url?sa=t&source=web&cd=4&ved=0CBUQFjAD&url=http://www.tampere.fi/tiedostot/50iihoyvD/arvokkaatlk

sorjonen.fi

url?sa=t&source=web&cd=4&ved=0CBUQFjAD&url=http://www.tampere.fi/tiedostot/50iihoyvD/arvokkaatlk

Tampereen

arvokkaat luontokohteet

2003

Kari Korte

Lasse Kosonen

YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003


Tampereen

arvokkaat luontokohteet

Kari Korte

Lasse Kosonen

YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003


Sisällysluettelo

Aluksi.........................................................................................................................................................................7

Harrastustoiminta ................................................................................................................................................... 8

1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet ....................................................................... 9

Luonnonsuojelulaista ............................................................................................................................................. 9

Metsälaista .............................................................................................................................................................10

1.1. Luonnonsuojelualueet ..................................................................................................................................11

1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro ........................................................................................................................11

1.1.2. Viikinsaari...............................................................................................................................................12

1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue .....................................................................................................14

1.1.4. Pyynikki ..................................................................................................................................................15

1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski........................................................................................................................17

1.1.6. Halimasjärvi ...........................................................................................................................................19

1.1.7. Sorilanlammen katajaketo...................................................................................................................21

1.1.8. Vattula ....................................................................................................................................................21

1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................................22

1.1.10. Järvenpää-Majaketo ............................................................................................................................23

1.1.11. Paarlahden Isosaari ............................................................................................................................23

1.1.12. Iso-Kuhmo ............................................................................................................................................23

1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto ...........................................................................................................26

1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt ..................................................................................................................26

1.2. Luonnonmuistomerkit ..................................................................................................................................27

1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie .......................................................................................................27

1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto .........................................................................................................27

1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu ......................................................................................................................27

1.2.4. Rahola,Piikahaka ..................................................................................................................................28

1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan uimaranta..............................................................................................28

1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto ....................................................................................................................28

1.2.7. Viikinsaaren laivaranta ........................................................................................................................28

1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu .............................................................................................................28

1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto ......................................................................................................................28

1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha ...................................................................................................30

1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää, Tanhuankadun reuna ............................................................... 30

1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15.......................................................................................................30

1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)................................................................................................30

1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä (Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen ...................................... 30

1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km luoteeseen .......................................................................................30

1.2.16. Teisko, Kämmenniemi, Viitapohjantietä noin 1,24 km .................................................................31

1.2.17. Teisko, Kuorannantie, Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen ....................................................... 31

1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja Tikkamännyntien risteys ........................................................................31

1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila ............................................................................................................31

2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt muut suojelualueet ................................ 34

2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon laskeva eteläisin puro ..........................................................................34

2.2. Vaakkolammin ja Likokallion alue .............................................................................................................34

2.3. Peltolammi- Pärrinkoski ...............................................................................................................................34

2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella 32

2.5. Pehkusuo ........................................................................................................................................................34

2.6. Iidesjärvi .........................................................................................................................................................34

2.7. Halimasjärvi ...................................................................................................................................................38

3. Natura-alueet ...................................................................................................................... 39

3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro .................................................................................................................................39

3.2. Nuorajärvi .......................................................................................................................................................39

3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-Peräjoki-Peräjärven alue..................................................................................40

3.4. Iso - Murron haat ...........................................................................................................................................41

3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun...........................................................................................................................40

4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet ......................................................................................... 45

4.1.1. Tampereen kaupungin omistama Nokian hevoshaka .....................................................................45

4.1.2. Ikuri, Leppioja .......................................................................................................................................46


4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan eteläisemmän puron varret .....................................................................46

4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro..............................................................................................................................46

4.1.5. Kalkunvuori .................................................................................................................................................46

4.1.6. Villilänsaari .................................................................................................................................................47

4.1.7. Teeri-Villilän haka ......................................................................................................................................47

4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus: Villilänniemi-Raholan puhdistamo ............................................................... 47

4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta ........................................................................................................................47

4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta ns.Rasonhaka .............................................................................................47

4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue .......................................................................................................48

4.1.12. Pohtola, Lintulampi .................................................................................................................................48

4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan vanha kaatopaikka ja sen ympäristö............................................ 49

4.1.14. Epilänharju ................................................................................................................................................49

4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto .......................................................................................................................52

4.1.16. Viikinsaari..................................................................................................................................................52

4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja Lorisevanpuisto .....................................................................................52

4.1.18. Pispalan keto.............................................................................................................................................53

4.1.19. Pyynikki......................................................................................................................................................53

4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke ......................................................................................................................53

4.1.21. Tammerkoski .............................................................................................................................................53

4.1.22. Tampellan tehdasalue .............................................................................................................................53

4.1.23. Viinikanoja ................................................................................................................................................56

4.1.24. Järvensivun radan varret .........................................................................................................................57

4.1.25. Viinikka, Pahalampi .................................................................................................................................57

4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto .........................................................................................................58

4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi ..................................................................................................................................58

4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue.................................................................................58

4.1.29. Sarankulma, Saukonoja ...........................................................................................................................58

4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko ......................................................................................................58

4.1.31. Multisilta, Rajamäki .................................................................................................................................58

4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän ja Kuljun moottoritien välinen alue ....................................... 58

4.1.33. Särkijärvi, Leppänen ................................................................................................................................60

4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven alue .............................................................................................60

4.1.35. Vuores, Vormiston Pilkkakuusenharju ja Virolaiset ............................................................................60

4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden purolehto ja Mäyrämäki ....................................................................60

4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi ......................................................................................................................61

4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä...................................................................................................................61

4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen metsäalue .................................................................................61

4.1.40. Veisu, Pehkusuo........................................................................................................................................61

4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen luoteispuolen lehtorinne ........................................................................61

4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen koillispuolen puronvarsirinnelehto, “Pitkäahde” ................................ 61

4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella .................................. 61

4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju ......................................................................................................................63

4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta ......................................................................................................63

4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki ............................................................................................................................63

4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi ..........................................................................................................................63

4.1.48. Kaukajärvi .................................................................................................................................................64

4.1.49. Pappila, Sikosuo .......................................................................................................................................64

4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto ....................................................................................................................65

4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa ..............................................................................................................65

4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto ...............................................................................................................65

4.1.53. Niihama, Lahnakallion-Huhtainniemen lehto- ja ketoalue ..............................................................68

4.1.54. Niihama, Kuokkamaa ..............................................................................................................................68

4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän risteyksessä...................................................................................68

4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi ............................................................................................................................68

4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden perukan kalliojyrkännelehto................................................................ 68

4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen louhikkorotko ...............................................................................70

4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen niemeke ........................................................................................70

4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet ...............................................................................................................70

4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen puronnotko ...................................................................................70

4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso ......................................................................................................................70

4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti ........................................................................................................................70

4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-Utukanlammi..................................................................................................72

4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m Paloon................... 72

4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja ...............................................................................................................................72

4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi Keskisen talon länsipuolella ..........................................................72


4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori..... ........................................................................................... ....72

4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan Tiikonojan keto ................................................................................. 72

4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi, Pitkäjärvenojan suu............................................................................................ 72

4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti ...................................................................................................... 73

4.1.72. Teisko, Kaulamoinen .......................................................................................................................... 73

4.1.73. Teisko, Nuorajärvi ............................................................................................................................... 73

4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta ......................................................................................................... 73

4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-Lautakatomäen väliset lehtoalueet.................................... 73

4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko ........................................................................................................... 73

4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................. 73

4.1.78. Teisko, Vaavunsuo ............................................................................................................................... 73

4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron haat............................................................................................. 73

4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen valuvesiletto ja keto Viitalan talon itäpuolella........................... 73

4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot ............................................ 73

4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka ......................................... 73

4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön kallioketo ....................................................................................... 73

4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven länsipään lounaisranta ........................................................................ 74

4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja ......................................................................................................... 74

4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen mäki ja Myllykorpi ................................................................ 74

4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen, Myllyojan varret .................................................................... 74

4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen laskevan puron varsi.............................................................. 74

4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja Pikkuhaka ........................................................................................ 75

4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari ................................................................................................................... 75

4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari ............................................................................................................... 75

4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon lähiympäristö ........................................................................................ 75

4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen laskevat rantarinteet................................................................... 75

4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri ........................................................................................................................... 75

4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi ......................................................... 75

4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään mesotrofinen suo............................................................................... 76

4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi ...................................................................................................... 76

4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon rantametsälaidun ........................................................................... 76

4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-Neinvuoren (Neevuoren) alue .......................................................... 76

4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto ........................................................................................................... 76

4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki............................................................................................................. 77

4.1.102. Teisko, Koljonniemi .......................................................................................................................... 77

4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio............................................................................................................... 77

4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu .......................................................................................................... 77

4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi .......................................................................................................... 77

4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi .......................................................................................................... 77

4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-Lauttajärvi .................................................................................... 77

4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja.............................................................................................................. 77

4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja ......................................................................................................... 77

4.1.110. Teisko, Terälahti, Rökäslammi-Myllylammi .................................................................................. 75

4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen........................................................................................................ 75

4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi ............................................................................................................ 75

4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi .................................................................................................... 75

4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee, Iso-Kuhmo ............................................................................................... 75

4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi, Koivuvuoren lehtoalue.............................................................................. 75

4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja Koivupohjan talon pohjoispuolen puronvarsi- ja rinnelehto . 75

4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-Kapeen niityt ................................................................................... 75

4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula ............................................................................................................ 75

4.1.119. Teisko, Kaanaa, Tuohikotanen-lammi ........................................................................................... 82

4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven eteläkärjen suoreunus ............................................................ 82

4.2. Arvokkaat lintualueet ........................................................................................................................................... 82

4.2.1. Lintujärvet .............................................................................................................................................. 82

4.2.1.1. Iidesjärvi.............................................................................................................................................. 82

4.2.1.2. Nuorajärvi ........................................................................................................................................... 82

4.2.1.3. Nuutilanlahti ...................................................................................................................................... 82

4.2.2. Lintulehdot............................................................................................................................................. 83

4.2.3. Näsijärven lintuluodot ......................................................................................................................... 83

4.3. Arvokkaat hyönteisalueet ..................................................................................................................................... 84

4.3.1. Mustavuori ............................................................................................................................................. 84

4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-Villilänsaari........................................................................................ 85

4.3.3. Lamminpään laskettelurinne .............................................................................................................. 85


4.3.4. Tahmelan lähde..................................................................................................................................... 85

4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski ................................................................................................................... 85

4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta.................................................................................................................... 85

4.3.7. Pehkusuo ................................................................................................................................................ 85

4.3.8. Suolijärven eteläpuoli .......................................................................................................................... 85

4.3.9. Koukkujärvi ............................................................................................................................................ 85

4.3.10. Hupakankorpi ..................................................................................................................................... 86

4.3.11. Hervanta, Hervantajärven pohjoispuoleinen kuusimetsä ............................................................ 86

4.3.12. Vormiston Myllypuro .......................................................................................................................... 86

4.3.13. Hervanta, Lukonmäki ......................................................................................................................... 88

4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto Turtolassa.................................................................................... 88

4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen kartanopuisto .................................................................................... 88

4.3.16. Iidesjärvi ............................................................................................................................................... 88

4.3.17. Järvensivun alue .................................................................................................................................. 88

4.3.18. Viinikanoja ........................................................................................................................................... 89

4.3.19. Kauppi .................................................................................................................................................. 89

4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli ..................................................................................................................... 89

4.3.21. Messukylän Aakkulanharju ................................................................................................................ 89

4.3.22. Hankkion kedot ................................................................................................................................... 89

4.3.23. Sikosuo.................................................................................................................................................. 89

4.3.24. Petäjässuo ............................................................................................................................................ 89

4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue ................................................................................................. 90

4.3.26. Pihkalan niityt ..................................................................................................................................... 90

4.3.27. Palon Myllyjoki .................................................................................................................................... 90

4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja Sorilan laitumet............................................................................ 90

4.3.29. Aitolahden Teerineva.......................................................................................................................... 90

4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki ............................................................................................................... 90

4.3.31. Teisko, Viitapohja-Vattula, Sisaruspohja ......................................................................................... 90

4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki ........................................................................................................................... 90

4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän laitamat ............................................................................................ 90

4.3.34. Teisko, Jakamaneva ............................................................................................................................ 91

4.4. Arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja purot ....................................................................................................... 91

4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde ...................................................................................................................... 91

4.4.2. Kaupin lähde ......................................................................................................................................... 91

4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde......................................................................................................... 91

4.4.4. Pitkäjärvenoja........................................................................................................................................ 91

4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi ........................................................................................................................ 91

4.4.6. Kaukaloinen ........................................................................................................................................... 91

4.4.7. Rukolammi ............................................................................................................................................. 94

4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi ......................................................................................................................... 94

4.4.9. Pikku Ripojärvi ...................................................................................................................................... 94

4.4.10. Aittolammi ........................................................................................................................................... 94

4.4.11. Koiranoja .............................................................................................................................................. 94

4.4.12. Sydänmaanlammi ............................................................................................................................... 94

4.4.13. Rökäsoja ............................................................................................................................................... 95

4.4.14. Keskinen Pirttijärvi ............................................................................................................................. 95

4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit ................................................................................................................................. 95

5. Tampereen uhanalaiset eliöt ...................................................................................................... 96

5.1. Putkilokasvit ........................................................................................................................................................... 96

5.2. Jäkälät ................................................................................................................................................................... 100

5.3. Sammalet .............................................................................................................................................................. 101

5.4. Sienet ..................................................................................................................................................................... 101

5.5. Tampereen linnustosta ....................................................................................................................................... 103

5.6. Nisäkkäät .............................................................................................................................................................. 112

5.7. Hyönteiset ............................................................................................................................................................. 112

Liitteet ......................................................................................................................................... 117


Tiivistelmä

Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003

Raportissa esitellään Tampereella sijaitsevat luontokohteet:

luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomerkit,

Natura-alueet, kasvistollisesti arvokkaat kohteet,

lintukohteet ja hyönteistöltään arvokkaat kohteet.

Lisäksi on käsitelty Tampereella esiintyviä uhanalaisia

lajeja.

Luonnonsuojelualueita on yhteensä 229 hehtaaria,

joista 13 kappaletta on luonnonsuojelulailla rauhoitettuja

ja 11 pientä tummaverkkoperhosniittyä ympäristökeskuksen

rajauspäätöksellä. Suurin luonnonsuojelualue

on Vattula, joka laajennuksen jälkeen on 61

hehtaaria. Useimmat luonnonsuojelualueet ovat lehtokohteita

ja vanhan metsän kohteita, mutta mukana on

myös harjukohde, Pyynikki sekä yksittäisiä kasvinsuojelualueita.

Lisäksi mukana on kaavassa luonnonsuojelualueiksi

merkittyjä alueita. Luonnonmuistomerkkejä

on kaikkiaan 19, joista 17 on isoja puita ja

kaksi geologista kohdetta.

Natura-alueita on yhteensä viisi. Kasvikohteita on

yhteensä 120, jotka on jaettu erittäin arvokkaisiin

kohteisiin, arvokkaisiin ja säästämisen arvoisiin kohteisiin.

Putkilokasvit tunnetaan yleensä hyvin, mutta

sammalet, jäkälät ja sienet puutteellisesti.

Linnustollisesti arvokkaista kohteista on esitelty lintulehdot,

lintujärvet ja Näsijärven lintuluodot. Hyönteistöltään

arvokkaita kohteita on 33, joista erityisesti

mainittakoon tummaverkkoperhosniityt ja tieteelle

uutena löydetty vesiperhonen Oxyethira tamperensis.

Lisäksi on esitetty karttana ja Pirkanmaan

ympäristökeskuksen inventoimat arvokkaat perinnebiotoopit

sekä arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja

purot.

Lopuksi on esitelty Tampereen uhanalaiset eliölajit

valtakunnalliseen ja paikalliseen arviointiin perustuen.

Eräiden erityistä mielenkiintoa herättävien lajien

esiintymistä on käsitelty vinjettikirjoituksin ja kartoin

(mm. mm. eräät kasvilajit, kynäjalava, lepakot, liitoorava).

Lopuksi on esitetty taulukkona Tampereen

eliölajit luokiteltuna uhanalaisuusluokittain ja vastuulajeittain.

6 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Aluksi

Aluksi

T

ampereen alueella on huomattava määrä säilyttämisen

arvoisia luontokohteita, joiden kasvisto,

eläimistö tai muut luonnon piirteet ovat harvinaislaatuisia.

Alueet ovat usein pienehköjä tai yksittäisiä

luonnonmuodostumia ja moniin liittyy kulttuurihistoriallista

arvoa.

Osa kohteista on suojeltu luonnonsuojelulailla, jolloin

ne on merkitty luontoon asianmukaisilla rauhoituskylteillä.

Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelualueet

ja luonnonmuistomerkit. Valtaosa arvokkaista

kohteista on kuitenkin pääasiallisesti luontoharrastajien

tiedossa, jolloin ne saattavat tuhoutua mm. tietämättömyyden

takia. Kohteista tiedottaminen eri virastoille,

yhteisöille ja kuntalaisille onkin ensiarvoisen

tärkeää.

Luonnontieteellisen tiedekunnan puuttuminen

yliopistosta nostaa kaupungissa toimivien harrastajayhdistysten

merkitystä arvokkaiden luonnonkohteiden

inventoinnissa ja seurannassa. Näiden yhdistysten

raportit sekä yksittäisten harrastajien tiedot ja havaintoaineisto

ovat olleet keskeistä aineistoa tätä julkaisua

tehtäessä. Raporttien lisäksi tietoja Tampereen putkilokasvilajistosta

ovat antaneet Matti Kääntönen, Ta-

pio Lahtonen, Olavi Lehto, jäkälä- ja sammallajistosta

Harri Arkkio, Matti Kääntönen, Ari Parnela, Juha

Pykälä ja Kimmo Syrjänen, sienilajistosta Juho Kytömäki

ja Unto Söderholm, hyönteislajistosta Juha Salokannel

ja Tero Piirainen sekä linnustosta Seppo Aro,

Ari Jokinen, Martti Lagerström, Lauri Mustalahti,

Rainer Mäkelä, Vesa Nieminen, Hannu Nyström,

Jaakko Syrjänen ja Jouni Väliaho.

Matti Kääntönen ja Tapio Lahtonen ovat myös

lukeneet käsikirjoituksen läpi kasviston sekä Tero Piirainen

ja Juha Salokannel hyönteisten osalta.

Tampereen arvokkaat luontokohteet on esitelty aihepiireittäin.

Jokaisesta kohteesta on lyhyt selostus ja

ne on paikannettu liitteinä oleville kartoille. Geologisia

kohteita ja luontopolkuja ei ole esitelty ja ne on

löydettävissä vuonna 1994 ilmestyneestä “Tampereen

arvokkaat luontokohteet” -julkaisusta (Mikola ym.

1994).

Lisätietoja:

Mikola, J., Nieminen, P. & Kosonen, L. 1994: Tampereen arvokkaat

luontokohteet. – Tampereen kaupungin ympäristövirasto,

ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994, 77 ss.

Tekstissä esiintyvien lajien perässä suluissa oleva viittaus tarkoittaa seuraavaa:

CR (critically endangered) = äärimmäisen uhanalainen (valtakunnallisesti)

EN (endangered) = erittäin uhanalainen (valtakunnallisesti)

VU (vulnerable) = uhanalainen vaarantunut (valtakunnallisesti)

NT (near threatened) = silmälläpidettävä (valtakunnallisesti)

UH-AL = koko Tampereella alueellisesti uhanalainen

UH-AL-E = esiintyy koko Tampereella, mutta muualla kuin Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen

UH-AL-P = esiintyy koko Tampereella, mutta vain Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen

Dir II = luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä laji

DirIV = luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (tunnetaan myös elinympäristödirektiivinä)

DirV = luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä seurattava

Ldir = lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä laji

R = luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji

eR = luonnonsuojelulailla rauhoitettu erityisesti suojeltu laji

mR = kasvilajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kielletty

V = Suomen kansainvälinen vastuulaji

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 7


Aluksi

Luonto- ja lintudirektiivin suojelualueiden perustamista

edellyttämät lajit ovat lajeja, jotka tulee EU:n

mukaan sisällyttää Natura-alueisiin (ks. sivu 39). Tiukan

suojelun lajit ovat lajeja, jotka on otettu suoraan

myös Suomen lainsäädäntöön. Lain mukaan näiden

lajien elinolosuhteita ei saa heikentää eli suojelu koskee

myös kyseisen lajin elinympäristöä. Kuitenkin tulkinta

tiukan suojelun kasvilajeista ei ole yhtä tiukka

kuin eläimien kohdalla. Kasvien osalta kuuluminen

luontodirektiivin liitteen IV tiukan suojelun lajeihin

tarkoittaa käytännössä samanlaista kohtelua kuin rauhoitettujen

lajien kohdalla täydennettynä hallussapitoa

koskevilla poikkeuslupasäännöksillä.

Harrastustoiminta

Suurimpia luonnonharrastusjärjestöjä ovat Tampereen

kasvitieteellinen yhdistys r.y., Pirkanmaan lintutieteellinen

yhdistys (ennen v. 1994 Tampereen lintutieteellinen

yhdistys r.y. ), Tampereen hyönteistutkijain Seura r.y. ja

Tampereen sieniseura, luonnonsuojeluyhdistyksistä on

mainittava Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.

Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry täytti vuonna

2003 30 vuotta. Sinä aikana yhdistys on kasvanut noin

140 jäsenen suuruiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on

edistää ja ylläpitää kasveihin kohdistuvaa harrastusta,

tutkimusta ja suojelua. Se kokoontuu muulloin paitsi

kesä-elokuussa pääsääntöisesti kerran kuukaudessa ja

julkaisee Talvikki-nimistä jäsenlehteä. Kokouksien ja

julkaisutoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kasvikokoelmaa,

järjestää kasviretkiä, toimii yhteistyössä muiden

alan tahojen kanssa, antaa lausuntoja mm. kaavahankkeista

sekä tekee omien tutkimusten lisäksi kasvillisuusselvityksiä

eri tahoille (mm. Atlas-kartoitus). Yhdistyksen

puheenjohtajana toimii Matti Kääntönen,

Haiharankatu 22 B 8, 33710 Tampere. Yhdistyksen

kotisivujen osoite on

http://www.tampereenkasvitieteellinenry.net.

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. (PiLy) on

perustettu vuonna 1970 alun perin nimelläTampereen

lintutieteellinen yhdistys. Toiminnan laajentumisen

myötä nimen vaihdos toteutettiin vuonna 1993. Vuonna

2003 yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 550. Yhdistyksen

tarkoituksena on edistää ja ylläpitää lintuihin

kohdistuvaa harrastusta, tutkimusta ja suojelua. Yhdistys

kokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa, julkaisee

kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Lintuviesti-nimistä

lehteä, järjestää retkiä ja kursseja, tekee eri tahoille linnustoselvityksiä

ja myös omaa tutkimusta, osallistuu

valtakunnallisiin linnustoseurantatutkimuksiin, ylläpitää

lintuasemaa Kangasalan Kirkkojärvellä, pitää yhteyttä

muihin toiminnan kannalta olellisiin tahoihin

sekä pyrkii vaikuttamaan linnustolle ja muulle luonnolle

haitallisiin hankkeisiin. Yhdistyksen puheenjohtajana

toimii Petri Seppälä, PL 482, 33101 Tampere,

petri.seppala@kopteri.net. Yhdistyksen kotisivut

löytyvät internetosoitteesta www.birdlife.fi/pily/

Vuoteen 1984 asti Tampereen perhostutkijain seura-nimellä

toiminut Tampereen hyönteistutkijain seura

(THS) perustettiin vuonna 1967. Nykyään seuraan

kuuluu yli sata hyönteisharrastajaa ja -tutkijaa. Suurin

osa jäsenistä on harrastajia, mutta joukossa on myös

useita ammattitutkijoitakin. Seura kokoontuu kerran

kuussa ja kokouksissa pidetään esitelmiä, esitetään

näytteitä, katsotaan kuvia ja vaihdetaan kuulumisia.

Kokouksien sijaan kesäkuukausina järjestetään retkiä

hyönteistöllisesti mielenkiintoisille kohteille, tehdään

tutkimusta ja selvityksiä ulkoisille tahoille. Seura toimii

aktiivisesti pirkanmaalaisen hyönteislajistotiedon kartuttamiseksi

sekä lajiston levinneisyyden ja elintapojen

selvittämiseksi. Seuran puheenjohtajana toimii Tero

Piirainen, Kaarilahdenkuja 11, 33700 Tampere. Seuran

internetosoite on www.tam.pp.fi/ths/.

Tampereen sieniseura perustettiin vuonna 1970. Seura

toimii sieniharrastajien yhdyssiteenä. Seura rekisteröityi

vasta v. 2002. Yhdistys toimii pitämällä kokouksia,

näyttelyitä, opintopiiriä ja retkiä. Puheenjohtaja

on Unto Söderholm, p. 03-2655156.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry toimii ympäristöstä

ja luonnosta huolta pitävien yhdyssiteenä.

Yhdistys antaa lausuntoja ja esittää kannanottoja

maankäytöstä Tampereella, järjestää retkiä ja talkoita

ja julkaisee Tampereen seudun luonto-lehteä. Puheenjohtajana

toimii Inka Paananen, p. 045-6338779 ja

yhdistyksen nettiosoite on www.sll.fi/pirkanmaa/yhdistykset/tampere/.

Yhdistys on jäsenjärjestönä Pirkanmaan

luonnonsuojelupiirissä ja sitä kautta Suomen

luonnonsuojeluliitossa.

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikön

internet-osoite on www.tampere.fi/ytoteto/yva/

index.htm.

8 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet

Luonnonsuojelulaista

Luonnonsuojelu on ympäristönsuojelun keskeinen

osa-alue. Sen tarkoituksena on säästää, suojella ja vaalia

luontoa eli turvata luonnon uhanalaisimpien osien

säilyvyys ihmisen toiminnasta huolimatta. 1997 annetun

luonnonsuojelulain 1§:n päätavoitteita ovat:

1) luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen

2) luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen

3) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän

käytön tukeminen

4) luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen

lisääminen

5) luonnontutkimuksen edistäminen.

rektiivin lajit liitteessä I. Sienet ja jäkälät eivät todennäköisesti

tule olemaan mukana EU:n luontodirektiiveissä.

Luonnonsuojelulailla (29§) suojellut luontotyypit ovat :

1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista

lehtipuista koostuvat metsiköt

2) pähkinäpensaslehdot

3) tervaleppäkorvet

4) luonnontilaiset hiekkarannat

5) merenrantaniityt

6) puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit

7) katajakedot

8) lehdesniityt

9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut

ja puuryhmät

Perinteinen luonnonsuojelu kuuluu yhdessä luonnonja

kulttuurimaiseman suojelun kanssa kulttuurilliseen

ympäristönsuojeluun. Sen tarkoituksena on luoda

luonnon ja rakennetusta ympäristöstä viihtyisä ja tasapainoinen

elinympäristö. Samalla pyritään myös takaamaan

elinmahdollisuudet mahdollisimman monipuoliselle

luonnoneliöstölle. Perinteinen luonnonsuojelu

käsittää suojelualueiden perustamisen, luonnonmuistomerkkien

vaalimisen sekä luonnonvaraisten

kasvien ja eläinten suojelun.

Viimeaikainen kehitys on tuonut luonnonsuojeluun

uusia käsitteitä kuten luonnon monimuotoisuus

(= biodiversiteetti), kestävä kehitys, kestävä käyttö ja

suotuisa suojelutaso. Biologista monimuotoisuutta

koskevan yleissopimuksen (Rio de Janeiro 1992) mukaan

kestävä käyttö tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden

osien käyttöä siten, ettei käyttö johda pitkällä

aikavälillä monimuotoisuuden vähenemiseen.

Kestävään kehitykseen on liitetty kolme ulottuvuutta:

ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Kestävä

käyttö ilmaisee selkeämmin luonnonvarojen käytön

rajallisuuden kuin kestävä kehitys-ilmaisu. Kestävän

kehityksen sijaan tavoitteena on luonnonvarojen ja

luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen.

Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön vuonna

1995 toi mukanaan luonnonsuojelulakiin luontotyyppien

(29-31§) ja erityisesti suojeltavien lajien

elinympäristön suojelun (47-48§) Natura-alueineen

(64§). Euroopan yhteisön luonto- ja lintudirektiivi

edellyttävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja

luontotyyppien suojelua suojelualueita muodostamalla

suotuisan suojelutason varmistamiseksi. Suotuisa

suojelutaso onkin uuden luonnonsuojelulain

toinen yleistavoite (5§). Suojellut luontotyypit ja lajit

ovat luontodirektiivin liitteissä I ja II sekä lintudi-

Edellisistä kohteista Tampereen seudulla tulevat kyseeseen

lähinnä tervaleppäkorvet, katajakedot ja

avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja

puuryhmät.

Luonnonsuojelualueiden perustamisesta säädellään

luonnonsuojelulaissa valtion mailla (10 §), yksityismailla

(24§) ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta

(23§). Lisäksi tietyistä erityissuojelutarpeista

ja suojelualueiden järjestelmällisestä hankinnasta säädetään

luonnonsuojelulaissa luonnonsuojeluohjelmilla

(7§) ja maisema-alueilla (32§). 7§:n mukaan valtakunnallisesti

merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi

voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla

alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin tulevia

aluehankintoja varten.

Lajisuojelun perustana ovat aiemminkin olleet

pyynnin ja häirinnän kiellot; suojeltua eläinlajia ei saa

pyytää, häiritä, eikä kasvilajia kerätä tai muuten tarkoituksellisesti

turmella. Suojeltujen lajien kauppa,

hallussapito ja maastavienti ovat myös kiellettyjä.

Luontodirektiivin liitteessä IV (ns. tiukan suojelun lajit)

mainittujen eläinlajien kohdalla on myöskin

maankäyttörajoituksia; niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen

heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki

49§); usein puhutaan myös elinympäristödirektiivistä.

Luontodirektiivin liitteessä V ovat lajit,

jotka vaativat hyödyntämisen sääntelyä.

Luonnonsuojelulailla (46§) voidaan määritellä

uhanalaiseksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka

luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Tarvittaessa

laji voidaan siirtää erityisesti suojeltavien lajien

kategoriaan (47§), jos sen häviämisuhka on ilmeinen.

Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän

esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 9


Luonnonsuojelualueet

kielletty. Perinteisten suojelukeinojen lisäksi erityisesti

suojellun lajin suojelu edellyttää lajin elinympäristön

suojelua tai muita toimenpiteitä varsinaisten luonnonsuojelualueiden

ulkopuolellakin.

Luonnonsuojelulain 42§ kieltää rauhoitetun kasvin

tai sen osan poimimisen, keräämisen, irtileikkaamisen,

juurineen ottamisen tai hävittämisen ja tämä

koskee myös rauhoitetun kasvin siemeniä. Eläinlajien

rauhoittamista koskevan luonnonsuojelulain 38§:n

mukaan nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja suoraan

lain nojalla. Sen mukaan kaikki Suomessa luonnonvaraisesti

esiintyvät nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole mainittu

metsästyslain 5§:ssä, ovat rauhoitettuja. Lisäksi

vuonna 1999 voimaan tulleen EU:n lintudirektiivin

artikla 7:n mukaan kaikki linnut ovat rauhoitettuja

pesimäaikana vähintään 1.4-31.7 välisenä aikana.

Rauhoitettujen eläinlajien osalta kiellettyä on:

1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen

2) pesien sekä munien ja yksilöiden

muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen

tai muu tahallinen vahingoittaminen

3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana,

tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla

tai muutoin niiden elämänkierron kannalta

tärkeillä paikoilla.

28.6. 1993 annettu metsästyslaki käsittelee metsästystä

– rauhoittamattoman eläimen pyydystämistä ja tappamista

sekä riistanhoitoa – riistaeläimen aiheuttamien

vahinkojen korvaamista ja koiran pitämistä. Lakia

sovelletaan tietyiltä osin myös luonnonsuojelulain (71/

23) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyydystämiseen

tai tappamiseen. Metsästyslain 5 §:n

määrittelemät riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet

on lueteltu raportin lopussa. Tampereella esiintyvien

erityisesti suojeltavien, uhanalaisten, silmälläpidettävien

ja EU-direktiivilajien sekä Suomen vastuulajien

luettelo on liitteenä alkaen sivulta 128.

Suomen aiempaa kattavammasta kansainvälisestä

erityisvastuusta on puhuttu ensimmäisen kerran Suomen

ympäristökeskuksen ja BirdLife -Suomen yhteistyönä

toteuttamassa Suomen tärkeät lintualueet (FI-

NIBA) -hankkeessa. Sen mukaan Suomen olisi otettava

vastuu niistä pohjoisen vyöhykkeen lintulajeista,

joiden kanta meillä muodostaa merkittävän osuuden

Euroopan kannasta. Tällöin erityisvastuulajeina pidetään

lajeja, joiden alle 100 000 yksilön eurooppalaisesta

kannasta Suomessa pesii vähintään 10%. Tällaisia

Suomeen ja sen lähialueille keskittyviä lajeja ovat soiden

ja havumetsien lajit, mutta myös vesilinnut, kahlaajat

ja pöllöt. FINIBA-asiantuntijaryhmä on valikoinut

erityisvastuulajeiksi harvalukuiset suojelun

kannalta tärkeimmät lajit. Voimakkaimmin Suomipainotteisia

lajeja ovat esim. jänkäsirriäinen, jonka

eurooppalaisesta kannasta Suomessa on n. 75%, taviokuurna

n. 68%, mustaviklo n. 65% ja telkkä n.

63%. Tämän jälkeen Suomen erityisvastuuta on pohtinut

myös Uhanalaisten eliöiden toinen seurantatyöryhmä.

Metsälaista

Vuoden 1997 aikana astui voimaan uusi metsälaki

(1093/1996) ja metsäasetus (1200/1996). Lain 1§:n

mukaan tavoitteena on edistää metsien taloudellista,

ekologista ja sosiaalista kestävää hoitoa ja käyttöä siten,

että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla,

kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.

Monimuotoisuuden säilyttämiseen voidaan pyrkiä

metsätaloudellisella tavoiteohjelmalla (metsäkeskus),

hakkuutapojen sääntelyllä ja erityisen tärkeiden

elinympäristöjen suojelulla. On huomattava, että metsälaissa,

toisin kuin luonnonsuojelulaissa, säädetään

vain metsätalouteen liittyvistä hankkeista. Metsälain

10§:ssä säädetään metsäluonnon monimuotoisuuden

säilyttämisestä yleisesti, mutta mikä toteutuu asetuksen

kautta. Lain 5§:ssä puututaan sallittuihin hakkuutapoihin

ja 6§:ssä metsäluonnon erityiskohteisiin, joilla

on merkitystä metsän monimuotoisuuden säilyttämisen,

maiseman tai monikäytön kannalta. Erityisen

tärkeiden elinympäristöjen suojelusta on säädetty

metsälain 10§:ssä, josta voidaan poiketa poikkeusluvalla

(11§).

Metsälain 10§ erityisen tärkeät elinympäristöt ovat:

1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman

muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät

lähiympäristöt

2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet

ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot

3) rehevät lehtolaikut

4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla

5) rotkot ja kurut

6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät

7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat

hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset

suot ja rantaluhdat

Seuraavassa esitellään ympäristökeskuksen (ennen

vuotta 1998 lääninhallituksen) päätöksellä rauhoitetut

luonnonsuojelualueet ja ympäristölautakunnan päätöksellä

(aikaisemmin lääninhallituksen) rauhoitetut

luonnonmuistomerkit.

10 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1.1. Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueella tarkoitetaan rauhoitettua tai

luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettavaksi ehdotettua

aluetta, jolla on merkitystä tietyn luonnontyypin

tai luonnonkauneuden säilyttämisessä. Syitä suojelulle

voivat olla alkuperäisen luonnon, eläin-ja kasvimaailman

tai maiseman säilyttäminen.

Luonnonsuojelualueen käyttöä säätelevät hoito- ja

käyttösuunnitelma sekä rauhoitusmääräykset. Määräysten

mukaan toiminnot, jotka mahdollisesti muuttaisivat

alueen alkuperäistä maisemakuvaa tai vaikuttaisivat

epäedullisesti alkuperäisen kasvillisuuden ja eläimistön

säilymiseen, ovat kiellettyjä. Suojelualueen

hoitoa ja käyttöä valvovat kaupungin ympäristövalvonta

ja ympäristökeskus. Jokaiselle alueelle laaditaan

hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka alueellinen sympäristökeskus

vahvistaa.

Seuraavassa esitellään Tampereen alueella sijaitsevat

11 luonnonsuojelualuetta: Ikuri-Kalkun Myllypuro,

Viikinsaari, Pyynikki, Peltolammi-Pärrinkoski,

Halimasjärvi, Sorilanlammi, Vattula, Palvajärvi-Koirajärvi,

Järvenpää-Majaketo, Paarlahden Isosaari sekä

uusimpina Iso-Kuhmo ja Tampereen kaupungin

omistama Ylöjärven Valkeekiven lahden purolehto.

Vattulan luonnonsuojelualueeseen saatiin v. 2003 huomattava

laajennusosa. Vuonna 1997 voimaan astunut

luonnonsuojelulaki antaa myös mahdollisuuden rauhoittaa

alue ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä.

Tälla menetelmällä on viime vuosina rauhoitettu yksitoista

tummaverkkoperhosniittyä. Lisäksi uudeksi

luonnonsuojelualueeksi on suunnitteilla Epilän Vaakkolammin

alue.

Vuoden 2003 loppuun mennessä Tampereella oli

luonnonsuojelualueita 229 hehtaaria, joka on 0.4 %

maapinta-alasta.

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan

ja Natura-ohjelmaan. Se rauhoitettiin luonnonsuojelulain

nojalla 26.10.1999 35,1 ha suuruisena

päätösnumerolla 1998L0220/251. Myllypuron puronvarsilehdot,

rinteet ja putoukset ovat esteettisesti ja

kasvistollisesti Tampereen kantakaupungin arvokkaimpia

luonnonalueita. Uoma on tosin ollut pahasti

roskaantunut ja alueella on järjestetty keväisin siivoustalkoita.

Puronvarsilehdolla on pituutta kolme kilometriä

ja sen tyypillisiä lajeja ovat kotkansiipi (Matteuccia

struthiopteris), (sorea)hiirenporras (Athyrium filix-femina),

mesiangervo (Filipendula ulmaria), käenkaali

(Oxalis acetosella), lehtovirmajuuri (Valeriana

sambucifolia), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), kevätlinnunsilmä

(Chrysosplenium alterniflorum) ja lehtopalsami

(Impatiens noli-tangere). Lisäksi alueella kasvaa

niukalti lehtopähkämöä (Stachys sylvatica), sini-

(Hepatica nobilis, mR) ja valkovuokkoa (Anemone nemorosa)

sekä haisukurjenpolvea (Geranium robertianum).

Merkittävin ja samalla huomiotaherättävin kasvi

on runsaana esiintyvä lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus),

jonka esiintymät ovat Pirkanmaan suurimmat.

Kämmekkäkasveista alueella kasvaa soikkokaksikkoa

(Listera ovata, R).

Linnusto

Puronvarsi on linnustollisesti merkittävä alue. Linnusto

on laskettu kahdesti, vuosina 1988 ja 1994. Alueella

laskettiin vuonna 1988 pesivän 30 lintulajia, yhteensä

145 reviiriä ja 1994 26 lajia/138 reviiriä. Linnuston

kokonaistiheydeksi saatiin yhdellä linjalaskennalla

952 paria/km2 (1988) ja 906 paria/km2 (1994). Suuri

lintutiheys johtuu sekä purolaakson rehevästä lehtokasvillisuudesta

että ns. reunavaikutuksesta (=erilaisten

habitaattien vaihtuma-alueella lintutiheydet ovat

useimmiten suurempia kuin habitaattien keskiosissa).

Purolaakso rajoittuukin molemmin puolin lähes koko

pituudeltaan pihamaihin, teollisuusalueisiin, joutomaihin,

hakkuuaukkoihin ja pensaikkoihin. Pajulintu

(Phylloscopus trochilus), räkättirastas (Turdus pilaris),

peippo (Fringilla coelebs), punakylkirastas (Turdus iliacus),

lehtokerttu (Sylvia borin), talitiainen (Parus ma-

1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Kasvillisuus

Lasse Kosonen

Myllypuron lehtoleinikkikasvustot ovat Pirkanmaan

laajimmat.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 11


Luonnonsuojelualueet

jor), mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja hippiäinen

(Regulus regulus) ovat alueen runsaimmat lajit. Lehtoja

mustapääkertun suuret populaatiotiheydet ovat

osoitus lehdon rehevyydestä. Kummankaan kesän laskennoissa

ei havaittu harvinaisia lajeja. Yhdellä laskentakerralla

harvinaisempien lajien yksittäiset parit

saattavat kuitenkin jäädä huomaamatta.

Hyönteistö

Myllypurossa elää roskaantumisesta huolimatta eräitä

mielenkiintoisia metsäpurojen vesiperhoslajeja. Näistä

merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmällä pidettävä

purosiilanen (Lype reducta, NT) ja purovainokas

(Rhyacophila fasciata, NT). Toinen alueellisesti

merkittävä vesiperhoslaji on koukkusirvikäs (Sericostoma

personatum).

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa:

Kalkun Myllypuro. - Tammerkoski 7/84: 4-6.

Lagerström, M. & Tast, N. 1988: Tampereen Ikuri-Kalkun

Myllypuron pesimälinnusto 1988. - Käsikirjoitus

ympäristövalvonnassa.

Peruskarttalehti 2123 06 D

1.1.2. Viikinsaari

Hämeen lääninhallituksen päätöksellä (päätösnumero

125/A231) 9.12.1994 perustettu Viikinsaaren luonnonsuojelualue

sijaitsee Pyhäjärven Viikinsaaressa,

noin 3,5 km päässä Tampereen keskusta-alueelta. Saaren

kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueen

osuus on 10,53 hehtaaria. Viikinsaari

on toiminut virkistysalueena jo viime vuosisadan

puolivälistä lähtien. Rakentaminen ja virkistystoiminta

ovat keskittyneet saaren itäosaan ja luonnonsuojelualue

sijaitsee saaren länsiosassa. Alueen sisäosaa

kiertää hiekoitettu kävelytie. Luontopolku seurailee

kävelytietä poiketen välillä saaren rehevään sisäosaan

ja rannan tuntumaan. Suojelualueen itäpää rajoittuu

jalkapallokenttään ja niittyyn.

Kasvillisuus

Viikinsaaren luonnonsuojelualue kuuluu eteläboreaaliseen

lehtovyöhykkeeseen, ns. vuokkovyöhykkeeseen,

jonka rehevintä ydinaluetta kutsutaan Etelä-Hämeen

lehtokeskukseksi. Viikinsaaren rehevyys perustuu Kokemäenjoen

vesistön eteläisten reittien savimaiden

viljavuuteen sekä kallioperän fylliittiin ja kiilleliuskeeseen,

joiden ns. kalkkivaikutus mahdollistaa kasvillisuuden

rehevät piirteet.

Alueella on laidunnettu karjaa ja korjattu heinää

siinä määrin, että aluetta määriteltiin jo 1880-luvulla

termillä “hoidettua puistoa”. Suojelualueella on ennen

rauhoitusta maisema- ja virkistystarkoituksessa harvennettu

pensaskerrosta sekä hakattu metsää. Toiminta

on kuitenkin ollut pienimuotoista ja se on kohdistunut

pääasiassa alueen reunaosiin. Kokonaisuutena

alueen kasvillisuus ja eläimistö ovat monipuolisia, eikä

ihmisen toiminta ole toistaiseksi köyhdyttänyt alueen

Lasse Kosonen

Viikinsaaren kotkansiipikasvustot ovat lähes miehenmittaisia.

12 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

monimuotoisuutta ja asemaa tärkeänä lehtona.

Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelualueen

puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksijakoinen.

Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa 70-90

-vuotiaita, yli 20 metriä korkeita kuusia ja koivuja.

Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tämän

kerroksen alla ja paikoitellen ylimmän latvuskerroksen

puuttuessa omina kuvioinaan kasvaa 10-

30-vuotias, pääosin kuusivaltainen kerros. Lahopuuta

alueella on niukasti, sillä tuulen kaatamia ja lahoavia

puita on korjattu polttopuuksi. Valtapuuston

muodostavat kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betula

pendula) ja hieskoivu (Betula pubescens). Mäntyjä (Pinus

sylvestris) kasvaa eniten lounaisrannan tuoreella

kankaalla. Saarella kasvaa myös kookkaita visakoivuja,

katajia (Juniperus communis) ja pihlajia (Sorbus

aucuparia) sekä haapoja (Populus tremula), jotka vanhoilla

niittyalueilla muodostavat yhtenäisiä haavikoita.

Pääasiassa rantojen tuntumassa kasvaa harmaa-

(Alnus incana) ja tervaleppää (Alnus glutinosa) sekä

tuomea (Prunus padus), jota löytyy myös saaren sisäosista.

Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pajulajit:

halava (Salix pentandra), raita (Salix caprea),

kiiltopaju (Salix phylicifolia), tuhkapaju (Salix cinerea)

ja mustuvapaju (Salix myrsinifolia). Sisäosien

rehevissä lehdoissa kasvaa muutamia metsälehmuksia

(Tilia cordata) ja lisäksi saarelta löydettiin kynäjalavan

(Ulmus laevis, R, VU) taimi vuonna 1989.

Puustoa on hakattu alueen lounaisosassa ja luoteiskärjessä.

Kumpikin hakkuuala on noin 0,1 ha:n suuruinen

ja tällä hetkellä niissä kasvaa lehtipuuvaltaisia,

noin 2 m korkeita taimikoita. Pensaskerroksen muodostavat

paatsama (Rhamnus frangula), terttuselja

(Sambucus racemosa) ja koiranheisi (Viburnum opulus),

joita kasvaa tasaisesti alueen lehto-osissa. Alueella

esiintyy myös lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum),

mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksen

kasveja.

Viikinsaaren luonnonsuojelualue voidaan jakaa

kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen alkaen alueen sisäosista

ja päätyen rantaosiin: (1) rehevä kuusivaltainen

lehto, jota luonnehtivat lehtoimikkä (Pulmonaria

obscura, mR) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis), (2)

vaihteleva, osin kultturilajistonkin sävyttämä tuore

lehto, jossa kasvaa vaateliaita lehtokasveja, (3) saniaislehto,

(4) koivuvaltainen kuiva lehto, jota luonnehtivat

nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja kevätlinnunherne

(Lathyrus vernus, mR), (5) haapa- ja

harmaaleppävaltainen viljely- ja laidunkäytössä ollut

alue, jossa kasvaa lehto- ja kulttuurikasveja sekä (6)

tuore ja lehtomainen kangas.

Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilokasvilajia.

Näistä arviolta 150 on saaressa alkuperäisiä

ja loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen

mukana. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut ihmisen

toiminnan lisääntyessä runsaammin kasvupaikkoja,

osa lajeista on taas kärsinyt toiminnasta. Vain yhden

alkuperäiskasvin tiedetään varmasti hävinneen

saarelta - kaiheorvokin (Viola selkirkii).

Viikinsaaren suojelualueen runsaslajisimpia alueita

ovat sisäosan lehdot. Vaateliaimmista lehtokasveista

alueella kasvavat mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä

(mR), soikkokaksikko (R), keltavuokko (Anemone ranunculoides,

UH-AL-P), lehtopähkämö ja mustakonnanmarja

(Actaea spicata). V. 1990 Tampereella harvinaista

nurmikaunokkia (Centaurea phrygia) todettiin

kasvavan muutamassa paikassa saarta ja v. 2000 löydettiin

saaresta näsiäntaimi (Daphne mezereum, mR).

Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kasvupaikoista

on löydettävissä mm. velholehteä (Circaea

alpina). Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikasvusto,

jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää ja mesiangervoa.

Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvillisuuskuvaa,

jolloin varsinkin käenkaalin osuus kenttäkerroksen

kasvillisuudesta nousee.

Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäytössä

ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- ja

kulttuurikasveja. Paikan rehevyydestä ja kosteudesta

kertovat mm. hiirenporras ja kevätlehtoleinikki (Ranunculus

fallax).

Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuoreen ja lehtomaisen

kankaan rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypillisiä

kangasmaiden kasveja. Rannan kivikkoisessa ja

niukkalajisessa elinympäristössä kasvaa 28 kasvilajia,

joista yleisimpiä ovat rantakukka (Lythrum salicaria),

myrkkykeiso (Cicuta virosa), helpi (Phalaris arundinacea),

luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), viiltosara

(Carex acuta) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora).

Pienenä erikoisuutena lähellä uimarantaa kasvaa

pieni keltanokitkeröesiintymä (Picris hieracioides).

Sienistö

Viikinsaaren sienistöstä tunnataan vain hajahavaintoja.

Eri puulajien kanssa sienijuurta muodostavia mykorritsasieniä,

esim. rouskuja, haperoja (mm. Pirkanmaalla

melko harvinainen nokihapero (Russula albonigra),

tatteja ja vahveroita kasvaa saaressa runsaasti.

Lahoavan puuaineksen vähyyden vuoksi merkittävää

lahottajasienilajistoa on löydetty varsin niukasti. Vanhojen

metsien lajina pidettyä ruostekääpää (Phellinus

ferrugineofuscus, NT) löytyi saaren sisäosista kaatuneesta

kuusesta 1970-luvun puolivälissä. Muusta

puulla kasvavasta lajistosta mainittakoon tuoksuhelokka

(Pholiota heteroclita).

Saaresta on löydetty muutamia Pirkanmaalle uusia

sienilajeja, joita voidaan pitää harvinaisina koko Suomessa.

Uutena suomalaisena lajina löydettiin kävelytien

reunasta ruohikosta saravinokas (Melanotus phillipsii).

Saaren länsipään sekametsästä, luontopolun

vierestä on kahtena vuonna löydetty savukärpässienen

(Amanita spissa) esiintymä, joka on Suomen pohjoisin

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 13


Luonnonsuojelualueet

ja toinen Pirkanmaan kahdesta kasvupaikasta. Syksyllä

1993 luonnonsuojelualueeseen rajautuvalta niityltä

löytyivät Pirkanmaan ensimmäiset nurmituhkelot

(Vascellum pratense, NT). Pirkanmaalle uusi laji oli

myös syksyllä 1993 saaren länsipäästä löytynyt harvinainen

kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites) ja 1998

löydetty valkosahaheltta (Lentinellus auricula, NT).

Linnusto

Viikinsaaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalaisesta

peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikkusieppo

(Ficedula parva, Ldir, NT), josta on pesimäkautena

havainto poikueesta 1996 ja varoittelevasta

parista vuodelta 1999. 2000-luvulla lajia ei ole enää

paikalla havaittu. Ns. vaateliaita lajeja saarella edustaa

mustapääkerttu. Vuoden 1991 takseeraus tapahtui

melko varhain - touko-kesäkuun vaihteessa - mikä ei

anna todellista kuvaa myöhäisten muuttolajien kuten

mustapääkertun, lehtokertun ja punavarpusen (Carpodacus

erythrinus) todellisista parimääristä. Näiden lintujen

parimäärien selville saamiseksi linnut olisi takseerattava

kesäkuun puolessa välissä.

Saarella havaittiin vuonna 1991 kaikkiaan 30 lintulajin

muodostaneen 121 reviiriä. Peippo, pajulintu,

räkättirastas, talitiainen, sinitiainen (Parus caeruleus) ja

sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) olivat alueen runsaimpia

lajeja. Peippo ja pajulintu kattoivat yhdessä yli 40

% reviireistä. Kolopesijät, joita lajeista oli 9, muodostivat

24 reviiriä. Vuoden 1996 kesällä pesivien lintulajien

määrä oli pudonnut 25 lajiin, jotka muodostivat

86 reviiriä. Valtalajeilla (pajulintu, peippo, lehtokerttu,

sinitiainen ja viherpeippo) oli 57 % saaren pesimälinnuston

kokonaisparimäärästä. Vuoden 1996 takseerauksen

mukaan saaren kolopesijöiden kuten talitiaisen

kanta romahti lähes olemattomaksi vuoden 1991 takaisesta

tilanteesta. Suojelualueella ei ole linnunpönttöjä,

joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä sijaitseviin

pönttöihin, joita on saattanut olla vuonna

1996 vähemmän.

Viikinsaaren linnusto oli monipuolista ja sen kokonaisparitiheys

vuonna 1991 811 paria/km2 ja vuonna

1996 576 paria/km2. Kesällä 1996 Viikinsaaren

itäosan virkistysalueen pesimälinnuston kokonaisparitiheys

oli 431 paria/km2. Saaren pesimälinnusto on

saaren pinta-alan huomioon ottaen varsin monipuolinen,

mistä kielii melko korkea diversiteetti-indeksi

(2.76 vuonna 1996). Paritiheys on suurempi kuin millään

muulla viime vuosina takseeratulla Tampereen

suojelualueella tai suunnitellulla suojelualueella, lukuun

ottamatta Myllypuron paritiheysarviota, ja se

vastaa Etelä-Suomen parhaiden lintulehtojen paritiheyksiä.

Mainittakoon vielä, että kesällä 1996 saarella

pesi nuolihaukka (Falco subbuteo), joka vanhan

uhanalaisuusluokituksen (ennen vuonna 2001 uusittua)

mukaan kuului uhanalaisiin lajeihin. Nuolihaukan

on havaittu esiintyvän alueella säännöllisesti, vaikkakin

se pesinee toisinaan viereisessä Lehtisaaressa.

Myös lehtopöllö on 1990-luvulla pesinyt saaressa ja

1950-luvulla jopa varpuspöllö.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1989: Luontopolkuopas,

Viikinsaari. - Moniste Ympäristövirastossa.

Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1990: Tampereen Viikinsaaren

kasvisto ja kasvillisuus. - Tampereen kaupungin

ympäristönsuojelutoimiston julkaisu 3/90. 16 s.

Lagerström, M. 1996: Tampereen Viikinsaaren pesimälinnusto

1991 ja 1996. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa.

Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:

Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja

Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus

ympäristövalvonnassa.

Kosonen, L. 1992: Eteläisiä sienilajeja Pirkanmaalla. - Sienilehti

44: 135-137.

1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue

Kaarilan kartanon historia Vaakkolammi-Likokallion

alueella ulottuu satojen vuosien päähän. Alueen alkuperäiseen

kasvillisuuteen onkin vuosisatojen kuluessa

sekoittunut runsaasti kulttuuriperäistä lajistoa. Vanhaa

kulttuurimaisemaa on alueella lyhytnäköisesti ja ratkaisevasti

turmeltu rakentamalla taloja heti järven

etelärantaan ja kartanomiljööseen. Kulttuurilajistoa

ovat mm. keltamo (Chelidonium majus), jalokiurunkannus

(Corydalis nobilis), punakoiso (Solanum dulcamara),

nokkosvieras (Cuscuta europaea, UH-AL-P),

jättipalsami (Impatiens grandulifera) ja törrösara (Carex

muricata). Harvinaisuuksista Likokallion itäpuolella

kasvaa jänönsalaattia (Mycelis muralis). Rannoilla

kasvaa runsaasti nevaimarretta (Thelypteris palustris).

Muuta luonnonvaraista lajistoa ovat valko- ja keltavuokko

(UH-AL-P), kevätlinnunsilmä, lehtopalsami,

lehtokorte, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Kaarilan

kartanon alueella ovat Tampereen suurimmat

lehmus- ja vaahterayksilöt. Erikoisuutena kohteella

kasvaa harmaa- ja tervalepän risteymää (Alnus glutinosa

x incana). Itse järvestä on kerätty 1900-luvun alussa

piilovesiherne (Utricularia stygia), laji jota tuolloin

vielä ei tunnettu tieteelle ja on määritetty vasta lähes

sata vuotta myöhemmin. Paikka on ainoa Pirkanmaalta

tunnettu. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös

Likokallio, lehtomaisen kasvillisuuden peittämä jylhä

muodostelma järven itäpuolella. Likokalliota on sanottu

myös Liittokallioksi, mikä viittaa sen käyttöön

jo esihistoriallisena aikana käräjöintipaikkana. Likokallion

sammallajistoa tutkittiin kesällä 2002 tutkimuskohteena

kallion seinämät ja lohkareet. Merkittävimmät

löydökset olivat taljaruostesammal (Anomodon

attenuatus), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum)

ja vuoririippusammal (Neckera oligocarpa). Taljaruos-

14 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

reää koivuakin. Elinympäristö saattaisi jopa sopia valkoselkätikan

pesintään. Alue kuuluu myös pikkutikan

(Dendrocopos minor, VU) elinpiiriin ja itse lammella on

viime vuosina pesinyt liejukana (Gallinula chloropus).

Iidesjärven ohella Vaakkolammi on Pirkanmaan ainoita

liejukanan pesimispaikkoja. Aluetta on esitetty

rauhoitettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoituspäätös

tultaneen antamaan vuoden 2004 aikana.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1974: Järvi Tampereen maisemassa - Vaakkolammi.

- Tammerkoski 36(9): 12-13.

Kääntönen, M. 1990: Tampereen Gaddin lehmus (Tilia cordata) -

Suomen suurimpia - Talvikki 14: 64-67.

Kääntönen, M. 2001: Tampereen Kaarilan Vaakkolammen

eteläpuolen ja lounaisrinteen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki

25:54-67.

Peruskarttalehti 2123 09

1.1.4. Pyynikki

Hannu Kettunen

Kuvan valkoselkätikkanaaras viihtyi

tovin Vaakkolammin eteläpuolen lahopuumetsässä.

tesammalta esiintyy vain paikoin Etelä-Suomen lehtokallioilla.

Kivikutri- ja vuoririippusammal ovat kohtalaisen

harvinaisesti esiintyviä lehtokallioiden lajeja,

joista jälkimmäinen yleistyy pohjoista kohti. Muuta

alueen huomionarvoista lehtoisuutta ilmentävää lajistoa

ovat ketohavusammal (Abietinella abietina), koukkusuikerosammal

(Brachythecium reflexum), rihmahiirensammal

(Bryum flaccidum), kujanneviuhkasammal

(Homalia trichomanoides), vemmelvaskisammal (Pseudoleskeella

nervosa) ja sirohavusammal (Thuidium assimile).

Vaakkolammin eteläpuolella Likokallion viereisessä

lehtimetsässä vieraili Suomessa uhanalainen valkoselkätikka

(Dendrocopos leucotos, Ldir, eR, CR) tammi-maaliskuussa

v. 2000. Laji viihtyy vanhoissa lehtimetsissä,

lahoa lehtipuuta sisältävissä metsissä ja erityisesti

koivikoissa. Vaakkolammin metsä on harmaaleppävaltaista,

vaikkakin seassa on runsaasti lahoa jä-

Pyynikin luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on

49,62 hehtaaria, on perustettu 6.5.1993 lääninhallituksen

päätöksellä 94/A231.

Pyynikin harju Tampereen keskustan länsipuolella

kuuluu osana yli 200 km pitkään harjujaksoon, joka

alkaa Salpausselältä Kosken ja Lammin pitäjien kohdalta

ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaanpäähän

saakka. Tampereella samaan harjujaksoon

kuuluvat Epilänharju, Vilusenharju, Kalevankangas ja

Pispalan harju. Korkeimmillaan Pyynikinharjun lakiosa

on 80 metriä Pyhäjärven pinnan yläpuolella ja 160

metriä merenpinnan yläpuolella; sitä pidetään maailman

korkeimpana soraharjuna. Harju on Pyhäjärven

ja Näsijärven välinen vedenjakaja, joten se toimii myös

merkittävänä maiseman jäsentäjänä. Vuonna 1993

Pyynikin harju valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksi

maisemanähtävyydeksi.

Pyynikki on tamperelaisille ja etenkin keskustassa

asuville tärkeä lähivirkistysalue, joten alueen ulkoiluun

ja virkistyskäyttöön kuuluva varustus on monipuolinen:

ulkoilureittejä, merkitty luontopolku, näkötorni

kahviloineen, penkkejä, roska-astioita ja kuntoilukatos.

Alueelle on v. 2003 hyväksytty metsänhoitosuunnitelma.

Kasvillisuus

Pyynikin metsätyypit vaihtuvat ylhäältä alas siirryttäessä

lakialueen kuivista kanervatyypin kangasmetsistä

mustikkatyypin tai käenkaali-mustikkatyypin kangasmetsiin.

Pyynikin erityispiirteitä lisäävät harju-, kallio-

ja lehtokasvillisuusalueet. Putkilokasvilajiston

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 15


Luonnonsuojelualueet

runsaus (325 lajia vuonna 1973) kertoo kulttuurilajien

huomattavasta osuudesta. Vähälukuista harjukasvillisuutta

edustavat kahden metrin kasvustona kasvava

sarjatalvikki (Chimaphila umbellata), kanervisara

(Carex ericetorum), hietaorvokki (Viola rupestris), mäkivirvilä

(Vicia tetrasperma, UH-AL-P) ja

(harju)häränsilmä (Hypochoeris maculata). Kesäteatterin

läheltä on löydetty myös lähteikkö- ja lehtokasvillisuutta

kuten hetekaali (Montia fontana) ja lehtoleinikki.

Huomion arvoisia ovat Varalaan päin olevilla

kallioilla kasvava kalliohatikka (Spergula morisonii) ja

tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), joka syksyllä

2003 kasvoi niukkana mättäänä. Erityisesti kannattaa

mainita Pyynikin erikoisuutena harvinainen ja

yhä harvinaistuva kesämaitiainen (Leontodon hispidus,

UH-AL-E), joka vielä vuonna 2003 sinnitteli paikallaan

muutaman kukkimattoman yksilön voimin. Vuoden

2002 kesällä uusina lajeina löydettiin mäntykukka

(Monotropa hypopitys) ja harajuuri (Corallorhiza trifida).

Varalan mutkan kalliolla kasvaa harvinaista pahtanurmikkaa

(Poa glauca, UH-AL) ja harvinaisimmista

sammalista mainittakoon taljaruostesammal ja

vuoririippusammal.

Pyynikillä kasvaa 130-200-vuotias järeä mäntymetsä,

jonka seassa on muutama pienialainen 40- ja

60-70-vuotias metsikkö sekä nuorempia taimikoita.

