Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa - Tampereen ...

Jorma Sipilä 

Kahtena vai yhtenä? 

Koulutuspoliittinen selvitys Pirkanmaan ja Tampereen 

ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä 

”Maan parhaat opiskelijat 

ansaitsevat 

maan parhaan koulutuksen.” 

Tampereen ammattikorkeakoulu 

University of Applied Sciences 

Sarja B. Raportteja 28. 

Tampere 2008 

ISBN 978-952-5264-77-7 

ISSN 1456-002X

Jorma Sipilä 

Kahtena vai yhtenä? 

Koulutuspoliittinen selvitys Pirkanmaan ja Tampereen 

ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä 

”Maan parhaat opiskelijat 

ansaitsevat 

maan parhaan koulutuksen.” 




Tampere 2008 

ISBN 978-952-5264-77-7 

ISSN 1456-002X



Teiskontie 33, 33520 TAMPERE 

puh. (03) 565 47111, fax (03) 565 47222 

www.tamk.fi 

Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja 


Tampere 2008 

ISBN 978-952-5264-77-7 

ISSN 1456-002X

SISÄLLYS 

Aluksi 5 

Ammattikorkeakoulu ja sen ympäristö muutoksessa 6 

Keskustelu ammattikorkeakoulun tehtävästä 6 

Työelämälähtöisyys 7 

Toimintaympäristö 7 

Väestön kehitys 8 

Hakijamäärät 9 

Työelämän muutos Pirkanmaalla 9 

Nykytilanteen kuvaus: TAMK ja PIRAMK 10 

Koulutus keskeisten tunnuslukujen valossa 10 

Nuorten koulutuksen vahvuuksia ja ongelmia 11 

Pieniä ohjelmia 12 

Englanninkielinen koulutus 13 

Aikuiskoulutus 13 

Opettajakunta 13 

Koulutuksen laatu 14 

Tuottavuus 14 

Toimipisteet 15 

Alueellinen vaikuttaminen 15 

Tutkimus- ja kehitystoiminta 16 

Opintojen jatkaminen 16 

Virtuaaliammattikorkeakoulu 17 

Tukipalvelut 17 

Hallintomalli 18 

Valtion näkemykset muutostarpeista 18 

Koulutustason nostaminen ja aloituspaikkojen supistaminen 18 

Korkeakoulurakenteen uudistaminen 19 

Nuorisokoulutuksesta aikuiskoulutukseen 20 

Erilaisten opiskelijoiden tavoittaminen 20 

Joustavuutta ja ahtautta 20 

Tilanteen määrittelyä 21 

Haastattelujen suorittaminen ja muu aineisto 22 

Yhdistämisen hyödyt ja haitat 22

Mahdolliseen yhdistämiseen liittyvät muutosehdotukset 24 

Koulutustehtävän painottaminen 24 

Nuorten koulutus 24 

Aikuiskoulutus 26 

Opetuksen laadun kehittämistyö 26 

Toimipisteet 28 

Kansainvälisyys 28 

Tutkimus- ja kehitystoiminta 30 

Alueellinen vaikuttavuus 31 

Yliopistoyhteistyö 31 

Ammattikorkeakouluyhteistyö 32 

Uusi organisaatio 33 

Tukipalvelut 33 

Rahoitus 34 

Muutoksen organisointi 34 

Seuranta 35 

Valkeakoski 35 

Autonomian välttämättömyys 35 

Lopuksi 36 

Viitatut lähteet 37 

Liitteet 

1. Haastatteluihin ja kuulemisiin osallistuneet 38 

2. Koulutusalojen eroja hakijamäärissä, keskeyttämisessä ja työllistymisessä 41 

3.Koulutusalakohtaisia kommentteja 42

Aluksi 

Tampereen kaupungin toimeksiannosta (kirje 22.2.2008) olen selvittänyt ammattikorkeakoulujen 

yhdistymisen vaikutuksia koulutustehtävään ja uuden oppilaitoksen asemaa suhteessa valtakunnalliseen 

koulutuspolitiikkaan. Kaupungin toimeksianto tarjosi harkittavaksi seuraavanlaisia 

teemoja: 

Ammattikorkeakoulujen yhdistymisen vaikutus koulutustehtävään: 

• päällekkäisyyksien määrittely, syntyvien säästökohteiden paikantaminen sekä 

yhdistymisen mahdollistamat uudet avaukset. 

Toimenpide-ehdotukset päällekkäisyyksien poistamiseksi: 

• ehdotukset oppilaitoksen sisäiseksi työnjaoksi perusteluineen ja mahdolliset 

ehdotukset yhteistyömalleista koulutuksen järjestämisessä 

• mahdolliset koulutuksen tavoitetason parantamiseen liittyvät ehdotukset. 

Uuden oppilaitoksen asema suhteessa valtakunnalliseen koulutuspolitiikkaan: 

• uuden ammattikorkeakoulun koulutusvastuu suomalaisen korkeakoululaitoksen 

työnjaossa 

• kasvavien ja supistuvien koulutusalojen hahmottaminen ja resursoinnin 

painopistealueet 

• muun kehittämisen painopistealueet 

• alueellisen vaikuttavuuden parantamisen keinot 

• rooli tamperelaisessa korkeakoulukentässä ja yhteistyö mm. Jyväskylän ammattikorkeakoulun 

sekä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa 

• uudet rahoitukselliset mahdollisuudet. 

Ehdotus Valkeakosken mahdollisen toimipisteen koulutusprofiiliksi 

Julkisuudessa on monesti moitiskeltu selvityshenkilöiden käyttämistä, mutta ainakaan tässä tapauksessa 

ei selvityshenkilöä ole pyydetty kirjaamaan tilaajan muodostamaa tahtoa. Olen saanut 

selvittää ja kirjoittaa, mitä olen halunnut. En ole ammattikorkeakoulujärjestelmän asiantuntija 

enkä tunne selvityksen kohteena olevia ammattikorkeakouluja ennestään kuin ohuesti. Tulos on 

voimakkaasti riippuvainen haastatteluissa saadusta ja asiakirjoja lukemalla muodostuneesta ymmärryksestä. 

Mutta pääasia on, että suositukset ja yleisnäkemykset olisivat siinä määrin kohdallaan, 

että tilaaja ja muut lukijat pitäisivät aiheellisena keskustella niistä. 

Suuret kiitokset molempien ammattikorkeakoulujen rehtoreille ja vararehtoreille aktiivisesta 

tiedonhankinnasta ja vastaamisesta loputtomiin kysymyksiini sekä kaikille haastatelluille, jotka 

ovat auttaneet muodostamaan kuvaa kahdesta monitoimiorganisaatiosta ja niiden suhteista yhteiskuntaan. 

Tampereella 20.8.2008 

Jorma Sipilä 

5

Ammattikorkeakoulu ja sen ympäristö muutoksessa 

Keskustelu ammattikorkeakoulun tehtävästä 

Ammattikorkeakoulujen painopiste on korkeatasoisessa työelämälähtöisessä opetuksessa sekä 

erityisesti pientä ja keskisuurta yritystoimintaa ja palvelusektoria tukevassa soveltavassa tutkimus- 

ja kehitystyössä. Alueellisiin työvoimatarpeisiin vastaaminen on ensisijaisesti ammattikorkeakoulujen 

vastuulla. Näin sanoo opetusministeriö (OPM 2008a). 

Keskustelua yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisestä suhteesta on käyty siitä lähtien kun 

idea ammattikorkeakoulujen muodostamisesta syntyi. Ehdotukset ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen 

lähentämisestä ovat lisääntyneet ajan myötä, kun aiemmat opistoasteen oppilaitokset 

ovat todella nousseet korkeakouluiksi. Yhä useammin arvaillaan, mikä on valtion lähtökohtanaan 

pitämän duaalimallin elinkaari. Duaalimallin lähtökohtana on, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen 

tutkinnot, tutkintonimikkeet ja tehtävät poikkeavat toisistaan. 

Keskusteluissa duaalimallia uhkaavat mm. 

• ammattikorkeakoulujen oma kehitys, erityisesti ylemmät tutkinnot ja ammatillisten 

• tohtorintutkintojen tavoittelu (ks. esim. Rauhala 2007) 1 , 

• ajatus vähentää tutkimusyliopistojen määrää ja muuttaa loput opetusyliopistoiksi 

(esim. Hautamäki 2007) ja 

• mahdollisuus yhdistää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintoja 

(esim. T&K-palvelut), karsia toiminnallisia päällekkäisyyksiä (yhteinen opetus, 

siirtymäsäännökset) ja täyttää koulutustyhjiöitä. 

Mutta monet seikat puhuvat duaalimallin puolesta: 

• tutkimukseen kytkeytyvän opetuksen näkeminen yliopistotyön lähtökohdaksi, 

• opetustehtävien ja toimintakulttuurien periaatteellinen erilaisuus, 

• vaikeus harjoittaa voimakkaasti työelämälähtöistä opetustehtävää yliopiston 

puitteissa (Tampereen yliopiston opetusjaostojen tuottama kokemus). 

Monestakin syystä ei tässä raportissa ole syytä tehdä oletuksia duaalimallin purkautumisesta: 

Ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot saattavat sisältää päällekkäisyyksiä yliopistojen 

kanssa (esim. johtamiskoulutus), mutta ilmiö ei ole laaja. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei 

ainakaan Pirkanmaalla leimaa vahingollinen kilpailu. Ammattikorkeakoulut eivät ole tulleet perustutkimuksen 

kentälle kilpailemaan Suomen Akatemian rahoituksesta. Yksikään suomalainen 

yliopisto ei näytä suostuvan muuttamaan toiminta-ajatustaan ja ryhtymään opetusyliopistoksi. 

Toiminnalliset päällekkäisyydet (moninkertainen opiskelu ammattikorkeakouluja kandidaattitutkintojen 

parissa; saman pätevyyden uudelleen hankkiminen) ovat tosiasia, mutta niitä voidaan 

lieventää opetusministeriön päättäväisellä ohjauksella ja korkeakoulujen hyvällä yhteistyöllä. 

Kokonaisvaltaisempaa ohjausta voitaisiin ehkä hakea myös alueellisista koulutuskonserneista, 

jotka koostuisivat itsenäisistä kampuksista. Tällaista konsernia on kuitenkin vaikea saada toimimaan 

juoheasti ilman yhteistä omistuspohjaa eikä sitä ole näköpiirissä. Ammattikorkeakoulujen 

valtiollistaminen tai yliopistojen kunnallistaminen eivät ole tässä ajassa realistisia hankkeita. 

1 Tamperelaiset ammattikorkeakoulut eivät tavoittele ammatillisia tohtorintutkintoja. 

6

Valtiosidoksen vahvistaminen olisi tuskin ammattikorkeakoulujen toiminnalle eduksi, sillä nyt 

niiden kehittämistä tukee ylläpitäjien intresseihin perustuva alueellinen kilpailu (ks. laajemmin 

Puoskari 2004, 22–29). On myös mahdollista, että koulutuskonsernin perustaminen vaikeuttaisi 

ammattikorkeakoulujen monesti kunnioitettavan tehokasta hallinnointia. 

Duaalimallin toimivuutta voitaisiin parantaa hakemalla yhteisen hallinnon sijasta parempaa yhteensopivuutta. 

Jos rohkeutta löytyisi vähän enemmän, suomalainen koulutusjärjestelmä voisi 

vähentää päällekkäistä koulutusta ja vapauttaa resursseja sinne, missä niitä kipeästi kaivataan. 

Työelämälähtöisyys 

Ammattikorkeakoulun tehtävässä korostuu sana työelämälähtöisyys. Käsitteeseen viitattaessa 

tulevat työnantajien näkemykset usein voimakkaasti artikuloiduiksi, mutta niiden merkitystä on 

syytä hiukan suhteellistaa. Työnantajan koulutusintressi kohdistuu siihen, miten työntekijä täyttää 

tietyn työpaikan ehdot. Seuraava työnantaja saattaa kuitenkin odottaa hyvinkin toisenlaisia 

taitoja. Työelämälähtöisyys onkin ymmärrettävä sellaisten valmiuksien tuottamisena, jotka palvelevat 

työntekijän työuraa kokonaisuudessaan. 

Raudaskoski (2007) sanoo osuvasti, että koulutuksen perustaksi ei tulevaisuudessa riitä pelkän 

ammattitaidon hallinta, vaan koulutukseen tulee sisältyä muutakin. Tulevaisuudessa tarvitaan ihmisen 

elämänhallinnan vahventamista, kykyä hallita lisääntyvää epävarmuutta. Tarvitaan kriittisiä 

toimijoita ja asiantuntijoita, ei pelkästään ammattitaidon hallintaan tuotettuja taloudellisrationaalisia 

osaajia. 

Yhteiskunnan eli koulutuksen rahoittajan näkökulmasta kyky työllistymiseen ja tulonhankintaan 

on keskeinen intressi, mutta lisäksi yhteiskunta odottaa koulutetun ihmisen pystyvän toimimaan 

kansalaisena eli ottamaan vastuuta muustakin kuin omasta työurastaan. Ja lopulta kaikkein ratkaisevimmassa 

roolissa on potentiaalisen opiskelijan oma koulutusintressi. Kukaan muu ei valitse 

koulutusta eikä opiskele hänen puolestaan. Ihmisen koulutusintressissä heijastuu hänen moniulotteinen 

käsityksensä siitä, mitä hän elämässään ja erityisesti työelämässään haluaa. Työelämälähtöisyys 

koostuu työnantajan, yhteiskunnan ja opiskelijan intresseistä. 

Toimintaympäristö 

Ympäristöuhkien voimistuminen alkaa vaikuttaa kaikkiin elinkeinoihin. Tulevaisuus merkitsee 

eksistentiaalisen epävarmuuden kasvua, mikä edellyttää panostamista riskien hallintaan ja valmiutta 

sopeutumiseen. Näihinkin prosesseihin sisältyy samalla myös uusia mahdollisuuksia. Työelämä 

muuttuu ja niin työelämälähtöisen koulutuksen on myös pakko uudistua. Teollisen työn määrä 

kääntyi laskuun vuosituhannen vaihteessa ja sen ennakoidaan laskevan edelleen. Suomalaisessa 

globaalitaloudessa kasvavia toimialoja ovat palveluiden ja kaupan alat (OPM 2007a). Koulutuksen 

kannalta on kuitenkin keskeistä havaita, että vaikka teollisuuden rooli rikkaissa maissa 

kaventuu, teknologian merkitys kasvaa kaikissa elinkeinoissa. Julkisen sektorin toimintatapojen 

muutos puolestaan korostaa liiketaloudellisten taitojen merkitystä yhä useammassa ammatissa. 

Väestön ikääntyminen tuottaa työvoiman tarjonnan niukkuutta ja edellyttää toimia koulutusjärjestelmän 

tehostamiseksi, erityisesti nivelvaiheiden nopeuttamiseksi ja opintoaikojen lyhentämiseksi. 

Samalla on pidettävä huolta siitä, että työikäisellä aikuisväestöllä on riittävästi mahdollisuuksia 

kehittää itseään työelämän muutostilanteissa (OPM 2007a). 

7

Väestön kehitys 

Tilastokeskuksen laatiman väestöennusteen mukaan ne ikäluokat, joista ammattikorkeakoulujen 

nuorisoasteen hakijat pääasiassa koostuvat, ovat Suomessa lähivuosina kasvussa. Vuonna 2014 

alkaa 18-vuotiaiden määrä laskea ja sen seurauksena keskeinen hakijaikäluokka (18–22 -vuotiaat) 

on vuodesta 2016 alkaen nykyistä pienempi. (Nuorten koulutuksessa hakijoiden mediaaniikä 

on 21 vuotta, 44 % aloittajista on alle 21-vuotiaita, 19–21 -vuotiaat kattavat 62 % aloittajista.) 

Nyt käynnissä oleva hakijaikäluokkien kasvu kompensoi kuitenkin myöhempien vuosien 

laskua niin, että jos ammattikorkeakoulussa aloittavien osuus nuorista halutaan pitää ennallaan, 

ei aloituspaikkojen vähentämistä voi ainakaan kymmeneen vuoteen perustella nuorten ikäluokkien 

supistumisella. Väestöennusteeseen perustuva tulkintani poikkeaa opetusministeriön useissa 

asiakirjoissa esittämästä näkemyksestä, jonka mukaan tulevia supistuksia perustellaan väestönkehityksellä. 

Tosiasiassa nyt kaavaillut supistukset merkitsevät koulutustarjonnan heikentämistä. 

On myös huomattava, että väestöennusteiden luotettavuus pienenee ennusteen kohteena olevan 

jakson pidentyessä. 

Ilmiötä kärjistää viime vuosina jyrkästi kasvanut muuttovoitto: vuonna 2000 nettomaahanmuutto 

oli noin 2600 henkilöä, mutta 13 600 vuonna 2007 (Tilastokeskus 23.5.2008). Osa muuttovoitosta 

kasvattaa korkeakoulutuksen kysyntää, vaikka opetusministeriö korostaakin maahanmuuttajaväestön 

tarpeiden moninaisuutta. Yhtäältä joukossa on henkilöitä, jotka tarvitsevat runsaasti 

kieli- ja kulttuurikoulutusta sekä ammatillisia perusopintoja ja toisaalta huippuosaajia, joiden 

koulutustarve on hyvinkin erikoistunutta (OPM 2007a). 

Pirkanmaan osalta Tilastokeskuksen väestöennuste arvioi lähivuosien väestönkasvun koko maan 

lukemia positiivisemmaksi, niin että 18–22 -vuotiaiden määrä ylittää maakunnassa vuoden 2007 

lukeman (29 204) vielä vuonna 2016 (29 454) ja jälleen vuodesta 2024 alkaen. Vuoteen 2016 

mennessä ei siis Pirkanmaan väestönkehityksellä voida perustella supistuksia nuorisoasteen aloituspaikkoihin. 

Oheinen Pirkanmaan liiton laatima kuvio perustuu Tilastokeskuksen ennusteeseen. Se koskee 

16–21 -vuotiaiden ikäluokkaa kuvaten sekä 2010-luvun loppupuoliskolla syntyvän supistuman 

että sen jälkeen tapahtuvan voimakkaan kasvun. 

Tilanne vaihtelee kuitenkin Pirkanmaan eri osissa. 16–21 -vuotiaiden määrässä tapahtuu pysyväisluonteinen 

supistuma Luoteis-, Lounais- ja Ylä-Pirkanmaalla 2 , niin että määrät jäävät vuoden 

2015 tienoilta alkaen nykyistä pienemmiksi. Muualla maakunnassa ei näin ennakoida tapahtuvan. 

2 Ikaalinen sijaitsee Luoteis-Pirkanmaalla, Mänttä ja Virrat Ylä-Pirkanmaalla. 

8

Hakijamäärät 

Muutokset ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrässä voivat toki perustua myös hakijoiden 

opiskeluhalukkuuteen. Vuonna 2007 tapahtui hakijoiden määrässä selvä aleneminen lähes 

100 000:sta 83 000:een. On kuitenkin aikaista arvioida aloituspaikkatarvetta tämän pohjalla, kun 

otetaan huomioon hakupaineen suuruus (nuorten koulutuksessa aloitti harvempi kuin joka kolmas 

hakija eli 25 900 henkilöä). Aikuiskoulutuksen hakijamäärät ovat supistuneet tuntuvasti vuoden 

2005 huippuluvuista (16 900 –> 14 400) ja myös aloittaneissa on tapahtunut yli 10 prosentin 

vähennys (6900 –> 6200). Aikuiskoulutuksen aloittajaiän mediaani on 35 vuoden vaiheilla, alle 

25-vuotiaita on joukossa vähän. 

