Laps114_nettiin

esaiivonen

Laps114_nettiin

Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/2014

LApsemme

Rento loma

kotona

Leikki

tuo ilon

Viihtyisä

ympäristö

innostaa

oppimaan

Mitä vauva

viestii?

Näin lapsiperheet asuvat


© Disney/Pixar

Tarjous!

2 kk vain

4,90 €

(norm. 9,80 €)

Satukirjasto

toimii

netissä ja

iPadilla!

100 satua sormen

näpäytyksen päässä!

● Laaja valikoima ääneen luettuja satuja

● Joka toinen viikko uutta luettavaa ja katseltavaa 0-6 -vuotiaille lapsille

● Puuhaa iPadissa: kirjojen lisäksi hauskoja hahmoesittelyjä ja pelejä

● Voit ladata 5 kirjaa offline-tilaan iPadissasi

www.satukirjasto.fi/tutustu


Pääkirjoitus

14.2.2014

Lapsuuden merkitystä ei voi liikaa korostaa

I

ltalenkillä jäin katsomaan, miten pienet luistelijat tapailivat ensimmäisiä liukujaan

yhdessä isien ja äitien kanssa. Samalle jäälle mahtuivat hyvin isommat koululaiset

omissa porukoissaan. Naurua, huutoja, mailojen klopsahduksia… Hyvä mieli tarttui

ohikulkijaankin.

Lasten hyvinvointi rakentuu arkisista asioista. Siitä, että perhe ehtii leikkiä, syödä yhdessä,

nukkua tarpeeksi ja opetella uusia taitoja. Se, että on kavereita, merkitsee lapsen kasvaessa

vuosi vuodelta enemmän. Ystävät ovat tärkeitä vanhemmillekin. Turvallinen ja kannustava

koti, jossa on uskoa tulevaisuuteen, on hyvä lähtökohta elämälle.

Hyvään lapsuuteen tarvitaan myös yhteiskunnan kaikille tarjoamia palveluja: neuvoloita,

päiväkoteja, kouluja, terveyspalveluja sekä kirjastoja ja liikuntapaikkoja. Jos nämä

peruspalvelut ovat kunnossa, ne pystyvät tasoittamaan hyvinvointieroja, jotka syntyvät

vanhempien tulotasosta, ammattiasemasta ja taustasta. Pahoinvoinnilla ja syrjään jäämisellä

on taipumus periytyä, mutta ketju voidaan myös katkaista.

Lapsuuden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Se luo pohjan ihmisen toiminta- ja työkyvylle

aikuisena. Mitä aikaisemmin lapset tarvitessaan saavat tukea, sitä tehokkaampaa

apu on ja sitä vähemmän se maksaa. Siksi leikkauksia, jotka heikentävät kaikkien

lasten hyvinvointia tukevia palveluja, on vaikea ymmärtää.

Suomi, joka on kaikkein vaikeimpina aikoina asettanut lapset etusijalle ja sotien jälkeisten

talousvaikeuksien keskellä rakentanut neuvolat, terveystalot ja lapsilisäjärjestelmän,

on muuttunut maaksi, jossa lasten tarpeet jäävät viimeisiksi. Enää lastensairaalalle

ei löydy rahoitusta, lapsilisiä tai äitiysavustusta ei pystytä pitämään ajan tasalla, eikä

palveluja taata kaikkialla maassa.

Jos päättäjät haluavat saada julkisen talouden jossakin vaiheessa kuntoon, he laittavat lasten

ja nuorten hyvinvoinnin etusijalle. Se tosin vaatii kykyä nähdä pidemmälle kuin vaalikauden

loppuun. Maaliskuun kehysriihessä hallitus voisi näyttää, että se kantaa vastuuta maan tulevaisuudesta

ja tekee päätökset lasten hyvinvoinnin huomioiden.

Liisa Partio, päätoimittaja

Sisältö

3 Pääkirjoitus

4 Liitossa tapahtuu

8 Omaan vai vuokralle?

Asumisen tavat moninaistuvat

15 Lasten asialla

16 Sokeria vähemmän, kasviksia enemmän

20 Mummu leikitään!

Leikki tuo iloa ja voimaa

22 Työtä perheen ehdoilla

25 Isän kynästä

28 Tämä on meidän paikka

Viihtyisä ympäristö innostaa oppimaan

33 Mitä mielessä?

35 Lastenkulttuuri

Kirjakko

Kulttuurikierros

38 Rento loma kotona

42 Opetellaan vauvaa

Mitä vauva viestittää?

44 Poimitut

47 Kirjoissa & kansissa

48 Jäsensivut

50 Sattuipa kerran MLL:ssa

LAPSEMME

Päätoimittaja Liisa Partio l Toimitussihteeri Sisko Kajama l Tiedotustoimittaja Kaarina Kokkonen l Ulkoasu ja taitto Merja Lensu l Kansikuva Tomi Nuotsalo l

Toimitusneuvosto: Anu Mustonen (pj), Joona Kallio, Eva Kuntsi, Petra Vesuri, Anne Vola l Toimituksen osoite PL 141, 00531 Helsinki, p. 075 324 5571, lapsemme@mll.fi l

Tilaukset ja osoitteen muutokset: www.mll.fi, p. 075 324 5545. Vuosikerta 18 euroa. Jäsenillä lehti sisältyy jäsenmaksuun l Ilmoitukset: Bouser Oy, Vattuniemenranta 2,

00210 Helsinki, Jukka Tiainen, p. (09) 682 0400, jukka.tiainen@bouser.fi, Jouni Kohonen, p. (09) 682 0100, jouni.kohonen@bouser.fi. Ilmoitusaineistot: lapsemme@bouser.fi.

Lapsemme 2/2014 ilmestyy 16.5.2014 l Kustantaja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. ISSN-L 0358-7908, ISSN 0358-7908, ISSN 2323-4946 l Paino Oy Scanweb Ab l

Lapsemme-lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 43. vuosikerta.

Lapsemme 1/2014 3


Liitossa tapahtuu

Jäsenet valmiita

talkoisiin

MLL kokosi loppuvuodesta jäsenten ajatuksia

jäsenyydestä ja yhdistysten toiminnasta.

l 56 % jäsenistä on liittynyt MLL:oon siksi,

että haluaa tukea liiton työtä. Toiseksi tärkein

(44 %) jäsenyyden syy oli se, että lasten

ja lapsiperheiden asiat koettiin yhteiskunnallisesti

tärkeiksi.

l 78 % vastanneista olisi valmis toimimaan

vapaaehtoistyössä satunnaisena talkoolaisena.

Yhdistyksen hallituksessa työskentely

kiinnosti 37 %:a ja joka neljättä lipaskerääjänä

toimiminen.

MLL:n jäsenkysely 2013.

Kuva: Keksi/Suvi-Tuuli Kankaanpää

Kiitos kaikille Hyvä joulumieli -keräykseen

osallistuneille. Keräys tuotti yhteensä 1 307 142,45

euroa. Hyvä joulumieli -keräyksen avulla 20 000

vähävaraista lapsiperhettä sai 70 euron lahjakortin

jouluruokien ostoon.

Tue MLL:n työtä

MLL:n jäsenillä on jäsenmaksun yhteydessä jälleen

mahdollisuus tukea liiton työtä vapaaehtoisella

tukimaksulla. 5 euron suuruisen tukimaksun voi

ohjata kehitysyhteistyökohteeseemme Malawissa tai

vanhemmuuden tukeen kotimaassa.

EU:n investoitava lapsiin ja nuoriin

MLL muistuttaa eurovaaliohjelmassaan, että Euroopan tulevaisuus

riippuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tutustu MLL:n eurovaaliohjelmaan

2014 osoitteessa www.mll.fi > kannanotot

MLL:lla on facebookissa 15 000 tykkääjää.

Liiton twiittejä seuraa 1 400 henkeä.

MLL:ssa

on 91 716

jäsentä

Ohjeita äideille 70 vuotta sitten

”Asunnon täytyy olla helposti puhtaana pidettävä. Maalattu

tai vernissattu tai linoleumilattia ovat ihanteellisia. Verhojen

tulee olla lyhyet ja ilmavat. Ylen hienot verhot eivät

kuulu kotiin, jossa on lapsia, olkoot nämä vaikka kuinka

herttaisia. Älkää unohtako, että pikkulapsilla täytyy olla

matala jakkara tai tuoli lepäämistä varten. On muuten suorastaan

ihmeellistä, miten paljon jakkara merkitsee lapsukaiselle

ja mihin kaikkeen sitä käytetään.”

Lähde: Terveet lapset – kodin ilo

ja kansan tulevaisuus. Leikki- ja

kouluikäisten lasten terveyden hoidon

opas äideille. Kenraali Mannerheimin

Lastensuojeluliitto 1944.

Pikkulapsella täytyy olla pieni jakkara.

Mikä avuksi yksinäisyyteen?

Nuorten yksinäisyys on yleistä, mutta kokemukset ja selviytymiskeinot

eroavat toisistaan, kertoo verkkokysely, johon vastasi

yli 900 iältään 12–33-vuotiasta nuorta ja nuorta aikuista.

Monet nuoret pitävät yksin oloa myönteisenä ja voimaa antavana,

sen sijaan yksinäisyys koetaan lähes poikkeuksetta musertavana.

Pahimmillaan yksinäisyyden nähdään johtavan itsetuhoon.

Nuorilla on monia keinoja lievittää yksinäisyyttään. Yleisimmät

keinot ovat netti ja sosiaalinen media sekä musiikin kuuntelu.

Uuden ystävän, kaverin tai seurustelukumppanin löytyminen on

hyvin tärkeä väylä pois yksinäisyydestä. Lisäksi unelmat muutoksesta

kantavat ja antavat voimaa.

70 prosenttia Mitä mieltä yksinäisyydestä? -kyselyyn vastanneista

koki, että nuorten yksinäisyyteen puututaan liian vähän.

Etenkin tytöt haluavat kertoa yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista.

Kysely liittyi MLL:n, SPR:n, kirkon ja Suomen Mielenterveysseuran

Yhteisvastuu nuoresta -hankkeeseen, jossa torjutaan yksinäisyyttä

kummi- ja tukioppilastoiminnan, ystävätoiminnan ja

vertaistukiryhmien avulla.

4 Lapsemme 1/2014


Liitossa tapahtuu

Pääsihteerin pohdintoja…

Kuva: MLL:n arkisto

Kevätilo-keräykseen voi tänä vuonna osallistua

myös virtuaalisesti. Lahjoitus on helppo antaa

paikallisyhdistyksen nettisivuilla virtuaalilippaaseen.

Tarvitset vain verkkopankkitunnukset ja olet

mukana auttamassa. Jos oma yhdistyksesi ei ole

mukana keräyksessä, klikkaa piirin sivuille ja lahjoita

alueelliselle työlle.

Tule kerääjäksi

Kevätilo-keräyksemme käynnistyy

jälleen huhtikuussa. Kuuden

viikon ajan yhdistykset ja piirit

keräävät varoja paikalliselle työlle

lasten, nuorten ja perheiden

hyväksi.

Yhdistykset tarvitsevat runsaasti

talkoolaisia keräyksen toteuttamiseen.

Ilmoittaudu mukaan

oman yhdistyksesi keräysvastaavalle.

Yhteystiedot löydät osoitteesta

www.mll.fi/paikallisyhdistykset

Tutkimussäätiö jakoi apurahat

MLL:n tutkimussäätiö myönsi täksi vuodeksi yhteensä 57 000

euroa seuraaviin tutkimuksiin:

KM, opettaja Liisa Ahonen: Haastavat kasvatustilanteet päiväkodin

kontekstissa

LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jaana Alakortes: Varhaisten

psyykkisten ongelmien tunnistaminen ja esiintyminen

pohjoissuomalaisilla pojilla ja tytöillä

Erityissuunnittelija Jenni Helenius: Alaikäisten lasten vanhemmuuteen

liittyviä merkityksiä alkoholikasvatuksen kontekstissa

YTM Aku Kallio: Emootiot ja perheen vuorovaikutus television

katselun yhteydessä

KM Mervi Kaukko: Yksin maahan tulleiden lasten hyvinvointi

ja osallisuus turvapaikkaprosessin aikana

YTM, perhetutkija Heidi Rautio: Varhaisen tuen perhetyö pikkulapsiperheiden

hyvinvoinnin edistäjänä.

…jaetuista

ilon hetkistä

Uusimpien tutkimusten mukaan

vanhemman ja lapsen jakama

huomio ja yhteinen ilo ovat keskeisiä

lapsen kehitystä tukevia ja

suojaavia elementtejä. Lapsi tarvitsee siis sitä, että hänestä

iloitaan ja että iloitaan yhdessä hänen kanssaan.

Lapsi tarvitsee sitä, että joku on kiinnostunut siitä, mihin

hän huomionsa kiinnittää. Kun lapsi osoittaa lentävää

varista, vanhempi seuraa katseellaan, mikä lasta

kiinnostaa – ja tarjoaa vastauksen: se on varis! Varis sanoo

kraa, kraa. Ja sekös lasta naurattaa – kraa, kraa! Siitä

riittää yhteistä iloa koko aamupäiväksi.

Yhteinen, myös tunnetasolla jaettu hetki ilmaisee

yhdessäolon kultaisia sääntöjä, jotka näyttäisivät olevan

yleisinhimillisiä: kun toinen hymyilee, vastataan

hymyyn, kun toinen kysyy, vastataan kysymykseen. Ja

kun toinen itkee tai tarvitsee lohdutusta, toisen syli ja

mieli on valmis vastaanottamaan, lohduttamaan, myötäelämään.

Ilmaistujen tunteiden avulla lapsi hakee yhteyttä

toiseen ja tunnustusta toiselta. Jos pyrkimyksiin

ei vastata, rikotaan yhdessäolon sääntöjä. Lapsi kokee

tulleensa torjutuksi.

Tutkimusten mukaan vauva tuntee ”moraalisia tunteita”,

kuten ylpeyttä ja häpeää, jo ensimmäisen elinvuotensa

aikana. Maailmankuulu vauvan ja vanhemman

välisen vuorovaikutuksen tutkija Colwyn Threvarten

toteaakin, että vauvalla on ilmeisesti syntymästään

saakka kyky aistia, miltä hänen tekonsa ja tunteensa

näyttävät toisen silmissä. Tästä ominaisuudesta kehittyy

myös leikki ja huumori: lastenlaulut ja lorut perustuvat

yllätyksiin ja leikillisyyteen. Jo kahdeksankuinen

vauva, jonka kanssa on leikitty, voi olla taitava humoristi,

joka osaa matkia toisia ja pelleillä innostuneen yleisön

edessä.

Ja mikä parasta: yhteisistä ilon hetkistä kasvaa yhteinen

kiintymys ja luottamus tulevaan. Luulenkin, ettei

Suomi tarvitse lisää kriisitietoisuutta, vaan Suomi tarvitsee

lisää iloa ja leikkiä.

Mirjam Kalland

Lasten ja nuorten chat uudistui

MLL:n Lasten ja nuorten chat palvelee nyt Irc-Gallerian

sijasta MLL:n Nuortennetissä. Lapsi tai nuori voi

chattailla kahden kesken ja luottamuksellisesti aikuisen

päivystäjän kanssa maanantaista torstaihin kello 17–20.

Lapsemme 1/2014 5


Liitossa tapahtuu

Vapaaehtoistyö vahvistuu

MLL:n vapaaehtoistoimintaan on kehitetty ohjausmalli,

jolla tuetaan paikallisyhdistysten vapaaehtoisia organisoimaan

ja toteuttamaan lapsille ja perheille suunnattua

toimintaa. Malli syntyi RAY:n rahoittaman viisivuotisen

Vapaaehtoistoiminnan ohjaushankkeen tuloksena.

Mallia pilotoitiin Hämeen, Järvi-Suomen, Lapin,

Pohjois-Pohjanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-

Suomen piireissä yhteensä 133 yhdistyksen alueella ja

se otetaan käyttöön koko maassa.

Hankkeen tuloksena

l paikallinen vapaaehtoinen lapsi- ja perhetoiminta

lisääntyi

l vapaaehtoisten määrä, motivaatio ja toiminnan ilo

lisääntyivät, samoin seudullinen yhteistyö ja verkostoituminen

l kumppanuus paikallisyhdistysten, piirien ja kuntien välillä

kasvoi ja perustui yhdessä laadituille tavoitteille ja strategioille

l kunnat pitivät MLL:n ehkäisevää työtä ja sen ammatillista

ohjausta merkityksellisenä ja myönsivät sille rahoitusta

l vapaaehtoistoimintaa ohjaavien työntekijöiden ammatillinen

osaaminen vahvistui ja kehittyi valtakunnallisesti yhtenäisemmäksi.

Vapaaehtoistoiminnan ammatillisen ohjaajan

työnkuva jäsentyi.

Hankkeen kehittämä ohjausmalli otetaan käyttöön koko

maassa.

MLL:n vapaaehtoiset ansaitsevat tärkeälle työlleen tuen ja

kannustuksen. Kunnat puolestaan tarvitsevat kumppaneita

perhekeskustoimintaan. Perhekeskustoiminnan ammatillisen

ohjauksen avulla paikallinen vapaaehtoistoiminta ja sitä kautta

lasten ja perheiden hyvinvointi vahvistuvat.

Kuva: Matti Matikainen

Järjestä Hyvällä

mallilla -foorumi

MLL:n yhdistyksissä syntyy jatkuvasti

uusia toimintamuotoja. Viime

vuoden aikana hyviä ideoita

on jaettu, arvioitu ja kiteytetty lähes

30 Hyvällä mallilla -foorumissa

eri puolilla Suomea. Mikä tahansa

yhdistys voi järjestää foorumin.

Äskettäin julkaistussa Hyvällä

mallilla -oppaassa on ohjeet ja välineet

foorumin toteuttamiseen. Yhdistykset voivat tilata

opasta postimaksun hinnalla MLL:n verkkokaupasta

www.mll.fi/kauppa. Se on myös ladattavissa MLL:n

verkkosivuilta www.mll.fi/julkaisut.

Muistathan,

Vanhempainpuhelimeen ja

Vanhempainnetin kirjepalveluun

voi ottaa yhteyttä nimettömästi ja

luottamuksellisesti missä tahansa

vanhemmuuteen liittyvässä asiassa.

Marskin muksut avasi ovensa

Uudenmaan piiri on avannut lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden

second hand -myymälän Helsingin Töölössä, Topeliuksenkatu

19:ssä. Liikkeeseen voi lahjoittaa myytäväksi hyväkuntoisia lastenvaatteita

ja -tarvikkeita. Myymälän tuotto käytetään

Uudenmaan piirin työhön lapsiperheiden hyväksi.

Vanhempainpuhelin ja -netti

p. 0600 12277 (0,08 e/min+pvm/mpm)

ma 10–13 ja 17–20, ti 10–13 ja 17–20

ke 10–13, to 14–20

www.mll.fi/vanhempainnetti

Kuva: MLL:n Uudenmaan piiri

Kaipaatko

piirien yhteystietoja?

Katso

www.mll.fi

6 Lapsemme 1/2014


Liitossa tapahtuu

Liittokokous käsittelee muun muassa kolmivuotissuunnitelman.

Tarvittaessa äänestetään kuten Oulun liittokokouksessa 2011.

Liittokokous 13.–14.6. 2013

Marina Palacessa Turussa.

Kuva: Mikko Törmänen

Vuoden tärkein kokous

Ensi kesänä kokoonnutaan

Turkuun sopimaan liiton yhteisistä

tavoitteista ja toiminnasta

vuoteen 2024 saakka.

Liittokokous on MLL:n ylin päättävä elin.

Kokouksessa paikallisyhdistysten ja piirien

edustajat päättävät siitä, mitkä asiat

MLL:n työssä tulevina vuosina painottuvat

ja ketkä liittoa johtavat.

Liittokokous valitsee liittovaltuuston

jäsenet ja -hallituksen puheenjohtajat,

hyväksyy päivitetyn Suunta-asiakirjan

ja kolmivuotissuunnitelman vuosille

2015–17.

Kolmen vuoden välein järjestettävässä

liittokokouksessa kuullaan raportti myös

siitä, miten edellinen kolmivuotissuunnitelma

on toteutunut ja käsitellään kokoukselle

tehdyt aloitteet.

