Vesiväylätutkimusten yleisohjeet - Liikennevirasto
Vesiväylätutkimusten yleisohjeet - Liikennevirasto
Vesiväylätutkimusten yleisohjeet - Liikennevirasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
18 • 2013LIIKENNEVIRASTONohjeitaVesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>
Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong><strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013<strong>Liikennevirasto</strong>Helsinki 2013
Kannen kuva: <strong>Liikennevirasto</strong>n kuva-arkistoVerkkojulkaisu pdf (www.liikennevirasto.fi)ISSN-L 1798-663XISSN 1798-6648ISBN 978-952-255-276-1<strong>Liikennevirasto</strong>PL 3300521 HELSINKIPuhelin 020 637 373
4 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>EsipuheVesiväylätutkimuksia ovat vesiväylähankkeen suunnittelua ja toteuttamista vartentehtävät maastomittaukset, -tutkimukset ja muut selvitykset. Teknistä suunnittelua jarakentamista varten tehtäviin tutkimuksiin sisältyy pohjan syvyyskartoitukset kokoväylän alueelta sekä pohjatutkimukset maaperän laadun selvittämiseksi ruopattavillaalueilla ja merimerkkien perustamispaikoilla. Ympäristöselvityksillä selvitetään ympäristöntilaa ja hankkeen vaikutuksia ympäristön eri osa-alueisiin.Tämä yleisohje on tarkoitettu yleisohjeeksi sekä vesiväylätutkimuksia teettäville ettätekeville tahoille. Ohje jakautuu kolmeen osan: teettäminen, tutkimusten tekeminenja ympäristöselvityksetTEETTÄMINEN-osassa on esitetty tutkimusten teettämisessä huomioitavat ja prosessinkannalta keskeiset asiat. Hankintamenettelyjen osalta noudatetaan <strong>Liikennevirasto</strong>nhankinnan ohjeistusta..TUTKIMUSMENETELMÄT-osassa on kuvattu lyhyesti vesiväylätutkimuksissa käytettävättutkimusmenetelmät ja niiden soveltuvuus ja soveltaminen erityispiirteineensekä tutkimustulosten käsittely ja raportointi. Ohje ei sisällä yksityiskohtaisia tutkimustöidensuorittamista koskevia menetelmä- tai laitekohtaisia ohjeita.YMPÄRISTÖSELVITYKSET-osassa on esitetty ympäristöä koskevat, etupäässä vesilupa-ja YVA-prosesseja varten tarvittavat selvitykset: mitä selvityksiä tarvitaan, jamitä tietoja niiden tulee sisältää, koskien mm. hankealueen vesistön tilaa, kalastoa jakalataloutta, sedimentoitumisolosuhteita sekä sedimenttien koostumusta ja niissämahdollisesti olevia haitallisia aineita sekä hankkeen vaikutuksia näihin eri osaalueisiin.Tutkimusmenetelmät -osion (luvat 3-5 ja 7) on toimittanut Meritaito Oy. Muilta osinohje on laadittu virkatyönä <strong>Liikennevirasto</strong>ssa.Helsingissä huhtikuussa 2013<strong>Liikennevirasto</strong>Väylänpito-osasto
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 5Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>SisällysluetteloOSA 1............................................................................................................................................. 81 TUTKIMUSTEN TEETTÄMINEN ..................................................................................... 81.1 Prosessi ............................................................................................................................... 81.1.1 Tutkimusten vaiheistus suunnitteluvaiheen mukaan .................................... 81.1.2 Hanketyypit ............................................................................................................ 91.1.3 Muuta tutkimusprosessissa huomioitavaa .................................................... 111.2 Yleiset vaatimukset ja laadunhallinta ......................................................................... 111.2.1 Tarvittavat luvat ja selvitykset ......................................................................... 111.2.2 Pätevyysvaatimukset ......................................................................................... 121.2.3 Kalustovaatimukset ............................................................................................ 131.2.4 Koordinaatistot ja korkeusjärjestelmät .......................................................... 131.2.5 Tarkkuusvaatimukset ......................................................................................... 141.2.6 Turvallisuus ......................................................................................................... 141.2.7 Laadunvarmistus ................................................................................................ 151.3 Hankintamenettelyt ........................................................................................................ 161.4 Vanhojen tutkimusten hyödyntäminen ....................................................................... 171.4.1 Olemassa olevan aineiston selvittäminen ..................................................... 171.4.2 Käyttökelpoisuuden ja laadun arviointi .......................................................... 18Erottaminen tulosteissa uusista tutkimuksista ......................................................... 191.5 Tutkimusohjelma ............................................................................................................. 191.5.1 Tutkimusohjelman laatiminen ja aikatauluttaminen ................................... 191.5.2 Merenmittausohjelmat ..................................................................................... 201.5.3 Tutkimusohjelman sisältö ................................................................................ 201.6 Töiden valvonta, seuranta ja ohjaus ............................................................................ 211.7 Tutkimusten dokumentointi .......................................................................................... 221.6.1 Tutkimusten dokumentointi ja raportointi .................................................... 221.6.2 Käytettävät tiedostoformaatit ja aineiston siirto ......................................... 221.6.3 Tutkimustulosten arkistointi ja varmuuskopiointi ....................................... 221.8 Aineistojen käyttöoikeudet ja luovutus ....................................................................... 231.8.1 Yleistä ................................................................................................................... 231.8.2 Merenmittausaineistot ...................................................................................... 23OSA 2 .......................................................................................................................................... 252 TUTKIMUKSEN VALMISTELU ...................................................................................... 252.1 Yleistä ................................................................................................................................ 252.2 Perusmittaukset ............................................................................................................... 252.2.1 Vertailutasot ........................................................................................................ 252.2.2 Korkeusjärjestelmät .......................................................................................... 262.2.3 Koordinaatistot .................................................................................................. 262.2.4 Kalibrointi ja testaus .......................................................................................... 273 SYVYYSMITTAUSMENETELMÄT................................................................................. 283.1 Yleistä ............................................................................................................................... 283.2 Akustiset mittaukset ...................................................................................................... 283.2.1 Yleistä .................................................................................................................. 283.2.2 Monikeilaus ......................................................................................................... 293.2.3 Kaikuharaus ........................................................................................................ 303.2.4 Linjaluotaus ......................................................................................................... 32
6 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>3.2.5 Matalataajuusluotaus ........................................................................................ 323.2.6 Viistokaikuluotaus ............................................................................................. 323.3 Optiset mittaukset .......................................................................................................... 333.3.1 Laserkeilaus ........................................................................................................ 333.4 Mekaaniset mittaukset .................................................................................................. 343.4.1 Tankoharaus ....................................................................................................... 343.4.2 Käsiluotaus ......................................................................................................... 363.5 Erikoismenetelmämittaukset ....................................................................................... 364 POHJATUTKIMUKSET ................................................................................................... 374.1 Yleistä ............................................................................................................................... 374.1.1 Pohjatutkimusten tarkoitus ............................................................................. 374.1.2 Pohjatutkimusten suoritus ............................................................................... 374.1.3 Pohjatutkimusten ohjelmointi ......................................................................... 384.2 Painokairaus .................................................................................................................... 394.3 Tärykairaus ...................................................................................................................... 404.4 Heijarikairaus .................................................................................................................. 404.5 Siipikairaus ...................................................................................................................... 404.6 Puristinkairaus ................................................................................................................ 404.7 Puristin-heijarikairaus ....................................................................................................414.8 Putki-ja porakonekairaus ...............................................................................................414.9 Kallionäytekairaus .......................................................................................................... 424.10 Porareiän videokuvaus .................................................................................................. 424.11 Vesimenekkimittaukset ................................................................................................. 434.12 Näytteenotto .................................................................................................................... 434.12.1 Näytteenotto vesiväylätutkimuksissa ............................................................ 434.12.2 Näytteenottomenetelmät ................................................................................. 434.12.3 Maanäytteiden laboratoriotutkimukset ......................................................... 444.13 Muita kenttäkoemenetelmiä ......................................................................................... 455 LOHKAREISUUSTUTKIMUKSET.................................................................................. 465.1 Viistokaikuluotaus .......................................................................................................... 465.2 Monikeilausdatan hyödyntäminen .............................................................................. 465.3 Kairaukset ........................................................................................................................ 465.4 Sukeltajatutkimukset ..................................................................................................... 465.5 Kuvausmenetelmät ......................................................................................................... 485.6 Koeruoppaus.................................................................................................................... 486 TURVALAITETUTKIMUKSET ........................................................................................ 496.1 Yleistä ............................................................................................................................... 496.2 Linjamerkkitutkimukset ................................................................................................. 496.3 Reunamerkkitutkimukset .............................................................................................. 506.3.1 Louhittuun kuoppaan perustettu rakenne ..................................................... 506.3.2 Kallioon ankkuroitu rakenne ............................................................................. 516.3.3 Paalutettu rakenne............................................................................................. 526.3.4 Gravitaatiorakenne (Kasuuni) ........................................................................ 536.4 Majakat ja tutkamerkit ................................................................................................... 546.5 Kelluvat turvalaitteet ..................................................................................................... 547 TUTKIMUSTEN RAPORTOINTI .................................................................................... 557.1 Yleistä ............................................................................................................................... 557.2 Tutkimusaineiston käsittely ......................................................................................... 55
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 7Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>7.3 Tutkimustöiden työraportti .......................................................................................... 567.3.1 Pohjatutkimusten työraportti .......................................................................... 567.3.2 Syvyysmittaustyön työraportti (mittauspöytäkirja) ................................... 567.4 Tutkimusraportti ............................................................................................................. 577.4.1 Pohjatutkimusten tutkimusraportti ................................................................. 577.4.2 Syvyysmittaustyön tutkimusraportti (merenmittausprojektintyöselostus) ......................................................................................................... 57OSA 3 .......................................................................................................................................... 588 YMPÄRISTÖSELVITYKSET ........................................................................................... 588.1 Yleistä ............................................................................................................................... 588.2 Maa- ja vesialueiden omistusolot ................................................................................ 588.3 Vesistöselvitys ................................................................................................................ 598.4 Sedimenttitutkimukset .................................................................................................. 598.5 Kalatalousselvitys ........................................................................................................... 618.6 Läjityspaikkaselvitykset ................................................................................................ 628.7 Virtaustutkimukset ......................................................................................................... 638.8 Muut olosuhde- ym. selvitykset ................................................................................... 648.8.1 Jääolosuhteet ..................................................................................................... 648.8.2 Aallokkotutkimukset ......................................................................................... 658.8.3 Natura- ja luonnonsuojelualueet .................................................................... 65LIITELUETTELO ........................................................................................................................ 66LIITTEETLiite 1Liite 2Liite 3Liite 4Liite 5Liite 6Liite 7Liite 8Liite 9Liite 10Liite 11Liite 12Liite 13Liite 14Liite 15Liite 16Liite 17Liite 18ProsessikaavioMerenmittaustietojen suojaustasot ja turvallisuusluokatVertailutasojen havainnekuvaS44 Kansallinen laajennus FSIS44Mittausten soveltuvuus taulukkoarvosteluinMittausten ominaisuustaulukkoTankoharausmerkinnätPohjatutkimusten soveltuvuustaulukkoPohjatutkimusten normitustaulukkoLohkareisuuskartta viistokaikuluotausaineistostaLohkareisuuskartta monikeilausdatastaSukeltajatutkimuksissa käytettävät piirustusmerkinnätMerenmittaustoimeksiannoista luovutettavien aineistopakettiensisältöSyvyysmittaustyön työraportin sisältöTankoharauksen työraportin sisältöSyvyysmittaustyön tutkimusraportin sisältöVesiväylätutkimusten kannalta keskeisiä <strong>Liikennevirasto</strong>n NAVIohjeitaYM-ohje
8 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>OSA 11 Tutkimusten teettäminen1.1 ProsessiTutkimusten tulee linkittyä hankkeen kokonaisprosessiin siten, että kussakin vaiheessaon käytettävissä riittävät tiedot ko. vaiheessa suoritettavia toimenpiteitä, päätöksentekoaja jatkotoimenpiteiden suunnittelua silmällä pitäen.Väylätutkimusten liittyminen vesiväylähankkeeseen on kuvattu proisessikaavionaliitteessä 1.1.1.1 Tutkimusten vaiheistus suunnitteluvaiheen mukaanTutkimukset etenevät laaja-alaisista yleispiirteisistä tutkimuksista yksityiskohtaisempiinalueellisesti tarkemmin rajattuihin tutkimuksiin.EsisuunnitteluEsisuunnitteluvaihe pyritään yleensä ja ensisijaisesti toteuttamaan olemassa oleviatietoja ja tutkimustuloksia hyödyntäen, niin että varsinaisia hankekohtaisia maastotöitäei tässä vaiheessa vielä tehtäisi. Tiedot voivat olla aiempiin väylätöihin liittyvääpohjatutkimus- ja mittausaineistoa, muuta väylämittaus- ja merikartoitusaineistoa taigeologista tutkimusaineistoa.YleissuunnitteluvaiheYleissuunnitteluvaiheessa tarvitaan riittävän laajat tutkimukset väylän linjauksen jageometrian suunnittelua, työmäärien ja kustannusten arviointia, työmenetelmienmäärittämistä ja läjityspaikan valintaa varten. Väylällä voi tässä vaiheessa olla useampialinjaus ja mitoitusvaihtoehtoja. Tutkimusten tulee kattaa kaikki tarkasteltavatvaihtoehdot. Tarvittaessa tehdään priorisointia todennäköisimpien vaihtoehtojensuuntaan.Yleissuunnittelua varten tulee olla selvitetty: pohjan syvyyssuhteet: peittävä luotaustieto kaikilta väyläalueilta, erityisestiruoppauskohteilla sekä kriittisten matalien ja kapeikkojen kohdalla sekä turvalaitteidenperustamispaikoilla pohjan laatu ruoppauskohteilla: maalajit, maaperän tiiviys, kallion esiintyminen,lohkareisuus (yleispiirteisesti) pohjan laatu veteen perustettavien turvalaitteiden perustamispaikoilla (kallionsyvyys, maaperän laatu) läjitysalueiden syvyyssuhteet ja pohjanlaatu pilaantuneiden maiden esiintyminen hylkyjen, ammusten ym. mahdillisten vieraiden esineiden esiintyminen (tapauskohtainenharkinta)Joissain tilanteissa yleissuunnittelu voi edetä vaiheittain alustavasta yleissuunnittelustatarkistettuun yleissuunnitteluun, jolloin täydentäviä tutkimuksia saatetaan tehdäsuunnitelmavaiheiden välillä.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 9Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Rakennussunnitteluvaihe:Rakennussuunnitteluvaiheen tutkimuksilla täydennetään ja tarkennetaan yleissuunnitteluvaiheentutkimuksia siten, että tutkimukset ovat riittävän kattavat ja yksityiskohtaisetrakennussuunnitelman laatimista, työmäärien ja kustannusten tarkempaa jayksityiskohtaisempaa arviointia, urakan valmistelua ja rakentamista varten. Yleissuunnitelmanpohjalta on yleensä tehty päätökset toteutettavasta vaihtoehdosta(väylän linjaus, syvyys, leveys ym.), joten tutkimukset voidaan rajata tätä vaihtoehtoakoskevaksi.Rakennussuunnittelua varten tehtäviä tutkimuksia: ruoppauskohteiden rajaus tankoharaamalla. Yleissuunnitteluvaiheessa voi ollaesillä vielä useita eri syvyysvaihtoehtoja, kullakin kulkusyvyydellä erilaisia haraussyvyys/varavesivaihtoehtojasekä eri linjausvaihtoehtoja. Tällöin tankoharaustensuorittamista on syytä lykätä ajankohtaan, jolloin vaihtoehdot on rajattuminimiin. kalliopinnan sijainnin ja maalajirajojen ja ruopattavuuden tarkentaminen lisäkairauksin kallion laadun (mm. porattavuuden ja rikkonaisuuden) tarkempi selvittäminenruoppauskohteilla ja turvalaitekohteilla lohkareisuusselvitykset linjamerkkien näkemäsektoreiden kartoitusYmpäristö- ja lupaprosesseihin liittyvät selvityksetYmpäristöselvitykset liittyvät yleensä hankkeeen YVA-prosessiin tai vesilupaprosessiin,ja ne ajoittuvat suunnitteluprosessissa pääosin yleissuunnitteluvaiheeseen. Ympäristöselvityksissäselvitetään hankealueen ympäristön nykytilaa sekä väylätöiden javäylän ja sen liikenteen vaikutuksia siihen.Ympäristöselvityksiin kuuluu tyypillisesti seuraavia osaselvityksiä (voivat olla osinpäällekkäisiä, esim. sedimenttitutkimukset voivat liittyä sekä vesistöselvitykseen ettäläjityspaikkaselvitykseen): maa - ja vesialueiden omistusolot vesistöselvitys kalatalousselvitys (alueen kalasto ja kalastus) sedimenttitutkimukset läjityspaikkaselvityksetYmpäristöselvitysten sisältöä on kuvattu tarkemmin ohjeen osassa 3 (Ympäristöselvitykset).1.1.2 HanketyypitTutkimusten laajuus ja painopiste ja prosessi voivat poiketa toisistaan myös hanketyypinmukaan.Väylän kehittämishankeVäylän kehittämishankkeessa tutkimuksia tarvitaan kattavasti väylän linjauksen jageometria suunnittelua, ruoppaus- ja läjitystöiden suunnittelua, turvalaiteiden rakennussuunnitteluavarten. Ympäristöselvitysten puolella tutkimuksia ja selvityksiä tarvitaanYVA-prosessia, väylän perustamishakemusta ja väylätöiden lupahakemusta varten.
10 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Olemassa olevan väylän kehittämishankkeessa (tyypillisesti syventämishanke) väylästäon useimmissa tapauksissa käytettävissä huomattava määrä aiempia tutkimustietojahyödynnettäväksi sekä itse väylän suunnittelussa että uusien tutkimustensuunnittelussa ja ohjelmoinnissa.Kehittämishankkeen tutkimukset etenevät yleensä vaiheittain yleispirteisestistä tutkimuksistayksityiskohtaisiin tutkimuksiin suunnitteluprosessin vaiheistuksen mukaisesti(esisuunnittelu, yleissuunnittelu, rakennussuunnittelu). Näihin hankkeisiin liittyylähes poikkeuksetta myös vesilupaprosessi (mahdollisesti myös YVA-prosessi)siihen tarvittavine ympäristöselvityksineen.Navi-hankeNavi-hanke tähtää väylän tietojen tarkistamiseen ja ajantasaistamiseen, väyläalueenmerikartoitustiedot mukaan lukien. Tutkimusten pääpaino on mittauksissa: peittävätluotaukset, syvyyden varmistaminen, turvalaitteiden ym. rakenteiden sijaintimittaukset.Jos Navi-tarkistuksen yhteydessä todetaan laajempaa väylän kunnostustarvetta,toteutetaan se omana erillisenä kunnostus- tai kehittämishankkeena siihen liittyvinetutkimuksineen.Mittauksissa lähdetään liikkeelle luotauksilla. Tankoharaustarve määritetään luotaustenperusteella. Navi-hanke ei lähtökohtasesti edellytä vesilupaa, eikä ympäristöselvityksiätarvita.Kauppamerenkulun väylien osalta väylien Navi-tarkistukset on jo valtaosin tehty.KunnostushankeVäylän kunnostushankkeessa on tyypillisesti kysymys liettymistä ja maankohoamisestaaiheutuvasta kunnostusruoppauksesta tai yksittäisen väyläkohdan parantamisesta(esim. haittaavan kapeikon leventäminen tai mutkan oikaiseminen).Kunnostusruoppauksessa tutkimusten pääpaino on massamäärien sekä vesilupaavarten tarvittavassa ruoppausmassojen laadun selvittämisessä. Yleensä tutkimuksetja suunnittelu tehdään kunnostushankkeissa yhdellä kertaa ilman vaiheistusta.TurvalaitehankeYksittäisen turvalaitteen tutkimuksissa tutkimustarve on paikallinen ja alueellisestirajattu, mutta voi edellyttää ruoppaustutkimuksiin nähden erikoismenetelmien tai-kaluston käyttöä (mm. syvät kairaukset, vesimenekkimittaukset). Tutkimuskohteetsijaitsevat monasti avonaisilla ulkomerialueilla, joten sääriskeillä ja kaluston siirroillaja mobilisaatiolla on oleellinen vaikutus töiden ajoitukseen ja kustannuksiin.Mahdollisuuksien mukaan tulee yksittäisissä turvalaitepaikkatutkimuksissa pyrkiähyödyntämään alueella mahdollisesti käynnissä olevien muiden töiden kalustoa sekäyhdistämään usempien yksittäisten turvalaitehankkeiden tutkimusket samalla kertaatehtäviksi.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 11Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>1.1.3 Muuta tutkimusprosessissa huomioitavaa Aikataulullisten tekijöiden huomiointi: tutkimusten suunnittelulle, tekemiselleja tulosten käsittelylle varataan riittävästi aikaa Resurssien kohdentaminen: panostus oikeassa suhteessa hankkeen etenemiseenja merkittävyyteen (kuinka paljon kannattaa tutkia ja missä vaiheessa?) Vaihtoehtojen huomiointi: jos suunnittelussa mukana useampia vaihtoehtoja,tutkimustarve määräytyy lähtökohtaisesti laajimman vaihtoehdon mukaan(esim. syvimmän väylävaihtoehdon mukaan). Joissain tapauksissa voi ollatarpeen priorisoida tutkimuksia sen hetkisten todennäköisimpien toteutusvaihtoehtojenmukaan. Tulevien projektien huomiointi: mahdolliset jatkohankkeet tai tulevat syventämishankkeet(suhteessa työmääriin ja todennäköisyyteen) Muiden hankkeiden huomiointi: alueella olevat muut tutkimuskohteet tai tutkimustenniveltyminen muihin hankeohjelmiin, pienten töiden yhdistäminenlaajemmiksi kokonaisuuksiksi.1.2 Yleiset vaatimukset ja laadunhallinta1.2.1 Tarvittavat luvat ja selvityksetVesilakiVesilain 18 luvun 7§ mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta antaa tutkimusluvantoisen alueella tehtäviin tutkimuksiin, jos asiasta ei muuten sovita. Menettelykoskee maaperä-, vesimäärä- tai muita tutkimuksia, jotka ovat tarpeen vesilaissa tarkoitetunhankkeen vaikutusten tai toteuttamismahdollisuuksien tai pohjavesivarojenselvittämiseksi.Maa-alueila tehtävistä tutkimuksista ilmoitetaan alueen omistajalle. Vesialueilla tutkimuksistailmoittaminen alueen omistajalle harkitaan tapauskohtaisesti tutkimustentyyppi, laajuus ja sijainti huomioiden. Ilmoituksista ja mahdollisesti tarvittavan tutkimusluvanhakemisesta vastaa tilaaja. Ilmoituksista huolehtiminen voidaan siirtäätutkimusten tekijän huolehdittavaksi.AluevalvontalakiMerialueella tapahtuvaa merenpohjan kartoitusta ja tutkimusta säätelee aluevalvontalain3 luvun 12§ ja 4 luvun 20§. 12 §:n mukaan "Suomen aluevesillä ei saa ilmanlupaa harjoittaa merenpohjan tai sen sisustan muodon, rakenteen tai koostumuksenselvittämistä geologisilla tai geofyysisillä tutkimuksilla eikä merenpohjan topografistenmuotojen järjestelmällistä mittausta ja tallennusta".Pääesikunta on päätöksessään "Merenmittaustietojen suojaustasot ja turvallisuusluokat"(29.10.2010) esittänyt periaatteet ja kriteerit aluevalvontalain soveltamisestaSuomen aluevesillä tehtävissä merenmittaustöissä, ml. väylämittaukset (liite 2).Aluevalvontalain mukaisen luvan myöntämisen ja peruuttamisen käsittelee ja ratkaiseepääesikunta. Lupahakemukseen on liitettävä selvitys toiminnasta sekä siinä käytettävistävälineistä ja laitteista. Luvan hakeminen Pääesikunnalta kuuluu työn suorittajalle.Lupa koskee vain sitä mittausta, johon lupa on saatu. Tilaaja on velvollinenvarmistamaan, että asianmukainen lupa on olemassa.
