ympäristöpolitiikka ja sen merkitys suomalaiselle rakentamiselle

VTT BUILDING TECHNOLOGYTarja HäkkinenPO Box 180502044 VTTph +358 9 456 6920E-mail tarja.hakkinen@vtt.fi16.9.1998YMPÄRISTÖPOLITIIKKA JA SEN MERKITYSSUOMALAISELLE RAKENTAMISELLE

Sisältö1 Johdanto 0 ympäristöpolitiikan ohjauksen välineet .......................................... 32 EU:n ja Suomen ympäristöohjelmat ..................................................................... 42.1 Towards sustainability .................................................................................... 42.2 Suomen kestävän kehityksen toimenpideohjelma ........................................ 62.3 Ympäristöministeriön ympäristöohjelma ....................................................... 83 Kansainväliset sitoumukset ja niiden seuraamukset ............................................. 113.1 Johdanto ............................................................................................................113.2 Ilmakehän muutokset .......................................................................................113.3 Ilmanlaadun heikkeneminen ...........................................................................123.4 Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ..................................................124 YVA- ja ympäristölupamenettelyt ympäristön pilaantumisen jaympäristön muutosten säätelyn ohjausvälineinä ................................................... 135 Suomen rakennuslain uudistus ja sen merkitys maankäytön jarakentamisen ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseen .............................. 156 Rakentamismääräyksien kehittäminen kestävän kehityksenvaatimusten mukaisesti ...........................................................................................166.1 Rakentamismääräyskokoelma .........................................................................166.2 Rakennustuotedirektiivi ja sen merkitys tuotteidenympäristövaikutuksien huomioon ottamisen kannalta ................................ 167 Menetelmät ympäristövaatimusten asettamiseksi jaympäristövaikutuksien huomioonottamiseksi päätöksenteossa ......................... 197.1 Johdanto ...........................................................................................................197.2 Elinkaariarviot .................................................................................................197.2.1 Elinkaariarviot ja niiden käyttö rakennusalalla ................................. 197.2.2 Rakennustuotteiden ympäristöselosteet ...............................................217.3 Ympäristöjohtamisjärjestelmät ......................................................................227.4 Ympäristömerkintä ..........................................................................................247.5 Elinkaarivaatimusten asettaminen rakennuksille ........................................ 257.6 Rakennusten ekologinen suunnittelu .............................................................267.6.1 Ekologisen suunnittelun menettelmät ..................................................267.6.2 Käyttöikäsuunnittelu ..............................................................................277.6.3 Energia- ja ympäristötaloudellinen suunnittelu ..................................288 Rakentaminen ja ympäristö tutkimustyössä 0 EU:n viides puiteohjelma ....... 318.1 Johdanto ...........................................................................................................318.2 EU:n viides puiteohjelma ................................................................................319 Koerakentaminen ja sen merkitys ympäristönäkökohtien huomioonottamisenvakiintumisessa .......................................................................................................3210 Vaativa asiakas ja ekologinen rakentaminen .......................................................33LIITE 1. Tiivistelmä EU:n viidennen puiteohjelman rungosta ........................... 34

1 JOHDANTO - YMPÄRISTÖPOLITIIKAN OHJAUKSEN VÄLINEETYhteenvedon tarkoituksena on esitellä Suomen ympäristöpolitiikan keskeisiä piirteitä ja arvioidaympäristöpolitiikan merkitystä rakentamiselle. Raportissa esitellään Suomen ja EU:nympäristöpoliittiset tavoitteet ympäristöohjelmien mukaisesti silmälläpitäen erityisesti eriohjauskeinojen, so. informatiivisen, taloudellisen ja määräohjauksen, tärkeyttä. Lisäksiraportissa esitellään ympäristöpolitiikan toteutumina Suomen kansainvälisiä sitoumuksia,Suomen ja EU:n ympäristösäännöksiä ja taloudellisen ja informatiivisen ohjauksen keinoja javälineitä.Ympäristöministeriön ympäristöohjelman pohjalta Suomen ympäristöpoliittista tahtoa voidaanyksinkertaistetusti kuvata siten, että pyrkimyksenä on kansainvälisesti tukea ympäristösopimustentiukentamista ja EU:n ympäristösuojelun kunnianhimoisia tavoitteita ja toisaaltakansallisesti pyrkiä siihen, että tavoitteet toteutuvat pääosin ennakoivan suunnittelun jainformatiivisen ohjauksen keinoin. Rakentamiselle ja teollisuudelle tämä merkitsee toisaaltavälttämättömyyttä arvioida etukäteen hankkeiden ympäristövaikutuksia ja toisaalta uusiin jakehittyviin menetelmiin liittyvää mahdollisuutta ottaa tuotesuunnittelussa ja yrityksen kokotoiminnassa ympäristövaikutukset huomioon ja käyttää tätä hyödyksi markkinoinnissa jakustannustehokkuuteen pyrittäessä.Ympäristöpolitiikka ja siihen liittyvät ohjaustoimet voisi muodostaa uhkatekijän rakennustuoteteollisuudelleosana muuta teollisuutta, mikäli ympäristöpolitiikan toteutuisi lähinnä energianhinnan kasvuna, päästömaksuina ja päästörajoituksina, jotka vaativat kustannuksia aiheuttaviakehitystoimia. Ympäristöpolitiikan toteutuessa yhteiskunnan ja markkinoiden tukenaympäristömyötäisten tuotteiden ja rakentamisen kehittämiselle ympäristöpolitiikan merkitysrakentamiselle on myönteinen. Merkitys on myönteinen erityisesti niiden yritysten kohdalla,jotka pystyvät nopeasti reagoimaan vaatimuksiin ja käyttämään hyväkseen kehitystyön tukeaja uusia markkinoita. Ympäristöpoliittisten tavoitteiden toteutuminen merkitsee rakentamisellepikemminkin välttämättömyyttä elinkaariajattelun omaksumiseen kuin ennalta arvaamatontasopeutumispakkoa päästörajoituksiin ja -maksuihin.Kestävän kehityksen vaatimukset rakennusalla voidaan nähdä paitsi tuoteteollisuuden ympäristömyötäisyydenja rakennusten energiataloudellisuuden vaatimuksina myös rakennustenkestävyyteen, käyttöikään ja elinkaarikustannuksien optimoimiseen kohdistuvina vaatimuksina.Rakennusten elinkaareen liittyvät vaatimukset saattavat vähitellen aiheuttaa suuriakinmuutoksia rakennusalalla alkaen tuoteinformaation, tilaajien hankkeisiin kohdistamanvaatimuskäytännön, suunnittelumenetelmien ja käyttäjäinformaation muutoksista vastuu- javakuutuskäytäntöjen muutoksiin.Rakennusalan säätelyssä kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti tiedon ja tietoisuudenkasvuun tähtäävät toimet, kuten tutkimus- ja kehittämisohjelmat, on nähty vaikutuksiltaantehokkaammiksi kuin normatiiviset keinot 1 . Kehittämisohjelmien pohjalta syntyneesopimuspohjaisia menettelyjä ja käytäntöjä, jotka vakiintuvat alalle. Jos elinkaariajattelu leviäärakentamiseen ja kiinteistönpitoon, niin se vaikuttaa energian ja raaka-aineiden käytöntehostamiseen sekä rakennusten ja rakennusosien kestävyyden, korjattavuuden jamuunneltavuuden parantamiseen.1 Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma (http://www.vyh.fi/poltavo/keke/perustel.htm)

2 YMPÄRISTÖPOLITIIKKA EU:N JA SUOMEN YMPÄRISTÖOHJELMIENMUKAISESTI - YMPÄRISTÖPOLITIIKAN OHJAUSVÄLINEIDEN MERKITYSJA KEHITYSTARVE2.1 Towards sustainabilityEU:n ympäristöohjelma (the 5th EC Environmental Action Programme, "Towards Sustainability")1 hyväksyttiin vuonna 1993. Ympäristöohjelman mukaan kestävän kehityksenolennaisiin piirteisiin kuuluvat elämän laadun säilyttäminen, luonnonvarojen saatavuudenvarmistaminen, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja nykyajan tarpeiden tyydyttäminenilman, että samalla uhrataan tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää tarpeitaan.Kestävän kehityksen olennaiset piirteetTowards Sustainability, 1993To maintain the overall quality of life;To maintain continuing access of natural resources;To avoid lasting environmental damage;To consider as sustainable a development which meets the needs of the present withoutcompromising the ability of future generations to meet their own needsKestävän kehityksen onnistumisen ydinkysymyksiksi ohjelmassa nähdään ympäristönäkökulmanintegroiminen kaikkeen päätöksentekoon sekä "käske-ja-kontrolloi" -käytännönkorvaaminen jaetun vastuun (hallitusten, teollisuuden ja kuluttajien jaetun vastuun) käytännöllä.Käytännössä nämä ydinkysymykset merkitsevät sitä, että on luotava menettelytavatja työkalut ympäristönäkökohdat huomioon ottavaan päätöksentekoon ja että informaatioohjauksentärkeys korostuu suhteessa määrä- ja taloudelliseen ohjaukseen. Kestävänkehityksen strategia vaatii toteutuakseen menetelmiin ja järjestelmiin liittyviä uusia välineitä,kuten standardoituja arviointimenetelmiä, ympäristömerkinnän ja ympäristöjohtamisenjärjestelmiä, tiedotusta, koulutusta ja tutkimusta ja taloudellista tukea standardien,menetelmien, järjestelmien kehittämiseen ja tutkimiseen.Kestävän kehityksen tuen välineitäTowards Sustainability, 1993Legislation to set environmental standards;Economic instruments to encourage the production and use of environmentally friendly productsand processes;Horizontal support measures (information, education, research);Financial support measures (funds).EU:n ympäristöohjelman strategiaan kuuluu useita eri osa-alueita seuraavan luettelonmukaisestiFive Target SectorsIndustryEnergy sectorTransportAgricultureTourism.Seven Themes and TargetsClimate changeAcidification and Air qualityUrban environment-Coastal zones-1 http://www.europa.eu.int/en/comm/dg11/actionpr.htm

Waste management-Management of water resources-Protection of nature and biodiversityThree areas of specific attention with respect to risk managementIndustry-related risksNuclear safety and radiation protectionCivil protection and environmental emergenciesSeven type of policy instrumentsImprovement of environmental dataScientific research and technological developmentSectoral and spatial planningThe economic approach; getting the prices rightPublic information and educationProfessional education and trainingFinancial support mechanismsRakentamista ei ole osa-alueissa mainittuna erityisenä tavoitesektorina. Rakennustuoteteollisuustietenkin kuuluu osana teollisuuteen. Rakennettu kaupunkiympäristö mainitaan yhtenäkeskeisistä teemoista. Keskeisissä välineissä mainitaan erityisesti informaatio-ohjauksenvälineitä.EU:n ympäristöpolitiikan toteutuksen avaininstrumenteiksi mainitaan esimerkiksi merkittävienhankkeiden ympäristövaikutusten arviointi, ympäristömerkintämenettely ja ympäristöauditointimenettely.EU:n ympäristöpolitiikan avaininstrumentitEnvironmental impact assessment(merkittävien hankkeiden ympäristövaikutuksien arviointi)European Environmental Agency(tarkoituksena tuottaa objektiivista tietoa jäsenmaiden ympäristöpolitiikan toteutuksen tueksi)Free access to information on environmental pollutionEco-label for environmentally friendly productsEco-auditThe LIFE regulationEuroopan Unionissa ympäristösäädösten laatiminen on ollut aktiivisinta erityisesti vesien- jailmansuojelun, meluntorjunnan, kemikaalien käytön, jätehuollon ja luonnonsuojelun osaalueilla.YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi (UNCED) hyväksyi vuonna 1992 Rio de JaneirossaToimintaohjelma Agenda 21:n 1 , jonka mukaisesti hallitukset sitoutuivat edistämään kestävääkehitystä kansallisessa toiminnassa ja kansainvälisessä yhteistyössä. EU:n ympäristöohjelmanja UNCED:in kehyksen pohjalta EU:n toiminnan painopistealueet ympäristökysymyksissäovat ilmaston muutos, luonnon monimuotoisuus, metsät, ilmakehän otsoni ja aavikoituminen.Rakentamisella ja erityisesti rakennusten käytöllä, on Euroopassa tärkeä merkitystä näistä ensimmäiselläosa-alueella. Muilla osa-alueilla rakentamisella ei ole Euroopassa korostunuttamerkitystä. Rakentaminen vaikuttaa ko. osa-alueisiin erityisesti seuraavasti:4 fossiilisen energian käyttö kiinteistöjen lämmityksessä ja rakennustuoteteollisuudessa /ilmaston muutos4 raaka-aineiden käyttö, maan käyttö, mekaaninen metsäteollisuus / biodiversiteetti ja metsät4 CFC-yhdisteitä sisältävien ponnekaasujen käyttö tuoteteollisuudessa /ilmakehän otsoni.1 http://europa.eu.int/en/comm/dg11/agend 21.htm

