Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 3234.13 Happy Planet Index, HPI 754.14 National Accounts of Well-Being, NAW 774.15 Gross National Happiness, GNH 784.16 Canadian Index of Wellbeing, CIW 795 Mittareiden käyttö-kelpoisuus Suomen kannalta 805.1 Yleistä 805.2 Arviointikriteerit ja arviot sopivuudesta Suomelle 805.2.1 Bruttokansantuote, BKT 815.2.2 Vihreä bruttokansantuote, Vihreä BKT 815.2.3 Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW 825.2.4 Genuine Progress Indicator, GPI 825.2.5 Simplified Index of Sustainable Economic Welfare, SISEW 835.2.6 The new National Welfare Index, NWI 835.2.7 Genuine Savings, GS 845.2.8 Human Development Index HDI 845.2.9 Sustainable Society Index, SSI 855.2.10 Environmental Performance Index, EPI(aik. Environmental Sustainability Index, ESI) 855.2.11 Ecological Footprint, EF 865.2.12 Happy Life Years, HLY 875.2.13 Happy Planet Index, HPI 875.2.14 National Accounts of Well-Being, NAW 885.2.15 Gross National Happiness, GNH 885.2.16 Canadian Index of Wellbeing, CIW 895.3. Johtopäätöksiä indikaattoreista 896 Kansainvälinen kehitystyö 936.1 Kansainvälinen hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaustyö 936.2 Stiglitzin raportista eteenpäin 936.3 Genuine Savings kestävyyden kuvaajana 947 Keskeiset kehittämiskohteet 977.1 Keinotekoisten arvottamismenetelmien käyttö 977.2 Kasautuvien ympäristöongelmien huomioiminen 987.3 Subjektiivinen hyvinvointi osana hyvinvoinnin mittaamista 987.4 Luonnonvarojen kulumisen vaikutus hyvinvointiin 1007.5 Terveyden merkitys hyvinvoinnille ja ympäristöhaittojen vaikutusterveyteen 1007.6 Yksityinen kulutus ja tulonjakokysymykset koetun hyvinvoinninnäkökulmasta 1017.7 Inhimillisen pääoman merkitys ja teknologinen kehitys 1027.8 Uuden hyvinvointi-indikaattorin laadinnan tilastollinen pohja 1047.9 Globaalien näkökulmien huomioiminen 1057.10 Suomen kannalta olennaisten yhteiskunnan, ympäristön ja hyvinvoinninkestävyyteen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen jametodologisen pohjan luominen 1078 Johtopäätökset 108Kirjallisuus 112

Sitran selvityksiä 324EsipuheSuomen talouden rakenne on parhaillaan suuressa muutoksessa, kun siirrymmeteollisuusyhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. Tutkimusten mukaan materiaalisentuotannon kasvattaminen ei enää − eikä jatkossakaan − lisää merkittävästihyvinvointiamme. Menestystekijöitämme ovat entistä enemmän asiantuntijapalvelut,koulutus ja osaaminen sekä teknologiset edistysaskeleet. Olemme tottuneetmittaamaan yhteiskunnan menestymistä bruttokansantuotteen (BKT) kasvulla, elilähinnä tavara- ja palvelutuotannon volyymin kasvulla. Seurauksena BKT-mittarinkäytöstä nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa on, että talous- ja yhteiskuntajärjestelmääohjaavat vääristyneet signaalit siitä, mikä todella on arvostettua ja tärkeää.BKT:n rinnalle ja sitä korvaamaan onkin kehitetty useita hyvinvointia seuraaviamittareita, tilinpitojärjestelmiä ja indikaattoreita.Tässä esiselvityksessä on tiivistetty tämän hetkinen tutkimustyö vaihtoehtoistenhyvinvoinnin mittareiden saralla. Erilaisten mittareiden toiminta on selvitetty jamittareita verrattu toisiinsa. Lisäksi esiselvityksessä on eritelty, mitkä tekijät tulevatmittareiden kautta huomioitua ja mitkä eivät. Tarkoituksena on tutkia, mikä olemassaolevista mittareista on käyttökelpoisin Suomen kannalta ja toisaalta, olisikomahdollista laatia täysin uudentyyppinen hyvinvointimittari, joka kuvaa Suomentilannetta olemassa olevia mittareita paremmin. Mukana on niin kansainvälistenorganisaatioiden (kuten EU, OECD ja YK) kuin valtioiden ja yksittäisten tutkijoidenehdottamia indikaattoreita.Tutkimus on toteutettu Tilastokeskuksen Tutkimus- ja kehittämisyksikössä tammihuhtikuussa2010. Selvityksen on rahoittanut Suomen Itsenäisyyden juhlarahastoSitra. Raportin ovat laatineet tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén, tutkimussihteeri InkaLemmetyinen ja tutkimusapulainen Leeni Pitkä. Lisäksi selvityksen toteuttamisessaon avustanut Hanna Rättö Tilastokeskuksesta. Tekijät kiittävät Timo Hämäläistä jaPaula Lainetta Sitrasta tuesta ja asiantuntevista neuvoista.Helsingissä 7.5.2010Jukka HoffrénInka LemmetyinenLeeni Pitkä

Sitran selvityksiä 325LyhenteetBKTBKTLCIWEDPEFEPIEKTEUGNHGPIGSHDIHPIHLYISEWNAWNKTNKTLNWIBruttokansantuote (Gross Domestic Product, GDP)Bruttokansantulo (Gross National Income, GNI)Canadian Index of WellbeingEnvironmentally Adjusted (Net) Domestic Product (myös eaNDP)Ekological Footprint (Ekologinen jalanjälki)Environmental Performance Index (aik. Environmental Sustainability Index, ESI)Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmäEuroopan UnioniGross National Happiness (Bruttokansanonnellisuus, BKO)Genuine Progress IndicatorGenuine Savings (myös Adjusted Net Saving, ANS)Human Development Index (Inhimillisen kehityksen indeksi)Happy Planet IndexHappy Life Years (myös Happy Life Expectancy, HLE)Index of Sustainable Economic WelfareNational Accounts of Well-beingNettokansantuote (Net National Product, NNP)Nettokansantulo (Net National Income, NNI)New National Welfare IndexOECD Organisation for Economic Co-operation and Development(Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö)SEEASystem of Integrated Environmental and Economic Accounting(Ympäristötilinpitojärjestelmä)SISEW Simplified Index of Sustainable Economic WelfareSSISNASustainable Society IndexSystem of National Accounts (Kansantalouden tilinpitojärjestelmä)

Sitran selvityksiä 326UNCED United Nations Conference on Environment and Development(Yhdistyneitten Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssi)UNDPYKOECDWHOUnited Nations Development Program(Yhdistyneitten Kansakuntien kehitysohjelma)Yhdistyneet Kansakunnat (United Nations, UN)Organisation for Economic Cooperation and Development(Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö)World Health Organisation (Maailman terveysjärjestö)

Sitran selvityksiä 327KäsitteetGini-indeksi (Gini-index)Tulojen ja varojen jakautumisen indeksi, joka kuvaa resurssien jakautumista yksilöidenja kotitalouksien välillä. Arvo nolla (0) ilmaisee täydellistä tasa-arvoa ja arvoyksi (1) viittaa mahdollisimman suuren epätasa-arvoon.Hyvinvointi (Welfare, Well-being)Ihmisten kokema hyvinvointi, joka voi koostua paitsi taloudellisesta hyvinvoinnista,myös muista ihmissuhteisiin, elämän ja ympäristön laatuun jne. liittyvistä tekijöistä.Hyvinvointikäsitteen kautta voidaan myös määritellä, mitä ihminen keskimäärintarvitsee voidakseen hyvin.Hyöty (Utility)Hyöty-käsitettä käytetään ilmaisemaan ihmisten kokemaa tyytyväisyyden astetta.Taloustieteessä hyötyä saadaan kuluttamalla hyödykkeitä tai palveluita. Hyötykäsitteenavulla voidaan selittää ihmisten taloudellista käyttäytymistä rationaalisinavalintoina ja toimintana, joka tähtää tyytyväisyyden lisäämiseen.Taloudellinen hyöty (Economic Utility)Hyödykkeiden ja palveluiden kulutuksesta saatu hyöty, joka voidaan ilmaistarahamääräisenä.Indeksi (Index)Indeksi tiettyä ilmiötä kuvaava yksi luku, jonka saamat arvot on skaalattu tietyllevälille, esimerkiksi nollasta (0) yhteen (1) tai sataan (100). Hyvinvoinnin mittaamisessaindeksi voi olla usean eri indikaattorin tiedot kokoava suhdeluku, joka pyrkiikuvaamaan laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä tai kehityskulkua. Kertoo muutoksensuunnasta suhteessa esimerkiksi valittuun perusvuoteen.Indikaattori (Indicator)Indikaattori ilmaisee jonkin ilmiön tilaa tai kehitystä karkealla tasolla tai epäsuorasti.Käytetään usein kuvaamaan ilmiötä, jota ei suoraan kyetä mittaamaan. Tarkkojenabsoluuttisten numeroarvojen sijaan indikaattorilla ilmaistaan nimenomaan kehityksessätapahtunutta muutosta.Julkishyödyke (Public Good)Julkishyödykkeet ovat hyödykkeitä, joiden käyttöä ei voida rajoittaa keneltäkäänpois. Niiden kuluttamisen rajakustannukset eivät nouse uusien käyttäjien myötä:kun julkishyödyke on kerran tuotettu, on kaikkien mahdollista hyödyntää sitä.Kansantalouden tilinpito (Systam of National Accounts)Kansantalouden tilinpito on tilastojärjestelmä, joka kuvaa Suomen kansantalouttakokonaisvaltaisesti, järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti. Se perustuu Euroopankansantalouden tilinpitojärjestelmään EKT95:een, joka noudattaa maailmanlaajuistakansantalouden tilinpidon suositusta SNA93 (System of National Accounts). Kansantaloudentilinpidon tärkein mittari on BKT.

Sitran selvityksiä 328Komposiitti-indikaattori (Composite Indicator)Moniulotteista ilmiötä ja sen kehitystä kuvaava indikaattori, joka koostuu useista,ilmiön eri ulottuvuuksia kuvaavista yksittäisistä indikaattoreista.Mittari (Measure)Mittari tiivistää eli aggregoi tietoaineiston yhdeksi tunnusluvuksi. Mittareita käytetäänusein kuvaamaan ilmiöitä aikasarjoina. Mittarille ominaista on absoluuttistennumeroarvojen ja muutosten ilmaisemisen. Tietoa kokoavasta mittarista käytetäänmyös joskus nimitystä aggregaatti-indikaattori, jolla viitataan sen tietoa kokoavaanominaisuuteen.Onnellisuus (Happiness)Ihmisen kokema pysyväisluonteinen tai pitkäkestoinen hyvän olon ja tyytyväisyydentunne, joka juontuu positiivisista kokemuksista, luonteenpiirteistä ja persoonasta.Useat tutkijat käyttävät termejä onnellisuus ja subjektiivinen hyvinvointisynonyymeinä.Pääoman kuluminen (Depreciation of Capital)Kuvaa tarkasteluajankohtana tapahtunutta kiinteän pääoman arvon alennusta. Kuluminenon seurausta pääoman normaalista kulumisesta sen elinkaaren aikana.Subjektiivinen hyvinvointi (Subjective Well-being)Yhden yksilön kokema henkilökohtainen hyvinvointi, joka voi koostua paitsi taloudellisestahyvinvoinnista, myös muusta elämänlaatuun, ihmissuhteisiin, ympäristönlaatuun jne. liittyvistä tekijöistä. Subjektiivinen hyvinvointi on riippuvainen kunkinyksilön omista preferensseistä.Taloudellinen hyvinvointi (Economic Welfare/Well-being)Se osa hyvinvoinnista, joka voidaan ilmaista rahamääräisenä. Laajasti ymmärrettynätaloudellisen hyvinvoinnin ei tarvitse rajoittua markkinahyödykkeiden kulutuksestasaatavaan hyvinvointiin, vaan keinotekoisen hinnoittelun avulla sitä voidaan laajentaamyös markkinattomiin hyödykkeisiin.Ulkoisvaikutus (Externality)Taloudellisen toiminnan vaikutus kolmansille osapuolille, jotka eivät saa toiminnastahyötyä, mutta joille aiheutuu toiminnasta yleensä haittoja ja kustannuksia. Tyypillinenesimerkki ulkoisvaikutuksesta ovat tehtaiden saastepäästöt.Ympäristöhyödyke (Environmental Good)Ympäristöhyödykkeellä tarkoitetaan kaikkia ympäristön tarjoamia luonnonvaroja japalveluita: esimerkkeinä elämälle otollista ilmastoa ylläpitävä ilmakehän koostumustai kasvillisuuden eroosiota estävä vaikutus.

Sitran selvityksiä 3291 Johdanto1.1 Tutkimuksen taustaTutkimusten mukaan kulutuksen kasvu ei Suomessa eikä Suomen kaltaisissa kehittyneissäteollisuusmaissa enää lisää ihmisten onnellisuutta tai hyvinvointia. Tästähuolimatta taloudelliset ja poliittiset järjestelmät pyrkivät yhä lisäämään talouskasvua,koska näkevät sen tienä korkeampaan hyvinvoinnin tasoon. Elintason mittarinayleisesti käytetty bruttokansantuote (BKT) mittaa ennen kaikkea yhteiskunnantavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Bruttokansantuotteen käyttöä kehityksen jahyvinvoinnin mittarina on kritisoitu pitkään. Hyvinvoinnin mittari BKT ei ole koskaanollut, ja myös jälkiteollista taloutta kuvaavana mittarina se on vanhentunut. BKT:ttatarkasteltaessa talouden tuotannon merkitys korostuu suhteettomasti ja muutelämänlaatuun keskeisesti vaikuttavat tekijät jäävät vähälle huomiolle tai kokonaanhuomiotta. Seurauksena BKT-mittarin käytöstä nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassaon, että talous- ja yhteiskuntajärjestelmää ohjaavat vääristyneet signaalitsiitä, mikä on todella arvostettua ja tärkeää.Kun kaiken tuotannon oletetaan lisäävän kulutusta ja kulutuksen ihmisten onnellisuutta,on talouskasvu (BKT:n kasvu) tavoiteltava yhteiskunnallinen päämäärä.BKT ei kuitenkaan tee eroa tuottavien ja tuottamattomien toimintojen välillä, eikähuomio markkinatonta ja aineetonta taloutta riittävällä tavalla. Lisäksi tulonjakokysymyksetjäävät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Hyvinvointi onkin liian moniulotteinenilmiö vain talouden hyödyketuotannon ja -kulutuksen kautta tarkasteltavaksi.Tutkimusten mukaan ihmisten henkilökohtaisesti kokemaan hyvinvointiinvaikuttavat merkittävästi esimerkiksi henkilökohtaiset ominaisuudet, ihmissuhteetsekä ihmisen vapaudet, oikeudet ja turvallisuuden tunne (Dieren 1995). Kestävänkehityksen näkökulmasta BKT:een antamat signaalit ovat vääriä: mitä kestämättömämpäätaloudellinen kehitys on, sitä nopeammin BKT lyhyellä aikavälillä kasvaa.Mittarin mukaan luonnonvarojen säästeliäs käyttö ei siis ole kannattavaa. Jälkiteollinenyhteiskunta kuitenkin korostaa ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja subjektiivisiakokemuksia. Lisäksi hyvinvoinnin mittaamisessa on olennaista huomioidahyvinvointia tuottavien tekijöiden säilyttäminen myös tulevaisuudessa. Taloustieteessäkestävää kehitystä on lähestytty ulottamalla hyvinvoinnin käsite koskemaantaloudellisen kestävyyden tuotantokeskeistä, yhteiskunnallisen kestävyyden ihmiskeskeistäja ympäristön kestävyyden ekologista näkökulmaa. Kestävän hyvinvoinninmittaamisessa tulisi siis huomioida joukko tekijöitä, jotka eivät sisälly BKT:seen.

Sitran selvityksiä 32101.2 Tutkimuksen rajausEsiselvityshankkeessa on tarkoitus selvittää, mitä erilaisia hyvinvointimittareita tällähetkellä on olemassa, kuinka ne toimivat, mitkä tekijät tulevat niiden kautta huomioituaja mitkä eivät, sekä verrata mittareita toisiinsa. Tarkoituksena on selvittää,mikä olemassa olevista mittareista on käyttökelpoisin Suomen kannalta − ja toisaaltaolisiko mahdollista laatia täysin uudentyyppinen hyvinvointimittari, joka kuvaisiSuomen tilannetta parhaiten. BKT:een rinnalle ja sitä korvaamaan on kehitettyuseita hyvinvointia seuraavia mittareita ja tilinpitojärjestelmiä sekä niiden perusteellalaskettavia indikaattoreita. Ne pyrkivät välttämään BKT-mittarin tunnetut puutteethyvinvoinnin mittarina. Osa näistä mittareista perustuu kansantalouden tilinpidontuottamiin tietoihin ja korjaa sen aggregaattisuureita erilaisten hyvinvointiin vaikuttavientekijöiden rahallisilla arvoilla. Osa mittareista puolestaan on indeksejä, jotkakokoavat erilaista tietoa yhteen muilla keinoin. Tutkimuksessa esitellään ja tarkastellaantarkemmin seuraavia mittareita:(1) Bruttokansantuote, BKT(2) Vihreä bruttokansantuote(3) Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW(Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi)(4) Genuine Progress Indicator, GPI (Aidon kehityksen indikaattori)(5) Simplified ISEW, SISEW (Yksinkertaistettu ISEW)(6) The New Welfare Index, NWI (Uusi (saksalainen) hyvinvointi-indeksi)(7) Genuine Savings, GS (Todelliset säästöt)(8) Human Development Index, HDI (Inhimillisen kehityksen indeksi)(9) Sustainable Society Index, SSI, (Kestävän yhteiskunnan indeksi)(10) Environmental Performance Index, EPI (Ympäristöllisen suorituskyvyn indeksi,aik. Environmental Sustainability Index, ESI)(11) Ecological Footprint, EF (Ekologinen jalanjälki)(12) Happy Life Years, HLY, (Onnellisten elinvuosien indeksi)(13) Happy Planet Index, HPI (Onnellisen maapallon indeksi)(14) National Accounts of Well-being, NAW (Kansallinen onnellisuustilinpito)(15) Gross National Happiness, GNH (Bruttokansanonnellisuus)(16) Canadian Index of Wellbeing, CWI (Kanadalainen hyvinvoint-indeksi)

Sitran selvityksiä 3211Kukin mittari on esiselvityksessä kuvattu ja analysoitu. Keskeisenä menetelmänäon käytetty SWOT-analyysiä (Strenghts, Weaknesses, Opportunities and Threats).Mittareita on arvioitu suhteessa niiden objektiivisuuteen ja subjektiivisuuteen, painotusmenetelmiin(rahamääräiset ja indeksiperusteiset), kattavuuteen, läpinäkyvyyteensekä niiden käyttötarkoitukseen ja -kelpoisuuteen. Esiselvitys toimii lähtökohtanaja päätöksenteon pohjana jatkokehittämiselle, jossa etsitään Suomelle sopivaakestävän hyvinvoinnin mittaamistyökalua.1.3 Tutkimuksen kulkuTutkimus keskittyy hyvinvoinnin mittaamisen teorioihin, hyvinvointia kuvaaviin indikaattoreihinsekä niitä koskeviin kehittämistarpeisiin. Kappaleessa 2 esitellään aluksihyvinvoinnin mittaamisen historiaa, nykypäivää ja kehitystyötä, hyvinvoinnin mittaamisenteoriapohjaa ja hyvinvointi-indikaattoreiden erilaisia lähtökohtia. Kappaleessa3 esitellään kaikki esiselvitykseen valitut hyvinvointi-indikaattorit. Jokaisestaindikaattorista kuvataan sen historiallinen tausta, laskentafilosofia, laskenta käytännössä,tulokset sekä käyttö ja jatkokehitys. Näin luodaan pohjaa indikaattoreidenSWOT-analyyseille, joiden tulokset on raportoitu kappaleessa 4. SWOT-analyysinavulla pyritään tunnistamaan kaikkien indikaattoreiden vahvuudet, heikkoudet,mahdollisuudet ja uhat. Luvussa 5 arvioidaan indikaattoreiden käyttökelpoisuuttaSuomen kannalta. Luvussa 6 esitellään kansainvälisen kehittämistyön edistymistäja sen keskeisiä kehittämiskohteita. Luvussa 7 esitellään SWOT-analyysien tuloksetsekä kansainvälisen kehitystyön suuntaviivat. Näiden perusteella määritelläänhyvinvoinnin mittaamisen kehittämisen merkittävimmät alueet. Lopuksi luvussa 8kerrotaan esiselvityksen keskeisistä johtopäätöksistä ja jatkotyön aiheista.

Sitran selvityksiä 32122 Hyvinvoinnin mittaamisenkehittäminen2.1 Beyond GDP − maailma BKT:n jälkeenKansantalouden tilinpito ja sen tärkein mittari bruttokansatuote (BKT) kehitettiinalun perin teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin toisen maailmansodan jälkeen, jollointalouden mahdollisimman suurta kasvua pidettiin tärkeimpänä yhteiskunnallisenatavoitteena. Massatuotannon kasvattamiseen perustuvan talouskasvun kautta katsottiinihmisten elintasoa voitavan parantaa nopeimmin. Teollisuusyhteiskunnassakansantalouden tilinpito toimikin melko hyvin materiaalisen tuotannon ja hyvinvoinninohjenuorana. BKT:sta tuli yhteiskunnan keskeisin seurantaväline huolimattatilastoalan varoituksista, joiden mukaan kansantalouden tilinpito ei sovellu todellisenhyvinvoinnin ja kehityksen mittaamiseen. Vaikka BKT-mittaria on pyritty kehittämäänyhteiskunnan muutoksia vastaavaksi, on se keskeiseltä perustaltaan yhäoman aikansa tuote. (Hoffrén ja Tulokas, 2008.)Viime vuosikymmenellä EU:ssa herättiin huomaamaan, että hyvätkin strategiat jaohjelmat kompastuvat helposti toteutusvaiheessa, jos sopivia seurantavälineitä jatarvittavia tilastotietoja ei ole käytettävissä. Esimerkiksi Euroopan unionin ns. Lissaboninstrategian toimeenpanon yhteydessä on havaittu, että tavoitteiden seurantapelkästään taloustilastojen avulla on vajavaista ja antaa helposti väärän kuvankehityksestä. Kehitystä on vaikea ohjata haluttuun suuntaan, jos sopivia seurantavälineitäei ole käytettävissä. Kritiikin ydin tiivistyy nobelisti Joseph Stiglitzin toteamukseen“BKT on vanhentunut mittari, jonka käyttö johtaa huonoihin päätöksiin”.(Hoffrén ja Tulokas, 2008.) Marraskuussa 2007 Brysselissä järjestettiin Beyond GDP-konferenssi, jossa mietittiin BKT:n jälkeisten, nykyiseen yhteiskuntaan paremminsopivien mittareiden kehittämistä. Konferenssin järjestelyistä vastasivat muiden muassaEuroopan komissio, Euroopan parlamentti, OECD ja Maailman luonnon säätiö(WWF), mikä kertoo hankkeen takana olevasta poliittisesta painoarvosta. BeyondGDP -konferenssin yhteydessä Euroopan unionin talouskomissaari Joaquin Almuniatotesi: “Nyt on oikea aika ottaa seuraava askel todellisen kehityksen mittaamisensuuntaan.” Komission puheenjohtaja Manuel Barroso’n mukaan ”emme voi mitatatulevaisuuden haasteita menneen maailman työkaluilla”.Ranskassa pääministeri Dominique de Villepin ehdotti jo keväällä 2007 Ranskankansalliselle tilastovirastolle sellaisten talouden kasvuindikaattorien kehittämistä,jotka ottaisivat huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Helmikuussa 2008Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy asetti komitean pohtimaan BKT:n rajoja jakehittämään parempia mittareita talouden suorituskyvyn ja yhteiskunnan kehityksenseurantaan. Komiteaan kuuluu kaikkiaan viisi taloustieteen nobelistia ja muitaarvostettuja talous- ja yhteiskuntatutkijoita. Commission on the Measurement ofEconomic Performance and Social Progress tunnetaan paremmin puheenjohtajansaJoseph Stiglitzin mukaan nimellä Stiglitzin komitea. Komitean syyskuussa 2009valmistuneet suositukset asettavat suuria haasteita tilastotuotannon kehittämiselle.

Sitran selvityksiä 3213Suositusten mukaan talouden mittaamisessa painopistettä tulee siirtää tuotannonmittaamisesta laajemmin ihmisen hyvinvointiin liittyviin mittareihin. Komiteanhahmotelmien mukaan BKT:n ohella yhteiskunnan kehityksen parempi seurantaedellyttää seuraavia mittareita:1. Taloudellinen hyvinvointi: huomio kotitalouksiin, kansantalouden tilinpitoatäydentävät mittarit. Ideaali mittari sisältää kotitalouksien markkinakulutuksen,julkiset palvelut, ei-markkinatoiminnot, vapaa-ajan arvon japuolustautumismenot.2. Ei-taloudelliset seikat: mahdollisuudet ja elämänlaatu; esim. ajankäyttötilit.3. Kestävyys: globaalit ja kansalliset kestävyyden rajoitteet tulee huomioida;Genuine Savingsin (GS), eli Adjusted Net Savingsin (ANS), tulee ollapositiivinen.Stiglitzin komitean työtä voi pitää merkittävänä askeleena eteenpäin hyvinvoinninmittaamisessa, mutta ei viimeisenä sellaisena. Kehitystyö tulee varmasti jatkumaanja luvassa on uusia merkittäviä avauksia. Merkittävä puute komitean työssä on, etteise rohjennut suositella ympäristöhaittojen ja -vaurioiden hinnoittelua ja sisällyttämistämuihin talousmittareihin. Kestävyyden mittaaminen jää näin erilliseksi seurannaksi.Jotta kestävän hyvinvoinnin seurannan kehittäminen mahdollistuisi, tuleejatkossa ympäristövarojen hinnoittelun haasteisiin tarttua aiempaa rohkeammin jalöydettävä keinot niiden ratkaisemiseksi.Presidentti Sarkozy on todennut komitean raportista: “There is a before and afterthis report”; “France will put this report on the agenda of all international meetingsdiscussing global economic issues”. Ranskan talousministeri on pyytänyt Ranskantilastovirastolta INSEE:ltä ja OECD:lta alan kansainvälistä koordinointia. OECDonkin luvannut ottaa tämän roolin. G20-maiden kokous on todennut raportista:“As we commit to implement a new, sustainable growth model, we shouldencourage work on measurement methods so as to better take into account thesocial and environmental dimensions of economic development”. Saksan kestävänkehityksen toimikunnan vuosittaisessa konferenssinsa 23.11.2009 liittokansleriAngela Merkel ilmoitti, että Saksaan rakennetaan (mikäli se hänestä riippuu)Stiglitzin komitean ohjeistusta seuraten kestävän kehityksen tilinpitojärjestelmä.Ranska edistää ehdotettua hyvinvoinnin mittaamisen kehittämistä erityiselläPartnership -ohjelmalla johon halukkaat maat voivat osallistua. Suomi ei ole tähänhankkeeseen ilmoittautunut mukaan. Pohjatyö uudenlaisen mittarin käyttöönotollenäyttää kuitenkin erityisesti Euroopassa hyvin valmiilta.2.2 Hyvinvoinnin mittaamisen teoriapohjaEri tieteenalat tarkastelevat hyvinvointia eri näkökulmista. Sitä voidaan lähestyäsubjektiivisesti tarkastelemalla esimerkiksi kokemuksia, preferenssejä ja asenteitatai objektiivisesti tutkimalla hyvinvointia mahdollistavia tekijöitä tilastotiedon valossa.Kansantaloustiede tarkastelee hyvinvointia lähinnä utilitaristisesta näkökulmasta:ihminen saa hyötyä ja mielihyvää erilaisista toiminnoista, jotka yleistetään ”kulutukseksi”.Kulutus voi olla perinteisten hyödykkeiden lisäksi esimerkiksi palveluiden,luonnon tarjoamien mahdollisuuksien tai vapaa-ajan kulutusta.

Sitran selvityksiä 3214Vastaavasti negatiiviset tekijät vähentävät ihmisen kokemaa hyötyä. Yksilöidenperimmäisenä tavoitteena pidetään yleensä oman hyvinvoinnin maksimointia.Kansantaloustieteen tapa on tehdä hyvinvoinnista jotain mitattavaa, mitä voidaantutkia analyyttisten työkalujen avulla. hyvinvoinnin taloustieteen kehittäjiin lukeutuvanA.C. Pigoun mukaan (1952) hyvinvointia voidaan tarkastella tutkimalla niitähyvinvoinnin osia, jotka voidaan suoraan tai epäsuorasti hinnoitella rahamääräisinä.Arvottamismenetelmien kehityttyä Pigoun aikojen jälkeen, yhä useampia hyvinvoinninosia on voitu ottaa hyvinvointitarkasteluihin mukaan.Toinen taloustieteelle ominainen lähestymistapa hyvinvointiin on tarkastella käytettävissäolevien materiaalisia ja henkisiä resursseja. Myös kokemukseen perustuviatekijöitä, kuten eriarvoisuutta, on taloustieteen keinoin mahdollista mitata resurssienjakautumisen kautta.ISEW ja GPI -indikaattoreiden taustalla on taloustieteen nobelisti John Hicksin(1904−1989) vuonna 1948 esittämä määritelmä kestävästä tulosta. Kestävä tuloon suurin mahdollinen määrä, jonka henkilö tai talous voi kuluttaa yhden periodinaikana vähentämättä seuraavan periodin kulutustaan. ISEW ja GPI -mittareidentarkoituksena onkin kertoa nimenomaan yhteiskunnan kestävästä taloudellisen hyvinvoinnintilasta ja mahdollisuuksista ylläpitää vastaavaa hyvinvoinnin tasoa myöstulevaisuudessa. Hyvinvointitarkastelujen laajentaminen tulevaisuuteen on tärkeää,sillä monet, esimerkiksi ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ovat pitkäkestoisia javaikeasti ennakoitavia. Tämän vuoksi ne tulisi ottaa hyvinvointitarkasteluissa nykyistälaajemmin huomioon.Perinteinen sosiologinen lähestymistapa on tarkastella hyvinvointia yhteisöjen jayhteiskunnan kautta, jolloin keskeisiksi kysymyksiksi muodostuvat mm. yhteiskunnallisetjaot, altruismi, yhteisöllisyys ja väestöryhmien väliset hyvinvointierot.Sosiologia pyrkii selvittämään, mistä hyvinvoinnissa on oikeastaan pohjimmiltaankysymys, mistäs se rakentuu, miksi ihmisten, ihmisryhmien ja yhteiskuntien välilläon eroja, entä mitä merkitystä identiteeteillä ja yhteisöillä on? Tätä kautta haetaanymmärrystä yhteiskunnan ja yksilöiden toiminnasta sekä sitä ohjaavista motiiveistaja laajemmista yhteiskunnallisista rakenteista. Sosiologiassa hyvinvointia voilähestyä myös pahoinvoinnin kautta, jolloin tarkasteltavana ovat erilaiset yhteiskunnanjäsenten pahoinvointia heijastavat ilmiöt, kuten rikollisuus, yhteiskunnallisenkoheesion puute ja sosiaalinen syrjäytyminen, jotka on myös mahdollista sisällyttäähyvinvointi-indekseihin. Tällä hetkellä sosiologiassa on havaittavissa myös kasvavakiinnostus onnellisuustutkimusta kohtaan, minkä myötä tarkasteltaviksi teemoiksiovat nousseet yhteiskunnan kokonaisonnellisuus, sen määrittäminen ja siihen vaikuttavattekijät sekä makro- että mikrotasolla.Psykologian alalla onnellisuutta tutkitaan lähinnä ihmisen kokeman subjektiivisenhyvinvoinnin kautta. Eräs tunnetuimmista psykologian lähestymistavoista on ihmisenbiologisten perustarpeiden kautta ihmisen hyvinvointia tarkasteleva Maslowin(1964) tarvehierarkia. Sen mukaan ihminen pyrkii ensisijaisesti tyydyttämäänfysiologiset perustarpeensa, minkä jälkeen huomio siirtyy korkeampiin tarpeisiin,kuten turvallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen. Näiden tullessa tyydytetyiksi, ihminensiirtyy tavoittelemaan omanarvontuntoa, arvostusta muilta sekä haluaa toteuttaaitseään arvojensa ja luovuuden kautta. Subjektiivisen hyvinvoinnin mittausmahdollisuudetrajoittuvat lähinnä kyselytutkimuksiin, joiden tulokset on mahdollista koostaahalutunlaisiksi hyvinvoinnin tai onnellisuuden yhdistelmäindikaattoreiksi. Käytännönsovelluksia varten on mielenkiintoista tarkastella, miten ihmisen tarpeiden eri tasoja

Sitran selvityksiä 3215voidaan mitata objektiivisten ja subjektiivisten indikaattoreiden avulla. Esimerkiksiperustarpeiden tyydytystä koskevaa tietoa kerätään maailmanlaajuisesti: on olemassakomposiitti-indikaattoreita, joiden voidaan katsoa keskittyvän hyvinvoinnin perustekijöiden(kuten ravitsemustason) mittaamiseen. Kuitenkin myös ylempiä tasoja,kuten turvallisuutta, pyritään kuvaamaan monilla mittareilla. Osassa indikaattoreitamyös yhteisöllisyys on huomioituna. Sen sijaan sosio-psykologisten tekijöiden,kuten elämän merkityksen, riittävien haasteiden ja itsensä toteuttamisen mittaaminenobjektiivisilla mittareilla on haastavaa. Subjektiivista kokemusta kartoittavatindikaattorit antavat siten mahdollisuuden täydentää kuvaa objektiivisesti mitatustakansalaisten hyvinvoinnista. Toisaalta kansainväliseen käyttöön suunniteltujen subjektiivistenkyselyiden kysymyksenasettelua on vaikea saada kuvaamaan vastaajienerilaisia arvomaailmoja. Sanojen ”onnellisuus” ja ”tyytyväisyys” merkitykset ihmisellevaihtelevat esimerkiksi kulttuuritaustan mukaan (Veenhoven, 1996).Taloudellisen hyvinvoinnin merkitystä ihmisten kokonaishyvinvoinnissa on pohdittupaljon. Niin kutsutun Easterlinin paradoksin mukaan saman maan sisällä enitenansaitsevat henkilöt kokevat olevansa onnellisempia kuin pienituloiset. Sen sijaankansainvälisessä vertailuissa onnellisuuden taso ei korreloi maan keskimääräisentulotason kanssa ainakaan niissä maissa, joissa tulotaso riittää perustarpeiden tyydyttämiseen(Easterlin 1995). Syitä Easterlinin paradoksille on esitetty monia (esim.Afsa ym., 2008). Tietyn tulotason jälkeen hyvinvoinnin lisääntymiseen vaikuttavattulojen sijaan muut tekijät, kuten sosiaaliset suhteet. Lisäksi korkeamman tulotasonomaavat henkilöt viettävät enemmän aikaa stressiä ja jännitystä aiheuttavien aktiviteettien,kuten työskentelyn, ostosten ja suorituskeskeisten vapaa-ajan toimien parissa.Onnellisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin välinen heikko yhteys on havaittumyös useissa haastattelututkimuksissa. Havaintoa tukevat tilastotiedot negatiivistenilmiöiden, kuten masennuksen, rikollisuuden ja itsemurhien lisääntymisestä kehittyneissäyhteiskunnissa. Kun perustarpeiden tyydytyksestä siirrytään korkeammantason tarpeisiin, kuten itsensä toteuttamiseen, voi tyytymättömyys ja ponnistelutitselle asetettujen yhä korkeampien vaatimusten saavuttamiseksi vähentää koettuahyvinvointia.Materiaalista hyvinvoinnin tarkasteleminen kulutuksen, eikä esimerkiksi kotitalouksientulojen kautta on peruteltua, koska kotitalouksien tulot eivät välttämättä kerropaljoakaan sen hetkisestä elintasosta. Kotitalouksien on mahdollista säästämisenja lainaamisen kautta kohdentaa kulutusta eri ajanjaksoille. Talouskasvun vuoksiSuomen materiaalinen hyvinvointi on ollut jatkuvassa kasvussa 1990-luvun lamanjälkeen, mutta samalla tuloerot ovat kasvaneet. Kansainvälisesti katsoen Suomi onkuitenkin perinteisesti ollut pienten tuloerojen maa. Tuloeroilla on merkitystä, sillätutkimusten mukaan suuret tuloerot valtion sisällä korreloivat voimakkaasti rikollisuudenja yleisen turvattomuuden kanssa. Maat, joissa eriarvoisuus on suurta,sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloistenasuinalueet tyypillisesti eriytyvät, eivätkä lasten oikeudet toteudu riittävällätavalla. Eriarvoisuuden kasvu heijastuu hyvinvointiin siis sekä subjektiivisesti ettäobjektiivisesti. Keskimääräisen tulotason nousu voi nostaa hintoja, mikä puolestaanvaikuttaa kulutusmahdollisuuksiin. Suomen osalta tutkimukset ovat osoittaneet,että niin sanotulla köyhyysrajalla elävien reaalinen ostovoima on kuitenkin kasvanutlaman jälkeen maan keskimääräisen tulotason nousun myötä. Köyhyyden jahuono-osaisuuden kokeminen onkin suurelta määrin suhteellista ja subjektiivista.Rikkaissa maissa yhteisön jäsenenä toimiminen maksaa enemmän korkeampienelinstandardien vuoksi. Normaali elämä vaatii tiettyä kulutusta, joka ei tähtää varsinaistenfysiologisten tarpeiden tyydyttämiseen. Muun muassa matkapuhelimesta

Sitran selvityksiä 3216ja tietokoneesta on viime vuosikymmenen aikana tullut hyödykkeitä, joita ilman onvaikea toimia yhteiskunnan osana, esimerkiksi hakea töitä. Näin myös sosiaalisensyrjäytymisen riski on kasvaa. Koska tuloerojen kasvu vaikuttaa hyvinvointiin sekäsubjektiivisesti että objektiivisesti, on tuloerot huomioitava myös hyvinvoinnin mittaamisessa.Yksityiseen kulutukseen perustuvissa hyvinvoinnin mittareissa yksityistäkulutusta painotetaankin näiden vaikutusten huomioimiseksi tulonjakoindeksillä(yleensä Gini-indeksi).Myös Easterlinin paradoksin kumoavia tutkimuksia löytyy. Esimerkiksi Stevenson jaWolfers (2008) analysoivat laajalla, vuosikymmeniä kattavalla, aineistolla eri maidensubjektiivisen hyvinvoinnin ja asukasta kohden lasketun BKT:n yhteyttä. He eivätlöytäneet todisteita ns. saturaatiopisteestä, jonka jälkeen rikkaammilla koettu onnellisuusei nousisi tulotason myötä. Stevenson ja Wolfers tulivat siihen tulokseen, ettäabsoluuttisella tulotasolla on selkeä rooli ja suhteellisella tulotasolla huomattavastivähäisempi merkitys onnellisuuden määrääjänä.2.3 Erilaiset hyvinvoinnin mittaritHistorian saatossa hyvinvointia on tarkasteltu pääasiallisesti utilitaristisesti, yleisenhyödyn kannalta, mutta nykyään hyvinvointi nähdään pikemminkin moniulotteisena,eri tekijöistä koostuvana ilmiönä. Mahdollisia hyvinvoinnin komponentteja ja osatekijöitäon eritelty ja niiden perusteella on laadittu erilaisia mittareita. Hyvinvointiaon tarkasteltu joko ihmisen tarpeiden tai resurssien (käytettävissä olevien voimavarojen)kautta. Nykyään hyvinvointia lähestytään yhä useammin subjektiivisesta,kokemukseen perustuvasta, näkökulmasta. 1970-luvulla pinnalla oli hyvinvoinnintaloustiede, joka toi mukanaan useita hyvinvoinnin ja onnellisuuden mittareita.Sen myötä myös syntyi Bhutanin kuninkaan 1960-luvulla esittämä Gross NationalHappiness (GNH, bruttokansanonnellisuus), joka vuonna 1971 asetettiin Bhutanissavirallisesti maksimoinnin kohteeksi ja kansalaisten hyvinvoinnin kuvaajaksi bruttokansantuotteensijaan. Yksi ensimmäisistä yrityksistä korjata BKT:tta paremmaksihyvinvoinnin mittariksi oli Nordhausin ja Tobinin vuonna 1972 artikkelissaan IsGrowth Obsolete? esittämä Measure of Economic Welfare (MEW). Sen lähtökohtanaoli taloustieteessä tuttu ajatus siitä, että ihmiset saavat hyvinvointia kuluttamistaanhyödykkeistä. Koska bruttokansantulo (BKTL) on tuotannon eikä kulutuksenmittari, luokittelivat Nordhaus ja Tobin ensin BKTL:n kulutukseen, investointeihinja välituotantoon, ja ottivat MEW:in pohjaksi kulutuksen. Kulutuksen tuottamaahyötyä Nordhaus ja Tobin korjasivat kotityön, vapaa-ajan ja kestokulutushyödykkeidenhyödyille sekä urbanisoitumisen haitoille arvioiduilla taloudellisilla arvoilla. Hemyös vähensivät kulutuksen tuomasta hyvinvoinnista joitakin kulutuseriä, joiden hekatsovat olevan ennemmin ”valitettavia välttämättömyyksiä” kuin todellista lisäystähyvinvointiin. Tällaisina he pitivät esimerkiksi maanpuolustuksen ja työmatkojenkustannuksia. (Rättö, 2008.)Moniin myöhemmin esitettyihin hyvinvoinnin mittareihin verrattuna huomionarvoistaon, ettei ympäristökysymyksiä juurikaan huomioitu MEW:issä, vaan mukana olivatvain urbanisoitumisen aiheuttamat haitat. Ympäristöasiat saivat merkitystä Zolotasinvuonna 1981 esittämässä, suuresti MEW:iä muistuttavassa Index on Economic Aspectsof Welfare:ssa (EAW). EAW oli myös ensimmäinen mittari, johon sisältyi arvioluonnonvarojen kulumisen kustannuksista. Koska sekä MEW että EAW olivat rahassaarvotettuja mittareita, niiden vertaaminen BKT:een oli kohtuullisen yksinkertaista.

Sitran selvityksiä 3217BKT:tta korjaavien, taloudellisesti arvotettujen hyvinvoinnin mittareiden kehitystyöon jatkunut myös 1970-ja 1980-lukujen avausten jälkeen. Tunnetuimpia ja sovelletuimpiauusista mittareista ovat Herman Dalyn ja John Cobbin vuonna 1989 esittelemäIndex of Sustainable Economic Welfare (ISEW) ja sen jatkokehitelmä GenuineProgress Indicator (GPI), josta on vastannut yhdysvaltalainen Redefining Progress(RP) -järjestö.YK:n asettama ns. Brundtlandin komitea teki kestävän kehityksen käsitteen tunnetuksivuonna 1987. Riossa vuonna 1992 järjestetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissakestävän kehityksen edistäminen nostettiin maailmanlaajuiseksitavoitteeksi. Kestävän kehityksen näkökulman mukaantulon jälkeen on luotu yhäuseampia indikaattorikokoelmia ja komposiitti-indikaattoreita. Esimerkiksi YK esitteliInhimillisen kehityksen indeksin (Human Development Index, HDI) vuonna 1990.2000-luvulla onnellisuustutkimus on nostanut uudelleen päätään ja myös kulutuksenekologisuudesta puhutaan yhä enemmän niin mediassa kuin politiikassakin.Kansainväliset järjestöt ja poliittiset tahot (kuten OECD, YK, Euroopan komissio),yliopistot sekä tutkimuslaitokset ovat esitelleen omia mittareitaan. Samalla myöshyvinvointia koskevia kansainvälisiä vertailuja on toteutettu aikaisempaa enemmän.Erilaiset järjestöt ja organisaatiot ovat pyrkineet levittämään yleistä tietoisuutta kulutuksenympäristövaikutuksista monin keinoin: esimerkiksi Maailman luonnonsäätiö(WWF) on edistänyt Ekologinen jalanjälki -mittaria tavoitteena herättää kansalaisethuomioimaan kulutuksesta aiheutuvat haittavaikutukset.Nykyiset hyvinvoinnin mittarit voidaan luokitella seuraavasti. Ensimmäiseen ryhmäänkuuluvat niin sanonut bruttokansantuloa korjaavat mittarit. Ne pyrkiväterilasia tekijöitä lisäämällä ja vähentämällä muokkaamaan bruttokansantuloa (taiyksityistä kulutusta) sellaiseksi, että siinä tulisivat huomioitua kaikki hyvinvointialisäävä ja vähentävä toiminta. Markkinaton hyvinvoinnin tuotanto lisätään kansalaistenkulutusmahdollisuuksiin ja taloudellisen tuotannon sekä muun ihmisen toiminnanhyvinvoinnille aiheuttamat negatiiviset vaikutukset puolestaan vähennetäänsiitä. Ryhmään kuuluvat mittarit kattavat erilaiset viralliset satelliittitilinpidot kutenvihreä BKT, sekä hyvinvointia mittaavat Genuine Progress Indicator (GPI), Index ofSustainable Economic Welfare (ISEW) ja the new National Welfare Index (NWI).Myös Genuine Savings voidaan luokitella tähän kategoriaan, vaikka se tarkasteleearvonlisäyksen sijaan kehityksen kestävyyttä.Toisen ryhmän muodostavat ei-rahamääräiset komposiitti-indikaattorit, joissahyvinvointia kuvataan asetettuun tavoitetasoon nähden. Yleensä indeksien saamienarvojen vaihteluväli on 0-1 tai 0-100. Kyseisen ryhmän indeksit voivat sisältää lukuisiaeri indikaattoreita ja muuttujia muutamasta jopa useaan sataan. Myös mitattavatasiat voivat vaihdella koetusta onnellisuudesta aina ympäristön tilaa kuvaaviinfysikaalisiin tietoihin sekä taloudellisiin muuttujiin. Yksi indeksi voi joko keskittyä ainoastaansosiaaliseen tai ekologiseen ulottuvuuden tai yhdistellä kaikkia hyvinvoinninja kestävän kehityksen ulottuvuuksia. Komposiitti-indekseihin kuuluvat pääosinsosiaalista ja subjektiivista hyvinvointia mittaavat Human Development Index (HDI),Happy Life Years (HLY), Gross National Happiness (GNH) ja National Accounts ofWellbeing (NAW), ympäristöasioita painottavat Happy Planet Index (HPI) ja EnvironmentalPerformance Index (EPI) sekä lähes kaikki osa-alueet kattava SustainableSosiety Index (SSI). Myös tähän ryhmään luettavissa oleva Ecological Footprint (EF)puolestaan on puhtaasti ekologista rasitetta mittaava indeksi.

