KAISA VIITANEN KUVAT PASI RIIKONEN MeNaiset 15.3.2007

Hiiliä,
riisiä ja
lettejä
KAISA VIITANEN KUVAT PASI RIIKONEN
22 MeNaiset 15.3.2007

Kenialainen Ruth Taabu, 35, pitää pientä kampaamoa ja kasvattaa
lapsiaan Afrikan suurimmassa hökkelikaupungissa Nairobin
Kiberassa. Jo kolmasosa maailman ihmisistä asuu slummissa.
Kibera koostuu
kymmenestä yhteen
kasvaneesta
kylästä. Helsingin
Lauttasaaren kokoisella
aluella
asuu miljoona ihmistä,
ja lisää tulee
koko ajan.
Ruth on
ikärouva
Kiberassa,
jossa ihmisten
keskimääräinen
elinikä on 38
vuotta.
Lautamökkien välissä kulkevat
muhkuraiset polut ovat
autolle liian kapeita ja paikoitellen
turhan kosteita.
Kävellessäkin on oltava
tarkkana, ettei liukastu avoviemärin
pehmentämään polkuun.
Afrikan suurin slummi haisee tyrmäävältä.
Joku polttaa roskia, ja aaltopeltiaidan
raosta tunkee kitkerää savua.
Muutaman askeleen päässä nenään tulvahtaa
friteerattujen samosojen herkullinen
tuoksu, mutta katukeittäjän valurautapadan
jäätyä taakse haju vaihtuu
eltaantuneeksi huussinlöyhkäksi.
Autottomassa Kiberassa on oudon
hiljaista. Tuuli havisuttaa maahan tarttuneita
muovipusseja. Polut toisensa
jälkeen haarautuvat, mutta katukylttejä
ei näy missään. Vieraalle slummi on labyrintti,
jossa matalat, lastulevystä, laudan
kappaleista ja ruostuneesta pellistä
rakennetut asumukset jatkuvat loputtomiin
suoria kulmia välttelevinä rivistöinä.
Helsingin Lauttasaaren kokoisella
alueella asuu melkein miljoona ihmistä.
Ruthin portti on huomaamaton harmaa
pelti, joka aukeaa narahtaen. Kahden
talon välissä on puolentoista metrin
levyinen tila, jolle on pingotettu
pyykkinaruja. Peremmälle pääsee roikkuvia
lakanoita väistellen. Yhteen lautaovista
on käsin kirjoitettu osoitekoodi
KA 03021. Se on Ruthin ovi.
Ruth on 35-vuotias yksinhuoltaja.
Hänen tarinansa on täällä Kiberassa on
hyvin, hyvin tavallinen.
Köyhästä tytöstä köyhäksi äidiksi
Kun Ruth syntyi vuonna 1972, Kenian
pääkaupunki Nairobi oli paljon pienempi
kuin nyt. Kaupungin laidalla sijaitseva
Kibera, silloisen brittihallinnon
entinen sotilasalue, oli harvaan asutettua
maalaismaisemaa. Mutta silloin
Ruth ei ollut täällä.
Päähenkilömme varttui Itä-Keniassa
Kituin maakunnassa tavallisessa maanviljelijäperheessä.
Vanhemmilla oli Ruthin
lisäksi neljä tytärtä ja kaksi poikaa,
ja lapsilla oli aina nälkä. Ruth haaveili
sairaanhoitajan työstä, mutta vanhemmilla
ei ollut aina varaa edes peruskoulumaksuihin.
Kuudennen luokan jälkeen
17-vuotiaan Ruthin ei auttanut
kuin lähteä pääkaupunkiin piiaksi.
Monen maalaistytön lailla Ruth sai
siivoojan paikan. Välillä työnantaja jätti
>>
23

SLummiSSA yRiTTäJyyS oN AiNoA TApA SAAdA RAhAA.

