Aponogeton cf. AW 3/2007 - Aqua-Web

• Koko kansanromminokka• Tanganjikan kirjoahventensalattu elämä• Vuoden 2007 Akvaariokuvakisanvoittaja• Taistelukalojen kudettamisenongelmatilanteitaAponogeton cf. AWAqua-Webin virallinen verkkolehti • nro 3/2007

Sisällysluettelo 3/2007Akvarismia opiskelijabudjetilla– penninvenytyksen ABC 3Piikkisilmien päiväkirja osa2 8Koko kansan romminokka 10Menneen kesän projekti:Pihalammikko 13Lemmikkimessut Myyrmäessä 19Aqua-Webbiläistensyysretki Suomenlinnaan 26Akvaarioharrastus kissaperheessä 31Altaan odotusaika 37Taistelukalojen kudettamisenongelmatilanteita 39Tanganjikan kirjoahventensalattu elämä 45TSI kelluva poikashäkki 49Vuoden 2007Akvaariokuvakisan voittaja 51Kuukauden allas 55Aponogeton cf. AW-toimitus:Tämän lehden täysin palkattominaorjina toimivat:Päätoimittaja:Toimitus:Ulkoasuja taitto:Kannen kuva:Anna RikkinenAnna RikkinenSanna VihavainenSari Mäki-PenttiläKatja NieminenKiiki74Alix AntellElsi KauppinenNea SaastamoinenAlix AntellJyrki GranathJoulunodotusta jakaamoksenkarkoitustaIlman viilentyessä ja auringonvalon huvetessa ihmisetsiirtyvät yhä enemmän sisätiloihin. Kun syksyn kylmätsateet pakottavat perheet jäämään sisään, nousee useillamieleen ajatus jostakin piristävästä hankinnasta.Innostutaan sisustamaan, hankitaan kynttilöitä ja seurapelejäja järjestetään kutsuja, jotta sisälläolo olisi mukavampaaeikä jatkuva pimeys hiipisi kimppuun. Useatlapsiperheet painivat myös jokavuotisen ongelman edessä,mitä ostaa jälkikasvulleen joululahjaksi. Valitettavastitänäkin vuonna useampi kuin moni pieni prinssi japrinsessa pettyy, kun kuusen alle ei olekaan pakattu suloistakissanpentua tai pörröistä koiranpentua. Talvi onhuippuaikaa panostaa perheen yhteisiin harrastuksiin –mikä yhdistäisikään paremmin äidin toiveen uudesta sisustuksestaja lasten toiveet lemmikistä kuin akvaario?Joulukuun lehti palaa aiheillaan harrastuksen alkutekijöihin.Aiheet kuten kalojen kudetus, poikasten kasvatussekä uuden akvaarion perustaminen ovat jälleenajankohtaisia, kun akvaristit siirtyvät sisätiloihin odottamaankevättä ja kesää. Kerromme myös mielenkiintoisestabiotoopista, Tanganjika-järven pienistä ja värikkäistäahvenista. Ehkä joulupukkikin ottaa vinkistävaarin ja tuo aattona tullessaan sopivan altaan…Syksy on ollut tapahtumarikasta aikaa; Tampereen Akvaarioseuranhuutokauppa, Lemmikkimessut sekä Akvaariokuvakisaovat pitäneet toimituksen kiireisenä.Kaiken hulinan jälkeen tuntuu hyvältä rentoutua kaakaokupinkera akvaarion edessä ja nauttia hiljaisuudesta.Akvaarioiden tuijotteleminen pimenevinä iltoina on myösterveysvaikutteista, sillä kukapa ei olisi kuullut kirkasvalohoidosta…Rauhallista joulun odotusta ja reiehakasta uutta vuotta2008 akvaristeille! Aponogeton ilmestyy jälleen keväällä.Lehti ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.Aponogeton cf. AW ei vastaa yhtään mistäänmillään lailla.Lehdessä ei ole, eikä tule olemaan kysymys-vastauspalstaa.Jos jokin asia jäi mietityttämään,ota yhteyttä sähköpostitseosoitteeseen aponogeton@aqua-web.orgtai kysy avoimesti foorumiilla.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 2

TekniikkaTekniikan hankintaan pätee sama laki: odottelerauhassa. Uusien merkkien ja myymälöiden saapuessamarkkinoille voi tekniikkaa saada hyvilläavajaistarjouksilla. Harrastajat usein myyvätliian tehottomaksi jäänyttä tai muuten itselleenepäsopivaa tekniikkaa edullisesti. Tekniikkaankinkannattaa tutusa rauhassa: takuu, kädestäpitäen tehty opastus ja varaosamahdollisuusovat asioita, joista kannattaa ehkä pikkuisenmaksaakin. Joitakin laitteita voi myös väsäilläitse pienin kuluin, mutta oikeat sähkötyöt kannattaajättää Oikealle Sähköammattilaiselle ;)JalustaAkvaariojalustan hankkiminen edullisesti onkinkkinen homma. Alumiiniset putkijalustatovat arvokkaita, samoin altaalle tarkoitetutkaapistot. Ja halpojen huonekaluliikkeiden kaa-pit taas ovat usein liian huteria. Koska juurioikeankokoisen, käytetyn jalustan löytäminenakvaariolle on vaikeaa, usein pienen budjetinratkaisuksi jää lecaharkkojalusta. Lecaharkkojasaa rautakaupoista, päälle tulevaa puulevyäkannattaa kysellä sopivina hukkapaloina sahoiltaja altaan alle tulevan styroks-pehmikkeenvoi myös ostaa rautakaupasta.SisustusAkvaarion sisustus on osioista helpoin ja edullisin.Luonto on tulvillaan kaikkea, mitä kaloillaon… no, luonnossakin! Sopivankokoistahiekkaa löytyy hiekkakuopilta, kauniista hioutuneitakiviä rannalta, ihanasti lionneita ja uppoaviajuurakoita sekä veden pH:ta laskevaaturvetta suoalueilta, vettä happamoittavia lehtiäja komeita risukoita altaaseen metsistä…Rajana on vain mielikuvitus. Muistathan kui-© Ansu75Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 4

© Antti LuhtasaariVedenalainen oksisto tuo kaloille luontaista suojaaja toimii upeana sisustuselementtinätenkin kerätä tarpeet muita häiritsemättä ja yksityisalueitakunnioittaen.Useat kasvilajit kasvavat kiitollisesti pienelläkinvaivannäöllä. Näitä kasveja on mahdollistasaada melko edullisesti muilta harrastajilta.Parilla eurolla saa mukavat alut akvaarioon.Kasvien hoitokin on edullista puuhaa, kun valitseetuotteet hyvin. Uset yksityiset henkilöt,akvaarioseurat ja onneksi myös monet liikkeetkinmyyvät nestemäistä kasviravinnetta (PMDD)sekä hiekan sisään painettavia saviturvekuulia.Näitä molempia voi myös valmistaa itse, ohjeisiinkannattaa tutustua huolella!AsukitAkvaariopalstat ovat täynnä erilaisia lahjoitetaan-ilmoituksia.Omaa silmää miellyttäväkalasto voi olla hyvinkin mahdollista kasatamaksutta tai ainakin pieneen hintaan. Useimmitenihmiset etsivät koteja nopeasti lisääntyvillekaloille, kuten tavallisimmat synnyttäväthammaskarpit, partamonni sekä muutamatahvenet. Myös selkärangattomia voi saada hyvinkinedullisesti, esimerkiksi sukarapuja jaomenakotiloita. Tutkimalla vesiarvoja ja allas-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 5© Willie

suosituksia voi mukavan kalaston suunnitteluja kokoaminen viedä aikaa, mutta vaiva palkitaan.Hankittaessa herkästi lisääntyviä lajeja,on hyvä muistaa, miksi niitä usein lahjoitetaanmaksutta eteenpäin. Ne tosiaan voivat lisääntyävaltavan nopeasti! Jollet halua suomuista populaatioräjähdystäkäsiisi, mieti oletko valmis etsimäänjatkuvasti uusia koteja vai kannattaakovalita jokaista lajia vain yhtä sukupuolta.Mitä muutakannattaa muistaa?On olemassa tiettyjä paikkoja, joissa säästäminenvoi tulla kalliiksi, esimerkiksi vakuutus. Kotivakuutukseksikannattaa ottaa riittävän laajavakuutus, joka korvaa akvaarion hajotessaveden tekemät vahingot. Levollisista yöunistakannattaa pikkuisen lompakkoa raottaa.Yksi akvaristin painajainen on sähkölasku.Laitteiden määrä on hyvä järkeistää jamiettiä mitä kaikkea oikeasti tarvitsee. Laitteidenperuskunto kannattaa myös pitää hyvänäja tarkistaa laitteiden oikea sähkönkulutus mittarilla,jonka voi lainata esim. kierrätyskeskuksesta.Myös valaisimen ajastaminen on hyväidea: ajastus mahdollistaa kasveille tasaisenpäivärytmin ja harrastajalle yhden muistettavankytkimen vähemmän.Taistelukala on suhteellisen helposti kudetettavalaji. Poikasten kasvua on mukava seurata ja jälkikasvustasaa usein hieman rahaakin säästöpossunpohjalle.Marmorirapu on helpoiten saatavilla oleva saksirapu,marmorirapuja on usein saatavilla ihanilmaiseksi. Terävillä saksilla, suhteellisen häijylläluonteella ja kyvyllä lisääntyä suvuttomasti jaerittäin tuottoisasti on epäilemättä asian kanssatekemistä…© millia© thapsus© Jukka HalmeKirsikkasukarapu on hauska, muille asukeille vaaratonja helposti lisääntyvä sukarapulaji. Populaation alkuja onusein tarjolla hyvin kohtuulliseen hintaan.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 6

© NP05Kalojen ruoka on pieni kuluerä, jokakuitenkin ajan kuluessa voi kasvaa yllättäväksisummaksi. Kaloille on mahdollista valmistaauseita erilaisia sekoitusruokia, niin kusuttujamixejä, jotka maistuvat useimmille lajeille. Monetkalat myös arvostavat tuoreita vihanneksiasekä useita pakastetuotteita kuten katkarapuja.Ruoan valmistaminen kaloille on sitä paitsimukavaa puuhaa ja mukavammaksi se muuttuuporukalla. Tässäpä erilainen illanviettoidealapsiperheelle tai akvaristiporukalle ;) . Keväänkorvilla myös luonto tarjoaa apettaan erilaistenhyönteisten toukkien muodossa. Tutuimpiaovat hyttysen uivat toukat, joita kalanruokapakasteenakinlöytyy (black mosquito larvae). Josajatus ämpärin ja haavin kanssa pyllistelystäHai-saappaat jalassa suolammikon reunalla eiistu omaan ajatusmaailmaan, voi elävää ruokaakasvattaa myös kotona. Viinietikkamadot,mikromadot, banaanikärpäset (myös siivetöntäkantaa löytyy) ja monet muut ötökät kasvavatrunsaslukuisina ja maukkaina kokemattomankinharrastajan hoivissa. Viljelmän alkuja eliymppejä kannattaa kysellä harrastajilta.Viimeisimpänä vinkkinä on hyvä muistaahyvän kiertää. Maksutta saaduista tuotteistaon kohteliasta kiittää tietenkin, ja pitää huoli,että ainakin omalta osaltaan hoitaa asian kutensovittu on. Itselleen ilmaisten tuotteidenmyyminen heti seuraavassa käänteessä tekeelahjoittajalle helposti pahan mielen ja luo huonoaverta harrastajien kesken. Samaa tekevätmyös muuten epärehelliset tavaranhankkijatsekä ne, jotka eivät ikinä tulekaan sovittuunvaihtokauppatapaamiseen. Toisinaan on ihanhyvä miettiä, josko nurkissa pyörii tavaraa jotkavoisi parilla eurolla laittaa kiertoon. Pienellävaivalla voi uuden, aloittelevan harrastajan tehdäkovin onnelliseksi.Platy lisääntyy lähes oloissa kuin oloissa. Tervettäja runsasta jälkikasvua sekä pitkäikäisiä kaloja onparhaiten odotettavissa viileässä ja keskikovassavedessä.© SavePartamonni on levänsyöjien klassikko, ja useinsaatavissa ihan maksutta. Kukapa ei tällaiseenmörköön rakastuisi?©Taina LehtisaloPintakasvit pääsevät oikeuksiinsa avoimissa altaissa.Vedenalaiset tuuheat juuripusikot tarjoavatsuojaa monille kalalajeilla ja näiden poikasille.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 7