Vuoden 2007 supistuma ei liittynyt ikärakenteen muutokseen, vaan sen todennäköisin selitys on 

työmarkkinoiden erittäin vahva imu, joka jatkui myös keväällä 2008. Vuonna 2008 hakijaluvut 

eivät enää supistuneet. Oire koulutusintressien uudelleensuuntautumisesta on kuitenkin ammattikoulujen 

kasvanut vetovoima suhteessa lukioihin keväällä 2008. Muutoksen pysyvyyttä ei voi 

arvioida ennen kuin muutaman vuoden kuluttua. Käsitykset työvoiman kysynnästä vaikuttavat 

olennaisesti koulutukseen hakeutumiseen, varsinkin yksityiselle sektorille tähtäävien keskuudessa. 

Työelämän muutos Pirkanmaalla 

Pirkanmaan kehitys on historiallisesti perustunut teollisuuden ja yksityisen sektorin dynamiikkaan, 

sillä Tampere ei ole ollut valtionhallinnon keskus. Teollisuuden keskitasoa suurempi osuus 

9

elinkeinorakenteessa oli pari vuosikymmentä sitten ongelma, mutta globalisaatio on yleisesti 

ennemminkin vahvistanut kuin heikentänyt Pirkanmaan kehitystä. Valtion työpaikkojen kasvu 

Pirkanmaalla on perustunut ensisijaisesti yliopistoihin. Väestön ja talouden kehitys on ollut pysyvästi 

niin suotuisaa ja Tampereen seutu niin vetovoimainen, että edellytykset koulutuksen laajentumiselle 

ja sen asettumiselle yhä keskeisemmäksi elinkeinoksi alueella ovat erinomaiset. 

Viime vuosina yleistynyt työvoimapula muuttaa koulutuksen kysyntää. Kun työvoiman kysyntä 

on voimakasta, työnantajat eivät välttämättä aseta tiukkoja koulutusvaatimuksia. Tämä kasvattaa 

lyhyellä aikavälillä kouluttamattomien osuutta ja tuottaa myöhempiä aikuiskoulutustarpeita. Toisaalta 

julkisen vallan pyrkimys nostaa työllisyysastetta lisää koulutuksen kysyntää. 

Maahanmuuton näkymiä pitkällä aikavälillä on erittäin vaikea arvioida, mutta muualla maailmassa 

kärjistyvien ympäristöongelmien oletetaan vaikuttavan talouskehitykseen ja maahanmuuttohalukkuuteen 

täällä. Suomesta voi tulla huomattava väestön vastaanottajamaa. 

Nykytilan kuvaus: TAMK & PIRAMK 

TAMKin ja PIRAMKin koulutusta, rakenteita, hallinto- ja tukipalveluja sekä toiminnan menestystä 

kuvataan seikkaperäisesti korkeakoulujen tuottamassa selvityksessä (ohessa). Tässä riittää 

lyhyt yleiskuvaus. 

TAMK on koottu ammattikorkeakouluksi neljästä toisen asteen oppilaitoksesta, joista Tampereen 

teknillinen oppilaitos ja Tampereen kauppaoppilaitos perustettiin jo 1800-luvulla. PIRAMK 

puolestaan on rakennettu yhdistämällä kymmenen eri oppilaitosta, joista huomattavin oli 1950 

-luvulla syntynyt Tampereen terveydenhuolto-oppilaitos. Kumpikaan ammattikorkeakoulu ei ole 

suuri (TAMK on 10. ja PIRAMK 16. suurin kansallisessa tilastossa) eikä ammattikorkeakoulutus 

ole ylipäänsä Pirkanmaalla suhteellisesti laajaa 3 . Molemmat ammattikorkeakoulut ovat vetovoimaisia 

ja menestyviä. Nuorten koulutuksen aloituspaikkoja on TAMKissa 920 ja PIRAMKissa 

755 vuonna 2008. Aikuiskoulutuksen vuosiopiskelijapaikkoja on vastaavasti 635 ja 590. 

Koulutus keskeisten tunnuslukujen valossa 

Molemmat ammattikorkeakoulut kuuluvat siis maan vetovoimaisimpien joukkoon. Ensisijaisten 

hakijoiden määrien perusteella (koulutusalakohtaisesti painotettuna) oli PIRAMK nuorten 

yhteishaussa vuonna 2008 maan vetovoimaisin ammattikorkeakoulu ja luvut ripeässä kasvussa. 

TAMK oli kolmanneksi vetovoimaisin. 

Nuorten koulutuksen keskeyttämisaste oli vuonna 2007 PIRAMKissa 7,4 % eli selvästi alle 

valtakunnallisen keskiarvon (9,5 %) ja TAMKissa aavistuksen alle (9,4 %) sen. Keskimääräinen 

opiskeluaika nuorten koulutuksen osalta PIRAMKissa on 4,1 vuotta, TAMKissa 4,3 vuotta. 

Valtakunnallinen keskiarvo vuonna 2007 oli 4,2. Eroon vaikuttaa se, että suuri osa TAMK 

in koulutuksesta kestää puoli vuotta pidempään. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden 

opiskelijoiden koulutuksen läpäisyä valtakunnallisesti tarkastellen seitsemän vuoden kuluessa 

3 Ylipäänsä Väli-Suomi eli opetusministeriön kielenkäytössä Pirkanmaa ja Keski-Suomi on alue, jolla ammattikorkeakoulujen 

aloituspaikkoja on nuorisoikäluokkien kokoon verrattuna maan kuudesta alueesta vähiten, 

kun taas yliopistojen aloituspaikkoja on eniten (OPM 16.5.2008). 

10

(aloittaneet 1999 lähtien) PIRAMKissa ja TAMKissa on aloittaneista suorittanut tutkinnon useampi 

kuin maassa keskimäärin. 

Opiskelijoiden arvioihin koulutuksesta pitää aina suhtautua varovaisesti, sillä opiskelijoilla ei 

ole paljon mahdollisuuksia tehdä perusteltuja vertailuja korkeakoulujen ohjelmien kesken. Tamperelaiset 

korkeakoulut saavat opiskelijoiltaan keskitason palautetta (ns. Opala-kyselyt), mutta 

alakohtainen vaihtelu on suurta 4 (Yhteistyötä ja synergiaa 2008). 

Nuorten koulutuksen vahvuuksia ja ongelmia 

Mistä tietää, mitkä nuorten koulutuksen ohjelmat ovat menestyksellisiä, mitä pitäisi uudistaa ja 

mitkä lopettaa? Ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia verrataan tavallisesti neljän kriteerin 

avulla: suhteelliset hakijamäärät, keskeyttäminen, tutkinnon suorittaminen ja työllistyminen. On 

tärkeää ymmärtää, että jokaisella mittarilla on puutteensa eikä yksikään niistä kerro riittävän 

laajaa tarinaa. 

Hakupaine (suhteellinen hakijamäärä) voi olla suuri, vaikka hakijat eivät ole tulossa suorittamaan 

tutkintoa. He voivat olla hakijoina osallistuakseen maksutta joillekin itselleen tai työnantajalleen 

hyödyllisille kursseille. Hakupaine voi olla pieni, koska opinnot ovat vaativia. Silti liian pieni 

hakijamäärä on kriteereistä vakavin: rahoitus jää saamatta ja koulutus on lopetettava. 

Keskeyttäminen johtuu monista syistä, joista useimmat ovat ainakin opiskelijan kannalta perusteltuja 

(ks. Penttilä 2008). Yksi ehkä aloittaa jossain, jonne pääsee sisään, mutta vaihtaa koulutusohjelmaa 

tai koulutusinstituutiota myöhemmin ja suorittaa tutkinnon, joka sopii hänelle paremmin. 

Usein ratkaisu on hyvä myös yhteiskunnan kannalta. Toinen siirtyy työelämään ja keskeyttää 

opintonsa tai opinnot viivästyvät niin, että hänet poistetaan kirjoilta. Opinnoista on useimmissa 

tapauksissa ollut silti hyötyä. Kolmas sairastuu eikä kykene opiskelemaan. Keskeyttäminen ei 

siis ole aina jotain, mitä on ehdottomasti vastustettava, mutta vähäinen keskeyttäminen on varmasti 

merkki siitä, että koulutusohjelma täyttää tehtävänsä. 

Samat argumentit pätevät pitkälti tutkinnon suorittamisen käyttämiseen kriteerinä. On hyvä, jos 

tutkinto tulee suoritettua, mutta vähemmän tärkeää, missä se tapahtuu. Tutkinnotta jääminen ei 

merkitse sitä, että opiskelu olisi ollut turhaa. Tavallaan olisikin järkevää arvostaa jok’ikistä opintopistettä, 

minkä joku suorittaa, mutta valtio tahtoo nuorten suorittavan tutkintoja. 

Työllistyminen on koulutuksen keskeinen tavoite, mutta ei kaikille opiskelijoille. Varsinkin kulttuurialoilla 

on opiskelijoita, joita motivoi itse toiminta, ei vakinainen työpaikka eikä korkeakoulutason 

palkka. On myös tunnustettava, että työllisyyden mittaaminen on ongelmallista. Jos 

seurataan työllisyyttä valmistumishetkellä, syrjitään niitä, jotka voivat työllistyä vasta pätevyyden 

saavutettuaan. Jos seurataan työllisyyttä pari vuotta myöhemmin, huomataan monen olevan 

kotona hoitamassa lapsia. 

Tällaisista syistä on erillisten indikaattorien sijasta hyvä tarkastella kokonaisuuksia. Seuraavassa 

muutama kommentti PIRAMKin ja TAMKin koulutusohjelmien menestyksestä (ks. myös liite 

1): 

Liiketalouden alan opinnoissa on PIRAMKin kohdalla ollut ongelmia hakijamäärissä ja 

keskeyttämisessä. Nämä näyttävät liittyneen alan opiskeluun pienissä toimipaikoissa – ei 

4 Suurista koulutusaloista erottuu positiivisena TAMKin liiketalous. 

11

liiketalouden alaan sinänsä. PIRAMK on supistanut alan koulutusta voimakkaasti ja 

profiloinut sitä vetovoimaisemmaksi. 

Kuvataide on hakijoiden keskuudessa hyvin suosittu ala, mutta työllisyysluvut 

vaatimattomat. Opintonsa keskeyttäneitä ei ole, joten voidaan hyvällä syyllä sanoa, 

että opetus täyttää opiskelijoiden sille asettamat odotukset. 

Tekstiili- ja vaatetustekniikka on ongelmissa hakijamäärien ja keskeyttämisen kanssa. 

Lopettamisesta on keskusteltu, koska alan teollisuutta on maassa vähän. Koulutus on 

yhdistetty kemian- ja paperitekniikan kanssa. Kemiantekniikkaa ja PIRAMKin 

laboratorioalaa taas koskee keskeyttämisongelma, joka näyttää liittyvän siihen, että 

alaa käytetään valmennuspaikkana muihin opintoihin. Kummankin alan tulevaisuus 

edellyttää koulutuksen jatkuvan. 

Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmissa on vaikeuksia molemmissa korkeakouluissa: 

pieni hakupaine ja paljon keskeyttäneitä. Alalle otetaan Suomessa paljon opiskelijoita, 

mikä heikentää suhteellista vetovoimaa. Opiskelijoiden taso on poikkeuksellisen 

vaihteleva eikä vaativista opinnoista selviytyviä hakijoita tule riittävästi. Asetelma on 

hankala, kun opetusministeriö pyrkii yhä laajentamaan alan opetusta. PIRAMK on 

etsinyt ratkaisua suuntautumalla terveysalan tiedonhallintaan, TAMK taas on hakenut 

yhtäältä synergiaa tietotekniikasta ja toisaalta motivoituneita hakijoita kulttuurialalta, 

rakentaen rajapinnalle digimedian koulutusta. TAMK on myös päättänyt supistaa 

sisäänottoa 2009. 

Erityisen hyvin menestyneinä aloina on syytä nostaa esiin PIRAMKin sosiaali- ja 

terveysala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala sekä TAMKin tekniikka sekä liiketalous. 

Englanninkieliset Nursing ja International Business -ohjelmat ovat selviä menestyksiä. 

Pieniä ohjelmia 

Molemmat ammattikorkeakoulut ovat tietoisesti pyrkineet eroon pienistä koulutusohjelmista. 

Siitä huolimatta tamperelaisissa ammattikorkeakouluissa on useita ohjelmia, jotka alittavat opetusministeriön 

tavoitteeksi asettaman 40 aloituspaikan kriteerin. Pienempien aloitusryhmien säilyttäminen 

vaatii erillisperusteluja. 

Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa on sosiaali- ja terveysalalla pienehköjä ohjelmia bioanalytiikassa 

(32 aloituspaikkaa), ensihoidossa (20), laboratorioalalla (20) ja radiografiassa (22), jotka 

ovat kaikki kalliita mutta välttämättömiä. Tietyille aloille ei ammatinharjoittajia voi valmistaa 

kuin erillisten ohjelmien puitteissa. Käytännössä toiminta ei ole aina niin pientä kuin selvitys (ks. 

ohessa) kertoo, sillä PIRAMK tuottaa näiden erikoisalojen koulutusta myös muihin ammattikorkeakouluihin. 

Pieni aloituspaikkamäärä on myös tietojenkäsittelyssä, jota opetetaan Ikaalisissa 

(30) ja jolle on haettu uutta orientaatiota. TAMKin metsätalous ja kuvataide ovat pieniä erikoistuneita 

ohjelmia (molemmissa 20). 

Englanninkieliset ohjelmat alittavat lähes kaikki opetusministeriön kriteerin. Näin tekevät 

PIRAMKin Tourism (20) ja Nursing (16) sekä TAMKin Environmental Engineering (30), vain 

International Business (40) ylittää kriteerin. Aloituspaikkoja ei kuitenkaan tule katsoa ottamatta 

huomioon rinnalla toteutettuja suomenkielisiä ohjelmia, jotka takaavat riittävän osaamispohjan. 

12

Suomessa on tavallista, että englanninkieliset ohjelmat ovat pieniä. Väkinäinen siirtyminen suurempaan 

mittakaavaan olisi ilmeinen uhka laadulle. 

Englanninkielinen koulutus 

PIRAMKissa on kolme ja TAMKissa kaksi englanninkielistä tutkintoa, kaikki korkeakoulujen 

keskeisimmillä toimialueilla. Hakijamäärät TAMKin koulutusohjelmiin ovat suuret, International 

Business -ohjelman koko korkeakoulun suurin. Opetus edellyttää tuntuvaa panostusta, ohjausta 

tarvitaan runsaasti ja harjoittelupaikkojen luomisessa on ongelmia. Tukipalvelujen tuottaminen 

englanniksi ei ole ilmaista. 

Englanninkielisen koulutuksen keskeisimpiä ongelmia on, että työmarkkinoilla tarvitaan suomen 

kielen taitoa, mutta riittävän laajat opinnot eivät mahdu normaaleihin tutkintovaatimuksiin. 

PIRAMK on hankkinut työvoimatoimistosta työllistymistietoja muutamaa kuukautta valmistumisen 

jälkeen ja näiden tietojen mukaan Nursing-ohjelmasta työllistytään hyvin. TAMKilla on 

tiedot tilanteesta työmarkkinoilla koulutuksen päättyessä, jolloin noin 20 % valmistuneista on ollut 

työttömänä. Tutkinnon jälkeinen työllistyminen kaipaa jatkoselvittelyä. Vaikka englanninkielisen 

koulutuksen eteneminen on vaivalloista, tulevaisuuden mahdollisuudet ovat nimenomaan 

tällä kentällä. 

Englannin kielellä suoritetut opintopisteet ovat lisääntyneet tuntuvasti PIRAMKissa jaksolla 

2000–2007 ja ylittävät nyt suhteellisesti valtakunnallisen keskitason. TAMK oli aiemmin selvästi 

edellä, mutta kasvu on ollut pientä. Saapuvien vaihto-opiskelijoiden määrä on 2,5-kertaistunut 

molemmissa korkeakouluissa mainitulla jaksolla. 

Aikuiskoulutus 

Aikuiskoulutus tapahtuu monissa muodoissa (ylemmät amk-tutkinnot, erikoistumisopinnot, avoin 

ammattikorkeakoulu, lisäkoulutus ja täydennyskoulutus). Vuosipaikkamäärät eivät ole suuret ja 

hakijoita on runsaasti. Aikuiskoulutuksessa vain noin joka viides on suorittamassa kokonaista tutkintoa. 

Yhteistä eri muodoille on, että hakijoilla on työkokemusta ja yleensä myös ikää tuntuvasti 

enemmän kuin nuorten koulutukseen osallistuvilla. Aloittajien mediaani-ikä on noin 35 vuotta. 

Tutkintoon johtava aikuiskoulutus on määrällisesti suppeaa, hiukan yli 100 aloituspaikkaa kummassakin 

korkeakoulussa, mutta hyvin suunnattu työmarkkinoiden pulmakohtiin. Ylempään 

amk-tutkintoon otettiin TAMKissa 80 ja PIRAMKissa 55 opiskelijaa. 

Kun aikuiskoulutus tapahtuu työn ohessa, on koulutuksen maantieteellisellä läheisyydellä erittäin 

suuri merkitys. Koulutusta ei voi keskittää valtakunnassa eikä mikään pidä varmemmin yllä toimipisteiden 

runsautta maakunnassa. 

Opettajakunta 

Tamperelaisissa ammattikorkeakouluissa on yhteensä noin 400 päätoimista opettajaa (PIRAMKissa 

177 ja TAMKissa 227). Yliopettajia on heistä runsas 10 % ja lehtoreita yli 60 %. TAMKin 

päätoimisten opettajien jatkokoulutustaso on korkea: tohtoreita on 7 % ja lisensiaatteja 14 %. 

Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita on 67 %. PIRAMKin koulutustaso on samaa luok- 

13

kaa, yliopiston jatkotutkintoja on hiukan vähemmän, mutta toisaalta vähemmän myös opettajia 

vailla ylempää korkeakoulututkintoa. Ylemmän tutkinnon puuttuminen on tavallisempaa kulttuuri- 

sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. 

Julkaiseminen on PIRAMKissa kiitettävän runsasta. TAMKin osalta arviointia haittaa se, ettei 

AMKOTA laske kongressipapereita, jotka ovat tekniikan alan keskeisin julkaisumuoto. Tietoa 

siitä, kuinka moni osallistuu julkaisutoimintaan, ei tilastoista saa. Mielestäni ammattikorkeakoulun 

kannalta on tärkeämpää, että monet julkaisevat kuin että jotkut julkaisevat paljon. Julkaiseminen 

merkitsee osallistumista siihen vaikuttamistyöhön, jota ammattikorkeakoululta odotetaan: 

opettajalla on sanottavaa. 

Koulutuksen laatu 

Laadunvarmistus ei Suomessa keskity laadun ulkopuoliseen arviointiin, vaan siihen, että korkeakoulun 

käytännöt toimintansa laadun seuraamisessa ovat kunnossa. PIRAMK auditoitiin ammattikorkeakouluista 

ensimmäisenä Suomessa 2005 ja TAMKin auditointi on tulossa syksyllä 

2008. 

Pirkanmaalaiset ammattikorkeakoulut eivät ole erityisesti menestyneet koulutuksen laatuyksikköstatuksen 

saavuttamisessa. Vain PIRAMKin fysioterapia on nimetty valtakunnalliseksi laatuyksiköksi 

vuonna 2000. Laatuyksikkökilpailujen merkitystä kaventaa se, että hakeminen on työlästä, 

palkinnot kohtuuttoman pieniä, valikoinnissa voi olla outoja kriteerejä (yhdellä kierroksella ei 

aluevaikuttavuudesta voitu palkita kasvukeskusten ammattikorkeakouluja) ja lopulta arvioinnin 

kohteena vain näytöt paperilla. 