12 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>MuinaismuistolakiMerialueelta tavattavien muinaisjäännösten ja laivalöytöjen suhteen noudatetaanmuinaismuistolakia. Hylkyjä koskevat erityissäännökset on esitety lain 20 §:ssä(3 luku/Laivalöydöt).Muinaismuistolain piiriin kuuluvista löydöksistä tulee ilmoittaa Museovirastolle.Museovirasto on antanut ohjeet viistokaikuluotauksen suorittamisesta vedenalaisinventoinnissa(Museoviraston ohje viistokaikuluotaustyöstä, Helsinki 9.6.2009).Luonnonsuojelu- ym erityisalueeetSuojelualueiden omistajilta on selvitettävä kyseiseen alueeseen kohdistuvat rajoitukset.Toimintaluvan hankkiminen kuuluu tutkimuksen suorittajalle.Kaapeli- ja putkijohdotKaapeli- ja putkijohtojen sijainnit on selvitettävä tapauskohtaisesti niiden omistajilta.Selvitysvastuu kuuluu tutkimuksen suorittajalle. Lähtötietoina voidaan hyödyntää<strong>Liikennevirasto</strong>n rekistereissä olevia tietoja, mutta näiltä osin tiedot eivät ole välttämättäajatasaiset eivätkä kattavat.1.2.2 PätevyysvaatimuksetTutkimuskonsultin tulee nimetä hankkeeseen päteväksi osoiteut henkilöt, joiden tuleetäyttää määräysten ja ohjeiden mukaiset ko. tehtävää koskevat pätevyysvaatimukset.Pätevyydet dokumentoidaan mittaus- ja pohjatutkimustöiden työraportesissa.Pohjatutkimukset<strong>Liikennevirasto</strong> edellyttää pohjatutkimusryhmän vastuukäyttäjältä todennettua ammatillistapätevyyttä (<strong>Liikennevirasto</strong>n kirje 6018/013/2010, 3.11.2010). Pätevyysosoitetaan hyväksyttävästi suoritetun näyttötutkinnon avulla. Näyttötutkinnon avullatodetaan henkilön riittävä valmius: hallita pohjatutkimuksen tekemisen prosessi ja laadunhallinta sekä omata perustiedotpohjatutkimuksen tarkoituksesta käyttää pohjatutkimuslaitteistoa turvallisesti sekä tuntea laitteiston toimintajahuoltovaatimukset sekä suorittaa pohjatutkimus näyttötutkintotodistuksessa mainittuja pohjatutkimusmenetelmiäkäyttäen.TankoharaustyötHarausvaltuuden omaavan henkilön läsnäolo on välttämätöntä tankoharauksissa,joita käytetään viralliseen syvyystason varmistamiseen (VARE-alueiden modostamiseen).Pelkästään suunnittelua ja rakentamista palvelevissa harauksissa harausvaltuuttaei välttämättä vaadita.Harausvaltuksien myöntäminen on ohjeistettu <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeessa Harausvaltuuksienmyöntäminen ja harauskaluston hyväksyminen (2013).SyvyysmittauksetMerikartoitusta (merikartan valmistamista) palvelevilta merenmittaustöissä edellytetäänriittävää peruskoulutusta ja kokemusta, jotka merikartoitusviranomainen arvioitoistaiseksi tapauskohtaisesti. (IHO S-5 Standard of Competence for HydrographicSurveyors, nykyinen editio 11)
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 13Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Väylänsuunnittelua tai muuta väylänpitoa paleveleville syvyysmittauksille ei ole erikseenkirjattuja pätevyysvaatumsia. Niissä voidaan soveltaa tapauskohtaisesti em.merenmitaustöiden vaatimuksia. Jos mittaustuloksia on tarkoitus viedä myös merikartoituksenjärjestelmiin ja merikartoille, on em. merikartoituksen pätevyysvaatimuksetsyytä huomioida jo mittauksia tilattaessa.ApukalustoMm. hinauskaluston ja yhteysveneiden kuljettajilla tulee olla tarvittavat pätevyydet jalupakirjat alusten kuljettamiseen.1.2.3 KalustovaatimuksetTutkimuskonsultin tulee osoittaa, että sillä on tutkimustyötä varten tarvittava laitteisto.Laitteistojen tulee täyttää tutkimusten menetelmäohjeiden vaatimukset. Kutakinmenetelmää koskevat tilaajan asettamat kalustoa koskevat vaatimukst on esitettyohjeen osasa 2 tutkimusmentelmien yhteydessä.Kaluston ml. apukalusto tulee täyttää merellisissä olosuhteissa työkentelyä koskevatvaatimukset (merikelpoisuus ym). Kaluston tulee olla asianmukaisesti ammattikäyttöönkatsastettu.Vesisyvyyden varmistamiseen tähtäävissä tankoharaustöissä harauskaluston tuleeolla <strong>Liikennevirasto</strong>n katsastuksessa hyväksymä. On suositeltavaa, että myös muissatutkimusharauksissa käytetään katsastettua harakalustoa, koska se osaltaan varmistaatyön laadun ja luotettavuuden (<strong>Liikennevirasto</strong>n ohje Harausvaltuuksien myöntäminenja harauskaluston hyväksyminen).Vastuu kaluston asianmukaisuudesta ja säännösten mukaisuudesta on tutkimuksensuorittajalla. Tilaajan tulee omalta osaltaan valvoa vaatimusten täyttämistä, ja tarvittaessahuomauttaa tutkimusten suorittajaa asiasta.1.2.4 Koordinaatistot ja korkeusjärjestelmätKoordinaatistotVesiväylätutkimukset sidotaan lähtökohtaisesti KKJ-koordinaatistoon. Suunnitelmanaon siirtyä kansalliseen EUREF-FIN –koordinaattijärjestelmään, joka on suomalainenrealisaatio Euroopan laajuisesta ETRS89-järjestelmästä (JHS 153 ja JHS 154).Mikäli tutkimustulokset on sidottu johonkin muuhun kuin KKJ- tai EUREF-FINkoordinaatistoontai sidonta on muutoin epävarma, tulee kyseinen koordinaatisto taimittausaineiston keskeiset taustatiedot kuvata niin tarkasti, että tulokset saadaanmuunnettua riittävällä tarkkuudella tavoitekoordinaatistoon. JHS-suosituksesta poikkeavatkoordinaattimuunnokset on hyväksytettävä etukäteen <strong>Liikennevirasto</strong>ssa.Tutkimuksessa käytettävä koordinaatisto todetaan hankinta-asiakirjoissa, työraporteissaja tutkimusten tulosteissa.KorkeusjärjestelmätVäylähankkeissa (nimetyt kehittämishankkeet) tutkimukset sidotaan tiettyyn hankkeellenimettyyn vertailutasoon. Merialueilla tämä vertailutaso on nimetyn vuodenmukainen teoreettinen keskiveden korkeustaso (esim. MW2005). Lähtökohtana on,että kaikki hankkeen tutkimukset, suunnitelmat ja rakentamisen dokumentit sidotaantähän samaan vertailutasoon.
14 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Jos hankkeessa ei ole erikseen sovittu tietyn vertailuvuoden käyttämisestä, mittauksetsidotaan mittausvuoden teoreettisen keskiveden tasoon.Sisävesistöissä on jokaiselle järvialtaalle tai kanavaosuudelle määritetty alavertailutasoja ylävertailutaso. Vesisyvyydet ilmoitetaan alavertailutasoon nähden. Alavertailutasoon aikanaan valittu edustamaan purjehduskauden alinta vedenkorkeutta. Läheskaikissa tapauksissa alavertailutaso voidaan ilmoittaa korkeuslukuna valtakunnallisessaNN tai N60-korkeusjärjestelmissä. Erityisesti isoissa järvialtaissa on huomioitava,että järven vedenkorkeustaso mitattuna järvialtaan eri osissa ei ole sama korkeusluku.<strong>Liikennevirasto</strong>ssa ollaan siirtymässä N2000-korkeusjärjestelmän mukaistenkorkeuslukujen käyttöön ala- ja ylävertailutasojen ilmoittamisessa.Tutkimuksissa käytettävä syvyyslukujen vertailutaso ilmoitetaan hankinta-asiakirjoissa,työraporteissa ja tutkimusten tulosteissa. Mittausdokumenteissa on lisäksiilmoitettava havaittu vedenkorkeus ja asteikko, mistä havainto on suoritettu.]Jos tutkimustyömaalla käytetään omaa työmaa-asteikkoa vedenkorkeuden mittaamiseen,on tämän työmaa-asteikon perustamisen mittausdokumentit esitettävä osanatutkimusasiakirjoja.1.2.5 TarkkuusvaatimuksetTutkimuksilta vaadittavat tarkkuudet (sallitut epävarmuustasot) riippuvat tutkimusmenetelmästä,tutkimuksen tarkoituksesta ja tavoitteista. Tilaaja määrittelee vaatimuksettutkimustulosten ja käytettävien menetelmien tarkkuudelle etukäteen. Lähtökohtanaon käytettävien menetelmien tyypillinen ominaistarkkuus tai mahdollisetmuut yleisesti käytetyt tarkkuusvaatimukset. Merikartoitusta palvelevien syvyysmittauksissalähtökohtana ovat IHO S-44 ed 5 ja Suomen kansallisten merenmittausmääräystenmukaiset vaatimukset. Jos vaatimukset poikkeavat näistä ominaistarkkuuksista,on ne kirjattava erikseen hankinta-asikirjoihin.Tarkkuusvaatimukset voivat vaihdella myös saman menetelmän puitteissa riippuenmm. kohteen sijainnista ja tutkimusten tarkoituksesta. Varsinkin mitoitukseltaankriittisissä (ahtaissa) paikoissa tai erikoisrakennekohteissa saatetaan tutkimuksissatarvita menetelmien normaalia ominaistarkkuutta suurempaa tarkkuutta (esim. siten,että normaalin GPS-paikannuksen sijasta käytetään RTK-paikannusta).Menetelmäkohtaiset tarkkuusvaatimukset on esitetty ohjeen osassa 2 kunkin tutkimusmenetelmänyhteydessä.1.2.6 TurvallisuusTyöturvallisuuden osalta noudatetaan työturvallisuuslain (738/2002) ja tilaavastuulainvaatimuksia ja menettelyjä.Tutkimusten tilaajan tulee laatia tilausta koskeville töille <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeen(Dnro 4783/065/2011, 1.4.2012) mukaiset turvallissuohjeet. Turvallisuusohjeet ovattoimittajaa ja palveluntuottaja sitovia toimintaohjeita työturvallisuutta ja -terveyttäkoskevissa asioissa. Turvallisusohjeissa määritellään toimintatavat ja turvallisuusvaatimukset,joita noudatetaan. <strong>Liikennevirasto</strong>n turvallisuutta ja riskienhallintaakäsittelvät ohjeet liitetään osaksi turvallissusohjeita. <strong>Liikennevirasto</strong>n em. turvallisuusohjeenlaadintaa koskevassa ohjeessa on esitetty turvallisuusohjeen sisältömalli.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 15Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Ennen pohjatutkimustöitä tulee tutkimusten suorittajan selvittää alueella sijaitsevatjohdot ja kaapelit.Aluskaluston tulee olla ammattikäyttöön katsastettu, ja alusten miehityksen kutenmyös miehistön pätevyyksien tulee olla vaatimusten mukainen.1.2.7 LaadunvarmistusRiittävän laatutason saavuttamisen lähtökohtana on tuottajan sisäinen laadunvarmistus,josta tuottaja esittää kuvatut työ- ja laadunvarmistusprosessien kuvaukset tilaajanvaatimusten mukaisesti.Tilaaja seuraa ja varmistaa tuottajien toimittamien aineistojen laatua kenttävalvonnalla,tuottajan toimittamalla dokumentoinnilla ja mahdollisilla erikseen suoritettavallatestauksella. Näin varmistetaan luovutetun aineiston vaatimuksenmukaisuus.Tilaaja huolehtii omalta osaltaan, että hankintaprosessi tukee laadunhallintaa, ja ettähankinta etenee toimintajärjestelmäprosessien mukaisesti. Tilaajan on syytä varmistaaseuraavien seikkojen riittävä huomiointi prosessin aikana: Väylätutkimukset on huomioitu hankkeen kokonaisaikataulussa ja nivellettysuunnittelun ja koko hankkeen etenemisen: tutkimuksille varattu riittävästiaikaa, huomioitu mitä tutkimuksia ja kuinka kattavasti tarvitaan missäkinvaiheessa (mm. tutkimusten vaiheistus yleispiirteisiin ja yksityiskohtaisiintutkimuksiin) Väylätutkimukset on huomioitu hankkeen resursoinnissa: riittävä rahoitus,riittävät hlöresurssit (valvonta ja seuranta) Väylätutkimukset on huomioitu hankkeen organisoinnissa: selkeät vastuut javaltuudet (kuka tekee ja mitä) Vanhat tutkimustulokset on validoitu ja käyttökelpoiset aineistot hyödynnetty. Tutkimuksista on laadittu asianmukainen tutkimusohjelma, josta ilmenee tutkimustentarkoitus, tavoitteet, mahdolliset erityisvaatimukset. Ohjelman yksityiskohtaisuusmääräytyy tapauskohtaisesti tilanteen mukaan. Tutkimusten seuranta ja valvonta hoidettu: työmaakokoukset (aloitus- ja lopetuskokoukset+ työnaikaiset kokoukset), suunnittelijan/rakennuttajan ja tutkimustentekijän välillä toimiva yhteys Tutkimuksissa käytetään yleisesti hyväksyttyjä, ohjeiden mukaisia menetelmiäja suoritustapoja Tutkimusten tekijöillä riittävä pätevyys, ammattitaito ja kokemus Tutkimuskalusto on asianmukaista, ko. menetelmiin ja olosuhteisiin sopivasekä asianmukaisesti kalibroitu, katsastettu ja hyväksytty. Työturvallisuusasiat hoidettu Asianmukaiset ilmoitukset ja luvat hoidettu Tutkimusten raportointi ja tulostus tehty asianmukaisesti: tutkimusselostuksetriittävän kattavia ja yksityiskohtaisia, tulokset koottu tutkimuskansioihinja tiedostoihin, käytetty ohjeiden mukaiia piirustusmerkintöjä. Tutkimustulokset arkistoitu asianmukaisesti, sähköiset aineistot tallennettusovittuun formaattiin ja aineistojen varmuuskopiointi hoidettu.
16 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>1.3 HankintamenettelytVesiväylätutkimusten hankinnassa noudatetaan hankinnoista annettuja säädöksiä jamääräyksiä sekä <strong>Liikennevirasto</strong>n hankintaa koskevia käytäntöjä ja ohjeita.Osapuolten tehtävät hankintaprosessissaTilaaja tarpeiden, tavoitteiden, aikataulujen ja rahoituspuitteiden märittäminen hankintakokonaisuuksien määrittäminen tutkimusohjelman teettäminen ja hyväksyminen (osana suunnittelutoimeksiantoa,tutkimusohjelma voidaan tehdä myös omana työnä) tilausmenettely (tarjouspyynnöt, tilaus) työn seuranta ja ohjaus, valvonta työn hyväksyminen arkistointi jatkotoimenpiteistä päättäminen säädösten ja määräysten sekä turvallisuusseikkojen huomiointiSuunnittelukonsultti (työnjako tilaajan kanssa määritellään tarkemmin tapauskohtaisesti) tutkimustarpeiden määrittely tutkimusohjelman laatiminen seuranta ja ohjaus (tilaajan määrittelemässä laajuudessa) lisätutkimustarpeiden määrittelyToimittaja tarjouksen antaminen ) tutkimussuunnitelman tekeminen (tutkimusohjelmaan perustuen) tutkimusten tekeminen tulosten käsittely ja toimittaminen tilaajalle tutkimusten raportointi laadunvarmistusSyvyysmittausten tilausmenettelySyvyysmittausten tilaamisesta huolehtii lähtökohtaisesti merikartoitusosaston merenmittausyksikkö,jolle väyläyksiköt toimittavat yhteenvedon mittaustarpeista vuosittaistamerenmittausohjelmaa varten. Yksittäisiä hankkeisiin liittyviä täydentäviäväylämittauksia (luotauksia ja tankoharauksia) voidaan tilata myös hanketta hoitavienyksiköiden toimesta. Monikeilausmenetelmällä suoritettavista tilauksista tuleeinformoida erikseen merenmittausyksikköä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.Syvyysmittausten tilaamisessa on tärkeää jo hankintavaiheessa huomioida, palvelevatkomittaukset vain suunnittelua ja rakemtamista, vai halutaanko tulokset viedämyös merikartoituksen järjestelmiin ja hyödyntää mm. merikarttojen valmistuksessa.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 17Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>LaskutusperusteetLaskutusperusteet määritetään tilaus- ja hankekohtaisesti.Yleisimpänä hinnoitteluperusteena käytetään tutkimusyksikön aikaveloitukseen perustuvaayksikköhintaa, jossa työajalle, siirroille ja odotusajoille on eri hinnat. Työhönvoi tapauskohtaisesti sisältyä kokonaishintaosioita (esim. kaluston mobilisointi).Suoriteperusteinen yksikköhinnoittelu on vähemmän käytetty laskutusperuste (veloitusesim. kairauspisteiden lukumäärän mukaan, mittausalueen pinta-alan tai linjakilometrienmukaan).Yksikköhintaan perustuvissa tilauksissa voidaan tietyissä tapauksissa määrittää tiettykokonaishintakatto, minkä ylityksestä on erikseen sovittava. Puhtaasti kiinteäänkokonaishintaan perustuvaa hankintamenettelyä ei vesiväylätutkimuksissa ole käytetty.TarjouspyyntöTarjouspyynnön tulee sisältää hankkeesta ja tilattavista tutkimuksista seuraavat perustiedot(yksityiskohtaisemmat tiedot tutkimuksista esitetään tarjouspyynnön liitteenäolevassa tutkimusohjelmassa, tarpeen ja tilanteen mukaan):– tutkimusten tarkoitus ja tavoitteet– tutkimuskohteiden sijainti ja laajuus– tutkimusten tarkkuus- ja tavoitetasot– mahdolliset kalustovaatimukset– aikataulutavoitteet– tulostus ja raportointi– käytettävissä olevat lähtöaineistotTilaus/sopimusTyötä koskevaan tilaukseen tai sopimukseen sisällytetään tutkimuksia koskien mahdollisetlisätiedot ja täydennykset, jotka eivät sisälly muihin hankinta-asiakirjoihin.Alihankkijoiden käyttöTilaajan vaatimukset ja ehdot koskevat samalla tavalla myös toimittajan käyttämiäalihankkijoita. Työssä käytettävät alihankkijat on hyväksytettävä tilaajalla.1.4 Vanhojen tutkimusten hyödyntäminen1.4.1 Olemassa olevan aineiston selvittäminenEnsimmäisenä vaiheena selvitetään olemasa oleva lähtöaineisto alueelta. Lähtöaineistoavoidan käyttää suunnittelussa osin sellaisenaan sekä apuna lisätutkimustenohjelmoinnissa. Lähtöaineistona voidaan hyödyntää seuraavia lähteitä: <strong>Liikennevirasto</strong>n rekisterit (VÄRE, VATU, VARE, SYRE, PORE) merenmittausarkistot Väylän aikaisempien rakentamisvaiheiden (syventämishankkeiden) tutkimuksetja suunnitelmat
18 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong> Hanketta varten jo aiemmin mahdollisesti tehdyt tutkimukset, suunnitelmat jaselvitykset Sidosryhmien (esim. satamat) tekemät tutkimukset Alueen maa- ja kallioperäkartat ym. alueelta saatavissa oleva yleinen selvitysjakartta-aineisto (mm. GTK:n pohjatutkimusrekisteristä saatavat tiedot).Lisätietoa voi saada myös haastattelemalla henkilöitä, jotka ovat olleet tekemisissäkyseisellä alueella aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa tai tuntevat alueen paikallisolosuhteitatai -historiaa vesiväylänpidon näkökulmasta (ovat esimerkiksi olleet mukanaväylän aiemmassa ruoppaushankkeessa).Lähtöaineiston selvitystyön tekee ensisijaisesti tilaaja. Laajojen aineistojen läpikäyminenvoidaan tarvittaessa suorittaa myös konsulttityönä. Vanhoja tutkimusaineistojavoi tiedustella myös suoraan tutkimukset suorittaneelta konsultilta.Aikaisemman mittausaineiston osalta noudatetaan samoja käyttöoikeus- ja luovutusehtojakuin kohdassa 1.6.4 on todettu koskien tutkimusten aikana syntyneitä aineistoja.1.4.2 Käyttökelpoisuuden ja laadun arviointiOlemassa olevista tutkimusaineistoista tulisi aina hyödyntää ensisijaisesti uusimpiaaineistoja. Vanhojen aineistojen käyttökelpoisuudelle on vaikeaa antaa mitään yleispäteviäohjeita. Näiden aineistojen kelpoisuus on arvioitava aina erikseen hanke- jatapauskohtaisesti.Hankkeen alustavassa esi- ja yleissuunnittelussa sekä tutkimussuunnittelussa joudutaanuseimmiten hyödyntämään hyvinkin vanhaa, laadultaan eritasoista tutkimusaineistoa.Hankkeen alkuvaiheen suunnittelussa onkin tarkoituksenmukaista kerätäkaikki saatavilla oleva aineisto jatkosuunnittelun ja -tutkimusten pohjaksi. Yleis-,vesilupa- ja rakennussuunnitelmavaiheissa suunnittelu tulee sen sijaan perustua tarkempaanja laadukkaampaan tutkimusaineistoon.Vanhojen luotausaineistojen luotettavuuden arviointia on kuvattu aiemmin julkaistussa<strong>Liikennevirasto</strong>n Navi-ohjeessa "Vanhojen aineistojen tulkintaohje" (MKL 2006).Ohjeessa luotaukset on jaettu luotettavuusvyöhykkeisiin A1, A2, B, C, D erilaisin kriteerein,joita ovat luotauksen paikannus- ja syvyystarkkuus luotauksen kattavuus (peittävyys) mittauksen luonne (mittauksen tarkoitus, mittauskalusto, mittausprosessinkoordinaatioaste).Kyseistä ohjetta voidaan hyödyntää vanhojen luotausaineistojen laadun arvioinnissa.Tämän lisäksi on selvitettävä aineiston kelpoisuus, ts. onko kyseiselle alueella kohdistunuttutkimusten suorittamisen jälkeen ruoppaus-, louhinta-, läjitys-, kivenpoistotaimuita rakentamistoimenpiteitä, jotka ovat saattaneet tehdä aineistosta nykytilanteeseennähden vanhentuneen. Vanhoja tankoharauksia hyödynnettäessä on otettavahuomioon paikannustarkkuuden lisäksi vedenpinnan vertaustaso ja haraustaso, joihinharaukset on aikanaan sidottu.Vanhoja pohjatutkimuksia (kairaukset, kallionvarmistus, näytteenotto, lohkareisuustutkimuksetjne.) voidaan tavallisesti pitää luotettavina edellyttäen, että tutkimustu-