2.2 Suomen kestävän kehityksen toimenpideohjelmaSuomessa kestävän kehityksen toimikunta julkaisi joulukuussa 1994 yhteenvedon kestävänkehityksen lähiajan toimenpiteistä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä 1 .Julkaisun tarkoituksena oli paitsi esitellä kestävän kehityksen toimenpiteitä myös esittää,miten Suomessa ymmärretään kestävä kehitys. Julkaisun mukaan 2 kestävä kehitys on4 ekologisesti kestävää kehitystä4 yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista kehitystä ja4 ihmisen henkisesti uudistuvaa kehitystä.Ekologisesti kestävä kehitys on taloudellisen kasvun sopeuttamista luonnon asettamiin reunaehtoihin.Ekologisesti kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuudensäilyttäminen ja ihmisen taloudellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin jaluonnon sietokykyyn. Tärkeimmät ekologisesti kestävän kehityksen ratkaisukeinot ovatteknologian kehittäminen ja kuluttajien tottumusten muuttaminen.Kestävän kehityksen ratkaisevina askelina kestävän kehityksen toimikunta esittää seuraaviatoimenpiteitä4 Toteutetaan talouden ekologinen rakenneuudistus. Tämä tarkoittaa ympäristövastuullisenyritystoiminnan ja ympäristötietoisen kulutuksen edistämistä erityisesti taloudellisin jainformatiivisin keinoin. Keskeisiä edellytyksiä ovat ympäristövaikutusten arvioinninmenettelytapojen ja ympäristöasioiden hallintajärjestelmien kehittäminen.4 Turvataan luonnon monimuotoisuus. Talouskäytön alueilla luonnon monimuotoisuus turvataanpitkäjänteisellä hoidolla ja uudistamisella erityisesti metsä-, maa- ja kalataloudessa.4 Edistetään kestävää metsätaloutta. Tämä edellyttää metsien hoidon ja käytön yhteensovittamistaympäristöarvojen kanssa, pitkän aikavälin kehittämisstrategian luomista ja metsälainsäädännönuudistamista.4 Edistetään kestävää maataloutta.4 Kehitetään kestävää energiataloutta. Tämä tarkoittaa energiajärjestelmän muuttamista yhäenemmän uusiutuviin energialähteisiin perustuvaksi, palvelutehokkaaksi ja vähäpäästöiseksi.Energiankäyttöön vaikutetaan taloudellisin ohjauskeinoin.4 Vahvistetaan kestävää yhdyskuntakehitystä. Tämä edelyttää rakentamisen ja rakennustenkäytön ympäristövaikutusten huomioonottamista suunnittelussa ja ohjeistuksessa.Kestävän kehityksen keinoina luetellaan seuraavat4 kansallisen kehityksen ohjelmat4 lainsäädännön keinot (kestävän kehityksen periaatteen on sisällyttävä säädettäviin lakeihin)4 ympäristövaikutusten arviointi (hankkeiden YVA-menettely)4 taloudellinen ohjaus (taloudellisten kannustimien, tukien, verojen, maksujen ym. ympäristöperusteinenkäyttö)4 tiedollinen ohjaus (kaiken päätöksenteon tukena on oltava luotettavaa tietoa ympäristövaikutuksista)4 koulutus4 tutkimus ja teknologia (ympäristömyötäisten teknologioiden kehittäminen)4 kansalaisten osallistuminen ja arvojen muuttuminen.Kestävän kehityksen toimenpideohjelmassa esitellään eri osa-alueiden tavoitteita ja keinoja.Seuraavassa näistä käsitellään vain teollisuutta ja yhdyskuntia.1Kestävä kehitys. Lähivuosien toimenpiteitä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä.Suomen kestävän kehityksen toimikunta.Helsinki 1994. 208 s.2 http:// www.vyh.fi/poltavo/keke/kekemaar.htm

Kestävän kehityksen toimikunnan raportin mukaan kestävä teollinen kehitys edellyttää, ettäympäristösuojelu sisäistetään osaksi teollista toimintaa. Teollisuuden ympäristönsuojelunnormiohjauksessa sovelletaan ympäristölupalain ja vesilain rinnalla YVA-lakia. Taloudellinenohjaus toteutuu hintaohjauksen (teollisuuden siirtäessä syntyviä ympäristökustannuksialopputuotteiden hintoihin), energiaverotuksen keinoin ja luomalla suotuisia olosuhteitainvestoinneille, joiden yhteydessä otetaan käyttöön ympäristön kannalta edullista tekniikkaa.Kuluttajatottumuksiin vaikutetaan tiedollisella ohjauksella. Tärkeä tapa on ympäristömerkintäjärjestelmä,jossa tuoteryhmäkohtaiset merkintäkriteerit valitaan tunnistamallamerkittävät ympäristövaikutukset koko elinkaaren aikana. Keskeinen ohjauskeino on myösympäristömyötäisen teknologian edistäminen tutkimus- ja kehitysrahoituksen suuntaamisella.Teollisuuden ympäristöasioiden vaapaaehtoisen hoitamisen tukemiseen kuuluu myösympäristöasioiden hallinta- ja johtamismnetelmien kehittäminen.Yhdyskuntien kestävän kehittämisen normiohjauksen perusväline on rakennuslaki, johon onjo sisällytetty kestävä kehtiys maankäytön suunnittelun tavoitteena. Kestävän kehityksentoimikunnan toimenpideraportissa mainitaan yhdyskuntien kestävän kehittämisen aioittuinahallinnollisina keinoina myös4 elinkaariajattelun huomioon ottaminen rakentamista koskevien säännösten kehittämisessä,4 sellaisten ratkaisujen, edistäminen jotka suosivat alempaa energiankulutusta ja4 huomion kiinnittäminen rakennusten kunnossapitoon, korjattavuuteen jamuunneltavuuteen suunnitteluvaiheessa.Vastuutahoina ovat ympäristöministeriö ja kunnat. Kaavoituksen ja seutusuunnittelun kehittämisessäerityistä huomiota kiinnitetään rantojen suojeluun, rantarakentamisen ohjaukseen,vesiensuojeluun ja jätehuoltoon, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja joukkoliikenteenkehittämismahdollisuuksien turvaamiseen. Ympäristövaikutusten arviointi(YVA) on yhdyskuntasuunnittelun keskeinen väline, jossa olennaista on vaikutusten ennakollinenselvittäminen. Yhdyskuntien kestävän kehittämisen rahoituksellisia keinoja ovat4 valtion tukeman asuntorahoituksen suuntaaminen erityisesti korjausrakentamiseen, jollaparannetaan asuinrakennusten energiataloudellisuutta ja pidennetään elinkaarta ja estetäänalueiden sosiaalinen eriytyminen ja4 ympäristöministeriön avustamien koerakennushankkeiden painopisteen siirtäminen ekorakentamisenperiaatteiden kokeiluihin.Keskeinen ohjauskeino on tutkimus- ja kehitysrahoituksen suuntaaminen energian säästämisenja ekorakentamisen tutkimushankkeisiin.Julkisten hankintojen suhteen Kestävän kehityksen toimenpideraportissa esitetään, että julkisiahankintoja koskevaan lakiin tulisi lisätä tuotteiden ympäristövaikutukset yhtenä valintakriteerinä.Raportin mukaan julkisten yksiköiden on syytä vaatia, että valmistajat ja myyjätesittävät tietoja tuotteidensa ympäristövaikutuksista tarjouskilpailujen yhteydessä.

2.3 Ympäristöministeriön ympäristöohjelmaYmpäristöohjelma 1 on ympäristöministeriön näkemys kestävän kehityksen mukaisesta yhteiskunnastaja tarvittavista toimista sen aikaansaamiseksi. Ympäristöministeriön ensimmäinenympäristöohjelma "Ympäristöohjelma 2005" valmistui vuonna 1995 2 . Ohjelmassa kestäväkehitys määritellään samoin kuin kestävän kehityksen toimikunnan toimenpideraportissa. Erialoilla tarvittavia toimia tarkastellaan YM:n ohjelmassa seuraavien alojen suhteen4 yhdyskunta, asuminen ja liikenne4 hyödykkeet, kauppa ja kulutus4 alkutuotanto4 jalostus4 vapaa-aika, virkistys ja matkailu ja4 luonnonsuojelu.Asumisen ja rakentamisen suhteen ympäristöministeriö ohjelman mukaisesti4 tukee kestävän kehityksen mukaista rakentamista4 panee toimeen kestävää kehitystä tukevan uudistuotannon ja korjaamisen koerakentamisohjelman4 luo edellytyksiä ekologiselle asumiselle4 tukee korjausrakentamista ja rakennusten energiansäästöä sekä4 kehittää rakentamissäännöstöä kestävän kehityksen vaatimukset ja rakennuksen koko elinkaarenaikaiset vaikutukset huomioon ottavaksi.Yleinen yhteiskuntapoliittinen suuntaus läntisissä teollisuusmaissa on vähentää julkisen vallanohjausta ja sääntelyä ja lisätä markkinavoimien hyväksikäyttöä. Tällöin toisaalta tiedollisen,tietoon ja tietoisuuteen perustuvan ohjauksen merkitys kasvaa. Samalla kasvaa sellaistenvälineiden tarve, joiden avulla ympäristötieto voidaan viedä päätöksentekoon.Ympäristöohjelmassa mainitut ohjauskeinot kestävän kehityksen tukemiseksi ovat4 Taloudellinen ohjaus. Perusperiaatteena tulisi olla aiheuttamisperiate, jonka mukaansaastuttaja maksaa toimintansa ympäristölle aiheuttamista kustannuksista. Aiheuttamisperiaatteennoudattamisessa teollisuusmaissa on kuitenkin huomattavasti parantamisenvaraa. Taloudellinen ohjaus toteutuu asetettavien maksujen ja verojen kautta (Suomessahiilidioksidi/energiavero 1994). Tarvittavina toimina mainitaan ympäristövahinkorahastonluominen, jätemaksujärjestelmän luominen, toimiminen kansainvälisesti yhtenäisten verojenja maksujen puolesta, verojen ympäristöperusteinen porrastaminen (esimerkiksipolttoöljyille rikkipitoisuuden mukaan määräytyvä porrastus) ja toimiminen kansainvälistenympäristösopimusten puolesta siten, että mahdollistetaan valtioiden väliset sopimuksetpäästöjen pienentämiseksi yrityksissä. Energiaverot ja jätemaksut koskevat rakentamistasamoin kuin muutakin teollista toimintaa. Toisaalta niiden vaikutus tuskin on ollut suurirakentamiselle tai rakentamista palvelevalle teollisuudelle. Verojen ja maksujen ansiostatehdyistä ympäristökehitystoimista rakennusalalla voidaan mainita rakennustyömaiden jatuoteteollisuuden jätelajittelun kehittyminen.4 Tiedollinen ohjaus. Ympäristöhallinnon tehtävänä on parantaa tiedollisia edellytyksiä kestävänkehityksen mukaisten ratkaisujen tekemiseen. Tämä tarkoittaa koulutus-, tutkimusjakehitystarpeita. Tutkimuksen ja kehityksen osalta se merkitsee paitsi ympäristön tilantutkimusta ja seuraamista myös sellaisten välineiden ja niiden alakohtaisten sovellustenkehittämistä, jotka mahdollistavat ympäristötiedon käytön päätöksenteon pohjana. Näitävälineitä ovat lähinnä ympäristövaikutuksien elinkaariarviomenetelmät, ympäristömerkit jaympäristöjohtamisjärjestelmät.1 http://www.vyh.fi/ym/ypo/ympohj/index.htm2 Ympäristöohjelma 2005. Ympäristöministeriö.144 s.

4 Julkinen suunnittelu. Julkinen suunnittelu esimerkiksi eri osa-alueita koskevien tavoiteohjelmienkautta on keskeinen osa ympäristöministeriön ympäristöohjelman kehittämistäja toimeenpanoa. Eri aloja ohjaaviksi keinoiksi julkinen suunnittelu ko. mielessä muuttuu,kun ohjelmien tavoitteet on konkretisoitu normeiksi, maankäyttöratkaisuiksi, maksuiksi,tutkimusrahan suuntaamiseksi jne. Ympäristövaikutuksien huomioon ottaminen julkisessasuunnittelussa (viranomaisten valmistellessa suunnitelmia ja ohjelmia) ja hankkeidensuunnittelussa on säädetty laein (YVA-laki, rakennuslaki, aluepoliittinen lainsäädäntö).Vaikka ympäristövaikutuksien huomioonottamisesta on olemassa säännökset, niinolemassa olevat normit eivät sen sijaan juurikaan anna raja-arvoja erilaisten hankkeidenaiheuttamille ympäristökuormille.4 Lainsäädäntö. EU:n IPPC-direktiivi edellyttää, että ympäristöä pilaantumiselta suojelevalainsäädäntö yhtenäistetään sen sijaan, että erikseen säänneltäisiin esimerkiksi vesien- jailmansuojelusta. Ympäristöministeriön ympäristöohjelmassa esitettyjä lainsäädännönkehittämistarpeita ovat ensi vaiheessa ympäristön pilaantumisen torjuntaa ja ympäristönmuuttamista sääntelevien lupajärjestelmien yhtenäistäminen. Nykyisin ympäristölupamenettelylain(YLML 735/91) mukaisen ympäristöluvan tarvitsevat laitokset,joilta vaaditaan ilmalupa (ilmansuojelulaki), jätelupa (jätelaki), sijoituslupa (terveydensuojelulaki)ja/tai sijoitusratkaisu (laki eräistä naapuruussuhteista). Luvan myöntäminenedellyttää, että toiminta tai sen sijoittaminen on hyväksyttävissä kaikkien sovellettavienlakien nojalla.4 Standardointi. EU:ssa siirrytään käytäntöön, jonka mukaan direktiiveissä säädetään vainkeskeiset vaatimukset. Yksityiskohtaiset määritelmät esitetään eurooppalaisissa standardeissa.Kunkin jäsenmaan on vahvistettava standardit ja samalla kumottava niidenkanssa ristiriidassa olevat kansalliset standardit.Ympäristösuojelua koskevien tai sivuavien(vrt. rakennustuotedirektiivi jäjempänä) standardien kehittäminen on laajaa.4 Vapaaehtoiset sopimukset. Valtiovallan ja elinkeinoelämän välisten sopimusten solmimistavoidaan myös pitää yhtenä ympäristöpolitiikan ohjauskeinona. Esimerkkinä voidaanmainita ympäristöministeriön ja suuren osan pakkausalan yrityksistä vuonna 1995 solmimasopimus pakkausten ja pakkausmateriaalien talteenoton hyödyntämisen edistämisestäSuomessa. Vastaava ruotsalainen esimerkki on valtiovallan ja rakennusteollisuuden välinensopimus rakennustuotteiden ympäristöominaisuuksien ilmoittamisesta ja tätä koskevanehdotuksen valmistelusta. Rakennusteollisuuden ehdotus rakennustuotteidenympäristöominaisuuksien ilmoittamisen formaatista valmistui vuoden 1997 kesällä.Ehdotuksen mukaan tuoteteollisuus ilmoittaa esimerkiksi tuotteen koostumuksen jaenergiasisällön.4 Ympäristöjohtaminen. EU:n antaman asetuksen mukaisesti jäsenmaiden on rakennettavaedellytykset teollisuusyritysten vapaaehtoiseksi osallistumiseksi ympäristöasioiden hallintajaauditointijärjestelmään. Tätä koskeva laki tuli Suomessa voimaan vuonna 1995.Ympäristöjohtamisjärjestelmien edellytysten luomista voidaan itse asiassa pitääinformatiivisen ohjauksen yhtenä välineenä. Jotta ympäristönäkökohdat voitaisiin tuodasekä kuluttajen että yritystoiminnan päätöksentekoon, niin se vaatii välineitä, joiden avullatuotteita tai toimintoja voidaan arvostella niiden ympäristövaikutuksien tai yrityksiävoidaan arvostella niiden ympäristövaikutuksien tai ympäristöpolitiikan perusteella.Ympäristöpolitiikka tukee tiedollista ohjausta tukiessaan sellaisten välineiden jajärjestelmien kehittämistä kuin esimerkiksi ympäristövaikutuksien arviointimenetelmät,ympäristömerkinnät ja ympäristöjohtamisjärjestelmät.Rakennusalan organisaatiot ovat yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa valmistelemassaekologisen rakentamisen ohjelmaa. Tarkoituksena on muotoilla pohja valtioneuvostonperiaatepäätökselle ekologisen rakentamisen edistämiseksi. Valmisteilla oleva ohjelma sisältääekologisen rakentamisen peruslinjaukset, strategiset tavoitteet ja toimenpiteet sekä niidenperustelut. Ohjelma jäsentää ekologisuuden käsitettä, ja sen tarkoituksena on kannustaa

akennusalaa kehittämään toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.Ekologisen rakentamisen osaamisesta ja teknologioista on mahdollista kehittää suomalaisenrakentamisen vahvuus ja kilpailutekijä myös kansainvälisillä markkinoilla.