Ruth maksaa vuokraa kuusitoista euroa,
kahden lapsen koulu nielee kuussa
kahdeksan.
– Minun on mahdotonta tietää, paljonko
saan asiakkaita, Ruth sanoo astellessaan
kapeaa polkua. Hänelle labyrintti
on jokaista nurkkaa myöten tuttu.
Ruthin asuinalue on nimeltään
Mashimoni. Hänen kampaamonsa sijaitsee
Laini Saban naapurialueella. Sitä
lähestyessä Ruth ohittaa yhä enemmän
hedelmäkojuja, sekatavarakauppoja ja
lukuisia kilpailevia kampaamoita. Lautaseiniin
on maalattu mainoslauseita:
Real Madrid Barbers, Shoe repairers.
Slummissa yrittäjyys on ainoa tapa saada
rahaa, siksi jokainen kynnelle kykenevä
yrittää kaupata jotain. Pulmana
vain on, että kaikki naapurit ovat yhtä
köyhiä.
Ruth kumartuu avaamaan kampaamonsa
ovessa roikkuvan munalukon.
Ympärillä levittäytyvä pääkatu on jo
täynnä ihmisiä. Naapurin lihakauppias
kantaa selässään puolikasta lehmänruhoa.
Huumehöyryinen nuorukainen
toikkaroi siksakkia ja nauravaiset pikkupojat
juoksevat karkuun.
Ruthin muutaman neliön kokoisen
liikkeen seinät on tapetoitu lettimallien
kuvilla. Kampaamossa on erikoisuus,
joka Ruthin kotoa puuttuu: sähkö. Katossa
roikkuu yksi hehkulamppu ja
hiustenkuivaajalla on oma pistoke.
Oven viereen Ruth on pyytänyt englannintaitoista
ystäväänsä kirjoittamaan
tekstin: With God everything is possible,
Jumalan avulla kaikki on mahdollista.
– Huonoina hetkinä ei auta kuin
luottaa, että Jumala hoitaa, oven karmiin
nojaileva Ruth sanoo.
Toisinaan menee monta päivää ilman
asiakasta. Silloin Ruthilla on aikaa istuskella,
miettiä omia ja jutella ystäviensä
kanssa.
– Suurin murheeni koskee aina rahaa.
Että onko meillä ruokaa, miten käy
seuraavan vuokran.
Jonkun mielestä Ruthin kannattaisi
ottaa uusi mies, mutta sitä hän aio tehdä.
Kiberassa perheväkivalta on tavallista
ja on yleistä, että mies pahoinpitelee
ja hyväksikäyttää vaimonsa aikaisempia
lapsia.
– Mies ei koskaan huolehtisi lapsistani.
Saisin jatkuvasti pelätä heidän puolestaan.
Kolmisin me pärjäämme parhaiten.
Tänään on hyvä päivä, Ruth saa tuolilleen
asiakkaan. Kolmen tunnin letityksestä
Ruth laskuttaa – asiakkaan tinkimistaidoista
riippuen – noin 50 senttiä.
Kouluruoka on äidin helpotus
Kiberassa joka viidennellä on hiv. Huumeet
ovat yleisiä ja moni lapsi kärsii
aliravitsemuksesta ja menehtyy hoidon
puutteessa helposti parannettaviin sairauksiin
kuten ripuliin tai keuhkoputkentulehdukseen.
Ruth on Kiberassa
on jo iäkäs, koska slummin keskimääräinen
elinikä on vain 38 vuotta.
Kiberan väkiluku kasvaa vauhdilla,
eikä Kenia ole onnistunut ratkomaan
suurimman slumminsa ongelmia. Lukuisat
hyväntekeväisyysjärjestöt yrittä-
Vasemmalla
Peter saa
koulussa kunnon
annoksen
riisiä ja papuja.
Kouluruoka on
köyhälle äidille
iso ilo.
oikealla
Kotimatkalla
Ruth käy ostamassa
kaksi
kipollista hiiliä
Mulilta.
>>
25

