Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa - Tampereen ...

näisen työnjaon ja yhteistyön avulla vahvistaa kyseisten ammattikorkeakoulujen kilpailukykyä,
vaikuttavuutta sekä koulutuksen laatua. Suunnittelutyö on käynnissä ja yhteisiä hankkeita on jo
lähdetty rahoittamaan. Tukipalveluissa yhteistyö voisi merkitä tuottavuutta, varmuutta ja korkeampaa
palvelutasoa.
Eteläinen naapuri on Hämeen ammattikorkeakoulu, joka toimii osin Pirkanmaalla. Työnjakoa
HAMKin kanssa on syytä seurata kaikilla osa-alueilla. Omistuspohjan erilaisuus merkinnee kuitenkin
sitä, että hallinnollinen yhteistyö tulee olemaan ohuempaa kuin JAMKin kanssa.
Uusi organisaatio
Yhteisen toimintaorganisaation luominen on ammattityötä, joka voi perustua ainoastaan nykyisten
organisaatioiden yksityiskohtaiseen tuntemukseen. Niinpä rehtorit valmistelevat ehdotusta
tulevasta organisaatiosta.
Keskeinen näkökulma tähän työhön on, että yhteistyö ei riitä – se on peitenimi integraation puutteelle
– vaan ammattikorkeakoulujen on yhdistyttävä. Tämä taas edellyttää organisaatiota, joka ei
pyri ylläpitämään nykyisiä eroja. Molemmat korkeakoulut ovat onnistuneet purkamaan osastojen
ja koulujen hegemoniaa eikä yhdistämisen tarkoituksena ole palauttaa sen kasvualustaa. Uuden
johtamisjärjestelmän on rakennuttava tämän lähtökohdan mukaisesti niin, että koulutusalat ovat
helposti saatettavissa yhteistoimintaan.
Yhteistoimintaodotukset koskevat erityisesti teknologiaa ja liiketaloutta, joiden merkitys on kasvanut
kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Teknologinen ja liiketaloudellinen ymmärrys ei
enää ole jotain, mitä tarvitaan teollisuuden ja kaupan piirissä, vaan myös esimerkiksi terveys-,
sosiaali- ja kulttuuripalvelujen parissa tehtävässä työssä.
Yhteistä korkeakoulua ei synny ilman yhteistä toimintakulttuuria. Siihen ei päästä itsestään, sillä
toimintakulttuureissa on ilmeisiä eroja. Ensinnäkin TAMK on fyysisesti jo varsin tiivis rakennelma,
kun taas PIRAMK koostuu monista toimipaikoista, joista osa kokee asemansa uhatuksi.
Toiseksi on olemassa huolia koulutusalojen erilaisesta painosta. Tekniikan asema koetaan Suomessa
yleensäkin vahvaksi ja sekä yksityisen että julkisen sektorin suosimaksi, kun taas sosiaali-,
terveys-, sekä kulttuurialojen asema on heikompi. Tuleeko tämä heikentämään viimemainittujen
menestysedellytyksiä, kysytään.
Tämäntyyppisiin huolenaiheiden lieventämiseksi on uuteen korkeakouluun tietoisesti luotava yhteinen
kulttuuri- ja arvoperusta. Sellaista ei luoda äkkiä eikä välttämättä parhaalla tavalla myöskään
vain keskustelemalla kulttuurista ja arvoista, vaan se syntyy, kun yhteistä kehittämistyötä
tehdään kaikilla tasoilla.
Tukipalvelut
Tukipalvelujen yhdistäminen on sekä välttämätöntä että tuntuva mahdollisuus tuloksellisempaan
toimintaan, mutta hyötyjen saavuttaminen edellyttää huomattavia ponnisteluja ja lisäresursseja
ylimenovaiheessa. Korkeakoulujen yhdistäminen ei ole mahdollista integroimatta hallintoa.
Tänään se tarkoittaa lukuisten tietojärjestelmien työlästä integrointia, varsinkin kun atk-järjestelmissä
ja tietostrategioissa on huomattavia eroja. Asenteet ovat kuitenkin molemmissa korkeakou-
33