Aponogeton - Aqua-Web

Ruusumiekkakasvi,Echinodorus sp. ”Rose”• Teksti ja kuvat: Anna RikkinenRuusumiekkakasvi on ehkä tunnetuin punertavista miekkakasveista.Kasvi on helposti tunnistettavissa helakan vaaleanpunaisista nuoristalehdistään, jotka muuttuvat hiljalleen ruskealäikikkään kauttakauniin vihreiksi.Kasvin punaiset, rusehtavat ja vihreätlehdet saavat sen näyttämään hyvineksoottiselta ja se on sitkeä ja helppokasvi jokaisen aloittelijan altaaseen.Muunnos on kehitetty jo vuonna1986 risteyttämällä Echinodorus horemanii”Rot” ja E. horizontalis. Kasvinluojana on toiminut Hans Barth,jonka käsialaa ovat myös tutut pantterimiekkaE. schlueteri ”Leopard”sekä E. ”Red flame”. Tropican sivujenmukaan ruusumiekalle tulee korkeut-ta noin 24-40cm eikä se vaadi juurimuuta kun kohtalaisesti valoa punertuakseen.Pohjalannoituksesta se jokaisenkunnon miekan tapaan tykkäämuttei se sitä osaa vaatia menestyäkseen.Plussana se vaikuttaisi olevanmyöskin kasvinsyöjien epäsuosiossa,edesmennyt partamonnini rakastirei’ittää E. bleherini mutta ruusu saikasvaa rauhassa. Kasvi on herkkäkukkimaan hyvässä valossa ja tuottaakinkukkavanaa ja epifyyttitaimiaTämän kokoisetlehdet varjostavattehokkaasti pohjakasvejaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 3

kuin liukuhihnalta. Kuulostaa liianhyvältä? Valitettavasti ruusumiekallaon myös varjonsa, sananmukaisesti.Itse ostin oman yksilöni Kotkastanoin kolme vuotta sitten. Myyjämainosti sen olevan helppo ja mukavakeski- tai etualan kasvi uuteen317l akvaariooni. Kaunis punerrus oliminulle, silloiselle aloittelijalle, ihanuutta ja kasvi lähti mukaani. Pian senkasvutahti kuitenkin alkoi hiemankummastuttaa ja siirsin sen edestäkeskelle. Kokeilin kaikkea täydestäkynimisestä lähtien, mokoma vaankasvoi ja kasvoi. Kun maaginen 40cmkorkeusraja tuli ja meni, laitoin kasvinmyyntiin. Kuitenkaan sille ei tullutottajaa muuttopäivääni mennessäjoten se muutti kanssani uuteen kaupunkiin.Pian kyllästyin mokomaankuoliaaksi varjostajaan uudelleen japäätin heivata sen ulos. Taaskaansille ei ollut ostajaa eikä kummallakaanisomman altaan omistavallaakvaristi-kaverillani ollut juuri sillointilaa. Miekka sai taas jatkoaikaa. Jossakinvaiheessa sytyin ajatukselleavonaisesta altaasta ja hankin riippuvan150W valaisimen altaani päälle.Kansilasit poistettuani yllätti ruususeniminut taas: Nyt se kasvaa ylialtaasta! Vihdoin ruusumiekkakasvinkorkeuskasvu loppui, noin 65cmpaikkeille. Leveyttä koko kauneudellaon noin 35-40cm Tropican ilmoittaman15-25cm sijaan. Pikkuisestaetualan kaunokaisesta on kasvanutmuutamassa vuodessa altaan kiistatonkuningatar.Ruusumiekan poikastulva oninnostanut minut kokeilemaan mahdolliseksi,mutta vaikeaksi tietämäänikasvatuskeinoa: Ruukkukasvatusta.Edellisestä kukkavanasta minulle jäiKasvin uposlehdet ovatkäytännössä historiaa,nykyään rouvaahuvittaa kasvaaaltaasta ulosAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 4

Ruusumiekan ruukkuversion lehdetovat syvän viininpunaisia nuorina.käsiin pari ylimääräistä tainta jotka eivät vaikuttaneettäysin kuranteilta. Parvekkeella norkoilimuutama tyhjä saviruukku ja pussi taimimultaa.Tuuma kohtasi toimen ja pian pariruusumiekan tainta kököttivät ruukussaan.Valitsin noille mahdollisimman aurinkoisensopen parvekkeelta ja ruukun aluslautaseksikorkealaitaisen, muovisen karkkirasian. Runsaastivaloa ja paljon vettä yhdistettynä hallittuunheitteillejättöön vaikuttaisi olevan oikeataktiikka, sillä kesän aikana kasvit olivat kasvattaneetkomeat juuret ruukkuun ja alkaneetsilminnähden viihtyä. Eilen siirsin hallanpelossakasvit sisälle ja vaihdoin mullan turve-puuhakeseokseen.Tarkoituksena olisi nyt saadaikkunalaudalla kasvavat taimet selviämääntalvesta ja pitkällä tähtäimellä saada ruukkuruusumiekkakasvijoskus kukkimaan.Ark 10-18La 10-15www.AKVAARIOKESKUS.comKaikenmerkkiset ja kokoisetAKVAARIOT ja PAKETITItämerenkatu 26, 00180 Helsinkip. 586 5861, “Se Ruoholahden liike...”Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 5

Riutta-akvaarion sisustaminen• Teksti ja kuvat Jukka MajuriRiutta-akvaarion suunnitteluvaiheessa harrastajalle – erityisesti ensimmäistäakvaariotaan pystyttävälle – ei ensimmäisenä tule mieleen se,miten akvaario tulisi sisustaa. Tämän asian miettiminen jo alkuvaiheessaon kuitenkin tärkeää lopputuloksen kannalta. Useat tekijät erityisestisisustuksen kannalta on huomioitava jo alkuvaiheessa, koska ne vaikuttavatsuuresti siihen, miltä akvaario tulee näyttämään 1,5 - 2 vuoden kuluttua.Tässä artikkelissa käydään läpi ne tekijät, jotka tulee huomioidahankintavaiheessa ja kerrotaan myös kuinka sisustaminen tehdään.Korallien esteettömän kasvun jakalojen viihtyvyyden kannaltaaltaan huolellinen ja läpimietittysisustaminen on tärkeää.Suomenkielinen termi ”sisustaminen”ei ole asiaa hyvin kuvaava käsite. Englanninkielinentermi ”aquascaping”puolestaan kertoo lyhykäisyydessäänkaiken tarvittavan, mutta sen mahdollinensuomennos - akvaarion maisemointi- tuntuu hiukan kömpelöltä.Se näkymä, jonka kuvittelemmesaavuttavamme riutta-akvaarioomme,voi olla vaikea mieltää, ellei tiedä,miltä oikea riutta näyttää. Itse mietintätä asiaa aloittaessani ja kyselinsekä suomalaisilta että englantilaisiltakokeneemmilta harrastajilta, miltäriutta oikein näyttää. Vastaukseksisain: ei ole olemassa määrätynlaista,oikeaa näkymää. Tämä tarkoittaasiis sitä, että kenen tahansa tekemäriuttarakennelma on oikeanlainen!Tämä pitää varmaan paikkansa, koskaakvaariomme matkivat todella hy-© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/20066

Euphyllia on korallien kestosuosikkejavaikka sen pitkät polttiaislonkerot rajoittaavatkorallin sijoitusta suhteessatoisiin koralleihin. Hyvällä suunnittelullasaadaan polttavalle kaunokaisellekinoma tila altaaseen.© Samu Sauramavin pienen pientä palaa esim. Australian Isostavalliriutasta ja tätä kautta meidän kaikkien’riutat’ toteuttavat jotakin hyvin pientä osaatätä tuhansia kilometriä pitkää muodostelmaa.Mutta millainen lopputulos on sitten hyvä? Sitäkannattaakin pohtia.Olisi erittäin suositeltavaa katsella oikeillariutoilla kuvattuja videoita tms. ja sitä kautta”löytää” innoitus oman pienen riuttansa ulkonäköön.Näin saavutettu lopputulos antaa paremmantuntuman harrastukseen kuin pelkkäoletuksen mukainen lopputulos, vaikka sekinsaattaa olla toteutukseltaan aivan yhtä hyvä.Seuraavasta linkistä löytyy muutamia riutoillakuvattuja filminpätkiä: http://www.reefed.edu.au/library/movies/movies.htmlAllasAkvaarion hankinnan yhteydessä olisi mietittävä,mihin se tullaan sijoittamaan. Valitettavanikävä trendi näyttää olevan se, että akvaariostaensin halutaan litramäärältään tietyn kokoinenja sitten siitä mielellään halutaan vielä mahdollisimmanpitkä. Pitkä akvaario saattaa olla näyttävännäköinen, mutta jos sen korkeus ja leveysovat vastaavasti pienet, pakottavat ne maisemoimaanakvaarion määrätyn tyyppiseksi. Riutta-akvaariossanimittäin leveys on tärkeämpikuin pituus. Leveydellä saadaan aikaan syvyysvaikutelma,ja nanoriuttoja lukuun ottamattavoidaan sanoa, että ehdoton minimileveys on50 cm – mielummin kuitenkin 60 - 80 cm. Onsiis parempi kasvattaa leveyttä ja korkeutta,joilla haluttu litramäärä kuitenkin saavutetaan.Täten akvaario saadaan näyttämään sisustuksellisestikomeammalta ja myös sen sijoituspaikantilankäytölle tulee väljyyttä.Miksi leveys sitten on niin tärkeää? Ensinnäkinvesi litistää näkymää suuresti, jotenkaikki näyttäisi olevan kuin kiinni etulasissa.Toiseksi riutta-altaassa käytettävä elävä kivivaatii rakenteellisesti määrätyn tilan, joten kapeaanakvaarioon rakennettu riuttarakennelmajättää altaan etuosaan hyvin kapean tila hiekkaalueelle,jota jotkut pohjahiekalla elävät eliöstötpuolestaan tarvitsevat. Kapea allas myöspakottaa asettelemaan elävän kiven takaseinäävasten, jolloin akvaarion vedenkierto vaikeutuu.Kapean altaan sisustaminen on siis hankalaa,eikä sitä oikein voi tehdä monella eri tavalla.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/20067

Pienen muutoksen voi kuitenkin saadaaikaan siten, että katkaisee takaseinäävasten olevan kivikasan kahteen osaantavalla, joka jättää kasan keskivaiheilletakaseinään saakka ulottuvan hiekkakaistaleen,jolle voi sitten sijoittaapohjahiekalla elävää eliöstöä.Tasaisen kivirakennelman puolestapuhuu se, että sille voi sijoittaapaljon koralleja, jotka kaikki saavatpaljon valoa, koska rakenteet eivätole tiellä. Tällöin tosin sisustamisestaei juurikaan voida puhua ja siksi nettiäselailemalla löytääkin hyvin monia melkeinidenttisen näköisiä akvaarioita.RakentaminenRiuttarakentamisen päärakennusaineon eläväkivi. Suositeltavana määränäpidetään 10 - 20 % akvaarion tilavuudestaeli 400 litran altaaseen tulisilaittaa 40 - 80 kg elävää kiveä. Iso kivimäärätarkoittaa sitä, että altaan biologinenpuhdistuskyky on hyvä, muttapienempikin määrä riittää, mikälimekaaniset puhdistuslaitteet ovat oikeanlaiset.Eliöstö aiheuttaa omat rajoitteensakivimäärälle, sillä pienestäkivimäärästä ei riitä tarpeeksi ”öttiäisiä”useammalle niitä syövälle kalalle.Joissakin tapauksissa, erityisestikun on kyseessä oikein iso akvaario,elävääkiveä voidaan pohjarakenteissaosittain korvata muullakin materiaalilla,kuten esim. kalkkikivellä. Laavakiviei ole sopiva rakennusaine, koskase voi sisältää aineosia, jotka saattavattappaa akvaarion eliöstöä.Itse rakenteiden tekemiseenon monta tapaa. Helpoin tapa on laittaaeläväkivi erilaisiksi kasoiksi siten,että isoimmat kivet ovat alimmaisinaja pienet päällimmäisinä. Hyvin aseteltunatällaiset rakennelmat pysyvätkasassa, mutta voivat aikaa myötenmyös luhistua, mikäli kivet eivät olelukkiutuneet toisiinsa hyvin. Kasassapysymistä voidaan auttaa myös nippusiteillä.Niiden avulla kiviä voidaansitoa toisiinsa joko valmiiksi kivistälöytyvistä rei’istä tai poraamalla halkaisijaltaannoin 5 mm:n kokoisiareikiä molempiin toisiinsa kiinnitettäviinkiviin. Sitomiseen kannattaakäyttää mustaa nippusidettä, koskase on huomattavasti huomaamatto-Jukka Merimaan akvaario on esimerkkivähäisestä elävänkiven käytöstä(kuva: Tapani Linnaluoto alias Apagador).Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/20068