3 KANSAINVÄLISET SITOUMUKSET JA NIIDEN SEURAAMUKSET3.1 JohdantoYmpäristöohjelman mukaan ympäristöministeriö vaikuttaa siihen, että Suomi kantaa vastuunsamaailmanlaajuisen kestävän kehityksen toteuttamisesta ja panee toimeen YK:n ympäristöjakehityskonferenssin suositukset sekä niiden toteuttamista koskevat YK:n päätökset.Ympäristöministeriö tukee kansainvälisten ympäristösopimusten tiukentamista ja osallistuuniiden toimeenpanoon ja osallistuu EU:n ympäristöpolitiikan valmisteluun niin, että unionillaon ympäristönsuojelussa kunnianhimoiset tavoitteet.Suomen kanta ja toimintaperiaatteet suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin ympäristökuormienvähentämiseksi ovat yksi ympäristöpolitiikan toteutuma. Toisaalta sitoumusten seurauksenaon usein tarpeen toteuttaa kansallisia ohjauskeinoja. Seuraavassa toisaalta luetellaan Suomentekemät kansainväliset sitoumukset ympäristökuormien vähentämiseksi 1 ja luonnonmonimuotoisuuden turvaamiseksi ja toisaalta lyhyesti käsitellään sitä, millaisin kansallisinohjauskeinoin Suomessa on tarkoitus päästä sitoumuksien edellyttämälle tasolle. Toimissaluetellaan pääasiassa normatiivisia keinoja. Näiden lisäksi kuitenkin keskeisenä keinona onnähtävä tiedon ja tietoisuuden kasvuun tähtäävät yhteiskunnalliset ohjaustoimet, kutentutkimus- ja kehitysohjelmat.3.2 Ilmakehän muutoksetSuomen valtio on kansainvälisillä sopimuksilla sitoutunut eräiden ilmakehän muutoksia aiheuttavienpäästöjen rajoittamiseen. Näitä päästöjä ovat4 kasvihuonekaasut (Rion puitesopimus ilmastonmuutoksesta, 1992)4 otsonikerrosta tuhoavat aineet (Montrealin pöytäkirja ilmakehän otsonia tuhoavistaaineista, 1987) 24 rikkipäästöt (Oslon pöytäkirja rikkipäästöistä, 1994) ja4 typen oksidien päästöt (Sofian pöytäkirja typen oksidien päästöistä, 1991).Lisäksi Kiotossa pidettiin vuonna 1997 YK:n ilmastonbmuutoksen puitesopimuksen osapuolikonferenssinkolmas istunto Kioton neuvottelujen päätteeksi hyväksyttiin kasvihuonekaasupäästöjenvähentämistä koskeva pöytäkirja, joka täsmentää ja kehittää edelleen ilmastonmuutoksenpuiesopimuksen tavoitteita. Pöytäkirja sisältää päästövähennysvelvoitteetteollisuusmaille aikatauluineen 3 . Kansainvälisistä sopimuksista Kioton sopimus asettaavoimakkaimpia kansallisia velvoitteita Suomelle.Edellä olevassa luettelossa mainituista päästöistä valtaosa aiheutuu fossiilisen energian käytöstä,jos tarkastellaan ihmisen toiminnan aiheuttamia päästöjä. Näin ollen seuraamuksetkoskevat pääasiassa energiapolitiikkaa yleensä, energiatehokkuutta ja erityisesti fossiilistenpolttoaineiden käyttöä. Toteutuneita määräohjauksen toimia ovat olleet esimerkiksivaltioneuvoston päätökset voimalaitosten päästöjen rajoittamisesta, polttoaineidenrikkipitoisuudesta ja kattiloiden typpipäästöistä. Energiapoliittinen toimi päästöjen vähentämiseksion myös ympäristöperusteinen energiaverotus. Toimet koskevat rakennusalaapääasiassa vain yleisesti sähkön ja polttoaineiden käyttäjänä, kuten muutakin teollisuutta.Koska Suomen primäärienergian kulutuksesta yli kolmannes kuluu kiinteistöjen lämmitykseenja sähkönkäyttöön, niin toimet saattaisivat koskea rakennusalaa tiukentuvina kiinteistöjenenergiavaatimuksina tai uusiutuvan energian käytön vaatimuksina. Toisaalta uudis-1 http://www.tradecompass.com/library/94fact/appende/appende.html2 http://www.vyh.fi/ympsuo/ilma/otsoni/montreal.htm3 http://www.vyh.fi/ympsuo/ilma/ilmasto/kioto. htm

akentamista koskevat vaatimukset vaikuttavat hitaasti rakennuskannan kokonaisenergiankäyttöön. Toimet kohdistuvat rakennusalaan tällä hetkellä lähinnä informatiivisina ja taloudellisentuen keinoina, so. energiansäästöön ja korjaamiseen liittyvän tutkimuksen ja rakentamisentukemisena.Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käytöstä on olemassa sekä EU:n asetuksia (jotka ovat sellaisenaanvoimassa jäsenmaissa) että Suomessa valtioneuvoston päätöksiä. Tällä hetkelläCFC-aineiden käyttö ponnekaasuina on kielletty, mutta HCFC-kaasuja voi vielä käyttää.Varautuessaan CFC- ja HCFC-kaasujen kieltoon suomalainen polyuretaaniteollisuus valtaosinsiirtyi ensimmäisten joukossa käyttämään metaania ponnekaasuna. Kysymyksessä oli tälleteollisuudelle varsin merkittävästä prosessin kehittämistoimenpiteestä ja samalla kustannuksiaaiheuttavasta toimenpiteestä.3.3 Ilmanlaadun heikkeneminenAlueellista ja paikallista ilman laadun heikkenemistä aiheuttavat mm. rikki- ja typpidioksidin,hiilimonoksidin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, pölyjen ja raskasmetallien päästöt.Suomen valtiolla on kansainvälisiä sitoumuksia ilman laatuun vaikuttavien päästöjenvähentämisestä luvussa 3.1 mainittujen päästöjen lisäksi haihtuvista orgaanisista yhdisteistä(Geneven kansainvälinen pöytäkirja haihtuvista orgaanisista yhdisteistä, 1991). Myös ilmanlaadun heikkenemistä estävät toimet ovat kohdistuneet lähinnä energiantuotantoon, -käyttöönja liikenteeseen.3.4 Luonnon monimuotoisuuden väheneminenRio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa solmittiinyleissopimus biologisen monimuotoisuuden suojelemisesta. Jos tässä yhteydessä tarkasteluulotetaan biologisesta monimuotoisuudesta ylipäätään luonnonvarojen kestävään käytöön,niin Suomessa tähän liittyvistä toimista tärkeä osa koskee metsätaloutta. Toimet ulottavatnormatiivisista keinoista, kuten metsälain uudistamisesta, aihepiiriä koskevan tutkimus- jakehitystyön tukemiseen. Aihepiiri koskee myös mekaanista metsäteollisuutta ja puun käyttöärakentamisessa. Metsien hoitoa ja käyttöä koskeva säätely ja ympäristötietoisuuden kasvumuodostavat toisaalta uhkatekijän, mutta toisaalta puun rakennuskäytön kasvulle myösedullisen mahdollisuuden. Asia riippuu ainakin osittain koko metsäsektorin reaktionopeudestasuhteessa kasvaviin vaatimuksiin ja lisääntyviin mahdollisuuksiin.

4 YVA- JA YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYT YMPÄRISTÖN PILAANTUMISENJA YMPÄRISTÖN MUUTOSTEN SÄÄTELYN OHJAUSVÄLINEINÄYmpäristövaikutusten arviointimenettely eli YVA-menettely 1 on yksi uusista keinoista, joillapyritään ehkäisemään ennalta haitallisia vaikutuksia. YVA-menettely ei koske pelkkäärakentamista, vaan aiotun hankkeen kokonaisvaikutuksia. Lisäksi YVA-menettely koskeevain sellaisia hankkeita, joista mahdollisesti aiheutuu hyvin merkittäviä haitallisia vaikutuksiaympäristöön. YVA-menettelyn tavoitteena on saada ympäristöasiat suunnitteluun yhtäläisestitaloudellisten, teknisten ja sosiaalisten näkökohtien rinnalle. Ympäristövaikutustenarviointimenettelyssä4 rajataan tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot ja vaikutukset4 selvitetään ympäristön nykytila ja arvioidaan vaikutukset sekä niiden merkittävyys4 suunnitellaan, miten haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää ja vaikutuksia seurata4 vertaillaan toteuttamisvaihtoehtoja4 laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus4 tarkastetaan ympäristövaikutusten arviointiselostus4 suunnitellaan vaikutusten seuranta.YVA-lakia sovelletaan hankkeisiin, joista Suomea velvoittavat kansainväliset sopimuksetedellyttävät arviointia tai joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksiaSuomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Hankkeista säädetääntarkemmin YVA-asetuksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi öljynjalostamot, ydinvoimalaitokset,massa-, paperi- ja kartonkitehtaat, suurehkot satamahankkeet, moottoritiet, raskaan liikenteenlentokentät, merkittävät ongelmajätelaitokset ja hankkeet, joilla muutetaan laajoja yhtenäisiämetsä-, suo- tai kosteikkoalueita pysyvästi. Lisäksi arviointimenettelyä voidaan soveltaayksittäistapauksessa hankkeen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen. Tämä ontarpeen, kun hankkeen tai jo toteutetun hankkeen olennaisen muutoksen todennäköisestiaiheuttamat haitalliset ympäristövaikutukset ovat merkittäviä ja ne voidaan rinnastaaasetuksessa mainittujen hankkeiden vaikutuksiin.Ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteita voidaan tietenkin soveltaa kaikessa suunnittelussaja päätöksenteossa, vaikka vain suurten hankkeiden yhteydessä käydään läpi YVA-lainmukainen arviointimenettely kokonaisuudessaan. Arviointimenettelyssä tarkastellaanhankkeen ja sen toteuttamisvaihtoehtojen merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. YVAlainmukaan ympäristövaikutuksia ovat hankkeen tai toiminnan aiheuttamat välittömät javälilliset vaikutukset Suomessa ja sen alueen ulkopuolella4 ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen4 maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiinja luonnon monimuotoisuuteen4 yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöönja4 luonnonvarojen hyödyntämiseen.Ympäristölupamenettelylain mukaisen ympäristöluvan tarvitsevat laitokset, joilta vaaditaanjoko ilmalupa (ilmansuojelulaki), jätelupa (jätelaki), sijoituslupa (terveydensuojelulaki) taisijoitusratkaisu (laki eräistä naapuruussuhteista). Luvan myöntäminen edellyttää, että toimintatai sen sijoittaminen on hyväksyttävissä kaikkien sovellettavien lakien nojalla. Uutta toimintaaei saa aloittaa tai jo olemassaolevaa toimintaa jatkaa olennaisesti muutettuna ilmanlainvoimaista lupapäätöstä. Jos ympäristölupahakemus koskee hanketta, johon on sovellettavaympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, niin toiminnanharjoittajan jaympäristölupaviranomaisten on neuvoteltava ympäristölupamenettelyn ja YVA-menettelyn1 http://www.vyh.fi/ poltavo/yva/index.htm

yhteensovittamiseksi.Ympäristölupamenettely koskee rakennustuoteteollisuutta ja rakentamista palvelevaa teollisuutta,kuten yleensä teollisuutta. Ympäristölupamenettely on hyvin keskeinen ympäristönsuojelunväline teollisuuden suhteen. Käytännössä vaikutusmekanismi toimii erityisestiennaltaehkäisevänä. Toiminnanharjoittavat ovat selvillä omaa alaansa koskevien direktiivienvalmistelusta ja ottavat nämä huomioon suunnitellessaan merkittaviä muutoksia toimintaansa.Toisaalta ympäristöviranomaisilla on ympäristön pilaantumisen ehkäisyn suhteen todellistavaltaa. Ympäristölupamenettelyn avulla voidaan ehkäistä sellaisen toiminnan aloittaminen,jossa ympäristönäkökohtia ei ole otettu huomioon.Päästörajoja koskevat EU-direktiivit pannaan Suomessa käytäntöön valtaosin valtioneuvostonpäätöksinä. Valtioneuvoson päätökset voivat olla joko määräyksiä tai ohjeita. Valtioneuvostonpäätöksiä on esimerkiksi ilmansuojelulain nojalla annettu noin 30. Päästöjä rajoittaviavaltionneuvoston päätöksiä ovat myös esimerkiksi CFC-päästöjä koskevat päätökset.Ympäristölupien päästörajojen referenssiarvot ovat kuitenkin vain pieneltä osin määräyksiinperustuvia. Varsinaiset raja-arvot koskevat useimmiten voimalaitoksia, kun taas useimmilletoimialoille ei ole määräyksiä. Esimerkiksi sementti-, teräs-, mineraalivilla- taimaaliteollisuuden ympäristölupien päästörajat eivät perustu määräyksiin. Referensseinävoidaan käyttää esimerkiksi tietoa parhaasta mahdollisesta teknologiasta tai soveltuvin osinmuiden maiden päästönormeja, kuten esimerkiksi Saksan päästönormeja.EU:n ympäristösuojeludirektiivit ovat yleensä direktiivejä, joiden suhteen jäsenvaltioiden onsaatettava oma lainsäädäntönsä direktiivissä edellytettyyn tilaan, eivätkä asetuksia, jotkaolisivat sellaisenaan voimassa ilman kansallista täytäntöönpanoa. Ympäristösuojeludirektiivienpainopiste on ollut päästö- ja jätekysymyksissä, ja ne ovat olleet sektorikohtaisia(vesiensuojelu, ilmansuojelu, jätehuolto), joskin IPPC-direktiivi (vrt edellä) muuttanee tilannettakokonaisvaltaisen tarkastelun suuntaan. IPPC-direktiivi on saatettava voimaan jäsenmaidenmääräyksissä vuonna 1999. Päästösääntelyssä voimistuu viittaaminen parhaaseenmahdolliseen teknologiaan (Best Available Technology, BAT). EU:ssa valmistellaanparhaillaan BAT-referenssidokumentteja. Nämä ovat toimialakohtaisia eli ne koskevat esimerkiksimetsäteollisuutta, paperiteollisuutta tai sementtiteollisuutta. Dokumenteissamääritellään ne kulutustasot (raaka-aineet, energia, vesi ja kemikaalit) ja päästötasot (päästötveteen ja ilmaan ja jätteet), joihin voidaan päästä parhaalla käytettävissä olevallanykytekniikalla.

