MAISEMA, PAIKKA, IDENTITEETTI - Helsinki.fi
MAISEMA, PAIKKA, IDENTITEETTI - Helsinki.fi
MAISEMA, PAIKKA, IDENTITEETTI - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>MAISEMA</strong>, <strong>PAIKKA</strong>, <strong>IDENTITEETTI</strong><br />
La 27.10., Päärakennus, sali 3<br />
Auktorisoitu maisema: suomalainen maisematutkimus ja kansallinen identiteettipolitiikka<br />
HANNU LINKOLA, hannu.linkola@helsinki.<strong>fi</strong><br />
Helsingin yliopisto<br />
Tarkastelen esityksessäni maantieteilijöiden vaikutusta suomalaiseen maisemakuvastoon ja -politiikkaan.<br />
Pohdin, miten maantieteilijöiden tapa visualisoida ja käsitteellistää maisemaa on muokannut maisemakuvaston<br />
sisältöä ja identiteettipoliittisia merkityksiä.<br />
Analyysini lähtökohtana on auktorisoidun perinnediskurssin (authorized heritage discourse) käsite. Sijoitan<br />
maisematutkimuksen osaksi suomalaisen kansallisvaltion perinnediskurssia pohtimalla, miten maantieteilijät<br />
ovat neuvotelleet itselleen auktoriteettiaseman alueellisen tiedon tuottajina ja alueellisten kategorioiden<br />
määrittelijöinä. Samalla tarkastelen, kuinka maantieteilijöiden tulkinnat maisemasta ovat linkittyneet<br />
suomalaisen kansallisvaltion identiteettipolitiikkaan, kansalaisuuden tuottamisen alueellisuuteen sekä<br />
spatiaalisen sosialisaation prosesseihin.<br />
Maantieteellisen maisematutkimuksen historia on maantieteen yhteiskuntasuhteen historiaa. Maantieteilijät<br />
ovat tukeneet, täydentäneet ja kierrättäneet kansallista maisemakuvastoa esimerkiksi oppikirjoissa ja<br />
populaareissa maantieteellisissä julkaisuissa. Lisäksi maantieteilijät ovat luoneet käsitteellistä ja tiedollista<br />
pohjaa nykyisille maisemansuojelun käytännöille, joissa maiseman merkitykset määrittyvät rajattujen<br />
asiantuntijaryhmien toiminnan tuloksena. Maantieteellinen maisemakuvasto ja -tutkimus ovat siten<br />
konkretisoineet ja tilallistaneet maantieteilijöiden näkemystä Suomen valtiosta sekä luoneet ajallisia,<br />
toiminnallisia ja kokemuksellisia sidoksia kansalaisten ja valtioalueen välille.
<strong>MAISEMA</strong>, <strong>PAIKKA</strong>, <strong>IDENTITEETTI</strong><br />
La 27.10., Päärakennus, sali 3<br />
Monikulttuurinen maailmankuva suomalaisten oppikirjojen sekä oppilaiden välittämänä<br />
EEVA RINNE, eeva.rinne@uta.<strong>fi</strong><br />
Tampereen yliopisto<br />
Monikulttuurinen maailmankuva suomalaisten oppikirjojen sekä oppilaiden välittämänä. Esitelmäni tarkoitus<br />
on esitellä pro gradu -tutkielmani Spatiaalinen maailmankuva ja kansallinen identiteetti suomalaisissa<br />
maantiedon, historian, yhteiskuntaopin ja kotitalouden oppikirjoissa tutkimustuloksia sekä pohtia aihetta<br />
jatkotutkimuksen kannalta tekeillä olevassa väitöskirjassa kohdennan tutkimuskysymykseni erityisesti<br />
oppikirjojen tarjoamaan monikulttuuriseen maailmankuvaan ja kansalliseen identiteettiin. Saadakseni ilmiöstä<br />
laajan kokonaiskuvan tutkin lisäksi oppilaiden toteunutta sosiaalistumista tarjottuun maailmankuvaan.<br />
Pro gradu -tutkielmani perusteella spatiaalinen maailma hahmotetaan oppikirjoissa ennen kaikkea<br />
kansallisvaltioiden kautta. Suomalaista identiteettiä rakennetaankin erityisesti muinaisen yhteisyyden kautta.<br />
Oppikirjojen tarjoama maailmankuva ei siten vaikuta kovinkaan monikulttuuriselta tai globaaleihin arvoihin ja<br />
tiloihin perustuvalta. Lisäksi oppikirjoissa on erotettavissa vahvoja eriarvoistavia ja toiseutta luovia<br />
mekanismeja kuten orientalismin, ulkomaalaistamisen ja rodullistamisen diskurssit. Herääkin kysymys,<br />
minkälaista monikulttuurisuutta oppikirjat tuottavat.<br />
Väitöstutkimukseni keskittyy kansallisen identiteetin rakenteiden ja monikulttuurisen maailmankuvan väliseen<br />
suhteeseen. Onko oppikirjojen monikulttuurisuus vain jotakin, joka värittää muuten yhtenäisiä kansallisvaltioita<br />
vai ymmärretäänkö kansallisvaltiot myös sisäisesti monikulttuurisiksi Perustuuko koulun tarjoama kansallinen<br />
identiteetti siis etniseen yhteisyyteen vai kompleksisia identiteettimuotoja sallivaan poliittiseen toimijuuteen<br />
Tutkimus koostuu diskurssianalyyttisestä peruskoulun historian ja maantiedon oppikirjoja tarkastelevasta ja<br />
kouluetnogra<strong>fi</strong>sesta sosiaalistumisprosessia tarkastelevasta osuudesta. Seminaarissa haluaisin saada uusia<br />
raikkaita näkökulmia tutkimusaiheeseen.