mampaa kuin vaalea, vaikkakin korallilevä jossainvaiheessa tulee peittämään osan siteestä.Rakennelman tulee olla väljä, jotta vesi pääseevirtaamaan kivien välistä ja jotta se antaa suojapaikkojaeliöstölle.Rakentamisessa suositaan kahta eri tapaasilloin, kun pohjalle tulee korallihiekkaa.Toiset laittavat kivet suoraan pohjalle tai asettelevatkivet siten, että ne ovat hiukan irti pohjastaesim. putkirakenteilla ja lisäävät korallihiekan,kun rakennelmat ovat valmiit. Toisettaas laittavat ensin osan tai kaiken korallihiekanpohjalle ja sitten kivet sen päälle. Ensimmäisessätavassa voi vaarana olla pistemäisenkuorman syntyminen pohjalasiin, joka saattaahalkaista sen. Hyvä perustelu kivien sijoittamisestasuoraan pohjalle on se, että jos rakennelmatehdään korallihiekan päälle, voi eliöstökaivaa hiekan kivien alta pois ja riuttarakennelmasaattaa sortua. Näin voi toki käydä, josrakennelma on tehty vain latomalla kivet päällekkäin,mutta jos käytetään ns. räkkejä ei sortumistapääse tapahtumaan.PVC-putkista voidaan tehdä räkkejä, joidenvaraan erilaisia riuttarakenteita voidaanpystyttää. Halkaisijaltaan 12 mm:n PVC -putketja siihen sopivat T -haarat ovat sopivankokoisia. Muodoltaan rakenne voi olla jokohyllymäinen tai tolppamainen. Hyllyrakenteillavoidaan tehdä ilmavia riuttarakenteita, joidenvälissä vesi virtaa hyvin ja rakentamisessaselvitään suhteellisen pienellä elävänkivenmäärällä. Elävääkiveä asetellaan hyllyille jatarvittaessa sidotaan putkirakenteisiin nippusiteillä.Lopullisen tuloksen tulisi näyttää luonnolliseltaeikä kantava rakenne saisi näkyä.Tolppamaisilla räkeillä voidaan rakentaaakvaarioihin torneja, jotka pysyvät hyvin kasassa.Räkissä on kaksi pystytolppaa, joihin pujotetaanelävää kiveä. Huokoisista kivistä saattaalöytyä valmiita reikiä, mutta muuten ne onporattava 12 mm:n kiviporalla. Poranterän olisioltava riittävän pitkä, jotta se ylettyy isommankinkiven läpi. 12 mm:n PVC -putkea on syytäPienenpieni nanoriutta ei vaaditukirakennetta, mutta joskiviä mielii päällekkäin niin,että varmasti pysyvät paikoillaan,on pvc-putkirunko järkevärakentaa.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/20069

Vasemmalla on kuva räkistä ja työkaluista. Rakennusvaiheessa on syytä nostellapieni määrä elävääkiveä kerrallaan näkyville, jotta niistä voi hiukan mallata, minkävoisi sijoittaa mihinkin. Kun kiviin aletaan porata reikiä, on räkki jo tietysti altaassa.Oikealla olevassa kuvassa näkyy räkin pystyputki ja tolppia yhdistävä nippuside. Putkion normaalisti piilossa peitinkiven takana, joka on poistettu kuvauksen ajaksi.käyttää siksi, että useimpiin kotitalouksissaoleviin porakoneisiin sopii maksimissaanjuuri tuo 12 mm:m kiviporanteräja lisäksi tuon paksuinen putkikestää, vaikka torni olisi esim. 60 cmkorkea. Kannattaa huomioida myösse, että pystytolpat on sidottava nippusiteilläyhteen muutamasta kohdastatornia rakennettaessa, koska muuteneläväkivi pyrkii työntämään tolppiaulospäin ja putket taittuvat. Huokoinenelävä kivi voidaan helposti poratakiviporanterällä, mutta tiheään kiveensaa reiän vain iskuporakoneella.Rakentaminen on aloitettavasiten, että pohjimmaiseksi tulee parilaakeaa kiveä, joiden päälle on sittenhelppo asetella muita kiviä väljästi.Riuttarakenteiden rakennusvaihessaolisi hyvä välillä tarkastella syntyväälopputulosta ja arvioida sitä, jotta kiviäei tarvitsisi myöhemmin asetellauudelleen etenkään sen jälkeen, kunkypsyminen on saatu loppuun. Jälkikäteentulisi siis välttää kaikkia rakenteeseentehtäviä muutoksia.Rakennusvaiheessa on tärkeääkäyttää hansikkaita, koska kivissä onpaljon teräviä putkimatojen ’piikkejä’,jotka tekevät haavoja käsiin. Näinvoidaan myös estää mahdollinen ihmiseenkintarttuva kalatuberkuloosi.EliöstöEliöstö asettaa määrättyjä vaatimuksiasisustukselle. Esimerkiksi sienetviihtyvät vähävaloisissa paikoissa jasiksi ne yleensä asustavat kivien alapinnoilla.Jos sieniä haluaa tarkkaillakunnolla, on tehtävä varjoisia kohtiasellaisiinkin paikkoihin, joista niitävoi katsella helposti. Vastaavasti onkoralleja, jotka eivät pidä kovastavirtauksesta ja niille olisikin järjestettäväalue, jossa vedenvirtaus onvähäisempää, mutta kuitenkin yleisenvedenkierron kannalta riittävää.Yleensä symbioottiset korallit tarvitsevataina valoa, mutta on myöskoralleja joilla ei ole symbioottistaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200610

zooksantelli-levää, vaan ne elävätkokonaan vedestä saamallaan ravinnolla.Tämä pitää huomioida riuttarakenteissasiten, että nämä korallitsaavat joko riittävästi ruokaa vedenvirtauksenmukana tai ovat paikassa,jossa niitä on helppo ruokkia.Toiset harrastajat eivät haluaaltaansa pohjalle paksua hiekkapetiä,joten tämä tarkoittaa myös sitä,että heidän on unohdettava sellaiseteliöstöt, jotka kaivautuvat pohjahiekkaan.Myös sellaiset kalat, jotka syövätpieniä pohjahiekassa asuvia matoja,olisi unohdettava, ellei niitä voisaada syömään korvaavaa ruokaa.Koska yleensä harrastajat ruokkivataltaidensa asukkaita aina liikaa ja sitenlikaavat veden, olisi parempi, ettäitse akvaario tuottaisi asukkailleenniiden tarvitseman ravinnon.Eliöstön lisääminenKun riuttarakennelma on saatu valmiiksi,alkaa odottaminen. Kypsymiskiertoon saatava päättymään jaNO 2 - ja NO 3 -arvojen on oltava nollassaennen kuin sijoitetaan ensimmäisetlevää syövät kalat. Korallejapäästään lisäämään altaaseen, kunviimeiset rihmalevät noin kolmenkuukauden kuluttua ovat kadonneet.Seuraavaa vaihetta olisikin sittensyytä miettiä tarkkaan jo etukäteen.Altaan kypsyessä on paljon aikaamiettiä, miten erilaisia korallejaja eliöstöä voisi sijoitella. Hiekkapohjalleolisi jo rakennusvaiheessa jätettävätilaa siellä viihtyville koralleilleja mahdollisesti simpukoille. Korallit,joilla on pitkälle yltävät polttiaislonkerot,olisi pyrittävä sijoittamaanriittävän kauas muista koralleista jaElävänkiven rakenteillavoidaan saada aikaanvarjoisia kohtia myösaltaan etuosaan. Tällöinon helpompi seurataeliöstöä, joka kasvaatällaisissa paikoissa.Kuvassa altaan etunurkkaanon rakennettukivitorni ja sen varjoisallapuolella kasvaarunsas sienikasvusto.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200611

virtauksen alapuolelle, jolloin virtauspainaa niiden lonkeroita poispäinmuista lähellä olevista koralleista. Sittenolisi muistettava se, että korallitkasvavat aluksi hitaasti, mutta niidenkasvu kiihtyy samalla, kun koko kasvaa,joten korallien väliin olisi jätettäväriittävästi kasvutilaa.Korallifragmentit (”pistokkaat”)ja myös ostetut isommat korallit onhyvä kiinnittää elävänkiven palaan tähäntarkoitukseen sopivalla massallaja antaa niiden kovettua ensin yhteen(sijoittamalla ne jonnekin altaanpohjalle). Kun kiinnitysmassa on kovettunut,voidaan kyseinen kivi kiinnittääjoko sopivaan kivenkoloon tailiimata massalla sopivaan paikkaan.Näin tehtäessä koralli on tarvittaessahelppo siirtää toiseen paikkaan myöhemmin.Mikäli koralli on kiinnitettyalun perin suoraan isoon kiveen saattaasen irrottaminen myöhemmin ollamahdotonta korallia rikkomatta.Korallit tulisi kiinnittää heti lopulliseenpaikkaansa, mikäli mahdollista,koska niiden siirtely vaikuttaakorallin saaman valon ja virtauksenmäärään ja hankaloittaa sen asettumistaaloilleen aiheuttaen stressiä jahäiriöitä sen kasvuun. Kun korallejaja muuta eliöstöä lisätään altaaseen,ovat kertakäyttöiset pitkät hanskat oivallinenapu, jolloin ei myöskään liataakvaariovettä käsistä irtoavalla rasvallaja mahdollisella muulla lialla.Alexin akvaario vuonna2002 ja 2006. Koralleilleon jätettävätilaa kasvaa (kuvat:Alexsandr Pyndyk).Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200612

DIYDIY Hiilidioksidilevitin• Teksti: Liina Rantanen, Kuvat: Samu Saurama / Stock.xchngHiilidioksidista oli muhkea tietopaketti jo numerossakaksi, mutta niille jotka eivät ole sitä lukeneet on tässähiukan kertausta aluksi. Jos asiat ovat jo sinulle tuttujaja kiljupullo porisee nurkassa, siirry suoraan kohtaan 2.1. HiilidioksidiJos akvaariosi valaistus on hyvä ja lannoitatmielestäsi kasveja tarpeeksi,mutta ne eivät siitäkään huolimattakasva kunnolla sinun kannattaa lisätäakvaarioosi hiilidioksidia. Kasvien reheväkasvu pitää myös levät loitollakoska nopeasti kasvavat kasvit käyttävätvedestä samoja ravinteita kuinlevät. Kasvit ja levät ovat tavallaankilpailijoita ja auttamalla kasvit reheväänkasvuun jäävät levät alakynteen.Hiilidioksidin lisäyksellä saat myöstarvittaessa laskettua veden pH-arvoa.Muistathan tarkistaa akvaariosikarbonaattikovuuden (KH) ennenkuinryhdyt asentelemaan mitään levittimiä,ettei pH pääse putoamaan liianalas. KH olisi hyvä olla 2 tai korkeampi.Kiljun valmistuksessa on niinmonta reseptiä, kuin on kokkiakinmutta tässä esimerkiksi omani:1 l vettä4 dl sokeria1 dl vettä2 rkl liivatejauhetta2 tl kuivahiivaa1 dl 42 asteista vettäripaus sokeriaLisää 1,5 litran limupulloon litralämmintä vettä ja 4 dl sokeria.Kääntele pulloa ylösalaisin,niin että sokeri liukenee veteen.Kiehauta mikrossa noin1 dl vettä ja lisää siihen liivatejauhe.Sekoita kunnes liivateon kunnolla liuennut. Lisääseos pulloon. Laita jääkaappiinjähmettymään. Ota pullo huoneenlämpöönlämpenemään.Kun hyytelö on huoneenlämpöistä,sekoita 42 asteiseenveteen kuivahiiva ja ripaus sokeria.Lisää seos pulloon, sejää hyytelön pinnalle. Muistapaine, älä käytä lasipulloja!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 13