Sitran selvityksiä 3218Koska hyvinvointi on nykykäsityksen valossa moniulotteinen ilmiö, vaatii sen mittaamineneri osa-alueiden yhdistämistä tavalla tai toisella. Tässä esiselvityksessäesitellyt yhdistelmäindeksit (kuten HDI, GPI) muodostuvat useista erillisistä indikaattoreista,jotka on koottu jonkin mallin mukaisesti yhdeksi indeksiksi kuvaamaanmoniulotteista ilmiötä. Erillisistä indikaattoreista koostuvien indikaattorikokoelmien(kuten Findikaattorin) etuna on, ettei tarvetta yhteismitoittamiseen ole. Yksi kehityksestäkertova luku koetaan kuitenkin hyödylliseksi politiikan ja julkisen tiedottamisenapuvälineeksi, koska sen helppo hahmotettavuus mahdollistaa kehityksenseuraamisen ja erilaiset vertailut indikaattorikokoelmia paremmin. Tiedon yhdistäminenyhdeksi tunnusluvuksi on sekä vahvuus, että heikkous. Komposiitti-indikaattoreidensisältämät erilliset indikaattorit eivät yleensä ole yhteismitallisia ja tapa, jollane lasketaan yhteen lopulliseen indeksiin, ei ole yksiselitteinen. Painotusta on vaikeaperustella objektiivisesti, joten se on aina jollain tapaa mielivaltainen ja perustuusubjektiivisiin arvotuksiin. Kumpi on esimerkiksi tärkeämpi tekijä kansalaisten hyvänelämän tarkastelussa: materiaalinen elintaso vai avioerojen määrä? Hyvinvointiinvaikuttavien tekijöiden merkitys vaihtelee myös kulttuurien ja ajanjaksojen välillä,mikä osaltaan lisää yhteismitoittamisen haastetta.Ei-rahamääräisissä indeksiluvuissa (kuten HDI, SSI) asetetaan jokin tavoitetaso,johon maan saamia arvoja verrataan. Vaikka komposiitti-indikaattoreiden kehittämisestäon tullut eräs tilastollisen analyysin tutkimusaloista, niille ei ole yksiselitteistärakentamistapaa. Esimerkiksi pääkomponenttianalyysillä (principal componentanalysis) voidaan hahmottaa eri tekijöiden merkitystä (Saisana & Srebotnjak, 2006)ja täten hakea perusteluja valitulle painotukselle. Komposiitti-indeksit rakentuvatyleensä seuraavasti: jos indeksillä pyritään esimerkiksi huomioimaan kaikki kestävänkehityksen kolme ulottuvuutta, ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen, voivat senlaatijat antaa kaikille kolmelle ulottuvuudelle painon 33 %, tai halutessaan painottaajotakin ulottuvuutta antamalla sille esimerkiksi 50 % indeksin arvosta. Lisäksi kukin”ulottuvuus” sisältää yksittäisiä indikaattoreita, joista jokainen kuvaa jotain tiettyähyvinvoinnin osa-aluetta liittyviä tekijöitä. Kunkin komposiitti-indikaattorin painotuson kuvattu tarkemmin indeksistä kertovassa tekstissä esiselvityksen kappaleessa 3.Tavoitetasojen asettamisesta on kerrottu tarkemmin erityisesti Sustainable SocietyIndexiä käsittelevässä luvussa 4.13.Hyvinvointitarkasteluissa rahamääräinen arvottaminen nähdään muiden painotustekniikoidenkiistanalaisuuden vuoksi yleensä perustelluimpana vaihtoehtona.Rahamääräiset mittarit ovat myös käyttökelpoisia politiikan tarpeisiin. Rahamääräisissäindikaattoreissa tekijät itse asiassa yhteismitallistetaan hintojen avulla, jolloinhinnat toimivat painokertoimien tapaan. Monilla ympäristö- ja julkishyödykkeillä eiole markkinoita, joilla niiden hinta voisi määräytyä kysynnän ja tarjonnan perusteella.Tällöin joudutaan käyttämään keinotekoisia hinnoittelumenetelmiä. Kuitenkinmonista luonnon tarjoamista näennäisen ilmaisista hyödykkeistä saadaan arvokkaitavälillisiä hyötyjä, joilla on oma arvonsa myös ihmiselle. Tästä esimerkkinä metsienmerkitys hiilidioksidin sitojina ja ulkoilualueina, ei vain puutavaran tarjoajina (Rättö,2008). Esimerkiksi luonnon olemassaoloarvoa lienee edelleenkin mahdoton hinnoitella.Negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla, kuten saastumisella, ei vuosikausiin olluthintaa, ennen kuin ongelmaan herättiin. Joidenkin markkinattomien hyödykkeiden,kuten kotityön, arvo pystytään arvioimaan vastaavien markkinallisten hyödykkeidenarvoista. Keinotekoisia arvottamismenetelmiä on kehitelty useita ja ne ovat saavuttaneetmelko laajan hyväksynnän tieteen piirissä. Menetelmät voivat olla jokosuoria tai epäsuoria. Epäsuorat menetelmät pyrkivät arvioimaan ne haitat, joita

Sitran selvityksiä 3219ympäristöhyödykkeen pilaantumisesta aiheutuu. Suorissa hinnoittelumenetelmissäpyritään yleensä puolestaan arvioimaan kuluttajien maksuhalukkuutta ympäristö- taijulkishyödykkeestä. Tekijöitä voidaan hinnoitella myös poliittisilla päätöksillä, jotkapyrkivät korjaamaan markkinoiden epäonnistumiseen johtavia ulkoisvaikutuksia,esimerkiksi ympäristöverojen ja päästökauppajärjestelmien keinoin (Rättö, 2008).

Sitran selvityksiä 32203 Hyvinvointi-indikaattorit3.1 Bruttokansantuote, BKTHistoria1930-luvun maailmanlaajuisen lamakauden jälkeen koettiin tarpeelliseksi tarkastellakeskeisiä taloudellisia suhteita ja ilmiöitä kansantaloudellisten kokonaiskäsitteidenvalossa. Toinen maailmansota ja sen jälkeinen jälleenrakennus, liikakysyntä jataloudellisen kasvun ongelmat johtivat ensimmäisen standardoidun kansantaloudentilinpidon suosituksen julkaisemiseen. YK julkaisi vuonna 1953 suosituksensakansatalouden tilinpitojärjestelmäksi (System of National Accounts) SNA53, jokaon sittemmin muokkautunut erilaisten kansainvälisten vertailtavuusvaatimustenseurauksena. Seuraava suositus SNA 68 (vuonna 1968) laajensi ja tarkensi huomattavastitilinpidon kuvausaluetta. Vuonna 1993 YK, OECD, Eurostat, Kansainvälinenvaluuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki julkaisivat yhdessä System of NationalAccounts -järjestelmän kolmannen version (SNA93). EU:lla on oma, SNA:n kanssayhteensopiva versionsa kansantalouden tilinpidon laskentaohjeesta, jonka uusinversio on vuodelta 1995. Suomessa ensimmäiset kansantalouden tilinpitolaskelmattehtiin 1920-luvulla. Ensimmäiset laskelmat koskivat tulo- ja omaisuusverotilastoja.Sittemmin tietoja on arvioitu takautuvasti 1800-luvulle saakka. Suomen kansantaloudentilinpidon katsotaan virallisesti alkaneen vuodesta 1948, jolloin valtionmenoarviossa myönnettiin Tilastolliselle Päätoimistolle (nykyiselle Tilastokeskukselle)määräraha kansantulolaskennan suorittamista varten. Säännöllinen kansantuotelaskelmapääsi varsinaisesti käyntiin Suomessa 1970-luvulla.LaskentafilosofiaBruttokansantuote (BKT) on kansantalouden tilinpidon keskeinen mitta. Se kuvaakansakunnan tuotantoa, erotuksena bruttokansantulosta (BKTL), joka puolestaankuvaa kansakunnan saamaa tuloa. BKT markkinahintaan on kotimaisen tuotannonarvo. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: eri toimialojen bruttoarvonlisäystensummana, kotimaisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana(kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti) tai tulojen summana(palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämäja sekatulo). Kun bruttokansantuotteesta vähennetään ensituloulkomailta, saadaan bruttokansantulo. Ensitulo ulkomailta tarkoittaa kotimaistentalousyksiköiden ulkomaisille yksiköille maksamien ja kotimaisten talousyksiköidenulkomaisilta saamien tulojen erotusta, joka on Suomelle tyypillisesti ollut positiivinen,muutamien tuhansien eurojen luokkaa (Tilastokeskus). Näin saatu BKTL kuvaakansakunnan käytettävissä olevia varoja BKT:tta paremmin, ja sitä käytetäänkinlähes aina puhuttaessa kansalaisten hyvinvoinnista tai kulutusmahdollisuuksista.

Sitran selvityksiä 3221Bruttokansantulo ja -tuote eivät ota huomioon pääoman kulumista. Vähentämälläbrutto-luvuista kiinteän pääoman kuluminen päästään netto-käsitteisiin, jotkakuvaavat paremmin sitä varallisuutta, joka on kerrytetty. Nettokansantulo (NKTL)onkin parempi hyvinvointia kuvaava kansantalouden tilinpidon mittari. Ekonomistitpitävät brutto-mittareita kuitenkin netto-määräisiä luotettavampina, koska pääomankulumista (depreciation) on vaikea arvioida täysin luotettavasti. Jos taloudenrakenne säilyisi ajan saatossa ennallaan, kasvaisivat brutto- ja nettomitat toisiinsanähden samassa suhteessa. Tuotannon rakenne on kuitenkin nykypäivänä jatkuvassamuutoksessa. Tuotteiden käyttöikä lyhenee jatkuvasti ja tuotos on yhä suuremmassamäärin aineettomia palveluita ja tieto- ja informaatioteknologian tuotteita.Tietokoneiden ja käyttöjärjestelmien käyttöikä on lyhyempi kuin perinteisten tuotantolaitteiden.Siirtyminen kohti ”kertakäyttöyhteiskuntaa” näkyy asenteiden lisäksikansantalouden tilinpidossa: poistot, eli pääoman kuluminen kasvaa. Tästä johtuenBKT:n (ja BKTL:n) ja NKT:n (ja NKTL:n) kehityslinjat siis erkanevat toisistaan.(Tilastokeskus; Lemmetyinen, 2010.)Laskenta käytännössäKansantalouden tilinpidon tietojärjestelmä koostuu perustilastojen, erilaistenrekisterien ja erikseen kysyttävien tietojen kokonaisuudesta. Pääosa tiedoista onjulkisia, mutta yksikkökohtaiset tiedot ovat tilinpidon laatijan salassa pidettäviä.Kansantalouden tuotantoa, tuloja, tulojen käyttöä ja pääomanmuodostusta kuvataantaloustoimittain ja sektoreittain. Tietoja kulutuksesta esitetään käyttötarkoituksenja kestävyysluokan mukaan. Julkista toimintaa kuvaavia tietoja esitetäänmyös tehtäväluokituksen mukaan. Tietosisältö perustuu myös Suomessa Euroopankansantalouden tilinpitojärjestelmään EKT95:een, joka noudattaa maailmanlaajuistakansantalouden tilinpidon suositusta SNA93. Ensimmäiset ennakkotiedot edellisestävuodesta julkaistaan aina helmikuun lopussa, niitä laajennetaan heinäkuussa, jatietoja tarkennetaan vielä seuraavan vuoden tammikuussa. Lopulliset tilastot julkaistaanvasta muutamaa vuotta myöhemmin. (Tilastokeskus.)TuloksetNykyisen kansantalouden tilinpidon vahvuus on sen laadinnan yhtenäisyys. Se onmyös kansainvälisesti standardoitu, luotettava ja vertailukelpoinen järjestelmä.Koska kansantalouden tilinpito ja BKT ovat levinneet laajalle, käytetään bruttokansantuotettaasukasta kohden usein mittana, kun halutaan vertailla eri maidentaloudellista kehittyneisyyttä. Vastaavasti voidaan käyttää ostovoimakorjattuaBTK/asukas -muuttujaa. Tyypillisesti teollistuneet länsimaat sijoittuvat korkeimmalleBKT/asukas -vertailuissa. Vuonna 2008 vertailussa kärjen muodostivat Luxembourg,Norja, Sveitsi ja Tanska. Suomi tulee vuoden 2008 vertailussa noin sijalle 13, käytetystärahayksiköstä riippuen (World Bank, Data & Statistics). Bruttokansantuotemittarinantamia tuloksia tarkastellessa on syytä ottaa huomioon, että kaikki taloudellinentoiminta, myös rikollisuus, vahingonteot ja negatiivisilta asioilta suojautuminenkasvattavat BKT:tta. Esimerkiksi rikotusta ikkunasta aiheutuvat korjaustoimenpiteetlasketaan BKT:een positiivisina erinä. BKT:n käyttöä hyvinvoinnin kuvaaja onkuitenkin perusteltu sillä, että monien hyvinvoinnin kanssa voimakkaasti korreloivientekijöiden, kuten terveyden ja lukutaidon, on havaittu liikkuvan BKT:een kanssasamaan suuntaan.

Sitran selvityksiä 3222Käyttö ja kehitysNettokansantulo kuvaa pelkän tuotannon määrän ja volyymin huomioivia bruttomittareitaparemmin todellisuudessa kertynyttä varallisuuden määrää. Tähän tarkoitukseenvoidaan käyttää myös muita kansantalouden tilinpidon eriä, kuten kotitalouksienkäytettävissä olevia tuloja tai kulutusmenoja. On kuitenkin huomioitava, ettäne mittaavat hyvinvointia vain käytettävissä olevien taloudellisten resurssien kautta.Kansantalouden tilinpidon tietoja käytetään kansainvälisissä vertailuissa myös muunmuassa julkisyhteisöjen roolin tarkasteluun, kansantalouksien keskinäisten riippuvuuksienanalysointiin, sekä ulkomaankaupan ja eri maiden kasvunopeuksien taihenkeä kohti laskettujen käytettävissä olevien tulojen vertailuihin (Tilastokeskus).Puutteistaan huolimatta BKT:tta käytetään edelleen kertomaan talouden suorituskyvystä.Monet taloustieteilijät katsovat tarpeelliseksi kehittää kansantaloudentilinpitoa esimerkiksi ottamalla bruttokansantuotteen rinnalle sitä täydentäviä, hyvinvoinnintekijät kattavasti huomioivia, mittareita. Kansantalouden tilinpidon käsitteitäja määritelmiä yritetään myös jatkuvasti kehittää vastaamaan muuttuvaa maailmaamahdollisimman hyvin. Tämä edellyttää jatkuvaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.Nykyisessä muodossaan kansantalouden tilinpito ei esimerkiksi ota huomioonkotitaloustyötä, vaikka se on taloudellisesti tuottavaa toimintaa. Myös monen muunmarkkinattoman tuotannon huomioiminen, ja erityisesti vertaamisen markkinatuotantoon,on ajoittain laajaa julkista keskustelua herättävä aihe. (Tilastokeskus.)3.2 Vihreä bruttokansantuote, Vihreä BKTHistoriaEnsimmäinen öljykriisi 1970-luvulla loi tarpeen seurata luonnonvarjojen ja materiaalienkäyttöä ja lisätä niiden käytön tehokkuutta. Tällöin alettiin ensimmäistä kertaakerätä tilastoja luonnonvarojen käytöstä. Luonnonvaratilinpitoja kehitettiin etenkin1980-luvulla. Vuonna 1993 julkaistiin ensimmäinen versio Yhdistyneiden kansakuntienkehittämästä yhdistetystä talouden ja ympäristön tilinpidosta, jolle oli luotupuitteet vuoden 1992 Rion huippukokouksessa. System of Integrated Environmentaland Economic Accounting (SEEA) oli satelliittitilinpito, joka täydensi perinteistäkansantalouden tilinpitoa. Se oli kattava yritys linkittää toisiinsa perinteiset taloudentuotantotilit ja luonnon resurssit. Käytännössä ensimmäisen SEEA–suosituksenkäyttöönotto kaatui keinotekoisten hinnoittelumenetelmien kehittymättömyyteen.Parannettua vuoden 2003 SEEA -ohjeistoa ovat olleet kehittämässä YK:n ohellaEuroopan komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto, OECD ja Maailmanpankki(YK, 2003). Myös Yhdysvaltain kauppaministeriön (United States Department ofCommerce) laitos BEA (Bureau of Economic Analysis) on tutkinut rinnakkaistentilinpitojen käytäntöjä. Myöskään Yhdysvalloissa tilinpitoa ei ole otettu vielä käyttöön,vaan kehitystyö on jatkunut. Parhaillaan valmisteilla on jo kolmas SEEA–suositusnimeltään SEEA2010.

Sitran selvityksiä 3223Ympäristöarvoilla laajennettuja kansantalouden tilinpidon kehikoita kutsutaan yleisnimellävihreä bruttokansantuote (green GDP). Yleisimmin niissä pyritään ottamaanhuomioon luonnonvarojen käyttö ja luonnon pilaantuminen, esimerkiksi saastumisenvuoksi. Vihreä bruttokansantuote pyrkii ottamaan huomioon ne perinteisentilinpidon puutteet, jotka liittyvät tuotannon ja hyvinvoinnin kytköksiin, sekä markkinattomienhyödykkeiden osallisuuteen kansalaisten hyvinvoinnissa. Näitä ovatesimerkiksi terveys, palkaton työ ja negatiiviset ulkoisvaikutukset.Kun talousteoreetikot ovat esittäneet, että nettokansantuloa voisi pitää verrannollisenakansallisen hyvinvoinnin kanssa (mm. Weitzman, 1976), niin tällä tarkoitetaanyleensä juuri vihreää nettokansantuloa, joka pitää sisällään perinteistä laajemmankäsityksen pääomasta. Tämän ajatuksen mukaan kaikki eri pääomamuodot muodostavatyhdessä sen pohjan, jolle hyvinvointi perustuu.LaskentafilosofiaVihreä tilinpito kirjaa eri ympäristöerät joko fyysisinä tai rahamääräisinä. Rahamääräisinäse pyrkii linkittämään luonnon resurssit kansantalouden tilinpitoon.Ajatus on, että ympäristöhaittojen ja luonnonvarojen kulutuksen arvo vähennetäänkansantuotteesta.YK:n SEEA-tilinpitokehikko on esitetyistä vihreistä tilinpidoista ainoa, josta on tehtykäytännön sovellutuksia. SEEA 2003 -kehikko koostuu neljästä eri tasosta.1) Ensimmäinen taso pitää sisällään fyysiset energia-, materiaalivirta-, jäte- japäästötilinpidot. 2) Toiseen tasoon kuuluvat jo perinteisestä kansantalouden tilinpidostakinlöytyvät ympäristön suojeluun ja resurssien hallintaan liittyvät kulut.Tarkoitus on, että SEEA:ssa nämä kulut eritellään muista kuluista omaksi kokonaisuudekseen,jotta niiden suuruusluokka ja merkitys kansantaloudelle tulisi paremminesiin. Esimerkiksi rahamäärää, joka käytetään negatiivisilta ulkoisvaikutuksiltasuojautumiseen, kutsutaan puolustautumiskustannuksiksi. Kyseiset kustannuksettulevat normaalisti lasketuksi kansantuotteeseen positiivisena, vaikka niiden ei voidakatsoa kasvattavan hyvinvointia. 3) SEEA:n kolmas taso sisältää luonnonvarojen resurssitilinpidon,eli kirjanpidon energiavarojen, kuten kivihiilen, öljyn ja maakaasunkäytöstä sekä muutokset kalakannassa ja mineraali-, metsä-, vesi-, ja maaresursseissa.4) Viimeinen taso esittelee markkinattomien hyödykkeiden hinnoittelu- jaarvotusmenetelmiä sekä niiden sovellettavuutta erilaisiin tilanteisiin. Eri menetelmienhyviä ja huonoja puolia käsitellään kattavasti SEEA 2003:n lähes 600-sivuisessasuosituksessa.Eri tasojen perusteella saadaan myös laskettua SEEA -järjestelmän oma ”vihreä nettokansantuote”,Environmentally Adjusted (Net) Domestic Product, (EDP tai eaNDP).eaNDP voidaan laskea seuraavalla kaavalla:eaNDP = GDP - CFC - D - M, eli vihreä nettokansantuote = bruttokansantuote -kiinteän pääoman kuluminen - luonnonvarojen käyttö - ylläpitokustannukset

Sitran selvityksiä 3224Tämä ”makroaggregaatti” (komposiitti-indikaattori) ei ole SEEA-järjestelmänpäämääristä tärkein. Vuoden 2003 raportissa suhtaudutaankin eaNDP-mittariinvarauksella: “eaNDP:a voidaan pitää vastauksena kysymykseen: mikä olisi nettokansantuotteenarvo nykyisiä kustannuksia ja teknologioita käyttäen, jos kaikkiympäristöön liittyvät oletukset toteutuisivat” (YK, 2003, s. 477). (YK, 2003; Heal &Kriström, 2005.)Laskenta käytännössäLuonnonvaratilinpitoihin liittyy ongelmia luotettavan tietojen tuottamisesta sekämäärien, että niiden arvottamisen suhteen. Useista luonnonvarojen, käytettyjenmateriaalien ja päästöjen määristä on saatavilla melko tarkkaa tietoa mittauskäytäntöjenvakiintumisen myötä, mutta monien markkinattomien luonnonvarojenja -palveluiden hyödyntämistä ei seurata lainkaan. Lisäksi teollisuuden ja muunihmisen toiminnan aiheuttamista saastepäästöistä on yleensä saatavilla luotettaviatietoja, mutta ihmisten altistumista näille päästöille ei kuitenkaan ole tutkittu riittävästi,joten varsinainen tilinpito on hankalaa. Sama koskee esimerkiksi ilmanlaatua,vaikka sen merkitys elämälle onkin perustavanlaatuinen. Aitojen julkishyödykkeiden,kuten ilmaston ja sen muuttumisen, biodiversiteetin, lajien ja luonnon erityispiirteidensäilymisen, arvon ja niistä saatavien hyötyvirtojen sisällyttäminen tilinpitoihinpitää myös sisällään suuria käsitteellisiä ongelmia. (Nordhaus, 1999.)Vihreän tilinpidon saralla teoria ja käytännön työ eivät kohtaa, mikä johtuu markkinattomienhyödykkeiden ja haittojen hinnoitteluun sekä muihin arvottamiskäytäntöihinliittyvistä ongelmista. Vaikka teoriapohja on olemassa, on virallisten jaluotettavien ympäristötilinpitojen laatiminen vaikea tehtävä. Monet käytetyistämenetelmistä ovat kiistanalaisia ja perustuvat oletuksiin ja tutkimustietoon, joistaei aina ole yksimielisyyttä. Ongelma toistuu muissakin hyvinvointia ja kestävääkehitystä kuvaavissa indikaattoreissa. Myös useissa indikaattoreissa käytettävätyhdistämis- tai painotuskäytännöt herättävät laajaa erimielisyyttä, vaikka kyseisillemittareille ei edes tavoiteltaisi vihreän BKT:n kaltaista virallista asemaa.Suurimmat haasteet vihreän BKT:n rakentamisessa ovat Healin ja Kriströmin (2005)mukaan seuraavat:1) Luonnon (palvelujen) arvottaminen2) Varantojen ja niiden kulumisen arvottaminen3) Yli rajojen kulkeutuvat saasteetMarkkinoilla myytäville luontohyödykkeille, kuten puutavaralle, on helppo määrittäähinta. Jos joitakin hyödykkeitä ei voida verrata niiden markkinoilla vaihdettaviinvastineisiin, on otettava käyttöön jokin keinotekoinen hinnoittelumenetelmä. Eritapoja arvottaa markkinattomia arvoja, palveluita ja laadullista huononemista ovatesimerkiksi nykyarvomenetelmä, matkakustannusmenetelmä, hedonisten hintojenmenetelmä, ehdollisen arvottamisen menetelmä (contingent valuation method),maksuhalukkuus-/korvauskustannusmenetelmä ja ylläpitokustannusmenetelmä.Esimerkiksi ylläpitokustannusten menetelmässä otetaan huomioon kustannukset,jotka aiheutuvat siitä, että talouden toimenpiteiden negatiiviset vaikutukset kyseiseenluonnonvaraan estetään. Esimerkiksi SEEA:n eaNDP:ssä laadun huononemisen

Sitran selvityksiä 3225arvottaminen perustuu ylläpitokustannuksiin. Kuten muissakin arvotusmenetelmissä,ylläpitokustannusten menetelmässä on ongelmana se, miten kyseisten kustannustenvoidaan todellisuudessa ajatella kertovan hyvinvoinnin tason muutoksista.Suurin osa ajankohtaisimmista ympäristöongelmistamme on rajat ylittäviä, esimerkkinäilmaston lämpeneminen. Hyvinvointilaskelmissa voidaan joko olettaa, ettäkukin maa vähentää omasta kansantuotteestaan maahan kulkeutuneiden saasteidenaiheuttamat vahingot, tai vaihtoehtoisesti maa vähentää omassa tilinpidossaankaikki aiheuttamansa saastumisen kustannukset (Heal & Kriström, 2005). Yleensäkäytössä on jälkimmäisenä mainittu tapa, sillä ensimmäisen käyttö käytännön sovelluksissaon todettu erittäin vaikeaksi, ja jopa mahdottomaksi.TuloksetKun kansantalouden tilinpitoon yhdistetään ympäristövaikutukset, näkyy kehityksenkasvu tuloksissa loivempana. Vihreän bruttokansatuotteen standardoitu kuvaajaseurailee yleensä BKT:n linjaa kulkien sen alapuolella. Vihreän BKT:n voidaankinkatsoa kuvaavan kehitystä realistisemmin ja kattavammin kuin perinteisen BKT:n,minkä vuoksi useat maat ovat kokeneet ne informatiiviseksi ja yleisesti hyödylliseksi.SEEA:n osalta varsinaisista käyttökokemuksista tai tuloksista ei ole löydettävissä tietoa.YK:n mukaan useat lähteet ovat osoittaneet SEEA:n tuovan lisäarvoa ympäristönja talouden välisen toiminnan analyysin ja olevan hyödyllinen niin tiedeyhteisöllekuin politiikan teolle. (YK.)Käyttö ja kehitysSEEA on kansainvälisesti eniten jalansijaa saavuttanut vihreän tilinpidon järjestelmä.Useimmat valtiot käyttävät sitä pohjana omalle ympäristötilinpidolleen. Mikään valtioei noudata järjestelmää aukottomasti, mutta esimerkiksi Australia, Kanada, Tanska,Saksa, Italia, Uusi-Seelanti ja Norja käyttävät sitä laajasti. (Smith, 2006). Suurimmallaosalla maita sen käyttöä rajoittaa tarvittavien tilastotietojen puuttuminen.YK:n tilastoelin UNSD (United Nations Statistics Division) toteuttaa projekteja, joillapyritään auttamaan eri maita SEEA:n käyttöönotossa. Viime vuosina teknistä apuaSEEA:n käyttöönotossa ovat saaneet Kiina ja Dominikaaninen tasavalta. Vuoden2009 tiedotteessaan UNSD kertoo kansainvälisten kokemusten SEEA:n käytöstätieteen ja politiikan tarpeisiin olleen hyviä. SEEA on tunnustettu toimivaksi raamiksimyös ilmastonmuutoksen valvomisessa, mittaamisessa ja analysoinnissa, sillä setuottaa johdonmukaista, yhtenevää tietoa. Talouden ympäristövaikutusten mallintamisenja SEEA:n ennusteiden avulla voidaan YK:n mukaan suunnitella erilaisiasääntelyitä, rahamarkkinainstrumentteja sekä vero- ja hintapolitiikkoja. (YK.)Kansainvälistä kehitystyötä SEEA:n suhteen tehdään jatkuvasti. Kehityskohteiksimainitaan mm. henkisen ja sosiaalisen pääoman huomioimien ja kehityksen kestävyydenmääritteleminen ”vahvan” kestävyyden näkökulmasta (Bartelmus, 2007).Tällä hetkellä eri maiden ympäristötilinpitokäytännöt ovat varsin moninaisia jariittämättömiä. Lisäksi ne vaativat yhdenmukaistamista sekä kansainvälisesti että eriajanjaksoja koskien (Smith, 2006).

Sitran selvityksiä 3226Myös Yhdysvaltojen BEA on kehittelemässä omaa järjestelmäänsä ja tarkoitus on,että Yhdysvallat laatii kuukausittain ja vuosittain ympäristötilinpidot normaalin kansantaloudentilinpidon ohessa. (BEA).3.3 Index of Sustainable Economic Welfare,ISEWHistoriaIndex of Sustainable Economic Welfare (ISEW) on Herman Dalyn ja John B. CobbJr:in vuonna 1989 kehittämä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari. MyöhemminISEW:sta kehitettiin edelleen Genuine Progress Indicator (GPI), joka näistäuudempana ja ajankohtaisempana esitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa(3.4). ISEW kuvaa kansantalouden arvonlisäystä laskemalla mukaan aikaisemminhuomiotta jääneet hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, sekä hyötyä (benefits) että haittaa(costs) aiheuttavat.ISEW:in lähtökohtana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot, joitakorjataan rahamääräisesti arvotetuilla, hyvinvointia vähentävillä ja lisäävillä tekijöillä,jotta laatu kuvaisi kestävän taloudellisen hyvinvoinnin tasoa. ISEW huomioi mm.kotityön ja tulonjaon, sekä tuotannon pitkäaikaiset ympäristövaikutukset ja luonnonpääoman kulumisen. Mittari yhdistää yhteiskunnallisen, ympäristöllisen ja taloudellisenkestävyyden.LaskentafilosofiaTaloustieteessä kestävää kehitystä on tyypillisesti lähestytty hyvinvoinnin näkökulmasta,jolloin kestävyytenä pidetään nimenomaan hyvinvoinnin pysymistä vähintäännykyisellä tasolla (esim. Hinterberger ym., 1997). Hyvinvoinnin käsitteessäyhdistyvät taloudellisen kestävyyden tuotantokeskeinen näkökulma, yhteiskunnalliseneli sosiaalisen kestävyyden ihmiskeskeinen näkökulma ja ympäristön kestävyydenekologinen näkökulma. Kestävää taloudellista hyvinvointia kuvaava ISEWja siitä edelleen kehitelty GPI ovat taloustieteen piirissä hyvinvoinnin seuraamiseksikehitettyjä BKT:lle vaihtoehtoisia mittareita. Niiden taustalla on John Hicksin (1948)esittämä määritelmä tulosta: ”tulo on se suurin mahdollinen määrä, jonka henkilötai talous voi kuluttaa yhden periodin aikana vähentämättä seuraavan periodinkulutustaan”. Määritelmään pohjautuen ISEW- ja GPI -mittareiden tarkoituksena onkertoa yhteiskunnan hyvinvoinnin tilasta ja mahdollisuuksista ylläpitää vastaavaahyvinvoinnin tasoa tulevaisuudessa. ISEW:a ja GPI:a pidetään melko yleisesti teoreettiseltapohjaltaan hyvinä kestävän tulon ja hyvinvoinnin indikaattoreina (esim.Lawn, 2002).ISEW ja GPI pyrkivät huomioimaan kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavat tekijätkattavasti rahamääräisinä. ISEW:n laskennan lähtökohtana toimii yksityinen kulutus,jota painotetaan yhteiskunnan tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla Gini-indeksilläsiten, että tasaisempi tulonjako tuottaa kulutukselle korkeamman arvon. Painotuksentaustalla on oletus, että tulonjaon tasaisuus lisää yhteiskunnan hyvinvointia. Yk-

Sitran selvityksiä 3227sityistä kulutusta korjataan tämän jälkeen hyvinvointia vähentävien ja sitä lisäävientekijöiden arvoilla. ISEW pyrkii siis erottamaan taloudellisen toiminnan myönteisetvaikutukset sen ympäristön ja yhteiskunnan tilaa heikentävistä vaikutuksista, sekäottamaan huomioon ympäristövaikutusten keston. Indeksissä kestävän hyvinvoinninerilaiset ulottuvuudet yhteismitallistetaan keinotekoisten hinnoittelumenetelmienavulla raha-arvoisiksi. Aivan kaikkia hyvinvoinnin ihmisen hyvinvointiin vaikuttaviatekijöitä ISEW Ja GPI eivät kykene ottamaan huomioon, sillä osa ihmisten kokemaanhyvinvointiin keskeisesti vaikuttavista tekijöistä on hyvin hankala arvottaa.Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi ihmisen biologinen perusonnellisuuden taso jamonet ihmissuhteisiin liittyvät tekijät. Erilaisten keinotekoisten hinnoittelumenetelmienavulla mittareihin on kuitenkin mahdollista sisällyttää myös monia tekijöitä,joilla ei ole markkinahintoja. (Rättö, 2008.)Laskenta käytännössäISEW:n laskennassa ensimmäinen tekijä on painotettu yksityinen kulutus, johonlisätään ja siitä vähennetään eri tekijöitä, jotka on alla eritelty tarkemmin. ISEW:nlaskeminen käytännössä edellyttää varsin laajoja ja kattavia aikasarjoja indeksinsisältämistä osatekijöistä, sekä erilaisten hinnoittelumenetelmien käyttöä.ISEW:n laskentakaava voidaan esittää yksinkertaistettuna seuraavasti (Hoffrén,2001):ISEW = C adj.+ P + I + G – F – HjossaC adj.on tulonjaolla painotettu yksityinen kulutusP on julkinen kulutusI on pääomakannan kasvu ja kansainvälisen kaupan tasapainoG on hyvinvointia tuottavien markkinattomien palveluiden arvoF on yksityiset, tuotannon haitoista aiheutuvat menot (puolustautumiskustannukset)H on luonnon heikentymisestä ja luonnonvarojen kulumisesta aiheutuvatkustannuksetSeuraavassa yksittäiset ISEW:n arvoa lisäävät (+) ja vähentävät (–) komponentit onvielä eritelty tarkemmin:+ Painotettu yksityinen kulutus+ Kotitaloustyön arvo+ Kestokulutushyödykkeiden tuottamat palvelut+ Katujen ja maanteiden tuottama hyöty+ Julkiset kulutusmenot terveyteen ja koulutukseen– Kestokulutushyödykkeiden hankinta– Yksityiset terveys ja koulutusmenot

Sitran selvityksiä 3228– Mainonnan kustannukset– Työmatkakustannukset– Kaupungistumisen aiheuttamat kustannukset– Liikenneonnettomuuksien kustannukset– Veden pilaantumisen kustannukset– Ilmansaastumisen kustannukset– Meluhaittojen kustannukset– Soiden häviäminen– Maatalousmaan häviäminen– Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö– Aiheutuneiden pitkä-aikaisten ympäristövaurioden arvo– Pääoman nettokasvu+/– Muutokset maan kansainvälisessä asemassa=ISEWTuloksetISEW:n antamaa kuvaa kehityksestä on myös helppo verrata erilaisten, yleisestikäytettyjen taloudellisesti arvotettujen mittareiden tuloksiin. Taloudellisesti arvotettumittari auttaa myös ympäristöön ja kestävyyteen liittyvien tekijöiden hahmottamisessaosaksi hyvinvointia ja täten mahdollisesti edistää sitä koskevaa julkistakeskustelua.ISEW- ja GPI-indeksien antama kuva maan hyvinvoinnin tasosta poikkeaa useimmissatapauksissa merkittävästi BKT:n antamasta kuvasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissabruttokansantuote on 1980-luvulta lähtien noussut reilusti, mutta ISEW onpysynyt lähes entisellä tasollaan. Yhdysvalloissa BKT:n kasvu ei siis ole enää reiluunpariinkymmeneen vuoteen lisännyt kansalaisten hyvinvointia (Hoffrén, 2008).Suomessa tilanne on sama kuin useimmista niistä maista, joissa ISEW-mittaria onsovellettu. Tulosten mukaan 1970- ja 1980-luvuilla talouden kasvu kohensi selkeästiihmisten hyvinvointia. Sen sijaan 1980-luvun puolivälin jälkeen tuotannon kasvunaikaansaamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät enää juurikaan ole ISEWmittarinperusteella edistäneet tavallisen suomalaisen hyvinvointia. 1990-luvullaSuomessa syvänä koettu lama käänsi niin taloudellisen tuotannon, kuin ihmistenhyvinvoinninkin laskuun. Kuitenkin hyvinvointi näyttää pysyneen suhteellisen vakiintuneellatasolla aina 1990-luvulta saakka. 2000-luvulla asukasta kohden laskettuISEW on kääntynyt kuitenkin hieman nousuun, koska talouden aiheuttama ympäristörasitusei ole kasvanut yhtä nopeasti kuin yksityinen kulutus (Hoffrén, 2008).Nousu ei kuitenkaan ole ollut yhtä voimakasta kuin 1970- ja 1980-luvuilla ja lisäksise on hyvin kaukana BKT:n kasvunopeudesta. (Hoffrén ja Rättö, 2009.)Käyttö ja jatkokehitysISEW kehiteltiin alun perin Yhdysvalloille sopivaksi, mutta ISEW:ia tai siitä johdettuaGPI:a on sittemmin käytetty mm. Kanadassa, Australiassa, Itävallassa, Chilessä,Saksassa, Italiassa, Alankomaissa, Skotlannissa, Ruotsissa, Thaimaassa, Iso-Britan-

Sitran selvityksiä 3230GPI kuvaa ympäristötekijöitä monipuolisesti ja huomioi myös yhteiskunnallisettekijät varsin kattavasti. Indeksi ei kuitenkaan sisällä suoraan ihmisten kokemaasubjektiivista hyvinvointia tai onnellisuutta kuvaavia tekijöitä, vaan kuvaa pikemminkinniitä edellytyksiä, jotka ympäröivä yhteiskunta tarjoaa onnellisen elämänsaavuttamiseksi.Laskenta käytännössäGPI:n laskennan perusarvona toimivaa yksityistä kulutusta painotetaan yhteiskunnantulonjaon tasaisuutta kuvaavalla Gini-indeksillä siten, että tasaisempi tulonjakotuottaa painotetulle kulutukselle korkeamman arvon. Painotuksen taustalla on samaoletus kuin ISEW:issa, eli tulonjaon tasaisuuden oletetaan lisäävän yhteiskunnanhyvinvointia. Painotettua yksityistä kulutusta korjataan tämän jälkeen hyvinvointiavähentävien ja sitä lisäävien tekijöiden arvoilla. GPI pyrkii siis erottamaan taloudellisentoiminnan myönteiset vaikutukset sen ympäristön ja yhteiskunnan tilaaheikentävistä vaikutuksista, sekä ottamaan huomioon ympäristövaikutusten keston.Indeksissä kestävän hyvinvoinnin erilaiset ulottuvuudet yhteismitallistetaan keinotekoistenhinnoittelumenetelmien avulla raha-arvoisiksi. Tämä mahdollistaa hyvinvoinninhyvinkin erilaisten osa-alueiden sisällyttämisen yhteen mittariin.Käytännössä GPI:n laskeminen edellyttää varsin laajoja ja kattavia aikasarjojaindeksin sisältämistä osatekijöistä sekä erilaisten hinnoittelumenetelmien hallintaa.GPI:n laskentakaava voidaan esittää yksinkertaistettuna seuraavasti:GPI = C adj.+ B - F - H + IjossaC adj.on tulonjaolla painotettu yksityinen kulutusB on hyvinvointia tuottavien markkinattomien palveluiden arvoF on yksityiset, tuotannon haitoista aiheutuvat menotH on luonnon heikentymisestä ja luonnonvarojen kulumisesta aiheutuvatkustannuksetI on pääomakannan kasvu ja kansainvälisen kaupan tasapainoSeuraavassa yksittäiset GPI:n arvoa lisäävät (+) ja vähentävät (–) komponentit onvielä eritelty tarkemmin:+ Painotettu yksityinen kulutus+ Kotitaloustyön ja vanhemmuuden arvo+ Korkeakoulutuksen arvo+/– Vapaaehtoistyön arvo+ Kestokulutushyödykkeiden tuottamat palvelut+ Maanteiden tuottama hyöty– Rikollisuuden aiheuttamat kustannukset– Vapaa-ajan menettämisen arvo

Sitran selvityksiä 3232World Resources Institutessa työskentelevä John Talberth tekee tiivistä yhteistyötäeri organisaatioiden ja asiantuntijatahojen kanssa koskien GPI:n kehittämistä. Hänmainitsee erityisesti Euroopan alueena, jossa työtä on mahdollista edistää ja jossakiinnostusta löytyy myös julkiselta puolelta. Talberthin mukaan GPI nykyisessä muodossaanon viitekehys, joka sallii maakohtaiset sovellukset. Koska kullakin maallaon erityispiirteensä ja datan saatavuus monin paikoin puutteellista, on perusteltuaja luonnollista, että GPI:n merkitsevyyttä on mahdollista parantaa maakohtaisilla taialueellisilla sovelluksilla. A Program on Genuine Progress Accounts -projektin (PGPA)tarkoituksena on yhdistää kansalliset instituutiot ja kansainväliset asiantuntijatahotGPI-tilinpidon käyttöönoton edistämiseksi. Tarkoituksena on laajentaa GPI:n käyttöäeri maihin ja työn edistyessä vähitellen pyrkiä kohti kansainvälistä, standardoituaGPI:iä. PGPA-ohjelmasta lisää kappaleessa 6.4.3.5 Simplified Index of Sustainable EconomicWelfare, SISEWHistoriaBrysselin yliopiston tutkija Brent Bleys on kehitellyt ISEW:stä yksinkertaistetunversion, SISEW:n, (Simplified index of Sustainable Economic Welfare) ja soveltanutsitä Euroopan ei maille. Hänen ajatuksenaan on ollut käyttää ISEW:sta tuttua viitekehystäottaen huomioon ainoastaan kullekin maalle määrällisesti merkittävimmätISEW:n erät.Koska ISEW:n laadinta vaatii valtavaa tietomäärää, Bleys (2007) on esittänyt, ettäindeksistä jätettäisiin pois määrällisesti vähäpätöisimmät erät. Lisäksi epäjohdonmukaisetarvottamismenetelmät vaikeuttavat Bleysin (2007) mukaan ISEW:n käyttöä.LaskentafilosofiaBleys käyttää ISEW:stä tuttua viitekehystä ottaen huomioon ainoastaan kullekinmaalle määrällisesti merkittävimmät ISEW:n erät. Esimerkiksi Belgian kohdalla hänhuomasi pääoman nettomuodostuksen pienenemisen, kansainvälisen rahoitusasemanhuononemisen, elintasoerojen kasvun ja pitkäaikaisten ympäristövahinkojensuurenemisen isokokoisimmiksi eriksi. Bleysin SISEW-sovellus Belgialle sisältää 11elementtiä, kun alkuperäinen ISEW sisältää 20.Laskenta käytännössäKäytännössä Bleys on tarkastellut kunkin maan kohdalla eri tekijöiden suuruuttalopullisessa ISEW:ssa ja jättänyt pois kokonaisuuden kannalta muutaman merkitykseltäänvähäisimmiksi katsomansa tekijän. Kattavan datan kerääminen on muodostunutongelmaksi monille maille, joten tekijöiden määrää vähentämällä on indeksinlaskentaa mahdollista helpottaa. Mukaan laskettavien tekijöiden määrän vähentäminenhelpottaa ISEW:n koostamista myös niiden maiden kohdalla, joilla on paljondataa hallussaan.

Sitran selvityksiä 3233Taloudellisista tekijöitä koskevien tietojen löytäminen on melko helppoa. Sen sijaanajankäyttöön ja muihin sosiaalisiin tekijöihin liittyvien tietojen kerääminen on varsinhaastavaa. Myös eri arvottamismenetelmiin vaadittavien tietojen löytäminen onosoittautunut suurelta osin ongelmalliseksi (Bleys, 2007).TuloksetBleys (2007) kertoo havainneensa, että ISEW:n välittämä viesti säilyy myös sen yksinkertaistetussaversiossa, vaikka per asukas vertailuissa ISEW:n ja SISEW:n välilläonkin jonkin verran eroa.Käyttö ja jatkokehitysSISEW on laskettu tähän mennessä Belgialle, Australialle, Hollannille, Ranskalle jaIso-Britannialle. Laskelmat on toteutettu suurimmassa osaa tapauksia vuodesta1970 eteenpäin. Bleysin mukaan ISEW:stä on peruteltua jättää joitakin tekijöitäpois, koska se ei merkittävällä tavalla vaikuta lopputuloksen suuntaan. Myös jäljellejäävien erien arvottamismenetelmien standardointi helpottuu niiden lukumäärän vähetessä.Täten muodostettu SISEW per asukas on mahdollista laskea varsin suurellejoukolle maita ja myös vertailla tuloksia kansainvälisesti. Bleys kuitenkin muistuttaa,että jonkin tekijän huomiotta jättäminen vähäisen merkityksen vuoksi perustuuhistoriallisiin havaintoihin, eikä siis ota huomioon sitä mahdollisuutta, että samaisentekijän merkitys kasvaakin tulevaisuudessa. (Bleys, 2007.)3.6 The New National Welfare Index, NWIHistoriaThe New National Welfare Index (NWI) on saksalaisten tutkijoiden (Zieschank& Diefenbacher) vuosien 2007 ja 2009 välillä toteuttaman projektin ”MeasuringWelfare in Germany – Proposal for a New National Welfare Index” tuloksena esiteltyindeksi. Projekti on Berliinin yliopiston yhteydessä toimivan Ympäristöpolitiikantutkimuslaitoksen (Environmental Policy Research Centre, FFU) ja LiittotasavallanYmpäristöjärjestön (Federal Environmetal Agency, UBA) rahoittama. (FFU.)Toimintaperiaatteeltaan NWI on GPI:n ja ISEW:n kaltainen, Gini-indeksillä painotettuakansantalouden tilinpidon yksityistä kulutusta korjaava rahamääräinen mittari.NWI:ä onkin eräs maakohtainen GPI:n sovellus, joka tarkastelee erityisesti Saksantilannetta. Indeksin tavoite on sen kehittelijöiden mukaan auttaa tunnistamaan javahvistamaan yhteiskunnan vaurauden ja hyvinvoinnin lähteitä ja vähentämäänympäristöön kohdistuvia haittoja. Sen on tarkoitus mitata yhteiskunnan kehitystätaloudellisen näkökulman lisäksi myös laadullisesti ja toimia täydentävänä tietolähteenäjulkisessa keskustelussa kehityksestä ja kestävästä kasvusta. (Diefenbacher &Zieschank, 2008).

