VALMISTEYHTEENVETO - Pfizer

VALMISTEYHTEENVETO
1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
NORVASC 5 mg tabletti
NORVASC 10 mg tabletti
2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Yksi tabletti sisältää:
5 mg tabletti: 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina)
10 mg tabletti: 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina).
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3. LÄÄKEMUOTO
Tabletti
Valmisteen kuvaus
5 mg tabletti: valkoinen, 8-kulmainen, tunnus Pfizer ja AML-5.
10 mg tabletti: valkoinen, 8-kulmainen, tunnus Pfizer ja AML-10.
4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Käyttöaiheet
Amlodipiini on tarkoitettu kohonneen verenpaineen hoitoon.
Amlodipiini on tarkoitettu iskeemisen sydänsairauden hoitoon, johtuipa iskemia sepelvaltimoiden
pysyvästä ahtaumasta (stabiili angina pectoris) ja/tai vasospasmista/vasokonstriktiosta (Prinzmetalin
angina, variantti angina).
4.2 Annostus ja antotapa
Sekä hypertensiossa että angina pectoriksessa tavallinen aloitusannos on 5 mg amlodipiinia kerran
vuorokaudessa. Annos voidaan suurentaa 10 mg:aan (enimmäisannos) potilaan vasteen mukaan.
Amlodipiinin annostusta ei tarvitse muuttaa, kun amlodipiinia käytetään samanaikaisesti
tiatsididiureettien, beetasalpaajien tai angiotensiinikonvertaasin (ACE) estäjien kanssa.
Iäkkäät
Normaalia annostusta suositellaan. Iäkkäät potilaat sietävät samansuuruiset amlodipiiniannokset yhtä
hyvin kuin nuoret potilaat.
Lapset (6–17-vuotiaat)
Suun kautta annettava suositeltu aloitusannos kohonneen verenpaineen hoitoon 6–17-vuotiaille
lapsipotilaille on 2,5 mg kerran päivässä. Annos voidaan nostaa 5 mg:aan kerran päivässä, jos
verenpaineen hoitotavoitetta ei saavuteta 4 viikon jälkeen. Yli 5 mg annoksia ei ole tutkittu
lapsipotilailla (ks. kohta 5.1 ja 5.2). Amlodipiinin vaikutuksista verenpaineeseen alle 6-vuotiaille
potilaille ei ole tietoa.
Huomioitavaa: 2,5 mg:n aloitusannosta ei voida toteuttaa Norvasc 5 mg tabletilla, koska siinä ei ole
jakouurretta eikä sitä ei ole tarkoitettu puolitettavaksi.
1

Maksan vajaatoiminta
Katso kohta 4.4.
Munuaisten vajaatoiminta
Amlodipiinia voidaan käyttää normaaleina annoksina. Munuaisten vajaatoiminnan aste ei vaikuta
plasman amlodipiinipitoisuuksiin.
4.3 Vasta-aiheet
Amlodipiinia ei saa antaa potilaille,
• jotka ovat yliherkkiä dihydropyridiinijohdoksille, amlodipiinille tai apuaineille
• joilla on vaikea hypotensio
• joilla on sokki (mukaan lukien kardiogeeninen sokki)
• joilla on sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. korkea-asteinen
aorttastenoosi)
• joilla on akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epästabiili sydämen
vajaatoiminta.
4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Amlodipiinin tehoa ja turvallisuutta hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole osoitettu.
Sydämen vajaatoiminta
Sydämen vajaatoimintapotilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta. Pitkäaikainen,
plasebokontrolloitu amlodipiinitutkimus (PRAISE-2) tehtiin potilaille, joilla oli etiologialtaan eiiskeeminen,
NYHA III tai IV luokan mukainen sydämen vajaatoiminta. Tässä tutkimuksessa
amlodipiinin käyttöön liittyi tavallista useammin keuhkoedeemaa, vaikka sydämen vajaatoiminnan
pahenemistapausten ilmaantuvuus ei eronnutkaan merkitsevästi plaseboa saaneesta ryhmästä (ks.
kohta 5.1).