5 SUOMEN RAKENNUSLAIN UUDISTUS JA SEN MERKITYS MAANKÄYTÖNJA RAKENTAMISEN YMPÄRISTÖNÄKÖKOHTIEN HUOMIOON OTTAMISEENRakennuslakitoimikunta jätti ehdotuksen rakennus- lainsäädännön kokonaisuudistukseksi21.1.1998. Ehdotuksen keskeiset tavoitteet ovat yhdyskuntien kestävän kehityksen, avoimenja vuorovaikutteisen suunnittelun ja laadukkaan rakentamisen edistäminen 1 . Uusi lainsäädäntöon tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta 2000.Rakennuslain muutoksilla pyritään lisäämään kaavoituksen keinoja ohjata sellaisia hankkeitatai toimintoja, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöön. Rakennuslakiin on jo sisällytettykestävä kehitys maankäytön suunnittelun tavoitteena. Uudistuksen tarkoituksena on erityisestiollut vastuu- ja tehtäväjakojen uudelleenmäärittely.Ympäristöministeriön asettama toimikunta on laatinut ehdotuksen rakennuslain kokonaisuudistukseksi.Ehdotuksen keskeiset tavoitteet ovat yhdyskuntien kestävän kehityksen, avoimenja vuorovaikutteisen suunnittelun ja rakentamisen laadun edistäminen.Rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa sovitetaan yhteen erilaisia maankäyttötarpeita. Ehdotuksenmukaisesti kaavaa laadittaessa on selvitettävä sen toteuttamisen ympäristövaikutuksetsekä yhdyskunnalliset, taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset. Tämäsäännös merkitsee vaikutusten selvittämistä kaikessa rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa.Vaikutusten selvittämisen laajuus ja tarkkuus riippuu siitä, onko kysymys seutukaavasta,yleiskaavasta vai yksityiskohtaisesta kaavasta. Kaavaan voidaan ottaa haitallisten tai häiriötäaiheuttavien ympäristövaikutusten estämiseksi tarpeellisia määräyksiä. Jos suunnitellullamaankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristö- tai terveysvaikutuksia,voidaan kaavaan sisällyttää myös erityinen selvitys ympäristövaikutuksista. Tällainen selvitysvoi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun kaavoitetaan saastuneita maa-alueita asutuskäyttööntai pohjavesialueita rakennuskäyttöön.Kaavaan liittyvä tavanomaista monipuolisempi selvitys ympäristövaikutuksista vähentää ympäristövaikutustenselvittämistarvetta hankkeen suunnittelussa (YVA-menettely). Silloin kunkaavoitus ja hankkeen arviointimenettely etenevät samanaikaisesti, sovitaan selvitys- jakustannusvastuusta kaavoittajan, hankkeesta vastaavan sekä yhteysviranomaisen kanssa. Joshankkeesta on laadittava ympäristövaikutusten arviointiselostus, se on liitettävä rakennuslainmukaisiin lupahakemuksiin, kuten rakennus- tai toimenpidelupaan. Ehdotuksen mukaanpoikkeusluvalla ei voida toteuttaa sellaista hanketta, josta todennäköisesti aiheutuumerkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.Rakentamisen ohjauksessa korostetaan rakentamisen laadun turvaamista, ympäristökysymyksiäja korjausrakentamisen edistämistä. Rakentamiselle asetettavat vaatimukset konkretisoivatekologisen rakentamisen periaatteita korostamalla mm. rakennusten pitkäikäisyyttä,monikäyttöisyyttä, muunneltavuutta ja huollettavuutta. Rakentamisen ohjausta yksinkertaistetaanja sovitetaan kulloistakin tarvetta vastaavaksi. Lakiin ehdotetaan otettavaksisäännökset rakennushankkeen vaativuusluokituksesta, joka heijastuisi mm. suunnittelijaltaedellytettävään pätevyyteen. Rakennusvalvonnan teknisiä tarkastustehtäviä voisitulevaisuudessa kunnan valvontaviranomaisen ohella hoitaa myös erityinen rakennustarkastusyhteisö.1 http://www.vyh.fi/aluekayt/raklaki/index.htm

6 RAKENTAMISMÄÄRÄYKSIEN KEHITTÄMINEN KESTÄVÄN KEHITYKSENVAATIMUSTEN MUKAISESTI6.1 RakentamismääräyskokoelmaYmpäristöministeriö antaa uudisrakentamista koskevat määräykset Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.Rakentamismääräyskokoelmassa annetaan määräyksiä ja ohjeita lähinnä 14 rakennuksille ja rakennustuotteille annettavista olennaisista vaatimuksista4 rakenteiden suunnittelusta kantavuuden suhteen4 rakennusten lämmön-, kosteuden- ja ääneneristyksestä4 ilmanvaihdosta ja energiataloudesta ja4 paloturvallisuudesta.Ympäristöministeriön ympäristöohjelman mukaisena tavoitteena on uudistaa rakentamissäännöstöäkestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Rakentamismääräysten kehittämisessäekologiset vaatimukset voidaan erityisesti ottaa huomioon4 rakennusten energiataloutta, ilmanvaihtoa ja lämmöneristystä koskevissa ohjeissa ja määräyksissäsekä4 rakentamisen ja rakennustuotteiden kestävyyttä ja käyttöikää koskevissa laatukriteereissätai menettelytapaohjeissa.Rakennusten energiataloutta koskevat määräykset on viimeksi uusittu vuonna 1984. Uuttaversiota on suunniteltu jo usean vuoden ajan, ja todennäköisesti uudet ohjeet annetaankin lähivuosina.Nämä todennäköisesti merkitsisivät k-arvo-ohjeiden tiukentumista noin 10 - 15%:lla. Vaihtoehtoisesti nykytasoa parempaan energiatalouteen voisi kuitenkin pyrkiä myösmuin keinoin, kuten ilmanvaihdon talteenoton avulla kohteissa, joissa sitä ei ole asetettuvaatimukseksi, passiivisen aurinkoenergian hyväksikäytöllä tai energiankäytön hyötysuhteenkannalta edistyksellisellä lämmitystekniikalla.Kantavuutta, kosteuden eristystä ja paloturvallisuutta koskevat määräykset ja ohjeet koskevatluonnollisesti paitsi rakenteiden mekaanista-, kosteus- ja paloteknistä käyttäytymistä myösniiden kestävyyttä. Rakentamismääräyskokoelmassa esitetään rakenteille myös ympäristöluokkiaja joitakin niitä vastaavia vaatimuksia. Esimerkiksi betonirakenteille esitetäänsuojapeitteen paksuutta koskevat ohjeet ympäristöluokittain ja julkisivubetoneille esitetäänpakkasenkestävyysvaatimus. Rakennusten kestävyyden ja käyttöiän näkökulma tuleerakennusmääräyskokoelmassa tällä hetkellä esille toisaalta yleisesti olennaisten vaatimustenkautta (kts. kohta 6.2) ja toisaalta materiaalikohtaisesti muutamien kestävyyttä koskevienohjeiden kautta. Ympäristöministeriön ympäristöhjelman mukaan tavoitteena on, ettäsäännöksillä edistetään ratkaisuja, jotka pidentävät rakennusten elinkaarta. Käytännössä tämävoi tulevaisuudessa merkitä esimerkiksi käyttöikäsuunnittelun vaatimista jarakennustuotteiden käyttöikää koskevien laatukriteerien lisäämistä rakennusmääräyskokoelmanohjeisiin (kts. luku 7.4 käyttöikäsuunnittelusta).6.2 Rakennustuotedirektiivi ja sen merkitys tuotteiden ympäristövaikutuksienhuomioon ottamisen kannaltaRakennustuotedirektiivin keskeisenä tavoitteena on ollut toteuttaa rakennustuotteiden sisämarkkinatEU:ssa luomalla edellytykset tuotteiden vapaalle liikkuvuudelle. Rakennustuotedirektiiviei sellaisenaan ole ollut voimassa jäsenmaissa, vaan se on pitänyt saattaa osaksikansallisia rakentamismääräyksiä. Suomessa direktiivin sisältö kuuluu osana rakentamismääräyskokoelmaan.Direktiivin tarkoitus on ollut yhtenäistää jäsenmaiden rakentamista1 http://www.vyh.fi/ym/sivut3/rak3.htm

koskevaa lainsäädäntöä määrittelemällä rakennuksille ja rakennustuotteille asetettavatolennaiset vaatimukset. Rakennustuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittaminen ontarkoitus yhdenmukaistaa eurooppalaisen standardoinnin avulla. Direktiivin järjestelmää einäin saadakaan kokonaan käyttöön ennen kohtalaisen hitaasti tapahtuvaa eurooppalaistenteknisten eritelmien valmistumista.Rakennustuotedirektiivin mukaan rakennuskohteeseen pysyvästi kiinnitettävän rakennustuotteenon oltava ominaisuuksiltaan sellainen, etä kohde asianmukaisesti suunniteltuna jarakennettuna täyttää direktiivissä aasetettavat vaatimukset. Lisäksi jäsenmaat eivät voi määrätärakennuskohteisiin sovellettavaksi muita olennaisia vaatimuksia kuin direktiivissä esitetään.Direktiivin olennaiset vaatimukset liittyvät4 mekaaniseen lujuuteen ja vakavuuteen4 paloturvallisuuteen4 hygieniaan, terveyteen ja ympäristöön4 käyttöturvallisuuteen4 meluntorjuntaan ja4 energiatalouteen ja lämmöneristykseen.Käytännössä rakennustuotetta on pidettävä käyttöönsä soveltuvana, mikäli se on4 yhdenmukaistetun standardin4 eurooppalaisen hyväksynnän tai4 komission ja jäsenmaiden tunnustaman kansallisen teknisen eritelmän mukainen.Yhdenmukaistettujen standardien laatiminen perustuu komission antamiin toimeksiantoihin.Eurooppalaisella teknisellä hyväksynnällä tarkoitetaan myönteistä teknistä arviointia tuotteensopivuudesta suunniteltuun käyttötarkoitukseen. Hyväksyntä voidaan antaa tuotteille, joilla eiole yhdenmukaistetua standardia ta jotka poikkeavat huomattavasti yhdenmukaistetustastandardista. Hyväksynnän voivat myöntää kansalliset hyväksyntälaitokset hyväksyntälaitostenyhteisen järjestön, EOTA:n (European Organisation for TechnicalApproval) vahvistamien suuntaviivojen perusteella.Rakennustuotedirektiivin mukaan tuotteiden on oltava sopivia rakennuskohteeseen, joka sopiitarkoitukseena ja joka tällöin täyttää olennaiset vaatimukset. Kestävän kehityksen näkökulmankannalta ehkä tärkeintä direktiivissä on maininta siitä, että ko. olennaiset vaatimukseton normaalilla kunnossapidolla täytettävä koko taloudellisesti kohtuullisen käyttöiänajan.Hygienia-, terveys- ja ympäristövaatimuksen suhteen rakennuskohde on suunniteltava ja rakennettavasiten, että se ei ole uhkana asukkaiden tai naapurien terveydelle seurauksena4 myrkyllisten kaasujen vapautumisesta4 vaarallisten hiukkasten tai kaasujen esiintymisestä ilmasta4 vaarallisen säteilyn emissiosta4 veden tai maaperän saastumisesta tai myrkyttymisestä4 jäteden, savun, kiinteiden ja nestemäisten jätteiden virheellisestä poistosta tai4 kosteuden esiintymisestä kohteen osissa tai sen pinnoilla.Hygieniaa, terveyttä ja ympäristöä koskevalle vaatimukselle esitetään viisi aspektia: sisäilmasto,veden jakelu, jäteveden poisto, kiinteän jätteen poisto ja ulkoinen ympäristö. Ulkoisellaympäristöllä tarkoitetaan rakennustuotteiden vaikutusta ympäristöön. Ulkoinen ympäristökäsittää tuotteen koko elinkaaren raaka-aineiden hankkinnasta ja valmistuksesta rakentamiseen,käyttöön, purkamiseen ja loppusijoitukseen tai uudelleen käyttöön asti. Direktiivinmukaan rakennustuotteiden ympäristövaikutukset läpi niiden koko elinkaaren tulee ottaahuomioon, mutta rakennustuotedirektiivi rajojensa mukaisesti koskee vain kohdetta käytössä.

Elinkaaren muiden vaiheiden suhteen, jäsenvaltiot asettavat tarpeen mukaan määräyksiäympäristön turmeltumisen rajoittamiseksi. Direktiivin mukaan rakennustuotteiden vaikutusympäristöön on myös yksi tärkeistä näkökohdista standardien yhdenmukaistamisessa.