Sitran selvityksiä 3234LaskentafilosofiaNWI:n laskenta lähtee liikkeelle ISEW:n ja GPI:n tavoin tulonjaolla painotetusta yksityisestäkulutuksesta, johon lisättäviin eriin lukeutuu sellaisia hyvinvointipalveluita,jotka eivät ole indeksin laatijoiden mukaan tähän saakka tulleet huomioitua vastaavissabruttokansantuotetta korjaavissa mittareissa. Mukaan lasketaan negatiivisinamyös ympäristövahingot ja niistä koituvat korvauskustannukset. Monien NWI:nkomponenttien pohjana on ISEW:n ja GPI:n laskutapa.Laskenta käytännössäNWI:n laskenta lähtee liikkeelle tulonjaolla painotetusta yksityisestä kulutuksesta,johon lisätään tai siitä vähennetään seuraavat erät: kotityön arvo (sisältyy myösISEW:n ja GPI:n), vapaaehtoistyön arvo (uusi), julkiset terveydenhuolto- ja koulutusmenot(myös ISEW ja GPI), kestokulutushyödykkeiden palveluiden arvo (hyödytja kustannukset, myös ISEW ja GPI), työmatkakustannukset (myös ISEW ja GPI),liikenneonnettomuuksien kustannukset (myös ISEW ja GPI), rikollisuuden kustannukset(myös GPI), alkoholisairauksien kustannukset (uusi), ympäristövahinkojenkustannukset (myös GPI), veden pilaantumisen kustannukset (myös ISEW ja GPI),maaperän pilaantumiset kustannukset (uusi), ilman saastumisen kustannukset(myös ISEW ja GPI), melusaasteen kustannukset (myös ISEW ja GPI), kosteikkojenhäviämisen kustannukset (myös ISEW ja GPI), maatalousmaan häviämisen kustannukset(myös ISEW ja GPI), hiilidioksidipäästöjen aiheuttamien haittojen kustannukset(myös GPI), nettoinvestoinnin rakennettuun pääomaan (poislukien investoinnitrakennuksiin, myös ISEW ja GPI) ja nettolainananto ulkomaille (myös ISEW ja GPI).NWI:iin on mahdollista lisätä myös muutokset julkisessa velassa (negatiivisena),sekä julkiset menot ekologisen muutoksen torjumiseen (positiivisena).TuloksiaKun New National Welfare Index:n näyttämää kehitystä vertaillaan bruttokansantulonkanssa, antaa se ainakin Saksan tilanteesta samansuuntaisia tuloksia hyvinvoinninkehitystä koskien, kuin mitä ISEW ja GPI -mittareilla havaitaan. Kun NWI:n jaBKTL:n kuvaajat tehdään vertailukelpoisiksi normalisoimalla ne perusvuoteen 2000,nähdään, että bruttokansantulon jatkettua kasvuaan NWI viimeaikainen kehityssuuntaon ollut laskeva. Saksan tapauksessa selvää laskua on tapahtunut vuodesta2001 lähtien. Tästä voidaan NWI:n kehittäjien (Diefenbacher & Zieschank, 2008)mukaan päätellä ekologisen taloustieteen perusolettamusten pätevän: kaikki arvoatuottavat taloudelliset toimet eivät paranna yhteiskunnan hyvinvointia. Negatiiviset,vähennettävät erät ylittävät suuruudeltaan positiiviset, kuten kotityön javapaaehtoistyön arvon. Negatiivinen kehitys on jatkunut aivan viime vuosiin saakkasiitä huolimatta, että esimerkiksi ilmansaasteiden haittoja on saatu pienennettyä.Samanaikaisesti esimerkiksi taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut. (Diefenbacher &Zieschank, 2008).

Sitran selvityksiä 3235Käyttö ja jatkokehitysNWI:ä on tarkoitus kehitellä edelleen erityisesti Saksan tarpeisiin mm. viimevuosinakäydyn ilmastonmuutokseen liittyvän kansainvälisen keskustelun pohjalta. NWI:llätoivotaan voivan nähdä ennalta ne kustannukset, joita ilmastonmuutos yhteiskunnalleaiheuttaa. Nämä kustannukset kasvavat todennäköisesti sitä suuremmiksi,mitä kauemmas tulevaisuuteen katsotaan ja täten todelliset hyödyt taloudellisenhyvinvoinnin lisääntymisestä kyseenalaistuvat.Mikäli NWI:ä käytetään politiikan päätösten apuna perinteisten tilinpitojen sijaan,vie se talouden kehityksen painopistettä suuntaan, joka vähentää luonnonvarojenkäyttöä. Tutkijat suosittelevat indeksin koostamista Saksalle BKT:n rinnalle myöstulevina vuosina, jotta hyvinvoinnin kestävyysaspekti saadaan kuvattua aiempaaparemmin. He tuovat esille myös tarpeen vertailevan työn tekemisestä muiden maidenosalta. Tutkijat mainitsevat aikovansa tulevaisuudessa ottaa huomioon indeksissäesimerkiksi ihmisen toiminnasta aiheutuneet luonnonkatastrofit sekä eliölajienkatoamisen. Lisäksi tilastoja tarvittavan datan saamiseksi tulisi parantaa, esimerkiksikotityöhön käytetyn ajan, vapaaehtoistyön, sekä meluun ja maaperään liittyvientekijöiden osalta. (Diefenbacher & Zieschank, 2009)3.7 Genuine Savings, GSHistoriaMaailmanpankin tutkijat Pearce ja Atkinson esittelivät Genuine Savings-indeksin(GS) ensimmäisen kerran vuonna 1993. Maailmanpankin ympäristöosasto (Departmentof Environmental Economics and Indicators) on laskenut GS-aikasarjat noin200 maalle vuosien 1970 ja 2006 välille ja testannut, miten indikaattori ennustaatodellista kehitystä. Tutkimuksilla kerrotaan tähdättävän siihen, että GS voitaisiin ottaaBKT:n rinnalle kansainväliseen käyttöön (Rosenström, 2009; Stiglitz ym., 2009).Maailmanpankki käyttää laskelmissaan myös nimitystä Adjusted Net Savings (ANS)ja Suomen Valtioneuvoston kanslian kesäkuussa 2009 julkaisemassa tiedotteessa seon käännetty termillä Todelliset säästöt.Genuine Savings keskittyy niihin resursseihin, jotka maalla ovat hallussaan, elikäyttää niin sanottua pääomalähestymistapaa. GS tarkastelee mahdollisuuksia säilyttäähyvinvointi tulevaisuudessa ja mittaa, elääkö kansakunta yli varojensa. Ideaindikaattorin takana on, että kansakunnan hyvinvointitaso tulevaisuudessa riippuutämänhetkisistä toimenpiteistä mitä tulee luonnonvarojen käyttöön, saastuttamiseensekä rakennetun infrastruktuurin ja henkisen pääoman investointeihin. GS pyrkiitarjoamaan kansallisella tasolla indikaattorin, joka auttaisi päätöksentekijöitä arvioimaanmaan kehityksen kestävyyttä.GS on tänä päivänä tunnetuin nettosäästöjen mittari. Se perustuu talousteorianmukaiseen käsitteeseen kansakunnan nettosäästöjen yhteydestä kehityksen kestävyyteen.Aiheesta on kirjoitettu kattavasti vihreän bruttokansantuotteen hyvinvointiyhteyksiäkäsittelevissä tieteellisissä artikkeleissa ja teoksissa (Weitzman, 2003;Dasgupta, 2001; Heal & Kriström, 2005; Pezzey ym., 2005). Indikaattorin merkittävimpiinetuihin kuuluukin juuri sen talousteoreettinen uskottavuus.

Sitran selvityksiä 3237vinvointinsa myös tulevaisuudessa, mikäli ne sijoittavat luonnonvaroista saamansatuotot joko henkisen pääoman kasvattamiseen tai infrastruktuuriin. Kuitenkaan positiivisetGS-lukemat eivät aina ole johtaneet vakaaseen kehitykseen tulevaisuudessa.(Hamilton, 2000; Hamilton & Clemens 1998.)Vauraiden länsimaiden osalta GS-lukemia nostaa korkea investointiaste ja se,etteivät niiden kansantaloudet ole riippuvaisia omien luonnonvarojensa käytöstä.Kuitenkin USA:n, Australia ja Canadan GS:n arvot jäävät mataliksi luonnonvarojenkäytön vuoksi. Suomen saamat lukemat ovat pääasiassa olleet nollan yläpuolella,eli indikaattorin mukaan Suomen kehitys olisi ollut kestävällä pohjalla. Tästä ei vieläkuitenkaan voida vetää johtopäätöksiä, sillä Maailmanpankin versio GS-indeksistäei huomioi kaikkia Suomen kannalta tärkeitä tekijöitä. Se ei ole suunniteltu Suomenkaltaisen maan tarkasteluun, sillä Suomella ei esimerkiksi ole hallussaan uusiutumattomiaenergiavaroja (kuten öljy ja kivihiili), mutta sitä koskettaa joukko muitakestävyyteen liittyviä ongelmakohtia.Käyttö ja kehitysMaailmanpankki jatkaa Genuine Savings:in kansainvälisesti vertailukelpoisten aikasarjojenlaatimista. Se pitää Todellisten säästöjen käsitettä hyödyllisenä päätöksentekijöille.Maailmanpankin mukaan indikaattorin käyttökelpoisuutta lisää myöslähestymistavan ymmärrettävyys suurelle yleisölle, sillä ”säästöt” ovat käsitteellisestilähellä kotitalouksien säästämistä. Stiglitzin komitean 14.9.2009 julkaisemassaraportissa kehotetaan kansainvälisiin GS-vertailuihin ja GS:n kattavampaan käyttöönjuuri kestävyys-aspektin huomioon ottamisessa (Stiglitz ym., 2009). Kuten muidenkinympäristöntilinpitoon perustuvien indeksien kohdalla, datan tarkentuminen jamenetelmien kehittäminen tulevat parantamaan GS:n tarkkuutta tulevaisuudessa.Maailmanpankin kehittämä versio Genuine Savingsistä sisältää vain noin kymmenenkomponenttia. Tärkein syy tähän yksinkertaistukseen on datan saatavuudenrajoittuneisuus kansainvälisesti. Jotta mittari kuvaisi teoriakehyksensä mukaisestikehityksen kestävyyttä, tulisi sitä laajentaa ottamaan huomioon kaikki kunkin maankehityksen kannalta merkitykselliset tekijät. Työtä kehyksen laajentamiseksi on tehtyesimerkiksi Skotlannille (Pezzey ym., 2005) ja vastaava tutkimus on tekeillä Suomelle(Lemmetyinen, 2010). Maailmanpankin tutkijat kannustavat yksittäisiä maita(esimerkiksi Suomea) laajentamaan GS:n viitekehystä, jotta kuva kestävyydestätarkentuisi. Optimaalisessa tilanteessa kaikki varallisuuserät ja ekosysteemipalveluttulisivat huomioitua.Suomen sovelluksen kannalta merkittävimmät uudistukset tulevat olemaan teknologisenkehityksen huomioiminen sekä metsävarakomponentin ja hiilidioksidipäästöjenlaskutavan uudelleenarviointi. Metsävarat ovat Suomen tärkein luonnonvaraja niiden jättäminen pois laskuista sillä perustein kuin se on tehty kehitysmaidenkohdalla, on harhaanjohtava päätös. Edellä mainituista uudistuksista ”uudet teknologiat”voivat pitää sisällään kaiken yksilön subjektiiviseen hyvinvointiin vaikuttavistaratkaisusta aina parempiin tuotantoteknologioihin, joiden kautta kansakunta voisaada saman kulutuksen pienemmällä materiaalimäärällä. Työ on vielä kesken javalmistuu vuoden 2010 aikana (Lemmetyinen, 2010).

Sitran selvityksiä 32383.8 Human DeveIopment Index, HDIHistoriaHuman Development Index (HDI, Inhimillisen kehityksen indeksi) on tunnetuinyhteiskunnan tilaa kuvaava mittari, jota ei ole arvotettu rahassa. Mittarin on kehittänytYK:n kehitysohjelma UNDP (United Nations Development Programme). HDIkehitettiin erityisesti kehitysmaiden kehittyneisyyden tarkasteluun, koska niidenkohdalla kansantalouden tilinpidon puutteet hankaloittavat BKT-mittarin käyttöä.(Rättö 2009.) YK laati ja julkaisi kaikkien maailman maiden HDI-indeksit ensimmäisenkerran vuonna 1990, jonka jälkeen päivitys on tehty vuosittain, edellisen kerransyksyllä 2009. Vuosittain eri maiden HDI:t julkaistaan säännöllisesti Human Developmentraportissa. (UNDP.)HDI:n kehittämisen taustalla on ajatus tuoda taloutta koskevien mittarien rinnalleindeksi, joka painottaa inhimillisiä tekijöitä. Indeksin tarkoituksena on tarjotayksinkertaista ja täsmällistä tietoa yhteiskuntien hyvinvoinnista ja kehityksen tasostasekä tarjota mahdollisuus kansainvälisiin vertailuihin, joissa huomion keskipisteenätalouden sijaan ovat koulutusta ja terveyttä koskevat erot. HDI:n kehitystyön takanaon Manbub ul Haqin vetämä ryhmä tunnettuja ekonomisteja (mm. Paul Streeten,Frances Stewart, Gustav Ranis, Keith Griffin, Sudhir Anand ja Meghnad Desai).(UNDP.) Inhimillisen kehityksen eri komponenttien tiivistämistä yhteen lukuunpidettiin haasteellisena tehtävänä. HDI:n kehittämiseen liittyikin alkujaan paljon poliittistakeskustelua ja sen soveltuvuutta maailman laajuiseen hyvinvointivertailuunkritisoidaan edelleen aika ajoin.LaskentafilosofiaHDI:n laskentafilosofia perustuu ajatukseen kolmesta yhteiskunnan tilaa kuvaavastaei-rahamääräisestä perusulottuvuudesta: pitkää ja tervettä elämää, tiedonsaantia jariittävää elintasoa voidaan pitää universaalisti inhimillisen kehityksen kannalta olennaisinahyvinvoinnin komponentteina. Niitä edustavat HDI:ssä kolme muuttujaa:elinajanodote, saavutettu koulutustaso ja ostovoimakorjattu BKT. Saavutettu koulutustaso-muuttuja sisältää sekä aikuisten lukutaidon että yhdistetysti ensimmäisen,toisen ja kolmannen asteen koulutukseen osallistuvien osuudet. (UNDP.)HDI:ssä kehityksen tasoa kuvaavia indikaattoreita ei ole yhteismitallistettu rahassa,vaan muuttujille määritellään tavoitetasot, joihin maan saamia arvoja verrataan.HDI vaihtelee nollan (0) ja yhden (1) välillä; mitä lähempänä maan saama arvo onlukua yksi, sitä lähempänä se on tavoiteltua kehittyneisyyden tasoa. Indikaattoreidenyhteinen mittatikku on siis etäisyys määritellystä tavoitetasosta. (Rättö 2009.)Laskenta käytännössäHDI pohjautuu The Human Development Report Officen keräämään YK maitakoskevaan tietoaineistoon. Pääasiallisina tietolähteinä HDI muuttujien laskennassatoimivat YK:n väestöjaosto (United Nations Population Division), UNESCO:n tilastoinstituuttija Maailmanpankki. Indeksiä ei ole laskettu kaikkien YK:n jäsenmaidenosalta ja joidenkin maiden kohdalla tieto on puutteellista. (UNDP.)

Sitran selvityksiä 3239HDI:n kukin komponentti − elinikä, elintaso ja tietotaso − kuvaavat osaltaan maankehittyneisyyden tasoa välillä 0-1. Elinikää mitataan aikuisiän elinajanodotteella,joka lasketaan vertaamalla tilastotietoon perustuvaa nollavuotiaan elinajanodotetta85 ikävuoden tavoitteeseen. Arvo saadaan laskemalla elinajanodotteen osuustavoitetasosta, kun molemmista on ensin vähennetty 25 ensimmäistä ikävuotta. Josesimerkiksi suomalaisen nollavuotiaan elinajanodote on 77,4 vuotta, saadaan elinaikaakuvaavalle indeksille arvo 0,87 laskutoimituksella (77,4−25)(85−25)=0,87.Elintasoa mitataan HDI:ssa laskemalla BKT per asukas. Vertailun pohjana käytetäänostovoimakorjattuja arvoja, mikä mahdollistaa ostovoiman vertailun eri valuuttojenvälillä. Elintasoindeksin laskennan tavoitetasona on 40 000 dollarin vuositulo, johonverrataan eri maiden BKT:tta henkeä kohti logaritmiasteikolla.Tietotaso lasketaan lukutaitoa ja koulutusta kuvaavien mittarien avulla. Lukutaitoindeksivastaa suoraan aikuisten lukutaitoprosenttia, jolloin sadan prosentin lukutaitoon luku 1. Kolutusta mitataan laskemalla osallistumisaste peruskoulusta lukiotasonkoulutukseen. Käytännössä osallistumisaste saadaan koulutusikäisten osallistumisasteestakoulutukseen, jolloin sadan prosentin osallistuvuus vastaa lukua 1. Yhdistettytietotasoindeksi lasketaan painotettuna keskiarvona antaen lukutaitoindeksille2/3 ja koulutusindeksille 1/3 paino.Lopullisessa indeksissä jokaisen komponentin painoarvo on sama. Maan HDI-arvosaadaan siis laskemalla edellä mainittujen tekijöiden keskiarvo, joka vaihtelee välillä0-1. Oheisessa kuviossa on esitettynä HDI komponentteineen. (Melkas 2002.)TAVOITE Pitkä ja terve elämä Tieto Kohtullinen elintasoINDIKAATTORI Elinajan odote Aikuisten Koulutukseen BTK/henkilölukutaitoaste osallistumisasteKoulutusindeksiInhimillisen kehityksen indeksiTuloksiaViimeisin HDI-raportti on julkaistu vuoden 2009 lokakuussa ja se sisältää maidenHDI:ä koskevaa tietoa vuodesta 2007 eteenpäin. Raportti kantaa nimeä ”OvercomingBarriers: Human Mobility and Development”. Raportissa käytetään ensimmäistäkertaa maakategoriaa ”Very High Human Development”, johon lukeutuvat muunmuassa kaikki Pohjoismaat. Listan kärjessä on Norja.

Sitran selvityksiä 3240HDI:n antama kuva Suomen kehityksestä on viime vuosikymmenten osalta tasaisesti,mutta loivasti, nouseva. Vuonna 1980 Suomen HDI-arvo oli 0,865, jonka jälkeense on vuosittain noussut ylittäen vuonna 1990 0,9 ja vuonna 2005 0,95 rajan.Aikavälillä 1980–2007 Suomen keskimääräinen vuotuinen kasvu HDI:llä mitattunaoli 0,38 prosenttia ja sijoitus 15 kärkimaan joukossa. Viime vuonna Suomi ylsi sijalle12. (Human Development Report 2009.)Käyttö ja jatkokehitysHDI tuo tietoa maan kehittyneisyydestä elämän ns. inhimillisiä komponentteja –terveyttä, koulutusta ja elintasoa – koskien. Taustalla on ajatus, jonka mukaantalouden tuottavuus ei riitä kuvaamaan yhteiskunnan tilaa kansalaisille merkittävientekijöiden, kuten tietotason ja terveen elämän osalta. HDI soveltuukin hyvin kehitysmaidenkehityspotentiaalin tarkasteluun ja vertailuun. Se antaa käsityksen kansakunnanhyvinvoinnista sekä auttaa päätöksentekijöitä inhimillisien perustekijöidenhuomioinnissa ja niiden kehityksen seurannassa. HDI:n käyttö on perusteltua ennenkaikkea puutteellisen kansantalouden tilinpidon oloissa mahdollistaen suhteellisensosio-ekonomisen kehityksen mittaamisen kansallisella tasolla sekä korostaen materiaalisenvaurauden ja inhimillisen pääoman välistä suhdetta. (UNDP.)Tunnettavuudesta ja vakiintuneesta asemasta huolimatta HDI:n käyttöön liittyymyös haasteita. Indeksiä on kritisoitu erityisesti sen huonosta soveltuvuudesta kehittyneidenmaiden hyvinvoinnin tarkasteluun. Käytännössä kaikki kehittyneet maatovat hyvin lähellä indeksin komponenteille asetuttuja tavoitetasoja, minkä vuoksikehityksen tarkastelu HDI:n avulla jää osin rajalliseksi. (Rättö 2009.) Jatkokehitystäajatellen voidaankin kysyä, tulisiko HDI:iin ottaa mukaan myös muita kehitystämittaavia muuttujia. Onko käytössä oleva painotus riittävän perusteltu? Entä ovatkovalitut tavoitetasot hyvinvointitarkasteluja ja -vertailuja ajatellen mielekkäitä? HDI:nantamat tulokset ovatkin käyttökelpoisimpia nimenomaan globaalista näkökulmastakatsoen: väestön hyvinvoinnin kannalta on yksityiskohtaisten tarkastelujen sijaantärkeä nähdä omassa kehityksessä tapahtuneet merkittävät muutokset ja maankehittyneisyyden taso suhteessa muihin maihin. (Melkas 2002.)3.9 Sustainable Society Index, SSIHistoriaSustainable Society Index on hollantilaisen Sustainable Society Foundationin (SSF)kehittämä hyvinvointia mittaava komposiitti-indikaattori, jonka pyrkimyksenä onmitata erityisesti maan kestävän kehityksen tasoa. SSF:n tarkoituksena on tuottaatietoa maailman hyvinvoinnin tilasta kahden vuoden välein.Sustainable Society Foundation tulkitsee kestävän yhteiskunnan tarkoittavan yhteiskuntaa,joka käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja vastuullisesti myös tuleviasukupolvia ajatellen. SSF:n määrittämässä kestävässä yhteiskunnassa yksilöt voivatelää puhtaassa, tasapainoisessa ja turvallisessa ympäristössä, sekä saada mahdollisuudenhyvään koulutukseen ja itsensä kehittämiseen (Van de Kerk & Manuel2008b).

Sitran selvityksiä 3241LaskentafilosofiaSSI koostuu 22 eri muuttujasta, jotka on jaettu viiteen eri kategoriaan. Kategoriatperustuvat SSF:n tulkintaan kestävälle kehitykselle tärkeistä osa-alueista. Kategorioistakolme mittaa elämänlaatua (henkilökohtainen kehitys, terveellinen ympäristöja tasapainoinen yhteiskunta) ja kaksi keskittyy ihmisten toimien pitkän aikavälinvaikutuksien, eli kestävän kehityksen, arviointiin (luonnonvarojen kestävä käyttö jakestävä maailma). Sekä kunkin kategorian sisältävät muuttajat että kategorioidenpainoarvo lopullisessa indeksissä määräytyvät SSI:n kehittäjien antamien painokertoimienavulla.Esimerkiksi elämänlaatuun kuuluva kategoria ”henkilökohtainen kehitys” pitää sisälläänseuraavat indikaattorit: terveellinen elämä, riittävä ravinto, riittävä vedensaanti,kehittyneet saniteettipalvelut, koulutusmahdollisuudet ja sukupuolen tasa-arvon.Vastaavasti esimerkiksi kestävän kehityksen kategoria ”luonnonvarojen kestäväkäyttö” pitää sisällään jätteiden kierrätystä, uusiutuvien vesivarojen käyttöä jauusiutuvan energian kulutusta kuvaavat indikaattorit. (Kunkin kategorian sisälläänpitämät indikaattorit ja käytetty metodologia on nähtävissä osoitteessa http://www.sustainablesocietyindex.com/full_publication_ssi-2008.pdf.)Laskenta käytännössäSSI:n lopullisen arvon muodostamat hyvinvoinnin eri osa-alueita kuvaavat muuttujatmitataan eri mittayksiköitä käyttäen, minkä vuoksi ne on standardoitava yhdenmukaiseksisaamaan arvoja nollan (0) ja kymmenen (10) väliltä. Standardoinninperusteena on käytetty kolmea eri tapaa (Van de Kerk - Manuel 2008b):1. Jos muuttujalle on määriteltävissä taso, johon selkeästi tulee pyrkiä, saatuo taso arvon kymmenen. (Esimerkiksi jätteiden kierrätyksen kohdallatavoiteltava jätteiden kierrätysprosentti on 100.)2. Kolmen muuttujan kohdalla (metsäala, kasvihuonekaasupäästöt ja Ekologinenjalanjälki) on tavoitteena oleva taso määritelty yleisesti hyväksyttyihinkäytäntöihin perustuen, ns. ”valistuneen arvauksen” perusteella.(Esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen kohdalla on käytetty tavoitetasonayleisesti hyväksyttyä kahden tonnin hiilidioksidipäästömäärää henkilöäkohden vuodessa. Tavoitetaso saa arvon kahdeksan, jolloin tätä vähemmänpäästöjä tuottavien maiden on mahdollista saada tavoitetasoaparempi arvo.)3. Jos tavoiteltavaa tasoa muuttujalle on mahdotonta määritellä, on kaikkienmaiden havainnoista suurin saanut arvon kymmenen ja pienin arvon nolla.Usein standardointi on toteutettu siten, että suurin havainto on saanutarvon hieman kymmenen alapuolelta ja pienin hieman nollan yläpuolelta.Tällä tavalla toimittaessa standardointimenetelmää ei ole tarpeen muuttaajoka kerta kun uusia suurimpia tai pienimpiä havaintoja ilmenee.SSI:n kehittäjien mukaan tavoitteena on, että kukin maa saavuttaa jokaisen muuttujankohdalla täydellisen kestävyyden tason (Van de Kerk & Manuel 2008b). Perustelluntavoitetason määrittäminen on kuitenkin monien muuttujien kohdalla varsinvaikeaa. Muiden komposiitti-indikaattoreiden tavoin SSI:ssä eri muuttujat lasketaanyhteen painokertoimien avulla. Myöskään SSI:ssä eri tekijöiden painotukset eivät

Sitran selvityksiä 3242perustu mihinkään tieteelliseen teoriaan. Yhden kategorian sisällä olevilla muuttujillaon sama painoarvo, mutta koska kategorioissa on eri määrä muuttujia, saa osamuuttujista lopullisessa indeksissä suuremman painoarvon kuin toiset. Kokonaisindeksiämuodostettaessa eri kategoriat saavat eri painoarvot: indeksin laatijat ovatantaneet kolmelle ensimmäiselle elämänlaatua mittaavalle kategorialle painoarvon1/7 ja kahdelle kestävää kehitystä mittaavalle kategorialle painoarvon 2/7. Painotuksiaperustellaan sillä, että kolmen ensimmäisen kategorian muuttujilla on vaikutustaainoastaan kyseisen maan sisällä, kun taas kahden viimeisen kategorian muuttujillaon globaalimpi vaikutus (Van de Kerk - Manuel 2008b).TuloksiaSSI on laskettu 150 maalle ensimmäisen kerran vuonna 2006. Vuonna 2008 mukaansaatiin myös Montenegro. Maailman 194 itsenäisestä valtiosta osa jouduttiinedelleen jättämään ulkopuolelle riittävän tilastotiedon puuttumisen vuoksi. (Van deKerk & Manuel 2008b).SSI:n tulosten mukaan keskimääräinen hyvinvointi maailmassa on lisääntynyt vuosien2006 ja 2008 välillä arvosta 5,63 arvoon 5,65 (Van de Kerk & Manuel 2008a).Kategorioista etenkin henkilökohtaisen kehityksen ja tasapainoisen yhteiskunnankohdalla parannusta on tapahtunut selkeästi. Sen sijaan luonnonvarojen kestävänkäytön ja kestävän maailman kohdalla on tultu hieman alaspäin. Terveellinen ympäristö-kategoriassa ei muutosta ole nähtävissä, koska tältä osin vuoden 2008 SSIperustuu samalle datalle kuin vuoden 2006. Suomi sai vuonna 2006 SSI:n arvoksi6,8. Vuonna 2008 arvo oli 6,9, eli parannusta oli tapahtunut kymmenyksen verran.SSF ei ole vielä julkistanut vuoden 2010 tuloksia SSI:lle.Progress 2006–2008World average category scores0,300,250,200,150,100,050,00-0,05-0,10-0,15PersonalDevelopmentHealthyEnvironmentWell-balancedSocietySust. Use ofResourcesSustainableWorldLähde: Van de Kerk & Manuel 2008aSuomelle on laskettu SSI aikasarja (Kekkonen, 2010), jonka mukaan hyvinvoinnissaei olisi Suomessa nähtävissä juuri mitään muutosta tarkasteluajanjaksolla 1990 -2007. Eri kategorioista kuitenkin havaitaan, että ihmisten hyvinvointia kuvaavienosalta Suomi saa varsin hyviä tuloksia ja ihmisten perustarpeet on turvattu. Myöshenkilökohtaisen kehityksen osalla Suomi on lähellä tavoitetasoa ja vuodesta 1990Suomi on SSI:n mukaan jopa parantanut arvosanaansa. Tähän vaikuttaa varmastiSuomessa monia muita maita paremmin toteutuva tasa-arvo ja korkea koulutus-

Sitran selvityksiä 3243aste. Tasapainoisen yhteiskunnan osalla on sen sijaan SSI:n mukaan havaittavissapientä laskua, mihin suurimpana vaikuttajana on tuloerojen kasvu Suomessa. Luonnonvarojenosalta Suomi saa SSI:ssä melko hyviä arvoja, joskin trendi on laskeva.Ilmasto- ja energiakysymysten osalta Suomi saa SSI:ssä paljon muita kategorioitaheikomman tuloksen. Energian kulutuksessa ja kasvihuonekaasujen määrässä ollaanvielä kaukana tavoitetasosta: vaikka uusiutuvan energian käytössä Suomi onkinmonia maita edellä, tuotetaan meillä edelleen yli 70 % energiasta uusiutumattomistaenergialähteistä. Kun muistetaan, että SSI voi saada arvoja nollan ja kymmenenvälillä, ovat muutokset Suomelle kuitenkin varsin pieniä.Käyttö ja jatkokehitysIndeksi soveltuu SSF:n (Van de Kerk & Manuel 2008a) mukaan mm. seuraaviintarkoituksiin: laajentamaan ihmisten tietoisuutta oman maansa kestävyydestä, monitoroinninja politiikan apuvälineeksi kansallisella ja alueellisella tasolla, työkaluksimaiden ja maakuntien vertailuun, koulutustarkoituksiin sekä hallituksista riippumattomienkansainvälisten järjestöjen apuvälineeksi kestävyysstrategian monitoroinnissaja kehittämisessä.Romania on ensimmäinen maa, jossa SSI on otettu käyttöön osana kansallistapäätöksentekoa (Van de Kerk & Manuel 2008a). Kansallisella tasolla jokaisellemuuttujalle on osoitettu tietty ministeriö, joka on vastuussa kehityksen viemisestäkestävämpään suuntaan kyseisen tekijän osalta. Lisäksi Hollannissa ja RomaniassaSSI on sisällytetty useiden yliopistojen opetussuunnitelmaan.SSI:n tutkijat ovat tarkastelleen valittujen painotusten merkitystä vertailemallatuloksia, jotka on saatu SSI:n vaihtoehtoisilla laskentatavoilla. Aikaisemmin esitettyjenpainotusten sijaan on testattu versiota, jossa kaikki kategoriat saavatsaman painoarvon 1/5, sekä versiota, jossa SSI on laskettu kaikkien 22 muuttujanpainottamattomana keskiarvona ilman kategorioihin jakamista. Eri painokertoimiakäytettäessä huomattiin, että vaikka kärkipäähän sijoittuneet maat olivat vertailevillaaggregointitavoilla edelleen kärkipäässä ja loppupäähän sijoittuneet edelleenloppupäässä, on mukana myös huimia eroja. Esimerkiksi Vietnam putoaa sijalta 8sijalle 35, kun kategorioille annettiin sama painoarvo ja sijalle 37, kun 22 muuttujastalaskettiin painottamaton keskiarvo. Painokertoimilla on siis olennainen merkityslopputulokseen. Samanlaista työtä ei ole tehty tavoitetasonmäärittelyn suhteen:kunkin indikaattorin valitun standardointimenetelmän (suurin havainto saa arvon 10,pienin arvon 0) käyttöä ei ole perusteltu tai verrattu muihin vaihtoehtoihin.Toistaiseksi SSI:ssä ei ole otettu lainkaan huomioon kulutusta eikä luonnonvarojenkulumista. Luonnonvarojen kuluminen on jätetty pois, koska riittävää tilastotietoa eiole saatavilla. Joissakin hyvinvointia mittaavissa komposiitti-indikaattoreissa käytettyBKT on myös jätetty pois, koska se ei sisälly SSF:n tulkintaan kestävästä kehityksestä(Van de Kerk & Manuel, 2008b). SSI:ä on vuoden 2008 jälkeen kehitettyedelleen, ja myös vuoden 2010 laskelmat perustuvat erilaiseen SSI:iin. Vuoden2010 indeksistä on poistettu neljä muuttujaa (maaperän laatu, jätteiden kierrätys,ekologinen jalanjälki ja kansainvälinen yhteistyö). Ekologinen jalanjälki poistettiin,koska se määräytyy yli 50 prosenttisesti kasvihuonekaasujen määrän perusteella(Van de Kerk & Manuel, 2010), muut indikaattoreista jätettiin pois datan puutteellisuudenvuoksi. Vuoden 2010 SSI:iin on myös lisätty uusia indikaattoreita. Mukaanon otettu mm. materiaalin kulutus, energian kokonaiskulutus, luomutuotanto, BKT

Sitran selvityksiä 3244ja Genuine Savings -indeksi (Van de Kerk & Manuel 2010). BKT otettiin mukaan,koska aiemmassa SSI:n versiossa ei ollut mukana mitään taloudellista kehitystäkuvaavaa mittaria, vaikka myös taloudellisella suorituskyvyllä on todettu olevanvaikutusta ihmisten hyvinvointiin. SSF:n mukaan parempiakin talouden kehitystäkuvaavia indikaattoreita olisi olemassa, mutta niistä ei ole saatavilla tarpeeksikattavaa tilastotietoa. Vanhassa SSI:ssä kategoriat voitiin jakaa kahteen luokkaan:elämänlaatua ja kestävää kehitystä kuvaaviin. Uudessa SSI:ssä luokkia on nytkolme: ihmisten hyvinvointi (perustarpeet, henkilökohtainen kehitys ja tasapainoinenyhteiskunta), ympäristön hyvinvointi (terveellinen ympäristö, ilmasto ja energiasekä luonnonvarat) ja hyvinvoinnin turvaaminen (tulevaisuuteen valmistautuminenja talous). Erona vanhaan on, että nyt jokainen kategoria pitää sisällään yhtä montaindikaattoria, jolloin vältetään indikaattoreiden tahattomat painotuserot kokonaisindeksissä.Muilta osin vuoden 2010 versio on painotuksiltaan aiempia vastaava: erikategoriat saavat kokonaisindeksissä painoarvon yksi lukuun ottamatta ympäristönhyvinvointia kuvaavia kategorioita (Van de Kerk & Manuel 2010).3.10 Environmental Performance Index, EPI(aik. Environmental Sustainability Index, ESI)HistoriaEnvironmental Sutainability Index (ESI) on Columbian ja Yalen (USA) yliopistojenvuonna 2005 julkaisema indeksi. Kehitystyö lähti liikkeelle vuonna 2000 YK:nvuosituhattavoitteista ja siinä olivat mukana Euroopan komissio, Euroopan komissionJoint Research Centre (JRC) sekä Maailman talousfoorumi (World EconomicForum, WEF). ESI:stä kehitettiin sittemmin uusi versio, Environmental PerformanceIndex (EPI), josta julkaistiin ensimmäinen raportti vuonna 2008 (Esty ym., 2008) jauudempi versio vuonna 2010 (Emerson, ym, 2010). Indeksiä tutkii ja päivittää Yalenyliopiston Ympäristöoikeuden ja politiikan keskus (Center for Environmental Law &Policy).EPI:n ja sen edeltäjän ESI:n on tarkoitus kuvata kansakunnan kykyä suojella luonnonvarojaja ympäristöä nyt ja tulevaisuudessa. Kun ESI keskittyi maan kehityksenkestävyyden arviointiin lähinnä ympäristön kannalta, painottaa EPI enemmän poliittisiatoimia luonnon kuormittumisen vähentämiseksi.LaskentafilosofiaEPI on niin sanottu komposiitti-indikaattori, eli se koostuu useista eri indikaattoreistamuodostaen lopulta yhden luvun nollasta sataan. Alkuperäinen ESI koostuikaiken kaikkiaan 21 indikaattorista, jotka olivat syntyneet pitkän asiantuntijatyön tuloksena.Kukin 21 indikaattorista oli ryhmitelty edelleen viiteen kategoriaan, joidenpainotetusta summasta lopullisen indeksin arvo muodostui.EPI rakentuu samalla tavoin kuin edeltäjänsä ESI, mutta huomioi saastumisen,resurssien käytön sekä ekosysteemien ja luonnonvarojen tilan lisäksi ne valtionhallinnolliset toimet, joilla kestävää kehitystä pyritään edistämään. Näitä ovat esi-

Sitran selvityksiä 3245merkiksi kauaskantoinen ajattelu luonnonvarojen käytössä ja investoinnit toimivaanja kestävään infrastruktuuriin. Pilotti EPI:sta laadittiin vuonna 2006, ja vuonna 2008työryhmä julkaisi indeksistä kattavan raportin. Myös vuoden 2010 alustava raporttion jo julkaistu (Emerson ym., 2010).Vuoden 2010 päivityksessä EPI:n eri tekijät on ryhmitelty kahteen pääulottuvuuteen,joista jälkimmäinen edelleen alakategorioihin. (Kuvio kategorioista, indikaattoreistaja painotuksista on nähtävissä osoitteessa http://epi.yale.edu/Metrics.)1. Ihmisen kokemat ympäristöhaitat• Esim. ympäristön tilasta johtuvat sairaudet, veden ja ilmansaasteidenhaitat2. Ekosysteemien elinvoimaisuus• Ilmansaasteiden haitat luonnolle (esim. paikallinen otsooni jarikkipäästöt),• Vesistöjen saastumisen haitat luonnolle (esim. veden laatuindeksi)• Biodiversiteetti ja elinympäristö (esim. luonnon- ja vesistöjensuojelutoimet)• Tuottavat luonnonvarat (esim. metsien ja kalakantojen suojelusekä maataloustoimet)• Ilmastonmuutos (esim. hiilidioksidipäästöt ja energiantuotannonvähäpäästöisyys)Laskenta käytännössäLopullinen indeksin arvo koostuu indikaattoreista, jotka rakentuvat yhdestä tai useastaeri tekijästä. Jokaisen indikaattorin tavoitearvoksi on asetettu sata (100), johonkunkin maan saamaa arvoa verrataan. Kaikista vertailun maista parhaiten suoriutuvasaa arvon sata ja huonoin arvon nolla (0). Myös lopullinen EPI-indeksi vaihteleevälillä 0-100. Eri indikaattoreiden arvot summataan yhdeksi indeksiksi painokertoimiakäyttäen. Environmental Sustainability/Performance Indexin uudistamisestajohtuen tulokset vuosien 2005 (ESI), 2008 ja 2010 (EPI) välillä eivät ole vertailukelpoisia.Vaikka vuosien 2008 ja 2010 pääkategoriat ovat samat, on eri tekijöidenpainotukseen tehtyjen muutosten myötä myös laskennan tulokset ja maiden saamatsijoitukset olennaisesti muuttuneet.Tarkemmin tarkasteltuna EPI rakentuu seuraavasti (2010): Sen kaksi ulottuvuutta,ihmisen kokemat ympäristöhaitat ja ekosysteemien ja luonnonvarojen suojeleminen,painottuvat lopullisessa indeksissä 50-prosenttisesti. Yksittäisten tekijöidenpainot lopullisessa indeksissä vaihtelevat 0,7 prosentista (esim. rikki- ja typpipäästötviljeltyä maa alaa kohden 0,7 % ja maatalouden vedenkäyttö intensiivisyys 0,8 %)aina 25 prosenttiin (ympäristöhaittojen ihmiselle aiheuttamat ennenaikaiset kuolematja sairaudet). (Emerson ym., 2010) EPI:n laskemiseen tarvittava data kerätään

Sitran selvityksiä 3246kansainvälisten organisaatioiden, hallitusten toimielinten ja virallisten tilastontuottajientietokannoista. Osa tiedoista on suoraan havainnoituja tai mallinnettuja, mikälimuuta tietoa ei ollut saatavissa.TuloksetVuonna 2005 julkaisemassaan raportissa ESI:n laatinut työryhmä kertoi tuloksistaan:”ESI antaa numeroarvon sille, miten hyvin maa todennäköisesti kykeneetulevaisuudessa säilyttämään luonnonvarojensa käytettävyyden, toisin sanoenvälttämään suuret luonnontilan huonontumiset. Parhaiten sijoittunut maa, Suomi,saa korkeat pisteet kaikissa viidessä kategoriassa. Tuloksiin perustuen oletammeSuomen pystyvän tuottamaan kansalaisilleen korkealaatuisia luontopalveluita myöslähitulevaisuudessa.” (Esty ym. 2008, s. 29).Vuoden 2005 osalta ESI on laskettu 146 maalle. Valtiot, joilla on paljon luonnonvarojaja pieni väestöntiheys, sijoittuivat vertailussa korkeimmille sijoille. Suomi,Ruotsi, Norja, Islanti ja Uruguay sijoittuivat parhaiten vuoden 2005 julkaisussa.Samana vuonna Pohjois-Korea, Irak, Thaimaa, Turkmenistan ja Uzbekistan sijoittuivathuonoiten. Vuonna 2005 arvot vaihtelivat Suomen 75,1 pisteestä Pohjois-Korean23,9 pisteeseen (Esty, 2005).Vuonna 2008 EPI:n arvo määritettiin 149 maalle. Kuitenkin lähes 90 maata puuttuuraportista sen vuoksi, ettei tarvittavaa dataa kaikista tekijöistä ollut saatavilla.Vuonna 2008 EPI-pistemäärät vaihtelevat 95 pisteestä (Sveitsi 95, Ruotsi ja Norja93, Suomi 91) 39:ään (Nigeria ja Angola). Kuudesta pääkategoriasta Suomi sijoittuuhuonoiten sekä biodiversiteetti ja elinympäristö että ilmastomuutos -kategorioissa.Näissä erityisen huonot pisteet saadaan merialueiden suojelussa ja hiilidioksidipäästöissä.Suomen vahvuus indeksin mukaan on ennen kaikkea ympäristön puhtaus.Vuonna 2010 Suomi on pudonnut sijalle 12. Radikaali muutos johtuu pääasiassasiitä, että muutamien indikaattorien osalta on etäisyys tavoitetasosta muutettu logaritmiseksi(Emerson ym., 2010). Täten yhä harvemmat maat yltävät tavoitetasoonja jakauman yläpäähän on saatu hajontaa.Käyttö ja jatkokehitysEPI:n kattavaa kansainvälistä käyttöä rajoittaa tarvittavan tiedon saatavuus. Indeksinkehittäjät kertovat käyttävänsä parasta mahdollista dataa, mutta ovat todenneetsen puutteellisuuden ja huonon laadun haittaavan työtään. He myös esittävät omankritiikkinsä indeksin koostamisessa käytetyistä painokertoimista. Nykyinen painotusantaa melko hallitsevan aseman muutamalle yksittäiselle indikaattorille. Indeksienkehittäjät ovat testanneet painotuksen merkitystä laskemalla indeksin arvon uudelleenvaihtelemalla eri tekijöille annettuja painoja. Vertailun tuloksissa noin puoletmaista säilytti keskinäisen asemansa, mutta joidenkin maiden asema muuttui merkittävästi.Tutkijat korostavatkin painotuksen merkitystä ja toteavat, että kertoimieneteen on vielä tehtävä työtä, jotta EPI:ä voitaisiin luotettavasti käyttää poliittisenpäätöksenteon tukena. Vaikka EPI:n painokertoimissa vuosien 2008 ja 2010 välillätehdyt muutokset kertovat edistyksestä, saa indeksi edelleen kritiikkiä tieteellisestihankalasti perusteltavissa olevia painotuksia koskien. Myös vuosien 2008 ja 2010välillä tehty muutos tavoitetasojen suhteen kertoo siitä, että tavoitetasot ja painotuksetovat erittäin merkittäviä tekijä lopputulosten kannalta.

Sitran selvityksiä 32473.11 Ecological Footprint, EFHistoriaEkologisen jalanjäljen (Ecological Footprint, EF) käsitteen kehittivät Mathis Wackernagelja William Rees 1990-luvun alussa (ks. esim. Wackernagel ja Rees 1996).Mittarin tarkoituksena on kuvata ihmisten toimintoihinsa tarvitsemia biologisiaresursseja ja verrata tätä tarvetta biokehän tuotantokykyyn. Ekologinen jalanjälkion varsin hyvin tunnettu kestävän kehityksen mittari ja nousee usein esiin etenkinmediassa, sillä sen konkreettisena pinta-alana ilmaisema viesti on helposti hahmotettavissamyös muille kuin asiantuntijoille. Nykyään Ekologista jalanjälkeä edistäväterityisesti Global Footprint Network -järjestö ja Maailman luonnonsäätiö (WorldWildlife Fund, WWF), joka on ottanut Ekologisen jalanjäljen osaksi Living PlanetReport -raporttiaan. Raportti on vuodesta 1998 alkaen julkaistu maapallon ekologistatilaa koskeva lausunto, josta yhden osan muodostavat maailmanlaajuiset jakansalliset vertailut koskien Ekologista jalanjälkeä ja käytettävissä olevaa biokapasiteettia.(Ewing ym., 2009.)LaskentafilosofiaEkologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri tuottava maa- ja vesialue tarvitaan ihmisentai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseensekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Ekosysteemipinta-alaa mitataan yleensähehtaareina, tarkemmin ottaen globaalihehtaareina (gha). Yksi globaalihehtaari tarkoittaahehtaarin aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Ekologisenjalanjäljen avulla on mahdollista kuvata ihmiskunnan tarvitsemaa tuottavaa pintaalaaesimerkiksi maapalloina, mikä tekee siitä havainnollisen ja helposti hahmotettavanmittarin. Niin sanottu Ekologinen velka kertoo ylittääkö maan ekologinenjalanjälki kansallisen biokapasiteetin rajat ja onko maa täten ekologisesti velallinen.Ekologinen jalanjälki on nk. puhdas ekologinen mittari, joka ei huomioi muita yhteiskunnallisiatekijöitä. (Ewing ym., 2009.)Laskenta käytännössäYksikertaisimmillaan Ekologinen jalanjälki voidaan esittää muodossaEF = D(an)/Y(an)jossa, EF = Ekologinen jalanjälki, D(an) = resurssin vuosittainen kysyntä ja Y(an)=vastaavan resurssin vuosittainen tuote (the annual yield of the same product)Ekologista jalanjälkeä laskettaessa käytetään tarvittavien resurssien sekä saatavillaolevien resurssien yksikkönä yleensä globaalihehtaaria (gha). Mittaria laskettaessakäytetyt resurssit on siis aluksi ilmaistava globaalihehtaareina. Laskennan pääasiallisiatietolähteitä toimivat kansalliset tilastot ja tietokannat. Käytännössä varsinhavainnollinen Ekologinen jalanjälki on melko monimutkaisen laskennan tulos. Myösaineistoon ja sen saatavuuteen liittyy useita rajoitteita, ja puuttuvan datan käsittelyon mittarin laskentaprosessissa oma työvaiheensa.

