12.07.2015 Views

Aponogeton cf. AW 1/2007 - Aqua-Web

Aponogeton cf. AW 1/2007 - Aqua-Web

Aponogeton cf. AW 1/2007 - Aqua-Web

SHOW MORE
SHOW LESS
  • No tags were found...

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Rauhallisia rihmoja• Teksti ja kuvat: Anna RikkinenAika usein palstalla kysellään seura-akvaarioon rauhallista janäyttävää kalaa. Akvaarion koosta riippuen vastauksissa tuntuvattoistuvan samat lajit. Siitä innostuneena päätinkin kirjoittaa jutunkolmesta erikokoisesta ja mainiosta rihmakalasta.Ennen kuin pääsen asiaan haluaisinkuitenkin hieman varoittaa: rihmakalatovat aina omia persooniaan jaluonteeltaan hyvin erilaisia. Mikä yhdenkalan kanssa toimii, on toisenkanssa mahdotonta. Kyseessä ovatkuitenkin reviiritietoiset lajit jotenmuista aina valvoa tarkkaan niidensuhtautumista muihin asukkeihin.Söpökin kala osaa olla tappava, josse vaan haluaa. Kutuun valmistautuessatai poikasiaan vartioidessa onmonesta lampaasta tullut susi.Aloitamme jutun pienimmästärihmakalasta, korurihmasta.KorurihmakalaTrichopsis pumilaKorurihmakala on ilokseni yleistynytsekä liikkeissä että harrastajienkeskuudessa. Kyseessä on siis hyvinpieni ja pieniinkin altaisiin sopivahaaremissa tai ryhmässä elävä kala.Korurihman väritys ei ole usein myyntialtaassamitenkään erikoinen muttakotiuduttuaan sen kylkien hopean-Huuli-, hunaja ja korurihmat ovat tulleetmeillä toimeen samassa altaassa ongelmitta.Lähes koko ryhmä rämä syömässätubifex-kuutiota, osa korurihmoista ei olesattunut kuvaan<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 3


vihreä hohde helmikuvioineen selittäänimen suomennoksen. Parhaillaanse onkin rauhallisessa seurassaja runsaassa kasvillisuudessa. Korukuluttaa aikansa hiljaa lipumalla kasvipensaidenläpi, pysähtymällä välillätutkimaan jotain mielenkiintoistahehkuvan sinisillä silmillään ja napsimallasuuhunsa kaiken ruokaa muistuttavan.Tämä saattaa aiheuttaa harmaitahiuksia sukarapuja haluavalleakvaristille, sukaravut kun muistuttavatvälipalaa kovin erehdyttävästi.Onnekseni altaan sukaravut ovatomille korurihmoilleni vain ruoanhamstraajiajoilta evästä saa helpostivarastettua säikyttelemällä.Korurihmat myös lisääntyvätviihtyessään, koiras rakentaa kuplapesänkuten muillakin rihmakaloilla.Korujen kuplapesä saattaa löytyämuualtakin kuin pinnasta, mm. leveälehtistenmelalehtien seasta voipesän bongata. Korurihmakala eikaikesta ihanuudestaan huolimattaole se paras rihma makuuhuoneenakvaarioon, pienestä kalasta lähteetarvittaessa hyvin voimakas murina.Korut ”narisevat” mm. osana kutu- jaarvojärjestyksen selvittelykuvioitaan.Ääni on täälläkin kuultu jo muutamankerran, muistuttaa aina pahinta pelkäävänakvaristin korvaan aluksi risahtavaalasia. Sulosointuja siis.Löydätkö kalan?Kalat ruokailevat usein ryhmässä.Ruoaksi kelpuutetaan monensorttineneines, tässä vuorossakatkarapupelletit.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 4


Korurihmakala arvostaa muiden rihmojen tavoinrauhallisia, virtaamattomia poukamia akvaariossa. Kasvillisuuttatulisi olla runsaasti, etenkin matalat ja rönsyilevätpohjanpeittokasvit tuntuvat koruja miellyttävän.Korurihmakala nauttii lämpimästä, 25-28°C on sille sopivalämpötila. Vesi saa olla pehmeää ja humuspitoista, pH6-7. Aikuiskoko on 4cm, altaan koko jopa 40l ylöspäin,edellyttäen akvaristin halua pitää altaansa kasvillisuudenmallissa ”läpityöntymätön viidakko”. Samassa, hiemansuuremmassa altaassa voi pitää useita koiraita haaremeineen.Sopivin kokoonpano omaan altaaseen löytyykuitenkin kokeilemalla. Sukupuolierot ovat korurihmoillaaika mitättömät, koiraalla hieman pidemmät ja terävämmätevät ja enemmän väriä.Rihmakalojen hauskimpia ominaisuuksiaon tapa pysähtyä tutkimaankaikkea mielenkiintoista mitä erikoisimpiinasentoihin.Korurihma on nimensä ansainnut.Kuva: Sanna Vihavainen alias milliaHunajarihmakala Colisa chunaHunajarihmakala on asetta suurempi rauhallinen haaremikala.Hunajarihma on loistava vaihtoehto kirjavammallemutta isoegoiselle kääpiörihmakalalle. Hunajarihmaavoi usein pitää ongelmitta pariskuntana, haaremikin ontoimiva vaihtoehto. Hunajarihmakoiras on upea ilmestyskutuvireessä sekä sen ulkopuolella, naaraat jäävät har-<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 5


maammiksi. Tyypillisenä rihmana hunaja onrauhallinen tuumailija joka kulkee pitkin allastanyppien suuhunsa kaikkea ruokaa muistuttavaa.Meillä hunajanaaraat keksivät hyvinnopeasti katkarapupellettien herkullisuudenja ovatkin muutaman viikon ruokailleet lähinnämonnisten kanssa. Hunajarihmakalaei todellakaan ole hankala ruokittavaa, senseuraan uskaltaa laittaa jo hieman ahneempiakinkaloja. Kaikenlaatuinen jahtaaminenja ahdisteleminen kuitenkin stressaa herkkäähunajaa suuresti joten kamalan riehakastaseuraa näille en voi suositella. Allekirjoittanutpitää ongelmitta korurihmoja, hunajarihmojaja huulirihmoja samassa altaassa, kalateivät vaikuta kiinnittävän toisiinsa lainkaanhuomiota. Hunajarihmojen keskinäinen kinaaminenon jäänyt tuijottelun, rihmoillaviuhtomisen ja 10 cm valehyökkäyspyrähdystentasolle. Koiraan tehtävä haaremissaon selkeä: koiras pitää naaraat pois toistensakimpusta ja vuorotellen pyrkii kutemaan molempienkanssa.Hunajarihmakoiras rakentaa pesänsäpintaan, mieluiten pintakasvien tai pintaa pitkinkasvavien kasvien joukkoon. Koiras vartioipesäänsä eikä päästä naaraita lähelleen ennenkuin pesä on aivan valmis. Naaraan koirashoukuttelee (jahtaa) pesän alle ja kutee tämänkanssa. Koiras hoivaa poikueen yksin, kutenkorurihmoillakin. Vastahankittu hunajapari aiheuttaaomistajalleen usein kauhunhetkiä kutemisenosalta: kuplapesiä rakennetaan aluksimihin sattuu ja kutemisetkin menevät niinja näin. Myös parin valinta haaremista tuntuujoskus olevan koiraalle mahdoton tehtävä.Rihmakaloille kannattaa antaa aikaa, ensimmäisetviritykset menevät aina pieleen. Niitävoi seurailla huvittuneena sivusta ja tunteaaitoa ylpeyttä kun omat mussukat tekevät ensimmäisenihka oikean kudun. Oman nuorenhunajahaaremini koiras ei ole saanut tehtyäyhtäkään kutua, koiras saa houkuteltua naaraanpesän alle mutta ideat loppuvat siihen.Ehkä se jonain päivänä keksii mitä sille tytöllekuuluu tehdä.Huulirihmakalan oranssi muoto ja hunajarihmakalasekoittuvat usein liikkeissä ja harrastajien altaissa.Vasemmalla hunajakoiras, oikealla huulinaaras.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 6


Hunajarihmakalanaarason upean keltainen.Hunajarihmakalan vesivaatimukset ovathyvin lähellä korurihman vaatimuksia, 25-28°Castetta ja pH 6-7.5. Hunajarihma on pientä koruahieman suurempi, 7cm, ja vaatii 60l ylöspäinolevan altaan. Runsas kasvillisuus ja lähesseisova vesi on näillekin kaloille hyvinvoinnina ja o. Hunajarihman sukupuolierot ovat helpotaikuisissa yksilöissä. Koiras on oranssi,kutuasussaan rinta on noenmusta ja selkäeväkirkkaan keltainen. Naaras on harmaanruskea,kiduskannen takaa pyrstöön kulkee tummempipoikkijuova. Hunajarihmakoiraiden pitäminensamassa altaassa olkaa olla riskipeliä, älkääsiis väittäkö ainakaan minun suositelleen.Hunajarihmakala sietää helposti muita lajejalähettyvillään. Oman lajin naaraalla ei kuitenkaanole mitään asiaa puolivalmiin pesän alle.Huulirihmakala Colisa labiosaHuulirihmakala on kolmikkomme suurin javiimeinen laji. Huulirihmakala on loistavavaihtoehto altaisiin joilla on pituutta metri taimielellään jopa enemmän. Huulirihma vastaaväritykseltään pienempää kääpiörihmaa, parastunnistuskeino on kuitenkin huulirihmankomeat pusuhuulet. Huulirihma ei massansaja kokonsa takia vaadi valtavan tiheään istuteltuakasviallasta, kuitenkin näkösuojia tulisiolla riittävästi. Koiras jahtaa naaraitaan myöskutuajan ulkopuolella jos ”sille päälle sattuu”.Huulirihmakala on suuriegoinen mahtailijajoka ei kuitenkaan yleensä käyttäydy avoimen”Söit jotain, näin! Kakase ulos!” Aina nälkäinenja utelias huulirihmanaaras kyttäämässäkuparimonnista pohjatabletintoivossa<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 7