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 19Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>lokset on raportoitu riittävällä tarkkuudella ja ne ovat yksiselitteisesti tulkittavissa.Vanhoja pohjatutkimuksia hyödynnettäessä tulee ottaa huomioon myös käytetty paikannusmenetelmäja -tarkkuus. Vanhat kairaukset ovat käyttökelpoista tietoa siltäsyvyyslueelta, jolta ne on tehty. Käytettävyyttä heikentää, jos kairaukset eivät ulotuuuden suunnitelman mukaiseen tavoitesyvyyteen (varsinkin kalliopinnan tason määrityksessä).Erottaminen tulosteissa uusista tutkimuksistaVanhat tutkimukset on suunnittelussa ja sen pohjalta syntyvissä tulosteissa erotettavauusista tutkimuksista niin selkeästi, että aineistojen laatuerot ovat yksikäsitteisestihavaittavissa. Sähköisissä kuvissa vanhat ja uudet tutkimukset voidaan jakaa omilletasoilleen ja kuviin lisätä täydentävät selitetekstit. Tulosteissa esimerkiksi vanhatkairaukset voidaan erottaa uusista esittämällä ne tulosteissa eri väreillä. Aineistonluotettavuuden ja laadunarviointi on syytä esittää tulosteiden selostusosassa myössanallisessa muodossa.1.5 Tutkimusohjelma1.5.1 Tutkimusohjelman laatiminen ja aikatauluttaminenTutkimusohjelman sisältö ja laajuus riippuvat mm. hanketyypistä (kehittämis-, kunnostus-,Navi- tai turvalaitehanke) ja hankkeen vaiheesta (esi-, yleis-, vesilupa- tairakennussuunnittelu). Erilaisia tutkimusohjelmia voivat olla hanketyypistä ja hankkeenvaiheesta riippuen mm. luotaus-, tankoharaus-, pohjatutkimus-, sukellustutkimus-ja erikoismittausohjelmat sekä näiden yhdistelmät. Myös ympäristö- ja lupaprosesseihinliittyviä tutkimuksia varten voi olla tarpeen laatia erillinen tutkimusohjelma.Tutkimusohjelman laatiminen tilataan useimmiten konsulttipalveluna, mutta pienimuotoisissahankkeissa ohjelma voidaan laatia myös virkatyönä. Myös väylien peruskunnossapitoonliittyvät vuosittaiset merenmittaus- ja tankoharausohjelmat on tarkoituksenmukaistatehdä pääasiassa virkatyönä.Tutkimusohjelma laaditaan jo hyvissä ajoin ennen suunniteltua tutkimusajankohtaahankintaprosessin vaatima aika huomioiden, ja jotta myös toimittajat ehtivät varamaanresurssit ja sovittamaan työt muihin hankkeisiin nähden. Ohjelmaan kuuluvientutkimustöiden aikatauluttamisessa tulee ottaa huomioon erityisesti: hankkeen ja sen osavaiheiden tavoiteaikataulu hankkeen vaatima työmäärä ja laatu- ym. vaatimukset tutkimusmenetelmän ja -kohteen sääherkkyyden ja muiden erityispiirteidenasettamat vaatimukset (esim. avoin vesialue, kairaukset jään päältä, pohjanvesikasvuston esiintymisen vuodenaikavaihtelu jne.) mahdollisten tutkimuslupien yms. hakemiseen kuluva aika tutkimuskonsulttipalveluiden ja -kaluston saatavuustilanne muut suunnitellut tai käynnissä olevat hankkeet ja niiden aikataulutEnnen tutkimusohjelman laatimista selvitetään mahdollisimman laajasti olemassaoleva tutkimusaineisto sekä sen laatu ja käyttökelpoisuus hankkeen suunnittelun jatoteuttamisen kannalta. Arvioinnissa on syytä olla erityisen huolellinen, sillä tutki-
20 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>musaineisto voi vanhentua hyvinkin nopeasti esim. pohjan sedimentaation, maankohoamisen(erityisesti Pohjanlahti) tai alueella tutkimusten suorittamisen jälkeenmahdollisesti tehtyjen ruoppaus- tai läjitystoimenpiteiden seurauksena. Vanhojentutkimusaineistojen kelpoisuuden arvioinnista on kerrottu tarkemmin kohdassa 1.4"Vanhojen tutkimusten hyödyntäminen".1.5.2 MerenmittausohjelmatVäylien syvyysmittaustarpeet toimitetaan vuosittain hyvissä ajoin ennen uuden mittauskaudenalkua <strong>Liikennevirasto</strong>n merenmittausyksikköön, joka laatii niin meri- kuinsisävesialueillekin vuosittaisen alue- ja väylämittausohjelman ja hoitaa palvelun kilpailuttamisenja tilaamisen markkinoilta.1.5.3 Tutkimusohjelman sisältöTutkimusohjelman sisältö vaihtelee riippuen hanketyypistä, hankkeen vaiheesta, tutkimustentavoitteista sekä käytettävistä tutkimusmenetelmistä. Yleisesti tutkimusohjelmasisältää esimerkiksi seuraavia tietoja: Selostusosa– yleiskuvaus hankkeesta ja väylästä (mm. väylän sijainti, kulkusyvyys ja haraussyvyys)– tutkimusten tavoitteet– olemassa oleva aiempi käyttökelpoinen ja hyödynnettävä tutkimusaineisto– tutkittavat alueet: tutkimusmenetelmä, sijainti, pinta-ala, haraussyvyys sekälinjaväli (tarvittaessa)– koordinaatisto ja vedenkorkeuden vertaustaso, joihin tutkimukset sidotaan– kairauspisteiden suunniteltu tiheys ja sijainti (tarkkuus ja yksityiskohtaisuusriippuu tutkimusvaiheesta ja käytettävissä olevista pohjatiedoista), kairausmenetelmä,kairausten tavoitetaso, näytteenottopaikat, lukumäärä ja näytetyyppi(häiriintynyt/häiriintymätön), vaadittavat näytteiden laboratoriotutkimukset– alustava aikataulu– alustava kustannusarvio (tarvittaessa) Kartat– yleiskartta: tutkimusalueiden yleispiirteinen sijainti merikarttapohjalla esitettynä– tutkimuskohdekartta: tutkimusalueiden tarkka sijainti koordinaattitietoineensekä tutkimusten lähtöaineisto (vare-, väre- ja vatu-rekisteritiedot, putkijohdotja kaapelit, kivet, rantaviiva jne.)– muut kartat: indeksi- ja erikoiskartat (tarvittaessa)Ennen tutkimusohjelman hyväksymistä ja tutkimusten käynnistämistä on tärkeääkäydä ohjelma tutkimusten tekijän, suunnittelijan ja tilaajan kesken huolellisesti läpija arvioida sen kattavuus sekä varmistaa ohjelmassa esitettyjen tutkimusmenetelmiensoveltuvuus kyseiseen työhön.Tutkimusten ollessa käynnissä tutkimusohjelmaa voidaan muuttaa ja päivittää sitämukaan kuin tutkimustuloksia ja uutta tietoa saadaan.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 21Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>1.6 Töiden valvonta, seuranta ja ohjausTilaajan, toimittajan ja suunnittelijan kesken tarvitaan jatkuva vuorovaikutusyhteyskoko tutkimusten ajan. Eri osapuolten yhteyshenkilöt tulee olla nimetty ja kaikillatiedossa. On myös syytä jo ennalta selkeästi sopia avainhenkilöiden roolit ja valtuudet:Jos esim. suunnittelija toimii tutkimusten ohjaajana, mitä muutoksia ja täydennyksiätutkimusohjelmaan hänellä on valtuus tehdä, ilman että niistä sovitaan erikseentyömaakokouksessa tai tilaajan edustajan/hankevastaavan kanssa.Tutkimusten kuluessa pidetään tarpeen mukaan työmaakokouksia, joissa käydäänläpi seuraavia kohtia (kokousten tarve arvioidaan tapauskohtaisesti): työmaan kalusto ja miehitys tehdyt tutkimukset jatko-ohjelma muutokset tutkimusohjelmaan aikataulu ja laskutustilanne. turvallisuusasiatTyömaakokouksia on hyvä pitää vähintään tutkimuksia käynnistettäessä (aloituskokous)ja loppuvaiheessa (päätöskokous). Kokouksiin osallistuu tilaajan, suunnittelijanja tutkimusten tekijän edustajat. Muita tahoja kutsutaan mukaan tarvittaessaasiayhteydestä riippuen.Tutkimuksia käynnistettäessä on syytä sopia myös muusta tutkimusten aikaisestaraportoinnista ja tutkimustietojen luovuttamisesta (mm. kuinka usein, mitä tietoja).Työmaavalvojan tarve harkitaan tapauskohtaisesti. Useimmissa hankkeissa varsinaistatyömaavalvojaa ei ole tarpeen erikseen nimetä.Kustannusten seurantaan ja raportointiin on kiinnitettävä riittävästi huomiota, jottatilaajalla säilyy tuntuma yksikköhintoihin ja hinnan muodostumiseen vaikuttavistatekijöistä.Lisätöiden teettäminenTilaukseen liittyvien lisätöiden/lisätutkimusten tarve arvioidaan työn edetessä, esim.tutkimusten työmaakokousten yhteydessä. tarpeen mukaan pyrittävä tekemään, kunkalusto on vielä paikan päällä (ylimääräisiä pitkiä siirtoja ja kaluston mobilisointiapyrittävä välttämään). Seuraavaan suunnittelu- ja tutkimusvaiheeseen liittyvien tutkimustentekemistä jo samalla kertaa voidaan arvioida tapauskohtaisesti myös jotässä yhteydessä.Tutkimusten valmiuden toteaminenTutkimusten valmistuminen todetaan yhteisesti, esim. työmaan loppukokouksen yhteydessä.Jos laskutus perustuu tehtyihin tutkimuksiin, tulee niiden valmius todetaennen niitä koskevien laskujen maksamista. Työ on kokonaisuudessaan valmis, kunkaikki siihen kuuluvat tutkimukset katsotaan tehdyksi, ja tutkimustulokset, raportit jamuu työhön liittyvä tilaajalle luovutettava aineisto on tilaajalle hyväksytysti toimitettu.
22 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>1.7 Tutkimusten dokumentointi1.6.1 Tutkimusten dokumentointi ja raportointiTutkimukset suoritetaan ja tulokset dokumentoidaan ja raportoidaan tilaajan asettamienvaatimusten ja kyseistä tutkimusmenetelmää koskevien ohjeiden mukaisesti.Tilaaja määrittelee tutkimustyötä tilattaessa tarjouspyynnön yhteydessä ne ohjeet,määräykset ja vaatimukset miten työ tehdään, dokumentoidaan ja raportoidaan. Samassayhteydessä tilaaja esittää vaatimukset tarvittavista tulosteista, raporteista,tiedostoformaateista, tiedostojen siirtotavasta jne.Tutkimusten suorittamista, raportoinnin sisältöä ja aineiston luovutusformaattejamääritettäessä on tärkeää huomioida eräissä tapauksissa ulkopuolisten tahojen, esimerkiksiMuseoviraston asettamat vaatimukset tutkimustyön suorittamiselle ja raportoinnille.Myös merikartoituksen merenmittausyksikön ohjeistus ja vaatimukset onhuomioitava monikeilainluotaustutkimuksia hankittaessa.Tutkimusten raportoinnille asetetut vaatimukset vaihtelevat tutkimusmenetelmästäja tutkimusten laajuudesta riippuen. Pienimuotoisissa tutkimustöissä raportiksi tavallisestiriittää tulosten lisäksi lyhyt sanallinen työselostus, kun taas laajoissa tutkimuksissajoudutaan laatimaan useita työselostuksia ja raportteja, jotka kootaan yhteenlopulliseksi tutkimusraportiksi. Tutkimusten raportointia sekä tilaajan asettamiavaatimuksia raporttien sisällölle ja kattavuudelle kuvataan tarkemmin luvussa 6: Tutkimustenraportointi.1.6.2 Käytettävät tiedostoformaatit ja aineiston siirtoTilaaja määrittelee tutkimustyön tilauksen yhteydessä tutkimusaineiston luovutusformaatinja luovutustavan. Pohjatutkimusformaattina käytetään ns. Infraformaattia,joka on kuvattu <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeessa Pohjatutkimusten arkistointi (ohjekirje5.1.2012, Dnro 602/070/2011).Tulokset luovutetaan lähtökohtaisesti sähköisessä muodossa. Tiedostokoosta riippuenaineisto toimitetaan joko sähköpostin liitteenä, ftp-siirtona viraston palvelimelle,CD-/DVD-levyllä, usb-muistitikulla tai -kovalevyllä tai muulla sopivalla medialla.Paperiversioiden toimittamisesta ja kopiomääristä sovitaan tilauskohtaisesti. Aineistoista,jotka on tarkoitus viedä suoraan <strong>Liikennevirasto</strong>n rekistereihin (mm. tankoharaus,monikeilaus, linjaluotaus, kaikuharaus) ei paperiversioita yleensä tarvita, vaankaikki aineisto voidaan luovuttaa ja vastaanottaa sähköisessä muodossa. Myös pienimuotoisissatutkimuksissa riittää useimmiten raportointi sähköisessä muodossa.1.6.3 Tutkimustulosten arkistointi ja varmuuskopiointiRekisteriin vietävät luotaus- ja harausaineistot viedään aineiston vastaanottamisen,tarkastamisen ja varmistettujen alueiden muodostamisen jälkeen mahdollisimmanpian <strong>Liikennevirasto</strong>n syvyyspisteaineistorekisteriin (SYRE) ja varmistettujen alueidenrekisteriin (VARE). Aineiston rekisteriin viennistä vastaava henkilö huolehtii siitä,että aineistot on asianmukaisesti tarkastettu ennen vahvistamista.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 23Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Pohjatutkimukset viedään <strong>Liikennevirasto</strong>n pohjatutkimusrekisteriin (PORE) ja Pohjatutkimustenarkistointi -ohjeen (<strong>Liikennevirasto</strong> 2012) mukaisesti lisäksi myös GTK:npohjatutkimusrekisteriin.Tiettyyn hankkeeseen liittyvät tutkimusaineistot ja -raportit arkistoidaan sähköisessämuodossa keskitetysti kyseisen hankkeen hankekansioon verkkoasemalle tai erilliseenprojektiaineistonhallintajärjestelmään, mikäli sellainen on käytössä. Tuleviahankkeita ajatellen on tärkeää, että kaikki hankkeen kannalta oleellinen tutkimusaineistoon löydettävissä helposti ja luotettavasti yhdestä paikasta. Sähköisestä aineistostaon hyvä olla myös varmuuskopiot fyysisellä medialla (esim. CD, DVD), jotkaarkistoidaan. Tässä yhteydessä on syytä kuitenkin muistaa, että kopioidut levyt eivätole pitkäikäisiä, vaan menettävät luettavuutensa ajan myötä.Paperiset tutkimusraportit ym. -aineistot arkistoidaan tutkimusten tilaajan arkistoihinvallitsevien arkistokäytäntöjen mukaisesti ja nimetään niin, että ne ovat jäljitettävissä.Arkistoitaviin aineistoihin on hyvä liittää sama aineisto sähköisessä muodossaesim. CD-levyllä.Tulevaisuudessa mallipohjainen 3d-suunnittelu ja tietomallit tuovat muutoksia myösvesiväylähankkeiden suunnitteluun. Ruoppaushankkeen toteuttamisen jälkeen hankkeestavoidaan laatia toteumamalli ja edelleen kunnossapitomalli, joka sisältää kaikenolennaisen tiedon hankkeen toteuttamisesta ja lopputilanteesta väylän kunnossapitoavarten. Tietomallien arkistointikäytännöt tullaan määrittelemään myöhemmintietomallipohjaisen toimintaprosessin yhteydessä.1.8 Aineistojen käyttöoikeudet ja luovutus1.8.1 YleistäTutkimustoiminnan lopputuloksena syntyneiden aineistojen omistus- ja käyttöoikeuson lähtökohtaisesti vain työn tilaajalla, ellei erikseen toisin sovita.Tutkimusten tekijä ei saa vastoin tilaajan suostumusta luovuttaa tutkimusaineistoakolmannelle osapuolelle. Tutkimusten tekijällä on velvollisuus säilyttää tilaajan tälleluovuttamia sekä tutkimusten aikana tuottamiaan kirjallisia aineistoja 10 vuotta (KSE1995). Merenmittausaineistojen osalta noudatettvat käytännöt on esitetty luvussa1.8.2.1.8.2 MerenmittausaineistotSuomen aluevesillä merenpohjan tutkimista ja kartoittamista, sekä aineistojen käyttöoikeuttaja luovutusta ohjaavat ja rajoittavat vahvasti maanpuolustuksen turvallisuusintressit.Aluevalvontalain (755/2000) mukaan merenpohjan tutkiminen ja kartoittaminenon luvanvaraista toimintaa. Julkisuuslain (621/1999) mukaan merenpohjantutkimis- ja kartoittamistoiminnassa syntyvä aineisto on salassa pidettävää, elleiole ilmeistä, että se ei vaaranna maanpuolustuksen etua.Käyttöoikeudeltaan rajoitettu aineisto on jaettu pääesikunnan määräyksellä eri suojaustasoihinja turvallisuusluokkiin, jotka riippuvat mitatun alueen maantieteellisestäsijainnista ja laajuudesta sekä mittaustiedon tarkkuudesta. Täystiheän mittausaineis-
24 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>ton suojaustasot ja turvallisuusluokat on kuvattu pääesikunnan päätöksessä "Merenmittaustietojensuojaustasot ja turvallisuusluokat" (AG22047, 29.10.2010, LIITE 2).Harvennetun mittausaineiston suojaustaso ja turvallisuusluokka määritellään kyseisenpäätöksen mukaan aina tapauskohtaisesti.Sisävesien mittaustoimintaa ja siitä syntyvän aineiston käyttöä ei ole rajoitettu vaankaikki aineisto on julkista. Sama koskee myös aluevesirajan ulkopuolella olevaa Suomentalousvyöhykettä.Jos kyse on suojaustasoltaan II ja III -luokan aineistoista (salaiseksi ja luottamukselliseksiluokiteltu aineisto), toimittajan tulee luovuttaa työn valmistuttua tilaajallekaikki työssä syntynyt aineisto, ja tuhota kaikki omat tulosteet ja omilla tallentimillaoleva aineisto.Jos kyse on suojaustason IV aineistoista (käyttö rajoitettu), toimittaja voi säilyttää jaarkistoida tuottamansa mittausaineostot, mutta niiden käyttö muissa yhteyksissä tailuovuttaminen komannelle osapuolelle edellyttää <strong>Liikennevirasto</strong>lta erikseen saatualupaa.Suojaustasoltaan julkisiksi luokiteltujen aineistojen osalta noudatetaan samoja periaatteitakuin muiden tutkimusaineistojen luovutuksessa.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 25Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>OSA 22 Tutkimuksen valmistelu2.1 YleistäPerustietoja paikkatiedon osalta on saatavissa Julkisen Hallinnon Suosituksista(JHS). Näitä suosituksia ylläpitää Julkisen Hallinnon Tietohallinnon Neuvottelukunta(JUHTA), joka on Suomen valtion ja kuntien eli julkishallinnon yhteisten hankkeidenkansallinen kehittämisfoorumi. Näissä suosituksissa kerrotaan ajankohtainen paikkatiedonkäyttöön liittyvä informaatio.2.2 Perusmittaukset2.2.1 VertailutasotKansallista vedenkorkeustietokantaa ylläpitää Sää ja Ilmatieteenlaitos (vuoteen 2008asti Merentutkimuslaitos). Suomen rannikolla on mareografiverkosto, joiden havainnoton saatavissa tilauksesta tuntihavaintosarjoina tai Sää ja Ilmatieteenlaitoksenonline-palvelusta.Teoreettisen keskiveden (MW) ja geodeettisten korkeusjärjestelmien väliset muunnostaulukotmareografipaikkakunnilta on saatavilla Ilmatieteenlaitoksen palveluista.Sisävesien osalta vesialtaiden vedenkorkeustietokantaa ylläpitää Suomen Ympäristökeskus(OIVA-palvelu).Satamissa ja kohdealueilla voi olla omia paikallisia vedenkorkeusasteikkoja muttaniiden tiedot ovat epävirallisia. Erillisten vedenkorkeusasteikkojen tasot on sidottavavaaitsemalla kansalliseen korkeusjärjestelmäänVedenkorkeushavaintoja tarkasteltaessa on kiinnitettävä erikoista huomiota ko. havainnonajankohtaan verrattuna mittausajankohtaan kohdealueella. Järvialtaiden jajokialueiden kohdalla on myös huomioitava topografiasta ja virtaamasta johtuva vedenkorkeustasonvaihtelut. Erityisesti korkean veden tai tulvan vallitessa vallitseehuomattava riski, että syvyyshavainnoilla saadaan liian suuria syvyyslukemia vertailutasoonnähden.Väylätutkimukset sidotaan merialueilla nimetyn vuoden teoreettiseen keskiveteen.Sisävesillä käytössä on eri vesistönosille määritellyt ala- ja ylävertailutasot. Tutkimuksetsidotaan alavertailutasoon, joka on ilmoitettu korkeuslukuna valtakunnallisessakorkeusjärjestelmässä NN, N60 tai N2000. Kuvassa 1 on esitetty merivedenkorkeus eri vertailutasojen suhteen Vaasan mareorgafiasemalla 20. - 21.8.2012). Vertailutasojenhavainnekuva on esitetty liitteessä 3.
26 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Vertaustasot samalla asteikolla (esim. Vaasan mareografi)80MW190070NN60504030MW1950N6020100-10-20MW1980MW2012N2000Vedenkorkeus vertaustasonMW2012 suhteen20.-21.8.2012 Vaasanmareografilla.Kuva 1.Vedenkorkeus eri vertailutasojen suhteen Vaasan mareografilla20.–21.8.2012.Vanhat vedenkorkeusilmoitukset, vertailutasot ja kanavakohtaiset asteikot saattavataiheuttaa vaikeuksia tulkinnassa. Merenmittausyksikkö suorittaa pyydettäessä tarvittavatlisäselvitykset.2.2.2 KorkeusjärjestelmätKansallisesti käytettävistä korkeusjärjestelmistä ja niiden keskinäisistä paikkakuntakohtaisistakorkeuseroista ylläpitää tietopalvelua Geodeettinen laitos ja Maanmittauslaitos.N2000-korkeusjärjestelmä on virallinen kansallinen korkeusjärjestelmä.Käytössä voi nähdä vielä aikaisempien järjestelmien NN, LN, N43, N60 mukaisia korkeuslukuja.2.2.3 KoordinaatistotKansallisesti käytettävistä/käytetyistä koordinaatistoista (mm. KKJ, EUREF-FIN,WGS84, projektiot KKJ, UTM, Mercator) ja niiden keskinäisistä muunnosparametreistäylläpitää tietopalvelua Geodeettinen laitos ja Maanmittauslaitos. Lisäksi kaupungeillaja kunnilla on käytössään omia paikallisia koordinaatistojaan joiden ylläpidosta jatietopalvelusta vastaa yleensä paikallishallinnon tekninen toimiala. Projektikohtaisestimitattuja suunnittelukoordinaatistoja voi olla myös käytössä suunnittelu ja rakennusvaiheessa.Näiden osalta sitominen kansallisiin koordinaatistoihin edellyttää sisäisenmittaustarkkuuden ja mittausmenetelmän tuntemista sekä erillisiä sidosmittauksia.Paikallisen koordinaatiston käyttö koskee lähinnä tapauksia, joissa käytetään vanhaaaineistoa.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 27Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Lähtökohtaisesti, ellei muuta erikseen sovita, <strong>Liikennevirasto</strong>n vesiväylähankkeidensuunnitelmat ja niiden tutkimukset sidotaan kansalliseen KKJ-koordinaatistoon (EU-REF-FIN -koordinaatistoon siirtyminen on virastossa suunnitteilla).2.2.4 Kalibrointi ja testausKalibrointi ja testaus raportointi on ylläpidettävä osana mittauskäytäntöjä, jotta varmistetaanhavaintoaineistojen yhteismitallisuus ja keskinäinen vertailukelpoisuus.Vertailussa on otettava huomioon aineistojen ajalliset muutokset sekä olosuhdetekijät.Käytettävistä mittausmenetelmistä on oltava saatavilla tarkkuusarviointi eli ns. virhebudjetti.Samoin on mittalaitteiden osalta oltava laitevalmistajan tai laitteen kalibroinnintekijältä raportti viimeksi tehdystä laitteiston/mittausjärjestelmän kalibroinnista.Mittauskohteella 0n varsinkin syvyysmittausten osalta tehtävä kenttätestauksetko. olosuhteissa mittausjärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi. Tähän liittyyolennaisesti mittauskohteella tapahtuvat olosuhdemuutokset sekä mittausmenetelmienkeskinäisten eroavaisuuksien toteaminen. Mikäli mittaukset kestävät useitapäiviä/viikkoja on järjestelmän toimivuus testattava säännöllisesti kohteelle perustetulletestialueelle/alueille. Paikkamittausten osalta on mittaukset sidottava mittatarkkuudeltaantunnettuihin kiinto/korkeuspisteisiin.