Tuottavuus 

PIRAMK on toiminut erittäin pienin kustannuksin, mutta kun koulutusalarakennetta on viime 

vuosina muutettu liiketaloudesta sosiaali- ja terveysalan suuntaan, sekä tulot että kustannukset 

ovat kasvaneet. PIRAMKissa muutama koulutusala alittaa valtakunnalliset keskiarvot koulutuksen 

hinnassa ja kaksi ylittää ne, kun taas TAMKin kaikki koulutusalat ylittävät laskelman mukaan 

keskiarvohinnat. Keskiarvohinnat ovat tärkeitä, koska ne ovat ammattikorkeakoulujärjestelmässä 

rahoituksen perusta. 

Korkeakoulujen välinen ero tuotantokustannuksissa on otettava huomioon korkeakouluja yhdistettäessä. 

Korkea hinta voi kertoa korkeasta laadusta, mutta myös organisointitavan ongelmista 

(korkeat tilakustannukset, niukat opiskelijamäärät, puuttuva toiminnallinen synergia). Matala 

hinta puolestaan voi viitata ulkoiseen tukeen, strategisiin valintoihin tai hyvin organisoituun toimintaan, 

mutta voi olla myös merkki henkilöstöresurssien riittämättömyydestä. PIRAMKin kohdalla 

liiketalouden alan koulutus Ikaalisissa on esimerkki siitä, että laadukasta toimintaa voidaan 

harjoittaa myös pienin kustannuksin. 

Sekä PIRAMKissa että TAMKissa on seurattu koulutusalojen tuottavuutta ja tehty yhtäällä strategisia 

panostuksia (musiikki), toisaalla säästöjä (tekstiilitekniikka). 

14

Toimipisteet 

TAMK toimii kokonaan Tampereella kahdessa toimipisteessä, sen sijaan PIRAMKilla on toimintaa 

neljässä kunnassa. Pääosa PIRAMKin opiskelijoista (73 %) opiskelee Tampereella kolmessa 

eri toimipisteessä. Ikaalisissa on liiketalouden, matkailun ja tietojenkäsittelyn opiskelijoita (14 

% kokonaisuudesta), Virroilla viestinnän ja liiketalouden opiskelijoita (8 %) ja Mäntässä liiketalouden 

ja tietojenkäsittelyn opiskelijoita (5 % ). Virroilla on liiketalouden sisäänotto lopetettu ja 

Mäntässä tietojenkäsittelyn lopetettu, mutta terveysala aloitettu. 

Alueellinen vaikuttaminen 

Koulutustehtävän hyvä toteuttaminen on paras mahdollinen keino vaikuttaa alueelliseen kehitykseen. 

Hyvän toteuttamisen ketju lähtee työvoimatarpeiden arvioinnista ja niihin vastaamisesta 

korkeakouluopetukselle mahdollisella ja rationaalisella tavalla. Jos koulutusta on vähemmän 

kuin koulutettuihin kohdistuvaa kysyntää, jää alueen resursseja hyödyntämättä, kun taas kohtuuttoman 

laaja koulutus tuottaa alueelle rakenteellista työttömyyttä. Koulutuksen keinovalikoima on 

varsinkin aikuiskoulutuksen osalta laaja, ehkä liiankin monimuotoinen. Onnistuminen edellyttää 

tiivistä vuorovaikutusta työelämän, yritysten ja alueiden kanssa. Vähitellen myös jo ammattikorkeakoulun 

käyneen väestön täydennyskoulutustarpeet kasvavat. 

Ammattikorkeakoulujen periaatteellinen kiinnittäminen työelämän tarpeisiin on luonnollisesti 

johtanut työnantajien kritiikkiin siitä, ettei esiintyviin tarpeisiin ole vastattu. On kuitenkin selvää, 

ettei mikään koulutus voi olla pätevä vastaus yksittäisten työpaikkojen ajankohtaisiin tarpeisiin. 

Tutkintokoulutus voi tuottaa vain yleisvalmiuksia, jotka auttavat opiskelijaa kehittämään työpaikalla 

tarvittavia erityisvalmiuksia. Haastatteluissa tuli esiin myös vanhastaan tuttu keskustelu 

siitä, että aiempaan opistokoulutukseen verrattuna koulutusta on viety liian teoreettiseen suuntaan, 

jolloin ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun väliin on syntynyt tyhjiö. Jälkimmäisistä 

valmistuneiden perehdyttäminen ammattiin on jäänyt työpaikan vastuulle. Toisaalta tuli myös 

tunnustusta siitä, että koulutus on reagoinut kritiikkiin ja odotusten täyttäminen parantunut. 

Ympäristön odotusten täyttämisestä hyvä esimerkki on rakennusmestarikoulutuksen aloittaminen 

TAMKissa. Hyvinvointiteknologian (terveydenhoito ja ikääntyneiden palvelut) koulutus yhdessä 

yliopistojen kanssa tai terveyshallintoon erikoistunut tietojenkäsittely taas ovat esimerkkejä 

toiminnoista, joihin kohdistuva kysyntä ei ole vielä välttämättä voimakasta, vaan eteneminen 

perustuu strategiseen analyysiin. Myös T&K-palvelu on tärkeä alueellisen vaikuttamisen keino 

tuodessaan tietoa työelämässä vaadittavan osaamisen muutoksista ja luodessaan pitkäjänteisiä 

yhteyksiä työpaikoille. 

Koulutustarpeiden seuranta on keskeinen osa ammattikorkeakoulun tehtävää. PIRAMK on ostanut 

TE-keskuksesta yksilökohtaiset tiedot valmistuneiden työllistymisestä. Terveysalalla, jossa 

koulutus suuntautuu pitkälti julkiselle sektorille ja pätevyysvaatimukset ovat tärkeässä asemassa, 

käydään tiivistä vuoropuhelua keskeisten työnantajien ja korkeakoulun välillä. Pienten työnantajien 

työvoimatarpeen seuraaminen on hankalaa, mutta niihin on pyritty vastaamaan työnantajakyselyjen 

sekä opetussuunnitelmien kommentointitilaisuuksien avulla. Tärkeitä kosketuspintoja 

syntyy harjoittelussa, aikuiskoulutuksen eri muodoissa sekä maakuntakorkeakoulun kautta. 

TAMK on seurannut työvoimatarpeita koulutusala- tai klusterikohtaisten neuvottelukuntien kautta. 

Alueellisen vaikuttamisen kannalta on olennaista, että koulutus tunnistaa myös Tampereen 

seudun ulkopuolella esiintyviä osaamistarpeita. 

15

Maakunnan kannalta tamperelaiset ammattikorkeakoulut luovat muuttovoittoa. Pirkanmaalle 

työllistyi suurempi osa opiskelijoista kuin alueelta rekrytoitiin. TAMKin kohdalla tämä muuttovoitto 

oli vuonna 2005 17 % valmistuneista ja PIRAMKin osalla 10 % (Yhteistyötä ja synergiaa 

2008). 

Maakuntakorkeakoulu on uusi toimintamuoto, jonka avulla tamperelaiset neljä korkeakoulua 

yhdessä toteuttavat koulutus-, tutkimus- ja kehitystoimintaansa Pirkanmaan seutukunnissa ja samalla 

tukevat niiden innovaatiotoimintaa. Vetovastuu on annettu PIRAMKille, jonka hallitus perusti 

vuonna 2007 toimintaa koordinoivien yliopettajien toimet Ikaalisiin, Mänttään ja Virroille. 

Seutukunnat osallistuvat tämän toiminnan rahoittamiseen. 

Tutkimus- ja kehitystoiminta 

T&K-toimintaan sisältyy kaksi toiminta-ajatusta. Yhtäältä on kysymys korkeakoulun oman koulutuksen 

relevanssin kasvattamisesta sekä pedagogiikan elävöittämisestä toiminnan avulla. Opinnäytteiden 

toteuttaminen kehittämisprojekteina sekä opettajien oma tutkimustyö kuuluvat tähän 

joukkoon (Hyrkkänen 2007). Toisaalta T&K-toiminta on palvelua, jota korkeakoulu tuottaa ympäristölleen, 

usein tehtävään erikoistuneiden ammattilaisten voimin. Opettajien on usein vaikeaa 

sovittaa omat aikataulunsa näiden palveluhankkeiden vaatimuksiin (Lyytinen & Marttila 2008). 

Kaupungissa, jossa on kaksi suurehkoa yliopistoa ja toinen niistä vieläpä teknillinen, on selvää, 

että palvelufunktio jää ammattikorkeakouluilla pienemmäksi kuin sellaisella alueella, jossa ammattikorkeakoulu 

on yksin vastuussa maakunnallisesta T&K-toiminnasta. 

TAMKilla on pitkä historia T&K-toiminnan parissa ja molempien korkeakoulujen osalta toiminta 

on kasvussa. Henkilötyövuosia kerääntyi TAMKissa 35 ja PIRAMKissa 27 vuonna 2006 (Yhteistyötä 

ja synergiaa 2008). Kansallisesti vertailtuna toiminta on suhteellisen pientä, mutta se 

perustuu valittuun toimintastrategiaan. Ammattikorkeakoulut ovat katsoneet järkeväksi toimia 

T&K-palvelujen osalta yliopistojen kanssa yhteistyössä; esimerkiksi TEKES-hankkeet toteutetaan 

lähes kaikki yliopistojen kanssa yhteistyönä. Koulutustehtävässä taas ei pyritä liikevaihdon 

maksimointiin, vaan sen keskeinen tehtävä on tukea opiskeluprosessia työelämän kanssa suunnitelluissa 

tavoitteellisissa kehittämishankkeissa. Kaikkeen opiskeluun T&K ei liity, koska toiminta 

on keskitetty sektoreille, joilla osaaminen on vahvaa. PIRAMKin kulttuuriala erottuu edukseen 

opintopisteiden tuottamisessa T&K-toiminnan kautta. 

T&K-toimintaa harjoitetaan myös puhtaasti ulkopuolisella rahalla. Kokonaisuudessaan toiminta 

sisältää huomattavan omarahoitusosuuden eikä tuota voittoa. Esimerkiksi TAMKin T&K-toiminnan 

päärahoittajat ovat EU 28 % ja OPM 16 % (usein lääni), oma osuus on 25 %. 

Opintojen jatkaminen 

Ammattikorkeakoulujen ylempiin tutkintoihin rekrytoidaan vuonna 2008 yhteensä 135 opiskelijaa. 

Luku viittaa siihen, etteivät ylemmät tutkinnot ole vielä sellainen pääasiallinen koulutuksen 

jatkamisväylä, joksi opetusministeriö odottaa sen muuttuvan. Kun määrä on sidoksissa ammattikorkeakoulujen 

ja ministeriön sopimuksiin, on ministeriöllä mahdollisuus täyttää tulevaisuudessa 

omat odotuksensa. 

Tampereen yliopistoon kirjoittautui vuonna 2006 päävalintojen yhteensä 79 ammattikorkeakoulututkinnon 

suorittanutta ja 146 sellaista, jotka olivat opiskelleet edeltävänä syksynä ammatti- 

16

korkeakoulussa (TAMKissa 40 ja PIRAMKissa 26). Lukujen pohjalla uskaltaa sanoa, että Tampereen 

yliopistossa noin 15 % aloittajista (N=1455) tulee ammattikorkeakoulusta. TAMKista ja 

PIRAMKista tulleet hakijat menestyivät pääsykokeissa hyvin (Jussila & Ahrio 2007). Koulutusjärjestelmän 

kokonaistoimivuuden kannalta ei ole yhdentekevää, miten yliopisto ottaa huomioon 

ammattikorkeakouluopinnot, mutta ei myöskään, miten ammattikorkeakoulu ottaa huomioon 

myöhempien yliopisto-opintojen mahdollisuuden. Tietyillä aloilla olisi mahdollista tehdä yliopistosta 

jatko-opintoväylä, ilman että ammattikorkeakoulututkintojen luonne muuttuisi. 

Eri alojen välillä on nykyään selittämätöntä erilaisuutta siinä, miten ammattikorkeakouluopinnot 

luetaan opiskelijalle hyväksi yliopistossa. Tekniikan alalla hyväksilukeminen on laajaa, hoitotieteen 

alalla kohtalaista, sosiaalityössä suppeampaa ja kauppatieteissä lähes olematonta. Yhtäällä 

edellytetään, että kaikkien on suoritettava samat kurssit, kun taas toisaalla kysytään, onko opiskelija 

oppinut oppimaan ja ajattelemaan itse sekä miten hän pystyy toimimaan tällä nimenomaisella 

alalla. Professionaaliset intressit eivät selitä eroja – on vaikea nähdä että diplomi-insinöörien ja 

ekonomien intressit olisivat niin erilaiset, että ne selittäisivät erot yliopistojen suhtautumisessa 

ammattikorkeakouluinsinööreihin ja tradenomeihin. 

Virtuaaliammattikorkeakoulu 

Virtuaalikorkeakoulut perustettiin suurin toivein, mutta niitä on arvosteltu tulosten vähäisyydestä. 

Opintopisteitä onkin syntynyt vähän mm. siksi että opetuksen tuottaminen on suhteellisen kallista 

ja vaativaa. Opettajien on perehdyttävä aineistojen ohella myös teknologiaan. Oppimateriaali 

ei ole häiriövapaata ja vanhentuu siinä missä kirjallinenkin. Toisaalta odotukset olivat alkuvaiheessa 

aivan ylimitoitettuja. Virtuaaliammattikorkeakoulu ei ole täysimittaisia tutkintoja tuottava 

instituutio, vaan se on ennen muuta vauhdittanut verkko-opetuksen toteuttamista, lisännyt varsinkin 

aikuisille tärkeän etäopiskelun mahdollisuuksia sekä tukenut opintojen monimuotoistamista. 

Mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii resursseja ja motivaatiota, mutta jos niitä on, syntyy 

tärkeä ulottuvuus hyvään ammattikorkeakoulutoimintaan. 

TAMK käyttää palvelua suhteellisen runsaasti eikä ihme, koska toiminnan keskus on omassa korkeakoulussa. 

PIRAMKin opintopisteistä tulee virtuaaliammattikorkeakoulusta hiukan keskitasoa 

pienempi osuus. 

Tukipalvelut 

Annettujen numeroiden valossa tukipalvelujen henkilöstö on TAMKissa selvästi PIRAMKia suurempi. 

Ero johtuu pääosin siitä opetuksen tukitoiminnan henkilöstöstä (laboratorioinsinöörit, ja 

-mestarit), jota tekniikan opetus edellyttää. Myös henkilöstö- ja taloushallinnon yhteenlaskettu 

määrä on TAMKissa suurempi, vaikka TAMK käyttää myös kaupungin palveluja. PIRAMK puolestaan 

suuntaa enemmän resursseja kirjasto- ja tietopalveluhenkilöstöön, mikä johtuu toimipisteiden 

runsaudesta (PIRAMKilla 7 toimipistettä, TAMKilla 2). Osin henkilöstölaskenta tuottaa 

myös näennäisiä eroja, jotka liittyvät rajanvetoon opetuksen ja tukipalvelujen kesken tai palvelujen 

ostamiseen tai myyntiin. Aidot erot taas liittyvät tavoiteltuun palvelutasoon ja muihin strategisiin 

valintoihin. TAMK ylläpitää uudempaa laitekantaa ja TAMKissa esitetyn arvion mukaan 

se on sähköisessä asioinnissa edellä naapuriaan. 

17

Hallintomalli 

Sisäisen hallinnon malli on kummassakin korkeakoulussa varsin keskitetty. Etenkin talous- ja 

henkilöstöhallinnon vaativuus on yleisesti johtanut siihen, ettei pitkälle desentralisoiduilla hallintomalleilla 

selviydytä ilman moninkertaista työtä. Keskittäminen turvaa erikoistuneen osaamisen, 

varahenkilöiden löytymisen, kyvyn tehdä päätöksiä kerralla oikein sekä mahdollisuuden 

selviytyä pienemmällä henkilökunnalla (vrt. Hallinnosta hallintaan 2005). Opetuksen tukipalvelut 

on kuitenkin järjestettävä sinne, missä opetus tapahtuu. 

Valtion näkemykset muutostarpeista 

Koulutustason nostaminen ja aloituspaikkojen supistaminen 

Suomalaisten yleinen koulutustaso on matala, vaikka yleisesti muuta luullaan. Mitattaessa työvoiman 

koulutukseen osallistumista 25–64 -vuotiaiden ikäryhmän saaman koulutuksen pituuden 

perusteella Suomi sijoittui vuonna 2004 30 OECD-maan joukossa sijalle 23. Korkea-asteen koulutuksen 

suorittaneen väestön osalta Suomi oli sijalla 15. 

Koulutustasoa pyritäänkin nostamaan nuoremmissa ikäluokissa. Tavoitteena on, että perusasteen 

jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–34 -vuotiaista nousee 92,5 prosenttiin vuonna 2015. 

Korkea-asteen osalta tavoitteena on, että 38,5 prosenttia 25–34-vuotiaista olisi suorittanut ammattikorkeakoulu- 

tai yliopistotutkinnon vuonna 2015. Vuoteen 2020 mennessä tavoite on 42 

prosenttia. Edelleen tavoitellaan, että vuositasolla tulisi vähintään 60 prosentin työikäisestä aikuisväestöstä 

osallistua koulutukseen ja että osallistumispohjan tulisi kattaa paremmin nyt aliedustetut 

ryhmät (OPM 2007a). 

Opetushallitus on laatinut ennakointilaskelmia vuosien 2007–2012 koulutuksen ja tutkimuksen 

kehittämissuunnitelman valmistelua varten. Lähtökohtana on ollut ikäluokkakehitykseen (16–21 

-vuotiaat) sovitettu työelämän kysynnästä lähtevä koulutustarve. Laskelma tuotti tietopohjaa, jota 

opetusministeriö hyödynsi valmistelussa ja poliittinen päättäjä määritti kehittämissuunnitelman 

tavoitteet. Ne merkitsivät sitä, että korkeakoulujen yhteenlaskettu aloittajatavoite vähenisi vuodesta 

2006 vuoteen 2012 noin 6 prosenttia (Matti Kimarin viesti opetushallituksesta). 

Koulutustason jatkuvan nostamisen ohella on valtion tavoitteena ollut jo pitkään tehokkuuden 

lisääminen: ”Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulos- ja tavoiteneuvotteluissa korkeakoulujen 

toimintaa tarkastellaan käyttäen kriteereinä mm. vetovoimaisuutta, läpäisyä, tutkintoaikoja, 

tieteellistä julkaisutoimintaa, resurssien tehokasta käyttöä ja tutkinnon suorittaneiden työllistymistä 

sekä elinikäisen oppimisen toteutumista” (OPM 2008a). 

Valtion näkemys aloituspaikkojen vähentämisen suotavuudesta nojaa pitkälti oletukseen, että 

kaikkien kouluasteiden läpäisyä kyetään parantamaan ja keskeyttämistä vähentämään. Näin turvattaisiin 

se, että pienenevistä ikäluokista huolimatta korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä 

nousisi ja väestön koulutustaso paranisi. Lisäksi aikomuksena on lisätä ulkomaalaisten määrää. 