Piikkisilmien päiväkirjaOsa 2, RotalabileetTämä on tosi siisti paikka. Uimatilaa aivan mahdottomasti. Ollaanoltu aika lailla täpinöissä, eikä olla osattu oikein asettuaolemaan, mutta Jörkka, minä ja pari muuta äkättiin sellainenpuukönkelön kolo ja sinne olemme värkänneet itsemme. Nekolme muuta meni jonnekin sinne kivikkoon päin.Niin tänään me siis hoksattiin puukönkelön vierestä rotalapuska.Ai siis mikä - no rotalapehko, hentorotala on sellainenkasvi, jossa on pitkästi kasvua ylös asti ja varret täynnäpikkusia nättejä lehtiä. Sen seassa on kaikenlaisia piilopaikkojaja vaikka mitä jännää. Se on hieno!© SV-78Niin me löydettiin se ja meillä on ollut tänään bileetsiellä. Me kiivettiin lehtiä pitkin ylös ja sitten tiputtauduttiinalas kuin käärmeet. Välillä me painitaan siellä juurien seassatai kaivetaan hiekkaa muuten vaan. Jörkka ottaa kaiken liiantosissaan, ja se saattaa mennä puunkoloon istumaan ja katsomaan.Se käyttää toisinaan liikaa järkeään. Me muut ollaanenempi sellaisia runo- ja proosatyyppejä, eikä oteta elämääniin kauhean vakavasti.Tosin välillä täytyy ottaa vakavasti, kun lasin takana heiluujotain hahmoja ja varjoja, eikä sitä näin nykyaikana tiedä,mitä tuleman pitää. Johan tässä on kaikenlaista ollut meilläkin,eikä vielä olla eletty pitkäänkään. Mutta tämä taitaa ollaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 8

ihan hyvä paikka. Ja Jörkan kanssa tuossa aamutemmellyksenlomassa kiitettiin, että saatiin tavallaan uusi mahdollisuus. Jaisot ja avarammathan vedet täällä on kuin siellä entisessä paikassa.Me saimme myös uusia kivoja naapureita, nimittäin levispoppoo,siis leväbarbiparvi hengailee tämän saman rotalankulmilla. Ne ovat vähän yksitoikkoisempia tapauksia kuin meraitapaidat, mutta on ne hyviä uimaan ja koko ajan touhu päällä.Ovat meillä täällä talonmiehenä. Meillä on jo työjakokin. Neraappaa lehtien pinnat ja me melskataan pohjalla.Ne tulivat samaan aikaan kuin me tänne, joten niilläkinmeinaa olla vielä vähän evät hukassa, niin kuin meillä päin ontapana sanoa.Muuten sellainen tuli vielä mieleen, että tänään Jörkkaui kolarin ja törmäsi kotiloon – joo ihan oikeasti. Meille sattuuja tapahtuu täällä kaikenlaista, ja olisittepa nähneet Jörkan ilmeen.Sitä paitsi se kotilo oli aika iso jöötikkä, ei olla nähtysellaisia näillä kulmilla aiemmin. Jörkka selvisi tapahtumastapelkällä säikähdyksellä.Vähän ihmeissään me oltiin muutkin, kun ei tiedetty,onko se kivi vai mikä. Sitten kun se alkoi liikkua, niin tajusimme,mistä on kysymys. Eihän me nyt liikkuviin kiviin uskota,joten ajateltiin sen sitten olevan kotilo. Myöhemmin se kotilositten voittikin ujoutensa ja esitteli itsensä. Se oli nimeltänsäjoku kierteissarvi tai jotain sinne päin, mutta se kertoi pitävänsäpohjan hyvänä, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan.Sari Mäki-Penttilä© SV-78Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 9

Koko kansan romminokka• Teksti ja kuvat (ellei toisin mainittu): Anna RikkinenRomminokka on varmasti nimenä monelle akvaarioharrastajalle tuttu.Mitä nimi pitää sisällään, mikä tai mitkä ovat romminokkia jakuinka niitä hoidetaan?Romminokka-nimellä myydään yleisesti kolmeakalalajia: punapäätetra (Hemmigrammus bleheri),punasuutetraa (Hemmigrammus rhodostomus)sekä punakuonotetraa (Petitella georgiae).Kaloja näkee myös usein sekaparvina, joko romminokka-tai punapäätetra-nimen alla.Kaikkia kolmea kalaa yhdistää samat tuntomerkit:kirkkaanpunainen päänseutu suustajopa silmien taakse, harmaa virtaviivainen vartalosekä hauska musta-valkoinen, ruutulippuamuistuttava pyrstö. Yhdistettynä eloisaanluonteeseen sekä ominaisuuteen uida parvessakuin Cousteaun vedenalaisessa dokumentissa,kala on loisto-ostos lähes altaaseen kuinaltaaseen!Eloisan ja parvisitoutuneen punanenänkanssa tulee kuitenkin muistaa muutama vaatimus.Mikään romminokista ei näytä parhaitapuoliaan alle 20 yksilön parvessa. Vasta suuremmassaparvessa kalat leikittelevät kierrellenkorkeiden köynnöstävien seassa ja syöksyvätkuin yhtenä kalana altaan päästä päähän.Tästä pääsemmekin toiseen vaatimukseen:tilaan. Koska kaloja olisi hyvä olla suurehko© Taina LehtisaloAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 10

joukko ja koska ne toisinaan innostuvatkisailemaan huimaan vauhtiin,olisi mukavaa, että niillä riittäisi uimatilaa.Itselläni näitä helmiä on olluterinäisissä parvikokoissa 100 cm:nakvaarioissa ja pidemmissä. Kokemuspohjaisestisuosittelisin lajeja vähintään80 cm:n mittaisiin altaisiin.Vaikka kaikki kolme punanokkaistalajia ovat samankaltaisia elintottumuksiltaan,on niiden välillä pieniäeroja, joiden vuoksi olisi mukavatietää tarkemmin, minkä lajisia omatromminokat ovat.H. bleheri, punapäätetra (eng.firehead tetra) on lajeista värikylläisin,sen punainen naamakuvio yltääsuusta jopa kiduskannen taakse asti.Myös silmät ovat kokonaan punaiset.Kokoa punapäätetralle tulee noin 3,5cm:n verran. Punapäätetran luontainenesiintymisalue löytyy Etelä-Amerikasta,Brasiliasta Rio Negron ja ColumbiastaRio Metan jokisuistolta.Laji viihtyy normaaleissa pehmeävetisentrooppisen akvaarion olosuhteissa,lämpötilan ollessa 23-26 astettaja pH:n ollessa melko matala, 5-6.Veden kovuus olisi hyvä pitää alle 12asteen dH:ssa. Laji on kotiuduttuaansitkeähenkinen ja elää pitkän elämänmyös hieman epäsopivissa olosuhteissa,mutta helppo lisääntyjä se ei ole.Itse en ole päässyt H. bleherin kututapahtumaanäkemään, mutta lähteidenmukaan kyseessä on tyypillinen mädinsirottelija, joten poikaskasvua toivovienkannattaa varautua kudetusaltaanhankintaan. Vartioimaton kaviaari eikauaa seura-altaassa selviydy, vaikkamuutama mätipallo voisi hyvällä onnellahiekan sekaan kadota.Ruoka-ajan kisailuapunapääparven tapaan.PunapäätetraHemigrammus bleheri.PunasuutetraHemmigramus rhodostomusPunakuonotetraPetitella georgiaeAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 11

H. rhodostomus, punasuutetra (eng.rummy-nose tetra) on romminokista suurin, sekasvaa jopa 5 cm:n mittaan. Punaiselta maskiltaanse on punapään ja punakuonon välimuoto;punainen väri yltää suusta silmän taakse. Silmätovat ylhäältä noin puoleen väliin punaiset.Punasuun kotialueisiin lukeutuvat Brasilia sekäVenezuela, tarkemmin Amazon-joen alajuoksusekä Rio Orinocon jokisuisto.P. georgiae, punakuonotetra (eng. falserummy-nose tetra) jää mitassaan muiden romminokkienkeskiarvon paikkeille, noin 4 cm:npituuteen. Punakuono on romminokista hillityintenunenä, sen kuonon punaisuus yltäävain huulista silmään, joillakin yksilöillä hiemantaaksekin. Silmässä on korkeintaan häivähdyspunaista. Punakuonon kotialueet löytyvät Brasiliastaja Perusta, Amazonin yläjuoksulta, RioPurusista, Rio Negrolta sekä Madeira-joen suistoalue.Sopivat vesiarvot ovat vastaavat kuinpunapäätetralla, samoin kutuolot ja –tapa.Lähteet: www.fishbase.orghttp://edak.cellkabel.hu/fok/kiir.php?azonosito=39© Maija KaralaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 12

Menneen kesän projekti:Pihalammikko• Teksti: Katja Nieminen, Kuvat: Jukka MerimaaAlussa piha oli tyhjäja autio….Uuden asuntomme pikkuruinen piha kaipasikipeästi jotakin sisältöä. Kulahtaneen vanhannurmikon - nykyisellään sammal-savipellon -keskelle oli saatava jotain kivaa ja virkistävää.Ja mitäköhän sitä akvaristiperheessä tulikaanensimmäisenä mieleen… meidän on saatavaPIHALAMMIKKO! Asunnossa jo vellovan vesimääränvuoksi päädyimme ratkaisuun, ettälammikkoon ei tule kaloja, sillä niiden talvisäilytyksestätulisi todellinen ongelma, eikä pihallemahtuisi tarpeeksi isoa lutakkoa, jossa kalatvoisivat talvehtia. Juuri asunnon ostaneellanuorella parilla oli lisäksi melkoisen tiukkabudjetti pihan laittoon.Päädymme laittamaan valmisaltaanja kiertelimme puutarhaliikkeissä ihmettelemässävalikoimaa. Suurin ja hauskimmanmuotoinen löyty Bauhausista. Mukaan lähtisamalla altaan asennuksessa tarvittavaa suodatinkangastaja hiekkaa sekä vesiputoustavarten allaskumia. Työvälineiksi haettiin vielälapio, näppylähanskoja sekä saksalaisiamallasjuomia.Inspiraationa toimi tämä sisvusto:http://sayersweb.com/ourpond/index.htmTästä se sitten alkaa…Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 13

Ensimmäinen homma oli tietenkin päättääaltaan sijoitus. Paikka oli jo ennalta päätetty jaenää piti pohtia, miten päin ja millaiseen kulmaankiemurainen allas asetettaisiin. Lapiolla kaivettiinpienet vaot altaan ääriviivojen merkiksi, ja eikunkaivamaan… Kaivamisessa menikin rattoisastikoko kuuma kesäinen päivä ja illansuussa alkoikuoppa olla tarpeeksi syvä ja leveä.Kuopan pohja tasoitettiin ja monttu verhottiinsuodatinkankaalla. Suodatinkankaanpäälle kipattiin hiekkaa tasoitteeksi ja sittenvaan allas monttuun.Monttu valmiina.SuodatinkangaspaikoillaanAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 14

Muovisen altaan ja suodatinkankaan välitäytettiin hiekalla. Ensin ihan lapioimalla hiekkaaaltaan ja kankaan väliin, ja kun ei enempäämahtunut, niin veden avulla ujutettiin vielä vähänlisää, että kakki pienetkin rakoset täyttyvät.Tässä vaiheessa havaitsimme ensimmäisenmokan: kuoppa oli liian kapea. Hiekanujutus suodatinkankaan ja altaan väliin olisiollut paljon helpompaa jos kuoppa olisi ollutyläreunasta riittävästi allasta isompi.Hiekan lirutus veden avulla suodatinkankaan ja altaan väliin.Kun hiekka oli ujutettu paikolleen ja allasistui tukevasti kuopassa, huokaisimme helpotuksesta:Enää kivet ja putouksen rakentaminen.Jälkikäteen huomasimme, että ei olisi vieläkannattanut huokaista, sillä kuopan kaivaminenja altaan asentaminen olivat vain murtoosahommasta ja pahin oli vielä edessä…Kivet putouksen rakentamista varten.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 15

Kivien latominen ja maa-aineksen lapioiminenvisioita vastaavaksi uljaaksi putoukseksiei ollutkaan ihan niin suoraviivaista, ja tähänhommaan menikin sitten muutama päivä. Maaaineksenakäytettiin altaan paikalta kaivettuamultaa ja kasan tukirakenteena toimivat kivetsekä suodatinkangas, joka estää mullan valumisenkivien koloista. Kasa kohosi yrityksenja erehdyksen kautta. Kiviä siirreltiin paikastatoiseen ja multaa lapioitiin edestakaisin. Lisävaikeutenaoli kasan takana oleva aita, johonpiti jättää muutaman sentin turvaväli mahdollisiatulevia maalaustarpeita varten. Lisäksi puiseenaitaan nojaava multaläjä mädännyttäisiaidan nopeasti. Väilillä meinasi usko loppua jaalkoi kaduttaa koko projekti, mutta tässä vaiheessaoli myöhäistä perääntyä.Tämä ei nyt näytä ihan siltä mitä piti…Lopulta epämääräisestä kivi-multakasastaalkoi kuitenkin muodostua jotain kaukaisestivesiputousta muistuttavaa. Kasan päälle tehtiinsuodatinkankaan ja allaskumin avulla kourujosta vesi valuisi uljaasti solisevaan putoukseen.Vesi ei kuitenkaan ihan helpolla suostunutkulkemaan kaavailtua reittiä, vaan uljaanvesiputoiksen asemesta vesi valui epämääräisinänoroina kivikasan väleistä ja putouksenkielekkeeksi tarkoitetun liuskekiven alta… Notilkkeeksi riittävästi allaskumia ja silikonia javihdoin alkoi vesi kulkea sieltä mistä pitikin.Vesiputous: Versio 1.0, testiajo.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 16