Jokaisella yhdistyksellä ja piirillä on

osallistumis- ja äänioikeus. Yhdistykset

ja piirit nimeävät kokoukseen virallisen

kokousedustajan, joka osallistuu äänestyksiin

ja käyttää tarvittaessa puheenvuoroja.

Hänen lisäkseen yhdistyksestä

voi osallistua kokoukseen muita henkilöitä.

Uuteen suuntaan?

Suunta 2024:n eli MLL:n strategian

valmistelu alkoi jo syksyllä 2012 puheenjohtajapäivillä.

Sen jälkeen sitä on

työstetty yli 20 työpajassa eri puolilla

Suomea. Luonnos tulee Yhdistysnettiin

luottamushenkilöiden kommentoitavaksi

lähiviikkoina.

Suunta-työpajojen keskusteluissa

tärkeinä teemoina ovat nousseet esiin

muun muassa kaikkien perheiden tavoittaminen

ja tukeminen, yhteistyön

kehittäminen kuntien, koulujen ja neuvoloiden

kanssa, isompien lasten ja nuorten

huomioiminen, paikallisiin tarpeisiin

vastaaminen ja liiton sisäisen yhteistyön

vahvistaminen.

Yhteinen retki

– Järvi-Suomessa liittokokousmatka on

yhteinen retki, jota suunnitellaan pitkään

ja jota nyt jo odotetaan. Suunnittelu

alkaa siitä, että mietitään yhdistystapaamisissa,

millainen merkitys kokouksella

on ja miten sen kautta voi vaikuttaa, kertoo

piirin järjestöpäällikkö Mirja Lavonen-Niinistö.

– Samalla se on kesäretki, jota varten

meillä on ollut tapana varata linja-auto.

Se tulee edullisemmaksi kuin muut kyydit

ja lisäksi bussimatkan aikana on helppo

vaihtaa kuulumiset ja tutustua uusiin

ihmisiin. Yhteisellä matkalla syntyy sellaista

yhteenkuuluvuutta ja iloa, joka

kantaa pitkään. Matkan varrella voidaan

poiketa jossakin mielenkiintoisessa kohteessa,

ja retkeen kuuluu tietysti myös

eväät, ne perinteiset rukiiset eväsleivät

Turun Taidemuseo

ja karssut.

Kokouspäivän ohjelma on tiivis, mutta

myös sen lomassa ehtii tutustua muihin

MLL-aktiiveihin ja jakaa kokemuksia

vapaaehtoistyöstä. Kokouspalautteiden

mukaan yhdessäolo ja illanvietto ovat

olleet niin virkistäviä ja innostavia kokemuksia,

että jo ne riittävät syyksi osallistua.

l

Tarkemmat tiedot kokouksesta

löydät Yhdistysnetistä www.mll.fi/

yhdistysnetti

Kuva: Turun kaupunki

Lapsemme 1/2014 7


Tiina Kirkas Kuvat Matti Matikainen

Lehtikuva, Habita Oy, Huoneistoketju Oy

Lapsiperheet asuvat enimmäkseen

joko omassa

pientalossa tai vuokralla

kerrostalossa. Perheet ja

asumisen tavat kuitenkin

moninaistuvat.

Omaan vai vuokralle?

S

uomalainen asuu mieluiten

omakotitalossa

järven rannalla ja keskellä

kaupunkia.

Tilastojen perusteella

vanha sanonta näyttäisi

edelleen pätevän. Lapsiperheistä reilu

puolet asuu omassa pientalossa ja vain

neljännes kerrostalohuoneistossa, vaikka

lapsiperheiden enemmistö elää kaupungissa

tai sen liepeillä.

Kyselytutkimuksissa perheet arvostavat

rauhaa, luontoa, palveluita ja hyviä

liikenneyhteyksiä. Lasten kannalta tärkeintä

on asuinympäristön turvallisuus.

Pientaloalueilla nautitaan erityisesti

omasta pihasta, kaupunkien kerrostaloissa

taas asumisen vaivattomuudesta.

Tutkimuksissa yhä useampi suomalainen

ilmoittaa halunsa asua joko kokonaan

maaseudulla tai sitten kaupungin

ytimessä. Vastaava ilmiö on tuttu muualta

maailmasta.

Suomalaisten lapsiperheiden asumismieltymykset

ovat moninaistuneet

ja yksilöllistyneet, yhdyskuntasuunnittelun

tutkija Johanna Lilius Aalto-yliopistosta

sanoo.

– Luonnonrauhan sijasta vanhemmat

saattavat arvostaa urbaania elämäntapaa

ja mahdollisuutta viettää aikaa lasten

kanssa. Se onnistuu, kun työpaikka

on lähellä kotia.

Kaupunkia ei mielletä entiseen tapaan

yksioikoisen ankeaksi ja turvattomaksi

kasvuympäristöksi lapselle. Varsinkin

isommalle lapselle se mahdollistaa omatoimisen

liikkumisen julkisilla liikennevälineillä

niin kouluun kuin harrastuksiinkin.

Myös perheet ovat muuttuneet. Nykyään

joka viidennessä lapsiperheessä

asuu yksinhuoltaja lapsineen. Vastaavasti

monessa yhden hengen taloudessa

8 Lapsemme 1/2014 Lapsemme 1/2014 9


Uusi koti, jossa on

tilaa ja josta on lyhyt

matka töihin, on monen

lapsiperheen haaveena.

asuu etäisä tai -äiti, joka vuorollaan vastaa

toisen vanhemman kotiin tilastoiduista

lapsistaan.

Oma koti velaksi

Osa perheistä pysyy samalla paikkakunnalla

läpi elämän, kun taas osa muuttaa

tiuhaan vanhempien työn ja entistä

isomman asunnon perässä.

Toiveiden ja sattumankin ohella asuinpaikan

valintaan vaikuttavat asuinalueen

maine, sukulaisverkoston läheisyys

ja esimerkiksi muiden lapsiperheiden

määrä.

Raha ratkaisee ennen kaikkea sen,

omistaako perhe kotinsa vai asuuko se

vuokralla. Suomessa 75 prosenttia lapsiperheistä

asuu omistusasunnossa ja

21 prosenttia vuokralla. Neljä prosenttia

asuu asumisoikeusasunnossa.

Omistusasunnon hankkimista helpottavat

vanhempien säännölliset tulot,

mahdollinen perintö ja hyvät pankkisuhteet.

Tällä hetkellä asuntolainojen maksuaika

on pitkä ja korko matala, mikä entisestään

kannustaa oman asunnon ostamiseen.

Asuntolainojen korot voi myös

vähentää valtionverotuksessa.

Monelle lapsiperheelle oma koti on sijoitus

kiinteään omaisuuteen, jonka arvonnousuun

on voinut luottaa ainakin

pääkaupunkiseudulla.

10 Lapsemme 1/2014

Suurella pankkilainalla hankittuun

omistusasuntoon liittyy kuitenkin riskinsä.

Ekonomisti Sami Pakarinen Pellervon

taloustutkimuksesta ennakoikin,

että seuraavan viiden vuoden aikana talous

todennäköisesti taas kasvaa, mikä

nostaa korkotasoa.

– Se tarkoittaa, että jossain vaiheessa

omistusasujien velanhoitomenot nousevat

tämän hetken ennätysalhaiselta tasolta.

Eniten koronnousu tuntuu lapsiperheissä,

joilla on tyypillisesti enemmän

velkaa kuin muilla kotitalouksilla,

Pakarinen sanoo.

Väliaikaisesti vuokralla?

Kaikille perheille omistusasuminen ei

ole vaihtoehto. Esimerkiksi pienituloisen

yksinhuoltajan on vaikea saada lainaa.

Puolet yksinhuoltajista ja ulkomaalaistaustaisista

perheistä asuu vuokralla.

Enemmistö heistä asuu valtion tukemissa

vuokra-asunnoissa, joihin asukkaat

valitaan sosiaalisin perustein. Vuokrataloissa

asuu myös opiskelijoita, eläkeläisiä

ja pienituloisia perheitä.

Vastaavasti lähes kaikki valtion yleisen

asumistuen saajista asuu vuokraasunnossa.

– Suomessa vuokra-asuminen mielletäänkin

väliaikaiseksi ratkaisuksi, josta

tilaisuuden tullen pyritään omaan asuntoon,

sanoo yhdyskuntasuunnittelun tutkija

Sari Puustinen Aalto-yliopistosta.

– Omistusasumisesta on vuosien aikana

muodostunut yhteiskunnallisen pärjäämisen

mittari. Omistusasujat myös

hyötyvät omistusasumisestaan verotuk-


Omistusasunto ei aina

ole vaihtoehto.

Muu

1 %

Asumisoikeusasunnossa

4 %

Kerrostalossa

25 %

Rivi- tai

ketjutalossa

15 %

Omakotitalossa

59 %

Vuokraasunnossa

21 %

Omistusasunnossa

75 %

sen ja asuntojen arvonnousun ansiosta.

Suomessa ei ole ollut poliittista tahtoa

tukea vuokra-asumista.

Toisin on esimerkiksi Saksassa, jossa

on tarjolla edullisia vuokra-asuntoja

myös vapailla markkinoilla. Maan asuntokannasta

60 prosenttia on vuokraasuntoja,

kun Suomessa vastaava luku

on 30.

– Saksassa vuokra-asuminen ei myöskään

leimaa sosiaalisesti, Puustinen kertoo.

Toinen vuokra-asumista suosiva maa

on Ruotsi. Siellä kunnallisen vuokraasunnon

saa kuka tahansa ilman viranomaisen

tarveharkintaa, päinvastoin

kuin Suomessa.

– Ruotsissa on myös luotu erilaisia

asumisoikeusasumisen muotoja. Käytännössä

vain omakotitalossa asuvat

omistavat asuntonsa.

Suomessa on kuitenkin onnistuttu

Ruotsia paremmin estämään asuinalueiden

eriytyminen pelkiksi omistustai

vuokrataloyhteisöiksi. Helsingissä

on uusille alueille 1970-luvulta lähtien

kaavoitettu tietyin osuuksin vuokra- ja

omistusasuntoja sekä nykyisin asumisoikeusasuntoja.

Näin on pyritty ehkäisemään sosiaalisten

ongelmien keskittymistä vain joillekin

alueille.

– Vielä se on toiminut, mutta valmiiden

asuinalueiden muuttoliikkeeseen

viranomaiset eivät voi vaikuttaa, Puustinen

sanoo.

Työtä on, asuntoja ei

Monen lapsiperheen tilanne on nyky-

Suomessa nurinkurinen. Suurimmassa

osassa maata luonto on lähellä ja omakotitalossa

eläminen edullista. Lapsilla on

myös tilaa, ja sukulaiset löytyvät läheltä.

Työstä ja toimeentulosta on kuitenkin

puutetta, mikä pakottaa perheet etsimään

elantoa kasvukeskuksista, usein

Helsingin ympäristöstä.

Pääkaupungissa on työtä, mutta tekijöille

ei riitä asuntoja. Suomessa asuntopula

keskittyykin Helsinkiin ja sen lähikuntiin.

Asuntopulan lisäksi ongelmana on

asumisen kalleus, sillä edullisia vuokraasuntoja

on niukalti. Helsingin pienet

asunnot ovat myös kysyttyjä sijoituskohteita,

joita vuokrataan vapailla markkinoilla

kovaan hintaan.

Omakotiasujista 96 % omisti kotinsa.

Vuokra-asujista 58 % asui valtion tukemissa

vuokra-asunnoissa.

Lähde: Lapsiperheiden asuminen vuonna 2012.

Tilastokeskus 2013

Asuntojen neliöhinnat ovat niin ikään

reilusti korkeammat kuin muualla Suomessa.

Siksi taantuvassa taajamassa sijaitsevan

omakotitalon myyntihinnalla

ei osteta Helsingistä edes yksiötä, saati

lapsiperheelle sopivaa tila-asuntoa.

Suomalainen lapsiperhe 2012

l Vuonna 2012 Suomessa oli 578 409

lapsiperhettä, joissa asui tilastointihetkellä

vähintään yksi alle 18-vuotias

lapsi.

l Joka kolmas lapsiperhe asui ahtaasti

eli jokaiselle perheenjäsenelle

ei riittänyt omaa huonetta, kun makuuhuoneiden

lisäksi lukuun lasketaan

olohuone. Puolet ahtaasti asuvista

lapsiperheistä asui omakotitalossa.

Lähde: Tilastokeskus 2013

Lapsemme 1/2014 11


Suomalainen

asuntopolitiikka suosii

omistusasumista.

Monet pääkaupungin palveluammattilaiset

asuvatkin kehyskunnissa ja matkustavat

päivittäin kodin ja työpaikan

väliä. Heidän lapsilleen se tarkoittaa pitkiä

päiväkotipäiviä ja mahdollisesti yksinäisiä

iltapäiviä koulun jälkeen.

Toisaalta yhä useammat helsinkiläiset

lapsiperheet tinkivät asumisväljyydestään

ja jäävät asumaan kantakaupunkiin.

Tilastoissa se näkyy alle seitsemänvuotiaiden

lasten vähentyneenä poismuuttona

kantakaupungista kehyskuntiin.

Veronmaksajista kilpaillaan

Asuntotilanne helpottuisi, jos työtä pystyttäisiin

luomaan myös pääkaupungin

ulkopuolelle.

Samaan aikaan pääkaupunkiseudulle

on rakennettava lisää asuntoja niin yksin-

ja kaksinasujille kuin lapsiperheillekin.

Helsingissä rakennuskelpoinen

tonttimaa on kuitenkin vähissä, ja rakentamaton

maaperä vaatii kallista työstämistä.

Se taas nostaa rakentamisen ja siten

asumisen kustannuksia.

Vuokra-asuntojen rakentamista haittaa

myös pääkaupunkiseudun kuntien

keskinäinen kilpailu hyvistä veronmaksajista.

Omalle alueelleen kunnat mielivät

varakkaita omistusasujia. Koska kaavoittaminen

on kuntien päätäntävallassa,

valtio voi vain kannustaa niitä lisäämään

ja monipuolistamaan omaa asuntotuotantoaan.

Tutkija Sari Puustinen perää niin päättäjiltä

kuin myös rakennusliikkeiltä kokonaisnäkemystä

ja yhteistoimintaa.

Samalla hän huomauttaa, että Suomessa

asuminen on kaikesta huolimatta hyvällä

mallilla.

– Meillä asuinympäristö on puhdasta,

turvallista ja hyvin järjestäytynyttä, hän

sanoo. l

Lähteet mm.: Tilastokeskuksen Asuntokanta 2012,

Perheet 2012, Tulonjakotilasto 2011

Suomalaisten asumismieltymykset. Asukasbarometri

2010. Suomen ympäristökeskus ja Tilastokeskus.

Yliaktuaari Topias Pyykkönen, Tilastokeskus

Ylitarkastaja Arto Raatikainen,

Ympäristöministeriön rakennetun ympäristön

osasto Kansanedustaja ja Helsingin

kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara

Omasta talosta omaan asuntoon

Suomessa omistusasuminen vakiintui tietoiseksi politiikaksi 1900-luvun

alun poliittisesti levottomina aikoina. Tuolloin porvaristo alkoi huolestua

työväestön kapinamielialasta ja moraalista tehdaspaikkakuntien vuokrakasarmeissa.

Se halusi asuttaa työväen omakotitaloihin luonnon keskelle,

kertoo tutkija Sari Puustinen Aalto-yliopistosta.

– Ajateltiin, että yhteiskunnalliset olot rauhoittuvat, kun työväki sitoutuu

oman talon rakentamiseen ja puutarhan hoitamiseen poliittisen toiminnan

sijasta.

Mallia työväestön omakotiasumiseen haettiin ulkomaisista ihanteista, kuten

puutarhakaupunkiaatteesta ja omakotiliikkeestä. Ne korostivat luonnonläheisyyttä

ja puhdasta asuinympäristöä.

Suomessa myös työväenliike kannusti jäseniään rakentamaan oman talon,

koska se tarjosi työläisperheille edes jonkinlaista turvaa köyhyydeltä. Ruotsissa

ja Saksassa työväenliikkeet sitä vastoin vieroksuivat omistamista ja

edistivät vuokra-asumista.

– Raittiusliike taas uskoi, että oman kodin ylläpito tekee ihmisestä kunnollisen,

Puustinen kertoo.

Jälleenrakennuksen aikana 1940-luvun lopussa omakotitalojen rakentaminen

kiihtyi entisestään.

Valtion ja yksityisten maita jaettiin 400 000 evakolle, jotka olivat joutuneet

lähtemään Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Heistä monet ryhtyivät

rakentamaan kotia metsän tai pellon keskelle. Samoin tekivät rintamamiehet

ja sotalesket perheineen.

Talonrakentamista helpottivat yksinkertaiset tyyppipiirustukset. Vuonna

1949 perustettu Asuntorakennustuotannon valtuuskunta Arava myönsi halpakorkoisia

lainoja myös perheille. Puisia ja harjakattoisia rintamiestaloja

nousi maaseudun lisäksi kaupunkien laitamille.

Rintamamiestalot jatkoivat 1900-luvun alun luonnonläheisen ja perhekeskeisen

omakotiasumisen ihannetta. Sama eetos toistui 1950-luvulla käynnistyneessä

lähiöiden kerrostalorakentamisessa. Kaupunkisuunnittelijoiden

malleissa avarat lähiömaisemat tarjosivat lapsiperheille terveellisen

vaihtoehdon kaupunkikeskustojen ankeudelle.

Kaupungeissa omistusasumista edisti asunto-osakeyhtiöiden yleistyminen.

Myös asuntosäästäminen lisääntyi, ja yhä useampi suomalainen perhe kykeni

hankkimaan oman asunnon. Lainan korko oli kiinteä ja takaisinmaksuaika

muutama vuosi. Velasta selviytymistä helpottivat asuntolainojen korkojen

verovähennysoikeus ja 1970-luvun korkea inflaatio.

Samaan aikaan vuokra-asuminen väheni kaupungeissa. Viimeistään 1990-luvun

laman jälkeen suurin osa yrityksistä ja työnantajista luopui asuinkiinteistöistään,

mikä vähensi vuokra- ja työsuhdeasuntojen määrää merkittävästi.

l

Lähde mm.: Kirsti Saarikangas. Rakennetun ympäristön muutos ja asumisen mullistus.

Teoksessa Suomalaisen arjen suuri tarina. (Toim.) Kai Häggman, Pirjo Makkola, Markku

Kuisma, Panu Pulma. WSOY, 2010.

12 Lapsemme 1/2014


Osallistu

Kevätilo-keräykseen

lasten hyväksi

Kuva: Kristiina Kontoniemi

Keräyksen tuotto käytetään MLL:n toimintaan esimerkiksi perhekahvilan

ylläpitoon, kerhojen, retkien, leirien ja tapahtumien järjestämiseen tai

nuorisotyöhön.

Lue lisää www.mll.fi/kevatilo

Keräyslupa POHA nro 2020/2012/3932


Lasten asialla

Esa Iivonen

asiantuntijalakimies,

vaikuttamis- ja strategiatyö

Miten lasten oikeudet

toteutuvat Suomessa?

Lapsen oikeuksien sopimus täyttää marraskuussa

25 vuotta. YK:n yleiskokous hyväksyi

sopimuksen 20.11.1989. Lapsen oikeuksien sopimus

ei ole hyvän tahdon julistus vaan oikeudellisesti

velvoittava ihmisoikeussopimus. Suomessa

se on ollut voimassa vuodesta 1991 lähtien.

Lapsen oikeuksien sopimusta on vuonna

2000 täydennetty kahdella valinnaisella pöytäkirjalla,

jotka koskevat lasten osallistumista

aseellisiin selkkauksiin sekä lasten myyntiä,

lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Suomi

on omalta osaltaan saattanut nämä pöytäkirjat

voimaan vuosina 2002 ja 2012. Vuonna 2011 YK:n

yleiskokous hyväksyi valinnaisen pöytäkirjan,

joka mahdollistaa yksilö- ja valtiovalitukset ja

tutkintamenettelyn sopimuksen loukkauksista.

Suomen osalta pöytäkirjan voimaan saattaminen

on ulkoasiainministeriössä valmisteilla.

Lapsen oikeuksien sopimuksen merkkivuonna

on hyvä pohtia, miten lapsen oikeudet ovat

Suomessa edistyneet. Edistystä on tapahtunut

monella rintamalla. Lasten kuolleisuus on

edelleen laskenut merkittävästi. Lapsiin kohdistuva

kuritusväkivalta on vähentynyt selvästi.

