Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa - Tampereen ...

Päällekkäisyydestä puhuttaessa on yliopistoissa arvosteltu ammattikorkeakoulujen ylempiä tutkintoja
lähinnä sellaisten teemojen kohdalla, joissa molemmat antavat opetusta. Keskeinen esimerkki
on johtamiseen ja liiketoimintaosaamisen liittyvä koulutus. Ongelmat kiertyvät pitkälti
kysymykseksi, mihin ammattikorkeakoulututkinto oikeuttaa yliopistossa. Jos tutkinnon suorittaneiden
on kohtuuttoman hankalaa hakeutua yliopistojen tarjoaman aikuiskoulutuksen piiriin,
kasvavat perustelut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ylläpitämisen puolesta.
Tavallaan sama hyväksilukemisen ongelma koskee siirtymäsäännöksiä. Siirtyminen insinööriopinnoista
DI-opintoihin on historiallisesti joustavaa ja siltaopintovaatimukset kohtuulliset. Tästä
syystä kaikki ammattikorkeakoulut eivät ole panostaneet ylempien tutkintojen kehittämiseen
(tekniikan koulutuksen yhteistyöryhmä). Myös hoitotieteen osalta hyväksilukemista koskevat
sopimukset näyttävät olevan kunnossa. Sen sijaan on vaikea löytää perusteluja hyväksilukemisen
kirjavuudelle sosiaalitieteissä tai kauppatieteiden piirissä vallitseville jyrkille näkemyseroille.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisestä yhteistyöstä täydennyskoulutuksessa tekee ehdotuksen
aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmisteleva johtoryhmä (OPM 2008a).
Haastatteluissa tuli esiin arvio, että yliopistoyhteistyö on Tampereella helpompaa kuin pääkaupunkiseudulla.
Tästä on tosiaan merkkejä nimenomaan kirjastoyhteistyön, opiskelijapalvelujen,
rekrytointipalvelujen sekä kansainvälisen toiminnan (SITR) hallinnoinnin ja opetuksen osalta.
Edellä on jo käsitelty edessä olevia vaativia tehtäviä kansainvälisen opiskelijarekrytoinnin osalta.
Lupaavalta näyttävä etenemisalue olisi organisoida yhdessä monitieteisiä ja -alaisia opetuskokonaisuuksia
(esim. Asian Studies) sekä tukea opiskelua niillä rajapinnoilla, joilla eri korkeakoulujen
opiskelijoiden intressit kohtaavat. Tamperelaisilla korkeakouluilla on huomattavia yhteisiä
intressialueita. Hyvinvointiteknologia on jo löydetty, mutta mainittakoon tässä nyt muutamia
muitakin: palveluihin liittyvä teknologia ja liiketoiminta erityisesti suhteessa ikääntymiseen, tilaaja–tuottaja
-mallin kehittely sekä työelämän laaja kokonaisuus. Viimemainitun kohdalla voisi
jopa harkita opetuksen, tutkimuksen ja kehitystoiminnan kokoamista Lundin yliopiston työelämäkorkeakoulun
tapaan.
Kaupin alueella on fyysisen läheisyyden takia syytä tutkia joidenkin tuki- ja opiskelijapalvelujen
tarjoamista yhdessä. Tilojen ja laitteiden käyttöä sekä hankintaa yhteistyössä on käsiteltävä jo
suunnitteluvaihessa.
Opetusministeriön tässä vaiheessa riittämättömäksi arvioiman Unipolin mahdollisuuksien tutkimista
on hyvä jatkaa. Varsinainen testi on korkeakoulujen kyky luoda tutkinto-opetusta koskevia
yhteistyökäytäntöjä. Myös syvempää hallinnollista yhteistyötä kannattaa harkita. Mitä hyötyä ja
haittaa olisi siitä, että tamperelaiset korkeakoulut eivät pitäisi ainoastaan yllä yhteistyöareenaa,
vaan osallistuisivat myös toistensa päätöksentekoon?
Ammattikorkeakouluyhteistyö
Yhteistyö muiden ammattikorkeakoulujen kanssa keskittyy pyrkimykseen rakentaa alueellista
yhteistyötä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa sekä Arenen piirissä vallitsevaan kansalliseen
yhteistyöhön.
Keskisen Suomen ammattikorkeakoulujen konsortio on Jyväskylän, Pirkanmaan ja Tampereen
ammattikorkeakoulujen vapaaehtoinen ja strateginen yhteistyömuoto, jossa tavoitteena on keski-
32