Avain 4/2008

ArtikkelitSen, joka pyrkii keräämään vuosisadan lopun henkiset ja aineelliset, näkymättömätja näkyvät säteilyt suureen synteesiin ja hahmoittamaan mielikuvituksessaanvielä kerran tuon luhistuneen kulttuurirakennuksen, jonka raunioillemeidän oma aikamme pystyttää asumasijansa, tulee hallita koko palettia. [--]Ja silläkin uhalla, että hänen kuvauksestaan muodostuisi vain tietyn ajankohdanhenkinen perunkirjoitus, kulttuuritarkkaajan tulee valppain Arguksensilminnähdä yli laajojen pintojen. Tämä näkemisen muoto on ainoa hyväksyttävä:se tähtää synteesiin, sen kautta tulee kokonaiskuva laadituksi. Maisemakasvaa esiin erillisistä osistaan. Taulun syvät, loistavat perusvärit ilmenevätvasta kun detaljoiva sivellin on kulkenut kankaalla ja tehnyt sadat pienet pyyhkäisynsä...(VK, 24–25.)Vaaskivi esittää vaatimuksensa kulttuurikritiikin kirjoittajalle Vaistojen kapinan ensimmäisessäluvussa ”Kulttuurihistoriallinen esinäytös”. Luvun tavoitteena on kerätä1800-luvun lopun ja vuosisadanvaihteen eurooppalaisen sivistyksen eri aloilta ”pieniämerkityksellisiä tosiseikkoja” (VK, 24), jotka yhteen liitettyinä muodostavat taustan1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien modernin kulttuurin kriisille. Yksityiskohtientarkkuuden ja laajan kokonaiskuvan välillä vallitsevan ristivedon ylittäminenon Vaaskiven mukaan parhaiten mahdollista, jos kulttuurikritiikille annetaan maalaukseenverrattava muoto. Laajojen pintojen yli tähyävä kulttuurikriitikon katse ottaa tässäesikuvakseen taidemaalarille ominaisen näkemisen muodon.Esimerkiksi Vaaskiven tyylistä käy Huomispäivän varjon loppupuolelta löytyvä kuvausDemeterin ja Koren juhlasaatosta. Kohtaus sisältyy Huomispäivän varjon osaan”Pakanallinen Kosmos”, joka käsittelee esisokraattista kreikkalaista kulttuuria. MuinainenKreikka sai modernia eurooppalaista käsittelevässä kulttuurikritiikissä runsaastihuomiota osakseen siksi, että se edusti Vaaskivelle vastausta modernin länsimaisenkulttuurin potemaan ”välittömyyden kaipuuseen” (HV, 368). Luku ”Jyvän mysteeri”,josta seuraava lainaus on, käsittelee Demeterin ja Koren palvonnan keskeistä asemaakreikkalaisessa kulttuurissa ja erityisesti jumalatarten initiaatioriitteihin kuuluvia niinkutsuttuja Eleusiin mysteereitä. Kohtaus on alla lainattu lähes kokonaisuudessaan ilmankatkoksia, jotta Vaaskiven kuvauksen visuaalisuus, verkkaisuus ja yksityiskohtiensaama runsas huomio kävisivät paremmin ilmi:Sille meren rannalta kohoavalle kunnaalle, joka kasvaa esiin Aigaleoksenvuoriin päättyvästä tasangosta ja josta pitkä valtatie johtaa Ateenaan, voisi mielikuvitusloihtia vanhat juhlasaatot. Oliivimetsien ja viljapeltojen yli vaipuupalava punainen ilta. Boedromion-kuu on vasta puolessa – taivaan valoilla onoudosti kuumottava paiste, joka tuntuu kohoilevan lukemattomista keltaisistatähkäpäistä siniseen hämärään… Lounaaseen kääntyvällä tiellä on aamusta astisolunut kansanjoukkoja. Heitä johtavat eumolpidien hallitsijasuvusta valituthierofantit, Ateenan kaupungin edustajana kulkee arkonttikuningas ja hänenjäljissään tulevat epimeleetit, neljä valtiollista hallintomiestä. Soihtujen tuletpalavat ylhäällä ja alhaalla. Hiljentyneissä vedenkalvoissa kulkee häilyvien liekkienheijastuksia... Nämä myrteillä seppelöidyt ihmiset ovat valmistautuneetpaastoin, rukouksin ja kylvyin Äidin suuriin pyhitysmenoihin; he vaeltavathitaasti jalan, järjestettynä laajana joukkona, laulaen ikivanhaa hymniä, py-30Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti AVAIN • 2008 • 4