7 MENETELMÄT YMPÄRISTÖVAATIMUSTEN ASETTAMISEKSI JA YMPÄ-RISTÖVAIKUTUKSIEN HUOMIOON OTTAMISEKSI PÄÄTÖKSENTEOSSA7.1 JohdantoYleinen yhteiskuntapoliittinen suuntaus läntisissä teollisuusmaissa on vähentää julkisen vallanmääräohjausta ja sääntelyä ja lisätä markkinavoimien hyväksikäyttöä ohjauksessa. Tällöintoisaalta kasvaa tiedollisen ohjauksen merkitys. Ympäristöpolitiikaan toteutuksessa tämämerkitsee sitä, että samalla kasvaa sellaisten välineiden tarve, joiden avulla ympäristötietovoidaan viedä sekä kuluttajien että yritysten päätöksentekoon, so. rakennusalallarakennustuotteiden tuotekehitykseen, suunnitteluprosessiin ja tilaajien päätöksentekoon.Kestävän kehityksen strategia vaatii toteutuakseen sellaisten välineiden ja menetelmien, kutenympäristövaikutuksien arviointimenetelmien ja ympäristöjohtamisjärjestelmien sekäympäristömerkintäsysteemien kehittämistä, tutkimusta, tiedotusta ja koulutusta ja näidentarvitsemaa taloudellista tukea. Tarkasteltaessa menetelmällisiä vaatimuksia rakentamisenkannalta, niin valmiuksien kehittämistarpeisiin täytyy lukea myös sellaisten suunnittelumenetelmienkehittäminen ja tuotteiden ominaisuuksia koskevien tutkimusmenetelmienkehittäminen, jotka ovat tarpeen kestävän kehityksen näkökulman huomioonottamiseksirakennusalalla.Sekä EU:n että Suomen ympäristöohjelmissa edellä mainittuja välineellisiä valmiuksia mainitaantärkeinä ympäristöpolitiikan toteutuksen edellytyksinä. Seuraavassa näistä instrumenteistäkäsitellään ympäristövaikutuksien arviointimenetelmiä, ympäristöjohtamisjärjestelmiäsekä tuotteiden ympäristömerkintää. Lisäksi käsitellään menetelmiä, jotka ovatympäristöä säästävän rakentamisen keskeisiä apuvälineitä. Näitä ovat rakennusten elinkaarivaatimustenhallinta, ekologisen suunnittelun menetelmät ja rakentamisen ympäristövaikutustenja elinkaaritalouden arvioinnin menetelmät.7.2 Elinkaariarviot7.2.1 Elinkaariarvioiden käyttö rakennusalallaTuotteiden ja toimintojen ympäristövaikutuksien arvioinnin menettelytavaksi on kansainvälisestiomaksuttu elinkaaritarkastelut. Elinkaariarviolla tarkoitetaan tuotteen tai toiminnonpotentiaalisten ympäristövaikutusten selvittämistä ottaen huomioon tuotteen koko elinkaari,so. kaikki ne ympäristökuormat, jotka aiheutuvat raaka-aineiden hankinnasta tuotteenloppusijoitukseen asti. Kansainvälistä hyväksyntää saavutti ensimmäisenä SETAC:n (Societyof Environmental Toxicity and Chemistry) suosittelema menettely 1 . Elinkaaritarkastelujensuhteen kansainväliseen yksimielisyyteen on päästy menetelmän rungosta.Arviointimenetelmät ovat kuitenkin edelleen kehityksen ja tutkimuksen kohteena.Euroopan yhteisön dokumenteissa elinkaarimenettely esitetään tuotteiden ympäristövaikutuksienarvioinnin menetelmänä säännöksessä, joka koskee ympäristömerkinnän käyttöönottoa(Regulation on the Community system for an ecological label) ja joka hyväksyttiinvuonna 1992. Tarkoituksena on sellaisten tuotteiden kehittämisen, tuotannon, kaupallistamisenja käytön edistäminen, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja kokoelinkaarensa aikana. Ympäristövaikutuksien kriteerinä ovat niin energian ja muidenluonnonvarojen käyttö kuin myös maahan, ilmaan ja veteen aiheutuvat päästöt ja jätteet, vaikutuksetekosysteemin sekä melu.Elinkaariarvion kehyksestä on olemassa ISO-standardi. Elinkaariarvion eri vaiheista on lisäksilaadittu ISO-standardiehdotukset:1 SETAC (Society of Environmental Toxicity and Chemistry). Code of Practice 1993.

4 SFS-EN ISO 14040: Ympäristöasioiden hallinta. Elinkaariarviointi. Periaatteet ja pääpiirteet.Environmental Management. Life Cycle Assessment. Principles and Framework ja4 ISO/DIS 14041: Environmental Management. Life Cycle Assessment. Inventory analysis4 ISO CD14042: Environmental Management. Life Cycle Assessment. Life Cycle ImpactAssessment4 ISO CD 14043: Environmental Management. Life Cycle Assessment. Life CycleInterpretation.4 Merkintä DIS tarkoittaa standardiehdotusta (Draft International Standard) ja merkintä CDkomiteaehdotusta (Comittee Draft).Tuotteen elinkaariarvion perusaineistoa ovat tiedot niistä energia- ja materiaalisyötteistä, jotkatarvitaan tuotteen valmistuksen ja käytön aikana, sekä tiedot prosesseissa aiheutuvistapäästöistä ja jätteistä. Elinkaariarvioon kuuluvat eri vaiheina arvion tavoitteen asettelu,ympäristökuormien inventaario ja ympäristökuormien aiheuttamien ympäristövaikutustenarvio 1 . Vaikutusten arvioon kuuluu kuormien ryhmittely potentiaalisen vaikutuksensa mukaansekä keskinäinen painottaminen vaikutuspotentiaalinsa perusteella. Lopputulos saatetaan vielänormalisoida tai arvottaa. Normalisoinnissa potentiaalisia vaikutuksia verrataanreferenssiarvoihin. Yleensä referenssiarvoksi valitaan keskimääräinen kokonaisvaikutustietyllä alueella, esimerkiksi Euroopassa. Arvottamisella tarkoitetaan erilaisten ympäristövaikutustenpainottamista toistensa suhteen niiden arvioidun merkityksen perusteella.Lopputuloksen arvottamiseen on eri maissa kehitetty menettelytapoja. Tällainen on esimerkiksiruotsalaisen IVL:n (Swedish Environmental Research Institute) Volvolle kehittämämenetelmä EPS (Environmental Priority Strategies), jonka tuloksena saadaan yksi indeksi.Ympäristövaikutuksien arviointi elinkaaritarkasteluin soveltuu parhaiten tuottamaan systemaattistaympäristötietoa yritysten sisäisen tuote- tai toimintojen kehityksen ja ympäristöjärjestelmänrakentamisen tueksi. Elinkaariarvion menettelytavat, erityisesti tuloksen käsittelynja arvottamisen menettelytavat eivät ole vielä vakiintuneet, minkä vuoksi välinettä on selvästihankalampi käyttää välittömästi esimerkiksi kuluttajainformaatioon tai rakennussuunnitteluunvietävän ympäristötiedon tuottamiseen. Silloin kun elinkaariarvion tuloksia halutaan käyttääsuunnitteluprosesissa, niin tämä edellyttää, että sovitaan rakennustuotteiden ja rakennustenympäristötiedon hankkimisen ja käsittelyn menettelytavoista ja tuloksen ilmoittamisenmuodosta, jotta tulokset ovat yksiselitteisiä ja vertailukelpoisia.Sovellettaessa elinkaariarviota rakennuksen ympäristövaikutusten selvittämiseen koko rakennustavoidaan pitää tarkasteltavana funktionaalisena yksikkönä. Elinkaaritarkastelujenperusteella rakennusten koko elinkaaren aikana aiheutuvista ympäristökuormista valtaosaaiheutuu rakennuksen käytön aikana energian ja sähkön käytöstä rakennuksen lämmitykseenja ilmanvaihtoon ja laitteiden käyttöön. Tämä pätee ainakin rakennusten energiankäytönnykytasolla ja niin kauan, kun lämmitykseen käytetään pääasiassa fossiilisia polttoaineita. Näinollen ympäristöä säästävä rakennussuunnittelu on elinkaariarvioiden nojalla erityisestienergiataloudellista suunnittelua, jossa otetaan huomioon paitsi energiankulutus myös erienergialähteiden ympäristövaikutukset. Esitettävien ympäristöä säästävien vaatimustenvaikuttavuutta voidaan kuitenkin tarkastella paitsi suhteessa tarkasteltavaan rakennukseenmyös suhteessa esitettyjen vaatimusten kohdistumiseen kansantaloudessa ja tätä kauttasuhteessa niiden kansantaloudelliseen merkitsevyyteen.Rakennuksen energiankulutuksen suhteen esitetty vaatimus kohdistuu lähinnä rakennettavaanrakennukseen mutta ei kohdistu olemassa olevaan rakennuskantaan, jonka käyttö koko ajanaiheuttaa ympäristökuormia. Osittain vaatimus kohdistuu kuitenkin myös taloteknisiä laitteitaja järjestelmiä tuottavaan teollisuuteen ja yritystoimintaan. Rakennustuotteiden suhteen1 Nordic guidelines on Life Cycle Assessment. Nord 1995:20.222 s.

esitetty ekologinen vaatimus kohdistuu taas rakennustuoteteollisuuteen osana muutateollisuutta ja voi näin olla välillisiltä vaikutuksiltaan huomattavasti merkittävämpi kuin mitärakennuskohtaisen elinkaaritarkastelun pohjalta näyttää. Silloin kun ympäristöä säästävärakennussuunnittelu halutaan ulottaa koskemaan paitsi energiataloudellista suunnittelua myöstuotevalintaa ja rakennusten kestävyyttä ja joustavuutta, niin tarjolla olevat apuvälineet ovatrakennustuotteiden ympäristöselosteet ja ympäristömerkinnät tuotevalinnan avuksi (kohta7.2.2 ja 7.3) ja käyttöikäsuunnittelun ja muuntojouston suunnittelun menettelytavat (kohta7.4).7.2.2 Elinkaariarvioon pohjautuvat rakennustuotteiden ympäristöselosteetYmpäristöselosteella tarkoitetaan tuottajan ilmoitusta tuotteen ympäristöominaisuuksista ja seon tarkoitettu asiakkaalle tai tuotteen ostajalle informaatioksi. Rakennustuotteiden ympäristöselosteidensisällöstä ei ole olemassa viranomaisten ehdotusta, mutta niistä on olemassarakennusalan organisaatioiden omia ehdotuksia. Suomessa rakennustuotteiden ympäristöselosteestaon olemassa Rakennustuoteteollisuus ry:n (RTT) ja VTT:n ehdotus. Ehdotetutarviointiperiaatteet ja selosteformaatti on julkaistu VTT:n ja RTT:n tiedotteessa 1 .Ehdotuksen mukaan rakennustuotteiden ympäristöseloste sisältää elinkaariarvioon pohjautuvaatietoa tuotteen ympäristökuormista sekä tuottajan antamia ohjeita tuotteen soveltuvistakäyttöolosuhteista kestävyyden varmistamiseksi ja ohjeita käyttöiän jälkeistä kierrätystävarten.Menettelytapaa ollaan edelleen yhtenäistämässä Rakennustietosäätiön (RTS) vetämässä hankkeessa,jossa on mukana rakennustuotteiden tuottajia. Rakennustuotteiden ympäristöominaisuuksiakoskevia tietoja ollaan viemässä rakennustuotekortteihin. Suunnitelmienmukaan vuoden 1998 aikana valmistellaan ympäristötieto tuotekortteihin noin 50 rakennustuotteenosalta (ks. kaavio selosteformaatista). Ympäristötieto on tarkoitus sisällyttäämyös ohjekortteihin. Rakennustuotteiden ekologinen vertailu voidaan tällöin tehdä rakennusosatasolla.Rakennustietosäätiön projektissa on kysymys rakennustuoteteollisuuden aloitteesta valmisteltavastasopimuksesta rakennustuotteiden vapaaehtoiseksi ympäristöselostemalliksi. RTS jarakennustuoteteollisuus toteuttavat hanketta yhteistyössä Ruotsin Byggtjänstin kanssa japyrkimys on päästä laajempaankin pohjoismaiseen yhteistyöhön. Täten on mahdollista, ettämuutaman vuoden päästä on käytössä yhteispohjoismainen, vapaaehtoinen ja rakennustuoteteollisuudenaloitteesta valmisteltu ympäristöselostemalli rakennustuotteille.1 Häkkinen, T. et al. Rakennusmateriaalien ja -tuotteiden ympäristövaikutukset ja niiden arviointiperusteet.Espoo 1997. VTT Tiedotteita 1836. 138 s. + liiitt. 10 s.

Kaavio.RTS:n ehdotus rakennustuotteiden ympäristöselostemalliksi.ENVIRONMENTAL DECLARATIONDeclaration is based on Life Cycle Inventory carried out on the basis ofISO 14040 and ISO/DIS 14041ProductProduct nameProducerMain service (Building type and type element, consumption in kg/m 2 )Product dimensionsDensityCompositionService lifeDesign life (expected service life) (in years with reference to the service object)Qualifications and restrictionsEnergy and raw materialsNon-renewable renewable energy (in MJ/kg)Non-renewable renewable raw materials (in kg/kg)EmissionsGreenhouse gases (in g CO2 equ/kg)Emissions causing acidification (in SO2 equ/kg)Emissions causing oxidants (in g ethene equ/kg)Impact on indoor airClassification of finishing materials (M1, M2 or M3)RecyclingProduct recyclingEnergy content as fuel (in MJ / kg)Package recyclingYmpäristöselosteen sisältöä on pohdittu paitsi Suomessa myös muissa Euroopan maissa.Vastikään on saatu valmiiksi Euroopan rakennustuoteteollisuutta edustavan organisaation(CEPMC) ensimmäinen alustava ehdotus. Tämä on sisällöltään saman tyyppinen kuin RTT:nja RTS:n ehdotukset. Kummankin ehdotuksen mukaan rakennustuotteen ympäristöselosteeseensisältyy tuotteen kuvaus, käyttöikäarvio, tiedot elinkaaren aikana aiheutuvistaresurssien käytöstä ja haitallisista päästöistä sekä energiasisällöstä, ja ohjeet tuotteet kierrätyksestä.Ruotsissa rakennusteollisuus on antanut oman ehdotuksensa tuotteiden ympäristöselosteensiällöstä. Ruotsalaisen ehdotuksen mukaan ympäristöselosteessa pitäisi tietojaantaa erityisesti tuotteen koostumuksesta.7.3 YmpäristöjohtamisjärjestelmätYmpäristöjärjestelmän perusajatuksena on yrityksen toiminnan ympäristövaikutuksien jatkuvaparantaminen mitattavissa olevien tavoitteiden avulla. Ympäristöasioiden hallintaa vartenyritykseen voidaan luoda ympäristöjärjestelmä, jonka tarkoituksena on hyvän ympäristösuojelullisentason saavuttaminen sekä sen osoittaminen muille.ISOn tekninen komitea TC 207 on valmistellut standardiehdotuksia ympäristöjärjestelmiin liittyvisäkysymyksistä:4 ISO 14001 Environmental management systems, Specification with guidance for use4 ISO 14004 Environmental management systems, General guidelines on principles, systemsand supporting techniques4 ISO 14010 Guidelines for environmental auditing, General principles