Maksan vajaatoiminta
Amlodipiinin puoliintumisajan on todettu pidentyneen hoidettaessa maksan vajaatoimintapotilaita.
Annossuositukset eivät tältä osin ole vakiintuneet. Lääkettä on näin ollen annettava varoen näille
potilaille.
Iäkkäät potilaat
Iäkkäitä potilaita hoidettaessa annostusta on nostettava varoen (ks. kohta 5.2).
Lapset
Amlodipiinia ei saa antaa alle 6-vuotiaille lapsille.
Munuaisten vajaatoiminta
Amlodipiinia voidaan antaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille tavanomaisina
annoksina. Amlodipiinipitoisuuden muutokset plasmassa eivät riipu vajaatoiminnan asteesta.
Amlodipiini ei dialysoidu.
4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Muiden lääkevalmisteiden vaikutukset amlodipiiniin
CYP3A4:n estäjät: Kun amlodipiinia käytettiin samanaikaisesti CYP3A4:n estäjä erytromysiinin
kanssa nuorille potilaille, amlodipiinipitoisuus plasmassa suureni 22 %. Kun amlodipiinia käytettiin
samanaikaisesti CYP3A4:n estäjä diltiatseemin kanssa iäkkäille potilaille, amlodipiinipitoisuus
plasmassa suureni 50 %. Löydösten kliininen merkitys on kuitenkin epäselvä. On mahdollista, että
2

voimakkaat CYP3A4:n estäjät (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli, ritonaviiri) suurentavat
amlodipiinipitoisuutta plasmassa tätäkin enemmän. Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä
amlodipiinia yhdessä CYP3A4:n estäjien kanssa. Tällaiseen yhteisvaikutukseen liittyviä
haittavaikutuksia ei ole kuitenkaan raportoitu.
CYP3A4:n induktorit: CYP3A4:n induktoreiden vaikutuksesta amlodipiiniin ei ole tietoa. CYP3A4:n
induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma) samanaikainen käyttö voi pienentää
amlodipiinipitoisuutta plasmassa. Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä amlodipiinia yhdessä
CYP3A4:n induktoreiden kanssa.
Greippiä tai greippimehua ei suositella otettavaksi samanaikaisesti amlodipiinin kanssa, koska
amlodipiinin biologinen hyötyosuus saattaa suurentua, mikä johtaa verenpainetta laskevien vaikutusten
voimistumiseen.
Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa simetidiini, alumiini/magnesium (antasidi) ja sildenafiili eivät
vaikuttaneet amlodipiinin farmakokinetiikkaan.
Amlodipiinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin
Amlodipiinilla on additiivinen verenpainetta laskeva vaikutus muiden verenpainelääkkeiden kanssa.
Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa amlodipiini ei vaikuttanut atorvastatiinin, digoksiinin, etanolin
(alkoholin), varfariinin eikä siklosporiinin farmakokinetiikkaan.
Amlodipiini ei vaikuta laboratoriokoetuloksiin.
4.6 Raskaus ja imetys
Raskaus
Amlodipiinin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu.
Rotilla tehdyissä lisääntymistutkimuksissa, joissa käytetyt annokset olivat 50-kertaisia verrattuna
ihmisille suositeltuihin enimmäisannoksiin, amlodipiini ainoastaan myöhensi synnytystä ja pidensi sen
kestoa.
Amlodipiinin käyttöä raskausaikana suositellaan vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos
sairaus hoitamattomana aiheuttaa suuremman riskin äidille ja sikiölle.
Imetys
Amlodipiinin erittymisestä äidinmaitoon ei ole tietoa. Päätettäessä imetyksen tai amlodipiinihoidon
jatkamisesta/keskeyttämisestä on otettava huomioon imetyksestä koituva hyöty lapselle ja
amlodipiinihoidosta koituva hyöty äidille.
