Lapselle pelko on totta. rempseä ja peloton. Silloin hänen voi olla vaikea ymmärtää lasta. Niin Suttonin kuin Salokoskenkin mielestä on kuitenkin tärkeää, että lasta ei pakoteta olemaan reipas. Lapsen pitäisi saada olla sellainen kuin on ja käsitellä pelot omassa tahdissaan. Aina ei tarvitse olla reipas ja omatoiminen. – Pakottaminen saattaa päinvastoin lisätä pelkoa. On hyvä harjoitella pienin askelin ja saada onnistumisen kokemuksia, Salokoski sanoo. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi asettaa rajoja. Ketä tahansa saattaa ärsyttää, jos lapsi tassuttelee vuoteestaan olohuoneeseen sadatta kertaa. Loputtomiin rallia ei kannata jatkaa. – Siinäkin täytyy olla tosi herkkä. Käykö lapsi vain tavan vuoksi, vai onko hänellä oikeasti tunne, että pelottaa. Ei ole yleismaailmallista ohjetta, montako halausta vielä sallitaan, Sutton sanoo. Syli auttaa Yleensä pelot menevät ohi ajan kanssa. Ulkopuolista apua kannattaa etsiä siinä vaiheessa, kun pelot rajoittavat tekemästä asioita, esimerkiksi leikkimästä. Apua voi hakea muun muassa perheneuvolasta. Asia kannattaa ottaa puheeksi myös päivähoidossa, jotta ammattikasvattajat pystyvät käsittelemään pelkoja tarpeen mukaan ryhmässä. Joskus sama pelko voi vaivata muitakin ryhmän lapsia, jos esimerkiksi tietty satuhahmo on ollut hiljattain esillä. Häädä pelko Mielikuvituspelon käsittelyssä on asetuttava lapsen tasolle ja yritettävä toimia hänen logiikkansa mukaan. Koska pelko on lähtöisin mielikuvituksesta, sitä kannattaa käyttää hyväksi myös pelon häätämisessä. l Kysele lapselta pelon kohteesta. Missä mörkö on, mistä se ei tykkää ja mikä saisi mörön lähtemään pois. l Ennen nukkumaanmenoa voidaan yhdessä tarkistaa, ettei mörkö ole sängyn alla. Vai auttaisiko, että äiti istuu hetken aikaa huoneessa, ettei mörkö uskalla tulla sisään? l Mitä mörkö pelkää? Pelkääkö se valoa? Siis sytytetään huoneeseen lamppu. l Kuvitellaan mörkö hassuksi. Piirretään sille vaikkapa tutti tai kuvitellaan se ihan pieneksi. Vähitellen mörkö alkaa tuntuakin hassulta. l Pelon kohteesta piirretään kuva, joka suljetaan purkkiin. Purkki viedään pois, eikä mörkö enää pääse sieltä ulos. l Parhaat konstit syntyvät yhdessä lapsen kanssa, eivätkä kaikki kikat toimi kaikilla. Mielikuvituksen avulla löytyvät ne juuri omalle perheelle sopivat konstit. – Lapset saattavat ilmaista asioita hyvinkin eriskummallisissa tilanteissa. Joskus kun lähdetään ulos ja autan lasta pukemaan, lapselle tulee läheinen tunne, ja hän saattaa haluta kertoa pelostaan. Silloin pitää yrittää olla läsnä ja kuunnella. Haasteena on tunnistaa se hetki, Sutton sanoo. Joskus vanhemmille ei koskaan selviä, mikä pelon aiheutti. Pelko saattaakin olla epäsuora viesti jostakin muusta tarpeesta, eikä lapsi osaa kertoa, mikä kaiken taustalla todella on. – Päiväkodissa on ehkä tapahtunut jotain ikävää, mistä on jäänyt kaihertava tunne ja paha mieli. Lapsi ei välttämättä muista koko asiaa enää jälkikäteen, mutta tunne saattaa ilmentyä pelkona, koska sen kautta saa vanhemman lähelleen, Sutton sanoo. Joillakin lapsilla pelkoja on paljon, mutta se ei välttämättä ole merkki siitä, että lapsella olisi ongelmia perusturvallisuuden kanssa. Jotkut lapset vain ovat pelokkaampia kuin toiset. Toisaalta monien ongelmien kanssa kamppailevien perheiden lapset eivät välttämättä osaa pelätä lainkaan, koska he eivät erota turvallista aikuista turvattomasta. – Pelkojen käsittelyssä tärkeintä on, että aikuinen on läsnä ja sylistä löytyy aina turva, Sutton sanoo. l 22 <strong>Lapsemme</strong> 3/2014
Katso video www.mll.fi/auta ”Tästä on vähän vaikea puhua...” Yksin jääminen on musertava kokemus. Liian moni nuori on ilman yhtään läheistä ystävää tai aikuista kuuntelijaa. Auta meitä auttamaan. Jo 10 eurolla kuukaudessa saat paljon aikaan. Katso videot ja lahjoita: www.mll.fi/auta.
Change language