Lammikko ei kuitenkaan vieläkään näyttänytkovin kauniilta kaiken mudan ja kurankeskellä. Nyt oli kuitenkin vihdoin aika ruvetalapioimaan multaan kivirykelmän ympärille,jotta saataisiin tilaa istutuksille.Mullat ja ensimmäiset istutuksenpaikoillaan.Altaan etualalta kaivettiin päällimmäinenmulta-/sammalkerros pois ja tasoitetunmaakerroksen päälle asetettiin suodatinkangassekä liuskekivet. Liuskekivet ympäröitiinpuoliksi maahan upotetulla puulistalla, jonkaon taroitus estää soran valuminen nurmikolle.Suodatinkankaan päälle liuskekivien väleihinkaadettiin valkoista koristesoraa. Myös altaanvasemmalla puolella olevien istutuksien ympärillelevitettiin suodatinkangas (kankaasentehtiin kasvien kohdille reiät) ja kankaan päällelevitettiin koristesora. Oikea puoli jäi vähänkeskeneräiseksi ja siihen on keväällä luvassaistutuksia. Nyt riitti lapioiminen hetkeksi.Melkein valmista.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 17

Ei kulunut kuin mutama viikko,kun allastamme kansoittivat tuhannethyttysentoukat. Kiekot saivat herkkuaterioitajoka päivä. Ensi keväänätäytyy harkita jotain hyttyssyöppöälammikkoon.Aikaa projektiin kului kaksi viikonloppuaja muutamia arki-iltoja jahomma oli yllättävän työlästä. Kaikenkaikkiaan projekti oli oikein antoisaja lopputulos yllättävän hyvä, ehdottomastivaivan arvoinen. Nyt projektion talven lepotauolla ja keväällä täytyyuudella innolla lisätä istutuksia,sekä istuttaa edustalle uusi nurmikko.Pakkasten tullessa lammikkoon takoitus tyhjentää talveksi, jottajäätyvä vesi ei halkaise muoviallasta.Hinta-arvio:Valmis allas: 160 €Hiekat 25 kg: 25 €Suodatinkangasta 5*9 m: 35 €Allaskumia 1,5* 4m: 90€Kivet n. 200 kg: Karkkilalaisen parkkipaikan viereistestämetsiköstä 0€ + verta,hikeä ja kyyneleitäLiuskekivet: naapurin ylijäämiä: 0 €Pumppu 250 W Hong Kongin alennusmyynnistä: 30 €Valkoinen koristesora 3 säkkiä: 24 €Japaninvaahtera: 20 €Havut 3 kpl: 23 €Muratit 2 kpl: 8 €Japanilaistyyliset pihalyhdyt 2 kpl: 20 €’Vesiheinät’: 0 € läheisestä metsiköstä ojanpenkaltaSaniaiset: 0 € sama paikka kuin edelläYhteensä: 435 euroa(+ asennusjuomat)Nyt on hyvä aika ruveta suunnittelemaanlammikonrakennusprojektiaensi kevääksi!Lammikko iltavalaistuksessa. Piemenevinäiltoina lammikko lyhtyineenon virkistävä näky.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 18

Lemmikkimessut Myyrmäessä– Tunnelmia messuyleisöstä ja kulissien takaa• Teksti: Anna Rikkinen, Kuvat: Anna Rikkinen, Kirsi Karhapää, Tomi TynkkynenLemmikkimessut vietettiin Myyrmäessä, Myyrmäki-hallissa20.-21.10.2007. Nähtävillä oli valtava kirjo lemmikkieläimiä,harraste-eläimiä, lemmikkieläinharrastuksia ja harrastuslemmikkejä,puhumattakaan valtavasta määrästä erilaisiatarvikkeita. Jokaiselle löytyi jotain seurattavaa, oli kiinnostuksenaihe sitten linnut, matelijat, koirat, kanit, jyrsijät taivaikkapa niinkin hieno asia kuin akvaarioharrastus.Helsingin Akvaarioseuran alue messuillakäsitti tällä kertaa 100 neliötälattiatilaa ja yhteensä kymmenkuntaakvaariota, sekä huutokaupoista tutunmarkettipöydän, Akvaristi-lehdenoman nurkkauksen että Pieni Akvaariokaupanmyyntipöydän. Paikalla olimahdollisuus liittyä seuraan tai tutustuaHAS:n toimintaan mm. rupattelemallatuttujen sinipaitojen kanssa.Siniselle HAS-pöydälle oli järjestettyslideshow seuran aikaisemmista tapahtumista.Messualueelle tuoduistaaltaista järjestettiin yleisöäänestys,joka selvästi oli saanut akvaristit laittamaanparhaansa peliin. Katsottavaaja ihailtavaa oli tarjolla valtavat määrät,mutta ehdottomasti parhaaseenmessutunnelmaan pääsi osallistumallamessutalkoisiin.© Kirsi Karhapää© Kirsi KarhapääKuvissa messua kasataankovaa vauhtia vaikkeivauhtia näy päällepäin...Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 19

Ylinnä: Kirsin pikkurapulaihastutti.Keskellä: HAS-pöytä koreilimonenlaista materiaalia.Alinna: Messutunnelmaa.Lähdin perjantai-aamuna liikkeelleiloisena ja innokkaana, olinhanlupautunut mukaan mielestäni kevyeeseentalkootyöhön ja sain samallamahdollisuuden päästä kasvokkaintapaamaan palstalta ja lehden toimituksestatuttuja naamoja. Junat kulkivatajallaan, sää oli upea ja Leppävaarassatuleva työparinikin odottiminua ihan ajallaan. Nopeat kättelytja muut tervetuliaisrituaalit, jotkakuuluvat asiaan, kun kaksi nettituttuatapaa nenätysten, ja pian juttu luistikinkuin kahdella vanhalla tutulla.Muutaman mutkan (eli akvaarioliikkeen)kautta saavuimme ensimmäiseenkohteeseen. Tarkoitus olisipyydystää ja pakata kolme kylmälaukullistakaloja, yksi altaallinen kasve-© Kirsi Karhapää© Anna Rikkinen© Kirsi KarhapääAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 20

© Kirsi Karhapääja, yksi pieni mutteriallas sisustuksineenpäivineen, yksi satsi sukarapuja,muovikassillinen kantoja ja useampisäkki muuta oheisrojua. Muiden töidenlomassa lupauduin myös auttamaantalon emäntää käynnistämäänuuden, runsaan 400 litran vetoisenaltaansa. Lopullinen sotasuunnitelmahiottiin pasteijoiden ja kahvikupin ääressä,riisuttiin sukat, käärittiin hihatja lahkeet ja ryhdyttiin työhön.Erittäin monta tuntia myöhemminautoon pakkautui kaksi räjähtäneennäköistä naiseläjää, kylmälaukkuja,ämpäreitä, nyssäköitäja pusseja. Myyrmäki-hallissa HAS:nmessualue muistutti kohmeista mehiläispesää,ihmiset pörräsivät rauhallisesti,mutta määrätietoisesti altaidenympärillä rauhallisen puheensorinansiivittäminä. Kiinnitin huomioni tyhjäänhalliin ja mietin, milläköhän aikataulullamuut näytteilleasettajattoimivat, onkohan hassilaisilla sattunutarviointivirhe, kun aikaa varattiinnäin paljon?© Kirsi Karhapää© Kirsi KarhapääYlinnä: Messukonkari elisitruunakirjoahven Leo oliviimeistä kertaa näytteillä.Keskellä: Myyntipöydän tarkkaaselailua - kasvipussejamyytiin kymmenittäin!Alinna: Vilinää riitti aamustailtaan.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 21

Seuraavat noin viisi tuntia sisälsivätmitä kummallisimpia tapahtumia.Ulkosuodattimelle etsittiinkoroketta jotta letkut yltäisivät kunnolla,akvaristille etsittiin koroketta,jotta kasvit yltäisi istuttamaan, innokkaattavaran noutajat etsivät vapaitarullakoita kuljetusta varten, kaikki jonottivatvesiletkua altaan täyttöä varten,altaille etsittiin suodattimia, lämmittimiä,verhoilukangasta ja muutarekvisiittaa, talkoolaiset etsivät kukamitäkin välipalaa ja viereiselle messupaikallesaapunut näytteilleasettajaetsi karannutta viiriäistä. Viimeisin© Tomi Tynkkynen© Kirsi KarhapääKeskellä: Pikkuinen viiriäinenkokeili siipiään ja päätyiHAS:n osastolle© Tomi TynkkynenAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 22

oli helppo nakki, sen mahtipontinen,mutta huonosti suunniteltu lentorataloppui akvaarion alle, josta se poimittiinmelkein heti osaaviin käsiin.Illalla kello 21.40 viimeisimmätkintyöt altaiden suhteen oli hoidettujonka jälkeen seurasi siivoamista javiimeistelyä. Messuhallin hoitajankuulutettua (ilmeisesti toistamiseen)hallin sulkeutuneen, valui ovistaulos väsynyt, mutta yleisesti tyytyväisenoloinen porukka. Seuraavaksiaamuksi oli varattu aikaa klo 8-10alueen viimeistelyyn ennen messukansansaapumista.© Kirsi Karhapää © Kirsi KarhapääYllä vas: Jonna ja AlixYlinnä oik: IlkkaT ja SadieKeskellä: Kirsin ”sameotooppi”Alinna: Kauneimmaksi altaaksiäänestettiin Liina Rantasen kiekkoallas.© Kirsi Karhapää© Tomi TynkkynenAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 23

Valitettavasti omalta kohdaltanitalkootyö jäi perjantain jälkeen. Lauantainapiipahdin paikalla kuuntelemassaja katsomassa koira-aiheisia esityksiäja luentoja sekä valokuvaamassaHAS:n osastoa. Toivottavasti kuvasatopiristää niitä, jotka paikalle eivät ehtineetja innostaa ehkä osallistumaanseuraaville Lemmikkimessuille!© Tomi Tynkkynen© Kirsi KarhapääYlinnä: Rasbora-allas.Keskellä: Liinasen kiekot uskaltautuivatesille sunnuntaina, kun Liina keksi laittaaviherkasveja lattialle altaan eteen jotteivätihmiset menisi liian lähelle allasta.Alla vas: Markku Varjo promoaapainotuotteitaan.Alla oik: NL-Aquan pystyttämäMalawiallas.© Anna Rikkinen © Tomi TynkkynenAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 24

© Kirsi Karhapää© Kirsi KarhapääOikealla: Naapurista saapui vieraita Amazon-teemaatäydentämäänVasemmalla ylinnä: Johanna Holmbergin tiikeribarbiparvi.Vasemmalla keskellä: Sukarapuja riitti useampaankuin yhteen altaaseen.Alinna: Junttis toi mahtavan arowanan ja rauskunnäytille, ne kuitenkin jaksoivat pölytellä uudenkar-© Tomi Tynkkynen© Tomi Tynkkynen© Kirsi KarhapääAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 25

Aqua-Webbiläistensyysretki Suomenlinnaan.• Tekstit ja kuvat: Kiiki74Osuipa silmiini Aqua-webin ”yleistä keskustelua” –foorumissa ilmoitussyysretkestä Suomenlinnaan. Läväytin kalenterini auki siltä istumaltakatsoakseni, että onhan minulla vapaata tuolloin, onhan. Jaolihan minulla!Jipii, äkkiä ilmoittautumaan mukaan menoon.Päivittäin tuli ilmoittautumisen jälkeen surffattuafoorumilla odottaen lukuisten seuralaistenilmoittautumisia. Mietinkin, että monelleko sadalleruokaa tarvitsee tehdä, kun puheena oli”nyyttäri-periaate” ja tuli tietty murehdittuakinasiaa oman ruokavalion takia. Ilmoittautumisiaei tullut kuin alle 20, joten ei tarvinnutihan kenttäkeittiötä pystyyn kasata. Enää pitijännätä säätä, että sataako ja palellaanko vaipaistaako aurinko ja uidaanko meressä.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 26