aggressiivisesti. Pelkkä evien levittely ja pullisteluriittää todistamaan vastustajalle kuka onsuurin ja kaunein. Huulirihmakala on hiemansuurempikokoisten kalojen tavoin hyvin sosiaalinenja nopeasti kesyyntyvä lemmikki. Ruokaaikanase on aina kotona, laji oppii myös hyvinnopeasti mm. syömään kädestä.Huulirihmakalakoiras muuttuu kutuvireessäkomean musteensiniseksi, punaisetraidat ja evien reunat hohtavat lähes neonpunaisina.Itse kutu kulkee samoin kuin hunajarihmalla.Meillä asunut huulirihmahaaremiherätti hilpeyttä täysin vastakkaisella käyttäytymiselläkuin hunajarihmakalat: Kuteminenon kivaa, pesänrakennus ei. Oikean järjestyksenja kunnollisen pesänrakennuksen oppiminenvei noin vuoden.Huulirihmakalahaaremille altaan minimikokoon noin 150-200 litraa, kunhan altaalla onpituutta metri tai yli. Huulirihman aikuiskokoon noin 9cm. Oma 130 cm allas vaikutti hyvinpasselilta koolta huulirihmoille. Vaatimuksetovat hyvin lähellä edellä mainittuja lajeja, huulirihmakalaviihtyy kuitenkin jopa viileämmässä.Suosituslämpötila on 23-28°c, pH 6-7.5. Vahvanapötikkänä huulirihmakala vaikuttaisi sietävänvirtausta hieman paremmin kuin koru- jahunajarihmat, kuitenkin suvenia kohtia tulisijättää. Huulirihmakalakoiras kuluttaa päivänsäsyömällä tai rakentamalla kuplapesää, naarasvain syömällä ja tietenkin joskus kutemalla.Molemmat aktiviteetit suoritetaan virtaamattomissapaikoissa, josta niiden suhteellisen osuudenaltaan alasta voikin päätellä.Lähteet: www.fishbase.org, www.faunatar.fiHuulirihmakalan turpeat huulet ovat hyvä erotuskeinomuihin rihmakalalajeihin verratessa.Kuva: Sami Luoma-Pukkila alias uggiJuovarihmakala muistuttaa suurestihuulirihmakalaa kooltaan, käytökseltäänja väriltään. Luonnonmuotoisinakääpiörihma, huulirihmasekä juovarihmakoiraat omaavatsaman kuosin ja värit. Kuvaissaaikuinen juovarihmakalakoiras.Kuvat: Sami Kuivalainen<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 8


Hullu, tai ei hullumpi Horniman• Teksti ja kuvat: Sanna VihavainenMitä tekee akvanisti ensimmäisenä päädyttyään Lontooseen? No, ottaatietysti heti paikalla selville paikkakunnan kaikki varteenotettavat yleisetakvaariot ja jos vaan aikataulu antaa myöden, myös kaikki vierailunarvoiset akvaariokaupat.Meillä ei valitettavasti aikataulu antanut myödenjoka ikisen akvaariokaupan luuhaamiselle (poiketaanvaan pikaisesti jos sellainen sattuu matkanvarrelle), joten päädyimme lähes pakolliseenLondon <strong>Aqua</strong>riumin kierrokseen. Onneksi matkaopaskirjakertoi, että kannattaa hankkia ainaLontoon reissulla Time Out – London-niminenlehti, siitä löytää kaiken tähdellisen mitä kyseisessäkylässä tapahtuu lähiaikoina. Matkaopaskirjassakyllä kertoiltiin Horniman Museumista,että sillä olisi jonkinlainen akvaario-osasto, vaanlehdessäpä kerrottiin että Hornimanin akvaariotoli pistetty totaalisen uusiksi ja avattu yleisöllejuuri kuukausi ennen matkaamme. Siispä sinneoli aivan pakko päästä tarkistamaan miten ovatsaaneet homman pyörimään!Horniman Museum sijaitsee vähän Lontoonkeskustan ulkopuolella. Taksilla nyt tietystipääsee hyvin suhauttamaan osoitteeseen100 London Road, Forest Hill mutta meillä eiollut varaa pröystäillä. Matkustuskortillamme(Oyster card) pääsi ajelemaan metrolla kellonympäri ykkös- ja kakkosvyöhykkeellä jabussilla niin paljon kuin sielu sieti. HornimanMuseum sijaitsi juuri harmittavasti keskustankartan ulkopuolella ja samoin metron 2 vyöhykkeenulkopuolella. Ajelimme ensin metrollaVictorian linjaa niin pitkälle kuin pääsi, eliBrixtoniin. Siellä pitikin vähän tarkastella ympäristöä,kun opaskirjan mukaan oli olevinaanniin pahamaineinen. Taisi olla vähän vanhentunutkirja tai Brixtonin pahamaineiset eivätvaan halunneet todistaa mainettaan arkipäivänäkello 10 aamulla.Brixtonin metroasemaa vastapäätä tientoiselta puolen löytyi P4-bussilinjan pysäkki.Kyseinen dösä kulki kohtuullisen vaivatta suoraanperille ja olisi mennyt pitkälle ohikin elleiMuseon vanhanosan julkisivu onvähintäänkintunnelmallinen.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 9


olisi tajunnut seurata lastentarhan tätiä jollaoli lauma kersoja mukanaan, niin ja tiesimmehänettä Horniman Museum sijaitsee jossainihmeen Forest Hill-nimisessä kaupunginosassa.Ajattelimme että kai se nimi jostain juontaa,joten siinä vaiheessa kun bussin vauhti olihidastunut ryömintänopeuteen ja moottorinääni muuttunut erittäin valittavaksi kavuttuaanerästä pitkää, rasittavaa ja metsäistä mäkeä,päättelimme tuleemme oikeaan paikkaan. P4:n Horniman Museumin pysäkki oli melkein senmäen päällä ja ihan museon vanhan pääsisäänkäynninedessä.Oikeasti syöksyimme pikavauhtia tarkastamaanakvaario-osastoa, mutta kerronpa kuitenkinmuista osastoista ensin, ihan piruuttani.Time Out-lehdessä kyseistä museota kuvattiinosuvasti sanalla ”quirky” (suom. omituinen).Ajattelimme, että ei kai se nyt niin kummallinenvoi olla, joku vanha museo, muttatäytyy sanoa että ei se nyt ihan tuikitavallinenkaanollut. Riippuu kaiketi siitä mitä kuvitteleemuseoista noin yleensä löytyvän.Yksi suuri osasto oli pyhitetty täysinluonnonhistorialle. Siellä olikin sitten ihankaikkea mitä kyseiseen aiheeseen voisi kuvitellaymppäävänsä. Oli täytetty mursu, dodonjäljiltemä, seinällinen jotain ötököitä ja koppakuoriaisia,ihmisen ja jäniksen umpisuolivertailussa, lapamato formaliinissa tms. nesteessä,kukkiva jokin melalehtilaji ja tietystitäytetty albiino orava.Toiselta osastolta löytyi noin tsiljoonaerilaista soitinta, tai no, Hornimanin nettisivujen(http://www.horniman.ac.uk) mukaan niitäoli vaivaiset 1600 kpl. Kanteletta ei muutenlöytynyt joukosta!Kolmannella osastolla vertailtiin haitilaisenja beniniläisen Voodoo-alttarin eroja.Esittelyssä oli myös afrikkalaisia sotanaamioi-Näkymä luonnontieteelliselle puolelle.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 10


ta ja jotain sellaisia samaan kastiin kuuluvaa,egyptiläinen sargofaki, valokuvanäyttely nykypäivänCrow-intiaaneista ja kruununa opetusfilmisilkin valmistamisesta.Yhdessä huoneessa ei sen kummemminollut teemaa, muuta kuin että kaikki esineetolivat tämän herra Frederick Hornimanin kuljettamiaEnglantiin kaukomailta. Teediileri kunoli niin tuli sitten näköjään vähän reissattua.Erikoisin ”esine” oli merenneitoväärennös. Siinäoli yhdistetty ilmeisesti apinan yläruumis jakalan pyrstö. Persialaisten vesipiippujen kokoelmaoli myös vaikuttava.Akvaario-osasto löytyy Horniman Museuminkellarista. Se on varmaan ennen veikkausvaroillaja lahjoituksilla tehtyä remonttia ollut aina”jänskä” paikka. Sain Time Out-lehden artikkelistasellaisen käsityksen, että ennen vanhaa sielläoli räkeissä erikokoisia tavisakvaarioita. Eli kuviteltavissajotain sellaista, joka ei kiinnosta tasanketään muuta kuin henkilöä joka kärsii erittäinpahasta akvanistisesta oireyhtymästä.Vierailimme elokuun puolenvälin tietämilläakvaariossa ja se oli vielä vähän enemmänkasvuvaiheessa, olihan uusi osasto avattuvasta 14. heinäkuuta, 2006.Jos Hornimanin museo on muilla osastollavähintäänkin outo, ei akvaario-osasto poikennutlinjasta. Siellä ei pahemmin oltu turvauduttu takuuvarmoihinvetonauloihin, vaan akvaarioharrastajaniloksi esillä oli tiukkapipoisia biotooppialtaitaja myös pari ihan tarkoituksella kaikenbiotooppiajattelun vastakohtaista allasta.Akvaario-osaston aulassa oli vastassaensimmäinen mielenkiintoinen allas. Siinä oliyksijalkainen jalusta jossa oli kaiken maailmankrumeluureja. Allas itse oli jonkun ehkä200-300 litrain vetoinen 8-kulmainen ylöspäinlevenevä. Tiedä onko tuo nyt sitten vielä nanotai mikälie meganano, mutta näin suolavesiju-Aulassa oli eriskummallinenkulmikas, yksijalkainensuolavesiallas.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 11