4 ISO 14011 Guidelines for environmental auditing, Auditing of environmental managementsystems4 ISO 14012 Guidelines for environmental auditing, Qualification criteria for environmentalauditors.Ympäristöjärjestelmän pystyttämisessä tavoitteiden asettamista varten on tiedettävä omientoimintojen ja tuotteiden ympäristövaikutukset. Toiminnan jatkuvaksi parantamiseksi toimintaaja tavoitteiden saavuttamista on valvottava ja ohjattava.Ympäristöjärjestelmän kehittämisen vaiheet ovat4 alustava katselmus4 ympäristöriskianalyysi4 strateginen tavoitteenasettelu4 ympäristöasioiden hoidon toteuttaminen4 järjestelmän ylläpito, jottajatkuvan parantamisen tavoite toteutuu.Alustavan katselmuksen tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida yrityksen toiminnan nykyisetympäristövaikutukset. Ympäristöriskianalyysissä selvitetään ympäristövaikutusten aiheuttamatriskit ja määritetään riskien toteutumisen todennäköisyys. Alustavassa katselmuksessatai sitä varten hankitaan tieto esimerkiksi yrityksen normaalin toiminnan sekä ympäristöriskientoteutumisen seurauksena aiheutuvista haitallisista päästöistä ympäristöön ja päästöjen jajätteiden aiheutumisen seurausjärjestelmistä. Alustavan katselmuksen tulos ja sitä vartenkerätty ympäristötieto muodostaa pohjan mitattavissa olevien tavoitteiden laatimiselleyritykselle.Ympäristötavoitteiden asettamisen hyvän taustatiedon muodostaa myös arvio yrityksen toiminnantai sen tuotteiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista elinkaariarvion nojalla. Elinkaariarvioissaselvitetään tuotteiden tai palvelujen potentiaaliset ympäristövaiktukset käyttäenpohjana tietoa aiheutuvista resurssien kulumisesta, emissioista ja jätteistä valittuatoiminnallista yksikköä, kuten tuotettujen tuotteiden tai palveluiden määrää kohden.Ympäristöjohtamisstandardit edellyttävät4 Ympäristöpolitiikan laatimista. Ympäristöpolitiikka on perusta, jolle organisaatio asettaaympäristötavoitteensa, ja siihen on sisällyttävä ajatus toiminnan jatkuvasta parantamisesta.4 Ympäristöasioiden suunnittelua. Suunnittelun lähtökohtana on ympäristövaikutuksien janiiden riskien tunnistaminen, ja olemassa olevien vaatimusten tunteminen. Suunnitteluunkuuluu päämäärien asettaminen ja hallintaohjelman laatiminen.4 Järjestelmän toteuttamista. Tähän kuuluvat organisaation ja vastuiden määrittelyt, koulutus-yms. vaatimusten asettaminen, tiedonkulun varmistaminen, dokumentointi, normaalitoimintojenohjaus ja valmiudet hätätilassa.4 Tarkastuksia ja vastaavasti korjaavia toimenpiteitä. Tähän kuuluvat tavoitteiden saavuttamisentarkkailu, ehkäisevät toimenpiteet ja korjaavat toimenpiteet poikkeamissa,dokumentointi ja järjestelmän auditointi.4 Johdon katselmusta. Johdon katselmukseen kuuluu erityisesti tavoitteiden saavuttamisentason ja järjestelmän soveltuvuuden arviointi.Ympäristöjärjestelmien samoin kuin laatujärjestelmien rakentaminen nähdään usein hyvinvaivalloiseksi ja aikaa vieväksi työksi. Ympäristöjärjestelmän luominen vaatii johdon sitoutumista,mutta järjestelmän ei tarvitse olla mionimutkainen. Ympäristöjärjestelmän rakentaminenvaatii olennaisten ympäristönäkökohtien tunnistamista yrityksen toiminnassa jatavoitteiden asettamista juuri näiden suhteen. Ympäristöjärjestelmä on huomattavastihelpompi pystyttää ja sen vaikuttavuus on todennäköisesti huomattavasti parempi, jos kyetäänkeskittymään muutamiin olennaisiin tavoitteisiin. ISO 14001:n mukaan ympäristövaikutus on

haitallinen tai hyödyllinen muutos ympäristössä, joka on kokonaan tai osittain organisaationtoiminnan, tuotteiden tai palveluiden seurausta. Standardin mukaista on siis ottaaympäristötavoitteiden asettamisessa huomioon myös sellaiset tuotannon ulkopuoliset seikat,jotka ovat tärkeitä ja joihin voidaan kohtuudella vaikuttaa. Kysymys on erityisen keskeinenrakennusalalla, jossa merkittävä osa ympäristövaikutuksista syntyy tuotteiden käytön aikana.Rakennusalalla tuotteiden kestävyydellä ja käyttöiällä on merkitystä resurssien kulumiseen.Täten myös rakennusalan yrityksissä yksi olennainen ympäristökysymys on tuotteidenkestävyyden ja käyttöiän varmistaminen. Tässä suhteessa ympäristöjärjestelmäntavoitteenasettelu ja toteuttaminen lähestyy laatujärjestelmää.EU:n EMAS-järjestelmässä (The European Community Eco-Management and AuditScheme) 14 yritys tekee toimipaikalla alustavan ympäristökatselmuksen4 yritys laatii itselleen ympäristöpolitiikan4 yrityksen ympäristöpolitiikan ja ympäristökatselmuksen tulosten perusteella yritys ottaakäyttöön toimipaikan ympäristöohjelman4 yoimipaikalla on käytössä tehokas ja toimiva ympäristöjärjestelmä4 Yritys laatii julkisuuteen toimipaikkaa koskevan ympäristölausunnon ympäristökatselmuksenperusteella. Akkreditoitu, ulkopuolinen päteväksi todettu ympäristötodentaja vahvistaaympäristölausunnon. Ympäristölausunto jaetaan julkisuuteen.4 edellisten vaiheiden jälkeen toimipaikka voi hakea rekisteröintiä EMAS-järjestelmäänSYKE:ltä4 Yritys, joka on rekisteröity EMAS-järjestelmään, voi käyttää EMAS- järjestelmän kuvallistaosallistumisilmoitusta eli logoa toimipaikkaa koskevissa raporteissa ja kirjepapereissa.EMAS-logoa ei saa käyttää itse tuotteissa eikä niiden pakkauksissa.4 EMAS-rekisterissä oleva yritys noudattaa ympäristöpolitiikkaansa ja seuraa ympäristöohjelmansatoteutumista ja ympäristöjärjestelmänsä toimivuutta säännöllisin väliajoin tehtävientarkastusten eli auditointien avulla.EMAS-rekisteröityjä tomipaikkoja Suomessa ovat (kyseessä on aina tietty toimipaikka eikäkoko yritys)4 Tikkurila Oy4 Ekokem Oy Ab4 SWEP Oy4 Enocell Oy4 Tetra Pak Oy4 Nokian Renkaat Oy, Nokian rengastehdas ja4 Rautaruukki Oy, Raahen tehdas.7.4 Tuotteiden ympäristömerkintäTuotteiden ympäristömerkitäjärjestelmät kuuluvat niihin vapaaehtoisiin systeemeihin, joitaEU:n ympäristöohjelman mukaisesti on tarkoitus kehittää ympäristövaikutusten huomioonottamisenhelpottamiseksi kuluttajien ja yritysten päätöksenteossa. Ympäristömerkintäjärjestelmissämerkinnän myöntämisperusteet ovat tuoteryhmäkohtaisia. Perusteet valitaanusein tuoteryhmän tuotteille tehdyn elinkaaritarkastelun pohjalta. Kriteerit valitaan siten, ettävain osa tuoteryhmän tuotteista voi saada merkin käyttöoikeuden. Ympäristömerkintäsysteemion tarkoitettu erityisesti kuluttajille kotitaloustarvikkeiden valintatilanteeseen.Myöntämisperusteita on tyypillisesti laadittu sellaisille tuotteille kuten pesuaineet,talouspaperit ja pesukoneet. Rakennustuotteille ympäristömerkkien myöntämisperusteita ei1 http://www.vyh.fi/palvelut/yritys/emas/koonti.htm

ole laadittu kuin muutamille. Rakennustuotteille paremmin soveltuvatkin ympäristöselosteet(vrt kohta 7.2).Suomessa on käytössä kaksi virallista ympäristömerkkiä: Pohjoismainen ympäristömerkki 1 jaEU:n ympäristömerkki 2 . Molemmat merkit ovat viranomaisten säätelemiä: Joutsenmerkistävastaa pohjoismainen ministerineuvosto, ja erityisesti sen kuluttajaministerit ja EU:nympäristömerkistä vastaa Euroopan yhteisön komissio. Molemmat merkintäjärjestelmät ovatsamantyyppisiä.EU:n ympäristömerkintäjärjestelmä perustettiin vuonna 1992. Siihen osallistuvat EU-maat jaNorja. Kuhunkin maahan on nimitetty toimivaltainen toimielin huolehtimaan merkinnästä.Suomessa kansalliseksi toimivaltaiseksi elimeksi on nimetty SFS-Sertifiointi (laki Euroopanyhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä, 1997) EU:n ympäristömerkintäjärjestelmäntavoitteena on edistää ympäristöä vähemmän kuluttavien tuotteiden kehittämistä,valmistusta, markkinointia ja käyttöä. Samalla sen tarkoituksena on antaa kuluttajilletietoa tuotteiden ympäristömerkintävaikutuksista.EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadinnassa tutkitaan tuotteen elinkaaren ympäristövaikutukset.Selvitysten perusteella valitaan vaikutuksista olennaisimmat tuotteenympäristömerkintävaatimuksiksi. Vaatimustaso asetetaan niin, että 5 - 40 % tuoteryhmäntuotteista voi saada Ekotuotemerkin käyttöoikeuden. Tämän vuoden kevääseen mennessämyöntämisperusteet oli vahvistettu keväällä yhdelletoista tuoteryhmälle. Myöntämisperusteetovat aina määräaikaisia, ja määräajan kuluttua umpeen vahvistetaan uudet, aikaisempaatiukemmat perusteet. EU Ekotuotemerkintä on vapaaehtoinen. Käyttöoikeutta yrityksetvoivat hakea niissä tuoteryhmissä, joille on vahvistettu myöntämisperusteet. Mikäli tuotetäyttää vaatimukset, käyttöoikeus myönnetään määräajaksi, joka on sama kuinmyöntämisperusteiden voimassaolo.Vahvistetut myöntämisperusteet on toistaiseksi annettu seuraaville tuoteryhmille:4 astianpesukoneet4 jääkaapit ja pakastimet4 kopiopaperit4 lamput, yksikantantaiset ja kaksikantaiset4 maanparannusaineet4 pyykinpesukoneet4 sisämaalit ja -lakat4 talous- ja WC-paperit4 tekstiilinpesuaineet4 T-paidat ja vuodeliinavaatteet.Rakennusalan tuotteista mukana on ainoastaan sisämaalit ja -lakat. Lisäksi keraamiset tiilet jalaatat ovat mukana niiden tuotteiden joukossa, joille myöntämisperusteita ollaan laatimassa.Suomessa valmistettavista tuotteista merkin käyttöoikeus on Tikkurilan Eko-Jokerillasisämaalien ja -lakkojen tuoteryhmässä.7.5 Rakennusten elinkaarivaatimusten asettaminenElinkaariajattelun toteutumisessa ratkaisevassa asemassa ovat rakennusalan asiakkaat vaatimustenasettajina. Rakennusten koko elinkaarta koskevien vaatimusten motiivina voi ollapaitsi asiakkaan oman toiminnan ympäristötavoitteet myös elinkaaritaloudellinen ajattelu.Kiinteistöjen arvoon ja tuottoon kohdistuvat vaatimukset voivat johtaa elinkaarivaatimusten1 http://www.markprint.fi/yparistomerkki.html2 http://www.sfs.fi/ymparist/kukka.htm

asettamiseen rakennushankkeissa olettaen hyvän ympäristömaineen kohottavan kiinteistönarvoa tai olettaen rakennuksen tarkoituksenmukaisen elinkaarisuunnittelun vähentävän kiinteistönkäyttö- ja ylläpitokustannuksia.Rakennusten tavoiteenasettelua on yleisesti haitannut rakentamisen vaatimussystematiikanpuute. Rakennuksen ominaisuusjäsentelyä on kansainvälisessä yhteistyössä kehitetty mm.CIB:n ja ISO:n piirissä. Tulosten pohjalta on Suomessa rakennuksen vaatimussystematiikastakehitetty VTT ProP-systematiikka 1 . Joukko julkisia rakennuttajia on muotoilemassa itselleenvaatimussystematiikan sovellusta ekologisten vaatimusten asettamiseksi hankkeelle 2 .Tarvittavaa ekologisten ominaisuuksien vaatimussystematiikkaa ja valmiuksia ollaankehittämässä parhaillaan mm. YM:n ympäristöklusterin tutkimusohjelmassa ja TEKESinrakentamisen ympäristöteknologian teknologiaohjelmassa.Johdonmukaisimmin vaatimussystematiikka toteutetaan siten, että rakennuksen (elinkaari)-ominaisuudet jäsennellään yleisesti ja kussakin hankkeessa vaatimukset kohdistetaan ominaisuuksiin.Suunnittelun tehtäväksi jää tällöin löytää ne toteutustavat ja ratkaisut, jotkatäyttävät vaatimukset. Elinkaarivaatimusten asettamista helpottaa, jos ominaisuuksiin kohdistuvatvaatimukset voidaan esittää arvona (vaatimuksen kohteena esimerkiksi rakennuksenenergian enimmäiskulutus vuodessa) tai luokkana (vaatimuksen kohteena esimerkiksi tiettysisäilmastoluokka).Jotta vaatimusten asettaminen on tuloksellista, niin tarvitaan myös vaatimusten todentamismenetelmät.Todentamismenetelmiä tarvitaan niin suunnitteluratkaisun kuin toteutuneenrakennuksenkin suhteen. Todentamismenetelmät suunnitteluratkaisusta ovat pääasiassaarviontimenetelmiä ja laskennallisia menetelmiä. Todentamismenetelmät, joita voidaansoveltaa valmiiseen rakennukseen, voivat olla myös tarkastus- ja mittausmnetelmiä.Rakennuksen ekologisiin ja terveysominaisuuksiin kuuluvat erityisesti4 maankäytön ympäristövaikutukset4 sisäilmasto4 käyttöikä ja muuntojousto sekä4 käytönaikaiset ja rakennusosiin sitoutuneet ympäristökuormat.Rakennusten ekologista vaatimustenasettelua varten tarvitaan referenssiarvoja, jotka koskevatrakennuksen materiaali- ja energiavirtoja tuotannon ja käytön aikana. Käyttökelpoistenreferenssiarvojen puute haittaa tällä hetkellä ekologista vaatimustenasettelua. Referenssiarvojaon olemassa rakennusten lämmityksen ja ilmanvaihdon energiankulutuksen jasähkönkulutusten suhteen, mutta referenssiarvoja puuttuu päästöjen suhteen sekä rakennustuotteidenaiheuttamien ympäristökuormien suhteen. TEKESin "Rakentamisen ympäristöteknologianteknologiaohjelmassa" on kuitenkin tällä hetkellä menossa hankkeita, joidentuloksena viitearvoja tulee olemaan käytössä.7.6 Rakennusten elinkaarisuunnittelu7.6.1 Elinkaarisuunnittelun menetelmätYmpäristöä säästävällä suunnittelulla tarkoitetaan tässä suunnittelua, jossa rakennukselle asetetuttila- ja toiminnalliset vaatimukset pyritään täyttämään mahdollisimman vähän ympäristöäkuormittavin materiaali- ja energiavirroin ottaen huomioon rakennuksen koko elinkaari.Ympäristöä säästävän rakennussuunnittelun keskeisimpiä välineitä ovat rakennusten energiajaympäristötaloudellinen suunnittelu sekä käyttöiän ja muuntojouston suunnittelu.1 VTT ProP. Vaatimustenmukaisuus hallintaan. VTT Rakennustekniikan tutkimushanke.2 Eco-Pro. Ekologisten vaatimusten asettaminen hankkeelle. Ympäristöklusterin tutkimusohjelmantutkimushanke.

