KEHITTYVÄ <strong>HUS</strong> 2014 14LonkkaliukumäkiLonkkamurtumapotilaat ovat iäkkäitä, ja heitä on paljon. KunJorvin sairaalan ortopedis-traumatologisella osastolla K4 huomattiin,että lonkkamurtumapotilaat jäävät jatkohoitopaikkojenpuutteessa helposti myös kuntoutumaan kirurgiselle vuodeosastolle,päätettiin hoitopolku määritellä uudestaan.Aloitteen Lonkkaliukumäestä teki Espoon vanhuspalveluidentuolloinen johtaja Jukka Louhija. Sen jälkeen anestesiaerikoislääkäriPäivi Nieminen ja ortopedi Juha Kalske laativatpohjan uudeksi hoitopoluksi. Kehittämiseen osallistuivat kaikki”Alle vuorokaudessa turvallisestija valvotusti leikkaukseen, jamahdollisimman pian eteenpäin.potilastyön ammattiryhmät niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossakin.Lonkkaliukumäki on yksityiskohtainen malli, jonka tarkoituson, että potilas pääsee turvallisesti ja valvotusti leikkaukseenalle vuorokaudessa ja mahdollisimman pian eteenpäin. Vuodeosastollaleikkausta odottavan potilaan hoito on yksityiskohtaisestiohjeistettu. Hyvä kivunhoito, hengityksen tukeminen,potilasohjaus, ihon kunnosta huolehtiminen, verenkierron turvaaminenja tukosten esto myös dokumentoidaan tarkasti.Jo toisena leikkauksen jälkeisenäpäivänä potilas pääsee kuntoutumaanperusterveydenhuollon vuodeosastolleerikoissairaanhoidon sairaanhoitajansaattamana. Myös erikoissairaanhoidonlääkärit käyvät seuraamassa potilaan hoitoaja vointia vuodeosastolla.Fysioterapeutit ovat tiiviisti mukanakoko hoidon ajan. He selvittävät, mitenkaatumiset vastedes ehkäistään ja suunnittelevatkotiin tarvittavat muutostyöt.Kotiutumistilanteessa käydään läpi tarkistuslista,jotta kaikki tärkeä tulisi varmastihuomioitua.Lonkkaliukumäellä on kolmen vuodenaikana hoidettu melkein neljäsataapotilasta, suurin osa takaisin kotiinsa. Erikoissairaanhoidonhoitoaika väheni kymmenestäpäivästä kolmeen.Lonkkaliukumäki on herättänyt valtakunnallistahuomiota, ja ainakin pääkaupunkiseudullamallia on jo sovellettumuissa sairaaloissa.Asiantuntijana osastoryhmän päällikkö,ylihoitaja Helena Brander.
KEHITTYVÄ <strong>HUS</strong> 2014 15”Voisimme oppiaruotsalaisten keskusteluperinteestä”Kehittäminen on työtä, joka ei valmistu koskaan. Sen tueksitarvitaan menetelmiä, joilla toimintaa voidaan tutkia vaihe kerrallaan.<strong>HUS</strong> on valinnut kehittämisen työkalukseen menetelmännimeltä lean. Autoteollisuus on käyttänyt leania 1950-luvultalähtien. Terveydenhuollossa sitä hyödynnetään etenkinRuotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.”Lean on jatkuvaa kehittämistä koko henkilöstön voimin”,kuvaa projektipäällikkö Esko Korhonen. ”Mikään ismi se ei ole.”Mediuutisten vuoden 2013 terveysvaikuttajaksi valitsemaKorhonen on työskennellyt <strong>HUS</strong>:ssa tammikuusta 2011. Sitäennen hän toimi GE Healthcaressa lean-johtajana. Terveydenhuollonlaitteiden valmistuksen ja suunnittelun parissa hän ontyöskennellyt vuodesta 1985.”Siinä oppi ajattelemaan, miten tuotetaan turvallisia laitteita,jotka takaavat sujuvan toiminnan. Tekniikan kehityksessä