28 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>3 Syvyysmittausmenetelmät3.1 YleistäTässä luvussa käsitellään eri syvyysmittausmenetelmien tai niitä tukevien mittausmenetelmiensoveltuvuutta väylänsuunnittelun yleisiin tarpeisiin sekä ko. menetelmänerikoispiirteitä.Syvyyden mittausta merenkulun tarpeisiin ohjaa kansainvälisen merikartoitusjärjestön(IHO) normisto S-44. Suomen ja Ruotsin merenkulun viranomaisilla on käytössäversio S-44, 5th edition ja siihen liittyvä kansallinen laajennus FSIS-44 (Liite 4) sekämuut merenmittausta koskevat kansalliset soveltamisohjeet.. Tämä normisto antaapuitteet eri syvyysalueiden mittausten tarkkuusvaatimuksille, paikannuksen tarkkuusvaatimuksillesekä vaatimuksille lohkareiden/erilliskohteiden havainnoimiseksi.Huomattavaa on, että vesirakentamista varten tehdyt merenpohjan kartoitus- ja tutkimustulokseteivät välttämättä suoraan sovellu merikartan tiedoiksi. Vastaavastimerikarttaa varten tehdyt merenmittaukset eivät välttämättä suoraan sovellu vesirakentamiseen,kuten esim. ruoppaushankkeen lähtötiedoiksi.Mittausjärjestelmän kokonaisvirhebudjetin (TPU) tunteminen menetelmän soveltuvuuttaarvioitaessa on perusedellytys jo suunnitteluvaiheessa. Yleisesti menetelmänsoveltuvuuteen vaikuttaa oleellisesti ko. menetelmän syvyyshavainnon erotuskyky/mittaustarkkuussekä em. havainnon yhdistäminen tarkkaan paikantamiseen niinliikkuvalla kuin paikallaan pysyvällä mittausalustalla.Tämän perusteella on laadittu taulukko (Liite 5), jossa on tehty karkea jako, mihinväyläsuunnittelun osavaiheisiin ko. menetelmä on käyttökelpoinen. Mittausprosessinlaadun valvontaa liittyy oleellisesti mittauslaitteiden sekä mittausjärjestelmien dokumentoidutkalibroinnit niin tehdas- kuin kenttäolosuhteissa. Lisäksi itse mittausprosession oltava kuvattuna menetelmätapaohjeessa sekä itse mittauksesta tuleeaina laatia työnaikainen seurantakirjanpito ja raportointi.Pääsääntöisesti paikannukseen käytetään satelliittipaikannusmenetelmiä (esim. Glonas,GPS, DGPS, VRS, RTK). Mittaustarkkuus riippuu käytettävästä menetelmästä javaihtelee metriluokasta senttimetriluokkaan. Perinteiset menetelmät (esim. takymetri,teodoliitti) ovat käytössä lähinnä mittausjärjestelmien kalibroinneissa sekä yksittäistenkohteiden tarkemittauksissa.3.2 Akustiset mittaukset3.2.1 YleistäAkustiset menetelmät tuottavat havaintoja joko suoraan digitaaliseen muotoon numeroarvoinatai kaikuvastekuvana tai analogisessa muodossa paperitulosteena (nykyäänharvemmin enää käytössä).Pääsäätöisesti tuotetaan kohteesta/alueesta havaintopilvi, joko viuhkamaisesti (monikeilain)tai linjoittain (kaikuhara, linjaluotaus, matalataajuusluotaus).
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 29Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Akustiset mittaukset soveltuvat tarkkuudesta riippuen pohjatopografian tarkkaankuvaamiseen (monikeilaus ja kaikuharaus) tai yleispiirteiseen (linjaluotaus) määrittämiseensekä yksittäisten kohteiden kartoittamiseen kuten lohkareet, hylyt, rakenteet(viistokaikuluotaus, skannaava luotaus). Pohjan pintaominaisuuksien kartoittamiseensoveltuu viistokaikuluotaus yhdessä näytehavaintojen kanssa. Pohjan maalajienkerrosten/kovan pohjan pinnan määrittämiseen soveltuu matalataajuusluotausyhdessä näytehavaintojen ja kairausten kanssa. Taulukossa (Liite MT3) on vertailu erimenetelmien ominaisuuksia ja soveltuvuutta. Kaikuharauksessa, linjaluotauksessa jamatalataajuusluotauksessa on myös käytössä menetelmiä, joissa kaikuvastekuvastaerillisellä prosessilla(automaattisesti tai manuaalisesti) digitoidaan eri vastekerrokset(maaperän kerrokset, kovanpohjan määrittäminen).Mittaustaajuus vaikuttaa siihen, minkälaisella resoluutiolla ja mistä kohtaa kohteenpinnasta voidaan olettaa saatavan mittaustulos. Mitä korkeampi taajuus sitä parempion resoluutio, jolloin havainnot tulevat kohteen ylimmäisestä pinnasta ja yksittäisetkohteet erottuvat paremmin. Mutta haittana on mittausdataan herkästi lisääntyväkohina ja karkeat virheet varsinkin jos vesimassa sisältää paljon epäpuhtauksia. Mitämatalampi taajuus niin sitä syvemmälle kohteen pinnan sisään äänipulssi tunkeutuu.Yksittäisten kohteiden erotuskyky on heikompaa ja pehmeiden kerrosten pinnan/pintojenmäärittäminen epätarkkaa.Tiheän ja tarkan havaintopilven saaminen edellyttää myös riittävän mittauspeitonkäyttämistä, mikä aina tarvitaan esim. massalaskennan perusteeksi, varmistetun alueenmäärittämiseen tai ruoppaustuloksen toteamiseen. Lisäksi on tunnettava/havainnoitavaveden kerroksellisuus eli mitattava veden äänennopeusprofiili erillisellä mitta-anturillaalueellisten muutosten määrittämiseksi. Luotettavan havaintoviuhkanmuodostamiseksi äänennopeus on tunnettava myös luotaimen välittömässä läheisyydessäjatkuvalla mittauksella.Akustisessa mittauksessa kohteessa mahdollisesti esiintyvät kaasut joko purkauksinaveteen tai sidottuna maaperään haittaavat kaikuvasteen muodostumista tai estävätsen syntymisen kokonaan.3.2.2 MonikeilausMonikeilaus on akustinen mittausmenetelmä, jonka avulla kartoitetaan merenpohjantopografisia muotoja tai vedenalaisia rakenteita. Mittausmenetelmässä muodostuuviuhkamainen kaiutuksen vastaanottokuvio. Yleisesti voidaan arvioida viuhkan leveydenvaihtelevan 3-6 kertaa alueen veden syvyys. Mittaustarkkuusvaatimukset rajoittavathavaintoaineiston käytettävyyttä. Mittaustarkkuus heikkenee viuhkan laidoillementäessä.Menetelmällä on mahdollista saada 100% mittauspeittävyys pohjasta/kohteesta.Tarkoissa mittauksissa linjavälinä käytetään yleensä 50 % havaintoviuhkan leveydestä.Havaintotiheyteen vaikuttaa syvyysolosuhteet sekä sopiva mittausnopeus. Kohdetarkkuusja erottelukyky on riippuvainen luotaimessa käytettävästä mittaustaajuudestaja keiloille määritetyn ”jalanjäljen” suuruudesta. Menetelmä edellyttää vesipatsaanäänennopeusprofiilin tuntemusta tarkan tuloksen saavuttamiseksi sekä aluksen paikannuksenja liiketilan kokoaikaista seuraamista mittauksen aikana erillisellä paikannus-ja liiketilajärjestelmällä.
30 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Monikeilausmenetelmässä on perinteisesti kaksi eri keilanmuodostustapaa: yhdistettyyn vaihe-ero ja amplitudiratkaisuun perustuva, perinteinen keilanmuodostus pelkästään vaihe-eroratkaisuun perustuva, interferometrinen menetelmä(swath sounding)Monikeilauksessa pelkästään vaihe-ero ratkaisulla saadut pistepilvet ovat yleensäpyritty mallintamaan ruutumalleiksi, joissa jokaiselle ruudulle lasketaan tilastollisinmenetelmin edustava havainto. Tämä johtuu vaihe-ero ratkaisun tuottamasta suuremmastahajonnasta havaintopilvessä verrattuna perinteisen keilanmuodostuksentuottamaan havaintopilveen. Tämä seikka on huomioitava arvioitaessa tai vertailtaessaeri mittausmenetelmien tuloksia keskenään. Virhebudjetin laatimisen merkityskorostuu havaintoaineistoja verrattaessa.Mittausjärjestelmän kalibrointi sekä tehdas- että kenttäolosuhteissa aluksen liiketilanvaikutuksen sekä sisäisen geometrian määrittäminen ovat ehdottomia edellytyksiälaadukkaan mittaustuloksen saavuttamiseksi. Mittausolosuhteet (sää, aallonmuodostus)ja paikannusjärjestelyt (DGPS, RTK) on otettava huomioon tarkkaan havainnointiinpyrittäessä.Kuva 2.Monikeilaus ( J.E. Hughes Clarke, Ocean Mapping Group, University ofNew Brunswick).3.2.3 KaikuharausKaikuharaus on akustinen mittausmenetelmä, jossa yleensä puomirakenteeseen määräväleinasennetuilla usealla yksikanavaisella lähetys/vastaanottoyksiköllä muodostetaanmittauspinta. Yksiköiden välisestä etäisyydestä ja aluksen nopeudesta riippuusaadaanko pohjasta 100 % mittauspeittävyys (vrt mittauksen jalanjälki pohjassa).Menetelmä edellyttää vesipatsaan keskimääräisen äänennopeusprofiilin tuntemustatarkan tuloksen saavuttamiseksi sekä aluksen paikannuksen kokoaikaista seuraamistamittauksen aikana erillisellä paikannus- ja liiketilajärjestelmällä.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 31Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Mittausjärjestelmän kalibrointi sekä tehdas- että kenttäolosuhteissa, aluksen liiketilanvaikutuksen sekä sisäisen geometrian määrittäminen ovat ehdottomia edellytyksiälaadukkaan mittaustuloksen saavuttamiseksi.Menetelmän käytettävyys on myös riippuvainen hyvistä sääolosuhteista. Mittausmenetelmätuottaa kohdealueesta pintatason siitä riippuen, mitä taajuutta luotaimessakäytetään, tai mistä kohtaa mittausvaste halutaan pinnasta havaita (minimi-, maksimi-,keskiarvohavainnot).Kuva 3.Kaikuharaus..Kuva 4.Linjaluotaus (J.E. Hughes Clarke, Ocean Mapping Group, University ofNew Brunswick).
32 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>3.2.4 LinjaluotausLinjaluotaus on merenmittausmenetelmä, jossa yhdellä tai useammalla aluksella (varustettunayksikanavaisella kaikuluotaimella/kaikuluotaimilla) mitataan määräväleinmittauslinja kohde alueelle). Luotaimen muodostama ”jalanjälki” pohjassa määräytyyluotaimen avauskulman mukaan. Keskimääräinen vesipatsaan äänennopeusprofiili ontunnettava hyvän syvyysmittaustarkkuuden saavuttamiseksi.3.2.5 MatalataajuusluotausMatalataajuusluotaus (subbottom profiler) on akustinen mittausmenetelmä, jossapyritään määrittämään pohjanpinnan lisäksi pinnan alaisten eri maalaji/ kalliokerrostensijainti/kerrospaksuus. Lähetin- ja vastaanottoyksiköt voivat olla erillisiä. Yksikötvoivat olla alukseen kiinteästi asennettavia tai aluksella määräetäisyyden päässähinattavia.Menetelmä soveltuu kovan pohjan alustavaan ja täydentävään määrittämiseen. Luotettavanmittaustulkinnan edellytyksenä on kohdealueelta otettujen maaperä- ja sedimenttinäytteidenanalysointi.Syvemmälle sedimentteihin ja kallioperään päästään käyttämällä seismistä mittausta(refraktio- ja reflektioluotaus).3.2.6 ViistokaikuluotausViistokaikuluotaus on akustinen mittausmenetelmä jossa saadaan pohjasta akustinenvastekuva (100 % mittauspeitto mahdollista), jossa erilaiset pohjasta erottuvien kohteidenkokoa voidaan arvioida sen aiheuttaman ”varjon” koosta. Heijastusvasteestavoidaan myös arvioida pohjanrakenteen ominaisuuksia. Viistokaikujärjestelmä voiolla osana toista mittausjärjestelmää (esim. monikeilaus) tai erillinen laitteisto kiinteästiasennettunatai perässähinattavana. Tarkoituksenmukaisin tulos saavutetaankun luotainlaitteistoa hinataan sopivalla korkeudella pohjasta (n. 10–20% halutunmittausviuhkan leveydestä). Havaintoaineistoa ei voi käyttää tarkkaan syvyyden määrittämiseen.Aineisto voidaan georeferoida kohteen paikantamiseksi ja tunnistamiseksimutta tarkkuus voi vaihdella useita metrejä.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 33Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Kuva 5.Viistokaikuluotaus3.3 Optiset mittaukset3.3.1 LaserkeilausLaserkeilaus on optinen mittausmenetelmä, jossa mittausjärjestelmässä luodaanlaservalon avulla kohdealueesta havaintopilvi. Laserkeilausta käytetään sekä vedenalaistenettä vedenpäällisten alueiden mittaamiseen. Mittaukset voidaan tehdäjoko kiinteältä tai liikkuvalta alusta. Mittausjärjestelmän kalibrointi tehdas/kenttäolosuhteissa, aluksen liiketilan vaikutuksen sekä sisäisen geometrian määrittäminenovat ehdottomia edellytyksiä laadukkaan mittaustuloksen saavuttamiseksi.Optiset olosuhteet vaikuttavat oleellisesti järjestelmän käytettävyyteen (mm. sade,sumu, veden sameus). Mittausjärjestelmät ovat erikoistuneet joko vedenalaiseen taivedenpäälliseen mittaukseen. Mittauksen syvyystarkkuuksissa voidaan päästä muutamandesimetrin tarkkuuteen mutta menetelmä erittäin herkkä olosuhteiden muutoksillekohteessa.Laserkeilaus vedensyvyyden kartoittamiseen soveltuu matalille vesialueille laajaalaistayleispiirteistä topografista kartoitusta varten. Mittauksen syvyystarkkuuksissavoidaan päästä desimetriluokkaan.Maa-alueella tehtävä laserkeilaus soveltuu kohdealueesta luotavaa 3D mallinnustavarten. Mittaustarkkuus on parhaimmillaan senttimetriluokkaa. Kokonaistarkkuuteenvaikuttaa tehdäänkö mittaus paikallaan olevalta alustalta vai liikkuvalta alustalta(vene, auto, lentokalusto).
34 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Kuva 6.Lasekeilaus merenmittauksessa (Fugro Pelagos, Inc)3.4 Mekaaniset mittaukset3.4.1 TankoharausTankoharaus on mekaaninen mittausmenetelmä, jossa määritellylle syvyydelle asennettuamittaustankoa kuljetetaan mittauskohteella/alueella erillisellä alustalla taialukseen suoraan kiinnitettynä. Kiinniotoista pohjan kohteisiin pidetään kirjaa ja/taine tallennetaan tankoharaukseen soveltuvalla mittausohjelmistolla.Menetelmän käytön edellytyksenä on järjestelmän (aluksen ja tankoharausmekanismin)keskinäisen geometrian tarkka määrittäminen paikalla ja liikkeellä ollessa. Paikannusjärjestelmältäedellytetään riittävää tarkkuutta koko mittauksen aikana. SuositellaanRTK paikannusta tai vastaavaa tarkkuutta. Menetelmän käytettävyys on myöserittäin riippuvainen sääolosuhteista. Paikallinen vedenkorkeuden vaihtelu on tunnettavakoko mittauksen ajan (mareografi tai paikallinen vesiasteikko) ja tarvittaessatanko syväytettävä uudestaan. Eri syväyttämiskäytäntöjä (varmistussyväytys, tarkkasyväytys) on esitetty <strong>Liikennevirasto</strong>n tankoharauksesta antamissa yksityiskohtaisemmissaohjeissa.Tankoharausta käytetään pääsäätöisesti vesisyvyyden (haraussyvyyden) varmistamiseenkohdealueella, täyssyvän reunan rajaamiseen tai yksittäisten haraussyvyydenyläpuolelle nousevien kohteiden hakemiseen ja paikantamiseen. Työn luonne ja vaatimuksetriippuvat myös harauksen käyttötarkoitukesta, joita voivat tyypillisimminolla:. tietyn alueen täyssyväksi varmistaminen matalan reunan määrittäminen (täyssyvän alueen määrittäminen väylän reunallatai ruoppauskohteella) urakka-alueiden rajaaminen urakka-alueen vastaanottoharaus (urakka-alueen täyssyväksi varmistaminen) ruoppaustyön edistymisen seuranta (työharaukset)
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 35Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Jos väylätutkimusten tankoharaustuloksia on tarkoitus käyttää varmistettujen alueidenmuodostamiseen, tullee haraustyössä olla läsnä <strong>Liikennevirasto</strong>n myöntämänharausvaltuuden omaava henkilö ja harakaluston tulee olla <strong>Liikennevirasto</strong>n hyväksymä(Liikennenviraston Navi-ohjeen 3.4). Muulloinkin se on työn laadun varmistamiseksisuositeltavaa. Tältä osin vaatimukset määritellään tarjouspyyntö- ja tilausasiakirjoissa.Tankoharausten tulostuksessa käytettävät merkinnät on esitetty liitteessä 7.Kuva 7.TankoharausKuva 8.Tankohara
36 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>3.4.2 KäsiluotausVaijeri- eli punttiluotaus on mittavaijerin ja painon yhdistelmällä tapahtuva yksittäisensyvyyshavainnon mittaamista. Vastaavasti tankoluotaus on mittatangon avullatapahtuva yksittäisen syvyyshavainnon mittaamista. Paikannus tapahtuu joko suoraanmittavälineeseen (GPS, RTK, takymetri) tai siirrettynä veneen, aluksen tai lautanoman paikkannuksen avulla mittauskohdasta, tai talvella jäälle mitattuun pisteverkkoonperustuen.Käsiluotaus soveltuu yksittäisten kohteiden tai mittaussarjojen tekemiseen rajatuiltakohdealueilta.3.5 ErikoismenetelmämittauksetErikoismenetelmämittauksiin voidaan lukea erilaiset ROV -järjestelmät (kaukoohjattuvedenalainen tutkimuslaite l. Remote operated vehicle), metallisten kohteidenpaikantamiseen tarkoitetut magnetometrilaitteet ja metallinpaljastimet sekä skannaavaluotaus.Skannaava luotaus on akustinen menetelmä, jossa joko kiinteältä- tai muuten vaakaaltaalustalta saadaan luotaimen ympäriltä vaakatasossa kerroksittain havaintopilvi.Yleensä mittauksen kohteena ovat vedenalaiset rakenteet. Luotaimen asentoamuuttamalla voidaan kohteesta saada kattavampi kuva.Näiden menetelmien käyttötarkoitus on yleensä yksittäisten kohteiden, rakenteiden,johtolinjojen tai pienille alueille rajoittuvat mittaukset. Mittaukset kohdistuvat alueenerityispiirteiden tai ominaisuuksien tarkasteluun kuten lohkareet, hylyt, vedenalaisetrakenteet, ympäristölle vaaralliset kohteet (mm. ammukset ym. räjähteet, kemikaalisäiliöt).Mittausmenetelmät määräytyvät tarkasteltavan kohteen tai aiheen mukaan: optiset menetelmät: ROV + kamera akustiset menetelmät: ROV+ kaikuluotain, skannaava luotaus sähkömagneettiset menetelmät: mm. magnetometri, metallinpaljastimet.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 37Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>4 Pohjatutkimukset4.1 Yleistä4.1.1 Pohjatutkimusten tarkoitusKairausten avulla selvitetään maaperän tiiviyttä, maakerrosten paksuutta ja kerrosrajojasekä kovan pohjan, etenkin kalliopinnan syvyysasemaa. Kairauksilla saadaantietoja myös maalajeista, maakerrosten kivisyydestä ja lohkareisuudesta sekä kallionrikkonaisuudesta.Vesiväylien pohjatutkimuksissa tarkoituksena on maalajin ja ruopattavuuden selvittäminen.Ruopattavuuden ja ruoppauskustannusten kannalta erityisen tärkeää onselvittää kalliopinnan sijainti ja ruopattavaksi tulevien maamassojen lohkareisuus.Kiinteiden turvalaitteiden (majakat ja reunamerkit) perustamispaikoilta on tarpeentehdä yksityiskohtaisempia tutkimuksia kuin pelkiltä ruoppauskohteilta.Pengerrakenteiden pohjatutkimusten osalta viitataan <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeeseen”Geotekniset tutkimukset ja mittaukset” (Tiehallinto 2008) soveltuvin osin.4.1.2 Pohjatutkimusten suoritusMeriväylillä kairaukset tehdään yleensä jalalliselta, pohjaan tukeutuvalta lautalta.Jään kantavuuden ja jäälläliikkumisolosuhteiden sallimissa rajoissa kairauksia voidaantehdä talvisaikaan rannan läheisyydessä myös jäältä.Kuva 9.Vesiväylätöiden pohjatutkimuksiin soveltuva tutkimuslautta. Lautan neljätukijalkaa ovat tutkimuspisteen vaihdon ajan yläasennossa, kiinteästiasennettu porakonekaira lautan vasemmassa reunassa.