Taulukossa esitetään rakennushankkeen ympäristöä säästävän suunnittelun kulkupäävaiheittain 1 .7.6.2 KäyttöikäsuunnitteluRakentamisen uusimmat viralliset ohjeet painottavat aikaisempaa enemmän rakennusten jatuotteiden käyttöikäsuunnittelua. EU:n rakennustuotedirektiivin (ks. kohta 6.2) mukaan rakennustuotteidenon täytettävä olennaiset vaatimukset taloudellisesti kohtuullisen käyttöiänajan. Taloudellisesti kohtuullinen käyttöikä edellyttää, että kaikki tuotteen kustannuksetsisältäen suunnittelun, valmistuksen, kunnossapidon ja huollon sekä käytöstä poistamisen,otetaan huomioon. Lisäksi taloudellisesti kohtuullinen käyttöikä sisältää ympäristönäkökohtienhuomioonottamiwen. Tuotteen hyvä säilyvyys ja pitkä käyttöikä parantavattuotteen kokonaistaloudellisuutta ja ympäristöllistä haitattomuutta.Rakennesuunnittelun painottuminen elinkaarisuunnitteluun näkyy selvästi mm. Eurocode1:ssä 2 . Sen mukaan(1)Rakenne on suunniteltava ja toteutettava siten, että se hyväksyttävällä todennäköisyydelläottaen huomioon tavoitteena olevan käyttöiän (intended life) ja kustannukset4 pysyy tarkoitukseen soveltuvana ja4 kestää asianmukaisella luotettavuudella kaikki kuormat ja vaikutukset, jotka todennäköisestiesiintyvät toteutuksen ja käytön aikana.(2) Kohta (1) tarkoittaa, että säilyvyys otetaan huomioon rakenteen varmuuden ja käyttöönsoveltuvuudensuunnittelussa.Käyttöikäsuunnittelun ja tuotteiden käyttöikäarvion menettelytapoja on kehitetty kansainvälisestimm. RILEMin, CIB:n ja ISO:n puitteissa. Tekeillä on ISO-standardi käyttöikäsuunnittelusta3 . Käyttöikäsuunnittelun kriittinen kohta on tällä hetkellä kuitenkin tuotteidenikäkäyttäytymistä koskeva tieto ja sopiminen tiedon hankintaan, ilmoittamiseen, laadunvalvontaanja tiedon välittämiseen liittyvistä menettelytavoista. Käyttöikäsuunnittelunvieminen käytännön suunnitteluprosessiin edellyttää tuotteiden käyttöikäennusteiden selvittämistäja ilmoittamista, käyttöikämitoitusmenetelmien kehittämistä tai käyttöikäluokituksensekä sitä vastaavien tuote- tai tuoteryhmäkohtaisten laatukriteerien luomista.Käyttöikäsuunnittelun ISO-standardiluonnos määrittelee rakennuksille ja rakennusosille kaksikäyttöikää. Suunnitteluikä on suunnittelijan yhdessä tilaajan kanssa määräämä rakennuksen tairakennusosan käyttöikävaatimus. Ennakoitu käyttöikä on rakennuksen tai rakennusosankokeellisesti, kokemusperäisesti tai laskennallisesti arvioitu käyttikäennuste.Käyttöikäsuunnittelun periaatteena on huolehtia, että ennakoitu käyttöikä on suunnitteluikääpitempi. Jos tämä ehto ei ole voimassa, suunnitelmaa on muutettava siten, että se saadaantäyttymään. Suunnitelmaa voidaan muuttaa esimerkiksi valitsemalla toinen, pitkäikäisempituote, muuttamalla olosuhteita (rasituksia) tai rakenteen käytönaikaista huollon tasoa taityytymällä lyhyempään suunnitteluikään.Käyttöikäsuunnittelu alkaa siitä, ettäs suunnittelija yhdessä rakennuksen omistajan tai rakennuttajankanssa määrittelee koko rakennuksen suunnitteluiän ja sitä vastaavasti rakennuksenosien suunnitteluiät. ISO-standardiluonnoksessa on esitetty rakennusten ja rakennusosiensuunnitteluikäluokitus ja esimerkkejä joidenkin rakennusosien suunnitteluiänvähimmäisluokka-arvoista (taulukko).1 Häkkinen, T. et al. Ekologisen suunnittelun ohje. VTT Rakennustekniikka. Julkaistaan vuonna 1998.2 ENV 1991 - Eurocode 1: Basis of Design and Actions on structures. Part 1: Basis of Design. CEN/TC250.Final project team document. 1993. 76 s.3 ISO/CD 1586-1.3 Design life of buildings, ISO/TC59/SC3/ WG9, 30.11.1997.

Rakennustuotteiden käyttöiän ennakointi puolestaan vaatii perustietoja materiaaleista ja tuotteesta,ympäristörasituksista, turmeltumismekanismeista ja toimivuusvaatimuksista. Käyttöiänennakoinnin menetelmiä ovat kokemusperäiset menetelmät, kokeelliset menetelmät jalaskennalliset menetelmät. Laskennalliset menetelmät perustuvat joko yksinkertaisiinturmeltumismalleihin tai turmeltumisen ajalliseen simulointiin lämpö- ja kosteusmekaanisillalaskelmilla. Laskennallisten menetelmien nojalla voidaan toisaalta kehittää käyttöiänmitoituksen laskennallisia menetelmiä. Käyttöiän ennakoinnin metodiikkaa on pyrittykehittämään erityisesti säärasituksille alttiina oleville rakenteille (julkisivut ja katteet).Käyttöiän ennakoinnin, testausmenetelmien ja laskentamenetelmien ja vastaavien mitoitusmenetelmienkehittäminen on kuitenkin työlästä. Toisaalta rakennuksissa on suurijoukko tarvikkeita, joiden käyttöikää ei rajoita niinkään tekninen turmeltuminen suunnitelluissaolosuhteissa vaan joko vanhanaikaistuminen tai eri vaiheisa tapahtuvat rakennus- taikäyttövirheet. Lisäksi käyttöiän ennakointi on mahdollista myös laatumäärittelyn perusteella,jos kyseessä ovat hyvin tunnetut materiaalit.Tuotteiden käyttöikäennusteita ei juurikaan ole yritetty laatia. Joillekin tuotteille, kuten betonirakenteille,on kuitenkin kehitetty käyttöikämitoituksen menetelmiä. Rakennustuotteidenvaltaosan suhteen onkin liian työlästä pyrkiä arvioimaan ja tutkimaan ennakoitua käyttöikää.Useiden tuoteryhmien ja tuotteiden kohdalla kyseeseen tuleva menettelytapa onkäyttöikäluokituksen ja sitä vastaavien laatukriteerien luominen. Tämä tarkoittaa sitä, ettätuoteryhmä- tai rakennusosakohtaista käyttöikäluokitusta vastaten laaditaan tuotteille kriteeritkäyttöikävaatimuksen saavuttamiseksi. Laatukriteerit voivat koskea itse tuotetta, senmateriaaleja ja valmistustekniikkaa, rakennustekniikkaa ja käyttöolosuhteita ja huoltoa.Tällaisia laatukriteerejä laaditaan alustavasti tuotekortteihin Rakennustietosäätiön ympäristöselosteitakoskevan työn yhteydessä (kts. kohta 7.2.2). Laatukriteerit liitetään aina tiettyynfunktionaaliseen yksikköön. Suunnitelman mukaan laatukriteerien laatimista jatketaanhankkeessa "Rakennusten elinkaaritekniikka - tuotteiden ikäluokitus ja luokitusta vastaavatlaatukriteerit".Taulukko. Ehdotettuja minimisuunnitteluikiä (vuosia) rakennusosille (ISO/CD 15686-1.3 1997).RakennuksensuunnitteluikäKantavatrakenteetRakennusosat,joiden uusiminenon kallistatai hankalaaUusittavatrakennusosatRajoittamaton Rajoittamaton 100 40 25150 150 100 40 25100 100 100 40 2560 60 60 40 2525 25 25 25 2515 15 15 15 1510 10 10 10 107.6.3 Rakennusten energia- ja ympäristötaloudellinen suunnitteluPintaasennuksetRakennuksen energiataloudellinen suunnittelu on yksi tärkeimpiä rakennusten ympäristöäsäästävän suunnittelun välineitä, koska rakennuksen käytönaikainen energiankulutus on suurinympäristökuorma sen elinkaaren aikana. Rakennusten energiataloudellien suunnitteluntietoutta on kertynyt paljon eri tutkimus-, tuotekehitys- ja koerakentamishankkeissa. Senperusteella on mahdollista kehittää yksinkertaisia ohjausvälineitä, joiden avulla energiataloudellisuusja ekologisuus voidaan ottaa huomioon rakennussuunnittelun eri vaiheissa.

Rakennuksen energiataloudellinen suunnittelu on osa rakennuksen kokonaisvaltaista suunnittelua.Realistinen tavoite jo tänä päivänä on, että rakennuksen lämmitysenergian kulutusvoidaan pienentää puoleen normaalitasosta lisäämättä kokonaisrakennuskustannuksia. Ensisijaisiakeinoja ovat4 huolellinen rakentaminen4 rakennuksen ulkovaipan lämpöhäviöiden pienentäminen4 ilmanvaihdon hallinta ja poistoilman lämmön talteenottaminen4 sisäisten ja ulkoisten lämpökuormien tehokas hyödyntäminen lämmityksessä4 lämmityksen ja ilmanvaihdon tarpeenmukainen käyttö ja ohjaus4 vedenkulutuksen hallinta4 laitteiden sähkönkulutuksen hallinta ja4 rakennuksen tarkoituksenmukainen suunnittelu vastaamaan elinkaaren aikaisia toiminnallisiavaatimuksia.Rakennuksen ympäristö- ja energiataloudellisessa suunnittelussa huomiota kiinnitetään paitsienergiankulutukseen myös lämmön- ja sähköntuotantojärjestelmiin ja järjestelmiin liittyvienpolttoaineiden, sähkön ja kaukolämmön energiasisältöön ja päästöihin.Energia- ja ympäristötaloudellisen suunnittelun ohjeita annetaan mm. ekologisen suunnittelunohjeessa 1 . Viitteessä esitetään energiataloudellisen suunnittelun ohjeet seuraavan jäsentelynmukaisestiTontinkäyttösuunnitelma4 rakennusten sijainti tontilla4 rakennustyyppiLuonnosvaiheen tilaratkaisut4 arkkitehtuuri4 talotekniikkaRakenteiden valinta4 seinät4 päätyseinät4 huoneistojen väliset seinät4 alapohja4 yläpohja4 ikkunat4 ovet4 aurinkosuojatLVIS-järjestelmien valinta4 sisäilmasto4 lämmöntuottojärjestelmä4 lämmön varastointi4 lämmönjakojärjestelmä4 ilmanvaihtojärjestelmä4 vesi- ja viemärijärjestelmä4 sähköjärjestelmä4 säätö- ja ohjausjärjestelmäTuotantotekniikan valintaEkologisen rakennussuunnittelun ohjeessa esitetään myös referenssiarvoja rakennusten vedenkäytönja energiankäytön sekä energiankäytön aiheuttamien päästöjen vaatimusasettelua1 Ekologisen suunnittelun ohje. VTT Tiedotteita. VTT Rakennustekniikkan Espoo 1998.

varten. Lisäksi viitteessä esitetään sähkön eri tavoin tuotetun lämmön ympäristöprofiilit.Näiden avulla suunnittelija voi arvioida rakennuksen käytön ympäristökuormat rakennuksenenergiankäytön arvion pohjalta.