DIYKiljupullojenrakentaminenTee limupullon korkkiin läpivientiletkua varten. Joskus riittää pelkkäreikä, joka on pienempi kuin letku.Myös erilaisia liittimiä voi käyttääja tiivistää ne silikonilla jos haluaa.Liitoksen tulee olla tiivis. Suosittelenpesupullon käyttöä jolloin ylikuohuntatilanteessahiivalitku ei kulkeuduakvaarioon. Tällöin hiilidioksidijohdetaan ensin toiseen pulloon jokaon puolillaan vettä. Pesupulloonmenevän letkun pää on veden alla,muutenhan letkut eivät ole nesteissäasti. Pesupullosta letku lähtee akvaarioon.Jos pidät pulloja akvaarionvesipinnan alapuolella, niin letkuunkannattaa liittää takaiskuventtiili.Letkun akvaarionpuoleisesta päästäalkaa tulla kuplia jotka voi ohjataerilaisiin levittimiin.2. LevitinSyntyvän hiilidioksidin tulisi pysyämahdollisimman kauan veden allajotta se ehtisi liueta veteen. Jos kuplatnousevat suoran pintaa niin suurinosa hiilidioksidista haihtuu huoneilmaan,jolloin siitä ei ole juurikaanhyötyä akvaariossa. Tähän tarkoitukseenon olemassa monia erilaisiavaihtoehtoja, aktiivisia ja passiivisia.Näitä ovat esimerkiksi kaasukello(kuppi nurinpäin), jolloin sinne jääväkaasu liukenee veteen, rappusettai spiraali joita pitkin kulkiessaankuplat ovat kauemmin vedessä jne.Kuitenkin tehokkain menetelmä onaktiivinen hiilidioksidinlevitin, jossahiilidioksidi johdetaan akvaarion pinnanalle osittain suljettuun tilaan jonnejohdetaan myös vesivirta. Virtauspyörittää hiilidioksidikuplia niin ettäne liukenevat täydellisesti veteen,joka sitten johdetaan akvaarioon.Tällainen laitteita myydään akvaariotarvikkeitamyyvissä liikkeissä, muttasellainen on hyvin helppo ja yksinkertainenvalmistaa itsekin.3. Levittimen valmistusTarvikkeet: käytin:muovipullo Powerade ja Freeway energiajuomapulloja(Lidl ja ruokakaupat)paperiveitsi en tiedä merkkiä,mutta terävä olikiertovesipumppu EheimCompact 300 l/h,muutkin käyvätpari pätkää letkua paksumman leikkasin vedenvaihtoletkustanija toinenlöytyi kaapistaL-kappale löytyi kaapin perältä,kuka lie viskannut sinneLaastari paperiveitsestä tulleenhaavan paikkaamiseenAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 14

DIYParhaimmaksi pulloksi olentodennut erittäin ohuesta muovistavalmistetun energiajuomapullon, jossaon ylösnostettava korkkiosa ja helpostiirtoava etiketti.Muovinlaadusta johtuen tämäpullo ei juurikaan erotu vedestä jaon täten myös hyvin huomaamaton.Sitä on myös hyvin helppo leikelläpaperiveitsellä, mutta kannattaa siltiolla varovainen. Hiukan normaaliailmaletkua paksumpi kumiletku sopiimainiosti sen korkkiin ja jos haluaakäyttää kiljupulloissa tavallista ilmaletkuaniin se taas sopii tähän edelliseenletkuun suoraan. Näitä letkujaja liittimiä voi ostaa vaikka rautakaupoistatai Etolasta, joissa letkuja voivalmiiksi sovittaa sekä toisiinsa ettäpulloon jos ja kun sen on muistanutottaa mukaan.Pullon pohjaan tehdään useitamelko isoja reikiä tai se leikataan kokonaanpois. L-kappale liitetään letkunpätkälläkiertovesipumpun ulostuloonja käännetään virtaus ylöspäin.Pulloon leikataan paperiveitsellä senAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 15

DIYkokoinen reikä, että kiertovesipumpunulostulo liittimineen mahtuujuuri ja juuri reijästä. Tämän aukontäytyy olla pieni mutta ei kuitenkaantiivis. Hiilidioksidipullosta tuleva letkulaitetaan avattuun korkkiin ja levitinon valmis.Jos pulloon kertyy liikaa hiilidioksidiase on helppo päästää poisirrottamalla letku korkista. Jos pelkäähiilidioksidin yliannostusta pumpunvoi liittää ajastimeen niin että se ei olepäällä öisin. Tällöin pullo toimii pelkästäänpassiivisena levittimenä.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 16

Pieni epätieteellinen malawiahvenesittelyLabeotropheus trewavasae -Kirjonenäahven• Teksti ja kuvat: Tytti SaviaroKirjonenäahven on yksi suosituimmista Malawijärven kirjoahvenistaakvaarioissa. Liekö suosion syynä topakka luonne, monet värimuodotvai hauska pullea nenä? Mene ja tiedä, mutta itselleni L. trewavasae onaina ollut juuri se malawiahven, jonka sitten isona haluan.325 litran malawialtaassani ui aikuisia nenäkkäitäkahdeksan kappaletta. Kolme koirasta javiisi naarasta sekä kymmenkunta poikasta. Trewatlisääntyvät melko helposti ja joku muukinmalawisti on huomannut, ettei kirjonenien jälkikasvutule niin helposti syödyksi kuin monienmuiden. Ehkä ne ovat erityisen fiksuja pentujatai vain pahanmakuisia. Kutu tapahtuu koiraanvalloittamassa luolassa, jonka pohjalta koirasputsaa hiekkaa pois niin uutterasti kuin ikinäpystyy. Se houkuttelee naarasta koreilemallaloistavan värisenä ja levittelemällä eviään.Koko: 12 - 15 cmAllas: 250 litrasta ylöspäinRuokavalio: kasvissyöjäLämpötila: 23 - 26 astettapH: 7,5 – 8,5Kirjonenäahven, koirasAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 17

Naaras sitten joko hylkää tai hyväksyykoiraan kosiotarjouksen. Hyväksymistapauksessanaaras laskee munatkuoppaan, pariskunta pyörähteleekuin Kansallisbaletin primadonnatkudun ympärillä, koiras hedelmöittäämunat ja naaras noukkii ne sittensuuhunsa. Tästä kolmisen viikkoa,ehkä kauemminkin eteenpäin ja emovapauttaa pienet nenäahvenen alutsopivaksi katsomassaan paikassa.Kirjonenäahven sopii myösaloittelevalle malawistille hoidokiksi.Tilaa ja kivikkoa luolineen laji vaatii,sillä kirjonenäahvenet osaavat ollamelko ärhäköitä, vaikka hupaisa ulkonäkölupaa leppoisaa kaveria. Tehokasvedenkierto on myös tarpeen,sillä kirjonenät pitävät hapekkaastavedestä. Allaskavereiksi kannattaavalita muita kasviksista pitäviä kivikkomalaweja.Kirjonenäahven syö luonnossalevää pikkuöttiäisineen, jota se rapsutteleekivien päältä. Tätä laiduntamistanäkee usein myös akvaariossa.Lemmikkitrewalle tarjotaan hyvälaatuistenkasvispellettien ja -granulaattienlisäksi herneitä, maissia, pakastepaprikaaja kasvissyöjille tarkoitettuaräkmixiä.Kiinnostuitko kalasta?- www.cichlid-forum.com- www.malawicichlidhomepage.com- www.nl-aqua.comHautova kirjonenäahven, naarasAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 18

Balling-menetelmä• Teksti ja kuvat: Tatu VaajalahtiEsittelyKalsiumin ja alkaliniteetin hallintaan riutta-akvaarioissaon useita menetelmiä, jotka eroavat toisistaan muunmuassa helppouden, kustannusten, tehon sekä sivuvaikutustenosalta. Tässä artikkelissa esittelen yhden viimeaikoina jonkin verran huomiota saaneen systeemin,Balling-menetelmän, jonka avulla onnistuu välttämäänkaikki suurimmat ongelmakohdat ja on ennen kaikkeahelppo ja vaivaton tapa taata ainakin kalsifikaation osaltakoralleille loistavat edellytykset kasvaa ja kukoistaa.Kuten aina, koetan esitellä asian mahdollisimman suoraviivaisestija käytännönläheisesti hyppien trivialiteettienyli. Toivotan ilolla kaikki kommentit ja kysymykset tervetulleiksiositteeseen tatu@sci.fi.Kaikilla akvaarion kalsium- ja alkaliniteettitasojenylläpitoon tähtäävillä menetelmillä on hyvät ja huonotpuolensa. Täydellistä menetelmää ei edelleenkään olekeksitty (vaikkakin Balling-menetelmä pääsee hyvin lähelle).Harrastajien onneksi kemia on suhteellisen eksaktiatiedettä, joka tarkoittaa yksinkertaisten asioiden - kutenalkaliniteetin suhteen -sitä, että kaikkien menetelmienhyvät ja huonot puolet tunnetaan kohtuullisen hyvin jaharrastajien ei tarvitse luovia tuhansien erilaisten mielipiteidenseassa löytääkseen itselleen oikean menetelmän.Varmasti tämä on myös keskustelufoorumien ylläpitäjienonni, sillä viestien määrä nousisi varmasti huikeisiinmääriin, jos alkaliniteetista ja kalsiumista keskusteltaisiinyhtä intohimoisesti kuin muista tähän hienoon harrastukseenliittyvistä asioista!Eri kalsiumin ja alkaliniteetin lisäystapojen negatiivisetpiirteet liittyvät mm. pH-vaikutukseen, kemiallisiinsivuvaikutuksiin sekä kustannuksiin. Lisäksi menetelmäteroavat toisistaan helppouden ja tehon suhteen, vaikkakinhelppous on tietysti osittain subjektiivinen, mutta tärkeäkäsite. Oikeastaan voisi sanoa, että valinta tehdäänvähiten huonon vaihtoehdon mukaan, sillä varsinaisestieri menetelmillä ei ole alkaliniteetin ja kalsiumin lisäämisenohella muita positiivisia vaikutuksia akvaarion hy-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200620

vinvointiin. Kalkkivesi on tässä suhteessa poikkeus, sillä sen käytöllä voi ollauseitakin positiivisia sivuvaikutuksia, joista tärkein lienee epäorgaanisen fosfaattipitoisuudenlasku. Alla yksinkertainen taulukko eri menetelmien ominaisuuksista(+ = hyvä, o = neutraali, - = huono tai negatiivinen vaikutus)pH Teho Hinta Helppous KemiaKalkkivesi +/- (1) - + + + (2)Balling o + o/+ (3) + oCaCO 3reaktori - + o - (4) +/o/- (5)2-komponenttivalmisteeto + - + 0NaHCO 3+ CaCl 2o + + + -(1) Kalkkivesi nostaa akvaarion pH-tasoa - useimmiten tämäon positiivinen ominaisuus, koska suomalaisissa asunnoissakorkea hiilidioksidipitoisuus laskee akvaarioveden pH:ta voimakkaasti.Joissakin harvinaisissa tapauksissa akvaarion pHvoi kuitenkin nousta liian korkeaksi (pH > 8.5) kalkkiveden käytönmyötä.(2) Kalkkiveden eräs mainio piirre on se, että sen käyttö voiauttaa epäorgaanisen fosfaatin kurissapidossa. Tämä johtuusiitä, että kalkkiveden annostelukohdassa on paikallisesti hyvinkorkea kalsiumpitoisuus yhdistettynä erittäin korkeaanpH-tasoon, jolloin kalsiumfosfaatti saostuu vedestä kiinteänäaineena, joka ei liukene normaalissa meriveden pH:ssa takaisinveteen ja näin ollen fosfaattipitoisuus laskee.(3) Kuten myöhemmin näemme, Balling-menetelmä mahdollistaa,joko manuaalisen tai automatisoidun lisäyksen. Tämävaikuttaa aloituskustannuksiin. Balling on käyttökustannuksiltaanhieman kalsiumkarbonaattireaktoria kalliimpi.(4) CaCO 3-reaktorin käyttö on teoriassa helppoa, mutta käytäntöon valitettavasti osoittautunut kovin toisenlaiseksi. Reaktoreidensäätö on akvaristien käytössä yleisimmin olevilla laitteillavarsin työlästä ja tarkkaa puuhaa ja reaktorin toiminnanjatkuva valvominen on tehokkuuden ja turvallisuuden kannaltavälttämätöntä. CaCO 3-reaktori on myös teknisesti monimutkaisinesitellyistä menetelmistä ja teknisesti monimutkainentarkoittaa usein myös useampia mahdollisia vikakohtia.(5) CaCO 3-reaktorin sivuvaikutukset vesikemiaan vaihtelevatkoko liukuman positiivisesta äärimmäisen negatiiviseen riippuensiitä, millaista CaCO 3-ainesta reaktorissa käytetään. Valitettavastiharrastajilla on suhteellisen rajalliset keinot tehdävalistuneita päätöksiä reaktorimassasta, koska tarjolla onhyvin vähän tutkimuksia eri massojen koostumuksesta. Pahimmillaanväärän massan valinta johtaa rajusti nousevaanravinnepitoisuuteen, vääristyneeseen ionitasapainoon tai joparaskasmetallimyrkytykseen. Tosiasiassa suurin osa täyteaineistaon lähes ongelmattomia ja voipa niistä liueta hyödyllisiäkinaineita, kuten magnesiumia ja silikaatteja. Suurin ongelmakalsiumkarbonaattireaktoria käytettäessä on kuitenkinsen voimakkaasti pH:ta laskeva ominaisuus.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200621