Sitran selvityksiä 3248Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan laskea myös ns. ekovelkapäivä (EarthOvershoot Day tai Ecological Debt Day). Sillä tarkoitetaan kalenterivuoden päivää,jolloin ihmiskunnan kulutus ylittää koko kyseisen kalenterivuoden luonnon vuosittaisentuotannon. Ekovelkapäivä voidaan ilmaista kaavalla:Maan biokapasiteetti / Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365 = EkovelkapäiväTuloksena saadun päivän jälkeen kulutus syö luonnon pääomaa ja heikentää sentuotantokykyä, mikä tekee kehityksestä kestämätöntä. (Global Footprint Network)TuloksetLaskelmien mukaan maiden yhteenlaskettu Ekologinen jalanjälki ylittää maapallonuusiutumiskyvyn nykyisin noin kolmellakymmenellä prosentilla. Jos kehitys jatkuusamanlaisena, tarvitaan vastaavan elintason ylläpitämiseksi 2030–luvun puoliväliinmennessä jo kaksi maapalloa. Raportin mukaan suurin osa ihmiskunnan ekologisestajalanjäljestä muodostuu nykyisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kahdessaviimeisimmässä Living Planet -raportissa korostetaan erityisesti ihmiskunnan kulutustapojenvaikutuksia maapallon vesivaroihin ja varoitetaan vesipulan aiheuttamistamahdollisista uhista.Ekologisen jalanjäljen perusteella maat voidaan luokitella ekologisesti velallisiin javelattomiin, mikä määritellään maan ekologisen jalanjäljen ja kansallisen biokapasiteetinvälisen suhteen perusteella. Huomattavimmin kansallisen biokapasiteettinsaylittävät Yhdysvallat, Kiina ja Intia. Euroopassa biokapasiteettinsa rajoissa pysyyvain muutama EU:hun kuulumaton maa, kun taas Latinalaisen Amerikan ja Afrikanmaista mikään eli ylitä biokapasiteettiaan. Suomalaisten Ekologinen jalanjälki onlänsimaiden tapaan biokapasiteettinsa ylittävä. Maiden välisessä vertailussa Suomion sijoittunut jo usean vuoden ajan kymmenen suurimman Ekologisen jalanjäljenomaavien maiden joukkoon. Varsinaista listasijoitusta tärkeämpää on kuitenkinkiinnittää huomiota jatkuvasti kasvavaan ekologiseen jalanjälkeen ja biokapasiteetinpienentymiseen. Kaiken kaikkiaan yli kolme neljäsosaa maailman ihmisistä asuuvaltioissa, joissa kansallinen kulutus ylittää maan biokapasiteetin. Käytännössä setarkoittaa sitä, että kyseisten maiden asukkaat pitävät elämäntapaansa yllä ekologisestivelattomien maiden kustannuksella.Käyttö ja jatkokehitysEkologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden,palvelujen, yritysten, teollisuudenalojen, alueiden sekä kansojen kulutuksenkestävyyttä. Se on käyttökelpoinen mittari yhteiskunnan ekologisen kestävyydenkuvaamiseen, mutta sen avulla ei ole mahdollista linkittää hyvinvointia kestävyyteen,tai muuten kuvata hyvinvointiin vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä tai subjektiivistahyvinvointia. Ekologinen jalanjälki on laskettu useille maille, ja monet maat ovatmyös sisällyttäneet Ekologisen jalanjäljen kansallisiin kestävyyttä kuvaaviin indikaattoreihinsa.Eri alueiden välisen vertailukelpoisuus kuitenkin edellyttää, että myösjatkossa mittarin metodologia säilytetään yhtenäisenä. Tämä luo oman haasteensakehittämistyölle, jota tehdään jatkuvasti monimutkaiseksi osoittautuneen laskentatavanhelpottamiseksi. (Ewing ym., 2009.)

Sitran selvityksiä 32493.12 Happy Life Years, HLYHistoriaHappy Life Years -indeksi (HLY, Onnellisten elinvuosien indeksi) pyrkii mittaamaankansalaisten elämänlaatua (Quality of Life, QOL). Indeksi tunnetaan myös nimelläHappy Life Expectancy (HLE), joka on sisällöllisesti HLY-indeksiä vastaava. Indeksinkehittäjä on onnellisuustutkija, sosiologi Ruut Veenhoven, joka tunnetaan myösWorld Database of Happiness -tietokannan perustajana ja Journal of HappinessStudies -lehden päätoimittajana. (Ruut Veenhoven internet-sivusto.)HLY-indeksi syntyi kritiikkinä aiemmille Quality Of Life -indikaattoreille (QOL), jotkaVeenhovenin mukaan kuvaavat elämänlaatua liian suppeasti. Hän katsoo, etteiesimerkiksi laajalti käytössä oleva Human Development Index huomioi riittävästihyvinvoinnin subjektiivista ulottuvuutta. Laajemmin HLY:n syntyhistoriaa taustoittaavuonna 1972 Bhutanissa julkistettu Gross National Happiness -käsite (suom. bruttokansanonnellisuus),joka sisälsi tavoitteen kansalaisten onnellisuuden lisäämisestä(kappaleessa 3.14). Ajatuksena oli kehittää BKT:lle vaihtoehtoinen indeksi yhteiskunnankehityksen, sosiaalisen edistymisen ja onnellisuuden mittaamiseksi (GrossNational Happiness. The Centre for Bhutan Studies). HLY-indeksi esiteltiin ensimmäisenkerran vuonna 1996 Social Indicators Research -aikakauslehdessä ilmestyneessäartikkelissa “Happy Life-Expectancy, A Comprehensive Measure of Quality-ofLife in Nations”. (Ruut Veenhoven internet-sivusto.)LaskentafilosofiaHLY-indeksin laskenta perustuu ajatukseen, jonka mukaan elämänlaatua tulee mitatasekä objektiivisesti että subjektiivisesti. Veenhoven määrittelee elämänlaadunsateenkaarikäsitteeksi, joka sisältää sekä onnellisuuden että hyvinvoinnin ulottuvuudet.Määritelmän mukaan elämänlaatu ei ole vain hetkellinen olotila tai koskeainoastaan yhtä tai muutamaa elämänaluetta, vaan on kestävää tyytyväisyyttäelämään. Elämänlaadun objektiivisena indikaattorina toimii HLY-indeksissä odotettuelinikä, joka kerrotaan subjektiivisesti mitatulla onnellisuuden arvolla. Tuloksenasaadaan onnelliset elinvuodet, joka voidaan tulkita ajaksi, jonka asukas keskimäärinelää onnellisena kyseisessä maassa tarkasteltuna ajankohtana.Kansakunnalle laskettu keskimääräinen onnellisten elinvuosien määrä sijoittuutyypillisesti välille 20−75. Vaihteluväli perustuu elinajanodotteeseen vuosien 30−80välillä ja keskimääräiseen onnellisuuden asteeseen pistevälillä 0,4−0,8. Onnellistenelinvuosien määrä ei voi ylittää elinajanodotetta ja voi yltää siihen vain, jos jokainenmaan kansalainen raportoi olevansa täysin onnellinen. Yleisesti ottaen hyvin pienetja suuret HLY arvot ovat harvinaisia. Keskisuuri HLY-arvo selittyy joko 1) keskimääräiselläelinajanodotteella ja onnellisuudella, 2) pitkällä, mutta onnettomallaelämällä tai 3) lyhyellä onnellisella elämällä. (Veenhoven 2004.) Siitä on siis vaikeavetää johtopäätöksiä.

Sitran selvityksiä 3250Laskenta käytännössäOdotetusta elinajasta on tarjolla luotettavaa tietoa. Joidenkin maiden osalta elinajastaon saatavilla aikasarjat aina 1800-luvulle asti. Keskimääräinen onnellisuussaadaan erilaisista survey-aineistoista (esim. ESS ja World Database of Happiness),joissa onnellisuutta mitataan tyypillisesti kysymällä moniportaisella asteikolla ”Ottaenhuomioon kaikki tekijät, kuinka tyytyväinen olet nykyiseen elämääsi”. Tässäindikaattorissa tyypillisesti kymmenportaisella asteikolla mitattava onnellisuusmuuttujaskaalataan arvoon 0-1.Yhdistämällä elinajanodote ja raportoitu tyytyväisyys elämään, pyritään kuvaamaansekä onnellisuuden astetta että sen kestoa. HLY laskentaa voidaan havainnollistaakaavalla:HLY = Life-Expectancy at birth x 0-1 happinessEsimerkiksi, jos kansakunnan keskimääräinen eliniänodote on 80 vuotta ja raportoituonnellisuus 0,8 saadaan onnellisten elinvuosien määräksi 64 (80 x 0,8).TuloksetHLY-indeksi voidaan laskea yksittäiselle vuodelle tai aikasarjana, joka mahdollistaavertailut yli ajan. Aikasarjat on saatavilla USA:lle vuosilta 1948−1998, Japanille1958−1998 ja muutamille Euroopan Unionin jäsenmaille aina vuodesta 1973 saakka.(Veenhoven 2004.) Viimeisin HLY-indeksi on laskettu 148 maalle kattaen vuodet2000−2009. Viisi korkeimman HLY-arvon (> 64) saanutta maata ovat Costa Rica,Islanti, Tanska, Sveitsi ja Kanada. Häntäpään muodostavat Afrikan maat, kuten alle15 arvon saaneet Zimbabwe ja Tansania. Suomelle laskettu onnellisten elinvuosienmäärä on 62,3, joka muodostuu onnellisuusarvosta 7,9 ja 78,9 vuoden elinajanodotteesta.Tämä vastaa keskimääristä länsieurooppalaista tasoa. (World Databaseof Happiness).Maiden saamien HLY-arvojen keskinäinen vaihtelu on suurta. Veenhovenin (1996)mukaan tätä voi osaksi selittää yhteiskunnallisilla tekijöillä. Onnellisten elinvuosienmäärä korreloi positiivisesti muun muassa vaurauden, vakauden, tasa-arvon ja korkeankoulutustason kanssa. Sen sijaan esimerkiksi työttömyysaste, uskonnollisuustai luottamus instituutioihin eivät näytä vaikuttavan maiden saamiin HLY-arvoihin.(Veenhoven 1996.)Käyttö ja jatkokehitysHLY-indeksi pyrkii tarjoamaan työkalun tarkastella kansalaisten hyvinvointiin vaikuttavientekijöiden suhteita. Veenhovenin mukaan indeksin sisältämä tieto on keskeistäarvioitaessa pitkällä aikavälillä esimerkiksi harjoitettua politiikkaa, kansakunnantilaa tai yksilön hyvinvointia. Kuitenkin HLY:n heikkous on sen suppeus ja hidas reagointikykyyhteiskunnan muutoksiin. Suurkatastrofia lukuun ottamatta elinajanodote-muuttuja ei sovi kuvaamaan muutosta. Myös onnellisuuden on todettu pysyvänmelko vakaana yli ajan, minkä vuoksi on kyseenalaista, soveltuuko se yhteiskunnantilan reaaliaikaiseksi kuvaajaksi. Indeksi soveltuukin pikemmin jälkikäteisarviointiinkuin ennustamisen välineeksi. (Veenhoven 1996.)

Sitran selvityksiä 32513.13 Happy Planet Index, HPIHistoriaHappy Planet Index (HPI) on mittari, jolla pyritään yhdistämään hyvinvointi jatalouden tehokkuus. Indeksi kertoo, kuinka hyvin maat pystyvät muuntamaanluonnonvarat hyvinvoinniksi, eli kuinka ekotehokkaasti ihmisten hyvinvointi tuotetaan.Happy Planet Indexin kehitystyön takana on The New Economics Foundation-järjestö (nef). Nef on vuonna 1986 perustettu itsenäinen ajatushautomo (thinkand-dotank), jonka tarkoituksena on edistää innovatiivisia ajattelumalleja ja ratkaisujahaastamaan perinteisiä taloutta, sosiaalijärjestelmää ja ympäristöä koskevianäkemyksiä. Nef:n ylläpitämä Centre for Well-being pyrkii tutkimustyönsä avullaparantamaan yksilöllistä ja kollektiivista hyvinvointia, korostaen kestävää kehitystäja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Nef:n toiminnan taustalla on ajatus, jonkamukaan perinteiset talouden kasvun mittarit eivät kuvaa kansallista hyvinvointiariittävän kattavasti. Järjestön tarkoituksena onkin kehittää hyvinvoinnin mittaamistaja tukea politiikkaa, jonka päämääränä on luoda kestävää hyvinvointia kansalaisilleja ympäristölle. (New Economics Foundation 2009.)Ensimmäinen Happy Planet Index julkistettiin heinäkuussa 2006. Tarkoituksenaoli tarjota työkalu maiden väliseen hyvinvointivertailuun korjaamalla taloudellistenmittareiden puutteita kyvyssä mitata kansakuntien kehitystä ympäristön ja yksilönhyvinvoinnin kannalta. Tähän mennessä Happy Life Index on laskettu kolme kertaaja tuloksista on julkaistu raportit. Vuoden 2006 raportti kattaa kaikkiaan 178 maata,vuoden 2007 keskittyy Eurooppaan ja viimeisimmässä, vuoden 2009 julkaisussa onmukana 143 maata eli tutkimus kattaa kaikkiaan 99 prosenttia maailman väestöstä.Myös laskentaan käytetty data on aiempaa tarkempaa. (The Happy Planet Index2.0, 2009)LakentafilosofiaHPI:n laskenta perustuu ajatukseen, jonka mukaan yhteiskunnan menestyminenmääritetään sen kyvyllä tarjota onnellisia elinvuosia ekologisesti. HPI:n tarkoituksenaon mitata kansallisen tason tehokkuutta tuottaa mahdollisimman pienilläympäristöresursseilla mahdollisimman suurta hyvinvointia. Tähän filosofiaan perustuenHPI rakentuu kolmen komponentin, tyytyväisyys elämään (life satisfaction),elinajanodote (life expectancy) ja ekologinen jalanjälki (ecological footprint) varaan.Mittarin avulla haluttiin mahdollistaa ensimmäistä kertaa vertailut ekotehokkuudensekä hyvän ja pitkän elämän välisestä suhteesta. HPI huomioi sekä panokset (luonnonvarat)että tuotokset (hyvinvointi). Nef katsoo HPI:n olevan myös poliittinenviesti, joka avulla kansakuntia voitaisiin ohjata tuottamaan hyvinvointia aiempaaympäristöystävällisemmin ja kestävämmin. (The (un)Happy Planet Index, 2006.)Käytännössä HPI-mittari ainoastaan yhdistää Ekologisen jalanjäljen ja Happy LifeYears -indikaattorin.

Sitran selvityksiä 3252Laskenta käytännössäHPI:n laskenta perustuu useista tietolähteistä kerättyyn dataan. Elinajanodotesaadaan suoraan Yhdistyneiden kansakuntien julkistamasta Human Development-raportista, jossa on jäsenmaittain listattuna elinajanodote syntyhetkellä. Myösekologinen jalanjälki saadaan valmiiksi laskettuna WWF:n yhdessä Global FootprintNetwork -järjestön kanssa laatimasta Living Planet -raportista. Maille, joista tietoa eiole ollut saatavilla, on kerätty korvaavat tiedot, kuten BKT, CO₂ -päästöt, kaupungistumisenaste sekä leveyspiiri, joihin perustuen on laskettu tilastollista regressiotaapuna käyttäen maan ekologista jalanjälkeä kuvaava arvo. Ekologinen jalanjälki ilmaistaanasian havainnollistamisen vuoksi maapalloissa, jolloin yksi maapallo vastaamaailman biokapasiteettia valittuna vuonna.Tyytyväisyys elämään -muuttujan laskentaan tarvittavat tiedot kerätään pääosinneljästä tietolähteestä: World Database of Happiness -tietokannasta, WHO:ntoteuttamasta World Health Surveystä sekä paikallisten (Arfikka ja Etelä-Amerikka)kyselyiden tuloksista. Tietojen pohjalta laskettu tyytyväisyys elämään -arvo vaihteleenollan ja kymmenen välillä. Jos tietoja ei ole saatavilla, korvataan ne erilaisistasurvey-aineistoista ja kansallisista tietolähteistä saatavilla elämänlaatua kuvaavillatiedoilla.lndikaattorin kolme komponenttia, tyytyväisyys elämään, elinajanodote ja ekologinenjalanjälki, tiivistetään yhdeksi luvuksi, joka vaihtelee nollan ja sadan välillä.Käytännössä se lasketaan kertomalla ensin tyytyväisyys elämään -muuttuja elinajanodotteella,joka kymmenellä kerrottuna muodostaa Happy Life Years -indeksin(ks. HLY) arvon. HLY eli onnellisen elämän odotusarvo kertoo, kuinka monta onnellistavuotta maan kansalaisen oletetaan elävän. Lopuksi HLY jaetaan ekologisellajalanjäljellä. Tulos kertoo käytännössä, kuinka monta onnellista vuotta kukin valtiotuottaa yhdellä globaalihehtaarilla. (The (un)Happy Planet Index, 2006.)Yksinkertaistettuna HPI:n laskenta voidaan esittää seuraavasti:HPI = (life satisfaction x life expectancy) /ecological footprintKukin komponentti on skaalattu omalla tavallaan, mutta tulosten yhtenäiseentulkintaan voidaan käyttää värikoodijärjestelmää. Haitalliset arvot saavat värikoodinpunainen, keskitason arvot keltaisen ja hyvät vihreän. Vaikka HPI on tiivistettävissäyhdeksi luvuksi, on ajatuksena voida arvioida myös yksittäisten komponenttienarvoja ja niiden vaikutusta kokonaistulokseen. Lopullinen HPI-pistemäärä voi koostuahyvinkin erilaisista arvoista, jolloin lisäinformaation saamiseksi osa-alueittaisettarkastelut ovat tarpeen. (The (un)Happy Planet Index, 2006.)TuloksiaHPI tuo esiin varsin merkittäviä eroja maiden kyvyssä tuottaa hyvinvointia ekotehokkaastija kestävästi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa onnellisen elämänodotusarvot vastaavat toisiaan, mutta Yhdysvaltojen ekologinen jalanjälki on noinpuolet suurempi kuin Saksan, ja täten myös HPI-lukema selvästi Saksaa alhaisempi.Japanin ja Venäjän vertailu osoittaa päinvastaista: maiden ekologinen jalanjälki onmiltei sama, mutta elinajanodote on Japanissa 17 vuotta ja tyytyväisyys elämään50 prosenttia korkeampi kuin Venäjällä. Vastaavia eroja on havaittavissa monienmaiden välillä, minkä vuoksi on perusteltua tarkastella sekä HPI:ä kokonaisuudes-

Sitran selvityksiä 3253saan, että sen takana olevien yksittäisten komponenttien arvoja taustatekijöineen.(The (un)Happy Planet Index, 2006.)Viimeisimmässä vuonna 2009 julkaistussa HPI-raportissa, kärkisijalla on Costa Rica(76,1/100 pistettä) ja viimeisenä Zimbabwe (16,6/100), sijalla 143. Suomi yltää47,2 pisteellään sijalle 59. Tulokset kertovat yleisestä jakaumasta: yhdeksän kymmenestäkärkimaasta on Latinalaisesta Amerikasta, kun taas huonoimmin menestyneenkymmenikön muodostavat Afrikan maat. Rikkaat teollistuneet maat sijoittuvatpääosin keskitasolle, mistä poikkeuksena on Yhdysvaltojen häntäpään sija 114.Saarivaltiot menestyvät HPI -vertailussa lähes poikkeuksetta hyvin. Merkittäväksisyyksi tähän nef mainitsee eristyneisyyden mukana tuoman haavoittuvuuden, jotakompensoimaan maat ovat rakentaneet hyvinvointia tukevan talous- ja sosiaalijärjestelmän.(The Happy Planet Index 2.0, 2009.)Vaikka useimpien maiden HPI-arvo on noussut aiempiin vuosiin nähden, ovatesimerkiksi Intian, Kiinan ja Yhdysvaltojen pisteet viime vuosina laskeneet. Pääosintämä johtuu maiden ekologisen jalanjäljen kasvusta, mikä merkittävästi selittäämyös usean muun kehittyneen maan saamaa alhaista pistemäärää. (The HappyPlanet Index 2.0, 2009.)Käyttö ja jatkokehitysHPI on kehitetty ennen kaikkea ajatuksena ohjata valtioita tarjoamaan ekotehokastahyvinvointia kansalaisille. Tätä tarkoitusta varten nef laati vuonna 2006 kymmenenaskeleen ohjelman kohti ”kestävämpää ja onnellisempaa maapalloa”. Julistuksessaannetaan kaikkia HPI:n komponentteja koskevia suosituksia, joista jokainenvaltio voi omaksua keskeisimmät kansalaistensa hyvinvointia ja kestävää kehitystätukemaan. Nef korostaakin HPI:n soveltuvuutta heikkouksien kartoittamiseen jamuistuttaa, ettei mikään maa yllä kaikilla hyvinvoinnin osa-alueilla kiitettävälle tasolle.Vaikka HPI:n käytännön sovelluksista on vasta vähän näyttöä, jo ensimmäinenHPI-laskenta ja sen pohjalta laadittu raportti herätti kiinnostusta median, kansalaistenja poliitikkojen taholta. HPI:iin on myös viitattu useissa artikkeleissa ja vuonna2007 nef palkittiin Human Condition -palkinnolla työstä HPI:n hyväksi. (The (un)Happy Planet Index, 2007.)3.14 National Accounts of Well-being, NAWHistoriaNational Accounts of Well-being (NAW) on tämän hetken kattavin Euroopan maitakoskeva tietopaketti subjektiivisesta hyvinvoinnista. Siitä vastaa myös HPI-indeksintaustalla oleva hyvinvoinnin tutkimukseen ja edistämiseen keskittynyt nef-järjestö.NAW perustuu European Social Surveyn (ESS) vuonna 2007 julkaisemaan tutkimukseenyksilöiden kokemuksista 22 Euroopan maassa. NAW-tietopaketin jasiihen perustuvan indeksin koostaminen lähti liikkeelle vuonna 2005 Cambridgenyliopiston professorin Felicia Huppertin aloitteesta, jonka tarkoituksena oli yhteistyössäThe New Economics Foundationin (nef) ja eri tutkimuslaitosten kanssa laatiakyselylomake kartoittamaan Euroopan kansalaisten henkilökohtaista ja sosiaalista

Sitran selvityksiä 3254hyvinvointia. ESS:n toteuttaman kyselytutkimuksen tuottamien tietojen pohjaltatutkimusryhmä kehitti NAW-indeksin, joka hyvinvointimittareiden joukossa keskittyykuvaamaan yksilön subjektiivista hyvinvointia aiempaa tarkemmin. (New EconomicsFoundation 2009.)Nef määrittelee hyvinvoinnin moniulotteiseksi prosessiksi, joka syntyy yksilön olosuhteiden,toiminnan ja henkisten resurssien (mental capital) vuorovaikutuksessa.Hyvinvointi on dynaaminen tila, jossa yksilö kykenee kehittymään, toimimaan tuotteliaastija luovasti sekä rakentamaan vahvoja ja positiivisia suhteita kanssaihmisiin.Useista indikaattoreista koostuvan NAW-indeksin avulla New Economics Foundationpyrkii tavoittamaan hyvinvoinnin subjektiivisen ulottuvuuden, jota ei tähän mennessäole pystytty tarkasti kuvaamaan. Tarkoituksena on tuottaa tietoa, jonka pohjaltaon mahdollista tarkastella yhteiskunnallisia prosesseja uudella tavalla, saada aiempaaparempi tietämys kansalaisten kokemuksista ja muodostaa tiiviimpi vuorovaikutuspoliittisten päättäjien ja kansalaisten välille. (New Economics Foundation 2009).LaskentafilosofiaNAW:n laskentafilosofian taustalla on ajatus, jonka mukaan subjektiivinen hyvinvointikoostuu monista tekijöistä. Täten hyvinvointia on kuvattava indeksillä, jossayksittäisten kysymysten sijaan keskitytään ilmiön monitahoisuuteen. On tärkeäähuomioida hyvinvoinnin henkilökohtainen ja sosiaalinen ulottuvuus, sekä kyetä mittaamaanyksilön kokemuksia, toimintakykyä ja henkisiä resursseja. Tavoitteena onsubjektiivisen hyvinvoinnin systemaattinen kvantifiointi, joka mahdollistaa väestöryhmittäisetvertailut sekä maiden välillä, että sisällä.NAW jakaa hyvinvoinnin kahteen ulottuvuuteen: henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen,joiden molempien ajatellaan heijastavan yksilön kokemusmaailmaa. Mallissahenkilökohtainen hyvinvoinnin ulottuvuus jaetaan viiteen pääkomponenttiin, jotkaovat emotionaalinen hyvinvointi, tyytyväisyys elämään, elinovimaisuus, lannistumattomuusja omanarvontunto sekä positiivinen toimintakyky. Sosiaalisen hyvinvoinninpääkomponentit ovat kannustavat ihmissuhteet ja luottamus ja yhteenkuuluvuus.Kolmas NAW:iin sisältyvä indikaattori on työhyvinvointi, joka muodostuu työ- jayksityiselämän tasapainosta, työn tuottamasta emotionaalisesta kokemuksesta jatyöympäristön viihtyisyydestä. Jokaista NAW:n komponenttia varten on laadittuoma indikaattorinsa, joiden pohjalta lopullinen indeksi muodostuu. (New EconomicsFoundation 2009.)Laskenta käytännössäNAW pohjautuu European Social Survey:n kansainväliseen tutkimusohjelmaan,jossa haastattelututkimuksen avulla kartoitetaan yhteiskunnalliseen kehitykseenliittyvää arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen muutosta yli 20 Euroopan maassa.Tutkimusaiheet vaihtelevat poliittisesta osallistumisesta tiedotusvälineiden seuraamiseensekä poliittisiin ja sosiaalisiin asenteisiin. Ensimmäisen kerran ESS:n aineistonkeruutoteutettiin vuonna 2002/2003, minkä jälkeen se on toistettu vuosina2004/2005 ja 2006/2007. Suomi on ollut mukana alusta lähtien. (ESS.) NAW onkehitetty hyödyntäen ESS:n keräämää tietoa: ESS:n antamien tulosten perusteellalaadittu subjektiivista hyvinvointia mittaava kyselytutkimus toteutettiin haastattelemallasatunnaisotannalla yli 1 500 aikuista kustakin mukana olleesta 22 Euroopanmaasta.

Sitran selvityksiä 3255NAW:n henkilökohtaisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuutta kuvaavat indikaattoriton koostettu 41 kysymyksen pohjalta. Vastausten perusteella muodostetutmittarit on mukautettu asteikolle yhdestä kymmeneen, jolloin viisi kuvaa Euroopankeskiarvoa. Tämä havainnollistaa maiden välistä vertailua ja analyysiä: pisteidenollessa yli viisi, kansalaisten hyvinvointi on keskiarvoa korkeampi, kun taas alle viisipistettä kertoo hyvinvoinnin tason olevan keskimääräistä alhaisempi. Maiden välistenvertailuiden lisäksi NAW:n avulla on mahdollista vertailla keskenään hyvinvoinnineri aspekteja, kuten esimerkiksi emotionaalista hyvinvointia ja toimintakykyä.(New Economics Foundation 2009.)TuloksiaNef:n laskemat NAW-luvut antavat hyvän yleiskuvan ja paljastavat yllättäviäkin tuloksiaEuroopan maiden suhteellisesta hyvinvoinnista. Tulosten mukaan sosiaalinenhyvinvointi ei takaa henkilökohtaista hyvinvointia − tai päinvastoin. Useiden maidenkohdalla ulottuvuuksien välillä on usean kymmenyksen eroja. Esimerkiksi Suomisaa henkilökohtaisen hyvinvoinnin ulottuvuudella 5,52 pistettä kun taas sosiaalisellahyvinvoinnilla pisteitä kertyy 5,26. Tosin merkittävämpiäkin eroja löytyy, kutenlistan häntäpäässä olevalla Ukrainalla: kansalaisten henkilökohtaisen hyvinvoinninpisteet jäävät 4,17:sta kun sosiaalisen hyvinvoinnin pistemäärä ulottuu 4,61:een.Henkilökohtaisen ja sosiaalisen ulottuvuuden muodostamaa kokonaishyvinvointiakatsottaessa Norja, Tanska ja Sveitsi saavat korkeimmat ja Bulgaria, Unkari sekäUkraina matalimmat pisteet. Myös väestöryhmittäisessä hyvinvoinnin jakautumisessaon vaihtelua maiden välillä. Vaikka Sveitsin ja Itävallan kokonaishyvinvointion samalla tasolla, jakautuu hyvinvointi Sveitsissä tasaisesti, kun taas Itävallassaväestöryhmien välinen epätasa-arvo on huomattavaa. Kaiken kaikkiaan hyvinvointijakautuu pohjoista epätasaisemmin Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Iso-Britanniassa.Suomi sijoittuu kokonaispisteillään hieman muita Pohjoismaita heikommin sijalleseitsemän.Maantieteellisten erojen lisäksi NAW mahdollistaa myös demokrafisten erojentarkastelun. NAW:n mukaan henkilökohtainen hyvinvointi laskee useissa maissa iänmyötä. Vahvin lasku on havaittavissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Tästä poikkeuksentekevät Iso-Britannia ja Irlanti, joissa henkilökohtainen hyvinvointi kehittyyU-käyrän mukaisesti: heikointa henkilökohtaista hyvinvointia kokevat keski-ikäiset,joihin nähden nuorten ja vanhusten henkilökohtaisen hyvinvoinnin taso on korkeampi.Sosiaalinen hyvinvointi puolestaan kasvaa maltillisesti iän myötä lähes kaikissatutkituissa 22 maassa lukuun ottamatta Iso-Britanniaa, jossa kasvu on 25 ikävuodenjälkeen huomattavaa. Tämä tulos on linjassa hyvinvointia koskevan UNICEF:n(UNICEF, 2007) raportin kanssa: Suhteessa 21 muuhun kehittyneeseen maahan,on lapsuusajan hyvinvoinnin taso Iso-Britanniassa matala ja kääntyy nousuun vastaaikuisiällä.Nämä esimerkit havainnollistavat NAW:n tarjoaman tiedon soveltuvuutta Euroopanmaiden hyvinvoinnin analysoimiseen. Väestöryhmittäisten ja maiden välisten vertailujenlisäksi NAW mahdollistaa hyvinvoinnin eri komponenttien tarkastelun ja auttaaymmärtämään hyvinvointia aiempaa laajemmin. NAW:n antamien tulosten perusteellaNew Economics Foundation on muodostanut eri maille ns. hyvinvointiprofiileja.Profiilit paljastavat hyvinvoinnin koostuvan esimerkiksi Virossa ja Unkarissa erikomponenteista, vaikka pisteiden perusteella maat sijoittuvatkin samalle hyvinvoinnintasolle. Virolaiset sijoittuvat kaikilla henkilökohtaisen hyvinvoinnin osa-alueilla

Sitran selvityksiä 3256hieman alle Euroopan keskiarvon, kun taas unkarilaiset kokevat keskimääräistäalhaisempaa emotionaalista hyvinvointia ja keskimääräistä vahvempaa luottamustasekä yhteenkuuluvuudentunnetta. (New Economics Foundation 2009.)Käyttö ja jatkokehitysNef:n NAW:n avulla tuottama tietopaketti on pilottiversio mallista, jota maidenhallitukset voivat käyttää kansalaistensa hyvinvoinnin mittaamiseen. NAW:n kehittäjienmukaan se tarjoaa mekanismin tarkastella subjektiivisen kokemusmaailman,yhteiskunnan ja ympäristön välistä suhdetta. Nef korostaa raportissaan eri tahojen,kuten hallitusten, akateemikoiden ja kansalaisten välistä yhteistyötä, mikä osaltaanmahdollistaisi hankkeen kehittämisen systemaattiseksi hyvinvoinninmittariksi. Jatkokehitystäajatellen nef on antanut Euroopan maille toimintasuosituksia. Maiden tulisiomaksua NAW osaksi politiikan tekoa, kehittää tilastoja tuottavien organisaatioidenvälistä yhteistyötä, parantaa NAW:n tuottaman tiedon soveltamista käytäntöön sekäyhdistää NAW:ssa korostuva subjektiivinen hyvinvointi osaksi laajempaa ympäristönja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muodostamaa hyvinvointia. Ensimmäisetaskeleet on jo otettu. Esimerkiksi Iso-Britanniassa nef on aloittanut yhteistyönkolmen suurimman poliittisen puolueen kanssa kehittääkseen NAW:n pilottiversiotapoliittiseen ohjaukseen yleisesti sovellettavaksi komposiitti-indikaattoriksi. (NewEconomics Foundation 2009.)3.15 Gross National Happiness, GNHHistoriaGross National Happiness (GNH; Bruttokansanonnellisuus, BKO) -käsitteen historiaulottuu 1970-luvulle. Vuonna 1972 Bhutanin neljäs kuningas esitteli ajatuksen bruttokansanonnellisuudestatarkoituksenaan edistää kansakunnan onnellisuutta buddhalaisiaarvoja mukaillen. Hän katsoi bruttokansanonnellisuuden olevan Bhutaninsosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen muutoksen sekä modernisaation täyttymys.1970-luvun yhteiskunnassa ajatus onnellisuutta korostavasta hyvinvointi-indeksistäoli huomiota herättävä, ja vakiintuneen aseman se saavuttikin vasta vuonna 2008,jolloin bruttokansanonnellisuus ja sitä mittaava indikaattori kirjattiin Bhutanin perustuslakiin.Muutos liittyi osaltaan vallan vaihtumiseen ja maan siirtymiseen perustuslailliseksimonarkiaksi. (Gross National Happiness. Centre for Bhutan Studies.)GNH:n systemaattinen mittaaminen sai alkunsa vuonna 2005, kun Bhutanin hallitusantoi Centre for Bhutan Studies -instituutille (CBS) tehtäväksi kehittää käyttökelpoinenindikaattori kansan onnellisuuden mittaamiseksi. CBS on vuonna 1999perustettu sitoutumaton ja hyötyä tavoittelematon tutkimusinstituutti, joka Bhutaninhallituksen ja YK:n kehitysohjelman rahoituksen tukemana toteutti vuoden 2006syyskuun ja 2008 maaliskuuhun välisenä aikana sekä pilottihankkeen että lopullisenversion GNH-surveystä. Survey-tutkimuksesta saatujen tietojen pohjalta luotiinnykyinen Bhutanissa käytössä oleva GNH-indikaattori.

Sitran selvityksiä 3257LaskentafilosofiaCBS instituutin tehtävänä oli koostaa yksi numero kansan onnellisuuden kuvaamiseksi.Tavoitteena oli rakentaa useaan indikaattoriin pohjautuva indeksi, jota voisianalysoida sekä komponenteittain että yhtenä lukuna. GNH-indeksiin sisältyy sekäobjektiivisia että subjektiivisia hyvinvoinnin indikaattoreita, joiden painoarvot lopullisessaindeksissä ovat yhtä suuret. Esimerkiksi rikollisuudesta kerätään objektiivistatietoa tilastoista, mitä täydennetään edelleen kansalaisten subjektiivisella kokemuksellaturvallisuudestaan. Indeksin taustalla on myös holistinen ajatus eri ulottuvuuksienvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka mukaan kokonaisonnellisuuden tarkasteluvaatii myös eri komponenttien välisten suhteiden ymmärtämistä.GNH-indeksin pohjana olevat indikaattorit voidaan jakaa kolmeen luokkaan: statusta,demografiaa sekä kausaalisuutta/korrelaatioita kuvaavat indikaattorit. Bruttokansanonnellisuudenajatellaan koostuvan yhdeksästä ydinulottuvuudesta, jotka ovat:1) henkinen hyvinvointi, 2) ajankäyttö, 3) yhteisöllisyys, 4) kulttuuri, 5) terveys, 6)koulutus, 7) ympäristön monimuotoisuus, 8) elintaso ja 9) hallintotapa. Jokaistaulottuvuutta mitataan usealla indikaattorilla ja niiden painoarvot lopullisessa indeksissäovat yhtä suuret. (Gross National Happiness. Centre for Bhutan Studies.)Laskenta käytännössäNykymuotoinen GNH-indeksi perustuu CBS instituutin pilottiversiosta saamiin tuloksiin.Indeksin pohjana oleva survey-kysely toteutettiin Bhutanin 12 alueella haastattelemallakaikkiaan 950 ihmistä. Kyselylomake koostui yhteensä 188 avoimestaja monivalintakysymyksestä, jotka kattoivat kaikki yhdeksän ydinulottuvuutta (ks.laskentafilosofia).Eri indikaattorit on koostettu survey-kyselystä saatujen tulosten pohjalta. Jokaiselleindikaattorille on asetuttu raja-arvo, jonka suhteen kullakin alueella pitäisi pärjätävähintään tyydyttävästi. Käytännössä mitataan siis etäisyyttä raja-arvosta: Esimerkiksi,jos köyhyyden raja-arvo on kahdeksan ja mittauksesta saatu tulos kuusi,antaa laskutoimitus (8−6)/8 etäisyydeksi tavoitetasosta luvun 0,25. Lopullista BKO-arvoa varten tulos korotetaan vielä toiseen potenssiin ja vähennetään luvusta yksi.Täten:GNH = 1 − keskimääräinen etäisyys raja-arvosta²Bruttokansanonnellisuus muodostuu eri osa-alueiden indikaattorien antamista arvoista.BKO vaihtelee välillä 0−1, jolloin nolla kuvaa huonointa ja yksi parasta mahdollistatilannetta suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Lopullinen GNH-arvo voidaanmyös jakaa takaisin komponentteihin, joiden tarkastelu tarjoaa tarkempaa tietoakansalaisten onnellisuuden osatekijöistä, niiden välisistä suhteista sekä heikkouksistaja vahvuuksista. (Gross National Happiness. Centre for Bhutan Studies.)TuloksetVuonna 2008 CBS instituutti julkaisi tulokset GNH-tutkimuksesta, joka kattoiBhutanin kahdestakymmenestä alueesta kaikkiaan kaksitoista. Tulokset vaihtelevatvälillä 0,8271 (Haa) − 0,8062 (Dagana), minkä perusteella voidaan todeta,ettei bruttokansanonnellisuudessa ole Bhutanissa suuria alueellisia eroja esimer-

Sitran selvityksiä 3258kiksi maaseudun ja kaupunkien välillä. Kaiken kaikkiaan siis Bhutanin hyvinvointiGNH-indikaattorilla mitattuna on varsin korkea. Osa-alueittain tarkasteltuna lähimmäksitavoitetasoa bhutanilaiset sijoittuvat ajankäytön suhteen. Tulokseksi saatuluku 0.970, kertoo työ- ja vapaa-ajan välisen tasapainon olevan lähellä asetettuatavoitetta. Alhaisimman GNH-arvon saa koulutus, mikä selittyy bhutanilaisten melkoalhaisella koulutustasolla ja lukutaitoisten osuudella.Koska Bruttokansanonnellisuutta kuvaava indeksi on systemaattisessa käytössä vainBhutanissa, ei tuloksia voida verrata muihin maihin. Yleisesti voidaan kuitenkintodeta Bhutanin kansan olevan keskimäärin varsin onnellista, vaikka sen sijoitususeilla perinteisillä kehityksen mittareilla on etenkin länsimaihin nähden alhainen.(Gross National Happiness. The Centre for Bhutan Studies.)Käyttö ja jatkokehitysPerustuslaillisen aseman myötä GNH-indeksi on saanut vakiintuneen aseman Bhutaninpoliittisen ohjauksen tukena. Vaikka kyseessä on varsin pieni ja syrjäinen valtio,on bruttokansanonnellisuus ja sen systemaattinen mittaaminen herättänyt laajaahuomiota ympäri maailmaa. Useat asiantuntijat pitävät Bhutania malliesimerkkinäyhteiskunnasta, joka on onnistunut taloudellisten tavoitteiden korostamisen lisäksihuomioimaan myös muita yhteiskunnan kehityksen kannalta olennaisia hyvinvointitekijöitä.Vuodesta 1998 saakka Bhutanin kehitystä onkin virallisesti ohjannutsilloisen pääministerin asettamat ”neljä bruttokansanonnellisuuden peruspilaria”: 1)vakaa ja oikeudenmukainen sosio-ekonominen kehitys 2) ympäristön suojeleminen3) kulttuurillisten arvojen säilyttäminen ja edistäminen sekä 3) hyvä hallintotapa.Käytännössä kyseisten periaatteiden noudattaminen näkyy esimerkiksi periaatteenatarjota jokaiselle kansalaiselle ilmainen perusterveydenhuolto- ja koulutus, mitä voidaanpitää Bhutanin kaltaisen köyhän maan tapauksessa suurena edistysaskeleena.(Wandi, 2006.)Kansainvälinen kiinnostus GNH-indeksiä kohtaan on etenkin viimevuosien hyvinvointikeskustelunosalta ollut varsin runsasta. Tähän Bhutan on vastannut järjestämälläsäännöllisesti vuodesta 2004 alkaen kansainvälisiä GNH-konferensseja, joistaviimeisin pidettiin Brasiliassa vuoden 2009 marraskuussa. Konferensseilla pyritäänherättämään niin tutkijoiden, poliitikoiden kuin kansalaistenkin kiinnostus yhteiskunnallisiahyvinvointi- ja onnellisuustekijöitä kohtaan sekä mahdollistaa eri tahojenvälinen vuoropuhelu ja yhteistyö. (5th International Conference of Gross NationalHappiness.)3.16 Canadian Index of Wellbeing, CIWHistoriaCanadian Index of Wellbeing (CIW) on Canadian Institute of Wellbeingin kehittämäindeksi, jonka laadintaan ovat osallistuneet monet voittoa tavoittelemattomatorganisaatiot, kuten Kanadan tilastovirasto ja GPI Atlantic. GPI Atlanticin johtajaRon Colman, sekä kanadalainen poliitikko, vaikuttaja ja hyvinvoinnin mittaamisenparissa pitkään työskennellyt Roy Romanow ovat merkittävimpiä indeksin kehittäjiäja puolestapuhujia. (Institute of Wellbeing.)

Sitran selvityksiä 3259CIW on yritys yhdistää subjektiiviset arvot objektiivisesti mitattavaan dataan. Indikaattoreidenon tarkoitus olla selkeitä, päteviä ja tasaisin väliajoin raportoituja. Eriindikaattoreiden avulla pyritään kuvaamaan kanadalaisten elämänlaatua, edistämäänhyvinvointikeskustelua ja parantamaan niitä terveyden ja hyvinvoinnin aspekteja,jotka kansalaiset kokevat tärkeimmiksi (Institute of Wellbeing). CIW:n sisältämienindikaattoreiden valinta- ja kehitystyön takana on laaja asiantuntijatyö, jotarajoitti riittävän datan ja aikasarjojen saatavuus. Indikaattoreiden valinta, oikeuttaminenja vahvistaminen oli pitkä prosessi, joka kulki useiden ulkopuolisten asiantuntijoidenkautta, mm. Euroopan komission yhteinen tutkimuslaitos ja OECD:nasiantuntijat antoivat niistä lausuntonsa. CIW pyrkii säilyttämään mahdollisuudenvertailuun eri maiden välillä käyttäen standardoituja indikaattoreita ja toimimallaosana OECD:n Measuring the Progress of Societies -yhteisöä, joka tarkoituksenaon kansainvälisen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin vertailukelpoisuuden kehittäminen(Institute of Wellbeing).LaskentafilosofiaCIW pyrkii ottamaan huomioon niin taloudelliset, sosiaaliset, kuin terveyteen jaympäristöönkin liittyvät hyvinvointitekijät. CIW poikkeaa muista hyvinvoinnin indekseistä,koska sen laadintaa varten kerättiin runsaasti kansalaisten mielipiteitä heidänhyvinvointiinsa eniten vaikuttavia tekijöitä koskien. Indeksiä laadittaessa haluttiinsen kehittäjien mukaan varmistaa, että mukaan otettavat mittarit kuvaavat myöstodellisuudessa niitä tekijöitä, joiden varaan ihmiset kokevat hyvinvoivan ja vauraanyhteiskunnan rakentuvan. Tietyt tekijät nousivat kyselyissä selvästi esiin kansalaistenmaantieteellisestä sijainnista ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta.Tärkeimpiä asioita kanadalaisten mielestä olivat koulutus, mahdollisuus käyttäähyvinvointipalveluita, terveellinen ympäristö, puhdas ilma ja vesi, sosiaalijärjestelmät,oikeudenmukainen verotus, turvallisuus, työpaikan varmuus, työmahdollisuudetyleensä, toimeentuloon riittävä palkka, tasapainoinen ajankäyttö ja kansalaisaktiivisuus.Nämä yksittäiset tekijät tiivistettiin edelleen seuraavanlaisiksi arvoiksi:oikeudenmukaisuus, yhteiskunnan moninaisuus, tasa-arvo, osallistuminen, terveys,turvallisuus, taloudellinen vakaus, demokratia ja kestävä kehitys. Arvojen määrittämisenjälkeen haasteena oli löytää ne käytännön indikaattorit, joilla näitä arvojavoitaisiin luotettavasti mitata. (Institute of Wellbeing).Canadian Wellbeing Index:issä hyvinvointiin vaikuttavat tekijät on jaettu yhteensäkahdeksaan eri pääteemaan, jotka laadittiin kyselyissä esiin tulleiden arvojen perusteella.Hyväksyttämällä tämän jälkeen valitut kategoriat laajalla yleisöllä haluttiinvarmistaa, että ne todella ovat mielekkäitä ja kuvaavat todellisuutta. Toistaiseksivasta neljän kategorian osalta kehys varsinaisen komposiitti-indikaattorin laskemiseksion rakennettu loppuun saakka. CIW on siis tällä hetkellä indikaattorikokoelma.Tutkimusryhmän mukaan työ valmistuu vuonna 2010, jolloin kaikki kahdeksankategoriaa tullaan ilmaisemaan yhdellä CIW-luvulla.Toistaiseksi tuloksia on esitetty neljästä kategoriasta: elinolot (living standards),elinvoimainen väestö (healthy populations), yhteisön elinvoimaisuus (communityvitality) sekä demokratia (democratic engagement). Työstämisen alla ovat vieläkoulutus, ympäristö, ajankäyttö sekä taide, kulttuuri ja vapaa-aika.