Kuusta kasvaa vain kallioalueen länsipuolella. Eteläpuoleisilla

alarinteillä kasvaa lehtipuita: vaahteroita

(Acer platanoides), pihlajia ja harmaaleppiä. Koivua

kasvaa harjualueella hyvin vähän. Puiden pituus vaihtelee

sijaintipaikan korkeuden mukaan. Pyynikin alarinteillä

puut ovat 26-28 m pitkiä, mutta ylärinteillä

hieman lyhyempiä, 16-18 m pitkiä. Vanhoissa männyissä

kasvaa kohtalaisesti melko harvinaista männynkääpää

(Phellinus pini). Kova kulutus on syönyt harjun

pintamaata ja heikentänyt vanhan männikön elinvoimaa.

Lisäksi eroosio valuttaa maata harjun rinteiltä.

Linnusto

Luonnonsuojelualueella pesi vuonna 1993 kaikkiaan

23 lintulajia. Valtalajeja olivat pajulintu, peippo, räkättirastas,

leppälintu (Phoenicurus phoenicurus, V),

talitiainen ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Leppälintu

(V) esiintyy Pyynikillä melko runsaana, koska

alue on pääosiltaan kuivaa kangasta. Aluskasvillisuutena

on kuitenkin useimmiten lehtipuupensaikkoa,

mikä selittää pajulinnun ja sitä harvinaisemman sirittäjän

runsauden. Ainoa alueella tavattu vaateliaampi

lehtolaji, mustapääkerttu, pesi ns. Thermopyleen

solan lehdossa.

Lisätietoja:

Seppälä, J. 1993: Pyynikin hoito- ja käyttösuunnitelma. -

Tammerkoski 5/93: 4-5.

Lagerström, M. 1993: Tampereen Pyynikin luonnonsuojelualueen

pesimälinnusto 1993. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Lahtonen, T. 2003: Lisätietoja Tampereen Pyynikin kasvistosta. -

Talvikki 27: 56-69.

Kääntönen, M. 1974: Tampereen Pyynikin kasvillisuus ja kasvisto.

- Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 50: 45-65.

Peruskarttalehti 2123 09 D

Lasse Kosonen

Pyynikillä kulkijaa pyritään ohjaamaan opastein.

16 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski

Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, jonka

pinta-ala on 31,39 ha, sijaitsee Tampereen eteläisissä

Sarankulman ja Peltolammin kaupunginosissa. Alue

on perustettu 26.8.1992 läänin päätöksellä 174/A231.

Rauhoituksen tarkoituksena on ollut säilyttää

maakunnallisesti arvokkaan lehdon kasvillisuus ja

eläimistö sekä Myllyojan ja Pärrinkosken rauhallinen

ja viihtyisä maisema. Peltolammin alue kuuluu ns.

Etelä-Hämeen lehtokeskukseen, jollaisia lehtoalueita

on Tampereella jäljellä enää muutamia. 1960-luvulla

alkaneet ulkoilu- ja virkistyskäyttö näkyvät alueen lievänä

kulumisena ja roskaantumisena.

Peltolammiin laskee Sääksjärvestä lähtevä Multipuro

ja Peltolammista lähtee Pyhäjärveen Myllyoja,

joka myöhemmin muuttuu Härmälänojaksi. Myllyojan

putous, Pärrinkoski, sijaitsee rautatien länsipuoleisella

alueella. Suojelualueella on lisäksi kaksi lähdettä.

Peltolammin seutu on melko tasaista; Pärrinkosken

kohdalla pudotusta tulee yläputouksen osalle 12 m ja

alaputouksen osalle 7 m, jos rajana pidetään puron suvantokohtaa.

Kasvillisuus

Alueen metsiköt ovat pääasiassa lehtoja, mutta osittain

myös kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Alueella

kasvaa metsälehmusta ja vaahteraa, jotka ovat keskeisiä

lehtometsän puulajeja, haapaa, raitaa, pihlajaa, tuomea,

koivua, harmaa-ja tervaleppää sekä kuusta. Ihmisen

mukanaan tuomia lajeja ovat siperianlehtikuusi

(Larix sibirica) ja siperianpihta (Abies sibirica).

Pensaskerroksen vaateliaista lehtolajeista Peltolammilla

kasvavat pähkinäpensas (Corylus avellana, UH-

AL-P), näsiä (mR), lehtokuusama, taikinamarja (Ribes

alpinum) ja koiranheisi. Alueelta on tavattu yli 300 putkilokasvilajia.

Suojelun kannalta arvokkaita kenttäkerroksen

kasveja ovat mm. jalkasara (Carex pediformis,

UH-AL-P), keltasara (Carex flava), lehtoimikkä (mR),

lehtomatara (Galium triflorum), lehtoleinikki, soikkokaksikko

(R), humala (Humulus lupulus) ja kaiheorvokki

(V). Vankkasaraa (Carex riparia, NT) kasvoi aiemmin

Helsinki-Tampere -radan varressa, jossa sen kasvupaikka

on tuhoutunut rataa oikaistaessa. Tästä syystä

kasvustoa siirrettiin luonnonsuojelualueen puolelle Arranmaan

alueelle, jossa se näyttää menestyvän. Myllyojan

luusuassa kasvaa ryhmä todennäköisesti vankkasaran

ja pullosaran välistä harvinaista risteymää. Alueen

pohjoisrajalla kasvaa pieni esiintymä mäntykukkaa

(Monotropa hypopitys). Vuonna 1991 mäntykukkien

joukosta löytyi kaksi kokopunaista versoa - kenties ensimmäistä

kertaa Suomessa Alueen luoteisosan ns.

Kala-Pirkan lammikoilta on löydetty myös isovesirikkoa

(Elatine alsinastrum, VU), jonka suojelemiseksi

suojelualueen rajaustakin muutettiin.

Lasse Kosonen Lasse Kosonen

Sienistö

Alueen sienistöä tunnetaan puutteellisesti, mutta joitakin

yleispiirteitä voidaan havaita. Pärrinkoskella

kasvaa vaateliaita lehtosieniä kuten punamaljakasta

(Sarcoscypha austriaca), täplärisakasta (Inocybe maculata),

kultahaperoa (Russula aurea), aprikoosihaperoa

(Russula risigallina), lehtorouskua (Lactarius bertillonii),

jauheukonsientä (Cystolepiota sistrata), jalohelokkaa

(Pholiota elegans) ja anishaprakasta (Psathyrella

mucrocystis, NT, löydetty vain muutamasta paikasta

Vankkasaraa siirrettiin radanoikaisun tieltä luonnonsuojelualueelle,

missä se kukkii menestyksellisesti (yläkuva).

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 17


Luonnonsuojelualueet

Suomesta) sekä tyypillisiä syksyn lehtosieniä - suppilohaperoa

(Russula delica) ja retikkavalmuskaa (Tricholoma

album) - joiden esiintymät ovat runsaita. Lepikoissa

kasvaa harvinainen lepäntatti (Gyrodon lividus).

Kääpälajistosta mainittakoon alueen haavoilla kasvava

eteläinen lehtolaji, risukarakääpä (Junghuhnia nitida).

Alueelta on löydetty myös tieteelle tuntemattomia ja

huonosti tunnettuja kotelosieniä. Pärrinkoskesta on

löydetty lahopuulla kasvava Phomatospora moravica ja

lahoavilta taulakääviltä hiljattain tieteelle kuvattu Wegelina

polypori. Tieteelle tuntemattomia lajeja edustavat

pajunoksilla kasvava Habrostictis sp. ja talvikin lehdillä

kasvanut kotelomaljainen.

Linnusto

Pesiviä ja pesimäaikaisia lajeja on tavattu Peltolammin-Pärrinkosken

luonnonsuojelualueella 31. Alueen

valtalajeja ovat peippo, pajulintu, räkättirastas, sirittäjä

ja lehtokerttu, jotka ovat tyypillisiä lehtolajeja. Harvalukuisempia

lehtolaulajia edustavat mustapääkerttu

ja harvinainen mutta alueella silloin tällöin esiintyvä

kultarinta (Hippolais icterina). Pikkusieppo (Ldir, NT)

on pesinyt alueella 1950-luvulla ja 1980-90-luvuilta

sieltä on tehty lukuisia havaintoja. Viimeksi se on tavattu

alueelta vuonna 1999 ja 2002, joten säännöllinen

pesintä voi olla mahdollista. Kololintujen määrä on

pieni, mikä johtuu siitä, että ennen suojelupäätöstä

puustoa kehitettiin kuusivaltaiseksi eikä kolopuita ole

vielä ehtinyt syntyä alueelle kovinkaan paljon. Alueella

on pesimäaikaan tavattu harvinainen nokkavarpunen

(Coccothraustes coccothraustes, NT). Edellä mainittujen

lajien lisäksi alueella pesivät mm. punarinta

(Erithacus rubecula), harmaasieppo (Muscicapa striata),

rautiainen (Prunella modularis), laulurastas (Turdus

philomelos), pensas- (Sylvia communis) ja hernekerttu

(Sylvia curruca), tiltaltti (Phylloscopus collybita, VU) ja

punavarpunen. Kesällä 2003 lammella viihtyi laulujoutsenpariskunta

(Cygnus cygnus, Ldir, V).

Hyönteistö

Rehevä elinympäristö on tarjonnut edellytykset monipuolisen

perhoslajiston synnylle. Alue jakaantuu

useaan erilaiseen biotooppiin, joista tärkeimmät ovat

Myllyojan ja Pärrinkosken purolehdot, Peltolammin

eteläpään luhta-ja rantaneva, Jalanteenmäen lehtikuusilehto,

Sarankulman kosteat niityt ja koko alueen

runsaat lehtipuulehdot. Purolehdoissa kasvaa

muutamien harvinaisten perhoslajien ravintokasveja,

kuten mustakonnanmarjaa ja lehtopalsamia. Kosteikoilla

elävien perhosten kannalta merkittävin ja runsain

kasvi on leveäosmankäämi (Typha latifolia).

Alueen virkistys- ja ulkoilukäyttö ovat heikentäneet

useiden arvokkaiden lajien elinmahdollisuuksia. Peltolammilta

löytyy kuitenkin vielä joukko erikoisuuksia,

joita esiintyy vain paikoitellen Tampereella tai

ympäristökunnissa. Tällaisia ovat esimerkiksi palsamikenttämittari

(Xanthorrhoe biriviata), verkkomittari

(Eustromata reticulata), ohutsiipi (Nudaria mundana),

kuusamaliuskamittari (Trichopteryx polycommata)

ja ruskolampiyökkönen (Archanara algae).

Eräät uhanalaiset perhoslajit ovat kadonneet alueelta

ilmeisesti niittyjen umpeenkasvun seurauksena,

mutta myös lehtolajeja on hävinnyt. Alueen hoito- ja

käyttösuunnitelmassa onkin ehdotettu joidenkin

niittyjen entistämistä. Puronvarsilehdot ovat säilyneet

hyvin ja niiden säilyminen olisi jatkossakin turvattava.

Alueella on tavattu vuosien kuluessa yli 350 suurperhoslajia,

joista 20-30 arvellaan tällä hetkellä jo

kadonneen. Tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina,

eR, EN) aikaisemmin asuttamat puronvarsiniityt

ovat valitettavasti häviämässä tai jo hävinneet ja lajia

ei enää tavata alueella. Nunnamittaria (Baptria tibiale,

NT, V) tavattiin aikaisemmin Peltolammilla,

mutta laji on taantunut koko Hämeessä eikä esiinny

enää Peltolammillakaan. Laji elää kuusikkoisissa lehtokorvissa,

joista toukka löytää ravinnokseen mustakonnanmarjaa.

Muita mainittavia alueelta löydettyjä

lehtojen suurperhoslajeja ovat mm. tuominopsasiipi

(Fixsenia pruni), lehmuskiitäjä (Mimas tiliae), kiilakärsäyökkönen

(Herminia grisealis) ja idänritariyökkönen

(Catocala adultera).

Pikkuperhosia Peltolammin alueelta on löydetty

kaikkiaan noin 300 lajia. Harvinaisemmista pikkuperhosista

kannattaa mainita lillukalla toukkana elävä

Stigmella splendidissimella, pajulla elävät Phyllonorycter

salicicolellus ja P. connexellus, suoputkella elävä

Agonopteryx ciliella, mäkilehtolusteella (Brachypodium

pinnatum) elävä Elachista subocellea, lehtikuusella

elävä Zeiraphera griseana, lehmuksella elävä

Stigmella tiliae, käävillä elävät Nemapogon nigralbellus,

N. cloacellus ja N. variatellus, apilalla elävä Phyllonorycter

insignitellus sekä lehtokuusamalla ja paatsamalla

elävä Coleophora ahenella. Vesiperhosista

mainittakoon silmällä pidettäväksi luokiteltu purosiilanen

(NT), jota on tavattu Peltolammin purolta. Vesiperhosista

on havaittu Peltolammin ja Pärrinkosken

alueella yhteensä 64 Pirkanmaalle tyypillistä lajia.

Peltolammin sudenkorennot ovat etupäässä Pirkanmaalle

tyypillistä lajistoa. Liitokorento (Epitheca

bimaculata) on kuitenkin Etelä-Suomessa harvinainen

laji, jota on tavattu Pirkanmaallakin vain muutamista

paikoista. Kimalaisista ja loiskimalaisista alueella

elävät lähes kaikki Tampereen seudun lajit, sillä

elinympäristöt ovat monipuoliset ja kimalaisten suosimat

ravintokasvit yleisiä.

Peltolammin-Pärrinkosken alue on erinomainen

kohde luonnon opetus-, tutkimus- ja harrastuskäyttöön.

Alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa määri-

18 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

Lasse Kosonen

Halimasjärvelle ohjataan polkujen ja siltojen kautta.

tellyt hoitotoimenpiteet suorittaa ympäristövalvonta

yhteistyössä kiinteistötoimen kanssa. Alueella sijaitseva

pieneläinten hautausmaa on poistettu käytöstä.

Lisätietoja:

Hilden, J. 1960: Pieni Pärrinkoski, luonnontilassa oleva koski

Rukkamäessä. - Tammerkoski 22: 180-182.

Lagerström, M. & Parviainen, H. 1988: Tampereen Peltolammin-

Pärrinkosken suojelualueen pesimälinnusto 1989. - Käsikirjoitus

Ympäristövalvonnassa.

Lahtonen, T. 1989: Peltolammin alueen kasvillisuus. - Tampereen

kaupungin ympäristönsuojeluviraston julkaisu 5/90. 61 s.

Jokinen, A.& Kosonen, L. 1990: Vankkasara (Carex riparia)

Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 14: 51-52.

Lahtonen, T. 1990: Tampereen Peltolammin lehtoalueen

kasviluonnosta. - Talvikki 14(1): 41-50.

Seuranen, I., Piirainen, T. & Salokannel, J. 1996: Sarankulman

suurperhoshavainnot vuonna 1996. - Raportti

hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Söderholm, U. 1991: Punainen mäntykukka (Monotropa hypopitys

f. purpurascens) Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 15(2): 79-81.

Söderholm, U. 1992: Kuvaamattomia mikrosieniä. - Talvikki 16(1):

37-39.

Turunen, H. 1997: Peltolammi-Pärrinkosken suurperhoset 1997. -

Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Peruskarttalehti 2123 08 C ja D

1.1.6. Halimasjärvi

Luonnonsuojelualue sijaitsee noin 10 km Tampereen

keskustasta Atalan ja Kumpulan kaupunginosien välimaastossa

Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella. Alueen

pinta-ala on 14,5 hehtaaria ja luonnonsuojelualueeksi

se on perustettu läänin päätöksellä nro 146/

A231 1.6.1988.

Alue on luonteeltaan monipuolinen, sillä rajaukseen

kuuluu suuri osa Halimasjärven rantavyöhykkeestä,

kaksi pientä luonnontilaista suota, kallioalueita

jyrkänteineen, puroja, lähde, siirtolohkareita, pitkään

lähes koskemattomana ollut lehtomainen kuusimetsikkö

sekä maakunnallisesti arvokas monilajinen

ja rehevä lehto.

Kasvillisuus

Suojelualue on kokonaan metsän peitossa, tosin vajaa

neljännes metsästä on taimikkoa. Järven pohjoispuolella

sijaitsevan lehdon rehevämmässä osassa kasvaa koivujen,

haapojen ja leppien alla pensastona lehtokuusamaa,

taikinamarjaa ja vadelmaa (Rubus idaeus). Lajistoon

kuuluu erikoisuutena ruohokanukka (Cornus suecica).

Lehdon kuusten varjostamassa osassa kasvaa runsas

mustakonnanmarjakasvusto. Pohjoispuolen kallioilla

esiintyy kalliokasvillisuutta, jonka joukossa on jalkasaraa,

hietaorvokkia, tummaraunioista ja mäkivirvilää

(UH-AL-P). Järven itäpuoli on mustikkatyypin kuusikkoa.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 19


Luonnonsuojelualueet

Kaikkiaan alueelta on löydetty 220 putkilokasvilajia.

Monilajisuutta selittävät parhaiten kivilajit (gabro

ja dioriitti), jotka ovat kasveille suotuisia kasvualustoja.

Kasviston suojeluarvon kannalta merkittävintä on

lehtokasvien suuri lajimäärä. Kalliokasvien esiintyminen

lisää alueen suojeluarvoa ja merkitystä, samoin

pohjoista kasvistoainesta edustavan ruohokanukan

esiintyminen. Alueella kasvavat myös juolukkapaju

(Salix myrtilloides), lehtoimikkä (mR), lehto-orvokki,

kaiheorvokki (V), lehtokorte (Equisetum pratense) ja

lehtokuusama.

Sienistö

Alueen sienistöstä löytyy sekä ruokasieniä että erikoisuuksia.

Sienistön monipuolisuuteen vaikuttavat puuston

monipuolisuus ja melko runsas lahoava puuaines.

Harvinaisista lajeista voidaan mainita mm. nokirousku

(Lactarius lignyotus), tummajalkalapakka (Spathularia

rufa), tuoksusahaheltta (Lentinellus cochleatus), mustapahkajuurekas

(Collybia racemosa, NT), purorisakas

(Inocybe rivularis), sinityvirisakas (Inocybe calamistrata)

ja kimppuseitikki (Cortinarius turmalis).

Linnusto

Vuonna 1988 Tampereen lintutieteellisen yhdistyksen

tekemän selvityksen mukaan Halimasjärven luonnonsuojelualueella

tavattiin 27 eri lintulajia, joista valtalajeja

olivat peippo, pajulintu, punakylkirastas, punarinta,

lehtokerttu ja metsäkirvinen (Anthus trivialis).

Harvalukuisemmista lajeista mainittakoon rautiainen,

peukaloinen (Troglodytes troglodytes), mustapääkerttu

ja pyy (Bonasa bonasia, Ldir). Suojelualueen arvokkaimmat

lintulajit kesällä 1988 olivat metsäviklo

(Tringa ochropus) ja varpushaukka (Accipiter nisus).

Kesällä 1989 idänuunilinnulla (Phylloscopus trochiloides)

oli pysyvä reviiri järven itäpäässä. Tosin havaintoja

idänuunilinnusta on tehty alueella tämänkin jälkeen.

Alueella on havaittu myös parhaina vuosina

(esim. v 1999) kolme laulavaa pikkusieppoa (Ldir,

NT). Itse järvi ei kuulu luonnonsuojelualueeseen,

mutta vuosina 2002-03 järvellä pesi kaakkuri. Kokonaisuutena

luonnonsuojelualueen linnusto oli varsin

monipuolinen ja runsas. Halimasjärven luonnonsuojelualue

on myös soveliasta liito-oravan (Dir IV, VU, V)

elinpiiriä, joka onkin säännöllisesti pesinyt alueella.

Hyönteistö

Tampereen hyönteistutkijain seura ry teki alueella

vuosien 1991-1993 aikana selvityksen, jossa löydettiin

204 suurperhoslajia ja 156 pikkuperhoslajia.

Joukossa oli myös harvinaisia lajeja, jotka ansaitsevat

maininnan. Varsinaisen suojelualueen ulkopuolelta,

sähkölinjalta löytyi yksi tummaverkkoperhonen

(eR, EN), jonka esiintyminen ei liity luonnonsuojelualueeseen.

Harvinaisista lajeista alueella havaittiin

varjotupsukoi (Mompha terminella, NT),

Coleophora ahenella-pussikoi ja kuultomittari (Malacodea

regelaria). Velholehdellä toukkana elävä varjotupsukoi

sekä korpipaatsamalla tai lehtokuusamalla

elävä Coleophora ahenella ovat keskittyneet levinneisyydessään

lähinnä eteläisen Suomen lehtoalueille.

Lehtomaisesta kuusikosta havaituista pikkuperhosista

voidaan mainita myös Stigmella splendidissimella-kääpiökoi,

jota pidetään melko harvinaisena.

Halimasjärven varjoisissa ja kosteissa lillukkakasvustoissa

se kuitenkin esiintyi runsaana.

Mustakonnanmarjaa ravinnokseen käyttävistä perhoslajeista

alueelta on löytynyt konnanmarjamittari

(Eupithecia acteata).

Etelä-Hämeestä vain kerran aikaisemmin löytynyt

Olethreutes dissolutanus havaittiin rahkasammaleisessa

järven rannassa. Laji on levinneisyydeltään painottunut

Pohjois-Suomeen ja elää toukkavaiheessa sammalilla.

Vesiperhosista kannattanee mainita Pirkanmaalla vain

paikoittain esiintyvä purovainokas ja Oxyethira sagittifera,

joista ensimmäinen löytyi purosta ja toinen rahkaisesta

järvenrannasta.

Halimasjärven luonnonsuojelualueella elää myös

lahopuita ja kääpiä ravinnokseen käyttäviä pikkuperhoslajeja,

mm. Montescardia tessulatella, Nemapogon

cloacellus, Archinemapogon yildizae, Schiffermuelleria

stipella ja Nemaxera betulinella. Jotta tämänkaltainen

lajisto lisääntyisi alueella, tulisi lahopuuston antaa

kehittyä vapaasti. Muissakin hyönteisryhmissä ja erityisesti

kovakuoriaisissa on lahopuilla eläviä lajeja,

joiden elinmahdollisuudet ovat heikkenemässä metsänhoidon

myötä. Siksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella

tulisikin turvata lahopuuta sisältävien

metsälaikkujen säilyminen ja syntyminen.

Halimasjärven alue on ensisijaisesti luonnonsuojelualue,

mutta soveltuu myös opetuskohteeksi, luonnon

tutkimiseen ja ulkoiluun. Alueelle on helppo päästä

kaupungin busseilla ja vaikka virallisia ulkoilureittejä

ei alueella olekaan, useat polut helpottavat liikkumista.

Vuonna 2000 uusittiin alueen pitkospuut. Ilkivalta

on vaikeuttanut alueen rakenteiden ylläpitoa.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1983: Halimasjärven lehto - tärkeä suojelukohde. -

Tammerkoski 46:8-9.

Kääntönen, M. 1990: Tampereen Halimasjärven

luonnonsuojelualueen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki 14(2): 97-

117.

Lagerström, M., Kosonen, L. & Lähdeaho, P. 1988: Tampereen

Halimasjärven luonnonsuojelualueen pesimälinnusto 1988. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Peruskarttalehti 2123 12 C

20 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1.1.7. Sorilanlammen katajaketo

Aitolahden Sorilanlammen etelärannalla sijaitseva katajaketo

on pinta-alaltaan 0,7 hehtaaria. Luonnonsuojelualueeksi

se on perustettu 7.5.1990 lääninhallituksen

päätöksellä 87/A231.

Rauhoituksen tarkoituksena on ollut suojella ketoa,

jonka rantarinteessä kasvaa kymmeniä isoja katajia.

Alue on lisäksi maisemallisesti edustava. Luonnonsuojelupiiri

raivasi alueelta lehtipuuvesaikkoa ja

kuolleita katajia elokuussa 1990.

Peruskarttalehti 2123 12 D

1.1.8. Vattula

Vattulan luonnonsuojelualue sijaitsee Tampereella entisen

Aitolahden kunnan alueella noin 20 km Tampereen

keskustasta koilliseen. Se kuuluu Tampereen kaupungin

omistamaan tilaan (Vattulanmaa RN:o 24)

Vattulan kylässä. Tila, joka on pinta-alaltaan peräti 4,5

km 2 , muodostaa ns. Kintulammen retkeilyalueen. Itse

suojelualue on tilan laidalla ja on Tampereen kaupungin

hakemuksesta rauhoitettu 30.9.1959 säästömetsäksi

lääninhallituksen päätöksellä nro 1453/VI ja se

on Tampereen ensimmäinen luonnonsuojelualue.

Suojelualueen pinta-ala on 15,7 hehtaaria ja sen hoidosta

vastaa Tampereen kaupungin ympäristövalvonta.

Vuonna 2002 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikkö

teki aloitteen luonnonsuojelualueen laajentamisesta

idän ja koillisen suuntaan 45.3 ha:lla,

minkä ympäristölautakunta hyväksyi joulukuussa

2002 ja ympäristökeskus teki siitä päätöksen 2003

päätösnumerolla 2000-L-190-251.

Vattulan luonnonsuojelualueen puustoon kuuluvat

merkittävänä osana elävän puun ohella lahot ja kuolleet

puut. Noin 800 m pitkä ja 200 m leveä aarnimetsä

muodostuu jyhkeistä kuusista, männyistä ja osin

myös hieskoivuista. Pisimmät kuuset lähentelevät 40

metriä, tosin suurimman kuusen ympärysmitta on

vain 206 senttiä. Alueella on lisäksi kilpikaarnaisia

mäntyjä, joista paksuimman ympärykseksi on mitattu

225 senttiä.

Kasvillisuus

Kasvistoltaan alue on verraten niukkaa johtuen happamista

kivilajeista, kvartsi-ja granodioriitista, jotka

kattavat ko. ylänköalueen lähes kauttaaltaan. Vuonna

1992 tehdyssä kartoituksessa alueelta löytyi vain 66

putkilokasvilajia. Lajistoon ei sisälly uhanalaisia tai

harvinaisia lajeja. Lajiston niukkuutta selittää myös

ihmistoiminnan vähäisyys, minkä johdosta alueella ei

kasva kulttuuriperäisiä kasveja. Vanhojen metsien jäkälä,

korpiluppo (Alectoria sarmentosa) on alueella runsas.

Vaikuttaa siltä, että aluetta ei ole laidunnettu ollenkaan,

vaikka paimenten tiedetään muinoin kokoontuneen

ennen kirkonmenoja itäpäässä sijaitsevalla

ns. Kirkkokivellä. Mainittakoon vielä, että Vattula

on sienistöltään hieno alue, josta löytää paljon mm.

Lasse Kosonen

Vattulan luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti erilaisia ruokasieniä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 21


Luonnonsuojelualueet

ruokasieniä. Elokuussa 2002 alueelta löydettiin yövilkan

lehdiltä yövilkanruostetta (Uredo goodyerea), jota

Suomesta on löydetty vain parikymmentä kertaa aiemmin.

Vuonna 2003 löytyi lajin toinenkin kasvupaikka.

V. 2003 alueelta löydettiin Suomen viides

rahkahaprakas (Psathyrella sphagnicola). Alueelta on

löydetty joitakin vanhan metsän kääpälajeja, kuten

aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), ruostekääpä,

NT , kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), männynkääpä

ja riukukääpä (Phellinus viticola).

Linnusto

Kesällä1992 alueella tavattiin 16 lintulajia. Valtalajeja

olivat peippo, tiltaltti (VU), hippiäinen, puukiipijä,

pajulintu ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra). Alueella

on lahopökkelöitä vähän, joten pienten kololintujen,

kuten tiaisten ja kirjosiepon, määrät olivat pieniä.

Alueen linnustollista arvoa nostavat kolopesijät:

varpuspöllö (Glaucidium passerinum, Ldir, V), viirupöllö

(Strix uralensis, Ldir) ja palokärki (Dryocopus

martius, Ldir). Aikaisempina vuosina alueella on havaittu

myös metsoja (Tetrao urogallus, Ldir, NT, V),

jonka soidinpaikkoja on lähistöllä runsaasti. Linnuston

kokonaisparimäärä oli 248 paria/km 2 , joka on

muihin pirkanmaalaisiin biotooppeihin verrattuna alhainen

(esim. Viikinsaaressa 1210 paria/km 2 ja Ikurin

Myllypurolla 952 paria/km 2 ). Alueen lähistöllä pesii

myös mehiläishaukka.

Hyönteistö

Tampereen hyönteistutkijain seura teki vuoden 1997

kesällä selvityksen alueen kovakuoriaislajistosta, joille

tärkeitä lahoavia maapuita ja kääpiä on alueella jonkin

verran. Tutkimuksessa löytyi 150 kovakuoriaislajia,

mikä ottaen huomioon alueen karuuden ja pienuuden

on kohtalainen. Jatkotutkimus saattaisi kuitenkin jopa

kaksinkertaistaa lajimäärän, ja monia merkittäviäkin

lajeja voi vielä löytyä, koska ne ovat usein vähälukuisia

ja satunnaisesti tavoitettavia. Tutkimus ei paljastanut

ikimetsien suuria harvinaisuuksia vaan tavanomaisempaa

vanhojen metsien indikaattorilajistoa. Toki

löytyi joitakin harvinaisuuksiakin. Havaittuja vanhojen

metsien indikaattorilajeja ovat mm. liekokurekiitäjäinen

(Platynus mannerheimii), Agathidium confusum

ja A. arcticum, helyhaaskavaajakas, Ampedus erythrogonus,

ruskopehkiäinen (Ostoma ferruginea), liekohärö

(Dendrophagus crenatus), Hallomenus binotatus ja Xylita

laevigata. Useimmat näistä elävät toukkavaiheessa

kuolleessa tai kuolevassa puuaineksessa. Edellisten lisäksi

mainittavia kovakuoriaislajeja alueelta ovat Agapus

wasastjernae, Leiodes inordinata, Mycetoporus laevicollis,

Bolitobius cingulatus ja Bibloporus bicolor, joista

osa suosii vanhoja metsiä. Näistä Mycetoporus laevicollista

ei ole löytynyt valtakunnallisestikaan kuin muutamia

kertoja eli se on yksi Vattulan vanhan metsän

helmiä.

Muusta hyönteisfaunasta saatiin myös vuoden

1997 tutkimuksessa tietoa, mm. kaksi latikkalajia Aradus

depressus ja A. betulinus. Lisäksi alueelta havaittiin

melko harvinainen Vespula austriaca -ampiainen ja

perhosista pohjankuutäplä (Cosmotriche lobulina).

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1987: Vattulan metsä - arvokas

luonnonsuojelualue. - Tammerkoski 8/87: 7-8.

Lahtonen, T. 1993: Tampereen Vattulan luonnonsuojelualueen

kasvisto. - Talvikki 17(1): 40-47.

Lagerström, M., Lievonen, T. & Mäkelä, R. 1992: Tampereen

Vattulan luonnonsuojelualueen ja Nokian Pitkäniemen

“Hevoshaan” pesimälinnustot 1992. - Käsikirjoitus

ympäristövalvonnassa.

Seuranen, I. 1995: Peltolammin suurperhoset. - Raportti

hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1995

Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.

Valtonen, P. & Salokannel, J. 1997: Vattulan ls. alueen

kovakuoriaistutkimus. - Raportti hyönteisseurannasta

Tampereella 1997 Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.

Peruskarttalehti 2124 10 C

1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi

Teiskon Savonkylässä Palva- ja Koirajärven välissä sijaitseva

luonnonsuojelualue on perustettu 7.2.1992

läänin päätöksellä 25/A231. Alueen pinta-ala on 2,5

hehtaaria.

Järvien välisellä metsä- ja suoalueella kasvaa harvinaisia

kasveja. Palvajärven koillispäässä kasvavat Pirkanmaalla

uhanalainen lettovilla (Eriophorum latifolium,

neljä yksilöä v. 1999, UH-AL), harvinainen röyhysara

(Carex appropinquata, VU), soikkokaksikko (R),

suovalkku (Hammarbya paludosa,R), vilukko (Parnassia

palustris), hernesara (Carex viridula), villapääluikka

(Trichophorum alpinum) sekä itse järvessä isolumme

(Nymphaea alba). Lisäksi Koirajärven pohjoisrannalla

on kasvanut sykeröpiippoa (Luzula sudetica, UH-AL-

E), mutta se lienee kadonnut. Koirajärven koillisrannalta

löytyi v. 1999 valkolehdokkia (R). Alueen halki

kulkee metsäautotie ja luonnonsuojelualueen ympäriltä

on kaadettu metsää vuonna 1998 ulottuen Palvajärven

koilliskulmalla ja Koirajärven lounaiskulmalla luonnonsuojelualueen

puolelle 20-30 metriä. Hakkuilta on säästynyt

kolme kolohaapaa luonnonsuojelualueen luoteiskulmalla.

Viime vuosina suojelualuetta on uhannut kosteikkoalueen

kuivuminen.

Lisätietoja:

Kosonen, L. 1992: Tärkeä kasvistonsuojelualue rauhoitettu

Tampereen Teiskossa. - Talvikki 16(1): 26-27.

Peruskarttalehti 2142 01 B

22 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1.1.10. Järvenpää-Majaketo

Luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osa-alueesta,

jotka sijaitsevat rinnakkain Teiskossa lähellä Viitapohjaa.

Järvenpään alueen koko on 0,13 hehtaaria ja se

on perustettu 31.1.1991 läänin päätöksellä nro 23/

A231. Majakedon pinta-ala on 0,3 hehtaaria ja se on

perustettu 28.2.1991 läänin päätöksellä nro 31/A231.

Alueet on perustettu eri päätöksillä, koska maa-alueilla

on eri omistajat.

Luonnonsuojelualueet perustettiin tikankontin

suojelua varten, sillä alueet ovat lajin ainoa kasvupaikka

Pirkanmaalla. Tikankontin (Cypripedium calceolus,

Dir II, DirIV, R, VU) esiintymien lisäksi alueista kannattaa

mainita Järvenpään matala kalliojyrkänne ja sen

alapuolinen lehto sekä Majakedon kallionaluslehto.

Alueilla kasvaa myös mm. kirkiruohoa (Gymnadenia

conopsea, R, VU), soikkokaksikkoa (R) ja valkolehdokkia

(R).

Tikankontti on kämmekkäkasveihin kuuluva monivuotinen

kasvi, joka kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja

on ollut rauhoitettu Ahvenanmaalla vuodesta 1925 ja

muualla Suomessa vuodesta 1952. Kehitys siemenestä

kukkivaksi kasviksi on hidas: tikankontin ensimmäinen

vihreä lehti ilmestyy noin nelivuotiaana ja

kookkaat, yli 10 cm korkeat, kukat yleensä vasta 16.

kesänä. Tikankontti on koko maassa voimakkaasti

taantunut lehtoniittyjen kuusettumisen, peltojen raivauksen

ja lettojen ojituksen vuoksi. Jäljellä olevia kasvupaikkoja

uhkaa lisäksi tallaus, kukkien poiminta ja

siirtäminen puutarhoihin. Vuonna 1999 paikalta laskettiin

kahdeksan, vuonna 2000 7 kukkivaa ja vuonna

2001 6 kukkivaa tikankonttia, v. 2003 8 kukkivaa. Tikankontit

eivät ole muodostaneet siemenkotia. Lisäksi

tikankonttipaikan edessä olevalta pellolta löytyi kirkiruohoa

viisi yksilöä.

Koska tallaantuminen on ollut vaaraksi tikankonttiesiintymälle,

alueelle rakennettiin vuonna 1992 pitkospuut

ohjaamaan ihmisten kulkua. Vuoden 2002 aikana

tikankontin kasvupaikka aidattiin maanomistajan

aloitteesta. Lisäksi lajin vaatimaa valoisuutta on

kohteella lisätty.

Peruskarttalehti 2124 01 B

1.1.11. Paarlahden Isosaari

Kuusniemen kylässä Teiskossa sijaitseva Paarlahden

Isosaari on perustettu luonnonsuojelualueeksi läänin

päätöksellä nro 351/A231 21.12.1987. Alueen pintaala

on 1,6 hehtaaria.

Luonnonsuojelualueen tunnusomaisena piirteenä

on lehto, joka suurimmaksi osaksi koostuu metsälehmuksista

ja haavoista. Lehtoneidonvaippaa (Epipactis

helleborine, R) kasvaa alueella satoja yksilöitä.

Peruskarttalehti 2124 10 D

Lasse Kosonen

Tikankontti on komeimpia orkideoitamme.

1.1.12. Iso-Kuhmo

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan

ja rauhoitettiin 10,2 ha:n suuruisena Pirkanmaan

ympäristökeskuksen päätöksellä 31.10.2001

(1900L0681-251). Tosin sen arvoa vähentää se, että

maanomistaja on kaatanut suurimman osan niemen

sisäosien metsistä mukaan lukien myös siellä kasvaneet

puumaiset lehmukset. Sisäosat ovatkin tämän

seurauksena päässeet heinittymään. Lisäksi niemen

pohjoisrantaan on tehty tie ja länsirantaan aivan piurun

(Scholochloa festucacea) kasvupaikan vierelle on

kaavoitettu kesämökkitontteja.

Niemen sisäosassa kasvaa rehevää kostean lehdon

lajistoa, pohjoispuolella mm. soikkokaksikkoa (R).

Muista lehtolajeista mainittakoon lehmus, koiranheisi,

valkovuokko, lehtokuusama, lehto-orvokki, mustakonnanmarja,

valkolehdokki (R), näsiä (mR) ja lehtoimikkä

(mR). Pohjoisrinteellä kasvaa mm. lehtoarhoa

(Moehringia trinervia) ja syyläjuurta (Schrophularia

nodosa). Kalliojyrkänteellä kasvaa kalliokohokkia (Silene

rupestris) ja sen lounaispuolella rantavedessä harvinaista

piurua.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 23


Kartta 1. Tampereen luonnonsuojelualueet; kantakaupunki


Kartta 2. Luonnonsuojelualueet: Aitolahti-Teisko


Luonnonsuojelualueet

Alueen itäosa Ison- ja Pikku-Kuhmon välinen

saareke sisältää myös runsaasti lehtomaisia piirteitä.

Sen lajistoon kuuluu tavallista lehtolajistoa; näsiää

(mR), lehtokuusamaa, kieloa, sini- (mR) ja valkovuokkoa,

mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta, taikinamarjaa

ja metsäruusua. Myös saarekkeen lounaiskulmalle

on kaavailtu muutamaa kesämökkiä.

(Tämän aluerajauksen ulkopuolella Iso-Kuhmon

tien varrella, 300 metriä Saarlahden talosta länteen pellon

reunassa olevassa lehtomaisessa kulmassa kasvaa

noin kolmisenkymmentä vuorijalavaa (Ulmus glabra R,

VU) taimista puumaisiin yksilöihin. Lisäksi lajisto sisältää

mm. humalaa, mustakonnanmarjaa ja metsäruusua

Rosa majalis).

Peruskarttalehti 2124 11 B

1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto

Kohde on Ylöjärven kunnan alueella, mutta Tampereen

kaupungin omistama. Alue rauhoitettiin 1,3

hehtarin suuruisena 2.3.2003 (päätösnumero 1999

L0748-251)

Valkeekivenlahden purolehto on kuulunut valtakunnalliseen

lehtojensuojeluohjelmaan ja on yksi

Natura-alueista. Noin 1,3 hehtaarin suuruinen lehto

sijaitsee kahden puron yhtymäkohdassa Paskosuolta

virtaavan puron varrella rajautuen Valkeekivenlahteen.

Osa kohteen metsästä on kaadettu jo

1980-luvulla. Lehto vaihettuu kasvupaikkatyypiltään

saniaistyypistä käenkaali-oravanmarja- tyyppiin,

joka on lehdon valtatyyppi, mutta paikoitellen

jopa sinivuokko-käenkaali-tyyppiin. Puuston valtalajina

on kuusi, mutta joukossa kasvaa myös metsälehmusta,

harmaa- ja tervaleppää, hieskoivua, pihlajaa

ja tuomea. Pensaista alueella kasvavat kaikki

tavallisimmat lehtojen lajit: näsiä, lehtokuusama ja

mustaherukka (Ribes nigrum). Valtapensaana alueella

on kuitenkin taikinamarja. Lehdon kenttäkasvilajisto

on Tampereen seudun mittapuun mukaan

varsin edustava. Alueella kasvaa mm. lehtotähtimö,

lehtopähkämö, lehtopalsami, lehtoleinikki, lehtomatara,

korpinurmikka (Poa remota), lehtoimikkä,

kotkansiipi ja lehtokorte. 1980-luvulla alueelta väitetään

löytyneen keltavuokkoa ja korpisorsimoa

(Glyceria lithuanica), mutta näitä ei vuonna 2000

tehdyssä inventoinnissa havaittu. Tosin korpisorsimoa

kasvoi alueelle lännestä virtaavan puron yläjuoksulla.

Alueen arvoa rasittavat kulutus ja se että

kaakkoispuolelle ei ole jätetty minkäänlaista suojavyöhykettä.

Aivan suojelualueen rajalle kaadetun

metsän vuoksi suojelualueelta kaatuu puita tämän

tästä. Kulutusta aiheuttavat ilmeisesti ratsastus ja

suunnistus, joista alueelle on jo syntynyt polkuverkosto.

Lisäksi alueen läpi on tehty tie, joka on lohkaissut

ison osan lehdosta. Alue liittyy laajempaan,

yhteensä noin kymmenen hehtaarin suuruiseen rauhoitettuun

lehtokokonaisuuteen.

Peruskarttalehti 2123 09 B

Kääntönen, M. 2000: Ylöjärven Valkeekiven purolehdon

kasvistosta ja kasvillisuudesta (EH). - Talvikki 24:56-60.

1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt

Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi luonnonsuojelulaki,

jonka mukaan ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä

voidaan rauhoittaa myös pieniä alueita esim. jonkin

kasviesiintymän tai perhosniityn turvaamiseksi.

Tätä onkin käytetty uhanalaisen tummaverkkoperhosen

esiintymispaikkojen suojeluun Aitolahdella ja Teiskossa.

Yhteensä on rauhoitettu 11 niittyä, yhteispintaalaltaan

9.9 hehtaaria. Valtaosa niityistä on yksityisomistuksessa.

Suojellut niityt ovat seuraavat:

1. Aitolahti, Orikorpi, 1.0 ha, 29.5. 2000

2. Aitolahti, Myllypuro, 0.1 ha, 29.5. 2000

3. Aitolahti, Mutianniitty, 4.7 ha, 27.12. 2002

4. Aitolahti, Mutianniitty, etelä, 0.4 ha, 27.12. 2002

5. Nurmi, Tiikonoja, 0.2 ha, 27.12.2002

6. Aitolahti, Pihlajisto, 1.6 ha, 12.6.2003

7. Aitolahti, Männistö, 0.1 ha, 12.6.2003

8. Teisko, Pohtola, Hepokatti, 0.3 ha, 7.10.2003

9. Aitolahti, Palo, Tuomisto, 0.1 ha, 7.10.2003

10. Teisko, Pohtola, Heinäsenjärvi, 1.2 ha, 7.10.2003

11. Teisko, Pohtola, Ruohosuo, 0.2 ha, 6.11.2003

Peruskarttalehdet 2123 12, 2124 10

26 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1.2. Luonnonmuistomerkit

Luonnonmuistomerkki on kiinteä luonnonesine, joka

edustaa koko maassa tai ainakin kyseisellä seudulla

harvinaista lajia tai tyyppiä. Luonnonmuistomerkki

saattaa myös olla ikänsä, mittasuhteensa, rakenteensa,

kauneutensa tai maisemallisen arvonsa takia säilyttämisen

arvoinen. Kohteeseen liittyvät historialliset

muistot lisäävät suojeluarvoa. Vaikka luonnonmuistomerkit

tavallisesti ovat pieniä yksittäisiä kohteita, niillä

on oma merkityksensä elinympäristömme rikastuttamisessa

ja kulttuuriperinteen vaalimisessa.

Aikaisemmin luonnonmuistomerkkien perustamisesta

päätti lääninhallitus, nykyään perustamispäätökset

tehdään ympäristölautakunnassa. Valtaosa luonnonmuistomerkeistä

on luonnonvaraisia puuryhmiä

(16 kpl) tai puita, mutta joukossa on myös siirtolohkareita

ja kallioita (2 kpl).

Seuraavassa on esitelty Tampereen alueella sijaitsevat

luonnonmuistomerkit, niiden päätösnumerot, rauhoituspäivämäärät

ja sijainti.

1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie

Tampereen kaupungin omistamalla maalla kasvava

komeakasvuinen mänty on rauhoitettu juuristoineen.

1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto

Puiston pohjoisreunalla kasvavat viisi kuusta on rauhoitettu

juuristoineen.

Lamminpään puistot 225P

Peruskarttalehti 2123 09 A

Lääninhallituksen päätösnro 139/VI, 30.1.1968

1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu

Raholan suuri puumainen kataja (mukaan lukien sitä

ympäröivä maa 1,5 metrin säteellä) rauhoitettiin jo

vuonna 1941. Suomen suurimman katajan kaatoi Panun

päivän myrsky 11.11.2001, mutta rauhoitus on

toistaiseksi voimassa, sillä siitä jäi kuitenkin muistoksi

jyhkeä kanto. Katajavanhusta olivat riepotelleet pahoin

jo muutamat aiemmatkin lähivuosien myrskyt.

Se menetti yhden neljästä päähaarastaan tammikuun

1997 myrskyssä. Puu oli aikoinaan Suomen suurin;

11,75 m korkea, rungon ympärys 2,62 m ja oksiston

ympärysmitta yli 18 m. Toisen Maire-myrskyssä

vuonna 1963 kaatuneen katajan rauhoitus on lakkautettu

3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.

Lielahden kylä, Myllyniitty RN:o 1:223

Peruskarttalehti 2123 09 B

Ympäristöviraston päätösnro 93/270/yvi349, 11.5.1993

Villilän kylä, Tappuramäki RN:o 1:196

Peruskarttalehti 2123 09 A

Lääninhallituksen päätösnro 115/VI, 15.2.1941

Lasse Kosonen

Raholan jättikatajasta on jäljellä vain kanto ja kadunnimi, Jättikatajankatu.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 27


Luonnonsuojelualueet

1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto

Pispalassa Harjunpispan ja Rantapispan tilojen välisellä

rajalla, Tahmelan viljelypalstojen rannassa kasvaa

erityisen komea, leveälatvuksinen kynäjalava, joka on

rauhoitettu juuristoineen.

Pispalan kylä, Harjunpispa RN:o 2:324

Peruskarttalehti 2123 09 A

Lääninhallituksen päätösnro 6/A231, 26.1.1983

1.2.7. Viikinsaaren laivaranta

Viikinsaaressa lähellä laivarantaa kasvavat kaksi kookasta

metsälehmusta ovat rauhoitettuja juuristoineen.

Viikinsaari 1:1

Peruskarttalehti 2123 08 B

Ympäristölautakunnan päätösnro Dno 95/321/yvi 343

Tahmelan rannan kynäjalava talviasuisena.

Lasse Kosonen

1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu

Lempääläntien varressa Herrainsuonkadun päässä,

omakotitalon pihamaan reunassa kasvava mänty on

rauhoitettu juuristoineen.

1.2.4. Rahola,Piikahaka

Raholan Piikahaan länsiosassa sijaitseva mänty on

rauhoitettu juuristoineen. Alkuperäisen rauhoituspäätökseen

kuului myös Piikahaassa kasvaneet kuusi

ja toinen mänty, mutta niiden osalta rauhoitus on

lakkautettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.

Raholan puistot 233P

Peruskarttalehti 2123 09 A

Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960

Järvensivun kylä, Väinölä RN:o 1:8

Peruskarttalehti 2123 08 D

Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960

1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto

Perähaanpuiston poikkeuksellisen järeärunkoinen lehtikuusi

on rauhoitettu juuristoineen.

Taatalan puistot 309P

Peruskarttalehti 2123 08 D

Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960

1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan

uimaranta

Pyhäjärven rannalla Raholan uimarannalla kasvava

komea kynäjalavayksilö on rauhoitettu juuristoineen.

Tosin kynäjalava kuuluu muutoinkin luonnonsuojelulailla

rauhoitettuihin lajeihin.

Raholan kylä, Rahola RN:o 1:31

Peruskarttalehti 2123 09 A

Lääninhallituksen päätösnro 185/A231, 1.9.1989

28 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

Suurimmat puut

S

euraava katsaus perustuu yksinomaan Niilo

Karhun teokseen ”Vihreät jättiläiset, Suomen

paksuimmat puut” (1995). Teoksesta on koottu

Tamperetta koskevat tiedot, kun ne koskevat luonnonvaraisia

puita. Pois on siten jätetty puistopuut paria

istutettua lukuun ottamatta. Paksuus on mitattu rinnan

korkeudelta ellei toisin mainita. rym = rungon

ympärysmitta.

• Harmaaleppä (Alnus incana)

165 cm/18 m, hyväkuntoinen puu, Tampere, Tahmela,

Pyhäjärven Hyhkynlahden itärannalla kosteassa paikassa

pienen niemennypykän vieressä (682567:32500)

• Rauduskoivu (Betula pendula)

463 cm/32 m. Kolmehaarainen 200-250 cm:ssä,

alimman rym. 237 cm, haarat tuettu. Tampere Murole,

Kapeenkylä, Mäensivu (685755:34055).

• Pirkkalankoivu (Betula pendula f. birkalensis)

185 cm/24 m, Tampere, Kaarila, Kaarilan kartanon

vanhan tenniskentän kulmalla (682611:32273)

• Kotikataja (Juniperus communis)

264 cm (60 cm:ssä)/11.75 m. Kaksihaarainen, rym.

158 ja 196 cm, Tampere, Villilä, Teeri-Villilä

(682584:32036), puu kaatunut marraskuussa 2001.

• Kynttelikkökuusi (Picea abies forma)

301 cm/21 m Symmetrisesti neljähaarainen 140-150

cm:ssä, Tampere, Teisko, Velaatta, maantien varressa

(685340:33797).

Kari Korte

Muroleen Kapeenkylän kookas rauduskoivu.

• Riippamänty (Pinus sylvestris f pendula)

182 cm/17 m, Tampere, Pyynikki, kesäteatterin paikoitusalueen

kaakkoispuolella lähellä polkujen risteystä

(682490:32628).

• Visahaapa (Populus tremula forma)

97 cm/15 m. Paksuimmillaan 2 metrissä 126 cm.

Teisko, Terälahti, Järvenpää (685515:33280)

• Metsälehmus (Tilia cordata)

550 cm/(10-50 cm:ssä) /28 m. Kaarilan kartano

(682610:32276). Ns. Gaddin lehmus, istutusvuotena

pidetään n. 1760.

• Vuorijalava (Ulmus glabra)

441 cm/24.5. cm, Haihara, Haiharan kartano

(682195:33445)

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 29


Luonnonsuojelualueet

1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha

Omakotitalon pihalla sijaitsevaan rauhoitettuun siirtolohkareeseen

liittyy 1400-luvulta periytyvä tarina,

jonka mukaan jättiläinen olisi hurjistunut pyhäpäivänä

pellolla töitä paiskineelle väelle ja yrittänyt heittää

sitä kivellä.Toisen tarinan mukaan jättiläinen olisi

yrittänyt syystä tai toisesta heittää tällä kivellä Messukylän

kirkkoa, mutta epäonnistunut.

Takahuhdin ko., kortteli 4953, tontti 4

Peruskarttalehti 2123 12 A

Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960

Hirviniemessä sijaitsevassa rantakalliossa esiintyy

1900 miljoonaa vuotta vanhoja hiilipussifossiileja (Corycium

enigmaticum). Hiilipussit ovat syntyneet savipalloista,

joiden pintaan on muinoin tarttunut eliöpitoista

liejua. Savipallojen ympärille kertynyt orgaaninen

aines näkyy kiven pinnassa hiilikerroksena. Kohde

on kärsinyt ilkivallasta.

Myllyniemi-muodostuman metaturbidiiteissa tavataan

ellipsoidimaisia tai pallomaisia pienirakeisia kappaleita.

Niitä ympärön hiilestä rikkaan aineksen iskostama

reunus, joka rapautuu ympäristöään herkemmin. Sederholm

kutsui kappaleita nimellä Corycium enigmaticum ja

arveli niiden olevan pussimaisten levien jäänteitä ja

muodoiltaan aitoja fossiileja. - Coryciumin hiiliaines on

hiilen isotooppikoostumuksen perusteella eloperäistä. Se

syntyi alkeellisen mikrobitoiminnan tuloksena, mutta Coryciumin

muoto ei ole fossiilin muoto. Corycium-fragmentteja

ilmeisesti muodostui, kun turbidiittivyöry tempasi

mukaansa aiemmin kerrostuneista pienirakeisista sedimenteistä

palasia, joiden pintaan tarttui eloperäistä aineista

kappaleiden pyöriessä vyöryssä (Lehtinen ym

1998).

Hirviniemen kylä, Metsä-Kiikkinen RN:o 14

1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää,

Tanhuankadun reuna

Omakotitalon pihalla kasvavat neljä lehmusta on

rauhoitettu juuristoineen. Aiemmin paikalla kasvoi

viisi isokokoista lehmusta, jotka olivat rauhoitettuja.

Eteläisimmän lehmuksen rauhoitus lakkautettiin ja

puu kaadettiin 29.10.1999 liian lahovikaisena ja vaarallisena.

Pappilan kadut 028K

Peruskarttalehti 2123 12 A

Lääninhallituksen päätösnro 360/VII, 2.8.1973

1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15

Koivu on rauhoitettu juuristoineen.

Takahuhdin kylä, Grönlund RN:o 10:4

Peruskarttalehti 2123 12 A

Ympäristöviraston päätösnro 747/92/yvi3433, 17.11.1992

Peruskarttalehti 2123 12 B

Lääninhallituksen päätösnro 102/VI, 15.2.1962

Lisätietoja:

Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä.

Suomen Geologinen Seura, 375 ss.

1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä

(Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen

lähtevää metsäautotietä n. 700 m

“Kurusen männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu

juuristoineen. Aikaisemmin rauhoituspäätökseen

kuului myös pienikokoinen (4 m pitkä) käärmekuusi,

joka kuitenkin on kuollut ja tahallisesti hävitetty paikalta.

Täten käärmekuusen osalta rauhoitus on lakkautettu.

Hirviniemen kylä, Junkkari RN:o 5:31

Peruskarttalehti 2123 12 B

Lääninhallituksen päätösnro 769/VI, 9.4.1969

1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)

1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km

luoteeseen

Vanha ja korkea mänty, joka nykyisin on jo keloutunut,

on rauhoitettu juuristoineen.

Vattulan kylä, Kortejärvi RN:o 4

Peruskarttalehti 2124 10 C

Lääninhallituksen päätösnro 94/VI, 27.1.1959

30 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

1.2.16. Teisko, Kämmenniemi,

Viitapohjantietä noin 1,24 km

Viitapohjaan päin

Tien törmällä oleva suurikokoinen säännöllisen nelihaarainen

kuusi ns. “Ylä-Pirilän nelihaarainen” on

rauhoitettu juuristoineen. Mäellä kasvaa lisääkin

monihaaraisia kuusia ja perimätiedon mukaan joskus

alueella kasvoi jopa kuusihaarainen kuusi.

Värmälän kylä, Uusi-Pirilä Rn:o 2:321

Peruskarttalehti 2124 10C

Ympäristölautakunnan diaarinro 829/641/97 4.2.1997

1.2.17. Teisko, Kuorannantie,

Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen

“Ryssän männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu

juuristoineen.

Kuorannan kylä, Heinäsuo RN:o 1:78

Peruskarttalehti 2124 11 B

Lääninhallituksen päätösnro 16/VII, 17.1.1972

1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja

Tikkamännyntien risteys

Neljän lakkapäämännyn ryhmä on rauhoitettu juuristoineen.

Yksi puista on kuollut ja sen rauhoituspäätös

on lakkautettu.

Kiimajoen kylä, Mattila RN:o 3:204

Peruskarttalehti 2124 11 B

Lääninhallituksen päätösnro 415/VI, 20.5.1964

Kari Korte

Luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu mänty, joka nykyisin on

keloutunut (1.2.15).

1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila

Asuntilan kylässä oleva, osaksi käärmekuusimainen

kuusen muoto (Picea abies f. virgata) on rauhoitettu

31.7.2001 juuristoineen maanomistajan aloitteesta.

Asuntilan kylä, Lauttametsä Rn:o 3:7

Peruskarttalehti 2124 11 C

Pirkanmaan ympäristökeskuksen päätösnro 1900L0681-251,

31.10.2001

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 31


Luonnonsuojelualueet

Kartta 3. Luonnonmuistomerkit

32 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Luonnonsuojelualueet

Kari Korte

Likokalliota on kutsuttu myös Liittokallioksi sen historian vuoksi. Ehkäpä tätä

siirtolohkaretta on käytetty käräjäpaikkana

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 33


Muut suojelualueet

2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt

muut suojelualueet

2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon

laskeva eteläisin puro

Itse Myllypuro on esitelty luonnonsuojelualueiden

yhteydessä kappaleessa 1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro.

Juhansuolta laskevan puronvarren runsaslajisessa

kasvillisuudessa on lehtomaisia ja korpimaisia piirteitä

- alueella kasvaa mm. tesmaa (Milium effusum), purolitukkaa

(Cardamine amara) ja lähdetähtimöä (Stellaria

alsine) sekä runsaasti kaislasaraa (Carex rhynchophysa).

Erityisen merkittävä on Tamrockin tehtaan

pohjoispuoleinen avolouhikko, jossa kasvoi vuonna

1999 parikymmentä tupasta harvinaista hajuheinää

(Cinna latifolia, Dir II, R, NT, V). Puro täyttää Tamrockin

tehtaan pohjoispuolella metsälain kriteerit

luonnontilaisesta purosta. ***

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.

- Talvikki 6(1): 10-21.

2.2. Vaakkolammin ja Likokallion

alue

Vaakkolammin ja Likokallion alue on esitelty luonnonsuojelualueiden

yhteydessä kappaleessa 1.1.3.

2.3. Peltolammi- Pärrinkoski

Kohde on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.4

2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon

etelärinne Hervannan valtaväylän

itäpuolella

Alue on kasvistonsa puolesta tärkeä rauhoituskohde.

Uuden moottoritien rakentamisen yhteydessä paikka

menetti merkitystään, vaikka se alkuperäislinjauksen

mukaan ei kokonaan jäänytkään tien alle. Viimeaikaiset

raivaukset lienevät jo tuhonneet osan alueen monilajisesta

kokonaisuudesta. Pensaston raivaus on kohtalokasta

varsinkin tesmayrtille (Adoxa moschatellina,

UH-AL), joka Tampereella on erittäin uhanalainen

laji. Vuoden 1999 kevätkesällä tesmayrttiä löytyi alueen

eteläpuolen mäeltä kymmeniä yksilöitä, mutta

paikka on kovan kulutuksen kohteena. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1986: Luontokohteita kantakaupungissa: Vihiojan

puronvarsilehto. - Tammerkoski 4/86: 4-6.

2.5. Pehkusuo

Veisun kaupunginosan eteläpuolella sijaitseva suo on

edustava vaikkakin pieni. Hallilan asuntoalueen rakentamisen

jälkeen Pehkusuo on joutunut lähelle asutusta.

Sen merkitys luonnontilaisena suona on entisestään

korostunut, kun muut lähistön suot on rakentamisella

tuhottu. Suo on osittain rämettä ja osittain

nevaa ja sillä kasvaa kaikkia tavanomaisia soilla elävien

perhosten ravintokasveja. Kasvisto on tyypillistä

suokasvillisuutta, mutta mainitsemisen arvoinen lienee

kuitenkin juurtosara (Carex chordorrhiza). Hyönteislajistoon

kuuluvat mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha

microgamma), herttakangasyökkönen (Anarta

cordigera), hentopussikas (Sterrhopterix standfussi),

seittipussikas (Phalacropterix graslinella), harmopussikas

(Acanthopsyche atra) ja rämehopeatäplä (Proclossiana

eunomia). Harvinaisempaa lajistoa edustaa koisaperhosiin

kuuluva laji Pediasia truncatella ja vesiperhosista

valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi luokiteltu

rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes, NT), joita ei

tunneta muista Tampereen luontokohteista. Vähäpuustoisena

tai avoimena luonnontilaisena suona Pehkusuo

on metsälain mukainen kohde. Lähistöllä on

muutaman vuonna 1990- ja 2000-luvuilla (viimeksi

2002) kuultu kehrääjän (Caprimulgus europaeus) surinaa.

**

2.6. Iidesjärvi

Kasvillisuus

Runsasravinteisen järven rannat ovat luhtien ja ruovikoiden

täyttämiä, mutta pohjoisrannat ovat osittain

kovarantaisia ja lähteisiä. Yleisesti rannat ovat vallanneet

joko järviruoko (Phragmites australis) ja leveäosmankäämi

tai viiltosara ja viitakastikka (Calamagrostis

canescens). Järvellä kasvaa myös kapeaosmankäämiä

(Typha angustifolia). Kosteat rantametsät koostuvat

lähes kokonaan harmaalepästä, jotka ovat osin lehtoisia

tai korpimaisia. Lehtomaisia piirteitä löytyy lähinnä

Vuohenojan liepeiltä ja Puhoonlahden seuduilla.

34 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Muut suojelualueet

Lasse Kosonen

Linneläinen “erehdys” kukkii Kaarilassa

T

ouko-kesäkuun vaihteessa, tuomien puhjettua kukkaan, kukkii Tampereella myös muuan

komean keltakukkainen ja liuskalehtinen kasvi. Monet sitä ihmettelevät ja monet siirtäneet

puutarhaankin, jossa se osoittautuu hyvin kiitolliseksi ja leviäväksi koristekasviksi. Kesäksi se

yleensä kuihtuu varsin näkymättömiin. Huomiota kiinnittää myös sen sijoittuminen Tampereen länsipuolelle,

itäpuolella sitä näkee enintään vain istutettuna omakotitalojen pihojen kukkapenkeissä.

Länsipuolella, Raholan-KaariIan alueella se on levinnyt osaksi muurahaisten levittämänä pensasaitojen

alle, pensaikkoihin ja pihoihin, Näsinkalliolla (josta se tunnetaan ainakin 1958 lähtien) se on

kiivennyt kallionlaelle. Tampereella sen lähtökohta lieneekin Kaarilan kartanon ympäristö, mutta

tunteaksemme sen levinneisyyshistoriaa, on palattava 1700-luvulle, aikaan, jolloin vuosisataisnero,

ruotsalainen Carl von Linne laati systemaattista järjestelmäänsä kasvien luokittelemiseksi.