IdeaBalling on saanut nimensä kehittäjänsä Hans-Werner Ballinginmukaan. Menetelmä hyödyntää ikiaikaista tapaa lisätäalkaliniteettia ja kalsiumia natriumvetykarbonaatin jakalsiumkloridin avulla, mutta korjaa vanhan menetelmänsuurimman ongelman eli ionitasapainottomuuden suhteessaluonnon meriveden koostumukseen.Vaikka vanha menetelmä on edullinen ja erittäintehokas, sen suurena ongelmana on se, että pitkään käytettynäse muuttaa akvaarion veden ainakin selkärangattomilleeläimille täysin käyttökelvottomaksi. Akvaarioonlisätystä natriumvetykarbonaattista (NaHCO 3) ja kalsiumkloridista(CaCl 2) käytetään kalsifiointiin vetykarbonaatti(HCO 3) ja kalsium (Ca), jolloin jää jäljelle natrium-ioni(Na) ja kloridi-ioni (Cl), jotka yhdessä muodostavat tutunNaCl-yhdisteen, joka myös ruokasuolana tunnetaan. Elikäytännössä tätä vanhaa menetelmää käyttävä akvaristilisää akvaarioonsa ruokasuolaa! Silloin tällöin pieniinsäätöihin käytettynä tästä ei ole juurikaan haittaa, sillämerivedessähän on julmetusti molempia ioneja ja prosentuaalinenmuutos natrium- ja kloridipitoisuuksiin onhäviävän pieni, joka hukkuu viimeistään silloin, kun harrastajaon suorittanut muutaman vedenvaihdon. Jatkuvanatriumvetykarbonaatin ja kalsiumkloridin käyttö johtaakuitenkin vääjäämättömästi vakaviin ongelmiin akvaariovedenkoostumuksen suhteen, ellei harrastaja tee useinmerkittävän suuria vedenvaihtoja.Natrium- ja kloridi-ionien lisääntyessä ajan oloonmyös akvaarioveden suolapitoisuus kasvaa. Tätä luonnollisesti- ja oikein - kompensoidaan vaihtamalla osaakvaariovedestä makeaan veteen, joka puolestaan johtaanatrium- ja kloridi-ionien suhteellisen osuuden kasvuunmuihin liuenneisiin aineisiin nähden. Annostusta jatkettaessapäästään loppujen lopuksi lähelle liuosta, jokamuistuttaa koostumukseltaan ruokasuolan ja veden sekoitusta- hyvin kaukana merivedestä!Kannattaa huomata, että suolapitoisuuden kasvuitsessään ei ole kovinkaan vakava ongelma - kaikki alkaliniteetinja kalsiumin lisäämiseen tarkoitetut menetelmätCaCO 3-reaktoria lukuun ottamatta vaikuttavat akvaarionAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200622

suolapitoisuuteen suuntaan tai toiseen ja kaikki riutaneläimet ovat luonnossa tottuneet isompiin tai pienempiinsuolapitoisuuden muutoksiin. Merkittävää onkin se mitensuolapitoisuus nousee, toisin sanoen nouseeko se lisäämälläruokasuolaa (kuten vanhassa menetelmässä) vai lisäämälläsuolaseosta, joka lähentelee luonnon merivedenkoostumusta. Jos suolapitoisuus on noussut oikeanlaistasuolaseosta käyttäen, korjaus suolapitoisuuteen puhtaallamakealla vedellä ei tietenkään vaikuta liuenneiden suolojenkeskinäiseen koostumukseen, eikä organismeilla oleongelmia sopeutua uuteen tilanteeseen.Hans-Werner Ballingin ratkaisu edellä kuvattuunongelmaan on yksinkertaisuudessan älykäs ja elegantti:vanhan natriumvetykarbonaatti- ja kalsiumkloridimenetelmäntueksi tarvitaan sekoitus, joka lisää kaikkia muitameriveden ainesosia, mutta ei natriumkloridia (NaCl).jota siis tulee reippaasti natriumvetykarbonaatin ja kalsiumkloridinmukana. Koska akvaariokäyttöön valmistettujensuolaseosten pääraaka-aine on NaCl, ratkaisu oliHans-Werner Ballingille varsin ilmeinen: sen kun jättäänormaalista meriakvaarioihin tarkoitetusta suolaseoksestaruokasuolan pois ja sopiva lisäaine on valmis. Omaksija muiden harrastajien onneksi herra Balling sattuu työskentelemäänsuuressa meriakvaariotuotteita valmistavassayrityksessä (Tropic Marin), joten tehtävä oli helppo jaBalling-menetelmä syntyi.Yhteenvetona voidaan todeta, että Balling menetelmätarkoittaa käytännössä äärimmäisen korkean kalsiumjaalkaliniteettipitoisuuden, mutta muilta osiltaan merivettämuistuttavan suolaseoksen käyttöä. Kuulostaa varmaanTropic-Marinen BioCalcium tuotetta käyttäville tutulta.Päinvastoin kuin usein luullaan,myös muut korallityypitkuin kivikorallit käyttävätkalsiumkarbonaattia rakenteensatukemiseen. Luonnollisestitarve on paljon pienempi.MenetelmäValitettavasti Ballingin ongelmana on mainittujen suolaseostenannostelu. Vaikka kaikki ainesosat voidaankinkuivana sekoittaa yhdeksi lisäaineeksi (TropicMarin Bio-Calcium), lisäämisessä on oltava hyvin varovainen, silläliuetessaan se muodostaa sekoituskohtaan paikallisestihyvin korkean kalsium- ja karbonaattipitoisuuden ja vastustamattomastiainakin osa näistä saostuu kalsiumkarbonaattinapois vedestä. Tämä voi johtaa esimerkiksiAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200623

pumppujen tukkeutumiseen, sillä pumppujen sisällä vallitsevakorkeampi lämpötila edistää kalsiumkarbonaatinsaostumista. Ja luonnollisestikin on kohtuullisen hölmöälisätä kalsiumia ja alkaliniteettia. joka ei koskaan pääsealtaan pohjaa pidemmälle. Makeassa vedessä tilanne onvielä kertaluokkaa pahampi sillä siinä kalsiumkarbonaatti(ja kalsiumsulfaatti) saostuu paljon merivettä nopeammin,joten Balling-suolojen yhdistelmää ei missään nimessävoi sekoittaa etukäteen kraanaveteen. Mikäli akvaarionkalsifikaatiotahti on hidas eikä kalsiumia ja alkaliniteettiatarvita paljon, voi artikkelin ohjeen mukaisesti sekoittaaoman kuivaseoksen ja lisätä sitä manuaalisesti altaaseen.Kuten sanottu, seosta voi lisätä vain pienen määrän kerrallaanja seos on ehdottomasti lisättävä suodatinaltaaseentai muuhun vastaavaan tilaan, koska eri suolat eivät liukenevälittömättästi ja mikäli kiinteää ei-liuennutta ainestaputoaa selkärangattomien eläinten päälle voivat seuraksetolla katastrofaaliset.Ratkaisu sekä edellä kuvattuun kemialliseen ongelmaanettä annostelun vaikeuteen on sekoittaa kolmeeri liuosta puhtaaseen makeaan veteen: liuokseen yksisekoitetaan kalsiumkloridi, toiseen natriumvetykarbonaattija kolmanteen tasapainottava ruokasuolaton suolaseos.Kaikki nämä liuokset ovat kemiallisesti vakaitaja yksitellen annosteltuna ne eivät aiheuta saostumistaakvaariovedessä annostuksen pysyessä “järjellisissä” rajoissa.Luonnollisesti näitä liuoksia voidaan lisätä akvaarioonmanuaalisesti, aivan kuten jauhemuotoakin, muttanestemäinen olomuoto mahdollistaa Balling-menetelmänsuurimmat edut (ainakin allekirjoittaneen mielestä), nimittäinhelppouden, kontrolloitavuuden ja varmuuden.Koska reaalimaailmassa mitään ei saa ilmaiseksi, tässäkohtaa kuvaan astuu Balling-menetelmän oikeastaan ainoatodellinen “ongelma”, eli aloituskustannukset. Kaikkimainitut hienot ominaisuudet mahdollistaa nimittäin hinnaltaansuhteellisen arvokas kolmikanavainen annostelupumppu(“dosaatiopumppu”), jolla Balling-menetelmänkolme osaa annostellaan akvaarioon.Annostelupumppu sisältää kolme “kanavaa” eli toisistaanriippumatonta annostelupumppua, joita ohjataanyhdellä ohjausyksiköllä josta jokaisen kanavan annoste-Kuvassa ainakin Euroopassasuosituin annostelupumppumalli,Grotech TEC-III-NG. Allekirjoittanutkäyttää ja suosittelee tätämallia mm. laajennettavuuden jatoimintavarmuuden vuoksiAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200624

lumäärä voidaan asettaa. Ohjausyksikkö ja kolme pumppuaon sijoitettu samaan koteloon. Kanavien (eli yksittäistenpumppujen) asetukset asetetaan helposti laitteennäytössä olevien valikoiden kautta, annostelumäärä ohjelmoidaansuoraan millilitraa/päivä asetuksella, jotensen muuttaminen oman akvaarion tarpeiden mukaiseksion hyvin helppoa ja selkeää. Lisäksi voidaan kontrolloidaesimerkiksi, monessako osassa kyseinen annostelu pumpataanakvaarioon, vaikkakin tällaiset “hienoudet” ovat tarpeellisiavain hivenaineiden annostelussa. Balling-menetelmänyhteydessä kannattaa käyttää normaalia 24 krt./vrk-asetusta. Yleisimmin Balling-liuokset valmistetaan siten,että jokaista annostellaan yhtä suuri määrä. Tosin tämä onpuhtaasti makuasia kuten myöhemmin huomataan.Myöhemmin annetun reseptin mukaisesti valmistetaansiis kolme liuosta. Liuoksia voi valmistaa oikeastaan,miten paljon haluaa tai annostelulle varattuun tilaanmahtuu. Itse käytän viiden litran kanistereita, jotkaomassa käytössäni riittävät n. kaksi viikkoa ennen kuinne täytyy täyttää uudelleen. Jos tila antaa myöten, kannattaatietysti sekoittaa mahdollisimman suuret annokset,jotta sekoitusväli saadaan pidemmäksi. Jokaisestaastiasta johdetaan pumpun läpi letku ja toinen pää asetetaanakvaarion yläpuolelle kohtaan, jossa veden virtauson edes kohtuullisen voimakasta.Kuten mainittu, aineita ei kannata annostella samanaikaisestisamaan kohtaan akvaariota, koska tällöinosa kalsiumista ja alkaliniteetista saostuu kiinteäksi kalsiumkarbonaatiksi.Annostelupumppu tuo tähänkin fiksunratkaisun, sillä ohjausyksikkö käyttää yksittäisiä pumppujaviiden minuutin välein. Näin annosteluletkut voidaan vetääsiististi yhteen kohtaa akvaarion yläpuolelle, koska eriaineiden yhteen sekoittumisen vaaraa ei ole.Annostelupumppu on suhteellisen arvokas laite,tässä artikkelissa mainittu Grotech n. 370 € (06/2006).Lisäksi aineiden mittaamiseen tarvitaan kohtuullisentarkka vaaka, tosin edullinenkin digitaalinen talousvaakakäy hyvin. Kustannukset ovat samassa luokassa, elleiväthalvemmatkin (riippuen altaan koosta) CaCO 3-reaktorinkanssa, varsinkin, kun huomioidaan reaktorin vaatimathiilidioksidin annostelulaitteet. On huomattava myös,Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200625