Sitran selvityksiä 3260Laskenta käytännössäIndeksin sisältämät kahdeksan kategoriaa pitää sisällään noin kymmenen erillistäindikaattoria, jotka mittaavat hyvinvoinnin eri aspekteja. Valmistuessaan indeksimuodostaa mahdollisesti jopa 80 eri indikaattoria.Esimerkiksi elinvoimainen väestö -kategoriaan sisältyvät seuraavat ydinindikaattorit:itse määritelty terveys, terveydellä painotettu eliniän odote, vakituista perhelääkäriäkäyttävien osuus, potilastyytyväisyys terveyspalveluissa, influenssaimmuniteettiyli 65-vuotiailla, tupakointi, sekä sokeritaudin, masennuksen ja lapsikuolleisuudenesiintyminen. Pääosa käytettävästä datasta on peräisin tilastotiedoista, mutta osaon subjektiivista kyselyihin perustuvaa tietoa. Elinvoimaisen väestön -kategoriassaindikaattoreista yksi, itse määritelty terveys, määritellään kyselyiden tuloksista. Vastaajiltaon kysytty, millaiseksi he kokevat terveydentilansa viisiportaisella asteikolla.Käytetty mittari on vastauksien ’hyvä’ ja ’erinomainen’ osuus kaikista vastauksista.Vastaavasti yhteisön elinvoimaisuus -kategoria käsittää seuraavat indikaattorit:lähiomaisten määrä, osallistuminen ryhmätoimintaan, vapaaehtoistyö, muidenauttaminen, yhteisöön kuuluminen, muista välittäminen, syrjinnän kokeminen, luottamus,väkivaltarikollisuus, köyhyysrikollisuus ja pimeällä yksin liikkuminen. Tähänkategoriaan kuuluvista indikaattoreista suurin osa perustuu kyselytutkimuksientuloksiin. Ainoastaan rikollisuusluvut saadaan tilastoista. (Tarkemmat tiedot kunkinindikaattorin metodologiasta on löydettävissä Institute of Wellbeingin kotisivuiltakohdasta Canadian Index of Wellbeing, Domains of Wellbeing, Community Vitality,Full Report, Appendixes)CIW:iin valittujen ydinindikaattoreiden lisäksi Institute of Wellbeing on tutkinut kunkinkategorian osalta lukuisia muita indikaattoreita, esimerkiksi ylipainoa ja fyysistäaktiivisuutta kategoriassa elinvoimainen väestö. Näitä muuttujia ei kuitenkaan olevalittu lopulliseen indeksiin, sillä niiden ei katsottu kuvaavaan tarkasteltavaa ilmiötätarpeeksi hyvin. Kun kunkin kategorian indikaattoreiden määrittämistyö on saatuvalmiiksi, tullaan CIW ilmaisemaan yhdellä luvulla. CIW:n kehittäjien mukaan perusvuodeksivalitaan tällöin vuosi 1994, jonka arvo kiinnitetään lukuun 100. Vuosi 1994valittiin, koska silloin Kanadassa toteutettiin ensimmäinen kansallinen terveyskysely(National Population Health Survey), jonka vastauksiin monet CIW:n subjektiivisistaindikaattoreista perustuvat.TuloksiaKoska CIW:n kategorioista osa on vielä työn alla, ei tuloksia ole julkaistu lopullisenCIW-indeksin osalta. Kaikki kahdeksan kategoriaa käsittävä (tässä CIW(8)) tietopakettion määrä julkistaa vuonna 2010. Neljästä jo valmistuneista kategoriasta onkustakin julkaistu erilliset raportit. Lisäksi CIW:n kehittäjät ovat julkaisseet elinoloistaja elinvoimaisesta väestöstä yhdistetyn, kahden kategorian indeksin (tässäCWI(2)). Tuloksista on piirretty standardoitu kuvaaja vuodesta 1994 eteenpäin jasamaan kuvaan on liitetty standardoitu Kanadan BKT. Vuoden 1994 jälkeen BKT onjatkanut tasaista kasvuaan, mutta CIW(2):n keskiarvon kuvaaja on noussut huomattavastilievemmin. CIW(2):n mediaani ei puolestaan ole noussut lainkaan, vaanse on pysynyt lähes vuoden 1994 tasolla.

Sitran selvityksiä 3261Tämänhetkisistä tuloksista voidaan jo vetää muutamia johtopäätöksiä kanadalaistenhyvinvointiin liittyen, sillä CIW tarjoaa jo indikaattorikokoelmana monipuolistatietoa. Esimerkiksi kansalaisten terveyden on huomattu korreloivan edelleenvoimakkaasti tulo- ja koulutustasojen kanssa. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetutelävät pidempään, heillä on pienempi todennäköisyys sairastua sokeritautiin taimuihin kroonisiin sairauksiin ja he myös kokevat voivansa paremmin (Institute ofWellbeing).Käyttö ja jatkokehitysKanadalainen Institute of Wellbeing aikoo julkaista ensimmäisen valmiin komposiittiindikaattorinvuonna 2010. Tulevaisuudessa indeksiä on tarkoitus tuottaa vuosittain.CIW pyrkii säilyttämään mahdollisuuden vertailuun eri maiden välillä ja tällä hetkelläkäynnissä on Institute of Wellbeingin kotisivujen mukaan useita kansainvälisiärinnakkaisprojekteja. Kuitenkaan varsinaista mainintaa vastaavista projekteistamuissa maissa ei ollut löydettävissä. Institute of Wellbeing tekee myös yhteistyötäOECD:n kanssa. Rakenteilla on mm. Wikiprogress, jonka kerrotaan olevan kansainvälinenyhteisö ja tietokanta kehityksen mittaamisen mahdollisuuksista (Institute ofWellbeing; Wikiprogress). Institute of Wellbeingin raporteissa mainitaan useita kehityskohteita,joilla indeksiä on tarkoitus parantaa. Monet parannuskohteista liittyvätmetodologiaan, näkökannan valintaan (yksilö-yhteisö) ja erityisesti tarvittavan datanpuutteellisuuteen.

Sitran selvityksiä 32624 Indikaattoreiden tarkasteluSWOT-analyysin avullaSWOT- eli nelikenttäanalyysi on yksikertainen analyysimenetelmä. Sitä voidaanpitää ns. synteesianalyysimenetelmänä, joka pyrkii tiivistämään tietoa ja luomaankokonaiskäsityksen tarkasteltavasta ilmiöstä. SWOT-analyysissä ilmiötä tarkastellaansekä sisäisten että ulkoisten tekijöiden valossa, jolloin mahdollistuu vahvuuksien,heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien tunnistaminen, sekä tutkittavan asianarviointi ja kehittäminen.Tässä luvussa analysoimme jokaista luvussa 3. kuvattua mittaria SWOT:n avulla.Sisäisinä tekijöinä tarkastellaan kunkin indikaattorin vahvuuksia ja heikkouksia. Vahvuudetovat positiivisia sisäisiä tekijöitä, jotka kuvaavat indikaattorin kykyä toteuttaaasetetut tavoitteet ja päämäärät. Heikkoudet vaikuttavat päinvastaisella tavalla; nehankaloittavat indikaattorin toimintaa sekä sen soveltamista hyvinvoinnin mittarina.Ulkoisia, lähinnä mittarin ympäristöstä määräytyviä tekijöitä ovat mahdollisuudet jauhat. Mahdollisuuksien kautta indikaattoria voidaan tulevaisuudessa parantaa ja senkäyttöönottoa laajentaa. Toteutuessaan uhat heikentävät puolestaan indikaattorinjatkokäyttöä ja vaikuttavat täten sen olemassaoloon tulevaisuudessa.4.1 Bruttokansantuote, BKTVAHVUUDETstandardoitu ja suhteellisenluotettavakansainvälisesti vertailukelpoinenkansainvälisesti saatavillalaaditaan säännöllisestiHEIKKOUDETkuvaa vain taloudellista tuotantoasisältää arvioita kokonaisuuksistaosien perusteellaei ota huomioon ympäristötekijöitäei ota huomioon sosiaalisia tekijöitäMAHDOLLISUUDETstandardoidun viitekehyksenlaajentaminennettokansantuotteen yleisempikäyttöUHATohjaa päätöksentekoa yhteiskunnanhyvinvoinnin kannalta vääräänsuuntaanpidetään usein hyvinvoinnin mittarina,vaikkei ole sellainen

Sitran selvityksiä 3263Bruttokansantuotteen laajaa käyttöä on edistänyt sen näennäinen luotettavuus jayhdenmukaisuus eri maiden välillä. BKT:n laadinnassa käytetään markkinahintoja,eikä siihen sisälly subjektiivisesti määriteltyjä painokertoimia tai arvoihin perustuviaskaalauksia. Kansantalouden tilinpidon laadinnassa käytetään kuitenkin runsaastiasiantuntija-arvioita eivätkä sen kaikki tiedot ole siten absoluuttisen oikeita jaluotettavia.Hyvinvoinnin mittaamisen kehittäminen eräänä lähtökohtana on pidetty bruttokansantuotteenja sen käytön kritiikkiä: BKT on yhteiskunnan tilaa kuvaavana mittarinasaavuttanut maailmanlaajuisesti aseman ja merkityksen, jota sille ei alun perin olluttarkoitettu. BKT:ta on alettu käyttää maan onnistumisen ja kehityksen määritteinä.Sinällään korkea BKT asukasta kohden korreloi voimakkaasti hyvinvointiin vaikuttavientekijöiden kanssa ja niissä maissa, joissa on korkea BKT per asukas, ihmisilläon käytössään riittävästi resursseja oman hyvinvointinsa rakentamiseksi. Toisaaltatietyn kynnyksen ylittämisen jälkeen ei hyvinvointi enää kasva talouskasvun mukana,minkä vuoksi BKT per asukas on huono hyvinvoinnin mittari. Samaan suuntaanviittaavat erilaiset koettua onnellisuutta koskevat tutkimukset. BKT:n kannustaessamaita entistä kovempaan, luonnosta piittaamattomaan talouskasvuun, on sen katsottumuodostuneen uhkaksi maapallon kestävyydelle. Globaalin BKT:n maksimointiaei lopulta johda onnellisuuden maksimointiin.Kansantalouden tilinpito tuottaa paljon tietoa ihmisten ja yhteiskunnan toiminnasta.Suurimmat mahdollisuudet liittyvät kestävän kehityksen, ympäristön ja luonnonvarojenhuomiointiin. Kansantalouden tilinpidon mittareista tulisi jatkossa käyttääaiempaa enemmän nettosuureita, jotta tuotantoa paremmin kuvattaisiin kertynyttävarallisuutta. Esimerkiksi vahingonteot vaikuttavat BKT:hen positiivisesti: rikotun ikkunankorjaaminen kasvattaa BKT:tta mm. oikeudenkäyntikulujen, eri alojen palkkojenja korjauksessa käytettävien materiaalien arvon verran. NKT (nettokansantuote)sen sijaan kasvaa tässä esimerkissä vain korjauksen työllistävän vaikutuksen verran,eikä uuden ikkunan katsota lisäävän yhteiskunnalla käytössään olevia resursseja.Nettosuureita ei kuitenkaan ole pidetty yhtä luotettavia kuin bruttosuureita koskaarvioita pääoman kulumisesta on pidetty epäluotettavina.

Sitran selvityksiä 32644.2 Vihreä bruttokansantuote, Vihreä BKTVAHVUUDETkansainvälisesti vertailukelpoinen(SEEA suositukset)mahdollistaa talouden ja ympäristönvälisten vaikutusten analyysintuottaa arvokasta informaatiotaHEIKKOUDETei käytössä kaikissa maissakaikki maat eivät kerää tarvittavaadataaei yksimielisyyttä kaikista metodeistaei ota huomioon sosiaalisia tekijöitäei huomioi monia yli rajojenkulkeutuvia ilmiöitäMAHDOLLISUUDETstandardoidun viitekehyksenlaajentaminen koskemaan esim.sosiaalisia tekijöitäkaikkien maiden integroiminenjärjestelmäänvoi auttaa ilmastonmuutoksenanalysoinnissa ja torjunnassaUHATarvottamismenetelmien epäonnistuneensoveltamisen myötä myösohjaus voi epäonnistuaseuraukset ihmiskunnalle, mikäliuusiutumattomien luonnonvarojenriittävyys arvioidaan väärinVihreän bruttokansantuotteen laadinta ja vihreiden kansantalouden tilinpitojen käyttöon koettu hyödylliseksi, sillä ne mahdollistavat talouden ja ympäristön välistenvuorovaikutusten analysoinnin, sekä tuotannon todellisten kustannusten tarkastelemisen.Vihreiden tilinpitojen tuomaa informaatiota voidaan käyttää esimerkiksiilmastonmuutoksen tutkimiseen. Vihreän tilinpidon järjestelmistä YK:n SEEA onsaavuttanut Euroopassa ja muualla maailmassa vankan aseman. Kuitenkin YhdysvalloissaBEA on kehittämässä omaa vihreän tilinpidon järjestelmää. Käytäntöjenkansainvälinen yhtenäistäminen toisi koko globaalille ympäristötilinpidolle lisäarvoa.Vihreän tilinpidon suurimmat metodologiset ongelmat ovat tutkijoiden (esim. Heal &Kriström, 2005) mukaan uusitutumattomien luonnonvarojen ja -palveluiden arvottaminen,varantojen ja niiden kulumisen arvottaminen sekä yli rajojen kulkeutuvatsaasteet. Edellä mainittujen ongelmien yli pääsemiseksi on kuitenkin kehitetty moniamenetelmiä, joihin perustuen saadaan laadittua luottavana pidettyjä estimaatteja.Nykyisenkaltaisten käytäntöjen soveltamista kaikkiin maailman maihin rajoittaatarvittavan tiedonkeruun puutteellisuus, joka on osoittautunut ongelmaksi erityisestikehitysmaita koskien.Vihreän tilinpidon järjestelmissä nähdään kuitenkin myös paljon mahdollisuuksia.Ihmiskunta tarvitsee tietokantoja tulevaisuuden uhkien torjuntaan. Mutta mikäli keinotekoistenhinnoittelumenetelmien tuottamat arviot luontohyödykkeiden yhteiskunnallisestaarvosta, tai arviot uusiutumattomien luonnonvarojen määristä poikkeavatmerkittävästi todellisuudesta, saattaa luottaminen järjestelmään kuitenkin ollakohtalokasta.

Sitran selvityksiä 32664.4 Genuine Progress Indicator, GPIVAHVUUDEThuomioi monipuolisesti hyvinvoinninosa-alueet (taloudellinen, ekologinenja sosiaalinen)taloustieteilijöiden suunnittelemaISEW:n uudistettu versio GPI on nykypäivänätunnetuin rahamääräinenvaihtoehtoinen hyvinvoinnin mittariantaa rahamääräisenä arvotetunluvun hyvinvoinnistakehitystrendiä voidaan verrataBKT:henHEIKKOUDETei ota huomioon subjektiivisia tekijöitä,kuten koettua onnellisuuttahuomioi sosiaaliset tekijät vain osittainarvottamismenetelmien kiistanalaisuusMAHDOLLISUUDETsoveltaminen useampiin maihinjatkokehittelyUHATeri maiden sovelluksissametodologisia eroja, tulokset eivät oletäysin vertailukelpoisiaKuten ISEW, myös GPI kuvaa kestävää taloudellista hyvinvointia monipuolisesti.Siihen sisältyy niin taloudellisia, kuin ympäristöön ja markkinattomiin palveluihinkinliittyviä tekijöitä, joilla korjataan perinteisen tilinpidon puutteita. Taloudellisessahyvinvoinnissa GPI huomioi tulonjaon, jolla on vaikutusta myös koettuun hyvinvointiin.Rakentumistavaltaan GPI on ISEW:n kaltainen, mutta sisältää joitakin eriä,jotka eivät tule huomioiduksi ISEW:ssä. Näitä ovat vanhemmuuden arvo, korkeakoulutuksenarvo (koulutuksen arvon sijaan), rikollisuuden aiheuttamat kustannukset,vapaa-ajan menettämisen arvo, vajaatyöllisyyden kustannukset, kotitalouksiensaasteiden torjunta, luonnontilaisten metsien häviäminen, luonnonvarojen käyttö,hiilidioksidipäästöjen aiheuttamat vahingot sekä otsonikerroksen ohentumisen kustannukset.GPI huomioi edeltäjäänsä ISEW:iä paremmin ympäristöön kohdistuvathaitat, erityisesti haittojen pitkäaikaiset vaikutukset ja vaikutusten kumuloitumisen.GPI on herättänyt kansainvälistä huomioita ja tullut laajalti tunnetuksi kestävänkehityksen ja hyvinvoinnin mittarina. Se nähdään kattavana ja nyky-yhteiskuntaanBKT:ta paremmin soveltuvana yhteiskunnan tilan kuvaajana. Rahamääräiseksi arvotettunaGPI sopii politiikan tarpeisiin ja sen käyttöä BTK:lle vaihtoehtoisena hyvinvoinninmittarina voidaan pitää perusteltuna.GPI:ssä lisää huomiota ja kehittämistä vaativat erityisesti mittarissa käytetytkeinotekoiset hinnoittelumenetelmät sekä paikallisuuden vahvempi huomioiminenmittariin sisällytettyjä ympäristötekijöitä koskien. Samat tekijät eivät ole tärkeitäkaikilla alueilla, minkä vuoksi olisi tärkeää kyetä ottamaan erilaiset ympäristötekijäthuomioon aluekohtaisesti (Rättö, 2008).

Sitran selvityksiä 32674.5 Simplified Index of Sustainable EconomicWelfare, SISEWVAHVUUDEThuomioi monipuolisesti hyvinvoinninosa-alueet (taloudellinen, ekologinenja sosiaalinen)yksinkertainenjoustavaantaa rahamääräisenä arvotetunluvun hyvinvoinnistakehitystrendiä voidaan verrataBKT:henHEIKKOUDETei ota huomioon subjektiivisia tekijöitähuomioi sosiaaliset tekijät vain osittainarvottamismenetelmien kiistanalaisuusei yhtä kattava kuin ISEWtuloksia ei voida pitää yhtä luotettavinaISEW:nMAHDOLLISUUDETsoveltaminen useampiin maihinyksinkertainen mittari voisikannustaa sen käyttöönUHATyksinkertaistuksessa voi jäädähuomaamatta jotain olennaistaolennaisimpien tekijöiden muuttuminenajan kuluessaSISEW, kuten edeltäjänsä ISEW, kuvaa kestävää taloudellista hyvinvointia. Rahamääräisyytensävuoksi se sopii poliittisten päättäjien tarpeisiin ja on myös kansalaisillehavainnollinen. SISEW:iin voi sisältyä niin taloudellisia, kuin ympäristöön jamarkkinattomiin palveluihinkin liittyviä tekijöitä. SISEW:n idea on jättää ISEW:istäpois tekijät, joilla on määrällisesti vähiten merkitystä lopputuloksen kannalta, mikäyksinkertaistaa laskemista huomattavasti. Tutkimusten (Bleys, 2007; 2008) mukaanSISEW:in antama kuva vastaa ISEW:n antamaa kuvaa yhteiskunnan hyvinvoinnintasosta. SISEW:iän on sovellettu tällä hetkellä noin viidelle maalle, eikä voida suoraanolettaa, että vastaavanlaiset yksinkertaistukset toimisivat kaikissa tilanteissa.SISEW mahdollistaa ISEW:in maakohtaisen soveltamisen ja merkitykseltään vähäisten,laskentaa monimutkaistavien erien poisjättämisen. Indeksien laadinnassa datankeruu saattaa olla ongelma monille maille, joten tekijöiden määrää vähentämällälaskentaa voi helpottaa. Komponenttien määrän vähentäminen yksinkertaistaaISEW:in koostamista ja vähentää siten resurssitarvetta myös niiden maiden kohdalla,joilla on tarvittava data hallussaan.SISEW:n antamaa kuvaa ei voida pitää kovin luotettavana, sillä hyvinvoinnin tekijöidenmerkitys muuttuu ajan kuluessa. Jonkin tekijän huomiotta jättäminen vähäisenmerkityksen vuoksi perustuu historiallisiin havaintoihin, eikä siis ota huomioon mahdollisuuttasamaisen tekijän merkityksen kasvamisesta tulevaisuudessa. SISEW:lläon työtä myös asemansa vakiinnuttamisessa sekä tiedeyhteisön keskuudessa ettämediassa.

Sitran selvityksiä 32684.6 The new National Welfare Index, NWIVAHVUUDEThuomioi monipuolisesti hyvinvoinninosa-alueet (taloudellinen, ekologinenja sosiaalinen)taloustieteilijöiden suunnittelemaantaa rahamääräisenä arvotetunluvun hyvinvoinnistakehitystrendiä voidaan verrataBKT:henHEIKKOUDETei ota huomioon subjektiivisia tekijöitähuomioi sosiaaliset tekijät vain osittainarvottamismenetelmien kiistanalaisuusei tarjoa kovin paljoa uusiaominaisuuksia ISEW:n ja GPI:n jälkeenMAHDOLLISUUDETsoveltaminen useampiin maihinUHATeri maiden sovelluksissametodologisia eroja, tulokset eivät oletäysin vertailukelpoisiaGPI:n tavoin, myös NWI on sovellus ISEW:istä, joten sen hyvät ja huonot puolet,sekä mahdollisuudet ovat pitkälti samat kuin edellä käsitellyissä indikaattoreissa.Kuten ISEW:n ja GPI:n, myös NWI:n tärkeimpänä kehityskohteena pidetään arvottamismenetelmienkehittämistä ja yhdenmukaistamista.NWI kuvaa kestävää taloudellista hyvinvointia monipuolisesti ja rahamääräistääsiihen mukaan laskettavat tekijät. NWI ottaa GPI:n tavoin huomioon monia ISEW:inulkopuolisia tekijöitä, sekä muutamia sellaisia, jotka eivät sisälly edes GPI:hin.NWI:n tuomia uusia eriä ovat vapaaehtoistyön arvo, alkoholisairauksien kustannuksetsekä maaperän pilaantumiset kustannukset. NWI on kehitetty Saksan tilanteentarkasteluun, eikä se poikkea ISEW:stä ja GPI:stä merkittävästi.

Sitran selvityksiä 32694.7 Genuine Savings, GSVAHVUUDETkestävän kehityksen näkökulmahuomioi henkisen pääomanhuomioi luonnonvarojen käytöntalousteoreettisesti perusteltutunnettukäytetty kansainvälisesti, sillätarvittava data pääosin saatavillaHEIKKOUDETei mittaa ihmisten hyvinvointia,ainoastaan mahdollisuutta hyvinvoinninsäilyttämiseen resurssien kauttaei ota huomioon subjektiivisia jasosiaalisia tekijöitäarvottamismenetelmien kiistanalaisuusei sovi niin hyvin kuvaamaan maita,jotka maahantuovat käyttämänsäluonnonvaratMAHDOLLISUUDETmahdollisuus standardoidun kehyksenlaajentamiseen eri maillekansainvälinen vertailukelpoisuussäilyttäenUHAToletus luonnon pääoman osittaisestakorvattavuudesta muilla pääomanmuodoilla voi johtaa vääriin johtopäätöksiinluonnonvarojen käytössäGenuine Savings keskittyy niihin resursseihin, jotka maalla ovat hallussaan ja määritteleesitä kautta ihmisen toiminnan pitkän ajan kestävyyden. Vaikka GS monenmuun mittarin (esim. GPI ja ISEW) tavoin ”korjaa” perinteistä kansantaloudentilinpitoa laskemalla mukaan keinotekoisesti arvotettuja ympäristö- ja muita tekijöitä,se ei pyri mittaamaan hyvinvointia. GS tulisikin sen vuoksi nähdä hyvinvoinninmittausta täydentävänä, tämän hetken ja tulevaisuuden resursseihin suuntautuneenakestävän kehityksen indikaattorina. Stiglitzin komissio suositteli raportissaansyyskuussa 2009 maan kestävyyden määrittämiseen Genuine Savings:in käyttöä.GS perustuu talousteoreettiseen näkemykseen kaikkien kestävyyden kannalta merkityksellistenpääomakantojen huomioimisesta ja teoriakehys sallii erilaiset maakohtaisetsovellukset. Täten maiden erityispiirteiden huomioiminen tulee mahdolliseksisamalla, kun kansainvälinen vertailukelpoisuus voidaan säilyttää.GS huomio rakennetun infrastruktuurin, henkisen pääoman, uusiutumattomat jahitaasti uusiutuvat luonnonvarat sekä luonnon laadullisen huononemisen. Se ei huomioisosiaalisia, eikä subjektiivisia tekijöitä. GS käyttää monien mittareiden tapaankeinotekoisia arvottamismenetelmiä, jotka eivät kaikki ole saavuttaneet vakiintunuttaasemaa tieteen piirissä. Indikaattorin heikkous on myös sen niin sanottu heikonkestävyyden oletus, eli eri pääomakannat voivat osittain korvata toisiensa. Tätenesimerkiksi teknologiset ratkaisut voisivat korvata luonnonvaroja. Tämä saattaajohtaa vääriin johtopäätöksiin luonnonvarojen käytössä.

Sitran selvityksiä 32704.8 Human DeveIopment Index, HDIVAHVUUDETtunnettu ja vakiintunuthelppo tulkitahuomioi inhimilliset perustekijätlaaditaan säännöllisestimaiden väliset vertailut mahdollisiaHEIKKOUDETlopullisessa indeksissä eri tekijöidenpainotus mielivaltainenmielekäs vain kehitysmaidentarkasteluuntavoitetasojen joustamattomuustietopohja osittain puutteellinenMAHDOLLISUUDETtavoitetasojen muokkaaminenmuuttujien lisääminen/vaihtaminentunnustaa taloudellisten tekijöidenriittämättömyyden hyvinvoinninkuvaajanaUHATtiivistäminen yhteen lukuun viehuomiota yksittäisiltä tekijöiltämaiden välisissä vertailuissa ääripäätkorostuvatympäristöasiat jäävät huomiottaHDI on saavuttanut kansainvälisesti melko vakiintuneen aseman yhteiskuntienkehityksen kuvaajana. Vaikka HDI:ia on laadittu jo kahdenkymmenen vuoden ajan,voidaan siihen sisältyvää ajatusta taloudellisten tekijöiden riittämättömyydestähyvinvoinnin kuvaajana pitää varsin ajankohtaisena ja nykyaikaisena. Sen etu onsen kyky huomioida hyvinvoinnin ns. inhimilliset perustekijät. HDI on helppo tulkitavertaamalla maan saamaa pistemäärää tavoitetasoon, jota pidetään merkkinä riittävänhyvinvoinnin saavuttamisesta. HDI:n, kuten muidenkin komposiitti-indeksienheikkous on eri tekijöiden painotus lopullisessa indeksissä. HDI:n kehittelijät ovatratkaisseet asian antamalla kaikille kolmelle pääkategorialle, terveydelle, tietotasolleja elintasolle yhtä suuret painot (1/3).HDI:n säännöllinen ja monet maat kattava laatiminen luo hyvän pohjan maidenvälisille hyvinvointitarkasteluille ja vertailuille. HDI:n suurin heikkous on sen puutteellinenkyky kuvata kehittyneiden maiden tilannetta, joten se soveltuukin lähinnäkehitysmaiden edistyksen kuvaamiseen. Esimerkiksi Suomen kaltaiset maat ovatsaaneet lähes HDI:n tavoitetasoja vastaavia arvoja jo vuosikymmenen ajan. Perustarpeidensaavuttamisen jälkeen hyvinvointi rakentuu ns. ylemmän tason tarpeidenja tavoitteiden varaan, joita HDI ei huomioi. Kehitysmaiden osalta suurin haaste indeksinlaadinnassa on luotettavan ja riittävän datan saaminen indeksin laskemiseksi.HDI:n soveltuvuutta yleiseksi hyvinvoinnin mittariksi olisi mahdollista parantaa puuttumallasen heikkouksiin ja uhkiin: tavoitetasojen ja muuttujien tulisi olla sellaisia,että myös kehittyneiden maiden erot ja kehitys tulisivat kuvattua nykyistä paremmin.Mittarin käyttö nykyisellään voi johtaa keskenään erilaisten maiden välistenerojen liialliseen korostumiseen ja tärkeiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden,kuten ympäristöasioiden, sivuuttamiseen. HDI:n merkitys kehityksen edistäjänä

Sitran selvityksiä 3271kyseenalaistuu, kun yhä useammat maat saavuttavat asetetut tavoitetasot. Kattavanhyvinvointikuvan saamiseksi olisi hyvä myös voida tarkastella eri tekijöitä sekäyksittäin että vuorovaikutuksessa toisiinsa. Tätä nykyisenkaltainen yhteen lukuuntiivistetty HDI-indeksi ei mahdollista.4.9 Sustainable Society Index, SSIVAHVUUDETkuvaa kestävän kehityksen tasoamonipuolisestitaloudellisella suorituskyvyllä eiosuutta mittarissatavoitetasojen vuoksi helppo tulkitamaiden väliset vertailut mahdollisialasketaan säännöllisesti (vuodesta2006 lähtien)HEIKKOUDETmonimutkainen laadintataloudellisella suorituskyvyn osuuslisätty mittariin vasta vuonna 2010tulokset vertailukelpoisia vain kahtenavuonna, sittemmin mittaria muokattutavoitetasojen määräytymisenmielivaltaisuuseri kategorioiden painokertoimienmielivaltaisuustarvittavien tietojen huono saatavuusMAHDOLLISUUDETtavoitetasojen tarkistaminen jayhdenmukaistaminenmuuttujien lisääminen/vaihtaminenUHATtiivistäminen yhteen lukuun viehuomiota yksittäisiltä tekijöiltäindeksin muuttumisen myötä vertailuteri vuosien välillä voivat johtaa harhaanVaikka SSI:iä voidaan pitää monipuolisena kestävän kehityksen mittarina, on sekansainvälisesti melko huonosti tunnettu. Sen sisältämät 22 eri muuttujaa kattavatuseimmat hyvinvoinnin, inhimillisen kehityksen ja ympäristön tilan ulottuvuudet.Indeksin arvo tulkitaan vertaamalla kunkin maan saamaa pistemäärää riittävänäpidettyyn tavoitetasoon. SSI:n lukuisat indikaattorit aiheuttavat kuitenkin monimutkaisenja hyvin heterogeeniseen rakenteen lopulliselle indeksille. Kunkin indikaattorintavoitetaso on kiinnitetty eri kriteerein ja indikaattoreiden painoarvo lopullisessaindeksissä vaihtelee. Osa SSI:n laskennassa käytettävästä datasta perustuu väistämättäarvioihin, sillä tarvittavia tietoja, kuten maaperän ominaisuuksia, ei kerätäkuin satunnaisesti.Vaikka SSI pitää sisällään monia muuttujia, joita voidaan pitää merkityksettöminäkehittyneiden maiden tilanteen kuvaamiseen (esim. riittävä ravinto) sisältää se myössellaisia osa-alueita, joissa länsimailla on kehittämisen varaa (kuten energian kulutustai osallisuus kansainvälisiin sopimuksiin). SSI kuvaa tämän vuoksi eri kehitystasonmaita hieman paremmin kuin esimerkiksi HDI.

Sitran selvityksiä 3272SSI hakee vielä lopullista muotoaan. Sitä kehitellyt SSF oli ensin sillä kannalla, etteivättaloudelliset tekijät kuulu sen käsitykseen kestävästä kehityksestä. Tämän vuoksivuosien 2006 ja 2008 versioon ei lukeutunut yhtään taloudellisesta hyvinvoinnistakertovaa indikaattoria. Tätä voidaan joko pitää indeksin etuna tai haittapuolena, sillätoisaalta päätös jättää kansantuloon ja kulutukseen liittyvät tekijät kokonaan poiskorostaa muita kuin taloudellisia hyvinvoinnin tekijöitä ja erottaa SSI:n muista mittareista.Toisaalta taloudellisen tekijöiden puuttumista voidaan pitää suurena heikkoutena,sillä myös niillä on kiistatta merkitystä ihmisten hyvinvoinnissa. Vuoden2010 versioon SSI:sta SSF on kuitenkin päättänyt sisäistää erillisinä komponentteinasekä bruttokansatuotteen että Genuine Savings -indikaattorin. Uudesta versiosta onjätetty pois jätteiden kierrätys ja kansainvälinen yhteistyö ja tilalle otettu esimerkiksimateriaalin ja energian kulutukset. Parannuksia voi pitää perusteltuina, mutta neantavat vaikutelman SSI:stä keskeneräisenä indeksinä. SSI:n käyttö päätöksenteonapuvälineenä on kyseenalaista.4.10 Environmental Performance Index, EPI(aik. Environmental Sustainability Index, ESI)VAHVUUDEThuomioi kattavasti ympäristön jaluonnonvarathuomioi politiikan ja toimenpiteetympäristösuojelussahyvä kansainväliseen vertailuunhelppo tulkitaHEIKKOUDETkeskittyy vain ympäristötekijöihinmonimutkainen, koostuu 25indikaattoristakaikkia tietoja ei ole saatavilla kansainvälisesti,osa datasta mallinnettuaei mahdollisuutta vertailla eri vuosientuloksia keskenäänei kovin hyödyllinen yksittäiselle maalletavoitetasojen ja painokertoimien määrittäminenei yksiselitteistäMAHDOLLISUUDETlaajentaminen ja kehittäminenUHATerilaisten tekijöiden aggregointi jättääyksityiskohdat piiloonvoi johtaa vääriin johtopäätöksiin myösympäristön tilan arvioinnissaEnvironmental Performance Index (EPI) huomioi kattavasti ekologisen kestävyydenulottuvuudet eli luonnonvarojen tilan, niiden käytön sekä luonnonsuojelutoimet.EPI:n (ja edeltäjänsä ESI:n) erottaa muista indekseistä juuri luonnonsuojeluaedistävien hallinnollisten toimien huomioiminen, mikä antaa uudenlaisen mahdollisuudenmaiden ympäristöpoliittisen kokonaissuoriutumisen vertailuun. EPI:n

Sitran selvityksiä 3273käytössä on kuitenkin huomioitava, että se kertoo vain ympäristöasioiden hoidosta,ei taloudellisesta tai sosiaalisesta hyvinvoinnista. On esitetty, että vaikka EPI pyrkiiolemaan kattava ympäristöindeksi, jättää se siitä huolimatta monia ympäristöön liittyviäolennaisia tekijöitä kokonaan huomiotta. Esimerkiksi jätteidenkäsittely, soidenja kosteikkojen tuhoutuminen ja raskasmetalleille altistuminen eivät ole mukanamittarissa, sillä niitä koskevaa dataa ei ole kansainvälisesti saatavilla.ESI:n/EPI:n laatii Yalen yliopiston Ympäristöoikeuden ja politiikan keskus lähinnäkansainvälisiä vertailuja varten. Indeksiä voidaankin pitää mielenkiintoisena ennenkaikkea kansainvälisten organisaatioiden näkökulmasta, kun taas yksittäiset maateivät todennäköisesti hyödy sen käytöstä.Eri tekijöiden painotus EPI:ssä vaihtelee suuresti ja painotuksia on korjattu vuosienvarrella. Tätä voidaan pitää EPI:n heikkoutena. Myös vuoden 2010 versiossa pistemäärienetäisyyttä tavoitetasosta on kuvattu joidenkin muuttujien osalta uudellatavalla, ns. logaritmisen asteikon avulla. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomi sai vuoden2005 ja 2008 vertailuissa lähes täydet pisteet, kun taas vuoden 2010 tuloksilletehty skaalausmuutos muuttaa Suomen sijoitusta eri maiden välisessä vertailussaratkaisevasti, pudottaen Suomen sijalle 12. Muutoksella on ilmeisesti tavoiteltu pitkälleympäristöasioiden hoidossa edistyneiden maiden aikaansaamien parannustennäkyvyyttä mittarissa. Samalla se kuitenkin muuttaa sijoitusta lopullisessa indeksissäeri tavoin erilaisille maille.4.11 Ecological Footprint, EFVAHVUUDETtunnettuajankohtainenhavainnollinenekologisen kestävyyden huomiointiHEIKKOUDEThuomioi vain ympäristötekijätlaskenta monimutkainenaineiston saatavuudessa rajoitteitaMAHDOLLISUUDETekologinen velallisuuden käsiteekovelkapäiväkirjan laskeminenkansainvälisyyssisällytettävissä muihinindikaattoreihinUHATmonimutkainen laskentatapa hidastaa/hankaloittaa käyttöönottoaekologisten tekijöiden ylikorostuminenjatkokehittelyn turvattavavertailukelpoisuusEkologisen jalanjäljen (EF) etuna on sen kyky huomioida moninaiset ympäristönkulumiseen ja laadulliseen huononemiseen liittyvät tekijät ja tiivistää ne yhdeksiluvuksi. EF:n käyttökelpoisuutta lisää myös mahdollisuus kuvata tulokset konkreet-

Sitran selvityksiä 3274tisesti tulkittavana pinta-alana. Tämä on osaltaan vaikuttanut ekologisen jalanjäljensaavuttamaan tunnettuun asemaan sekä mediassa että arkisessa kansalaiskeskustelussa.Ekologinen jalanjälki voidaankin nähdä myötävaikuttajana ympäristöasioidentärkeyden nostamisessa yhä laajemman yleisön tietoisuuteen. EF havainnollistaaympäristön kestävyyden huomiointia ekologisen velan käsitteen avulla. Ekologinenvelka kertoo ylittääkö maan ekologinen jalanjälki kansallisen biokapasiteetin rajat jaonko maa täten ekologisesti velallinen.Hyvinvointia ja kestävää kehitystä kuvaavana indikaattorina Ekologinen jalanjälkion riittämätön. Ympäristötekijöihin keskittyminen vie huomiota muilta hyvinvointitekijöiltä,eikä EF täten ole kovin hyvä mittari kuvaamaan yhteiskuntien edistyneisyyttälaajemmin. Myös indeksin metodologiaan liittyy useita rajoitteita, kutenaineiston saatavuus ja laskentatavan monimutkaisuus, mikä osaltaan hankaloittaatulosten vertailua kansainvälisellä tasolla. Parempi vertailtavuus ja indeksin käyttöönotonlaajentaminen edellyttäisikin sekä laskentatavan että ympäristötilastoinninkehittämistä.Ekologisen jalanjäljen avulla niin päätöksentekijät, media kuin erilaiset järjestötvoivat edistää kestävää kehitystä koskevaa keskustelua. Indeksiin liittyvä ekovelkapäiväkirjahavainnollistaa jalanjäljen tavoin ympäristövarojen ja kulutuksen välistäsuhdetta ja kertoo riittääkö luonnon vuosittainen uusiutuminen kattamaan vuosittaisenkulumisen. Ekologisen jalanjäljen etuna voidaankin nähdä sen monet soveltamismahdollisuudet:sitä voidaan käyttää apuna kehityksen seurannassa lisäämälläse osaksi muita, yhteiskunnan kehitystä laajemmin kuvaavia indikaattoreita.4.12 Happy Life Years, HLYVAHVUUDETyhdistää objektiivisen jasubjektiivisen mittaustavanhelppo tulkitakuvaa sekä onnellisuuden astettaettä kestoamuuttujista mahdollista laskeaaikasarjatHEIKKOUDETreagoi hitaastikuvaa huonosti pieniä muutoksiakeskisuuren HLY:n tulkinta moninainenei kerro muuttujien taustatekijöistäei hyödyllinen yhden maan kannaltakehityksen seurantaanMAHDOLLISUUDEThuomio taloudellisista hyvinvointitekijöistälaajempaan elämänlaatuunonnellisuusaspektisopii kaikille mailleUHATei toimi signaalina tulevaa kehitystäkoskienjälkikäteisarviointi usein liian myöhäistäpelkistää liikaa

Sitran selvityksiä 3275Happy Llife Years:ssä (HLY, tai Happy Life Expectancy, HLE) yhdistyy subjektiivinenja objektiivinen hyvinvoinnin mittaustapa, mikä erottaa sen monista muistahyvinvointia kuvaavista indikaattoreista. Indeksi kuvaa nykyaikaista arvomaailmaa,jota luonnehtii yhä vahvempi onnellisuuden, ei-materiaalisuuden ja elämänlaadunkorostaminen. HLY mahdollistaa hyvinvoinnin ja onnellisuuden tarkastelemisen sekätason että keston mukaan. Rahamääräisyyden tai puhtaan indeksiluvun sijaan HLYilmaisee konkreettisesti onnellisten elinvuosien määrää, mikä tekee indeksin tulkitsemisenhelpoksi. HLY:iä on myös mahdollistaa soveltaa kattavasti monille maille:siihen sisältyvät muuttujat ovat yhdenmukaisesti mitattavissa ja myös tulostenvertailtavuus täten helppoa.HLY-indeksi ei kuitenkaan juurikaan tuo uutta tietoa hyvinvoinnin kehityksestä:muuttujien luonteen vuoksi HLY reagoi varsin hitaasti yhteiskunnan muutoksiin jakuvaa hyvinvointia hyvin suppeasti. Jälkikäteen havaitut muutokset ovat toimenpiteidenkannalta myöhäisiä, mikä rajoittaa HLY:n käyttömahdollisuuksia päätöksenteonvälineenä. Lisäksi HLY:ssä tapahtuneiden muutosten syyt jäävät usein epäselviksi:indeksi kertoo hyvinvoinnin tason ja keston, mutta ei kuvaa sen taustalla oleviatekijöitä.4.13 Happy Planet Index, HPIVAHVUUDEThuomioi ekotehokkuuden hyvinvoinnintuottamisessahavainnollinen, helppo tulkitavoidaan tarkastella yhtenä lukuna taikomponenteittainajankohtainenHEIKKOUDETkoostuu muista indekseistäluotettava datan saaminen haasteellistayksinkertaisesta sisällöstä huolimattalaskenta vaatii useita tietolähteitä jaarvioitasuppeaMAHDOLLISUUDETtoimii poliittisena viestinäohjaamaan kansakuntia kohtiympäristöystävällisempää jakestävää hyvinvointialaajentaa HLY:tä huomioimallaympäristönauttaa havaitsemaan hyvinvoinninrakentamisen kustannukset ympäristönkannaltaUHATmonet hyvinvointiin vaikuttavat tekijätjäävät huomiottakäytännön sovelluksista vähän näyttöähuomio jää pelkäksi puheeksi

Sitran selvityksiä 3276HPI laajentaa HLY:n antamaa kuvaa kansalaisten hyvinvoinnista: HPI:ssa onnellistenelinvuosien määrää tarkastellaan suhteessa kulutettuihin luonnonvaroihin. Tuotosten(hyvinvointi) lisäksi huomioidaan siten myös vaaditut panokset, eli hyvinvoinnintuottamiseen käytetyt luonnonvarat. Hyvinvoinnin tuottamisen ekotehokkuudenhuomioiminen onkin HPI:n suurimpia vahvuuksia. Indeksillä saadut tulokset havainnollistavatlähes kaikille länsimaille ominaista kehityskulkua: taloutta ja tuotantoakorostavaa hyvinvointia on rakennettu jo vuosikymmenten ajan ympäristön kustannuksella.HPI:n sisältämä viesti ekotehokkuudesta on erittäin ajankohtainen:kansakuntien tulisi pyrkiä kohti aiempaa ympäristöystävällisempää kehitystä.HPI:n yhtenä vahvuutena on sen helppo tulkittavuus. Tuloksia voidaan tarkastellayhtenä lukuna tai osatekijöittäin, jolloin komponenttien väliset suhteet saadaanesiin. Tulosten havainnollistamiseksi voidaan käyttää ns. värikoodijärjestelmää, jokakertoo maan suoriutumisen kullakin osa-alueella haitallisesta hyvään. HPI:n komponenttienlaskenta vaatii varsin moninaista dataa, minkä vuoksi riittävien tietojensaaminen on useiden maiden osalta haastavaa. Tällöin laskenta saattaa vaatia tietojenyhdistelyä ja arvioita, mikä osaltaan vaikuttaa tulosten luotettavuuteen.Vaikka HPI:n viesti on ajankohtainen, on se mittarina suppea ja yksinkertainen.HPI rakentuu muista mittareista: HLY:stä ja Ekologisesta jalanjäljestä. HPI jättäähuomiotta lukuisat hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Myös HPI:n käytännönsovelluksista on varsin vähän näyttöä, minkä vuoksi sen toimivuutta todellisenahyvinvoinnin mittarina ja päätöksen teon apuvälineenä on hankala arvioida. Indeksisaattaa havainnollistaa nykytilannetta, mutta ei välttämättä auta toimenpiteidensuunnittelussa.

Sitran selvityksiä 32774.14 National Accounts of Well-Being, NAWVAHVUUDEThenkilökohtainen ja sosiaalinenulottuvuussisäinen luotettavuusmaiden väliset vertailut mahdollisiahelppo tulkitatietopohja luotettava jayhdenmukainenHEIKKOUDETsubjektiivisuussuppeusvasta pilottiasteellaei tietoa korrelaatioista muihinhyvinvointitekijöihinMAHDOLLISUUDETyhdistettävissä muihin mittareihinkohdistaa huomion subjektiiviseen jaaineettomaan hyvinvointiinhaastaa rahamääräiset indikaattoritUHATsubjektiivisuuden ylikorostuminenglobaaliaspekti unohtuu, hyvinvointiakuvataan eurooppalaisestanäkökulmastaympäristöasioiden sivuuttaminenNational Accounts of Well-being (NAW) indikaattorin merkittävänä vahvuutenavoidaan pitää sen kykyä ottaa kattavasti huomioon yksilön subjektiiviset näkemyksenomasta hyvinvoinnistaan. Tulosten sisäisestä luotettavuudesta kertoo NAW:ssakäytettävät useat kysymyspatterit, joilla kartoitetaan sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiinettä sosiaalisiin suhteisiin perustuvaa hyvinvointia. Näiden lisäksi NAW huomioityöhyvinvoinnin, joka vaikuttaa yhä enenevässä määrin yksilön kokemukseenelämänsä mielekkyydestä. Koska NAW:ssa käytetty tietopohja perustuu EuropeanSocial Surveyyn ja on täten kaikkien laskennassa mukana olevien maiden osalta yhdenmukainen,ovat myös tulokset keskenään vertailukelpoisia ja helposti tulkittavia.NAW rajoittuu kuitenkin vain Euroopan maihin ja täten sen soveltuvuus ja tuloksistatehtävät päätelmät globaalia näkökulmaa ajatellen ovat rajalliset.Subjektiivisuus voidaan nähdä myös mittarin heikkoutena. Subjektiivisten näkemystenluotettavuus objektiivisen mittarin pohjana on kyseenalaistettavissa. Subjektiivisuudenkorostaminen voi myös viedä liiallisesti huomiota muilta hyvinvointitekijöiltä,mikä tekee yhteiskuntaa koskevat yleisemmät hyvinvointitarkastelut haastaviksija kuvan kansalaisten hyvinvoinnista yksipuoliseksi. NAW ei anna viitteitä onnellisuudentai onnettomuuden syistä, joten sen hyödyllisyys sellaisenaan hyvinvointialisäävien toimenpiteiden suunnittelussa on rajallinen.NAW on ajankohtainen indeksi, sillä siinä korostuva koettu, ei-materiaalisiin tekijöihinperustuva hyvinvointi kuvastaa nykyisin yhä suuremmalle huomiolle noussuttahyvinvoinnin aineetonta, inhimillistä puolta. NAW voidaankin nähdä sekä perinteistenrahamääräisten indikaattorien haastajana että niiden rinnalla toimivana täydentäväätietoa tuovana mittarina.

