtakunnallisesti vaarantunut laji on röyhelökarve<br />
Teiskon Mustalaisvuorella. Laji löytyi sieltä 1996.<br />
Silmälläpidettäviin ja taantuneisiin jäkäliin kuuluvat<br />
ainakin Viitapohjan tienvarsilla kasvava, kalkkia<br />
sisältävää kasvualustaa vaativa suipputorvijäkälä (Cladonia<br />
acuminata) sekä raidankeuhkojäkälä, joka monilla<br />
kasvupaikoillaan on niukentunut ja osittain jopa<br />
hävinnyt. Korpiluppoa, joka aikaisemmin oli yleinen<br />
kuusikoissa ja rinnemäntyjen oksilla, kasvaa enää<br />
niukkana etupäässä Aitolahden ja Teiskon alueella.<br />
Silmälläpidettäviin ja harvinaisiin jäkäliin kuuluu<br />
seitsemän lajia. Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) ja<br />
mätästorvijäkälä (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis)<br />
ovat mereisiä lajeja, jotka kasvavat yleensä korkeiden<br />
kallioiden lailla (esim. Neinvuori ja Viitastenperä) tai<br />
suurten vesistöjen rantakallioilla. Samanlainen on<br />
Suomessa erittäin lounainen nummitorvijäkälä (Cladonia<br />
strepsilis), joka tunnetaan Teiskon Rappuvuorelta.<br />
Pallotinajäkälä (Stereocaulon pileatum) kasvaa kivillä<br />
Teiskon Rappuvuorella ja Kaupin Tuomiokalliolla.<br />
Eteläistä jäkälälajistoa edustavat Tampereella pohjoisella<br />
äärialueellaan kasvava paasitorvijäkälä (Cladonia<br />
diversa), Tohlopin länsipuolella Rasonhaassa kasvava<br />
piirtojäkälä sekä Raholan ja Villilän rantakallioilla<br />
kasvava vainiolaakajäkälä. Pohjoisia jäkälälajeja edustavat<br />
Kaupissa, Viitapohjassa ja Papinvuorella kasvava<br />
himmeänahkajäkälä ja Mustalaisvuorella kasvava<br />
loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans).<br />
Tampereen ylivoimaisesti arvokkaimmat jäkäläalueet<br />
ovat Viitapohjan jyrkänteillä, joissa em. jäkälälajien<br />
lisäksi kasvavat mm. limilaakajäkälä (Physconia<br />
perisidiosa) ja kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens).<br />
Kumpikin laji kasvaa kalliopinnalla, mikä on tyypillistä<br />
yleensä vain Pohjois-Suomen emäksisillä kallioilla.<br />
Mustalaisvuorella kasvaa myös mereistä mätästorvijäkälää<br />
(Cladonia cervicornis ssp. cervicornis) ja Pirkanmaalla<br />
ainoalla kasvupaikallaan Thermutis velutina.<br />
Lähistön liuskekalliolta löytyi v. 2000 kalkinsuosija<br />
ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum). Mustalaisvuoren<br />
jäkälälajiston säilymistä uhkaavat kuitenkin<br />
nykyään kalliokiipeilijät. Aitoniemen-Vääräjärven<br />
maisemista Korvenvuorella kasvaa tammivyöhykkeelle<br />
tyypillinen korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina).<br />
Silmälläpidettäviin harvinaisiin kokkarejäkälä Lecidoma<br />
demissum Teiskosta.<br />
Lisätietoja:<br />
Kääntönen, M. & Mikkola, R. 1985: Havaintoja eräiden jäkälien<br />
viimeaikaisesta esiintymisestä Pirkanmaalla, erityisesti<br />
Tampereen-Oriveden seudulla. - Talvikki 9: 13-22.<br />
Kääntönen, M. 1988: Viimeaikaisia jäkälälöytöjä Pirkanmaalla. -<br />
Lutukka 4: 41-44.<br />
100 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
5.3. Sammalet<br />
Uhanalaisten sammalten kasvupaikkatiedot perustuvat<br />
osittain 1960-luvun alussa tehtyihin havaintoihin,<br />
joita ei ole myöhemmin varmistettu. Myös tuoreita<br />
havaintoja uhanalaisista lajeista on toki olemassa ja<br />
sammaltutkimus on saanut viime aikoina hieman uutta<br />
puhtia. Sammalkatsaus perustuu kuitenkin hajatietoihin<br />
ja on puutteellinen, minkä vuoksi kaikkia<br />
Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan<br />
mietinnössä mainittuja uhanalaisia sammalia ei<br />
ole listattu. Ainoastaan lajit, joista on havaintoja, on<br />
otettu mukaan katsaukseen.<br />
Valtakunnallisesti uhanalaisista maksasammalista<br />
erittäin uhanalainen kantokinnassammal (Scapania<br />
apiculata) kasvoi ainakin vielä 1960-luvulla Teiskossa<br />
Paali- ja Vaavunjärven välisen puron varressa. Laji<br />
elää lahopuulla. Vaarantunut kalliosuomusammal<br />
(Radula linderbergiana) kasvoi vuonna 1962 Peltolammista<br />
laskevan puron varrella. Vuonna 2002 löydettiin<br />
vaarantunutta pohjanpussisammalta (Marsupella<br />
sphacelata) Teiskon Syvälahdenvuorilta. Silmälläpidettävä<br />
pikkulovisammal (Lophozia ascendens) kasvoi<br />
1960-luvulla Teiskon Paali- ja Vaavunjärven välisessä<br />
metsässä.<br />
Valtakunnallisesti uhanalaisista lehtisammalista<br />
Tampereella tavataan erittäin uhanalaista kolokärpänsammalta<br />
(Rhabdoweisia crispata), joka kasvaa Kaukajärven<br />
Hikivuoren seinämällä. Silmälläpidettäviä lajeja<br />
edustavat vuonna 1993 Tammerkoskesta löydetyt<br />
koskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja vellamonsammal<br />
(Octodiceras fontanum). Silmälläpidettäviin lajeihin<br />
kuuluvat lisäksi Tohlopissa ja Kaukajärvessä<br />
1990-luvulla havaittu ahdinsammal (Rhychostegium<br />
riparioides) sekä vuonna 2003 Teiskosta löydetyt kaksi<br />
lajia: vuorikivisammal (Grimmia montana) Koljonniemessä<br />
ja sirppihuurresammal (Palustriella falcata)<br />
Peräjärvellä. Teiskon Hulkkionvuorella vuonna 2002<br />
havaittu kalkkisammal (Brachytecium glareosa) oli Etelä-Hämeen<br />
eliömaakunnalle uusi laji.<br />
5.4. Sienet<br />
Sienten uhanalaisuus on huomattavasti vaikeampi<br />
määritellä kuin putkilokasvien, mikä johtuu sienten<br />
sesonkiluonteisuudesta, vaikeasta tunnettavuudesta,<br />
systematiikkaan liittyvistä sekaannuksista ja tutkijoiden<br />
puutteesta. Seuraava Tampereen uhanalaisten<br />
sienten luettelo noudattelee kuitenkin valtakunnallisesti<br />
ja alueellisesti uhanalaisten sienten luetteloa.<br />
Yleisesti ottaen uhanalaisia sieniä löytää sieltä mistä<br />
uhanalaisia kasvejakin; kalkkialueilta, lehdoista ja alueilta,<br />
joissa on lahoavaa puuainesta. Niinpä keskeisimmät<br />
luonnonsuojelualueet, Halimasjärvi ja Peltolammi-Pärrinkoski,<br />
ovat myös tärkeitä sienialueita.<br />
Tampereen seudun sienilajistossa on erilaisia elementtejä.<br />
Osa lajistosta viittaa pohjoiseen levinneisyyskuvaan,<br />
toiset taas eteläiseen. Eteläisiä lajeja ovat<br />
esim. osterivinokas (Pleurotus ostreatus), silkkivalmuska<br />
(Tricholoma columbetta), kevätkaunolakki (Calocybe<br />
gambosa), Suomen pohjoisin löytö Epilästä, v. 2001-<br />
2003, savukärpässieni (Amanita spissa, Suomen pohjoisin<br />
löytö Viikinsaaresta), karvasmaitohiippo<br />
(Mycena erubescens, Suomen pohjoisimmat löydöt,<br />
Hatanpäänniemestä ja Koskipuistosta), valkohiippo,<br />
(Mycena alba, Suomen pohjoisin löytö Hatanpäänniemestä),<br />
piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum), rikkikääpä<br />
(Laetiporus sulphureus) ja kartanokääpä (Spongipellis<br />
spumeus). Pohjoispainotteisesta lajeista mainittakoon<br />
mm. männynrousku (Lactarius musteus) ja<br />
männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) .<br />
Sienilajisto tunnetaan yleensä puutteellisesti.<br />
Säännöllistä, perusteellista inventointia ei ole tehty<br />
missään. Havainnot koostuvat paljolti hajatiedoista ja<br />
satunnaisista keräyksistä. Uhanalaisuuden arviointi on<br />
vaikeaa, ja tehostunut tutkimus voi paljastaa harvinaisena<br />
pidetyn lajin odotettua yleisemmäksi.<br />
Helttasienet<br />
Heterusokas (Entoloma rubrobasis) CR<br />
Lokakuussa 2001 löytyi iso ryhmä Aitolahden Hirviniemestä,<br />
koivua kasvavalta entiseltä pellolta. Laji on<br />
kuvattu tieteelle vasta 1980-luvulla suomalaisen näytteen<br />
perusteella ja tunnetaan koko maailmassa vain<br />
Suomesta, Ruotsista ja Eestistä. Suomesta tunnetaan<br />
kolme kasvupaikkaa.<br />
Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) CR<br />
Suomen ensimmäinen löytö tehtiin Epilästä v. 1969,<br />
Ei havaittu myöhemmin ja kasvupaikkakin lienee tuhoutunut.<br />
Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) EN<br />
Löydetty Pyynikiltä, nurmikolta, 1980-luvun lopulla.<br />
Ei löydetty myöhemmin.<br />
Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) NT<br />
Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen pihanurmelta<br />
1985. Ei myöhemmin.<br />
Mustapahkajuurekas (Collybia racemosa) NT<br />
Löydetty Halimasjärven luonnonsuojelualueelta<br />
1986. Ei myöhemmin.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 101
Uhanalaiset eliöt<br />
Valkosahaheltta (Lentinellus auricula) NT<br />
Löydetty lahopuulta Hatanpäänniemestä ja Viikinsaaren<br />
luonnonsuojelualueelta 1990-luvun lopussa. Ei<br />
havaintoja myöhemmin.<br />
Kystikkä (Macrocystidia cucumis) NT<br />
Keräykset Kalevankankaalta ja Pyynikiltä on tehty<br />
1980-luvulla. Lienee arvioitua yleisempi, vaikka näillä<br />
kahdella paikalla ei ole nähty sen koommin.<br />
Anishaprakas (Psathyrella mucrocystis) NT<br />
Löydettiin Suomelle uutena Peltolammi-Pärrinkosken<br />
luonnonsuojelualueelta v. 1985. Löytövuoden jälkeen<br />
tavattiin myös muutamana vuonna samalta paikalta.<br />
Ei havaittu myöhemmin. Sittemmin löydetty<br />
myös Härmälästä v. 1994.<br />
Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) NT<br />
Löydetty Koukkuniemestä isona ryhmänä v. 1992, ei<br />
havaittu myöhemmin. Sittemmin, v. 2001, löytyi<br />
myös Epilästä.<br />
Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) NT<br />
Löydetty Peltolammilta, luonnonsuojelualueelta v.<br />
1985. Ei myöhemmin.<br />
Kupusienet<br />
Piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) NT<br />
Löydetty Kaukajärven itäosan eteläpuolen lehtorinteestä<br />
v. 1998. Suomen pohjoisimpia löytöjä.<br />
Nurmituhkelo (Vascellum pratense) NT<br />
Löydetty useita kertoja nurmikkopaikoilta (Viikinsaari,<br />
Viinikka, Lielahti). Luultavasti kuviteltua yleisempi,<br />
nimenomaan uudispaikoilla.<br />
Kääväkkäät<br />
Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) VU<br />
Kasvaa vanhoilla ruskovuotikoilla (Hymenochaete tabacina).<br />
Löydetty Teiskon Velaatan pellonojapajukoista<br />
v. 2002.<br />
Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) VU<br />
Suomen pohjoisimmat löydöt ovat Tampereelta, vuodelta<br />
1992. Kääpä löydettiin vaahterasta sekä Hatanpäänniemestä<br />
että Hämeenpuistosta. Hämeenpuiston<br />
puu on kaadettu, mutta Hatanpäänniemen puu on<br />
edelleen pystyssä, vaikka sientä ei ole havaittu enää.<br />