4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Amlodipiinilla voi olla lievä tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja kykyyn käyttää koneita.
Amlodipiinihoito voi heikentää potilaan reaktiokykyä aiheuttamalla heitehuimausta, päänsärkyä,
väsymystä tai pahoinvointia.
4.8 Haittavaikutukset
Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu amlodipiinin käytön yhteydessä. Ilmaantuvuus on määritelty
seuraavasti: Hyvin yleinen (≥1/10); yleinen (≥1/100 -

Elinjärjestelmä Ilmaantuvuus Haittavaikutus
Veri ja imukudos Hyvin harvinainen leukopenia, trombosytopenia
Immuunijärjestelmä
Hyvin harvinainen allergiset reaktiot
Aineenvaihdunta Hyvin harvinainen hyperglykemia
ja ravitsemus
Psyykkiset haitat Melko harvinainen unettomuus, mielialan muutokset (mukaan lukien
ahdistuneisuus), masennus
Harvinainen sekavuus
Hermosto Yleinen
uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky (varsinkin hoidon
alussa)
Melko harvinainen vapina, makuaistin muutokset, pyörtyminen, hypestesia,
parestesia
Hyvin harvinainen lisääntynyt lihasjänteys, perifeerinen neuropatia
Silmät Melko harvinainen näköhäiriöt (mukaan lukien diplopia)
Kuulo- ja Melko harvinainen tinnitus
tasapainoelin
Sydän
Yleinen
sydämentykytys
Hyvin harvinainen sydäninfarkti, rytmihäiriöt (mukaan lukien bradykardia,
kammiotakykardia ja eteisvärinä)
Verisuonisto Yleinen
kasvojen ja kaulan punoitus
Melko harvinainen hypotensio
Hyvin harvinainen verisuonitulehdus
Hengityselimet, Melko harvinainen hengenahdistus, nuha
rintakehä ja Hyvin harvinainen yskä
välikarsina
Ruoansulatuselimistö
Yleinen
vatsakipu, pahoinvointi
Melko harvinainen oksentelu, ruoansulatushäiriöt, muuttunut suolentoiminta
(mukaan lukien ripuli ja ummetus), suun kuivuminen
Hyvin harvinainen haimatulehdus, gastriitti, ienhyperplasia
Maksa ja sappi Hyvin harvinainen maksatulehdus, keltaisuus, kohonneet
maksaentsyymiarvot*
Iho ja ihonalainen
kudos
Melko harvinainen
Hyvin harvinainen
alopesia, purppura, ihon värimuutos, lisääntynyt hikoilu,
kutina, ihottuma, eksanteema
angioedeema, erythema multiforme, nokkosihottuma,
eksfoliatiivinen dermatiitti, Stevens-Johnsonin
oireyhtymä, Quincken edeema, valoyliherkkyys
Luusto, lihakset Yleinen
nilkkojen turvotus
ja sidekudos Melko harvinainen nivelkipu, lihaskipu, lihaskouristukset, selkäkipu
Munuaiset ja Melko harvinainen virtsaamishäiriöt, nokturia, tihentynyt virtsaamistarve
virtsatiet
Sukupuolielimet Melko harvinainen impotenssi, gynekomastia
ja rinnat
Yleisoireet Yleinen
turvotukset, väsymys
Melko harvinainen rintakipu, voimattomuus, kivuntunne, huonovointisuus
Tutkimukset Melko harvinainen painonnousu, painonlasku
* viittaa useimmiten kolestaasiin
4.9 Yliannostus
Kokemusta tahallisesta yliannostuksesta on vähän.
4

Oireet:
Käytettävissä olevan tiedon mukaan suuri yliannos voi aiheuttaa voimakkaan perifeerisen
vasodilataation ja mahdollisesti reflektorisen takykardian. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu tuntuvaa
ja todennäköisesti pitkittynyttä verenpaineen laskua, josta on voinut seurata jopa kuolemaan johtava
sokki.