Sitran selvityksiä 32784.15 Gross National Happiness, GNHVAHVUUDETyhdistää objektiivisen jasubjektiivisen mittaustavanvoidaan analysoida sekäkomponenteittain että tiivistettynälukunahuomioi ulottuvuuksien keskinäisenvuorovaikutuksenkattavaHEIKKOUDETlaskettu vain Bhutanillelaadittu yhden maan näkökulmastaraja-arvojen soveltuvuus eri mailleydinulottuvuuksien sisältämätindikaattorit osin kyseenalaisiavaatii paljon dataa, erityisesti kyselytutkimuksiinperustuvaaMAHDOLLISUUDETmediahuomion myötä muuallemaailmaanraja-arvot hyviä tavoitteitalaaja näkökulma hyvinvointiinUHATkompleksinen rakenne vaikeuttaakäyttöönottoakunnianhimoinen konseptinkäytännön toteutuksen haastavuuspitkällä aikavälilläBruttokansanonnellisuus (GNH) on monella tapaa poikkeuksellinen hyvinvoinninmittari. Se on esimerkki indeksistä, jossa pyritään huomioimaan kattavasti sekäobjektiivinen että subjektiivinen hyvinvoinnin taso. Eri komponenttien mittaustavattäydentävät toisiaan ja paljastavat mahdolliset ristiriitaisuudet objektiivisen tietopohjanja subjektiivisten kyselyiden tuottamien tulosten välillä. Indeksin vahvuus onmyös mahdollisuus tarkastella tuloksia sekä yhtenä lukuna että erillisinä ulottuvuuksina,ja mahdollisuus analysoida komponenttien välisiä suhteita.Vaikka bruttokansanonnellisuus käsitteenä ja sitä kuvaava indeksi on saanut laajaahuomiota maailmalla, on se käytössä ainoastaan sen kehittelymaassa Bhutanissa.Indeksiin valitut indikaattorit heijastelevatkin osittain selvästi bhutanilaista arvomaailmaa,minkä vuoksi sen soveltuvuus kansainväliseen käyttöön on kyseenalaista.Indeksin profiloituminen bhutanilaiseksi voidaan nähdä myös myönteisenä − joshyvinvointi halutaan määritellä taloudellisia tekijöitä laajemmin kansakunnan kokonaisvaltaiseksionnellisuudeksi, voi Bhutan arvoillaan toimia esimerkkinä. Indeksinsisältämiä indikaattoreita, kuten niiden raja-arvojakin, olisi perusteltua muokata erimaiden tarpeisiin sopiviksi. Raja-arvoihin perustuva laskentatapa voi olla hyödyllinenpäätöksenteossa tavoitteiden asettamisen ja kehityksen seuraamisen kannalta.Vaikka indeksin moniulotteisuutta voidaan pitää vahvuutena, asettaa se laskennalleja tiedon saatavuudelle haasteita. Tämä voi osaltaan vähentää halukkuutta sekämittarin käytölle että indeksin säännölliselle laskemiselle. Bruttokansanonnellisuusja sen mittaaminen voikin jäädä yhden maan kunnianhimoiseksi hankkeeksi, jonkakäytännön toteutus muodostuu pidemmällä aikavälillä ajateltua haasteellisemmaksi.

Sitran selvityksiä 32794.16 Canadian Index of Wellbeing, CIWVAHVUUDETyhdistää uudella tavallasubjektiivisen ja objektiivisennäkökulmankuvaa hyvinvointia monipuolisesti(taloudellinen ja sosiaalinennäkökulma, ympäristö, turvallisuusja terveys)kattava taustatyöHEIKKOUDETmonimutkainen rakenne (lähes 100indikaattoria)resursseja vaativa suunnittelu jalaadintaedellyttää kyselytutkimusaineistonolemassaoloaei mahdollisuutta kansainväliseenvertailuunMAHDOLLISUUDETidean soveltaminen muihin maihinkyselytutkimusten laajempi käyttöUHATkeskeneräinen indeksi – epävarmuustyön lopputuloksestaCIW yhdistää uudella tavalla subjektiivisen ja objektiivisen mittauksen. Indikaattorit,joista CIW koostuu, on valittu kysymällä kansalaisilta heidän tärkeimmiksikokemiaan hyvinvoinnin osatekijöitä. Täten CIW:n mittaamia asioita voidaan pitääjuuri niinä asioina, joista ihmisten kokema hyvinvointi rakentuu. CIW:n laskennassakäytetään sekä subjektiivisten kyselytutkimusten tuloksista määräytyviä indikaattoreita,että puhtaasti tilastotiedoista saatavaa dataa. Indeksi käyttää siis tietolähteitämonipuolisesti, mutta samalla sen metodologinen yhtäläisyys heikkenee.CIW on melko tuntematon Kanadan ulkopuolella. Indeksin takana on sen kehittelijöidenmukaan laaja tiedonkeruutyö ja jos sitä halutaan soveltaa muihin maihin,täytyy kehittäminen aloittaa ”tyhjältä pöydältä”. Kokonaisuudessaan työ veisihuomattavia resursseja ja paljon aikaa. Aikasarjaa tuskin voitaisiin jatkaa pitkällemenneisyyteen, ellei juuri sopivia kyselytutkimuksia oltaisi sattumalta toteutettu.CIW koostuu kahdeksasta eri kategoriasta, joista vasta muutama on indeksinkehittäjien mukaan valmiita. CIW:n lukuisat indikaattorit johtavat indeksin monimutkaiseenja hyvin heterogeeniseen rakenteeseen. Myöskään tavoitetasoista taipainotuksista lopullisessa indeksissä ei työn keskeneräisyyden vuoksi ole varmuutta.Puuttuvien kategorioiden sanotaan valmistuvan vuoden 2010 aikana, jolloinCIW:istä saadaan laadittua indeksi ja aikasarja, jota voidaan vertailla sekä kansantaloudentilinpitoon että muihin hyvinvointi-indikaattoreihin. Ajatuksen tasolla CIW:ntavoin rakennettu indeksi on kuitenkin ihanteellinen ja siinä voidaan nähdä paljonmahdollisuuksia. CIW-tyyppisen indikaattorikokoelman avulla jokainen maa saisikuvattua omat kansalaisten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevat tekijät monipuolisesti.Toisaalta kansainvälinen vertailukelpoisuus ei täten olisi kovinkaan mielekästä.

Sitran selvityksiä 32805 Mittareiden käyttökelpoisuusSuomen kannaltaLuvussa 4 käsiteltiin valittujen mittareiden ominaisuuksia SWOT-analyysin avulla.Tarkastelun näkökulma oli kansainvälinen. Tässä kappaleessa tarkastellaan mitensamat mittarit sopivat erityisesti Suomen kehityksen seurantaan.5.1 YleistäSuomi on suhteellisen lyhyessä ajassa kulkenut pitkän tien aina maatalousyhteiskunnastanykypäivän tietoyhteiskuntaan. Maataloudesta siirryttiin vasta toisenmaailmansodan jälkeen teollisuustuotantoon ja aina viime vuosiin saakka raskasteollisuus on ollut Suomen kansantaloudelle merkittävä tulonlähde, josta on haluttupitää kiinni. Materiaalinen hyvinvointi on noussut voimakkaasti 1900-luvun aikana jasitä seuraava kansantalouden tilinpito on vuosittain kirjannut ylös tuotannon arvon.Vaikka yhteiskunnassa vallitsevat arvot ovat muuttuneet rakenteiden muuttuessa,nojaavat yhteiskuntaa koskettavat päätökset yhä vahvasti bruttokansantuotteenmuutoksiin. Suomen kasvu ja hyvinvointi eivät voi enää tulevaisuudessa nojautuaentisenlaisesti teollisuustuotantoon, kun massatuotantona tuotettavien hyödykkeidenmerkitys kilpailukyky heikkenee ja markkinat laajenevat globaalisti etenkinKaakkois-Aasiaan. Suomi on yhä eräitä maailman pisimmälle kehittyneitä hyvinvointivaltioitaja sijoittuu lähes kaikissa hyvinvointivertailuissa kärkimaiden joukkoon.Esimerkiksi Human Development Indexin (HDI) mukaiset tavoitteet on Suomessasaavutettu jo vuosikymmeniä sitten. Vanhat mittarit soveltuvat myös huonosti kuvaamaanyhteiskuntaa, joka on yhä enemmän yksilökeskeinen ja jonka hyvinvointirakentuu toisenlaisten asioiden varaan, kuin mitä perinteisillä mittareilla on totuttuseuraamaan. Vaikka uusien kehityksen, edistyksen ja hyvinvoinnin mittareidentarve on tunnustettu, eivät käytännöt ole vielä vakiintuneet. Uusi mittari tarvitseetaustalleen vankan teoriapohjan, menetelmäosaamista ja uudenlaisen tilastotiedonkeräämistä.5.2 Arviointikriteerit ja arviot sopivuudestaSuomelleTässä tutkimuksessa on arvioitaessa eri indikaattoreiden sopivuutta Suomelle käytettyseuraavia kriteereitä:1. Kuvaako indikaattori Suomen kaltaista maata?2. Ottaako indikaattori huomioon Suomen erityispiirteet ja toisaalta,ovatko siinä huomioidut asiat merkityksellisiä Suomelle?3. Kuinka indikaattorin laskennassa tarvittava tilastotieto on saatavissa?

Sitran selvityksiä 3281Suomen ominaispiirteet hyvinvoinnin mittaamiseen liittyen ovat mm. jälkiteollisenasema, yhteiskunnassa vallitseva korkea taloudellisen hyvinvoinnin taso, koulutuksenja teknologisen osaamisen korkea taso, ekologisen kestävyyden erityispiirteet,ei-omavaraisuus monien luonnonvarojen suhteen, sekä metsien merkitys sekätaloudellemme että luonnolle. Lisäksi Suomessa kulutetaan kansainvälisesti verrattunapaljon materiaalia ja energiaa asukasta kohden. Suomessa hyvinvointi rakentuupitkälti subjektiivisten ja sosiaalisten tekijöiden varaan, jotka tulevat huonostihuomioitua indikaattoreissa.5.2.1 Bruttokansantuote, BKTElintason mittarina yleisesti käytetty bruttokansantuote (BKT) mittaa ennen kaikkeayhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Se kuvaa kattavasti ja yksiselitteisestiSuomessa tuotettujen lopputuotteiden markkina-arvoa. Bruttokansantulo(BKTL) sen sijaan huomioi myös ulkomaille maksetut ja sieltä saadut tulonsiirrot,minkä vuoksi se kuvaa kansakunnan tuloa bruttokansantuotetta paremmin. Tuotannontai edes kulutuksen kasvun ei enää havaita lisäävän ihmisten onnellisuutta taihyvinvointia Suomen kaltaisissa kehittyneissä teollisuusmaissa: hyvinvointi onkin liianmoniulotteinen ilmiö vain talouden hyödyketuotannon ja -kulutuksen kautta tarkasteltavaksi.Lisäksi kestävän kehityksen näkökulmasta BKT:een antamat signaalitovat vääriä: mitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on, sitä nopeammin BKTlyhyellä aikavälillä kasvaa. Mittarin mukaan luonnonvarojen säästeliäs käyttö ei siisole kannattavaa.Kehittyvien maiden talouksien kehitysasteen tarkasteluun pelkkä BKT/asukas sopiiedelleen melko hyvin, kun taas jälkiteollistuneille maille, kuten Suomelle, se on liiansuppea. Vaikka BKT-mittaria on pyritty kehittämään yhteiskunnan muutoksia vastaavasti,on se keskeiseltä perustaltaan yhä oman aikansa tuote. Monet vaihtoehtoisillahyvinvointimittareilla toteutetut tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka hyvinvoinninja bruttokansantuotteen kasvu-urat Suomessa kytkeytyivät irti toisistaan viimeistään1980-luvulla, jolloin ihmisten hyvinvointi ei enää kasvanut samassa suhteessalisääntyvän tuotannon kanssa.5.2.2 Vihreä bruttokansantuote, Vihreä BKTVihreän tilinpito on hyödyllinen väline myös Suomen hyvinvoinnin tarkasteluun jaluontopääoman huomiointiin. Vihreään tilinpitoon mukaan laskettavat erät vaikuttavatkuitenkin merkittävästi siihen, kuinka kattavasti vihreä bruttokansantuote ottaahuomioon juuri Suomen kannalta tärkeitä tekijöitä. Suomessa SEEA-järjestelmänEnvironmentally Adjusted Domestic Product:n (EDP:n tai eaNDP) laskemiseen tarvittavadata on saatavilla, ja EDP onkin laskettu Suomelle ajanjaksolle 1960−2000(Hoffrén, 2001). EDP seuraa bruttokansantuotteen kehityslinjaa, vaikka 1970-luvunpuolivälin jälkeen EDP:n kasvuvauhti onkin pikkuhiljaa jäänyt BKT:n kasvuvauhdistayhä enemmän. Tuloksista nähdään, että EDP ei tuo Suomen kohdalla hyvinvointitarkasteluunjuurikaan lisäarvoa.

Sitran selvityksiä 32825.2.3 Index of Sustainable Economic Welfare, ISEWIndex of Sustainable Economic Welfare (ISEW), kuten seuraajansa GPI, pyrkiiottamaan huomioon jälkiteollisten maiden erityispiirteet huomioimalla kehitystasonlisäksi kehityksen negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten luonnonvarojen laadullisenhuononemisen, ihmisten lisääntyneen kiireen ja urbanisaation haitat. ISEW:ä soveltuusiis ennen kaikkea juuri kehittyneiden maiden hyvinvoinnin tarkasteluun.ISEW on kehitetty Yhdysvalloissa, mutta siinä kulutusmahdollisuuksiin lisättäviä javähennettäviä tekijöitä, kuten urbanisaation haittoja, luonnonvarojen käyttöä, luonnonpilaantumista, julkisen koulutuksen ja terveydenhuollon arvoa, sekä markkinattomienpalveluiden arvoa, voidaan pitää myös Suomen kannalta merkityksellisinähyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä. ISEW:ä voidaan pitää hyvänä työkaluna Suomenkaltaisen maan tarkasteluun, sillä se ottaa huomioon lähes kaikki tärkeät yksilöidenja yhteiskunnan hyvinvointiin liittyvät tekijät. Kestävää kehitystä se kuitenkin huomioipuutteellisesti. ISEW:n aikasarja on laskettu Suomelle vuodesta 1960 vuoteen2000 saakka (Hoffrén, 2001) Yhdysvaltojen sovellusta käyttäen, ja aikasarjaa onmyöhemmin päivitetty jatkumaan vuoteen 2007. ISEW:n laskemiseen tarvittavadata on pääosin saatavissa Suomessa, mutta useita arvottamiseen liittyviä hintojaja kertoimia on jouduttu lainaamaan suoraan USA:lle tehdyistä laskelmista. ISEW:äseuranneessa GPI-mittarissa monet havaitut puutteet on pyritty korjaamaan.ISEW:ssä ympäristöön liittyvät tekijät saavat pienemmän painoarvon kuin GPI:ssä,joten sen antama kuva hyvinvoinnista on yleensä GPI:n antamaa kuvaa positiivisempi.Luonnonvarojen merkitys Suomelle on suuri ja sikäli GPI:ä voi pitää Suomenkannalta ISEW:iä parempana hyvinvoinnin mittarina.5.2.4 Genuine Progress Indicator, GPIEdeltäjänsä ISEW:n tavoin Genuine Progress Indicator (GPI) on suunniteltu ottamaanhuomioon talouskasvusta ympäristölle ja ihmiskunnalle aiheutuvat haitat.Koska GPI on suunniteltu ISEW:iä myöhemmin, monet jälkiteollisten yhteiskuntienhyvinvointiin ja kestävään talouden kehitykseen liittyvät seikat on huomioitu aiempaaparemmin. Esimerkiksi ympäristön laadullinen huononeminen ja ympäristövaikutuksenkumuloituminen saavat suuremman painoarvon GPI:ssä kuin ISEW:ssä.Tästä syystä GPI:n antama kuva taloudellisesta hyvinvoinnista on usein ISEW:iäheikompi (Rättö, 2008).Suomelle on laskettu GPI-aikasarja vuosien 1945 ja 2007 väliselle jaksolle Yhdysvalloillekehitettyä GPI:n laskutapaa noudattaen (Rättö, 2008). GPI:llä tarkasteltunaon hyvinvointi Suomessa kasvanut aina vuoteen 1989 saakka ja kääntynyt tämänjälkeen laskuun. Kuvaajasta nähdään hienompia vaihteluita ja suunnan muutoksiamyös vuoden 1989 jälkeen. GPI mahdollistaa myös eri tekijöiden analysoinninmittarin sisällä, kuten esimerkiksi tarkastelut havaittujen hyvinvoinnin muutostensyistä.

Sitran selvityksiä 3283Joitakin muuttujia jouduttiin jättämään pois vuoden 2008 GPI-laskelmista datanpuuttumisen vuoksi, ja monet tekijöistä jouduttiin laskelmissa hinnoittelemaanYhdysvaltojen olosuhteisiin sopivilla tavoilla, eivätkä ne täten välttämättä kuvaaparhaimmalla tavalla Suomen tilannetta (Rättö, 2008). Joidenkin muuttujien osaltalaskuissa poikettiin Yhdysvaltojen laskutavasta: esimerkiksi alityöllisyys korvattiintyöttömyydellä, joka on Suomessa suurempi ongelma. Yhdysvalloissa ongelmana onpikemminkin kokopäiväisen työn saamisen vaikeus kuin täydellinen työttömyys.GPI:ä voidaan pitää sopivana mittarina arvioitaessa Suomen hyvinvoinnin ja kehityksentasoa. Kuitenkin Yhdysvaltojen ja Suomen välillä on monia yhteiskuntaan,elinkeinoihin ja ympäristöön liittyviä eroja, minkä vuoksi osa GPI:in sisältyvistämuuttujista kuvaa Suomea Yhdysvaltoja heikommin. Näitä muuttujia voidaankuitenkin vaihtaa tai muuttaa. Lisäksi hinnoittelumenetelmiä olisi hyvä tarkentaaSuomelle sopivammiksi. GPI:n kehittäjän John Talberthin mukaan myös kansainvälisentutkimustyön voimavaroja tullaan tulevaisuudessa keskittämään edelleen GPI:nparantamiseen. Talberthin mukaan GPI on nykyisessä muodossaan viitekehys, jokasallii maakohtaiset sovellukset. Koska kullakin maalla on erityispiirteensä ja tilastotietojensaatavuus monin paikoin puutteellista, on perusteltua ja luonnollista, ettäGPI:n merkitsevyyttä hyvinvoinnin indikaattorina on mahdollista parantaa maakohtaisillatai alueellisilla sovelluksilla.5.2.5 Simplified Index of Sustainable Economic Welfare,SISEWISEW:stä tuttua viitekehystä käyttäen SISEW ottaa huomioon ainoastaan kullekinmaalle määrällisesti merkittävimmät ISEW:n erät. Hoffrénin (2001) mukaan Suomessamerkittävimmät ISEW-komponentit ovat kotityön arvo, asuntokannan palveluidenarvo, uusiutumattomien energiamuotojen käyttö, pitkäaikaiset ympäristövahingotja kestokulutushyödykkeiden palveluiden arvo. Kuitenkin myös lähes kaikkimuut komponentit ovat Suomen laskemissa (Hoffrén, 2001) suuruusluokassaanmerkittäviä, ainoastaan muutamat jäävät suuruudeltaan vähäisiksi. Tämän vuoksiosan muuttujista jättäminen kokonaan huomiotta muuttaisi todennäköisesti tulostaSuomelle. Koska Suomessa tilastotietoja on melko hyvin käytettävissä ISEW:in jaGPI:n laskentaa varten, ei varsinaista syytä yksinkertaistettuun ISEW:in laadintaanole.5.2.6 The new National Welfare Index, NWINWI:ä voidaan pitää yhtenä ISEW:n (ja GPI:n) sovelluksena, joka keskittyy erityisestiSaksan hyvinvoinnin tarkasteluun. NWI ottaa GPI:n tavoin huomioon moniaISEW:n ulkopuolisia sekä myös muutamia GPI:hin sisältymättömiä muuttujia.NWI:n uusia eriä ovat vapaaehtoistyön arvo, alkoholisairauksien kustannukset sekämaaperän pilaantumiset kustannukset. NWI:n kehittelijöiden mukaan indeksiin onmahdollista lisätä myös muutokset julkisessa velassa (negatiivisena), sekä julkisetmenot ekologisen muutoksen torjumiseen (positiivisena). Tutkijat mainitsevat aikovansatulevaisuudessa ottaa huomioon indeksissä esimerkiksi ihmisen toiminnastaaiheutuneet luonnonkatastrofit sekä eliölajien katoamisen. NWI:hin sisältyviä uusiakomponentteja voidaan pitää merkityksellisinä myös Suomen kannalta. Muilta osinNWI:n soveltuvuus Suomelle on arvioitavissa kappaleiden 5.2.3 ja 5.2.4 perusteella.

Sitran selvityksiä 3284Koska NWI on käytännössä ISEW:stä Ja GPI:stä johdettu sovellus Saksalle, voidaanvastaava sovellus GPI:stä tehdä myös Suomelle. Sovellus kuvaisi Suomea luonnollisestiNWI:tä paremmin. NWI:n soveltamisen Suomeen on toki perusteltua, mikälitodetaan, että Saksa on maana enemmän Suomen kaltainen kuin Yhdysvallat, jonkaoloihin GPI on kehitetty.5.2.7 Genuine Savings, GSKehityksen kestävyyden arvioimisen kannalta negatiivista Genuine Savings:in (GS)arvoa pidetään merkkinä kehityksen kestämättömyydestä. Alustavien laskelmienmukaan GS-lukemat Suomelle ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleetpositiivisia aina 1960-luvulta lähtien. Genuine Savings:iä Suomelle olisi kuitenkinsyytä vielä tarkentaa, sillä se ei huomioi Suomen erityispiirteitä riittävällä tavalla.GS:ssä on mahdollista ottaa huomioon esimerkiksi teknologia. Lisäksi kun metsienmerkityksellisyys Suomelle tunnetaan, ne voitaisiin laskea mukaan hieman eritavoin kuin tällä hetkellä GS:n laskennassa tehdään. (Lemmetyinen, 2010.) Suomenkannalta tärkeistä pääomamuodoista GS ottaa huomioon metsävarat, sekä luontopääomanhuononemista kuvaavat hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöt. GS sisältäämuutamia tekijöitä, jotka eivät toteudu Suomen laskelmissa missään muodossa:Suomella ei esimerkiksi ole käytössään öljyvaroja tai kivihiiltä. Niiden jättäminenlaskuista ei kuitenkaan vaikuta indikaattorin käyttäytymiseen, eikä siis huononnatulosten luotettavuutta.Maailmanpankin tutkimusten mukaan Genuine Savings on ollut erityisen hyödyllinenarvioitaessa luonnonvaroiltaan rikkaiden, vielä kehittyvien maiden tulevaisuuden hyvinvointimahdollisuuksia.Niiden kohdalla negatiiviset GS-lukemat ovat ennustaneethyvinvointitason huononevan tulevaisuudessa (mm. Hamilton & Clemens, 1998).GS-lukemien suuruusluokka kehittyneissä valtioissa vaihtelee, eikä positiivisten lukujensuhdetta hyvinvointiin ole tarkastelu kovin paljon. GS ei yksittäisenä mittarinaole Suomen hyvinvoinnin tarkasteluun riittävä, mutta siitä on hyötyä kestävyysulottuvuudenhuomioimisessa myös Suomen tapauksessa. Maailmanpankin versioGS:stä ei kuvaa Suomen tilannetta aukottomasti, mutta indikaattoria on mahdollistatarkentaa. GS:n laskemiseksi tarvittava data on Suomessa hyvin saatavilla ja lisäksion havaittu, että Suomesta käsin on saatavilla tarkempia tietoja kuin mitä Maailmanpankkion laskelmissaan käyttänyt. (Lemmetyinen, 2010).5.2.8 Human Development Index, HDIHuman Development Index (HDI) kuvaa Suomen kaltaisen pitkälle teollistuneenja kehittyneen maan hyvinvointia varsin huonosti. Vaikka indikaattorin sisältämiäyhteiskunnan tilaa kuvaavia perusulottuvuuksia (pitkä ja terve elämä, tiedonsaantija riittävä elintaso) voidaankin pitää kaikkien yhteiskuntien kannalta tärkeinä,sopivat HDI:ssä kyseisille muuttujille asetetut tavoitetasot lähinnä vain kehittyvienmaiden tarkasteluun. Teollistuneiden maiden osalta määritellyt tavoitteet on pitkältijo saavutettu.

Sitran selvityksiä 3285HDI:n ongelmallisuus Suomea koskien liittyy myös sen tapaan eritellä hyvinvointiinvaikuttavat tekijät varsin yleisellä tasolla. Mittari sisältää vain inhimillisen kehityksenperusulottuvuudet, eikä täten mahdollista yleistä tasoa tarkempia hyvinvointitarkasteluja.Maakohtaiset erityispiirteet, kuten Suomen kannalta tärkeä tulonjako taiteollisuuden ympäristövaikutukset, jäävät analyysin ulkopuolelle.Datan saatavuuden kannalta HDI soveltuvuus on useille maille hyvä. Indeksin laskemiseksitarvittavien tietojen (elinajanodote, saavutettu koulutustaso ja ostovoimakorjattuBKT) rekisteröintiä on toteutettu kehittyneissä maissa, kuten Suomessa,systemaattisesti jo pitkään.5.2.9 Sustainable Society Index, SSISustainable Society Index (SSI) on monipuolinen kestävän kehityksen mittari. SSIpitää sisällään monia indikaattoreita, jotka ovat merkityksettömiä kehittyneidenmaiden tilanteen kuvaamiseen (esim. riittävä ravinto), mutta sisältää myös sellaisiaosa-alueita, joissa länsimailla on kehittämisen varaa (kuten kierrätys tai osallisuuskansainvälisiin sopimuksiin).Suomelle lasketusta SSI aikasarjasta (Kekkonen, 2010) nähdään, että mittarinmukaan Suomen hyvinvoinnissa ei ole tapahtunut käytännössä mitään muutoksiatarkasteluajanjaksolla 1990 - 2007. Suomi saa lähes täydet pisteet monien SSI:nkategorioiden, kuten perustarpeiden tyydytyksen ja henkilökohtaisen kehityksenosalta. Sen sijaan ilmasto- ja energiamuuttujissa Suomi saa paljon muita kategorioitaheikomman tuloksen: energian kulutuksessa ja kasvihuonekaasujen määrässäollaan vielä kaukana SSI:n asettamasta tavoitetasosta. Uusiutuvan energian käytössäSuomi on monia maita edellä, mutta toisaalta meillä myös edelleen tuotetaan yli70 % energiasta uusiutumattomista energialähteistä. Muiden kuin energianmuuttujienosalta SSI:n indikaattoreiden ei juuri voida katsoa kuvaavan Suomen tilannetta,ainakaan pystyvän havaitsemaan siinä tapahtuvia muutoksia. (Kekkonen, 2010)Lisäksi monet Suomessa hyvinvoinnin kannalta tärkeät kysymykset jäävät SSI:ssähuomioimatta.Datan koostamisesta Suomelle on kokemusta vuonna 2009 toteutetussa aikasarjanlaskemisessa. Jotkut tiedoista saatiin helposti kerättyä tilastoja tuottavilta organisaatioilta,mutta monien muuttujien osalta jouduttiin käyttämään asiantuntija-arvioita,SSF:n käyttämää dataa sekä puuttuvien arvojen imputointia erilaisin tekniikoin.Tilastointipohja SSI:n luomiseen ei siis ole Suomen osalta aukoton, vaan laskennantoteuttamiseksi on tietoja kerättävä myös arvioihin perustuen. (Kekkonen, 2010.)5.2.10 Environmental Performance Index, EPI(aik. Environmental Sustainability Index, ESI)Environmental Performance Index (EPI) painottaa poliittisia toimia luonnon kuormittumisenvähentämiseksi. Se huomioi saastumisen, resurssien käytön sekäekosysteemien ja luonnonvarojen tilan lisäksi ne valtion hallinnolliset toimet, joillakestävää kehitystä pyritään edistämään. EPI:n avulla on mahdollista kuvata myösSuomen toimia ympäristönsuojelun edistämiseksi. Indikaattoria voidaan pitää varsinajankohtaisena, sillä myös Suomessa on havaittavissa selkeä tarve arvioida kestävääkehitystä tukevia toimia ja ympäristön tilaa. Itse indikaattori voidaan kuitenkinkyseenalaistaa monista syistä.

Sitran selvityksiä 3286EPI:n muuttujat on pyritty valitsemaan mahdollisimman monelle maalle soveltuviksi,joten maakohtaiset erityispiirteet jäävät huomiotta. Kaikki indikaattorit eivätluonnollisesti ole Suomen kannalta merkityksellisiä: EPI sisältää esimerkiksi indikaattorit,jotka kertovat mahdollisuudesta käyttää puhdasta vettä ja saniteettitiloja. Sensijaan merialueiden suojelu, veden laatu, metsäpinta-alan muutos ja hiilidioksidipäästötkuvaavat hyvin myös Suomen tilannetta.Eri indikaattoreiden painotus lopullisessa indeksissä on rakennettu kansainvälisiätarpeita varten. Vaikka Suomi sijoittuikin vuonna 2005 listan ykköseksi ja myösmyöhemmissä laskelmissa kärkipäähään, se ei tarkoita, ettei Suomen suoriutumisessaja investoinneissa ympäristön suojeluun olisi kehittämisen varaa. MonetSuomelle olennaiset seikat eivät vain tule huomioitua EPI:llä, sillä indeksiä ei siisensisijaisesti ole suunniteltu Suomen kaltaisen maan tarkasteluun. On syytä huomioida,että EPI kuvaa ainoastaan ekologista ulottuvuutta, eikä sitäkään täydellisesti:tavoitteiden ja tahdonilmausten lisäksi olisi hyvä tarkastella myös ympäristötekojentoteutumista ja itse toimenpiteitä.Datan saatavuuden osalta EPI on melko käyttökelpoinen Suomelle. Indeksi onlaskettu Suomelle kaikkiaan kolme kertaa Yalen yliopiston toimesta, joten myöskokemusta käytännön työstä on saatavilla. On kuitenkin tärkeä muistaa, että koskasuuri osa datasta on peräisin kansainvälisistä tietokannoista, sisältää se mitä todennäköisimminarvioita. Kansainvälisissä laskelmissa on valitettavan usein tapanakäyttää viereisen tai muuten vastaavan maan lukemaa, mikäli kyseisen maan omaadataa ei ole helposti saatavilla.5.2.11 Ecological Footprint, EFEkologinen jalanjälki (EF) soveltuu hyvin ekologiseksi mittariksi Suomelle ja muillemaille, joissa taloudellisen hyvinvoinnin rakentaminen rasittaa luonnonvaroja kestämättömällätavalla. Ekologisen jalanjäljen avulla on nykyisille jälkiteollisille mailleominaista, ympäristöhaittoja huomioimatonta tuotanto- ja elämäntapaa mahdollistatarkastella kriittisesti. EF:n käyttö voi auttaa kiinnittämään huomiota esimerkiksiyksityisautoilun, lentomatkustamisen ja kertakäyttökulutuksen haitallisuuteen.Ekologinen jalanjälki ei ota huomioon maakohtaisia erityispiirteitä, mutta sen tapakuvata ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä siitä syntyneidenjätteiden käsittelyyn tarvittua maa pinta-alaa on havainnollinen ja perusteltu myösSuomen kannalta. Käyttökelpoisuudestaan huolimatta EF on kuitenkin osaltaansuppea ekologisen hyvinvoinnin mittari: se ottaa huomioon ainoastaan ihmisenkuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrän, jolloin uusiutumattoman energiankäyttö jää huomiotta. EF:n ulkopuolelle jää monia hyvinvointitekijöitä, jotka myösSuomessa ovat yhteiskunnan tilan kuvaamiseksi varsin tärkeitä. Ekologista jalanjälkeävoidaan kuitenkin pitää hyödyllisenä lisämittarina ekologisen kestävyydenanalysointiin.Ekologisen jalanjäljen merkittävänä haittana on laskentatavan monimutkaisuus jaaineiston saatavuuteen liittyvät rajoitteet. Tämä koskee myös Suomea, jonka sijoitusmaiden välisissä vertailuissa on vaihdellut metodologiaan tehtyjen muutostenmyötä. Toisaalta tiedonkeruun ja tilastoinnin menetelmät ovat Suomessa montaamuuta maata edellä, mikä helpottaa laskentaa. Ympäristötilastointiin tulisi kuitenkinkiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös meillä Suomessa.

Sitran selvityksiä 32875.2.12 Happy Life Years, HLYHappy Life Years -indeksi (HLY) yhdistää koetun onnellisuuden tason elinikään.Sinänsä onnellisuuden tason kysyminen tarjoaa hyvää lisätietoa kansalaistenkokemasta hyvinvoinnista, sillä se voi poiketa merkittävästi pelkästään objektiivisestimitatusta hyvinvoinnista. Kuitenkin Suomessa, kuten monissa muissakinlänsimaissa, ihminen on jo saavuttanut pitkän elämän mahdollistavat elinolosuhteet,eikä eliniänodote kerro juurikaan hyvinvoinnin tasosta. Toisaalta pidentynyt elinikäkertoo terveestä aikuisiästä, joten tietyllä tapaa se toimii myös objektiivisena jamonipuolisena terveyden indikaattorina. Terveys on asia, jota on vaikea huomioidahyvinvointi-indikaattoreissa muuten kuin kyselytutkimuksilla tai sairauksienhoitokustannuksilla.HLY on varsin yleisen tason indikaattori, eikä se kuvaa maakohtaisia erityispiirteitä.Suomen kannalta olisi eliniän sijasta perustellumpaa tarkastella kuolinsyitä, jolloinsaataisiin yksityiskohtaista tietoa esim. ns. elintasosairauksien ja itsemurhien yleisyydestä.HLY ei siis juurikaan tuo Suomen kannalta lisäarvoa hyvinvointitarkasteluihintai auta päätöksenteossa. HLY-indeksin laskenta on yksinkertaista ja myös siihentarvittava data on Suomessa helposti saatavilla: keskimääräistä elinikää koskeviatiedot ovat saatavilla kattavasti myös ajassa taaksepäin. Myös onnellisuutta kuvaaviakyselytutkimuksia on toteutettu Suomen osalta varsin runsaasti (esim. ESS jaQLE).5.2.13 Happy Planet Index, HPIHappy Planet Index:in avulla on mahdollista huomioida maan kyky muuttaa luonnonvaratekotehokkaasti hyvinvoinniksi. Ajatus indikaattorin takana on Suomentilannetta kuvaava: Suomessa taloudellisen kehittyneisyyden taso on saavutettuainakin osittain ympäristön hyvinvoinnin kustannuksella.HPI koostuu seuraavista osatekijöistä: tyytyväisyys elämään, elinajanodote jaekologinen jalanjälki. Se siis yhdistää kaksi edellä käsiteltyä indikaattoria: HLY:n jaEF:n. Kuten HLY:ä käsiteltäessä todettiin (kappale 5.2.12), sen sisältämä eliniänodotesopii kyllä kansainvälisiin vertailuihin, muttei ole Suomen kannalta kiinnostava.Mittarissa mukana oleva onnellisuusmuuttuja on Suomelle käyttökelpoinen, koskamaamme objektiivisesti mitattu hyvinvoinnin taso ei välttämättä korreloi subjektiivisestimitatun koetun onnellisuuden kanssa. Ekologinen jalanjälki sen sijaan onmielenkiintoinen tapa tarkastella ihmisen toiminnan ekologista kuormitusta myösSuomessa. HPI:n sisältämät muuttujat ovat yksinkertaisia ja yleisen hyvinvointikäsityksenmukaisia. Toisaalta kolme indikaattoria sisältävän indeksi ei kerro senosa-alueiden kehityksestä, mikäli niitä ei tarkastella erikseen. HPI:n muodostavienmuuttujien soveltuvuus Suomeen ja Suomen kaltaisiin maihin on eriteltynä tarkemminEF:n, HLY:n ja HDI:n kohdalla. Yhdistämällä nämä kolme tekijää saadaan indeksi,jota voi Suomenkin kannalta olla mielenkiintoista seurata.

Sitran selvityksiä 32885.2.14 National Accounts of Well-Being, NAWNational Account of Wellbeing -indeksiä (NAW) voidaan pitää sopivana suomalaisensubjektiivisen hyvinvoinnin kuvaamiseen. Suomessa tämä on ajankohtaista, silläinhimillisten perustarpeiden täyttymisen ja taloudellisen kehityksen myötä subjektiivisenhyvinvoinnin asema korostuu. NAW:in kaltaiset yksilön kokemaa onnellisuuttakuvaavat mittarit ovat hyödyllisiä kun halutaan tarkastella ei-materiaalisiin tekijöihin,kuten itsensä toteuttamiseen ja ihmissuhteisiin perustuvaa hyvinvointia. Tämä onmielekästä erityisesti kehittyneissä maissa, joiden kansalaiset ovat pitkälti saavuttaneetriittävän taloudellisen elintason ja joissa talouden ylikorostumisen voidaankatsoa aiheuttaneen negatiivisia vaikutuksia yksilön onnellisuudelle.NAW-indeksin sisältämät henkilökohtaista ja sosiaalista hyvinvointia kuvaavatindikaattorit soveltuvat varsin hyvin Suomen kaltaisen maan väestön hyvinvoinninmittaamiseen. Indeksin tapa erottaa hyvinvointia edistävä yhteisöllisyys henkilökohtaisistaominaisuuksista tuo esille suomalaisille ominaisen individualistisenelämäntavan vaikutuksen sosiaalisten suhteiden pohjalta määrittyvään hyvinvointiin:esimerkiksi henkilökohtainen omanarvontunto tai elinvoimaisuus ei välttämättä korreloisosiaalisissa suhteissa ilmenevän luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteenkanssa.Koska NAW-indeksi pohjautuu European Social Survey -kyselytutkimukseen, soveltuuse ennen kaikkea Euroopan maille, joiden osalta datan saatavuus on hyvä.Lisäksi yhtenäinen mittaustapa helpottaa maakohtaisten NAW-arvojen laskentaa,lisää tulosten luotettavuutta ja mahdollistaa Suomen saamia arvojen vertailun muihinEuroopan maihin. Toisaalta NAW:n rajoittuminen Euroopan tasolle ei mahdollistalaajempia kansainvälisiä vertailuja. NAW rajoittuu pelkkään subjektiiviseen hyvinvointiin,mutta sopii siltä osin Suomen tarkasteluun.5.2.15 Gross National Happiness, GNHGross National Happiness (GNH) on sisällöltään varsin monipuolinen mittari ja soveltuutäten kuvaamaan hyvin monentyyppisten maiden hyvinvointia. Mittarin taustallaoleva ajatus kansakunnan onnellisuuden kasvattamisesta taloudellisen kehityksenkorostamisen sijaan sopii myös Suomelle. Kehittyneet jälkiteolliset maat kuten Suomikykenevät tarjoamaan kansalaisilleen hyvät puitteet hyvinvoinnin ja onnellisuudenkasvattamiseksi, joten niiden on syytä kiinnittää huomioita myös muihin, kuintaloudellisiin seikkoihin, kuten ajankäyttöön, henkiseen hyvinvointiin, ympäristöön jayhteisöllisyyteen.Vaikka monet GNH:n sisältämät ulottuvuudet ovat Suomen kannalta tärkeitä, eiindeksi kokonaisuudessaan selvästikään ole Suomen tarpeisiin suunniteltu, vaan senarvomaailma on monin tavoin bhutanilainen. GNH:n ydinulottuvuuksien sisältämättekijät ovat kyseenalaisia Suomen tarpeita ajatellen: vaikka henkisen hyvinvoinninhuomioiminen on tärkeää, eivät indikaattorissa sitä mittaavat muuttujat, kutenrukoileminen ja meditaatio, kuvaa Suomen kaltaisen länsimaan henkistä hyvinvointia.Muutenkin monet GNH:n kysymykset ovat erittäin kulttuurisidonnaisia ja liittyvätpaikallisiin tapoihin. Jonkinlainen sovellus GNH:sta Suomen arvomaailmaa vastaavaksiolisi toki mahdollista toteuttaa, mutta GNH:n käyttö sovelluksen lähtökohtanaolisi tuskin järkevää.