Erikoinen meriakvaario.Tämän puhtaanapitoesim. kalkkilevästälienee haastavaapuuhaa...Suositusta aalto-akvaariosta ei väkipaljoudentakia nähnyt paljon muutakuin lajeja esittelevän taulun...tuista ihan pihalla olevana se oli aikas hienokokonaisuus.Seuraava hetkautus tapahtui akvanistinsydänalassa kun vastaan tuli hieno aaltoallas.Se oli kolmeosainen kivikkorantajäljiltemä.Aina välillä ”kivien” yli pyyhkäisi tyrsky. Valitettavastiihan lähelle akvaariota ei päässyt,koska paikalla oli sankka joukko vajaamittaisiaihmisiä, jotka olivat myös ilmeisen kiinnostuneitakyseisestä altaasta. Seinässä olevastalistasta pääsin tosin lunttaamaan mitä se ihmisvuoriedessäni ilmeisesti altaasta bongaili;Gibbula cineraria, Actinia equina, Palmariapalmata, Ulva lactuca, Mytilus edulis ja Asteriasrubens…hoh-hoijaa, viihdettä kerrakseen.Aaltoammeen, merihevosankkurialtaanja kivikkoranta-altaan jälkeen olevassahuoneessa oli taas suolaisempaa. Oli paikanmittakaavan mukaan iso allas täynnä korallejaja pieniä kaloja. Sivuhuomautuksena muutenHornimanin iso on Särkänniemen keskikokoinen.Sitten tosi jännittävän näköinen allasjossa korallit oli kiinnitetty erivärisiin lasipilareihin,seassa uiskenteli yksinäinen kala.Yllättävää kyllä, se kääpiöjoukko joka piirittiaaltoammetta, ei ollut kovin kiinnostunut tämänseuraavan huoneen vuokkokala-altaassa.Ilmeisesti Nemo on totaalisen out, tai jotain.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 12


Amazon-biotooppi oli keskenkasvuinen,mutta selkeästilupaava kokonaisuus.Seuraavassa huoneessa homma muuttuimakeavetisen akvaristin mielestä taas kiinnostavaksi.Oli englantilaista lampea kuvaava biotooppiallas.Karvalehteä nyt ainakin löytyi sieltä,lumpeita, suutareita ja ruutanoita.En nyt millään muista mitä sen vieressäoleva allas kuvasi, mutta siinä oli sellainen jännätoteutus että akvaariota pystyi tiirailemaannormaalisti edestäpäin, tai sitten sivulle rakennetustaluolasta.Vastapäätä tätä allasta sijaitsi täysin keskenkasvuinenetelä-amerikkalainen paludaario.Muutama kuivan maan varpu siellä kasvoi rannallaja punaevätonkijoilla oli viimeisen päällekylmäsota käynnissä. Niitä puolestaan yrittivältellä parhaansa mukaan sekalainen seurakuntaruusutetroja ja ritarimonneja.Monen altaanarkkitehtuuri olimoderni ja kekseliäs,erikoisine katseluaukoineenja pintastruktuureineen.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 13


Etelä-Amerikan vieressä oli pari pientäterrariota. Toisessa ilmoitettiin että kyseisessäkopperossa majailee Dendrobates tinctoriuslajinnuolimyrkkysammakko. Sitä ei kuitenkaanuseista nenänjäljistä lasissa löytynyt, muttasen naapurissa asusteleva pienen pieni Phyllomedusahypocoandrialis-lajin lutuinen pienimakisammakko sen sijaan löytyi. No, löytyi seensimmäisen terran sakukin sitten myöhemmin.Vaati kai vähän aikaa toipuakseen järkytyksestä.Horniman Museumin akvaario-osasto onSärkänniemeen verrattuna puolet pienempi.Altaat olivat myös pienempiä, mutta eihän sekoko aina ratkaise. Jos nyt olisin Lontoossa jaminulla olisi puoli päivää luppoaikaa, menisinilman muuta tarkastamaan Hornimanin akvaarioidennykytilan. Miksipä ei, museon antia voikäydä ihmettelemässä tasan nollan punnan sisäänpääsymaksulla.Taiteilija itse.Ihastuttava köllöttelijä,makisammakko.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 14


DIYPaperista kalliotaustaakvaarioon• Teksti: Liina Rantanen, Kuvat: Samu Saurama / Stock.xchngPimeä talvi on ahkeran akvaristin kulta-aikaa. Kun ulkonaon 25 astetta pakkasta ja sataa räntää niin akvaristikäpertyy sohvannurkkaan kolmen peiton alle jahänen katseensa harhailee Kauniista ja rohkeista kohtinurkassa kököttävää akvaariota ja hänen mielikuvituksensalähtee lentoon.Mitä jos tuota vähän muuttaisi taas, onhanse ollut jo kaksi päivää samanlainen ja alkaajo kyllästyttää. Hän kömpii peittojensa alta jamenee akvaarionsa luo haaveilemaan. Kauniitja rohkeat unohtuvat, samoin Emmerdale kunhänen silmissään vilistävät mitä ihmeellisemmätideat. Kasvit ovat ihan kivasti, juurihan netoissapäivänä siirtelin, jokaisen uuteen paikkaansa.Kantokin on ihan kivasti kallellaanmutta jotain puuttuu vielä. Ja silloin hänen silmänsäosuvat akvaarion takaa näkyvään valkoiseentapettiin jossa ne iän ikuiset sinisetpääskyset lentelevät vuodesta toiseen. Taitaaolla hyvä virtaus kun noin hyvin pysyvät ainapaikallaan. No, sinirihmakala kyllä ui sävy sävyssäniiden kanssa mutta nuo kiilakyljet näyttävätkyllä hiukan hailakoilta valkoista taustaavasten. Minneköhän ne albiinomonniset ovattaas kadonneet kun ei niitä erota tuolta milloinkaan?Ja silloin, silloin se tapahtuu: akvaristisaa taas kuningasidean ja ryhtyy tuumas-<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 15


DIYitse valmistamansa taustan akvaarion taakseja siniset pääskyset saavat jo kaipaamansahäädön akvaarion koristeina. Suljetuin silminakvaristi astuu askeleen taaksepäin ja avaavarovasti silmänsä. Hänen tunteensa on sanoinkuvaamatonkun hän näkee huikaisevanmuodonmuutoksen kokeneen akvaarionsa.Tumma tausta luo akvaarioon aivan uuden,tunnelmallisen ja luonnollisen ilmeen. Taustatuo myös kasvien ja kalojen värit esiin aivanuudella tavalla ja saa koko akvaarion näyttämäänniin kauniilta että pieni onnenkyynelvierähtää akvaristin poskelle. Hän käveleehymyillen tietokoneelleen ja päättää jakaa tämänikimuistettavan kokemuksensa toisteninnokkaiden akvaristien kanssa.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 18


Pieni epätieteellinen malawiahvenesittely (2)Cyrtocara moorii -Kyhmysuuhautoja• Teksti ja kuvat: Tytti SaviaroYstäväni malawiakvaariossa uiskentelee hyvin paljon Notre Damenkellonsoittajaa muistuttava sininen herrakala vaimoineen. Herrakalannimi ei kuitenkaan ole Quasimodo, vaan Günther ja ulkonäkökin on oikeastaanpersoonallisella tavalla komea. Tutustutaanpa herraan hiukanparemmin.Kyhmysuuhautojia on pidetty akvaarioissa ainakin1960-luvun loppupuolelta asti. Pitkä suosioselittyy jo edellä mainitulla erikoisella ulkonäölläja yleensä sopuisalla luonteella. Aivanvaltaviin mittoihin kala ei veny, mutta parikymmensenttiselleryhmässä pidettävälle kalalle onkuitenkin varattava reilusti tilaa uiskennella.Kala on verrattain hidaskasvuinen ja kuteekinensimmäisen kerran vasta parin vuodenikäisenä. Sopiva kokoonpano on yksi koirasja kolmesta viiteen naarasta. Akvaario sisustetaanhiekalla, muutamilla laakeilla kivillä jaKoko: koiras n. 20 cm, naaraspienempiAllas: 400 litrasta ylöspäinRuokavalio: lihansyöjäLämpötila: 25 - 27 astettapH: 7.5 - 8.5Äreän näköisellä Güntherillaon hieno kyhmy otsallaan<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 19


Erikoisia rapuja bongattu• Teksti ja kuvat: Sami KuivalainenUusi vuosi on tuonut tullessaan Suomeen mielenkiintoisia rapu-uutuuksia.Pyrstöravuista, joista aiemmin on lähinnä ollut saatavilla marmorirapujaja sinirapuja, on tullut markkinoille sekä isoihin että pieniinakvaarioihin sopivia värikkäitä uusia tuttavuuksia.Punarapu - Procambarus clarkiiHelsingin Akvaariokeskukseen saapui tammikuussaensimmäistä kertaa Suomeen lähetyserikoisen värisiä rapuja. Tarkemmin sanottunapunaravusta, Procambarus clarkii, kehitettyjävärimuotoja: valkoisia, oransseja, sinisiäja luonnonmukaisessa väriasussaan oleviayksilöitä.Punarapu on alun perin kotoisin Etelä-Yhdysvalloista, Lousianasta, mutta on myöhemminlevinnyt luonnonvesiin myös Etelä-Euroopassa,Ranskassa ja Espanjassa. Punarapuon myös maailmassa eniten viljelty ruokakäyttööntarkoitettua rapulaji – siihen törmääkinvarmimmin ruokakaupan pakastealtaassa.Elävien punarapujen, kaikkien saatavillaolevien värimuotojen, kasvattaminen akvaari-Procambarus clarkiisp. ”white”Procambarus clarkii sp. ”orange”<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 22