Usko keskeyttämisen vähenemiseen on niin vahva, että valtio on jo ryhtynyt suhteellisesti supistamaan 

sisäänottoja, vaikka hakijaikäluokat tulevat lakipisteeseensä vasta vuonna 2011. 

18

Valtio perustaa odotuksensa keskeyttämisen vähentämisestä sille, että henkilökunta kehittää ohjausta, 

tiedotusta, neuvontaa sekä henkilökohtaistaa opiskelua ja opiskelijat saavat lisää opintotukea. 

Näin se uskoo tapahtuvan, samalla kun tuottavuusohjelma supistaa henkilökuntaa ja julkistalous 

on ennusteiden mukaan aiempaa tiukemmalla. 

Valtio asettaa tavoitteeksi myös vähentää epätarkoituksenmukaista moninkertaista koulutusta. 

Tällä hetkellä ammattikorkeakoulun tutkinnon aloittavista on jo taustallaan samantasoinen tai 

korkeamman asteinen tutkinto nuorten koulutuksessa kahdella ja aikuisten koulutuksessa yhdeksällä 

prosentilla. Kun ammattikorkeakoulujen historia pitenee, osuudet kasvanevat. Moninkertaista 

koulutusta ei kuitenkaan säädöksin nykyisestä rajoiteta ja ammatin vaihtoon tähtäävää 

koulutusta tarjotaan riittävästi, ilmoittaa opetusministeriö (OPM 2007a). Keinoja moninkertaisen 

koulutuksen vähentämiseen ei siis valtiolla ole. 

Läpäisyasteen nostaminen on ollut pitkäaikainen haave, mutta siihen pääseminen edellyttäisi rajoituksia 

moninkertaisessa koulutuksessa, joita valtio ei halua asettaa, ja kasvavia taloudellisia 

panostuksia korkeakouluihin, mitä valtio ei näytä pystyvän tekemään. Tosiasiassa keskeyttäminen 

ei ole ammattikorkeakoulujärjestelmässä vähentynyt, vaan lisääntynyt vuodesta 2002 tasaisesti 

ja suhteellisen paljon (7,8 % – 9,8 %)(AMKOTA). Niinpä en voi pitää uskottavana sitä valtion 

unelmaa, että tutkintojen määrä kasvaisi, vaikka aloituspaikkoja karsitaan. Todennäköisempää 

on, että tutkintojen määrä ei kasva, mutta karsinta korkeakouluihin kovenee. 

Korkeakoulurakenteen uudistaminen 

Opetusministeriön keskeinen tavoite on tiivistää korkeakouluverkkoa nykyistä vahvempien ja 

laadukkaampien korkeakouluyksiköiden kehittämiseksi. Uudistuksen tavoitteita ovat: 

• alueellisesti vahvemman ja vaikuttavamman korkeakouluverkon saavuttaminen 

• koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden vahvistaminen 

• korkeakoulujen roolin vahvistaminen innovaatiojärjestelmässä 

• korkeakoulujen aikuiskoulutustehtävien ja -rakenteiden selkiyttäminen 

• osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja joustava reagointikyky 

toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin 

• osallistuminen kasvaville ja kansainvälistyville koulutusmarkkinoille. 

Kokopäiväopintoja suorittavan opiskelijamäärän (FTE) tulisi aleta jaksolla 105 000:sta 95 

000:een. Tällöin opiskelijoiden määrä opettajaa kohti supistuisi 17,8:sta 16:een. Tämä tarkoittaa, 

että vaikka valtion erityisenä tavoitteena on opiskelija/opettaja -määräsuhteen parantaminen, ei 

valtio aio lisätä opettajamäärää, vaan hoitaa tehtävän vähentämällä opiskelijamääriä. Tutkinnot 

eivät tästä kuitenkaan vähenisi juuri lainkaan, koska valtio olettaa läpäisyprosentin olevan jakson 

alussa 70,3 ja lopussa 76,0 eli nousevan tuntuvasti. Tutkinnon suorittaneiden työllistymiseen ei 

liitetä suuria kasvuodotuksia, ilmeisesti koska luvut ovat jo korkeata tasoa. 

Ammattikorkeakouluja on 26 ja ne toimivat 68 paikkakunnalla. Tavoitteena on, että maassamme 

on enintään 18 pääsääntöisesti vähintään 2 500 kokopäiväopiskelijan ammattikorkeakoulua 

vuonna 2020 ja että ne toimivat aiempaa harvemmilla paikkakunnilla. Kasvukeskuksissa, joissa 

toimii useita ammattikorkeakouluja, on tarkoituksenmukaista muodostaa yksi vahva ammattikorkeakoulu, 

jolla on aiempaa paremmat edellytykset erityisesti kansainväliseen toimintaan. Tällä 

perusteella opetusministeriö katsoo perustelluksi rakentaa Tampereen ja Pirkanmaan ammattikorkeakouluista 

yksi 7 400 opiskelijan ammattikorkeakoulu. Yhdistymiseen edetään uudistamalla 

ammattikorkeakoulujen ylläpitorakennetta (OPM 2008a). 

19

Yhdistämisen ohella on tarkoitus päätyä nykyistä selkeämpään profiloitumiseen. Kunkin ammattikorkeakoulun 

profiili painottuu eri tavalla opetuksen, työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän 

suhteen (OPM 2008a). Profiloitumisen ja yhdistäminen samanaikaisuus merkitsee voimakasta 

karsintaa koulutuksen tarjonnassa. Karsintakriteerejä tarkasteltaessa näyttää siltä, että selviytyjiä 

olisivat isot ja vetovoimaiset ammattikorkeakoulut, jotka antavat joustavasti relevanttia ja laadukasta 

koulutusta, käyttäen resurssinsa tehokkaasti (OPM 2007a). Karsinta on kuitenkin aina myös 

politiikkaa ja voi johtaa toisenlaisiinkin lopputuloksiin. 

Kun lähtökohtana on, että koko merkitsee laatua, joutuvat pienet koulutusyksiköt suurennuslasin 

alle. Opetusministeriö huomauttaa, että ammattikorkeakouluissa on yli 200 alle 40 aloittajan koulutusohjelmaa. 

Osa ohjelmista toteutetaan hajautettuna usealle paikkakunnalle. Pieniä ohjelmia 

voidaan kuitenkin hyväksyä vain erityistapauksissa (OPM 2008.) 

Nuorisokoulutuksesta aikuiskoulutukseen 

Opetusministeriön näkemys nuorten koulutustehtävän supistumisesta avaa tilaa aikuiskoulutuksen 

laajentamiselle. Sen merkitystä korostavat sekä työelämän nopeat muutokset että varttuneempien 

ikäryhmien heikohko koulutustaso. Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksessa koulutusjärjestelmää 

kehitetään tukemaan nykyistä paremmin osaamisen päivittämistä, kehittämistä ja uudelleen 

suuntaamista. Tunnistetaan työssäkäyvien, työttömien ja muuten työelämän ulkopuolella olevien 

erityyppiset täydennyskoulutustarpeet ja kehitetään tarjontaa vastaavasti (OPM 2008a). 

Erityisesti edistetään työn ohessa tapahtuvaa oppimista ja pätevöitymistä. Ammattitutkintojärjestelmää 

kehitetään, avoimen ammattikorkeakoulun toimintaa sekä täydennyskoulutusmahdollisuuksia 

laajennetaan, selvittäen samalla oppisopimustyyppisen koulutuksen käyttömahdollisuuksia 

(OPM 2008a). 

Erilaisten opiskelijoiden tavoittaminen 

Opetusministeriö haluaa ohjelmassaan edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista koulutuksessa. 

Tavoitteena on naisten ja miesten koulutustasoerojen pienentäminen ja työelämän 

segregaation vähentäminen tyttöjen ja poikien opiskeluvalintoihin vaikuttamalla. Erilaisten oppijoiden, 

eri vammaisryhmien ja kielellisesti ja kulttuurisesti eritaustaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia 

koulutukseen parannetaan tukemalla esteetöntä opiskelua (OPM 2007a). 

TAMK on Suomen miesvaltaisin ammattikorkeakoulu, PIRAMK Diakonia-ammattikorkeakoulun 

jälkeen naisvaltaisin. Taustana ovat pitkälti stereotyyppiset sukupuolittuneet opiskeluvalinnat, 

joihin korkeakoulut voivat vaikuttaa vain rajallisesti. 

Joustavuutta ja ahtautta 

”Ammatillisesti suuntautuneen peruskoulutuksen toisella tai korkea-asteella tuleekin perusammattitaidon 

lisäksi tarjota opiskelijalle niin laaja osaaminen, että se mahdollistaa työskentelyn 

vaihtelevissa työtehtävissä, on siirrettävissä työpaikasta toiseen, ja että se tarjoaa pohjan opiskelulle 

myöhemmällä iällä. Vastaavasti aikuiskoulutuksen tulee joustavasti tarjota opiskelumahdol- 

20

lisuuksia työelämässä olevien osaamistason nostoon sekä muutostilanteisiin toimenkuvan muuttuessa 

ja mahdollisuuksia alan ja ammatin vaihtoon.” (OPM 2007a). 

Joustavuusvaatimusta ei ole helppoa toteuttaa, sillä koulutussuunnittelu koetaan kummassakin 

ammattikorkeakoulussa kahlehdituksi. Yleisopinnot ovat vähentyneet ja joko valtio (erityisesti 

terveysala) tai professiot pitävät opettajien tuella huolta spesifien ammatillisten oppisisältöjen 

laajentamisesta. Hämmentää onkin, että valtio on estänyt eri koulutusaloja yhdistävien koulutusohjelmien 

toteuttamista, siitä on tamperelaisilla ammattikorkeakouluilla omat kokemuksensa 

(sosiaali- ja terveysalan yhteistyönä toteutetun kuntoutusalan koulutuksen lopettaminen 

PIRAMKista, TAMKissa liiketalouden ja viestinnän aloja yhdistävän verkkomedian koulutusohjelman 

lopettaminen). Valtion ohjausjärjestelmä ei edelleenkään taivu hyväksymään kahden 

koulutusalan yhteistä ohjelmaa. 

Vapaasti valittavien opintojen määrä on ammattikorkeakouluissa erittäin niukka, mikä tuskin vastaa 

odotuksia korkeakouluopiskelun yksilöllisestä luonteesta eikä ainakaan vallitsevia käsityksiä 

työmarkkinoilla vaaditusta joustavuudesta tai työpaikalla tapahtuvan oppimisen tärkeydestä. 

Yhdistäminen avaisi mahdollisuuden jatkaa suuremmassa mittakaavassa jo tehtyä työtä koulutusalojen 

sisältämien kulttuurirajoitteiden lieventämiseksi. Molemmat ammattikorkeakoulut ovat 

luoneet koulutushallinnon, jonka tarkoituksena on vähentää koulutuksen alalla miltei luonnonvoimana 

esiintyvää koulu- ja osastokeskeisyyttä. On syytä odottaa, että opetusministeriökin tukee 

laajapohjaisen osaamisen tuottamista. 

Tilanteen määrittelyä 

Valtion odotukset nuorten koulutuksen aloituspaikkojen vähentämisestä eivät juuri kohdistu Pirkanmaalle. 

Yhtäältä tämä arvio perustuu alueen tunnetusti voimakkaaseen kehitykseen, toisaalta 

siihen, että aloituspaikkoja on alueella suhteellisesti vähän, ja epäilemättä myös siihen, että 

pienten ja heikkojen toimipisteiden karsinta on jo viety sisäisessä kehitystyössä pidemmälle kuin 

maassa yleensä. Alueen kehityksen esteeksi ovat muodostumassa työvoimapula ja kansainvälistymisen 

keskeneräisyys. Ratkaisuksi molempiin sopii ulkomaisen työvoiman aktiivinen hankinta 

ja siinä ammattikorkeakoulu on strategisesti erinomaisessa roolissa. 

Ammattikorkeakoulujen kehittäminen tapahtuu Tampereella ympäristössä, jossa toimii kaksi 

yliopistoa, joista molemmat ovat tuntuvasti suurempia kuin ammattikorkeakoulut yhteensä. 

Yliopistojen läsnäolo rajoittaa ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia esimerkiksi tutkimus- ja 

kehittämistoiminnan ja aikuiskoulutuksen laajentamisessa, mutta myös avaa mahdollisuuksia 

syventämisen suuntaan. Korkeakoulujen yhteistyö (UNIPOLI) merkitsee niille kaikille suurta 

mahdollisuutta, mutta samalla vaatii jokaiselta oman paikan ja yhteistyösuhteiden sovittamista 

kokonaisuuteen. Ammattikorkeakoulujen onnistunut yhdistäminen helpottaa ratkaisuja, jotka vapauttavat 

resursseja uusiin koulutusavauksiin sekä laadun nostamiseen. 

Tampereen ammattikorkeakoulujen yhdistämisessä ei ole mahdollista samalla lisätä profiloitumista, 

vaan se merkitsee kahden vahvasti profiloituneen korkeakoulun profiilien yhdistymistä ja 

entistä monialaisemman ammattikorkeakoulun syntymistä. Tuskin kukaan voi odottaa, että Suomen 

toiseksi suurimmassa väestökeskittymässä olisi ammattikorkeakoulu, joka ei toimisi kaikilla 

pääaloilla. Perustehtävät liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan sekä tekniikan koulutuksessa on 

yksinkertaisesti pakko hoitaa; kulttuuripuolella voidaan profiloitua pidemmälle. 

21

Jos kaksi hyvin menestyvää ammattikorkeakoulua yhdistetään niin edullisessa ympäristössä kuin 

Tampereella, ei tavoitteena voi olla muu kuin koulutustehtävässään Suomen paras ammattikorkeakoulu. 

Haastattelujen suorittaminen ja muu aineisto 

Kohdennetuissa ryhmähaastatteluissa olen pyrkinyt selvittämään korkeakoulujen hallituksen, 

ammattijohdon, koulutusyksiköiden ja tukipalveluiden johtavien henkilöiden, opiskelijoiden, sijaintikuntien 

johdon ja muiden sidosryhmien käsityksiä yhdistämisen suotavuudesta ja edellytyksistä. 

Molemmat ammattikorkeakoulut ovat toimittaneet kiitettävästi aineistoa kaiken aineiston 

mitä olen pyytänyt ja pyytämättäkin. 

Yhdistämisen hyödyt ja haitat 

Pirkanmaalle perustettiin aikanaan kaksi ammattikorkeakoulua valtion tahdosta. Valtio ei halunnut 

pieniä, yksialaisia korkeakouluja, mutta ei myöskään yhtä yhteistä. Valtion näkemys korkeakoulujen 

sopivasta määrästä on muuttunut 2000-luvulle ja yksi lähtökohta yhdistämiskeskustelulle 

onkin opetusministeriön julkilausuma näkökanta (OPM 2008a). Samaan aikaan myös 

pirkanmaalaiset toimijat ovat alkaneet liputtaa yhdistämisen puolesta. Tämän ja muiden samaan 

kokonaisuuteen liittyvien selvitysten käynnistäminen kertoo Tampereen kaupungin aktivoitumisesta. 

Rinnalla kulkevat myös suunnitelma tamperelaisten ammattikorkeakoulujen ja Jyväskylän 

ammattikorkeakoulun yhteistyörakenteesta sekä yliopistoallianssin kehittäminen tamperelaisten 

yliopistojen ja Jyväskylän yliopiston yhteistoimintaa varten. 

Selvitystyöni tuloksen eräänlainen runko on seuraava luettelo PIRAMKin ja TAMKin yhdistämisen 

eduista ja haitoista. 

Yhdistämisen edut 

• tukipalvelujen tuottavuus (työvoimapulan uhka) 

– opiskelijapalvelut 

– kirjastopalvelut 

– kansainvälinen toiminta 

• hallinnon tuottavuus 

– päätösten vähentäminen (myös osakeyhtiö-muoto) 

– tietojärjestelmien kustannukset 

– taloushallinnon kustannukset 

– hallintohenkilöstön osaaminen 

• kansainvälinen toiminta 

– rekrytointitarpeet 

– kieliopetus 

– kansainvälinen T&K-toiminta 

• rajapinnoille syntyvät mahdollisuudet 

– monialaisen korkeakoulun kyky vastata uusiin kysymyksiin (esim. ympäristö) 

– tekniikka/terveys/sosiaaliala/kulttuuri/liiketoiminta – välille syntyy myös vähän 

hyödynnettyjä rajapintoja 

– monialaisuuden etu maakuntakorkeakoulun toiminnassa 

– yliopistoyhteistyön helpottuminen 

22

– eri alojen opiskelijoiden toimiminen yhdessä, liittymäpinnat etenkin projekti- ja 

päättötöissä 

– vapaasti valittavat opinnot 

• koulutuksen synergia 

– päällekkäisyyksien hyödyntäminen 

– opetukseen investoiminen 

– tilojen yhteiskäyttö 

• suurempi koko 

– näkyvyys ja neuvotteluvoima, kamppailu kasvusta ja profiileista 

– alueellinen vaikuttavuus, työelämäyhteydet 

– joustamisvara ympäristön muuttuessa 

– isojen hankkeiden hallinnointi ja rahoitus (riskien hallinta) 

• TAMKin brändi 

• yhteisen kampuksen mahdollisuudet 

Yhdistämisen haitat 

• profiilien menetys 

– kulttuurien sulautumisen vaikeus 

• muutosriskit 

– byrokratisoituminen, ohjattavuus 

• muutoskustannukset 

– tietotekniikka, tietojärjestelmät 

Työssä on tullut vastaan koko joukko optimistisia, mutta myös pessimistisiä kommentteja. Myönteisiin 

kuuluvat seuraavanlaiset: 

• synergiahaittoja ei tästä yhdistämisestä tule 

• menestystä ei synny ilman että täytyy uudistaa, luoda ja karsia 

• syntyy mahdollisuus tehdä sujuvampi hallinto, varsinkin TAMKiin 

• kulttuurit sulautuvat, kun luodaan uutta toimintaa rajapinnoille 

• hyötyjä syntyy, kunhan saadaan aikaan yhteisiä tiloja ja pedagoginen strategia. 

Kriittisiä kommentteja: 

• hanke ei lähde korkeakoulujen sisältä, vaan ulkopuolisista paineista 

• mitä hyötyä yhdistämisestä olisi, kun päällekkäisyyttä on niin vähän? 

• onko mikään rakenneratkaisu tuottanut koskaan parempia ammattilaisia? 

• tähänastisten yhdistämisten synergiahyötyjä ei vielä tyhjennetty, opiskelijat eivät käytä 

nykyistäkään kirjoa 

• byrokratia saattaa lisääntyä, TAMKin kallis hallintotapa voi levitä myös PIRAMKIIN 

• kulttuurien yhteensovittaminen kestää; huoli insinöörikulttuurin painovoimasta 

• mitä toimipisteille Tampereen ulkopuolella tapahtuisi? 

• kuunnellaanko prosessissa opiskelijoita, syntyykö opiskelulle ja opiskelijakunnille 

haittoja? 

• sääli että pitää jatkaa vielä tätä yhteensovittamista, mitä on tehty 10 vuotta 

• voiko kaikki olla valmista 2010 alussa? 

Luen kriittisiä kommentteja niin, että ne ovat samalla tavalla varauksellisia kuin kaksi viimeistä 

optimistista kommenttia. Ne viittaavat yhdistämisen riskeihin, jos prosessia ei toteuteta taitavasti. 

Kritiikki ei mitätöi niitä etuja, joita yhdistämisellä voidaan saavuttaa, jos se tehdään hyvin. Jos 

ylläpitäjät tekevät hyviä päätöksiä ja muutosprosessia johdetaan näkemyksellä ja taidokkaasti, 

yhdistäminen kannattaa. 