<strong>MAISEMA</strong>, <strong>PAIKKA</strong>, <strong>IDENTITEETTI</strong><br />
La 27.10., Päärakennus, sali 3<br />
Kirkot ja matkailumaiseman identiteettipolitiikka: <strong>Helsinki</strong> matkailukuvastossa 1852−2000<br />
SALLA JOKELA, salla.jokela@helsinki.<strong>fi</strong><br />
Helsingin yliopisto<br />
Kirkot ovat suosittuja matkailunähtävyyksiä. Ne ovat maisemasta erottuvia ja arkkitehtonisesti merkittäviä<br />
maamerkkejä, jotka auttavat matkailijoita suunnistamaan ajassa ja tilassa. Kirkot kiteyttävät ja välittävät<br />
käsityksiä matkakohteen historiasta ja identiteetistä sekä tukevat matkailijoiden yksilöllistä identiteettityötä<br />
muun muassa kartuttamalla heidän kulttuurista pääomaansa.<br />
Helsingin kantakaupungin kirkot lukeutuvat Suomen merkittävimpien matkailunähtävyyksien joukkoon.<br />
Esitykseni perustuu <strong>Helsinki</strong>ä ja Suomea esittelevien matkaesitteiden kuvien sisällön analyysiin. Käsittelemäni<br />
ajanjakso kattaa suomalaisen matkailun nopean kasvun vuodet ensimmäisen kuvitetun <strong>Helsinki</strong>-esitteen<br />
ilmestymisestä vuonna 1852 vuoteen 2000, jolloin <strong>Helsinki</strong> oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.<br />
Helsingin kirkkoja on käytetty identiteettien rakennusaineina useilla mittakaavatasoilla kansainvälisestä<br />
yksilölliseen. Matkaesitteiden kuvat ovat vaikuttaneet Helsingin maisemaan liitettyihin merkityksiin esimerkiksi<br />
korostamalla ja häivyttämällä uskonnollisia maisemaelementtejä sillä perusteella, miten hyvin ne ovat<br />
vastanneet eri aikoina vallinneita käsityksiä suomalaisuudesta. Kuvien sisältö ja visuaaliset tehokeinot ovat<br />
auttaneet suomalaisia sopeuttamaan kansallisen identiteettinsä muuttuviin geo- ja sisäpoliittisiin olosuhteisiin.<br />
Samalla ne ovat tukeneet diskursseja, joissa on rakennettu ja tilallistettu käsityksiä meistä ja muista.<br />
Matkailukuvasto on sitonut maiseman identiteettipoliittiset merkitykset osaksi matkailun arkipäiväisiä<br />
käytäntöjä ja laajempia kuluttamisen maisemia, joiden kautta matkailijat ovat voineet rakentaa ja ilmentää<br />
yksilöllisiä identiteettejään.