8 RAKENTAMINEN JA YMPÄRISTÖ TUTKIMUSTYÖSSÄ 0EU:N VIIDES PUITEOHJELMA8.1 JohdantoEU:n ympäristöohjelmassa kestävän kehityksen onnistumisen ydinkysymyksiksi nähdään ympäristönäkökulmanyhdistäminen kaikkeen päätöksentekoon sekä kuluttajien, teollisuuden jahallitusten jaetun vastuun käytännön toteuttaminen. Näin kestävän kehityksen strategia vaatiitoteutuakseen sekä päätöksenteon tueksi tarvittavien menetelmien, järjestelmien ja välineiden,kuten ympäristövaikutusten arviointimenetelmien, ympäristömerkintä- jaympäristöjohtamisjärjestelmien kehittämistä, lisäksi tutkimusta ja taloudellista tukeatutkimukseen tarvittavien menetelmien luomiseksi ja päätöksentekoon tarvittavan tiedonselvittämiseksi. Näin myös voidaan katsoa, että EU:n tutkimusohjelmat ja Suomen tutkimusohjelmatovat yksi tärkeä keino pyrittäessä ympäristöpolitiikan keskeisiksi nähtyjenohjausmenetelmien toteutumiseen. Suomessa ympäristönäkökulmat ovatkin voimakkaastipainottuneet menossa olevissa kansallisella rahoituksella tuetuissa tutkimusohjelmissa.Rakentamisen ympäristöasioiden hallinnan kannalta keskeisiä ovat ennen TEKESin Rakentamisenympäristöteknologian teknologiaohjelma sekä todennäköisesti myös vuonna 1998alkaneet ympäristö- ja metsäklusterin tutkimusohjelmat. Seuraavassa tarkastellaan EU:nviidennen puiteohjelmarungon sisältöä lähinnä siitä näkökulmasta, miten keskeisessä asemassasiinä ovat kestävän kehityksen mukaisen tuotannon ja rakentamisen kehittäminen.8.2 EU:n viides puiteohjelmaLiitteessä 1 esitetään komission ehdotukset V puiteohjelman erillisohjelmien sisällöistä 1 . Liitteessäesitetään jäsentely sekä lisäksi ne kohdat, joiden tarkoituksena on tukea kestävänkehityksen mukaisen tuotantannon tai rakentamisen kehittämistä. Keskeisessä asemassapuiteohjelmassa on kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ja prosessien kehittäminen.Puiteohjelmassa mainitaan erillisenä kehittämiskohteena myös "tulevaisuuden kaupunki",mihin osa-alueeseen kuuluu myös taloudellisten ja kestävän kehityksen mukaisten korjaus- jarakentamistekniikoiden kehittäminen.1 http://www.tekes.fi/eu/5po/dokumentit.html

9 KOERAKENTAMINEN JA SEN MERKITYS YMPÄRISTÖNÄKÖKOHTIENHUOMIOONOTTAMISEN VAKIINTUMISESSASuomen kestävän kehityksen toimikunnan raportin mukaan yhdyskuntien kestävän kehittämisenrahoituksellisia keinoja ovat valtion tukeman asuntorahoituksen suuntaaminen erityisestikorjausrakentamiseen, jolla parannetaan asuinrakennusten energiataloudellisuutta japidennetään elinkaarta sekä ympäristöministeriön avustamien koerakennushankkeidenpainopisteen siirtäminen ekorakentamisen periaatteiden kokeiluihin.Valtio tukee koerakentamistoimintaa, joka perustarkoituksena on rakentamisen kehittäminen1 . Tarkoituksena on erityisesti testata tutkimustoiminnan tuloksia ja jouduttaa tulostenkäyttöönottoa. Koerakentamisen painopistealueet vuosina 1995 - 1999 ovat4 toiminnan tuotteistaminen, laadun ja tuottavuuden nosto4 kestävän kehityksen periaatteet rakentamisessa4 asuttavuuden ja käytettävyyden parantaminen4 kiintiestönpidon kehittäminen ja4 korjaaminen ja perusparantaminen.Kestävän kehityksen painopistealueeseen kuuluvat4 ympäristönäkökohdat huomioonoottava rakennusteknologia,4 kestävän kehityksen periaatteiden mukainen asuntoalue4 rakennusmateriaalien kehittäminen ja4 jätteiden ja käyttöveden ympäristökuormien vähentäminen.Koerakentamiseen liittyvään tuotekehitykseen, suunnittelun ja toteutuksen lisäkustannuksiinsekä hankkeiden seurantatutkimuksiin voi saada rahoitusta TEKESistä, ministeriöiltä (YM jaKTM) sekä EU:n tutkimusohjelmista. Lisäksi valtion tukemassa asuntorakentamisessa onkoerakentamisessa mahdollista poiketa kilpailuttamisesta.Koerakentamisen ongelmana rakentamisen kehittämisen suhteen on tuotekehitystoimintaanyleisestikin liittyvä jatkuvuuden ja asteittaisen parantamisen puute. Lisäksi ongelmana on se,että lisäkustannuksien rahoitusmahdollisuuksista huolimatta, kustannusten säätelytarve saattaamitätöidä alkuperäisiä tavoitteita. Ongelmista huolimatta koerakentamistoiminnalla on tärkeämerkitys rakentamisen ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen vakiinnuttamisessa.1 http://www.vyh.fi/raken/koerohj/index.htm#8

10 VAATIVA ASIAKAS JA EKOLOGINEN RAKENTAMINENEkologisessa rakentamisessa hankkeelle asetetut toiminnalliset vaatimukset pyritään täyttämäänmahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavalla maan ja resurssien käytöllä rakennuksenkoko elinkaaren aikana. Ympäristöä säästävä rakentaminen tarkoittaa elinkaariajatteluntoteuttamista rakennushankkeiden vaatimusten asettamisessa, suunnittelussa, toteutuksessaja kiinteistönpidossa.Elinkaariajattelun toteutumisessa ratkaisevassa asemassa ovat rakennusalan asiakkaat vaatimustenasettajina. Rakennusten koko elinkaarta koskevien vaatimusten motiivina voi ollapaitsi asiakkaan oma ympäristöpolitiikka ja siihen liittyvät toiminnan ympäristötavoitteet myöselinkaaritaloudellinen ajattelu. Kiinteistöjen arvoon ja tuottoon kohdistuvat vaatimuksetvoivat johtaa elinkaarivaatimusten asettamiseen rakennushankkeissa olettaen hyvänympäristömaineen kohottavan kiinteistön arvoa tai olettaen rakennuksen tarkoituksenmukaisenkäyttöiän, muuntojouston ja energiataloudellisen suunnittelun vähentävän kiinteistönkäyttö- ja ylläpitokustannuksia.Ekologisen rakentamisen kannalta tärkeää on myös vaativan asiakkaan tarvitsemien menetelmienkehittäminen siten, että rakennusten elinkaarivaatimusten asettamiseen ja niidentodentamiseen on olemassa menettelytavat ja työkalut (vrt kohta 7.5).Julkisella rakentamisella on keskeinen osa ympäristöä säästävän rakentamisen yleistymisessäja liikkeelle panemisessa. Elinkaariajattelun vakiintumisessa rakennusalalle ratkaisevaa voi ollase, miten julkisessa rakentamisessa tullaan lähivuosina toteuttamaan kestävän kehityksenperiaatteita ja miten ympäristöä säästävän rakentamisen välineitä ja menetelmiä tullaanhyödyntämään.

LIITE 1KOMISSION EHDOTUKSET V PUITEOHJELMAN ERILLISOHJELMISTA JANIIDEN SISÄLLÖISTÄ(siltä osin kuin koskevat kestävän kehityksen mukaisen tuotantannon tai rakentamisenkehittämistä)1 Elämän laatu ja luonnonvarojen hallinta2 Käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta3 Kilpailukyky ja kestävä kasvu(a) KEY ACTIONS(i) Innovative Products, processes and organisationObjectives and RTD prioritiesThe overall goal of this key action is to develop new and improved methods of design, advancedequipment and process technologies for production 1 that improve the quality and reduce the costs ofprocesses for services and products (aiming for a substantial improvement in these factors in the mediumterm), reduce overall life-cycle impacts, improve understanding of “soft technology” aspects(organisation, management, logistics, teleworking, etc.), so as to integrate them fully into relevantindustrial processes, and ultimately contribute to employment growth (aiming at creating andmaintaining in Europe a number of jobs comparable, in percentage terms, to those of Europe’s majorcompetitors). Implementation of the key action will focus on systemic approaches to production(products, production facilities, processes and organisation) and on clustering and integrating projectsinto targeted groups, which will make it easier to take account of socio-economic, ecological andcompetition aspects. Particular attention will be paid to the involvement of SMEs, taking account oftheir specific needs and their roles in the supply chain. Where appropriate, research activities will becoordinated with the activities of other programmes, and also with international initiatives (IMS,Eureka).• Efficient design and manufacturing. The aim is to improve competitiveness through increasedindustrial added value, quality and responsiveness to market, reduced time-to-market and materialintensity in product/service combinations.RTD priorities: technologies for integrated product-service design and development, multitechnologyintegrated products (including production equipment and facilities) and relatedmanufacturing processes; advanced production and construction techniques and equipment forhigher process accuracy and reliability; manufacturing technologies and equipment for optimal useof resources and for product miniaturisation, including the manufacture and assembly ofmicrosystems; methods to overcome the barriers between designers and consumers.• Intelligent production. The aim is to optimise the level of performance of all elements of theindustrial environment through the deployment, integration and application of information societytechnologies in production systems.RTD priorities: intelligent and reconfigurable production systems, machinery, and equipment; onlinecontrol using advanced sensors; extended life and optimal use of production facilities;intelligent operation and maintenance systems, including self-repair; application of advancedtechnologies for flexible and interoperable supply/production/distribution systems and networks,including the integration of developments in the field of electronic commerce.• Eco-efficient processes. The goal is to minimise “full life-cycle” impacts on the environment, takingaccount of all essential elements of the industrial system ranging from extraction through productionto waste management, with emphasis on resource intensive processes.RTD priorities: clean and eco-efficient processing technologies; research aimed at mastering basicphenomena such as synthesis, catalysis, separation and reaction mechanisms, process modelling andsimulation; impact monitoring and assessment of risks; in situ and on-line recovery of waste; novel1The term “production” encompasses all industrial activities from extraction of raw materials to theprocessing and manufacture of components and end-products. It covers all industrial sectors andassociated services, including construction.

processes for treatment, reuse and safe disposal of waste and for upgrading, reusing or dismantlingproducts and production systems.• Organisation of production and work. The goal is to move towards high performance industrialsystems, agile customer-driven networked industrial enterprises, including SMEs, with multi-skilledhighly motivated labour force, working in efficient and pleasant workplaces and taking intoconsideration the diversity and specificity of European society and manufacturing tradition.RTD priorities: study of human, organisational, socio-economic and regulatory determinants for asmooth transition of enterprises towards efficient and sustainable production and consumption; newdecision-making tools and new approaches to the management of change and human resources;studies on the impact and acceptance of new business ideas and new industrial production patterns,compatible with the concept of sustainability.(ii) Sustainable mobility and intermodality(iii) Land transport and marine technologies(iv) New perspectives for aeronautics(b) RESEARCH AND TECHNOLOGICAL DEVELOPMENT ACTIVITIES OF A GENERICNATUREThese activities, with potential multi-sectoral applications, will help the development of Europeantechnological capacity and stimulate the flow of ideas, knowledge and applications to complement andsupport the key actions.(c) SUPPORT FOR RESEARCH INFRASTRUCTURESIndustrial research in Europe is widely recognised for its excellence, with well-established strongholds atnational level. To bring competitive advantages, scientific and technological RTD results must, however,be converted into successful applications. Apart from the development of exploitation-oriented projects,there is a real need to share facilities effectively and to exchange data and experience more efficiently,for example for testing new machines, vehicles, or processes. In addition, research constantly generatesnew data and in increasing quantities. Collecting and organising such data at European level will benefitindustry and the whole user community. Not only will research efficiency be improved by reducingduplication but, more importantly, focusing the whole fabric of research infrastructure in Europe oncommon goals will enable a strategic approach to be put in place.4 Energia, ympäristö ja kestävä kasvu1.1 (a) KEY ACTIONS(i) Sustainable management and quality of water(ii) Global change, climate and biodiversity(iii) Sustainable marine ecosystems(iv) The city of tomorrow and cultural heritageObjectives and RTD prioritiesThe overall goal of this key action is to support sustainable economic development and competitiveness,improved urban management and integrated planning policy, and help safeguard and improve thequality of life and cultural identity of citizens. It will focus partly on the provision of an integrated socioeconomicknowledge-base, and products, services, tools and technologies for better city management andpartly on the environmental challenges, particularly in relation to reducing pollutant emissions.• Integrated approaches aiming at sustainable development of cities and rational management ofresources. The aim is to create new models for the sustainable development of European cities andcity regions and prepare medium- and long-term socio-economic scenarios and research,development and demonstration activities focusing, in particular, on supporting and stimulatingeconomic competitiveness, town planning and architecture, social integration, safety, energyefficiency and conservation (in particular, in buildings and in urban transport) and the exploitationof information networks (the concept of “digital cities”).RTD priorities: urban development scenarios and integrated planning tools; impact of

technologies, infrastructure, noise and air pollution from all sources on social development,resource utilisation, health and the environment; demand management, safety and security ofsupply of essential resources (e.g. energy, land and water); integrated approaches to better use andconservation of resources and reduced pollution and waste taking into account social andenvironmental sustainability.• Protection, conservation and enhancement of European cultural heritage. The aim is to developsound management of cultural resources of cities and urban regions to improve citizens’ quality oflife, tourism and job creation.RTD priorities: products, methodologies and technologies for diagnosis, protection, conservation,restoration and the sustainable exploitation of the European cultural heritage, focusing onpromotion of both movable and unmovable cultural assets and the quality of life; measures forprotecting cultural heritage against technological and natural hazards; methodologies, includingrisk assessment, for harmonious and effective integration of cultural heritage into the urban setting.• Development and demonstration of technologies for safe, economic, clean, effective andsustainable preservation, renovation, construction, dismantling and demolition of the builtenvironment, in particular for large groups of buildings. The aim is to conserve, renovate,enhance, protect and develop the built environment in a manner which responds to citizens’ andcultural needs, in a framework of long-term sustainability and improved quality of life.RTD priorities: effective technologies for economic, safe and environment-friendly design,maintenance, repair, modernisation, conversion, construction, dismantling and demolition of thebuilt environment, in particular for large groups of buildings; essential services to combat hazardsand deterioration; more efficient management of resources (materials, energy, water, etc.), safetyand security, optimum use and re-use of land (above and beneath the ground), includingrehabilitation of contaminated sites; reliable environmental impact assessment; indoorenvironmental management.• Comparative assessment and cost-effective implementation of strategies for sustainabletransport systems in an urban environment. The aim is to identify the best innovatorytechnologies radically reducing pollution levels and urban congestion at affordable prices for users.RTD priorities: propulsion technologies and the corresponding infrastructure, new vehicle designswith low energy consumption and emissions, such as zero-emission vehicles and microcars;validation and demonstration of prototypes and vehicle fleets to guarantee effective operation, thequality of life and conservation of the cultural heritage.(v) Cleaner energy systems, including renewables(vii) Economic and efficient energy for a competitive Europe(b) RESEARCH AND TECHNOLOGICAL DEVELOPMENT ACTIVITIES OF A GENERICNATURE• The fight against major natural and technological hazards• Development of earth observation satellite technologies 8• Socio-economic aspects of environmental change in the perspective of sustainable development• Socio-economic aspects of energy within the perspective of sustainable development (theimpact on society, the economy and employment)(c) SUPPORT FOR RESEARCH INFRASTRUCTURE5 Eurooppalaisen tutkimuksen kansainvälinen rooli6 Innovaatio ja pk-yritysten osallistuminen7 Inhimilliset voimavarat ja sosioekonominen tutkimus