Linne oli ylenpalttisen ihastunut “Fumaria spectabilikseen” (nyk. Dicentra spectabilis) eli särkyneeseen

sydämeen, jota hän ylisti koristekasvina. V. 1764 hän kirjoitti suomalaiselle Eric Laxmannille ,

joka oli ilmoittanut lähtevänsä papiksi Obin yläjuoksulle Siperiaan ja tarjoutunut keräämään sieltä

kasvien siemeniä.Linne luetteli kasveja, joiden siemeniä toivoi Laxmannin keräävän, joukossa mm.

särkynytsydän: “Jos meillä olisi niitä puita ja ruohoja, joita Siperiassa kasvaa, saisivat puutarhamme

uuden loiston ja maailman. Herra Maisteri voisi tehdä isänmaastamme kauniin ja ihanan jos Herra

Maisteri tahtoisi lähettää minulle Siperiassa villeinä kasvavien kasvien siemeniä ja voisi siten saada

koko jälkimaailman ylistämään itseään”, kirjoitti Linne kaunopuheisesti.

Laxmann toimitti siemeniä ja Linne riemuitsi: “Sain tänään Fumaria spectabiliksen siemeniä perimmäisestä

Siperiasta”. V. 1765 hän kuitenkin totesi pettymyksekseen, että siemenistä olikin noussut

aivan toinen Fumaria-laji, joka sekin kyllä kauneutensa ansiosta ilmeisesti pian tulisi yhdeksi Euroopan

puutarhojen yleisimmistä kasveista. Tämän Corydalis nobiliksen, eli jalokiurunkannuksen, Linne

kuvasi “Systema Naturaen II osan 12. painoksessa v. 1767.

Ilman Laxmannin erehdystä jalokiurunkannusta siis olisi tuskin tullut Eurooppaan - ainakaan

näin varhain. Ei ole pelkkä sattuma sekään, että Tampereen Kaarila, P.A. Gaddin (1727-97) kotitila oli

jo varhain jalokiurunkannuksen, viljelypaikkana. olihan Gadd Linnen aikalainen ja tunsi Linnen henkilökohtaisesti.

Gadd perusti Kaarilaan kasvitieteellisen puutarhankin ja on epäilemättä saanut Linnen

kautta siemeniä. Laji lienee saapunut Suomeen siis 1700-luvun lopulla, ehkä ensinnä Turkuun,

mutta samalta ajalta lienee alkuisin myös sen kasvaminen Tampereella. Joka tapauksessa ollaan varmoja,

että suomalaiset esiintymät ovat peräisin myös siitä kukkapenkistä Uppsalan lähellä Hammarbyssä,

missä sitä Linnen kasvattamana alunperin kasvoi ja Laxmannin erehdys toi tämän kevätkesän

keltakukkaisen komistuksen tamperelaistenkin silmäniloksi.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 35


Muut suojelualueet

Alueen kokonaislajimääräksi saatiin vuoden 1994 inventoinnissa

peräti 271, josta 36 lajia oli villiintyneitä

koriste- ja hyötykasveja, kuten mm. lännenkonnanmarja

ja tomaatti.

Lehtomaisissa osissa kasvaa mustakonnanmarjaa,

koiranvehnää (Elymus caninus), lehtokortetta, lehtopalsamia

ja lehtotähtimöä sekä kosteimmilla paikoilla

rönsyrölliä (Agrostis stolonifera). Pohjoisrannan lehtomaisella

osalla kasvaa mitä ilmeisimmin luonnonvaraisena

humalaa sekä kevätlehtoleinikkiä. Lähteisissä

rantakorvissa kasvaa mm. kevätlinnunsilmä ja isoalvejuuri

(Dryopteris expansa). Saroista harvinaisempina

esiintyvät itärannalla vesisara (Carex aquatilis) runsaana

noin 100 metrin matkalla sekä idänpiukka- (Carex

elata ssp. omskiana) ja mätässaraa (Carex cespitosa).

Tampereella pohjoisrajallaan kasvaa Iidesjärvessä vesinenättiä

(Rorippa amphibia) luhdan ja avoveden rajoilla.

Vesinenätti on ilmeisesti laajentanut aluetta ja on

yksi Iidesjärven tunnuslajeista. Kaakkoisosan rantaluhdissa

ja Vuohenojan laskuojan varsilla kasvaa kantakaupungissa

harvinaista vesihierakkaa (Rumex aquaticus).

Alueella kasvavat lisäksi poimu- (Rumex crispus)

ja suomenhierakka (Rumex pseudonatronatus). Itäpään

laitumen edustalla ojan varressa kasvaa jokileinikkiä

(Ranuculus lingua). Toinen Iidesjärven tunnuskasveista

on piuru, jota kasvaa erittäin runsaana entisen kaatopaikan

rannassa. Etelärannan erikoisuuksiin kuuluu

myös kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia) ja hevoshaan

polkujen varrella kasvava punasänkiö (Odontites

vulgaris), joka esiintymä lienee Tampereen elinvoimaisin.

Harvinaisiin Iidesjärven lajeihin kuuluu hevoshaan

avoluhdassa kasvava nevaimarre (Thelypteris

palustris). Vuoden 1999 kesällä järven kaakkoisrannan

lampareesta ja entisen kaatopaikan länsipuolelta löytyi

harvinaista poimuvitaa (Potamogeton crispus) ja litteävitaa

(Potamogeton compressus) sekä Tampereella uhanalaista

lapinvesitähteä (Callitriche hamulata, UH-AL,

Metsätähti Oy:n ilmoituksen mukaan), joka on kirkkaiden

vesien laji ja ilmentää siis lampareisiin tulevan

veden laatua. Lintutornille johtavan polun alussa kasvaa

runsas kasvusto isokäenrieskaa (Gagea lutea).

Linnusto

Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi, Iidesjärvi, sijaitsee

lähellä keskustaa. Monipuolisen pesimälinnuston

lisäksi järvellä lepäili aikaisemmin muuttoaikoina

paljon lintuja. Hervannan valtaväylän rakentaminen

on kuitenkin vähentänyt järven merkitystä muuttolintujen

levähdyspaikkana, sillä tien alle jääneet järven

itäpään tulvaniityt ja peltorinteet olivat muuttoparvien

erityisessä suosiossa. Vielä jäljellä olevat linnuston

Lasse Kosonen

36 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Muut suojelualueet

ja kasviston kannalta merkittävät osat Iidesjärven ympäriltä

tulisikin suojella.

Iidesjärven pesimälinnusto on köyhtynyt huomattavasti

1970-luvulta lähtien. Syynä tähän on järven

jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle. Vesilintujen

lajimäärä ei ole olennaisesti laskenut 20 vuoden

aikana, mutta parimäärät ovat laskeneet puoleen ja samalla

linnusto on yksipuolistunut kolmeen valtalajiin:

naurulokkiin (Larus ridibundus, VU), sinisorsaan

(Anas platyrhynchos) ja silkkiuikkuun (Podiceps cristatus).

Naurulokkien parimäärä on pysynyt järvellä melko

lailla samana. Vuosittaiset vaihtelut voivat kuitenkin

olla melkoisia. Määrät 1990-luvulla ovat vaihdelleet

280 parista 730 pariin ja v. 2001 pesi järvellä 370

naurulokkiparia. Silkkiuikkujen määrä on pysähtynyt

järvellä noin kymmeneen pariin ja sinisorsien 25-30

pariin. Nokikanoja pesii järvellä nykyisin joitakin pareja.

Yksittäisinä pareina esiintyvät heinätavi (Anas

querquedula, V), haapana (Anas penelope, V), lapasorsa

(Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula, V), punasotka

(Aythya ferina), telkkä (Bucephala clangula, V) ja

kalalokki (Larus canus). Kun vertailukohdaksi otetaan

1970-luku, jolloin sotkia pesi järvellä vielä kymmeniä

ja nokikanojakin (Fulica atra) kymmenkunta, on selvää,

että järven linnustollinen arvo on alentunut pysyvästi.

Vesilintujen lisäksi järven ruovikoissa elävät satakieli

(Luscinia luscinia), ruoko- (Acrocephalus

schoenobaenus) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)

sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Liejukana on

pesinyt järvellä viimeksi 1999, mutta on senkin jälkeen

tavattu vuosittain. Vuoden 2000 huhtikuussa Iidesjärven

vanhan kaatopaikan kohdille rantaryteikköön

ilmaantui Suomessa hyvin harvinainen pussitiainen

(Remiz pendulinus). Tämä koirasyksilö aloitteli

pesintää tekemällä koivun oksaan lajille tyypillisen

pussimaisen pesän; naarasta ei kuitenkaan ilmaantunut.

Talvella 2000-2001 havaittiin järvellä ainakin

kaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus V) ja

muuallakin Pirkanmaalla 10 yksilöä. Jänkäkurppa ei

yleensä talvehdi Suomessa näin runsaana vaan on lähinnä

satunaisesti talvella havaittu laji. Iidesjärvenkin

pesivää lintukantaa verottavat Suomen alkuperäisluontoon

kuulumattomat, mutta sinne hyvin sopeutuneet

supikoira ja minkki. Iidesjärven itäpäässä on

vuonna 1992 valmistunut lintutorni ja nyt ollaan

suunnittelemassa toista lintutornia. Vuonna 2002 itäpäässä

aloitettiin laidunnusprojekti, jolloin itäpään

peltoalueelle tuotiin viisi hiehoa kesäksi. Laidunnusta

jatkettiin myös v. 2003. Lisäksi Pirkanmaan lintutieteellinen

yhdistys on talkoovoimin raivannut alueen

pensaikkoja vuosina 2002-03.

Lasse Kosonen

Iidesjärven itäpäässä aloitettiin laidunnus vuonna 2002.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 37


Muut suojelualueet

Hyönteistö

Lajistosta tehtiin perusteellinen selvitys v. 2001. Järveltä

tunnettujen hyönteisten lajimäärä on selvityksen

mukaan 1263, joista suurimmat ryhmät ovat perhoset

(571 lajia), kaksisiipiset (205 lajia) ja kovakuoriaiset

(265 lajia). Iidesjärveltä tavattiin varsin niukasti

uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, joilla olisi elinympäristö

varsinaisella kosteikkoalueella. Tällaisia lajeja

ovat Agapus striolatus-sukeltajakuoriainen (NT) ja

pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis, NT). Silmälläpidettävä

(NT) purovainokas voi elää jossain

ympäristön virtavesiuomassa. Vaarantuneeksi (VU)

luokiteltu vajayökkönen (Standfussiana simulans) löydettiin

aineistosta, mutta laji ei elä kosteikkoalueella.

Samoin lienee laita aaltoritariyökkösen (Catocala sponsa,

NT) ja niinijäärän (Stenostola dubia, NT). Viinikanojan

varresta tunnettu silmälläpidettävä (NT) mäkihiilikoi

(Anacampsis fuscella) saattaa löytyä muualtakin

Iidesjärven tuntumasta. Vähän tunnettujen ryhmien

kohdalla tyypillisesti korostuu uuden esiintymistiedon

voimakas kasvu. Näin asia on esim. perhossääskillä,

joita löydettiin neljä Suomelle uutta lajia Näin

tutkimus kasvatti suuresti faunistista tuntemusta. Iidesjärven

rantaruovikko ja luhtaniityt tarjoavat elinympäristön

monelle kosteikkobiotooppia vaativalle

perhoselle. Tärkeitä ravintokasveja ovat järviruoko ja

leveäosmankäämi. Maininnan arvoisia lajeja ovat ruoko-olkiyökkönen

(Mythimna straminea), hentoruokoyökkönen

(Archanara dissoluta), ruskolampiyökkönen,

osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae), rytiyökkönen

(Chilodes maritima), luhtakärsäyökkönen

(Macrochilo cribrumalis) ja luhtaolkiyökkönen (Leucania

obsoleta).

Lisätietoja:

Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja

niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.

Lahtonen, T. 1994: Tampereen Iidesjärven ranta-alueiden kasvisto.

-Talvikki 18: 85-89.

Lahtonen, T. 2003: Tampereen Iidesjärven itäpuolen kasvisto.

Metsätähti Oy 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus,

vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin

ympäristövalvontayksikössä.

Tampereen Hyönteistutkijain seura ry. 2001: Iidesjärven

hyönteisselvitys 2001.- Raportti ympäristönvalvontayksikössä.

18 ss. + liitteet.

2.7. Halimasjärvi

Halimasjärvi on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.5.

38 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Natura-alueet

3. Natura-alueet

Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna

1995 se sitoutui noudattamaan unionin luonnonsuojeludirektiivejä

Natura 2000 nimeä kantavasta

suojelualueiden ja luonnonhoitoalueiden verkoston

laatimisesta. Kyseiset direktiivit ovat Euroopan yhteisön

luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön

ja kasviston suojelusta annettu ns. luontodirektiivi

(92/43/ETY) ja luonnonvaraisten lintujen

suojelusta annettu ns. lintudirektiivi (79/409/ETY).

Natura 2000 verkoston tavoitteena on turvata luontodirektiivin

luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen

sekä lintudirektiivin linnustonsuojelualueiden

suojelu. Natura-alueisiin on sisällytetty alueita, jotka

EU:n komissio hyväksyy luontodirektiivin mukaisiksi

tärkeiksi alueiksi sekä alueet, jotka Suomi on ilmoittanut

lintudirektiivin mukaisiksi linnustonsuojelualueiksi.

Joitakin linnustonsuojelualueita lukuun

ottamatta Natura 2000:een ei esitetä alueita, joiden

suojeluperusteena olisi vain lajin elinympäristön suojelu

vaan luontotyypille luonteenomaisten lajien

elinympäristöjen suojelu tapahtuu luontotyypin suojelun

yhteydessä.

Luontodirektiivin mukaisilla toimenpiteillä on tavoitteena

luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja

yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten

kasvi- ja eläinlajien suotuisan suojelutason

varmistaminen. Luonto- ja lintudirektiivi edellyttävät

uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien

suojelua suojelualueita muodostamalla. Suojellut luontotyypit

ja lajit on mainittu luontodirektiivin liitteissä I

ja II. Lintudirektiivin kolmannen artiklan mukaan jäsenvaltion

on toteutettava tarvittavat toimenpiteet

kaikkien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen

riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi,

ylläpitämiseksi tai ennallistamiseksi. Jotta tavoite saavutettaisiin

on sekä muodostettava suojelualueita että aktiivisesti

hoidettava ja kunnostettava elinympäristöjä.

Jäsenvaltioiden on osoitettava lukumäärältään ja kooltaan

sopivimmat alueet erityissuojelualueiksi liitteessä I

mainittujen lajien suojelemiseksi.

Natura 2000 ohjelman toteuttamisesta säädetään

luonnonsuojelulain 68 §:ssä ja ohjelmaan kuuluvilla

alueilla luonnonarvojen suojelu tapahtuu yleensä

luonnonsuojelulain keinoin. Luonnonsuojelulain

(1096/1996) 10 § Natura-verkostoa koskevien säännösten

mukaan hankkeilla ja suunnitelmilla ei saa heikentää

niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty

Naturaan. Toisaalta Natura 2000 ohjelmaan

kuuluminen ei suoranaisesti vaikuta alueiden tämänhetkiseen

käyttöön, alueilla ei tule voimaan luonnonsuojelulain

9§:n toimenpiderajoitusta, joka koskee

uusia luonnonsuojeluohjelmia eikä se vaikuta näille

alueille oleviin voimassaoleviin lupiin. Luonnonsuojelulailla

voidaan kuitenkin tarvittaessa antaa toimenpidekielto

alueille, jotka kuuluvat luonnonsuojeluohjelmiin

tai joilla on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja

luontoarvoja. Valtaosa Naturaan tulevista alueista on

jo entuudestaan luonnonsuojelulailla suojeltuja tai

valtioneuvoston suojeluohjelmiin kuuluvia alueita.

Vuoden 2000 kuluessa tulivat ehdolle kaksi uutta

Natura-aluetta Tampereelle, jotka molemmat liittyvät

voimakkaasti perinnemaisemaan.

3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Myllypuron purolehtoa on esitelty luonnonsuojelualueiden

yhteydessä kappaleessa 1.1.1.

3.2. Nuorajärvi

Nuorajärvi on - erityisesti ollut - merkittävä lintujärvi,

joka kasvistoltaan on monipuolinen vaikkakin vailla

merkittäviä lajeja. Tarkemmat tutkimukset järven

lajistosta kuitenkin puuttuvat. Vesi- ja luhta-alueen

kasvilajeja ovat isolimaska (Spirodela polyrrhiza), tylppälehtivita

(Potamogeton obtusifolius), nuokku- (Bidens

cernua) ja säderusokki (Bidens radiata) sekä vesisara,

jotka kaikki ovat Teiskossa harvinaisia. Teiskossa sijaitsevan

peltojen ympäröimän Nuorajärven pintaalasta

(41 ha) on nykyisellään noin neljännes avovettä.

Muut järven vesialueet ovat lähes luoksepääsemättömiä

saraniittyjen, korte- ja leveäosmankäämikasvustojen

ympäröimiä pieniä vesilaikkuja. Nuorajärven

runsas kasvillisuus tarjoaa pesimäpaikkoja useille vesilintu-,

kahlaaja- ja varpuslintulajeille. Järvellä on tavattu

viime vuosikymmeninä useita Pirkanmaalla

harvalukuisia lajeja kuten kaulushaikara (Botaurus stellaris,

NT), heinätavi (V), mustakurkku-uikku (Podiceps

auritus, Ldir), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa,

luhtahuitti (Porzana porzana, Ldir), luhtakana (Rallus

aquaticus) ja rytikerttunen. Järven vesilintujen pesimälajisto,

joka vuonna 1997 käsitti 9 lajia, on pysynyt

melko samanlaisena 1970-luvun puolivälistä lähtien.

Jouhisorsa lienee tosin hävinnyt lajistosta ja mustakurkku-uikku

on todennäköisesti kadonnut. Runsain

laji naurulokki on taantunut 1980-luvun huippuvuosista

(1700 paria) 110 pariin (1997) ja v. 2003 laji oli

kadonnut kokonaan. Punajalkaviklosta (Tringa totanus)

saattaa puolestaan tulla uusi pesimälaji, sillä sitä

on tavattu järvellä useampana vuotena. Myös laulu-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 39


Natura-alueet

joutsen (Ldir, V) on uusi pesivä laji järvellä. Vesilintukannat

ovat selvästi taantuneet viimeisen viidentoista

vuoden aikana, mihin pääsyynä pidetään järven voimakasta

umpeenkasvamista ja toisaalta järven runsastunutta

pienpetokantaa. Merkityksellinen järvi on vielä

mm. rantakanojen (luhtahuitti ja -kana) kannalta.

Järvellä saalistavat säännöllisesti nuolihaukka (Falco

subbuteo) ja kalasääski (Pandion haliaetus, Ldir, NT).

Uudistulokkaana järvellä pesivän rytikerttusen paritiheys

on kasvanut, joskin se on vielä alhainen. Nuorajärven

harvinaisista kesävieraista mainittakoon kiljukotka

(Aquila clanga, Ldir,eR), haarahaukka (Milvus

migrans, Ldir, EN) ja rastaskerttunen (Acrocephalus

arundinaceus VU), joka oleskeli paikalla kesällä 2000.

Nuorajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1984: Nuorajärven, Tampereen Teiskon lintujärven,

kasvillisuudesta. - Talvikki 8(1): 18-21.

3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-

Peräjoki-Peräjärven alue

Peräjoen valuvesiletto Viitalan talon

itäpuolella

Kasvillisuus

Peräjoen etelärannan lettomaisessa lehtokorvessa kasvaa

ainoalla Tampereen kasvupaikallaan metsänemä

(Epipogium aphyllum, R, VU), joka on valtakunnallisesti

luokiteltu uhanalaiseksi ja Hämeessä vaarantuneeksi

kasvilajiksi. Tosin viimeisin havainto on vuodelta

1999, jolloin paikalla kasvoi yksi kymmensenttinen

verso. Vuonna 2003 lajia etsittiin, tuloksetta. Metsänemä

viihtyy lehto- ja kuusimetsissä, jotka ovat tarpeeksi

vanhoja, varjoisia, multavia ja kosteita.

Samassa lehtokorvessa metsänemän kanssa kasvavat

myös kahdeksan muuta kämmekkälajia: soikkokaksikko

(R), herttakaksikko (Listera cordata), pussikämmekkä

(Coeloglossum viride, UH-AL), kirkiruoho

( R, VU), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata),

harajuuri, yövilkka (Goodyera repens) ja valkolehdokki

(R). Muuta alueen lajistoa ovat mm. hetesara (Carex

acutiformis, UH-AL-P), keltasara, vilukko ja lehto-orvokki.

Muutenkin kohteen lajisto sisältää runsaasti

lehtomaisia piirteitä. Esimerkiksi alueen keskivaiheilla

kasvaa erittäin runsaasti lehtotähtimöä. Lettovilla

(UH-AL) ja ketokatkero (Gentianella campestris, EN)

ovat todennäköisesti kadonneet alueelta, sillä niistä ei

ole tehty havaintoja moneen vuoteen. Viitapohjan kallioilla

kasvaa runsas ja edustava joukko sammalia, joista

osa on vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden lajeja.

Alueen harvinaisempia lajeja ovat Anomodon longifolius,

A. viticulosus, lehtosuikerosammal (Brachythecium

rutabulum), Campyliadelphus chrysophyllum, Encalypta

brevicolla (Pirkanmaalle uusi laji v. 2001, Ari Parnela),

Homomallium incurvatum, Hypnum imponens, Myurella

julacea, Plagiomnium rostratum, Taxiphyllum wissgrillii,

Timmia austriaca. Vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden

lajeja alueelta ovat mm. Taljaruostesammal,

Bartramia halleriana, Cnestrum schisti, Distichium capillaceum,

Ditrichum flexicaule, Encalypta ciliata, E.

streptocarpa, Grimmia elatior, viuhkasammal (Homalia

trichomanoides), kutrisammal (Homalothecium sericeum),

Kiaeria blyttii, Leucodon sciuroides, Mnium stellare,

Neckera crispa, Plagiopus oederianus, Platydictya

jungermannioides, Saelania glaucescens ja kalkkikierusammal

(Tortella tortuosa). Etelänpuoleinen jyrkänne

Peräjärvelle asti ja sen alainen rehevä korpi täyttänevät

metsälain tunnusmerkit luonnontilaisesta jyrkänteestä

ja rehevästä korvesta.***

Hyönteistö

Peräjoen notkosta on tavattu silmällä pidettäväksi luokiteltu

vesiperhonen, puroriippasirvikäs (NT). Laji on

hyvin paikoittainen ja melko harvinainen ja joidenkin

tutkimusten mukaan laji on yksi vähiten happamuutta

sietävistä vesiperhosistamme. Happamuuden alarajaksi

on saatu pH 6.4. Muuta harvinaista vesiperhoslajistoa

ovat Sericostoma personatum ja Oecetis testacea.

Peräjoen tienoon ketomaiset etelään viettävät rinteet

ovat vanhastaan tunnettua palosirkan (Psophus stridulus,

VU, eR) esiintymisaluetta. Jo 1980-luvulla

löysi Pertti Nupponen palosirkan kyseisiltä rinteiltä.

Sittemmin rinteet ovat metsitetty ja palosirkalle suotuisana

elinympäristönä tuhoutuneet. Lajin arveltiinkin

kadonneen alueelta, kunnes yllättäen vuonna 1999

Nupponen havaitsi palosirkan rinteiden alapuolisella

ketomaisella tienpenkalla, mutta uusintatarkastuksissa

lajia ei ole enää havaittu. Mahdollisesti laji on hävinnyt

Tampereen lajistosta. **

Lisätietoja:

Raunio, A. 1993: Metsänemä (Epipogium aphyllum) Tampereella ja

Orivedellä. - Talvikki 17(2): 97-99.

Mustalaisvuori-Majaketo-Järvenpää-Peräjärvi

Alueella kasvaa erittäin arvokasta kallio-, lehto- ja ketolajistoa

sekä vaateliasta lettolajistoa. Tunturikiviyrtin

(Woodsia alpina, UH-AL-E) ja tikankontin (Dir II,

Dir IV, R, VU) ainoat kasvupaikat Pirkanmaalla ovat

näillä alueilla. Vuonna 1999 paikalta laskettiin kahdeksan,

vuonna 2000 7 , vuonna 2001 6 ja 2003 8 kukkivaa

tikankonttia. Tikankonttipaikan länsipuolella

olevan pellon reunamilta havaittiin viisi kirkiruohoa

(R, VU) kesällä 2001. Muista kasvilajeista kannattaa

40 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Natura-alueet

mainita liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale),

häränsilmä, hirvenkello (Campanula cervicaria, VU),

hietaorvokki, kirkiruoho (R, VU), pussikämmekkä

(UH-AL), valkolehdokki (R), yövilkka, kotkansiipi,

lehtoimikkä (mR), pahtanurmikka (UH-AL), ahosilmäruoho

(Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, VU, V) ja

tummaraunioinen. Laiduntaminen, joka piti aikaisemmin

alueiden ketolajistoa yllä, on nykyään loppunut.

Mustalaisvuoren tienoiden hakkuut ovat myös

osittain muuttaneet kasvistoa. Alueilla kasvaa rikkaan

putkilokasviston lisäksi arvokasta sammal- ja jäkälälajistoa,

kuten Cratoneuron filicinum ja silmälläpidettäväksi

katsottu sirppihuurresammal (Palustriella falcata,

NT), vaarantuneeksi (VU) katsottu röyhelökarve

(Cetrelia olivetorum) ja kalliokeuhkojäkälä (Lobaria

scrobiculata, NT). Tikankontin kasvupaikan kalliolla

kasvaa harvinainen jäkälä, Caloplaca chrysodeta. Osa

alueesta ( Järvenpää-Majaketo) on perustettu luonnonsuojelualueeksi

vuonna 1991 (ks. 1.1.9.). Peräjärven

lännenpuoleiset alueet kuuluvat lisäksi valtakunnalliseen

soidensuojeluohjelmaan. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1980: Tampereen pohjoispuoleisen

liuskealueen kasvistollisia erikoisuuksia Teiskon Viitapohjassa.

- Luonnon Tutkija 84: 188-189.

Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon

paikka, etelään viettävät rinteet

Itse mäellä kasvaa rehevää lehtolajistoa, Piittalan talon

laidunrinteellä on kasvanut harvinaista toukotaskuruohoa

(Thlaspi caerulescens ssp. brachypetalum) ja muita

ketolajeja, mutta alue on metsitetty ja lajisto lienee

paljolti kadonnut. Seuraintalon valuvesiletolla kasvaa

hetesaraa (UH-AL-P), kelta- ja äimäsaraa, soikkokaksikkoa

(R), röyhysaraa (VU) ja muita tavanomaisempia

lajeja. Alue on arvokas kokonaisuus, jossa syvennetyt

tieojat ja pelikenttä ovat jo kuitenkin muuttaneet

vesien valumasuuntia ja uhkaavat kosteikon säilymistä.

Myös Piittalanmäen lehtoaluetta on muokattu

voimakkaasti. Noin puolet rinteen metsästä on aukkokaadettu

ja alue on voimakkaasti ruohottunut, mikä

heikentää lehtolajiston elinmahdollisuuksia. Alueen

eteläosat kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.

**

Lasse Kosonen

Ketokatkero on suuresti taantunut laidunnuksen

loputtua. Sillä on Teiskossa kaksi kasvupaikkaa.

3.4. Iso - Murron haat

Maakunnallisesti arvokkaalla Viitapohjan maisemaalueella

sijaitsevien Iso-Murron hakojen arvo on lähinnä

harvinaisessa kasvillisuudessa. Näillä kallioisilla

hakasaarekkeilla laidunnettiin jopa 50 vuoden ajan,

kunnes se loppui 1980-luvun aikana. Nyttemmin hakoja

ympäröiville pelloille on istutettu kuusta ja koi-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 41


Natura-alueet

vua, mutta itse hakoja on hoitanut Tampereen ympäristösuojeluyhdistys.

Alueelta harvennettiin puustoa ja

pensastoa vuosina 1994, 1995 ja 2000-luvulla vuosittain.

Hakojen avoimilla paikoilla ja laidoilla on niittymäistä

kasvillisuutta pienruohoniityn ja heinäniityn

mosaiikissa.

Iso-Murron läntisellä ketolaikulla huomiotaherättäviä

kasveja ovat valtakunnallisesti vaarantunut

kirkiruoho (R, VU) ja valtakunnallisesti erittäin uhanalainen

ketokatkero (EN) sekä vaarantuneisiin kuuluva

ahosilmäruoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica,

VU, V). Ketokatkeroa on tavattu kohteelta kaksi yksilöä

vuosina 1998 ja 1999 ja 5 yksilöä 2003. Laikun

kasvilajistoon kuuluu myös soikkokaksikko (R), mäkilehtoluste

(Brachypodium pinnatum), keltasara, harmaapoimulehti

(Alchemilla glaucescens), hernesara ja

ketonoidanlukko (Bothrychium lunaria, NT).

Iso-Murron ja Järvenpään välisellä ketoalueen

pohjoisosassa kasvaa kuusikkoa, keskiosassa männikköä

ja eteläosissa koivikkoa, jossa on mukana myös

pökkelöitä. Alueella on myös laaja katajaketo, jolla

kasvavat kelta- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum).

Muuta lajistoa ovat nurmitatar (Bistorta vivipara), kevättädyke,

vilukko. Vielä vuonna 2003 alueella kasvoi

runsaasti vaarantuneeksi luokiteltua ahosilmäruohoa

(V). Iso-Murron haat ovat mukana Pirkanmaan perinnebiotooppilistassa,

jossa ne on luokiteltu maakunnallisesti

arvokkaiksi. Kedon itäisellä osalla kasvoi yksi

hirvenkello (Campanula cervicaria, VU) v. 2000 sekä

kirkiruohoa ja soikkokaksikkoa.***

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125

(Alueelliset ympäristöjulkaisut).

3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun

Kapeenlahden pohjukassa sijaitsee pienialainen vielä

laidunnuksen alla oleva rantalaidun, jolla kasvaa EU:n

luontodirektiivin mainitsemaa lietetatarta (Persicaria

foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V). Lietetatarta esiintyy

varsinaisen Natura-alueen ulkopuolellakin Kukkosaaren

ja Kapeenniemen välissä. Itse asiassa koko Kapeenlahden

rantavyöhyke on potentiaalista lajin esiintymäaluetta.

**

Lasse Kosonen

Lasse Kosonen

Ketoneidonlukko

Nurmitatar

42 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Natura-alueet

Kartta 4. Natura-alueet

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 43


Natura-alueet

Kartta 5. Lehtoneidonvaipan kasvupaikat

44 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4. Arvokkaat luonnonalueet

4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet

Kasvilajien suojelussa pienet yksittäiset suojelualueet

ovat merkityksellisiä, sillä niillä voidaan turvata monen

äärialueellaan elävän harvinaisen lajin säilyminen.

Kasvistollisesti arvokkaiden kohteiden kartoitus on

tärkeää ennen maankäytön suunnittelua, jotta ne säilyisivät

rakentamattomina. Tietämättömyyden vuoksi

useita arvokkaita kasvikohteita on Tampereenkin alueella

tuhoutunut. Esimerkkinä tästä on mm. luhtaorvokin

(Viola uliginosa) katoaminen Tampereen lajistosta.

Tampereen kasvitieteellinen yhdistys on tehnyt

merkittävää ja ajantasaista selvitystä arvokkaista kasvillisuus-

ja kasvistokohteista. Esiteltävät kohteet perustuvatkin

valtaosaksi kasvitieteellisen yhdistyksen

vuosilta 1984 ja 1990 peräisin oleviin raportteihin,

mutta myös osaksi erillisiin julkaisuihin, jotka on

mainittu kunkin kuvauksen lopussa. Lukuisat kohteet

on tarkistettu myös 2000-luvulla. Valtaosa kohteista

on pienialaisia ja lehtomaisia ja osasta kohteita

on löydetty vain yhtä arvokasta kasvilajia. Esittelyyn

on otettu mukaan myös kasvistollisesti monipuolisia

luonnonsuojelualueita, jotka on kuitenkin tarkemmin

esitelty kohdassa 1.1. Kohteiden lopussa olevat

tähdet merkitsevät seuraavaa:

*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy uhanalaisia

lajeja

** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista

kasvillisuutta ja eläimistöä

* = säästämisen arvoinen kohde

4.1.1. Tampereen kaupungin omistama

Nokian hevoshaka

Alueella on pitkä historia viljely- ja laidunalueena.

Maaveräjänlahden lounaispuoli on ollut viljeltynä jo

1700-luvun alusta lähtien. Hevoshakaa lienee myös

kaskettu. Kaskeaminen ja puuston hakkaaminen kotitarvekäyttöön

on muokannut alueesta lehtipuuvaltaisen,

ja sitä on muokattu myös puistometsiköksi. Paikan

historiasta johtuen alueen kasvillisuudessa on selvä

kulttuurillinen leima. Luonnontilaisimpana ovat

säilyneet suot, joiden väliset kannakset ovat korpea ja

lehtokorpea. Alueen kasvilajisto oli vuoden 1993 inventoinnissa

308, mikä jo sinänsä kielii luonnon monipuolisuudesta.

Alueen vanhoissa rudanottokuopissa kasvaa kilpukkaa

(Hydrocharis morsus-ranae), tylppälehtivitaa

(Potamogeton obtusifolius) ja isolimaskaa (Spirodela polyrhiza),

jotka kaikki ovat kohtalaisen harvinaisia,

mutta vesien rehevöitymisen myötä yleistyneet. Lisäksi

kuopilla kasvaa runsaasti isokarpaloa (Vaccinium

oxycoccos). Rantaosuuksilla kasvaa suhteellisen harvinaista

piukkasaraa. Alueen itäisimmän niemen tyvellä

olevan korven kasvillisuutta luonnehtivat suo-, lehto-,

kulttuuri- ja metsäperäiset lajit. Niemen tyvellä kasvavat

sellaiset lajit kuin pikkutalvikki (Pyrola minor),

korpialvejuuri (Dryopteris cristata), koiranheisi, maahumala,

keltavuokko (UH-AL-P) ja sudenmarja (Paris

quadrifolia). Kallioisella niemellä kasvaa mm. kissankäpälä

(Antennaria dioica), pihatähtimö (Stellaria

media), lehtoarho ja sormisara (Carex digitata).

Alueen rehevin ja lehtomaisin kasvillisuusvyöhyke

on pellon pohjois- ja koillispuolella, josta löytyvät

kaikki yleisimmät lajit. Koillispuolen kasvilajistoon

kuuluvat mustakonnanmarja, valkovuokko, syyläjuuri ,

lehtopalsami, keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja

lehtonurmikka (Poa nemoralis). Pohjoispuolisen alueen

merkittävimpänä lajina kasvaa pohjoisilla äärirajoillaan

(30 yksilöä vuonna 1993, 23 yksilöä vuonna

2002) lehtokieloa (Polygonatum multiflorum), joka lienee

luonnontilainen esiintymä. Lehtomaisuus jatkuu

myös kohti moottoritietä, mm. lehmusta ja sinivuokkoa

(mR). Moottoritien ja Maaveräjänlahden välissä

alueen itäosissa esiintyy myös ketokasvillisuutta kuten

mäkitervakkoa (Lychnis viscaria).

Merkittävintä kulttuuriperäistä lajistoa Pirkkalaan

vievän tien varrella olevalla entisellä pellolla edustavat

mm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), peltovirvilä

(Vicia hirsuta) ja ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum),

isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), ruostehappomarja

(Berberis vulgaris), karhunköynnös (Calystegium sepium)

ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum).

Vesirajalla olevia lajeja ovat rantayrtti, keltaängelmä

(Thalictrum flavum), isohierakka (Rumex hydrolapathum)

sekä hirssi- ja mätässara. Varsinaista vesikasvillisuutta

edustavat isosorsimo (Glyceria maxima), jokileinikki

ja karvalehti (Ceratophyllum demersum) sekä

huomionarvoisena lajina myös litteävita (Potamogeton

compressus). Lisäksi purovitaa (Potamogeton alpinus)

kasvaa suppealla alalla.

Alueen rannat ovat paikoin luonnontilaisen kaltaista

tai lähes luonnontilaista ajoittain veden vallassa

olevaa metsä- tai pensaikkorantaluhtaa. Luhdat ovat

metsälain mukaisia, vaikka puusto luhdilla ei olekaan

kovin vanhaa. Muiden muassa niemelle johtava kannas

on osin luhtavaikutteinen. Tuleva Rajasalmen sillan

levennys saattaa tuhota osan tästä monipuolisesta

ja arvokkaasta saarekkeesta kaupunkiympäristössä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 45


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Lehtokielo kasvaa Pitkäniemen hevoshaassa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla.

Talven 2000-2001 aikana alueen läpi vedettiin uusi

maakaasulinja niin, että se väistää lehtokieloesiintymän.

Sienistössä saatta piillä harvinaisia ja mielenkiintoisia

lajeja. Alueella on runsaahkosti lahopuuta, ja

mm. v. 2003 alueelta löytyi harvinainen risumattalakki

(Ramicola haustellaris).***

Lisätietoja:

Karhe, H. & Portin, P. 1993: Lehtokielo Nokialla ja Pirkkalassa. -

Lutukka 1/1993, s. 24.

Kääntönen, M. 1993: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kasvillisuus

ja kasvisto.- Raportti Tampereen kaupungin

ympäristövalvontayksikössä.

Puronvarren runsaslajisessa kasvillisuudessa on lehtomaisia

ja korpimaisia piirteitä - alueella kasvaa

mm. tesmaa, purolitukkaa ja lähdetähtimöä sekä

runsaasti kaislasaraa. Erityisen merkittäviä ovat puronvarren

hajuheinäkasvustot (Dir II, R, NT, V).

Kappaleessa 2.1. esitetyn Tamrockin tehtaan pohjoispuoleisen

avolouhikon 20 tuppaan lisäksi hajuheinää

havaittiin v. 1999 Vaasa-Pori-yhdystien länsipuolen

puronvarren louhikoilla 18 tupasta. V. 2003

paikalta laskettiin peräti 70 versoa. Tien länsipuolella

puron varrella kasvaa lisäksi lehmuksia. Tamrockin

pohjoispuolella ja yhdystien länsipuolella kyseinen

puron varsi on metsälain mukaisessa tilassa. Puron

pienilmaston säilymiseksi purolle olisi jätettävä suojavyöhyke.

***

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.

- Talvikki 6(1): 10-21.

4.1.2. Ikuri, Leppioja

Haukijärvestä laskevan puronvarren avolouhikolla havaittiin

vuonna 1999 seitsemän hajuheinätupasta (Dir

II, R, NT, V) ja v. 2003 kolme kituliasta versoa. Alueen

metsät on kaadettu laajalta alueelta puron molemmin

puolin, vaikkakaan ei aivan puron varteen ulottuen.

Puro on tältä osin metsälain mukainen. Hajuheinän

ja puroluonnon säilyminen nykyisellään edellyttää

suojavyöhykkeen jättämistä puron reunamille. **

4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan

eteläisemmän puron varret

4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Puronvarsilehto on esitelty luonnonsuojelualueiden

yhteydessä kappaleessa 1.1.1.

4.1.5. Kalkunvuori

Mustalammin pohjoispuolella sijaitsevan vuoren etelärinne

on vanhastaan tunnettu liusketta suosivan

tummaraunioisen kasvupaikkana. Mereistä kalliohatikkaa

on myös jäljellä alueen tallaantumisesta huolimatta.

Tosin v. 1999 lajia ei havaittu johtuen ilmeisesti

kuivasta kesästä. Jyrkän, maisemallisesti merkittävän

rinteen juurella esiintyy lehtokasvillisuutta kuten mm.

lehmusta, tuomea, lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR),

mäki-(Arenaria serpyllifolia) ja lehtoarhoa sekä haisukurjenpolvea.

Uhkana kallion kasvillisuudelle on kuluminen.

Vuonna 2003 tehdyn sammalselvityksen mukaan

jyrkänteeltä löytyi myös huomionarvoisia sammalia,

kuten Homalothecium sericeum, Mnium stellare,

46 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Taxiphyllum wissgrillii, Asterella gracilis, Ortotrichum

rupestre ja Lejeunea cavifolia.**

4.1.6. Villilänsaari

Ilmeisesti suurta osaa saaresta on vanhastaan sekä

viljelty että laidunnettu, minkä loputtua alueelle on

kasvanut edustava - kaupungin alueella jopa poikkeuksellinen

lehtipuumetsä. Alueella kasvaa runsaasti

koivua, pihlajaa, leppää ja raitaa, joiden joukossa

on myös lahopuuta ja pökkelöitä. Lisäksi rantavyöhykkeellä

kasvaa edustavia mäntyjä. Saaren vanha

metsä tarjoaa otolliset olot runsaalle linnustolle.

Aluskasvillisuus on saarella rehevän lehtomaista ja

sisältää mm. mustakonnanmarjan, koiranheisin, metsäruusun

ja sinivuokon (mR). Rantalajisto on melko

edustavaa, mm. siniheinä (Molinia coerulea), hanhenpaju

(Salix repens) ja rantayrtti (Lycopus europaeus).

Vuonna 1999 löydettiin saaren uimarannalle vievän

tien varrelta melko harvinaista kylä- ja ojakellukan

(Geum urbanum x rivale) risteymää, jonka harvinaisempaa

lajiosapuolta - kyläkellukkaa kasvaa Villilänsaaressa

ja Nokiantien varrella. Sittemmin risteymää

löydettiin muualtakin saaresta. Alueelta on löydetty

myös harvinaisia sammalia, kuten lehtonokkasammal

(Eurhynchium angustirete) ja kalvashiippasammal

(Orthotrichum pallens). Perhosista mainittakoon v.

1994 saaresta saatu pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis),

joka oli Pirkanmaalle uusi laji.

Villilänsaari on tärkeä virkistysalue ja keskeinen

arvokas luonnonalue, joka olisi jätettävä rakentamatta.

Rakentaminen onkin kohteen suurin uhka. Vaikka

saarta on aikoinaan käsitelty, niin sen keskiosien korven

voi katsoa olevan järeine laho- ja maapuineen

luonnontilaisen kaltaisessa tilassa ja siltä osin täyttävän

metsälain kriteerit rehevästä korvesta sekä ehkä

myös vanhana metsänä. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M.2003: Tampereen Villilänsaaren kasvisto ja

kasvillisuus (EH). - Talvikki 27: 101-114.

4.1.7. Teeri-Villilän haka

Alue on läntisen kaupungin keskeisimpiä. Alueen länsiosan

kasvistossa esiintyy harjukankaalle ominaista

lajistoa; Mustavuoren sorakuoppien liepeillä kasvavat

sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), sarjakeltano

(Hieracium umbellatum), häränsilmä ja kissankäpälä.

Rauhoitetun, nyt kaatuneen katajan (ks. 1.2.3.) ja Nokian

tien välillä on paitsi lehtomaista lajistoa myös

jäänteitä ketomaisesta kasvillisuudesta, jota hevosten

laidunnus osaltaan ylläpitää. Harvinaiset ketokäenminttu

(Satureja acinos) ja soikkoratamo (Plantago media)

ovat ilmeisesti kadonneet alueelta. Alueen itäpäässä

kasvoi viljelyjäänteenä aaprottimarunaa (Artemisia

abrotanum) , mutta se on nykyisin kadonnut.

Myös kedon umpeenkasvu uhkaa sen kasvillisuutta.

Alue on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa.

Läheisellä Teerivuorella kasvaa tummaraunioista.*

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat.

- Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.

4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus:

Villilänniemi-Raholan puhdistamo

Vyöhyke on lähes ainoa kantakaupungin vielä perkaamaton

ranta. Rantapalteen ja -rinteen kookas ja

edustava puusto ja tiheä pensasto tekevät vyöhykkeestä

linnustoltaan ja kasvistoltaan monilajisen kokonaisuuden.

Puustosta näyttävimpiä ovat isot harmaalepät

ja männyt. Uimarannan lähellä on luonnonmuistomerkkinä

rauhoitettu kynäjalava (R, VU),

(ks. 1.2.5.), jonka vieressä kasvaa harvinaisen suuri

tuomi. Rantavyöhykkeen kallioilla kasvaa eteläistä ja

vaateliastakin kalliokasvillisuutta. Varjoisan rantarinteen

ylenpalttisen rehevästä kasvistosta löytyy sekä

lehto- että kulttuurikasveja (mustakonnanmarja, koiranheisi,

punaherukka (Ribes rubrum), lehtopalsami,

lähdetähtimö, koiranheinä, lehtoarho). Eteläistä jäkälälajistoa

edustavat rantakivillä ja -kallioilla vainiolaakajäkälä

(Physcia subalbinea) ja siloruskokarve

(Neofuscelia pulla). Sienistöstä mainittakoon harvinainen

runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea,

toinen tunnettu kasvupaikka Pirkanmaalla).

Rantaosuuden ongelmana on kuluminen. Ongelmana

on myös kynäjalavien tallaantuminen ja toisaalta

tukehtuminen muun kasvillisuuden joukkoon. ***

4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta

Simolankatu 71:n kohdalla Pyhäjärven rantarinteeltä

kirjattiin vuonna 1999 uutena lajina Tampereelle hentokiurunkannus

(Corydalis intermedia). Tosin laji on

havaittu paikalla jo 1950-luvulla. Esiintymä on tämän

hetkisen tiedon mukaan Tampereen ainoa. Sinänsä

hentokiurunkannuksen esiintymistä Tampereella voi

odottaakin, sillä lajia kasvaa Nokialla, Pirkkalassa ja

Lempäälässä. **

4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta

ns.Rasonhaka

Alueella on hyvin säästynyttä kosteaa kangasmetsää,

kallionaluskasvillisuutta ja rinnelehtoa. Alue on rehevän

lehtomaista, mikä johtunee osittain ainakin kal-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 47


Arvokkaat luonnonalueet

lioperän vulkaniitista ja konglomeraatista. Osaa alueesta

on laidunnettu pitkään, mistä juontuu nimi Rasonhaka.

Lounaisrannalla kasvavat ukonputki (Herachleum

sphondylium), karhunköynnös, hiirenporras, valkovuokko,

viitaorvokki (Viola x ruprechtiana) ja rantaminttu

(Mentha arvensis). Tohlopille ominaista rentovihvilää

(Juncus bulbosus) on vesirajassa siellä täällä ja

runsaana sitä on uposmuotoisena. Rantavyöhykkeeltä

löytyy lisäksi niukalti harajuurta ja lähdetähtimöä ja

alueen itäosasta niukasti isokäenrieskaa.

Rantapolun yläpuolinen rinne on saniaisten valtaamaa

aluetta lajeina hiirenporras ja kivikkoalvejuuri

(Dryopteris filix-mas). Saniaisten lomassa kasvaa myös

valko- ja sinivuokko (mR), tesma, koiranheisi, mustakonnanmarja,

lehtonurmikka, lehtokorte, lehtoarho ja

kielo (Convallaria majalis). Tuomi kasvaa alueella tiheinä

ryteikköinä. Kalliolla kasvaa yllättäen pohjoispainotteinen

laji himmeänahkajäkälä (Peltigera scabrosa).

Rinnelehdon puilla kasvaa myös piirtojäkälää

(Graphis scripta). Lännempänä lähellä Tesoman koulua

tulevat vastaan kevätlinnunsilmä, kevätlinnunherne

(mR), lehtomatara, lehtokorte ja tesma.

Huolimatta Rasonhaan metsissä 1990-luvulla suoritetusta

harventamisesta, on alueella vielä jonkin verran

vanhaa, lahoavaa lehtipuustoa ja kolopuita järeän

kuusipuuston katveessa. Huhtikuussa 2002 alueelta

löytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä Tesoman koulun

paikkeilta TV 2:lle saakka. Metsikkö onkin juuri tyypillistä

liito-oravan elinympäristöksi ja alueen vanha lehtipuusto

sekä Tohlopinjärven rannat tulisikin säilyttää

koskemattomina. Myös alueen virkistyskäyttö puoltaa

sen tulevaa säilyttämistä, vaikkakin alue on paikoin jonkin

verran kulunutta ja roskaantunutta. Tohlopinjärven

alue lienee kuitenkin asuntorakentamisuhan alla ja Ristimäen

päälle onkin vuonna 2001 voimassa olevan asemakaavan

mukaan kaavoitettu asuntoalue. *

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1999: Tampereen Rasonhaan-

Ristimäen kasvillisuus ja kasvisto Tohlopin alueella. - Raportti

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue

Vaakkolammi ja Likokallion alue on esitelty luonnonsuojelualueiden

yhteydessä kappaleessa 1.1.3.

4.1.12. Pohtola, Lintulampi

Lintulampi edustaa katoavaa ja harvinaista kosteikkoekosysteemiä,

joita on aiemmin tuhottu tuntematta

niiden arvoa. Ne ovat kuitenkin suomalaista luontoa

parhaimmillaan. Tuntemattomiksi ne ovat usein jääneet

siksi, että ne sijaitsevat kaukana asutuksista. Lintulammen

luonto käsittää useita toisistaan suuresti

poikkeavia biotooppeja, jotka vaihettuvat jyrkästi reuna-alueiden

kuivasta metsätyypistä rehevään rantanevaan.

Näiden välillä on erityyppistä ruohokorpea.

Ihmisen vaikutus Lintulammen luontoon näkyy

lammen ympärillä. Länsipuolelle on rakennettu leikkipuisto

ja paikalle tuotu täytemaata. Koillis- ja itäpuoliset

alueet ovat aikoinaan olleet viljelykäytössä,

josta valuneet ravinteet ovat varmasti rehevöittäneet

lammen luontoa. Leikkikentän alueella kasvillisuus on

kulttuurivaikutteista, tavanomaista pihakasvillisuutta.

Itäpuolisilla entisillä viljelyalueilla kasvaa sekaisin

kulttuuri-, metsä- ja lehtokasveja mm. valkovuokko ja

vuohenputki (Aegopodium podagraria). Alueen rehevyydestä

kielii hiirenporras, jota kasvaa myös ympäri

lammen olevalla reunavyöhykkeellä. Reunavyöhykkeen

rehevyyttä osoittavat myös monet muut lehtomaisten

maiden kasvit kuten metsätähti (Trientalis europaea),

metsäkurjenpolvi (Geranium sylvestris) ja oravanmarja

(Maianthemum bifolium).

Lammelle päin mentäessä maapohja muuttuu jyrkästi

kosteammaksi ja rahkasammaleisemmaksi.

Vuonna 1994 lammen länsipuolella lammelle johtavan

polun varrelta löydettiin suovalkkua (R) yksi yksilö ja

vuoden 1999 tarkastelussa jälleen yksi yksilö sekä lammen

eteläpuoliselta laskuojien väliseltä alueelta yksi

yksilö. Muista kämmekkäkasveista tällä vyöhykkeellä

kasvaa kohtalaisesti harajuurta. Muista vyöhykkeen

kasveista mainittakoon leveäosmankäämi, pohjanpaju

(Salix lapponum), riippasara (Carex magellanica) ja

tähtisara (C. echinata) ja aivan lammen rannalla suokukka

(Andromeda polifolia), isokarpalo, mutasara (C.

limosa) ja jouhivihvilä (Juncus filiformis).

Itse lampi on hapan ja keskiravinteinen, jossa kasvaa

mm. uistinvitaa (Potamogeton natans), isovesihernettä

(Utricularia vulgaris), ulpukkaa (Nuphar lutea),

harvinaisempana lajina pikkuvita (Potamogeton berchtoldii)

ja isolimaska.

Alueen ympäristöä on voimakkaasti rakennettu

viime vuosina ja kasvillisuus on muuttumassa kulttuuriperäiseksi

etenkin reunaosiltaan. Viheralueen kosteammassa

osassa kasvillisuus on kuitenkin säilynyt tyypillisenä

ja monipuolisena suolajistona. Ihmisen vaikutusta

ei täällä ole paljon havaittavissa ilmeisesti alueen

vaikeakulkuisuuden takia. Esimerkkinä lajiston

muuttumisesta on, että leveäosmankäämiä ei alueen

vanhojen asukkaiden mukaan esiintynyt vielä ennen

1950-1960-lukujen vaihdetta, jolloin se tuotiin lammen

rannalle.

Lintulammen alue tarjoaakin kasvillisuuden puolesta

hyvät mahdollisuudet pienimuotoiseen kosteikko-

ja suoekotyyppiin tutustumiseen.**

Lisätietoja:

Sannamo, A. & Turunen, R. 1995: Kosteikko virkistysalueena.

Lintulammen inventointi ja kehityssuunnitelma. - Opinnäytetyö,

Hämeen ammattikorkeakoulu, 52 ss.

48 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan

vanha kaatopaikka ja sen ympäristö

Yksi Niemen kaatopaikan jymylöytöjä oli punakatko, jota kasvaa

alkuperäisenä vain Ahvenanmaalla.

Lielahdenkadun itäpuolelle sijaitseva entinen kaatopaikka

on muodostunut rehevän lehtomaiseksi. Alueen

puusto on lehtipuuvaltaista, mutta paikoittain tapaa

myös lehtikuusta ja pihtaa. Kohteella esiintyy runsaasti

kulttuuriperäistä lajistoa, josta kannattaa mainita

Pirkanmaalla harvinainen litulaukka (Alliaria petiolata).

Muita alueen kummallisuuksia ovat Tampereelle

uutena lajina harvinainen imeläkurjenherne

(Astragalus glycyphyllos), vain Ahvenanmaalla luonnonvaraisena

esiintyvä ja sielläkin rauhoitettu punakatko

(Torilis japonica), ilmeisesti Suomen ainoalla

kasvupaikallaan kultakirveli (Chaerophyllum aureum),

Pirkanmaalle uutena lajina myrkkykirveli (Chaerophyllum

temulum) ja isohukanputki (Aethusa cynapium

subsp. cynapioides), Pirkanmaalla erittäin harvinainen

kierumatara (Galium aparine), Suomessa harvinainen

vata (Myosoton aquaticum) ja Tampereen seudulla

harvinaisena kasvava jänönsalaatti (UH-AL-P).

Lähinnä lajia kasvaa Lentävänniemessä. Alueella kasvaa

lisäksi voimakkaasti harvinaistunutta ja harvinaista

muinaistulokasta ketoraunikkia (Gypsophila muralis)

sekä myös Manner-Suomessa harvinaista uustulokasta

karvasaraa (Carex hirta), satunnaislajina Suomessa

tavattua karvapillikettä (Galeopsis pubescens),

rikkapalsamia (Impatiens parviflora), karvahorsmaa

(Epilobium hirsutum), mäkikuismaa (Hypericum perforatum),

isotakiaista (Arctium lappa), nurmikaunokkia,

jänönapilaa (Trifolium arvense, UH-AL-P), nurmimailasta

(Medicago lupulina), pihakurjenpolvea (Geranium

pusillum) sekä vielä epäselvä karhunvatukkalaji

tai -muoto (Rubus fruticosus-ryhmä). Alueella olisikin

syytä tehdä lisätutkimuksia. Ks. lisää alueesta s.

46-47.***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 2000: Punakatkolla vanha esiintymä Tampereella

(EH).- Lutukka 3/2000, s. 93-94.

4.1.14. Epilänharju

Kantakaupungin kautta kulkevasta harjujaksosta on

Pyynikin ohella laajimpana säilynyt osa Epilänharjua.

Harjun itäisin osa on 20 vuoden kuluessa kaivettu olemattomiin,

kuten myös pohjoisin osa, johon on tosin

sijoitettu runsaasti täytemaata. Epilänkadun ja Soraharjunkadun

koillispuolella on rakennustoimilla hävitetty

kasvistoltaan kaikkein keskeisintä harjun etelärinnettä.

Etelärinteen vanhoihin kaivantoihin - joita kulutus-

ja vesieroosio ovat laajentaneet - on levittäytynyt

runsaasti sianpuolukkaa, joka sitoo maata. Sarjakeltanon

harjurotu esiintyy alueella runsaana ja myös muu

harju- ja kuivien kankaiden lajisto on edustettuna.

Merkittävimpiä lajeja ovat häränsilmä ja itäpäähän

keskittyneet kissankello (Campanula rotundifolia), keltatalvikki

(Pyrola chlorantha) ja mäkitervakko. Länsiosan

merkittävin laji on sarjatalvikki. Arvokkain osa

ns. puolilehdon kasvistosta keskittyy harjun itäpäähän

ja on ilmeistä, että mm. Parkanon radan rakentaminen

ja maakaasuvoimalan toiminnot tuhosivat parhaimman

osan Epilänharjua.

Jäljelläolevasta kasvistosta mainittakoon vielä kissankäpälä,

kielo, aho-orvokki (Viola canina), kalliokielo

(Polygonatum odoratum), ketokeltto (Crepis tectorum),

metsäruusu, ahokeltano (Hieracium vulgata -

ryhmä), sinivuokko, nuokkuhelmikkä, lehtoarho, kevätlinnunherne

ja mäkilehtoluste. Harjun laella viihtyy

ketomaista lajistoa, josta mainittakoon keltasauramo

(Anthemis tinctoria), ketonoidanlukko, (NT, UH-

AL), hopeahanhikki (Potentilla argentea), karvaskallioinen

(Erigeron acer) ja metsäapila (Trifolium medium).

Epilänharjulta ensimmäisenä Suomesta löydetty

lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta, CR) lienee

hävinnyt. Sitten lajia on löydetty muutamasta muustakin

paikasta Suomesta. Kulumisesta huolimatta Epilänharjun

suojeleminen on hyvin perusteltua myös

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 49


Arvokkaat luonnonalueet

Niemen sahan mysteeri

K

asviharrastajan kohokohtia ovat hetket, joina hän löytää itsensä aiemmin tuntemattoman,

jopa valtakunnallisesti harvinaisen lajiston tyyssijoilta. Tällaiseen kokemukseen voi

yltää vielä jopa kantakaupungin alueella. Näin tapahtui vuoden 2000 aikana, kun Lielahden

vanha Niemen sahan alue paljastui kaukaa vierailta mailta olevan lajiston puutarhaksi.

Tapahtumat saivat alkunsa erään alueella liikkuneen paikallisen kulkijan havainnoista, joiden

mukaan alueella kasvaa litulaukkaa ja jänönsalaattia - harvinaisia lajeja siis. Kuten asiaan

kuuluu, niin tietoon suhtauduttiin aluksi terveen epäilevästi, mutta paikalle lähdettiin kuitenkin

käymään. Onhan asia niinkin, että eihän tavallinen mattimeikäläinen lotkauttaisi silmiään moisien

rehujen takia, ja havainnoista oli sentään saatu tarkka karttapiirroskin.

Ei muuta kuin painuttiin kohteelle eräänä kauniina kevätkesän päivänä. Ilman täytti ylitsevuotava

kasvun ja lisääntymisen riemu, josta äänekkäimmän vastuun kantoivat mustapääkerttu,

peippo ja rastaat. Kososen Lasse olikin aivan perustellusti koristautunut normaaliin tapaansa

lintukiikarein.. Tarkan kartan avulla löysimmekin ilmoitetut lajit. Päivä jäi kuitenkin mieleen

siitä, kun Lasse havaitsi seisovansa keskellä runsasta kierumatarakasvustoa.

Näiden havaintojen innoittamina myös alueen kasvitieteilijäpopulaatio kasvoi kesän mittaan.

Kerta toisensa perään paljastui lisää kasvimaailman helmiä askarruttaen mieliä lajiston alkuperästä.

Alueelta löytyi nimittäin koko joukko Suomessa lähinnä uustulokkaina ja painolastikasveina

tunnettuja lajeja. Huomionarvoisimpia lajeja alueelta ovat punakatko, litulaukka, karhunvatukka,

kierumatara, karvapillike, imeläkurjenherne, kultakirveli, myrkkykirveli, isohukanputki ja

isotakiainen. Alueen erinomaisuudesta kertoo paljon se, että monet näistä lajeista ovat jopa Pirkanmaalla

ennestään tuntemattomia. Punakatkoa tavataan vain Ahvenanmaalla, kierumataraa

on aiemmin löydetty Pirkanmaalta vain Tampereen Kaukaniemestä, imeläkurjenhernettä on tavattu

painolastikasvina sekä mahdollisesti riistanrehukasvina, kultakirveli on Etelä-Suomessa satunnaisesti

tavattu laji, myrkkykirveliä ja isohukanputkea ei ole aiemmin tavattu Pirkanmaalla. Muuta

alueella tavattua harvinaista lajistoa ovat mm. ketoraunikki, karvasara, vata, rikkapaisami,

kanadankoiransilmä, nurmimailanen ja karvahorsma, joista kolme viimeksi mainittua ovat myös

painolastikasveina tunnettuja.

Monta kynänpäätä on pureksittu arvuuteltaessa lajiston alkuperää; ovatko kaukaiset lajit

kulkeutuneet alueelle siemeninä jonkun kasviharrastajan pussihousujen nuhruisissa taskuissa vai

kuinka Valaistusta asiaan tuonee alueen historiikki. Niemen saha rakennettiin jo vuonna 1889.

Vuosien vaihtuessa vaihtui myös sahan omistaja, kunnes hyvästä rengistä tuli isäntä ja se paloi

1970-luvun lopulla. Niemen sahan toisena omistajana vuodesta 1916 ollut Enqvist Oy aloitti tehdasjätteen

sijoittamisen Niemen sahan alueelle. Kaatopaikalle vietiin vuoden 1975 luvan perusteella

mm. kalkkikivi- ja rakennusjätettä sekä ylijäämämassoja. Samaa jätettä oli itse asiassa viety

sinne jo ennen lupaa. Kerrankin jätteistä on iloa - nimittäin kalkkikivi ja sen jätemassa saattaa

olla se keino, jolla erikoinen kasvilajisto on salamatkustanut Niemen sahan kaatopaikalle. Suomessahan

kalkkikiveä esiintyy varsin niukasti, joten sitä on täytynyt tuoda maahan. Todennäköisin

alkuperämaa on Viro, jossa kasvavat myös monet edellä mainituista lajeista.