Kyseinen aamu valkenikin sitten Helsingissäkauniina – Espoon pilviä en laskenutmukaan – muttei ehkä tarpeeksi lämpimänäuimiseen. Kirjoittelin aamulla Aqua-webin irckanavallaja sovin Muffen kanssa, että tapaanhänet Helsingin rautatieasemalla ja raahaanoikeaan botskiin. Viimeksi oli kuulemma erilautalla matkustellut kuin muut. Matkalla rautatieasemaltakauppatorille poikettiin Stockalla,kun minulta oli unohtunut ne lämpökynttilätostaa. Kuulemma ne piti olla ehdottomastimukana. Ratikalla mentiin satamaan odottamaanlauttaa. Paikalle ilmestyi Juhis90 (entinenKissanhiekka, eli henkilö, jonka nickinoli “tosi reilu” isoveli hänelle rekisteröinyt aikanaan)ja rain- sekä Ville K. Hetken päästävielä paikalle tuli Markku ja hänen vaimonsaJonna. Lautta saapui satamaan ja kiipesimmekyytiin, kannelle tietty, ihailemaan maisemia.Lautan lähtöhetkellä jouduimme toteamaan,että tällä porukalla pitää sitten tullatoimeen. Tuolloin rain- jo innokkaana availiAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 27

vesipulloaan, muut vielä istuivat kuivinsuin.Lähellä rantaa tuli ikuistettuakuvaamalla Suomenlinnan kauneutta.Rakennukset kylpivät auringonvalossa, meri näytti houkuttelevaltaja tuli aivan kesäinen fiilis. Ihanaa!Kyllä se Suomenlinna on yksi kauneimmistapaikoista viettää kaunistasyyspäivää muiden AW:läisten kanssa.Nyt vain rantaan ilman törmäilyä,kuten valitettavasti Suomenlinnanlautoilla tapana on ollut, ja etsimäänsopivaa piknikkipaikkaa. Ville K johtisitten meidät vanhaan vakiopaikkaan.Ehdimme levittää itsemme jaruuat kallioille, kun taivas yhtäkkiäsynkkeni. Ei auttanut kuin kerätä kamatkasaan ja sännätä luolastolle,jonka lävitse olimme juuri tulleet.Siellä meitä ei sade ainakaan haittaisi.Lämpimän märkiä pisaroita tippuihiljakseen taivaalta, kun viimeisiätavaroita kasattiin kalliolla. Kipittelimmepikavauhtia luolastolle javettä satoi jo reippaasti, kun perillepääsimme. Uudestaan seisova pöytätarjolle ja taas syömään, jos nyt ehtisisitten oikein maistelemaan makuhermojenkanssa. Muutakin juomaaakvaristeille oli käsiin ilmestynytkuin vettä.Rupattelimme kaikenlaista aikammeiloksi. Muffe leikki paparazzia,minä kostin sitä parhaan kykynimukaan, Markku piti ”puhetta” jne. JaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 28

puheenaiheita meillä kaikilla piisasi tietenkinakvaarioista ja kaloista sekä yllättäen jopa musiikistakin.Akvaristit osaavat puhua siis jostainmuustakin aiheesta! Kynttilät valaisivat lämpimästilepatellen omaa peräluolaamme. Ruokaaja juomaa riitti, jopa kotiin vietäväksi, puhumattakaansiitä, että ruoka oli hyvin maukasta.Sitten koetti kotiinlähdön hetki. Laivalla torilleja sieltä kävellen rautatieasemalle, josta hajaannuimmesitten kaikki omiin suuntiimme.Mukavaa oli kaiken kaikkiaan ja ikävää, etteivätkaikki olleet mukana syysretkellä. Jospaotetaan ensi vuonna uudelleen ja isommallasakilla? Toivottavasti tapaamme silloin!Lisää kuvia nähtävässä osoitteissa Kiikinottamat http://kuvablogi.com/blog/2354/6/ja Muffen http://vedenalla.net/suokki07/Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 29

Ja lopuksi kommentteja muutamilta reissukavereiltani:Kysymykset:1. Mikä oli mielestäsi parasta reissussammeSuomenlinnaan?2. Mikäs oli tylsintä reissussa?3. Muuta sanottavaa?Muffe:1. Todennäköisesti kuvaaminen. :D Keskustelutkinoli kivoi ja mielenkiintoisii.2. Ei siellä ollu tylsää :)3. Pimeessä onkalossa oli viihtyisää ja voin suositellasinne tuloa nuoremmillekkin.Juhis90:1. Mukavinta reissussa oli ehdottomasti, ettäpääsin tutustumaan näihin ihmisiin ja sain tietää,että minkä näköisiä ihmisiä on nimimerkkientakana.2. Itselläni ei ole mitään negatiivista sanottavaakuin ehkä sille sadepilvelle, joka keskeyttisyömisen siellä kallion päällä.3. Itselleni tuo reissu oli ensimmäinen kertaSuomenlinnassa ja mielestäni se on todellahyvä paikka noiden tapaamisten pitämiseen.VilleK:1. Eikösse ollut ihan kokonaisuudessaan vallanhulvaton ja sopivasti valikoitunut seura olisilleen aika jees.2. Sää oli vähän äässist, olis saanut arskattaa,ni olis voinut ilkamoida siellä kallioilla. Ehkäens vuonna vois järkätä vähän kesemmällä.3. No ehkis vois olla kiva, jos populaa uskaltautuisijatkossa enemmänkin mukaan. Varmaanporukka on kuitekin melko samanhenkistä jaihmisiä yhdistää ainakin yksi asia, joten ei pitäisjännäillä, vaikka porukka ei oliskaan ennestääntuttua.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 30

Akvaarioharrastus kissaperheessä• Teksti ja kuvat: Alix AntellKuten kissoilla on harrastuksensa, niin on myös ihmisillä. Kissat harrastavatusein leluhiirestystä, rallikisoja, auringonpalvontaa, pilkkimistätai vaikkapa hirsienvetokilpailuja. Ihmisillä on kummallisempiaharrastuksia kuten pölyimurin huudattamista, itsensä aivopesu vilkkuvanlaatikon avustuksella ja hyvän tuoreruoan piloille kärventämistä.Joskus harrastukset kuitenkin käyvät yhteen ja mikä onkaan senmukavampaa. Useimman kissan mielestä on mainiota, että myös talonväki harrastaa akvaarioita.Akvaarioita hoidetaan yhdessä kovalla innollaviikottain. Vedenvaihtoetku haetaan kaapistaja pian on kissalauma paikalla. Yksi puskee letkua,toinen roikkuu lahkeessa ja kolmas juokseekylppäriin, missä se tietää, että hauskuusjatkuu. Kissaystävällinen ihminen hankkiivedenvaihtoletkuksi läpinäkyvän PVC-letkun,joka kulkee läpi huoneiston lattiaa pitkin akvaariostaviemäriin. Sitä pitkin vilistävät hullunhauskatlikakikkareet ja tietenkin kokoKuka sanoi, että kissattarvitsevat paljon tilaa?Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 31

kissalauma rymisten perässä. Jos ihmiseltä tuntuusiltä, että kissavilinään pitää saada aikaanpientä ekstrajännitystä, niin letkun pään voisuoraan lattiakaivoon tunkemisen sijasta jättääesimerkiksi suihkun lattialle. Näin ihminenvälttyy vahingossa letkuun hörppäistyn hiekanjoutumiselta viemäriin ja kissa saa letkun päästähauskan pienen suihkulähteen, josta purskahteleekasvinosia ja muuta suurristaa. Uskaliaskissa käy vesien läpi näiden kimppuun,mutta joillekin pelkän vesisuihkun läpsiminentai väisteleminen riittää.Tylsä vaihe alkaa, kun letku laitetaankiinni kylpyhuoneen hanaan ja pelkkä puhdas,klimpitön vesi juoksee takaisin akvaarioon.Sinä aikana voi kuitenkin karsia kasveja!Ihminen lannoittaa akvaariokasveja hiilidioksidillaja erilaisilla lannoitteilla, joten viikottainon, mitä nostaa altaasta pois. Ihmisen olkapäältäon kissalla erinomainen näköala akvaarioon.Ainut huono puoli on se, että akvaarioon usein niin syvä, että ihminen ottaa paidanpois ja paljas iho on yllättävän liukas. Silloinkissa tyytyy seuraamaan toimintaa akvaarionreunalta. Ihminen useimmiten nostaa vanhojakasvinpalasia tai ylipitkiksi kasvaneita varsiaakvaarion reunalle sitä mukaa, kun noukkii niitäakvaarion syvyyksistä. Sieltä kissan on kivakäydä popsimassa niitä, tai ainakin mätkimässäniitä lattialle. Tietenkin voi samalla kurkataaltaaseen ja seurata, tuleeko viikkosiivous tehtyäkunnolla. Altaaseen voi jopa mennä sisälle,jos suuri juurakko paljastuu vedenpinnan alta!Koska akvaariosta kuuluu viikottainvaihtaa vain puolet vedestä, kannattaa ilomaksimoida hankkimalla mahdollisimmanmonta akvaariota. Meidän perheessä olemmehuomanneet ”allas per kissa” –määrän kulkevanjokseenkin käsi kädessä. Tieteellistä selitystätälle haetaan edelleen.Jos loisteputkia ei ole,voi monimetallien allalämmitellä. Kaloilla jakasveilla on välillä”pilvinen päivä”...Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 32

Pientä närää voi ihmisen ja kissan yhteisakvarismiteettää silloin, kun ihminen ei osaapäättää, onko akvaario kansilasillinen vai kansilasiton.Kissa kyllä tietää, kumpi on kampi,mutta äkilliset muutokset aikaansaavat helpostisyvää märkyyttä etenkin kissan takaruumiiseen(kissa kääntyy salamannopeasti uppokastelunuhatessa). Ihmisen kannattaakin muistaa, ettäkissan akvaariokokemuksen kannalta on hyvä,joko näyttää nelivedolle, että allas on hetkellisestiavomallinen tai käyttää niskassa sijaitsevaakolmatta silmäänsä voidakseen ilmoittaakissalle ajoissa, että akvaario on hetkellisestiavoin. Jos onnettomuus kuitenkin pääsee tapahtumaan,ei kannata juosta kissan peräänpahoitellakseen asiaa, sillä kissa yleensä siinävaiheessa jatkaa juoksemista. Vähäkarvainenkinkissa ehtii levittää yllättävän määrän vettäpitkin huushollia ennen kuin ymmärtää ihmisentarkoittavan hyvää. Kun ihminen rauhassanoukkii märän kissan sohvan/sängyn/televisiotasonalta pois, niin kannattaa pitää pyyhekädessä. Sillä on nimittäin hyvä kuivata kissantakajalat ja häntä ja jos on kovin kylmä kannattaamyös järjestää kissalle vedoton paikka kuivatellaitseään. Sen jälkeen kannattaakin antaakissan rauhassa nuolla taisteluhaavojaan.Hyvä paikka kuivatella ja muutenkinlämmitellä on loisteputkimallinen akvaariovalaisin.Ei taida olla kissaa, joka ei ymmärtäisiAkvaarioissa sattuu ja tapahtuu, niitä kannattaa aina pitää silmällä!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 33

tämän päälle. Ihmisakvaristi huomaakin akvaarionvalon sammumisen siitä, että kissat yhdessätuumin siirtyvät lampun päältä telkkarin eteenihmisen syliin. Loisteputkivalaisimet ovat mitäparhaimpia, niille on helppo hypätä ja ne ovattukevia. Ihminen saa kuitenkin muistaa sen, ettävalaisin on joskus todella kuuma ja jos se tuntuupolttavan kuumalta (tämä voi esimerkiksijohtua huonolaatuisesta kuristimesta) niin kannattaavalaisimen päälle laittaa mukava eristys.Usein kissa kuitenkin menee kyseisen eristeenviereen makoilemaan.Jos valaisin makaa altaan kehyksillä pitääaltaan tietenkin olla kansilasillinen, jotteipärskeitä vahingossa joudu valaisimeen, mikävoi teettää ylimääräistä kihartumista ja pahimmassatapauksessa viimeisen kahdeksanhengen kertaheittoa. Myös lasien kannattaaolla vahvat, 6 mm paksut lasit kestävät jopasuuremmankin maatiais- tai metsäkissakaverinpainon. Jos kansilasit eivät lepää altaan kehystenuurteessa vaan kehysten päällä, niinniiden kissankestävyyttä lisää myös se, ettäaltaan kehysten ja kansilasien välille laittaaesim. ikkunatiivistenauhan. Silloin kissa saatukevan laskeutumisalustan, joka ei luiskahdaaltaaseen ja jos ihminen epähuomiossa jättääesim. hiekkaa kehyksille, niin lasit eivät menerikki pistekuormituksen takia kissan laskeutuessaaltaalle.Kansilasien nurkissa on yleensä viisteetihmisen tekniikkajohdoille ja kalojen ruokintaavarten. Kannattaa muistaa, että kolojen pitääolla tarpeeksi suuret, jottei kissan pää juutureikään sen juodessa vettä. Myöskään vedenpintaaei saa laskea niin alas, ettei veteen yllä.Akvaariovedestä ei pitäisi kissalle olla haittavaikutuksia,ellei kaloilla ole jokin lääkitys meneilläänja kunhan ihminen ei käytä levä- taimuita myrkkyjä. Vedenparannusaineet ja kasviravinteetlasketaan yleismausteisiin, vaikkeiSuomessa vedenparannusainetta yleensä edes11-viikkoinen Merrylämpimillä päiväunilla.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 34

