Avain 4/2008

Artikkelitna, kumpaa normista poikkeavana. Kohtaus kuvastaa jälleen hyvin novellin vähäeleistätyyliä: selityksiä vaille jäävä pieni havainto laajenee lukijan mielessä kokonaisen todellisuuskäsityksenvertauskuvaksi.Inhimillisen olemassaolon rajoittuneisuuden ohella monitulkintaisuus kuvastaaerityisesti modernin yhteiskunnan ristiriitoja. Mutanen on maalaispoika, joka on riuhtaistujuuriltaan tavoittelemaan paikkaa sivistyneistön joukossa. Hän on kuitenkin jäänytyrityksessään puolitiehen. Boman toteaakin pilalle mennyttä elämäänsä valittavalleMutaselle: ”Tätä kaikkea kutsutaan yhteiskunnalliseksi rakennemuutokseksi. [--] Sinäet ole mukautunut muutokseen. Sinun maailmasi on jo mennyt. Sinä olet puolivälinihminen.” (TR, 80.) Näin eksplikoituu se välitilassa oleminen, jota verkosta vapautetutkärpäset symboloivat. Modernin maailman ristiriitaisia vaatimuksia puolestaan symboloiMutasen kohtaloksi koituva ristiaallokko, johon hän lähtee Eerolalta, aikansa eläneidenarvojen edustajalta, lainatulla kiikkerällä veneellä. ”Taivaanranta” kuvaa moderninsubjektin pirstoutuneisuutta ja perustattomuutta ongelmallisena, jopa traagisenaasiana. Suhteessaan subjektin problematiikkaan novelli − tai ainakin Mutasen henkilöhahmo− edustaa siis pikemminkin modernistista kuin vapautuneeseen identiteeteilläleikittelyyn perustuvaa postmodernistista näkökulmaa.Tekstin monitulkintaisuutta kuvastaa myös metatekstuaalinen upotus: ”Boman alkoitouhuta kahvivettä kaasuliedelle. Letku kulki lieden takaa komeroon. Boman avasioven ja tutki lattialla olevan kaasupullon korkin symboleja. Nuolia oli siinä molempiinsuuntiin.” (TR, 15.) Korkin symboleja tutkivan Bomanin tavoin tekstin symboleja javiittauksia tutkiva lukija saa huomata, että vihjeet osoittavat moniin mahdollisiin tulkintoihin,joista hänen on valittava. Boman voi olla Mutasen tyttären isä tai sitten ei.Mutasen kuolema voi olla itsemurha tai onnettomuus. Jos se on itsemurha, sen syynävoi olla ystävän ja vaimon yhteinen petos, mutta yhtä hyvin itsemurhayllykkeenvoi laukaista avioero, elämäntyön valmistuminen tai se, että tavoiteltua taloa (ja sitenvertauskuvallisesti ehjää identiteettiä) ei löydy. Tyly tyyli sysää vastuun tulkinnoistalukijalle.LopuksiTyylianalyysini teoreettisena lähtökohtana oli Antoine Compagnonin avara käsitys tyylineri ulottuvuuksista. Olen omaksunut Compagnonilta pikemminkin yleisen asenteentyyliä kohtaan kuin turvautunut hänen luokitteluunsa mahdollisista tyylin tarkastelemisentavoista. Lähtökohtaani voidaan kritisoida väittämällä, että siinä tyyli merkitseekaikkea eikä siis enää mitään. Olen pyrkinyt osoittamaan, että merkityksenannon tyyliätutkimalla voidaan saavuttaa kiinnostavia tuloksia, vaikka tyylin käsitettä joudutaankintällöin laajentamaan, kenties triviaalin rajoille saakka. ”Taivaanranta”, kuten Seppälänmuutkin tekstit, on siinä määrin intertekstien läpäisemä, että sen tyylin tutkiminen22Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti AVAIN • 2008 • 4