Kari Korte

50 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Kari Korte

Lasse Kosonen

Kari Korte

Niemen sahan kaatopaikan harvinaisuuksia:

karvasara ylhäällä, karhunvatukka ylhäällä oikealla,

imeläkurjenherne keskellä oikealla ja ketoraunikki

alhaalla oikealla.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 51


Arvokkaat luonnonalueet

maisemallisista syistä. Epilänharjun niitty on mainittu

Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125

4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto

Kyseessä on Pyhäjärven rantalehto suurine tervaleppineen,

vaahteroineen ja tuomineen. Muusta kasvilajistosta

mainittakoon Pirkanmaalla harvinainen vata,

jota vuonna 1999 havaittiin kymmenittäin sekä kukkivina

että ei-kukkivina, kotkansiipi, punakoiso, mustakonnanmarja,

suokeltto, kyläkellukka (Geum urbanum,

UH-AL-P), purolitukka, lähdetähtimö, lehtopalsami,

keltamo, kevätlinnunsilmä, lehmus ja kynäjalava (R,

VU). Rantakasvina kasvaa piuru ja ketokasveina hietalemmikki,

kevätkynsimö ja pölkkyruoho. Lehto on

myös erittäin uhanalaisen nuijasarvisienen (Xylaria

hypoxylon, EN) yksi harvoista kasvupaikoista Suomessa

(ks. myös 5.4.). Muita alueella kasvavia harvinaisia

sieniä ovat kääpiölahorusokas (Pluteus podospileus),

keltakääpä (Scutiger syringae) ja kuoriaisloisikka (Cordyceps

entomorrhiza). Linnustosta voidaan mainita

uhanalainen pikkutikka (VU). Rannansuuntaisesti

kulkee paljon käytetty polku. Alue on vaarassa roskaantua

läheisen asutuksen vuoksi ja keväällä 1993

alueen puustoa raivattiin luvatta. Kohde tulisi kuitenkin

säilyttää luonnontilaisena. ***

4.1.16. Viikinsaari

Viikinsaaren kasvi- ja sienilajistoa on esitelty kappaleessa

1.1.2.

4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja

Lorisevanpuisto

Tahmelan lähde on Tampereen suurin lähde. Sen ympäristöstä

on kasvitietoja 1800-luvulta lähtien. Lähteen

läheisyydessä kasvaa tyypillistä lehtokasvillisuutta,

kuten lehtotähtimöä, lähdetähtimöä, lehtopalsamia

ja koiranvehnää. Tahmelan lähteen laskupurosta etelään

sijaitseva Pyhäjärveen pistävä niemeke (Lorise-

Lasse Kosonen

Hyhkyn nuijasarvisienikasvusto

kasvaa lepänkannon tyvellä.

52 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

vanpuisto) on rantapuustoltaan edustava kohde. Myös

kaakkoon jatkuvalla rantaosuudella kasvaa näyttävää

puustoa, jossa merkittäviä ovat suuret terva- ja harmaalepät.

Suurimman harmaalepän ympärys on 166

cm. Niemekkeessä kasvaa pensasmaisia kynäjalavia

(R, VU), joiden lisäksi rannassa on luonnonmuistomerkiksi

rauhoitettu yksilö (ks. 1.2.6.). Kasvistosta

löytyy rantalehtojen ja kulttuuripaikkojen lajeja kuten

tuomea, terttuseljaa ja istutusperäistä idänkanukkaa

(Cornus alba) sekä kyläkellukkaa (UH-AL-P), maahumalaa,

sudenmarjaa, mesiangervoa, ranta-alpia (Lysimachia

vulgaris), lehtonurmikkaa ja harvinaista vataa.

Alue on myös rantamaisemansa kannalta merkittävä

kohde, jota haittaa kuitenkin roskaantuminen.

Lähteen pohjoispuolelle rakennettiin vuonna 1993

pyörätie ja rakentaminen lienee kohteen suurimpia

uhkia. **

4.1.18. Pispalan keto

Pispala on kaupungin keskeisin yhtenäinen kulttuurikasviston

esiintymäalue. Pihoilla ja teiden varsilla kasvaa

runsaasti ns. vanhan kulttuurin seuralaiskasveja,

kuten litutilliä (Descurainia sophia), rohtopernaruohoa

(Sisymbrium officinale), kolmisädetyräkkiä (Euphorbia

peplus), pikkuhukanputkea (Aethusa cynapium ssp. cynapium),

pikkutakiaista (Arctium minus) ja hentosavikkaa

(Chenopodium polyspermum). Joukossa on myös

ns. venäläiskauden kasveja - mm. idänukonpalko (Bunias

orientalis) ja harmio (Berteroa incana). Alueella on

vanhojen kauppapuutarhojen jäljiltä vanhakantaista

koristepuu- ja pensaslajistoa ja villiintyneitä vanhoja

koristekasveja.

Erityisesti huomio kiinnittyy ns. Pispalan ketoon,

jossa kasvaa runsas joukko ketojen, kulttuuriperäisiä

sekä venäläiskauden kasvillisuutta. Kedolta löytyy idänukonpalkoa,

ketoneilikkaa (Dianthus deltoides, NT),

harmiota, pukinpartaa (Tragopogon pratensis), keltasauramoa,

etelänaitovirnaa (Vicia sepium ssp sepium), ukontulikukkaa,

(aho)pukinjuurta (Pimpinella saxifraga), istutusperäistä

etelänmunkkia (Jasione laevis), humalanvierasta

(UH-AL-P), kyläkellukkaa (UH-AL-P), kissankelloa,

peltokiertoa (Convolvulus arvensis) sekä kelta-

(Galium verum, VU) ja peltomataraa (Galium spurium).

Aiempien havaintojen mukaan kedolla kasvaisi

myös kelta-apilaa (Trifolium aureum, NT), mutta ilmeisesti

vuoden 1999 kesän kuivuudesta johtuen lajia ei

havaittu. Kedon uhkana on umpeutuminen ja sitä tulisikin

niittää. Pispalan kulttuurikasvisto on ylimalkaan

vähentynyt suuresti ja monet lajit ovat katoamassa. **

Lisätietoja:

Kääntönen, L. 1992: Tampereen Pispalan pihojen kasviston

muutokset 24 vuoden (1967-1991) aikana. - Kasvitieteen pro

gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos, Helsinki.

94 s.

4.1.19. Pyynikki

Pyynikki on merkittävä harjukasvillisuuden esiintymisalue

(ks. tarkemmin 1.1.3.).

4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke

Kallio- ja rantapalle sekä rantalehto, joka alkaa Sara

Hildenin museolta ja jatkuu varsinaiseen Onkiniemeen,

ovat maisemiltaan ja kasvistoiltaan erikoisia.

Alueella on säilynyt Onkiniemen huvilasta ja Hakulinin

puutarhasta peräisin olevia koristekasveja ja vanhoja

kulttuuriseuralaisia, jotka kasvavat yhdessä lehtoja

kalliolajiston kanssa. Alueella kasvaa kyläkarhiaista

(Carduus crispus), valkopeippiä, harmiota, humalaa,

kyläkellukkaa (UH-AL-P), ukonpalkoa, lehtoakileijaa

(Aquilegia vulgaris), varjoliljaa (Lilium martagon),

ukonhattua (Aconitum variegatum), puistolemmikkiä

(Myosotis sylvatica), koiranheisiä, rantakanankaalia

(Barbarea stricta), amerikanhorsmaa (Epilobium

adenocaulon), koiranvehnää ja lehtoarhoa sekä jaloista

lehtipuista vuorijalavaa (R, VU). **

4.1.21. Tammerkoski

Tampereen Tammerkoski oli pitkään lapinvesitähden

(UH-AL) ainoa napapiirin eteläpuolelta tunnettu

kasvupaikka, kunnes laji 1980- ja 1990-luvuilla löytyi

myös Näsijärvestä ja Särkijärvestä sekä 1999 myös

Suolijärvestä. Koskessa kasvavat myös harvinaiset

sammalet; alueellisesti uhanalainen vellamonsammal

(Fissidens fontanus, UH-AL) ja valtakunnallisesti

uhanalainen koskisiipisammal (Fissidens pusillus, NT).

**

4.1.22. Tampellan tehdasalue

Tampellan alueen kasvisto on ollut monipuolinen ja

mielenkiintoinen. Koristepuita ja -pensaita sekä perennoja

on laskettu alueella 70, muita kasveja lähes

200. Suurin osa arvokkaista kasveista on jo hävinnyt

tai vakavan häviämisuhan alaisina.

Vanhalla asuinalueella - ns. Herrainmäellä - on

vielä jäljellä entistä miljöötä, jonka olennaisena osana

oli suuri puisto. Tällä alueella kasvavat sekaisin alkuperäinen

ja kulttuurin seuralaiskasvillisuus. Menneestä

kallionaluslehdosta muistuttavat mm. kielo,

sinivuokko (mR), keltavuokko (UH-AL-P) ja mustakonnanmarja.

Kallioketokasveista mainittakoon

ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), lituruoho

(Arabidopsis thaliana), mäkiarho, hiirenhäntä (Myosurus

minimus), kissankello, mäkitervakko, kevätkynsimö

(Erophila verna), ketotädyke (Veronica arvensis),

kevättädyke (Veronica verna), keto-orvokki, mäkivirvilä

(UH-AL-P), haurasloikko (Cystopteris fragilis) ja

keltamaksaruoho (Sedum acre). Vanhan kulttuurin

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 53


Arvokkaat luonnonalueet

Kaupungin kulttuurikasviston muutoksia

Muillakin kulttuurikasveilla koriste- ja hyötykasvien lisäksi on Tampereen kantakaupungissa

ollut “historiallinen taustansa”. Niiden ilmestyminen on usein liittynyt johonkin

historialliseen tapahtumaan tai vaiheeseen. Menestyminen ja jatkuvuus on taas ollut

kiinni sellaisista ihmistoiminnan muodosta, jotka nykyaikana ovat muuttuneet. 1900-luvun alussa

venäläinen viljantuonti ja 1 maailmansodan aikaiset rautatiekuljetukset yhdistyneenä venäläisen

sotaväen oleskeluun ja linnoitustöihin Tampereella runsastuttivat useiden kasvien kantoja. Sellaisia

olivat mm. harmio, idänkattara, ukonpalko ja unkarinpernaruoho. Ukonpalon kasvaminen Pispalassa

muistuttaa sodanaikaisista linnoitustöistä siinä missä Kalevankankaalla edelleen esiintyvä

idänkattara venäläisten kasarmien sijainnista. Puutalo-Tampereen pihoilla, katuvarsilla ja tunkioilla

kasvoi ennen typekkäitä erityisolosuhteita vaatineita kasveja, kuten esim. hukanputki, myrkkykatko,

kolmisädetyräkki, rohtopernaruoho ja litutilli. Saneeraus on muuttanut kasvuolosuhteet

sellaisiksi, että vain sattuma on joitakin kasveja säilyttänyt mm. Pispalassa. Kolmisädetyräkkiä on

seurattu kohta 40 vuotta eräässä pihassa. Monet näistä kasveista ovat samalla olleet puutarharikkoja,

jotka ovat häviämässä uudisrakentamisen ulottuessa mm. entisten kauppapuutarhojen alueelle

Pispalan-Epilän- Hyhkyn alueelle. Jäljellä olevat kasvitarhamaat, esim. Ala-Pispalan kiistaa

herättäneet palstaviljelmät sekä mm. Muotialan puutarhat, ovat vanhakantaisten rikkojen tukialueita.

Näitä kasveja ovat mm. peltotädyke, rautanokkonen ja hanhentatar. Rautanokkonen ja peltotädyke

ovat olleet Finlaysonin Ajurikorttelin paikalle jo 1860-luvulla perustetun marja- ja omenatarhan

vakituisia rikkoja, sillä niitä iti paljastetuista vanhoista maakerroksista. Monipuolinen

vanha rikkakasvikanta ehti vakiintua myös 1916 perustetun Hatanpään siirtolapuutarhan alueelle,

mistä jäänteitä oli vielä 10 vuotta sitten nähtävissä. Englantilaistyylisissä puistoissa, kuten Haiharassa

ja Nottbeckin puistossa, on 1800-luvulta säilynyt saksalaisperäisestä heinänsiemenestä kylväytyneenä

mm. valkopiippo, Haiharassa myös puistonurmikka sekä sen ja korpinurmikan risteymä,

joka muutoin tunnetaan vain Tsekinmaan alueelta. Toinen ainutlaatuinen vanha heinäsiementulokas

on amerikkalainen sammakonkello Leinolassa toisella Euroopasta tunnetulla kasvupaikallaan.

Vanhaan kulttuurikasvistoon toivat täydennystä varsinkin 11 maailmansodan jälkeiset rautatiekuljetukset.

Etenkin venäläiset tavaravaunut toimivat tehokkaina siementen levittäjinä. Jotkut

kasvit säilyivät pitkäänkin kylväytymispaikoillaan radanvarsissa ja varsinkin lastauslaiturien liepeillä.

Tonavanmaruna säilyi Nekalassa 24 vuotta, volganpernaruoho 30 vuotta, ja ketokaunokki

on Pinnin sillan kupeessa kasvanut vieläkin kauemmin. Tampereen teollisuusalueille kulkeutui

myös vierasta lajistoa mm. venäläisen ja puolalaisen kivihiilen mukana. Tampellan tehdasalueelle

erityisesti vakiintui monenkirjava kasvisto, jonka osakkaina olivat esim. isomesikkä, tannervihvilä,

ketotyräruoho, kissankita, kanadankoiransilmä ja piikkisalaatti. Sisämaassa hyvin harvinainen

sirppimailanen kasvoi 40 vuoden ajan (vuoteen 2000 asti) yliopistonmäen eteläpuolella mahdollisesti

vanhana hiilitulokkaana.

Eräät muutkin kulttuurikasvit ovat Tampereella muinaistulokkaita tai ainakin vanhoja vilja- ja

heinäsiementulokkaita. Edellämainittujen kasvien tavoin näidenkin (kelta-apila, jänönapila, ketokäenminttu)

lajien kasvuedellistykset supistuvat jatkuvasti. Rautatiekuljetukset ovat paitsi vähentyneet,

myös “siistiytyneet”. Vanhat purkauslaiturit on hävitetty, ympäristö betonoitu ja asfaltoitu.

Radanvarret ovat sepelöityjä. Puutalokaupunginosat on saneerattu ja täydennysrakentaminen on

etenkin viime vuosina supistanut entisiä ns. joutomaita. Tampellan alueen uudisrakentaminen on

hävittänyt monipuolista lajistoa. Silloinkin kun rakentamisella tai katujärjestelyillä ei paikkaa

tuhotakaan, kasvit häviävät maan pintakerroksen kuorimisella, nurmetuksilla tai asfaltoinnilla.

Vanhan kulttuurilajiston erikoisuudet siis häviävät triviaalin lajiston saadessa usein seurakseen

uusia koristekasvivalloittajia, kuten esim. lupiinin, jättipalsamin ja jättiputket. Uusia tulokkaita

ilmaantuu enää vain nurmikoille, taimitarhoille ja esim. persianapilaviljelmille vieraan siemenseoksen

mukana. Mutta ne eivät jää pysyvästi rikastuttamaan kaupungin kulttuurikasvistoa.

Matti Kääntönen

54 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

seuralaiskasveja edustavat asuinalueella kylämaltsa

(Atriplex patula), kyläkellukka (UH-AL-P), seittitakiainen

(Arctium tomentosum), kyläkarhiainen, keltamo

ja hentosavikka. Ilmeisesti mullan mukana ovat

alueelle kulkeutuneet pelto- (Veronica agrestis), persian-(Veronica

persica) ja kaukasiantädyke (Veronica filiformis).

Mäellä kasvaa myös valkokukkaista niittyhumalaa.

Pellavantehtaanmäen kiinnostavin kasvi on ollut ehdottomasti

tannervihvilä (Juncus compressus), joka

on Pirkanmaalla erittäin harvinainen. Samalla alueella

kasvaa kujasorsimo (Puccinellia distans), joka

kuuluu myös nopeasti harvinaistuneisiin vanhan

kulttuurin seuralaisiin, vaikkakin laji toisaalta on

yleistynyt teiden varsilla. Kulttuurilajeista mäellä

kasvaa myös rohtopernaruohoa sekä harvinaisena

koristekasvina ja viljelykarkulaisena tuoksuorvokki

(Viola odorata). Kalliopainanteiden ranta- ja vesikasvisto

on jo kadonnut: järvikaisla (Schoenoplectus

lacustris), järviruoko, kurjenjalka (Potentilla

palustris), rantakukka, pikkulimaska (Lemna minor),

rantavihvilä (Juncus alpinoarticulatus), järvikorte

(Equisetum fluviatile), rantaluikka (Eleocharis

palustris), tupassara (Carex nigra ssp. juncella), tuhkapaju

ja leveäosmankäämi. Mäen louhitun kallion

seinämillä kasvaa runsaasti isomaksaruohoa (Sedum

telephium) ja aiemmin myös mäkihorsmaa (Epilobium

collinum). Mäellä oleva runsas tannervihviläkasvusto

on todennäköisesti tuhoutunut vuonna 2001

alueen rakentamisen ja kallion siivoamisen yhteydessä.

Vuonna 2001 löytyi kuitenkin kaksi uutta tannervihvilän

kasvupaikkaa: Lielahden Pohjanmaankadun

luoteispäästä ja Messukylän kirkon kohdalla olevalta

Messukylänkadun liikenteenjakajalta.

Kasvitieteellisessä mielessä kiintoisimman lajiston

muodostavat Tampellan alueella kulttuuri- ja

tulokaskasvit. Harvinaisin ja erikoisin tulokaskasveista

on isomesikkä (Melilotus altissimus), joka purjelaivakaudella

levisi Suomeen painolastikasvina ja

joka nykyään on koko maassa erittäin harvinainen.

Vielä vuonna 1999 isomesikkää kasvoi Tampellan

alueella, mutta voimakkaan rakentamisen vuoksi

isomesikkä on todennäköisesti kuitenkin kadonnut

alueelta. Rautatien varteen on ilmeisesti hiilen mukana

kulkeutunut ketotyräruoho (Herniaria glabra),

joka on myös Pirkanmaalla erittäin harvinainen.

Vuoden 1999 kesän inventonnissa tehdasalueelta

löytyi 27 ketotyräruohoyksilöä, jotka olivat jäämässä

Tampellan uudisrakentamisen jalkoihin. Vuoden

2000 kesällä löytyi enää 7 yksilöä, mutta kesällä

Tampellan alueen katoavia harvinaisuuksia:

ylhäällä piikkisalaatti, alhaalla tannervihvilä.

Lasse Kosonen Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 55


Arvokkaat luonnonalueet

2001 rakennetun parkkipaikan reunamilta peräti

110 yksilöä. Muita rautatien vaikutuspiirissä kasvavia

kulttuuriseuralaisia ovat kissankita (Chaenorhinum

minus), partaohra (Hordeum jubatum), kanadankoiransilmä

(Conyza canadensis), tannervihvilä

ja piikkisalaatti (Lactuca serriola), joka on Hämeessä

suurharvinaisuus (niukkana vielä 2003). Eri puolilta

Tampellan aluetta löytyy myös rautanokkosta

(Urtica urens), punasolmukkia (Spergularia rubra),

peltokiertoa ja peltoukonnaurista (Erysimum cheiranthoides)

ja aiemmin myös peltorastia (Anchusa

arvensis). Koristepuina on alueella käytetty vaahteraa,

puistolehmusta (Tilia vulgaris), lehmusta, hevoskastanjaa,

siperianlehtikuusta, euroopanlehtikuusta,

vuorijalavaa (R, VU), omenapuuta, tuomea

ja visakoivua. Pensastoista löytyvät amerikanorapihlaja,

korallikanukka, piha -ja puistosyreeni,

idänvirpiangervo, hopeapaju (Salix alba), hansaruusu,

villaheisi, piha -ja hovijasmike sekä tarhahappomarja.

Tampellan alueen monipuolisen kasviston turvaamiseksi

olisi jäljellä olevat kasvikohteet säilytettävä.

Tällöin voitaisiin turvata kulttuurikasvien ja maakunnan

uhanalaisten lajien - ensisijaisesti isomesikän,

tannervihvilän ja ketotyräruohon - jatkuvuus.

Vuonna 1999 ketotyräruohon ja tannervihvilän säilyttämiseksi

alueella siirrettiin kymmenkunta ketotyräruohon

ja neljä tannervihvilän yksilöä Tampellan

vanhan tehdasalueen rakentamisen alta radan varteen.

Vielä kesällä 2003 radan varrella kasvoikin

muutamia tannervihviläyksilöitä. ***

Tampella, Aspinniemi

Lasse Kosonen

Isomesikkä on säilyttänyt asemansa Aspinniemessä.

Keinotekoisella Näsijärveen tehdyllä niemellä kasvaa

harvinaista kissankitaa ja partaohraa, valtakunnallista

harvinaisuutta isomesikkää, Pirkanmaalla erityisen

harvinaista ketotyräruohoa sekä Länsi-Suomen merenrannoille

tyypillistä tyrniä (Hippophae rhamnoides).

Tyrni lienee joutunut paikalla ihmisen toimesta. Niemeä

on osin käytetty maan ja kiven kaatopaikkana,

mutta kyseinen toiminta ja rakentaminen saattaisivat

tuhota nämä arvokkaiden lajien kannat Tampereen

kasvilajistosta. Niemelle kasattua kivilouhetta alettiinkin

murskata paikan päällä keväällä 2000 jättäen alleen

näiden harvinaisten lajien esiintymispaikat. Ketotyräruohoa

ei havaittukaan vuonna 2000, mutta sinnikkäänä

lajina se ilmestyi jälleen kentälle vuoden

2001 kesällä, jolloin laskettiin niemeltä peräti 115

yksilöä. Saattaa olla jopa niinkin, että maapohjan rouhiminen

avasi uutta elintilaa ketotyräruoholle. Isomesikkä

oli v. 2003 varsin niukka. ***

Ketotyräruohon muita Tampereen kasvupaikkoja

ovat Santalahti, Tarastenjärven kaatopaikka, Ikurin

maankaatopaikka sekä Epilän voimalaitoksen alue.

Viimeisin havainto Santalahdelta on kuitenkin jo vuodelta

1985 ja Tarastenjärveltä vuodelta 1995. Tampereen

vankimmat ketotyräruohoesiintymät lienevät tätä

nykyä Tampellan-Aspinniemellä sekä Epilän voimalaitosalueen

reunamilta. Todennäköisesti Tampereen

esiintymät liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa; mm.

Tarastenjärven esiintymä lienee saanut alkunsa Aspinniemeltä

kuljetettujen maamassojen mukana kulkeutuneesta

aineksesta.**

Lisätietoja:

Kosonen, L. 2001: Ketotyräruoho (Herniaria glabra) veitsenterällä

Tampereella - Talvikki 25(2): 75-78.

Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1993: Alustava raportti Tampellan

tehdasalueen kasvistosta. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

4.1.23. Viinikanoja

Viinikanojan uomaa on jatkuvasti muokattu. Se on

kuitenkin merkittävä ja maailman pohjoisin kalmojuuren

(Acorus calamus) kasvupaikka. Kasvi lienee istutettu

alueelle 1700-luvulla. Suurkasvuston rippeiden

hävittäminen talvella 1989-1990 on tehnyt lajin säilymisen

kyseenalaiseksi. Ruoppaus ja viemärityöt saattavat

uhata lajia samoin kuin tarkoitukseton raivaaminen

ja uoman täyttäminen. Mitkään työt eivät kuitenkaan

edellytä kalmojuurta kasvavaan rantaviivaan kajoamista.

Vuonna 1999 havaittiin Viinikanojan rannassa

vielä kymmeniä kalmojuuriyksilöitä. Lajin seurana

on monipuolinen kosteikko- ja kulttuurilajisto.

Muusta lajistosta mainittakoon harvinaisena uustulokkaana

pensastyräkki (Euphorbia virgata), vuorijala-

56 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

va (R, VU), jota kasvaa koko Viinikanojan matkalla

sekä saarni (UH-AL-E), joka on istutusperäinen ja

vallannut ojan pohjoispuoleisen rannan. Pensastyräkin

esiintymä joutui vuoden 2000-2001 talvella maanrakennustyömaan

alle, mutta sitkeästi laji näyttää selviytyvän.

**

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1990: Tampereen Viinikanojan kalmojuuri (Acorus

calamus) 1938-90. - Lutukka 6(4): 116-118.

marjaa ja laajalti kangaskortetta (Equisetum hyemale)

itäpäässä. Koiruohoa ja ketomarunaa esiintyy Tampereella

enää vain muutamassa paikassa. Radan pohjoispuolisella

alueella on esiintynyt myös harvinaista pohjankevätmaljakas-sientä

(Urnula hiemalis). Radan eteläpuolen

kalliokedolla kasvaa mäkivirvilää, pölkkyruohoa

ja peltokiertoa. Tämä kohde on mainittu Pirkanmaan

perinnebiotooppijulkaisussa. Alueen uhkana on

umpeutuminen ja sen puustoa olisikin harvennettava

ja ketoja niitettävä. **

4.1.24. Järvensivun radan varret

Rautatien pohjoispuoliset rinteet ja hautausmaan aidan

eteläpuoli ovat harjukasvien runsaimpia esiintymisalueita.

Metsien aukkopaikoissa kasvavat mm. kissankello,

kissankäpälä, nuokkukohokki (Silene nutans),

häränsilmä, metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris)

ja harjusormisara (Carex pallens); rinteiden alaosissa

kasvaa rautatien liepeiden tapaista ketolajistoa, mm.

mäkivirvilää (UH-AL-P), kelta-apilaa (NT) ja isohkoja

jänönapilakasvustoja (UH-AL-P) sekä myös

mm. pölkkyruohoa (Arabis glabra). Tosin vuoden 1999

tarkastelussa ei rinteillä havaittu kelta- ja jänönapilaa,

mikä saattaa osittain johtua kuumasta ja kuivasta kesästä.

Hautausmaan muurin kyljessä kasvaa punakoisoa

ja vuorijalavaa (R, VU). Rinteellä kasvaa uustulokkaista

harvinaista neidonkieltä (Echium vulgare) runsaasti.

Rautatien eteläpuoleisessa penkereessä ollut

vanha myrkkykatkon (Conium maculatum) kasvupaikka

on tuhoutunut vuonna 1996 uusien tie- ja rakennusjärjestelyjen

vuoksi. Itse asiassa suurin osa rautatien

eteläpuolisesta alueesta on tuhoutunut Järvensivun

kerrostalojen ja Tehdaskadun jatkamisen yhteydessä

1990-luvun puolivälin jälkeen.

Idemmäksi mentäessä Tikantien ja Tilhentien välisellä

harju-ketoalueella kasvaa kissankäpälää, kissankelloa,

kuminaa (Carum carvi), nuokkukohokkia ja yllättäen

myös näsiää (mR). Myös radan kummallakin

puolen edellisestä idempänä Puhontaipaleen ja Tikantien

välissä esiintyy merkittävää keto- ja harjukasvillisuutta.

Radan pohjoispuolella olevalla rinteellä

esiintyy jänönapilaa, vaikkakin kuivan vuoden 1999

kesän takia niukalti. Paikallisten asukkaiden mukaan

lajia on rinteellä normaalivuosina runsaastikin. Lisäksi

radan pohjoispuolella kasvaa Tampereen seudulla harvinaista

ketomarunaa (Artemisia campestris), ketokaunokkia

ja myös peltokiertoa. Rautatien pohjoispuolella

aivan radan tuntumassa kasvaa kelta-apilaa, keltamaitetta

(Lotus corniculatus), ketomarunaa ja koiruohoa

eli malia. Tosin malia on istutettu alueelle, vaikkakin

aiemmin sitä on esiintynyt kohteella luontaisestikin.

Malia kasvaa niukasti myös radan varressa Lokintaipaleen

päässä. Alueella kasvaa lisäksi kanervisaraa,

nuokkukohokkia, mäkitervakkoa, mustakonnan-

Lasse Kosonen

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125

4.1.25. Viinikka, Pahalampi

Nykyisellään lampi ympäristöineen on lähialueen asukkaille

erinomainen virkistyskohde. Kasvistollisesti lammen

ranta-alueet ovat monipuolisia. Pohjois- ja Länsi-

Suomelle tyypillinen vesisara on yllättäen rannan valtalaji.

Lammen rantavyöhykkeen kasvistossa on rinnakkain

kirkkaiden ja puhtaiden vesien ja runsasravinteisten

vesien lajistoa. Merkittävimpiä Pahalammen kasveja

ovat leveäosmankäämi, säderusokki, keltaängelmä,

rönsyrölli, rantayrtti, hapsiluikka (Eleocharis acicularis),

suomenhierakka, konnanleinikki (Ranunculus sceleratus),

luhtasara (Carex vesicaria), rantanurmikka (Poa

palustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja vesitatar (Polygonum

amphibium). Kohde on kasvistollisesti kiintoisa

eikä rantavyöhykkeen ja vesirajan raivausta pitäisi

missään tapauksessa laajentaa. **

Ketotyräruohon esiintymispaikat ovat nykyisin

hyvin uhattuja.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 57


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto

Vihilahden etelärannassa sijaitseva, Hatanpään valtatieltä

lähelle Härmälän leirintäaluetta ulottuva ns.

Härmälän puisto on kasvistoltaan monipuolista

aluetta, jossa lehto-, kulttuuri- ja kosteikkokasvit ovat

hyvin edustettuina. Alueen kasvistossa esiintyy myös

kuivempien ympäristöjen ketokasveja ja vanhoja viljelyjäänteitä

(mm. kevätesikkoa, Primula veris mR).

Alueen kasvilajistosta mainittakoon sini- (mR), valko-

ja keltavuokko (UH-AL-P) ja kevätlinnunsilmä.

Kulttuuriperäistä lajistoa edustavat istutusperäiset

sembramänty, varjolilja, akileija, hopeapaju ja salava.

Liiallinen siistiminen ja yleinen kuluminen ovat kuitenkin

vähitellen köyhdyttäneet lajistoa. Kohteen uhkana

on myös rakentaminen. Alueella on luontopolku

**

Lisätietoja:

Tast, E., Hautala, S. & Haavisto, S. (Luontokerho Vuokko):

Luontopolkuopas Härmälä. - Moniste Ympäristövalvonnassa.

4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi

Rehevöityneen järvi- ja ranta-alueen osin ryteikkömäinen

pensasto ja muu kasvillisuus luovat monipuoliset

elinmahdollisuudet eläimille. Vähäjärven kasvillisuudesta

tehtiin vuonna 1995 selvitys. Sen mukaan

itse järven vähälajinen lajisto kertoo veden korkeasta

ravinnepitoisuudesta. Järvessä kasvaa rehevän veden

lajeja kuten isovesihernettä sekä iso- ja pikkulimaskaa

ja sammalista sorsansammalta. Aiempien havaintojen

mukaan järven alueella kasvaa myös hetekaalta , mutta

vuonna 1995 lajia ei tavattu. Ranta-alueen avoimella

luhdalla kasvaa järviruokoa, viitakastikkaa, rantakukkaa,

suo-orvokkia (Viola palustris), korpiorvokkia

(Viola epipsila) ja pohjoisrannalla harvinaista nevaimarretta.

Täällä kasvaa myös suohorsman valkokukkaista

muotoa (Epilobium palustre f. albiflorum). Varsinaisten

lehtojen puuttuessa, alueella kasvaa vain vähän

lehtojen lajeja. Niitä löytyy lähinnä järven lounaispuolen

reunakorpialueilta, mm. lehtopalsami, mustakonnanmarja,

kevätlinnunsilmä ja korpialvejuuri (Dryopteris

cristata). Muita harvinaisempia lajeja alueella ovat

järvikaisla, liereäsara (Carex diandra), isosorsimo, keltaängelmä.

Järvessä on 1980-luvulla pesinyt ja viimeksi

vuonna 1999 tavattu mustakurkku-uikku (Ldir), rantaluhdat

ja ympäröivät pensaikot ovat puolestaan olleet

hyviä yölaulajien esiintymispaikkoja. Roskaantuminen

on alueen suurin haitta ja uhkana rantojen pusikoiden

raivaus. **

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1996: Härmälän Vähäjärven kosteikon kasvit.- Talvikki

20(1):29-38.

4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken

luonnonsuojelualue

Alueen kasvillisuutta esiteltiin kappaleessa 1.1.3. ***

4.1.29. Sarankulma, Saukonoja

Saukonojan Tampereen puoleisella osalla ennen peltoa

ja Valmetin rataa kasvaa kaislasaraa ja hetekaalta.

Kasvillisuuden säilyttämiseksi puron rannat olisi jätettävä

raivaamatta. *

4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko

Purosta erillään olevalla laajalla avolouhikolla kasvaa

melko runsaasti hajuheinää (tarkistettu vuonna 2003,

Dir II , R, NT, V). Louhikko on lähes luonnontilaisena

luettavissa metsälain mukaisiin kohteisiin. **

4.1.31. Multisilta, Rajamäki

Mäellä ja sen rinteillä sekä eteläpuolen kosteikossa

kasvaa eteläistä lehtolajistoa: keltavuokkoa (UH-AL-

P), lehtoimikkää (mR), kevätesikkoa (mR) ja lehtoleinikkiä.

Tosin kevätesikko saattaa olla istutusperäinenkin.

Muista lehtojen lajeista alueella kasvaa taikinamarjaa,

sinivuokkoa (mR), lehtokuusamaa, metsämaarianheinää

(Hierocloë australis), kevätlinnunhernettä

(mR) ja näsiää (mR). Itse mäellä kallioiden välissä

kasvaa tummaraunioista ja alueen eteläosissa runsaasti

istutettuja tammia (Quercus robus). Alue on arvokas

pienimuotoinen kokonaisuus. **

4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän

ja Kuljun moottoritien välinen alue

Lehtoalue muuttui ratkaisevasti 1980-luvun paljaaksihakkuussa,

jolloin varjoa vaativat kasvit alkoivat osin

hävitä. Eteläisempi kosteikkoalue, jossa mm. korpinurmikalla

(UH-AL-P) ja korpisorsimolla (Glyceria

lithuanica, V) on kasvupaikkansa, säilyi kuitenkin koskemattomana.

Avohakkuun jälkeen alueelle on noussut

lehtipuustoa, joka on monin paikoin alkanut sulkeutua

ja lehtokasvillisuus on alkanut elpyä. Metsälehmus

kasvaa edelleen alueella runsaana. Alueesta

kannattaisi perustaa lehtojensuojelualue, jossa puusto

saisi kehittyä luonnontilaisena ja metsänhoidollisissa

toimenpiteissä otettaisin huomioon alueen ominaispiirteet.

Tällaisia nuorta sukkessiovaihetta edustavia

suojelualueita on maassamme riittämättömästi. **

Lisätietoja

Lahtonen, T. 2000: Hakkuun vaikutus lehtolajistoon Tampereen

Valkaman norolehdossa. -Talvikki 24: 29-40.

58 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Louhikon arvokas nuokkuja

Multisillassa, Arranmaan alueella on muuan louhikko. Sekaisin isoja, erikokoisia, osaksi

sammaloituneita tai jäkälöityneitä lohkareita, ikään kuin joku olisi ammoin kipannut

paikalle kuormallisen kiviä. Näiden lohkareiden välistä tai päältä nousee puolitoistametrisiä,

leveälehtisiä korsia, joiden latvassa on on pienitähkyläinen röyhy, kuin häveliäästi nuokkuen.

Ikään kuin se ei jaksaisi nostaa päätään pystyyn näin karulla paikalla. Se on hajuheinä, Cinna latifolia.

Voi vain ihmetellä, miten sellaiseen paikkaan on yleensä jokin voinut juurtua. Hajuheinä on

karun paikkansa kuningatar, ylhäinen yksinäisyys. Kuin tietoisena harvinaisuudestaan. Jotenkin sen

kasvupaikat tuovat mieleen reliktin, kuin jäännöksen jostain jääkaudelta. Varmaan se on aina kasvanut

tuossa. Ja jos louhikko häviää, häviää heinäkin. Herkkä se on myös ilmaston muutoksille.

Toisina kesinä se saattaa kukoistaa komeasti, toisina taas olla kituvan näköinen ja heikkoröyhyinen.

Ihmisen toimenpiteitä se karttaa, vaikka voikin tilapäisesti hyötyä esimerkiksi hakkuun lisäämästä

valon määrästä.

Jo peruskartan avulla voi etsiä hajuheinää. Karttaan mustin kolmioin merkitty louhikko tai

kivirakka voi merkitä suuria odotuksia hajuheinän löytymiselle. Näin on useita hajuheinäpaikkoja

löydettykin. Jossakin louhikon välissä saattaa kulkea puro tai vesiuoma henkien kylmänkosteaa kellari-ilmaa

hajuheinän hengittää. Nimensä mukaista tuoksua hajuheinä ei liiemmälti eritä ympäristöönsä.

Vasta kuivattuna tuntuu sen omalaatuinen, kumariinin tuoksu. Sama, joka luonnehtii kesäistä

tuoksusimake- tai maarianheinäniittyä. Myöhään se kukkii, vasta elokuussa.

Tampereellakin on näitä louhikoita, jossa hajuheinää kasvaa. Multisillassa on siis tämä yksi,

kaupungin länsipuolella Tamrockin alueella Myllypurossa pari paikkaa. Viime mainitut ovat olleet

myös kaavoituksen kohteena teollisuusaluetta kaavoitettaessa, mutta näillä näkymin hajuheinälouhikot

saavat jäädä rauhaan. Aitovuoren kupeessa Ojalan alueelta löytyy yksi esiintymä ja Vuoreksen

alueella - tosin Lempäälän alueella - on pari esiintymiskohdetta. Teiskosta sitä ei ole vielä löydetty.

Koko Suomessa hajuheinä on peräti harvinainen. Pirkanmaalla on sentään kymmenkunta kasvupaikkaa.

Runsain esiintymiskeskus on Pohjois-Savossa, mutta esimerkiksi laajalti länsirannikolta,

etelä-Suomesta ja Pohjanmaalta se puuttuu kokonaan. Mantereisuus luonnehtiikin sen yleistä levinneisyyttä.

Pohjoisinna se sentään on löydetty Hyrynsalmelta ja Lapin kolmion alueelta.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 59


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.33. Särkijärvi, Leppänen

Särkijärven länsipuolella sijaitsee tervaleppäkorpi,

jonka puuston ja pensaiston muodostavat kiiltopaju,

tuhkapaju ja tervaleppä. Pohjoisesta ja lännestä laskevien

purojen yhtymäkohdassa kasvaa korven rehevyyttä

ilmentävää kotkansiipeä. Muita rehevää kasvupaikkaa

vaativia lajeja alueella ovat mm. tesma, mesiangervo,

korpikaisla, isoalvejuuri, rentukka (Caltha

palustris), hiirenporras, huopaohdake (Cirsium helenioides),

lehtovirmajuuri, korpiorvokki, lehtokorte, suovehka

(Calla palustris), kevätlehtoleinikki, korpi-imarre,

metsälehmus, lehtokuusama ja kevätlinnunsilmä.

Järveä lähestyttäessä korpi muuttuu kapeaksi puronvarsikorveksi,

jossa huomioitavaa on laaja lehtopalsamikasvusto.

Puron alajuoksun lähistön rantametsissä

kasvaa monia vaateliaita lehtokasveja - mm. lehtoimikkää

(mR), mäkilehtolustetta, keltavuokkoa (UH-

AL-P) ja lehtotähtimöä. Puronotkon etelänpuoleiselta

mäeltä on kaadettu puusto lähes puron varteen asti

joitakin vuosia sitten.Itse puronotkelma eritoten lähempänä

rantaa on metsälakiin sisällytettävä rehevä

korpi, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Alueen

metsänhoidollisissa toimenpiteissä tulisi huomiota

kiinnittää sen erityisluonteeseen. **

Lisätietoja

Korte, K. 2003: Tampereen Särkijärven ja sen luoteispuolisen

alueen kasvillisuudesta. - Talvikki 27: 43-55.

4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven

alue

Pääosin mäntyvaltaista rämettä edustava suo on merkityksellinen

kasvikohde, jota uudet ojitukset kuitenkin

vähitellen muuttavat. Eri rämetyypit vaihtelevat ja

suon eteläosassa sijaitsee pieni nevalaikku. Neva on

metsälain mukainen. Suon kasvistoon kuuluvat mm.

tupasvilla (Eriophorum vaginatum), suomuurain (Rubus

chamaemorus), karpalo, suopursu (Ledum palustre),

juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Empetrum

nigrum), suokukka, pyöreälehtikihokki (Drosera

rotundifolia) sekä harmaa- (Carex canescens), pallo-

(Carex globularis), tuppi- (Carex vaginata) ja pullosara

(Carex rostrata). Suon reunaosat ovat rehevämpää korpea.

Suon ojien tukkiminen olisi perusteltua, kuivattamisesta

saatu hyöty puolestaan kyseenalaista. Suon

eteläpuolella olevat Koukkujärven rantavyöhykkeet

sekä entisten peltosarkojen ryteiköt ovat kasvistollisesti

melko köyhiä, mutta tarjoavat esim. linnuille hyvät

elinmahdollisuudet. Koukkujärven länsipäässä on

huomiotaherättävä tervaleppäkorpi, jonka paksuimmat

tervalepät ovat noin 180 cm ympärysmitaltaan .

Kyseisiä leppiä tällä noin 90 metriä pitkällä ja parikymmentä

metriä leveällä alueella on noin 30. Korven

muuta kasvillisuutta olisi syytä vielä inventoida, sillä

korpi täyttää ainakin metsälain kriteerit rehevästä korvesta

ja on ehdolla luonnonsuojelulain mukaiseksi tervaleppäkorveksi.

Tervaleppäkorven ulkopuolelta ja

Rimminsuolle päin alueen puustoa on voimakkaasti

kaadettu viime vuosina. Aluetta uhkaa lisäksi rakentaminen.

**

4.1.35. Vuores, Vormiston

Pilkkakuusenharju ja Virolaiset

Alue on monilajinen lehtoharjanne, jossa kasvaa mm.

lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR), kevätlinnunhernettä

(mR), metsävirnaa (Vicia sylvatica), hiirenporrasta,

kevätlinnunsilmää, taikinamarjaa, lehtokuusamaa,

lehtoimikkää (mR), lehtoleinikkiä, tesmaa, mäkilehtolustetta,

metsämaarianheinää, tuppisaraa, näsiää

(mR), mustakonnanmarjaa ja runsaasti lehmusta.

Joitakin vuosia sitten Pieni-Virolainen-järven eteläpäästä

harjun laelta on kaadettu metsää lähes avohakkuuna

ja lisäksi alueen kaakkoispäässä harvennettu

voimakkaasti. Toisaalta harventaminen saattaa edistää

lehtokasvillisuutta lisääntyneen valon myötä. Pilkkakuusenharju

on merkittävää liito-oravan elinpiiriä.

Sitä on havaittu alueella harjun päällä ja vuoden 2000

keväällä jälkiä lajin olemassaolosta löytyi myös harjun

kaakkoispäästä vanhan kolohaavan tyveltä. Harjun

luontoa uhkaa Vuoreksen rakentaminen ja kulumisen

lisääntyminen. V. 2002 lähellä olevan tienristeyksen

tienoilta löytyi yksi kukkiva hirvenkello (VU) ja kaksi

lehtiruusuketta. Virolaisten järvien välisellä kannaksella

on suurehko hirvenkelloesiintymä (v. 2002 31

kukkavartta 20 x10 metrin alalla). **

4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden

purolehto ja Mäyrämäki

Koko laajahko alue Lempäälään saakka on paikoitellen

rehevän lehtomaista. Suolijärven Sonninottanlahden

perukan puronvarsi on tyypillinen kuusivaltainen

puronvarsilehto, jossa kasvaa mustakonnanmarjaa, sinivuokkoa

(mR), tesmaa, lehtokortetta, kotkansiipeä,

kevätlinnunsilmää, kevätlinnunhernettä (mR), syyläjuurta,

keltavuokkoa (UH-AL-P), hiirenporrasta, taikinamarjaa,

lehtoleinikkiä, lehtovirmajuurta, lehtokuusamaa,

näsiää (mR) ja lehtotähtimöä.

Metsälehmus on koko järven lounaisrannan alueella

tavallinen ja esiintyy jopa kookkaina puumaisina

yksilöinä. Viettävän Mäyrämäen rinteen painanteissa

kasvaa mustakonnanmarjaa, näsiää (mR), lehtoimikkää

(mR), vaahteraa, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia,

lehtoleinikkiä, soikkokaksikkoa (R), lähde- ja lehtotähtimöä,

suokelttoa, keräpää- ja lähteikköpoimulehteä

(Alchemilla glomerulans ja A. glabra), mäkilehtolustetta,

kevätlinnunhernettä (mR), korpinurmikkaa

(UH-AL-P), lehtomataraa, kevätlehtoleinikkiä, kelta-

60 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

vuokkoa (UH-AL-P), kotkansiipeä, valkolehdokkia

(R), syyläjuurta ja isoalvejuurta. Koko Mäyrämäen

alue esimerkkinä varjoisista lehdoista ja tuoreesta kankaasta

on säilyttämisen arvoinen, varsinkin kun lähialueella

on ollut suuria hakkuita. Harjun lehtolaikut

ovat paikoin lähes luonnontilaisia ja siten metsälain

mukaisia kohteita. Itse järvessä kasvaa etelässä harvinaista

lapinvesitähteä (UH-AL). Harjun luonto on

paikoin kärsinyt metsänhoidollisista toimenpiteistä,

joita suunniteltaessa alueen erityinen luonne tulisikin

ottaa paremmin huomioon. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa. -

Tammerkoski 6/84: 38-41.

Metsätähti Oy. 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus.

Vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin

ympäristövalvontayksikössä.

4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi

Alue muodostuu Myllyojan puronvarren kulttuurilehdosta

ja koivukorvesta, joka on kantakaupungin alueella

harvinainen biotooppiyhdistelmä ja lajistollisestikin

arvokas. Kasveista voidaan mainita kevätlinnunherne

(mR), lehtoimikkä (mR), näsiä (mR), suokeltto,

korpiorvokki, jalkasara (UH-AL-P) ja harajuuri. Alueen

uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet.*

4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä

Viitastenperä on maisemallisesti arvokas rantakallioja

jyrkännealue, jota on ehdotettu luonnonsuojelualueeksi.

Alueen monipuolisesta jäkälälajistosta mainittakoon

melko harvinaiset pikkuokajäkälä (Cetraria muricata)

sekä lahden eteläpuoleisella kalliolla Cladonia

caespiticia. Alueen sammallajistosta mainittakoon

nuppihuopasammal (Aulacomnium androgynum), tihkutierasammal

(Racomitrium aguaticum) ja kalliokärpänsammal

(Rhabdoweisia fugax). Lahdekkeen tyvessä

metsä on lehtomaista. Kalliokko puustoltaan vähätuottoisena

alueena täyttää metsälain kriteerit kitukasvuisesta

kallioalueesta. Nykyisin alue on voimakkaasti

kulunut. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1966: Hervannan Ruskonperä - kaunis mutta

vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.

4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen

metsäalue

vokkia (V) ja sarjatalvikkia. Metsässä kasvaa runsaasti

lehtipuita (alueeseen kuuluu mm. suuri haavikko) ja

sen linnusto (mm. pohjantikka) ja pieneliöstö on monipuolista.

Liito-orava (Pteromys volans, DirIV, VU,

V) on havaittu alueella ainakin vuonna 1999. Alueen

ainoana uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet. **

4.1.40. Veisu, Pehkusuo

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä

kappaleessa 2.4.

4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen

luoteispuolen lehtorinne

Alue on entisestään supistunut laskettelurinteen takia

ja on osin muutenkin raivattu. Olisi tärkeää säästää

vielä kaatamatta olevat jalot lehtipuut; vaahterat, lehmukset

ja haavat. Samalla säästyisivät lehtolajiston

rippeet, kuten keltavuokko (UH-AL-P) ja lehtotähtimö.

**

4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen

koillispuolen puronvarsirinnelehto,

“Pitkäahde”

Alueella on rehevää lehto- ja puronvarsilajistoa: korpinurmikkaa

(UH-AL-P), lehtotähtimöä, lähdetähtimöä,

hetekaalta, keräpääpoimulehteä, tesmaa, lehtokuusamaa,

koiranvehnää, haisukurjenpolvea, keltavuokkoa

(UH-AL-P), sinivuokkoa (mR), mustakonnanmarjaa,

lehtopalsamia, näsiää (mR), tesmayrttiä

(UH-AL), velholehteä, lehtopähkämöä, kaiheorvokkia

(V) ja lehto-orvokkia. Alueella on myös liitooravan

kolohaapoja (DirIV, VU, V). Pensastoa on

raivattu, mutta paikoin rinteen puusto on iäkästä ja

osa puronvarresta ja rinteestä vaatisikin suojelua saadakseen

kehittyä luonnontilaisena. Yläpuolella on

käytöstä poistettu kaatopaikka. Alueen ainoana uhkana

ovat metsänhoidolliset toimenpiteet.***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1986: Tampereen kantakaupungin luontokohteita:

Lukonojanmäki. - Tammerkoski 6/86: 4-7.

4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon

etelärinne Hervannan valtaväylän

itäpuolella

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhteydessä

kappaleessa 2.4.

Kyseessä on monilajinen vanha metsäalue, jossa kasvaa

tuoreen kankaan ja lehdon kasveja, kuten kaiheor-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 61


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Sarjatalvikki on säilynyt vielä Aakkulanharjun alueella.

62 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju

Alueella on vielä jäljellä niukasti ja harjujen etelärinteille

ominaista kasvilajistoa, jonka edustajia ovat mm.

jalkasara (UH-AL-P) ja hietaorvokki. Eteläisen rinteen

säilyttäminen on perusteltua, sillä alueella kasvaa

muutakin kiintoisaa harjulajistoa: sarjatalvikkia, harjusormisaraa,

kanervisaraa, nuokkukohokkia ja tavallisemmasta

lajistosta kissankelloa. **

4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta

Rehevässä rantalehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä,

korpinurmikkaa, kelta- (UH-AL-P) ja valkovuokkoa,

mustakonnanmarjaa, lehtoimikkää (mR) sekä keltanokitkeröä.

Keltanokitkerö kuuluu lajeihin, jota pidetään

valtakunnallisesti taantuneena, vaikkakin Tampereella

se on paikoin yleistynyt. Haiharan puistoalueella

kasvaa suuria puuyksilöitä ja koko alueella esiintyy

vanhoja kartanokulttuurin lajeja: tylppälehtihierakkaa,

saksankirveliä (Myrrhis odorata), keltanokitkeröä ja

valkopiippoa (Luzula luzuloides). Kohteella kasvaa

myös korpinurmikkaa (UH-AL-P) ja puistonurmikkaa

(P. chaixii) sekä näiden risteymää P. x pawlowskii,

jonka Suomen ainoa kasvupaikka on Haiharassa.

Kaukajärven asuntoalueen ja Solkimäen rakentamisen

jälkeen alue on osittain pahoin kulunut ja roskaantunut.

Hikivuoren pohjoinen pystysuora seinämä on

metsälain mukainen kohde, joka todettiin v. 2002 tehdyn

tutkimuksen perusteella myös sammaliltaan arvokkaaksi

kohteeksi. Sammallajisto sisältää jopa

uhanalaista lajistoa. Jyrkänteen länsipäästä löytyi mm.

erittäin uhanalainen kolokärpänsammal (Rhabdoweisia

crispata, EN). Muuta huomionarvoista harvinaista

lajistoa ovat mm. Hypnum imponens, Mnium hornum,

Schistostega pennata, Diplophyllum albicans. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1964: Haiharan Hikivuori, erikoislaatuinen, mutta

vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.

Kääntönen, M. 1985: Tampereen seudun järviluontoa: Kaukajärvi.

- Tammerkoski 7/85: 4-8.

Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)

massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).

- Talvikki 20: 101-104.

Kääntönen, M. 1998: Harvinainen puisto- ja korpinurmikan

risteymä (Poa x pawlowskii) Tampereella. -Lutukka 14:29-30.

4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki

Levonmäki on Kaukajärven etelärannan monilajinen

jyrkännelehto, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, vaahteraa,

tesmaa, kaiheorvokkia (V), lehtokuusamaa,

mustakonnanmarjaa, kotkansiipeä, näsiää (mR), koiranheisiä

ja keltavuokkoa (UH-AL-P). Alueen haapojen

rungoilla kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobaria

Lasse Kosonen

Haiharan puiston valkopiippokasvustoa.

pulmonaria) ja lähistöllä harvinainen lepänkärpässieni

(Amanita friabilis) tyypillisellä kasvupaikallaan leppää

kasvavassa metsikössä. Toinen sieniharvinaisuus alueelta

on piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum, NT),

jonka esiintymä on Suomen pohjoisin. Alueen uhkana

ovat metsänhoidolliset toimenpiteet. Olisi suotavaa,

että alueelle jätettäisiin tarkoituksellakin järeää

lahoavaa puustoa. **

4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi

Alue muodostaa maisemallisesti, lajistollisesti ja historiallisesti

suojelemisen arvoisen luonnonkauniin kokonaisuuden.

Niemellä toimi 1900-luvun alussa Bertel

Grahnin isännöimä Kaukajärven kartano ja myöhemmin

myös Saarioisten taimisto, jonka seurauksena

niemellä on rikas kulttuuriperäinen kasvillisuus.

Aluetta käyttävät vielä puutarhaviljelijät, joille kaupunki

on vuokrannut palstoja vuodesta 1982. Alueelta

löytyy muiden muassa erikoisia viljelyperäisiä puulajeja,

joista jotkut yksilöt ovat jopa valtakunnallisesti

suurimpia: banksinmänty (Pinus banksiana), kontortamänty

(Pinus contorta), palsamipihta (Pinus balsamea),

saarni (Fraxinus exelcior), hopeakuusi (Picea pungens)

ja siperiansembra.. Alueen muita puuharvinaisuuksia

ovat istutusperäiset punasaarni, tuoksupoppeli ja kynäjalava

(R). Rantarinteillä kasvaa runsaasti tuomia ja

tervaleppiä jopa läpitunkemattomaksi ryteiköksi asti.

Kaupungin viheralueselvityksessä todetaan, että

ranta-alueet ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja suuresta

korkeuserosta johtuen hikeviä, vaikka varsinaiset

lähteet puuttuvatkin. Rantatörmien hikevyys näkyy

siten, että kotkansiipeä kasvaa paikoitellen melko yl-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 63


Arvokkaat luonnonalueet

häällekin rinteeseen. Kotkansiiven lisäksi samoilla

paikoilla kasvaa mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta,

lehtopalsamia, lehtonurmikkaa ja isoja rohtoraunioyrttikasvustoja.

Harvinaisempana lajina alueella kasvaa

lehtoarhoa, valkovuokkoa, kevätlinnunsilmää, harajuurta,

lehtopähkämöä, lähdetähtimöä ja rönsyrölliä.

Erikoisuutena rantalehdon tihkupinnalta löydettiin

myös kierumataraa. Se voidaan katsoa kuuluvaksi Pirkanmaan

uhanalaisiin lajeihin, sillä laji on Suomen

eteläistä rannikkoseutua lukuun ottamatta erittäin

harvinainen. Lajilla on Tampereella kaksi löytöpaikkaa.

Kesällä 1996 niemen lounaiskulman rantaniityltä

löytyi yllättäen myös erittäin harvinaista kalmojuurta,

jonka maailman pohjoisin kasvupaikka on Viinikanoja

(ks. kappale 4.1.23.). Lajia oli rantaniityn lisäksi aivan

vesirajassa ja kartanon entisen vajarakennuksen

pohjoisnurkalla. Muusta vesikasvillisuudesta mainittakoon

Suomessakin kohtalaisen harvinainen karvalehti,

ristilimaska (Lemna trisulca) ja heinävita (Potamogeton

gramineus). Rantakasvillisuuskin on tavanomaista

ehkä lukuun ottamatta kalmojuurta ja kantakaupungin

alueella harvinaista pohjannurmikkaa (Poa alpigena).

Lisäksi rantavyöhykkeen lajeista voisi mainita

mm. pitkäpääsaran (Carex elongata), keltakurjenmiekan,

luhtavuohennokan ja punakoison.

Kuivemman kallioalueen lajisto poikkeaa selvästi

rantarinteiden lajistosta. Kalliopaljastuman laidoilla

kasvaa katajaa ja vuorimäntyä. Kenttäkerroksen lajeihin

kuuluvat mm. valkovuokko, kissankello, kivikkoalvejuuri,

mäkitervakko, aholeinikki (Ranunculus polyanthemos)

ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Ylätasanteella

ei juuri tapaa alkuperäisen metsäluonnon lajeja,

vaan peltorikka- ja koristekasveja sekä ihmisen

tahattomasti levittämiä lajeja. Poikkeuksena kuitenkin

harjusormisara. Peltorikkalajeista tasanteella sinnittelee

mm. isorölli (Agrostis gigantea), rikkanenätti (Rorippa

sylvestris) ja rikkasinappi (Sinapis arvensis).

Kulttuurilajistoa edustavat mm. pikkutakiainen, peltokierto,

keltanokitkerö, sepiväpeippi (Lamium amplexicaule),

litteänurmikka ja pukinparta. Kohteella

kasvaa myös kynäjalavaa (R, VU). Koristekasveista

voisi mainita lehtosinilatvan, illakon (Hesperis matronalis),

tarha-alpin (Lysimachia punctata), isopiiskun

(Solidago gigantea) ja jalokiurunkannuksen. **

Lisätietoja :

Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)

massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).

- Talvikki 22(2): 101-104.

Lahtonen, T. 1993: Kierumatara (Galium aparine) Tampereella. -

Talvikki 17: 66.

Lahtonen, T. 1998: Tampereen Kaukaniemen paksut puut. -

Talvikki 22(1): 49-53.

Lahtonen, T. 1996: Tampereen Kaukaniemen ruoho- ja

puuvartiskasvisto. Raportti ympäristövalvonnassa.

4.1.48. Kaukajärvi

Kaukajärveä ympäröivät eteläpuolella metsät ja

pohjoispuolella asutus ja teollisuus. Rannat vaihtelevat

äkkisyvistä kivikkorannoista laakeisiin hiesusavirantoihin.

Vesi on kirkasta ja näkösyvyys suuri.

Vaikka järvi rehevöityi selvästi 1960-luvulla, veden

laatu on edelleen hyvä. Päällisin puolin Kaukajärven

vesikasvillisuus näyttää niukalta, sillä rannoilta

havaittavaa kasvillisuutta on vähän. Koska rannat

ovat jyrkkiä ja järvellä liikutaan paljon, ilmaversoiskasvillisuus

pysyy niukkana. Esim. ruovikoita järvellä

ei ole enää ollenkaan. Kelluslehtiset vesikasvit

ovat myös niukkoja. Ulpukkaa kasvaa lähinnä järven

itä- ja länsipään suojaisissa lahdissa. Upoksissa

kasvavia vesikasveja on sen sijaan runsaasti ja monin

paikoin lajisto on monipuolista. Uposlehtisistä

kannattaa mainita sisävesistöissä harvinainen ja

Hämeen läänissä vaarantuneeksi luokiteltu uposvesitähti

(Callitriche hermaphroditica) ja pitkälehtivita.

Nuottaruoho (Lobelia dortmanna, V), joka 1940- ja

1950-luvuilla oli Kaukajärven valtalajeja, on kärsinyt

rehevöitymisestä ja lähes kadonnut järven kasvillisuudesta.

Kaukajärvessä kasvaa niukasti vesisammalia, enimmäkseen

Riihiniemen ja Sirkanniemen edustalla. Lajistoon

kuuluvat ainakin järvinäkinsammal, upossirppisammal

(V), uhanalaiset ja harvinaiset vellamonsammal

ja ahdinsammal (Rhynchostegium riparioides)

sekä järvinäkinparta ja järvitähtiparta. Putkilokasviston

perusteella Kaukajärveä voidaan pitää melko ravinteisena

järvenä. Huomattava osa vaateliaasta lajistosta

on ilmaantunut järvelle vasta viime vuosikymmeninä,

kun järvi on rehevöitynyt. Rehevöityminen ei

ole kuitenkaan vielä johtanut karujen vesien kasvillisuuden

häviämiseen, nuottaruohoa lukuun ottamatta,

joten järven vesikasvillisuus on monipuolista ja suojelun

arvoista. **

Lisätietoja:

Bäck, S., Raithalme, T. & Toivonen, H. 1988: Tampereen

Kaukajärven vesikasvisto. - Lutukka 4/88: 13-19.

4.1.49. Pappila, Sikosuo

Sikosuo on yksi viidestä jänönsalaatin (UH-AL-P)

kasvupaikasta Tampereella. Tosin havaintoja lajista

ei ole lähivuosiin tehty. Alueella kasvaa myös soikkokaksikkoa

(R), harvinaista isovesirikkoa ja isolimaskaa.

Isovesirikko on löytynyt kohteelta kymmenisen

vuotta sitten eikä viimevuotisia havaintoja siitä

ole. Laji ilmestyy tyypillisesti siemenpankista esimerkiksi

maaperän kaivuun yhteydessä. Isovesirikko

(Elatine alsinastrum) kuuluu valtakunnallisesti

uhanalaisiin ja vaarantuneisiin kasveihin. Sienilajeista

alueella kasvaa myös harvinaista Entoloma al-

64 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

botomentosum-rusokasta ja pajuilla suomukääpää

(Polyporus squamosus). Kohde olisi suojelemisen arvoinen.

***

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1992: Tekolammikoiden vesi- ja rantakasvillisuus

Tampereella. - Talvikki 16:64-71.

4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto

Rehevässä koilliseen viettävässä haavikkolehdossa

kasvaa vaateliaita putkilokasveja: lehmusta, runsaasti

soikkokaksikkoa (R) ja mäkilehtolustetta, lehtokuusamaa,

näsiää (mR), lehto-orvokkia ja taikinamarjaa.

Alueella kasvaa myös jalkasaraa (UH-AL-P), aholeinikkiä,

mustakonnanmarjaa, koiranvehnää, mätässaraa,

suokelttoa, kevätlinnunhernettä (mR), tesmaa,

valko- ja keltavuokkoa (UH-AL- P) sekä sinivuokkoa

(mR). Erikoisuutena koilliseen viettävällä rinteellä

kasvaa noin kolmisenkymmentä ns. mukurahaapaa,

joiden runko on muotoutunut oudon muhkuraiseksi.

