Avain 4/2008

Artikkelitvaara” merkitsi erityisesti modernia kysymystä, joka oli muodostunut ”kontinentilla”suureksi sosiaaliseksi ja esteettiseksi ongelmaksi (Paavolainen 1929, 167). Vaaskivi suhtautuiPaavolaisen lailla ”neekerikysymykseen” koko modernia eurooppalaista elämääkoskevana ilmiönä, joka kärjistyi suurkaupunkien öiden jazzissa ja tanssiesityksissä.Paavolaisen näkemys modernista eurooppalaisesta kulttuurista vaikutti Vaaskivenkulttuurikritiikkiin suuresti (Hapuli 1995, 109–110). Tyylillisesti Paavolaisen ja Vaaskiventeoksia yhdisti esimerkiksi runsas kuvamateriaali, jota Vaaskivi omalta osaltaanperusteli sen rikastuttavalla ja keventävällä vaikutukselle (1945, 126–127). Kirjoitustyylinsuhteen Vaaskiven pyrkimystä visuaalisuuteen ja maalauksellisuuteen voi kuitenkinpitää ainutlaatuisena. Vaaskiven lokeroiminen yksinkertaisesti Paavolaisen jäljittelijäksiei tekisi oikeutta hänen omintakeiselle kriitikontyölleen (vrt. Ihanus 1987, 62).”Mustan naurun” katkelmassa Vaaskivi esittää primitiivisen elämänmuodon vapautuksenamodernin konekulttuurin jatkuvasta hyödyntavoittelusta osittain samanlaisinkeinoin, joita hän käyttää myöhemmin Huomispäivän varjossa antaessaan mielikuvituksenloihtia salaperäiset juhlasaatot esille kreikkalaisesta muinaisuudesta. Primitiivisenelämänmuodon esittämisessä keskeistä on vastakkainasettelu modernin maailmankirkkauden ja primitiivisen elämän pimeyden välillä. Jazzin siivittämä siirtymä moderninihmisen ahdingosta primitiivisen elämän suomaan onneen paikantuu ajatusviivaansähköliekkien sokaisemien silmien ja Afrikan öiden välissä. Ajatusviivan jälkeen Vaaskivikuvaa modernin ihmisen kaipuun kohdetta kiinnittämällä huomiota vihreisiinlasihelmiin, maalattuihin jumalankuviin ja – modernin primitivismin sukupuolittuneenluonteen mukaisesti – uudesta kuusta huumaantuneisiin alastomiin neekerityttöihin.Vaaskivi ei luettele yksityiskohtia yhtä runsaasti kuin Eleusiin mysteerienjuhlasaaton kuvauksessa, mutta tästä huolimatta hän onnistuu luomaan vaikutelmanmoderniin elämään murtautuvasta näystä. Se, että kuva primitiivisestä elämästä piirtyynimenomaan sokaistuneille silmille, korostaa näyn piirtymistä ainoastaan mielen sisäisellesilmälle, mielikuvituksen aiheeksi. Vaaskiven tyylittelemä lyhyt näky primitiivisestäelämästä modernin elämän hukattuna mahdollisuutena päättyy kolmeen pisteeseen,mikä omalta osaltaan antaa kuvaukselle rajat samalla kuitenkin korostaen primitiivisessäpimeydessä viipyilevää tunnelmaa. Tämänkaltaisen kehystämisen ansiosta kuvaprimitiivisestä elämästä erottuu selvästi ympäröivästä 1920-luvun konekulttuurin kuvauksestaja saattaa osaltaan myös tehostaa sen vetovoimaa.Hieman myöhemmin ”Mustassa naurussa” Vaaskivi toteaa koko 1920-luvun kulttuuristavälittyvän tunteen olevan tahtoa ”takaisin primitiivisen näkemisen lähteille”(HV, 48). Vaaskiven tyylin suhteen tämä toive on mahdollista tulkita sekä moderninihmisen väitettynä tyytymättömyytenä kulttuuriin ja sivistykseen että pyrkimyksenäetsiä modernin maailman uudenlaista hahmottamistapaa primitiivisestä näkemisestä,jonka eräänlaisena toteutuksena Vaaskivi piti kulttuurikritiikin aistimusvoimaista,maalauksellista ja esineellistä tyyliä.34Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti AVAIN • 2008 • 4