Alle 18-vuotiaiden alkoholinkäyttö ja tupakointi

ovat vähentyneet. Viime syksyn PISAkohusta

huolimatta suomalaisten lasten oppimistulokset

ovat edelleen korkealla tasolla.

Koululaisten iltapäivätoiminta on vähentänyt

pienten koululaisten yksinäisiä iltapäiviä. Lapsia

koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu. Esimerkiksi

koulutusta koskevaan lakiin tehtiin kokonaisuudistus

1990-luvun lopussa, ja vuoden

2008 alussa tuli voimaan uusi lastensuojelulaki.

Meillä on edelleen myös paljon haasteita lasten

oikeuksien toteutumisessa. Näistä merkittävin

on lasten keskinäinen eriarvoistumiskehitys. Eri

syistä heikommassa asemassa oleville lapsille

kasautuu ongelmia ja avun saaminen pulmiin

viivästyy tai sitä ei saa lainkaan. Lasten ja perheiden

peruspalvelujen puutteet sekä perus- ja

erityispalvelujen yhteensovitusongelmat ovat

osaltaan johtaneet siihen, että lastensuojelun

tarve ja kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat voimakkaasti

lisääntyneet. Lapsiperheiden köyhyys

on lisääntynyt, ja lapsilisän reaaliarvo on

laskenut. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä toimeentulovaikeudet

ovat yleisiä.

Lasten näkemysten huomiointi on yleisesti ottaen

parantunut, mutta monin paikoin palvelujärjestelmässä

lapsi nähdään edelleen enemmän

toiminnan kohteena kuin aktiivisena toimijana,

jonka mielipiteet tulee ottaa vakavasti.

Vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten, kuten

romanilasten, maahanmuuttajataustaisten ja

vammaisten lasten, oikeuksien toteutumisessa

on monia puutteita.

Vuonna 2005 Suomeenkin perustettiin lapsiasiavaltuutetun

tehtävä, mutta valtuutetun

toimistolla on edelleen riittämättömät voimavarat.

Ylipäätään lapsiasioiden hoitamiseen on

valtionhallinnossa äärimmäisen vähän resursseja.

Päätöksenteossa lapsiasiat ovat jääneet marginaaliin.

Lapsiasioiden kansallinen johtaminen

toimii Suomessa heikosti eikä lapsiin kohdistuvia

vaikutuksia arvioida päätöksenteossa.

Valtion ja kuntien päätöksenteossa lyhyen aikavälin

talousnäkökulma jyrää lasten hyvinvoinnin

näkökulman. Lasten huomiotta jättäminen

päätöksenteossa on sekä lasten että kansakunnan

tulevaisuuden kannalta hyvin lyhytnäköistä

politiikkaa. l

Lapsemme 1/2014 15


Kaarina Kokkonen Kuva Kristiina Kontoniemi

Sokeria vähemmän,

kasviksia enemmän

Uudet ravitsemussuositukset antavat tutkitun tiedon

pohjalta suunnan terveellisille ruokavalinnoille.

M

iksi yleisiä ravitsemussuosituksia

tarvitaan,

elintarvike- ja

ravitsemusasiantuntija

Annikka Marniemi Kuluttajaliitosta?

– Suositusten tavoitteena on parantaa

suomalaisten terveyttä ravinnolla. Suosituksia

käytetään apuna eri väestöryhmien

ruokatottumusten seurantaan ja

16 Lapsemme 1/2014

tutkimiseen. Niillä vaikutetaan lainsäädäntöön,

kun esimerkiksi halutaan, että

tiettyjä elintarvikkeita on täydennettävä

D-vitamiinilla. Suositusten pohjalta

suunnitellaan myös ateriapalvelujen

ja joukkoruokailujen, kuten koulujen ja

päiväkotien, ruokalistat. Suositukset kertovat

kaikille yleisesti, miten syödään

terveellisesti.

Missä suositukset laaditaan?

– Suomalaiset ravitsemussuositukset laatii

Valtion ravitsemusneuvottelukunta,

joka on valtioneuvoston asettama asiantuntijaryhmä.

Sen jäsenet ovat ravitsemusasioita

käsittelevien viranomaisten,

ministeriöiden, tutkimuslaitosten, yliopistojen,

kuluttaja- ja terveydenedistämisjärjestöjen

sekä teollisuuden, kaupan

ja maatalouden järjestöjen edustajia.


Syö joka päivä

3 annosta marjoja

ja hedelmiä sekä

3 annosta

vihanneksia ja

juureksia. Oma

kourallinen on

1 annos.

Lihavalmisteet,

punainen liha, kananmuna

Kasviöljyt ja margariinit,

pähkinät, siemenet

Täysjyväviljalisäkkeet

ja peruna

Kasvikset

Sattumat

Kala, siipikarja

Marjat ja hedelmät

Vähärasvaiset

maitovalmisteet

Leipä, puuro, mysli

Kuva: Terveyttä ruoasta! Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Kokonaisuus ratkaisee. Hyvään ruokavalioon mahtuu myös sattumia.

Mihin suositukset perustuvat?

– Suositukset pohjautuvat viime syksynä

julkistettuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin,

jotka perustuvat

viimeisimpään, tarkat kriteerit täyttävään

tutkimustietoon ravinnon ja

terveyden välisistä yhteyksistä. Pohjoismaisia

suosituksia varten tutkimuksia

arvioi sata alan huippuasiantuntijaa.

Kansallisissa suosituksissa otetaan tarkemmin

huomioon oma ruokakulttuurimme

ja terveyshaasteemme.

Mitkä ovat merkittävimmät muutokset?

– Uudet suositukset laaditaan noin kahdeksan

vuoden välein. Suurin muutos

edellisistä on se, että nyt puhutaan painokkaammin

ruokavalion kokonaisuudesta

yksittäisten ravintoaineiden sijaan.

Toki muutoksia on myös yksittäisten ravintoaineiden,

kuten D-vitamiinin ja

seleenin, suosituksissa. Rasvojen ja hiilihydraattien

käytössä painotetaan laatua

enemmän kuin määrää.

Millainen on terveyttä edistävä ruokavalio?

– Monipuolinen. Siinä on kasviksia, marjoja,

hedelmiä, palkokasveja, täysjyväviljaa,

kalaa kasviöljyä, kasviöljypohjaisia

levitteitä, pähkinöitä ja siemeniä, rasvattomia

tai vähärasvaisia maitovalmisteita

sekä kohtuullisesti punaista lihaa.

Listana varsin yksinkertainen.

– On hyvä muistaa, että kukaan ei tee

joka päivä täydellisiä valintoja. Kysymys

on suurista linjoista ja pitkän ajan valinnoista.

Sillä ei ole merkitystä, mitä satunnaisesti

tekee, kun perusruokavalio

on kunnossa. Lisäksi ruuasta pitää voida

myös nauttia ja innostua, ei vain miettiä

sen ravintoaineiden määriä.

Miten toivoisit suositusten mukaisen

ruokavalion näkyvän kotona perheiden

arjessa?

– Toivon, että ihmiset oppisivat tuntemaan

suositukset ja voisivat luottaa siihen,

mitkä asiat kuuluvat terveelliseen

ruokavalioon, jolloin kenenkään ei tarvitsisi

juosta erilaisten dieettien perässä.

Jos ei halua tai pysty esimerkiksi allergian

takia käyttämään maitotuotteita, on

tärkeää miettiä, millä voi korvata tässä

ruoka-aineryhmässä olennaiset ravintoaineet

eli kalsiumin ja D-vitamiinin.

Mikä suosituksissa on lasten ja nuorten

terveyden kannalta tärkeintä?

– Olennaista on oppia jo pienenä syömään

terveellisiä ruoka-aineita, kuten

kasviksia. Vanhempana uusien tapojen

omaksuminen on vaikeampaa. Sokerin

käytön vähentäminen on myös tärkeää,

sillä se vie tilaa kasvun kannalta tärkeiltä

ravintoaineilta. Runsas sokerin käyttö on

yhteydessä yleiseen jaksamattomuuteen

ja hampaiden reikiintymiseen.

Mikä on viestisi lasten vanhemmille?

Kun ruokavalioon lisää kasviksia, hedelmiä

ja marjoja, siitä poistuu usein jotain

huonoa. Esimerkiksi välipalavanukkaan

korvaaminen omenoilla ja porkkanoilla

vähentää sokerin ja kovan rasvan saantia.

Vanhemman kannattaa nähdä vähän

vaivaa ja pilkkoa valmiiksi terveellisiä

napostelupaloja, joihin lapsen on helppo

tarttua.

Arki ja juhla kannattaa erottaa toisistaan.

Arkena syödään perusruokaa. Limut,

leivokset, karkit ja jäätelöt siirretään

erikoishetkiin tai varataan niille oma päivä

viikossa. Tämä on hyvä sääntö aikuisellekin.

Lapset saavat helposti ja liikaa sokeria.

Sitä tulee esimerkiksi mehuista ja jogurteista.

Kahden desin jogurtti voi sisältää

seitsemän palaa sokeria. Janoon pitäisi

oppia juomaan vettä.

Lapsemme 1/2014 17


Ohjeita ruokapöytään

Rasva

Rasvassa tärkeintä on

sen laatu. Lisää pehmeän

ja vähennä kovan rasvan

käyttöä. Pehmeää, hyvää

rasvaa saadaan kasviöljyistä

ja kasvirasvalevitteistä. Hyvän

rasvan lähteitä ovat myös pähkinät ja siemenet,

jotka sopivat mainiosti esimerkiksi

välipalaksi.

Hyvää rasvaa saadaan myös rasvaisista

kaloista. Muita runsasrasvaisia

eläinkunnan tuotteita, kuten lihaa, makkaroita,

leikkeitä, on hyvä syödä vähemmän.

Rasvaiset maitotuotteet kannattaa

vaihtaa rasvattomiin tai vähärasvaisiin.

Kasvikset

Syö kasviksia puoli

kiloa eli 5–6 annosta

päivässä.

Tästä noin puolet

pitäisi olla marjoja

ja hedelmiä ja toinen puoli juureksia

ja vihanneksia. Oma kourallinen on yksi

annos.

Tämän suosituksen toteuttaminen saa

aikaan monia hyviä muutoksia. Kasviksissa

on esimerkiksi paljon kuituja, jotka

pitävät nälän kurissa ja vähentävät epäterveellistä

syömistä.

Jos kasvisten käyttö on ollut vähäistä,

nosta määrää hiljalleen. Aamu- ja iltapalalla

olisi aina hyvä olla jokin kasvikunnan

tuote. Lisää vähitellen kasviksia

myös kastikkeisiin ja keittoihin niin, että

lopulta niitä on joka aterialla. Valitse

kasviksia, joista perheessä pidetään. Totutelkaa

pikkuhiljaa uusiin makuihin.

Viljatuotteet

Korvaa vaalea, vähäkuituinen

vilja

täysjyväviljalla.

Naisille suositellaan

päivittäin kuusi ja miehille

yhdeksän annosta täysjyväviljaa.

Tähän sisältyy leivän ohella myös pasta,

ohra ja riisi tai muut viljatuotteet. Määrä

ei ole suuri ja täyttyy helposti, jos syö

esimerkiksi aamulla puuroa ja lounaalla

kanan kanssa riisiä. Desi riisiä, pastaa tai

18 Lapsemme 1/2014

leipäpala on yksi annos. Nämä on hyvä

valita täysjyväisinä.

Liha

Vähennä runsasta lihavalmisteiden ja

punaisen lihan käyttöä. Suositeltu määrä

on puoli kiloa viikossa. Jos annoksessa

on sata grammaa lihaa, suositus täyttyy

viidellä aterialla tai neljällä aterialla ja

muutamana päivänä syötävillä leikkeleillä.

Suositus ei koske siipikarjanlihaa.

Terveyden kannalta vaalea liha on punaista

parempi vaihtoehto.

Kananmuna

Munia suositellaan 2–3 kappaletta viikossa.

Kala

Syö kalaa 2–3 kertaa

viikossa. Kala on

muun muassa tärkeä

D-vitamiinin ja

hyvän rasvan lähde. Kaloihin liittyvä

ongelma on niihin kertyvät

ympäristömyrkyt, joiden haitat

voidaan kuitenkin välttää vaihtelemalla

eri kalalajeja. Elintarviketurvallisuusvirasto

Evira on

antanut erikseen lapsille, nuorille,

raskaana oleville ja imettäville

äideille kalojen käyttöä koskevat

suositukset, jotka löytyvät osoitteesta

www.evira.fi/portal/51466

Maitotuotteet

Nestemäisiä maitovalmisteita suositellaan

5–6 dl päivässä ja lisäksi 2–3 viipaletta

juustoa. Valitse rasvattomia tai

vähärasvaisia valmisteita. Maidossa, viilissä

ja jogurtissa saisi olla enintään yksi

prosentti rasvaa ja juustossa enintään

17 prosenttia. Tarjolla on myös hyviä

maidon korvikkeita, esimerkiksi soijatai

kauramaito. Tarkista, että ne on täydennetty

D-vitamiinilla ja kalsiumilla.

Sokeri

Vältä runsasta sokerin käyttöä. Mikäli

mehuja, limuja, makeisia ja leivonnaisia

nautitaan päivittäin, sokerinsaantisuositukset

ylittyvät kirkkaasti.

Suola

Vähennä suolaa. Uuden suosituksen mukaan

maksimimäärä päivässä on 5 grammaa.

Koska valmisruuissa ja leivässä on

usein runsaasti suolaa, tavoitteeseen

pääseminen vaatii suolan vähentämistä

myös teollisuustuotteissa.

Suomalaisten suolan käyttöä ovat lisänneet

erikoissuolat, kuten sormi-, Himalajan-

ja merisuola. Niitä käytetään

ruuanlaitossa rennommin, vaikka ne eivät

ole tavallista suolaa terveellisempiä.

D-vitamiini

2–60-vuotiaiden D-vitamiinisuositus

nousee 10 mikrogrammaan vuorokaudessa.

Alle 2-vuotiaat lapset, nuoret, raskaana

olevat ja imettävät äidit tarvitsevat

ympäri vuoden 10 mikrogramman D-vitamiinilisän.

Muut saavat ruokavaliosta

riittävästi D-vitamiinia, mikäli syövät

päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita

ja rasvalevitteitä sekä pari kertaa

viikossa kalaa. Jos näin ei ole, myös he

tarvitsevat päivittäisen D-vitamiinilisän,

7,5 mikrogrammaa, lokakuun alusta

maaliskuun loppuun. l

Jokaiselle löytyy tapa syödä hyvin.

Kuluttajaliitto kertoo uudessa Syö

hyvää -kampanjassaan ravitsemussuosituksista

ja niiden soveltamisesta

arkeen. Syö hyvää -kampanjassa

on mukana useita tahoja,

myös MLL. Tutustu terveellisiin

ruokavalintoihin osoitteessa

www.syöhyvää.fi.

Kuvat: Colourbox


JOKAISEN IHOLLE!

ISOILLE JA PIENILLE

Apobase kuuluu jokaiseen päivään.

Löydät jokaisen iholle sopivan Apobasen apteekista.

www.apobase.fi

Lapsemme_Apobase_186x270_1/14.indd 1 29/01/14 09:48


"LEIKKImielellä"

Kaarina Kokkonen Kuvat Iiria Lehtinen

Mummu, leikitään!

Tuula Tamminen on neljän

lapsenlapsen, Matildan, Vernerin,

Kasperin ja Aaron mummu ja

MLL:n kunniapuheenjohtaja.

Mitä enemmän lapsi leikkii,

sitä kestävämmäksi hän

kasvaa.

P

uhe lapsista ja nuorista

on helposti ongelmakeskeistä.

Huomio kiinnittyy

huoliin ja vaikeuksiin

ja niiden ratkomiseen. Paljon

vähemmälle ovat jääneet

asiat, jotka tuottavat hyvinvointia, edistävät

lasten tasapainoista kasvua ja ennen

kaikkea heidän mielenterveyttään.

Mikä sitten suojaa ja vahvistaa lapsia, tekee

heistä kestäviä ja vastustuskykyisiä?

– Tutkimusten perusteella tärkeimmät

tekijät, jotka vaikuttavat vanhempien ja

vanhemmuuden lisäksi lapsen mielen

20 Lapsemme 1/2014

voimavaroihin, ovat leikki, jaettu ilo sekä

sukupolvien väliset ihmissuhteet. Ne

ovat elämänmittaisia voimantuojia, sanoo

lastenpsykiatrian professori Tuula

Tamminen.

Leikki on rajaton

– Mielen voimavarat syntyvät siitä, miten

paljon lapsen kanssa leikitään ja kuinka

paljon lapsi oppii leikkimään itse. Aikuisen

tehtävä on auttaa lasta leikkimään,

antaa leikille mahdollisuuksia ja tukea

leikkimistä.

Aikuinen voi olla leikkiin täysillä heittäytyvä

hurja hirviö tai vain leikissä piipahtava

muriseva karhu. Joskus pelkkä

istuminen riittää, ja lapset temmeltävät

ympärillä.

– Leikissä ei ole rajoituksia. Pyörätuolissa

istuva isovanhempi voi olla mitä

parhain leikittäjä 5-vuotiaalle pojalle

tai 9-vuotiaalle tytölle, jos hänelle löytyy

leikkiin sopiva rooli.

Leikkiessään lapsi harjoittelee taukoamatta

sitä, mikä on totta ja mikä kuvittelua.

Tämän mielen kehittymisen kannalta

tärkeän harjoittelun lisäksi leikki auttaa

lasta käymään läpi kokemuksiaan, jäsentämään

ja ymmärtämään niitä paremmin.

Samalla lapsi tutkii omia tunteitaan.

Leikissä myös paineet, ristiriidat ja toiveet

purkautuvat.

Kun leikki jaetaan toisen kanssa, syntyy

yhdessä koettua iloa.

Jaettu ilo suojaa

– Aivotutkimuksissa on osoitettu, että

jakamalla iloa koemme sitä enemmän

kuin mihin yksin pystymme. Jaettu ilo

on enemmän kuin kaksinkertainen ilo,

Tuula Tamminen sanoo.


Tuula-mummu on vähentänyt

monia menoja, jotta hänellä on

tarpeeksi aikaa leikkiä lasten

kanssa.

Hänen mukaansa ilon jakamisesta tulee

lapselle vahva voimavara, jos hän

oppii sen varhaisessa vaiheessa. Mitä

enemmän ilon jakamista treenaa, sitä

vahvemmaksi mielen voimavarat kasvavat

ja sitä vahvempi ihminen on.

– Voimavarat suojaavat meitä ongelmilta,

jolloin olemme vähemmän haavoittuvaisia.

Ihminen, jolla on varastossa

paljon jaettua iloa, stressaantuu, ahdistuu

tai masentuu vähemmän, tai hän selviää

vaikeuksista nopeammin.

Ilon jakamisen taito säilyy läpi elämän.

Isovanhemmat vievät toiseen

maailmaan

Nykyinen työelämä ja elämäntapa asettavat

lasten vanhemmille paljon paineita.

Asioista, joiden pitäisi tuottaa hyvää

mieltä, tuleekin pakkopullaa. Leikki voi

tuntua tältä.

Työuran loppusuoralla tai jo eläkkeellä

olevat isovanhemmat ovat helpommassa

asemassa. Kun paineita ei ole

enää niin paljon, mieli on vapaampi, ja

silloin leikkivaihdekin löytyy lähempää.

Arjen pyöritys, lasten kasvattaminen

ja huolenpito pitävät vanhempien jalat

myös tiukasti maan pinnalla. Elämän

realiteetteihin tukeutuu koulukin.

– Siksi lapsia kiehtovat valtavasti vähän

höppänät ja hassut isovanhemmat,

joiden seurassa he pääsevät aivan toisenlaiseen

maailmaan. Se, että on monenlaisia

ihmisiä ja erilaisia tapoja,

keventää lapsen oloa ja helpottaa kestämään

paremmin todellisuutta.

Siltoja sukupolvien välille

Tuula Tammisen toiveena on, että lapset

saisivat viettää enemmän aikaa omien

tai muiden isovanhempien seurassa.

Maailmassa eletään historiallisesti poikkeuksellista

aikaa. Koskaan aiemmin ei

ole maapallolla elänyt niin paljon yhtä aikaa

neljää sukupolvea kuin nyt.