Laji on löydetty Tampereelta jo v. 1939.<br />
Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) NT<br />
Löydetty Teiskon Kulkkilan Pikkuhaasta, vanhasta<br />
metsästä v. 2000.<br />
Huopakääpä (Onnia tomentosa) NT<br />
Löydetty Pyynikiltä v. 1977, Rosendahlin ja näkötornin<br />
välisestä rinteestä mäntyjen alta.<br />
Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) NT<br />
Tämä aarnimetsien ilmentäjälaji on tavattu vanhoilta<br />
kaatuneilta kuusilta kolmesta paikasta, Viikinsaaresta<br />
v. 1975, Peltolammilta v. 1987 ja Vattulasta v. 2002.<br />
Viikinsaaren ja Vattulan esiintymät ovat luonnonsuojelualueilla.<br />
Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) NT<br />
Löydetty Kaupista pajulta v. 1990.<br />
Kotelosienet<br />
Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) EN<br />
Löydetty v. 1988 Epilänharjun kedolta. Ei myöhemmin.<br />
Nuijasarvisieni (Xylaria polymorpha) EN<br />
Löydetty Hyhkyn Pättiniemenpuistosta v. 1995<br />
(Kääntönen 1996). Kasvaa edelleen vanhan lepänkannon<br />
tyvellä. Suomesta on vain muutamia löytöjä.<br />
Lasse Kosonen<br />
Nurmituhkelo Lielahden nurmikolla. Laji on levinnyt myös<br />
kulttuuripaikoille.<br />
Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) VU<br />
Löydetty Epilänharjun kedolta v. 1988. Keto on sama,<br />
josta löytyi myös sysikieltä. Paikkaa ei tarkistettu<br />
myöhemmin.<br />
Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) NT<br />
Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen nurmelta, v.<br />
1979. Ei myöhemmin<br />
Talvimaljakas (Urnula hiemalis) NT<br />
Löydetty Alasjärven itäpuolelta, kuusimetsän reunasta<br />
v. 1978 ja Järvensivun Variksenpuiston läheltä lepikosta<br />
parina keväänä 1980-luvulla.<br />
102 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Uhanalaiseksi luokiteltujen sienien lisäksi Tampereelta<br />
on tavattu koko joukko Suomelle tai jopa tieteelle<br />
uusia sienilajeja. Tällaisten sienten uhanalaisuuden arviointi<br />
on kuitenkin visaista. Suomelle uusina on ilmoitettu<br />
mm. Marasmiellus tricolor (Mältinranta) ja<br />
sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) (Kauppi).<br />
Muita poikkeavan harvinaisia sieniesiintymiä ovat<br />
mm. suruhiippo (Mycena tristis) (Hatanpäänniemi,<br />
paikka tuhoutunut), meriherkkusieni (Agaricus bernardii),<br />
jota kasvaa runsas esiintymä Epilässä, Nokian<br />
moottoritien alun viherkaistalla, rusokaslaji Entoloma<br />
albotomentosum Sikosuolla, ripsimaatähti (Geastrum<br />
sessile) Epilässä (esiintymä tallella 2003), Lyophyllum<br />
incarnatobrunneum Kalevankankaalla, runkohytyvinokas<br />
(Hohenbuehelia atrocoerulea) Kaarilasta Pyhäjärven<br />
rantapalteelta ja kääväkkäistä Ramariopsis tenuiramosa<br />
Kaupista ja Aitolahdelta. Kupusienistä mainittakoon<br />
jättikuukunen (Langermannia gigantea), jota oli lyhytikäinen,<br />
niukka esiintymä Sarankulmassa ja Teiskon<br />
Kukonjärvellä isohko esiintymä, sekä kuorikamarainen<br />
(Hysterangium coriaceum) Peltolammilta ja Kaupista.<br />
Tampereelta on löydetty myös useita tieteelle<br />
uusia tai hyvin vähän kerättyjä kotelosieniä.<br />
5.5. Tampereen linnustosta<br />
• Lasse Kosonen, Rainer Mäkelä ja Seppo Aro<br />
Tampereen lintutieteellinen yhdistys ry on julkaissut<br />
vuodesta 1983 tietoja Pirkanmaalla pesimäaikaan tavatuista<br />
ja pesivistä lintulajeista. Valtakunnallisesti<br />
erittäin uhanalaisia lajeja Tampereella ei pesi. Valkoselkätikkakin<br />
on vain talvi- tai syysvieras, jota kylläkin<br />
tavataan lähes vuosittain ja joitakin havaintoja rummuttavasta<br />
linnusta sopivassa pesimäympäristössä on<br />
tehty. Tässä yhteydessä ei käsitellä ilmeisiä satunnaispesijöitä,<br />
kuten pähkinänakkelia ja mustaleppälintua.<br />
Valkoposkihanhi on mukana, koska on epäiltävissä<br />
pesinnän yleistyminen lähivuosina. Petolintureviirit<br />
perustuvat Järvisen (1999), Saurolan (1991) ja Väliahon<br />
(2001 ja kirj.) tietoihin.<br />
Kaakkuri (Gavia stellata), NT<br />
Pesi ensimmäistä kertaa Halimasjärven luonnonsuojelualueen<br />
kupeessa sijaitsevassa Halimasjärvessä v.<br />
2002, jolloin sai lentoon yhden poikasen. Samoin<br />
vuonna 2003 pari tuotti yhden poikasen. Jo v. 2001<br />
yritti selvästi pesintää järven kaakkoiskulmassa sijaitsevassa<br />
saarekkeessa, mutta pesinnän aloittanut kalalokkipari<br />
puolusti raivokkaasti pesimäreviiriään ja pesintä<br />
jäi yritykseksi. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja<br />
on tehty myös Teiskon Jylhänperän Vääräjärvestä,<br />
jossa pesintäyritys v. 2001.<br />
Kuikka (Gavia arctica), NT<br />
Kantakaupungin alueella laji pesii Särkijärvessä, Hervantajärvessä<br />
ja toisinaan myös Suolijärvessä. Särkijärvessä<br />
on pesinyt parhaimmillaan kolme paria. Lisäksi<br />
yksi pari on vuosittain oleskellut Tohlopinjärvellä, ja<br />
pesintäyritys todettiin v. 2003. Teiskon alueella on ainakin<br />
12 kuikkajärveä, joissa laji pesii säännöllisesti,<br />
joillakin kaksikin paria (esim. Pulesjärvi, mahdollisesti<br />
jopa kolme). Myös Näsijärvessä on useita kuikkapareja.<br />
Laji vaatisi tarkemman kartoituksen.<br />
Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)<br />
Aiemmin pesinyt Härmälän Vähäjärvessä, josta myös<br />
melko tuoreita oleskeluhavaintoja. Aitolahden Hur-<br />
Olavi Kalkko<br />
Mustakurkku-uikku kuuluu voimakkaimmin taantuneisiin lajeihin.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 103
Kartta 12. Kynäjalavan esiintymispaikat Tampereella
Kartta 13. Liito-oravan esiintymispaikat Tampereella.
Uhanalaiset eliöt<br />
majärvessä on v. 1985 havaittu pariskunta. Muita havaintoja:<br />
Teiskon Kuorejärvessä (pesintä viimeksi<br />
1993, 2 paria), Matalajärvestä , jossa v. 1993 poikue ja<br />
viimeksi havaittu 1996 (1 yksilö) ja Nuorajärvestä, jossa<br />
pesintä todettu viimeksi 1996. Myös v. 2002 paikalla<br />
todettiin vielä 2 lintua ja 2003 vain yksi. Teiskon<br />
Nuutilanlahdessa tavattu ainakin vielä 1997, mutta<br />
pesintä epävarmaa.<br />
Härkälintu (Podiceps griseigena)<br />
Kantakaupungissa on yksi pesimäjärvi, Tohloppi, jossa<br />
on viime vuosina pesinyt kaksi paria. Teiskossa pesii<br />
useita pareja, kuten Nuutilanlahdessa (2 paria), Terälahdessa,<br />
Pulesjärvessä, Velaatanjärvessä (mm. v.<br />
2003 hautova lintu näkyi Teisko-Ruovesi-tielle) ja<br />
Kirkkojärvessä, samoin Näsijärven muutamissa lahdissa,<br />
kuten Kuterinlahdessa, Vetämäkannanniemessä.<br />
Iidesjärvelläkin havaittiin v. 1997 soidintava lintu,<br />
mutta ilman pesintää. Tarkempi kartoitus on tarpeen.<br />
Kaulushaikara (Botaurus stellaris), NT<br />
Voinee pesiä Teiskossa, josta tuoreita havaintoja mm.<br />
Nuorajärveltä (ensimmäinen v. 1983 ja seuraavan kerran<br />
1992). Vuonna 1998 havaittiin huuteleva lintu<br />
Tervalahdessa ja Kääniemessä. Vuonna 2003 kuultiin<br />
kolme lintua, Nuorajärvellä, Nuutilanlahdella ja Käälahdessa.<br />
Voivat myös olla levähtäviä, parittomia lintuja.<br />
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)<br />
Teiskon alueella pesii kaksi paria: Nuorajärvellä ja<br />
Velaatan Nuutilanlahdessa jo vuodesta 1994 lähtien.<br />
Myös muualta on pesimäaikaisia havaintoja (ns. kihlapareja),<br />
esim. Peltolammilta 2003! Näsijärven Koljonselän<br />
karilla pesi joutsen myös v. 2003. Tampereelta<br />
ei tunneta erityisiä levähdyspaikkoja, jonne kerääntyisi<br />
satoja joutsenia.<br />
Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)<br />
Uudistulokas. Pesinyt ensimmäistä kertaa Näsijärvellä,<br />
Aitolahdella v. 2003, jolloin emojen seurassa havaittiin<br />
yksi poikanen.<br />
Jouhisorsa (Anas acuta)<br />
Pesinyt Iidesjärvellä ainakin vuosina 1967 ja 1968, jolloin<br />
havaittu poikue. Myös Nuorajärveltä on pesimäaikaisia<br />
havaintoja 1980-luvulta ja viimeksi 1990-luvun<br />
lopussa nähtiin poikue. Nuutilanlahdella laji on<br />
tavattu pesimäaikaan viimeksi 1990, ja laji saattaa<br />
edelleen pesiä siellä.<br />
Heinätavi (Anas querquedula)<br />
Harvalukuinen pesimälintu rehevillä lintujärvillä. Pesintään<br />
viittaavia havaintoja on Iidesjärveltä mm.<br />
1993-94 sekä 1999, 2000 ja 2001. Myös Teiskon Nuutilanlahdella<br />
(1990-luvulla monena vuonna, viimeksi<br />
-97), Nuorajärvellä (viimeksi 1997) ja Hurmajärvellä<br />
(1997) laji on tavattu pesintäaikaan.<br />
Kalasääski (Pandion haliaetus), NT<br />
Vuosina 1971-1990 Tampereella on havaittu 0-2 reviiriä.<br />
Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), NT<br />
Pesintöjen määrät vuosittain:<br />
1997: 1, 1998: 3, 1999: 2, 2000: 1, 2001-2003 2<br />
Hiirihaukka (Buteo buteo)<br />
1997: 1, 1998 1, 1999: 1, 2000: 0, 2001-02: 1, ja 2003: 0<br />
Mehiläishaukka (Pernis apivorus), NT<br />
1997: 4, 1998: 1, 1999: 1, 2000: 1, 2001: 1 , lisäksi 1<br />
reviiri, 2002 2 reviiriä ja 2003 1 reviiri.<br />
Kanahaukka (Accipiter gentilis)<br />
1997: 5, 1998: 5, 1999: 4, 2000: 5, 2001: 7, 2002: 6 ja<br />
2003: 9 pesintää.<br />
Varpushaukka (Accipiter nisus)<br />
1997: 10, 1998: 14, 1999: 21, 2000: 5, 2001 19, 2002:<br />
9 ja 2003: 14 pesintää<br />
Tuulihaukka (Falco tinnunculus), NT<br />
1997: 11, 1998: 23, 1999: 13, 2000: 16, 2001: 22,<br />
2002: 20 ja 2003: 12 pesintää<br />
Ampuhaukka (Falco columbarius), VU<br />
Aiemmin pesinyt mm. Kaupissa ja Lentäväniemessä.<br />
Viime vuosien ainoa pesintäaikainen havainto on<br />
23.7.1997 Kalevankankaalta<br />
Nuolihaukka (Falco subbuteo)<br />
1997: 6, 1998: 2, 1999: 4, 2000: 4, 2001 4, 2002 1,<br />
2003 2 pesintää.<br />
Metso (Tetrao urogallus), NT<br />
Pesi vielä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella<br />
Tesoman-Lamminpään-Haukiluoman alueella, mutta<br />
joutui väistymään asutuksen ja muun rakentamisen<br />
tieltä. Kaupissa laji esiintyi vielä 1960-lvulla ja Hervannan<br />
takamailla saattaa elää edelleen - kukaties ei<br />
kuitenkaan Tampereen puolella. Teiskossa on edelleen<br />
kohtalainen kanta.<br />
Peltopyy (Perdix perdix), NT<br />
Ei säännöllisiä pesimähavaintoja enää 1980-luvulta.<br />
Näyttää hiipuneen jo 1970-luvun loppuvuosina, jolloin<br />
havaintoja on vielä Hankkion ja Kaukajärven pelloilta,<br />
Lielahdesta ja Härmälästä. Hankkiosta on vielä<br />
havainto talviparvesta vuodelta 1999, joka voinee koskea<br />