23

Mahdolliseen yhdistämiseen liittyvät muutosehdotukset 

Koulutustehtävän painottaminen 

Koulutustehtävän erinomainen hoitaminen on ammattikorkeakoulujärjestelmän ykköstehtävä ja 

samalla suuri mahdollisuus, koska tutkimus ei kilpaile koulutuksen kanssa niin kuin yliopistomaailmassa. 

Menestys tässä tehtävässä luo ammattikorkeakouluille tilaa keskittyä asioihin, joissa 

ne ovat korvaamattomia. Työelämälähtöisyyden voimakas painottaminen merkitsee puolestaan 

sitä, etteivät ammattikorkeakoulut ole sama asia kuin ns. opetusyliopistot. 

Nuorten koulutus 

Koulutussuunnittelun keskeisimpiä tehtäviä ammattikoulusektorilla on suunnata koulutus niille 

aloille, joilla tutkinnon suorittaneilla on hyvät mahdollisuudet työllistyä. Opetushallituksessa 

laadittu ammattirakenne-ennuste vuoteen 2020 korostaa työllisyyden kasvua palvelusektoreilla. 

Kasvavan työllisyyden pääammattiryhmiä ovat palvelutyö, sosiaali- ja terveysalan työ, opetusja 

kasvatustyö, kulttuuri- ja tiedotustyö, muu johto- ja asiantuntijatyö sekä rakennusalan työ. 

Laskevan työllisyyden pääammattiryhmiä taas ovat maa- ja metsätaloustyö sekä toimistotyö. 

Vakiintuvan työllisyyden ammattiryhmiä ovat teollisuuden työ, liikenne- ja logistiikkatyö sekä 

turvallisuusalan työ (OPM 2007a). 

Tämä tarkoittaa, että tekniikan alalla on varauduttava huomattavasti aiempaa läheisempään yhteistyöhön 

palvelualojen kanssa, varsinkin kun teollisuus itsessään muuttuu palveluliiketoiminnan 

suuntaan. Toinen suuri trendi on, että julkispalvelujen tuottamistavan muuttuessa on liiketaloudellisista 

taidoista hyötyä lähes joka ammatissa. Kolmas trendi on monin tavoin läpitunkeva 

kansainvälistyminen, mikä ei edellytä ainoastaan kykyä kansainväliseen vuorovaikutukseen vaan 

myös sopeutumista elämiseen kulttuureissa, joiden arvot ja toimintatavat poikkeavat syvästi suomalaisista. 

5 Kaikki edellä mainittu heijastuu kulttuurialoihin, jotka eivät ole luonteeltaan työelämälähtöisiä: 

kulttuurialojen opinnoissa on pidettävä huolta siitä, että työllistämistä tukevaa 

osaamista on tarjolla. 

Kaikki tämä yhdessä tarkoittaa sitä, että opetusministeriön on syytä alkaa aidosti tukea koulutusaloja 

yhdistävien tutkintojen tuottamista. Toinen olennainen kommentti on, että koulutustarpeen 

laajuuden vuoksi voitaisiin esimerkiksi liiketalouden perustaitoja hyvin tuottaa myös yliopistojen 

kanssa yhdessä. 

Uusille koulutusaloille lähteminen ei ole helppoa tilanteessa, jossa koulutusjärjestelmää ollaan 

keskittämässä. Näkemykseni mukaan kannattaa kuitenkin selvittää mahdollisuuksia turvallisuusalan 

koulutuksen aloittamiseen, sillä on varmaa että alalla tarvitaan tulevaisuudessa enemmän 

korkeakoulututkinnon suorittanutta työvoimaa. Onko mahdollisuuksia yhteistyöhön Tampereella 

sijaitsevan Poliisiammattikorkeakoulun kanssa? 

Opetusministeriö edellyttää, että koulutusohjelmat järjestetään niin, että sisäänottojen tavoitekoko 

on pääsääntöisesti vähintään 40 opiskelijaa. Korkeakoulujen välisistä työnjaoista sopimalla 

5 Tarvitaan valmennusta ja tukea kansainvälisiin tehtäviin, jotta asiantuntijat ja heidän läheisensä selviytyvät 

niistä myös ihmisinä ilman perhe- tai henkilökohtaisia tragedioita. 

24

koulutusvastuita järjestetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienillä aloilla voidaan toteuttaa 

sisäänottoja vuorovuosina. Aloilla, jotka ovat korkeakoulun profiilin kannalta tai kansallisesti 

merkittäviä, voidaan näistä määrällisistä tavoitteista perustellusti poiketa (OPM 2007a). 

Ohjeen tarkoituksena on vähentää heikosti toimivia, erillisiä koulutusohjelmia, mutta tavoitteena 

ei voi olla koulutusinnovaatioiden ja erityisosaamisen kehittämisen vaikeuttaminen eikä kansainvälistymisen 

hidastaminen. Uusia ohjelmia ei aina voi kokeilla laajamittaisina ja vuorovuosina 

tapahtuvat sisäänotot puolestaan lisäävät välivuosia. Pienet ohjelmat ovat perusteltuja, jos niissä 

on vetovoimainen idea ja jos toimintaympäristö tukee niitä riittävän voimakkaasti mm. harjoittelussa 

ja T&K-toiminnassa. 

Opetusministeriö vaatii koulutuksen läpäisyasteen nostamista nykyisestä keskimäärin noin 70 

%:sta vähintään 80 %:iin. 6 Tämä edellyttäisi tehokkaita toimenpiteitä opintojen keskeyttämisen 

vähentämiseksi. Myös epätarkoituksenmukaista, pitkäkestoista moninkertaista koulutusta tulee 

vähentää. Ministeriö tahtoo kuitenkin varata ammatillisen koulutuksen suorittaneille mahdollisuuden 

edetä korkeakouluopintoihin, erityisesti ammattikorkeakouluihin. 

Vaatimukset keskeyttämisen vähentämisestä jäänevät hyvää tarkoittaviksi toiveiksi, vaikka ministeriö 

lisäisikin keskeyttämisen painoarvoa rahoitusmallissa. Korkeakoulujen toiminta keskeyttämisen 

vähentämiseksi edellyttäisi opetusja tukipalveluresursseja 7 , joita ministeriö ei kuitenkaan 

aio suunnitelmiensa mukaan lisätä. Työelämän imua ei korkeakoulu voi estää. 

Rajapinnoille meneminen on tärkeää mutta ei aina helppoa: opettajat ja opiskelijat on motivoitava 

ja työnantajille viestittävä uudesta rekrytointimahdollisuudesta. Rajapinnalla menestymisen 

mahdollisuudesta kertoo kuitenkin esimerkiksi oikeustradenomikoulutus, mikä on ollut yksi 

keino lisätä kiinnostusta liiketalouden alan opintoihin. Samalla ohjelma hyödyntää Tampereen 

erityistä koulutusprofiilia. 

Haastattelussa tuli vastaan myös sellainen innovaatio, että liiketalouden opiskelussa voisi koota 

eri alojen opiskelijoista tiimejä tekemään projekteja ja oppia samalla toimintaa moniammatillisten 

tiimien kanssa, joiden kanssa miltei joka työpaikalla joutuu varmasti tekemisiin (Kankaala). 

Opintojen ohjauksessa ja opiskelijoiden henkilökohtaisissa opintosuunnitelmissa korostuu opiskelijan 

työuran hahmottuminen opintojen aikana. Tätä tuetaan kehittämällä harjoittelua sekä kytkemällä 

opinnäytetöitä työelämän tarpeita palveleviin tutkimus- ja kehitystyöhankkeisiin. 

Lahjakkuusreservien tarkemmaksi käyttöön ottamiseksi ministeriö tahtoo edistää sukupuolten 

välisen tasa-arvon toteutumista koulutuksessa. Tavoitteena on naisten ja miesten koulutustasoerojen 

pienentäminen ja työelämän segregaation vähentäminen tyttöjen ja poikien opiskeluvalintoihin 

vaikuttamalla. On kuitenkin vaikeaa taistella median vahvistamia stereotyyppejä vastaan. 

Tampereellakin on toteutettu lukuisia projekteja eri aikoina, mutta marginaalisin tuloksin. Sairaanhoidossa 

poikia saa ensihoitoon ja tekniikassa tyttöjä ympäristötekniikkaan, mutta yleensä 

nuorten valinnat ovat tavanmukaisia. 

6 Lukuvuonna 2004–2005 ns. laskennallinen läpäisy oli lukiokoulutuksessa noin 89 prosenttia, ammatillisessa 

peruskoulutuksessa noin 70 prosenttia, ammattikorkeakouluissa noin 66 prosenttia ja ylemmässä 

korkeakoulututkinnossa noin 63 prosenttia (OPM 2007a). 

7 Keskeyttämisen vähentämiseksi kehitetään opinto-ohjausta, koulutusta koskevaa tiedotusta ja neuvontaa, 

opiskelijavalintaa, opintotukea, opiskelun henkilökohtaistamista ja opintojen seurannan järjestelmiä, kodin ja 

koulun yhteistyötä sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa, sanoo ministeriö (OPM 2007a). 

25

Ministeriö odottaa, että erilaisten oppijoiden, eri vammaisryhmien ja kielellisesti ja kulttuurisesti 

eritaustaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia koulutukseen parannetaan tukemalla esteetöntä 

opiskelua. Päämäärä on mainio, mutta siihen ei päästä ilman resursseja. 

Aikuiskoulutus 

Opetusministeriön huomattavimpia reformeja tällä suunnittelukaudella on ammattikorkeakoulujen 

ohjauksen joustavuuden lisääminen. Tarkoituksena on mahdollistaa tutkintotavoitteiden puitteissa 

resurssien kohdentamisen vapaasti nuorten tai aikuisten tutkintoon johtavaan koulutukseen. 

Tämä tulee johtamaan aikuiskoulutuksen lisääntymisen ja nuorten koulutuksen supistumiseen. 

Uudistuksella on olennainen vaikutus siihen vahvasti työelämälähtöiseen koulutukseen jota harjoitetaan 

pienissä toimipaikoissa. Aikuiskoulutuksen kasvu lisää mahdollisuuksia pitää toimintoja 

yllä kaikissa toimipisteissä. Muutostrendi vahvistuu, jos työvoimapula vähentää nuorten hakeutumista 

koulutukseen. 

Ministeriö kaavailee myös, että ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista muodostuu pääasiallinen 

jatkokoulutusväylä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille. Se tarkoittaisi ylempien 

tutkintojen opiskelijamäärien tuntuvaa lisäämistä. 

Erikoistumisopinnot ovat tarkkaan suunnattua ja monesti myös tilattua koulutusta työnantajien 

tarpeisiin ja niiden laajeneminen työelämän vaatimusten myötä on perusteltua. Täydennyskoulutus 

koostuu ammattikorkeakouluissa yleensä lyhyehköistä tapahtumista. On perusteltua, että 

tämäntyyppinen koulutus tapahtuu ulkoisella rahoituksella. Avoin ammattikorkeakoulu taas on 

luonteeltaan enemmän yksilölähtöinen kuin edelliset, ja antaa mahdollisuuden opintoihin useilla 

koulutusaloilla työajan ulkopuolella. Opinnot luetaan hyväksi, jos opiskelija siirtyy suorittamaan 

tutkintoa. Avoin toiminta on mainio keino madaltaa kynnystä varsinaisten tutkinto-opintojen 

aloittamiseen. Esimerkiksi kieliopintojen osalta koulutuksen sisällöt menevät kuitenkin lähelle 

kesäyliopistojen ja kansalaisopistojen kenttää. Maakuntakorkeakoulu on lupaava innovaatio, 

joka luo tuntosarvet tuottamaan signaaleja maakunnan tarpeista. Lupaukseen sisältyy liikkuvuus: 

koulutusta ja osaamista sinne, missä sitä tarvitaan, silloin kun sitä tarvitaan. Jos lupaukset täyttyvät, 

infrastruktuurin ylläpitokustannuksissa voidaan säästää. 

Ammattikorkeakoulujen rahoitusta aiotaan kehittää nykyistä kannustavammaksi siten, että rahoitus 

määräytyy nykyistä enemmän tutkintotavoitteiden ja suoritettujen tutkintojen sekä koulutuksen 

laadun perusteella. Tämä merkitsee, että aloituspaikkojen perusteella tulee vähemmän 

rahaa, keskeyttäminen tulee korkeakoululle kalliimmaksi ja niiden on panostettava enemmän 

tutkintojen loppuunsaattamiseen. Jotta tutkintojen taso ei laske, tuodaan koulutuksen laatu entistä 

voimakkaammin kriteeristöön. Operaatiota on kuitenkin vaikea toteuttaa niin että valtio todella 

kontrolloisi tutkintojen tasoa. Se edellyttäisi lopputöiden ulkoista tarkastamista brittitapaan. 

Opetuksen laadun kehittämistyö 

Koulutuksen laadun salaisuus on neljässä prosessissa. On saatava toimimaan 

• opettajien rekrytointi, 

• opettajien motivointi, 

• opiskelijoiden rekrytointi ja 

26

• opiskelijoiden motivointi. 

Tietysti myös opetusresursseja on oltava riittävästi. 

Opettajien rekrytointi oli ammattikorkeakoulujen alkuvaiheessa hidasta, kun tehtävästä kiinnostuneilla 

ei ollut vaadittua koulutusta. Nykyään opetushenkilöstöä on Tampereella yleensä hyvin 

tarjolla. Haastatteluissa tuli esiin vaikeus saada sivutoimisia opettajia hyvin palkatulla alalla sekä 

tietyt rekrytointivaikeudet kauempana päätoimipaikasta. Rekrytointivaikeuksien voi odottaa lisääntyvän 

ja siksi korkeakoulujen kiinnostavuus kilpailukykyisinä työnantajina onkin noussut 

myös opetusministeriön ohjelmaan (OPM 2008a). Ehkä tässä on myös syytä viitata teknillisen 

alan korkeakoulutuksen strategiaan, jossa varoitetaan että omistajaohjauksessa kuntien lyhyen 

aikavälin tavoitteet korostuvat helposti koulutuksen pitkäjänteisen laadun parantamisen kustannuksella 

(Tekniikan Akateemisten Liitto 2007). 

Opettajien motivoinnissa on palkkausjärjestelmällä ja osaamisen ylläpitämisellä suuri merkitys. 

Nykyiset palkkausjärjestelmät palkitsevat hyvää henkilökohtaista suoriutumista vain niukasti. 

Palkan lisät perustuvat ennemminkin lisätöihin kuin parempaan työhön. Molemmat ammattikorkeakoulut 

tekevät runsaasti työtä opettajien taitojen ylläpitämiseksi, ohjelmat ovat perusteelliset 

ja resurssit kunnossa. Pätevyyden ylläpito sisältyy henkilöstön kehittämissuunnitelmaan, 

sisäiseen tavoitesopimusprosessiin sekä kehityskeskusteluihin. Suunnitelmassa painottuu työelämäkytkentöjen 

ylläpito, mikä onkin keskeinen asia ammattikorkeakoulun perustavoitteiden 

kannalta. On vähemmän selvää, miten ammattikorkeakoulu ylläpitää muita kuin työelämään ja 

pedagogiikkaan liittyviä valmiuksia. Niilläkin on merkitystä, sillä antaahan ammattikorkeakoulu 

tieteen tuloksiin perustuvaa opetusta. 

Opettajien osaaminen on koulutuksen kivijalka ja sen päivittäminen on välttämätöntä, jos halutaan 

edetä kohti ammattikorkeakoulua, jonka opetus tunnustetaan maan parhaaksi. Ammatillisen 

opettajakorkeakoulun hyödyntäminen on tässä olennainen resurssi. Uusi ammattikorkeakoulu 

tarvitsee uuden pedagogisen strategian. Ministeriö korostaa opetushenkilöstön jatko- ja täydennyskoulutuksen 

kohdentamista koulutukseen, joka luo osallistuvia työtapoja, erilaisia oppimisympäristöjä 

(mm. verkko-opetustaitoja) sekä valmiuksia kohdata erilaisia oppijoita monikulttuuristuvassa 

yhteiskunnassa. Nämä tehtävät vaativat resursseja. Toteutuksessa on syytä pitää huolta 

siitä, ettei yksikään opettaja voi väistää velvollisuutta pitää yllä ammattitaitoaan. 

Hyvien opiskelijoiden rekrytointi on ammattikorkeakoulun menestyksen kannalta avainasia. 

Tässä Tampere on maan paras resurssi. Kaupungin tunnustettu vetovoimaisuus heijastuu suoraan 

opiskelijoiden hakeutumiseen. Tämä on ylittämätön lähtökohta maan parhaan ammattikorkeakoulun 

rakentamiselle. Viihtyisäksi koettu ympäristö tukee myös opiskelijoiden motivointia, 

vaikka koulutuksen mielekkyys onkin siinä ratkaisevassa roolissa. Tutkinnon pitää olla opiskelijalle 

tärkeä, harjoittelun kiinnostavaa, opetuksen inspiroivaa ja opiskelukulttuurin avara ja positiivinen. 

Vapaasti valittavia opintojaksoja on syytä lisätä. 

Asema kansallisessa koulutusjärjestelmässä on helpompi osoittaa, jos myös laatukilpailusta tulee 

palkintoja. Sitä varten voitaisiin kehittää portaittain etenevä huippuyksiköiden kasvattamisjärjestelmä, 

josta esimerkiksi Jyväskylän yliopistolla on erittäin hyvät kokemukset. 

27

Toimipisteet 

Opetusministeriö moittii korkeakouluja monista pienistä ja kapea-alaisista aluetoimipisteistä, joiden 

yhteydet korkeakoulukokonaisuuteen ovat heikot (OPM 2008a). Tämä kritiikki osuu pahemmin 

moneen muuhun ammattikorkeakouluun, mutta koskee myös PIRAMKia. 

Pieniä toimipisteitä epäillään monin argumentein. Sanotaan, että suuriin toimipisteisiin verrattuna 

koulutus tulee kalliimmaksi, että opettajia ja opiskelijoita on vaikeampi rekrytoida ja he 

hakeutuvat herkästi muualle ja että koulutuksen ja alueellisen työvoimatarpeen yhteys on usein 

ohut. Sanotaan, että ainoa motiivi toimipisteen olemassaololle on paikallinen taloudellinen intressi. 

Toisaalta Markkulan (2006, 93–98) tutkimus kertoo, että pienten yksiköiden opiskelijat ovat 

tyytyväisimpiä opiskelualaansa, opettajiinsa ja saamaansa ohjaukseen. 

Jos yksikkökoko takaisi loistavan tuloksen, kaikki suomalainen koulutus pitäisi kai järjestää Helsingissä. 

On kuitenkin vaikea osoittaa mitään yleistä logiikkaa, sillä eri asioilla on erilaiset alueelliset 

kontekstit. Esimerkiksi PIRAMK kertoo toimivansa pienissä toimipisteissä keskitasoa 

matalammin kustannuksin, koska niissä on edullisempi kustannusrakenne ennen muuta infrastruktuurin 

osalta. Yhteys toisen asteen koulutuksen, jota päätoimipaikoilla ei ole, mahdollistaa 

tilojen käytön ja tukipalvelujen tehokkaan hyödyntämisen. Suuressa keskuksessa on omat ongelmansa, 

kuten harjoittelupaikkojen saatavuus ja niihin liittyvät kustannukset. Vetovoima voi yleisesti 

ottaen olla keskuksessa suurempi, mutta todella vetovoimaista erityiskulttuuria on helpointa 

rakentaa pieneen yksikköön, jonka opiskelijat kokevat yhteisöksi (Markkula 2006, 93–98). 