tarvitse käyttää. Joskus voi kalojen yliruokintaaiheuttaa öljymäisen bakteerikalvon veden pintaan,eikä tämä yleensä ole kissojen mieleen(vertaa viinin korkkivikaan). Tästä pääsee eroonvähentämällä kalojen ruokintaa, vaihtamalla laadukkaampaanravintoon sekä kääntämällä suodatinvirtauksenliikuttamaan vedenpintaa oikeinkunnolla. Kissa pitää hyvin ilmastetusta vedestä,kuten myös kalat, joten suodatin kannattaakinjättää tähän asentoon. Ilmastin- ja diffuusorikuplatovat usein turhia, ne käyvät enemmännenään kuin mitä raikastavat vettä.Jos ihminen ja kissalauma omaa kansilasittomanaltaan, niin valaisinasia on hankalempi.Silloin valaisin pitää ripustaa katostatai seinästä, jotta sähköturvallisuus ylläpidettäisiinja kissan viimoisia elämiä ei tarvitsisikuluttaa turhaan. Ihmisen kannattaakin ripustaavalaisimensa niin, että se roikkuu mahdollisimmantukevasti, sillä kissa haluaa kaikestahuolimatta kuitenkin nukkua sen päällä, mikälisuin on mahdollista. Jos ihminen jotenkinpystyy koteloimaan valaisimensa (esimerkiksikäytettäessä monimetallivalaisimia) mahdollisimmanleveäksi ja vakaaksi niin se kannattaatehdä, sillä jos kissalle tarjotaan edes pienehkömahdollisuus kavuta lampun päälle lämmittelemään,se yleensä tekee sen. Yksi tapa tehdäkiinteä ratkaisu on laittaa altaan ylle hylly,jonka alapintaan kiinnitetään valaisin (hylly onkuitenkin paras olla jotenkin irroitettavissa,sillä muuten akvaarion hoito voi käydä hankalaksi).Toinen vaihtoehto on ripustaa valaisinketjulla katosta, mutta ankkuroida se seinäänhakasilla, näin valaisin ei heilu pahasti kissankavutessa sen päälle. Kattoproppujen pitävyydenkanssa saa olla tarkkana, kantavuuksialaskiessa kannattaa ehdottomasti muistaalisätä koko valaisimen pituudelta nukkuvankissarivistön painon! Jos on kovin sikeäunisiakissoja saa myös olla varuillaan, sillä joskusjoku voi kääntyä unessa ja pudota “kerrossän-Välillä on hyvä hörppiä vähän vettä, ettäjaksaa jatkaa. Paras vesi on tietenkinmaustettu akvaariovesi, kuppivesi on niiiiinvanhanaikaista!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 35

gystä”. Veikkaan, että yksikään kissa-akvaristiei pidä tästä tavasta herätä. Ihmisakvaristi saataas hakea pyyhkeen ja noukkia kissa sohvanalta. Onneksi kissat kuivuvat nopeasti ja nämähaaverit ani harvoin teettävät mitään suurempiavaivoja, edes henkisiä sellaisia.Lampun hyötykäytön ja akvaarion viikkosiivouksenvälistä luppoaikaa akvaristikissakäyttää sisällön tarkkailemiseen.televisiotoiminnastapätkääkään, vaan pelkästään käyttävätihmisen syliä hyväkseen sillä välin, kun ihmisakvaristiistuu altaan ääressä katselemassahoidokkejaan. Usein kuitenkin pohjakalat, kutenimumonnit ja monniset, innostavat kissaakovasti. Etenkin pyrähdyksissä liikkuvat kalataikaansaavat useassa kissassa ihastusta ja haluntaputtaa kalaa olkapäälle hyvästä käytöksestä.Kissa kuitenkin harvemmin ymmärtääsöpöjen fisujen ja itsensä välillä olevan näkymättömänvoimakentän tarkoitusta. Jotkutkissat läpsivät sitä aikansa ja siirtyvät sen jälkeenrauhaliseen tarkkailuun, jotkut eivät ikinäymmärrä voimakentän lopullista voimaa.Avonaisessa altaassa asusteleva, usein hiukanhölmö taistelukala yhdistettynä fiksuun kalastajakisuunon myös mahdollinen vaaratekijä(lähinnä kalalle), mutta ainakaan meidän perheessätällaista tapaturmaa ei ole päässyt tapahtumaan.Ainakaan vielä.Kaiken kaikkiaan akvaarioharrastus onehdottomasti sekä kissan että ihmisten harrastus.Kuitenkin pitää muistaa, että pienetsuomukkaat eivät pärjää kokonaan kissanantamalla hoidolla, vaan ihminen on lopultavastuussa kaloista, samalla tavalla kuin lapsiperheissäkin.Kalat ovat yhtä tarkan hoidon arvoisiakuin kissatkin. Ja kissat auttavat tietenkinmielellään viikkosiivouksesta toiseen.Jos kansilasiasiirtääja jättääaltaan vartioimatta,voikissan käydäkostetasti.11-viikkoinen Wilma pitää ulkosuodattimista...Uudet altaaton hyvätarkistaaperinpohjaisestiennenkäyttöönottoa,etenkinsilikonientuoreuttakannattaasyynätä.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 36

AltaanodotusaikaAkvaarionsa voi toki hankkia monella tavalla, karkeasti sanottuna tilata päräyttääuusi, ostaa kaupasta tuliterä tai hankkia joltakin harrastajalta käytettyallas. Jokainen vaihtoehto näistä lienee harrastajalle yhtä jännittävä.Itse kuulun niihin, jotka ovat tilanneet altaansa uutena tietyin mitoin.Kun tilaus altaasta on jätetty, alkaa akvaristin sisuksissa takuulla levotonpolte: jokohan sitä on alettu tehdä, montako päivää altaan tuloon, milloinne sanoivatkaan, että se on valmis, eikö ne jo soita sieltä, että se tulee,toivottavasti ne ei riko sitä matkalla, mitä jos olen just silloin kaupassa, kuntulevat…Allasta odotellessa alkoikin poltella melkoisesti. Kyllä vain olen kokenutne poltot, aamuyön hämärtävinä ja epätoivoisina hetkinä, päivän kirkkainasekunteina. Ryhdistäydyin kaikesta huolimatta ja tutustuin kalavaihtoehtoihinlisää ja tuumailin valaistusta uudemman kerran, selasin nettiä, luin kirjallisuuttaja tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti oli tarpeen hankkia toinen samanlainenvalaisinkotelo, mikäli halusi vaativimpienkin kasvien menestyvän.Kävin myös hiekkaostoksilla. Sitten pohdittavana oli vielä suodatuspuoli.Kymmeniä kertoja selasin netistä läpi suodatinvaihtoehtoja, pyörittelin hintojaja tehoja ja malleja. Sain kuin sainkin ihan järkeviä ostopäätöksiä tehtyäja sisällä polte vain kuumeni. Voi sitä päivää, sitä ystävänpäivää vuonna 2007,kun allas sitten oli tiettävästi tulossa.Olin niin kierroksissa, että milloin se matkahuollon kuorma-autohaikaraoikein saapuukaan. Olin todella täpinöissä, tuleeko se, jamitä jos se ei tule, ja jos se on rikki, ja soittaako ne sieltä kuljetusfirmastaensin vai ei. Ja mitä kun ulkona paukkuu -30 asteenpakkaset, että eikö se allas mene pilalle, ja miten sen saa sisälleedes kannettua, jäätyykö silikonit, jne. Uuden tulokkaan tuleminenjännitti todella, odotusaika oli pitkä ja lasketunajanpäivänä perhosia oli todella paljon vatsassa.Etukäteen huoletti myös, että miten saa altaan kannettuasisälle asti ehjänä, tosin olin kiitollinen, että asunrivitalossa. Ja mitä jos en satu olemaan juuri silloin kotona,kun allasta tuodaan. Allas tuli arkipäivänä ja ihanvirka-aikaan. Olin siis kotona, kun rahdin puolesta kilttisetä soitti ja kyseli, milloin voi altaan tuoda, ja kotonahansitä oltiin, molemmat mies ja minä. Rahtimies soittivielä toisenkin kerran, kun oli lähtenyt liikkeelle ja var-© SV-78©S V -Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 37

misteli, missä asun. Neuvoin ja pian hän sitten jopakitteli isommanpuoleisella paketti- vai onko senyt kuorma-autolla pihaan, laski lähetyksen alas.Allas oli trukkialustalla ja sellaisella “roklalla” kuskisiirsi altaan ihan oven eteen, ja siitä sitten kuski jamieheni kantoivat altaan olohuoneeseen. Lapsi olisaapunut kotiin äidin luo!Siinä se olla nökötti alasti ilman minkäänlaisiasuojia puualustalla, ja ristin sen oitis Lasilinnaksi.Rahtisetä meni menojaan, ja minä tuijottelinuutta rakkauteni kohdetta kämmenet hikoillen.Ohhoh olipas se söpö ja iso potra poika! Jalat silläoli irti pieninä osina ja kokosimme ne yhtenäiseksijalustaksi. Sitten tuli kaveriporukasta tuttuja todistamaaniloista perhetapahtumaa, ja miesvoimin allasnostettiin jaloilleen. Ah, emo oli onnellinen.© SV-78Sari Mäki-PenttiläAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 38

Taistelukalojen kudettamisenongelmatilanteita• Teksti ja kuvat: Sanna VihavainenTaistelukalojen kasvatus ja kaiken maailman ongelmat tuntuvat olevanAqua-Web:ssä melkoisen suosittu aihe. Pikainen haku hakuehdolla” taistelukal* and kasvat*” tuotti labyrinttikalat-foorumilta 85 osumaaaiheista. Taitaa siis kiinnostaa? Ymmärrän hyvin, koska minustakintaistelukalojen viljely on hyvin mielenkiintoista touhua.Tässä on kuitenkin viljelty taistelukalojajo vuodesta 2000 alkaen ja poikueitaon ollut parisenkymmentä, siisniitä, mitkä on ihan tarkoituksella kasvatettu.Seura-akvaarion selviytyjiä eilasketa lukuun. Voisin sitten varmaanhyvällä syyllä paljastaa muutamia vuosienvarrella hyväksi havaittuja niksejä,jotta muiden ei tarvitsisi välttämättäyrittää yhtä lailla pers’ edellä puuhun,vaikka pääsehän sitä niinkin.Keskityn tässä jutussa nytenemmän mahdollisiin ongelmatilanteisiintaistelukalojen kudetuksessa.Kukin selvittäköön omat henkilökohtaisetongelmansa ihan keskenäänvaan. Esimerkiksi, mistä syystä alkaaedes yrittää taistelukalojen viljelyä jamitä sillä haluaa saavuttaa? Taistelukalateivät mieti sitä, miten niiden poikasillekäy sen jälkeen, kun ne on hoidettuuimakuntoon tai että aiotaankoniiden poikasia käyttää jonkin hienonuuden linjan jalostamiseen. Onko jokinyhdistelmä jostain syystä parempikuin jokin toinen paritettaessa taistelukalojalopputuloksen kannalta. Ei setaistelukaloja kiinnosta, minkä värinenniiden kumppani on ja minkä mallisetevät sillä on, eikä se myöskään vaikutakovin paljoa kutukäyttäytymiseen taipoikasten kehitykseen.Libidon puuteEnsimmäinen ongelma taistelukalojenkudettamisessa on siinä, mitenAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 39