Hoito:
Amlodipiinin yliannostuksesta johtuvaa kliinisesti merkitsevää hypotensiota hoidetaan tukemalla
aktiivisesti sydäntä ja verenkiertoa, muun muassa seuraamalla tiheään sydän- ja hengitystoimintoja,
pitämällä potilaan jalkopää koholla ja tarkkailemalla kiertävän veren määrää ja erittyneen virtsan
määrää.
Vasokonstriktorista voi olla hyötyä verisuonten tonuksen ja verenpaineen normalisoinnissa
edellyttäen, ettei sen käyttö ole vasta-aiheista. Kalsiumglukonaatin anto laskimoon voi auttaa
kumoamaan kalsiuminkanavan salpauksen vaikutukset.
Joissakin tapauksissa mahahuuhtelu voi auttaa. Amlodipiinin imeytyminen väheni merkitsevästi, kun
terveille vapaaehtoisille tutkimushenkilöille annettiin aktiivihiiltä heti 10 mg amlodipiiniannoksen
jälkeen tai kahden tunnin kuluessa siitä.
Koska amlodipiini sitoutuu hyvin suuressa määrin proteiineihin, dialyysistä ei todennäköisesti ole
hyötyä.
5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1 Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: kalsiuminestäjät, ATC-koodi: C08CA01
Amlodipiini on kalsiumionin sisäänvirtauksen estäjä (hitaan kanavan sulkija); se estää kalsiumionien
solukalvojen läpi tapahtuvaa sisäänvirtausta sydämen ja verisuonten sileässä lihaskudoksessa.
Amlodipiini alentaa verenpainetta relaksoimalla suoraan verisuonten sileälihasta. Tarkkaa
vaikutusmekanismia, jolla amlodipiini lievittää angina pectoris -oireita, ei ole täysin selvitetty.
Amlodipiini vähentää kuitenkin iskeemistä kokonaiskuormitusta seuraavalla kahdella tavalla:
1) Amlodipiini laajentaa perifeerisiä arterioleja, mikä vähentää ääreisverenkierron kokonaisvastusta
(afterload), jota vastaan sydän työskentelee. Koska sydämen rytmi pysyy vakaana, tämä sydämen
kuormituksen väheneminen pienentää sydänlihaksen energiankulutusta ja hapentarvetta.
2) Amlodipiini laajentaa todennäköisesti myös suuria ja pieniä sepelvaltimoita, niin normaaleilla kuin
iskeemisilläkin alueilla. Dilataatio lisää sydänlihaksen hapensaantia koronaarispasmissa (Prinzmetalin
angina, variantti angina).
Anto kerran vuorokaudessa alentaa verenpainepotilaiden verenpainetta kliinisesti merkitsevästi sekä
makuu- että seisoma-asennossa mitattuna 24 tunnin aikajakson aikana. Lääkkeen vaikutus alkaa
hitaasti, minkä ansiosta amlodipiinin anto ei aiheuta akuuttia hypotensiota. Amlodipiini riittää
monoterapiana suurimmalle osalle potilaista verenpaineen riittävään alentamiseen. Amlodipiinia on
käytetty yhdessä tiatsididiureettien, alfasalpaajien, beetasalpaajien tai ACE:n estäjien kanssa. Potilaat,
joiden hypotensiivinen vaste edellä mainittujen tai muiden verenpainelääkkeiden monoterapialle on
ollut riittämätön, saattavat hyötyä amlodipiinin lisäyksestä lääkitykseen.
Amlodipiinia voi käyttää silloin, kun kliininen kuva sopii mahdolliseen
vasospastiseen/vasokonstriktiiviseen komponenttiin. Sitä voi käyttää yksinään tai yhdistettynä muuhun
5

angina pectoris -lääkitykseen, jos potilaan rintakipu ei ole toivotulla tavalla reagoinut nitraatti- ja/tai
beetasalpaajalääkitykseen.