että eräs annostelupumpun eduista on sen skaalattavuuspienimmästä todella suureen akvaarioon: jos ja kun akvaristihankkii suuremman akvaarion, on yleensä syytähankkia myös tehokkaammat, suuremmat ja kalliimmattekniset laitteet, mukaan lukien CaCO 3-reaktori. Näinei ole annostelupumpun laita sillä esimerkiksi aiemminmainittu Grotech TEC-III-NG voidaan ohjelmoida pumppaamaanjokaisella kanavalla 0 - 2000 ml vuorokaudessa,joten tehoa riittää nanoakvaariosta aina tuhansien litrojenriutta-akvaarioon asti. On suhteellisen varmaa, ettäsiinä vaiheessa, kun edellä mainittu annostelupumppukäy liian pieneksi, kustannuksena uusi pumppumodulion budjetin pienimmästä päästä. Grotechin kolmen pumpunohjausyksikköä voidaan myös laajentaa aina yhteentoistapumppuun asti moduuleittain. Tämän pitäisi riittääjo vaativimmallekin kemisti-riuttailijalle.ReseptiSeuraavaksi eri osien keskinäiset suhteet per litra vettä:CaCl2NaHCO3NaCl vapaa suolaseos72 g82 g25 gEri Balling-reseptit voivat poiketa jonkin verran toisistaan.Erot ovat lopputuloksen kannalta hyvin pieniä ja ne johtuvatesimerkiksi eri oletuksista ruokasuolattoman suolaseoksensisällön suhteen. Akvaristin ei tarvitse moisestavälittää, sillä eroja harrastajien välillä tulee joka tapauksessaeri vaaoista, suolojen puhtaudesta ja harrastajanhuolellisuudesta johtuen. Riutta-akvaarion hoito tai eläintenhyvinvointi ei ole muutaman gramman erosta kiinni!Reseptin voimakkuuden määrää natriumvetykarbonaatti,sillä se ei liukene kovinkaan hyvin veteen. Sensijaan kalsiumkloridin teoreettinen liukenevuus on kymmenkertainenreseptin määrään nähden. Näin ollen siitävoidaan sekoittaa huomattavasti vahvempi liuos ja vastaavastiannostella vähemmän - näin säästetään hiemanvaivaa, koska yhtä komponenteista ei tarvitse sekoittaayhtä usein. Toinen vaihtoehto on käyttää erikokoisia as-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200626

tioita eri komponenteille, esimerkiksi 5 litran astia, johonsekoitetaan 4 * 72 g kalsiumkloridia per litra vettä ja kahta20 litran astiaa natriumvetykarbonaattia ja suolaseostavarten. Tällaista kombinaatiota käytettäessä annostelupumppuasetetaan luonnollisesti pumppaamaan kalsiumliuostaneljäsosa muihin komponentteihin nähden ja näinastiat tyhjentyvät samanaikaisesti. Lopputulokseen tälläei tietenkään ole minkäänlaista vaikutusta, mutta useimmatharrastajat tekevät näin siksi, että on mukavampaa jaselkeämpää täyttää kaikki astiat uudelleen yhtäaikaisestikuin miettiä erillisiä aikatauluja jokaiselle eri liuokselle.Varminta on olla lisäämättä tasapainottavan suolaseoksenkonsentraatiota, koska on mahdollista, että jotkin seoksenkomponentit saostuvat suuremmissa vahvuuksissa.Reseptiä voi muuttaa hieman, mikäli uskoo tarvitsevansamagnesiumlisää. Tällöin voidaan kalsiumkloridiliuokseenlisätä 34 grammaa MgCl2 x 6 H2O. Huomaa,että magnesiumsulfaattia ei voi käyttää yhdessäkalsiumkloridin kanssa. Itse en suosittele magnesiuminlisäämistä Balling-menetelmän yhteydessä. Liian alhainen(< 1200 ppm) akvaarioveden magnesiumpitoisuustarkoittaa useimmiten liian harvoin tehtyjä vedenvaihtojatai huonon suolaseoksen käyttöä tai molempia sillä magnesiumiakuluu kalsifikaatiossa erittäin vähän suhteessasen pitoisuuteen merivedessä. Yleisesti ottaen allekirjoittaneenmielestä magnesium on saanut viime aikoina aivanliian paljon huomiota ja sillä on yritetty selittää mitäihmeellisimpiä asioita akvaariossa - mikä tietenkään eiole mitään uutta, ainahan jokin ihmeaine on riutta-akvaariohinvaikuttanut. Eilen strontium, tänään magnesium jahuomenna ehkä barium?AnnostusTarkkoja annosteluohjeita on tietysti mahdotonta antaa,koska annostus riippuu paitsi akvaarion tilavuudesta,myös akvaarion kalsium- ja alkaliniteettitarpeesta, vedenvaihtoväleistä,lämpötilasta, suodatuksesta ja monestamuusta pienestä tekijästä.Seuraavassa taulukossa suuntaa antavia lukuja siitä,miten 1 desilitran lisäys tämän artikkelin mukaisesti valmistettujaBalling-aineita vaikuttaa eri vesiparametreihin:AltaantilavuusCa++ lisäys(ppm)alk. lisäys(meq/l)100 26 1,00200 13 0,50300 9 0,33400 7 0,25500 5 0,20600 4 0,17700 4 0,14800 3 0,12Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200627

Mikäli akvaario kaipaa jommankumman parametrin erillissäätöä,voit käyttää yllä olevaa taulukkoa laskeaksesitarvittavan natriumvetykarbonaatti ja/tai kalsiumkloridiliuoksenmäärän. Tarkkaavaiset lukijat varmasti huomaavat,että alkaliniteetti ei nouse aivan samassa suhteessajolla korallit kalsiumia ja alkaliniteettia käyttävät.Tämä johtuu siitä, että tasapainoitussuola sisältää hiemanvetykarbonaattia.Allekirjoittaneella ei ole käytössään kattavia annostusmääriäeri akvaarioista, joten käytän tässä esimerkissäoman akvaarioni annostusta. Arvioisin omanakvaarioni kalsifikaation olevan ylempää keskitasoasuhteutettuna tilavuuteen, joten riippuen oman akvaariosikorallimäärästä ja kasvunopeudesta, voit aloittaajoko hieman pienemmällä tai suuremmalla annostuksella.Huomaa myös, että annan annostuksen akvaarionbruttotilavuuden mukaan pois lukien suodatin- jarefugium-altaat, joissa kalsifikaatiota ei juuri tapahdu.Lisäksi oletan ja toivon, että akvaarion korvausvetenäkäytetään saturoitunutta kalkkivettä.Altaantilavuus100 45200 90300 135400 180500 225600 270700 315800 360Annostus ml/vrk(jokaista kolmeakomponenttia)Korostan, että yllä on esitetty eräs mahdollinen aloitusannostus,joka ei millään muotoa ole tarkoitettu lopulliseksitai oikeaksi annosteluksi. Varsinkin jos et käytäkalkkivettä, joudut todennäköisesti nostamaan taulukonannostusta. Matemaattisesti lahjakkaat voivat tietystimittaamalla määrittää akvaarion alkaliniteettitarpeen jasen jälkeen laskea yllä olevien taulukoiden mukaisesti“oikean” aloitusannostuksen. Kannattaa kuitenkin huomata,että jos altaassa on ennen menetelmän aloitustaollut alhainen alkaliniteetti- ja/tai kalsiumtaso, kiihtyyAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200628

kalsifikaatio lisäalkaliniteetin myötä ja annostusta onvastaavasti nostettava ja hieno matemaattinen malli joutaaroskiin. Kuten sanottu, turhaan ei kannata itseäänstressata muutaman gramman heiton vuoksi.Käyttöönoton alkuvaiheessa tulee mitata alkaliniteettiamuutaman päivän välein, jotta annostus voidaansäätää omaan akvaarioon sopivaksi. Säätö tapahtuuluonnollisesti muuttamalla annostelupumppujen pumppausmäärääohjausyksiköstä siten, että kaikkien pumppujenpumppausmäärää muutetaan suhteessa yhtä paljon.Huomioi, että alkaliniteetti tulee mitata aina samaanvuorokauden aikaan, koska akvaarion alkaliniteetin kulutusvaihtelee luontaisesti vuorokauden eri aikoina. Kalsium-mittaukseteivät ole tarpeen varsinkaan aluksi, sillätestinä se ei ole riittävän herkkä havaitsemaan pieniämuutoksia ja toisaalta, koska molempia kalsifikaationainesosia lisätään samassa suhteessa kuin niitä kuluu, eimolempien mittaamiseen ole tarvettakaan. Myöhemmin,kun alkaliniteetti on saatu vakaaksi toivotulle tasolle, voidaankalsiumin määrää säätää hiljalleen joko lisäämällätai vähentämällä kalsiumkloridin määrää liuoksessa seuraavanerän sekoituksen yhteydessä.Alkaliniteettia ja kalsiumia kannattaa seurata säännöllisestimyös Balling-menetelmää käytettäessä, vaikkamenetelmä takaakin varman ja tasaisen annostuksen.Tämä johtuu siitä, että akvaarion kalsiumin ja alkaliniteetinkulutus kasvaa jatkuvasti korallien kasvaessa,joten esimerkiksi pienet kuukausittaiset säädöt annostelupumppuunsaattavat olla tarpeen. Lisäksi erot eritasapainoitussuoloissa saattaa johtaa pieniin säätötarpeisiin.Onneksi säätäminen tarkoittaa vain muutamaanäpäytystä kontrollerin valikosta!Tridacna suvun jättiläissimpukatkäyttävät suuria määriä kalsiumiaja karbonaattia kuorensarakentamiseen.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200629

KustannuksetSuurin kustannus on annostelupumpun hankintahinta, n.370 €. Lisäksi tulevat juoksevat kulut, jotka muodostuvattarvittavista kemiallisista aineista. Alla esimerkkilaskelmaedellä esitetyn annostelutaulukon mukaisesti akvaarionkuukausittaisista Balling-kustannuksista (oletuksenakalsiumkloridi ja natriumvetykarbonaatti 6,50 €/kg ja tasapainoitussuola12,50 €/kg):Altaantilavuus100 2 €200 4 €300 5 €400 7 €500 9 €600 11 €700 12 €800 14 €KuukausikustannnuksetOlen sitä mieltä, että menetelmän reipas aloituskustannuskannattaa ehdottomasti maksaa, varsinkin isommissa (>200 litraa) altaissa, joissa ainoana toisena kustannustehokkaanavaihtoehtona on CaCO 3-reaktori. Itse asiassaen voi suositella CaCO 3-reaktoria minkään kokoiseen akvaarioon,sillä tapauksissa, joissa reaktori vaikuttaa järkevältävaihtoehdolta, Balling-järjestelmä on mielestänikaikissa kuviteltavissa olevissa tapauksissa parempi senhelppouden, skaalattavuuden, varmuuden, pH-neutraaliudenja turvallisuuden takia. Kun Balling-menetelmänrinnalla käytetään kalkkivettä korvausvetenä saadaanmielestäni tällä hetkellä paras mahdollinen kalsium- jaalkaliniteettilisä riutta-akvaarioon.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/200630

KUUKAUDEN ALLAS•Teksti: Eeva Rauha, Kuvat: Antti BlisterHuhtikuun kuukauden allas -kilpailun ensimmäiselle sijalle nousilasagnen eli Antti Bisterin 300-litrainen seura-akvaario.Antti, 14-vuotias vantaalainen nuorimies, rekisteröityi Aqua-Webiin23.4.2005. Akvaarioita hän on harrastanutkaiken kaikkiaan kolmisenvuotta, vaikkakin ensimmäinen akvaarioAntin perheeseen tuli jo noinkymmenen vuotta sitten.Aikoinaan lapsille karvaistenlemmikkien korvikkeeksi hankittu 80-litrainen akvaario oli Antin sanojenmukaan tyypillinen aloittelijan akvaariopienine tetra- ja monnisparvineen.Akvaarioharrastus oli välillä tauolla ja80-litrainen sai olla pitkälti oman onnensanojassa, kunnes sitten perhejokunen vuosi sitten hankki nykyisen300-litraisen akvaarion. Tämän altaanmyötä Antti innostui akvaarioistatoden teolla, ja kuten kuvakisankinkuvista voi nähdä, on harrastukseenperehtyminen ollut vaivan arvoista.Kalastona voittaja-akvaariossaon 3 nokkamonnia, 2 purjesampimonnia,paranpleko, 6 kirjomonnista,12 punapäätetraa, pieni parvi kynäkalojasekä n. 12 hehkurasboraa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 31