saada kalat sille tuulelle. Koiras on kiinnostunutvain ruoasta, naaras jököttää äreänä kannonalla. Mikä avuksi?Kalat eivät kude, jos niillä on kaikki vaanok. Pitää olla elämänsä kunnossa, että viitsisialkaa niinkin rasittavaan touhuun kuin kutemiseen.Voi olla ihmeissään jos nuoret, hyvinsyötetyt,terveet ja vetreät taistelukalat eivät kudeviikon sisään toistensa havaitsemisesta, jos vaanympäristöolosuhteet ovat mitenkään sopivat kyseiselletouhulle. Koiraan kuplapesää ei sittenyhtään kannata arvostella. Vain taistelukalat tietävät,millainen kuplapesä on hyvä kuplapesä.Joissain tapauksessa hyvä kuplapesä on sellainen,missä on pari kolme kuplaa. Toisaalta taaskuplapesä voi peittää puolet akvaariosta ja ollaparhaimmillaan n. 2-3 cm korkea.PariutumisongelmiaMitä sitten, jos ne kalat, joita haluaisit kudettaa,eivät haluaisi olla missään tekemisissätoistensa kanssa? Mitä sille sitten voi, jos lähdetäänsiitä olettamuksesta, että kutuakvaarioon täydellisesti varusteltu ja kudetettavat ovatmolemmat täysissä ruumiin voimissa? Eipäjuuri mitään, kaikki taistot vaan eivät tykkäätoisistaan. Varmimmin kudetus kuitenkin onnistuusilloin, jos valitsee kudetettavaksi kaksinuorta ja keskenään samankokoista kalaa. Jostaistot vaan eivät tahdo kutea, on suorastaanrääkkäystä pitää niitä väkisin yhdessä. Ne vaansuotta stressaantuvat ja siitähän taas kärsii ikäja terveys (sekä kalojen että niiden omistajan).Koolla on väliäNaaras ei saa olla koiraalle liian suuri, koskasilloin koiras ei pysty kietoutumaan kunnollanaaraan ympärille ja puristettua mätiä ulos.Toisaalta koiras ei saa olla naaralle liian suuri,koska naaras vaan säikkyisi sitä, eikä uskaltaisilähellekään koiraan kuplapesää. Tällaisestatilanteesta voi naaraalle jäädä elinikäisetAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 40

traumat, jos sitä yrittää kudettaa liiannuorena liian suuren koiraan kanssa.Se muistaa yllättävän hyvin saamansaiskut, ja oppii poistumaan kuplapesältäennen kuin koiras ehtii taaspistelemään sitä turpaan. Tarkoittaasitä, että se oppii poistumaan kuplapesältämätimunat luonnollisestimukanaan välittömästi, kun koiraslähestyy sitä. Samaan lopputulokseenpäätyy, jos yrittää kudettaa vähänepäkunnossa olevaa naarasta.Jos naaras ei ole ihan täysillä mukana,se kannattaa poistaa akvaariosta,ettei se vaan opi pelkäämään koiraankosiskelua ja kuplapesää.Siinä tapauksessa, jos taistotkerran yrittävät kutea, niiden voi antaatouhuilla niin kauan kuin jaksavatja erottaa ne vasta sitten, kun naarastaei selvästi enää kiinnosta.Vastaavaa haittaa ei esiinny,jos yrittää kudettaa liian nuorta koirastasille liian suuren naaraan kanssa,koska koiras harvemmin saa niinpahoin naaraalta turpaansa, että seoppisi sitä varomaan.Ikä ei ole este,mutta se on hidasteEn oikein tiedä, menettääkö taistelukalatvuosien varrella aivosoluja niinpaljon, että ne eivät tiettyyn ikäänpäästyään oikein enää tiedä, miten sekutu ja poikasten kasvatus tulisi hoitaa.Harjoittelu nuoruusiällä ainakinhelpottaa tässä asiassa. Olen huomannut,että ne taistot, jotka ovatmuhinoineet jo keskenkasvuisina,onnistuvat paremmin myös vanhempana.Toisaalta taas vasta vanhoillapäivillään lisääntymispuuhiin päässeiltäei tahdo hommasta aina tullamitään, vaikka yritys olisikin kova.Koirailla taidon puute näkyy siinä,että ne eivät osaa kääntää naarasta jakietoutua sen ympärille oikein. Jotkutkoiraat eivät tohdi edes yrittää kietoutumista.Tuuppivat vaan naarastaedellään kuplapesällä.Naarailla taidon puute taasnäkyy siten, että ne eivät osaa tullakuplapesälle oikealla tyylillä. Korrektilähestymistapa olisi hitaastipää alaviistoon suuntautuneena japyrstöllä hetkutellen. Pesälle saavuttuaannaaraan tulisi nopeastivilkaista kuplapesää ja sitten jäädäodottamaan tai pikkuisen näykkiäkoiraan kylkeä samalla hetkutellavähän lisää. Koiras pistää naarastaturpaan, jos se lähestyy kuplapesääliian itsevarmasti tai yrittää sekoittaakoiraan hienon pesän.Vanhalla naaraalla saattaa ollamyös mäti jämähtänyt, mutta jos naarasei kerran ole kutukunnossa, setuskin edes yrittää lähestyä koirastasen kuplapesällä.Pariskunta kannattaa erottaa siinätapauksessa, jos naarasta ei selväs-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 41

tikään kiinnosta koko touhu. Jos taastaistot yrittävät kutea, niiden kannattaaantaa jatkaa yrittämistä niin kauan,kun se molempia kiinnostaa.Sopiva kudetusikä taistoille onsiinä 5-10 kk:n iässä. Nuoremmatkintoki kutevat, mutta mätiä ei pikkurouvistapuserru vielä kuin ehkä kolmannesaikuisen naaraan mätimäärästä.Toisaalta, kenelläpä sitä olisi mahdollistamuutenkaan huolehtia 300-400uudesta pikkutaistosta.Vanhempia kuin 10 kk-ikäisiätaistelukaloja voi kyllä kudettaa ja varmastisuurin osa kuteekin. Kannattaavaan muistaa hankittaessa, että kuteminenei välttämättä onnistu. Vanhuksetonkin paras jättää kauppaan, jostarkoituksena on hankkia taisto pääasiallisestijalostukseen.Mäti homehtuu,missä vika?Sitten kun vihdoin ja viimein on onnistunutlöytämään sopivan pariskunnan,joka sekä suostuu kutemaankeskenään että pystyy ja osaa kuteakeskenään voi käydä niin, että mäti eijostain syystä hedelmöitykään tai eipysy elossa.Mädin homehtumiseen voi ollakolme syytä, jos ei nyt huomioidamahdollisia ulkoisia syitä. Joko vikaon naaraassa, koiraassa tai molemmissa.Jos ympäristötekijät on poissuljettu,on helppo kokeilla kummassaoli vika kokeilemalla kudetustajonkin toisen taistelukalan kanssa.Kokeen tekoa helpottaa kummasti,jos valitsee sellaisen yksilön, joka onjo aiemmin todettu hedelmälliseksi.Helpoimmin selitys löytyy, josyritetään kudettaa melano-mustaanaarasta, vaikkakin harvassa ovatvarmasti tällaiset tapaukset Suomenmaassa, koska tietääkseni kaupantiskiltä ei ole milloinkaan yhtäkäänmelano-mustaa taistoa löytynyt(kumpaakaan sukupuolta). Naaraat,joilla on melanismia aiheuttava geenimolemmilta vanhemmiltaan, ovathedelmättömiä. Naaraat kyllä tuottavatmätiä, mutta joko mäti ei voi hedelmöittyätai se kuolee ennen kuinpoikaset kuoriutuvat. Melano-mustatovat melkein tyystin pikimustia taistelukaloja.Niillä ei näy evissä sinertävääkimallusta ja vartalossakin onvain korkeintaan harsomaisen ohutkerros yleensä sinertävää väriä (voiolla vihertävää tai harmaata).Yleisempi musta taistelukalanväri on ”lace”. Sitä on mustaa, sinistä,vihertävää ja vaikka mitä kukinmyyjä keksiikin. Yhdistävänä tekijänäon sysimusta pohjaväri, jonka päälläkimmeltää violetista vihreään väriltäänolevia väripilkkuja, myös evissä.Lace-mustat taistelukalanaaraatlisääntyvät ihan normaalisti.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 42

Koiras on herkkupeppu,syö pentele mädinVihonviimeinen vaihe, mikä voi mennä pieleenakvaristin täydellisesti hoitamasta kutuakvaariostaja rauhallisesta ympäristöstä huolimatta,on mädin haudonta.Suurin osa koiraista hoitaa mädin tunnollisesti.Jotkut eivät edes vilkaise ruokaan silloin,kun niillä on haudonta meneillään. Kannattaatiputtaa kokeeksi muutama pikkuinen ruoanmurenaakvaarioon. Jos se syödään, niin OK, voiantaa lisää ruokaa. Jos taas sapuska säästyi, eikannata ainakaan lisää laittaa pilaamaan vettä.Sitten on ne ongelmatapaukset: jotkinkoiraat vain yksinkertaisesti eivät malta ollanielaisematta maittavia pikku mätipalleroita.Joihinkin herkkupeppukoiraisiin tepsii se, ettäniille tarjotaan haudonnan lomassa pientä purtavaa.Toisiin taas ei tehoa yhtään mikään, nepitävät mätiä kaikkein parhaimpana huikopalana,mitä suinkin voi löytyä.Se on vähän sama suhde kuin miehillä,siivoamisella ja oluella. Eräät auttavat siivoamisessamukisematta lahjottiinpa oluella tai ei.Toiset auttavat siivoamisessa jos saavat sittenjuoda oluensa rauhassa nalkutukselta tai sittenkuluttavat yhden huurteisen siinä saunapuidenpilkkomisen ja ruohonleikkuun välissä.Ongelmatapaukset eivät to-del-la-kaan liikutaluitaan sohvalta saatikka siivoa, mutta kaljakyllä maistuu.Olen huomannut, että koiraat voivathuitaista mädin hetulaansa, jos ympäristössäkärkkyy ahneita kämppäkavereita. Parempi siissyödä mäti itse kuin antaa toisten syödä herkutnenän edestä. Toinen syy, mikä voi laittaataistoäijän syömään mädin, on ikä. Ehkä se onniiden aivosolujen vähyyttä tai jotain, muttamädin houkutuksen vastustuskyky laskee iänmyötä. Nuorempana tunnollinen pesän vahtisaattaa vanhoilla päivillään syödä mädin jo yhdenpäivän kytiksen jälkeen. Tai sitten kyseessäoli hyvin oppimiskykyinen yksilö, joka tajusiettä seuraavan kerran voi kutea vasta, kun edellinenmäti/poikaset ovat hävinneet pesästä.Rauhallinen ympäristö, hyvin syötettyja nuori koiras ovat varmin tapa välttyä mädinsyödyksi tulemiselta.Sitä ei ole varsinaisesti tutkittu, mitenperiytyvä piirre mädin popsinta on, muttauseasta lähteestä olen kuullut, että mädinpopsijankeinotekoisesti haudotut poikasetAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 43

olisivat enimmäkseen olleet mädin popsijoita.Maalaisjärjellä ajateltuna tämä on aivan luonnollista.Miksi käyttäytymistä ohjaavat geenitperiytyisivät jotenkin eri lailla kuin ulkonäköäohjaavat geenit?Keinotekoisesti mädin voi hautoa matalassaastiassa. Veteen lisätään hieman metyleenisineätai vastaavaan estämään mätimunienhomehtumisen. Kuplapesä siirretään välittömästikudun jälkeen astiaan hyvin varovasti.Kuplapesä pysyy hetken kudun jälkeen aikahyvin kasassa ja mäti muhkeassa kuplapesässä.Littanaa pesää ei kannata siirrellä. Sen sijaanvoi yrittää vähentää kutuakvaarion vedenkorkeutta. Pitää ottaa huomioon se, että sittenkun poikaset alkavat liikkua, ne putoavat pesästä.Suuren ruskuaispussin kanssa ne eivätpääse uimaan kuin n. 5 cm:n matkan, joten vedenkorkeus ei saisi olla paljon 5 cm enempää.Kaikki pesästä pudonneet, jotka eivät pääse takaisinpintaan kuolevat. Suodatusta ei haudonta-astiassavoi olla, koska kuplapesä ei kestäyhtään virtausta. Se ei kestä myöskään vetoa,joten kansilasit ovat pakolliset.Jos suinkin vaan mahdollista jalostuslinjansäilyttämiseksi, kannattaa mädinpopsijakorvata jollain toisella koiraalla. Jos taas ontäysin välttämätöntä käyttää tällaista koirastajalostukseen, ei sen poikasia tulisi myydä kenellekäänvaroittamatta tästä taipumuksesta.että koiras söisi poikasia, kun se keräilee niitäpitkin akvaariota. Koiras voi pitää poikasiapitkänkin aikaa suussaan. Ehkä silla on suussailmakupla ja se odottelee, että poikanenosoittaa elonmerkkejä; poikanen, joka ei sätki,niellään ja sätkijä palautetaan pintaan. Poikasetpärjäävät hyvin ilman isukin huolenpitoavähän lämpötilasta riippuen 3-4 vuorokaudenkuluttua kudusta. Koiraan voi poistaa kutuakvaariostasitten, kun poikaset uivat ketterästipinnansuuntaisesti, tai sitten sen voi jättää samaanakvaarioon poikasten kanssa. Se todennäköisestisyö joitakin poikasia, mutta jos vainhelpompaa ruokaa on tarjolla, ei se viitsi vaivautuamuutaman pikkuitikan perään.Akvaristi itse voi ryssiä taistojen lisääntymistouhutihan missä vaiheessa vain. Nopeimminhomman saa puihin ehkä sellaisellasisäsuodattimella, mihin poikaset mahtuvat sisälle.Hitain keino olisi kaiketi nälkäkuolemantuottaminen suurimmalle osalle poikasista jalopuille jonkinlaisen epämuodostuman syöttämälläniille pelkästään kuivamuonaa. Ehkä kutuakvaarionpystytyksen, tekniikan ja poikastenhoidon voisi säästää toiseksi jutukseen, onsiitä niin paljon sanottavaa siitäkin.Pessimismistä ei ole mitäänhyötyä, mutta voisiko vieläjotain mennä pieleen?Pitkälle pääsee kudetuksessa jo sillä, että löytääsopivan pariskunnan ja antaa koiraan hoitaahommansa poikasten huollossa ihan loppuunasti. Se saattaa jossain vaiheessa näyttää siltä,Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 44