Sitran selvityksiä 32895.2.16 Canadian Index of Wellbeing, CIWVaikka Canadian Index of Wellbeing (CIW) on kehitetty kanadalaisen yhteiskunnanhyvinvoinnin mittariksi, voisi se monipuolisuutensa vuoksi soveltua kuvaamaanhyvinvointia myös Suomessa. Maiden samankaltainen yhteiskunnallisen kehittyneisyydentaso antaa viitteitä siitä, että CIW voisi jo sellaisenaan sopia myös Suomelle:Kanadan tavoin Suomi on teollistumisessa pitkälle edennyt länsimaa, jonka hyvinvoinnissaon syytä ottaa huomioon perustekijöiden, kuten elintason, lisäksi myös ns.korkeamman tason tekijöitä, kuten CIW:iin lukeutuvat yhteiskunnan moninaisuus jaajankäytön tasapainoisuus.Toisaalta CIW:n soveltuvuuden Suomelle tekee kyseenalaiseksi sen laatimisentaustatyönä toteutetut arvokyselyt koskien yksilön hyvinvoinnille olennaisia tekijöitä.Koska kyselyt on toteutettu ja indeksiin sisällytetyt kategoriat hyväksytettyainoastaan kanadalaisilla, voi indeksi sisältää suomalaisten hyvinvoinnin kannaltamyös vähämerkityksisiä tekijöitä ja toisaalta olla jonkun olennaisen tekijän osaltapuutteellinen. Kaikkea kanadalaisen CIW:n laskemisessa tarvittavaa dataa ei olesaatavissa Suomen osalta. Koska CIW muodostuu objektiivisen tilasto- ja rekisteriaineistonlisäksi myös kyselyillä kerätyistä tiedoista, ongelmaksi muodostuu toteutettujenkyselytutkimusten erilaisuus maiden välillä.Vaikka useimmat CIW:iin sisältyvistä yksittäisistä indikaattoreista esiintyvät myösmuissa kokoomaindekseissä, on indikaattoreiden valintatapa CIW:n suunnitteluprosessissauudenlainen ja siksi mielenkiintoinen. Voisi kuvitella, että CIW:n ideaaja laatimistapaa käyttäen voitaisiin myös Suomelle rakentaa vastaava hyödyllinenindikaattorikokoelma ja sen pohjalta koostettava kokoomaindeksi. Vastaavanlainenkyselytutkimuksella tehtävä arvokysely olisi paljon resursseja vaativa projekti,ja koska Suomella on jo tällä hetkellä käytössään virallisen aseman saavuttanutFindikaattori-kokoelma, resurssien löytyminen uusien indikaattoreiden luomiseen jakehittämiseen voisi olla kiven alla. Toki uudenlainen ”Finnish Index on Wellbeing”voitaisiin yrittää koostaa pelkän arvokyselyn tuloksien pohjalta olemassa olevia indikaattoreitakäyttäen, mikäli vastaukset vastaisivat niitä indikaattoreita, jotka Suomijo tällä hetkellä laskee.5.3. Johtopäätöksiä indikaattoreistaEdellä esitetyt indikaattorit on kehitetty korvaamaan BKT:tta yhteiskunnan tärkeimpänäseurantaindikaattorina, ja osa niistä täydentämään sen antamaa kuvaayhteiskunnan tilasta. Ne ottavat huomioon tekijöitä, jotka perinteiseltä BKT-mittariltajäävät huomiotta. Osa indikaattoreista on kehitetty seuraamaan tiettyjentavoitteiden toteutumista, mikä rajaa paljolti niiden käyttökelpoisuutta. Huomattavaosa indikaattoreista on lisäksi tarkoitettu pikemminkin kansainvälisiin vertailuihin,kuin yksittäisen maan tavoitteiden saavuttamisen seurantaan tai politiikan toimienvaikuttavuuden arviointiin.Yhteen lukuun tiivistettyjen yhdistelmäindikaattoreiden merkittävin etu on niidenhavainnollisuus ja vaikuttavuus yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.BKT, kuten mikään muukaan indikaattori, ei suoraan tarjoa vastausta siihen,mitä päätöksiä politiikassa tulisi tehdä. Vaihtoehtojen miettiminen ja punnitseminenjää aina päätöksentekijöiden harkintaan. Kukin indikaattori tarjoaa pohdinnalle

Sitran selvityksiä 3290erilaiset lähtökohdat ja suuntaa siten päätöksentekijöiden huomion hieman eriasioihin. Hyvinvointiin indikaattorit pureutuvat monien erilaisten tekijöiden kautta,ja siksi niiden antamat kokonaiskuvat poikkeavat toisistaan usein merkittävästi.Indikaattoreiden tehtävänä onkin lähinnä kehityksen suunnan ilmaiseminen, sekähuomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin päätöksentekoa ja toimenpiteiden suunnitteluaajatellen.Kaikkien indikaattoreiden, jotka tavoittelevat erilaisten hyvinvoinnin tai kestävänkehityksen ulottuvuuksien integroimista, haasteena on keskenään yhteismitattomientekijöiden huomioiminen ja painottaminen. Edellä esitettyjen indikaattoreiden painotusmenetelmätperustuvat tekijöiden rahamääräistämiseen ja indeksointiin. Rahamääräisinäilmaistavat mittarit ovat pääosin erilaisia talouden mittareita korjaaviaindikaattoreita. Ne pyrkivät muokkaamaan kansantuloa tai kulutusmahdollisuuksiasellaiseksi, että huomioiduksi tulisi kaikki hyvinvointia kasvattava ja sitä heikentävätoiminta. Indeksoinnissa taas seurataan jonkin tekijän muutosta suhteessa tiettyyntavoitearvoon. Tämä arvo muunnetaan esimerkiksi sadaksi ja näin eri indikaattoritvoidaan myös laskea yhteen yhdeksi aggregaatti-indikaattoriksi. Eri indikaattorienpainoarvoa lopullisessa indeksissä on vaikea perustella objektiivisesti, mutta asiaon aina ratkaistava jollain tavoin. Painotuksen ja skaalauksen valinta voi vaikuttaaratkaisevasti tuloksiin, mikä on havaittavissa esimerkiksi SSI:n (luku 3.9) ja EPI:n(luku 3.10) kohdalla. Indekseille tehtävät muutokset tähtäävät toki parempaan mittariin,mutta muuttavat tuloksia varsinkin kansainvälisissä vertailuissa ratkaisevastija tekevät vertailut eri vuosien välillä mahdottomiksi.Suomi on pitkälle kehittynyt yhteiskunta, jossa ihmisten perustarpeet tulevat tyydytetyksija jossa on korkea taloudellisen hyvinvoinnin taso. Tämä aiheuttaa sen, ettämonien kansainvälisiin vertailuihin tarkoitettujen indikaattoreiden käyttökelpoisuuspäätöksenteossa jää varsin heikoksi. Esimerkiksi hyvin tunnetussa Human DevelopmentIndex (HDI) -mittarille määritetyt tavoitetasot on Suomessa saavutettu jovuosikymmeniä sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei hyvinvoinnissamme olisiyhä kehittämisen varaa. Sustainable Society Index (SSI) soveltuu hieman paremmineri kehitystasoilla olevien maiden tarkasteluun, mutta siinäkin monet Suomelleominaiset piirteet jäävät huomioimatta. Lisäksi indeksin aikasarja Suomelle näyttäävakioista kehityksen tasoa (Kekkonen, 2010), joten sen käyttökelpoisuus päätöksenteon,arvioinnin ja seurannan apuvälineenä on heikko.Erilaiset ekologiset aspektit huomioiva Environmental Performance Index (EPI)voi olla hyödyllinen ympäristöpolitiikan tavoitteiden asettamisessa. Merkittävää onkuitenkin EPI:n tavoitelähtöisyys: itse toimenpiteitä ja aikaansaannoksia enemmänse kertoo poliittisesta sitoutumisesta ja tahdosta. EPI tarjoaa vain ympäristöllisennäkökulman, eikä siltäkään osin huomioi monia Suomen erityispiirteitä. Ekologisellajalanjäljellä (EF) on puolestaan arvoa tuotannon ja kulutuksen ekologisuuden sekäekotehokkuuden analysoimisessa. Sen käyttökelposuutta kuitenkin heikentää hyvinvoinninja luonnonvarojen käytön välisen yhteyden puuttuminen.Subjektiivista hyvinvointia mittaavista indekseistä bhutanilainen Bruttokansanonnellisuus(GNH) on mielenkiintoinen, koska sen kuvaaman bruttokansanonnellisuudenmaksimointi on otettu virallisesti Bhutanin valtion politiikan tavoitteeksi. Menettelytapaon kansainvälisesti katsottuna ainutkertainen. Kuitenkin sellaisenaan GNH eisovi Suomalaiseen yhteiskuntaan, sillä sen edustama kulttuurinen arvomaailma onmeille varsin vieras. Toinen, kyselytutkimuksiin perustuva mittari, National Accountsof Well-being (NAW) sopii Suomelle paremmin sen ottaessa huomioon modernille

Sitran selvityksiä 3291eurooppalaiselle yhteiskunnalle tyypilliset hyvinvointiongelmat, kuten stressin, riittämättömyydentunteen, unettomuuden ja sosiaalisen tuen puutteen.Erilaiset eliniän odotteeseen perustuvat indeksit, esim. Happy Life Years (HLY) eivätole kovin hyödyllisiä Suomen kannalta, sillä Suomen kaltaisissa länsimaissa elinikäon jo pitkä ja materiaalinen hyvinvointi keskimäärin riittävää hyvään elämään.Lääketieteen edistysaskeleet pidentävät elinikää edelleen, eikä muutosten eliniänodotteessa voida katsoa kertovan hyvinvoinnin tason muutoksista. Toisaalta pitkäelinikä toimii objektiivisena, monipuolisena terveyden indikaattorina.Ekotehokkuuden ja hyvinvoinnin yhteys tulee huonosti esiin nykyisissä indikaattoreissa.Jonkinlaiselle materiaalien ja energian käytön hyvinvointiin kytkevälle mittarilleolisi käyttöä Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Happy Planet Index (HPI)yhdistää Ekologisen jalanjäljen, koetun onnellisuuden sekä eliniänodotteen. VaikkaHPI yrittää sen tehdä, on se kuitenkin aivan liian yksinkertainen (pelkistetty) mittarihyvinvoinnin kaltaisen moniulotteisen ilmiön tarkasteluun.Genuine Savings (GS) eroaa ratkaisevasti muista indikaattoreista, sillä se määrittääresurssien kautta kestävän kehityksen nollatason. Stiglitzin komitean raportinjohtopäätösten mukaan GS on hyödyllinen kestävyyden arviointiin, ja on tärkeää,että kestävyysaspekti erotetaan tämänhetkisen hyvinvoinnin tarkastelusta. Nykyhetkenhyvinvoinnin tasoa nostavat toimenpiteet ovat monesti pois tulevaisuudenmahdollisuuksista, joten näiden kahden aspektin integroiminen samaan mittariin onongelmallista. Muihin kestävän kehityksen mittaamiseksi suunniteltuihin indekseihinverrattuna GS on ainutlaatuinen, sillä se pohjautuu tarkoin määriteltyyn tilinpitokehikkoonja ottaa huomioon kaikki globaaliin kestävyyteen vaikuttavat ulottuvuudet:fyysisen ja henkisen pääoman karttumisen sekä muutokset luonnonvarojen laadussa(Blanchet, 2009). Vastaavaan teoreettiseen ja metodologiseen uskottavuuteeneivät muut kestävän kehityksen indeksit, kuten Environmental Performance Index(EPI), yllä.Yksittäinen mielenkiintoinen indeksi on Canadian Wellbeing Index (CIW), jokayhdistää subjektiivisen ja objektiivisen mittaamisen uudella tavalla. CIW:in laadintatyöKanadassa on kuitenkin edelleen kesken, ja lopputuloksesta ei ole vielä tietoa.Vastaavan sovelluksen tekeminen Suomelle vaatisi paljon resursseja sekä suunnittelunettä datan keruun osalta.Vertailujen pohjalta hyvinvoinnin mittareista sekä merkitsevyytensä että tieteellisenuskottavuutensa perusteella ylivoimaisimmilta näyttävät yksityiseen kulutukseenpohjaavat ISEW ja GPI. Kehityksen kestävyyden mittaamiseksi on lisäksi tarpeentarkastella Genuine Savings:ia. Erilaisista tavoitetasoon perustuvista ei-rahamääräisistäindekseistä voi olla apua täydentämään niitä osa-alueita, mitä esimerkiksi GPIja GS eivät huomioi. Ulkopuolelle jäävät esimerkiksi sosiaaliset ja subjektiiviset hyvinvoinnintekijät, jotka ovat huomioitavissa vain kyselytutkimusten avulla. EsimerkiksiNational Accounts of Wellbeing (NAW) mittaa ihmisten kokemaa hyvinvointia.Monet Suomen erityispiirteet eivät näy nykyisissä indikaattoreissa. Esimerkiksi useatSuomen kannalta keskeiset innovaatioihin ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvätmuuttujat eivät tule huomioiduksi lainkaan. Lisäksi monet ekologisen kestävyydenongelmistamme ovat sellaisia, joita kansainväliset indikaattorit eivät kattavasti huomioi.Teknologisella kehityksellä on ollut merkittävä vaikutus Suomessa saavutetullehyvinvoinnin kasvulle. Suomessa T&K -investointien suhde bruttokansantuotteeseen

Sitran selvityksiä 3292on maailman suurin ja talouskasvu ajanjaksolla 1900 - 2000 oli maailman kolmanneksinopeinta. Teknologinen kehitys ei kuitenkaan näy nykyisissä mittareissa,mutta se on mahdollista ottaa huomioon esimerkiksi Genuine Savings:in laajennuksessa.Teknologian huomioiminen vaatii vielä jonkin verran kehitystyötä, vaikkavastaavasta mallista onkin kokemusta Skotlannille (Pezzey ym., 2005).Suomessa hyvinvointiin vaikuttavia objektiivisia tekijöitä on mahdollista mitata melkoluotettavasti − sen sijaan haasteena on subjektiivisten tekijöiden mittaaminen.Hyvinvointi rakentuu viime kädessä subjektiivisten ja sosiaalisten tekijöiden kautta,mutta niidenkin huomioiminen indikaattoreissa on helpointa objektiivisten tekijöidenkautta. Suomen kaltaisen maan tarkasteluun voidaan pitää olemassa olevistamittareista hedelmällisimpänä lähtökohtana GPI:ä. Kehittämällä mittarin nykyisiäominaisuuksia sopimaan paremmin Suomen oloihin saataisiin aito kehitys kuvatuksinykyistä paremmin. Lisäksi kehityksen kestävyys osa-alueen kuvaajana GenuineSavings -indikaattori vaikuttaa lupaavalta.

Sitran selvityksiä 32936 Kansainvälinen kehitystyö6.1 Kansainvälinen hyvinvoinnin ja kestävänkehityksen mittaustyöBKT:n rinnalle ja sitä korvaamaan on kehitetty useita hyvinvointia seuraavia mittareitaja tilinpitojärjestelmiä sekä niiden perusteella laskettavia indikaattoreita.Ne pyrkivät välttämään BKT-mittarin tunnetut puutteet hyvinvoinnin mittarina.1970-luvun alussa julkaistussa Rooman klubin raportissa Kasvun rajat (The Limits toGrowth) nostettiin ensimmäisen kerran julkisuuteen maailman luonnonvarojen ehtyminenja ympäristöongelmien kasvu. Vuonna 1983 YK:n yleiskokouksen perustamank. Brundtlandin komitea (World Commission on Environment and Development,WCED) ryhtyi selvittämään ympäristöön ja kehitykseen liittyviä haasteita. Vuonna1987 ilmestyneessä loppuraportissaan komitea määritteli ratkaisuksi luonnonvarojenliialliseen hyödyntämiseen ja kasvaviin ympäristöongelmiin ”kestävän kehityksenpolitiikan”. YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (United Nations Conference onEnvironment and Development, UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992 kestäväkehitys määriteltiin kolmen yhtä tärkeän ulottuvuuden, taloudellisen, ympäristöllisenja sosiaalisen, muodostamaksi kokonaisuudeksi.Kestävään kehitykseen ja sen mittaamisen kehittämiseen on tällä vuosituhannellatartuttu kansainvälisen yhteistyön voimin yhä vahvemmin. UNECE:n, OECD:nja Eurostatin aloitteesta perustettu Working Group julkaisi vuonna 2009 raportin,jossa käsitellään kestävän kehityksen tilastointia ja indikaattoreita. Tarkoituksena oliarvioida ja vertailla olemassa olevia kestävän kehityksen indikaattoreita ja herättääkeskustelua uusien, aiempaa parempien mittaamismenetelmien kehittämisestä.Working Groupin työ alkoi jo vuonna 2005 ja sen tavoitteeksi määriteltiin myötävaikuttaakansallisten hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden toimintaan kestävääkehitystä ja sen mittaamista koskien. Tärkeäksi päämääräksi nostettiin myöstilastoinnin kehittäminen nyky-yhteiskunnan ja sen hyvinvoinnin seurannan tarpeitavastaavaksi. Työ valmistui vuonna 2009 ja sen tuloksena syntynyt raportti on mielenkiintoinenkatsaus olemassa oleviin kehitystä kuvaaviin indikaattoreihin sekä senkeskeisiin käsitteisiin ja konsepteihin. Raportissa tuodaan myös esille pääomalähtöinenteoria, jonka avulla kestävää kehitystä tarkastellaan eri pääomalajien (taloudellinen,tuotannollinen, ekologinen, inhimillinen ja sosiaalinen) kautta. (United NationsEconomic Comission for Europe.)6.2 Stiglitzin raportista eteenpäinRanskan presidentti Nicolas Sarkozyn asettaman huippuluokan tilasto- ja yhteiskuntatutkijoistakoostuneen Stiglitzin komitea raportti valmistui syksyllä 2009. Raportinjulkistamistilaisuuteen Ranskan tilastovirasto (INSEE) oli kutsunut koolle lähinnäOECD-maiden tilastojohtajat keskustelemaan hankkeesta ja siihen olennaisestiliittyvästä jatkotyöstä. Raportin laatineen 25-henkisen komitean puheenjohtajansa

Sitran selvityksiä 3294toimi Joseph Stiglitz. Toinen raportin pääkirjoittajista, Amartya Sen, toimi hankkeenpääneuvonantajana ja Jean-Paul Fitoussi koordinoi hanketta. Komiteaan viitattiinkinnimellä SSF-komitea (Stiglitz-Sen-Fitoussi). Tilaisuudessa INSEE:n pääjohtajaJean-Philippe Cotis kertoi INSEE:ssä käynnistyneestä työstä suositusten toteuttamiseksi.Tarve nopeaan reagointiin johtuu siitä, että tilastotoimi on menettämässäuskottavuuttaan, jollei se nopeasti reagoi yhteiskunnan tietotarpeisiin. INSEE:ntyöohjelmaan vuonna 2010 sisältyy mm. tutkimus köyhien asumisesta, inhimillisen(SILC-aineistoon perustuva) ja sosiaalisen pääoman mittaaminen, ajankäyttötutkimuksenyhteydessä tehtävä elämänlaatua mittaava tutkimus sekä asunto-pääomanmittaaminen. Eräs kehityskohde on myös Ranskan kestävän kehityksen indikaattorikokoelmanuudistaminen, sillä tämänhetkinen indikaattorikokoelma koetaanliian hajanaiseksi ja monimutkaiseksi. Vuoden 2010 ohjelmaan sisältyy myösMaailmanpankin Genuine Savings -indikaattorilla tehtävät kansainväliset vertailut.OECD, Ranska ja Eurostat aikovat myös tehdä asiassa läheistä yhteistyötä. OECD:ntyö painottuu olemassa olevien tilastotietojen tehokkaampaan hyödyntämiseen jajakeluun, uuden tutkimussuunnitelman laatimiseen sekä toimenpiteisiin tilastotietojenkäytön lisäämiseksi päätöksenteossa. Oikeiden päätösten tekeminen edellyttääoikeaa ja täsmällistä tietoa, jonka taustalle tarvitaan oikeanlaiset indikaattorit.Jatkotyönä tullaan tänä vuonna tuottamaan julkaisut ”National Accounts at Glance”sekä ”Measures of progress and wellbeing”. Tutkimussuunnitelmaan sisältyy mm.käsikirjan laatiminen aiheesta ”How to measure different aspects of subjectivewell-being”. Lisäksi inhimillisen pääoman ja luonnonvarojen mittaamista halutaankehittää. Myös väestön terveysoloja koskien laaditaan selvitystyö. OECD:n suunnitelmissaon tukea SSF-raportin suositusten toteutumista asettamalla asiaa monitoroimaanneuvoa antava ja koordinoiva ryhmä. SSF-raportin kolme pääsuositustakoskevat yhteiskunnan kehityksen seurantaa BKT:n ohella. Suositusten kuuluu 1)taloudellisen hyvinvoinnin parempi huomioiminen (erityishuomio kotitalouksiin jamarkkinattomiin toimintoihin), 2) ei-taloudellisten seikkojen huomioiminen (esim.ajankäyttötilit) sekä 3) kestävyyden huomioiminen (Genuine Savingsin eli AdjustedNet Savingsin tulee olla positiivinen). Julkistamistilaisuudessa nousivat esille myöskehitysmaiden huomioiminen tilastoinnin kehittämisessä sekä SSF-hankkeen yhteysYK:n maailmanlaajuisiin kehittämishankkeisiin. Hanketta tukee presidentti Sarkozynohella myös liittokansleri Merkel. G20-ryhmän tulevat kokoukset Koreassa 2010 jaRanskassa 2011 tulevat pohtimaan tuen antamista SSF-hankkeen jatkotyölle.6.3 Genuine Savings kestävyyden kuvaajanaMaailmanpankki on kehittänyt Genuine Savings:ia eli ”Todellisia säästöjä” jo1990-luvun alusta lähtien (Atkinson & Pearce, 1993). Genuine Savings tunnetaanmyös nimellä Adjusted Net Saving (ANS). Molempia nimiä käytetään kuvaamaanyksityiskohtiaan myöten samaa mittaria. GS -mittarin kiistanalaisimpana kohtanaon, että se olettaa eri pääoman lajit toistensa täydellisiksi substituuteiksi ja seonkin katsottu ns. heikon kestävyyden mittariksi. Negatiivisten todellisten säästöjenkatsotaan osoittavan, että maan kehitys on kestämättömällä pohjalla. PositiivinenGS-arvo ei kuitenkaan välttämättä kerro, että talouden kehitys olisi kestävää, koskaGS olettaa eri pääoman lajit toisiaan täydellisesti korvaaviksi: esimerkiksi luonnonvarojenkulutus voidaan mittarin logiikan mukaan korvata sijoituksilla rakennettuuntai inhimilliseen pääomaan.

Sitran selvityksiä 3295GS-mittarin teoria perustuu uusklassiseen talousteoriaan ja se on monien päättäjienja taloustieteilijöiden näkökulmasta kiinnostava mittari. Stiglitzin komitea suositteliGenuine Savingsin ottamista BKT:n rinnalle nimenomaan kehityksen kestävyydenhuomioimiseksi (Stiglitz ym., 2009; Rosenström, 2009). Myös vuonna 2009 julkaistunStiglitzin raportin jatkotyön osalta SSF-komitean vuoden 2010 ohjelmaansisältyy GS-indikaattorilla tehtävät kansainväliset vertailut. Koska Genuine Savings-indikaattoria ehdotetaan kansainväliseen käyttöön, on tärkeää, että sitä testataan.Maailmanpankin laskelmissaan käyttämä data on Suomen sovellusta laskettaessapaljastunut osittain puutteelliseksi. Tietojen koostamisessa on käytetty paljon approksimaatioitaerityisesti menneiden vuosien osalta (Lemmetyinen, 2010).Vuoden 2009 lokakuussa valmistui Ranskan tilastotoimiston (INSEE) yksittäintutkimus kestävyyden tarkastelusta Genuine Savingsin eli Adjusted Net Savingsinavulla (Blanchet, 2009). Johtopäätösten mukaan GS on hyödyllinen kestävyydenarviointiin, sillä kuten Stiglitzin komitean raportissa painotetaan, on tärkeää, ettäkestävyysaspekti erotetaan tämänhetkisen hyvinvoinnin tarkastelusta. Näiden kahdentekijän välillä vallitsee pitkälti trade off -suhde. Nykyhetken hyvinvoinnin tasoanostavat toimenpiteet ovat monesti pois tulevaisuuden mahdollisuuksista. Muihinkestävän kehityksen mittaamiseksi suunniteltuihin indekseihin (esim. EnvironmentalPerformance Index, EPI) verrattuna GS on hyödyllinen, sillä se pohjautuu tarkoinmääriteltyyn tilinpitokehikkoon ja ottaa huomioon kaikki globaaliin kestävyyteen vaikuttavatulottuvuudet: fyysisen ja henkisen pääoman karttumisen sekä muutoksetluonnonvarojen laadussa (Blanchet, 2009). Vastaavaan teoreettiseen ja metodologiseenuskottavuuteen eivät muut kestävän kehityksen indeksit yllä. Genuine Savingsinlaskemisen ongelmakohtana ovat luonnonvaramarkkinoiden epätäydellisyydestäjohtuvat arvon ja hinnanmääritysvaikeudet. Vaikka tämänhetkiset laskelmat osoittavatennusteita myönteisestä kehityksestä tulevaisuudessa, vaatii tulevaisuuteenulottuvien luonnon ja talouden vuorovaikutusten arvioiminen edelleen paljon työtä(esim. Hamilton & Clemens, 1998).Maailmanpankin laskema versio Genuine Savingsista sisältää vain noin kymmenenkomponenttia. Tärkein syy tähän yksinkertaistukseen on datan saatavuudenrajoittuneisuus kansainvälisesti. Jotta mittari kuvaisi teoriakehyksensä mukaisestikehityksen kestävyyttä, tulisi sitä laajentaa ottamaan huomioon kaikki kunkinmaan kehityksen kannalta merkitykselliset tekijät. Työtä kehyksen laajentamiseksion tehty esimerkiksi Skotlannille (Pezzey ym., 2004) ja vastaava alustava sovelluson tarkoitus tehdä myös Suomelle. Suomen sovelluksen kannalta merkittävimmätuudistukset tulevat olemaan metsävarakomponentin ja hiilidioksidipäästöjen laskutapojenuudelleenarviointi ja mahdollisesti teknologisen kehityksen huomioiminenosana pääomakantaa (Lemmetyinen, 2010).Maailmanpankissa 15.4.2010 käyty keskustelu toi lisävahvistusta ajatukselle, ettäkuvatakseen kunkin maan kehityksen kestävyyttä kattavasti, nettosäästöindikaattorintulisi huomioida muutokset kaikissa pääomakannoissa. Maailmanpankilla ei olemahdollisuutta laskea kansainväliseen vertailuunsa mukaan kuin rajoitettu määrätekijöitä mm. datan puutteiden ja maiden erityispiirteiden vuoksi. EnvironmentalEconomics and Indicators -tiimin ekonomisti Giovanni Ruta kannusti tarkentamaanGenuine Savingsin viitekehystä ottamaan huomioon kaikki varannot, joista onsaatavilla tietoa. Esimerkiksi Suomen maakohtaisiin laskelmiin tulisi lukea metsänpositiivinen nettokasvu siltä osin, kuin se tapahtuu talousmetsissä. Metsävarat ovatSuomen tärkein luonnonvara ja niiden jättäminen huomiotta sillä perustein kuin seon tehty kehitysmaiden kohdalla, on päätöksenä toimimaton. Tärkeää olisi pystyä

Sitran selvityksiä 3296huomioimaan kriittiset ekosysteemipalvelut, koska myös ne ovat osa kansakunnanvarallisuutta. Näitä ovat esimerkiksi vesistöjen kunto, maaperän hedelmällisyysja laatu. Nettosäästöjen kannalta olennaista ovat näissä tapahtuneet muutokset.Lisäksi, mikäli mahdollista, esimerkiksi tarkasteluajanjaksona tapahtuneet muutoksetkalakannoissa tulisi laskea mukaan. Teknologisen muutoksen integroimisestaGS-indikaattoriin saadaan lisätietoa vielä kuluvan vuoden (2010) aikana.

Sitran selvityksiä 32977 KeskeisetkehittämiskohteetLuvuissa 3, 4 ja 5 esiteltiin ja verrattiin olemassa olevia hyvinvoinnin mittareita.SWOT-analyysin mukaan niillä kaikilla on paitsi lukuisia etuja ja mahdollisuuksiamyös selkeitä heikkouksia ja uhkia. Ottamalla pohjaksi SWOT-analyysi sekä luvussa6 esitetty kansainvälinen kehitystyö ja keskustelu, olemme koonneet hyvinvoinninhaasteet ja uhat kaikkiaan kymmeneksi suuremmaksi kehittämiskohdealueeksi. Jottahyvinvointi-indikaattoreiden kehittämistyössä päästäisiin eteenpäin, tulisi seuraaviinseikkoihin kiinnittää huomiota ja tarjota ratkaisuja niissä esitettyihin haasteisiin.7.1 Keinotekoisten arvottamismenetelmienkäyttöYhteismitoittaminen on edellytys hyvinvointi-indikaattorien laadinnalle ja auttaaympäristö- ja muiden ei-rahamääräisten tekijöiden sisäistämisessä osaksi yhteiskuntapoliittistapäätöksentekoa. Yhteismitoittaminen tarjoaa mahdollisuuden myösympäristö- ja yhteiskuntapolitiikalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen seuraamiseksi.Lisäksi ympäristöhaasteisiin liittyvien trade-off -tilanteiden käsittely ja viestiminenlaajemmalle yleisölle helpottuu, kun yhteiskunnan eri osa-alueilla (talous,sosiaalinen, ympäristö) voidaan käyttää yhteismitallisia suureita.Käytännössä arvottaminen tapahtuu erilaisten keinotekoisten hinnoittelumenetelmienavulla. Rahamääräiset mittarit ovat aina olleet käyttökelpoisimpia politiikantavoitteisiin, sillä esimerkiksi ympäristövahinkojen ja ympäristönsuojelusta saatavienhyötyjen muuntaminen rahaksi auttaa tuomaan poliittisessa keskustelussa esiin,kuinka vauraus ja hyvinvointi riippuvat luonnon tarjoamista hyödykkeistä ja palveluista.Myös muihin kuin rahamääräisiin hyvinvoinnin mittareihin, eli erilaisiin yhdistelmäindekseihin,sisältyy aina jokin painotus. Painotuksia on usein vaikea perustellatieteellisesti; ne ovat aina jollain tasolla mielivaltaisia ja perustuvat subjektiivisiinarvotuksiin. On varsin vaikea määrittää objektiivisesti, mikä on tekijöiden merkittävyysmaan onnellisen elämän tarkastelussa: materiaalinen elintaso, luonnon säilyminenkoskemattomana vai esimerkiksi avioerojen määrä. Lisäksi eri tekijöiden koettumerkitys maiden välillä vaihtelee. Tieteellisissä tarkasteluissa on täten perusteltuakäyttää rahamääristä arvottamista.Markkinattomien hyödykkeiden keinotekoisten hinnoittelumenetelmien kehittämiseenja käyttöön liittyy luonnollisesti haasteita, jotka ovat tuttuja myös BKT:nlaskennassa. Myös kansantalouden tilinpidon tuotoksissa käytetyt hinnat perustuvatuseimmiten jonkinasteisiin arvioihin. BKT:n laadinnassa eri toimialojen tuotoksialisäksi tasapainotetaan laskentakierroksilla vastaamaan asiantuntijoiden käsityksiätalouden kehityksen suunnasta. Keinotekoiseen arvottamiseen käytettyjen menetelmientulee kuitenkin olla teoreettisesti vahvoja ja mielekkäitä. Nykyiset hinnoittelumenetelmättarjoavat useita ratkaisuja, mutta niiden kehittäminen ja oikeidenmenetelmien valinta on tärkeää.

Sitran selvityksiä 32987.2 Kasautuvien ympäristöongelmienhuomioiminenHyvinvointia mitatessa pitää huomioida myös talouskasvun ympäristöhaitat ja niidenaiheuttamat hyvinvointitappiot yhteiskunnalle. Ympäristöhaittojen kasvu ja kumuloituminenluontoon vähentävät luonnollisesti ihmisten hyvinvointia sekä nyt ettätulevaisuudessa. Ympäristötekijät, niin pitkä- kuin lyhytkestoisetkin, jäävät yleensäkokonaan yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Mikäli ne huomioidaannykyisten arvottamismenetelmien avulla, niiden saama rahamääräinen merkitystulee yleensä aliarvioiduksi johtuen vain ihmisen toiminnan ympäristövaikutustenpuutteellisesta huomioinnista.Ympäristöindikaattorit eivät nykyisellään juurikaan huomioi haittojen kumuloitumistaluontoon, vaan seuranta perustuu ainoastaan vuosittaisiin tietoihin. Koska luontoonjo päätyneiden saasteiden ja jätteiden vaikutusten arvioiminen on epävarmaa jahankalaa, jätetään ne yleensä huomiotta. Erilaisten pitkäkestoisten ja kerääntyvienympäristötekijöiden vaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin on kuitenkin suuri: nevaikuttavat yhteiskunnan pitkän aikavälin mahdollisuuksin kasvattaa hyvinvointia, taiedes ylläpitää sen nykyistä tasoa. Luontoon kasautuva pitkäkestoinen ympäristövelkaalkaa näkyä vasta, kun luontoon päätyvien haittojen määrä ylittää ekosysteemienkanto- ja uusiutumiskyvyn. Tällöin ne saattavat romahduttaa ekosysteemien elin- jauusiutumiskyvyn äkillisesti. Vaikka ympäristönsuojelun tasoa nostettaisiin ja luontoasaastuttava tai muuttava toiminta päättyisi, menneet päästöt ja muutokset vaikuttavatkuitenkin vielä kymmeniä, jopa satoja vuosia luonnon elin- ja uusiutumiskykyyn.Esimerkiksi Suomen vuotuisten kasvihuonepäästöjen määrien seuranta ei kerromitään kumuloituneiden ja pitkäkestoisten haittojen määrän rajusta kasvusta. KunSuomen hiilidioksidipäästöjen vuotuisten päästöjen taloudellisen merkityksen arviosuhteutetaan luontoon kumuloituneiden haittojen arvoon, tilanne muuttuu erittäinhuolestuttavaksi. Jos esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai luonnon monimuotoisuudenkatoamiseen liittyviä pitkäkestoisia ympäristövaikutuksia olisi mahdollistatarkastella poliittista päätöksentekoa ohjaavien, yleensä taloudellisesti arvotettujen,mittarien osana, olisi ne myös mahdollista ottaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossaaiempaa paremmin huomioon. Ympäristötekijöiden pitkän aikavälin vaikutustenkehityskulkujen seuraaminen edellyttäisi aiempaa pidempien ympäristötekijöitä koskevienaikasarjojen koostamista, mikä puolestaan on olennainen osa uusien, entistätarkempien mittareiden laadintaa.7.3 Subjektiivinen hyvinvointi osanahyvinvoinnin mittaamistaViime vuosina on poliittisessa keskustelussa alettu yhä enemmän kiinnittämäänhuomiota hyvinvoinnin subjektiiviseen ulottuvuuteen ja mahdollisuuksiin senmittaamiseksi. Tyypillisesti subjektiivisella hyvinvoinnilla (subjective well-being,SWB) viitataan onnellisuuteen ja elämänlaatuun. Se muodostuu pysyväluonteisestahyvänolon ja tyytyväisyyden tunteesta, joka juontuu positiivisista kokemuksista,luonteenpiirteistä ja persoonasta. Objektiivisten hyvinvointitekijöiden voidaan katsoaluovan edellytykset yksilön toiminnalle, jonka puitteissa hyvinvoinnin subjektiivinen

Sitran selvityksiä 3299kokemus syntyy. Useat perinteiset hyvinvoinnin mittarit eivät huomioi yksilön itsekokemaa hyvinvointia ja onnellisuutta, vaan painopiste on rahamääräisesti mitoitetuissaja aineellisissa tekijöissä. Tällöin ohitetaan helposti subjektiivisen hyvinvoinninkannalta olennaiset tekijät, kuten yhteiskuntaolot, terveys, henkinen pääoma,sosiaaliset suhteet, sekä yksilökohtaiset toiminta- ja vaikutusmahdollisuudet.Subjektiivisen hyvinvoinnin tarkastelu ja mittaaminen edellyttää sekä hyvinvoinninobjektiivisten tekijöiden määrittelyä että henkilökohtaisia arviointeja koettua onnellisuuttaja sen komponentteja koskien.Subjektiivisia mittauksia, kuten erilaisia survey-kyselyitä, on toteutettu jo pitkään.Niiden asema osana yhteiskunnan hyvinvoinnin mittaamista on kuitenkin ollutvähäinen. Viimeaikainen hyvinvointikeskustelu on kuitenkin antanut aihetta kehittääaiempaa kattavampi ja tarkempi menetelmä koetun hyvinvoinnin ja onnellisuudenmittaamiseksi. Esimerkiksi Stiglizin komitean viime vuoden lopulla julkaisemassa raportissakäsitellään perusteellisesti elämänlaatua ja siihen liittyviä kysymyksiä, sekäesitetään suosituksia sen mittaamiseksi. Raportin mukaan elämänlaatu muodostuusekä yksilön objektiivisista olosuhteista että henkilökohtaisista kyvykkyyksistä (cababilities).Sekä objektiiviset että subjektiiviset hyvinvoinnin mittarit tarjoavat olennaistatietoa elämänlaadusta. Suositusten mukaan tilastolaitosten tulisi sisällyttäätutkimuksiinsa kysymyksiä sekä oman elämän arvioinnista, mielihyvän kokemuksistaettä yksilöllisistä prioriteeteista. EU:n lisäksi myös muun muassa OECD:ssä tehdääntyötä subjektiivisten hyvinvointitekijöiden saattamiseksi osaksi politiikan tekoa jayhteiskuntien edistyksen mittaamista.Pelkät teoreettiset suuntaviivat eivät kuitenkaan riitä. Jotta selvityksistä saatujentulosten ja suositusten käytännöntoteutus onnistuisi, tulee myös tiedonkeruuta jatilastointia tältä osin kehittää. Vuoden 2009 heinäkuussa järjestetty kansainvälinenMeasuring Subjective Well-being: An Opportunity for National Statistical Offices?-workshop tarttui haasteeseen ja keräsi alan asiantuntijoita sekä tilastontuottajiayhteen SWB:n operationalisoinnin edistämiseksi. Sekä kansallisen että kansainvälisentason hankkeet ovat merkittäviä edistysaskeleita subjektiivisen hyvinvoinninmäärittämisessä ja mittaamisessa. Ne tarjoavat mahdollisuuden kehittää SWB:ntilastointia ja yhdistämistä osaksi aiempaa laajempaa, nyky-yhteiskuntaa paremminkuvaavaa hyvinvointimittaria.Monipuolisen hyvinvointi-indikaattorin laadinta edellyttää, että myös Suomen pitkääsurvey-tutkimuksen perinnettä voidaan hyödyntää osana objektiivista mittaria.Tähän saakka subjektiiviset mittaukset on pitkälti nähty omana, objektiivisestanäkökulmasta irrallisena tutkimusalueena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kyselytutkimuksiaja niistä saatuja tuloksia voitaisi liittää osaksi objektiivista hyvinvointiindikaattoria.Objektiivinen ja subjektiivinen voidaan nähdä toisiaan täydentävinätasoina, minkä kautta myös mahdollistuu aiempaa laajemman ja täsmällisemmäntiedon kerääminen yhteiskunnan ohjaamisen ja seuraamisen tueksi.

Sitran selvityksiä 321007.4 Luonnonvarojen kulumisen vaikutushyvinvointiinTeollistumisen aikakauden alussa ihmiskunta ei vielä tiedostanut luonnonvarojenrajallisuutta, vaan oletuksena oli, että puhdasta ilmaa, vettä, energialähteitä jamaata voitaisiin hyödyntää rajattomasti. Luontopääoman ei oletettu rajoittavantuotantoa, mutta viime aikoina ilmastonmuutos ja esimerkiksi öljyvarojen ehtyminenovat saaneet ihmiskunnan havahtumaan rajojen olemassaoloon. Tunnetuin kestävänkehityksen määritelmistä lienee YK:n asettaman, ns. Brundtlandin komitean vuonna1987 tunnetuksi tekemä määritelmä: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttäänykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omattarpeensa”. Tulevaisuuden hyvinvointimahdollisuudet heikkenevät sekä määrällisen,että laadullisen huononemisen seurauksena.Vaikka jättäisimme huomioitta resurssitarpeen, jonka ihmiskunta tarvitsee materiaalisenkulutuksensa ylläpitämiseksi, jäljelle jää lukuisia ihmisen kokemaa hyvinvointiinvaikuttavia tekijöitä, joihin ympäristö on osallinen. Ihminen saa mielihyvää luonnossaliikkumisesta, harrastamisesta ja sen katselusta. Terveys on yksi tärkeimmistäyksittäisistä hyvinvoinnin osatekijöistä, ja terveenä pysyäksemme tarvitsemmepuhdasta ilmaa ja vettä. Kuluttamisen lisäksi tarvitsemme luonnonvaroja energiantuotantoon:mikäli haluamme ylläpitää nykyistä elintasoamme ja säilyttää mahdollisuudenasua maapallon kylmimmissä tai kuumimmissa osissa, täytyy meidäntuottaa energiaa lämmitykseen ja jäähdytykseen. Tavoite vaikeutuu huomattavastienergiantuotannon muuttuessa yhä kalliimmaksi kivihiilen ja öljyvarojen ehtyessä.Kiinnostus talouden ja luonnonvarojen välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen onnäkynyt kasvaneena kestävän kehityksen käsitteen määrittelynä ja erilaisten vihreidenbruttokansantuotteiden kehittelynä. Luonnonvara- ja ympäristötilinpidoilla ontarkoitus tuoda esiin kaikki talouden ja luonnon väliset interaktiot. Nämä tilinpidottuottavat tietoa taloudellisen toiminnan vaikutuksista ja auttavat meitä näkemään,käytetäänkö luonnonvaroja kestämättömällä tavalla. Tilinpitojen avulla voidaan laskealuontotekijöiden osuus erilaisissa hyvinvointi-indikaattoreissa. MaailmanpankinGenuine Savings -indikaattori huomioi luonnonvarojen käytön, laadullisen huononemisensekä uusiutumiskyvyn ja pyrkii määrittämään, toimitaanko niiden käytönsuhteen kestävän kehityksen mukaisella tavalla.7.5 Terveyden merkitys hyvinvoinnille jaympäristöhaittojen vaikutus terveyteenTerveys on laaja-alainen ja kiistatta merkittävä tekijä yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.Terveys voidaan määritellä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena, emotionaalisenaja hengellisenä hyvinvointina, joka vaihtelee elämänkulun eri vaiheissa.Sairauksien poissaolo on useimmille terveyden tärkein sisältö. Terveyttä voidaanpitää myös selviytymisenä kullekin ikäkaudelle ominaisista työ- ja toimintakyvynvaatimuksista, huolimatta sairauksista ja elämänlaatua heikentävistä häiriötekijöistä.Terveys on siis voimavaroja ja elämänlaatua. (Maailman terveysjärjestö, WHO.)

Sitran selvityksiä 32101Terveyden käsittäminen sairauden (tai sen poissaolon) kautta vaikuttaa olennaisestinäkökulmaan, jolla terveyttä ja siihen liittyviä tekijöitä lähestytään. Jos huomiokiinnitetään pääasiallisesti sairastavuuteen ja sen hoitoon, jää terveyden monetmuut ulottuvuudet paitsioon. Terveyttä koskevat tarkastelut olisikin hyvä ulottaamyös sairauksien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen, jolloin näkökulmassa korostuvatmyös tulevaisuuteen suuntautuminen ja ennakoivuus. Tärkeää on huomioidamyös elämänlaadun parantuminen. Tällöin terveys ja hyvinvointi ovat hyvin lähellätoisiaan.Ympäristön laatu vaikuttaa merkittävästi terveyteen ja sitä kautta myös hyvinvointiin.Ympäristön niin fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset kuin esteettisetkin tekijätovat olennainen osa yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. Hyvinvoinnin tukeminenedellyttää yhteiskunnalta laajan määrän terveyttä edistäviä, elämän laatua parantaviatoimia. Huomiota tulisi kiinnittää virkistävän, viihtyisän, mielihyvää tuottavansekä myönteisiä sosiaalisia suhteita luovan ympäristön toteuttamiseen. Suomessaesimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STAKES) onesittänyt suosituksia, jotka tähtäävät terveyden lisäämiseen ympäristönäkökulmahuomioiden. Tämä edellyttää tutkimusta, joka edesauttaa terveyden, hyvinvoinninja ympäristön välisten suhteiden ja niitä koskevien tekijöiden määrittämistä ja aiempaaparempaa ymmärtämistä. (STAKES.)Viimeaikoina on alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota myös ympäristöhaittojenmerkitykseen ihmisen terveydelle. Viimeisimpien tutkimusten mukaan haitat ovathuomattavasti aiemmin esitettyä suurempia. Ilman saastuminen, vesien pilaantuminen,puutteellinen hygienia, ilmastonmuutos, melu ja biologisen monimuotoisuudenköyhtyminen ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka vaikuttavat olennaisella tavalla terveyteen.Esimerkiksi liikenteen, teollisuuden ja puun polttamisen ilmaan päästämätpienhiukkaset aiheuttavat myös Suomessa tutkimusten mukaan jopa tuhat ennenaikaistakuolemaa vuosittain (24.1.2010 STT). Asian ajankohtaisuudesta ja merkityksellisyydestähuolimatta nykyinen tilastointi ei näitä ihmisten toiminnasta aiheutuviaterveyshaittoja huomioi. Vaikka pienhiukkasten terveysvaikutuksia on yritetty ottaahuomioon joissakin hyvinvointimittareissa (esim. Genuine Savings), riittää ympäristöhaittojenterveydelle aiheuttamissa vaikutusten tutkimuksessa ja tilastoinnissavielä paljon työtä. Haasteena on pystyä tunnistamaan ja ennustamaan ympäristöäkoskevat muutokset ja sisällyttää niistä koituvat haitat uusiin hyvinvointimittareihin.Terveyskustannukset tulisi käsitellä hyvinvoinnin tuottamisen kustannuksina, jotkavoivat ilmetä sekä suoraan että välillisesti.7.6 Yksityinen kulutus ja tulonjakokysymyksetkoetun hyvinvoinnin näkökulmastaMonissa hyvinvoinnin mittareissa tarkastelu aloitetaan yksityishenkilöiden kulutuksesta,joka usein painotetaan tulonjakoa kuvaavalla kertoimella. Yksityinen kulutuskertoo materiaalisesta hyvinvoinnista, jonka päälle lasketaan muita hyvinvointiinvaikuttavia tai ympäristöön liittyviä tekijöitä. Materiaalista hyvinvointia tarkastellaankulutuksen, eikä esimerkiksi kotitalouksien tulojen kautta sen vuoksi, että kotitalouksientulot eivät välttämättä kerro paljoakaan sen hetkisestä elintasosta. Kotitaloudetvoivat säästämisen ja lainaamisen avulla kohdentaa tulojaan eri aikakausille,mutta kulutus kertoo juuri sen hetkisestä materiaalisen hyvinvoinnin tasosta.

Sitran selvityksiä 32102Talouskasvun vuoksi Suomen materiaalinen hyvinvointi on ollut jatkuvassa kasvussa1990-luvun laman jälkeen. Samalla kuitenkin tuloerot ovat kasvaneet. Ne lähtivätkasvuun vuonna 1995, ja kääntyivät laskuun vasta vuonna 2008. Tuloerojen kasvutällä ajanjaksolla johtui ennen kaikkea kaikista eniten ansaitsevan väestöosuudentulojen kasvusta (Tilastokeskus). Kansainvälisesti katsoen Suomi on perinteisestiollut pienten tuloerojen maa. Tutkimusten mukaan suuret tuloerot valtion sisälläkorreloivat voimakkaasti rikollisuuden ja yleisen turvattomuuden kanssa. Maat,joissa eriarvoisuus on suurta, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksientasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloisten asuinalueet tyypillisesti eriytyvät ja lastenoikeudet eivät toteudu.Eriarvoisuuden kasvu heijastuu hyvinvointiin sekä subjektiivisesti että objektiivisesti.Keskimääräisen tulotason nousu voi nostaa hintoja, mikä vaikuttaa kulutusmahdollisuuksiin.Suomen osalta tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että niin sanotullaköyhyysrajalla elävien reaalinen ostovoima on kasvanut laman jälkeen maankeskimääräisen tulotason nousun myötä. Yhteiskunnassa muiden ihmisten asemaja tilanne vaikuttaa siihen, millaiseksi koemme oman tilanteemme. Myös köyhyydenja huono-osaisuuden kokeminen on suurelta määrin suhteellista ja subjektiivista.Tämän vuoksi huono-osaisimpien subjektiivinen hyvinvointi laskee eriarvoisuudenlisääntyessä. Ilman tuloeroja olisivat kaikki yhtä rikkaita tai yhtä köyhiä.Voidaan siis ajatella, että hyvinvointi Suomessa ei ole ainakaan lisääntynyt samassasuhteessa kuin tulot ovat kasvaneet. Kuilun kasvaminen jarruttaa köyhimpien hyvinvoinninlisääntymistä. Lisäksi yleisen elintason kasvaessa huonontuvat köyhimpienmahdollisuudet toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä, sillä tämä osallistuminenvaatii jatkuvasti enemmän taloudellisia resursseja. Rikkaissa maissa yhteisönjäsenenä toimiminen maksaa enemmän korkeampien elinstandardien vuoksi.”Normaali elämä” vaatii tiettyä kulutusta, jolla ei tyydytetä varsinaisia fysiologisiatarpeita. Muun muassa matkapuhelimesta ja tietokoneesta on viime vuosikymmenenaikana tullut hyödykkeitä, joita ilman on vaikea toimia yhteiskunnassa, esimerkiksihakea töitä. Näin myös sosiaalisen syrjäytymisen riski on aiempaa suurempi.On siis perusteltua, että hyvinvointitarkasteluissa huomioidaan tuloerot. Olisi kuitenkinsyytä tarkastella, kuvaako nykyinen tapa ottaa eriarvoisuus huomioon ilmiöntodellisia vaikutuksia, vai olisiko mittaustapaa syytä kehittää.7.7 Inhimillisen pääoman merkitys jateknologinen kehitysInhimillisellä pääomalla (human capital) tarkoitetaan yksilöiden tietojen, taitojen,osaamisen, ja kokemuksen kehittymistä. Inhimillinen pääoma on yksilöön sidottuapääomaa, jonka laatua voidaan kehittää periaatteessa loputtomiin. Se ilmenee esimerkiksiluovuutena ja kykynä kehittää ja käyttää aineellisia ja aineettomia resurssejasuunnitelmallisesti sekä monipuolisesti. Inhimillisen pääoman peruspanoksestavastaa koulujärjestelmä, jota täydennetään muun muassa yritysten tarjoamillakoulutus- ja kehittämistoimilla, sekä työssä oppimisen kautta. Koulutusnäkökulmaalaajemmin inhimillinen pääoma voidaan myös käsittää osaksi oppimisprosessia, jokajatkuu läpi elämän. Yhteiskunnan kannalta tämä merkitsee sitä, että yhä useampiaihmisiä on autettava saavuttamaan ja säilyttämään kykypotentiaalinsa elinikänsäajan. (OECD-katsaukset 2007.)