Kohteelta löytyi liito-oravan papanoita

syksyllä 2001. Alueen puustoa harvennettiin vuoden

1999 keväällä. **

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1993: Tampereen tunnetut jalkasaraesiintymät (Carex

pediformis subsp. rhizodes). - Talvikki 17(2): 128-139.

Lasse Kosonen

Linnainmaan mukurahaavat ovat huomiotaherättäviä.

4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa

Alueella on upea kallio, jossa kasvaa mm. kalliohatikkaa,

ketoneilikkaa (NT), kissankäpälää, runsaasti kalliokieloa,

kesämaksaruohoa ja suppujäsenruohoa (Scleranthus

annuus ssp. polycarpos), sekä kalliojyrkänne ja

sen alainen lehtoalue, jossa esiintyy mm. lehmusta,

haisukurjenpolvea, lehtoarhoa, lehtopalsamia ja kaiheorvokkia

(V). Jäkälistä mainitsemisen arvoinen on

harvinainen pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum).

Alueen suojeluarvoa lisää vanha jyhkeä kuusikko. Ulkoilijoiden

aiheuttama maaston kuluminen on kuitenkin

jo selvästi havaittavissa. Jyrkänteellä ja sen alaisella

metsiköllä olisi aineksia metsälain mukaiseksi kohteeksi,

mutta kuluneisuuden vuoksi se ei täytä metsälain

luonnontilaisuuden vaatimuksia. Kohteen metsiä

olisi hoidettava vanhoina metsinä ja kallioita varjeltava

liialta kulumiselta.**

4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto

Kokonaisuudessaan alue on arvokasta, pääosin kuusivaltaista

vanhaa metsää, joka paikoin lähentelee metsälain

mukaista vanhaa metsää laho- ja maapuineen.

Soukonvuoren rinteen alla koivujen ja vanhojen haapojen

osuus kuitenkin lisääntyy. Kasviston puolesta

alue on suurimmaksi osaksi hyvin rehevää lehtoa mutta

myös osin lehtokorpea ja tuoretta kangasta. Alueella

ovat edustettuina kaikki merkittävät lehtokasvit,

kuten kotkansiipi, lehto-orvokki, valko- ja keltavuokko

(UH-AL-P), näsiä (mR), kevätlinnunherne (mR),

mustakonnanmarja, salokeltano, tesma, mustaherukka,

kevätlehtoleinikki, lehtokuusama, pussikämmekkä

(UH-AL), kevätlinnunsilmä, metsävirna, lehtoimikkä

(mR) ja vaahtera, joiden lisäksi alueella kasvaa suuri

määrä lehtokorven kosteutta vaativia lajeja, kuten velholehti.

Tähtitalvikki kasvaa alueella poikkeuksellisen

yleisenä. Lähes luonnontilaisten lehtolaikkujen, rehevien

korpien sekä Niihamanjärveen laskevan puron

osalta kohteet ovat metsälain mukaisia. Lisäksi pyörätien

eteläpuolella on kaksi metsälain mukaista lähdettä/

tihkupintaa.

Lehtokokonaisuuteen sisältyy polun eteläpuolella

oleva pieni haapaa ja näsiää (mR) kasvava mäki.

Eläinlajistosta mainittakoon mäyrä, joka on pesinyt

alueella vuosikausia. Vuoden 1999 kesällä karhun kerrottiin

liikuskelevan alueella. Alue on otettu huomioon

vanhojen metsien kartoituksessa ja se kannattaisi

rauhoittaa ja jättää kehittymään luonnonvaraisena.

Osa alueesta voisi olla hoidettua lehtoa. Marraskuussa

2001 kaatui alueelta melko paljon puita, joista osa

jätettiin alueelle lahoamaan.**

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 65


Kartta 6. Arvokkaat kasvialueet: kantakaupunki


Kartta 7. Arvokkaat kasvialueet: Aitolahti-Teisko


Arvokkaat luonnonalueet

Tämän alueen ulkopuolelta Pikku-Niihama-järven

ulkoilumajan länsipuolella rantavedessä kasvaa

harvinaista nevaimarretta ja pohjoisrannalla Tampereella

melko harvinaista korpialvejuurta.

4.1.53. Niihama, Lahnakallion-

Huhtainniemen lehto- ja ketoalue

Lahnakalliolla Alasjärven rantalehdossa kasvaa muun

lehtokasvillisuuden ohessa runsaasti luonnonvaraista

humalaa ja 28 yksilöä (v. 1999) lehtoneidonvaippaa

(R). Ketoalueella kasvaa ruotsinpitkäpalkoa, keväthanhikkia

(Potentilla crantzii), ketotädykettä ja ja kapealehtipajua.

Alasjärven koillisnurkassa on harajuuren

kasvupaikka. Aluetta on pilattu hakkuilla, mutta

toisaalta hakkuista on ollut myös hyötyä lehtoneidonvaipalle

valoisuuden lisääntymisenä. **

ränsilmä. Kieloa kasvaa alueella erityisen runsaasti.

Mäen pohjoispuolella on pieni edustava räme, jossa

kasvaa tyypillisten varpujen ohella mm. suomuurainta,

herttakaksikkoa, harajuurta ja suokelttoa. Suon

keskiosat ovat nevaa, jolta osin kohde onkin metsälain

tarkoittama vähäpuustoinen avosuo. Aluekokonaisuuteen

kuuluu myös rämeestä koilliseen olevan mäen takana

oleva “Rantamaan” notko. Notko on erittäin rehevää

kuusilehtoa, jonka kuuset olivat näyttävän kokoisia

ja lehtokasvillisuutta on runsaasti. Notkelman

puusto kaadettiin lähes viimeiseen kuuseen joitakin

vuosia sitten. Lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko

(mR), tesma, kaihe- ja korpiorvokki, hiirenporras, kevätlinnunherne

(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä

(mR), lehto-orvokki, velholehti ja hetekaali. Alueen

linnustoon kuuluu mm. helmipöllö (Aegolius funereus,

Ldir, V) ja peukaloinen.

Vuoden 1999 aikana alueen puustoa harvennettiin,

mutta alueen kokonaisuus olisi tärkeä säästää

sellaisenaan ilman hakkuita. Kuitenkin pakolliset

sähkölinjan alustan raivaukset eivät välttämättä ole

haitaksi vaan saattavat auttaa joidenkin kasvilajien

säilymistä. **

4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän

risteyksessä

Alue on Pälkäneen ohella amerikkalaista alkuperää

olevan sammakonkellon (Campanula aparinoides) toinen

kasvupaikka Euroopassa. Vuonna 1999 puron

varrelta laskettiin noin 25 yksilöä sammakonkelloa.

Lajin säilymisen turvaamiseksi osa puron varren pajukosta

olisi poistettava. Umpeenkasvun lisäksi uhkana

on ojan luonnontilan muutokset. ***

Lisätietoja:

Alasjärven lehtoneidonvaippaesiintymä on

kantakaupungin ainoa.

4.1.54. Niihama, Kuokkamaa

Lasse Kosonen

Alueen lounaispäässä metsäisen ja kallioisen mäen

juurella ja osin rinteessäkin on rehevää kasvillisuutta.

Lehtolajiston osalta rehevin paikka on mäen koillis- ja

itälaita, jossa kasvaa lehtoimikkää (mR), lehto-orvokkia,

mäkilehtolustetta, sinivuokkoa (mR), tesmaa, sormisaraa,

kevätlinnunhernettä (mR), mustakonnanmarjaa,

näsiää (mR) ja metsävirnaa. Muita lajeja ovat

valkolehdokki (R) ja pussikämmekkä (UH-AL), jota

esiintyy runsaasti, taikinamarja, metsämaarianheinä,

kivikkoalvejuuri, tuppisara, valkolehdokki (R) ja hä-

Lahtonen, T. 1987: Sammakonkello, Campanula aparinoides,

Tampereella (EH). - Talvikki 11(1): 13-19.

4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi

Alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna

1988 ja sitä on esitelty kappaleessa ks. 1.1.5.

4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden

perukan kalliojyrkännelehto

Pohjoiseen laskevan korkean kalliojyrkänteen alla olevassa

varjoisassa puronotkolehdossa kasvaa useita lehtokasveja,

kuten kevätlinnunsilmää ja keltavuokkoa

(UH-AL-P). Alueen itä-koillispuolella olevalla mäeltä

löydettiin vuonna 1999 valkolehdokkia (R) noin 20

yksilöä. Kalliojyrkänne on metsälain mukainen kohde.

Alueen uhkatekijänä on rakentaminen. Alueen ympäristössä

on tiheä liito-oravakanta. **

68 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Sammakonkello kasvaa Atalassa toisella kasvupaikallaan Suomessa ja Euroopassa.

Sen kasvupaikka kärsii pensoittumisesta ja olisi kiireellisesti raivattava.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 69


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen

louhikkorotko

Sekametsää kasvava rotko on maisemallisesti vaikuttava

ja lajistollisesti merkittävä. Alueella kasvavat mm.

hajuheinä (Dir II, R, NT, V), lehmus ja ketunlieko

(Huperzia selago). V. 2003 hajuheinää ei löydetty paikalta.

Alue on liitetty Kangasalasta Tampereen kaupunkiin

vuoden 1988 alussa. Rotko kalliojyrkänteineen

ja louhikkoineen on lähes luonnontilaisena metsälain

mukainen kohde. **

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.

- Talvikki 6(1): 10-21.

4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen

niemeke

Niemenkärjessä ja pohjoisrannassa kasvaa arvokkaita

rantalajeja, joista monet ovat pohjoisilla äärirajoillaan:

rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), vesi- ja suomenhierakka

sekä hirssisara (Carex panicea). Lisäksi

Juoponlahden perukassa kasvaa punakoisoa. Niemenkärjessä

on lisäksi pari edustavaa katajaa. Uhkana alueen

luonnontilalle on rakentaminen. *

4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet

Alueella sijaitsee jo vuosisadan alusta asti laidunnettu

monipuolinen hevoslaidun. Laidun oli 20 vuotta pois

käytöstä, kunnes hevoslaidunnus aloitettiin uudelleen

1990-luvun alussa. Läntisin laidun on kolmen hehtaarin

suuruinen, kaunis kallioinen mäki, jolla komeita

katajikkoja lukuun ottamatta kasvaa vain vähän muuta

puustoa. Noin puolet laitumesta on tuoretta ja kosteata

heinäniittyä ja toinen puoli tuoretta pienruohoniittyä

sekä kallioketoa. Alueen kasvilajistosta voisi

mainita paimenmataran (Galium album), niittynätkelmän

(Lathyrus pratensis), ahomansikan (Fragaria vesca)

ja niittyleinikin (Ranunculus acris). Hyönteislajistosta

kohteelta on havaittu harvinaista isonaamiokukkakärpänen

(Doros profuges, eR, VU). Laitumien arvot

ovat myös maisemassa ja kulttuurihistoriassa. Kohteen

säilyminen vaatisi laitumien hoitoa joko laiduntamalla

tai niittämällä. Kohde on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa.

*

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.

4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen

puronnotko

Puronnotko on 1950-luvulta lähtien ollut mukana

Tampereen merkittävien luontokohteiden kartoituksissa.

Lisäksi alue on paikallisesti merkittävänä lehtokohteena

mukana valtakunnallisen lehtojensuojelutyöryhmän

mietinnössä. Purolehto on vain vähän yli

hehtaarin suuruinen ja kokonaisuudessaan notkelmassa,

jonka laiteet ovat multavia rinteitä. Notkossa on

rikas puronvarsilajisto, josta mainittakoon lehtokuusama,

taikinamarja, keltavuokko (UH-AL-P), mäkilehtoluste,

humala, lehtopalsami, kotkansiipi, mustakonnanmarja,

koiranheinä, kevätlehtoleinikki, lehtoleinikki

ja lehto-orvokki sekä kookkaat tuomet, lehmukset

ja tervalepät. Tuomet ja vadelmapensaat tekevät

lehdosta ryteikköisen ja hankalakulkuisen. Puronvarsilehdon

merkittävimpänä kasvilajina voidaan pitää

humalaa, jonka runsas esiintymä lienee luonnonvarainen.

Purokivien sammalista kannattaa mainita koskikoukkusammal

(Dichelyma falcatum).

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan

ja on metsälain kriteerit täyttävä kohde. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1992: Tampereen Aitolahden kirkon humalalehdon

kasvisto. - Talvikki 16(1): 13-21.

4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso

Keson talon luona sijaitsee suppea-alainen lehtotäplä,

jossa valtalajeina ovat lehtoleinikki ja keltavuokko

(UH-AL-P). Muita alueen lajistoon kuuluvia lajeja

ovat kevätlehtoleinikki, mustakonnanmarja ja taikinamarja.

Keltavuokon esiintymät ovat pohjoisilla äärialueillaan

ja siksi säilyttämisen arvoisia. Aitolahtea

pohjoisempia keltavuokkokasvustoja on vain Ylöjärven

Valkeekivenlahden lehdossa. *

4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti

Lahdelta noin 300 m koilliseen kasvaa soikkokaksikkoa

(R), häränsilmää, aholeinikkiä, kapealehtipajua ja

niukasti lehtoneidonvaippaa (R). Tosin v. 1999 ei tehty

havaintoa soikkokaksikosta eikä lehtoneidonvaipasta

johtuen ilmeisesti kuivasta kesästä. Lisäksi alueen

alapuolisella kosteikolla kasvaa rantaminttua ja mutakuopissa

isolimaskaa. Alueelta noin 350 metriä eteläkaakkoon

kasvavat Aitolahti-Teiskon ainoat jänönsalaatit.

Kohde sijaitsee Kiikkisensolantien päässä noin

50 metriä Näsijärven rannasta. Jänönsalaattia kasvoi

paikalla vuonna 2002 kymmenkunta yksilöä. *

70 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Aitolahden kirkon notkossa ryöppyää kevätpuro vallattomana.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 71


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-

Utukanlammi

Alue on merkittävä vaateliaiden vesi- ja rantakasvien

kasvupaikka ja myös linnuston ja maiseman kannalta

suojelun arvoinen. Lajistosta voidaan mainita vesihierakka,

korpialvejuuri, nuokkurusokki, litteä-, tylppälehti-

ja pikkuvita. Litteävita kuuluu harvinaisiin kasveihin

koko Pirkanmaalla. Sorilanlammen eteläpuolella

sijaitsee luonnonsuojelualueeksi perustettu katajaketo

(ks. 1.1.6.). **

4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi

Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m

Paloon

Edustavaa puronvartta ja koskea ympäröivässä lehdossa

kasvavat mm. lehtoleinikki, jalkasara (UH-AL-P),

mäkilehtoluste ja punaherukka. Alue on uhanalaisen

tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina, eR, EN)

yksi valtakunnallisesti vähälukuisista esiintymisalueista

(s. 92). *

4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja

Järven kaakkoisrannalla Myllypuron alkupäässä on

yksi harvoista Pirkanmaan nuijasaran (Carex buxbaumii,

UH-AL-E) esiintymistä. Vuoden 1999 tarkastelussa

lajia kasvoi nevareunuksella melko runsaasti.

Kasvupaikka on erittäin helppo säilyttää, joten rauhoitus

olisi järkevä ratkaisu. Laji on Etelä-Suomen

järvialueella harvinainen ja kohde mukana soidensuojelun

perusohjelman inventoinnissa. Puron alun nevarannoilla

kasvaa lisäksi juurtosaraa, leväkköä

(Scheuchzeria palustris), luhtakuusiota, valkopiirtoheinää

(Rhynchospora alba), villapääluikkaa ja hanhenpajua

(Salix repens).**

(Iso-Lumojalle menevän tien varrelta vanhojen

peltojen väliseltä haavikolta löytyi v. 1999 pussikämmekkää

neljä yksilöä (UH-AL), yövilkkaa, sinivuokkoa

(mR), viitaorvokkia (Viola x ruprechtiana) ja runsaasti

mäkilehtolustetta sekä koiranvehnää, tarkistettu

vuonna 1999).

4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi

Keskisen talon länsipuolella

Asutuksen tuntumassa sijaitseva alue on kivikkoista

tiivismuotoista purolehtoa, jossa kasvaa musta- ja punaherukkaa,

lehtopalsamia, kotkansiipeä, taikinamarjaa,

purolitukkaa ja sinivuokkoa (mR). Puron rannalla

kasvaa pitkärunkoisia puita, mm. kolme komeata 25

m korkeata tervaleppää. *

4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori

Korvenvuoren etelärinne ja louhikko ovat maisemallisesti

edustavia. Etelänpuoleisessa notkelmassa kasvaa

korpi- ja lehtokasvillisuutta, mm. korpisorsimoa (V)

ja puumaisia lehmuksia. Kalliolla kasvaa runsas jäkälälajisto,

josta kannattaa mainita Pertusaria corallina,

pikkuokajäkälä ja koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula).

Alueen Kaitavedentien puoleiset rinteet ovat nykyisin

lähes aukkokaadettu. Korvenvuoren länsipää

tayttää metsälain vaatimukset luonnontilaisesta jyrkänteestä.

***

4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan

Tiikonojan keto

Tarastenjärven kaatopaikan luoteispuolella, lähellä

Tiikonojaa sijaitsee ketomainen laikku. V. 2002 paikalla

kasvoi ahonoidanlukkoa (Bothrychium multifidum,

NT), 45 yksilöä viidessä eri ryhmässä. Seuralaisena

kasvoi kelta-apila (NT). Aluetta on käytetty varastoalueena,

johon liittyen ketolaikkukin on joskus

tasoitettu sepelillä. Talvella 2002-03 kaupunki perusti

alueelle katukivien varastoalueen, jonka seurauksena

ketolaikkukin kärsi vaurioita. Syyskesällä 2003 kohde

rajattiin köydellä. Samassa yhteydessä paikalta laskettiin

18 yksilöä ahonoidanlukkoa, monet kitukasvuisia

ja itiöpesäkkeettömiä. **

Ahonoidanlukolla on Tampereella vain kaksi kasvupaikkaa.

Lasse Kosonen

4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi,

Pitkäjärvenojan suu

Alue on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa, jossa

kasvaa mm. isoja lehmuksia. Konnanliekoa (Lycopodiella

inundata) kasvoi ainakin 1980-luvulla Pitkäjärvestä

pohjoiseen lähellä Levonsalmea. *

72 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti

Kyseessä on kallionaluslehto, jossa on jyrkät ja jylhät

kallioseinämät. Kasvillisuudesta mainittakoon sinivuokko

(mR), sudenmarja, mustakonnanmarja, kevätlinnunherne

(mR), metsävirna, punaherukka, kivikkoalvejuuri,

haisukurjenpolvi ja isokokoiset raidat. *

4.1.72. Teisko, Kaulamoinen

Kaulamoisen eteläpuolella sijaitsee ojittamaton räme

reunakorpineen, joka luonnontilaisena ja vähäpuustoisena

lienee metsälain mukainen kohde. Suon kasvistossa

on runsaasti reheviä piirteitä: suovalkku (R), liereäsara,

tupassara, juolukkapaju sekä pyöreä-ja pitkälehtikihokin

(Drosera rotundifolia x anglica) risteymä.

Suovalkkua laskettiin v. 1999 13 yksilöä. Kaulamoisesta

300-400 metriä etelään sijaitsee kalliomännikkö

avokalliorinteineen. Alueella sijaitsee Teiskon runsain

kalliohatikkaesiintymä (tarkistettu kesällä 2001). *

4.1.73. Teisko, Nuorajärvi

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa

3.1.

4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta

Päiväjärventien ja Kukonsaarentien risteyksen pohjoispuolella

istutuskoivikossa kasvaa runsaasti lehtoneidonvaippaa

( yli 100 yksilöä) (R).*

4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-

Lautakatomäen väliset lehtoalueet

Alueen metsät ovat tasaisen lehtomaisia, tosin paikoin

perusteellisesti hakattuja. Alueella on arvokasta lehtokasvillisuutta

mm. lehmusta, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä

(mR) ja sinivuokkoa (mR). Lehtolajisto

uhkaa kuitenkin tukehtua kohteen heinittyessä ja

pensoittuessa metsänkaadon seurauksena. *

4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko

Pirunnotko on rehevä puronvarsi, jossa kasvaa lehtoja

kosteikkokasvillisuutta, mm. kotkansiipeä. *

4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi

Aluetta on esitelty luonnosuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.8.

runsaasti. Vaaleasaran (Carex livida, UH-AL, V)

ohella alueella kasvaa riippa-, harmaa-, tähti- ja jouhisaraa

(Carex lasiocarpa). Vaaleasaraesiintymää uhkaa

kohteen metsittyminen. **

4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron

haat

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa

3.3.

4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen

valuvesiletto ja keto Viitalan talon

itäpuolella

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa

3.3.

4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-

Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa

3.3.

4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-

Posti, entisen seuraintalon paikka

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa

3.3.

4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön

kallioketo

Männistön talon länsipuolella ja länsirinteellä sijaitseva

keto on yksi Tampereen yhä harvinaisemmiksi käyviä

laidunalueita. Kohde kuuluu maakunnallisesti arvokkaisiin

maisema-alueisiin. Alue on vieläkin laitumena,

joten ainakin sen lähitulevaisuus lienee turvattu.

Kedolla kasvaa pari isoa mäntyä, katajaa ja kenttäkasvilajistoon

kuuluvat mm. karvakiviyrtti, ruotsinpitkäpalko,

keto- ja kevättädyke, viherjäsenruoho, mäkivirvilä

(UH-AL-P), mäkiarho, hiirenhäntä, haurasloikko,

ketoneilikka (NT) ja nykyisin vähälukuinen

peltosauramo (Anthemis arvensis ). Kohde on mainittu

Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa ja tarkistettu

vuonna 2000 . **

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125

4.1.78. Teisko, Vaavunsuo

Vaavunsuolla on Tampereen ainoa vaaleasaraesiintymä,

jossa sitä kasvaa noin aarin kokoisella alueella

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 73


Arvokkaat luonnonalueet

Kari Korte

Teiskossa on vielä muutamia lettovillan kasvupaikkoja.

4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven

länsipään lounaisranta

Karulla rannalla kasvaa Pohjois-Suomelle ja merenrannoille

tyypillinen, mutta sisämaassa harvinainen

ruohokanukka, jota vuonna 1999 havaittiin muutama

kymmenen yksilöä. Uhkana ruohokanukalle ovat lähes

rantaan ulottuva paljaaksihakkuu ja huvila-asutus.

*

4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja

Ahvenlammen laskupuro on arvokas hetesaran kasvupaikka.

**.

4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen

mäki ja Myllykorpi

Mäen länsipuoliset rinteet ovat suhteellisen vanhaa

kuusimetsää ja rehevää korpea ja lehto, joiden lajistoa

ovat mm. hiirenporras, lehtokorte, mustakonnanmarja,

lehto-orvokki, lehtoleinikki, kevätlinnunherne

(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä (mR) ja kevätlinnunsilmä.

Länsirinteen korpipainanteet ovat paikoin

reheviä saniaislehtoja, joissa kasvaa viittä kämmekkälajia:

hertta- ja soikkokaksikkoa (R), valkolehdokkia

(R), harajuurta, maariankämmekkää sekä

muusta lajistosta myös lettovillaa (UH-AL). Lisäksi

mäelle vievältä metsätieltä löytyi Tampereen seudulle

kohtalaisen harvinaista jäkkiä.

Alempana rinteellä ja Myllykorvessa olevat pienet

ojitetut suolaikut ovat lettomaisia, joiden lajistoa ovat

ainakin olleet mm. äimäsara ja lettovilla (UH-AL).

Molempien lajien arvellaan kuitenkin jo hävinneen.

Erityisesti kannattaa mainita rinteen alaosilla ja pellon

reunalla kasvava kullero. Sitä on kasvanut mäelle vievän

metsätien alkupään kummallakin puolella, joista

kuitenkin eteläisempi esiintymä on tuhoutunut jäätyään

maamassojen alle. Pohjoisempana kasvoi vuonna

1998 kulleroa kolmessa laikussa. Sen sijaan vuonna

1999 lajia ei havaittu tunnetulla Myllykorven etelälaidan

kasvupaikallaan. Myllykorven muuta huomionarvoista

lajistoa on mm. korpiorvokki.

Suuri osa Myllykorven ja rinteiden alaosan metsistä

on avokaadettu ja ainakin v. 1999 kuivana kesänä

korpipainanteet olivat kuivuneet ja ruohottuneet eikä

lehtolajistoa ollut havaittavissa. Kohteen uhkana onkin

kuivuminen. Harvinaisen kasvilajiston säilyttämiseksi

alue olisi hyvä jättää luonnontilaiseksi tai jos

metsiä käsitellään, niin erittäin varovasti. Joidenkin

rehevien ruoho- ja heinäkorpien (mm. lettovillaa kasvava

korpi) osalta kohteet ovat lähes luonnontilaisina

metsälakikohteita. ***

4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen,

Myllyojan varret

Leveän ojan varrella on merkittäviä rantasoita, joiden

lajeista mainittakoon rentovihvilä, rimpivihvilä (Juncus

stygius) ja hernesara. Nämä alueet ovat myös Tampereen

harvoja hentosuolakkeen (Triglochin palustris)

kasvupaikkoja. Lisäksi ojanvarrella kasvaa äimäsaraa ja

äimä- ja harmaasaran harvinaista risteymää. ***

4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen

laskevan puron varsi

Alue on rehevää lehtoa, jossa Sikolammin puolella

kasvaa mm. korpinurmikkaa (UH-AL-P), runsaasti

kotkansiipeä, lehtoarhoa, velholehteä ja lehtoleinikkiä.

Puronvartta alemmaksi siirryttäessä tulevat vastaan

lehmus, humala, rantaminttu ja lehto-orvokki. Muuta

alueen lehtolajistoa ovat lehtokorte, kevätlinnunherne

(mR), tesma, sinivuokko (mR), lehtokuusama, metsäruusu,

koiranvehnä, mustakonnanmarja, näsiä (mR) ja

kevätlinnunsilmä. Lajiston monipuolisuuden suojelemiseksi

alueen rauhoitus olisi perusteltua. Karja on

74 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

osittain sotkenut alueen eteläosaa. Puronotko on paikoin

pitkälläkin matkalla luonnontilaisen kaltaisena

metsälain mukainen. **

4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja

Pikkuhaka

Järvestä laskevan puron varressa sijaitsee putouksen

kohdalla suojelun arvoinen lehto, jossa kasvaa humalaa,

lehmusta, lehtopalsamia, lehto-orvokkia, aholeinikkiä,

korpinurmikkaa (UH-AL-P), näsiää (mR),

koiranheisiä, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä

(mR) ja viitaorvokkia. Hirvijärven suorannalla puron

alkupäässä kasvaa juurto-, riippa- ja mutasaraa sekä

leväkköä. Pellonreunan savisilla rinteillä lähellä Soukontietä

kasvaa lehtoneidonvaippaa (R). Suuria humalakasvustoja

on puronvarressa myös Koskuen-Iso-

Kulkkilan välissä.

Alueen arvoa nostaa Hirvijärven kaakkoispuolella

oleva vanha, järeärunkoinen kuusimetsä - Pikkuhaka,

jossa kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista pussikämmekkää

(UH-AL) sekä metsän eteläpuolella olevan

entisen pellon reunalla lehtoneidonvaippaa (R; 10 yksilöä

vuonna 2001). Kohteella tiedetään pesineen

myös liito-oravan. Myös kohteen linnusto on arvokas

(mehiläis- ja hiirihaukka, viiru-, lehto-, helmi- ja varpuspöllö

sekä teeri). Kuusimetsässä on jonkin verran

myös maapuuta. Harvinaisesta sienilajistosta mainittakoon

käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, NT). **

4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari

Saari toimii seurakuntien rippileiri- ja muuna koulutuspaikkana,

joten kasvillisuuden kulutus on voimakasta.

Saarelta löytyikin v. 1999 lehtoneidonvaippaa

(R) vain 65 yksilöä saaren luoteisosasta ja lähes kaikki

aivan saaren länsipään rinteeltä. Saaren kasvillisuutta

uhkaa kuluminen. *

4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari

Saarella on kaksi runsasta lehtoneidonvaipan (R) kasvupaikkaa,

joista länsipään alue on esitelty luonnonsuojelualueiden

yhteydessä kappaleessa 1.1.11.

Toinen kasvupaikka sijaitsee saaren keskivaiheilla.

Entisten, nyt koivulle istutettujen peltojen keskeltä

laskevassa savirinteisessä puronotkossa kasvoi v. 1999

noin 250-300 yksilöä lehtoneidonvaippaa. Alueen

puustoa on harvennettu, mutta mikä ilmeisesti kuitenkin

antaa paremmat elinmahdollisuudet valoa vaativalle

lehtoneidonvaipalle. Muuta lajistoa ovat syyläjuuri,

metsäruusu, mustakonnanmarja. Ainoana lehtoneidonvaippaa

uhkaavana tekijänä voi pitää umpeenkasvua.

**

4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon

lähiympäristö

Koko Kuusniemen kärjen alue Karilahdesta Kuusniementielle

ja edelleen Piimärantaan on lehtoneidonvaipan

(R) kasvualuetta. Sitä kasvaa alueella arviolta 600-

700 yksilöä. Runsaimmin sitä on aivan niemen kärjessä

olevalla entisellä pellolla, johon on istutettu koivua

ja haapaa. Muuta lajistoa ovat rannassa lehmus, lehtoarho,

koiranheisi, metsäruusu, mustakonnanmarja ja

taikinamarja. Alue on suojelemisen arvoinen paikka.

Uhkana alueen arvokkaalle kasvillisuudelle on umpeenkasvu.

***

4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen

laskevat rantarinteet

Rinteillä kasvavat lähes kaikki eteläiset lehtolajit: hiirenporras,

lehtopalsami, lehtokuusama, mustakonnanmarja,

näsiä (mR), koiranheisi, sinivuokko (mR), lehto-orvokki,

metsäruusu, lehtoleinikki ja korpinurmikka

(UH-AL-P). Edellisten lisäksi Kuusniementien

pohjoispuolella olevalla soistumalta ja tihkupintaisilta

rinteiltä löytyvät soikko- (R) ja herttakaksikko sekä

tien eteläpuolelta lehtoneidonvaippa (R) ja valkolehdokki

(R). Alueella on kaadettu metsää metsälain vastaisesti

juuri tien pohjoispuolisilta tihkupinnoilta, joilla

kasvavat hertta- ja soikkokaksikko. Hakkuu on ulotettu

paikoin jopa puron yli. **

4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri

Kallionalusnotkelmassa sijaitsee rehevä lehto, jossa kasvaa

puumaisia lehmuksia, lehtomataraa, kotkansiipeä,

hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta, korpialvejuurta, velholehteä,

lehto-orvokkia, haisukurjenpolvea, kevätlinnunhernettä

(mR), näsiää (mR), lehtoimikkää (mR),

mustakonnanmarjaa, lehtoarhoa, tesmaa, lehtokuusamaa,

lehtokortetta, lehtoleinikkiä, syyläjuurta, lehtopähkämöä,

valko- ja sinivuokkoa (mR). Hieman rajauksen

koillispuolelta olevasta ojasta löytyi myös ojaleinikkiä

(Ranunculus flammula). Alue on osittain kuusettumassa

umpeen ja lehtipuuvaltaista lehtoa on vain pieniä

kaistaleita. Kohteen läpi noruu metsälain mukainen

puro, mutta alueen luoteispuolelta on kaadettu metsää

kaistalehakkuuna ja ajoura ulottuu paikoin puron yli. **

4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin

länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi

Alueen rehevissä saniaisnotkelmissa kasvaa lehtokasveja,

kuten lehmusta, lehtoleinikkiä, lehtomataraa, kevätlinnunhernettä

(mR) ja soikkokaksikkoa (R). Alueella

on vanhaa ja soistuvaa metsää, josta osa on kaadettu

ja käsitelty vuonna 1999. Hakkuissa on hävinnyt

alueen luoteisosista metsää 2-3 hehtaarin verran. **

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 75


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään

mesotrofinen suo

Suo on suovalkun (R) vanhastaan tunnettu kasvupaikka,

jota löytyi v. 1999 yksi yksilö. Muusta lajistosta

mainittakoon villapääluikka, äimäsara, ja pitkälehtikihokki.

Viime vuosina järven rannoilla sen länsi-, lounais-

ja itäpuolelta on kaadettu metsää avohakkuina. **

4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi

Männikköinen niemi on maisemallisesti arvokas. Niemen

tyvellä kasvaa lehtolajeja, mm. lehmusta ja lehtoneidonvaippaa

(R). Lehtoneidonvaippaa kasvaa myös

pitkin niemeä ja niitä laskettiin v. 1999 104 yksilöä.

Lehtoneidonvaipan lisäksi niemellä kasvaa myös valkolehdokkia

(R). Mainittakoon, että Taulajärven

Kouvonperästä hieman pohjoiseen kasvaa rantavesissä

harvinaista poimuvitaa. Esiintymä lienee tätä nykyä

Suomen pohjoisin. Laji on kuitenkin rehevöitymisen

myötä leviämässä. **

Lisätietoja:

Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre

(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).-

Talvikki 22(1): 26-28.

4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon

rantametsälaidun

Entisellä rantalaidunalueella kasvaa lehtoneidonvaippaa

(R). Lajia tavattiin v. 1999 kuivana kesänä rantaniityn

itäpäästä suppealta alalta 69 yksilöä. Kohde on

mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu .

4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-

Neinvuoren (Neevuoren) alue

Alue on maastoltaan moni-ilmeinen ja maisemiltaan

ensiluokkainen. Pahalammen rannassa kasvaa mm. kilpukkaa

(ainoa löydetty kasvupaikka Teiskossa), vesihierakkaa,

villapääluikkaa, maariankämmekkää, pitkälehtikihokkia

ja suovalkkua (R) sekä rantakalliolla kalliokohokkia

sekä Pahalammin jyrkänteillä valkolehdokkia

(R). Pahalammin eteläpuolisen kallion tyveltä löytyi v.

1999 isoalvejuurta (Dryopteris expansa). Neinvuoren

jyrkänteessä kasvaa pohjoissuomalaista pahtanurmikkaa

(UH-AL), jonka seurana ovat kissankäpälä ja kalliokielo.

Pahalampiin idästä laskevan puron varsi on rehevää

lehtoa. Pahalammin ja Mustalahden välissä kasvaa

mm. vesihierakkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä,

syyläjuurta, mustakonnanmarjaa ja valkolehdokkia. Puron

ja Neinvuoren välisestä “satulanotkosta” löytyi v.

1999 alueelle uutena lajina soikkokaksikkoa (R) 4 yksilöä.

Lisäksi satulanotkon alueelta löytyi lehto-orvokkia,

kevätlinnunhernettä (mR), sinivuokkoa (mR), hiirenporrasta

ja mustakonnanmarjaa. Tosin satulanotkon

metsä oli kaadettu ilmeisesti samana vuonna ja soikkokaksikkopaikka

oli joutunut osittain hakkuun alle.

Hakkuun uhriksi on joutunut myös kaistale puron eteläpuolista

rinnettä. Vaarana arvokkaalle kasvilajistolle

on kaadetun metsän heinittyminen umpeen. Kallioseinämien

liepeillä kasvaa merkittävää jäkälälajistoa, josta

mainittakoon raidankeuhkojäkälä, kanadanluppo ja

korpiluppo sekä Neinvuorella kasvava pikkuokajäkälä.

Pahalammi ja sen eteläpuolinen luonnontilainen jyrkänne

ovat metsälain mukaisia kohteita. ***

4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto

Lasse Kosonen

Lehtotähtimöä suuresti muistuttavalla vadalla on vain

pari teiskolaista kasvupaikkaa.

Savosentien kummallakin puolen entisillä pelloilla,

niiden istutuskoivikoilla, hakamailla ja peltojen reunamilla

kasvaa todella runsaasti lehtoneidonvaippaa (R).

V. 1999 tältä pieneltä alueelta laskettiin noin 700 yksilöä

kyseistä lajia, mikä tekee kohteesta Tampereen

runsaimman lehtoneidonvaippaesiintymän. Lisäksi

muista kämmekkäkasveista lehtoneidonvaipalle seuraa

tekee valkolehdokki (R).**

76 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki

Teerimäen talon luota Toijalanjärveen laskeva puronotkelma

on lehto- ja kosteikkolajien kasvupaikka.

Alueella kasvaa mm. lehto-orvokkia. Pohjoisella kalliorinteellä

on lisäksi yksi Suomen pohjoisimmista

metsämaarianheinän kasvupaikoista. *

4.1.102. Teisko, Koljonniemi

Niemi on maisemallisesti ja jäkälistöltään arvokas;

niemellä kasvaa mm. harvinaista limi-isokarvetta

(Parmelia omphalodes). Alueella on mahtavia rantakallioita

ja -rinteitä ja se on eteläisin Teiskon rakentamattomista

kallioniemistä. Veden äärellä olevalta

jyrkänteeltä on löydetty mm. silmällä pidettävä sammal

Grimmia montana (NT). Niemenkärjen kalliorinteessä

kasvaa kalliokohokkia ja liuskaraunioista.

Muusta lajistosta mainittakoon mm. kissankäpälä,

mäkitervakko, karvakiviyrtti. Niemen pohjoispuolen

puronotkelmassa kasvaa lehtomaista lajistoa: velholehteä,

taikinamarjaa, hiirenporrasta, lehtokuusamaa,

sinivuokkoa (mR), lehto-orvokkia, tesmaa ja valkovuokkoa.

Niemen kalliot puustoltaan vähätuottoisina

kitumaina ovat metsälain mukaisia kohteita. Olisi

tärkeää säilyttää kohde rakentamattomana. **

4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio

Kosteassa painanteessa ja puronvarressa kasvaa lehtokasvillisuutta;

lehtokuusamaa, kotkansiipeä, mustakonnanmarjaa

ja syyläjuurta sekä mm. vataa. Viime

aikoina alueella on tehty hakkuita ja pohjoiset osat

ovatkin ruohottuneet voimakkaasti, mikä on uhkana

arvokkaalle kasvilajistolle. Alueen lounaisosan lehtomaisella

rinteellä kasvaa isokokoisia haapoja, vaahteraa

ja tuomea. Tämän lehtipuustoisen lehdon kenttäkerroksen

kasvillisuudesta mainittakoon mm. mustakonnanmarja

ja lehto-orvokki. Alueen itäpuolisilla

rinteellä on tiheää istutuskuusikkoa. *

4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu

Kosteassa painanteessa sijaitsee erittäin rehevä yläjuoksultaan

perattu puronvarsi, jossa monien lehtolajien

lisäksi kasvaa runsaasti vataa. V. 1999 vataa tavattiin

puronvarresta vain 6 yksilöä. Lisäksi vataa löytyi

metsätyökoneen ajourasta neljä yksilöä, joiden kukittua

siemenet siirrettiin puronvarteen. Alueen metsät

on kaadettu lähes täysin ulottuen puron rantaan asti ja

paikoin metsätyökoneilla on ajettu puron ylikin. Puron

varren pienilmasto on täten muuttunut ja puron

reunamat ruohottuneet voimakkaasti, mikä on heikentänyt

lajiston mahdollisuuksia selviytyä. *

4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi

Varjoisa itään viettävä lehtorinne sijaitsee Purnulammen

pohjoispuolella 400 metriä Pajamäen talosta länteen.

Alueella kasvaa runsaasti mustakonnanmarjaa,

syyläjuurta, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, ja sini-

(mR) ja valkovuokkoa. Purnulammen ja tien välissä on

kallionaluslehtoa, jossa kasvaa mm. mäkilehtolustetta

ja mustakonnanmarjaa. *

4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi

Rantareunuksessa kasvaa harvinaista suovalkkua (R).

Lisäksi lammen suoreunuksella kasvaa äimäsaraa ja

pitkälehtikihokkia. Lammen länsipuolella on kosteaa

korpea ja lehtoa. Luonnontilaisena metsälampena

kohde on metsälain suojelema. *

4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-

Lauttajärvi

Jokimaisema Asuntilanjoen alkuosassa muodostaa

runsaine kasvistoineen kauniin kulttuurimaiseman.

Kasveista mainittakoon runsaina esiintyvät jokileinikki

ja keltakurjenmiekka. *

4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja

Kaakosta ojaan laskevan puron varrella kasvaa rehevänä

kasvustona kotkansiipeä, jonka lisäksi alueella tavataan

mm. mustaherukkaa, suokelttoa, velholehteä, tesmaa

ja purolitukkaa. Puronotkelman koillispuolisilta

mäiltä on metsät avokaadettu noin vuosina 1998-99.

Myös Sahronojan pohjoispuoliselta rinteeltä on metsää

kaadettu aukoksi. Itse puron varsi jyhkeän kuusikon

varjossa ja lähes luonnontilaisena on metsälain

mukainen kohde. *

4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja

Ojanvarsisuot ovat pääosin karuja, mutta ojanvarressa

kasvaa rehevän veden lajeja, kuten rantayrttiä. Suon

rehevämmässä kohdassa kasvaa villapääluikkaa, äimäsaraa

ja Tampereen ainoana niukkana esiintymänä

uhanalaista punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata,

R, UH-AL). Viimeisin havainto on vuodelta 2002 ja

sitä edellinen vuodelta 1990. Suon rehevimmän paikan

kohdalla alueen itäpuolelta on kaadettu metsää

aukkohakkuuna. Lähes luonnontilaisena vähäpuustoisena

suona kohde on metsälain mukainen ja arvokas

kokonaisuus. **

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 77


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Lietetatar - Suomen vastuulla

L

ietetatar (Persicaria foliosa) kasvaa tyypillisesti matalilla tulvarannoilla verraten harvinaisena.

Nykyisin se luetaan EU:n Suomen ns. vastuulajeihin. Vaikka laji ei ole aivan uhanalainen, se on

kuitenkin ihmistoiminnan seurauksena laajalti hävinnyt tai vähentynyt. Vastuulajiksi se on luokiteltu,

koska sitä tavataan koko maapallolla vain rajallisella alueella Fennoskandiassa.

Lietetattaren kuvasi tieteelle uutena vasta vuonna 1901 suomalainen professori Harald Lindberg Porvoosta

kerättyjen näytteiden perusteella, jolloin se opittiin erottamaan lähilajista mietotattaresta. Myöhemmin

ilmeni, että sitä esiintyy Suomessa etenkin rannikolla ja isojen vesistöjen, kuten Näsijärven ja Päijänteen

rannoilla. Sen puuttuminen pienialaisista vesistä johtuu siitä, että niissä vedenkorkeuden vaihtelu ei

ole tarpeeksi suurta kilpailuttomien kasvupaikkojen muodostumiseksi. Lietetatar kasvaa siis mieluusti ajoittain

vedestä paljastuvilla alavilla tulvarannoilla ja maatuvilla rannoilla. Pohjan maaperä voi olla monenlaista,

hiekkaa, hietaa yms, mutta upottavat saviset ja liejuiset paikat soveltuvat sille parhaiten. Laji on

karjanpidon myötä etenkin varhemmin hyötynyt laidunnuksesta sellaisilla alavilla rannoilla, joissa sitä

luontaisesti on ja joissa se huonona kilpailijana voi lisääntyä kasvittomiksi jääneissä laikuissa. Tällaisissa

paikoissa se voi muodostaa laajoja, mattomaisia, punertavia kasvustoja. Myös venevalkamat voivat suosia

lajia. Rantalaidunnuksen lähes täydellinen loppuminen on eniten vaikuttanut lajin häviämiseen, sillä umpeenkasvaneesta

rantaluhdasta sitä ei juuri tapaa. Toinen merkittävä seikka lajin romahdusmaiseen vähenemiseen

on vesistöjen nykyisen säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelun pienentyminen. Laji

tarvitsee menestyäkseen vedenkorkeuden voimakkaita vaihteluja. Varhemmin tunnetut esiintymisrannat

ovat umpeenkasvaneet luhtamaisiksi ja tällaisilta rannoilta lietetatarta ei enää tapaa tai enintään hyvin

niukkana ja vedenalaisena luhdan laitaosista ja luhtatuppaiden välistä puhtaalta liejulta. Seuralaisina

sillä voivat olla mm. paunikko (Crassula aquatica), mutayrtti (Limosella aquatica) ja vesirikkolajit (Elatine

triandra, E. hydropiper ja E. orthosperma). Näistä juuri paunikko on kokenut lietetattaren kohtalon eli

vähentynyt suuresti -ehkä vieläkin pahemmin kuin lietetatar. Lietetattaren Tampereen esiintymät ovat

rajoittuneet Näsijärven ja siihen liittyvien vesien rannoille. Vuonna 1980 vallinneen satunnaisen matalan

veden aikana sen kasvupaikkoja kyettiin hyvin kartoittamaan (Lahtonen 1980). Sen jälkeen vastaavaa otollista

tilannetta ei ole tullut. Ympäristökeskuksen tilaamissa vuoden 2000 kartoituksissa useimpien esiintymien

voitiin todeta hävinneen. Ainoastaan kolmella edelleen laidunnetulla rannalla sen voitiin todeta

olevan runsas - nimittäin Sorilanjoen Kulkkaan laidunrannalla sekä Teiskon Pohjankapeessa Näsijärven

Haapalahden ja Kapeenlahden laidunrannoilla. Muissa enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneissa lahdissa

sitä löytyi niukasti alle 10 kohteesta. Yllättävänä uutena paikkana tuli tietoon kantakaupungista

löytynyt Suomensaaren esiintymä. Uimarannalle tuodulla hiekalla kasvoi tatarta pienehkö esiintymä.

Kirjallisuutta:

Lahtonen, T. 1983: Havaintoja tulvarantojen kasveista mykerösarasta ja lietetattaresta. - Talvikki 7: 79-90.

Tapio Lahtonen

78 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4.1.110. Teisko, Terälahti,

Rökäslammi-Myllylammi

Alue on yhtenäinen ja myös maisemallisesti merkittävä

kosteikko, joka Myllylammen ja myllyn osalta on

samalla tasapainoinen kulttuurimaisema. Kasvisto on

Pohjois-Teiskon oloihin varsin rehevää ja sisältää mm.

sykeröpiipon (UH-AL-E), haarapalpakon (Sparganium

erectum), rantayrtin ja jokileinikin. Vanhoista kulttuurikasveista

alueella kasvaa liperiä (Levisticum officinale).

**

4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen

Pienen lammen pohjoisrannan niemennokassa parin

aarin alalla on kasvanut harvinaista konnanliekoa

1980-luvulla. Kasvupaikka olisi syytä tarkistaa. *

4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi

Järvestä Kiimajokeen laskevan puron sekä siihen ennen

Kiimajokea yhtyvän puron lajisto on monipuolista

ja Pohjois-Teiskossa poikkeuksellista sisältäen mm.

punakoisoa, korpinurmikkaa (UH-AL-P), koiranvehnää,

lehtoleinikkiä ja lehto-orvokkia. *

4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi

Umpeenkasvavan pikku lammen rannoilla kasvaa runsaasti

nevaimarretta. Lajia kasvaa Teiskossa tämän lisäksi

myös Nuutilanlahdella.*

Lisätietoja:

Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre

(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).

- Talvikki 22(1): 26-28.

4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee,

Iso-Kuhmo

Aluetta on käsitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.11.

4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi,

Koivuvuoren lehtoalue

Kallionalus- ja rinnelehdon lajisto on pohjoista sijaintia

ajatellen huomattavaa: kaiheorvokkia (V), lehtomataraa,

lehtoimikkää (mR), haisukurjenpolvea ja

metsämaarianheinää, jonka esiintymä on yksi Suomen

pohjoisimmista. Alueen kaakkoisosa, Koivuvuoren

itäpuolinen rinne on lähes avokaadettu. Luonnontilaisinta

metsää löytyy vain aivan alueen luoteisimmasta

osasta noin 50 metrin matkalta, jossa kohde täyttää

metsälain kriteerit luonnontilaisesta jyrkänteestä ja

sen alaisesta metsästä. *

4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja

Koivupohjan talon pohjoispuolen

puronvarsi- ja rinnelehto

Rehevällä alueella kasvaa useita eteläisiä lehtokasveja,

kuten mustakonnanmarjaa, lehtokortetta, sinivuokkoa

(mR), kevätlinnunhernettä (mR), kotkansiipeä, tesmaa,

mustaherukkaa ja lehto-orvokkia. *

4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-

Kapeen niityt

Alueen niityt kuuluvat arvokkaisiin perinnebiotooppeihin,

joiden lajisto on häviämässä laidunnuksen ja

karjanpidon lopettamisen myötä. Laidunnuksen loputtua

tällaiset alueet eivät pysty ylläpitämään keto- ja

niittykasvillisuutta ilman alueiden jatkuvaa hoitoa.

Kyseinen alue on myös maisemallisesti merkittävä

kohde. Ala- ja Niemi-Kapeen ja Kapeenlahden välisillä

niityillä on Tampereen seudulla harvinaisen hentosuolakkeen

kasvualue. Hentosuolakkeen seurana

alueella kasvaa aholeinikkiä, luhtalemmikkiä (Myosotis

scorpioides), kuminaa, lehtoarhoa, jäkkiä, hirssisaraa ja

luhtatädykettä (Veronica scutellata). Alueen merkittävimpänä

lajina sen rantamilla kasvaa harvinaista lietetatarta

(Persicaria foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V).

Niemi-Kapeen niityillä jatkui laidunnus vielä v. 1999,

mikä onkin edellytyksenä harvinaisen kasvilajiston

selviytymiselle alueella. **

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.

4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula

Niittyalue on tätä nykyä Tampereen toinen ketokatkeron

kasvupaikka. Vuonna 1999 ketokatkeroa (EN)

laskettiin avonaiselta paikalta pellon reunalta 20-25

yksilöä eli laji on elpymässä muutaman vuoden takaisesta

aallonpohjasta -90 luvun alkupuolella, jolloin sitä

havaittiin vain muutamia yksilöitä. Niinpä vuonna

2003 siellä tavattiinkin jo 220 yksilöä. Muuta alueen

lajistoa ovat jäkki, aho- (NT) ja ketonoidanlukko

(NT), pussikämmekkä, nurmitatar ja vilukko. Ketonoidanlukkoja

tavattiin 2003 24 ja ahonoidanlukkoja

9 yksilöä. Alue on mukana Pirkanmaan perinnebiotooppi-julkaisussa.

Uhkana alueen harvinaiselle kasvillisuudelle

on laidunnuksen loputtua umpeutuminen.

Kohdetta onkin viime vuosina pyritty hoitamaan

niitoin ja puuston harvennuksin Pirkanmaan ympäristökeskuksen

toimesta. ***

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 79


Kartta 8. Arvokkaat lintualueet: kantakaupunki


Kartta 9. Arvokkaat lintualueet: Aitolahti-Teisko


Arvokkaat luonnonalueet

Lisätietoja:

Helle, K. 2003: Rautaharavaa ketokatkeroille - perinnebiotooppien

hoitotalkoissa. - Talvikki 27: 126-127.

Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista

vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1):19-25.

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.

ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.

4.1.119. Teisko, Kaanaa,

Tuohikotanen-lammi

Lammen rannalla kasvaa etelässä harvinaistunutta

hoikkavillaa (Eriophorum gracile, UH-AL) joitakin

yksilöitä. Muuta lajistoa ovat rahka- (Carex pauciflora),

jouhi-, muta-, riippa- ja tähtisara. Lammen pohjoisja

itäreunalta on kaadettu metsää lähes rantaan asti.

Lisäksi lammen rantaan on tullut lisää mökkiasutusta.**

4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven

eteläkärjen suoreunus

Järven eteläisimmän kärjen länsipuolen suoreunuksella

on runsaasti harvinaistunutta hoikkavillaa (UH-

AL).**

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista

vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1): 19-25.

4.2. Arvokkaat lintualueet

Vuoden 1997 alussa annetun luonnonsuojelulain 38 § :n

mukaan Suomen kaikki luonnonvaraisesti esiintyvät

nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole erikseen mainittu

metsästyslain 5 §:ssä, ovat rauhoitettuja. Tähän lukeutuvat

myös lajit, jotka esimerkiksi muuttomatkallaan

saapuvat Suomeen.

Täten kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien

yksilöiden:

1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen

2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden

ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen

paikkaan tai tahallinen vahingoittaminen

3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana,

tärkeillä muuton aikaisilla levähdyspaikoilla

tai muutoin niiden elämänkierron kannalta

tärkeillä paikoilla.

Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti

merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu,

jossa oleva pesä on säännöllisesti käytössä ja selvästi

nähtävissä on rauhoitettu. Vuonna 1999 voimaan tulleen

EU:n lintudirektiivin artikla 7:n mukaan kaikki

linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikana 1.4-31.7 välisenä

aikana. ja 19.7.2001 tuli voimaan asetus, jonka

mukaan varis, harmaalokki, merilokki ja kesykyyhky

ovat rauhoitettuja 10.3.-31.7. välisenä aikana ja harakka

1.4.-31.7. välisenä aikana.

Metsästyslain 5§ mukaan seuraavat linnut kuuluvat

riistaeläimiin ja niihin sovelletaan metsästyslakia:

kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa,

tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka,

tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa,

haahka, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, teeri,

pyy, metso, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky.

4.2.1. Lintujärvet

Lintujärvet ovat yleensä sekä linnustonsa että muun

eliöstönsä puolesta omaleimaisia eliöyhteisöjä. Järven

tai kosteikon kuivuminen merkitsee usein koko

eliöyhteisön muuttumista ja lintujärven luonteenomaisen

linnuston katoamista.

Tampereen alueella on kolme lintujärveä: Iidesjärvi,

Nuorajärvi ja Nuutilanlahti. Iidesjärvi ja Nuorajärvi

ovat mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa

ja ne on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi

suojelukohteiksi. Suojeluohjelma vahvistettiin

valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 1982.

4.2.1.1. Iidesjärvi

Järven linnusto on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden

yhteydessä kappaleessa 2.5.

4.2.1.2. Nuorajärvi

Nuorajärven alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä

kappaleessa

4.2.1.3. Nuutilanlahti

Vuoden 1990 selvityksen mukaan Nuutilanlahti on

ylivoimaisesti paras Tampereen lintujärvistä. Lahdella

pesivien vesilintujen paritiheys oli 2,2 -kertainen verrattuna

Iidesjärveen ja 1,7 -kertainen verrattuna Nuorajärveen.

Vesilinnuista valtalajeja ovat (suluissa vuoden

1990 tulokset) naurulokki (VU) (20 paria), tavi

(V) (20 paria), sinisorsa (8 paria), punasotka (7 paria)

ja nokikana (7 paria).

Vesilintukanta on pysynyt vakaana koko 1980-luvun

ja lajikohtaiset vaihtelut ovat eri vuosina olleet

melko vähäisiä. Mustakurkku-uikku (Ldir) ja härkä-

82 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

lintu (Podiceps griseigena) ovat kadonneet järven linnustosta

ja tukkasotka- (V) ja nokikanakannat pienentyneet.

Tosin vuonna 1999 lahdella nähtiin mustakurkku-uikku.

Jouhisorsan ja etenkin ruskosuohaukan

(Circus aeruginosus, Ldir, NT) pesinnät lahdella

nostavat sen arvoa suojeltavana alueena. Lahdella pesii

myös laulujoutsenen (Ldir, V) lisäksi monipuolinen

kahlaajalajisto: useampia pareja töyhtöhyyppiä

(Vanellus vanellus) ja taivaanvuohia (Gallinago gallinago)

sekä yksittäisinä pareina isokuovi (Numenius arquata,

V), rantasipi (Actitis hypoleucos, V), liro (Tringa

glareola, Ldir, V) ja punajalkaviklo.

Vesilintujen lisäksi lahdella pesivät yksittäisinä pareina

keltavästäräkki (Motacilla flava) ja rytikerttunen

sekä runsaampina ruokokerttunen ja pajusirkku.

Nuutilanlahdelle valmistui vuoden 1994 aikana

lintutorni.

Lisätietoja:

Aro, S. & Lähteenmäki, R. 1997: Tampereen Iidesjärven,

Särkijärven, Vaakkolammen ja Vähäjärven pesimälinnusto 1997. -

Lintuviesti 22: 70-71.

Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja

niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.

4.2.2. Lintulehdot

Ikuri-Kalkun Myllypuro

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.1.

Villilänsaari

Saaren puusto on pääosin koivikkoa ja seassa kasvaa

vain joitakin kuusia ja mäntyjä. Vuoden 2002 laskennassa

saarella havaittiin 21 lintulajia ja 56 niiden

muodostamaa reviiriä. Runsaimmat lajit olivat räkättirastas,

pajulintu ja peippo, jotka yhdessä kattoivat

reviireistä lähes puolet. Myös mustapääkerttu ja lehtokerttu

olivat runsaimpien lajien joukossa. Linnusto

oli melko monipuolista ja kokonaisparitiheys oli

666.4 paria/km2. Alueen arvokkain laji oli ehdottomasti

pikkutikka (VU), jonka pesintää ei kuitenkaan

pystytty varmistamaan. Alue kuuluu myös kultarinnan

vakioreviireihin. Pikkusieppo on tavattu saaressa

vuosina 2002-03. Vuonna 2000 siellä pesi myös pyrstötiainen.

Käenpiika on tavattu saaressa 2000 ja 2001.

Kuhankeittäjähavainto vuodelta 1999 koski varmaankin

muuttovierasta. Varpuspöllö pesi mahdollisesti

alueella v. 2001. Alueelta on myös säännöllisesti liito-oravan

papanahavaintoja.

Lisätietoja:

Lagerström, M. 2002: Tampereen Villilänsaaren pesimälinnusto v.

2002. Raportti ympäristövalvonnassa.

Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:

Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja

Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus

ympäristövalvonnassa.

Viikinsaari

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.2.

Peltolammi-Pärrinkoski

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.4.

Soukonvuori

Pohjoisosa lintulaskennassa mukana olleesta alueesta

on mäntymetsää, muu osa etupäässä rehevää kuusilehtoa.

Kuusilehdossa kasvaa runsaasti haapoja ja koivuja,

ja koko alueella on melko runsaasti lahopuita. Alueella

havaittiin kaikkiaan 33 lajia ja 172 niiden muodostamaa

reviiriä. Valtalajeja olivat peippo, pajulintu,

hippiäinen, punakylkirastas ja punarinta. Linnusto oli

monipuolista ja kokonaisparitiheys 637 paria/km2.

Linnuston määrää ja monipuolisuutta kasvattavat erityyppiset

laskenta-alueelle sijoittuvat biotoopit. Alueen

arvokkaimpana lajina voidaan pitää alueella pesivää

kanahaukkaa (Accipiter gentilis). Maininnan arvoista

on myös vaateliaan peukaloisen pesintä alueella

ja kuhankeittäjän (Oriolus oriolus) havaitseminen,

vaikka se ei todennäköisesti pesinytkään alueella.

Muita maininnan arvoisia lajeja ovat tiltaltti (VU),

pyy, puukiipijä, pähkinähakki ja idänuunilintu.

Lisätietoja:

Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:

Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja

Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Raportti

ympäristövalvonnassa.

Halimasjärvi

Halimasjärven luonnonsuojelualueen linnustoa on

esitelty kappaleessa 1.1.4.

4.2.3. Näsijärven lintuluodot

Tiedot Näsijärven lintuluodoista ovat peräisin Hannu

Nyströmin useina vuosina tekemistä laskennoista.

Harmaalokkikoloniat on jätetty pois esittelyistä.

4.2.3.1. Ristiniemi

Ristiniemen pienellä luodolla pesii 10-15 kalatiiraparia

(Sterna hirundo, Ldir, V), 5 paria kalalokkeja sekä

yksi harmaalokkipari (Larus argentatus).

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 83


Arvokkaat luonnonalueet

4.2.3.2. Tirkkosensaari

Saaressa pesii vuosittain 1-4 selkälokkiparia (Larus

fuscus, VU, V), joiden pesinnät epäonnistuvat usein.

Vuonna 2003 pesintöjä aloitettiin neljä, joista yhteensä

selvisi lentokykyiseksi kolme poikasta. Syynä pesinnän

epäonnistumiseen ovat lisääntynyt veneily ja

muu retkeily.

4.2.3.3. Uskalinlahti, Heikinsaari

Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), jolla on epätavallinen

pesimäpaikka mutta pesinnät ovat onnistuneet

hyvin. Vuonna 2003 ei pesinyt.

4.2.3.4. Viraansaaret

Saarilla pesii 2-3 paria kalatiiroja (Ldir, V).

4.2.3.11. Taipaleenniemen saaret

Saarilla pesii 3-5 selkälokkiparia (VU, V), jotka vuonna

1992 eivät saaneet lentoon yhtään poikasta mutta

vuonna 1993 jo 4 poikasta. Vuosina 2000-2002 selkälokit

saivat lentoon 21 poikasta.

4.2.3.12. Hevosniemi

Niemellä pesii kalatiiroja (Ldir, V) noin 10 paria.

Naurulokkeja pesi vuonna 1993 vuosikymmenen tauon

jälkeen 30 paria. V. 2003 saaressa pesi selkälokkipari,

joka sai yhden poikasen.

4.2.3.13. Sakarinkarit

Selkälokkeja (VU) pesinyt kareilla 2-3 paria, mutta v.

2002 ei pesintää.

4.2.3.5. Pikku-Riposaari

Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), myös v. 2000,

jonka varis tuhosi. Vuonna 2003 ei pesintää.

4.2.3.6. Haapasaarenluoto

Luodolla pesii 2 kalatiiraparia (Ldir, V).

4.2.3.7. Lapinsaaret

Saarilla pesii usein 1 selkälokkipari (VU, V). Vuonna

2003 ei pesintää.

4.2.3.8. Vääräsaari

Saarella pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), joiden epäonnistuneisiin

pesintöihin saattavat olla syynä sekä häirintä

että pikkupedot. Vuonna 2003 ei pesintää.

4.2.3.9. Narveenniemi

Niemessä pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), jotka eivät

kahtena viime vuotena ole saaneet kasvatettua ainuttakaan

poikasta. Vuonna 2003 pesi yksi pari.

4.2.3.10. Lintusaaret

Saarilla on aikaisemmin pesinyt vuosittain 5-10 paria

kalatiiroja (Ldir). Joinakin vuosina laji ei pesinyt saarilla

ollenkaan, mutta viime vuosina taas muutamia

pareja. Lisäksi saarilla on pesinyt pieni naurulokkiyhdyskunta.