Procambarus clarkii sp. ”white”ossa on helppoa. Koska punarapu kasvaan. 12 cm mittaiseksi, täytyy altaanolla riittävän tilava ja erityisesti pohjanpinta-alaan tulee kiinnittää huomiota.100 litraisessa altaassa voidaan pitääyhtä koirasta ja kahta naarasta, mikälisisustuksena on runsaasti kiviä ja juurakoita.Varsinkin koiraat tappelevatkeskenään, mikäli allas on liian pienitai siellä on liian vähän piilopaikkoja.Kasveja ei kannata laittaa rapujenkanssa samaan altaaseen, elleiniitä ole tarkoitus tarjota ravuille silputtavaksi.Lämpötilan suhteen punaravuteivät ole lainkaan vaativia, kunhanse on jotain +5 ja +30 asteen väliltä.Muidenkaan vesiarvojen suhteen punarapuei ole erityisen tarkka, pH lievästihappamasta lievästi emäksiseen(6,5 – 7,5) ja kokonaiskovuus keskikovastaylöspäin. Veden tulee olla hapekastaja säännöllisten vedenvaihtojenavulla vedenlaatu pysyy hyvänä.Punarapu syö pääasiassa lihapitoistaruokaa ja sille voi tarjota ruoaksipohjapellettejä, pakasteruokiaja pakastekatkarapuja. Myös kasvipitoistaravintoa voi tarjota ajoittain.Ruokavalio asettaa myös pieniärajoituksia muille altaassa asuvilleeläimille. Keski- ja pintavedessäelävät kalat, pienet kirjoahvenet jamuut puolensa pitävät kalalajit ovatsopivia asuinkumppaneita. Taistelukalat,muut hitaat kalat ja pienemmätravut saattavat päätyä ruokalistalle.Punarapu lisääntyy melko helpostiakvaariossa ja siihen tarvitaanmolempien sukupuolien edustaja.Naaras kantaa munia lämpötilasta riippuennoin kuukauden ja poikaset ovattäysin kehittyneitä kuoriutuessaan.Procambarus clarkii sp. ”Blue pearl”Procambarus clarkii sp. ”orange”Procambarus clarkii sp. ”orange”<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 23


Cambarellus patzcuarensissp. ”orange ”Tämän vuoden alkupuolella uudelleen avattuunSiniriuttaan saapui jo ensimmäisessä lähetyksessäerä pienikokoiseksi jääviä oransseja rapuja,joilla ei vielä ole suomenkielistä nimeä.Cambarellus patzcuarensis sp. ”orange”–rapunaaras kasvaa maksimissaan 4 cm mittaiseksija koiras jää hieman lyhyemmäksi.Pienen kokonsa vastineeksi näillä ravuillaon iso ego ja koiraat saattavat ottaa rajusti yhteenkohdatessaan. Tästä syystä koiraita ei tulisipitää kovin montaa pienessä altaassa. 60 litraisessaaltaassa voi pitää yhtä koirasta ja useampaanaarasta. Nämä ravut pitävät erityisen runsaastikivin, kannoin ja kasvein sisustetuistaaltaista. Monista muista saksellisista ravuistapoiketen nämä ravut eivät silppua eivätkä syökasveja. Sisustuksena kannattaa käyttää myöskuivuneita puunlehtiä, kuten tammenlehtiä.Cambarellus patzcuarensis –ravut ovatkotoisin Lago de Pátzcuaro –järvestä Meksikostaja siitä on harrastajien parissa syntynytmuutamia erilaisia värimuotoja, joista oranssion yleisin.Nämä ravut, kuten useimmat muut ravut,vaativat hapekasta ja puhdasta vettä. Vesiarvojentulisi olla pH lievästi happamasta<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 24


neutraaliin (6,5 – 7) ja kovuuden keskikovastaylöspäin. Lämpötila olisihyvä pitää +10 ja +25 asteen välillä.Asuinkumppaneita valitessakannattaa pois sulkea isoimmat kirjoahvenetja muut kalat jotka saattavatmahdollisesti hotkaista 4cm mittaisenravun suupalana, sekä sukaravut,jotka saattavat päätyä näiden rapujenruokalistalle. Muutoin altaassa voi pitäälähes kaikkia kaloja, jotka sinnevesiarvojen puolesta sopivat.Tämä rapulaji on kaikkiruokainen,joten sille voi tarjota tavallisiakalaruokia, pohjalle vajoavia pellettejä,pakasteruokia ja jonkin verranmyös viherruokaa.Lisääntymisen edellytyksenäon, että vedenlaatu pysyy tasaisenhyvänä ja altaassa on sekä koiraitaettä naaraita. Parittelun jälkeen naaraskantaa mätimunia n. kolme viikkoa,jonka jälkeen kuoriutuu pieniä,aikuisia muistuttavia poikaisia.Cambarellus patzcuarensis sp. ”orange”Cambarellus patzcuarensis sp. ”orange”Cambarellus patzcuarensis sp. ”orange”<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 25


Kullannupuille kalasoppaa• Teksti ja kuvat: Tytti SaviaroAkvaristiperheen poikasia kutsutaan yleisesti miniakvaristeiksi. Miniakvaristitovat innokkaita isin ja äidin apulaisia vedenvaihdoissa, kasvienkarsimisessa ja erityisesti ruokinnassa. Voi veljet, että on hauskaa,kun antaa kaloille ruokaa ihan kädestä ja ne pienillä hampaannappuloillaannokkivat vahingossa joskus sormenpäätä.Pääkallo tarjoaa piilopaikkoja aremmillekaloille ja on tyypillinen sisustuselementtilasten akvaariossaPienelle vesieläimistä kiinnostuneelle veijarillevoi hankkia myös ihan oman akvaarion.Sen hoitoa ei tietenkään jätetä pikku tappijalanharteille, vaan hän saa siitä ne parhaatselkäpalat ja sinulle, arvoisa isi tai äiti, jää neruodot eli kaikki huoltotoimenpiteet, vastuukalojen hyvinvoinnista ja rahoitus. Parhaassatapauksessa akvaarioista tulee lapselleelämänmittainen harrastus, joka kasvattaahuomioimaan eläimiä ja kiinnostusta luontoakohtaan ja huonoimmassakin tapauksessa allasjää vanhempien harteille, mikä ei ole akvaristiperheessäkovinkaan vaarallista.Miniakvaristin silmissä kaikki on paljonsuurempaa, kuin sinun. Siksi altaan pitää ollasopivan kokoinen. Ei niin suuri, että herranterttujoutuu ottamaan useita askeleita nähdäkseenakvaarion toisenkin pään eikä niinpieni, että kourallinen kääpiörasboroita riittäätäyttämään tilan. Itse katsoisin sopivaksi ulkomitoiltaan80 x 40 x 40 cm eli 128 litraisenaltaan. Siihen saa mahtumaan jo mukavankalaston, mutta akvaario on sopivan pieni sijoitettavaksiitse pääjehun omaan kammariin.Varusteiksi riittävät kansilasi, sisäsuodatintai pieni ulkosuodatin, lämmitin ja kun kasvitvalitaan vaatimattomien listalta niin yksiputkinenkinvalaisin riittää. Tämän kokoisiapyttyjä on paljon myynnissä myös käytettynä,<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 26


joten rahallinen panostus ei ylitä sietokykyä.Käytetyn altaan hankkimista puoltaa muutense seikka, että kypsytysaika voi olla tuskallisenpitkä, jos on kuusivuotias. Vaarit ja isoäiditvarmasti mielellään osallistuvat näinkinkehittävän harrastuksen tukemiseen eikä kenenkääntarvitse enää miettiä synttärilahjoja,sillä akvaarioliikkeen lahjakortti tulee varmastikäytettyä tai lahjaksi annettu akvaariokirjaluettua.Sisustuksessa kannattaa hyödyntää lapsenluovuutta ja mielikuvitusta. Liikkeissä näkeepaljon akvaariokrääsää mitä ei varmastiolohuoneen biotooppialtaaseen laittaisi, muttamikä on lapsen mielestä kaunista ja mukavaa.Sukelteleva Mikki Hiiri, linnanrauniot, pääkallo,laivan hylky, aarrearkku ja ehdoton klassikko,”No Fishing” -kyltti ovat ihan omiaan tässätapauksessa. Kaikkia niitä ei tietysti tarvitsesamaan aikaan akvaarioon laittaa.Mitä kaloja kullannuppujen kalasoppaansitten laitetaan? Partamonni pitää tietystiihan jokaisen lapsen altaassa olla, muttalisääkin kaloja voi laittaa. Liian täyteen allastaei saa survoa, vaan on jätettävä tilaa edellämainitulle Mikille ja kasveille ja vesikin pysyyparemmin hyvänä väljällä kalastolla. Tässäpämuutamia vaihtoehtoja:Nuorelle luonnontutkijallemielenkiintoista käytöstä- Pariskunta kääpiöakaroita(Nannacara anomala)- 8 kpl marmoritapparakaloja(Carnegiella strigata)- 5 kpl siaminpiikkisilmiä (Pangio myersi)Pehmeä, hapan vesi noin +25 astettaAasialaisiavaikutteita- Pariskunta hunajarihmakaloja(Trichogaster chuna)- 10 kpl kiilakylkiä(Trigonostigma heteromorpha)Pehmeä, hiukan hapan vesi, noin +26 astettaPientä ja sieväärunotytölle- 15 kpl mustaneontetroja(Hyphessobrycon herbertaxelrodi)- 1 + 2 töyhtökääpiöahventa(Apistogramma cacatuoides)Pehmeä ja hiukan hapan vesi, noin +26 astetta.Vauhtia ja vaarallisiatilanteita rasavillille- 2 + 4 kirsikkabarbia (Barbus titteya)- 8 kpl kuusiraitabarbeja (Puntius hexazona)Pehmeä tai keskikova vesi,neutraalin tuntumassa, noin +25 astetta<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 27