vaellusryhmää.<br />
106 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Viiriäinen (Coturnix coturnix)<br />
Tampereelta on neljä havaintoa ääntelevästä koiraasta,<br />
joista kolme 2000-luvulta: 2000 Aitolahti, Nurmi,<br />
2002 Aitolahti, Sorila, 2003 Teisko, Velaatta.<br />
Ruisrääkkä (Crex crex) NT,V<br />
Verrattuna 1970-lukuun laji on nykyisin selvästi yleisempi.<br />
Erityisen selvästi määrät kasvoivat 1990-luvulla<br />
(mm. 1993 9 ääntelevää). Vuosittaiset vaihtelut<br />
suuria, esim. v. 1999 2 ja huippuvuonna 2000 36 ääntelevää.<br />
Luhtakana (Rallus aquaticus)<br />
Havaittu ainakin Iidesjärvellä (mm. 2003 2 ääntelevää),<br />
Nuutilanlahdella (mm. 1989-1990), Kurjenjärvellä<br />
v. 2000, Nuorajärvellä (1990-91 ja 2000), Aitolahden<br />
Sorilanlammella (1995 ja 2002), Kuolemaisella<br />
(1990 ja 1995). Pesintää ei ole varmistettu.<br />
Luhtahuitti (Porzana porzana)<br />
Oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella huomattavasti<br />
tavanomaisempi kuin viime vuosina. Parhaimmillaan<br />
sitä on kuultu v. 1989 (7 äänt.), 1990 (10<br />
äänt.) ja 1993 (7 äänt.). Vuosittainen se on Nuorajärvellä,<br />
parhaimmillaan jopa 3 äänt (mm. 1983, 1986,<br />
1987, 1990, 1995).<br />
Liejukana (Gallinula chloropus), VU<br />
Satunnainen pesimälintu, joka pesinyt Teiskossa,<br />
Vaakkolammella (1990-luvulla reviirejä, v. 1997 1 yksi<br />
nuori lintu ja mm. v. 2000 varoitteleva yksilö) ja Iidesjärvellä<br />
(jo v. 1969 reviiri ja kuollut, muninut naaras).<br />
Pesintä tapahtui 1999, jolloin heinäkuussa nähtiin<br />
emolinnun lisäksi 4 poikasta. Havaintoja on myös<br />
vuosilta 2001-2003.<br />
Kurki (Grus grus)<br />
Kurkikanta on runsastunut varsinkin 1990-luvun<br />
puolella. 1990-luvulta on tiedossa ainakin kymmenkunta<br />
pesimäpaikkaa Teiskosta ja Aitolahdelta. Lajin<br />
pesimäkannan kehitystä ei ole erityisesti seurattu.<br />
Olavi Kalkko<br />
Olavi Kalkko<br />
Teiskon viiriäinen tuli toisinaan myös valokuvaajan näköpiiriin.<br />
Meriharakat vierailevat usein santalahden nurmikolla.<br />
Meriharakka (Haematopus ostralegus)<br />
Uudislaji. Meriharakka on pesinyt Lielahdessa säännöllisesti<br />
vuodesta 1986 alkaen vuoteen 2003 asti. Pesintä<br />
ei ole läheskään aina onnistunut. Pesinyt tai yrittänyt<br />
pesiä myös Raholan jäteveden puhdistamolla<br />
ainakin 1997-2000, jonka jälkeen tavattiin Ylä-Villilän<br />
multakasoilla varoittelevat linnut v. 2002. Lisäksi<br />
varoittelevia pareja on esiintynyt Aakkulan multakasoilla<br />
v. 1997, 2001-2002 ja kihlapari on tavattu säännöllisesti<br />
vuosina 1997-2003 Pyynikinsaarissa (lienee<br />
pesinyt Pirkkalan Pereensaaressa). V. 2003 laji pesi<br />
myös Santalahden uudella aallonmurtajalla.<br />
Pikkutylli (Charadrius dubius)<br />
Vuoden 1994 kartoituksessa löytyi n. 50 reviiriä, mutta<br />
vuonna 2003 enää 8 paria. On vähentynyt viime<br />
vuosina sopivien pesimäpaikkojen tuhouduttua. Pesinyt<br />
viime vuosina ainakin Lahdesjärvellä, Lielahdessa,<br />
Hankkiolla, Ryydynpohjassa, Tarastenjärven<br />
kaatopaikalla ja Nekalan maankaatopaikalla ja ilmeisesti<br />
myös entisen Lokomon-Hatanpään alueella, josta<br />
myös Suomen ensimmäinen kattopesintä.<br />
Punajalkaviklo (Tringa totanus)<br />
Lielahden lietteillä pesi 1-2 paria vuosina 1990-2001,<br />
mutta ei nykyisin. Kesäaikaisia havaintoja myös Nuorajärveltä<br />
1996-98. Varoittelevat linnut kesäkuussa<br />
1999 Valkeejärvellä (2 paria) ja Uskalissa (1 pari).<br />
1970-luvun lopulla oleskeli pari pesimäaikaan myös<br />
Härmälän Vähäjärvellä.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 107
Uhanalaiset eliöt<br />
Selkälokki (Larus fuscus), Ldir, VU<br />
Pesii Näsijärven luodoilla säännöllisesti (ks. 4.2.3.).<br />
Lisäksi Teiskossa lienee muita järviä, joissa se voi pesiä.<br />
Tarastenjärven kaatopaikka on huomattava selkälokkien<br />
ruokailupaikka. On jopa arvioitu , että 10 %<br />
selkälokin maailmankannasta poikkeaa vuosittain Tarastenjärvellä.<br />
Uuttukyyhky (Columba oenas)<br />
Suuresti vähentynyt koko Pirkanmaalla..Tampereelta<br />
viimeinen varma pesintähavainto on kesältä 1973<br />
Ikurin Haukiluomasta (lintu lähti haavankolosta).<br />
Myöhemmin on vain satunnaishavaintoja, mutta pesintään<br />
viittaavia havaintoja on esim. Lielahdesta<br />
1998 (2 yks touko-kesäkuun vaihteessa) ja Teiskon<br />
Nuutilanlahdesta (22.5.1998 1 yks) sekä Aitolahdesta<br />
v. 1999 soidintava pari.<br />
Huuhkaja (Bubo bubo)<br />
2000-luvun alussa 15 tunnettua reviiriä. Kantakaupungin<br />
alueella ei lainkaan, Aitolahdessa 2 ja loput<br />
Teiskossa.<br />
Lehtopöllö (Strix aluco)<br />
2000-luvulla reviirien lukumäärä on vaihdellut rajoissa<br />
20-25. Suurin osa keskittyy Teiskon alueelle.<br />
Viirupöllö (Strix uralensis)<br />
Kanta lienee lehtopöllön pesimäkantaa pienempi,<br />
ehkä n. 20 paria.<br />
Lapinpöllö (Strix nebulosa)<br />
Satunnaislaji, joka voi hyvinä vuosina pesiäkin. Esim.<br />
pöllöjen pesintöjen huippuvuonna 1991 todettiin<br />
Teiskon Ukaassa 2 pesintää 3.1 kilometrin päässä toisistaan.<br />
Sarvipöllö (Asio otus)<br />
Vuosittaiset vaihtelut hyvin suuria. Esim. v. 1991<br />
Tampereen alueella todettiin 41 pesintää. Todellinen<br />
määrä lienee ollut selkeästi suurempi, koska valtaosa<br />
havainnoista koski poikueita.<br />
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)<br />
Karkea arvio Tampereen alueelta, n. 35-40 paria. Esimerkiksi<br />
v. 2003 20 pesintää.<br />
Helmipöllö (Aegolius funereus)<br />
Voimakkaasti taantunut laji. Huikeina myyrävuosina<br />
Tampereellakin voi pesiä satakin paria, mutta 2000-<br />
luvulla tällaisia vuosia ei ole ollut. Huonoina myyrävuosina<br />
laji voi puuttua lähes kokonaan.<br />
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Ldir,NT<br />
Tampereen kehrääjät alkavat hiipua olemattomiin.<br />
Vuodelta 1998 on vielä ääntelyhavainto Teiskon Ahvenvuorelta<br />
(sekä koiras että naaras) ja vuodelta 2002<br />
ääntelytieto Teiskon Taulaniemen Huhdinkorvenkankaalta,<br />
Rääkkykankaalta (naaras), v. 2003 Nuutilanlahdella<br />
(Kurjenvuoren suunnasta) ääntelevä ja<br />
Toijakylästä ääntelevä. Kantakaupungistakin on tuoreita<br />
havaintoja: Hallilan Pehkusuolla on koiras kuultu<br />
1992-93 ja 1995 sekä 2000 ja 2002. Vuonna 2003<br />
kaikki vanhat havaintopaikat tarkistettiin.<br />
Harmaapäätikka (Picus canus) Ldir,NT<br />
Kevättalvella 2003 reviiri Hervantajärven pohjoispuolella,<br />
Salmenkalliontien varrella metsäalueella,<br />
jossa havaittiin ainakin koiras. Lähistöllä havaittiin<br />
myös naaras koko talven, joten on mahdollista, että<br />
laji pesii jossakin Hervantajärven ympäristössä. Toinen<br />
koiras piti reviiriä Kauppi-Niihaman alueella keväällä<br />
2003.<br />
Pikkutikka (Dendrocopos minor) VU<br />
Tampereen pesimäkanta keskittyy Pyhäjärven reunametsiin<br />
ja kantakaupungin reunamille lehtevään ympäristöön,<br />
jossa on lahopuita. Laji pesii säännöllisesti Villilänsaaressa,<br />
Raholan-Hyhkyn-Tahmelan rantamilla<br />
(1-2 paria), Pyynikillä, Viikinsaaressa - Hatanpäällä<br />
-Härmälässä - Rantaperkiössä (1-2 paria), Vaakkolammilla,<br />
Tohlopissa, Lielahdessa, Iidesjärvellä, Vehmaisissa<br />
ja Haiharassa. Vuosittain pesinee n. 10 paria.<br />
Pirstaleisessa ja pienialaisessa ympäristössä linnut<br />
liikkuvat laajalti ja pesäpaikat voivat vaihdella suuresti,<br />
joka vaikeuttaa arvioita. Esimerkiksi Pyynikin-Viikinsaaren-Hatanpään<br />
ja Härmälän alueella havaitut<br />
linnut eivät välttämättä aina koske eri reviirejä. Pesimäaikaisia<br />
havaintoja on vielä Teiskon Nuorajärveltä<br />
1989-1992, Kämmennniemestä1995,1997, Kotkanniemestä<br />
1997 ja ilmeisesti Nuutilanlahden ympäristöstä.<br />
Koko kunnan kanta lienee n. 20 paria.<br />
Pohjantikka (Picoides tridactylus) Ldir,NT,V<br />
Huonosti tunnettu laji. Kuitenkin luonnontilaisen<br />
metsän ilmentäjä, joka ansaitsisi tarkemman seurannan.<br />
Hervannan alueella pesii ainakin yksi pari (säännöllisiä<br />
havaintoja Hervantajärven - Suolijärven ympäristöstä)<br />
, samoin Teiskossa. Pesintään viittaava havainto<br />
tehtiin v. 1997 myös Halimasjärven luonnonsuojelualueelta.<br />
Käenpiika (Jynx torquilla), VU<br />
Suuresti vähentynyt laji. Viime vuosilta vain kaksi reviiriä:<br />
Lielahdessa säännöllisesti vielä 2000-luvulla¸ja<br />
Villilänsaari, jonka lähistöllä myös pesinyt (viimeksi<br />
havainto 2003). Vuodelta 2000 on myös havainnot<br />
Teiskon Kapeesta ja Rypynperästä.<br />
Kangaskiuru (Lullula arborea), NT<br />
Kangaskiurusta ei ole varmoja pesimähavaintoja<br />
Tampereelta. Sopivassa pesimäympäristössä tavattiin<br />
kuitenkin laulava lintu v. 2000 Teiskon Rääkkykankaalla.<br />
Myöhempiä havaintoja ei ole.<br />
108 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Olavi Kalkko<br />
Harmaapäätikan viimeaikaiset havainnot keskittyvät Hervantajärven pohjoispuolelle.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 109
Uhanalaiset eliöt<br />
Törmäpääsky (Riparia riparia)<br />
Tampereella 1970-80-luvulla seuraavat pesimäpaikat<br />
1978-82: Villilä 200 koloa, 1970-luvun loppu 16 koloa<br />
ja 1980-luvun alku 5 koloa Hankkion törmässä ja<br />
Epilänharju 1970-luvun lopulla 30 koloa. 1990-luvulla<br />
vain kolme pesäpaikkaa, joista yksi kantakaupungissa<br />
(Hankkion multakasat 1994-95 8 koloa), yksi<br />
Tarastenjärven kaatopaikalla (5 koloa) ja kaksi Teiskossa.<br />
Nykytilanteesta ei ole käsitystä.<br />
Niittykirvinen (Anthus pratensis)<br />
Lajista on ollut hyvin vähän tietoa Tampereen alueelta.<br />
Myös kantakaupungissa on ollut useita laulureviireitä,<br />
kuten Santalahdessa, Lielahdessa, Sarankulmassa<br />
(2-4 reviiriä), Hankkiossa, Kaukajärvellä, Hatanpäällä<br />
ja Lahdesjärvellä ja 2000-luvulla ainakin vielä<br />
Lielahdessa, Sarankulmassa ja ilmeisesti Lahdesjärvellä.<br />
Tampereen itäisen ohikulkutien reunoille syntyi<br />
1990-luvulla niittykirviselle sopiva niittymäinen,<br />
matala ja ruohoinen pesimäbiotooppi, joka sai Sarankulman-Atalan<br />
välille syntymään reviirejä 1994<br />
4, 1996 4, 1999 12, 2000 21, 2202 10 ja 2003 4. Kun<br />
kasvillisuus alkoi rehevöityä ja pensastua, vähenivät<br />
niittykirviset. Koko Tampereen kanta lienee nyt vain<br />