– Meillä on entistä enemmän isovanhempia,

jopa isoisovanhempia, joilla olisi

mahdollisuus antaa aikaa kiireisten

ja tiukoilla olevien vanhempien lapsille.

Siltojen rakentaminen sinne, missä voimavaroja

vapautuu ja missä niitä tarvitaan,

olisi mielekästä. Uskon, että sillä

Mieli syntyy leikkien toisten kanssa

ratkaistaisiin myös monia mielenterveyden

ongelmia.

Elämänkokemus on aarre

Lasten kiintymyssuhteiden laatu on

yksi vahvimmista sukupolvelta toiselle

siirtyvistä asioista. Se on samalla lasten

mielenterveyttä suojaavien tekijöiden

siirtämistä eteenpäin.

– Lapsen ja isovanhemman suhteen

ei välttämättä tarvitse olla biologista.

Lapselle tärkeintä on ihminen, jolla on

paljon elämänkokemusta ja ihmissuhdekokemusta.

Tällaisen ihmisen kanssa

vuorovaikutuksessa oleminen on lapselle

aarrearkku, Tuula Tamminen sanoo.

Vanhemmalle ihmiselle lapset merkitsevät

elämän jatkumista. Mitä elävämpi

kontakti ikääntyvillä ihmisillä on lapsiin,

sitä enemmän heidän elämäänsä tulee

luottamusta ja toivoa.

– Sen parempaa elämän eliksiiriä ei ole

keksittykään kuin päiväkotilasten vierailut

vanhainkodeissa vanhusten luona.

Lasten tuoma into ja toivo on konkreettista

ja tarttuvaa. l

Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsen mielessä tapahtuu huima oivallus,

jolloin hän oppii symbolien käytön. Lapsi tarttuu leikkipalikkaan

ja ääntelee siihen kuin se olisi puhelin, aivan kuten hän on nähnyt

äidin tai isän tekevän kännykällään. Kyky ymmärtää symboleita

on edellytys mielikuvituksen, luovan ja loogisen ajattelun kehittymiselle.

Tämä kyky syntyy leikkimällä.

Mielen kehittymiseen tarvitaan toisia. Kun puolivuotias vauva heilauttaa

sattumalta rattaiden yllä riippuvaa helistintä, hän innostuu.

Kun lapsi hoksaa saavansa helistimen liikkeelle uudestaan ja uudestaan,

hän innostuu vielä enemmän. Innostuksella on kuitenkin katto.

Jos helistinleikkiin tuleekin sitten mukaan isoveli tai äiti, vauvan

innostus, hänen aivojensa vireystaso ja mielen kokemus nousevat

vielä korkeammalle. Tämä innostus on nimeltään jaettu ilo.

Koska leikki ja jaettu ilo ovat niin keskeisiä koko mielen rakentumisessa,

ne säilyttävät merkittävän asemansa mielen voimavarana läpi

elämän.

Lapsemme 1/2014 21


Ville Vanhala Piirrokset Johanna Sarajärvi

22 Lapsemme 1/2014


Työtä perheen

ehdoilla

Perheystävälliset käytännöt kuuluvat toimivaan ja

nykyaikaiseen työyhteisöön.

Niistä hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja.

O

len varmasti ollut työläs

työntekijä, toteaa

Sonera Lahden toimipisteessä

työskentelevä

asiakasneuvoja

Krista Wallenius.

Hänellä on kaksi poikaa, 16-vuotias

Juuso ja 14-vuotias Aleksi, jolla on todettu

tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.

Yksinhuoltajana Wallenius on joutunut

tinkimään työstään nuoremman

poikansa vuoksi. Hänen työaikansa ovat

vaihdelleet, ja hän on myös joutunut lähtemään

työpaikaltaan kesken päivän,

kun Aleksin koulunkäynnissä on ilmennyt

vakavia ongelmia.

– Nykyään tilanne on seestynyt. Minulle

on sovitettu tilapäisesti asiakasneuvontaan

säännöllinen työaika, ja

Aleksikin voi jo paremmin.

Tyytyväisiä työntekijöitä

Sonera on ollut mukana Väestöliiton

Perheystävällinen työpaikka -kehittämishankkeessa

kahden vuoden ajan.

Vaikka Soneralla on joustettu työntekijöiden

tarpeiden mukaan jo aikaisemmin,

hankkeen myötä on kehittynyt

uusia perheystävällisyyttä lisääviä muutoksia

sekä asenteissa että työjärjestelyissä.

Yrityksessä on ollut käytössä liukuva ja

joustava, lyhennetty päivittäinen tai viikoittainen

työaika ja osa-aikatyö. Hankkeen

aikana niiden käyttöä on kuitenkin

lisätty ja esimerkiksi lomanjakokäytäntöä

muutettu paremmin koululaisten lomiin

sopiviksi.

Osastopäällikkö Satu Orpanan mukaan

työpaikan joustot työntekijöiden

perhetilanteen mukaan eivät välttämättä

ole suuria tai hankalia muutoksia.

Orpana on pannut merkille myös, että

perheystävälliset käytännöt työajoissa

ovat kasvattaneet työntekijöiden tyytyväisyyttä

työpaikkaansa kohtaan.

– On nähtävissä, että mitä paremmin

henkilöstö viihtyy työssään, sitä tyytyväisempiä

ovat myös asiakkaat. Perheystävällisistä

käytännöistä hyötyy sekä

työntekijä että työnantaja.

Kun voimat eivät riitä

Perheystävälliset käytännöt ovat osa toimivaa

ja nykyaikaista työyhteisöä.

– Lapset ja nuoret tarvitsevat vanhempiensa

läsnäoloa. Työelämän joustoja

tarvitaan myös silloin, kun perheenjäsen

sairastuu vakavasti tai työntekijän

ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat hoitoa

tai apua hoitojärjestelyihin, toteaa

Perheystävällinen työpaikka -hankkeen

projektipäällikkö Anna Kokko Väestöliitosta.

– Esimerkiksi monet asianajotoimistot,

yksityiset lääkäriasemat ja

suuryritykset ovat alkaneet kehittää perheystävällisiä

käytäntöjä, jotka koskevat

muun muassa työ- ja palaveriaikoja sekä

työaikaliukumia.

Soneran Lahden yritysasiakaspalvelussa

työskentelevä Pirjo Seppälä jäi

vuorotteluvapaalle vuonna 2011. Hänen

iäkäs äitinsä oli sairastunut vakavasti eikä

tullut toimeen yksin kotonaan.

Seppälän äidin sairastuminen ja isän

kuolema ajoittuivat samalle ajanjaksolle.

Vanhempiensa vuoksi Seppälä eli jaksamisensa

äärirajoilla ja jopa ylitti ne.

– Kun olin auton ratissa liikennevaloissa,

en enää tiennyt, minne minun olisi pitänyt

mennä: omaan kotiini, äitini luokse

vai isän luokse sairaalaan.

Vanhempiaan ja myös anoppiaan hoitaessaan

Seppälä ymmärsi, että hänen

voimansa eivät riittäneet sekä täysipainoiseen

työskentelyyn että läheisten

hoitamiseen.

– Onneksi en ollut yksin. Kaikkein vaikeimpina

hetkinä minulla oli perheen ja

suvun turvaverkko tukenani.

Seppälä myöntää, että ei olisi aikanaan

jaksanut tehdä työtään normaalisti.

– Työpaikalla suhtauduttiin tilanteeseeni

hyvin ymmärtäväisesti. Ilman joustoja

ja erilaisia työaikajärjestelyjä olisin

palanut loppuun ja päätynyt sairaslomalle.

Lapsemme 1/2014 23


Joustoja perheiden tarpeisiin

24 Lapsemme 1/2014

Perheystävälliset käytännöt korostuvat

työpaikoilla useimmiten silloin, kun

perheissä on pieniä lapsia.

– Työaikaa voidaan sovitella esimerkiksi

liukumien ja työvuorojärjestelyjen

osalta siten, että ne sopivat mahdollisimman

hyvin perheen aikatauluihin, projektipäällikkö

Anna Kokko toteaa.

Kun perheessä on pieniä lapsia, vanhempien

on varauduttava myös neuvola-

ja terveydenhoitokäynteihin.

– Perheystävällisellä työpaikalla osataan

varautua työntekijän äkillisiin,

pienten lasten sairastumisista aiheutuviin

poissaoloihin. Sijaisuudet ja työtehtävien

jakaminen poissaolojen aikana

voidaan suunnitella järkevästi etukäteen.

Työn ja perheen yhteensovittaminen

on yleensä haasteellisempaa silloin, kun

kysymyksessä on yhden vanhemman

perhe.

– Yhden vanhemman perheen arjessa

korostuvat esimiehen asenne ja käytännön

järjestelyt. Työntekijän onkin syytä

puhua esimiehensä kanssa perhetilanteestaan

ja siinä tapahtuvista muutoksista,

Kokko sanoo.

Osastopäällikkö Satu Orpanan mukaan

perheystävällisten käytäntöjen soveltamiseen

työpaikalla ei ole olemassa

yhtä selkeää ratkaisua.

– Tilanteet ovat aina erilaisia, ja me

yritämme parhaamme mukaan sovitella

sopivimpia vaihtoehtoja.

Orpana korostaa, että työpaikan joustojen

soveltaminen edellyttää molemminpuolista

luottamusta.

– Me olemme pystyneet luomaan työpaikalle

ilmapiirin, jossa omista, perheeseen

liittyvistä ja myös raskaista asioista

kyetään puhumaan avoimesti.

Perhe ja ”työperhe”

Asiakasneuvoja Krista Wallenius ei epäröi

kutsua työtovereitaan ja lähimpiä esimiehiään

”työperheekseen.”

– Minulle on tullut poissaoloistani ja

kaikista työaikajoustoista hieman huono

omatunto. Kovin moni työnantaja ei

varmasti olisi tullut yhtä paljon vastaan.

Walleniuksella olisi ollut mahdollisuus

myös jäädä pois töistä, mutta hän halusi

pysyä nykyisessä työpaikassaan.

– Työssä on saanut ajatukset hetkeksi

pois perheen arkisista ongelmista. Lisäksi

työkavereille puhuminen on auttanut

jaksamaan ja olen saanut heiltä tarvitsemaani

tukea. Työyhteisö onkin minulle

”työperhe.”

Peräti 13 vuotta samassa työpaikassa

ollut myyntineuvottelija Pirjo Seppälä

lopetti lyhennetyllä työajalla työskentelemisen

huhtikuussa.

– Tilanne salli täysipainoisen työskentelyn.

Sen olen nyt oppinut, että jos

perheessä on ongelmia, ne heijastuvat

työntekoon eikä silloin saa aikaiseksi

parasta mahdollista tulosta. Pahin vaihtoehto

on se, että ei ymmärrä omaa tilannettaan

ja kuormittaa itseään liikaa.

Sitä virhettä ei kenenkään pitäisi tehdä.

Seppälälle kuten myös Walleniukselle

on tapahtunut yksityiselämässä paljon

heidän työuriensa aikana.

– Työnantajalla on ollut ihailtavaa

muutosvalmiutta. Pitkienkin poissaolojen

jälkeen meidät on otettu vastaan

aivan kuin emme olisi olleet poissa lainkaan,

työtoverit kiittelevät.

Ihminen ihmiselle

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen

on Väestöliiton projektipäällikön

Anna Kokon mukaan selkeä etu, kun kilpaillaan

työntekijöistä.

– Perheystävällinen työnantaja erottuu

edukseen sekä uusien työntekijöiden

rekrytoinnissa että nykyisen henkilöstön

hyvinvoinnin tukemisessa.

Yhteistyö Väestöliiton kanssa on lisännyt

Sonerassa perheystävällisten käytäntöjen

kirjoa.

– Vaikka hanke on jo loppunut, niin sen

myötä työyhteisöömme tulleita toimenpiteitä

käytetään myös jatkossa, osastopäällikkö

Satu Orpana toteaa.

Onnistumista perheen ja työn yhteensovittamisessa

ei voi suoraan mitata rahassa.

– Perheystävällisten käytäntöjen myötä

työntekijöiden sairaudesta johtuvat

poissaolot ovat kuitenkin vähentyneet.

Krista Wallenius muistuttaa, että perheen

huomioon ottaminen työpaikalla ei

aina ole pelkästään työhön liittyvä asia.

– Hankalina aikoina esimies on soittanut

minulle kotiin ja kysynyt kuulumisiani.

Se on ihmisen välittämistä toisesta

ihmisestä.

Isät perhevapaille

Miesvaltaisilla työpaikoilla perheystävälliset

käytännöt kohdistuvat pääosin

isiin, mutta ne vaikuttavat suoraan ja

välillisesti myös äitien ja naisten valintoihin.

– Olennaista on kannustaa isiä perhevapaille

eli isyys-, vanhempain- ja hoitovapaille

sekä erilaisiin perhemyönteisiin

ratkaisuihin työnteon arjessa, toteaa

projektipäällikkö Anna Kokko.

– Hyvät esimerkit lähipiiristä, kuten

oman esimiehen toiminta, ovat tärkeitä

signaaleja työntekijöille.

Soneran Lahden toimipisteessä työskentelee

myös nuoria isiä. Osastopäällikkö

Satu Orpanan mukaan perheystävälliset

järjestelyt ovat kuitenkin kohdistuneet

pääosin äiteihin.

– Selkeä muutos on silti havaittavissa

siinä, että nuoret isät hyödyntävät lakisääteisiä

isyysvapaitaan enemmän kuin

aikaisemmin. l

Perheystävällinen työpaikka -sivusto:

www.vaestoliitto.fi/perhejatyo

Sivusto on koottu esimiestyön ja henkilöstöhallinnon

työn tueksi. Sieltä löytyy tietoa,

vinkkejä ja käytännön esimerkkejä, esimiehen

muistilista, perheystävällisyystesti

sekä asiaa Perheystävällinen työpaikka

-kehittämispalvelusta.


Isän kynästä

Roope Lipasti on lietolainen

toimittaja ja neljän lapsen isä

Lasten syömisestä...

Aikoinaan tuttavaperheen isällä oli innovatiivinen

ratkaisu perheen kaikkein

pienimpien syömiseen. Tai ei niitä

pienimpiä tietenkään syöty, vaan siis

siihen kun ne pienimmät söivät. Isä

ehdotti, että hankittaisiin muovinen

lautanen, jossa olisi muovinen ruokaannos

valmiina. Se laitettaisiin aina

ruoka-aikaan lapsen eteen ja otettaisiin

vähän ajan kuluttua pois.

Isä järkeili, että sillä lailla säästettäisiin

rahaa ja vaivaa ja olisi siistimpääkin.

Mitään varsinaista vahinkoa ei

pääsisi tapahtumaan, koska lopputulos

joka tapauksessa olisi sama sekä oikean

ruuan että muoviruuan kohdalla:

lautanen laitetaan eteen, siitä ei syödä

ja lopulta se otetaan pois.

Perheen äiti ei tietenkään suostunut

moiseen. Äidit ovat sellaisia.

Itse tilanne, siis se, että lapsi ei syö,

kuulosti aika tutulta. Lapsethan ovat

keskimäärin, miten sen nyt kauniisti

sanoisi, nirppanokkia. Tai eivät tietenkään

kaikki mutta 99,99 prosenttia

heistä.

Outo ilmiö on se, että vaikkeivät lapset

yleensä ruokapöydässä syö mitään,

niin jostain ne kuitenkin saavat ravintoa,

koska keskimäärin kasvavat isoiksi.

Oma teoriani on, että ihan pienenä

ne syövät lattialta nuolemaansa pölyä

ja roskaa, myöhemmin varastavat

keksejä kaapista ja vielä myöhemmin

syövät aina paikallisessa pitseriassa

pitsan, ennen kuin tulevat kotiin päivälliselle.

Tai sitten on niin, että lasten elimistö

tietää, mitä kuuluu syödä ja milloin,

eikä siihen ole kuin marginaalista vaikutusta

vanhempien ruoka-ajoilla ja

mielipuolisilla ruokaideoilla (= ota lanttua,

varmaan tykkäät jos syöt sitä ensin

parisataatuhatta kertaa).

Ainakin meillä me vanhemmat opimme

pikku hiljaa sen, että lapsilla on

kausia, jolloin ruoka maistuu ja kausia,

jolloin se ei maistu. Epäilemättä se liittyy

kasvamiseen. Ja jatkuuhan se toki

tavallaan vielä aikuisenakin - sillä erolla

tosin, että aikuisena on pelkästään

sellaisia kausia, jolloin ruoka maistuu,

eikä kasvaminen tapahdu pituus- vaan

leveyssuunnassa.

Tärkeintä lasten syöttämisessä on joka

tapauksessa se, että saa edes jotain

tungettua heidän kurkustaan alas.

Kauhean paljon ei kannata tuntea syyllisyyttä,

vaikka se jotain ei olisikaan aivan

kaikkien suositusten mukaista. Jos

lapsi suostuu syömään pelkästään raejuustoa,

niin menköön nyt tänään sitten.

Kokeillaan huomenna jos menisi

jotain muutakin.

Sitä paitsi, jos ihminen noudattaisi

kaikkea, mitä lääkärit keksivät, elämä

olisi synkeä retki.

Onneksi parhaat ravintosuositukset

pysyvät. Ne ovat 2500 vuoden takaa,

antiikin Kreikasta. Niiden keskeinen

aristotelinen idea on, että mitä ikinä

teetkin, tee sitä kohtuudella. Älä syö liikaa.

Älä syö liian vähän. Älä syö pelkkää

salaattia. Älä syö pelkkiä ranskalaisia.

Älä juo pelkkää limsaa. Syö kun on nälkä.

Ellei ole nälkä, älä syö. Jos uhraat

elämästäsi 40 vuotta siihen, että tarkkailet

koko ajan syömistäsi ja saavutat

sillä kymmenen elinvuotta lisää, olet

edelleen kolmekymmentä vuotta tappiolla.

Niin yksinkertaista se on.

Kuva: Sari Kettunen

Ehkä olennaisinta ruokavaliossa onkin

se, että syödään yhdessä. Joka päivä,

jos mahdollista. Se on se hetki, jolloin

voidaan laskea, että kaikki ovat tallella

ja voidaan vaihtaa joku sananenkin,

jos siltä tuntuu.

Ruuan ei myöskään tarvitse olla hifistelyä,

mutta kernaasti itse tehtyä, jotta

lapset oppivat, että ruokaa voi tehdä

itse ja että sen laittaminen voi olla kivaakin.

Sääntöjä ruokailuun ei tarvita monta.

Yksi on, että yhteisellä päivällisellä

pitää tarjota myös salaattia, jotta lapset

oppivat, että yhteisellä päivällisellä

pitää tarjota myös salaattia. Juomaksi

maitoa (paitsi jos ei voi juoda). Peruna

pitää opetella kuorimaan ja sanomaan

kiitos. Tämä viimeisin on ehkä se kaikkein

tärkein terveyssuositus. Ihminen,

joka osaa sanoa kiitos, luultavasti elää

ihmisiksi muutenkin, mikä on terveen ja

hyvän elämän ensimmäinen ja tärkein

lähtökohta. l

Roope Lipasti

Lapsemme 1/2014 25


Leikki on lapsen oikeus.


Kati Pitkänen Kuvat Tomi Nuotsalo ja Mikko Törmänen

Koulumestarin koulun Olokkaassa on olohuoneen tunnelmaa.

Oppilaat viihtyvät Mediateekissä.

Luovaa tilankäyttöä ja opiskelua Ritaharjun koulussa.

Tämä on meidän paikka

Koulu- ja päiväkotiympäristöllä

on väliä.

Viihtyisät tilat inspiroivat,

kasvattavat lasten

ja nuorten me-henkeä

ja lisäävät oppilaiden

motivaatiota.

Y

mpäristö on yhtä tärkeä

kasvatuksellinen elementti

kuin itse toiminta,

toteaa kehittämispäällikkö

Päivi Lindberg Terveyden

ja hyvinvoinnin laitokselta.

Lindberg on pohtinut väitöstutkimuksessaan

päiväkotiympäristöä. Tuloksia

voidaan laajentaa kouluihinkin.

– Päiväkotien ja koulujen suunnittelu

on usein ollut teknistä. On pohdittu,

miten tuolit laitetaan. Yhtä tärkeä olisi

pitää mielessä tunnepuoli. Se, miltä tila

tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää, painottaa

Lindberg.