Futarille palloja ja makkaraaPrinsessalle huntuja ja koruja- 1 + 5 kääpiöpallokalaa(Carinotetraodon travancoricus)- Pariskunta punamakkarakaloja(Badis ruber)Pehmeä tai keskikova vesi,neutraalin tuntumassa, noin +26 astetta- Taistelukalakoiras (Betta splendens)- 20 kpl kardinaalitetroja(Paracheirodon axelrodi)- 6 kpl albiinoa kuparimonnista(Corydoras aenus)Pehmeä, hapan ja lämmin (noin +27) vesiLähteinä käytetyt sivut, jotka isin ja äidinkinkannattaa lukea läpi:www.faunatar.fihttp://kapsi.fi/~skare/akvaario/http://millia.aqua-web.org/Sitten ei muuta kuin jälkikasvua opastamaanakvaarioitten ihmeelliseen maailmaan!Taistelukala on ihanteellinen lemmikkikala:kesy, utelias ja persoonallisen näköinenTällä partaisella naamalla irtoaa useinykkössija miniakvaristien suosikkilistalla<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 28


Chiloglanis batesii -ripsumonnienkutuharjoitukset eli elämääPötkössä• Teksti ja kuvat Samu Saurama<strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong> -keskustelupalstalla maininta ripsumonnien kutemisesta herättimonniasiantuntijat nopeasti. Tässä hieman tarkempaa tarinaa."Pötkö" on osalle piäkaapuntiseutulaista harrastajapiiriätuttu jo entuudestaan. Kyseessä onpitkulan, tai pötkylän, muotoinen akvaario. Nykyisenneljännen version pohja on 135x30 senttinenja korkeutta on 40 senttiä, tilavuutta tästätulee noin 160 litraa. Lämpöä on niukasti ja virtaustarunsaasti. Hienon hiekkapohjan kanssapurkkiin ei ihan koskea voi luoda, Juwelin sisäsuodattimestasosialisoitu 1000ltr/h pumppuon toisessa päädyssä ja imu suodatinmaton<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 29


takana vastakkaisessa päädyssä takasivulla.Lämpötila pysyy talvella kurissaitsekseen, kesällä kaksi tietokonetuuletintatehostavat haihtumistaja estävät siten liiallisen kuumenemisen.Käytännössä lukemat pysyttelevät22-23 asteessa ympäri vuoden.Valoina on kaksi 70-wattistamonimetallia ja sisustuksena paljonisoja luonnonkiviä, joiden pintaon tietysti ohuen levämaton peittämä.Levä ja sen joukossa kasvavatlikoeläimet, ovat mahdollistaneetesimerkiksi imunuoliaisten lisääntymisenuseampaan otteeseen niinnykyisessä kuin yhdessä aikaisemmassakinPötkössä. Kasveina onmuutama kookas japaninulpukka japelto punaisia tiikerilumpeita. Muitaasukaslajeja on melko paljon: kolmeimunuoliaislajia, harat, seeprajokimonnit,turpanuoliainen ja leväsukaravut.Kierteissarvikotiloitakin onarviolta jokunen tuhat kappaletta.AkvaariokalanaharvinainenChiloglanis batesii -porukka hankittiinHelsingin Akvaariokeskusesta alkukesästä2006. Kuudesta ripsumonnistajokaisella oli maha lommolla japyrstöt reissaamisesta repaleina. Eisiis mikään oikeaoppinen kalahankinta,mutta toisaalta, olisiko niitäparempikuntoisiakaan koskaan kauppaantullut. En siis malttanut jättääkaloja altaaseen vaan otin riskin jaripsut kainaloon.Alku oli tietysti jännää, sekäkaloille että niitä seuraaville nisäkkäille.Pikkuhiljaa batesii-poppoo alkoinäkyä enemmän ja useammin.Kavereilla vaikuttaa olevan kaksi<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 30


vaihdetta, "aloillaan" ja "täysiä". Käytännössäensinmainittu on hyvin harvoinkytkettynä eli esimerkiksi valokuvaaminenei ole kovinkaan helppoakun pienet mallit sinkoavat koko ajanympäriinsä. Mahat kasvoivat vähitellenterveen pulleiksi, samoin pyrstötpalautuivat. Ruokahalu on ollut kokoajan hyvä ja kaikenlaiset peruspohjaruoatovat kelvanneet. Vaikkeivat batesiitmitään levänsyöjiä olekaan, nekyllä liikkuvat imunuolisten kanssasamaan tyyliin pitkin levääntyneidenkivien pintoja.Batesii-porukka osoittautui aktiiviseksija vilkkaaksi altaassa, jossaon paljon isolehtistä suojakasvillisuuttaja kivikkoa. Ruoka-aikaan veijaritporhaltavat tasavahvoina imunuoliaistenjoukossa ja muutenkinhurjan kokoisia huulia näkyy sielläsun täällä.Ei erityistoimenpiteitäKudun laukaisemiseen ei tarvittu mitäännormaalista poikkeavaa. Vettävaihtuu puolet viikon-kahden väleinvähän vaihtajien aktiivisuudesta riippuen.Vaihtovetenä pyritään laskemaanhieman viileämpää, kuin mitäaltaasta ensin tulee ulos. Ruokaatulee useita kertoja päivässä, muttalaiskuudesta johtuen se on ollut pitkäänpelkkää akvaariokaupan kuivamuonaaeikä pakasteita tai räk-mixiä.Pötkö on siinä suhteessa hyvin onnistunutallas, että sille ei tarvitse tehdäjuuri mitään. Vettä vaihdetaan letkullaja tuore vesi tulee suoraan hanasta.Vesi on normaalia hyvin pehmeäähelsinkiläistä. Pohjan lappoamiset,suodattimen pesut jne. eivät kuulukoskaan toimenpiteisiin. Ehkä tämä<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 31


tasainen ilmapiiri osittain mahdollistaa mukavanelämän asukeille.Erään vedenvaihdon jälkeen huomasimmetoisessa päädyssä ulpukan ja lumpeidenlehtien alla hurjaa kiemurtelua. Chiloglanis batesii-pari oli imeytynyt pusuasentoon isoillahuulillaan ja mennä viiletti kiemurrellen kuinsuunnan hukannut korkkiruuvi. Osan aikaahuulien ote oli selässä tai kyljessä, joskus mahassakin.Vaikutti kyllä siltä, että huulet huuliavasten oli se tavoitelluin tapa. Kamerassa sekunninsadasosa pysäytti liikkeen välillä hyvinhuonosti, se kertoo tahdista jotain.Menoa jatkui vajaa kymmenen minuttiaeivätkä altaan muut asukkaat tuntuneet häiritseväntoimintaa. Pikkuhiljaa pyrähdyksetlaantuivat ja pariskunta siirtyi suuren kiven jatakalasin väliin piiloon tirkistelijöiltä.Uutta kutuvillitystä ei ole huomattu eikämyöskään poikasia nähdystä tapahtumasta.Suuri syy jälkikasvun tulemattomuudelle onainakin runsas kansoitus. Pohjalla käy kokoajan melkoinen vilinä eli rauhallisia alueitaperheen kunnolliselle perustamiselle ei ole.Chiloglanis batesii ei käsittääkseni ole koskaanlisääntynyt akvaariossa eli ei ole varmaa,riittäisivätkö väljemmät olot lasten tehtailulle.Asujamiston harventaminen ei tule kysymykseen,mutta ehkä eteiseen mahtuisi nykyisentilalle vähän suurempi allas, Pötkö V.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 32


Kasviakvarismin perusteet• Teksti ja kuvat: Alix AntellKuvissa näkee usein kauniita kasvialtaita. Oma allas näyttää kuitenkinenemmän kasvien kidutuskammiolta kuin kukoistavalta keitaalta. Kasvitlähinnä ostetaan altaaseen kuolemaan. Siellä sinnittelee leväinen anubiasja intianvesitähdikki tekee pitkän paljaan varren päätteeksi ohkaisenlehtitupsun. Levät toki rehottavat kauniisti monissa eri väreissä, eikäpartis enää jaksa kaikkia syödä vaan köllöttelee pyöreän vatsansa kanssaleväisen kannon alla... Miten se kasvienpito oikein toisilta onnistuu?Jos haluaa kauniin altaan, pitää ollavalmis hoitamaan vedenalaista puutarhaansasen mukaan, kuinka loisteliaansiitä itse haluaa. Helpolla voiaikaansaada kauniin, mutta mitä koukeroisemmanhaluaa, sen enemmänpuutarhurin kokemusta se vaatii.Lisäksi pitää nöyrtyä luonnon edessä- helppoa reseptiä kauniin altaanaikaansaamiseen ei välttämättä jokaisellelöydy, jokainen allas kun onyksilönsä. Tässä artikkelissa esittelenmuutamia kasviakvarismin perusasioita.Kaikkia eri osa-alueita tässä enKasvialtaassa on hyvä pitäärauhallisia kaloja jotka eiväthäiritse kasveja, kuten Riikinkukkotokko.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 33