n. 10 paria.<br />
Koskikara (Cinclus cinclus), NT<br />
Pesinyt Tampereella vuodesta 1990 lähtien. Pesintä<br />
todettiin tuolloin Teiskon Pohtolassa Kalliojärven laskupurolla.<br />
Kalliojärveltä on pesintöjä myös vuosilta<br />
1992, 1993, ja 1995. Hankajärven laskupurolla laji on<br />
pesinyt1992, 1995 ja 1997. Lisäksi tunnetaan pesintä<br />
Velaatanjärveltä 1999. 2000-luvulla pesintöjä ei ole<br />
todettu.<br />
Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)<br />
Aiemmin säännöllinen vierailija (pesimälintu), sittemmin<br />
kadonnut. 1990-luvulta viisi havaintoa laulavista<br />
linnuista, joista kolme Teiskosta (Tervalahti,<br />
Matehinen, Nuorajärvi) ja yksi Villilänsaaresta ja yksi<br />
Kaupista. Kantakaupungin alueella laji on laulellut<br />
Linnainmaalla useasti 2000-luvulla.<br />
Satakieli (Luscinia luscinia)<br />
Satakielen kanta oli varsin vakaa 1990-luvun puoliväliin<br />
asti (20-45 reviiriä), jonka jälkeen taantui. V. 2001<br />
määrät kohosivat taas uusiin ennätyslukemiin, esim. v.<br />
2001 50 reviiriä.<br />
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)<br />
Nykyinen kanta koostuu alle 10 parista, v. 2003 havaittiin<br />
Nuutilanlahdella 1, Nuorajärvellä 1, Ryydynpohjassa<br />
1 ja Iidesjärvellä 3 reviiriä. Iidesjärveltä laji<br />
tunnetaan jo 1960-luvun puolivälistä alkaen.<br />
Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum)<br />
Viitakerttunen saavutti huippunsa 1990-lvuun puolivälissä<br />
(1995 30 laulajaa), mutta viime vuosina on ollut<br />
vähälukuisempi. v. 2000 11 laulajaa, v. 2001 6.<br />
Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris)<br />
Kanta pysynyt kohtuullisen vakaana. 1990-luvulla<br />
vaihdellut rajoissa 1-11 laulavaa ja v. 2000 12, 2001 2<br />
laulajaa.<br />
Pensassirkkalintu (Locustella naevia)<br />
Nykyään yleisempi kuin 1980-luvulla. Reviirimäärät<br />
vaihtelivat 1990-luvulla 3-7. Viime aikojen reviirimäärät:<br />
2000 16 ja 2001 0.<br />
Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis)<br />
1980-luvulla varsin vähälukuinen, mutta runsastui<br />
1990-luvulla. Vuonna 2000 6 reviiriä ja v. 2001 1,<br />
2003 pelkästään Aitolahden-Teiskon alueella 7 laulajaa.<br />
Näyttää runsastuneen 1990-luvulla.<br />
Kultarinta (Hippolais icterina)<br />
Vähälukuinen pesimälaji, jonka kannassa ei liene tapahtunut<br />
suuria muutoksia. Vuosittaiset reviirit Tampereella<br />
vaihtelevat 5-14 välillä. Vakituisimpia laulupaikkoja<br />
ovat Villilänsaari 1-2 reviiriä, Piikahaka,<br />
Peltolammi-Pärrinkoski 1 reviiri, Hatanpäänniemi 1<br />
reviiri (2003), Vaakkolammi 1, sekä satunnaisemmin<br />
Teiskosta.<br />
Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)<br />
Vuosittainen seuranta paljastaa muutamia idänuunilintureviirejä<br />
myös Tampereelta, esim. Halimasjärven<br />
luonnonsuojelualueelta, Hervannan alueelta ja Kaupista<br />
(mm. v. 2002 3 laulavaa), Kaukajärvi (1997 ja<br />
2003 1) sekä Teiskosta. Havainnot keskittyvät yleensä<br />
luonnontilaisen oloisiin kuusivaltaisiin metsiin.<br />
Pikkusieppo (Ficedula parva) (Ldir, NT)<br />
Niukka pesivä kanta rajoittunee parhaisiin aarniovaiheen<br />
metsiin ja luonnonsuojelualueisiin. Iso-Kuhmon<br />
luonnonsuojelualueella nuori koiras lauloi v. 1989,<br />
Viikinsaaren luonnonsuojelualueelta on useita havaintoja<br />
1990-luvulta (mm. poikue 1996) ja Halimasjärven<br />
luonnonsuojelualueella kolme laulavaa v. 1999<br />
(ei sen jälkeen) Teiskon Paavola v.1988 pesälöytö.<br />
Villilänsaaressa tehtiin ilmeisesti muuttovaiheen havainnot<br />
v. 2002 ja v. 2003, vaikka ympäristön puolesta<br />
se voisi siellä esiintyä vakituisemminkin. Peltolammi-<br />
Pärrinkosken alueella se on esiintynyt jo 1950-luvulta<br />
alkaen, jolloin löydettiin mm. pesä. Viimeksi laulava<br />
lintu on tavattu alueella v. 2002. Kesä 1999 oli ilmeisen<br />
hyvä pikkusieppokesä, jolloin Halimasjärven<br />
lisäksi havaittiin Niihamassa (2), Lahdesjärvellä (2) ja<br />
Viikinsaaressa (1). 2000-luvulta Viikinsaaresta ei ole<br />
havaintoja.<br />
110 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)<br />
Ilmeisesti pieni, harva kanta pesii Tampereella, vaikka<br />
suoria havaintoja ei juuri ole. Kesällä 2000 pariskunta<br />
pesi Villilänsaaressa, mutta pesä ilmeisesti rikkoutui.<br />
Pesälöytö myös Atalasta 2003.<br />
Isolepinkäinen (Lanius excubitor), NT<br />
Teiskon Jylhäperässä v. 1992 tavatun poikueen jälkeen<br />
ei ole varmoja pesimähavaintoja tiedossa. satunnaisia<br />
kesähavaintoja (joilla voi olla yhteyttä pesintään) on<br />
Teiskosta lisäksi vuosilta 1990, 1991 ja 1994.<br />
Kuukkeli (Perisoreus infaustus), NT<br />
Aikoinaan kuukkeli on ollut vakituinen pesimälintu<br />
laajoilla metsäalueilla Tampereellakin. Laji ei enää<br />
Tampereella pesine, mutta Oriveden ja Tampereen rajalta,<br />
Vehokylästä tunnetaan ruokintapaikalla käyneitä<br />
kuukkeleita niukasti myös Tampereen puolelta.<br />
Alueella kävi kaksi kuukkelia vuodesta 1997 lähtien ja<br />
1999 2 yksilö joista toinen eri lintu kuin 1997 havaitun<br />
linnun pari. Loppuvuodesta 2000 nähtiin vielä<br />
yksi lintu, mutta ei enää sen jälkeen. Lisäksi Tampereen-Ruoveden<br />
rajalla ( Jakamakankaan eteläpuoli,<br />
Hehkosneva) tavattiin 9.4.2001 2 kuukkelia korpikuusikossa,<br />
joka hakattiin. Kuukkeli on ilmeisesti kadonnut<br />
alueelta.<br />
Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes)<br />
Laji levisi 1970-luvulla Pirkanmaan pesimälinnuksi.<br />
Kyse oli kapeanokkaisesta siperialaisesta rodusta<br />
macrorhynchos. Tampereelta tunnetaan tuolloin vakituinen<br />
reviiri. Vuodelta 1972 on reviirihavainto Särkijärveltä<br />
(pari sopivassa biotoopissa). Tampereella hakki<br />
pesii nykyisinkin säännöllisesti Hervannan takamaastoissa<br />
(2-3 paria). Rimminjärven - Koukkujärven<br />
alueella ja Makkarajärven - Houkanvuoren välimaastoissa.<br />
Mahdollisesti pesinyt myös Teiskossa, sekä<br />
Kangasalan ja Nokian vastaisilla metsäalueilla.<br />
Pikkuvarpunen (Passer montanus)<br />
Pesii nykyisin vuosittain Tampereella, mutta alkanut<br />
vakiintua vasta 1980-luvun lopussa, jolloin todettiin<br />
pesintä Pispalassa. Varhaisempiakin pesimähavaintoja<br />
lajista on. Esim. Pohjolan linnut värikuvin mainitsee<br />
Teiskosta 1884 ja Tampereelta 1893. Viimeaikaisia<br />
pesintöjä ei ole juuri seurattu, mutta lukuisat pesimäaikaiset<br />
havainnot kertovat lajin vakituisesta asutuksesta<br />
Tampereellakin. Vuonna 1999 tavattiin<br />
Hankkion pelloilla 2 poikuetta, mutta kahdelta viime<br />
vuodelta pesälöydöt ovat 4 parista ja 8 parista. Kiintoisin<br />
esiintymä on Muotialan siirtolapuutarhan alueella,<br />
sillä alueella on pesäpönttöjä ja juuri tämäntapaisilla<br />
alueilla laji esiintyy pieninä yhdyskuntina Uusimaalla.<br />
Nokkavarpunen (Coccothraustes<br />
coccothraustes), NT<br />
Satunnaislaji, joka pesinyt Turtolan Vihiojalla v. 2002,<br />
jolloin tavattiin poikue. Aikaisemmin tavattu muutamia<br />
kesähavaintoja, jotka saattavat viitata pesintään,<br />
mm. 1989 3 yks kesäkuussa Hatanpäänniemessä<br />
(mahd. poikue) ja 1 laulava lintu Peltolammin luonnonsuojelualueella.<br />
Pohjansirkku (Emberiza rustica)<br />
Vähentynyt suuresti. Tuoreimmat <strong>tampere</strong>laishavainnot<br />
pohjansirkusta sijoittuvat vuodelle1998, jolloin<br />
kaksi laulavaa lintua havaittiin Teiskon Kaanaassa ja<br />
yksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella.<br />
Peltosirkku (Emberiza hortulana)<br />
Voimakkaasti harvinaistunut laji, jota ei esimerkiksi<br />
BirdLifen peltosirkkuseurannassa v. 2001 tavattu<br />
Tampereelta lainkaan. Vuonna 2000 oli yksi reviiri<br />
Aitolahden Sorilassa. Vielä vuosina 1998-99 tavattiin<br />
laulavat linnut Nurmi-Sorilan alueella 3, Hankkion<br />
pelloilla 1 ja Lielahden pelloilla 1.<br />
Lisätietoja<br />
Aro, S. 1990: Meriharakan pesinnästä Tampereella. - Lintuviesti 15 :<br />
108-109.<br />
Järvinen, H. 1999: Pirkanmaan haukat 1997-1998. - Lintuviesti 24:<br />
4-12.<br />
Korkeila, J. 1992: Kolme paria kuikkia Tampereen Särkijärvellä<br />
1992. - Lintuviesti 17: 106.<br />
Kosonen, L. & Nyström, H. 1992: Pikkutyllin pesintä Lokomon<br />
katolla. - Lintuviesti 17: 27-28.<br />
Laamanen, K. 2002: Pirkanmaan kuukkelikartoitus 2000-2001. -<br />
Lintuviesti 27: 8-20.<br />
Lagerström, M. , Nieminen, R., Nieminen, V. & Nyström, H. 1990:<br />
Koskikaran pesintä Tampereella. - Lintuviesti 15: 156-158.<br />
Mäkelä, R. 1998: Uuttukyyhky seurantaan Pirkanmaalla. -<br />
Lintuviesti 23:58-64.<br />
Mäkelä, R. 2000: Uhanalainen kuukkeli Pirkanmaalla ja rajaalueilla<br />
- havaintoaineisto vuosilta 1995-2000. Käsikirjoitus.<br />
Mäkelä, R. 2002: Kehrääjä taantuu huomaamatta Pirkanmaalla -<br />
arvioita ja faktoja kehrääjän pesimäkannasta ja sen muutoksista.<br />
- Lintuviesti 27: 39-51.<br />
Nieminen, R. 1992: Liejukanan pesintä Tampereen Teiskon<br />
Tervalahdessa 1992. - Lintuviesti 17: 103-105.<br />
Saurola, P.1991: Pirkanmaan sääkset 1971 - 1990. - Lintuviesti<br />
16: 4-11.<br />
Väliaho, J. 2000: Pirkanmaan haukat - kaksi vuosikymmentä<br />
tehostettua seurantaa. - Lintuviesti 25: 6-14.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 111
Uhanalaiset eliöt<br />
5.6 Nisäkkäät<br />
Seuraavassa on luettelo Tampereella tavattavista,<br />
uhanalaisluokituksessa olevista nisäkkäistä.<br />
• Susi (Canis lupus) EN. Vain satunnaishavaintoja.<br />
• Liito-orava (Pteromys volans) VU. Vahva kanta.<br />
Ks. erillistä artikkelia s 116.<br />
• Saukko (Lutra lutra) NT. Teiskossa ja paikoin<br />
kanta-kaupungissa, mm.Tammerkoskessa.<br />
• Ilves (Lynx lynx) NT. Ainakin Teiskon alueella.<br />
• Hilleri (Mustela putorius) NT. Kannan tila epäselvä.<br />
• Karhu (Ursus arctos) NT. Teiskon alueella. Tuoreita<br />
satunnaishavaintoja myös kantakaupungin metsistä.<br />
Tampereella esiintyvät luontodirektiivin<br />
liitteessä IV(a) mainitut nisäkkäät.<br />
• Susi<br />
• Karhu<br />
• Ilves<br />
• Saukko<br />
• Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni). Yleisin lepakkolajimme.<br />
Kanta elinvoimainen.<br />
• Isoviiksisiippa (Myotis brandti) Kannan tila epäselvä.<br />
• Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Kannan tila epäselvä.<br />