Pienuuden ja läheisyyden etuja voi liittyä myös työnantajakontakteihin. Suuret työnantajat keskuksen 

ulkopuolella voivat kokea tuntuvia rekrytointivaikeuksia, jos kaikki koulutus on yhdessä 

päätoimipaikassa. 

Pääongelma on opiskelijoiden hakeutuminen. Jos tutkinnon suorittamiseen kykeneviä opiskelijoita 

ei tule riittävästi, koulutus on pakko lopettaa. Ratkaisevassa asemassa on siis vetovoima ja 

sen saavuttaminen edellyttää pieniltä yksiköiltä enemmän innovatiivista ponnistusta kuin isoilta. 

Sen sijaan heikon yksikön nojaaminen kunnan tukeen syö kansantaloudesta julkisia resursseja, 

joita tarvittaisiin kipeämmin muualla. Huomattakoon, että ympäristön kysyntään nähden ylisuuri 

koulutusyksikkö tuottaa väistämättä työllistymisvaikeuksia. 

Sivutoimipisteiden erityinen mahdollisuus on aikuiskoulutuksessa. Työssäkäyvien aikuisten koulutus 

ei voi tapahtua etäällä, vaan se on järjestettävä työssäkäyntialueiden puitteissa. Onnistuneita 

esimerkkejä on mm. Mäntästä ja Vammalasta. Varsin hyvä tiivistys sivutoimipisteiden problematiikasta 

tuli PIRAMKin opiskelijakunnalta: Elinvoimaista on tuettava! 

Kansainvälisyys 

Opetusministeriön tavoitteena on, että ulkomailta tulevien osuutta korkeakoulujen opiskelijoista 

ja henkilöstöstä nostetaan edelleen. Samalla toteutetaan tukitoimia ulkomaisten opiskelijoiden ja 

tutkijoiden sitouttamiseksi Suomeen (OPM 2007a). Tähän asti näitä ministeriön tavoitteita tukevaa 

rahoitusta ei ole juuri ollut, mutta nyt näyttää politiikka olevan muuttumassa. 

Korkeakoulujen kansainvälisen koulutuksen tavoitteena voi olla englanninkielisen koulutuksen 

tarjoaminen 

• suomalaisille opiskelijoille kansainvälisiä tehtäviä varten 

• kansainvälisille työmarkkinoille siirtyville ulkomaisille opiskelijoille ulkomaisella 

28

ahoituksella 

• työorientoituneen maahanmuuton tukeminen kielellisesti joustavan koulutuksen avulla 

sekä 

• koulutuksen tarjoaminen kehitysapuna. 

Jokainen näistä tehtävistä vaatii omat lähtökohtansa. Ensimmäinen tehtävä on historiallisesti tuttu, 

mutta uutta on toisen ja kolmannen tehtävän laajeneminen. Neljännen suhteen korkeakoulut 

odottavat optimistisina suomalaisen kehityspolitiikan muutosta. 

Eläköityminen on niin nopeaa, että ulkomaalaisille on nyt tilaa suomalaisilla työmarkkinoilla. 

Jos ulkomaalaisten halutaan todella tulevan työmarkkinoille, heidät on valmennettava ja heille 

on luotava edellytykset sopeutumiselle yhteiskuntaan. Tässä koulutus on ratkaisevassa asemassa. 

Ulkomaisiin opiskelijoihin kannattaa panostaa tosissaan. Samalla on syytä ymmärtää, että 

maahanmuuton nopea lisääminen ei ole riskivapaa asia. Kantaväestön asenteet eivät ole nyt negatiivisia, 

mutta ne voivat muuttua nopeasti. Tätä riskiä pienennetään hoitamalla maahanmuuttoprosessia 

hyvin. 

Ammattikorkeakouluilla on mainio positio houkutella englanninkielisen koulutuksen avulla 

ulkomaisia opiskelijoita, sillä aloittajien nuoruus ja perheettömyys helpottavat liikkuvuutta. 

Työelämäläheinen koulutus runsaine harjoitteluineen avaa helpomman reitin lähestyä vierasta 

yhteiskuntaa kuin yliopistokoulutus (Kankaala), varsinkin jos opiskelijalla on puutteita sekä suomen 

että englannin kielen taidoissa. Ammattikorkeakoulu voi tarjota oivallisen kotouttamisympäristön. 

Tämän positiivisen kuvan toteutuminen edellyttää kuitenkin opiskelijoiden huolellista 

rekrytointia ja runsasta panostusta opiskeluprosessin kaikkiin ulottuvuuksiin. Portit työelämään 

ja jatko-opintoihin ovat auki, jos koulutus onnistuu. 

Opetusministeriö ilmoittaa, että korkeakoulut kehittävät yhteistyötään osaamisen viennin kehittämiseksi 

painopistealoillaan. Kansainvälisissä toisen syklin korkeakoulututkintoon johtavissa 

koulutusohjelmissa kokeillaan lukukausimaksujen perimistä EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta 

tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille. 

Lukukausimaksukokeilulle luodaan kriteerit, joiden mukaan sen onnistumista arvioidaan 

ja tehdään päätös lukukausimaksujen perimisen jatkamisesta tai niistä luopumisesta. Ulkomaille 

suuntautuva tilauskoulutus tehdään mahdolliseksi (OPM 2007a). 

Valtion suunnitelmiin sisältyy siis uusi ansaintalähde, joka koskee ammattikorkeakoulujen osalta 

ylempiä tutkintoja. Tämä lisää tuntuvasti kiinnostusta kehittää englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia. 

Kansainvälisen rekrytoinnin ja markkinoinnin heikkojen traditioiden vuoksi korkeakoulujen 

on toimittava laajapohjaisessa yhteistyössä, mutta myös rakennettava omia kanaviaan intressiensä 

realisoimiseksi. Kaupungin ja maakunnan kannattaa tässä tukea voimakkaasti korkeakoulujaan. 

Ministeriö edellyttää, että suomalaisille korkeakouluopiskelijoille ja henkilöstölle tulee turvata 

riittävä kielitaito kansainväliseen yhteistyöhön opiskelussa ja työelämässä. Ammattikorkeakouluopintoihin 

valmentavaa koulutusta lisätään ja sen rahoitus turvataan ottamalla se osaksi ammattikorkeakoulujen 

perusrahoitusta. Tavoitteena on, että maahanmuuttajien osuus korkeakoulutettavista 

vastaa heidän osuuttaan koko väestöstä. Ulkomaalaisille opiskelijoille tulee pystyä 

tarjoamaan riittävästi myös suomen kielen opintoja, jotta työllistyminen suomalaisille työmarkkinoille 

on mahdollista. Opetushenkilöstön riittävän kielitaidon varmistamiseksi valtio ryhtyy vaatimaan 

vieraskielistä opetusta antavia opettajia osoittamaan opetuskielen taitonsa kielitutkinnolla 

tai muulla tunnustettavissa olevalla tavalla (OPM 2007a). 

29

Kansainvälistäminen muodostaa suuren ja monipuolisen paketin, joka tukee korkeakoulujen sekä 

ympäristön intressejä ja saa varmasti valtion tukea. Valmius sen hankkimiseen ja vastaanottamiseen 

on syytä luoda viipymättä. Pirkanmaalla on nyt aika rakentaa kokonaisohjelma ulkomaalaisten 

ja maahan jo muuttaneiden opiskelijoiden koulutusta varten. Tämä edellyttää mm. 

opiskelijoita valmentavan koulutuksen järjestämistä, opettajien rekrytointia ja valmentamista 

sekä alueellisten rahoitusjärjestelyjen hiomista. Opettajapula tulee olemaan tosiasia, rekrytointikelpoisten 

opettajien löytäminen on vaikeaa. Yksi avainasia on lisätä maahanmuuttajataustaisten 

opettajien määrää ja sitä varten heidän mahdollisuuksiaan osallistua opettajankoulutukseen on 

parannettava. Harjoittelupaikkojen löytäminen on yksi pullonkaula, pienten työnantajien ei ole 

helppoa antaa työnohjausta englanniksi. Myös tukipalvelujen toteuttaminen englannin kielellä 

edellyttää resursointia. 

Ohjelmaa tarvitaan, vaikka valtio ei katsoisikaan Pirkanmaata merkittäväksi maahanmuuttoalueeksi 

ja kaavailemansa pilottiohjelman kohteeksi. Eri teemoja varten tarvitaan erilaisia rakenteita; 

joitakin tehtäviä kannattaa hoitaa yhteistyönä kaikkien korkeakoulujen, joitakin kaikkien 

ammattikorkeakoulujen tai paikallisten korkeakoulujen kesken ja joitakin myös toisen asteen 

oppilaitosten kanssa. 

Ulkomaisten korkeakoulujen kanssa yhteistyössä toteutettavassa koulutuksessa painotetaan nyt 

laadukkaiden kaksois- ja yhteistutkintojen kehittämistä. Molemmilla ammattikorkeakouluilla on 

laajat yhteistyöverkot, mutta tärkeämpiä ovat kiinteät kumppanuussuhteet, joiden varaan voi rakentaa 

yhteistutkintojakin. Pysyvät verkostot, joiden piirissä suunnitellaan harjoittelua ja T&K 

-toimintaa sekä analysoidaan koulutustarpeita, tukevat myös alueellista vaikuttavuutta. Käytännössä 

on helpointa edetä liiketalouden, tekniikan, matkailun ja ravitsemuksen sekä kulttuurin 

aloilla, koska niiden toimintaympäristö on kansainvälinen. Terveys- ja sosiaalialoilla mahdollisuuksia 

rajoittaa se, että asiakastyössä on yleensä osattava hyvin suomea. 

Tutkimus ja kehitystoiminta 

Ammattikorkeakoulujen opetuksen kehittämisen painopisteenä on opiskelijan ja työelämän välisten 

suhteiden syventäminen opintojen aikana. Yksi keino tähän on kytkeä tutkimus- ja kehitystyö 

tiiviimmin osaksi opetusta. Opetusministeriö haluaakin kaksinkertaistaa T&K-hankkeissa suoritettujen 

opintopisteiden määrän. Ministeriö edellyttää, että ammattikorkeakoulut uudistavat tutkimus- 

ja kehitystyön strategiansa tiiviissä työelämän ja muiden innovaatiojärjestelmän keskeisten 

toimijoiden kanssa (OPM 2008a). Pyrkimyksellä on merkitystä sekä työelämäkytkentöjen että 

pedagogisten keinojen monipuolistamisen kannalta. 

Jos opiskelijasta tulee toiminnan subjekti, se tukee varmasti hänen opiskelumotivaatiotaan. T&K 

-toiminnan liittäminen opetukseen saisi olla laajempaa, esimerkiksi Markkulan (2006, 50) mukaan 

T&K-hankkeet jäävät suomalaisille opiskelijoille yllättävän vieraiksi. T&K-työ avaa myös 

tärkeän mahdollisuuden edetä osaamista yhdistelevillä ”hybridialoilla” (ks. Marttila ym. 2007), 

joiden parissa taas syntyy pohjaa ”hybridikoulutukselle”. Mutta mahdottomia odotuksia ei T&K 

-toimintaan kannata liittää kaupungissa, jossa toimii Tampereen teknillinen yliopisto. Opinnäytteiden 

hankkeistaminen on sinänsä molemmissa korkeakouluissa jo varsin yleistä: TAMK edustaa 

maan kärkeä (91 %) ja PIRAMKissa hankkeistettujen osuus oli 77 % vuonna 2007. 

Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta (2007) korostaa, että T&K-toiminnalla on paljon mahdollisuuksia 

palvella kansalaisia suoraan ja että se voisi tapahtua myös yhteistyönä luodun in- 

30

novaatiokeskuksen puitteissa. Raportissa esitetty idea vanhustyön innovaatiokeskuksesta sopii 

mainiosti myös Tampereelle. 

Alueellinen vaikuttavuus 

Alueellisen innovaatiopolitiikan näkökulmasta kehitys perustuu oppimiseen (tiede, taito, ihmisten 

tarpeet), tehokkaaseen vuorovaikutukseen ja luovaan soveltamiseen. Kaikki tämä yhdistyy 

aidosti innovatiivisessa toimintaympäristössä. Vaikka innovaation hyödyntäminen vaatiikin nopeutta 

ja tehokkuutta, tarvitaan innovaatioiden synnyttämiseen usein ensin tilaa ja aikaa (Kautonen 

2008). Ammattikorkeakoulu saattaa hyvinkin luoda innovatiivisen kohtaamispaikan, mutta 

miten on ajan laita? 

Koulutuksen aluevaikutus maksimoituu, kun koulutetut työllistyvät ja saavat hyvän toimeentulon, 

työnantajat saavat tarvitsemansa työntekijät, harjoittelupaikkoja on riittävästi ja koulutuksen 

yhteydessä sekä syntyy että leviää innovaatioita, jotka vahvistavat yhteiskunnan eri toimintojen 

vaikuttavuutta. 

Ilmiö rakentuu kuitenkin hyvin eri tavoin sen mukaan, mistä alueesta puhutaan. Ei ole varmaa, 

että aluevaikutuksen panos–tuotos -suhteen maksimoimiseksi koulutusta pitää järjestää kaikilla 

alueilla. Kysymys kannattaa asettaa myös toisin panoin: mikä hyödyttäisi kuntaa X eniten? Tarvitaanko 

kiinteää koulutustoimipistettä vai liikkuvaa maakuntakorkeakoulua? On liian aikaista 

arvioida, millaiseen liikkuvuuteen maakuntakorkeakoulu todella pystyy. Jos taas puhutaan ulkomaalaisten 

kouluttamisessa ulkomaisia työmarkkinoita varten, löytyy vaikuttavuus Pirkanmaalla 

siitä henkisestä ja taloudellisesta panoksesta, jonka opiskelija antaa alueelle opiskeluvaiheessa ja 

mahdollisesti myös tutkinnon suorittamisen jälkeen.. 

Aluetalouden kannalta koulutuksen vaikutuksia ei voi typistää työllistymiseen. Kysymys on 

myös palkkatasosta ja työn kerrannaisvaikutuksista. Eri alojen välittömät ja välilliset vaikutukset 

ja tuottavuusnäkymät ovat varsin erilaiset. 

Koulutusinstituutioiden ulkopuolelta katsottuna olisi eduksi saada nykyistä enemmän selkeyttä 

aikuiskoulutukseen. Mitä vaihtoehtoja on tarjolla ja mitkä ovat koulutuksen kustannukset osapuolille? 

Mihin tarvitaan nimenomaan ammattikorkeakoulua? Jos täydennyskoulutuksen oletetaan 

kantavan kustannuksensa, syntyykö katetta ja onko kustannusten seuranta riittävää? 

Yliopistoyhteistyö 

Duaalimalli edellyttää erilaisia sisältöjä ja painotuksia, mitkä mahdollistavat osaamistarpeiden 

monipuolisen tyydyttämisen. Voimavarojen tarkoituksenmukaisen käytön mahdollistamiseksi 

ja opetuksen laadun varmistamiseksi voidaan yksittäisiä oppisisältöjä kuitenkin alueellisesti 

toteuttaa ja hankkia yhteistyönä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tuleekin vakiinnuttaa 

korkeakoulusektoreiden alakohtaisia yhteistyörakenteita yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen 

rehtorien neuvostojen johdolla (OPM 2008a). 

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen päällekkäistä toimintaa kannattaa vähentää. Keskustelun 

kohteena ovat olleet varsinkin tutkintokoulutuksen päällekkäisyys, tahmeus siirryttäessä tutkinnosta 

toiseen, subventiot täydennyskoulutusmarkkinoilla ja tukipalvelujen rationaalisempi tuottaminen. 

31

Päällekkäisyydestä puhuttaessa on yliopistoissa arvosteltu ammattikorkeakoulujen ylempiä tutkintoja 

lähinnä sellaisten teemojen kohdalla, joissa molemmat antavat opetusta. Keskeinen esimerkki 

on johtamiseen ja liiketoimintaosaamisen liittyvä koulutus. Ongelmat kiertyvät pitkälti 

kysymykseksi, mihin ammattikorkeakoulututkinto oikeuttaa yliopistossa. Jos tutkinnon suorittaneiden 

on kohtuuttoman hankalaa hakeutua yliopistojen tarjoaman aikuiskoulutuksen piiriin, 

kasvavat perustelut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ylläpitämisen puolesta. 

Tavallaan sama hyväksilukemisen ongelma koskee siirtymäsäännöksiä. Siirtyminen insinööriopinnoista 

DI-opintoihin on historiallisesti joustavaa ja siltaopintovaatimukset kohtuulliset. Tästä 

syystä kaikki ammattikorkeakoulut eivät ole panostaneet ylempien tutkintojen kehittämiseen 

(tekniikan koulutuksen yhteistyöryhmä). Myös hoitotieteen osalta hyväksilukemista koskevat 

sopimukset näyttävät olevan kunnossa. Sen sijaan on vaikea löytää perusteluja hyväksilukemisen 

kirjavuudelle sosiaalitieteissä tai kauppatieteiden piirissä vallitseville jyrkille näkemyseroille. 

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisestä yhteistyöstä täydennyskoulutuksessa tekee ehdotuksen 

aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmisteleva johtoryhmä (OPM 2008a). 

Haastatteluissa tuli esiin arvio, että yliopistoyhteistyö on Tampereella helpompaa kuin pääkaupunkiseudulla. 

Tästä on tosiaan merkkejä nimenomaan kirjastoyhteistyön, opiskelijapalvelujen, 

rekrytointipalvelujen sekä kansainvälisen toiminnan (SITR) hallinnoinnin ja opetuksen osalta. 

Edellä on jo käsitelty edessä olevia vaativia tehtäviä kansainvälisen opiskelijarekrytoinnin osalta. 

Lupaavalta näyttävä etenemisalue olisi organisoida yhdessä monitieteisiä ja -alaisia opetuskokonaisuuksia 

(esim. Asian Studies) sekä tukea opiskelua niillä rajapinnoilla, joilla eri korkeakoulujen 

opiskelijoiden intressit kohtaavat. Tamperelaisilla korkeakouluilla on huomattavia yhteisiä 

intressialueita. Hyvinvointiteknologia on jo löydetty, mutta mainittakoon tässä nyt muutamia 

muitakin: palveluihin liittyvä teknologia ja liiketoiminta erityisesti suhteessa ikääntymiseen, tilaaja–tuottaja 

-mallin kehittely sekä työelämän laaja kokonaisuus. Viimemainitun kohdalla voisi 

jopa harkita opetuksen, tutkimuksen ja kehitystoiminnan kokoamista Lundin yliopiston työelämäkorkeakoulun 

tapaan. 

Kaupin alueella on fyysisen läheisyyden takia syytä tutkia joidenkin tuki- ja opiskelijapalvelujen 

tarjoamista yhdessä. Tilojen ja laitteiden käyttöä sekä hankintaa yhteistyössä on käsiteltävä jo 

suunnitteluvaihessa. 

Opetusministeriön tässä vaiheessa riittämättömäksi arvioiman Unipolin mahdollisuuksien tutkimista 

on hyvä jatkaa. Varsinainen testi on korkeakoulujen kyky luoda tutkinto-opetusta koskevia 

yhteistyökäytäntöjä. Myös syvempää hallinnollista yhteistyötä kannattaa harkita. Mitä hyötyä ja 

haittaa olisi siitä, että tamperelaiset korkeakoulut eivät pitäisi ainoastaan yllä yhteistyöareenaa, 

vaan osallistuisivat myös toistensa päätöksentekoon? 