Kerran vuorokaudessa otettu amlodipiini pidentää angina pectoris –potilaiden rasituksen sietoaikaa ja
siirtää kivun alkamista ja hetkeä, jolloin ST-väli laskee 1 mm. Se harventaa myös kipukohtauksia ja
vähentää nitroglyseriinitablettien tarvetta.
In vitro -tutkimusten mukaan noin 97,5 % yleisessä verenkierrossa olevasta amlodipiinista on
sitoutunut plasman proteiineihin.
Amlodipiiniin ei ole liittynyt epäedullisia metabolisia vaikutuksia eikä plasman lipideihin
kohdistuneita muutoksia, joten se soveltuu myös astmaa, diabetesta tai kihtiä sairastavien potilaiden
hoitoon.
Sydämen vajaatoiminta
Pitkäaikainen, plasebokontrolloitu seurantatutkimus (PRAISE-2) tehtiin amlodipiinihoitoa saavilla
potilaille, joilla oli NYHA III tai IV luokan mukainen sydämen vajaatoiminta, johon ei liittynyt
kliinisiä oireita eikä iskeemiseen sairauteen viittaavia löydöksiä. Kun potilaille annettiin stabiileina
annoksina ACE:n estäjiä, digitaalista ja diureetteja, amlodipiinilla ei ollut vaikutusta kokonais- tai
kardiovaskulaarikuolleisuuteen. Tässä samassa potilasryhmässä amlodipiinin käyttöön liittyi tavallista
useammin keuhkoedeemaa, vaikka sydämen vajaatoiminnan pahenemistapausten ilmaantuvuus ei
eronnutkaan merkittävästi plaseboa saaneesta ryhmästä.
ALLHAT-tutkimus
Satunnaistettu ja kaksoissokkoutettu ALLHAT (Antihypertensive and Lipid-Lowering Treatment to
Prevent Heart Attack Trial) -tutkimus tehtiin potilaille, joilla oli lievästi tai keskivaikeasti kohonnut
verenpaine. Amlodipiinin ja lisinopriilin vaikutuksia ensilinjan hoitoina verrattiin klooritalidoniin.
Tutkimukseen otettiin satunnaistetusti yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta,
joita seurattiin keskimäärin 4,9 vuotta. Potilailla oli lisäksi vähintään yksi muu sepelvaltimotaudin
riskiä lisäävä tekijä, kuten aiempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kk) tai näyttöä jostakin toisesta
ateroskleroottisesta sydän- ja verisuonitaudista (yhteensä 51,5 %); tyypin 2 diabetes (36,1 %); HDLkolesteroli
< 0,90 mmol/l (11,6 %); EKG:llä tai kaikukardiografialla diagnosoitu sydämen vasemman
kammion hypertrofia (20,9 %) tai tupakointitottumus tutkimushetkellä (21,9 %).
Ensisijainen päätetapahtuma oli kuolemaan johtaneen sepelvaltimotaudin ja ei-kuolemaan johtaneen
sydäninfarktin yhdistelmä. Tämä päätetapahtuma todettiin amlodipiiniryhmässä 11,3 %:lla potilaista ja
klooritalidoniryhmässä 11,5 %:lla potilaista, ero ei ollut merkitsevä: suhteellinen riski 0,98
(luottamusväli 95 %) [0,90–1,07], p = 0,65). Myöskään kokonaiskuolleisuudessa ero ryhmien välillä ei
ollut merkitsevä: suhteellinen riski 0,96 (luottamusväli 95 %) [0,89–1,02], p = 0,20).
Lapset
2,5 mg ja 5 mg amlodipiiniannoksia verrattiin lumelääkkeeseen tutkimuksessa, johon osallistui 268
iältään 6–17-vuotiasta lasta, joista suurimmalla osalla oli sekundaarinen hypertensio. Tutkimus osoitti,
että molemmat amlodipiiniannokset alensivat systolista verenpainetta merkitsevästi enemmän kuin
lumelääke. Ero kahden amlodipiiniannoksen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Amlodipiinin pitkäaikaisia vaikutuksia kasvuun, murrosikään ja yleiseen kehitykseen ei ole tutkittu.