Ympäristö viestii aina jotakin. Se voi

viestiä lapsille ja nuorille yhteenkuuluvuutta

tai sitten ei.

– Jos tilassa on esimerkiksi lasten

omia töitä, siitä tulee eri tavalla merkityksellinen.

Se herättää myönteisiä tunnereaktioita.

Syntyy tunne, että tämä on

meidän paikkamme.

Lindberg ihmettelee suomalaisten päiväkotien

ja koulujen kliinisyyttä.

– Miksi seinät ovat tyhjät, miksi ihannoidaan

valkoista sisustusta?

Hän painottaa myös tilojen luovaa

käyttöä. Ollaanko aina samoissa tiloissa,

vai voitaisiinko päivään saada vaihtelua

tiloja vaihtamalla? Lisäksi tarvitaan

nurkkauksia, joihin lapset voivat välillä

vetäytyä ryhmän vilskeestä.

Tällaisten tilojen suunnittelussa lapsia

ja nuoria on kuunneltava herkällä korvalla.

Parasta on, jos he pääsevät itse mukaan

suunnitteluun.

Muumitelttaan lukemaan

Pohjoisespoolaisen Koulumestarin koulun

ruokasalissa komeilevat itse tehdyt

robotit. Salin perältä kuuluu vaimeita ääniä.

Vihreät verhot rajaavat salista oman

tilan, Olokkaan. Sen sohvilla istuvat oppilaat

valmistelevat ryhmätyötä tablettitietokoneilla.

Viereisessä luokassa poika kömpii

muumitelttaan kirjan kanssa. Teltassa

voi viettää hetken omassa rauhassa.

Kerrosta ylempänä on Mediateekki.

Pehmeästi valaistussa tilassa on mattoja

ja viherkasveja. Pyöreän pöydän ääressä

tytöt keinuvat keinutuoleilla ja tutkivat

lintukirjaa.

Ei selvästi olla aivan tavallisessa koulussa.

– Ei lapsi jaksa istua pulpetissa neljää–viittä

tuntia ja seurata kiinnostuneena

opetusta, toteaa Koulumestarin

vararehtori Tiina Korhonen.

– Aikuinenkin mieluiten välillä istahtaa

sohvalle, kävelee ja vaihtaa paikkaa

päivän aikana, hän lisää.

Koulumestarissa käytetään paljon Olokasta

ja Mediateekkiä, ja oppilaat selvästi

viihtyvät niissä. Korhosen mukaan oppilaiden

motivaatiokin paranee, kun he

saavat välillä työskennellä erilaisissa tiloissa.

Porstuan kautta soluihin

Koulut ja päiväkodit ovat säilyneet

hämmästyttävän kauan samanlaisina.

Kouluissa vallitsee yhä keskiaikainen perusajatus:

joukko lapsia pysyy yhdessä

tilassa pulpettiriveissä. He istuvat yksin

tai vierekkäin, ja opettaja seisoo korokkeella

edessä.

– Mutta kuka oppii puhumatta kenellekään

ja istumalla yksin oman tuolin reunalla

yhdeksän vuoden putken? kärjistää

Pertti Parpala, oululaisen Ritaharjun

koulun rehtori.

Opiskelu erilaisissa tiloissa

lisää oppilaiden motivaatiota.

28 Lapsemme 1/2014

Lapsemme 1/2014 29


Ritaharjun koulussa tiloja voi näppärästi muunnella.

Päiväkoti Illusian sisustus on sadunomainen...

Parpala korostaa, että yhdessä tekeminen

tukee oppilaiden hyvinvointia.

Silloin myös ympäristön pitää ohjata

siihen.

– Mielenkiintoinen oppimisympäristö

mahdollistaa ja inspiroi. Se lisää oppilaan

sisäistä motivaatiota, Parpala kiteyttää.

Ritaharjun koulussa 4.–6.-luokkalaiset

saapuvat aamulla yhteiseen ”porstuaan”,

josta oppilaat jatkavat omiin ”soluihinsa”.

Käytäviä ei ole ollenkaan. Seinäratkaisut

ovat kevyitä, joten ryhmiä voi

helposti yhdistää. Parpala korostaa, että

tilankäyttö on myös taloudellisesti tehokasta,

koska tiloissa ei ole hukkakäyttöä.

Muunneltavien tilojen ansiosta voidaan

tukea erilaisia oppimistyylejä. Oppilas

saa vaikkapa biologian tunnilla

valita hiljaisen tai toiminnallisen työskentelyn.

Edellinen voi olla lukemista ja

jälkimmäinen kokeellisia tutkimuksia tai

retki lähiluontoon.

Parpala myöntää, että vuonna 2010

valmistuneet koulutilat olivat oppilaille

ja opettajille aluksi pieni shokki. Oli

totuttu perinteisiin luokkahuoneisiin,

joissa oppilaat istuvat omassa pulpetissa

vierekkäin tai peräkkäin.

– Nyt tähän on totuttu, ja tilat todella

tukevat me-henkeä. Fyysisen

ympäristön vaikutus näkyy

työrauhassa ja ilmapiirissä. Moni

vanhempikin on sanonut, että

olisipa tällaista ollut omassa lapsuudessa.

Ajattelu uusiksi

Koulumestarin ja Ritaharjun koulut ovat

verrattain uusia. Suunnittelussa ei ole

tingitty. Korhonen ja Parpala korostavat,

että tilojen viihtyisyys ei silti ole vain resurssikysymys.

– Aina voi miettiä tilankäyttöä uudella

tavalla, maalata seiniä ja valita värit

oppilaiden kanssa ja muutenkin pohtia

yhdessä, miten saadaan tila viihtyisämmäksi,

Korhonen muistuttaa.

Vantaan Koivukylästä, tuiki tavallisen

kerrostalon alakerrasta, löytyy hyvä esimerkki

siitä, miten vanhoistakin tiloista

saadaan viihtyisät ja kiinnostavat.

Ilmaisupäiväkoti Illusiassa värimaailma

on lämmin ja valaistus mietitty.

Verhot jakavat tiloja, ja lattialla

on pehmeitä mattoja.

Vierailija näkee heti, mitä

päiväkodissa päivisin tehdään.

Lasten töitä on esillä

kaikkialla.

– Lapsen pitää tuntea, että

päiväkoti on hänen paikkansa. Kun

hän näkee omat työnsä seinällä, hän kokee

itsekin olevansa tärkeä, Illusian johtaja

Kati Rintakorpi painottaa.

”Tilat

tukevat

mehenkeä”.

Tavarat pois kaapeista

Illusiassa pelit ja värit ovat helposti saatavilla.

Lapsi ylettyy niihin vaivatta.

Rintakorpi korostaa, että päiväkodit

ovat lapsia varten.

– Liian monessa päiväkodissa on steriiliä

ja kliinistä. Ne on tehty aikuista

varten. Niissä ei saa sotkea. Tavarat ovat

kaapeissa tai ylähyllyillä.

30 Lapsemme 1/2014


...kodikas ja värimaailma lämmin.

Pieni lapsi ei kuitenkaan muista, että

tietty peli on tietyssä laatikossa. Sen voi

unohtaa vanhempikin.

– Kun tavarat ovat esillä, lapsi voi tehdä

valintoja ja oppia pitämään tavaroista

huolta, Rintakorpi huomauttaa.

Myös Ritaharjun koulun rehtori Parpala

painottaa, että mielenkiintoisessa

oppimisympäristössä tavaroita ei panna

lukkojen taakse kaappeihin.

– Meillä voi esimerkiksi käyttää xboxpelejä

ja televisioita sisävälitunneilla ja

iltapäivätoiminnassa. Kolmen vuoden aikana

yksi peli on kadonnut, Parpala kertoo.

Kaikki haastatellut korostavat, että

viihtyisän ympäristön luominen lähtee

ennen kaikkea aikuisten ajattelusta, toimintatavoista

ja yhteistyöstä.

– Moni vierailija huokailee meillä käydessään,

että voi kun meidänkin päiväkodissa

olisi tällaista. Silloin mietin aina,

että no miksi ei ole. Ei tämä niin vaikeaa

ole. Pitää vain lähteä tekemään, toteaa

Rintakorpi. l

Vinkkejä viihtyisyyteen

l Värit. Seinien ei tarvitse olla valkoisia. Lapset ja nuoret mukaan

suunnittelemaan.

l Omat työt. Rohkeasti omia töitä esille. Töiden tulee olla sellaisella

korkeudella, että lapset ja nuoret voivat tutkia niitä.

l Valaistus. Valaistuksella voi luoda erilaisia tunnelmia pienelläkin

vaivalla.

l Tavaroiden saatavuus. Vain vaarallisten tavaroiden paikka on ylähyllyillä

ja lukituissa kaapeissa. Lapset oppivat paremmin huolehtimaan

tavaroista, kun oppivat jo pienestä pitäen käsittelemään

niitä.

l Luova tilan käyttö. Yksi ryhmä – yksi tila -ajattelua voi ravistella.

Eri tiloissa työskentely tuo vaihtelua, ja eri ryhmät voivat työskennellä

samoissa tiloissa. Näin syntyy myös uusia viiteryhmiä.

l Omat sopet. Isoissa ryhmissä lapsi pääsee hetkeksi omaan rauhaan

vaikkapa telttaan.

l Työskentelyasento. Pitkä istuminen ei tee hyvää. Välillä voi työskennellä

seisten, maaten tai esimerkiksi säkkituoleilla loikoillen. Pieni

jumppatuokio kesken oppitunnin parantaa keskittymistä.

l Luonnonmateriaalit. Askartelussa ei tarvita liian valmiita materiaaleja.

Pahvilaatikot, lehdet ja kivet ovat halpoja aineksia ja tukevat

lasten luovuutta.

l Ulkoympäristö. Kiipeilytelineet ja keinut ovat kivoja, mutta luonnonympäristö

on usein vielä parempi. Ympäristössä on tärkeä olla

ennakoitavaa ja riittävästi jännittävää.

Lapsemme 1/2014 31


Jogurttiuutuus

jokaiseen

päivään

32 Lapsemme 1/2014


?

Mitä mielessä?

Vastaajana järjestölakimies

Maarit Päivike

”Aloitin tänä vuonna MLL:n yhdistyksen hallituksen

jäsenenä. Millainen vastuu minulla uudessa tehtävässäni

on, liittyykö siihen esimerkiksi taloudellista

vastuuta?”

Yhdistyslain mukaan hallituksen

on lain ja yhdistyksen sääntöjen

sekä tehtyjen päätösten perusteella

huolellisesti hoidettava yhdistyksen

asioita. Hallituksen

toimivaltaan kuuluvat yleisesti ne

toimet, jotka eivät lain tai yhdistyksen

sääntöjen mukaan vaadi

yhdistyksen kokouksen päätöstä.

Yhdistyksen hallitus hoitaa asioita

kollektiivina eli yhteisesti.

Valmistelu- ja täytäntöönpanotehtäviä

voidaan kuitenkin jakaa hallituksen

jäsenten kesken. Hallitus

vastaa muun muassa yhdistyksen

toiminnan suunnittelusta ja organisoinnista,

yhdistyksen kokouksen

päätöksenteon valmistelusta

ja toimeenpanosta, yhdistyksen

taloudesta ja omaisuudesta sekä

edustaa yhdistystä ulospäin.

Hallituksen on huolehdittava siitä,

että yhdistyksen kirjanpito on

lainmukainen, että tilinpäätös laaditaan

ja varataan tilintarkastajille

tai toiminnantarkastajille

mahdollisuus tarkastaa tilit ja hallinto.

Hallitus vastaa myös siitä,

että varainhoito on luotettavalla

tavalla järjestetty. Asioissa, joissa

ei ole kysymys varsinaisesta

päätöksenteosta, hallitus voi siirtää

asioiden hoidon esimerkiksi

toimihenkilölle, mutta se ei voi

siirtää hallitukselle kuuluvaa vastuuta.

Yhdistyksen järjestelyistä

ja koosta riippuu, suorittaako

hallitus itse hallintotoimet vai

kantaako se vain valvontaan kuuluvan

vastuun.

Hallitus voi päättää määrältään

pienistä lahjoituksista ja sellaisista

luovutustoimista, joihin ei

tarvita yhdistyksen kokouksen

päätöstä. Hallituksella on oikeus

myös ottaa yhdistykselle velkaa ja

taata velka yhdistyksen puolesta.

Sitoumusten määrästä ja tarkoituksesta

riippuu, onko hallituksen

päätös asiassa riittävä. Hallitus ei

siis voi tehdä esimerkiksi yhdistyksen

tuloihin ja varallisuuteen

nähden suuria ja riskialttiita sijoituksia

tai ottaa tuloihin ja varallisuuteen

nähden suurta velkaa.

Yhdistys on oikeushenkilö. Sen

puolesta toimineiden toimista on

vastuussa yhdistys. Tämä vastuu

koskee vastuuta varallisuusoikeudellisista

oikeustoimista,

kuten kaupoista, veloista, veroista

ja muista maksuista. Hallituksen

jäsen voi kuitenkin joutua

korvaamaan vahingon, jonka hän

toimiessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti

aiheuttaa yhdistykselle,

jos häneltä vaaditaan

korvausta. Vastuun välttäminen

voi joissain tapauksissa edellyttää

sitä, että hallituksen jäsen toimii

aktiivisesti torjuakseen yhdistykselle

koituvan vahingon. Hallituksen

korvausvelvollisuus voi

syntyä esimerkiksi silloin, jos hallitus

ryhtyy menoja aiheuttaviin

toimiin, joihin ei ole varauduttu

talousarviossa, tai jos varainkäyttö

ei ole koitunut yhdistyksen

parhaaksi. Myös epäonnistuneet

liiketoimet tai verojen ja vakuutusmaksujen

laiminlyönnit voivat

aiheuttaa hallituksen korvausvelvollisuuden.

Pelkkä liike- tai

sijoitustoiminnan tappiollisuus

ei aiheuta korvausvellisuutta,

jos toimenpiteet ovat perustuneet

yhdistyksen sääntöjenmukaisiin

päätöksiin ja huolelliseen

harkintaan. Yhdistyslakia tai yhdistyksen

sääntöjä rikkomalla

hallituksen jäsen voi joutua korvaamaan

yhdistyksen jäsenelle tai

muulle henkilölle aiheuttamansa

vahingon. Korvausta ei voi tälläkään

perusteella vaatia, ellei vahinkoa

ole aiheutettu tahallisesti

tai tuottamuksellisesti.

Palstalla käsitellään

MLL:oon ja sen toimintaan

liittyviä asioita.

Kirjoittajina ovat liiton

asiantuntijat. Kysymyksiä

voi lähettää osoitteeseen

lapsemme@mll.fi.

Lapsemme 1/2014 33


ILMOITUS


Lastenkulttuuri

Kirjakko Tuula Korolainen on kirjailija

ja lastenkirjallisuuteen erikoistunut toimittaja.

Kuva kirjasta Molli.

Miten olla minä?

”Ole vain oma itsesi”, aikuiset sanovat. Mutta

toisaalta he haluavat lapsen muuttuvan.

Eve Tharlet:

Toisinkin voi oppia.

Suom. Arja Kanerva. Lasten Keskus 2013. 25 s.

Katri Kirkkopelto:

Molli.

Lasten Keskus 2013. 36 s.

Eve Tharletin kuvakirjan suomenkielinen nimi on

kuin kasvatusoppaan otsikko, mutta niukkatekstinen,

pehmeäsävyinen kirja on nimeään hauskempi.

Tarina kertoo pikku Ninnistä, hanhiparven toisinajattelijasta:

se ei tahdo lentää eikä uida kylmässä

vedessä, mutta se haluaa perhostutkijaksi. Onnekseen

Ninni on kuitenkin luova ja keksii uuden hauskan

liikkumismuodon, josta innostuvat myös muut,

jopa huolestunut äiti.

Katri Kirkkopellon kuvakirja kertoo erakoituneesta

Mollista ja vierailulle pyrkivästä pikku Sisusta, joka

yrittää murtaa kieltokylttien ja torjunnan muurin.

Tarina puhuu yksinäisyydestä ja vähittäisestä

avautumisesta ystävyyteen, mutta kyse on myös siitä,

miksi joku on sellainen kuin on. Avainaukeamilla

on joukko Mollin suvun yrmeitä muotokuvia ja negatiivisia

tunnuslauseita tyyliin ”Itku pitkästä ilosta”.

Mollilla on siis taakkanaan vahva negatiivisuuden

perintö.

Kirjan sekatekniikalla tehdyt kuvat ovat värihehkuisia

ja tarkkoja, ja runsassanaisessa tekstissä on

myös huumoria. Mollin yritykset opetella hymyilyä

ja ystävyyden perusteita huvittavat monenikäisiä.

Kirja sopii myös tavoitteelliseen tunnekasvatukseen,

sillä Tiina Haapsalo on Kirkkopellon kanssa tehnyt

siihen oheismateriaalin Molli hyvällä mielellä vai pahalla

päällä – tunteet taidoiksi (Lasten Keskus).

Hanna Kökkö:

Kätkö. Mäkelä 2013. 181 s.

Marja Björk:

Poika. Like 2013. 215 s.

Hanna Kökön nuortenromaanin nimi viittaa sekä kuudesluokkalaisen

Manun harrastamaan geokätköilyyn että hänen sisällään kasvavaan

ahdistusmöykkyyn. Nämä kaksi säiettä kulkevat luontevasti

läpi kirjan tarinaa vuoroin keventäen ja vakavoittaen.

Manun möykky on kasvanut koulukiusaamisesta ja poissa olevaan

isään liittyvästä väkivaltaisesta muistosta, joista kummastakaan

ei äidin kanssa voi puhua. Poika kokee, ettei pysty enää missään

olemaan oma itsensä. Kätköjen etsiminen ympäri kaupunkia

netin ja gps-laitteen avulla on vapauden väylä, jonka kautta löytyy

myös uusi ystävä Helmi ja käynnistyy rikosseikkailu.

Haave paremmasta on Manulla liittynyt yläkouluun, mutta solmut

alkavatkin aueta paitsi Helmin myös äidin uuden poliisikumppanin

kautta. Jännittävien hetkien jälkeen pahat saavat palkkansa,

harhautuneet ymmärrystä, ihastuneet vastakaikua ja äiti ja poika

oivalluksen avoimuuden tärkeydestä.

leikkiikäiselle

koululaiselle

nuorelle

Marja Björkin tosipohjainen romaani kertoo siitä, miltä tuntuu olla

väärä koko ajan, ei vain joskus ja jossain. Päähenkilö Marion eli

Makke tietää olevansa poika, vaikka on syntynyt tytön ruumiiseen.

Hänellä on hyvä itsetunto, mutta silti hänen elämänsä on lähinnä

varomista ja säätämistä: mitä saa leikkiä, miten pukeutua, mihin

vessaan mennä, miten selvitä murrosiän muutoksista.

Kirja kuvaa Maken vaiheet pikkulapsesta nuoreksi aikuiseksi

ja kuljettaa rinnalla myös äidin ja isonveljen tarinaa. Kerronta

on konstailematonta ja siksi myös koskettavaa. Lukijakin helpottuu,

kun Makke saa ongelmalleen nimen – transsukupuolisuus –

ja pääsee hakemaan tietä oikeaan identiteettiinsä ja omannäköiseensä

elämään.

Poika on täsmäkirja niille, jotka elävät itse tai läheisen kautta Maken

tilannetta, mutta myös tärkeä ja ymmärrystä lisäävä teos kenelle

tahansa aikuistuvalle nuorelle ja aikuiselle.

Lapsemme 1/2014 35


Lastenkulttuuri Teksti Maarit Piippo

Kultt

ELOKUVAT

Sulo Sivellin

tarinoi taiteesta

Isän mallia etsimässä

Kuka voisi olla sopiva uusi isä Risto Räppääjälle?

Asiaa selvitellään uudessa Sinikka

ja Tiina Nopolan kirjoihin perustuvassa

lastenelokuvassa, jossa Riston

lisäksi ovat mukana tutut hahmot

Nelli Nuudelipää, Rauha-täti sekä isäksi

yrittävä Lennart. Hyväntuulisen koko

perheen elokuvan Risto Räppääjä ja Liukas

Lennart on ohjannut Timo Koivusalo.

Katsottavissa elokuvateattereissa kevään

aikana kautta maan.