käsittele (tällä saralla voi hifistellä oikein olantakaa), mutta näillä eväin suurin osa harrastajistapääsee levistään eroon ja saavat hankalahkotkinkasvit kukoistamaan.MinimitekijäPerusasia, mitä kannattaa aina pitää takaraivossaon minimitekijä. Perustarpeet kasveilleovat valo, ravinnevalmisteet ja hiilidioksidi. Joskasveille syötetään toisiinsa nähden oikea määränäitä, käyttävät kasvit kaiken ravinnon hyväkseen.Jos jotain on vähemmän kuin muita, eivätkasvit käytä kahta muuta sen enempää kuin mitäkolmatta on. Eli jos on paljon valoa ja ravinteitamutta ei hiilidioksidia, niin kasvi ei pysty käyttämäänvaloa tai ravinteita sen enempää kuin mihinsaatavilla olevaan hiilidioksidimäärä riittää.Näin jää siis ravinteita ja valoa yli - leville. Jokinminimitekijä on melkeinpä jokaisen altaan leväongelmansyy. Se on sitten aivan toinen asiakoittaa keksiä mitä allas on vailla - etenkin ravinteitaon huikea määrä erilaisia.Ensin vilkaisu altaaseenHyvä kasviallas ei ole liian korkea. Kasvittarvitsevat valoa ja vesihän syö sitä nopeastisyvyyden kasvaessa. Matalassa altaassa siistarvitaan vähemmän valotehoa, jotta saadaantarpeellinen valomäärä pohjalle asti. Omankokemukseni mukaan 60 cm korkeassa altaasasaa jo olla aika tehokkaat värkit, jotta valosaadaan riittämään.Mitä tulee muuhun muotoon on paljoltipuutarhurin oma makuasia. Jos on näppäräsisuustamaan niin allas kuin allas näyttäänopeasti kauniilta, mutta aloitteleva sisustelijavoi pitää kovin kapeaa allasta haastavana,sillä siihen ei oikein tahdo mahtua kahta kasvilajiaenempää syvyyssuunnassa. Jos tähän lisätääänkorkeutta, on allasta hyvinkin hankalasisustaa jos tavoitteena on esim. takalasinpeittävä rehevä pusikko - tuuppaa se silloinkasvamaan etulasiinkin kiinni.Valoa maailmaanUsein tulee ensimmäisenä mieleen valo. Minkälainenon sitten ”se oikea” kasvivalo? Aloittelevalleharrastajalle sanoisin, että tarpeeksivahva mutta ei yliampuva. Värisävyllä ei oleniinkään merkitystä. Jotkut pitkään harrastaneetovat huomanneet jotain eroja putkissa,mutta ne ovat jo yläluokan asioita.Nauhavesihyasintti lipoo vedenpintaa.Vedenpinnan yläpuolellakasvaa vesifiikus.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 34


Valon ptää siis olla sopiva - mitä se nytsitten tarkoittaa? Ei paljon mitään. Puhutaaneri wattimääristä per litra, mutta nämä kaaviotovat hyvin ohjetta-antavia. Tähän kehittää kylläjossain vaiheessa näppituntuman kun kyseessäon oma allas. Jotain ohjeita on kuitenkin hyväolla. Mitä enemmän valoa, sen rehevämpi kasvu- edellyttäen että kaikkia muita ravinteita onsuhteessa valon määrään.Loisteputkien on hyvä olla koko altaanmittaiset. Kahdella putkella pärjää jo jonkunmatkaa, mutta koko kannen voi hyvin täyttääputkilla. Jotkut ostavat jopa T5 -putkia ja rakentavatniistä valokannen, sillä niitä voi asentaalähemmin toisiaan kuin tavallisia putkia ja näinsaadaan useampi putki mahtumaan altaan ylle.Putkien värisävyllä ei siis ole mitenkään maatajärisyttävääeroa. Osta sellaisia putkia, jotkamiellyttävät silmääsi ja muista vaihtaa niitäaika-ajoin. Jotkut kehoittavat vaihtamaan vuosittain,toiset pitävät tätä humpuukina, muttajos neljästä putkesta vaihtaa kaksi vuosittainniin ei ainakaan mennä ihan puihin.Loisteputkivalaisimet laitetaan useinkansilasien päälle. Tässä kannattaa muistaa se,että likaiset kansilasit syövät aivan kauheastivalotehoa. Eli jos niitä käyttää, pitää niiden ollaputipuhtaat (aika harvalla ne kuitenkaan pysyvätsellaisina, kalkkitahrat kannattaa koittaapuhdistaa etikalla). Ne, jotka eivät käytä kansilasejasaavat selvästi enemmän valoa altaaseen,mutta sähköturvallisuutta ei paljolti ole.Jos valaisin putoaa altaaseen on mahdollisuusvakavaan onnettomuuteen erittäin suuri. Turvallisinversio on katosta riippuva valaisin, jossaon lasi tai pleksi putkien suojana. Tämä onmyös kätevä tapa, sillä ketjuilla roikkuessa saavalomäärää säädettyä nostamalla tai laskemallavalaisinta.Loisteputkirungoissa kannattaa käyttääheijastinta. Se kerää putkista ylös ja sivuillesäteilevän valon ja suuntaa sen altaan pohjalleeikä päästä sitä karkaamaan lattialle. Toiseksiparas keino on maalata valaisimen runkosisältä valkoiseksi jolloin valoa ei imeydy paljoakaanrunkoon vaan melkein kaikki suunnataanulos valaisinkotelosta. Kaikenmaailmanfoliovirityksiaäkin on olemassa ja niitä saatoki kokeilla huvikseen.Seuraavaksi hintaluokassa on elohopeapurkausvalot(HQL). Nämä jätti-hehkulampuiltanäyttävät valot olivat kova trendiVilliä ja rehevää. Vaikka kasvit viihtyvät,hakee allas kauan muotoaanennenkuin vihersormi kehittyy.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 35


vielä muutamia vuosia sitten, eikä syyttä, kasvitnimittäin kukoistavat näiden alla. Pieneenaltaaseen elohopea on usein liian teokas, mutta(riippuen muusta lannoituksesta) 100-litraisenylle voi jo uskalias ripustaa elohopean. Syyelohopeiden suosion laskuun lienee niiden värisävy.Niiden vihertävänkellertävä valo syö tehokkaastipunaisia ja sinisiä sävyjä altaasta. Ken onkoittanut valokuvata elohopealla valaistua allastatietää että joka ikinen kuva on pissinvärinen.Kallein valaisinehdokas on monimetallivalaisin(HQI). Tätää ei saa sekoittaa halogeeniin(ns. ”raksavaloihin”), joka tuottaa tuhottomastilämpöä valomäärään nähden ja jokokeittää altaan ja asunnon muut asukkaat taiilahduttaa sähkölaitosta kasvattamalla sähkölaskua.Pistemäinen valonlähde yhdessä reippaastiliikkuva vedenpinta aikaansaa kaunistavalon välkehdintää vedessä. Lisäksi altaaseensaadaan valaisimen alle kirkkaampi alue jareunoille hämärämpää. Toisten mielestä tämäon monimetallien heikkous (loisteputkilla saatasaisien valon koko altaaseen), mutta minustaon erinomaista, että altaasta löytyy eri valomääräävaativille kasveille omat kohtansa.Anubiaat sopivat mainiosti laidoille ja aurinkoapalvovat punarotalat valokeilaan.Monimetallipolttimoita saa myös nykyäänaika monessa värisävyssä joten jokainenlöytää varmasti itsellään miellyttävän. Kannattaamuistaa, että monimetallit ovat valotehonsatakia olleet jo kauan meriakvaristien suosiossa,joten jos ei ole varma mitä polttimoa onostamassa niin kannattaa ainakin varmistuasiitä, ettei ole ostamassa kylmänkelmeää merivesipolttimoa.Monimetalli ripustetaan myös katostaja hyvä etäisyys vedenpinnasta on 15-50 cm,riippuen altaasta.RavinteetTämä on hankalin osuus kasviakvarismia. Jokaisenallas on erilainen. Altaissa on eri määräkaloja, niitä ruokitaan eri tavalla, pohjamateriaali,suodatus ja hoitorutiinit ovat erilaisia.Eroja on jokaisessa altaassa - jopa sellaisissajotka ulkoisesti vaikuttavat identtisiltä. Tästäjohtuu se, että jokaisen altaan perusasetelmaon erilainen lannoitesuunnitelmaa miettiessä.Kasvien perusravinnetarve on samakuin maan päällä kasvavien, eli ne tarvitsevatsuurissa määrin hiiltä, typpeä, fosforia ja kaliumia.Näiden lisäksi kasvit tarvitsevat moniahivenaineita.Punarotala vaatii paljon valoa jaravinteita mutta on hyvin voidessaanupea väripilkku altaassa.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 36