KUUKAUDEN ALLASKilpailukuvissa näkynyt kaunis tähtipartamonnivalitettavasti katosi toukokuussa viiden vuodenakvaariossa majailun jälkeen. Kasveina altaassaon karttulehteä, punaista sirokonjakkikasvia, nahkaverkkolehti,erilaisia miekkakasveja, eusteralisstellataa, liuskavesitähdikkiä, tiikerilumme, jaavansammalta,vedensuosikkia sekä muutamaa erilaistarusolehteä. Lisäksi altaassa on sisutuksenamuutama mangrovejuurakko ja kivi.Antin altaan mitat ovat 120 cm * 50 cm * 50cm. Marraskuussa 2005 akvaariossa ollut mattosuodatinvaihtui tällä hetkelläkin käytössä olevaanEheim 2026 -ulkosuodattimeen sekä keskikokoiseenEheim Aquaball -sisäsuodattimeen. Valoakinaltaaseen tuli lisää, ja nyt kasvien ilona on neljä30-wattista loisteputkea. 300-wattinen lämmitinon akvaariossa olemassa. Samoihin aikoihin tekniikkaremontinkanssa kasvillisuuskin hiemanvaihtui, ja Antti viritti kasveille kaksi pullollistahiilidioksidia levittimineen. Valitettavasti muutoksetsaivat myös rihmalevän rehottamaan - onneksisen määrä näyttäisi kuitenkin vähitellen olevan vähenemäänpäin. Liialliseen hiilidioksidiin Antti onvarautunut ajastamalla ilmastimen pulputtamaanyöksi valojen sammumisen jälkeen. Hiilidioksidinlisäksi kasvit saavat päivittäin nestemäistä DuplanPlant 24 –lannoitetta sekä noin kuukauden väleinTetran Crypto –pohjalannotteit. Vettä Antti vaihtaaaltaaseensa muutaman kerran viikossa noin 25 – 30% kerrallaan. Ruoakseen kalat saavat vaihtelevastisurviaista ja pohjapellettejä sekä keskurpitsaa.Tällä hetkellä Antin lempikaloja ovat erilaisetsiimapyrstöt, erityisesti suurehkot purjesampimonnit.Kasveista ei Antti osaa mainita yhtä kaikkeinmieleisintä, vaan Antti pitää kokonaisuuttakasvien kanssa puuhatessa pääasiana.Onnea kuukauden allaskisanvoittajalle, Antille!Ylinnä purjesampimonni, keskellä kirjomonninenja alinna vilahdus paranplekonpyrstöä punarotalan seassa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 32

KUUKAUDEN ALLAS•Teksti: Anna Rikkinen, Kuvat: Tytti SaviaroKesäkuun Kuukauden allas-kisan voittaja on 31v Tytti Saviaro, Aqua-Webissä omalla etunimellään esiintyvä kahden lapsen äiti. Perheeseenkuuluu lisäksi puoliso sekä lemmikit, kolme koiraa ja eläkeikäinenlemmikkihiiri.Koko perhe on mukana akvaarioharrastuksessa,lapsista nuorimmainenonkin jo esikoulussa. Akvaarioita Tytinperheelle onkin siunaantunut jo neljäkappaletta, voittoaltaan lisäksi toinen,melkein puolet isompi Malawi-allas ontekeillä. Lisäksi taloudesta löytyy 430-l Amazonia mukaileva timanttitonkija-allassekä lasten Sheridan-taistelukalanja tämän inkkarikavereiden 45lmaja. Akvaarioiden lisäksi harrastuksiinkuuluvat valokuvaus, puutarhassapuuhailu ja virkkaaminen.Aqua-webbiin Tytti löysi ihanvuoden 2003 lopulla, joulukuun 28.Joulupyhinä oli mukavasti aikaa surffaillaja palsta löytyi ystävien suosituksesta.Aluksi löytö oli aika shokkikinkun silmät avautuivat kaikellemitä oman akvaarion kanssa oli tehtyväärin. ”Tiedon määrä oli uskomaton,lukiessa sai kokea monta ahaa-elämystäakvaarion toiminnasta”, kertooTytti. Akvaarioita Tytillä on kuitenkinollut jo viisivuotiaasta lähtien. Ensimmäistäallasta voisi kutsua jo klassikoksi:Muovinen faunaboksi, vanutäytteinenja ilmapumpputoiminensuodatin sekä neljä miljoonakalaa.Siitä se niin kutsuttu kipinä kuitenkinsyttyi, vuoden päästä Tytti oli saanut200mk kasaan ja osti ensimmäisenoikean akvaarionsa naapureilta.72l miekkapyrstöallas oli Tytillä yhäkäytössä kun hän ensi kerran Aqua-Webbiin surffasi ja silloin harrastustuntui olevan hiipumassa. Muidenakvaristien kanssa rupattelusta saakuitenkin uutta pontta ja 72l päätyisiskolle hiiriterraarioksi, pikku hiljaatilalle tulikin yhteensä noin 800l vettäneljän altaan muodossa.Eniten Tyttiä kiehtoo harrastuksessaitse kalat, etenkin ne persoonallisetyksilöt. Siksi malawit ovatkinhänelle oiva valinta. ”Tiedän etten oleMetriaclima aurora,koiras. Laji onärhäkkä, muttakyllä noin komeakala saa jo vähäntavoistaananteeksikin!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 33

KUUKAUDEN ALLASainoa aikuinen harrastaja joka antaakaloilleen nimiä” toteaa Tytti. Malawiallasmiellyttää myös sisustuksensapuolesta Tytin silmää, onhan ajatuskauniista ja värikkäistä kaloista erittäinkarun näköisessä ympäristössäkieltämättä kiehtova vastakohta. Myösmalawien perusluonne on hurmannutTytin. ”Ahvenet eivät varsinaisesti tappele,mutta ne pitävät puolensa. Topakkaluonne, sopii minulle!”. Myösajatus naaraan suuhautomisesta jajopa kuukauden syömättömyydestäon huimaava ”ihailtavaa itsekuria hyvänasian puolesta”, Tytti toteaa.Tietenkin allas on myös rauhoittavaelementti kodissa. Kuteneräs sukulaismies oli kerran viisaudessaanaltaan edessä todennut,”tässähän oikein tuntee miten stressitihkuu sormenpäistä”. Kauniissaaltaassa silmä lepää.A-W:n kautta Tytti on päätynytmyös tapaamaan muita harrastajia ”livenä”.Lohjan seudun harrastajat ovataloittaneet toimintansa varovaisestikimppatapaamisilla ja ilmeisesti seuratoimintaakinon tiedossa tulevaisuudessa.Seuratoiminnasta Tytti ei kuitenkaanlupaa omalta osaltaan mitään,”Mikään yhdistysaktiivi tuskin tulenolemaan, sillä olen melkoinen huithapelija harvapää luonteeltani”. Kuitenkinkasassa on mukava sakki joidenkanssa on aina kivaa tavata ja vaihdellakuulumisia, sehän se on tärkeintä.Tytti pystyy helposti nimeämäänlempikalansa: Labeotropheustrewavasae, kirjonenäahven. Paljon-Labidochromis caeruleus naaras.Naaraat ovat usein hoikkia,suuhautominen on niille erittäinrankka kokemusKirjonenäahven Peku onaltaan kiistaton kuningasja Tytin suosikkiAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 34

KUUKAUDEN ALLASluonnetta hyvän kokoisessa paketissasekä koiraskirjonenän upea väritys. Pisteenäii:n päällä on tietenkin tuo nenä.Myös lajin suuhautominen on mielenkiintoinenominaisuus. Kaloja Tytilläon arviolta 40-50 yksilöä, lajeina:• Labeotropheus trewavasae• Metriaclima aurora• Pseudotropheus demasoni• Pseudotropheus sp. “Polit”• Labidochromis caeruleus• Labidochromis sp. “Hongi”Altaan hoito on hyvin helppoa,kasveja kun ei juuri tarvitse murehtia.Altaasta löytyy vain jaavansammaltaja –saniaista, molemmat selviytyneetlähinnä pahan makunsa vuoksi.Vedenvaihto tapahtuu säntillisestilauantaisin. Veden muuttaminen kaloillesopivaksi onnistuu helposti malawisuolalla.Malawiakvaario ei olelainkaan niin vaikea ylläpitää kuinyleisesti luullaan. Tytille malawienhelppoudesta kertoi hänen ystäväpariskuntansa.Sitä seurasi malawikärpäsenpurema ja hektinen opiskelukausiAqua-webin sekä Ad Koningsin”Malawijärven kirjoahvenet” teoksenkimpussa. Tammikuussa 2006 saapuivatensimmäiset kalat. Altaan kalliotaustaon valmistettu styroksista,siitä kunnia menee Tytin puolisolle.Levän kasvettua kiviin ja taustaan, einiitä meinaa erottaa toisistaan. ”Tavallisessaaltaassahan levät eivät oleoikein haluttuja, mutta malawialtaaseenolen oikein yrittänyt kasvattaaniitä” naurahtaa Tytti. Valaistuksenaon kaksi 36 wattista loisteputkea jayksi 15 watin pikkuvalaisin. Altaassaon mattosuodatin Eheim 1000 pumpulla,sisäsuodattimena Eheim 2252ja ulkosuodattimena Eheim 2224.Allas on jätetty avoimeksi huoltotoimienhelpottamiseksi. "Pidän avoimistaaltaista, sillä niissä on helppotehdä ihan ohimennen pikkuisia hoitotoimenpiteitä,kuten laittaa pohjas-Pseudotropheus demasoni elikuusiraitamalawi on harrastuksenkestosuosikkiAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 35

KUUKAUDEN ALLASta irrotettu kasvi takaisin."Malawit ovat paitsi kauniita,myös älykkäitä. Ne erottavat omanväen vieraista ja sujahtavat aluksi koloihinsatarkkailemaan uusia ihmisiä."Yritä siinä sitten selittää, että ontäällä ihan hirmuinen parvi kaloja,kun vieraan silmään näkyy vain kiviäja enemmän kiviä". Lapsista malawitkuitenkin tuntuvat pitävän, sekäomista että vieraista. Tunne on varmastimolemminpuolinen ;). Iltaisinkalat näyttävät todellisen symppispuolensa,nälkäisinä nämä "mammanpikkupossut" meinaavat tulla laidanyli kerjätessään! Malawiharrastajantärkeimpiin välineisiin kuuluukin mukavanpehmeä pyyhe kasvojen kuivaamisenruokinnan jälkeen.Nämä muuten niin mukavat kalatovat itse piruja kun ne pitäisi saadahaavittua kiinni. Malawialtaasta kalanpyydystäminen onkin ihan oma lajinsa,joka vie aikaa, voimia ja monta kuppiakahvia. Aloitetaan tyhjentämällä allaskivistä, vaatimattomat 50kg, jonka jälkeenvoidaan poistaa vielä hiukan vettä.Kahvit valumaan ja haavit käsiin.Hankalien pyydystettävien maineessaolevat piikkisilmät ovat kuin hyttysiätervassa verrattuina nopeisiin ja oveliinahveniin. Vikkelät käännökset jaräjähtävä nopeus ovat malawiahventenparas puolustuskeino väsynyttä jamärkää akvaristia vastaan.Lopuksi Tytti haluaisi kiittääkaikkia häntä äänestäneitä: "Tuhannetkiitokset jokaiselle, joka antoiäänensä meidän altaalle. Kisassa olimukana muutama todella upea allasenkä osannut kuvitella, että tämämeidän altaamme voittaisi."Vielä kerran onneaTytti!Myös L. trewavasaekoirasPöllö kiittää jakumartaa voitosta!Pikkuiset rohmut kerjäämässäruokaaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 36