K

irahvi seisoo turkoosin meren

rannalla ja katsoo kuuta

taivaalla Risto Suomen taulussa

High tide. Kirahvin katseessa

on jotain surullista.

– Ehkä sen sukulainen on kuollut, arvelee

eräs Seuraa Suloa -opaskierroksen

lapsivieraista.

Sulo Sivellin istuu lapsijoukon kanssa

maalauksen äärellä ja kuuntee museon

ääniä, jotka muistuttavat hetken Afrikan

meren aaltojen kohinaa. Espoon modernin

taiteen museo EMMA esittelee taidetta

lapsia kiinnostavalla tavalla näyttelykierroksilla

ja työpajoissa. Sulo Sivellin

on taiteilijahahmo, joka ihmettelee taidetta

lasten kanssa joskus elävän näyttelijän,

joskus käsinuken kautta.

Teoksista etsitään tunteita, aistielämyksiä

ja uusia näkökulmia valjastamalla

lasten mielikuvitus rikastuttamaan

36 Lapsemme 1/2014

tulkintoja. Ilme-pajassa tehdään yhdessä

näyttelyn teemoihin sovellettuja tehtäviä

ja voidaan jopa koskettaa taideteoksia.

– EMMAn Paletti-työpajoissa syvennytään

näyttelyihin tekemällä itse omin

käsin. Rohkaisemme lapsia omiin tulkintoihin,

sillä vääriä vastauksia taiteen äärellä

ei ole, kertoo museolehtori Maria

Vähäsarja.

EMMAn saduttajat kuuntelevat lasten

tarinoita taideteosten äärellä ja kirjaavat

ne ylös kertomuksiksi. Tänä keväänä EM-

MAssa tutkitaan Rudolf Steiner -näyttelyyn

liittyvää geometriaa, muotoja, värejä

ja rytmiä. Työpajoissa kokeillaan, millainen

kollektiivinen teos mehupilleistä

syntyy.

Lisätiedot opaskierroksista ja työpajoista:

www.emmamuseum.fi > perheille

Pelastus sodan kauhuilta

Nuori Liesel-tyttö lähetetään sijaisperheeseen

toisen maailmansodan aikaisessa

Saksassa. Hänen pakotiekseen ahdistavien

olojen keskellä osoittautuu lukeminen,

vaikka suuri määrä kirjoja poltetaankin

Hitlerin vainoissa. Liesel kehittää

uskaliaan tavan saada lukemista varastamalla

romaaneja natsipäällikön kotoa.

Markus Zusakin menestysromaaniin

perustuva Kirjavaras-elokuva nostaa

esille kertomusten ja mielikuvituksen

voiman lapsen maailmassa. Erinomaisia

näyttelijäsuorituksia sisältävän

elokuvan Suomen ensi-ilta on 4.4.


uurikierros

Musiikki

Teatteri

Näyttelyt

Musiikkia maailmalta

Kantele afrikkalaiseen tapaan, flamencon

rytmit ja intialainen bhangra-pop

tuovat maailmanmusiikin tuulahduksia

nyt myös suomalaisten lasten maailmaan.

Eri maista ja maanosista kotoisin

olevat, Suomessa asuvat muusikot ovat

tehneet monikulttuurista musiikkia, joka

tanssituttaa ja ilahduttaa eri-ikäisiä

lapsia ja etnisiä tuulahduksia arvostavia

aikuisia. Pieni tiikeri -levyllä esiintyvät

muiden muassa Cinta Hermo, Pape

ja Kasumai sekä Shava. Levy on myynnissä

hyvin varustetuissa musiikkikaupoissa

sekä levyn tuottaneen Maailman musiikin

keskuksen nettisivuilla

www.globalmusic.fi

Lastenlauluja arjen puuhista

Pukeutumista talviseen keliin, hampaiden

harjausta ja imurointia – sitähän se

arki on, ja siitä on Musiikkikoulu Väkkärällän

laulut tehty. Arki on ihanaa -levy

soi kotoisia lastenlauluja Mirkku Toukosen

laulun johdolla. www.vakkaralla.fi

äänikirjat

Eläimet seikkailevat runoissa

8-vuotias Daniel Helakorpi voitti vuoden

2012 Talent-kisan ilmeikkäällä runonlausunnallaan.

Nyt hänen tulkintojaan

Jukka Itkosen runoista voi kuulla

Kirjapajan kustantamassa äänikirjassa.

Runoissa seikkailevat etanat, harmaasiepot,

hämähäkit ja monet muut eläimet,

ja välillä vain ihmetellään sanoja ja

maailman menoa. Avoimella mielellä -cd

on saatavana Kirjapajan nettikaupasta

www.kirjapaja.fi

Kuva: Virpi Talvitie

Kuva: Petra Lönnqvist

Pieni, lyhyt ja kiihkeä elämä

Maukka-kissa ja Väykkä-koira ovat ystävykset,

jotka saavat taloonsa uuden asukin,

Karhu Murhisen. Kyseessä on pienen

pieni, mutta elämäniloinen päästäinen,

joka on saanut pelottavan nimensä suojaksi

metsän pedoilta. Päästäisen elämä

on täynnä tekemisen riemua ja lukuisia

ihmettelyn aiheita, eikä pieni koko haittaa,

kun löytää omat vahvuutensa. Johanna

Sorjosen ohjaama dramatisointi

Timo Parvelan lastenkirjasta kertoo

elämän tärkeistä taitekohdista päästäisen

lyhyen elämän kautta. Joni Kuokkasen

säveltämät laulut soivat Kuopion

kaupunginteatterin Maukka, Väykkä

ja Karhu Murhinen -kantaesityksessä

20.3.–20.5. www.teatteri.kuopio.fi

Kurjuudesta hyvyyteen

Orpopoika Oliver Twistin elämä kulkee

köyhäintalon kautta taskuvarkaaksi Lontoon

kaduille aikana, jolloin lapsilla ja

vähäosaisilla ei ollut arvoa eikä puolustajia.

Rosvojoukossa neuvokkaaksi kasvava

Oliver kokee elämäntaistelun vastapainoksi

myös hyvyyttä, uskollisuutta

ja rakkautta. Charles Dickensin klassikkotarina

Oliwer Twist nähdään Ungateaternin

suomenkielisenä sovituksena

Espoon Lillkobbissa ja Helsingin Diananäyttämöllä

8.2.–30.4.

www.ungateatern.fi

Katsaus taikuuden historiaan

Taikahäkkejä, optisia illuusioita, vanhoja

kortteja ja kaukaa 1700-luvulta peräisin

olevia taikalaatikoita. Taikuri Mano

d’Oron sekä Merja Todaron toteuttama

kiertävä näyttely vie taikuuden historiaan

vuosisatojen taakse ja aina Kiinaan

asti yli 500 esineen, näyttelytaulujen

ja interaktiivisen ohjelman kautta.

Espoon taidetalo Pikku-Auroran Taikamuseo-näyttely

tarjoaa temppuja, yllätyksiä,

taikuripajan ja näytöksiä 15.3.

asti. www.pikkuaurora.fi

netti

Kuva: Jussi Snicker

Orkesterin soittimet tutuiksi

Kuinka oboen ääni eroaa fagotista, miltä

kuulostavat tuuba, harppu tai patarummut?

Oulu Sinfonietan tuottamalla

lasten nettisivustolla voi kuunnella

eri instrumenttien ääniä, pelata soitinaiheisia

pelejä ja tehdä väritystehtäviä

orkesterimusiikkiin liittyen. www.

oulusinfonia.fi/orkesteri/oulu-sinfonia-kids

Lapsemme 1/2014 37


Anni-Elina Karvonen

Kuvat colourbox

Rento loma

kotona

Lomalla pitää voida levähtää.

Vaihtoehto reissaamiselle löytyy kotoa.

Kotiloma jättää lapselle usein mukavat

muistot.

K

oululaisten

loma-aikojen

lähestyminen

tarkoittaa

monessa perheessä

huippuunsa

viritettyjä organisointitaitoja.

Miten mennään, jos mennään:

autolla, junalla vai

lentokoneella? Edullista, koko

perheelle sopivaa hotellimajoitusta

pitäisi etsiä. Entä

jos laskettelukeskuksessa

onkin yli 25 asteen pakkaset,

ja rinteet ovat kiinni – pitäisikö

sittenkin ottaa varman

päälle ja lentää etelään…?

Vai tehtäisiinkö päiväretki

johonkin mieluisaan paikkaan?

Miten järjestää lapsen

loma, jos vanhemmat ovat

töissä?

Vaihtoehto reissaamiselle

löytyy läheltä, kotoa. Kotiloma

voi olla yhtä rentouttava

kuin matkalla olo, joskus jopa

rentouttavampi.

– Lapset tarvitsevat väljää

aikaa siinä missä aikuisetkin,

vailla kelloja ja aikatauluja.

Luovuus, uudet ideat ja

ajatukset syntyvät usein tyhjässä,

kiireettömässä tilassa.

Tärkeintä on, että lapsella on

rento lomatunnelma, sanoo

MLL:n auttavien puhelinten

päällikkö Tatjana Pajamäki.

Loma on arjen

vastapaino

Koululaisen arki on usein

melko tiivistä monenlaisine

vaatimuksineen: koulua päivällä,

harrastuksia ja läksyjä

illalla. Tempon hidastaminen,

elämän rauhoittaminen ja levollisuus

erottavat loman arkikiireestä.

Ne onnistuvat

hyvin kotona.

– Kun kiireet hellittävät,

yleensä myös stressi vähenee.

Kiireettömyys on vastapainoa

suorittamiselle ja

odotusten täyttämiselle, jota

yleensä koululaisen arki

paljolti on, Pajamäki sanoo.

Kotiloma saattaakin olla vähemmän

väsyttävää ja kuormittavaa

kuin matkustelu.

Kotona lomaillessa vältetään

lähtökiireet, jonottamiset ja

ruokailut ruuhkaisissa ravintoloissa.

Kotilomalle ei

myöskään usein aseteta liian

korkeita odotuksia, jolloin

lomapettymyksiä ei tarvitse

purkaa viikkojen päästä loman

loppumisesta.

– Jos aikuiset eivät tee kotilomasta

ongelmaa vaan

nauttivat siitä itsekin, on todennäköistä,

että lapsikin

tykkää lomasta.

Lapset tarvitsevat

väljää aikaa.

38 Lapsemme 1/2014


Kokemuksia kotilomasta


Teemaloma Tylypöhkössä

Oli 9-vuotiaan tyttäremme talviloma, ja iso

osa kavereista lähti reissuun vanhempiensa

kanssa. Me emme taaskaan ennättäneet. Perheemme

kahden hengen yrityksen loma-ajat

eivät välttämättä sovi yhteen koulujen lomaaikojen

kanssa.

Päätimme yhdistää huvin ja hyödyn ja järjestää

kodissamme teemajuhlat kaikille niille lapsemme

kavereille, jotka myös viettivät lomaa

kotona. Erikoisen juhlista teki se, että juhlat

ideoitiin ja toteutettiin lasten voimin ja ehdoilla.

Me vanhemmat lupasimme olla puuttumatta

asiaan.

Harry Potter oli lapsellemme kova sana,

ja juhlien teemaksi valikoitui ensin Tylypahka,

joka muuttui Tylypöhköksi. Ensimmäinen

päivä meni suunnitellessa kaikkea aiheeseen

liittyvää pöhköä. Kummasti 9-vuotiaiden into

kantoi, kun emme torpedoineet ideoita osallistumisellamme.

Toisena päivänä siirreltiin

jo huonekaluja ja raivattiin tilaa juhlille. Kurkistaessamme

välillä tilannetta huomasimme,

etteivät lapset niin kovin kummoisia vaadi

tehdessään itsellensä mieluista jälkeä. Me aikuiset

pyrimme varmaan välillä tekemään lapsillemme

liiankin valmista ja oikean oloista.

Lasten ideoimissa juhlissa juhlasalin pöytien

virkaa toimittivat vanhat pahvilaatikot, makuusali

oli siivouskomerossa ja liikkuvat portaat

olivat ihan tavalliset yläkertaan johtavat

portaat. Erotukseksi normaalista oli portaiden

alapäähän lätkäisty kyltti: LIIKKUVAT POR-

TAAT EPÄKUNOSA. Kuten Tylypöhkössä tietysti

kuuluukin olla.

Meidän aikuisten silmin järjestelyt näyttivät

aika askeettisilta ja vaatimattomilta, mutta

lapset olivat innoissaan. Kolmantena päivänä

juhlittiin, ja niihin juhliin me aikuisetkin osallistuimme.

Juhlat olivat samalla tyttäremme

syntymäpäiväjuhlat. Kuulemma hauskimmat

ikinä. Kuten koko loma.”

Yrittäjäperheen äiti

Tylsinä päivinä voi unelmoida

Olen järjestänyt hyvin vähän tekemistä lomille.

Lapset tekevät sen ihan itse. Mielestäni on

tärkeää se, ettei lapsille jatkuvasti järjestetä

tällaista tai tuollaista. Otan mahdollisimman

paljon lapsia mukaan arjen askareisiin pienestä

pitäen, niin taidot ja itseluottamus syntyvät

siinä samalla. Yleistän, mutta jotenkin tuntuu

siltä, ettei lapsilla saa olla enää tylsiä päiviä.

Jokainen hetki, ilta, lomaviikko täytetään

peleillä, harrastuksilla, ruudulla tai kavereilla.

Tärkeää on osata sietää myös tylsyyttä, saada

haaveilla, unelmoida ja osata olla myös ihan

itsekseen. Myös lomalla.”

Kahden koululaisen koti-isä

Lapsemme 1/2014 39



Yhdessä siskonpedissä

”Mitä me tehtiin? Ei paljon mitään. Hakeuduttiin

meren äärelle eväiden kanssa. Kukin

sai päättää vuorollaan päivän ruoan tai leipomiset.

Tai sen, mitä tehtiin ja minne mentiin.

Huonolla säällä olohuone oli yhtä siskonpetiä

ja siellä katsottiin elokuvia ja herkuteltiin.

Kai se juju meidän lomissa oli se, että kaikilla

meillä oli päätäntävaltaa. Kiteytettynä: oltiin

yhdessä! Ei loma ole sen täydellisempää kuin

arki, se on vai erilaista. Loma oli meille yhdessäolon

aikaa, se riitti.”

Kahden koululaisen yksinhuoltajaäiti

Lemmikkihotellista hyötyivät kaikki

”9-vuotias tyttö halusi olla viikon mittaisen

syysloman kotona. Hän ehdotti, että saisi lemmikin

hoidettavakseen. Kuulosti hyvältä: olimmehan

ottaneet usein aiemminkin ystäviemme

kissoja ja koiria hoidettavaksemme, joten olemassa

oli jo valmiiksi tuttuja eläinvieraita. Laitoin

viestiä facebookissa kavereilleni, ja pian

meille oli tarjolla muutama kissa, koira, kani…

Tämä osoitti, että tämänkaltaiselle lemmikkihotellille

on loma-aikaan myös tarvetta!

Tällä kertaa viikon yökylävieraiksi saapui

kaksi tuttua kissaa. Tyttö oli oikeassa. Loma

sujui mukavasti, kun sai ruokkia, leikittää, harjata

ja paijata kissoja. Kissakamut eivät myöskään

muistuttaneet, ettei koko päivää olla

yöpaidassa tai että nyt olisi aika imuroida. Loman

hehkua ei latistanut sekään, että pestiin

kuului hiekkalaatikon säännöllinen putsaus.

Koska kissat ovat monen lapseni kaverin haave,

päätimme jakaa iloa. Sovimme, että joka

päivä saa tulla yksi kaveri kissanhoitoon apulaiseksi.

Samalla päätettiin kaverin vanhemman

kanssa, miten järjestetään lounasaika,

sillä meillä vanhemmilla oli töitä. Naapurin

kanssa oli sovittu, että sinne voi aina mennä,

jos tarvitsee apua.

Kissatkin olivat kuulemma loman jälkeen

uudessa terässä. Jopa tanakan puoleinen norjalaiskissa

sai uutta virettä loikoilemisen oheen

ja innostui leikeistä niin, että emäntänsä sanoi

huomanneensa piristymistä myös painonpudotuksessa.”

Kodin ulkopuolella töissä käyvä äiti

ESITYKSET PISPALASSA

KEVÄÄLLÄ 2014

Kehrää kehrää… (yli 3-vuotiaille)

ke 12.2. klo 10.00 pe 14.2. klo 10.00

to 13.2. klo 10.00 ja 18.00 la 15.2. klo 14.00

Huom.

Esitykset ovat tilattavissa

ympäri Suomen.

Satuvarjon alla: KUK-KUU! (vauvateatteria 0-3-vuotiaille)

ke 19.2. klo 10.00 to 13.3. klo 10.00 ja 14.00

to 20.2. klo 10.00 ja 14.00 pe 14.3. klo 10.00

pe 21.2. klo 10.00 la 15.3. klo 11.00 ja 14.00

la 22.2. klo 14.00 ke 19.3. klo 10.00 ja 14.00

ke 26.2. klo 10.00 ja 14.00 to 20.3. klo 10.00

to 27.2. klo 10.00 pe 21.3. klo 10.00

pe 28.2. klo 10.00 la 22.3. klo 14.00

la 1.3. klo 14.00 ke 26.3. klo 10.00 ja 14.00

ti 4.3. klo 14.00 to 27.3. klo 10.00 ja 14.00

ke 5.3. klo 10.00 pe 28.3. klo 10.00

ti 11.3. klo 14.00 la 29.3. klo 14.00

ke 12.3. klo 10.00

Pupun kevät (yli 2-vuotiaille)

ti 8.4. klo 10.00 ma 14.4. klo 10.00

ke 9.4. klo 10.00 ti 15.4. klo 10.00

to 10.4. klo 10.00 ja 14.00 ke 16.4. klo 10.00 ja 18.00

pe 11.4. klo 10.00 la 19.4. klo 11.00 ja 14.00

la 12.4. klo 11.00 ja 14.00

12.-17.5. MUKAMAS 2014

Kansainvälinen Nukketeatterifestivaali Tampereella

Aikataulumuutokset mahdollisia

Klikkaa netissä: www.teatterimukamas.com

Teatteri Mukamas, Pispalan valtatie 30, Tampere

Tiedustelut ja ryhmämyynti 050-4656 285

info@teatterimukamas.com

40 Lapsemme 1/2014


Lupa huilata

On tärkeää, että lapsia kuullaan

loman suunnittelussa

ja heidän toiveensa otetaan

huomioon mahdollisuuksien

mukaan. Näin myös kotilomalla.

Pieni alakoululainen

toivoo todennäköisesti eri

asioita kuin ysiluokkalainen.

Pajamäki sanoo, että

yleensä nuoret haluavat olla

kavereidensa kanssa myös

lomalla. Näinkin voi olla,

mutta on tärkeää muistaa,

että koululaiset joutuvat

ponnistelemaan ylläpitääkseen

asemaansa kaveripiirissä,

ja se kuluttaa energiaa.

Niinpä pelkästään kavereiden

kanssa vietetty aika ei

anna mahdollisuutta huilata

täysin pois arjen paineita.

– Lomalla pitää voida levähtää,

ja kotona lapsella on

mahdollisuus olla oma rooleista

riisuttu itsensä. Esimerkiksi

teini-ikäinen voi

hakea voimaa siten, että haluaa

taantua hellittäväksi

pieneksi lapseksi ja palata

sen jälkeen omaan nuoren

maailmaansa. Tätä hän ei voi

kavereidensa kanssa tehdä.

Väljä kotilomailu antaa

myös mahdollisuuden kuulla

lasta mietityttäviä asioita,

mihin kiireinen arki tai aktiiviloma

päiväohjelmineen

eivät välttämättä anna tilaa.

Yksin kotona

Jos vanhemmilla ei ole lomaa

samaan aikaan kuin lapsilla,

lasten kotilomailussa on

muistettava turvallisuus.

Pieniä alakoululaisia ja yksinoloa

pelkääviä lapsia ei

pitäisi jättää koko päiväksi

kotiin yksin. Pienet lapset

muistavat vain osan annetuista

ohjeista, vaikka vanhemmat

olisivat kertoneet ne

useaan kertaan. Lisäksi lapsi

voi tuntea olonsa turvattomaksi,

vaikka voi esittääkin

vanhempiensa silmissä reipasta

– etenkin jos hän on tottunut

saamaan rohkeudesta

ja itsenäisyydestä myönteistä

palautetta.