Tanganjikan kirjoahventensalattu elämä• Teksti: Elsi KauppinenAfrikan suurjärvet ovat maailman kiehtovimpia alueita sekä akvaristeilleettä ekologeille. Vaikka monien akvaristien mielestä Malawiltalöytyykin värikkäimmät kalat, niin Tangajikan kotilokutijoiden ja muidenkalaryhmien vertaista mielenkiintoista käyttäytymisten kirjoa onmahdotonta löytää muualta.Kerron mielenkiintoisimpia juttuja tutkimuksista,joita Tanganjikan kalastosta on tehtyviimeisten reilun kymmenen vuoden aikana.Tarkoituksena ei siis ole antaa kattavaa kuvaustayhdestäkään lajista. Toivottavasti akvaristitnäkevät kaloistaan tämän avulla aivanuusia puolia ja saavat innostusta harrastuksenkehittämiseen.Tanganjikan järvessä asustaa monimuotoinenendeeminen lajisto kirjoahvenia ainakin250 lajia ja lisäksi muita kaloja 150 lajia. Useimmatlajit elävät rannan läheisyydessä korkeintaan200 metrin syvyydessä. Määrällisesti enitenkalaa on kuitenkin ulapalla, jossa esiintyykuitenkin vain kuusi lajia (kaksi kapenta-sillilajiaja neljä Lates-sukuun kuuluvaa ahvenlajia). Lähes98 % kalalajeista on kotoperäisiä eli niitä eiesiinny missään muualla maapallolla.Ilmastonmuutoksesta on kuitenkin tullutkonkreettinen uhka myös tälle luonnon ihmeelle.Lämpötilan nousu on jo nyt romahduttanutkalakantoja 30 % 80 vuoden takaisesta tilanteesta.Uhka on suura erityisesti ympäröiville ihmisyhteisöille,joiden proteiinintarpeesta 40 % tuleekalasta. Tämä on seurausta yhden vaivaisen asteenlämpötilan noususta, kun ennusteet lupaavat2-3 ºC nousua lisää vuoteen 2050 mennessä.WWF:llä on hankkeet Malawi-järven ja Tansanianmetsien suojelemiseksi, joihin voi tutustuaosoitteessa http://www.wwf.fi/ymparisto/ulkomaan_hankkeet.Auttavaiset ahvenetyhteispesissäUskomattoman lajikirjon lisäksi Tanganjikankirjoahvenet ovat kummastuttaneet omituisenlisääntymiskäyttäytymisensä vuoksi. Kaikkiaan21 lajilla (tunnetuimpina Neolamprologusbrichardi, viirikirjoahven, N. multifasciatus,seeprakotiloahven, N. savoryi, raitaviiriahven,Julidochromis marlieri, ruutukoruahven,J. regani, juovakoruahven ja J. ornatus, kultakoruahven)on huomattu ”yhteispesintää”.Useimmat ”yhteispesät” koostuvat lisäänty-Seeprakotiloahven.© Jyrki GranathAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 45

västä parista sekä useista pienikokoisista auttajista.Auttajat auttavat ”johtavaa paria” hoitamaanjälkeläisiä ja puolustamaan territoriota.Omituisinta järjestelyssä on se, että varsinkaanisoimmat auttajat eivät ole sukua lisääntyvälleparille. Evoluution periaatteiden mukaisestitällaista täysin ”epäitsekästä” käyttäytymistä eipitäisi tapahtua luonnossa. Auttajien on jollakintavoin ”hyödyttävä” auttamisesta. Jos johtavapari olisi sukua auttajalle, auttaja kasvattaisisilloin sisaruksiaan ja siirtäisi siten geenejääneteenpäin. Mutta näin ei tässä tapauksessa ole.Ilmeisesti lisääntyvä pari voi ajoittainvaihtua, jolloin auttajat ”periytyvät” uudelle parillepesän mukana. Lisäksi joskus auttajat saattavatpäättää muuttaa toiseen pesään. Tällöinsukulaisuussuhde lisääntyvään pariskuntaansärkyy ja auttaja auttaa kasvattamaan poikasia,jotka eivät ole sille sukua.Vasta viime vuosina on huomattu, ettäkoiraspuoliset auttajat ovat yleisempiä kuinnaaraspuoliset. Ilmeisesti jotkut auttajakoiraatonnistuvat ajoittain livahtamaan laskemaanoman mätinsä lisääntyvän parin kudun sekaan.Tällöin se pääseekin itse kasvattamaan omiajälkeläisiään, eikä ”auttaminen” olekaan enääniin epäitsekästä kuin miltä aiemmin näytti.Suurimpana syynä auttamiseen on luultavastikuitenkin turva pedoilta – pesät toimivat”turvapaikkoina” vaanivilta pedoilta. Liikkuessaannormaalin pesänsä ulkopuolella auttajatsaattavat pedon havaitessaan livahtaa turvaanmyös naapuripesään.Kaikki nuoret yksilöt eivät kuitenkaanjää auttamaan kotipesäänsä hallinnoivaa paria,vaan suurin osa yksilöistä muodostaa parvenavoveteen. Tässä parvessa on kuitenkinsuuri kuolleisuus saalistuksen takia. On siisturvallisempaa jäädä kotiin, vaikka omat vanhemmateivät sitä enää hallitsisikaan. Vastaavaaauttamiskäyttäytymistä kaloilla on löydettyTanganjikan ulkopuolelta vain kahdeltaBetta-lajilta (B. brownorum tulitaistelija ja B.persephone mustataistelija). Joten nykytietämyksenmukaan tämä on erittäin harvinaistakalojen keskuudessa. Kuitenkin on mahdollista,että tätä käyttäytymismuotoa ei ole vainosattu etsiä ja on jäänyt siksi havaitsematta.Seeprakotiloahven© LariAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 46

Kirjoahventen haaremitja ryöstelevät parvetMuista suuhautojista käyttäytymisellään poikkeavasuuhautoja Ctenochromis horei muodostaa60-70 yksilön parvia, jotka ruokailevatyhdessä, mutta muuten valtaavat itselleenpienet reviirit. Koiraat muodostavat hierarkian,jonka korkein omii itselleen oikeuden lisääntymiseen.Myös tällä lajilla muut koiraatyrittävät livahtaa kutuun mukaan ja yrittävätsiten päästä lisääntymään. Koiras vartioi naarastauseita tunteja ennen ja jälkeen kudun,mutta muuten naaras hoitaa jälkeläisiään yksinaina niiden nuoruusvaiheeseen asti. Muillakirjoahvenilla yleistä parisidonnaisuutta ei siisole vaan eräänlainen haaremi.Eräs erikoinen Tanganjikan kalastonpiirre ovat raitakivikkohautojien (Petrochromisfasciolatus) muodostamat suuret ”ryöstelevät”parvet. Lajin yksilöt lyöttäytyvät suuriksi parviksi(40-250 yksilöä) ja hyökkäävät levänsyöjienterritorioille syömään levää. Levänsyöjienterritorioilla on runsaammin levää kuin muuallaympäristössä, koska yleensä kilpailijat onnistutaanpitämään loitolla. Suurella parvella raitakivikkohautojatkuitenkin onnistuvat murtamaanpuolustuksen ja hyödyntämään runsaita levämattoja– joutumatta itse kokemaan territorionylläpidon tuomaa rasitusta! Parhaassasuosiossa olivat Neolamprologus moorii -lajinterritoriot, koska niillä levämatot olivat erityisenrunsaita.Kun käkimonnin löytymisestä on kulunutvasta parikymmentä vuotta, on Tanganjikaedelleen mysteeri tutkijoille. Jopa lajisto onosittain vielä tuntematon. Monet lajeista saattavattulla tutuiksi akvaristeille ennen kuintutkijoille. Tämä pätee moniin trooppisiinalueisiin. Ongelmana tutkittaessa käyttäytymisenerikoistuneita muotoja on havainnoinninvaikeus luonnossa. Monet tutkijat käyttävätkintutkimuksissaan akvaarioita.Yhtenä tarinan opetuksena on, ettävaikka kirjoahventen nuoret yksilöt tulevatkinhyvin toimeen keskenään, niin vanhempienyksilöiden kanssa tämä ei missään nimessätule jatkumaan. Sukukypsyyden saavutettuaanja tultuaan tarpeeksi suureksi kooltaan valtaamaanreviirin koiras tulee haastamaan kaikkikilpailevat koiraat ja tappelemaan raivoisasti.Vaikkakin auttajat olisivat jo sukukypsiä, niinne ovat aina pieniä kooltaan ja siksi kilpailus-Neolamprologus leleupi© Antti RasilaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 47

sa reviireistä pahasti alakynnessä. Tästä syystämyöskään hallitsevat koiraat eivät tunne niitäuhaksi. Kun kokoa on tarpeeksi, tappelut ovatväistämättä edessä.1. http://www.wikipedia.org2. http://www.nsf.gov/od/lpa/news/03/pr0383.htm3. Cherry, M. 2005: Ministers agree to act on warningsof soaring temperatures in Africa – Nature437: s. 1217.4. Awata, S., Munehara, H. ja Kohda, M. 2005: Socialsystem and reproduction of helpers in a cooperativelybreeding cichlid fish (Julidochromis ornatus)in Lake Tanganyika: field observations and parentageanalyses – Behav Ecol Sociobiol 58: s. 506-516.5. Heg, D. ja Bachar, Z. 2006: Cooperative breedingin the Lake Tanganyika cichlid Julidochromis ornatus– Environ Biol Fish 76: s. 265-281.6. Bergmueller, R., Heg, D., Peer, K. ja Taborsky,M. 2005: Extended safe havens and between-groupdispersal of helpers in a cooperatively breedingcichlid – Behaviour 142: s. 1643-1667.7. Ochi, H. 1993: Mate monopolization by a dominantmale in a multi-male social group of amouthbrooding cichlid, Ctenochromis horei – Jap.J. Ichthyol. 40: s. 209-218.8. Kohda, M. ja Takemon, Y. 1996: Group foragingby the herbivorous cichlid fish, Petrochromis fasciolatus,in Lake Tanganyika – Ichthyol. Res. 43:s. 55-63.9. Sato, T. 1986: A brood parasitic catfish ofmouthbrooding cichlid fishes in Lake Tanganyika- Nature 323: s. 58-59.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 48

DIYTSI kelluva poikashäkki• Teksti ja kuvat: Sanna VihavainenTarvikkeet:• säilykerasioita• parit nailonsukkahousut• styroksiaTyökalut:• sakset• katkoteräveitsi tai mattopuukko• (laastaria)Poikashäkki:1. leikkaa säilykerasioista pohjat katkoteräveitsellä2. leikkaa säilykerasioiden reunoihin sopivan kokoisia viiltoja katkoteräveitsellätai jätä leikkaamatta, jos poikashäkki tulee ihan pikkuisillepoikasille3. laita säilykerasia sukkahousun kärkiosan sisälle, pingota sukkahousukireälle ja solmi kiinni. Nailonsukkahousujen sijasta voikäyttää verkkosukkahousua, jos poikashäkki tulee suuremmillepoikasille4. leikkaa solmun viereen saksilla säilykerasian suun piiriä selvästipienempi reikäYhden litran säilykerasiasta on leikattupohja pois ja reunoihin viiltoja.Sukkahousua on jo pingotettu jen ympärille, sopiva reikä leikatturunkosukkahousuunja yhden poikashäkinkelluke on valmisteilla.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 49

DIYPoikashäkin kellukkeet:1. leikkaa katkoteräveitsellä styroksista säilykerasian lyhyen sivunpituisia ja n.2 cm kanttiinsa olevia suorakaiteita 2 kpl säilykerasiaakohden2. tee sukkahousun kärkeen solmu n. 3 cm päähän ”varpaista”3. pujota styroksin pala sukkahousuun, pingota ja solmi4. mittaa säilykerasian pitkä sivu, pingota sukkahousua ja tee solmupitkän sivun pituisen etäisyyden päähän5. pujota toinen styroksin pala sukkahousuun, pingota ja tee solmu6. mittaa säilykerasian pitkä sivu, pingota sukkahousua ja tee solmukohdassa 2. tehdyn solmun ja toisen styroksin palan väliin7. pujota kelluke poikashäkin ympärilleVoit leikata sukkahousun housuosasta kangassuikaleita, joilla voitliittää useamman poikashäkin toisiinsa. Solmi vain kellukkeet pit-kän sivun keskeltä yhteen.KellukkeetlähikuvassaTässä kuvassa näkyy selvemmin,minkä kokoinen reikä sukkahousuunkannattaa leikata. Ota huomioonreikää leikatessasi, ettänailon-sukkahousut purkautuvatja venyvät todella paljon. Reikääsaa kyllä leikattua suuremmaksi,mutta ei pienemmäksi!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 50