<strong>MAISEMA</strong>, <strong>PAIKKA</strong>, <strong>IDENTITEETTI</strong><br />
La 27.10., Päärakennus, sali 3<br />
Kuvista mielikuviksi. Valokuvat Suomi-brändin vetovoimatekijöinä<br />
JUHA KALAOJA, juha.kalaoja@oulu.<strong>fi</strong><br />
Oulun yliopisto<br />
Esitys perustuu tekeillä olevaan väitöskirjaan, jossa tarkoituksena on tutkia visuaalista retoriikkaa Suomibrändin<br />
edistämistyössä ja ennen kaikkea valokuvien merkitystä osana kansallisen brändin tuottamista.<br />
Pyrkimyksenä on päästä käsiksi niihin prosesseihin, joiden avulla ulkomaille suunnatut, positiivisia mielikuvia<br />
Suomesta luovat kuvastot rakennetaan. Tutkimuksessa käsitellään myös maabrändien merkitystä yleisellä<br />
tasolla ja johdetaan aihetta brändien, mielikuvien ja kuvien kautta kohti kysymyksiä siitä, miten valokuvat ovat<br />
tukemassa brändin sisältöä ja kuinka iso rooli visuaalisella viestinnällä ylipäätään on brändityön<br />
kokonaisuudessa.<br />
Maan maine ei edisty ilman aktiivisia ja johdonmukaisia toimia. Mikäli tarkoituksena on edistää paikan<br />
vetovoimaisuutta, lienee kiistaton tosiasia, että on järkevää esitellä sitä representaatioiden kautta<br />
mahdollisimman upeana, kauneusarvoiltaan houkuttelevana ja visuaalisesti edustavana kohteena. Kun paikka<br />
saadaan erottumaan edukseen muista kohteista, yleinen kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy, mikä hyödyttää<br />
kyseistä paikkaa monin eri tavoin.<br />
Suomi-kuvan takana olevien tahojen yhteisenä tavoitteena on tehdä maahamme liitettävästä mielikuvasta<br />
mahdollisimman kirkas, kiiltävä ja kaunis, jotta arvostus Suomea ja suomalaisia kohtaan lisääntyisi. Kun tämä<br />
tavoite toteutuu, maahamme tulee lisää matkailijoita, työntekijöitä, asukkaita, yrityksiä ja investointeja. Tämän<br />
tutkimuksen kannalta olennaista on tutkia sitä, millaiseksi maaksi Suomi halutaan kuvata. Mitä asioita<br />
korostetaan ja mitä peitellään Ja miksi näin mahtaa olla<br />
Tärkeänä käsitteellisenä selkärankana tutkimukselle toimii kuvan ja mielikuvan välinen yhteys. Valokuva on<br />
voimakas ja tehokas vaikuttaja ja sen vuoksi kuvilla on suuri merkitys mielikuvien rakentajina. Valokuva on eräs<br />
mahdollinen maantieteellinen representaatio alueesta, joka (enemmän tai vähemmän realistisesti) välittää<br />
nähdyn todellisuuden kuvaa katsovalle yleisölle. Mielikuva puolestaan korvaa tiedon hyvin usein arjen tasolla:<br />
oikea tieto ei aina välity, mutta jokaisella on yleensä jonkinlainen mielikuva tietystä paikasta. Sen turvin<br />
tehdään paljon päätöksiä, joilla on suurta taloudellista, poliittista ja sosiaalista merkitystä kohdealueelle.<br />
Tutkimuksessa keskitytään kuvastoihin, jotka on valittu sellaisilta instituutioilta, joiden tarkoituksena on edistää<br />
positiivista ja koko maata koskevaa Suomi-kuvaa. Visuaalisen metodologian avulla pyritään luomaan<br />
mahdollisimman kattava yleiskäsitys Suomi-brändin nykykuvastosta ja siinä ilmenevistä erityispiirteistä.
<strong>MAISEMA</strong>, <strong>PAIKKA</strong>, <strong>IDENTITEETTI</strong><br />
La 27.10., Päärakennus, sali 3<br />
"Nature in Finland": pohjoinen ja arktinen maabrändiä tuottamassa<br />
LAURA KOLBE, laura.kolbe@helsinki.<strong>fi</strong><br />
Helsingin yliopisto<br />
Brändi liittyy paikkakunta- tai maamarkkinointiin. Se on asiakkaan mielessä syntyvä käsitys tuotteesta tai<br />
palvelusta. Maakuva rakentuu hyvin monista kohdemaahan liittyvistä mielleyhtymistä, joista osa on totta, osa<br />
ei. Yleisesti alan tutkijat korostavat, että maakuva/maabrändi on kaikkien niiden kokemusten käsitysten,<br />
tunteiden ja vaikutelmien lopputulos, joka ihmiselle on jostain maasta muodostunut. Maat hahmottuvat<br />
mielissämme sattumanvaraisina mielikuvina, ajatuksina ja tunnetiloina.<br />
Jo 1800-luvun maailmanäyttelyistä alkaen Suomeen liittyvät mielikuvat ovat korostaneet arktisuutta,<br />
metsäisyyttä, luontoa ja pohjoisuutta. Matkailumaana Suomella ei ole vahvaa pro<strong>fi</strong>ilia. Talvi korostuu<br />
paremmin kuin kesä. Kasvit ja eläimet ‒ usein pohjoissuomalaiset ‒ ovat osa moderniakin Suomen matkailu- ja<br />
markkinointikuvastoa.<br />
Sopii tietenkin kysyä, voiko heikkoihin mielikuviin lainkaan vaikuttaa. 2000-luvun maabrändityön merkitys on<br />
ollut siinä, että nyt Suomessa kootttiin ensimmäistä kertaa eri tahojen välittämää Suomi-tietoutta yksiin<br />
kansiin. Kilpailevien ja rinnakkaisten viestin sijaan halutaan yhteistä sitoutumista, kun Suomea markkinoidaan,<br />
asemoidaan ja maineistetaan globaalilla kentällä.<br />
Mitä nykyaikaisessa maabrändityössä tapahtuu poroille, tuhansille järville, saunalle ja sisulle Ne ovat liian<br />
vahvoja maakuvan aineksia koko naan hylättäväksi. Sen sijaan ne tulee "urbanisoida", tuottaa uusi kertomus ja<br />
vivahteikkaampi konteksti. Kysymys on lopulta pienistä asioista, strategian ja sisällön terävöittämisestä ja<br />
symbolien esiin nostamisesta.
Change language