38 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Kaikista vesiväylätöissä tarvittavista kairauksista voidaan suoriutua hyvin varustetullamonitoimikairalla, jolloin etuna on se, että tutkimuksissa voidaan joustavasti käyttäärinnan toisiaan täydentäviä kairausmenetelmiä. Monitoimikairan tehokkuuttarajoittaa hitaus poratornin puuttuessa.4.1.3 Pohjatutkimusten ohjelmointiKairauksia tehdään ruoppauskohteilla lähinnä haraustason yläpuolisilla alueilla, muttamaaperän rakenne ja erityisesti kalliopinnan profiili selvitetään sivusuunnassamyös harauskäyrän ulkopuolisilla alueilla ohjeellisesti tasolle Hs – 0,5… -1,0 m. Kairaustentavoitetaso on yleensä 3–5 m haraustason alapuolella, koska vesialueellapistetiheys kustannussyistä on aina harva. Yleisesti kairausten tulee olla sitä syvempiämitä harvempi kairausverkko on. Kairaussyvyyteen vaikuttavat myös maaperänhomogeenisuus ja kerrosrajojen syvyydet.Turvalaitetutkimuksissa kairaukset ulotetaan merkin perustamissyvyyden alapuolelle(syvyys riippuu perustustyypistä, kohta 6.3).Tutkimuspisteiden kohdentamisessa voidaan käyttää matalataajuusluotausten antamaamaaperätietoa apuna. Tutkimussuunnittelussa käytetään myös hyväksi aiemmintehtyjen maaperätutkimusten tuloksia sikäli, kun niitä on kohteesta olemassa ja neovat riittävän luotettavia. Geologisten maaperäkarttojen tai vastaavien hyödyntäminenantaa yleispiirteistä ja viitteellistä tietoa jos mitään muuta lähtötietoa ei ole käytettävissä.Vaikka asetettuun tavoitesyvyyteen päättyneissä kairauksissa ei olisi todettu kovaapohjaa tai kalliota, tulee kuitenkin osassa pisteistä pyrkiä selvittämään näitä rajojatavoitesyvyyttä huomattavasti syvemmillä kairauksilla. Siten voidaan arvioida kovanpohjan ja erityisesti kalliopinnan esiintymismahdollisuutta haraustason yläpuolellakairauspisteiden välialueilla. Suurten tutkimusalueiden kyseessä ollessa tämä arviointikannattaa kustannussyistä tehdä esimerkiksi matalataajuusluotauksen tulostentulkinnan avulla.Kairaustiheyteen vaikuttavat pohjan topografia, maaperän homogeenisuus sekä maalaji-ja kalliopintojen vaihtelevuus sekä tutkimusvaihe. Valittua kairaustiheyttä arvioidaantutkimusten edistyessä ja tehdään siihen tarpeellisia muutoksia tutkimuksissahavaittujen maa- ja kalliopintojen muutosten mukaan.Eri pohjatutkimusmenetelmien soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin on esitetty liitteessä8 ja pohjatutkimusmenetelmien normitus liitteessä 9.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 39Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Kuva 10.Matalataaluusluotauksen maalajirajojen tulkintaa kairauspisteiden perusteella.Ylinnä on sininen koheesiomaakerros, sen alla kitkamaakerros,jonka alapuolella on punaisella esitetty kallio. Tumma raja kuvan alalaidassaon kallionpinnan kerrannaisheijaste.4.2 PainokairausPainokairaus soveltuu maakerrosten suhteellisen tiiviyden, kerrosrajojen ja kerrospaksuuksienmäärittämiseen. Tiiviissä kitkamaassa ja etenkin moreenissa kairantunkeutumiskyky on huono. Moreenissa kairaussyvyyttä voidaan lisätä lyömällä kairaatiiviimpien ja kivisten kerrosten läpi. Painokairauksella ei voida luotettavastimäärittää kalliopinnan sijaintiaTutkimusmenetelmä on määritelty: SFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Tekninen spesifikaatio CEN ISO/TS 22476-10 jasoveltamisohjeetVesiväylätöissä kairaustankojen tukena käytetään suojaputkia vesisyvyyden ollessayli 3 m. Suojaputket lasketaan pohjaan ennen varsinaista kairausta. Kairaustankojenja suojaputkien tulee olla riittävän jäykkiä kairaussyvyyteen nähden.Kairatankojen painoa ei oteta huomioon lisäkuormituksena, mikä on huomionarvoinenseikka suurilla vesisyvyyksillä tehtyjä tutkimustuloksia tarkasteltaessa.
40 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>4.3 TärykairausTärykairaus soveltuu parhaiten käytettäväksi täydentävänä tai alustavana tutkimusmenetelmänä.Tällöin sen avulla voidaan lähinnä määrittää kovan pohjan syvyysja varmistaa, että kallio ei esiinny tutkittavalla alueella määräsyvyydessä. Maakerrosrajojaja maaperän laatua sillä ei voi määrittää.Tutkimusmenetelmä on määritelty: Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas 14.4 HeijarikairausHeijarikairaus soveltuu maaperän tiiviyden sekä kovan ja kiinteän pohjan määrittämiseen.Kallion pintaa ja suurta lohkaretta tai kivistä pohjamoreenia ei menetelmällävoida varmasti erottaa toisistaan. Dynaamisena kairausmenetelmänä kairan tunkeutumiskykyon painokairausta parempi etenkin tiiviissä kitkamaassa ja vähälohkareisessamoreenissa, joten menetelmä soveltuu hyvin syvempiin kairauksiin esim. turvalaitetutkimuksissa.Mahdollisuuksien mukaan tulisi heijarikairausta käyttää tutkimuksissarinnan painokairauksen kanssa esimerkiksi tiiviissä sorassa/kitkamaalajeissa,jolloin saadaan luotettavampi kuva maalajista ja sen kaivettavuudesta.Tutkimusmenetelmä on määritelty: SFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Standardi SFS EN ISO 22476-2 ja soveltamisohjeetKairaustankojen tukena voidaan käyttää suojaputkia vastaavasti kuin painokairalla.4.5 SiipikairausSiipikairaus soveltuu käytettäväksi koheesiomaalajeissa (savessa ja siltissä) ja senavulla saadaan määritetty suljettu leikkauslujuus suoraan maassa (in-situ). Leikkauslujuudenohella siipikairalla voidaan saada tietoja myös muista maalajin geoteknisistäominaisuuksista kuten esim. häiriintyneen tilan jäännöslujuudesta ja siten häiriintymisherkkyydestä(sensitiivisyydestä).Tutkimusmenetelmä on määritelty: Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas II4.6 PuristinkairausPuristinkairaus soveltuu löyhien kivettömien kitkamaalajien sekä koheesiomaalajientutkimiseen. Tällöin sen ja näytteenoton avulla voidaan selvittää väylätöissä pehmeidenmaiden imuruopattavutta.Menetelmä on määritelty: Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas VIPuristinkairauksia ei vielä ole yleisesti käytetty meriväylätutkimuksissa.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 41Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>4.7 Puristin-heijarikairausPuristin-heijarikairauksen soveltuvuus:Puristin-heijarikairaus on pohjoismaalaisiin olosuhteisiin kehitetty menetelmä, jossaon yhdistetty sähköisen puristinkairauksen ja heijarikairauksen parhaita ominaisuuksia.Puristin-heijarikairaus antaa paremman kuvan pehmeistä maakerroksista kuinpaino- tai heijarikairaus ja sen tunkeutuvuus on heijarikairauksen kanssa samankaltainen.Menetelmä soveltuu koheesiomaiden lisäksi hyvin myös karkeisiin ja tiiviisiinkitkamaihin.Puristin-heijarikairaus on määritelty SFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Standardi SFS EN ISO 22476-2 ja soveltamisohjeet(heijarikairaus) Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas VI (puristinkairaus)4.8 Putki-ja porakonekairausPutkikairaus soveltuu pääasiallisesti kalliopinnan korkeusaseman selvittämiseen.Porakonekairaus soveltuu kallion varmistamiseen ja sen laadun selvittämiseen. Kalliostaselvitetään poran tunkeutuvuusmittauksilla kallioperän rikkonaisuus ja porattavuus.Kallion rikkonaisuudesta voidaan saada lisätietoja suorittamalla porausreiässävesimenekkimittauksia (vesimenekkimittaus on esitetty kohdassa 4.11). Jos kallionpinta on hyvin rapautunut tai rikkonainen ja kallion päällä on kivinen ja lohkareinenmaakerros, ei kallion ja maan rajapintaa voida kairauksella varmuudella selvittää.Kalliota porattaessa voidaan vesihuuhtelun mukanaan tuomasta kivijauheesta määrittäätarvittaessa mikroskooppitutkimuksin kivilajin mineraalikoostumus. Näidenporajauhonäytteiden (soijanäytteiden) ottaminen on suositeltavaa (esim. näyte/ kalliokohde), koska kivilaji vaikuttaa merkittävästi kallion porattavuuteen ja louhintakustannuksiin.Mikäli kalliota porattaessa saadaan muita arvioita kalliosta (esim.kvartsipitoisuus), tulee nämä myös esittää tutkimuksen tulostuksessa.Menetelmällä saadaan tietoa myös maaperän lohkareisuudesta ja viitteitä maakerrostentiiviydestä. Lohkareiden lävistykset esitetään kairausdiagrammeissa. Diagrammeissavoidaan myös esittää arvio maaperän tiiveydestä. Arviointina on vesiväylätutkimuksisayleisesti käytetty luokittelua L (löyhä), KT (keskitiivis) ja T (tiivis), joka eikuvaa maalajeja vaan kyseisen porarin kokemukseen perustuvaa arviota maakerrostentiiveydestä.Käytettävien porakoneiden, poratankojen, suojaputkien ja porakruunujen koot vaihtelevat,joten menetelmän tulokset ovat maalajien tiiviyden osalta myös kalustosta riippuvaisia.Tutkimusmenetelmä on määritelty: Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas VVäylätutkimuksissa putki- ja porakonekairaus suoritetaan tavallisesti lautalle poratorniinasennetulla kairalla, joka on isku- ja pyöritysperiaatteella toimiva louhintaporauslaite.Korkean poratornin käyttö nopeuttaa kairaustyötä, koska työn aikana jat-
42 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>kuvaa tankojen jatkamista ja lyhentämistä ei tarvitse tehdä. Joillakin lautoilla tankojatukevat poratornit voidaan laskea pohjaan jolloin ei tarvita suojaputkia.Kairauksia voidaan tehdä myös monitoimikairalla lautalta tai talvella jäältä.Mikäli kairaus suoritetaan ainoastaan suojaputkia (maaputkia) käyttäen, on kyseessäputkikairaus. Putkikairauksella ei saada tietoa kallion laadusta, mutta se on nopeatapa kallionpinnan sijainnin selvittämiseksi useimmiten riittävällä varmuudella. Lisäksisillä saadaan arvioita maalajin tiiviydestä.Kallio varmistetaan porakonekairauksissa poraamalla riittävän useissa pisteissä kallioonvähintään 3 m syvyyteen, jolloin varmistutaan, että kyseessä ei ole suuri lohkare.Kaikkia haraustason yläpuolella esiintyviä kallionpintoja ei ole kuitenkaan syytävarmistaa, mikäli kallionpinta voidaan riittävällä varmuudella todeta putkikairauksella.Vähintään yksi kalliovarmistus kohteella on kuitenkin syytä tehdä kallion ja senlaadun varmentamiseksi.4.9 KallionäytekairausKallionäytekairauksen soveltuvuus:Kallionäytekairauksessa (timanttikairaus) kalliosta porataan jatkuva kallionäyte, jonkaavulla saadaan erittäin tarkkoja tietoja kallioperästä, kallion kivilajista, rakoilustayms.Kallionäytekairaus on määritelty: Standardi SFS EN ISO 22475-1 Näytteenottomenetelmät ja pohjavesimittaukset.Menetelmän kalleuden vuoksi kallionäytekairausta käytetään harvoin väylätutkimuksissa.Kallionäytekairaus on yleensä korvattu porakonekairauksella, jonka antamatkallioperätiedot ovat puutteellisempia, mutta kuitenkin yleensä riittäviä kallion porattavuudenja louhittavuuden selvittämiseksi. Tarvittaessa porkonekairauksen antamaatutkimustulosta voidaan täydentää vesimenekkimittauksella.4.10 Porareiän videokuvausPorareiän videokuvauksen soveltuvuus:Menetelmän avulla saadaan tietoja kallioperästä, kallion kivilajista (mikäli porattaessaotetaan soijanäytteitä), rakoilusta yms.Porakonekairaus on määritelty kohdan 4.8 mukaisesti, vidokuvaukselle ei ole olemassastandardia ta teknistä spesifikaatiota.Porareiän videokuvaus menetelmänä on kehittymässä osittain korvaamaan kallionäytekairaustasen kalleuden takia. Porareiän ei tarvitse olla niin iso kuin kallionäytekairauksessa,tavallinen porakonekairan reikä voidaan huuhtelun jälkeen videoidatarkoitukseen sopivalla pienikokoisella kameralla.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 43Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>4.11 VesimenekkimittauksetVesimenekkimittauksen soveltuvuus:Menetelmän avulla saadaan määritettyä vesimenekki, jonka avulla voidaan arvioidakallion vesitiiviyttä ja sitä kautta rakoilua ja ruhjeisuutta. Vesiväylätutkimuksisssamenetelmää käytetään kiinteiden merimerkkien perustamispaikkatutkimuksissa.Vesimenekkimittaus kalliossa on määritelty standardissa: EN ISO 22282 on vahvistettu, mutta ei vielä SFS-standardiKallion vesimenekkimittaus tehdään porakonekairauksen yhteydessä tai kairauksenjälkeen. Tutkimuksessa käytettävä mittausväli porareiässä vaihtelee yleensä 1–10metriin.4.12 Näytteenotto4.12.1 Näytteenotto vesiväylätutkimuksissaMaanäytteitä otetaan maalajien määrittämiseksi ja niiden geoteknillisten ominaisuuksienselvittämiseksi. Vesiväylätutkimuksissa on yleensä mahdollista ottaa ainoastaanhäiriintyneitä näytteitä, joista saadaan selville maalajin rakeisuus, vesipitoisuus,humuspitoisuus ja ominaispaino, mutta näytteen ei voida katsoa edustavanluonnontilaista maata.Näytteenottotiheyteen vaikuttavat maaperän laatu ja homogeenisuus sekä se, mitänäytteiden perusteella on tarkoitus ensisijaisesti selvittää. Kultakin erilliseltä ruoppauskohteeltaotetaan näyte vähintään 1-3 pisteestä. Näytteenottopaikat määritetääntehtyjen kairausten perusteella ja näytteet otetaan yleensä kairauskohdista näyte- jakairaustulosten keskinäisen vertailun mahdollistamiseksi. Näytteitä otetaan kussakinpisteessä pystysuunnassa niin tihein välein, että eri maalajikerrokset tulevat selvitetyksitutkimusten tavoitesyvyyteen saakka.Pilaantuneiden maiden tutkimuksiin liittyvä näytteenotto on käsitelty kohdassa 8.4.4.12.2 NäytteenottomenetelmätVesiväylätöissä käytettävien näytteenottomenetelmien määrittely ja standardointiperustuu maalla toteutettavia näytteenottoja vastaavasti: SFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009Näytteenottomenetelmän valintaan vaikuttavat alueen pohjasuhteet ja vesisyvyys,kohteen maalaji, tutkimusolosuhteet (otetaanko näytteet jalalliselta lautalta, kelluvaaalustaa hyväksi käyttäen vai jäältä) ja tutkimukseen käytettävissä oleva kalusto.Näytteenottomenetelmän valinnassa on huomioitava, että näytteestä ei sitä ylös nostettaessapääse huuhtoutumaan maalajitteita pois.Meriväylätutkimuksissa pääasiallisena näytteenottokalustona on ollut porakonekaira,jossa voidaan käyttää joko suuria kannukairatyyppisiä näytteenottimia tai alapäästäänavoimia putkinäytteenottimia. Porakonekairan näytteenottimilla voidaan ottaanäytteitä mm. kivistä ja tiiviistä hiekka-, sora- ja moreenimaista.
44 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Porakone- ja heijarikairalla saadaan näytteitä myös tiiviistä, karkearakeisista ja kivisistämaakerroksista, mutta niiden soveltuvuus näytteenottoon siltissä tai sitä hienojakoisemmissamaalajeissa on huono. Hienojakoisile maalajeille soveltuvat paremmintavallisen monitoimikairan varustukseen kuuluvat näytteenottimet.Vedenalaisten häiriintymättömien näytteiden otto on mahdollista ainoastaan mäntäkairoillajoko kairauskalustoon liitettyinä tai sukeltajatyönä. Näytteenotto sukeltajanavulla tapahtuu koheesiomaissa ottimella, jonka muodostavat putki ja tiivis mäntä.Sukeltaja voi tarpeen vaatiessa ottaa maanäytteen myös lapioimalla näyteastiaan tainäytepalan pintakalliosta.4.12.3 Maanäytteiden laboratoriotutkimuksetVesiväylätutkimuksissa otettavien manäytteiden pääasiallinen tarkoitus on kohteissaolevien maalajien ja niiden ruopattavuuden selvittäminen. Mekaanista ruoppaustavarten häiriintyneistä näytteistä tutkitaan laboratoriossa yleensä rakeisuus, hienoainespitoisuusja humuspitoisuus, joista selviää maalaji. Häiriintymättömistä näytteistävoidaan tutkia lisäksi leikkauslujuus esimerkiksi kartiokokeen avulla sekä vesipitoisuus.Hopperi- ja imuruoppausta varten on tarpeen yllä mainittujen lisäksi mahdollisuuksienmukaan selvittää: materiaalin ominaispaino, tiiviys suljettu leikkauslujuus Atterbergin konsistenssirajat rakeisen materiaalin koostumus (mineraalikoostumus ja raemuoto).Mineraalikoostumuksen ja raemuodon määritys ei suomalaisissa laboratorioissa olekuulunut vakiokokeiden valikoimaan.Hopperi- ja imuruoppausta varten tehtäviä laboratoriokokeita tukevia maastotutkimuksiaovat: tiiviyden määritys heijari- tai SPT-kairalla leikkauslujuuden selvitys siipi- tai puristinkairauksella moreenin lohkareisuuden (koko ja määrä) selvitys koeruoppauksella.Vesiväylähankkeissa käytettävien laboratoriotutkimusmenetelmien määrittely jastandardointi perustuu maapuolen kohteissa tehtäviä tutkimuksia vastaavasti: SFS-KÄSIKIRJA 179-2/Tekniset spesifikaatiot CEN ISO/TS 17892-1 … CENISO/TS 17892-12 ja niiden soveltaminen SuomessaPilaantuneiden maiden näytteenottoon liittyvät tutkimukset on käsitelty kohdassa8.4.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 45Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>4.13 Muita kenttäkoemenetelmiäPisto- ja lyöntikairaus:Tärykairausta vastaavana täydentävänä tai alustavana tutkimusmenetelmänä (paino)kairatankojenupotusta maahan on aiemmin tehty miesvoimin ja tarvittaessa nuijallalyömällä. Tällöin on puhuttu pisto- ja lyöntikairauksesta, jolla on lähinnä voitumäärittää kovan pohjan syvyys ja varmistaa, että kallio ei esiinny tutkittavalla alueellamääräsyvyydessä.Pliktaus:Pliktaus on menetelmä, jossa kalliosta saadaan äänihavainto lyömällä kairatankoanuijalla. Menetelmä soveltuu pienille ja matalille kohteille kun kallion päällä on ohutkerros pehmeää maata.SPT-kairaus:SPT-kairaus (Standard penetartion test) on menetelmä, jossa maan tiiveys kairareiänpohjalla määritetään lyömällä näytteenotinta vakioidulla menetelmällä tietty matkamaahan. Tuloksena saadaan tunkeutumiseen tarvittavien lyöntien määrän perusteellamaan suhteellinen tiiviys ja otettavasta maanäytteestä laboratorikokeilla maalaji.SPT-kairaus on määritelty eurooppalaisessa standardissa SFS-EN ISO 22476-3, jokaon vahvistettu myös suomalaiseksi kansalliseksi standardiksi, vaikka menetelmä onoloissamme jäänyt vähälle käytölle.
46 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>5 Lohkareisuustutkimukset5.1 ViistokaikuluotausViistokaikuluotauksen tulosteista pystytään muodostamaan kuva pohjan pintalohkareisuudesta.Menetelmälle on ominaista se, että tulosteet eivät anna kohteille tarkkaakoordinaattitietoa, joten sen avulla pystytään ainoastaan arviomaan lohkareisuutta jaohjaamaan tarkempia tutkimuksia oikeille alueille. Viistokaikuluotausaineistosta laaditunlohkareisuuskartan ote on esitetty liitteessä 10.5.2 Monikeilausdatan hyödyntäminenNykyaikaisen monikeilausdatan perusteella saadaan useissa tapauksissa muodostettuakäsitys pohjan pintalohkareisuudesta. Myös monikeilauksen yhteydessä syntyvääviistokaikuluotauksen kaltaista Backscatter-dataa voidaan käyttää apuna laadittaessamonikeilausdatasta lohkarekartoituksia ruoppaussuunnittelua varten.Monikeilausdatan pohjalta laadituissa lohkarekartoissa kohteilla on tarkka koordinaattitieto.Lisäksi saadaan käsitys pintalohkareiden määrästä ja suuntaa antavaatietoa lohkareiden (näkyvän osan) koosta. Monikeilausdatasta laaditun lohkareisuuskartanote on esitetty liitteessä 11.5.3 KairauksetKairaukset osoittavat jossain määrin maan sisällä olevien lohkareiden määrää. Tätävarten kaikki tavoitesyvyyteen pyrittäessä tehdyt kairaukset ja kairausyritykset tulostetaanja porakonekairausten kairausdiagrammiin merkitään läpäistyt lohkareet.Maaperän sisällä olevien lohkareiden määrää ei voida kuitenkaan kustannussyistäselvittää kattavasti kairausverkkoa tihentämällä normaaleissa väyläruoppauskohteissa.Poikkeuksen muodostavat rajalliset kohteet, kuten paalutettavien turvalaiterakenteidenperustamispaikat.5.4 SukeltajatutkimuksetLohkareisuustutkimusta sukeltajatyönä on perinteisesti tehty siten, että pienehkötruopattavat alueet on sukellettu kokonaan ja laajoilla ruoppausalueilla tutkittu vainaluetta edustava otos. Tällöin sukellustyön kohdentaminen on perustunut esimerkiksiviistokaikuluotaustutkimukseen ja lohkareisuudeltaan vaihtelevilla pohjilla sukellustutkimusalueitaon sijoitettu myös alustavan tutkimuksen mukaan lohkareettomillealueille.Sukellustyö voi tapahtua lautalta, ankkuroidulta alukselta tai jäältä. Yhdeltä paikaltatutkittavan alueen koko on rajallinen, esimerkiksi niin sanottua ympyrämenetelmääkäytettäessä sukeltaja laskeutuu alas ympyrän keskipisteeseen ja siitä mittaköyden jakompassin avulla määrittelee etäisyyden ja suunnan keskipisteeseen nähden kartoit-
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 47Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>taessaan pohjaa. Tuloksena on kustakin kohteesta 20-40 metrin halkaisijaltaan olevatutkittu alue.Työtä suoritettaessa mitataan tutkimusalueilla olevien tiettyä kokoa suurempien lohkareidennäkyvän osan mitat (pituus x leveys x korkeus), lohkareen huipun ja pohjansyvyyslukema sekä ilmoitetaan lohkareen muoto ja asema pohjan suhteen. Ohjearvoapienemmät lohkareet sekä kivikkopohja ilmoitetaan tutkimuskartoissa sanallisesti.Tutkimusalueet ja löydetyt kohteet sidotaan koordinaatistoon sillä tarkkuudella kunse käytännössä on mahdollista.Sukeltajatutkimusten merkitys vesiväylähankkeissa on vähentynyt muiden tutkimusmenetelmienkehittyessä. Ominaisin käyttöalue on siirtynyt lohkareisuustutkimuksistapienten kohteiden avokallion rajausten ja yksittäisten kohteiden tunnistamisen jatutkimisen suuntaan. Tyypilliset kohteet ovat esimerkiksi kiinteiden turvalaitteidenperustamispaikkojen pohjatutkimuksia tai valmiiden rakenteiden tarkastuksia.Kuva 11.Vesiväylähankkeen sukeltajatutkimusta jäältä. Kuva: Meritaito Oy.Sukeltajatutkimuksissa käytettävät piirustusmerkinnät on esitetty liitteessä 12.