Sitran selvityksiä 32103Inhimillinen pääoma on merkittävä sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvoinnille.Se voidaan yhdistää sekä taloudellisiin että ei-taloudellisiin hyötyihin. Ei-taloudellisiahyötyjä ovat esimerkiksi parempi terveydentila, pidempi eliniänodote ja todennäköisempiaktiivinen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan. Henkisen pääomankasvattaminen lisää henkilökohtaista hyvinvointia myös elämän merkityksellisyydenlisääntymisen kautta. Esimerkiksi vapaaehtoisen, harrastuksenomaisen, lisäkoulutuksenhankkiminen aikuisiällä kertoo koulutuksen subjektiivisesta hyvinvointivaikutuksesta.Useat empiiriset, valtioita vertailevat tutkimukset tarjoavat tukeaajatukselle inhimillisen pääoman myönteisestä vaikutuksesta talouden kasvuun. EsimerkiksiOECD on tutkimuksissaan osoittanut yksilön ansiotason nousevan voimakkaastikoulutustason noustessa. Samalla tapaa myös kansantalouksien tuottavuusnousee jokaista yksilötason koulutuksen lisävuotta kohti. (OECD-katsaukset 2007.)Inhimillinen pääoma on keskeinen tekijä alati kehittyvässä tietoyhteiskunnassa, jokarakentuu yhä enemmän aineettoman pääoman, uusien teknologioiden ja sähköiseninformaation varaan. Yksilöiden ja eri maiden kyky hyödyntää tämä tietotalous riippuusuurelta osin inhimillisestä pääomasta eli ihmisten koulutus- ja osaamistasosta.Tietoyhteiskunnan ja joustavan verkostotalouden toiminta vaatii yhä useammaltahenkilöltä yhä moninaisempia, omaehtoisia ratkaisuja. Toiminta vaatii myös entistämonipuolisempaa yhteistyötä. Tarvitaan ammatinvaihtoa, autonomiaa, avoimuutta,joustavuutta, oppimista ja riskinottoa, minkä vuoksi investointien merkitys inhimilliseenpääomaan kasvaa jatkuvasti. (VATT 1997.)Myös ympäristönäkökulmasta katsottuna inhimillinen pääoma on ratkaiseva tekijähyvinvoinnin rakentamisessa ja säilyttämisessä. Nykyisessä ehtyvien luonnonvarojenyhteiskunnassa inhimillisen pääoman investoinnit luovat mahdollisuuden asiantuntijuuteenja innovaatioihin, jotka auttavat yhteiskuntaa rakentamaan niukat resurssithuomioiden suurempaa hyvinvointia kestävästi. Kestävä innovointi perustuu eettisesti,sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestäville periaatteille. Tieto- javiestintäteknologiat tarjoavat mahdollisuuden valmistaa ja kuluttaa tuotteita entistävähemmillä energia- ja materiaalipanoksilla. Lisäksi voidaan kehittää uusia aineettomiatuotteita, joilla tulevaisuudessa korvataan vanhat materiaaliset tuotteet.Esimerkkejä konkreettisista suosituksista ja toiminnasta kestävää innovointiakoskien on sekä Suomesta että kansainväliseltä tasolta. Ympäristöministeriö sekäkauppa- ja teollisuusministeriö asettivat marraskuussa 2003 toimikunnan laatimaankansallisen kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaehdotuksen, jonka tavoitteenaon materiaalien ja energian käytön tehokkuuden lisääminen tuotteiden koko elinkaarihuomioiden. Osana ohjelmaa edistetään ympäristökasvatusta sekä ympäristöteknologiaanperustuvaa tuotantoa ja osaamista. (KULTU 2003.) Myös esimerkiksiMaailmanpankki on suosituksissaan täsmentänyt perinteisten luonnonvarojen jarakennetun pääoman lisäksi ottamaan huomioon erilaisia inhimillisen pääomanmuotoja ja kestävään kehitystä edistäviä teknologioita (Maailmanpankki 2006).Vaikka teknologisen kehityksen ja sitä tukevan inhimillisen pääoman merkityshyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle on laajasti tunnustettu, on niiden sisällyttäminenerilaisiin hyvinvointimittareihin puutteellista. Inhimillisen pääoman tilastoinninviimeaikaisesta ripeästä kehityksestä huolimatta, on esimerkiksi opittujen taitojenkuluminen ja vanhentuneen osaamisen tilastointi vielä alkutekijöissään. Tilastoinninkehittäminen vaatii myös inhimillisen pääoman yhteiskunnalle aiheuttamien suorienja epäsuorien vaikutusten arviointia sekä käsitteen laaja-alaisuuden ymmärtämistä.

Sitran selvityksiä 321047.8 Uuden hyvinvointi-indikaattorin laadinnantilastollinen pohjaKansantalouden tilinpitoon tai sen satelliittitilinpitoon tulisi sisällyttää sellaisiahyötyyn ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, jotka jäävät markkinoilla tapahtuvanvaihdannan ulkopuolelle, esimerkiksi kotityön arvo ja ympäristöhyödykkeiden tuottamatpalvelut. Tilastojen valossa tuotannon tuottamia arvoja tulisi voida verrata senaiheuttamiin todellisiin kustannuksiin, joihin myös ympäristökustannukset lukeutuvat.Nykyisin taloudellisen toiminnan aikaansaamia tuloja seurataan tarkasti,mutta kustannuksia vain osittain. Näin arvioimme kannattamattomiakin toimintojakannattaviksi ja kasvatamme tarpeettomasti ympäristövelkaamme. Nykyiselläänkansantalouden tilinpito ei huomioi näitä ympäristökustannuksia, vaan luonnonpääomankuluttaminen katsotaan tuloksi, vaikka kyse on oman hyvinvointimme perustankuluttamisesta. Tilastoalan olisikin tämän harhan oikaisemiseksi panostettavaympäristökustannusten tilastoinnin kehittämiseen.Ympäristötilinpidon tarkoitus on tuoda esiin kaikki talouden ja luonnon väliset interaktiot.Luonnonvaratilinpidot tuottavat tietoa taloudellisen toiminnan vaikutuksistaja auttavat meitä näkemään, käytetäänkö luonnonvaroja kestämättömällä tavalla.Tarve tilastotuotannolle tulee poliittisen päätöksenteon ja kansalaisten tarpeista.Jotta päätöksentekoa voitaisiin ohjata oikeanlaisen verotuksen tai sääntelynsuuntaan, tarvitaan sen tueksi ympäristövelan seurannan ja tilastoinnin kehittämistä.Kerättävän tiedon luotettavuus voidaan saavuttaa vain tieteen ja asiantuntijatyönkautta. Tiedon tuotannon tulisi lisäksi olla kansainvälisesti standardoitua. Eritekijöistä saatavien hyötyvirtojen sisällyttäminen tilinpitoihin pitää sisällään suuriakäsitteellisiä ongelmia, eikä se täten ole tällä hetkellä aukottomasti toteutettavissa.Kuitenkin määrällisesti monia näistäkin tekijöistä voidaan mitata, edellyttäen, ettämittaustapoja kehitetään ja otetaan standardoidusti käyttöön.Kansanterveys, palkaton työ, vapaa-ajan arvo, vapaaehtoistyön arvo, epävirallisenja kotikoulutuksen arvo, tutkimuksen ja kehityksen arvo, ilmakehän saasteet,saasteilta suojautumisen kustannukset, maaperän fyysiset ominaisuudet saasteidenimeytymisen suhteen sekä luonnon palautumiskyky ovat esimerkkejä asioista, jotkaolisi tarpeen huomioida tilinpidoissa aiempaa laajemmin. Luonnonvaratilinpitoihinliittyy ongelmia luotettavan datan saamisesta sekä määrien että arvottamisen suhteen.Usein määristä on saatavilla tarkkaa tietoa, koska mittauskäytännöt ovat vakiintuneet.Kuitenkin monien markkinattomien luontohyödykkeiden hyödyntämisestä,kuten satunnaisesta kalastuksesta tai polttopuun keräämisestä ei pidetä kirjaa,vaikka kyseessä on selvästi määriteltävissä ja mitattavissa oleva asia. Teollisuudenja muun inhimillisen toiminnan aiheuttamista saastepäästöistä on yleensä saatavillahyvää fysikaalista dataa. Ihmisten altistumista näille päästöille ei kuitenkaan oletutkittu riittävästi, joten varsinainen tilinpito on hankalaa.Suomessa Metla tekee tutkimuksia puuston määrään ja laatuun liittyen, sekä laatiimetsien kasvua, hakkuita ja metsätöiden kustannuksia koskevat tilastot. MyösMaanmittauslaitos, Suomen ympäristökeskus ja Ilmantieteenlaitos keräävät tilastojaympäristötekijöistä. Maailmanpankki on laatinut taulukon maista, jotka ylläpitävätrinnakkaisia ympäristötilinpitoja (Hamilton ym., 2006). Suomi ei kuulu rinnakkaistentilinpitojen saralla etulinjan maihin. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Japani,Meksiko ja Filippiinit laativat luonnonvara- ja materiaalivirtatilinpitojen lisäksi myösraha-määräiset tilinpidot ja makroaggregaatit.

Sitran selvityksiä 32105Myös subjektiivista hyvinvointia on tilastoitu erilaisilla onnellisuustutkimuksillajo yli kymmenen vuoden ajan. Onnellisuustutkimus on luoteeltaan empiiristä japerustuu nykyisin yleensä laajoihin kansainvälisiin kyselyaineistoihin. Tutkimuksissakäytettävien subjektiivista hyvinvointia koskevien muuttujien määrittäminen onkäsitteen monitahoisuuden vuoksi haasteellista. Subjektiivista hyvinvointia voidaantutkia myös negaatioiden, kuten pahoinvoinnin tai puutteen kautta. Kansainvälisistäsurvey-tutkimuksista esimerkiksi World Value Survey (WVS) ja European SocialSurvey (ESS) ovat laajasti tunnettuja. Niissä pyritään kartoittamaan muun muassakansalaisten arvomaailmaa, elämäntilannetta ja tavoitteita pyytämällä subjektiivisiaarvioita eri elämän-alueiden tärkeydestä. ESS:ssa kansalaisten onnellisuuttalähestytään suoralla kysymyksellä ”Ottaen huomioon kaikki tekijät elämässäsi,kuinka onnellinen olet”, johon vastataan asteikolla 0−10. Haastattelututkimuksettoteutetaan standardoidusti useissa maissa, mikä mahdollistaa myös kansainvälisetvertailut. Euroopan tasolla kansalaisten kokemaa hyvinvointia kartoittava tutkimuson keskittynyt lähinnä maiden väliseen vertailuun sekä hyvinvoinnin muutosten jasiihen vaikuttavien tekijöiden selvittämiseen. Euroopan Unionin laajetessa vaihteluvälimaiden elintasojen ja täten myös kansalaisten hyvinvoinnin välillä kasvaa.Tämän vuoksi mittaustavat ja mitattavat muuttujat vaativat jatkuvaa harmonisointiaja päivitystä. Luotettavan tiedon kerääminen edellyttääkin täten tutkimuskysymyksenja vastausasteikon huolellista operationalisointia.7.9 Globaalien näkökulmien huomioiminenGlobaalit ympäristöuhat, kuten ilmastonmuutos, elintarviketuotannon kriisi, ympäristöongelmienkärjistyminen ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen, pakottavatmeidät muuttamaan käsityksiämme talouskasvusta. Maapallon väestömääränkasvu ja resurssien riittävyys rajoittavat hyvinvointimahdollisuuksia globaalisti.Monien kehittyvien maiden talouskasvu perustuu tällä hetkellä uusiutumattomienenergialähteiden käyttöön. Kasvun jatkuessa globaali systeemi kohtaa pian rajansaja se voi näkyä talouden taantumana, josta toipuminen ei onnistu vanhoja keinojakäyttämällä. Eettiseltä kannalta kehitysmaiden oikeutta siihen hyvinvointitasoon,josta me nautimme, perustellaan oikeudenmukaisuudella. Hyvinvoinnin irtautuminenmateriaalisesta kasvusta auttaisi ihmiskuntaa selviämään myös tulevaisuudessa.Epäitsekkyys ja jonkinlainen globaali koordinointi olisivat tarpeen hyvinvoinnintasapuolisessa jakamisessa kansainvälisesti ja yli sukupolvien.Useimmat hyvinvointimittaukset tarkastelevat ilmiöitä kansantalouden tasolla,vaikka monet tämän hetken merkittävimmistä kestävän kehityksen ongelmista ovatrajat ylittäviä. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen jokainen maa antaa osansa kasvihuonekaasupäästöillään,mutta havaittava kokonaisvaikutus on kaikkien vaikutustensumma. Muiden maiden toiminta vaikuttaa myös paikallisesti: naapurimaan suurkaupunginpienhiukkaspäästöt kulkeutuvat auttamatta rajojen sisäpuolelle, jossahaitat terveydelle tapahtuvat. Maakohtaisissa hyvinvointilaskelmissa voidaan jokoolettaa, että kukin maa ottaa huomioon itse aiheuttamansa saastumisen kustannukset,tai vaihtoehtoisesti maan alueella havaittavat saastumisen vaikutukset. Tietojensaatavuus rajoittaa tässäkin suhteessa tarkasteluja.

Sitran selvityksiä 32106Vielä merkittävämmin kuin ilmansaasteiden kohdalla, globaali kestävyys merkitseekoko maapallon luonnonvarojen käyttöä kestävällä tavalla. Monet vielä kehittyvätmaat saavat suuren osan tuloistaan hyödyntämällä ja myymällä luonnonvarojaanteollistuneille maille. Pinta-alaltaan pienet ja luonnonresursseiltaan köyhät länsimaatpuolestaan käyttävät suuria määriä mineraaleja, öljyä ja kivihiiltä, vaikka niitä ei olesaatavissa niiden omasta maaperästä. Olisi tärkeää löytää keinoja tarkastella kunkinmaan tilanteen kestävyyttä enemmän eri resurssien käytön, kuin niiden saatavuudenperusteella.Vielä luonnonvarojen käyttöä monimutkaisempi kestävyysongelma on tuotannonsiirto ja kansainvälinen tavaroiden kauppa. Globalisaation myötä yhä suurempi osatuotannosta on siirretty kehittyviin maihin, joista valmiit tuotteet sitten siirretäänniiden loppukäyttäjien luokse korkean elintason maihin. Valitettavan usein tilanneon tämä erityisesti saastuttavimman teollisuuden kohdalla: esimerkiksi Kiinassaja Meksikossa teollisuustuotannon sääntely on olematonta verrattuna länsimaihin.Vaikka Suomen pyrkimys hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi on ajatuksena hieno,käytännössä lisääntyvä sääntely nostaa tuotantokustannuksia kotimaassa ja ohjaatuotannon halpatuotannon maihin. Kun näin tapahtuu, globaalilla mittakaavallasama tuotanto saadaan aikaan saastuttavammin ja lisäksi tuotteet kuljetetaantoiselle puolelle maailmaa, sillä lopputuotteiden käyttäjät eivät juuri muutu. On siltiolemassa tuotannonsiirtotoimia, jotka voidaan nähdä hyödyllisinä globaalin kestävyydenkannalta. Voidaan ajatella, että osa selluntuotannosta on järkevää siirtääEtelä-Amerikkaan, sillä siellä kasvuolosuhteet raaka-aineelle ovat otollisemmat,lannoitteita ja energiaa tarvitaan vähemmän, pienemmältä maa-alueelta saadaannopeampi kierto ja länsimaisen tehtaan paikan päällä käyttämä teknologia on uuttaja vähäpäästöistä. Samalla logiikka pätee esimerkiksi tomaatin viljelyn keskittämisessämaihin, joissa ei auringon energian lisäksi tarvita muita energianlähteitäsadon aikaansaamiseksi.Kansainvälisestä kestävästä kehityksestä on olemassa hyvin vähän tutkimusta. Syytähän lienee vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys. Kansainväliset ympäristösopimuksetovat ensisijainen käytännön yhteistyön muoto maiden välillä. Suomi on sitoutunutyli sataan monenkeskiseen ja kahdenväliseen ympäristösopimukseen, jotkakoskevat mm. ilmastonmuutosta, ilmansaasteita, kemikaaleja, luonnonsuojelua sekämerialueiden ympäristönsuojelua, biodiversiteettiä sekä jätehuoltoa. Sopimuksenallekirjoittaneet maat kehittävät ja toimeenpanevat kansallisten olosuhteidensamukaisesti erilaisia toimenpiteitä ja ovat sitoutuneet tukemaan myös kehitysmaitaniiden ponnisteluissa ympäristösopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi(Ulkoasiainministeriö).

Sitran selvityksiä 321077.10 Suomen kannalta olennaistenyhteiskunnan, ympäristön ja hyvinvoinninkestävyyteen vaikuttavien tekijöidentunnistaminen ja metodologisen pohjanluominenKansainvälisten indikaattoreiden merkittävyyttä rajoittaa datan saatavuus ja vertailukelpoisuudensäilyttämisen edellytys. Niistä puuttuu tekijöitä, jotka vaikuttavatSuomen kannalta olennaisesti yhteiskunnan, ympäristön ja hyvinvoinnin kestävyyteen.Jotta merkityksellinen mittari kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja kehityksenkestävyydestä olisi mahdollista laatia, tulee nämä tekijät tunnistaa.Suomen kannalta tärkeät kestävyyden haasteet pitävät sisällään esimerkiksi seuraavatseikat: korkean energiakäytön asukasta kohden, metsien taloudellisesti kestävänkäytön ja ekologisen monimuotoisuuden säilyttämisen, maankäytön muutosten jaluonnon monimuotoisuuden säilymisen huomioimisen, sekä uusien teknologioidenkehittämisen ja käyttöönoton. Kestävyyteen vaikuttavien tekijöiden tunnistamisenlisäksi tulisi tutkia metodologisia mahdollisuuksia sen suhteen, miten nämä tekijätvoidaan sisällyttää kestävyyden tai hyvinvoinnin mittariin.Kuitenkin Suomen kaltaisen jälkiteollisen maan hyvinvointiin liittyvistä ongelmakohdistasuurin osa on sosiaalisia ja subjektiivisia, eivätkä ne liity luonnonvarojenkäyttöön tai ympäristön tilaan. Nyky-yhteiskunnan ongelmat, kuten työttömyys,syrjäytyneisyys, yksinäisyys tai huonot mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen johtavatelämän mielekkyyden ja merkityksellisyyden katoamiseen. Stressi, epävarmuus,sekä vapaa-ajan ja työn välisen rajan hämärtyminen näkyvät pahoinvoinnin lisääntymisenäja esimerkiksi mielenterveyden ongelmina. Nämä ilmiöt ovat materiaalisiatekijöitä huomattavasti vaikeammin mitattavissa ja sisällytettävissä komposiitti-indikaattoreihin.Kuitenkin on olemassa monia mitattavia eriä, jotka korreloivat voimakkaastisubjektiivisten muuttujien kanssa. Tutkimuksen avulla voitaisiin tarkastellanäitä korreloivia tekijöitä ja etsiä sitä kautta mahdollisuuksia subjektiivisten tekijöidenkuvaamiseen objektiivisesti mitattavien muuttujien kautta. Toinen mahdollisuusolisi kehittää hyvinvointiin liittyviä kyselytutkimuksia moniulotteisimmiksi ja tihentääniiden toteuttamisväliä.

Sitran selvityksiä 321088 JohtopäätöksetTässä esiselvityshankkeessa on tiivistetty tämän hetkinen tutkimustyö vaihtoehtoistenhyvinvoinnin mittareiden saralta. Esiselvitykseen on kerätty maailmallatunnetuimmat, tieteen piirissä suurinta tunnustusta saaneet, mediassa huomioitaherättäneet tai muuten merkittävät ja kiinnostavat hyvinvointia kuvaamaan pyrkivätmittarit. Mukana on niin kansainvälisten organisaatioiden (kuten EU, OECD ja YK)kuin valtioiden ja yksittäisten tutkijoiden, ehdottamia indikaattoreita. Esiselvityksessäon tutkittu kuinka valitut mittarit toimivat, mitä hyvinvointiin vaikuttavat tekijätniiden kautta tulevat huomioiduksi ja mitkä eivät, sekä verrattu mittareita toisiinsa.Tarkoituksena on ollut selvittää, mikä olemassa olevista mittareista on käyttökelpoisinSuomen kannalta ja toisaalta, olisiko mahdollista laatia täysin uudentyyppinenhyvinvointimittari, joka kuvaa Suomen tilannetta olemassa olevia mittareitaparemmin.Tarve pohtia asiaa juontuu kritiikistä, joka kohdistuu nykyisin kehityksen ja hyvinvoinninmittarina pidettyä bruttokansantuotteen (BKT) käyttöä kohtaan. TosiasiassaBKT ei ole koskaan ollut hyvinvoinnin mittari ja myös jälkiteollista taloutta kuvaavanamittarina se on vanhentunut. Lukuisten tutkimusten mukaan kulutuksen kasvuei Suomessa eikä muissakaan kehittyneissä teollisuusmaissa enää lisää ihmistenonnellisuutta tai hyvinvointia. Seurauksena BKT-mittarin käytöstä nykyisessäjälkiteollisessa yhteiskunnassa on, että talous- ja yhteiskuntajärjestelmää ohjaavatvääristyneet signaalit siitä, mikä on todella arvostettua ja tärkeää. Viime vuosikymmenelläEU:ssa herättiin huomaamaan, että hyvätkin strategiat ja ohjelmat kompastuvathelposti toteutusvaiheessa, jos sopivia seurantavälineitä ja tarvittavia tilastotietojaei ole saatavilla. Tavoitteiden seuranta pelkästään taloustilastojen avulla onvajavaista ja antaa helposti väärän kuvan kehityksestä. Kehitystä on vaikea ohjatahaluttuun suuntaan, jos sopivia seurantavälineitä ei ole käytettävissä. Kritiikin ydintiivistyy nobelisti Joseph Stiglitzin toteamukseen, että “BKT on vanhentunut mittari,jonka käyttö johtaa huonoihin päätöksiin”. (Hoffrén ja Tulokas 2008.) Marraskuussa2007 Brysselissä järjestettiin Beyond GDP -konferenssi, jossa mietittiin BKT:njälkeisten, nykyiseen yhteiskuntaan paremmin sopivien mittareiden kehittämistä.Konferenssin yhteydessä Euroopan unionin talouskomissaari Joaquin Almuniatotesi: “Nyt on oikea aika ottaa seuraava askel todellisen kehityksen mittaamisensuuntaan.” Komitean puheenjohtaja Manuel Barroson mukaan ”emme voi mitatatulevaisuuden haasteita menneen maailman työkaluilla”.Ranskassa pääministeri Dominique de Villepin ehdotti jo keväällä 2007 Ranskankansalliselle tilastovirastolle sellaisten talouden kasvuindikaattorien kehittämistä, jotkaottaisivat huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Helmikuussa 2008 Ranskanpresidentti Nicholas Sarkozy asetti ns. Stiglitzin komitean pohtimaan BKT:nrajoja ja kehittämään parempia mittareita talouden suorituskyvyn ja yhteiskunnankehityksen seurantaan. Stiglitzin komitean 15.9.2009 julkaistun raportin suositustenmukaan talouden mittaamisessa painopistettä tulee siirtää tuotannon mittaamisestalaajemmin ihmisen hyvinvointiin liittyviin mittareihin. Kehittämiselle ovat antaneetpoliittisen tulemansa Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy ja Saksan liittokansleriAngela Merkel. Nyt tämä Stiglitz-Sen-Fitousin (SSF) komitean työ jatkuu lähinnä ns.Partnership-ohjelman muodossa, johon halukkaat maat voivat osallistua. Ranskantilastovirastossa on myös käynnissä työ suositusten toteuttamiseksi. Tarvetta nopeaanreagointiin lisää se, että tilastotoimi on menettämässä uskottavuuttaan, jollei

Sitran selvityksiä 32109se nopeasti reagoi yhteiskunnan tietotarpeisiin. Ranska, OECD ja Eurostat aikovattehdä läheistä yhteistyötä hyvinvoinnin mittaamisen kehittämisessä ja SSF -raportinsuositusten toteuttamisessa.Bruttokansantuote (BKT) -mittarin rinnalle ja sitä korvaamaan on kehitetty useitahyvinvointia seuraavia mittareita ja tilinpitojärjestelmiä, sekä niiden perusteellalaskettavia indikaattoreita. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole kyennyt vielä vakavastihaastamaan BKT-mittaria. Syynä tähän on pitkälti se, että useat indikaattoreistaon kehitetty täydentämään BKT:n antamaa kuvaa tai seuraamaan jonkin tietynympäristöpoliittisen tavoitteen toteutumista, minkä vuoksi niiden käyttökelpoisuusrajautuu pitkälti juuri näihin seikkoihin. Kappaleissa 3, 4 ja 5 tehtyjen vertailujenmukaan mikään vaihtoehtoisista hyvinvoinnin mittareista täysin aukoton Suomentilanteen kuvaamiseen, joskin ISEW, GPI ja GS -indikaattorit sisältävät paljon hyviäelementtejä, joita uusilta mittareilta odotetaan. Lupaavin jälkiteollisen yhteiskunnanhyvinvoinnin kuvaajaksi on Genuine Progress Indicator (GPI). Kehityksen kestävyydenmittaamiseksi on lisäksi tarpeen tarkastella Genuine Savingsia. Jälkiteollisenmaan ”kestävyyden” arviointiin tarvittaisiin kuitenkin pikemminkin kulutus- kuintuotanto-perusteista indikaattoria, mikäli halutaan huomioida myös globaali kestävyysja ekologisuus. Kyseisenlaista indikaattoria ei tällä hetkellä ole tarjolla.Erilaisista tavoitetasoon perustuvista ei-rahamääräisistä indekseistä voi olla apuatäydentämään niitä osa-alueita, joita esimerkiksi GPI ja GS eivät huomioi. Indekseistäesimerkiksi National Accounts of Wellbeing (NAW) tarjoaa mahdollisuudenhyvinvoinnin subjektiivisen ulottuvuuden tarkasteluun. Ekologiset aspektit kattavastihuomioiva Environmental Performance Index (EPI) voi auttaa ympäristöpoliittistentavoitteiden asettamisessa. On kuitenkin huomattava EPI:n tavoitelähtöisyys: itsetoimenpiteitä ja aikaansaannoksia enemmän se kertoo poliittisesta sitoutumisesta jatahdosta. Ekologinen jalanjäljellä (EF) on arvoa tuotannon ja kulutuksen ekologisuudenja ekotehokkuuden analysoimisessa, mutta se ei linkitä hyvinvointia luonnonvarojenkäyttöön. Erilaiset eliniän odotteeseen perustuvat indeksit, esim. Happy LifeYears (HLY), eivät ole kovin hyödyllisiä Suomen kannalta. Indeksien, jotka tavoittelevatjokaisen hyvinvoinnin tai kestävän kehityksen ulottuvuuden integroimistayhteen mittariin, ongelmaksi muodostuu yhteismitoittaminen. Lisäksi yhteen lukuuntiivistetty lopputulos peittää alleen eri osa-alueet, eikä sen voida katsoa olevanhyödyllinen käytännön politiikan suunnitellussa, vaan pikemminkin kansainvälisissävertailuissa. Näistä tunnettu Human Development Index (HDI) kuvaa Suomentilannetta huonosti, mutta Sustainable Society Index (SSI) soveltuu paremmin erikehitystason maiden tarkasteluun. SSI:n ongelma on sen monimutkaisuus ja datanvaikea saatavuus. Yksittäinen mielenkiintoinen indeksi on Canadian Wellbeing Index(CIW), joka yhdistää subjektiivisen ja objektiivisen mittaamisen uudella tavalla.CIW:in laadintatyö Kanadassa on kuitenkin edelleen kesken, ja vastaavan sovelluksentekeminen Suomelle vaatisi paljon resursseja sekä suunnittelun että datankeruun osalta.

Sitran selvityksiä 32110SWOT -analyysin ja kansainvälisten kokemusten perusteella hyvinvoinnin kehittämistäon kuitenkin selkeästi tarvetta kohdistaa erityisesti seuraaville keskeisillealueille:1. Keinotekoisten arvottamismenetelmien käyttö2. Subjektiivisesti koetun onnellisuuden yhdistäminen objektiiviseenmittariin3. Kasautuvien ympäristöongelmien huomioiminen4. Luonnonvarojen kulumisen vaikutus hyvinvointiin5. Terveyden merkitys hyvinvoinnille ja ympäristöhaittojen vaikutusterveyteen6. Yksityinen kulutus ja tulonjakokysymykset koetun hyvinvoinninnäkökulmasta7. Inhimillisen pääoman merkitys ja teknologinen kehitys hyvinvoinninlisäämiseksi8. Uuden hyvinvointi-indikaattorin laadinnan tilastollinen pohja9. Globaalien näkökulmien huomioiminen10. Suomen kannalta olennaisten yhteiskunnan, ympäristön ja hyvinvoinninkestävyyteen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja metodologisenpohjan luominen.Kansantalouden tilinpito ja BKT-mittari kuvaavat talouden kehitystä ja edellä mainitutkehittämiskohteet koskevat etenkin ympäristöllisten ja yhteiskunnallisten seikkojenhuomiointia hyvinvoinnin mittaamisessa. Käytännössä kansantalouden tilinpitoja BKT ovat ohjanneet kansallisia tilastovirastoja tuottamaan niiden tarvitsemiatilastotietoja, joita kerätäänkin melko kattavasti. Useimpien vaihtoehtoisten indikaattoreidenkohdalla ongelmana on tarvittavien tilastotietojen huono saatavuus, jokarajoittaa indikaattorien soveltamista käytäntöön. Kansainvälisesti indikaattoreidensoveltamisen merkittävyyttä rajoittaa datan saatavuus ja vertailukelpoisuuden säilyttämisenedellytys. Jotta merkityksellinen mittari kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaja kehityksen kestävyydestä olisi mahdollista laatia, tulee tilastovirastoja ohjatasuuntaamaan tilastotuotantoaan tähän tarvittaville osa-alueille.Suomen kannalta on lisäksi huomionarvoista, että useista indikaattoreista puuttuuSuomen kannalta keskeisiä ekologiseen kestävyyteen, innovaatioihin ja sosiaaliseenhyvinvointiin tekijöitä, mikä omalta osaltaan heikentää niiden käyttökelpoisuutta.Suomessa hyvinvointiin vaikuttavia, objektiivisia tekijöitä on mahdollista mitatamelko luotettavasti, mutta haasteena on subjektiivisten tekijöiden mittaaminen.Jatkossa edellä mainittuihin aihepiireihin paneutumalla voitaisiin kehittää mittari,joka kuvaisi hyvinvointia nykyistä paremmin. Suomen kaltaisen maan tarkasteluunvoidaan pitää olemassa olevista mittareista hedelmällisimpänä lähtökohtana GPI:ä.Kehittämällä mittarin nykyisiä ominaisuuksia sopimaan paremmin Suomen oloihinsaataisiin kuvattua aitoa kehitystä aiempaa kattavammin. Lisäksi Genuine Savings-indikaattori (GS) kehityksen kestävyys osa-alueen kuvaajana vaikuttaa lupaavalta.

Sitran selvityksiä 32111Hyvinvoinnin mittareiden kehittäminen on nyt erityisen ajankohtaista, kun hyvinvointion länsimaissa nousemassa yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi.Kansantalouden tilinpito ja BKT on tarpeen korvata jollakin kehittyneemmällä tilastojärjestelmällä,joka antaa paremman kuvan yhteiskuntien ja kansalaisten hyvinvoinninkehityksestä. Suomen tulee panostaa uuden hyvinvointi-indikaattorin kehittämiseenja käyttöönottoon. Uusi mittari on saatava yleiseen käyttöön 2010-luvulla.

Sitran selvityksiä 32112KirjallisuusAfsa C., Blanchet D., Marcus,V. ym. OECD & d’Ercole, M.M.m Ranuzzi, G., Schreyer& P (2008): Survey of existing approaches to measuring Socio-economic progress.Commission on the Measurement of Economic Performance and social Progress,Insee-OECD-dokument, April 2008, luettavissa www-osoitteessa http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/documents/Survey_of_Existing_Approaches_to_Measuring_Socio-Economic_Progress.pdf (Haettu 12.3.2010)Bartelmus, P. (2007): SEEA-2003: Accounting for Sustainable Development?Ecological Economics 61 (4), 613−616.Blanchet, D. & Le Cacheux. J (2009): Adjusted net savings and other approachesto sustainability: some theoretical background, INSEE Working Paper. Luettavissaosoitteessa http://www.insee.fr/fr/publications-et-services/docs_doc_travail/G2009-10.pdf (haettu 20.3.2010)Bleys, B. (2007): Simplifying the Index of Sustainable Economic Welfare:methodology, data sources and a case study for The Netherlands. InternationalJournal of Environment, Workplace and Employment 3 (2), 103−118.Bleys, B. (2008): A Simplified Index of Sustainable Economic Welfare forFrance, 1980-2006. Luettavissa www-osoitteessa http://events.it-sudparis.eu/degrowthconference/themes/3Second sessions panel/1Indicators/Bleys B DegrowthParis april 2008 paper.pdfhttp://events.it-sudparis.eu/degrowthconference/themes/3Second%20sessions%20panel/1Indicators/Bleys%20B%20%20Degrowth%20Paris%20april%202008%20paper.pdf (Haettu 8.3.2010).Bolt, K., Matete, M. & Clemens, M. (2002): Manual for Calculating AdjustedNet Savings. Luettavissa www-osoitteessa: http://siteresources.worldbank.org/INTEEI/1105643-1115814965717/20486606/Savingsmanual2002.pdf (Haettu15.2.2010).Chakraborti, L. (research assistant in Enviromental Economics and Indicators, WorldBank) sähköposti 27.8.2009.Dasgupta, P. (2001): Human Well-Being and the Natural Environment. OxfordUniversity Press, New York.Diefenbacher, H. & Zieschank, R. (2008): Sustainability and growth – towards thedescription of an area of conflict on the basis of national indicators. Luettavissawww-osoitteessa: http://www.beyond-gdp.eu/download/BMU_UBA_poloeko_eng.pdf (Haettu 2.2.2010).Diefenbacher, H. & Zieschank, R. (2009): The National Welfare Index as aContribution to the Debate on Growth and Welfare Measuring: ConstructionPrinciple, Results and Conclusions. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.polsoz.fu-berlin.de/en/polwiss/forschung/systeme/ffu/projekte/laufende/07_wohlfahrtsindex/bmu_workshoppaper_2009.pdf (Haettu 2.2.2010).

Sitran selvityksiä 32113Easterlin, Richard A. (1995): Will Raising the Incomes of All Increase the Happinessof All? Journal of Economic Behaviour and Organization 27 (1), 35-47.Emerson, J., Esty, D. C., Levy, M. A., Kim, C. H., Mara, V., de Sherbinin, A. &Strebotnjak, T. (2010): The 2010 Environmental Performance Index. Yale Center forEnvironmental Law and Policy, New Heaven.Esty, D. C., Levy, M., Srebotnjak, T., & de Sherbinin, A. (2005): 2005 EnvironmentalSustainability Index: Benchmarking National Environmental Stewardship. YaleCenter for Environmental Law & Policy, New Heaven. Luettavissa www-osoitteessa:http://sedac.ciesin.columbia.edu/es/esi/ESI2005.pdf (Haettu 5.2.2010).Esty, D. C., Levy, M.A, Kim, C.H, de Sherbinin, A., Srebotnjak, T., & Mara, V. (2008):2008 Environmental Performance Index. Yale Center for Environmental Law andPolicy, New Heaven. Luettavissa www-osoitteessa: http://sedac.ciesin.columbia.edu/es/epi/papers/2008EPI_mainreport_july08.pdf (Haettu 5.2.2010).Ewing, B., Goldfinger, S., Oursler, A., Reed, A., Moore, D., & Wackernagel, M.(2009): The Ecological Footprint Atlas 2009. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.footprintnetwork.org/images/uploads/Ecological_Footprint_Atlas_2009.pdf(Haettu 25.2.2010).Global Footprint Network: Earth Overshoot Day 2008–tiedote.Luettavissa www-osoitteessa: http://footprintnetwork.org/press/EcologicalDebtDayMediaBackgrounder.pdf (Haettu 5.3.2010).Hamilton, K. & Clemens, M. (1998): Genuine Savings Rates in DevelopingCountries. Luettavissa www-osoitteessa: http://siteresources.worldbank.org/INTEEI/1105643-1115814965717/20486598/hamilton98.pdf (Haettu 10.2.2010).Hamilton, C. (1999): The Genuine Progress Indicator methodological developmentsand results from Australia. Ecological Economics, 30 (1), 13−28.Hamilton, K. (2000): Genuine Saving as a sustainability indicator. EnvironmentDepartment Papers 70, The World Bank. Luettavissa www-osoitteessa: http://wwwwds.worldbank.org/external/default/WDSContentServer/WDSP/IB/2001/09/28/000094946_01091804370048/Rendered/PDF/multi0page.pdf (Haettu 8.2.2010).Hanley, N., Moffat, I., Faichney, R. & Wilson, M. (1999): Measuring sustainability:A time series of alternative indicators for Scotland. Ecological Economics 28 (1),55−73.Heal, G. & Kriström, B. (2005): National Income and the Environment. Handbook ofEnvironmental Economies 3, 1147-1217.Hicks,J. (1948): Value and Capital. Claredon, Oxford.Hinterberger, F., Lukan F. & Schmidt-Bleek F. (1997): Material Flows vs. ”naturalcapital”. What makes an economy sustainable? Ecological Economics 23, 1-14.Hoffrén, J. (2001): Measuring the Eco-efficiency of Welfare Generation in aNational Economy. The Case of Finland. Tutkimuksia 250. Tilastokeskus, Helsinki.

Sitran selvityksiä 32114Hoffrén, J. (2008): Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita. Tieto&Trendit7/2008. Tilastokeskus, Helsinki.Hoffrén, J. & Rättö, H. (2009): GPI hinnoittelee taloudellisen hyvinvoinnin. Tieto &Trendit 2/2009. Tilastokeskus, Helsinki.Hoffrén, J. & Rättö, H. (2010), Hyvinvoinnin mittarit. Kirjassa: Saari, J. (toim.),Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. University of Eastern Finland.Gaudeamus. Helsinki. (tulossa). 138 -153.Human Development Report 2009. Luettavissa www-osoitteessa: http://hdr.undp.org/en/reports/global/hdr2009/chapters/ (Haettu 28.1.2010).Kekkonen, Elina (2010): Hyvinvoinnin mittaaminen komposiitti-indikaattorilla- esimerkkinä Suomi. Pro gradu -tutkielma (luonnos). Helsingin yliopisto,kansantaloustieteen laitos. Tilastokeskus.Landefeld, J. (2009): GDP and Beyond: Measuring Economic Progress andSustainability, Bureau of Economic Analysis, U.S. Department of Commerce Draftas of November 5, 2009. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.bea.gov/papers/pdf/RevisedBeyondGDP.pdf (Haettu 11.2.2010).Lawn, P. A. (2002): A theoretical foundation to support the Index of SustainableEconomic Welfare (ISEW), Genuine Progress Indicator (GPI) and other relatedindexes. Ecological Economics 44, 105-118.Lemmetyinen, I. (2010): Bruttokansantuotteesta todellisen kehityksen kuvaamiseen– Genuine Savings -indikaattori Suomelle. Pro gradu-tutkielma (luonnos). Helsinginkauppakorkeakoulu, kansantaloustiede. Tilastokeskus.Melkas, Jussi (2002): Inhimillisen kehityksen mittaus. Tietoaika 4/2002. Luettavissawww-osoitteessa:http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_04_02_melkas.html(Haettu 28.1.2010).New Economics Foundation (2009): National Accounts of Well-being Report.Luettavissa www-osoitteessa http://www.nationalaccountsofwellbeing.org/ (Haettu28.12.2009).Nordhaus, W. (1999): The Future of Environmental and Augmented NationalAccounts - An Overview. Survey of Current Business 79 (11), 45-49.Nourry, M. (2008): Measuring sustainable development: Some empirical evidencefrom France from eight altervative indicators. Ecological Economics 67 (3) 441−456.Pezzey, J., Hanley, N., Turner, K., & Dugald, T. (2005): Comparing augmentedsustainability measures for Scotland: Is there a mismatch? Ecological Economics 57(1), 60-74.Pigou, A. C. (1952): The Economics og Wellfare. Macmillan and Company Limited1952. Reprint 2002, Transaction Publishers, New Jersey.Rees, W. (1992): Ecological footprints and appropriated carrying capacity: Whaturban economics leaves out. Environment and Urbanization 4 (2), 121–130.

Sitran selvityksiä 32115Rees, W. & Wackernagel, M. (1996): Urban ecological footprints: Why cities cannotbe sustainable—And why they are a key to sustainability. Enironmental ImpactAssessment Review 16 (4-6), 223-248Rättö, H. (2009): Hyvinvointi ja hyvinvoinnin mittaamisen kehittäminen. Tutkimuksia250. Tilastokeskus, Helsinki.Saisana, M. & Srebotnjak, T. (2006): Robustness assessment for compositeindicators of environmental control policies, Joint Research Centre, EuropeanCommission, Italy Department of Statistics, University of Washington17th annualmeeting of the International Environmetrics Society, Kalmar-Sweden, 18-22June 2006, luettavissa osoitteessa http://composite-indicators.jrc.ec.europa.eu/Document/ROBUSTNESS%20ASSESSMENT%20FOR%20COMPOSITE%20INDICATORS%20OF%20ENVIRONMENTAL%20CONTROL%20POLICIES.pdf, (haettu12.3.2010)Smith, R. (2006): Development of the SEEA 2003 and its Implementation,Environment Accounts and Statistics Division, Statistics Canada. EcologicalEconomics 61 (4), 592-599.Stevenson, B. & Wolfers, J., (2008): Economic Growth and Subjective Well-Being:Reassessing the Easterlin Paradox, Social Science Research Network, BrookingsPapers on Economic Activity; Spring 2008, luettavissa osoitteessa http://ssrn.com/abstract=1121237 (Haettu 12.3.2010)Stiglitz, Joseph E. & Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul (2009): Report of theCommission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress.Julkaistu 14.9.2009. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/documents/rapport_anglais.pdf. (Haettu 16.3.2010).Talberth, J (2009): Measuring Genuine Progress - Toward Global Concensus on aHeadline Indicator for the New Economy. Draft Program Prospectus. Tiedote. WorldResource Institute ja Center for Sustainable Economy.Talberth, J., Cobb, C., Slattery, N. (2006): The Genuine Progress Indicator 2006.A Tool for Sustainable Development. Redefining Progress. Luettavissa wwwosoitteessa:http://www.rprogress.org/publications/2007/GPI%202006.pdf (Haettu1.3.2010).The (un)Happy Planet Index (2006): An index of human well-being andenvironmental impact. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.happyplanetindex.org/public-data/files/happy-planet-index-first-global.pdf (Haettu 5.2.2010).The (un)Happy Planet Index (2007): An index of carbon efficiency and well-beingin the EU. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.happyplanetindex.org/publicdata/files/european-happy-planet-index.pdf(Haettu 5.2.2010).The Happy Planet Index 2.0 (2009): Why good lives don’t have to cost the Earth.Luettavissa www-osoitteessa: http://www.happyplanetindex.org/public-data/files/happy-planet-index-2-0.pdf (Haettu 5.2.2010).

Sitran selvityksiä 32116Tilastokeskus (2005): Verkkokoulu: Kansantalouden tilinpito. Luettavissa wwwosoitteessa:http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/talt/index.html (Haettu8.2.2010).UNICEF (2007): Child poverty in perspective: An overview of child well-being inrich countries, Innocenti Report Card 7. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc7_eng.pdf (Haettu 29.12.2009).United Nations Economic Comission for Europe (2009): Measuring SustainableDevelopment. (Prepared in cooperation with the Organisation for Economic Cooperationand Development and the Satistical Office of the European Communities,Eurostat). United Nations, Geneva, Switzerland.Valtioneuvoston kanslia (2009), Politiikka-analyysiyksikkö /UR, Tiedote, kesäkuu 2009.Van de Kerk, G & Manuel, A.R. (2008a): Sustainable Society Index SSI-2008.Luettavissa www-osoitteessa: http://www.sustainablesocietyindex.com/full_publication_ssi-2008.pdf (Haettu 11.12.2009).Van de Kerk, G. & Manuel, A. R. (2008b): A Comprehensive Index for a SustainableSociety: The SSI – the Sustainable Society Index. Journal of Ecological Economics66 (2-3), 228–242.Van de Kerk, G. - Manuel, A.R. (2010): Evaluation and Redesign of theSustainable Society Index, SSI. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.sustainablesocietyindex.com/Redesign_SSI.pdf (Haettu 4.2.2010).Veenhoven, R (1996): Happy Life-Expectancy. A Comprehensive Measure of Qualityof Life in Nations. Social Indicators Research 39, 1− 58.Veenhoven, R. (2004): Happy Life Years. A measure of Gross Naitonal Happiness.Luettavissa www-osoitteessa: http://www2.eur.nl/fsw/research/veenhoven/Pub2000s/2004b-full.pdf (Haettu 10.02.2010).World Commission on Environment and Development (1987): Our CommonFuture, Report of the World Commission on Environment and Development. Annexto General Assembly document A/42/427 - Development and International Cooperation:Environment. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.un-documents.net/wced-ocf.html (Haettu 11.2.2010).Wandi, Kencho (2006): Bhutan - Where happiness outranks wealth. DeveIopments,34. Luettavissa www-osoitteessa http://www.developments.org.uk/articles/bhutanwhere-happiness-outranks-wealth/(Haettu 16.2.2010).Weitzman, M. L. (1976): On the welfare significance of net national product in adynamic economy. Quarterly Journal of Economics 90, 156–162.Weizman, M. L. (2003): Income, wealth and the maximum principle. HarwardUniversity Press. Cambridge, Massachusetts.World Database of Happiness. Luettavissa www-osoitteessa: http://worlddatabaseofhappiness.eur.nl/hap_nat/findingreports/RankReport2009-2d.htm(Haettu 11.2.2010).

Sitran selvityksiä 32117World Bank, Data & Statistics. Luettavissa www-osoitteessa: http://web.worldbank.org/WBSITE/EXTERNAL/DATASTATISTICS/0,,menuPK:232599~pagePK:64133170~piPK:64133498~theSitePK:239419,00.html (Haettu 22.2.2010).WHO: Health statistics and health information systems, Global Burden of Disease(GBD). Luettavissa www-osoitteessa: http://www.who.int/healthinfo/global_burden_disease/en/ (Haettu 5.2.2010).YK: YK:n vuosituhattavoitteet 2000. Luettavissa www-osoitteessa: http://www.vuosituhattavoitteet.fi/ (Haettu 5.2.2010).YK (2003): Handbook of National Accounting: Integrated Environmental andEconomic Accounting 2003. Luettavissa www-osoitteessa: http://unstats.un.org/unsd/envaccounting/seea2003.pdf (Haettu 10.2.2010).Internet-sivustotBEA: Bureau of Economic Analysis-viraston internet-sivusto: http://www.bea.gov/(Haettu 11.2.2010).ESS: European Social Survey internet-sivusto: http://www.europeansocialsurvey.org/ (Haettu 17.12.2009).FFU: Measuring Welfare in Germany – Proposal for a New National Welfare Indexprojektininternet-sivusto: http://www.polsoz.fu-berlin.de/en/polwiss/forschung/systeme/ffu/projekte/laufende/07_wohlfahrtsindex/index.html (Haettu 2.2.2010).Gross National Happiness. The Centre for Bhutan Studies internet-sivusto http://www.grossnationalhappiness.com/ (Haettu 12.02.2010).Institute of Wellbeing -yhdistyksen internet-sivusto: http://www.ciw.ca/en/Home.aspx (Haettu 3.3.2010).New Economics Foundation -järjestön internet-sivusto: http://www.neweconomics.org/ (Haettu 21.12.2009).Ruut Veenhoven internet-sivusto: http://www2.eur.nl/fsw/research/veenhoven/(Haettu 11.02.2010).Redefining Progress-järjestön internet-sivusto: http://www.rprogress.org/index.htm(Haettu 9.3.2010).UNDP: United Nations Development Programme internet-sivusto: www.hdr.undp.org/ (Haettu 28.1.2010).Wikiprogress internet-sivusto: http://www.wikiprogress.org/index.php/Main_Page(Haettu 4.3.2010).5th International Conference of Gross National Happiness internet-sivusto: http://www.felicidadeinternabruta.org.br/what.html (Haettu 16.2.2010).