Usein puhutaan kasvien kohdalla NPK -tasapainosta. N on typpi, P on fosfori ja K onkalium. Näitä pitää olla sopivissa määrin keskenään(mikä on oikea tasapaino riippuu sekäomasta altaasta että koulukunnasta). Akvaariokasvienkohdalla pitää kuitenkin muistaa, ettäkalanruoka tuo altaaseen osan lannotteista,lähinnä typen ja fosforin. Siksi nestemäiset akvaariolannoitteetovat useimmiten fosforittomiaja typettömiä (typpeä kasvit saavat nitraatista),eikä tavallista Biolania siis kannata käyttää. Joskuskuitenkin jommankumman, yleensä typen,puuttuminen on leväongelman syy, etenkin altaissajoissa ei ole paljon kaloja tuottamassanäitä aineita. Lisää tästä lopussa.Ravinteiden merkitys(käsittelee pääosin ”maakasveja”, muttaon suurilta osin sovellettavissa vesikasveihinkin):Boori: ensisijainen tehtävä liittyy soluseinänmuodostukseen. Jos sitä onliian vähän, voi kasvi jäädä kitukasvuiseksi.Boori vaikuttaa myös kukkivienkasvien lisääntymiseen.Fosfori: tärkeä DNA/RNA:ssa. Avustaavalon muuntamista sokereiksi. Fosforipuutenäkyy hidastuneena kasvuna,tummat lehdet ja vanhat lehdet voivatsaada purppuransävyistä pigmenttiä.Vaikuttaa juurten kasvuun ja silmujenkehitykseen.Kalium: katalyytti kasveissa, monienentsyymien toiminta on riippuvainenkaliumista. Kalium vaikuttaa myöskasvin osmoottiseen paineeseen. Puutenäkyy kellastuvina lehtinä.Kalsium: kalsiumilla on tärkeä osuussoluseinän muodostuksessa.Kloori (kloridi): vaikuttaa suolanmuodostukseensekä sähköisiin varauksiinkasvissa. Vaikuttaa myös epäsuorastikasvin kasvuun (veden sääntely).Nuutuneet, rajoittuneet ja monihaaraisetjuuret ovat usein syynä kloridinpuutteessa.Koboltti: Osana typpifiksaatiota.Kupari: tärkeä tekijä kasvimetaboliassa.Tarvitaan myös ligniinisynteesissä,jota tarvitaan soluseinämissä ”lujittavana”tekijänä. Viherkasveilla tämänäkyy mm. siten, että kasvit ”nuutuvat”.Puutosoireina mm. kellertävät jahaalean vihreät lehdet. Fosfori ja rautalisäpohjalannoitteen seassa auttaakasvien ottamaan kupari paremminomaan käyttöönsä. Kuparivajavuus ilmeneemyös kasvin kitukasvuisuutena.Peplis diandra onmukavan tuuhea keskikorkeaköynnöstävä kasvi.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 37


altaasi tarvitsee esim. enemmän nitraattia niinlannoitteeseen sekoitetaan yksinkertaisesti lisäänitraattia. Tämä tietysti vaatii pientä kotikemistinvikaa...Saviturvepalleroiden sekä PMDD:n ohjeetlöytyvät artikkelin lopusta. Myös saviturvepalleroidenresepti on täysin muokattavissa; niihinvoi lisätä kanankakkaa, pupun papanoita, hirvenklimppejä - melkein mitä vain kasvissyöjänulostetta voi kokeilla. Omalla vastuullaan toki.Kasviravinteita lisätään ensin tuotteenohjeen mukaan ja sen jälkeen oman selkäytimenmukaan, eli sitä mukaan, miltä oma allasnäyttää. Kestää jonkun aikaa ennenkuin oppiilukemaan allastaan niin hyvin, että osaa lisätäkasviravinnetta tai vähentää valoa, mutta sepäivä kyllä koittaa ahkeralle.HiilidioksidiHiili on erittäin tärkeä osa kasvien metaboliaa.Viime aikoina markkinoille on ilmestynytnestemäisiä hiilituotteita, mutta niistä on paljonristiriitaisia mielipiteitä ja jokapäiväinenannosteluvaatimus varmasti syö nestehiilensuosiota. Siksipä tässä esittelen perinteisenhiilidioksidin hiilen lähteenä.Hiilidioksidia voi lisätä altaaseen monellaeri tavalla. Helpoin ja varmin tie on ostaavalmis hiilidioksidijärjestelmä painepulloineen,venttiileineen, pH-antureineen ja säätöyksikköineen.Nämä tosin maksavat maltaita ja siksimoni virittelee omia ratkaisuja. Yleisin on nshiiva-liivate eli ”hiivate”. Limsapulloon tehdäänliivatteella hyytelöity sokeriliemi johon lisätäänhiivaa. Hiiva syö sokeria, tuottaen alkoholia.Käymisprosessin sivutuotteena on suurehkomäärä hiilidioksidia ja tämä sivutuote johdetaanakvaarioon. Lopputuotetta harvemminkäytetään muuhun kuin viemärien huuhteluun.Hiivatereseptejä on monia, nettiä surffaamallalöytää varmasti jonkun, joka sopii itselleen.Itse käytän 9dl vettä, 3,75 dl sokeriaMoni kovalehtinen ja jäykkävartinenkasvi kasvaa nopeastivedenpinnan ylikin.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 40


ja puoli teelusikallista kuivahiivaa (hiiva lisätäänlämpimään veteen sekoitettuna hyytelön päällekunhan hyytelö on ensin jähmettynyt ja sen jälkeenlämmennyt huoneenlämpöiseksi). Pullonaon tavallinen puolentoista litran limupullo. Pullonkorkkiin porataan reikä, jonka läpi vedetäänilmastinletku. Letkuun liitetään takaiskuventiili(saa akvaariokaupasta) keskelle letkua lähellealtaan yläreunaa. Tästä letku johdetaan altaaseenja haluttuun levitinjärjestelmään.Hankalinta hiivateprosessissa on saadakorkin läpi menevä letku tiiviisti istuvaksi. Tiivisteeksiehdotellaan kaikkea sinitarrasta silikoniin.Jotkut saavat nämä viritykset pitämään,kaikki eivät. Autotarvikekaupasta saa läpivientikumejajotka ovat niin pieniä että ne sopivattarkoitukseen kuin nakutettuna.Toiseksi on hankala pitää hiiva käymässätasaisesti. Monella on vaikeuksia pitäähiiva ylipäänsä elossa. Tähän auttaa valaisimenpäälle nostaminen tai muuten ainakinkylmältä lattialta ylös nostaminen. Kokeilujavoi joutua tekemään monia ennenkuin pulloporisee. Kun tämä hiivate käy tasaisesti niinse riittää 3-4 viikoksi.Muita hiilidioksidinlisäystapoja löytyykaupasta, järjestelmiä löytyy pilvin pimeinedellämainiun täysin kotitekoisen ja ensiksimainitun täysiautomaatin välillä. Senkunmenee shoppaamaan. Kannattaa kuitenkinverrata toimintamekanismia ja sen kätevyyttäkeskenään ennenkuin vaihtaa pois toimivastahiivatesysteemistä.HiilidioksidilevittimetHiilidioksidi pitää tietenkin saada liukenemaanveteen. Yksinkertaisin tapa on laittaa hohkakiviilmastinletkun päähän ja laskea se altaanpohjalle. Tällä menetelmällä kuplista kuitenkinliukenee äärimmäisen pieni osuus. Seuraavatapa on laitaa ruukku tai muki nurinpäinaltaaseen (ei pohjalle vaan jotenkin viritettynäylemmäs) ja työntää ilmaletku se alle. Näinsyntyy kaasukello jonka alapinnasta liukeneehiiilidioksidia veteen. Tätä kutsutaan passiiviseksilevittimeksi ja malleja löytyy kaupanhyllyltäkin erlaisilla puoliläpäisevillä kalvoillaja muilla vermeillä. Lopputulos on kuitenkinkohtuullisen heikko jos hiilidioksidin tarve onsuuri. Pienessä altaassa passiivilevitin voi vieläriittää. Sen paras puoli on sen turvallisuus;veteen ei liukene vaaralllista määrää hiilidioksidia.Hiilidioksidi nimittäin alentaa vedenpH-arvoa, joka voi tehokkaalla hiilidioksidili-Kuvassa on Seran aktiivilevitinkuplalaskurilla. Levitin on hanallaliitetty pumppuun.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 41


säyksellä pudota yllättävänkin alas. Ja tästähänkaikki kalat eivät pidä.Jos hiilidioksidin tarve kuitenkin on suuri(valoa on paljon ja kasviravinteita lisätään senmukaan), tarvitaan järeämpi levitin, aktiivilevitin.Tässä versiossa pumppu sekoittaa vettäja hiilidioksidikuplia kammiossa, jossa kaasuparhaimmillaan liukenee kokonaan veteen eikäkupli pois levittimestä. Aktiivilevittimiä voi näperrelläitse mitä moninaisimmista vermeistä,ohjeita näihinkin on netti pullollaan. Kaupanhyllyltä löytyy kuitenkin suhteellisen halpoja jatoimivia ratkaisuja (itse tehdyissä levittimissätuppaa olemaan hankaluutena saada ne pysymäänjotenkin kiinni lasissa). Jos itse haluaarakentaa niin toimivin näkemäni tee-se-itse -aktiivilevitin löytyy <strong>Aponogeton</strong>in numerosta5/06 (www.aqua-web.org/aponogeton). Aktiivilevitintäkäyttäessä kannattaa joko seuratapH:ta tai liittää levittimen pumppu samaanajastimeen valaisimen kanssa, jolloin levitinmuuttuu passiiviseksi yön aikana (yöllä kasviteivät yhteytä vaan jopa tuottavat hiilidioksidia- siksi yön aikana lisätty hiilidioksidi voisaada altaan pH:n heilumaan paljonkin).Typpi vs FosforiTässä tulee varsinainen kemiaosa niille, joillakaikesta huolimatta on leväongelmia. Tutkimuksisaon ilmennyt, että vihreitä leviä kasvaahelposti altaisiin, joissa on suhteessa paljontyppeä (=nitraattia) ja vähän fosforia. Jossuhde on toisin päin (paljon typpeä ja vähänfosforia) kasvaa sinivihreät levät paremmin.Taulukosta näkee helposti miten typpija fosfori suosivat levänkasvua ja missä arvojentulisi olla jotta levänkasvulta vältyttäisiin.Koska nämä kaksi ainetta ovat niitä, jotkapuuttuvat tai joita on kovin vähän kasvilannoitteissaniin säätely tapahtuu melkein kokonaanmuulla tavoin, kalojen peräpään kautta.Jos altaassa ei ole paljon kaloja, tulee siihenHennoista köynnöstävistä kasveistasaa kauniita kokonaisuuksia pieneenkinaltaaseen. Kuvassa Lindernia sp.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 42