48 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>5.5 KuvausmenetelmätVedenalaisia kuvausmenetelmiä, kuten valokuvausta tai videointia, voidaan käyttäätäydentämään muilla menetelmillä tehtyä pohjan pintalohkareisuusselvitystä.Kuvausmenetelmien rajoituksia ovat veden sameudesta johtuva huono näkyvyys jakohteiden koordinaattitiedon puuttuminen.5.6 KoeruoppausMaakerrosten sisällä olevien kivien ja lohkareiden määrää ja kokoa voidaan selvittäämahdollisten koeruoppausten yhteydessä tai periaatteessa jossain määrin myös sukeltajatyönätehtävien koekuoppien avulla.Käytännössä koeruoppaus maan lohkareisuuden selvittämisessä rajoittuu ruoppaustyönaikaisiin rakennuttajan ja urakoitsijan välisiin erimielisyyksiin ruoppauskohteenlaadusta. Tällöin kaluston ollessa valmiiksi kohteella voidaan todeta massojen sisältämänlohkareisuuden taso tai maan kaivettavuus koeruoppauksella.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 49Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>6 Turvalaitetutkimukset6.1 YleistäVäylän turvalaitteiden tyyppi, määrä ja sijoittelu määritetään väylän merkinnän suunnittelunyhteydessä, yhtenä osana väyläsuunnitelman laadintaa.Turvalaitteiden perustamisolosuhteet ja muut ympäristöolosuhteet vaikuttavat osaltaanturvalaitetyypin valintaan ja niiden sijoitteluun ja sitä kautta väyläsuunnitelmaan.Ratkaiseva vaikutus perustamisolosuhteilla on turvalaitteen rakennetyypin japerustamistavan valintaan,Turvalaitetutkimuksissa käytettävät tutkimusmenetelmät on esitetty osassa II. Tässäosassa kuvataan menetelmien soveltaminen turvalaitepaikkatutkimuksissa.Tutkimusten sitomisessa koordinaatistoon ja korkeustasoihin sovelletaan samojaperiaatteita ja ohjeita kuin muissa vesiväylätutkimuksissa.6.2 LinjamerkkitutkimuksetLinjamerkkien alustava sijoittaminen ja mitoitus väylänsuunnittelun yhteydessä tehdäänmaastokarttojen perusteella.Maastossa tehtäviin merkkipaikkatutkimuksiin sisältyy näkemäsektoreiden kartoitussekä perustamispaikkojen perustamisolosuhteiden selvitys. Näkemäsektorin alueeltakartoitetaan maaston korkeussuhteet ja alueen puusto sekä muut mahdolliset näköesteetja niiden korkeudet. Näkemäsektori määritetään kuvan 12 mukaisesti. Kartoituksenyhteydessä tulee myös selvittää, onko kyseessä vesilain tarkoittama erityiseenkäyttöön otettu alue.Perustamispaikkojen maaperä ja topografia selvitetään, harusten vaatima tila huomioonottaen. Tutkimusmenetelminä tulevat kyseeseen silmämääräinen tarkastelu,pintavaaitus, avokallion rajaus sekä kairaukset.Jos maastossa osoittautuu, että suunniteltuja linjamerkkipaikkoja joudutaan siirtämään,tulisi siirtomahdollisuutta katsoa ensivaiheessa linjan suunnassa, riittävä kannanpituus linjalle säilyttäen. Merkkipaikkojen sivuttaissiirrot tulisi tehdä mahdollisimmanyhdensuuntaissiirtoina, koska pitkillä linjoilla pienikin suuntamuutos aiheuttaaison siirtymän linjan toisessa päässä. Tilanne vaihtelee tapauskohtaisesti, ja tutkimuksentekijän on syytä olla tutkimusten kuluessa tarpeen mukaan yhteydessäväylän/merkinnän suunnittelijaan.Linjamerkin rakentamista ja ylläpitoa silmällä pitäen selvitetään linjamerkkipaikoillejohtavat kulku/tieyhteydet. Samoin selvitetään alueella mahdollisesti olevat sähkölinjat(sijainti, omistaja, verkon jännite). Varsinkin linjaloistoille, joissa käytetäänsuuritehoisia päiväloistoja, pyritään saamaan verkkovirtayhteys.
50 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Kaukoetäisyysalempaan loistoonSivuetäisyys (B/2)vaarallisimpaan kariinKartta>3...5 alusmittaa ennenkuin aluksen pitää kääntyä>3...5 alusmittaa ennenkuin aluksen pitää kääntyäEste-etäisyys (D)alempaan loistoonLähietäisyysalempaan loistoonal.Vapaa näkösektoriyl.Linjan kanta (R)LinjavaloPituusleikkausLinja kiinni Linja auki Kauko- Este- Lähipistepiste pisteKuva 12.Linjamerkkien näkemäsektorit6.3 ReunamerkkitutkimuksetVäyläalueen reunaa osoittava reunamerkki pyritään rakentamaan enintään 50 m etäisyydelleväylän reunasta perustamisolosuhteiden ja väylägeometrian kannalta mahdollisimmanoptimaaliselle paikalle. Reunamerkin etäisyys väylän reunasta (m) ilmoitetaanmerikartalla.Reunamerkkipaikalla tehtävät yksityiskohtaisemmat tutkimukset riippuvat paikanmaaperäolosuhteista ja niiden perusteella valitusta reunamerkin perustamistavasta.Reunamerkeissä käytettyjä perustustyyppejä ovat kallioon louhittu kuoppa, kallioonankkuroitu rakenne. paalutettu rakenne sekä gravitaatiorakenne (kasuuni). Perustustyypiton esitetty kuvissa 13 ja 14.6.3.1 Louhittuun kuoppaan perustettu rakenneLouhittuun kuoppaan perustettu kiinteä merkki on perustustyypiltään yleisimminkäytetty ja myös rakennuskustannuksiltaan yleensä edullisin, mikäli suhteellisen lujaavokallio tai helposti paljastettava avokallio on enintään syvyydellä 15…18 m keskivedestä.Syvyystietojen ja alustavien pohjatietojen perusteella valitulla merkkipaikalla tehdääntarkempi sukeltajatutkimus, jolloin kartoitetaan kalliopaljastumat, avokalliossamahdollisesti näkyvät ruhjeet ja lustot sekä niiden suunnat ja suuruudet. Myös lohkareidensijainti ja koko kartoitetaan.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>51Peitteisillä kallioalueilla kalliopinnan korkeus ja yleismuoto selvitetään porakonekairauksillan. 20 metrin etäisyydelle merkkipaikasta.Merkkipaikan soveltuvuus kiinteän merkin perustaksi ja peruskuopan louhittavuusselvitetään porakonekairauksilla. Porakonekairaukset (4 kpl) ulotetaan merkkipaikalla2 m suunnittelijan määräämän peruskuopan pohjatason alapuolelle.Syvyystietona yleensä riittää alueelta tehty peittävä kaikuluotaus (monikeilaus taikaikuharaus). Tarvittaessa syvyystietoja voidaan varmentaa lautalta tehtävillä käsiluotauksilla.vesipintakalliopintaTyyppi: Louhittu kuoppaTyyppi: Kallioon ankkuroitu rakenneKuva 13.Reunamerkkien perustustyypit: louhittu kuoppa ja kallioon ankkuroiturakenne6.3.2 Kallioon ankkuroitu rakenneKallioon ankkuroitu rakenne on perustustyyppinä harvemmin käytetty rakenne. Rakenteeseensisältyy kustannusriskejä, joita on lähes mahdoton poistaa tutkimuksilla.Siksi merkkipaikka tutkitaan ankkuroitua rakennetta silmälläpitäen vain, jos suunnittelijakatsoo tutkimuksen aiheelliseksi.Jos alustavissa pohjatutkimuksissa kallion on todettu olevan 2..10 metrin paksunmaakerroksen peitossa, voidaan merkkipaikka tutkia esijännitettyä pohjalaatallistarakennetta varten. Tällöin maaperä- ja sukeltajatutkimukset tehdään paalutettua rakennettavastaavalla tavalla .Ankkuroinnin suunnittelua varten tehdään valitulla merkkipaikalla 20 m läpimittaisellaalueella kallion laadun ja sen rakoilun selvittämiseksi porattavuustutkimuksia noin 5pisteessä 10 m syvyydelle kallion pinnasta. Rikkonaisessa kalliossa porausta jatke-
52 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>taan noin 15 m syvyyteen. Porakonekairauksista piirretään vastusdiagrammit ja kaikkitodetut häiriötekijät (ruhjeet yms.) esitetään tämän yhteydessä.Rakenteiden ankkuroinnin suunnittelun ja työn toteutuksen kannalta on kallionlaadulla suuri merkitys. Kallion pintaosasta otetaan näytteitä porakonekairoja vartenkehitetyllä näytteenottimella tai näytteinä käytetään huuhteluveden mukana tulleitakivensiruja. Näytteistä määritetään mineraalikoostumus, kivilaji, rapautumisaste sekämahdollisuuksien mukaan myös ehjyys. Luotettavin tutkimustapa olisi kallionäytekairaus(timanttikairaus).Kallion rakoilun ja vesitiiveyden selvittämiseksi tehdään merkkipaikalla vesimerkkimittauksiavähintään kahdessa erässä. Mikäli kallio on rikkonaista, lisätään vielä vesimenekkimittauksiapyrkien löytämään ehjä kallioalue.50 mvesipintamaanpintaväyläKivetön maapohjaMaapohja pehmitettyräjäyttämälläennen paalutustaTyyppi: Paalutettu rakenneTyyppi: KartiokasuuniKuva 14.Reunamerkkien perustustyypit: paalutettu rakenne ja kartiokasuuni6.3.3 Paalutettu rakenneKiinteä merkki voidaan perustaa yksittäisen pystypaalun varaan, mikäli kantavanirtomaakerroksen paksuus on suunnitellulla merkkipaikalla noin 20 m. Irtomaakerrosvoi olla moreenia tai lajittunutta kitkamaata.Pohjan korkeusasema tulee tuntea Ø 100 m alueella merkin ympärillä, sivukaltevilla n.Ø 150 m alueella.Maaperä tutkitaan merkkipaikalla vähintään 2 metriä arvioidun paalutussyvyydenalapuolelle. Paalutussyvyys ilmoitetaan asianomaisessa tutkimusohjelmassa. Ellei sitäole ilmoitettu, voidaan paalutussyvyyden arvona käyttää 20 m maahan. Pehmeässämaassa tai maan pinnan ollessa kalteva lisätään paalutussyvyyttä 5…10 metriä.Merkkipaikalla tehdään aluksi porakonekairaus ja otetaan näytteitä maaperän vaihtelevuudenmukaan tai maaperän pysyessä samana vähintään yksi näyte viittä syvyysmetriäkohti. Tämän lisäksi tehdään mahdollisimman syvälle ulottuva paino- ja heijarikairausmaaperän tiiveyden tai sen vaihtelujen selvittämiseksi (tiiviissä kitkamaassaheijarikairan tunkeutuvuus on painokairaa parempi). Merkkipaikan ympärillä tehdään
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 53Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>lisäksi Ø 20 m alueella muutama matalampi kairaus ja otetaan tarvittaessa näytteitämaaperän vaihtelujen selvittämiseksi.Valitulla merkkipaikalla tehdään myös sukeltajatutkimus, jolla kartoitetaan pohjanlohkareisuus (jollei tieto ilmene riittävällä tarkkuudella esim. monikeilausdatasta).Jos maaperässä on tavattu lohkareita, tehdään porakonekairauksia lisää 4 kpl Ø 4 malueella valitulla merkkipaikalla (kuva 15).Kairauksissa tehdyt havainnot maalajista, lohkareista yms. merkitään kairausdiagrammiin.Maan luonnontilaisen kitkakulman tunteminen on suunnittelun kannaltatärkeää. Tätä varten otetuista näytteistä tutkitaan rakeisuus sekä raemuoto, ja kitkakulmamääritetään näiden sekä kairausvastuksen perusteella.Kuva 15.Periaatekuva paalutetun rakenteen tutkimuspisteistä.6.3.4 Gravitaatiorakenne (Kasuuni)Gravitaatiorakenteet voidaan perustaa kantavalle kitkamaalle tai kitkamaa/louhetäytölle.Kasuuni on rakenteena osoittautunut edullisimmaksi kiinteän merkin perustukseksi10…15 m vesisyvyyksillä silloin, kun kallio ei ole paljaana tai helposti paljastettavissa,ja kun kallio ei toisaalta ole riittävän syvällä paalutettua perustusrakennettasilmällä pitäen.Tutkimusalueen koko määrätään perustamispaikan vesisyvyyden perusteella ottaenhuomioon, että rakenteen pohjalaatan vaatiman tilan lisäksi eroosioverhouksen tuleemahtua tutkitulle alueelle. Suunnittelijalla tulisi lisäksi olla mahdollisuus siirrellähieman rakenteen paikkaa valiten sille edullisin sijoituspaikka. Ellei ole tarkempaatietoa paikalle suunniteltavan rakenteen edellyttämästä tutkittavasta alueesta, voidaannoudattaa seuraavia ohjearvoja: vesisyvyys 2 m: tutkittava alue 30 x 30 m 2 vesisyvyys 10 m: tutkittava alue 60 x 60 m 2 vesisyvyys 15 m: tutkittava alue 80 x 80 m 2Perustamispaikalla tehtävien raivaus-, ruoppaus- ja täyttötöiden massamäärien arviointiavarten tutkittava alueelta tarvitaan syvyystiedot peittävän kaikuluotauksentarkkuudella (syvyystietojen ulotuttava n. Ø 100…150 m alueelle merkin ympärillä.
54 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Pintalohkareet kartoitetaan ja jaetaan kokoluokkiin. Maakerrosten kantavuus ja laatuselvitetään kairauksilla ja näytteillä. Tutkimustuloksista tulisi voida lisäksi yksiselitteisestimäärittää, mihin syvyyteen mahdolliset pehmeät pintamaat on poistettavarakenteiden alta.Maakerrosten kantavuudesta antaa parhaan kuvan painokairaus. Tiiviissä maakerroksissakäytetään lisäksi heijarikairausta. Maanäytteistä tutkitaan rakeisuus, koheesiomaastalisäksi vesipitoisuus, lujuusluku, hienousluku sekä humuspitoisuus.Tutkimukset tulee ulottaa sellaiselle syvyydelle, että pohjan kantavuus tulee varmistettua.Pintamaan eroosioherkkyys tutkitaan, jos se näyttää aiheelliselta. Virtauseroosiolleovat herkkiä hiekka ja siltti.6.4 Majakat ja tutkamerkitVeteen perustettavat majakat ja tutkamerkit ovat perustustyypeiltään ja rakenneratkaisuiltaanpitkälti reunamerkin kaltaisia. Niiden perustamispaikkatutkimuksissasovelletaan edellä esitettyjä reunamerkkipaikkojen tutkimusohjeita perustustyypistäriippuen.6.5 Kelluvat turvalaitteetPoijujen ja viittojen sijoituspaikoista tarvitaan tieto vesisyvyydestä ja pohjan laadusta(pehmeä, kova, kallio).Jääpoijun, poijuviitan ja suurviitan asennuspaikoilta tehdään luotaus halkaisijaltaann. 30 m alueelta (riittävä luotaustieto on voitu saada jo väylänsuunnittelua vartentehtyjen syvyysmittausten perusteella). Tällä alueella kartoitetaan sukeltajatutkimuksenaavokallio ja lohkareet sekä todetaan pohjan laatu. Huomattakoon, että nämätutkimukset kannattaa tehdä vasta sen jälkeen, kun merkkien paikat väyläsuunnitelmassaovat varmentuneet (väyläsuunnitelma hyväksytty).
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 55Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>7 Tutkimusten raportointi7.1 YleistäPohjatutkimusten raportoinnissa noudatetaan <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjetta geoteknisettutkimukset ja mittaukset (Tiehalllinto 2008) soveltuvin osin. Pohjatutkimusten tulokset,tekstit ja piirustusaineisto luovutetaan sähköisenä sopimuksen mukaisissaformaateissa.Maaperän kuvaukseen käytetty maalajiluokitus on esitetty standardissa SFS-EN ISO14688-2 ja maan tunnistamisen osalta sovelletaan standardia SFS-EN ISo 14688-1.Tarvittaessa kallioperän kuvauksessa käytettavä luokitus on esitetty standardissaSFS-EN ISO 14689-1. Näiden kansainvälisten luokitusten soveltamisohjeet Suomessaovat valmisteilla Suomen Geoteknillisen yhdistyksen toimesta.Merenmittaustoimeksiannoista tyypillisesti luovutettavien aineistopakettien sisältöon esitetty liitteessä 13.7.2 Tutkimusaineiston käsittelyTutkimusaineiston käsittelyssä on nähtävissä seuraavat vaiheet (kuva 16): raakahavainnot käsitelty aineisto mallinnusRaaakahavainnot ja käsitelty aineisto sisältyvät tutkimusvaiheeseen (tutkimustoimeksiantoon).Mallinnus kuuluu useassa tapauksessa jo hankkeen seuraavaan,suunnitteluvaiheeseen.Raakahavaintoja ja raakahavainnoista johdettuja malleja ei pidä verrata keskenään.Aineistoja prosessoitaessa jokaisessa vaiheessa on arvioitava prosessissa syntyväepävarmuus. Tämä tulee ottaa erityisesti huomioon vertailtaessa eri vaiheiden materiaalejakeskenään. Tämä koskee myös saman vaiheen eriaikaisia havaintomateriaaleja.(Epävarmuus tai virhebudjetti TPU tai TPE)Menetelmänä tätä kaaviota/ajattelutapaa voidaan soveltaa tässä ohjeessa käytetynjaottelun mukaisesti sekä mittausaineiston että pohjatutkimuksaineiston käsittelyssä.Jokaisessa aineiston käsittelyn vaiheessa on oma epävarmuutensa. Esimerkiksi yleistetystämateriaalista tehdyssä mallissa matalin kohta/havainto ei välttämättä kuvaudusamalle kohdalle kun se on alkuperäisessä materiaalissa.
56 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Raakahavainnot Käsitelty aineisto MallinnusSyvyysdata(havaintopilvi)TarkastusHarvennusKäyrätHilatMallitKairaustiedot(kairauspöytäkirjat)NäytteenottoKairausdiagrammitRakeisuuskäyrät, pitoisuudetym. laboratoriomäärityksetMaalaji- jakalliopintamallitKuva 16.Tutkimusaineiston jaottelu.7.3 Tutkimustöiden työraportti7.3.1 Pohjatutkimusten työraporttiPohjatutkimusten suorittajayrityksen tutkimusten vastaava asiantuntija laatii <strong>Liikennevirasto</strong>ntilaajaohjeistuksen mukaisesti tehdyistä tutkimuksista tutkimustöidentyöraportin, jossa esitetään muun muassa: tutkimustyön yleistiedot ja vastuuhenkilöt käytetyn laitteiston tiedot olosuhdetiedot poikkeamatiedot normaalista työsuorituksesta ja tutkimusohjelmasta kairaus- ja koetulospöytäkirjat näytteenottopöytäkirjat ja laboratoriokokeiden tulokset työtä varten haetut luvat, pidetyt katselmukset, käytetyt liikennejärjestelyt jasattuneet vahingot tiedot aineiston säilytyksestä ja luovutuksestaPohjatutkimusten työraportti laaditaan soveltaen standardia Eurokoodi 7, osa 2; SFSEN 1997-2.7.3.2 Syvyysmittaustyön työraportti (mittauspöytäkirja)Syvyyspisteaineistoa tuotettaessa jokaisesta mittausalueesta laaditaan mittaustyönyhteydessä oma luotauspöytäkirja. Väylämittauksissa käytettävän tyypillisen työraportinsisältö on esitetty liitteessä 14. Työraportin sisältövaatimus vaihtelee riippuensiitä, onko kyseessä pelkkä väylämittaus, vai käytetäänkö tuloksia myös merikartanvalmistuksessa (kyse merenmittaustyöstä). Jälkimmäisessä tapauksessa mittaajaltavaaditaan operointikäsikirja, johon kirjataan kaikki mittaustoimintaan liittyvätseikat koordinaattimuunnoksista tulostukseen. Mittausraportin sisältävaatimuksetesitetään yksityiskohtaisemmin mittaustoimeksiannon yhteydessä.Tankoharaustöissä laaditaan jokaisesta mittausalueesta mittaustyön yhteydessä omatankoharauspöytäkirja. Tankoharaustyön tyypillisen työraportin sisältö on esitettyliitteessä 15.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 57Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>7.4 Tutkimusraportti7.4.1 Pohjatutkimusten tutkimusraporttiLaajoista pohjatutkimuskokonaisuuksista voi olla tarpeen laatia mahdollisesti useitatutkimusten työraportteja sisältävä tutkimusraportti. Tutkimusraportin laatii hankekokonaisuudentutkimusohjelman tehnyt suunnittelija ja siinä esitetään arvio tutkimusohjelmantavoitteiden saavuttamisesta. Tutkimusraportissa esitetään alustavaarvio puutteiden merkityksellisyydestä ja mahdollisesti lisätutkimusohjelma, mikälitavoitteita ei kaikin osin ole saavutettu.Tutkimusraporttiin liittyen voidaan geosuunnittelijalta tilata arvio maaperän ruopattavuudesta,perustamistapalausunto, maaperäolosuhteiden kuvaus tai muu selvitys.Tutkimusraportti laaditaan soveltaen standardia Eurokoodi 7, osa 2; SFS EN 1997-2.7.4.2 Syvyysmittaustyön tutkimusraportti (merenmittausprojektin työselostus)Syvyysmittaustyön tutkimusraporttina laaditaan kustakin merenmittausprojektistatyöselostus, jonka tyypillinen sisältö on kuvattu liitteessä 16.Mittaustilauksen/projektin sisältö kuvataan indeksikartalla ja projektin osa-alueetkuvaavilla kartoilla.
58 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>OSA 38 Ympäristöselvitykset8.1 YleistäYmpäristöselvityksillä selvitetään paikallisia ympäristöolosuhteita sekä hankkeenvaikutuksia niihin. Selvitykset liittyvät suurelta osin hankkeen ympäristövaikutustenarviointiin (YVA-prosessiin) ja vesilupaprosessiin, mutta tukevat myös teknistä suunnitteluaja rakentamista. Tiettyjen perusasioiden selvittäminen on tarpeen, vaikkaYVA- tai vesilupaprosessia ei hankkeeseen sisältyisikään.Ajallisesti selvitykset ajoittuvat ennen hankkeen toteutusta tehtäviin ennakkoselvityksiin,työnaikaisiin seurantatutkimuksiin sekä hankkeen valmistumisen jälkeiseenjälkiseurantaan. Tämä ohje painottuu hankkeen ennakkoselvityksiin. Niiden sisällönja laajuuden määrittely on hankkeen toteuttajan vastuulla. Hankkeesta vastaavankannattaa jo tutkimuksia ja selvityksiä suunniteltaessa ja tehtäessä olla yhteydessäao. valvontaviranomaisiin, jotta kaikki tarvittavat seikat tulevat selvityksiin mukaan.Hankkeen työnaikaiset ja toteutuksen jälkeiset seurantatutkimukset perustuvat lupamääräyksiinja viranomaisilla hyväksytettäviin ohjelmiin, joten niiden sisältö onsiinä mielessä sidotumpi.Ympäristöselvitykset teetetään alan asiantuntijakonsulteilla. Tilanteen ja tarvittavanerikoisasiantuntemuksen mukaan erityyppisiä selvityksiä voidaan kytkeä samaantilaukseen tai samalla konsultilla teetettäväksi (eri toimeksiantoina). Tiettyjä selvityksiätai selvityksen osia voidaan kytkeä myös väylänsuunnittelun tai vesilupasuunnitteluntoimeksiantoon.Tässä ohjeessa kuvattujen ympäristöselvityksen lisäksi hankkeeseen voi liittyä erilaisiaympäristöä koskevia, suunnittelua, lupaprosessia tai rakentamista tukevia erityisselvityksiä,kuten esim. maa-aineisten ottopaikkojen selvittäminen, tukikohtaselvityksetyms. Näitä selvityksiä ei ole tässä ohjeessa käsitelty.8.2 Maa- ja vesialueiden omistusolotVäylätöitä varten selvitetään sekä ruoppaus- että läjitysalueiden ja niiden välittämässäläheisyydessä/vaikutusalueella olevien vesialueiden ja ranta-alueiden omistusolot.Väylän määräämispäätöstä (perustamishakemusta) tai määräämispäätöksen muuttamistakoskevaa hakemusta varten selvitetään kaikkien väyläalueiden sekä mahdollistenankkurointialueiden ja niiden läheisyydessä (alusliikenteen vaikutusalueella)olevien vesi- ja ranta-alueiden omistusolot.Turvalaitepaikkojen osalta selvitetään maalle rakennettavien merimerkkien perustuspaikkojenomistusolot, harusten ja näkemäsektoreiden vaatima tila huomioon ottaen.Vesialueilla selvitetään veteen rakennettavien kiinteiden turvalaitteiden perustamispaikkojenomistusolot.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 59Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Kaikilta rakentamispaikoilta tulee hankkeesta vastaavalla olla tieto alueen omistusoloistasiitä riippumatta, onko rakentamiselle haettu vesilupaa tai muuta rakentamisenlupaa (ei koske kelluvien merkkien asettamista).Maa- ja vesialueiden omistustietoina selvitetään: tilan rekisterinumero tilan omistaja omistajan yhteystiedot (postiosoite)Yhteisten ja jakamattomien vesialueiden osalta selvitetään jakokunnan tai kalastuskunnanpuheenjohtajan yhteystiedot.Ensisijainen tietolähde on Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmä (KTJ).Tiedot esitetään kiinteistörekisterikartalla Vesiväyläsuunnitelmien piirustusohjeenmukaisesti (<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 12/2010).8.3 VesistöselvitysVesistöselvitys sisältää alueen vesistön hydrologisten, limnologisten ja biologistenyleispiirteiden sekä paikallisten erityispiirteiden ja ominaisuuksien selvittämisen.Selvitettäviä tekijöitä: alueen veden laatu nykyinen kuormitus, kuormituslähteet veden vaihtuvuus, virtausolot jääolosuhteet, vedenkorkeuden vaihtelut happitilanne pohjan ja ranta-alueiden laatu (mm. sedimentoitumisalueet, eroosioherkkyys) alueen kasvillisuus ja eliöstö (ml. ranta-alueet) sedimenttien haitta-ainepitoisuudet (luonnolliset tausta-ainepitoisuudet);ruoppaus- ja läjitysalueilta tehdään yleensä oma erillinen sedimenttitutkimuksensa arvioidut vaikutukset veden laatuun, merenpohjaan, rantoihin,Selvityksen yhteydessä on syytä kartoittaa myös alueella mahdollisesti toteutetut taikäynnissä olevat vedenlaadun seurantatutkimukset, jotka saattavat liittyä esim. paikallisenteollisuuden jätevesipäästöihin. Näistä tutkimuksista voidaan saada käyttökelpoistatausta- ja vertailutietoa vesistön tilasta huomioitavaksi hankkeen vaikutusselvityksissä.8.4 SedimenttitutkimuksetSedimenttitutkimuksista on julkaistu yksityiskohtaisemmat ohjeet ympäristöministeriönYmpäristöoppaassa 117: Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje (2004, julkaisustatulossa päivitys 2013 ).Sedimenttitutkimus tehdään sekä ruoppauskohteilta että läjitysalueilta.