mAiSSi oN hALVempAA KuiN RiiSi, muTTA mAiSSiN KeiTTämiNeN KeSTää

KoLme TuNTiA.
Mikä on slummi
kuussa elämä on muutenkin hankalaa.
Peltikatto vuotaa ja maalattia muuttuu
mutaiseksi.
Sitä Ruth silti siunailee, ettei asu
portin vieressä, koska naapuruston yhteinen
laudasta rakennettu reikävessa
tulvii. Rankkasateiden aikana vessan
puoleisiin asuntoihin virtaa lattian alta
saastelietettä. Se tietää ripuli- ja tuberkuloosiaaltoa.
Sadekauden jälkeen tulee
kylmä heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila
laskee ja slummissa vietetään
paljon lasten hautajaisia.
Tänään kaikki on hyvin. Linah äkkää
äidin kädessä ruokakassit ja hymyilee.
Tulevaisuus on puntarissa
Kotiportilla Ruth haistaa tutun hajun,
naapurin huumesätkän. Huumeidenkäyttäjät
ahdistavat Ruthia. Hän pelkää,
että narkomaanit tekevät lapsille jotain,
tai että lapset alkavat käyttää aineita.
– Mietin usein, pitäisikö minunkin
muuttaa maalle. En kestä ajatusta, että
lähettäisin Peterin ja Linahin, ja jäisin
yksin Kiberaan.
Lapset kikattavat sängyllä, kun äiti
puntaroi perheen tulevaisuutta. Kiberassa
Ruthilla on mahdollisuus tienata
rahaa, maalla sitä ei saa mistään. Toisaalta
maalla voi viljellä kassavaa eikä asumisesta
tarvitse maksaa.
– Maalla olisin samassa tilanteessa
kuin nuorena. Siellä eletään nälässä,
mutta ilman huumeita.
Ruth käy kahdesti vuodessa maalla
tapaamassa vanhimpia lapsiaan. Ikävä
on kova, mutta Ruthilla ei ole varaa
soittaa heille kuin kerran kuussa. Viimeksi
14-vuotias esikoistyttö kertoi
koulupukunsa hajoamisesta, nyt Ruth
yrittää säästää rahaa uuteen.
Drug Fighters -keskuksen opettaja
puhuu usein vanhemmille siitä, että
slumminkin lapsi voi opiskella itsensä
vaikka lääkäriksi. Mutta Ruth on omasta
mielestään realisti. Hänelle riittää
vähempi.
– Parasta mitä minulle voisi tapahtua,
olisi oma asunto. Silloin ei tarvitsisi
pelätä vuokrapäivää.
Mutta 300 euron hinta on hänelle
tähtitieteellinen, eikä Ruthilla ole tapana
haaveilla tulevaisuudesta. n
Haluatko
auttaa
Mikkelin Kehitysmaayhdistys
tukee Kiberassa
toimivaa Drug
Fighters -järjestöä
sekä Ulkoasiainministeriön
kehitysyhteistyövaroin
että yksityisin
lahjoituksin.
Lisätietoa: www.
kemamikkeli.fi.
Tilinumero:
Sampo
800016-397328,
Drug Fighters /
Mikkelin Kehitysmaayhdistys.
Slummissa on pulaa puhtaasta vedestä
ja vessoista. Asumukset sekä
yleinen infrastruktuuri ovat kehnoja.
Slummit ovat yleensä ylikansoitettuja,
eikä asukkailla yleensä ole virallista
asumistodistusta, määrittelee YK.
Maailman väestö valuu kaupunkeihin.
Tänä vuonna –ensimmäistä kertaa
koskaan –maailmassa on enemmän
kaupunkilaisia kuin maalaisia. Ja useimmille
kaupunki tarkoittaa slummia.
Kolmasosa maailman ihmisistä
asuu slummissa. Ne ovat erityisesti
köyhien maiden ongelma: slummeista
yli 90 prosenttia on kehitysmaissa.
Hökkelikaupunkien kasvu on kaikkein
nopeinta Saharan eteläpuolisissa
maissa, joissa asumisongelmia ei ole
kyetty ratkaisemaan eikä väestönkasvua
saatu kuriin. Monissa Afrikan
maissa slummiväestön arvioidaan
kaksinkertaistuvan 15 vuodessa.
Asuinalueen slummiutuminen alkaa
väestönkasvulla. Jos alueelle ei
järjestetä vesijohtoa, viemäreitä eikä
telekaapeleita, seutu alkaa syrjäytyä.
Monissa maissa slummeja ei lasketa
kaupungiksi eikä niitä merkitä karttoihin.
Slummiongelman ratkomisessa
maan hallituksen halu on kaikkein
tärkeintä. Brasiliassa, Egyptissä, Meksikossa
ja Tunisiassa slummiutuminen
on saatu jo kohtuullisesti hallintaan.
Suomikin on mukana kohentamassa
slummien olosuhteita. Verovaroista
maksettavasta kehitysavusta menee
460 000 euroa YK:n yhdyskuntaohjelma
Habitatille, jonka yhtenä tavoitteena
on parantaa vuoteen 2020
mennessä sadan miljoonan slummiasukkaan
elintasoa.
Lähde: State of World’s Cities 2006/7
(YK:n yhdyskuntaohjelma Habitat)
27