Ammattikorkeakouluyhteistyö 

Yhteistyö muiden ammattikorkeakoulujen kanssa keskittyy pyrkimykseen rakentaa alueellista 

yhteistyötä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa sekä Arenen piirissä vallitsevaan kansalliseen 

yhteistyöhön. 

Keskisen Suomen ammattikorkeakoulujen konsortio on Jyväskylän, Pirkanmaan ja Tampereen 

ammattikorkeakoulujen vapaaehtoinen ja strateginen yhteistyömuoto, jossa tavoitteena on keski- 

32

näisen työnjaon ja yhteistyön avulla vahvistaa kyseisten ammattikorkeakoulujen kilpailukykyä, 

vaikuttavuutta sekä koulutuksen laatua. Suunnittelutyö on käynnissä ja yhteisiä hankkeita on jo 

lähdetty rahoittamaan. Tukipalveluissa yhteistyö voisi merkitä tuottavuutta, varmuutta ja korkeampaa 

palvelutasoa. 

Eteläinen naapuri on Hämeen ammattikorkeakoulu, joka toimii osin Pirkanmaalla. Työnjakoa 

HAMKin kanssa on syytä seurata kaikilla osa-alueilla. Omistuspohjan erilaisuus merkinnee kuitenkin 

sitä, että hallinnollinen yhteistyö tulee olemaan ohuempaa kuin JAMKin kanssa. 

Uusi organisaatio 

Yhteisen toimintaorganisaation luominen on ammattityötä, joka voi perustua ainoastaan nykyisten 

organisaatioiden yksityiskohtaiseen tuntemukseen. Niinpä rehtorit valmistelevat ehdotusta 

tulevasta organisaatiosta. 

Keskeinen näkökulma tähän työhön on, että yhteistyö ei riitä – se on peitenimi integraation puutteelle 

– vaan ammattikorkeakoulujen on yhdistyttävä. Tämä taas edellyttää organisaatiota, joka ei 

pyri ylläpitämään nykyisiä eroja. Molemmat korkeakoulut ovat onnistuneet purkamaan osastojen 

ja koulujen hegemoniaa eikä yhdistämisen tarkoituksena ole palauttaa sen kasvualustaa. Uuden 

johtamisjärjestelmän on rakennuttava tämän lähtökohdan mukaisesti niin, että koulutusalat ovat 

helposti saatettavissa yhteistoimintaan. 

Yhteistoimintaodotukset koskevat erityisesti teknologiaa ja liiketaloutta, joiden merkitys on kasvanut 

kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Teknologinen ja liiketaloudellinen ymmärrys ei 

enää ole jotain, mitä tarvitaan teollisuuden ja kaupan piirissä, vaan myös esimerkiksi terveys-, 

sosiaali- ja kulttuuripalvelujen parissa tehtävässä työssä. 

Yhteistä korkeakoulua ei synny ilman yhteistä toimintakulttuuria. Siihen ei päästä itsestään, sillä 

toimintakulttuureissa on ilmeisiä eroja. Ensinnäkin TAMK on fyysisesti jo varsin tiivis rakennelma, 

kun taas PIRAMK koostuu monista toimipaikoista, joista osa kokee asemansa uhatuksi. 

Toiseksi on olemassa huolia koulutusalojen erilaisesta painosta. Tekniikan asema koetaan Suomessa 

yleensäkin vahvaksi ja sekä yksityisen että julkisen sektorin suosimaksi, kun taas sosiaali-, 

terveys-, sekä kulttuurialojen asema on heikompi. Tuleeko tämä heikentämään viimemainittujen 

menestysedellytyksiä, kysytään. 

Tämäntyyppisiin huolenaiheiden lieventämiseksi on uuteen korkeakouluun tietoisesti luotava yhteinen 

kulttuuri- ja arvoperusta. Sellaista ei luoda äkkiä eikä välttämättä parhaalla tavalla myöskään 

vain keskustelemalla kulttuurista ja arvoista, vaan se syntyy, kun yhteistä kehittämistyötä 

tehdään kaikilla tasoilla. 

Tukipalvelut 

Tukipalvelujen yhdistäminen on sekä välttämätöntä että tuntuva mahdollisuus tuloksellisempaan 

toimintaan, mutta hyötyjen saavuttaminen edellyttää huomattavia ponnisteluja ja lisäresursseja 

ylimenovaiheessa. Korkeakoulujen yhdistäminen ei ole mahdollista integroimatta hallintoa. 

Tänään se tarkoittaa lukuisten tietojärjestelmien työlästä integrointia, varsinkin kun atk-järjestelmissä 

ja tietostrategioissa on huomattavia eroja. Asenteet ovat kuitenkin molemmissa korkeakou- 

33

luissa myönteiset ja suunnittelutyötä on jo käynnistetty esimerkiksi opiskelijoihin kohdistuvien 

palvelujen yhdistämiseksi. 

Opintopalvelut 

Opetusministeriö tavoittelee opintojen ohjauksen kehittämistä niin, että se saisi suorittamaan 

tutkinnot tavoiteajassa ja opiskelijat siirtyisivät työelämään ja jatko-opintoihin nykyistä nopeammin. 

Sitä varten on henkilökohtaisten opintosuunnitelmien toteutusta ja seurantaa kehitettävä 

järjestelmälliseksi niin, että opiskelijaa voidaan tukea opintojen eri vaiheissa. Seurannan toteuttamiseksi 

kehitetään sähköisiä järjestelmiä. (OPM 2007a). 

Yksi keino opintoaikojen lyhentämiseksi ja opiskelijoiden liikkuvuuden helpottamiseksi sekä 

korkeakoulujärjestelmässä että koulutuksen ja työelämän välillä on parantaa aiemmin hankitun 

osaamisen tunnustamista (OPM 2007a). Tämän merkityksestä on tässä raportissa puhuttu jo aiemmin. 

Erityisesti aikuiskoulutuksen vaatimuksiin on luotava valmiuksia näyttöihin perustuvien 

jaksojen liittämisestä tutkintoihin. 

Kirjastopalvelut 

Kirjastoyksiköitä ja toimipisteitä on ammattikorkeakoulusektorilla erittäin paljon. Aineistojen 

hankinta tapahtuu kuitenkin nykyisin siinä määrin verkkojen kautta, että fyysisten toimipisteiden 

määrää voidaan vähentää. Opetusministeriön kehotus UNIPOLI-yhteistyöhön kirjasto- ja tietopalvelujen 

kokoamiseksi on varteenotettava ja yhteistyömahdollisuudet muidenkin kirjastoverkkojen 

kanssa on syytä selvittää. 

Rahoitus 

Ammattikorkeakoulujen yhdistäminen avaa mahdollisuuksia säästöihin, jotka tapahtuvat ensisijaisesti 

hallinnossa ja tukipalveluissa, mutta jossain määrin myös koulutuksessa. Uutta panostusta 

tarvitaan kansainvälisen toiminnan kasvattamiseen ja opetuksen laadun vahvistamiseen. Alkuvaiheessa 

korkeakoulujen yhdistäminen vaatii hallinnon ja tukipalvelujen uudistamiseen investointeja, 

jotka tuottavat myöhemmin säästöjä. Toiminnallinen yhdistäminen edellyttää myös fyysisiä 

uudelleenjärjestelyjä eli rakennusinvestointeja. 

Pitkällä jaksolla ei ole vaikeaa hankkia ulkoista rahoitusta tehtäviin, joista kunnat ja työnantajat 

tulevat hyötymään. Suosittelen keskittymistä kansainvälistämiseen ja koulutuksen laatua parantaviin 

toimenpiteisiin. Tutkimus- ja kehitystyön resursoinnin vahvistaminen on eniten työnantajien, 

mutta myös alueiden intressien mukaista. 

Muutoksen organisointi 

Jos yhdistämisestä päätetään, on siirryttävä muutoksen johtamiseen. On jaettava vetovastuut, 

piirrettävä tuleva organisaatio ja perustettava suunnitteluryhmät vailla viivytyksiä. Ripeys varmistaa, 

että henkilöstö ja opiskelijat tietävät osallistuvansa muutostyöhön. Huomattava valmius 

suunnittelutyön käynnistämiseen on jo olemassa, sillä prosesseja pantiin keväällä 2008 liikkeelle 

osana Keskisen Suomen ammattikorkeakoulujen konsortiotyötä. 

34

Seuranta 

Koulutus- ja tutkimusrakenteiden kehittämiseksi ammattikorkeakoulut uudistavat strategiansa 

vuoteen 2010 mennessä, kertoo opetusministeriö. Yksi olennainen tehtävä on miettiä tarkkaan, 

mitä kriteerejä halutaan tulevaisuudessa seurata ja millaisia tietokantoja siihen tarvitaan. 

Nykyinen tapa seurata toiminnan tuloksellisuutta ammattikorkeakoulusektorilla keskittyy pitkälti 

nuorten koulutukseen ja erityisesti sen tehokkuuteen. Jatkossa syntyy varmasti luonnostaankin 

enemmän kiinnostusta aikuiskoulutuksen ja englanninkielisen koulutuksen onnistumiseen. Laatuyksikkökilpailuja 

en pidä riittävänä keinona ylläpitää koulutuksen laatua, koska heikkoudet 

ovat aivan yhtä tärkeä ilmiö kuin suurenmoisuudet. Miten koko opettajakunta pitää valmiutensa 

ajan tasalla, on aivan keskeinen kysymys. Työllisyyttä ja tyytyväisyyttä koulutukseen on mieluummin 

seurattava pari vuotta valmistumisen jälkeen kuin valmistumishetkellä. Työnantajapalautteen 

systematisoimisessa on yhä toivomisen varaa. 

Valkeakoski 

Valkeakoskella annettava koulutus kiinnostaa uutta korkeakoulua ja sen ylläpitäjiä, koska Valkeakoski 

sijaitsee Pirkanmaalla. Ammattikorkeakoulujärjestelmän perustamisvaiheeseen liittyneiden 

ristiriitojen vuoksi Valkeakoskella toimii kuitenkin Hämeen ammattikorkeakoulu. Toimipisteessä 

toteutetaan englanninkielistä koulutusta tekniikan ja liiketalouden alalla. HAMK ei aio 

aloittaa suomenkielistä koulutusta Valkeakoskella. 

Valitun toimintamallin mahdollisuudet liittyvät valtakunnalliseen intressiin laajentaa englanninkielistä 

koulutusta, mikä samalla saattaa tuoda uutta väestöä Valkeakoskelle. Toisaalta suuret 

kaupungit ovat vetovoimainen kilpailija englanninkielisen opetuksen alalla, mikä lisää keskeyttämisen 

riskiä. Strategia hyödyntää vain ohuesti alueen nuorten halukkuutta pysyä ja opiskella 

kotiseudulla; esimerkiksi kaupunkia kiinnostavaa sairaanhoitajakoulutusta ei näin synny. 

Tällä hetkellä Valkeakosken kaupunki ei näe tarpeelliseksi tulla osakkaaksi mahdollisesti syntyvään 

uuteen tamperelaiseen ammattikorkeakoulua ylläpitävään yhtiöön (Valkeakosken kaupunginhallituksen 

kirje 11.7.2008). HAMKin ja sen hallintotavan, joka antaa kaupungille huomattavan 

vaikutusvallan, katsotaan palvelevan Valkeakosken tavoitteita hyvin. 

Autonomian välttämättömyys 

Tämän aikakauden korkeakoulureformien tarkoituksena on tehdä korkeakouluista autonomisempia. 

Muutama vuosikymmen sitten oli korkeakoulujen tuominen lähemmäksi julkista valtaa keino 

laajentaa korkeakoulutusta ja turvata sen rahoitus, mutta nykyisessä reformiaallossa on huomio 

kiinnitetty korkeakoulujen tehokkaaseen johtamiseen ja organisointiin. Uusi tärkeysjärjestys liittyy 

korkeakoulutuksen kasvaneeseen arvoon tuotannontekijänä, pyrkimykseen käyttää resurssit 

tehokkaasti ja korkeakoulujen välisen kansainvälisen kilpailun käynnistymiseen. 

Reformilla on kaksi keskeistä lähtökohtaa. Ensinnäkin korkeakoulujen ei pidä toimia liian läheisessä 

riippuvuussuhteessa poliittisesta johdosta. Poliittisesti motivoidut päätökset tuottavat turbulenssia, 

joka haittaa sitä valtavan pitkäjänteistä rakennustyötä, mitä korkeakoulun kehittäminen 

edellyttää. Toiseksi korkeakoulujen ei sovi toimia osana julkista hallintokoneistoa. Korkeakoulut 

35

seuraavat hyvin erilaista toiminnallista logiikkaa kuin virastot ja jokainen yritys tarkastella korkeakoulua 

muiden virastojen joukossa vahingoittaa korkeakoulun toimintaa. 

Korkeakoulun autonomian keskeinen edellytys on taloudellinen autonomia. On olennaista, että 

yhdistäminen tuottaa uudelle ammattikorkeakoululle samantyyppisen taloudellisesti autonomisen 

aseman kuin Pirkanmaan ammattikorkeakoululla on nyt. Puoskarin (2004) analyyttinen vertailu 

kuntien harjoittamasta ammattikorkeakoulujen ohjauksesta tukee tätä näkökulmaa. Haluan 

sanoa tämän yksiselitteisesti: autonominen vastuu omasta kehityksestä on välttämätön edellytys 

sille, että ammattikorkeakoulut kannattaa yhdistää. 

Lopuksi 

Koulutuksen näkökulmasta PIRAMKin ja TAMKin yhdistäminen on suositeltavaa. Yhdistäminen 

vahvistaa kansainvälisen toiminnan resurssipohjaa, kasvattaa kaikinpuolista vetovoimaa, parantaa 

edellytyksiä toimia sidosryhmien kanssa, helpottaa innovatiivisten koulutusohjelmien syntyä 

ja tukee hallinnon ja tukipalvelujen rationaalista toimintaa, lisäten näin mahdollisuuksia nostaa 

uusi ammattikorkeakoulu maan koulutuksen ykkösasemaan. Näin luodaan myös valmiudet maksullisen 

englanninkielisen koulutuksen käynnistämiseen. Päätoimipisteiden fyysinen läheisyys 

luo poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden nopeaan ja todelliseen yhdistymiseen. Operaatio tuottaa 

alkuvaiheen kustannuksia ennen muuta tilojen uudelleenjärjestelyn ja tietojärjestelmien uusimisen 

vuoksi, mutta laadukas koulutus tuottaa niin moninaista etua ympäristölleen, että ylläpitäjien 

kannattaa tämä investointi tehdä. Laadun tavoittelu edellyttää, että uuden ammattikorkeakoulun 

talous on vahva ja hallinto itsenäinen. 

36

Viitatut lähteet: 

AMKOTA. Opetusministeriön tietokanta. 

Hallinnosta hallintaan (2005) Helsingin yliopiston hallinnon arviointi 2004–2005. Ulkopuolisen 

arviointiryhmän raportti. Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja 7/2005. 

Hautamäki, Antti (2007) Sarkomaa ja yliopistoreformi. Blogi: KestavaInnovaatio.fi 2.3.2008. 

Hyrkkänen, Ursula (2007) Käsityksistä ajatuksen poluille: Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja 

kehitystoiminnan kehittäminen. Helsingin yliopiston verkkojulkaisut. 

Jussila, Matti & Ahrio, Leena (2007) Havaintoja uusien opiskelijoiden koulutustaustasta 

vuoden 2006 päävalinnoissa. Opinto- ja kansainvälisten asiain osaston julkaisusarja: 

Tutkimuksia ja selvityksiä 51. Tampereen yliopisto. 

Kautonen, Mika (2008) Alueellinen innovaatiopolitiikka Suomessa: miten, mistä, mihin? 

PTT-katsaus 29 (2), 10-18. 

Lyytinen, Anu & Marttila, Liisa (2008) Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja 

kehitystoiminta – haasteita ja mahdollisuuksia. Tiedepolitiikka 33 (1), 31–39. 

Markkula, Jaana (2006) Ammattikorkeakoulu opiskelijan silmin. Opinnot, opintojen ohjaus ja 

vaikuttamismahdollisuudet. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS rs. 28/2006. Helsinki. 

Marttila, Liisa ym. (2007) Uutta luomassa. Ammattikorkeakoulu osana uusien osaamisalojen 

alueellisia kehittäjäyhteisöjä. Työelämän tutkimuskeskus, työraportteja 78/2007. Tampere: 

Tampereen yliopisto. 

OPM (2008c) Kuvataiteen koulutus ja tutkimus Suomessa 2007. Opetusministeriön työryhmämuistioita 

ja selvityksiä 2008:11. 

OPM (2008b) Maailman parasta metsä-, puu-, ja paperiosaamista. Metsäsektorin koulutuksen 

kehittäminen Suomessa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:1. 

OPM (2007a) Koulutus ja tutkimus vuosina 2007–2012. Kehittämissuunnitelma. 

OPM (2007b) Lisää liiketoimintaosaamista korkeakouluista. Liiketoimintaosaamisen selvitysryhmän 

raportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:38. 

OPM (2007c) Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta (2007) Opetusministeriön työryhmämuistioita ja 

selvityksiä 2007:43. 

OPM (2008a) Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat 2008–2011. PM 7.3.2008. 

Penttilä, Johanna (2008) Kävin kokeileen kepillä jäätä. Tutkimus opintojen keskeyttämisestä 

Tampereen ammattikorkeakoulussa. Tamkon julkaisusarja no. 1. Tampere. 

Puoskari, Pentti (2004) Kunta ja ammattikorkeakoulu. Kunnallisalan kehittämissäätiön 

tutkimusjulkaisut, nro 46. Helsinki: KAKS. 

Raudaskoski, Leena (2000) Ammattikorkeakoulun toimintaperustaa etsimässä. Jyväskylä Studies 

in Education, Psychology and Social Research nr. 166. Jyväskylä. 

Rauhala, Pentti (2007) Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen korkeakoulupoliittinen rooli. 

Teoksessa Levonen J. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulututkinto – Työelämäläheistä 

asiantuntemusta kehittämässä. Hämeenlinna: HAMK, 21–28. 

Sipilä, Jorma (2007) Valta yliopistossa. Tampere: Vastapaino. 

Sivistyspoliittinen ministerityöryhmä (2008) Maakuntien ja korkeakoulualueiden aloittajatavoitteet 

vuodelle 2012. Opetusministeriön tiedote 16.5.2008. 

Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä (2008) Teknillisen korkeakoulutuksen 

kansallinen strategia: Yhteistyössä tekniikasta hyvinvointia. Helsinki: Tekniikan 

Akateemisten Liitto. 

Tilastokeskus 23.5.2008. Maahanmuuttoa ja muuttovoittoa ennätysmäärä 2007 (online) 

Yhteistyötä ja synergiaa (2008) Keskisen Suomen ammattikorkeakoulujen konsortion strategia 

(luonnos 16.6.2008). 