Vaikka nuoren voi jättää

yksin kotiin, ja sitä tämä

usein toivookin, häntä ei

saisi jättää loma-ajaksi liiaksi

itsekseen. Siitä huolimatta,

että monet nuoret käyttäytyvät

hyvin kypsästi, he ovat

kuitenkin vielä lapsia ja valvomatta

saattavat joskus

toimia harkitsemattomasti.

Nuori tarvitsee henkistä

liikkumistilaa, mutta myös

aikuisen turvaa.

– Aikuisen pitää olla lapselle

ja nuorelle turvallisesti

saatavilla ja käytettävissä,

läsnä tarvittaessa, Pajamäki

muistuttaa.

Oman kunnan kotisivuilta

ja kirjastosta kannattaa

selvittää, mitä ne tarjoavat

koululaisille loma-aikoina.

Lapsen kavereiden vanhemmilta

voi myös kysellä, olisiko

mahdollista järjestellä

yhdessä esimerkiksi koululaisten

ruokailu ja muu hoito,

jos vanhemmilla ei ole

lomaa lasten kanssa samaan

aikaan.

– Olisi hienoa, jos esimerkiksi

koulujen alkaessa vanhemmat

ottaisivat yhteisesti

puheeksi loma-ajat, jakaisivat

valvonta- ja hoitovastuita

ja kertoisivat kokemuksiaan

kotilomailustaan, Pajamäki

ehdottaa. l

Lapsemme 1/2014 41


Tuuli Ojakangas kuvat Tomi Nuotsalo

Pieni lapsi viestii eleillä,

äännähdyksillä, ilmeillä ja

katseella. Niistä vanhemman

on tulkittava, miltä lapsesta

tuntuu, mitä hän ajattelee ja

mitä hän tarvitsee. Tehtävä

ei ole helppo, mutta siinä voi

kehittyä.

V

anhemmat voivat oppia

huomaamaan lapsensa

pieniäkin eleitä,

ilmeitä ja viestejä ja harjaantua

ymmärtämään niiden

merkitystä. Jos vauvalla tai

taaperolla on esimerkiksi paha olo, vanhemmat

voivat pohtia, mistä on kysymys

ja miten he voisivat helpottaa hankalaa

tilannetta.

– Jotta vauva voi kasvaa ymmärtäväiseksi

ja empaattiseksi aikuiseksi, hän

tarvitsee avukseen omaa mieltään kehittyneemmän

aikuisen mielen. Sen varassa

hänen oma kykynsä ymmärtää

toista ihmistä voi rakentua, kertoo projektipäällikkö

Anne Viinikka MLL:n

Opetellaan vauvaa!

42 Lapsemme 1/2014

Vahvuutta vanhemmuuteen -hankkeesta,

joka pyrkii tukemaan lapsen ja vanhemman

välistä suhdetta.

On tärkeää, että vanhemmat peilaavat

vauvalle tämän tunnetiloja, esimerkiksi

iloa. Tällöin vauva kokee, että vanhempi

ymmärtää, miltä hänestä tuntuu.

Vanhemman tehtävä on myös säädellä

tunnetiloja. Jos lapsi säikähtää, hän rauhoittuu,

kun vanhempi näyttää, ettei itse

säikähtänyt ja ettei ole hätää.

Jos lapsen kanssa viestimiseen liittyy

jokin erityispiirre, kuten monikielisyys

tai vamma, vuorovaikutukseen keskittyminen

on erittäin tärkeää. Tällöin lapsi

vaatii vanhemmalta tukea tehdessään

itsensä ymmärrettäväksi. Aikuisen on

eläydyttävä lapsen maailmaan pohtimalla

eri tilanteita lapsen näkökulmasta ja

etsittävä lapselle sopivia vuorovaikutustapoja

muun muassa ilmeillä ja eleillä.

Tarve ymmärtää toista

– Ihmisellä on luontainen tarve ja kyky

nähdä toisen käyttäytymisen taakse ja

pyrkimys ymmärtää sitä, Viinikka sanoo.

Kyvystämme ymmärtää tai havaita

toisen ihmisen käyttäytymiseen liittyvää

tunnetta, kokemusta tai mielentilaa

käytetään myös nimitystä mentalisaatiokyky.

Se tekee mahdolliseksi tuntea

empatiaa ja sen, että ihminen pystyy

myöntämään oman osuutensa toisen ihmisen

pahaan oloon. Ilman tätä kykyä

emme pysty säätelemään omaa tai ennakoimaan

toisten käyttäytymistä.

Mentalisaatiokykyä voi tietoisesti kehittää

ja harjoitella.

– Olisi tärkeää, että vanhemmat harjaantuisivat

seuraamaan ja havaitsemaan

erityisesti pienten lasten käyttäytymistä:

mitä lapsi aikoo, kokee tai tuntee ja mitä

lapsi käyttäytymisellään viestittää.

Vanhempien pitää kuitenkin olla itseään

kohtaan armollisia. Kukaan ei pysty

aina ja joka hetki miettimään toisen tunnetta

tai kokemusta. Esimerkiksi suuttuneena,

riitatilanteissa tai väsyneenä se ei

onnistu. Silti on tärkeää, että pystyy tilanteen

rauhoittumisen jälkeen palaamaan

tapahtuneeseen ja pohtimaan sitä

yhdessä toisen osapuolen kanssa.

Jos on lapsena tullut laiminlyödyksi,

kokenut väkivaltaa tai jäänyt vaille ra-


Sujuva vuorovaikutus

vahvistaa kiintymystä

kastavaa hoivaa, empatia- ja mentalisaatiokyky

on voinut jäädä kehittymättä.

Esimerkkinä tästä voisi Viinikan mukaan

olla se, kun ihminen sanoo tietoisesti

toista haavoittavia sanoja ja vetoaa

sitten siihen, että kaikki oli vain leikkiä.

Vauvallakin on ajatuksia

Vahvuutta vanhemmuuteen -hankkeen

perheryhmissä pohditaan perheen vuorovaikutustilanteita.

Vaikeistakin tunteista

puhutaan. Vähitellen tilanteita

käsittelemällä alkaa muodostua laajempi

ymmärrys koko vuorovaikutusprosessista

vaikkapa oman perheen sisällä.

– Pyrkimys on tunnistaa ja tavoittaa

oma ja toisen mielentila ja ymmärtää

niitä. Ymmärretään väärinymmärryksiä

ja ajatellaan omaa ajattelua, Viinikka tiivistää.

Samalla tulee peilanneeksi ja pohtineeksi

omaa käyttäytymistään ja tuntemuksiaan

eri tilanteissa. Kun vanhemmat

paneutuvat tietoisesti havainnoimaan ja

miettimään vauvan sanattomia viestejä,

myös niiden tulkinta helpottuu.

Perheryhmissä vauvan viestien ja kokemusten

havaitsemista harjoitellaan

muun muassa tekemällä erilaisia pieniä

tehtäviä vauvan kanssa. Se voi olla jotakin

sellaista, mitä muutoinkin tehtäisiin.

Nyt se vain tehdään tietoisesti reaktioita

seuraten ja kuvitellen, mitä vauva sanoisi

ja miltä hänestä tuntuu. Tehtävät käydään

muiden ryhmäläisten kanssa läpi.

Ryhmissä voidaan myös paneutua hetkeksi

kunkin vanhemman tarinaan jostakin

tietystä arjen tilanteesta. Tilannetta

mietitään erilaisten kysymysten kautta.

Mistä tilanne alkoi? Keitä oli paikalla?

Miten kukin reagoi? Miltä minusta tuntui?

Entä vauvasta? Mitä tapahtui sitten?

– Etenkin isät ovat usein todenneet

saaneensa ryhmistä uutta tietoa siitä,

että hyvin pienelläkin lapsella voi olla

ajatuksia ja että lapsi ehkä toivoo, että

vanhempi ymmärtäisi hänen ajatuksensa,

Viinikka sanoo.

Väärinymmärrykset kuuluvat inhimilliseen

elämään ja ovat tavallisia myös pienten

lasten perheissä arjen eri tilanteissa.

Väärinkäsitysten läpikäyminen kunkin

perheenjäsenen näkökulmasta auttaa vähentämään

niitä jatkossa. Jos vanhempi

kuitenkin alati kokee ymmärtävänsä lastaan

väärin, on syytä kysyä neuvoa muilta

samanikäisten lasten vanhemmilta tai

hakea apua esimerkiksi neuvolasta. Vanhemman

on tärkeää tuntea itseluottamusta

ja iloa vanhemmuudestaan. Oman

lapsen ymmärtäminen lisää vanhemman

luottamusta itseensä, kun taas väärinymmärrykset

nakertavat sitä.

Onkohan muillakin tällaista?

Sujuva vuorovaikutus vaikuttaa myönteisesti

koko perheen hyvinvointiin ja perheenjäsenten

väliseen kiintymykseen.

Aina on hyödyllistä yrittää ymmärtää

toisten mielen tiloja ja kurkistaa heidän

näkyvän käyttäytymisensä taakse, vaikkei

perheessä koettaisikaan erityisiä

vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Arjen

pienet haasteet eivät ole vieraita kenellekään.

Perheryhmissä kokemuksia pääsee

jakamaan.

– Kaikki ajattelevat joskus, että onkohan

muillakin tällaista. Mistään emme

ole saaneet niin ylenpalttista kiitosta

kuin siitä, että näin perusteellisella tasolla

ja ammattilaisten tukemana voi

käsitellä perheiden käytännön elämää,

Viinikka iloitsee.

Vauvaperheen arkea pohtivien vanhempien

motiivina onkin useimmiten

oppia tuntemaan omaa lastaan paremmin

ja tavata toisia samassa tilanteessa

olevia perheitä. Isät toivoivat hieman

äitejä useammin oppivansa ymmärtämään

vauvan kanssa elämistä ja äidit

isiä useammin konkreettisia vinkkejä

vauva-arkeen. Suurin osa koki ryhmän

kokoontumisten jälkeen ymmärtävänsä

vauvaa paremmin ja suhteensa vauvaan

vahvistuneen. Myös hyvinvointi lisääntyi

monessa perheessä.

Erityisesti isät kokivat hyödyllisinä

kuulluksi tulemisen. Puolet heistä tunsi,

että arjen ongelmien käsitteleminen puolison

kanssa helpottui, vaikka ryhmässä

keskityttiinkin vauvaan. Äideille puolestaan

ilon ilmaiseminen oli helpompaa. l

Vahvuutta vanhemmuuteen

-hanke

Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmiä

on pidetty vuodesta 2010. Hanke jatkuu

kuluvan vuoden loppuun. Hankkeessa on

koulutettu perheiden kanssa työskenteleviä

kuntien työntekijöitä perheryhmien ohjaajiksi

ja mentalisaatiokykyä vahvistavaan

työskentelytapaan.

– Asiantuntija-ajattelu perustuu usein siihen,

että osataan antaa valmiita neuvoja ja

ratkaista ongelmia, mutta yhtä ammatillista

ja asiantuntevaa on asioiden pohtiminen

yhdessä asiakkaan kanssa ja tukea häntä

löytämään itse ratkaisu tilanteeseensa.

Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmä

on tarkoitettu ensimmäisen lapsensa saaneille

vauvaperheille. Ryhmiä on käynnistetty

lähes 80 kunnassa ympäri Suomen ja

mukaan pääsee neuvolan perhevalmennuksen

kautta. Ryhmä alkaa vauvan ollessa

3–4 kk:n ikäinen ja siihen osallistuvat

vauva ja vanhemmat.

Ryhmät kokoontuvat 12 kertaa noin kahden

viikon välein kaksi tuntia kerrallaan. Jokaisella

kerralla on oma teemansa, joka käsittelee

vauvan maailmaa eri näkökulmista.

Tarkoitus on, että hankkeen päätyttyä toiminta

juurtuisi kuntiin ja että koulutetut

työntekijät jatkaisivat perheryhmien ohjaamista.

Lapsemme 1/2014 43


Poimitut

Lapsen oikeudet

tutuiksi

Lapsen oikeuksista on julkaistu kaksi uutta esitettä.

Luota mun vahvuuksiin! -lehtisessä pohditaan sitä, mitä

lapsen oikeuksien sopimus tarkoittaa vammaisen lapsen

kohdalla. Tiedätkö lasten ihmisoikeuksista? -esite käy läpi

tiiviisti ja ymmärrettävästi sopimuksen 54 pykälää.

Ensimmäisen esitteen saa osoitteesta www.lskl.fi ja

toisen: www.lapsiasia.fi.

Lapsi rikoksen uhrina

Vanhemmille suunnattu opas neuvoo, miten toimitaan,

kun oma lapsi on joutunut väkivallan tai seksuaalirikoksen

uhriksi, millaista apua voi saada, mitä rikosprosessissa

tapahtuu ja miten vanhempi voi olla parhaiten lapsensa

tukena. Opas löytyy osoitteesta oikeusministerio.fi.

Rikosuhripäivystys www.riku.fi antaa tukea ja neuvoja

kaikille rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja

rikosasiassa todistaville.

Kuva: THL

Suomeen on vuoden alusta

saatu ensimmäinen lapsioikeuden

professuuri. Itä-

Suomen yliopistoon lapsioikeuden

ja koulutusoikeuden

apulaisprofessoriksi

on nimitetty MLL:ssa työskennellyt

OTT Suvianna

Hakalehto-Wainio.

Kuva: Colourbox

Kuva: Markku Hellevuo/Ehta Oy

Tyttöjen rokote

Tyttöjenjuttu.fi-sivusto kertoo uudesta kansalliseen

rokotusohjelmaan otetusta papilloomavirusrokotteesta,

joka suojaa kohdunkaulan syövältä. Maksuton HPVrokotus

tarjotaan kaikille 6.–9.-luokkalaisille

tytöille vanhempien suostumuksella.

ABC huomioi nuoret

Nuorten Palvelu ry:n ja ABC-ketjun toteuttamassa ABC kohtaa

nuoret -hankkeessa nuoret ja työntekijät tutustuivat toisiinsa,

mikä lisäsi nuorten asiakastyytyväisyyttä ja vaikutti positiivisesti

myös henkilökunnan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Nelivuotisessa hankkeessa tuotettiin mm. ABC ja nuoret

-opas ja henkilöstön koulutuskokonaisuus.

Kuva: Colourbox

Epäsäännöllinen unirytmi ja vaihtelevat nukkumaanmenoajat

voivat lisätä lasten käytöshäiriöitä. Tutkijoiden mukaan erilaiset

käytösongelmat lisääntyivät vuosien varrella lapsilla, joiden

nukkumaanmenoajat vaihtelivat, mutta tarkkaavaisuus-, käytös-

ja tunne-elämän ongelmat vähenivät, jos lapsi alkoi noudattaa

säännöllisempää rytmiä.

Lähde: Pediatrics-lehti / Uutispalvelu Duodecim

44 Lapsemme 1/2014


Poimitut

Ksylitolia

suositellaan

päiväkoteihin

Päiväkodeissa lapsille tulisi antaa

maksutta 1–2 ksylitolipastillia

tai -purukumia ruokailun jälkeen,

suosittelee sosiaali- ja terveysministeriö

kunnille.

Täysksylitolipurukumi vähentää hammasplakkia,

joka on reikiintymisen riskitekijä

lapsilla. Koko päiväkotivuoden pastillit maksavat noin

7 euroa lapselta. Terveellisten elintapojen omaksumiseksi ministeriö

suosittelee myös, että päivähoitoympäristö olisi karkiton

ja limsaton.

Kuva: Colourbox

Onko kädet pesty?

Käsien pesu on paras tapa torjua flunssaa. Kädet pestään

lämpimällä juoksevalla vedellä ja tavallisella saippualla.

Saippuaa hierotaan 10–15 sekunnin ajan käymällä läpi käden

kaikki kohdat, erityisesti sormenpäät. Pesu on paikallaan

niistämisen ja aivastamisen jälkeen ja aina kun ollaan kontaktissa

sairaaseen.

Kuva: Colourbox

Puhutaan peleistä!

Digitaalisia pelejä pelaa aktiivisesti 95 prosenttia

10–19-vuotiaista lapsista ja nuorista.

Keskustelu median sisällöistä on tehokkain tapa ehkäistä

mediankäytöstä aiheutuvia haittoja, kuten ahdistusta ja

ongelmallista pelaamista, muistuttaa Mediakasvatus- ja

kuvaohjelmakeskus MEKU.

Selvityksen mukaan vanhemmat puhuvat lastensa kanssa

digitaalisista peleistä huomattavasti harvemmin kuin

elokuvista ja tv-ohjelmista, vaikka monet lasten pelaamista

peleistä ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Kolmannes ei

keskustele lastensa kanssa peleistä lainkaan. Pelien ikärajamerkinnät

tunnetaan myös elokuvia ja tv-ohjelmia huonommin.

Pelien, elokuvien ja tv-ohjelmien ikärajat ovat samat

eli Sallittu, 7, 12, 16, 18.

Monipuolista tietoa pelaamisesta saa

Pelikasvattajan käsikirjasta

www.pelipaiva.fi/

pelikasvattajankasikirja.pdf.

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

Uusperheissä on pääosin äidin lapsia. Uusperheisiin kuuluu

noin 110 000 alaikäistä lasta. Se on 10 prosenttia kaikista

lapsista. Suurin osa, noin 60 prosenttia, uusperheiden

lapsista on perheen äidin lapsia. Yhteisiä lapsia on vajaa

kolmannes ja isän lapsia noin 10 prosenttia.

Perhetilastot 2012. Tilastokeskus.

vanhemman

hoidossa kotona

Alle kouluikäisistä lapsista

54 % on päivähoidossa.

THL, päivähoitotilastot 2012

Sisarusten hoito, kun vanhempi hoitaa perheen nuorinta lasta kotona

isovanhempien

hoidossa

kunnallisessa

päivähoidossa

yksityisessä

päivähoidossa

toiseksi nuorin

kolmanneksi nuorin

THL:n Lapsiperhekysely

THL:n lapsiperhekyselyn mukaan valtaosa alle kouluikäisistä

sisaruksista hoidetaan kotona, jos perheen nuorin lapsi on

kotihoidossa äidin tai isän kanssa. Sisaruksista on päivähoidossa

noin viidennes.

Lapsemme 1/2014 45


Poimitut

Onnellisia suhteita

Useimmat suomalaiset parisuhteet ovat onnellisia. Ihmisten

halu ja kyky elää parisuhteessa on vahvistunut viimeisen

kymmenen vuoden aikana, kertoo Perhebarometri.

Useimmat avio- ja avoparit kokivat liittonsa vastaavan odotuksiaan

ja tarpeitaan ja tunsivat saavansa arvostusta puolisoltaan.

Suomenkielisistä 40 prosenttia ja ruotsinkielisistä

60 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä puolisoonsa. Muistakin

vastaajista suurin osa oli parisuhteessaan melko onnellinen.

Vain joka kymmenes ei olisi enää halunnut elää nykyisen

kumppanin kanssa.

Tutkimukseen vastasi yli 3 000 keski-ikäistä naista ja miestä.

Väestöliitto

Kuva: Colourbox

Harvemmin neuvolaan

Vastedes ensisynnyttäjille järjestetään vähintään 9 ja uudelleensynnyttäjille

8 terveystarkastusta. Käynteihin sisältyvät

koko perheen laaja terveystarkastus ja 2 lääkärintarkastusta.

Lisäkäynnit ovat kuitenkin mahdollisia, mikäli äidin terveys

tai perhetilanne sitä vaatii. Aiemmin tarkastuksia oli

raskaana oleville 10–13.

Apua parisuhteen kiemuroihin

Tunnekeskeiseen pariterapiaan perustuva nettikurssi

tarjoaa apua parisuhteen pulmiin. Kurssi sisältää

videoita, harjoituksia ja välineitä läheisyyden lisäämiseen

ja riitelyn vähentämiseen. Väestöliiton ja Suomen

Pariterapiayhdistyksen kehittämä kurssi osoitteessa

www.perheaikaa.fi/nettikurssit.

