Seuraa Uutta kaupunginmuseota verkossaVuonna 2016Senaatintorin kulmallauuden rakentamiseksi. Myös museon sisältöjensuunnittelu etenee rivakasti ja monella rintamalla.Uuden kaupunginmuseon etenemistä voi seurataverkkosivuilla www.uusikaupunginmuseo.fi. Sielläilmestyy muun muassa blogi, jossa uuden museon tekijätkertovat, millaisia asioita paraikaa on työn alla taipohdinnassa. Projektin kuulumiset saa tietoonsa myöstyk käämällä Facebook-sivusta www.facebook.com/uusikaupunginmuseo. Twitter-tili @museoraksallataas vie ihmettelemään työmaan tapahtumia.Seuraavat tekstit ovat esimerkkejä sivustonblogitarjonnasta viime kuukausilta.Lisää tekstejä ilmestyy muutamanviikon välein. Kannattaa siispysyä kuulolla!Teksti: Pirkko Madetoja, tutkijaIlta museossaavautuvan Uuden kaupunginmuseontyömaalla purkuvaihe kääntymässäUskallammeko antaa yleisönarvostella näyttelyämme?Marraskuussa 2014 vietettiin Sofiankadulla vähänerilaista iltaa museossa. Vajaan parinkymmenenhengen arviointiraati kiersi Hulluna Helsinkiin -näyttelyävarustettuna tarralapuilla ja kynillä. Näyttelykritiikkiätehtiin antaumuksella ja innostuneessa ilmapiirissä.Uuden kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyn käsikirjoituksenteossa on etsitty uusia näkökulmia. Yleisönosallistaminen suunnitteluun on noussut esille monissayhteyksissä, ei vähiten viime kuukausina erilaisiinmuseoi hin tehtyjen tutustumismatkojen kautta.Tuntuu siltä, että mitä palkitumpi uusi näyttely on,sitä enemmän siellä on kysytty asioita kävijöiltä. Hyviäesimerkkejä ovat tänä vuonna Vuoden museo -palkinnonsaanut Forssan museo ja European Museum of the Year2013, Riverside Museum Glasgow’ssa.Yleisöpalautetta näyttelyistä on kerätty jo vuosia,mutta se tarjoaa harvoin eväitä uuden suunnitteluun.Olisiko siis syytä kysyä suoraan, mistä ihmiset pitävät jamistä eivät?HYVÄ ESIMERKKI TOIMIVASTA TAVASTAESITELLÄ ESINEITÄ – LISÄÄ TÄTÄ TAPAA.Helsinki-näyttelyn työryhmä päätti kutsua joukon ihmisiäkommentoimaan kesäkuussa 2013 avattua HullunaHelsinkiin -näyttelyä, joka tulevan näyttelyn tavoin onHelsingin historian perusnäyttely. Kun näyttelyillä vieläon sama tuottaja, ei ole vaaraa, että joku herkkähipiäinenkollega pahoittaa mielensä. Arviointiryhmäksi päätettiinkutsua keväällä Uuden kaupunginmuseon ryhmähaastatteluihinosallistuneita ihmisiä seuralaisineen. Samallaheille voitaisiin kertoa tuloksia haastatteluista.Ennen arviointia näyttely esiteltiin lyhyesti. Tehtävänantosai vieraiden silmät loistamaan! Puolen tunninaikarajaus ja kommenttilappujen rajattu määrä antoivattyölle ryhtiä. Jokainen pari sai viisi vihreää, viisi punaistaja viisi keltaista lappua. Vihreisiin lappuihin kirjattiinonnistuneita juttuja, punaisiin ei niin onnistuneitaja keltaiset laput olivat yleisiä kommentteja varten.Yhteiskierroksella sai lähemmin kertoa huomioitaan.Laputuksen lopputulos oli aika selkeä, vaikka mielipiteitäesitettiin rohkeasti.KIVA HETEKAKOKONAISUUS!EIKÖ KALLESTA OLE KUVAA?Palautteesta tehdään vielä yhteenveto, mutta päällimmäisenäjäi minulle mieleen kaksi juttua. Ensinnäkin:mitään kauhean yllättävää ei tullut esille. Samoistaasiois ta tykkään – tai en tykkää – näyttelyssä itsekin. Josääni takaraivossa kuiskailee, että tämä ei ehkä toimi,kannattaa kuunnella sitä.Toiseksi: museoammattilaisten työtä ja valintoja kannattaaavata ja perustella enemmän. Jokaisen esineen,kuvan tai tekstin taustalla on paljon työtä ja tiukkojavalintoja, mutta niitä ei kerrota yleisölle. Avoimuus voisiolla tässäkin avainsana.VITRIINIKAMAA – MUSEOT NÄITÄ TÄYNNÄ –EI ANNA MITÄÄN UUTTA.Onhan siinä oma riskinsä, kun antaa maallikonarvioi da omaa työtään. Se kuitenkin kannattaa. Ulkopuolinennäkökulma palauttaa mieleen perusasiat.Kenelle tehdään ja miksi? Mutta on pakko sanoa, ettäsydäntä lämmitti, kun huomasin, että ne kohdat, joitaitse olin työstänyt näyttelyyn, saivat paljon vihreää.Oma suosikkini, lumensulatuslaite, oli myös ryhmänsuosikkeja.Ja ihan tiedoksi: museoänkyröiden on syytä varautuasiihen, että kansan kestosuosikki heteka tulee esiintymäännäyttelyissä jatkossakin.16Sofia 1/2015
Helsingin kaupunginmuseo / Jari HarjuHulluna Helsinkiin -näyttelyn arvioiminen tarralapuin sai tehtävään kutsutut kaupunkilaiset innostumaan jatuotti museolle arvokasta tietoa tulevien näyttelyiden suunnitteluun.Text: Tove Vesterbacka, propagandamagister,Det nya stadsmuseetDu är ditt eget brandOrdet brand tycks fortvarandevara en svordom i museivärlden,men också en nödvändighetför att skapa ett nytt, bättremuseum.För kommersiellt. Angår oss inte. Står i konflikt medbra och genuint innehåll. Businessjargon. Alla dessapåståenden har jag under årens lopp fått höra, då jagvågat uttala orden brand och museum i samma mening.I fjol deltog jag i en tillställning, där jag fick erfara attpåståendet träffar rakt på spik än idag. ”Brand is still a badword”, brand är ett fult ord, konstaterade en av huvudtalarnapå en konferens i Taiwan. Journalist och konsultLuis Marcelo Mendes från Brasilien föreslog faktiskt, att vikanske behöver ett nytt och icke så skrämmande uttryckför ordet brand. Mendes må ha rätt, men hur än vi väljeratt tackla problemet, tror jag inte vi förlorar på att försökagöra saken aningen enklare. Som följande kan ni läsa ettsimplifieringsförslag.Du är ett brand. Jag är ett brand. Man kan helt enkelttänka på ett brand som en människa, en person. Föreställdig till exempel någon av dina kolleger. Han har ett namnoch boplats. Hans utseende påverkas av saker som frisyroch klädstil. Är hans stil asketisk och elegant eller färgsprakandeoch full av liv? Och hur beter han sig? Är hanSofia 1/2015 17
Change language