• Vesisiippa (Myotis daubentoni) Elinvoimainen kanta.<br />
• Korvayökkö (Plecotus auritus) Kannan tila epäselvä.<br />
• Liito-orava<br />
• Koivuhiiri (Sicista betulina) Kannan tila epäselvä.<br />
Lienee elinvoimainen.<br />
Suomen kansainväliset, Tampereella esiintyvät<br />
vastuulajit ovat:<br />
Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) Kannan tila<br />
epäselvä ja esiintyminen epävarmaa.<br />
Liito-orava<br />
5.7. Hyönteiset<br />
Uhanalaisista hyönteisistä tunnetaan Tampereen alueelta<br />
parhaiten suurperhoset, mutta viimeaikaisia tietoja<br />
on käytettävissä myös pikkuperhosista, vesiperhosista,<br />
kovakuoriaisista, luteista, suorasiipisistä sekä<br />
kukkakärpäsistä. Tampereelta tunnetaan vanhastaan<br />
lukuisia hyönteislajeja, jotka ovat joko hävinneet koko<br />
Suomesta tai Pirkanmaalta. Tähän julkaisuun on nostettu<br />
ne lajit, joiden voidaan todeta tai olettaa vielä<br />
elävän alueella (pääosin lajeja, joista havaintoja viimeisen<br />
kymmenen vuoden ajalta).<br />
Valtakunnallisesti uhanalaiseksi tai silmällä pidettäväksi<br />
luokitelluista hyönteisistä seuraavat esiintyvät<br />
(tai oletetaan esiintyvän edelleen) Tampereen alueella:<br />
Lasse Kosonen<br />
Palosirkalla lienee Tampereella vain yksi esiintymispaikka.<br />
Erittäin uhanalaiset (EN):<br />
Perhoset:<br />
• tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina)<br />
Luteet:<br />
• synkkälatikka (Aradus erosus)<br />
Vaarantuneet (VU):<br />
Perhoset:<br />
• virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis)<br />
• viheryökkönen (Calamia tridens)<br />
• ahdeyökkönen (Athetis gluteosa)<br />
• vajayökkönen (Standfussiana simulans)<br />
Suorasiipiset:<br />
• palosirkka (Psophus stridulus)<br />
Kovakuoriaiset:<br />
• keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus)<br />
Kaksisiipiset:<br />
• isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges)<br />
112 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Silmällä pidettävät (NT):<br />
Perhoset:<br />
• varjotupsukoi (Mompha terminella)<br />
• mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella)<br />
• ajuruohosulkanen (Merri<strong>fi</strong>eldia leucodactyla)<br />
• nunnamittari (Baptria tibiale)<br />
• kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula)<br />
• oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)<br />
• vyöneilikkayökkönen (Hadena compta)<br />
Vesiperhoset:<br />
• rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes)<br />
• purosiilanen (Lype reducta)<br />
• purovainokas (Rhyacophila fasciata)<br />
Kovakuoriaiset:<br />
• niinijäärä (Stenostola dubia)<br />
• siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus)<br />
Luteet:<br />
• virtavesimittari (Aquarius najas)<br />
Kaksisiipiset:<br />
• pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)<br />
• metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes)<br />
Lisätietoja:<br />
Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä<br />
Pirkanmaalla. - Diamina 1994: 5-10.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 2000: Raportti Tampereen<br />
uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista<br />
hyönteislajistoselvityksistä Tampereen kaupungin alueella v.<br />
2000.- Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa ja Yleiskaavayksikössä.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä<br />
hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä<br />
Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja<br />
katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti<br />
hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -<br />
Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 113
Uhanalaiset eliöt<br />
Eila Smolander<br />
Tampereen kantakaupungin lepakot<br />
S<br />
uomalaisen lepakkotutkimuksen voi tavallaan katsoa alkaneen Tampereelta, koska<br />
10.11.1851 Carl Lundahl piti esitelmän Tiedeseurassa aiheenaan “Lisiä keski-Suomen mikromammalogiaan<br />
eli pikkunisäkäseläimistöön”. Esitelmässä hän ilmoitti Suomelle uutena mm.<br />
”hiirenkarvaisen yölepakon”, nykyiseltä nimeltään kimolepakko. ”Tätä lajia pyydystin minä elokuussa<br />
vuonna 1834, eräässä puutarhassa Tampereella 6 kappaletta, joista minä vielä voin näyttää<br />
yhden nahkan ja pääkallon.” Kimolepakkoa ei edelleenkään ole tavattu Suomessa kuin muutamia<br />
kertoja.<br />
Vuoden 2002 kevään ja kesän aikana teetettiin Tampereen kantakaupungin alueelta lepakkokartoitus<br />
Bat Group Finland ry:llä (/Yrjö Siivonen). Selvityksessä pyrittiin saamaan selville lepakkojen<br />
tärkeimmät esiintymisalueet käyttämällä detektoria lepakoiden päästämien ultraäänien ilmaisemiseen.<br />
Selvityksen mukaan lepakkojen absoluuttista määrää on erittäin vaikea millään menetelmällä<br />
laskea, ja tarkoituksena olikin selvittää merkittävimmät lepakkoesiintymät sekä lajisuhteet ja<br />
levinneisyys pääpiirteittäin. Raportti vuoden 2002 kantakaupungin lepakkokartoituksesta on kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä sekä kaavoitusyksikössä.<br />
Selvitys oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, ja valtakunnallisestikin lepakkotutkimus on<br />
vasta lapsenkengissään. Pääosa lepakoista elää Etelä-Suomessa, mutta niitä tapaa myös Lapissa.<br />
Kolmasosa lepakoista on muuttavia ja Suomeen talveksi jäävät horrostavat yleensä lokakuusta<br />
huhtikuulle talojen ullakoilla, kellareissa, tunneleissa, louhikoissa tai kallion halkeamissa. Suomessa<br />
esiintyy säännöllisesti 11 lepakkolajia, joista ripsisiippa on erittäin uhanalainen. Kaikki lepakot<br />
ovat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja.<br />
Tampereella kesällä 2002 havaitut lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), vesisiippa<br />
(Myotis daubentoni), sekä viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja/ tai isoviiksisiippa (Myotis<br />
brandti). Selvityksessä viiksisiippa ja isoviiksisiippa käsiteltiin yhtenä ryhmänä, sillä lajit ovat erittäin<br />
vaikea erottaa toisistaan äänenkään perusteella. Pohjanlepakko on näistä selkeimmin ihmisasumuksissa<br />
levähtävä ja rakennetuilla alueilla viihtyvä laji; sen määrät ovat myös muissa tutkimuksissa<br />
vähentyneet selvästi kaupunkien reuna-alueita kohti.<br />
Vesisiipoille mieleisintä ympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesistöjen rantamat ja erityisesti<br />
lievästi rehevöityneiden vesistöjen pohjoisrannat; ne karttavat runsaasti vesikasvillisuutta kasvavia<br />
alueita. Vesisiippojen elinolosuhteita rajoittavat sopivien vesistöjen ja piilopaikkojen puute. Se levähtää<br />
siltojen, laitureiden ja ranta- asumusten tarjoamissa piilopaikoissa. Laji talvehtii lämpimissä<br />
ja kosteissa paikoissa kellareissa, tunneleissa ja kalliohalkeamissa.<br />
114 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Uhanalaiset eliöt<br />
Molemmat viiksisiippalajit elelevät mieluiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, jotka tarjoavat<br />
niille riittävästi puiden koloja ja kaarnanalusia levähdyspaikoiksi. Myös mökkien ja rantarakennelmien<br />
tarjoama suoja on niille mieleen. Vanhojen metsien puutteen lisäksi liiallinen valaistus rajoittaa<br />
viiksisiippojen elinolosuhteita.<br />
Noin 60 % Tampereen kantakaupungin lepakoista on pohjanlepakkoa, 20 % vesisiippaa ja kahta<br />
viiksisiippalajia yhteensä 20 %. Pohjanlepakkoja tavattiin joka puolella kaupunkia (kartta). Parhaita<br />
pohjanlepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppijärven ympäristö, Lentävänniemi, Tallipiha, Pyynikki,<br />
Hatanpää, Haihara ja Tasanne. Muita kohtalaisen hyviä pohjanlepakkopaikkoja ovat Pohtola, Naistenlahti-Rauhaniemi,<br />
Viinikanoja, Peltolammi, Veisu ja Atala-Holvasti. Vesisiippojen kannalta parhaimpia<br />
kohteita ovat Villilä, Tohloppi, Hatanpää, Alasjärvi ja Särkijärvi. Tutkimusalueen parhaimpia<br />
viiksisiippa-alueita ovat Tohloppi-järven etelärannan kuusikot, Metsä-Serlan tehdasalueen pohjoisosat,<br />
Kaupinojan saunan itäpuoliset kuusikot sekä Särkijärven ympäristö. Tutkimuksen mukaan<br />
Tampereen arvokkaimpia lepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppi, Lentävänniemi, Pyynikki, Tallipiha,<br />
Hatanpää, Särkijärvi-Suolijärvi, Haihara ja Tasanne, joista kolmen kärki on Tohloppi, Villilä ja Särkijärvi-Suolijärvi.<br />
Suurin uhka lepakoille on ihmistoiminta. Uhkatekijöitä ovat mm. yleinen häirintä horros- ja<br />
piilopaikoissa, ympäristön kemikalisoituminen sekä ruokailualueiden tuhoutuminen. Lepakot tarvitsevat<br />
kiinnekohtia/ maamerkkejä liikkumisensa turvaksi ja ne karttavat laajoja aukeita, joissa ne<br />
lisäksi saattavat joutua helpommin saaliiksi. Tässä mielessä puuston häviäminen saattaa sekoittaa<br />
lepakon ”suunnistuskartan”, kun tuttuja ”rasteja” ei löydykään. Myös mm. teiden ja sähkölinjojen<br />
rakentaminen eli yleensä metsiköiden ja maiseman pirstoutuminen on yksi lepakoiden elinolosuhteita<br />
rajoittava tekijä. Lepakoilla on useita levähdys- ja saalistuspaikkoja ja olisi tärkeää pyrkiä säilyttämään<br />
näitä yhteyksiä. Ihmistoiminnan vilskeessä pohjalepakot ovat erinomaisia ja vesisiipat keskinkertaisia<br />
selviytyjiä, mutta Tampereella viiksisiipat ovat suurimman uhan alla. Viiksisiipan kannalta<br />
olisi suotavaa säilyttää vanhoja, pimeitä metsiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kaupunkimetsien hoidossa<br />
voisi suosia kolo- ja kaarnanaluspuiden jättämistä hyvillä lepakkopaikoilla. Myös vanhojen<br />
kulttuurimaisemien säästäminen on lepakoiden mieleen.<br />
Lasse Kosonen<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 115
Uhanalaiset eliöt<br />
Lasse Kosonen<br />
Liito-orava, ”lentävä rukkanen”<br />
Maaliskuun loppupuolen pikkupakkasen kirpeyttämänä iltana metsässä kulkijan yläpuolella vilahtaa<br />
vaaleata taivasta vasten rukkasen kokoinen, litteän ja leveän oloinen eliö, joka rapsahtaa lähipuun<br />
rungolle ja lähtee kipuamaan kohti latvusta. Lyhyen ajan kuluessa näky toistuu useita kertoja. Mitä<br />
metsässä tapahtuu Vastaus ihmettelyyn on helppo: liito-oravathan siellä soidintaan esittävät.<br />
Liito-orava on tavallista oravaa vähän pienempi, väriltään harmaa, litteähköhäntäinen, suhteellisen isopäinen<br />