Toiseksi tasa-arvoisin

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuu Suomessa

toiseksi parhaiten maailmassa. Maailman talousfoorumin

(WEF) 136 maan vertailussa ykköseksi ylsi Islanti, ja Suomen

jälkeen tasa-arvoisimpia ovat Norja ja Ruotsi. Mittareina

käytettiin mm. politiikkaan osallistumista, oikeutta koulutukseen

ja pääsyä terveydenhuoltoon sekä taloudellista

tasa-arvoa. The Global Gender Gap Report 2013

Uusi isyyslaki työn alla

Työryhmä ehdottaa nykyisen isyyslain kumoamista ja korvaamista

uudella isyyslailla, jossa mm. isyyden tunnustaminen

olisi nykyistä sujuvampaa. MLL:n ehdotuksen mukaisesti

se voisi tapahtua selvissä tapauksissa jo ennen lapsen syntymää

äitiysneuvolakäyntien yhteydessä. Ehdotuksessa esitetään

myös, ettei äiti saisi enää vastustaa isyyden selvittämistä.

Tällä pyritään edistämään lapsen oikeutta tuntea molemmat

vanhemmat. Eduskunta käsittelee esitystä keväällä.

Vastuullista herkuttelua

Kuva: Colourbox

Korvaa osa lihasta kasviksilla, älä heitä ruokaa roskiin

ja suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita, evästää

WWF:n uusi ruokaopas. Infoa, vinkkejä ja reseptejä

kuluttajien ja maapallon parhaaksi osoitteessa

wwf.fi/ruokaopas.

46 Lapsemme 1/2014


Kirjoissa & kansissa

Koonnut toimitus

Kun pieni kiusaa

Kirja selvittää, minkälaista kiusaaminen

on pienten lasten keskuudessa ja miksi

kiusaamista pitää ehkäistä jo ennen kouluikää.

Teos perustuu ajatukseen, ettei

kukaan synny kiusaajaksi, vaan toisia kiusaava

lapsi on oppinut vääränlaiset toimintatavat

ja hänen itsehillinnän taitonsa

ovat vielä kehittymättömät. Tavoite on

opettaa lapselle toisenlainen tapa toimia

kavereiden kanssa. Kirja sisältää runsaasti

tosielämän esimerkkejä ja keinoja kiusaamisen

ehkäisyyn.

Laura Repo: Pienet lapset ja kiusaamisen

ehkäisy. PS-kustannus.

Eläköön leikki

Leikin merkitys lapsen kehitykselle on

korvaamaton. Se on avain mm. sosiaalisten

taitojen ja kaverisuhteiden kehittymiselle.

Aikuisen tehtävänä on tukea lasten

leikkimisen ilon, leikkiympäristön ja leikin

kehittymisen edellytyksiä. Kirjassa tarkastellaan

leikin eri vaiheita ja tehtäviä,

lapsuuden leikkikokemuksia sekä leikin

järjestämistä päiväkodissa ja koulussa.

Kirjasta saa ideoita myös leikkivien lasten

havainnointiin ja ohjaukseen eri ikävaiheissa

sekä monia leikkivinkkejä.

Aili Helenius ja Leena Lummelahti: Leikin

käsikirja. PS-kustannus.

Aikaa luovuudelle

Luovuus vaatii rauhaa ja aikaa hauduttaa

ideoita, sillä kekseliäisyys ei kukoista kiireessä.

Myös terveys ja työkyky tarvitsevat

suvantokohtia ja lepoa. Kirja tarjoaa

vinkkejä arjen luovuuden lähteille, ideointiin

ja järkeviin työtapoihin, mutta myös

oikeaan elämänasenteeseen ja sinnikkyyteen.

Se kysyy nobelisteilta, mikä piilee

neronleimausten takana. Luovuuden sankareiden

vastaus kuuluu: ei tarvita huippuälykkyyttä,

vaan ideoiden ruokkimista

ja aikaa, jolloin alitajunta saa toimia.

Juha T. Hakala: Luova laiskuus. Anna ideoille

siivet. Gummerus.

Makumetkuja murusille

Pienen eläinten ystävän keittokirja (Finn

Lectura) kannustaa pikkukokkeja kokeilemaan

perinteisiä ja uudempia herkkuja

täysin kasvisperäisistä aineksista. Reseptien

lisäksi kirja sisältää kasvisruokatietoutta

lasten vanhemmille.

Lasten allergiset sairaudet

Ensimmäinen suomalainen yleisesitys

lasten allergisista sairauksista kertoo, miten

sairauksien kanssa eletään kotona,

päivähoidossa, koulussa ja matkoilla. Teos

käy läpi sairaudet ruoka-aineallergioista

astmaan ja tarkastelee myös erilaisia

yliherkkyyksiä. Keskeisiä tutkimuksia

ja hoitoja havainnollistetaan myös valokuvin.

Lisäksi kirja auttaa vanhempia valmistelemaan

lasta lääkärikäyntiin.

Péter Csonka & Päivi Junttila: Lapsiperheen

allergiaopas. WSOY.

Ero lasten silmin

Yli 4-vuotiaille kirjoitettu tarina Pasista

tarjoaa lapselle mahdollisuuden tutustua

siihen, mitä vanhempien ero käytännössä

merkitsee. Kirja auttaa myös vanhempia

ymmärtämään erotilanteeseen liittyviä

lapsen tunteita ja vastaamaan tämän

kysymyksiin. Yhdessä luettava kirja toimii

parhaimmillaan keskustelun virittäjänä

lapsen ja vanhemman välillä. Kirjan

keskeisenä lähtökohtana on yhteisen vanhemmuuden

toteutuminen.

Esko Rinnevuori: Pasin kaksi kotia. Lumikkikustannus.

Kodin monet konstit

Mikä neuvoksi, jos kännykkä kastuu?

Kuinka hoidan pakkasen puremaa ihoa?

Miten lajittelen muovijätteet tai vähennän

ruuan tuhlausta? Hyvät konstit säästävät

aikaa, luontoa ja kukkaroa. Kirja antaa

neuvoja erilaisiin arjen pulmiin. Keittiön,

hyvinvoinnin ja kodinhoidon niksien lisäksi

konsteja löytyy niin vaatehuoltoon

kuin kodin pieniin kunnostustöihin.

Irmeli Castrén: Suuri niksikirja. Gummerus.

Pitäisikö mennä lääkäriin?

Tv-ohjelma Akuutin omalääkärin vastaanoton

vetäjät ovat tehneet kirjan, jossa he

vastaavat yleisimpiin mieltä askarruttaviin

sairauksiin ja oireisiin liittyviin kysymyksiin.

Oppaassa käydään läpi 40 erilaista

oiretta mahakivusta kuumeeseen

ja unettomuuteen. Kirja auttaa määrittelemään,

mistä oireilussa voisi olla kyse ja

miten vaivan kanssa pitäisi toimia. Lisäksi

neuvotaan, miten lääkärin vastaanottoon

on hyvä valmistautua.

Risto Laitila ja Mikko Penttilä: Akuutti –

Potilaan käsikirja. Gummerus.

Lapsemme 1/2014 47


Jäsensivut

Haluatko auttaa lapsia ja nuoria?

Liity jäseneksi

ja kutsu ystäväsikin mukaan


Kehu

kaveria

Haluan kehua ja kiittää Kankaanpään yhdistyksen

koko hallitusta upeasta tekemisen

meiningistä, hyvästä asenteesta ja taitavasta

toiminnasta. Sitä kaikkea on ollut

ilo seurata.

Kankaanpään yhdistys oli uinunut kuusi

vuotta. Tasan vuosi sitten helmikuussa joukko

aktiivisia vanhempia päätti, että kaupunkiin

tarvitaan MLL:n toimintaa ja herätti

yhdistyksen. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Yhdistysaktiivit kouluttautuivat ja osallistuivat

heti Kevätilo-keräykseen. Alusta alkaen

toimintaan innostettiin mukaan myös paljon

vapaaehtoisia ja ymmärrettiin verkostoitumisen

voima.

Yhdistys on järjestänyt tapahtumia ja toimintaa

eri järjestöjen, koulujen vanhempainyhdistysten

ja kyläyhdistysten kanssa.

On ollut pihaperhekahvilaa, osallistuttu taideviikkoon

ja pidetty lasten ja nuorten oikeuksien

yleisötilaisuus. Syksyllä käynnistettiin

yhdessä SPR:n kanssa perhekahvila.

Toiminta on ollut monipuolista ja siinä

on huomioitu niin nuoret, vanhemmat kuin

vammaiset lapset. Tekemisestä välittyvät ilo

ja hauskat ideat. Tämän vuoden suunnitelmiin

yhdistys on kirjannut esimerkiksi kurpitsankasvatuskilpailun,

lasten ja nuorten

valokuvakilpailun, puisto-perhetreffit sekä

joulupukki- ja muoripalvelun, kertoo MLL:n

Satakunnan piirissä hankekoordinaattorina

työskentelevä Eeva-Liisa Koskinen.

l Liittymällä jäseneksi tuet työtämme

lasten, nuorten ja lapsiperheiden

hyväksi.

MLL auttaa äitejä ja isiä jaksamaan ja

onnistumaan vanhempina.

Liitto tuo esiin lapsiperheille

tärkeitä asioita, ajaa perheiden etuja

sekä nostaa kuuluville lasten ja

nuorten oikeudet.

l Jäsenenä saat Lapsemme-lehden

ja muut seuraavalla sivulla luetellut

jäsenedut sekä mahdollisia paikallisia

jäsenetuja.

l Olet tervetullut osallistumaan

monipuoliseen vapaaehtoistyöhömme.

l Jäsenenä kuulut oman asuinkuntasi

paikallisyhdistykseen, ellet toisin toivo.

l Jäsenmaksu on yhdistyskohtainen ja

vaihtelee 20:sta 25:een euroon.

Lue lisää ja liity jäseneksi netissä

www.mll.fi


Jäsentietolomake - Liity jäseneksi tai muuta jäsentietojasi

Tähdellä (*) merkityt kohdat on ehdottomasti täytettävä.

Uuden jäsenen tiedot tai nykyisen jäsenen muuttuneet tiedot

sukunimi * etunimet (kutsumanimi alleviivataan) *

MLL

maksaa

postimaksun

syntymäaika *

ammatti

lähiosoite * postinumero ja postitoimipaikka *

sähköposti

puhelin

jäsennumero* (Nykyinen jäsen täyttää. Katso numero osoitekentästä lehden takasivulla)

Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi Toivon, että yhdistyksestä otetaan minuun yhteyttä. Yhteystietojen muutos

Haluan siirtää jäsenyyteni uuden asuinpaikkakuntani yhdistykseen. Samalla siirtyvät perheen muut MLL:n jäsenet.

Haluan irtisanoa jäsenyyteni. Samalla irtisanon seuraavat perheeni MLL:n jäsenet:

Mannerheimin

Lastensuojeluliitto ry

Tunnus 5001604

00003 Vastauslähetys

MLL:n keskustoimisto pitää paikallisyhdistysten puolesta keskitettyä jäsenrekisteriä jäsenmaksujen laskutusta, jäsenlehden ja

-kirjeiden sekä muun materiaalin postitusta ja muuta yhteydenpitoa varten. Tietoja ei ilman jäsenen kirjallista tai sähköisesti antamaa

suostumusta luovuteta järjestön ulkopuolelle. Tietoja ei siirretä Euroopan unionin ulkopuolelle. Rekisteriseloste on saatavissa

keskustoimistosta ja omasta paikallisyhdistyksestäsi.


PUHEENJOHTAJISTO

Liittovaltuuston puheenjohtaja

toimialajohtaja, varatuomari Kaija Kess

Liittovaltuuston varapuheenjohtajat

arkkitehti Jarmo Heimo

viestintäpäällikkö Anu Mustonen

Liittohallituksen puheenjohtaja

professori Olli Simell

Ukkohalla

Jäsenedut 2014

Liittohallituksen varapuheenjohtajat

hallintojohtaja Tarja Larmasuo

ent. vakuutuspiirin johtaja

Reino Rouhiainen

KESKUSTOIMISTO

l Lapsemme-lehti 4 kertaa vuodessa,

maksaville jäsenille.

l MLL:n jäsenperheet saavat yleensä

alennuksia muun muassa paikallisyhdistysten

kerhomaksuista. Muista

mahdollisista paikallisista jäseneduista

yhdistyksesi tiedottaa jäsenkirjeissään

ja nettisivuillaan.

l Majoitus- ja kylpyläpalvelut

Ukkohalla Uusi etu!

Sokos hotel Edenin kylpylä ja kuntosalipalvelut

Kylpylä Kivitippu

Naantali Spa ja Ruissalon kylpylä

Restel Hotel group/Rantasipi-kylpylä

-hotellit

Hotelli Helka

Hotel Vuoksenhovi Uusi etu!

l Pääsymaksut

JU-design OY/VIHTI miniland

Tiedekeskus Heureka

Ähtärin eläinpuisto

Ranuan eläinpuisto

Helsinki-kortti

l Risteilyt

Viking Line

l Tuotteet

Kidorable Uusi etu!

Lastentossut.fi

MI minä itse

Viola & Max

Oppi & ilo

Tohvelisankari

KIDidea

Missy mom

Feelmax

Leikkien Group

Nekku Design

Instrumentarium

Sinooperi

Ilmapallokeskus Balloon Center

l Auto- ja välinevuokraus

Head Ski Rent

Hertz autovuokraamo

Lastentossut.fi

Ranuan eläinpuisto

Pääsihteeri Mirjam Kalland

Järjestöjohtaja Milla Kalliomaa

Viestintäjohtaja Liisa Partio

Ohjelmajohtaja Marie Rautava

Hallintojohtaja Seppo Ristilehto

Lasten ja nuorten puhelin

ja netti

p. 116 111

ma–pe 14–20, la–su 17–20

www.mll.fi/nuortennetti

vanhempainpuhelin ja -netti

p. 0600 12277 (0,08 e/min+pvm/mpm)

ma 10–13 ja 17–20

ti 10–13 ja 17–20

ke 10–13

to 14–20

www.mll.fi/vanhempainnetti

Jäsenpalvelut

p. 075 324 5540 ma–pe 9–12

jasenpalvelu@mll.fi

Viking Line

Leikkien

Heureka

Yhdistyspuhelin

p. 075 324 5545 ma–to 11–18

Tilauspalvelu

www.mll.fi/kauppa

julkaisut ja järjestötuotteet

p. 075 324 5480

tilauspalvelu@mll.fi

JU-design Oy/VIHTI miniland

Tarkemmat tiedot jäseneduista

www.mll.fi/jasenyys/jasenedut

LAPSEMME-LEHti

tilaukset ja osoitteenmuutokset

p. 075 324 5545

www.mll.fi/lapsemme

lapsemme@mll.fi

Lapsemme 1/2014 49


Sattuipa kerran MLL:ssa

Tällä sivulla julkaisemme tositarinoita MLL:n vapaaehtoistyöstä.

Onko sinulla muistoissa jokin unohtumaton hetki, hassu tilanne

tai täpärä ”pelastuminen". Lähetä oma tarinasi osoitteella

lapsemme@mll.fi.

Onnentunteita

Olen jo useamman vuoden toiminut

Kirkkonummen yhdistyksessä lastentarvikekirppiksen

vastaavana. Nyt alkaa

jo kaikki järjestelyt ja yhteistyö paikallisen

koulun kanssa sujua rutiinilla, mutta

onhan se aina rankka viikko. Lattian

suojaukseen tarvitaan materiaalia, mainoksia

kadun varteen ja aamulla aikaisin

paikalle, jotta ovet saadaan avattua

asiakkaille klo 10.

Olemme saaneet mukavia koululuokkia

ja jalkapallojoukkueita mukaan toteuttamaan

koulun ruokalassa buffetin.

Mikä onkaan ihanampaa kuin aamutuimaan

ennen seitsemää saapua paikalle,

ja keittiöstä leijuu jo tuoreen pullan tuoksu!

Puolen päivän jälkeen väsymys alkaa

painaa, joten eräänä kirppispäivänä lähdin

käymään ruokalassa olevassa kahvilassa.

En päässyt perille, kun oli jo

pakko pysähtyä pyyhkimään onnistumisen,

ilon ja onnen kyyneleitä.

Pyöreän pöydän ääressä istui iso joukko

nuoria äitejä kahvilla. Osa imetti pienokaisiaan,

osa pisteli soseita poskeensa.

"Kattokaa miten ihana mekko eurolla!"

Äidit esittelivät löytöjään toisilleen ihastunein

huudahduksin ja kommentein.

Mikä yhteisöllisyys, mikä vertaistuki!

Tämän takia me järjestämme tällaisen

tapahtuman kaksi kertaa vuodessa!

Olen edelleen niin onnellinen tästä

kirppistapahtumasta sekä myös ylpeä

vapaaehtoistyöstäni omassa yhdistyksessäni.

Saan olla mukana tekemässä hyvää!

Sirpa Mannonen, vpj.

Kirkkonummen yhdistys

Pakoon muumifania

Koko perheen liikuntarieha pidetään

vuosittain toukokuussa Botniahallissa,

urheilu- ja messuhallissa Mustasaaressa.

Tapahtuman järjestämiseen saadaan

apua hyviltä yhteistyökumppaneilta,

Vaasan kaupungilta, tukareilta ja liikuntaseuroilta.

Yhdistyksemme vapaaehtoisille

riittää monenlaista tehtävää:

pomppulinnaportsari, ilmapallontäyttäjä,

Peppi Pitkätossu, Nasu... Suureksi

ilokseni tulin eräänä vuonna nimetyksi

todelliseen luottamustehtävään, Muumimammaksi.

Siispä jumppatrikoot päälle ja pyrähdys

muumimamman asuun +25 asteessa,

ennätyslämpimänä toukokuisena päivänä.

Rooli oli elämäni ensimmäinen koulun

joulujuhlan tonttutanssia pidempi

näyttelijäsuoritus. Vapaaehtoistyö avaa

tekijälleen sellaisiakin ikkunoita, joista

ei muuten muistaisi katsoa arjen kiireissä.

Muumimamma ei puhu, eikä paljon näekään.

Neljään tuntiin mahtui enemmän

halauksia kuin olen saanut koko siihenastisen

elämäni aikana sekä yksi tiukka

kiskaisu hännästä – uusi kokemus sekin.

Pari ihan merkittävää haastettakin

tuli tielleni: jouduin olemaan hiljaa neljä

tuntia ja jakamaan tarroja muumikäpälilläni.

Lapset kiittivät kauniisti. Näkyvyys oli

heikko, ja muuminkorvissani alkoivat jo

äänet kuulostaa kovin samankaltaisilta.

Vai miten olikaan? Yhden kovin kohteliaan

kiitoksen olin kuullut ehkä ennenkin,

lapsilauman harvetessa ympäriltä

se alkoi toistua yhä useammin. Tarkalleen

sama ässän suhahdus ja piiitkä halaus.

Joka kerta.

No, niinhän siinä sitten kävi, että merkittävä

osa tarroista oli päätynyt

saman, noin metrin mittaisen, vaaleahiuksisen

nuorenmiehen kokoelmiin.

Muumimamma ei voi antaa enempää

tuntomerkkejä, koska joutui pakenemaan

taukotilaan innokasta faniaan.

Kenties ensi kerralla paikalle saapuukin

Muumilaakson poliisimestari?

Tuula Närvä, pj.

Vaasan yhdistys

Piirros: Kari Puumalainen

50 Lapsemme 1/2014


TARJOUSHULINAT

OPPI&ILO-VERKKOKAUPASSA!

RAPURALLI

Ensipeli väreistä ja muodoista

Ikäsuositus 3–6

RIMMAAKO?

Riemukas riimilotto

Ikäsuositus 4–7

Nyt 19,90 €

(norm. 27,90 €)

Nyt 9,90 €

(norm. 15,00 €)

MIKSI?

Iloinen eläinkirja

Ikäsuositus 3–8

Nyt 7,90 €

(norm. 20,00 €)

Nyt 6,90 €

(norm. 14,90 €)

HEINIÄ HEVOSELLE

Tekemispakka pullollaan

hulvattomia ja helppolukuisia

arvoituksia

Ikäsuositus 7–10

RASVATTU SALAMA

Lystikäs liikennesääntöpeli

Ikäsuositus 6+

Nyt 9,90 €

(norm. 14,90 €)

Lisää tarjoustuotteita: www.oppijailo.fi

Tarjoushinnat voimassa 28.2.2014 asti.

Tuotteita rajoitettu erä.

Lisäalennus

-10 % MLL:n

jäsenille!

Etukoodilla LBA26HFF saat

10 % alennuksen koko

Oppi&ilo-tuotevalikoimasta

– myös tarjoustuotteista.

www.oppijailo.fi

More magazines by this user
Similar magazines