37

Liite 1: Haastatteluihin ja kuulemisiin osallistuneet 

Tampereen ammattikorkeakoulun johtoryhmä: 

Markku Lahtinen, rehtori 

Kaisa Lahtinen, vararehtori 

Risto Masonen, hallintopäällikkö 

Mikko Naukkarinen, johtaja 

Aura Loikkanen, johtaja 

Maarit Jääskeläinen, johtaja/TAOKK 

Perttu Heino, tutkimusjohtaja 

Tuija Kontio, johtaja 

Annika Hannu, controller 

Eino Palo, laatupäällikkö 

Tampereen ammattikorkeakoulun hallituksen elinkeino- ja työelämän edustajat: 

Reino Kanerva, hallitusneuvos 

Anne Karinen, toimistoinsinööri 

Anne Sarja, toimitusjohtaja 

Kari Lahtinen, aluejohtaja 

Tampereen ammattikorkeakoulun osaamiskeskusten päälliköt ja koulutuspäälliköt 

Jussi Ylänen, ICT-osaamiskeskuksen päällikkö 

Tarja Haukijärvi, kielten ja kansainvälisen toiminnan osaamiskeskuksen päällikkö 

Carita Prokki, liiketoiminnan ja yrittäjyyden osaamiskeskuksen päällikkö 

Arto Jokihaara, teknologiateollisuuden osaamiskeskuksen päällikkö 

Kai Salonen, taiteen ja viestinnän osaamiskeskuksen päällikkö 

Jouko Lähteenmäki, rakentamisen ja metsätalouden osaamiskeskuksen päällikkö 

Erkki Mäkinen, materiaali- ja mittaustekniikan osaamiskeskuksen päällikkö 

Matti Hartikainen, tietohallintopäällikkö 

Kaisa Rissanen, tietopalvelupäällikkö 

Pekka Pöyry, tietojenkäsittelyn koulutuspäällikkö 

Reijo Rasmus, rakennustekniikan koulutuspäällikkö 

Ari Rantala, tietotekniikan koulutuspäällikkö 

Kaarlo Koivisto, konetekniikan koulutuspäällikkö 

Leena Mäkelä, viestinnän koulutuspäällikkö 

Mikko Luoto, kiinteistöpäällikkö 

Maarit Korhonen, kemiantekniikan koulutuspäällikkö 

Jarmo Sorvari, ATK-järjestelmäpäällikkö 

Pirkanmaan ammattikorkeakoulun johtoryhmä 

Olli Mikkilä, rehtori 

Riitta-Liisa Olkkonen, vararehtori 

Päivi Karttunen, vararehtori 

Esa Lovén, hallintojohtaja 

Ari-Pekka Anttila, koulutusjohtaja 

Esa Ala-Uotila, T&K-johtaja 

38

Pirkanmaan ammattikorkeakoulun hallituksen työelämäedustajat 

Pirjo Aalto, hallintoylihoitaja 

Kalle Räsänen. toimitusjohtaja 

Pentti Virkajärvi, konttorinjohtaja 

Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen ja edustajiston jäsenet 

Pirkanmaan ammattikorkeakoulun laajennettu johtoryhmä, koulutuspäälliköt ja 

koulutusvastaavat sekä tukipalvelupäälliköt 

Marja-Riitta Heikkinen, koulutusjohtaja, hyvinvointipalvelut 

Riitta Hanhijärvi, koulutusjohtaja, hyvinvointiteknologia 

Ilari Laakso, koulutusjohtaja, kulttuuripalvelut 

Ari-Pekka Anttila, koulutusjohtaja, liiketalous ja matkailupalvelut 

Markku Mattila, MKK päällikkö 

Leena Stenman viestintäpäällikkö 

Kristiina Vähämää, lehtori 

Piri Hiltunen, kv-sihteeri 

Mikko Hyrynkangas, opiskelija 

Susanna Seitsamo, koulutuspäällikkö, terveysala 

Sirpa Tietäväinen, koulutuspäällikkö, sosiaaliala 

Timo Salo, koulutuspäällikkö, musiikki 

Timo Kivikangas, koulutuspäällikkö, viestintä 

Jukka Huhtaniemi, koulutuspäällikkö, Ikaalinen 

Juhani Manninen, koulutuspäällikkö, Mänttä 

Heikki Toijala, koulutuspäällikkö, Tampere 

Ilkka Säteri, koulutuspäällikkö, hotelli- ja ravintolapalvelut 

Satu Kylmälä, koulutuspäällikkö, ravitsemis- ja toimitilapalvelut 

Lasse Tervajärvi, koulutusvastaava, terveysala, Mänttä 

Maire Petäjäjärvi, koulutusvastaava, radiografia ja sädehoito 

Marja-Leena Lähteenmäki, koulutusvastaava, fysioterapia 

Leena Mattila-Oksanen, koulutusvastaava, bioanalytiikka 

Outi Heiniö, koulutusvastaava, laboratorioala 

Tapio Yrjölä, koulutusvastaava, tietohallinta 

Marja-Terttu Suoniemi, koulutusvastaava, Virrat 

Irja Saarikorpi, kv-asioiden päällikkö 

Merja Saarinen, talouspäällikkö 

Risto Tanner, IT-päällikkö 

Esko Tirkkonen, opiskelijapalvelupäällikkö 

Jari Tyrväinen, tietopalvelupäällikkö 

Kuntien ja maakunnan edustajat 

Pentti Hämäläinen, edunvalvontajohtaja, Pirkanmaan liitto 

Kari Kankaala, elinkeinojohtaja, Tampere 

Pekka Kivekäs, tilaajapäällikkö, Tampere 

Ilkka Nikmo, kaupunginjohtaja, Mänttä 

Tero Nissinen, kaupunginjohtaja. Ikaalinen 

Tuomo Sirnelä, vs. kaupunginjohtaja, Virrat 

39

Valkeakosken kaupunki 

Markku Auvinen, kaupunginjohtaja 

Pekka Järvinen, kaupunginhallituksen pj. 

Pertti Kataja, HAMKin hallituksen jäsen 

Antti Selkee, HAMKin hallituksen jäsen 

Hämeen ammattikorkeakoulu 

Veijo Hintsanen, rehtori 

Pertti Puusaari, vararehtori 

40

Liite 2: koulutusalojen eroja hakijamäärissä, keskeyttämisessä ja työllistymisessä 

Suhteelliset hakijamäärät 2007 

suuria eli yli 7 hakijaa/aloituspaikka 

PIRAMK ensihoito, sosiaaliala. fysioterapia, hotelli- ja ravintola-ala sekä Nursing. 

TAMK International Business, liiketalous ja kuvataide 

pieniä eli alle 3 hakijaa/aloituspaikka 

PIRAMK liiketalous, tietojenkäsittely, viestintä ja musiikki. 

TAMK tekstiili- ja vaatetustekniikka, tietojenkäsittely, tietotekniikka ja 

paperitekniikka, jossa hakijamäärä on laskenut 

Listalla esiintyvät osin samat yksiköt kuin edellä. 

Keskeyttäminen 2006–2007 

vähäistä eli alle 5 % 

PIRAMK ensihoito, radiografia, fysioterapia, hoitotyö, Nursing, viestintä 

TAMK viestintä 

runsasta eli yli 10 % 

PIRAMK laboratorioala, liiketalous, palvelujen tuottaminen ja johtaminen, 

tietojenkäsittely 

TAMK kemiantekniikka, tekstiili- ja vaatetustekniikka, tietotekniikka, 

tietojenkäsittely 

Vähäinen keskeyttäminen on positiivinen signaali, joka kertoo ohjelman täyttäneen hakijan odotukset. 

Ongelmat keskittyvät pitkälti samoille aloille kuin edellä. 

Työllistyminen jaksolla 2000–2005 

Työllisyysaste valmistuessa korkea 

PIRAMK matkailu-, ravitsemis- ja talousala. 

TAMK tekniikka paria alaa lukuun ottamatta. 

Työllisyysaste valmistuessa matala 

PIRAMK laboratorioala, tietojenkäsittely, bioanalytiikka ja fysioterapia. 

TAMK kemiantekniikka, environmental engineering, tekstiili- ja vaatetustekniikka, 

kulttuuriala (tosin valtakunnan tasoa) ja kuvataide. 

Edellä jo todettiin, että valtio mittaa työllistymistä kyseenalaisella tavalla. Joissakin tapauksissa 

koulutuksen uutuus on nähty selitykseksi työllistymisen ongelmiin. 

TAMKin koulutus auttaa valmistuneita työllistymään keskimäärin erittäin hyvin ja maan kaikkien 

ammattikorkeakoulujen keskiarvon ylittäen. Koulutuksen päättyessä oli 2007 80 prosenttia 

työssä, muutamilla aloilla lähes 100 %. PIRAMKin työllisyysluvut ovat kulttuurialalla valtakunnallista 

tasoa korkeammat, muuten normaalitasolla, mutta tekniikan (laboratorioala) ja luonnontieteiden 

alan (tietojenkäsittely) koulutuksissa keskitasoa matalammat. 

41

Liite 3: koulutusalakohtaisia kommentteja 

YHTEISKUNTATIETEIDEN, LIIKETALOUDEN JA HALLINNON ALA 

Hakijamäärät ovat kohtuulliset, mutta liiketoimintaosaamisen selvitysryhmän raportti (OPM 

2007b) esittää vähennettäväksi nuorten koulutuksen aloituspaikkoja, jolloin saavutetaan myös 

suhteellisesti korkeampi opettajamäärä. Myös lievää lisäystä ylempiin tutkintoihin sekä aikuiskoulutuksen 

laajentamista ehdotetaan raportissa. Ryhmä toteaa, että ammattikorkeakouluilla 

koulutuksen sisällöt ja rakenteet ovat hyvin samankaltaiset ja peräänkuuluttaa sekä vahvempaa 

erikoistumista että suurempia osaamiskeskittymiä. Yhteistyöhön yliopistojen kanssa on tällä alueella 

paljon mahdollisuuksia sekä opetuksessa että innovaatiotoiminnassa. 

Liiketalouden ja kaupan alaan kohdistuva supistusehdotus (n. 500 aloituspaikkaa) koskee Pirkanmaata. 

TAMKin liiketalous on kuitenkin menestynyt kaikin puolin hyvin ja sen Tiimiakatemia 

saanut tunnustusta. Keskeiset kehitysnäkymät ovat aikuiskoulutuksen ja englanninkielisen koulutuksen 

laajentaminen sekä rajapinnoilla liikkuminen suhteessa kulttuurialaan (PIRAMK Virrat: 

musiikin tuottaminen) sekä sosiaali- ja terveysalaan. Matkailun ja liiketalouden koulutuksen lähentäminen 

on varsin perusteltua. Vaikka liiketalouden koulutus ei ole suuremmin päällekkäistä 

auttaa yhdistäminen kohdentamaan resursseja paremmin ja välttämään epätervettä kilpailua niukoista 

resursseista sekä opiskelijoista (Sutela). 

LUONNONTIETEIDEN ALA 

Luonnontieteiden ala on ammattikorkeakouluissa tietojenkäsittelyä, jonne opiskelupaikkoja on 

tarjolla jossain määrin (n. 80) lisää. Nykyiset vaikeudet antavat aihetta korostaa yhtäältä pedagogisten 

uudistusten tärkeyttä. Tässä on hyvä paikka lainata tekniikan alan yhteistyöryhmää, 

joka korostaa omalla alallaan tarvittavan lisää monipuolisuutta, ihmiskeskeisyyttä ja luovaa ongelmanratkaisua, 

näin saadaan myös lisää naisia alalle. Toisaalta on harjoitettava rajapintojen 

testaamista, koska tietojenkäsittelyä tarvitaan nykyisin kaikissa ammateissa. Tekniikan ja tietojenkäsittelyn 

yhteys on ollut runsaan kehittämistyön kohteena, sen sijaan terveys- sosiaali- ja 

kulttuurialoilta löytyy uusia tehtäviä. PIRAMK on ollut hakemassa ratkaisua erikoistumisesta 

terveysalan tietohallintaan. 

TEKNIIKKA JA LIIKENNE 

Ammattikorkeakouluissa vähennetään tekniikan alan yksiköitä. Laajan teollisuuden maassa on 

koulutustarve työnantajien näkökulmasta suuri, mutta pullonkaulana ovat pätevien hakijoiden 

niukkuus ja sen seurauksena matala läpäisyaste. Taustaongelmia ovat nuorten rajallinen kiinnostus 

matemaattis-luonnontieteellistä osaamista kohtaan sekä naisten vähäinen halukkuus alan 

opintoihin. 

Arkkitehtuurin ja rakentamisen opiskelijapaikkohin ennakoidaan selvää suhteellista kasvua (n. 

200 paikkaa) ja samoin sähkö- ja automaatiotekniikassa kasvua on paljon (n. 250 paikkaa). Konetekniikassa 

ja ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa tarve pysyy ennallaan. Tieto- ja tietoliikennetekniikkaan 

ehdotetaan voimakasta supistusta (650 paikkaa), graafiseen ja viestintätekniikkaan 

jyrkkää supistusta nykyisestä (160 paikkaa), samoin tuotantotalouteen (220 paikkaa) sekä muuhun 

tekniikan ja liikenteen alan koulutukseen (250 paikkaa). Pienempiä supistuksia on ehdolla 

elintarvikealalle ja biotekniikkaan, prosessi-, kemian- ja materiaalitekniikkaan, tekstiili- ja vaatetustekniikkaan. 

Yhteensä tekniikan alan ammattikorkeakouluopetusta on tarkoitus supistaa 1000 aloituspaikalla 

(n. 8000:sta 7000:een) ja noin 13 prosentilla vuodesta 2005 vuoteen 2012 mennessä. Tuntuvat 

42

supistukset on tarkoitus toteuttaa koulutusyksiköitä vähentämällä. Vähennysten suuntaamisessa 

otetaan huomioon nykyisten yksiköiden toimintakyky ja vaikuttavuus, rekrytointipohjan riittävyys 

sekä yritysten ja elinkeinoelämän tarpeet. Tampereen ammattikorkeakoulua supistukset eivät 

näillä argumenteilla koske. Kuitenkin kemiantekniikan ja laboratorioalan koulutuksen yhteissuunnittelu 

on tärkeää opetusresurssien ja toimitilakustannuksien säästämiseksi (Sutela). 

Tekniikan opetuksen yhteistyöryhmä pyrkii lievittämään ongelmia todeten, että sosiaalisesti, taloudellisesti 

ja ekologisesti kestävä kehitys edellyttää poikkitieteellistä teknologian hyödyntämistä 

ja kehittämistä. Ryhmä korostaa teknologian yhteyksiä hyvinvointiin, Opetukseen vaaditaan lisää 

monipuolisuutta, ihmiskeskeisyyttä ja luovaa ongelmanratkaisua, siten tulee myös lisää naisia 

alalle. Koulutuksen vienti on ilmeinen mahdollisuus tälle alalle, jolla Suomen maine on hyvä. 

SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA 

Ammattikorkeakouluissa ala kokee voimakasta kasvua: terveysalalle suunnitellaan yli 500 uutta 

aloituspaikkaa, teknisiin terveyspalveluihin suurta suhteellista kasvua (n. 250 paikkaa), sosiaalialalle 

pientä kasvua, mutta kuntoutukseen ja liikuntaan supistusta. Viimemainittua ei Pirkanmaalla 

ole. 

Terveysalan ja erityisesti teknisten terveyspalvelujen kasvattaminen avaa yhdistyneelle ammattikorkeakoululle 

entistä paremman mahdollisuuden edetä rajapinnalla, jossa hyvinvointiteknologian 

nimissä on työskennelty jo monen vuoden ajan. Toisaalta koulutusten hyödyntämistä haittaavat 

kelpoisuutta koskeneet jännitteet. Monilla opiskelijoilla on useita sosiaalialan tutkintoja. 

Sosiaalialalla syvempi yhteistyö Tampereen yliopiston kanssa (vrt. Kuopion yliopiston toimintamalli, 

Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen selvitysryhmä 200X) hyödyttäisi molempia 

ja loisi mahdollisuuksia helpottaa kuntien työvoimapulaa. Sosiaalialan yhteistyö liiketalouden 

koulutuksen kanssa tukee palveluyrittäjyyttä, jota erityisesti ikääntyminen edellyttää. Hyvä 

esimerkki luovasta yhdistelmästä on työmarkkinatradenomin ja sosionomin yhdistäminen työhallinnon 

asiantuntijatarpeisiin. Arvokasta on myös terveys- ja sosiaalialan yhdistävä koulutus, jos 

ministeriöt sen sallivat (palveluohjaajien koulutus). Yhteistyö tekniikan koulutuksen kanssa on 

tärkeää ennen muuta ikääntyneiden ja vammaisten itsenäisen selviytymisen edistämiseksi. Myös 

rajapinta kulttuurialan kanssa on laajennettavissa. 

Monet kombinaatiot sopivat erityisen hyvin aikuiskoulutukseen, esimerkiksi aidosti monialainen 

vanhustyön koulutus. Nuorten koulutuksella on vaikea lisätä sosiaalialan työvoimaa riittävästi. 

LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA 

Pirkanmaalla harjoitetaan vain metsätalouden koulutusta, jonka aloituspaikat supistuvat ammattikorkeakoulujen 

osalta hiukan. Ministeriö aikoo vähentää yksiköiden määrää. TAMKin koulutus 

on pieni ja siinä mielessä uhanalainen. Se on kuitenkin tiukasti profiloitunut vastaamaan alueellista 

erikoistunutta tarvetta (liikkuvat metsätyökoneet) eikä sitä voi eliminoida. 

KULTTUURIALA 

Alaan kuuluvat viestintä- ja informaatiotieteet, käsi- ja taideteollisuus, teatteri ja tanssi, musiikki, 

kuvataide sekä muu kulttuurialan koulutus. Kaikkea kulttuurialan koulutusta ammattikorkeakouluissa 

on suunniteltu supistettaviksi. Vähennykset ovat määrällisesti isoja viestintä- sekä käsi- ja 

taideteollisuuden alalla, suhteellisesti osin muuallakin. Oleellista koko alan ja suomalaisten elämän 

rikkauden kannalta olisi avata julkisen rahoituksen oheen muita kanavia ja suoda kulttuurilahjoituksille 

verovapaus. 

43

Viestintäalan vähennykset edellyttävät ammattikorkeakoulujen koulutusyksiköiden lakkauttamista. 

Kuvataidealan koulutus aiotaan lakkauttaa kahdesta yksiköstä. Elokuva- ja tv-alan korkeakoulurakenteiden 

kehittämiseksi elokuva- ja tv-alan opetus ammattikorkeakouluissa keskitetään 

neljään yksikköön. Tampere tulee olemaan yksi niistä. 

Tamperelaiset korkeakoulut ovat suhteellisen pieniä toimijoita kulttuurialalla eivätkä olemassa 

olevat suunnitelmat koske tamperelaisia korkeakouluja. Kulttuuriala hyötyy siitä ympäristöstä, 

minkä isot kaupungit tarjoavat (Kuvataiteen koulutus ja tutkimus Suomessa 2007, OPM 2008c). 

Vaikka viestinnän koulutus on varsin erikoistunutta, on resurssien yhteiskäyttöä Tampereella ja 

Virroilla syytä tutkia. Koulutuksen kehittämistä rajapintojen suuntaan on mahdollista jatkaa. 

MATKAILU-, RAVITSEMIS- JA TALOUSALA 

Ala jakautuu neljään ryhmään. Valtion suunnitelmien mukaan matkailualan sekä muun matkailu-, 

ravitsemis- ja talousalan koulutus supistuisivat paljon. Majoitus- ja ravitsemisalalle luvataan pientä 

kasvua ja kotitalous- ja kuluttajapalvelujen pieniin lähtömääriin nopeaa kasvua. Käsitykseni 

mukaan tämän alan koulutuksen laajentamiselle on tilaa englanninkielisen koulutuksen osalta. 

44

ISBN 978-952-5264-77-7 

ISSN 1456-002X 



Teiskontie 33, 33520 TAMPERE 

puh. (03) 565 47111, fax (03) 565 47222 

www.tamk.fi

Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa - Tampereen ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?