ja hyvin suuri- ja tummasilmäinen eläin, jonka etu- ja takaraajoja yhdistää liitopoimu. “Liituri” tai “lorkku”,<br />
joiksi lajia usein tuttavallisesti kutsutaan, on pääasiassa hämärä- ja yökulkija, mutta keväällä soidinaikaan<br />
ja alkukesällä, jolloin naaraat imettävät poikasiaan ja tarvitsevat runsaasti ravintoa, saattaa ihmissilmä tavoittaa<br />
tämän harmaan karvakerän myös päiväsaikaan. Nimensä mukaisesti liito-orava liikkuu puusta toiseen liitämällä<br />
raajojensa välissä olevien poimujen avulla: se kiipeää ensin puun latvaosaan, hypähtää ilmaan, levittää<br />
raajansa ja liitää “rukkasena” muutaman kymmenen metrin päähän toisen puun rungon alaosaan, mistä nousee<br />
jälleen ylös. Vain pakkotilanteissa se joutuu etenemään maassa kömpelösti hyppien.<br />
Liito-oravan ihanteellista elinympäristöä ovat vanhat sekametsät, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi, lehtipuita<br />
ravintolähteiksi ja isoja, tiheäoksaisia kuusia suojapaikoiksi. Vanhojen metsien pinta-ala on hakkuiden<br />
vuoksi vähentynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi laji on taantunut suuresti koko<br />
maassa, myös Pirkanmaalla. Jäljellä olevat vanhat metsät ovat nykyisin yleensä saarekkeina avohakkuiden ja<br />
monenikäisten taimikkojen keskellä. “Liiturille” kelvollista elinympäristöä on vielä usein peltojen laiteilla, järvien<br />
rannoilla ja purokorvissa, missä lehtipuita kasvaa usein runsaanpuoleisesti. Lajin menestymisen edellytyksenä<br />
on myös sopivia asuinbiotooppeja yhdistävät metsä- eli ekokäytävät, joita pitkin eläimet voivat siirtyä paikasta<br />
toiseen.<br />
Tavallisin liito-oravan pesäpaikka on vanha tikankolo, useimmiten käpytikan kovertama. Myös vanhat oravan<br />
risupesät kelpaavat, jos puunkoloja ei ole tarjolla. Poikaset, määrältään tavallisesti 2-3 kappaletta, syntyvät<br />
yleensä toukokuun alussa ja varttuvat pesässään noin kuukauden ajan. Kömpelöinä ne lähtevät maailmalle ja<br />
välistä putoilevat maahan, missä ne ovat pedoille helppoa riistaa. Asutuksen piirissä vapaasti kulkevat kissat<br />
kantavat silloin tällöin keskenkasvuisen ”liiturin” pihaportaille merkiksi saalistustaidoistaan.<br />
Liito-oravan pääasiallisena ravintona ovat lepän ja koivun norkot sekä lehtipuiden silmut ja lehdet, mutta<br />
myös männyn silmut ja havupuiden kukinnot kelpaavat. Ravinnon koostumus vaihtelee vuodenaikojen ja osin<br />
myös asuinbiotooppien mukaan.<br />
Pääosin yöllistä elämää viettävän liito-oravan näkeminen on melko sattumanvaraista. Lajin olemassaolon<br />
jollakin paikalla voi parhaiten varmistaa sen maastoon jättämistä jätöksistä. Useimmiten isojen haapojen ja<br />
kuusten tyville kertyy lajille tyypillisiä ulosteita, joita voi olla enimmillään jopa kasapäin riisin muotoisia ja<br />
kokoisia, kellahtavan ruskeita papanoita. Talvella nämä papanat sekä keltainen virtsa erottuvat hangelta jo<br />
etäälle. Kesäaikana myös ruotiin asti kaluttujen lehtien tähteitä löytyy ruokailupuiden alta.<br />
Liito-orava on levinneisyydeltään itäinen laji, jonka läntisimmät esiintymät ovat Suomessa ja Baltian maissa.<br />
Euroopan Unionin maista Suomi on ainoa, joka voi ylpeillä tämän herttaisen eläimen “isännyydestä”. Laji on<br />
luokiteltu uhanalaiseksi, ja EU:n luontodirektiivi edellyttää, että lajin suojelun tason on säilyttävä suotuisana.<br />
Tämä merkitsee mm. sitä, että liito-oravan pesimäpaikkoja ei saa hävittää eikä reviirien elinympäristöä muullakaan<br />
tavoin heikentää. Liito-oravan erityisasema tuleekin ottaa huomioon kaikessa maankäytössä, etenkin kaavoituksessa<br />
ja metsien talouskäytössä.<br />
Martti Lagerström<br />
116 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet<br />
RAPORTISSA ESIINTYVÄT KASVILAJIT<br />
Aaprottimaruna ( Artemisia abrotanum ) 4.1.7.<br />
Aarnikääpä ( Phellinus nigrolimitatus ) 1.1.8.<br />
Ahdinsammal (Rhychostegium riparioides) 4.1.47, 5.3.<br />
Ahojäkkärä ( Gnaphalium sylvaticum ) 4.1.1.<br />
Ahokeltano ( Hieracium vulgatum ) 4.1.14.<br />
Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) 4.1.47.,<br />
4.1.50., 4.1.63., 4.1.89., 4.1.117.<br />
Ahomansikka ( Fragaria vesca ) 4.1.61.<br />
Ahonoidanlukko (Bothrychium multi<strong>fi</strong>dum) 4.1.69.,<br />
4.1.118., 5.1.<br />
Aho-orvokki ( Viola montana ) 4.1.14.<br />
Ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 4.1.18<br />
Ahosilmäruoho ( Euphrasia rostkoviana ssp fennica )<br />
3.3., 3.4., 5.1.<br />
Amerikanhorsma ( Epilobium adenocaulon ) 4.1.20.<br />
Amerikanorapihlaja ( Crataegus grayana ) 4.1.22.<br />
Anishaprakas ( Psathyrella mucrocystis ) 1.1.5., 5.4.<br />
Aprikoosihapero ( Russula risigallina ) 1.1.5.<br />
Aurankukka (Agrostemma githago) 5.1.<br />
Banksinmänty (Pinus banksiana ) 4.1.47.<br />
Etelänaitovirna (Vicia sepium. ssp. sepium) 4.1.18.,<br />
5.1.<br />
Etelänmunkki ( Jasione laevis ) 4.1.18.<br />
Euroopanlehtikuusi ( Larix europaea ) 4.1.22.<br />
Haarapalpakko (Sparganium erectum) 4.1.110, 5.1.<br />
Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.<br />
Haapa ( Populus tremula ) 1.1.2., 4.1.50.<br />
Haisukurjenpolvi ( Geranium robertianum ) 1.1.1.,<br />
4.1.5., 4.1.42., 4.1.51., 4.1.71., 4.1.94., 4.1.115.<br />
Hajuheinä ( Cinna latifolia ) 2.1., 4.1.2., 4.1.3., 4.1.30.,<br />
4.1.58., 5.1.<br />
Halava ( Salix pentandra ) 1.1.2.<br />
Hanhenpaju ( Salix repens ) 4.1.6.<br />
Hansaruusu ( Rosa rugosa hybr. ) 4.1.22.<br />
Haprakiertosammal (Tortella fragilis) 5.3.<br />
Hapsiluikka ( Eleocharis acicularis ) 4.1.25.<br />
Harajuuri ( Corallorhiza tri<strong>fi</strong>da ) 1.1.4., 3.3, 4.1.10.,<br />
4.1.12., 4.1.37., 4.1.47., 4.1.53., 4.1.54., 4.1.86.<br />
Harjusormisara ( Carex pallens ) 4.1.24., 4.1.44. 4.1.47.,<br />
5.1.<br />
Harmaaleppä ( Alnus viridis ) 1.1.2., 4.1.17.<br />
Harmaapoimulehti ( Alchemilla glaucescens ) 3.4.<br />
Harmaasara ( Carex canescens ) 4.1.34., 4.1.78.<br />
Harmio ( Barteroa incana ) 4.1.18., 4.1.20.<br />
Haurasloikko ( Cystopteris fragilis ) 4.1.22., 4.1.83.<br />
Heinävita ( Potamogeton praelongus ) 4.1.47., 5.1.<br />
Helpi ( Phalaris arundinaceus ) 1.1.2.<br />
Hentokiurunkannus ( Corydalis intermedia ) 4.1.9., 5.1.<br />
Hentosavikka ( Chenopodium polyspermum ) 4.1.18.,<br />
4.1.22.<br />
Hentosuolake (Triglochin palustris) 4.1.87. , 4.1.118.,<br />
5.1.<br />
Hernesara ( Carex viridula ) 1.1.9., 3.4., 4.1.87., 5.1.<br />
Herttakaksikko ( Listera cordata ) 3.3., 4.1.53., 4.1.86.,<br />
4.1.93.<br />
Hetekaali ( Montia fontana ) 1.1.4., 4.1.27., 4.1.29.,<br />
4.1.42., 4.1.54 .<br />
Heterusokas (Entoloma rubrobasis) 5.4.<br />
Hetesara ( Carex acutiformis ) 3.3., 4.1.85., 5.1.<br />
Hevoskastanja ( Aesculus hippocastaneum ) 4.1.22.<br />
Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.<br />
Hietalemmikki (Myosotis stricta) 5.1.<br />
Hietaorvokki ( Viola rupestris ) 1.1.4., 1.1.6., 3.3.,<br />
4.1.44., 5.1.<br />
Hiirenhäntä ( Myosurus minimus ) 4.1.22., 4.1.83.<br />
Hiirenporras ( Athyrium <strong>fi</strong>lix-femina ) 1.1.1.,<br />
1.1.2.,1.1.12., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.47.,<br />
4.1.54., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.94. , 4.1.99., 4.1.102.,<br />
4.4.11.<br />
Hiirenvirna ( Vicia cracca ) 4.1.12.<br />
Himmeänahkajäkälä ( Peltigera scabrosa ) 4.1.10., 5.2.<br />
Hirssisara ( Carex panicea ) 4.1.10., 4.1.59., 4.1.117.<br />
Hirvenkello ( Campanula cervicaria ) 3.3., 3.4., 4.1.35.,<br />
5.1.<br />
Hoikkavilla (Eriophorum gracile) 4.1.119.,4.1.120., 5.1.<br />
Hoikkaängelmä (Thalictrum simplex) 5.1.<br />
Hopeahanhikki ( Potentilla argentea ) 4.1.14.<br />
Hopeakuusi (Picea pungens ) 4.1.47.<br />
Hopeapaju ( Salix alba ) 4.1.22.<br />
Horkkakatkero (Gentiana amarella) 5.1.<br />
Hovijasmike ( Philadelphus pubescens ) 4.1.22.<br />
Hukanputki ( Aethusa cynapium ) 4.1.18., 5.1.<br />
Hullukaali (Hyoscyamus niger) 5.1.<br />
Humala ( Humulus lupulus ) 1.1.5., 1.1.12., 2.6.,<br />
4.1.20., 4.1.53., 4.1.61., 4.1.88., 4.1.89.<br />
Humalanvieras ( Cuscuta europaea ) 4.1.18., 5.1.<br />
Huopakääpä (Onnia tomentosa) 5.4.<br />
Huopaohdake ( Cirsium helenioides ) 4.1.33.<br />
Härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon deminuens), 5.2.<br />
Häränsilmä ( Hypochoeris maculata ) 1.1.4., 3.3., 4.1.7.,<br />
4.1.14., 4.1.24., 4.1.54., 4.1.61.<br />
Idänkanukka ( Cornus alba ) 4.1.17.<br />
Idänpiukkasara ( Carex elata ssp. omskiana ) 2.6.<br />
Idänsara (Carex praecox) 5.1.<br />
Idänukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.18.<br />
Idänvirpiangervo ( Spiraea chamaedryfolia ) 4.1.22.<br />
Illakko ( Hesperis matronalis ) 4.1.47.<br />
Imeläkurjenherne ( Astragalus glycophyllos ) 4.1.13.<br />
Isoalvejuuri ( Dryopteris expansa ) 2.6., 4.1.33., 4.1.99<br />
Isohierakka ( Rumex hydrolapathum ) 4.1.1.<br />
Isohukanputki ( Aethusa cynapium subsp.cynapioides<br />
) 4.1.13.<br />
Isokarpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.12.,<br />
4.1.34., 4.4.9.<br />
Isokäenrieska (Gagea lutea) 2.6., 4.1.10., 5.1.<br />
Isolimaska ( Spirodela polyrrhiza) 3.2., 4.1.1., 4.1.12.,<br />
4.1.27., 4.1.49., 4.1.63.<br />
Isolumme ( Nymphaea alba ) 1.1.9., 5.1.<br />
Isomaksaruoho ( Sedum telephium ) 4.1.22.<br />
Isomesikkä ( Melilotus altissima ) 4.1.22., 5.1.<br />
Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) 5.4.<br />
Isopiisku ( Solidago gigantea ) 4.1.47.<br />
Isorustojäkälä (Ramalina fraxinea) 5.2.<br />
Isorölli ( Agrostis gigantea ) 4.1.47.<br />
Isosorsimo (Glyceria maxima ) 4.1.1., 4.1.27.<br />
Isotakiainen ( Arctium lappa ) 4.1.13.<br />
Isotuomipihlaja ( Amelanchier spicata ) 4.1.1.<br />
Isovesiherne ( Utricularia vulgaris ) 4.1.12., 4.1.27.<br />
Isovesirikko ( Elatine alsinastrum ) 1.1.5., 4.1.49., 5.1.<br />
Jalkasara ( Carex pediformis ) 1.1.5., 1.1.6., 4.1.38.,<br />
4.1.44., 4.1.50., 4.1.65.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 117
Liitteet<br />
Jalohelokka ( Pholiota elegans ) 1.1.5.<br />
Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) 1.1.3., 4.1.47.<br />
Jauheukonsieni ( Cystolepiota sistrata ) 1.1.5.<br />
Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) 5.4.<br />
Jokileinikki ( Ranunculus lingua ) 2.6., 4.1.1., 4.1.107.,<br />
4.1.110.<br />
Jouhisara (Carex lasiocarpa) 4.1.78., 4.1.119.<br />
Jouhivihvilä ( Juncus <strong>fi</strong>liformis ) 4.1.12.<br />