60 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Ruoppauskohteilta tehtävillä sedimenttitutkimuksilla selvitetään ruoppausmassojenläjityskelpoisuutta (sedimentteihin mahdollisesti kertyneitä haitallisia aineita ja niidenpitoisuuksia).Läjitysalueilta tehtävillä sedimenttitutkimuksilla pyritään ensisijaisesti selvittämäänläjitysalueen sedimentaatio-olosuhteet (onko pohja missä määrin sedimentaatioaluettavai eroosioaluetta). Samalla selvitetään pohjan kasvillisuutta ja eliöstöä sekäpohjaan mahdollisesti kertyneitä haitallisia aineita.Pohjasta ruopattavaa ja mereen läjitettävää ainesta ei tarvitse analysoida kemiallisesti,jos ruopattavat massat eivät sijaitse merkityksellisten kuormituslähteiden vaikutuspiirissä,ja mikäli ruopattava aines koostuu lähes yksinomaan hiekasta, sorasta taikalliosta, tai kohteesta vuosittain ruopattava määrä ei ylitä 10 000 tonnia. Ruoppausmassoja,jotka sijaitsevat sedimentaatiokerroksen alla, ei tarvitse analysoida,ellei ole erityistä syytä olettaa niiden olevan pilaantuneita.Sedimenttinäytteiden ottaminenSedimenttinäytteitä on otettava riittävästi ja niiden tulee olla edustavia. Näytteenottopaikkojensijainnin ja syvyyden tulee vastata ruopattavan massan syvyyttä ja pintaalaasekä haitta-aineiden oletettua jakaumaa vaaka- ja pystysuunnassa. Näytteetotetaan yleensä kairanäytteinä ja aina suoraan pohjasedimentistä. Määritykset voidaantehdä esimerkiksi kerroksista 0–5 cm, 5–20 cm, 20–50 cm sekä 50 cm – ruoppaussyvyys.Kun halutaan selvittää luonnollinen taustapitoisuus, on näyte otettavatarpeeksi syvältä sedimentaatiokerroksen alta.Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa (kohta 7.4, taulukko 2) on esitetty ruoppausmääriinperustuva suositus näytteenottopaikkojen lukumäärästä (määrät tarkoittavatensimmäistä näytteenottovaihetta, jonka tulosten perusteella määrää joudutaanmahdollisesti lisäämään). Riittävä näytemäärä hyvä varmistaa jo ennalta valvontaviranomaisella.Alkuperäiset näytteet ja näytteenottoon liittyvät tiedot säilytetään vähintään hankkeenkeston ajan. Näytteenottoraporttiin kirjataan mm. tiedot näytteenottajasta, näytteenotonajankohta, näytteenottopaikan koordinaatit, selvitys näytteenottopaikansedimentaatio-olosuhteista sekä näytteiden varastointi ja muut näytteisiin kohdistuneettoimenpiteet ennen kuin ne on otettu vastaan laboratoriossa.Ruoppausmassan fysikaaliset ominaisuudetRuoppausmassasta määritetään normaalisti: raekokojakauma (hiekan/siltin/saven paino- %) orgaanisen aineksen määrä (TOC tai hehkutushäviö) sedimentin kuiva-ainespitoisuus (%) ja ominaispaino.Nämä ominaisuudet tulevat selvitetyksi yleensä jo muiden pohjatutkimusten (kairausten)yhteydessä otettavien maaperänäytteiden analysoinnin yhteydessä.Haitalliset aineet sitoutuvat sedimentissä erityisesti hienoainekseen. Sedimenttienhienoaineskoostumuksen vaikutus haitta-ainepitoisuuksiin korjataan normalisoimalla.Mitatut pitoisuusarvot normalisoidaan näytteen raekokojakauman ja orgaanisenaineksen suhteen. Normalisointi voidaan tehdä muuntamalla mitattu pitoisuus pitoisuudeksisovitussa standardisedimentissä, jossa savea on 25 % ja orgaanista ainesta10 %.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 61Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Ruoppausmassan kemialliset ominaisuudetAineet, jotka suositellaan määritettäväksi, on esitetty sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeenkohdassa 7.3.3.Pitoisuuksien ohella saattaa olla tarpeen tehdä myös liukoisuustutkimuksia.Sedimenttinäytteen haitallisten aineiden pitoisuudet ja muut ominaisuudet määritetäänlaboratorioissa, joilla on käytössä kyseisten haitta-aineiden analyysien ja tarvittavienmääritystarkkuuksien osalta akkreditoidut menetelmät. Tutkimusraportissa onesitettävä selostus näytteen esikäsittelystä, analyysimenetelmistä ja muista vastaavistaseikoista, jotka ovat voineet vaikuttaa laboratoriotuloksiin.Ruoppausmassan biologiset ominaisuudet ja vaikutuksetJos läjitettävän aineksen biologisia vaikutuksia ei riittävän hyvin voida selvittää fysikaalisillaja kemiallisilla määrityksillä, voidaan käyttää biologisia menetelmiä. Tähänsoveltuvia testejä ovat erityyppiset myrkyllisyystestit ja ympäristön biologisen tilanarviointimenetelmät. Sopivan testimenetelmän valitseminen riippuu läjitettävän aineksenpilaantumisasteesta, käytettävissä olevista menetelmistä ja niiden standardisoinnistaja validoinnista.8.5 KalatalousselvitysKalatalousselvityksessä selvitetään alueen kalastoa ja kalastusoloja sekä hankkeenvaikutusta niihin.Kalaston osalta selvitetään: alueen kalasto: kalalajit, määrät kutualueet (lisääntymisalueet), kutuajatKalastuksen osalta selvitetään: alueen ammattikalastajat pyyntipaikat/-alueet, menetelmät, välineet, ajoittuminen saalismäärät, saalismäärien kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät kalastustulot vesialueiden tuottoarvot kulkuyhteydet virkistyskalastus, kotitarvekalastus, intensiteetti ja saalismäärät alueen kalastuskunnat ja kalastusseurat alueella suoritetut kalastonhoitotoimenpiteet: istutukset yms.Hankkeen vaikutusten arviointiin ja korvauksiin liittyen selvitetään tai laaditaan: arvio hankkeen vaikutuksesta kalastoon ja kalastukseen (väylän perustamisen/vesiliikenteenja väylätöiden osalta erikseen). toimenpiteet vaikutusten vähentämiseksi ehdotus korvaus- ja kompensaatiotoimenpiteistä korvaussopimukset ehdotus vaikutusten seurantamenettelyistä.
62 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Korvausmäärän arvioimisessa huomioidaan: saalismäärien vähenemä, pyydystenmuutostyöt tai käyminen tarpeettomiksi, lisääntynyt pyydysten puhdistamisen työmäärä,kulkuyhteyksien huononeminen. Ennakkoon tehtävät, kalatalousselvitykseenperustuvat korvaussopimukset ovat lupaprosessin kannalta helpoin tapa. Vähintäänkinselvitysten tulee antaa hakijalle eväät selkeän korvausesityksen tekemisestä lupaviranomaisenkäsiteltäväksi.Korvaukset voidaan hoitaa: kertakaikkisina kertakorvauksina ennakkoon suoritettavana kertakorvauksena, jota tarkennetaan seurantatietojenpohjalta tai esim. vuosittain maksettavina, seurantatietoihin perustuvina korvauksina.Viimeksi mainittu menetelmä on kalastajan kannalta siinä mielessä huono, että hänvoi joutua odottamaan korvauksia kohtuuttoman kauan seurantatutkimusten tulostenmahdollisesti viivästyessä. Käytettävästä korvausmenettelystä ja korvausten määrästäpäättää viime kädessä lupaviranomainen.8.6 LäjityspaikkaselvityksetLäjityspaikkaselvitykset jakautuvat pääpiirteisesti kahteen vaiheeseen: mahdollistenläjityspaikkojen alustavaan kartoitukseen ja valittujen alueiden yksityiskohtaisempaantutkimiseen.Läjityspaikkaselvitykset voidaan teettää omana selvityksenä tai liittää muihin tilattaviinympäristöselvityksiin. Alustava läjityspaikkojen kartoitus voidaan kytkeä myösosaksi väylänsuunnittelutoimeksiantoa. Valittavilla läjityspaikoilla ja -menetelmillävoi olla merkittävä vaikutus hankkeen suunnitteluun, rakentamiseen ja kustannuksiin,mistä syystä tarvitaan tiivis yhteys läjityspaikkaselvityksen ja suunnittelun välillekoko prosessin ajan.Läjitysalueiden kartoituksessa käydään läpi mahdollisesti kyseeseen tulevat läjityspaikatja mahdolliset vaihtoehdot. Kartoitus perustuu yleensä alueiden olemassaoleviin tietoihin, ja siinä huomioidaan seuraavia seikkoja: alueiden syvyysolosuhteet etäisyydet ruoppauskohteilta kulkureitit ruoppauskohteilta läjitysalueille läjitettävien massojen määrä ja laatu kyseeseen tulevat ruoppaus- ja läjitysmenetelmät mahdolliset aiemmin käytetyt läjitysalueet kyseeseen tulevien alueiden läjitystilavuudet tiedossa olevat kalastusalueet/pyydyspaikat ja kalojen lisääntymisalueet alueen väylästö puolustusvoimien tarpeet Natura, luonnonsuojelu ym. erityisalueet asutus, virkistysalueet yms.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 63Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Alustavan kartoituksen perusteella jatkotutkimuksiin valitulta läjitysaluilta tehtävätyksityiskohtaisemmat selvitykset sisältävä seuraavia tietoja (Alueisiin voi sisältyävielä vaihtoehtoisia paikkoja, joiden kesken valinta tehdään saatavien lisätietojenperusteella): omistusolot syvyys, pohjatopografia sedimentoitumisolosuhteet (onko kyseessä sedimentaatio-, transportaatiovaieroosioalue?) alueen virtausolosuhteet (pohjavirtaukset) pohjan laatu pohjaeliöstö ja kasvillisuus pohjan kantavuus, jos esim. rakennetaan pohjapatoja läjitysalueen ympärille läjitystilavuus maalla olevat läjitysalueet: alueen raivaus, suotovesien juoksutusjärjestelyt(reitit, patojen perustamisolosuhteet) mahdolliset maa-ainesten ottopaikat (patorakenteet) vaikutukset kalastoon ja kalastukseen vaikutukset vesistöön (vedenlaatuun) vaikutukset muuhun vesien käyttöön (mm. virkistykäyttö) mahdolliset kaapelit ja putkijohdot luvat ja sopimukset ehdotus korvauksistaLäjitysaltaiden patorakenteiden ja suotovesijärjestelyjen suunnittelu on osa väylänsuunnitteluaeikä lähtökohtaisesti sisälly läjityspaikkaselvitykseen.8.7 VirtaustutkimuksetVirtausolosuhteet kuvataan yleispiirteisesti yleensä vesistöselvityksen yhteydessä.Tietyissä tilanteissa on tarvetta selvittää alueiden virtausolosuhteita yksityiskohtaisemminerillisillä virtaustutkimuksilla.Yksityiskohtaisempia virtaustietoja voidaan tarvita mm. seuraavien seikkojen selvittämiseen: massojen kulkeutuminen työkohteilla (työnaikainen kulkeutuminen ruoppausjaläjitysalueilla) läjitysalueen sedimentaatio-olosuhteet (pitkäaikainen kulkeutuminen) penger- ym. rakenteiden vaikutukset alueen virtaamiin ja veden vaihtumiseen vaikutukset aluksen käyttäytymiseen ja väylän navigoitavuuteen kriittisissävirtapaikoissa (väylänsuunnitteluun liittyen)Menetelmät paikalliset maastomittaukset:– virtausmittareilla suoritettavat kenttämittaukset– pidempiaikaiset mittaukset (mittauspoiju) laskennalliset mallit mallikokeet (mallikoe)Tietokoneella toteutettava laskennallinen malli antaa kattavan virtaustiedon kokomallin alueelta, kun mittaukset antavat lähinnä vain pistekohtaista tietoa. Tarkkuus
64 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>riippuu käytettävästä mallinnusohjelmasta ja mallinnuksen tarkkuudesta ja yksityiskohtaisuudesta.Erityisesti mallinnus soveltuu tapauksiin, joissa halutaan selvittääsuunniteltujen rakenteiden (esim. penkereiden) vaikutusta virtauksiin.Mittaukset: yleensä tarvitaan pidempiaikainen mittausjakso. Tuloksissa huomioitavatuuli- ja vedenkorkeusolosuhteet sekä veden lämpötilakerrokset (harppauskerrokset)Mallikokeet antavat periaatteessa vastaavanlaisen kattavan virtaustiedon mallinnetultaalueelta kuin tietokonemallit, mutta ovat käytännön toteutuksen kannalta suuritöisempiä.Ne soveltuvat lähinnä suppeille rajatuille alueille olosuhteiltaan komplisoituihinja vaikutuksiltaan kriittisiin erityistapauksiin, joita on muulla tavoin vaikeamallintaa. Mallin tuloksia voidaan käyttää myös havaintoaikojen ja -paikkojen optimointiinsekä puutteellisten havaintoaineistojen täydentämiseen. Toisaalta mallintulosten oikeellisuuden varmistamiseksi voi olla tarpeen verrata mallin tuloksia virtausmittauksillasaatuihin tuloksiin.8.8 Muut olosuhde- ym. selvitykset8.8.1 JääolosuhteetJääolosuhteiden selvittäminen voi olla tarpeen väylän suunnitteluun liittyviä kysymyksiäsekä toisaalta hankkeen toteutusta silmällä pitäen.Väylänsuunnittelun osalta jääolosuhteilla voi olla vaikutusta väylänlinjaukseen, väylänleveyteen ja väylämerkintään. Oleellisia selvitettäviä asioita ovat liikkuvien jäidenalueet sekä erityisesti ahtojäiden muodostumisalueet, koska nämä ovat alueita, jotkaasettavat turvalaitteiden pysyvyydelle ja tarvittavalle väyläleveydelle omat erityisvaatimuksensa.Rakentamisen ja sen aikataulutuksen kannalta oleellinen tieto on avovesikauden pituusja ajoittuminen. Erityisen kriittiseksi avovesikauden pituus saattaa tulla tapauksissa,joissa muista ympäristötekijöistä johtuen ruoppaustöiden toteuttamiselle onasetettu merkittäviä aikarajoituksia.Joissain tapauksissa jääolosuhteilla voi olla merkitystä myös väylätutkimusten ohjelmoinninkannalta (avovesikauden pituus, mahdollisuus jäältä tehtäviin tutkimuksiin).Tietoa vallitsevista jääolosuhteista saa Ilmatieteen laitoksen jääpalvelusta, Jääpalveluntoiminta alkaa vuosittain lokakuun puolivälissä, josta lähtien julkaistaan merivedenpintalämpötilakarttoja kahdesti viikossa. Kun Suomen merialueilla on jäätämerenkulkua haittaavassa määrin, aloitetaan päivittäinen jääkarttojen julkaisu. PäätehtävänäJääpalvelulla on kertoa talvella päivittäinen jäätilanne sekä se, miten se onmuuttunut edellispäivästä. Viimeiset jäätiedotukset annetaan yleensä toukokuunloppupuolella.Jääkarttojen ja eripituisille tarkastelujaksoille laadittujen tilastojen ja yhteenvetojenavulla voidaan arvioida pidemmän aikavälin keskimääräistä jäätilannetta väylän alueellasekä suunnittelun että rakentamisen tarpeita silmällä pitäen. Tarvittaessa ilmatieteenlaitokselta voi tilata tiettyyn alueeseen, ajanjaksoon ja tarpeeseen kohdennettujaerityiselvityksiä alueen jääoloista.
<strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013 65Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Hyödyllistä käytännön kenttätietoa alueen jääoloista saa myös alueella operoineiltajäänmurtajilta sekä alueen luotseilta.8.8.2 AallokkotutkimuksetErillisillä aallokkotutkimuksilla esti tehtävillä tapauksissa joissa aallokko-olosuhteillaon tärkeä merkitys väylän suunnittelua tai rakentamista silmällä pitäen. Väylänsuunnittelunkannalta aallokon merkitys liittyy lähinnä väylän varaveden mitoitukseen,rakentamisen (ja väylätutkimusten) kannalta kaluston työskentelyolosuhteisiin jaolosuhderajoihin.Aallokkoa tutkitaan mereen asennettavilla aaltopoijuilla, jotka mittaavat aallon korkeuttaja suuntaa sekä yleensä myös tuulen suuntaa ja nopeutta, lämpötilaa ja ilmanpainetta.Ilmatieteen laitoksella on Itämerellä neljä poijua, joilla mitataan aallokkoaavovesikaudella. Nämä poijut sijaitsevat Pohjoisella Itämerellä, Helsingin edustalla,Selkämerellä sekä Perämerellä.Tiettyä mittaustarvetta varten voidaan alueelle asettaa määräajaksi tilapäinen mittauspoiju.Alueen aalto-olosuhteiden selvittämiseksi tulee mittausjakson olla edustavaja riittävän pitkä. Tietyltä alueelta voidaan myös laatia laskennallinen malli, jossaaalto-olosuhteet pystytään määritämään halutuissa yksittäisissä pisteissä (mittauspoijuantaa aaltotiedon vain asennuspaikastaan). Mallin laatimisessa ja kalibroinnissahyödynnetään alueelta käytettävissä olevia aaltomittauspoijujen tietoja.Ilmatieteen laitos julkaisee www-sivuillaan Itämerelle kolmen vuorokauden aaltoennustetta,joka päivitetään neljä kertaa vuorokaudessa. Ennusteet tehdään kolmannensukupolven hilapohjaisella aaltomallilla (WAM). Aaltomalli tarvitsee laskelmien pohjaksituulen nopeuden ja suunnan, jotka saadaan sääennustusmallista. Erikseen tilaamallavoi halutulle alueelle saada alueellisesti tarkennetun ja kohdennetun ennusteen.8.8.3 Natura- ja luonnonsuojelualueetJos hankealueella tai sen läheisyydessä on Natura-suojelualueita, joihin hanke voimerkittävästi vaikuttaa, ko. Natura-arvot ja hankkeen vaikutus on niihin selvitettävä,ja annettava arvio vaikutuksista. Yleensä on myös edullista, että Natura-arviosta pyydetäänlausunto etukäteen paikalliselta ELY-keskukselta, jotta lupahakemuksen ollessajo sisällä ei tule yllätyksiä. ELY-keskuksen on annettava lausuntonsa 6 kk sisälläpyytämisestä.Jos Natura-arviointi tehdään YVA-menettelyn yhteydessä, se on tehtävä luonnonsuojelulain65 §:n edellyttämällä tavalla luontotyyppi- ja lajikohtaisena arviona.Ympäristöministeriön ohjeita vaikutusten arviointiin Natura-alueella on liitteessä 18.
