SKAIK Inventointi 2009 - Museovirasto

9
lehdessä. Metsänomistajien ilmoittamia mahdollisia kulttuuriperintökohteita tarkastettiin kenttätyön
aikana.
Inventoinnin esityövaiheessa käytiin läpi keskeisimmät arkistoaineistot, mm. Museoviraston, Kansallisarkiston
ja Maanmittauslaitoksen kokoelmissa olevat, Laihian alueeseen liittyvät, relevantit
lähdeaineistot. Lisäksi tutustuttiin keskeiseen kirjallisuuteen, kuten tieteelliseen tutkimuskirjallisuuteen,
paikallishistorialliseen aineistoon jne. Arkistoaineistoa pyrittiin tallentamaan Museoviraston
tietojärjestelmiin sähköisessä muodossa, jotta se olisi useampien käyttäjien saavutettavissa
ennen ja jälkeen inventoinnin. Muuna tausta-aineistona käytiin läpi paikallisten asukkaiden ilmoituksia
sekä Laihian vireän arkeologisen harrastajatoiminnan tuloksia.
Maastotyön 2009 inventointialueet (kartan vihreät alueet) kattoivat noin 11 400 hehtaaria (11
aluetta, Yleiskartta 2) ja maastossa jalan tarkastetut alueet ja kohteet (kartalla lilalla) noin 975
hehtaaria (82 aluetta). Kohteita dokumentoitiin yhteensä 97, joista 90 on kiinteitä muinaisjäännöksiä,
viisi mahdollisia muinaisjäännöksiä ja kaksi luonnonmuodostumaa. Alakohteita eri muinaisjäännöksillä
kertyi yhteensä 514. Tiedot niistä on liitetty muinaisjäännösrekisterin erilliskohteetvälilehdelle.
Inventoinnin yhteydessä on määritelty aluemainen rajaus 97 kiinteälle muinaisjäännökselle
(yhteensä 114 aluerajausta). Tällä hetkellä noin 39 % Laihian kaikista muinaisjäännöksistä
on rajattuja (252 kohdetta tammikuussa 2010). Ennen inventointia vain kolmella muinaisjäännöksellä
oli aluemainen rajaus (rajauksia yhteensä 11), mikä on 1,6 % tuolloin rekisterissä olleista kohteista
(187). Inventoitujen kohteiden tyyppien suhteelliset osuudet on merkitty kaavioon 1.
Maastotyö oli monin tavoin haastavaa vaikeakulkuisen maaston ja teknisten ongelmien takia, mutta
sen aikana kehitettiin uusia työtapoja ja saatiin kattava käsitys tarkastettujen yksityismetsien
arkeologisesta kulttuuriperinnöstä tulevan inventointitarpeen ja kohteiden merkityksen arvioimiseksi.
Ongelmia ilmeni erityisesti kohteiden paikannuksessa, mitä hankaloitti metsäalueiden peitteisyys,
heikot satelliittiyhteydet ja tekniset ongelmat laitteistossa. Testauksen tuloksia voidaan
hyödyntää jo innovaatiovaiheen aikana paikannus- ja dokumentointimenetelmää suunniteltaessa.
Myöskään ilmoitettujen röykkiöiden löytäminen ei ollut aivan helppoa. Laihialla on harjoitettu hyvin
voimallista metsänpohjan uudistusta jo 1970-luvulta lähtien ja sen johdosta useilla alueilla
maanpinta on äestyksen vaikutuksesta epätasainen ja tiheän kasvullisuuden peitossa. Erityisesti
kivisessä maastossa äestyksen jäljet ovat voimakkaat kivien siirtyessä paikoiltaan syvien kuoppien
jäädessä niiden sijalle. Luonnollisesti röykkiöitä esiintyy runsaasti kivisissä maastonkohdissa ja suuri
osa niistä on Laihialla valitettavan tuhoutunut metsänpohjan uudistuksessa. Erityisesti keittokuopat,
jotka erottuvat maastossa usein matalina painanteina, ovat melko perusteellisesti tuhoutuneet
em. toimenpiteissä. Taimikoissa kasvillisuus on myös niin monotonista ja tiheää, että röykkiöitä
etsiessä ei auttanut usein muu, kuin haravoida aluetta systemaattisesti GPS-jäljen avulla
säilyneiden rakenteiden havaitsemiseksi. Useilla äestetyillä alueilla röykkiöitä ei kyetty havaitsemaan
muualla kuin sellaisilla kohdilla, mistä äes oli viiltänyt kiveyksen esiin. Suuri osa Laihian muinaisjäännöksistä
on siis tuhoutunut viimeisen 20–30 vuoden aikana harjoitetun tehometsätalouden
toimenpiteissä.
SKAIK – Laihian inventointi 2009