KUUKAUDEN ALLAS•Teksti: Anna Rikkinen, Kuvat: Liina Rantanen & Samu SauramaElokuun kuukauden allas kisan voittaja on Liinanen!Liinanen voitti kilpailun valtavalla äänienemmistöllä, onnea! Koska Liinasesta on jo kertaalleentehty haastattelu, päätinkin hieman muokata juttua ja laittaa harrastaja-paran piinapenkkiin.Aluksi eteen lyötiin 12 kysymystä 4 eri kategoriasta. Kuten kunnon tietovisassa, ei nytkään saanutkäyttää muita apuvälineitä kuin omaa päätä ja vastausaikaa oli 1 min per kysymys. Tiukankilpailun jälkeen syvennyttiin hetkeksi miettimään (akvaristin) elämän peruskysymyksiä.TietovisaKasvitKysymys 1: Miksi Blyxa japonica -taimia istuttaessatai pakatessa pitää olla varovainen?Liinanen: Ei kyllä muuta hajua kuin että meneehelposti ihan sekaisin, ja vaikea istuttaauudelleen.Toimitus vastaa: Kasvin juuret ja lehdet katkeavathelposti, mikä tekee istuttuttamisesta japakkaamisesta tarkkaa hommaa.Kysymys 3: Luettele 5 miekkakasvimuunnostajoissa on punaista/punasävyä.Liinanen: Echinodorus ”rubin” ja ”osiris” tulevatensimmäisenä mieleen, kun niitä on itsellänikin.”Rose” on myös punertava ja eikös ole myös”ozelot”, viidettä en nyt tähän hätään muista.Toimitus: Tuohon voisi lisätä vaikka E. ”Deeppurple” tai ”Red flame”.Kysymys 2: Miksi Acorus calamus ei kannataistuttaa akvaarioon etualalle? Suomenkielisennimen tuntemus +1 p.Liinanen: Ihan uunona.Toimitus: Kompakysymys, kasvi ei menesty vedenalla pitkiä aikoja. Suomenkielinen nimi onkalmojuuri.Kysymys 4: Mikä kasviryhmä Cryptocoryneon suomenkieliseltä nimeltään?Liinanen: Olisiko joku melalehti?Toimitus: Olisi, siis melalehti.Liinasen haastattelu oli varsin eloisa tilanne... KuvissaLiinanen kiekkoaltaansa ääressä. Esittääköhänpantomiimi nälkäistä sukarapua?Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 37

KUUKAUDEN ALLASKalat/eliötKysymys 5: Mainitse viisi tetralajiajoissa on punaista? Tieteelliset nimet+1 p.Liinanen: Nimenomaan tetroja minullaei ole ollut ja tuskin tulekaan, elitieteellisiä nimiä en ainakaan muista.Suomenkielisistä nimistä tulee mieleentietysti neontetra, kardinaalitetra,punapäätetra eli romminokka, nimenperusteella kuvittelisin rubiinitetran jakirsikkatetran olevan punaisia.Toimitus: Oikein. Tieteelliset nimetem. järjestyksessä Paracheirodoninnesi, Paracheirodon axelrodi, Hemigrammusbleheri, Hemigrammuserythrozonus ja Hyphessobryconerythrostigma.Kysymys 6: Mikä on suomeksi marmorikatkarapu?Liinanen: Ööh tuota… Eikös se siinätullut, marmorikatkarapu.Toimitus: Marmorikatkarapu.Vastaaja vaikuttaisiolevan hereillä,hyvä hyvä!Kysymys 7: Mikä on Marlboro? Tupakkamerkkiei kelpaa vastaukseksi JLiinanen: Tämän minäkin osaan: kenkämerkki.Toimitus: Valmistaa myös vöitä. Lisäksise on kiekkokalan erään värimuodonnimi.Kysymys 8: Mistä kalasta kehitettiinensimmäisenä maailmassa pimeässähohtava muoto? Tieteellinen nimi +1 pLiinanen: En tiedä mutta voisin kuvitellaettä kultakalasta kun siitä onmuutenkin jalostettu niin paljon erilaisiamuotoja. Sen tieteellinen nimion Carassius Auratus.Toimitus: Suhteellisen lähelle liippasi,ensimmäinen pimeässä hohtavalaji on seeprakala, Danio rerio.Voittaja-allas kaikessakomeudessaan.Litrojahantässä oli 140.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 38

KUUKAUDEN ALLASYleistäKysymys 9: Mitä tekee Vanamo ry jamiten se liittyy akvaarioihin?Liinanen: Miten luostari voi liittyä akvaarioihin?Eikä luostari voi olla ry,eihän? Eikös luostareissa ole puutarhoja?Liittyisikö jotenkin kasveihin?Toimitus: Suora lainaus www.vanamo.fi: Suomen Biologian Seura Vanamory. perustettiin vuonna 1896 tarkoituksenaan”toimia Suomen biologienyhdyssiteenä ja edistää biologistatutkimusta ja suomenkielen käyttöäbiologian alalla”.Kysymys 10: Minkä väristä on basaltti-pohja-ainesakvaariossa?Liinanen: Mustaahan tuo.Toimitus: Jep, mustaa.Kysymys 11: Nimeä top 3 enitenviestejä kirjoittaneet forumin käyttäjätjärjestyksessä suurimmasta viestimäärästäpienimpään.Liinanen: Järven Jukka ylivoimaisin,sitten tulevat varmaan jotkut modeista,en muistaToimitus: Käyttäjälista kertoo kolmenaktiivisimman kirjoittajan olevanjarvij (14308 viestiä), Lisa (7260viestiä) ja 111na (7002 viestiä).Toimitus: Mikroskoopin lisäksi tarvitaanskalpeli tai muu pieni leikkausväline,omat silmät tietenkin, suojahansikkaat,atulat ja hyvä kuvallinenkirja kalataudeista. Myös Jukka Järventai muun asian osaavan läsnäololasketaan toki plussaksi.”Luin ensin kysymykset nopeasti läpivaivuin syvään epätoivoon, apua! Minullaon surkea muisti, enkä jaksaopetella ulkoa tieteellisiä nimiä jotenei ole kovin helppoa vastailla tuollaisiinkysymyksiin. Jos olisit kysynytmiten aktiivinen hiilidioksidilevitinrakennetaan, niin se olisi ollut minullehelppoa.” Liinanen toteaa visasta.”Liityin Aqua-Webin jäseneksi vastapari vuotta sitten joten kaikki on minullevielä aika uutta. Sitä ennen akvaarioharrastuksenion ollut aika lapsenkengissä,joten tietoakaan ei olevielä kovin paljoa karttunut.” AploditLiinaselle hyvästä pistesaldosta sekäkekseliäistä vastauksista!Liinasen tulos oli 12/24 pistettä. Oikeistavastauksista sai 2 p per kysymys, plussapisteitäei lasketa maksimipisteisiin.Visaa ei tule ottaa vakavasti, eikä myöskäänsen pisteytystä.Kysymys 12: Mainitse 5 välinettä joitatarvitaan kalan preparoinnissa jataudinmäärityksessä.Liinanen: En ole ikinä moista tehnyt,mutta kuvittelisin että mikroskooppiolisi tärkein, toiseksi valitsisin edellämainitun herran (jarvij) enkä sittenmuuta enää tarvitsisikaan.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 39

KUUKAUDEN ALLASSeuraavaksi Liinaselle esitettiinkolme syväluotaavaa kysymystä akvarisminolemuksesta.Kuinka akvaariosta tehdään KuukaudenAllas? ”Ensin hankitaan allas…”naurahtaa Liinanen. Asiaanpaneutumista sekä suunnittelua hänpainottaa eniten. Altaan ”tekeminen”on vuoroittaista karsintaa ja kasvienrehottamista. Liinanen vannoo hiilidioksidin,saviturvapallojen ja PMDD:n nimeen kuten hyvän TSI-akvaristinkuuluukin. ” Kasvien paikkoja ei pidävaihdella vaan niiden pitää antaa kasvaaomaan muotoonsa, silloin ne ovatluonnollisimmillaan. Parhailta kasvitnäyttävät silloin kun ne ovat hiukansaaneet kasvaa karsinnan jälkeen,mutta eivät liikaa. Tärkeintä on oikeaajoitus.” Liinanen neuvoo. Ajatus tämänaltaan laittamisesta Kuukaudenallas kilpailuun lähti jaavansammaleesta,joka oli kasvanut kauniiksi suodattimenvirtauksessa. ”Pientä viimeistelyäaltaalle teen yleensä noin viikon,ennen kuin olen siihen tyytyväinen.”Viime silauksena puhdistetaan lasitsisä- sekä ulkopuolelta, korjataankaikki roskat pois ja annetaan vedenkirkastua seuraavaan päivään. Kuvatotetaan illalla pimeässä huoneessa.”Ja kuvat lähetän äkkiä ennen kuin tulenkatumapäälle” Liinanen nauraa.lä. Akvaarioharrastuksen kautta tapaamyös uusia ihmisiä ja löytää uusi ystäviä.Myöskään onnistumisen hetkiäja niiden tunnetta ei pidä unohtaa. ”En voi edes kuvitella kuinka tylsää elämäniolisi ilman tätä harrastusta..Mistä tunnistaa ”Oikean Akvaristin”?Tähän Liinaselta tulee ytimekäsvastaus: ”Oikea Akvaristi syö vaikkamakaronia että saa jonkun kauan himoinneensakasvin tai kalan hankittuaviimeisillä rahoillaan, ei koskaanlähde tyhjin käsin akvaarioliikkeestä,viimeiseksi ennen nukahtamistaan illallasuunnittelee jotain akvaarioihinliittyvää, ei koskaan ihmettele miksijollain on niin monta allasta, ei koskaanheitä tukevaa pöytää pois vaanostaa uuden altaan sen päälle eikäjuurikaan ehdi katselemaan telkkariapaitsi Avaran luonnon lauantaisin.”Vielä kerranpaljon onneaLiinanen!Mikä on akvaarioharrastuksenpäätehtävä? ”Pitää mielenkiinto ylläja tehdä arjesta hiukan mukavampaa”Liinanen toteaa. Akvaariot piristävätmukavasti pimenevän syksyn keskel-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 1/2006 40

Uudet tuonnit ja harvinaisuudet•Teksti: Mika Kaukonen, kuvat: Laura Pulli, Frank Schäfer, Mika Kaukonen,Miguel Landis, Ivan Sazima ja Grégoire Germeau.Think big – ajattele suuria! Tämän vuoden kevään ja kesän aikanasaapui tukkuihin ja akvaariokauppoihin maahantuontina muutamiaerittäin mielenkiintoisia lajeja. Useita lajeja yhdistävänä tekijänä onsuuri koko.Hyriopsis bialatus,”haineväsimpukka”(Simpson,1900)Suomen akvaariotukku toi kevään aikanamaahan Hyriopsis-suvun makeanvedensimpukkalajin. Hyriopsis bialatus-lajia myydään saksankielisissämaissa kauppa—nimellä haineväsimpukkaja englanninkielisissämaissa makeanveden helmisimpukkana.Suomenkielistä nimeä en tiedä.Hyriopsis–suvun kaikkiaan kahdeksaalajia käytetäänkin kaupallisestihyödyksi helmien kasvatuksessa.Pääasiallinen levineisyysalue käsittääKaakkois-Aasian. Yksi laji elää Japaninsaaristossa ja yksi Borneolla.Itselläni ei ole kokemusta lajista.Hoito-ohjeita on myös niukastilöydettävissä. Ne ovat rauhalliseen jajo pieneenkin seura-akvaarioon sopiviapääosin pohjalla paikallaan pysytteleviäeliöitä. Hieno hiekkapohjaon luultavasti parhain pohja-aines,sillä ne kaivautuvat siihen osittain.Kaikki simpukat omaan rauhaansajättävät lajit sopivat niiden seuraksi.Simpukat suodattavat ruokansaympäröivästä vedestä. Pieni suodattimestaohjattu virtaus auttaa hapensaannissaja ruuan kulkeutumisessakuoren suuaukolle. Sopivastaruuasta en osaa antaa tietoa. Hiutaleitavoinee ainakin kokeilla yhtenävaihtoehtona.Lämpötilasuosituksena annetaan20-28 astetta. Hyriopsis bialatuskasvaa 12-15 cm pituiseksi.Lisätietoa simpukoista yleisestilöytyy: http://clade.acnatsci.org/mussel/index.htmlAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 41