4.3. Arvokkaat hyönteisalueet

Tampereen hyönteislajisto on parhaiten tunnettuja

Suomessa. Perhoslajistosta on tietoja jo yli 100 vuoden

ajalta, erityisesti 1950-luvun jälkeen havaintotietoja

on kertynyt huomattavia määriä. Muusta hyönteislajistosta

tiedetään suhteellisesti vähemmän, hajanaisia

havaintoja lukuun ottamatta tiedot ovat peräisin kahdenkymmenen

viime vuoden ajalta. Erityisesti viimeisen

kymmenen vuoden aikana arvokkaimpien luontokohteiden

hyönteiskartoitus on ollut aktiivista, niinpä

useiden esiteltävien kohteiden tiedot ovat tältä ajalta.

Koska hyönteisalueiden kartoitus on hidasta, on Tampereen

alueella varmasti esiteltävien, jo tutkittujen

kohteiden lisäksi vielä muitakin arvokkaita kohteita.

Kohteiden lopussa olevat tähdet merkitsevät seuraavaa:

*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy

uhanalaisia lajeja

** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista

kasvillisuutta ja eläimistöä

* = säästämisen arvoinen kohde

4.3.1. Mustavuori

Mustavuori on pikkuperhosiin kuuluvan Chionodes

distinctellan ainoa löytöpaikka Tampereella. Pirkanmaalla

lajia on tavattu myös Kangasalan Lentolasta.

Laji elää laskettelurinteen kupeessa kuivilla, hiekkapohjaisilla

heinikoilla. Mustavuoren rinnettä on tutkittu

toistaiseksi melko vähän ja alueelta todennäköisesti

löytyy useita merkittäviä lajeja. *

84 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-

Villilänsaari

Kesällä 1994 löydettiin Villilänsaaresta Pirkanmaalle

uutena suurperhoslajina pilliyökkönen (Arenostola phragmitidis).

Alueella on tavattu myös keltaängelmällä

toukkana elävä nuolimittari (Perizoma sagittata), joka

on eteläinen laji ja Tampereella esiintymisensä pohjoisrajalla.

Muita harvinaisempia lajeja ovat ruskolampiyökkönen,

verkkomittari ja Elatobia fuliginosella -

koi. Ruskolampiyökkönen elää toukkana osmankäämin

varressa ja verkkomittari lehtopalsamilla, joten

verkkomittarin esiintyminen on melko paikoittaista.

Alueen lahopuuhyönteistöä on tutkittu alustavasti.

Paikalta tunnetaan mm. lahoissa haavoissa elävä Hammerschmidtia

ferruginea-kukkakärpänen ja lahopuukuoriaisia,

kuten silmälläpidettävä lehmuksenoksajäärä

(Exocentrus lusitanus, NT). **

Lisätietoja:

Turunen, H. 1995: Pilliyökkönen Arenostola phragmitidis (HB.),

uusi suurperhoslaji Pirkanmaalle. - Diamina 4: 19-20.

4.3.3. Lamminpään laskettelurinne

Laskettelurinteellä on havaittu valtakunnallisesti silmälläpidettävä

ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla,

NT) ja yleisempi laji Scrobipalpa artemisiella,

joiden molempien toukkavaiheet elävät ajuruoholla

ja siten laskettelurinne lienee ainoa paikka näille lajeille

Tampereella. Myös harvinainen Elachista compsa-

heinäkoi on löydetty kohteelta. Alueen suurperhoslajistoon

kuuluvat mm. idänniittyperhonen

(Coenonympha glycerion) ja pikkukorsiyökkönen (Mesoligia

furuncula).*

muuta lehtojen lajistoa. Kohteen hyönteislajisto on

varsin edustavaa lehtojen lajistoa: kuusamaliuskamittari,

soukkomittari (Plagodis dolabraria), lehmuskiitäjä

ja lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago). Mainittavia

kehrääjiä paikalta ovat koivuhangokas (Furcula

bicuspis), haapanirkko (Notodonta tritophus), käärönirkko

(Gluphisia crenata) ja kuusikarvajalka (Calliteara

abietis). Vesiperhosista kohteella on havaittu Pirkanmaalla

varsin paikoittainen purovainokas.*

Lisätietoja:

Salokannel, J., Antikainen, T., Turunen, H. & Seuranen, I. 1999:

Vuoreksen hyönteisselvitys. - Raportti Tampereen kaupungin

ympäristövalvontayksikössä.

4.3.7. Pehkusuo

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhteydessä

kappaleessa 2.4.

4.3.8. Suolijärven eteläpuoli

Alueella elää suurperhosiin kuuluva lehmuskeltayökkönen,

joka on paikoittainen lounaisen Suomen laji.

Laji käyttää ravinnokseen lehmusta. Muita mainittavia

lajeja ovat kuusamaliuskamittari ja kuultomittari. *

4.3.9. Koukkujärvi

Koukkujärventien ja Rimminkorventien risteyksestä

havaittiin vuoden 1994 kesällä valtakunnallisesti lähes

uhanalaiseksi luokiteltu nunnamittari ( NT, V).

Lajin toukka käyttää ravinnokseen mustakonnanmarjaa,

jonka lisäksi Koukkujärven ympäristöstä löytyy

muutakin lehtojen kasvilajistoa runsaasti. Muuta

4.3.4. Tahmelan lähde

Osittaisesta pilaantumisestaan huolimatta Tahmelan

lähteen laskupurossa on säilynyt valtakunnallisesti

uhanalainen vesikuoriaisiin kuuluva pyörörutavesiäinen

(Anacaena globulus, VU). Se löydettiin paikalta

vuonna 2000 ja laji tunnetaan Suomessa noin kymmenestä

isommasta lähteestä tai lähdepurosta. **

4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.4.

Liekokurekiitäjäinen on

saanut tieteellisen nimensä

Mannerheimin

isoisän mukaan, joka

oli arvostettu hyönteistieteilijä.

Lasse Kosonen

4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta

Kohde muodostuu niittymäisestä pihapiiristä ja sitä

ympäröivästä kuusi- sekametsäisestä lehdosta, jolla

kasvaa runsaasti metsälehmusta, lehtokuusamaa ja

Lasse Kosonen

Nunnamittari käyttää ravinnokseen konnanmarjaa.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 85


Arvokkaat luonnonalueet

Koukkujärven perhoslajistoa ovat melko harvinaisena

esiintyvä kuultomittari, pohjoispainotteinen sahamittari

(Thera serraria), eteläinen ja melko harvinaisena

pidetty lehmuskeltayökkönen sekä sysijuuriyökkönen

(Apamea rubrinena). Koukkujärvellä tavattiin

vuoden 1999 selvityksessä myös harvinainen Ylodes

detruncatus-vesiperhonen ja EU:n luontodirektiivin

mainitsema lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis,

DirII). **

Lisätietoja:

Turunen, H. 1994: Koukkujärven seutu. - Raportti Tampereen

kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Piirainen, T. 1994: Havainto nunnamittarista Tampereella -

Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Tampereen

kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.10. Hupakankorpi

Aikaisemmin pieni räme tarjosi elinympäristön monille

soilla eläville päiväperhoslajeille. Nykyään suo on

kasvanut pahoin umpeen ja moni perhoslaji on hävinnyt

suolta. Lisäksi Sääksjärventien rakentaminen tuhosi

osan suon eteläreunasta. Suon läpi virtaava puro

on pienen vesiperhosen, pirkanpalkosen (Oxyethira

tamperensis), ainoa tunnettu elinpaikka maailmassa.

Laji löydettiin vuonna 1998 (Harri Turunen) ja sen

kuvasi tieteelle uutena lajina itävaltalainen tutkija

Hans Malicky (ks. tekstiä s. 87). Lisäksi voidaan mainita

mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma),

punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula), ukkopussikas

(Pachetelia villosella), seittipussikas (Phalacropteryx

graslinella), Phalacropterix graslinella, harmopussikas,

rämehopeatäplä, suomaayökkönen

(Coenophila subrosea), suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis),

rämekylmänperhonen (Oeneis jutta, V),

suokeltaperhonen (Colias palaeno). Alueen kadonneita

lajeja ovat muurainhopeatäplä (Clossiana freija),

suonokiperhonen (Erebia embla, V) ja rahkahopeatäplä

(Clossiana frigga). ***

Lisätietoja:

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti

hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Turunen, H. 2000: Oxyethira tamperensis Malicky - tieteelle uusi

vesiperhonen. - Diamina 9: 3-4.

4.3.11. Hervanta, Hervantajärven

pohjoispuoleinen kuusimetsä

Hervantajärven pohjoispuolella kasvaa paikoitellen

vanhaa ja järeää kuusimetsää. Lehtipuita, lähinnä pihlajaa

ja haapaa, kasvaa seassa harvakseltaan. Alueen

perhoslajeihin lukeutuvat pohjankuutäplä, korpivarjomittari,

pihlajamittari (Venusia cambrica), kuultomittari,

vaaleaharmoyökkönen (Xestia sincera) sekä kultapiiskulla

elävät suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi),

hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata)

ja Suomessa huonosti, vain muutamasta paikasta tunnettu

aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata). Hervantajärven

kuusikosta on tavattu myös erittäin uhanalaiseksi

luokiteltu synkkälatikka (Aradus erosus, EN,

V), jonka ainoa tunnettu elinympäristövaatimus on

aniskäävän esiintyminen. Synkkälatikka on löydetty

kerran Viitastenperältä kuusen kannosta. Lajin esiintymän

tarkempi selvittäminen on osoittautunut toistaiseksi

hyvin vaikeaksi. Hervantajärven metsän paksusammaleisessa

kuusikossa elää myös mm. liekokurekiitäjäinen

ja monia lahopuiden kovakuoriaislajeja,

kuten Corticeus suturalis-kaarnahukka. ***

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti

hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2002: Hervantajärven

metsäalueen hyönteisistä. - Raportti Tampereen kaupungin

ympäristövalvontayksikössä.

4.3.12. Vormiston Myllypuro

Lasse Kosonen

Hervannan alueen harvinaisia perhosia: ylhäällä suonokiperhonen,

alhaalla rämekylmänperhonen.

Myllypuro on kantakaupunkialueen harvoja koskimaisia

metsäpuroja. Sen vesiperhosista tunnetaan

mm. valtakunnallisesti silmälläpidettävä sysiharjakas

(Wormaldia subnigra, NT). **

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti

hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

86 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Hupakankorven pikku perhonen

Seison lokakuisena iltapäivänä Hervannan Hupakankorvessa Myllyojan varrella

hyönteistutkija Harri Turusen kanssa. Ilmassa tuntuu vielä suopursun lemu ja männyissä

kieppuu touhukas parvi pyrstätiaisia. Sieviä lintuja.

Myllyoja virtaa tässä kohdin laiskasti. Toisella puolen tiheä varttunut kuusikko, toisella

matala rämemännikkö. Myllyojan reunat ovat saraikon ja kapea järviruokovyön reunustamat.

“Tuosta mää sitä sain”, sanoo Harri ja osoittaa järviruokojen ja sarojen muodostamaa

vyöhykettä. Lyöntihaavilla iskin siinä edestakaisin ja pistin ne aavistamatta purkkiin.

Ja siinä meni vielä loppusyksyyn, kun niitä alettiin määrittää. Vesiperhosten paras pirkanmaalainen

asiantuntija Esko Saarela löysi siitä sitten muuatta pikkuista vesiperhoslajia,

jolle ei löytynyt nimeä suomalaisesta eikä eurooppalaisesta kirjallisuudesta. Lähetettiin

niitä sitten itävaltalaiselle vesiperhosten huippuasiantuntijalle Hans Malickylle, kertaa

Harri. Hän ilmoitti riemukkaasti sen tieteelle varhemmin tuntemattomaksi lajiksi ja kuuluvan

sukuun Oxyethira. Suomenkielisen nimensä palkoset se on saanut tavasta tehdä hauskan

säkkimäisiä toukkapusseja. “Silloin oli hymy herkässä”, sanoo Harri.

Myöhemmin talvella Malicky kuvasi sen tieteelle uutena nimellä Oxyethira tamperensis.

Näin sai Tampere oman nimikkovesiperhosensa! Suomalaiseksi nimeksi on ehdotettu

nimeä ”pirkanpalkonen”.

Käyn vielä Harrin luona katsomassa lajia hänen kokoelmissaan. Vesiperhonen on

vähäpätöisen näköinen parin millin pituinen siivekäs. Neljä kappaletta huolella liimattuna

ja etiköitynä. Kahdeksan yksilöä sitä jäi, kaikki koiraita, osa on Malickylla, osa Saarelan

Eskolla. ”Harmittaa, kun mukana oli muutamia naaraita, mutta ne tuli heitettyä menemään,

kun silloin ei vielä tiedetty, miten ainutlaatuisesta asiasta on kyse”, sanoo Harri.

Lajit kun usein määritetään koiraiden genitaalien perusteella. “Kukaan ei tiedä, millainen

sen toukka ja millaisen toukkapussin se rakentaa. Siinä on työsarkaa tuleville kesille”,

huomauttaa Harri.

Mietin edessä lipuvaa, hitaasti virtaavaa Hupakankorven puroa. Ei se poikkea juuri

muista sadoista eteläsuomalaisista puroista. Kuinkahan monessa purossa sitäkin vesiperhosta

on Mutta vain yhdestä, tästä purosta se on löydetty.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 87


Arvokkaat luonnonalueet

4.3.13. Hervanta, Lukonmäki

Lukonmäen rinnelehto oli aikoinaan luonnontilaisena

rehevä ja kasvistoltaan rikas lehto, mutta on nykyään

raivattu laskettelurinteeksi ja lehtoalueena menettänyt

merkitystään. Hyönteisille merkittävistä ravintokasveista

alueella kasvaa kuitenkin edelleen isokokoista

lehmusta, mustakonnanmarjaa, lehtopalsamia, lehtokuusamaa

ja paatsamaa. Perhoslajeista voidaan mainita

purolehdossa elävä palsamikenttämittari ja laskettelurinteessä

elävät soukkomittari ja lehmuskeltayökkönen.

Kovakuoriaisista paikalta tunnetaan lehmuksenoksajäärä.

*

4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto

Turtolassa

Hervannan valtaväylän itäpuolella sijaitsevassa rehevässä

puronvarsilehdossa elää kolme elinympäristövaatimuksiltaan

vaateliasta mittariperhosta. Niiden

toukat käyttävät ravinnokseen vain yhtä kasvia: palsamikenttämittari

ja verkkomittari lehtopalsamia, konnanmarjanpikkumittari

mustakonnanmarjaa. Kaikki

kolme perhoslajia ovat ravintokasviensa takia paikoittaisia.

Edellisten lisäksi lehdossa elää myös tuomella

elävä harvinainen tuominopsasiipi. Useat näiden lajien

asuttamat alueet ovat varsinkin Tampereen kantakaupungin

alueella häviämässä. **

4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen

kartanopuisto

Kaukajärven alueella on tutkittu järven vesiperhoslajistoa

sekä Kaukaniemen kartanopuiston hyönteislajistoa.

Kaukajärveltä löydetty vesiperhoslajisto on kirkas-

ja puhdasvetisille järville tyypillistä. Kartanopuisto

tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippuvaisille

hyönteislajeille, mutta myös niittyjen lajeille.

Kovakuoriaisista tunnetaan mm. lehmuksen oksistossa

elävät niinijäärä (Stenostola dubia, NT) ja lehmuksenoksajäärä.

Muita mainittavia kovakuoriaisia ovat

koivupökkelöissä elävä Gynocharis oblonga- pehkiäinen

ja Margarinotus merdarius- tylppö. Alueella elää myös

tuominopsasiipi ja lehmuskeltayökkönen. **

4.3.16. Iidesjärvi

Iidesjärvi on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä

kappaleessa 2.5.

4.3.17. Järvensivun alue

Alueella on paljon kuivia, aurinkoisia ja lämpimiä ketoja

ja harjunrinteitä. Kalevanharju suojaa pohjoisilta

tuulilta ja luo etelärinteille edullisen pienilmaston,

jonka lisäksi alueella on monipuolinen kasvillisuus.

Elinympäristöt ovat kuitenkin muuttumassa perhosten

kannalta huonompaan suuntaan: rakentaminen

tuhoaa ympäristöjä ja kedot ovat häviämässä. Harjun

rinteessä elää edelleen joukko Pirkanmaalla varsin paikoittaisina

ja vähälukuisina esiintyviä hyönteislajeja.

Alueen merkittävin hyönteislaji on valtakunnallisesti

vaarantunut ahdeyökkönen (Athetis gluteosa, VU), jonka

ainoa esiintymä Pirkanmaalla on Järvensivun ratapenkereellä.

Toinen merkittävä laji on valtakunnallisesti

silmälläpidettävä oliivineilikkayökkönen (Hadena

albimacula, NT), jonka säilyttämiseksi olisi turvattava

sen ravintokasvina käyttämän nuokkukohokin kasvupaikat.

Järvensivun-Vuohenojan alue on oliivineilikkayökkösen

pohjoisin vakituinen esiintymisalue Suo-

Lasse Kosonen

Oliivineilikkayökkönen ja sen ravintokasvi,

nuokkukohokki.

Lasse Kosonen

Lasse Kosonen

Ahdeyökkönen on Järvensivun perhosharvinaisuuksia.

88 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

messa. Muita alueella esiintyviä merkittäviä yökkösiä

ovat pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata), vyöneilikkayökkönen

(Hadena compta, NT) ja kirjoneilikkayökkönen

(Hadena confusa). Kovakuoriaisista voisi

mainita valtakunnallisesti silmälläpidettävän siniharmiokärsäkkään

(Ceutorhynchus ignitus, NT). ***

4.3.18. Viinikanoja

Viinikanojalla elää vakituisena pikkuperhosiin kuuluva

Gelechia cuneatella. Laji käyttää ravinnokseen hopeapajua

ja on Suomessa paikoittainen ja harvinainen.

Vuodesta 1985 ojalta on säännöllisesti löydetty myös

pikkuperhosiin kuuluva valtakunnallisesti silmälläpidettävä

mäkihiilikoi (NT), joka käyttää ravinnokseen

metsäapilaa. *

4.3.19. Kauppi

Kauppi lienee suurperhosiin kuuluvan kuultomittarin

tunnetuin elinpaikka Suomessa, vaikka laji onkin hajanaisesti

levinnyt lähes koko maahan. Kuultomittari

elää etelärinteillä kasvavissa kuusikoissa, jotka keväisin

lämpiävät nopeasti. Kuultomittarinaaras on siivetön ja

siksi laji leviää ja palautuu heikosti esimerkiksi teiden

eristämille alueille. Kaupista tunnetaan myös mm.

harvinainen hallavapikkumittari ja alueelta todennäköisesti

löytyisi lisätutkimuksissa mm. monia samoja

lajeja kuin Hervantajärven metsäalueelta. **

4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli

Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -

Cauchas rufimitrella ja Coleophora taeniipennella - ainoa

löytöpaikka Pirkanmaalla. Muita alueen pikkuperhosia

ovat Nemapogon wolffiellus ja Coleophora ahenella.

Nemapogon wolffiellus on valtakunnallisesti harvinainen:

Pirkanmaaltakin tunnetaan vain kaksi löytöpaikkaa.

Sen toukan oletetaan elävän risukasoissa ja

lehtipuupinoissa, joita olisikin tärkeä jättää alueelle lajin

säilymiseksi. **

Lisätietoja:

Saarela, E. 1996: Lisäyksiä Alasenjärven pikkuperhoslajistoon. -

Raportti hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.21. Messukylän Aakkulanharju

Aakkulanharjulta tunnetaan mm. valtakunnallisesti

vaarantunut viheryökkönen (Calamia tridens, VU).

Muusta lajistosta mainittakoon Depressaria silesiacakoi.

Alueelta lienee löydettävissä monia muitakin mielenkiintoisuuksia.

*

4.3.22. Hankkion kedot

Vuoden 2000 tutkimuksissa löydettiin Hankkion alueelta

kaksi ketoa, joiden lajisto alustavan tutkimuksen

mukaan on varsin edustavaa. Kohteilta kannattaa

mainita mm. ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe),

idänniittyperhonen, punemittari (Lythria cruentaria)

ja mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae).

Piirainen, T. 2000: Raportti Tampereen uhanalaisista

hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä

Tampereen kaupungin alueella v. 2000.- Raportti Tampereen

kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.23. Sikosuo

Suon sisäosien haapaa kasvavalla kumpareella elävät

haavanhankokehrääjä (Furcula bifida), harmohammaskehrääjä

(Notodonta torva) ja haavanhammaskehrääjä

(Tritophia tritophus), joista viimeksi mainittu on

melko harvinainen. Harvinaisista mittareista voidaan

mainita tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata), kirjoruusumittari

ja hallavapikkumittari. Pikkuperhosista

haavikossa esiintyy mm. Acleris obtusana. *

4.3.24. Petäjässuo

Holvastista pohjoiseen sijaitsee pienialainen, mutta

ojittamaton ja suotyypeiltään monipuolinen Petäjässuo.

Suon pohjoisosan isovarpuinen räme on suurperhosten

kannalta tärkein osa alueesta. Lajisto on Pirkanmaan

soille tunnusomaista, mutta ansaitsee maininnan,

sillä suoperhosten esiintymistä uhkaa Tampereen

alueellakin elinympäristöjen häviäminen. Pikkuperhosista

alueelta on löydettävissä mm. suopursun

lehtiä toukkana syövät Stigmella lediella (kääpiökoit)

ja Coleophora obscuripalpella (pussikoit). Molemmista

on Tampereella vain muutamia löytöpaikkoja. Petäjässuolla

esiintyviä suurperhoslajeja ovat mm. suokeltaperhonen,

juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete),

suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), suomittari

(Arichanna melanaria) sekä keltahopea- ja herttakangasyökkönen

(Anarta cordigera). Alueen kosteapohjaisessa

koivikossa esiintyy mm. nastakehrääjä (Aglia

tau) ja vasamamittari (Rheumaptera subhastata). Vasamamittari

on pohjoispainotteinen laji, josta ainoa havainto

1990-luvulla Tampereella on Petäjässuolta.

Alueelta on havaittu myös melko harvinainen sukeltajakovakuoriainen

Hydroporus neglectus. Sen elinympäristönä

ovat pienet vesilampareet. **

Lisätietoja :

Salokannel, J. 1996: Petäjässuon hyönteisistä. - Raportti

hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 89


Arvokkaat luonnonalueet

4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä

kappaleessa 1.1.5.

4.3.26. Pihkalan niityt

Hyönteislajistoltaan monimuotoisen kohteen merkittävin

laji on uhanalainen isonaamiokukkakärpänen

(Doros profuges, eR, VU). Laji on pääasiassa lauhkean

vyöhykkeen ja eteläisen Euroopan hyönteinen ja pohjoisilla

leveysasteilla se on harvinainen. Suomessa sitä

on tavattu kaiken kaikkiaan noin 20 kertaa aiemmin.

Isonaamiokukkakärpäsen elinympäristöä ovat metsien

reunat ja pensaikot. Laji elää toukkana ilmeisesti

muurahaispesissä. Muita uhanalaisuusluokitettuja lajeja

paikalta ovat keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus,

VU), laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii, VU),

Philonthus parvicornis (VU) ja metsäkurokärpänen

Sphegina clunipes (NT). Tampereen runsaimmat tummaverkkoperhosesiintymät

(EN, eR) sijaitsevat näillä

niityillä. Lantakuoriaisia on tutkittu alustavasti alueen

laitumilta ja tunnettujen lajien joukossa on mm. isosittiäinen

(Geotrupes stercorarius).***

Lisätietoja:

Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2000: Raportti Tampereen

uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä

Tampereen kaupungin alueella v. 2000. - Raportti

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.27. Palon Myllyjoki

Myllyojasta on havaintoja melko harvinaisista vesiperhoslajeista

puroriippasirvikäs (NT) ja Agapetus ochripes.

Joidenkin tutkimusten mukaan puroriippasirvikäs

on yksi happamuudelle kaikkein herkimpiä lajeja, jolle

happamuuden alarajaksi on saatu jopa 6.4. Myös A.

ochripes on hyvän veden laadun osoittaja jasellaisena

tutkimuksissakin käytetty. Se elää kirkasvetisissä hiekka-

ja kivipohjaisissa virtavesissä. A. ochripes on Etelä-Suomessa

melko paikoittaisesti esiintyvä laji, mutta

Pohjois-Suomessa hieman yleisempi. **

4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja

Sorilan laitumet

Alueella on jäljellä kohtalaisen runsaasti niittyjä ja

peltoja, joissa asustaa harvinaisen monilajinen ja tiheä

päiväperhosyhteisö. Yleisesti ottaen päiväperhoset

ovat vähentyneet Etelä-Suomessa niittyjen ja ketojen

kadotessa. Maassamme uhanalainen tummaverkkoperhonen

(eR, EN) asustaa myös näillä alueilla. Perhonen

esiintyy puronotkoissa ja niiden tuntumassa

alueilla, joissa kasvaa toukan ravintokasvia rohtovirmajuurta.

Lajin säilymistä uhkaa rakentaminen, purojen

kuivuminen ja niittyjen umpeenkasvu. Sorilan

maisemallisestikin näyttävillä laidunalueilla elää yhdessä

Pihkalan niittyjen ohella valtakunnallisestikin

merkittävä hyönteislajisto. Sorilan laidunlajistoon

kuuluvat mm. pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens,

VU), sittaukkotylppö (Hister funestus, NT), tylppölaji

Atholus bimaculatus, NT ja kirjomaayökkönen (Opigena

polygona, NT).***

Lisätietoja:

Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä

Pirkanmaalla. - Diamina 3: 5-10.

4.3.29. Aitolahden Teerineva

Teerineva on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisen

kaltaisena osittaisesta ojituksesta huolimatta. Alueen

lajistoa on vielä tutkittu vähän, mutta mainitsemisen

arvoinen on vesiperhonen Agrypnia picta. **

4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa

3.3.

4.3.31. Teisko, Viitapohja

Vaarantuneen palosirkan (Psophus stridulus, VU) esiintymä

voi olla niukin naukin hengissä. Viimeisin havainto

on vuodelta 1999 ja edellinen 1986. Palosirkan

elinympäristöä ovat avoimet paahdeympäristöt, joista

alueella on jäljellä vain lämpimiä tienpenkereitä.

4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki

Asuntilanjoesta on löydetty mm. harvinainen, silmällä

pidettäväksi luokiteltu virtavesimittari (Aquarius

najas, NT). Se elää kirkasvetisissä hiekka-kivipohjaisissa

virtavesissä. *

4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän

laitamat

Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -

Scythris potentillella ja Ancylis tineana - ainoa tunnettu

esiintymisalue Pirkanmaalla. Lajeista edellinen käyttää

ravinnokseen ahosuolaheinää, jota alueella kasvaa

runsaasti, jälkimmäinen vaivaiskoivua. Lisäksi alueen

lajistoon kuuluu mm. kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis),

jonka elinympäristönä ovat hiekkaperäiset

alueet. *

90 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

4.3.34. Teisko, Jakamaneva

Jakamaneva on arvokas suobiotooppia vaativien hyönteisten

elinalue, sillä suurin osa Tampereen seudun

soista on ojitettu, jolloin suolla elävien hyönteisten

elinympäristöt ovat tuhoutuneet. Jakamanevalta on

löydetty yli 80 Pirkanmaan soille tyypillistä suurperhoslajia.

Perhosista mainittavimpia ovat alueella elävät

muurainhopeatäplä (V) ja ukkopussikas.**

Lisätietoja kaikkiin hyönteisalueisiin:

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä

hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä

Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja

katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti

hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

4.4. Arvokkaat järvet, lammet,

lähteet ja purot

Seuraavat kuvaukset ovat lyhennelmiä Tampereen vesija

ympäristöpiirin vuonna 1993 julkaisemasta raportista

“Luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Tampereen

vesi- ja ympäristöpiirin alueella.”

Lisätietoja:

Miettinen, v. 2003: Kantakaupungin pienvesien suojelutarve.

- Ympäristövalvonnan julkaisuja 1/2003, 25 ss.

4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde

Lehtomaisessa metsässä 20 m etäisyydellä Tesomankadusta

sijaitseva lähde on 2 m x 2 m suuruinen ja siitä virtaa

laskupuro. Lähde on suojattu, mutta se on silti lievästi

roskaantunut. Lähellä virtaava Myllypuro kuuluu valtakunnalliseen

lehtojensuojeluohjelmaan. Lähteen ympäristössä

kasvavat mm. ojakellukka, vuohenputki, kevätlinnunsilmä

ja lehtopalsami. Myllypuron alue lähteineen

suojeltiin luonnonsuojelulailla vuonna 1999.

4.4.2. Kaupin lähde

Kuusimetsässä sijaitseva lähde on noin 15 cm syvyinen

ja 2,5 m x 1,5 m suuruinen. Sen ympäristössä kasvaa

mm. hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lähde on säilynyt

luonnontilaisena lukuun ottamatta vanhaa sammaloitunutta

puukatetta.

4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde

Loivassa kuusivaltaisessa sekametsässä sijaitseva lähde

on metrin syvyinen, 4 m x 3 m suuruinen ja siitä laskee

puro. Sen välittömässä ympäristössä kasvillisuus

on melko niukkaa, mutta etäämpänä puron varrella

kasvaa mm. tuomea, taikinamarjaa, mesiangervoa, kevätlinnunsilmää,

vuohenputkea ja nokkosta. Lähteen

reunalla on vedennostoa varten puusilta ja lähteessä

on vedenottopumppu. Puronvarren ympäristö on

edustavaa ja luonnontilaista.

4.4.4. Pitkäjärvenoja

Yli kilometrin mittainen kirkasvetinen puro laskee

Pitkäjärvestä Vähä-Lumojaan. Uoma on 2 m leveä,

sen pohja on valtaosin savea, mutta yläjuoksulla myös

louhikkoa. Puro kulkee suurimmaksi osaksi avosuon

keskellä, jossa kasvaa saroja, järviruokoa ja jokunen

koivu ja pajupensas. Yläjuoksulla puroa reunustaa rehevä

kangasmetsä, jota kasvaa myös muualla valumaalueella.

Avohakatut metsät reunustavat paikoin puronvartta,

ja alajuoksulla puroon laskee myös joitakin

metsäojia. Puron suulla on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa,

jossa kasvaa mm. lehmuksia. Uoma on

säilynyt perkaamattomana, vaikka yläjuoksulla tie

ylittää purouoman ja sen varrella onkin avohakkuita.

4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi

Molemmat lammet ovat alle hehtaarin suuruisia ja

suorantaisia. Iso Koiralammen ranta on vetistä ja

upottavaa saravaltaista nevaa, jonka laiteilla on paljon

pystyynkuolleita ja keloutuneita mäntyjä. Nevan takana

suo muuttuu harvapuustoiseksi rämeeksi.

Pieni Koiralammi ei ole yhtä erämainen, sillä sen

rantavyöhykkeestä puuttuvat kuolleet ja keloutuneet

puut. Lammen nevareunuksen takana suo muuttuu

rämeeksi ja korveksi. Männyn lisäksi rantapuustossa

on runsaasti kuusta ja koivua.

Lampien valuma-alueet ovat havupuuvaltaista kangasmetsää,

jonka keskellä on pieniä suolaikkuja. Iso Koiralammin

ympäristössä ei ole tehty hakkuita ja se onkin

erämainen ja maisemallisesti komea suolampi. Pienen

Koiralammin maisemaa häiritsee eteläisen rantapuuston

takaa siintävä taimikko. Lammet ovat kuitenkin säästyneet

metsäojituksilta ja ovat arvokkaita pienvesiä.

4.4.6. Kaukaloinen

Rämeen ympäröimän umpilammen pinta-ala on alle

0,5 ha. Lammen valuma-alue on pieni ja kasvaa etupäässä

karua mäntymetsää. Kaakkoispuolella lampea

rajoittaa pitkä pystysuora kallioseinämä. Kaukaloinen

on säilynyt luonnontilaisena ja vaikka metsää on hakattu

valuma-alueella, rannan kelopuut ja mutkarunkoiset

männyt luovat lammelle erämaisen tunnelman.

Lampi on hyvin rauhallisella alueella ja sinne on melko

vaikea päästä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 91


Kartta 10. Arvokkaat hyönteisalueet. Tummaverkkoperhosen

esiintymiskohteet on merkitty renkaalla.


Kartta 11. Arvokkaat perinnebiotoopit


Arvokkaat luonnonalueet

4.4.7. Rukolammi

Oriveden rajan tuntumassa sijaitsevaa 1 ha suuruista

Rukolammia ympäröi kauttaaltaan suo. Suurimmalta

osalta suo on kituliasta mäntyrämettä mutta myös paikoitellen

nevaa ja koivuvaltaista korpea. Suoalueet on

jätetty ojittamatta ja rantametsissä on runsaasti kuollutta

puuainesta ja ainakin yksi kelopuu, jotka luovat

lammelle erämaisen tunnelman. Kenttäkerroksen vallitsevia

kasvilajeja ovat vehka, raate, järviruoko ja sarat.

Kauempana lammen valuma-alueella metsiä on jonkin

verran hakattu ja ne ovat melko nuoria.

4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi

Koirajärvi (3 ha) ja Palvajärvi (4 ha) ovat yhteydessä

toisiinsa Koirajärvestä laskevaa 100 m pitkää puroa

pitkin. Koirajärveä ympäröivät miltei kauttaaltaan rämeet

ja korvet, kun taas Palvajärven rannat ovat kalliolla

ja moreenilla kasvavaa vesirajaan asti ulottuvaa

kangasmetsää. Suon läpi kulkeva metsätie on kuitenkin

vaikuttanut suon vesitalouteen. Suolla kasvavat

mm. uhanalaiset lettovilla, röyhysara (VU) ja suovalkku

(R) sekä harvinaiset soikkokaksikko (R) ja vilukko.

Koirajärven rantavesissä kasvaa harvinaista isolummetta

(Nymphaea alba). Pohjoisrannan sykeröpiippo

lienee hävinnyt. Järvien välinen arvokas suoalue on

luonnonsuojelualuetta.

Järvien lähimaisema on säilynyt eheänä, vaikka valuma-alueiden

metsiä on hakattu ja harvennettu. Maisemallisesti

metsänkäsittelyistä erottuvat selvimmin

Koirajärvestä laskevan puronvarren ja Palvajärven länsipuoleisen

kalliometsän hakkuut. Molempien järvien

rantavedessä on runsaasti veteen kaatuneita runkoja ja

rantametsissä paikoin lahoavia maassa makaavia runkoja.

Järvien ympäristöt ovat suosittuja virkistysalueita

ja niiden ympäri kiertää polkuja.

4.4.9. Pikku Ripojärvi

Kirkasvetisessä 6 ha suuruisessa järvessä ei ole tulouomaa

ja sen laskupuro on luonnontilainen. Rannat ovat

suurelta osin moreenia ja kalliota, suota on vain laskupuron

suulla. Järven rantavyöhyke on rehevää ja siinä

kasvaa runsaasti lehtipuita - koivua, tervaleppää ja

tuomea - joista osa kaartuu kauniisti veden päälle.

Suo-osa on vetistä nevaa, jolla kasvavat mm. pyöreäja

pitkälehtikihokki, suokukka, isokarpalo, mutasara,

villapääluikka ja Hämeessä uhanalainen suovalkku

(R). Kauempana järvestä suo muuttuu koivuvaltaiseksi

korveksi. Rantavedessä kasvaa runsaana kirkasta

vettä vaativa ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)

ja koillispuolen kosteassa kalliorinteessä Hämeen

pohjoispuolella harvinaistuva kevätlinnunsilmä.

Valuma-alueella kasvaa havupuuvaltaista metsää,

joka järven pohjoispuolella on harvennettu, lounaisrannalla

puolestaan hakattu paljaaksi ja istutettu taimikoksi.

Järvi on poikkeuksellisen kirkasvetinen ja sen

rantasuolla kasvaa merkittäviä suokasveja, mutta paljaaksihakkuut

heikentävät sen maisemallista arvoa.

Järvellä on virkistyskäyttöä, sillä polut kiertävät sitä.

4.4.10. Aittolammi

Lampi on 5 ha suuruinen, siinä ei ole tulouomaa ja

laskupurokin on hyvin vähävetinen. Lammen rannat

ovat moreenia ja kalliota sekä osittain suota, joka rannassa

on nevaa ja kauemmaksi mentäessä muuttuu rämeeksi

ja korpirämeeksi. Rannan puusto on järeää

männikköä, jossa kasvaa myös koivua, kuusta ja pajupensaita.

Ympäröivät metsät ovat valtaosin mustikkatyypin

kuusivaltaista kangasmetsää. Suota valumaalueella

on niukasti. Lammen ympäristö on maisemallisesti

eheää. Lounaisrannalla erottuu kuitenkin nuorehko

metsikkö, jonka takana kohoaa radiomasto.

Rantapuustokaan ei ole erityisen vanhaa, mutta ainakin

yksi kelopuu on säästynyt ja maassa on joitakin lahoavia

runkoja. Polut kiertävät lampea ja sitä käytetään

paljon virkistäytymiseen, mikä näkyy alueen lievänä

roskaantumisena.

4.4.11. Koiranoja

Koiranoja saa alkunsa suolta ja laskee Sahronojaan.

Puro on perattu sekä ylä- että alajuoksultaan ja virtaa

osan matkaa näkymättömissä kivien alla. Puronvarsi

on säilyneeltä osaltaan kuusimetsää, jonka kenttäkerroksessa

kasvavat hiirenporras, kotkansiipi, mesiangervo,

rönsyleinikki, metsäkorte (Equisetum sylvaticum),

metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja korpiimarre.

Alajuoksun putouskohdassa vesi virtaa kivien

alla ja kasvillisuus on lehtomaista sisältäen kevätlinnunherneen

(mR), sinivuokon (mR), tesman, mustakonnanmarjan,

lehto-orvokin ja sudenmarjan. Puroa

ympäröivät metsät ovat kuusivaltaisia ja suurelta osin

harvennettuja. Alajuoksulla metsässä on kuitenkin

säästyneenä suuria haapoja ja maahan kaatuneita sammaloituneita

puita. Räikeästi erottuvia hakkuita puron

lähiympäristössä ei ole, mutta metsät ovat kauttaaltaan

harvennettuja.

4.4.12. Sydänmaanlammi

Alle hehtaarin suuruisen suolammen vesirajaa kiertää

5-10 m leveä saravaltainen nevareunus, jonka takaa

alkaa räme. Rämepuusto on matalaa männikköä mutta

sisältää myös runsaasti koivua. Männyt ovat kituliaita

ja niissä on paljon pystyyn kuolleita yksilöitä. Rämeen

kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita varpuja ja

tupasvillaa. Rämeen jälkeen metsä jatkuu kuusivaltaisena

korpena.

Lampi sijaitsee korkeiden kallioiden välisessä pai-

94 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Arvokkaat luonnonalueet

nanteessa, mistä johtuen valuma-alueella ei ole muuta

suota kuin lampea ympäröivä suo. Itäpuoleisella kalliolla

on paljaaksi hakattua ja harvennettua metsää.

Lampi on umpilampi, ympäröivän suon muutamat

metsäojat ovat vanhoja ja etenkin länsirannan puusto

on erämaista pystyynkuolleine ja keloutuneine puineen.

4.4.13. Rökäsoja

Rökäsoja saa alkunsa Sahronnevalta ja laskee Kiimajokeen.

Kokonaispituutta purolla on noin 1.5 km, josta

suojelullisesti arvokasta on 0.9 km mittainen osuus

alajuoksulla. Puron uoma on 0.5-1.5 m leveä, savipohjainen

ja sen vesi on samean ruskeaa. Uoma on paikoitellen

erittäin vähävetinen. Puronvartta reunustaa

noin 100 m levyinen koivuvaltainen suo. Rantakoivut

ovat monirunkoisia, pensasmaisia, osittain kuolleita ja

kaatuneita. Koivujen lisäksi puronvarrella kasvaa useita

pajulajeja ja vaivaiskoivua sekä kenttäkerroksessa

mesiangervoa, kastikoita, suursaroja ja rehevää kasvupaikkaa

vaativaa rantayrttiä. Purossa kasvaa paikoitellen

runsaasti pikkulimaskaa ja osittain uoma on kasvanut

umpeen suursaroista.

Puron yläjuoksu on ojitettua rämettä ja alajuoksulla

uoman tuntumassa on viljeltäviä peltoja. Rökäsoja

on kuitenkin maisemallisesti ja kasvistollisesti arvokas

kohde. Puron varrella kasvaa harvinaista villapääluikkaa

sekä uhanalaista punakämmekkää (R), jota on viimeksi

havaittu vuonna 2002 erittäin niukkana. Alueella

ei ole merkitystä virkistyskäytön kannalta, sillä

pensaikkoinen puronvarsi on erittäin vaikeakulkuista.

4.4.14. Keskinen Pirttijärvi

Keskinen Pirttijärvi (21 ha) on kolmen järven muodostaman

ketjun keskimmäinen järviallas, jonka rannat

ovat muista järvistä poiketen rakentamattomia ja

ojittamattomia. Järvi on karu ja kirkasvetinen ja sen

rannat ovat suurelta osin hiekkapohjaisia. Rantaviiva

on monimuotoinen - siinä vaihtelevat kalliomänniköt,

kangasmetsät ja pienet korpipainanteet. Mäntyvaltaiset

rantakalliot ovat maisemallisesti hienoja eivätkä

hakkuut haittaa maisemakuvaa. Puusto on rannassa

muutenkin eheää mutta ei erityisen vanhaa.

Valuma-alueen metsät ovat etupäässä kuusivaltaisia

kangasmetsiä, mutta varsinkin järven länsipuolella

kasvaa myös mäntyä. Metsät ovat osittain hoitamattomia

ja niissä on joitakin lahoavia maahan kaatuneita

puita. Järvi on suosittu virkistysalue ja sen rantoja

kiertävät kuluneet polut.

4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit

Viime vuosina vain kiihtynyt maatalouden muutos;

tehomaatalous, laidunnuksen voimakas väheneminen

ja peltojen pusikoituminen ja metsittyminen, on herättänyt

monet tahot vaatimaan suojelutoimia jäljelläoleville

moni-ilmeisille ja rikkaille maaseutuympäristöille.

Laidunnuksen väheneminen suoranaisesti uhkaa

monia kasvi- ja eläinlajeja. Peltoviljelyn tehollistaminen

on vähentänyt monien ennen niin runsaina

esiintyneitä lintulajeja; mm. kottaraisen, peltosirkun,

kivitaskun ja peltopyyn määrät ovat romahtaneet.

Laidunnuksen väheneminen on uhanalaistanut monia

ketojen ja niittyjen kasveja kuten kirkiruoho (R) ja ketokatkero

sekä myös hyönteislajeja kuten tummaverkkoperhonen

(eR, EN). Uhanalaisista lajeistamme 18

% on luonnonlaitumien ja ketojen lajistoa. Koska

luonnonlaiduntaminen on loppunut, joudutaan perinnemaisemia

usein hoitamaan niitoin ja raivauksin.

Monesti nämä hoitotoimenpiteet ovat riittämättömiä,

sillä monia luonnonlaitumia uhkaa rehevöityminen.

Pirkanmaan ympäristökeskus on vuosina 1992-1996

inventoinut Pirkanmaan perinnebiotoopit, jonka mukaan

Tampereelta arvokkaita perinnebiotooppeja löytyi

25 kpl, joiden yhteispinta-ala oli 43.4 ha. Tästä

alasta kovan maan niittyjä oli 13.1 ha, rantaniittyjä

4.3 ha sekä hakoja ja metsälaitumia 18.7 ha. Kartassa

esitellään Pirkanmaan ympäristökeskuksen inventoimat

Tampereen perinnebiotoopit (ks. sivu 93).

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 95


Uhanalaiset eliöt

5. Tampereen uhanalaiset eliöt

Uhanalaisten lajien suojelu on tärkeä osa luonnonsuojelua,

jolla pyritään torjumaan lajien

häviäminen. Ympäristöministeriön asettaman

toimikunnan tehtävänä on antaa ehdotuksia uhanalaisten

lajien seurantaan, suojeluun ja elinympäristöjen

hoitoon osoitettujen varojen käytöstä. Toimikunta

laatii lisäksi uhanalaisten lajien luettelon. Mitä pikemmin

suojelutoimet aloitetaan, sitä enemmän voidaan

uhanalaisesta lajistosta pelastaa. Uhanalaisten lajien

tutkimus ja seuranta on keskitetty vesi- ja ympäristöhallitukselle,

jossa erittäin uhanalaisille ja vaarantuneille

lajeille laaditaan lajikohtaiset suojelu- ja hoitosuunnitelmat.

Suunnitelmissa määritellään mm.

esiintymispaikkojen hoitotarve.

Lisätietoja:

Komiteanmietintö 1991: Uhanalaisten eläinten ja kasvien

seurantatoimikunnan mietintö. Valtion painatuskeskus. Helsinki.

328 s.

5.1. Putkilokasvit

Tampereen uhanalaisten kasvien lista perustuu Matti

Kääntösen tekemään alustavaan tarkasteluun. Useimpien

lajien esiintymisalueet on mainittu raportin kasvikohteissa,

minkä vuoksi esiintymisalueita ei ole mainittu

tässä yhteydessä. Kuitenkin kesällä 2003 Rauta-

Otran teollisuusalueelta Viinikasta löytynyttä pienehköä

masmaloesiintymää ei ole mainittu muualla raportissa.

Esiintymä käsitti n. 20 kukkivaa yksilöä sorakentällä.

1990-luvulla laji kasvoi Myllypuron Sileesuonkadun

päässä, josta se katosi rakentamisen vuoksi.

Lisäksi sitä kasvaa Koivistonkylässä. Myöskään

Sorsapuiston pohjoispuolella Lähteenkadun varrella

kerrostalon seinänvierusmulloksella kasvavaa sinimataraa

(Sherardia arvensis) ei ole muualla mainittu, eikä

Tohlopissa kasvavaa vanukehirvenjuuri (Inula britannica)

-esiintymää.

Hävinneitä lajeja: Erittäin uhanalaisia: Vaarantuneita:

saunionoidanlukko VU konnanlieko vata

hoikkaängelmä NT ahonoidanlukko ketotyräruoho

aurankukka tunturikiviyrtti pensaikkotatar

luhtaorvokki EN kullero kylähierakka

keltakynsimö VU pähkinäpensas mäkikuisma

pellavatankio isovesirikko VU pensastyräkki

liinatankio kolmisädetyräkki rohtoluppio

ketonukki EN laskospoimulehti mäkivirvilä

pystyhanhikki tylppähammaspoimulehti ojakaali

partapoimulehti isomesikkä ruohokanukka

sirppimailanen masmalo tesmayrtti

ojakurjenpolvi NT ketokatkero EN hietalemmikki

tuoksumatara NT peltorasti ketokäenminttu

horkkakatkero VU pehmytpillike uposvesitähti

pellavanvieras hullukaali tummatulikukka

peltorusojuuri VU ahosilmäruoho VU sammakonkello

terhi hirvenkello VU peltosauramo

koirankieli vanukehirvenjuuri metsänemä VU

ketoampiaisyrtti kesämaitiainen kirkiruoho VU

mäkiminttu tikankontti VU suovalkku

peltosänkiö punakämmekkä litteävita

kaarlenvaltikka tannervihvilä röyhysara VU

soikkoratamo hentosuolake äimäsara

piilovesiherne rimpivihvilä kaislasara

nurmilaukka sykeröpiippo hajuheinä NT

sääskenvalkku VU keltasara korpisorsimo

nurmivihvilä hoikkavilla jänönsalaatti

idänsara vankkasara isokäenrieska

pellavaraiheinä vaaleasara paunikko

ruiskattara nuijasara piikkisalaatti

puistonurmikka

volgan pernaruoho

96 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Tamperelaisia

kasviharvinaisuuksia:

Isovesirikolla lienee Tampereella

tällä hetkellä vain siemenpankkeja

esim. Sikosuolla ja Peltolammilla

Masmalon kasvupaikat ovat usein

ihmistoiminnan voimakkaasti

muokkaamia.

Viinikassa kasvava pensastyräkki

pärjää sitkeästi lukuisista paikalla

tapahtuneista maanmuokkauksista

huolimatta.

Lasse Kosonen Lasse Kosonen Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 97


Uhanalaiset eliöt

Lasse Kosonen

Metsänemä tulee esiin vain harvoin, Tampereella on vain yksi kasvupaikka.

98 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Silmälläpidettävät taantuneet:

isolumme

kynäjalava

rautanokkonen

nuokkukohokki

lietetatar

hietaorvokki

rohtopernaruoho

litutilli

pihakrassi

kelta-apila NT

jänönapila

ruusuruoho

peltokierto

humalanvieras

valkopeippi

sepiväpeippi

kangasajuruoho

mutayrtti

keltasauramo

mali eli koiruoho

ketokaunokki

soikkokaksikko

sarjarimpi

hetesara

hernesara

kanervisara

Silmälläpidettävä harvinaiset:

nevaimarre

liuskaraunioinen

pikkuaho-orvokki

litulaukka

vesinenätti

toukotaskuruoho

sinimatara

sarjatalvikki

vilukko

etelänaitovirna

metsänätkelmä

kiehkuraärviä

lapinvesitähti

ristilimaska

heinävita

pitkälehtivita

haarapalpakko

kapeaosmankäämi

valkopiippo

harjusormisara

pahtanurmikka

kevätesikko

lehtoneidonvaippa

Lasse Kosonen

Lasse Kosonen

Lasse Kosonen

Tampereella harvinaisia kasvilajeja; ylhäällä harjusormisara, vasemmalla rautanokkonen ja oikealla sinimatara.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 99


Uhanalaiset eliöt

5.2. Jäkälät

Jäkälien kuntakohtaisissa tarkasteluissa voidaan käsitellä

lähinnä vain suurjäkälälajistoa. Seuraava jäkälien

luokittelu perustuu M. Kääntöseltä saatuun käsikirjoitukseen.

Lajien uhanalaisuutta on tarkasteltu Tampereen

näkökulmasta eikä mukana ole kaikkia Uhanalaisten

eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä

mainittuja alueellisesti tai valtakunnallisesti

uhanalaisia lajeja. Uhanalaisuusluokittelu ei siis ole

täysin verrattavissa lintujen ja perhosten uhanalaisuutta

käsitteleviin kappaleisiin.

Tampereelta ovat kokonaan hävinneet ainakin ravinteikasta

kalliopintaa vaativat varjonahkajäkälä (Peltigera

collina) ja sammaljäkälä (Massalongia carnosa),

jotka molemmat kasvoivat 1930-luvulla Pyynikillä.

Seuraavaa neljä vaateliasta lajia, joiden ainoat kasvupaikat

ovat uhattuina, voidaan pitää Tampereella erittäin

uhanalaisina. Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides),

kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum), ryynihyytelöjäkälä

(Collema fuscovirens) ja nappihyytelöjäkälä

(Collema polycarpon) vaativat emäksistä kalliopintaa ja

niiden ainoat tamperelaiset esiintymät sijaitsevat pohjoisen

liuskealueen jyrkänteessä Teiskon Mustalaisvuorella.

Näistä lajeista nappihyytelöjäkälä on koko

Hämeen alueella harvinainen. Valtakunnallisesti silmälläpidettävän

kalliokeuhkojäkälän (Lobaria scrobiculata)

on tiedetty kasvavan samalla liuskealueella

vuodesta 1967. Vanhoilta kasvupaikoiltaan Tuomikalliolta

ja Varalasta se on kadonnut. Aitolahden Laalahdelta

vanhan haavan rungolta on löydetty vanhojen

metsien laji kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum).

Hervannasta on puolestaan kerran löydetty Hämeessä

taantunut ja esiintymisalueiltaan eteläinen suonirustojäkälä

(Ramalina sinensis). Hervannan Viitastenperänlahden

eteläpuolen kalliolta on löydetty Suomen

kolmas murutorvijäkälän (Cladonia caespiticia) kasvupaikka.

Vaarantuneisiin suurjäkäliin Tampereen alueella

kuuluvat isorustojäkälä (Ramalina fraxinea), suohirvenjäkälä

(Cetrariella delisei), härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon

deminuens), kalkkinahkajäkälä (Peltigera

lepidophora), limi-isokarve (Parmelia omphalodes) ja

paasitorvijäkälä (Cladonia diversa). Kulttuuriseutuja

suosiva mutta ilmansaasteista kärsivä isorustojäkälä

kasvaa niukkoina esiintyminä Teiskon Viitapohjassa,

Velaatassa ja Kulkkilassa. Levinneisyysalueiltaan pohjoinen

suohirvenjäkälä löytyi vuonna 1984 suolta Teiskon

Jylhänperältä ja vuonna 1998 Kulhanvuorelta.

Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomeen keskittyvä härmäkilpijäkälä

kasvaa niukkana esiintymänä Teiskon

Kuuslahden kalliossa sekä Kiimajoen rantakivellä.

Kaiken kaikkiaan härmäkilpijäkälästä on vain vähän

löytöpaikkoja Suomesta. Kalkkinahkajäkälää kasvaa

Viitapohjan liuskealueella ja mereistä ilmastoa suosivaa

limi-isokarvetta Teiskon Koljonniemessä. Paasitorvijäkälää

kasvaa muutamassa paikassa Tampereella.

Valtakunnallisesti vaarantunut laji on röyhelökarve

Teiskon Mustalaisvuorella. Laji löytyi sieltä 1996.

Silmälläpidettäviin ja taantuneisiin jäkäliin kuuluvat

ainakin Viitapohjan tienvarsilla kasvava, kalkkia

sisältävää kasvualustaa vaativa suipputorvijäkälä (Cladonia

acuminata) sekä raidankeuhkojäkälä, joka monilla

kasvupaikoillaan on niukentunut ja osittain jopa

hävinnyt. Korpiluppoa, joka aikaisemmin oli yleinen

kuusikoissa ja rinnemäntyjen oksilla, kasvaa enää

niukkana etupäässä Aitolahden ja Teiskon alueella.

Silmälläpidettäviin ja harvinaisiin jäkäliin kuuluu

seitsemän lajia. Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) ja

mätästorvijäkälä (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis)

ovat mereisiä lajeja, jotka kasvavat yleensä korkeiden

kallioiden lailla (esim. Neinvuori ja Viitastenperä) tai

suurten vesistöjen rantakallioilla. Samanlainen on

Suomessa erittäin lounainen nummitorvijäkälä (Cladonia

strepsilis), joka tunnetaan Teiskon Rappuvuorelta.

Pallotinajäkälä (Stereocaulon pileatum) kasvaa kivillä

Teiskon Rappuvuorella ja Kaupin Tuomiokalliolla.

Eteläistä jäkälälajistoa edustavat Tampereella pohjoisella

äärialueellaan kasvava paasitorvijäkälä (Cladonia

diversa), Tohlopin länsipuolella Rasonhaassa kasvava

piirtojäkälä sekä Raholan ja Villilän rantakallioilla

kasvava vainiolaakajäkälä. Pohjoisia jäkälälajeja edustavat

Kaupissa, Viitapohjassa ja Papinvuorella kasvava

himmeänahkajäkälä ja Mustalaisvuorella kasvava

loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans).

Tampereen ylivoimaisesti arvokkaimmat jäkäläalueet

ovat Viitapohjan jyrkänteillä, joissa em. jäkälälajien

lisäksi kasvavat mm. limilaakajäkälä (Physconia

perisidiosa) ja kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens).

Kumpikin laji kasvaa kalliopinnalla, mikä on tyypillistä

yleensä vain Pohjois-Suomen emäksisillä kallioilla.

Mustalaisvuorella kasvaa myös mereistä mätästorvijäkälää

(Cladonia cervicornis ssp. cervicornis) ja Pirkanmaalla

ainoalla kasvupaikallaan Thermutis velutina.

Lähistön liuskekalliolta löytyi v. 2000 kalkinsuosija

ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum). Mustalaisvuoren

jäkälälajiston säilymistä uhkaavat kuitenkin

nykyään kalliokiipeilijät. Aitoniemen-Vääräjärven

maisemista Korvenvuorella kasvaa tammivyöhykkeelle

tyypillinen korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina).

Silmälläpidettäviin harvinaisiin kokkarejäkälä Lecidoma

demissum Teiskosta.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Mikkola, R. 1985: Havaintoja eräiden jäkälien

viimeaikaisesta esiintymisestä Pirkanmaalla, erityisesti

Tampereen-Oriveden seudulla. - Talvikki 9: 13-22.

Kääntönen, M. 1988: Viimeaikaisia jäkälälöytöjä Pirkanmaalla. -

Lutukka 4: 41-44.

100 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

5.3. Sammalet

Uhanalaisten sammalten kasvupaikkatiedot perustuvat

osittain 1960-luvun alussa tehtyihin havaintoihin,

joita ei ole myöhemmin varmistettu. Myös tuoreita

havaintoja uhanalaisista lajeista on toki olemassa ja

sammaltutkimus on saanut viime aikoina hieman uutta

puhtia. Sammalkatsaus perustuu kuitenkin hajatietoihin

ja on puutteellinen, minkä vuoksi kaikkia

Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan

mietinnössä mainittuja uhanalaisia sammalia ei

ole listattu. Ainoastaan lajit, joista on havaintoja, on

otettu mukaan katsaukseen.

Valtakunnallisesti uhanalaisista maksasammalista

erittäin uhanalainen kantokinnassammal (Scapania

apiculata) kasvoi ainakin vielä 1960-luvulla Teiskossa

Paali- ja Vaavunjärven välisen puron varressa. Laji

elää lahopuulla. Vaarantunut kalliosuomusammal

(Radula linderbergiana) kasvoi vuonna 1962 Peltolammista

laskevan puron varrella. Vuonna 2002 löydettiin

vaarantunutta pohjanpussisammalta (Marsupella

sphacelata) Teiskon Syvälahdenvuorilta. Silmälläpidettävä

pikkulovisammal (Lophozia ascendens) kasvoi

1960-luvulla Teiskon Paali- ja Vaavunjärven välisessä

metsässä.

Valtakunnallisesti uhanalaisista lehtisammalista

Tampereella tavataan erittäin uhanalaista kolokärpänsammalta

(Rhabdoweisia crispata), joka kasvaa Kaukajärven

Hikivuoren seinämällä. Silmälläpidettäviä lajeja

edustavat vuonna 1993 Tammerkoskesta löydetyt

koskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja vellamonsammal

(Octodiceras fontanum). Silmälläpidettäviin lajeihin

kuuluvat lisäksi Tohlopissa ja Kaukajärvessä

1990-luvulla havaittu ahdinsammal (Rhychostegium

riparioides) sekä vuonna 2003 Teiskosta löydetyt kaksi

lajia: vuorikivisammal (Grimmia montana) Koljonniemessä

ja sirppihuurresammal (Palustriella falcata)

Peräjärvellä. Teiskon Hulkkionvuorella vuonna 2002

havaittu kalkkisammal (Brachytecium glareosa) oli Etelä-Hämeen

eliömaakunnalle uusi laji.

5.4. Sienet

Sienten uhanalaisuus on huomattavasti vaikeampi

määritellä kuin putkilokasvien, mikä johtuu sienten

sesonkiluonteisuudesta, vaikeasta tunnettavuudesta,

systematiikkaan liittyvistä sekaannuksista ja tutkijoiden

puutteesta. Seuraava Tampereen uhanalaisten

sienten luettelo noudattelee kuitenkin valtakunnallisesti

ja alueellisesti uhanalaisten sienten luetteloa.

Yleisesti ottaen uhanalaisia sieniä löytää sieltä mistä

uhanalaisia kasvejakin; kalkkialueilta, lehdoista ja alueilta,

joissa on lahoavaa puuainesta. Niinpä keskeisimmät

luonnonsuojelualueet, Halimasjärvi ja Peltolammi-Pärrinkoski,

ovat myös tärkeitä sienialueita.

Tampereen seudun sienilajistossa on erilaisia elementtejä.

Osa lajistosta viittaa pohjoiseen levinneisyyskuvaan,

toiset taas eteläiseen. Eteläisiä lajeja ovat

esim. osterivinokas (Pleurotus ostreatus), silkkivalmuska

(Tricholoma columbetta), kevätkaunolakki (Calocybe

gambosa), Suomen pohjoisin löytö Epilästä, v. 2001-

2003, savukärpässieni (Amanita spissa, Suomen pohjoisin

löytö Viikinsaaresta), karvasmaitohiippo

(Mycena erubescens, Suomen pohjoisimmat löydöt,

Hatanpäänniemestä ja Koskipuistosta), valkohiippo,

(Mycena alba, Suomen pohjoisin löytö Hatanpäänniemestä),

piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum), rikkikääpä

(Laetiporus sulphureus) ja kartanokääpä (Spongipellis

spumeus). Pohjoispainotteisesta lajeista mainittakoon

mm. männynrousku (Lactarius musteus) ja

männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) .

Sienilajisto tunnetaan yleensä puutteellisesti.

Säännöllistä, perusteellista inventointia ei ole tehty

missään. Havainnot koostuvat paljolti hajatiedoista ja

satunnaisista keräyksistä. Uhanalaisuuden arviointi on

vaikeaa, ja tehostunut tutkimus voi paljastaa harvinaisena

pidetyn lajin odotettua yleisemmäksi.

Helttasienet

Heterusokas (Entoloma rubrobasis) CR

Lokakuussa 2001 löytyi iso ryhmä Aitolahden Hirviniemestä,

koivua kasvavalta entiseltä pellolta. Laji on

kuvattu tieteelle vasta 1980-luvulla suomalaisen näytteen

perusteella ja tunnetaan koko maailmassa vain

Suomesta, Ruotsista ja Eestistä. Suomesta tunnetaan

kolme kasvupaikkaa.

Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) CR

Suomen ensimmäinen löytö tehtiin Epilästä v. 1969,

Ei havaittu myöhemmin ja kasvupaikkakin lienee tuhoutunut.

Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) EN

Löydetty Pyynikiltä, nurmikolta, 1980-luvun lopulla.

Ei löydetty myöhemmin.

Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) NT

Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen pihanurmelta

1985. Ei myöhemmin.

Mustapahkajuurekas (Collybia racemosa) NT

Löydetty Halimasjärven luonnonsuojelualueelta

1986. Ei myöhemmin.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 101


Uhanalaiset eliöt

Valkosahaheltta (Lentinellus auricula) NT

Löydetty lahopuulta Hatanpäänniemestä ja Viikinsaaren

luonnonsuojelualueelta 1990-luvun lopussa. Ei

havaintoja myöhemmin.