66 <strong>Liikennevirasto</strong>n ohjeita 18/2013Vesiväylätutkimusten <strong>yleisohjeet</strong>Liiteluettelo1. Väylätutkimukset vesiväylähankkeessa, prosessikaavio2. Merenmittaustietojen suojaustasot ja turvallisuusluokat3. Vedenkorkeuden vertailutasojen havainnekuva4. IHO S44:n kansallinen laajennus (FSIS44)5. Mittausmenetelmien soveltuvuus väylätutkimuksiin, taulukko6. Mittausmenetelmien ominaisuudet, taulukko7. Tankoharauksen piirustusmerkinnät8. Pohjatutkimusmenetelmien soveltuvuus vesiväylätutkimuksiin, taulukko9. Pohjatutkimusten normitustaulukko10. Lohkareisuuskartta viistokaikuluotausaineistosta11. Lohkareisuuskartta monikeilausdatasta12. Sukeltajatutkimuksissa käytettävät piirustusmerkinnät13. Merenmittaustoimeksiannoista luovutettavien aineistopakettien sisältö14. Syvyysmittaustyön työraportin sisältö15. Tankoharaustyön työraportin sisältö16. Syvyysmittaustyön tutkimusraportin sisältö17. Vesiväylätutkimusten kannalta keskeisiä <strong>Liikennevirasto</strong>n NAVI-ohjeita18. Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskeva Ympäristöministeriön ohje
VÄYLÄTUTKIMUKSET VESIVÄYLÄHANKKEESSA ProsessikaavioLIITE 1
LIITE 2 / 1 (4)
LIITE 2 / 2 (4)
LIITE 2 / 3 (4)
LIITE 2 / 4 (4)
LIITE 3
LIITE 4 / 1 (3)
LIITE 4 / 2 (3)
LIITE 4 / 3 (3)
LIITE 5Menetelmä Syvyysmittausten soveltuvuusPohjatopografiaVarmistettualueMaalajirajat Turvalaitteet Lohkare/KohdetutkimuksetMonikeilaus Hyvin Hyvin - HyvinKaikuharaus Hyvin Hyvin - - LikimainLinjaluotausHyvin/ Viitteitä - - ViiteitärajoituksinMatalataajuus-Likimain - Rajoituksin - ViitteitäluotauksetViistokaiku-Likimain - - - HyvinluotausLaserkeilausLikimain Viitteitä - - ViitteitävedessäLaserkeilaus- - - Hyvin -maallaAkustisetmittauksetOptisetmittauksetTankoharaus - Hyvin - - Hyvin/LikimainKäsiluotaus Rajoituksin Viitteitä - - ViitteitäMekaanisetmittauksetROV-tutkimukset Viitteitä - - Hyvin/Rajoituksin Hyvin/RajoituksinMagneto-- - - - ViitteitämetrimittauksetSkannaava luotaus Rajoituksin - - Hyvin HyvinErikoismittaukset
LIITE 6 / 1 (2)MenetelmäSyvyysmittausmenetelmien ominaisuuksiaMonikeilausKaikuharausTaajuusalueYleensä100-200 kHzSyvyystarkkuusRiippuu käytettävästätaajuudesta.Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.Riippuu käytettävästätaajuudesta.Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.Linjaluotaus 50-400 kHz Riippuu käytettävästätaajuudesta.Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.MatalataajuusluotauksetViistokaikuluotausParhaimmillaandesimetriluokkaa.100-1400 kHz Parhaimmillaandesimetriluokkaa.70-500 kHz.Riippuu käyttötarkoituksestaErottelukykyParhaimmillaansenttimetriluokkaaParhaimmillaansenttimetriluokkaaParhaimmillaansenttimetriluokkaa< 1-50 kHzRiippuu käyttötarkoituksesta.ParhaimmillaandesimetriluokkaaDesimetriluokkaaPaikannusDGPS, RTKDGPS, RTKDGPS, RTKKokonaistarkkuus(TPU)Keskimäärindesimetriluokkaa.Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.Keskimäärindesimetriluokkaa.Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.Keskimäärindesimetriluokkaa.ParhaimmillaanErikoishuomiotTarkkuus vaihteleeviuhkan geometrianmukaan. Herkkäveden äänennopeuskerrostenvaihtelulle.Tuottaa tarkanpinnan mutta laajentaayksittäisiäkohteita.Riippuu käytettävästälinjavälistä mitentarkan havaintomallinvoi luoda.senttimetriluokkaa.DGPS, RTK Metriluokkaa. Kerrosten paksuus jaluonne vaikuttavattuloksen tarkkuuteen.Maaperä- ja kairaustiedotkohteeltasuotaviaDGPS, RTKPaikannusmetriluokkaa.Kohdetarkkuusdesimetriluokkaa.Lopputulos riippuuluotaimen kuljettamistavastasekäkohde-etäisyydestä.Monikeilaimellavoidaan myösvastaanottaavastaavaa tietoa.Akustiset mittaukset
LIITE 6 / 2 (2)MenetelmäSyvyysmittausmenetelmien ominaisuuksiaTaajuusalueSyvyystarkkuusErottelukykyPaikannusKokonaistarkkuus(TPU)ErikoishuomiotLaserkeilausilmastaLaserkeilausmaallaPunainen –vihreä valoVihreä valoDesimetriluokkaaDesimetriluokkaaSenttimetriluokkaa(mobiili).Millimetriluokkaa(staattinen).Senttimetriluokkaa(mobiili).Millimetriluokkaa(staattinen).DGPS, RTKRTK,TakymetriDesimetriluokkaa-> 1mSenttimetriluokkaaparhaimmillaanVeden sameus vaikuttaatulokseen. Valonsädelaajenee vedessäja vaikuttaa erottelukykyyn.Jalanjälki pohjassaparhaimmillaanmetriluokkaa.Mobiili- ja staattisenmittaustavan erokokonaistarkkuudessa.OptisetmittauksetTankoharaus Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.Käsiluotaus Parhaimmillaansenttimetriluokkaa.KiinniottoKiinniottoDGPS,RTK,TakymetriDGPS,RTK,TakymetriPaikannus metriluokkaa.Syvyystarkkuussenttimetriluokkaa.Parhaimmillaansenttimetriluokkaakiinteältä alustaltamitattaessa.Syvyytyskäytännöterilaiset. Vrt. vastaanottoharaus/varmistusharausYksittäiset kohteet taihavaintosarjat.MekaanisetmittauksetROVtutkimuksetMagnetometrimittauksetyli 500 kHzParhaimmillaandesimetriluokkaa.DGPS, RTK(+kaapeli)- Metriluokkaa. DGPS, RTK(+kaapeli).ParhaimmillaansenttimetriluokkaaSkannaavaluotausSenttimetriluokkaa.SenttimetriluokkaaRTK,TakymetriMetriluokkaaMetriluokkaaParhaimmillaansenttimetriluokkaakiinteältä alustaltamitattaessaErilliskohteidentutkimiseen jaetsintään.Ferromagneettistenkohteiden etsintäRakenteidentutkiminenErikoismittaukset
LIITE 7TANKOHARAUKSEN PIIRUSTUSMERKINNÄThavaittu kosketusharaus päätettyilman kosketustayliajettu kosketusHs = x , xnosto, yliajo syvyydellä - x , xHs = x , xnosto ja yliajo ristiinsyvyydellä - x , xhavaittu kosketus ja sukeltajantoteama lohkare tai kalliohavaittu kosketus ja sukeltajantoteama maakosketuskosketuskohta harassa(jos voidaan todeta)verhokäyräHs = MW 90 -8,5 m / T / 91 / SMMPharattu alue ja haraustiedot( mk 1:2000)haratun alueen rajatankoharaamalla määritettysyvyyskäyrä(vaihtoehtoinen esitystapa verhokäyrälle)pienimittakaavaiset yleiskartat(indeksikartat)Kosketusalue merkitään pelkistetylläverho- tai syvyyskäyrän murtoviivallaLisäksi esitetään alueista tarpeenmukaan haraustiedot, kohteen tunnus,sijainti- ym. tiedot
LIITE 8MenetelmäTutkimusten soveltuvuustaulukko – mitä eri vesiväylätutkimuksilla saadaan selvilleKallionpinnansijaintiTiiviin pohjakerroksensijaintiMaalajirajat jamaakerroksentiiviysKivisyysja lohkareisuusMaanleikkauslujuusMaalaji jafysikaalisetominaisuudetKallion laatuPainokairaus viitteitä likimain hyvin likimain vitteitä viitteitä -Tärykairaus viitteitä likimain - likimain - viitteitä -Heijarikairaus viitteitä hyvin hyvin likimain viitteitä viitteitä -Siipikairaus - - - - hyvin viitteitä -Puristinkairaus - - hyvin - likimain viitteitä -Putki- japorakonekairaushyvin likimain viitteitä hyvin - viitteitä likimainKallionäytekairaus hyvin likimain viitteitä likimain - hyvin hyvinPorareiän videokuvaus - - - - - - viitteitäVesimenekkimittaukset - - - - - - hyvin(Maa)näytteenotto - - hyvin - rajoituksin hyvin -Viistokaikuluotaus - - - hyvin - - -Monikeilaus - - - hyvin - - -Matalataajuusluotaus viitteitä viitteitä viitteitä - - - -Sukeltajatutkimukset rajoituksin - - rajoituksin - - viitteitäKuvausmenetelmät viitteitä - - rajoituksin - - viitteitäKoeruoppaus rajoituksin rajoituksin viitteitä hyvin viitteitä rajoituksin -
LIITE 9Pohjatutkimusten normitustaulukkoMenetelmäPainokairausNormi tai standardiSFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Tekninen spesifikaatio CENISO/TS 22476-10 ja soveltamisohjeetTärykairaus Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas 1HeijarikairausSiipikairausPuristinkairausPuristin-heijarikairausSFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Standardi SFS EN ISO22476-2 ja soveltamisohjeetSuomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas II(siipikairaus)Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas VISFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Standardi SFS EN ISO22476-2 ja soveltamisohjeet (heijarikairaus)Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas VI(puristinkairaus)Putki- ja porakonekairausKallionäytekairausPorareiän videokuvausVesimenekkimittauksetSuomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas VSFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009/Standardi SFS EN ISO22476-2 ja soveltamisohjeet (Näytteenottomenetelmät japohjavesimittaukset)Suomen geoteknillinen yhdistys (SGY) Kairausopas V(poraus), viedeokuvaukselle ei standardiaEN ISO 22282 on vahvistettu, mutta ei vielä SFSstandardiNäytteenotto SFS-KÄSIKIRJA 179-3/2009MaanäytteidenlaboratoriotutkimuksetSFS-KÄSIKIRJA 179-2/Tekniset spesifikaatiot CENISO/TS 17892-1 … CEN ISO/TS 17892-12 ja niidensoveltaminen Suomessa
LIITE 10Lohkareisuuskartta viistokaikuluotausdatastaMonikeilainmittauksen backscatter-heijastevasteesta (viistokaikuaineisto) on selkeinämaalajimuutoksina tulkittu kovat pohjat, jotka voivat olla kalliota ja/tai karkeitamaalajitteita sisältäviä moreeneja, soraa tai lohkareikkoja.
Lohkareisuuskartta monikeilausdatastaLIITE 11 / 1 (2)
LIITE 11 / 2 (2)
Sukeltajatutkimuksissa käytettävätpiirustusmerkinnätLIITE 12
LIITE 13Merenmittaustoimeksiannoista luovutettavienaineistopakettien sisältöMerenmittaustilauksen tai -projektin tuloksena luovutetaan numeerinen aineistopakettijoka linjaluotaustoimeksiannon osalta sisältää: Raakadatat mittausjärjestelmän laitteista ja antureista (mm. luotain, paikannus,kompassi) Raakadatan yhdistelmä mikäli mittausjärjestelmä yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi Alkuperäiset luotauspöytäkirjat Käsitelty aineisto; tiedostot nimetty yksilöllisesti ja loogisessa järjestyksessäkansioihin Mitatun alueen rajaMerenmittaustilauksen tai -projektin numeerinen aineistopaketti sisältää monikeilauksenosalta: Raakadatat monikeilaimesta, äänennopeusanturista, vedenkorkeushavainnoistaja muista mittaustuloksen kannalta oleellisista havainnoista Alkuperäiset luotauspöytäkirjat Tietokanta syvyysaineistojen käsittelystä Käsitelty aineisto; tiedostot, nimetty yksilöllisesti ja loogisessa järjestyksessä Aineistot suodattamattomina (tiheänä), jossa tuhotut pisteet liputettu FAUformaatinkuvauksen mukaisesti Syvyysvyöhykekartta georeferoituna Backscatter-kokoelma georeferoituna, jos tilattu Sidescan-kokoelma georeferoituna, jos tilattu Mitatun alueen raja Väylämittauksena tehdystä monikeilauksesta varmistetun alueen ehdotus tilaajanilmoittamaan haraustasoon tehtynäMerenmittauksen kartoitustoimeksiannon numeerinen aineistopaketti sisältää: Raakadatat Käsitelty aineisto; indeksikartta, josta löytyy kartoitetut kohteet Kohteet tulee varustaa riittävin tunnistein, josta selviää alkuperäinen aineisto(tiedosto) sekä kohteen numero aineistossa Tulostiedostot
LIITE 14Syvyysmittaustyön työraportin(mittauspöytäkirja) sisältö väylämittauksissaSyvyyspisteaineistoa tuotettaessa mittausalueista laaditaan mittaustyön yhteydessäluotauspöytäkirja, johon tallennetaan seuraavat tiedot:1. Yleistiedot Mittausorganisaatio/yhtiö Mittausyksikkö/alus Mittausaluksen päällikkö Luotauspäällikkö Mittausalue/kohde Osa-alueen (segmentin) tunniste Työnumero/Tilausnumero Mittauspäivämäärä Mittaussegmentin aloitus- ja lopetuspisteen sijainti Syvyysmittausmenetelmä Syvyysmittauslaitteisto Paikannusmenetelmä Paikannuslaitteisto Mittauksen koordinaattijärjestelmä Mittausantureitten syväys Laitteiston viimeisin kalibrointipvm. Vedenkorkeusasteikko Vedenkorkeuden vertailutaso Olosuhdetiedot (sää, tuuli, lämpötila, aallokko, vallitseva vedenkorkeus) Mitatut äänennopeusprofiilit (mittausaika UTC, tiedostonimi, sijainti)2. Jokaisesta luotauslinjasta seuraavat tiedot Linjan tunnus Linjan b-mitta mittaussegmentistä Linjan mittauksen aloitusaika (UTC) Linjaväli Ajosuunta Mittausaluksen liiketilaan vaikuttanut alusliikenne Rakenteet, ankkurissa olevat alukset, pyydykset jne. Mittausjärjestelmän häiriöt ja korjaavat toimet3. Mittauksen yhteenveto Mitattujen linjojen määrä Mitattujen linjojen pituus Mitatun alueen pinta-ala Mittausalueella olevat kohteet/kriittiset havainnot.
LIITE 15Tankoharaustyön työraportin(harauspöytäkirjan) sisältöTankoharaustöistä laaditaan tankoharauspöytäkirja, josta ilmenee vähintäänseuraavat tiedot:1. Haraustyön yleistiedot Työn suorittaja Työn tilaaja Väylän tai työn nimi ja työnumero Väylänosa (urakkakohde tai muu)2. Harauksen tiedot Harausajankohta Väylänosalla käytettävä haraussyvyys (nimellisharaussyvyys) Haran syväytyssyvyys (vallitsevasta vedenkorkeudesta) Haraussyvyyden vertailutaso Syväytystapa (varmistussyväytys/tarkka syväytys)3. Mittauslaitteiston tiedot Harayksikön nimi, aisan kokonaisleveys ja työssä käytettävä linjaväli Paikannusmenetelmä, asemapisteen tai korjausaseman tiedot Paikannuslaitteisto ja muut mittauksessa käytetyt laitteet4. Vedenkorkeuteen liittyvät tiedot Vedenkorkeus ja havaintoaika Vedenkorkeuden vertailutaso5. Olosuhdetiedot Vallitseva vedenkorkeus Tuulen nopeus ja suunta Silmämääräisesti arvioitu aallonkorkeus ja -pituus (ei harassa havaittu liike)6. Mittauksen yhteenveto Mitattujen linjojen määrä Mitattujen linjojen pituus Mitatun alueen pinta-ala7. Virhebudjetti ja sen aiheuttamat virheet8. Allekirjoitukset ja valtuutukset Työn suorittaja ja hänen allekirjoituksensa Työn suorittajan harausvaltuutus (myöntäjä ja päivämääärä).
LIITE 16Syvyysmittaustyön tutkimusraportin sisältöSyvyysmittaustyön tutkimusraporttina laaditaan kustakin merenmittausprojektistatyöselostus, joka sisältää ainakin seuraavat asiat:1. Merenmittaustilauksen yleistiedot: Tuottajan tiedot (yritys, yhteyshenkilö, yhteystiedot) Työn tilaaja ja yhteyshenkilö Tilaussopimuksen tunniste Väylän tai työn nimi ja mahdollinen työnumero Väyläosa (urakkakohde tai muu)2. Mittauksen tiedot: Mittaustyön tavoite ja tarkoitus Mittausajankohta Mittauksen pinta-ala Mittausmenetelmä3. Mittausyksikön ja sen toiminnan perustiedot, mm: Mittausyksikön nimi (yritys, yksikkö, alus) Mittauslaitteisto (syvyysmittausjärjestelmä, paikannusjärjestelmä, liiketila,kompassi, äänennopeusmittari) Mittausprojektin suorittamiseen vaikuttavien kalibrointien suorituspäivämäärät4. Vedenkorkeuteen liittyvät tiedot: Tietojen tuottaja (alkuperäinen havaintojen tekijä) Vedenkorkeusmittari tai korkeuskiintopiste, sijainti ym. Vedenkorkeuden vertailutaso Vedenkorkeustietojen havaintotiheys5. Jälkikäsittely: Milloin jälkikäsittely on tehty Käytetyt ohjelmat ja versiot Kuvaus käsittelyn suorittamisesta Jälkikäsittelijät6. Luovutettavan aineiston kuvaus: Luovutusmedia ja sen nimi Hakemistot ja niiden sisällön kuvaus Mittausaineistojen koordinaattijärjestelmät ja projektiot Koordinaattijärjestelmien välisten muunnosten kuvaus Mittausaineistojen vertaustasot Luovutettavaan aineistoon liittyvät raportit ja pöytäkirjat listattuna Luovutettavien numeeristen aineiston formaattien tekninen kuvaus7. Kuvaus aineiston laadusta (ellei erillistä laaturaporttia): Mittaustilauksen laatutavoite Toteutunut laatu (syvyystarkkuus, peittävyys, paikannustarkkuus, aukot)Mittaustilauksen/projektin sisältö kuvataan indeksikartalla ja projektin osa-alueetkuvaavilla kartoilla
LIITE 17Vesiväylätutkimusten kannalta keskeisiä <strong>Liikennevirasto</strong>n NaviohjeitaOhjenumero Ohjeen nimi1.4.5 Vanhojen aineistojen tulkintaohje2.1.4 Mittausnormien geodeettisia perusteita2.1.5 Tasorunkoverkon mittaus2.1.6 Korkeusrunkomittaukset ja vesiasteikkomääritykset2.1.7 Tasorunkomittauskohteen mittausluokituksenarviointiperusteet2.1.8 Turvalaitteiden tarkkuusvaatimukset ja sijaintitietojen laatukriteerit2.1.9 Merenkululle merkittävien kohteiden paikannustarkkuus2.1.10 Tankoharausnormi2.1.11 Tankoharauksen virhelähteet - Liite tankoharausnormiin2.1.12 DGPS-paikannuksen tarkkuuden valvonta Navi-mittausprosesseissa2.1.13 Merentutkimuslaitoksen vahvistama teoreettinen keskivesi vuosina1996–20052.2.1 Kiinteiden turvalaitteiden mittaus2.2.2 Kelluvien turvalaitteiden sijaintitietojen tarkistaminen2.2.3 Turvalaitteiden navigointiteknisten tietojen tarkistusohje2.2.8 Tankoharauksen menetelmävaatimukset2.2.9 Suurten syvyyspisteaineistojen käsittelyn yleisohjeita2.2.10 Haraustöiden yleisohje2.2.11 Tankoharan syväytys2.2.12 Harauspöytäkirjan sisältömäärittelyt (Liite)2.2.18 Sekalaisia mittausohjeita2.2.19 Syvyyspistemittausten ja -käsittelyn menetelmävaatimukset2.2.21 Syvyyspistemittausten ja -käsittelyn yleisohje2.3.1 Navi-mittausluokitus2.3.2 Varmistetun alueen muodostamisen normi2.3.3 Kriittisten merenmittaushavaintojen tunnistaminen jakäsittely2.3.4 Menetelmäohje varmistettujen alueiden muodostamiseksinumeerisista syvyyspisteaineistoista3.4 Harausvaltuuksien myöntäminen ja harakaluston hyväksyminen
LIITE 18 / 1 (2)Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskeviaohjeita (Ympäristöministeriö)Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa ja Natura 2000 -alueilla tainiiden läheisyydessä toimittaessa on noudatettava, mitä LsL 10 luvussa säädetäänNatura 2000 -verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa mahdollisestimuuttavaa toimintaa tavalla tai toisella sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskevaviittaussäännös LsL:n 65 ja 66 §:iin.LsL 65 §:n säännökset merkitsevät tiivistetysti sitä, että hankkeet tai suunnitelmateivät saa yksistään eivätkä yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja,joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000 ±verkostoon.EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön 1 mukaan asianmukainen arviointi on ainatehtävä, ellei ole objektiivisten seikkojen perusteella poissuljettua, että hankkeet taisuunnitelmat vaikuttaisivat alueen suojelutavoitteisiin merkittävästi joko erikseen taiyhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa. Kyseeseen tulevat tällöinpaitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolellesijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueensisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästiheikennä Natura-alueen suojeluperusteita.Kunkin lupaviranomaisen tehtävänä on LsL 66§:n mukaan huolehtia, että tämäennakollinen turvaamismekanismi toimii. Ennen lupapäätöksiä on siis varmistettava,että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja.Unionin oikeuskäytännön 2 mukaan viranomaiset voivat hyväksyä hankkeen taisuunnitelman vasta varmistuttuaan asianmukaisen arvioinnin perusteella, ettei sevaikuta haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei oleolemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutustenaiheutumatta jäämisestä.Arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lueteltuja alueita, joita onpäätetty ilmoittaa lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi tai ehdottaaluontodirektiivin mukaisiksi SCI-alueiksi tai jotka on jo sisällytetty komissionpäätöksellä Natura 2000 ±verkostoon. Säännökset koskevat valtioneuvostonpäätöksiin sisältyvän hallintolainkäyttölain 31.2 §:ään perustuvan määräyksen vuoksikaikkia näitä alueita, vaikka päätökset eivät olisi vielä lainvoimaisia. Valtioneuvostoon tehnyt asiasta seitsemänpäätöstä: 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005, 23.11.2006 ja 1.3.2012.Arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura±alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä,c) laadultaan merkittäviä ja d) eivätkä ole objektiivisten seikkojen perusteellapoissuljettuja.a) Natura luontoarvot, joiden näkökulmasta vaikutuksia on tarkasteltava, ilmenevätNatura 2000 ± tietokannassa olevista alueittaisista tietolomakkeista ja ovat joko: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, tai SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja, tai SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja, tai SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja
LIITE 18 / 2 (2)Arviointi on siis tarpeen kohdentaa näihin tietolomakkeissa mainittuihinluontotyyppeihin tai lajeihin. Asianmukaisessa arvioinnissa on siis oltava eritellystiselvitys hankkeen vaikutuksista kuhunkin alueen relevanttiin suojeluperusteeseen.Tietolomakkeessa ilmaistuilla luokituksilla ei ole vaikutusta arviointivelvollisuuteenpaitsi niissä tapauksissa, mikäli kyseisen luontoarvon edustavuus ontietolomakkeessa luokiteltu luokkaan D ("ei merkitystä"). Poikkeuksellisestiarviointivelvollisuuden ulkopuolelle jäävät myös ne lajit, joille Suomella onjäsenyysneuvotteluissa sovittu poikkeukset luontodirektiivin velvoitteista (kalalajit,euroopanmajava, susi, karhu, ilves).On myös syytä huomata, että SPA-alueella arviointivelvollisuus ei kohdistuluontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne olisikin mainittutietolomakkeessa. Vastaavasti SCI-alueilla ei ole merkitystä SPA-alueiden linnuilla.Moni Natura-alue on kuitenkin samalla sekä SPA- että SCI-alue, jolloin kaikilla ko.luontoarvoilla on merkitystä.b) Heikentämisen käsitettä arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovatluontotyypin tai lajin suotuisan suojelun tasoon kohdistuvat muutokset sekä kyseisenalueen vaikutus Natura 2000 ±verkoston yhtenäisyyteen. Heikentyminen onluontotyypin tai lajin elinympäristön fyysistä rappeutumista. Lajin kohdalla se voi ollamyös lajin yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta. Tarkasteltavaksi on tilanteestariippuen syytä ottaa ympäristön tilaan, veteen, ilmaan tai maaperään kohdistuviavaikutuksia.Arvioinnissa otetaan huomioon, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen.Suotuisan suojelun tason määritelmistä on johdettavissa seuraavia heikentymisenkriteereitä: luontotyyppi heikentyy, kun sen pinta-ala supistuu tai sille ominaisten lajienkannalta tarpeellinen ekosysteemin rakenne ja toimivuus huonontuvat lajien elinympäristöjen heikentymistä tai häirintää tapahtuu, jos lajinelinympäristö tai sen laatu heikkenee, levinneisyysalue supistuu tai jos lajinpopulaatio vähenee tai se häviää alueelta.c) Merkittävyyden arviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus onkuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteenja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niidenheikentävien vaikutusten merkittävyys. Pienikin hanke, esim. sinänsä vähäiseltävaikuttava ruoppaus, voi kohdistua merkitykseltään suureen luontoarvoon, esim.tietyn kasvin ainoaan esiintymään alueella.d) Merkittävien vaikutusten mahdollisuutta harkittaessa on syytä noudattaa tiettyävarovaisuusperiaatetta. Arviointiin on ryhdyttävä mikäli merkittävät heikentävätvaikutukset eivät ole objektiivisten seikkojen perusteella poissuljettuja.Luontodirektiivin sanamuotohan on tällä kohtaa päädytty siihen, ettei arviointi oletarpeellista, on tärkeää perustella tämä ratkaisu kirjallisesti hankkeen asiakirjoissa.Hyväksyttävää LsL 65 §:n soveltamista voi olla se, että lupahakemuksessa ja±päätöksessä päädytään dokumentoiduilla perusteilla siihen, ettei Natura- arviointiole tarpeellinen. Hyväksyttävää sen sijaan ei ole se, että asiaa ei lainkaan käsitellä,vaikka toiminta sijoittuu Natura 2000 ±alueelle tai sen läheisyyteen ja onepäiltävissä, että hanke saattaisi vaikuttaa luontoarvoihin.
issn-l 1798-663xissn 1798-6648isbn 978-952-255-276-1www.liikennevirasto.fi
Change language