Juolukka ( Vaccinium uliginosum ) 4.1.34.<br />
Juolukkapaju ( Salix myrtilloides ) 1.1.6., 4.1.72.<br />
Juurtosara ( Carex chordorrhiza ) 2.5., 4.1.66., 4.1.89.<br />
Jäkki ( Nardus stricta ) 1.1.4., 4.1.86. , 4.1.117., 4.1.118.<br />
Jänönapila (Trifolium arvense) 4.1.13., 4.1.24., 5.1.<br />
Jänönsalaatti ( Mycelis muralis ) 1.1.3., 4.1.13., 4.1.49.,<br />
4.1.63., 5.1.<br />
Järvikaisla ( Scoenoplectus lacustris ) 4.1.22., 4.1.27.<br />
Järvikorte ( Equisetum fluviatile ) 4.1.22.<br />
Järviruoko ( Phragmites australis ) 2.6., 4.1.22., 4.1.27.<br />
Jättikuukunen (Langermannia gigantea) 5.4.<br />
Jättipalsami ( Impatiens grandulifera ) 1.1.3.<br />
Kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) 5.1<br />
Kaiheorvokki ( Viola selkirkii ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,<br />
4.1.39., 4.1.42., 4.1.46., 4.1.51., 4.1.54., 4.1.115.<br />
Kaislasara ( Carex rhynchophysa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.29.,<br />
5.1.<br />
Kalkkinahkajäkälä (Peltigera lepidophora) 5.2.<br />
Kalkkikierusammal (Tortella tortuosa ) 3.3.<br />
Kalliohatikka ( Spergula morisonii ) 1.1.4., 4.1.5.<br />
,4.1.51., 4.1.72<br />
Kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum) 5.2.<br />
Kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata) 3.3., 5.2.<br />
Kalliokielo ( Polygonatum odoratum ) 4.1.14., 4.1.51.,<br />
4.1.99.<br />
Kalliokohokki ( Silene rupestris ) 1.1.12., 4.1.99.,<br />
4.1.102.<br />
Kalliokärpänsammal (Rhabdoweisia fugax) 4.1.38.<br />
Kalliosuomusammal (Radula lindbergiana) 5.3.<br />
Kalmojuuri ( Acorus calamus ) 4.1.23., 4.1.47., 5.1.<br />
Kalvashiippasammal (Orthotrichum pallens) 4.1.6.,<br />
5.3.<br />
Kanadankoiransilmä ( Conyza canadensis ) 4.1.22.<br />
Kanadanluppo (Alectoria fremontii) 4.1.99.<br />
Kanervisara ( Carex ericetorum ) 1.1.4., 4.1.24.,<br />
4.1.44.,5.1.<br />
Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 5.1.<br />
Kantokinnassammal (Scapania apiculata) 5.3.<br />
Kapealehtipaju ( Salix rosmarinifolia ) 2.6., 4.1.53.,<br />
4.1.63.<br />
Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) 2.6., 5.1.<br />
Karhunköynnös ( Calystegia sepium ) 4.1.1., 4.1.10.,<br />
4.1.12.<br />
Karpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.34.<br />
Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) 5.4.<br />
Karvahorsma ( Epilobium hirsutum ) 4.1.13.<br />
Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) 5.4.<br />
Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) 4.1.47.,4.1.83. 4.1.102<br />
Karvalehti ( Ceratophyllum demersum ) 4.1.1., 4.1.47.<br />
Karvapillike ( Galeopsis pubescens) 4.1.13.<br />
Karvasara ( Carex hirta ) 4.1.13.<br />
Karvaskallioinen ( Erigeron acer ) 4.1.14.<br />
Karvasmaitohiippo (Mycena erubescens) 5.4.<br />
Kataja ( Juniperus communis ) 1.1.2., 1.1.13., 4.1.47.,<br />
4.1.64.<br />
Kaukasiantädyke ( Veronica <strong>fi</strong>liformis ) 4.1.22.<br />
Kelta-apila ( Trifolium aureum ) 4.1.18., 4.1.24., 5.1.<br />
Keltakurjenmiekka ( Iris pseudacorus ) 4.1.1., 4.1.47.,<br />
4.1.107.<br />
Keltakynsimö (Draba nemorosa) 5.1.<br />
Keltakääpä ( Scutiger syringae ) 4.1.15.<br />
Keltamaite ( Lotus corniculatus ) 4.1.24.<br />
Keltamaksaruoho ( Sedum acre ) 3.4., 4.1.22.<br />
Keltamatara ( Galium verum ) 4.1.18.<br />
Keltamo ( Chelidonium majus ) 1.1.3., 4.1.15., 4.1.22.<br />
Keltanokitkerö ( Picris hieracioides ) 1.1.2., 4.1.45.,<br />
4.1.46., 4.1.47.<br />
Keltasara ( Carex flava ) 1.1.5., 3.3., 3.4., 5.1.<br />
Keltasauramo ( Anthemis tinctoria ) 4.1.14., 4.1.18.,<br />
5.1.<br />
Keltatalvikki ( Pyrola clorantha ) 4.1.14.<br />
Keltavuokko ( Anemone ranunculoides ) 1.1.2., 1.1.3.,<br />
1.1.13., 4.1.1., 4.1.22., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.57., 4.1.62.<br />
Keltaängelmä ( Thalictrum flavum ) 4.1.1., 4.1.25.,<br />
4.1.27.<br />
Keräpääpoimulehti ( Alchemilla glomerulans ) 4.1.36.,<br />
4.1.42.<br />
Kesämaitiainen ( Leontodon hispidus ) 1.1.4., 5.1.<br />
Kesämaksaruoho ( Sedum annuum ) 3.4., 4.1.51.<br />
Ketoampiaisyrtti (Dracocephalum thymiflorum) 5.1.<br />
Ketohavusammal ( Abietinella abietina ) 1.1.3.<br />
Ketokatkero ( Gentianella campestris ) 3.3., 3.4., 4.118.,<br />
5,1,<br />
Ketokaunokki ( Centaurea scabiosa ) 4.1.24.<br />
Ketokeltto ( Crepis tectorum ) 4.1.14.<br />
Ketokäenminttu ( Satureja acinos ) 4.1.7., 5.1.<br />
Ketomaruna ( Artemisia campestris ) 4.1.24.<br />
Ketoneilikka ( Dianthus deltoides ) 4.1.18., 4.1.51.,<br />
4.1.83.<br />
Ketonoidanlukko ( Bothrychium lunaria ) 3.4., 4.1.14.,<br />
4.1.118.<br />
Ketonukki (Androsace septentrionalis) 5.1.<br />
Keto-orvokki ( Viola tricolor ) 4.1.22.<br />
Ketoraunikki ( Gypsophila muralis ) 4.1.13.<br />
Ketotyräruoho ( Herniaria glabra ) 4.1.22., 5.1.<br />
Ketotädyke ( Veronica arvensis ) 4.1.22., 4.1.53., 4.1.83.<br />
Ketunlieko (Huperzia selago) 4.1.58.<br />
Kevätesikko ( Primula vulgaris ) 4.1.26., 4.1.31., 5.1.<br />
Keväthanhikki (Potentilla crantzii) 4.1.53.<br />
Kevätkaunolakki (calocybe gambosa) 5.4.<br />
Kevätkynsimö ( Erophila verna ) 4.1.22.<br />
Kevätlehtoleinikki ( Ranunculus fallax ) 1.1.12., 2.6.,<br />
4.1.33., 4.1.36., 4.1.52., 4.1.61., 4.1.62.<br />
Kevätlinnunherne ( Lathyrus vernus ) 1.1.2., 4.1.10.,<br />
4.1.14., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.52., 4.1.54.,<br />
4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.94., 4.1.95., 4.1.99.,<br />
4.1.116., 4.4.11.<br />
Kevätlinnunsilmä ( Crysosplenium alternifolium<br />
)1.1.1., 1.1.2., 1.1.3., 2.6., 4.1.10., 4.1.15., 4.1.26.,<br />
4.1.27., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.47.,<br />
4.1.51., 4.1.57., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88., 4.4.9.<br />
Kevättädyke ( Veronica verna ) 3.4., 4.1.22., 4.1.83.<br />
Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) 5.1.<br />
Kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens) 5.2.<br />
Kielo ( Convallaria majalis ) 1.1.12., 4.1.10., 4.1.14.,<br />
4.1.22., 4.1.53.<br />
Kierumatara ( Galium aparine ) 4.1.13., 4.1.47.<br />
Kiiltopaju ( Carex phylicifolia ) 1.1.2., 4.1.33.<br />
Kilpukka ( Hydrocharis morsus-ranae ) 4.1.1., 4.1.99.<br />
Kimppuseitikki ( Cortinarius turmalis ) 1.1.6.<br />
Kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites ) 1.1.2.<br />
Kirkiruoho ( Gymnadenia conopsea ) 1.1.10., 3.3., 3.4.,<br />
5.1.<br />
118 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet<br />
Kissankello ( Campanula rotundifolia ) 4.1.14., 4.1.18.,<br />
4.1.22., 4.1.24.,<br />
Kissankita ( Chaenorhinum minus ) 4.1.22.<br />
Kissankäpälä ( Antennaria dioica ) 4.1.1., 4.1.7., 4.1.14.,<br />
4.1.24.,4.1.51., 4.1.99., 4.1.102.<br />
Kivikkoalvejuuri ( Dryopteris <strong>fi</strong>lix-mas ) 4.1.10., 4.1.47.,<br />
4.1.54., 4.1.71., 4.1.94.<br />
Kivikutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 1.1.3.<br />
Koiranheinä ( Dactylis glomerata ) 4.1.8., 4.1.61.<br />
Koiranheisi ( Viburnum opulus ) 1.1.2., 1.1.5., 4.1.1.,<br />
4.1.6., 4.1.8., 4.1.10., 4.1.20., 4.1.46., 4.1.54., 4.1.86.,<br />
4.1.89., 4.1.92. , 4.1.93.<br />
Koirankieli (Cynoglossum of<strong>fi</strong>cinale) 5.1.<br />
Koiranvehnä( Elymus caninus ) 2.6., 4.1.17., 4.1.20.,<br />
4.1.42., 4.1.50., 4.1.66., 4.1.88., 4.1.112.<br />
Koiruoho ( Artemisia absinthium ) 4.1.24., 5.1.<br />
Kokkarejäkälä (Lecidoma demissum) 5.2.<br />
Kolmisädetyräkki ( Euphorbia peplus ) 4.1.18., 5.1.<br />
Kolokärpänsammal ( Rhabdoweisia crispata ) 4.1.45..<br />
5.3.<br />
Komeakiurunkannus ( Corydalis nobilis ) 1.1.3., 4.1.47.<br />
Konnanleinikki ( Ranunculus sceleratus ) 4.1.25.<br />
Konnanlieko (Lycopodiella inundatum) 4.1.71.,<br />
4.1.111., 5.1.<br />
Kontortamänty ( Pinus contorta ) 4.1.47.<br />
Korallikanukka ( Cornus alba ) 4.1.22.<br />
Korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina) 5.2.<br />
Korpialvejuuri ( Dryopteris cristata ) 4.1.1., 4.1.27.,<br />
4.1.52., 4.1.64., 4.1.86., 4.1.94.<br />
Korpi-imarre ( Thelypteris phegopteris ) 4.1.33., 4.4.11.<br />
Korpikaisla ( Scirpus sylvaticus ) 4.1.33.<br />
Korpiluppo ( Alectoria sarmentosa ) 1.1.8., 4.1.99., 5.2.<br />
Korpinurmikka ( Poa remota ) 1.1.3., 1.1.13., 4.1.32.,<br />
4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.112.<br />
Korpiorvokki ( Viola epipsila ) 4.1.27., 4.1.33., 4.1.36.,<br />
4.1.54., 4.1.85.<br />
Korpisara ( Carex loliacea ) 3.3.<br />
.<br />
Korpisorsimo ( Glyceria lithuanica ) 1.1.13.,<br />
4.1.32.,4.1.69., 5.1.<br />
Koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula) 4.1.69<br />
Koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum) 4.1.62.<br />
Koskisiipisammal ( Fissidens pusillus ) 4.1.21., 5.3.<br />
Kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris ) 1.1.1., 1.1.2.,<br />
1.1.13., 3.3., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.44., 4.1.47., 4.1.52.,<br />
4.1.61., 4.1.67., 4.1.76., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.99.,<br />
4.1.103., 4.1.108.,<br />
4.1.116., 4.4.11.<br />
Koukkusuikerosammal ( Brachythecium reflexum )<br />
1.1.3.<br />
Kujanneviuhkasammal ( Homalia trichomanoides )<br />
1.1.3.<br />
Kujasorsimo ( Puccinellia distans ) 4.1.22.<br />
Kultahapero ( Russula aurea ) 1.1.5.<br />
Kultakirveli ( Chaerophyllum aureum ) 4.1.13.<br />
Kullero (Trollius europaeus) 4.1.85., 4.1.86., 5.1.<br />
Kumina ( Carum carvi ) 4.1.24., 4.1.117.<br />
Kuoriaisloisikka ( Cordyceps entomorrhiza ) 4.1.15.<br />
Kuorikamarainen (Hysterangium coriaceum) 5.4.<br />
Kurjenjalka ( Potentilla palustris ) 4.1.22.<br />
Kutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 3.3.<br />
Kuusenkääpä ( Phellinus chrysoloma ) 1.1.8.<br />
Kuusi (Picea abies) 1.1.2.<br />
Kylähierakka (Rumex obtusifolius ssp. transiens 5.1.<br />
Kyläkarhiainen ( Carduus crispus ) 4.1.20., 4.1.22.<br />
Kyläkellukka ( Geum urbanum ) 4.1.6., 4.1.15., 4.1.17.,<br />
4.1.18., 4.1.20., 4.1.22.<br />
Kylämaltsa ( Atriplex patula ) 4.1.22.<br />
Kynäjalava ( Ulmus laevis ) 1.1.2., 1.2.5., 1.2.6., 4.1.8.,<br />
4.1.15., 4.1.17., 4.1.47., 5.1.<br />
Kystikkä (Macrocystidia cucumis) 5.4.<br />
Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) 5.4.<br />
Käenkaali ( Oxalis acetosella ) 1.1.1., 1.1.2.<br />
Käpäläkääpä ( Anomoporia bombycina) 4.1.89., 5.4.<br />
Kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum) 5.2.<br />
Kääpiölahorusokas ( Pluteus podospileus ) 4.1.15.<br />
Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) 4.1.14., 5.4.<br />
Lampaannata ( Festuca ovina ) 3.4.<br />
Lapinvesitähti ( Callitriche hamulata ) 2.6., 4.1.21.,<br />
4.1.36., 5.1.<br />
Laskospoimulehti (Alchemilla plicata) 5.1.<br />
Lehtoakileija ( Aguilegia vulgaris ) 4.1.20.<br />
Lehtoarho ( Moehringia trinervia ) 1.1.12., 4.1.1., 4.1.5.,<br />
4.1.8., 4.1.10., 4.1.14., 4.1.20., 4.1.47.,4.1.51., 4.1.88.,<br />
4.1.92., 4.1.94., 4.1.117.<br />
Lehtoimikkä ( Pulmonaria obscura ) 1.1.2., 1.1.5.,<br />
1.1.6., 1.1.12.,1.1.13., 3.3., 4.1.31., 4.1.33.,<br />
4.1.35.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.94., 4.1.115.<br />
Lehtokielo ( Polygonatum multiflorum ) 4.1.1.<br />
Lehtokorte ( Eguisetum pratense ) 1.1.3., 1.1.6., 1.1.13.,<br />
2.6., 4.1.10., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.86. , 4.1.88., 4.1.94.,<br />
4.1.116.<br />
Lehtokuusama ( Lonicera xylosteum ) 1.1.2., 1.1.5.,<br />
1.1.6., 1.1.12., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.43., 4.1.35.,<br />
4.1.36., 4.1.46., 4.1.50., 4.1.86., 4.1.88.,<br />
4.1.93., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.103., 4.1.105.<br />
Lehtoleinikki ( Ranunculus cassubicus ) 1.1.1., 1.1.4.,<br />
1.1.5., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.85., 4.1.86.,<br />
4.1.88., 4.1.93.,4.1.94., 4.1.95., 4.1.112.<br />
Lehtomatara ( Galium trifolium ) 1.1.3., 4.1.10., 4.1.36.,<br />
4.1.94., 4.1.95., 4.1.115.<br />
Lehtoneidonvaippa ( Epipactis helleborine ) 1.1.11.,<br />
4.1.53. ,4.1.74., 4.1.89.,4.1.90.,4.1.91.,4.1.92.,4.1.93.,<br />
4.1.97.,4.1.98. 4.1.100., 5.1.<br />
Lehtonokkasammal (Eurhynchium angustirete) 4.1.6.<br />
Lehtonurmikka ( Poa nemoralis ) 4.1.1., 4.1.10., 4.1.17.,<br />
4.1.47.<br />
Lehto-orvokki ( Viola mirabilis ) 1.1.2., 1.1.3., 1.1.6.,<br />
1.1.12., 3.3., 4.1.5., 4.1.34., 4.1.35., 4.1.41., 4.1.50.,<br />
4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.99.,<br />
4.1.101.,4.1.102., 4.1.103., 4.1.105., 4.1.113., 4.1.117.,<br />
4.4.11.<br />
Lehtopalsami ( Impatiens nolitangere ) 1.1.1., 1.1.3.,<br />
1.1.5., 1.1.13., 4.1.1., 4.1.8., 4.1.15., 4.1.17., 4.1.27.,<br />
4.1.33., 4.1.42., 4.1.47. ,4.1.67., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.99<br />
Lehtopähkämö ( Stachys sylvatica ) 1.1.1., 1.1.2.,<br />
1.1.13., 4.1.42., 4.1.47., 4.1.75., 4.1.89., 4.1.94.<br />
Lehtorousku (Lactarius bertillonii ) 1.1.5.<br />
Lehtosaarni (Fraxinus exelcior ) 4.1.47.<br />
Lehtosuikerosammal (Brachythecium rutabulum ) 3.3.<br />
Lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ) 1.1.1., 1.1.13., 2.6.,<br />
3.3., 4.1.17., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.41., 4.1.42.<br />
Lehtovirmajuuri ( Valeriana sambucifolia ) 1.1.1.,<br />
4.1.33., 4.1.36.<br />
Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.<br />
Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.<br />
Lepäntatti ( Gyrodon lividus ) 1.1.5.<br />
Leskenlehti ( Tussilago farfara ) 4.1.12.<br />
Lettovilla ( Eriophorum latifolium ) 1.1.9., 3.3., 4.1.85.,<br />
4.1.86., 5.1.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 119
Liitteet<br />
Leveäosmankäämi ( Typha latifolia ) 1.1.5., 2.6.,<br />
4.1.12., 4.1.22., 4.1.25.<br />
Leväkkö ( Scheuchzeria palustris ) 4.1.66., 4.1.89.<br />
Liereäsara ( Carex diandra ) 4.1.27., 4.1.72.<br />
Lietetatar ( Polygonum foliosum ) 3.5., 4.1.117., 5.1.<br />
Liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrium) 5.1.<br />
Limi-isokarve (Parmelia omphalodes) 4.1.102., 5.2.<br />
Limilaakajäkälä (Physconia peridisiosa) 5.2.<br />
Limisiimasammal (Myurella julacea) 5.3.<br />
Liperi (Levisticum of<strong>fi</strong>cinale) 4.1.110<br />
Litteävita ( Potamogeton compressus ) 2.6., 4.1.1.,<br />
4.1.64., 5.1.<br />
Litulaukka ( Alliaria petiolata ) 4.1.13., 5.1.<br />
Lituruoho ( Arabidopsis thaliana ) 4.1.22.<br />
Litutilli ( Descurainia sophia ) 4.1.18., 5.1.<br />
Liuskaraunioinen ( Asplenium septentrionale ) 3.3.,<br />
4.1.102., 5.1.<br />
Loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans) 5.2.<br />
Luhtalemmikki (Myopsotis scorpioides) 4.1.117.<br />
Luhtalitukka (Cardamine pratensis) 4.1.86<br />
Luhtaorvokki ( Viola uliginosa ) 4.1., 5.1.<br />
Luhtasara ( Carex vesicaria ) 4.1.25.<br />
Luhtatädyke (Veronica scutellata) 4.1.117.<br />
Luhtavuohennokka ( Scutellaria galericulata ) 1.1.2.,<br />
4.1.47.<br />
Lähdetähtimö ( Stellaria uliginosa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.8.,<br />
4.1.10., 4.1.15., 4.1.17. , 4.1.36., 4.1.42., 4.1.47.<br />
Lähteikköpoimulehti ( Alchemilla glabra ) 4.1.36.<br />
Lännenkonnanmarja (Actaea rubra) 2.6.<br />
Maahumala ( Glechoma hederacea ) 4.1.1., 4.1.12.,<br />
4.1.17.<br />
Maariankämmekkä ( Dactylorhiza maculata ) 3.3.,<br />
4.1.86., 4.1.99.<br />
Maitohorsma ( Epilobium angustifolium ) 4.1.12.<br />
Masmalo (Anthyllis vulneraria) 5.1.<br />
Meriherkkusieni (Agaricus bernardii) 5.4.<br />
Mesiangervo ( Filipendula ulmaria ) 1.1.1., 1.1.2.,<br />
4.1.17., 4.1.33., 4.4.11., 4.4.13.<br />
Metsäapila ( Trifolium medium ) 4.1.14.<br />
Metsäimarre (Gymniocarpium dryopteris) 4.4.11.<br />
Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) 4.4.11.<br />
Metsäkurjenpolvi ( Geranium sylvestris ) 4.1.12.<br />
Metsälehmus ( Tilia cordata ) 1.1.2., 1.2.7., 4.1.33.,<br />
4.1.68., 4.1.70., 4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.92., 4.1.94.,<br />
4.1.95., 4.1.97.<br />
Metsämaarianheinä ( Hierochloe australis ) 4.1.31.,<br />
4.1.35., 4.1.54.. 4.1.101., 4.1.115.<br />
Metsänemä ( Epipogium aphyllum ) 3.3., 5.1.<br />
Metsänätkelmä ( Lathyrus sylvaticus ) 4.1.24., 5.1.<br />
Metsäruusu ( Rosa majalis ) 1.1. 12., 4.1.6., 4.1.14.,<br />
4.1.88., 4.1.91., 4.1.92., 4.1.93.<br />
Metsätähti ( Trientalis europaea ) 4.1.12.<br />
Metsävirna ( Vicia sylvatica ) 4.1.35.,4.1.52., 4.1.54.,<br />
4.1.71.<br />
Murutorvijäkälä (Cladonia caespiticia) 5.2.<br />
Mustaherukka (Ribes nigrum) 1.1.13. , 4.1.52., 4.1.67.,<br />
4.1.108., 4.1.116.<br />
Mustakonnanmarja ( Actaea spicata ) 1.1.2., 1.1.3.,<br />
1.1.5., 1.1.6., 1.1.12., 2.6.,4.1.1., 4.1.6., 4.1.22., 4.1.27.,<br />
4.1.35., 4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.50.,<br />
4.1.52., 4.1.54., 4.1.61., 4.1.62., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88.,<br />
4.1.91., 4.1.92., 4.1.93, 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103.,<br />
4.1.105., 4.1.116., 4.4.111.<br />
Mustapahkajuurekas ( Collybia racemosa ) 1.1.6., 5.4.<br />
Mustuvapaju ( Salix nigricans ) 1.1.2.<br />
Mutasara ( Carex limosa ) 4.1.12., 4.1.89., 4.1.119.,<br />
4.4.9.<br />
Mutayrtti (Limosella aquatica) 5.1.<br />
Myrkkykatko ( Conium maculatum ) 4.1.24., 5.1.<br />
Myrkkykeiso ( Cicuta virosa ) 1.1.2.<br />
Myrkkykirveli ( Chaerophyllum temulum ) 4.1.13.<br />
Mäkiarho ( Arenaria serpyllifolia ) 4.1.5., 4.1.22.,<br />
4.1.83.<br />
Mäkihorsma ( Epilobium collinum ) 4.1.13., 4.1.22.<br />
Mäkikuisma (Hypericum perforatum) 4.1.13.,5.1.<br />
Mäkilehtoluste ( Brachypodium pinnatum ) 1.1.5., 3.4.,<br />
4.1.14., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,<br />
4.1.65., 4.1.66., 4.1.105<br />
Mäkiminttu (Satureja vulgaris) 5.1.<br />
Mäkitervakko ( Lychnis viscaria ) 4.1.1., 4.1.14., 4.1.22.,<br />
4.1.47., 4.1.102.<br />
Mäkivirvilä ( Vicia tetrasperma ) 1.1.4., 1.1.6., 4.1.22.,<br />
4.1.24., 4.1.83., 5.1.<br />
Männynkääpä ( Phellinus pini ) 1.1.4., 1.1.8.<br />
Männynrousku (Lactarius musteus) 5.4.<br />
Männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) 5.4.<br />
Mänty ( Pinus sylvestris ) 1.1.2., 1.2.8.<br />
Mäntykukka ( Monotropa hypopitys) 1.1.4., 1.1.5.<br />
Mätässara ( Carex cespitosa ) 2.6., 4.1.1., 4.1.50.<br />
Mätästorvijäkälä (Caldonia cervicornis ssp cervicornis)<br />
5.2.<br />
Nappihyytelöjäkälä (Collema polycarpon) 5.2.<br />
Nevaimarre ( Thelypteris palustris ) 1.1.3., 2.6., 4.1.27.,<br />
4.1.52., 4.1.113., 5.1.<br />
Niittyhumala ( Prunella vulgaris ) 4.1.22.<br />
Niittyleinikki ( Ranunculus acris ) 4.1.60.<br />
Niittynätkelmä ( Lathyrus pratensis ) 4.1.60.<br />
Nokihapero ( Russula albonigra ) 1.1.2.<br />
Nokirousku ( Lactarius lignyotus ) 1.1.6.<br />
Nokkonen ( Utrica dioica ) 1.1.2.<br />
Nokkosvieras ( Cuscuta europaea ) 1.1.3.<br />
Nuijasara (Carex buxbaumii) 4.1.66, 5.1.<br />
Nuijasarvisieni ( Xylaria hypoxylon ) 4.1.15., 5.4.<br />
Nummitorvijäkälä (Cladonia strepsilis) 5.2.<br />
Nuokkuhelmikkä ( Melica nutans ) 1.1.2., 4.1.14.<br />
Nuokkukohokki ( Silene nutans ) 4.1.24., 4.1.44., 5.1.<br />
Nuokkurusokki ( Bidens cernua ) 3.2., 4.1.64.<br />
Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) 4.1.48.<br />
Nuppihuopasammal (Aulaconium androgynum)<br />
4.1.38.<br />
Nurmikaunokki ( Centaurea phrygia ) 1.1.2., 4.1.13.<br />
Nurmilaukka (Allium oleraceum) 5.1.<br />
Nurmimailanen ( Medicago lupulina ) 4.1.13.<br />
Nurmitatar ( Bistorta vivipara ) 3.4., 4.1.119.<br />
Nurmituhkelo ( Vascellum pratense ) 1.1.2., 5.4.<br />
Nurmivihvilä (Juncus stygius) 5.1.<br />
Näsiä ( Daphne mezereum ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.12.,<br />
1.1.13., 4.1.24., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.46.,4.1.50.,<br />
4.1.52., 4.1.54., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94.<br />
Ojakaali (Peplis portula) 5.1.<br />
Ojakellukka ( Geum rivale ) 4.1.6.<br />
Ojakurjenpolvi (Geranium palustre) 5.1.<br />
Ojaleinikki (Ranunculus flammula) 4.1.94.<br />
Ojasorsimo ( Glyceria fluitans ) 4.1.25.<br />
Omenapuu ( Malus domestica ) 4.1.22.<br />
Oravanmarja ( Maianthemum bifolium ) 4.1.12.<br />
Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) 5.4.<br />
120 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Liitteet<br />
Paasitorvijäkälä (Cladonia diversa) 5.2.<br />
Paatsama ( Rhamnus frangula ) 1.1.2.<br />
Pahtanurmikka ( Poa glauca ) 1.1.4., 3.3., 4.1.99., 5.1.<br />
Paimenmatara ( Galium album ) 4.1.60.<br />
Pallosara ( Carex globularis ) 4.1.34.<br />
Pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum) 4.1.51.,<br />
5.2.<br />
Palsamipihta (Pinus balsamea ) 4.1.47.<br />
Partaohra ( Hordeum jubatum ) 4.1.22.<br />
Partapoimulehti (Alchemilla <strong>fi</s