Vuoden 2007Akvaariokuvakisan voittaja• Teksti: Anna RikkinenAkvaariokuvakisa pyöräytettiin käyntiin tiukalla aikataululla lokakuunalkupuolella. Päätimme lisätä kisan houkuttavuutta palkitsemallatänä vuonna peräti kolme parhaiten yleisöäänestyksessä sijoittunuttakuvaa. Kuvaajia kisaan osallistuikin 35 yhteensä 134 kuvalla. Aiheetolivat mukavan monipuolisia maisemakuvista tarkkoihin potretteihinja kututapahtumista taisteluihin. Suuren yleisön eteen päätyneissä 12kuvassa oli edustettuna mm. merivesi, seura-akvaariot, Malawi-biotooppi,potretit sekä selkärangattomat.3. sija30 € lahjakorttiSuomen AkvaariotekniikkaanKuvaaja: Jukka Merimaa.Kuva on otettu kameralla Nikon D80ja objektiivilla Tamron 90mm macro.Kamera on asetettu jalustalle kuvaamaanmerivuokkoa ruokinta-aikaan,toiveena saada kuvattua vuokkokalanpuuhasteluja. Jukka harrastaavalokuvausta ja nimeää akvaarioistamielenkiintoisimmaksi kohteiksivuokkokalat vuokkoineen sekä nopealiikkeisetvälskärit. Akvaarioidenulkopuolelta mielenkiintoisimpiakohteita ovat ihmiset.”Nälkä”Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 51

2. sija,60 € lahjakorttiHelsingin AkvaariokeskukseenKuvaaja: Merja PikkarainenKuva on otettu kameralla Canon EOS300D ja objektiivilla Canon EF-S 18-55 mm. Kuvan tilanne syntyi Merjankuvatessa altaansa kaloja. Kun hänhuomasi omenakotilon kiipeämässäkelluhankasammalen päälle, otti hänsiitäkin kuvan. Valokuvausta Merjaon harrastanut vasta pari vuotta jalempikohteikseen akvaariosta hännimeää rihmakalat sekä pienet kalatkuten suppusuut. Muita kuvauskohteitaovat mm. luonto, puutarha jaeläimet, etenkin koirat.1. sija100 € lahjakorttiPieni akvaariokauppaan,Vuoden 2007 AkvaariokuvaajaVeijo VuorinenVeijo Vuorinen, 41, asuu Pietarsaaressavaimon ja kahden pojan (4v ja7v) kanssa. HoroskooppimerkiltäänVeijo on skorpioni ja ammatiltaanrekkamies.Akvaarioita löytyy tällä hetkellä kaksi,450-litrainen Juwel Vision, jossa uikahdeksan kiekkoa, kiilakylkiä, perhoskirjoahvenia,muutama leväbarbi,kunnon parvi monnisia sekä yksi partamonni.Toinen tankki on 280-litrainenpitkänmallinen allas, jossa asustaanoin 30 tiikeribarbia, muutamaleväbarbi, päältä kymmenen monnistasekä yksinäinen töyhtökääpiöahvensekä partis.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 52

Veijon harrastushistoria on kolmen vuodenmittainen, jos aiempien vuosien epäonnistuneitakokeiluja ei lasketa. Tauon jälkeen Veijopäätyi hankkimaan 100-litraisenaltaan. Nälkä kasvoi syödessä ja© Vegekun kaikki näytti olevan altaassakunnossa, päätti Veijo vaihtaasen 180 litran altaaseen. ”Vähänaikaa se tuntui suurelta, kunnesolohuoneeseen ilmestyi Juwel Rio400” hän toteaa. 180 litran allasmeni myyntiin, mutta iskettyäänsilmänsä malaweihin Veijo hankkiniille 280 litran akvaarion keittiöön.Tähän aikaan tiikeribarbit,joita oli silloin 22 kappaletta,asuivat vielä Rio 400:ssa muidenkalojen seassa. Voittajakuva onotettu kyseisestä altaasta.Harrastus kärsi takaiskun,kun pohjamateriaalin vaihdon yhteydessä12 tiikeribarbia kuoli.”Siinä sitten pala kurkussa vaanyritettiin jatkaa eteenpäin eikälannistuta”, Veijo muistelee. Kymmenentiikeribarbia isossa altaassanäyttivät vaisuilta ja pyökinvärinen sisustusallaskaan ei enääoikein sopinut olohuoneen muuttuneeseensisustukseen. Paikallinen akvaariokauppiasotti yhteyttä sopivasti juuri näitäaikoja, ja vaikka aluksi tarjous ei kiinnostanutkaan,tuli kotiin 450-litrainen Vision-sisustusallaspähkinän värisenä. Isompi katseenvangitsijaoli ollut harkinnassa jo kauan ja ajatuksetalkoivat siirtymään kiekkokaloihin. Kuitenkintiikeribarbit olivat tulleet jäädäkseen, jotenniille piti ensin hankkia sijoituspaikka. Tikrutmuuttivatkin väliaikaisesta 140-litraiseen, jokaVeijon sanojen mukaan ”oli yhdessä välissä ilmestynytvarastoon” ja 450-litraiseen ilmestyikiekkoja. Kun kiinnostus malaweihin lopahti,Tiikeriallas ja Veijo© VegeTiikeribarbien allas.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 53

vapautui tiikeribarbeille uusi suurempi allas.”Jo alusta asti oli selvää, että altaaseen ei tulisikuin tikrut, plus lisää tikruja ja “pakolliset”levänsyöjät sekä pohjan putsaajat. Näin mullaoli nyt kiekkola ja tikrula, eikä ole kovin vaikeaarvata, mitkä kalat on lähellä sydäntä” Veijo kiteyttää.Voittajakuvalla ei ole nimeä, mutta sentakana on kuitenkin pieni tarina. Veijo oli kuvannutkaloja tavallisella digitaalikameralla jasaanut toisinaan ihan kelpo kuviakin. Kaverindigijärjestelmäkamera päätyi Veijolle lainaanyhtenä iltana, kun tarkoituksena oli vertailla kameroidenkuvien laatueroja. ”Kaveri antoi semmoisenpikaopastuksen kameraan ja ei muutakuin kotiin kuvaamaan. Siinä sitten ilta räiskittiinmenemään ja lopulta kuvat tietokoneelle jajännityksellä katsomaan, minkälaisia kuvistatuli” Veijo kertoo. Kuvista valtaosa oli epäonnistuneita,mutta seassa oli muutama ihan onnistunutkin.Voittajakuva oli yksi niistä, ”elikätikrukuva on ihan tuurilla otettu kuva”. Veijoasetti tavoitteekseen, että yksi kuvista päätyisi12 parhaan joukkoon, mutta tieto voitostaoli aikamoinen yllätys ja shokki.Lainakamera vakuutti Veijon, jokahankki oman digijärjestelmäkameran (CanonEOS 400D). Kameraan löytyy myös Sigman70-300mm objektiivi, jota on päästy kokeilemaantositoimissa mm. Ähtärin eläinpuistossa.Kamera on ollut Veijolla nyt vuoden ja hänon edelleen hankintaan erittäin tyytyväinen.Omasta tasostaan voittaja on kuitenkin erittäinvaatimaton: ”Ehkä olen kuitenkin enemmänsemmoinen sunnuntaikuvaaja, tuurillahanne laivatkin seilaa”.Paljon onnea kaikille voittajille!©Vege450 l kiekkoallas.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 54

KUUKAUDEN ALLAS• Haastattelija: Anna RikkinenKuukauden allas -kisan voittaja on jimikkon!Jimikkon, siviilissä tuttavallisemmin JaakkoMikkonen, on 24-vuotias kalataloustieteenopiskelija Espoosta. Työpäivät kuluvat riista- jakalatalouden tutkimuslaitoksella tutkimusassistenttinaja gradun kirjoittaminen on ajoitettuloppukesään 2007. Aqua-webbiin hän rekisteröityimarraskuun loppupuolella vuonna 2004ystävän vihjeen perusteella ja aktiivinen jäsenjimikkon on ollut alusta asti. ”Roikkumaan opinAW:ssa heti alusta asti ja iltaisin pitää vielä viimeiseksikäydä katsastamassa uusimmat viestit”hän toteaa. Muihin harrastuksiin lukeutuvatsalibandy, viherkasvit sekä kesäkausina mehiläistenhoito.Jaakon akvaarioharrastus alkoi 12-vuotiaanaensimmäisen altaan tultua taloon. ”Siitäse sitten repesi” Jaakko luonnehtii, pian altaitaoli jo kuusi. Vanhempien avustuksella (lue: painostuksella)määrä väheni kahteen, 100- ja 30-litraiseen, jotka muuttivat opiskelupaikkakunnallemukana. Nyt altaiden määrä on kohonnutseitsemään, joista suurin on 100-litrainen. Selityskinon yksinkertainen, ”kuten altaiden koostahuomaa, niin pieni on mielestäni kaunista.”.Tällä hetkellä harrastuksessa kiinnostavintaovat kasvilajit, sukaravut sekä taistelukalat.Taistelukalan Jaakko nimeääkin lempikalakseen,taistelukalojen viljely onkin vienyt huomionviimeisen puolen vuoden aikana, tällä hetkelläpoikueita kasvaa kolme! Kauneimman kasvintittelin saa Pogostemon helferi, kotoisemminpoimupatsuli. Kasvilajeja altaista löytyy noinKirsikkasukarapu koreilee.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 55

KUUKAUDEN ALLAS40 pikaisen laskutoimituksen tuloksena. Jaakkoon Helsingin Akvaarioseura ry:n jäsen, mutteiluonnehdi itseään aktiiviksi: ”HAS:iin liityin noinpuolitoista vuotta sitten ja sen toiminnassa olenollut mukana muutamia kertoja”.Kuukauden allas kisan voittajatankki on30-litrainen erkkerimallin akvaario. Taloon sesaapui jo vuoden 2006 lopulla, mutta pääsikäyttöön vasta seuraavan vuoden alussa. Kuvienottohetkellä akvaario on ollut toiminnassanoin kuukauden. Olisiko kyseessä uusi ennätys,lyhyimmän ajan toiminnassa ollut kuukaudenallas kisan voittaja-akvaario? Akvaario kypsyikäytännössä saman tien, sekä suodatin että osapohjamateriaalista siirrettiin kypsästä altaasta.Altaan kasvivalinnat ovat pysyneet melkosamoina altaan perustamisesta lähtien.Pieninä lisäyksinä ovat saapuneet isonäkinsammalvar. gigantea, Fontinalis antipyreticavar. gigantea, mini-moss -sammal Vesiculariasp. sekä pyörölehti Micranthemum umbrosumja miekkakasvilaji Echinodorus angustifolius.Kasvien määrä on pyörryttävä, etenkin jos pitäämielessään voittaja-altaan pikkuruisen koon!Jimikkonin kuukauden allas on todiste siitä,kuinka pienikin voi olla suurta ja kaunista.Vielä kerranpaljon onnea Jaakko!Vasemmalla allas nykyisellään jaoikealla juuri perustamisen jälkeen.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 56

KUUKAUDEN ALLASKasvit sekä asukit:kelluhankasammal, Riccia fluitansPeacock-sammal, Taxiphyllum sp. “Peacock”hentorotala, Rotala rotundifoliahapsurotala, Rotala wallichiihapsuruoho sp., Mayaca sp.hapsuruoho “red”, Mayaca sp. “red”vauvankyynel, Micranthemum micranthemoidesormio, Pilularia globuliferapoimupatsuli, Pogostemon helferikääpiökieli, Glossostigma elatinoideskapeakeiholehti, Sagittaria subulatakirsikkasukarapujaNeocaridina heteropoda var. “Red Cherry”,kimalaissukarapujaCaridina cf. breviata “Bumblebee”Lisäksi laakamatoja, kierteissarvikatoloita sekäpostitorvikotiloita.Teknisiä tietoja:Pohjamateriaali: musta basalttimurskaValaisin: pienoisloisteputkivalaisin OsraminDulux S 11W/865 lampullaSuodatin: Hydorin Crystal P10(sukkahousupatentilla)CO 2: Passiivinen hiilidioksidilevitin(hiilidioksidin tuotto käymisperiaatteella)Tausta: ulkopuolella oleva styroksikallioLannoitus: PMDD sekä saviturvekuulatVedenvaihto: 50 % kerran viikossaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 3/2007 57