Gymnothorax tile,kultamureena(Hamilton,1822)HAS:n vierailulla samaisessa tukussahavaitsin yhdessä altaassa koko joukonkultamureenoita. Lajia tuodaanmaahan vuosittain Intiasta ja Indonesiasta.Se ei ole harvinaisuus, muttaen muista lukeneeni kuin yhdestälähteestä Suomessa niiden hoidostapidemmän aikaa. Yhtenä syynä tähänvoi olla harhaanjohtava kauppanimi”makeanveden mureena”, joka antaatietämättömälle harrastajalle vääränkuvan kalan vaatimuksista akvaariossa.Kultamureenat elävät ainoastaanpoikasina makeassa vedessä, jostaniitä pyydystetään akvaariomarkkinoille.Lajin kasvaessa se siirtyy kohtimurtovesialueita ja merta. Kultamuurenaon murtovesikala ja vaatii sitenoman akvaarioympäristönsä. Onneksi,verrattuna kymmenen vuoden takaiseenaikaan. Suomeen tuodaannykyään myös muita murtovesilajejaja on mahdollista perustaa murtovesibiotooppi.Kultamureenat vaativat jonkunverran elintilaa, sillä niiden maksimipituuson 60 cm. Ne jäävät akvaarioolosuhteissausein tätä pienemmiksi.Seurallisina kaloina ne tulevat lajinsisäisesti hyvin toimeen keskenään,joten on mahdollista sijoittaa useampisamaan altaaseen. Muiden kalojenkanssa kannattaa olla tarkkana, silläkultamureenat, kuten merelliset vastineensa,ovat petoja. Frank Schäferuudessa Aqualogin ”brackish waterfishes” -kirjassa suosittelee kokemukseensaperustuen lajiakvaariota. Kultamureenatsalamannopeina saalistajinakoettelevat altaan muita asukkejaja saattavat näykkiä ja nyppiä. Ruokinnassasuositeltavinta on käyttääpakasteita ja karkeampaa ravintoakuin kuivaruokaa. Lämpötilasuosituson 24-28 astetta.Sisustuksessa täytyy käyttääesimerkiksi kiviä tai putkia, jotta mureenatsaavat mahdollisuuden suojautuatarvittaessa. Puuta ei murtovesiakvaariossakannata käyttää, silläsen lahoaminen nopeutuu ja alkaahaisemaan kovaluontoisimmankinnenään.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 42

10-12-senttisiä poikasiaOsteoglossumbichirrhosum,arovana (Cuvier, 1829)Akvaario Kurki Vantaalta toi maahankesän alkupuolella erän arovananpoikasia kokoluokkaa 10-12 cm.Arovanahan on nykyään maailmallayksi suosituimpia lajeja ja sen vientimääräEtelä-Amerikasta onkin joherättänyt huolta mantereella. Luonnostapyydystäminen on saavuttanutjo mittasuhteet, jossa lajin statuksenpelätään heikentyneen huomattavasti.Nämä tuodut yksilöt ovat onneksikaupallisen viljelyn tuottamia.Arovana on hyvin mielenkiintoinenluukaloihin kuuluvan arapaimojenheimon esihistoriallinen laji.Akvaariokalana se on saanut suosiotasuurena kiiltäväsuomuisena lajina,jonka sulava uinti vangitsee katsojansilmän aina. Arovanoilla on akvaarioharrastustaajatellen monia hyviäpiirteitä, mutta myös sen hoidon mielekkyyttävastaan puhuvia.Laji kasvaa yhdeksi suurimmaksiheimonsa lajeista saavuttaenluonnossa jopa 120 cm pituuden ja5 kg painon. Akvaariossa ne saavuttavatviidessä vuodessa 75 cm maksimipituuden.Ainoastaan legendaarinenpiracuru eli arapaima, Arapaimagigas, on arovanaa suurempi kilpaillenmaailman suurimman makeanvedenkalan tittelistä. Arovanat ovaterittäin vahvoja ja lihaksikkaita hyppijöitäja niillä on hyvä purenta. Akvaariossaei ole tavatonta arovanojenrikkovan päällyslasit säikähtäessäänäkkinäisiä liikkeitä akvaarion ulkopuolellatai valojen sytyttämistä.Petoina ne tarvitsevat vahvaaja isokokoista ruokaa kasvamiseen.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 43

Muut akvaarion asukkaat saavat ollarauhassa, jos ne eivät ole suuhun sopivia.Arovanat liikkuvat pääosin akvaarionyläosassa pinnan tuntumassa.Luonnossa ne saalistavat veteentippuvia eliöitä ja pystyvät hyppäämäänjopa parin metrin korkeuteenpyydystäessään hedelmälepakoita.Lämpötilasuositus on 25-28 astettaja suuren altaan lisäksi ne tarvitsevaterinomaisen suodatuksen.30-senttinen yksilöScleropages jardinii, australianarovana(Saville-Kent,1892)Vuoteen 2003 asti arovanojen heimoonkuuluvista lajeista kolme olivatScleropages–suvussa. Nimittäinedelleenkin maailman kallein akvaariokalaeli aasianarovana, Scleropagesformosus, ja kaksi lajia Australiastaja sen lähialueilta, S. leichardi ja S.jardinii. Vuonna 2003 Pouyaud, L.,Sudarto ja G.G. Teugels erottivat aasianarovananeri värimuodot omiksilajeikseen. Jaottelu ei perustunutpelkästään ulkoisiin piirteisiin vaanmyös rakenteellisiin. Nykyään sukuunkuuluu yhteensä kuusi lajia:Scleropages aureus,Scleropages formosus,Scleropages jardiniScleropages legendrei,Scleropages leichardti,Scleropages macrocephalus.Akvaario Kurki Vantaalta toimaahan arovanojen kanssa myös toistalajia eli australianarovanoja. Tämälajin levinneisyysalue on pääasialli-10-12-senttisiä poikasiaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 44

sesti Pohjois-Australiassa Jardine-jokialueella.Lajia viljellään kaupallisestija se on markkinoilla harvinaisempija hiukan kalliimpi kuin arovana,mutta kaukana aasianarovanojenmyyntihinnoista. Läheisestä samoiltaseuduilta kotoisin olevasta täpläarovanasta,S.leichardti, se on helppoerottaa jo hintalapun perusteella jatäpläarovanan suomuja koristavistaparillisista täplistä. Täpläarovana onhyvin harvinainen markkinoilla.Australian arovana jää akvaariossa60 cm pituiseksi ja on siten puoletpienempi kuin edellinen esitelty Etelä-Amerikansukulaisensa. Pahaksionneksi harrastajien kokemukset lajinsosiaalisuudesta vaihtelevat paholaisestasiedettävään. Suositeltavintalajia on pitää yksitellen suuressa lajiakvaariossa.Itsessään se on jo komeailmestys ja varmasti olohuoneenkeskipiste. Parhaiten on onnistunutyhdistäminen levytetralajien kanssaja mahdollisimman isojen ja piikkistenplekojen kanssa. Pienet plekot(alle 25 cm) kelpaavat kyllä suupaloiksitäysikasvuiselle yksilölle. SuuretCichla-lajitkin ovat akvaarioissasaaneet kyytiä ja jääneet alakynteen,jos ovat tielle eksyneet. Kuitenkintemperamentti vaihtelee yksilöstäriippuen. Lajia on tuotu ainakin kerranaikaisemmin maahan. Hoito kutenedellisellä lajilla.60-senttinen yksilöSynbranchus marmoratus,marmorikutsa(Bloch, 1795)Marmorikutsan edellinen suomenkielinennimi oli marmorisuoankerias.Laji ei ole kuitenkaan sukua varsinaisilleankeriaille, vaan lähempänäkeuhkokaloja. Marmorikutsat kuuluvatyhdyskiduskalojen heimoon. Seelää Etelä-Amerikan soilla ja pystyyelämään hyvin happiköyhissä vesistöissä.Kuivan kauden aikana se kaivautuutarpeen tullen mutaan odotellensadekauden alkua.Akvaario Kurki toi maahan joviime vuoden kesällä erän lajia ja niitäon edelleen myynnissä. Laji elää makeassavedessä ja on käyttäytymiseltäänpeto. Myytävien yksilöiden kokovaihtelee 20-40 cm. Ne ovat kauniistiruskean ja oranssiin vivahtavanläikikkäitä. Valitettavasti laji kasvaaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 45

150 cm pituiseksi ja käsivarren paksuiseksilemmikiksi. Nuorena niitäon kokemusten mukaan mahdollistahoitaa seura-akvaariossa isojen lajienjoukossa, mutta kasvettuaan suuremmiksivaativat lajiakvaarion. Taipuisinaja käärmemäisellä ruumillaon helppo ahtautua pieniinkin onkaloihin,ja on hyvä järjestää jokaiselleyksilölle oma suojapaikka. Altaan vedenkorkeudella ei ole merkitystä. sevoi olla jopa vain 20 cm, muuten netarvitsevat luonnollisesti paljon tilaa.Tietojeni mukaan akvaariossakasvaneiden yksilöiden maksimipituuson jäänyt metrin nurkille. Lajion erittäin persoonallisen oloinen javarmasti kiinnostuneille hankinnanväärti. Pieni varoituksen sana on paikallaan:varo sormiasi ruokkiessasiisoja yksilöitä. En tiedä lajia tuodunaikaisemmin maahan.Iguanodectes spilurus,melttitetra(Günther, 1864)Akvaario Kurki toi maahan kesänkynnyksellä useita tetroja luonnosta.Huomasin yhdessä altaassa erikoisennäköisen tetraparven, jonkakuvan muistin nähneeni jossain saksalaisessaakvaariolehdessä. Arkistojaniselaillessani todennäköisin lajioli laajalla levinneisyysalueella Etelä-Amerikassa tavattava melttitetra. Sitätavataan nopeasti virtaavissa vesissäja pitkänomainen ruumiinmuotoviittaa myös tähän. Luonnossa lajikasvaa jopa 10 cm pituiseksi, jotenaivan pienimpiin altaisiin siitä ei ole.Virtaavien vesien lajit tarvitsevat akvaarioissakinpuhdasta vettä ja hyväähappipitoisuutta. Laji ei ole erityisenhuomioita herättävän värinen, muttaon parvena varsin näyttävä. Kyljet kimaltavatkomeasti valon osuessa sopivassakulmassa. En tiedä, onko lajiatuotu aikaisemmin maahan, muttaolisi varmasti erittäin hyvä lisä tetrakalojenvalikoimiin.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 46

Acispenser ruthenus,sterletti(Linnaeus, 1758)Laakson akvaariotukku toi maahankuluvan vuoden heinäkuussa lammikko-ja kylmävesiakvaarioiden harrastajiaajatellen sterlettejä Saksasta.Sterletti kuuluu sampikaloihin ja onpieneksi jääviä lajeja. Heimon jättiläinenbeluga, Huso huso, saavuttaa5 metrin pituuden ja painoa kertyyyli kaksi tonnia. Ikääkin voi olla reippaastiyli 100 vuotta! Muistan lukeneenijostain jopa 9 metrin yksilöistä.Akvaarioon? Olen nähnyt belugoidenpoikasia japanilaisessa akvaariokaupassamyynnissä.Sterletti on tähän verrattunakääpiö jääden yleensä 50-70 cm pituiseksi.Maksimipituus on kuitenkin 125cm ja painoa 16 kg. Sterletin tavallisintaelinaluetta ovat Mustaanmereenja Kaspianmereen laskevat joet. Keski-Venäjän jokia yhdistäviä kanavia pitkinse on päässyt Laatokkaan, Ääniselle jaItämereen. Sterlettiä on tavattu Suomenvesistä kaksi kertaa vuonna 1959Vaasasta ja 1980 Helsingistä.Kaupallisesti sterlettejä viljelläänsekä kaviaarin tuottajiksi ettäakvaariomarkkinoille. Keski-Euroopassane eivät ole harvinaisia lammikkoharrastajienvesissä. Hoito-ohjeitaen osaa antaa. Muistan kymmenenvuotta sitten nähneeni eräässä akvaariokaupassakaksi 20 cm yksilöämyynnissä. Ne olisivat sen kokoisinaerittäin haluttavia ja mielenkiintoisiahoidokkeja liikkuessaan vilkkaasti altaanpohjalla etsien ruokaa. Ehkä joskus,jos omistan piha-altaan.Aponogetonin väki toivottaahyvää uutta vuottakaikille lukijoille!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 5/2006 47