onaina huomioitava hoitoprosessi.”Korhosen tavoitteena on tehdä <strong>HUS</strong>:sta parempi paikkatehdä töitä ja tuottaa palveluita. Kun kuntien resurssit kiristyvät,työn pitää kannustaa ja olla kaikkien kannalta hyvää.Lean-kehittämistyö tehdään kentällä, ei neuvotteluhuoneissa.Siinä käydään läpi toimintaa ja karsitaan siitä kaikki turha.”Japanilaiset vertaavat leaniapuutarhaharrastukseen: on tärkeää löytääharmonia ja tasapaino.”Kun tarpeettomat työvaiheet ensin tunnistetaan ja sitten heitetäänpois, vapautuu voimia oikeasti tärkeän työn tekemiseen. Setaas säästää työntekijöiden hermoja ja veronmaksajien rahaa.Mitä leanatessa konkreettisesti tehdään?”Moniammatillinen ryhmä rakentaa yhdessä näkemyksen, mitkäovat asiakkaan tarpeet ja mikä on nykyinen toimintamalli.Näiden perusteella ryhmä yrittää ymmärtää yhdessä, miten ongelmatsaataisiin parhaiten ratkottua. Maailma muuttuu kokoajan. Siksi tarvitsemme jatkuvaa kehittämistä.”Korhonen näkee <strong>HUS</strong>:n organisaationa, jossa on hurjanpaljon monialaista osaamista. Yhteisten pelisääntöjen sopimistamonipuolisuus saattaa kuitenkin joskus jopa vaikeuttaa.”Terveydenhuollon yleinen ongelma on se, että työympäristöissäon valtavasti erilaisia toimintoja ja eri ammattiryhmiä– ja lisäksi vielä potilaat. Miten kaikki nämä saadaan sovitettuayhteen?”Korhosen mukaan avainkysymys on se, millaista hoitoahalutaan tuottaa.Leanin idea on, että ensin kuvataan se, miten nyt toimitaanja ymmärretään toiminnan perustava laatu. Sitten haetaan yhteinentoimintatapa, joka sopii tasapuolisesti kaikille. Työyhteisöhyötyy, mutta etenkin hyötyvät potilaat ja asiakkaat.”Japanilaiset vertaavat tätä joskus puutarhaharrastukseen:on tärkeää löytää harmonia ja tasapaino, yhdessä ymmärrettävätapa toimia.”Korhonen korostaa, että uuden tavan pitää olla kaikkienhyväksymä, jotta kaikki myös noudattaisivat sitä. ”Niin saadaanrauha ja lepo työyhteisöön. Ristiriitojen taustalla on yleensä se,ettei yhteisiä sovittuja toimintatapoja ole. Mutta kun asioita tarkastellaanyhdessä, on aina löytynyt se yhteisymmärrys.”Etenkin potilaiden hoidossa ja vuorotyössä on tärkeää, ettätavat ovat yhteiset eikä toiminta riipu henkilöistä. Sekaannuksettuottavat potilaille vaaraa ja ristiriitoja työntekijöiden välille.Myös poikkeamista ja häiriötilanteista pitää keskustella ja sopia,mitä sellaisen sattuessa tehdään.”Lean-prosessissa ei keskustella siitä, mitä minä teen taimitä sinä teet vaan siitä mitä me teemme. Yhdessä sopiminenon työyhteisön elinehto.”Korhonen viihtyy itsekin ryhmätyössä. Vapaa-ajan harrastuksettaas ovat yksinäisempiä, suunnistamista ja askartelua.Yksilölliset tarpeet pitää toki huomioida myös työyhteisöjenkehittämisessä, mutta joskus Korhosen mieleen tulee, että yksilöllisyydenihannointi on mennyt hieman liian pitkälle.”Meidän pitää oppia toimimaan yhdessä, arvostaa yhteisöäja sen pelisääntöjä. Me suomalaiset nauramme ruotsalaistendiskuteeraamiselle, mutta kyllä me voisimme ottaa siitäoppia. Sitä myös lean on: keskustelua.”
Change language