Kystikkä (Macrocystidia cucumis) NT

Keräykset Kalevankankaalta ja Pyynikiltä on tehty

1980-luvulla. Lienee arvioitua yleisempi, vaikka näillä

kahdella paikalla ei ole nähty sen koommin.

Anishaprakas (Psathyrella mucrocystis) NT

Löydettiin Suomelle uutena Peltolammi-Pärrinkosken

luonnonsuojelualueelta v. 1985. Löytövuoden jälkeen

tavattiin myös muutamana vuonna samalta paikalta.

Ei havaittu myöhemmin. Sittemmin löydetty

myös Härmälästä v. 1994.

Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) NT

Löydetty Koukkuniemestä isona ryhmänä v. 1992, ei

havaittu myöhemmin. Sittemmin, v. 2001, löytyi

myös Epilästä.

Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) NT

Löydetty Peltolammilta, luonnonsuojelualueelta v.

1985. Ei myöhemmin.

Kupusienet

Piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) NT

Löydetty Kaukajärven itäosan eteläpuolen lehtorinteestä

v. 1998. Suomen pohjoisimpia löytöjä.

Nurmituhkelo (Vascellum pratense) NT

Löydetty useita kertoja nurmikkopaikoilta (Viikinsaari,

Viinikka, Lielahti). Luultavasti kuviteltua yleisempi,

nimenomaan uudispaikoilla.

Kääväkkäät

Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) VU

Kasvaa vanhoilla ruskovuotikoilla (Hymenochaete tabacina).

Löydetty Teiskon Velaatan pellonojapajukoista

v. 2002.

Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) VU

Suomen pohjoisimmat löydöt ovat Tampereelta, vuodelta

1992. Kääpä löydettiin vaahterasta sekä Hatanpäänniemestä

että Hämeenpuistosta. Hämeenpuiston

puu on kaadettu, mutta Hatanpäänniemen puu on

edelleen pystyssä, vaikka sientä ei ole havaittu enää.

Laji on löydetty Tampereelta jo v. 1939.

Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) NT

Löydetty Teiskon Kulkkilan Pikkuhaasta, vanhasta

metsästä v. 2000.

Huopakääpä (Onnia tomentosa) NT

Löydetty Pyynikiltä v. 1977, Rosendahlin ja näkötornin

välisestä rinteestä mäntyjen alta.

Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) NT

Tämä aarnimetsien ilmentäjälaji on tavattu vanhoilta

kaatuneilta kuusilta kolmesta paikasta, Viikinsaaresta

v. 1975, Peltolammilta v. 1987 ja Vattulasta v. 2002.

Viikinsaaren ja Vattulan esiintymät ovat luonnonsuojelualueilla.

Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) NT

Löydetty Kaupista pajulta v. 1990.

Kotelosienet

Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) EN

Löydetty v. 1988 Epilänharjun kedolta. Ei myöhemmin.

Nuijasarvisieni (Xylaria polymorpha) EN

Löydetty Hyhkyn Pättiniemenpuistosta v. 1995

(Kääntönen 1996). Kasvaa edelleen vanhan lepänkannon

tyvellä. Suomesta on vain muutamia löytöjä.

Lasse Kosonen

Nurmituhkelo Lielahden nurmikolla. Laji on levinnyt myös

kulttuuripaikoille.

Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) VU

Löydetty Epilänharjun kedolta v. 1988. Keto on sama,

josta löytyi myös sysikieltä. Paikkaa ei tarkistettu

myöhemmin.

Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) NT

Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen nurmelta, v.

1979. Ei myöhemmin

Talvimaljakas (Urnula hiemalis) NT

Löydetty Alasjärven itäpuolelta, kuusimetsän reunasta

v. 1978 ja Järvensivun Variksenpuiston läheltä lepikosta

parina keväänä 1980-luvulla.

102 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Uhanalaiseksi luokiteltujen sienien lisäksi Tampereelta

on tavattu koko joukko Suomelle tai jopa tieteelle

uusia sienilajeja. Tällaisten sienten uhanalaisuuden arviointi

on kuitenkin visaista. Suomelle uusina on ilmoitettu

mm. Marasmiellus tricolor (Mältinranta) ja

sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) (Kauppi).

Muita poikkeavan harvinaisia sieniesiintymiä ovat

mm. suruhiippo (Mycena tristis) (Hatanpäänniemi,

paikka tuhoutunut), meriherkkusieni (Agaricus bernardii),

jota kasvaa runsas esiintymä Epilässä, Nokian

moottoritien alun viherkaistalla, rusokaslaji Entoloma

albotomentosum Sikosuolla, ripsimaatähti (Geastrum

sessile) Epilässä (esiintymä tallella 2003), Lyophyllum

incarnatobrunneum Kalevankankaalla, runkohytyvinokas

(Hohenbuehelia atrocoerulea) Kaarilasta Pyhäjärven

rantapalteelta ja kääväkkäistä Ramariopsis tenuiramosa

Kaupista ja Aitolahdelta. Kupusienistä mainittakoon

jättikuukunen (Langermannia gigantea), jota oli lyhytikäinen,

niukka esiintymä Sarankulmassa ja Teiskon

Kukonjärvellä isohko esiintymä, sekä kuorikamarainen

(Hysterangium coriaceum) Peltolammilta ja Kaupista.

Tampereelta on löydetty myös useita tieteelle

uusia tai hyvin vähän kerättyjä kotelosieniä.

5.5. Tampereen linnustosta

• Lasse Kosonen, Rainer Mäkelä ja Seppo Aro

Tampereen lintutieteellinen yhdistys ry on julkaissut

vuodesta 1983 tietoja Pirkanmaalla pesimäaikaan tavatuista

ja pesivistä lintulajeista. Valtakunnallisesti

erittäin uhanalaisia lajeja Tampereella ei pesi. Valkoselkätikkakin

on vain talvi- tai syysvieras, jota kylläkin

tavataan lähes vuosittain ja joitakin havaintoja rummuttavasta

linnusta sopivassa pesimäympäristössä on

tehty. Tässä yhteydessä ei käsitellä ilmeisiä satunnaispesijöitä,

kuten pähkinänakkelia ja mustaleppälintua.

Valkoposkihanhi on mukana, koska on epäiltävissä

pesinnän yleistyminen lähivuosina. Petolintureviirit

perustuvat Järvisen (1999), Saurolan (1991) ja Väliahon

(2001 ja kirj.) tietoihin.

Kaakkuri (Gavia stellata), NT

Pesi ensimmäistä kertaa Halimasjärven luonnonsuojelualueen

kupeessa sijaitsevassa Halimasjärvessä v.

2002, jolloin sai lentoon yhden poikasen. Samoin

vuonna 2003 pari tuotti yhden poikasen. Jo v. 2001

yritti selvästi pesintää järven kaakkoiskulmassa sijaitsevassa

saarekkeessa, mutta pesinnän aloittanut kalalokkipari

puolusti raivokkaasti pesimäreviiriään ja pesintä

jäi yritykseksi. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja

on tehty myös Teiskon Jylhänperän Vääräjärvestä,

jossa pesintäyritys v. 2001.

Kuikka (Gavia arctica), NT

Kantakaupungin alueella laji pesii Särkijärvessä, Hervantajärvessä

ja toisinaan myös Suolijärvessä. Särkijärvessä

on pesinyt parhaimmillaan kolme paria. Lisäksi

yksi pari on vuosittain oleskellut Tohlopinjärvellä, ja

pesintäyritys todettiin v. 2003. Teiskon alueella on ainakin

12 kuikkajärveä, joissa laji pesii säännöllisesti,

joillakin kaksikin paria (esim. Pulesjärvi, mahdollisesti

jopa kolme). Myös Näsijärvessä on useita kuikkapareja.

Laji vaatisi tarkemman kartoituksen.

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

Aiemmin pesinyt Härmälän Vähäjärvessä, josta myös

melko tuoreita oleskeluhavaintoja. Aitolahden Hur-

Olavi Kalkko

Mustakurkku-uikku kuuluu voimakkaimmin taantuneisiin lajeihin.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 103


Kartta 12. Kynäjalavan esiintymispaikat Tampereella


Kartta 13. Liito-oravan esiintymispaikat Tampereella.


Uhanalaiset eliöt

majärvessä on v. 1985 havaittu pariskunta. Muita havaintoja:

Teiskon Kuorejärvessä (pesintä viimeksi

1993, 2 paria), Matalajärvestä , jossa v. 1993 poikue ja

viimeksi havaittu 1996 (1 yksilö) ja Nuorajärvestä, jossa

pesintä todettu viimeksi 1996. Myös v. 2002 paikalla

todettiin vielä 2 lintua ja 2003 vain yksi. Teiskon

Nuutilanlahdessa tavattu ainakin vielä 1997, mutta

pesintä epävarmaa.

Härkälintu (Podiceps griseigena)

Kantakaupungissa on yksi pesimäjärvi, Tohloppi, jossa

on viime vuosina pesinyt kaksi paria. Teiskossa pesii

useita pareja, kuten Nuutilanlahdessa (2 paria), Terälahdessa,

Pulesjärvessä, Velaatanjärvessä (mm. v.

2003 hautova lintu näkyi Teisko-Ruovesi-tielle) ja

Kirkkojärvessä, samoin Näsijärven muutamissa lahdissa,

kuten Kuterinlahdessa, Vetämäkannanniemessä.

Iidesjärvelläkin havaittiin v. 1997 soidintava lintu,

mutta ilman pesintää. Tarkempi kartoitus on tarpeen.

Kaulushaikara (Botaurus stellaris), NT

Voinee pesiä Teiskossa, josta tuoreita havaintoja mm.

Nuorajärveltä (ensimmäinen v. 1983 ja seuraavan kerran

1992). Vuonna 1998 havaittiin huuteleva lintu

Tervalahdessa ja Kääniemessä. Vuonna 2003 kuultiin

kolme lintua, Nuorajärvellä, Nuutilanlahdella ja Käälahdessa.

Voivat myös olla levähtäviä, parittomia lintuja.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Teiskon alueella pesii kaksi paria: Nuorajärvellä ja

Velaatan Nuutilanlahdessa jo vuodesta 1994 lähtien.

Myös muualta on pesimäaikaisia havaintoja (ns. kihlapareja),

esim. Peltolammilta 2003! Näsijärven Koljonselän

karilla pesi joutsen myös v. 2003. Tampereelta

ei tunneta erityisiä levähdyspaikkoja, jonne kerääntyisi

satoja joutsenia.

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)

Uudistulokas. Pesinyt ensimmäistä kertaa Näsijärvellä,

Aitolahdella v. 2003, jolloin emojen seurassa havaittiin

yksi poikanen.

Jouhisorsa (Anas acuta)

Pesinyt Iidesjärvellä ainakin vuosina 1967 ja 1968, jolloin

havaittu poikue. Myös Nuorajärveltä on pesimäaikaisia

havaintoja 1980-luvulta ja viimeksi 1990-luvun

lopussa nähtiin poikue. Nuutilanlahdella laji on

tavattu pesimäaikaan viimeksi 1990, ja laji saattaa

edelleen pesiä siellä.

Heinätavi (Anas querquedula)

Harvalukuinen pesimälintu rehevillä lintujärvillä. Pesintään

viittaavia havaintoja on Iidesjärveltä mm.

1993-94 sekä 1999, 2000 ja 2001. Myös Teiskon Nuutilanlahdella

(1990-luvulla monena vuonna, viimeksi

-97), Nuorajärvellä (viimeksi 1997) ja Hurmajärvellä

(1997) laji on tavattu pesintäaikaan.

Kalasääski (Pandion haliaetus), NT

Vuosina 1971-1990 Tampereella on havaittu 0-2 reviiriä.

Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), NT

Pesintöjen määrät vuosittain:

1997: 1, 1998: 3, 1999: 2, 2000: 1, 2001-2003 2

Hiirihaukka (Buteo buteo)

1997: 1, 1998 1, 1999: 1, 2000: 0, 2001-02: 1, ja 2003: 0

Mehiläishaukka (Pernis apivorus), NT

1997: 4, 1998: 1, 1999: 1, 2000: 1, 2001: 1 , lisäksi 1

reviiri, 2002 2 reviiriä ja 2003 1 reviiri.

Kanahaukka (Accipiter gentilis)

1997: 5, 1998: 5, 1999: 4, 2000: 5, 2001: 7, 2002: 6 ja

2003: 9 pesintää.

Varpushaukka (Accipiter nisus)

1997: 10, 1998: 14, 1999: 21, 2000: 5, 2001 19, 2002:

9 ja 2003: 14 pesintää

Tuulihaukka (Falco tinnunculus), NT

1997: 11, 1998: 23, 1999: 13, 2000: 16, 2001: 22,

2002: 20 ja 2003: 12 pesintää

Ampuhaukka (Falco columbarius), VU

Aiemmin pesinyt mm. Kaupissa ja Lentäväniemessä.

Viime vuosien ainoa pesintäaikainen havainto on

23.7.1997 Kalevankankaalta

Nuolihaukka (Falco subbuteo)

1997: 6, 1998: 2, 1999: 4, 2000: 4, 2001 4, 2002 1,

2003 2 pesintää.

Metso (Tetrao urogallus), NT

Pesi vielä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella

Tesoman-Lamminpään-Haukiluoman alueella, mutta

joutui väistymään asutuksen ja muun rakentamisen

tieltä. Kaupissa laji esiintyi vielä 1960-lvulla ja Hervannan

takamailla saattaa elää edelleen - kukaties ei

kuitenkaan Tampereen puolella. Teiskossa on edelleen

kohtalainen kanta.

Peltopyy (Perdix perdix), NT

Ei säännöllisiä pesimähavaintoja enää 1980-luvulta.

Näyttää hiipuneen jo 1970-luvun loppuvuosina, jolloin

havaintoja on vielä Hankkion ja Kaukajärven pelloilta,

Lielahdesta ja Härmälästä. Hankkiosta on vielä

havainto talviparvesta vuodelta 1999, joka voinee koskea

vaellusryhmää.

106 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Viiriäinen (Coturnix coturnix)

Tampereelta on neljä havaintoa ääntelevästä koiraasta,

joista kolme 2000-luvulta: 2000 Aitolahti, Nurmi,

2002 Aitolahti, Sorila, 2003 Teisko, Velaatta.

Ruisrääkkä (Crex crex) NT,V

Verrattuna 1970-lukuun laji on nykyisin selvästi yleisempi.

Erityisen selvästi määrät kasvoivat 1990-luvulla

(mm. 1993 9 ääntelevää). Vuosittaiset vaihtelut

suuria, esim. v. 1999 2 ja huippuvuonna 2000 36 ääntelevää.

Luhtakana (Rallus aquaticus)

Havaittu ainakin Iidesjärvellä (mm. 2003 2 ääntelevää),

Nuutilanlahdella (mm. 1989-1990), Kurjenjärvellä

v. 2000, Nuorajärvellä (1990-91 ja 2000), Aitolahden

Sorilanlammella (1995 ja 2002), Kuolemaisella

(1990 ja 1995). Pesintää ei ole varmistettu.

Luhtahuitti (Porzana porzana)

Oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella huomattavasti

tavanomaisempi kuin viime vuosina. Parhaimmillaan

sitä on kuultu v. 1989 (7 äänt.), 1990 (10

äänt.) ja 1993 (7 äänt.). Vuosittainen se on Nuorajärvellä,

parhaimmillaan jopa 3 äänt (mm. 1983, 1986,

1987, 1990, 1995).

Liejukana (Gallinula chloropus), VU

Satunnainen pesimälintu, joka pesinyt Teiskossa,

Vaakkolammella (1990-luvulla reviirejä, v. 1997 1 yksi

nuori lintu ja mm. v. 2000 varoitteleva yksilö) ja Iidesjärvellä

(jo v. 1969 reviiri ja kuollut, muninut naaras).

Pesintä tapahtui 1999, jolloin heinäkuussa nähtiin

emolinnun lisäksi 4 poikasta. Havaintoja on myös

vuosilta 2001-2003.

Kurki (Grus grus)

Kurkikanta on runsastunut varsinkin 1990-luvun

puolella. 1990-luvulta on tiedossa ainakin kymmenkunta

pesimäpaikkaa Teiskosta ja Aitolahdelta. Lajin

pesimäkannan kehitystä ei ole erityisesti seurattu.

Olavi Kalkko

Olavi Kalkko

Teiskon viiriäinen tuli toisinaan myös valokuvaajan näköpiiriin.

Meriharakat vierailevat usein santalahden nurmikolla.

Meriharakka (Haematopus ostralegus)

Uudislaji. Meriharakka on pesinyt Lielahdessa säännöllisesti

vuodesta 1986 alkaen vuoteen 2003 asti. Pesintä

ei ole läheskään aina onnistunut. Pesinyt tai yrittänyt

pesiä myös Raholan jäteveden puhdistamolla

ainakin 1997-2000, jonka jälkeen tavattiin Ylä-Villilän

multakasoilla varoittelevat linnut v. 2002. Lisäksi

varoittelevia pareja on esiintynyt Aakkulan multakasoilla

v. 1997, 2001-2002 ja kihlapari on tavattu säännöllisesti

vuosina 1997-2003 Pyynikinsaarissa (lienee

pesinyt Pirkkalan Pereensaaressa). V. 2003 laji pesi

myös Santalahden uudella aallonmurtajalla.

Pikkutylli (Charadrius dubius)

Vuoden 1994 kartoituksessa löytyi n. 50 reviiriä, mutta

vuonna 2003 enää 8 paria. On vähentynyt viime

vuosina sopivien pesimäpaikkojen tuhouduttua. Pesinyt

viime vuosina ainakin Lahdesjärvellä, Lielahdessa,

Hankkiolla, Ryydynpohjassa, Tarastenjärven

kaatopaikalla ja Nekalan maankaatopaikalla ja ilmeisesti

myös entisen Lokomon-Hatanpään alueella, josta

myös Suomen ensimmäinen kattopesintä.

Punajalkaviklo (Tringa totanus)

Lielahden lietteillä pesi 1-2 paria vuosina 1990-2001,

mutta ei nykyisin. Kesäaikaisia havaintoja myös Nuorajärveltä

1996-98. Varoittelevat linnut kesäkuussa

1999 Valkeejärvellä (2 paria) ja Uskalissa (1 pari).

1970-luvun lopulla oleskeli pari pesimäaikaan myös

Härmälän Vähäjärvellä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 107


Uhanalaiset eliöt

Selkälokki (Larus fuscus), Ldir, VU

Pesii Näsijärven luodoilla säännöllisesti (ks. 4.2.3.).

Lisäksi Teiskossa lienee muita järviä, joissa se voi pesiä.

Tarastenjärven kaatopaikka on huomattava selkälokkien

ruokailupaikka. On jopa arvioitu , että 10 %

selkälokin maailmankannasta poikkeaa vuosittain Tarastenjärvellä.

Uuttukyyhky (Columba oenas)

Suuresti vähentynyt koko Pirkanmaalla..Tampereelta

viimeinen varma pesintähavainto on kesältä 1973

Ikurin Haukiluomasta (lintu lähti haavankolosta).

Myöhemmin on vain satunnaishavaintoja, mutta pesintään

viittaavia havaintoja on esim. Lielahdesta

1998 (2 yks touko-kesäkuun vaihteessa) ja Teiskon

Nuutilanlahdesta (22.5.1998 1 yks) sekä Aitolahdesta

v. 1999 soidintava pari.

Huuhkaja (Bubo bubo)

2000-luvun alussa 15 tunnettua reviiriä. Kantakaupungin

alueella ei lainkaan, Aitolahdessa 2 ja loput

Teiskossa.

Lehtopöllö (Strix aluco)

2000-luvulla reviirien lukumäärä on vaihdellut rajoissa

20-25. Suurin osa keskittyy Teiskon alueelle.

Viirupöllö (Strix uralensis)

Kanta lienee lehtopöllön pesimäkantaa pienempi,

ehkä n. 20 paria.

Lapinpöllö (Strix nebulosa)

Satunnaislaji, joka voi hyvinä vuosina pesiäkin. Esim.

pöllöjen pesintöjen huippuvuonna 1991 todettiin

Teiskon Ukaassa 2 pesintää 3.1 kilometrin päässä toisistaan.

Sarvipöllö (Asio otus)

Vuosittaiset vaihtelut hyvin suuria. Esim. v. 1991

Tampereen alueella todettiin 41 pesintää. Todellinen

määrä lienee ollut selkeästi suurempi, koska valtaosa

havainnoista koski poikueita.

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)

Karkea arvio Tampereen alueelta, n. 35-40 paria. Esimerkiksi

v. 2003 20 pesintää.

Helmipöllö (Aegolius funereus)

Voimakkaasti taantunut laji. Huikeina myyrävuosina

Tampereellakin voi pesiä satakin paria, mutta 2000-

luvulla tällaisia vuosia ei ole ollut. Huonoina myyrävuosina

laji voi puuttua lähes kokonaan.

Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Ldir,NT

Tampereen kehrääjät alkavat hiipua olemattomiin.

Vuodelta 1998 on vielä ääntelyhavainto Teiskon Ahvenvuorelta

(sekä koiras että naaras) ja vuodelta 2002

ääntelytieto Teiskon Taulaniemen Huhdinkorvenkankaalta,

Rääkkykankaalta (naaras), v. 2003 Nuutilanlahdella

(Kurjenvuoren suunnasta) ääntelevä ja

Toijakylästä ääntelevä. Kantakaupungistakin on tuoreita

havaintoja: Hallilan Pehkusuolla on koiras kuultu

1992-93 ja 1995 sekä 2000 ja 2002. Vuonna 2003

kaikki vanhat havaintopaikat tarkistettiin.

Harmaapäätikka (Picus canus) Ldir,NT

Kevättalvella 2003 reviiri Hervantajärven pohjoispuolella,

Salmenkalliontien varrella metsäalueella,

jossa havaittiin ainakin koiras. Lähistöllä havaittiin

myös naaras koko talven, joten on mahdollista, että

laji pesii jossakin Hervantajärven ympäristössä. Toinen

koiras piti reviiriä Kauppi-Niihaman alueella keväällä

2003.

Pikkutikka (Dendrocopos minor) VU

Tampereen pesimäkanta keskittyy Pyhäjärven reunametsiin

ja kantakaupungin reunamille lehtevään ympäristöön,

jossa on lahopuita. Laji pesii säännöllisesti Villilänsaaressa,

Raholan-Hyhkyn-Tahmelan rantamilla

(1-2 paria), Pyynikillä, Viikinsaaressa - Hatanpäällä

-Härmälässä - Rantaperkiössä (1-2 paria), Vaakkolammilla,

Tohlopissa, Lielahdessa, Iidesjärvellä, Vehmaisissa

ja Haiharassa. Vuosittain pesinee n. 10 paria.

Pirstaleisessa ja pienialaisessa ympäristössä linnut

liikkuvat laajalti ja pesäpaikat voivat vaihdella suuresti,

joka vaikeuttaa arvioita. Esimerkiksi Pyynikin-Viikinsaaren-Hatanpään

ja Härmälän alueella havaitut

linnut eivät välttämättä aina koske eri reviirejä. Pesimäaikaisia

havaintoja on vielä Teiskon Nuorajärveltä

1989-1992, Kämmennniemestä1995,1997, Kotkanniemestä

1997 ja ilmeisesti Nuutilanlahden ympäristöstä.

Koko kunnan kanta lienee n. 20 paria.

Pohjantikka (Picoides tridactylus) Ldir,NT,V

Huonosti tunnettu laji. Kuitenkin luonnontilaisen

metsän ilmentäjä, joka ansaitsisi tarkemman seurannan.

Hervannan alueella pesii ainakin yksi pari (säännöllisiä

havaintoja Hervantajärven - Suolijärven ympäristöstä)

, samoin Teiskossa. Pesintään viittaava havainto

tehtiin v. 1997 myös Halimasjärven luonnonsuojelualueelta.

Käenpiika (Jynx torquilla), VU

Suuresti vähentynyt laji. Viime vuosilta vain kaksi reviiriä:

Lielahdessa säännöllisesti vielä 2000-luvulla¸ja

Villilänsaari, jonka lähistöllä myös pesinyt (viimeksi

havainto 2003). Vuodelta 2000 on myös havainnot

Teiskon Kapeesta ja Rypynperästä.

Kangaskiuru (Lullula arborea), NT

Kangaskiurusta ei ole varmoja pesimähavaintoja

Tampereelta. Sopivassa pesimäympäristössä tavattiin

kuitenkin laulava lintu v. 2000 Teiskon Rääkkykankaalla.

Myöhempiä havaintoja ei ole.

108 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Olavi Kalkko

Harmaapäätikan viimeaikaiset havainnot keskittyvät Hervantajärven pohjoispuolelle.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 109


Uhanalaiset eliöt

Törmäpääsky (Riparia riparia)

Tampereella 1970-80-luvulla seuraavat pesimäpaikat

1978-82: Villilä 200 koloa, 1970-luvun loppu 16 koloa

ja 1980-luvun alku 5 koloa Hankkion törmässä ja

Epilänharju 1970-luvun lopulla 30 koloa. 1990-luvulla

vain kolme pesäpaikkaa, joista yksi kantakaupungissa

(Hankkion multakasat 1994-95 8 koloa), yksi

Tarastenjärven kaatopaikalla (5 koloa) ja kaksi Teiskossa.

Nykytilanteesta ei ole käsitystä.

Niittykirvinen (Anthus pratensis)

Lajista on ollut hyvin vähän tietoa Tampereen alueelta.

Myös kantakaupungissa on ollut useita laulureviireitä,

kuten Santalahdessa, Lielahdessa, Sarankulmassa

(2-4 reviiriä), Hankkiossa, Kaukajärvellä, Hatanpäällä

ja Lahdesjärvellä ja 2000-luvulla ainakin vielä

Lielahdessa, Sarankulmassa ja ilmeisesti Lahdesjärvellä.

Tampereen itäisen ohikulkutien reunoille syntyi

1990-luvulla niittykirviselle sopiva niittymäinen,

matala ja ruohoinen pesimäbiotooppi, joka sai Sarankulman-Atalan

välille syntymään reviirejä 1994

4, 1996 4, 1999 12, 2000 21, 2202 10 ja 2003 4. Kun

kasvillisuus alkoi rehevöityä ja pensastua, vähenivät

niittykirviset. Koko Tampereen kanta lienee nyt vain

n. 10 paria.

Koskikara (Cinclus cinclus), NT

Pesinyt Tampereella vuodesta 1990 lähtien. Pesintä

todettiin tuolloin Teiskon Pohtolassa Kalliojärven laskupurolla.

Kalliojärveltä on pesintöjä myös vuosilta

1992, 1993, ja 1995. Hankajärven laskupurolla laji on

pesinyt1992, 1995 ja 1997. Lisäksi tunnetaan pesintä

Velaatanjärveltä 1999. 2000-luvulla pesintöjä ei ole

todettu.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)

Aiemmin säännöllinen vierailija (pesimälintu), sittemmin

kadonnut. 1990-luvulta viisi havaintoa laulavista

linnuista, joista kolme Teiskosta (Tervalahti,

Matehinen, Nuorajärvi) ja yksi Villilänsaaresta ja yksi

Kaupista. Kantakaupungin alueella laji on laulellut

Linnainmaalla useasti 2000-luvulla.

Satakieli (Luscinia luscinia)

Satakielen kanta oli varsin vakaa 1990-luvun puoliväliin

asti (20-45 reviiriä), jonka jälkeen taantui. V. 2001

määrät kohosivat taas uusiin ennätyslukemiin, esim. v.

2001 50 reviiriä.

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)

Nykyinen kanta koostuu alle 10 parista, v. 2003 havaittiin

Nuutilanlahdella 1, Nuorajärvellä 1, Ryydynpohjassa

1 ja Iidesjärvellä 3 reviiriä. Iidesjärveltä laji

tunnetaan jo 1960-luvun puolivälistä alkaen.

Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum)

Viitakerttunen saavutti huippunsa 1990-lvuun puolivälissä

(1995 30 laulajaa), mutta viime vuosina on ollut

vähälukuisempi. v. 2000 11 laulajaa, v. 2001 6.

Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris)

Kanta pysynyt kohtuullisen vakaana. 1990-luvulla

vaihdellut rajoissa 1-11 laulavaa ja v. 2000 12, 2001 2

laulajaa.

Pensassirkkalintu (Locustella naevia)

Nykyään yleisempi kuin 1980-luvulla. Reviirimäärät

vaihtelivat 1990-luvulla 3-7. Viime aikojen reviirimäärät:

2000 16 ja 2001 0.

Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis)

1980-luvulla varsin vähälukuinen, mutta runsastui

1990-luvulla. Vuonna 2000 6 reviiriä ja v. 2001 1,

2003 pelkästään Aitolahden-Teiskon alueella 7 laulajaa.

Näyttää runsastuneen 1990-luvulla.

Kultarinta (Hippolais icterina)

Vähälukuinen pesimälaji, jonka kannassa ei liene tapahtunut

suuria muutoksia. Vuosittaiset reviirit Tampereella

vaihtelevat 5-14 välillä. Vakituisimpia laulupaikkoja

ovat Villilänsaari 1-2 reviiriä, Piikahaka,

Peltolammi-Pärrinkoski 1 reviiri, Hatanpäänniemi 1

reviiri (2003), Vaakkolammi 1, sekä satunnaisemmin

Teiskosta.

Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)

Vuosittainen seuranta paljastaa muutamia idänuunilintureviirejä

myös Tampereelta, esim. Halimasjärven

luonnonsuojelualueelta, Hervannan alueelta ja Kaupista

(mm. v. 2002 3 laulavaa), Kaukajärvi (1997 ja

2003 1) sekä Teiskosta. Havainnot keskittyvät yleensä

luonnontilaisen oloisiin kuusivaltaisiin metsiin.

Pikkusieppo (Ficedula parva) (Ldir, NT)

Niukka pesivä kanta rajoittunee parhaisiin aarniovaiheen

metsiin ja luonnonsuojelualueisiin. Iso-Kuhmon

luonnonsuojelualueella nuori koiras lauloi v. 1989,

Viikinsaaren luonnonsuojelualueelta on useita havaintoja

1990-luvulta (mm. poikue 1996) ja Halimasjärven

luonnonsuojelualueella kolme laulavaa v. 1999

(ei sen jälkeen) Teiskon Paavola v.1988 pesälöytö.

Villilänsaaressa tehtiin ilmeisesti muuttovaiheen havainnot

v. 2002 ja v. 2003, vaikka ympäristön puolesta

se voisi siellä esiintyä vakituisemminkin. Peltolammi-

Pärrinkosken alueella se on esiintynyt jo 1950-luvulta

alkaen, jolloin löydettiin mm. pesä. Viimeksi laulava

lintu on tavattu alueella v. 2002. Kesä 1999 oli ilmeisen

hyvä pikkusieppokesä, jolloin Halimasjärven

lisäksi havaittiin Niihamassa (2), Lahdesjärvellä (2) ja

Viikinsaaressa (1). 2000-luvulta Viikinsaaresta ei ole

havaintoja.

110 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)

Ilmeisesti pieni, harva kanta pesii Tampereella, vaikka

suoria havaintoja ei juuri ole. Kesällä 2000 pariskunta

pesi Villilänsaaressa, mutta pesä ilmeisesti rikkoutui.

Pesälöytö myös Atalasta 2003.

Isolepinkäinen (Lanius excubitor), NT

Teiskon Jylhäperässä v. 1992 tavatun poikueen jälkeen

ei ole varmoja pesimähavaintoja tiedossa. satunnaisia

kesähavaintoja (joilla voi olla yhteyttä pesintään) on

Teiskosta lisäksi vuosilta 1990, 1991 ja 1994.

Kuukkeli (Perisoreus infaustus), NT

Aikoinaan kuukkeli on ollut vakituinen pesimälintu

laajoilla metsäalueilla Tampereellakin. Laji ei enää

Tampereella pesine, mutta Oriveden ja Tampereen rajalta,

Vehokylästä tunnetaan ruokintapaikalla käyneitä

kuukkeleita niukasti myös Tampereen puolelta.

Alueella kävi kaksi kuukkelia vuodesta 1997 lähtien ja

1999 2 yksilö joista toinen eri lintu kuin 1997 havaitun

linnun pari. Loppuvuodesta 2000 nähtiin vielä

yksi lintu, mutta ei enää sen jälkeen. Lisäksi Tampereen-Ruoveden

rajalla ( Jakamakankaan eteläpuoli,

Hehkosneva) tavattiin 9.4.2001 2 kuukkelia korpikuusikossa,

joka hakattiin. Kuukkeli on ilmeisesti kadonnut

alueelta.

Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes)

Laji levisi 1970-luvulla Pirkanmaan pesimälinnuksi.

Kyse oli kapeanokkaisesta siperialaisesta rodusta

macrorhynchos. Tampereelta tunnetaan tuolloin vakituinen

reviiri. Vuodelta 1972 on reviirihavainto Särkijärveltä

(pari sopivassa biotoopissa). Tampereella hakki

pesii nykyisinkin säännöllisesti Hervannan takamaastoissa

(2-3 paria). Rimminjärven - Koukkujärven

alueella ja Makkarajärven - Houkanvuoren välimaastoissa.

Mahdollisesti pesinyt myös Teiskossa, sekä

Kangasalan ja Nokian vastaisilla metsäalueilla.

Pikkuvarpunen (Passer montanus)

Pesii nykyisin vuosittain Tampereella, mutta alkanut

vakiintua vasta 1980-luvun lopussa, jolloin todettiin

pesintä Pispalassa. Varhaisempiakin pesimähavaintoja

lajista on. Esim. Pohjolan linnut värikuvin mainitsee

Teiskosta 1884 ja Tampereelta 1893. Viimeaikaisia

pesintöjä ei ole juuri seurattu, mutta lukuisat pesimäaikaiset

havainnot kertovat lajin vakituisesta asutuksesta

Tampereellakin. Vuonna 1999 tavattiin

Hankkion pelloilla 2 poikuetta, mutta kahdelta viime

vuodelta pesälöydöt ovat 4 parista ja 8 parista. Kiintoisin

esiintymä on Muotialan siirtolapuutarhan alueella,

sillä alueella on pesäpönttöjä ja juuri tämäntapaisilla

alueilla laji esiintyy pieninä yhdyskuntina Uusimaalla.

Nokkavarpunen (Coccothraustes

coccothraustes), NT

Satunnaislaji, joka pesinyt Turtolan Vihiojalla v. 2002,

jolloin tavattiin poikue. Aikaisemmin tavattu muutamia

kesähavaintoja, jotka saattavat viitata pesintään,

mm. 1989 3 yks kesäkuussa Hatanpäänniemessä

(mahd. poikue) ja 1 laulava lintu Peltolammin luonnonsuojelualueella.

Pohjansirkku (Emberiza rustica)

Vähentynyt suuresti. Tuoreimmat tamperelaishavainnot

pohjansirkusta sijoittuvat vuodelle1998, jolloin

kaksi laulavaa lintua havaittiin Teiskon Kaanaassa ja

yksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella.

Peltosirkku (Emberiza hortulana)

Voimakkaasti harvinaistunut laji, jota ei esimerkiksi

BirdLifen peltosirkkuseurannassa v. 2001 tavattu

Tampereelta lainkaan. Vuonna 2000 oli yksi reviiri

Aitolahden Sorilassa. Vielä vuosina 1998-99 tavattiin

laulavat linnut Nurmi-Sorilan alueella 3, Hankkion

pelloilla 1 ja Lielahden pelloilla 1.

Lisätietoja

Aro, S. 1990: Meriharakan pesinnästä Tampereella. - Lintuviesti 15 :

108-109.

Järvinen, H. 1999: Pirkanmaan haukat 1997-1998. - Lintuviesti 24:

4-12.

Korkeila, J. 1992: Kolme paria kuikkia Tampereen Särkijärvellä

1992. - Lintuviesti 17: 106.

Kosonen, L. & Nyström, H. 1992: Pikkutyllin pesintä Lokomon

katolla. - Lintuviesti 17: 27-28.

Laamanen, K. 2002: Pirkanmaan kuukkelikartoitus 2000-2001. -

Lintuviesti 27: 8-20.

Lagerström, M. , Nieminen, R., Nieminen, V. & Nyström, H. 1990:

Koskikaran pesintä Tampereella. - Lintuviesti 15: 156-158.

Mäkelä, R. 1998: Uuttukyyhky seurantaan Pirkanmaalla. -

Lintuviesti 23:58-64.

Mäkelä, R. 2000: Uhanalainen kuukkeli Pirkanmaalla ja rajaalueilla

- havaintoaineisto vuosilta 1995-2000. Käsikirjoitus.

Mäkelä, R. 2002: Kehrääjä taantuu huomaamatta Pirkanmaalla -

arvioita ja faktoja kehrääjän pesimäkannasta ja sen muutoksista.

- Lintuviesti 27: 39-51.

Nieminen, R. 1992: Liejukanan pesintä Tampereen Teiskon

Tervalahdessa 1992. - Lintuviesti 17: 103-105.

Saurola, P.1991: Pirkanmaan sääkset 1971 - 1990. - Lintuviesti

16: 4-11.

Väliaho, J. 2000: Pirkanmaan haukat - kaksi vuosikymmentä

tehostettua seurantaa. - Lintuviesti 25: 6-14.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 111


Uhanalaiset eliöt

5.6 Nisäkkäät

Seuraavassa on luettelo Tampereella tavattavista,

uhanalaisluokituksessa olevista nisäkkäistä.

• Susi (Canis lupus) EN. Vain satunnaishavaintoja.

• Liito-orava (Pteromys volans) VU. Vahva kanta.

Ks. erillistä artikkelia s 116.

• Saukko (Lutra lutra) NT. Teiskossa ja paikoin

kanta-kaupungissa, mm.Tammerkoskessa.

• Ilves (Lynx lynx) NT. Ainakin Teiskon alueella.

• Hilleri (Mustela putorius) NT. Kannan tila epäselvä.

• Karhu (Ursus arctos) NT. Teiskon alueella. Tuoreita

satunnaishavaintoja myös kantakaupungin metsistä.

Tampereella esiintyvät luontodirektiivin

liitteessä IV(a) mainitut nisäkkäät.

• Susi

• Karhu

• Ilves

• Saukko

• Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni). Yleisin lepakkolajimme.

Kanta elinvoimainen.

• Isoviiksisiippa (Myotis brandti) Kannan tila epäselvä.

• Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Kannan tila epäselvä.

• Vesisiippa (Myotis daubentoni) Elinvoimainen kanta.

• Korvayökkö (Plecotus auritus) Kannan tila epäselvä.

• Liito-orava

• Koivuhiiri (Sicista betulina) Kannan tila epäselvä.

Lienee elinvoimainen.

Suomen kansainväliset, Tampereella esiintyvät

vastuulajit ovat:

Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) Kannan tila

epäselvä ja esiintyminen epävarmaa.

Liito-orava

5.7. Hyönteiset

Uhanalaisista hyönteisistä tunnetaan Tampereen alueelta

parhaiten suurperhoset, mutta viimeaikaisia tietoja

on käytettävissä myös pikkuperhosista, vesiperhosista,

kovakuoriaisista, luteista, suorasiipisistä sekä

kukkakärpäsistä. Tampereelta tunnetaan vanhastaan

lukuisia hyönteislajeja, jotka ovat joko hävinneet koko

Suomesta tai Pirkanmaalta. Tähän julkaisuun on nostettu

ne lajit, joiden voidaan todeta tai olettaa vielä

elävän alueella (pääosin lajeja, joista havaintoja viimeisen

kymmenen vuoden ajalta).

Valtakunnallisesti uhanalaiseksi tai silmällä pidettäväksi

luokitelluista hyönteisistä seuraavat esiintyvät

(tai oletetaan esiintyvän edelleen) Tampereen alueella:

Lasse Kosonen

Palosirkalla lienee Tampereella vain yksi esiintymispaikka.

Erittäin uhanalaiset (EN):

Perhoset:

• tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina)

Luteet:

• synkkälatikka (Aradus erosus)

Vaarantuneet (VU):

Perhoset:

• virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis)

• viheryökkönen (Calamia tridens)

• ahdeyökkönen (Athetis gluteosa)

• vajayökkönen (Standfussiana simulans)

Suorasiipiset:

• palosirkka (Psophus stridulus)

Kovakuoriaiset:

• keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus)

Kaksisiipiset:

• isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges)

112 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Silmällä pidettävät (NT):

Perhoset:

• varjotupsukoi (Mompha terminella)

• mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella)

• ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla)

• nunnamittari (Baptria tibiale)

• kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula)

• oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)

• vyöneilikkayökkönen (Hadena compta)

Vesiperhoset:

• rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes)

• purosiilanen (Lype reducta)

• purovainokas (Rhyacophila fasciata)

Kovakuoriaiset:

• niinijäärä (Stenostola dubia)

• siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus)

Luteet:

• virtavesimittari (Aquarius najas)

Kaksisiipiset:

• pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)

• metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes)

Lisätietoja:

Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä

Pirkanmaalla. - Diamina 1994: 5-10.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 2000: Raportti Tampereen

uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista

hyönteislajistoselvityksistä Tampereen kaupungin alueella v.

2000.- Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa ja Yleiskaavayksikössä.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä

hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä

Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja

katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti

hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -

Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 113


Uhanalaiset eliöt

Eila Smolander

Tampereen kantakaupungin lepakot

S

uomalaisen lepakkotutkimuksen voi tavallaan katsoa alkaneen Tampereelta, koska

10.11.1851 Carl Lundahl piti esitelmän Tiedeseurassa aiheenaan “Lisiä keski-Suomen mikromammalogiaan

eli pikkunisäkäseläimistöön”. Esitelmässä hän ilmoitti Suomelle uutena mm.

”hiirenkarvaisen yölepakon”, nykyiseltä nimeltään kimolepakko. ”Tätä lajia pyydystin minä elokuussa

vuonna 1834, eräässä puutarhassa Tampereella 6 kappaletta, joista minä vielä voin näyttää

yhden nahkan ja pääkallon.” Kimolepakkoa ei edelleenkään ole tavattu Suomessa kuin muutamia

kertoja.

Vuoden 2002 kevään ja kesän aikana teetettiin Tampereen kantakaupungin alueelta lepakkokartoitus

Bat Group Finland ry:llä (/Yrjö Siivonen). Selvityksessä pyrittiin saamaan selville lepakkojen

tärkeimmät esiintymisalueet käyttämällä detektoria lepakoiden päästämien ultraäänien ilmaisemiseen.

Selvityksen mukaan lepakkojen absoluuttista määrää on erittäin vaikea millään menetelmällä

laskea, ja tarkoituksena olikin selvittää merkittävimmät lepakkoesiintymät sekä lajisuhteet ja

levinneisyys pääpiirteittäin. Raportti vuoden 2002 kantakaupungin lepakkokartoituksesta on kaupungin

ympäristövalvontayksikössä sekä kaavoitusyksikössä.

Selvitys oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, ja valtakunnallisestikin lepakkotutkimus on

vasta lapsenkengissään. Pääosa lepakoista elää Etelä-Suomessa, mutta niitä tapaa myös Lapissa.

Kolmasosa lepakoista on muuttavia ja Suomeen talveksi jäävät horrostavat yleensä lokakuusta

huhtikuulle talojen ullakoilla, kellareissa, tunneleissa, louhikoissa tai kallion halkeamissa. Suomessa

esiintyy säännöllisesti 11 lepakkolajia, joista ripsisiippa on erittäin uhanalainen. Kaikki lepakot

ovat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja.

Tampereella kesällä 2002 havaitut lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), vesisiippa

(Myotis daubentoni), sekä viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja/ tai isoviiksisiippa (Myotis

brandti). Selvityksessä viiksisiippa ja isoviiksisiippa käsiteltiin yhtenä ryhmänä, sillä lajit ovat erittäin

vaikea erottaa toisistaan äänenkään perusteella. Pohjanlepakko on näistä selkeimmin ihmisasumuksissa

levähtävä ja rakennetuilla alueilla viihtyvä laji; sen määrät ovat myös muissa tutkimuksissa

vähentyneet selvästi kaupunkien reuna-alueita kohti.

Vesisiipoille mieleisintä ympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesistöjen rantamat ja erityisesti

lievästi rehevöityneiden vesistöjen pohjoisrannat; ne karttavat runsaasti vesikasvillisuutta kasvavia

alueita. Vesisiippojen elinolosuhteita rajoittavat sopivien vesistöjen ja piilopaikkojen puute. Se levähtää

siltojen, laitureiden ja ranta- asumusten tarjoamissa piilopaikoissa. Laji talvehtii lämpimissä

ja kosteissa paikoissa kellareissa, tunneleissa ja kalliohalkeamissa.

114 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Uhanalaiset eliöt

Molemmat viiksisiippalajit elelevät mieluiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, jotka tarjoavat

niille riittävästi puiden koloja ja kaarnanalusia levähdyspaikoiksi. Myös mökkien ja rantarakennelmien

tarjoama suoja on niille mieleen. Vanhojen metsien puutteen lisäksi liiallinen valaistus rajoittaa

viiksisiippojen elinolosuhteita.

Noin 60 % Tampereen kantakaupungin lepakoista on pohjanlepakkoa, 20 % vesisiippaa ja kahta

viiksisiippalajia yhteensä 20 %. Pohjanlepakkoja tavattiin joka puolella kaupunkia (kartta). Parhaita

pohjanlepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppijärven ympäristö, Lentävänniemi, Tallipiha, Pyynikki,

Hatanpää, Haihara ja Tasanne. Muita kohtalaisen hyviä pohjanlepakkopaikkoja ovat Pohtola, Naistenlahti-Rauhaniemi,

Viinikanoja, Peltolammi, Veisu ja Atala-Holvasti. Vesisiippojen kannalta parhaimpia

kohteita ovat Villilä, Tohloppi, Hatanpää, Alasjärvi ja Särkijärvi. Tutkimusalueen parhaimpia

viiksisiippa-alueita ovat Tohloppi-järven etelärannan kuusikot, Metsä-Serlan tehdasalueen pohjoisosat,

Kaupinojan saunan itäpuoliset kuusikot sekä Särkijärven ympäristö. Tutkimuksen mukaan

Tampereen arvokkaimpia lepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppi, Lentävänniemi, Pyynikki, Tallipiha,

Hatanpää, Särkijärvi-Suolijärvi, Haihara ja Tasanne, joista kolmen kärki on Tohloppi, Villilä ja Särkijärvi-Suolijärvi.

Suurin uhka lepakoille on ihmistoiminta. Uhkatekijöitä ovat mm. yleinen häirintä horros- ja

piilopaikoissa, ympäristön kemikalisoituminen sekä ruokailualueiden tuhoutuminen. Lepakot tarvitsevat

kiinnekohtia/ maamerkkejä liikkumisensa turvaksi ja ne karttavat laajoja aukeita, joissa ne

lisäksi saattavat joutua helpommin saaliiksi. Tässä mielessä puuston häviäminen saattaa sekoittaa

lepakon ”suunnistuskartan”, kun tuttuja ”rasteja” ei löydykään. Myös mm. teiden ja sähkölinjojen

rakentaminen eli yleensä metsiköiden ja maiseman pirstoutuminen on yksi lepakoiden elinolosuhteita

rajoittava tekijä. Lepakoilla on useita levähdys- ja saalistuspaikkoja ja olisi tärkeää pyrkiä säilyttämään

näitä yhteyksiä. Ihmistoiminnan vilskeessä pohjalepakot ovat erinomaisia ja vesisiipat keskinkertaisia

selviytyjiä, mutta Tampereella viiksisiipat ovat suurimman uhan alla. Viiksisiipan kannalta

olisi suotavaa säilyttää vanhoja, pimeitä metsiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kaupunkimetsien hoidossa

voisi suosia kolo- ja kaarnanaluspuiden jättämistä hyvillä lepakkopaikoilla. Myös vanhojen

kulttuurimaisemien säästäminen on lepakoiden mieleen.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 115


Uhanalaiset eliöt

Lasse Kosonen

Liito-orava, ”lentävä rukkanen”

Maaliskuun loppupuolen pikkupakkasen kirpeyttämänä iltana metsässä kulkijan yläpuolella vilahtaa

vaaleata taivasta vasten rukkasen kokoinen, litteän ja leveän oloinen eliö, joka rapsahtaa lähipuun

rungolle ja lähtee kipuamaan kohti latvusta. Lyhyen ajan kuluessa näky toistuu useita kertoja. Mitä

metsässä tapahtuu Vastaus ihmettelyyn on helppo: liito-oravathan siellä soidintaan esittävät.

Liito-orava on tavallista oravaa vähän pienempi, väriltään harmaa, litteähköhäntäinen, suhteellisen isopäinen

ja hyvin suuri- ja tummasilmäinen eläin, jonka etu- ja takaraajoja yhdistää liitopoimu. “Liituri” tai “lorkku”,

joiksi lajia usein tuttavallisesti kutsutaan, on pääasiassa hämärä- ja yökulkija, mutta keväällä soidinaikaan

ja alkukesällä, jolloin naaraat imettävät poikasiaan ja tarvitsevat runsaasti ravintoa, saattaa ihmissilmä tavoittaa

tämän harmaan karvakerän myös päiväsaikaan. Nimensä mukaisesti liito-orava liikkuu puusta toiseen liitämällä

raajojensa välissä olevien poimujen avulla: se kiipeää ensin puun latvaosaan, hypähtää ilmaan, levittää

raajansa ja liitää “rukkasena” muutaman kymmenen metrin päähän toisen puun rungon alaosaan, mistä nousee

jälleen ylös. Vain pakkotilanteissa se joutuu etenemään maassa kömpelösti hyppien.

Liito-oravan ihanteellista elinympäristöä ovat vanhat sekametsät, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi, lehtipuita

ravintolähteiksi ja isoja, tiheäoksaisia kuusia suojapaikoiksi. Vanhojen metsien pinta-ala on hakkuiden

vuoksi vähentynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi laji on taantunut suuresti koko

maassa, myös Pirkanmaalla. Jäljellä olevat vanhat metsät ovat nykyisin yleensä saarekkeina avohakkuiden ja

monenikäisten taimikkojen keskellä. “Liiturille” kelvollista elinympäristöä on vielä usein peltojen laiteilla, järvien

rannoilla ja purokorvissa, missä lehtipuita kasvaa usein runsaanpuoleisesti. Lajin menestymisen edellytyksenä

on myös sopivia asuinbiotooppeja yhdistävät metsä- eli ekokäytävät, joita pitkin eläimet voivat siirtyä paikasta

toiseen.

Tavallisin liito-oravan pesäpaikka on vanha tikankolo, useimmiten käpytikan kovertama. Myös vanhat oravan

risupesät kelpaavat, jos puunkoloja ei ole tarjolla. Poikaset, määrältään tavallisesti 2-3 kappaletta, syntyvät

yleensä toukokuun alussa ja varttuvat pesässään noin kuukauden ajan. Kömpelöinä ne lähtevät maailmalle ja

välistä putoilevat maahan, missä ne ovat pedoille helppoa riistaa. Asutuksen piirissä vapaasti kulkevat kissat

kantavat silloin tällöin keskenkasvuisen ”liiturin” pihaportaille merkiksi saalistustaidoistaan.

Liito-oravan pääasiallisena ravintona ovat lepän ja koivun norkot sekä lehtipuiden silmut ja lehdet, mutta

myös männyn silmut ja havupuiden kukinnot kelpaavat. Ravinnon koostumus vaihtelee vuodenaikojen ja osin

myös asuinbiotooppien mukaan.

Pääosin yöllistä elämää viettävän liito-oravan näkeminen on melko sattumanvaraista. Lajin olemassaolon

jollakin paikalla voi parhaiten varmistaa sen maastoon jättämistä jätöksistä. Useimmiten isojen haapojen ja

kuusten tyville kertyy lajille tyypillisiä ulosteita, joita voi olla enimmillään jopa kasapäin riisin muotoisia ja

kokoisia, kellahtavan ruskeita papanoita. Talvella nämä papanat sekä keltainen virtsa erottuvat hangelta jo

etäälle. Kesäaikana myös ruotiin asti kaluttujen lehtien tähteitä löytyy ruokailupuiden alta.

Liito-orava on levinneisyydeltään itäinen laji, jonka läntisimmät esiintymät ovat Suomessa ja Baltian maissa.

Euroopan Unionin maista Suomi on ainoa, joka voi ylpeillä tämän herttaisen eläimen “isännyydestä”. Laji on

luokiteltu uhanalaiseksi, ja EU:n luontodirektiivi edellyttää, että lajin suojelun tason on säilyttävä suotuisana.

Tämä merkitsee mm. sitä, että liito-oravan pesimäpaikkoja ei saa hävittää eikä reviirien elinympäristöä muullakaan

tavoin heikentää. Liito-oravan erityisasema tuleekin ottaa huomioon kaikessa maankäytössä, etenkin kaavoituksessa

ja metsien talouskäytössä.

Martti Lagerström

116 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Liitteet

RAPORTISSA ESIINTYVÄT KASVILAJIT

Aaprottimaruna ( Artemisia abrotanum ) 4.1.7.

Aarnikääpä ( Phellinus nigrolimitatus ) 1.1.8.

Ahdinsammal (Rhychostegium riparioides) 4.1.47, 5.3.

Ahojäkkärä ( Gnaphalium sylvaticum ) 4.1.1.

Ahokeltano ( Hieracium vulgatum ) 4.1.14.

Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) 4.1.47.,

4.1.50., 4.1.63., 4.1.89., 4.1.117.

Ahomansikka ( Fragaria vesca ) 4.1.61.

Ahonoidanlukko (Bothrychium multifidum) 4.1.69.,

4.1.118., 5.1.

Aho-orvokki ( Viola montana ) 4.1.14.

Ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 4.1.18

Ahosilmäruoho ( Euphrasia rostkoviana ssp fennica )

3.3., 3.4., 5.1.

Amerikanhorsma ( Epilobium adenocaulon ) 4.1.20.

Amerikanorapihlaja ( Crataegus grayana ) 4.1.22.

Anishaprakas ( Psathyrella mucrocystis ) 1.1.5., 5.4.

Aprikoosihapero ( Russula risigallina ) 1.1.5.

Aurankukka (Agrostemma githago) 5.1.

Banksinmänty (Pinus banksiana ) 4.1.47.

Etelänaitovirna (Vicia sepium. ssp. sepium) 4.1.18.,

5.1.

Etelänmunkki ( Jasione laevis ) 4.1.18.

Euroopanlehtikuusi ( Larix europaea ) 4.1.22.

Haarapalpakko (Sparganium erectum) 4.1.110, 5.1.

Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.

Haapa ( Populus tremula ) 1.1.2., 4.1.50.

Haisukurjenpolvi ( Geranium robertianum ) 1.1.1.,

4.1.5., 4.1.42., 4.1.51., 4.1.71., 4.1.94., 4.1.115.

Hajuheinä ( Cinna latifolia ) 2.1., 4.1.2., 4.1.3., 4.1.30.,

4.1.58., 5.1.

Halava ( Salix pentandra ) 1.1.2.

Hanhenpaju ( Salix repens ) 4.1.6.

Hansaruusu ( Rosa rugosa hybr. ) 4.1.22.

Haprakiertosammal (Tortella fragilis) 5.3.

Hapsiluikka ( Eleocharis acicularis ) 4.1.25.

Harajuuri ( Corallorhiza trifida ) 1.1.4., 3.3, 4.1.10.,

4.1.12., 4.1.37., 4.1.47., 4.1.53., 4.1.54., 4.1.86.

Harjusormisara ( Carex pallens ) 4.1.24., 4.1.44. 4.1.47.,

5.1.

Harmaaleppä ( Alnus viridis ) 1.1.2., 4.1.17.

Harmaapoimulehti ( Alchemilla glaucescens ) 3.4.

Harmaasara ( Carex canescens ) 4.1.34., 4.1.78.

Harmio ( Barteroa incana ) 4.1.18., 4.1.20.

Haurasloikko ( Cystopteris fragilis ) 4.1.22., 4.1.83.

Heinävita ( Potamogeton praelongus ) 4.1.47., 5.1.

Helpi ( Phalaris arundinaceus ) 1.1.2.

Hentokiurunkannus ( Corydalis intermedia ) 4.1.9., 5.1.

Hentosavikka ( Chenopodium polyspermum ) 4.1.18.,

4.1.22.

Hentosuolake (Triglochin palustris) 4.1.87. , 4.1.118.,

5.1.

Hernesara ( Carex viridula ) 1.1.9., 3.4., 4.1.87., 5.1.

Herttakaksikko ( Listera cordata ) 3.3., 4.1.53., 4.1.86.,

4.1.93.

Hetekaali ( Montia fontana ) 1.1.4., 4.1.27., 4.1.29.,

4.1.42., 4.1.54 .

Heterusokas (Entoloma rubrobasis) 5.4.

Hetesara ( Carex acutiformis ) 3.3., 4.1.85., 5.1.

Hevoskastanja ( Aesculus hippocastaneum ) 4.1.22.

Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.

Hietalemmikki (Myosotis stricta) 5.1.

Hietaorvokki ( Viola rupestris ) 1.1.4., 1.1.6., 3.3.,

4.1.44., 5.1.

Hiirenhäntä ( Myosurus minimus ) 4.1.22., 4.1.83.

Hiirenporras ( Athyrium filix-femina ) 1.1.1.,

1.1.2.,1.1.12., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.47.,

4.1.54., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.94. , 4.1.99., 4.1.102.,

4.4.11.

Hiirenvirna ( Vicia cracca ) 4.1.12.

Himmeänahkajäkälä ( Peltigera scabrosa ) 4.1.10., 5.2.

Hirssisara ( Carex panicea ) 4.1.10., 4.1.59., 4.1.117.

Hirvenkello ( Campanula cervicaria ) 3.3., 3.4., 4.1.35.,

5.1.

Hoikkavilla (Eriophorum gracile) 4.1.119.,4.1.120., 5.1.

Hoikkaängelmä (Thalictrum simplex) 5.1.

Hopeahanhikki ( Potentilla argentea ) 4.1.14.

Hopeakuusi (Picea pungens ) 4.1.47.

Hopeapaju ( Salix alba ) 4.1.22.

Horkkakatkero (Gentiana amarella) 5.1.

Hovijasmike ( Philadelphus pubescens ) 4.1.22.

Hukanputki ( Aethusa cynapium ) 4.1.18., 5.1.

Hullukaali (Hyoscyamus niger) 5.1.

Humala ( Humulus lupulus ) 1.1.5., 1.1.12., 2.6.,

4.1.20., 4.1.53., 4.1.61., 4.1.88., 4.1.89.

Humalanvieras ( Cuscuta europaea ) 4.1.18., 5.1.

Huopakääpä (Onnia tomentosa) 5.4.

Huopaohdake ( Cirsium helenioides ) 4.1.33.

Härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon deminuens), 5.2.

Häränsilmä ( Hypochoeris maculata ) 1.1.4., 3.3., 4.1.7.,

4.1.14., 4.1.24., 4.1.54., 4.1.61.

Idänkanukka ( Cornus alba ) 4.1.17.

Idänpiukkasara ( Carex elata ssp. omskiana ) 2.6.

Idänsara (Carex praecox) 5.1.

Idänukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.18.

Idänvirpiangervo ( Spiraea chamaedryfolia ) 4.1.22.

Illakko ( Hesperis matronalis ) 4.1.47.

Imeläkurjenherne ( Astragalus glycophyllos ) 4.1.13.

Isoalvejuuri ( Dryopteris expansa ) 2.6., 4.1.33., 4.1.99

Isohierakka ( Rumex hydrolapathum ) 4.1.1.

Isohukanputki ( Aethusa cynapium subsp.cynapioides

) 4.1.13.

Isokarpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.12.,

4.1.34., 4.4.9.

Isokäenrieska (Gagea lutea) 2.6., 4.1.10., 5.1.

Isolimaska ( Spirodela polyrrhiza) 3.2., 4.1.1., 4.1.12.,

4.1.27., 4.1.49., 4.1.63.

Isolumme ( Nymphaea alba ) 1.1.9., 5.1.

Isomaksaruoho ( Sedum telephium ) 4.1.22.

Isomesikkä ( Melilotus altissima ) 4.1.22., 5.1.

Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) 5.4.

Isopiisku ( Solidago gigantea ) 4.1.47.

Isorustojäkälä (Ramalina fraxinea) 5.2.

Isorölli ( Agrostis gigantea ) 4.1.47.

Isosorsimo (Glyceria maxima ) 4.1.1., 4.1.27.

Isotakiainen ( Arctium lappa ) 4.1.13.

Isotuomipihlaja ( Amelanchier spicata ) 4.1.1.

Isovesiherne ( Utricularia vulgaris ) 4.1.12., 4.1.27.

Isovesirikko ( Elatine alsinastrum ) 1.1.5., 4.1.49., 5.1.

Jalkasara ( Carex pediformis ) 1.1.5., 1.1.6., 4.1.38.,

4.1.44., 4.1.50., 4.1.65.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 117


Liitteet

Jalohelokka ( Pholiota elegans ) 1.1.5.

Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) 1.1.3., 4.1.47.

Jauheukonsieni ( Cystolepiota sistrata ) 1.1.5.

Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) 5.4.

Jokileinikki ( Ranunculus lingua ) 2.6., 4.1.1., 4.1.107.,

4.1.110.

Jouhisara (Carex lasiocarpa) 4.1.78., 4.1.119.

Jouhivihvilä ( Juncus filiformis ) 4.1.12.

Juolukka ( Vaccinium uliginosum ) 4.1.34.

Juolukkapaju ( Salix myrtilloides ) 1.1.6., 4.1.72.

Juurtosara ( Carex chordorrhiza ) 2.5., 4.1.66., 4.1.89.

Jäkki ( Nardus stricta ) 1.1.4., 4.1.86. , 4.1.117., 4.1.118.

Jänönapila (Trifolium arvense) 4.1.13., 4.1.24., 5.1.

Jänönsalaatti ( Mycelis muralis ) 1.1.3., 4.1.13., 4.1.49.,

4.1.63., 5.1.

Järvikaisla ( Scoenoplectus lacustris ) 4.1.22., 4.1.27.

Järvikorte ( Equisetum fluviatile ) 4.1.22.

Järviruoko ( Phragmites australis ) 2.6., 4.1.22., 4.1.27.

Jättikuukunen (Langermannia gigantea) 5.4.

Jättipalsami ( Impatiens grandulifera ) 1.1.3.

Kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) 5.1

Kaiheorvokki ( Viola selkirkii ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,

4.1.39., 4.1.42., 4.1.46., 4.1.51., 4.1.54., 4.1.115.

Kaislasara ( Carex rhynchophysa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.29.,

5.1.