Lapsuusiässä saadun amlodipiinihoidon pitkäaikaista vaikutusta sydän- ja verisuoniperäisen
sairastuvuuden ja kuolleisuuden vähenemiseen aikuisiällä ei ole myöskään vahvistettu.
5.2 Farmakokinetiikka
Imeytyminen
Hoitoannoksina amlodipiini imeytyy hyvin ja huippupitoisuudet saavutetaan 6–12 tunnin kuluttua
6

lääkkeen ottamisesta. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on arviolta 64–80 %. Amlodipiinin
jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. Ruoan nauttiminen ei vaikuta amlodipiinin imeytymiseen.
Eliminaatio
Amlodipiinin plasmasta mitattu eliminaation terminaalinen puoliintumisaika on noin 35–50 h, kun
lääkettä otetaan kerran vuorokaudessa. Vakaan tilan pitoisuudet plasmassa saavutetaan, kun lääkettä
on nautittu 7–8 päivänä peräkkäin. Amlodipiini metaboloituu laajalti maksassa inaktiiveiksi
metaboliiteikseen. Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 % metaboliitteina.
Iäkkäät potilaat
Amlodipiinin huippupitoisuuden saavuttamiseen plasmassa kuluu iäkkäiden elimistössä saman verran
aikaa kuin nuorten ihmisten elimistössä. Amlodipiinin puhdistuma pyrkii ikääntymisen myötä
hidastumaan, jolloin AUC-arvo suurenee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee. AUC-arvon
suureneminen ja eliminaation puoliintumisajan piteneminen riippuivat iästä samalla tavalla myös
silloin, kun potilailla oli kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (ks. kohta 4.4).
Lapset
Farmakokineettinen populaatiotutkimus tehtiin 74 hypertensiiviselle lapselle, joiden ikä vaihteli
12 kuukaudesta 17 vuoteen (34 potilasta oli 6–12-vuotiaita ja 28 potilasta oli 13–17-vuotiaita) ja jotka
saivat 1,25–20 mg amlodipiinia vuorokaudessa joko kerran tai kahdesti päivässä annettuna. 6–12-
vuotiailla pojilla tyypillinen puhdistuma suun kautta annon jälkeen (CL/F) oli 22,5 l/h ja tytöillä
16,4 l/h. 13–17-vuotiailla nuorilla vastaava puhdistuma oli pojilla 27,4 l/h ja tytöillä 21,3 l/h.
Yksilöidenvälinen altistus vaihteli suuresti. Alle 6-vuotiaista lapsista raportoituja tietoja on vähän.
Munuaisten vajaatoiminta
Amlodipiini metaboloituu hyvin suuressa määrin inaktiiveiksi metaboliiteikseen ja ainoastaan 10 %
erittyy sellaisenaan virtsaan.
5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Ei sisällä lääkkeen määräämisen kannalta olennaista tietoa.
6. FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1 Apuaineet
Mikrokiteinen selluloosa
Kalsiumvetyfosfaatti, vedetön
Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)
Magnesiumstearaatti
6.2 Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3 Kestoaika
4 vuotta.
6.4 Säilytys
Säilytä alle 25 ºC.
7

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
28 ja 98 tablettia, PVC/PVDC-alumiini -läpipainopakkaus.
6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle
Ei erityisvaatimuksia.
7. MYYNTILUVAN HALTIJA
Pfizer Oy, Tietokuja 4, 00330 Helsinki
8. MYYNTILUVAN NUMERO
5 mg tabletti: 10251
10 mg tabletti: 10252
9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 13.6.1990
Myyntiluvan uudistamispäivämäärä: 30.6.2006
10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
2.3.2010
8