vain vähän nitraattia ja fosforia kalanruoan mukana.Joskus jo hanavedestä tulee nitraattia(harvemmin sieltä tulee fosfaatteja) joten epätasapainoon valmis siitä lähtien. Mittaamallanitraatin ja fosfaatin ja vertaamalla ylläolevaantaulukkoon näkee kumpaa pitää lisätä, joko kasviravinteeseentai erikseen suoraan altaaseen.SisustaminenNyt on käyty läpi kasvien ravinteiden saanti.Muutaman kuukauden säätämisen ja askartelemisenjälkeen alkavat kasvit näyttämään eloisiltaja terveiltä. Vaan miten ne sommitellaankauniiksi kokonaisuudeksi!? Tässä astuu kokemusesille. Jos on siirrellyt ja näpertänyt kasveillaanpaljon, on hiljalleen oppinut sen, mikäkasvi näyttää missäkin hyvältä. Ja tämähän onkasviakvarismin varsinainen koitos. Pitää tunteakasvilajinsa, missä kohtaa allasta ne viihtyvätja näyttävät hyviltä, miten niitä karsitaanja siistitään jotta ne pysyvät elinvoimaisina jamiten ne tulevat kasvamaan. Vastasiistitty allasei näytä hyvältä vaan ihmiskäden jälki näkyyvääntyneinä oksina ja epäluonnollisesti kääntyneinälehtinä. Kasviakvaristi osaa karsia ja siistiäkasveja niin, että muutaman päivän päästäne ovat kasvaneet muotoonsa ja täyttävät niilletarkoitetun alueen. On tarkkaa puuhaa säätääallas täydelliseksi ja loppupeleissä se on aivantäydellinen vain lyhen aikaa ennenkuin on kasvanutmuodottomaksi. Ainakin työskenneltäessänopeakasvuisilla kasveilla.Jos on laiskempi nyplääjä mutta kuitenkinhaluaa rehevän altaan kannattaa valita hidaskasvuisempialajeja tai suunnitella altaastasellaisen, että sen saa nätisti karsittua todellalyhyeksi, jonka jälkeen kaiken voi rauhassa antaakasvaa täyteen ennen seuraavaa karsintaa.Tällaiseen altaaseen sopii esim. hiljalleen pohjaavaltaava, mutta ei liian korkeaksi kasvavakapeakeiholehti (Sagittaria subulata), keihäslehdet(Anubias barteri ja Anubias barteri varnana) jotka ovat hidaskasvuisimpia ja esimerkiksiliuskavesisaniainen (Ceratopteris cornuta)joka sietää rankkaakin karsimista.Pieniä vinkkejä kasvien käyttöön: korkeiksikasvavat kasvit taakse ja sivuille, matalateteen. Sitten voi luoda kannoista tai kivistärakennelman jonka ympärille asettaa ns.kohdekasvin, katseenvangitsijan. Hentorotalastasaa hienon punertavan taustan kun senhuolellisesti lyhentää tasapitkäksi. Karttulehteäusein latvomalla saa tuuhean puska aikai-Altaan reunalle voi kiinnittää kasveja mattosuodatinmatonpalaseen, ruukkuun tai voi antaakasvien kasvaa pohjasta asti ylös altaasta.<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 43


KUUKAUDEN ALLASKuukauden allas -kisan voittaja on erica!Kuukauden allas kisan voitti erica,alias Johanna Kiiskinen. 27-vuotiasJohanna asuu Euran lähellä avopuolisonsaPasin kanssa. Johanna työskenteleeperhepäivähoitokodissa. Akvaarionlisäksi harrastuksiin kuuluumonenlaista puuhaa: Puutyöt, ompelu,valokuvaaminen (kamerana CanonDigital Ixus 60), tulevaisuudessametsästys sekä nykyään kalastus. Kalastusei kuulemma tapahdu omassaakvaariossa, paitsi satunnaisesti haavillaja metsästäjänä Johanna alkaaolla loppukoetta vailla valmis. ”Vieläjos joku uskaltaisi jonkinlaisen pyssynmyydä” hän nauraa. Akvaarionlisäksi Johannan ja Pasin kodista löytyykaksi hiiriä metsästelevää ja akvaariotatuijottelevaa kissaa, Kingi jaTuhnu. ”Muita lemmikkejä meillä onkaksi lammasta Banda ja Nuppu, yksipässi Juuso sekä muutama kana jakukko” lisää Johanna.<strong>Aqua</strong>-webbiin Johanna rekisteröityijo viime vuonna mutta epähuomiossapoisti tunnukset. Hän kuitenkinrekisteröityi uudelleen samointein, vanhan nimimerkin erika tilallaon nyt nimi erika_. Ohimennen hänkehaisee: ”Onhan <strong>AW</strong> erittäin positiivinenja hyödyllinen sivusto.” Oikolukuasuorittanut administraattori kuitenkinhaluaisi huomauttaa että paraskäytäntö vastaavassa tilanteessa olisiottaa yhteys ylläpitoon jos käyttäjätunnuksenkanssa ilmenee ongelmia.Johannan harrastus alkoi vuonna2001 ensimmäisestä omasta akvaariosta.Kalastona oli mm. Taistelukala,suklaaokamonni, perhoskala,sitruunatetra, kardinaalitetra, kää-Johannan suosikkeihinkuuluvat värikkäätplatyt<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 45


KUUKAUDEN ALLASpiörihmakala, täpläimumonni ja piikkisilmä,kaikkia Johanna ei edes muista. Monipuolinenlajikirjo kuitenkin. Tämän jälkeen seurasi kuivakausi harrastuksessa, kunnes Pasi osti Johannalle27-vuotislahjaksi 270 l akvaarion.”Riemu oli suuri” muistelee Johanna. Akvaarionsisustuksesta tehtiin tarkkoja luonnoksia jakaikki suunniteltiin moneen kertaan. Sen kyllähuomaa, kun voittaja-allasta katselee! ”Akvaarioharrastuksessaminua kiehtoo eniten monipuolisuuskalojen ihanat värit ja monipuolinenvalinta mahdollisuus” toteaa Johanna.Lempikaloikseen hän nimeää kirjavat platytsekä lutuiset pusukalat. Johannan haaveenaolisi hankkia useampi allas ja jonakin päivänäyksi ainakin 500-litrainen tankki, ”jos vainlattia kestää” hän virnistää. Johannan ja Pasinasunto on sodan jälkeen rakennettu omakotitalojoten lattian kantoa voi olla ihan tervettäkinhiukan epäillä.Voittaja-allas kokokomeudessaanPapukaijalehtiFaktaa voittaja-altaasta:• Akvaario tuli taloon 12.09.2006• Ensimmäiset kasvit 18.09.2006• Ensimmäiset kalat 22.09.2006• Voittokuvissa pohjahiekkana hiekkapuhallushiekkaa,raekoko 0.1 - 0.7 mm sekä ylemmässätasossa punasoraista hiekoitushiekkaa.• Hiekkojen väliin on rakennettu pieni muuripunagraniitti-noppakivestä, koko n.50 x 50mm, joita on myös muutaman ripoteltu alemmantason hiekan päälle. Ylätasolla on myöskaksi isoa harmaata noppakiveä, joiden kokoon n.100 x 100mm. Nämä noppakivet Pasi toitöistä tullessaan. Ylätasolle (Johannan sanoin)”epämääräinen simpukkamainen kökkäre”,jossa kolo kaloja varten.• Taustana mustaa kartonkia.• Myöhemmin lisätty myös aito juurakko.• Kalalajit: Miljoonakala, helmirihmakala, partamonni,kardinaalitetra, platy, taistelukala,vihermonninen, kuparimonninen (tavallinensekä albiino)• Kasvit: Papukaijanlehti, isorasvalehti, argentiinanvesirutto,amerikankilpukka, jaavansammal,isokriinumi, viuhkalehti, kultaköynnös”Marble Queen”<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 46


KUUKAUDEN ALLASSen verran kalasto on muuttunut kuvaushetkenjälkeen, että taistelukala sekä kaksi albiinonkuparimonnisen poikasta menehtyi pilkkutautiin.Lisäyksenä kalastoon on tullut kaksilehtikalaa, marmori sekä valkoinen. ”Haluaisinvielä jossain vaiheessa pusukalan” lisää Johanna.Myös kasvisto on muuttunut hieman. ” Olenhävittänyt osan oikeista kasveista... testailenmiltä tekokasvit näyttävät, joukossa on tokioikeitakin kasveja aitoutta tuomaan”. Omaasuosikkiaan kasveista Johanna ei osaa suoriltanimetä, tietenkin värikkäämmät kasvit viehättävät.Myös taustakuva muuttui, tällä hetkellätaustana toimii terraarioon tarkoitettu kuvajoka kuitenkin sopii akvaarioonkin oikein hyvin.Akvaarion sisustus on jatkuvan mietinnänalla, tosin sitä on muutettu kuvauksen jälkeenvain kerran. Allas on otettu käyttöön perinteisintavoin, valmis ja laitteistettu allas pyöri 10 vrkilman kaloja, veteen lisättiin vain vedenparannusaine.Kalat lisättiin vähän kerrassaan, uusihankittiin kun edelliset näyttivät hyvinvoiviltaja kaikki menikin putkeen.”Nyt olen erittäin tyytyväinen akvaarioonija se miellyttää meitä erittäin paljon”toteaa Johanna, ja lisää ”isäntä kyllä haluaisiakvaarioon vielä "no swimming" kyltin vaikkapikemminkin minun mielestäni sinne sopisi"no fishing", uivathan kalat siellä. Tai "no catfishing", kun noi karvapallot saattavat olla liikaakinkiinnostuneita fisuista” hän nauraa.Paljon onnea voittajalle!Tästä se kaikki alkoi &Akvaarion uusimmatasukkaatTuhnun päivystysvuoro on ensin……Ja sitten Kingin!<strong>Aponogeton</strong> <strong>cf</strong>. <strong>AW</strong> • <strong>Aqua</strong>-<strong>Web</strong>in virallinen verkkolehti • 1/<strong>2007</strong> 47

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!