Kalkkinahkajäkälä (Peltigera lepidophora) 5.2.

Kalkkikierusammal (Tortella tortuosa ) 3.3.

Kalliohatikka ( Spergula morisonii ) 1.1.4., 4.1.5.

,4.1.51., 4.1.72

Kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum) 5.2.

Kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata) 3.3., 5.2.

Kalliokielo ( Polygonatum odoratum ) 4.1.14., 4.1.51.,

4.1.99.

Kalliokohokki ( Silene rupestris ) 1.1.12., 4.1.99.,

4.1.102.

Kalliokärpänsammal (Rhabdoweisia fugax) 4.1.38.

Kalliosuomusammal (Radula lindbergiana) 5.3.

Kalmojuuri ( Acorus calamus ) 4.1.23., 4.1.47., 5.1.

Kalvashiippasammal (Orthotrichum pallens) 4.1.6.,

5.3.

Kanadankoiransilmä ( Conyza canadensis ) 4.1.22.

Kanadanluppo (Alectoria fremontii) 4.1.99.

Kanervisara ( Carex ericetorum ) 1.1.4., 4.1.24.,

4.1.44.,5.1.

Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 5.1.

Kantokinnassammal (Scapania apiculata) 5.3.

Kapealehtipaju ( Salix rosmarinifolia ) 2.6., 4.1.53.,

4.1.63.

Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) 2.6., 5.1.

Karhunköynnös ( Calystegia sepium ) 4.1.1., 4.1.10.,

4.1.12.

Karpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.34.

Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) 5.4.

Karvahorsma ( Epilobium hirsutum ) 4.1.13.

Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) 5.4.

Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) 4.1.47.,4.1.83. 4.1.102

Karvalehti ( Ceratophyllum demersum ) 4.1.1., 4.1.47.

Karvapillike ( Galeopsis pubescens) 4.1.13.

Karvasara ( Carex hirta ) 4.1.13.

Karvaskallioinen ( Erigeron acer ) 4.1.14.

Karvasmaitohiippo (Mycena erubescens) 5.4.

Kataja ( Juniperus communis ) 1.1.2., 1.1.13., 4.1.47.,

4.1.64.

Kaukasiantädyke ( Veronica filiformis ) 4.1.22.

Kelta-apila ( Trifolium aureum ) 4.1.18., 4.1.24., 5.1.

Keltakurjenmiekka ( Iris pseudacorus ) 4.1.1., 4.1.47.,

4.1.107.

Keltakynsimö (Draba nemorosa) 5.1.

Keltakääpä ( Scutiger syringae ) 4.1.15.

Keltamaite ( Lotus corniculatus ) 4.1.24.

Keltamaksaruoho ( Sedum acre ) 3.4., 4.1.22.

Keltamatara ( Galium verum ) 4.1.18.

Keltamo ( Chelidonium majus ) 1.1.3., 4.1.15., 4.1.22.

Keltanokitkerö ( Picris hieracioides ) 1.1.2., 4.1.45.,

4.1.46., 4.1.47.

Keltasara ( Carex flava ) 1.1.5., 3.3., 3.4., 5.1.

Keltasauramo ( Anthemis tinctoria ) 4.1.14., 4.1.18.,

5.1.

Keltatalvikki ( Pyrola clorantha ) 4.1.14.

Keltavuokko ( Anemone ranunculoides ) 1.1.2., 1.1.3.,

1.1.13., 4.1.1., 4.1.22., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.57., 4.1.62.

Keltaängelmä ( Thalictrum flavum ) 4.1.1., 4.1.25.,

4.1.27.

Keräpääpoimulehti ( Alchemilla glomerulans ) 4.1.36.,

4.1.42.

Kesämaitiainen ( Leontodon hispidus ) 1.1.4., 5.1.

Kesämaksaruoho ( Sedum annuum ) 3.4., 4.1.51.

Ketoampiaisyrtti (Dracocephalum thymiflorum) 5.1.

Ketohavusammal ( Abietinella abietina ) 1.1.3.

Ketokatkero ( Gentianella campestris ) 3.3., 3.4., 4.118.,

5,1,

Ketokaunokki ( Centaurea scabiosa ) 4.1.24.

Ketokeltto ( Crepis tectorum ) 4.1.14.

Ketokäenminttu ( Satureja acinos ) 4.1.7., 5.1.

Ketomaruna ( Artemisia campestris ) 4.1.24.

Ketoneilikka ( Dianthus deltoides ) 4.1.18., 4.1.51.,

4.1.83.

Ketonoidanlukko ( Bothrychium lunaria ) 3.4., 4.1.14.,

4.1.118.

Ketonukki (Androsace septentrionalis) 5.1.

Keto-orvokki ( Viola tricolor ) 4.1.22.

Ketoraunikki ( Gypsophila muralis ) 4.1.13.

Ketotyräruoho ( Herniaria glabra ) 4.1.22., 5.1.

Ketotädyke ( Veronica arvensis ) 4.1.22., 4.1.53., 4.1.83.

Ketunlieko (Huperzia selago) 4.1.58.

Kevätesikko ( Primula vulgaris ) 4.1.26., 4.1.31., 5.1.

Keväthanhikki (Potentilla crantzii) 4.1.53.

Kevätkaunolakki (calocybe gambosa) 5.4.

Kevätkynsimö ( Erophila verna ) 4.1.22.

Kevätlehtoleinikki ( Ranunculus fallax ) 1.1.12., 2.6.,

4.1.33., 4.1.36., 4.1.52., 4.1.61., 4.1.62.

Kevätlinnunherne ( Lathyrus vernus ) 1.1.2., 4.1.10.,

4.1.14., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.52., 4.1.54.,

4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.94., 4.1.95., 4.1.99.,

4.1.116., 4.4.11.

Kevätlinnunsilmä ( Crysosplenium alternifolium

)1.1.1., 1.1.2., 1.1.3., 2.6., 4.1.10., 4.1.15., 4.1.26.,

4.1.27., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.47.,

4.1.51., 4.1.57., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88., 4.4.9.

Kevättädyke ( Veronica verna ) 3.4., 4.1.22., 4.1.83.

Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) 5.1.

Kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens) 5.2.

Kielo ( Convallaria majalis ) 1.1.12., 4.1.10., 4.1.14.,

4.1.22., 4.1.53.

Kierumatara ( Galium aparine ) 4.1.13., 4.1.47.

Kiiltopaju ( Carex phylicifolia ) 1.1.2., 4.1.33.

Kilpukka ( Hydrocharis morsus-ranae ) 4.1.1., 4.1.99.

Kimppuseitikki ( Cortinarius turmalis ) 1.1.6.

Kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites ) 1.1.2.

Kirkiruoho ( Gymnadenia conopsea ) 1.1.10., 3.3., 3.4.,

5.1.

118 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Liitteet

Kissankello ( Campanula rotundifolia ) 4.1.14., 4.1.18.,

4.1.22., 4.1.24.,

Kissankita ( Chaenorhinum minus ) 4.1.22.

Kissankäpälä ( Antennaria dioica ) 4.1.1., 4.1.7., 4.1.14.,

4.1.24.,4.1.51., 4.1.99., 4.1.102.

Kivikkoalvejuuri ( Dryopteris filix-mas ) 4.1.10., 4.1.47.,

4.1.54., 4.1.71., 4.1.94.

Kivikutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 1.1.3.

Koiranheinä ( Dactylis glomerata ) 4.1.8., 4.1.61.

Koiranheisi ( Viburnum opulus ) 1.1.2., 1.1.5., 4.1.1.,

4.1.6., 4.1.8., 4.1.10., 4.1.20., 4.1.46., 4.1.54., 4.1.86.,

4.1.89., 4.1.92. , 4.1.93.

Koirankieli (Cynoglossum officinale) 5.1.

Koiranvehnä( Elymus caninus ) 2.6., 4.1.17., 4.1.20.,

4.1.42., 4.1.50., 4.1.66., 4.1.88., 4.1.112.

Koiruoho ( Artemisia absinthium ) 4.1.24., 5.1.

Kokkarejäkälä (Lecidoma demissum) 5.2.

Kolmisädetyräkki ( Euphorbia peplus ) 4.1.18., 5.1.

Kolokärpänsammal ( Rhabdoweisia crispata ) 4.1.45..

5.3.

Komeakiurunkannus ( Corydalis nobilis ) 1.1.3., 4.1.47.

Konnanleinikki ( Ranunculus sceleratus ) 4.1.25.

Konnanlieko (Lycopodiella inundatum) 4.1.71.,

4.1.111., 5.1.

Kontortamänty ( Pinus contorta ) 4.1.47.

Korallikanukka ( Cornus alba ) 4.1.22.

Korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina) 5.2.

Korpialvejuuri ( Dryopteris cristata ) 4.1.1., 4.1.27.,

4.1.52., 4.1.64., 4.1.86., 4.1.94.

Korpi-imarre ( Thelypteris phegopteris ) 4.1.33., 4.4.11.

Korpikaisla ( Scirpus sylvaticus ) 4.1.33.

Korpiluppo ( Alectoria sarmentosa ) 1.1.8., 4.1.99., 5.2.

Korpinurmikka ( Poa remota ) 1.1.3., 1.1.13., 4.1.32.,

4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.112.

Korpiorvokki ( Viola epipsila ) 4.1.27., 4.1.33., 4.1.36.,

4.1.54., 4.1.85.

Korpisara ( Carex loliacea ) 3.3.

.

Korpisorsimo ( Glyceria lithuanica ) 1.1.13.,

4.1.32.,4.1.69., 5.1.

Koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula) 4.1.69

Koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum) 4.1.62.

Koskisiipisammal ( Fissidens pusillus ) 4.1.21., 5.3.

Kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris ) 1.1.1., 1.1.2.,

1.1.13., 3.3., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.44., 4.1.47., 4.1.52.,

4.1.61., 4.1.67., 4.1.76., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.99.,

4.1.103., 4.1.108.,

4.1.116., 4.4.11.

Koukkusuikerosammal ( Brachythecium reflexum )

1.1.3.

Kujanneviuhkasammal ( Homalia trichomanoides )

1.1.3.

Kujasorsimo ( Puccinellia distans ) 4.1.22.

Kultahapero ( Russula aurea ) 1.1.5.

Kultakirveli ( Chaerophyllum aureum ) 4.1.13.

Kullero (Trollius europaeus) 4.1.85., 4.1.86., 5.1.

Kumina ( Carum carvi ) 4.1.24., 4.1.117.

Kuoriaisloisikka ( Cordyceps entomorrhiza ) 4.1.15.

Kuorikamarainen (Hysterangium coriaceum) 5.4.

Kurjenjalka ( Potentilla palustris ) 4.1.22.

Kutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 3.3.

Kuusenkääpä ( Phellinus chrysoloma ) 1.1.8.

Kuusi (Picea abies) 1.1.2.

Kylähierakka (Rumex obtusifolius ssp. transiens 5.1.

Kyläkarhiainen ( Carduus crispus ) 4.1.20., 4.1.22.

Kyläkellukka ( Geum urbanum ) 4.1.6., 4.1.15., 4.1.17.,

4.1.18., 4.1.20., 4.1.22.

Kylämaltsa ( Atriplex patula ) 4.1.22.

Kynäjalava ( Ulmus laevis ) 1.1.2., 1.2.5., 1.2.6., 4.1.8.,

4.1.15., 4.1.17., 4.1.47., 5.1.

Kystikkä (Macrocystidia cucumis) 5.4.

Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) 5.4.

Käenkaali ( Oxalis acetosella ) 1.1.1., 1.1.2.

Käpäläkääpä ( Anomoporia bombycina) 4.1.89., 5.4.

Kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum) 5.2.

Kääpiölahorusokas ( Pluteus podospileus ) 4.1.15.

Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) 4.1.14., 5.4.

Lampaannata ( Festuca ovina ) 3.4.

Lapinvesitähti ( Callitriche hamulata ) 2.6., 4.1.21.,

4.1.36., 5.1.

Laskospoimulehti (Alchemilla plicata) 5.1.

Lehtoakileija ( Aguilegia vulgaris ) 4.1.20.

Lehtoarho ( Moehringia trinervia ) 1.1.12., 4.1.1., 4.1.5.,

4.1.8., 4.1.10., 4.1.14., 4.1.20., 4.1.47.,4.1.51., 4.1.88.,

4.1.92., 4.1.94., 4.1.117.

Lehtoimikkä ( Pulmonaria obscura ) 1.1.2., 1.1.5.,

1.1.6., 1.1.12.,1.1.13., 3.3., 4.1.31., 4.1.33.,

4.1.35.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.94., 4.1.115.

Lehtokielo ( Polygonatum multiflorum ) 4.1.1.

Lehtokorte ( Eguisetum pratense ) 1.1.3., 1.1.6., 1.1.13.,

2.6., 4.1.10., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.86. , 4.1.88., 4.1.94.,

4.1.116.

Lehtokuusama ( Lonicera xylosteum ) 1.1.2., 1.1.5.,

1.1.6., 1.1.12., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.43., 4.1.35.,

4.1.36., 4.1.46., 4.1.50., 4.1.86., 4.1.88.,

4.1.93., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.103., 4.1.105.

Lehtoleinikki ( Ranunculus cassubicus ) 1.1.1., 1.1.4.,

1.1.5., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.85., 4.1.86.,

4.1.88., 4.1.93.,4.1.94., 4.1.95., 4.1.112.

Lehtomatara ( Galium trifolium ) 1.1.3., 4.1.10., 4.1.36.,

4.1.94., 4.1.95., 4.1.115.

Lehtoneidonvaippa ( Epipactis helleborine ) 1.1.11.,

4.1.53. ,4.1.74., 4.1.89.,4.1.90.,4.1.91.,4.1.92.,4.1.93.,

4.1.97.,4.1.98. 4.1.100., 5.1.

Lehtonokkasammal (Eurhynchium angustirete) 4.1.6.

Lehtonurmikka ( Poa nemoralis ) 4.1.1., 4.1.10., 4.1.17.,

4.1.47.

Lehto-orvokki ( Viola mirabilis ) 1.1.2., 1.1.3., 1.1.6.,

1.1.12., 3.3., 4.1.5., 4.1.34., 4.1.35., 4.1.41., 4.1.50.,

4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.99.,

4.1.101.,4.1.102., 4.1.103., 4.1.105., 4.1.113., 4.1.117.,

4.4.11.

Lehtopalsami ( Impatiens nolitangere ) 1.1.1., 1.1.3.,

1.1.5., 1.1.13., 4.1.1., 4.1.8., 4.1.15., 4.1.17., 4.1.27.,

4.1.33., 4.1.42., 4.1.47. ,4.1.67., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.99

Lehtopähkämö ( Stachys sylvatica ) 1.1.1., 1.1.2.,

1.1.13., 4.1.42., 4.1.47., 4.1.75., 4.1.89., 4.1.94.

Lehtorousku (Lactarius bertillonii ) 1.1.5.

Lehtosaarni (Fraxinus exelcior ) 4.1.47.

Lehtosuikerosammal (Brachythecium rutabulum ) 3.3.

Lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ) 1.1.1., 1.1.13., 2.6.,

3.3., 4.1.17., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.41., 4.1.42.

Lehtovirmajuuri ( Valeriana sambucifolia ) 1.1.1.,

4.1.33., 4.1.36.

Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.

Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.

Lepäntatti ( Gyrodon lividus ) 1.1.5.

Leskenlehti ( Tussilago farfara ) 4.1.12.

Lettovilla ( Eriophorum latifolium ) 1.1.9., 3.3., 4.1.85.,

4.1.86., 5.1.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 119


Liitteet

Leveäosmankäämi ( Typha latifolia ) 1.1.5., 2.6.,

4.1.12., 4.1.22., 4.1.25.

Leväkkö ( Scheuchzeria palustris ) 4.1.66., 4.1.89.

Liereäsara ( Carex diandra ) 4.1.27., 4.1.72.

Lietetatar ( Polygonum foliosum ) 3.5., 4.1.117., 5.1.

Liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrium) 5.1.

Limi-isokarve (Parmelia omphalodes) 4.1.102., 5.2.

Limilaakajäkälä (Physconia peridisiosa) 5.2.

Limisiimasammal (Myurella julacea) 5.3.

Liperi (Levisticum officinale) 4.1.110

Litteävita ( Potamogeton compressus ) 2.6., 4.1.1.,

4.1.64., 5.1.

Litulaukka ( Alliaria petiolata ) 4.1.13., 5.1.

Lituruoho ( Arabidopsis thaliana ) 4.1.22.

Litutilli ( Descurainia sophia ) 4.1.18., 5.1.

Liuskaraunioinen ( Asplenium septentrionale ) 3.3.,

4.1.102., 5.1.

Loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans) 5.2.

Luhtalemmikki (Myopsotis scorpioides) 4.1.117.

Luhtalitukka (Cardamine pratensis) 4.1.86

Luhtaorvokki ( Viola uliginosa ) 4.1., 5.1.

Luhtasara ( Carex vesicaria ) 4.1.25.

Luhtatädyke (Veronica scutellata) 4.1.117.

Luhtavuohennokka ( Scutellaria galericulata ) 1.1.2.,

4.1.47.

Lähdetähtimö ( Stellaria uliginosa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.8.,

4.1.10., 4.1.15., 4.1.17. , 4.1.36., 4.1.42., 4.1.47.

Lähteikköpoimulehti ( Alchemilla glabra ) 4.1.36.

Lännenkonnanmarja (Actaea rubra) 2.6.

Maahumala ( Glechoma hederacea ) 4.1.1., 4.1.12.,

4.1.17.

Maariankämmekkä ( Dactylorhiza maculata ) 3.3.,

4.1.86., 4.1.99.

Maitohorsma ( Epilobium angustifolium ) 4.1.12.

Masmalo (Anthyllis vulneraria) 5.1.

Meriherkkusieni (Agaricus bernardii) 5.4.

Mesiangervo ( Filipendula ulmaria ) 1.1.1., 1.1.2.,

4.1.17., 4.1.33., 4.4.11., 4.4.13.

Metsäapila ( Trifolium medium ) 4.1.14.

Metsäimarre (Gymniocarpium dryopteris) 4.4.11.

Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) 4.4.11.

Metsäkurjenpolvi ( Geranium sylvestris ) 4.1.12.

Metsälehmus ( Tilia cordata ) 1.1.2., 1.2.7., 4.1.33.,

4.1.68., 4.1.70., 4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.92., 4.1.94.,

4.1.95., 4.1.97.

Metsämaarianheinä ( Hierochloe australis ) 4.1.31.,

4.1.35., 4.1.54.. 4.1.101., 4.1.115.

Metsänemä ( Epipogium aphyllum ) 3.3., 5.1.

Metsänätkelmä ( Lathyrus sylvaticus ) 4.1.24., 5.1.

Metsäruusu ( Rosa majalis ) 1.1. 12., 4.1.6., 4.1.14.,

4.1.88., 4.1.91., 4.1.92., 4.1.93.

Metsätähti ( Trientalis europaea ) 4.1.12.

Metsävirna ( Vicia sylvatica ) 4.1.35.,4.1.52., 4.1.54.,

4.1.71.

Murutorvijäkälä (Cladonia caespiticia) 5.2.

Mustaherukka (Ribes nigrum) 1.1.13. , 4.1.52., 4.1.67.,

4.1.108., 4.1.116.

Mustakonnanmarja ( Actaea spicata ) 1.1.2., 1.1.3.,

1.1.5., 1.1.6., 1.1.12., 2.6.,4.1.1., 4.1.6., 4.1.22., 4.1.27.,

4.1.35., 4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.50.,

4.1.52., 4.1.54., 4.1.61., 4.1.62., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88.,

4.1.91., 4.1.92., 4.1.93, 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103.,

4.1.105., 4.1.116., 4.4.111.

Mustapahkajuurekas ( Collybia racemosa ) 1.1.6., 5.4.

Mustuvapaju ( Salix nigricans ) 1.1.2.

Mutasara ( Carex limosa ) 4.1.12., 4.1.89., 4.1.119.,

4.4.9.

Mutayrtti (Limosella aquatica) 5.1.

Myrkkykatko ( Conium maculatum ) 4.1.24., 5.1.

Myrkkykeiso ( Cicuta virosa ) 1.1.2.

Myrkkykirveli ( Chaerophyllum temulum ) 4.1.13.

Mäkiarho ( Arenaria serpyllifolia ) 4.1.5., 4.1.22.,

4.1.83.

Mäkihorsma ( Epilobium collinum ) 4.1.13., 4.1.22.

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) 4.1.13.,5.1.

Mäkilehtoluste ( Brachypodium pinnatum ) 1.1.5., 3.4.,

4.1.14., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,

4.1.65., 4.1.66., 4.1.105

Mäkiminttu (Satureja vulgaris) 5.1.

Mäkitervakko ( Lychnis viscaria ) 4.1.1., 4.1.14., 4.1.22.,

4.1.47., 4.1.102.

Mäkivirvilä ( Vicia tetrasperma ) 1.1.4., 1.1.6., 4.1.22.,

4.1.24., 4.1.83., 5.1.

Männynkääpä ( Phellinus pini ) 1.1.4., 1.1.8.

Männynrousku (Lactarius musteus) 5.4.

Männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) 5.4.

Mänty ( Pinus sylvestris ) 1.1.2., 1.2.8.

Mäntykukka ( Monotropa hypopitys) 1.1.4., 1.1.5.

Mätässara ( Carex cespitosa ) 2.6., 4.1.1., 4.1.50.

Mätästorvijäkälä (Caldonia cervicornis ssp cervicornis)

5.2.

Nappihyytelöjäkälä (Collema polycarpon) 5.2.

Nevaimarre ( Thelypteris palustris ) 1.1.3., 2.6., 4.1.27.,

4.1.52., 4.1.113., 5.1.

Niittyhumala ( Prunella vulgaris ) 4.1.22.

Niittyleinikki ( Ranunculus acris ) 4.1.60.

Niittynätkelmä ( Lathyrus pratensis ) 4.1.60.

Nokihapero ( Russula albonigra ) 1.1.2.

Nokirousku ( Lactarius lignyotus ) 1.1.6.

Nokkonen ( Utrica dioica ) 1.1.2.

Nokkosvieras ( Cuscuta europaea ) 1.1.3.

Nuijasara (Carex buxbaumii) 4.1.66, 5.1.

Nuijasarvisieni ( Xylaria hypoxylon ) 4.1.15., 5.4.

Nummitorvijäkälä (Cladonia strepsilis) 5.2.

Nuokkuhelmikkä ( Melica nutans ) 1.1.2., 4.1.14.

Nuokkukohokki ( Silene nutans ) 4.1.24., 4.1.44., 5.1.

Nuokkurusokki ( Bidens cernua ) 3.2., 4.1.64.

Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) 4.1.48.

Nuppihuopasammal (Aulaconium androgynum)

4.1.38.

Nurmikaunokki ( Centaurea phrygia ) 1.1.2., 4.1.13.

Nurmilaukka (Allium oleraceum) 5.1.

Nurmimailanen ( Medicago lupulina ) 4.1.13.

Nurmitatar ( Bistorta vivipara ) 3.4., 4.1.119.

Nurmituhkelo ( Vascellum pratense ) 1.1.2., 5.4.

Nurmivihvilä (Juncus stygius) 5.1.

Näsiä ( Daphne mezereum ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.12.,

1.1.13., 4.1.24., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.46.,4.1.50.,

4.1.52., 4.1.54., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94.

Ojakaali (Peplis portula) 5.1.

Ojakellukka ( Geum rivale ) 4.1.6.

Ojakurjenpolvi (Geranium palustre) 5.1.

Ojaleinikki (Ranunculus flammula) 4.1.94.

Ojasorsimo ( Glyceria fluitans ) 4.1.25.

Omenapuu ( Malus domestica ) 4.1.22.

Oravanmarja ( Maianthemum bifolium ) 4.1.12.

Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) 5.4.

120 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Liitteet

Paasitorvijäkälä (Cladonia diversa) 5.2.

Paatsama ( Rhamnus frangula ) 1.1.2.

Pahtanurmikka ( Poa glauca ) 1.1.4., 3.3., 4.1.99., 5.1.

Paimenmatara ( Galium album ) 4.1.60.

Pallosara ( Carex globularis ) 4.1.34.

Pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum) 4.1.51.,

5.2.

Palsamipihta (Pinus balsamea ) 4.1.47.

Partaohra ( Hordeum jubatum ) 4.1.22.

Partapoimulehti (Alchemilla filicaulis ssp. vestita) 5.1.

Paunikko (Crassula aquatica) 5.1.

Pehmytpillike (Galeopsis ladanum) 5.1.

Pellavatankio (Camelina alyssum) 5.1.

Pellavanvieras (Cuscuta epilinum) 5.1.

Pellavaraiheinä (Lolium remotum) 5.1.

Peltokierto ( Convolvulus arvensis ) 4.1.18., 4.1.22.,

4.1.24., 4.1.47., 5.1.

Peltomatara ( Galium spurium ) 4.1.18.

Peltorasti ( Anchusa arvensis ) 4.1.22., 5.1.

Peltorusojuuri (Lithospermum arvense) 5.1.

Peltosauramo (Anthemis arvensis) 4.1.83., 5.1.

Peltosänkiö (Odontites verna) 5.1.

Peltotädyke ( Veronica agrestis ) 4.1.22.

Peltoukonnauris ( Erysimum cheiranthoides ) 4.1.22.

Peltovirvilä ( Vicia tetraspermum ) 4.1.1.

Pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) 5.1.

Pensastyräkki ( Euphorbia virgata ) 4.1.23., 5.1.

Persiantädyke ( Veronica persica ) 4.1.22.

Pihajasmike ( Philadelphus coronarius ) 4.1.22.

Pihakrassi ( Lepidium ruderale) 5.1.

Pihakurjenpolvi ( Geranium pusillum) 4.1.13.

Piharatamo ( Plantago mauor ) 4.1.12.

Pihasyreeni ( Syringa vulgaris ) 4.1.22.

Pihatähtimö ( Stellaria media ) 4.1.1.

Pihlaja ( Sorbus aucuparia ) 1.1.2.

Piikkisalaatti ( Lactuca serriola ) 4.1.22.,5.1.

Piikkituhkelo ( Lycoperdon echinatum ) 4.1.47., 5.4.

Piilovesiherne ( Utricularia stygia) 1.1.3.

Piirtojäkälä ( Graphis scripta ) 4.1.10.

Pikkuaho-orvokki (Viola canina ssp. canina) 5.1.

Pikkulimaska ( Lemna minor ) 4.1.22., 4.1.27., 4.4.13.

Pikkulovisammal (Lophozia ascendens) 5.3.

Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) 4.1.38., 4.1.68.,

4.1.99., 5.2.

Pikkutakiainen ( Arctium minus ) 4.1.18., 4.1.47.

Pikkutalvikki ( Pyrola minor ) 4.1.1.

Pikkuvita ( Potamogeton berchtoldii ) 4.1.12., 4.1.64.

Pitkälehtikihokki (Drosera anglica) 4.1.96., 4.11.99.,

4.1.106., 4.4.9.,

Pitkälehtivita ( Potamogeton praelongus) 5.1.

Pitkäpääsara ( Carex elongata ) 4.1.47.

Piukkasara (Carex elata) 4.1.1.

Piuru ( Scolochloa festucacea ) 1.1.12., 2.6.

Pohjankevätmaljakas ( Urnula hiemalis ) 4.1.24., 5.4.

Pohjannurmikka ( Poa alpigena ) 4.1.47.

Pohjanpaju ( Salix lapponum ) 4.1.12.

Poimuhierakka ( Rumex crispus ) 2.6.

Poimuvita ( Potamogeton crispus ) 2.6., 4.1.97.

Puistolehmus ( Tilia vulgaris ) 4.1.22.

Puistolemmikki ( Myosotis sylvatica ) 4.1.20.

Puistonurmikka ( Poa chaixii ) 4.1.45., 5.1.

Puistosyreeni ( Syringa x henryi ) 4.1.22.

Pujo ( Artemisia vulgaris ) 4.1.12.

Pukinparta ( Tragopogon pratensis ) 4.1.18., 4.1.47.

Pullosara ( Carex rostrata ) 4.1.34.

Punaherukka ( Ribes spicatum ) 4.1.8., 4.1.65., 4.1.67.,

4.1.71.

Punakatko ( Torilis japonica ) 4.1.13.

Punakoiso ( Solanum dulcamara ) 1.1.3., 4.1.15.,

4.1.47., 4.1.59., 4.1.112.

Punakämmekkä (Dactylorrhiza incarnata) 4.1.109.,

4.4.13., 5.1.

Punaluppio (Sanguisorba officinalis) 5.1.

Punamaljakas ( Sarcoscypha austriaca ) 1.1.5.

Punasolmukki ( Spergularia rubra ) 4.1.22.

Punasänkiö ( Odontites vulgaris ) 2.6.

Purolitukka ( Cardamine amara ) 2.1., 4.1.3., 4.1.15.,

4.1.67., 4.1.108.

Puropussisammal (Marsupella aquatica) 5.3.

Purorisakas ( Inocybe rivularis ) 1.1.6.

Purovita ( Potamogeton alpinus ) 4.1.1.

Pussikämmekkä ( Coeloglossum viride ) 3.3., 4.1.52.,

4.1.54., 4.1.66., 4.1.89., 4.1.118.

Pystyhanhikki (Potentilla recta) 5.1.

Pyöreälehtikihokki ( Drosera rotundifolia ) 4.1.34.,

4.4.9.,

Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) 5.4

Pähkinäpensas ( Corylus avellana ) 1.1.5., 5.1.

Pölkkyruoho ( Arabis glabra ) 4.1.24.

Rahkahaprakas ( Psathyrella sphagnicola ) 1.1.8.

Rahkasara (Carex pauciflora) 4.1.119.

Raidankeuhkojäkälä ( Lobaria pulmonaria ) 4.1.46.,

4.1.99., 5.2.

Raita ( Salix caprea ) 1.1.2., 4.1.71

Ranta-alpi ( Lysimachia vulgaris ) 4.1.17.

Rantakanankaali ( Barbare stricta ) 4.1.20.

Rantakukka ( Lythrum salicaria ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.27.

Rantaluikka ( Eleocharis palustris ) 4.1.22.

Rantaminttu ( Mentha arvensis ) 4.1.10., 4.1.63., 4.1.88.

Rantanurmikka ( Poa palustris ) 4.1.25.

Rantavihvilä ( Juncus alpinoarticulatus ssp. nodulosus

) 4.1.22.

Rantayrtti ( Lycopus europaeus ) 4.1.1., 4.1.6. , 4.1.25.,

4.1.108., 4.1.109., 4.4.13.

Rauduskoivu ( Betula pendula ) 1.1.2.

Rautanokkonen ( Urtica urens ) 4.1.22., 5.1.

Rentovihvilä ( Juncus bulbosus ) 4.1.10., 4.1.87.

Rentukka ( Caltha palustris ) 4.1.33.

Retikkavalmuska ( Tricholoma album ) 1.1.5.

Rihmahiirensammal ( Bryum flaccidum ) 1.1.3.

Riippasara ( Carex magellanica ) 4.1.12., 4.1.78.,

4.1.89., 4.1.119.

Rikkanenätti ( Rorippa sylvestris ) 4.1.47.

Rikkapalsami ( Impatiens parviflora ) 4.1.13.

Rikkasinappi ( Sinapis arvensis ) 4.1.47.

Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) 5.4.

Rimpivihvilä (Juncus stygius) 4.1.87, 5.1.

Ripsimaatähti (Geastrum sessile) 5.4.

Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides) 5.2.

Ristilimaska (Lemna trisulca) 4.1.47., 5.1.

Risukarakääpä ( Junghuhnia nitida ) 1.1.5.

Risumattalakki ( Ramicola haustellaris ) 4.1.1.

Riukukääpä( Phellinus viticola ) 1.1.8.

Rohtopernaruoho ( Sisymbrium officinale ) 4.1.18.,

4.1.22., 5.1.

Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) 4.1.47.

Rohtovirmajuuri (Valeriana officinale) 4.1.59.

Ruiskattara (Bromus secalinus) 5.1.

Runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea)

4.1.8., 5.4.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 121


Liitteet

Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) 5.4.

Ruohokanukka ( Cornus suecica ) 1.1.6., 4.1.84., 5.1.

Ruostehappomarja ( Berberis vulgaris ) 4.1.1.

Ruostekääpä ( Phellinus ferrugineofuscus ) 1.1.2.,

1.1.8., 5.4.

Ruotsinpitkäpalko ( Arabidopsis suecica ) 4.1.22.,

4.1.53., 4.1.83.

Ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum ) 4.1.1.

Ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum) 5.2.

Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) 4.4.9.

Ruusuruoho (Knautia arvensis) 5.1.

Ryynihyytelöjäkälä (Collema fuscovirens) 5.2.

Rönsyleinikki (Ranunculus repens) 4.4.11.

Rönsyrölli ( Agrostis stolonifera ) 2.6., 4.1.25., 4.1.47.

Röyhelökarve ( Cetrelia olivetorum ) 3.3.. 5.2.

Röyhysara ( Carex appropinguata ) 1.1.9., 3.3., 5.1.

Saksankirveli ( Myrrhis odorata ) 4.1.45.

Salokeltano (Hieracium sylvaticum) 4.1.52.

Sammakonkello (Campanula aparinoides) 4.1.55, 5.1.

Sammaljäkälä (Massalongia carnosa) 5.2

Saravinokas ( Melanotus phillipsii ) 1.1.2.

Sarjakeltano ( Hieracium umbellatum f. linearis )

4.1.7., 4.1.14.

Sarjarimpi (Butomus umbellatus) 5.1.

Sarjatalvikki ( Chimaphila umbellata ) 1.1.4., 4.1.14.,

4.1.39., 4.1.44., 5.1.

Saunionoidanlukko (Bothrychium matricariifolium)

5.1.

Savikkosiipisammal (Fissidens viridulus) 5.3.

Savukärpässieni ( Amanita spissa ) 1.1.2., 5.4.

Seittitakiainen ( Arctium tomentosum ) 4.1.22.

Sepiväpeippi ( Lamium amplexicaule ) 4.1.47., 5.1.

Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) 5.4.

Sianpuolukka ( Arctostaphylos uva-ursi ) 4.1.7., 4.1.14.

Silkkivalmuska (Tricholoma columbetta) 5.4.

Siloruskokarve ( Parmelia pulla ) 4.1.8.

Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) 5.4.

Sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) 5.4.

Siniheinä (Molinia coerulea) 4.1.6.

Sinimatara (Sherardia arvensis) 5.1.

Sinityvirisakas ( Inocybe calamistrata ) 1.1.6.

Sinivuokko ( Hepatica nobilis ) 1.1.1., 1.1.12., 4.1.1.,

4.1.22., 4.1.35., 4.1.53., 4.6.67., 4.1.71., 4.1.75., 4.1.88.,

4.1.93., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.102., 4.1.105.,

4.1.116., 4.4.11.

Siperianlehtikuusi ( Larix sibirica ) 1.1.5., 4.1.22.

Siperianpihta ( Abies sibirica ) 1.1.4.

Siperiansembra ( Pinus cembra ) 4.1.47.

Sirohavusammal ( Thuidium assimile ) 1.1.3.

Sirppihuurresammal (Palustriella falcata) 5.3.

Sirppimailanen (Medigaco falcata) 5.1.

Soikkokaksikko ( Listera ovata ) 1.1.1.,1.1.2., 1.1.5.,

1.1.9., 1.1.10., 1.1.12., 3.3., 3.4., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.50.,

4.1.63., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.95., 4.1.99., 5.1.

Soikkoratamo ( Plantago media ) 4.1.7., 5.1.

Sormisara ( Carex digitata ) 4.1.1., 4.1.54.

Sorsansammal ( Ricciocarpus natans) 4.1.27.

Sudenmarja ( Paris guadrifolia ) 4.1.1., 4.1.17., 4.1.71. ,

4.4.11.

Suipputorvijäkälä (Cladonia acuminata) 5.2.

Suo- orvokki ( Viola palustris ) 4.1.27.

Suohirvenjäkälä (Cetrariella delisei) 5.2.

Suohorsma ( Epilobium palustre f. albiflorum ) 4.1.27.

Suokeltto ( Crepis paludosa ) 4.1.15., 4.1.36., 4.1.50.,

4.1.54., 4.1.108.

Suokukka ( Andromeda polifolia ) 4.1.12., 4.1.34.,

4.4.9.,

Suomenhierakka ( Rumex pseudonatronatus ) 2.6.,

4.1.25., 4.1.59.

Suomukääpä ( Polyporus squamosus ) 4.1.49.

Suomuurain ( Rubus chamaedrys ) 4.1.34., 4.1.53.

Suonirustojäkälä (Ramalina sinensis) 5.2.

Suopursu ( Ledum palustre ) 4.1.34.

Suruhiippo (Mycena tristis) 5.4.

Suovalkku ( Hammarbya paludosa ) 1.1.9., 4.1.12.,

4.1.72., 4.1.96., 4.1.99., 4.1.106., 4.4.9., 5.1.

Suovehka ( Calla palustris ) 4.1.33.

Suppilohapero ( Russula delica ) 1.1.5.

Suppujäsenruoho (Scleranthus annus ssp. polycarpos)

4.1.51.

Sykeröpiippo ( Luzula sudetica ) 1.1.9., 4.1.110., 5.1.

Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) 5.4.

Syyläjuuri ( Scrophularia nodosa ) 1.1.12., 4.1.1.,

4.1.36, 4.1.91., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103., 4.1.105.

Säderusokki ( Bidens radiata ) 3.2., 4.1.25.

Sääskenvalkku (Microstylis monophyllos) 5.1.

Taikinamarja ( Ribes alpinum ) 1.1.5., 1.1.6., 1.1.12.,

1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,

4.1.62., 4.1.67., 4.1.92., 4.1.102.

Taljaruostesammal ( Anomodon attenuatus ) 1.1.3.

Tammi ( Quercus robur ) 4.1.31.

Tannervihvilä ( Juncus compressus ) 4.1.22., 5.1.

Tarha-alpi ( Lysimachia punctata ) 4.1.47.

Tarhahappomarja ( Berberis x ottawensis ) 4.1.22.

Terhi (Asperugo procumbens) 5.1.

Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora ) 1.1.2.

Terttuselja ( Sambucus racemosa ) 1.1.2., 4.1.17.

Tervaleppä ( Alnus glutinosa ) 1.1.2., 4.1.34., 4.1.67

Tesma ( Milium effusum ) 2.1., 4.1.3., 4.1.10., 4.1.35.,

4.1.36., 4.1.43., 4.1.46. 4.1.50., 4.1.52., 4.1.54., 4.1.88.,

4.1.102., 4.1.108., 4.1.116., 4.4.11.

Tesmayrtti ( Adoxa moschatellina ) 2.4., 4.1.42., 5.1.

Tihkutierasammal (Racomitrium aquaticum) 4.1.38.

Tikankontti ( Cypripedium calceolus ) 1.1.10., 3.3., 5.1.

Toukotaskuruoho ( Thlaspi brachypetalum ) 3.3., 5.1.

Tuhkapaju ( Salix cinerea ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.23.

Tummajalkalapakka ( Spathualria rufa ) 1.1.6.

Tummaraunioinen ( Asplenium trichomanes ) 1.1.4.,

1.1.6., 3.3., 4.1.5., 4.1.7., 4.1.31.

Tummatulikukka (Verbascum nigrum) 5.1.

Tunturikiviyrtti ( Woodsia alpina ) 3.3., 5.1.

Tuoksuhelokka ( Pholiota heteroclita ) 1.1.2.

Tuoksumatara (Galium odoratum) 5.1.

Tuoksuorvokki ( Viola odorata ) 4.1.22.

Tuoksusahaheltta ( Lentinellus cochleatus ) 1.1.6.

Tuomi ( Prunus padus ) 1.1.2., 4.1.17., 4.1.60.

Tupassara ( Carex nigra ssp. juncella ) 4.1.22., 4.1.72.

Tupasvilla ( Eriophorum vaginatum ) 4.1.34.

Tuppisara ( Carex vaginata ) 4.1.34., 4.1.35., 4.1.54.

Tylppähammaspoimulehti (Alchemilla samuelssonii)

5.1.

Tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius) 4.1.46.

Tylppälehtivita ( Potamogeton obtusifolius ) 3.2., 4.1.1.

Tyrni ( Hippophae rhamnoides ) 4.1.22.

Tähtisara ( Carex echinata ) 4.1.12., 4.1.78., 4.1.119.

Täplärisakas ( Inocybe maculata ) 1.1.5.

Törrösara ( Carex muricata ) 1.1.3.

Uistinvita ( Potamogeton natans ) 4.1.12.

Ukonhattu ( Aconitum sp. ) 4.1.20.

122 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Liitteet

Ukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.20.

Ukonputki (Herachleum sphondylium ) 4.1.10.

Ukontulikukka ( Verbascum thapsus ) 4.1.1., 4.1.18.

Ulpukka ( Nuphar luteum ) 4.1.12.

Uposvesitähti (Callitriche hermaphroditicum) 4.1.48,

5.1.

Vaahtera ( Acer platanoides ) 1.1.4., 4.1.22., 4.1.36.

Vaaleasara (Carex livida) 4.1.78., 5.1.

Vadelma ( Ribes idaeus )1.1.6.

Vainionlaakajäkälä ( Physcia subalbinea ) 4.1.8.

Valkohiippo (Mycena alba) 5.4.

Valkolehdokki ( Platanthera bifolia ) 1.1.9., 1.1.10.,

1.1.12., 3.3., 4.1.36., 4.1.54., 4.1.57., 4.1.86., 4.1.93.,

4.1.97., 4.1.99., 4.1.100.

Valkopeippi ( Lamium album ) 4.1.20., 5.1.

Valkopiippo ( Luzula luzuloides ) 4.1.45., 5.1.

Valkopiirtoheinä ( Rhynchospora alba ) 4.1.66.

Valkosahaheltta ( Lentinellus auricula ) 1.1.2., 5.4.

Valkovuokko ( Anemone nemorosa ) 1.1.1., 1.1.3.,

1.1.12., 4.1.1., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.47., 4.1.52., 4.1.94.,

4.1.102., 4.1.105

Vankkasara ( Carex riparia ) 1.1.5.,5.1.

Vanukehirvenjuuri (Inula britannica) 5.1.

Variksenmarja ( Empetrun nigrum ) 4.1.34.

Varjolilja ( Lilium martagon ) 4.1.20., 4.1.26.

Varjonahkajäkälä (Peltigera corallina) 5.2.

Vata ( Myosoton aquaticum ) 4.1.13., 4.1.15., 4.1.17.,

4.1.103, 4.1.104., 5.1.

Velholehti ( Circaea alpina ) 1.1.2., 4.1.42., 4.1.52.,

4.1.54., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.108.

Vellamonsammal ( Fissidens fontanus ) 4.1.21., 4.1.48.,

5.3.

Vemmelvaskisammal ( Pseudoleskeella nervosa ) 1.1.3.

Vesihierakka ( Rumex aquaticus ) 2.6., 4.1.59., 4.1.64.,

4.1.99.

Vesinenätti ( Rorippa ( amphibia ) 2.6., 5.1.

Vesisara ( Carex aguatilis ) 2.6., 3.2., 4.1.25.

Vesitatar ( Polygonum amphibium ) 4.1.25.

Viherjäsenruoho (Scleranthus annuus) 4.1.83.

Viiltosara ( Carex gracilis ) 1.1.2., 2.6.

Viitakastikka (Calamagrostis canescens) 2.6., 4.1.27.

Viitaorvokki ( Viola x ruprechtiana ) 4.1.10., 4.1.66.,

4.1.89.

Villaheisi ( Viburnum lantana ) 4.1.22.

Villapääluikka ( Scirpus hudsonianus ) 1.1.9., 4.1.66.,

4.1.96., 4.1.99., 4.1.109., 4.4.9., 4.4.13.

Vilukko ( Parnassia palustris ) 1.1.9., 3.3., 3.4., 4.1.119.,

5.1.

Visakoivu ( Betula pendula var.carelica ) 4.1.22.

Viuhkasammal ( Homalia trichomanoides ) 3.3.

Volganpernaruoho (Sisymbrium wolgense) 5.1.

Vuohenputki ( Aegopodium podagraria ) 4.1.12.

Vuorijalava ( Ulmus glabra ) 1.1.12., 4.1.20., 4.1.22.,

4.1.23.

Vuoririippusammal ( Neckera oligocarpa ) 1.1.3.

Yövilkanruoste ( Uredo goodyerea ) 1.1.8.

Yövilkka ( Goodyera repens ) 3.3., 4.1.66.

Äimäsara ( Carex dioica ) 3.3., 4.1.85., 4.1.86., 4.1.87.,

4.1.96., 4.1.106., 4.1.109., 5.1.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 123


Liitteet

RAPORTISSA ESIINTYVÄT ELÄINLAJIT

Aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata) 4.3.11.

Aaltoritariyökkönen (Catocala sponsa) 2.6.

Ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) 4.3.17., 5.7.

Ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla) 4.3.3.,

5.7.

Ampuhaukka (Falco columbarius) 5.5.

Haapana (Anas penelope) 2.6, 4.2.

Haapanirkko (Notodonta tritoplus) 4.3.6.

Haarahaukka (Milvus migrans) 3.2.

Haavanhammaskehrääjä (Tritophia tritophus) 4.3.23

Haavanhankokehrääjä (Furcula bifida) 4.3.23.

Hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata) 4.3.11.,

4.2.19. , 4.2.23.

Harmaalokki (Larus argentatus) 4.2.3.1.

Harmaapäätikka (Picus canus) 5.5.

Harmaasieppo (Muscicapa striata) 1.1.5

Harmopussikas (Acanthopsyche atra) 2.5.

Heinätavi (Anas querquedula) 2.6., 3.2., 5.5.

Helmipöllö (Aegolius funereus) 5.5.

Helyhaaskavaajakas (Tachinus elegans) 1.1.8.

Hentopussikas (Sterrhopterix sandfussi) 2.5.

Hentoruokoyökkönen (Archanara dissoluta) 2.6.

Hernekerttu (Sylvia curruca) 1.1.5.

Herttakangasyökkönen 2.5., 4.3.24.

Hiirihaukka (Buteo buteo) 5.5.

Hilleri (Mustela putorius) 5.6.

Hippiäinen (Regulus regulus) 1.1.1.,1.1.8., 4.2.2.5.

Huuhkaja (Bubo bubo) 5.5.

Härkälintu (Podiceps griseigena) 4.2.1.3., 5.5.

Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 4.3.3.,

4.3.22.

Idänritariyökkönen (Catocala adultera) 1.1.5.

Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) 1.1.6.,

4.2.2.5., 5.5.

Ilves (Lynx lynx) 5.6.

Isokuovi (Numenius arquata) 4.2.1.3.

Isolepinkäinen (Lanius excubitor) 5.5.

Isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges) 4.3.26.,

5.7.

Isosittiäinen (Geotrupes stercorarius) 4.3.26.

Isoviiksisiippa (Myotis brandti) 5.6.

Jouhisorsa (Anas acuta) 3.2., 4.2., 4.2.1.3., 5.5.

Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete) 4.3.24.

Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) 2.6.

Kaakkuri (Gavia stellata) 1.1.6., 5.5.

Kalalokki (Larus canus) 2.6., 4.2.3.2.

Kalasääski (Pandion haliaetus) 3.2., 5.5.

Kalatiira (Sterna hirundo) 4.2.3.1., 4.2.3.4., 4.2.3.6.,

4.2.3.10., 4.2.3.12.

Kanahaukka (Accipter gentilis) 4.2.2.5., 5.5.

Kangaskiuru (Lullula arborea) 5.5.

Karhu (Ursus arctos) 4.1.53, 5.6.

Kaulushaikara (Botaurus stellaris) 3.2., 5.5.

Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) 2.5., 4.3.11., 4.3.25.,

5.5.

Keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus) 4.3.26., 5.7.

Keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma)

4.3.10., 4.3.24.

Keltavästäräkki (Motacilla flava) 4.2.1.3.

Ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe) 4.3.22.

Kiilakärsäyökkönen (Herminia grisealis) 1.1.5.

Kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis) 4.3.33.

Kiljukotka (Aquila clanga) 3.2.

Kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula) 5.7.

Kirjomaayökkönen (Opigena polygona) 4.3.28.

Kirjoneilikkayökkönen (Hadena confusa) 4.3.17.

Kirjoruusumittari (Anticlea derivata) 4.3.23.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 1.1.4., 1.1.8.

Koivuhangokas (Furcula bicuspis) 4.3.6.

Koivuhiiri (Sicista betulina) 5.6.

Konnanmarjamittari (Eupithecia actaeata) 1.1.6.

4.3.13.

Korpivarjomittari (Lamproteryx otregiata) 4.3.11.

Korvayökkö (Plecotus auritus) 5.6.

Koskikara (Cinclus cinclus) 5.5.

Koukkusirvikäs (Sericostoma personatum) 1.1.1.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) 4.2.2.2., 4.2.2.5., 5.5.

Kuikka (Gavia arctica) 5.5.

Kultarinta (Hippolais icterina) 1.1.5., 5.5.

Kurki (Grus grus) 5.5.

Kuukkeli (Perisoreus infaustus) 5.5.

Kuultomittari (Malacodea regellaria) 1.1.6., 4.3.8.,

4.3.9., 4.3.11., 4.3.19..

Kuusamaliuskamittari (Triphoteryx polycommata)

1.1.5., 4.3.6., 4.3.8.

Kuusikarvajalka (Calliteara abietis) 4.3.6.

Käenpiika (Jynx torquilla) 4.2.2.2., 5.5.

Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) 5.6.

Käärönirkko (Gluphisia crenata) 4.3.6.

Laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii) 4.3.26.

Lapasorsa (Anas clypeata) 2.6., 3.2., 4.2.

Lapinpöllö (Strix nebulosa) 5.5.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 3.2., 5.5.

Laulurastas (Turdus philomelos) 1.1.5.

Lehmuksenoksajäärä (Exocentrus lusitanus) 4.3.2.,

4.3.13., 4.3.15.

Lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago) 4.3.6., 4.3.7.,

4.3.8., 4.3.13., 4.3.15.

Lehmuskiitäjä (Maimas tiliae) 1.1.5., 4.3.6.

Lehtokerttu (Sylvia borin) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,

4.2.2.2.

Lehtopöllö (Strix aluco) 1.1.2, 5.5.

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) 1.1.4.

Liejukana (Gallinula chloropus) 1.1.3., 2.6., 5.5.

Liekohärö 1.1.8

Liekokurekiitäjäinen (Agonum mannerheimii) 1.1.8.,

4.3.11.

Liitokorento (Epitheca bimaculata) 1.1.5.

Liito-orava (Pteromys volans) 1.1.6., 4.1.10., 4.1.36.,

4.1.40., 4.1.43., 4.1.51., 4.1.58., 4.1.90., 4.2.2.2., 5.6.

Liro (Tringa glareola) 4.2.1.3.

Luhtahuitti (Porzana porzana) 3.2., 5.5.

Luhtakana (Rallus aquaticus) 3.2. , 5.5.

Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) 5.5.

Luhtakärsäyökkönen (Macrochilo cribrumalis) 2.6.

Luhtaolkiyökkönen (Leucania obsoleta) 2.6.

Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 4.3.9.

124 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Liitteet

Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 4.3.22.

Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1.1.8., 5.5.

Meriharakka (Haematopus ostralegus) 5.5.

Metso (Tetrao urogallus) 1.1.8., 4.2., 5.5.

Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 1.1.6.

Metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes) 4.2.26., 5.7.

Metsäviklo (Tringa ochropus) 1.1.6.

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 3.2., 4.1.27.,

4.2.1.3., 5.5.

Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,

1.1.5., 1.1.6., 4.2.2.2.

Muurainhopeatäplä (Clossiana freija) 4.3.1., 4.3.34.

Mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella) 2.6., 4.3.18., 5.7.

Mäyrä (Meles meles) 4.1.53.

Nastakehrääjä (Aglia tau) 4.3.24.

Naurulokki (Larus ridibundus) 2.6., 3.2., 4.2.1.3.,

4.2.3.10., 4.3.12.

Niinijäärä (Stenostoma dubia) 2.6., 4.3.15., 5.7.

Niittykirvinen (Anthus pratensis) 5.5.

Nokikana (Fulica atra) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.

Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) 1.1.5.,

5.5.

Nunnamittari (Baptria tibiale) 1.1.5., 4.3.9., 5.7.

Nuolihaukka (Falco subbuteo) 1.1.2., 3.2., 5.5.

Nuolimittari (Perizoma sagittata) 4.3.2.

Ohutsiipi (Nudaria mundana) 1.1.5.

Oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)

4.3.17.,5.7.

Osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae) 2.6.

Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,

1.1.8., 4.2.2.2., 4.2.2.5.

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2.6., 4.2.1.3.

Palokärki (Dryocopus martius) 1.1.8.

Palosirkka (Psophus stridulus) 3.3., 4.3.31., 5.7.

Palsamikenttämittari (Xanthorrhoe biriviata) 1.1.5.,

4.3.13.., 4.3.14.

Peippo (Fringilla coelebs) 1.1.1., 1.1.2.,1.1.4.,1.1.8.,

4.2.2.2., 4.2.2.5.

Peltosirkku (Emberiza hortulana) 5.5.

Peltopyy (Perdix perdix) 4.2., 4.5., 5.5.

Pensassirkkalintu (Locustella naevia) 5.5.

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) 1.1.6., 4.1.55.,

4.2.2.5.

Pihlajamittari (Venusia cambrica) 4.3.11.

Pikkukorsiyökkönen (Mesoligia furuncula) 4.3.3.

Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 1.1.8.

Pikkusieppo (Ficedula parva) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,

4.2.2.2., 5.5.

Pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata) 4.3.17.

Pikkutikka (Dendrocopos minor) 1.1.3., 4.1.15.,

4.2.2.2., 5.5.

Pikkutylli (Charadrius dubius) 5.5.

Pikkuvarpunen (Passer montanus) 5.5.

Pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis) 4.3.2.

Pirkanpalkonen (Oxyethira tamperensis) 4.3.10.

Pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)

5.7.

Pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis) 2.6.

Pohjankuutäplä (Cosmotricha globulina) 1.1.8. 4.3.11.

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) 5.6.

Pohjansirkku (Emberiza rustica) 5.5.

Pohjantikka (Picoides tridactylus) 4.1.40., 5.5.

Punajalkaviklo (Tringa totanus) 3.2., 4.2.1.3., 5.5.

Punakylkirastas (Turdus iliacus) 1.1.1., 4.2.2.5.

Punarinta (Erithacus rubecula) 1.1.5., 4.2.2.5.

Punasotka (Aythya ferina) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.

Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) 4.3.10.

Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 1.1.2., 1.1.5.

Punemittari (Lythria cruentaria) 4.3.22.

Puroriippasirvikäs (Silo pallipes) 3.3., 4.3.27

Purosiilanen (Lype reducta) 1.1.1., 1.1.5., 5.7.

Purovainokas (Rhyacophila fasciata) 1.1.6, 4.3.6., 5.7.

Puukiipijä (Certhia familiaris) 1.1.8., 4.2.2.5.

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 4.2.2.2., 5.5.

Pyy (Bonasa bonasia) 1.1.6., 4.2., 4.2.2.5.

Pyörörutavesiäinen (Anacaena globulus) 1.1.2.,1.1.5.

Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) 5.5.

Pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens) 4.3.28.

Rahkahopeatäplä (Clossiana frigga) 4.3.10.

Rantasipi (Actitis hypoleucos) 4.2.1.3.

Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) 3.2.

Rautiainen (Prunella modularis) 1.1.5., 1.1.6.

Riekko (Lagopus lagopus) 4.2., 5.5.

Rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes) 2.5., 5.7.

Ruisrääkkä (Crex crex) 5.5.

Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 2.6.,

4.2.1.3.

Ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) 2.6.

Ruskolampiyökkönen (Archanara algae) 1.1.5., 2.6.,

4.3.2.

Ruskopehkiäinen 1.1.8.

Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 4.2.1.3., 5.5.

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 2.6., 3.2.,

4.2.1.3, 5.5.

Rytiyökkönen (Chilodes maritima) 2.6.

Räkättirastas (Turdus pilaris) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,

1.1.5., 4.2.2.2.

Rämehopeatäplä (Proclossiana eunomia) 2.5., 4.3.10.

Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) 4.3.10.

Sahamittari (Thera serraria) 4.3.9.

Sarvipöllö (Asio otus) 5.5.

Satakieli (Luscinia luscinia) 2.6., 5.5.

Saukko (Lutra lutra) 5.6.

Seittipussikas (Phalacropterix graslinella) 2.5., 4.3.10.

Selkälokki (Larus fuscus) 4.2.3.2., 4.2.3.3., 4.2.3.5.,

4.2.3.7., 4.2.3.8., 4.2.3.9., 4.2.3.11., 4.2.3.12.,

4.2.3.12.,5.5.

Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 2.6.

Siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus) 4.3.17.,

5.7.

Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 2.6., 4.2.1.3.

Sinitiainen (Parus caeruleus) 1.1.2.

Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) 1.1.2., 1.1.4., 1.1.5.

Sittaukkotylppö (Hister funestus) 4.1.28.

Soukkomittari (Plagodis dolabraria) 4.3.6., 4.3.13.

Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 4.3.24.

Suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis) 4.3.10.

Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 4.3.10., 4.3.24.

Suokukko (Philomachus pugnax) 5.5.

Suomaayökkönen (Coenophila subrosea) 4.3.10.

Suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi) 4.3.11.

Suomittari (Arichanna melanaria) 4.3.24.

Suonokiperhonen (Erebia embla) 4.3.10.

Susi (Canis lupus) 5.6.

Synkkälatikka (Aradus erosus) 4.3.11., 5.7.

Sysiharjakas (Wormaldia subnigra) 4.3.12.

Sysijuuriyökkönen (Apamea rubrinena) 4.3.9.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 125


Liitteet

Talitiainen (Parus major) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.

Tavi (Anas crecca) 4.2., 4.2.1.3.

Telkkä (Bucephala clangula) 2.6., 4.2.

Tiltaltti (Phylloscopus collybita) 1.1.5., 1.1.8., 4.2.2.5.

Tukkasotka (Aythya fuligula) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.

Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) 1.1.5.,

1.1.6., 1.1.14., 4.1.66., 4.3.27., 4.3.29., 4.5., 5.7.

Tuominopsasiipi (Fixsenia pruni) 1.1.5., 4.3.14., 4.3.15.

Tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata) 4.3.23.

Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 5.5.

Törmäpääsky (Riparia riparia) 5.5.

Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 4.2.1.3.

Ukkopussikas (Pachetelia villosella) 4.3.10. , 4.3.34.

Uuttukyyhky (Columba oenas) 5.5.

Vaaleaharmoyökkönen (Xestia cinerea) 4.3.11.

Vajayökkönen (Standfussiana simulans) 2.6., 5.7.

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) 5.5.

Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) 1.1.3., 5.5.

Varjotupsukoi (Mompha terminella) 1.1.6., 5.7.

Varpushaukka (Accipiter nisus) 1.1.6., 5.5.

Varpuspöllö Glaucidium passerinum) 1.1.2., 1.1.8.,

4.1.90., 4.2.2.2., 5.5.

Vasamamittari (Rheumaptera subhastata) 4.3.24.

Verkkomittari (Eustroma reticulata) 1.1.5., 4.3.2.,

4.3.14.

Vesisiippa (Myotis daubentoni) 5.6.

Viiksisiippa (Myoris mystacinus) 5.6.

Viiriäinen (Coturnix coturnix) 5.5.

Viirupöllö (Strix uralensis) 1.1.8., 4.1.90., 5.5.

Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) 5.5.

Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis) 5.5.

Viheryökkönen (Calamia tridens) 4.3.21., 5.7.

Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 5.7.

Virtavesimittari (Aquarius najas) 4.3.32., 5.7.

Vyöneilikkayökkönen (Hadena compta) 4.3.17., 5.7.

126 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET


Liitteet

RAPORTISSA MAINITUT ELIÖLAJIT, JOISTA EI OLE

KÄYTETTY SUOMENKIELISTÄ NIMEÄ

Aclearis obtusana 4.3.24.

Anomodon longifolius 3.3.

Anomodon viticulosus 3.3.

Aradus betulinus 1.1.8.

Agapetus ochripes 4.3.27.

Agapus striolatus 2.6.

Agapus wasastrjernae 1.1.8.

Agathidium confusum 1.1.8.

Agonopteryx ciliella 1.1.5.

Agrypnia picta 4.3.29.

Ampedus arcticum 1.1.8.

Ampedus erythrogonus 1.1.8.

Ancylis tineana 4.3.33.

Aradus depressus 1.1.8.

Archinemapogon yildizae 1.1.6.

Atholus bimaculatus 4.3.28.

Bartramia halleriana 3.3.

Bibloporus bicolor 1.1.8.

Bolitobius cingulatus 1.1.8.

Brachythecium glareosa 5.3.

Caloplaca chrysodeta 3.3.

Campyliadelphus chrysophyllum 3.3.

Cauchas rufimitrella 4.3.20.

Chionodes distinctella 4.3.1.

Cladonia caespiticia 4.3.38.

Cnestrum schistii 3.3.

Coleophora ahenella 1.1.5., 1.1.6., 4.3.20.

Coleophora obscuripalpella 4.3.25.

Coleophora taeniipennella 4.3.20.

Corticeus suturalis 4.3.11.

Cratoneuron filicinum 3.3.

Depressaria silesiaca 4.3.22.

Diplophyllum albicans 4.1.45.

Distichium capillaceum 3.3.

Ditrichum flexicaule 3.3.

Elachista compsa 4.3.3.

Elachista subocellea 1.1.5.

Elatobia fuliginosella 4.3.2.

Encalypta brevicolla 3.3.

Encalypta ciliata 3.3.

Encalypta streptocarpa 3.3.

Entoloma albotomentosum 4.1.49., 5.4.

Gelechia cuneatella 4.3.18.

Grimmia elatior 3.3.

Grimmia montana 4.1.102., 5.3.

Gynocharis oblonga 4.3.15.

Leiodes inordinata 1.1.8.

Hallomenus binotatus 1.1.8.

Hammerschimdtia ferruginae 4.3.2.

Homomallium incurvatum 3.3.

Hydroporus neglectus 4.3.25.

Hypnum imponens 3.3., 4.1.45.

Kiaeria blyttii 3.3.

Leucodon sciuroides 3.3.

Lyophyllum incarnatobrunneum 5.4.

Marasmiellus tricolor 5.4.

Margaritonus merdarius 4.3.15.

Marsupella sphacelat